Ihmisoikeusliitto, Selvitys epäiltyjen tai syytettyjen

Ihmisoikeusliitto ry
Dnro 18/2015
Anna-Maija Sorjanen
26.5.2015
1 (11)
[email protected]
Lausuntopyyntönne: 27.4.2015
SELVITYS EPÄILTYJEN/SYYTETTYJEN TIEDONSAANTIOIKEUDESTA SEKÄ OIKEUDESTA
KÄÄNNÖKSIIN JA TULKKAUKSIIN
(Kysymykset perustuvat direktiivin (2010/64/EU) oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin
rikosoikeudellisissa menettelyissä takaamiin oikeuksiin).
Poliisikuulustelut1:
1. Miten käytännössä selvitetään tarvitseeko epäilty/syytetty tulkkausta?
V: Jos hän ei ymmärrä suomen/ruotsinkieltä tai muutoin poliisin havaintojen mukaan ei
osaa sitä riittävästi tai jos hän itse tai hänen mahdollinen avustajansa katsoo, että
tulkkaus on tarpeen, tulkki järjestetään.
2. Miten huolehditaan käytännössä siitä, että epäilty/syytetty saa tarvitsemansa
tulkkauksen?
V: Poliisi tilaa tulkin, joka voi olla myös poliisin omaa henkilökuntaa. Myös avustaja voi
järjestää tulkin.
3. Miten varmistutaan käytännössä siitä, että epäilty /syytetty voi esitutkinnassa käyttää
kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi?
V: Ks. vastaukset edellä.
4. Onko tulkkaus maksutonta syytetylle/epäillylle?
V: On
5. Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä sitä
tarvitsevalle epäillylle/syytetylle? Miten käytännössä taataan tulkkaus viipymättä
(artikla 2:1)?
1
Direktiivin 2010/64/EU artiklat 2 & 4. Ks. myös esitutkintalaki 4:12 ”Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai
saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi, sekä
viittomakielisellä oikeus käyttää viittomakieltä. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen
tulkkausta. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa tarvitsemansa tulkkauksen.”
2 (11)
V: Poliisi tilaa tulkin kuulusteluun automaattisesti etukäteen, ellei ole erityistä aihetta
tästä poiketa kuten esim. avustajan kanssa sovittu, että hän tuo kuulusteluun oman
tulkkinsa. Jos etukäteen ei tiedetä, että henkilö tarvitsee tulkin, kuulustelu
todennäköisesti lykkääntyy riippuen siitä miten nopeasti tulkki on saatavissa.
Oikeudenistunnot2:
1. Miten käytännössä huolehditaan siitä, että epäilty/syytetty saa tarvitsemansa tulkkauksen?
V: Tuomioistuin tilaa tulkin, ellei sovita, että avustaja järjestää tulkin.
2. Miten käytännössä varmistutaan siitä, että epäilty/syytetty voi käyttää oikeudenkäynnissä
kieltä, jota hän ymmärtää ja puhuu riittävästi?
V: Viime kädessä paikan päällä tehtyjen havaintojen perusteella.
3. Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä
epäillylle/syytetylle? ? Miten käytännössä taataan tulkkaus viipymättä (artikla 2:1)?
V: Ei ole. Tiedossamme ei ole, millaisia mahdollisia takeita asiasta on. Käytännössä
harvinaisempien kielten tulkkien löytäminen on hankalampaa kuin yleisempien, ja
mahdollisesti voi johtaa joissakin tapauksissa viiveisiin.
Yleiset kysymykset (koskien koko oikeusprosessia):
1. Kenen vastuulla on määritellä tulkkauksen tarve syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa
välisessä kommunikaatiossa, silloin kun se liittyy suoraan poliisikuulusteluihin tai
oikeusistuntoihin? Miten varmistutaan siitä, että epäilty/syytetty ymmärtää ja puhuu
riittävästi kieltä, jota käytetään tässä kommunikaatiossa?
V: Avustajan tulee päämiehensä näkemys huomioiden määritellä tulkkauksen tarve heidän
välisissään kommunikaatioissa samoin kuin varmistua siitä, että he ymmärtävät toisiaan.
Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä epäillyn/syytetyn ja
hänen avustajansa väliseen kommunikaatioon?
V: Ei suoranaisesti.
2. Miten taataan tulkkaus harvinaisemmille kielille, (joiden osalta ei välttämättä ole olemassa
ammattitulkkeja)?
