04° 2010 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry

Transcription

04° 2010 - Suomen Viittomakielen Tulkit ry
k i e l i s i lta
suomen
viittomakielen
tulkit
ry
04° 2010
2
Kielisilta
issn 1797-4739
Julkaisija
Suomen Viittomakielen Tulkit ry
Toimitus
Kielisilta, Suomen Viittomakielen Tulkit ry c/o Halkosaari,
Mannerheimintie 94 A 30, 00250 Helsinki, puh. 040 730 3755,
[email protected], www.tulkit.net/kielisilta-lehti
Palautusosoite
Eveliina Sipilä, Myllykyläntie 14 B 4, 62100 Lapua
Päätoimittaja
Liisa Halkosaari, [email protected]
Toimitussihteeri
Ada Trogen, [email protected]
Toimittajat
Sanna Ala-Sippola, Terja Hannola, Minttu Laine, Emilia Norppa
Toimittajien osoitteet ovat muotoa [email protected].
Editori
Kaisa Markkula, [email protected]
Kuvankäsittely
Kaisa Snellman
Oikoluku
Sirpa Lotsari
Markkinointi
Toimitus, [email protected]
Taitto ja ulkoasu
Kairo Graphics Oy
Paino
Picaset Oy, Höyläämöntie 18 A, 00380 Helsinki
Paperi
Sisus: 100 g G-print, kannet: 170 g Multiart Silk
Osoitteenmuutokset
Kielisilta postitetaan jäsenille Akavan Erityisalojen jäsenrekisteriin
ilmoitettuun osoitteeseen. Jos olet AE:n jäsen, tee osoitteen- ja nimenmuutosilmoitus AE:n jäsensihteerille tai jäsenyyssivuilla osoitteessa
www.akavanerityisalat.fi. Muut tilaajat voivat tehdä muutosilmoituksen
SVT:lle osoitteeseen [email protected].
Aineistopäivä, ilmestymispäivä
01/2011 aineistopäivä 9.2., ilmestyy 11.3.
02/2011 aineistopäivä 27.4., ilmestyy 27.5.
03/2011 aineistopäivä 31.8., ilmestyy 30.9.
04/2011 aineistopäivä 16.11., ilmestyy 16.12.
Kielisilta ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Lehtitilaukset
[email protected]
Kestotilaus 30,00 euroa, kappalehinta 9,50 euroa (+postituskulut)
Kannen kuva
tekniikka: valokuva
tekijä ellen andersson
Vi hade en stor asp på gården när jag var liten. Alltid då jag behövde dra mig tillbaka en stund och fundera över livets gång var det
upp i den jag klättrade. Vi flyttade bort och jag måste ta farväl av
min asp, men jag har ändå fortsatt att älska träd och fascineras av
dem. I fotograferingen har jag hittat ett sätt att vara konstnärlig och
kan samtidigt fånga ögonblick som berör mig. Det ger bra balans åt
mitt arbete som tolk där jag måste släppa taget om varje stund för
att kunna bearbeta nästa.
Lehdessä esiintyvien yksittäisten kirjoittajien esittämät mielipiteet
eivät välttämättä vastaa SVT ry:n virallista kantaa.
jäsenmaksut 2010
Varsinainen jäsen
Kannatusjäsen
1,3 % päätoimen palkasta maksetaan Akavan Erityisaloille.
Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi
Henkilöjäsenet
35 €/vuosi. Lasku lähetetään.
Opiskelijajäsen
Yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt
70 €/vuosi. Lasku lähetetään.
0 €/vuosi.
Mikäli työssäoloehto täyttyy, opiskelija maksaa tuloistaan 1,3 %
Akavan Erityisaloille. Lisätiedot: www.akavanerityisalat.fi
Kielisilta 04/2010
Toimitukselta
02 Kannen kuva
03 Toimitukselta
04 Puheenjohtajan palsta
Vaikuttaminen alkaa vaikuttaa
05 Hallituksen kuulumisia
21. kerta toden sanoo
06 Ajankohtaista SVT:ssä
Mielet kielellään Tampereella
MITÄ KELAAT?
08
12
13
13
15
16
Kelalta riittää kysyttävää
Rakkaan lapsen monta nimeä
Alkeellinen vai priima?
Kelan termit hanskassa
Oliko sitä elämää Kelan jälkeen?
Ammatillisuutta kommunikaatio-opetuksen
järjestämiseen
18 Tulkkaus terveydenhuollossa
Tulehduskipulääkettä!
20 Tulkkaus terveydenhuollossa
Monta keinoa parantaa laatua
23 Ammattietiikka
Vaitiolovelvollisuus mietityttää
24 Edunvalvonta
TES on kehittyvä prosessi
25 Ajankohtaista
26 Järjestelmän armoilla?
27 Koulutus
Uusia makuja olut- ja tulkkausrintamalla
29 Koulutus
Hup Holland!
31 Lue minut
kuva ville seppänen
Arvon kanssakärsijät, olemme voiton
puolella. Syksy on jälleen kerran kääntynyt
talveksi, ja kohta päivä alkaa pidentyä.
”Kela-aikaa” on takana melkein neljä kuukautta. Raportointi sujuu jo.
Ei syksy sentään pelkkää kärsimystä
ole ollut, vaikka melankoliaan taipuvaisina
näin saatammekin ajatella. Pimeän maan
pimeä kansa on kaikesta huolimatta ollut
jälleen aktiivinen! Tästä on todisteena SVT:n
opintopäivät, jotka järjestettiin Tampereella
lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Samana
viikonloppuna yhdistyksemme syyskokouksessa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtaja.
Muutaman sivun päässä löytyy lisää tietoa
opintopäivistä herkullisine yksityiskohtineen.
Tämän lehden teemaksi on valittu,
syystäkin, Kela-prosessi. Olemme edelleen
siirtymävaiheessa, mikä tarkoittaa kuukausittaisia ajankohtaistiedotteita, muuntuvia
toimintaohjeita, kysymyksiä ja termisekamelskaa. Kielisilta pyrkii selventämään
termejä ja penkoo vastauksia jäsenten
kysymyksiin. Tsekidaut!
Vuoden viimeisen Kielisillan ilmestymisen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille rentouttavaa joulun aikaa. Ottakaa
iisisti, ja syökää D-vitamiinia. Joululoma
häämöttää jo!
Emilia
3
p u heenjohtajan palsta
4
Vaikuttaminen
alkaa vaikuttaa
Tajusin noin vuosi sitten tehdä päätöksen, että SVT saa
jatkaa matkaansa eri suuntaan kuin minä. Kuusi vuotta
vaikuttamista alkaa vaikuttaa. On aika antaa tilaa uusille
näkökulmille ja uudenlaiselle otteelle, pyyhkiä pölyjä ja
vaihtaa huonekalujen paikkaa.
TEKSTI Liisa Halkosaari KUVA Antti Halkosaari KUVITUS Eemeli Nieminen
Y
hdistys on viime vuosina profiloitunut edunvalvonnan ohella
varsin vahvasti ammattitaidon
ja laadun puolestapuhujana.
Tämä on saattanut vaikuttaa ylimieliseltä tai
tuomitsevalta. Myönnän, että diskurssi on
perisuomalaiseen tapaan ollut epäkohtiin
puuttuvaa ja positiivisen palautteen osalta
vaikenevaa. Vaikka usean etiikkakeskustelun
lopputuloksena olen päätynyt miettimään
LVI-asentajan uraa, itsensä (ja mielellään
vähän muidenkin) kehittäminen houkuttelee
pysymään alalla.
Valmistuin tulkiksi kahdeksan vuotta
sitten. Jos nyt saisin päättää, niin
a) keskittyisin tulkkikoulutuksessa oikeasti
opiskeluun ja yrittäisin saada siitä irti enemmän kritisoinnin ja riman alittamisen sijaan,
b) pakottaisin itseni tapaamaan kuuroja eri
yhteyksissä,
c) sanoisin ääneen enemmän.
Viimeinen kohta linkittyy vahvasti
palautteeseen. Onneksi nykyään on lähes
automaattista, että tulkkiparit antavat toisilleen palautetta. Muistan itseni tilanteissa,
joissa en ole uskaltanut sanoa kokeneemk i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
malle kollegalle sitä, mikä olisi ollut hyvä sanoa ääneen. En tiedä, miten saisin riittävän
selkeästi muotoiltua toiveen, ettei minulle
tehtäisi samoin. Täten sinut, hyvä nuorempi tai vanhempi kollega, on valtuutettu
Kuka tuota ny olis
pirempähän kattellukkaa?
Tuollaanen häihäräppy, ihime
notta on yhyristys vielä
pystys.
antamaan (rakentavaa) palautetta työstäni
lupaa kysymättä ja milloin tahansa.
SVT:n uudelle puheenjohtajalle toivotan
työhön rohkeutta, diplomaattisuutta, harkitsevuutta, kriittisyyttä ja avoimuutta. Ja
teiltä muilta haluaisin jopa vaatia aktiivisia
yhteydenottoja, rohkaisuja, toiveita, avuntarjouksia ja kysymyksiä uudelle hallitukselle. Ei hallitustyötä muuten voi tehdä.
Ainiin, ja kiitos. Oli upeaa olla SVTaktiivi, en vaihtaisi pois. Enkä oikeastaan
ymmärrä, miten kukaan pärjää alalla ilman
sitä tietomäärää, minkä urani alkuaikana
SVT:stä sain.
Puheenjohtaja kiittää. Osoite
[email protected] ohjautuu
ensi vuonna Johanna Savulahdelle.
Minut saa kiinni Facebookista, sähköpostilla [email protected] ja
kutsumalla itsensä kahville. Kielisillan
sivuilla vaikutan ensi vuonnakin.
hallit u ksen k u u l u misia
5
21. kerta toden sanoo
Ei käytettävissä. Ei käytettävissä. Ei käytettävissä… Varsin tuttu fraasi syyskokouksessa siinä kohdassa, kun puheenjohtajaa ryhdytään hakemaan. Nimiä ja yksitoikkoisia
vastauksia ehdittiin kuulla kaksikymmentä, ennen kuin tärppäsi. Johanna Savulahti.
TEKSTI Liisa Halkosaari KUVA kirsi äijänen
Uusi hallitus vanhoissa lippiksissä: Kati
Kekkonen (ylhäällä vas.), Heidi Kenttälä, Susanna Puurula, Maikki Hakkarainen, Johanna
Savulahti. Milla Rytkönen (alhaalla vas.),
Elsa Lindberg, Salla Vallius, Hanna Törnroos.
Kuvasta puuttuu Terhi Kalliomäki.
T
uleva puheenjohtaja ehti tutustua hallituksen työskentelyyn jo
tänä vuonna yhden kokouksen
verran. Hallitus etsiytyi marraskuisena lauantaiaamuna Helsingin Malmille
Omnivisin toimistoon, josta löytyi jo koristeltu joulukuusi! Pikkujoulukokouksen nimeä
kantava vuoden viimeinen tapaaminen sai
siis mukavan alun. Pitkän asialistan jälkeen
saatiin vatsat täyteen itämaista ruokaa ja
nautittiin aimo annos viittomakielistä kulttuuria Teatteri Totin Meikäläisten muodossa.
SVT on tänä vuonna tilannut kaksi toukokuussa valmistuvaa opinnäytetyötä HUMAKin
opiskelijoilta. Ilona Karilo tutkii Kielisiltaa
ammatillisuuden rakentajana, Minna Turunen
ja Milla Kiiski keräävät itseopiskelumateriaalia tulkeille. Materiaali toivottavasti saadaan
seuraaville syysopintopäiville jakoon.
Yhdistyksen tärkein tiedotusväline on jo
pitkään ollut jäsenlehti Kielisilta. Sen ohella
on käytetty verkkosivuja mm. vapaista
työpaikoista ja alan tapahtumista ilmoittamiseen sekä ammattiin ja yhdistykseen liittyvien tietojen julkaisemiseen. Nopeasti tietoa
on välitetty sähköpostilistojen kautta, ja ne
ovat olleet vapaasti myös yhteistyötahojen
käytössä. Toimintasuunnitelmassa nostettiin
esille tarve lisätä ja selkiyttää tiedottamista,
kenties ottaa käyttöön uusia väyliä.
Suomen Viittomakielen Tulkit ry
kiittää kuluneesta vuodesta ja kaikesta
tehdystä työstä teräviä, huumorintajuisia, kiinnostuvia ja yhteistyötaitoisia
hallituksen jäseniä.
Monien muiden kiitosten muassa
Jertalle kiitos ansiokkaasta tekstien
kommentoinnista, Kirsille upeiden
opintopäivien järjestämisestä, Hannalle
uusien asioiden opettelusta, Martille
paneutumisesta tärkeisiin painopisteisiin, Hettalle verkkopäivityksen tehosta,
Heidille asioiden ääneen sanomisesta,
Essille esityslistojen loihtimisesta pikku
palasista, Eveliinalle postien ja jäsenten
järjestämisestä, Sallalle yhteisyyttä
rakentavasta läpänheitosta. Panoksenne
on ollut tärkeä, jokaisen teistä.
Laita upouuteen kalenteriisi muistiin
kevätkokous! Suomen Viittomakielen
Tulkit ry:n sääntömääräinen kevätkokous järjestetään lauantaina 9.4.2011.
Tarkka paikka, aika ja muut tarpeelliset
tiedot ilmoitetaan tulkit.netissä, Akavan Erityisalojen Yhteenveto-lehdessä
sekä Kielisillassa.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ajankohtaista svt: ss ä
6
Mielet kielellään Tampereella
SVT:n syysopintopäivät 30.–31.10.2010
TEKSTI Salla Vallius KUVAT Hanna Törnroos
ovat väärinymmärrykset enemmän sääntö
kuin poikkeus. Yhdyshenkilöiden ilta jatkui
esityksestä, kommunikaatiosta sekä ajankohtaisista asioista rupatellessa.
Asenne vaikuttaa viestinnässä
Keskittynyttä yleisöä eturivissä
S
VT:n vuotuiset syysopintopäivät
järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Mustasta makkarastakin
tunnettu kaupunki houkutteli
lokakuun viimeisenä viikonloppuna paikalle
lähes 80 viittomakielen tulkkia ympäri
Suomea. Suuren joukkomme piristykseksi
saimme nauttia lauantaina myös kirjoitustulkkien seurasta. Syysopintopäivien
teemaksi valikoitui sanaleikki ”kielellään”,
jolle löytynee yhtä monta tulkintaa kuin
tulkitsijaakin.
”Kielellään” -teema onnistui kuitenkin
punomaan yhteen esitysten kultaisen langan sekä antoi luvan ihmetellä, kummastella
ja jopa oudoksua. Tutustuimme niin kirjoitustulkkien näkökulmiin, viestinnän saloihin
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
kuin lakiasioiden kiemuroihinkin. Sunnuntai
oli viittomakielinen päivä, joten myös
visuaaliset vastaanottotaidot ja kestävyys
tuli testattua.
Vuorovaikutuksessa
väärinymmärrykset ovat arkea
Yhdyshenkilöt ottivat varaslähdön syysopintopäiviin jo perjantai-iltana. Iloisen
tunnelman yhdyshenkilötapaamiselle viritti
Tampereen Työväenteatterin esitys ”Luolamies”, jossa pureuduttiin naisten ja miesten
eroihin ja niistä koituviin kommunikaatioongelmiin. Esitys antoi tehokkaan sysäyksen
yhteen opintopäivien aiheista: vuorovaikutukseen. Kun ihmiset käyttävät eri kieltä,
Opintopäivät käynnistyivät virallisesti lauantaiaamuna Cumulus Pinja -hotellin upeassa
salissa. Ohjelman aloitti Päivi Rönkä, jonka
luento ”Vaikuta ja vaikutu – työvälineitä
toimivaan vuorovaikutukseen” antoi jokaiselle osallistujalle välineitä pohtia itseään
viestijänä. Rönkä toi heti alussa esille, ettei
viestintä kahden ihmisen välillä koskaan onnistu sataprosenttisesti, siksi tulkattukaan
viesti ei voi koskaan välittyä täysin alkuperäisen kaltaisena vastaanottajalle. Viestintätilanteessa asenteen merkitys on suuri.
