Hospitaali-2015-4 - Varsinais

Transcription

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti
Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift
VSSHP ja Turku
yhdistämässä psykiatrian
palveluitaan
LU E L I S Ä Ä S I V U LTA
»
10
Mitä tekevät
sonograaferit?
» 13
4 2015
Työkierrosta
positiivisia
kokemuksia
»
17
2
Hospitaali 4 2015
SISÄLTÖ 2.11. 2015
K U U K AU D E N K I R J O I T U S
Työsuojelua Amerikan malliin . . . . . . 2
MÅNADENS SKRIVELSE
Arbetarskydd enligt amerikansk
modell . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
12.-13.11.2015 tarjolla tietoa
työturvallisuudesta . . . . . . . . . . . . . . . 3
Hospitaalin lukijakyselyn tuloksia . . . 3
Kansainvälisenä elvytyspäivänä
peruselvytysharjoituksia . . . . . . . . . . . 3
Asiakasraadissa myös
ruotsinkielinen näkökulma esiin . . . . 3
Aloitteen tekeminen on helppoa . . . . . 4
Harvinaissairauksien yksikkö
rakentaa toimivia hoitopolkuja . . . . . . 5
Uusiin tiloihin totuttelua
A-sairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Tila- ja saneerausohjelmat
toiminta edellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Medisiina D -rakennuksen
rakennustyöt alkaneet . . . . . . . . . . . . 7
»Silmät avaava kokemus» . . . . . . . . . 8
Lääkehuolto valmistautuu
puhdastilojen remonttiin . . . . . . . . . . . 8
Sähköiset lomakkeet
– tietoiskut marraskuussa . . . . . . . . . 9
Mobiilikirjaus nopeuttaa ja
helpottaa työntekoa . . . . . . . . . . . . . . 9
VSSHP ja Turku yhdistämässä
psykiatrian palveluitaan . . . . . . . . . . 10
Tyksiin Suomen ensimmäinen
magneetin ja ultraäänen
yhdistävä laite . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Studieivern är både
resurs och utmaning . . . . . . . . . . . . . 11
S arvesta h ä rk ä ä
Tieto lisää tuskaa – ainakin ajoittain 12
Koulutus ja vapaa-ajanviettopaikkamme sairaanhoitopiirissä . . . 12
TUORE KASVO
Oikeaa tietoa oikeaan aikaan
oikealle kohderyhmälle . . . . . . . . . . 13
A M M AT T I N A
Erikoistumisopinnot ja harjaantunut
silmä vaatimuksena . . . . . . . . . . . . . 13
Ulkomailta palataan reppu
täynnä tärkeitä ajatuksia . . . . . . . . . . 14
Laura Airakselle merkittävä
tutkimusapuraha etenevän
MS-taudin hoitoon . . . . . . . . . . . . . . . 15
»Farmasia on lakipykälien
keskellä elämistä» . . . . . . . . . . . . . . 15
Lapsille ja nuorille sujuvia
hoitoreittejä T3-sairaalaan . . . . . . . . 16
Esimiesten mentorointi-ohjelma
käynnistyy tammikuussa! . . . . . . . . 16
KURKISTUS MUSEON KOKOELMIIN
Mikroskoopiset näytelasit . . . . . . . . . 16
Työkierrosta positiivisia
kokemuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Influenssarokote osa potilasturvallisuuden toteuttamista . . . . . . 18
U-sairaalassa käynnistyi lokakuussa
uusia remonttiprojekteja . . . . . . . . . . 18
ACS-apuraha LL Anna Lautamäelle
Tyksin Sydänkeskukseen . . . . . . . . . 18
Varsinais-Suomen alueen
Vuoden Mielenterveystyöntekijä
2015 Mia Blomqvist . . . . . . . . . . . . . . 19
Tyksin sosiaalityö 70 vuotta . . . . . . . 19
Vuoden Menestyjät 2016 -palkinnon
haku käynnistyy marraskuussa . . . . 19
M U LTA S O R M E L L A O N A S I A A
Halikon sairaalan uusi elämä . . . . . . 20
HARRASTUKSENA
Kansallisharrastus kiehtoo
sukupolvesta toiseen . . . . . . . . . . . . 20
KANSI: Kokeneet sonograaferit Leila Pahta ja Seija
Lempiäinen työskentelevät ultraäänitutkimusten parissa. Ammattiesittely sivulla 13. (kuva: Marjo Peltoniemi)
KUUKAUDEN KIRJOITUS
I MÅNADENS SKRIVELSE
Työsuojelua Amerikan malliin
O
nko kaikki mitä ei ole kielletty sallittua? Saako työssä
käyttää tervettä järkeä? Mikä on työntekijän osuus työsuojeluvastuusta? Mikä on esimiehen vastuulla?
Työsuojelun tason kehittyessä koko ajan entistä paremmaksi
myös lainsäädännöllä asetetut vaatimukset muuttuvat vastaamaan uusia tarpeita. Olemme tottuneet siihen, että työntekijällä
on vastuu omista tekemisistään ja omasta työturvallisuudestaan.
Terveellä järjellä on pärjännyt pitkälle niin kotipiirissä kuin työtehtävissäkin. Yhteiskunnan pelisäännöt elävät nyt murroksen
aikaa ja se edellyttää meiltä jokaiselta kulttuurimuutosta suhtautumisessamme turvalliseen työntekoon.
Terveydenhuoltoalalla katseet suunnataan usein potilasturvallisuuteen. Se onkin oikein, sillä hyvä potilaiden hoitaminen on
kaiken toimintamme perusta. Henkilökunnan hyvinvoinnista
ja turvallisuudesta huolehtiminen vaikuttaa suoraan myös potilasturvallisuuteen. Kun henkilöstö voi hyvin, potilaat saavat
parempaa palvelua eikä henkilökunnasta itsestään tule potilaita. Kannattaa siis kiinnittää huomiota myös omiin työmenetelmiin ja -ympäristöön.
Työturvallisuuden lainsäädännössä lähdetään siitä periaatteesta, että toisen terveydelle tai turvallisuudelle ei saa aiheuttaa haittaa. Näin ollen työnantajan on esimiesten kautta huolehdittava siitä, että työntekijä saa tehdä työnsä itseään vahingoittamatta. Lainsäädännössä on myös nimetty keinoja työturvallisuuden toteuttamiseksi. Työpaikan riskit tulee tunnistaa ja arvioida.
Tunnistettujen riskien alentamiseksi on tehtävä suunnitelmat ja
niitä on toteutettava. Lisäksi työntekijä on perehdytettävä tehtäviinsä ja ohjeistettava turvallisiin työmenetelmiin.
Työturvallisuuslaissa määritellään myös työntekijälle rooli työsuojelun toteuttamisessa. Työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista viipymättä lähiesimiehelleen. Esimiehen tehtävä on huolehtia korjaavien toimenpiteiden
toteuttamisesta tilanteen parantamiseksi. Jos lähiesimiehen keinot loppuvat, hänelläkin on oma esimiehensä. Asioita tulee siis
viedä eteenpäin, vaikka itse ei pystyisikään niitä korjaamaan.
Tärkeää on myös antaa palautetta työntekijöille toimenpiteistä,
joihin ryhdytään sekä niiden aikataulusta.
Lain mukaan työntekijällä on velvollisuus noudattaa esimiehensä antamia työturvallisuusohjeita ja -määräyksiä. Tämä tulee
ymmärtää myös niin, että esimiehen tehtävä on antaa työturvallisuusmääräyksiä. Turvallisuusohjeiden tulee olla yksiselitteisiä
siten, ettei työntekijä voi ymmärtää niitä väärin. Esimiesroolissa
työskentelevän kannattaa muotoilla antamansa turvallisuusohjeet määräyksiksi, koska pelkkä suosittelu ei riitä. Turvalaitteita
ja henkilökohtaisia suojaimia on käytettävä, jotta ne ovat tehokkaita. Turvallisia työmenetelmiä on noudatettava. Lähiesimiehen on valvottava tämän kaiken toteutumista. Laiminlyönteihin
ja rikkomuksiin on puututtava. Jos työtapaturma sattuu, työnantajan on esitettävä, että on yrittänyt tehdä parhaansa estääkseen tapaturman.
Maalaistettuna työturvallisuuslain nykyistä henkeä voi kuvata
siten, että maatilan isäntä saa rakentaa tikkaat itse ja kiivetä niitä pitkin katolle. Renki ei kuitenkaan saa kiivetä samoja tikkaita pitkin edes itse niin päättäessään, jollei putoamisriskistä ole
huolehdittu muilla työnantajan ohjeistamilla keinoilla. Renki ei
voi päättää ottaa työturvallisuusvastuuta itselleen. Ei vaikka vesirännien puhdistaminen olisi helpompaa ja nopeampaa isännän
kyhäämiltä tikkailta kuin maasta.
Täällä sairaanhoitopiirissähän me kaikki olemme rengin asemassa. Emme voi tehdä itsenäisiä valintoja siitä, minkä työturvallisuusriskin otamme. Meidän on noudatettava yhteisiä ohjeita
ja kerrottava epäkohdista lähiesimiehellemme.
Kun noudatamme annettuja turvallisuusohjeita, vaikutamme myös työkavereidemme turvallisuuteen. Isommassa kokonaisuudessa on suunniteltu tehtävät niin, että se oma pieni yksityiskohtamme onkin tärkeä osa kollegan turvallisuutta. Tehdään siis työmme ohjeita noudattaen, huolellisesti ja työkaveria
kunnioittaen.
Arbetarskydd enligt amerikansk modell
Ä
r allt som inte är förbjudet tillåtet? Får man använda sunt
förnuft på jobbet? Vad är den anställdas del i arbetarskyddsansvaret? Hurdant ansvar har chefen?
Då nivån på arbetarskyddet ständigt stiger förändras också kraven som ställs på lagstiftningen för att svara på de nya behoven.
Vi är vana vid att arbetstagaren ska ansvara för sina egna sysslor
och sin egen arbetssäkerhet. Med sunt förnuft har man klarat sig
långt både hemma och på jobbet. Samhällets spelregler lever nu i
en brytningstid och det förutsätter av var och en av oss en kulturförändring angående hur vi förhåller oss till säkerheten på jobbet.
Inom vårdbranschen riktas blickarna ofta mot patientsäkerheten. Det är också rätt och riktigt, eftersom en god vård av patienterna ligger som grund för all vår verksamhet. Att se till att
personalen har det bra och tryggt påverkar även patientsäkerheten. När personalen mår bra, får patienterna bättre service
och de anställda själva blir inte patienter. Det lönar sig alltså att
också fästa uppmärksamhet vid de egna arbetsmetoderna och
den egna arbetsmiljön.
Arbetarskyddets lagstiftning utgår från principen att andras
hälsa eller säkerhet inte får riskeras. Det betyder att arbetsgivaren via förmännen bör se till att den anställda kan göra sitt jobb
utan att skada sig själv. I lagstiftningen har man också uppgett sätt
genom vilka arbetssäkerheten kan förverkligas. Arbetsplatsens
risker bör identifieras och bedömas. För att minska på de risker
man känner till bör det göras upp planer och dessa bör också
följas. Utöver det bör den anställda också introduceras i sina arbetsuppgifter och instrueras i hur man jobbar på ett säkert sätt.
I arbetarskyddslagen definieras också den anställdas roll i arbetarskyddets förverkligande. Arbetstagaren är skyldig att utan
dröjsmål meddela om observerade missförhållanden till sin närmaste förman. Förmannens uppgift är att se till att det vidtas korrigerande åtgärder för att rätta till situationen. Om den närmaste förmannen inte vet hur, har denna sin egen förman. Saker bör alltså föras vidare också om själv inte
har verktygen för att rätta till dem. Det är också viktigt
att ge de anställda respons på de åtgärder som kommer att vidtas och deras tidtabeller.
Enligt lagen är den anställda skyldig att följa de
av förmannen givna säkerhetsanvisningarna
och föreskrifterna. Det här ska också förstås
som att det är förmannens uppgift att ge arbetarskyddsföreskrifter.
Saana Leppä, Miia Puukka
& Saija Jokinen
Anvisningarna bör vara entydiga så att de inte går att missförstås. För den som jobbar som förman lönar det sig att formulera
anvisningarna som uppmaningar eftersom enbart ett förordande inte räcker till. Säkerhetsanordningar och personlig skyddsutrustning ska användas för att de ska vara effektiva. Säkra arbetsmetoder ska följas. Den närmaste förmannen bör övervaka
att så sker. Förekommer det försummelser och avvikelser kräver det ett ingripande. Vid en arbetsolycka ska arbetsgivaren
kunna påvisa att man gjort sitt bästa för att förhindra den.
Förenklat skulle den nuvarande andan in arbetarskyddslagen
kunna beskrivas som att det nog är tillåtet för gårdens husbonde
att bygga en stege och använda för att klättra upp på taket. Däremot får drängen inte använda samma stege fastän det skulle
vara frågan om ett eget beslut, ifall fallriskerna inte setts över
på något annat av arbetsgivaren angivet sätt. Drängen kan inte
besluta att själv ta på sig arbetarskyddsansvaret. Inte fastän det
skulle vara lättare och snabbare att rensa takrännorna från den
av husbonden hopsatta stegen än det är från marken.
Inom sjukvårdsdistriktet är vi alla i samma sits som drängen.
Vi kan inte göra egna val av vilka säkerhetsrisker vi tar på jobbet. Vi bör följa de allmänna anvisningarna och rapportera om
missförhållanden till våra närmaste förmän. När vi följer säkerhetsanvisningarna, påverkar vi också på våra arbetskamraters
säkerhet. I en större helhet är uppgifterna planerade så att den
egna lilla detaljen i själva verket är en viktig del av kollegans säkerhet. Låt oss alltså jobba enligt givna anvisningar, noggrant
och med respekt för arbetskamraten.
4 2015
Hospitaali
3
12.-13.11.2015
tarjolla tietoa työturvallisuudesta
Valtakunnallista tapaturmapäivää vietetään tänä
vuonna 13. marraskuuta. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) tapaturmapäivään liittyviä tapahtumia on 12.-13.11.2015. Tarjolla on
monentyyppistä tietoa, esimerkiksi VSSHP:n juuri
uusitusta päihdeohjeistosta ja polkupyöräilyn turvallisuudesta. Luvassa on myös työkenkäesittelyjä.
Valtakunnallinen tapaturmapäivä kiinnittää
vuosittain kaikkien suomalaisten huomion tapaturmiin ja niiden ehkäisyyn. Suomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapaturmaa, joista suurin osa
olisi ennakolta ehkäistävissä.Valtakunnallista tapaturmapäivää on vietetty vuodesta 1995, aina perjantaina ja 13. päivä. Alusta asti päivän tavoitteena
on ollut kiinnittää kansalaisten huomio keinoihin,
joilla jokapäiväisiä vaaratilanteita voi välttää. Tänä vuonna valtakunnallisen tapaturmapäivän teemana on kiire ja vaaratilanteiden ennaltaehkäisy.
Lisätietoja: tapaturmapaiva.fi/
facebook.com/tapaturmapaiva
Paineluelvytystä
opettivat Sunneva
Ollila (vas.), Patricia
Bertènyi, Saija Heikkinen
ja Anna Knifsund.
Kansainvälisenä elvytyspäivänä
peruselvytysharjoituksia
T-sairaalan elvytysryhmän toiminnasta vastaa kahdeksan
elvytysvastuuhenkilöä. Elvytysvastuuhenkilöt huolehtivat
myös teho-osaston henkilökunnan elvytys- ja hätätilakoulutuksesta. Koulutuksissa käydään elvytyksen lisäksi
läpi muitakin tehopotilaan hätätiloja.
Teho-osaston sairaanhoitajista joku kantaa työvuorossaan Elvytyspuhelin 1:stä oman työnsä ohessa. Hänen parinaan oleva elvytyshoitaja voi olla kuka tahansa tehon
sairaanhoitajista. Puhelun tai hälytyksen tultua mistä tahansa T-sairaalan osasta lähtee elvytyshoitaja toisen tehohoitajan ja teholääkärin kanssa potilaan luokse. He ottavat mukaan ns. elvytyskärryn joka on varustettu hätätilapotilaan hoitoa vaativilla varusteilla ja lääkkeillä.
Hospitaalin
lukijakyselyn
tuloksia
Henkilöstölehti Hospitaalin kautta aikojen
ensimmäiseen lukijakyselyyn vastasi 785 lukijaa
Kysely oli avoinna Santrassa 23.9.-2.10.2015.
Lukijakyselyssä Hospitaali sai kokonaisarvosanaksi
8,04 ja ulkoasusta 7,93. Lehden ilmestymistiheys on
enemmistön (92 %) mielestä sopiva. Vastaajista 47 %
haluaa lehden postissa kotiin. 30 % suosi vaihtoehtoa, jossa lehti jaetaan työpisteisiin ja postitetaan
eläkeläisille ja postitusta toivoville työntekijöille.
Lähes puolet (48 %) pitää Hospitaalia melko tai
erittäin tärkeänä tiedonlähteenä. Vastanneista 70 %
lukee lehdestä yhden tai useamman jutun. Vakiopalstoista suosituimmiksi nousivat Työyhteisö tutuksi, Ammattiesittely sekä Kuukauden kirjoitus.
Toivotuimpia juttutyyppejä ovat yksikkö-, ammattija työntekijäesittelyt. Seuraavaksi eniten toivottaisiin
juttuja VSSHP:n toiminnasta ja käytännöistä sekä
ajankohtaisista asioista. Isossa vastaajajoukossa mielipiteet hajaantuivat: samoja juttutyyppejä toivottiin
sekä nykyistä enemmän että vähemmän!
Parasta Hospitaalissa ovat vastaajien mukaan yhteisöllisyys ja kiinnostavat jutut. Huonointa ovat
puolestaan liian pitkät jutut, valokuvien määrä ja
laatu sekä vanhanaikaiseksi koettu ilme.
Taustatiedoista käy ilmi, että suurin osa (85 %)
vastaajista oli naisia. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna vastaajissa oli eniten hoitohenkilökuntaa
(62 %). Työsuhteen keston mukaan jaoteltuna yli
10 vuotta työskennelleet (61 %) olivat suurin vastaajaryhmä.
HOSPITAALI
Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin
henkilöstölehti
− Personaltidskrift
för Egentliga Finlands
sjukvårdsdistrikt.
9. vuosikerta.
Julkaisija: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiiri.
Toimitus:
Päätoimittaja
Esa Halsinaho,
puh. 02 313 1083,
[email protected].
Toimituspäällikkö
Kristiina Andreasson,
puh. 050 599 5620,
[email protected]
Jo toisena vuonna peräkkäin oli 16. lokakuuta T-sairaalan elvytysryhmä
vetämässä ihmisiä opettelemaan ja kokeilemaan paineluelvytystä.
Kuvat: Kristiina Andreasson
Asiakasraadissa myös ruotsinkielinen näkökulma esiin
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) käynnistyi
tänä syksynä asiakasraatitoiminta. Asiakasraadin kokoamisessa on otettu huomioon myös ruotsinkielinen näkökulma. Ruotsinkielisiä edustavat raadissa Leif Westerén ja
Renate Hakkarainen.
LEIF WESTERÉN, 73 år, Åbo;
Specialist i barnsjukdomar, pensionerad.
– Jag har länge följt med hälsooch sjukvården inom vår region
och jag är fortfarande intresserad
av att vara med och utveckla den,
nu också som konsument av hälsotjänsterna.
– En lättförståelig kommunikation mellan patient (och vid
behov anhöriga) och personal,
ett flexibelt samarbete mellan primärvården och specialsjukhusvården samt ett smidigt informationsutbyte
