docLataa PDF - Ota koppi
download 
Report Transcription
Lataa PDF - Ota koppi
Monikulttuurisuus Helsingissä Neuvolatyö, varhaiskasvatus ja alkuopetus 2012 Sisällysluettelo Esipuhe 3 1 Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 4 1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi) 5 1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus 6 1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana 6 1.3 Kieli osana identiteettiä 7 1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena 7 1.3.2 Kielellinen tietoisuus 8 1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys 8 1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena 9 1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa 10 1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma lapsen vasussa ja leopsissa 10 2 Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen 11 2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia 12 2.2 Pedagoginen oppimisympäristö 12 3 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi 14 4 Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa 16 4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa 17 4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus 18 4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli) 18 4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa 18 4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi 18 4.3 Tulkin käytön ohjeistus 19 5 Matkalla kouluun 20 5.1 Esiopetus ja nivelvaihe 21 5.2 Perusopetukseen valmistava opetus 22 5.3 Alkuopetus 22 Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit 23 Lähteet 24 Liitteet 25 Esipuhe Ota koppi! -ohjelmassa käytetään interkulttuurisuus-termiä, jolla korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä. Koulu, päivähoito ja neuvola ovat mukana edistämässä hyvää ja turvallista kasvuympäristöä helsinkiläisille lapsille yhdessä lasten vanhempien kanssa. Ota koppi! -ohjelma on eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kielen kehityksen ja osallisuuden vahvistamisen ohjelma. Kohderyhmänä ovat 4-8 -vuotiaat lapset, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi ja heidän vanhempansa. Ohjelman tavoitteena on kaikkien lasten yhdenvertaiset edellytykset oppimiseen ja osallisuuteen sekä toimiva kaksikielisyys. Ota Koppi! -ohjelman kautta vanhemmat saavat tietoa lapsen äidinkielen tukemiseen neuvolasta ja varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatustyöhön ja alkuopetukseen löydetään uusia toiminnallisia malleja kielen oppimisen tukemisessa. Monikulttuurisuus Helsingissä, Ota koppi! -ohjelman laatimiseen ovat osallistuneet Helsingin päivähoidosta: Keijo Räikkönen, Raila Tiainen-Ala-Maunus, Eija Hakala, Kirsi Halonen, Riitta Hakkarainen, Aino Mertanen, Irma Marttila, Tarmo Niemi ja Nina Onufriew, perusopetuksesta Tuulia Tikkanen ja Sari Korkalainen, neuvolatoimesta Marjo Lepistö, Raija Saavalainen – Kourula ja Laura Aaltio-Kostet. Lopulliseen muotoon julkaisun on toimittanut päivähoidon kehittämiskonsultti Nina Onufriew. Tämä opas on laadittu varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden henkilökunnalle sekä opettajille alkuopetuksessa. Sitä voidaan soveltaa myös alle 4-vuotiaiden lasten toimintaan. Ohjelman taustamateriaalina on mm. Helsingin kaupungin päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma (2005), Pääkaupunkiseudun Moniku-hanke (2007) ja Mucca-hanke (2009). Se sisältää laajemman katsauksen varhaiskasvatuksen monikulttuurisuuteen ja täydentää siten vuonna 2011 uudistettua Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelmaa. Ota koppi! –ohjelma valmistuu osana työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Kuntaliiton, Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin yhteisrahoituksella toteutettavaa Osallisena Suomessa -hanketta. Ohjelma on laadittu Helsingin kaupungin sosiaali-, opetus- ja terveystoimen yhteistyönä. Ohjelma sisältää toimintamallin, joka perustuu lapselle ominaisiin toimintatapoihin. Mallin toteutuksessa ovat mukana lapsi, lapsen vanhemmat ja koulun ja päivähoidon henkilökunta. Neuvolan laajennetulla 4-vuotistarkastuksella on yhteys Ota koppi! –ohjelmaan. Mallin toteutus on myös osana lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaa (Leops) sisältäen jatkumon ja lapsen kielellisen tuen perusopetuksen toiselle luokka-asteelle saakka. 3 1 Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 4 1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi) Helsingin päivähoidossa ja esiopetuksessa on paljon eri puolilta maailmaa muuttaneiden perheiden lapsia. Monikulttuurisuus tuo uudenlaista sisältöä varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Omia etnisiä tai kielellisiä vähemmistöryhmiämme Suomessa ovat saamenkieliset ja romanit sekä viittomakieliset. Helsingissä järjestetään päivähoitoa myös saamen kielellä. Vuonna 2011 yli 11 % Helsingin väestöstä oli muunkielisiä. Helsingin väkiluvun kasvu tulevina vuosina perustuu pitkälti muunkielisen väestön määrän kasvamiseen. Helsingin päivähoidossa puhutaan yleisesti monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, jonka rinnalla esiintyy termi interkulttuurinen kompetenssi. Interkulttuurisuus on vuorovaikutusta kulttuurien välillä. Siinä korostuu ajatus tietoisuudesta, herkkyydestä ja vuorovaikutustaidoista sekä halu toimia erilaisissa kulttuurien kohtaamisen tilanteissa. Kompetenssin eli osaamisen voi nähdä yksilöllisenä ominaisuutena, joka selittää myös onnistumista työtehtävissä ja -tilanteissa (Ruohotie 2003a, 5). Tämä termi sisältää myös toiminnan, asenteet ja muut ammatilliset taidot. Tärkeää on itsensä kehittäminen ja elinikäisen, aktiivisen oppijan roolin sisäistäminen. Varhaiskasvatuksella on merkittävä asema maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisessa ja heidän lastensa elämänlaadun ja tulevaisuuden rakentumisessa. Lasten kulttuurinen tausta otetaan huomioon varhaiskasvatuksessa kehittämällä eri hoito-, kasvatus- ja opetustilanteisiin sopivia toimintatapoja. Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy kaksikielisyyden suunnitelma, joka toimii pohjana lapsikohtaisen työn suunnittelulle ja arvioinnille. Esiopetusvuonna laaditaan lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma. Oppiminen puolestaan edellyttää jatkuvaa omien näkemysten ja asenteiden reflektointia (ks. Jokikokko 2002). Interkulttuurisen herkkyyden kannalta on välttämätöntä omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja asenteiden tarkistaminen. Kulttuurisen tietoisuuden voi nähdä oman itsensä ja oman kulttuuritaustansa tuntemisena. Kulttuurinen tietoisuus on lisäksi tietoa toisista kulttuureista ja ihmisistä. Interkulttuurisesti pätevällä ihmisellä on taito olla kriittinen, nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta sekä taito asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa. Hänellä on myös kyky sopeutua, toimia ja vaikuttaa muuttuvissa olosuhteissa. Monikulttuurista varhaiskasvatusta on Helsingissä kehitetty erilaisin hankkein 1990-luvulta lähtien. Yhteinen perusta luotiin 2005, jolloin laadittiin Helsingin kaupungin suomi toisena kielenä (S2)-suunnitelma. Päivähoitoalueille perustettiin hoito- ja kasvatushenkilökunnan verkostot yhteistyön ja osaamisen vahvistamiseen. Jokaiseen päivähoidon toimipisteeseen valittiin S2-yhdyshenkilö ja alueille nimettiin S2-vastuuesimiehet. S2-lastentarhanopettajien (S2-lto) työpanosta kohdennettiin päiväkoteihin ja alueellisiin verkostoihin. Ota koppi -ohjelmassa korostetaan arjen toimintaa ja henkilöstön vuorovaikutusta lapsen ja vanhempien kanssa. Voidaan puhua myös sensitiivisyydestä ja toisen henkilön arvostamisesta. Englanninkielisen competence sanan voi suomentaa pystyvyydeksi, pätevyydeksi, kyvyksi tai kelpoisuudeksi. Jokikokko (2002) suosittaa käyttämään sanaa valmius interkulttuurisesta kompetenssista puhuttaessa. Aito ja luonteva varhaiskasvatus on mahdollista, kun varhaiskasvattajat pystyvät eri kulttuurien kasvatuksellisten ominaispiirteiden, arvojen ja käyttäytymismallien ymmärtämiseen. Tämä merkitsee, ettei kieltä, erilaisten kulttuuritaustojen ilmiöitä ja uskontoja enää koeta yhteistoiminnan esteinä sen enempää kuin muitakaan ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja tapoja. Monikulttuurinen opetus on laadukkaan opetuksen tarjoamista kulttuurisesti ja etnisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, ja samalla se on keino taata jokaiselle lapselle oikeudenmukaista kohtelua ja kasvatusta (Paavola-Talib 2011, 235). 5 1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus 1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja päivähoidon välistä yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat yhdessä tukemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvatuskumppanuus on yhdessä kasvattamista, ja vastuu vuorovaikutuksesta vanhempien kanssa on varhaiskasvatuksen ammattilaisella. Vanhempia kuuntelemalla saadaan tietoa lapsen taidoista ja aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat pohjana uuden (kielen) oppimisessa. Hyvä yhteistyö vanhempien kanssa edellyttää halua ja rohkeutta vuorovaikutukseen sekä molemminpuolista kunnioitusta ja kiinnostusta. Kasvatuskumppanuuden pohjana on molemminpuolinen luottamus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Vanhemmille tulee kertoa, että henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, eikä perheen asioista kerrota ulkopuolisille. Vanhemmille kerrotaan myös, että keskusteluihin varataan tarvittaessa tulkki ja tulkilla on vaitiolovelvollisuus. Hyvä vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä tukee lapsen kielen kehitystä. Aikuisen kiinnostus ja sitoutuneisuus ovat perustana vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Aikuisen tulee tiedostaa sanattoman viestinnän merkitys osana vuorovaikutusta ja oppimista. Ilmeet ja eleet kertovat usein enemmän kuin sanat. Huomiotta jättäminen, olkapäiden kohauttelu ja merkitsevät silmäykset kertovat lapselle, ettei häntä arvosteta. Sensitiivinen aikuinen havaitsee lapsen sanattomat aloitteet (esimerkiksi katseen) ja vastaa niihin. Tällöin lapselle tulee tunne, että aikuinen on kiinnostunut hänestä ja haluaa ymmärtää. On hyvä tiedostaa, että suomea puhumatonkin lapsi ymmärtää, milloin hänestä tai hänen perheestään keskustellaan. Vanhempia kiinnostavat arjen turvallisuus, ruokailu, ulkoilu, retket, päivälepo ja niiden järjestelyt. Vanhemmille annetaan mahdollisuus vaikuttaa, kun heille kerrotaan monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, sen sisällöistä ja tavoitteista, ja kutsutaan vanhemmat tutustumaan päivähoidon toimintaan. Erilaisuuden ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin tuntemista. Kulttuurien väliset erot ja niiden syyt tulee tunnistaa, kulttuurien erilaisista piirteistä kannattaa keskustella ja kysyä avoimesti. Luonteva suhtautuminen erilaisia kulttuureita ja uskontoja kohtaan helpottaa luottamuksen ja kasvatuskumppanuuden rakentumista. Vanhemmat ovat oman kulttuurinsa parhaita asiantuntijoita, joten on hyvä kysyä vanhemmilta, miten he toivovat kulttuuriaan käsiteltävän päivähoidossa. Mikä on esimerkiksi tärkein huomioon otettava juhla