Toimivan vuorovaikutustilanteen taustalla on
oikeanlainen suhtautuminen viestintätilanteeseen sekä -kumppaniin. Rönkä muistutti,
että vastuu omasta asenteesta on jokaisella
itsellään. Ammatillisuuteemme kuuluu asenteeseen vaikuttaminen etukäteen, mikäli
sellaiseen tarvetta on.
Ryhmäkeskusteluosuuden aikana
mielenkiintoa herättivät pohdinnat muun
muassa keinoista, joilla kirjoitustulkit voivat
ilmaista tulkattavan henkilön äänensävystä
aistittavaa ironiaa. Kiinnostavan parituntisen
päätti Päivi Röngän tiivis paketti aiheesta
statusilmaisu. Tulkkina kannattaa kiinnittää
aika ajoin huomiota siihen millaisen kuva
itsestään antaa sanattomalla viestinnällä:
ilmeillä, kehonkielellä ja kokonaisolemuksella. Onko sinulla suuri ja voimakas vai pieni ja
ajankohtaista svt: ss ä
7
suppea status? Vai osaatko kenties varioida
statuksia tilanteen mukaan?
Tulkin eettisiin sääntöihin
voimme vaikuttaa
Milloin ei tarvitse olla vaiti?
Sunnuntaina äänihuulet saivat lepoa, sillä
kieleksi vaihtui viittomakieli. Päivän ensimmäisenä luennoitsijana estradille asteli Esa
Kalela Kuuloliitosta. Esitys ja sitä seuranneet
keskustelut pohjautuivat Kalelan tekemään
tutkimukseen tulkin etiikasta tulkkaustilanteissa viittomakieli- ja kuulovammaisalalla.
Kalelan alustuksen aikana pohdimme etiikan
ja tulkin eettisten sääntöjen eroa. Etiikkaa
emme voi muuttaa, mutta tulkin eettisiä
sääntöjä voimme pohtia ja kehittää.
Keskustelu jatkui samoissa aiheissa
kuin keväisessä Nordic Seminarissa, jonka
teemana oli Recode your ethics. Päädyimme pohtimaan kuka tai ketkä voivat
päättää tulkin työn pelisäännöistä. Tulkin
etiikasta keskusteleminen ja ajatusten
vaihto on aina antoisaa, toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme tuumista toimiin
ja saamme etiikkakeskusteluihin uusia,
herätteleviä ja raikkaita näkökulmia ravistelemaan vanhoja raameja.
Syysopintopäivien päätteeksi saimme
syventyä viittomakieliseen viestintään
Danny De Weerdtin sekä Tuija Wainion
johdolla. Luento käsitteli vuorovaikutusta toisesta näkökulmasta kuin edellisenä
päivänä kuulemamme Päivi Röngän esitys.
Viimeinen luento kokosikin hyvin syysopintopäivien teeman aiheet yhteen.
Ruokatauon jälkeen lauantain ohjelmaa
jatkoi Kuuloliiton lakimies Pamela Sarasmo.
Hän johdatteli osallistujat ammattieettisten haasteiden eteen esityksellään, jossa
paneuduttiin tulkkien vaitiolovelvollisuutta
määrittäviin lakeihin ja säännöksiin. Sarasmon tulkinnan mukaan työnantajalla sekä
tulkkivälityksellä työnjohtotehtäviä tekevänä tahona on oikeus tietää, missä työntekijät ovat. Hän myös muistutti, että Kelan
astuttua tulkkauspalvelun järjestäjäksi, ei
tulkin vaitiolovelvollisuutta enää määrittele
asiakaslaki vaan julkisuuslaki.
Vaitiolovelvollisuuden voi rikkoa lastensuojelulain tai rikoslain velvoittamana.
Keskustelua sai aikaan holhoustoimilain
kohta, jonka mukaan ilmeisesti edunvalvonnan tarpeessa olevan henkilön asioissa
voi vaitiolovelvollisuuden rikkoa ja kertoa
huolestaan holhousviranomaiselle. Tämä
tarkoittaisi sitä, että tulkki ei voisi kertoa
asiakkaan tilannetta koskevasta huolestaan
totutusti Kuurojen Liiton kuntoutussihteerille vaan ilmoitus tulisi tehdä holhousviranomaiselle maistraattiin.
Lauantai-iltapäivän ja alkuillan tunteina
lukuisat SVT:n jäsenet pääsivät seuraamaan
kutkuttavan jännittävää sääntömääräistä
syyskokousta, jonka nuori hallitus onnistui
vetämään konkareiden avustuksella kunnialla loppuun. Tulevan vuoden hallituksen
kokoonpano saatiin kasaan ja budjetti
hyväksyttyä pienin lisäselvityksin. Hetken
tauon jälkeen iltaohjelma tarjosi vielä mukavia hetkiä tuttujen sekä uusien kasvojen
seurassa. Illan kruunasi interaktiivinen ja
yleisön mukaan tempaava ohjelma: tulkkien
ihka oma Napakymppi, jonka herra X:nä
nähtiin, kukapas muukaan kuin valloittava
Martti Jenu.
Hyvä kielitaito ei yksin riitä
De Weerdt ja Wainio esittelivät ilmiön
”Deaf space”, jonka avulla pystyy havainnollistamaan kuinka viittomakielisen
paikalla olo vaikuttaa siihen, että myös
kuurojen kulttuuriset elementit ovat heti
läsnä tilassa. Samoin kielen ollessa visuaalinen seuraa siitä automaattisesti muutoksia
viestintätilanteeseen.
Erilaiset tilanteet vaikuttavat kielenkäyttöön ja aiheuttavat tulkkaukseen
Päivi Rönkä ja viestinnän tasot
haasteita. Siksi kielenkäyttöä tulisi osata
hallita ja tarvittaessa selittää enemmän, jolloin kontekstin puute korvautuu lisätiedon
murusilla ja tulkkaus helpottuu. De Weerdt
toi esille, ettei toimivaan viestintään riitä
vain hyvä kielitaito, vaan tietoa tarvitaan
sekä kulttuurisista seikoista että asioiden
välisistä yhteyksistä. Toden totta tulkkausta
helpottaisi monessa tilanteessa se, että
asiakas osaisi täydentää lisätiedoilla tulkilta
puuttuvia yksityiskohtia.
Syysopintopäivät antoivat pohdittavaksi monia tuttuja aiheita, joihin toivottavasti
saimme uusia näkökulmia ja ajatuksia niin
luentojen kuin kollegoidemme innoittamina.
SVT:n järjestämillä opintopäivillä on onni
huomata, miten upeaan ja värikkääseen
viittomakielen tulkkien joukkoon saamme
kuulua. Se voimaannuttava tunne on ilo
kokea. Syysopintopäivät hiljenevät, mutta
vain vuodeksi.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
8
m i tä k e l a at ?
Kelalta riittää kysyttävää
”Meidän välitysalueellamme vallitsee käsittämätön tiedonpuute”, kuuluu itärajalta.
Samaa nälkää potee muukin Suomi. Kela on vastannut kysymyksiin eri foorumeilla,
mutta joissain asioissa samaan tiedusteluun on annettu erilaisia vastauksia.
Teksti Minttu Laine kuva kaisa snellman
T
ulkkiporinat ja kyselykierros
SVT:n yhdyshenkilöverkoston
kautta paljastivat, että kysyttävää riittää sekä itse toimintatavoista että palvelua ohjaavista periaatteista.
Vaikuttaakin siltä, että yhtenäisyys eri
välitysalueilla ei ole toteutunut tavoitellulla
tavalla.
Päivitetty tieto ei ole tavoittanut tulkkeja varsinkaan alueilla, joilla ensimmäiset tiedotustilaisuudet pidettiin. Tulkit toivovatkin
lisää tiedotusta suoraan tulkeille vaikkapa
Kielisillan ja Kelan sivujen kautta. Vastauksia on odotettu asiakastiedotustilaisuuksien
ja tulkkien Kelalle toimittamiin kysymyksiin.
Nyt Kela vastaa joukkoon Kielisillan
esittämiä ajankohtaisia kysymyksiä. Lisää
vastauksia on luvassa myöhemmin palveluntuottajille ja asiakastahoille tarkoitetuissa tiedotustilaisuuksissa. Keskustelu ja
tiedotus jatkuu myös Kielisillassa.
Missä vaiheessa on opiskelutulkkauksen
järjestäminen vuodeksi 2011? Huomioidaanko opiskelutulkkauksen välittämisessä opintoala ja tulkkien tulkkausosaaminen kyseiselle alalle?
Opiskelutulkkauksen järjestämistä hiotaan
työryhmässä, jossa ovat mukana sekä
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
palveluntuottajien että välityskeskuksen edustajat. Lähtökohtana on löytää
asiakkaan tarpeisiin parhaiten sopiva tulkki.
Opiskelutulkkauksessa voidaan eri syistä
(asiakas ei ole tyytyväinen, palveluntuottaja
lopettaa) johtuen joutua vaihtamaan tulkkia
lukuvuoden vaihtuessa.
Käytäntöjä koskeva ohjeistus on tarkentunut syksyn aikana, mutta Kela ei ole kuitenkaan tiedottanut asiasta kootusti, niin
että tieto olisi suoraan tulkkien saatavilla.
Miksi? Millä tavalla ja missä aikataulussa
tiedotusta ja päivitystä tullaan tekemään?
Kaikille palveluntuottajille on lähetetty
sähköpostitse ajankohtaistiedotteita, joissa
on tarkennettu annettua ohjeistusta. Sähköpostitse ja välitysjärjestelmän etusivulla
tiedotetaan kiireellisistä asioista. Palveluntuottajien ohjetta päivitetään viimeistään
alkuvuonna 2011, kunhan tulkkauspalvelun
tuottamiseen liittyvät käytännöt on saatu
vakiinnutettua. Kyse on Kelalle uudesta
palvelusta, jossa uusien käytäntöjen ja linjausten muotoutumiseen menee oma aikansa.
Missä järjestyksessä yhden palveluntuottajan tulkit ovat Kelan välitysohjelmassa?
Palveluntuottajan samantasoiset asiakkaan
profiiliin sopivat tulkit ovat satunnaisessa
järjestyksessä.
Miten seurataan välityksen toimintaa ja
yleisen ohjeistuksen toteutusta, välityksen
alueiden välistä ja alueen sisäistä tasapuolisuutta ja tilauskohtaista harkintaa?
Tärkein seurantaväline tähän on asiakkailta
ja palveluntuottajilta saatava palaute. Tarvittaessa tilauksen käsittelyä voidaan tarkastella välitysjärjestelmästä löytyvin tiedoin.
Rekrytointikielto vaikeuttaa yksittäisen tulkin elannon hankkimista. Miksi
palveluntuottajalla ei voi olla reservissä
enemmän tuntityöntekijöitä, kuin mihin
tilaustuntimäärät antavat aihetta?
Palveluntuottaja saa rekrytoida tulkkeja palvelukseensa, mutta Kelan tulkkauspalvelua
tuottavien tulkkien määrää ei ole mahdollista lisätä muutoin kuin Kelan avattua
lisähankinnan. Esimerkiksi tulkkausresurssien lisääminen on mahdollista 31. 12. 2010
asti Pohjois-Suomen alueelle, jossa on koko
syksy kärsitty tulkkipulasta.
Muiden alueiden kohdalla Kela tekee
ratkaisun lisäresurssien hankinnasta, kunhan
saamme kokonaiskäsityksen alueiden tulkkauspalvelun käytöstä. Syksyn 2010 osalta
m i tä k e l a at ?
"Palveluntuottajien ohjetta päivitetään
viimeistään alkuvuonna 2011, kunhan
tulkkauspalvelun tuottamiseen liittyvät
käytännöt on saatu vakiinnutettua."
Kelan vastausten
äärellä
teksti Liisa Halkosaari
Rekrytointirajoitus vaikeuttaa tulkkien
työllistymismahdollisuuksia. Koska
Kela maksaa lähes kaiken Suomessa
toteutettavan viittomakielen tulkkauspalvelun, alalle valmistuvilla tai
ammattiin pitkiltä lomilta palaavilla
ei ole käytännössä mahdollisuutta
työllistyä. Rekrytointirajoitus kaventaa
huomattavasti myös vapautta vaihtaa
työsuhdemuotoa tai työnantajaa. SVT
on erittäin huolestunut tilanteesta ja
ottaa siihen pikaisesti kantaa. Yhdistys
toivoo aiheesta avointa, ratkaisuhakuista keskustelua Kelan ja palveluntuottajien kanssa.
kokonaiskuvan muodostumista on vaikeuttanut lainmuutoksessa ollut siirtymäkausi,
jolloin osa tulkkaustilauksista on välitetty jo
kuntien kautta.
Tulkkitoiveen huomioon ottaminen on
epäyhtenäistä eri välitysalueilla. Yhtäällä
asiakas on saanut toivoa tulkin/tulkit
työpaikkatulkkaukseen. Toisaalla asiakkaan esittäessä tulkkitoiveen, hänelle on
ilmoitettu, että työpaikan on maksettava
tulkkaus. Kuinka välityksiä on ohjeistettu
työpaikkatulkkauksessa?
Asiakkaalle pyritään välittämään tilaukseen
parhaiten sopiva tulkki hänen tilauksessaan
antamiensa tietojen perusteella, kilpailutusjärjestys huomioiden. Työpaikkatulkkauksessa tulkin välitystä voi ohjata tulkilta edellytettävä erityisosaaminen, mutta varsinaista
tulkkitoivetta ei voida ottaa huomioon.
Asiakastiedotustilaisuudessa saadun tiedon mukaan jatkuvan tapahtuman voi välittää yhtenäisenä tilauksena. Välitetäänkö
se tällöin yhdelle vapaana olevalle tulkille
vai hajautetaanko se eri tulkeille? Miksi?
Tilaus voidaan välittää yhdelle tulkille koko
jaksolle, jos se on tarkoituksenmukaista ja
mahdollista.
Voiko tulkki vaikuttaa siihen, kuuluuko hän
tulkkirinkiin vai ei? Alueilla näyttää olevan
erilaisia käytäntöjä. Tulkkeja on muun
muassa nimetty tulkkirinkeihin heidän
tietämättään. Kuurosokean tulkkirinkiin on
myös nimetty tulkki, joka ei tee taktiilitulkkausta. Voiko tulkki ehdottaa tulkkiringin
perustamista tai tulkkauksen järjestämistä
jatkumollisesti?
Tulkkirinkiin nimettyjen tulkkien pitää
sitoutua toimimaan ringissä. Taidoiltaan
sopivan tulkin vetäytymiselle tulee olla
perustelu, josta on erikseen ohjeistettu.
Tulkkirinkiä ei voi muodostaa keskustelematta asiakkaan ja tulkin kanssa. Tulkki voi
ehdottaa ringin muodostamista välityskeskukselle, varsinkin jos asiakas on toivonut
sitä. Asia kuitenkin selvitetään Vammaisten
tulkkauspalvelukeskuksessa yhteistyössä
välityskeskuksen kanssa.
Voidaanko pitkäkestoiseen, tiettyä
osaamista tai kontekstitiedon hallintaa
vaativaan tulkkaukseen luoda tulkkirinki
hoitamaan tulkkausta ja millä perusteella?
Tässä vaiheessa tulkkirinkejä luodaan vain
kommunikaatioon perustuvilla syillä.
Tulkki arvioi, ettei voi tulkata tietynlaisissa
tilanteissa, koska hänen omaisensa on juuri kuollut. Onko tämä Kelan ohjeistuksen
mainitsema hyvä syy kieltäytyä tulkkauksesta? Voiko tulkki kieltäytyä hänelle
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
9
10
m i tä k e l a at ?
välitetystä tulkkauksesta paljastamatta
perustelunsa yksityiskohtia?
