KPMG Tax & Legal View 1/2015

Transcription

TAX & LEGAL
VIEW
KPMG:n veroja lakipalveluiden tiedotuslehti / 1 / 2015
Uutta ohjeistusta
työsuhdeoptioiden
verotuksesta
Tässä numerossa:
• Minne menet siirtohinnoittelu?
• Onko yrityksesi valmis uuden
tietosuoja-asetuksen mukanaan
tuomiin muutoksiin?
• Säätiölaki muuttuu
Pohjoismaista yhteistyötä
KPMG:n pohjoismaiset praktiikat syventävät keskinäistä yhteistyötään tavoitteenaan palvella entistä paremmin alueella toimivia
asiakkaita. Alati muuttuva toimintaympäristö tuo asiakkaille mukanaan uusia haasteita, joihin pyrimme vastaamaan lisäämällä pohjoismaista yhteistyötä entisestään ja toimimalla tiimeinä saumattomasti
yli rajojen.
Pohjoismainen yhteistyö näkyy jatkossa myös Tax & Legal View -lehdessä. Tästä numerosta alkaen voit lukea lehdestä myös muiden pohjoismaisten asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Artikkelisarjan aloittaa
Heléne Markström, joka kertoo artikkelissaan lähetettyihin työntekijöihin
liittyvistä velvollisuuksista Ruotsissa.
Lehden kotimaiset verotusta koskevat artikkelit käsittelevät tällä kertaa
muun muassa verohallinnon tuoreen optio- ja kannustinjärjestelmiä koskevan
ohjeen tulkintoja, ketjukaupan arvonlisäverotusta ja EU:n tullilainsäädännön
kokonaisuudistusta.
KHO antoi viime kesänä siirtohinnoitteluoikaisunormin soveltamisalaa koskevan ratkaisun, jonka seurauksena lainsäätäjä ryhtyi valmistelemaan uutta,
nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä. Lehden siirtohinnoittelua koskeva artikkeli
kertoo niistä ongelmista, joita valmisteilla olevasta lainsäädännöstä siitä saatujen
tietojen perusteella seuraa.
Lehdessä kerrotaan myös miten Euroopan komission tietosuoja-asetus tulee voimaan tullessaan vaikuttamaan suomalaisten yritysten toimintaan.
Antoisia lukuhetkiä!
PÄÄTOIMITTAJA
Jukka-Pekka Kankaanpää / Vero- ja lakipalvelut
P: 020 760 3527 / E: [email protected]
2 / TAX & LEGAL VIEW 1/15
Sisällys
Uutta ohjeistusta työsuhdeoptioiden verotuksesta
4
Reporting of posted workers in Sweden
8
Minne menet siirtohinnoittelu?
10
EU:n tullilainsäädännön kokonaisuudistus kolkuttelee ovella
14
Onko yrityksesi valmis uuden tietosuoja-asetuksen
mukanaan tuomiin muutoksiin?
16
Päättäisimmekö työsuhteen yhteisellä sopimuksella?
20
Uusi tapaus korostaa EU-tavarakaupan arvonlisäverouudistuksen tarvetta
22
Keskeiset lakimuutokset Venäjällä 2015
26
Henkilökuvassa: Antti Leppänen
28
Säätiölaki muuttuu
30
Mikä muuttuu säätiöiden tuloverotuksessa?
33
Ajankohtaista
36
Eläke- ja perintöverotusta pakoon Portugaliin?
38
LEX VIEW: Delägaravtal som aktieägarnas arbetsredskap
39
4
10
14
TAX & LEGAL VIEW
Julkaisija KPMG Oy Ab | PL 1037 | 00101 Helsinki | puh. 020 760 3000 | www.kpmg.fi | [email protected]
Osoitteenmuutokset ja tilaukset [email protected] Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Miia Meklin
Ulkoasu ja taitto Miia Meklin Painopaikka Uusimaa kpmgfinland KPMG Finland
KPMG Finland
KPMG Finland
4041 0763
Painotuote
© 2015 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International
Cooperative (”KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland.
The views and opinions expressed herein are those of the interviewees/authors and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG (KPMG Oy Ab).
The KPMG name, logo and “cutting through complexity” are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity.
The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide
accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future.
No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation.
1/15 TAX & LEGAL VIEW / 3
UUTTA OHJEISTUSTA
TYÖSUHDEOPTIOIDEN
VEROTUKSESTA
Teksti: Marjo Westergård & Marika Kaitamaa
Verohallinto julkaisi 30.9.2014 uuden ohjeen työsuhdeoptioiden verotuksesta.
Ohjeessa on käsitelty aiempaa tarkemmalla tasolla työsuhdeoption käsitettä ja
huomioitu oikeus- ja verotuskäytännössä viime vuosina esiin nousseet optioiden
käyttöön liittyneet kysymykset. Keskustelua uuden ohjeen ympärillä on herättänyt
erityisesti työsuhdeoptioiden varainsiirtoverotus.
Työsuhdeoptiolle käsitteenä hyvin
laaja merkitys
Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaista työsuhdeoption käsitettä on perinteisesti tulkittu varsin laajasti. Työsuhdeoption määritelmän piiriin on luettu erilaiset
järjestelyt, joissa työntekijä saa työsuhteen perusteella merkitä osakkeita käypää alempaan hintaan sopimuksen tai
muun sitoumuksen perusteella. Työsuhdeoptiojärjestely voidaan toteuttaa paitsi
osakeyhtiölain mukaisia optio-oikeuksia
antamalla, myös muulla tavoin. Esimerkiksi johdon holdingyhtiöt ovat nousseet
esiin oikeuskäytännössä.
Ohjeen kirjoittamisesta vastanneen
ylitarkastaja Janne Myllymäen mukaan
uudessa ohjeessa on vain hieman aikaisempaa tarkemmalla tasolla käsitelty
työsuhdeoption käsitettä. Hän ei kuitenkaan näe, että aiempi työsuhdeoptioiden verotuksesta annettu ohje olisi ollut
sisällöltään nyt annettua ohjetta suppeampi tai että työsuhdeoption käsitettä
olisi uudessa ohjeessa pyritty tietoisesti
laventamaan.
Esimerkkejä työsuhdeoptioksi
katsotuista järjestelyistä
Verohallinnon ohje sisältää useita
esimerkkejä työsuhdeoptioksi katsottavista järjestelyistä. Esimerkiksi
osakepalkkiojärjestelmät sekä niin
sanotut RSU-ohjelmat katsotaan ohjeessa tyypillisesti työsuhdeoptioiksi.
Samoin ohjelmat, joissa avainhenkilö
saa tiettyjen kriteerien täyttyessä
osakkeita veloituksetta, voidaan katsoa
työsuhdeoptioiksi.
Työsuhdeoptiona voidaan ohjeen
mukaan pitää myös ratkaisun KHO
2009:8 perusteella merkintäoikeuksien
antamista avainhenkilölle osakeannin
muodossa osakekohtaiseen käypään
hintaan, jos merkintäaika on useamman kuukauden mittainen tai pidempi.
Ohjeessa on esimerkkien ohella kuitenkin todettu, että kannustinjärjestelyjen
verokohtelu ratkaistaan tapauskohtaisesti järjestelyn ehtojen perusteella.
• Osakas- tai muussa sopimuksessa on
sovittu työsuhdeoptioille ominaisista
ehdoista.
Holdingyhtiöjärjestelyt
työsuhdeoptiona
Ohjeessa on erikseen esitetty esimerkkinä työsuhdeoptiosta ansiotuloveron
kiertämistarkoituksessa toteutetut
holdingyhtiöjärjestelyt. Linjaus perustuu ratkaisuun KHO 2014:66, jossa
holdingyhtiön osakkeenomistajat olivat
ennakkoon sopineet järjestelystä, joka
oikeutti heidät myöhemmin saamaan
julkisesti noteeratun työnantajayhtiön
osakkeita. Ohjeessa on täsmennetty
edellytykset, joiden täyttyessä holdingyhtiöjärjestely ainakin katsotaan verotuksessa työsuhdeoptioksi. Ohjeen
listaus edellytyksistä ei siis ole tyhjentävä. Kyse voi olla työsuhdeoptiosta jo
yksittäisten, alla mainittujen edellytysten täyttyessä:
Järjestelyn verottaminen työsuhdeoptiona tarkoittaa, että holdingyhtiörakenne
sivuutetaan osittain verotuksessa.
Käytännössä holdingyhtiön osakkeenomistajan ansiotulona verotetaan
holdingyhtiön jakama osinko. Lisäksi
holdingyhtiön osakkeiden vaihtaminen
työnantajayhtiön osakkeiksi erilaisissa
yritysjärjestelyissä verotetaan ansiotulona työnantajayhtiön osakkeiden käyvän
arvon ja avainhenkilön tekemän pääomasijoituksen erotuksen osalta.
• Avainhenkilön välittömästi tai välillisesti, yksin tai yhdessä muiden
kanssa omistama holdingyhtiö
hankkii työnantajayhtiön osakkeita
ja järjestely perustuu työsuhteeseen
(tai toimitusjohtajana tai hallituksen
jäsenenä toimimiseen).
• Työnantajayhtiö osallistuu rahoituksen järjestämiseen.
• Järjestelyn tarkoitus on holdingyhtiön
osakkeenomistajien kannustaminen
ja sitouttaminen ja järjestelyssä on
mahdollisuus hyötyä osakkeen arvonnoususta.
Holdingyhtiöiden käyttöön jää
kysymysmerkki
Holdingyhtiöitä käytetään laajasti erilaisissa sijoitus- ja osakkuuspohjan laajentamiseen liittyvissä järjestelyissä, minkä
vuoksi niitä ei tulisi liian herkästi kategorisoida työsuhdeoptioksi. Myllymäen
mukaan mikäli esimerkiksi työnantajayhtiö ei millään tavoin osallistu holdingyhtiön rahoituksen järjestämiseen, ei käytä
omistuksen tai sopimuksen perusteella
määräysvaltaa yhtiössä eikä järjestelyn
päättämiseen liittyvistä menettelyistä
ole sovittu, järjestely olisi siinä määrin
erilainen verrattuna ratkaisussa KHO
2014:66 ja ohjeessa käsiteltyihin tilanteisiin, että sitä ei voi kategorisesti luokitel
la ansiotuloverotuksen piiriin kuuluvaksi.
Verotuksen ennakoitavuuden kannalta olisi tärkeää
tunnistaa, milloin avainhenkilöiden sitouttamiseen
osakeannilla liittyy varainsiirtoverovelvollisuus.
”Asia on tällaisessa tapauksessa ratkaistava kyseisen tapauksen olosuhteiden
perusteella”, hän toteaa.
Verohallinnon ohje jättää kuitenkin
avoimeksi rajanvedon, milloin holdingyhtiön käyttö tulkitaan työsuhdeoptioksi.
Ohjeessa tosin todetaan, että mikäli holdingyhtiöön ei liity mahdollisuutta saada
työnantajayhtiön osakkeita, kyse ei olisi
työsuhdeoptiosta. Myllymäen mukaan
järjestelystä saatua etua voitaisiin kuitenkin tällöinkin verottaa osakkeenomistajien ansiotulona.
Synteettisten optioiden
poikkeava verokohtelu
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun
KHO 2013:93 jälkeen Suomi on siirtynyt
soveltamaan samaa kertymisaikaa kuin
suurin osa muista maista on jo soveltanut. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen kertymisaikana pidetään
ajanjaksoa työsuhdeoption myöntämisestä (grant) niiden ansaintaan (vesting),
kun aiemmin kertymisaikana on pidetty
ajanjaksoa työsuhdeoption myöntämisestä (grant) niiden käyttöön (exercise).
Muun maailman kanssa yhteneväinen
kertymisaika on tervetullut muutos Suomen verotuskäytäntöön, joka selkeyttää
ulkomailla työskentelevien avainhenkilöiden saamien työsuhdeoptioiden
verotusoikeuden jakautumista koti- ja
työskentelyvaltion välillä ja vähentää
kaksinkertaisen verotuksen riskiä.
Ohjeen mukaisesti synteettisten
optioiden osalta kertymisaikana pidetään kuitenkin ajanjaksoa optio-oikeuden
myöntämisestä (grant) rahasuorituksen
maksamiseen (payment). Käytännössä
tämä tarkoittaa, että synteettisen option
perusteella maksettu rahasuoritus
jaetaan kansainvälisissä työskentelytilanteissa myöntämisen ja maksuhetken
välille, eikä suoraan sen ansaintajaksolle
(eli grant-vesting välinen aika). Näin maksuhetken ajoitukselle annetaan tässä
merkitystä.
”Synteettistä optiota käsitellään
tässä mielessä samalla tavoin kuin
rahapalkkaa”, sanoo Myllymäki. Vallitsevan verotuskäytännön mukaan ulkomaankomennuksen jälkeen työntekijälle
ulkomaantyöskentelyn perusteella
maksettuun rahapalkkaan, esimerkiksi
bonukseen, soveltuu kuuden kuukauden verovapaussääntö vaikka bonus
olisi maksettu vasta työntekijän palattua
jo Suomeen työskentelemään, mikäli
bonus maksetaan työntekijälle tämän
ulkomailla tehdyn työn perusteella. Tämä
edellyttäen, että työntekijän ulkomaantyöskentelyyn on ylipäätään soveltunut
kuuden kuukauden verovapaussääntö.
Kun synteettinen optio rinnastetaan
rahapalkkaan, voidaan perustellusti
sanoa, että synteettisen option tulisi
olla kokonaisuudessaan työntekijälle
verovapaata tuloa kuuden kuukauden
säännön perusteella, mikäli järjestelyn
ehtojen mukaan synteettinen optio on
kokonaisuudessaan kertynyt työntekijän
ulkomaantyöskentelyn aikana.
Varainsiirtoverotus herättänyt
keskustelua
Myllymäen mukaan osakeperusteisen
kannustinjärjestelmän perusteella
saatu optio-oikeus on osaketta koskeva
merkintäoikeus. ”Se on siten varainsiirtoverolaissa tarkoitettu arvopaperi.
Työsuhdeoption vastikkeellisesta luovu-
tuksesta on tästä syystä lähtökohtaisesti suoritettava varainsiirtoveroa. Vastikkeellisesta luovutuksesta on kyse silloin,
kun se tapahtuu työpanosta vastaan.
Vastikkeellisuuden arviointiin ei vaikuta
se, että kyse on luovutuksen jälkeen
tapahtuvasta vastaisesta työpanoksesta”, hän sanoo. Verohallinnon ohjeen
mukaan työsuhdeoption varainsiirtoveron perusteena oleva vastike määräytyisi
vasta optioiden käyttämisen yhteydessä
riippumatta siitä, merkitäänkö optio-oikeuksilla uusia vai vanhoja osakkeita.
Ohjeessa omaksuttu kanta työsuhdeoptioiden varainsiirtoverokohtelusta
poikkeaa aiemmasta verotuskäytännöstä esimerkiksi optioilla merkittävien uusien osakkeiden osalta. Ohjeen taustalla
ei kuitenkaan ole lakimuutosta. ”Optio-oikeuksien varainsiirtoverotuksen
osalta ei ole aikaisemmin ollut yhtenäistä Verohallinnon linjausta. Tämän vuoksi
on koettu tarpeelliseksi ottaa asiaan kantaa uudessa ohjeessa”, toteaa Myllymäki. Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa
12.4.2013 on kuitenkin katsottu, että
osakkeen uusmerkintä ei ole arvopaperin verollinen luovutus. Lisäksi on totuttu
ajattelemaan, ettei merkintäoikeutta
ensimmäisen kerran muodostettaessa
synny varainsiirtoverovelvollisuutta,
koska omistusoikeus vasta syntyy.
