Monikulttuurisen lapsen identiteetin ja kielen kehityksen
Transcription
Monikulttuurisen lapsen identiteetin ja kielen kehityksen
Monikulttuurisen lapsen identiteetin ja kielen kehityksen tukeminen Identiteetti Identiteetti tarkoittaa (ominta, sisimmäistä) olemusta, ominaislaatua, yksilöllisyyttä ja erikseen henkilöyttä. Erikseen identiteetti tarkoittaa myös samuutta, yhtäpitävyyttä. Puhutaan myös esimerkiksi kansallisesta identiteetistä. Henkilön identiteetti on yksilön kokemus omasta itsestään, minuudesta suhteessa muihin. …jatkuu Se koostuu kaikista niistä asioista, jotka erottavat hänet muista. Ihmisen identiteetti muokkautuu, mutta siinä ajatellaan olevan tiettyjä perusominaisuuksia. Minä-käsitys on tärkeä ihmiselle, sillä ihmisen minuus muodostuu aina suhteessa muihin. Yksilön identiteetin rakennuskomponentteja voivat olla sukupuoli, ikä, ammatti, etnisen ryhmän jäsenyys tai mikä tahansa, minkä hän kokee itselleen tärkeäksi äidinkieli kieli, jonka yksilö on oppinut ensiksi ja johon hän samaistaa itsensä – ensikieli engl. first language. Lapselle äidinkieli on tunnekieli, jonka myötä lapselle ja vanhemman välille syntyy tunneside. Lapsen yhteys omaan sukuun säilyy oman äidinkielen kautta . Perusta toisen kielen oppimiselle …jatkuu Äidinkieli on ihmisen tärkein kieli Se on tunteiden ja ajattelun kieli. Kieli on oleellisesti yhteydessä kulttuuriin. Äidinkielentaito on muun oppimisen perusta. Vastuu lapsen äidinkielen ja kulttuurin kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Toinen kieli/vieraskieli toinen kieli äidinkielen jälkeen kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli, engl. second language vieras kieli äidinkielen jälkeen muualla kuin kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli engl. foreing language Identiteetin tukeminen Minäkuvan tukeminen ja vahvistaminen on pohjana lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Ryhmän toiminta suunnitellaan siten, että se tukee myös moniku-lapsen oppimista. Suomen kielen opettaminen tulee muistaa kaikissa tilanteissa. Monikulttuurisen lapsen oppimisen ja kehityksen tukeminen Minäkuvan tukeminen ja vahvistaminen Suomen kielen opettaminen kaikissa tilanteissa Lasten taitoja ja suomen kielen oppimista havainnoidaan säännöllisesti Oman työn arviointi ja kehittäminen Moniammatillinen yhteistyö Henkilökunnan tärkeä tehtävä on kannustaa vanhempia puhumaan lapsensa kanssa omaa äidinkieltään. Muistuta vanhemmille, että kielen oppimiselle on tärkeää, että kumpikin vanhempi käyttää johdonmukaisesti omaa äidinkieltään puhuessaan lapsen kanssa. Uuden kielen oppiminen Kielen syvempi osaaminen ja ymmärtäminen edellytyksenä oppimiselle Lapset saavuttavat noin vuodessa välttävän pintakielen taidon, jolla selviää arkipäivän tilanteissa tutussa ympäristössä Ilman suomen kielen oppimista tukevaa toimintaa ja S2opetusta jää käsitteiden hallinta, joka on oleellinen oppimisen kannalta, riittämättömäksi ennen koulun alkua. Lapsen äidinkielen tulee olla ikätasolla, jotta suomen kielen oppiminen olisi mahdollista. …jatkuu Ikätovereiden puhetapa ja ääntämys tarttuvat nopeasti. Tämä voi hämätä henkilöstöä arvioimaan lapsen kielitaidon paremmaksi kuin se todellisuudessa on. Syväkieltä hallitseva lapsi pystyy käyttämään kieltä älyllisiä taitoja vaativissa tehtävissä ja ongelmaratkaisussa. Ilman suomen kielen oppimista tukevaa toimintaa ja S2opetusta jää käsitteiden hallinta, joka on