Esimerkkiin Kela ei ota kantaa yksityiskohtaisesti, koska kyse on tulkkauspalveluntuottajan työnjohdollisesta asiasta. Tulkki
voi kieltäytyä tulkkaustilauksesta tulkkien
eettisissä säännöissä olevilla perusteilla,
jolloin kieltäytymisessä täytyy kertoa,
mihin eettiseen syyhyn vedoten kieltäytyy
tilauksesta.
Kuinka puhelintulkkaus on järjestetty eri
alueilla? Toteutuuko järjestelyssä kilpailutusjärjestys vai toteutetaanko palvelu
jonkin muun periaatteen mukaan?
Puhelintulkkaukset välitetään tällä hetkellä
yleistulkkauksena kilpailutusjärjestyksen
mukaisesti ensimmäiselle sopivalle ja vapaalle tulkille. Jos asiakas haluaa hoitaa puhelinasioinnin palveluntuottajan toimistossa,
niin silloin tilaus välitetään edellä mainitun
periaatteen mukaan sellaiselle palveluntuottajalle, jolla on toimisto käytössään.
Tulkkien tuntuman mukaan Kela-välityksen
aikana on entiseen verrattuna menty takapakkia tulkkausta koskevan ennakkotiedon
saamisen suhteen. Kuuluuko välityksen
tehtäviin hankkia tarvittava tieto asiakkaalta ja ilmoittaa se tilaustiedoissa?
Välityskeskus selvittää asiakkaalta tulkkaustilaisuuden luonnetta siinä laajuudessa
kuin se on tarpeen, jotta tilaukseen voidaan
välittää tulkki.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
Kelan vastausten
äärellä
teksti Minttu Laine
Tieto, joka riittää tulkkaustilauksen
välittämiseen palveluntuottajalle, ei
välttämättä riitä tulkille ja tulkkauksen
toteuttamiseen laadukkaasti. Asiakas
ei aina tule oma-aloitteisesti kertoneeksi tulkkauksen toteuttamisen
kannalta merkityksellisiä asioita. Siksi
Kelan välityksen tulisi ottaa aktiivisesti
selvää tulkkaukseen liittyvistä yksityiskohdista sekä välityksen onnistumisen
että tulkkaukseen menevän tulkin
näkökulmasta.
Kelan ohjeistuksen mukaan kääntäminen
ei kuulu Kelan tarjoaman tulkkauspalvelun
piiriin. Millä perusteella tämä päätös on
tehty? Kuinka kommentoitte esimerkkitilanteita: asiakas osallistuu kirjallisesti
sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun tai ilmaisee itseään kirjallisesti eri
tarkoituksissa.
Tulkkauspalveluun kuuluu myös pienimuotoisten tulkkaustilanteeseen liittyvien kirjallisten dokumenttien tuottaminen, esimerkiksi lomakkeen täyttäminen, lyhyen viestin
kirjoittaminen. Esimerkkitilanteet kuuluvat
tulkkauspalvelun piiriin, mutta esimerkiksi
kirjan kirjoittaminen viittomakielellä niin,
että tulkki kirjoittaisi, ei enää kuulu tämän
palvelun piiriin.
Missä vaiheessa on ilta- ja viikonloppupäivystyksen valmistelu?
Ilta- ja viikonloppupäivystys on edelleen
valmistelun alla. Päivystyksestä ja sen korvaamisista annetaan myöhemmin tarkemmat ohjeet ja tiedot palveluntuottajille.
Millaista yhteistyötä Vatu-keskus on tehnyt
ja tekee tulkkausalan asiantuntijatahojen
kanssa?
Kela on ollut säännöllisesti yhteydessä
tulkkausalan asiantuntijatahojen kanssa.
Olemme säännöllisesti konsultoineet muun
muassa alalla toimivia palveluntuottajia,
Kuurojen Liittoa sekä tulkkeja kouluttavia
oppilaitoksia.
Ohjaako päätöksentekoa yksittäistä
tilausta koskevissa käytännön asioissa laki
vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta vai laki julkisista hankinnoista?
Molempia lakeja sovelletaan palvelua järjestettäessä.
Mikä asema kielipoliittisella ohjelmalla on
Kelan tulkkauspalvelun tuottamisessa ja
kehittämisessä?
Kela pyrkii ottamaan kielipoliittisen
ohjelman antamat suositukset huomioon
mahdollisuuksien mukaan.
m i tä k e l a at ?
RSVP – Vastausta vaille jääneet kysymykset
Miksi opiskelutulkkauksen lomaan esimerkiksi välitunnille ajoittuva puhelin- tai yleistulkkaus vaatii erillisen tulkkaustilauksen?
Eivätkö tällaiset tilaukset kuormita turhaan
asiakasta, tulkkia ja välitystä, koska tulkki
on jo valmiiksi paikalla?
Ohjeisiin ei ole kirjattu perusteluita esitetyille toimintatavoilla ja periaatteille. Miksi?
Välitysohjelmassa olevien puutteiden vuoksi
kelluviin tulkkauksiin on siirretty tulkkauksia,
joiden olisi pitänyt sijoittua vapaana olevan
tulkin kalenteriin. Onko välittäjiä ohjeistettu
tarkistamaan ohjelmallisen välityksen läpi
pudonneet tulkkaukset ohjelman virhemahdollisuuden vuoksi?
Korvaako Kela palveluntuottajalle ja yksittäiselle tulkille ohjelmavirheestä johtuvan
ansionmenetyksen?
Mitä tarkoittavat käytännössä Kelan
”elämän suuriksi tilanteiksi” kuvaamat
tilanteet, joissa tulkkitoive huomioidaan?
Eivätkö näitä ole perhejuhlien ja intiimien
terveydenhuollon tilanteiden lisäksi monet
asioimistilanteet, esimerkiksi työpaikkahaastattelut ja omaisuutta koskevat
asiointitilanteet?
Kuka ottaa vastuun arvioinnista ja päätöksestä, mikä tilanne on asiakkaalle hänen
elämänsä ”suuri tilanne”, kun asiakas ei itse
saa sitä tehdä?
Mitä tarkoittaa käytännössä ”ohjelmallinen
välitys”? Perustuuko välitys yksinomaan
automatiikkaan vai toimiiko ohjelma Vatuvälittäjän apuvälineenä?
Miten tulkkaustilauksesta tunnistetaan
tarve tulkin erityisestä osaamista? Miten
ohjelma ja välittäjät käytännössä haravoivat
profiileista tulkin, jolla on tilaukseen sopiva
erityisosaaminen?
”Tulkkaus uskontoon liittyvissä tilanteissa
voi olla joko perustason tulkkausta tai
vaativan tason tulkkausta riippuen tilaisuuden luonteesta ja kestosta sekä asiakkaan
roolista kyseisessä tilaisuudessa.” Minkä perusteella vain uskontoon liittyvät tilaisuudet
arvioidaan tämän periaatteen mukaan?
Miksi puhelintulkkausta ei tarjota Kelan
asiakasvastaanotolla?
Valmisteleeko Vatu-keskus jatkossa palvelujärjestelmän toteuttamista ja kehittämistä koskevat päätökset yksipuolisesti vai
yhdessä asiakasjärjestöjen ja palveluntuottajien kanssa?
Miten Vatu-keskus rajaa tai on rajannut
asiantuntijuutensa suhteessa muihin
viittomakielialan ja tulkkausalan tahoihin ja
edustamaan asiantuntijuuteen?
Missä määrin Vatu-keskuksen antama ohjeistus vastaa lakia vammaisten henkilöiden
tulkkauspalvelusta (§ 10): ”Tulkkauspalvelua
järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja
yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä
ja kulttuuritaustansa”?
Kela vastaa
teksti Outi Ollila
Tiedotustilaisuudet ovat vain pieni osa
tiedotustoimintaa. Elokuun lopussa julkaistu "Ohjeet palveluntuottajille" on
kaiken yhteistoiminnan perusta. Kaikki
yksityiskohtaiset asiat käsitellään aina
Kelan ja palveluntuottajan välillä. Yksityiskohtaisia kysymyksiä varten meillä
on sähköpostikanava [email protected], ja
taustatuen palvelunumero 020 63 42
804 on palveluntuottajien käytössä.
Meillä Vatussa vastataan puhelimeen
ja sähköposteihin joka päivä.
Palveluntuottajat eli yritykset,
joiden kanssa Kela on tehnyt sopimuksen, ovat velvollisia seuraamaan heille
jaettuja kirjallisia tiedotteita ajankohtais- ja laskutusohjeita. Suurin ongelma
Kelan näkökulmasta näyttää olevan,
että kaikki palveluntuottajat eivät lue
ohjeistusta ja informoi riittävästi kaikkia palveluksessaan olevia tulkkeja.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
11
12
m i tä k e l a at ?
Rakkaan lapsen monta nimeä
teksti Hannaliisa Finell, Viittomakielialan Osuuskunta Via
– Hei, mulle tuli Vatuun mielenkiintoinen keikka!
– Onpas outoa, että meet Turkuun, vaikket ole LOSU-tulkki!
– Ei tää tullu LOSUsta vaan Evantiasta.
– Ai, onks se kolmannen tahon keikka?
– No ei, vaan ihan tavallinen Kela-keikka, joka oli siellä Innofactorissa!
M
istähän nuo kaksi puhuivat?
Keskustelussa vilisee uusia
termejä, jotka Kela-kausi toi
tullessaan pari kuukautta
sitten ja jotka sulassa sovussa sekoittavat
meidän kuva- ja puva-tulkkien1 keskusteluita.
Pienen kyselytutkimuksen mukaan
Kelan kilpailuttamasta ja keskitettyjen
välitysten käyttämästä välitys- ja raportointiohjelmasta käytetään ainakin nimityksiä
Vatu, Vitu, Vattu, Vatukka, Innofactor, Prime
([prime] ja [praim]), Kelain, Kelanteri, Kelakalenteri ja ihan vaan Kela.
Tutkitaanpa: Kelan koulutuksissa Kelan
edustajat käyttivät ohjelmasta nimeä Vatuohjelma, mikä on aika luonnollista, jotta he
erottavat sen kaikista muista ohjelmistaan.
Vatu on kuitenkin Kelan lanseeraama lyhenne sanalle vammaisten tulkkauspalvelu.
sään he voivat elää täyttä elämää.”
Onko meidän tulkkien siis tarkoituksenmukaista käyttää vammais-sanaa kertoessamme työstämme? Ja pienenä sivuhuomautuksena: Kelan Vatu-keskus sijaitsee
Turussa eikä välitä yhtään keikkaa.
Innofactor oy on sähköisten palveluiden toteuttaja, joka tarjoaa asiakkailleen
”kokonaisvaltaisia ratkaisuja Microsoftympäristössä”, ja yksi näistä ratkaisuista
on INNOFACTOR® Prime™. Jos ohjelmasta
puhutaan sen kehittäjäfirman nimellä, on
väärinymmärryksen riski suuri.
Viassa päätettiin syksyllä käyttää
yleisemmissä keskusteluissa nimityksiä Kelakalenteri ja keskitetty välitys tai Kelan välitys
erotuksena omista sisäisistä välityksistä. Arkikielessä välityksestä kuitenkin saattaa tulla
tekstiviesti: ”Sulla on Kela-keikka tiistaina.”
Käytämmekö viittomakielisten
karttamia termejä?
Miten olisi nimenä Prime?
Uunituoreessa Suomen viittomakielten
kielipoliittisessa ohjelmassa sanotaan:
”Valtio, kunnat, lainsäätäjät, sosiaalipalvelujen tarjoajat ja instituutiot kutsuvat
viittomakielisiä monilla sellaisilla termeillä,
joita viittomakieliset itse eivät käytä: kuulovammainen, kuulovikainen, kuuromykkä
ym. Viittomakieliset kuurot harvoin kokevat
olevansa vammaisia, sillä omassa yhteisösk i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
Koska myös Kela tilaa tulkkausta, vastaanottajalle herää epäilys, onko kyseessä keikka Kelassa vai Kelan keskitetyn välityksen
välittämä yleistulkkauskeikka. Näiden kokemusten valossa kallistuisin suosittelemaan
ohjelmasta nimitystä Prime2 ihan kummalla
tahansa kotimaisella tavalla lausuttuna,
onhan se lyhyt ja ytimekäs erisnimi.
Vaikka rakkaalla lapsella saakin olla
monta nimeä, niin Osmo A. Wiion sanoin:
”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Jotta yhteisellä viestinnälle olisi
edes jotain rahkeita onnistua, haastaisin
kaikki termienmiettimistalkoisiin itseksemme ja kollegojen kanssa johtotähtenä selkeä
viestintä3.
1 kuva-tulkki=kuulovammaisten tulkki,
puva-tulkki=puhevammaisten tulkki
2 pää-, ensimmäinen, virittää, perus-,
ensi-, alku-, primaarinen, ensimmäinen vaihe, saattaa toimintavalmiiksi,
priima, pinnoittaa, maalata pohjamaalilla, aktiivisin tai menestynein
vaihe, ensiluokkainen, jaoton, paras
yksittäinen osa, alkuluku, tärkein,
ensisijainen, oktaavin ensimmäinen
sävel, kukoistus, ykkös-, alku, jakamaton (www.sanakirja.org englanti
> suomi)
3 Viestintä eli kommunikaatio voidaan
ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty
yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin
olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen
ymmärryksen tuottaminen. Erilaisten
viestinnän määritelmien ei tarvitse
välttämättä olla toisiaan poissulkevia
vaan niiden voidaan ymmärtää täydentävän toisiaan. Siten viestinnässä
on samanaikaisesti kyse sanomien
välittämisestä, merkitysten tuottamisesta ja yhteisen ymmärryksen rakentamisesta. (www.fi.wikipedia.org)
m i tä k e l a at ?
ko m m e ntt i
Alkeellinen vai priima?
teksti Sanna Ala-Sippola
Meillä toimittajilla on hulvaton etuoikeus
saada lukea Kielisiltaan tulevat jutut jo
ennen julkaisemista. En voinut olla kiinnittämättä huomiota Hannaliisa Finellin
kirjoituksen toiseen alaviitteeseen.
Mikäli alallamme päädytään käyttämään uudesta Kelan välitysohjelmasta
kirjoittajan suosittamaa nimeä Prime, alaviitteen suomennoksia varmasti tarvitaan
– kuinkas muuten ohjelmalle luotaisiin
viittomanimi? Mihin käännösvaihtoehtoon
tarttuisimme, minkä jalostaisimme viittomaksi? Kääntäminen ei aina ole helppoa:
laajastakin valikoimasta on valittava lähin
mahdollinen kontekstiin sopiva kohdekielinen ilmaus. Olisiko jonkin näiden
prime-sanan suomenkielisten käännösvastineiden viittomakielisestä käännösvastineesta käyttökelpoiseksi viittomaksi?
Mikä kuvaa parhaiten tarkoitetta?
Pääasiasta tietysti on kyse, onhan
välitysohjelma koko järjestelmän tärkein
ja ensisijainen työkalu, eikä ilman ohjelmaa tulkkien välittäminen toimisi. Tosin
eipä ainakaan syksyn alussa tuntunut
toimivankaan; silloin ensi-, alku-, primaarinen eli ensimmäinen vaihe oli silkkaa
virittämistä, kun niinkin perusasia kuin
raportointi ei onnistunut. Priimatavaraa
ei toden totta saatu, ja uuden ohjelman
opettelu ja siitä valittaminen on saanut
tulkkien jakamattoman huomion.
Ohjelmaa on kuitenkin pikkuhiljaa
saatettu toimintavalmiiksi: vikoja on korjattu, ongelmia ratkaistu. Aktiivisin vaihe
on varmaan ollut ohjelman tekijöillä
syksyn mittainen, menestynein vaihe liittynee tulevaisuuteen. Ties vaikka jonain
päivänä edessämme olisi ensiluokkainen
ohjelma ja Suomen tulkkauspalvelujärjestelmän kukoistus.