Myllymäen mukaan optio-oikeudet
arvostetaan osakkeen merkintähetken
arvoon, koska tällä hetkellä selviää työpanoksen muodossa suoritetun vastikkeen arvo. ”Merkintähetken arvosta
vähennetään mahdollinen optionsaajan
osakkeesta maksama määrä”, hän sanoo. Avainhenkilön työpanoksen arvon
rinnastaminen työnantajayhtiön osak-
keen arvoon on herättänyt kysymyksiä.
Yksittäisen optionhaltijan työpanoksen
ei voitane sanoa vaikuttavan merkittävästi option kohdeosakkeen arvoon.
Työsuhdeoptioiden
varainsiirtoverotuksen ulottuvuus
Verohallinnon ohje koskee lähtökohtaisesti sekä pörssiyhtiöitä että listaamattomia yhtiöitä. Varainsiirtoveroa tulisi
mahdollisesti suorittaa myös palkansaajan merkitessä noteeraamattoman
työnantajayhtiön osakkeita. ”Työsuhdeantia ei ole käsitelty ohjeessa.
Näissä tapauksissa olosuhteet saattavat
vaihdella, joten asiaa on ohjeistuksen
puuttuessa arvioitava tapauksen olosuhteiden mukaisesti”, toteaa Myllymäki.
Avainhenkilölle suunnattu osakeanti on
noteeraamattomissa yhtiöissä usein
optio-ohjelman vaihtoehto. Verotuksen
ennakoitavuuden kannalta olisi tärkeää
tunnistaa, milloin avainhenkilöiden
sitouttamiseen osakeannilla liittyy
varainsiirtoverovelvollisuus.
Ohjeessa omaksuttu tulkinta työsuhdeoptioiden varainsiirtoverotuksesta on
herättänyt laajasti keskustelua. Jo tässä
vaiheessa on varmaa, että työsuhdeoptioiden varainsiirtoverokäsittely tulee
uudelleenarvioitavaksi oikeuskäytännön
kautta.
LISÄTIETOJA:
Marjo Westergård / Yritysverotus
Marika Kaitamaa / Henkilöverotus ja komennuspalvelut
Reporting of posted
workers in SWEDEN
Author: Heléne Markström, KPMG Sweden
As the number of business trips to Sweden continues to increase, it
is important for the Finnish employers to learn about all the possible
obligations that might arise besides tax and social security obligations.
One of the most recent new regulations considers the reporting of
posted workers.
A
ll employees who are posted
to Sweden to work for more
than five days must be registered with the Swedish Work
Environment Authority. The rules came
into force on July 1, 2013 and apply to
all foreign employers who have posted
employees to Sweden. The foreign
employer must register the posting and
specify a contact person in Sweden.
Rights of posted employees
One aim of the new regulation is to
ascertain that the employees are granted their rights in Sweden as a posted
worker. Another aim is to enable the
Swedish Trade Unions to get in contact
with the foreign employers and the
posted employees. The terms of employment for posted employees must
not be less favorable than what follows
by the Swedish law or by an applicable
Swedish collective agreement. For
example, the laws on holidays, working
hours and minimum wages will apply to
all posted employees. This means that
the employer must be aware of these
Swedish laws and comply with them in
relation to employees who are deemed
to be posted.
The obligation for a foreign employer
to comply with the Swedish provisions
is based on the EC Posting of Workers
Directive. Although the rules are based
on the EC Directive, the Swedish rules
cover all posted employees regardless
of their nationalities. Moreover, all
non-Swedish employers are covered by
the registration requirement.
What is posting?
A posted employee is a person who has
been sent to another country by her/his
employer in order to work for a limited
period of time. This means that employees who are transferred to Sweden on
a permanent basis are not considered
posted. However, such an employee will
be, likewise to Swedish locally employed
individuals, covered by the Swedish employment laws in their entirety although
there is no registration requirement.
Posting exists
• when a foreign employer on its own
account and under its own direction
sends employees to Sweden to
carry out work. The work carried out
in Sweden is based on a contract that
the employer has concluded with the
recipient of the services and the recipient is active in Sweden.
The recipient of the services in
Sweden could either be a client, a business partner or a company within the
same group of company as the foreign
employer.
Examples of posting situations
You are a German citizen employed by a
Finnish company. You are sent to Sweden by your Finnish employer for two
months to conduct market research for
a Swedish company.
You are a Finnish citizen employed by a
Finnish company. You are sent to Sweden to work at the Finnish company’s
Swedish branch for two years.
You are an Indian citizen being hired by
a Finnish staffing/placement agency.
You are sent to Sweden to provide
services for a Swedish company.
• when a foreign employer sends employees to a workplace or a company
in Sweden belonging to the same
group of company as the foreign
employer.
You are a Finnish citizen employed by
a Finnish company. You are sent to
Sweden to work four days per week
during a 12 month period. The five-day
criteria is met and a posting situation is
at hand. However, one registration (for
the whole 12 month period) should be
enough.
• when a foreign employer who’s business is to hire out workers or who is
a staffing agency, sends workers to a
user undertaking that is established in
Sweden or has operating in Sweden.
What is not posting?
Since there must be a recipient of the
services in Sweden, posting is not at
hand if the employee is sent to Sweden
by its foreign employer to conduct for
example marketing research or to make
a news report for the foreign employer.
Nor is posting at hand if the employee is sent to Sweden to participate
in a training or a conference. This is
because the posting requires that a
service is provided by the foreign employer to a recipient in Sweden. However, if the employee is the leader of a
training course in Sweden the situation
will most likely be considered as posting as the foreign employer provides
a service (i.e. leading the training) to
the Swedish company and the foreign
employer receives compensation for
the service.
In this regard it should be noted
that transfer pricing rules should be
considered.
Whether an employee who undertakes a business trip to Sweden is considered to be posted or not depends on
the purpose of the business trip. When
making the assessment, it is decisive
whether the foreign employer provides
a service or not to a recipient in Sweden and whether any compensation is
or should have been received.
Example of non-posting situations
You are a Polish citizen employed by
a Finnish company. You participate in
a meeting, training or conference at a
subsidiary in Sweden.
• Client/Principal in Sweden where posting is to take place
You are a Finnish citizen employed by a
Finnish company. You are employed as
an IT Manager with responsibility for
the Nordic area which requires you to
regularly travel to the Swedish subsidiary to discuss HR and operational
issues. Although each trip to Sweden is
limited in time the arrangement is on an
ongoing basis. This is not considered to
be a posting situation.
• Area of activity
Registration
The registration of a posting period
is made online at the Swedish Work
Environment Authority’s website after
the employer has created an account
and registered its contact details and a
contact person in Sweden. The posting
registration should include the following
information:
• Start date and termination date of
the posting period
FURTHER INFORMATION:
Heléne Markström / KPMG Sweden
E: [email protected]
• Location/area/city where posting is to
take place
• Date of birth, first name and surname of
the posted employee
Changes should be updated no later than
three days after the change has occurred.
Fines
Employers who are not compliant to these
rules may be charged with a fine of SEK
20,000 (approximately EUR 2.100) per
employee and posting period.
EC Directive and Swedish law
Posting of Workers Directive 96/71/EC
Posting of Workers Act, SFS 1999:678
Ordinance on a notification obligation for
the posting of workers, SFS 2013:352
Kaisa Mensonen / KPMG Finland
MINNE MENET
SIIRTOHINNOITTELU?
Teksti: Jarno Mäkelä
Korkeimman hallinto-oikeuden viime heinäkuussa antaman siirtohinnoittelua koskeneen päätöksen
KHO 2014:119 jälkeen siirtohinnoitteluoikaisua koskevan verotusmenettelylain 31 §:n soveltamisalan
laajuutta koskeva epävarmuus poistui. KHO vahvisti päätöksessään, että oikeustoimen sivuuttaminen
ja uudelleenluonnehdinta on mahdollista vain tilanteessa, jossa yleistä veronkiertonormia
voidaan soveltaa. KHO:n päätöksen linjaus ei ilmeisesti miellyttänyt lainsäätäjää, joka on ryhtynyt
valmistelemaan VML 31 §:n muutosta verovelvollisten oikeusturvaa ja verotuksen ennustettavuutta
horjuttavalla tavalla.
Valtiovarainministeriön
lainvalmistelu
Valtiovarainministeriön vero-osastolla
on valmisteltu selvitys (VM161:00/2014)
verotusmenettelystä annetun lain
31 §:n muuttamisesta. Selvitys on
lähetetty lausuntokierrokselle 7.1.2014
ja lausuntojen määräpäivä on 20.2.2015.
Selvitystyön liikkeellepaneva voima oli
KHO:n viimekesäinen ratkaisu siirtohinnoitteluoikaisunormin soveltamisalan
laajuudesta. KHO:n ratkaisussa linjattiin,
että siirtohinnoittelun oikaisua koskevan
normin nojalla liiketoimen verotuksellista luonnetta ei voida muuttaa toiseksi,
vaan ainoastaan puuttua tavaraa tai
palvelua koskevan liiketoimen ehtoihin,
joista hinnoittelu on yksi osatekijä.
Ratkaisulla on merkittävä vaikutus
useisiin Verohallinnon siirtohinnoitteluhankkeen verotarkastuksiin, joiden
keskeisenä sisältönä on verovelvollisten
suorittamien liiketoimien sivuuttaminen
ja uudelleenluonnehdinta verotuksessa.
Esimerkkejä tällaisista verotarkastuksista ovat Fortum Oyj:n rahoitusyhtiöitä ja
Nokian Renkaat Oyj:n Venäjän liiketoimintoja koskevat tapaukset, joista on
uutisoitu laajasti.
Valtiovarainministeriön selvityksessä
esitetään siirtohinnoitteluoikaisunormin muuttamista siten, että sen avulla
voitaisiin jatkossa puuttua tilanteisiin,
joissa jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian
varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.
Säännöksen ehdotettu uusi sanamuoto
vastaa ajatukseltaan nykyisen yleisen
veronkiertonormin sanamuotoa. Yleisen
veronkiertonormin soveltamiskynnys
on muodostunut oikeuskäytännössä
korkeaksi, koska Verohallinnon täytyy
näyttää verovelvollisen veronkiertotarkoitus, jotta normia voidaan soveltaa.
Ehdotetussa siirtohinnoitteluoikaisunormin muutoksessa Verohallinnolta ei
tällaista näyttövelvollisuutta edellytetä,
ja se on merkittävä ero. Käytännössä
tämä antaisi verottajalle mahdollisuuden
sivuuttaa verovelvollisen toteuttama
liiketoimi ja uudelleenluonnehtia se toi-
seksi liiketoimeksi. Verohallinto voisi esimerkiksi muuttaa lisensointijärjestelyn
kaupaksi ja määrätä veroseuraamukset
sen mukaisesti. Muutosesityksen seuraukset ovat kestämättömät verovelvollisten oikeusturvan, omaisuudensuojan
sekä verojärjestelmän ennakoitavuuden
näkökulmista.
Selvityksessä nykyiseen siirtohinnoitteluoikaisunormiin ehdotetut muutokset
murentaisivat merkittävällä tavalla verovelvollisen oikeusturvaa ja verotuksen
ennustettavuutta. Selvitykseen sisältyy lisäksi merkittäviä perustuslaillisia
ongelmia, joita ei voida sivuuttaa. Lisäksi
on perusteltua sanoa, että valtiovarainministeriö on ratkaisemassa ongelmaa,
jota ei ole edes olemassa. Nykymuotoinen VML 31 § antaa Verohallinnolle mahdollisuuden puuttua hinnoitteluvirheisiin
sekä tilanteisiin, joissa on olemassa
kiistaton näyttö siitä, että verovelvollisen
oikeustoimelle annettu oikeudellinen
muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Tätä varten on säädetty yleinen veronkiertonormi, jonka
Selvityksessä nykyiseen
siirtohinnoitteluoikaisunormiin ehdotetut
muutokset murentaisivat merkittävällä
tavalla verovelvollisen oikeusturvaa ja
verotuksen ennustettavuutta.

Suomalaiselle yrityskentälle pitäisi antaa työrauha
keskittyä liiketoimintaansa ja työpaikkojen
luomiseen eikä pitkällisiin oikeusprosesseihin
Verohallinnon kanssa.
oikeuskäytännössä muodostunut korkea
soveltamiskynnys on normin soveltamisella saavutettaviin oikeusvaikutuksiin
nähden perusteltu.
Hyvän ja toimivan verojärjestelmän
ehdoton perusta on ennustettavuus.
Ennustettava verojärjestelmä on merkittävä kilpailutekijä, kun houkutellaan
kansainvälisiä suoria sijoituksia. Suomessa on tuudittauduttu siihen, että
tämä kilpailutekijä on meillä kunnossa.
Todellisuus on tänä päivänä valitettavasti
varsin toisenlainen. Viime vuosina lainsäätäjän tahtotilaa ja linjauksia on ollut
vaikea seurata. Myös lainsoveltajan eli
Verohallinnon siirtohinnoitteluhankkeen
toiminta ei ole ollut omiaan ainakaan
lisäämään luottamusta suomalaiseen
verojärjestelmään. Suomi ei ole vielä
hävinnyt kilpailua, mutta on selvää, että
valtiovarainministeriön selvityksessä esitetyt muutokset romuttaisivat
vakavalla tavalla suomalaisen verojärjestelmän ennakoitavuutta ja tätä kautta
Suomen houkuttelevuutta investoijien
näkökulmasta. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Suomella ei ole varaa
hävitä tätä kilpailua.
Kansainvälinen kehitys
Kansainvälinen taloudellinen alakulo on
johtanut valtavaan paineeseen uudistaa
kansainvälisen verotuksen pelisääntöjä.
1
Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön
järjestö OECD käynnisti kansainvälistä
verovajetta hillitsevän BEPS-hankkeen
G20-maiden aloitteesta. Tällä hankkeella
tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia
markkinaehtoperiaatteen tulkintaohjeena käytettävään OECD:n siirtohinnoitteluohjeeseen. OECD on muiden selvitysten ohella julkistanut keskustelupaperin
riskistä, uudelleenluonnehdinnasta ja
erityisistä toimenpiteistä.1
Keskustelupaperissa esitetty uusi
lähestymiskulma keskittyy analysoimaan etuyhteydessä tehtyjen liiketoimien taloudellista sisältöä tukeutumatta
lähtökohtaisesti liiketoimien osapuolten
sopimusvapauden piirissä tekemien
sopimusten sisältöön. OECD:n näkemyksen mukaan, ennen hinnoittelun
markkinaehtoisuuden todentamista,
tulee osapuolten välisen liiketoimen
”todelliset” ehdot tunnistaa osapuolten
käyttäytymisen perusteella. Tällainen
poikkeuksellisen vahva sisältö ennen
muotoa (substance over form) -lähestymistapa poikkeaa vallitsevasta käytännöstä, jossa siirtohinnoitteluanalyysin
perusta on osapuolten välinen sopimus,
jossa määritellään miten liiketoimeen
liittyvät toiminnot, riskit ja varat jakautuvat. Ehdotettu lähestymistapa merkitsisi
poikkeamista Suomessa vakiintuneesta
periaatteesta, jossa verovelvollisen
siviilioikeudellisesti pätevät oikeustoimet ovat verotuksellisen kohtelun
lähtökohta.
