Lasaretti-2014-1 - Varsinais

1/ t o u k o k u u 2 0 1 4
Uudessa keskolassa perheetkin viihtyvät
s. 4
Lonkkakeskus kerää potilaita kaukaakin
s. 8
Tyksin Sydänkeskus hallitsee katetritoimenpiteet
s. 14
Strålbehandlingen går på djupet
s. 26
Valinnanvapaus
– dynamiikkaa
vai dynamiittia?
Sam uli S a a r ni • johtajaylilääkäri
Potilaiden laajennettu erikoissairaanhoidon
hoitopaikkansa valintaoikeus tuli voimaan
vuoden 2014 alussa. Sitä odoteltiin pitkään,
sillä Suomella on ollut kyseenalainen maine
maana, jossa potilaalla oli ennätyksellisen
vähän valinnanvapautta julkisessa terveydenhuollossa.
Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kustannushallinta onkin perinteisesti
perustunut kysynnän hillintään – siis lääkärille pääsyn vaikeuttamiseen. Tämä on jär-
kevää sikäli, että jos lääkärille pääsee kovin
helposti, siellä myös tulee käytyä enemmän.
Ongelma on, että lääkärissäkäyntien vähentyessä ”tarpeelliset” käynnit vähenevät
vähintään yhtä paljon kuin ”tarpeettomat”.
Lisäksi osa ihmisistä on tasa-arvoisempia
kuin toiset suhteessa yksityissektoriin. Tämä korostaa julkisen terveydenhuollon tarvetta tarjota laadukkaat palvelut kaikille. Se
on yksi monista syistä, miksi uudessa strategiassamme korostetaan yhdenvertaisuutta.
Siis sitä, että edes meidän tulisi kyetä tarjoamaan varsinaissuomalaisille samantasoiset
terveyspalvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Tämä ei onnistu, ellemme ensin yhtenäistä organisaatiorakennettamme ja toimintatapojamme.
Valinnanvapauden taustalla on ajatus
valinnanvapaudesta sekä itseisarvona että
välineenä. Itseisarvo tarkoittaa sitä, että on
oikein, että potilailla on enemmän sananvaltaa omissa asioissaan.
Kulttuurimme muuttuu koko ajan asiakkuutta korostavaan suuntaan. Asiakkuus
ei ole terveydenhuollossa ongelmatonta,
koska asiakkaan tiedot ja mahdollisuudet
tehdä viisaita päätöksiä eivät aina ole kovin
hyvät. Silti sitä pitää tukea kaikin keinoin –
ihmisten tulisi ottaa vastuuta omasta terveydestään, jotta he pitäisivät itsestään huolta
myös muuten kuin käyttämällä palveluita.
Tämä on yksi näkökulma potilaslähtöisyy-
teen, joka on keskeisiä sairaanhoitopiirin
tavoitteita.
Valinnanvapaus tehokkuuden välineenä
on kuitenkin se markkinatalouden perusidea, minkä vaikutuksia eniten odotetaan.
Hyvät hoitopaikat pärjäävät ja huonot karsiutuvat – ja tämän uhka pakottaa kaikki
parantamaan toimintansa. Potilaiden näkökulmasta hyvyys on hoidon laatua ja saatavuutta, päättäjien näkökulmasta myös siedettäviä kustannuksia ja hyvää yhteistyötä
peruspalveluiden kanssa.
Valinnanvapauteen valmistautuminen on
yksi merkittävä tekijä VSSHP:n strategiauudistuksen takana. Voimme olla erittäin tyytyväisiä tällä hetkellä tarjoamaamme hoitoon. Meidän pitää kuitenkin varmistaa, että olemme kilpailukykyinen erikoissairaanhoidon palvelujen tuottaja myös jatkossa.
Emme vielä tiedä, tuoko valinnanvapaus
suomalaiseen järjestelmään kaivattua dynamiikkaa vai dynamiittia. Strategian perusajatuksena kuitenkin on, että kaikissa järkevissä valinnanvapauden ja soten maailmoissa pärjää sellainen sairaala, joka tekee kaksi
asiaa hyvin: hoitaa oman erikoissairaanhoitonsa tehokkaasti ja laadukkaasti, sekä auttaa alueensa perusterveydenhuoltoa hoitamaan oman tehtävänsä hyvin.
Yliopistosairaalalta odotetaan toki enemmänkin.
Potilaan hoidon laatu
Pä iv i N y gre n • hallintoylihoitaja
2
Potilaan hyvä hoito on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan perimmäinen tavoite,
jonka toteutumiseen vaikuttavista tekijöistä
keskeisiä ovat potilas ja henkilöstö. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja
sairaanhoitoon potilaslain perusteella. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava
näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin ja toiminnan on oltava laadukasta,
turvallista ja potilaan osallisuutta vahvistavaa
terveydenhuoltolain nojalla.
Terveydenhuollon laatuoppaan mukaan
hyvän hoidon lähtökohtana on, että potilasta hoidetaan hänen kanssaan hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa huomioiden.
Ammattitaitoinen henkilökunta toteuttaa
hoidon sujuvana prosessina ja turvallisesti
soveltaen näyttöön tai hyviin hoitokäytäntöihin perustuvia ja vaikuttavia menetelmiä.
Yhteistyö ja tiedon kulku hoitoon osallistuvien tahojen välillä on sujuvaa ja saumatonta. Hyvän hoidon lopputuloksena on tyytyväinen potilas, joka on saanut hoidosta parhaan mahdollisen terveyshyödyn.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vahvin arvo on potilaslähtöisyys. Potilaita on
hoidettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti riippumatta asuinpaikasta, varallisuudesta, sukupuolesta, iästä tai muista yksilöllisistä ominaisuuksista. Tehokkuudella
tarkoitamme terveydenhuollon mahdollisimman hyvän vaikuttavuuden ja terveyshyödyn tavoittelemista käytettävissä olevin
voimavaroin.
Varmistamalla yhdenvertaisesti osana
hoitoketjua erikoissairaanhoidon palveluiden laatu, saatavuus ja kattavuus lisäämme
väestön terveyttä, elinvuosia ja sosiaalista
hyvinvointia. Tavoittelemme potilaalle selkeää osallistavaa palvelua ja terveyshyötyä
sekä potilashoidon sujuvuutta, minkä haluamme ilmaista yksinkertaisesti ”Kerralla
kuntoon – terveempänä kotiin”.
Vuoden 2013 alusta potilaidemme hoito
ja tutkimus on järjestetty potilaslähtöisiksi
erikoissairaanhoidon palvelukokonaisuuksiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan
(Tyks) osalta ja tämän palvelumallin mukaiset toimintatavat tullaan laajentamaan koko
sairaanhoitopiirin alueelle uudistamisoh-
jelmamme mukaisesti. Vuoden 2013 alusta Vaasan sairaanhoitopiiri liitettiin Tyksin
erityisvastuualueeseen, jonka väestöpohja
on nyt yli 867 000 asukasta. Ruotsinkielisen väestön osuus erityisvastuualueella on
noin 13 %.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yksiköissä toteutetaan edellä kuvattua hyvää
hoitoa päivittäin moniammatillisesti potilaan sekä alueellisen ja erityisvastuualueen laajuisen hoitoketjun kanssa. Vuoden
2013 aikana sairaanhoitopiirissä hoidettiin
186 769 potilasta.
Sairaanhoitopiiri on vuodesta 2011 alkaen julkaissut Potilashoidon vuosikertomuksessa hoidon laatuun, potilasturvallisuuteen
ja vaikuttavuuteen liittyvät tulokset. Haluamme olla edelläkävijöitä avoimessa oman
toiminnan tulosten ja potilaskokemuksen
avulla toteutettavassa toiminnan kehittämisessä. Tämän periaatteen mukaisesti olemme koonneet tähän julkaisuun katsauksen
potilashoidon sisällöistä, laadusta ja tutkimustoiminnasta.
Valfrihet - dynamik eller dynamit?
Samu li Saa rni • cheföverläkare
I början av år 2014 trädde i kraft patientens
utvidgade valfrihet att välja vårdenhet inom den specialiserade sjukvården. Man har
väntat på detta länge eftersom Finland haft
ett ifrågasatt rykte som ett land där patienten hade rekordartat liten valfrihet inom
den offentliga hälso- och sjukvården.
Det finska hälsovårdssystemets kostnadskontroll har också traditionellt baserat sig
på att dämpa efterfrågan – dvs. att göra det
svårare att få tid till läkare. Detta är förnuftigt såtillvida, att ifall man får väldigt lätt
läkartid, så går man också oftare till läkaren.
Problemet är att då läkarbesöken minskar så minskar de ”nödvändiga” besöken
minst lika mycket som de ”onödiga”. Därtill är vissa personer mer jämställda än andra i förhållande till den privata sektorn.
Detta framhäver den offentliga hälso- och
sjukvårdens behov att erbjuda högklassiga
tjänster åt alla. Detta är en av många orsaker
varför vi i vår nya strategi betonar jämlikheten. Alltså att vi åtminstone skulle klara
av att erbjuda Egentliga Finlands invånare
hälsovårdstjänster på samma nivå oberoende av hemort eller inkomst. Det här lyckas
inte om vi inte först förenhetligar vår organisationsstruktur och våra verksamhetssätt.
Bakom valfriheten ligger tanken om valfrihet både som egenvärde och som redskap. Egenvärdet betyder att det är rätt att
patienten har mer bestämmanderätt om
sina egna ärenden.
Vår kultur ändrar hela tiden till att mer
och mer betona klienten. Klientskapet är inte problemfritt inom hälso- och sjukvården,
eftersom klientens information och möjligheter att fatta kloka beslut inte alltid är så
goda. Trots detta bör det stödas på alla sätt –
var och en borde ta ansvar för sin egen hälsa
för att också ta hand om sig själv på annat
sätt än genom att använda tjänster. Det här
är ett perspektiv på patientorientering, som
är ett av sjukvårdsdistriktets centrala mål.
Valfriheten som ett redskap för effektivitet är ändå den grundidé inom marknadsekonomin vars effekter man väntar mest
på. Goda vårdenheter klarar sig och dåliga
faller bort – och det här hotet tvingar alla
att förbättra sin verksamhet. Ur patientens
synvinkel består det goda av vårdkvalitet
och tillgång, ur beslutsfattarnas synvinkel
består det goda också rimliga kostnader och
gott samarbete med basservicen.
Förberedelsen inför valfriheten är en betydande faktor bakom Egentliga Finlands
sjukvårdsdistrikts förnyade strategi. Vi kan
just nu vara mycket nöjda med den vård vi
erbjuder. Vi måste ändå säkerställa att vi
är en konkurrenskraftig producent av den
specialiserade sjukvårdens tjänster också i
fortsättningen.
Vi vet inte ännu ifall valfriheten för med
sig dynamik eller dynamit till det finska
systemet. Strategins grundtanke är ändå att
inom valfriheten och sote klarar ett sådant
sjukhus sig som gör två saker bra: sköter sin
egen specialiserad sjukvård effektivt och
högklassigt och hjälper områdets primärvård att sköta sin uppgift bra.
Av universitetssjukhus förväntas visserligen också mer.
Patientvårdens kvalitet
P äivi Ny gr e n • administrativ överskötare
En god patientvård är det grundläggande
målet för social-, hälso- och sjukvårdens
verksamhet och centrala faktorer som påverkar att den genomförs är patienten och
personalen. Patienten har enligt patientlagen rätt till hälso- och sjukvård av god kvalitet. Hälso- och sjukvården ska basera sig
på evidens och goda vård- och verksamhetsrutiner. Verksamheten ska med stöd
av hälso- och sjukvårdslagen vara av god
kvalitet, trygg och den ska stärka patientens delaktighet.
Enligt hälso- och sjukvårdens kvalitetsguide är utgångspunkten för en god vård
att patienten är delaktig i vården så att individuella behov och önskemål beaktas. En
yrkeskunnig personal utför vården som en
smidig process och tryggt tillämpat med
metoder som baserar sig på evidens eller
god vårdpraxis. Samarbetet och informationsbytet mellan de olika parterna som
deltar i vården löper smidigt. En god vård
resulterar i en nöjd patient som fått bästa
möjliga hälsonytta av vården.
Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts
starkaste värde är en patientorienterad vård.
Patienterna ska vårdas rättvist och jämnlikt
oberoende av hemort, inkomst, kön, ålder
eller annan individuell egenskap. Med effektivitet menar vi att man med tillgängliga
resurser strävar till en så god effekt och hälsonytta som möjligt.
Genom att säkerställa kvaliteten, tillgången och omfattningen av den specialiserade
sjukvårdens tjänster jämlikt som en del av
vårdkedjan ökar vi befolkningens hälsa, levnadsår och sociala välbefinnande. Vi strävar
efter tydlig, patientdeltagande service och
hälsonytta samt vårdsmidighet - såsom vi
enkelt vill uttrycka det: I gott skick på en
gång - för ett friskare liv.
Fr.o.m. början av år 2013 har vår patientvård och undersökningar för Åucs del
ordnats till en patientorienterad, specialiserade sjukvårdens servicepaket och verksamhetssätt enligt denna servicemodell ska
utbyggas till hela sjukvårdsdistriktet i enlighet med vårt omstruktureringsprogram.
Fr.o.m. början av år 2013 anslöts Vasa sjukvårdsdistrikt till Åucs specialupptagningsområde vars befolkningsunderlag nu är
över 867 000 invånare. Andelen svenskspråkiga invånare på specialupptagningsområdet är cirka 13 %.
På enheterna i Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt genomförs ovan nämnda goda
vård dagligen multiprofessionellt tillsammans med patienten, den regionala vården
och specialupptagningsområdet.Under år
2013 vårdades 186 769 patienter inom sjukvårdsdistriktet.
Sjukvårdsdistriktet har sedan år 2011 i Patientvårdens årsberättelse publicerat resultaten angående vårdkvalitet, patientsäkerhet
och effekt. Vi vill vara föregångare i att utveckla en öppen verksamhet med hjälp
av egna verksamhetsresultat och
patienterfarenheter. Därför har
vi i denna publikation samlat översikt över patientvårdens innehåll, kvalitet och
forskningsverksamhet.
3
Psykologi Sari Ahlqvist-Björkroth (vas.)
ja osastonylilääkäri Liisa Lehtonen
ovat perhekeskeisen hoidon ja sen
koulutuksen asiantuntijoita.
Keskolan
perhehuoneet
heti menestys
TEK S T I JA K UVA Ma rkku n ä ver i
T
4
urun yliopistollisen keskussairaalan
vastasyntyneiden teho-osasto muutti huhtikuussa U-sairaalan C-osasta
A-osan yhdeksänteen kerrokseen, jonne saneerattiin tilat varta vasten keskolalle. Ne
ovat aiempaa laajemmat, mikä mahdollisti toiminnan aloittamisen perhehuonemallissa. Potilaskäytössä on 10 perhehuonetta,
joista 2 on eristyshuoneita sekä kolme perinteisiä avohuoneita, joissa on yhteensä 8
potilaspaikkaa. Yhdessä avohuoneessa voidaan tehdä leikkauksia. Muuten avohuoneissa hoidetaan vauvoja, jotka tarvitsevat lyhyen (1−3 vuorokautta) hoitojakson
ja voivat sen jälkeen siirtyä äidin viereen
vierihoito-osastolle. Perhehuoneen saavat
ensisijaisesti sellaiset vastasyntyneet, jotka
tarvitsevat pitempää sairaalahoitoa ja joiden
vanhemmat voivat olla paikalla.
− Muutto oli aivan loistava ratkaisu, iloitsee osastonylilääkäri Liisa Lehtonen. Toiminta käynnistyi sujuvasti, eikä merkittäviä sopeutumisongelmia ole ollut.
Vastasyntyneiden teho-osastolla hoide-
taan vuosittain 600−700 vastasyntynyttä,
joista kolmasosa on keskosia. Hoitopäiviä
on 6000−7000 ja noin puolet näistä on keskoshoitopäiviä. Osaston hoitotulokset ovat
erittäin hyvät maailmankin mittakaavassa.
Tyksin keskola on ensimmäisenä Suomessa
aloittanut tehohoidon perhehuoneissa. Uudet perhehuoneet ovat osoittautuneet menestykseksi:
− Vanhemmat tulivat heti innolla mukaan, ja perhehuoneisiin täytyy jonottaa,
kun kaikki haluavat niihin, Lehtonen kertoo.
− Nyt perhekeskeisyys on mukana koko
hoidossa ja perheen rooli vahvempi. Onhan
meilläkin vuosikymmeniä sallittu perheen
läsnäolo, mutta tilat eivät ole sitä kuitenkaan täysin mahdollistaneet. Ilman tiloja
vanhemmille heidän läsnäolonsa tukeminen voi jäädä kauniiksi sanoiksi, osastonylilääkäri kuvailee. − Nyt tuemme perheen
integroitumista hoitotiimiin ja perhettä arvostetaan tiimin tasaveroisena osana. Se on
resurssi, jota ei aikaisemmin ole osattu riittävästi hyödyntää.
Oppia Tyksistä
Muut sairaalat hakevat oppia Tyksin Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutusprojektista, joka käynnistyi vuonna 2009 psykologi Sari Ahlqvist-Björkrothin johdolla. Teoriakoulutuksen suunnitteli ja antoi psykologian professori Zack Boukydis. Nämä kaksi yhdessä Liisa Lehtosen kanssa ovat kirjoittaneet koulutuskäsikirjan koulutuksen
tueksi kehittääkseen perhekeskeistä toimintatapaa vastasyntyneiden tehohoidossa.
Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutuksen
rahoituksesta tekijät kiittävät Lastenklinikoiden Kummeja.
Koulutusprojektissa keskolan henkilökunnasta koulutettiin kahdessa vuodessa
puolet, ja sen jälkeen nämä kouluttivat toisen puolen. Koulutuksessa avainasemassa
ovat mentorihoitajat.
Perhekeskeinen toimintakulttuuri on
maassamme varsin uutta, ja se onkin alkuun
herättänyt hoitohenkilöstössä jonkin verran
hämmennystä.
− Vanhempien kanssa työskenneltäessä
sairaanhoitajan rooli on muuttunut tekijästä tukijaksi, Sari Ahlqvist-Björkroth sanoo.
Vastarintaakin on alkuvaiheessa ollut.
− Se kuuluu asiaan, ja koulutus sisältää
muutoksen toteuttamisen työkalut mukaan
lukien kritiikistä keskustelemisen.
Koulutuksessa korostetaan ymmärrystä
ja omia oivalluksia.
− Perustamme koulutuksen henkilöstön
omaan kokemukseen enemmän kuin teoriaan, Ahlqvist-Björkroth kiteyttää.
S I S Ä L LY S L U E T T E L O
Valinnanvapaus – dynamiikkaa vai dynamiittia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Potilaan hoidon laatu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Valfrihet - dynamik eller dynamit? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Patientvårdens kvalitet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Keskolan perhehuoneet heti menestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Tyksin lapsettomuushoitojen tulokset ovat Suomen huippuluokkaa . . . . . . . . 6
Lonkkakipupotilaalle kokonaisvaltaista hoitoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
3D-mallinnus apuna pään ja kaulan syöpäkirurgiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Uusia tutkimusmenetelmiä ja hoitomuotoja eturauhasen syöpään . . . . . . . . 11
Robotiikka auttaa säästämään hermostoa
kohdunkaulasyövän kirurgiassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Uudet katetritoimenpiteet sydänvikojen hoidossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Loimaan aluesairaalassa panostetaan päiväkirurgiaan . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Tyksissä vahvaa erityisosaamista lasten
ortopediassa ja skolioosileikkauksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Hyviä tuloksia tekonivelleikkauksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Vertailututkimuksen kustannukset eivät
suoraan verrannollisia laskutushintoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Tyksissä endometrioosin hoito valtakunnan tasolla huippua . . . . . . . . . . . . . 21
”Ni ligger väldigt i framkant med vården av endometrios” . . . . . . . . . . . . . . . 22
Sjukskötarens läkekonsthar båda fötterna på golvet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Vanhemmat ”raportoivat”
Käytännön esimerkki uudesta kulttuurista keskolassa ovat lääkärinkierrot, joiden
järjestys on sellainen, että ensimmäiseksi kysytään vanhemmilta vauvan vointia.
Vanhemmat osaavat yleensä ”raportoida”
vauvan voinnin niin tarkasti, ettei hoitajalla välttämättä ole mitään lisättävää. Tällöin
tavoite vanhempien tukemisessa on toteutunut niin, että heistä on tullut oman vauvansa
”asiantuntijoita”.
Osastonylilääkärin mukaan kulttuurinmuutoksessa on kyse isoa sitoutumista vaativasta asiasta, mutta henkilökunta on ottanut sen hienosti vastaan. Murheena hänellä
kuitenkin on keskolan merkittävä henkilökuntavaje, joka haittaa mm. uusien työntekijöiden perehdytystä vanhempia tukevaan
työotteeseen.
Perhehoitomallin vaikutuksia seurataan
jatkuvasti, mutta jo nyt tiedetään, että se lyhentää sairaalassaoloaikaa ja vähentää näin
kustannuksia. Puhumattakaan siitä, mitä se
merkitsee lapselle ja vanhemmille ja heidän
vuorovaikutussuhteelleen. Kuten eräskin äiti totesi yhdessä Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutusohjelman avulla koulutetussa
sairaalassa verratessaan kokemuksiaan hoitojaksoon edellisen lapsensa kanssa:
− En tiedä, mikä teillä on muuttunut,
mutta tämän lapsen kanssa saan olla enemmän äiti.
Fotodynaamisesta PDT-valo-hoidosta hyviä kokemuksia
Salon aluesairaalassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Tutkimus ratkoo rintasyöpäleikkauksen
aiheuttaman turvotuksen ongelmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Brakyterapi går rakt på sak . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Efterladdaren slog ett slag mot tumören på Marias livmoderhals . . . . . . . . . 27
VEEG -unitutkimusyksikkö ja neuromodulaation
osaamiskeskus aloittaa Turussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Kaihileikkaus – nopea toimenpide ja toipuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Sairaanhoitopiirille uudet verkkosivut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
TOIMITUSTIEDOT
Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille.
Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper.
14. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2014.
JULKAISIJA : Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku.
Puh. 02 313 0000. Sähköposti: [email protected]. Päätoimittaja: Olli-Pekka Lehtonen.
Toimitussihteeri: Maria Myllymaa. Toimituskunta : Olli-Pekka Lehtonen (pj.),
Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren ja Samuli Saarni.
Toimittajat: Mathias Luther (Inter Folia Press), Maria Myllymaa, Markku Näveri,
Marjo Peltoniemi, Pekka Remes ja Tuula Vainikainen.