V: Hyvin harvinaisten kielten tilanteissa voidaan joutua käyttämään kahta tulkkia ko.
kielestä esim. ensin englantiin/ranskaan siitä edelleen suomeen ja päinvastoin. Emme osaa
sanoa, miten tulkkaus näille kielille taataan jos niin tehdään.
3. Onko syytetyllä/epäillyllä mahdollista haastaa päätös siitä, ettei tulkkausta tarjota? Missä
tilanteessa voidaan evätä tulkkaus?
2
Direktiivin 2010/64/EU artiklat 2 & 4. Ks. myös Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (luku 6a, pykälä 2, momentti
3): ”Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä vastaajalla tai asianomistajalla syyttäjän ajamassa rikosasiassa
on oikeus maksuttomaan tulkkaukseen rikosasian käsittelyssä. Tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava siitä,
että vastaaja tai asianomistaja saa tarvitsemansa tulkkauksen.”
3 (11)
V: Käytännössä syytetyn/epäillyn mahdollisuus haastaa kysymyksessä mainittu päätös on
joko tehdä hallintokantelu ylemmälle viranomaistaholle tai kantelu
laillisuusvalvontaviranomaiselle (eduskunnan oikeusasiamies tai valtioneuvoston
oikeuskansleri) ja toisaalta esitutkinnan puutteiden osalta voi kääntyä syyttäjän puoleen tai
asian edettyä käräjäoikeuteen vedota asiaan siellä. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa
tapahtuneiden puutteiden osalta niihin voi vedota mahdollisen muutoksenhaun
yhteydessä. Esitutkinnassa nimenomaista velvollisuutta tehdä kirjallinen päätös
tulkkauksesta ei ole, mutta päätöstä voidaan pyytää esitutkintalain yleissäännöksen (ETL
11:1) nojalla. Jos sellainen päätös annetaan, mikä on harkinnanvaraista, ei siitä ole
muutoksenhakuoikeutta, ellei sitten vedota suoraan perustuslakiin, jolloin
muutoksenhakuoikeuden voidaan mahdollisesti katsoa olevan. Tuomioistuinkäsittelyssä
voisi mahdollisesti pyytää ns. käsittelyratkaisua tulkkauksen osalta, mutta tiedossamme ei
ole sellaisia ratkaisuja. Käytännössä asia pyrittäneen ongelmatilanteessa järjestämään
yleisimmin siten, että avustaja hankkii tulkin.
4. Millä tavalla otetaan huomioon artiklan 63 vaatimus koulutuksesta?
V: Ei ole tiedossamme.
Kääntäminen
Poliisikuulustelut/Esitutkinta:
1. Mitkä asiakirjat tulee kääntää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi? Mitä
asiakirjoja pidetään asian kannalta olennaisina (esitutkintalaki 4:13)?
V: Tämä arvioidaan tapauskohtaisesti. Esitutkinnassa ennen sen ns. loppulausuntovaihetta
poliisi esittää ylipäänsä hyvin niukasti kirjallista aineistoa kielestä riippumatta. Toisinaan
myös tiedon saaminen kirjallisesti siitä teosta, josta henkilöä epäillään, voi olla haastavaa ja
vaatia asianajajan, sillä poliisi ei sellaista tietoa automaattisesti kirjallisesti anna. Tämä
koskee kaikenkielisiä. Mikäli asia on sellainen, että poliisi antaa siitä kirjallisen tiedon
suomeksi, tuskin ongelmaa on sen käännättämisessäkään ainakaan suullisen kääntämisen
osalta. Kirjalliset käännökset tuossa vaiheessa ovat epätodennäköisiä, mutta mahdollisia.
Ns. loppulausuntovaiheessa on käytännössä luultavasti tarpeen, että avustaja arvioi ja
osoittaa mitkä asiakirjat on tarpeen kääntää. Käytännössä tämä tapahtunee useimmiten
siten, että aineistosta käydään neuvottelu päämiehen kanssa siten, että tulkki samalla
suullisesti kääntää keskeiset asiakirjat. Tuossa vaiheessa ainakin ilmennee mahdollinen
kirjallisten käännösten tarve ja avustaja niitä sitten käytännössä tarpeen mukaan hankkii
tai pyytää poliisia hankkimaan.
3
”Jäsenvaltioiden on pyydettävä tuomareiden, syyttäjien ja rikosoikeudellisissa menettelyissä mukana olevien
oikeusalan työntekijöiden koulutuksesta vastaavia tahoja kiinnittämään erityistä huomiota tulkin välityksellä
tapahtuvan viestinnän erityispiirteisiin tehokkaan viestinnän varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet unionissa.”