oleellinen oppimisen kannalta, riittämättömäksi ennen koulun alkua. Suomi toisena kielenä opetus on monikulttuuristaustaisille lapsille annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Se on arjessa tapahtuvaa lasten toiminnan ohjausta. Jotta päivähoidossa oleva lapsi voisi saavuttaa toiminnallisen kaksikielisyyden mahdollisimman varhain, on syytä tarkastella päivähoidon toimintakulttuuria ja mitä sen osa-alueita kannattaisi kehittää. Monikanavainen ja -aistinen opetus, erilaiset oppimistyylit ja -tavat huomioon (visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen). Erilaiset oppimisstrategiat. Suomi toisena kielenä –opetus päivähoidossa 1. Pedagoginen suunnittelu ja toteutus arkisiin rutiineihin, siirtymätilanteisiin ja perushoitoon (=lähtökohta ja perusta). 2. Aikuisen selkeä puhe • hyvä arkikieli, selkokieli (EI: nukkari, pikkari, näkkäri), kokonaiset lauseet • puheen jaksottaminen • lyhyet lauseet • ohjeet yksi kerrallaan. 3. Aikuinen sanoittaa omaa toimintaa. …jatkuu 4. Lapsen kanssa yksilöllistä aikaa n. 20 min / vko • aikuisen jakamaton huomio • lapsi rohkaistuu käyttämään kieltä • aikuinen oppii tuntemaan lasta henkilökohtaisesti • lapsen luottamus aikuiseen lisääntyy • Huom! Mahdollista samanaikaistoimintanakin. 5. Viikoittaiset pienryhmät ryhmän toimintasuunnitelman mukaisista perusteemoista S2-opetusta lapsen oppimissuunnitelman mukaisesti. 6. Kuvakommunikaatio puheen tukena esim. aamupiirissä. 7. Oman työn arviointi; tiimissä & henkilökohtaisesti. …jatkuu 8. Toimintatapoja • vuorovaikutteinen suhde lapsen kanssa (kuuntelu!) • sanattomat kuvakirjat: kuvan perusteella tapahtumien päättely • pelit ja leikit • piirtäminen ”Kylli-Täti” • loruilu, musiikki (kehosoittimien käyttö!) • kuvakorteista kertominen • sanapussi-menetelmä • Aamu materiaali • Kili materiaali • saduttaminen (tuo näkyväksi lapsen puheen). Sisältöalueita päivittäiseen toimintaan tai/ja kielipajoissa nimi, kehon osat, aistit, erilaisuus, tunnetilat, sijaintikäsitteet, ystävät perheenjäsenet, tavat, sukulaiset huoneet, huonekalut, asumismuodot, värit ruoka-aineet, ruokailutilanne, ruokailuvälineet, ruoan valmistaminen päivä, vuorokausi, eilen, tänään, huomenna, viikko, kuukausi, vuosi, vuodenajat, kello, sää vaatteet, vuodenaikojen mukainen pukeutuminen, pukeutuminen, värit tervehdykset, henkilökunta, päiväjärjestys, toimintaympäristöt piha, liikenne, osoite, julkiset rakennukset, ympäristön äänet oman maan eläimet, suomalaiset eläimet, kotieläimet, eläinten äänet, Kieliharava Hops-keskustelut vanhempien kanssa ( kotuttamissuunnitelma) Lapsen suomi toisena kielenä – oppimisen tavoitteet Kuvasta kertominen / sadutus Kieliharava vaiheittain Kielitaidon alkukartoitus Kielikonsultaatio henkilökunnalle tarvittaessa Suomen kielen oppimisen suunnitelma Suomen kielen oppimisen seuranta Kielitaidon kartoituksen toistaminen vuosikello Muista selkokieli Koska päiväkotihenkilöstön käyttämä kuvaileva ja runsas puhekieli saattaa hämmentää vanhempia, on keskustelutilanteissa hyvä käyttää ns. selkokieltä. Selkokielen puhuminen on myös lapsen kanssa toimittaessa tärkeää. Selkokieli on kieliopillisesti oikeaa, mutta pitkiä ja vaikeita sanoja välttävää peruskieltä, jonka puhetempo on rauhallinen. Rohkaise lasta hiljaisen kauden aikana Jatka puhumista, vaikka lapsi ei vastaa Ota lapsi hellittämättä mukaan toisten lasten pienryhmiin Vaihtele kysymysten esittämistapoja Ota toiset lapset