Termit Kelan
hanskassa
Voiko Kela pistää alamme ammattisanaston uusiksi?
Tätä alan ihmetellä lukiessani Kelan ensimmäisiä
tiedotteita.
teksti Minttu Laine kuvitus alina kulo
L
unkimpi kollega vain hymähtää
ihmetykselleni, mutta minua
risoo rivi riviltä enemmän. Mihin
alaltamme hävisi asioimistulkkaus? Mikä ihme on erityistulkkauspäätös, ja
mitä eroa on yleisö- ja ryhmätulkkauksella?
Miksi kukaan ei perustele termistöön tehtyjä muutoksia? Kuka kaiken tämän keksi
– anteeksi, siis kehitti ja minkä vuoksi?
Alan epäillä itseäni. Olenko tosiaan
niin purkittunut, etten tiedä, mitä tulkkausalan ajantasaiset perustermit ovat? Olisipa
joku Kelasta tullut SVT:n opintopäiville
kertomaan näistä uusista termeistä, jotta
tällainen liikaa hapanta syönyt taipuisi
uuteen kielenkäyttöön.
Lunki kollegani nojautuu taaksepäin,
ristii kätensä rinnalle ja kysyy: ”Noo, mikä
nyt on?”
Ensiksikin ihmetyttää, miksi asioimistulkkauksesta tuli yleistulkkausta.
Asioimistulkkaus on koko käännös- ja
tulkkausalan termi, joka on vakiintunut
viittomakielen tulkkien sanastoon. Asiointi
ja asioimistulkkaus ovat myös asiakkaille
tuttuja ilmauksia.
Viittomakielen tulkkauksessa asioimistulkkauksella on tarkoitettu kaikkea
tulkkausta, joka ei ole opiskelutulkkausta.
Kelan uusi termi yleistulkkaus ei itse asiassa
juuri yleisyytensä vuoksi tarkenna mitään
tai muuta tuttua jaottelua opiskelutulkkaukseen ja alamme asioimistulkkaukseen.
Puhuttujen kielten tulkkauksessa
asioimistulkkaus kattaa viranomaisen
ja yksityishenkilön välisen keskustelun
tulkkauksen. Ehkä Kelan termillä tahdotaan
välttää tulkkauspalvelun rajausta pelkkään
asioimiseen, koska suuri osa viittomakielen tulkkauksesta on muuta kuin viranomaisasiointia. Jos näin on, se ei käy ilmi
Kelan perusteluista, koska niissä todetaan
vain, että yleistulkkaus vastaa ”entistä”
asioimistulkkausta.
Ennen Kela-aikaa yleistulkkauksella
tarkoitettiin useammalle kuin yhdelle
kohdekieliselle tuotettua tulkkausta. Sen
vaihtoehtona oli (varsinkin kuurosokeiden
tulkkauksen piirissä, mutta myös muualla)
henkilökohtainen tulkkaus, jossa kohdek i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
13
14
m i tä k e l a at ?
kielistä tekstiä seuraa vain yksi henkilö.
Samalla tavalla erotettiin tulkkaustehtävät
yleistulkki ja henkilökohtainen tulkki.
Yleistulkkauksen ”korvaajina” Kelan
sanastossa esiintyvät sekä yleisötulkkaus
että ryhmätulkkaus. Ensiksi mainitulla Kela
tarkoittaa suuren tilaisuuden tulkkaamista
useammalle henkilölle, siis ennestään tuttua
yleistulkkausta. Ryhmätulkkaus puolestaan
merkitsee Kela-kielellä ”usealle henkilölle
yhtäaikaa suunnattua tulkkausta”. Turhautuneena kysyn, mitä eroa näillä halutaan
ilmaista ja miksi.
Koska maltti on valttia, kollegani tyytyy
nyökkäämään. Saanko vielä jatkaa?
Toiseksi, en voi olla närpiintymättä
siitä, että työkielet kirjataan profiileihin
epäsymmetrisesti. Kela-kielellä työkieliksi
ilmoitetaan puhutut kielet ja asiakkaalta tai
kolmannelta osapuolelta vastaanotettava
kommunikaatio. Tulkkauskielistä olisi kohtuullista eritellä myös viitotut kielet.
Työkielen määrittelykin on ongelmallinen. Työkieliä ovat Kelan mukaan kielet,
joita tulkki pystyy käyttämään tulkkaustilanteissa. Ammattipiireissä pelkkä kielen
käyttäminen ei kuitenkaan riitä: tulkin on
hallittava työkielensä tulkkauksessa vaadittavalla tavalla. Eroteltaessa työkielten
”suuntaa” tulkkausalalla käytetään termejä
lähdekieli ja kohdekieli. Mihin Kela ne jätti?
Kommunikointimenetelmiksi Kela on
luetellut viittomakielen, viitotun puheen, puhetulkkauksen, kirjoitustulkkauksen ja muut
kommunikaatiotavat. Jos jotain logiikkaa
seurattaisiin, luettelossa olisi viittomakielen
lisäksi puhuttu kieli tai puhe ja viittominen.
Vaihtoehtoisesti jaottelun perustana voisi
olla puhe, jos se määriteltäisiin asiantuntijaryhmän oikeustulkkausta koskevan raportin
mukaisesti: ”Puhe tarkoittaa ajatusten esittämistä puhutulla tai viitotulla kielellä.”
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
Tuntuu epäloogiselta luetella kommunikointimenetelmien joukossa tulkkauksen
eri muodot (puhetulkkaus, kirjoitustulkkaus). Tulkkauksen välityksellä toimiessaankin ihminen kommunikoi jollain kielen
muodolla, johon viestijä sen ”pakkaa” ja
jonka vastaanottaja ”purkaa”, oli se sitten
puhuttua, viitottua, kirjoitettua tai muulla
tavalla toimivaa kieltä.
Viittomakielen tulkkauksen alalla puhetulkkauksella on varsinkin ennen tarkoitettu
viitotun kielen tulkkaamista puhutulle
kielelle. Tämä käyttö on oikeustulkkausta
koskevan raportin määritelmän suhteen
epäjohdonmukaista. Arkikäyttökin saattaa
olla muuttumassa: osa tulkeista käyttää
puhetulkkauksen sijasta mieluummin ilmaisua tulkkaus puhuttuun kieleen tai vaikkapa
tulkkaus suomeksi.
Kela-termistössä puhetulkkaus tarkoittaa tulkkausta, jonka yhtenä osapuolena
on puhevammainen henkilö. Kyseistä työtä
tekevät ammattilaiset käyttävät termejä puhevammaisten tulkkauspalvelu ja
puhevammaisten tulkki. Puhevammaisten
tulkin erikoisammattitutkinnon perusteissa
puhetulkkaus on yksi menetelmä, epäselvän
puheen selventäminen.
Kollegani vaikenee edelleen filosofisesti. Kannustan vielä kerran itseni raviin,
ja huudahdan moitteeni Kelalle. Olisiko
termejä syytä tarkentaa?
Koska Kela kerran laittoi termit uusiksi,
niin se olisi voinut konsultoida tulkkausalan
asiantuntijoita, etujärjestöjä ja asiakasjärjestöjä. Epäilys kiristää otettaan: Entäs jos
gurut ja järjestöt ovat rintamassa uudistuksen takana? Jos näin on, tahdon silti tietää,
miksi termit määritelmineen myllättiin.
Kollegani osoittaa heräilyn merkkejä ja
hänen katseensa on yllättävän terävä. Nyt
on vuoroni kuunnella.
Lähteet
luettu 28. 11. 2010
Kelan käyttämät termit
»» Ohjeet vammaisten tulkkauspalvelun tuottajille vatuit.kela.fi/instancedata/prime_product_intranet/vatu/
embeds/vatustructure/Ohjeet_tulkkauspalvelun_tuottajille_v0.5.pdf
»» vatuit.kela.fi/instancedata/prime_product_intranet/vatu/embeds/
vatustructure/v1.0_palveluntuottajien_ohje_31082010.pdf
»» www.kela.fi > henkilöasiakkaiden
sivut > vammaisten tulkkauspalvelut
Asioimistulkkaus
»» www.tulkit.net/viittomakielen-tulkitsuomessa/ammatti/asioimistulkkausohjeet
»» www.sktl.fi/pdf/asioimistulkin.pdf
Henkilökohtainen tulkkaus
ja yleistulkkaus
»» www.kuurosokeat.fi/materiaalipankki/kuurosokeutta_koskevat_oppaat_
verkossa/tulkkipalveluopas/7_tulkki_ja_hanen_tehtavansa/71_tulkkauksen_lajit
»» www.kuulokynnys.fi/kuulokynnys/
tulkkipalvelut/ohjeita_tulkkaukseen_
liittyen/tilaisuuden_jarjestajalle
Tulkin työkielet
»» www.konftulk.utu.fi/erikoistumiskoulutus/index/Abc2008esite.pdf
Puhe
»» www.kaj.fi/files/104/oikeustulkkauksen_raportti_13.6.08.pdf
Puhevammaisten tulkkaus
»» www.oph.fi/download/111072_puhevammaisten_tulkki_erikoisammattitutkinto.pdf
m i tä k e l a at ?
Oliko sitä elämää Kelan jälkeen?
teksti merja toppi kuva Louise Docker/aussiegall, Flickr.com
J
oskus nuorempana olin aikamoinen joulufriikki. Ja rakastin muutoksia. ”Kivavaa, jotain uutta, jotain sinistä, jotain vanhaa, jeeee!”
Sitten, kun vuodet ja keski-ikääntyminen
olivat tehneet tehtävänsä, tajusin, että uusi
merkitsee vaivalloista erilaiseen sopeutumista ja vanha tarkoittaa, että ainoa hyvä
asia on mennyttä. Ja sininen suonikohjuja.
Joulukaan ei tuntunut enää oikein
miltään, ei edes etukäteen. Tulkkauspalvelun järjestämisvastuun siirtyminen Kelalle oli
vähän niin kuin joulu. Ensin sitä odotettiin
vuosi, tai ainakin puoli vuotta, ja sitten
oltiin, että höh, tässäkö tämä nyt oli. Näin
kävi ainakin minulle.
Kelalle siirtymistähän odotimme
vuosikausia. En huolestunut siitä, ennen
kuin kalkkiviivoilla. Vielä keväällä, ennen
pitkää kesälomaa, mietin miten mukavaa on
olla vakiintuneen yrityksen palveluksessa
näinä muutoksen aikoina. Vaikka vaivaa
varmasti on tulossa, niin ainakin saan sen
valmiiksi pureskeltuna, helposti nieltävänä,
ajattelin. Kesälomalta palattuani olin ruskea
ja hyväntuulinen vielä pari viikkoa. Sitten
aivosolukoilleni valkeni, ettei uusi systeemi
voi millään toimia. Vain muutama välitys
näinkin laajalanteisessa maassa kuin Suomineito! Vain muutama työntekijä välityksissä!
Ja koulutuksetkin järjestetään juuri ennen
suurta alkuräjähdystä! Eivätkö ne vieläkään
ole julkaisseet raportointiohjelmaa? Ovatko
ne edes testanneet ohjelmaa sadoilla asiakkailla ja ruuhka-aikojen kuormituksella?
TÄSTÄ EI TULE MUUTA KUIN SANOMISTA.
Keski-ikäinen naisihminen saa aika
hyvin lietsottua itsensä paniikkiin, ihan
työajalla. Pelottavaa. Elokuun loppu tuntui
juoksevan minua vastaan karmit kaulassa,
enkä osannut muuta kuin toivoa parasta ja
pelätä pahinta. Ja lukea kaikki Kelaan liittyvät sähköpostit alusta loppuun ja sitten taas
lopusta alkuun, siltä varalta, että niihin olisi
syötetty kryptisiä viestejä, kuten Beatlesin
levyihin. Ostin lisäksi ison käsilaukun, jonne
varastoin särky- ja närästyslääkkeitä, vesipulloja ja energiapatukoita. Tekisin kaikkeni
turvatakseni myös tulkkiparini elämänhalun
suuren päivän koittaessa.
Syyskuun ensimmäinen aamu valkeni
rauhallisesti. Aurinko ei lähestynyt Jyväskylää liekehtivänä tulipallona. Liikenne oli
normaalin oloista. Ihmisten kasvot eivät
vääntelehtineet tuskasta, ei edes työpaikan
sisäisessä välityksessä. Siirtymisen suuri
varjo ei loppujen lopuksi edes hipaissut
minua tuomiopäivänä, sillä raportoin opiskelutulkkaukset edelleen muilla ohjelmilla.
Olin hämmentynyt. Ja totta kai myöhemmin
myös kevyesti ärtynyt, koska Kelan raportointiohjelma ei toiminut heti, kuten olisi
pitänyt. Mutta hei - oliko se mitään uutta
Windows-käyttöjärjestelmän omistajalle?
Kukaan ei kuollut tai jäänyt valopallon alle
missään päin Suomea. Kerran olin syyskuun
aikana tietoketjun katkeamisen vuoksi
väärässä paikassa oikeaan aikaan, mutta
siitäkin selvittiin vesipullolla ja energiapatukalla. Panikoimisella on puolensa.
Joulussa ja Kela-tsydeemissä on molemmissa hyvät puolensa. Virtuaaliajan hengen virratessa on paperien kanssa tuhraaminen jäänyt pois. Mä vain tulkkaan ja menen.
Rapsaus toimii suhteellisen saumattomasti
ja tiedän oman aikatauluni yllättävän pitkälle - ainakin periaatteessa. Muutoshan on
päivän sana, mutta niin se on ollut aina. Että
niin... Tässäkö tämä nyt oli?
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
15
16
m i tä k e l a at ?
Ammatillisuutta kommunikaatioopetuksen järjestämiseen
Tulkkauspalveluiden siirto
Kelaan vaikuttaa myös tulkkauspalveluiden ulkopuolella: opetuskenttä on jäänyt lapsipuolen asemaan.
Teksti Ada Trogen kuva D. Sharon
Pruitt/Pink Sherbet Photography,
siin opettamaan tiistaina opitut viittomat.
Edellä mainittu esimerkki on tosielämästä. Hinta-laatu-suhde lienee kohdillaan;
tuskinpa avustaja on kuitannut opetuksestaan tuntipalkkaansa kovempaa liksaa. Turha kai edes sanoa, että perheiden kannalta
tilanne on ongelmallinen. Lukija voi itse
valita tähän tilannetta mielestään parhaiten
kuvaavan laatusanan.
Flickr.com
Kuntien värikkäitä käytäntöjä
ulkkipalveluiden siirtyminen
valtiolle sai monet kunnat
uskomaan, että valtiolle siirtyvät
myös viittomakielen ja viittomakommunikaation opetus. Kappas kuitenkin,
sinne ne jäivät sosiaalitoimiston pöydälle
makoilemaan erilaiset suositukset ja puheterapeuttien lausunnot. Pahimmillaan tilanne
voi luisua siihen, että siellä ne myös pysyvät.
Sen verran sosiaalitoimiston työntekijä
muilta kiireiltään ehtii, että soittaa perheelle:
”Teillä on nyt täällä tällainen viittomaopetuspäätös kymmenelle tunnille. Soitelkaapa
niille viittomaopeille... jaa, ei meillä täällä ole
yhteystietoja.” Parhaimmassakin tapauksessa
virkailijalla on vain jonkinmoinen lista niistä
yrityksistä, jotka ovat aktiivisesti soitelleet ja
markkinoineet itseään kunnalle. Virkailija voi
myös päätyä ratkaisuun, jossa opetuspalveluiden järjestäminen hoidetaan koulunkäyntiavustajilla. Tiistaisin nämä käyvät kunnan
opiston järjestämällä viittomakurssilla ja torstaina työpäivänsä jälkeen paukkaavat perhei-
Kunnilla on värikkäitä käytäntöjä määritellä
viittomaopetuksen tuntimääriä. Viittomakommunikaation alkeiden oppimiseen ja
hallitsemiseen pääsee käsiksi joissakin kunnissa kymmenellä tunnilla, toisissa neljälläkymmenellä. Lukija-ope huomannee tässä
lievähkön eriarvoisuuden kuntien välillä.
