URN:NBN:fi:jyu-20 - Jyx

Transcription

URN:NBN:fi:jyu-20 - Jyx
Katri Puronaho ja Anna-Sofia Seppä
OMAN ÄIDINKIELEN OPETUKSEN KEHITTÄMINEN –
TOIMINNALLINEN KIRJA-ARKKU OPETTAJIEN
TYÖKALUNA
Opettajankoulutuslaitoksen
pro gradu -tutkielma
Kevätlukukausi 2015
Kasvatustieteiden laitos
Jyväskylän yliopisto
2
TIIVISTELMÄ
Puronaho, Katri & Seppä, Anna-Sofia.
Opettajankoulutuslaitoksen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos,
2015. 71 sivua. Julkaisematon.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa selvitetään oman äidinkielen opettajien
käsityksiä kielen opettamisesta sekä heidän kokemuksiaan ActLib -projektista. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, mitä kielen eri osa-alueita: puhumista, kirjoittamista, luetun ymmärtämistä ja kuullun ymmärtämistä, opettajat pitävät tärkeinä ja mitä osa-alueista voidaan
harjoituttaa tutkittavien laatimien oppimateriaalien avulla. ActLib -projektin tavoitteena on
rakentaa internet-alustalle monikielinen ja -kulttuurinen materiaalipankki, jota opettajat
voivat hyödyntää kielen ja kirjallisuuden opetuksessa.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää projektiin osallistunutta opettajaa kevään
2014 aikana. Kaikki opettajat ovat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oman äidinkielen
opettajia. Viiden opettajan hanketta varten laatimia tehtäviä analysoitiin syksyllä 2014 ja
keväällä 2015. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Sekä haastattelut että oppimateriaalit analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat kertoivat kokeneensa ActLib -projektin positiivisena. He saivat projektista tukea omaan opetukseensa ja uusia ideoita muilta projektiin
osallistuneilta opettajilta. Kaikki haastatellut opettajat kertoivat pyrkivänsä käyttämään
monipuolisesti erilaisia tehtäviä opetuksessaan. Tutkimukseen osallistuneiden oman äidinkielen opettajien näkemykset siitä, mitä kielen osa-alueita oman äidinkielen tunneilla olisi
kaikista tärkeintä oppia, vaihtelivat jonkin verran. Kaikkia kielitaidon osa-alueita pidettiin
tärkeinä ja jokaisen osa-alueen harjoitteleminen tuli esille vähintään kolmessa kirja-arkussa.
Kaikki haastatteluihin osallistuneet opettajat pitivät puhumista tärkeänä tai jopa kaikkein tärkeimpänä kielitaidon osa-alueena. Keskustelu mainittiin usean kirja-arkkutehtävän
tehtävänannossa, mutta keskusteluissa käytettävää kieltä ei ollut nimetty. Kirjoittamisen
opettaminen koettiin tärkeäksi, mutta haastavaksi. Kolme tutkituista kirja-arkuista sisältää
kirjoittamiseen liittyviä tehtäviä. Kaikki opettajat kertoivat lukemisen olevan olennainen
osa heidän opetustaan, ja luetun ymmärtämiseen tähtääviä tehtäviä onkin neljässä kirjaarkussa. Kuullun ymmärtäminen miellettiin osaksi suullista kielitaitoa ja sen nähtiin olevan
yhteydessä puhumiseen. Sitä voi harjoituttaa neljän kirja-arkun tehtävillä pääsääntöisesti
kuuntelemalla opettajien valitsemia tarinoita nauhalta tai opettajan ääneen lukemana. Näiden neljän kielitaidon osa-alueen lisäksi haastatteluissa ja kirja-arkkujen tehtävissä tulivat
esille kieliopin, sanaston ja kulttuurin opetus. Jokainen kieli on erilainen ja kielten taustalla
vaikuttavat erilaiset kulttuurit. Kulttuurilla näyttäisikin olevan kytköksiä siihen, millainen
käsitys opettajilla on kielestä sekä mitä kielen osa-alueita he pitävät tärkeinä ja näin ollen
opettavat. Kulttuuritaustan lisäksi opetukseen voivat vaikuttaa opettajien koulutus ja aiemmat kokemukset opettajan työstä.
Hakusanat: vähemmistökulttuurit, maahanmuuttajataustaiset oppilaat, oma äidinkieli, oman
äidinkielen opetus, ActLib -projekti
3
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO 5 2 VÄHEMMISTÖKIELET JA -­‐KULTTUURIT 8 2.1 VÄHEMMISTÖKULTTUURIT JA MAAHANMUUTTO 2.2 VÄHEMMISTÖKULTTUUREIHIN KUULUVIEN KOULUTUS SUOMESSA 3 ÄIDINKIELI JA SEN MERKITYS 8 10 13 3.1 ÄIDINKIELI JA KIELITAITO 13 3.2 OMA ÄIDINKIELI 14 3.3 KIELEN OSA-­‐ALUEET JA NIIDEN OPETTAMINEN 17 3.4 OMAN ÄIDINKIELEN OPETTAMINEN SUOMESSA 20 4 TUTKIMUSKYSYMYKSET 24 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 25 5.1 LÄHESTYMISTAPA JA TUTKIMUSKOHDE 25 5.2 TUTKITTAVAT 26 5.3 TUTKIMUSAINEISTO, SEN KERÄÄMINEN JA ANALYSOINTI 27 5.3.1 Haastattelu 28 5.3.2 Oppimateriaaliaineisto 29 5.4 AINEISTON ANALYYSI 29 5.5 LUOTETTAVUUS 31 5.6 EETTISET RATKAISUT 33 6 TULOKSET 36 6.1 OPETTAJIEN KOKEMUKSET ACTLIB -­‐PROJEKTISTA 36 6.2 OPETTAJIEN KÄYTTÄMÄT TEHTÄVÄT 37 6.3 KIELITAIDON OSA-­‐ALUEET 39 6.3.1 Kielitaidon osa-­‐alueiden tärkeys 39 6.3.2 Kielitaidon osa-­‐alueiden opettaminen 41 6.4 OPPIMATERIAALIT 44 6.4.1 Venäjän kirja-­‐arkut 44 6.4.2 Swahilin kirja-­‐arkku 47 6.4.3 Unkarin kirja-­‐arkku 49 4
6.4.4 Kinyaruandan kirja-­‐arkku 51 6.4.5 Yhteenveto 52 7 POHDINTA 54 7.1 TULOSTEN TARKASTELUA 54 7.2 TUTKIMUKSEN YLEISTETTÄVYYS JA RAJOITUKSET 61 7.3 JATKOTUTKIMUSLINJAUKSIA 62 8 LÄHTEET 64 5
1 JOHDANTO
Suomalaiset peruskoulut muuttuvat koko ajan kansainvälisemmiksi ja monikulttuurisemmiksi. Kouluissamme opiskelee paljon eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvia oppivelvollisuusikäisiä lapsia, joilla kaikilla on oikeus käydä peruskoulua. Monikulttuurisessa koulussa
on tärkeää kunnioittaa eri kulttuureja, jotta ne voivat elää tasa-arvoisesti rinnakkain. (Ikonen 1994, 75–76.) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS 2004, 36) mukaan maahanmuuttajaoppilaille tulee muun perusopetuksen lisäksi järjestää oman äidinkielen opetusta “mahdollisuuksien mukaan”. Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS 2014, 537) mukaan ”erillisrahoitettuna, perusopetusta täydentävänä opetuksena oppilaan omaa äidinkieltä voivat opiskella kaikki ne oppilaat, joiden äidinkieli tai
jokin perheen kielistä on muu kuin suomi, ruotsi tai saame”.
Äidinkieli on tunteiden, identiteetin ja ajattelun kieli. Äidinkielen säilyminen uudessa kotimaassa ja uudessa kieliympäristössä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaikka oikeus
omaan äidinkieleen voidaan nähdä jokaisen perusoikeutena. Maahanmuuttajataustaisten
henkilöiden äidinkielen säilyminen on tärkeää, koska se vahvistaa kulttuurista identiteettiä,
oman kulttuurin tuntemusta ja siteitä omaan kieliyhteisöön. Äidinkielen luku- ja kirjoitustaito avaavat esimerkiksi mahdollisuuksia seurata oman kieliyhteisön kirjallisuutta ja ajankohtaisia tapahtumia. (Mäkelä 2007, 14.)
Oma äidinkieli ja kulttuuri ovat olennainen osa ihmisen identiteettiä, ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissakin mainitaan, että maahanmuuttajataustaisen oppilaan opetuksen tulee tukea hänen kasvuaan sekä suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön että
hänen oman kieli- ja kulttuuriyhteisönsä jäseneksi (POPS 2004, 36). Myös uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilaan aktiivisen monikielisyyden
kehittymistä sekä herättää kiinnostus kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen” ja näin tukea
myös kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan (POPS 2014, 537). Äidinkielen varaan rakennetaan myös oppimistaitoja sekä muiden kielten osaamista (ks. esim. Mäkelä 2007;
Cummins 2000; Talib, Löfsrtöm & Meri 2004). Myös yhteiskunta hyötyy monikielisyydestä ja monikulttuurisuudesta sosiaalisissa ja ekonomisissa suhteissaan muuhun maailmaan
(Cummins 2001, 2). Opetuksen järjestäjällä ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää oman
6
äidinkielen opetusta, mutta mikäli kunta haluaa opetusta järjestää, on sillä mahdollisuus
saada erillistä valtionavustusta (OPM 2007, 33).
ActLib -projektin taustalla on Euroopan lasten liikkuva kielikirjasto -hanke, The
European Children’s Travelling Language Libraby eli EuroLib, joka on jo päättynyt EU:n
rahoittama Comenius-hanke. EuroLib -hankkeen tarkoituksena on innostaa ja kannustaa
lapsia lukemaan ja toimimaan kirjojen parissa ja tutustumaan samalla eurooppalaisiin kieliin ja kulttuureihin. Erikielisen kirjallisuuden tutuksi tekemiseksi kirjallisuutta ja siihen
liittyviä tehtäviä on koottu helposti liikuteltavaan arkkuun. Arkkutehtävien tavoitteena on
saattaa yhteen ryhmiä kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin kysymysten äärelle, kehittää teksti- ja ilmaisutaitoja, tukea oppilaan kielitajua sekä lisätä kielitietoisuutta ja kulttuurintuntemusta. (Kauppinen 2012.)
ActLib -hanke käynnistyi Jyväskylässä syksyllä 2013. Sen tarkoituksena on koota
Peda.net -alustalle niin kutsuttuja kirja-arkkuja monenlaisille ryhmille: oman äidinkielen
ryhmille, suomi toisena kielenä (S2) -oppijoille sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijoille ala- ja yläkoulussa. (Kauppinen 2012.) Peda.net -kouluverkko on internet-alusta, joka
tarjoaa jäsenilleen verkkotyövälineitä sekä koulutus-, tuki-, kehittämis- ja tutkimuspalveluita (Peda.net). Arkut koostuvat oppimateriaaleista, tehtävistä ja oppilaiden töistä, ja niitä voi
koota esimerkiksi jonkin tietyn teeman ympärille. Kirja-arkut tehdään yleiseen käyttöön
verkostoitumisen ja yhteisrakentelun idealla. (Kauppinen 2012.)
Projektin kautta kielikirjastoon muodostetaan runsaasti opiskelupolkuja, joita voidaan hyödyntää ja soveltaa erilaisten opetusryhmien tarpeisiin. ActLib -sivustolle pyritään
myös keräämään vinkkejä, miten kirja-arkun ideaa voisi kehitellä yhä uusiksi oppimateriaaleiksi eri-ikäisille kielenoppijoille. (Kauppinen 2012.) Projektin tarkoituksena on siis koota
kattava tieto- ja harjoituspaketti, jota kaikki halukkaat voivat hyödyntää ja tarvittaessa
muokata omaan opetukseensa sopivaksi.
Syksyllä 2013 alkaneeseen ActLib -projektiin on kevääseen 2015 mennessä osallistunut 15 oman äidinkielen opettajaa sekä noin 50 opettajaa, jotka toimivat luokan-, erityis-,
S2- ja äidinkielen opettajina eri puolilla Suomea. Oman äidinkielen opettajat opettavat monia kieliä, kuten arabiaa, italiaa, venäjää, hollantia ja swahilia. Projektissa osallisina olevat
opettajat kehittävät oppimateriaaleja kirja-arkkuidean pohjalta ja käyttävät niitä opetuksessaan. Opettajat ovat kokoontuneet projektin yhteydessä noin kymmenen kertaa ja ovat ta-
7
paamisissa jakaneet ideoitaan ja kokemuksiaan. Kaikki opettajien suunnittelemat harjoitteet
ja oppimateriaalit, joita on hankkeen aikana kehitetty, on sijoitettu internetiin Peda.net alustalle vapaaseen jakeluun. (Merja Kauppisen suullinen tiedonanto 23.3.2015; Kauppinen
2012.)
Tulevina luokan- ja kielenopettajina koemme kielen ja kulttuurin opiskelun tärkeäksi, koska mielestämme nykypäivän kansainvälinen yhteiskunta vaatii lapsilta ja nuorilta
valmiuksia kohdata ja ymmärtää muista maista tulevia ihmisiä. Maahanmuutto voi olla yksi
vakavimmista uhista etenkin nuoren ihmisen identiteetille, koska uusi maa, kieli ja kulttuuri
voivat aiheuttaa epävarmuutta ja heikentää yksilön minäkäsitystä (Talib ym. 2004, 36).
Oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttäminen on tärkeää useiden seikkojen kannalta, ja tutkimuksemme kohdistuukin oman äidinkielen opettajiin ja siihen, miten he hyödyntävät
ActLib -hanketta opetuksessaan.
Haluamme tutkimuksemme avulla saada selville, miten opettajat tukevat oppilaidensa oman äidinkielen taidon kehitystä ActLib -projektin avulla. Tavoitteenamme on
selvittää, millaisia kokemuksia opettajat kertovat saaneensa ActLib -projektista, millaisia
tehtäviä he kertovat käyttävänsä opetuksessaan, millaisia käsityksiä heillä on kielitaidon
osa-alueista ja niiden tärkeydestä sekä miten he kertovat opettavansa kyseisiä osa-alueita.
Lisäksi oppimateriaaleja tutkimalla haluamme selvittää, millaisia materiaaleja opettajat
ovat valmistaneet projektia varten ja mitä kielitaidon eri osa-alueita niiden avulla on mahdollista harjoittaa.
8
2 VÄHEMMISTÖKIELET ja -KULTTUURIT
2.1 Vähemmistökulttuurit ja maahanmuutto
Talouden globaalistumisen ja monikulttuurisuuden leviämisen vuoksi kulttuurin käsitteen
tiukka määrittely on hankalaa. Ennen kulttuuri miellettiin lähinnä tieteen ja taiteen saavutuksiksi, mutta toisaalta kulttuurilla tarkoitetaan myös tietyn kansakunnan elämäntapaa.
(Talib ym. 2004, 14–15.) Yksinkertaistettuna kulttuurin voidaan sanoa muodostuvan siitä,
mitä ihmiset tuottavat ja siitä, miten me pyrimme säilyttämään tuotoksiamme. Kulttuuriin
kuuluvat ihmisten luomat välineet ja esineet, rakenteet ja instituutiot, konseptit ja aatteet
sekä tavat, joilla ne muovaavat tapojamme ja uskomuksiamme. (Richardson 2001, 2.)
Kulttuurista voidaan erottaa kognitiivinen, kollektiivinen, kuvaileva ja sosiaalinen
ulottuvuus. Kulttuurin kognitiivinen puoli ilmenee ihmisten pyrkimyksinä kohti yksilöllisiä, älyllisiä saavutuksia. Kollektiiviseen puoleen liittyy yhteisön älyllinen ja moraalinen
kehitys. Tämä määritelmä voidaan myös yhdistää sivilisaation käsitteeseen, eli kulttuuri
nähdään ihmisten rakentamana monimutkaisena yhteiskuntana. Kuvaileva puoli liittyy arkipäivän käsityksiin siitä, mitä kulttuuri on, sillä kulttuurin ajatellaan yleensä tarkoittavan
tieteen ja taiteen saavutuksia. Sosiaalisessa viitekehyksessä voidaan kulttuurin nähdä tarkoittavan ihmisen elämän kokonaiskuvaa, johon liittyvät kaikki elämän osa-alueet ja piirteet. (Jenks 1993, 11–12.)
Kulttuuria pidetään kotina, paikkana, johon kuulumme luonnostamme ja joka leimaa
identiteettiämme. Se on aina opittua ja muodostuu sosiaalisesta toiminnasta, jota määrittävät kieli, paikka ja aika. Tietyssä paikassa samaan aikaan olevien ihmisten, eli jonkin ryhmän jäsenten arvot, asenteet ja normit muokkaavat ryhmän kulttuuria. Kulttuuri antaa voimakkaan tunteen yhteenkuuluvuudesta, turvallisuudesta ja tuttuudesta. Nykytulkinnan mukaan kulttuuri on jatkuvasti muuttuvaa ja kulttuurit ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja
omaksuvat piirteitä myös toisista kulttuureista. Kaikkien kulttuuria muodostavien asioiden
välillä on jatkuva keskinäinen riippuvuus. (Hall 2003a, 94; Richardson 2001, 3–5; Talib
ym. 2004, 14–15.)
Kulttuurien kohtaamisen seurauksena on aina syntynyt monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuus viittaa tilanteeseen, jossa erilaiset kulttuuriset yhteisöt elävät yhdessä samassa
maassa ja pyrkivät rakentamaan yhteistä elämää säilyttäen aineksia alkuperäisestä kulttuu-
9
risesta identiteetistään. Monikulttuurisuus yhdistää meitä kaikkia, sillä suomalaisetkaan
eivät ole puhtaasti suomalaisia, vaan esi-isämme ovat saattaneet olla kotoisin esimerkiksi
Venäjältä. Monikulttuurisuus identiteettiä määrittelevänä käsitteenä on uudempi termi. Se
viittaa henkilön mahdollisuuteen omaksua useampia eri identiteettejä osaamiensa kielten ja
omaksuneidensa kulttuurien myötä. Monikulttuurisen henkilön on mahdollista elää samanaikaisesti kahdessa tai useammassa kulttuurissa käyttäen useampaa kieltä. Tämän kulttuurisen vuorottelumallin mukaan yksilön ei tarvitse luopua alkuperäisestä kulttuuriidentiteetistään, vaan hän voi kuulua kahteen tai useampaan kulttuuriin. Kulloisestakin sosiaalisesta tilanteesta riippuen henkilö hyödyntää erilaisia motivaatio- ja ongelmanratkaisutekniikoita sekä kommunikointiin ja käyttäytymiseen liittyviä malleja. (Hall 2003b, 233–
234; Talib 2002, 48–49.)
Monikulttuurisuuteen liittyy olennaisesti myös maahanmuutto. Maailmassa on arvioitu olevan noin 130 miljoonaa maahanmuuttajaa, joten maahanmuuttoon liittyvät haasteet
koskettavat ihmisiä kaikkialla. Ihminen, joka muuttaa uuteen maahan asumaan, määritellään maahanmuuttajaksi. Maahanmuuttaja voi olla siirtolainen, turvapaikanhakija, paluumuuttaja tai pakolainen, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että he muodostavat uuteen kotimaahansa etnisiä vähemmistöryhmiä. Ihmisten liikkuvuuteen vaikuttavat monet seikat: osa
muuttaa vieraaseen maahan seikkailun vuoksi tai ansaitakseen paremmin, osa joutuu muuttamaan paetakseen poliittista, uskonnollista tai etnistä vainoa kotimaassaan. (Talib ym.
2004, 12, 20.) Tässä tutkimuksessa käytämme Suomessa omaa äidinkieltään opiskelevista
oppilaista termiä maahanmuuttajataustainen oppilas. Maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin
kuuluvat sekä ulkomailla syntyneet oppilaat että Suomessa syntyneet oppilaat, joiden molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla (Martikainen, Saari &
Korkiasaari 2013, 38).
Kotoutumisella tarkoitetaan yleensä sekä viranomaispuheessa että tutkimuksessa
prosessia, jossa maahanmuuttaja samaan aikaan sekä osallistuu uuteen yhteiskuntaan että
säilyttää oman kulttuurinsa ja kielensä (Martikainen & Tiilikainen 2007, 19). Kotoutuminen voi olla vaikeaa, koska uuteen maahan muuttamiseen liittyy yleensä paljon erilaisia
hankaluuksia esimerkiksi sosiaalisiin ja ammatillisiin seikkoihin liittyen (Schmid & Keijzer
2009). Se, minkä ikäisenä uuteen maahan saapuu, vaikuttaa huomattavasti maahan asennoitumiseen ja sopeutumiseen. Nuoremmille sopeutuminen on usein helpompaa. (Martikainen
10
& Haikkola 2010, 14.) Kahden kulttuurin kohdatessa molemmat vaikuttavat toisiinsa, mutta
valtaväestön asenteet yleensä ohjaavat suuresti maahanmuuttajien sopeutumista uuteen
maahan. Asenteet ovat ympäristöstä opittuja melko pysyviä olettamuksia ja merkitsevät
taipumusta reagoida hyväksyvästi tai hylkäävästi johonkin kohteeseen, kuten ihmiseen,
esineeseen tai asiaan. Stereotyyppisiin arvoihin ulkomaalaisia kohtaan liittyy yleensä vahva
oman ryhmän arvojen ja kulttuurin arvostus. (Talib ym. 2004, 22–24.) Maahanmuuttajien
mahdolliset identiteettiongelmat voivat johtua myös siitä, että he alkavat epäillä omaa etnistä arvoaan valtakulttuurin edustajien määritellessä vähemmistön arvokkuuden (Talib 2002,
25).
Kielitaito on osa maahanmuuttajan hyvinvointia. Kieli on kommunikoinnin ja toimimisen edellytys niin sosiaalisessa kuin henkilökohtaisessa elämässä sekä yhteisössä että
yhteiskunnassa. Sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna kielitaidon nähdään
liittyvän yksilön ja häntä ympäröivän yhteisön kommunikointiin, asenteisiin, arvostuksiin
ja käsityksiin. Kielitaito muokkaa osaltaan maahanmuuttajan omaa identiteettiä, voi rikastuttaa sitä ja on yhteydessä uuden kulttuurin ja yhteiskunnan tapojen oppimiseen. Hallinnollisesta näkökulmasta kielitaito mielletään kansantalouden resurssiksi. (Bron 2003, 606;
Tarnanen & Suni 2005, 9.)
Globalisaation aikakaudella yhteiskunta hyötyy monikielisyydestä ja monikulttuurisuudesta sosiaalisissa ja ekonomisissa suhteissaan muuhun maailmaan. Usein kuitenkin
Euroopan ulkopuolisilta alueilta muuttaneiden äidinkieli yhdistetään köyhyyteen, kun taas
eurooppalaisia kieliä arvostetaan sosiaalisesti ja ekonomisesti. Valtion kielellisten voimavarojen hävittäminen estämällä lasten oman äidinkielen kehitys ei ole järkevää lapsen eikä
valtion edun kannalta. Tämän päivän haasteena onkin saada kansallista identiteettiä muokattua niin, että kaikkien kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan ja kansan kulttuuriset, kielelliset ja ekonomiset voimavarat otetaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. (Cummins
2001, 2; Helot & Young 2002, 96.)
2.2 Vähemmistökulttuureihin kuuluvien koulutus Suomessa
Suomessa maahanmuuttajaväestö on kasvanut nopeasti viime vuosina. Suomessa asui
vuonna 1990 yhteensä 114 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä, ulkomaan kansalaista ja
vieraskielistä, kun taas vuoden 2013 lopussa Suomessa asui vakinaisesti 208 171 ulkomaa-
11
laista. Suurin osa Suomen maahanmuuttajista on kotoisin lähialueilta. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat entisen Neuvostoliiton alueelta ja Ruotsista, ja suurimmat kieliryhmät
ovat venäjän ja viron lisäksi somali, englanti ja arabia. (Martikainen ym. 2013, 38; Väestötietojärjestelmä 2013.)
Etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä peruskouluissa on lisääntynyt (Talib ym. 2004, 103). Vuonna
2009 perusopetuksen kaikista oppilaista muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oli noin 3,6 prosenttia (Teräs & Kilpi-Jakonen 2013, 192). Luku ei kuitenkaan täysin
kata kaikkia maahanmuuttajataustaisia oppilaita, sillä esimerkiksi maahanmuuttajan ja kantaväestöön kuuluvan yhteisistä lapsista 97 prosenttia ilmoittaa äidinkielekseen suomen tai
ruotsin. Lisäksi luku kertoo vain viralliseksi ilmoitetun äidinkielen, ei niinkään käytännön
kielitaidosta. (Martikainen ym. 2013, 42; Martikainen 2007, 54.)
Monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole uusi ilmiö suomalaisessa koulussa. Opettajat
ja oppilaat ovat jo pitkään edustaneet erilaisia kulttuurisia ja sosiaalisia taustoja ja lähtökohtia. Jo 2000-luvun alussa oltiin sitä mieltä, että kouluyhteisöissä toimivien ihmisten
kielellinen, etninen ja uskonnollinen kulttuurinen moninaisuus on otettava huomioon uudella tavalla. Monikulttuurisen kasvatuksen tavoitteena on edistää yksilöiden oikeudenmukaisuutta, samanarvoisuutta sekä inhimillistä arvokkuutta, ja yleensä koulua koskevassa puheessa korostetaankin oppilaiden oman kielen ja identiteetin säilyttämisen edesauttamisen
tärkeyttä. (Talib 2002, 37, 48.) Monikulttuurinen kasvatus auttaa kaikkia oppilaita kiinnostumaan maailman eri kielistä ja kulttuureista (Helot & Young 2002, 109).
Maahanmuuttajataustaisille henkilöille pyritään antamaan yhtä hyvät mahdollisuudet koulutukseen kuin suomalaisille henkilöillekin. Kaikilla Suomessa vakinaisesti asuvilla
oppivelvollisuusikäisillä on oikeus peruskoulutukseen. Yleensä maahanmuuttajaoppilaat
sijoitetaan heidän tietojaan, taitojaan ja ikäänsä vastaavalle luokalle. Lisäksi kaikenikäisille
maahanmuuttajille järjestetään suomen tai ruotsin kielen opetusta, ja heitä pyritään tukemaan oman äidinkielen ja kulttuuri-identiteetin säilyttämisessä. Maahanmuuttajien opetus,
jonka tavoitteena on antaa heille “valmiudet toimia tasavertaisina jäseninä suomalaisessa
yhteiskunnassa” järjestetään esimerkiksi esiopetuksen yhteydessä, perusopetuksen valmistavana opetuksena, suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksena, tukiopetuksena sekä oman
äidinkielen opetuksena. (Nissilä 2009, 6–7, 9.) Mikäli päättäjät haluavat mahdollistaa maa-
12
hanmuuttajataustaisille oppilaille parhaan mahdollisen opetuksen, heidän tulisi tiedostaa
oman äidinkielen opetuksen merkitys kaksi- tai monikielisille oppilaille (Helot & Young
2002, 101). Suomessa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen ja kasvatuksen kielelliseksi tavoitteeksi on asetettu funktionaalinen kaksikielisyys. Funktionaalinen kaksikielisyys tarkoittaa oman äidinkielen säilyttämistä ja kehittämistä suomen kielen rinnalla.
(Nissilä, Vaarala, Pitkänen & Dufva 2009, 36–37.)
13
3 ÄIDINKIELI JA SEN MERKITYS
3.1 Äidinkieli ja kielitaito
Arkikäsitteistössä äidinkielellä tarkoitetaan yleensä kieltä, jota yksilö osaa parhaiten tai
käyttää eniten. Tämä määritelmä ei kuitenkaan välttämättä sovellu maahanmuuttajille tai
maahanmuuttajataustaisille henkilöille, ja eettisempi näkökulma tarkastella äidinkielen käsitettä onkin määrittää se kieleksi, jota henkilö puhuu ensin ja johon hän samastaa itsensä
(Latomaa, Pöyhönen, Suni & Tarnanen 2013, 169; Skutnabb-Kangas 1988, 38.) Toisaalta
äidinkieli voidaan myös määritellä kieleksi, jonka lapsi oppii ensin. Tätä kautta kielestä
tulee myös hänen ajattelunsa kieli. Lapsi alkaa omaksua kieltä kommunikoidessaan vanhempiensa kanssa ja oppii käyttämään kieltä monien tarpeiden tyydyttämiseen, kuten kielelliseen vuorovaikutukseen ja tunteiden ilmaisuun. Kielen voidaan siis nähdä olevan perusta lapsen identiteetille. (Teiss 2007, 17.)
Kielitaidon määrittely ei myöskään ole yksiselitteistä. Kielitaidon kuvauksia on useita ja erilaisissa näkemyksissä painottuvat eri kielen osa-alueet. Esimerkiksi kieliopillinen
lähestymistapa (grammatical approach) nojaa erilaisiin kielioppiin liittyviin rakenteisiin,
kuten fonologiaan eli äänneoppiin, joita käyttämällä pyritään rakentamaan kieliopillisesti
sujuvia lauseita. Kommunikatiivinen lähestymistapa (communicative approach) perustuu
viestinnällisiin tilanteisiin ja tavoitteena on, että kielenoppijat tietävät, miten kieltä tulisi
käyttää, jotta he selviäisivät erilaisista kommunikointia vaativista tilanteista käyttämällä
kieltä tilanteeseen sopivalla tavalla. Kommunikatiivinen lähestymistapa painottaa pääasiassa suullisen kielitaidon osaamista, koska sen nähdään olevan taito, jota todennäköisimmin
tarvitaan vieraan kielen kielitaitoa vaativissa tilanteissa. (Canale & Swain 1980, 2, 9.)
Tiettyä kieltä äidinkielenään puhuvalla henkilöllä oletetaan olevan laaja sanasto ja
hänen oletetaan ääntävän kieltä syntyperäisen puhujan tavoin, puhuvan kieliopillisesti oikein muodostetuilla lauseilla sekä ymmärtävän monitulkintaisia sanoja ja lauseita (Benmamoun, Montrul & Polinsky 2013, 130). Kuitenkin esimerkiksi tilanteessa, jossa ihminen
muuttaa kohdemaahan, jossa puhutaan eri kieltä kuin hänen äidinkieltään, voi eri tahoilla,
kuten maahanmuuttajalla itsellään, työnantajalla ja kavereilla, olla erilaisia käsityksiä siitä,
mitä on hyvä kielitaito. Kielitaito voidaan kuvailla sanojen ja kieliopin normienmukaiseksi
käytöksi, mutta laveampi näkemys mieltää sen viestinnäksi, joka on osa yksilön identiteet-
14
tiä, maailmankuvaa, käsityksiä ja tunnetta yhteisöön kuulumisesta. (Tarnanen & Suni 2005,
16.) Tutkimuksessa painotetaan nykyään kielen vuorovaikutusluonnetta ja sitä, miten hyvin
ja mihin vuorovaikutustarpeisiin kieltä kyetään käyttämään, sillä kielenkäyttö vaihtelee
suuresti kontekstin vaatimusten mukaan. Ympäristö herättää tarpeen ja halun viestintään
tietyissä tilanteissa ja silloin viestinnän muoto ja sisältö ovat reagointia tuohon tilanteeseen.
(Latomaa ym. 2013, 168; Eurooppalainen viitekehys 2003, 75.) Arkinen näkemys kielestä
on yksikertainen: se on kykyä käyttää kieltä jokapäiväisessä elämässä mahdollisimman
hyvin (Tarnanen & Suni 2005, 16).
3.2 Oma äidinkieli
Oman äidinkieli -termin määrittelyssä voidaan erottaa useampi näkökanta. 1980-luvun
alussa maahanmuuttajien omaa äidinkieltä kutsuttiin Suomessa nimityksellä kotikieli. Hieman myöhemmin todettiin, ettei kotikieli ollut sopiva termi, koska sillä ei ollut samanlaista
statusta kuin äidinkielellä: kotikieli kuulosti vähempiarvoiselta kuin äidinkieli. Lisäksi kotikieli viestii terminä, että kielen käyttöalueena olisi vain koti, mikä ei nykyisessä globalisoituneessa maailmassa pidä paikkaansa. Näiden perusteiden myötä kotikieli-nimitystä ei
nykyään juurikaan käytetä, vaan jo vuodesta 1987 Suomen kouluissa on maahanmuuttajien
omasta kielestä käytetty nimitystä oma äidinkieli. (Latomaa 2007b, 36–37.) Tässä tutkimuksessa omalla äidinkielellä tarkoitetaan maahanmuuttajan tai maahanmuuttajataustaisen
henkilön äidinkieltä, joka on eri kuin kohdemaassa puhuttava kieli.
Perintökieli (heritage language) on vielä melko uusi termi, joka viittaa toisen polven
maahanmuuttajiin eli maahanmuuttajien lapsiin. Toisen polven maahanmuuttajat asuvat
kaksi- tai monikielisessä ympäristössä. He joko oppivat vähemmistökieltä kotikielenään tai
heillä on jonkinlainen perinnöllinen suhde kyseiseen kieleen. Usein toisen polven maahanmuuttajat kasvavat kuullen sekä valtakieltä että vanhempiensa äidinkieltä, mutta yleensä
jossain vaiheessa, monesti koulun alkaessa, valtakielestä tulee heidän vahvempi kielensä.
Perintökieltä siis opitaan ensin, mutta se ei pääse kehittymään valtakielen ottaessa sen paikan ja siten sen taso vaihtelee paljon henkilöstä riippuen. On tyypillistä, että perintökielen
puhujien kuullun ymmärtämisen ja puhumisen taidot ovat kehittyneempiä kuin heidän kirjalliset taitonsa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että perintökielen puhuja ei ole käynyt koulua
perintökielellään. (Benmamoun, Montrul & Polinsky 2013, 132–134; Cummins 2013, 586.)
15
Kuitenkin esimerkiksi lukeminen liittyy arkiseen toimintaan, työhön ja opiskeluun, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä vapaa-aikaan (Kirstinä 2001, 16). Äidinkielen luku- ja kirjoitustaito antaa maahanmuuttajalle mahdollisuuden seurata oman kieliyhteisönsä ajankohtaisia tapahtumia esimerkiksi internetin tai lehtien välityksellä, ja yhteistä kieltä tarvitaan myös kotikieleksi lapsien ja vanhempien väliseen kommunikaatioon
(Mäkelä 2007, 14–15).
Samastakin maasta Suomeen muuttaneiden kieliympäristöt voivat poiketa toisistaan
paljon, mutta heitä yhdistää kuitenkin arjen kaksi- ja monikielisyys. Yleensä maahanmuuttajien tai toisen polven maahanmuuttajien arjessa onkin läsnä kaksi kieltä: oma äidinkieli ja
suomi. (Tarnanen & Suni 2005, 9.) Oman äidinkielen säilyttäminen on tärkeää monien
seikkojen kannalta. Oman äidinkielen opettamisen ei ole todettu heikentävän toisen tai
maan enemmistön kielen oppimista. Päinvastoin, oman äidinkielen pohjalta oppijalle muodostuu viitekehys, johon hän suhteuttaa uutta kieltä. Hyvä oman äidinkielen rakenteen hallinta voi olla apuväline, jonka avulla oppilaan taidot tuottaa korrektia ja tarkoituksen mukaista kieltä pääsevät kehittymään nopeasti, sillä oman äidinkielen rakenteen hallinta auttaa
oppilaita ymmärtämään myös muiden kielten ominaispiirteitä ja kieliopillisia sääntöjä.
(Cummins 2001, 3; Korpilahti 2007, 28; Shameki 2007, 95.) Eri kielillä toimiminen sekä
kielten vertailu kehittävät kielellistä tietoisuutta (language awareness), jolla tarkoitetaan
kykyä ajatella ja jäsentää kieltä ja sen toimintoja. Kielellinen tietoisuus tekee oppimisesta
tehokkaampaa ja parantaa suoritusta älyllisissä tehtävissä, kuten kielten oppimisessa.
(James, Garrett, Brumfit, Mitchell & Hooper 1992, 3; Mohanty 1994, 92.)
Uuden kielen oppiminen vaatii kunnollista oman äidinkielen hallintaa ja äidinkieli
toimii välineenä toimivaan kaksikielisyyteen (Talib ym. 2004, 104). Kaksikielisyyden voidaan olettaa tuottavan laajempia kognitiivisia prosesseja ja kahdella kielellä toimiminen
vaikuttaa myös työmuistin kuormittumiseen (Schmid & Keijzer 2009, 4). Kahdella eri kielellä tiedon käsittelemisen seurauksena kaksikielisten lasten ajattelu kehittyy joustavammaksi (Cummins 2001, 2). Mitä harvemmin kaksikielinen ihminen käyttää jompaakumpaa
kieltä, sitä enemmän hän kohtaa haasteita sitä kieltä käytettäessä: kieliopillisesti korrekti
kielenkäyttö ja sanojen muistaminen hankaloituu. Sitä vastoin enemmän käytetty kieli alkaa
tuntua sujuvammalta ja miellyttävämmältä käyttää. Maahanmuuttajat alkavat usein käyttää
enemmän kieltä, jota puhutaan heidän uudessa kotimaassaan. (Schmid & Keijzer 2009, 4.)
16
Suomessa asuu myös toisen polven maahanmuuttajia, joiden vahvemmaksi kieleksi muodostuu suomi, jos he ovat lapsena alusta asti suomalaisessa päivähoidossa ja koulussa. Kuitenkin oman perheen ja suvun äidinkieltä olisi tärkeää hallita, jotta henkilö pystyy ymmärtämään kulttuuria ja taustaa, josta tulee. (Mäkelä 2007, 14–15.)
Ylläpitämällä oppilaan äidinkielen taitoa vieraassa kulttuurissa ja opettamalla sitä
lisää turvataan oppilaan ajattelun kehittyminen. Tämä parantaa myös oppilaan oppimisvalmiuksia. (Mäkelä 2007, 14–15.) Oma äidinkieli toimii pohjana akateemisten taitojen oppimiselle (Cummins 2000, 32). Tiedon hankkimisen, analysoinnin, käsittelyn, ilmaisemisen,
argumentoinnin, tulkitsemisen ja arvioinnin taidot riippuvat pitkälti äidinkielen taidoista
(Sajavaara 2006, 246). Onkin huomattu, että kaksikieliset lapset menestyvät paremmin koulussa, kun he saavat oman äidinkielensä opetusta. Jos oppilasta ei rohkaista kehittämään
omaa äidinkieltään ja sen kehitys pysähtyy, oppilaan henkilökohtainen ja käsitteellinen
perusta oppimiselle heikentyy. (Cummins 2001, 3.) Olisi myös tärkeää muistaa, että henkilöllä, joka puhuu useampaa kieltä, on ”ylimääräinen työkalu” todellisuuden tulkitsemiseen,
maailman ymmärtämiseen ja oppimiseen (Helot & Young 2002, 110).
Myös suomalaisen kielivarannon kannalta vieraskielisten lasten ja nuorten oman äidinkielen säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää. Maahanmuuttajia tulisikin rohkaista
säilyttämään ja kehittämään oman äidinkielen taitoaan. Lapsen on tärkeää saada kokea, että
hänen oma äidinkielensä on yhtä arvostettua kuin valtaväestön kieli. Opettajat voivat auttaa
oppilaitaan säilyttämään ja kehittämään omaa äidinkieltään korostamalla kaksi- tai monikielisyyden tärkeyttä ja arvoa. (Nissilä ym. 2009, 36, 39; Cummins 2001, 3.) Oppilaan
oman äidinkielen tuntemusta pidetään kouluissa kuitenkin usein epäoleellisena tai jopa haittana valtakielen oppimiselle ja akateemiselle menestykselle. Esimerkiksi Ranskassa painotetaan vieraiden kielten, kuten englannin, oppimista, mutta ei oppilaiden oman äidinkielen
tai perintökielen arvoa. Opettajille tulisi antaa työkaluja, joiden avulla he voivat auttaa oppilaita vahvistamaan omaa äidinkieltään ja hyödyntämään sitä valtakielen oppimisessa.
(Cummins 2013, 585, 587; Helot & Young 2002, 96.) ActLib -projektin kieliarkkujen tarkoituksena on toimia oman äidinkielen opettajien työkaluina oman äidinkielen käyttötapojen laajentamiseksi (Merja Kauppisen suullinen tiedonanto 23.3.2015).
17
3.3 Kielen osa-alueet ja niiden opettaminen
Eurooppalaisen viitekehyksen (Common European Framework of Reference for Languages) tarkoituksena on tarjota työkalu kielten oppimiseen, opettamiseen ja kielitaidon taitotasojen vertailuun sekä oppijoille että opettajille. Viitekehystä voi käyttää eri kielten opiskelemiseen erilaisissa konteksteissa, ja se perustuu kommunikatiiviseen käsitykseen kielenoppimisesta ja -opettamisesta. (Lowie 2013, 17–18.)
Eurooppalainen viitekehys jakaa kielitaidon neljään eri osa-alueeseen: puhumiseen,
kirjoittamiseen, luetun ymmärtämiseen ja kuullun ymmärtämiseen. Nämä neljä osa-aluetta
jaetaan viitekehyksessä kuusiportaisen taitotasoasteikon mukaan alimmasta taitotasosta
keskitasoon ja ylimpään taitotasoon. (Eurooppalainen viitekehys 2003.) Kielitaidon osaalueilla on merkitystä myös oman äidinkielen opetuksessa. Kaikilla neljällä osa-alueella
oppilaan itseluottamus ja kielen sujuvuus ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi itseluottamus ja sujuvuus kielen kuuntelemisessa ja lukemisessa auttavat oppilasta käsittelemään
kieltä ja ymmärtämään viestin pääsanoman, vaikkei hän olisi ymmärtänyt jokaista sanaa.
(Shamekhi 2007, 92–93.)
Nojaamme tässä tutkimuksessa vahvasti Eurooppalaisen viitekehyksen kuvaukseen
kielitaidon osa-alueista, koska viitekehys tarjoaa konkreettisen työkalun tarkastella oman
äidinkielen opetukseen laadittuja tehtäviä. Otamme kuitenkin huomioon myös ActLib
-projektin tavoitteet. Projektin tehtävien tulisi nojata toiminnallisuuteen ja tavoitteina ovat
lukukokemukset ja -elämykset. Lisäksi projektin kuvauksessa mainitaan toiminnan, kokemusten ja tunteiden hyödyntäminen. (Kauppinen, 2012.)
Puhuminen kuuluu kielen tuottamistaitoihin ja koostuu monista eri osataidoista, kuten
ääntämisestä, puheen sujuvuudesta, sanaston ja kielen rakenteiden hallinnasta sekä kyvystä
mukauttaa omaa puhetta puhetilanteen ja puhekumppanin mukaan. Ääntämistä voidaan
harjoitella esimerkiksi minimipareja eli sanapareja, joiden sanat eroavat toisistaan vain yhden äänteen kohdalla, toistamalla. Tällaisissa harjoituksissa kuitenkin yleensä uupuu oppilaan oma motivaatio, joka on tärkeää puhetta harjoiteltaessa. Koska puhumistaidon harjoittelun tavoitteena on kehittää oppilaiden kykyä ja itseluottamusta ilmaista itseään suullisesti,
tulisi puhumista harjoitella motivoivissa tilanteissa, jotka eivät keskity vain yksittäisiin sanoihin. Pääpaino opetuksen alkuvaiheessa on yleensä puheen sujuvuudessa, ei niinkään
kielellisessä tarkkuudessa, ja opettajan tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä oppilaat ovat
18
sanoneet, eikä siihen, miten he ovat asian ilmaisseet. (Nissilä ym. 2009, 56; Shamekhi
2007, 93.) Puhuttuun kieleen voidaan liittää keskustelutilanteiden lisäksi myös esimerkiksi
tekstin lukeminen ääneen, harjoitellun roolitekstin esittäminen, laulaminen, julkinen tiedottaminen ja yleisölle puhuminen (Eurooppalainen viitekehys 2003, 92).
Eurooppalaisen viitekehyksen määritelmän mukaan alimmalla taitotasolla puhuja
osaa käyttää yksinkertaisia sanoja ja lauseita kuvaamaan itseensä liittyviä asioita, esimerkiksi kertomaan, missä asuu. Keskitasolla puhuja selviytyy useimmista kohdekielellä käydyistä tilanteista ja osaa liittää yhteen ilmauksia kuvatakseen kokemuksia ja tapahtumia.
Korkeimman tason saavuttaminen vaatii taitoa kertoa selkeitä ja yksityiskohtaisia kuvauksia monenlaisista asioista sekä esimeriksi tuntemusta kielen idiomaattisista ja puhekielisistä
ilmaisuista. (Eurooppalainen viitekehys 2003, 50–51.)
Kirjoittamista pidetään funktionaalisena toimintana, mikä tarkoittaa sitä, että kirjoittamiselle on aina jokin syy. Kirjotusta myös arvioidaan sen pohjalta, toimiiko teksti tehtävässään hyvin. Kirjoittamistehtävien laadinnassa tulisi aina pitää mielessä jokin viestinnällinen funktio, esimerkiksi sähköpostin kirjoittaminen. Alussa oppilaita harjoitutetaan ymmärtämään oman kielensä kirjoitusjärjestelmää kirjain-äänne -vastaavuuden avulla. Pidemmälle edettyään oppilaat pääsevät kirjoittamaan ensin yksikertaisia viestejä ja sitten
kompleksisempia tekstejä. (Nissilä ym. 2009, 50; Shamekhi 2007, 95.)
Eurooppalaisen viitekehyksen mukaan kirjoitustaito kehittyy siten, että ensin kielenoppija oppii kirjoittamaan lyhyitä, yksikertaisia tekstejä, kuten tervehdyksiä postikorttiin. Kielitaidon kehittyessä opitaan kirjoittamaan yhtenäisempiä, pidempiä tekstejä ja lopulta esimerkiksi monimutkaisia kirjeitä, raportteja tai artikkeleita. (Eurooppalainen viitekehys (2003, 50–51.) Nykyään kirjoitustaitoon ja tekstien rakentamiseen liittyvät myös
erilaiset multimodaaliset tekstit. Multimodaalisilla teksteillä tarkoitetaan tekstejä, joiden
merkitys tuodaan esille useiden tapojen (mode) kautta. Tekstit voivat pitää sisällään esimerkiksi kirjoitettua tai puhuttua kieltä, kuvia, videokuvaa sekä taulukoita. Tällaisia tekstejä ovat esimerkiksi tietokirjat, lehdet, videot ja internetsivustot, kuten uutissivustot tai blogitekstit. (Walsh 2006, 24.) Myös oppilaat voivat tuottaa multimodaalisia tekstejä, kuten
animaatioita, videoita tai blogitekstejä.
Lukemisella voidaan tukea oppilaan kielenoppimista monin tavoin. Lukemalla oppilas voi laajentaa sanavarastoaan, saada malleja oikeasta kirjoitusasusta ja kehittää muistiaan
19
omalla äidinkielellään. Kuten muutkin tehtävät, myös lukemistehtävät vaihtelevat oppilaan
kielitaidon tason mukaan. Alussa oppilaat lukevat omaa kirjoitustaan, esimerkiksi yksittäisiä sanoja, mutta pikkuhiljaa voidaan siirtyä ensin yksinkertaisiin ja sitten monimutkaisempiin teksteihin. Oman äidinkielen opetuksessa voidaan lukea monenlaisia tekstejä, kuten
kaunokirjallista tekstiä, sanomalehtien otsikoita, mainoksia ja verkkoartikkeleita. (Shamekhi 2007, 94.) Sanomalehtien, mainosten ja erilaisten artikkeleiden kautta oppilaat voivat
oppia myös maan kulttuurista ja ajankohtaisista tapahtumista kielellisten taitojen lisäksi.
Eurooppalainen viitekehys (2003, 50–51) listaa taitotasotaulukossaan, että aluksi lukemisen ymmärtämisen taidot liittyvät tuttujen nimien, sanojen ja yksinkertaisten lauseiden
ymmärtämiseen, mutta pikkuhiljaa lukija alkaa ymmärtää monimutkaisempiakin ilmauksia.