Valtiovarainministeriön selvityksen
yhtenä taustavaikuttajana on selvästi
ollut OECD:n keskustelupaperi. Vahvan
sisältö ennen muotoa -lähestymistavan
soveltamisessa keskeiseksi haasteeksi
nousee veroviranomaisen kyky ja halu
näyttää sisällön ja muodon eriparisuus,
joka oikeuttaisi liiketoiminnan uudelleenluonnehdinnan, josta ilman muuta
olisi kysymys, vaikka OECD:n paperissa
argumentoidaankin toisin. Näyttökysymykset ovat jo nykyiselläänkin haasteellisia ja ne tulevat korostumaan tulevaisuudessa entisestään.
Lopuksi
Vaikka keskustelu kansainvälisen verovajeen estämisestä käy kuumana, olisi
suotavaa, että valtiovarainministeriössä
laitettaisiin jäitä hattuun ja mietittäisiin
vielä kertaalleen, olisiko nyt hyvä pidättäytyä oikeusvarmuutta ja verolainsäädännön perusteita murentavista lainsäädäntöhankkeista ja keskittyä varmistamaan,
että nykyisiä säännöksiä sovelletaan
tarkoituksenmukaisella tavalla. Suomalaiselle yrityskentälle pitäisi antaa työrauha
keskittyä liiketoimintaansa ja työpaikkojen luomiseen eikä pitkällisiin oikeusprosesseihin Verohallinnon kanssa.
Discussion draft on revisions to Chapter I of the Transfer Pricing Guidelines (Including risk, recharacterisation and special measures), 19.12.2014.
LISÄTIETOJA:
Jarno Mäkelä / Siirtohinnoittelu
EU:n tullilainsäädännön
kokonaisuudistus kolkuttelee ovella
Pitkä odotus päättyy Vappupäivänä 2016, kun EU:ssa ryhdytään soveltamaan uudistettua
tullilainsäädäntöä. Vuosikausia kestänyt valmistelu on viivästynyt runsaasti alkuperäisestä
aikataulusta, koska kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi
kiireelliset osittaisuudistukset ovat ajaneet kokonaisuudistuksen ohi.
TULLISEMINAARI
Tiistaina 26.5.2015 klo 8.30–11.20
KPMG, Töölönlahdenkatu 3 A, Helsinki
EU:n tullilainsäädännön uudistus kolkuttelee ovella. Tule kuulemaan, mitä EU:n
tullilainsäädännön uudistus tuo mukanaan ja miten varautua siihen!
ILMOITTAUDU MUKAAN:
events.kpmg.fi
Teksti: Matti Alpua
J
ohtoajatuksena EU:n tullilainsäädännön valmistelussa on ollut
lainsäädännön yksinkertaistaminen. Se onkin perusteltua, koska
nykyinen tullilainsäädäntö on useista
eri osittaisuudistuksista kokoonpantu
tilkkutäkki. Valitettavasti nyt näyttää siltä,
ettei yksinkertaistamisessa tulla täysin
onnistumaan, sillä toimintaympäristön
uudet haasteet edellyttävät yhä yksityiskohtaisempaa sääntelyä, mitä ei osattu
aavistaa valmistelua aloittaessa. Eräissä
puheenvuoroissa pitkään valmisteltua
uutta tullilainsäädäntöä on pidetty vanhentuneena jo syntyessään.
Tässä artikkelissa esitellään EU:n
tullilainsäädännön kokonaisuudistuksen
taustaa ja sen yleisiä periaatteita. Yksityiskohtaisemmin muutoksia esitellään
lehden seuraavissa numeroissa aina
sitä mukaa, kun tarkentavat säännökset
valmistuvat. Kannattaa siis seurata, mitä
vaikutuksia kokonaisuudistuksella on
yrityksenne tullausprosesseille.
EU:n monenkirjava tullilainsäädäntö
EU:n tullilainsäädäntö on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa EU-oikeutta, jonka valmistelu tapahtuu EU:n
toimielimissä. EU:n tullijärjestelmä
palvelee ensisijaisesti kauppapoliittisia
tarkoituksia.
EU:n nykyinen tullilainsäädäntö
muodostuu useista eri säännöksistä
kuten tullikoodeksista ja sen soveltamisasetuksesta, tullitariffista, tullittomuusasetuksesta sekä eräistä muista
säännöksistä. Nyt puheena oleva
kokonaisuudistus koskee tullilainsäädännön perusteita, joista säädetään
nykyisessä tullikoodeksissa ja sen
soveltamisasetuksessa.
Tähän mennessä uudistustyö on
edennyt niin, että EU:n uusi tullikoodeksi hyväksyttiin vuonna 2013. Sen
soveltaminen aloitetaan kuitenkin vasta
1.5.2016, jolloin komissio on saanut val-
miiksi uutta tullikoodeksia täydentävän
täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidut
säännökset. Laajakantoisia täydentäviä
säännöksiä valmistellaan yhä, minkä
vuoksi kaikki uudet säännökset eivät
ole vielä tiedossa. Kaikki uudistuksen
tarjoamat mahdollisuudet eivät ole välttämättä käytössä vielä 1.5.2016, vaan
niihin voi liittyä siirtymäaika.
Uudistuksen helmiä
Uuden tullilainsäädännön perusajatuksena on täysin sähköinen tiedonsiirto
asiakkaan ja tulliviranomaisen välillä.
Tämä periaate on Suomessa jo tuttu,
sillä suurin osa ilmoituksista annetaan jo
nyt sähköisesti ilman paperi-ilmoituksia.
Asiakkaan rooli tulee muuttumaan
niin, että tulevaisuudessa hän suorittaa itse yhä enemmän tehtäviä, jotka
nykyisin kuuluvat tullille. Tätä heijastelee
muun muassa mahdollisuus itsetullaukseen, jossa maahantuoja ottaessaan
maahantuotavan tavaran vastaan määrittäisi tavaran tullinmääräytymisperusteet
ja tilittäisi maahantuonnin verot tullille
itse ilman perinteisen tulli-ilmoituksen
jättämistä ja tullin reaaliaikaista väliintuloa. Itsetullaus rinnastuisi muuhun
itseverotukseen. Itsetullaus voitaneen
sallia vain asiansa osaavalle ja luotettavalle maahantuojalle.
Toinen merkittävä parannus on
mahdollisuus keskitettyyn tulliselvitykseen, jossa maahantuoja voisi ilmoittaa
maahantuomansa tavarat vapaaseen
liikkeeseen oman kotivaltionsa tulliin,
vaikka tavarat saapuvat EU:n alueelle
toisessa jäsenvaltiossa. Näin vältettäisiin
tavaran passittaminen tullaamattomana
EU:hun saapumispaikasta määräpaikkaan tai tulliedustajien käyttäminen
saapumispaikassa tapahtuvaa tullausta
varten. Niin itsetullaus kuin keskitetty
tulliselvityskin edellyttävät virtaviivaistuksia myös arvonlisäverotusta koskeviin säännöksiin.
LISÄTIETOJA:
Matti Alpua / Tulli- ja valmisteverotus
Muutoksia on luvassa myös erityistullimenettelyihin, vakuussäännöksiin,
tullin palautus- ja peruutussäännöksiin
sekä moniin muihin säännöksiin, joista
useimmat tarkoittavat helpotuksia luotettaville ja tulliasiat osaaville yrityksille.
Uudistuksen risuja
Tulliverotukseen on luvassa muutoksia,
jotka ikävä kyllä tarkoittavat usein verotuksen kiristymistä. Nimittäin nykyisin
käytössä oleva mahdollisuus ilmoittaa
jokin viimeistä edeltävistä kauppahinnoista tullausarvon perusteeksi
poistuu, ja maahantuojan on ilmoittava
viimeinen kauppahinta, joka on tapahtunut välittömästi ennen vapaaseen
liikkeeseen luovuttamista koskevan
tulli-ilmoituksen jättämistä. Myös
maahantuotaviin tavaroihin liittyvät
rojalti- ja lisenssimaksut, jotka ostajan
on maksettava myynnin edellytyksenä,
on sisällytettävä entistä useammin
tullausarvoon. Kiristyvän verotuksen
taustalla lienee komission tarve lisätä
omia varojaan, jotka koostuvat pääasiassa tulliveroista.
AEO-asema yhä tärkeämpi
Tiedossa olevia muutoksia tarkasteltaessa on selvää, että AEO-aseman
merkitys tulee korostumaan sujuvan
logistiikan edellytyksenä. Näyttää siltä,
että merkittävimmät yksinkertaistukset
voidaan myöntää AEO vaatimukset
täyttäville toimijoille. Tulli voi myöntää
Authorized Economic Operator eli
AEO-aseman luotettavalle ja osaavalle
yritykselle, joka täyttää EU:n tullilainsäädännössä säädetyt edellytykset.
EU:n tullirajat ylittävää kauppaa harjoittavien yritysten kannattaakin aloittaa
uudistukseen varautuminen hyvissä
ajoin ennen sen voimaantuloa. Aikaisin
liikkeellä olevat yritykset hyötyvät uudistuksesta eniten.
Anna Jääskeläinen / Tulli- ja valmisteverotus
Onko yrityksesi valmis
uuden tietosuoja-asetuksen
mukanaan tuomiin muutoksiin?
Teksti: Salha Hanna
Euroopan komissio antoi kolmisen vuotta sitten ehdotuksen uudeksi yleiseksi
tietosuoja-asetukseksi. Asetuksella pyritään ottamaan paremmin huomioon
teknologian kehityksen ja globalisaation tuomat haasteet ja samalla luomaan
paremmat edellytykset yksityisyyden suojalle. Asetuksen avulla yhtenäistetään
henkilötietojen suojaan liittyvät käytännöt Euroopan unionin jäsenmaiden välillä sekä
edistetään tehokkaasti toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden luomista.
T
ietosuoja-asetus korvaisi
voimassa olevan vuonna 1995
annetun henkilötietodirektiivin
(95/46/EY), joka on Suomessa saatettu voimaan henkilötietolailla
(523/1999). Nyt, 20 vuotta vanhan henkilötietodirektiivin säätämisen jälkeen,
uusi ehdotus tietosuoja-asetukseksi on
käsiteltävänä Euroopan parlamentin ja
Euroopan unionin neuvoston välisessä
yhteispäätösmenettelyssä. Asetuksen
voimaansaattaminen on viivästynyt
alkuperäisestä aikataulusta, ja sen vahvimmat kritisoijat toivoisivatkin ehdotuksen kariutuvan kokonaan. Komission
tietosuojapäivänä 28.1.2015 antaman
tiedonannon mukaan ehdotus kuitenkin
etenee, ja sen on tarkoitus tulla voimaan
vuoden 2015 loppuun mennessä.
Henkilötietodirektiivin ja henkilötietolain säätämisen aikaan tuskin osattiin aavistaakaan, miten merkittäviksi
informaatioteknologia ja verkkoympäristöt muodostuvat jokaisen ihmisen
ja yrityksen arjessa. Vaikka yksityisyys
ja henkilötietojen suoja eivät olekaan
uusia teemoja, asettavat teknologian
kehitys ja verkkoympäristöjen globalisoi-
tuminen painetta myös lainsäädännön
uudistamiseksi. Tietosuojan merkitys
korostuu jatkuvasti ihmisten tullessa yhä
tietoisemmiksi heidän yksityisyyteensä
kohdistuvista riskeistä.
Tietosuoja-asetuksella halutaan
luoda EU:n alueelle yhteiset tietosuojaa
koskevat standardit, joita niin eurooppalaisten kuin globaalien toimijoiden on
noudatettava. Nykyään jokaisessa EU:n
jäsenmaassa noudatetaan henkilötietojen suojaa koskevia kansallisia lakeja,
jotka poikkeavat toisistaan esimerkiksi
tarvittavien ilmoitusten ja muiden hallinnollisten menettelyjen osalta. Suoraan
sovellettavalla tietosuoja-asetuksella
nämä erilaiset menettelytavat korvattaisiin yhteisillä, kaikissa jäsenmaissa
noudatettavilla säännöillä. Monikansallisen yrityksen ja online-palvelujen
tarjoajan näkökulmasta EU:n jäsenmaiden välisten tietosuojaa koskevien
hallinnollisten erojen yhtenäistäminen
helpottaisi liiketoiminnan harjoittamista, kun eri jäsenmaissa noudatettaisiin
samoja käytäntöjä. Samalla tietosuojasääntelyn yhtenäistäminen olisi omiaan
parantamaan eurooppalaisten kulutta-
jien luottamusta muihin jäsenvaltioihin
sijoittautuneita yrityksiä kohtaan.
Mikä muuttuu?
Tietosuoja-asetuksen voimaantulo
edellyttää myös suomalaiselta rekisterinpitäjältä toimenpiteitä ja todennäköisesti investointeja tietosuojakäytäntöjen
uudistamiseksi. Uusi asetus asettaa
osittain tiukempia vaatimuksia rekisterinpitäjälle kuin nykyään sovellettava
henkilötietolaki. Asetuksen voimaantulon jälkeen yrityksellä ehdotetaan olevan
kaksi vuotta aikaa sopeuttaa toimintansa
asetuksen vaatimuksiin.
Asetuksella parannetaan yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa.
Asetuksessa täsmennetään käsittelyn
perusteita ja tiukennetaan muun muassa rekisteröidyltä vaadittavan suostumuksen edellytyksiä. Lisäksi asetuksella
täydennetään rekisteröidyn oikeuksia
muun muassa ”oikeudella tulla unohdetuksi”. Tällä rekisteröidyn oikeudella vahvistetaan jo nykyäänkin voimassa olevaa
rekisterinpitäjän velvollisuutta poistaa
tarpeettomaksi käyneet henkilötiedot.

Yksi tietosuoja-asetuksen keskeisistä
viesteistä on, että tietosuoja tulisi jatkossa
ymmärtää itsenäisenä osana yrityksen
strategiaa.
Vaikka tietosuoja-asetus ei olekaan
vielä tullut voimaan, Euroopan unionin
tuomioistuin (EUT) vahvisti oikeuden
tulla unohdetuksi niin sanotussa Google-tapauksessaan (C-131/12) viime
keväänä. EUT totesi tuomiossaan, että
EU:n kansalaisella on oikeus pyytää
internetin hakukonetta poistamaan
häntä itseään koskevat hakutulokset
tietyin edellytyksin. On hyvä huomata,
että rekisteröidyllä on nykyäänkin henkilötietolain mukaan oikeus tarkastaa,
mitä häntä koskevia tietoja rekisteriin
on merkitty. Lisäksi rekisteröidyllä on
henkilötietolain mukaan oikeus saada
virheellinen, tarpeeton, puutteellinen
tai vanhentunut henkilötieto korjatuksi
tai poistetuksi.
Etukäteisen suunnittelun merkitys
korostuu entisestään. Asetus velvoittaa rekisterinpitäjää ottamaan tietosuojavaatimukset tarkasti huomioon sen
toiminnan suunnittelussa. Asetuksessa
edellytetään tuotteiden ja palveluiden
suunnittelemista jo alun perinkin siten,
että tietosuojavaatimukset täyttyvät
(privacy by design). Lisäksi tuotteiden
ja palveluiden, esimerkiksi sosiaalisten
verkostojen ja mobiilisovellusten, oletusarvoisten asetusten tulee olla yhdenmukaiset tietosuojavaatimusten kanssa
(privacy by default). Suunnitteluvelvollisuus kattaa koko tiedon elinkaaren
sen keräämisestä tiedon tuhoamiseen
saakka. Tämä tarkoittaa myös sitä, että
rekisterinpitäjän käytössä olevien järjestelmien on mahdollistettava tietojen
käsittely asetuksen vaatimusten mukaisesti, mikä voi aiheuttaa rekisterinpitäjälle tarvetta investoida joko käytössään
olevien järjestelmien päivittämiseen tai
uusiin järjestelmähankintoihin.
Yrityksen oma vastuu korostuu.