mukaan keskustelun ”aiheeksi”. Käytä joskus lapsen äidinkieltä (fraasit, tervehdykset, joitakin sanoja) Hyväksy sanattomat vastaukset Anna tunnustusta vähäisimmästäkin yrityksestä Osoita olettavasi, että lapsi vastaa toistamalla sanoja tai laskemalla Laadi suunnitelma lasten välisen vuorovaikutuksen rohkaisemiseksi Leikkikää roolileikkejä Toimintatapoja vuorovaikutteinen suhde lapsen kanssa (kuuntelu!) sanattomat kuvakirjat: kuvan perusteella tapahtumien päättely pelit ja leikit loruilu, musiikki (kehosoittimien käyttö!) kuvakorteista kertominen sanapussi-menetelmä saduttaminen (tuo näkyväksi lapsen puheen) Muista lapsen yksilöllisyys Useimmilla hiljainen kausi alussa voi olla jopa puoli vuotta. Lapsi kuitenkin koko ajan kuuntelee aktiivisesti ja rakentaa kielijärjestelmää. Lapsen rohkeus käyttää kieltä helpottaa oppimista Lasten virheitä ei oiota. Annetaan malli ja laajennetaan lauseita. Kuuntele Mitä lapsi sanoo, ei Miten hän sanoo. Kielioppi ja ääntäminen ovat vähemmän huomioitavia asioita, ne kehittyvät omaan tahtiinsa. Lasten tie kohti toimivaa kaksikielisyyttä kulkee monien virheiden kautta. Suomi toisena kielenä S2-opetuksen tehtävänä varhaiskasvatuksessa Kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa niin, että hän pystyy ilmaisemaan itseään, ymmärtää ja tulee ymmärretyksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Edistää joustavaa kouluun siirtymistä, tukea kaksikielistä identiteettiä Yhdessä äidinkielen kehittymisen kanssa edistää lapsen toiminnallista kaksikielisyyttä. Lasta rohkaistaan ja ohjataan niin, että hänestä vähitellen kasvaa aktiivinen puhuja ja kuuntelija monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä lapsi harjaantuu kuunteluun, kerrontaan ja kertomiseen sekä ilmaisemaan mielipiteitään, toiveitaan, ajatuksiaan ja päätelmiään. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus 2000) Kun huolestut lapsen kielen oppimisesta selvitä miten lapsi puhuu ja ymmärtää äidinkieltään onko lapsen äidinkielen kehitys edennyt aikoinaan iän mukaisesti miten lapsi keskittyy kotona ja päiväkodissa kuuntelemaan millaiset lapsen vuorovaikutustaidot ovat lasten ja aikuisten kanssa millaista on elekielen tai ilmeiden sekä tilannevihjeiden hyödyntäminen kommunikaatiossa …jatkuu onko perheellä tai päiväkodilla huoli lapsen tunne-elämästä kuinka paljon vanhemmat keskustelevat lapsen kanssa miten sisarukset ovat oppineet suomen kieltä onko ollut mahdollisuutta käyttää äidinkieltä ja opetella suomen kieltä ovatko vanhemmat huolissaan Kahden kielen omaksuminen tapahtuu usein yhden kielijärjestelmän mukaisesti: lapsi ei vielä erota kieliä toisistaan eikä toisen kielen sanoilla ole vastinetta toisessa kielessä lapsi alkaa erotella kahden kielen sanastoa ja oppii, että asioilla on kaksi nimeä lapsi siirtyy erottelun kautta käyttämään kahden kielen sanastoa ja oppii, että sanoilla on kaksi nimeä Kehityksen myötä kieliopilliset rakenteet eriytyvät kohdekielen mukaiseksi, mutta lapsi voi lainata sanoja toisesta kielestä, mikäli kohdesanaa ei löydy.(Ahrnberg) Kaksikielisyyden kolme tasoa Arnbergin mukaan 1. taso ”passiivinen kaksikielisyys” – lapsi ymmärtää kieltä, vaikka ei puhuisikaan sitä 2. taso ”aktiivinen kaksikielisyys” – lapsi ymmärtää kieltä ja puhuu sitä melko sujuvasti 3. taso ”absoluuttinen kaksikielisyys” – lapsi puhuu molempia kieliään täysin tai melkein täysin (osallistuminen kaksikieliseen koulutusohjelmaan)