mellan sjukhusets olika enheter är viktiga.
Toimituskunta:
(suluissa varajäsenet)
Kristiina Andreasson,
Esa Halsinaho, Marjut
Kahilainen, Leena Kähäri
(Helena Haapalehto-Gaebler),
Anneli Lautaro (Johanna
Siiriäinen), Pirjo Marjamäki
(Eija Järvelä), Jussi Rantanen
(Sari Rannikko), Marja-Leena
Veijola (Päivi Huhtala).
Toimittajat:
Marjo Peltoniemi,
Tuula Vainikainen,
Mathias Luther
(Inter Folia Press)
Taitto: Letterhead
Paino: I-print Oy, Seinäjoki.
Painos noin 10 000 kpl.
Jakelu: Itella Oyj.
Osoitteet: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin
osoiterekisterit.
– Speciellt följer jag med utvecklingen av tjänsterna för Åboregionen, skärgården och den svenskspråkiga befolkningen.
Jag är medlem i Äldre rådet i Åbo. Mina intressen är bl.a.
körsång och övrig föreningsverksamhet.
RENATE HAKKARAINEN, 55 år, Åbo (suppleant)
Renate Hakkarainen arbetar vid Åbo
Universitets IT Service som systemexpert. Till hennes hobbyer hör språkstudier, att arbeta med händerna, att
läsa och gregoriansk sång.
– Jag är intresserad av hur de som
hör till minoritetsspråkgrupper förstår
och blir förstådda i sjukvården. Under
de senaste 10 åren blivit tvungen att
bekanta mig med olika enheter i sjukvårdsdistriktet antingen
som patient eller anhörig. Även om jag talar flytande finska,
har jag konstaterat att då man är sjuk är det inte alls lätt att uttrycka sig på ett främmande språk så att man blir förstådd. Ännu svårare är det för dem som inte talar finska eller bara litet.
Osoitteenmuutokset:
VSSHP:n työntekijät
ilmoittavat esimiehelleen,
muut lehden saajat
osoitteeseen [email protected]
tai puh. 02 313 1103.
Toimituksen osoite:
Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiiri,
Viestintäyksikkö, PL 52,
20521 Turku.
Ilmestyminen:
5 kertaa vuonna 2015.
ISSN 1796-8062.
Seuraava lehti
ilmestyy 21.12.2015.
Aineistopäivä 30.11.2015
Mediatiedot: www.vsshp.fi
> Sairaanhoitopiiri
> Media, tiedotteet, viestintä
> Julkaisut > Hospitaali-lehdet
4
Hospitaali 4 2015
Maija Pramille
aloitepalkinto
kuulokojepotilaiden
palvelun parannusehdotuksesta
T eksti ja kuva
» E sa H alsi n ah o
Turhautuminen lisääntyvän työmäärän aiheuttamaan
palvelun heikkenemiseen ja ylitöiden kertymiseen sai
Tyksin Loimaan sairaalassa työskentelevän audionomi Maija Pramin keksimään paremman palvelukonseptin kuulokojeita käyttäville henkilöille. Hän sai
aloitteestaan syyskuussa 400 euron palkkion.
Aloitteiden isoa määrää heti järjestelmän käyttöönoton jälkeen osattiin odottaa sanovat Sanna-Mari Heinonen (vas.) ja Henna Mäkelä.
Aloitteen tekeminen
on helppoa
T eksti ja kuva
»
K r istii n a A n d r eass o n
Oletko havainnut korjaamista vaativan epäkohdan?
Älä jää piilottelemaan ratkaisuehdotusta! Käytä aloitejärjestelmää ja kerro oma ideasi pielessä olevan asian
korjaamiseen.
V
arsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) tuli
kesäkuussa käyttöön uusi aloitejärjestelmä.
– Aiemmin tuli vuodessa 50-60 aloitetta. Nyt on
neljässä kuukaudessa tullut 45 aloitetta, sanoo henkilöstösihteeri Henna Mäkelä.
Rekrytointisuunnittelija Sanna-Mari Heinosen mukaan aloitteiden alkuryöppyä osattiin odottaa, sillä aloitetoiminta oli ollut keskeytettynä joitain vuosia.
Aloitteiden isohkosta määrästä huolimatta palautetta järjestelmän käytöstä ei ole saatu. Selitys on varmasti
järjestelmän käytön helppous: Aloitteen tekeminen ja sen
etenemisen seuraaminen on yksinkertaista. Järjestelmää
itse kokeillessani ainoa pientä pähkäilyä tuottanut kohta
oli henkilöiden lisääminen. Aloitteen voi siis lähettää yhdessä jonkun toisen kanssa – eikä mikään estä lähettämästä aloitetta koko yksikön voimin. Yhtään ryhmänä jätettyä
aloitetta ei lokakuun alkuun mennessä ollut vielä tullut.
Käsitellään aloitetyöryhmässä
Aloite voi olla parannus-, ratkaisu-, toimenpide- tai kehittämisehdotus. Aloitteen pitää sisältää käyttökelpoinen
ratkaisu epäkohdan korjaamiseen. Määrällisesti eniten
on ensimmäisten kuukausien aikana tullut työympäristöön ja -hyvinvointiin liittyviä aloitteita.
Kaikki aloitteet käsitellään aloitetyöryhmässä. Aloitetyöryhmä esittää henkilöstöjohtajalle aloitteiden palkitsemista ja toteuttamista, seuraa aloitetoimintaa ja tekee esityksiä aloitetoiminnan kehittämiseksi. Alun perin aloitetyöryhmän piti aloitetoiminnan ohjeen mukaan kokoontua kaksi kertaa vuodessa.
– Nyt kokoonnutaan ehkä joka toinen kuukausi tai
joustavasti tarpeen mukaan, sanoo Henna Mäkelä.
Ennen aloitetyöryhmän käsittelyä aloitteelle etsitään
lausunnonantaja, joka ottaa kantaa mm. toteuttamiskelpoisuuteen.
– Ja siihen täyttyykö aloitteen kriteerit, Henna Mäkelä
sanoo.
Lausunnonantajaksi pyydetään aloitteen kohteena olevan asian tunteva. Lausunnonantaja saa ohjeen, jonka
mukaan arvioida aloitteen kustannuksia ja hyötyjä. Lausuntojen saamiseen menee eripituisia aikoja.
– Ennen haasteena oli nimenomaan se, ettei lausuntoja
saatu. Nyt järjestelmä muistuttaa lausunnonantajaa, sanoo Henna Mäkelä.
– Lausunto on merkittävä. Aloitetyöryhmän olisi vaikeaa ohittaa sitä aloitteen käsittelyssä, sanoo Sanna-Mari
Heinonen.
Henkilöstöjohtaja tekee aloitetyöryhmän esityksen
pohjalta päätöksen palkittavista aloitteista. Henkilöstöjohtaja myös esittää palkittavia aloitteita toimi- ja palvelualuilla toteutettavaksi. Tiedon aloitteen palkitsemisesta
saa tekijän lisäksi yhteistyötoimikunta. Palkitut aloitteet
julkaistaan myös uutisena Santrassa. Aloitejärjestelmässä
palkitut aloitteet näkyvät odottaa toteutusta -statuksella.
Aloitteentekijälle pikapalkinto
Aloitetyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin 17 aloitetta, joista kolme sai rahapalkinnon. Päätöksen palkintosummasta tekee aloiteryhmä. Palkinto
voi yksittäiselle aloitteelle olla suurimmillaan 500 euroa. Suurimman palkintosumman (400 euroa) sai ensimmäisessä kokouksessa käyttämättömiin kuulokojeisiin liittyvä aloite.
– Maija Pramin palkittu aloite liittyi hoitotyöhön, se
oli tarkkaan suunniteltu jo aloitteessa ja lausunnosta kävi ilmi, että aloite on toteutettavissa, kertoo Sanna-Mari
Heinonen palkitsemisen taustoja.
Myös aloitteen kokoluokka vaikuttaa palkintosummaan.
– Kaikkia aloitteita ei voida [rahallisesti] palkita, vaikka
ne olisivatkin hyviä. Toteuttamiskelpoisuus on olennainen tekijä, sanoo Sanna-Mari Heinonen.
Jokainen aloitteentekijä saa pienen pikapalkinnon. Mukavaa mielestäni oli, että järjestelmän automaattiviestin
lisäksi tuli sisäpostissa kiitoslappu, jossa oli tietoa aloitteeni käsittelyn alustavasta aikataulusta.
Aloitetyöryhmän kokoonpano: Katariina Similä, henkilöstöjohtaja, puheenjohtaja; Henna Mäkelä, henkilöstösihteeri ja Sanna-Mari Heinonen, rekrytointisuunnittelija; Leena Koskelin-Nurminen, toimistopäällikkö; Tuija
Lehti, sairaalaylihoitaja; Samuli Saarni, johtajaylilääkäri;
Tapani Kosonen, työnjohtaja; Heljä Lundgren-Laine, kehittämisylihoitaja; Riku Luoto, Tehy; Katri Rantala, Super
Aloitejärjestelmä: Santra > Henkilöstöasiat
> Yhteistoiminta ja henkilöstöjärjestöt > Aloitteet
– Kuulokojeissa on kiinni paljon rahaa, joten ne on hyvä saada täyteen käyttöön. Potilailla on kotonaan paljon
käyttämättömiä kuulokojeita. Varsinkaan vanhukset eivät aina osaa niitä käyttää. Joskus ne menevät epäkuntoon tai jäävät käyttämättä jonkin pienen asian vuoksi,
esimerkiksi paristojen virran loppuessa, kun vanhus ei
osaa vaihtaa uutta, Prami kertoo.
– Kuulokojepotilaita tulee yhä enemmän, enkä täällä
Loimaalla ainoana audionomina pysty kunnolla palvelemaan kaikkia. Yksi käynti ei potilaille riitä. Lääkärin vastaanoton jälkeen potilaat tulevat kuulontutkimukseen ja
sen jälkeen otetaan malli korvakappaletta varten. Toisella käynnillä sovitetaan kuuloje, jonka jälkeen koje annetaan kotikokeiluun ja kolmas käynti on kontrollikäynti.
Kontrolleja pitäisi usein olla enemmänkin kuin vain yksi,
mutta aika ei oikein riitä, hän harmittelee.
Jatkossa asiat ovat toivottavasti paremmin, kun Pramin aloitteen mukainen toimintamalli tulee käyttöön.
– Syntyi ajatus, että korvahoitajamme, jotka ovat
perushoitajia, voisivat hoitaa osan minun tehtävistäni. Tässä on monta asiaa, joihin ei tarvita audionomin
koulutusta.
– Korvahoitajat voivat vaihtaa kuulokojeiden paristoja ja letkuja ja puhdistaa kojeita, hoitaa puhelinpalvelua ja ajanvarausta, postittaa rikkinäisiä kojeita huoltoon. Jatkossa he voisivat jopa tehdä kotikäyntejä sellaisille vanhuksille, joiden on vaikea tulla tänne, ja auttaa
heitä käyttämään kojeitaan, Prami sanoo.
– Tähän liittyy sekin, että meidän vuodeosastouudistuksemme toteutuessa korvahoitajat eivät enää
työskentele osastoilla, vaan pelkästään polilla. Sen ansiosta heille jää enemmän aikaa näille uusille tehtäville. Korvahoitajille tulee oma vastaanottopäivä, jolloin
he voivat keskittyä ottamaan vastaan potilaita, joilla on
ongelmia kojeen kanssa. He voivat kyllä ohjata potilaat tarvittaessa minun vastaanotolleni, mikäli itse eivät osaa auttaa.
Maija Prami toivoo aloitteensa parantavan kuulokojepotilaiden
palvelua Loimaan alueella. Kuva: Heidi Laaksovirta
4 2015
Tyks Harvinaissairauksien yksikön koordinaattori, dosentti ja
erikoislääkäri Heikki
Lukkarinen.
Harvinaissairauksien yksikkö
rakentaa toimivia hoitopolkuja
Tyksin uusi harvinaissairauksien yksikkö uudistaa hajanaiset hoitopolut ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden yliopistosairaaloiden ja potilasjärjestöjen kanssa. Yksikkö
kehittää, auttaa ja koordinoi harvinaissairauksien hoidossa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
V
aikka harvinaisia sairauksia ei nimensä mukaan sairasta monikaan potilas, erilaisia harvinaisia sairauksia tiedetään olevan yli 6000. Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin alueella (VSSHP) harvinaisiin sairauksiin saa hoitoa jopa 25 000 – 30 000 potilasta, joten harvinaissairauksien yksikölle on selkeästi tarvetta.
– Potilas saattaa kiertää useilla erikoislääkäreillä, mutta
jää silti ilman diagnoosia, kun monista erilaisista oireista
ei osata epäillä harvinaista sairautta, kertoo yksikön koordinaattori, dosentti ja erikoislääkäri Heikki Lukkarinen.
Uudella toimintamallilla pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan diagnostisia prosesseja ja hoitamaan potilas entistä kokonaisvaltaisemmin. Kun resurssit voidaan
kohdistaa oikein, sekä potilas että sairaala hyötyvät.
Toimintaperiaate uudessa yksikössä on vielä Lukkarisen mukaan suunnitteluvaiheessa. Harvinaissairauksien
yksikkö ei hoida varsinaista potilastyötä, vaan rakentaa
toimivia hoitopolkuja kaikkien erikoisalojen kanssa yhdessä niin VSSHP:n ja valtakunnan kuin Euroopan Unioninkin tasolla.
– Koska harvinaissairauksien osaamiskeskuksia ja yksiköitä rakennetaan tällä hetkellä koko EU:n alueella, iso osa
tämänhetkisestä työpanoksesta kuluu valtakunnalliseen
ja kansainväliseen suunnittelutyöhön, Lukkarinen sanoo.
Harvinaissairaudet ovat mullistaneet erikoissairaanhoidon monissa maissa. Rakennemuutokset rajojen ulkopuolella tulevat heijastumaan myös toimintaan Suomessa.
– Eli kysymys ei ole vain alueellisesta projektista, vaan
uudet rakenteet saattavat muokata koko erikoissairaanhoidon toimintamallia. Toiminnan keskittämistrendi on
siis myös harvinaissairauksien osalta selkeä, hän lisää.
Moniammatillinen hoitotiimi
vastuussa potilaan hoidosta
Yksiköllä ei ole omia poliklinikkatiloja, vaan potilaat tullaan ohjaamaan lähetteiden perusteella oikeaan hoitopolkuun, jossa moniammatillinen hoitotiimi ottaa vastuun
potilaan hoidosta. Lähtökohtana on että harvinaista sairautta epäilevä lääkäri voi kirjoittaa potilaalleen lähetteen
Tyksin harvinaissairauksien yksikköön, jossa lähete arvioidaan ja siirretään oireen tai jo diagnosoidun sairauden
perusteella oikeaan hoitopolkuun. Hoitopolussa voi olla
yksiköitä myös eri yliopistosairaaloista Suomesta tai jopa
ulkomailta. Potilaalle pyritään aina ensisijaisesti järjestämään hoitoa omasta lähisairaalasta, mutta harvinaissairau-
den hoitovastuu voi olla muualla. Vastaavanlaisia malleja on jo olemassa esimerkiksi syöpäsairauksien hoidossa.
– Suomessa potilasjärjestöjen osallistaminen potilashoidon kehittämiseen on ollut valitettavan vähäistä, jolloin usein potilaiden arkeen vaikuttavat ongelmat ovat
jääneet vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi uusi toimintamalli pyrkii osallistamaan yhteistyötahot aiempaa
tiiviimmin mukaan toimintaan.
Harvinaissairauksien yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä
muiden yliopistosairaaloiden kanssa. Uusien toimintamallien myötä sirpaloituneet hoitokokonaisuudet, harvinaissairauksien kokonaiskuva ja lääkehoidon tehokkuus ovat
helpommin hallittavissa ja tarkkailtavissa. Kehitettävän tietojärjestelmän avulla dataa pystytään hyödyntämään valtakunnan laajuisesti, mikä tulee helpottamaan vuorovaikutusta potilaan, hänen hoitajiensa ja eri yksiköiden välillä.
Toisena esimerkkinä toiminnan laaja-alaisuudesta toimii yhteistyö lääkeyritysten kanssa. Harvinaissairauksien
lääkehoidon tutkimus ja saatavuus on koettu ongelmana
varsinkin pienissä ja keskisuurissa maissa. Hoidot ovat
tyypillisesti hyvin kalliita ja kustannuksia saattaa syntyä
vuodessa jopa 500 000 euroa potilasta kohden. Lääkkeiden
saannin turvaamiseksi tarvitaan uusia yhteistyö- ja rahoitusmalleja, koska nykyjärjestelmä ei pysty vastaamaan kasvaviin kustannuksiin. Suomeen perustettavat harvinaissairauksien yksiköt joutuvat yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä sidosryhmien kanssa pohtimaan uusia
toimintamalleja ja vastauksia niitä koskeviin kysymyksiin.
Hospitaali
5
Tyksin Harvinaissairauksien
yksikön tehtävät
• Yksikkö vastaa Tyksin erityisvastuualueella niiden lapsija aikuispotilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon ohjautumista,
joilla on harvinaissairauteen sopivia oireita, mutta joille ei
ole löydetty diagnoosia perusterveydenhoidossa tai muissa
erikoissairaanhoidon yksiköissä.
• Yksikkö koordinoi Tyksin erityisvastuualueella yhteistyötä sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon välillä,
sekä tarjoaa palveluja Ahvenanmaan keskussairaalalle.
• Yksikkö edistää yhteistyötä VSSHP:n tulos-, toimi- ja
vastuualueiden välillä, huomioiden erityisesti kliinisen genetiikan yksikön yhteistyön roolin.
• Yksikkö ylläpitää asiantuntijaverkostoa. Potilaiden diagnostiikka ja hoito tapahtuvat tähän parhaiten soveltuvissa
yksiköissä harvinaissairauksien asiantuntijaverkostoa hyödyntäen.
• Yksikkö ylläpitää moniammatillista työryhmää, joka käsittelee diagnoosia vailla olevat potilaat, joiden oireet sopivat harvinaissairauteen. Työryhmään kutsutaan kunkin potilaan kohdalla tarpeellinen määrä asiantuntijoita.
• Yksikössä koordinoidaan sellaisten harvinaissairauksien
kuntoutusta ja tukitoimia, joille ei löydy sopivaa koordinoivaa tahoa osaamiskeskuksista tai miltään erikoisalalta.
• Yksikkö edistää harvinaissairauksien tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta.
• Yksikkö edistää Tyksin erityisvastuualueella perustettavien osaamiskeskusten toimintaa.
• Yksikkö tekee yhteistyötä toisten harvinaissairauksien
yksiköiden, osaamiskeskusten, kansainvälisten verkostojen
ja potilasjärjestöjen kanssa.
Harvinaiset Haasteet III -seminaari keräsi
Johan Haartman salin täyteen
Harvinaiset Haasteet III -seminaari järjestettiin yhteistyössä VSSHP:n, Turun ammattikorkeakoulun terveysalan ja Invalidiliiton kanssa 7.10.2015. Seminaari oli
kohdennettu erityisesti VSSHP:n alueella työskenteleville
sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kuntoutusalan ammattihenkilöille, jotka kohtaavat työssään harvinaista sairautta
sairastavia henkilöitä ja heidän perheitään.
Seminaarissa kuultiin mm. vastasyntyneiden seulonnasta, Vanhemmat Vahvasti Mukaan -projektin kokemuksista perheen näkökulmasta, lasten kaularangan
instabiletiteeteistä ja kampurajalan hoidosta.
T eksti ja kuva : S uvi L ähtee n m äki
• Valtakunnan tasolla harvinaisia sairauksia
sairastavia potilaita on n. 300 000. Euroopan harvinaissairauksien yhdistys (EURORDIS) arvioi EU:n tasolla
potilaita olevan jopa 6–8 % väestöstä,
eli 27–36 miljoonaa ihmistä.
• Sairaus luokitellaan harvinaiseksi, mikäli sitä
sairastaa enintään 5/10 000 henkilöä Suomessa
• Suuri osa harvinaisista sairauksista
on geneettisiä (n. 80 %)
Lasten ja nuorten klnikan toimialuejohtaja Jussi Mertsola luennoi Harvinaiset Haasteet III -seminaarin
aluksi Tyksin uudesta Harvinaissairauksien yksiköstä ja sen tehtävistä.
Hospitaali 4 2015
6
Uusiin tiloihin
totuttelua
A-sairaalassa
T eksti
»