Valmisteilla olevassa asetuksessa
ehdotetaan, että organisaatiot, jotka
käsittelevät yli 5000 henkilön henkilötietoja 12 kuukauden ajanjakson aikana,
nimittäisivät erityisen tietosuojavastaavan huolehtimaan tietosuojavaatimusten noudattamisesta koko organisaation
tasolla. Tietosuojavastaava raportoisi
suoraan yrityksen ylimmälle johdolle.
Lisäksi asetuksessa tarkennettaisiin
ilmoitusvelvollisuutta tietomurto- tai
tietovuototilanteissa. Ilmoitus olisi
jatkossa tehtävä tietosuojaviranomaisille
sekä yksityisyyden suojan vaarantuessa
myös asianosaisille ilman aiheetonta
viivytystä.
Asetuksen myötä tietosuojan asema
osana yrityksen yleistä riskienhallintaa
korostuu. Puutteet tietosuoja-asioiden
asianmukaisesta hoitamisesta lankeavat
viime kädessä yrityksen johdon vastuulle. Lisäksi asetuksella säädettäisiin
rekisterinpitäjän tilivelvollisuudesta, jonka mukaan rekisterinpitäjän tulisi pystyä
näyttämään, että se noudattaa lain mukaisia tietosuojavaatimuksia. Yrityksen
olisikin syytä dokumentoida huolellisesti
tietosuojan suunnitteluun sekä toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet, jotta se
voi tarvittaessa näyttää huolehtineensa
siihen kohdistuvista tietosuojavaatimuksista asianmukaisesti.
Tietosuojavaatimusten noudattamisen valvontaa tehostetaan. Tietosuojavaatimusten noudattamista valvovien
viranomaisten toimivaltaa laajennetaan
mahdollisuudella määrätä hallinnollinen
seuraamusmaksu tietosuojavelvoitteensa laiminlyöville yrityksille. Seuraamusmaksun suuruus olisi yhteydessä
yrityksen globaaliin liikevaihtoon ja
sen määrä voisi enimmillään olla jopa
100 miljoonaa euroa tai 5 % yrityksen
maailmanlaajuisesta liikevaihdosta,
mikäli se johtaisi suurempaan summaan. Euroopan parlamentti korotti
seuraamusmaksun enimmäismäärää
komission ehdottamasta määrästä, joka
oli alkuperäisen esityksen mukaan 2 %
yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Seuraamusmaksun suuruutta
ei ole vielä sitovasti ratkaistu, mutta
esitetyt ehdotukset antavat olettaa,
että seuraamusmaksu tulee olemaan
merkittävä.
Miten varautua tuleviin muutoksiin?
KPMG toteutti syksyllä 2014 Suomessa
toimivien organisaatioiden tietosuojatoimintojen tilaan liittyvän kyselyn. Kysely
paljasti merkittäviä puutteita yritysten
tietämyksessä ja käytännöissä tietosuoja-asioiden suhteen. Kyselyyn vastanneiden mukaan tämän hetken suurimmat
ongelmakohdat ovatkin tietosuojan johtamisen puutteet, tietosuojaosaamisen
riittämätön taso organisaatioissa sekä
epäselvä ja puutteellinen lainsäädäntö.
Pystyäkseen paremmin varautumaan
tietosuoja-asetuksen tuomiin muutoksiin, yrityksen tulisi aloittaa sen tietosuoja-asioiden nykyisen tilan ja muutostarpeiden kartoittaminen jo hyvissä
ajoin ennen asetuksen voimaantuloa.
Kartoittamisen voi aloittaa selvittämällä, mitä tietoja yrityksen toiminnassa
kerätään ja mitkä näistä tiedoista ovat
määriteltävissä henkilötiedoiksi. Miten
tiedot on nykyisellään järjestetty, miten
niitä käsitellään, mihin tietoja luovutetaan säännönmukaisesti ja mitkä ovat
niiden säilytysajat? Tuntemalla nykyiset
käytännöt vahvuuksineen ja puutteineen
yrityksen on helpompi varautua tiukentuviin vaatimuksiin ja pohtia mahdollisia
muutostarpeita.
Yksi tietosuoja-asetuksen keskeisistä viesteistä on, että tietosuoja tulisi
jatkossa ymmärtää itsenäisenä osana
yrityksen strategiaa. Tietosuoja-asetus
ei ole saanut vielä lopullista muotoaan
ja sen sisältämät yksityiskohdat tulevat
todennäköisesti vielä tarkentumaan.
Yrityksen olisi kuitenkin viimeistään
tässä vaiheessa havahduttava tosissaan
pohtimaan, mitä riskejä tietosuojavaatimusten laiminlyömiseen liittyy ja
mitä hyötyjä yrityksen liiketoiminnassa
voidaan saavuttaa, kun tietosuojaan
panostetaan. Vaikka tietosuoja-asetusta koskevaan ehdotukseen sisältyvät
sanktiot eivät toteutuisikaan ehdotuksen
mukaisina, puutteet tietosuojassa voivat
joka tapauksessa vaikuttaa haitallisesti
yrityksen maineeseen ja siten vahingoittaa yhtiön liiketoimintaa. Uudistusten
asianmukainen toimeenpaneminen
saattaakin monien yritysten kohdalla
edellyttää ajatustavan ja toimintatapojen muutosta.
LISÄTIETOJA:
Salha Hanna / Lakipalvelut
TUTUSTU KPMG:N
TIETOSUOJASELVITYKSEEN VERKOSSA
KPMG toteutti syksyllä 2014 Suomessa toimivien
organisaatioiden tietosuojatoimintojen tilaan liittyvän
kyselyn. Tietosuojaselvityksen mukaan tämän
hetken suurimmat ongelmakohdat ovat tietosuojan
johtamisen puutteet, tietosuojaosaamisen riittämätön taso organisaatioissa sekä epäselvä ja puutteellinen lainsäädäntö.
Tietosuojaselvitys on luettavissa verkossa
osoitteessa:
www.kpmg.com/FI/tietosuojaselvitys
Mikko Viemerö / Tietoturvapalvelut
PÄÄTTÄISIMMEKÖ
TYÖSUHTEEN YHTEISELLÄ
SOPIMUKSELLA?
Teksti: Maiju Kurvi
Työsuhteen päättäminen työnantajan ja työntekijän yhteisestä tahdosta on yleistynyt työsuhteen
päättämiskeinona. Epävarma taloustilanne ja yrityksen toimintaympäristön muutostilanteet
saattavat tuoda mukanaan tarpeen tehdä henkilöstömuutoksia ilman, että työsopimuslain mukaista
päättämisperustetta työsopimuksille kuitenkaan on. Muun muassa tästä syystä työsuhteen
päättymissopimuksen laatiminen saattaa olla harkinnanarvoinen keino saada toivottuja muutoksia
aikaan.
Mikä on työsuhteen
päättymissopimus?
Työsopimuslaki (TSL) ei tunne sopimusta yhtenä työsuhteen päättymisen
perusteena. Oikeuskäytännössä on silti
vakiintuneesti katsottu, että työsuhteen
osapuolet voivat yhdessä sopia työsuhteen päättymisestä myös silloin, kun
työsuhteessa vallitseva asiantila ei täytä
työsuhteen irtisanomis- tai purkuperustetta, ja työsuhteen päättymisestä
sovitaan yhteisymmärryksessä, molempien osapuolten vapaasta tahdosta.
Päättymissopimuksen ydin on se, että
kummankaan sopimusosapuolen ei
voida katsoa irtisanoneen työsopimusta
ja sopimuksen tehdessään osapuolet
luopuvat kaikista tulevista työsuhteeseen liittyvistä vaatimuksista ja saamisista toisiaan kohtaan sekä työsuhteen
päättymissyiden suhteen.
Mitä sopimus sisältää?
Sopimuskäytännöstä johdettava osapuolten sopimusvapaus on lähtökohtana
myös työsuhteen päättymissopimusten
kohdalla, mutta sitä rajoittaa työsopimuslain 13 luvun 6 pykälä. Sen mukaan
”sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia oikeuksia ja
etuja, on mitätön, ellei tästä laista johdu
muuta”. Tästä syystä oikeuskäytännössä
on katsottu pätemättömäksi sellaisia
päättymissopimuksen ehtoja, joissa
työntekijä esimerkiksi työsuhteensa
vielä ollessa voimassa sopii työnantajan
kanssa siitä, että ylityökorvauksia ei
tarvitse maksaa tai työntekijä ei ole loppupalkassaan oikeutettu lomakorvaukseen kertyneeltä mutta pitämättömältä
vuosilomalta.
Työsuhteen päättymissopimuksen yleisiä sopimusehtoja ovat muun
muassa sopimuksen päättymispäivään,
maksettaviin korvauksiin, työnantajan
omaisuuden palauttamiseen ja salassapitoon liittyvät lausekkeet. Myös
sopimussakko on tärkeää määritellä
päättymissopimuksessa oikein, jotta
sopimuksen noudattaminen saadaan
mahdollisimman varmasti taattua.
Miten sopimus muodostuu?
Työsuhteen päättymistä koskeva sopimus voidaan solmia ennen työsuhteen
päättämistä, työsuhteen päättämisen
yhteydessä, työsuhteen päättämisen jälkeen asian mahdollisesti muodostuttua
jo riitaiseksi tai oikeudenkäynnin aikana
tai sen jälkeen. Työsopimusosapuolet
voivat siis sopia milloin tahansa siitä,
että työsuhde päättyy tai päättyi yhteiseen sovintoon, eikä työsopimuslain
mukaisella päättämisperusteella. Ennen
sopimusneuvotteluja työnantajan tulee
selvittää, minkälainen mahdollisuus
ja tahtotila työnantajalla on suorittaa
työntekijälle korvausta työsopimuksen
päättämisestä.
Neuvottelujen punaisena lankana on
syytä pitää se, että sopimuksen laadinnalle varataan riittävä neuvotteluaika,
työntekijälle annetaan mahdollisuus
esittää kysymyksiä ja saada vastaukset niihin sekä molemmat osapuolet
ymmärtävät, mihin sopimus ehtoineen
johtaa.
Hyvä huomioida
Työsuhteen päättymissopimuksen
etuina voidaan pitää muun muassa sitä,
että työsuhteen päättämiseen ei tarvita
TSL:n mukaista päättämisperustetta,
päättymissopimuksilla vältetään työsuhteen päättymisperusteita koskevia
oikeusriitoja, päättymissopimukset eivät
edellytä yhteistoimintaneuvottelujen
käymistä ja jo käynnissä olevien yt-neuvotteluiden perusteella irtisanottavien
työntekijöiden lopullista määrää on mah-
LISÄTIETOJA:
Maiju Kurvi / Lakipalvelut
Työsuhteen
päättymissopimuksen
etuna voidaan pitää muun
muassa sitä, että työsuhteen
päättämiseen ei tarvita TSL:n
mukaista päättämisperustetta.
dollista pienentää sopimusperusteisilla
työsuhteen päättämisillä.
Kolikon kääntöpuolena voidaan
puolestaan pitää sitä, että päättymissopimuksen laatiminen maksaa työnantajalle, kun se ostaa työntekijän ulos
työsopimuksesta. Päättämissopimuksen laadinnassa on myös oltava tarkka,
jotta sopimukseen ei kirjata pätemättömiä sopimusehtoja. Suurtyönantajien
on lisäksi syytä muistaa työnantajan
omavastuumaksuvelvollisuuden
mahdollisuus, mikäli sopimus tehtäisiin ikääntyneen työntekijän kanssa.
Myös työntekijän työttömyysturvaa
koskevat ehdot on hyvä tiedostaa, sillä
käytännössä päättymissopimus rinnastuu työttömyysturvassa tilanteeseen,
jossa työntekijä on itse irtisanoutunut
ja näin ollen seurauksena on karenssi
työttömyyspäivärahaan.
Työsuhteen päättymissopimukset
ovat yleisiä tilanteissa, joissa työsuhde
halutaan syystä tai toisesta päättää välittömästi. Tällöin työnantajan ei tarvitse
punnita mahdollisen irtisanomis- tai
purkamiskynnyksen ylittymistä, vaan
työsuhde voidaan päättää osapuolten
yhteisestä sopimuksesta.
Johanna Uusitalo / Lakipalvelut
UUSI TAPAUS KOROSTAA
EU-TAVARAKAUPAN
ARVONLISÄVEROUUDISTUKSEN
TARVETTA
Teksti: Mika Kallio
EU-tuomioistuin antoi 2.10.2014 tuomionsa niin sanotussa Fonderie 2A -jutussa (C-446/13). EUT
ei pitänyt verottomana yhteisömyyntinä tavaroiden myyntiä toiseen EU-maahan siten, että myyjä
toimitti ne ostajan maassa ensin paikalliselle työliikkeelle viimeistelyä (maalaamista) varten, joka
vasta sen jälkeen toimitti tavarat edelleen ostajalle. Vasta lopullisessa myyntisopimuksen mukaisessa
kunnossa olevien tavaroiden toimittaminen liittyy niiden myyntiin ostajalle. Koska toimittaminen
tapahtui kokonaan ostajan maassa, myynti kuului ostajan maan arvonlisäverotuksen piiriin eikä ollut
siten EU-maasta toiseen tapahtunut yhteisömyynti.
A
rvonlisäverolain 63 §:ssä
tehdään tavaroiden myyntimaasääntelyn osalta ero niiden
myyntien kesken, joissa tavara
toimitetaan myyntiin liittyen asiakkaalle
ja niiden joihin ei liity kuljetusta. Vain
edelliset myynnit voivat olla lain 72b
§:ssä tarkoitettuja arvonlisäverottomia
yhteisömyyntejä ja nekin vain silloin,
kun kuljetus tapahtuu EU-jäsenvaltiosta
toiseen. Suomessa ja suuressa osassa
muita EU-maita ei ole käytännössä aiemmin pidetty ongelmallisena, jos yhteisömyynnin yhteydessä tavara toimitetaan
ensin viimeistelyä varten ulkopuoliselle
työliikkeelle ja vasta sen jälkeen ostajalle. Kyseessä on voitu tällöin tulkita olevan yksi yhteisömyyntiin liittyvä kuljetus
myyjältä ostajalle.
Mitä ratkaisusta seuraa?
EU-tuomioistuimen tulkinnan tapauksessa C-446/13 jälkeen veroviranomaisten valmius eri EU-maissa tällaiseen
joustavaan tulkintaan on hyvin epävarma. EUT:n ratkaisun mukaisesti
tavaroiden tulisi EU-maiden välisen
rajan ylittäessään olla myyntisopimuksen mukaisessa kunnossa, jotta rajan
ylittävän kuljetuksen voidaan katsoa
liittyvän myyntiin tavaran ostajalle, mikä
on siis verottoman yhteisömyynnin
välttämätön edellytys. Jos tavara sen
sijaan viimeistellään myyntisopimuksen
edellyttämään kuntoon vasta toisessa EU-maassa, myyjälle aiheutunee
vähintään rekisteröitymisvelvollisuus
oman tavaran siirron raportoimiseksi
työliikkeen sijaintimaassa. Jos työliike
ja ostaja sijaitsevat lisäksi samassa
EU-maassa, toimitus ostajalle on tämän
maan sisäinen myynti. Se voi aiheuttaa
ulkomaiselle myyjälle myös paikallisen
verovelvollisuuden, elleivät paikallisen
lainsäädännön mukaiset edellytykset
käännetylle verovelvollisuudelle sovellu
kyseiseen myyntiin.