4 (11)
2. Milloin käännökset on käytännössä toimitettava syytetylle/epäillylle? Mitä tarkoitetaan
käytännössä kohtuullisella ja riittävällä ajalla puolustuksen valmistelemiseen (HE 63/2013,
s. 30)?
V: Vaikea sanoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kun nimenomaisia aikarajoja ei ole.
Käännösten saaminen puolustuksen valmistelun kannalta hyvissä ajoin edellyttää
aktiivisuutta epäilty/vastaajan avustajalta, joka on paras henkilö arvioimaan, mikä on
riittävä aika puolustuksen valmisteluun. Käytännössä avustajat joutuvat hankkimaan
käännöksiä usein itse ja siten joutuvat myös usein ensikädessä vastaamaan niistä
aiheutuvista kustannuksista.
3. Koskeeko oikeus käännöksiin myös epäillyn/syytetyn ja hänen avustajansa välistä
kommunikointia ja miltä osin? Missä ajassa käännökset on toimitettava?
V: Ei nimenomaisesti koske. Käytännössä kustannukset näistä saadaan valtion varoista, jos
epäilty/vastaaja on oikeutettu oikeusapuun tai puolustajan määräykseen, jolloin ne
saatetaan sisällyttää avustajan laskuun tai sitten kääntäjä/tulkki lähettää laskunsa suoraan
oikeudelle.
Oikeudenistunnot:
4. Milloin käännökset on käytännössä toimitettava syytetylle/epäillylle? Mitä tarkoitetaan
käytännössä kohtuullisella ja riittävällä ajalla puolustuksen valmistelemiseen?
V: Haastehakemuksesta toimitetaan käännös käytännössä yleensä haastamisen
yhteydessä. Seuraava asiakirja, jonka tuomioistuin viran puolesta käännättää, on yleensä
tuomio, ellei sitten oikeudesta käännökseen luovuta.
5. Koskeeko oikeus käännöksiin myös epäillyn/syytetyn ja hänen avustajansa välistä
kommunikointia ja miltä osin? Missä ajassa käännökset on toimitettava? Ovatko
käännökset maksuttomia?
V: Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 6 a luvun 5 §:ssä, on nimenomainen säännös
siitä, että tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset tällaisista neuvotteluista korvataan
valtion varoista, jos vastaajan oikeusturva sitä edellyttää.
Yleiset kysymykset (koskien koko oikeusprosessia):
6. Voiko epäilty tai syytetty haastaa päätöksen siitä, että käännöstä ei tarjota? Miten tämä
tapahtuu käytännössä?
V: Esitutkinnan osalta viittaamme siihen, mitä edellä on lausuttu mahdollisuudesta haastaa
tulkkausta koskeva päätös. Käytännössä sen parempia mahdollisuuksia saada myöskään
käännöstä koskevaa päätöstä tai haastaa sitä, ei ole. Avustajat turvautuvat käytännössä
ennemmin siihen, että he hankkivat käännökset itse, mikäli siitä ei aiheudu heille kovin
suuria kustannuksia, joiden takaisinsaaminen on epävarmaa. Mikäli käännettävä aineisto
5 (11)
on laaja, on olemassa varteenotettava riski siitä, että käännökset jäävät saamatta ainakin
riittävän ajoissa tehokkaan puolustuksen takaamiseksi.
7. Tuleeko kaikki ne asiakirjat kääntää, jotka syytetyn/epäillyn on allekirjoitettava
oikeusprosessin aikana?
V: Niitä ei kaikkia tarvitse kääntää eikä käytännössä myöskään käännetä kirjallisesti.
Epäillyn/syytetyn on allekirjoitettava lähinnä omat kuulustelupöytäkirjansa esitutkinnassa,
mitä ennen tulkki kääntää ne hänelle suullisesti. Usein niitä ei käännetä kirjallisesti, vaikka
niitä voidaan tietyissä tilanteissa käyttää todisteina oikeudenkäynnissä.
8. Onko mahdollista luopua oikeudesta käännökseen? Mitä edellytyksiä luopumiselle on
asetettu? Miten käytännössä luopuminen tapahtuu?
V: Kyllä voi luopua oikeudesta käännökseen. Yleensä epäilty/vastaaja itse tai hänen
avustajansa ilmoittaa, ettei käännöstä tarvita, jos niin on. Käytännössä ainoa yleensä
automaattisesti toimitettava käännös on haaste ja syyttäjän haastehakemus.