On opettajan ja opetuspalveluita
tarjoavien yrityksien eettisen harkinnan varassa päättää, kuka opettaa, mitä ja missä.
Viittomakielen tulkkauspalveluita tarjoavien
yritysten opettajat ovat pohjanneet tämän
eettisen harkinnan jonkin ammatin eettisille
säännöille. Viittomakommunikaatio-opettajilla niitä kun ei ole.
Tulkkipalveluiden siirtyminen Kelaan
saattaa vaikuttaa niin, että opetuspalveluiden tuottaminen ja markkinoiminen
kuntiin muuttuu entistä hankalammaksi,
mutta vaivannäkö ei juuri lisää palveluiden
tuottavuutta. Näin ollen yritykset siirtyvät
tuottamaan palvelua, jonka järjestämiseen
on jo osaamista ja valmiita resursseja.
Meidän ei kuitenkaan ole tyydyttävä
T
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ajelehtimaan Kelan risteilyaluksen luomissa
jälkimainingeissa. Vaatimalla ammatillista
toimintaa omalla alallaan, viittomakielen
tulkit ovat luoneet toimivan tulkkirekisterin,
ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen ammattiin, josta pyritään luomaan
professiota. Miksei myös opetuspuolella
tähdättäisi samaan?
Evantian esitys myös työkalu
sosiaalityöntekijöille
Evantian opetuspalveluita tuottavien
yrityksien edustajat ovat kokoontuneet
yhteen syyskuusta 2008 lähtien ja luoneet
esityksen sopeutumisvalmennuksena
annettavan kommunikaatio-opetuksen
järjestämisestä. Esityksessä on määritelty
opetuksen tuoteryhmät, opettajan vähimmäispätevyysvaatimukset, lisät ja mahdollisen kilpailutuksen kriteerit.
Esitys on luotu kilpailutusta silmällä
pitäen, ja se pyrkii osaltaan edistämään
opetuksen ammatillisuutta ja toimimaan työkaluna myös sosiaalityöntekijöille. Esitys on
tietenkin vain ehdotelma, eikä sitä toistaiseksi käytetä missään. Voisiko se kuitenkin olla
alkuspurtti ammatilliseen toimintaan?
Jos käytät esityksiä keskustelun
pohjana, oman työsi tekemiseen tai
mihin tahansa opetukseen liittyvään,
informoithan siitä artikkelin kirjoittajaa.
Hän toimii mielellään viestinviejänä
Evantiaan.
m i tä k e l a at ?
Tuoteryhmien määrittelyssä Evantian opetuspalveluita tuottavien yritysten edustajat
ovat pyrkineet mahdollisimman väljään
rajaukseen. Määritelmässä on pyritty siihen,
että esitystä käyttämällä kuntien käytännöt
opetuspalveluiden tuntimäärät olisivat samankaltaisia. Kommunikaation syventäminen -tuoteryhmällä on pyritty siihen, että
kuulovammaisten yksilöiden toimintaympäristö ja lähipiiri saisivat mahdollisimman
paljon opetusta, siksi tuntimäärää ei ole
määritelty erikseen.
Termi toimintaympäristö saattaa äkkiseltään kuulostaa kovin kliiniseltä ja alkuperäinen ehdotus olikin lähipiiri. Esitysten
tekijät kuitenkin katsoivat parhaaksi olla
rajaamatta opetusta vain lähipiirille. Kunnat
voisivat tulkita sen ehdottomuutena ja näin
ollen lasten päiväkotiin, nuoren asumisyksikköön tai vanhuksen palvelukeskukseen
saattaisi olla hankala saada opetusta.
Tuoteryhmien määrittelyn yhteydessä
pohdittiin sitä, kannattaisiko esityksessä
Vähimmäispätevyysvaatimusten ehdotuksen tekemisessä yritysten edustajat pyrkivät mahdollisimman tarkasti kartoittamaan
erilaiset viittomakieltä tai viittomakommunikaatiota tarjoavat koulutusmuodot. Näin
ollen ketään nyt jo opettavaa opettajaa ei
voi rajata opetustyöstä pois näiden ehdotusten pohjalta. Vähimmäispätevyysvaatimuksissa on otettu huomioon opettajat,
joilla ei ole viittomakielen/viitotun puheen
tai pedagogiikan muodollista koulutusta,
sillä ne sisältävät sellaisia koulutuksia tai
tenttejä, jotka voi käydä suorittamassa
omalla ajallaan töiden yhteydessä ilman
erityisiä pääsyvaatimuksia.
Kaiken kaikkiaan vähimmäispätevyysvaatimukset on luotu niin, että jokaisella
sopeutumisvalmennuksena annettavan
kommunikaatio-opetuksen tekijällä olisi
jonkinlainen koulutus sekä pedagogiikasta
TUOTTEET
1.KOMMUNIKAATIO-TAVAN
ALKEET
(20 h + kommunikaatio-opettajan ja
moniammatillisen tiimin aloitus- ja
loppupalaveri)
2.KOMMUNIKAATIO-TAVAN
PERUSTEET
(40 h + kommunikaatio-opettajan ja
moniammatillisen tiimin aloitus- ja
loppupalaveri)
3. KOMMUNIKAATION
SYVENTÄMINEN
(x h, määriteltävä erikseen
kommunikaatio-opettajan ja
moniammatillisen tiimin kesken)
1) Kommunikaatiotavan alkeet: yksilön toimintaympäristön viittomaopetuksen tavoitteena on oppia vähintään
viidestä arkielämän osa-alueesta tarvittava kommunikaatiotaito. Näitä osa-alueita voivat olla esimerkiksi
perheenjäsenet, perustervehdykset, vaatteet, värit, adjektiivit jne. Tarvittaessa lähipiirin ja toimintaympäristön
kanssa yhdessä keskustellen muokataan heidän tarpeisiinsa soveltuvat aihealueet.
Muun puhevammaisen kommunikointitavan ollessa kyseessä tavoitteena on vähintään sisäistää keinon
mahdollisuudet ja oppia käyttämään niitä arkipäivän tilanteissa.
2) Kommunikaatiotavan perusteet: tähtäävät arkielämän eri osa-alueiden kommunikaatiotaidon hallintaan.
Tavoitteena on oppia käyttämään kommunikaatiotapaa niin, että se palvelee yksilöä ja hänen lähipiiriään sekä
toimintaympäristöään arjessa kokonaisvaltaisesti.
3) Kommunikaation syventämisen (x h, määriteltävä erikseen): tavoitteena on yksilön ja hänen lähipiirinsä
sekä toimintaympäristönsä pysyvämmän kommunikaatiomuodon kokonaisvaltainen hallitseminen.
antaa ehdotuksia alkeis- tai jatkokurssin
aihealueiksi. Tekijät kuitenkin päättivät,
ettei ehdotuksia lähdetä tekemään, jotta
jokainen opettaja voi räätälöidä opetuksen
mahdollisimman tarkasti oman asiakkaan
tarpeiden mukaiseksi.
VÄHIMMÄISPÄTEVYYSVAATIMUKSET
1) Puhevammaisten kommunikaatio-opetus:
Puhevammaisen tulkin erikoisammattitutkinto (EAT)
2) Viittomakielen-/viittomakommunikaation opetus:
Viittomakielen/viitotun puheen vähimmäistaso
−
−
−
−
−
−
Kasvatustieteen/pedagogiikan opinnot
viittomakielen tulkkikoulutus TAI
−
viittomakielen aineopinnot TAI
−
viittomakielen ohjaajan koulutus TAI
viittomakielilinja (KKO) TAI
viittomakommunikaation erikoistumisopinnot (30 op)
TAI
K-tason tentti (viittomakieli tai viitottu puhe)
että viittomakommunikaatiosta. Puhevammaisten kommunikaatio-opetuksen
puolella pedagoginen osaaminen on
tulkkikoulutukseen sisältyvät pedagogiset opinnot
TAI
pedagogiset/kasvatustieteen/erityispedagogiikan/aikui
skasvatuksen perusopinnot
jätetty esityksistä toistaiseksi pois, sillä ala
on suhteellisen nuori.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
17
t u lkka u s terveydenh u ollossa
18
Tulehduskipulääkettä!
Katrin Jöksin mielestä kaikki uudet tulkit eivät osaa tulkata terveydenhuollon tilanteissa. Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon tulkkauksessa on tulehduksen merkkejä. Juttukokonaisuudessamme lääkkeitä vaivan parantamiseen suosittelevat Katrinin lisäksi
Terhi Rissanen (Diak,) Outi Ollila (Kela) ja Anssi Lehti (Sign Line).
teksti Minttu Laine kuva Samuli Hedman kuvitus kaisa snellman
K
atrin on viittomakielinen ja
asioi terveydenhuollon piirissä
omissa ja lastensa asioissa.
Virosta Suomeen muuttanut
Katrin Jöks käyttää neljä-, kolme- ja puolitoistavuotiaiden lastensa kanssa suomalaista viittomakieltä.
Ikävä kyllä Katrinilla on kokemusta
tulkkauksen kannalta myös vähemmän
onnistuneista tulkatuista lääkärikäynneistä.
Tuntuma on, että ammatissaan nuorten tulkkien kielitaito ei riitä lääkäriasiointiin. Silti
lääkäriasiointi välitetään yleistulkkauksena,
jonka tulisi onnistua tulkilta kuin tulkilta.
Kritiikkiä, tukea ja kannustusta
”Eräällä kerralla tulkki ei ymmärtänyt, mitä
lääkäri sanoi, eikä pystynyt tulkkaamaan
sitä. Tilanne oli tulkille kiusallinen, minkä
vuoksi tunnen myötätuntoa häntä kohtaan.
Tilanne eteni sitten niin, että lääkäri päätti
kirjoittaa asiansa paperille,” Katrin kertaa
kokemaansa. Myös toiseen suuntaan tulkkaus takelteli. ”Jouduin tarkistamaan ja korjaamaan tulkin suomeksi tulkkaamaa asiaa.”
Katrin puhuu rauhallisesti mutta tunnekin
pyrkii pintaan: ”En kerta kaikkiaan ymmärrä,
mitä tulkki teki tilanteessa.” Katrin on pahoillaan siitä, että esittää voimakasta kritiikkiä,
mutta pitää oikeana pyrkiä vaikuttamaan palveluun, jota hän itse ja muut kuurot saavat.
”Tarkoitukseni ei ole moittia, vaan tukea ja
kannustaa ammattikuntaa eteenpäin.”
Katrin ymmärtää, että tulkit tarvitsevat
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
harjoitusta myös terveydenhuollon tulkkauksessa, mutta odottaa ammattitulkeilta
itsekriittisyyttä työtilausten vastaanottamisessa. ”Miksi ottaa vastaan tilaus, jota ei
hallitse?”, hän kysyy.
Yksityisyyden rajoilla
Hankalat tilanteet eivät Katrinin mukaan ole
vieraita muillekaan kuuroille: Tulkin small
talk ja korrekti asiakkaan yksityisyyden
huomiointi voivat hieman kangerrella.
Katrinilla itsellään on tapana avittaa
tutustumista juttelemalla tulkin kanssa
ennen tilanteen alkua. ”Kyselen vaikkapa
hänen ammatillisesta taustastaan ja tulkin
työhön liittyvistä asioista.” Tulkin kysymykset sairauden laadusta ja kestosta hän sen
sijaan kokee liian henkilökohtaisina. ”Ikävää
on myös se, jos tulkki vaikuttaa haluttomalta juttelemaan. Kylmä tulkki, ajattelen.”
Vastaanotolla tulkki sijoittuu usein niin,
että hän näkee lääkärin tietokoneelle. Vaikka
tulkki ajattelisikin saavansa sitä kautta hyödyllistä tietoa tulkkausta varten, ei tietojen
t u lkka u s terveydenh u ollossa
19
”Vaikka osaankin suomea, haluan asioida
viittomakielellä. Siksi tilaan tulkin eri tilanteisiin,” Katrin toteaa. Katrin kiittää sydämellisesti kaikkia tulkkeja heidän tekemästään
työstä ja toivottaa intoa ammattiosaamisen
kehittämiseen.
lukeminen ole soveliasta. Katrin muistuttaa,
että näytöllä voi näkyä myös senkertaiseen
tilanteeseen liittymättömiä tietoja.
Tulkin ei tästä huolimatta tarvitse
tuijottaa vain kuuroa. ”Totta kai saa silmäillä
luontevasti ympärilleen, mutta lääkärin
muistiinpanojen lukeminen on väärin. Lääkkeen nimen tai muun vastaavan hankalan
sanan voi aina tarkistaa lääkäriltä tai hän voi
kirjoittaa sen paperille.”
Yksityisyyden säilyttämiseksi Katrin toivoo saavansa tilata lääkärikäynneille tuttuja
tulkkeja. Tulkkiharjoittelijaa hän ei halua näihin tilanteisiin lainkaan. ”Ei, vaikka se olisi
opiskelijoille hyödyllistä ja hyvä oppimisen
paikka”, Katrin toteaa topakasti. Hän ei
halua terveystietojaan monen tulkin tietoon,
vaikka luottaakin heidän vaitioloonsa.
Avuksi yhteiset tapaamiset?
Terveydenhuollon asiointitilanteissa käytettävään sanastoon ja hyviin käytäntöihin
pitäisi Katrinin mielestä kiinnittää erityistä
huomiota juuri niiden intiimin luonteen
vuoksi. Katrin pohtiikin, millä tavoin tätä
tulkkauksen aluetta harjoitellaan opiskeluaikana: ”Käykö koulutuksessa puhumassa
terveydenhuollon ammattilaisia? Harjoitellaanko heidän kanssaan asioimistilanteita?”
Itsekin lähihoitajaksi opiskellut Katrin
kannustaa tulkkiopiskelijoita käyttämään
tilaisuuden hyväksi myös opiskelutulkkauksessa: ”Hoitoalan opinnoissa asioista
puhutaan yleisellä tasolla. Siellä on hyvä
opiskella sanastoa myös asioimistulkkausta
silmällä pitäen.”
Työelämään siirtyneille tulkeille voisi
olla hyvä järjestää tapaamisia hoitoalalle
opiskelevien ja valmistuneiden viittomakielisten kanssa ja siten edistää kielellistä
ja käytännön osaamista. ”Lähtisin itsekin
mukaan tuollaiseen tapaamiseen”, Katrin
hymyilee.
Tärkeintä on tilauksesta annettu lisätieto
teksti Anssi Lehti, Sign Line
M
itä tarkemmat ennakkotiedot, sitä paremmat ovat
edellytykset tulkkauksen
onnistumiselle. Jos asiakas
tietää, minkä sairauden takia lääkärissä asioi, hänen olisi hyvä ilmoittaa se tulkkausta
tilatessaan. Vain tätä kautta tulkki pystyy
valmistautumaan ja ylipäätään arvioimaan,
onko hänellä riittävästi taitoa ottaa työtehtävä vastaan.
Tulkki pyytää lisätietoja, jos etukäteen
saatava tieto on puutteellista tai tietoja
tulevasta tulkkauksesta halutaan tarkentaa.
Tulkin on hyvä aina tarkentaa asiakkaalle,
ettei kysele uteliaisuuttaan, vaan varmistaakseen tulkkauksen sujuvuuden. Tulkin on hyvä
myös huomioida, että pienet eleet ja käytös
saattavat antaa asiakkaalle väärän signaalin.
Nykyään valitettavan usein tilaukset
tulevat vajailla tiedoilla: tilauksessa ei lue
muuta kuin osoite. Viime viikolla minulla oli
tulkkaus, jonka tilaustiedoissa luki vain ”lääkärintarkastus”. Paikan päällä selvisi, että
kyseessä oli varsin erikoisen toimenpiteen
jälkitarkastus. Voiko näillä tilaustiedoilla
odottaa, että paikalle tulee hyvin valmistautunut tulkki?