Taitto: Letterhead Painopaikka : Paino-Kaarina Oy, Kaarina, 2014.
Osoitelähteet: Varsinais-Suomen, Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirit,
Lääketieteen toimittajat ry.
Osoitteenmuutokset: Puh. 02 313 1103, sähköposti [email protected].
ISSN 1457-9057.
Kansi: Tyksin Vakka-Suomen sairaalassa aloitettiin kaihileikkaukset
tämän vuoden alussa. Kuvassa kaihileikkauksista vastaava silmälääkäri
Marja Vuori tiimeineen leikkausta suorittamassa. (kuva: Marjo Peltoniemi)
5
Tyksin lapsettomuushoitojen tulokset ovat
Suomen huippuluokkaa
Teksti ja kuva P ekka Remes
Arvellaan, että joka kuudes kaikista pariskunnista on jossain vaiheessa kärsinyt
tahattomasta lapsettomuudesta. Pariskunnan hedelmällisyyttä on perusteltua
selvitellä, jollei raskaus ole alkanut, kun suojaamattomia yhdyntöjä on ollut vuoden
ajan. Terveellä pariskunnalla on noin 20 prosentin kuukausittainen mahdollisuus
saada aikaan raskaus, jolloin 12 kuukauden kumulatiivinen todennäköisyys raskauteen on 93 prosenttia. Todellisuudessa luku on hieman pienempi, noin 84 prosenttia.
L
6
apsettomuutta voidaan kuitenkin hoitaa, ja suurin osa pariskunnista saakin
hoidoista toivotun tuloksen.
–Tyksistä tarjotaan kaikki muut lapsettomuushoidot, mutta ei lahjamunasoluhoitoja. Oma spermapankki on ollut vuosikaudet. Toimintatavat ovat muuttuneet vuosien myötä. Aikaisemmin ongelmaa tutkittiin
rauhalliseen tahtiin ja samalla odotettiin,
josko luonto hoitaisi asian. Nykyisin tehokkaiden lapsettomuushoitojen aikana toimitaan toisin. Hoito aloitetaan tarpeen vaatiessa mahdollisimman pian, jo toisella tai
kolmannella käynnillä, kertoo Tyksin naistentautien poliklinikan osastonylilääkäri
Antti Perheentupa.
– Lapsettomuushoidoissa käyvien pariskuntien oma käsitys hoitojen onnistumisen suhteen on tutkimusten mukaan pessimistisempi kuin hoitojen realistinen tulos.
Hoitojen avulla raskaus saadaan aikaiseksi
kahdeksalle parille kymmenestä. Usein tämä edellyttää kuitenkin hoitojen toistamista, joskus useampaankin kertaan.
– Nykyisellään hoitoihin pääsee ilman
kuukausien jonottamista. Meillä ei tällä
hetkellä ole pitkää jonoa.
Tästä vuodesta alkaen potilaalla on mahdollisuus valita julkisen erikoissairaanhoi-
don hoitopaikka, siis mikä tahansa Suomen
julkisista sairaaloista, joka valitaan yhdessä
lähetteen antavan lääkärin kanssa.
Pakastettujen
alkioiden hyöty
– Koeputkihoidot ovat leipäpuumme, Perheentupa sanoo.
Maailman ensimmäinen koeputkilapsi
syntyi Englannissa vuonna 1978. Suomessa vastaavassa onnistuttiin vuonna 1984.
Koeputkihedelmöityksessä (IVF, in vitro
fertilisaatio) naisen ja miehen sukusolut yhdistyvät viljelymaljassa. Hedelmöitetyt munasolut kehittyvät alkioiksi.
Alkioiden kehittymistä seurataan huolellisesti. Kun alkio siirretään kohtuun hormonihoitojen, munasolukeräyksen, laboratoriossa tapahtuvan hedelmöityksen ja alkioviljelyn päätteeksi, puhutaan tuoresiirrosta.
– Kokonaisuuden kannalta on tärkeää,
että hyviä alkioita voidaan myös pakastaa.
Pakastetun alkion siirrosta saatavat tulokset ovat Tyksissä samaa tasoa kuin tuorealkionsiirron tulokset, Perheentupa näyttää
ylpeänä tilastoista.
Tyksissä tehtiin viime vuonna 186 tuorealkionsiirtoa. Pakastusalkionsiirtoja tehtiin 276 kappaletta. Hyvät tulokset pakas-
tusalkionsiirroista ovatkin Tyksin vahvuus.
Näistä 34,4 prosentissa todettiin kliininen
raskaus, kun kansallinen keskiarvo on noin
25 prosenttia.
Koeputkihoitoa kevyempi hoitomuoto
on inseminaatiohoito eli keinohedelmöitys. Tässä hoitomuodossa liikkuvat siittiöt
erotellaan liikkumattomista, minkä jälkeen
ne ruiskutetaan kohtuun munasolun irtoamisen aikana. Näitä hoitoja Tyksissä tehtiin
159 kappaletta viime vuonna. Näistä kliinisiä raskauksia oli 10,1 prosentissa.
Perheentupa huomauttaa, että noin neljäsosa kaikista hoitojen aikana alkaneista
raskauksista menee kesken. Keskenmenojen määrä on sama kuin tavallisissa raskauksissa.
Laboratorio
merkittävässä roolissa
Laboratorion tekemällä työllä ja osaamisella
on erittäin merkittävä osuus lapsettomuushoidoissa.
– Jos löydämme näytteestä siittiöitä,
olemme jo voiton puolella, sanoo IVF-biologi Harri Mankonen Tyksin fertiliteettilaboratoriosta. Mankonen kertoo esimerkkinä erään tapauksen, jossa kolmen tunnin etsinnän jälkeen löytyi 12 siittiötä, ja raskaus
saatiin käynnistettyä. Tapauksessa oli kyse
kiveskirurgiasta eli siittiöitä etsittiin kiveksistä otetuista näytteistä.
Mikrohedelmöityksessä ollaankin jo tekemissä pienten asioiden kanssa, kun munasolun koko on 0,1 millimetriä. Siittiön
pään läpimitta on 0,003 millimetriä.
Myös laboratorion olosuhteiden pitää olla kunnossa. Laboratoriotiloissa on tehostettu ilmanvaihto, ylipaine ja ilman hepasuodatus.
Tyksin naistenklinikan osastonylilääkäri
Antti Perheentupa (vasemmalla) ja IVF-biologi Harri Mankonen Tyksin fertiliteettilaboratoriosta sekä mikromanipulaattori, jolla
tehdään mikrohedelmöitys.
Sukusolujen ja alkioiden käsittelyt tehdään
pölyttömässä ja mikrobittomassa ympäristössä.
Tyksin fertiliteettilaboratorion nykyiset
tilat ovat pienet, ja odotuksissa ovatkin uudet, käytännölliset tilat.
Spermalaboratoriossa tehdään noin 350
sperma-analyysia vuodessa. Laboratorion
yhteydessä toimii myös Turun yliopiston
spermapankki. Esimerkiksi syöpätautien
hoidossa käytetyt sytostaatit saattavat heikentää tai kokonaan lopettaa siittiöiden
tuotannon. Siksi eräiltä syöpäpotilailta otetaan siittiöitä talteen spermapankkiin. Yhdestä pakastuskerrasta riittää keskimäärin
noin kymmeneen hedelmöityshoitokertaan.
Spermalaboratoriossa tehdään myös miesten vasektomia- eli sterilisointikontrolleja,
joita on noin sata vuodessa.
Laki muutti käytäntöjä
Vuonna 2007 voimaan tullut laki hedelmällisyyshoidoista käytännössä muutti lapsettomuushoitoja. Lain mukaan luovutetusta
sukusolusta tai alkiosta syntyneellä henkilöllä on 18 vuotta täytettyään oikeus saada
tietää luovuttajan henkilöllisyys. Laki vähensi ainakin aluksi miesten halukkuutta
luovuttaa spermaa.
Alkoi kiveskirurgian kehittäminen. Siinä miehestä johtuvaan lapsettomuuteen
haetaan ratkaisua siten, että kiveksistä leikkausmikroskoopin avulla valituista näytteistä etsitään siittiöitä. Siittiöitä etsitään
laboratoriossa aluksi mekaanisesti pilkotuista näytteistä. Jos siittiöitä ei löydy, voidaan pilkottujen näytteiden solukkoa vielä
hajottaa entsyymien avulla.
Näin saadaan vielä kudoksen sisään mahdollisesti jääneet siittiöt esiin.
Kivesleikkauksissa 40 prosentissa on löytynyt siittiöitä. Näillä on saatu alkuun kaikkiaan 17 raskautta. Kiveskirurgian kehittäminen aloitettiin vuonna 2008. Tyks on
tässä hoitomuodossa ainoa julkinen toimija Suomessa. Turkuun tulee potilaita lähes
kaikkialta Suomesta. Kaikkien sairaaloiden
lapsettomuuslääkärit eivät kuitenkaan vielä
suhtaudu hoitoon varauksetta.
Perheentupa kysyykin, toteutuuko kansalaisten tasa-arvo, jos hoidon saatavuus
riippuu kotipaikkakunnasta. Tosin nykyisen lainsäädännön mukaan potilas voi valita
hoitopaikkansa.
Kiveskirurgiahoidossa pariskunnan mies
matkaa Turkuun. Operaatio tehdään nukutuksessa päiväkirurgiana. Tyksistä löydetyt
siittiöt siirretään sinne, mistä potilas on hoitoon lähetetty.
Kehittyneestä kiveskirurgiasta huolimatta
luovutettujen siittiöiden pula on jatkuva, ja
uusia spermanluovuttajia otetaankin Tyksissä mieluusti vastaan.
Yhteiskunta
muutoksessa
Lapsettomuushoidot riippuvat voimassa
olevasta lainsäädännöstä sekä yhteiskunnan vallitsevista käytännöistä ja tapakulttuurista.
– Päivänpolttava aihe on, miten hoitoja
jatkossa tarjotaan ja mikä on viranomaisten
tulkinta. Julkisella puolella on pitkään pidetty kiinni siitä, että hoitoja saavan naisen
yläikäraja on 40 vuotta, Perheentupa sanoo.
Yhteiskunnan perhekäsitys ja vanhemmuuskäsitys ovat muutoksessa. Julkisen
sektorin periaatteena on hoitaa sairaudesta
johtuvaa lapsettomuutta.
Sosiaalisista syistä johtuvaa lapsettomuutta ei hoideta, siis käytännössä naisparien ja yksittäisten naisten lapsettomuutta,
jota hoidetaan yksityisillä klinikoilla. Näihin sperma ostetaan tavallisimmin Tanskasta, jolloin Suomen lainsäädännön vaatimukset täyttyvät.
Perheentupa tähdentää, että julkisten ja
yksityisten klinikoiden hoitotulosten vertailu on vaikeaa, koska potilasaines on erilaista.
Aika näyttää, miten käytännöt tulevat
muuttumaan.
7
Lonkkakipupotilaalle
kokonaisvaltaista hoitoa
Teksti ja kuva M arjo Pelto n iemi
Tyksin lonkkaspecialisti
Matti Seppänen
tutkii lonkan tilannetta
nuorella raumalaisella
potilaalla, joka on
tullut lonkan tähystysleikkausarvioon
Tyksiin.
Tyksin Tules- eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien toimialueella
on luotu erityisosaajien avulla kansallisen lonkkakeskus, jollaista ei ole koskaan aiemmin Suomessa ollut. Keskuksessa
ei tehdä pelkästään tekonivelleikkauksia, vaan myös lonkan
tähystyksiä ja osteotomioita.
S
uomessa on Tyksin lonkkakkivun hoitoon erikoistuneen ortopedin Matti Seppäsen mukaan järkevää keskittää harvinaiset toimenpiteet.
– Yhdellä toimenpiteellä ei voida hoitaa koko potilasryhmää, joka
tulee vastaanotolle saman vaivan eli lonkkakivun takia. Optimaalisen toimenpiteen etsiminen kannattaa keskittää paikkaan, jossa
kaikkia mahdollisia toimenpiteitä tehdään. Kirurginen sairaala luo
lonkkakeskukselle ainutlaatuisen toimintaympäristön Tyksissä, kun
kaikki elektiivinen, ei-kiireellinen ortopedia tehdään samassa rakennuksessa.
Tieto erikoisosaamisesta on kulkenut hyvin, sillä potilaita tulee
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lisäksi Erva-alueelta eli Satakunnasta ja Vaasan seudulta sekä esimerkiksi Oulusta, Tampereelta ja Itä-Suomesta. Noin 40 prosenttia potilaista tulee oman piirin
ulkopuolelta.
Kokonaisvaltainen
lonkkakipupotilaan hoito
Lähettävät lääkärit terveyskeskuksista ja yksityisiltä terveysasemilta
voivat lähettää potilaan arvioitavaksi Tyksiin, jossa toteutuu kokonaisvaltainen lonkkakivun hoito poliklinikkakäynteineen, kuvantamisineen ja mahdollisine toimenpiteineen ja kuntoutuksen aloituksineen. Lonkkakipupotilas saa entistä paremmin ja nopeammin
oikean hoidon.
– Osa ortopedeistä keskittyy yhteen niveleen tehden sen alueen
hoitoa alusta loppuun niin olkapäässä, polvessa kuin lonkassa. Samaa toimenpidettä kuten lonkkaleikkauksia tekee vähintään kaksi
ihmistä keskustelu- ja konsultointiyhteyden vuoksi ja toimenpiteen
jatkuvuuden varmistamiseksi.
Esimiehet ovat Seppäsen mukaan mahdollistaneet lonkkakeskuksen toiminnan kehittämisen sekä laajentamisen ja oppia on haettu
sekä kotimaasta että ulkomailta.
Hoidon suunnittelu
8
Hoidon suunnittelemiseksi lonkkakivun selvittelyssä tarvitaan ortopedin tekemän tutkimuksen lisäksi röntgenkuva ja useimmiten myös
lonkan magneettitutkimus, jotta kliininen epäily voidaan varmistaa.
Leikkauksessa pyritään aina korjaamaan nivelen rakenne niin
lähelle optimaalista kuin mahdollista. Vaihtoehtoina on joko nivelen säilyttäminen tai sen korvaaminen tekonivelellä. Niveltä säilyttävässä menetelmässä oma nivel säästetään ja korjataan joko luun
muotoa luuta poistamalla tai katkaisemalla luu ja kääntämällä se
parempaan asentoon.
Toimenpiteet voidaan tehdä vaivan syystä riippuen joko tähystys- tai avoleikkauksina. Tähystys on jonkin verran helpompi potilaalle toipumisen kannalta. Suomessa vasta viime vuosina yleistyneitä lonkan tähystysleikkauksia tehdään
vuosittain koko maassa vain muutamia satoja.
– Lääkäreitä, jotka tekevät yli 30 tähystystä vuodessa on
arviolta Suomessa kymmenkunta ja meitä, jotka teemme yli
50 tähystystä vuodessa ehkä viisi. Turussa lonkkatähystyksillä on pitkät perinteet, sillä täällä on tehty tälläkin alalla
pioneerityötä.
Tutkimuksella merkittävä rooli
– Meillä on hyvä keskusteluyhteys kaikkien niveliä hoitavien
ortopedien kanssa Tyksissä ja olemme verkostoituneet sekä
kansallisesti, että kansainvälisesti.
Jotta saadaan tietää esimerkiksi millainen pitkän aikavälin vaikutus lonkkatoimenpiteillä on, tarvitaan myös kansainvälistä tutkimusta, jossa Suomella ja Tyksillä on vahva
edustus. Tämän vuoden aikana alkaa maailman ensimmäinen ortopedian alan kansainvälinen monikeskustutkimus,
jossa tehdään plasebokontrolloitua kirurgiaa ahdaslonkkaoireyhtymästä. Seppänen toimii Suomen vastaavana tutkijana.
T O I M E NP I T E E T
Lonkkatähystys
Lonkkatähystys on teknisesti vaativa, koska lonkkanivel
sijaitsee syvällä kehossa ja on rakenteellisesti hankala
tähystyksen kohde. Tähystys on suositeltavin alle 45-vuotiaille potilaille, jolloin hyödyt ovat suurimmat. Lonkkatähystykset ovat yleistymässä maailmanlaajuisesti, kun
potilaat, joilla on lonkkakipu, löytävät oikean hoidon.
Nykyisin lisäksi toivotaan, että lonkan rakenteeseen kohdistuvilla leikkauksilla saatettaisiin pystyä hidastamaan ja
jopa ehkäisemään lonkkakulumia, vaikka tieteellistä näyttöä ei vielä ole. Tähystyksellä ei voida esimerkiksi hoitaa lonkkamaljan vajaakatteisuutta eikä myöskään lonkkanivelen kulumaa. Sen sijaan tällä hetkellä tavallisimpia
syitä lonkan tähystykseen ovat lonkkamaljan rustorenkaan
ja rustoisen nivelpinnan vauriot, jotka useimmiten liittyvät ahdas lonkka -oireyhtymään.
Osteotomialeikkaus
Osteotomialeikkaus tehdään luun tai nivelen asentovirheen korjaamiseksi ja se on raskain leikkaus potilaalle,
mitä lonkan alueella tehdään. Suurin potilasryhmä on sellaiset nuoret potilaat, joilla on tullut kasvun ja kehityksen
aikana häiriö lonkkanivelen kehityksessä. Oireilu alkaa
tavallisesti lonkkakipuna 20-30-vuotiaana. Toimenpiteellä
voidaan parhaimmillaan lykätä mahdollista lonkan tekonivelleikkausta eteenpäin sekä vähentää kipuja ja parantaa
toimintakykyä. Leikkaukseen mennään mikäli lonkkakipu
ei ole muutoin hoidettavissa. Osteotomiat ovat vielä aika
harvinaisia Suomessa ja Tyksissä niitä on tehty vajaa 20
vuodessa. Tähän ovat vaikuttaneet leikkauksen raskaus,
komplikaatioriski ja se, että kaikki potilaat, jotka hyötyisivät leikkauksesta, eivät ole päässeet hoitoon. Toimenpiteeseen erikoistuneiden lääkäreiden erityisosaaminen
helpottaa tilannetta.
Tekonivelleikkaus
Tekonivelleikkaus on aina viimeinen vaihtoehto, jos millään muulla hoidolla ei pärjätä ja oma nivel on täysin
kulunut, sillä se on lopullinen ratkaisu. Tekonivel on puhtaasti nivelen kuluman ja siitä aiheutuvan kivun hoitoa.
Leikkaus on yleensä aiheellinen, kun lonkassa ilmenee
lepokipua ja kipu häiritsee normaalia elämää ja lääkkeet
tai liikuntaharjoitteet eivät auta. Tekonivelleikkaus pyritään lykkäämään mahdollisimman pitkälle kuitenkin kunnioittaen potilaan elämänlaatua, koska tekonivelen käyttöikä on aina rajallinen, arviolta 20 vuotta.
3D-mallinnus
apuna pään
ja kaulan
syöpäkirurgiassa
Teksti ja kuva M arjo Pelto n iemi
3D-mallinnus lääketieteen apuna on ajankohtainen ja
puhuttava aihe. Tyksissä sitä käyttävät tällä hetkellä muun
muassa suu- ja leukakirurgia, korva-, nenä ja kurkkutaudit,
plastiikkakirurgia, lastenkirurgia ja neurokirurgia. Menetelmää käytetään vaativassa pään ja kaulan alueen kirurgiassa
leukojen siirtoleikkausten apuna sekä traumatologian ja
syöpäkirurgian alueilla, erityisesti suusyöpäleikkauksissa.
A
jankohtaisen 3D-aiheesta tekee muun muassa se, että sekä
naisten että miesten suusyövät, joita korvatautien- ja suuja leukasairauksien klinikassa hoidetaan, ovat lisääntyneet.
3D-mallinnuksen ja -tulostuksen mahdollisuudet lääketieteessä
ovat puhuttaneet muutenkin mediassa, sillä tekniikalta odotetaan
tulevaisuudessa paljon ja sitä käyttäen yritetään tuottaa jopa elävää
kudosta ja kokonaisia elimiä, ihmisen varaosia.
– Tyksin pään ja kaulan kirurgiassa 3D on apuna siinä, miten omaa
kudosta, erityisesti luuta, pystytään käyttämään mahdollisimman
tehokkaasti ja tarkasti vaurioiden paikkaamiseksi, erikoislääkäri Ilpo Kinnunen summaa.
Tyksissä on tehty 3D-suunnitteluavusteista pään ja kaulan alueen kirurgiaa jo useamman vuoden ajan. Nykyisin käytössä oleva
menetelmä mahdollistaa sairauden tai vamman mallinnuksen, leikkauksen esisuunnitelman ja esimerkiksi leikkauksessa tarvittavien
levyjen ja ruuvien tuottamisen.
Menetelmä aloitettiin ensimmäisten joukossa Suomessa. Pään ja
kaulan alueen kirurgiassa tehdään isoja operaatioita kasvojen alueelle laajojen syöpäleikkausten yhteydessä, tapaturmiin liittyvissä
korjausleikkauksissa ja synnynnäisten syndroomien korjauksissa.
Leikkaukset ovat vaativia ja niihin varataan koko päivä. Sitä ennen vaaditaan pitkä suunnittelutyö, jossa voidaan hyödyntää 3Dmallintamista.
3D-suunnittelua Tyksissä pään ja kaulan alueen kirurgiassa käyttävät muun muassa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Ilpo Kinnunen ja suu- ja leukakirurgi Tero Soukka yhteistyössä
plastiikkakirurgi Erkki Suomisen kanssa. He vastaavat suu- ja leukakirurgialla leikkaukseen liittyvästä 3D-suunnittelusta. Dosentti
Ilpo Kinnunen vastaa syöpäkirurgiasta ja dosentti Tero Soukka
rekonstruktiivisista näkökulmista.
Leikkaus nopeammaksi ja
yksinkertaisemmaksi
Laajempien suusyöpien leikkauksessa poistetaan kasvain niin laajalti kuin tauti edellyttää. Sen seurauksena kasvoihin syntyy vajausta, jonka paikkaamiseen joudutaan tekemään rekonstruktio eli
käyttämään leikkauksessa syntyneen kudospuutoksen korjaamiseen
kudossiirteitä. Kielen, suunpohjan tai posken korjaamiseen voidaan
ottaa siirteitä esimerkiksi kyynärvarresta, reidestä tai olkavarresta.
jatkuu seuraavalla sivulla
9
Ilpo Kinnunen ja Tero Soukka esittelevät
3D-tulostettuja potilaskohtaisia
kallomalleja.