Takana on liki puolitoistavuotinen remontti ja muutto; edessä totuttelua uusiin
tiloihin. Silmäklinikalla ja näytteenottolaboratoriossa tuntemukset ovat positiivisia.
– Hengissä selvittiin, muttei vielä tiedä,
miltä oikein tuntuu, sanoo silmäklinikan
vastuualuejohtaja Hanna VaahtorantaLehtonen ensin, mutta jatkaa: – Plussan
puolelle tämä jää: väki on yleisesti tyytyväistä ja poliklinikalla ihmiset ovat aurinkoisen näköisiä. Palaute on ollut pääasiassa positiivista.
– Ihan kivalta tuntuu, sanoo silmäklinikan osastonhoitaja Pirjo Jokinen tuntemuksistaan reilu kuukausi klinikan muuton jälkeen.
Remontissa
paljon vartijana
Pirjo Jokinen kehuu tilojen raikkaita värejä, joskin poliklinikan sireeninväriset ovet
olivat »pysähdyttävä kokemus». Heikosti näkevien potilaiden kannalta oranssisävyinen aula sekä ovien tummat karmit
ovat hyviä ratkaisuja. Värit tulivat suoraan
arkkitehdin suunnitelmasta.
– Ainoastaan taukotilan väreihin sai
vaikutettua, Pirjo Jokinen sanoo.
Muuttoa edeltäneen remontin aikana
Pirjo Jokinen tunsi olevansa paljon vartijana:
– Yksiköstä ei ketään irrotettu tähän
projektiin. Tuntui, että olisi pitänyt osata
kaikkea: lvi, sähköt Välillä tuntui, etteivät
omat ehdotukset menneet eteenpäin, Pirjo
Jokinen miettii. – Onneksi oli [rakennussuunnittelun edustaja] Annika Lindblom,
joka suomensi asioita.
– Olimme mukana suunnittelussa niin
paljon kuin annettiin olla. Osa asioista
päätettiin meitä kuulematta. Ehkä aikataulutus oli niin tiukka, ettei ehditty kysellä kaikkea, pohtii Hanna VaahtorantaLehtonen.
Vaahtoranta-Lehtonen mainitsee verhot
esimerkkinä yksityiskohdasta, josta olisi
pitänyt kysellä tilojen tulevilta käyttäjiltä:
– Silmälääkärit tarvitsevat työskentelytiloihinsa pimennysverhot, mutta huoneisiin asennettiin tavalliset rullaverhot. Nyt
jälkikäteen joudutaan asentamaan kunnon pimennysverhot.
Erikoisjärjestelyjäkin on tiloissa jouduttu jo remontin jälkeen tekemään: Ilmoittautumispaikka piti saada rakennetuksi viikossa, kun itseilmoittautumisautomaatin tulo viivästyi.
– Ilmoittautumisautomaattia päästään
ehkä pilotoimaan joulukuussa, arvioi
Pirjo Jokinen.
Silmäklinikan käytävälle ei ilmoittautumistilaa voi sijoittaa kapeuden takia.
– Jouduimme kyhäämään hissikuilun
viereen kolmanteen kerrokseen ilmoit-
Näytteenottoa varten rakennettiin kuusi uutta huonetta A-kanttiinin vanhaan aulatilaan. Kuva: Esa Halsinaho.
– Uudet tilat mahdollistavat uuden
toiminnallisen systeemin, sanoo
Hanna Vaahtoranta-Lehtonen.
Kuva: Kristiina Andreasson
Pirjo Jokisen mukaan ainoastaan taukotilan väreihin sai vaikutettua. Muut värit tulivat
arkkitehdin suunnitelmista. Kuva: Kristiina Andreasson
tautumiskopin. Se on aiheuttanut kinaa
paloturvallisuudesta. Jos ilmoittautumiskoppi joudutaan purkamaan, minne siirretään ilmoittautuminen?, kysyy Hanna
Vaahtoranta-Lehtonen.
Ei lisäneliöitä
muutossa
Hanna Vaahtoranta-Lehtosen mukaan
päivät vaihtelevat toiminnallisesti: joinain
päivinä on enemmän poliklikkatoimintaa
kuin toisina.
– Silmäklinikan tiloissa hoidetaan noin
300 potilasta päivässä, hän kertoo.
Potilailla voi olla tarvetta saattajalle,
pyörätuolille tai rollaattorille: Käytävä käy
ahtaaksi. Muutto ei tuonut silmäklinikalle
neliömääräisesti lisää tilaa.
– Hyvän ilmoittautumispaikan löytymisen
lisäksi hankalinta on odotustilojen niukkuus. Tuolitkin ovat loppuneet jo hetkittäin kesken. Meille hankittiin tilan säästämiseksi klaffituolit poliklinikan käytävälle.
Niiden kiinnityksessä on ollut huomattavia ongelmia.
Silmätaudit lisääntyvät väestön ikääntyessä ja siihen pitää varautua:
– Me muutimme toimintatapaamme
Leanin mukaan. Asiakkaat ottavat vuoronumeroautomaatista numeron ja odottavat nopeimmin vapautuvaa hoitajaa, sanoo Pirjo Jokinen.
– Uudet tilat mahdollistavat uuden
toiminnallisen systeemin, sanoo Hanna
Vaahtoranta-Lehtonen.
Tilojen mittailua
mittanauhalla
– Olen positiivisesti yllättynyt. Tilat ovat
ulkoisestikin mukavan näköisiä, olen tyytyväinen väreihin, sanoo Tykslabin hallinnollinen osastonhoitaja Maiju Manelius
uusista tiloista. – Toivotaan, että toimintakin tulee sujumaan yhtä hyvin.
Syyskuun viimeisellä viikolla haastattelua tehtäessä Tykslabin näytteenotossa ei
vielä ollut käytännön kokemusta uusista
tiloista: polikliininen näytteenoton muutto uusiin tiloihin oli vasta meneillään.
Laboratorio sai uudet tilat vanhasta A-sairaalan kanttiinista, jossa tulipalon jälkeen
oli väistötiloissa ollut ensiapu. Remontointiprojekti kesti Maneliuksen arvion mukaan kaiken kaikkiaan liki 1,5 vuotta.
Hauskana yksityiskohtana remontista Maiju Manelius kertoo, että tiloja mittailtiin mittanauhalla, kun niitä ruvettiin
muokkaamaan laboratorion tarpeisiin.
Remontissa mm. rakennettiin kuusi uutta
huonetta näytteenottoa varten A-kanttiinin
vanhaan aulatilaan. Tiloja lähdettiin suunnittelemaan yhdessä Tykslabin osastonhoitaja Terhi Tetrin, erikoissuunnittelija Heli
Heinosen ja rakennussuunnittelun edustajan Annika Lindblomin kanssa.
Tila- ja saneerausohjelmat toiminta
edellä
4 2015
Hospitaali
7
A-sairaala silloin ennen.
Nyt A-sairaalassa saneerausta odottavia
kohteita on mm. C-siivessä ja D-osassa.
T eksti
» K r istii n a A n d r eass o n
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä (VSSHP) ei ole kirjoitettua koko piirin
tasoista strategista tilankäytön suunnitelmaa. Karkealla tasolla on lähivuosille
olemassa nykyisten tilojen jatkokäyttösuunnitelmia.
T
ilankäytön sekä saneerausratkaisujen näkökulmasta VSSHP:n
toimintaan vaikuttavia muuttujia ovat tällä hetkellä mm. Yksi sairaala
-hanke, vuodeosastouudistus, VSSHP:n
ja Turun kaupungin psykiatrian yhdistäminen sekä hoitotyön kehittyminen.
– On todennäköistä, että tila-asiat
tullaan ratkaisemaan alueittain, kun
toiminnan tasolla asiat kirkastuvat, sanoo VSSHP:n teknillinen johtaja Juha
Rantasalo. – Tila- ja saneerausohjelmia
ei voida aikatauluttaa pelkkinä rakennusteknisinä projekteina. Aina mennään toiminta edellä.
Esimerkkeinä toiminnallista ratkaisua – ja saneerausta – odottavista kohteista ovat Tyks Salon sairaalan vanha
osa ja Tyks Loimaan sairaala.
– Salon sairaalan [vanhassa osassa]
tekniikka on vanhaa ja siellä on paikallisesti sisäilmaongelmia, Juha Rantasalo
sanoo. – Tarvittavien määrärahojen varaamiseksi tilanne pitäisi ratkaista ensi
vuoden aikana ja varata tulevien vuosien
investointisuunnitelmaan määrärahat Salon kiinteistön peruskorjaukseen.
Yksi sairaala -hankkeen tuomien muutosten vuoksi Tyks Loimaan sairaalan leikkausosaston saneeraus odottaa toiminnallista suunnitelmaa. Vuodeosastouudistus
vaikuttaa rakennus- ja saneeraussuunnitelmiin Tyks Loimaan ja Tyks Vakka-Suomen sairaaloiden osalta. Toimintojen keskittämisen myötä on tyhjentynyt Paimion sairaala kokonaisuudessaan ja lisäksi
jo joitain vuosia sitten eräitä kiinteistöjä
Tyks Vakka-Suomen sairaalassa.
– Halikon, Raision ja Paimion sairaalakiinteistöjen omistuksesta halutaan luopua niin pian kuin ostaja löytyy, Juha Rantasalo sanoo.
Paimion sairaalasta on yli puolet vuokrattu Mannerheimin lastensuojeluliitolle.
Halikon sairaala on tällä hetkellä vastaanottokeskuksena. Raisiossa ratkaisua haetaan ensisijaisesti kaupungin, mutta myös
yksityisten tahojen, kanssa.
– On ainutlaatuista, että sairaanhoitopiirillä on näin paljon tiloja vapaana, myynnissä tai vuokrattavana, Rantasalo sanoo.
Tarvitaan myös
reservitilaa
Tyksin Kantasairaalassa saneerausta odottavia kohteita ovat esimerkiksi A-sairaalassa C-siipi ja D-osan ensimmäinen ja
toinen kerros. C-siiven nykyisistä toimijoista vain osalle on tiedossa uudet tilat.
– D-osan toisessa kerroksessa kuvantamiskeskuksen tiloissa tullaan korjaamaan
kosteusvaurioita ja uudistamaan vanhentunutta tekniikkaa.
U-sairaala tyhjenee T3:n valmistuttua.
Rantasalo ei ota kantaa purkamishakemuksen ajankohtaan tai purkamisen aikatauluun. U-sairaalan purkamisen jälkeen
jäävälle tyhjälle tontinosalle ei ole hänen
mukaansa suunnitelmia.
– Tänne tarvitaan myös reservitilaa,
Rantasalo sanoo.
Vuosikymmenen lopun rakennushankkeisiin kuuluu Tyksin kantasairaalan lähelle tuleva VSSHP:n ja Turun kaupungin
yhteinen kiinteistö, johon keskitetään psykiatrinen laitoshoito.
Medisiina D -rakennuksen
rakennustyöt alkaneet
Maiju Manelius muuton keskellä uusissa tiloissa.
Kuva: Kristiina Andreasson
– Annika Lindblom oli linkki arkkitehdin
ja meidän yksikön välillä projektissa, sanoo Maiju Manelius. – Jokainen työntekijä
on saanut kertoa toiveensa työpisteistä ja
niiden järjestämisestä. Syksystä 2014 alkaen olemme käyneet keskusteluja. Tiloihin
tuleva henkilökunta oli koko ajan mukana
suunnittelussa. Osastonhoitaja Terhi Tetri
hoiti käytännön asioita. Tila-asiaa käsiteltiin säännöllisesti osastokokouksissa.
Kaikki uusiin tiloihin muuttavat toiminnot liittyvät toisiinsa, mutta toisaalta
ne liittyvät myös U-sairaalan 12. kerrokseen jääviin toimintoihin. Toimintaa toteutetaan työkierrolla.
– Me ajattelimme järjestelyissä tulevaisuutta, Medisiina D:n tuloa ja sen yhteisiä
tiloja, sanoo Maiju Manelius.
Medisiina D -rakennuksen rakennustyöt ovat
käynnistyneet Tyksin Kantasairaalan alueella
osoitteessa Kiinanmyllynkatu 10.
Medisiina D rakennetaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (51 %), Turun yliopiston (31 %), Turun ammattikorkeakoulun
(11 %) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (7 %) yhteiskäyttöön (suluissa tilojen
jakautuminen toimijoiden kesken). Medisiina D:stä muodostuu opetuksen-, tutkimuksen- ja diagnostiikan synergiatalo, jossa toimii päivittäin 1400 opiskelijaa ja 600 työntekijää. Tilaratkaisuissa on tavoiteltu tilojen
monikäyttöisyyttä ja joustavuutta. Medisiina
D -rakennus vastaa hyvin synergian ja innovoinnin tavoitteisiin kootessaan eri toimijoita saman katon alle.
Medisiina D:n rakennuttaa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Rakennuttajakonsulttina hankkeessa toimii A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy. Kohteen urakkamuotona on
projektinjohtourakka. Urakoitsijana toimii
NCC Rakennus Oy. Kohteen arkkitehtisuunnittelusta vastaa Schauman Arkkitehdit Oy.
Kahdeksankerroksisen uudisrakennuksen
pinta-alaksi tulee noin 26 000 brm2. Tontilla
on aloitettu työmaan perustaminen, käynnistetty työmaa-alueen aitaaminen, liikennejärjestelyiden toteutus sekä työmaatilojen rakentaminen. Nykyisen Medisiinan
etupiha sekä parkkialueet tulevat työmaaalueen käyttöön. Lähiajan töinä puretaan
Medisiinan junaradan puoleisesta C-osan
päästä asuntosiipi. Myös Medisiinan takana
oleva Externum-luentosali puretaan uudisrakennuksen tieltä. Medisiina D:n louhinta
Havainnekuvassa näkymä etupihalta.
Kuva: Schauman Arkkitehdit Oy
ja maanrakennusvaihe alkavat vielä tämän
vuoden puolella. Louhinnan on arvioitu kestävän noin neljä kuukautta. Rakennustyöt
jatkuvat vuoden 2017 loppupuolelle. Rakennus otetaan käyttöön syksyllä 2018.
Hankkeen etenemistä voi seurata Santrassa > Medisiina D
H a n n a P etä j ä , projektipäällikkö
[email protected]
Hospitaali 4 2015
8
Hanna Seppäsen mielestä opintoprojektin
aineistosta olisi saanut tehtyä vaikka
lopputyön. Kuva: Kristiina Andreasson.
»Silmät
avaava
kokemus»
T eksti
T
»
ykslabin päivystyslaboratoriossa
työskentelevä bioanalyytikko Hanna Seppänen otti ennakkoluulottomasti ja rohkeasti yhteyttä Tyks-Sapa -liikelaitoksen toimitusjohtaja Hanna Mäkäräiseen etsiessään opiskeluprojektin aihetta. Yhteydenotto kannatti.
– Halusin tehdä jotain omaan organisaatioon liittyvää, sanoo Hanna Seppänen, joka suorittaa parhaillaan ylempää
amk-tutkintoa Johtamisen ja kehittämisen
koulutusohjelmassa.
Seppänen kannustaa muitakin työnsä ohessa opiskelevia ottamaan yhteyttä
ylemmille tasoille opiskeluprojekteissa:
Yhteydenotto Hanna Mäkäräiseen toi Johtamis- ja kehittämisosaamisen soveltaminen -opintojaksoon aiheeksi Tyks-Sapa
-liikelaitoksen johtoryhmätyöskentelyn
ja sen kehittämisen. Projektissa kohteena olivat Tyks-Sapan sekä kahden palvelualueen, Tykslabin ja Varsinais-Suomen
välinehuollon, johtoryhmät.
– Omien työntekijöiden opinnot ovat
meille tärkeitä. Investoimme oman henkilökunnan osaamiseen. Heitä tuetaan ja
autetaan kehittymään, mutta opintojen tulokset täytyy tuoda esille. Projektiehdotuksille on olemassa valmis pohja ja opiskelijat voivat itse tarjota ideoitaan,
sanoo Hanna Mäkäräinen.
Hanna Mäkäräisen (vas.)
ja Hanna Mäkilän mukaan
opiskelija-tarkkailijan
paikallaolo ei vaikuttanut
johtoryhmien kokouksiin.
Kuva: Esa Halsinaho.
– Opiskelijoiden töistä tulee johtoryhmän
puheenjohtajalle ryhtiliikettä, sanoo Varsinais-Suomen välinehuollon johtaja Hanna Mäkilä, jolle on tullut kokemusta erilaisista ja -tasoisista opiskeluprojekteista.
– Hanna Seppäsen projekti on hyvä esimerkki omaan henkilökuntaan kuuluvan
työntekijän jatko-opintojen hyödyntämisestä organisaatiossa, sanoo Tykslabin
johtaja Paula Grönroos.
Työntekijän opintojen ja töiden yhteensovittaminen vaatii ylimääräistä panostusta yksiköissä ja työntekijältä itseltään.
Työn ohessa opiskelua ei Hanna Seppäsen
mielestä voi väittää helpoksi, mutta oma
motivaatio ja työnantajalta tullut jousto
työvuorosuunnittelussa ovat olleet iso apu:
– Olen tehnyt paljon yötöitä. Päivät ovat
vapautuneet opintoihin, palavereihin ja
[opintojen] lähipäiviin. Lisäksi olen hyödyntänyt vuosilomia. Olen pystynyt hoitamaan opintoni ilman opintovapaita, Hanna Seppänen kertoo ja jatkaa ehkä hivenen
huumorilla: – Nukkuminen on jäänyt vähemmälle!
»Johtaminen on joukkuelaji»
Hanna Mäkäräisen mukaan johtoryhmätyön kehittämiseen on ollut kiinnostusta
jo pidempään, myös arviointia tarvitaan
määräajoin.
– Hanna Seppäsen hanke palveli strategian toimeenpanoa, Hanna Mäkäräinen
sanoo. - Projekti myös käynnisti keskustelun, sillä johtoryhmässä on nyt uusia
jäseniä, kun Turun yliopistosta siirrettiin
uusia toimintoja mukaan Tyks-Sapaan.
Hanna Seppänen istui tammikuusta kesäkuulle johtoryhmissä työskentelyä tarkkailemassa, seinäkukkasena
kuten hän itse ironisesti kuvaa. Hanna
Mäkäräinen, Paula Grönroos ja Hanna
Mäkilä ovat yhtä mieltä siitä, ettei Seppäsen paikallaolo vaikuttanut johtoryhmien kokouksiin.
– Olen tehnyt suorittavaa työtä ja
pääsin äkkiä loikkaamaan oman organisaation johtoportaaseen. Se oli silmät avaava kokemus, Hanna Seppänen
kuvaa. – Myös oma työ näyttäytyy nyt
eri tavalla.
Kokouksissa Hanna Seppäselle tuli tunne tekemisen meiningistä. Työskentely oli jämptiä ja organisoitua.
– Johtaminen on joukkuelaji, sanoo
Hanna Mäkäräinen.
Hanna Seppänen pääsi esittelemään
projektin tavoitteet ja tulokset elokuussa Tyks-Sapan johtoryhmässä. Esittelyssä oli mahdollista myös saman tien vastata kysymyksiin. Ennen tätä tilaisuutta
Seppänen tapasi Hanna Mäkäräisen ja
sai vielä henkilökohtaista ohjausta.
– Tästä aineistosta olisi saanut tehtyä
vaikka lopputyön, mutta oli pakko rajata, Hanna Seppänen sanoo.
Seppänen kokosi vahvuudet ja kehittämisehdotukset selkeiksi listoiksi. Vahvuuksia ovat mm. kokousaikataulujen
julkaiseminen puolivuosittain, hyvät
esityslistat ja kokouskutsujen lähettäminen ajoissa. Kehittämisehdotuksetlistassa on esimerkiksi kokousasioiden
aikataulutuksen suunnittelu ja uutena
ideana teemoitetut kokoukset. Eri palvelualueet ovat eri kohdissa prosesseissa: Hanna Mäkilä mainitsee VarsinaisSuomen välinehuollon johtoryhmän
haasteiksi nimenomaan esityslistojen
liian myöhäisen lähettämisen.
– Jäi positiivinen kuva projektista. Se
oli virkistävä kokemus, sanoo Hanna
Mäkilä.
– Asiakkaan odotukset ylittyivät projektissa!, sanoo Hanna Mäkäräinen tyytyväisenä.
Hanna Seppäsen blogikirjoitus projektin
aiheesta löytyy Santrasta
Tyks-Sapan sivuilta.
Lääkehuoltorakennuksen
kosteusongelmat
työllistävät
Kirsti Torniaista
ja Marko Vuorista.
Lääkehuolt
tautuu puh
remonttiin
T eksti ja kuva
» E sa H alsi n ah o
Varsinais-Suomen lääkehuolto valmistelee puhdastiloissa toimivien lääkevalmistuslaboratorioiden väliaikaista
muuttoa vanhoihin puhdastiloihin, jotka
sijaitsevat U-sairaalan kyljessä, Tyksin
rakennuksessa nro 2. Tulevan muuton
syynä on uuden lääkehuoltorakennuksen puhdastilassa ilmenneet kosteusongelmat.
– Puhdastilassa toimineessa solunsalpaajalaboratoriossa tapahtui kesäkuussa viemärivuoto, jonka jälkeisissä tutkimuksissa havaittiin kosteusongelmia puhdastilan
muillakin alueilla, käyttöpäällikkö Marko
Vuorinen kertoo.
Viemärivettä purkautui puhdastilaan
silmähätäsuihkun viemäröinnin kautta,
koska siihen liittyvä puhdastilan ulkopuolella sijaitseva runkoviemäri oli mennyt tukkoon. Viemärivuodon seurauksena solunsalpaajalaboratoriosta löytyi myös
merkkejä homesienistä, kun lattiapäällysteitä jouduttiin avaamaan.