Joskus vain ilme kertoo
Asiakkaat kertovat oireistaan eri tavoin.
Erityisen hankalia ovat tuntemuksiin liittyvät
kysymykset. Esimerkiksi kipu on subjektiivinen tunne, jota kuvataan monella eri
tavalla sekä viittomakielellä että suomeksi.
Eri tunteita kuvaaville ilmaisuille ei ole yhtä
tiettyä, vakiintunutta viittomaa. Kipu, särky,
jomotus ja tulehdus saatetaan viittoa yhdellä samalla viittomalla. Vain asiakkaan ilme
tai ele saattaa kertoa, mistä tuntemuksesta
on kyse. Ja väärä tulkinta saattaa johtaa
väärään diagnoosiin.
On selvää, ettei koulutuksessa pystytä
opettamaan kaikkea. Kokonaan eri asia on
arvioida, riittävätkö tulkin perustaidot ylipäätään. Paljon jää tulkin oman aktiivisuuden varaan, ja toki työkokemuksen myötä
terveydenhoitoalan tietämys paranee. Turvallisin tapa saada kokemusta on mielestäni
tulkata kokeneemman tulkin parina. Samalla tavallahan terveydenalan opiskelijatkin
harjoittelevat potilastilanteissa.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
t u lkka u s terveydenh u ollossa
20
Monta keinoa parantaa laatua
teksti Terhi Rissanen, yliopettaja, Diak kuvitus kaisa snellman
T
erveydenhuoltoalan tulkkaus on
haastava tulkkauksen laji. Ennen
oli omais- tai muita vapaaehtoispohjalta toimivia luottotulkkeja, joiden kanssa asiakkaan oli turvallista
mennä lääkäriin ja sairaalaan. Tuntui, että
tulkki ymmärsi viittomakielistä asiakasta
puolesta sanasta. Tosin aina ei voinut olla
varma, toimiko tulkkaus myös toiseen
suuntaan, lääkäriltä potilaalle. Olisiko ollut
välillä niinkin, että omais- tai luottotulkki
oli liian vahvassa roolissa, jolloin asiakkaan
itsemääräämisoikeus jäikin puolitiehen?
Mistä asiakas saattaa tietää sen, puhuuko lääkäri juuri niin ja noin, kun ei kuule, mitä
lääkäri sanoo? Asiakkaat eivät voi varmistaa
laatua muuten kuin tuomalla esille tilanteita,
jotka heidän mielestään ovat onnistuneet tai
epäonnistuneet. On hienoa, että tilanteista
annetaan rohkeasti palautetta.
Myös koulutuksen suunnittelijat
miettivät palautteen pohjalta, mitä voisi
vielä ahtaa neljän vuoden koulutukseen,
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
kun viittomakielikin pitää oppia nollatasolta terveydenhuollon haastavien termien
tasolle. Koulutuksen pituudella on myös
merkitystä etenkin tulkin roolin ja etiikan
oppimisessa.
Katrin ei epäile tulkkinsa rikkovan tulkin
etiikkaa, vaan kyse on enemmän tilannetajusta ja tilanteen hallinnasta. Tulkki saattaa
oikeasti arvioida selviävänsä tilanteesta
etukäteen saamansa tiedon pohjalta. Jos tilanteessa on kuitenkin paljon ennalta arvaamatonta haastetta, hän ei enää selviäkään
siitä. Se voi olla järkytys paitsi asiakkaalle,
myös tulkille itselleen. Sen vuoksi olisi hyvä
toimia tulkkaustilanteessa niin yhteistoiminnallisesti kuin mahdollista.
Kaksin parempi?
On ikävää, että Katrinin tapauksessa
yksittäinen tulkki epäonnistui työssään.
Ihmettelen tosin, miksi näin vaativaan tilanteeseen välitettiin vain yksi tulkki? Onko
niin, ettei lääkäri halua ylimääräistä väkeä
huoneeseen, eikö tilaan mahdu toista vai
eikö asiakas itse halua kahta tulkkia paikalle, koska ei halua tehdä numeroa omasta
lääkärissäkäynnistään?
Kahden tulkin käyttö on yksi keino laadun varmistamisessa. Myönnettäköön, ettei
lääkärin vastaanotolla paritulkkaus aina
onnistu tai ole luontevin vaihtoehto, mutta
toisaalta on pienempi paha olla ahtaassa
tilassa kuin ettei asia hoidu.
Hyvä, mutta harvoin käytetty ratkaisu
haastavista tilanteista selviytymiseen on
siirtyä simultaanitulkkauksesta konsekutiivitulkkaukseen. Tällöin tulkkipari voi jopa
tulkata viittomakielestä puheeseen tulkatun
tekstin takaisin viittomakieliselle asiakkaalle,
jotta tekstin oikeellisuus voidaan varmentaa.
Aika saada tulkkirekisteri
kuntoon
Vastuu palvelun laadusta on palveluntarjoajalla. Terveydenhuoltoalan tulkkeja ei kuitenkaan valvota eikä heitä rekisteröidä. Lopul-
t u lkka u s terveydenh u ollossa
21
lista vastuuta ei sen tähden käytännössä ole
vielä kenelläkään, koska kuka tahansa tulkki
voi ilmoittaa olevansa pätevä terveydenhuollon tulkkauksiin. Olisiko nyt aika saada tulkkirekisteri kuntoon, vaikkapa terveydenhuollon
Terhikki-rekisterin yhteyteen?
Vastuu terveydenhuollon tulkkauksissa
on suuri: on kyse terveydestä, joskus hengestäkin. Mielestäni olisi hyvä ja järkevää,
että pidempiaikaisessa sairaalahoidossa tai
useita hoitokäyntejä vaativissa tilanteissa kävisi sama tulkki. Vaikka lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuvat, tulkin ei tarvitse vaihtua
samaan tahtiin. Etenkin iäkkäiden ihmisten
kanssa asiakkaan tuntemus on tärkeää.
Yhdessä oppimalla laatutalkoisiin
Tulkkikoulutuksen pitäisi tällä hetkellä
keskittyä laadun varmistamiseen terveydenhoitotilanteisiin kouluttamisessa. Sekä
tulkkien että terveydenhoidon henkilökunnan tulisi pätevöityä tulkkausasioissa myös
peruskoulutuksen jälkeen. Tulkin on saatava
harjoitella jo koulutusaikana terveydenhuollon tilanteissa sairaalassa tai lääkärissä,
ja hoitohenkilökunnan olisi hyvä oppia
toimimaan tulkin kanssa niin, että se olisi
luonteva osa asiakaspalvelua.
Työelämässä tulkki tarvitsee hyvän tulkkiparin, työelämän mentorin, jonka kanssa
käydä tilanteita läpi etu- ja jälkikäteen.
Parasta tietysti olisi, ettei uran alkuaikoina
tarvitsisi mennä yksin vaikeisiin tilanteisiin.
Pelkkä teoriatiedon avulla ei valitettavasti voi tulla hyväksi terveydenhuoltoalan
tulkiksi, vaan tulkkikoulutuksessa pitäisi
tehdä paljon yhteistyötä terveydenhuoltoalan koulutustahojen ja harjoittelupaikkojen kanssa. Ammattitaitoa lähdetään toki
kehittämään myöhemminkin, jos luvassa
on kunnon koulutus ja vaatimus, että ilman
koulutusta ei ole asiaa rekisteriin ja terveydenhuollon tulkkauksia tekemään.
Hienotunteisuutta voisivat opiskella kaikki maailman ihmiset pakollisena
oppiaineena. Arkikohteliaisuus ja tilannetaju
opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa,
mieluiten jo kotona mahdollisimman varhain.
Tulkkikoulutus tuntee vastuunsa, mutta vasta elämä itse opettaa. Varmasti eteen tulee
ylilyöntejä ja erehdyksiä, mutta toivottavasti
ei mitään sellaista, mistä ei anteeksipyynnöllä ja tapojen parantamisella selviäisi.
Jokainen voi huolehtia, ettei itse ole kuin
norsu lasikaupassa. Mutta ei tarvitse myöskään olla kuin lasi norsukaupassa! Tekemällä
oppii. Rohkeasti vain ihmisten pariin!
Palaute ensin terveysosastolle
Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksen
johtaja Outi Ollila vastasi
toimituksen kysymyksiin.
Jos asiakas antaa palautetta tulkkaustilanteen sujumisesta, miten Kelan välitys
sen käsittelee?
Palaute, joka koskee tulkkaustilannetta,
palveluntuottajaa, yksittäistä tulkkia tai
välityskeskusta, ohjataan keskitetysti
Kelan terveysosastolle. Terveysosasto
ottaa tämän jälkeen palautteisiin kantaa ja
kertoo sen edelleen asianosaisille.
Vaikuttaako tietyn tulkin saama palaute
siihen, millaisille keikoille häntä välitetään?
Yksittäinen palaute ei oikeuta ohittamaan kilpailutusjärjestystä suoraan. Jos
tulkin saama palaute on toistuvaa ja on
todennettavissa, että tulkin toiminnassa
on ammattieettisesti jotakin väärää tai
asiatonta, niin tapaukset pyritään käymään
yksityiskohtaisesti läpi ja toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Palveluntuottaja on vastuussa
tarjoamastaan tulkkauspalvelusta, joten
tarvittaessa hän voi sisäisesti vaihtaa
tulkkiensa tulkkaustilauksia sen mukaan
kun katsoo sen tarpeelliseksi. Tarjottu
palvelu on kuitenkin pystyttävä antamaan
sopimusehtojen mukaisesti.
Mikä on voimassaoleva ohjeistus tulkkitoiveen esittämisestä terveydenhuoltoasiointiin liittyvissä tilanteissa?
Asiakas ei pääsääntöisesti voi toivoa tiettyä tulkkia, vaan tulkki määräytyy asiakasprofiilin perusteella kilpailutusjärjestyksen
mukaan. Asiakas voi esittää tulkkitoivomuksen tilatessaan tulkkia synnytykseen.
Kilpailutusjärjestyksestä voidaan poiketa
myös silloin, jos tulkkaustilanne edellyttää
tietynlaista tulkkia. Gynekologin vastaanotolle järjestetään naistulkki.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
22
TIEDOTE 11.10.2010
Viittomakielen tulkkien koulutus kutsuu – syksyllä 2011 tarjolla jälleen kansallinen
maisteritasoinen jatkokoulutus
Haku ylempään AMK tutkintoon käynnissä 7.3 – 12.4.2011
Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) ja Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) ovat ainoita viittomakielentulkin koulutusta antavia korkeakouluja Suomessa. Diakin ja HUMAKin yhteistyönä toteutettava viittomakielialan maisteritasoinen koulutus (Viittomakielentulkki, ylempi AMK) alkaa syksyllä 2011.
Aloituspaikkoja koulutuksessa on yhteensä 20.
Koulutus antaa valmiuksia mm. viittomakielialan organisaatioissa keskitason johtotehtävien sekä tutkimus- ja kehittämistyövastuuta sisältävien tehtävien hoitamiseen. Tutkinto antaa myös pätevyyden toimiin, joissa kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto.
Hakukelpoisuus
Viittomakielentulkin (ylempi AMK) tutkinto on 90 opintopisteen laajuinen. Koulutuksen haettaessa pohjakoulutusvaatimuksena on viittomakielentulkki (AMK) tai muu soveltuva korkeakoulututkinto (esim.
kasvatustieteen maisteri) ja sen lisäksi vähintään opistotasoinen viittomakielentulkin tutkinto. Lisäksi
vaaditaan joko opistotasoisen tai amk -tasoisen viittomakielen tulkin tutkinnon jälkeen vähintään kolmen vuoden työkokemus.
Koulutuksen toteutus
Tutkinto suoritetaan työn ohessa opiskellen. Opiskelu on monimuotoista; itsenäistä opiskelua, verkkoopintoja sekä lähiopetusta yhtenä ryhmänä Helsingissä. Tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön tulee olla
työelämälähtöinen. Tutkinnon kesto on 1,5 vuotta ja sen suoritusaika on 2 vuotta.
Hakeminen
Koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen kevään 2011 yhteishaussa osoitteessa www.amkhaku.fi. Hakiessa opiskelijan tulee määritellä, hakeeko ensisijaisesti Diakiin vai HUMAKiin.
Valintakoe pidetään sekä Diakin Turun toimipaikalla että HUMAKin Kuopion ja Helsingin kampuksilla
30.5.2011.
Lisätietoja:
Yliopettaja Liisa Martikainen,
[email protected], 020 7621 382
Yliopettaja Terhi Rissanen,
[email protected], 040 869 6063
Aluekoordinaattori Outi Mäkelä,
[email protected], 020 7621 314
Opinto-ohjaaja Kati Juujärvi,
[email protected], 040 767 0548
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ammattietiikka
23
Vaitiolovelvollisuus
mietityttää
Sarasmon teksti lähetettiin myös
Kelaan kommentoitavaksi ja sieltä ei
ollut tekstiin mitään huomautettavaa.
Kelassa suhtauduttiin Sarasmon lopussa
antamaan ehdotukseen myönteisesti.
TEKSTI Pamela Sarasmo, lakimies, Kuuloliitto ry KUVA Annette Fagerström kuvitus Suvi Sipronen
nöstöön perustuva vaitiolovelvollisuus
on eri asia kuin Suomen lainsäädäntöön
perustuva vaitiolovelvollisuus. Lainsäädäntöön perustuva vaitiolovelvollisuus on
rakennettu niin, että siellä mainitaan ne
seikat, joista ei ole lupa kertoa eteenpäin.
Lisäksi lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus ei ole kaikissa tilanteissa ehdoton,
eli siitä voidaan poiketa tietyissä lain
edellytykset täyttävissä tilanteissa.
Julkisuuslaki suojelee
yksityiselämää
V
iittomakielen tulkkien ammattisäännöstön mukaan ”Tulkki
noudattaa ehdotonta vaitiolovelvollisuutta”. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että vaitiolovelvollisuus
kattaa kaiken sen tiedon, jonka tulkki työssään vastaanottaa asiakkaistaan. Toisekseen
se merkitsee sitä, että vaitiolovelvollisuudesta ei ole lupa poiketa, oli tilanne mikä
tahansa. Sen sijaan julkisuuslakiin perustuva vaitiolovelvollisuutta ei ole kirjoitettu
ehdottomaksi. Sen tähden se herättää
varmasti paljon ajatuksia niin tulkkien kuin
asiakkaidenkin keskuudessa.
Puhuttaessa viittomakielen tulkkien
vaitiolovelvollisuudesta on hyvä siis muistaa, että tulkkien omaan ammattisään-
Julkisuuslain säännöksillä pyritään ennen
muuta suojelemaan meille jokaiselle
kuuluvaa oikeutta yksityiselämän suojaan.
Julkisuuslaki määrittelee salassa pidettäviksi tiedot henkilön terveydentilasta,
vammaisuudesta taikka hänen saamastaan
terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta. Niin ikään vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia ovat seuraavat tiedot: henkilön
poliittinen vakaumus, hänen yksityiselämän
piirissä esittämänsä mielipiteet, elintavat,
osallistuminen yhdistystoimintaan tai vapaaajan harrastukset, perhe-elämä tai muut
niihin verrattavat henkilökohtaiset olot.
Julkisuuslakiin perustuvasta vaitiolovelvollisuudesta voidaan lain mukaan poiketa
esimerkiksi tilanteessa, jossa on ilmeistä että
asiakas ei dementian vuoksi enää kykene
hoitamaan asioitaan itsenäisesti. Tällaisessa
tilanteessa on vaitiolovelvollisuudesta huolimatta mahdollista jättää maistraatille ilmoitus edunvalvonnan ilmeisessä tarpeessa
olevasta henkilöstä (katso holhoustoimilain
91 §). Lisäksi esimerkiksi lastensuojelulaki
ehdollistaa tulkkien vaitiolovelvollisuuden.
Sen mukaan jokainen voi salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle lapsesta,
jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä
vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen
selvittämistä (katso lastensuojelulaki 25 §).