Mikäli joudutaan poistamaan myös luukudosta, se voidaan korvata lantiosta, pohjeluusta tai lapaluusta otetulla luusiirteellä.
Luusiirre kiinnitetään leukaluuhun titaani-metallilevyjen ja ruuvien avulla. Tässä
suunnittelussa tulee avuksi 3D-tekniikka.
3D-suunnittelua käytetään sekä leikkauksen lähtötilanteen mallinnuksessa että
leikkauksen etukäteissuunnittelussa. Esimerkiksi suusyöpätapauksissa 3D-mallinnusta käyttäen voidaan havainnollistaa tarkasti kasvaimen koko ja se, miten kasvain
sijoittuu esimerkiksi kasvojen luurakenteisiin sekä suunnitella tuleva operaatio.
Leikkauslinjat ja kudosten korvaaminen
voidaan päättää mallinnuksen avulla entistä tarkemmin jo ennen leikkausta, mikä
tekee leikkauksen nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi.
Tietokonekerroskuvauksesta saadun informaation perusteella potilaan sairauden
tai vamman lähtötilanne ja suunnitellun
leikkauksen lopputulos voidaan mallintaa
myös tuottamalla yhteistyöyrityksessä muoviset kallomallit, jotka havainnollistavat sairautta tai vammaa 3D-kuviakin konkreettisemmin.
Kallista leikkaussaliaikaa
säästyy
10
Aina ensimmäisenä tehdään siis kuvaus eli
tietokonetomografia noin 5–6 viikkoa ennen operaatiota. Kuvat lähetetään potilas-
suojan takia anonyyminä yhteistyöyritykseen. Sen jälkeen noin 3-4 viikkoa ennen
toimenpidettä on suunnittelusessio, jossa
Kinnunen ja Soukka ottavat suoran nettiyhteyden Belgiaan. Yhteistyökumppanin bioinsinööri Belgiassa on teh nyt tietokonetomografiakuvista sekä Soukan ja Kinnusen
lähettämästä alustavasta leikkaussuunnitelmasta koneelle 3D-mallin, jossa on näkyvissä kasvain ja miten se sijaitsee luurakenteisiin nähden. 3D-mallien perusteella
tehdään yhdessä päätökset kuinka leikkaus
tehdään, mihin tehdään sahauslinjat ja mistä ja kuinka paljon pitää poistaa kudosta ja
luuta ja mistä niitä saadaan otettua tilalle.
Samaan aikaan, kun Kinnunen ja Soukka
saavat postitse 3D-tulostetut kallomallit 2-3
viikon päästä tilauksesta, tulevat myös sahausohjurit, jotka määrittävät sahauslinjat
sekä kasvojen korjattavalla alueella että ottokohdassa. Kallomalleja on kaksi - sekä malli lähtötilanteesta että malli, jossa on siirre
paikallaan eli lopputulos. Siirteestäkin tulee
oma malli. Nämä auttavat hahmottamaan
vaativaa toimenpidettä. Lisäksi eri yrityksessä tehdään mittatilaustyönä potilaan anatomisia rakenteita vastaava titaanilevy, jolla
kiinnitetään kudossiirre paikalleen.
– Sen lisäksi, että erilaisten implanttien
asettaminen ja leikkauksen suunnittelu
helpottuvat, potilaalle voidaan myös esitellä hänelle tehtävä toimenpide havainnollisemmin. Implantit ovat entistä tarkempia ja
istuvampia ja komplikaatioriskit pienenevät. Operaatioaika lyhenee ja näin säästetään kallista leikkaussaliaikaa, Tero Soukka
listaa etuja.
Entistä tarkempaa ja
parempaa hoitoa
Syöpäkasvain poistetaan mahdollisimman
tarkasti minkä jälkeen haasteena on usein
purennan kuntoutus. Sitä ajatellen katsotaan, että siirrettävä luukappale vastaisi
mahdollisimman hyvin purennan kuntoutuksen tarkoitusperiä. Implanttien asentoa
voidaan suunnitella etukäteen 3D-malleista.
Jos esimerkiksi alaleuasta puuttuu puolet,
kallomallista voidaan katsoa minkälainen
korvaavasta luusiirteestä tehdään ja pystytään laskemaan tarkalleen minkä verran
luuta tarvitaan alaraajasta. Tällöin vaurio
ottokohdassa jää pienemmäksi. Samalla
suunnitellaan miten saadaan sahattua
luusiirre oikeanmalliseksi, esimerkiksi
kaarevaa leukaluuta vastaavaksi.
3D-mallit maksavat vielä aika paljon,
mutta säästö tulee lyhentyneiden operaatioaikojen lisäksi entistä tarkempana ja parempana hoitona. Implantti saadaan suunniteltua täsmälleen oikeanlaiseksi, kun sitä
voidaan kokeilla potilaan kallosta tehtyyn
malliin ennen leikkausta ja muutella vielä
siinä vaiheessa.
Muualla Tyksissä 3D-mallinnus on käytössä muun muassa neurokirurgialla, jossa tehdään kalloimplantteja. Jos kallosta
puuttuu pala luuta, siihen voidaan tuottaa
vastaavan kokoinen ja muotoinen pala, joka korvaa luupuutosalueen. TYKSin suu- ja
leukasairauksien klinikan lisäksi myös Turun yliopiston hammasklinikalla käytetään
3D-suunnittelua purennan rekonstruktioissa ja kuntoutuksessa.
Uusia tutkimusmenetelmiä
ja hoitomuotoja eturauhasen
syöpään
Teksti ja kuva P ekka Remes
M
agneettikuvaus (MRI) on tulossa
olennaiseksi osaksi eturauhasen
syövän hoitoa.
– Perinteisesti eturauhasen syövän hoito
on perustunut patologian mikroskooppitutkimuksiin, mutta ei kuvantamislöydöksiin,
sillä eturauhaskasvaimet näkyvät huonosti
esimerkiksi ultraäänitutkimuksessa, kertoo
Tyksin urologian ylilääkäri Peter Boström.
Tavallinen tie eturauhasen syövän hoitoon alkaa PSA-seulonnalla. Kohonnut
PSA-arvo vie jatkotutkimuksiin eli ultraäänikuvaukseen sekä neulanäytteiden ottoon.
– Näytteestä patologi tekee diagnoosin,
mutta itse kasvainta eturauhasen sisällä emme usein näe tarkasti.
– Nyt magneettikuvaus on tulossa hoidon
tulilinjaan. Magneettikuva otetaan ennen
neulanäytteen ottoa. Neulanäyte saadaan
paremmin kohdennettua, mikä auttaa hoidon suunnittelussa.
Magneettikuvauksessa hyödynnetään ihmisen kehon kudosten eroavaisuuksia magneettikentässä, joiden perusteella tietokone
rakentaa kuvan, tässä tapauksessa kuvia eturauhasesta. Magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, joten siitä ei ole vaaraa
terveydelle.
Parhaillaan Tyksissä tutkitaan magneettikuvauksen hyötyä eturauhasen syövän
hoidon suunnittelussa. Tähän mennessä
110 potilasta on ollut magneettikuvauksessa ennen koepalan ottoa. Tavoitteena on kuvata 125 potilasta.
– Tutkimuksen tuloksia aletaan analysoida juhannuksen jälkeen, Boström arvioi.
Syksyllä 2014 aloitetaan laajempi Tyksin
koordinoima monikeskustutkimus maan
eri sairaaloissa. Jos tutkimustulokset ovat
positiivisia, on aika ottaa magneettikuvaus
rutiinikäytäntöön.
Kuvantamiskeskuksen johtaja Roberto
Blanco selvittää, että tekninen kehitys on
teh nyt magneettikuvauslaitteista tarkempia ja nopeampia, jolloin uusia kehon kuvauskohteita voidaan ottaa osaksi kliinisiä
rutiineja. Mutta pelkät koneet eivät riitä.
Tarvitaan ammattitaitoa tulkita, mitä kuvassa näkyy. Tutkimus tuo taitoa ja tietoa.
Potilaan kannalta magneettikuvaus on
helppo ja nopea tapahtuma. Magneettikuvauslaite on ontto putki, jossa potilas
makaa liikkumatta. Kuvauslaitteistossa on
Eturauhasen syövän diagnostisointiin ja hoitoon on tulossa uusia menetelmiä. Tyksin urologian
ylilääkäri Peter Boström ja kuvantamiskeskuksen johtaja Roberto Blanco ovat tyytyväisiä
saatuihin tutkimustuloksiin.
voimakas magneettikenttä. Siksi ennen kuvausta selvitetään, onko potilaan kehossa
metalleja kuten lantionalueen proteeseja.
Potilaalla ei myöskään saa olla sydämentahdistinta, jonka toiminta voisi häiriintyä
magneettikentässä.
Hoitoa syöpään
kajoamatta
Tyksissä kehitetään uutta hoitomuotoa
eturauhasen syövän hoitoon. Siinä syöpäkudosta tuhotaan paikallisesti fokusoidulla
eli kohdennetulla ultraäänellä. Menetelmässä pistemäiseksi kohdistettu ultraääni tuhoaa syöpäkudosta polttamalla.
– Hoidon teho on välitön ja hoito voidaan
rajata tarkasti syöpäkudokseen, kuvantamiskeskuksen johtaja Blanco kertoo.
Menetelmää vasta tutkitaan. Hankkeeseen on haettu EU-rahoitusta, ja tutkimusta
tekee eurooppalainen konsortio, jossa Tyksin kuvantamiskeskus ja urologian yksikkö
muodostavat yhden tutkimuskeskuksista.
– Tässä menetelmässä olemme maailman
eturivissä, Blanco toteaa.
Yleisin syöpäsairaus
Eturauhasen syöpä on miesten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 4 700
miestä. Se on siten myös koko väestön yleisin syöpäsairaus.
Eturauhasen syöpä syntyy eturauhasen
solujen alkaessa muuttua pahanlaatuisiksi.
Eturauhanen sijaitsee virtsarakon alapuolella peräsuolen edessä.
Eturauhasen syöpä on yleensä pitkään oireeton, mutta saattaa aiheuttaa virtsaamisvaivoja. Diagnostisointi aloitetaan veren
PSA-tutkimuksella PSA on valkuaisaine,
jota erittyy sekä hyvänlaatuisesta että pahanlaatuisesta eturauhaskudoksesta. Pelkän
PSA-arvon perusteella ei siis tiedetä, onko
kyseessä eturauhassyöpä.
Eturauhassyövän diagnoosi selviää lopullisesti neulatutkimuksen eli koepalojen
ottamisen perusteella. Koepalat lähetetään
mikroskooppiseen tutkimukseen. Patologi
antaa niistä lausunnon, jonka perusteella
tehdään diagnoosi ja suunnitellaan mahdollisesti tarvittava hoito.
Lähde: cancer.fi
11
Robotiikka auttaa
säästämään hermostoa
kohdunkaulasyövän
kirurgiassa
teksti ja kuvat Ma r ia M yllymaa
Suomessa noin viisi naista tuhannesta
sairastuu kohdunkaulan syöpään. Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin
170–180. Kohdunkaulan syövän esiintyminen on vähentynyt irtosoluseulontojen ansiosta 1960-luvulta lähtien yli 60
prosenttia.
Ihmisen papillomavirus HPV on kohdunkaulan syövän tärkein ja keskeisin
taustatekijä. Viruksen DNA:ta löytyy
lähes aina syöpäkudoksesta, ja useat väestötutkimuksetkin tukevat papilloomavirusinfektion ja kohdunkaulan syövän
välillä olevaa yhteyttä.
Kohdunkaulan syövän oireita ovat
poikkeava verinen vuoto, erityisesti yhdynnän jälkeinen. Myöhemmässä vaiheessa voi esiintyä alavatsakipua, ristiselkäsärkyä ja virtsaoireita. Useimmiten
kohdunkaulan syöpä löytyy rutiinikäynnillä irtosolukokeesta.
Paras tapa hoitaa kohdunkaulan syöpä on leikkaus. Leikkauksen laajuuden
ratkaisee syövän koko ja levinneisyys.
Laajalle levinneissä tapauksissa ei voida enää leikata vaan hoidetaan pelkällä
sytostaatti- ja sädehoidolla.
– Tyksissä hoidetaan lähes kaikki kohdunkaulan syövän leikkaukset robottiavusteisesti. Robottia käytetään gynekologisten syöpien leikkauksissa kahtena päivänä viikossa,
kertoo osastonylilääkäri Sakari Hietanen.
– Määrällisesti eniten robotilla leikataan
kohdun runko-osan syöpiä , mutta merkittävä osa leikkaustoiminnasta kohdistuu
kohdunkaulan syöpien ja varhaisvaiheessa
todettujen munasarjasyöpien leikkauksiin.
Tyksissä on tehty n. 300 robottioperaatiota
sen tulosta lähtien.
Robottiavusteinen lääketiede
12
Robottiavusteinen kirurgia aloitettiin Tyksissä keväällä vuonna 2010 ja nykyisin robottiavusteinen leikkaustekniikka on vakiintunut tiettyihin toimenpiteisiin, urologisiin ja gynekologisiin.
– Robottiavusteiseen leikkaukseen soveltuvat periaatteessa kaikki potilaat, jotka
ylipäätään ovat leikkauskuntoisia, mutta levinneet syövät leikataan edelleen avokirurgialla, kertoo Hietanen.
Hyötykäyttöön soveltuvia moderneja robotteja alettiin kehittää avaruusteknologian ja
autoteollisuuden parissa 1950–60-luvuilla. Lääketieteessä ensimmäiset hoitotoimiin käytettävät laitteet otettiin käyttöön
1980-luvulla mm. tekonivelkirurgian alalla.
Kuitenkin vasta vuonna 2000 markkinoille tullut da Vinci -leikkausrobotti merkitsi
robotiikan voimakasta esiinmarssia lääketieteessä. Leikkausrobotti ei toimi autonomisesti, vaan siirtää konsolin ääressä työskentelevän kirurgin käsien liikkeet potilaan
sisällä olevien instrumenttien päähän.
Robottiavusteista tähystyskirurgiaa käytetään Suomessa lähes kaikissa yliopistosairaaloissa.
Tähystystekniikalla saavutettavat edut
kuten hyvä näkyvyys leikkausalueelle, vähäiset leikkausvuodot ja potilaan nopeampi
toipuminen, ovat merkittäviä.
Kohdunkaulasyövän kohde sijaitsee ahtaassa tilassa, luisessa lantiossa, jossa laadukas toimenpide vaatii kudosten hellävaraista
käsittelyä. Robottilaitteiston instrumenttien
Robotiikkaan erikoistunut sairaanhoitaja
Henna Grönroos valvoo taustalla robottileikkauksen sujumista.
ihmiskäden kaltaiset liikkeet mahdollistavat
tarkan työskentelyn myös vaikeissa ja ahtaissa anatomisissa paikoissa.
– Tämän ansiosta mini-invasiivista leikkaustekniikkaa on voitu hyödyntää myös
vaativissa toimenpiteissä, joissa tavallinen
laparoskopia on äärimmäisen haasteellista.
Robottiavusteisella tekniikalla on kaksi
merkittävää etua tavanomaiseen laparoskopiaan verrattuna: instrumenttien ohjailtavuus ja kolmiulotteisuus. Kirurgin kädenliike välittyy lähes sellaisenaan instrumenttiin, mikä mahdollistaa monimutkaiset liikesarjat, jotka tavanomaisia laparoskooppisia instrumentteja käytettäessä ovat
mahdottomia. Tämä helpottaa mm. ompelua ja kudosten käsittelyä. Kolmiulotteinen
kuva puolestaan auttaa syvyyssuhteiden arvioimisessa ja täten helpottaa ja nopeuttaa
Ylilääkäri Sakari Hietanen operoi
robottia konsolista.
toimenpidettä. Kolmas etu tavalliseen laparoskopiaan verrattuna on, että robottiin
kiinnitettyjen porttien liikkeiden kiintopiste on faskian tai vatsalihasten tasolla. Täten vatsanpeitteisiin ei kohdistu venytystä
porttien kohdalla.
– Tämä selittänee ainakin osittain sen,
miksi robottiavusteisessa kirurgiassa haavakipu on vähäisempää kuin laparoskooppisessa leikkauksessa, vaikka haavojen yhteenlaskettu pituus on suunnilleen sama.
Erityisen suuri ero haavakivussa on avoleikkaukseen verrattuna, sanoo Hietanen.
Robotiikka säästää
hermosäikeitä
Kohdun radikaalileikkauksessa poistetaan
koko kohtu, osa kohdun viereiskudosta ja
osa emätintä. Koska invasiivinen toimenpide menee syvälle lantion pohjalle, aiheuttaa
tämä ongelmia hermoston suojauksen kanssa. Kohdun radikaalileikkauksen yhteydessä
poistetaan myös lantion alueen imusolmukkeet mahdollisen tautileviämisvaaran vuoksi. Leikkauksen myötä suolen toiminta voi
muuttua ja hermosäikeillä on suuri merkitys seksuaalifunktioissa.
Lantionpohjassa, kohdun kaulan lähellä
sijaitsee autonominen hermosto. Tavanomaisessa, useimmiten avoleikkauksena
tehdyssä kohdunkaulan syövän radikaalileikkauksessa potilas voi joutua ongelmiin
virtsaamisen kanssa. Ilmenee virtsankarkailua tai rakon tyhjennysvaikeuksia, mikä
onkin hyvin yleinen vaiva. Kun aiemmin
laajana avoleikkauksena tehdyn radikaalitoimenpiteen jälkeen rakon tyhjennys vaati
2–6 viikon katetrin käyttöä, nyt robotiikan
avulla tehdyn leikkauksen jälkeen katetrin
saa pois jo 1–3 päivää leikkauksen jälkeen.
Varsinainen leikkaus kestää normaalisti
3–4 tuntia. Robotiikan myötä sairaalassa-
oloaika on lyhentynyt, kun se aiemmin on
ollut vähintään viikon ja sairasloma 3–4
viikkoa pidempi. Nyt sairaalassa ollaan
vain 1–3 vrk.
Tyksillä on hyvä yhteistyö lähettävien tahojen kanssa. Etukäteistutkimukset voidaan
tehdä myös lähettävissä sairaaloissa, mutta
PET -magneettikuvaukset vain Tyksissä.
– Hiljattain on ilmestynyt kansainvälinen tutkimus, jossa verrattiin kohdun kaulan syövän hoidossa laparoskopiaa robottiavusteiseen leikkaukseen. Siinä todettiin,
että robottiavusteisella tekniikalla tehdyissä
operaatioissa oli vähemmän komplikaatioita, sanoo Hietanen.
Robotiikan myötä osastolle on koulutettu
asiantunteva henkilökunta
Robottileikkaussalia käyttävät urologit
kolme päivää viikossa ja gynekologit kaksi
päivää. Leikkaussali on A-sairaalassa leikkausosastolla. Laitteet ovat pyörillä, joten
niitä on helppo siirrellä.
– Suurin työ hoitajilla onkin ennakkovalmistelut ennen toimenpidettä, kertoo
sairaanhoitaja Henna Grönroos. Hän työskentelee osan työajastaan robottihoitajana.
Robottileikkauksessa paikalla on leikkaava lääkäri (näyttöpöydän ääressä, konsolissa, erillään potilaasta) ja avustava lääkäri,
robotiikkaan erikoistunut hoitaja ja anestesiahoitaja. Lisäksi salissa on valvova hoitaja.
Leikkaussalin täyttää jatkuva ääneenlausuttujen komentojen, kysymysten ja vastausten
sekoitus. Potilas makaa kaltevalla pinnalla
pää alaspäin syvässä anestesiassa Potilaan
vatsanpeitteiden läpi tehdään kolmesta neljään porttiaukkoa, joiden kautta instrumentit viedään sisään.
Robottihoitajia on Tyksin naistenklinikalla kuusi. Koulutus tapahtuu aina tiimeittäin. Neljä Turun hoitajaa on saanut oppia
myös Strassburgissa.
– Aluksi meillä oli atk-tyyppistä koulutusta
täällä ja englannin kielitaito vaadittiin lähtijöiltä. Myös tekninen tietämys tässä vaaditaan.
Ja turvallisuus on ensisijainen kriteeri.
– Haastavaa on myös työvuorojen suunnittelu, kertoo muutoin synnytyksen- ja
naistentautienleikkausosastolla työskentelevä Grönroos. Alkuun me olimme täällä
vuorotellen Margitin (Olkkola) kanssa aina kun robottia käytettiin. Nyt myös lisähenkilökunnan koulutus onnistuu omasta
takaa ja robotiikalle on tarjolla lisäksi ammattikoulutusta Suomessa. Robottisairaalat
tekevät myös yhteistyötä toisten sairaaloiden kanssa. Tyksistä vieraillaan Tampereella
ja vastavierailu Turkuun on juuri tulossa.
Robottitekniikka on auttanut hoidon keskittämistä ja parantanut sen laatua leikkauksissa.
Robottiavusteinen tähystyskirurgia on
lunastanut paikkansa ja jatkossa sen osuus
lisääntynee edelleen. Korkeat kustannukset
ovat tämän hoitomuodon rasite. Tulevaisuudessa useammat laitevalmistajat mahdollistanevat kilpailun, jolloin hoitokustannukset laskevat.
Robottiavusteiseen kirurgiaan sisältyy
suuri markkina- ja odotusarvo. Robottiavusteinen kirurgia, erityisesti robottiavusteinen radikaali prostatektomia ja urologia, on saavuttanut menetelmänä valtaaseman. Suomessa leikkausrobotti otettiin
käyttöön sangen myöhään, mutta sen käyttö on yleistynyt niin, että yliopistosairaaloissa robottiavusteinen leikkaus syrjäytti
avoleikkaukset nopeasti. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Suomi on ollut nopeimpia maita robottiavusteisen leikkaustekniikan käyttöönotossa.
Laitteiston hankintahinta on kallis, noin
1,6 miljoonaa euroa, ja sen käyttöön sisältyy merkittäviä välillisiä kustannuksia
(huolto, kertakäyttövälineet). Arvioidaan,
että laitteen hankinta kannattaa, jos sillä
tehdään vähintään 300 leikkausta vuodessa. Tällöin robotin tuoma lisäkustannus leikkausta kohti on noin 1 000–2 000
euroa, jota pitää voida perustella potilaan
nopeammalla toipumisella ja toimenpiteen
paremmalla laadulla verrattuna perinteiseen avoleikkaukseen tai tavanomaisen tähystysleikkaukseen.
– Robottiavusteinen radikaalikirurgia
tuottaa siis vähintään yhtä hyvän tuloksen
kuin avoleikkaus taudin uusiutumisriskin
suhteen, ja potilaat kotiutuvat ja toipuvat
paremmin robottiavusteisen leikkauksen
jälkeen, sanoo ylilääkäri Sakari Hietanen.
