MT lehtijuttu Hirsitikka

Transcription

MT lehtijuttu Hirsitikka
Hirsitalon runko pystytetään päivässä
Hirrenveistäjä rakentaa naapureilleen taloja Naantalissa
NAANTALI (MT)
Puunuija eli napsu nousee korkeuksiin ja pamahtaa hirren
selkään kerta toisensa jälkeen,
kun Timo Aro-Heinilä asentaa väliseinää Markus Lahden
tulevaan kotiin.
Nosturiauto lykkää hirsiä
pinosta sitä mukaa, kun rakentajat ehtivät saada edelliset
paikoilleen.
”Nyt on kauhea vauhti päällä, kun on kallis auto paikalla”,
Lahti myhäilee. Lahti rakensi
talonsa perustukset itse kesän
aikana. Tietokoneammattilainen on talonrakennusprojektiaan varten vuorotteluvapaalla.
Hirsitalo sopii hänen mielestään metsäiselle tontille.
”Olennainen juttu on myös että
omassa kylässä on veistäjä”,
hän kertoo.
Ovi- ja ikkuna-aukot
puhkaistaan jälkikäteen
Hirrenveistäjä Aro-Heinilä teki hirsikehikon viime vuonna.
Talossa ei ole vielä ikkuna- tai
oviaukkoja, ne puhkaistaan
moottorisahalla vasta pystytyksen jälkeen.
”Veistotyö ja pystytys on nopeampaa, kun tehdään pitkistä
hirsistä”, Aro-Heinilä selittää.
Lahden talon ulkoseinän
pelkkahirret ovat 21 sentin
paksuisia ja noin 30 senttiä
korkeat. Pisimmät hirret ovat
lähes 13-metrisiä. Sopivaa tukkia ei saaristosta löydy, hongat
piti hankkia Keski-Suomesta
asti.
Aro-Heinilän mukaan seudulla on muitakin veistäjiä,
Varaus piirretään ylemmän hirren pohjaan varaksi kutsutulla
työkalulla alemman hirren muotoja myötäillen. Ennen työ vaati tekijältään hyvin tarkkaa silmää ja vakaata kättä, nykyaikaisessa mallissa kuplat osoittavat, milloin vara on suorassa.
Moni vanha työkalu pitää yhä
pintansa
hirrenveistossa.
Kourukirveellä hakataan auki
hirren alapuolen varaus.
Hirsitikan toimistona ja taukotilana toimiva luhtiaitta
on samalla veistäjän taidonnäyte.
työmaita on käynnissä.
Aro-Heinilä on tehnyt hirsitöitä 7 vuotta. Yrityksensä Hirsitikan hän perusti 2008.
”Ensin tein savusaunan, sen
jälkeen oman saunamökin ja
talon. Siinä vaiheessa puraisi
hirsikärpänen”, Aro-Heinilä
kertoo.
Hän on ehtinyt tehdä monenlaista tukkipöydän ja omakotitalon väliltä. Kun touhu
alkoi käydä ammattimaiseksi,
piti hankkia nosturi – myös
terveyssyistä.
”Polvet eivät kestäneet jatkuvaa käsin nostelua.”
Kauko-ohjauksella lisävarustettu 1960-luvun torninosturi
tekee helpoksi järeämmänkin
puun käsittelyn. Hirsitikan
veistokenttä on puolen hehtaarin kokoinen, toimitiloina
palvelee haapahirsistä salvettu
luhtiaitta.
syntynyt aiemmissa töissä.
”Laatu vaihtelee mielettömästi. Kannattaa katsoa veistämöillä referenssikohteita ja
pyytää sitten vasta tarjous.”
Teollisia lamellihirsitaloja
käsintekijä ei pidä hirsi-sanan
arvoisina.
”Ne ovat liimapalkkitaloja
oikeasti.”
Hirsimiehen suurin haave on
vielä toteuttamatta.
”Kirkon rakentaminen olisi
kutsumustyö. Retki Kižin saarelle Ääniselle aiheutti uskonnollisen kokemuksen”, AroHeinilä paljastaa. Etsinnässä
ovatkin nyt kymmenen metrin
pituiset, latvastaan 40-senttiset kuusitukit.
mutta heidän toimintansa on
näkyvyyden perusteella varsin
vähäistä.
”Kilpailijoita ovat käsinveistäjät koko Suomessa. Rahtikustannuksilla ei ole kauhean
paljon merkitystä.”
Into syttyi omaa
taloa tehdessä
Tämä talo tulee kuitenkin aivan
veistäjän naapuriin. Lahti ja
Aro-Heinilä ovat paitsi naapureita myös molemmat Livonsaaren yhteisökylän osakkaita.
Yhteisökylä on yhdestä
maatilakiinteistöstä noin kuusi vuotta sitten muodostettu
ekologinen ja yhteisöllinen
uudisrakennusalue, asukkaita
on noin 15 ja useita rakennus-
Eri veistäjien jälkeä
kannattaa vertailla
Yritystoiminta on käynnistynyt hyvin. Tällä hetkellä AroHeinilällä on varmoja töitä
tiedossa ensi keväälle saakka.
Aro-Heinilä työskentelee
yksikseen, mutta olisi valmis
useammankin hengen projekteihin.
”Olen suunnitellut veistämön
siten, että 2–4 henkeä voisi olla
töissä.”
Hirsirakennusta hankkivaa
veistäjä neuvoisi katsomaan,
millaista jälkeä tekijältä on
HENRIK SCHÄFER

Similar documents