– Solunsalpaajavalmistus on jo siirretty
T-sairaalaan. Viemärivuodon jälkeen
ilmenneiden laajempien kosteusongelmien takia joudumme tyhjentämään koko 650 neliömetrin laajuisen puhdastilan
korjaustöiden ajaksi, sairaala-apteekkari
Kirsti Torniainen harmittelee.
Kyseessä on iso muutto, minkä vuoksi
se pitää suunniteltu huolella. Vielä haastatteluhetkellä ei tiedetty, koska muutto
voidaan aloittaa ja kuinka kauan evakossa pitää olla.
Remontin laajuus
selviää myöhemmin
Vuorisen mukaan tarvittavan remontin lopullinen laajuus selviää vasta sitten, kun
puhdastilat ovat tyhjät ja niitä päästään
tutkimaan tarkemmin.
– Tehtyjen kosteus- ja materiaalinäyteanalyysien perusteella tiedämme, että
kosteus- ja mikrobiraja-arvojen ylitykset kohdentuvat joka tapauksessa useisiin
puhdastilahuoneisiin, Vuorinen kertoo.
Homesieniä ei ole havaittu puhdastilojen sisäilmassa lukuun ottamatta viemäri-
4 2015
Hospitaali
9
Sähköiset lomakkeet – tietoiskut marraskuussa
Henkilöstöhallinnollisten lomakkeiden
sähköistäminen on edennyt suunnitellusti. Ensimmäisen aallon mukana tulevat hakemus ulkopuolisiin koulutuksiin, omailmoitus sairauspoissaolosta
sekä lupapyyntö toimia VSSHP:n tiloissa ilman palvelussuhdetta.
Käyttöönottoaikataulu on seuraava:
• lomakkeet valmiit 31.10. mennessä
• tietoiskut marraskuun aikana
• lomakkeet käytettävissä 1.12. alkaen
Työkaluna tulee olemaan CGI:n selainpohjainen järjestelmä, joka mahdollistaa
lomakkeen täytön ja hyväksynnän sähköisesti. Valmis lomake jää talteen itse järjestelmään ja siirtyy myös sähköiseen arkistoon. Lisäksi erikseen määriteltävät tiedot
(kuten virkavapausaika) siirtyvät automaattisesti Primaan.
Järjestelmä on suhteellisen helppokäyttöinen ja selkeät ohjeet toivottavasti hoitelevat muutamat haastavammat kohdat.
Lomaketietoiskujen aikataulut julkaistaan Santrassa lokakuun lopulla, seuraa
siis Santraa!
Toisen aallon mukana tulevat mm.
työsopimukset, työaikakorvaukset ja
henkilötietojen muutoslomakkeet.
Työt aloitetaan lokakuun loppupuolella
ja paketti valmistuu maaliskuussa 2016.
M arjut K a h ilainen ,
projektipäällikkö
Mobiilikirjaus nopeuttaa
lto valmis- ja helpottaa työntekoa
hdastilojen
T eksti ja kuva
»
Ma r j o P elt o n ie m i
käytölle sekä kehitti potilastietojärjestel-
Mobiilikirjaus otettiin Tyksissä käyttöön toukokuussa sisätautiosasto 1:llä ja neu- mää. Medbit vastaa myös tulevista käytrokirurgian osastolla. Hyvien käyttäjäkokemusten perusteella sovellusta kehitetöönotoista osastoille vuosina 2015-2016.
tään edelleen ja käyttöönottoa suunnitellaan laajennettavaksi muillekin osastoille. Mobiilisovelluksen toteutuksesta vastan-
vuodosta kärsinyttä solunsalpaajalaboratoriota, joka sulkutiloineen on hermeettisesti eristetty. Siksi puhdastilan muissa
laboratorioissa voi edelleen työskennellä.
Vaikka väistötilaksi nyt - onneksi - on
tarjolla lääkehuollon vanhat puhdastilat,
siitä seuraa haittoja muille. Vuorinen kertoo, että kakkosrakennuksen puhdastilaan
on jo suunnitelma isotooppiyksikön laajentumista varten.
– Heidän täytyy nyt laittaa oma suunnitelmansa tämän osalta jäihin, Vuorinen
toteaa.
Torniaisen mukaan evakkoon lähtö koskee suoranaisesti ja välittömin heijastein
noin kolmeakymmentä henkilöä, eli noin
puolta lääkehuollon Turun henkilökunnasta, mutta vaikuttaa lopulta koko lääkehuoltoon,
Väistötilaan lähtö on myös henkisesti
raskasta. – On kuin kuollutta puhaltaisi
henkiin, Torniainen toteaa.
Vuorinen arvioi, että parhaassa tapauksessa väistötila saadaan tekniikan osalta käyttökuntoon vuoden loppuun mennessä.
– Mutta se tarkoittaa, että mitään uusia ongelmia ei saa tulla. Myös mahdolliset laitehankinnat viivyttävät muuttoa
väistämättä.
P uh d astilassa t o i m ivat la b o r at o r i o t
•antibioottilaboratorio (mikrobilääkeinjektioiden ja -infuusioiden keskitetty käyttökuntoon saattaminen)
• aseptinen laboratorio (tavallinen steriili
lääkevalmistus)
• geenilaboratorio (steriilien geenimanipulaatiovalmisteiden käsittely)
• isotooppilaboratorio (steriilien radioaktiivisten lääkkeiden valmistus, soluleimaus)
• liuosjakelulaboratorio (steriilien parenteraalisten nutritioliuosten valmistus)
• solunsalpaaja-annosten valmistusaboratorio (steriilien potilaskohtaisten injektioiden ja infuusioiden käyttökuntoon saattaminen).
Lisäksi puhdastila-alueella ovat siihen liittyvät välinehuollon ja valmistusanalytiikan
tarvitsemat erilliset tilat sekä raaka-aineiden ja steriilien kertakäyttötarvikkeiden
materiaalivarastot, autoklaavit, laboratoriopesukoneet ja kuumailmasterilaattorit.
S
ekä sisätauti 1 -osastolla että neurokirurgian osastolla on
käytössä kahdeksan kännykkää,
jotka ovat potilaskierroilla ja päivän
mittaan muutenkin hoitajien mukana.
Kännykällä kirjataan hoidon yhteydessä suoraan potilastietojärjestelmän
hoitotaulukkoon potilaasta mitattavat
arvot, joita on olemassa satoja (esimerkiksi verenpaine, lämpö, verensokeri); tarvittavat mittaukset ovat erilaisia eri potilasryhmillä. Kännyköillä voidaan myös siirtää mittaustietoja potilasmonitoreilta automaattisesti
suoraan hoitotaulukkoon. Kännykällä
potilaan tunnistaminen tapahtuu suoraan potilasrannekkeen viivakoodista
tai valitsemalla potilas osaston potilaslistalta. Kirjaaja tunnistetaan henkilökortista. Ohjelmaan pystyy myös kirjoittamaan lyhyitä vapaita kommentteja liittyen esimerkiksi verenpaineen
tai sydämen rytmin muutoksiin.
Reaaliaikaisesta tiedosta on hyötyä
esimerkiksi lääkäreille sekä osastoille,
joilla on potilasvalvontapaikkoja.
– Henkilöstölle kyse on uudesta
työtavasta ja kulttuurista, joka helpottaa ja nopeuttaa työntekoa, kun
potilaan hoidon yhteydessä mittaustuloksia ei tarvitse merkitä moneen
kertaan. Samalla kirjaamisvirheet vä-
henevät, potilasturvallisuus paranee ja
saadaan kustannussäästöjä. On arvioitu,
että ajansäästöä tulee noin 15 minuuttia
yhtä hoitajaa kohden yhdessä vuorossa,
kehittämisylihoitaja Heljä Lundgren-Laine toteaa.
Mobiilikirjauksen käyttäjien mukaan
potilailta mitattavat arvot siirtyvät kätevästi hoitotaulukkoon ja aikaa potilaalle
jää enemmän. Tekniset verkkoyhteys- ja
tiedonsiirto-ongelmat on saatu selätettyä
ja tekninen tuki ollut käyttäjien mukaan
erinomaista. Samantyyppinen hoitotyön
langattoman kirjaamisen ratkaisu on käytössä tällä hetkellä jo 14 Suomen sairaanhoitopiirissä. Hoitajien päätelaitteina on
kämmentietokoneita (PDA-laitteita) ja
älypuhelimia. VSSHP on ollut edelläkävijöiden joukossa, sillä ensimmäiset kokeilut mobiilikirjauksessa aloitettiin jo viitisen vuotta sitten verisuonikirurgian osastolla. Hanke jäi kuitenkin muhimaan ja
tekniikka kehittyi sillä aikaa. Aktiivinen
kehitystyö aloitettiin uudestaan vuosi sitten ja sovellus otettiin uudelleen käyttöön
myös verisuonikirurgian osastolla.
Tulevaisuuden
mahdollisuudet kehitteillä
Pilotointi suunniteltiin yhteistyössä: Projektin kokonaisvastuu oli Medbitillä, joka
loi tekniset edellytykset mobiilisovelluksen
nut Medanets tuottaa langattomia työkaluja ja ratkaisuja hoitoalalle. Myös toimitusjohtaja Juha-Matti Ranta on ollut
vahvasti mukana projektissa. Sisällöllinen puoli oli Kehittämispalvelut-yksikön vastuulla. Yhdessä sovelluksen pilottikäyttäjien kanssa suunnittelija Riitta
Danielsson-Ojala, kehittämisylihoitaja
Heljä Lundgren-Laine ja tietohallintoylilääkäri Pirkko Kortekangas tulkkasivat
teknisille kehittäjille, miten sairaalassa
toimitaan, ja mitä ominaisuuksia ja toimintoja tarvitaan.
– Tämä »arvoketjuyhteistyö» on mahdollistanut toimivan lopputuloksen ja
käyttäjien palaute on ollut olennaisessa
roolissa, Riitta Danielsson-Ojala sanoo.
Pilotoinnin pohjalta on tarkoitus jatkaa
järjestelmää kehittämällä ja lisäämällä
käyttöönottoa eri osastoilla. Ensi vuoden
alusta ohjelmaan on tulossa myös lääkekirjausmahdollisuus. Käyttäjäpalautteessa
on toivottu mahdollisuutta muuttaa aikoja
ja päivämääriä kirjauksissa myös yövuorossa ja tähänkin on tulossa korjaus.
Tulevaisuudessa on visioitu, että järjestelmä voi esimerkiksi antaa päätöksenteon tukea ja ohjeita hoitajalle, esimerkiksi
neuvoa mitä hänen pitäisi tehdä, kun hän
merkkaa tietyn mittausarvon. Hoitosuositukset ja potilasohjeet ovat haettavissa
nopeasti tai potilas voi itse käyttää mobiilisovellusta oman kipunsa arviointiin.
Anna Koivumäki neurokirurgian osastolta (vas.) sekä Jenni Müller ja Juha Roni sisätauti 1 -osastolta jatkavat mielellään mobiilikirjauksen käyttämistä.
10
Hospitaali 4 2015
VSSHP ja Turku yhdistämässä psykiatrian
palveluitaan
T eksti ja kuvaT
»
E sa H alsi n ah o
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä ja Turun kaupungilla on varsin vahva yhteinen näkemys siitä, että kaikki
maakunnan psykiatrinen osastohoito ja eräät avohoitopalvelutkin pitäisi keskittää yhteen organisaatioon ja
yhteisiin tiloihin Turkuun.
N
äin kiteyttävät pitkään vireillä olleen asian
VSSHP:n aikuispsykiatrian tulosaluejohtaja, ylilääkäri Hasse Karlsson ja Turun kaupungin psykiatrian tulosyksikköjohtaja, ylilääkäri Jyrki Heikkilä. He kuuluvat sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin psykiatrian
organisaatioiden yhdistymistä valmistelevaan työryhmään.
He näkevät yhdistämisen samalla valmistavan toimijoita tulossa olevaan sote-uudistukseen.
– Sote myös haastaa poistamaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajoja mielenterveyspalveluissa, Heikkilä toteaa.
– Kansallinen mielenterveys- ja päihdeohjelma Mieli 2000 esittää myös psykiatristen hoito-osastojen siirtämistä yleissairaaloiden yhteyteen, Karlsson muistuttaa.
Karlssonin mukaan Tyksin T-sairaalan yhteispäivystykseen alkuvuonna perustettu psykiatrian päivystyspiste
on jo askel sote-uudistuksen suuntaan.
Yksi iso tavoite tässä on psykiatrisen potilashoidon yhtenäistäminen ja laadun parantaminen. Molemmat uskovat, että hoidon keskittäminen yhteen paikkaan nykyisten
viiden sijasta parantaisi hoidon laatua.
Yhdistämissuunnitelma koskee noin tuhatta mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaista, joista noin 650 on
sairaanhoitopiirin ja 350 Turun palveluksessa.
Pitkä valmistelu
Sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin erillisten psykiatrian palveluiden yhdistämissuunnittelu alkoi käytännössä vuosien 2013–2014 vaihteessa, kun VSSHP:n hallitus
ja Turun sosiaali- ja terveyslautakunta päättivät perustaa
asiaa valmistelevan työryhmän. Sairaanhoitopiirin hallitus oli teettänyt jo sitä ennen, vuonna 2010, psykiatriaa
koskevan tilatarveselvityksen.
Työryhmä julkaisi työstään kesällä 2014 väliraportin, jonka esitysten mukaan VSSHP ja Turku päättivät syyskuussa 2014 jatkaa yhdistämisen valmistelua.
Raportissa esitettiin muun muassa Turun kaupungin psykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä sairaanhoitopiirin psykiatrisen osastohoidon ja keskitettyjen avohoidon palveluiden sijoittamista yhteisiin tiloihin Turkuun.
Sen jälkeen tila- ja organisaatiorakennetta selvittänyt työryhmä antoi keväällä 2015 raportin Varsinais-Suomen psykiatrian tila- ja organisaatiorakenne
– Toiminnallinen suunnitelma tilatarvesuunnittelun
pohjaksi. Työryhmä ehdotti raportissaan, että psykiatriset palvelut tuotetaan koko sairaanhoitopiirin
alueella yhtenä kokonaisuutena yhteisessä tuottajaorganisaatiossa.
Raportin mukaan psykiatrinen sairaalahoito ja sairausryhmien mukaan erikoistuneet avohoidot tulisi
tuottaa keskitetysti Turussa, somaattisen sairaalahoidon välittömään läheisyyteen sijoittuvassa rakennuksessa. Osa avohoitopalveluista tuotettaisiin alueellisina, helposti saatavina matalan kynnyksen palveluina, jotka tarpeen mukaan jalkautuisivat niitä tarvitseville. Mielenterveys- ja päihdepalvelut järjestettäisiin
jatkossa yhtenä kokonaisuutena.
Sekä VSSHP:n hallitus että Turun hyvinvointilautakunta päättivät jatkaa valmistelua raportin mukaisesti. Sen jälkeen yhdistämistä on valmisteltu poliittisessa ohjausryhmässä, organisaatioiden yhdistymistä
valmistelevassa työryhmässä ja tilarakennetta valmistelevassa työryhmässä. Nämä pitivät syyskuussa 2015
yhteisen kokouksen ja ovat sen jälkeen kokoontuneet
myös erikseen.
– Seuraava puoli vuotta suunnitellaan ja kokoustetaan tiivisti ja sitten meillä varmaan on jo tarkempia
esityksiä aikatauluista ja siitä, mitä halutaan, Heikkilä
ja Karlsson arvioivat.
Jyrki Heikkilä (vas.) ja Hasse Karlsson eivät juuri
näe vaihtoehtoa edustamiensa organisaatioiden
toiminnan yhdistämiselle.
Roberto Blancon ja Kirsi Jorosen odotukset uudesta
HIFU-laitteesta ovat korkealla.
Tyksiin Suomen
ensimmäinen
magneetin ja
ultraäänen
yhdistävä laite
T eksti ja kuva : E sa Halsina h o
Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus (VSKK) saa joulukuussa T-sairaalaan uuden tutkimus- ja toimenpidelaitteen, HIFUn (High Intensity Focused Ultrasound), joka on
magneettikuvauslaitteen ja ultraäänilaitteen yhdistelmä.
– Tämä avaa meille aivan uusia hoito- ja tutkimusmahdollisuuksia, VSKK:n johtaja Roberto Blanco toteaa tyytyväisenä.
Esimerkiksi gynekologit odottavat uutta laitetta innokkaasti.
– Me aloitamme HIFUn käytön kohdun myoomien poistoilla, erikoislääkäri Kirsi Joronen kertoo.
MRI-laitteeseen liitetty HIFU toimii siten, että potilaan kudokseen kohdistetaan magneettikuvan avulla hyvin tarkka
ultraäänifokus, jonka voimakkuutta voidaan säätää portaattomasti.
– Voimakkuus valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Pienellä teholla kudos saadaan resonoimaan, hieman suuremmalla lämpiämään ja täydellä teholla tuhoutumaan, Blanco
selvittää. Suurinta tehoa tarvitaan esimerkiksi juuri myoomien poistossa, mutta menetelmä sopii myös syöpäkasvainten
tuhoamiseen. Pienellä teholla voidaan esimerkiksi valmistella kudosta ottamaan tehokkaammin vastaan lääkeaineita.
Korvaa leikkauksia,
nopeuttaa toipumista
HIFUn suuri hyöty tulee siitä, että se korvaa perinteisiä leikkaushoitoja.
– Esimerkiksi myoomien takia tehtävä kohdunpoistoleikkaus tarkoittaa potilaalle 3– 4 viikon pituista sairauslomaa,
mutta HIFUlla tehtävän toimenpiteen jälkeen potilas toipuu
parissa päivässä, Joronen vertaa.
Jorosen mukaan Suomessa tehdään vuosittain noin 6 000
kohdunpoistoa, joista parituhatta myoomien takia. – Meillä
Tyksissä tehdään vuodessa toistasataa myooman tai koko
kohdun poistoa myoomien aiheuttamien oireiden vuoksi.
Näistä yli kolmannes voidaan korvata HIFUlla. Lisäksi voimme ottaa potilaita piirimme ulkopuolelta, Joronen sanoo.
VSKK hankkii MRI-HIFUn Philipsiltä, joka valmistaa laitteen
Suomessa. Käyttöönottokoulutus aloitetaan tammikuussa.
Hankinta maksaa kokonaisuudessaan 1,95 miljoonaa euroa.
Kyseessä on VSKK:n seitsemäs magneettikuvauslaite. Enimmäkseen sitä käytetään kliinisiin tutkimuksiin, mikä samalla
vähentää ostopalvelujen tarvetta.
Hankintaan liittyy yhteistyösopimus, jonka perusteella
VSKK ja Philips kartoittavat tekniikoita ultraääni- ja sädehoidon kohdistamiseen magneettikuvauksen avulla.
Lähin vastaava laite on Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Pohjoismaiden ulkopuolella HIFU on jo verraten laajassa käytössä. Ensimmäiset kaupalliset laitteet tulivat markkinoille 2000-luvulla.
Lisätietoja saa esimerkiksi Philipsin (Sonalleve MR-HIFU)
internetsivuilta ja englanninkielisestä Wikipediasta.
4 2015
Hospitaali 11
Studieivern är både
resurs och utmaning
tEXT OCH BILD
» M AT H I A S L U T H E R
En gång sjukskötare, alltid sjukskötare? Ja och nej. En
energisk vårdare kan fortbilda sig vid sidan om arbetet,
också avlägga akademiska examina. Det är i arbetsgivarens intresse att den anställda inte då behöver lämna
sitt jobb, säger barn- och ungdomsklinikens översköterska Wiveka Kauppila.
– Om någon är länge tjänstledig så händer det ofta att någon annan kniper hen, och så förlorar jag en bra arbetstagare. Tanken är att arbetsplatsen skall vara så attraktiv
att man kan utveckla både sig själv och sin arbetsplats.
– Sådant är en win-win-situation, säger hon.
– Arbetstagaren fortbildar sig på egen tid och bekostnad, och arbetsplatsen utnyttjar resurserna som finns inom personalen.
Sjukskötare skall enligt kollektivavtalen få fortbilda sig
minst tre och gärna fem dagar per år. Arbetsledningens
möjligheter att stödja mera fortbildning än så är begränsade, men inte betydelselösa. Det finns flera små åtgärder som tillsammans ger den känsla av stöd som behövs.
Främst kan arbetsplatsen möjliggöra deltidsjobb och
tidvisa tjänstledigheter för studier. Man kan också beakta studierna då man gör arbetsscheman och vara flexibel
med arbetstiden.
– Det är ett pussel, det krävs förståelse och vilja för att få
det att fungera. Man förlorar en resurs, men å andra sidan