13
Uudet katetritoimenpiteet
sydänvikojen hoidossa
Teksti Maria Myllymaa, kuva Mikael Soininen
– Sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisten suurin kuolleisuuden
aiheuttaja, vaikka elämäntapamuutoksilla ja lääkehoidolla, etenkin kolesterolilääkkeillä, statiineilla, voidaan vaikuttaa sepelvaltimotaudin perusmekanismeihin
niin, että taudin eteneminen pystytään nykyään usein pysäyttämään, sanoo kardiologian ylilääkäri, professori ja Tyksin Sydänkeskuksen toimialuejohtaja Juhani
Airaksinen.
– Keski-ikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on Suomessa pudonnut noin
viidennekseen ja tauti on siirtynyt vanhempiin ikäryhmiin. Ohitusleikkausten
tarve on vähentynyt ja pallolaajennushoitoja käytetään enenevästi lievemmän, vakaan sepelvaltimotaudin hoidossa silloin,
kun pelkkä optimaalinen lääkehoito ei riitä
pitämään rintakipuoireita kurissa. Tukkosuonen avaava pallolaajennus on puolestaan sydäninfarktin paras hoito ja nykyisin
lähes korvannut liuotushoidon. Pallolaajennustoimenpiteet ovat lisääntyneet Tyksissä
kasvavien potilasmäärien myötä ja sepelvaltimotautien hoidon tarpeen odotetaan
kasvavan entisestään suurten ikäluokkien
ikääntyessä.
– Paineet kustannusten hallintaan sekä
prosessien kehittämiseen kasvavat edelleen
tulevina vuosina. Suuri ongelma hoitojen
toteuttamisessa on vähäinen hoitohenkilökunnan ja lääkärien määrä.
Rytmihäiriöiden lääkehoidon kehitys on
ollut hidasta, mutta katetri- ja laitehoidot
ovat edistyneet sitäkin nopeammin. Yhä
monimutkaisempia rytmihäiriöitä voidaan
nykyään parantaa katetriablaation avulla
ja mittasuhteiltaan suurimman ongelman
– eteisvärinän - katetriablaatiohoidossa on
edistytty uusien menetelmien kuten magneettinavigoinnin käyttöön oton myötä. Vajaatoiminta- ja rytmihäiriötahdistimet ovat
vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvaa kustannustehokasta ennustetta ja elämänlaatua
parantavaa hoitoa.
– Toimenpidekardiologia ei kuitenkaan
rajoitu enää pelkkiin pallolaajennus- ja rytmihäiriötoimenpiteisiin. Katetritekniikat
ovat vakiinnuttaneet asemansa yksinkertaisempien synnynnäisten sydänvikojen
hoidossa ja riskipotilaiden läppävikojakin
voidaan korjata ilman sydänleikkausta.
Eteisväliseinäaukkojen
katetrisulku
– Koska melkoinen joukko itsensä terveeksi
tuntevia ihmisiä pelkää tai ei suostu avosydänleikkaukseen, on kehitelty vähemmän
kajoavia tekniikoita eteisväliseinän aukon
sulkuun, sanoo toimialuejohtaja Juhani Airaksinen.
– Läpimurto katetritekniikoissa tapahtui, kun otettiin käyttöön muistimetallista
14
Ylilääkäri Juhani Airaksinen tiimeineen tekee
sydämen eteisväliseinään katetritekniikalla
n. 5 mm suuruista aukkoa veren virtaukselle.
(nitinoli) tehdyt sulkulaitteet. Sulkulaite viedään katetrin sisällä reisilaskimon kautta
vasempaan eteiseen, jossa katetrin kärjestä
pursotetaan esille eteisväliseinän vasemmalle puolelle tuleva sulkulaitteen kiekko ja vedetään kiekko aukkoa vasten, jonka jälkeen
avataan oikeanpuoleinen kiekko väliseinän
toiselle puolelle. Kiekkoja yhdistävä kannas
jää siten ”korkiksi” aukon keskelle ja ohuet
kiekot pitävät korkin tukevasti paikallaan.
Tyksissä on Suomen laajin kokemus aikuispotilaiden eteisväliseinäaukkojen katetrisuluista, joita on vuodesta 2001 lähtien
tehty kolmisen sataa.
– Aukon katetrisulku on yleensä mahdollinen, jos aukon ympärillä on pääosin muutaman millimetrin reunus kiekkojen tueksi
ja aukon venytetty läpimitta on alle 30-35
mm. Katetrisulku on turvallinen mutta ei
täysin riskitön toimenpide ja potilas voidaan
kotiuttaa seuraavana aamuna. Jatkohoitona
käytetään yleensä pelkkää aspiriinia puolen
vuoden ajan toimenpiteen jälkeen.
– Jos nuorella henkilöllä todetaan selittämätön aivohalvaus ja avoin soikea ikkuna
(PFO), on harkittava aukon katetrisulkua
uusien aivoinfarktien ehkäisemiseksi. Avoimen soikean ikkunan osalta hoitoindikaatiot eivät ole täysin kiteytyneet ja ratkaisut
tehdään yksilöllisesti. Tietyt rakenteelliset
piirteet ja se että halvaus on syntynyt ponnistuksen tai laskimotukoksen yhteydessä
tai jos halvaus uusii lääkehoidosta huolimatta puoltavat katetrisulkua. Tyks osallistuu ainoana suomalaisena keskuksena kansainväliseen satunnaistettuun tutkimukseen, jossa arvioidaan PFO:n katetrisulun
tehoa ja taloudellista kannattavuutta optimaaliseen lääkehoitoon verrattuna.
Eteiskorvakkeen
katetrisulut
Eteisvärinän tärkein komplikaatio on aivoinfarkti, jota ehkäistään antikoagulaatiohoidoilla. Tehokas veren hyytymistä estävä
hoito aiheuttaa kuitenkin osalle potilaista
vakavia vuotoja, jolloin hoidosta joudutaan
luopumaan. Noin 90 prosentissa aivoinfarktin aiheuttava veritulppa on lähtöisin sydämen vasemmasta eteiskorvakkeesta ja eteiskorvakkeen katetrisulku on uusi lääkkeetön
hoitomuoto, jolla aivoinfarkteja voidaan tehokkaasti eh käistä myös näillä riskipotilailla. Toimenpiteessä pursotetaan muistimetallista muotoiltu sulkulaite eteisväliseinäpiston jälkeen eteiskorvakkeen suulle eristämään korvake varsinaisesta eteisontelosta.
Eteiskorvakkeen katetrisulut aloitettiin
Tyksissä jo vuonna 2009 ensimmäisenä
Pohjoismaissa.
– Nyt sulkutoimenpiteet on aloitettu
kardiologimme Juha Lundin opastuksella
muissakin yliopistosairaaloissa, huomauttaa Airaksinen.
– Hoitoon valittiin alkuvaiheessa seikkaperäisen potilasinformaation jälkeen vain
sellaisia eteisvärinäpotilaita, joilla oli antikoagulaation aikana ilmennyt vakava verenvuotokomplikaatio – yleensä aivoverenvuoto - ja aivoinfarktin vaara arvioitiin suureksi
ilman antikoagulaatiota. Suuri osa runsaasta 60 potilaasta on tullut toimenpiteeseen
sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Vaikka
toimenpide on teknisesti varsin vaativa,
voidaan se omien kansainvälisesti raportoitujen tulostemme perusteella tehdä turvallisesti hyvinkin lievän veren hyytymistä
estävän lääkehoidon aikana.
Katetrisulku näyttäisi olevan tutkimusten ja hoitosuositusten perusteella jo hyvä
hoitovaihtoehto niille eteisvärinäpotilaille,
joilla on selkeä aihe antikoagulaatiohoidolle, mutta vasta-aiheet estävät hoidon toteuttamisen.
Hypertrofisen
kardiomyopatian
alkoholiablaatio
– Hypertrofinen kardiomyopatia voi ahtauttaa vasemman kammion ulosvirtauskanavaa ja aiheuttaa potilaalle vaikean rasitushengenahdistuksen. Tämän harvinaisen
vian hoito oli pitkään kirurginen eteisväliseinän ”ohentaminen”. Vaihtoehtoisessa
katetrimenetelmässä - kammioväliseinän
perkutaanisessa alkoholiablaatiossa – varjoainekuvauksen jälkeen sepelvaltimon
septaalihaaraan ruiskutettavalla alkoholilla aiheutetaan kammioväliseinän tyvipaksuuntumaan paikallinen sydäninfarkti, jolloin ulosvirtauskanavan ahtauma lievenee
ja oirekuva helpottuu, sanoo Airaksinen.
– Tämäkin toimenpide aloitettiin Tyksissä ensimmäisenä Suomessa noin 10 vuotta
sitten ja vuosien varrella on hoidettu muutamia kymmeniä potilaita eri puolilta Suomea. Toimenpiteen tulokset ovat olleet pääosin suotuisia. Komplikaatioriski on pieni
ja toipuminen on nopeaa, minkä vuoksi
useimmat potilaat valitsevat katetrihoidon
avosydänleikkauksen sijaan.
Hiippaläppävikojen
katetrihoidot
Pallolaajennus on ensisijainen merkittävän,
oireita aiheuttavan hiippaläpän ahtauman
hoito, joka voidaan tehdä polikliinisesti nuoremmille potilaille. Toimenpiteessä
läppäaukko laajennetaan eteisväliseinän läpi vietävällä 24-28 mm suuruisella pallolla
halutun suuruiseksi.
– Toimenpiteitä on tehty Tyksissä koko
2000-luvun ajan vuosittain muutamia kappaleita. Vika on harvinainen, koska vikaa
aiheuttava reumakuume on jo lähes hävinnyt länsimaista.
– Vaikeaa hiippaläpän vuotoa, joka aiheuttaa optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta hankalia oireita, voidaan korjata katetritekniikalla niillä potilailla, jotka eivät
sovellu leikkaushoitoon suuren leikkausriskin takia. Tässäkin toimenpiteessä po-
raudutaan eteisväliseinän läpi vasempaan
eteiseen, josta käsin hiippaläpän purjeita
sitovalla ”niitillä” (Mitraclip) tuetaan purjeet vuotokohdalta yhteen. Näitä toimenpiteitä on tehty muutaman vuoden ajan Turun
lisäksi Helsingissä ja nyt myös Tampereen
Sydänkeskus on aloittanut toimenpiteet. Oikein valituilla potilailla toimenpide parantaa ratkaisevasti elämänlaatua, sanoo ylilääkäri Juhani Airaksinen.
Aorttaläpän ahtauman
katetri hoito (TAVI)
Aorttaläpän ahtauman hoito on aiheellista
silloin, kun sairaus aiheuttaa oireita ja sydämen kaikukuvauksessa todetaan vaikeasti ahtautunut aorttaläppä. Vielä muutamia
vuosia sitten jopa kolmasosa merkittävää
aorttaläpän ahtaumaa sairastavista potilaista jäi ilman leikkaushoitoa. Katetrin avulla
tehtävä aorttaläppäproteesinasennus eli TAVI (transcatheter aortic valve implantation)
on yleistynyt nopeasti, ja sen avulla yhä useampaa näistä potilasta pystytään auttamaan
kajoavan hoidon keinoin. Katetritoimenpidettä käytetään silloin, kun tavanomaiseen
leikkaukseen liittyvä riski arvioidaan liian
suureksi saavutettavaan hyötyyn nähden.
TAVI ei korvaa avosydänkirurgiaa pienen
tai keskisuuren leikkausriskin potilasryhmissä ja läppäleikkaus on edelleen ensisijainen hoito aikuisen potilaan aorttaläppävioissa.
Aorttaläpän katetriasennuksia tehdään
kaikissa yliopistosairaaloissa, Turussa vuodesta 2009 lähtien.
– Toimenpiteitä tehdään meillä tätä nykyä
20-30 vuodessa. Joskus käytetään edelleen
pelkkää läpän pallolaajennusta, jos TAVInkin riski arvioidaan liian suureksi ja potilaan oireet ovat hyvin hankalat.
Päätös kaikkien läppävikojen kajoavasta
hoidosta ja toimenpidetekniikasta tehdään
moniammatillisessa ryhmässä, johon kuuluvat kardiologi ja sydänkirurgi ja tarvittaessa sydänanestesiologi.
Lopuksi
– Uusien hoitomuotojen nopea, mutta harkittu käyttöönotto kuuluu yliopistosairaalan
rooliin hoitojen kehittäjänä. Toimintaa aloitettaessa tehdään aina tarkka taloudellinen
arvio hoitojen kustannus-hyötysuhteista
verrattuna muihin mahdollisesti käytettävissä oleviin hoitotapoihin. Sydänkeskuksessa tehdään korkealuokkaista kliinistä
tutkimusta ja hoitojen kehittämistä, mikä
on myös yksi hyvän hoidon kulmakivistä,
toteaa toimialuejohtaja Airaksinen.
– Huippuosaaminen ei kuitenkaan johdu
välineistä, vaan taidosta ja saumattomasta
tiimityöstä. Potilaita tuleekin ympäri Suomea Sydänkeskuksessa tehtäviin erikoistoimenpiteisiin; viimeksi ”tulppasimme” katetrilla tekoläpän viereen syntyneen kammioväliseinäreiän kokkolalaiselta potilaalta.
15
Loimaan aluesairaalassa
panostetaan päiväkirurgiaan
teksti ja kuva Ma rjo Pelton iemi
Kaikista ennalta suunnitelluista toimenpiteistä jo noin 90 %
tehdään Loimaan aluesairaalassa päiväkirurgisina. Etuna potilaalle on lyhyt sairaalassaoloaika ja toipuminen kotona tutussa
ympäristössä. Toipuminen on myös tutkitusti nopeampaa ja
infektioiden määrä pienempi ja mikä tärkeintä, potilastyytyväisyys toimintaan on Loimaalla ollut hyvää.
P
äiväkirurgia toimii Loimaalla remontoiduissa valoisissa tiloissa leikkausosaston leikkaussalien ja heräämön yhteydessä sairaalan toisessa kerroksessa. Loimaan aluesairaalan leikkausosastolla tehdään vuosittain noin 2900 toimenpidettä, joista
esimerkiksi viime vuonna päiväkirurgisia oli noin 1700 ja päivystysleikkauksia 570.
– Viiden vuoden takaisessa toimintakertomuksessa oli tavoite,
että pääsisimme 70 prosentin PÄIKI-asteeseen. Toissavuonna PÄIKI-aste oli yli 90 prosenttia, Loimaan aluesairaalan leikkausosaston
osastonhoitaja Jaana Kantee kertoo.
16
Pääpaino gastrokirurgiassa
Päiväkirurgisella osastolla hoidetaan kaikkien erikoisalojen päivä-
kirurgiset (PÄIKI) potilaat. Yleisimpiä leikkauksia ovat mahasuolikanavan eli gastrokirurgiset toimenpiteet kuten sappi- ja tyräleikkaukset. Koko sairaanhoitopiirin Laparoskooppisista sappileikkauksista tehdään Loimaalla 40 prosenttia ja nivustyristä puolet.
– Sappileikkauksia voi joskus olla jopa yhdellä lääkärillä seitsemän
päivässä. Gastrokirurgian määrää olisi meillä edelleenkin mahdollista lisätä, jos tulisi vielä yksi leikkaava lääkäri lisää, Jaana Kantee ja
Loimaan aluesairaalan ylilääkäri Armi Vuori visioivat.
Tällä hetkellä gastron toimenpiteitä tekevät Loimaalla lääkärit
Ville Falenius (403 toimenpidettä v. 2013) ja Tuomas Lehtoranta
(304 toimenpidettä v. 2013).
Gastrorokirurgian jälkeen eniten tehdään urologisia ja gynekologisia toimenpiteitä. Korvalääkäri tekee etupäässä kita- ja nielurisaleikkauksia ja korvien putkituksia ja silmälääkäri luomien korjausleikkauksia.
Tavallisimpiin ortopedisiin toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi
polventähystykset, olkapääleikkaukset. Yleiskirurgian puolella hoidetaan ihomuutoksia, esimerkiksi poistetaan luomia.
Potilasohjaus ja moniammatillinen
yhteistyö keskiössä
Loimaan seudun lisäksi potilaita tulee henkilökunnan mukaan Mynämäeltä, Säkylästä, Liedosta, Turusta, Raisiosta, Paraisista, Naan-
Loimaalainen Sirpa Tuomonen oli tyytyväinen,
että pääsi nopeasti hermopinneleikkaukseen
Loimaan aluesairaalan päiväkirurgialle ja myös
palvelu pelasi. Hän halusi hyvien kokemusten
vuoksi samalle lääkärille, joka oli leikannut hänet aiemminkin. Kuvassa myös sairaanhoitajaopiskelija Enni Välitalo.
talista, Ypäjältä, Punkalaitumelta sekä Aurasta ja Huittisista.
– Nykyään potilaalla on vapaus valita hoitopaikkansa, joten tänne voi tulla mistä päin Suomea hyvänsä, osaston hoitajat toteavat.
Potilaat tulevat toimenpiteisiin leikkauspäivän aamuna
porrastetusti. Odotusajat ovat maksimissaan pari tuntia. Toimenpiteet tehdään joko puudutuksessa tai nukutuksessa ja
toimenpiteen jälkeinen hoito ja kotiutus toteutetaan päiväkirurgian heräämössä. Potilaat kotiutuvat iltaan mennessä ja
heillä tulee olla yleensä hakija sairaalasta sekä aikuinen henkilö kotona seuraavaan aamuun. Loimaalla toimenpiteisiin
pääsee aika nopeasti eli jonot eivät ole suuria.
– Potilaat ovat kaikenikäisiä. Esimerkiksi valtaosa korvalääkärin tekemistä toimenpiteistä tehdään lapsille. Korkea
ikäkään ei ole este päiväkirurgialle. Tärkeintä on potilaan
kunto, sillä kovin sairaita ja huonokuntoisia eli korkean asariskiluokan potilaita ei voida hoitaa päiväkirurgisesti, sairaanhoitaja Hanna Uusi-Kuitti Loimaan aluesairaalan päiväkirurgisesta yksiköstä kertoo.
Kaikki sairaalan kirurgit tekevät päiväkirurgiaa, joten
leikkaavia lääkäreitä on Loimaan aluesairaalassa toistakymmentä. Päiväkirurgialla on kuusi kokopäiväistä hoitajaa, jotka vuorottelevat myös heräämössä. Hoitajien ja lääkäreiden
työssä korostuu potilasohjaus leikkausvalmisteluineen ja kotiutuksineen sekä hyvä moniammatillinen yhteistyö. Päiväkirurgisessa yksikössä toimii lisäksi hoitajapoliklinikka, jonne
kutsutaan osa leikkaukseen tulijoista etukäteiskäynnille.
Kokonaisvaltaista ja
yksilöllistä hoitoa
Hoitohenkilökunnan asenne koko ketjussa salin puolella heräämöön on tärkeässä roolissa potilastyytyväisyyttä ajatellen.
Hoitajien mukaan potilaat antavatkin paljon positiivista palautetta saamastaan kohtelusta.
– Palautelomakkeet kertovat paljon. Potilaat saattavat tulla epäilevänä, mutta lähteä kiitollisina. Kun he ovat saaneet
hyvää hoitoa, he haluavat tulla seuraavankin kerran tänne ja
suosittelevat meitä tuttavilleenkin.
Käytössä on omahoitajajärjestelmä, jossa sama hoitaja hoitaa potilaan asioita niin kauan kuin on työvuorossa. Pienessä
sairaalassa ei ole niin hektistä kuin isoissa yksiköissä ja potilailla on mahdollisuus saada yksilöllistä hoitoa.
– Meillä tervehditään, kuunnellaan, neuvotaan ja tuetaan.
Potilas tapaa myös aina ennakkoon leikkaavan lääkärin. Jos
potilaalla tulee esiin toimenpiteen yhteydessä jokin muu ongelma, vaikka korkea verenpaine, voimme tarttua siihenkin.
Yritämme hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ja joustavasti.
Yhteistyö on hyvää myös tukipalveluiden kuten laboratorion
ja kuvantamisen kanssa.
Henkilökunta toivottaa lähettävät lääkärit tervetulleiksi
tutustumaan Loimaan PÄIKI-tiloihin.
– Vierailijat yleensä hämmästelevät tilojamme. Nuoret lääkärit pääsevät opettelemaan meillä käden taitoja. Opiskelijoita ei ole liikaa, sillä sekin voi häiritä joitakin potilaita, jos
toimenpiteessä on läsnä iso joukko ihmisiä.
Tulevaisuudessa aluesairaalassa on tarkoituksena kehittää
edelleen päiväkirurgista toimintaa asiakaslähtöisesti.
Tyksissä vahvaa
erityisosaamista
lasten ortopediassa ja
skolioosileikkauksissa
Teksti ja kuvaT M arjo Pelto n iemi
Tyksin lasten ortopedian osaamiskeskuksen erityisosaajat
ovat erikoistuneet harvinaisten ja vaikeiden lasten tukija liikuntaelinsairauksien leikkaushoitoon kuten varhaislapsuuden skolioosin leikkaukseen, lasten nikamapoistoihin ja
lasten kaularankaleikkauksiin. Vaativia skolioosilapsipotilaita tulee Tyksiin leikkaukseen noin 25 vuodessa Lappia
ja Pohjois-Karjalaa myöden.
K
aikkiaan lasten skolioosileikkauksia tehdään Tyksissä vuosittain noin 75. Skolioosileikkauksen hallitsevia lääkäreitä on kolme lastenklinikalla ja kaksi aikuisselkäyksikössä.
Tulokset ovat hyviä, sillä skolioosin aiheuttamista virheasennoista
korjaantuu noin 75 % ja uusintaleikkausten tarve on alle 1 %. Vakavien selkäydinkomplikaatioiden ilmaantuvuus on erittäin pieni.
Lastenkirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
Ilkka Helenius toimii Lasten ortopedian ja traumatologian osaamiskeskuksen johtajana ja kansallisen lastenortopedian tutkimusryhmän johtajana.
– Meillä yhdistyy vahva kliininen osaaminen laadukkaaseen ja
systemaattiseen tieteelliseen lastenortopediseen julkaisutoimintaan, mikä samalla takaa korkeatasoisen hoidon verrattuna muihin suomalaisiin mutta myös muihin kansainvälisiin keskuksiin,
Ilkka Helenius sanoo.