Keskitasoksi määritellään kyky lukea esimerkiksi ajankohtaisten artikkeleiden ja raporttien
tekstejä ja sanomaa; sen sijaan ylimmän taitotason saavuttanut pystyy jo vaivatta lukemaan
ja ymmärtämään kaikenlaisia, kielellisesti monimutkaisiakin tekstejä, kuten esimerkiksi
ohjekirjoja tai pitkiä kaunokirjallisuuden teoksia.
Lukutaidosta voidaan nykyään puhua myös monilukutaidon käsitteellä (multiple literacies), koska käsitteen ajatellaan olevan merkitykseltään laajempi kuin aiemmin. Nykyään
lukutaitoon liittyvät perinteisen kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi esimerkiksi visuaaliset
tekstit, kuten elektroniset tietokonepelit sekä muut visuaalisen ilmaisun keinot. (Harste
2003, 8.) Käsitteeseen sisältyvät myös laskutaito, kyky hallita tietoverkkoja eli verkkolukutaito sekä kuvien ja erilaisten medioiden ilmaisukielen hallitseminen. Lukutaidon voidaan
nähdä muuttavan muotoaan sen mukaan, määritelläänkö se lukemisen kohteesta, tehtävästä,
tekniikasta vai luetun ymmärtämisestä käsin. Lukutaito ei siis ole neutraali taito, vaan se
kytkeytyy vahvasti nykyihmisen ja -kulttuurin kielellisyyteen. (Kirstinä 2001, 17.) Eurooppalainen viitekehys ei kuitenkaan erittele lukutaitoa monilukutaidon käsitteen mukaisesti
eikä mainitse esimerkiksi visuaalisia tekstejä.
Monikulttuurinen oppija joutuu Suomessa monenlaisiin kuullun ymmärtämistä vaativiin tilanteisiin esimerkiksi koulussa, harrastuksissa ja ruokakaupassa. Opetuksessa nämä
erilaiset tilanteet tulisi huomioida ja kuullun ymmärtämisen taitoa kehittää, jotta oppilaat
voivat ymmärtää puhutun kielen variaatioita erilaisissa viestintä- ja keskustelutilanteissa.
Kuullun ymmärtäminen koostuu muun muassa puheen ja sen osien, kuten sanojen ja äänteiden, tunnistamisesta, riittävän laajasta sanavarastosta, kielellisestä päättelytaidosta ja
20
kuuntelemisen strategioista. Puheen ymmärtäminen vaatii nopeaa reagointia ja automaattisuutta, koska yleensä puhetta kuunnellessa ei voi jäädä pitkäksi aikaa pohtimaan, mistä on
kyse. Oman äidinkielen kuuntelutehtävät voivat vaihdella laajalti omakielisistä saduista ja
loruista vaikeampiin teksteihin ja keskustelutilanteisiin. (Shamekhi 2007, 92–93; Nissilä
ym. 2009, 53–54.)
Viitekehyksen taitotasoasteikon alimmalla tasolla oppija tunnistaa kuulemastaan tuttuja sanoja ja yleisempiä sanontoja, ja puolestaan korkeimmalla tasolla kuulija ymmärtää jo
vaikeuksitta monenlaista elävää ja nauhoitettuakin puhetta silloinkin, kun on kyse syntyperäisen puhujan nopeasta puheesta (Eurooppalainen viitekehys 2003, 50–51). Taitotasot
vaihtelevat laajalti ja kuullun ymmärtämiseen liittyy paljon erilaisia kehityksen vaiheita,
joita oman äidinkielen opettajien tulee ottaa huomioon tarjoamalla erilaisia ja monentasoisia kuuntelutehtäviä.
3.4 Oman äidinkielen opettaminen Suomessa
Oman äidinkielen opetusta alettiin Suomessa antaa 1970-luvulla pakolaisoppilaille. Opetusministeriön päätös vuonna 1987 liitti opetuksen piiriin myös muut maahanmuuttajaoppilaat. (OPM 1987.) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin maahanmuuttajien äidinkielen opetus sisältyi ensimmäistä kertaa vuonna 1992, mutta oppimäärän asemaa ei
suunnitelmassa kuvattu tarkemmin (Ikonen 2007, 42). Vuonna 1998 oman äidinkielen opetukseen osallistuneiden oppilaiden määrä oli 8 786 oppilasta, kun taas syyslukukaudella
2012 oman äidinkielen opetusta annettiin 54 kielellä 88 järjestäjän toimesta ja opetukseen
osallistui yhteensä noin 13200 oppilasta (OPH 2012). Jyväskylässä, jossa tutkimamme
ActLib -projekti toteutettiin, järjestettiin lukuvuonna 2014–2015 oman äidinkielen opetusta
19 eri kielessä. Opetukseen osallistui noin 400 oppilasta ja opetus järjestettiin iltapäivisin ja
iltaisin Jyväskylän eri koulujen tiloissa. (Jyväskylän kaupunki 2014.)
Opetussuunnitelma ei edelleenkään sisällä perusteita maahanmuuttajan äidinkielen
opetukseen, vaan Opetushallitus määrittelee maahanmuuttajien äidinkielen opetuksen perusopetusta täydentäväksi opetukseksi, jota järjestetään valtionavustuksen turvin. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa on kuitenkin liitteenä vuosiluokkia 1–9 koskeva suositus maahanmuuttajien äidinkielen opetuksen perusteiksi. Liitteessä sanotaan, että oppilaan
oman äidinkielen opetuksen tulisi tukea oppilaan ajattelun sekä kielenkäyttötaitojen ja vies-
21
tinnän kehittymistä ja mahdollistaa persoonallisuuden ehyttä kasvua. Opetuksen tehtävänä
on myös saada oppilaat kiinnostumaan omasta äidinkielestään sekä arvostamaan omaa kulttuuriaan. (OPH 2009.) Huomioitavaa on, että koska maahanmuuttajan oman äidinkielen
opetus ei tällä hetkellä kuulu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, ei oppilaan
siitä saamaa arviota merkitä oppilaan lukuvuosi- ja päättötodistukseen, eikä arvosanaa siten
voida ottaa huomioon yhteishaussa (Ikonen 2007, 46).
Oman äidinkielen opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan ajattelun, kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan
muodostumista sekä persoonallisuuden ehyttä kasvua. Opetuksen tulisi yhdessä suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksen kanssa vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa monikulttuurisuudelle ja toimivalle kaksikielisyydelle. (Nissilä 2009, 10–11.) Opetuksessa pitää ottaa huomioon kunkin kielen rakenne, oppilaiden kielellinen tausta ja kehitys.
Opetussisällöt on jaoteltu kuullun ymmärtämiseen ja puhumiseen, luetun ymmärtämiseen ja
kirjoittamiseen sekä kulttuurin osa-alueisiin. Oppilaiden äidinkielen osaamista tulisi edistää
niin, että he pystyvät säilyttämään perheen kommunikaatiokielen. (Ikonen 2007, 42.)
Saman ryhmän oppilaat ovat usein eri-ikäisiä ja kielitaidoltaan eritasoisia. On selvää, että oppilaat, jotka ovat käyneet koulua omassa maassaan ja Suomessa syntyneet oppilaat tarvitsevat erilaista kielenopetusta. Lisäksi oppilaiden ja heidän vanhempiensa odotukset opetukselle vaihtelevat paljon. (Youssef 2007, 370.) Oman äidinkielen opetusta ei järjestetä, jos ryhmään ei ole saatu vaadittua neljää oppilasta tai ryhmälle ei ole löydetty opettajaa (Nissilä 2009, 11). Tämän vuoksi ryhmiä on vähemmän kuin ennen ja oppilaat saattavat joutua menemään kaukana sijaitsevaan kouluun oman äidinkielen oppitunneille. Pitkän
matkan takia oppitunneille saatetaan jättää menemättä. (Youssef 2007, 370.)
1990-luvun alussa oman äidinkielen opettajat olivat harvoin opettajaksi kouluttautuneita (Ikonen 1994, 94). 1990-luvun alussa oman äidinkielen opettajien tarve oli suuri ja
työhön palkattiin parhaat tarjolla olevat opettajat. He eivät kuitenkaan välttämättä olleet
muodollisesti päteviä. (Youssef 2007, 373.) Opetushallitus aloitti vuonna 1992 oman äidinkielen opettajille tarkoitetun koulutuksen, jonka tarkoitus on lisätä opettajien ammattitaitoa.
Koulutus ei kuitenkaan anna varsinaista opettajan pätevyyttä. Lisäksi opettajille oli saatavilla täydennyskoulutusta. (Ikonen 1994, 94.) Vuonna 2005 noin puolet opettajista oli
muodollisesti päteviä (Latomaa 2007b, 336). Yhteiskunnallisia muutoksia on kuitenkin
22
huomioitu esimerkiksi Tampereen yliopistossa, jossa on alettu järjestää koulutusta maahanmuuttajataustaisille opetus- ja kasvatusalalla jo toimineille tai sinne pyrkiville henkilöille. ”Monikielisen opetuksen opinnot” on opintokokonaisuus, jossa käsitellään muun muassa
kaksikielisyyden haasteita ja koulun monikielisten käytäntöjen kehittämistä. (Pantzar, Merta & Stüber 2013, 292, 295.)
Yksi keino tukea oman äidinkielen opettajia työssään on kollegiaalinen tuki. Kollegiaalisuus koulussa tarkoittaa ammattilaisten välisiä suhteita kouluympäristössä (Martinez
2004, 1). Koulukulttuurin kollegiaaliset suhteet voidaan jakaa neljään lajiin: opetuksesta
keskustelemiseen, yhteiseen suunnitteluun ja valmistautumiseen, opetuksen observointiin
sekä yhdessä oppimiseen. Jokainen näistä lajeista tuo opettajia lähemmäs toistensa työtä ja
osaamista. Kollegiaalinen tuki auttaa päivittäisen opetuksen järjestämisessä, tekee uusien
ideoiden kokeilemisesta opettajille helpompaa sekä saa opettajat tuntemaan itsensä tyytyväisemmiksi työssään. (Little 1990, 177–180.) Kaikkia näitä neljää tuen osa-aluetta on
hyödynnetty kirja-arkkukoulutuksissa sekä oppimateriaalien valmistuksessa, hyödyntämisessä ja arvioinnissa (Merja Kauppisen suullinen tiedonanto 23.3.2015).
Suomessa ei ole valtakunnallisesti tuotettu oman äidinkielen opetukseen suunnattuja
oppikirjoja. Ikosen (1994, 97) mukaan oppilaiden kotimaasta tilattuja oppikirjoja ei sellaisenaan voi käyttää oman äidinkielen opiskelussa Suomessa kahdesta syystä. Ensinnäkin
suomalainen vieraskielisten oppilaiden äidinkielen opetussuunnitelma poikkeaa oppilaiden
kotimaassa noudatettavasta suunnitelmasta. Toiseksi kyseiset oppikirjat on tehty lapsille,
jotka elävät kyseisessä maassa kohdaten äidinkieltään ja maan kulttuuria päivittäin. Varsinkin Suomessa syntyneille lapsille kirjojen todellisuus voi olla hyvin erilainen kuin missä he
itse ovat aina eläneet. Toisaalta Youssefin (2007, 371) mukaan maantieteellisesti lähellä
olevien kulttuurien omia materiaaleja voidaan käyttää harkiten Suomessakin.
Vaikkei muiden maiden oppikirjoja sellaisenaan oman äidinkielen opetuksessa hyödynnetä, voidaan opetuksessa kuitenkin käyttää esimerkiksi kohdekielisiä kaunokirjallisia
teoksia. Kirjallisuuden avulla oppilaat voivat oppia monia kielitaidon osa-alueita sekä kulttuurin tuntemusta. Kaunokirjallisia teoksia voidaan analysoida oppitunneilla etsien niistä
muun muassa teemoja, juonta, henkilöhahmoja sekä erilaisia kielen rakenteita ja muotoja.
Suullista kielitaitoa voidaan opettaa kirjojen avulla esimerkiksi pyytämällä oppilaita selittämään omin sanoin, mitä tekstissä tapahtui tai kirjan tapahtumista voidaan keskustella ja
23
esittää kysymyksiä. Myös kirjoitustaitoa voidaan kehittää esimerkiksi kirjoittamalla luetusta teoksesta tai tekstistä tiivistelmä tai kirjoittamalla lukupäiväkirjaa. (Saukkonen 2007, 98–
100.) Syksyn 2013 aikana ActLib -projektissa osallisena olevat oman äidinkielen opettajat
käyttivät oppimateriaaleinaan muun muassa kansansatuja ja tarinoita. Lisäksi internetistä on
mahdollista löytää materiaaleja ja aineistoja, joita opettajat voivat soveltaa opetuksessaan.
Oman äidinkielen opettajat ovat valmistaneet paljon materiaaleja itse, sekä käyttäneet
muun muassa pelejä, kuvia, muita kirjoja sekä oppilaiden omia tuotoksia opetuksessaan
(Ikonen 1994, 97). Mitä tahansa tehtävää tehdessään yksilö aktivoi tietyt taitonsa ja tietonsa
pystyäkseen toimimaan tehtävän vaatimalla tavalla. Koulun oppitunneillakin tehtävät ja
harjoitukset voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia, ja ne voivat sisältää vaihtelevan määrän
kielellisiä toimintoja. Tehtävät voivat olla esimerkiksi luovia, taitoon perustuvia, ongelmanratkaisua vaativia tai keskusteluun osallistumista. Tehtävät ovat kommunikatiivisia, jos
ne vaativat oppilailta merkityssisältöjen ymmärtämistä ja ilmaisemista jonkin viestintätavoitteen saavuttamiseksi. (Eurooppalainen viitekehys 2003, 216–217.)
ActLib -projektiin osallistuvat opettajat kehittävät oppimateriaaleja kirja-arkkuidean
pohjalta, käyttävät niitä ja jakavat niitä Peda.net -alustan välityksellä. Projektin myötä opettajat kokoavat kattavat oppimateriaalipaketit, joita niin oman äidinkielen opettajat kuin luokan-, erityis-, S2- ja äidinkielen opettajatkin voivat hyödyntää opetuksessaan. Lisäksi
Kauppisen (2012) mukaan kirja-arkun käyttö ja rakentelu harjaannuttavat opettajan silmää
eri-ikäisten oppilaiden kiinnostuksen kohteista ja sekä lisäävät tietoa kielenoppimisen prosesseista. Kirja-arkku myös ”muistuttaa opettajia siitä, mitä monipuolinen, oppilaslähtöinen
kielenopetus voi olla, millaiseen oppimiseen sillä voi päästä ja miten sitä käytännössä toteutetaan eri-ikäisten ja -tyylisten oppijoiden parissa.” (Kauppinen 2012.)
Projektin tavoitteissa painotetaan yhteisöllisyyttä, johon kuuluu teksteistä keskustelua sekä oppilaiden kielitaidon kehittämistä kuvailun, selittämisen ja perustelemisen keinoin. Lisäksi tavoitteissa korostetaan elämyksellisyyttä ja merkityksellisyyttä. Opettajien
tulisi projektin puitteissa valita motivoivia tekstejä, joita käsitellään oppitunneilla erilaisien
toiminnallisten harjoitusten avulla. Oppilaiden mielikuvitusta tulisi ruokkia esimerkiksi
draaman keinoin. (Bärlund & Kauppinen 2013, Koulutusdiat.)
24
4 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksemme tarkoituksena on saada selville opettajien käsityksiä ja kokemuksia kielen
opettamisesta ja oppimisesta ActLib -projektin yhteydessä sekä tarkastella heidän opetustaan varten suunnittelemiaan ja valmistamiaan oppimateriaaleja. Vastaamme tutkimuksessamme seuraaviin kysymyksiin:
1. Millaisia kokemuksia opettajat kertovat saaneensa ActLib -projektista?
2. Millaisia tehtäviä opettajat kertovat käyttävänsä opetuksessaan?
3. Millaisia käsityksiä opettajilla on kielitaidon osa-alueiden tärkeydestä ja niiden opettamisesta?
4. Millaisia oppimateriaaleja opettajat ovat valmistaneet projektin aikana ja mitä kielen
osa-alueita niiden avulla on mahdollista harjoittaa?
Ensimmäisellä kysymyksellä haluamme saada selville, millaisia sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia opettajat kertovat saaneensa ActLib -projektista. Toisen kysymyksen
avulla selvitämme, millaisia erilaisia tehtäviä opettajat kertovat käyttävänsä opetuksessaan.
Haluamme myös selvittää, millaisia käsityksiä opettajilla on kielitaidon osa-alueista ja niiden tärkeydestä. Rajaamme tässä tutkimuksessa kielen osa-alueet puhumiseen ja kirjoittamiseen sekä luetun ja kuullun ymmärtämiseen Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) mukaan. Tutkimme myös, miten opettajat kertovat opettavansa kyseisiä osa-alueita. Oppimateriaaleja tutkimalla haluamme selvittää, millaisia materiaaleja opettajat ovat valmistaneet ja
laittaneet Peda.net -alustalle ActLib -projektin aikana ja mitä kielitaidon eri osa-alueita materiaalien avulla on mahdollista harjoittaa.
25
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
5.1 Lähestymistapa ja tutkimuskohde
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Kvalitatiivinen tutkimus on
luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedonhankintaa, jonka päämääränä on ymmärtää ihmisten
käyttäytymistä ja hahmottaa heidän vuorovaikutuksessa toisten kanssa rakentamiaan tulkintoja ja merkityksiä. Tutkimuksessa suositaan ihmistä tiedon keruun instrumenttina, sillä
kohteena on ihmisten merkitysmaailma. Laadullisen tutkimuksen tiedonmuodostamisprosessia kuvataan usein termillä hermeneuttinen kehä. Tiedolla ei ole selvää alku- tai loppupistettä, vaan tietoa lähestytään osien ja kokonaisuuksien tarkastelun kautta. Tutkimuksen tekeminen eli kehällä liikkuminen on matka, jonka aikana ymmärrys ja tutkimus muotoutuvat. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 155; Pietikäinen & Mäntynen 2009, 139,
143–144.)
Tutkimuksemme kohteena ovat opettajien käsitykset ja kokemukset kielen opettamisesta ja oppimisesta ActLib -projektin yhteydessä sekä opettajien opetustaan varten suunnittelemat ja valmistamat oppimateriaalit. Käsityksiä on tutkittu monista eri lähtökohdista,
esimerkiksi kognitivistisista, dialogisista ja sosiokulttuurisista (ks. esim. Alanen 2003;
Dufva 2003). Käsitykset muodostuvat useista eri tekijöistä ja niiden perusta kehittyy pitkän
ajan kuluessa. Käsitysten perustana toimivat ihmisen aikaisemmat tiedot ja kokemukset ja
ne rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tärkeiden roolimallien, kuten esimerkiksi
perheen, opettajien tai median kanssa. Käsitykset vaikuttavat yksilön havaintoihin itsestään,
muista ja maailmasta ja ne voivat muuttua kokemusten myötä. Pohjimmiltaan käsitykset
edustavat yksilön maailmankuvaa ja ilmaisevat yksilön suhtautumista johonkin asiaan. Käsitykset eroavat tiedosta siten, että tietoa pidetään yleisesti tosiasioihin perustuvana ja tieteellisesti todistettuna, kun taas käsitykset ovat henkilökohtaisempia ja subjektiivisia. Usein
käsitykset eivät myöskään muodosta johdonmukaista kokonaisuutta, vaan ovat epäselviä ja
epäjohdonmukaisia. Aina yksilö ei myöskään tiedosta omia käsityksiään. Silti ne vaikuttavat yksilön toimintaan monin eri tavoin. (Alanen 2003, 66–69; Aro 2009, 13–15; Dufva
2003, 138–139; Häkkinen 1996, 23.)
Kielikäsityksiä on useita erilaisia. Formaalin käsityksen mukaan kieli on yksi, suljettu kokonaisuus, jonka olennaisimmat osat ovat kielioppi ja kirjoitettu kieli. Nykyään kui-
26
tenkin painotetaan funktionaalista kielikäsitystä, jonka mukaan kieli on sosiaalinen ja kulttuurinen kokonaisuus ja sen opetuksessa tulisi tähdätä merkitykselliseen ja autenttiseen
kommunikaatioon. (Dufva, Suni, Aro & Salo 2011, 110–111, 118.) Kielen osaamiseen
nähdään kuuluvan sekä lingvistinen että kommunikatiivinen osaaminen. Lingvistiseen
osaamiseen kuuluu muun muassa sanaston ja kielioppisääntöjen tunteminen, kun taas
kommunikatiivinen osaaminen on kielen ja sen sääntöjen käyttämistä vuorovaikutuksessa.
(Block 2003, 60–61.) Niin opettajan, oppilaiden kuin yhteiskunnankin käsitykset kielestä
vaikuttavat osaltaan kielten opetukseen sekä opetuksessa käytettäviin materiaaleihin.
5.2 Tutkittavat
Haastattelimme tutkimustamme varten neljää oman äidinkielen opettajaa. Käytämme haastatteluihin osallistuneista opettajista nimiä V1, V2, V3 ja V4, emmekä yhdistä heitä heidän
opettamaansa kieleen heidän henkilötietojensa suojaamiseksi. Emme myöskään mainitse
suorissa lainauksissa kieliä nimeltä, vaan käytämme niistä nimiä kieli 1, kieli 2, kieli 3 ja
kieli 4.
Haastatteluihin osallistuneet opettajat opettavat oppilailleen heidän omaa äidinkieltään, joka on jokin muu kuin suomi. Haastateltujen opettajien opettamat kielet ovat venäjä,
unkari, swahili ja kinyaruanda. Kaikki haastateltavat ovat naisia. Haastateltavista kaksi on
opiskellut kasvatustiedettä muualla kuin Suomessa, yksi on suorittanut maisterin tutkinnon
opettamastaan kielestä suomalaisessa yliopistossa ja yksi ei ole saanut lainkaan koulutusta
opettamiseen, mutta on kotimaassaan toiminut opettajien sijaisina eri oppiaineissa. Kahdella haastateltavista on usean vuoden kokemus opettamisesta. Vastaaja 4 kertoo toimineensa
opetusalalla jo yli 35 vuotta, joista Suomessa noin neljä vuotta. Vastaaja 1 puolestaan kertoo, että on toiminut opetusalalla sekä kotimaassaan että Suomessa kummassakin kahdeksan vuotta. Kaksi muuta haastateltavaa ovat toimineet opettajana vuodesta pariin vuoteen.
Neljästä haastateltavasta yksi on toiminut oman äidinkielen opettajana vuosia, ja loput
kolme ovat aloittaneet oman äidinkielen opetuksen syksyllä 2013 ActLib -projektin alkaessa.
27
5.3 Tutkimusaineisto, sen kerääminen ja analysointi
Kvalitatiivisen tutkimusotteen mukaisesti luotimme tutkimusta tehdessä enemmän omiin
havaintoihimme ja keskusteluihin tutkittavien kanssa kuin mittausvälineillä hankittavaan
tietoon Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 155). Tällaisen tutkimuksen yleisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat haastattelu, kysely, havainnointi ja erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto. Niitä voidaan käyttää vaihtoehtoisina tai rinnakkain tutkittavan ongelman ja
tutkimusresurssien mukaan. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 73.) Tutkimuksessamme käytimme
rinnakkain haastatteluja sekä opettajien laatimiin opetusmateriaaleihin perustuvia havaintoja.