Verovelvollisten yritysten välisessä kaupassa paikalliset rekisteröinti- tai edes verovelvollisuudet eivät
pääsääntöisesti aiheuta ylimääräisiä
arvonlisäverokustannuksia. Kuitenkin
jo rekisteröintiin ja siitä seuraavien
ilmoitusvelvollisuuksien hoitamiseen
liittyvät hallinnolliset velvollisuudet
voivat osoittautua työläiksi. Sen vuoksi
EU:n sisäistä tavarakauppa harjoittavien yritysten on aiheellista kiireellisesti
selvittää, myyvätkö ne tavaroita toisiin
jäsenvaltioihin siten, että niiden viimeistely myyntisopimuksen edellyttämään
kuntoon tapahtuisi vasta ostajan maassa
taikka jossain kolmannessa EU-maassa.
Mikäli tällaista toimintaa on ja ylimääräisiltä ulkomaisilta alv-rekisteröinneiltä
ja -maksuilta tahdotaan välttyä, toimitusmallia tai sopimusrakenteita on

tarkistettava.
EUT 2.10.2014 C-446/13 (Fonderie 2A)
Lasku maalaustyöstä

Lasku tavaroista sisältäen maalaustyön,
EUT: tavarat myyty Ranskassa
Tavaroiden valmistaja
/myyjä Fonderie 2A
(ITALIA)
Maalausliike
(RANSKA)
IT

Tavarat maalaustyötä
varten myyjän lukuun
maalausliikkeelle
Ranskaan
Ostaja
(RANSKA)
Maalatut tavarat ostajalle Ranskassa
FR
Kaiken kaikkiaan EU-tuomioistuimen
uusi tuomio on takaisku EU:n
sisäisen tavarakaupan esteiden ja
muodollisuuksien karsimiselle.
Kuinka veroseuraamukset
voidaan välttää?
Yksinkertaisinta lienee siirtyä käyttämään myyjän omassa maassa sijaitsevaa työliikettä tavaran viimeistelyyn.
Jos ostajan maassa toimiva työliike on
kuitenkin teknisesti ja taloudellisesti
selvästi paras vaihtoehto, voidaan myös
harkita myyntisopimuksen muuttamista
siten, että tavaran myyntisopimuksella
ostajalle myydään tavarat siinä kunnossa, missä myyjä lähettää ne omasta
maastaan. Tällöin tavaran myynti on
veroton yhteisömyynti. Sen lisäksi viimeistelytyöstä (palvelusta) tulee tehdä
erillinen sopimus työliikkeen kanssa:
joko suoraan työliikkeen ja ostajan välillä
taikka työliikkeen ja tavaran myyjän
välillä ”alihankintasopimuksena” ja
myyjän ja ostajan välillä palvelun ”edelleenmyyntisopimuksena”. Edellinen olisi
tulkinnallisesti selkeämpi, sillä tavaran
myynnin ja palvelun myynnin erottamisen vuoksi myynnit ovat kiistatta kahden
eri yrityksen myyntejä ostajalle, mutta
työliikkeen palvelun hinta saattaa kuulua
myyjän liikesalaisuuksiin, joita ostajalle
ei tahdota paljastaa.
On luonnollisesti myös mahdollista,
etteivät kaikkien maiden veroviranomaiset ryhdy välittömästi noudattamaan
EUT:n tuomion C-446/13 mukaista linjaa
tai ainakin tulkitsevat sitä joustavasti.
Paikallisen verottajan joustavuuteen
perustuvan toimintamallin jatkuva
soveltaminen ei voi tällöinkään olla
suositeltavaa ilman, että verottajan
käytännön jatkuvuus varmistetaan osa-
puolten oikeudellista asemaa turvaavalla
ennakkoratkaisulla tai muulla vastaavalla
määränpäämaassa saatavissa olevalla
kirjallisella kannanotolla.
Uudistetaanko sisäkaupan
alv-järjestelmää?
Kaiken kaikkiaan EU-tuomioistuimen
uusi tuomio on takaisku EU:n sisäisen
tavarakaupan esteiden ja muodollisuuksien karsimiselle. EU:n yhteismarkkinoilla tapahtuvan tavarakaupan
arvonlisäverotus perustettiin 1990-luvun alussa yhteisömyynnin ja yhteisöhankinnan käsitteille, jotka puolestaan
sovitettiin jo 1960-luvulta peräisin
olevan tavaroiden myyntimaasääntelyn
periaatteisiin. Tuloksena ollut ja nykyisin
voimassaoleva EU:n tavarakaupan järjestelmä havaittiin jo varhain hankalaksi
monissa niin sanotuissa ketjukaupan
tilanteissa, joissa samaa tavaraa myydään eteenpäin kahteen tai useampaan
kertaan, mutta nyt ongelmat ovat
vähitellen leviämissä myös yksittäisiin myynteihin, joissa hyödynnetään
ulkomaisten työliikkeiden palveluita
tuotteiden viimeistelyssä.
Yhteisömaiden välisen tavarakaupan
ylimääräiset velvoitteet verrattuna jäsen-
valtion sisäiseen kauppaan tunnustetaan nykyisin myös EU:n komissiossa ja
jäsenvaltioissa yhteisökaupan esteiksi ja
haitaksi unionin taloudelliselle toimeliaisuudella. Siksi välillä jo lopulliseksi
miellettyä tavaroiden sisäkaupan nykyistä arvonlisäverosääntelyä on ryhdytty
kehittämään tällä vuosikymmenellä
uudelleen.
Eräänä mahdollisena osaratkaisuna
on ehdotettu verovelvollisten välisen
EU:n sisäisen tavarakaupan sääntelyn
muuttamista vastaamaan yritysten
välisen palvelukaupan nykyisiä, vuoden
2010 alussa voimaantulleita säännöksiä. Silloin tavaran sijainnista (kunhan
kuitenkin EU:n veroalueella) riippumatta
tavaran myynti verotettaisiin ostajan sijaintimaassa, jossa ostoon sovellettaisiin
käännettyä verovelvollisuutta, jos myyjä
ei ole sijoittautunut samaan maahan.
Vielä tänään ehdotuksen toteutuminen
voi kuulostaa utopistiselta, koska se
vaatisi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yksimielisyyttä asiassa, mutta tapauksen
C-446/13 kaltaiset nykyisten säännösten
tulkinnat voivat hyvinkin saada EU-maat
jatkossa myötämielisemmiksi sisäkaupan alv-järjestelmän perusteelliselle
uudistukselle.
LISÄTIETOJA:
Mika Kallio / Arvonlisäverotus
KESKEISET LAKIMUUTOKSET
VENÄJÄLLÄ 2015
Teksti:Taija Kaivola & Risto Rausti
Vuosi 2014 sisälsi suurta myllerrystä liiketoiminnassa Venäjällä. Merkittävät
suomalaisyhtiöitä koskettavat lakiuudistukset rajoittuvat kuitenkin vain muutamiin.
Omaisuusveromuutokset vaikuttavat konserniyhtiöiden välisiin liiketoimiin ja
sekoittavat kiinteistöbisneksen pelikenttää Pietarissa. Ulkomaisiin toimijoihin
vaikuttavat akkreditointimuutokset. Työlupaa varten on jatkossa todistettava
osaamisensa Venäjän kielessä sekä lainsäädännössä.
Omaisuusverovapautus ei koske
konserniyhtiöiltä saatuja eriä
Irtaimen omaisuuden verottamisesta
luovuttiin vuonna 2013 niiltä osin kuin
omaisuuserä on otettu käyttöön saman vuoden tammikuun ensimmäisen
päivän jälkeen. Linjanvetoa omaisuusverosta vapautettujen tase-erien osalta
täsmennettiin marraskuussa 2014.
Vuoden 2015 alusta lähtien vapautus
omaisuusverosta ei koske sitä irtainta
omaisuutta, joka on saatu tai ostettu
omistusyhteysyrityksiltä riippumatta siitä, milloin omaisuuserä on otettu ensimmäisen kerran käyttöön. Se ei myöskään
koske yritysjärjestelyssä tai likvidaatiossa saatua liikuteltavaa omaisuutta.
Käytännössä muutos tekee konserniyhtiöiltä ostetuista koneista ja kalustosta kalliimpia verrattuna ulkopuolelta
hankittuihin. Edellä mainittuja rasittaa
omaisuusvero, joka on 2,2 prosenttia vuosittaisesta keskimääräisestä
kirjanpitoarvosta.
Kiinteistöjen omaisuusverotus
muuttuu Pietarissa
Vuoden 2014 alussa tuli voimaan federatiivinen laki, jonka mukaan toimisto- ja
liikekiinteistöt sekä kaikki ulkomaisen
toimijan Venäjällä omistamat kiinteistöt
arvostetaan omaisuusverotuksessa
kirjanpitoarvon sijaan kiinteistörekisterin
arvoon. Omaisuusvero on paikallinen
vero. Lain käyttöönotto edellytti paikallisduuman hyväksyntää sekä päivitettyä ja
julkaistua listaa kiinteistörekisteriarvoista. Ensimmäisenä voimassaolovuotenaan 2014 kiinteistöjä koskeva omaisuusveron uudistus otettiin käyttöön
vain Moskovassa ja muutamilla muilla
alueilla.
Federatiivinen laki määrittelee omaisuusveroprosentille vuosittaiset ylärajat,
joiden puitteissa veron määrästä voidaan
paikallisesti säätää. Verolakikokoelma
jättää myös tätä koskien mahdollisuuden alueellisille verohelpotuksille.
Pietarissa tehtiin päätös toimeenpanna laki vuoden 2015 alusta alkaen.
Viime marraskuussa tehdyn päätöksen
mukaan yli 3000 neliön kokoisista toimitila- ja liikekiinteistöistä sekä kaikesta
ulkomaisen yhtiön kiinteästä omaisuudesta maksetaan omaisuusveroa 1 prosentti kiinteistörekisteriarvosta vuonna
2015. Muita kiinteistöjä verotetaan 2,2
prosenttia niiden keskimääräisestä vuosittaisesta kirjanpitoarvosta.
Pietarin kaupunginhallinnon mukaan
maa-alueiden rekisteriarvot päivitetään
2–5 vuoden välein. Lähtökohtaisesti
myös kiinteistöjen arvoilla odotetaan
olevan saman tyyppinen päivitysväli.
Kiinteistörekisteriviranomainen päivitti rekistereitään viime vuonna, ja kun päivitykset julkaistiin vuodelle 2014, herätti
julkistus kuohuntaa paikallislehdistössä.
Muutokset verorasitteisiin olivat rajuja
ja jakautuivat pelikentällä epätasaisesti.
Osa yhtiöistä ehti jo tehdä päätöksen
hakea muutosta rekisteriarvoon oikeusteitse. Aiheeseen liittyy paljon spekulaatiota, eikä täyttä, vahvistettua listausta
vuonna 2015 voimassa olevista kiinteistörekisteriarvoista kuitenkaan tätä
kirjoittaessa vielä ole julkaistu.
Kiinteistörekisterin arvo perustuu
viranomaisen näkemykseen kiinteistön
markkina-arvosta. Riippuen siitä, onko
rakennus uusi tai vanha ja minkälainen rekisteriarvo sille määrätään, lain käyttöönotossa on sekä häviäjiä että voittajia.
Edustustojen ja sivuliikkeiden
akkreditointi siirtyy verohallinnolle
Ulkomaisten yritysten edustustojen ja
sivuliikkeiden akkreditointia koskevat
muutokset astuivat voimaan vuoden
alussa. Akkreditointi tullaan suorittamaan lakimuutoksen jälkeen pääasiassa
Venäjän verohallinnossa (Федеральная
налоговая служба), mikä mahdollistaa
akkreditoinnin hoitamisen myös muualla
kuin Moskovassa. Muutos ei koske ulkomaisten luottolaitosten eikä siviili-ilmailua harjoittavien yritysten edustustoja tai
sivuliikkeitä.
Edustustojen ja sivuliikkeiden, joiden
akkreditointi päättyy huhtikuun ensimmäisen päivän jälkeen, on annettava
verohallinnolle tarvittavat akkreditointitiedot 1.4.2015 mennessä. Mikäli määräaikaa ei noudateta, katsotaan akkreditointi päättyneeksi 1. huhtikuuta.
Jos akkreditointi päättyi tammikuussa, on tiedot tullut toimittaa verohallinnolle helmikuun aikana. Mikäli akkreditointi päättyy helmi-maaliskuussa 2015,
tulee tiedot toimittaa verohallinnolle
viimeistään 30 päivää ennen akkreditoinnin päättymistä.
Jatkossa kaikki muutokset annettuihin akkreditointitietoihin tulee ilmoittaa
veroviranomaisille 15 päivän kuluessa
muutoksen tapahtumisesta.
Edustustot ja sivuliikkeet voivat saada
oikeuden ulkomaalaisten palkkaamiseen
kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Edustustojen ja sivuliikkeiden työntekijöiden
akkreditoinnin hoitaa tämän vuoden
alusta alkaen pääasiassa kauppakamari
(Chamber of Commerce and Industry).
Poikkeuksen tekevät ulkomaalaisten
luottolaitosten ja siviili-ilmailua harjoittavien yritysten edustustojen ja sivuliikkeiden henkilökunta, joiden akkreditoinneista on määrätty erikseen.
Uuden lain mukaan edustustoon on
mahdollista palkata ulkomaalaisia työntekijöitä myös niin sanottuina korkeantason asiantuntijoina. Tällöin työluvan
hankinta on helpompaa kuin tavallisen
työluvan kohdalla, eikä sen saaminen ole
sidottu työlupakiintiöihin. Edellytyksenä
tällaiselle palkkaukselle on se, että työntekijän vuosipalkka on vähintään kaksi
miljoonaa ruplaa. Työlupa on mahdollista
saada kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
LISÄTIETOJA:
Taija Kaivola / Venäjän liiketoiminta-alue
Muutoksia työviisumien hankintaan
Työviisumien hankinta hankaloituu
vuonna 2015. Uusia työviisumeita
myönnettäessä hakijan tulee suorittaa kolmiosainen testi, joka koostuu
venäjänkielen osaamisesta sekä Venäjän
historian ja lainsäädännön tuntemisesta. Historiaosio koostuu tapahtumista
1000-luvulta nykypäivään, lakiosiossa
on tunnistettava muun muassa Venäjän
lippu ja vaakuna. Pääosin testit ovat
monivalintakysymyksiä, mutta joitakin
kirjallisiakin vastauksia pitää osata antaa.
Testiin voi käydä tutustumassa verkossa:
http://rustest.sci.pfu.edu.ru/.
Testien suorittamista vaaditaan myös
niiltä, joiden nykyinen työviisumi vanhenee ja se halutaan uusia. Testiä ei vaadita
korkeantason asiantuntija -statuksella työskenteleviltä, toimittajilta eikä
opiskelijoilta.
Risto Rausti / Venäjän liiketoiminta-alue
ANTTI LEPPÄNEN
Verotuksen ja juridiikan moniottelija
Teksti: Ari Nielsen
Antti Leppänen aloitti työskentelyn KPMG:llä vuonna 2006. Ennen KPMG:lle siirtymistään Antti ehti
toimia vajaan 20 vuoden ajan veroasioihin keskittyneenä in-house-lakimiehenä Suomen keskeisissä
rahoitus- ja vakuutusalan toimijoissa ja osallistui monella tapaa muun muassa Itämeren alueen
suurimman rahoitusalan konsernin syntyvaiheisiin. Kuluneen kahdeksan KPMG-vuoden aikana Antille
on kasautunut vetovastuuta veroja lakipalveluidemme eri toiminnoista.