9. Millä tavalla käännösten ja tulkkausten laatua ja puolueettomuutta valvotaan? Onko
olemassa laaduntarkkailua, ja kuka siitä on vastuussa?
V: Tietojemme mukaan ei ole erityistä tai systemaattista laaduntarkkailua, eikä se ilmeisesti
käytännössä ole erityisesti kenenkään vastuulla, ellei sitten oikeusministeriön.
Oikeusministeriö ymmärtääksemme kilpailuttaa oikeushallinnon käyttämät tulkit ja
kääntäjät tietyksi ajanjaksoksi kerrallaan ja vastuu näiden palvelujen laadusta jää
käytännössä ilmeisesti lähinnä ko. palvelujen tuottajille ja mahdolliseen harkintaan
tarjouksia arvioitaessa ja/tai asetettaessa ehtoja kilpailutuksen yhteydessä. Poliisin
käyttämien palvelujen osalta ei meillä ole tarkempia tietoja.
10. Voiko epäilty/syytetty valittaa käännösten tai tulkkauksen laadusta tai
puolueettomuudesta? Miten käytännössä tämä tapahtuu? Kerrotaanko epäillylle/syytetylle
mahdollisuudesta valittaa?
V: Ei voi valittaa muuten kuin kantelemalla siitä ylemmälle taholle tai yleiselle
laillisuusvalvojalle, eikä valittamismahdollisuudesta kerrota. Oikeudenkäynnissä asiaan voi
vedota muutoksenhaun yhteydessä osana kysymystä oikeudenkäynnin
oikeudenmukaisuudesta.
11. Mitä erityisiä toimenpiteitä on olemassa haavoittuvaisessa asemassa olevien epäiltyjen ja
syytettyjen oikeuksin toteutumisen varmistamiseksi direktiivin johdannon kohdan 274
mukaisesti: Miten oikeudet turvataan:
4
Velvollisuus huolehtia epäillyistä tai syytetyistä henkilöistä, jotka ovat mahdollisesti heikossa asemassa erityisesti
minkä hyvänsä sellaisen fyysisen vamman vuoksi, joka vaikuttaa heidän kykyynsä viestiä tehokkaasti, on edellytys
lainkäytön oikeudenmukaisuudelle. Syyttäjien, lainvalvontaviranomaisten ja oikeusviranomaisten olisi sen vuoksi
varmistettava, että tällaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, esimerkiksi
6 (11)
V: Tietojemme mukaan mitään erityisiä toimenpiteitä ei tätä varten ole.
1) henkilöille, joilla on fyysinen vamma (esim. aistivamma)
2) kehitysvammaisille henkilöille
3) epäillyille/syytetyille lapsille ja/tai heidän huoltajilleen
12. Kirjataanko tulkkauksen ja käännösten käyttö ja niiden muoto ylös? Miten käytännössä
tämä tapahtuu?
V: Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetussa asetuksessa (SK 122/2014) on nimenomainen
säännös koskien tulkkauksen käytön kirjaamista esitutkintapöytäkirjaan. Käytännössä
poliisi kirjaa tulkkauksen käytön kuulustelussa kuulustelupöytäkirjaan. Oikeudenkäynnissä
kirjaamisvelvollisuus on mainittu laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 6 a luvun 4 §:ssä.
Tulkkauksesta, suullisista käännöksistä oikeuden istunnossa ja luopumisesta oikeudesta
käännöksiin on säännöksen mukaan tehtävä merkintä tuomioistuimen pöytäkirjaan tai
ratkaisuun.
Tiedonsaantioikeus
(Kysymykset perustuvat direktiivin 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa
menettelyissä takaamiin oikeuksiin)
Poliisikuulustelut/Esitutkinta
1. Mitä tietoa syytetylle/epäilylle on annettava poliisikuulustelujen yhteydessä? Miten
tiedonanto tapahtuu käytännössä? Millä perusteilla käytännössä tiedonsaantioikeutta
voidaan rajoittaa? Mitä pidetään käytännössä esitutkintalain (4:15) mukaisena erittäin
tärkeänä yleisenä tai yksityisenä etuna? Kuka tekee arvion tiedonsaannin rajoittamisesta?