Aloitimme tutkielman tekemisen syksyllä 2013 perehtymällä ActLib -projektiin ja
etsimällä tietoa vähemmistökulttuureista ja omasta äidinkielestä. Syksyllä tutustuimme
oman äidinkielen opetukseen myös seuraamalla yhtä oman äidinkielen oppituntia. Joulukuussa 2013 toinen tutkijoista osallistui ActLib -projektin pikkujouluihin, joissa opettajat
esittelivät projektia varten valmistamiaan oppimateriaaleja. Kevään 2014 aikana keräsimme
tutkimuksemme aineiston haastattelemalla neljää ActLib -projektiin osallistuvaa oman äidinkielen opettaja. Kolme haastattelua toteutimme henkilökohtaisesti. Molemmat tutkijat
osallistuivat haastatteluihin ja haastattelut nauhoitettiin kahdella nauhurilla. Neljännen
haastattelun toteutti tulkki haastattelurunkomme pohjalta. Tulkki toimitti meille sekä alkuperäisen litteroinnin että haastattelun suomennoksen. Litteroimme haastattelut kesän 2014
aikana. Syksyllä 2014 täydensimme teoreettista viitekehystämme, analysoimme haastattelut
ja aloitimme tulosten kirjaamista. Analysoimme ActLib -projektia varten valmistetut oppimateriaalit, täydensimme tulososiota ja pohdimme saatuja tuloksia sekä viimeistelimme
tutkielmamme keväällä 2015.
Tutkimusaineistomme koostuu haastatteluista ja ActLib -projektia varten laadituista
oman äidinkielen opetusmateriaaleista. Yhdistämällä kaksi tutkimusaineistoa ja käyttämällä
kahta tutkimusmenetelmää saadaan esiin laajempia näkökulmia ja lisätään tutkimuksen
luotettavuutta (Hirsjärvi & Hurme 2000, 38).
28
5.3.1 Haastattelu
Haastattelu on yksi käytetyimmistä tiedonkeruumuodoista. Haastattelu on haastattelijan ja
haastateltavan välistä vuorovaikutusta ja keskustelua, eli haastattelu syntyy yhteisen toiminnan tuloksena. Haastattelu on joustava menetelmä, jonka avulla voidaan päästä sisään
toisen henkilön perspektiiviin ja saada tietoa hänen ajatuksistaan, aikomuksistaan ja tavoitteistaan. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 34; Patton 2002, 341; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 13.)
Haastattelun etu aineistonkeruumenetelmänä on ennen kaikkea joustavuus, sillä haastattelun aikana haastattelija voi toistaa kysymyksensä, oikaista väärinkäsityksiä ja selventää
ilmauksiaan. Koska tärkeintä haastattelussa on saada mahdollisimman paljon tietoa tutkittavasta aiheesta, on haastateltaville hyvä kertoa etukäteen haastattelun teema tai aihe.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 73.)
Keräsimme tutkimuksemme aineiston haastattelemalla neljää ActLib -projektiin osallistuvaa oman äidinkielen opettajaa kevään 2014 aikana. Haastattelumme olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Teemahaastattelussa pyritään löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimustehtävän mukaisesti. Etukäteen valitut teemat ja niihin liittyvät tarkennetut
kysymykset perustuvat tutkimuksen viitekehykseen. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 73, 75.)
Jokaisessa haastattelussa käytiin läpi samat teemat, eli minkälaisia kokemuksia opettajilla
on ActLib -projektista, minkälaisia käsityksiä opettajilla on kielen eri osa-alueista sekä millaisia tehtäviä opettajat kertovat hyödyntävänsä opetuksessaan. Käsiteltävien teemojen järjestys ja laajuus kuitenkin vaihtelivat (Eskola & Vastamäki 2001, 27). Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina, joissa haastattelija esittää kysymykset suullisesti ja merkitsee
vastaukset muistiin (Tuomi & Sarajärvi 2009, 73). Kolme haastattelua toteutimme henkilökohtaisesti ja neljännen haastattelun toteutti tulkki haastattelurunkomme pohjalta.
Kaikki haastattelut nauhoitettiin kahdella nauhurilla, koska haastattelujen analyysia
varten aineisto on muutettava kirjoitettuun muotoon eli litteroitava. Lisäksi nauhoitettu aineisto toimii muutenkin tutkijan muistiapuna. Käytimme karkeaa litterointitapaa, eli kirjoitimme ylös kaiken, mitä sanottiin, mutta emme merkinneet äänenkäytön tapoja tai puhujien
eleitä ja ilmeitä. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 14; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 16.) Koska
haastateltavien omat kokemukset olivat tutkimuksen keskiössä, emme kokeneet tarpeelliseksi sisällyttää litterointiimme muuta kuin haastateltavien puhetta. Kaksi haastattelua to-
29
teutettiin suomen kielellä, yksi englanniksi ja tulkin toteuttama haastattelu pidettiin ranskaksi. Ranskankielisestä haastattelusta meillä oli käytössämme sekä alkuperäisen haastattelun litterointi että tulkin tekemä suomennos.
5.3.2 Oppimateriaaliaineisto
Haastattelujen lisäksi tutkimme oman äidinkielen opettajien ActLib -projektin aikana valmistamia oppimateriaaleja. Tavoitteenamme on tunnistaa, mitä kielitaidon osa-alueita tehtävien avulla on mahdollisuus harjoittaa. Käytämme taustana Eurooppalaista viitekehystä ja
sen jaottelua eri kielitaidon osa-alueista. Näitä osa-alueita ovat puhumisen taidot eli suullinen vuorovaikutus ja puheen tuottaminen, kirjoittamisen taito sekä ymmärtämisen taidot eli
luetun ja kuullun ymmärtäminen (Eurooppalainen viitekehys 2003, 50–51).
Oppimateriaaleja tutkiessamme otamme huomioon myös kirja-arkkupedagogiikan
tavoitteet, jotka listataan ActLib -projektin Peda.net -sivustolla. Kielikirjasto ”ohjaa tutkimaan kieltä ja tekstejä sekä innostaa lukemaan yhdessä ja lisää näin yksilön uskoa ja luottamusta omiin tekstitaitoihin.” Lisäksi materiaalit johdattavat havaitsemaan kulttuurin ja
kielen ilmiöitä, vertailemaan kielen ja tekstin piirteitä sekä jäsentämään kielellisiä havaintoja. Tehtävät auttavat myös ”kehittelemään omaa työkalupakkia erityyppisten tekstien ymmärtämiseen, niiden parissa työskentelyyn ja ylipäänsä kielenopiskeluun.” (Kauppinen
2012.)
5.4 Aineiston analyysi
Analysoimme aineistoamme eli sekä haastatteluja että opettajien valmistamia tehtäviä sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysin tavoitteena on luoda selkeä, sanallinen kuvaus tutkittavasta ilmiöstä, eli sen avulla pyritään järjestämään aineisto selkeään muotoon säilyttäen sen sisältämä informaatio. Laadullisen tutkimuksen analysoinnissa on aineisto rajattava
tarkasti. Vaikka aineistosta löytyisi monia mielenkiintoisia asioita, täytyy tutkijoiden päättää, mistä juuri tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita eli mikä on tutkimuksen tarkoitus
ja tutkimusongelma. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 92, 108.)
Haastattelujen analyysin alkuvaiheessa teemoittelimme aineistomme eli ryhmittelimme kaikkien haastateltavien vastaukset uudestaan tiettyjen aiheiden mukaan. Näin pääsimme vertailemaan valitsemiemme teemojen esiintymistä aineistossa. Valitsimme tee-
30
moiksemme tutkimuskysymyksemme, joihin kuitenkin loimme vielä alateemoja. Halusimme esimerkiksi selvittää, minkälaisia tehtäviä haastateltavat käyttävät opetuksessaan ja pilkoimme tämän teeman useaan pienempään teemaan, kuten ”pelit”, ”kirjallisuus” ja ”vierailut”. Saadut vastaukset merkitsimme ylös suorina lainauksina. Tässä vaiheessa kumpikin
tutkijoista kävi läpi kaikki litteroidut materiaalit, koska halusimme varmistaa, ettei mikään
kohta jää vaille huomiota. Seuraavaksi kokosimme nämä lainaukset yhteen tiedostoon voidaksemme analysoida kaikkia neljää haastattelua yhdessä. Etsimme erillisistä havainnoista
yhteisiä piirteitä ja yhdistimme havaintoja yhdeksi havainnoksi. Havaintojen yhdistämisessä on lähtökohtana ajatus siitä, että aineistossa ajatellaan olevan esimerkkejä tai näytteitä
samasta ilmiöstä. (Alasuutari 2011, 39–40; Eskola & Vastamäki 2001, 40–42; Tuomi &
Sarajärvi 2009, 93.) Kirjasimme havaintomme yksi tutkimuskysymys kerrallaan huomioiden jokaisesta haastattelusta saamamme materiaalin. Lisäksi liitimme analyysiimme suoria
lainauksia haastatteluista.
Opettajien ActLib -projektia varten kehittämien oppimateriaalien analysoinnissa
lähestyimme materiaaleja aluksi kielittäin. Kävimme läpi jokaisen kirja-arkun tehtävät yksi
kerrallaan tarkastellen tehtäviä sekä niille asetettuja tavoitteita. Lisäksi tarkastelimme, mitä
kielitaidon osa-alueita kullakin tehtävällä on mahdollista harjoittaa. Seuraavaksi yhdistimme jokaisen kielen kirja-arkun tehtävät ja tarkastelimme, mitä kielitaidon osa-alueita kunkin kielen tehtävien avulla voidaan harjoittaa ja mitä ei.
Toista laadullisen analyysin vaihetta, jota Alasuutari kutsuu arvoituksen ratkaisemiseksi, nimitetään yleensä tulosten tulkinnaksi tai tarkasteluksi. Arvoituksen ratkaiseminen
merkitsee merkitystulkinnan tekoa tutkittavasta ilmiöstä. Johtolankoina käytetään yksittäisiä tapoja, joilla ihmiset ilmaisevat jonkin asian sekä muuta tutkimusta ja kirjallisuutta.
(Alasuutari 2011, 44–47.) Tarkastelimme ensiksi ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyviä tuloksia, eli opettajien kokemuksia ActLib -projektista. Seuraavaksi yhdistimme jokaiseen neljään kielitaidon osa-alueeseen liittyvät tulokset ja kirjasimme ne yksi osa-alue
kerrallaan. Kerroimme tutkimuskysymystemme mukaisesti, millaisia käsityksiä opettajilla
on kunkin osa-alueen tärkeydestä ja niiden opettamisesta, millaisia tehtäviä he kertoivat
käyttävänsä opetuksessaan sekä millaisia kielitaidon osa-aluetta harjoittavia oppimateriaaleja he ovat valmistaneet ActLib -projektia varten. Lopuksi pohdimme vielä saamiamme
tuloksia kokonaisvaltaisesti ja mietimme, mistä kielikohtaiset erot voisivat johtua. Jokaises-
31
sa vaiheessa yhdistimme saamamme tulokset teoreettiseen viitekehykseen. Analyysimme
on siis teoriasidonnaista, eli analyysissä on teoreettisia kytkentöjä, mutta se ei suoraan nouse teoriasta (Eskola 2010, 182).
5.5 Luotettavuus
Tutkimuksessa pyritään aina välttämään virheiden syntymistä, mutta tutkimustulosten luotettavuus ja pätevyys vaihtelevat. Tämän vuoksi tutkimuksen luotettavuutta on syytä arvioida monelta eri näkökannalta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 231–232.) Tutkimuksella on aina jokin tarkoitus ja tutkijan tulisi pystyä perustelemaan, miksi hän on valinnut
juuri kyseisen aiheen (Tuomi & Sarajärvi 2002, 137). Valitsimme tämän tutkimuksen aiheeksi opettajien käsitykset kielen opettamisesta ja oppimisesta ActLib -projektin yhteydessä sekä opettajien opetustaan varten suunnittelemat ja valmistamat oppimateriaalit, koska halusimme saada käytännön tietoa, joka auttaa ActLib -projektin ja sen materiaalien
kehittämistä paremmiksi ja toimivammiksi.
Tutkimusaineiston keräämiseen liittyy erilaisia seikkoja, joiden luotettavuutta voidaan arvioida: miten aineistonkeruu on tapahtunut menetelmänä ja toisaalta tekniikkana,
esimerkiksi nauhoittaen. Tässä tutkimuksessa kumpikin tutkija osallistui kolmeen haastatteluun. Tällä tavoin pyrittiin varmistamaan, että haastattelu etenee johdonmukaisesti ja sujuvasti sekä tarvittaessa toinen haastattelijoista voi täydentää toisen kysymyksiä. Haastattelumme olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, eli jokaisessa haastattelussa käytiin
läpi samat teemat, mutta niiden järjestys ja laajuus vaihtelivat. Kahden haastattelijan paikalla olo varmisti myös sen, että nauhoitetun materiaalin lisäksi oli mahdollista tehdä paljon
muistiinpanoja ja merkintöjä, jottei mikään seikka jäisi havainnoimatta. (Eskola & Vastamäki 2001, 27; Tuomi & Sarajärvi 2002, 137–138.)
Lisäksi tutkijan tulisi pohtia, mitä erityispiirteitä haastattelun tekemiseen on liittynyt,
esimerkiksi haastateltiinko tutkittavat yksilöinä vai ryhmänä, miten tutkijan ja tiedonantajan suhde toimi, mikä oli tutkimuksen kesto, miten aineisto analysoitiin sekä miten tutkimuksesta on raportoitu (Tuomi & Sarajärvi 2002, 137–138). Toteutimme kolme haastattelua itse yksilöhaastatteluina. Kaksi haastatteluista tehtiin suomen kielellä ja yksi englanniksi. Haastattelut järjestettiin ActLib -projektin kehittäjän Merja Kauppisen välityksellä, ja
haastattelujen ajankohdista ja toteuttamispaikoista sovittiin sähköpostitse. Kaikki kolme
32
haastattelua toteutettiin kevään 2014 aikana ja jokainen haastattelu kesti noin tunnin. Haastattelun aluksi pyysimme haastateltavaa allekirjoittamaan tutkimusluvan ja kerroimme lyhyesti tutkimuksestamme. Tutkijoiden ja haastateltavien suhde oli luonteva ja tutkijat pystyivät hyvin tarkentamaan kysymyksiään ja kysymään lisätietoja tutkimuksen kannalta tärkeiksi kokemistaan aiheista.
Haastattelututkimuksissa on maahanmuuton ja Suomen väestörakenteen muutoksen
vuoksi yhä yleisempää, että haastattelijan ja haastateltavan välillä on kulttuurieroja. Jos
haastattelija ja haastateltava ovat eläneet eri kulttuurien piirissä, voidaan olettaa, että he
tulkitsevat ympäröivää todellisuutta eri tavoin. Haastattelijan onkin mahdotonta varautua
täydellisesti ennalta siihen, miten kulttuurierot voivat vaikuttaa haastattelun kulkuun, mutta
tärkeintä on erilaisten erojen tunnustaminen ja havaitseminen. (Rastas 2005, 79–80, 93.)
Tutkimuksemme on tapaustutkimus, jonka kohteena on oman äidinkielen opettaminen
ActLib -projektissa, eli emme suoranaisesti tutki kulttuurieroihin liittyviä seikkoja. Vaikka
tiedostamme kulttuurieromme tutkittaviin nähden, emme usko, että nämä erot vaikeuttivat
haastattelujamme. Sen sijaan kielellisten erojen vaikutusta ei voida sulkea pois. Vain yksi
haastateltavista puhuu äidinkielenään suomea ja hänen kanssaan haastattelu toteutettiin
tietenkin suomeksi. Toinenkin haastattelu tehtiin suomeksi, vaikka suomi ei olekaan kyseisen haastateltavan äidinkieli. Yhden haastattelun teimme englanniksi, joka ei ole haastateltavan eikä kummankaan tutkijan äidinkieli. Viimeisen haastattelun toteutti tulkki ranskan
kielellä. On siis mahdollista, että kielelliset erot ovat vaikuttaneet keskustelun etenemiseen
sekä puheen ja siinä esiintyvien käsitteiden ymmärtämiseen.
Neljäs haastattelu toteutettiin tulkin välityksellä, koska tutkijoilla ja haastateltavalla ei
ollut yhteistä kieltä. Välitimme tulkille tutkimuskysymyksemme ja haastatteluihin valitsemamme teemat. Tulkki toteutti haastattelun ja lähetti meille sekä alkuperäisen litteroinnin
että tekemänsä suomennoksen. Tästä haastattelusta saimme hieman vähemmän tietoa, koska emme itse päässeet tekemään tarkentavia kysymyksiä.
Aineiston analyysin alkuvaiheessa teimme tutkimuskysymysten perusteella otsikoita,
joiden alle aloimme kerätä lainauksia jokaisesta haastattelusta. Tässä vaiheessa kumpikin
tutkijoista kävi läpi kaikki litteroidut materiaalit, koska halusimme varmistaa, ettei mikään
kohta jää vaille huomiota. Myös dokumenttiaineistoa eli opettajien ActLib -projektia valmistamia oppimateriaaleja analysoitaessa molemmat tutkijat kävivät kaiken aineiston huo-
33
lellisesti läpi. Tämä lisää tutkimuksen luotettavuutta, koska kaiken tutkimusmateriaalin on
käsitellyt huolellisesti kaksi tutkijaa. Raportoimme kaikki tutkimuksen eri vaiheet tarkasti
parantaaksemme tutkimuksen luotettavuutta.
Tutkimuksen validius eli pätevyys tarkoittaa mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä
mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. Pääasioita laadullisissa tutkimuksissa ovat
henkilöiden, paikkojen ja tapahtumien kuvaukset, eli validius merkitsee kuvauksen ja siihen liitettyjen tulkintojen yhteensopivuutta. (Hirsjärvi ym. 2009, 231–232.) Reliabiliteetilla
tarkoitetaan tulosten pysyvyyttä eli mittauksen kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia.
Ollakseen reliaabeli tutkimuksen tulisi olla toistettavissa, mutta laadullisessa tutkimuksessa
tämä usein kyseenalaistetaan, koska esimerkiksi ihmistieteellisessä mittaamisessa toistettavuus on hyvin ongelmallista. Ihmistieteissä puhutaankin toisinaan uskottavuudesta ja siirrettävyydestä validiteetin ja reliabiliteetin sijaan. (Eskola & Suoranta 1996, 166.)
Uskottavuus laadullisen tutkimuksen kriteerinä tarkoittaa, että tutkijan on tarkistettava, vastaavatko hänen käsitteellistyksensä ja tulkintansa tutkittavien käsityksiä, ja vaikka
tutkijan oma persoona mukana tutkimuksessa, tulee hänen säilyttää neutraali ote tutkimuksen löydöksiä kohtaan. Tässä tutkimuksessa on ollut hyötyä siitä, että tutkijoita on kaksi.
Kumpikin tutkijoista on osallistunut tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin sekä lukenut ja arvioinut jatkuvasti sekä omaa että toisen tutkijan kirjoittamaa tekstiä. Näin neutraali ote tutkimuksen löydöksiä kohtaan on säilynyt. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että dokumenttiaineiston analyysissä tutkijoiden oma käsitys kielestä ja se oppimisesta on saattanut vaikuttaa analyysiin ja tulosten tulkitsemiseen. Tutkimustulosten siirrettävyys on mahdollista jollakin tapaa, vaikka katsottaisiin, etteivät yleistykset ihmistieteiden sosiaalisuuden monimuotoisuudesta johtuen ole mahdollisia. (Eskola & Suoranta 1996, 167.) Tutkimuksemme
on tapaustutkimus, eli tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä nimenomaan ActLib -projektiin
ja opettajien käsityksiin siitä.
5.6 Eettiset ratkaisut
Jokainen tutkimusprosessi sisältää lukuisia päätöksiä, joissa tutkijan etiikka joutuu koetukselle. Päätökset voivat liittyä esimeriksi tutkimuslupaan, tutkimusaineiston keruuseen tai
osallistumiseen liittyviin seikkoihin (Eskola & Suoranta 1996, 54). Tutkimusluvan saaminen sekä tarvittavilta viranomaisilta että tutkittavilta liittyy olennaisesti tutkimuksen eetti-
34
syyteen. Saimme kirjallisen luvan tutkimuksen tekemiseen opetusjohtaja Eino Leisimolta.
Myös haastateltavat allekirjoittivat tutkimusluvat. Lisäksi opettajat antoivat suullisesti luvan oppimateriaaliensa käyttöön tutkimuksessamme, mutta ne ovat myös julkisesti saatavilla internetissä, joten kenellä tahansa on vapaa pääsy niihin.
Haastattelututkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi haastattelijan
ja haastateltavan välinen luottamus ja läheisyys. Luottamuksellisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että haastattelijan on kerrottava haastateltavilleen haastattelun tarkoituksesta totuudenmukaisesti sekä käsiteltävä ja säilytettävä saamiaan tietoja luottamuksellisina. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 17.) Lisäksi tutkijan ja haastateltavan välillä pitää olla luottamusta,
jotta tutkittava haluaa vastata mahdollisimman totuuden mukaisesti esitettyihin kysymyksiin. Toisaalta suhde tutkittavien ja tutkijan välillä ei saa olla liian läheinen tai riippuvainen,
sillä suhteen laatu voi vaikuttaa esimerkiksi tietojen antamisen vapaaehtoisuuteen, jos tutkittava kokee, että hänen asemansa tutkijaan verrattuna pakottaa hänet vastaamaan. (Eskola
& Suoranta 1996, 56.) ActLib -projektissa osallisena olevat opettajat kuuluvat projektiin
vapaaehtoisesti, ja myös tutkimukseemme osallistuminen oli heille täysin vapaaehtoista.
Lisäksi emme ole tavanneet haastateltavia ennen haastatteluja, emmekä tunne heitä, joten
välillemme ei ole muodostunut suhdetta, joka laittaisi meidät eriarvoiseen asemaan. Olemme käsitelleet haastatteluista saamiamme tietoja luottamuksellisina.
Tietojen käsittelyssä kaksi keskeistä käsitettä ovat luottamuksellisuus ja anonymiteetti. Täydellinen nimettömyys ei yleensä ole mahdollista, mutta tutkijan on suojeltava tutkittavan anonymiteettia tutkimusraporttia kirjoittaessaan. Tutkijan on myös huolehdittava,
etteivät tutkittavien henkilöllisyydet paljastu tuloksia julkistettaessa, jos tietoja hankittaessa
on luvattu niiden nimettömyys. Mitä arkaluontoisemmasta asiasta on kyse, sitä tiukemmin
anonymiteettia on suojattava. Tunnistamattomuuden ja nimettömyyden periaate ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan tunnistamisen seurauksia tulee arvioida. Joskus tutkittavat voivat
itse haluta esiintyä tutkimuksessa omalla nimellään, esimerkiksi osoittaakseen, että ovat
ylpeitä omista mielipiteistään. (Eskola & Suoranta 1996, 57–58; Kuula 2006, 202.)
Vaikka tutkimuksessa jätettäisiin mainitsematta yksityisten henkilöiden nimet, voi
tietojen muista yksityiskohdista ainakin tutkittavien lähipiiri tunnistaa joitakin tutkittavia
(Eskola & Suoranta 1996, 58). Tämä seikka nousee esiin omassa tutkimuksessamme, sillä
vaikka emme mainitse haastateltavista yksityiskohtaisia tietoja, kuten asuinpaikkaa tai ni-
35
miä on tutkimuksemme tapaustutkimus, joka on tiukasti sidottu ActLib -projektiin. ActLib
-projektin tavoitteet ja tehtävät ovat kaikkien saatavilla hankkeen Peda.net -sivuilla. Emme
koe tarpeelliseksi jättää projektin nimeä mainitsematta, koska lähdimme tekemään tätä tukimusta, jotta voisimme saada selville tiettyjä seikkoja juuri kyseessä olevasta projektista ja
siten auttaa kehittämään sitä. Kysyimme kaikilta haastateltavilta kirjallisen luvan mainita
heidän opettamansa kieli nimeltä ja saimme kaikilta tähän luvan.
Kvalitatiivista aineistoa voidaan kerätä ja arkistoida jatkotutkimusten käyttöön, jos
tutkittavia on informoitu aineiston säilyttämisestä. Kuitenkin jotkin tiedot, niin sanotut suorat tunnisteet, kuten nimet, osoitteet ja syntymäajat, tulisi hävittää heti, kun tutkimus on
tehty. Vain tietyissä tutkimustapauksissa, kuten pitkittäis- ja etnografisissa tutkimuksissa,
tietojen säilyttäminen ja toistuvat yhteydenotot tutkijan ja tutkittavan välillä kuuluvat tutkimuksen luonteeseen. (Kuula 2006, 210.) Me emme aio käyttää tutkimuksemme aineistoa
enää muissa tutkimuksissa tai julkaisuissa, joten huolehdimme, että hävitämme kertyneet
tiedot ja aineistot sekä poistamme haastatteluaineistot nauhurilta. Opettajien valmistamat
oppimateriaalit säilyvät ActLib -projektin internet-sivuilla ja ovat halukkaiden hyödynnettävissä.
