Katso esikatseluversio
Transcription
Katso esikatseluversio
www.aikashop.fi Nro 7 12. helmikuuta 2015 RV Digi- Ristin voitto << PRO2 - Posti Oy << Posti Green RV! w w w. r i s t i n v o i t t o . f i TILAA YSTÄVÄLLE Ristin Voitto ”Lapset ovat tietyssä mielessä meidän kaikkien yhteisiä” Sosiaalityöntekijä Johanna Tervanen tuntee perheiden ahdingon. Sivu 2 Unelmia ja haasteita Roballa Pääkirjoitus » Hyvää ystävänpäivää! »Lähetysseurakunta saamassa uuvuttavan tilahankkeen päätökseen Sivu 5 »Kotkassa missio paikallisvoimin Sivu 4 ■ ”Suomi – kristitty maa” Sivu 8 ■ Rukoile sairaiden puolesta! Sivut 10–11 ■ A&O tien päässä Sivut 14–15 Sivu 3 » puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset 2 puheenaihe 12. helmikuuta 2015 RV Perhettä tukemalla autetaan lasta ”Pienikin kohtaaminen voi olla tärkeä” Petri Maliranta Marika Anttila Lapsi tarvitsee tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen turvallisen, läheisen vuorovaikutussuhteen. – Jokainen aikuinen voi osaltaan vaikuttaa yhteiskuntamme pienimpien hyvinvointiin, sosiaalityöntekijä J vakuuttaa. okaisen lapsen oikeus on saada kasvaa turvassa sekä kokea huolenpitoa ja rakkautta, sanoo lastensuojelutyön esimiestehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä Johanna Tervanen. Hän rohkaisee aikuisia huomioimaan lähiympäristössään pyöriviä lapsia aivan arkisissa tilanteissa. – Pienikin kohtaaminen voi olla tärkeä. Esimerkiksi naapurin lapsille tai omien lasten kavereille voi osoittaa rakkautta ja lämpöä vaikkapa kyselemällä kuulumisia tai tarjoamalla mehua ja pullaa. Jokainen lapsi kaipaa huomiota, ja jollekin se voi olla pitkään aikaan ainoa kohtaaminen turvallisen ja välittävän aikuisen kanssa. – Kukaan ei voi valita, millaiseen perheeseen tai ympäristöön syntyy. Ajattelen, että lapset ovat tietyllä tavalla meidän kaikkien yhteisiä ja heistä tulee huolehtia yhdessä. Sosiaalityöntekijä tietää nämä asiat kenties paremmin kuin kukaan muu. Tukiverkostojen puute ja talousvaikeudet kuormittavat Suomessa useimmissa perheissä eletään tasapainoista arkea ja asiat ovat hyvin. Kymmenisen vuotta lastensuojelutyötä tehnyt Johanna Tervanen tuntee kuitenkin myös monien perheiden ahdingon. Monet vanhemmat ovat ensinnäkin yksinäisiä, vailla läheisten tukea. – Voi olla, että sukulaiset asuvat kaukana, läheisiä sukulaisia ei ole tai välit heihin ovat katkenneet syystä tai toisesta, Tervanen kertoo. Toiseksi lapsiperheitä kuormittavat taloudelliset vaikeudet, samoin vanhempien mielenterveysja päihdeongelmat. – Perheissä on yllättävän paljon myös väkivaltaa, ja sitä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa. – Sillä, miten lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan seurakunnassa, vaikkapa ihan tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa, on suuri merkitys, sosiaalityöntekijä Johanna Tervanen muistuttaa. Lisäksi entistä useammat lapset ja nuoret joutuvat kokemaan seksuaalista häirintää ja väkivaltaa niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin. – Samalla perinteiset arvot eivät enää ole samassa asemassa kuin ennen, ja nuoret joutuvat etsimään arvonsa itse. Aina ne lähteet eivät ole sellaisia, että sieltä löytyisi hyviä rakennusmateriaaleja elämään. Kuopion ja Jyväskylän yliopistoissa sosiaalityötä pääaineenaan opiskellut Tervanen toimii Hyvinkään kaupungilla lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja perheohjaajien esimiehenä. Hänen vastuullaan on myös tiettyjen