Nuorimmat leikattavat vauvoja
Hyksin lastenklinikalta tullut Helenius aloitti Tyksissä maaliskuussa
2009. Hän on ollut tuomassa uusinta leikkaustekniikkaa eli selän
puolelta tehtävää nikaman poistoa Yhdysvalloista Suomeen yhdessä
turkulaisen erikoislääkärin Olli Pajulon kanssa.
– Tavallisin ikäryhmä skolioosileikkauksissa on nuoruusiän idiopaattista skolioosia (tuntemattomasta syystä johtuva) sairastavat,
joiden ikä sairauden määritelmästä johtuen vaihtelee 10-20 vuoden
välillä. Pienimmät instrumentaatiota vaativat skolioosipotilaat ovat
vuoden ikäisiä. Toki hoidamme myös synnynnäistä selkäydinkohjua sairastavia lapsia, joille selkäydinkohjun sulkutoimenpide tehdään vastasyntyneenä.
jatkuu seuraavalla sivulla
17
Pahimmillaan skolioosi voisi hoitamattomana olla lapsen terveydelle erittäin haitallinen, esimerkiksi haitata hengitystä tai sydämen toimintaa tai myöhemmin kasvuiässä aiheuttaa alaraajojen halvaantumisen.
18
modernia korkealuokkaista tekniikkaa ja itse asiassa meidän yksikössämme tehtiin ensimmäinen tällainen leikkaus Pohjoismaissa
elokuussa 2011, Ilkka Helenius kertoo.
Hoidot kehittyneet
monin tavoin
Kuvantamistutkimukset
ja leikkausaikainen
monitorointi tukena
Skolioosihoidoissa on tapahtunut monenlaista kehitystä vuosien varrella Tyksissä.
– Idiopaattisen skolioosin leikkausten
kesto on lyhentynyt ja leikkausverenvuotomäärät ovat pienentyneet koko 2010-luvun.
Tämän seurauksena alle puolet leikkauksen
läpikäyneistä lapsista tarvitsee nykyisin verensiirtoja, kun viime vuosikymmenellä niitä tarvitsivat lähes kaikki.
Tyksissä on käytettävissä kaikki vaikean
skolioosin hoitomuodot kuten rintaontelon kautta tehtävät leikkaukset, rintakehän
venytyshoito, nikamanpoistot, leikkausta
edeltävä vetohoito sekä leikkauksissa käytetyt implantit. Tyksin Lasten ortopedian
osaamiskeskus on osallistunut uusien selkäimplanttien ja skolioosileikkausvälineiden kansainväliseen kehitystyöhön, minkä myötä käytettävissä on välineitä, joita ei
välttämättä löydy muualta Euroopasta.
– Sklolioosileikkaus voi vaikuttaa lapsilla
pituuskasvuun, mutta tarvittaessa käytämme selkäimplantteina pidennettäviä magneettitankoja, joita voidaan pidentää ulkoisen kaukosäätimen avulla. Ne edustavat
– Kliinisen neurofysiologin tekemä korkealaatuinen selkäytimen leikkauksen aikainen
seuranta on keskeinen osa laadukasta skolioosileikkausta ja antaa mahdollisuuden turvalliseen virheasennon korjaukseen. Tämä
toiminta edellyttää erityistä skolioosianestesiaa, joka muistuttaa neurokirurgisissa
leikkauksissa käytettävää nukutusta, Helenius toteaa.
Kuvantamistutkimuksiin saadaan Heleniuksen mukaan vielä tämän vuoden aikana
nk. O-kaarilaite, joka mahdollistaa leikkauksenaikaisen yksityiskohtaisen radiologisen kuvapalvelun ja vähentää edelleen sitä
kautta leikkausimplanttien aiheuttamaa
komplikaatioriskiä.
TYKSin Lastenortopedian osaamiskeskuksen henkilökunta on vahvasti mukana
myös alan tutkimuksessa. Meneillään on
esimerkiksi viisi väitöskirjahanketta aiheen ympäriltä ja keskus on vetovastuussa
kahdessa etenevässä kansallisessa monikeskustutkimuksessa yliopistosairaaloissa.
Toisessa tutkitaan idiopaattisen skolioosin
leikkaushoitoa ja toisessa luukystien hoitoa.
Mikä skolioosi?
Skolioosi tarkoittaa selän ja selkärangan kieroutumaa. Se voi johtua lantion vinoumasta, jolloin ristiluu, joka on
selkärangan alku, on vinossa ja siksi selkäranka kieroutuu. Skolioosin syy on kuitenkin suurimmalla osalla potilaista idiopaattinen eli tuntematon (yli 80 % tapauksista). Noin 80 % skolioosipotilaista
on tyttöjä. Skolioosi havaitaan useimmiten esimurrosiässä, ja sitä voidaan hoitaa korsettihoidolla tai vaikeissa tapauksissa leikkauksella. Korsettihoito on erittäin tehokas hoitomuoto idiopaattisen
skolioosin lievempien muotojen kohdalla
silloin, kun lapsella on selkeästi kasvua
jäljellä ja virheasento on etenevä.
Tavallisimmin skolioosileikkauksessa
selkärankaan asetetaan nk. pedikkeliruuveja, kaksi titaanista pitkittäistankoa
ja siirretään luuta, joka otetaan esimerkiksi selkärangan pikkunivelistä. Lisätty
luuaines kasvaa yhteen selkärangan luun
kanssa ja estää korjatun skolioosivirheasennon palautumisen, vaikkakin se samalla vähentää selän liikkuvuutta.
Kuvantamistutkimukset ja kliinisen neurofysiologian leikkausaikainen monitorointi
tukevat skolioosipotilaan hoitoa Tyksissä.
Kuvassa lääkäri Ilkka Helenius tekee synnynnäisen skolioosin korjausleikkausta
lapselle käyttäen rintakehän venytyslaitetta. Tiimissä osastonylilääkäri Olli Pajulo,
erikoistuva lääkäri Petteri Lankinen ja
sairaanhoitaja Johanna Holmström.
Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Petri Virolainen on aloittamassa polvileikkausta apunaan instrumenttihoitaja Anniina Lehti (vas.)
ja valvova hoitaja Ulla Hurme. Leikattavaan raajaan tehdään tässä ns. verityhjiötä, mikä vähentää verenvuotoa leikkauksen aikana.
Hyviä tuloksia
tekonivelleikkauksista
Teksti Esa Halsinaho, kuva Mikael Soininen
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) tehtävät tekonivelleikkaukset onnistuvat hyvin, ilmenee
seurantatiedoista, joita esiteltiin perjantaina 9.5.2014 Pohjoismaiden ortopedien kongressissa Helsingissä (Nordic
Orthopaedic Federation Congress).
T
erveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
THL:n keräämiin valtakunnallisiin
tietoihin perustuvia tuloksia esitteli
Tyksin tekonivelkirurgian vastuualuejohtaja, dosentti Keijo Mäkelä. THL kerää ja julkaisee sairaaloiden seurantatietoja vuosittain ns. Perfect-tutkimuksessa. Tietoja kerätään kaikista yli 50 tekonivelleikkauksia
tekevästä sairaalasta maassamme.
Vuonna 2011 Tyksissä leikatuista lonkan
tekonivelpotilaista 3,7 prosenttia ja polven
tekonivelpotilaista 1,7 prosenttia tarvitsi
uusintaleikkauksen vuoden 2012 loppuun
mennessä.
Lonkan tekonivelleikkauksissa tarvittiin
eniten uusintaleikkauksia Länsi-Pohjan
keskussairaalassa (6,6 %) ja Keski-Suomen
keskussairaalassa (6,0 %). Lapin keskussairaalassa ja Länsi-Uudenmaan aluesairaalassa
uusintaleikkauksia ei tarvittu lainkaan. Kaikkien sairaaloiden keskiarvo oli 2,6 prosenttia.
Polven tekonivelleikkauksissa uusintaleikkauksia tarvittiin eniten Forssan sairaalassa (6,4 %) ja Länsi-Pohjan keskussairaalassa (5,0 %). Lapin, Etelä-Karjalan,
Porvoon, Salon ja Invalidisäätiön sairaaloissa uusintaleikkauksia ei tarvittu lainkaan. Kaikkien sairaaloiden keskiarvo oli
1,8 prosenttia.
Tyks välttää infektiot hyvin
Yksityisten sekä alue-, keskus- ja yliopistosairaaloiden erilaisten kokojen ja toimintatapojen takia on luontevinta verrata Tyksiä
muihin neljään yliopistosairaalaan.
Leikkauksesta johtuvia infektioita oli
Tyksissä vuonna 2011 vähän: 0,9 % lonkan
tekonivelleikkauksissa ja 2,0 % polven tekonivelleikkauksissa. Lonkkaleikkauksissa
tulos oli yliopistosairaaloiden paras ja polvileikkauksissa toiseksi paras.
Vuonna 2011 tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten uusimistarve leikkausvuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä
oli Tyksissä 3,7 %, Oulun yliopistollisessa
keskussairaalassa (Oyks) 3,5 %, Tampereen
Coxa Oy:ssä ja Kuopion yliopistosairaalassa
(Kys) 2,5 % sekä Helsingin yliopistollisessa
keskussairaalassa (Hyks) 2,4 %.
jatkuu seuraavalla sivulla
19
Vastaavasti polvinivelleikkausten uusimistarve oli Oyksissä 3,7 %, Coxassa 2,4 %,
Hyksissä 1,9 %, Tyksissä 1,7 % ja Kysissä
0,8 %.
Vaikuttavuutta arvioitava
pitkällä aikavälillä
Dosentti Keijo Mäkelän mukaan julkisuudessa olleiden uusintaleikkauksia koskevien
tulkintojen ongelmana on ollut, että hoidon
vaikuttavuutta on arvioitu ainoastaan välittömien, lyhyen aikavälin uusintaleikkausten
perusteella.
Mäkelä viittaa toukokuun alussa mediassa esiteltyihin Utilis Sanitas –hankkeen
tuloksiin, jonka tiedot oli poimittu THL:n
vanhemmista, vuotta 2009 koskevasta aineistoista.
– Nämä tulokset eivät oikeuttaneet niistä tehtyihin johtopäätöksiin, Mäkelä toteaa.
Samaa mieltä on myös Tyksin vs. sairaalajohtaja ja Tyksin tuki- ja liikuntaelinsairauksien toimialuejohtaja Petri Virolainen
– Pitkällä aikavälillä tapahtuvia sementtikiinnitteisen tekonivelen irtoamisia tai metallihierteen vuoksi tehtäviä uusintaleikkauksia ei aineistossa huomioida. Laatua arvioitaessa tulisi huomioida myös muut komplikaatiot, toiminnallinen tulos ja se, kuinka
paljon apua potilaat kokevat leikkauksesta
saavansa, Mäkelä ja Virolainen sanovat.
Kokonaishyöty tärkeää
leikkaushoidossa
20
Virolaisen mukaan tekonivelleikkausten
tavoitteena on tuottaa potilaalle mahdollisimman suuri kokonaishyöty, eli saada tekonivelet pysymään paikoillaan mahdollisimman pitkään.
– Me käytämme Tyksissä sementittömiä
tekoniveliä siksi, että ne takaavat potilaille
varmimmin pitkäaikaisen hyödyn. Vaikka niihin liittyykin suurempi murtuma- ja
luutumattomuusriski lyhyellä parin kolmen
vuoden ajanjaksolla, niiden käyttö kokonaishyödyn kannalta on järkevää nuoremmilla potilailla. Vanhemmilla potilailla käytämme sementtikiinnitteisiä implantteja.
On myös huomioitava, että Tyksissä tehdään huomattavan paljon vaativiksi luokiteltuja leikkauksia, mikä osaltaan vaikuttaa
uusintaleikkauksiin, hintaan ja hoitoaikaan.
– Olemme lyhentäneet hoitoaikojamme
viime vuosina. Tällä on oleellinen vaikutus
kustannuksiin, mutta potilaiden kannalta
hoitoaikojen lisälyhentäminen ei välttämättä ole toivottavaa. Lyhyet hoitoajat erikoissairaanhoidossa saattavat myös nostaa
kustannuksia muualla terveydenhuollossa.
– Myös jatkossa pystymme pitämään laadun hyvänä sekä leikkausten onnistumisen
että infektioiden välttämisen kannalta,
Virolainen vakuuttaa.
Vertailututkimuksen
kustannukset eivät
suoraan verrannollisia
laskutushintoihin
teksti E sa H alsi n aho
THL:n tekonivelleikkausten vertailututkimuksessa (Perfect) ilmoitettavat
sairaalakohtaiset leikkauskustannukset eivät suoraan vastaa sairaaloiden
laskutushintoja. Esimerkiksi Turunmaan sairaalan vuoden 2011 hinnaston mukainen laskutushinta lonkkaleikkauksista oli 6 267 euroa, eli
melkein puolet pienempi kuin THL:n
Perfect-tutkimuksen ilmoittama leikkauksen kustannusarvio 10 663 euroa.
– Turunmaan sairaala on liikelaitos
ja siksi kustannustietoisuus on meillä
tärkeässä asemassa. Olemme panostaneet kustannuslaskentaan jo vuosia,
jotta kustannukset ja hinnat vastaisivat
mahdollisimman hyvin toisiaan. Tämä koskee myös tekonivelkirurgiaa.
Olemme hinnoittelussa aina lähteneet
siitä, että hinnat ja kustannukset vastaavat toisiaan, Turunmaan sairaalan
toimitusjohtaja ja johtava lääkäri Reijo
Grönfors toteaa. Grönforsin mukaan
leikkausten kustannuksia ei vyörytetä
muihin suoritteisiin.
– Esimerkiksi tutkimusvuonna 2011
Turunmaan sairaalan liikelaitos ei kirjannut alijäämäistä tulosta, vaan kunnallisen liikelaitoksen toimintaperiaatteen mukaan ideaalisen 25 000 euron
ylijäämäisen tuloksen, hän huomauttaa.
Tyksin kustannuksiksi Perfect-tutkimuksessa ilmoitettiin lonkan tekonivelleikkauksen osalta 9 304 euroa ja
polven tekonivelleikkauksen osalta 8
415 euroa. Hinnastonsa mukaan Tyks
laskutti molemmista leikkauksista kuitenkin 7 323 euroa vuonna 2011.
Tutkimuksen kustannukset
suuntaa antavia
THL:n tutkimusprofessori Unto Häkkinen ja erikoistutkija Mikko Peltola
vahvistavat, että vastaavia eroja tutkimuksen ilmoittamien kustannusten ja
todellisten laskutushintojen välillä on
myös muiden sairaaloiden kohdalla.
– Tutkimuksen kustannukset kuvaavat sitä, mikä on potilaan hoidosta
aiheutunut resurssien kulutus maan
keskimääräisillä kustannustiedoilla
arvioituna ja ne ovat tosiaan vain karkeahko arvio.
– Perfect-hankkeessa seuraamme
potilaita yli organisaatiorajojen ja
muodostamme hoitokokonaisuuksia,
joiden avulla arvioimme potilaiden
koko hoitoketjuja. Tekonivelkirurgiassa tämä on hyvin olennaista. Kustannuksia on arvioitu sekä leikkaushoitojaksolle, ensimmäiselle katkeamattomalle hoitokokonaisuudelle, sekä koko
ensimmäisen seurantavuoden ajalle. – Leikkausjakson kustannusten arvioinnissa olemme käyttäneet mallintamiseen perustuvaa kustannusten arviointitekniikkaa. Näin on huomioitu
se, onko kyseessä lonkan vai polven
leikkaus, minkä tyyppinen leikkaus
oli, kuinka pitkä leikkaushoitojakso
oli, kotiutettiinko potilas suoraan leikkaushoitojaksolta kotiin ja operoitiinko molemmat puolet samalla kertaa.
Lisäksi olemme käyttäneet proteesien
hintoja siltä osin kuin niitä on ollut tiedossa. Syy Turunmaan korkeille kustannuksille Perfect hankkeessa on se,
että siellä hoitoaika oli pitkä, itse asiassa pisin kaikista sairaaloista.
Sen jälkeen hoitoajat ovat Grönforsin mukaan lyhentyneet.
Häkkinen ja Peltola kertovat, että tekonivelleikkauksiin liittyvät avohoitojaksot huomioidaan Perfect-tutkimuksissa nykyisin huomattavasti aiempaa
tarkemmin ja leikkaushoitojakson
kustannukset arvioidaan Helsingin ja
Uudenmaan sairaanhoitopiirin vuosien 2006–2011 tekonivelleikkausten
yksilökohtaisten kustannustietojen perusteella. Tämä tarkentaa kustannusarvioita entisestään.
Tyksissä kätilö Piritta Hornaeus (vas.), endometrioosihoidon kehittäjä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie (kesk.) ja
gynekologisen klinikan vatsaelinkirurgina ja konsulttina toimiva vatsaelinkirurgi Maija Lavonius työskentelevät yhdessä endometrioosia
sairastavien kipupotilaiden auttamiseksi.
Tyksissä endometrioosin hoito
valtakunnan tasolla huippua
teksti ja kuva Ma rjo P elto n iemi
Tyksin naistenklinikalla endometrioosin
hoitoa on kehitetty menestyksekkäästi
jo yli viidentoista vuoden ajan. Nykyisin valtaosa vaativistakin leikkauksista
hoidetaan tähystyskirurgialla. Gastrokirurgian ja gynekologian yhteistyönä
tehdään gynekologista syöpä- ja endometrioosikirurgiaa, jossa on merkittävää ulkokuntamyyntiä ja -kysyntää.
S
ekä vaikean endometrioosin että
munasarjasyövän osalta Erva-alueen
potilaat on keskitetty Tyksiin. Naistentautien poliklinikalla oli käyntejä endometrioosin vuoksi viime vuonna 315. Niistä 32 eli noin 10 % oli Erva-alueelta eli Satakunnasta ja Vaasan sairaanhoitopiireistä.
Vaikean endometrioosin leikkaushoito
kannattaa keskittää, ja monessa Euroopan
maassa hoitoa toteutetaankin nk. osaamiskeskuksessa. Moderni endometrioosikirurgia vaatii erityisosaamista ja moniammatillisen tiimin, joka pystytään isossa yksikössä
tarjoamaan.
Hoitoon osallistuu
laaja tiimi
– Moniammatillisen tiimin synergiaedut
hyödyttävät sekä potilaita että sairaanhoitopiiriä, gynekologi, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Suvitie sanoo.
Tyksissä endometrioosipotilaan hoitopolun suunnittelu lähtee lähetteen arvioinnista. Lähetteet käsittelee taudin hoitoon
perehtynyt erikoislääkäri. Lapsettomuuspotilaat ohjataan lapsettomuusklinikalle ja
muut tautiin perehtyneelle erikoislääkärille. Diagnostiikassa olennaista ovat nimenomaan oireet sekä gynekologinen tutkimus
ja ultraääni.
Leikkaukseen varataan endometrioositiimi ja gastrokirurgi sekä riittävästi leikkausaikaa (3–6 tuntia), mikäli potilaalla epäillään tai on todettu vaikea endometrioosi.
Hoitoon osallistuvat Tyksissä gynekologin ja hoitajien lisäksi tarvittaessa gastrokirurgi, urologi, kivunhoidon ja anestesian
ammattilaiset, fysioterapeutti, psykologi sekä seksuaaliterapeutti ja -neuvojat. Tyksissä
on koko maata ajatellen poikkeuksellinen
jatkuu seuraavalla sivulla
21
järjestely, sillä naistenklinikan palkkalistoilla on puolipäiväinen gastrokirurgi, kun
taas muissa Suomen sairaaloissa gynekologisiin leikkauksiin osallistuu erikseen sovittava kirurgi.
– Syy järjestelyymme on se, että sekä endometrioosin että munasarjasyövän moderni leikkaushoito vaatii gynekologisen
toimenpiteen lisäksi hyvin usein myös suolistokirurgiaa, kertoo gynekologisen klinikan oma kirurgi Maija Lavonius.
Etuna omassa kirurgissa on, että hän on
erityisesti perehtynyt endometrioosiin ja
munasarjasyöpään. Varsinaisten leikkausten lisäksi hän toimii tarvittaessa konsulttina hoidon aikana. Endometrioosin hoitoon
perehtynyt hoitohenkilökunta leikkausvuodeosastolla on myös keskeisessä roolissa
hoitokokonaisuudessa. Hoidon kokonaisvastuu on kuitenkin gynekologilla.
Vaativat leikkaukset
lisääntyneet
Vaikean endometrioosin leikkaustoiminta alkoi Tyksissä avoleikkauksilla 90-luvun
loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella
aloitettiin suoliresektiot eli suolen typistykset. Vuodesta 2009 alkaen myös suolitoimenpiteissä on siirrytty pääsääntöisesti
tähystysleikkauksiin.
Tyksissä tehdään vuosittain noin sata endometrioosileikkausta ja vaativien leikkauksien osuus on tasaisesti kasvanut. Kasvua selittää muun muassa se, että vaikeat
tautimuodot löydetään entistä paremmin.
Leikkaushoidoilla saadaan merkittävä apu
kipuihin. Oireiden ja pesäkkeiden uusiutumisriski on kuitenkin merkittävä, sillä kaikista endometrioosileikkauspotilaista noin
joka kolmas päätyy viiden vuoden sisällä
uusintaleikkaukseen.
– Vaikeimmista taudeista kärsivät potilaat
ovat kipukroonikkoja, joita on voitu pahimmassa tapauksessa leimata valittajiksi. Potilasta voi pelottaa leikkauksen riskit kuten tilapäiset virtsaamisvaikeudet tai väliaikainen
avanne. Potilaan kuunteleminen ja tsemppaaminen tarvittaessa on tärkeässä roolissa,
leikkausvuodeosastolla työskentelevä kätilö
Piritta Hornaeus kertoo.
Taudin varhainen diagnosointi on vaikeaa, mutta tärkeää, jotta hoito voidaan
suunnitella asianmukaisesti. Tutkimusten
mukaan maailmanlaajuisesti endometrioosille on tyypillistä jopa 6–9 vuotta kestävä
diagnostinen viive, mikä vaikeuttaa oikean
hoidon saamista. Varhaisempi diagnosointi
lähtee Tyksin hoitotiimiläisten mukaan jo
kouluterveydenhuollosta ja perusterveydenhuollosta. Koska lääkehoidon teho syviin pesäkkeisiin ei aina ole riittävä, tulisi
näille potilaille tarjota mahdollisuutta kirurgiseen hoitoon nykyistä aiemmin.
Tyks on mukana myös endometrioosin
tutkimuksessa aktiivisesti. Parhaillaan
käynnissä on PROENDO-tutkimus osana
el Carita Edgrenin väitöskirjatyötä. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa endometrioosin leikkaushoidon vaikutuksia
naisen elämänlaatuun ja seksuaalisuuteen.