36
6 TULOKSET
6.1 Opettajien kokemukset ActLib -projektista
Haastattelun aluksi keskustelimme opettajien kanssa heidän ActLib -projektista saamistaan
kokemuksista. Pyysimme heitä kuvailemaan sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan projektista. Kaikki haastatellut opettajat kertoivat ActLib -projektiin
osallistumisen olleen myönteinen kokemus. Opettajat lähtivät projektiin mukaan, koska
kokivat kirjallisuuden, tarinat, runot ja sananlaskut tärkeiksi sekä henkilökohtaisesti että
osana oman äidinkielen opetusta.
Luova kirjoittaminen on tärkee mulle ja tunnilla mä yritän tehdä jotakin, että lapset lukevat enemmän
ja harrastavat lukemista ja laulamista ja runoja ja semmosia. (V1)
Opettajat kokivat saaneensa projektista apua ja tukea omaan työhönsä oman äidinkielen
opettajana. Oman äidinkielen opettajien tapaaminen ja tapaamisista saatu kollegiaalinen
tuki tuli myönteisenä esille kaikissa haastatteluissa.
-- Se mikä tossa on ollu ehkä parasta on se, mä tykkään itse tuota, tämmösestä, niinku… tämmösestä
yhteistyöstä, tai siitä kun on ollu näitä tapaamisia -- tai no sieltä sai muiltakin hyviä ideoita ja pääs
jakamaan näitä ja -- pääs puhumaan näistä, tästä omasta työstä ja muusta, että se oli, mun mielestä se
oli mulle niinku ne parhaat. (V3)
Haastateltujen opettajien mielestä oli mielenkiintoista kuulla muiden opettajien käyttämistä
tehtävistä, opetustavoista sekä eri kulttuureista. Opettajat olivat kiinnostuneita opettajien
erilaisista etnisistä taustoista ja heidän käyttämistään opetusmenetelmistä.
On kiva katsoa, mitäs muut kollegat tekevät ja kun siellä on erilaiset etniset opettajat ja eri maista ja
heillä on oma kokemus ihan erilainen -- koulutus ja tausta ja menetelmät on – omaperäisiä. (V1)
Knowing what they (muut opettajat) are doing for their kids or what modes of teaching they are using
(V2) Tietoa siitä, mitä he (muut opettajat) tekevät lapsiaan varten tai mitä opettamisen tapoja he käyttävät.
37
Yhden opettajan mielestä tapaamisia olisi voinut olla enemmänkin. Yksi opettajista ilmaisi
kiinnostuksensa osallistua vastaavaan projektiin uudestaankin.
Mun mielestä oikeestaan noita tapaamisia muutenkin niinku ois voinu olla ehkä jopa enemmänkin. -Enemmänkin siitä semmosta kollegiaalista… (V3)
Jos tulee vielä semmoinen projekti kyllä minä osallistuisin ja se on tosi hyvä. (V1)
Projektin tavoitteena oli koota opettajien kehittämät materiaalit ja tehtävät Peda.net
-alustalle muiden opettajien hyödynnettäväksi. Kahdella opettajista oli ollut tähän liittyviä
teknisiä ongelmia. Molemmat olivat kuitenkin saaneet ongelmiinsa apua, sillä projektin
aikana opettajien käytettävissä on ollut tieto- ja viestintätekniikan pedagogisen tuen henkilö.
Mutta sanoisin että se mikä minulle oli vaikeaa, oli tietokoneen käyttäminen. Siksi lannistuin hiukan,
mutta nyt olen erittäin tyytyväinen kun sain apua. (V4)
6.2 Opettajien käyttämät tehtävät
Kaikki haastatellut opettajat kertoivat, että he pyrkivät käyttämään monipuolisesti erilaisia
tehtäviä opetuksessaan. Oppitunneilla muun muassa luetaan, kirjoitetaan, piirretään, leikitään, näytellään ja lauletaan.
Kaikki opettajat kokivat kirjallisuuden tärkeänä osana opetustaan. Esimerkiksi vastaaja 3 kertoi lukevansa usein tekstejä ja satuja yhdessä oppilaiden kanssa. Vastaaja kertoi
lukevansa satuja ääneen oppilailleen. Lisäksi hänen oppilaansa lukevat sekä itsenäisesti että
ääneen muille ja tekevät omia satuja. Tekstien ja satujen lisäksi opettajat kertoivat käyttävänsä kirjoja, runoja ja sananlaskuja opetuksessaan.
Meillä on aika paljon kirjoja ja joskus me annetaan lapselle kotiin koulukirjat ja he lukevat ja meillä
erilaiset kilpailut tai lukemisdiplomit. (V1)
Joskus mä annan tehtävän oppia ulkoa runo. (V1)
38
Ensin esittelen sananlaskun ja sitten keskustelemme siitä lasten kanssa, minä selitän ja kysyn lapsilta
mitkä sanat sananlaskussa ovat vaikeita, selitän ne ja kysyn oppilailta mikä on sananlaskun yleinen
ajatus. (V4)
Kirjallisuuden opettaminen koettiin tärkeäksi myös kulttuurin opettamisen ja säilyttämisen
kannalta. Vastaaja 4 kertoi, että jokaisessa hänen käyttämässään sananlaskussa on moraalinen opetus ja että sananlaskut auttavat kulttuurin säilyttämisessä.
Kirjoittaminen on osa kaikkien opettajien oppitunteja niin monisteiden kuin oppilaiden omien tekstien muodossa. Opettajat kertoivat opettavansa sanastoa erilaisten tehtävien
ja monisteiden avulla. Vastaaja 2 kertoi opettavansa esimerkiksi kehon osia monisteen
avulla. Lisäksi hän kertoi oppilaidensa pitävän ristisanatehtävistä. Vastaaja 3 käytti monisteita sadun sanaston opiskelemiseen ennen sadun lukemista. Lisäksi kaikki opettajat kertoivat hyödyntävänsä piirtämistä, sillä kaikki oppilaat eivät vielä osaa kirjoittaa kohdekielellä.
When I came up with that crossword then they (oppilaat) really liked it. They want to use it like every
day, but I can’t form a new crossword for the kids every time. (V2) Kun keksin sen ristisanan, he
todella pitivät siitä. He haluavat käyttää sitä joka päivä, mutta en voi tehdä uutta ristisanaa lapsille
joka kerta.
Ensin mulla oli semmonen valmistava tehtävä siihen (satuun), elikkä sanastoon liittyvä. -- Mulla oli ne
sanat ja, ja semmoset monistetut pienet dialogit ja niihin sellaset puhekuplat tai ajatuskuplat, ja niitä
sitten käytiin. Aika hyvin, hyvin itse asiassa lapset tuns ne ja osas ne niinkun yhdistää. (V3)
Ku on ollu näistä ritarivaakunoista ja on (maan 3) vaakuna ja … ja sitte just tämmösiä, mitä sinun
vaakunassasi olisi ja sitte piirretään ja pienemmät taas itse kertoo siitä ja keskittyy siihen piirtämiseen, sitte isot taas enemmän kirjoittaa, mitä kaikkia itselle tärkeitä asioita siinä on. (V3)
Kaksi opettajaa kertoi käyttävänsä leikkejä tuntien lopussa. Oppilaat leikkivät tuttuja leikkejä vieraalla kielellä ja hyödyntävät leikeissä erilaisia välineitä, esimerkiksi hernepusseja,
palloa, kuvakortteja tai leluja. Toinen opettajista kertoi myös käyttävänsä tabletilla olevia
pelejä opetuksessaan.
Puhuminen on myöskin tärkeä juttu ja meillä aina tunnin lopussa on sellainen leikki ja leikin kautta me
puhutaan. (V1)
39
Sitten on niinku monesti kevyempi se loppu tietenkin, että ollaan vaikka katsottu jotain teemaan liittyvää videota tai satua ja ja sitten on tämmösiä leikkisiä tehtäviä. Tiedätte varmaan heti kun on pallo,
niin sitä kun heittää ja pitää vastata, niin se on heti paljon jännittävämpää… (V3)
Kolme opettajaa kertoi käyttävänsä esittämistä, roolileikkejä tai näyttelemistä osana oppituntejaan. Vastaaja 2 kertoi, että hänen oppilaansa ovat esittäneet sadun muovailuvahahahmoilla, videoineet esityksensä ja katsoneet videon. Vastaajan 1 mukaan oppilaiden mielestä
on mukavaa esittää opettajaa luokan edessä ja opettaa muita oppilaita. Vastaaja 3 kertoo
näyttelevänsä oppilaidensa kanssa erilaisia kotona tapahtuvia tilanteita, kuten kouluun lähtöä.
Laulut ja laulaminen toimivat myös yhtenä opetuksen osana. Oppilaat kuuntelevat
lauluja ja laulavat mukana.
They can listen to the songs and then we try to sing along. (V2) He voivat kuunnella lauluja ja sitten
me yritämme laulaa mukana.
Se on semmonen laulu öö siellä on kielioppi ja siellä on myöskin tää hauska sisältö --. (V1)
6.3 Kielitaidon osa-alueet
Olimme kirjoittaneet ennen haastatteluja paperille kielitaidon osa-alueet, jotka ovat puhuminen, kirjoittaminen, luetun ymmärtäminen ja kuullun ymmärtäminen. Keskustellessamme kielitaidon osa-alueista näytimme opettajille paperia, jotta heidän olisi helpompi hahmottaa ja muistaa, mitä taitoja tarkoitamme tässä tutkimuksessa kielitaidon osa-alueilla.
6.3.1 Kielitaidon osa-alueiden tärkeys
Tutkimukseen osallistuneiden oman äidinkielen opettajien näkemykset siitä, mitä oman
äidinkielen tunneilla olisi kaikista tärkeintä oppia, vaihtelivat jonkin verran. Kaikkia kielitaidon osa-alueita pidettiin tärkeinä.
Kaikki opettajat mainitsivat, että kohdekielellä puhuminen on tärkeää tai jopa tärkeintä kaikista osa-alueista. Yksi opettajista mainitsi, että puhuminen on tärkein taito, koska sitä
tarvitaan, jos oppilaat menevät esimerkiksi kotimaahansa käymään ja haluavat puhua suku-
40
laistensa kanssa. Vastaajan 2 mukaan opetus ja sen tavoitteet vaihtelevat myös oppilaiden
iän mukaan. Nuorten tai heikosti kohdekieltä osaavien kanssa opettaja keskittyy suullisiin
harjoituksiin, kun taas paremmin kieltä osaavien kanssa hän painottaa kielioppia, kirjoittamista ja lukemista. Kaikki haastateltavat myös painottivat, että puheen tuottaminen on
yleensä oppilaille helpompaa kuin esimerkiksi kirjoitetun kielen tuottaminen.
My main goal is if they are able to speak (V2) Minun päätavoitteeni on, että he pystyvät puhumaan.
Tokihan aina kaikki on tärkeetä ja tukee toisiaan, mutta tietenkin tossakin ryhmässä kun on niitä pari
vielä jotka ei itse lue tai kirjoita, niin toki puhuminen ja kommunikointi suullisesti on ollu meillä aika
tärkeessä osassa. (V3)
Vastaaja 1 kertoi, että kirjoittaminen on hänen mielestään osa-alueista tärkein, koska kirjoittaminen kuuluu vahvasti heidän kulttuuriinsa. Hänen mukaansa on erittäin tärkeää, että
lapsi osaa kirjoittaa kaunolla kalligrafeja, sillä kaunokirjoituksella kirjoittaminen on kielen
traditio. Muut opettajat kertoivat kirjoittamisen olevan tärkeää, mutta usein hyvin haastavaa. Kaksi vastaajaa mainitsi, että lähinnä vanhemmat oppilaat, joilla on parempi kielitaito,
tekevät kirjoittamiseen liittyviä tehtäviä.
Ja isommille toki hyvin monestihan puhuminen -- ja puheen ymmärtäminen tai kuullun ymmärtäminen,
luetun ymmärtäminen ihan hyvällä tasolla, mut sitten se kirjoittaminen on se mikä erityisesti vaatii
sitten täs oman äidinkielen opetuksessa töitä (V3)
-- writing grammatically, it’s mostly for the advanced students (V2) -- kieliopillisesti kirjoittaminen on
lähinnä edistyneille oppilaille.
Kaksi vastaajaa mainitsi luetun ymmärtämisen olevan tärkeä taito ja kolme vastaajaa piti
kuullun ymmärtämistä tärkeänä. Opettajat kertovat antavansa oppilaille ohjeita opetettavalla kielellä. Joitakin asioita, kuten kielioppia, käsitellään kuitenkin suomeksi. Vastaaja 1
kertoi, että hänen on pakko puhua suomea osalle oppilaista, sillä muuten he eivät ymmärrä.
Tämä tekee hänen mielestään kuullun ymmärtämisen opettamisesta vaikeaa.
41
Ja tietenkin kuullun ymmärtäminen, et se on niinkun se, mitä koko ryhmän kanssa tehty ja , ja pienillekin tärkee.
(V3)
Ja venäjäksi meillä se satu on tuota äännetty ja mä laitan joskus tää ipädi ja me kuunnellaan se satu
ensin, sitten me otetaan se sanasto ja sitten he itse kertovat sama satu omin sanoin.
(V1)
Listaamiemme osa-alueiden lisäksi haastatteluissa tuli esille kieliopin opettaminen. Kolme
opettajaa mainitsi opettavansa kielioppia, mutta kieliopin opettaminen ei korostunut vastauksissa muihin osa-alueisiin verrattuna.
Siel (oppikirjassa) on kielioppijuttu, siellä pitäis -- juuri siis ihan semmosia kielioppijuttuja ja joka
kerta me katsotaan… viime kerralla ei ollut aikaa, mutta me yritetään katsoa yhdessä kielioppijuttuja,
tää on tärkee (V1)
Ylipäätään lauseiden muodostus on nyt se, että he sais jotenki ylipäätään kasaan ne lauseet ja on just
ollu lauseenjäseniä -- ja siellä voi jo käyttää joitaki kieliopillisia termejä, koska on ainaki vanhemmille
sitte tuttua ja he oikeastaan haluavatki että niitä käytetään (V3)
6.3.2 Kielitaidon osa-alueiden opettaminen
Haastateltavat luettelivat paljon erilaisia tapoja, joilla he opettavat eri kielen osa-alueita.
Opettajat ovat käyttäneet opetuksessaan monenlaisia kirjoja, satuja ja muita tekstejä. He
ovat leikkineet ja pelanneet oppilaidensa kanssa erilaisia pelejä ja osa on tehnyt myös retkiä
ja vierailuita esimerkiksi museoon.
Kaikki opettajat kertoivat, että heidän opetuksessaan ääntämisen harjoittelemisella ja
puhumisella on iso rooli. Puhumista harjoitellaan usein esimerkiksi leikkimällä, näyttelemällä, lukemalla valmiita tekstejä tai kertomalla omia kokemuksia esimerkiksi juhlista ja
perinteistä.
Puhuminen on myöskin tärkeä juttu ja meillä aina tunnin lopussa on sellainen leikki ja leikin kautta me
puhutaan, siis meillä tunnin lopussa on se peilileikki ja siinä tarkotus, että he puhuvat vaan (kielellä 1) ja spontaanisti siis leikin aikana tunteita, fiilikset (V1)
42
We try to act out maybe like in a home situation, like…I’ve just woken up and I’m going to go to
school, what kind of activities do you do before you go to school, or what do you think you’ll tell your
mother when you want to wake up. Like, I want to go and wash my face, I want to go and brush my
teeth -- Or when they go to the market (V2) Me yritämme näytellä esimerkiksi jotakin tilannetta kotona, kuten... Heräsin juuri ja olen menossa kouluun, mitä teet ennen kun menet kouluun, tai mitä ajattelet kertovasi äidillesi kun haluat herätä. Esimerkiksi, minä haluan pestä kasvoni, minä haluan harjata
hampaani – Tai kun he menevät torille.
Vastaaja 1, joka kertoi kirjoittamisen olevan tärkein kielitaidon osa-alue, kertoo heidän
oppituntinsa sisältävän paljon kirjoittamista. Hän antaa kirjoittamistehtäviä myös kotiläksyksi ja hänen mukaansa oppilaat kirjoittavat kotona tosi paljon.
Kirjoittamisesta puhuttaessa kaikki opettajat mainitsivat oppilaiden ikä- ja tasoerot ja
kertoivat, että vanhempien ja taitavampien kielenosaajien kanssa kirjoittamiseen liittyviä
tehtäviä tehdään enemmän. Lisäksi kaksi opettajaa mainitsi, että kirjoittaminen koetaan
usein työlääksi ja väsyttäväksi ja oman äidinkielen oppituntien myöhäinen ajankohta vaikuttaa siihen, mitä lapset jaksavat tunneilla tehdä.
For older ones, they are able to write, when I write on the blackboard, but for the younger ones they
don’t maybe -- I just tell them, let me write it for you. (V2) Vanhemmat (oppilaat), he osaavat kirjoittaa, kun kirjoitan liitutaululle, mutta nuoremmat eivät ehkä – minä vain kerron heille, antakaa minun
kirjoittaa tämä teille.
Joo se (kirjoittaminen) on vaikeeta ja koska kun he tulevat tänne he haluavat leikkiä ja he haluavat
iPadin ja leikin, eikä mitään kielioppia ja minun pitää tehdä niin että tunnin alussa, kun heillä on
voimia he kirjoittavat (V1)
Sitte siin (oppikirjassa) on kanssa aika hyvin lyhyitä tekstejä ja pystyy myös sillä tavalla eriyttämään
että on sitte ihan kirjoitustehtäviä näille isommille (V3)
Luetun ymmärtämistä harjoitellaan kaikkien opettajien tunneilla kirjojen, satujen ja tarinoiden avulla. Tekstejä luetaan ja niiden sisällöstä keskustellaan sekä tehdään niihin liittyviä
tehtäviä luetun ymmärtämisen varmistamiseksi. Vastaajan 1 mukaan vanhemmat haluavat
lasten lukevan paljon ja oppivan siten myös maan kulttuuria. Vastaajan 2 oppilaat lukevat
43
kirjojen lisäksi omia tarinoitaan ääneen muille. Vastaaja 4 hyödyntää myös sananlaskuja
luetun ymmärtämisen harjoittelussa.
Then we have this book from the library -- I tell them, please read this or this, somebody read the first
one and this other one read the second one and such. So, that’s how we practise reading (V2) Sitten
meillä on tämä kirja kirjastosta -- kerron heille, olkaa hyvä ja lukekaa tämä tai tämä, joku lukee ensimmäisen ja toinen lukee toisen ja näin. Joten, niin me harjoittelemme lukemista.
Mä oon monesti käyttäny tätä et luetaan jotain satua tai -- vaik useampiaki satuja, mä oon yleensä
useamman sadun lukenut, tai ollaan luettu yhdessä. Tietenki isommat lapset tykkää itseki lukea (V3)
Kuullun ymmärtämistä opettajat kertoivat opettavansa kohdekielellä kirjoitettujen satujen ja
laulujen avulla. Kolme opettajaa mainitsi, että he kuuntelevat oppilaidensa kanssa paljon
lauluja ja keskustelevat tai tekevät tehtäviä lauluun ja sen sisältämään sanastoon liittyen.
Myös leikkejä hyödynnetään kuullun ymmärtämisen harjoittelemisessa. Vastaaja 3 mainitsi, että hänen tunneillaan luetun ja kuullun ymmärtäminen usein sekoittuu lukutaitoisten
oppilaiden lukiessa tekstejä ääneen muille.
Me kuunnellaan se satu ensin, sitten me otetaan se sanasto ja sitten he itse kertovat sama satu omin
sanoin (V1)
Like for instance, there is this song -- ruoka ruoka ruokaa, but it‘s (kielellä 2) -- Then if I mention
something edible, then they (oppilaat) jump, if it is not edible, then they will sit. (V2) Esimerkiksi, tämä
laulu – ruoka ruoka ruokaa, mutta se on (kohdekielellä) – Sitten jos mainitsen jotakin syötävää, sitten
he (oppilaat) hyppäävät, jos se ei ole syötävää, sitten he istuvat.
Kaikki neljä vastaaja mainitsivat lisäksi, että kulttuurin opetus kuuluu tiiviisti oman äidinkielen opetukseen. Opettajat kertoivat, että kulttuuriin tutustutaan kansansatujen ja -runojen
kautta sekä esimerkiksi keskustelemalla kulttuuriin liittyvistä perinteistä ja tapahtumista.
Opettajat kertoivat, että monet teksteistä, joita he kulttuurin opetuksen yhteydessä ovat ottaneet käyttöön, ovat liittyneet ActLib -projektiin. Yksi projektin keskeisistä tavoitteistahan
on sananlaskujen, runojen ja tarinoiden soveltaminen opetuksessa.
44
Ja sitten myös tää teema, tää kolme toivomusta -- sen oli (kielellä 3) kuullu kaks tyttöö niinku
toisenlaisen version siitä, ja siitä päästiinkin puhumaan siitä, et miten kansansadut, tuota, syntyy, ja
kehittyy (V3)
Niinpä tunneillani tykkään erityisesti juurruttaa lapsiin tapoja säilyttää omaa kulttuuriaan ja olen
valinnut heille parhaan tavan tehdä tämän eli siis sananlaskujen opetukset. He ovat todella onnellisia,
koska joka kerta minun täytyy kertoa heille sananlaskuja ja näistä sananlaskuista lapset löytävät ope
tuksia, moraalisia opetuksia ja erityisesti opetuksia jotka liittyvät meidän kulttuuriimme (V4)
6.4 Oppimateriaalit
Tässä luvussa tarkastelemme viiden opettajan ActLib -projektia varten laatimia oppimateriaaleja. Materiaalit löytyvät projektin internetsivuilta, Peda.net -alustalta. Tarkastelemme
materiaaleja kielittäin.
6.4.1 Venäjän kirja-arkut
Venäjän kielen kirja-arkkuja on Peda.netissä kaksi. Toinen pohjautuu seitsemään sananlaskuun, jotka ovat Peda.netin alustalla nähtävillä sekä suomeksi että venäjäksi. Lisäksi alustalla on neljä harjoitusta näihin sananlaskuihin liittyen. Ensimmäisessä harjoituksessa oppilaat työskentelevät ryhmissä ja kukin ryhmä saa kaksi nippua sananlaskuja; nipun suomeksi
ja nipun venäjäksi. Harjoituksen tavoitteena on yhdistää suomenkieliset ja venäjänkieliset
sananlaskut. Kun sananlaskut on yhdistetty, tulee ryhmän valita yksi mieleinen sananlasku,
jonka merkitys pitää selittää muille. Toisessa harjoituksessa on kaksi muistipeliä, joissa
pitää löytää parit: suomenkielinen sananlasku ja sama sananlasku venäjäksi tai venäjänkielisen sananlaskun alku ja loppu. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.) Molemmat tehtävät liittyvät uusien sanojen ja ilmauksien harjoitteluun. Tehtävien avulla on mahdollista
harjoitella luetun ymmärtämistä sekä oppia uusien sanojen ja sanontojen kirjoitusasuja sekä
niiden merkityksiä. Myös puhumisen taitoa harjoitellaan, jos sananlaskujen merkityksiä
selitetään kohdekielellä. Lisäksi sananlaskut tutustuttavat oppilaita opiskeltavan kielen kulttuuriin.
Harjoituksen numero kolme tavoite on ”sananlaskujen käyttäminen”. Harjoituksessa oppilas valitsee yhden sananlaskun ja ottaa selvää sen merkityksestä. Sen jälkeen hä-
45
nen tulee kirjoittaa tarina, jonka lopussa pitää käyttää valittua sananlaskua. (Kirja-arkku,
oman äidinkielen opetus.) Tehtävänannossa ei sanota, millä kielellä tarina kirjoitetaan, mutta jos se kirjoitetaan kohdekielellä, voi tehtävän avulla harjoituttaa kirjoittamiseen liittyviä
seikkoja, kuten sanojen ja lauseiden kirjoittamista, sanajärjestystä sekä kirjoitetun kielen
tuottamista.