V: Esitutkintalain säännöksistä ilmenee, mitä tietoja on annettava. Käytännössä oikeuksista
ilmoitetaan poliisihallituksen laatimilla lomakkeilla. Lomakkeet on käännetty monille
kielille. Vapautensa menettäneille on oma lomakkeensa, ja toinen lomake on kohdistettu
rikoksesta epäillyille ja tarkoitettu annettavaksi heille ennen kuulustelua ja alustavaa
puhuttelua. Kummassakin lomakkeessa ilmoitetaan nimenomaisesti mm. että ”teillä on
oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ja oikeus puhua” (nämä oikeudet
on lomakkeessa nostettu otsikkotasolle). Huolimatta esitutkintalain 4 luvun 16 §:n 1
momentin 6 kohdan nimenomaisesta velvollisuudesta ilmoittaa oikeudesta vaieta,
lomakkeissa ei ole mainittu sellaista oikeutta. Sen sijaan tekstin mukaan ”teillä on myös
oikeus olla vastaamatta poliisin kyseistä rikosta koskeviin kysymyksiin”. Käytännössä tiedot
oikeuksista annetaan antamalla kuulusteltavalle kyseinen poliisin lomake.
Kuulustelupöytäkirja usein alkaa siten, että siihen merkitään epäillylle annetun poliisin
lomake, mutta kyseistä lomaketta ei liitetä pöytäkirjaan, joten jälkikäteen sen sisällöstä ei
ole mahdollista varmistua. Allekirjoittamalla kuulustelupöytäkirjan epäilty siten vahvistaa
ottamalla huomioon mahdollisen haavoittuvuuden, joka vaikuttaa heidän kykyynsä seurata menettelyä ja tehdä
itsensä ymmärretyiksi, ja toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nämä oikeudet taataan.
7 (11)
myös saaneensa tiedon oikeuksistaan. Käytännössä esitutkintalain 4:15:n kysymyksessä
mainittuun säännökseen ei käytännössä ilmeisesti juuri vedota, eikä sen soveltaminen ole
kovinkaan helposti, jos lainkaan, puolustuksen kontrolloitavissa. Sen sijaan poliisi vetoaa
yleisesti siihen, että tietojen antamisesta olisi haittaa asian selvittämiselle.
2. Miten käytännössä toteutuu esitutkintalain (4:16) mukainen ”ilmoitus epäillyn oikeuksista”
ja (4:17) ”kirjallinen ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista”, ja (7:10) ”ennen
kuulustelua tehtävät ilmoitukset”? Annetaanko kaikki nämä tiedot? Annetaanko tiedot
kirjallisesti vai suullisesti? Missä vaiheessa tiedot annetaan?
V: Käytännössä poliisi antaa epäillylle lomakkeen, jossa on lueteltu oikeudet (ETL 4:16 ja
4:17). Kuten edellä on mainittu, lomakkeessa ei ole mainittu oikeudesta vaieta vaan sen
sijaan nimenomaisesti oikeudesta puhua. Lomake saatetaan lähettää kuulusteltavalle myös
kirjallisen kuulustelukutsun yhteydessä, mikäli henkilö kutsutaan kuulusteluun kirjallisesti.
3. Miten tiedonsaantioikeus vaikuttaa syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa väliseen
kommunikaatioon? Mitä tietoa on annettava ja mihin mennessä?
V: Käytännössä tietoja annetaan usein vähitellen enemmän tutkinnan edetessä kunnes
ennen tutkinnan päättymistä annettavaa loppulausuntoa varten puolustus saa koko
esitutkinta-aineiston, jos se on kokonaisuudessaan viety pöytäkirjaan. Usein aluksi
annetaan lähinnä vain tieto siitä mistä henkilöä epäillään ja tämä tieto on toisinaan vielä
tuossa vaiheessa melko epätarkka. Toisinaan esitutkinnassa annetaan tietoja puolustuksen
kannalta hyvinkin tyydyttävästi alusta alkaen, mutta se riippuu paljon tapauksesta ja
kyseisen poliisiyksikön toimintakulttuurista. Yleisesti ottaen tiedonsaantioikeus toteutuu
esitutkintavaiheessa heikosti ja puolustuksen kannalta varsin myöhäisessä vaiheessa.
4. Annetaanko muita kuin artiklassa 35 listattuja tietoja syytetylle/epäillylle?
V: Nimenomaisesti annetaan tieto oikeudesta valitsemaansa avustajaan.
Oikeudenistunnot
1. Mitä tiedonsaantioikeudet toteutuvat oikeudenkäynnin aikana? Mitä tietoa silloin on
annettava? Missä muodossa (kirjallisesti/suullisesti)? Missä vaiheessa prosessia?