Kipinä verotukseen syttyi
Yrjö Lehtosen lakiasiaintoimistossa
Turun yliopistosta vastavalmistuneena
oikeustieteen kandidaattina Antti pestautui Lakitoimisto Yrjö Lehtoselle ja sai
hoidettavakseen velka- ja perintäjuridiikkaan liittyviä tehtäviä. Tehtävässä eivät
aina riittäneet pelkästään Ari Saarnilehdon tarjoama velvoiteoikeuden opetus
ja oppikirjat. ”Nuori juristi sai panna
parastaan, kun talouden nousukiidon
innoittamat ”varattomat” liikemiehet
pyrkivät mitä mielikuvituksellisimmin
keinoin varjelemaan velkojilta ökyautojaan, muskeliveneitään ja merenrantahuviloitaan”, toteaa Antti tyyneen tapaansa.
Lakitoimistopestin aikana Antti ehti
myös auskultoida Viitasaaren tuomiokunnassa. Sen lisäksi, että hän langetti
tuomion muutamassa paikallislehden
uutiskynnyksen ylittäneessä, ja monissa
merkityksettömimmässä rikostapauksissa, Antti ehti myös vs. käräjätuomarina saatella avioliiton auvoiseen satamaan kuusi avioparia.
Yrjö Lehtosen ja hänen kanssaan
tiivistä julkaisu- ja muuta yhteistyötä
tehneen Raimo Immosen yhteisinä
kiinnostuksen kohteina olivat erityisesti
konkurssit, yritysjärjestelyt sekä verotus. ”Työskentely näiden osaavien ja
innostavien herrojen vaikutuspiirissä oli
varmaankin ensisysäys sille, että myös
minun kiinnostukseni suuntautui entistä
enemmän yritysjärjestelyihin ja verotukseen”, tunnustaa Antti.
Vero- ja yhtiöoikeusjuristina
Sammossa ja Nordeassa
Vuonna 1990 Sampo-konserni haki
uutta juristia ja Antti valittiin tehtävään.
Aluksi työpaikan vaihdos ei edellyttänyt muuttoa kotikaupungista Turusta.
”Vuonna 1994 turkulaisesta vakuutusyhtiöstä oli kuitenkin kasvanut maanlaajuinen toimija, ja jouduin Sammon
pääkonttorin siirron myötä asettumaan
Helsinkiin. Minulla on ollut kaikki nämä
vuodet asunto myös Turussa, enkä jätä
kotikaupunkiani pysyvästi jatkossakaan”,
lupaa ikiturkulaiseksi tunnustautuva
Antti.
Sammon historiassa 1990-luku oli
kasvun ja järjestelyjen aikaa (muun
muassa vahinko-, henki- ja eläkeyhtiöiden fuusioita ja muita järjestelyjä sekä
Leonia Pankin ja Sammon yhdentymiseen tähtäävä järjestely). Antin vastuulla
oli verotus ja myös muu juridiikka sekä
konsernin päivittäisissä toiminnoissa
että näissä aikakautensa suurimmissa
yritysjärjestelyissä.
Nordeaan Antti siirtyi 1999 eli
ajankohtana, jolloin MeritaNordbanken
ja tanskalainen UniDanmark olivat sopineet yhdistymisestä sekä norjalaisesta
Christiania Bankista oli tehty tarjous.
Pohjoismainen suurpankki oli siis jo alkanut muotoutumaan, ja Antista tuli osa
sitä suurta nordealaisten joukkoa, joka
vähintään viikoittain sukkuloi Helsingin
ja muiden pohjoismaisten pääkaupunkien väliä. Myös Nordeassa Antin
rooteliin kuuluivat muun alan juridiikan
ohella erityisesti veroasiat. ”Nykyisen
Nordean kaltaisen finanssipalvelukonsernin muodostuminen oli monessakin
suhteessa vaativa harjoitus. Siinä oli
onneksi Nordeaa avustamassa KPMG
Suomen osaava verotiimi Timo Matikkalan johdolla. Erityisesti integroitumisvaiheessa myös Nordean eri toimintojen
päivittäinen ohjaus veroasioissa oli
monipuolista ja uusia haltuun otettavia
asioita tuli vastaan jatkuvasti”, kertoo
Antti.
Antti saavutti myös kollegoidensa
luottamuksen ja toimi sekä Suomen
Pankkiyhdistyksen Verotoimikunnan että
Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton välittömän verotuksen toimikunnan
puheenjohtajana.
Vastuunottoa KPMG:llä
Tiivis yhteistyö kpmgläisten kanssa
helpotti siirtymistä Nordeasta KPMG:lle
vuonna 2006. Antti aloitti Corporate
finance -yksikössä vastuualueenaan
yritysjärjestelyihin liittyvä verotus ja muu
juridiikka.
Finanssialan sektorin veropalvelujen
kasvava kysyntä, Antin vahva toimialatuntemus ja -osaaminen johtivat
kuitenkin vääjäämättä siihen, että Antti
siirtyi entistä enemmän hoitamaan rahoitus- ja vakuutusalan verokysymyksiä
ja vetovastuuseen toimialalle tarjottavista veropalveluista. KPMG:n erityisesti
FS-sektoria palveleva verotiimi onkin
alan yritysten joukossa hyvin tunnettu ja
kiistatta ehdotonta eliittiä.
Antti on profiloitunut nykyisin myös
Veroriitojen ratkaisu -palvelualueen vetäjänä sekä vuosittaisen KPMG:n veroja
lakipalveluja koskevan laadunvalvontaprosessin koordinaattorina.
Vaikka Antti Leppänen onkin yksi
tavallisimmista suomalaisista etuja
sukunimiyhdistelmistä, esimerkiksi
yksinomaan LinkedIn’ssä Antilla on 15
täyskaimaa, KPMG:n Antti Leppänen on
siis kaikkea muuta kuin rivimies.
HENKILÖKUVASSA
ANTIN KOLME VINKKIÄ VEROTUKSEEN
• Selvitä verokysymykset ajoissa – tarvittaessa verottajan
ennakkoratkaisulla. Esimerkiksi yritysjärjestelyihin, muihin liiketoimiin,
palkitsemisjärjestelmiin ja uusiin finanssituotteisiin liittyy huomioitavia
verokysymyksiä. Verottajan antamalla ennakkoratkaisulla voidaan eliminoida riski
verottajan jälkikäteisestä puuttumisesta asiaan.
• Varmista siirtohinnoitteludokumentaatiosi – ja menetelmiesi
ajanmukaisuus. Suurimmat veroriskit liittyvät siirtohinnoitteluun, joka on sekä
Suomessa että muissa maissa verottajan erityisen mielenkiinnon kohteena.
• Jos kuitenkin joudut veroriitaan verottajan kanssa, panosta asiasi
ajamiseen. Menestyksekäs veroriidan hoitaminen edellyttää hyvää verolain ja
-prosessin asiantuntijaa ja usein myös muiden alojen asiantuntijoita.
SÄÄTIÖLAKI MUUTTUU
Teksti: Anu Kangasniemi
Hallituksen esitys uudeksi säätiölaiksi on julkaistu 25.9.2014.
Hallituksen esitys on annettu eduskunnan käsiteltäväksi
syysistuntokaudella 2014. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan
vuoden 2015 aikana. Tämänhetkisen tiedon mukaan laki tulisi voimaan
aikaisintaan lokakuun alusta 2015.
S
äätiölain kokonaisuudistuksen
tavoitteena on lisätä ennakoitavuutta, joustavuutta, avoimuutta sekä tehokkuutta säätiöiden
toiminnassa. Tämä näkyy muun muassa uuden lain menettelysäännöksissä,
joissa siirrytään nykyisestä raskaasta
ja osin myös kalliista lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn. Uusi laki
lisää esitetyssä muodossaan myös
tahdonvaltaisuutta. Lain sisältämien
olettamasäännösten vuoksi säätiön
säännöt voidaan pitää tulevaisuudessa
varsin lyhyinä, ellei säätiö halua määrätä jostain nimenomaisesta asiasta lain
olettamasäännöksistä poikkeavasti, jolloin asiasta on määrättävä säännöissä.
Uusi laki toimii jatkossa myös nykyistä
paremmin säätiöiden päivittäisen
toiminnan ohjenuorana sisältäen muun
ohessa selkeät säännökset säätiön
johdon tehtävistä. Tässä artikkelissa
perehdytään muutamiin keskeisimpiin
muutosesityksiin.
Säätiön perustaminen ja hallinto
Säätiön peruspääoman on hallituksen
esityksen mukaan oltava vähintään
50 000 euroa ja se on luovutettava säätiölle kokonaisuudessaan ennen säätiön
rekisteröintiä. Kun uuden lain myötä
säätiörekisterin harkintavalta säätiön pe30 / TAX & LEGAL VIEW 1/15
ruspääoman mahdollisesta epäsuhteesta säätiön tarkoituksen toteuttamiseen
poistuu ja perustamisessa siirrytään
lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn,
tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että
säätiö voidaan perustaa tulevaisuudessa
mittavankin tarkoituksen toteuttamista
varten minimiperuspääomalla. Uuden
lain mukaan perustettavalla säätiöllä on
oltava toimintasuunnitelma, talousarvio sekä rahoitussuunnitelma kolmelle
ensimmäiselle toimintavuodelle. Vaatimuksella halutaan korostaa muun muassa sitä, että säätiöiden perustamisen
tarkoituksenmukaisuutta ja toimintaedellytyksiä harkittaisiin huolella. Mikäli
myöhemmin kävisi ilmi, että talousarvion mukainen rahoitus ei toteudukaan, ei
perustajalle tai säätiön johtoon kuuluvalle kuitenkaan seuraa henkilökohtaista
vastuuta puuttuvan rahoituksen määrästä. Säätiön ensimmäisen johdon ja
tilintarkastajan toimikausi alkaa perustamiskirjan allekirjoittamisesta.
Laki toisi esitetyssä muodossaan
muutoksia myös säätiön hallintoon.
Säätiölaki määrittelee jatkossa selkeästi säätiön johdon, johon kuuluvat
pakollinen hallitus sekä mahdollisesti
myös hallintoneuvosto ja toimitusjohtaja. Jatkossa säätiön toimitusjohtaja
olisi lakisääteinen toimielin, ja toisaalta
Uuden lain mukaan säätiön tilintarkastaja
tulee vaihtaa seitsemän vuoden välein.
Tilintarkastusyhteisön kohdalla rotaariosäännös
tarkoittaa vähintään päävastuullisen tilintarkastajan
vaihtamista.
toimitusjohtajanimeä ei voisi käyttää
muu kuin toimielintoimitusjohtaja.
Nykyisen työsuhteisen toimitusjohtajan
muuttuminen toimitusjohtaja-toimielimeksi toisi merkittäviä muutoksia hänen
asemaansa. Ensinnäkin toimielimenä
toimivan toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta säädeltäisiin jatkossa
säätiölaissa. Lisäksi toimielimenä
toimiva toimitusjohtaja olisi pakottavan
työlainsäädännön ulkopuolella. Muutos työsuhteisesta toimitusjohtajasta
toimielintoimitusjohtajaksi edellyttää
työsuhteisen toimitusjohtajan suostumusta. Lisäksi on suositeltavaa laatia
toimitusjohtajan kanssa erillinen toimitusjohtajasopimus, jossa huomioidaan
toimisuhteen erityispiirteet.
Lakiehdotus sisältää olettamasäännökset hallintoneuvoston tehtävistä
sekä pakottavan säännöksen hallintoneuvoston valvontatehtävästä. Uuden
lain hallintoneuvostoa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa, ja sovelletaankin
tietyin edellytyksin, myös ennen lain
voimaantuloa rekisteröityyn säätiön toimielimeen, joka säätiön (nyky)sääntöjen
mukaan valitsee enemmistön hallituksen jäsenistä. Nykylain mukaisen hallintoneuvoston, valtuuskunnan tai muun
vastaavan toimielimen muuttaminen
uuden lain mukaiseksi hallintoneuvos-
toksi tai uuden lain mukaisesta hallintoneuvostosta luopuminen edellyttää
sääntömuutosta useissa säätiöissä.
Hallituksen esityksen mukaan yhteisöjäsen ei voi jatkossakaan toimia hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä
eikä toimitusjohtajana. Säätiön hallituksena tai sen jäsenenä voi kuitenkin
toimia viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999 / 4§
1 mom.) tarkoitettu viranomainen tai
laitoksen hallituksen jäsenet.
Varainhoito ja oman pääoman
menettäminen
Uuden lain mukaan säätiön varainhoidon
on oltava suunnitelmallista. Varainhoidolla tarkoitetaan varsinaisen varojen
hoitamisen lisäksi säätiön mahdollisesti
harjoittamaa liike- ja sijoitustoimintaa.
Erillistä liiketoiminta- tai sijoitussuunnitelmaa ei kuitenkaan laissa vaadita laadittavaksi. Käytännössä suunnitelmien
laatiminen saattaa kuitenkin olla esimerkiksi avustusten saamisen edellytys.
Lisäksi johdon huolellisuusvelvoite saattaa edellyttää suunnitelmien laatimista
ainakin laajamittaisessa toiminnassa.
Uuden lain myötä säätiön mahdollisuus liiketoiminnan harjoittamiseen
laajenee. Säätiö voi uuden lain mukaan
harjoittaa liiketoimintaa suoraan lain
nojalla säätiön säännöissä määritellyn
tarkoituksen toteuttamiseksi sekä säännöissä määrättyä muuta liiketoimintaa
varsinaisen toimintansa rahoittamiseksi.
Uusi laki mahdollistaa näin ollen minkä
tahansa liiketoiminnan harjoittamisen
riippumatta säätiön tarkoituksesta. Käytännössä liiketoiminnan laajuutta saattaa
kuitenkin rajoittaa johdon huolellisuusvelvoite, jonka mukaan säätiön johdon
on edistettävä säätiön tarkoituksen
toteutumista ja säätiön etua huolellisesti
toimien. Säätiön säännöissä voidaan
myös rajoittaa liiketoiminnan harjoittamista tai kieltää se kokonaan. Säätiön
harjoittaman liiketoiminnan ei edellytetä
olevan taloudellisesti kannattavaa tai
voittoa tuottavaa, mikä vastaa voimassa
olevaa lakia. Säätiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä ei ole muutettu
verosäännöksiä. Lain muutoksella ei
siten ole välittömiä vaikutuksia säätiöiden verotukseen.
Liiketoimintaa harjoittavan säätiön
hallituksen on jatkossa tehtävä ilmoitus
rekisteriviranomaiselle oman pääoman
menettämisestä. Säännös vastaa tältä
osin osakeyhtiölain mukaista menettelyä. Hallitus on velvollinen tekemään
ilmoituksen, jos säätiön oma pääoma on
negatiivinen. Ilmoituksen laiminlyönti

saattaa johtaa vahingonkorvausvelvol1/15 TAX & LEGAL VIEW / 31
Lakimuutos vaikuttaa merkittävimmin lain
voimaantulon jälkeen perustettavien säätiöiden
asemaan, mutta myös olemassa olevien
säätiöiden toiminta ja toimintamahdollisuudet
tulevat muuttumaan.
lisuuteen. Vaikka säätiön oma pääoma
onkin negatiivinen, ei säätiötä tarvitse
asettaa selvitystilaan, jos säätiöllä on
muutoin toimintaedellytyksiä. Säätiö voi
siis jatkaa toimintansa harjoittamista,
vaikka säätiön varat ovatkin loppuneet.
Uusien säännösten tarkoituksena on
suojata säätiön velkojia.
Lähipiirisäännökset
Uuden lain mukaan säätiön tarkoituksena ei voi olla miltään osin taloudellisen
edun tuottaminen säätiön lähipiirille.