får man in en vikarie som man lär upp och blir en ny resurs medan en annan är ute och studerar, säger Kauppila.
Bevara kunnandet
Resurs är ett viktigt ord för henne. Hon säger att man redan kan se en resursbrist hägra – en personalbrist inom
vården.
– Vi försöker vara lite proaktiva, se hur vi kan använda
våra resurser bäst. Då hälsovården drabbas av nedskärningar och belastningen ökar på personalen, hur kan vi
använda resurserna så att kunnandet bevaras? Resursanvändning är dagens ord.
Och just där har Wiveka Kauppila fått hjälp av ett forskningsprojekt som gjorts av en av hennes 270 underlydande på barn- och ungdomskliniken, sjukskötaren Outi
Tuominen. Hon, sjukvårdsdistriktet och ett elektronikföretag har tillsammans utvecklat ett elektroniskt personal-system som nu används inom såväl Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt, i Jyväskylä, Tammerfors och snart
i Satakunta.
– Resursbanken som vi har i användning här är Outis
skapelse. Ett fint jobb, säger Kauppila.
Tuominen jobbar på en avhandling i vårdvetenskap
med just hanteringen av personalresurser som tema. Det
blir kronan på en lång karriär av aktiva vuxenstudier sedan hon blev närvårdare 1995. Sedan över två år är hon
biträdande avdelningssköterska för reservpersonalen.
Det är personalen som folkligt kallas för »barnklinikens gerilla».
Sparrar varandra
En av gerillorna som på den stora fotoplanschen i entrén
till kliniken på U-sjukhuset pysslar om den symboliska
patienten Nalle är Sirkku Boucht – redan veteran som
klinikanställd sedan 1992 då hon blev färdig sjukskötare,
sedan i fjol en av klinikens sju akademiska studerande.
Hon startade i fjol med en magisterexamen i vårdvetenskap. Vad slutarbetet skall handla om är ännu i vardandet, men grovt taget handlar det om hur man säkrar
personalens grundläggande kompetens.
Ett projekt kring handledningen av vårdstuderande
på avdelningen som inspirerade Sirkku Boucht. Wiveka
Kauppila engagerade henne i projektet och hon också i
kontakt med kollegan Outi Tuominen.
Wiveka Kauppila (th), Outi Tuominen och Sirkku Boucht tycker att
studier vid sidan om jobbet är en rikedom. Men organisationen måste
tänka på hur man kan både stöda och utnyttja studieviljan.
– Outi har varit en stor hjälp för mig, säger Boucht.
Det är inte bara arbetsplatsen som kan stöda och uppmuntra de studievilliga.
– De sparrar varandra, säger Wiveka Kauppila.
Hon kallar också sig själv en evig studerande – mitt i
karriären fick tevekvällar, romaner, man och barn vänta på
sin tur medan hon pusslade in tid för en pol.mag. -examen
på Åbo akademi.
Bara hunden väntade inte på sin tur.
– Med den måste jag ut och gå varje dag, det är den som
har hållit mig sund, säger hon.
Outi Tuominen inflikar att Kauppilas exempel varit
viktigt.
– Jag kunde inte njuta så mycket av jobbet och av studierna om vi inte hade en översköterska som stöder oss
och hjälper oss att få allt att passa ihop.
Outi Tuominen och Sirkku Boucht har inga hundar –
men vardera har hamster! De har också barn.
– Mamma och barn studerar på samma universitet,
skrattar Boucht.
Saknad länk
Wiveka Kauppila konstaterar att läkarutbildningen och
specialiseringen har ett fungerande system för att behålla
förankringen i arbetsplatsen. Den medicinska fakulteten
och sjukhuset fungerar ju som en helhet.
– Men på vårdsidan finns det inte något motsvarande,
och det är nog en brist.
Barn- och ungdomskliniken har ändå en mycket
vetenskapstillvänd arbetskultur och den har gott samar-
bete med både institutionen för vårdvetenskap på Åbo
universitet och med Åbo yrkeshögskola.
För vuxenstuderandena är arbetsplatsen inte bara en
belastning utan också en tillgång – här får man idéer,
problemställningar, utmaningar, forskningsmaterial, kontakter.
– På universitetet kan jag fördjupa mig i sådant som intresserar mig, och här kan jag hjälpa till med sådant som
jag har lärt mig, om inte annat så med att ta fram information, säger Sirkku Boucht.
Man skall absolut inte dra sig för att börja studera vid
sidan om sig jobbet – det ger så mycket, säger Tuominen
och Boucht med en mun.
Wiveka Kauppila påpekar att det inte heller bara behöver vara ett akademiskt intresse, utan också påverkar den
personliga karriären.
– Kompetenskraven stiger hela tiden. Nu krävs det redan att en avdelningssköterska eller översköterska har en
magisterexamen eller högre yrkeshögskoleexamen.
Sanastoa
Entré –
Forskningsmaterial –
Fortbildning –
Kollektivavtal –
Kompetens –
Kunnande –
Skapelse –
Studieiver –
Tidvis –
Tjänstledighet –
Utmaning –
sisääntuloaula
tutkimusaineisto
(ammatillinen) koulutus
työehtosopimus
pätevyys
osaaminen
luomus
opiskeluinto
ajoittainen
virkavapaa
haaste
12
Hospitaali 4 2015
Pirjo Penger
» VSSHP:n Jytyn pääluottamusmies
Tieto lisää tuskaa – ainakin ajoittain
Toki suuri osa tiedosta on tärkeää ja tarpeellista. Varsinkin oikeaan aikaan saatu tieto esimerkiksi silloin, kun omaa
elämää koskettava organisaatiomuutos
on edessä. Miten se vaikuttaa minuun;
pitääkö siirtyä toisen työnantajan palvelukseen, pitääkö siirtyä toiseen työpisteeseen, toiseen kaupunkiin. Tämmöinen tieto olisi äärimmäisen tärkeä saada mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa. Ja mielellään niin, ettei yhtä ammattiryhmää jätetä roikkumaan
epätietoisuuteen viikoiksi sen jälkeen,
kun muut ovat tiedon sijoituspaikastaan jo saaneet. Ei niin, että jos työntekijät yrittävät miettiä ja kysellä, miten
heidän työnsä jatkuvat, niin esimieheltä
saa ikävää palautetta. Pitää vain kiltisti
odottaa, mitä ylhäältä tulee...
Aikoinaan, kun työskentelin toimistosihteerinä omissa pikku ympyröissäni, puuhaa riitti, mutten tiennyt pinnan
alla kuohuvista asioista. Siinä vaiheessa, kun astuin pääluottamusmiehen
saappaisiin, tuli tuskaa lisäävä tietokin
kuvioihin. Kaikenlaista tuntuu työympyröissä tapahtuvan.
Kaksi vuotta sitten jouduimme sairaanhoitopiirissä tutustumaan yt-neuvottelujen saloihin, mikä sinänsä oli meidän yhteisössämme suuri yllätys. Ja pettymys.
Työntekijöitä lomautettiin ja vaihtoehtona
tarjottiin ns. vapaaehtoista talkoovapaata.
Silloin kantautui korviin tietoja suoranaisesta kiristyksestä; ellet ota talkoovapaata
vapaaehtoisesti, saattaa olla että jatkossa
vaikeutuvat koulutukseen pääsy, loma-aikojen suunnittelu ym. työsuhdeasiat.
Monesti työntekijä lähestyy jonkin ongelman kanssa ja laittaa mukaan kommentin, että tätä et sitten voi mistään kysellä.
Pelätään esimiehen kostotoimenpiteitä.
Monelle esimiehelle kun tuntuu olevan
punainen vaate se, että työntekijä on ottanut yhteyttä luottamusmieheen. Ei ymmärretä (hyväksytä?) sitä, että tähän työntekijällä on täysi oikeus.
Meillä tuntuu olevan mahdollista, että
esimieskoulutuksessa ollut voi jättää koulutuksen kesken, mutta voi silti toimia esi-
miehenä. Tai että esimies toteaa marttyyrin elkein työntekijöille, ettei ole virheetön
ja esittää riskien kartoitukseen lisättävän,
että esimies on vaarallinen.
On käynyt niinkin, että esimies edellytti työntekijän lukevan lomallaan työsähköpostiaan, jotta tämä olisi ollut tietoinen loman jälkeisestä työvuoron muutoksesta. Ja mahdollisuus postin lukemiseen oli vain työpaikalla. Toisessa yksikössä taas lomanjälkeiset työvuorot eivät
olleet tiedossa ennen lomia, jolloin työntekijät saivat soitella osastolle saadakseen
tietää, mihin vuoroon ovat tulossa lomalta töihin.
Melko käsittämätöntä on määräaikaisten työsopimusten jatkuva ketjuttaminen.
Monet ovat olleet vuosikausia määräaikaisena avoimessa vakanssissa. Perusteluna
tuntuvat olevan menneet, käynnissä olevat
tai tulevat muutokset. Miksi tätä sallitaan,
selkeästi kuitenkin kyseiset tehtävät pitää
tehdä. Työnantaja tuntuu pelkäävän vakinaistamista, mutta eikö ennemmin pitäisi
pelätä sitä, että osaava sijainen lähtee heti,
kun näköpiirissä on vakipaikka jossain
muualla?
Monet ovat nykyisin ne saamani
viestit, joiden sisältö on: Ennen niin
mukava työpaikka on muuttunut täysin mahdottomaksi, ei ole enää kiva
tulla töihin aamulla. Olen aina viihtynyt tässä työssä ja paikassa, mutta nyt
alkaa mitta täyttyä. Liikaa töitä, palkka ei vastaa tehtävän vaativuutta, työilmapiiri on huonontunut, esimies ei ota
kantaa asioihin, ei saa tukea. Paljon puhutaan hienoja sanoja työhyvinvoinnista ja työssä viihtyvyydestä, pelkkää sananhelinää. Jospa edes joskus toteutuisivat nuo asiat.
Meillä on laadittu monenlaista strategiaa, politiikkaa ja suunnitelmaa työhyvinvoinnin lisäämiseksi, ongelmien ratkaisemiseksi alkuvaiheessa, henkilöstön
ottamiseksi mukaan muutoksia suunniteltaessa jne. Kunpa vielä niiden sanoma
saataisiin eläväksi ja istutettua arkiseen
työhön. Näin voisi tuskaa lisäävän tiedon määrä vähentyä ilahduttavasti.
oikeus hakea varattavia kohteita mistä
vain. Voimme yhdessä vaikuttaa vapaaajanviettokeskusten olemassaoloon kehittämisideoita antamalla, vastaamalla
toiminnasta yhdessä ja tiedottamalla käyttömahdollisuuksista. Työnantaja puolestaan vastaa vapaa-ajanviettopaikkojen
huollosta, korjauksista ja rakentamisesta.
Itse vastaan Metsä-Jukolan ja TunturiJukolan toiminnasta. Metsä-Jukola on
Naantalin Luonnonmaalla sijaitseva
VSSHP:n henkilökunnan vapaa-ajanviettopaikka. Metsä-Jukola koostuu kolmesta eri rakennuksesta: päärakennus, jossa
yläkerrassa suurimmat koulutustilat ja
alakerrassa seitsemän majoitushuonetta, ranta-
Upeat revontulet Tunturi-Jukolan maisemissa.
Koulutus- ja vapaaajanviettopaikkamme
sairaanhoitopiirissä
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) omistaa neljä vapaa-ajanviettokohdetta
ja on vuokrannut käyttöömme yhden kohteen vuoden 2017 loppuun. Tiedätkö missä
nämä paikat sijaitsevat? Oletko käynyt niissä?
U
udessakaupungissa on Tammilehto,
Halikossa Ristinkallio, Salossa Jaanan maja (vuokralla) ja Naantalissa Metsä-Jukola, sekä Saariselällä TunturiJukola. Loimaan lähisairaalan henkilökunnalla on lisäksi Rauha Maunula- niminen
vapaa-ajanviettopaikka käytettävänään.
Sitä ei omista VSSHP, vaan omistajana on
paikallinen säätiö.
Suurin osa näistä vapaa-ajan viettopaikkojen tiedoista ja varauskäytänteistä löytyy Santrasta (> liikunta ja vapaa-aika>
vapaa-ajanviettopaikat), mutta tiedot eivät ole vielä kaiken kattavat. Työnantaja
– omistajan oikeudella - haluaakin nämä
paikat oikeasti kaikkien VSSHP:n työntekijöiden käyttöön,
näin työnantaja voi sitoutua olemaan mukana kehittämässä ja ylläpitämässä kaikkia neljää omistamaansa kohdetta. Osana
työhyvinvointia nämä paikat ovat mielestäni mitä parhaimpia ja kehittämiskelpoisia. Jo nyt työyksiköt sekä yksittäiset työntekijät nauttivat kiitettävissä määrin näiden paikkojen tarjoamista mahdollisuuksista, tulevaisuudessa käyttäjiä on toivottavasti vielä useampia. Työyksiköt voisivat
käyttää kohteita entistä enemmän myös
koulutustilaisuuksiin.
Odotankin yhteistyötä kaikkien vapaaajanviettopaikkojen toiminnasta ja varauksista vastaavien henkilöiden kesken,
jotta voimme työnantajan kanssa yhdessä
kehittää toimivat varausjärjestelmät kattamaan oikeudenmukaisesti koko VSSHP:n
henkilöstön. Tällöin kaikilla olisi
yhtäläinen
sauna Ranta-Venla vapaa-ajan viettoon ja
Metsä-Venla, jossa osastojen koulutustilaksi sopiva oleskelutila sekä kaksi saunaa.
Tunturi-Jukola on VSSHP:n tunturimaja,
joka sijaitsee Inarin kunnassa Saariselän
alueella Kaunispään etelärinteellä. Majoitustilaa siellä on neljässä eri huoneessa yhteensä 16 hengelle.
Paljon on näissäkin kohteissa uudistettavaa, huomioitavaa ja parannettavaa.
Käyttäjät ovat olleet ahkerasti yhteydessä
minuun kertoen parannusideoistaan. Yhdessä hyvää huolta pitäen ja ahkerasti vapaa-ajanpaikkoja käyttäen takaamme niiden olemassaolon pitkälle tulevaisuuteen.
Tutustukaa kaikkiin Santrassa jo oleviin sairaanhoitopiirin koulutus- ja vapaa-ajanviettokohteisiin. Valitkaa mieleisenne niin vapaa-aikaan, kuin koulutukseenkin. Viikot 53–17 Tunturi-Jukolaan
olivat haettavissa 31.10 mennessä, mutta
vapaista viikoista löytyy tietoa Santrasta.
Hyvää loppusyksyä kaikille toivottaen
Riku L u o t o, Tyksin koulutus- ja
vapaa-ajanviettokeskuksen säätiön puheenjohtaja
Tunturi-Jukola Saariselällä
4 2015
TUORE KASVO
Hospitaali 13
Oikeaa tietoa
oikeaan
aikaan oikealle
kohderyhmälle
T eksti ja kuva
»
Mari Siimar aloitti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin
(VSSHP) uudessa tietopalvelupäällikön tehtävässä elokuussa. Tehtävän tarpeellisuus nousi esiin hallintokeskuksen palveluiden uudelleenorganisoinnin yhteydessä
viime vuonna.
T
ietopalvelupäällikkö kuuluu talouspalveluihin, mutta
tehtävässä kyse on taloustiedon lisäksi henkilöstöön,
asiakkaisiin, palveluihin, toimipaikkoihin ja koko organisaatioon liittyvästä tietopääoman hallinnasta.
Tietopalvelun tehtävänä on tuottaa oikeaa tietoa oikeaan aikaan oikealle kohderyhmälle.
– Tietotuotannon tietopyynnöt, palvelut, prosessit,
osaamiset ja vastuut halutaan keskittää sairaanhoitopiirissä synergiaedun nimissä. Tähän asti tieto ja tiedontarve
ovat eläneet omaa elämäänsä ja kehittäminen on edennyt
hajanaisesti, kuvailee Mari Siimar.
Mari Siimarin työhön kuuluu mm. tiedon hyödynnettävyyden lisäämistä sekä käsitteiden yhtenäistämistä.
– Erityisesti asiakas-, toiminnan- ja taloustietojen yhdistäminen ja hyödyntäminen yli organisaation hallintorajojen on haaste. Nyt tiedon jalostaminen on optimoitu
tukemaan yksittäisiä johtamisprosessin tehtäviä tai tiedon käyttötapauksia. Keskittämällä saadaan selville mm.
olemassa olevan tietopohjan eri käyttötapaukset organisaatiossa, jolloin tiedon tuottamisesta tulee kustannustehokkaampaa. Viranomaisille raportoitavien erilaisten
tietopyyntöjen tietoaineistot pitäisi olla myös täällä käytössä oman toiminnan johtamista varten.
VSSHP:ssä on tarkoitus perustaa eri asiantuntijoista
koostuva tietopalvelutiimi joka valmistelee ja toteuttaa
tiedolla johtamisen ja tiedon hallinnan kehittämistyötä.
Mari Siimar on aiemmin työskennellyt seitsemän vuoden ajan Turun kaupungilla eri tehtävissä, viimeksi tietojohtamisen asiantuntijana strategia- ja kehittämisyksikössä. Ennen kaupunkia hänen työnantajansa oli Itämeren
alueen Terveet Kaupungit ry. Koulutukseltaan Mari Siimar on kauppatieteiden maisteri. Pääaineena hän opiskeli johtamista ja tietojärjestelmätiedettä. Hän on myös
valmistunut työnohjaajaksi ja prosessikonsultiksi Turun
ylipoistosta.
Uusi työ innostaa:
– Lähtötilanne ja ihmisten tietotaso on hyvä. Tiedon
oikea-aikaisuuden ja kaikkien saatavilla olemiseen on vielä matkaa, mutta harjoitellaan yhteistä toimintatapaa ja
lisätään osaamista tarvittavilta osin.
Mari Siimarin harrastukset ovat liikunnallisia:
– Aion hyödyntää kuntosalia ja osallistua koripallojaoston toimintaan.
Mari Siimarin työhön kuuluu mm. tiedon
hyödynnettävyyden lisäämistä sekä
käsitteiden yhtenäistämistä.
– Kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla ja kuva muodostuu tietokoneen avulla
laitteen kuvaruudulle, sonograaferit Seija Lempiäinen (vas.) ja Leila Pahta kertovat.
AMMATTINA
Erikoistumisopinnot
ja harjaantunut silmä
vaatimuksena
T eksti ja kuva
» Ma r j o P elt o n ie m i
Sonograafereiden ammattinimike saattaa olla monelle
yhä tuntematon, vaikka näitä ammattilaisia on työskennellyt yliopistollisissa keskussairaaloissa jo yli kymmenen vuotta. Kyseessä on ultraääänitutkimusten tekoon
erikoistunut röntgenhoitaja, joka on suorittanut tarvittavat erikoistumisopinnot ammattikorkeakoulussa.
Tyksissä työskentelee tällä hetkellä kaksi sonograaferia, Seija Lempiäinen ja Leila Pahta.
S
ekä Leila Pahtalla että Seija Lempiäisellä on röntgenhoitajan tausta, mikä onkin yleisin pohja sonograafereiksi kouluttautuneilla. Molemmat valmistuivat ammattiin Helsingin Metropoliasta 2010.
– Kyseessä on aika harvakseltaan järjestettävä erikoistumiskoulutus ja ammattilaisia on vain joitakin kymmeniä Suomessa, Seija Lempiäinen sanoo.
Vatsan alueen 1,5 vuotta kestäneeseen koulutukseen ja
vuoden kestäneeseen verisuonten koulutukseen vaadittiin molempiin vähintään 250 ultraäänitutkimusta, jotka
tehtiin normaalin päivittäisen työn yhteydessä nimetyn
vastuulääkärin alaisuudessa sekä näyttötutkinto.
Suoritettuaan tutkinnon sonograaferi saa osastonylilääkäriltä luvan suorittaa tutkimuksia itsenäisesti. Ääniaaltoihin perustuvia ultraäänitutkimuksia tekevät Tyksissä
muutkin ammattiryhmät kuten kätilöt ja röntgenhoitajat,
mutta sonograaferit ovat erikoistuneet yksinomaan vatsan
alueen sekä verisuonten tutkimuksiin. Toiminnan aloittamisen tavoitteena on ollut parantaa ultraäänitutkimusten