lastensuojelulain mukaisten päätösten tekeminen. Kipinän lähteä sosiaalialalle Tervanen sai omasta lapsuudenperheestään. – Perheemme toimi tuki- ja sijaisperheenä lastensuojelun asiakaslapsille, ja näin jo pienenä läheltä erilaisten lasten ja perheiden elämäntilanteita. Muutenkin lapsuudenperheeni arvoihin kuului toisista huolen pitäminen ja heikompien auttaminen. Joskus teini-iässä Tervanen osallistui helluntaiseurakuntien järjestämään lähetystapahtumaan, jossa tutustui katulasten parissa tehtävään työhön. – Silloin päätin, että haluan itsekin tehdä työtä hädänalaisten lasten auttamiseksi. Pahoinvoinnin ketjuja katkomassa Suurin osa lastensuojelutyöstä tehdään avohuollon sosiaalityönä. Keskustelujen, ohjauksen ja neuvonnan lisäksi lapsille ja perheille on tarjolla erilaisia tukitoimia, kuten tukiperheitä tai -henkilöitä sekä perhetyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lasta, nuorta ja hänen perhettään pyritään auttamaan ensisijaisesti siten, että lapsi voi kasvaa omassa kodissaan. Tervasen mukaan perhetyötä tehdään myös ennaltaehkäisevästi perheissä, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaina. – Joskus perhetyöllä taas voi olla niin sanottu perheterapeutti- nen ote, jolloin vanhempien kanssa lähdetään työstämään niitä menneisyyden painolasteja, jotka heijastuvat heidän omaan vanhemmuuteensa. – Jos esimerkiksi itse on kokenut lapsena ankarat, rakkaudettomat rajat, rajojen asettaminen lapselle voi olla vaikeaa, tai jos itse ei ole saanut hellyyttä osakseen, sitä voi olla vaikea osoittaa omalle lapselleen. Varjonsa vanhemmuuteen heittää usein myös esimerkiksi väkivaltainen tai päihdehuuruinen kasvuympäristö. – Sukupolvien yli ulottuva pahoinvoinnin ketju tulisi pystyä katkaisemaan. Muutostyöhön vaaditaan perheeltä sekä motivaatiota että kykyä. Aina niitä ei valitettavasti löydy. Vaikeiden tilanteiden keskellä osa Tervasen missiota on auttaa vanhempia näkemään, että heidän lapsensa on lahja ja suuri ilon aihe. – Jos vanhempien omat murheet ja kuormat ovat kovin suuria, heidän on tätä vaikea nähdä. Erilaisten ongelmien ennaltaehkäisyllä paitsi vaikutetaan lasten ja perheiden elämänlaatuun, säästetään myös yhteiskunnan varoja. Joskus ongelmat ovat kuitenkin niin suuria, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon. Ilman kristittyjä perheitä Suomessa olisi paljon huonompi tilanne perhesijoitusten osalta, Tervanen arvelee. – Monet uskovat perheet toimivat kunnille lastensuojelun tuki- tai sijaisperheenä. Se on tosi hienoa vastuunkantoa ja rakkauden osoittamista. ”Leireillä ja pyhäkouluilla on edelleen paikkansa” Tervanen on iloinen siitä, että helluntaiseurakunnissa on viime vuosina voimakkaasti kehitetty lapsi- ja perhetyötä. – Seurakuntien on tärkeä auttaa perheitä jaksamaan arjen paineissa ja tukea yhteiskunnan perusyksikköä lasten kristillisessä kasvatuksessa. Tervanen kehottaa jatkuvasti pohtimaan, millaisia tarpeita paikkakunnan lapsilla ja perheillä on ja miten seurakunta voisi vastata ajan haasteisiin. – Seurakunnat voisivat resurssiensa mukaan tehdä entistä enemmän niin sanottua sillanrakennustyötä ja järjestää tilaisuuksia, joihin ihmisten on helppo tulla. Perhetyössä tällaisia mahdollisuuksia voisivat olla esimerkik- RV pääkirjoitus 3 12. helmikuuta 2015 si nais- ja miestyö, kasvatukseen ja parisuhteeseen liittyvät teemapäivät, perhepäivät, isä-lapsi-toiminta, perheleirit sekä lomakausien päiväleirit koululaisille. – Myös perinteisillä leireillä