Endometrioosi tautina
Endometrioosi on krooninen, hedelmällisessä iässä olevia naisia vaivaava tauti,
joka huonontaa selvästi elämänlaatua
aiheuttamalla kipua ja lapsettomuutta.
Taudissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella ja pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen
tulehdusreaktion. Endometrioosipotilailla
arvellaan elimistön normaalin immuunijärjestelmän olevan jollakin tavalla häiriintynyt mahdollistaen endometrioosin
kehittymisen.
Lievän endometrioosin ensisijainen
hoito on hormonaalinen lääkehoito, yleisimmin yhdistelmäehkäisyvalmisteet pitkäaikaisesti käytettynä. Kirurgiaa tarvitaan, mikäli lääkkeillä ei saada kipuoireita kuriin ja toisinaan myös lapsettomuushoitojen yhteydessä. Leikkauksessa pyritään jo ensimmäisellä kerralla poistamaan
kaikki endometrioosipesäkkeet, palauttamaan normaali anatomia ja säilyttämään
hedelmällisyys. Yli puolet endometrioosipotilaista saa lapsen joko luonnollisesti
tai lapsettomuushoitojen avulla.
VSSHP:n Endometrioosipotilaat lukuina
Arviolta 5-10 % naisista sairastaa endometrioosia. VSSHP:n alueella oli arviolta 5276–10 552 endometrioosipotilasta
vuonna 2012. Endometrioosipoliklinikan
potilaiden keski-ikä Tyksissä oli 36 vuonna
2013. Viime vuonna Tyksissä tehtiin endometrioosin vuoksi 105 toimenpidettä,
joista varsinaisia endometrioosileikkauksia oli 99. Vaativien leikkausten osuus oli
noin 40 % ja suurin osa niistä tähystysleikkauksia. Vaativissa leikkauksissa leikkausaika oli keskimäärin 3,8 tuntia.
”Ni ligger väldigt i framkant
med vården av endometrios”
tekst MAT HIA S LUT H ER
E
ndometrios är en knepig sjukdom.
Den är statistiskt sett vanlig, men
den är föga känd. Men för 32-åriga
Julia från Vasa (namnet ändrat) är den en
gammal bekant.
– Både min mor och min mormor hade
endometrios, säger hon.
Och det hjälpte Julia då hennes underliga menssmärtor skulle förklaras. Hon
gick till samma läkare som mamma. Den
läkaren kunde ställa rätt diagnos.
Julia opererades första gången i Vasa år
2007.
Det blev bättre men inte bra – endometrios är ju en kronisk sjukdom, och i fjol
var det dags igen. Julia skulle in för operation igen. Den här gången till Åbo på läkarens inrådan.
22
– I Åbo finns det kirurger som är mycket
rutinerade på endometriosoperationer,
visste läkaren.
Operationen gjordes på Åucs i december.
– När jag vaknade upp på var jag överraskad att de hade kunnat göra operationen med titthål. Glatt överraskad, säger
Julia.
Operationen var ändå stor och räckte
hela dagen. Man måste bland annat ta
bort också en bit av tarmen, som angripits.
– Jag åkte hem fyra dagar efter operationen. Men sedan tog återhämtningen länge.
Då inget syntes utanpå så tänkte man inte
på att de ändå gjort ganska mycket inuti
buken. Så jag försökte klara av lite för
mycket i början. Sedan insåg jag att jag
bara måste vila då det börjar kännas.
Efter fem veckor kunde Julia återvända
till jobbet. Småningom kan hon också
återuppta försöken att få barn, vilket fortfarande är möjligt med konstgjord befruktning efter att äggledarna tagits bort.
Julia skulle inte tveka att rekommendera
Åbo för andra med liknande problem.
– Jag tror nog att ni är väldigt i framkant
där. Ni kan mycket och ni hänger med i
utvecklingen, eller är själva en del av utvecklingen, säger hon.
Sjukskötarens läkekonst
har båda fötterna på golvet
tekst och bild Mathias Luthe r
Sängplatserna i sjukvården minskas steg för steg enligt politiska beslut. I stället kommer öppen vård, alltså dagkirurgi eller korta besök på sjukhuset. Men hur
mycket hinner man förklara under ett kort läkarbesök? Inte tillräckligt.
Det finns uppgifter som är enkla så länge allt
går väl men komplikationer kommer snabbt
om de kommer. Dit hör hyposensibilisering
som görs på mottagningar som ligger i sjukhusets bottenvåning.
– När min patient kommer in så har jag
satt en liten notis till läkaren som jobbar
uppe i övre våningen så hon hela tiden är
medveten om det, säger sjukskötaren Eva
Grönroos som jobbar med hyposensibiliseringen.
Allergiska reaktioner är snabba så sjukskötaren har dessutom förstahjälpsväskor –
skilda för vuxna och barn – stående färdiga
vid dörren.
Justera tekniken
A
vdelningssköterskan Carita Pomrén
på Åbolands sjukhus vet att hon är
i en tillväxtbransch. Hon ser det på
tavlan utanför sitt arbetsrum, den där hon
med små lappar dag för dag skapar en översikt över var och när läkarna och sjukskötarna jobbar.
Hon ser det också på besluten som fattas
av sjukhuset. Det blir allt flera orderböcker som fylls av bokningar till sjukskötarnas
mottagningar. Sjukskötarna är inte mera bara läkarnas assistenter utan allt mera står de
också för kontakten med patienten.
– Det är fortfarande läkarna som har huvudansvaret. Man skall ha en läkare som
arbetspar som man kan rådfråga då det
behövs. Vi har inte heller några sköterskor
som får skriva ut mediciner eller stora intyg
som B-intyg, säger Pomrén.
Men det finns en mängd viktigt som läkarna inte hinner med.
Pedagoger
– Minst femtio procent av det som sker på
sjukskötarmottagningarna består av att man
lär patienterna något. Man kollar att de har
förstått. Sjukskötarna har alltid varit pedagoger. Läkarna diagnostiserar, men det är
sjukskötarna som lär patienten att vårda sig.
Sjukskötarna förbereder också patien-
Sjukskötaren Kristine Sahlström kontrollerar den blivande protespatienten Ralf Lindestrengs blodtryck. De preoperativa besöken för undersökningar och instruktioner är
en viktig form av sjukskötarmottagningar.
ten mentalt och fysiskt på operationer. Ett
gott exempel är protesskötarens preoperativa mottagning. Ett par veckor före en planerad protesoperation kallas patienten till
sjukhuset för ett upp till två timmar långt
besök. Då tar man röntgenbilder och blodprover, sjukskötaren kontrollerar patientens
kondition, berättar om förberedelserna för
operationen och om hjälpmedel som kan
behövas efteråt. Också anestesiläkaren och
fysioterapeuten kan träffa patienten under
det här besöket.
– Förr gjorde man detta dagen innan då
patienten kommit in på sjukhuset. Men nu
kommer de samma dag, säger Pomrén.
Läkaren i huset
Ett uppdrag under sjukskötarmottagningar är att administrera biologiska läkemedel
som läkaren har ordinerat.
– Också då gäller att det måste finnas en
övervakande läkare fysiskt på sjukhuset.
Man kan inte börja köra in biologiska läkemedel en eftermiddag då alla har gått.
På Åbolands sjukhus räknar Pomrén nu
över tio orderböcker eller sjukskötarmottagningslinjer. De flesta mottagningar är bara 1-2 gånger i veckan, somliga ännu mera
sällan.
Nyligen har Åbolands sjukhus fördubblat
mottagningskapaciteten för CPAP-patienter. Tillväxt har det också varit i mottagningarna för diabetes och reuma.
– Sjukdomar som kräver något slags tekniska hjälpmedel är typiskt sådana där sjukskötare behövs. Patienten skall få instruktioner och övning i att använda tekniken. Och
den går i olag, måste justeras eller repareras.
Sjukskötarmottagningar blev aktuella
först i hörselvården. På Åbolands sjukhus
hade audionomerna självständiga mottagningar för att prova in och justera hörapparater redan för över tio år sedan.
Sänker tröskeln
Sjukhusets VD och chefläkare Reijo Grönfors tillägger att sjukskötarna har en viktig
roll i vården av patienter med kroniska sjukdomar. Dels kan sjukskötarna detaljerat informera patienterna om olika faktorer som
inverkar på sjukdomen och hur de själva
kan påverka den med sin livsföring. Dels
blir sjukskötaren en personlig kontakt som
sänker patientens tröskel för att kontakta
sjukhuset om något problem dyker upp.
– Vi har märkt att vi på det här sättet lyckats undvika situationer där patientens tillstånd märkbart och överraskande har försämrats, säger Grönfors.
Utan satsningen på mera sjukskötarmottagningar kunde inte sjukhusets läkare ha
klarat den växande patientströmmen, säger
Grönfors. Sedan 2007 har remisserna ökat
med 36 procent och öppenvårdsbesöken
med 43 procent.
23
Fotodynaamisesta PDT-valohoidosta hyviä kokemuksia
Salon aluesairaalassa
Sairaanhoitaja Maarit Sirva ja korva- nenäja kurkkutautien erikoislääkäri Sami Ventelä ja antavat valohoitoa Anneli Korhoselle,
73, joka sai lähetteen PDT-hoitoon omalääkäriltään terveyskeskuksesta. Punainen
ihomuutos nenänpielessä pysyi 20 vuotta
rauhallisena, mutta alkoi iän myötä muuttua – ihoalueen pinta tuli karheaksi ja alue
laajeni. Koepalan perusteella todettiin, että
ihomuutos soveltui PDT:llä hoidettavaksi.
Korhonen pääsi nopeasti hoitoon ja puolen
vuoden päästä hän tulee jälkikontrolliin tarkistuttamaan tilanteen.
Mikä PDT-valohoito?
Teksti ja kuva Ma rjo Pelto n iemi
Salon aluesairaalassa aloitettiin viime syksynä uutena toimintana pään ja kaulan alueen
ihokasvainten laservalolla annettava fotodynaaminen terapia, jota on aiemmin annettu
VSSHP:ssä vain Tyksin ihotautipoliklinikalla. Tähänastisten kokemusten mukaan hoito
on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja tuloksiltaan hyväksi hoitotavaksi
F
24
otodynaamisella terapialla (PDT) pystytään hoitamaan pinnallisia tyvisolukasvaimia sekä kasvaimien esiasteita. Perinteisesti PDT-hoitoa ovat antaneet
ihotautilääkärit. Koska Salon aluesairaalassa
ei ole käytettävissä ihotautilääkäriä, pään ja
kaulan alueen ihokasvainten hoito on keskitetty korva- nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle.
Poliklinikan henkilökunta on korva-,
nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Sami
Ventelän ja sairaanhoitajien Maarit Sirvan
ja Anne Purtsin mukaan ottanut hoitomenetelmän innostuneena vastattavakseen ja
omatoimisesti käynyt opettelemassa PDT
hoitojen toteuttamista HUSin ihotaudeilla.
Hoitojen tarjoaminen päästiin aloittamaan
Salon aluesairaalassa syksyllä 2013. Hyvien hoitotulosten lisäksi alueen potilaat ovat
tyytyväisiä siitä, että hoito on saatu järjestettyä omassa lähisairaalassa.
– Kyseiset muutokset on perinteisesti
hoidettu kirurgisesti. Se vaatii kuitenkin
ajoittain melko isojakin resurssivarauksia,
jos hoitoihin liittyen tarvitaan leikkaussaliaikaa, sairaalan osastohoitoa, leikkaushaavojen jälkihoitoa sekä terveyskeskusten
vuodeosastopaikkoja, sanoo erikoislääkäri
Sami Ventelä, joka on yksi Salon aluesairaalan kolmesta korva-, nenä- ja kurkkutautien
erikoislääkäristä.
Helppoa ja tehokasta
Aluesairaalassa on 1-2 PDT-valohoitopäivää kuukaudessa ja yhden päivän aikana
voidaan hoitaa noin viisi potilasta. PDT:llä
on hoidettu laajojakin, vaikeasti leikkauksella hoidettavissa olevia ihomuutoksia,
jotka perinteisesti olisivat vaatineet laajoja
kirurgisia poistoja sekä muun muassa ihosiirtotekniikoiden käyttämistä.
– Valtaosa potilaista on iäkkäitä. Hoito
saadaan annettua poliklinikalla ja potilaat
kotiutuvat hyväkuntoisina toimenpidepäivänä. Saavutamme isot säästöt vähentyneiden leikkaussalitoimenpiteiden sekä pienentyneiden kuljetuskustannusten myötä,
kun potilaita ei tarvitse kuljettaa Tyksin ihotautipoliklinikalle, Ventelä toteaa.
Toiminta sopii myös sairaanhoitopiirin
strategisiin tavoitteisiin, joihin kuuluvat jatkuva uudistuminen, päiväkirurgian painottaminen aluesairaaloissa sekä uusien kustannustehokkaiden hoitojen omaksuminen.
Valohoitoa toteuttava tiimi, johon kuuluvat Ventelän, Sirvan ja Purtsin lisäksi korva-
Fotodynaaminen hoito tapahtuu valoherkistysmenetelmällä, jota käytetään
lievästi pahanlaatuisten ihomuutosten
hoitoon. Ensin hoidettava alue raaputetaan mahdollisesta hilseestä ja rupimuodostumista ja peitetään voiteella, jonka paikallaan pysyminen varmistetaan
ohuella muovikelmulla. Sidoksen kanssa
voi liikkua vapaasti. Hoidon toinen vaihe
tapahtuu 3-4 tunnin kuluttua, jolloin
aluetta valotetaan noin 10 minuuttia.
Valotuksen aikana voi tuntua ohimenevää kipua ja kirvelyä. Hoito tehdään
ihomuutoksesta riippuen kertahoitona
tai kahdesti 1-2 viikon välein. Hoidettavalle alueelle muodostuu punoitusta ja
alue arpeutuu muutamien päivien kuluessa. Syvemmissä muutoksissa hoitokohtaan jää jonkin verran ympäröivää ihoa
vaaleampi jälki.
Hoito perustuu voiteessa olevan lääkeaineen ja valon yhteisvaikutukseen,
jonka ansiosta tapahtuu fotokemiallinen
reaktio ja haitalliset solut tuhoutuvat.
Kosmeettiset tulokset ovat erinomaisia ja arpikudoksen muodostuminen
vähäisempää verrattuna perinteisiin
hoitomuotoihin leikkaukseen ja jäädytyshoitoon. Valohoito sopii käytettäväksi
kosmeettisesti herkillä alueilla. Vammoja hoidosta ei ole raportoitu. Hoito soveltuu parhaiten auringon vaurioittaman
ihon, aurinkokeratoosin ja pinnallisen
tyvisolusyövän hoitoon, kun halutaan
kosmeettisesti hyvä tulos.
Aurinkokeratoosin aiheuttamat ihomuutokset ovat tavallisesti punertavia
laikkuja, joissa on pieniä kovia ja hilseileviä kohtia. Joissakin tapauksissa se voi
hoitamattomana edetä pahanlaatuiseksi
okasolusyöväksi. Tyvisolusyöpä, jonka
hoitoon valohoito myös sopii, on yleisin
ihosyöpä Suomessa. Uusia tapauksia raportoidaan vuosittain yli 8000.
nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit Kaisa Erjala ja Antti Silvoniemi, saikin Vuoden
menestyjä -kannustepalkinnon työstään.
Tutkimus ratkoo rintasyöpäleikkauksen
aiheuttaman turvotuksen ongelmaa
TEKSTI Tuula Vainikai ne n, K uva T S / timo Jako n e n
Rintasyövän vuoksi rintansa menettäneiden naisten rinnankorjausleikkaukseen
yhdistetty imusolmukesiirto auttaa osaa naisista turvotuksen ja kivun hoidossa.
Tyksissä kehitelty rinnankorjaustekniikka on toistaiseksi vielä kokeellinen hoitomuoto eikä sitä voida vielä tarjota kaikille käden turvotuksesta kärsiville.
N
aiset, joilta on rinta poistettu syövän vuoksi, ovat suuri potilasryhmä Tyksin plastiikkakirurgian yksikössä. Heille voidaan rakentaa plastiikkakirurgisilla tekniikoilla uusi rinta omista
kudoksista, kuten alavatsan ihosta ja rasvakudoksesta.
Osalla leikatuista esiintyy käden voimakasta turvotusta eli lymfedeemaa, joka johtuu rintasyövän hoitoon kuuluvasta kainaloimusolmukkeiden poistosta ja sädehoidosta. Lymfedeeman oireita ovat yläraajan
lisääntyvä turvotus, pitkäaikainen kipu sekä
toistuvat pehmytkudostulehdukset.
– Valitettavasti näille potilaille ei ole ollut
tarjolla parantavaa hoitoa, ainoastaan lymfa- ja fysioterapiaa, sekä elinikäinen tukihihahoito. Vieläkään potilaita ei voida täysin
parantaa, mutta imusolmukesiirto voi auttaa osaa potilaista, toteaa aiheesta maaliskuussa väitellyt plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tiina Viitanen.
Viitanen on osallistunut alun perin Ranskassa kehitetyn leikkaustekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen Tyksissä yhdessä väitöskirjansa ohjaajan, ylilääkäri Erkki
Suomisen ja plastiikkakirurgi Anne Saariston kanssa. Tutkimusryhmän aiempi julkaisu mikrokirurgisten imusolmukesiirtojen
yhdistämisestä rinnan korjausleikkaukseen
oli ensimmäinen maailmassa.
Vauhtia
imunestekiertoon
Viitasen tutkimuksessa selvisi, että rinnan korjausleikkauksen yhteydessä tehty
imusolmukesiirto kohensi imunestekierron nopeutta yli kolmanneksella potilaista.
Merkittävin tulos oli, että puolet potilaista
pystyi vähentämään tai lopettamaan käden
turvotukseen liittyvän tukihihan käyttämisen. Imusolmukkeet siirrettiin potilaiden
nivustaipeesta vaurioittamatta alaraajan
imunestekiertoa.
Eniten imusolmukesiirrosta hyötyivät
potilaat, joilla oireina oli myös toistuvia
tulehduksia sekä jatkuvaa särkyä. Imusolmukkeiden poistamisesta ei ole aiheutunut
merkittäviä haittoja potilaille. Mahdolliset
ongelmat saattavat kuitenkin kehittyä viiveellä, siksi potilaita seurataan useita vuosia. Siirron tehoa tutkittiin kuvaamalla po-
tilaiden imunestekiertoa ennen leikkausta
sekä useana vuonna leikkauksen jälkeen.
Kainalon kudosnestenäytteistä selvisi, että imusolmukkeet erittävät siirron jälkeen
imuteiden uudiskasvulle välttämätöntä
VEGF-C kasvutekijää. Lisäksi potilaiden
kudosnestenäytteistä löytyi kasvutekijöitä,
jotka hillitsevät arven kasvua sekä tulehdusreaktiota.
Nämä löydökset ovat merkittäviä, koska
imusolmukesiirtoleikkauksen biologisia
vaikutuksia ei täysin tunneta. Siirto onkin
edelleen kokeellinen hoitomuoto lymfedeemassa, ja tarvitaan vielä lisätutkimuksia leikkauksen vaikutusten selvittämiseksi.
Tilanteensa huonoksi tuntevat potilaat voivat hakeutua hoitoihin pyytämällä omalta
lääkäriltään lähetteen Tyksin plastiikkakirurgian poliklinikalle, missä potilaan tilanne arvioidaan ja harkitaan hyötyisikö hän
imusolmukesiirtoleikkauksesta. Tyksissä on
leikattu potilaita myös Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen ulkopuolelta, sillä näitä leikkauksia ei tehdä
kaikissa yliopistosairaaloissa, kertoo Tiina
Viitanen.
Kaikille potilaille imusolmukesiirrot eivät sovi iän tai muiden sairauksien takia.
Myös näiden potilaiden lymfedeemaa voidaan kirurgisesti hoitaa joko rasvaimulla tai
yhdistämällä imuteitä laskimoihin mikrokirurgisesti. TYKS on luonut monipuolisen
mahdollisuuden auttaa raajaturvotuksesta
kärsiviä sekä operatiivisten että konservatiivisten menetelmien avulla.
Lymfedeeman
tutkimus jatkuu
LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Anne Saaristo jatkaa lymfedeeman kasvutekijähoidon tutkimusta mm. sairaanhoitopiirin tuella. Hän sai 22 950 euron rahoituksen
valtion vuodelle 2014 Tyksin erityisvastuualueen tutkimustoimintaan myöntämästä
rahoituksesta.
Tyksin plastiikkakirurgeista tukea saivat
myös dosentti Ilkka Koskivuo ihomelanooman vartijaimusolmukebiopsian ja LT Pauliina Hartiala vapaan rasvasiirteen metabolisen adaptaation tutkimiseen.
Ylilääkäri
Erkki Suominen
– Vuoden kirurgi
Tyksin plastiikkakirurgian yksikön ylilääkäri, dosentti Erkki Suominen sai Suomen
Kirurgiyhdistyksen vuoden kirurgi -tunnustuspalkinnon viime vuoden lopulla.
Kirurgiyhdistyksen mukaan Suominen
tunnetaan taitavana ja innovatiivisena kirurgina, joka on paneutunut ensisijaisesti mikrokirurgiaan ja sen kehittämiseen.
Erikoisalansa monista alueista hänet tunnetaan erityisesti pään ja kaulan alueen
kirurgina ja imuteiden mikrokirurgian
kehittäjänä.
Potilaiden oikeus laadukkaaseen hoitoon on Suomisen sydäntä lähellä ja
hänen peräänantamaton ponnistelunsa
plastiikkakirurgian resurssien lisäämiseksi on ajoittain herättänyt ristiriitaisiakin
tuntoja. Hän on poikkeuksellisen lahjakas
kirurgi, jolla on erityisesti plastiikkakirurgiassa tarvittava luova rekonstruktiivinen
näkemys ja looginen, faktoille rakentuva
suunnittelukyky.
Erkki Suomisen työtavalle on ominaista
potilaan kudosten kunnioitus, tekniset oivallukset ja sitkeys hankalassa tilanteessa. Hän on aina ollut valmis auttamaan
kollegoitaan ongelmallisissa leikkauksissa
ja innostunut löytäessään uuden metodin
kehittää korjaavaa plastiikkakirurgiaa.
Dosentti Erkki Suominen valmistui kirurgian erikoislääkäriksi 1985, ortopedian
ja traumatologia erikoislääkäriksi 1989 ja
plastiikkakirurgiksi 1991. Hän on toiminut
Tyksin plastiikkakirurgisen yksikön osastonylilääkärinä vuodesta 2001 ja ylilääkärinä vuodesta 2008. Suominen aloitti plastiikkakirurgien erikoislääkärikoulutuksen
Turussa vuonna 2001.