Neljännen harjoituksen tavoitteina mainitaan uusien sananlaskujen oppiminen ja
”ruumiinosat sananlaskuissa”, yhteistyö vanhempien kanssa sekä tiedon etsiminen internetistä ja kirjoista. Tehtävässä oppilaan pitää kirjoittaa tietämiään sananlaskuja, joissa mainitaan jokin ruumiinosa. Sen jälkeen oppilaan pitää yhteistyössä vanhempiensa kanssa selvittää, mikä sananlaskujen merkitys on ja milloin niitä käytetään. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.) Kielenoppimiseen liittyvät taidot, joita tällaisella tehtävällä voidaan harjoittaa,
ovat samankaltaisia kuin edellisissäkin tehtävissä: sanaston ja lauseiden kirjoittaminen ja
uusien sanojen oppiminen. Kohdekielellä puhumisen taitoa voidaan harjoituttaa, jos oppilaat keskustelevat vanhempiensa kanssa sananlaskujen merkityksistä venäjän kielellä.
Toinen venäjän kielen kirja-arkku pohjautuu Valentin Kataevin vuonna 1940 kirjoittamaan satuun ”Seitsenväri-kukkanen”. Satu on Venäjällä suosittu ja tunnettu sekä lasten
että aikuisten keskuudessa. Tavoitteiksi venäjän kielen opettaja on nimennyt kirjallisuuden
lajeihin ja käsitteisiin tutustumisen, luetun analysoimisen ja lukukokemuksen jakamisen
sekä oman sadun kirjoittamisen. Työtavoiksi on lueteltu keskustelu, piirtäminen, sadussa
esiintyvän runon ulkoa opettelu, matemaattiset tehtävät, biologia, kielioppi ja kirjoittaminen. Kirja-arkun materiaali koostuu tarinan nauhoitetusta tiedostosta ja tehtävistä. (Kirjaarkku, oman äidinkielen opetus.)
Ennen tehtävien tekemistä oppilaat lukevat sadun vuorotellen ääneen muilla paitsi
ensimmäisellä vuosiluokalla, jossa opettaja lukee sadun. Tarinaa lukemalla ja kuuntelemalla oppilaat voivat harjoituttaa sekä kuullun että luetun ymmärtämisen taitojaan. Ensimmäinen tehtävä liittyy runoon, joka toistuu Seitsenväri-kukkanen -sadussa kahdeksan kertaa.
Tehtävän tavoitteena on oppia runo ulkoa ”luovin menetelmin”. Tehtävässä valitaan runosta sanoja, joihin keksitään jokin ele ilmaisemaan sitä ja koko luokka harjoittelee eleitä. Sen
jälkeen runo lausutaan yhdessä ääneen, minkä jälkeen jokainen oppilas lausuu runon vuorollaan. Lopuksi oppilaat kirjoittavat runon ulkomuistista vihkoon. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.) Tehtävän avulla voi pohtia kulttuurisia seikkoja, esimerkiksi tarinan mo-
46
raalista opetusta, kun tarinan tyttö lopulta tulee onnelliseksi saatuaan toivekukkasen avulla
hankittua asioita muille eikä vain itselleen. Kun oppilaat lukevat runoa, voivat he harjoituttaa puhumista, ääntämistä sekä kuullun ja luetun ymmärtämisen taitojaan. Lisäksi tehtävä
voi kartuttaa oppilaiden sanavarastoa ja kehittää heidän kirjoitustaitoaan.
Toisen tehtävän tavoitteena on sateenkaaren värien ja niiden järjestyksen kertaaminen
sekä ”piirtäminen ja kuvitteleminen”, millä viitataan siihen, että oppilaiden tulee käyttää
mielikuvitustaan oman ”seitsenväri-kukkasen” piirtämiseen. Oman kukan piirtämisen lisäksi oppilaiden tulee piirtää ja värittää sateenkaari. Tämän tulisi auttaa heitä oppimaan ulkoa
sateenkaaren värit ja niiden järjestys. Värien opettelussa oppilaiden tulisi käyttää apuna
heidän itse keksimäänsä, suomenkielistä muistisääntöä. (Kirja-arkku, oman äidinkielen
opetus.) Tehtävässä ei mainita, että värejä harjoiteltaisiin ääntämään tai kirjoitettaisiin paperille. Siten ainoa kielen oppimiseen liittyvä taito, jota tehtävän avulla voidaan harjoituttaa, on värien oppiminen suomeksi ja venäjäksi, eli sanaston harjoitteleminen.
Tehtävässä kolme tavoitteeksi mainitaan ”kielisilmän kehittäminen” ja ”opettajan
työn kokeileminen”. Tehtävänä on aukkoteksti tai teksti, jossa on virheitä verrattuna alkuperäiseen tekstiin, ja oppilaiden tulee täyttää tehtävän aukot tai korjata teksti vastaamaan
alkuperäistä runoa. Tehtävä tarkistetaan siten, että oppilaat vaihtavat papereitaan toisen
oppilaan kanssa ja tarkistavat parinsa vastaukset. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opettaminen.) Ilmeisesti tähän tehtävän korjaustapaan viitataan tavoitteessa mainitulla opettajan
työn kokeilemisella. Tehtävänannossa mainitaan lisäksi, että aukkotehtävässä tekstistä voivat puuttua esimerkiksi verbit ja adjektiivit (Kirja-arkku, oman äidinkielen opettaminen).
Luultavasti tavoitteissa mainitulla kielisilmällä viitataan tähän: oppilaiden tulisi päätellä
muun tekstin perusteella, mihin kohtaan tulee adjektiivi ja mihin verbi. Muita kielen oppimiseen liittyviä seikkoja, joita tehtävän avulla voidaan harjoittaa, ovat uusien sanojen oppiminen ja niiden kirjoittaminen sekä luetun ymmärtämisen taito. Myös kieliopin sääntöjä
voidaan harjoitella tekstin rakennetta mietittäessä; esimerkiksi pohdittaessa, mihin kohtaan
lauseessa tulee verbi.
Neljäs tehtävä on ryhmätyö, jossa jokaiselle ryhmälle jaetaan pino kirjaimia, joista
pitää muodostaa opeteltuun runoon liittyvä sana. Tavoitteeksi on mainittu ”näppäryys äidinkielessä” ja ”kieliälyn kehittäminen”. (Kieliarkku, oman äidinkielen opetus.) Näppäryydellä opettaja viitannee kekseliäisyyteen, jota tarvitaan sanoja muodostettaessa, mutta teh-
47
tävästä ei selviä, mitä opettaja tarkoittaa kieliälyn kehittämisellä juuri tässä tehtävässä. Tehtävän avulla oppilaat voivat harjoitella sanojen kirjoitettuja muotoja ja kartuttaa sanavarastoaan. Jos sanoja luetaan ääneen, lausumista voidaan kehittää.
Viimeinen tehtävä tässä venäjän kielen kirja-arkussa sisältää uusien sanojen muodostusta. Opettaja kirjoittaa taululle jonkin runosta poimitun sanan ja oppilaiden tulee sen kirjaimista muodostaa mahdollisimman paljon uusia sanoja. Tavoitteeksi on jälleen mainittu
”näppäryyden ja kieliälyn kehittyminen”, ja odotetut oppimistulokset ovat opettajan mukaan sanavaraston laajeneminen ja kekseliäisyyden kehittyminen. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.) Kielen osa-alueita, joita tehtävän avulla voidaan harjoittaa, ovat sanaston
kartuttaminen, kirjoittamisen taito sekä ääntämisen harjoitteleminen, jos sanoja luetaan
ääneen.
Kaikkiaan näyttäisi siltä, että sananlaskuihin liittyvien tehtävien avulla oppilaat voivat harjoituttaa venäjän kielellä kirjoittamisen taitoaan ja luetun ymmärtämistään, kartuttaa
sanavarastoaan sekä tutustua venäläiseen kulttuuriin. Kuullun ymmärtämistä ja ääntämisen
harjoittelemista tulee tehtävässä, jossa oppilaat lausuvat runoa ääneen toisilleen. Toisen
venäjänkielisen kirja-arkun avulla voidaan kehittää oppilaiden sanojen kirjoittamisen taitoa,
luetun- ja kuullun ymmärtämistä, sanavarastoa sekä kulttuurin tuntemusta. Ääntämistä oppilaat pääsevät harjoittelemaan lukemalla Seitsenväri-kukkanen -tarinan runoa. Lisäksi puheen tuottamista on mahdollista harjoitella, mikäli oppilaat selittävät sananlaskujen merkityksiä ja keskustelevat oppitunnilla kohdekielellä.
6.4.2 Swahilin kirja-arkku
Swahilin kielen kirja-arkun pohjana on kaksi kansantarinaa. Toinen tarina liittyy maailman
syntymiseen ja kertoo, miten aurinko ja kuu ovat nousseet taivaalle. Toisessa tarinassa kerrotaan, miksi elefantilla on pitkä kärsä. Kahden tarinan lisäksi Peda.netistä löytyy yksi sanasokkeloharjoitus, jossa kirjainruudukon sisältä on löydettävä tehtävän alareunassa luetellut sanat sekä neljä ”oppiainerajat ylittävää” tehtäväkokonaisuutta, jotka myös liittyvät tarinoihin. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.)
Molemmat tarinat on lisätty kirja-arkkuun sekä kirjoitettuna versiona että opettajan
lukemana äänityksenä. Äänitettyjä versioita kuuntelemalla oppilaat voivat harjoituttaa kuullun ymmärtämisen taitoaan. Lukemalla tarinat omalla äidinkielellään oppilaat voivat har-
48
joittaa luetun ymmärtämisen taitoaan sekä kartuttaa sanavarastoaan ja kieliopin osaamistaan. Jos tekstejä luetaan ääneen, voidaan niiden avulla harjoituttaa myös oppilaan omaa
ääntämistä.
Ensimmäinen tarinoihin liittyvä tehtävä on sanasokkeloharjoitus, jossa on annettu
etsittäväksi 40 sanaa. Tällaisen tehtävän avulla oppilaat voivat oppia sanojen kirjoitettuja
muotoja sekä merkityksiä, jos sanoja käännetään suomen kielelle. Kirja-arkun muut tehtävät on nimetty oppiainerajat ylittäviksi tehtäväkokonaisuuksiksi ja ne liittyvät molempiin
kirja-arkusta löytyviin tarinoihin. Näiden tehtäväkokonaisuuksien tavoitteina ei ole mainittu
lainkaan kielen oppimiseen liittyviä tavoitteita, mutta kielitaidon kehittäminen niiden avulla
on mahdollista.
Tehtäväkokonaisuuksien avulla voidaan harjoittaa moneen oppiaineeseen liittyviä
taitoja, mutta tässä tutkimuksessa keskitymme vain oman äidinkielen oppimiseen. Ensimmäisen kokonaisuuden tavoite on, että oppilaat oppivat tunnistamaan, miten eri kulttuureissa käsitellään maailman syntyä (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus). Kokonaisuuden
aluksi kuunnellaan jompikumpi tarina nauhalta, minkä avulla voidaan harjoituttaa kuullun
ymmärtämisen taitoa; miten sanat lausutaan ja mistä nauhoituksessa kerrotaan. Lisäksi ensimmäinen tehtävä sisältää keskustelua tarinasta, ja tehtäväkokonaisuuden lopuksi oppilaat
menevät alemmille luokille pitämään satutuntia ja kertomaan tarinoita. Jos oletetaan, että
oppilaat keskustelevat ja kertovat tarinoita swahilin kielellä, voivat he harjoituttaa puheen
tuottamisen taitoja, kuten ääntämistä, kielen rakenteen ja sanaston hallintaa sekä puheen
rytmiä.
Toisen tehtäväkokonaisuuden tavoitteeksi on kirjattu, että harjoituksen avulla oppilas
tunnistaa, miten eri kulttuureissa käsitellään maailman syntyä ja ”opitaan vuorovesi-ilmiö”.
Kokonaisuuden aluksi kuunnellaan toinen tarina nauhalta, minkä lisäksi kokonaisuudessa
”tarkastellaan taivaan kappaleita ja opitaan niiden vaikutus maapalloon”. (Kirja-arkku,
oman äidinkielen opetus.) Kuuntelutehtävän avulla oppilaat voivat harjoituttaa kuullun
ymmärtämisen taitoaan. Jos ”tarkastelu” tapahtuu kohdekielellä keskustellen, voivat oppilaat myös harjoituttaa puhumistaitojaan.
Kolmannen ja neljännen tehtäväkokonaisuuden tavoitteina on, että oppilaat tunnistavat, miten evoluutio on vaikuttanut maailman syntyyn, eläimiin ja niiden suojaväritykseen
(Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus). Kolmannessa kokonaisuudessa kuunnellaan jälleen
49
toinen tarina nauhalta, minkä avulla oppilaat voivat harjoituttaa kuullun ymmärtämisen
taitoaan. Lisäksi tehtävässä kolme oppilaiden tulee tehdä posteri jostakin eläimestä ja esitellä se suullisesti muille (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus). Harjoituksen tehtävänannossa ei mainita, millä kielellä esitelmän pitäminen tapahtuu, mutta jos se tapahtuu kohdekielellä, voivat oppilaat harjoituttaa puhumisen taitoaan sekä kuullunymmärtämisen taitojaan
kuunnellessaan muiden oppilaiden esityksiä. Lisäksi etsiessään tietoa valitsemastaan eläimestä ja tehdessään posteria, oppilaat voivat harjoituttaa sekä luetun ymmärtämisen taitoaan että kirjoitustaitoaan.
Tehtävän neljä tarkoitus on, että oppilaat valitsevat oman faabelin, eli opettavaisen
tarinan ja suunnittelevat ja piirtävät siihen kuvituksen joko käsin tai tietokoneohjelman
avulla. Oppilaat voivat valita tarinan omasta kulttuuristaan esimerkiksi haastattelemalla
vanhempiaan ja kirjaamalla heidän kertomansa tarinan ylös. Kuvittamisen jälkeen tarinat ja
aiemmin tehdyt esitelmät eläimistä kootaan kirjaksi. Jos oppilaat toteuttavat tarinan etsimisen haastattelemalla vanhempiaan, voivat he harjoittaa kuullun ymmärtämisen ja puhumisen taitoaan, jos keskustelu vanhempien kanssa käydään omalla äidinkielellä.
Swahilin kirja-arkun ensimmäisellä tehtävällä voidaan oppia luetun- ja kuullun ymmärtämistä, sanastoa, kielioppia sekä mahdollisesti ääntämistä, mutta ei kirjoittamista. Lopuissa neljässä tehtävässä ei mainita kielen oppimiseen liittyviä tavoitteita. Tehtävien avulla voidaan kuitenkin kehittää oppilaiden kulttuurin tuntemuksen lisäksi puhumista, kuullun
ymmärtämistä sekä sanavarastoa.
6.4.3 Unkarin kirja-arkku
Unkarin kielen kirja-arkku perustuu unkarilaiseen kansansatuun nimeltä Kolme toivomusta.
Kirja-arkku sisältää sadun kuunneltavana tiedostona sekä kirjoitettuina unkarin ja suomen
kielellä. Kansansatuun liittyy neljä tehtävää, joissa ensin tutustutaan kansansatuun, minkä
jälkeen lapset keksivät oman sadun ja esittävät sen. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.)
Ensimmäisen tehtävän tavoitteena on ”tutustua tekstissä käytettyihin erikoisempiin
verbeihin” ja niiden avulla helpottaa tarinan ymmärtämistä. Oppilaiden kielitaidosta riippuen tavoitteena voi olla uuden sanaston oppiminen, termin ja tilanteen yhdistäminen tai kielitaidon aktivointi. Tehtävässä käytetään puhekuplia ja sanoja, ja tehtävänä on ”yhdistää sana
sopivaan puhetilanteeseen”. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.) Tarvitsimme tulkkia
50
tehtävän analysointiin, koska tehtävässä olevat sanat ja puhekuplien tekstit ovat vain unkarin kielellä. Tehtävässä on tulkin mukaan esimerkiksi puhetilanne, jossa toinen puhujista
pyytää lasta menemään nukkumaan ja toisessa puhekuplassa lapsi vastaa, ettei mene, koska
haluaa vielä leikkiä. Sanalistasta puolestaan löytyy unkariksi sana ”väitellä”, joka pitäisi
yhdistää keskustelutilanteeseen. Tämän kaltaisen tehtävän avulla oppilaat voivat kartuttaa
sanavarastoaan, harjoittaa luetun ymmärtämisen taitoaan ja jos vuoropuhelut luetaan ääneen, voivat he harjoitella myös kuullun ymmärtämistä sekä ääntämistä.
Toisen tehtävän tavoitteeksi on nimetty kansansatuperinteeseen tutustuminen ja kuullun ymmärtämisen harjoitteleminen. Tehtävän aluksi opettaja lukee sadun, minkä avulla
oppilaat voivat harjoittaa kuullun ymmärtämisen taitoaan. Sen jälkeen oppilaat kertovat
tarinan sisällön omin sanoin. Lisäksi ”katsotaan, kuunnellaan tai luetaan pari muutakin unkarilaista kansansatua” ja keskustellaan oppilaiden omista kokemuksista. (Kirja-arkku,
oman äidinkielen opetus.) Jos sadusta ja omista kokemuksista keskusteleminen tapahtuu
unkarin kielellä, voivat oppilaat harjoituttaa kohdekielellä puhumisen taitoaan. Lisäksi riippuen tavasta, jolla satuihin perehdytään, voivat oppilaat harjoittaa esimerkiksi luetun tai
kuullun ymmärtämisen taitoaan. Lisäksi erilaisiin kansasatuihin tutustumalla oppilaat voivat oppia uutta sanastoa ja kielioppiseikkoja esimerkiksi lauseiden muodostukseen liittyen
sekä kehittää tuntemustaan liittyen kansasatuihin ja niissä perinteisesti esiintyviin seikkoihin, kuten moraalisiin opetuksiin.
Unkarin kirja-arkun kolmas tehtävä on oppilaiden oma satu, joka toteutetaan siten,
että oppilaat ideoivat sadun ja opettaja kirjoittaa sen ylös. Tarinaan luodaan myös henkilöhahmoja, joiden vuorosanoja oppilaat pääsevät esittämään. (Kirja-arkku, oman äidinkielen
opetus.) Tehtävän avulla oppilaat voivat sadun sisällöllisen tuottamisen, kuten juonen ja
puheenvuorojen keksimisen lisäksi harjoituttaa erilaisia kielen osa-alueita, kuten sanastoa
sekä lauseiden ja virkkeiden muodostusta. Lisäksi oppilaat voivat harjoitella luetun ja kuullun ymmärtämisen taitoja lukemalla satua tai vuorosanojaan ääneen.
Neljäs tehtävä on oman sadun esittäminen. Tavoitteina on mainittu yhteistyötaitojen,
luovuuden, kielellisten taitojen sekä kädentaitojen kehittäminen. Edellisessä tehtävässä itse
keksityn sadun hahmot rakennetaan muovailumassasta ja niiden avulla tarina näytellään
opettajan kuvatessa esityksen videotallenteeksi. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.)
Tehtävän avulla oppilaat voivat harjoituttaa puhumisen taitoaan ja siihen liittyviä seikkoja,
51
kuten ääntämistä, intonaatiota ja puheen rytmiä. Esitys katsotaan jälkikäteen videolta ja
myös oppilaiden vanhemmat voivat osallistua videon katsomiseen. Videota katsomalla ja
kuuntelemalla oppilaat voivat harjoituttaa kuullun ymmärtämisen taitoaan ja lisätä tietouttaan omasta ääntämisestään kuullessaan omaa puhettaan. Lisäksi vanhempien kanssa voidaan keskustella esityksestä ja siihen liittyvästä kulttuurisesta taustasta, eli unkarinkielisistä
saduista.
Unkarin kirja-arkun tehtävät voivat opettaa oppilaille neljästä kielen osa-alueista
kolmea: puhumista, kuullun ymmärtämistä ja luetun ymmärtämistä. Puhumista tapahtuu
sekä lukemalla tekstejä ääneen että itse puhetta tuottamalla, kun oppilaat esittävät tarinan
vuorosanat. Lisäksi oppilaiden sanavarasto, kielioppi ja kulttuurintuntemus voivat kehittyä.
Kirjoittamista unkarin kirja-arkun tehtävissä ei mainita lainkaan.
6.4.4 Kinyaruandan kirja-arkku
Kinyaruandan kirja-arkku koostuu 18 sananlaskusta, jotka on kirjoitettu sekä kohdekielellä
että suomeksi. Sananlaskujen liitteeksi on kirjoitettu sanonnan merkitys ja lyhyt tehtävänanto. Sananlaskuista osa on suomalaisillekin tuttuja ja usein käytettyjä: ”yhteistyö on
voimaa” ja ”aika on rahaa”. Osa sananlaskuista vaikuttaisi liittyvän kinyaruandaa käyttävien kansojen kulttuuriin. Yksi tällainen sananlasku on esimerkiksi: ”Hyvä ruoka pitää huolen siitä, että isoäidillä on aina lapsia ympärillään”. Tällä tarkoitetaan selityksen mukaan
sitä, että rikkaalla on paljon ystäviä, mutta jos henkilö menettää rahansa, menettää hän
myös ystävänsä. Toinen sananlasku: ”Jos huulet eivät liiku syödessä, ei apua tule huutaessakaan” tarkoittaa opettajan kirjoittaman selityksen mukaan sitä, että ihminen, joka ei jaa
ruokaansa muiden kanssa, on itsekäs ihminen, eikä saa tarvitessaan apua muilta. (Kirjaarkku, oman äidinkielen opetus.)
Sananlaskuja varten on annettu ”opetusvihjeitä”, joissa kyseisen kielen opettaja on
maininnut ohjeita sananlaskujen kanssa työskentelyyn. Sananlaskut luetaan, mikä harjoituttaa oppilaiden luetun ymmärtämistä. Jokaisen sananlaskun merkitys selvitetään joko niin,
että opettaja selittää sen tai niin, että hän pyytää oppilaita kertomaan, miten he ovat sen
ymmärtäneet. Lisäksi sananlaskuista keskustellaan. (Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus.)
Jos keskustelut käydään kohdekielellä, voivat oppilaat harjoituttaa kuullun ymmärtämisen
taitoaan ja puheen tuottamiseen liittyviä taitoja: lauseiden muodostamista, ääntämistä ja
52
argumentointia. Lisäksi sananlaskujen avulla voidaan kehittää oppilaiden sanavarastoa ja
kieliopin sekä kulttuurin tuntemusta, esimerkiksi miten eri asioihin suhtaudutaan eri kulttuureissa ja mitkä asiat mielletään tärkeiksi.
Vaikuttaa siltä, että kinyaruandan kirja-arkun tehtävillä keskitytään vahvasti kulttuuriin tutustumiseen sekä kielitaidon osa-alueissa puhumiseen sekä luetun ja kuullun ymmärtämiseen. Kirjoittamisen harjoittelua kinyaruandan kirja-arkkutehtäviin ei sisälly lainkaan.
6.4.5 Yhteenveto
Alla oleva taulukko kuvaa, mitä kielen osa-alueita tutkimiemme kirja-arkkutehtävien avulla
on mahdollista harjoittaa. Rasti jonkin taidon kohdalla tarkoittaa, että vasemmassa sarakkeessa mainitun tehtävän avulla kyseistä taitoa on mahdollista harjoituttaa. Osa tehtävän
selityksistä sekä rasteista on merkitty sulkeisiin. Näissä tapauksissa tehtävänannossa ei
mainita millä kielellä toiminta tapahtuu. Näin ollen emme voi olla varmoja harjoitetaanko
tehtävällä kohdekielellä puhumisen taitoa tai kohdekielen kuullun ymmärtämistä.
TAULUKKO 1. Yhteenveto oppimateriaalien avulla harjoitettavista kielen osa-alueista.