ja pyhäkouluilla on edelleen paikkansa. Siellä kylvetään lasten sydämiin arvokasta siementä, joka voi kantaa halki koko elämän. Tästä Tervanen on itse hyvä esimerkki. Uskovan kodin kasvatti teki oman uskonratkaisunsa kymmenvuotiaana Pohjois-Savossa seurakunnan kesäleirillä. Seurakunnan perhetyössä on Tervasen mielestä ensiarvoisen tärkeää tukea lapsen ja vanhemman välistä myönteistä vuorovaikutusta. – Kun esimerkiksi isä suhtautuu hyväksyvästi tyttäreensä, tämä voi kokea itsensä arvokkaaksi tyttönä ja naisena. Yhtä lailla poikaa kohtaan osoitettu kiinnostus ja hyväksyntä auttavat häntä muodostamaan myönteisen kuvan itsestään. Sosiaalityöntekijä peräänkuuluttaa myös valmiutta avoimeen keskusteluun lasten ja nuorten kanssa. – Lapsi- ja nuorisotyössä pitäisi pystyä keskustelemaan ja opettamaan esimerkiksi nettipeleistä, erilaisista riippuvuuksista ja seksuaali-identiteettiasioista. Valmiita vastauksia ei tarvitse olla, mutta seurakunnasta täytyisi löytyä halukkuus ja kyky avoimeen keskusteluun sekä ongelmien kohtaamiseen. Uskosta voimia arkeen Sosiaalialalla moni kokee uupumusta ja loppuun palamista. Se, että omat asiat ovat kunnossa, auttaa jaksamaan. Vapaa-ajallaan Tervanen tekee iloa tuottavia asioita, kuten liikkuu, tapaa ystäviä ja nauttii hyvästä ruuasta sekä musiikista. Jaksamaan auttaa myös kristillinen vakaumus, ajatus siitä, että kaikki se, minkä tekee, tekee Jumalan kunniaksi ja Jumalaa palvellen. – Näen työssäni paljon toivottomuutta, sitä, että millään ei ole merkitystä. Itse koen, että elämäni on tärkeää ja merkityksellistä, se on lahja Jumalalta, Johanna Tervanen toteaa. Voimauttavaa on myös se, kun joku lapsi tai perhe saa avun. kuka Johanna Tervanen » työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Hyvinkään kaupungin lastensuojelussa » Keski-Uudenmaan seudullisen lastensuojelun asiantuntijaryhmän jäsen » kuuluu Nurmijärven helluntaiseurakuntaan, jossa vetää varhaisnuorten iltoja ja pyhäkouluja sekä järjestää naisten aamiaistilaisuuksia » naimisissa, 3 lasta Ristin Voitto Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676 Hyvää ystävänpäivää! LAUANTAINA 14.2. vietetään ystävänpäivää. Päivän historialliset juuret ulottuvat antiikin Roomaan, kristittyjen Valentinus-nimiseen pyhimykseen ja keskiajan Englannin romanttisiin ystävänpäiväjuhliin saakka, mutta varsinaiseksi kansanperinteeksi ystävänpäivä kehittyi vasta 1800-luvun Amerikassa. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien, ja kalenterissamme se on ollut vuodesta 1987. Ystävänpäivänä muistetaan eri tavoin omia ystäviä. Päivästä onkin muodostunut toiseksi suosituin tervehdysviestien lähettämisen ajankohta joulun jälkeen. Ystävyys voi tuntua pehmoaiheelta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Ihmisen elämän laadun kannalta hyvät ystävät ovat usein arvokkaampia kuin raha, maine tai ulkoinen menestys. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on osoittanut, että ystävyyssuhteilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Ne lisäävät ihmisen kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä, terveyttä ja jopa elinikää. Onnellisuus näyttää olevan jaettua pääomaa, josta ihmiset voivat olla osallisia vain yhdessä toisten kanssa. Tiedämme myös, että yksinäisyyden kokemuksesta on tullut yhä useampien suomalaisten ongelma. Se alkaa muistuttaa jo kansansairautta, jonka tyypillisiä oireita ovat tarkoituksettomuuden tunne, masennus ja pahimmillaan itsetuhoinen