Suomen Kirurgiyhdistys on kirurgian
erikoisalojen kattojärjestö, joka jakaa
Vuoden kirurgi -tunnustuspalkinnon vuosittain. Yhdistyksen jäsenet voivat ehdottaa Vuoden kirurgi -palkinnon saajaksi
ansioitunutta kollegaansa, joka toimii
käytännön kirurgina.
25
Brakyterapi går rakt på sak
tekst och bild Mathias L ithe r
Inget är så bra att det inte kan bli
bättre. Strålbehandling av cancer är
exempel på en vårdform som bara
blivit bättre i över hundra år. Det
finns allt bättre möjligheter att styra
strålarna rätt.
P
å strålkliniken vid Åucs tog man för
ett och ett halvt år sedan i bruk en datortomograf med stor öppning som
kan användas för att styra intern strålbehandling, s k brakyterapi.
Med datortomografen kan man se direkt
hur man manövrerar in instrumentet som
skall föra strålningen in i patientens kropp.
Tidigare försökte man följa med detta med
röntgenbilder och rent visuellt. Också det
fungerade någorlunda och kommer i stora delar av världen att vara gängse praxis i
flera år framöver. Men då man med datortomografi ser en tredimensionell vy inifrån
patienten är det enligt sjukhusfysiker Jarno
Laivola ”ett stort språng framåt”.
In i kroppen
26
Vid brakyterapi förs en strålningskälla in i
kroppen nära eller ibland rakt in i den tu-
mör som man skall bekämpa. Oftast använder man kroppens naturliga öppningar för
att föra in instrumentet, applikatorn – man
talar om intrakavitär behandling.
Strålningen kommer från små korn eller
kapslar av iridium 192. De förs in genom
ett tunt rör i applikatorn när denna är på
rätt plats i kroppen. Det kallas efterladdningsteknik.
Den datorstyrda efterladdningsmaskinen
skjuter med hjälp av ståltrådar fram strålningskällorna i de tunna rören som riktats
in i patientens kropp. Poängen med tekniken är att man dels kan undvika att vårdpersonalen utsätts för strålning under behandlingen, dels kan mycket noga se till att
strålningen träffar just tumörerna och just
så länge som planerat.
– Tanken att vi kan göra lika mycket nytta
som tidigare men dessutom ge ett mervärde
är mycket intressant och motiverande, säger
Laivola.
Exklusivt yrke
Som sjukhusfysiker är han representant
för en liten men mycket viktig yrkesgrupp
i hälsovården. Strålningsvården sysselsätter en stor del av landets omkring 150 sjukhusfysiker.
Fysikerna har både en naturvetenskaplig
och en skräddarsydd medicinsk utbildning.
Med praktikperioder kan det ta upp till tio
år att få sjukhusfysikerbehörighet.
– Läkarens uppgift är att på basen av bilder och andra uppgifter identifiera objektet
som man skall behandla och fysikerns uppgift är att säga hur man skall få den eftersträvade strålningsdosen just dit. Vi funderar ut
hur man med de instrument vi har får strålningen fördelad så som läkaren vill.
Det görs en behandlingsplan för varje fall
som godkänns av både läkare och fysiker.
En fin sak med stödet från datortomografin är att man nu också kan anpassa planen till hur jobbet förlöper i verkligheten,
medan behandlingen pågår.
Gynekologin först
På Åucs används brakyterapi för behandling av gynekologiska cancerformer. Man
har möjlighet att använda metoden också
för cancer i strupe och luftvägar, men det
har inte ännu behövts. Brakyterapi av prostatacancer görs annanstans men på Åucs
har man inte ännu beredskap för det.
Brakyterapi ges som i patientexemplet
härinvid oftast som komplement till bestrålning med strålkanon utifrån.
Det goda med brakyterapi är att man
kommer så nära med strålningskällan att
Man kan också behandla cancer i matstrupen
med en applikator av den typ som sjukhusfysiker Jarno Laivola demonstrerar. I bakgrunden den extra stora datortomograf som
används bland annat i brakyterapin.
Behandlar man livmodercancer gäller
det att akta sig för att skada blåsan som
ligger framför och rektum som ligger
bakom.
Bättre än sitt rykte
dosen för tumören kan bli hög utan att
kringliggande organ tar skada. Men närheten är också ett problem.
Strålningsintensiteten avtar ju med kvadraten på avståndet, vilket betyder att den
för att vara verksam 4-5 centimeters håll
ofta är alltför hög på 0-1 centimeters håll.
Applikatorn kan därför förses med en liten
plexicylinder som håller de allra närmaste
vävnaderna på lite säkrare avstånd.
Hur strålningen träffar kan också varieras
med olika tilläggsnålar som kan fästas vid
applikatorn, liksom genom att låta iridiumkornen stanna olika länge på olika platser i
röret . På det sättet kan man täcka tumörer
som har vuxit osymmetriskt.
De behandlingar som man ger för gynekologisk cancer är i regel korta. Den
aktiva fasen i behandlingsrummet kan
vara bara 15 minuter. De flesta patienter har mycket lite men av behandlingen och kan arbeta och sköta dagssysslor
normalt.
– Strålbehandlingen har ett rykte som
är vildare än verkligheten, säger Laivola.
Brakyterapi används i Åbo för 50-60
gynekologiska patienter per år.
– De är ju inte jämnt utspridda utan
ibland kan det gå någon vecka då vi inte har någon inne, men en annan vecka
kan vi ha tre.
Själva datortomografen används faktiskt huvudsakligen för diagnostiken
och för att förbereda extern strålbehandling. Den har en extra stor öppning vilket gör det möjligt att avbilda patienten
också i andra kroppsställningar än spikrakt liggande. Det är ofta viktigt att kunna ha patienten i någon annan ställning
för att komma åt rätt område.
Datortomografer med extra stor öppning kommer från USA där de också har
en annan viktig funktion: De möjliggör
undersökningar på patienter med stor
övervikt.
Efterladdningsapparaten kan köra ut
strålningskällor genom flera olika kanaler samtidigt, datorstyrt.
En standardapplikator för brakyterapi av
cancer i livmoderhalsen kan se ut så här.
Den kan vid behov kompletteras med flera
kanaler för att föra in strålningskällor.
Efterladdaren
slog ett slag
mot tumören
på Marias
livmoderhals
TE KST M athias L uther
E
n av dem som blivit hjälpt med Åucs
efterladdningsapparat är 43-åriga Maria från Åland (namnet ändrat). Hennes livmoderhalscancer upptäcktes i december i fjol.
I januari opererades äggstockar och äggledare bort eftersom de ändå skulle förstöras av strålning. Operationen gjordes med
robot.
Däremot lämnades själva tumören på
livmodern kvar. Att operera den skulle ha
medfört risk för spridning av cancern till
lymforna.
I februari började behandlingen av själva
cancern, med kombination av strålning och
cellgifter. I sex veckors tid fick Maria varje
vardag strålbehandling och en gång i veckan
cytostatika.
Hon reste från Mariehamn till Åbo med
turplanet på morgonen och kunde åka hem
på eftermiddagen. I samma plan åkte ofta
andra åländska cancerpatienter.
– Det var mycket smidigt och folkpensionsanstalten ersatte det, säger hon.
Efter de sex veckorna med yttre strålbehandling kom två veckor med sammanlagt
fyra brakyterapibehandlingar med efterladdningsteknik.
– Det var en obekvämare ställning att
ligga i under behandlingen. Men det var ju
bara fyra gånger, det står man nog ut med.
Strålningen gav lite magproblem men inget utöver vad som kunde väntas.
Det var läkaren i Mariehamn som remitterade Maria till Åbo. Hon ifrågasatte inte
läkarens val då och hon har inte ångrat efteråt heller att det blev just Åbo.
Maria säger att hon mått bra hela tiden
under sin behandling.
Hon hade inte heller svårt att göra sig förstådd på svenska.
– I allmänhet talades det bra svenska. Om
inte läkaren gjorde det så fanns det alltid någon sköterska som kunde svenska lite bättre
som hjälpte till. Så jag behövde inte använda
min ganska knaggliga skolfinska.
– Det är nog viktigt att man blir förstådd
då man är sjuk.
27
VEEG -unitutkimusyksikkö ja
neuromodulaation osaamiskeskus aloittaa Turussa
Teksti Maria Myllymaa
28
Kliinisen neurofysiologian palvelualue on
kasvava tulevaisuuden ala, sanoo ylilääkäri
Satu Jääskeläinen. Kliinisen neurofysiologian yksikkö (KNF) on itsenäinen palvelualue VSSHP:n sairaanhoidollisten palveluiden Tyks-Sapa – liikelaitoksessa. KNF
-palvelualueella on Euroopan ensimmäinen
KNF -alan akkreditoitu laatujärjestelmä jo
vuodesta 2003.
KNF tekee ääreis- ja keskushermoston
diagnostisia tutkimuksia sekä pitkäaikaisia
valvontoja leikkauksen aikana ja teho-osastoilla hoidon tehon seuraamiseksi ja vaurioiden ehkäisemiseksi, vauvoista vaareihin.
Perinteisiä diagnostisia tutkimuksia ovat
EEG (aivosäh kötutkimus), ENMG (lihassähkö- ja hermoratatutkimus) ja uni- ja vireystilatutkimukset sekä aistijärjestelmien
tutkimukset. Viime aikoina on kehitetty
uusia tarkkoja menetelmiä ohutsäiejärjestelmän häiriöiden ja neuropaattisen kivun
diagnostiikkaan. Uusimpana KNF -palveluna on käyttöön otettu aivojen navigoitu
magneettistimulaatio, jota käytetään ennen
neurokirurgiaa liikeaivokuoren ja puhealueiden paikannukseen sekä neuromodulaatiohoitoon potilailla, joilla on muuhun hoitoon reagoimaton vaikea depressio, neuropaattinen kipu tai tinnitus. Magneettistimulaatiohoito on tehokas, lähes sivuvaikutukseton ja turvallinen vaihtoehto invasiivisille
neuromodulaatiohoidoille.
– KNF -palvelut ovat aikaa vieviä, potilaskohtaisia tutkimuksia ja valvontoja sekä
hoitoja, joissa yhden potilaan tutkimiseen
ja tutkimustulosten analysointiin tarvitaan aina sekä hoitaja että lääkäri. Yhteen
tutkimukseen kuluu aikaa tunnista viiteen
vuorokauteen, sanoo Jääskeläinen. Yksikössä tehdään yli 8000 potilastutkimusta
vuodessa. 2000-luvulla erityisesti vaativien erikoistutkimusten ja pitkäaikaisten
neurofysiologisten valvontojen ja neuromodulaatiohoitojen kysyntä on lisääntynyt
nopeasti. - Myös akuuttilääketieteessä ja tehohoidossa sekä leikkauksissa tarvittavien,
usein päivystyksellisten neurofysiologisten
palveluiden määrät ovat kasvaneet.Suurin
osa tutkimuksista tehdään Tyksin potilaille,
mutta yksikkö tarjoaa vaativia KNF -palveluita koko Länsirannikon ERVA –alueelle ja
erityisosaamistaan myös valtakunnallisesti.
– KNF:n hallinnoiman asianmukaisen
diagnostisen tutkimusyksikön kehittämishankkeen taustalla oli VSSHP:n epilepsia- ja unihäiriöpotilaiden diagnostiikan ja
hoidon selvä jälkeenjääneisyys kansallisessa
vertailussa 2000-luvun puolivälissä. Tilaon-
gelmien vuoksi toiminnan täysimääräinen
käynnistyminen on siirtynyt vuodesta 2013
syksyyn 2014, jolloin uudet, asianmukaiset
VEEG -unitutkimusyksikön tilat vihdoin
valmistuvat entisiin keskolan tiloihin UC7kerroksessa, kertoo Jääskeläinen.
– VEEG - tutkimusten määrää on viime
vuosina pikkuhiljaa pystytty nostamaan
20 aikuispotilaiden viikon kestävään tutkimukseen vuodessa (42 % arvioidusta
tarpeesta), kun KNF:n oma henkilöstö on
voinut enenevästi huolehtia ilta- ja yövuoroista. Lisäksi on tehty noin 15 - 20 lapsipotilaan vuorokauden kestävää tutkimusta.
Viime syksynä saatiin omaa toimintaa varten pienet väliaikaistilat VEEG -tutkimuskäyttöön UC8:sta. Tänä vuonna valmistuvan uuden tutkimusyksikön myötä vaativia
VEEG- ja unitutkimuspalveluita pystytään
viimeinkin tarjoamaan VSSHP:n potilaiden
tarvitsema määrä, kun sama henkilöstö voi
valvoa riittävissä tiloissa tarvittaessa jopa
kolmea potilastutkimusta samanaikaisesti.
Epilepsia
Epilepsian esiintyvyys Suomessa on 1/100,
eli VSSHP:n alueella asuu noin 4600 epilepsiapotilasta. Epileptiset kohtaukset altistavat tapaturmille, lisäävät kuolleisuutta ja vaikuttavat kehitykseen ja älylliseen
suoriutumiseen. Epilepsian ensisijainen
hoito on epilepsiatyypin mukaan valittava
lääkitys. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lähes 60 %:lla potilaista oikea epilepsiadiagnoosi edellyttää pitkää VEEG -tutkimusta. Toissijaisena hoitovaihtoehtona on
epilepsiakirurgia, jos lääkehoito ei tehoa
vuoden seurannassa. Epilepsiakirurgia on
parhaimmillaan jopa parantava. VSSHP:ssä
on joka vuosi noin 5-10 uutta leikkaushoitoon soveltuvaa potilasta, joiden löytämiseksi VEEG -tutkimus pitäisi tehdä noin 40
potilaalle vuosittain. - Potilaita ohjautuu
yliopistosairaaloihin VEEG -tutkimuksiin
sairaanhoitopiiriä laajemmalta alueelta eikä tämä ohjautuminen noudata erityisvastuualueita vaan riippuu myös hoitavien
lääkäreiden henkilökohtaisista kontakteista, konsultaatiokäytännöistä ja etäisyyksistä, sanoo Jääskeläinen. Epilepsiaan liittyviä
poliklinikkakäyntejä on Tyksin neurologian poliklinikalla lähes 2000 vuosittain, mikä
on vajaat 20 % kaikista aikuisneurologian
poliklinikkakäynneistä. Ensisijaisesti epilepsiaan liittyvät käynnit muodostavat n.
15 % kaikista Tyksin lastenneurologian yksikön polikliinisista käynneistä. Vuosittain
yksikössä annetaan uusi epilepsiadiagnoosi
noin 30 -35 lapselle. Suomessa vaikeahoitoiseksi luokiteltavaa epilepsiaa sairastaa arviolta 9000 henkilöä, joista VSSHP:n alueella
asuu noin 1400 henkilöä.
Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jossa hoidon tavoitteena on aina ensisijaisesti kohtauksettomuus ja toissijaisesti mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino, jossa haittavaikutukset pyritään minimoimaan. Huonosti tai väärin hoidettu epilepsia kuormittaa
vaativaa erikoissairaanhoitoa, lisää merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia
ja on riski hengenvaaralliselle epileptiselle
statukselle.
Uni- ja vireystilahäiriöt
Vähintään neljä prosenttia suomalaisista
miehistä ja kaksi prosenttia naisista sairastaa uniapneaa, ja lisäksi 12 % kärsii haittaavasta unettomuudesta. VSSHP:n alueella
asuu noin 50 000 merkittävästä unihäiriöstä
kärsivää henkilöä. Uniapnealla tarkoitetaan
unenaikaisia hengityskatkoksia ja sen hoitokeinoja ovat laihdutus, CPAP (ylipaine)
-hoito, uniapneakisko tai joskus leikkaus.
Elämänlaatua unihäiriöt heikentävät samassa mitassa kuin esimerkiksi sydämen
vajaatoiminta. Hoitamaton uniapnea lisää
kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin
ja kohottaa liikenneonnettomuuteen joutumisen riskin terveeseen väestöön verrattuna
3-6 -kertaiseksi. Unen ja vireystilan häiriöiden oikea-aikainen diagnostiikka ja hoito
on hyvin kustannustehokasta.
–Yöllisten hengitys- ja liikehäiriöiden
diagnostiikan ensimmäisessä vaiheessa
potilaille tehdään yöpolygrafia kannettavalla laitteella kotona. Tämä tutkimus selvittää, onko päiväaikaisen väsymyksen
syynä uniapneatauti tai yöllinen raajojen
liikehäiriö. Jatkossa voidaan tarvita vaativia yöunenaikaisia rekisteröintejä (polysomnografia eli PSG) ja päiväaikaisen vireystilan tutkimuksia sairaalaolosuhteissa
harvinaisempien unen ja vireystilan häiriöiden diagnostiikkaa ja erotusdiagnostiikkaa varten. Näissä rekisteröinneissä on aina mukana EEG- ja videorekisteröinti sekä
jatkuva potilasvalvonta tehovalvontaa vastaavissa olosuhteissa. Nyt osa potilaista on
jouduttu lähettämään Helsinkiin ostopalveluna näitä tutkimuksia varten ja odotusaika tutkimukseen on pitkä. Jatkossa vaativia
unitutkimuksia voidaan tehdä KNF:n uudessa VEEG -unitutkimusyksikössä Länsirannikon ERVA -alueen potilaiden tarvetta
vastaavasti ja oikea-aikaisesti, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen.
Vaativat päiväaikaisen vireystilan tutkimukset (nukahtamisviivetutkimus eli MSLT
(Multiple Sleep Latency Test) ja hereilläpysymistesti eli MWT (Maintenance of Wakefulness Test) ovat oleellisessa osassa unihäiriöpotilaiden työ- ja ajokykyä selvitettäessä.
MSLT on keskeinen tutkimus poikkeavan
päiväväsymyksen ja liikaunisuustautien
(narkolepsia ja hypersomnia) diagnostisissa selvittelyissä. Tutkimusta edeltää aina
edellisenä yönä tehty unipolygrafia. MSLT
-tutkimus kestää koko päivän. MWT -tutkimuksessa selvitetään tutkittavan kykyä
ylläpitää vireyttä. Tutkimus kestää koko
päivän ja sitä voidaan käyttää ajokyvyn selvittämisen lisäksi jo todetun unihäiriön,
kuten uniapnean, hoidon vaikutuksen seurannassa.
VSSHP:ssä kaikkien uni- ja vireystilatutkimusten tarve on arvioitu voimakkaasti
nousevaksi: uni- ja vireystilahäiriöistä kärsivien potilaiden vuosittainen lähetemäärä
on jo nyt yli 2000 kpl. Uni- ja vireystilatutkimusten tarpeen kasvu heijastaa yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Ylipainon
yleistymisen myötä unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja myös muiden kuormitustekijöiden kuten stressin vaikutuksesta
unihäiriöistä kärsii yhä useampi.
Neuromodulaatio
Neuromodulaatiolla tarkoitetaan hermoston (perifeerinen ja/tai sentraalinen) toimintojen ohjaamista elimistöön annetun
sähkö- tai magneettistimulaation avulla.
Alue kehittyy ja laajentuu nopeasti. Tavallisimpia neuromodulaatiolaitteita ovat hermovauriokivun hoitoon tarkoitetut selkäytimen takajuostestimulaattorit, joita asennetaan myös angina pectoriksen hoitoon. Isoaivojen liikeaivokuoren stimulaattorit ovat
olleet käytössä syväaivostimulaattorien rinnalla viimeisten reilun 20 vuoden ajan maailmalla, mutta niiden asentaminen on vasta nyt yleistymässä Suomessa. Näön ja kuulon parantaminen stimulaattorien avulla on
mahdollista eräissä tilanteissa. Halvauksien,
aivovammojen hoitoon ja kuntoutukseen
on kehitetty neuromodulaatiotekniikoita.
Kävelyn ohjaukseen on saatavilla älykkäitä
motorisia implantteja. Sentraalinen aivostimulaatio lääkkeille huonosti reagoivan
kivun hoidossa on kehittymässä nopeasti.
Aivojen transkraniaalinen magneettistimulaatio (rTMS) on ollut diagnostisessa käytössä jo 30 vuotta, mutta neuropsykiatristen sairauksien hoidossa vasta reilun
kymmenen vuoden ajan. Menetelmässä
ohitetaan sähkömagneettisen induktion
avulla kallon aiheuttama vastus ja luodaan
aivojen pinnalle halutun suuntainen sähkökenttä. Matalataajuinen sarja- TMS eli
rTMS jarruttaa aivokuoren hermoverkkojen toimintaa ja nopeataajuinen tehostaa sitä, jolloin myös välittäjäaineita (dopamiini,
endogeeniset opioidit ja serotoniini) vapautuu syvissä tumakkeissa. Hoito annetaan
potilaan ollessa valveilla ja sen siedettävyys
on erinomainen. rTMS -hoitoa on tutkittu useimpien mielenterveyden häiriöiden
hoidossa. Paras näyttö on rTMS:n tehosta
masennuksessa, jossa se sijoittuu teholtaan
lääkehoidon ja sähköhoidon (elektrokonvulsiivinen terapia eli ECT) välille.
– Masennuksen rTMS -hoito on kustannustehokasta, ja kotimaisessa masennuksen
käypä hoito – suosituksessa näyttö sen tehosta on arvioitu parhaalle A-tasolle. Transkraniaalisen magneettistimulaation käyttömahdollisuuksia tutkitaan aktiivisesti myös
monilla muilla lääketieteen erikoisaloilla, ja
sen tehosta on nyt A-luokan näyttö myös
neuropaattisen kivun hoidossa. Tulokset
muiden kroonisten kiputilojen, tinnituksen, liikehäiriöiden ja epilepsian hoidossa
sekä aivohalvauskuntoutuksessa ovat myös
lupaavia. rTMS -hoitojen tehokkuus paranee todennäköisesti sitä mukaa, kun stimulaation tarkan anatomisen kohdistamisen mahdollistavat navigaatiomenetelmät
yleistyvät. TYKS:ssä jo käytössä olevalla
laitteella rTMS -hoito voidaan kohdistaa
5 mm tarkkuudella haluttuun kohteeseen
potilaan aivojen MRI -kuvan mukaisesti,
sanoo Jääskeläinen.
tDCS (transcranial direct current stimulation) on uusin tutkimuksenalainen neuromodulaatiohoitomuoto, jossa heikolla
tasavirtastimulaatiolla voidaan kajoamatta
muunnella aivokuoren hermoverkkojen aktivaatiotasoa. Sillä on jo saatu lupaavia tuloksia
samoissa käyttöaiheissa kuin magneettistimulaatiohoidolla, esimerkkeinä masennus ja
neuropaattinen kipu sekä paikallisalkuinen
kortikaalinen epilepsia. TYKS:iin on juuri
saatu tutkimus- ja koekäyttöön uusi suomalaisvalmisteinen tDCS -laite.
rTMS -hoitojen tieteellinen tutkimus on
aloitettu Turussa v. 2006. Neurofysiologisten mittaustemme ja välittäjäaine-PET-tutkimustemme tulosten perusteella näyttää,
että rTMS aiheuttaa samanlaisia muutoksia kuin suora sähköinen stimulaatio mutta
ei-kajoavasti, ilman merkittäviä sivuvaikutuksia, sanoo ylilääkäri Satu Jääskeläinen.