Lain lähipiirisäännökset ovat hyvin
kattavat. Uusi laki ei sisällä vaatimusta
erillisestä lähipiirirekisteristä, mutta
sen laatiminen saattaa olla tarpeellista,
koska säätiön johdon tulee jatkossa olla
tietoinen siitä, kuka tai mitkä tahot kuuluvat kulloinkin säätiön lähipiiriin.
Säätiön on ilmoitettava lähipiiritoimet toimintakertomuksessaan. Lisäksi
vahinkoon, joka on aiheutettu lähipiiriin
kuuluvan eduksi tehdyllä toimella,
sovelletaan niin sanottua tuottamusolettamaa. Tämä tarkoittaa sitä, että
vahingosta vastuussa olevan henkilön
tulee osoittaa toimineensa huolellisesti välttääkseen vastuun. Lähipiiritoimiin sovelletaan siis niin sanottua
käännettyä todistustaakkaa. Kielletyn
lähipiiriedun antaminen olisi hallituksen
esityksen mukaan sanktioitu laittomana
varojenjakona.
Mikäli ennen uuden lain voimaantuloa
rekisteröityihin sääntöihin sisältyy mahdollisuus lähipiiriedun tuottamiseen, sovelletaan uuden lain lähipiirisäännöksiä
tällaiseen säätiöön viimeistään vuoden
2035 alusta lukien. Siihen saakka vanhoihin sääntöihin sisältyvän lähipiiriedun
tuottaminen ei siis ole kiellettyä uuden
lain mukaan.
Muita esitettyjä muutoksia
Uusi laki sisältää selkeät säännökset
siitä, kuka voi moittia ja millä perusteella
hallituksen ja hallintoneuvoston päätöksiä. Tämä muutos tuo selkeän parannuksen nykyiseen, hyvin epäselvään
oikeustilaan.
Uusi laki ei sisällä säännöksiä säätiöiden jakautumisesta, mikä tarkoittaa
käytännössä sitä, että ”jakautumisia”
tullaan tekemään tästäkin edespäin
muilla korvaavilla järjestelyillä. Jakautumissäännösten puuttumista
voitaneen pitää puutteena uudessa
laissa. Säätiöiden sulautumisprosessi
sen sijaan nopeutuu lupamenettelystä
LISÄTIETOJA:
Anu Kangasniemi / Lakipalvelut
ilmoitusmenettelyyn siirryttäessä. Lisäksi sulautumisprosessin, samoin kuin
säätiön purkamisprosessin, menettelysäännökset selkiytyvät nykyisestä.
Rekisteriviranomainen voi myös poistaa
säätiön rekisteristä ilman selvitysmenettelyäkin, mikäli säätiöllä ei ole varoja
selvitysmenettelyn läpiviemiseen tai
varojen määrästä ei saada tietoa eikä
mikään taho ota vastuuta kuluista.
Uuden lain mukaan emoyhtiön tulisi
aina laatia tilinpäätös, ellei Kirjanpitolautakunta (KILA) myönnä tähän poikkeusta. Tämänhetkisen tiedon mukaan tämä
kohta tulee kuitenkin muuttumaan
laissa.
Lopuksi
Säätiöllä on mahdollisuus lain vahvistamisen jälkeen, mutta ennen lain
voimaantuloa, päättää sääntöjensä
muuttamisesta uuden lain mukaisiksi.
Tällöin päätös sääntöjen muuttamisesta voidaan ilmoittaa rekisteröitäväksi
jo ennen lain voimaantuloa siten, että
muutetut säännöt astuvat voimaan
samana päivänä uuden lain kanssa.
Sääntöjä voidaan muuttaa myös lain
tultua voimaan, ja uuden lain vastaiset
sääntömääräykset tuleekin muuttaa
vastaamaan uutta lakia viimeistään
kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Säätiöiden on suositeltavaa
läpikäydä omat sääntönsä muutostarpeiden tunnistamiseksi ja muutoksiin
varautumiseksi. Säätiön hallituksella
ja hallintoneuvostolla on velvollisuus
reagoida tuleviin muutoksiin.
MIKÄ MUUTTUU
SÄÄTIÖIDEN
TULOVEROTUKSESSA?
Teksti: Katariina Pöyhönen
Yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuus on muita yhteisöjä
suppeampi niiden harjoittaman toiminnan yhteiskunnallisen
merkityksen vuoksi. Vaikka yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva
verolainsäädäntö ei ole muuttunut, on yleishyödyllisiä yhteisöjä
koskeva verotus- ja oikeuskäytäntö kiristynyt viime vuosina.
Toimintaympäristön muutosten seuraaminen myös verotuksen
näkökulmasta onkin säätiöille tärkeää ikävien yllätysten
välttämiseksi.
Y
leishyödyllisten yhteisöjen
erityiseen verotukselliseen
asemaan on viime vuosina
kohdistunut muutospaineita.
Verohallinto on kiinnittänyt erityistä huomiota yleishyödyllisten yhteisöjen verokohteluun ja on kiristänyt tulkintojaan
muun muassa sen suhteen, millainen
varainhankinta katsotaan yleishyödyllisen yhteisön veronalaiseksi elinkeinotoiminnaksi. Epävarmuutta yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaympäristöön on
tuonut myös Euroopan Unionin Komissiossa vireillä oleva tuloverokantelu,
jossa arvioidaan sitä, ovatko yleishyödyllisten yhteisöjen saamat verotukselliset
edut hyväksyttäviä EU-lainsäädännön
näkökulmasta.
Uusi säätiölaki, jonka on tarkoitus
tulla voimaan kuluvan vuoden aikana,
tuo mukanaan muutoksia säätiöiden toimintaan. Säätiölain kokonaisuudistus ei
vaikuta verosäännöksiin, eikä säätiölain
muutoksilla siten ole välittömiä vaikutuksia säätiöiden verotukseen. Käytännössä
säätiölain mahdollistamilla muutoksilla
säätiöiden toimintaan voi kuitenkin
jossain määrin olla välillisiä vaikutuksia
myös säätiöiden verotukseen.
Säätiöt luokitellaan yleensä apurahoja jakaviin säätiöihin ja toiminnallisiin
säätiöihin. Apurahoja jakavat säätiöt
ovat yleisiä kulttuurin, tieteen ja taiteen
aloilla ja ne toteuttavat sääntöjensä
mukaista tarkoitustaan jakamalla apurahoja ja avustuksia pääomansa tuotosta.
Toiminnalliset säätiöt taas ovat yleisiä
esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla
sekä sivistys- ja opetusalalla, ja ne
toteuttavat tarkoitustaan oman toimintansa kautta.
Aatteellisin perustein toimivat ja
yleistä hyvää edistävät säätiöt ovat pääsääntöisesti verotuksessa TVL 22 §:ssä
tarkoitettuja yleishyödyllisiä yhteisöjä.
Yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuus on muita yhteisöjä suppeampi,
sillä ne ovat verovelvollisia ainoastaan
saamastaan elinkeinotulosta sekä niin
sanottua kiinteistötulosta. Muut tulot
ovat yleishyödyllisille yhteisöille verovapaita. Myös lahjoitukset ja testamenttisaannot ovat yleishyödylliselle yhteisölle

verovapaita.
Säätiölain muutoksilla voi olla välillisiä vaikutuksia
säätiöiden verotukseen, vaikka verosäännökset eivät
uudistuksessa muutukaan.
Toiminnallisten säätiöiden
mahdollisuus liiketoiminnan
harjoittamiseen laajenee
Useat toiminnalliset säätiöt harjoittavat
toimintaa, jota on pidetty verohallinnon
toimesta veronalaisena elinkeinotoimintana. Toiminnallisten säätiöiden toiminta
sisältää usein erilaisten palveluiden,
kuten sosiaali- tai koulutuspalveluiden
myyntiä kunnille ja kuntayhtymille.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden myyntiä
ostopalvelusopimuksin julkishallinnolle
on pidetty pääsääntöisesti elinkeinotoimintana myös yleishyödyllisillä yhteisöillä. Koulutustoiminnan verokohtelu
muun kuin lakisääteisen ja valtion varoin
tuettavan koulutustoiminnan suhteen on
kiristynyt viime aikoina uuden oikeuskäytännön myötä, ja tällainen koulutustoiminta on katsottu elinkeinotoiminnaksi
usein myös yleishyödyllisillä yhteisöillä.
Elinkeinotoimintana pidetään yleishyödyllisillä yhteisöillä yleensä toimintaa, jota
harjoitetaan kilpailutilanteessa markkinoilla käyvin hinnoin.
Uuden säätiölain myötä mahdollisuus
liiketoiminnan harjoittamiseen laajenee
ja säätiöt voivat uuden lain voimaantulon
jälkeen harjoittaa suoraan lain nojalla liiketoimintaa säätiön säännöissä määritellyn
tarkoituksen toteuttamiseksi sekä säännöissä määrättyä muuta liiketoimintaa
varsinaisen toimintansa rahoittamiseksi.
Huolimatta säätiölain muuttumisesta
sallivampaan suuntaan liiketoiminnan
harjoittamisen suhteen, voi säätiön harjoittama laajamittainen elinkeinotoiminta
edelleen vaarantaa säätiön yleishyödyllisen aseman verotuksessa. Asiaa
arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti kokonaisharkintaan perustuen,
eikä mitään euro- tai prosenttimääräisiä
rajoja sille, milloin elinkeinotoiminta on
liian laajaa, ole mahdollista antaa. Jos
harjoitettu elinkeinotoiminta liittyy läheisesti säätiön yleishyödyllistä tarkoitusta
toteuttavaan toimintaan, on kynnys
säätiön katsomiseen yleishyödylliseksi
alhaisempi. Tällöinkin säätiöllä on kuitenkin oltava riittävästi myös yleishyödylliseksi katsottavaa toimintaa, jotta sitä
voidaan pitää yleishyödyllisenä.
Apurahoja jakavien säätiöiden
asemaan ei tulossa muutoksia
Apurahasäätiöt harjoittavat usein sijoitustoimintaa, jonka tuottoja ne jakavat
avustuksina ja apurahoina sääntöjensä
mukaisiin, yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Uutta säätiölakia koskevan hallituksen
esityksen mukaan säätiön varainhoidon
on oltava suunnitelmallista (nykyisen
säätiölain mukaan varmaa ja tuloa
tuottavaa). Muutos ei vaikuttane säätiön
sijoitustoiminnan luonteen arviointiin
verotuksessa. Yleishyödyllisen yhtei-
sön harjoittama sijoitustoiminta on siis
edelleen pääsääntöisesti verovapaata
TVL-toimintaa.
Vaikka laajaakaan sijoitustoimintaa ei
lähtökohtaisesti pidetä yleishyödyllisen
yhteisön elinkeinotoimintana, voi sijoitustoiminnan harjoittaminen johtaa yleishyödyllisen aseman menettämiseen, jos
sijoitustoiminnasta muodostuu yhteisön
keskeinen toiminnan muoto.
Apurahasäätiö ei saa rahastoida
suhteettoman suuressa määrin tulojaan,
vaan niitä tulee käyttää riittävästi vuosittain säätiön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Kysymys siitä,
kuinka paljon varoja apurahasäätiön tulisi
vuosittain jakaa sääntöjensä mukaisiin,
yleishyödyllisiin tarkoituksiin ollakseen
yleishyödyllinen, on kuitenkin tulkinnallinen eikä asiaan löydy selvää ohjenuoraa
oikeuskäytännöstä. Yleensä asiaa on
arvioitu useamman vuoden ajanjaksolla, jolloin olennaista on se, että säätiö
jakaa avustuksia ja apurahoja samojen
perusteiden mukaan vuosittain, varoja
ohjataan yleishyödylliseen toimintaan
riittävästi tuottoihin nähden ja tuettavia
yhteisöjä tai tahoja on useita.
Uusi säätiölaki ei rajoita tuki- ja
sukusäätiöiden toimintaa
Uusi säätiölaki selventää kieltoa antaa
säätiön lähipiirissä toimiville taloudel-
lisia etuja, eikä säätiön tarkoituksena
voi enää miltään osin olla taloudellisen
edun tuottaminen säätiön lähipiirille.
Taloudellisen edun antaminen säätiön toimintaan osalliselle on kiellettyä
myös verotuksen näkökulmasta. Jo
mahdollisuus voitonjakoon toimintaan
osallisille estää yhteisön katsomisen
yleishyödylliseksi. Säätiö voi kuitenkin
tehdä toimintaan osallisten kanssa
erilaisia sopimuksia ja maksaa kohtuullisen suuruista palkkaa säätiön hyväksi
työtä tekeville henkilöille. Yhteisön
toimintaan osalliselle suoritettu korvaus
ei kuitenkaan saa olla käypää hintatasoa
korkeampi, eikä yhteisön omistamia
varoja tai tuottamia palveluja saa siirtyä
sen toimintaan osalliselle käypää hintaa
edullisemmin.
Uuden säätiölain mukaan poikkeuksena lähipiirikieltoon olisivat tuki- ja sukusäätiöt, joiden perustamista tai toimintaa uusi laki ei rajoittaisi. Vaikka uuden
säätiölain näkökulmasta tuki- ja sukusäätiöt olisivat siis edelleen hyväksyttäviä,
voivat niiden säännöt ja toiminta olla
verotuksen näkökulmasta ongelmallisia.
Kysymystä siitä, ovatko tuki- ja sukusäätiöt yleishyödyllisiä yhteisöjä, arvioidaan
jatkossakin vain TVL 22 §:n edellytysten
valossa, eikä säätiölain säännöksillä ole
siten vaikutusta asiaan.
Tukisäätiöiden joukossa on varsin
paljon säätiöitä, jotka tukevat taloudellisesti vain yhtä välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä.
Näiden tukisäätiöiden verotukselliseen
asemaan liittyy erityistä tulkinnallisuutta sen suhteen, täyttääkö toiminta
TVL 22 §:n välittömyyden vaatimukset.
Jos tukisäätiön jakama taloudellinen
tuki kohdistuu laajempaan joukkoon
yhteisöjä, jotka harjoittavat välittömästi
yleishyödyllistä toimintaa, on yleishyödyllisen aseman saavuttaminen
säätiölle helpompaa.
Tukisäätiöiden veroasemaan liittyviä
kysymyksiä on viime aikoina nostettu
usein esiin verohallinnon toimesta ja
niitä koskevia muutoksenhakuprosesseja on vireillä eri oikeusasteissa. Tukisäätiöiden onkin suositeltavaa kartoit-
taa omaan toimintaansa ja sääntöihinsä
liittyviä mahdollisia muutostarpeita
ajoissa, sillä käytännössä veroasema
muuttuu lähes aina takautuvasti.
Säätiön toiminnan yleishyödyllisyys
tulisi selvittää säännöllisesti
Jos säätiötä ei katsota enää yleishyödylliseksi yhteisöksi, muuttuu sen veroasema merkittävästi. Säätiö on tällöin
lähtökohtaisesti verovelvollinen kaikesta
saamastaan tulosta. Elinkeinotoiminnan
tuottojen lisäksi siis myös tuloverolain
mukaan verotettavat tulot, kuten sijoitustoiminnan tuotot, ovat veronalaisia.
Säätiö ei voi myöskään vastaanottaa
lahjoituksia tai testamenttisaantoja verovapaasti. Myös mahdollisuus hakea ns.
superyleishyödyllisen yhteisön veronhuojennusta koskee vain säännönmukaisessa verotuksessa yleishyödyllisenä
pidettyjä yhteisöjä. Ikävien yllätysten
välttämiseksi verotuksen muutosten
seuraaminen ja omaan veroasemaan
liittyvien kysymysten pohtiminen aika
ajoin onkin säätiöille suositeltavaa.