Hankalia tilanteita varten
ohjeistusta työnantajilta
Mielestäni työnantajien on annettava tulkeille ohjeistusta, miten toimia vaitiolovelvollisuuden kannalta hankalissa tilanteissa. Lisäksi katson, että esimerkiksi Kelan
kanssa tehdystä vaitiolositoumuksesta
johtuen kiperissä tilanteissa olisi tulkkien voitava olla yhteydessä myös Kelan
juristeihin ja jos apua ei tunnu mistään
löytyvän, niin vaikkapa minuun.
ViittoMakielentulkin aMMattieettinen
säännöstö
1§
tulkki noudattaa ehdotonta VaitioloVelVollisuutta
Mitä teet työksesi?
Jos kertoisin... Joutuisin
tappaMaan sinut.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ed u nvalvonta
24
TES on kehittyvä prosessi
Työehtosopimus (TES) ja muut paikalliset sopimukset, esimerkiksi matkustussääntö
ja pankkivapaiden talletusjärjestelmä ovat ulospäinkin näkyviä, pysyväluonteisia
työkaluja. Viassa kuitenkin noudatetaan talokohtaisen työehtosopimuksen mukaisesti
myös jatkuvan neuvottelun periaatetta.
teksti Outi Huusko, toimitusjohtaja, ja Sanna Kvist, luottamusmies, Viittomakielialan Osuuskunta Via kuva juha snellman
miesten puoleen, jotka neuvottelevat asiasta
työnantajan kanssa.
Rakentavasti yhteiseksi hyväksi
V
ialla on pitkä perinne TESneuvotteluista ; talokohtainen
työntekijöiden turva on ollut
olemassa jo vuodesta 2003
lähtien. Tuorein talokohtainen TES on
kesäkuulta. Työntekijöiden edunvalvojana neuvotteluissa on aina ammattiliiton
lakimies, jolla on jo hyvänmoinen rutiini
alamme sopimuksista.
TES-neuvotteluissa tarkistamme aina
palkankorotukset ja sopimuksen voimassaolokauden. Toimitusjohtaja Outi tuo neuvottelupöytään talousasiat ja työnantajan
näkemykset, luottamusmiehet vastaavasti
työntekijäkentältä tulleet ja kerätyt toiveet
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
sekä kommentit. Näiden näkemysten pohjalta mietimme, mitä uudistuksia ja parannuksia voisimme tehdä yhteiseksi hyväksi.
Osa muutoksista voidaan toteuttaa
heti, mutta osa saattaa jäädä seuraavalle
kierrokselle hautumaan. Tällä kertaa neuvotteluissa saatiin sovittua työntekijöiden
toivoma uusi erityisosaamislisä.
TES on siis jatkuvasti kehittyvä sopimus,
johon sekä työnantajalla että työntekijällä
on oikeus tuoda näkökulmansa tulkintaa
varten, vaikka kesken työehtosopimuskauden, yhteisellä asiallahan tässä ollaan. Jos
työntekijä on TESin tulkinnasta eri mieltä
kuin työnantaja, hän voi kääntyä luottamus-
TESin rakentaminen ei ole kuitenkaan
yksinkertaista ja helppoa, sillä sen muokkaaminen ei ole yksin yrityksen johdon ja luottamusmiesten välinen asia. Sopimuksen tekemiseen vaikuttavat myös lait ja verottajan
näkemykset asioista. Kaikista lakikiemuroista ja vaikeaselkoisista teksteistä huolimatta
tavoitteena on saada molempia osapuolia
tyydyttävä sopimus yksiin kansiin.
”TES on se, jonka punasilmäiset neuvottelee ja sinisilmäiset hyväksyy.”
Joku suuren maailman neuvottelija on
näin joskus todennut, mutta meillä Viassa
neuvottelut on käyty aina rakentavassa
hengessä yhteistä hyvää tavoitellen. Toivomme, että tulevaisuudessa myös muissa
yrityksissä työstetään sopimuksia ja täten
panostetaan myös luottamusmiestoimintaan. Kenties tulevaisuudessa saamme
valtakunnallisen työehtosopimuksen palvelemaan viittomakielialaa.
Työehtosopimusneuvottelupöydässä
istuivat toimitusjohtaja Outi Huusko,
luottamusmies Sanna Kvist, varaluottamusmies Maria Nousiainen sekä Akavan Erityisalojen lakimies Tuire Torvela.
ajankohtaista
25
Kielipoliittisen ohjelman vaadelistalla
työpaikkatulkkauksen kehitys ja
viittomakielen tutkimuksen rahoitus
Teksti Sanna Ala-Sippola kuva minttu laine
S
uomen viittomakielten kielipoliittinen
ohjelma julkistettiin Valkeassa talossa
juhlavin menoin 24. 9. 2010. Kuurojen
Liiton ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteistyönä laatiman ohjelman
tavoitteena on vahvistaa suomalaisen ja
suomenruotsalaisen viittomakielen asemaa.
Ohjelmassa käsitellään kattavasti sitä,
millaista on elää viittomakielisenä Suomessa,
ja annetaan suosituksia asioiden parantamiseksi eri elämänalueilla.
Tulkkausta käsittelevässä osiossa annetaan seuraavat suositukset:
”Tulkkauspalvelu-uudistus on toimeenpantava asiakaslähtöisesti. Tulkkauksen
saatavuus tulee turvata myös uudistuksen
siirtymävaiheen aikana. Tulkkauspalvelun
saaminen yksilöllisten tarpeiden mukaan
on turvattava.”
”Viittomakielisten oikeus laadultaan
moitteettomaan tulkkaukseen on varmistettava käyttämällä koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluja koko maassa.
Viranomaisten tulee huolehtia pätevien
ammatinharjoittajien valvonnasta.”
”Opetus- ja kulttuuriministeriön on
tuettava hankkeita, jotka liittyvät viittomakielen kieliopin ja viittomiston tutkimukseen
sekä viittomakieli vieraana kielenä ‑opetuksen ja tulkkaustaidon tutkimiseen ja kehittämiseen. Tulkeille, jotka valitsevat työkielekseen suomenruotsalaisen viittomakielen, on
osoitettava kiintiö jo myönnetyistä uusista
tulkkikoulutuksen opiskelijapaikoista.”
Lisäksi esitetään, että työpaikkatulkkauksen laatua edistäviä käytäntöjä kehitetään esimerkiksi tulkkirinkien avulla, ja että
hätätekstiviestipalvelu (112) toteutetaan vii-
pymättä sekä selvitetään tulkkauspalvelun
integroiminen hätäkeskusten toimintaan.
Muita suosituksia ovat muun muassa viittomakielen kielilain laatiminen,
kaksikielisyyden mahdollistaminen kaikille
lapsille, viittomakielten nostaminen aidosti
äidinkielen asemaan opetuksessa sekä riittävän ja pysyvän rahoituksen osoittaminen
viittomakielen kieliopin tutkimukseen.
Kielipoliittisen ohjelman kieliasuun on
kiinnitetty erityistä huomiota, ja erityisesti
viittomakielistä käännöstä laadittaessa on
samalla haluttu täsmentää ja vakiinnuttaa
termistöä. Ohjelma on julkaistu painettuna
suomeksi ja ruotsiksi, suomalaisella viittomakielellä dvd:nä sekä internetissä Kuurojen
Liiton sivulla kaikilla kolmella kielellä osoitteessa www.kl-deaf.fi/fi-FI/Kipo.
Suomen Kuurosokeat ry 40 vuotta
Poimintoja juhlavuoden
ohjelmasta:
S
uomen Kuurosokeat ry:n perustamiskokous pidettiin Helsingissä 16.
joulukuuta 1971. Vuonna 2011 juhlimme 40 vuotta täyttävää järjestöä.
Juhlavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Juhlavuoden teema on kosketus.
Laaja-alaisen yhteistyön avulla järjestö
on perustamisestaan lähtien toteuttanut
toiminta-ajatustaan: ”Kuurosokeiden omaehtoinen, itsenäinen, hyvä elämä tasavertaisessa yhteiskunnassa”. Juhlavuoden
neuvottelukunta tekee juhlavuoden aikana
toiminta-ajatusta näkyväksi.
»» 24. 1. Usher-oppaan julkistamistilaisuus.
Iiris-keskus, Helsinki.
»» 14. 2. Ystävänpäivä. Kosketus-teeman
kunniaksi vietämme halauspäivää.
»» 1.– 7. 8. Euroopan kuurosokeiden kuntoutumis- ja kulttuuriviikko. Majatalo Onnela,
Tuusula.
»» 25. 10 – 20. 11. Koskettavin veistos ja kuurosokeiden omaa taidetta –näyttelyt. Art
Kaarisilta Galleria, Sanomatalo, Helsinki.
»» 25. 11. Juhlaseminaari ja kuurosokeiden
historiikin julkistaminen. Hotelli Rosendahl, Tampere.
»» 16. 12. Suomen Kuurosokeat ry:n perustamiskokouksesta 40 vuotta.
»» Joulupuurokutsut kaikissa yksiköissä.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ajankohtaista
26
Järjestelmän
armoilla?
Asia on päivänselvä: on olemassa yleispätevät minimivaatimukset, mitä työtään tekevältä ammattitulkilta voidaan
odottaa. Mutta tarjotaanko tulkille myös mahdollisuuksia
hoitaa työnsä laadukkaasti?
TEKSTI Terja Hannola
V
iime numerossa (KS 03/10)
Antti Raike harmitteli
tulkkauksessa vallitsevaa
tilannetta, joka ei mahdollista
viittomakieltä käyttävän kuuron järkevää
tutkimustyön harjoittamista. On täysin
ymmärrettävää, että tilanne turhauttaa
asiakkaita, mutta me tulkit olemme tässä
samassa veneessä.
Palvelutilanteen sujuminen on myös
tulkin tavoite. Epäonnistumisen kokemukset ja asiakkaan tyytymättömyyden
aistiminen on pahinta, mitä työssä voi
kohdata. Ammattitaidon riittämättömyys
ei todellakaan naurata, vaan pieleen menneitä keikkoja arvioidaan jälkeenpäin jopa
itku silmäkulmassa.
Onnistunut tulkkaustilanne edellyttää
tulkilta valmistautumista ja ymmärrystä tulkattavasta asiasta, mutta myös asiakkaiden
realistista käsitystä tulkkaukseen vaikuttavista tekijöistä. Erilaiset, asianosaisista riippumattomat syyt mutkistavat tulkin työtä ja
vaikeuttavat vaatimuksiin vastaamista.
Valmistautumisen paradoksi
On totta, että tulkkien tulisi usein valmistautua paremmin. Käsiteltävään aiheeseen
ja terminologiaan perehtymällä voidaan
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
edistää tulkkauksen sujuvuutta ja vähentää
siihen liittyviä epävarmuustekijöitä. Valmistautuminen on aina myös tulkin etu: mahdollisuus saada epäsäännölliseen työhön
selkeyttä sekä tunnetta sen hallittavuudesta.
Valitettavasti arkipäivään kuuluu usein
myös epämiellyttäviä yllätyksiä, joihin ei
voi etukäteen varautua. Tulkkaustilaus on
mahdollisesti tehty hyvissä ajoin, mutta
esimerkiksi sairaustapaukset muokkaavat
välityspakettia jatkuvasti. Asiakas ei näe
palvelutilanteen takana pyörivää koneistoa
eikä tiedä, millaisella aikataululla tulkki
on tilanteeseen saapunut. Pahimmassa
tapauksessa tieto seuraavan aamun tulkkauksesta tulee kesken vapaapäivän, jolloin
työhön orientoituminen on henkilökohtainen päätös.
Jos valmistautuminen periaatteessa
olisikin mahdollista, on myös työnantajilla
sanottavansa asiaan. Kuukausipalkkaa
saavan tulkin valmistautumiseen käyttämä
aika on pois yritykselle rahaa tuottavasta
tulkkauksesta. On paitsi tulkkien, myös
asiakkaiden tehtävä tuoda esille valmistautumisen merkitys tulkkauksen laadun
takaajana. Voisivatko asiakkaat jopa käyttää
henkilökohtaisia tulkkaustuntejaan tulkkien
valmistautumisen varmistamiseen? Iltapäi-
vän seminaaria varten asiakas voisi tehdä
tulkkaustilauksen alkavaksi muutamaa
tuntia ennen, ja samalla varmistua siitä, että
tulkki tulee paikalle asiaan perehtyneenä.
Kun kaikkeen ei voi valmistautua
Valmistautuessaan tulkit mielellään pyytävät ennakkomateriaalia tilaisuuden eri
osapuolilta, joskin käytännöt sen saatavuuden suhteen vaihtelevat paljon. Osa
kuulevista saattaa ystävällisesti ilmoittaa
aiheen olevan ”ihan yleistä asiaa” unohtaen, ettei tulkki ole esimerkiksi lääkehoidon
ammattilainen.
Oma kommervenkkinsä on ihmisten
taipumus spontaaniin keskusteluun ja
kanssakäymiseen. Power point -esityksen
pänttääminen edellisenä iltana ei juuri
auta, jos oppitunnin loppukevennykseksi
päätetään katsoa suomalaista sketsiohjelmaa tai kun työpaikan palaverissa viitataan
johonkin, mikä ei ole asialistalla. Valmistautumisesta huolimatta ammattitaitoa
koetellaan monin tavoin, ja kaiken hallitakseen täytyy olla äärimmäisen uuttera sekä
omata absoluuttinen muisti. Moniko meistä
osaa suomen kielen sijapäätteet kylmiltään? – Niin, ja hetken miettimisen jälkeen
tilanne meni jo.
Hyvä kysymys on, miten syvää asiantuntemusta viittomakielen tulkilta voidaan
ylipäätään odottaa. Puhuttujen kielten
puolella tulkit voivat erikoistua tietylle
tulkkauksen osa-alueelle opiskelemalla jopa
vuosien mittaisen sivuaineen. Viittomakielen tulkki taasen tulkkaa suvereenisti
nopean google-haun perusteella ja on usein
pakotettu kehittämään Raiken mainitsemia
ad hoc -viittomia.
Taustalla on osin myös viittomakielen
dokumentoimattomuus ja se, ettei kaikille
termeille ole vakiintunutta viittomaa.
Monista puhutuista kielistä löytyy kattavia
erityisalojen sanakirjoja termien tarkistamiseen, mutta viittomakielen tulkit joutuvat
tyytymään hankalasti löydettäviin käveleviin
sanakirjoihin, usein juuri asiakkaisiin. Jos
ko u l u t u s
27
kieliyhteisö ei ole pystynyt vakiinnuttamaan
viittomakielistä termistöä, on jokseenkin
epärealistista odottaa, että tulkit siinä
onnistuisivat.
Tulkkejakin sietokyvyn
äärirajoilla
Raiken mukaan tulkkauspalvelun heikko taso
ajanee akateemista uraa havittelevan kuuron
vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Ei sinänsä mikään mieltä ylentävä tai tulkin ammatillista
itsekunnioitusta kohottava kommentti.
Vaatii paksua nahkaa sietää yhä kasvavia odotuksia ja samalla sopeutua rajoitettuihin mahdollisuuksiin paneutua riittävästi
työhönsä. Kun yksittäisiä epäonnistumisia
vielä ruoditaan julkisesti Facebook-sivustolla tai yleisötapahtumassa, on olo kuin pääministerillä. Ehkä juuri tästä syystä monien
kokopäiväinen tulkkius tuppaa jäämään
yhden hallituskauden mittaiseksi.
Toki tilannetta voidaan tarkastella
evoluutioteorian mukaisesti, jolloin vain
valioyksilöt voivat luoda pitkän uran heikkohermoisten tai lahjattomien siirtyessä
turvallisimmille areenoille. Näin takaamme
asiakkaille rautaiset ammattilaiset – sekä samalla paikan tulkkikeskuksien palvelujonoon.
Paras ratkaisu lienee asiakkaiden ja
tulkkien yhteisen sävelen löytäminen.