saatavuutta kasvavaan tarpeeseen sekä vapauttaa lääkäreiden resursseja vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.
Monipuolinen tutkimusrepertuaari
Seija työskentelee radiologian puolella verisuoniultraäänitutkimusten eli doppler-tutkimusten parissa neljä päivää viikossa ja yhden päivän viikossa hän tekee vatsan
ultraäänitutkimuksia Turunmaan sairaalassa. Leila tekee
pääasiassa vatsan ja alaraajan trombiepäilyn ultraäänitutkimuksia TKS-Röntgenissä.
– Verisuonitutkimuksissa tutkitaan muun muassa käsien ja jalkojen verisuonia, kaulavaltimoita, munuaissiirrännäisen, munuaisten ja maksan valtimoita sekä laskimoita ja vatsa-aorttaa. Vatsan ultraäänitutkimuksessa
tehdään vatsan perustutkimuksia, joissa haetaan esimerkiksi vatsakipujen syytä, tulehdusperäisiä muutoksia,
kiviä tai mahdollisia pahanlaatuisia muutoksia. Osa vatsan tutkimuksista on ns. vaativia vatsan ultraäänitutkimuksia, joissa kontrolloidaan muilla menetelmillä tutkittuja seurantaan tulevia löydöksiä. Lisäksi tehdään paljon
virtsaelinten tutkimuksia ja niihin erilaisia kontrolleja,
sonograaferit kertovat.
Sonograaferi antaa tekemistään ultraäänitutkimuksista
ns. kuvailevan lausunnon. Lausunnosta ilmenee tarkistetut elimet, niiden mahdolliset löydökset mittoineen, radiologin konsultaatio, yhteenveto sekä tutkimuksen tekijä. Epäselvissä tapauksissa tai jatkotoimia vaativissa löydöksissä sonograaferi konsultoi aina radiologia ja muulloinkin kynnys konsultoinnille on matala. Sonograaferi
ei aseta diagnoosia eikä määrää jatkotutkimuksia, sillä
taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta päättää lääkäri.
Seija Lempiäinen ja Leila Pahta kertovat, että silmä harjaantuu näkemään useiden toistojen jälkeen muutamien
millimetrien muutoksia kudoksista. Ultraäänellä etsitään
muutoksia, joista potilaan oireet kuten erilaiset kiputilat
voisivat johtua. Tutkimuksia on Seijan ja Leilan mukaan
keskimäärin 8–12 päivässä.
– Käymällä lävitse jälkeenpäin omia tehtyjä tutkimuksia ja tarkistamalla mihin ne ovat johtaneet, pystyy todentamaan näkikö oikein, Leila Pahta toteaa.
Sammumaton tiedonjano
– Muistan harvoin kontrolleissa potilaan kasvoja, mutta
kun katson antureiden lähettämää kuvaa näytöltä, muistan, että ai hän olikin tämä, Leila Pahta nauraa.
Sekä Leila että Seija ovat jo kokeneita sonograafereita
eli ultraäänitutkimuksen tekijöitä. Työ on vastuullista ja
itsenäistä, jopa hieman yksinäistäkin, vaikka yhteistyötä
tehdään radiologien lisäksi esimerkiksi röntgenhoitajien,
toimistosihteerien sekä terveyskeskuslääkärien kanssa.
Lääkäreiltä haetaan paitsi tarvittaessa konsultaatiota,
heille ollaan myös vastuussa työstä.
– On hienoa tulla joka päivä töihin yhtä suurella
mielenkiinnolla – tiedonjano ei ole sammunut. Yhtenä edellytyksenä ammattiin hakeutuvalla onkin, että jaksaa opiskella koko loppuelämän. Tarkkuus sekä
oman ammattitaidon kehittäminen tuovat työssä varmuutta. Etua on myös siitä, että tulee potilaiden kanssa toimeen, pystyy kommunikoimaan ja olemaan ystävällinen, jotta kokemus on potilaalle miellyttävä, Seija
Lempiäinen listaa.
Hospitaali 4 2015
14
Elimme Australiassakin tavallista arkea harrastuksineen
kaikkineen sanovat Markus ja Silja Juonala.
Kuva: Markus Juonala
– Bostonissa oli paljon hyviä puolia – viehättävä kaupunki, meren läheisyys ja hyvä ruoka, joka minulle kokkausta
harrastavalle oli iso bonus, muistelee Miikka.
Tärkeintä matkassa oli ehkä kuitenkin perheen yhteinen kokemus.
– Kun ollaan kokonaan toistemme varassa, oman perheen merkitys korostuu. Vaikka skypet, sähköpostit ja
muu sähköinen tiedonvälitys pelasi, olimme siellä kuitenkin omillamme, vaikkakin ystävällisten alkuasukkaiden
joukossa. Tuo kokemus tiivisti perhesuhdettamme. Tosin
olemme tähän saakka selvinneet jo Paulan väitöksestä ja
talon rakentamisesta, jossa ehdimme asua kaksi viikkoa
ennen lähtöä. Kyllä tuolle pohjalle ulkomaankomennuskin rakentui, hymyilevät Miikka ja Paula.
Ulkomailta palataan reppu
täynnä tärkeitä ajatuksia
T eksti
»
T uula Vai n ikai n e n
Tyksin kliinikkotutkijat hankkivat uusia tärkeitä ajatuksia työskentelemällä välillä ulkomailla. Matkat pisimmillään valtamerten taakse vaativat rahoituksen lisäksi
sitoutumista myös perheeltä.
Tähtiset Bostonissa
Lasten korvatulehduksista vuonna 2012 väitellyt ja lastentauteihin erikoistuva Paula Tähtinen suuntasi perheineen
Bostoniin elokuussa 2013.
– Vuosi ennen lähtöä kävin tapaamassa Bostonissa kolmen eri tutkimusryhmän edustajia. Professori Stephen I.
Pelton, jonka ryhmän valitsin, työskenteli Boston University School of Medicinessä. Hänet olin tavannut aiemmin
korvatulehduskonferenssissa. Liittyminen ryhmään sujui
kivuttomasti ja porukka tuntui heti samanhenkiseltä. Oli
tärkeää, että kaikki ryhmän jäsenet myös hoitivat potilaita. Itse en voinut tehdä kliinistä työtä, mutta olin mukana
potilasmeetingeissä ja koulutuksissa. Bostonissa on ihmisiä
ympäri maailmaa. Siellä näki todella globaalin sairastavuuden koko kuvan, vakavia infektioita ja eksoottisia tauteja.
Toinen Yhdysvalloissa vaikuttava asia liittyy sairausvakuutuksen puutteeseen. Raha painoi hoitoratkaisuissa, ja
ensimmäisiin selvitettäviin asioihin kuului tarkistaa millainen vakuutus perheellä oli.
– Lähdin Bostoniin hakemaan yleisesti kokemusta siitä, kuinka muualla toimitaan. On tärkeää katsoa omaa
kotimaista tekemistä uusin silmin ja etsiä uusia ideoita
ja taitoja. Siihen sain mahdollisuuden. Opiskelin myös
vuoden Harvard Medical Schoolin tutkijakoulutuksessa. Huomasin, että suomalaisia tutkijoita arvostetaan,
olemme ahkeria ja tunnollisia ja meidän pitäisi oppia
paremmin luottamaan itseemme ja markkinoimaan
osaamistamme. Ilmapiiri Bostonissa oli innostunut ja
innovatiivinen, siellä uskalletaan ehkä ottaa enemmän
riskejä ja innostua uusista asioista herkemmin kuin
meillä. Tämä näkyi myös kliinisessä työssä, uusimpia
tutkimustuloksia etsittiin säännöllisesti hoitopäätösten
tueksi. Tutkimusta arvostettiin muutenkin kovasti ja
myös erikoislääkärin tutkintoon kuului tutkimusprojekti toisin kuin meillä.
– Toin kotiin lisää itseluottamusta. Kahden vuoden aikana löytyi paljon yhteistyökumppaneita. Suomessa jatkan edelleen tutkimusyhteistyötä yhden Boston Universityn ja yhden Harvardin ryhmän kanssa. Kokemus oli
erinomainen ja suosittelen lähtöä ehdottomasti muillekin.
Rahoitusta kannattaa etsiä ainakin säätiöiden post doc
-poolin kautta.
Paula Tähtisen mukaan tyttöjen saama kielitaito on yksi tärkeimpiä
tuliaisia. Kuva: Paula Tähtinen
Koko perheen siirtäminen toiselle mantereelle ei ole ihan
pikku juttu. Tähtisillä lähtöä helpotti huomattavasti se, että Perkin-Elmerillä IT-tehtävissä työskentelevän Miikka
Tähtisen työnantaja tarjosi mahdollisuutta työskennellä
globaalin yrityksen pääkonttorissa Bostonissa. Näin perheen molemmat vanhemmat keräsivät tärkeää ammatillista kokemusta. Kotiasioiden ylläpidossa ratkaiseva apu
olivat au pairit, sillä työpäivät venyivät helposti pitkiksi.
– Olimme tehneet poikkeuksellisen paljon ennakkovalmisteluja ja perheen sopeutuminen sujui siksi aika vaivattomasti. Paula oli hoitanut asunnon vuokrauksen ja Vilman koulu oli tiedossa. Siitä huolimatta oli luonnollisesti
alkukankeutta ja hoidettavaksi ilmaantui kaikenlaista byrokratiaa. Auton ostoon tarvittiin sosiaaliturvatunnukset
ja muuta vastaavaa, kertoo Miikka.
Perheen 8- ja 6-vuotiaat tyttäret Vilma ja Olivia solahtivat amerikkalaiseen elämänmuotoon kuin kalat veteen.
Hyvin pian tyttöjen leikkikieleksi vakiintui englanti.
– Tyttöjen saama kielitaito on yksi tärkeimpiä tuliaisia.
Vilma on nyt koulun kielikerhossa ja saksan kielikin tuntuu aukenevan mukavasti, pohtii Paula.
Juonalat Melbournessa
Sisätautiopin professori ja ylilääkäri Markus Juonala työskenteli yhdeksän kuukautta Australiassa, josta palattiin
kesäkuussa 2015. Murdoch Childrens Research Institute
Melbournessa valikoitui aiempiin, mm. lasten sepelvalimotaudin tutkimusprojekti-LASERIn yhteistyökuvioihin
International Childhood Cardiovascular Cohort-konsortion pohjilta.
– Olimme matkustaneet Australiassa muutamia kertoja aiemminkin ja pidimme maasta. Matkaan houkutti
mahdollisuus keskittyä tilapäisesti ainoastaan tutkimustyöhön, kun Suomessa työni on sekoitus kliinistä työtä,
opetusta ja tutkimustyötä. Lisäksi tavoitteena oli aiempien tutkimusverkostojen vahvistaminen ja uusien yhteistyökontaktien hankkiminen. Matkan aikana tutustuinkin
useisiin uusiin tutkimuskollegoihin ja -projekteihin, joiden kanssa on mahdollista jatkossa laajentaa omaa tutkimustyötä, kertoo Markus Juonala.
Koska tutkimuspaikassa oli useita aiemmasta tuttuja kollegoita, joiden kanssa käyntiä oli etukäteen suunniteltu,
asettumisessa ei tullut vastaan suurempia yllätyksiä. Alussa suurin haaste oli työpaikan internetyhteyksien kanssa.
– Teen tutkimustyötä seurantatutkimusten parissa.
Meillä Turussa ja Suomessa saamme olla tyytyväisiä siihen, kuinka aktiivisesti tutkimushenkilöt osallistuvat jatkoseurantoihin. Lisäksi työtämme helpottavat useat erinomaiset rekisterit, joita Suomessa on pitkään ylläpidetty, ja joista tieto on helposti saatavilla henkilötunnusten
avulla. Australiassa ei tietosuojasyistä ole henkilötunnuksia, vaan henkilöitä yritetään jäljittää nimen, syntymäajan
ja osoitteen avulla, kertoo Markus.
Australiaan seurasivat puoliso Silja ja koululaiset
11-vuotiaat kaksospojat Elias ja Rasmus ja 8-vuotias Elli. 4-vuotias Liinu maisteli Australian arkea muutaman
tunnin viikossa kindergartenissa. Silja työskentelee omassa Sisustustoimisto Bellava-yrityksessään.
– Laitoin yritystoimintani tauolle ja otin reissun sapattivapaan ja perheen arjen pyörittämisen kannalta. Asuimme kaksi ensimmäistä viikkoa kalustetussa vuokra-asunnossa, ja etsimme pysyvämpää kotia toivomaltamme alueelta läheltä koulua ja Melbournen lahden rantaa. Muutamassa viikossa sopiva talo löytyikin, ja saimme sen vaivattomasti kalustettua, kiitos pohjoismaisen halpahuonekaluketjun, joka toimitti kalusteet moitteettomasti perille
asti. Koululaiset kävivät paikallista Beaumaris Primary
School -alakoulua, jonne matkaa oli vain 800 metriä. Kun
kouluajat olivat kaikilla kolmella samat, he saivat kulkea
yhtä matkaa. Koulusta löytyi huilunsoitonopettaja, ja paikallinen jalkapalloseura otti poikakaksikon sydämellisesti vastaan. Kaikki vain loksahti ihmeellisesti paikoilleen.
Kun lapset viihtyivät, vanhempinakin oli helppo olla, Silja muistelee.
Parhaita muistoja kertyi paljon:
– Upea australialainen luonto, Melbournen huikeat urheilutapahtumat, lämminhenkinen kouluyhteisö ja kindergarten ja ennen kaikkea uudet ystävät pienimmästä
suurimpaan, joihin nyt pidämme tiiviisti yhteyttä. Ja vaikka elimme Australiassakin tavallista arkea harrastuksineen kaikkineen, jäi meille kuitenkin enemmän sitä paljon kaivattua perheaikaa. Erityisenä bonuksena jäi käteen
tietysti lasten saama englanninkielen taito ja toivottavasti
kyky katsoa maailmaa hiukan uusin silmin: avoimemmin, ystävällisemmin ja »no worries» -asenteella höystettynä, listaavat Markus ja Silja.
4 2015
Laura Airakselle merkittävä
tutkimusapuraha etenevän
MS-taudin hoitoon
T eksti
» T uula Vai n ikai n e n
Tyksissä neurologian erikoislääkärinä työskentelevä dosentti Laura Airas on saanut 200 000 euron GMSI-apurahan (Grant for Multiple Sclerosis Innovation) etenevän
MS-taudin tutkimukseen. Lääkeyritys Merck Seronon myöntämä apuraha luovutettiin Airakselle Barcelonassa 8.10.2015 MS-tautikonferenssissa.
GMSI-apurahaa haki tänä vuonna 145
tutkijaa ja tutkimusryhmää 25 eri maasta. Apurahalautakunta valitsi hakijoista
neljä innovatiivisiksi arvioimaansa tutkimusta apurahan saajiksi. Airaksen tutkimussuunnitelmaa mikroglia-solujen merkityksestä etenevän MS-taudin kehittymisessä pidettiin lupaavana.
Laura Airaksen tavoitteena on selvittää
taudin mekanismeja ja kehittää tähän tautivaiheeseen tehoavaa lääkitystä. Turussa
käytettävissä olevan PET-kuvauksen avul-
la tutkimusryhmä pystyy tutkimaan patofysiologisia tautimekanismeja MS-taudin
kuvantamisessa yleisesti käytössä olevaa
magneettikuvausta tarkemmin.
– MS-tautiin liittyvien tulehduspesäkkeiden ulkopuolella aivokudoksessa nähdään
mikroglia-solujen aktivaatiota ja mikrogliasolukon aktiivisuusaste korreloi taudin
vaikeusasteeseen. Mikroglia-aktiivisuus
saattaakin suoraan vaikuttaa hermosolurappeutumisen kehittymiseen. Tutkimusryhmäni tarkoitus onkin vaikuttaa suoraan
mikroglia-soluihin ja sitä kautta taudin etenemiseen, tiivistää Laura Airas.
GMSI-tutkimusapurahalla Merck Serono tukee lupaavia akateemisia tutkimusprojekteja tarkoituksena lisätä tietoa MS-
»Farmasia on lakipykälien
keskellä elämistä»
T eksti
Pitkän työuran Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) tehnyt Kirsti
Torniainen on valittu Vuoden Proviisoriksi. Vuoden Proviisori valitaan joka toinen
vuosi. Valitut ovat huippuammattilaisia,
jotka ovat vaikuttaneet alan kehitykseen
ja tunnettuuteen yhteiskunnallisesti.
– Valinta oli mieluisa, iloinen asia, sillä se
tuli oman ammattijärjestön sisältä, sanoo
Varsinais-Suomen lääkehuollon johtaja
Kirsti Torniainen.
Farmasialiiton valintatiedotteen mukaan Torniainen on kehittänyt suomalaista sairaalafarmasiaa kansallisesti ja
kansainvälisesti. Hän on myös toiminut
aktiivisesti Farmasialiiton toimielimissä
ja Euroopan sairaalafarmasistien järjestön
EAHP:n (European Association of Hospital Pharmacists) tieteellisessä neuvostossa.
Torniainen on ollut valmistelemassa lääkealaan liittyviä määräyksiä ja toiminut eri
ministeriöiden alaisissa työryhmissä.
Työn ohessa opintoja
Jo opiskeluaikanaan Kirsti Torniainen oli
töissä Tyksin apteekissa, jonne hän valmistuttuaan palasi vuonna 1983 proviisoriksi ja eteni seuraavana vuonna apteekkariksi.
– Moni asia on muuttunut. Kun aloitin
täällä, ei ollut edes olemassa termiä sairaala-apteekki, Kirsti Torniainen sanoo.
Termit sairaala-apteekki ja -apteekkari
tulivat julkiseen terveydenhuoltoon
1980-luvun lopulla Lääkelain myötä.
Tyksissä sairaala-apteekkarin nimike tuli
käyttöön 1990-luvulla.
– Vuonna 1983 Tyksin apteekissa oli 14
työntekijää. Apteekki sijaitsi A-sairaalan
C-siivessä ja sen koko oli 600 neliötä,
Kirsti Torniainen kertoo. – Nyt työntekijöitä on 78 ja tilaa uudessa toimitalossa
noin 4500 neliötä.
Volyymien kasvu ja oman lääkevalmistuksen lisääntyminen selittävät osaltaan
henkilöstömäärän muutosta ja isompien
tilojen tarvetta.
Työnsä ohessa Torniainen suoritti sairaalafarmasian erikoispätevyysopinnot
1992 ja väitteli vuonna 1997 Helsingin
yliopistossa farmasian tohtoriksi.
Kirsti Torniaisella on erittäin kattava julkaisuluettelo
ja hän on suosittu luennoitsija terveydenhuollon ja
farmasian koulutuksissa. Kuva: Esa Halsinaho
Hospitaali 15
taudista. MS-tauti (Multippeliskleroosi)
on autoimmuunitauti, jossa immuunisolut tuhoavat keskushermoston myeliiniä. Tämä johtaa neurologisiin oireisiin
ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Taudin taustaa ei täysin tunneta, sen taustalla
voivat vaikuttaa tulehdus, perimä ja ympäristötekijät. MS-tauti on yleisin toimintakyvyn heikkenemistä aiheuttava nuorten
ihmisten neurologinen sairaus. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Suomessa on
noin 7000 MS-tautia sairastavaa henkilöä.
MS-taudin oireet ja niiden voimakkuus
vaihtelevat. Yleisimpiä oireita ovat liikeratojen vaurion aiheuttama lihasheikkous ja lihasjäykkyys, kävely-, näkö- ja tasapainohäiriöt ja huimaus, rakon ja suolen
toimintahäiriöt ja poikkeava uupumus.
Keskimäärin 15 vuoden kestoisen aaltomaisen tautijakson jälkeen MS-tauti siirtyy yleensä toissijaisesti etenevään vaiheeseen, jossa neurologisia oireita kertyy
tasaisesti ja kävelykyky heikkenee. Koska
pitkälle edenneen taudin mekanismit tunnetaan huonosti, lääkehoitoa ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään.
Isoja muutoksia
Torniainen työskenteli kolmisen vuotta
muualla, mutta palasi Tyksiin sairaalaapteekkariksi vuonna 2002. Torniaisen
uraan Tyksissä mahtuu monia isoja muutoksia, mm. tietojärjestelmien kehittyminen, joka näkyy koko lääkehuollon toiminnassa. Nykyisin automaatio ohjaa lääkelaatikot pesuprosessista varastorobotille, jolle tulevat tarvittavat tilaustiedot sekä
tiedot lähtevää asiakaslaskutusta varten.
– Myös lääkevalmistusprosessit on tarkoitus saada tietotekniikkaohjatuiksi, esimerkiksi välivaiheille tulisi sähköiset kuittaukset ja käyttöön saataisiin vaakaintegraatio, suunnittelee Kirsti Torniainen. –
Solusalpaaja-annosvalmistukseen on jo
olemassa meillekin soveltuvia robotteja
maailmalla.