LISÄTIETOJA:
Katariina Pöyhönen / Yritysverotus
Ajankohtaista
KAUPPAREKISTERIN JÄRJESTELMÄMUUTOS
Kaupparekisterin käyttöönottamassa uudessa järjestelmässä näkyy vastedes rekisteröintipäivän lisäksi myös
rekisteröintiajankohdan tarkka kellonaika. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi sulautumisissa ja jakautumisissa kun
lasketaan onko konsernisuhde kestänyt antajan ja saajan välillä konserniavustusmenettelyssä edellytetyllä tavalla
koko verovuoden.
Verohallinnolta odotetaan kannanottoa uuden järjestelmäpäivityksen tuomiin tilanteisiin.
Tulkinnoista riippuen voi olla syytä harkita sulautumisen rekisteröintiajankohdan siirtämistä vasta seuraavan
vuorokauden puolelle, jolloin konsernisuhde on antajan ja saajan välillä kestänyt koko verovuoden.
VEROTUSTIETOJEN VAIHTO YHDYSVALTOJEN KANSSA KÄYNNISTYY 2015
•
Suomi ja Yhdysvallat ovat 25.6.2014 allekirjoittaneet sopimuksen verotustietojen vaihdosta. Sopimuksen johdosta
annettava FATCA-laki tulee voimaan 2015 alkupuolella. Sopimus edellyttää suomalaisia rahoituslaitoksia tarkastamaan sekä olemassa olevien että uusien asiakkaiden kytkökset Yhdysvaltoihin.
•
Asiakastarkastuksesta saatu tieto dokumentoidaan ja raportoidaan Verohallinnolle, joka kootusti lähettää relevantit
tiedot Yhdysvaltoihin.
•
Verohallinto tulee FATCA-lain voimaantulon jälkeen julkaisemaan ohjeen raportointia varten.
•
FATCA on ensimmäinen askel kohti globaalia tietojenvaihtoa. OECD:n CRS (Common Reporting Standard) sekä
EU:n virka-apudirektiivi (”EU-FATCA”) tulevat koskemaan yli 50 lainkäyttöaluetta, mukaan lukien kaikki G20-maat ja
EU-jäsenvaltiot. Globaali tietojenvaihto koskien vuoden 2016 verotustietoja alkaa vuonna 2017.
KPMG VAHVISTI ASEMAANSA TIETOTURVA- JA IT-KONSULTOINNISSA
OSTAMALLA TRUSTEQ OY:N
KPMG Oy Ab osti 13.1.2015 Trusteq Oy:n koko osakekannan. Trusteq on suomalainen 45 asiantuntijan identiteetin ja pääsynhallinnan konsultointi- ja ratkaisupalveluita tarjoava yritys, jonka liikevaihto on 5,2 miljoonaa euroa. Yrityksen liiketoiminnan painopiste on mahdollistaa asiakkaiden henkilöstön, kumppaneiden ja muiden sidosryhmien pääsy tietojärjestelmiin
helposti ja turvallisesti yhden salasanan avulla. Palvelutarjonta liittyy henkilöiden digitaalisen identiteetin hyödyntämiseen,
joka puolestaan on keskeisessä roolissa digitalisaatiossa ja sähköisten palveluiden mahdollistamisessa ja kehittämisessä.
Kaupan myötä KPMG vahvistaa strategiansa mukaisesti osaamistaan tietoturvan, identiteetin ja pääsynhallinnan sekä
johdon IT-konsultoinnin osa-alueilla. KPMG:n IT-asiantuntijoiden määrä Suomessa kaksinkertaistuu yli 100 tietoturva- ja
tietoteknologian asiantuntijaan.
KPMG:n Helsingin toimipiste on
nyt Green Office
Helsingin toimipisteemme on saanut Maailman luonnonsäätiö WWF:n Green Officemerkin toiminnastaan ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi. Green Office on toimistoille suunnattu ympäristöjärjestelmä, jonka tavoitteena on organisaatioiden toiminnan
muuttaminen ekotehokkaammaksi.
Lisätietoja: wwf.fi/vaikuta-kanssamme/greenoffice/
Trends in taxation – Coping with
transparency mining royalties
Julkaisussa kerrotaan miten kaivostoimintaa harjoittavien yhtiöiden tulisi valmistautua tuleviin lisääntyviin verotusta
koskeviin raportointivaatimuksiin.
China Outlook 2015
China Outlook 2015 on katsaus Kiinan
talouteen, kiinalaissijoittajien lisääntyneeseen aktiviteettiin maailmalla sekä
Kiinaan suuntautuvien ulkomaisten
investointien kehitykseen vuonna 2014
sekä kuluvan vuoden näkymiin.
Tutustu julkaisuun
osoitteessa:
www.kpmg.com/fi
Tutustu julkaisuun
osoitteessa:
www.kpmg.com/fi
Insights on Real Estate Investment
Trusts – A global overview of
the REIT regimes
Julkaisussa tehdään yhteenveto eräissä
suurimmissa maissa voimassa olevista
kiinteistösijoittamista harjoittavia trusteja koskevista laeista ja verotuksellisista
säädöksistä.
Tutustu julkaisuun
osoitteessa:
www.kpmg.com/fi
KERRO MIELIPITEESI LEHDESTÄ!
Toivomme Sinulta palautetta käsissäsi olevasta
Tax & Legal View -lehdestä. Mielipiteesi on
meille tärkeä, jotta voimme vastata lukijoidemme
toiveisiin ja kehittää lehteä entisestään. Kyselyyn
vastaaminen vie noin 5 minuuttia.
?
?
Vastaa kyselyyn osoitteessa:
www.kpmg.com/fi/TLview-palaute
50 ensimmäiselle vastaajalle postitamme
Ateneumin vapaaliput kahdelle hengelle.
AJANKOHTAISIA TAPAHTUMIA KPMG:LLÄ
24.3.2015
9.4.2015
15.4.2015
6.5.2015
26.5.2015
Viro – veroja pakoon vai liiketoimintamahdollisuus?
Omituiset ja vahingossa alkaneet ulkomaankomennukset
Kansainvälistymisen sudenkuopat
Avainhenkilöiden verotehokkaat palkitsemis- ja sitouttamisjärjestelyt
Tulliseminaari 2015 - EU:n tullilainsäädännön uudistus kolkuttelee ovella
KPMG järjestää myös asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä veroja lakiaiheisia koulutustilaisuuksia, lisätietoja: [email protected]
Ilmoittaudu mukaan ja lue lisää tapahtumista ja koulutuksista verkossa: events.kpmg.fi
ELÄKE- JA
PERINTÖVEROTUSTA
PAKOON PORTUGALIIN?
Teksti: Kirsi Adamsson
P
ortugali on herättänyt viime
aikoina kiinnostusta niin suomalaisten eläkeläisten kuin
varakkaiden omistajayrittäjien
keskuudessa. Portugalissa houkuttelevat suotuisan ilmaston lisäksi epäilemättä myös eläketulojen ja perintöjen
verovapaus.
Portugali - eläkeläisten veroparatiisi,
vaan kuinka kauan?
Portugalissa asuvan henkilön ulkomailta
saatua eläkettä ei veroteta tietyin edellytyksin lainkaan Portugalissa. Tämä Portugalin sisäiseen lainsäädäntöön kuuluva
sääntö on luotu, jotta talousvaikeuksissa
kamppailevaan maahan houkuteltaisiin
ulkomaalaisia eläkeläisiä kuluttamaan.
Esimerkiksi suomalainen eläkeläinen voi
päästä nauttimaan eläkkeen verovapaudesta Portugalissa, kun hän on muuttanut
Portugaliin asumaan, on siellä verovelvollinen sekä hakenut erityisen verostatuksen. Verostatus myönnetään kymmeneksi vuodeksi, ja edellytyksenä on, ettei
henkilö ole asunut Portugalissa muuttoa
edeltäneinä viitenä vuotena. Koska Suomesta maksettavan eläkkeen osalta kyse
on rajat ylittävästä tulotyypistä, on verosopimusmääräyksillä myös ratkaiseva
vaikutus tulon lopulliseen verotukseen.
Suomen ja Portugalin välisen verosopimuksen mukaisesti yksityissektorin
maksamaa eläkettä verotetaan poikkeuksellisesti vain asuinvaltiossa. Näin ollen
Portugalin sisäisen lainsäädännön suoma
verovapaus merkitsee tällaisen eläketu-
lon kohdalla lopullista verovapautta. Mikäli kyse olisi julkisen sektorin eläkkeestä,
Suomella on verosopimuksen mukaan
verotusoikeus lähdevaltiona.
On kuitenkin huomattava, että
tällaisen veroedun saamiseksi muuton
on oltava todellinen ja verosopimuksen
mukainen kotipaikka jatkossa Portugalissa. Se tarkoittaa pysyvän asunnon
lisäksi niin sanotun elinetujen keskuksen
eli henkilökohtaisten ja taloudellisten
siteiden siirtymistä Portugaliin. Koska
Suomen kansalaisia pidetään lähtökohtaisesti yleisesti verovelvollisina Suomessa
vielä muuttovuoden ja kolme seuraavaa
vuotta, on tällaisten olosuhteiden ja verovelvollisuusaseman suunnittelu tehtävä
huolellisesti etukäteen ja arvioitava kokonaisuutta myös mahdollisten muiden
tulojen verotuksen kannalta. Tällaisiin
järjestelyihin liittyy toki myös lainsäädäntöriski. Suomi käy parhaillaan neuvotteluja Suomen ja Portugalin välisen verosopimuksen uudistamiseksi, jotta Suomi
saisi eläkkeiden osalta verotusoikeuden.
Mikäli neuvottelut eivät tuota tulosta,
Suomella on myös mahdollisuus irtisanoa
verosopimus eduskunnan hyväksynnällä.
Esimerkiksi Tanska on irtisanonut verosopimuksensa Espanjan ja Ranskan kanssa
juuri eläkeverotuksen takia.
Perintöä odotellessa
– entä verokarhua?
Myös sukupolvenvaihdosten ja perintöjen verotus on puhuttanut meillä jo
pitkään. Kansainvälisenä trendinä on ollut
LISÄTIETOJA:
Kirsi Adamsson / Perhe- ja kasvuyritykset
ennemminkin perintöveroista luopuminen kuin niiden kiristäminen, kuten meillä
on viime vuosina tehty. Esimerkiksi
Portugali, Ruotsi ja Itävalta ovat luopuneet kokonaan perintöverosta, eikä sitä
kanneta myöskään Virossa, Latviassa,
Slovakiassa eikä Venäjällä. Yksinomaan
perinnönjättäjän muutto Suomesta
perintöverovapaaseen maahan ei kuitenkaan yleensä riitä. Suomella on nimittäin
perintöverotusoikeus, jos perinnönjättäjä,
perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa. Lisäksi Suomella
on perintövero-oikeus aina täällä sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen. Myös
siis perillisten tulisi muuttaa perintöverovapaaseen maahan. Tilanteissa, joissa
perittävä, perillinen ja mahdollisesti myös
osa peritystä omaisuudesta ovat eri
maissa, kansainvälisen kaksinkertaisen
verotuksen riski onkin suuri. Tämä johtuu
myös siitä, että perintö- ja erityisesti
lahjaverotusta koskevat verosopimukset
ovat harvinaisia.
Suomessa on kuitenkin mahdollista
toteuttaa yritysomaisuuden osalta sukupolvenvaihdos monesti hyvin huokeasti,
kun järjestelyyn ryhdytään ajoissa ja se
tehdään suunnitelmallisesti. Perintö- tai
lahjaverotuksen puolella huojennus on
60 prosenttia yrityksen vertailuarvosta.
Verotuksen vertailuarvo voi olla huomattavastikin alhaisempi kuin yrityksen todellinen käypä arvo, ja näin ollen verotus voi
jäädä hyvin maltilliseksi. Sukupolvenvaihdoshuojennusten edellytysten täyttyessä
perintö- ja lahjaveroille voi nykyisin saada
hakemuksesta viisi vuotta korotonta
maksuaikaa, joka yhdistettynä huojennettuihin osinkoihin lisää merkittävästi verojen rahoitusmahdollisuuksia. Hallituksen
vuoden 2015 lisätalousarvioesityksessä
on nyt esitetty maksuajalle pidennystä
seitsemään vuoteen.
§§ LEX
VIEW
§
Delägaravtal
som aktieägarnas
arbetsredskap
M
ed delägaravtal eller
aktionärsavtal avses ett
avtal som aktieägarna i ett
aktiebolag ingår och i vilket
de avtalar om sina inbördes förhållanden
och sitt förhållande till bolaget. Behovet
av ett delägaravtal är inte beroende av
bolagets storlek utan behovet kan aktualiseras i många situationer. Delägaravtal
är att rekommendera särskilt i bolag där
aktieägandet fördelar sig jämnt mellan
två aktieägare, men alltid då det i ett bolag finns flera än en aktieägare är det bra
att utreda behovet av ett delägaravtal.
Genom delägaravtal skapar man
gemensamma spelregler genom vilka
man försöker undvika och skapa klarhet i
problemsituationer som kan uppkomma
i bolaget och i beslutfattande gällande
bolaget. Delägaravtal fungerar som ett
komplement till aktiebolagslagens och
bolagsordningens bestämmelser och
aktieägarna kan i delägaravtal förbereda
sig på situationer som lagen och bolagsordningen inte tar ställning till. Ett väl
genomtänkt och utformat delägaravtal
fungerar som ett effektivt arbetsredskap
för aktieägarna.
Ett delägaravtals innehåll beror på de
mål man strävar till att uppnå med avtalet. Det finns ingen allmänt passande
mall för delägaravtal utan det är viktigt
att avtalet alltid skräddarsys utgående
från aktieägarnas situation och behov
i varje enskilt fall. Därtill får avtalets
innehåll inte vara svårbegripligt, utan det
bör vara utformat så att varje aktieägare
förstår sina på avtalet baserade rättigheter och skyldigheter.
I delägaravtal avtalar man ofta om
bl.a. förvaltningen av bolaget, styrelsens sammansättning, medtagande av
nya aktieägare i bolaget, finansiering
av bolaget, beslutsfattande i bolagets
styrelse och på bolagsstämman,
konkurrensförbud för aktieägarna,
aktieägarnas rätt till information och
deras skyldigheter och uppgifter, t.ex.
arbetsplikt eller skyldighet att investera
i bolaget. Det är även viktigt att avtala
om effektiva sanktioner ifall en part
bryter mot avtalet. Aktiebolagslagen
erbjuder endast få möjligheter att begränsa aktiernas överlåtbarhet, medan
det däremot i delägaravtal är möjligt att
inta flera bestämmelser genom vilka
man strävar till att bibehålla aktieägandet inom en viss ägarkrets.
Även om avtalsfrihet är en stark
utgångspunkt då det gäller innehållet i
delägaravtal måste tvingande lagstiftning, så som arbetsavtalslagens och aktiebolagslagens tvingande bestämmelser, beaktas och avtalets innehåll bör
utformas i ljuset av krav i skatte- och
konkurrensrättslig lagstiftning.
TILLÄGGSINFORMATION:
Johanna Fagervik / Juridiska tjänster
T: 020 760 3939 / E: [email protected]
Tulevaisuus
kuuluu rohkeille
Uusien markkinoiden haasteet? Tarvetta
strategian terävöittämiseen? Muutoksen
läpivienti? Löydämme monimutkaisiin
kysymyksiin selkeät ratkaisut, jotka
auttavat asiakkaitamme luomaan kasvua,
parantamaan suorituskykyä ja hallitsemaan
riskejä. Rohkeus ei ole uhka, kun teet
päätöksiä punnittujen ja perusteltujen
näkemystemme pohjalta.
kpmg.fi