V: Haastevaiheessa saadaan tieto syytteestä. Jos asiassa on valmisteluistunto, siinä voidaan
saada asiaan lisätietoja. Syyttäjä kertoo asiasta enemmän pääkäsittelyn asiaesittelyssä ja
5
Oikeus saada tietoja oikeuksista 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan
viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden
kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi:
a)
oikeus avustajaan;
b)
mahdollinen oikeus maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan ja edellytykset sen saamiseksi;
c)
oikeus saada syytettä koskevat tiedot 6 artiklan mukaisesti;
d)
oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;
e)
oikeus vaieta.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla säädetyt tiedot annetaan joko suullisesti tai kirjallisesti
sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai
haavoittuvassa asemassa olevien syytettyjen erityistarpeet.
8 (11)
lisätietoja kertyy usein vielä syyttäjän todistelun ja joskus jopa vasta syyttäjän
loppulausunnon yhteydessä, mitä tulee teon yksilöintiin. Syyttäjä voi täsmentää syytettään
koko oikeudenkäynnin ajan, myös muutoksenhakuvaiheessa, ja on osoittautunut, että
pitkässä oikeudenkäynnissä syyte voi muuttua oikeudenkäynnin aikana
puolustusmahdollisuuksien toteutumisen kannalta vahingollisella tavalla.
Syyteharkintavaiheessa, mutta myös oikeudenkäynnin aikana joskus vielä
muutoksenhakuasteessakin, pyydetään usein poliisilta lisätutkintoja, joissa kertyy uutta
aineistoa ja tietoa. Poliisin tulisi lain mukaan merkitä esitutkintapöytäkirjaan sellainen
asiassa kertynyt aineisto, jota ei sen epäolennaisuuden/tarpeettomuuden vuoksi ole liitetty
pöytäkirjaan. Käytännössä näitä merkintöjä jää toisinaan tekemättä ja esitutkinnan
puolueettomuudesta tai asianmukaisuudesta herää sen seurauksena epäilyksiä. Yksi
erityisistä ongelmista liittyy poliisitutkinnan ja esitutkinnan välisen rajanvedon häilyvyyteen
ja siihen, että se on vain poliisin harkinnassa. Lain mukaan asianosaisella on oikeus
esitutkinnassa kertyneisiin tietoihin. Tätä tulkitaan usein siten, ettei
poliisitutkintavaiheessa kertyneitä tietoja ole oikeutta saada. Tämän seurauksena
mahdollisesti puolustuksen kannalta merkityksellistä aineistoa voi jäädä puolustuksen
tiedonsaantimahdollisuuksien ulkopuolelle ja melko usein herää kysymyksiä ja epäilyksiä
esitutkinnan objektiivisuudesta ja avoimuudesta. Asian siirryttyä syyttäjälle, syyttäjä
määrää esitutkintatoimista, mutta syyttäjällä ei ole vastaavaa organisatorista käskyvaltaa
suhteessa poliisiin, joka ei välttämättä noudata syyttäjän määräyksiä.
Tuomioistuinvaiheessa tuomioistuin voi kehottaa syyttäjää teettämään asiassa
lisätutkinnan (ns. esitutkinnan täydentäminen), mutta myöskään tuomioistuin ei voi
velvoittaa poliisia siihen. Tuomioistuimessa voidaan esittää myös ns. editiovaatimus
vaatimalla, että esim. poliisi velvoitetaan esittämään jokin asiakirja. Tuo asiakirja täytyy
kuitenkin osata ainakin jollain tavoin yksilöidä ja tietää sen olemassaolosta sekä osata
perustella sen mahdollinen relevanssi todisteena asiassa. Lisäksi poliisin kieltäytyessä
esittämästä jotain asiakirjaa, asianosainen voi vaatia, että se tekee kieltäytymisestä
päätöksen, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen. Siinäkin tapauksessa on osattava yksilöidä
se asiakirja, jota pyydetään. Hallinto-oikeustie tietojen saamiseksi samaan aikaan yleisessä
tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä on pitkäkestoinen ja tehoton
tiedonhankintakeino puolustautumisen kannalta.
2. Miten tiedonsaantioikeus vaikuttaa syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa väliseen
kommunikaatioon? Mitä tietoa on annettava ja mihin mennessä?
V: Avustajan tulee osaltaan vaikuttaa siihen, että päämies on perillä oikeuksistaan ja auttaa
häntä pääsemään niihin.
3. Annetaanko muita kuin artiklassa 3 listattuja tietoja syytetylle/epäillylle?
V: Nimenomaisesti annetaan tieto oikeudesta valitsemaansa avustajaan.
Oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä (letter of rights, artikla 4)
9 (11)
1. Mitä tietoa (oikeuksista) ilmoitus sisältää? Mitä tietoa oikeuksista on ilmoituksessa, joka
koskee pidätettyä/vangittua lasta?