islamilaisen, buddhalaisen, hindulaisen, tai ortodoksiperheen lapselle. Lapsen vasu turvaa sen, että lapsen ääni kuullaan ja vanhempien toiveet varhaiskasvatuksesta otetaan huomioon. Kieltä opettelevat lapset tarvitsevat aikuisen apua ja ohjausta päästäkseen mukaan leikkiin. Aikuisen on tärkeää olla mukana leikissä sanoittamassa ja auttamassa lasta ymmärtämään, mistä leikissä on kysymys. Lapsi oppii kieltä ja leikkikulttuuria seuraamalla ja jäljittelemällä muita lapsia ja aikuisia. Kielen kehitykselle on tärkeää, että lapsi saa ystäviä. Aikuinen voi auttaa alkuun uusia ystävyyssuhteita esimerkiksi vaihtelemalla vakiintuneita leikkipareja. Aikuiset ovat vastuussa lasten kielen oppimisesta. Lapsi ei opi kieltä, jos hän kuulee sitä vain passiivisesti taustalla. Aikuisen tehtävänä on luoda kielelle merkitys. Kielen opetuksen tulee olla johdonmukaista ja suunnitelmallista. Sisällön tulee vastata lapsen tarpeeseen kehittyä. Kielen kehittymisen säännöllinen havainnointi ja dokumentointi on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa lapsen lähikehityksen vyöhyke. Lapset oppivat kieltä eri tavoin ja aikuisen tehtävä on tunnistaa, miten lapsi oppii, missä tilanteessa ja keneltä. Aikuinen rohkaisee ja kannustaa käyttämään kieltä ja auttaa lasta ymmärtämään, mitä päivän eri tilanteissa tapahtuu esimerkiksi kuvien, ilmeiden ja eleiden avulla. Monikulttuurisessa Helsingissä lapsella on mahdollisuus tutustua jo päivähoidossa erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja tottumuksiin. Ne havainnot ja asenteet, jotka lapsi omaksuu päiväkodissa, vaikuttavat hänen käytökseensä kun hän menee kouluun. Lasta opetetaan kunnioittamaan erilaisuutta, liittyipä ne sitten ihon väriin, kulttuuriin, uskontoon, kieleen tai vammaisuuteen. Kaikki lapset ovat erilaisia ja ainutlaatuisia. Kasvattaja tarttuu lasten kysymyksiin avoimesti, se auttaa lasta arvostamaan moniarvoisuutta. 6 1.3 Kieli osana identiteettiä VINKKEJÄ KASVATTAJILLE: Identiteetti on minän kokonaisuus, jonka osia mielikuvat itsestä ja minäkäsitys ovat. Se on pysyvyyden ja varmuuden tunnetta siitä, keneksi on kasvamassa. (KeltikangasJärvinen 1994, 112.) Ota koppi! –ohjelmassa korostetaan lapsen identiteetin kokonaiskehitystä. Kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen saama hyväksyntä ja huomio, vuorovaikutuksen laatu, mahdollisuus toimia leikkien, liikkuen, taiteillen ja tutkien. Kieli, äidinkieli ja kaksikieliseksi kehittyminen ovat osa minäkuvan kokonaisuutta. • auta lasta ymmärtämään: esimerkiksi kuva tai esine aiheesta, josta keskustellaan, lauletaan, askarrellaan jne. • auta lasta löytämään ystäviä • tee lapsi tietoiseksi omasta oppimisestaan ja iloitse yhdessä lapsen kanssa • huomioi erilaiset kielenoppimismahdollisuudet ja lapsen ominaiset tavat oppia • pyydä lasta kertomaan perheestään, millaisista asioista hän pitää ja mikä tekee hänet iloiseksi • muista arkitilanteiden pedagoginen hyödyntäminen kielen oppimisessa 1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena • auta lasta tuntemaan oman erityisyytensä arvo Äidinkieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Se on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline, jonka avulla voidaan jakaa kokemuksia ja ymmärtää toisten kokemuksia. Se ei ole vain sanojen ja kieliopin osaamista, vaan kielensävyjen, tunnetilojen ja kielentajun tuntemusta. Kielen avulla yksilö rakentaa vuorovaikutustaan sekä kiinnittyy ryhmään ja kulttuuriin. KUINKA VANHEMPI VOI TUKEA LAPSEN OMAN ÄIDINKIELEN KEHITYSTÄ? • anna riittävästi aikaa vuorovaikutukseen Kielellä on myös tärkeä sosiaalinen ja kasvatuksellinen tehtävä. Yhteistä kieltä tarvitaan kodin lisäksi tärkeiden sukulaissuhteiden ylläpitämiseen. • lue paljon, kerro tarinoita, juttele, pelaa ja laula • rohkaise lasta käyttämään kieltä • kysy, kuuntele, vastaa ja kannusta lasta käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa Lapsella on oikeus omaan äidinkieleen ja kaksikielisessä perheessä hänellä on oikeus molempien vanhempiensa kieliin. On luontevaa, että syntyperältään erikieliset vanhemmat puhuvat lapselleen omaa äidinkieltään. Kahden kielen taitajaksi kehittyäkseen lapsi tarvitsee kuitenkin tukea. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat. Äidinkielen vahvistaminen ja sen arvostaminen on paras tapa ohjata monikielisyyteen. • kehu! Innostus tarttuu ja kannustus rohkaisee • järjestä lapselle mahdollisuuksia leikkiä oman äidinkielisten lasten kanssa • monissa kirjastoissa on erikielisiä kirjoja ja järjestetään satuhetkiä useilla kielillä • harrastukset, TV, elokuvat, kulttuuritapahtumat omalla äidinkielellä ovat hyvä lisä kielitaidon syventämiseen Aktiivinen kielten tukeminen tarvitsee avoimen ja äidinkieliä arvostavan ilmapiirin. Kannustavassa ilmapiirissä lapsi voi olla ylpeä osaamistaan kielistä. Lapsen kielellisillä taidoilla on myös merkitystä hänen asemaansa sosiaalisessa yhteisössä, erityisesti toisten lasten seurassa. Kun lapsi kokee, että hän voi käyttää kaikkia kieliään monipuolisesti ja, hänen identiteettinsä kaksikielisenä henkilönä vahvistuu. POHDITTAVAA: • tiedätkö perheiden juhlaperinteet? • tiedätkö mitä kieliä lapsen kotona puhutaan? • havaitsetko päivittäin lapsen tekemät vuorovaikutusaloitteet? • kuinka usein osallistut lasten leikkiin? • tunnetko lapsen kiinnostuksen kohteet? • oletko kiinnittänyt huomiota siihen, mitä puhut ja miten puhut lasten läsnä ollessa? 7 1.3.2 Kielellinen tietoisuus Kielellinen tietoisuus merkitsee kielen ottamista pohdinnan kohteeksi. Huomio kiinnitetään sanojen merkityksestä niiden muotoon ja tehtävään. Kielellinen tietoisuus lisää vähitellen lapsen tutkivaa asennetta kieltä kohtaan ja ymmärrystä kielen rakentumisesta kieliopillisena järjestelmänä. Kielellisellä tietoisuudella on myös yhteys lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen. (Alanen 2006, 210; Torneus 1991a, 8–11.) Tätä tuetaan esimerkiksi vertailuleikein: samamerkityksellinen sana (synonyymi), vastakohdat (antonyymi), äänne- ja kirjoitusasultaan samanlainen mutta merkitykseltään erilainen sana (homonyymi), josta esimerkkinä sana kuusi lukusanana ja substantiivina. 1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys Lapsella on luontainen kiinnostus kielellisiä ilmiöitä sekä eri kieliä ja kulttuureita kohtaan (Aro 2006, 59–60). Aikuisen oma kielellinen tietoisuus on tärkeää, koska monipuoliset kielenkäyttötavat, mahdollisuudet ja mallit tukevat lapsen kielellistä kehitystä. Terveet lapset pystyvät omaksumaan syntymästään saakka useita kieliä. Yhä useampi lapsi syntyy kaksikieliseen perheeseen. Siksi lasten kanssa toimivien on syytä perehtyä kaksikielisyyteen. Kaksikieliseksi kasvaminen voi tapahtua joko samanaikaisesti tai peräkkäisesti, jolloin toinen kieli opitaan ensi kielen jälkeen. Kaksikielisyyteen kasvamisen prosessi vaatii runsaasti aikaa. Kielellistä tietoisuutta voidaan edistää opetuksella. Se on yleistä kielikasvatusta vuorovaikutteisessa oppimisprosessissa. Opetus etenee lapsen ehdoilla. Kieltä ja viestintää koskeva tieto on kuin suunnistuskartta, jonka varassa lapsi orientoituu kulkiessaan kielellisessä maastossa (Kohonen 2000, 30). Toisen kielen omaksumisessa erotetaan kehitysvaiheita. Lapsi jatkaa puhetta osaamallaan kielellä, vaikka on havainnut eri kielet Nonverbaali-vaiheessa lapsi kommunikoi elein ja ilmein sekä mahdollisesti muutamalla sanalla ja pyrkii olemaan vuorovaikutuksessa aktiivisesti. Vaiheen merkitys on uuden kielen kannalta aktiivisessa havainnoinnissa, hiljaisessa harjoittelussa ja ymmärtämisen karttumisessa. Tämän jälkeen lapsi alkaa käyttää uutta kieltä sähkösanomatyylisesti, kaavamaisesti (yhden sanan ilmaisut, nimeäminen, jäljittelevät ilmaisut). Viimeksi kehittyy produktiivinen kielen käyttö eli ilmaisujen yhdistely ja omien lauseitten tuottaminen. Tässä kehityksellisessä vaiheessa (ns. välikielen kausi) lapsen puheessa ilmenee vielä (kehityksellisiä) virheitä ja ääntämyksessä kuuluu ensikielen vaikutus. Lapsi voi käyttää tietoisesti kahta kieltä saman keskustelun aikana. Torneus (1991a, b) jakaa kielellisen tietoisuuden neljään osaalueeseen: Kielen äännerakenteiden oivaltaminen (fonologinen tietoisuus) on tietoisuutta äänteistä ja, että sanat muodostuvat äänteistä. Lukemaan oppimisen kannalta on olennaista osata yhdistää kirjain ja äänne. Tämä tapahtuu esimerkiksi riimittelyn, lorujen, tavuttamisleikkien (rakenne, rytmi, melodia), alku- ja loppuäänneleikkien ja sanassa kuuluvien äänteiden tunnistamisleikkien avulla sekä sanan äänteiden pituuden vaihteluleikeillä (matto – mato, tuli – tuuli jne.) Tietoisuus sanoista (morfologinen tietoisuus) on kielen sanaston lisäksi sanojen muotojen tajuamista. Tähän liittyvät herkkyyskaudet ajoittuvat ikävuosiin 2 - 4. Tätä tuetaan esimerkiksi tavuttamis- ja yhdyssanaleikkien avulla (sanojen osittaminen, kokoaminen, sanat vaihtavat paikkaa, yhdyssanan muodostaminen) sekä sanojen pituuksien vertailun avulla. Lapset omaksuvat toista kieltä yksilöllisesti. Omaksumiseen vaikuttavat mm. persoonallisuuteen liittyvät tekijät (ikä, kielellinen lahjakkuus, motivaatio, asenteet, sosiaalisuus, avoimuus) sekä kulttuuritekijät. Kielen omaksumisen prosessissa on paljon samaa kuin ensikielen omaksumisessa: tunnista, käytä, korjaa. Omaksumisen vaiheet voivat mennä päällekkäin tai olla eri järjestyksessä. Vaiheesta toiseen siirtyminen saattaa lapsesta riippuen kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Sujuvuus kehittyy nopeammin kuin tarkkuus ja monipuolisuus. Tietoisuus kielen säännöistä (syntaktinen tietoisuus) on tietoisuutta lauseista ja kielen sääntöjärjestelmästä. Puheen rytmi, melodia ja sanajärjestys ilmaisevat lauseen lauseopin (syntaksi). 6-7-vuotiaat osaavat jo hyvin esimerkiksi muodostaa lauseita kuvien avulla ja täydentää niitä sanojen avulla (mm. substantiivi, verbi, adjektiivi, paikansana). Sosiaalinen kielitaito(pintasujuvuus) tarkoittaa kykyä puhua sujuvasti konkreettisista, tavallisista arkiasioista ja se saavutetaan 1-3 vuodessa. Akateeminen kielitaito (ajattelun kieli) tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun välineenä ongelmanratkaisuissa, älyllisesti vaativissa tilanteissa, joissa ei ole ympäristövihjeiden apua. Se kehittyy 3-10 vuodessa Kaksikielisyys ei aiheuta kielen tai kognitiivisen kehityksen poikkeavuutta. Toiminnallinen ja käytännöllinen tietoisuus käyttää kieltä tilanteisiin sopivalla tavalla (pragmaattinen tietoisuus). Lapsen kielellinen tietoisuus lisääntyy lapsen kertoessa tapahtumista, kun lapselle luetaan, lasta sadutetaan ja haastatellaan. Kielellisen tietoisuuden osa-alueena (Poikkeus, Ketonen & Siiskonen 2003, 69–80) on myös sanojen merkityksen ja niiden erojen ymmärtäminen eri yhteyksissä (semanttinen tietoisuus). 8 1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena Toisella kielellä tarkoitetaan kieltä, joka opitaan kohdekielisessä ympäristössä. Kieli opitaan äidinkielen rinnalle eikä sen tarkoitus ole korvata äidinkieltä. Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys, jolloin lapsi pystyy toimimaan molemmilla kielillä ja käyttää niitä eri tarkoituksiin. Tällöin lapsi pystyy toimimaan molemmissa kulttuureissa kulttuurin odotusten mukaisesti. Toista kieltä ei tarvitse oppia täydellisesti. VINKKEJÄ: • keskustele lapsen kanssa päivittäin eri tilanteissa • lapsi tarvitsee keskimäärin 60 – 70 toistoa oppiakseen uuden sanan • ilmeet, eleet ja kuvat auttavat puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa • on hyvä sopia yhdessä käytettävät käsitteet lapsen aloittaessa päivähoidon esimerkiksi käytetäänkö sanaa näkkäri, näkkileipä vai leipä Kasvattajan näkemys kielenoppimisesta ja kielitaidosta ohjaa hänen tapaansa opettaa kieltä. Toisaalta hyvä kielitaito on rakenteiden hallitsemista mahdollisimman hyvin, toisaalta taas osaamista on se, että tulee ymmärretyksi kahvilassa asioidessaan. Aikuisen on tärkeä tiedostaa, että on monenlaista osaamista. Kielitaito voidaan jaotella kielen kuunteluun ja ymmärtämiseen, puhumiseen ja sanastoon, kielen rakenteeseen ja lukemisen ja kirjoittamisen valmiuteen. • aikuisen esittämät avoimet kysymykset mahdollistavat kielen prosessoinnin (avoin kysymys: mitä söit aamulla? suljettu kysymys: söitkö aamulla puuroa?) • muistathan antaa lapselle aikaa prosessoida vastauksen • liikunta, taiteilu, sääntöleikit ja pelit tukevat lapsen osallisuutta, koska ne eivät vaadi samanlaista kielellistä osaamista kuin mielikuvitusleikit Suomen kieltä osaamattomalla lapsella on oma äidinkieli, kulttuuri ja kokemuksia. Opetellessaan toista kieltä, lapsi saattaa aluksi puhua omaa äidinkieltään. Jos lapsi ei tule ymmärretyksi, lapsi voi olla pitkäänkin lähes puhumaton. Hän kuitenkin seuraa puhetta ympärillään ja alkaa pikkuhiljaa toistaa sanoja ja fraaseja. Vähitellen lapsi alkaa yhdistellä sanoja ja tuottaa omia lauseita. • sadutus kuvien avulla tukee kertovan puheen kehittymistä (huomioi kuvat eri kulttuureista) • aloitteleva kielenoppija voi kertoa omin sanoin aikuisen lukeman pienen kertomuksen http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodei d=15835&contentlan=1&culture=fi-FI http://www. makingfriends.com/friends/f_pick_freinds_cqolor. htm Toisen kielen oppimista edistää lapsen kokemus osallisuudesta. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea, että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. Lapsella on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä tuntea, että ympärillä olevat ihmiset haluavat kuulla niitä ja pitävät niitä merkityksellisinä. Lapset voivat kertoa asioista siten, kun se heille on luontaista. Usein ilmaisu ei tule huulilta, vaan on luettavissa kehosta ja ilmeistä. Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen omana itsenään. POHDITTAVAA: • Onko sinulla ja työtoverillasi yhteneväinen käsitys lapsen osaamisesta? • Miten mahdollistetaan vuorovaikutus sekä lasten että aikuisten kanssa? Lapsen oman äidinkieliset kasvattajat tutustuttavat lapsia kielikulttuuriinsa ja voivat kertoa omista toisen kielen oppimisen kokemuksistaan. Lapsiryhmän yhteinen kieli on suomi, mutta arjen tilanteet suunnitellaan pedagogisesti siten että myös vuorovaikutus lapsen omalla äidinkielellä mahdollistuu. • Miten laajennat lapsen kielen oppimista suunnitelmallisesti? • Onko päivittäin toimintaa, johon voi osallistua ilman kieltä esimerkiksi kuvasta näyttämällä tai eleellä? 9 1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa 1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma Lapsen vasussa ja leopsissa Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on osa lapsiryhmän toimintaa, silloin kun ryhmässä on muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva lapsi. Lapsella on oikeus tavoitteelliseen ja säännölliseen S2-opetukseen. Kasvattajat toimivat lasten kielen mallina arjen vuorovaikutustilanteissa (leikin, ohjatun toiminnan sekä ruokailu-, ulkoilu- ja lepohetkien yhteydessä). Kaksikielisyyden suunnitelma sisältää sekä äidinkielen tukemisen kotona ja päivähoidossa että suomen kielen oppimisen tuen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Suomi toisena kielenä oppimisen tavoitteet perustuvat lapsen tarpeisiin ja vanhempien kanssa yhdessä laadittuun kaksikielisyyden suunnitelmaan. Kielen opetuksen ja muun toiminnan tulee vastata lapsen ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita, menetelmiä ja arviointia. S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa ja kielellistä tietoisuutta, jotta hän pystyy ilmaisemaan itseään. Yhdessä äidinkielen kehittymisen kanssa S2-opetus tukee kaksikielistä identiteettiä ja vahvistaa lapsen toiminnallista kaksikielisyyttä. Lapsen osallisuus ryhmän jäsenenä lisääntyy, kun häntä rohkaistaan ja ohjataan kasvamaan vähitellen aktiiviseksi puhujaksi ja kuuntelijaksi monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä lapsi harjaantuu kuuntelemaan kertomaan ja ilmaisemaan toiveitaan, mielipiteitään ja ajatuksiaan. Kaksikielisyyden suunnitelma kirjataan Lapsen vasuun ja Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaan. Äidinkielen tukemisessa vastuu on vanhemmilla. Keskustelussa selvitetään mitä kieliä kotona puhutaan ja keskustellaan oman äidinkielen merkityksestä sekä kaksikielisyyden hyödyistä. Äidinkielen osioon kirjataan lapsen kotona puhutut kielet sekä sen hetkinen äidinkielen taito. Vanhemmille kerrotaan, mitä ikätasoinen äidinkieli tarkoittaa sekä autetaan keskustelulla ja kysymyksillä vanhempia arvioimaan lapsen kielitaitoa ja tuetaan vanhempia oman äidinkielen vahvistamisessa. Vanhempien kanssa sovitaan yhdessä miten lapsen äidinkieltä tuetaan kotona ja päivähoidossa ja sopimukset kirjataan kaksikielisyyden suunnitelmaan. Henkilökunta saa työlleen tukea toimiessaan yhdessä alueellisen suomi toisena kielenä lastentarhanopettajan (S2-lto) kanssa. S2-lto tekee työtä yhdessä hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien kasvattajien kanssa. Suunnitelmallinen työ kohdentuu sekä lapseen yksilönä että lapsiryhmän toimintaan. Hän tukee kasvattajien työtä mm. mallintamalla S2-opetusta lapsiryhmissä. Lapsihavainnointi ja kielen opettaminen tapahtuu suunnitelmallisesti monipuolisen toiminnan yhteydessä. Henkilöstön osaamista kehitetään myös S2-lto:n järjestämissä konsultaatioissa, alueellisissa verkostoissa ja koulutustilaisuuksissa. Suomen kielen osioon kirjataan lapsen suomen kielen taito ja miten kielen oppimista tuetaan yksilöllisesti päivittäisessä toiminnassa, arjen tilanteissa ja pienryhmissä. Lisäksi sovitaan miten lapsen suomen kielen oppimista seurataan ja havainnoidaan sekä milloin suunnitelmaa arvioidaan. Kaksikielisyyden suunnitelma siirtyy Leopsin mukana kouluun, jolloin opettaja saa tietoa lapsen äidinkielen ja suomen kielen osaamisesta. VINKKEJÄ: Lapsen aloittaessa päivähoidossa vanhempien kuvat ja keskeiset turvasanat omalla äidinkielellä sekä pehmeä lasku auttavat lasta alkuun. Toiminnan selkeä struktuuri: • kuvin tuettu toiminta, ruokailu ja pukeminen, lauluhetkelle kuvitetut laulut tai roolivaatteet, lukuhetket sovittuna päivittäin • riittävän pitkäkestoiset liikunnan, musiikin ja kielen teemat varmistavat sanaston tutuksi tulemisen Pienryhmä lisää vuorovaikutusta ja mahdollistaa lasten ideoiden ja innostuksen käyttöön ottamisen (”nyt nää on suuria karhuja”). S2-opetukseen liittyviä toimintoja varhaiskasvatuksessa sekä S2-lto:n tehtäviä toimintavuoden aikana kuvataan Monikulttuurinen toimintavuosi -dokumentissa. 10 2 Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen 11 2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia Lapselle ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja ilmaiseminen taiteen keinoin. Toiminnoissa toteutuu kielen merkitys, sisällölliset orientaatiot ja oppiminen. Lapsille ominaiset toiminnan tavat ovat hyviä luovien, kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien kasvualustoja, jotka tuottavat erityisesti lasten itsensä tuottamaa varhaiskasvatuksen lastenkulttuuria: satua ja fantasiaa, jossa lapsilla tulee olla aikaa ja mahdollisuus viipyä. MENETELMÄT LI & KULTTUUR KIE I leik kim l LAPSILÄHEINEN alla PP t SI SÄ L LÖ I M I S E N IL MENETELMÄT im utk O TOIMINTAKULTTUURI O Leikissä lapsen sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat, sillä leikin avulla lapsi prosessoi kokemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa. Leikki edistää mielikuvitusta ja persoonallisuuden ja abstraktin ajattelun kehittymistä. Leikin rakentaminen ja leikki edellyttävät usein uusia, ennen kokeilemattomia ratkaisuja ja jatkuvaa neuvottelua sekä yhteistoimintaa koko ryhmän kanssa. Leikissä leikkikavereiden lisäksi on tärkeää aikuisen tuki ja kielellinen malli kielen oppijalle. lla ma u iikk ällä T & SISÄLTÖ tai tei E A LU lem alla ET Kulttuuri ja sen sisällöt vetävät lasta puoleensa Liikkumalla lapsi oppii motorisia taitoja, erilaisia asioita ja käsitteitä. Liikkuminen on usein myös osa leikkiä, jossa sosiaaliset prosessit kehittyvät yhteisten pyrkimysten, säännöistä sopimisen ja yhdessä ajattelemisen kautta. Kehollinen ja kokemuksellinen oppiminen virittää ja ylläpitää luovia prosesseja. 2.2 Pedagoginen oppimisympäristö “Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia, joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen kuin ihmisyys itse”. Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ja tutustua ympäristöönsä. Lapselle on tärkeää, että hänen pohdintansa ja tutkiva ihmettelynsä on merkityksellistä, palkitsevaa ja ylläpitää sekä vahvistaa oppimisen iloa. Tutkiminen laajentaa kokemusmaailmaa, tuo esille ja tukee luontevasti käsite- ja sanavarastoa sekä auttaa syiden ja seurausten oivaltamista. Tutkiminen on myös sosiaalista toimintaa, jossa yhdessä koetaan tutkimisen iloa. (Torontolaisen koulun rehtoria Chris Penseä mukaillen) Taiteileminen on luovaa ilmaisua, taiteellista kokemista, tekemistä ja ilmaisemista. Kaikessa taiteilemisessa keskeistä on, että ympäristö kannustaa lasta elämykselliseen toimintaan. Taiteilemiseen liittyy aina kokonaisvaltaisuus, yhteisöllisyys ja vuoropuhelu sekä kulttuurin läsnäolo. Lapselle ominainen tapa toimia ja oppia vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallisuuttaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kasvattajan herkkyyttä on havainnoida lapsen yksilöllinen kasvu ja kehittymisen tarpeet. Kasvattajalle avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan, kun he toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa. Havaintojen, dokumentoinnin ja arvioinnin kautta kasvattaja vastaa lasten tarpeisiin ja rakentaa toimintaa ja opetusta lasten omille kokemuksille. Toimivan vuorovaikutuksen perusedellytyksenä on turvallinen tunneilmasto, jossa erilaisten tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää. Vasu-työkirja 12 Oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan huomioon lasten kehitystaso, kulttuuritausta ja sen hetkiset mielenkiinnon kohteet. Oppimisympäristö elää koko ajan. VINKKEJÄ, KUINKA KULTTUURIT SAADAAN NÄKYVÄKSI OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ: • askarrellaan kotitalot, joissa on perheenjäsenten kuvat Oppimisympäristössä on merkityksellistä vuorovaikutuksellisuus. Hyvä kielellinen oppimisympäristö perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja lämpimään lasta arvostavaan vuorovaikutukseen. Aikuisen tulisi mahdollistaa lasten keskinäinen yhdessäolo ja vuorovaikutus kaikissa tilanteissa. Hyvä oppimisympäristö tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa yhteisen keskustelun. • tervehdyksiä ja fraaseja eri kielillä seinille esim. hyvää huomenta kaikilla niillä kielillä, joita ryhmässä puhutaan • seinälle juhlien vuosiympyrä, johon vanhemmat merkitsevät omat tärkeät juhlapäivät • tehdään yhdessä lasten kanssa karttoja, lippuja ja eri kielten aakkoset • tehdään vanhempien kanssa lapsen oma katselukirjan, jossa on lapselle tärkeiden ihmisten kuvia Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee olonsa tervetulleeksi ja hyväksytyksi, tukee lapsen oppimista. Kieltä opetteleva lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Hyvin suunniteltu ja rikas oppimisympäristö ei riitä, jos aikuinen on etäinen ja lasta kuulematon. Kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta saadaan selville, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja mistä hän on kiinnostunut. • esikouluikäisen lukemaan oppimista tukee, jos hän näkee myös äidinkielellään kirjoitettua tekstiä päiväkodissa esimerkiksi äidinkieliset kirjat • eri maiden perinneleikit ja sadut sekä musiikin kuunteleminen ja laulaminen Lapselle itselleen merkittäviä tekijöitä ovat vuorovaikutus toisten lasten kanssa ja lapsiryhmä. Leikki on lapselle ominainen tapa oppia ja sen kautta hän oppii myös kieltä. Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia. Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan. POHDITTAVAA: • Onko lapsilla mahdollisuuksia keskusteluun myös aikuisen ohjaaman toiminnan aikana? • Kuinka monta ystävää lapsella on ja pääseekö hän mukaan leikkeihin? • Näkyykö monikulttuurisuus kirjoissa, seinillä ym. olevissa kuvissa, leluissa ja peleissä? Oppimisympäristön suunnitteluun kuuluu myös se, miten ympäristö on pedagogisesti järjestetty. Eri kielten ja kulttuurien tulee näkyä varhaiskasvatuksessa. Lapsi tarvitsee samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi. • Kuinka usein muuntelet lasten leikkipisteitä? • Millaisia ovat välineet ja materiaalit kielen oppimisen kannalta ja onko niitä riittävästi? • Kuunteletko ja puhutko jokaiselle lapselle päivittäin? Esimerkiksi mahdollisimman monimuotoinen kuvamaailma tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Lapsella ja vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa oppimisympäristön suunnitteluun, rakentumiseen ja edelleen kehittymiseen yhdessä henkilökunnan kanssa. Pedagogiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen, hankkiminen ja käyttäminen. • Miten hyödynnät ulkoilun ja retket kielen oppimisessa? 2.3 Toiminnallinen valikko www.otakoppi-ohjelma.fi 13 3 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi 14 Havainnoinnin avulla kehitetään toimintaa. Tarkastellaan sitä mitä lapsi tekee tai mitä leikissä tapahtuu. Havainnoimalla saadaan tietoa myös lapsen kielitaidosta. Havainnonti voidaan jakaa vapaaseen tai osallistuvaan havainnointiin. Lapsen vasun kielenkehityksen suunnitelmaan kerätään tietoa havainnoiden. Vapaassa havainnoinnissa seurattavat asiat määritellään vain yleisluontoisesti. Vapaa havainnointi saattaa tuottaa aluksi runsaasti aineistoa. Muistiin kirjoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muistin tukena voi käyttää myös videointia tai nauhoittamista. Kettu-testi (Korpilahti- Eilomaa) on tarkoitettu 3-vuotiaan suomenkielisen lapsen puheen ja kielentaitojen arvioinnin tueksi. Sitä voidaan käyttää 3-5-vuotiaan eri kieli ja kulttuurisen lapsen suomen kielen arvioinnissa, kun hän on osallistunut suomenkieliseen toimintaan noin vuoden verran. Kartoituksen kautta voidaan toimintaa suunnitella lapsen suomen kielen oppimista tehostavaksi. Kettu-testin osa-alueet ovat: nimeäminen, kielen ymmärtäminen, toimintaohjeiden ymmärtäminen, ääntäminen ja puheen ymmärrettävyys, kertova puhe, taivutusmuotojen sekä värien ja lukumäärän hallinta ja lausepituus. Havainnoinnin tarkoituksena voi olla tiedon saaminen lapsen kielitaidosta. Voidaan tarkastella sitä, missä vaiheessa lapsi on suomen kielen oppimisessa. Vanhemmat voivat puolestaan tarkastella sitä, kuinka lapsi hallitsee oman äidinkielensä. Olennaista on, että havainnoista keskustellaan ja ne johtavat toiminnan kehittämiseen lapsen kielen kehitystä tukevaksi. Toiminnan kehittämisen ja tiedon saannin apuna voidaan käyttää myös arviointia. Lauran päivä (Laitala) on suomen kielen materiaali, joka on tarkoitettu esiopetusikäisen suomea toisena kielenä puhuvan lapsen suomen kielen kartoitukseen, arkipäivän kielenkäyttötilanteiden arvioinnin tueksi. Materiaali tärkein osio on sanasto, joka on jaettu esiintymistiheydeltään päivittäisestä melko harvinaiseen sanastoon. Materiaali pitää sisällään myös sanojen tunnistamista, kielen rakenneasioita ja vapaata kerrontaa. Kartoituksen tulosten perusteella voidaan suunnitella kielen oppimista edistävää toimintaa. Arvioinnin perustella saadaan tietoa lapsen suomen kielen kehitysvaiheista itselle, vanhemmille, lapselle, sekä muille lapsen kanssa toimijoille. Kielen kehityksen arvioinnin osaalueina voivat olla kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen ja sanasto. Arvioinnin apuna voidaan käyttää mm. erilaisia puheen ja kielen kehityksen arviointimenetelmiä, kuten Kettu-testi ja Lauran päivää. Päivähoidon työntekijöillä on käytössään myös omia hyväksi havaittuja seuranta- ym. lomakkeita, jonka avulla seurataan lapsen suomen kielen oppimisen edistymistä. 15 4 Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa 16 4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös puhumista vanhemman kielellä. Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns. kielellinen sosiaalistuminen. Länsimaisissa kulttuureissa lapsi omaksuu kieltä varhaisvaiheissa yksilökeskeisesti, jolloin vanhemmat käyttävät runsaasti kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle sopivammaksi, sekä sanoittavat ympäristön ilmiöitä, asioita ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä. Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi, ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita, kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan. Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja askeleita eteenpäin. Sillä, miten ja kuinka paljon puhutaan, on merkitystä lapsen kielen kehitykselle (Latomaa et al., 2007, s. 157). Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle kielenoppimistilanne. Monissa perinteisissä kulttuureissa lapsi oppii kielen yhteisöllisesti, jolloin lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla. Aikuiset puhuvat vähemmän suoraan lapselle, sanottavat niukemmin asioita ja mm. mieluummin toistavat lausetta kuin muokkaavat sitä lapselle sopivammaksi. Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa, jopa perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja kannattaa puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaakaan. Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen. Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan. Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä lapsen kieliyhteisönä on kuitenkin “koko kylä”. Monella perheellä ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin vanhemmille. Vanhemmilla saattaa olla se käsitys, että kieli syntyy itsestään iän ja kasvamisen myötä, eivätkä välttämättä näe yhteyttä lapsen esikielellisten taitojen kehittymisen, hänen kuulemansa puheen ja muiden kielellisten virikkeiden ja lapsen kehittyvän kielen oppimisen välillä (Lindholm, 2011). Vanhemmat saattavat myös puhua lapsilleen osittain suomea, joka ei ole suositeltavaa lapsen oppiessa tällöin samat virheet, mitä vanhemmalla on puhuessaan itselleen vierasta kieltä. Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä havainnoidaan lapsen valmiuksia: esim. katsekontaktin haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6-7 kk iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen, vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako aikuinen lapsen mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit) (Loukusa et al., 2011, s. 175-189). Ks. tarkemmin taulukko liitteistä (liite 3). Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuu, sujuvat ne helpommin myös toisella kielellä. (Kulttuurikeskus Caisan kielikurssit) Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia tulisi kannustaa tarjoamaan mahdollisimman monipuolista äidinkielen mallia (lukeminen, tarinointi, laulaminen, loruilu). Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille vanhemman on säilytettävä oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa ja sanoo sen toisella kielellä, vanhempi toistaa sanan omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy, lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä. Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä. Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa nähdään leikin arvo eri tavoilla. Neuvolassa kannattaa kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa. Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta. 17 4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät kun katsellaan yhdessä kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä. Vanhemmille kannattaa kertoa kirjastopalveluista (kirjaston tapahtumat). Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa vanhempia myös kehottaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei tarvita valmista kirjaa. Liika TV:n katselu ja tietokonepelien pelaaminen eivät kehitä vuorovaikutusta. Neuvolatarkastuksessa terveydenhoitajan työvälineenä on Niilo Mäki instituutin kehittämä leikki-ikäisen lapsen neurologinen arviointimenetelmä Lene. Lene-tutkimus sisältää lähi -ja kaukonäön tutkimukset, arviot motorisista taidoista, poikkeavista liikkeistä, vuorovaikutustaidoista, tarkkaavaisuudesta ja motivoitumisesta, puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä ja käsitteistä, kuullun hahmottamisesta, silmä-käsi-yhteistyöstä, leikistä ja omatoimisuudesta. Kielellistä kehitystä Lenessä tutkitaan antamalla lapselle kaksiosaisia ohjeita. Kuvien avulla arvioidaan kertovan puheen tuottamista ja varta vasten pääkaupunkiseudun lapsille suunnitellun kuvataulun avulla kysymysten ymmärtämistä. Koko tarkastuksen ajan seurataan miten lapsi tulee vuorovaikutustilanteeseen mukaan, onko katsekontaktia ja verbaalisen kontaktin ottamisen halua. Materiaalia: Vuorotellen, opas vuorovaikutukseen ja kielen kehityksen alkuvaiheisiin (suomi, englanti, venäjä). 4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus 4-vuotiaan lapsen terveystarkastus on (338/2011) neuvolatoimintaa koskevan asetuksen mukaisesti laaja terveystarkastus, johon sisältyy sekä terveydenhoitajan (75 min) että lääkärin (20-30 min) tekemä terveystarkastus. Tarkastukseen kutsutaan mukaan lapsen molemmat vanhemmat ja käynnillä keskustellaan koko perheen terveydestä ja hyvinvoinnista. Vastaanotolla kysytään aina perheen elämäntilanteesta, vanhemmuudesta, tukiverkostosta ja tulevaisuuden näkymistä, perhettä kuormittavista asioista ja perheen voimavaroista. Keskustelun apuna käytetään vanhempien etukäteen kotona täyttämiä voimavaralomakkeita (suomi, ruotsi, englanti). Lisäksi vanhemmat täyttävät päihdeeli audit kyselyn (suomi, ruotsi). Kotihoidossa olevien 4-vuotiaiden monikulttuuristen lasten vanhemmille lähetetään laajan terveystarkastuksen kutsun yhteydessä myös kysely lapsen äidinkielen kehityksestä. Neuvola-asetus edellyttää myös neuvolatarkastuksista poisjääneiden lasten kutsumisen neuvolaan. 