käytös. Ystävyys on syvästi kristillinen hyve. Vanhan testamentin kauneimpia kuvauksia ystävyy- destä on Jonatanin ja Daavidin ystävyysliitto. Myös Jeesuksen puhe opetuslapsille heijasti ystävyyteen kuuluvaa läheistä luottamussuhdetta: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” Paavalin mukaan ystävällisyys on Hengen hedelmää, ja hän kehotti uskovia jatkuvasti pukeutumaan siihen. Ystävyyden rakentuminen edellyttää rehellisyyttä, luottamusta ja avoimuutta. Ystävyyssuhteen vaalimisessa puolestaan tarvitaan erilaisuuden hyväksymistä. Varsinainen taitolaji ystävien vuorovaikutuksessa on kuitenkin yhteisyyden ja erillisyyden rajan oikea tunnistaminen. Ystävyys elää vapaana ja voimakkaana ainoastaan siellä, missä tätä rajaa kunnioitetaan. Lisäksi uskollisuus on ystävyssuhteen kruunu. Samalla kun seurakunta on hengellinen yhteisö, se tarjoaa ainutlaatuisen foorumin myös ystävyyssuhteille. Niillä on olennainen merkitys sekä evankelioinnin että seurakunnan sisäisen yhteyden kannalta. Siksi kasvavan seurakunnan vetovoimatekijä onkin usein ystävyys. Ystävänpäivä muistuttaa meitä siitä, että ystävät eivät ole elämässä itsestäänselvyys vaan suuri lahja. Heistä on tärkeä kiittää Jumalaa. Ja kiitollisuus hyvistä ystävistä on syytä ilmaista myös heille itselleen. Leevi Launonen Ystävät ovat elämässämme suuri lahja. Miten EU:n ruoka-apu seurakuntien kautta voi jatkua? USEAT seurakunnat ovat viime vuosina jakaneet EU:n kautta tulevaa ruoka-apua. EU:n ruoka-apuohjelma on ollut jonkin aikaa tauolla mutta käynnistyy uudelleen syksyllä 2015. Maaseutuvirasto on julkaissut asiasta tiedotteen 26.1. (linkki jutun lopussa). Siinä se ilmoittaa hakevansa kumppaniorganisaatioita syksyllä 2015 sekä vuonna 2016 toimitettavalle ruoka-avulle. Viimeinen päivä hakeutua kumppaniorganisaatioksi on 20.2.2015. Aikaisemmasta käytännöstä poiketen Maaseutuvirasto pyrkii kanavoimaan ruoka-avun jakamisen alueellisten ja valtakunnallisten organisaatioiden kautta. Mikäli hakijoita on paljon, voi yksittäisten seurakuntien olla vaikea saada ruoka-apua jaettavaksi. Voisiko Hyvä Sanoma ry toimia valtakunnallisena kumppaniorganisaationa ja hakea usean helluntaiseurakunnan edustajana ruoka-apua, toiminnanjohtaja Janne Lahti? – Periaatteessa kyllä, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Muutamat seurakunnat ovat sitä kuitenkin toivoneet, ja sen vuoksi Hyvä Sanoma ry:n hallitus päätti 16.1. kartoittaa seurakuntien kiinnostusta asiaan ja arvioida sen perusteella, onko yhdistyksellä voimavaroja kumppaniorganisaationa toimimiseen. Miten helluntaiseurakuntien olisi nyt hyvä toimia? – Nyt kun Hyvä Sanoma ry:n puolelta selvitystä ja päätöstä ei ole vielä tehty, on jokaisen ruokajaosta kiinnostuneen seurakunnan haettava kumppaniorganisaation asemaa itsenäisesti. Hyvä Sanoma ry toivoo kuitenkin saavansa tiedon kaikista niistä seurakunnista, jotka hakevat Maaseutuvirastosta kumppaniorganisaatioasemaa, koska myös yhdistys on selvitystyössään yhteydessä Maaseutuvirastoon. – Lisäksi on tärkeää, että ne seurakunnat, jotka eivät ehdi tällä kiireisellä aikataululla hakea ruoka-apuohjelmaan mutta ovat tulevaisuudessa kiinnostuneet toimimaan siinä joko suoraan tai Hyvä Sanoma ry:n kautta, ottaisivat yhteyttä vt. koordinaattori Merja Anttilaan: [email protected] tai puhelin 040 548 1554. http://www.mavi.fi/fi/tietoa-meista/tiedotteet/2013/Sivut/EU-ruoka-apu.aspx (RV) Seurakunnan on haettava kumppaniorganisaation asemaa itsenäisesti.