V: Tietoa oikeudesta tulla kohdelluksi asianmukaisesti, oikeudesta tarvittaessa
tulkkaukseen ja käännöksiin, oikeus saada tietää vapaudenmenetyksen syy, oikeudesta
saada tietää säilytystilan oloista, oikeudesta saada ilmoittaa vapaudenmenetyksestä
lähisukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, oikeudesta saada perushuoltoa, oikeudesta
saada tietää siirtämisestä toiseen paikkaan, oikeudesta vaatetukseen, oikeudesta lepoon,
oikeudesta ruokailuun, oikeudesta ulkoiluun, oikeudesta omaisuuteen, oikeudesta
terveydenhuoltoon, oikeudesta kirjeenvaihtoon ja puheluihin, oikeudesta tapaamisiin,
oikeudesta muutoksenhakuun, ilmoitukset rikoksesta epäillylle (oikeus avustajaan, oikeus
olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ja oikeus puhua, kielelliset oikeudet,
oikeus saada tieto esitutkinta-aineistosta poikkeuksin); tietoa vangitsemisasian käsittelystä
ja oikeudesta esittää tuomioistuimelle vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä,
tutkintavangin lisäoikeuksista (oikeus tulla kuulluksi sijoituspaikasta ennen siitä
päättämistä ja oikeus mahdollisuuksien mukaan seurata mediaa ym. sekä oikeus osallistua
jumalanpalveluksiin); ulkomaalaislain perusteella säilöönotettujen oikeuksista; ilmoitukset
kiinniotetulle, jota pyydetään luovutettavaksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla;
sekä tiedot vapautensa menettäneen velvollisuuksista (velvollisuus alistua tarkastuksiin,
antaa henkilötuntomerkit yms.). Lapsia koskien ei ymmärtääksemme ole erityistä
ilmoitusta, mutta yleisessä ilmoituksessa on kappale, jonka mukaan poliisin on
lähtökohtaisesti ilmoitettava sosiaaliviranomaiselle alle 18-vuotiaasta vapautensa
menettäneestä.
2. Missä vaiheessa ilmoitus annetaan epäillylle/syytetylle?
V: Käsityksemme mukaan ilmoitus annetaan kiinnioton jälkeen, kun hänet on tuotu poliisin
tiloihin. Lainvalmistelun yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta totesi mietinnössään (LaVM
7/2014) olevan riittävää, että ilmoitus annetaan kiinniotetulle epäillylle, kun hänet tuodaan
poliisilaitokselle.
3. Miten varmistetaan se, että oikeuksia koskeva ilmoitus on laadittu selkeällä ja helposti
ymmärrettävällä kielellä? Miten varmistetaan se, että epäilty/syytetty ymmärtää sisällön?
V: Poliisilta saadun tiedon mukaan vapautensamenettäneiden oikeuksia koskeva ilmoitus
on laadittu 15 eri kielellä. Suomenkielinen versio on seitsemän (7) sivua pitkä teksti
oikeuksista, ja se on kohdistettu erilaisille ihmisryhmille. Sen ymmärrettävyys ei
välttämättä ole paras mahdollinen jo pituutensa ja lainsäädäntöön perustuvien
ilmoituksessakin mainittujen oikeuksiin sisältyvien poikkeuksien vuoksi. Rikoksesta epäillyn
oikeuksia koskeva ilmoitus on poliisilta saadun tiedon mukaan laadittu 10 eri kielellä ja
pituudeltaan noin puolitoista (1,5) sivua. Mikäli kyseinen lomake annetaan vasta
kuulustelun alkaessa tai vain vähän sitä ennen, kuten ilmeisesti joskus tapahtuu, voinee
kyseenalaistaa epäillyn todellisen mahdollisuuden ymmärtää oikeutensa ja käyttää niitä.
10 (11)
Artikla 6: Oikeus saada tietoa syytteestä
1. Mitä tietoja annetaan epäillylle/syytetylle rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään?
Missä muodossa tieto annetaan (kirjallisesti/suullisesti)? Missä vaiheessa oikeusprosessia
tieto annetaan?
V: Ks. vastauksemme edellä tiedonsaantioikeudesta esitutkinnassa ja oikeudenistunnoissa.
2. Miten epäiltyjä/syytettyjä tiedotetaan muutoksista koskien epäilyä/syytettä?
V: Syyttäjä ilmoittaa teonkuvauksen muutoksesta kirjallisesti, mutta muutoksista koskien
tosiseikkoja joista hän on ilmoittanut vain suullisesti, hän saattaa ilmoittaa suullisesti.