Kieli: harjoitus
Puhuminen
Venäjä 1: sananlaskujen yhdistäminen, (sananlaskujen merkitysten selittäminen)
Venäjä 1: muistipeli: lauseiden yhdistys
Venäjä 1: tarina sananlaskua käyttäen
Venäjä 1: tuttujen sananlaskujen
kirjoittaminen, (merkityksistä keskusteleminen)
Venäjä 2: runon ulkoa opettelu
”luovin menetelmin” [ks. luku
6.4.1], runon kirjoittaminen
Venäjä 2: seitsenväri-kukkasen piirtäminen
Venäjä 2: aukkotekstin täydentäminen, tekstin virheiden korjaaminen
Venäjä 2: sanojen muodostaminen
annetuista kirjaimista
(x)
Kirjoittaminen
Luetunymmärtäminen
x
Kuullunymmärtäminen
x
x
x
(x)
x
x
(x)
x
x
x
x
x
x
x
53
Venäjä 2: uusien sanojen muodostaminen
Swahili: tarinan kuuntelu, (keskustelua), sanasokkelo
Swahili: tarinan kuuntelu, (aiheen
”tarkastelua” [ks. luku 6.4.2])
Swahili: tarinan kuuntelu, (keskustelua), oppilaan oman esitelmän tekeminen ja sen esittäminen suullisesti
Swahili: tarinan valinta (esimerkiksi
haastattelemalla vanhempia), kuvitus
tarinaan
Unkari: puhekuplien yhdistäminen
verbeihin
Unkari: kansansadun kuuntelu,
(keskustelu), satujen lukeminen
Unkari: oppilaiden ideoima ja opettajan kirjoittama satu, vuorosanojen
lukeminen ja harjoittelu
Unkari: sadun esittäminen
Kinyaruanda: sananlaskujen lukeminen
Kinyaruanda: (sananlaskuista keskusteleminen)
x
(x)
x
(x)
x
x
x
(x)
x
x
x
(x)
x
(x)
x
x
x
x
x
x
x
(x)
(x)
Luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen näyttäisivät painottuvan kirja-arkkujen tehtävissä.
Tehtäviä on yhteensä 19, ja luetun ymmärtämisen taitoa voi harjoituttaa 11 tehtävän avulla.
Kirjoittamisen taitoa voi harjoittaa kahdeksassa tehtävässä. Kuullun ymmärtämistaidon
harjoittaminen on mahdollista ainakin kuudessa tehtävässä. Kohdekielellä puhumista voidaan harjoituttaa ainakin neljän tehtävän avulla, ja niistä jokaisessa puhuminen liittyy ääneen lukemiseen tai opitun tekstin ulkoa lausumiseen.
Keskustelu tai jonkin aiheen ”tarkastelu” mainitaan seitsemässä tehtävänannossa,
mutta niistä ei selviä millä kielellä puhuminen tapahtuu, joten emme voi varmuudella sanoa
keskustelun kehittävän kohdekielellä puhumisen taitoa. Kuullun ymmärtämistä saattaa olla
mahdollista harjoituttaa lisäksi kolmen tehtävän avulla, mutta vain siinä tapauksessa, että
keskustelu käydään kohdekielellä ja oppilaat pääsevät kuulemaan harjoittelun kohteena
olevaa kieltä.
54
7 POHDINTA
7.1 Tulosten tarkastelua
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, minkälaisia kokemuksia opettajat kertoivat saaneensa
ActLib -projektista, mitä kielen osa-alueita he pitivät tärkeinä ja millaisia tehtäviä he käyttivät opetuksessaan. Lisäksi tutkimme opettajien ActLib -projektia varten valmistamia tehtäviä ja tarkastelimme, mitä kielen osa-alueita niiden avulla on mahdollista harjoittaa.
Kaikki opettajat kertoivat ActLib -projektiin osallistumisen olleen myönteinen kokemus. Opettajat kokivat saaneensa projektista apua ja tukea opettamiseen, varsinkin kollegiaalisen tuen myötä. Kollegiaalinen tuki helpottaakin opettajan työtä monin tavoin (ks. tarkemmin alaluku 3.4). Muiden oman äidinkielen opettajien tapaaminen ja ajatusten, tehtävien, opetustapojen ja erilaisten kulttuurien jakaminen koettiin jopa projektin parhaana antina.. Oman äidinkielen opettajien koulutustausta voi vaihdella huomattavastikin (ks. tarkemmin alaluku 3.4). Lisäksi he voivat kokea olevansa irrallisia muusta opettajayhteisöstä,
sillä oman äidinkielen opetus järjestetään usein iltaisin, jolloin muut opettajat ovat jo lopettaneet työpäivänsä. Mahdollisuutta jokapäiväiseen, säännölliseen kollegiaaliseen tukeen ei
siis välttämättä ole, mikä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että ActLib -projektista saatu tuki ja
yhteistyö koettiin hyvin positiivisena.
Ainoa negatiivinen seikka, joka nousi haastatteluissa esiin, liittyi tietoteknisiin ongelmiin. Opettajat olivat kuitenkin saaneet apua ongelmiinsa, sillä projektiin osallistuneilla
opettajilla oli mahdollisuus saada apua tieto- ja viestintätekniikan tukihenkilöltä.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat pitivät kaikkia kielitaidon osa-alueita: puhumista, kirjoittamista, luetun ymmärtämistä ja kuullun ymmärtämistä tärkeinä taitoina ja kertoivat pyrkivänsä käyttämään monipuolisesti erilaisia tehtäviä opetuksessaan. Opettajat kertoivat tekevänsä eri-ikäisten ja kielellisesti eritasoisten oppilaiden kanssa hieman erilaisia
harjoituksia ja painottavansa kielen osa-alueita eri tavoin. Haastatteluissa tuli ilmi, että
opettajat keskittyvät nuorten tai heikommin kieltä osaavien kanssa enemmän suullisiin harjoituksiin, kun taas vanhempien tai paremmin kieltä osaavien kanssa painotetaan kirjoittamista, lukemista ja kielioppia. Tehtävien tulisikin vaihdella oppilaan kielitaidon tason mukaan (Shamekhi 2007, 94). Jokaisen osa-alueen harjoitteleminen tuli esille vähintään kolmessa kirja-arkussa.
55
Puhuminen kuuluu kielen tuottamistaitoihin ja koostuu monista osataidoista, kuten
ääntämisestä, sanaston ja kielen rakenteiden hallinnasta ja puheen sujuvuudesta (Nissilä
ym. 2009, 56). Kaikki opettajat pitivät puhumista tärkeänä tai jopa kaikkein tärkeimpänä
kielitaidon osa-alueena. Heidän mukaansa puheen tuottaminen on oppilaille yleensä helpompaa kuin kirjoitetun kielen tuottaminen. Onkin tyypillistä, että puhumisen taidot ovat
kehittyneempiä kuin kirjalliset taidot. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kielen puhuja ei ole
käynyt koulua kyseisellä kielellä. (Benmamoun ym. 2013, 132–134.) Puhumisen harjoittelun tulisi olla motivoivaa ja oppilaiden taitotason huomioon ottavaa (ks. tarkemmin alaluku
4.2). Kolme opettajaa kertoi käyttävänsä esittämistä, roolileikkejä tai näyttelemistä osana
oppituntejaan. Lisäksi tunneilla kuunnellaan ja lauletaan lauluja, leikitään ja keskustellaan
omista kokemuksista. Tällaiset harjoitukset saattavat kehittää oppilaiden puhumisen taitoja
sekä auttaa osaltaan oppilaita kiinnostumaan omasta äidinkielestään. Opetushallituksen
(2009) mukaan yksi oman äidinkielen opetuksen tavoitteista onkin saada oppilaat kiinnostumaan omasta äidinkielestään.
Moni kirja-arkkujen puhumista vaativista tehtävistä liittyy sanojen tai lauseiden lukemiseen, eli ääntämisen harjoittelemiseen. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi venäjän kielen kirja-arkun tehtävä, jossa Seitsenväri-kukkanen -tarinan runo tulee opetella lausumaan
ulkoa sekä swahilin kielen kirja-arkun kansantarina, joka luetaan ääneen. Sen sijaan esimerkiksi unkarin kielen tehtävä, jossa oppilaat keksivät oman tarinan ja esittävät sen vuorosanat kohdekielellä, harjoituttaa oppilaiden puheen tuottamisen taitoa, rakenteiden hallintaa ja puheen sujuvuutta.
Useissa kirja-arkkujen harjoituksissa on nimetty tehtäväksi jonkin merkityksen selittäminen tai jostakin aiheesta keskusteleminen (ks. tarkemmin alaluku 6.4), mutta tehtävänannossa ei ole nimetty kieltä, jolla keskustelu tapahtuu. Koska oppituntien tarkoituksena
on harjoituttaa oppilaiden oman äidinkielen taitoa, voisi olettaa, että puhuminen tapahtuu
kohdekielellä. Kuitenkin haastatteluissa kävi ilmi, että oppilaiden kielitaidon tasot vaihtelevat suuresti, eli kaikki eivät osaa puhua opeteltavalla kielellä. Koska emme voi tehtävien
kuvausten perusteella täysin luotettavasti määrittää tehtävässä tai keskustelussa käytettyä
kieltä, emme voi yksiselitteisesti sanoa tehtävien harjoituttavan puhumisen taitoa.
Yhden vastaajan mielestä kirjoittaminen oli kielitaidon tärkein osa-alue. Kirjoittamisella onkin suuri rooli hänen opettamansa kielen kulttuurissa. Myös muut haastatellut
56
opettajat kokivat kirjoittamisen opettamisen tärkeäksi. Kaikki opettajat kertoivat kirjoittamisen opettamisen olevan haastavaa, koska se on oppilaista työlästä ja väsyttävää. Oman
äidinkielen opetus järjestetään Jyväskylässä iltapäivisin ja iltaisin (Jyväskylän kaupunki
2014), mikä voi vaikuttaa oppilaiden jaksamiseen. Haastateltujen opettajien mukaan kirjoittamista harjoitellaan oman äidinkielen tunneilla esimerkiksi erilaisten monisteiden ja tehtäväkirjan tehtävien avulla sekä kirjoittamalla omia tekstejä ja tarinoita.
Sekä Eurooppalaisen viitekehyksen (2003, 50–51), Shamekhin (2007, 92–93) että
Nissilän ym. (2009, 53–54) mukaan kirjoitustehtävien pitäisi vaihdella oppilaiden kielitaidon mukaan (ks. tarkemmin alaluku 3.3). Opettajat kertoivatkin, että osa oppilaista ei vielä
osaa kirjoittaa ja heidän kanssaan hyödynnetään piirtämistä. Kirjoitustaito kehittyy siten,
että ensin kielenoppija oppii kirjoittamaan lyhyitä, yksikertaisia tekstejä ja kielitaidon kehittyessä opitaan kirjoittamaan yhtenäisempiä, pidempiä tekstejä (Eurooppalainen viitekehys 2003, 50–51), mikä näkyi myös haastateltavien kertomuksissa: etevämmät kielenosaajat kirjoittivat kokonaisia tarinoita, kun osa harjoitteli yksittäisten sanojen kirjoittamista.
Kirjoittaminen on funktionaalista toimintaa, eli sille on aina jokin syy ja opettajien
tulisi aina kirjoitustehtäviä laatiessaan pitää mielessä jokin viestinnällinen tarkoitus, esimerkiksi sähköpostiviestin kirjoittaminen (Nissilä ym. 2009, 50). Ainoastaan venäjän ja
swahilin kirja-arkuissa on kirjoittamista vaativia tehtäviä. Venäjän kielen sananlaskuihin
perustuvan tehtävän tavoitteena on, että oppilaat kirjoittavat ulkomuistista runon sekä keksivät ja kirjoittavat oman tarinan. Tässäkään tehtävänannossa ei mainita, millä kielellä tarina kirjoitetaan, mutta jos tarina kirjoitetaan venäjäksi, voivat oppilaat harjoituttaa kirjoittamisen taitoaan. Toisessa venäjän kielen kirja-arkussa on aukkotehtävä, johon oppilaiden
tulee täydentää sanoja tai virheellinen teksti, joka oppilaiden tulee korjata. Lisäksi oppilaiden tulee kirjoittaa opeteltu runo ulkomuistista. Swahilin kirja-arkussa on yhtenä tehtävänä
esitelmän pitäminen ja sitä varten on laadittava posteri. Posterin yksityiskohtia ei tehtävänannossa ole kuvailtu, mutta on todennäköistä, että se sisältää muun muassa oppilaiden
kirjoittamaa tekstiä. Jos posteriin sisältyy kirjoittamista, sopii se hyvin edellä mainittuun
Nissilän ym. (2009) kuvailuun: kirjoittamisella on viestinnällinen tarkoitus. Lisäksi unkarin
kirja-arkussa tehdään video ja swahilin arkussa oppilaat kokoavat omista tarinoistaan ja
tekemistään kuvista kirjoja. Videon tekeminen sekä kirjojen kokoaminen tuottavat multi-
57
modaalisia tekstejä, joissa yhdistyvät erilaiset ilmaisutavat, kuten kuvien, ääneen ja liikkeen
käyttö (ks. tarkemmin alaluku 3.3).
Myös luetun ymmärtäminen nähtiin tärkeänä osana kielitaitoa. Kaikki vastaajat
kertoivat lukemisen olevan tärkeä osa opetustaan ja käyttävänsä opetuksessaan paljon esimerkiksi kirjoja, satuja, runoja ja sananlaskuja. Lukeminen tukee kielenoppimista monin
tavoin: oppilas voi laajentaa sanavarastoaan, saada malleja oikeasta kirjoitusasusta ja kehittää muistiaan lukemalla (Shamekhi 2007, 94). ActLib -projektin tavoitteena onkin ”tutkia
kieltä ja tekstejä sekä innostaa lukemaan yhdessä” sekä kehittää kirja-arkkutehtävien avulla
”työkalupakkia erityyppisten tekstien ymmärtämiseen ja niiden parissa työskentelyyn”
(Kauppinen 2012).
Oman äidinkielen opetuksessa voidaan lukea kaunokirjallisten tekstien lisäksi esimerkiksi sanomalehtien otsikoita, mainoksia ja verkkoartikkeleita (Shamekhi 2007, 94).
Opetuksessa olisi myös hyvä ottaa huomioon lukutaidon kaikki eri puolet sekä monilukutaidon käsite (ks. tarkemmin alaluku 3.3). Nykyään tarvitsemme taitoa lukea esimerkiksi
erilaisia visuaalisia tekstejä, kuten videoita tai kuvia. Eurooppalainen viitekehys ei käsittele
monilukutaitoa, ja haastattelemamme opettajat keskittyivät lähinnä perinteiseen lukutaitoon. Oppitunneilla voidaan kuitenkin kehittää myös oppilaiden monilukutaitoa esimerkiksi
katsomalla videoita ja pelaamalla pelejä tabletilla tai tietokoneella.
Lukemistehtävien tulee muiden tehtävien tavoin vaihdella oppilaiden tason mukaan
(Shamekhi 2007, 94). Opettajat kertoivatkin, että lukemisen jälkeen oppitunneilla keskustellaan ja tehdään erilaisia tehtäviä luettuun tekstiin liittyen. Eurooppalaisen viitekehyksen
mukaan (2003, 50) alemmilla taitotasoilla oleva oppija pystyy lukemaan yksinkertaisia,
lyhyitä tekstejä ja keskitasoilla oleva oppija tekstejä, joissa on arkipäiväistä kieltä. Suurin
osa kirja-arkkujen lukemista vaativista tehtävistä liittyykin sanojen, yksittäisten lauseiden
tai satujen lukemiseen. Ne siis vaikuttavat kuuluvan Eurooppalaisen viitekehyksen (2003,
50) alemmille taitotasoille. Ylempien tasojen harjoituksia ovat Eurooppalaisen viitekehyksen (2003, 50) mukaan esimerkiksi abstraktien tekstien, pitkien kirjallisuustekstien tai erityisalojen artikkeleiden lukeminen. Tämän kaltaisia tekstejä ei kirja-arkkuihin sisälly.
Kaikissa tutkimissamme kirja-arkuissa on luetun ymmärtämisen kehittämiseen tähtääviä tehtäviä. Toisessa venäjän kielen kirja-arkussa lukemista harjoitellaan sananlaskujen
avulla. Sananlaskuja luetaan ja niillä pelataan erilaisia muistipelejä. Myös kinyaruandan
58
kirja-arkkutehtäviin sisältyy sananlaskujen lukemista. Swahilin, unkarin ja venäjän toinen
kirja-arkku pohjautuvat kansantarinoihin, joita lukemalla oppilaat voivat harjoitella luetun
ymmärtämistä. Unkarin kirja-arkussa luetaan lisäksi tarinaan liittyviä vuoropuheluita ja
venäjän kirja-arkussa tarinaan liittyvää runoa.
Kuullun ymmärtämisen opettajat mielsivät osaksi suullista kielitaitoa ja sen nähtiin
olevan yhteydessä puhumiseen. Kuullun ymmärtämisen taitoa tulisikin kehittää, jotta oppilaat voivat ymmärtää puhutun kielen variaatioita erilaisissa viestintä- ja keskustelutilanteissa. Oman äidinkielen kuuntelutehtävät voivat vaihdella laajalti omakielisistä saduista ja
loruista vaikeampiin teksteihin ja keskustelutilanteisiin. (Nissilä 2009, 54.) Haastatellut
opettajat kertoivat opettavansa kuullun ymmärtämistä satujen, laulujen ja leikkien avulla.
Eurooppalaisen viitekehyksen (2003, 50) listaaman kuusiportaisen taitotasoasteikon
mukaan aloittelija tunnistaa tuttuja sanoja ja sanontoja, ja keskitasoinen kielenoppija ymmärtää selkeää yleiskielistä puhetta, joissa käsitellään tuttuja aiheita. Kirja-arkkuun laadittujen tehtävien perusteella näyttäisi siltä, että oppilaat harjoituttavat oman äidinkielen oppitunneilla pääasiassa Eurooppalaisessa viitekehyksessä alemmille tasoille kuuluvia kuullun
ymmärtämisen taitoja. Korkeimmilla tasoilla oppija ymmärtää esimerkiksi pitkiä luentoja ja
kaikenlaista elävää puhetta (Eurooppalainen viitekehys 2003, 51), mutta tällaista ymmärrystä vaativia harjoituksia ei kirja-arkuissa ilmene, vaan kuullun ymmärtämisen taitoa harjoitellaan pääsääntöisesti kuuntelemalla opettajien valitsemia tarinoita. Sekä swahilin ja
unkarin kirja-arkut että toinen venäjän kielen kirja-arkuista sisältävät kansantarinat, joista
löytyy kohdekielellä nauhoitettu versio.
Kuullun ymmärtämistä voidaan harjoitella myös keskustelutilanteissa, jos oppituntien
keskustelut tapahtuvat kohdekielellä. Esimerkiksi kinyaruandan opettajan kokoama kirjaarkku, joka pohjautuu sananlaskuihin, sisältää paljon tehtäviä, joissa sananlaskujen merkityksistä keskustellaan. Riippuen oppilaiden taitotasosta voi keskustelu muodostua yksikertaisista parin sanan lauseista tai monimutkaisista argumentoiduista virkkeistä.
Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) määrittelemien neljän osa-alueen lisäksi haastatteluissa ja kirja-arkkujen tehtävissä tulivat esille kieliopin, sanaston ja kulttuurin opetus sekä tekstilajitietouden kehittäminen. Benmamoun ym. (2013, 130) mukaan tiettyä
kieltä äidinkielenään puhuvan henkilön oletetaan puhuvan ja kirjoittavan kieliopillisesti
oikein muodostetuilla lauseilla. Kieliopin opettaminen liittyy siis olennaisesti sekä puhumi-
59
sen että kirjoittamisen taitoihin (ks. tarkemmin alaluku 3.1). Kielioppia ja sanastoa harjoitellaan kaikissa tutkimissamme kirja-arkuissa. Oppilaiden on mahdollista oppia kielioppia
niin puhumiseen, kirjoittamiseen, luetun ymmärtämiseen kuin kuullun ymmärtämiseen liittyvien tehtävien yhteydessä. Venäjän kirja-arkuissa opitaan uusia sanoja muun muassa sananlaskujen ja kansantarinan avulla sekä muodostamalla sanoja annetuista kirjaimista.
Swahilin kirja-arkun kansantarinoiden lukeminen ja sanasokkeloharjoitus, unkarin kirjaarkun kansansatuun tutustuminen ja oman sadun kehittäminen sekä kinyaruandan kirjaarkun sananlaskujen käsitteleminen voivat kehittää oppilaiden sanavarastoa.
Ikonen (2007, 42) sisällyttää kulttuurin yhdeksi oman äidinkielen opetuksen osaalueista. Oman äidinkielen opetuksessa on mukana myös toisen polven maahanmuuttajia,
joiden vahvemmaksi kieleksi on muodostunut suomi ja joille suomalainen kulttuuri saattaa
olla oman äidinkielen opetuksessa opetettavaa kulttuuria tutumpaa (ks. tarkemmin alaluku
4.3). Monikulttuurisen henkilön on kuitenkin samanaikaisesti mahdollista käyttää useampaa kieltä ja elää useammassa kulttuurissa (Talib 2002, 48). Opetushallituksen (2009) mukaan oman äidinkielen opetuksen tehtävänä onkin saada oppilaat arvostamaan tunneilla
opetettua kulttuuria. Myös ActLib -projektin tavoitteissa mainitaan kulttuurin ilmiöiden
havaitseminen. Haastateltavat kertoivat pyrkivänsä opettamaan ja säilyttämään opettamansa
kielen kulttuuria muun muassa lukemisen avulla. Myös Saukkosen (2007, 98) mukaan kirjallisuuden avulla voidaan opettaa kulttuurin tuntemusta. Kaikki tutkimamme kirja-arkut
sisältävät kansantarinoita tai sananlaskuja, joihin tutustuminen voi tutustuttaa oppilaita
myös kulttuuriin. Lisäksi arkkujen tehtävät, jotka kannustavat oppilaita työskentelemään
yhdessä vanhempiensa kanssa, antavat mahdollisuuden kulttuurin jakamiseen ja kulttuuritiedon lisäämiseen.
Opettajien mielestä kielen osaamiseen kuuluvat kaikki neljä kielitaidon osa-aluetta
unohtamatta kielioppia, sanastoa ja kulttuurin tuntemusta. Opettajien käsitys kielitaidosta
vaikuttaa siis olevan funktionaalinen ja lähestymistapa kieleen kommunikatiivinen. Funktionaalisen käsityksen mukaan kieli on sosiaalinen ja kulttuurinen kokonaisuus, jonka opetuksessa tulisi tähdätä merkitykselliseen kommunikaatioon (Dufva ym. 2011, 118). Kommunikatiivisen lähestymistavan tavoitteena on, että kielenoppijat osaisivat käyttää kieltä
erilaisissa kommunikointia vaativissa tilanteissa tilanteeseen sopivalla tavalla ja käyttää
kieltä ja sen sääntöjä vuorovaikutuksessa. Lähestymistapa painottaa suullista kielitaitoa,
60
koska sen nähdään olevan taito, jota tarvitaan todennäköisemmin kielitaitoa vaativissa tilanteissa. (Block 2003, 61; Canale & Swain 1980, 2, 9.) Suullinen kielitaito tulikin esille
kaikissa kirja-arkuissa sekä kaikkien opettajien haastatteluissa joko tärkeänä tai kaikkein
tärkeimpänä taitona. Myös Eurooppalainen viitekehys painottaa kommunikatiivista käsitystä kielenoppimisesta ja -opettamisesta (Lowie 2013, 18).
Vaikka kaikki opettajat kertoivat kaikkien kielen osa-alueiden olevan mielestään tärkeitä, osa-alueiden jakautuminen eri kielten tehtävien välillä on epätasaista. Venäjän kielen
kirja-arkuissa ainoa oppilaan oman puheen tuottamiseen liittyvä tehtävä, joka saattaa harjoituttaa oppilaiden puheen tuottamisen taitoja, on sananlaskujen merkitysten selittäminen
muille. Muissa tehtävissä puhuminen rajoittuu jonkin tekstin ääneen lukemiseen. Unkarin
ja kinyaruandan kirja-arkkujen tehtävissä ei harjoitella lainkaan kirjoittamista, ja swahilin
ainoa tehtävä, joka saattaa sisältää kirjoitusta, on oman posterin tekeminen. Luetun ymmärtäminen ja kuullun ymmärtäminen tulivat esille kaikissa haastatteluissa ja niitä voidaan
harjoituttaa kaikkien kirja-arkkujen avulla. Lisäksi haastatteluissa mainittiin kieliopin ja
kulttuurin opetus. Kirja-arkkujen tehtävien avulla voidaan harjoituttaa kielioppia, sanastoa
sekä kulttuurin tuntemusta.