Tietotekniikka- ja automaatiosovellusten avulla voidaan lisätä varmistuksia sekä
parantaa laatua ja työturvallisuutta.
Myös koko lääkehuollon toiminta on
muuttunut: 2000-luvun alussa tehtiin laaja
palvelukartoitus ja alettiin miettiä prosesseja uusiksi. Vuonna 2006 alkoi lääkehuollon
organisaation kehittäminen. Seuraavana
vuonna muodostettiin aluesairaaloiden ja
Turunmaan sairaalan liikelaitoksen lääkekeskuksista sekä Tyksin sairaala-apteekista
sairaanhoitopiirin laajuinen lääkehuollon
yksikkö, Varsinais-Suomen lääkehuolto.
– Osastofarmasia, panostus moniammatilliseen yhteistyöhön ja potilaan lääketurvallisuuden varmistamiseen, aloitettiin
kokopäivätoimintana vuonna 2006, kertoo Kirsti Torniainen.
– Vuodesta 2009 on oltu osa Tyks-Sapa
liikelaitosta. Sairaanhoitopiirin näkökulmasta Varsinais-Suomen lääkehuolto vastaa toiminnasta. Fimean näkökulmasta juridinen asema on vain lääkekeskuksilla ja
sairaala-apteekilla.
– Farmasia on lakipykälien keskellä elämistä. Normit on tunnettava, työ on dokumentoitava, jäljitettävyys varmistettava
sekä riskit ja poikkeamat arvioitava. Näin
toimiva lääkehuolto on osaltaan vankka
potilaan lääketurvallisuuden varmistaja,
sanoo Kirsti Torniainen.
Seuraava iso kehittämisprojekti on lääkehuollossa jo meneillään: sähköinen dokumenttihallintajärjestelmä on rakenteilla
ja valmistuu joulukuuhun 2016 mennessä.
16
Hospitaali 4 2015
Esimiesten mentorointiohjelma käynnistyy
tammikuussa!
Mirja koordinoi T3-hanketta. Sairaalan suunnittelu voi olla myös hauskaa palapeliä. Tässä Mirjalla on
koottuna neljäs kerros, johon tulee lasten päiki ja kirurgia, teho, vuodeosasto ja perhehuoneet.
Mirja Oksanen-Sainio päätoimisena koordinoijana
Lapsille ja nuorille
sujuvia hoitoreittejä
T3-sairaalaan
T eksti ja kuva
»
E sa H alsi n ah o
Uuden sairaalan suunnittelu etenee Lasten ja nuorten klinikalla rivakasti,
kun kokenut osastonhoitaja Mirja Oksanen-Sainio on kiinnitetty hankkeeseen
päätoimiseksi koordinoijaksi. Ratkaisu on osoittautunut järkeväksi, kun resursseja
on vähän. Yhtään vakanssia ei ole sen takia lisätty.
H
än kokoaa klinikan asiantuntijoilta tietoja T3-hankeryhmälle ja helpottaa näin kaikkien työtä. Asiat
etenevät sujuvammin ja tulevat paremmin
ymmärretyiksi, kun tiedot ja kysymykset
kulkevat aina samaa reittiä.
– Käytännössä keskustelen noin viidentoista meidän asiantuntijamme kanssa,
ennen kuin esittelen hankeryhmälle jonkun asian, hän kertoo.
– Olemme tehneet jo potilasvirtojen
kartoitusta. Sovittelemme toimintoja eri
kerroksiin niin, että potilaat kulkevat niiden välillä mahdollisimman sujuvasti,
lean-ajattelun mukaisesti.
Lapsipotilaiden siirtely minimoidaan.
Tilat suunnitellaan niin, että tarvittavat
tutkimukset ja hoitotoimenpiteet voidaan
tehdä mahdollisimman pitkälle potilaan
omassa huoneessa tai ainakin samassa
kerroksessa.
Esimerkiksi lasten leikkausosasto, teho
ja vuodeosasto sijoitetaan samaan kerrokseen siten, että osastot liitetään toisiinsa
ilman tarkkoja rajapintoja, jolloin jousta-
vuus henkilöstön ja tilojen suhteen saadaan maksimoitua.
Yksi isoimpia uudistuksia on T3:een tuleva lasten ja nuorten oma yhteispäivystys. Siellä otetaan vastaan 14 000–16 000
lasta vuodessa. Nykyisin lasten ja nuorten
päivystyksen kautta tulee vain noin 4 000
potilasta, kun pääosa menee T-sairaalan
yhteispäivystykseen.
Myös perheiden tarpeiden huomioon
ottaminen on yksi keskeinen näkökulma.
T3:ssa vanhemmat voivat olla lastensa lähellä vuorokauden ympäri ja tukea ja seurata näin lastensa hoitoa.
– Perhehuoneissa pitää olla yöpymismahdollisuus ja toivottavaa olisi lisäksi
ruokailumahdollisuus osaston tiloissa. Ihan
joka paikkaan ei varsinaisia perhehuoneita
saa, mutta otamme avuksi myös laivahyttien tapaisia seinäsänkyjä, Mirja kertoo.
Lasten ja nuorten sairaanhoitopalveluita sijoittuu tulevassa kahdeksankerroksisessa T3-sairaalassa kuuteen kerrokseen.
Vain kuudes ja seitsemäs kerros jäävät
niistä paitsi.
Kurkistus museon kokoelmiin
Mitä on mentorointi
ja mihin sillä pyritään?
Mentoroinnilla tarkoitetaan tiedon jakamista ja kokemusten hyödyntämistä.
Sen tavoitteena on edistää ja tukea aktorin kehittymistä esimiestyössä.
Aktorina sinulla on mahdollisuus
ammentaa mentorilta käytännön kokemuksen kautta tullutta johtamisosaamista sekä hiljaista tietoa. Mentorina sinulla on mahdollisuus jakaa ja jäsentää
omaa, arvokasta osaamistasi. Opit varmasti itsekin jotain uutta!
Mitä mentorointiohjelma
pitää sisällään?
Esimiesten mentorointiohjelma kestää
vuoden. Se muodostuu
• neljästä ½ päivää kestävästä valmennuksesta
• mentoriparin keskinäisistä, tavoitteellisista keskusteluista (noin 8 tapaamista)
Mentorointivalmennuksessa asiantuntijana toimii Seija Raesola Humap Oy:stä.
Aloitusseminaari
tammikuussa:
Mentoroinnin
periaatteet ja
tavoitteet
Miten pääsee mukaan?
Haku mentorointiohjelmaan on marraskuussa Santrasta Henkilöstöpalveluiden tiedotteista löytyvällä lomakkeella. Tavoitteena on muodostaa kymmenen mentorointiparia. Ohjelmaan
valittuja informoidaan parin löytymisestä joulukuussa.
Mentorilta toivotaan useamman vuoden kokemusta esimiestyöstä. Lisäksi hänellä on oltava halu kuunnella ja
tehdä havaintoja sekä edesauttaa toisen
esimiehen ammatillista kasvua. Aktoriksi voi hakeutua kuka tahansa; joko
uusi tai kokeneempikin esimies. Tärkeintä on avoin mieli ja halu kehittyä.
Mentorointi vaatii molemmilta osapuolilta vahvaa sitoutumista!
Lisätietoja:
Henkilöstöpalvelut
Sirpa Saarni
[email protected] • p. 31129
Marjut Kahilainen
[email protected] • p. 30137
Yhteinen valmennus
huhtikuussa:
Valmentava
keskustelu ja
muita työkaluja
Yhteinen valmennus
syyskuussa:
Mitä opimme
ja opitun
hyödyntäminen
Päätöstilaisuus
joulukuussa
Mentorointiohjelman 2015 satoa…
Mentoreilta kuultua
Aktoreilta kuultua
» Lähdin mukaan kokeilumielessä ja halusta
» Olen opetellut näkemään
jakaa pitkähkön johtamisuran kokemuksia.
Olen ollut myönteisesti yllättynyt aktorin
ja minun yhteisistä hetkistä.
asioita eri kantilta. Neuvottelutaitoni on myös kehittynyt.
» Olen tehnyt pieniä toiminnan
» On ollut virkistävää vaihtaa ajatuksia ja
muutoksia omassa työssäni.
Lisäksi olen ajatellut laajemmin
ja nähnyt eri vaihtoehtoja.
huomata, että pikku vinkit ovat auttaneet
toista yli pulmatilanteiden.
» Keskustelut aktorin kanssa aktivoivat myös
mentoria. Olen huomannut konkreettisemmin,
miten olen ratkaissut asioita omassa yksikössäni
ja mitä olen saanut linjattua sujuvasti.
Toisaalta huomaan sellaista, mitä itsekin voin
edistää aiempaa tehokkaammin. Jokaisen
tapaamisemme yhteydessä olemme molemmat
todenneet, kuinka antoisia tapaamiset ovat.
» Ajanhallinta on kohentunut
» Olen saanut kannustusta
toimintaani
» Olen saanut käytännön
sovelluksia, joilla olen voinut
tehostaa omaa johtamistani.
Mikroskoopiset näytelasit
Kuukauden esine on mikroskooppisia
näytelaseja (objektilaseja) sisältävä tarjotin vuodelta 1907.
Jokainen näytelasi on omassa kuopassaan pahvista valmistetussa levyssä jonka
reunat voidaan kääntää kanneksi suojaamaan laseja. Kukin lasi on standardikokoinen 2,5 cm x 7,5 cm. Toisessa päässä näkyy
näyte, joka on parafiiniin valetusta formaliiniin fiksoidusta kudoksesta mikrotomilla veistetty läpikuultavan ohut leike. Leike
on värjätty hematoksyliini-eosiini –menetelmällä jossa väritön kudos muuttuu sinisen ja punaisen eri sävyiksi solukon raken-
teesta riippuen. Lopuksi värjätyn leikkeen
päälle on laitettu pienempi peitinlasi, joka
on kiinnitetty alustaansa havupuun hartsista peräisin olevalla kanadabalsamilla.
Näytelasin toiseen päähän on liimattu
lappu, johon kauniilla käsialalla on kirjoitettu päivämäärä tai vain vuosiluku, näytenumero, potilaan nimi ja latinaksi diagnoosi. Patologi voi vielä tänäänkin vaivatta tutkia näytelasin ja päätyä vaikkapa nimilapussa mainittuun syöpädiagnoosiin
vaikka kanadabalsami on vuosien saatossa kellastunut.
H eikki A h o, osastonylilääkäri
K uukau d e n esi n e on nähtävänä Turun Lasarettimuseossa. Museo on avoinna
kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 14 −18 sekä sopimuksesta muina aikoina.
Yhteydenotot ja tiedustelut: museonhoitaja Satu Rantala, [email protected], p. 050 5714 030
4 2015
Hospitaali 17
Työkiertoon osallistuivat Anne
Saari (alh. vas.), Kirsi Pernu,
Merja Puukka sekä Päivi Hutri
(ylh. oik.). Kuvassa myös työkiertokokeilun järjestämisessä
keskeisesti mukana ollut Leena
Koskelin-Nurminen (ylh. vas.).
Työkierrosta
positiivisia
kokemuksia
T eksti ja kuva
Neljä hallintokeskuksessa työskentelevää johdon sihteeriä kokeili työkiertoa reilun
kahden kuukauden ajan. Kokemus oli positiivinen: haastattelussa pelättiin jopa
lipsahtamista liialliseen kehumiseen.
T
yökierron mahdollisuudesta keskusteltiin hallintokeskuksessa jo vuonna 2011.
– Aika ei ollut silloin vielä kypsä kokeilulle, sanoo toimistopäällikkö Leena Koskelin-Nurminen.
Keväällä 2015 ajatus työkierrosta virisi uudestaan ja se toteutettiin nopealla aikataululla.
– Kun päätettiin, niin tehtiin, sanoo työkiertokokeilun järjestämisessä keskeisesti
mukana ollut Leena Koskelin-Nurminen.
– Kaikki lähtivät innolla mukaan.
Leena Koskelin-Nurmisen mukaan henkilöstöpalveluissa ei ollut tiedossa kokemuksia hallinnon tehtävien työkierrosta.
– Ehkä niitä olisi ollut osastoilla, muttei
se olisi auttanut meitä. Toteutimme työkierron omalla tavalla ja se oli hienoa!, sanoo Leena Koskelin-Nurminen.
»Yksi tuoli vasemmalle»
Työkierron järjestämiseksi tarjolla oli neljä erilaista vaihtoehtoa. Malliksi valikoitui
kuulemma »yksi tuoli vasemmalle». Työkiertoon valmistauduttiin hyvissä ajoin ja
monin tavoin, mm. hoitamalla kuntoon
tarvittavien ohjelmien oikeudet. Anne
Saari muistuttaa, että kokeilusta myös tiedotettiin ennakkoon.
Ennen työkierron alkua tehtiin ennakkokysely kokeiluun osallistuville ja heidän
tehtäviensä kannalta keskeisille henkilöille.
Työkiertoon 7.4.-14.6.2015 osallistuivat
Anne Saari, Päivi Hutri, Merja Puukka ja
Kirsi Pernu.
Anne Saari työskentelee Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) johtajaylilääkärin Samuli Saarnin kanssa. Anne
Saari on lisäksi johtoryhmän sihteeri. Työhön kuuluvat myös mm. muistutukset ja
kantelut. Työkierrossa Anne Saari vaihtoi
Päivi Hutrin tehtäviin.
Päivi Hutri työskentelee hallintojohtaja
Lauri Tannerin kanssa. Päivi Hutrille kuuluvat VSSHP:n hallituksen ja valtuuston
esityslistojen kokoaminen sekä lähipalvelulautakunnan sihteerin tehtävät. Hän valmistelee vahingonkorvauspäätöksiä. Hänen työhönsä liittyy myös erilaisia neuvonta- ja päivitystehtäviä. Työkierrossa
Päivi Hutri hoiti Kirsi Pernun tehtäviä.
Kirsi Pernu työskentelee talousjohtaja Arja Pesosen sihteerinä. Kirsi Pernulle kuuluvat mm. tutkimussopimusten rahoituspäätösten valmistelu, VSSHP:n arvopapereiden sekä takausten ja vakuuksien hoito ja hän toimii vakuutusasioiden
yhdyshenkilönä. Työkierrossa Kirsi Pernu
oli Merja Puukan paikalla.
Merja Puukka on hallintoylihoitaja
Päivi Nygrenin ja sairaalaylihoitaja Tuija
Lehden sekä Tyksin johtoryhmän sihteeri.
Merja Puukalle kuuluu myös hallintojaoston esityslistan laatiminen yhdessä konsernilakimies Jari-Pekka Tuomisen kanssa.
Merja Puukan ehkä eniten näkyvyyttä
(mm. Santrassa) saama tehtävä on sulkuaikataulujen ylläpito. Työkierrossa Merja
Puukka hoiti Anne Saaren tehtäviä.
Oman ja toisten
työn arvostus nousi
Leena Koskelin-Nurmisen mukaan työkierto lisäsi yhteishenkeä ja vahvisti yhteisöllisyyttä. Lisäksi se osoittautui erittäin
hyväksi tavaksi oppia ja jakaa tietoa.
– Ehdottoman kannattava juttu!, sanoo
Päivi Hutri epäröimättä ja jatkaa sanomalla, että lähti mielenkiinnolla opettelemaan uutta.
– Kaikki oli positiivisen puolella, tukee
Kirsi Pernu.
– Kierron jälkeen arvosti toisen työtä
enemmän, sanoo Merja Puukka.
– Työkierto muutti käsityksiäni toisen
työtehtävistä, sanoo Anne Saari.
Hän kannustaa lähtemään työkiertokokeiluun ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.
– Hyvällä asenteella pärjää aina ja työkierto on erinomainen tapa oppia uutta,
Anne Saari sanoo.
Kirsi Pernun mielestä oli tärkeää myös
se, että oman työn arvostus nousi:
– Oli aika rankkaa aluksi neuvoa toista ja
samalla opetella itse uutta, Kirsi Pernu kertoo. – Aloin myös miettiä, miksi olen tehnyt näin: omia töitään katseli eri näkökulmasta, kun joutui neuvomaan niitä toiselle.
Toisten neuvomista ei koettu rasitteena. Siitäkin saatiin hyötyä ja opittiin uusia asioita.
Työkierrossa vaihtuivat työhuone ja lähikollegat, Päivi Hutrin kohdalla vaihtui
myös kerros. Näiltäkin osin kokemukset
olivat positiivisia: joku sai rauhallisemman työhuoneenkin. Kollegojen vaihtuminen oli sekin osa uuden oppimista:
– Kahvi- ja ruokatauoilla tutustui paremmin oman yksikön vieraammiksi jääneisiin ihmisiin, joiden kanssa oli aiemmin ollut vain vähän tekemisissä, Kirsi
Pernu sanoo.
Leena Koskelin-Nurminen painottaa
työkiertoon osallistuneiden hyvää asennetta. Myös työkaverien ja esimiesten taholta työkiertokokeiluun suhtauduttiin
hyvin. Osa esimiehistä toivookin lisää vas-
taavaa: hekin joutuivat miettimään omaa
työtapaansa tällaisessa muutoksessa.
– Työkierron aikana myös esimiehet
joutuivat skarppaamaan. Tehtävien antoa
piti selittää laajemmin kuin omalle tutulle
työparille, tiivistää Kirsi Pernu.
Merja Puukan mukaan joitain asioita voi
tehdä jatkossa eri tavalla - edes ajatuksen
tasolla. Hänen kohdallaan työkierrossa tullut konkreettinen muutos oli lisätä esityslistojen lähettämistä kalenterikutsujen liitteenä. Työkierrosta saatujen kokemusten
jälkeen kaikkien neljän sihteerin töitä on
jaettu vähän eri tavalla kuin aiemmin. Töitä on kokeilun jälkeen haastateltavien mukaan helpompi siirrellä ja tasata. Sijaistaminenkin tullee jatkossa helpommaksi.
– Nyt osaa tarvittaessa nopeasti hakea
toisenkin huoneesta tarvittavat paperit,
sanoo Kirsi Pernu.
– Työkierrossa nähtiin enemmän, miten meidän työt liittyvät toisiinsa. Kokonaisuus valkeni paremmin, sanoo Merja
Puukka.
Työkiertokokemusten sekä alku- ja loppukyselyn tulosten pohjalta mietitään, mitä viedään eteenpäin hyvinä käytäntöinä
tai konkreettisina ehdotuksina.
Toiveissa lisää työkiertomahdollisuuksia
Haastateltavien keskustelussa singahtelee esimerkkejä työkierron lisäämisestä.
Kiertoon sopivista tehtävistä esimerkkeinä mainitaan toimialuejohtajien sihteerien paikat. Myös hallintokeskukseen toivotaan lisää mahdollisuuksia työkiertoon.
Pitkille virkavapaille siirtyvistä ei nykyisin tule tietoa. Olisi hyvä, jos pitkiin - ja
myös lyhyempiin - sijaisuuksiin voisi hakea talon sisältä.
– Esimerkiksi henkilöstöpalvelujen sijaisuuksiin voisi hakea sisäisesti, sanoo
Merja Puukka.
– Tai hankintapalvelujen sijaisuuksiin, ehdottaa Kirsi Pernu. – Annettaisiin mahdollisuus, vaikka valittaisiinkin
ulkopuolelta.
Sisäinen työkierto antaisi haastateltavien pohdintojen mukaan uramahdollisuuksia ja mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen myös sihteereille.
18
Hospitaali 4 2015
Influenssarokote osa potilasturvallisuuden toteuttamista
Influenssa on vakava infektiotauti. Suomessa sairastuu 250 000–750 000 henkilöä
vuosittain jokaisen influenssakauden aikana. Kolmasosa tai jopa puolet sairastaa influenssan oireettomana. Tällaiset henkilöt ovat siis tartuttavia jo ennen influenssaoireiden alkua ja voivat levittää influenssaa tietämättään.
Merkittävä influenssatartunnan lähde on
terveydenhuollon henkilöstö: Sairaaloissa potilailla on kaksinkertainen riski sairastua influenssaan verrattuna siviilielämään.
– Henkilöstön influenssarokotuksen on osoitettu vähentävän
työntekijöiden ja potilaiden
sairastumisia, sanoo ylilääkäri Esa Rintala Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP)
Sairaalahygienia- ja
infektiontorjuntayksiköstä. – Myös potilaskuolemien määrä on
vähentynyt, kun henkilökuntaa rokotetaan kattavasti. Lisäksi
henkilökunnan sairastavuus ja influenssasta johtuvat sairauspoissaolot vähenevät.
Rintalan mukaan VSSHP:ssa influenssarokotuksen kattavuus on ns. riskiosastoilla
kuten hematologisilla tai tehohoidon osastoilla hyvä. Sen sijaan koko henkilöstön rokotuskattavuus on vain luokkaa 25–30%.
HUS:n vastaava luku on 75 %.
– Jos vertaa HUS:n lukuun, voi todeta,
että meillä on rutkasti parantamisen varaa!, huomauttaa Esa Rintala. – Tämän
syksyn henkilökuntakyselyyn vastanneista
onneksi valtaosa aikoo ottaa rokotuksen.
Rintalan mukaan influenssarokotteen
ottaminen on osa potilasturvallisuuden
toteuttamista. Lain edellyttämässä potilasturvallisuussuunnitelmassa, on henkilökunnan influenssarokotus mainittu yhtenä keinona lisätä potilasturvallisuutta.