Poliisin osalta varsinainen konkreettinen epäily paljastuu valitettavan usein riittävällä
tarkkuudella vasta esitutkinnan päättyessä, loppulausuntovaiheessa. Esitutkintalain 4 luvun
9 § sisältää velvollisuuden ilmoittaa mahdollisimman nopeasti, jos henkilön asema
esitutkinnassa muuttuu.
Oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon (artikla 7)
1. Mihin todisteaineistoon syytetyllä/epäilyllä on oikeus tutustua (esim. asiakirjat, valiokuvat,
audiotallenteet, videot, yhteenvedot)?
V: Esitutkinnassa kertyneeseen aineistoon, joita voivat olla mm. asiakirjat, valokuvat,
telekuuntelulitteroinnit, videot ja poliisin esitutkintapöytäkirjaan laatima selostus asiasta
(johdanto)
2. Missä vaiheessa oikeusprosessia epäilty/syytetty voi tutustua aineistoon?
V: Käytännössä usein vasta esitutkinnan päättyessä loppulausuntovaiheessa.
3. Missä tilanteessa voidaan kieltää/estää tutustuminen aineistoon? Kuka tekee päätöksen
asiasta?
V: Koko esitutkinnan ajan voidaan käytännössä kieltää/estää tutustuminen aineistoon,
vaikka aina niin ei tehdä. Päätöksen asiasta tekee tutkinnanjohtaja, joka yleensä on poliisi.
V: Yleisesti artiklan 7(1) osalta toteamme, että käsityksemme mukaan
vangitsemiskäsittelyissä ja niitä ennen saatavat tiedot eivät usein ole riittäviä
vapaudenmenetyksen laillisuuden tehokkaaksi riitauttamiseksi, eikä kansallinen
lainsäädäntömme nähdäksemme sisällä ainakaan selvästi direktiivin säännöstä vastaavaa
sääntelyä.
1.
a)
b)
c)
d)
Millä kielellä on annettava:
tieto prosessuaalisista oikeuksista
oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä
tieto syytteestä/epäilystä
asiaan liittyvä aineisto
V: Epäillyn/vastaajan ymmärtämällä kielellä kuitenkin siten, että kohdissa c) ja d) mainitut
tiedot voidaan antaa myös ”kääntämällä” ne suullisesti.
11 (11)
2. Onko olemassa jokin menettely, jolla turvataan epäillyn/syytetyn oikeus haastaa
tiedonsaannin epääminen koskien näitä tietoja (a, b, c, d)?
V: Ei ole mitään sellaista menettelyä, josta emme olisi edellä jo maininneet.
3. Pidetäänkö näiden tietojen annosta virallisesti kirjaa (merkitään virallisesti ylös):
a) tieto prosessuaalisista oikeuksista b) oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä
c) tieto syyttestä/epäilystä d) asiaan liittyvä aineisto?
V: Näiden tietojen antaminen tulisi kirjata esitutkintapöytäkirjaan ja suurimmalta osaltaan
kuulustelupöytäkirjaan (asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista (SK 122/2014)).
Mitä erityisiä toimenpiteitä on olemassa haavoittuvaisessa asemassa olevien epäiltyjen ja
syytettyjen oikeuksin toteutumisen varmistamiseksi? Miten oikeudet turvataan:
1) henkilöille, joilla on fyysinen vamma tai aistivamma
2) kehitysvammaisille henkilöille
3) epäillyille/syytetyille lapsille ja/tai heidän huoltajilleen
Miten varmistetaan, että nämä henkilöt saavat tiedot seuraavista asioista helposti
ymmärrettävästi: a) tieto prosessuaalisista oikeuksista b) oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen
yhteydessä c) tieto syyttestä/epäilystä d) asiaan liittyvä aineisto?
V: Tiedossamme ei ole erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin edellä mainittujen ryhmien
tiedonsaantioikeuden toteutuminen. Ilmeisesti tämä käytännössä jää avustajan huolehdittavaksi.
Helsingissä 26. päivänä toukokuuta 2015
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Asianajaja Satu Wartiovaara
Asianajotoimisto Turku & Wartiovaara
Helsinki
LIITTEET:
Epäilty ilmoitukset Pohalta 25.5.2015.docx
Vapautensa menettäneen oikeudet… saatu Pohalta 22.5.2015.pdf
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden
toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessioikeuden
asiantuntijaryhmässä.