4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi Lapsen 4-vuotistarkastus tehdään suomen kielellä, mikäli lapsi on ollut yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti päivähoidossa vähintään vuoden ajan. Päivähoidon huomiot ja arviointi lapsen suomenkielen taidosta ja kehittymisestä sekä tiedot lapsen kielellisen kehityksen tukitoimista päivähoidossa ovat tärkeitä. Päivähoidosta saatu tieto auttaa mahdollisten jatkosuunnitelmien teossa. Niilo Mäki Instituutin ohjeistus Lenen käytöstä monikulttuuristen lasten arvioinnissa: “Kaikki testit ja seulat ovat kulttuurisidonnaisia, mikä täytyy muistaa myös Lenellä arvioitaessa. Perusasiat lapsen neurologisessa kehityksessä ovat kuitenkin samat kulttuurista ja kielestä riippumatta. Käytännössä kielelliset esteet ovat suurimmat. Jos lapsi on ollut suomenkielisessä päivähoidossa 1-2 vuotta ja hallitsee auttavasti suomenkieltä, voi Lenen kielellisiäkin osioita tehdä. Saadaan ainakin tietoa lapsen suomenkielen oppimisen etenemisestä. Tärkeää on jollakin tavalla selvittää, miten lapsen äidinkielen oppiminen on edennyt ja onko vanhemmilla tästä huolta. Eikielellisissä osioissa ohjeiden ymmärtämistä täytyy varmistaa näyttämällä. Maahanmuuttajalasten tilanteet ja taustat ovat hyvin erilaisia eikä yleisiä ohjeita esim. THL:lla ole maahanmuuttajalasten neuvolaseulonnasta”. 4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli) Päivähoidossa olevan 4-vuotiaan terveystarkastus tehdään yhteistyössä päivähoidon, perheen ja neuvolan kanssa. Ennen 4-v tarkastusta päivähoidon henkilökunta käy lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma (vasu)-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään päivähoidosta vanhempien luvalla neuvolaan. Tämän yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat, jonka jälkeen lomake lähetetään takaisin päivähoitoon. Vanhempien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse yhteydessä päivähoitoon. Kts. Hyve-malli. (Usein kysyttyä Lene-tutkimuksesta) 18 Mikäli perheellä ja terveydenhoitajalla ei ole käytössä yhteistä kieltä tilataan vastaanotolle tulkki ja aikaa varataan 1,5-2 tuntia. Tulkin käyttö on perusteltua 4-vuotistarkastuksessa, koska ammattitaitoinen tulkki pystyy toimimaan tehtävien ohjaamisessa, eikä neuvo lasta ylimääräisillä kehotuksilla tai puutu muuten suoriutumiseen. Tulkin käyttö helpottaa myös keskustelua perheen hyvinvoinnista. • Änkyttääkö lapsi? • Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden lasten kanssa? Millaisista leikeistä lapsi on kiinnostunut? • Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia? • Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin lapsiin? Kun Lene:n kielellisen osion tehtävät tehdään lapsen omalla äidinkielellä, annetaan ohjeet tulkille kirjallisessa muodossa, jolloin lapsi kuulee annetut tehtävät vain omalla äidinkielellään. Tulkille kerrotaan myös etukäteen miten toimitaan esim. tilanteissa joissa annetun ohjeen voi toistaa vain kerran. Kun epäillään, että lapsen oman äidinkielen kehityksessä on ongelmaa, toimitaan voimassa olevan lähettämisohjeen mukaisesti. • Miten vanhemmat tukevat lapsen äidinkielen kehitystä? • Haluavatko vanhemmat että lapsesta tulee kaksi/ monikielinen? (Liite 5: Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä) 4.3 Tulkin käytön ohjeistus Lapsen oman äidinkielen kehitystä arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa. Mieluiten tässäkin tilanteessa keskustellaan tulkin välityksellä, jotta vältytään mahdollisilta väärinkäsityksiltä. Lapsen vanhempien kanssa keskustellaan puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä, leikistä, satujen ja kirjojen lukemisesta. Keskustellaan myös siitä mitä perhe tekee yhdessä. Kotona hoidossa olevien lasten vanhempien kanssa on erityisen tärkeää keskustella lapsen sosiaalisista taidoista (esim. leikki), lapsen keskittymistaidoista, päivähoidosta, suomenkielen oppimismahdollisuuksista ja koulunaloitussuunnitelmista. Ennen 4-vuotistarkastusta, vanhemmille lähetetään kutsukirjeen yhteydessä kysely lapsen äidinkielen kehityksestä (liite 6). • Maahanmuuttajalla ja viranomaisella ei useinkaan ole yhteistä kieltä. Keskustelua saatetaan käydä puutteellisella suomen tai englannin kielellä. Näin menetellen asioita ei saada kunnolla selvitetyksi. • Kun keskustelu käydään tulkin välityksellä, väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy. • Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus. • Jos asiakkaan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki. • Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää. • Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Asiakkaan kielitaito ei välttämättä kuitenkaan riitä lapsen kehitykseen liittyvien asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen. 4.2.4 KYSYMYKSIÄ LAPSEN KIELEN KEHITYKSEN SELVITTÄMISEKSI • Kuka ja ketkä puhuvat lapsen kanssa äidinkieltä? • Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa? 4.3.1 VINKKEJÄ TULKKAUSTILANTEISIIN • Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään? • Tulkki tulkkaa kaikki tilanteessa puhuttavat asiat • Puhuuko lapsi vähän vai paljon vanhempien ja muiden kanssa? • Kohdista puheesi asiakkaallesi, ei tulkille • Kyseleekö lapsi asioista? • Puhu kuin puhuisit suomenkieliselle asiakkaalle • Osaako lapsi kertoa puhumalla mitä haluaa? • Jaksota puheesi sopivasti, jotta tulkin olisi helpompi tulkata • Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko lapsi kieltänne oikein? Tulevatko sanat oikeassa järjestyksessä? • Anna tulkin tulkata rauhassa loppuun asti • Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä (kirjaimet)? • Ehdottaessasi tutkimuksia kerro tutkimuksista samalla tavalla kuin kertoisit suomenkieliselle asiakkaalle • Onko vanhemmilla vaikeutta ymmärtää lasta? • Varaa aikaa asiakkaan mahdollisiin kysymyksiin • Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta? • Anna asiakkaalle aikaa harkita kuulemaansa 19 5 Matkalla kouluun 20 Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapselle kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti eheän kokonaisuuden. Esiopetusta toteutetaan ja kehitetään yhteistyössä eri osapuolten kanssa, jotta voidaan tarjota kaikille Helsingissä asuville lapsille tasavertaisesti laadukasta kasvatusta ja opetusta. Hyvä esiopetus osaltaan ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Esiopetuksessa huomioidaan kaikkien mahdollisuus oppimiseen sekä yhteiskunnan perusarvoinen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tasaarvoinen ja yhdenvertainen kohtelu. Esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma on esiopetuksen ja koulun yhteistyössä alueilla tehtävä asiakirja, jossa kuvataan koulun ja päiväkodin välinen yhteistyö ja siihen liittyvät periaatteet. Siinä kuvataan muun muassa LEOPS:n siirtymisen periaatteet, yhteistyön alueelliset tavoitteet, yhteistyön toimintamuodot ja sisällöt, toimintavuoden erityiset teemat ja projektit sekä yhteistyön seuranta ja arviointi. Kieli ja kulttuuri esiopetuksen tavoitteissa (Helsingin esiopetussuunnitelma 2011) Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet harjaannuttavat kielen käytön eri toimintoihin, kotouttavat suomalaiseen kulttuuriin ja vertailevat suomalaista kulttuuria muihin kulttuureihin. Tämä opetus ja lapsen äidinkielen oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen osaalueisiin. Tavoitteena on, että lapsi oppii arkielämän perussanastoa ja osaa käyttää kieltä luontevasti eri tilanteissa. Lapsen edistyessä tavoitteena on, että hän ymmärtää ja käyttää aktiivisesti suomen kieltä sekä harjoittelee suomen kielen rakenteita. 5.1 Esiopetus ja nivelvaihe Leops ja esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma Esi- ja alkuopetuksen avoin ja hyvä yhteistyö on pohja joustavalle, elinikäiselle oppimiselle. Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelma (2011) kertoo, mitä esiopetus on Helsingissä. Esiopetuksen aikana kaikille lapsille laaditaan Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (Leops) yhdessä huoltajien, lapsen ja opettajan kanssa marraskuun loppuun mennessä. Suunnitelmassa kuvataan lapsen kasvun ja kehityksen tavoitteet. Uskonnolla on keskeinen osa ihmisen kulttuuri-identiteetin rakentumisessa. Oman kulttuuriperinnön tunteminen luo perustaa myönteiselle suhtautumiselle toisiin ihmisiin. Tavoitteena on, että lapsi tulee kuulluksi ja hänen kanssaan keskustellaan uskonnollisista kysymyksistä. Hän saa tutustua myös oman uskontonsa keskeisimpiin sisältöihin ja uskonnollisiin juhliin sekä niiden merkitykseen. Lasta ohjataan toisen vakaumuksen kunnioittamiseen. (Helsingin esiopetussuunnitelma 2011) Lapsen esiopetuksen suunnitelmaan kuvataan myös, miten lapsen oman äidinkielen ja suomen kielen kehittymistä tuetaan. Esiopetuksessa suomi toisena kielenä -opetuksen tavoitteena on luoda perusta sille, että lapsi perusopetuksen aikana saavuttaa mahdollisimman toimivan suomenkielen taidon kaikilla kielen osa-alueilla. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten suomen kielen kehitystä seurataan toimintavuoden aikana ja arvioidaan vielä huhti-toukokuussa. Esiopetuksen oppilashuoltokeskustelut käydään toimintayksiköissä syksyn aikana ja niihin osallistuvat esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja sekä kiertävä erityislastentarhanopettaja. Oppilashuoltokeskusteluihin osallistuvat tarpeen mukaan myös suomi toisena kielenä -opettaja, neuvolan terveydenhoitaja tai muu ulkopuolinen asiantuntija, jonka tehtäviin lapsen asioiden käsittely kuuluu. Lapsen esiopetuksen järjestämisessä tarvittavat muut pedagogiset asiakirjat liitetään suunnitelmaan. Suunnitelman laatimisessa käytetään tarvittaessa apuna tulkkipalveluita. Esiopetusvuoden jälkeen suunnitelma lähetetään kouluun ja siitä kerrotaan vanhemmille. Näin turvataan lapsen onnistunut siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen. 21 5.2 Perusopetukseen valmistava opetus 5.3 Alkuopetus Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu vasta maahan muuttaneille oppilaille, joiden suomen kielen taito ei riitä yleisopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Ryhmiin voidaan kuitenkin ohjata myös Suomessa syntyneitä tai alle kouluikäisenä Suomeen tulleita, jos heillä on koulunkäynnin onnistumisen kannalta riittämätön suomen kielen taito (alle A1.3. taitotaso). Kriteerinä tulee käyttää ainoastaan kielitaidon tasoa, ei muita kouluvalmiustaitoja. Koulun aloittaminen on lapselle iso ja tärkeä asia. Esiopetusvuoden aikana lapset tutustuvat omaan tulevaan lähikouluunsa. Koulut myös järjestävät usein vanhempainillan ennen koulun alkua. Lapsen sujuvan koulun aloittamisen varmistamiseksi esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelman mukaisesti päiväkodit ja koulut tekevät yhteistyötä esiopetusvuoden aikana. Tietoa suomalaisesta peruskoulusta ja koulun aloittamisesta Helsingissä on Helsingin opetusviraston Koulu tutuksi – Tietoa suomalaisesta peruskoulusta (2011) -oppaassa, josta on myös eri kieliversioita. Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä ei ole joka koulussa, vaan seuraavan lukuvuoden paikat päätetään maalis-huhtikuussa opetuslautakunnassa. Oppilas opiskelee perusopetukseen valmistavassa ryhmässä enintään yhden kalenterivuoden ajan, jonka jälkeen oppilas siirtyy omaan lähikouluun yleisopetuksen oppilaaksi. Perusopetuksessa noudatetaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa, jossa kuvataan perusopetus kokonaisuudessaan. Maahanmuuttajien opetuksessa huomioidaan opetussuunnitelman opetussisältöjen ja tavoitteiden osalta myös oppilaiden taustat ja lähtökohdat kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja maassaoloaika. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan Suomeen muuttaneita sekä Suomessa syntyneitä maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi. Oppilaalle voidaan laatia oppimissuunnitelma, joka voi olla osa oppilaan kotoutumissuunnitelmaa. Oppilassijoittelu perusopetukseen valmistavaan opetukseen tapahtuu opetusviraston kautta huoltajien tai eri viranomaisten hakemuksesta (esim. maahanmuuttoyksikkö, maahanmuuttajien neuvontapiste, vastaanottokeskukset tai sosiaaliviraston perhekeskukset). Oppilaiden sijoittaminen ryhmiin tapahtuu yhteistyössä rehtoreiden kanssa ja sijoittelussa huomioidaan lapsen tai nuoren ikä sekä kotiosoite. Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman mukaisesti opetusta annetaan 6-10 -vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille vähintään 1000 tuntia. Tuntimäärä muodostuu perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmässä opiskeltavista tunneista, yleisopetuksen ryhmässä integroituna opiskeltavista tunneista sekä mahdollisista oman äidinkielen tunneista. Jokaiselle perusopetuksen valmistavaan opetukseen tulevalle oppilaalle laaditaan oma opinto-ohjelma, johon kirjataan oppilaan lähtötaso, henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja opiskeltavat oppiaineet. Vastaavasti, kun oppilas siirtyy valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen, hänelle laaditaan oppimissuunnitelma vähintään ensimmäisen lukuvuoden ajaksi. Uuden kielen oppimisessa on lähdettävä oppilasta kiinnostavasta kontekstista. Opittava asia ja oppitilanteet tehdään oppilaille motivoiviksi ja ymmärrettäviksi neuvomalla ja havainnollistamalla eri tavoin. Oppilas opiskelee äidinkieli ja kirjallisuus – oppimäärää suomi toisena – kielenä, mikäli hänen suomen kielen taitonsa ei ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Oppilaan oman äidinkielen taito on avainasemassa uuden kielen oppimisessa ja mahdollisten oppimisvaikeuksien mahdollisimman varhaisessa havaitsemisessa. Helsingissä järjestetään laajasti myös oman äidinkielen opetusta. Maahanmuuttajaoppilaiden oppiaineiden arvioinnissa huomioidaan oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen kielen taito. Arvioinnissa käytetään monipuolisia, joustavia ja oppilaan tilanteeseen sopivia arviointimenetelmiä, jotta hän kykenee osoittamaan osaamisensa suomen kielen taidon puutteesta huolimatta. Arviointi voi oppilaan kohdalla olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta päättöarviointia. 22 Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit Kielellistä tietoisuutta tukevaa toimintamateriaalia: 1.2.1 LISÄÄ TIETOA AIHEESTA: http://mucca.fi/wp-content/uploads/2009/12/homma_hanskassa.pdf Gyekye M., Kurki R. & Muukkonen M. 2009. Avainsanoja S2. Opettajan opas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: Tammi. Monikulttuurinen varhaiskasvatus – toimintamalli ja työmenetelmiä. 2007. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA MONIKU - hanke. Paintek. Hakamo, M-L. 2011. Puhekuplia. Lapsen puheen ja kielellisen tietoisuuden kehittäminen. Saarijärven Offset: Lasten Keskus. Orvasto, R – L & Levola, K. 2010. Seitsemän minuuttia sadulle. Tammi. Harju, H. (toim.) 2006. Kielitaito puhkeaa kukkaan. Kieltä rikastuttavia leikkejä 3 - 6-vuotiaille lapsille. FRAM: Folkhälsan Mittnyland Ab. Ks. Kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit. 1.3.1 Karvonen, P., Rikkola, L. 1993. Lukuleikkejä lapsille. Tampere: Kirjayhtymä Oy. LISÄÄ TIETOA AIHEESTA: Torneus, M. 1991. Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia. Helsinki: VAPK- kustannus. Ks. harjoitusleikit. http://www.familiaclub.fi/duo_rakkautta_ja_vanhemmuutta.html http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_ www_lock.pdf Sallinen, J., Stolzmann - Frankenhaeuser, J. & Harju - Luukkainen, H. 2010. Iltapäivä leikkien. Kieltä rikastuttavia leikkejä iltapäivään. ADD: Folkhälsan. Ks. Kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit. http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus Lapsuuden monta kieltä, DVD Havainnoinnin tukena http://www.cplol.eu/eng/public/leaflets.htm Pedagoginen havainnointi 2.2 Leikin, opin, kielestä saan kopin 23 Lähteet Alanen, R. 2006. “Birds in the sky”: kielellinen tietoisuus ja vieraan kielen oppiminen tilanteisina ilmiöinä. Teoksessa Alanen, R., Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön. Soveltavan kielitutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Korpilahti. P. 2007. Lapsen monet reitit kaksikieliseksi – haasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa Latomaa, S. (toim.) Oma kieli kullan kallis. Opetushallitus. Lapsuuden monta kieltä. DVD. http://www.vaestoliitto.fi Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Stm oppaita 2004:14. Aro, H. 2006. Anteeksi, kuka puhuu? Lasten kielikäsitysten moniäänisyydestä. Teoksessa Alanen, R., Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön. Soveltavan kielitutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Latomaa, S. 2007. Kotikielestä äidinkieleen ja kaksikielisyyteen (s.40). Teoksessa Latomaa, S. (toim.) Oma kieli kullan kallis. Opetushallitus. Alanen, R., Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön. Soveltavan kielitutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Lindholm Leena: Monikielinen lapsi puheterapiassa, Puheterapeuttilehti 3/2010. Loukusa-Paavola:(2011). Lapset kieltä käyttämässä. PS-kustannus. Aro, T. & Ahonen, T. & Ketonen, R. (toim.) Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Juva: Opetus 2000. Naremore, R. C., Densmore, R. C. & Harman, D. R. 1995. Language intervention with school-age children: Conversation, narrative, and text. San Diego: Singular Publishing Group. Baker, C. 2006. Foundations of Bilingual Education and Bilingualism. 4. Edition. Clevedon: Multilingual Matters Ltd. Nissilä, L. Martin, M. Vaarala, H. & Kuukka, I. 2006. Saako olla suomea? Saarijärvi. Saarijärven Offset Oy. Benckert, S. Håland, P. & Wallin, K. 2008. Flerspråkighet i förskolan – ett referens- och metodmaterial. Stockholm. NRS Tryckeri AB Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino Cohen,L. & Manion, L.1989. Research Methods in Education. 3 rd edn, London. Routledge. Hakkola, K. & Virsu, M. 2000. Entäs jos… Laulava puu ja muita tarinoita teematyöskentelystä. Tampere. Tammer – Paino Oy. Parke, T. 2000. A holistic approach to second language assessment and planning using developing the full repertoire. Teoksessa S. Shaw (toim.) Intercultural education in European classrooms. Stoke on Trent: Trentham Books, 97-117. Halme, K. 2011. Maahanmuuttajataustaisten lasten kielikasvatus varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino Poikkeus, A-M., Ketonen, R. & Siiskonen, T. 2003. Puhutusta kirjoitettuun kieleen. Teoksessa Aro, T. & Ahonen, T. & Ketonen, R. (toim.) Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Juva: Opetus 2000. Halme, K & Vataja, A. 2011. Monikulttuurinen varhaiskasvatus ja esiopetus. Sanoma Pro. Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu (Learning and Professsional Growth). Porvoo: WSOY Heikka, J., Hujala, E. & Turja, L. 2009. Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. Printel Oy. Helsinki: Multiprint Oy. Ruokonen, I., Rusanen, S. & Välimäki, A-L. (toim.) 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Yliopistopaino Oy. Helenius, A & Korhonen, R. 2011. Leikistä kieleen. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L .(toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino Torneus, M. 1991a. Löytöretki kieleen. Lapsen kielellisen tietoisuuden kehittyminen. Valtion painatuskeskus. Helsinki: VAPKkustannus. Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2011. Helsingin kaupunki. Sosiaalivirasto, Lasten päivähoito, Oppaita ja työkirjoja 2011:1. Torneus, M. 1991b. Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia. Helsinki: VAPK- kustannus. Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman työkirja 2011. Helsingin kaupunki. Sosiaalivirasto 1/2011. Venninen, T. Leinonen, J. & Ojala, M. 2010. ”Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi” Socca. Jokikokko, K.2002. “Interkulttuurinen kompetenssi apuna kulttuurien kohdatessa”. Teoksessa Räsänen, R. Jokikokko, K. Järvelä, M-L. Lamminmäki – Kärkkäinen, T. (toim.) Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla. Kasvatustieteiden tiedekunta ja opettajankoulutuksen yksikkö. Oulu. Oulun yliopisto. 85-95. Paavola, H. 2007. Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä. Helsingin yliopisto. Siiskonen T. Aro, T. Ahonen, T. Ketonen, R. 2000. Joko se puhuu. Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. PS-kustannus. White, L. 2008. Suomen kielioppia ulkomaalaisille. Oy Finn Lectura AB. Hakapaino: Helsinki. Räsänen, R. Jokikokko, K. Järvelä, M-L. Lamminmäki – Kärkkäinen, T. (toim.) Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla. Kasvatustieteiden tiedekunta ja opettajankoulutuksen yksikkö. Oulu. Oulun yliopisto. 85-95. Vygotski, L. S. 1931/1982. Ajattelu ja kieli. Suom. K. Helkama & A. K.-J. Prisma-tietokirjasto. Espoo: Weilin+Göös. Siiskonen, Aro, Ahonen, Ketonen . 2003. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. PS-kustannus. Kivistö, H. 2010. Nauru tuo ihmiset yhteen. Opettaja 105 (50), 36 – 39. Suullinen lähde: LFPKL:n moniku -työryhmän puheterapeutit Kohonen, V. 2000. Eurooppalainen kielisalkku kielenopetuksen kehittämistyössä: suuntaviivoja ja mahdollisuuksia. Kohonen, V., Pajukanta, U. (toim.) Eurooppalainen kielisalkku – kokemuksia EKSprojektin alkutaipaleelta. Tampere: Tampereen yliopistopaino. Comité permanent de Liaison des Orthophonistes et Logopèdes de l´ Union Européenne (CPLOL) / The public : posters, leaflets, questionnaires Språkens Hus, Malmö /material Koppinen, M-L., Lyytinen, P. & Rausku-Puttonen, H.1989. Lapsen kieli- ja vuorovaikutustaidot. Kirjayhtymä: Helsinki. http://www.folkhalsan.fi/sprak Korkeamäki, R – L. 2011. Kieli ja vuorovaikutus oppimisympäristöissä. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L . (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino 24 Liitteet 1 Kielen kehitys ennen kouluikää 2 Suomen kielen erityispiirteitä (Lyytinen 2003) (Koppinen, Lyytinen & Rausku-Puttonen, 1989, 139; White, 2008, 12–13, 167, 262–264, 239) IKÄKEHITYS 7-9 kk Vauva jokeltelee monipuolisesti PITKÄSANAISUUS • päätteet tulevat sanojen lopussa • yhdyssanat 10-15 kk Vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena 1v 6 kk Lapsella on 10-60 merkityksellistä sanaa Lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy tuottamaan Lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehotuksia Lapsella on symbolisia leikkitoimintoja ÄÄNTEN KONSERVATIIVISUUS 2 v Lapsi tuntee yli 250 merkityksellistä sanaa (yksilöllinen vaihtelu 0-600 sanaa) Lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat Ilmaisujen keskipituus on 5-6 morfeemia • vrt. vokaalivaltaisuus 2 v 6 kk Lapsi oppii noin 10 uutta sanaa päivässä (reilut 3000 sanaa vuodessa) Substantiivien ja verbien osuus on määrällisesti suurin Adjektiivit, pronominit ja partikkelit yleistyvät Puheessa esiintyy taivutusmuotoja: Preesens- ja imperfektimuotoja Monikoin tunnusta, genetiiviä Partitiivia, sisä- ja ulkopaikallisijoja Lapsi käyttää myös “omatekoisia” muotoja ja taivutuksia 3 v Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää Lapsi käyttää apunaan apuverbejä ja eri aikamuotoja ja taivuttaa verbejä eri persoonamuodoissa Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan ja sijainnin Adjektiivien vertailuasteet ovat käytössä Kielellinen tietoisuus alkaa: sana- ja loruleikit 4-5 v Eri sanaluokan sanoja esiintyy lapsen puheessa samassa suhteessa kuin aikuisten arkipuheessa Lapsi hallitsee sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt Omatekoiset taivutusmuodot vähenevät Ilmaisujen tarkentuminen tulee esille: Ajan ilmaisussa Paikan ja sijainnin kuvauksessa Esineiden ja asioiden laadullisessa tarkastelussa (koko, määrä, väri, muoto) Tarinankerrontataidossa 6 v Lapsi hallitsee noin 14 000 sanaa ja sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja symboleja Foneeminen tietoisuus kehittyy Lapsi oivaltaa vähitellen, että sanat muodostuvat erilaisista äänteistä Lapsi havaitsee sanojen äänne-eroja Lapsi oppii yhdistämään, poistamaan, lisäämään ja laskemaan äänteitä Lapsi omaksuu vuorovaikutuksen perustaidot Lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta Hän esittää kysymyksiä kuulemastaan Hän vastaa kysymyksiin, puhuu vuorotellen Hän toimii annettujen ohjeiden mukaisesti • kirjain äänne - vastaavuus KONSONANTTIEN NIUKKUUS VOKAALIVALTAISUUS • sanoissa käytetään paljon vokaaleja (a, e, i, o, u, y, ä, ö) ÄÄNTEIDEN KESTOASTEET • äänteiden pituus/kesto vaikuttaa sanan merkitykseen esim. taka – takaa – taakka – takaa – takkaa ASTEVAIHTELU • on kvantitatiivinenn/määrällinen tai kvalitatiivinen/laadullinen: • sanansisäisen k, p, t- vaihtelu • esim. kukka – kukan, matto – maton; satu – sadun, ilta – illan PUHUNNAN YLEISSÄVYSSÄ VOKAALIHARMONIA ELI VOKAALISOINTU • takavokaalit /a/, /o/, /u/, esiintyvät samassa sanassa • etuvokaalit /ä/, /ö/, /y/, esiintyvät samassa sanassa • etuvokaalit /e/ ja /i/ ovat neutraaleja, ja voivat esiintyä takavokaalien ja muiden etuvokaalien kanssa • poikkeus esimerkiksi sana tällainen MUOTO-OPILLINEN SYNTEETTISYYS • taivutusmuodoilla ilmaistaan kieliopillisia suhteita > sanoista tehdään eri muotoja päätteiden avulla MUOTO-OPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ • kieliopin suvun ja artikkeleiden puuttuminen • passiivin yksipersoonaisuus • kieltosanan luonne: kieltosana on oikeastaan verbi, johon persoonapäätteet pannaan silloin, kun verbi on kielteisessä muodossa. • esim. minä en pue; sinä et pue; hän ei pue; me emme pue; te ette pue; he eivät pue LAUSEOPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ • yksikön käyttäminen monikon sijasta: käsineet käteen; kengät jalkaan • lauseenvastikkeet • kongruenssi: taivutuksen mukautuminen: sanan edessä oleva määrite on samassa sijamuodossa ja luvussa kuin sana. Esim. kolmelle hyvälle ystävälle; kaikissa isoissa pihoissa 25 3 Lapsen puheen ja kielen kehityksen seuraaminen neuvolassa 0-6 kk KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ • • • • kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol • lapsi ei ilmaise huomion ja avuntarpeita ääntelemällä • sosiaalista hymyä ei ole • katse ei vuorottele esineiden ja vuorovaikutuskumppanin välillä • lapsi ei tavoittele toisen huomiota itseensä • lapsi ei osoita kiinnostusta esineitä kohtaan • jokeltelun viivästyminen saattaa ennustaa kielellisen kehityksen pulmia • tunneilmaisu vakiintumatonta lapsi seuraa, katselee ympäristöään lapsi tekee aktiivisia kontaktialoitteita viestii mielialaansa ääntelyn edistymisen seuraaminen -- yksittäiset vokaalit (a, ä ö) -- yhtäjaksoinen ääntely (aaiiaa…) -- ääntelyn vaihtelut (kiljahtelut, murinat) -- konsonantit ilmaantuvat ääntelyyn • ääntelyn sävyt (tunneilmaisu) • vastavuoroinen ”keskustelu” vanhemman kanssa • lapsi on kiinnostunut esineistä Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • ilmaise iloitsevasi lapsesta ilmein, elein, äänensävyin ja kosketuksin • katsekontakti lapsen kanssa • reagointi lapsen itkuun • lapsen viestien tulkinta • lapselle puhumisen tärkeys, kerro lapselle mitä teet esim. lasta pukiessa • vanhempi on lapsen tärkein lelu 6-12 kk KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ • kommunikatiivisten eleiden ilmaantuminen (esim. osoittelu, vilkutus, taputus) • kanoninen jokeltelu (mama, gäägää jne. vokaali-konsonantti yhdistelmiä) • seuraako lapsi vanhemman osoittavia eleitä tai pyrkiikö hän saamaan toisen huomion esineisiin tai tapahtumiin • tunnistaa nimensä, ”ei” sanan tunnistaa. Reagoi ”missä” kysymykseen katseellaan • lapsi tietää esineiden käyttötarkoituksia esim. puhuu kännykkään tai panee kenkää jalkaan tms. kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol • lapsen jokeltelu on vähäistä (6-7kk) tai yksipuolista ja sisältää niukasti konsonantteja • lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen • lapseen on vaikea saada kontaktia • lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä(esim. osoittelu, vilkutus, taputus) • erityisesti vastavuoroisuuden puute sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan seurantaan Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • kuuntele lasta ja vastaa lapselle • anna lapselle aikaa vastata • käytä lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita • osoita olevasi kiinnostunut siitä mistä lapsikin on • vuorotteluleikit, ota –anna – leikki, kurkistelu–, sormileikit, lorut, laulut 1-1,5 v KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ • lapsella on sanoja/tapailee sanoja • ei kielellinen viestintä edelleen vahvaa (esim. pyytää tavoittelemalla tai torjuu työntämällä pois) • ymmärtää lyhyitä kehotuksia • osoittaa ymmärrystään toimimalla, esim. mennään ulos: menee ovelle tms. • lapsen leikissä on kuvitteellisia toimintoja • lapsi yhdistelee sanoja lauseeksi (esim. nalle nukkuu) kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol • lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen • lapseen on vaikea saada kontaktia • lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä esim. vilkutus tai pään pudistus • vastavuoroisuuden puute • ääntelyn vähäisyys • lapsella ei ole lainkaan sanoja • lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä kehotuksia Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • nimeä esineitä ja tunteita, selitä tapahtumia • toista ja täydennä sanaa ja jatka lauseella esim. jos lapsi sanoo ”uppi” toista ”niin siinä on kuppi” • pyydä lasta antamaan esineitä Materiaali • kuvakirjat, lelut, palikat, duplot, koti- ja autoleikkitavarat ulkoleikki 26 1,5-2,5 v KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ 18 kk iässä • Lapsella on 10–30 merkityksellistä sanaa • Noudattaa lyhyitä toimintaohjeita • yhdistelee sanoja • lapsen leikissä on kuvitteellisia toimintoja kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol 18 kk iässä • lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä esim. vilkutus tai pään pudistus • lapsella ei ole lainkaan sanoja tai alle 10 sanan sanasto • lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin • lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja. • erityisesti ymmärtämisen vaikeudet yhdistettynä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan 2 v iässä • keskimäärin 250 sanaa. Vaihteluväli (0-600) • Substantiivit ja verbit keskeisiä sanastossa. Käyttää verbejä: mennä, tulla, antaa • Mikä- kysymyksiä • Preesens aikamuoto • Imperatiivi 2,5 v iässä • Sanoja kaikista sanaluokista, adjektiiveja, pronomineja, partikkeleita • lapsen puheessa esiintyy taivutusmuotoja • lapsi käyttää sanoista myös omatekoisia muotoja ja taivutuksia Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • katso ja kuuntele lasta • jäljittele ja toista mitä lapsi sanoo • yritä aina tulkita mitä lapsi tarkoittaa • käytä lyhyitä, yksinkertaisia lauserakenteita • keskustele lapsen kanssa • lue lapselle ja katsele kuvia keskustellen • keskittyykö lapsi toimintaan muutaman minuutin ajan Materiaali • kuvakirjat, lelut, palikat • nuppipalapelit 2-2,5 v iässä • lapsella on alle 10 sanan sanasto • lapsi ei muodosta kahden sanan lauseita • lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin • erityisesti suppea sanavarasto ja puutteet ymmärtämisessä ovat aiheina jatkotutkimuksiin 3-4 v KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ • lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää • konsonanttien hallinta voi olla puutteellista • peruskäsitteistö alkaa olla hallinnassa(värit, paikat, kokoerot, sijainnit, lukumäärä) • monisanaisia lauseita • omia taivutusmuotoja voi esiintyä(3v) • lapsi osaa kuvata ajatuksiaan ja tunteitaan kielen avulla • kerronnassa runsaasti yksityiskohtia • miksi, missä -kysymyksiä kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol • • • • Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • järjestä yhteisiä jutteluhetkiä • kerro lapsen kanssa yhdessä tarinoita, kysy tarkentavia kysymyksiä, kuka, mitä ja miksi • lorut ja laulut • anna lapselle mahdollisuus leikkiä ikäistensä lasten kanssa • anna lapselle mahdollisuus toimittaa iälleen sopivia tehtäviä • pelaa lapsen iän mukaisia pelejä • lapsen virheellisiä sanoja voi korjata mallittamalla sana oikein sanojen äänneasu on puutteellinen lapsella on suppea tuottava sanasto lapsi ei taivuta sanoja lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai ymmärtää ne väärin Materiaali • kuvakirja, lelut • kuvalotto • värienluokittelupelit • moniosaisemmat palapelit 5-6 v KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ RISKITEKIJÖITÄ • • • • • • • • • • • kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös suomeksi cplol • lapsella on suppea tuottava sanasto • esineiden ja asioiden laadun (koko, määrä, muoto, väri) kuvaus on epätarkkaa tai virheellistä • lapsen käyttämät lauserakenteet ovat yksinkertaisia • lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen hallinnassa • lapsi ei osaa kertoa näytetystä kuvasta • lapsella on puutteita vuorovaikutus ja keskustelutaidoissa • äänteitä (kirjaimet)? aikakäsitteet ilmaantuvat monisanaisia lauseita adjektiivien vertailumuodot verbin taivutus eri persoonamuodoissa ääntäminen iänmukaista puheäänen normaalivoimakkuus osaa kertoa esim. kuvasta kuuntelee muita, huomioi muita mielikuvitusleikit, roolileikit keskittyminen tarinoiden kuunteluun kielellinen