Vaikuttaa siltä, että kielitaidon osa-alueet painottuvat opetuksessa osin kohdekielen
mukaan. Jokainen kieli on erilainen ja kielen kulttuuri vaikuttaa luultavasti kielen opetukseen ja siihen, mitä kielitaidon osa-alueita painotetaan. Myös opettajien oma käsitys kielestä sekä kielen osa-alueiden tärkeydestä vaikuttanee heidän opetukseensa sekä käyttämiinsä
tehtäviin. Tämä voidaan nähdä myös ActLib -projektia varten laadituissa tehtävissä. Opettajien laatimat tehtävät eroavat toisistaan, vaikka opettajat ovat suunnitelleet tehtäviä samanlaisen ohjeistuksen perusteella ja samoja tavoitteita huomioiden. Lisäksi opettajien
koulutus ja opetuskokemus voivat vaikuttaa sekä opettajien laatimiin tehtäviin että heidän
käsityksiinsä kielen opettamisesta ja oppimisesta.
Kirja-arkun tavoitteena on tarjota materiaaleja, joita erilaiset opettajat ja ryhmät voisivat hyödyntää (Kauppinen 2012). Osassa kirja-arkkujen tehtävissä annetut ohjeet eivät
anna täysin tarkkaa kuvaa siitä, miten opettaja on tarkoittanut tehtäviä käytettävän. Esimerkiksi unkarin kirja-arkkua analysoidessamme jouduimme käyttämään tulkkia, jotta ymmärsimme yhden tehtävistä. Lisäksi osa tehtävien tavoitteista on hieman haastavia ymmärtää.
Esimerkiksi venäjän kieliarkussa erään tehtävän tavoitteiksi mainitaan ”kielisilmän kehit-
61
täminen” ja ”opettajan työn kokeileminen”. Olemme tulkinneet tehtäviä oman käsityksemme mukaan, mutta emme voi olla varmoja, onko käsityksemme sama kuin mitä opettajat
ovat tarkoittaneet. Kirja-arkkujen tehtävien tulisi olla selkeitä ja kaikkien ymmärrettävissä
ja niitä tulisi voida käyttää myös muiden kielten opiskelussa. Osaa tehtävistä voitaisiinkin
kehittää niin, että erilaisten opettajien ja ryhmien olisi helppo soveltaa ja hyödyntää niitä.
Projektin kehittäjän mukaan kehitteillä onkin pedagogisia polkuja eri kielille, tekstilajeille
sekä harjoitetyypeille (Merja Kauppisen suullinen tiedonanto 23.3.2015).
7.2 Tutkimuksen yleistettävyys ja rajoitukset
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tavoitteena on perehtyä ActLib
-projektiin osallistuneiden opettajien käsityksiin ja kokemuksiin projektista ja oman äidinkielen opettamisesta sekä heidän laatimiin oppimateriaaleihin. Tutkimuksemme aineisto
kattaa neljän opettajan haastattelut sekä viiden opettajan ActLib -projektia varten laatimat
oppimistehtävät. Kvalitatiivisen tutkimuksen tulosten siirrettävyys on mahdollista jollakin
tapaa, vaikka katsottaisiin, etteivät yleistykset ihmistieteiden sosiaalisuuden monimuotoisuudesta johtuen ole mahdollisia (Eskola & Suoranta 1996, 167). Kaikki tutkimukseen
osallistuneet opettajat opettavat Jyväskylässä, joten tutkimuksen voidaan nähdä antavan
kuvaa paikallisesta oman äidinkielen opettamisesta.
Jokainen kieli on erilainen ja jokaisen kielen taustalla vaikuttaa kulttuuri. Kulttuuri
vaikuttaakin osaltaan siihen, millainen käsitys opettajilla on kielestä sekä mitä kielen osaalueita he pitävät tärkeinä ja näin ollen opettavat. Vaikka opettajat ovat laatineet tehtäviä
samanlaisen ohjeistuksen perusteella ja samoja tavoitteita huomioiden, eroavat heidän tehtävänsä toisistaan todennäköisesti muun muassa kohdekieleen ja -kulttuuriin liittyvien seikkojen vuoksi. Lisäksi opettajien koulutus ja opetuskokemus voivat vaikuttaa sekä opettajien
laatimiin tehtäviin että heidän käsityksiinsä kielen opettamisesta ja oppimisesta.
On huomattava, että opettajat ovat valmistaneet tehtävät nimenomaan ActLib
-hanketta varten. Tutkimuksen tehtäviä koskevia tuloksia ei siis suoraan voida yleistää koskemaan oman äidinkielen opettamista laajemmin. ActLib -projektin tarkoituksena on koota
tieto- ja harjoituspaketti, jota kaikki halukkaat, kuten opettajat, oman äidinkielen ryhmät,
S2-oppijat sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijat ala- ja yläkoulussa, voivat hyödyntää (Kauppinen 2012). Projekti jatkuu tutkimuksemme julkaisemisen jälkeen, joten tutki-
62
mustuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää projektin kehittämisessä ja sitä kautta kielten
ja kirjallisuuden opetuksessa.
7.3 Jatkotutkimuslinjauksia
Oman äidinkielen opetusta tulisi tutkia monipuolisesti monista eri syistä. Maahanmuuttajaväestö kasvaa nopeasti ja oma äidinkieli on tärkeää sekä ihmisen identiteetille että oppimistaidoille. Lisäksi yhteiskuntamme hyötyy monikielisyydestä ja monikulttuurisuudesta sosiaalisissa ja ekonomisissa suhteissaan muuhun maailmaan. (ks. tarkemmin luku 2.) Tässä
tutkimuksessa on tutkittu oman äidinkielen opetusta ja ActLib -projektia opettajien haastattelujen sekä opettajien tuottamien materiaalien avulla. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia,
miten tutkimukseen osallistuneet opettajat opettavat: miten materiaaleja käytetään, kuinka
paljon tehtävien läpi käymiseen käytetään aikaa oppitunneilla ja vastaavatko opettajien kertomukset sitä, mitä oppitunneilla todellisuudessa tehdään. Näihin kysymyksiin voitaisiin
etsiä vastauksia esimerkiksi oppitunteja havainnoimalla. Havainnointiin tutkimusmenetelmänä liittyy haasteita, mutta sen avulla saataisiin tietoa ilman, että tutkittavan oma käsitys
asiasta vaikuttaa tuloksiin.
Oman äidinkielen opettajilta ei välttämättä vaadita alan koulutusta ja vuonna 2005
noin puolet opettajista oli muodollisesti päteviä (Latomaa 2007, 336). Tässä tutkimuksessa
ei otettu huomioon opettajien koulutustaustaa eikä heidän opetuskokemustaan. Olisikin
mielenkiintoista tutkia, miten opettajien koulutus ja kokemus vaikuttavat heidän opettamiseen ja käsityksiin oman äidinkielen opettamisesta.
Tämä tutkimus selvittää opettajien näkökulmaa oman äidinkielen opetukseen ja ActLib -projektiin. Oppilaiden näkökulmaa voisi selvittää tutkimalla, miten he kokevat oman
äidinkielen opetuksen, kielen eri osa-alueet sekä opettajan projektia varten laatimat tehtävät. Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää, oppivatko oppilaat todella niitä taitoja, joita
opettajat kertovat opettavansa tiettyjen tehtävien avulla. Tällaisella tutkimuksella voisi olla
merkittävä apu oman äidinkielen opetuksen kehittämiseen.
Suomessa ei ole valtakunnallisesti tuotettu oman äidinkielen opetukseen suunnattuja
oppikirjoja (Ikonen 1994, 97). ActLib -projektissa tuotetut materiaalit julkaistiin Peda.netissä, jotta erilaiset opettajat ja ryhmät voisivat hyödyntää tehtäviä kielen, kulttuurin ja
kirjallisuuden opiskelussa (Kauppinen 2012). Muiden kuin projektiin osallistuneiden opet-
63
tajien käsityksien ja kokemusten esiintuominen rikastuttaisi tutkimuskenttää. Lähestymällä
muita opettajia kyselyn tai haastattelun kautta voitaisiin tutkia, ovatko muut kuin projektiin
osallistuneet opettajat hyödyntäneet materiaaleja ja jos ovat, niin miten.
64
8 Lähteet
Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa. L., Syrjälä, S., Ahonen,
Syrjäläinen & S., Saari. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Rauma: West Point Oy.
(113–160)
Alanen, R. 2003. A sociocultural approach to young learner’s beliefs about language learning. Teoksessa P. Kalaja & A. M. F. Barcelos (toim.) Beliefs about SLA: new research approaches. Dordrecht: Kluwer, 55–85.
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Aro, M. 2009. Speakers and doers. Polyphony and agency in children’s beliefs about language learning. Jyväskylä Studies in Humanities 116. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Benmamoun, E., Montrul, S & Polinsky, M. 2013. Heritage languages and their speakers:
Opportunities and challenges for linguistics. Theoretical Linguistics 2013; 39 (3–4):
129 – 181.
Block, D. 2003. The Social Turn in Second Language Acquisition. Edinburg: Edinburg
University Press.
Bron, A. 2003. From an Immigrant to a Citizen: Language as a Hindrance or a Key to Citizenship. International Journal of Lifelong Education 22(6): 606–619.
Bärlund, P. & Kauppinen, M. 2013. Koulutusdiat 12.9.2013. ActLib – toiminnallinen kirjaarkku. Koulutusta oman äidinkielen opettajille. https://peda.net/oppimateriaalit/kirjaarkku/jje (Luettu 3.3.2015)
Canale, M. & Swain, M. 1980. Theoretical bases of communicative approaches to second
language teaching and testing. The Ontario Institute for Studies in Education. Oxford
University Press.
Cummins, J. 2000. Language, power and pedagogy: bilingual children in the crossfire.
Clevedon: Multilingual Matters.
Cummins, J. 2001. Bilingual Children's Mother Tongue: Why Is It Important for Education?
http://www15.gencat.net/pres_casa_llengues/uploads/articles/Bilingual%20Childrens
%20Mother%20Tongue.pdf (Luettu 20.2.2014)
65
Cummins, J. 2013. A Proposal for Action: Strategies for Recognizing Heritage Language
Competence as a Learning Resource within the Mainstream Classroom. The Modern
Language Journal, Vol. 89, Nro 4: 585-592.
Dufva, H. 2003. Beliefs in dialogue: A Bakhtinian view. Teoksessa P. Kalaja & A. M. F.
Barcelos (toim.) Beliefs about SLA: New research approaches. Dordrecht: Kluwer,
131–151.
Dufva, H., Suni, M., Aro, A. & Salo, O-P. 2011. Languages as objects of learning: language learning as a case of multilingualism. Apples – Journal of Applied Language
Studies, Vol. 5, 1, 109–124.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1996. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Eskola, J. & Vastamäki, J. 2001. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa J. Aaltola
& R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus, 24–42.
Eskola, J. 2010. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi
vaihe vaiheelta. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja
analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 179–204.
Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Porvoo: WSOY.
Gröhn, T. 1992. Fenomenografinen tutkimusote. Teoksessa T. Gröhn & J. Jussila (toim.)
Laadullisia lähestymistapoja koulutuksen tutkimuksessa. Helsinki: Yliopistopaino, 1–
32.
Hall, S. 2003a. Kulttuuri, paikka, identiteetti. Teoksessa M. Lehtonen & O. Löytty (toim.)
Erilaisuus. Tampere: Vastapaino. 85–128.
Hall, S. 2003b. Monikulttuurisuus. Teoksessa M. Lehtonen & O. Löytty (toim.) Erilaisuus.
Tampere: Vastapaino. 233–281.
Harste, J. 2003. What Do We Mean by Literacy Now? National Council of Teachers of
English. http://www.readwritethink.org/files/resources/lesson_images/lesson1140/
VM0103What.pdf (Luettu 28.3.2015)
Helot, C. & Young, A. 2002. Bilingualism and Language Education in French Primary
66
Schools: Why and How Should Migrant Languages be Valued? International Journal
of Bilingual Education and Bilingualism, 5:2, 96-112.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus Kir
japaino Oy.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna:
Kariston Kirjapaino Oy.
Häkkinen, Kirsti. 1996. Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.
Ikonen, K. 1994. Maahanmuuttajien opetus osana monikulttuurista koulua. Teoksessa T.
Hilasvuori & A. Mikkola (toim.) Monikulttuurinen koulu ja opetus, 75–102.
Ikonen, K. 2007. Oman äidinkielen opetuksen kehityksestä Suomessa. Teoksessa S. Latomaa (toim.) Oma kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallit
us. Helsinki: Edita Prima Oy, 41–56.
James, C., Garrett, P., Brumfit, C., Mitchell, R. & Hooper, J. 1992. Language awareness in
the classroom. London: Longman.
Jenks, C. 1993. Culture. London: Routledge.
Jyväskylän kaupunki. 2014. Opetuspalvelut.
http://peda.net/veraja/jyvaskyla/omakieli (Luettu 3.12.2014)
Kauppinen, M. 2012.
https://peda.net/oppimateriaalit/kirja-arkku (Luettu 16.3.2014)
Kirja-arkku, oman äidinkielen opetus = Peda.net -sivusto oman äidinkielen opetuksen kirjaarkuille.
https://peda.net/oppimateriaalit/kirja-arkku/materiaalit/kaoo
(Luettu
1.3.2015)
Kirstinä, L. 2001. Odysseus tekstien merellä. Lukemisen muutokset Jukolasta NykySuomeen. Teoksessa T. Korolainen (toim.) Kirjaseikkailu. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden opas. Helsinki: Tammi, 15–22.
Korpilahti, P. 2007. Lapsen monet reitit kaksikieliseksi - haasteita ja mahdollisuuksia. Te-
67
oksessa S. Latomaa (toim.) Oma kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy, 26–35.
Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Latomaa, S. 2007 a. Kotikielestä äidinkieleen ja kaksikielisyyteen. Teoksessa S. Latomaa
(toim.) Oma kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus.
Helsinki: Edita Prima Oy, 36–40.
Latomaa, S. 2007 b. Miten maahanmuuttajat kotoutuvat Suomeen – opinpolku varhaiskasvatuksesta työelämään. Teoksessa Pöyhönen, S. & Luukka, M-R. (toim.) Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti. Jyväskylä:
Soveltavan kielentutkimuksen keskus, 317–368.
Latomaa, S., Pöyhönen, S., Suni, M. & Tarnanen, M. 2013 Kielikysymykset muuttoliikkeessä. Teoksessa T. Martikainen, P. Saukkonen & M. Säävälä (toim.) Muuttajat –
Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 163–
183.
Little, J.W. 1990. Teachers as colleagues. Teoksessa A. Lieberman (toim.) Schools as collaborative cultures: creating the future now. London: The Falmer Press, 165–193.
Lowie, W. 2013. The CEFR and the dynamics of second language learning: trends and
challenges. Language Learning in Higher Education. Volume 2, Issue 1, 17–34.
Marton. F. 1981. Phenomenography. Describing conceptions of the world around us. Instructional science 10, 177–200.
http://www.ida.liu.se/divisions/hcs/seminars/cogsciseminars/Papers/marton__phenomenography.pdf (Luettu 28.11.2014)
Martikainen, T. 2007. Maahanmuuttajaväestön sukupuolittuneisuus, perheellistyminen ja
sukupolvisuus. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Marja Tiilikainen (toim.) 2007.
Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Helsinki: Vammalan Kirjapaino
Oy. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, 38–67.
Martikainen, T. & Tiilikainen, M. 2007. Maahanmuuttajanaiset – käsitteet, tutkimus ja
haasteet. Teoksessa Tuomas Martikainen ja Marja Tiilikainen (toim.) 2007
Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Helsinki: Vammalan Kirjapaino
Oy. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, 15–37.
68
Martikainen, T. & Haikkola, L. 2010. Johdanto: Sukupolvet maahanmuuttajatutkimuksessa.
Teoksessa T. Martikainen & L. Haikkola (toim.) Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki: SKS & Nuorisotutkimusverkosto, 9–43.
Martikainen, T., Saari, M. & Korkiasaari, J. 2013. Kansainväliset muuttoliikkeet ja Suomi.
Teoksessa T. Martikainen, P. Saukkonen & M. Säävälä (toim.) Muuttajat – Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 23–54.
Martinez, M. 2004. Teachers working together for school success. Thousand Oaks: Corwin
Press.
Mohanty, A. 1994. Bilingualism in a Multilingual Society: Psychosocial and Pedagogical
Implications. Mysore: Central Institute of Indian Languages.
Mäkelä, T. 2007. Miksi äidinkieli tarvitsee tukea? Teoksessa S. Latomaa (toim.) Oma
kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus. Helsinki: Edi
ta Prima Oy, 14–15.
Nissilä, L. 2009. Maahanmuuttajien koulutus Suomessa. Teoksessa L. Nissilä & H-M. Sarlin (toim.) Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Keuruu: Opetushallitus, 6–18
Nissilä, L., Vaarala, H., Pitkänen, K. & Dufva, M. 2009. Kaksi- ja monikielisten kielelliset
oppimisvaikeudet ja kielen oppimisen tuki. Teoksessa L. Nissilä & H-M. Sarlin
(toim.) Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Keuruu: Opetushallitus, 36–61.OPH
2010.
OPH 2009. Opetushallituksen julkaisu 2009. Opetushallituksen suositus maahanmuuttajien
äidinkielen opetuksen perusteiksi.
www.oph.fi/ops/perusopetus/maahanmuuttaja_liite.doc (Luettu 26.11.2014)
OPH 2012. Opetushallituksen julkaisu 2012. Omana äidinkielenä opetetut kielet ja opetukseen osallistuneiden määrät vuonna 2012.
http://www.oph.fi/download/151746_Omana_aidinkielena_opetetut_kielet_ja_opetuk
seen_osallistuneiden_maarat_vuon.pdf (Luettu 27.11.2014)
OPM 1987. Opetusministeriön päätös 13344/210/87
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19921610 (Luettu 17.10.2013)
OPM 2007. Opettajatarve maahanmuuttajataustaisten opetuksessa ja koulutuksessa.
Opetusministeriön työryhmä muistioita ja selvityksiä 2007:32
Pantzar, T., Merta, J., & Stüber, O. 2013. Kuulumisia Tampereelta – Pätevöittävää koulu-
69
tusta maahanmuuttajataustaisille opettajille. Teoksessa: M. Tarnanen, S. Pöyhönen,
M. Lappalainen & S. Haavisto (toim.) Osallisena Suomessa – Kokeiluhankkeiden
satoa. Suomen kulttuurirahasto. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen
keskus, 292–296.
Patton, M. 2002. Qualitative Research & Evaluation Methods. Thousand Oaks: Sage.
Peda.net = Peda.net -internetsivusto.
http://www.peda.net/ (Luettu 25.9.2013)
Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. 2009 Kurssi kohti diskurssia. Tallinna: Vastapaino.
POPS 2004 = Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2004.
http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf (Luettu 23.1.2014)
POPS 2014 = Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014.
http://www.oph.fi/ops2016/perusteet (Luettu 26.3.2015)
Rastas, A. 2005. Kulttuurit ja erot haastattelutilanteessa. Teoksessa J. Ruusuvuori & L.
Tiittula (toim.) Haastattelu – tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy, 78–102.
Richardson, M. 2001. The experience of culture. London: Thousand Oaks.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. (toim.) 2005. Haastattelu – tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. 2009. Johdanto. Teoksessa L. Tiittula & J. Ruusuvuori (toim.)
Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 9-21.
Sajavaara, K. 2006. Kielivalinnat ja kielten opiskelu. Teoksessa R. Alanen, H. Dufva & K.
Mäntynen (toim.) Kielen päällä - Näkökulmia kieleen ja kielenkäyttöön. Jyväskylä:
Soveltavan kielentutkimuksen keskus, 223–254.
Saukkonen, A. 2007. Miten kirjallisuuden opetus kehittää oppilaan kielitaitoa? Teoksessa
S. Latomaa (toim.) Oma kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen.
Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy, 98–103.
Schmid, M. S. & Keijzer, M. 2009. First language attrition and reversion among older migrants. University of Groningen & Utrecht University
Shamekhi, M-R, 2007. Oman äidinkielen opetusmenetelmistä. Teoksessa S. Latomaa
(toim.) Oma kieli kullan kallis – opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus.
Helsinki: Edita Prima Oy, 92–97.
70
Skutnabb-Kangas, T. 1988. Vähemmistö, kieli ja rasismi. Helsinki: Gaudeamus.
Talib, M-T. 2002. Monikulttuurinen koulu. Haaste ja mahdollisuus. Helsinki: Kirjapaja.
Talib, M., Löfström, J. & Meri, M. 2004. Kulttuurit ja koulu – avaimia opettajille. Vantaa:
Dark Oy.
Tarnanen, M. & Suni, M. 2005. Maahanmuuttajien kieliympäristö ja kielitaito. Teoksessa
S. Paananen (toim.) Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Tilastokeskus. Helsinki:
Edita Prima Oy, 9–22.
Teiss, K. 2007. Varhaislapsuuden merkitys oman äidinkielen ylläpitämisessä ja kaksikieliseksi kehittymisessä. Teoksessa S. Latomaa (toim.) Oma kieli kullan kallis – opas
oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy, 16–25.
Teräs, M. & Kilpi-Jakonen, E. 2013. Maahanmuuttajien lapset ja koulutus. Teoksessa T.
Martikainen, P. Saukkonen & M. Säävälä (toim.) Muuttajat – Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 184–202.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Väestötietojärjestelmä. 2013. Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset 31.12.2013.
http://www.migri.fi/download/50367_Suomessa_asuvat_ulkomaalaiset_2013_fi.pdf?
9106b9651260d188 (Luettu 3.12.2014)
Walsh, M. 2006. Reading visual and multimodal texts: how is ‘reading’ different?
Australian Journal of Language and Literacy. Vol 29, No 1, 24–37.
Youssef, Y. 2007. Maahanmuuttajien äidinkielen opetus: Nykytilanne ja tulevaisuus. Teoksessa Pöyhönen, S. & Luukka, M-R. (toim.) Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen
keskus, 369–378.
71
Liitteet
Liite 1. Tutkimuslupapohja.
Jyväskylän yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta
Suostumus haastattelun tallentamiseen ja tallennetun materiaalin käyttöön
Arvoisa osanottaja,
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme opettajien kokemuksia liittyen oman äidinkielen
opettamiseen ja ActLib -projektiin. Tutkimuksen toteuttamiseksi keräämme aineistoa haastattelulla. Pyydämme suostumustanne keskustelumme tallentamiseksi ääni-tallenteeksi sekä
tallenteen käyttöön tutkimustarkoitukseen.
Tutkimusta varten kerätty aineisto käsitellään niin, että osallistujan henkilöllisyys ei paljastu. Aineistoa säilytetään tutkimusta tekevässä yliopistossa ja se voidaan sijoittaa tutkimuksen päätyttyä arkistoon tai tuhota.
Tämän suostumuksen perusteella Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta saa
ilman eri korvausta oikeudet allekirjoittanutta tahoa koskevan aineiston käyttöön
tieteellisissä tutkimuksissa ja julkaisuissa
tieteellisissä esitelmissä
opetus- ja koulutustilanteissa.
Opetettavan kielen saa / ei saa mainita tutkielmassa nimeltä.
Olen tutustunut yllä mainittuihin ehtoihin. Hyväksyn tallentamisen ja minusta tallennettujen nauhoitteiden/suoritusten käyttämisen yllä mainituilla ehdoilla ja esitetyssä
tarkoituksessa.
___________________
Paikka, päivämäärä
______________________
allekirjoitus
__________________
nimenselvennys