– Kliiniseen potilastyöhön rTMS -hoidot
otettiin TYKS:ssä vuonna 2010, ensimmäisenä Suomessa. Silloin Tyks-Sapan KNF
-yksikköön sijoitettiin Psykiatrian toimialueelle hankittu navigoiva TMS -laite, joka on
ollut molempien yksiköiden yhteiskäytössä
ja siitä saadut kokemukset ovat erittäin hyviä masennuksen, kroonisen, neuropaattisen kivun ja tinnituksen hoidossa. Kliinisesti merkittävän hoitovasteen on saanut 50
-70 % potilaista, usein vaikeissa ja kroonisissa, hoitoresistenteissä tilanteissa.
Tulevaisuus
– Tyks-Sapa -liikelaitoksen KNF -palvelualueen VEEG -unitutkimusyksikkö aloittaa syksyllä 2014 uusissa riittävän isoissa
tiloissa U-sairaalan 7. kerroksessa (UC7).
Iso valvomo ja neljä ympärivuorokautiseen
potilasrekisteröintiin suunniteltua huonetta takaavat tulevaisuudessa laadukkaan ja
riittävän tutkimuskapasiteetin sairaanhoitopiirimme ja ERVA- tai SOTE -alueemme
potilaille. Samoissa tiloissa tulee toimimaan
myös omissa huoneissaan KNF -yksikön ja
VSSHP:n aikuispsykiatrian toiminnallisesti
yhteinen neuromodulaatiohoidon keskus,
johon kytkeytyvät myös Neurotoimialue,
erityisesti neurokirurgia, sekä TOTEK, visioi Jääskeläinen.
–Uuden VEEG –unitutkimusyksikön toiminnan saattaminen täyteen valmiuteen
henkilöstön perehdytyksen myötä ajoittuu
vuosille 2015-17. Vielä paremmin toimivat,
yhtenäiset tilat KNF -palvelualueelle saadaan vuonna 2019 osana T3 hanketta, jonka
tilasuunnittelu on parhaillaan työn alla. Toimivien tilaratkaisujen ja kehityshankkeiden
myötä mahdollistuu vaativien 24/5 EEG- ja
uni- ja vireystilapalveluiden tarjonta ERVA
-alueelle, ehkä joskus myös Ahvenanmaalle, sekä valtakunnallisen neuromodulaatiohoitokeskuksen perustaminen. Uuden
VEEG -unitutkimusyksikön diagnostista
osaamista ja kapasiteettia tarvitaan myös,
mikäli VSSHP:iin perustetaan valtakunnallinen liikennelääketieteen osaamiskeskus,
kuten parhaillaan suunnitellaan yhdessä
Turun yliopiston, Trafin ja TTL:n kanssa.
Vuodelle 2020 arvioituun kovasti kasvavaan
tutkimustarpeeseen vastaaminen edellyttää
myös uusien rekisteröintilaitteiden hankintaa: tänä vuonna on tulossa uusi navigoiva
TMS -laite, joka soveltuu sekä rTMS -hoitoihin että leikkausta edeltäviin aivojen liike- ja puhealueiden kartoituksiin.
Ensisijainen palveluiden kehittämistyö
viime vuosina on koskenut uuteen VEEGyksikköön liittyviä toimintoja. Toiminnan
kehitysanalyysien perusteella on kuitenkin
myös selkeä tarve lisätä leikkauksenaikaisten neurofysiologisten valvontojen sekä
akuutti- ja tehohoitoon liittyvien neurofysiologisten rekisteröintien ja monitorointien tuotantoa seuraavien vuosien aikana.
Tavoitteena on nostaa VSSHP:n unihäiriö- ja epilepsiapotilaiden tutkimus ja hoito maan parhaimmistoon vuoteen 2020
mennessä. Tämä tapahtuu yhdessä kliinisten kumppanien kanssa. Tyks:n tehokkaan
KNF -yksikön tutkimuslukumäärien suhde henkilöstötyöpanokseen on jo nyt maan
paras muihin yliopistosairaaloihin verrattuna. Nykyistä paremmin toimivilla tilaratkaisuilla voidaan toimintaa tehostaa edelleen.
Muita tulevia haasteita ovat Länsirannikkoyhteistyön kehittäminen ja mahdolliset
tulevat SOTE -aluekuviot.
Tavoitteena on, että uudistuva KNF -yksikkö laadukkaine VEEG -unitutkimusyksiköineen ja neuromodulaatiohoidon keskuksineen tulee olemaan Suomen ykkönen
alallaan, jopa pohjoismainen edelläkävijä.
– Tarkka diagnostiikka sekä räätälöidysti
oikein valikoidut ja kohdennetut, turvalliset
uudet neurofysiologian alaan kuuluvat hoidot tarjoavat mahdollisuuden hoitotulosten
merkittävään parantamiseen sekä potilaan
että taloudenpitäjän näkökulmasta, sanoo
ylilääkäri Satu Jääskeläinen.
29
Silmälääkäri Marja-Liisa Vuori tekee kaihileikkausta potilaalle
Kaihileikkaus V
– nopea
toimenpide
ja toipuminen
Teksti ja kuvat Ma r jo Pelto n iemi
Vakka-Suomen sairaalassa Uudessakaupungissa on vastattu
kysyntään ja aloitettu tämän vuoden alussa kaihileikkaukset.
Potilailta on tullut paljon positiivista palautetta itse toimenpiteen helppoudesta ja siitä, että toiminta aloitettu alueella.
30
äestö vanhenee ja näkövaatimukset ovat kuitenkin tarkat
esimerkiksi ajokortin suhteen. Kaihileikkaus on helppo tapa parantaa potilaan elämänlaatua. Samalla se on yleisin
leikkaus koko sairaanhoitopiirin alueella ja tällä hetkellä yleisin kirurginen toimenpide maailmanlaajuisestikin.
– Tähän mennessä sairaalassamme on tehty noin 50 kaihileikkausta ja tavoitteena on, että vuosittain leikattaisiin noin 270 potilasta, kaihileikkauksia Vakka-Suomen sairaalassa tekevä silmälääkäri
Marja-Liisa Vuori kertoo.
Moni vakka-suomalainen potilas on ilahtunut mahdollisuudesta
päästä leikkaukseen lähelle, oman alueen sairaalaan. Vakka-Suomen
alueen lisäksi potilaita on tullut Marja-Liisa Vuoren mukaan esimerkiksi Piikkiöstä, Naantalista, Raumalta. Potilaat tulevat joko yksityisen silmälääkärin tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai myös
omalta poliklinikalta. Valtaosaosa potilaista on yli 60-vuotiaita.
Normaali arki vaikeutuu
kaihia sairastavilla
Leikkauksia tehdään kerran viikossa maanantaisin ja Marja-Liisa
Vuori on ainoa leikkaava lääkäri. Hän siirtyi viisi vuotta sitten Uuteenkaupunkiin silmälääkäriksi ja työskenteli sitä ennen sitä ennen
Tyksissä. Lisäksi Vakka-Suomen sairaalassa on kaihipotilaan hoitajaringissä kolmesta neljään hoitajaa, jotka hallitsevat toimenpiteessä
avustamisen ja päiväkirurgian puolella on hoitajia, jotka auttavat
potilaan ohjauksessa, esitutkinnassa ja hoidossa.
Aiemmin alueen potilaiden kaihileikkaukset tehtiin Tyksissä ja
Vakka-Suomen sairaalassa tehtiin vain pientoimenpiteitä kuten
roikkuvien silmäluomien korjausleikkauksia ja silmäluomien pattien ja virheasentojen korjauksia, joita tehdään edelleen puoli päivää viikossa.
Tavallisesti kaihi tulee ikääntymisen seurauksena. Suomessa keskimäärin noin 1/3:lla yli 65-vuotiaista ja 3/4:lla yli 85-vuotiaista on
näköä haittaavia kaihimuutoksia. Harmaakaihissa silmän mykiö
samentuu, jolloin näkökyky ja näöntarkkuus heikkenevät.
Muita oireita voivat olla häikäisy ja heikentynyt värinäkö.
Normaalit arkitoimet kuten autolla ajo, lukeminen ja TV:n
katselu vaikeutuvat. Leikkauksen kulku
Ennen leikkausta silmälääkäri tekee potilaalle esitutkimuksen. Leikkausta edeltävänä päivänä ja leikkauksen jälkeen
potilas käyttää silmätippoja ohjeen mukaan. Leikkauspäivänä potilaalle laitetaan puudutustippojen lisäksi mustuaista
laajentavia tippoja toimenpiteen helpottamiseksi.
Vakka-Suomen sairaalassa käytetään perinteistä ultraäänitekniikkaa. Silmätipoilla pintapuudutettuun silmään tehdään sarveiskalvon reunaan pieni, 2,75 milliä leveä viilto,
jonka kautta samentunut mykiö hajotetaan ja imetään pois
ultraäänilaitteen avulla ja tilalle asetetaan tekomykiö. Toimenpide kestää vain noin 10-15 minuuttia.
Tulokset hyviä
Silmänsisäisiä tekomykiöitä on erilaisia ja niiden kehitys on
ollut nopeaa. Vakka-Suomen sairaalassa käytetään perinteistä yksiteholinssiä, jonka asettamisen jälkeen potilas näkee
yleensä hyvin kauas, mutta tarvitsee kuitenkin silmälasit lukeakseen. Myös hajataitto vaatii usein leikkauksen jälkeen
korjauksen silmälaseilla. Parhaan näön takaamiseksi silmälasit pitää useimmiten uusia.
Kaihileikkaus on kivuton, toipuminen nopeaa ja jälkioireet vähäisiä, lähinnä voi esiintyä pientä roskan tunnetta
silmässä ja silmien kuivumista kuten muidenkin silmäleikkausten jälkeen.
– Potilaat pääsevät suoraan kotiin katsomaan telkkaria ja
värit palaavat. Lähialueen potilaiden on helppo tulla tänne
eikä tarvitse matkustaa pitkiä matkoja leikkauksen takia ja
sana on kiirinyt kauemmaksikin. Meillä on osaava henkilökunta, joten täällä voitaisiin leikata enemmänkin potilaita,
Marja-Liisa Vuori sanoo.
Sairaanhoitopiirille
uudet verkkosivut
teksti E sa H alsi n aho
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri uudistaa julkiset verkkosivustonsa.
Uusista sivuista on jo jonkin aikaa ollut nähtävissä testikäyttöä varten beta-versio osoitteessa http://uusi.vsshp.fi/fi. Viralliset tiedot
löytyvät edelleen nykyisiltä sivuilta, www.vsshp.fi
Beta-versio on julkaistu vain suomeksi. Sivustosta on tekeillä ruotsinkielinen versio, joka julkaistaan sivuston virallisen käyttöönoton
yhteydessä. Lisäksi sivustosta tehdään englanninkielinen versio.
Sivuston ulkoasu, rakenne ja toiminta ovat sairaanhoitopiirin johdon hyväksymän suunnitelman mukaisia. Tämän Lasaretti-lehden
mennessä painoon sivusto oli vielä keskeneräinen ja siihen tuotetaan
koko ajan sisältöä ja toimintoja.
Uusi sivusto on tehty toimimaan myös tablettitietokoneissa ja älypuhelimissa. Sivuston näkymä mukautuu automaattisesti erilaisiin
näyttökokoihin sopivaksi.
Kehitämme uuden verkkosivuston sisältöä ja toimintoja saamamme
palautteen perusteella. Käytä siis tilaisuutta ja vaikuta sivustouudistukseemme! Parhaiten voit antaa palautetta kyselylomakkeella,
johon pääset beta-sivuston kautta.
Beta-sivustolla on nähtävissä myös sairaanhoitopiirin uusittu logo, jonka hallitus hyväksyi otettavaksi käyttöön kokouksessaan
20.5.2014. Sen käyttöönoton yhteydessä sairaanhoitopiiri päivittää
myös graafista ohjeistoaan.
Uusi verkkosivusto korvaa nykyisen, monista eri sivustoista koostuvan sivustokokonaisuuden. Uudistuksen tarkoituksena on tuottaa
nykyistä palvelulähtöisemmät ja helppokäyttöisemmät internetsivut.
Sairaanhoitopiirin palvelut ja toiminnot on järjestetty sivustolle
ensisijaisesti potilaan ja heidän omaistensa tarpeiden mukaisesti.
Tietoa voi etsiä sekä hoitopaikan että sairauden tai sen hoitoon liittyvän tutkimuksen mukaan.
Tiedot on linkitetty toisiinsa sivuston sisäisesti niin, että hoidosta
tai tutkimuksesta kertovalta sivulta näkee, missä sairaanhoitopiirin
toimintayksikössä kyseistä hoitoa tai tutkimusta tarjotaan. Linkitys
toimii myös toisinpäin; osaston tai poliklinikan sivulta pääsee lukemaan lisätietoja sen tarjoamista hoidoista tai tutkimuksista.
Näkö palaa – elämä helpottuu
Irma Ritola, 68, Uudestakaupungista kävi molempien silmien
kaihileikkauksessa tämän vuoden huhtikuun lopussa VakkaSuomen sairaalassa. Hänellä oli vuosia aiemmin todettu alkava
kaihi, joka eteni hitaasti. Hän sai lähetteen sairaalaan paikalliselta silmälääkäriasemalta, kun näön heikentyminen alkoi haitata elämää ja sai parin kuukauden päästä lähetteestä
leikkausajan.
– Näkö oli heikentynyt silmälaseista huolimatta, valo häikäisi ja värit eivät näkyneet kunnolla. En tiennyt, että Uuteenkaupunkiin oli tullut tämä leikkausmahdollisuus. Lääkäri kysyi
haluanko tänne vai Tyksin silmäklinikalle ja halusin ilman muuta tänne matkan takia.
Irma uskoo, että yksinasuvalla elämä helpottuu suuresti,
kun näkö palaa. Silmälaseja hän tulee käyttämään edelleen
hajataittoon ja lukemiseen. Toimenpide oli hänen mielestään
helpompi mitä hän uskoikaan ja palvelu erinomaista. Näkökin
tuntui heti paremmalta kuin ennen, vaikka puudutusaineet vielä vaikuttivat heti toimenpiteen jälkeen.
31
Tämän päivän tutkimus
on huomisen hoitoa
teksti T uula Vainikai n e n
Useiden Tyksin erityisvastuualueen yksiköiden työhön kuuluu
potilaiden tutkimuksen ja hoidon ohella tieteellistä työtä.
Kliinisen tutkimuksen lisäksi kysyntää on erityisesti palvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimukselle. Viime vuonna päivitetty tiede- ja tutkimusstrategia nostaa esiin asioita, joilla
tutkimuksen edellytyksiä halutaan vahvistaa.
T
yks-ervan Tutkimus- ja tiedestrategian mukaan monialainen
ja verkottunut tutkimus tähtää sairauksien ymmärtämiseen,
eh käisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Tutkimuksen kohteena ovat myös yksilöllisen terveyden edellytykset, yksilöiden oma
panos ja sairaanhoito. Tutkimus- ja tiedestrategia sisältää myös hoitotieteen, mutta sillä on myös oma, täsmentävä strategia, joka tarjoaa yhteisen pohjan alueella tehtävälle hoitotieteen tutkimukselle.
Luovuuden ilmapiirin vahvistaminen, tutkimusrahoituksen turvaaminen, tutkijauran houkuttelevuuden lisääminen, tutkimustyön toimintaympäristön parantaminen, tutkimustulosten soveltaminen toiminnan kehittämisessä sekä näkyvyys ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus ovat tutkimus- ja tiedestrategian kriittisiä menestystekijöitä. Niiden
alle on koottu käytännöllisiä toimenpiteitä aihealueen edistämiseksi.
Valtiolta vuodelle 2014 n. 5.5 miljoonaa euroa
terveystutkimukseen
32
– Terveydenhuollon arjessa tehtävän tutkimuksen rahoittaminen
on tärkeää, jotta sairauksien ehkäisy, diagnostiikka ja hoito voitaisiin perustaa tutkitulle tiedolle. Rahoituspäätöksillä luodaan mahdollisuuksia tehdä tutkimustyötä osin vapaana kliinisestä työstä,
palkata hankkeisiin tutkijoita ja maksaa esimerkiksi laboratorio- ja
kuvantamistutkimuksia. Konsortiorahoituksella pyritään tukemaan
pitkäjänteisemmin laajempia tutkimushankkeita, toteaa tutkimusylilääkäri Päivi Rautava, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tutkimustoimistosta.
Valtion tutkimusrahoitusta eli entistä evo-rahoitusta jaetaan koko
Tyksin erityisvastuualueelle. Tutkijoita työskentelee sekä VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin toimintayksiköissä, pääasiassa Tyksissä,
että Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiireissä, Turun kaupungin
terveydenhuollossa ja Härkätien terveyskeskuksessa. Rahoituksen
jakopäätöstä valmisteli kaksi erillistä arviointityöryhmää ja päätöksen teki sairaanhoitopiirien perustama erityisvastuualueen tutkimustoimikunta.
Tiede- ja tutkimusstrategia korostaa myös muun rahoituksen
löytämisen merkitystä. Menestys ulkopuolisen kilpailtavan tutkimusrahoituksen hankkimisessa edellyttää, että Tyks-ervan omistajakunnat osallistuvat jatkossa tutkimusrahoitukseen tasolla, joka
on vertailukelpoinen muiden erityisvastuualueiden omistajakuntien
panostukseen ja että on olemassa välineet, joilla monien ulkopuolisten rahoittajien edellyttämä omarahoitusosuus voidaan turvata.
Vuoden 2014 Tyks-ervan hankerahoitus
Tyksin erva-tutkimustoimikunnan ehdollisella päätöksellä hankkeille
jaettiin joulukuussa 2013 3 978 315 €. Hakijaorganisaatioiden myöhemmin jaettavaksi jää 1 511 685 euroa (entinen klinikka-EVO).
Rahoitusta haki yhteensä 320 tutkijaa ja viisi konsortiohanketta.
Tukea voitiin myöntää 253:lle tutkimukselle.
— Varttuneiden ja väitelleiden tutkijoiden kliinisen tutkimuksen
hankkeille 2 216 747 € sekä terveyspalvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimuksen 36 hankkeelle 685 892 €. Rahoituskausia 2015–
2016 koskevat päätökset ovat ehdollisia ja tutkijoilta edellytetään
selvityksiä hankkeiden edistymisestä ja vuosisuunnitelmasta.
— Tohtorin tutkintoa suorittaville 73 väitöskirjatyöntekijälle
1–3 kuukauden tutkimusvapaita n. 3 500–10 500 suuruisina
summina 562 162 €
— Konsortiohankkeisiin (vastuuhenkilöineen) yhteensä 513 514 €.
(U=uusi hanke)
• Munasarjasyövän tutkimusprojekti, vastuualuejohtaja,
professori Seija Grenman, naistenklinikka
• Sydän- ja verisuonitautien elinikäinen riski,
akatemiaprofessori Olli Raitakari, Sydäntutkimuskeskus
• Vakavien mielenterveyshäiriöiden etiologia ja hoito (VAMI) -tutkimusohjelma professori Jarmo Hietala, psykiatrian klinikka. (U)
• Turun verenpainekeskus. Tyksin ja THL:n yhteishankkeenpäätavoitteina on parantaa valtimotaudin riskinarviointia verenpainepotilailla sekä syventää tietämystä kohonneen verenpaineen syistä.
Vastuualuejohtaja, sisätautien erikoislääkäri Ilkka Kantola (U)
• Xenon-anestesiakaasun aivoja suojaava vaikutus sydäntapahtuman
tai aivovamman jälkeen, anestesian erikoislääkäri, LT Timo Laitio,
TOTEK-yksikkö (U)
Palvelujärjestelmä- ja vaikuttavuustutkimuksena rahoitetaan
mm. hoitotieteen tutkimusta. Professori Helena Leino-Kilven hanke
kohdistuu potilasohjauksen tuloksellisuuden arviointiin. Ehdollisena
rahoitetaan professori Sanna Salanterän hanketta ”Älytaulu: tiedonhallintaa ja tietojohtamista terveydenhuollon lähiesimiehille” ja
professori Maritta Välimäen hanketta, jossa tutkiaan tekstiviestien
käyttöä potilaan hoitoonsitoutumisen tukena.
Tyks-ervan-alueen hoitotieteellisen tutkimuksen tarkoitus on palvelujärjestelmän potilaslähtöisyyden ja hoitotyön tuloksellisuuden
kehittäminen. Tutkimme potilasohjauksen perustan vahvistamista ja
testaamme erilaisia menetelmiä esimerkiksi tietotekniikkaa hyödyntäen eri kliinisillä alueilla. On rakennettu mm. ortopedisen potilaan ja syöpäpotilaan ohjausta tukevia internet-ratkaisuja, testattu
tekstiviestien käyttöä mielenterveyspotilailla hoitoonsitoutumisen
edistämiseksi sekä kehitetty potilasohjeita.
Hoitotyön tuloksellisuutta on kehitetty myös tiedolla johtamisen
ja hoitotyön dokumentoinnin tutkimushankkeissa. Hoitotieteen tutkijat ovat verkostoituneet monitieteisesti.
Mistä meidät tunnetaan?
–Tyksissä ja Turussa on menestytty hyvin esimerkiksi PET-kuvantamista hyödyttävissä tutkimuksissa ja eh käisevän terveydenhuollon
alaan kuuluvissa epidemiologisissa pitkäaikaisseurannoissa, kuten
Laseri, Strip, Nuorperhetutkimus ja Lapset, sekä syöpätutkimuksessa.
Suomen ensimmäisessä sairaalabiopankissa on paljon toiveita erityisesti uudenlaisten täsmäsyöpähoitojen kehittämisessä, arvioi tutkimusylilääkäri Päivi Rautava sairaanhoitopiirin tutkimustoimistosta.