Myös työturvallisuuslaki edellyttää
työntekijöiltä (ja työnantajalta) itsensä ja työtovereiden suojaamista työn
aiheuttamilta riskeiltä. Vaihtoehtona rokotukselle on käyttää kirurgista
suunenäsuojusta potilaslähityössä koko influenssakauden ajan.
Missä pääsee
rokotettavaksi?
Vaihtoehtoja on monia: osastot voivat
tilata rokotteet VSSHP:n lääkehuollosta ja henkilökunta rokottaa toisensa.
(Lähiesimiehen pitää huolehtia, että
rokotustiedot lähetetään työterveyshuoltoon.) Työterveyshuolto myös
tulee osastoille tiettyinä päivinä ja rokottaa henkilökunnan.
– Yleinen rokotuspiste on tänäkin
vuonna henkilöstöruokala Saviruukun lähellä erikseen ilmoitettavana
aikana. Ja aina voi käydä työterveyshuollossa Lemminkäisenkadulla ottamassa rokotteen, kertoo Esa Rintala.
Tänä vuonna VSSHP palkitsee yksikön, jonka rokotuskattavuus vuodenvaihteeseen mennessä nousee eniten
viime kauteen verrattuna.
Influenssarokotuksista on tulossa
lisätietoa Santraan.
U-sairaalassa käynnistyi
lokakuussa uusia
remonttiprojekteja
ACS-apuraha LL Anna
Lautamäelle Tyksin
Sydänkeskukseen
12. lokakuuta allekirjoitettiin urakkasopimukset kolmesta uudesta remonttiprojektista U-sairaalassa.
Remonttien aloituskokoukset pidettiin
jo samalla viikolla kahdessa kohteessa: UB 1
(synnytysosaston laajennus) sekä UA3
(naistentautien poliklinikka). Naistentautien poliklinikalle väistötilat löytyivät UA 6:ssa. Synnytysosaston laajennus
liittyy synnytysten siirtymiseen Salosta
Tyksin Kantasairaalaan.
Kolmas käynnistymässä oleva sisäilmaremonttikohde on UA1 (äitiyspoliklinikka).
Suomen Kardiologisen Seuran hallitus
on myöntänyt ACS-apurahan jaettuna
kahdelle tutkimustyölle: LL Anna Lautamäki tutkimukseen »Coronary revascularization in special patient groups»
ja LL Juho Viikilä väitöskirjatutkimukseen, joka käsittelee ST-noususydäninfarktipotilaiden hoitoa. Apurahan
kokonaisarvo on 12 500 euroa; kumpikin tutkija sai 6 250 euroa.
Tyksin Sydänkeskuksessa työskentelevän Lautamäen tutkimus käsittelee
kajoavan hoidon tuloksia ja siihen liittyviä tekijöitä valituissa potilasryhmissä, kuten vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Lautamäki on tutkinut alle 50-vuotiaiden potilaiden ennustetta sekä työkyvyttömyyseläkkeen
Äitiyspoliklinikka sai väistötilat UB 3:sta,
jossa aiemmin oli silmäpoliklinikka.
– Henkilökunta on ollut tyytyväinen
sisäilmaan väistötiloissa. Heidän oireilunsa ovat vähentyneet, sanoo U-sairaalan
sisäilmaremonteista vastaava projektipäällikkö Timo Miikkulainen.
Synnytysosaston laajennus ja naistentautien poliklinikan remontti valmistuvat
ensi vuonna tammikuun lopussa. Äitiyspoliklinikan osalta sisäilmaremontti valmistuu maaliskuun puolivälissä.
Tyksin Kantasairaalan
työntekijöiden pysäköintilupien hallinta Q-Parkille
Tyksin Kantasairaalan alueen työntekijöiden pysäköintilupien hallinta siirtyi
Q-Park Finland Oy:lle 1.11.2015. Pysäköintilupien hallinta-asiat (varaaminen,
lopettaminen) hoidetaan olevassa
Q-Park asiakaspalvelupisteessä.
Palvelupiste on avoinna maanantaista
perjantaihin klo 8.30-15.30.
Lisätietoja: Q-Park asiakaspalvelu:
p. 020 7812442, s-posti: [email protected]
tarvetta ja esiintyvyyttä kajoavan hoidon jälkeen. Lautamäen tutkimus tarjoaa kliinikoille tietoa nuorten sekä
munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden pitkäaikaisennusteesta kajoavan hoidon jälkeen.
Lautamäen kiinnostus selvittää sepelvaltimotaudin riskitekijöiden vaikutusta heräsi jo syventävien opintojen aikana. Hän on kiinnostunut siitä,
kuinka riskitekijöitä voidaan tulevaisuudessa ennakoida ja vaikuttaa potilaiden hoidon valintaan.
ACS-apuraha luovutettiin Suomen
Kardiologisen Seuran syyskokouksessa Helsingin messukeskuksessa perjantaina 2.10.2015. AstraZeneca on
apurahan taustatukija.
Muistatko ensimmäisen
työpäiväsi Tyksissä?
Muistatko, mitä kuului hoitajan tehtäviin
tai millaisia rutiineja osastollanne oli?
Millaisia työvälineitä käytettiin ja mitä
tehtiin itse? Miten työsi on vuosien
mittaan muuttunut?
Turun Lasarettimuseo kaipaa hoitajien
muistoja eri ajoilta. Tulethan kertomaan
omia kokemuksiasi
tiistaina 10.11. klo 15.30
T-sairaalan kokoustilaan G3.001.
Ennen tilaisuuden alkua on mahdollista
tutustua Tervetuloa osastolle! -näyttelyyn
TG3 käytävällä klo 15.00 lähtien.
Tervetuloa muistelemaan!
Q_Parkin asiakaspalvelupiste
sijaitsee T-sairaalan pääsisäänkäynnin edustalla.
Lisätiedot: Turun Lasarettimuseo,
museonhoitaja Satu Rantala
p. 050 571 4030, [email protected]
Varsinais-Suomen alueen
Vuoden Mielenterveystyöntekijä 2015 Mia Blomqvist
Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry:n hallitus on
valinnut verkostopsykoterapeutti,
psykiatrinen erikoissairaanhoitaja
Mia Blomqvistin Varsinais-Suomen
alueen vuoden 2015 mielenterveystyöntekijäksi. Valinnalla halutaan
kiittää Mia Blomqvistia työstä omaisten hyväksi ja kunnioittaa hänen tekemäänsä työtä omaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kunniakirja luovutettiin Mia
Blomqvistille 9.10.2015.
Kiitos
Kiitos yhteisistä
vuosista koko keuhkoklinikan henkilökunnalle. Erityiskiitos keuhko-osasto yhden
työkaverit. On ollut hienoa kuulua niin upeaan työyhteisöön. Kiitos myös SuPerin ao
607:n aktiiveille vuosien yhteistyöstä.
Kaikki saamani lahjat, kukat ja yllärit
lämmittävät eläkeläisen mieltä pitkään.
A r j a P eipp o n e n
Suurkiitos eläkeläisjuhlieni järjestäjille
ja kaikille, jotka minua muistivat lahjoin,
puhein ja monin yllätyksin.
Ria P elt o la
Halikon sairaalassa työskentelevä Mia
Blomqvist valittiin Varsinais-Suomen alueen
Vuoden Mielenterveystyöntekijäksi.
Tyksin sosiaalityö
70 vuotta
4 2015
Hospitaali 19
9. lokakuuta tarkastettiin LL Kati Alakurtin väitöskirja suomenkieliseltä nimeltään Dopamini D2/3
reseptorien kuvantaminen korkean resoluution PET kameralla ja [11C]raclopridi
merkkiaineella. Alakurtti toimii erikoistuvana
lääkärinä Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksessa. Väitös kuuluu kliinisen fysiologian
ja isotooppilääketieteen alaan.
15. syyskuuta tarkastettiin FM Mirkka
Heinosen väitöskirja suomenkieliseltä
nimeltään Pelaajat
Th-solujen erilaistumisessa ja immunihäiriöissä - keskiössä
GIMAP perheen geenit. Heinonen työskentelee geneetikkona.
Väitös kuuluu mikrobiologian ja immunologian alaan.
TYKSIN SENIORIT
Myöhäissyksyllä on jäsenillemme seuraavaa ohjelmaa:
Liikunnallinen jaosto lähtee kävelylle Turun Tuomiokirkolta joka maanantai klo 10.30
jatkuen 14.12 saakka. Pilates-jumppa U-sairaalan 12 kerroksen aulassa on aina tiistaisin
klo 16.30 -18, jatkuen 8.12 asti.
Käden taitojen jaosto tapaa klo 13 kuukauden ensimmäisenä tiistaina 3.11 ja 1.12.
Hengellinen piiri kokoontuu klo 12-13 joka toinen tiistai 10.11, 24.11 ja 8.12
Lukupiiri keskustelee ke. 25.11 klo 13 kahvila Elvinassa Taina Latvalan kirjasta Välimatka.
Retki-ja juhlajaosto järjestää puurojuhlan U-sairaalan ruokasalissa 26.11 klo 15 ja
Tallinnan-matkan 2-3.12. juuri sopivasti Tallinnan joulutorin aikaan.
Katso tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet jäsenkirjeestä 4/2015.
Jos olet lähiaikoina siirtymässä eläkkeelle tai jo olet eläkkeellä, liity yhdistyksen jäseneksi.
Se käy helposti täyttämällä liittymislomakkeen joka löytyy Tyksin sivuilta kohdasta
ammattilaisille ja vasemmasta palkista Tyksin seniorit kohdan alta.
Tyksin sosiaalityöntekijät juhlivat 70. toimintavuottaan 7.10.2015 T-sairaalan
Lahesmaa-salissa. Kelan pääjohtajan Liisa Hyssälän puheessa oli tiukan asiasisällön lisäksi mukana myös huumoria.
Juhlaseminaarin ohessa, salin ulkopuolella, pääsi tutustumaan Tyksin
sosiaalityön menneisiin vuosikymmeniin. Kuvat: Kristiina Andreasson
Puheenjohtaja Leo Mikkola • p. 044 3838387 • [email protected]
Sihteeri Taru Luukkala-Viitanen • p. 044 0331464 • [email protected]
Vuoden Menestyjät
2016 -palkinnon haku
käynnistyy marraskuussa
Suositun ja arvostetun Vuoden
menestyjät -palkinnon haku
käynnistyy taas marraskuussa.
E
hdotuksen Vuoden menestyjät 2016 -palkinnon saajista voi tehdä kuka tahansa
Varinais-Suomen sairaanhoitopiirin
palveluksessa olevan henkilö tai esimerkiksi yksikön johto. Palkintoa
voi ehdottaa myös yli yksikkörajojen!
Ohjeet ja lomake Vuoden Menestyjien etsintään ilmestyvät
Santran etusivulle marraskuun puolivälissä!
20
Hospitaali 4 2015
Sairaalan nuorille potilaille aikanaan lahjoitetut
maalit saivat nyt uuden elämän, jalkapallohan yhdistää kaikki kansalaisuudet. Kuva: Hannu Väinälä
Halikon sairaalan uusi elämä
MULTASORMELLA ON ASIAA
Yhteiskunnan rattaita haukutaan hitaiksi,
mutta nyt tapahtui Halikon sairaalan kohdalla paljon ja todella nopeasti.
Muutama kuukausi sitten oli »Salkkarissa» kyläyhteisöistä kertovan sarjan viimeinen kirjoitus, jossa olin osallisena »katkerana
puutarhurina». Näytti siltä, että Halikon sairaalan ja melkein omin käsin tekemäni puistoalueen taru olisi kerta kaikkiaan lopussa.
Omasta mielestäni keskitetty vanhustenhoito sairaalan käytöstä poistuviin tiloihin
olisi ollut järkevää. Nyt onkin tosiasia, että
tänne tuli pakolaiskeskus. Toiminnan lopettamisen sijaan löytyi käyttötarkoitus, joka
kieltämättä liittyy myös ihmisten auttamiseen. Jokaisen on vain tajuttava, ettei ilman
sairaalaa olisi 1500 ihmisen kylääkään. Maanantaina 5.10. oli H-hetki, eli ensimmäiset pakolaiset saapuivat. Oli kiva seurata
töitä tehdessä tilannetta aitiopaikalta. Poliisit kävivät kysymässä, mihin rakennukseen
pakolaiset tulevat. Tekivät kaksi kierrosta,
sitten tuli Ylen auto, Salkkarin toimittaja jne.
Lopuksi tuli valkoinen pakettiauto, jossa varmaan oli muutama pakolainen.
Miksi koko kylä on mennyt sekaisin? On
puolustajia, vastustajia, on ollut mielenilmauksia, hakaristiäkin piirrettiin seinään
jne. Aiemmin täällä on ollut monta julkkista
»latauksessa», ja kaikilta on tullut kiitosta alueen kauneudesta ja rauhallisuudesta. Heistä
ei otettu kuvia eikä tehty lehtijuttuja. Miksi
pakolaiset nyt poikkeavat sairaalan vanhoista säännöistä?
EU:n tasolla rajojen vapaus meni vähän
liiankin vapaaksi, mutta sieltä tämän asian
korjaamisen on lähdettävä.
Itse sain positiivisen kokemuksen pakolaisista Irakin ensimmäisen sodan jälkeen, kun
tutustuin erääseen Firuziin. Tällä miehellä oli
ainakin oikeat syyt lähteä pois kotimaastaan.
Firuz oli ollut jo jonkin aikaa Salon pakolais-
keskuksessa, siksi pystyimme keskustelemaan
suomen kielellä. Työharjoittelusta oli kyse.
Firuzin perheestä oli moni kuollut, samoin
ystäväpiiristä. Firuzia oli myös kidutettu, jäljet olivat pysyviä, mutta hänen paetessaan
luodit eivät osuneet. Oli ihmeellistä nähdä,
miten positiivisesti kaveri suhtautui elämään
tuon kaiken jälkeen.
Elämyksen minäkin tarjosin Halikon lomanviettopaikan siivouksen yhteydessä. Eli
otin virvelin mukaan, ja annoin hänen väsyttää muutaman hauen. Firuz halusi myös valmistaa saadut kalat itselleen, ja kohtalotovereilleen. Asunnot olivat silloin Salon sairaalan
alapuolella kerrostalossa.
Harmittaa, ettei tullut enempää pidettyä
yhteyttä. Tavoite hänellä oli selvä, eli palata
kotimaahansa, kunhan tilanne rauhoittuu.
Jos palasi, saattoi käydä huonosti siinä Bush
juniorin sodassa.
Kylän elämä on kieltämättä sekaisin, mutta haluaisin viestittää, että eletään ihmisiksi
– mitä kylvää, sitä niittää.
H a n n u Väi n älä
Viikolla 42 Halikon vastaanottokeskuksen
väliaikaisessa majoitustilassa, Halikon sairaalan entisessä ruokalarakennuksessa, oli
majoitettuna 54 turvapaikanhakijaa.
Kansallisharrastus kiehtoo
sukupolvesta toiseen
T eksti ja kuva
M
» Ma r j o P elt o n ie m i
etsän tuoksu huumaa. Mieli rentoutuu. Sinne on vain pakko
päästä. T-sairaalan välinehuollossa laitoshuoltajana työskentelevän Marketta Niemisen lempiharrastus on suosittu
syyspuuha, jota voisi kutsua lähes suomalaisten kansallisharrastukseksi eli marjastus- ja sienestys.
Marketta, 54, on harrastanut marjastusta ja sienestystä jo parikymmentä
vuotta ja nauttii metsässä oleilusta syksyisin suunnattomasti. Aina näin ei ole
kuitenkaan ollut.
– Kun olin teinityttö ja kävin viimeisiä
vuosia koulua, äiti oli intohimoinen metsässä kävijä. Aina, kun tulin koulusta kotiin, meillä tuoksui sienet – oli paistettuja,
keitettyjä ja vaikka mitä – ja inhosin niitä valtavasti. Kolmikymppisestä eteenpäin
tuli muutos ja metsänantimet alkoivat itseäkin kiinnostaa. Sieniruokien tuoksukin on nykyisin minusta vallan huumaava.
Koukuttava tunnelma
Ensimmäisen kerran metsään uskaltauduttuaan Marketta koukuttui fiilikseen täysin.
– Metsässä on mahtavaa olla omien ajatusten kanssa reppu selässä mukana juomapullo ja pienet eväät, joita voi nauttia
vaikka kaatuneen puunrungon päällä.
Harva se päivä syksyisin töiden jälkeen
olenkin heittänyt repun selkään ja matkannut marja- ja sienipaikkoja etsimään
välillä pyöräillen ja välillä kävellen ja se
on jotain aivan ihanaa.
Marjojen myynnistä saa lisäksi pientä lisätuloa. Marketta aloitti työt Tyksissä
1992. Hän työskenteli aiemmin hallintorakennuksessa, jossa oli sopiva rinki työporukkaa, joka tilasi häneltä marjoja ja sieniä
niin paljon kuin niitä tuli. Nykyisinkin vii-
harrastukseNA
Laitoshuoltaja Marketta Nieminen on vuosien varrella toimittanut lukuisat litrat marjoja ja kiloittain
sieniä työkavereille ja samalla nauttinut raikkaasta
ulkoilmasta ja metsämaisemista itse.
meiset kolme vuotta T-sairaalassa työskennellyt Marketta toimittaa niitä työkavereille, mutta ei niin paljon kuin takavuosina.
– Olen poiminut pääasiassa mustikkaa
ja puolukkaa. Parhaina vuosina esimerkiksi mustikkaa tuli 150 litraa. Määrä tuli helpostikin, jos vaan marjaa oli. Syksyt ovat
joka vuosi erilaisia marja- ja sienisadon
suhteen. Tänä vuonna mustikkaa ja puolukkaa on ollut tosi hyvin, mutta ei ole ollut
paljon sieniä, lähinnä vain kantarelleja. Viime vuonna ei puolestaan ollut marjaa, mutta oli todella hyvä tattivuosi. Poimin silloin
35 kiloa herkkutatteja. Niitä kuivatettiin ja
pakastettiin ja nyt onkin voinut syödä niitä, mitä on laitettu viime vuonna talteen.
Luontoharrastus yhdistää
Aikaisemmin Marketta kiersi metsissä yksin, mutta sittemmin rinnalle löytyi samanhenkinen miesystävä, jonka kanssa hän on
viimeisen kahden vuoden aikana kulkenut yhdessä metsissä ja myös kalastanut.
Yleensä hän koettaa vielä saada lomaa syksyyn, että voi mennä metsään ajan kanssa.
– Minulla on aina kamera mukana, sillä metsässä voi törmätä vaikkapa peuraan.
Olen kotoisin Sauvosta, jossa 93-vuotias
äitini vielä asuu. Samalla kun käyn häntä
katsomassa, hilpaisen yleensä metsään, jos
on marja- ja sieniaika. Sauvossa on suoalueita, joissa on mustikoiden ja puolukoiden lisäksi juolukoita. Kaupunkialueeltakin löytyy paljon rauhallisia metsiä. Vaikka
voisi kuvitella, että paikat tyhjenevät, kun
on paljon asutusta, mustikoitakin vaan riittää, Varissuolla asuva Marketta sanoo.
Puhdasta marjaa halutessaan on Marketan mielestä paras mennä itse metsään ne noukkimaan. Hän noukkii marjat usein suoraan pakastusrasiaan ja kun
pääsee kotiin, niin laittaa ne suoraan pak-
kaseen. Sieniä hän rohkaisee suosimaan
monipuolisesti.
– Jotkut eivät arvosta muuta kuin kantarelleja, mutta löytyy paljon muitakin hyviä
sieniä kuten suppilovahveroita, herkkutatteja, kehnäsieniä, erilaisia haperoita, kangassieniä ja karvarouskuja, joista kaikista
saa hyviä suolasieniä. Sienet olen oppinut
tunnistamaan äidiltäni. Ei tarvinnut alkuun kuin mennä äidin luo, niin hän tunsi aina, mikä sieni on kyseessä. Tunnistamattomat sienet jätän yleensä poimimatta.
Luonnonantimet
kulinaristin unelma
– Suolasienet sopivat salaattiin ja kuivatut
sienet liharuokiin ja kastikkeisiin sekä pataruokiin. Suppilokeitto on mielettömän
ihanaa ja samoin kuin kantarellisoosi.
Puolukat joko survon tai teen niistä puolukkahillon. Mustikat syödään meillä sellaisenaan tai niistä saa ihanaa rahkaherkkua, kun laittaa lisäksi mustia viinimarjoja ja pilkkoo vähän appelsiinia joukkoon.
Marketta kehottaa ennen metsällä käymättömiäkin kokeilemaan ainakin kerran. Hän on iloinen siitä, että suomalaiset
sukupolvi toisensa jälkeen löytävät harrastuksen pariin kuten hänenkin perheessään on käynyt.

Hospitaali-2015-4 - Varsinais

Transcription

Similar documents

Katso ohjelma - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Lääkehoidon koulutus - Varsinais

Hospitaali-2015-5 - Varsinais

Yksi sairaala –projekti Varsinais

Hospitaali-2015-2 - Varsinais

Hospitaali 1/2015 - Varsinais

SSOS_Isotalo-Virolainen-Kilpi

Käsitekartta voimavaraistavan ohjauksen tukena kuntoutuksessa

Lue lisää Lasaretti-lehdestä 2/2015 - Varsinais

Hospitaali-2008-1 - Varsinais

Lasaretti-2014-1 - Varsinais