tietoisuus kehittyy, lapsi alkaa leikkiä kielellä Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen) • keskustele lapsen kanssa, vastaa kysymyksiin • lukekaa yhdessä ja anna lapsen auttaa tarinankerronnassa • rajoita television ja videoiden katsomista ja pelaamista Materiaali • kirjat, lelut • lautapelit ja palapelit • kynät, väriliidut, värityskirjat 27 4 Hyve-mallin prosessi PERHE/VANHEMMAT/LAPSI Nelivuotiaan lapsen perhe Nelivuotiaan lapsen perhe PÄIVÄHOITO • Vanhemmat kutsutaan n. 2kk ennen lapsen 4-v syntymäpäivää lapsen vasu-keskusteluun • Saa palautteen neuvolasta • Jaettava materiaali: Kutsu 4-vuotistarkastukseen sekä keskustelurunko vasu-keskusteluun • Kirjaa sovitut toimintatavat lapsen vasuun, mikäli se vaikuttaa lapsen varhaiskasvatustyöhön • Ohjataan valmistautumaan vasu-keskusteluun ja pidetään vasu-keskustelu. Kirjaus Effica-järjestelmään • Keskustelee vanhempien kanssa neuvolan palautteesta • Lähetetään tiedonsiirtolomake vanhempien luvalla neuvolaan NEUVOLA Terveydenhoitaja • Antaa perheelle neuvola-ajan ja ohjaa vastaamaan AUDIT kyselyyn • Valmistautuu lapsen laajaan terveystarkastukseen ja perheen kohtaamiseen päivähoidosta saamansa yhteenvedon avulla • Lähettää palautteen vanhempien luvalla päivähoitoon • Tekee lapsen laajaan terveystarkastuksen • Tarvittaessa puhelinyhteydenotto päivähoitoon • Kirjaa tiedonsiirtolomakkeeseen palautteen päivähoitoa varten • Raportointi lääkärille NEUVOLA Lääkäri • Valmistautuu lapsen laajaan terveystarkastukseen ja perheen kohtaamiseen terveydenhoitajalta ja päivähoidosta saamansa palautteen ja yhteenvedon avulla • Tekee lapsen laajaan terveystarkastuksen • Ohjaa tarvittavat tukitoimenpiteet lapselle ja perheelle lievä huoli/selvä huoli ohjauksen periaattein Ei huolta • Kirjaa tiedonsiirtolomakkeeseen palautteen päivähoitoa varten • Pyytää huoltajan allekirjoituksen tiedonsiirtolomakkeeseen ERIKOISTYÖNTEKIJÄT/ERIKOISSAIRAANHOITO VARHAINEN TUKI JA KOTIPALVELU/PERHENEUVOLA 28 Lievä huoli Selvä huoli 5 Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä IKÄ KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE 7-9kk • Vauva jokeltelee monipuolisesti. HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA • Kontaktin saaminen lapseen on vaikeaa. • Ääntely / jokeltelu puuttuu tai on erittäin vähäistä. Erityisesti vastavuoroisuuden puute on syy tarkempaan arvioon. • Kuulo on poikkeava tai kuuloa ei pystytä varmasti toteamaan normaaliksi. • Syömis-, nielemis- tai imemisvaikeuksia • Lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen • Lapsen ääni on poikkeava 10-15kk • Vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena. 1v6kk • Lapsella on 10 - 30 merkityksellistä sanaa. • Lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy itse tuottamaan. • Lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehotuksia (”anna auto”). • Lapsella on symbolisia leikkitoimintoja (esim. hoitaa nukkea, ”ajaa” leikkiautolla). • • • • 2v • Lapsi tuntee yleensä jo yli 250 merkityksellistä sanaa. • Lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat. • Lapsi käyttää pitempiä ilmaisuja kuin yksi sana. • Lapsella on vähemmän kuin 10 sanaa käytössä. • Lapsi ei osaa muodostaa kahden sanan lauseita. • Lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin. Erityisesti vähäinen sanavarasto ja puheen ymmärtämisen puutteet antavat aihetta arvioida tilanne tarkemmin. • Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään. • Lapsen ääni on poikkeava Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä. Lapsella ei ole ollenkaan sanoja/sanayrityksiä. Lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä kehotuksia ja toimintaohjeita. Lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja. Erityisesti, jos suvussa on kielellisiä vaikeuksia ja lapsella on puheen ymmärtämisen vaikeuksia, on syytä arvioida tilannetta tarkemmin. • Lapsen ääni on poikkeava 2v6kk • Lapsi oppii päivittäin uusia sanoja. • Lapsen puheessa substantiivien ja verbien osuus on suurin. • Adjektiiveja, pronomineja ja partikkeleita alkaa tulla lisää puheeseen. • Lapsen puheessa on taivutusmuotoja: esim. on ja oli; monikkomuotoja; äidin; kyniä; pöydällä; laukussa. • Lapsi voi käyttää myös virheellisiä ”omatekoisia” muotoja ja taivutuksia sanoista. 3v • Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää vieraallekin aikuiselle. • Lapsi käyttää apuverbejä (osaan mennä), eri aikamuotoja (osaan, kuulin, olen nähnyt) sekä taivuttaa verbejä persoonamuodossa (minä istun). • Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita (Odota; älä mene, en tiedä; Missä isi on). • Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan tai sijainnin. • Lapsi käyttää adjektiivien vertailuasteita (pieni, pienempi). • Lapsi kiinnostuu sana- ja loruleikeistä, kielellisen tietoisuuden kehitys käynnistyy. • Sanojen äänneasu on selvästi puutteellinen, puhe on vieraalle aikuiselle käsittämätöntä. • Lapsella on suppea sanavarasto. • Lapsi ei taivuta sanoja. • Lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai hän ymmärtää niitä väärin. • Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään. • Lapsen ääni on poikkeava 29 HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA IKÄ KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE 4v • Lapsen kertovassa puheessa on eri sanaluokkien sanoja samassa suhteessa kuin aikuisen arkipuheessa. Lapsi ymmärtää tavallista arkipuhetta hyvin. • Lapsi osaa sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt, lapsi käyttää jo sivulauseitakin. • Lapsi kyselee miksi-kysymyksiä, kertoo tarinoita ja satuilee. • Omatekoisia taivutusmuotoja tulee enää vähän. • Lapsen ilmaisu alkaa tarkentua ajan ja paikan ilmaisuissa. • Puheesta saa selvän, vaikkei lapsi vielä välttämättä osaa kaikkia äänteitä (esim. r ja s korvautuvat vielä l:llä ja t:llä) eikä osaa vaikeita äänneyhtymiä (esim. ”kaksi” voi olla ”kassi” tai ”kaski”). • Lapsen sanavarasto on suppea (sanoja tulisi olla satoja, useista sanaluokista). • Lapsi ei osaa kertoa asioiden/esineiden väriä, kokoa, muotoa ja määrää, tai tekee virheitä näissä. • Lapsi käyttää vain hyvin yksinkertaisia lausemuotoja. • Lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen hallinnassa • Lapsi ei osaa kertoa kuvasta. • Lapsella on selviä puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa • Lapsella on niin runsaasti äännevirheitä, että puhetta on vaikea ymmärtää. • Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään. • Lapsen ääni on poikkeava. 5v • Lapsi ymmärtää ja puhuu monipuolista ja sujuvaa kieltä. • Lapsi hallitsee peruskäsitteet ja äidinkielensä taivutussäännöt. • Puhe on äänteellisesti selkeää ja oikeaa, r, s ja l-äänteet ovat usein vielä kehittymässä. • Lapsella on selvää vaikeutta ymmärtää puhetta. • Lapsen puheilmaisu on niukkaa ja kömpelöä. • Lapsella on kinesteettisiä vaikeuksia (tavut tai äänteet vaihtavat paikkaa keskenään) liittyneenä äännevirheisiin. • Lapsella on änkytysoireita. • Lapsen ääni on poikkeava (voi lähettää suoraan foniatrille). 6-7v • Lapsella on laaja sanasto, ääntäminen on yleiskielen mukaista. • Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja kuvia. • Äännetietoisuus alkaa kehittyä. • Lapsi osaa vuorovaikutuksen perustaidot: • Lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta. • Lapsi esittää kysymyksiä kuulemastaan. • Lapsi vastaa kysymyksiin ja puhuu vuorotellen. • Lapsi toimii annettujen ohjeiden mukaisesti. • • • • • Lapsella on vaikeuksia ymmärtää puhetta. Lapsen puheilmaisu on niukkaa ja/tai virheellistä. Lapsella on äännevirheitä. Lapsella on änkytysoireita. Lapsen ääni on poikkeava (voi lähettää suoraan foniatrille). 6 Kysymyksiä lapsen puheen kehityksestä niille vanhemmille, joiden lapsi ei ole päivähoidossa 4-vuotiaan lapsen laajaan terveystarkastukseen kuuluu yhtenä osana lapsen äidinkielen kehityksen arviointi. Äidinkielen hallinta on pohjana muiden kielten oppimiselle ja tämän vuoksi tarkastuksessa kysymme seuraavia asioita. Toivomme teidän miettivän näitä etukäteen. • • • • • Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden lasten kanssa? Millaisista leikeistä lapsi on kiinnostunut? • Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia? • Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin lapsiin? Kuka ja ketkä puhuvat lapsen kanssa äidinkieltä? Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa? Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään? Puhuuko lapsi vähän vai paljon vanhempien ja muiden kanssa? • Kyseleekö lapsi asioista? • Osaako lapsi kertoa puhumalla mitä haluaa? • Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko lapsi kieltänne oikein? Tulevatko sanat oikeassa järjestyksessä? • Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä (kirjaimet)? • Miten vanhemmat tukevat lapsen äidinkielen kehitystä? • Haluavatko vanhemmat että lapsesta tulee kaksi/monikielinen? • Onko vanhemmilla vaikeutta ymmärtää lasta? • Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta? • Änkyttääkö lapsi? 30 31 • • • Neuvola Hyve -‐ malli 4 -‐vuotistarkastus äidinkielen omaksumisessa on pulmaa suomen kielen omaksuminen on selkeän viiveistä ja/tai poikkeavaa suhteutettuna jo saatuihin tukitoimenpiteisiin (esim. lapsi on ollut vähintään vuoden säännöllisesti päivähoidossa, saanut S2-‐ tukitoimia ja siitä huolimatta puheen tuoton ja ymmärtämisen vaikeudet huomattavia) puheen motoriikan vaikeus, änkytys Lähetekriteerit Puheterapia Tutkimus, Ohjaus, Seuranta, Terapia Tukitoimet Vanhempien ohjaus Mallintaminen Lisäkäynnit neuvolaan Terveydenhoitaja arvioi lapsen äidinkielen kehitystä yhdessä vanhempien kanssa ja tarvittaessa tulkin avulla neuvolan määräaikaistarkastuksissa. Tarvittaessa neuvolapsykologin arvio lapsen kokonaiskehityksestä ennen puheterapiaan lähettämistä. arvioi erikoissairaanhoitoon lähettämistarpeen Neuvola-‐/koululääkäri vaikeat kontakti-‐ ja vuorovaikutusongelmat tai viivettä kokonaiskehityksessä LNS/lastenneurologinen yksikkö: vaikeat kielihäiriöt Erikoissairaanhoito lääkärin lähetteellä HUS/Audiofoniatrinen osasto: epäily kielihäiriöstä puheterapeutin tutkimuksen perusteella Kielijänteen, änkytyksen tai äänihäiriön vuoksi neuvolalääkäri tai terveydenhoitaja voi tehdä lähetteen suoraan foniatrille. Erikoissairaanhoito/Lasten foniatrinen pkl Alkuopetus Lapsen kulttuuria ja identiteettiä tuetaan ja suomenkieltä vahvistetaan päivähoidon Alkuopetuksessa tuetaan lapsen kielen arjessa varhaiskasvatuksessa ja kehitystä perusopetuksessa ja oman äidin kielen opetuksessa. esiopetuksessa. Vanhempia rohkaistaan lapsen äidinkielen Oppilaat, jotka tarvitsevat tehostettua vahvistamiseen. suomen kielen opetusta voivat osallistua Henkilökunnan tukena on S2 -‐ltot, joiden perusopetuksen valmistavaan opetukseen. tehtävänä on mm. mallintaa toimintaa, perehdyttää verkostoissa uusiin teemoihin ja materiaaleihin. Oppilashuolto Leops Päivähoito ja esiopetus Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kielenkehityksen arviointi ja tukeminen neuvolassa, päivähoidossa sekä alkuopetuksessa 20.9.12 7 Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kielenkehityksen arviointi ja tukeminen neuvolassa, päivähoidossa sekä alkuopetuksessa