Samalla yksittäisten tulkkien tai tilanteiden
sijasta huomio kannattaakin kiinnittää
työnteon yleisiin raameihin. Annetaanko tulkille mahdollisuus valmistautua,
kouluttautua ja erikoistua työajalla? Onko
tulkilla mahdollisuuksia valikoida töitään?
Jos ei, onko asiakkaalla mahdollisuuksia
tulla vastaan?
Jos tulkki tekee parhaansa, jää asiakkaan osaksi arvostaa edes hyvää yritystä.
Palautetta saa ja kannattaa antaa, hyvässä
hengessä. Yhteen hiileen puhaltamalla
pääsemme askeleen lähemmäs yhteistä
etua. Näin tulkkeja riittää vastaisuudessakin,
ja kenties työn ilo kantaa hedelmää myös
laadun osalta.
Uusia makuja olut- ja tulkkausrintamalla
Matkaseportaasi efslistä, 2010
teksti Martti Jenu kuva Dave Conner/conner395, Flickr.com
P
ruukaan yhdistää matkoihini
kanssakäymistä vieraiden kielten,
tulkkauksen sekä oluen kanssa,
mieluiten samaan aikaan, sillä nämä elämän pikku suolat eivät sulje toisiaan
pois, päinvastoin! Olinkin erityisen iloinen
päästessäni edustustehtäviin Glasgowiin,
Skotlantiin, jonka tiesin tarjoavan kyseisiä
asioita kiinnostavissa suhteissa.
Matkani ensietappia, Edinburghia, olin
kutsunut kodikseni yhden hienon kevättalven
ja kevään - vaikkei hienoja talvia Skotlannissa
mahda ollakaan. Vanhojen muistojen perässä
suuntasin perunakioskille, josta tiesin saavani
herkullista vegaanihaggista!
Päästyäni Glasgowiin ja Radissonhotellille panin merkille niinkin juhlavan
paikan kehnon oluttilanteen: Becksiä sekä
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ko u l u t u s
28
Stoutia kuulemma annettiin synnyttäneille äideille Skotlannissa vielä
80-luvulla. Sen uskottiin parantavan
maitoa ja antavan voimaa.
Italialaista Peronia. Kuin lähtisi Hondurasiin
juomaan Lapin Kultaa. Toivoin kuitenkin
vuosikokouksen olevan tymäkkä kuin
irkkustout.
Ja olihan tuo mielenkiintoista. Kaikkein
kiehtovimmaksi koin uusien jäsenmaiden
huomioimisen sekä muutamien EU-maiden
kommentit siitä, kuinka heidän on hankalaa
lähettää edustajia tai saada ketään jäseniään efslin konferensseihin. Kyseessä eivät
olleet niin sanotut kutsuvierasmaat, joilla on
taloudellisesti haasteellista osallistua.
Seuraavan päivän ohjelmasta jäi parhaiten mieleen Adam Kósan sekä Kristian Dekeseelin ja Sarah Brownin esitykset “How the
sign language interpreters could contribute
to the policy of the sign language? “ sekä
“The reflective interpreter as global citizen”.
Molemmat esitykset aloittivat pohdinnan
tulkkiudesta sekä tulkin yhteiskunnallisesta
ymmärryksestä ja vastuusta.
Käsitykseni mukaan tulkit näkevät
yhteiskunnan kerroksia laajemmin kuin
moni muu ammattiryhmä, kaikkien asiakasryhmiemme ja instanssien kautta. Vaikka
suljemme itsemme ulkopuolisiksi tilanteissa,
ymmärryksemme toimistamme yhteiskunnassa muuttuu, kun vuosien tieto on
kulkenut mieliemme läpi. Eikö vain?
Tuntuu, että kaikki kokemamme pakottaa pohdintaan, reflektioon, ehkä jopa globaalilla tasolla. Ja jos ei pakota, mitä sitten?
Kehittyykö tällainen tulkki? Sulkeeko mieli ja
ammattirooli yksilön vielä ulkopuolisemmaksi tilanteista vain, jotta selviäisi tässä työssä?
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
Jatkuuko sama sulkeutuminen vapaalla niin,
ettei kotonakaan tarvitse kohdata kokemuksiaan ja haastaa maailmankuvaansa, koska
työssä asioille ei voi tehdä mitään? Onko
kyseessä selviytymisstrategia vai pako?
Näistä pohjahiivan tavoittavista
mietteistä pääsimme iltaohjelmaan. Mature
bitteri viihdytti hetkisen, mutta siirryin
nopeasti siemailemaan Caledoniaa IPAn
puutteessa. Céilidh-tanssien alussa olin ehtinyt kertoilla norjalaiselle kollegalleni, etten
tanssi. Joku kuitenkin keksi lahjoa minut
viskillä per tanssi, joten tanssittua tuli, aika
monta kierrosta.
Herätessäni tuntui musertavalta ja
savuiselta. Onneksi skottiaamupala, hash
browns eli rasvassa paistetut perunakroketit
sekä pavut tomaattikastikkeessa, ei aiheuttanut vahvoja reaktioita
Homma lähti nousuun Graham Turnerin luennolla “Be the change you wish
to see”. Grahamin ajatukset siitä, miten
maailma makaa ja miten sen sopisi maata,
olivat hyvä jatkumo edellispäiväisten
luentojen tarjoamiin virikkeisiin. Tarjolla oli
vastuuta omasta työstä, helpotusta hektisiin, vaikeisiin ja vakaviin rooleihin, joita me
itse olemme itsellemme omaksuneet, sekä
pehmeyttä ylikriittisyyttä kohtaan.
Iltaohjelmaksi efsli-vieraille oli järjestetty viskiworkshop. Glenfiddichin
tehtaan esittelijä testautti halukkailla
Speyside-alueen kuuluja tuotteita.
Vapaudu ja varaudu! Odotettavissa
Kielarin liberaalinumero!
Pohjoismaiset tulkkiyhdistykset
kokoontuivat keskustelemaan
Nordic Seminarin ja pohjoismaisen
yhteistyön merkeissä. Tästä tiedotetaan enempi, kun on enempi, mitä
tiedottaa!
Oletko lähdössä kouluttautumaan?
Haaveiletko osallistumisesta ensi
syksyn efslin seminaariin Italissa?
Jätä avustuhakemuksesi SVT:n
hallitukselle ([email protected])
28. 2. mennessä. Hallitus käsittelee
hakemukset maaliskuun kokouksessa. Syksyn avustusten viimeinen
hakupäivä on 31. 8.
ko u l u t u s
29
Hup Holland!
teksti Maija Tjukanov
V
iime kesä jäi mieleeni elämäni
ensimmäisen ulkomailla
hankitun auringonpistoksen
lisäksi myös siitä, että tulkkija opiskelijaminäni saavuttivat ehkä tähän
mennessä parhaan mahdollisen harmonian.
Olen siis viittomakielen tulkki, mutta
opiskelen myös suomen kieltä Helsingin
yliopistossa. Ihanan epäloogisesti viittova
fennisti löysi itsensä keskeltä heinäkuista
Hollantia pänttäämässä ASL:n alkeita,
viittomakielten typologiaa ja paljon muuta
mielenkiintoista.
Kesäyliopiston kulttuurikylpy
Hollanti-kokemus sai alkunsa, kun kollegani
Annastiina Kantala ilmoittautui opintojensa kautta viikon mittaiseen 3L Summerschooliin, ja päätin mielenkiinnosta lähteä
mukaan. 3L Summerschool on Leidenin,
Lyonin ja Lontoon yliopistojen toteuttama
kesäopintokokonaisuus, jonka järjestyspaikka vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna
vuorossa oli Leidenin yliopiston lingvistiikan
keskus Hollannissa ja aiheena oli kielten
dokumentointi ja kuvaus. Yhtenä osana
kielitieteellistä opintotarjotinta oli myös viittomakieli. ”Jes! Kansainvälistä viittomista ja
lingvistiikkaa!”, nyökyttelmme innostuneina
ja singahdimme Amsterdamiin.
Osallistuimme kahdelle viittomakielten
dokumentointikurssille, ASL:n alkeiskurssille
sekä kurssille nimeltä Topics in Austronesian and Papuan languages. Dokumentointikurssien opiskelijaryhmä oli yllättävän
kuva Leah C. Geer
Opettajan takana olevaa Annastiinaa naurattaa, kun ASL-tunnilla turvauduttaan vanhaan
tuttuun "kädestä pitäen"-metodiin
heterogeeninen, sillä kuuroja ja kuulevia oli
suunnilleen yhtä paljon ja osallistujia tuli
kaikilta mantereilta aina tohtoritason viittomakielen tutkijoista täysin viittomakieltä
osaamattomiin ihmisiin. Taustallaan opiskelijoilla oli esimerkiksi Deaf studies-opintoja, antropologiaa ja yleistä kielitiedettä.
Monet olivat jo tehneet dokumentointi- ja
sanakirjatyötä. Me edustimme kampuksella
tiettävästi ainoina Suomen kansalaisia ja
viittomakielen tulkkeja (jotka eivät olleet
paikalla töissä). Opetuskielinä kursseilla oli
kansainvälinen viittominen, ASL ja englanti.
Luennoilla oli tulkkaus, joten myös tulkin
asiakkaana olemisesta karttui rutkasti kokemusta. Opettajina toimivat Erin Wilkinson,
kuuro professori Manitoban yliopistosta,
Angela Nonaka, antropologi ja aasialaisten
viittomakielten tutkija Texasin yliopistosta
sekä Victoria Nyst, viittomakielten tutkija
Leidenin yliopistosta.
Tutkijan näkökulma avarsi
Mitä ihmettä kolmisen vuotta tulkin
töissä olleella, vasta kandidaattitasoaan
aloittelevalla opiskelijalla on tällaisesta
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
ko u l u t u s
30
kuva Leah C. Geer
mutta oli vapauttavaa antautua kerrankin
vain nojaamaan taaksepäin tuolissaan ja
pohtia: ”Voihan tämä kielen ilmiö olla näin
tai sitten ei, mutta minun ei tarvitse tehdä
siitä mitään näkyvää päätöstä tässä ja
nyt.” Pääsimme tutustumaan esimerkiksi
Wilkinsonin tutkimuksiin eri maiden sukulaisuusviittomien yhtäläisyyksistä, näimme
ASL:n numerot mietityttivät niin Maijaa kuin
muitakin.
akateemisesta kulttuuritulvasta sitten
jäänyt käteen? Ensinnäkin oli mahtavaa
päästä vaivaamaan päätään viittomakielten tutkijoiden vinkkelistä. Kielen
analysointi on toki osa tulkinkin arkityötä,
Jaa, vai pitäisi
antaa palautetta
viittomisesta.
Nonakan tutkimusmateriaalia thaimaalaisen Ban Khorin viittomakielisestä yhteisöstä sekä opettelimme käyttämään ELANia,
ilmaista dokumentointiohjelmaa, josta voisi
tulkkien termitöissäkin olla kosolti hyötyä.
Viikon lopulla Helsinki-Vantaalle
tupsahti kaksi Hollannin jalkapallohuumassa oranssipaitaisiksi muuttunutta tulkkia,
joiden päissä oli niksahtanut moni asia
uuteen uskoon. Nyt alkutalven loskassa
Leiden pannukakkuineen ja ASL-runoiltoiJaa,
pitäisi
neen tuntuu
kovin vai
kaukaiselta,
mutta yhä
antaa palautetta
hykerrellen ajattelen oppineeni kansainviittomisesta.
välisen viittomisen kautta viittomakielen
kieliopista jotakin aivan uutta. Tietysti
vihon reunaan raapustamani ASL-viittomat
ja hippunen kansainvälisellä viittomisella
tuotettuja ja ymmärrettyjä lauseitakin olisi
kiva saada joskus vielä konkreettisesti ”kä-
Kommentoinpa ainaKin
löysiä KäsimuotoJa...
esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”.
sistä ulos”. Ennen kaikkea koen kuitenkin
jonkinlaisena tulkkauksen ja lingvistiikan
noviisina saaneeni aivosoluni surraamaan
ihan uudella tavalla. Koko viikko oli ihmisineen ja kokemuksineen
niin mielenkiintoiJaa, vai pitäisi
antaa
nen, että
tällaisillepalautetta
auringonpistosmatkoille
viittomisesta.
toivon ajautuvani
jatkossakin. Hup Leiden
ja hup Holland!
Kommentoinpa ainaKin
löysiä KäsimuotoJa...
esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”.
kuva maija tjukanov
Ulkona helottavasta auringosta ja luentojen
pituudesta huolimatta huomio ei päässyt
Erin Wilkinsonin opettaessa kertaakaan
herpaantumaan.
“sinulla on JotenKin
veemäisiä KäsimuotoJa.
-lumi”
Suvi Sipronen
Kommentoinpa ainaKin
löysiä KäsimuotoJa...
esimerKiKsi “uut” näyttävät enemmän “veeltä”.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
“sinulla on JotenKin
veemäisiä KäsimuotoJa.
-lumi”
l u e min u t
31
Kuulokuvia
Teksti ja kuva Ada Trogen
M
iten hahmotat äänimaiseman,
mitä sieltä poimit ja miten tulkkaat poimimasi? ”Kuulokuvia”
on Stephen Kuusiston kuvaus äänimaiseman
tärkeydestä, kauneudesta ja kirjavuudesta.
Kirja koostuu tämän syntymästään sokean
miehen matkoiltaan poimimista kaupunkien
kuulokuvista. Lukemisen jälkeen huomaa
pohtivansa kuulemisen kautta syntyviä visuaalisia kuvia ja niiden merkitystä itselle.
Kuusisto, Stephen
Kuulokuvia
Kustannus Oy Arkki, 2007
Mitä Missä
Milloin Junior
2011
SVT:ssä
harjoittelussa
Teksti ja kuva Minttu Laine
K
ekkerit lapsiperheessä? Small talk
-aikaa ennen tapaamista koulupsykologilla? Virittäydy peruskoululaisen aaltopituudelle. Vuosikirja on
kelpo tiivistys Indiana Jones - ja Victoriafanien vuoden kohokohdista.
Jos lapsia ei omasta takaa ole, taikka
he ovat aikaa sitten karanneet potkuhousuistaan, juniori-versio Mitä-Missä-Milloin
-opuksesta on mukava päivitys kenelle
tahansa. Tämäkin kirja mahtuu mukavasti
yöpöydän kulmalle ja samaan kassiin SVTkalenterin kanssa.
Briiffausta lasten- ja nuorten viihde- ja
harrastusvalikoimasta on tarjolla 180 sivua,
kuvitus on runsasta ja tekstit lyhyitä. Sopii
siis myös matka-ajan huvitukseksi.
Suramo, Ari (päätoim.).
Mitä Missä Milloin Junior 2011. Koululaisen
vuosikirja syyskuu 2009 – elokuu 2010.
Otava, 2010
Olen SVT:n hallituksen uusi opiskelijaaktiivi Matu (virallisemmin Marjo-Leea)
Alapuranen Kuopion kampukselta.
Lähdin toimintaan mukaan, koska
järjestötoiminta on lähellä sydäntäni.
Minusta on hienoa, että SVT tarjoaa
opiskelijoille mahdollisuuden päästä
toimintaan mukaan ja aion ottaa tästä
mahdollisuudesta kaiken irti! Tulevan
vuoden aikana tavoiteenani on tutustua uusiin ihmisiin, saada kokemusta ja
näkemystä sekä toimia yhdyshenkilönä
hallituksen ja opiskelijoiden välillä.
k i e l i s i lta 4 · 2 0 1 0
Suomen Viittomakielen Tulkit ry toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen
stressitöntä joulun odotusta ja intoa uuteen vuoteen!
Nämä yritykset ovat tukeneet joulutervehdyksillään Efslin SAF-rahastoa
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille yhteistyökumppaneille!
toivottavat Mokomat ympäri Suomen
Arjen pikku tähtiä
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.
Iloista Joulua yhteistyökumppaneille!
-Viitro Ky-
Iloista joulua
kollegat!
T. Omnivisin väki