Katso esikatseluversio
Transcription
Katso esikatseluversio
SÄRJETYN KORJAAT www.aikashop.fi Nro 46 RV 12. marraskuuta 2015 Ristin Voitto Digi- Ristin voitto "Sopiiko tähtikulttuuri kristillisyyteen?" Vesa Kallinen arvostelee nuorisotyön lieveilmiöitä. Sivu 2 »Mitä Raamattu sanoo maahanmuutosta? Sivut 10–11 »SLK:n uudet askeleet Sivu 4 He ovat nyt keskuudessamme ■Jeesus-tutkimusta Sivu 6 ■ Jumala toimii Albaniassa Sivu 7 ■ Seurakunnan kirjamessut Sivu 14 Pääkirjoitus » Jumala ja kärsimys Sivu 3 » puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset << PRO2 - Posti Oy << Posti Green Piritta Poutala w w w. r i s t i n v o i t t o . f i 19. maaliskuuta 2015 2 puheenaihe 12. marraskuuta 2015 RV RV Ristin Voitto Lieveilmiöt pakottavat arvioimaan nuorisotyön suuntaa Sopiiko tähtikulttuuri kristillisyyteen? Heikki Salmela Leevi Launonen Populaarikulttuurin ihanteiden ja toimintamallien kritiikitön tuominen seurakunnalliseen nuorisotyöhön on johtanut kristillisten perusarvojen hämärtymiseen, väittää S perheenisä. ipoolainen Vesa Kallinen on esikoululaisen ja teini-ikäisen nuoren isä. Hän on huomannut, että kristillinen kasvatus muuttuvan yhteiskunnan keskellä on entistä haasteellisempaa. Kallista huolestuttavat myös monet kristillisen nuorisokulttuurin kehityspiirteet. Hän luettelee esimerkkejä havainnoistaan: Helluntaiseurakuntien lapsille ja nuorille suunnatuissa tapahtumissa puhutaan esiintyvistä tähdistä, ”feimeistä”, faneista ja tuottajista. Jopa lastenlehden V.I.P.-palstalla lapsia on opetettu fanittamaan ja ihailemaan artisteja, jotka ”osaavat räpätä, tanssia, heittää voltteja ja näyttää tyylikkäältä musiikkivideolla”. Visuaalista viihdettä korostava massakulttuuri on tullut kiinteäksi osaksi kristillisiä nuorisotapahtumia. Kallinen kertoo huomanneensa, että myös Juhannuskonferenssin nuorteniltaa on mainostettu vetoamalla siihen, että ”luvassa on aivan sairaan kovat bileet, joissa on lupa tanssia”. Pöyhkeä ja alatyylinen rap-lyriikka valtaa hänen mukaansa alaa kristillisissä sanoituksissa. Musiikkivideoilla, nuorisotapahtumissa ja festivaaleilla esitetään kappaletta, jossa evankeliumin välittäminen liitetään arveluttaviin yhteyksiin ja Jeesusta kutsutaan Jesseksi: …oota hetki, kuuntele nää läpät, mä pudotan paskaa purkkiin kuin ois vessahätä, ja sitten vielä huomio sellainen älä syö lunta, jos sen väri on se keltainen vastaus on Jesses, ei Lipposis Soineis… kilosanomaa raakana johan nyt on saatava tykillä suoraan Suomeen hyvin pyyhkii kuin serla mitä mitä Jeesus on Herra… Kielenkäyttö on muutenkin ”ajanmukaistunut”. Esimerkiksi viime kesän Juhannuskonferenssissa nuorten miesten ohjelmasuoritusta kommentoinut Talent-kilpailun tuomari kuulutti megafoniin: ”Tänään nää miehet saa naisia!” Ja kristillisen nuorisotapahtuman Facebook-sivul- – Onko oikein, että Facebook-tykkäämisistä muodostuu peruste sille, ketä seurakuntien nuoret suostuvat kuuntelemaan, Vesa Kallinen kysyy. la julkaistussa videossa nuorisopastoria esitellään viihdemaailmasta tuttuun tyyliin: komea, lihaksikas, hottis, seksikäs… Kun viihde ja kristillisyys sekoittuvat – Populaarikulttuurin toimintatapoja ja ihanteita tuodaan nyt yhä kritiikittömämmin osaksi seurakunnallista toimintaa, Vesa Kallinen sanoo. – Tässä menossa kaupallisen viihdemaailman pelisäännöt, suosion tavoittelu, pinnallisuus, elämyshakuisuus ja kristillisyys yhdistyvät oudolla tavalla. Facebook-tykkäämisistä muodostuu helposti peruste sille, ketä ja mitä seurakuntien nuoret suostuvat seuraamaan ja kuuntelemaan. Kallisen mukaan artistit ja tähdet ovat nykyisin tärkein vetonaula kristillisessä tapahtuma- mainonnassa. Samalla tapahtumien hengellinen sisältö jää mainonnassa usein sivurooliin. Pahimmillaan tilaisuuksien ohjelma muodostuu artistien henkilökohtaisten ambitioiden tai jopa huomiohakuisuuden mukaiseksi. – Ihmettelen tällaista kehityssuuntaa. Vielä enemmän ihmettelen sitä, ettei juuri kukaan tunnu puuttuvan asiaan. Kallisen teesit ja ehdotukset Syyskuun lopulla Vesa Kallinen lähetti muutamille helluntailiikkeen yhteisöille kirjeen, jossa hän tarttui kriittisesti havaitsemiinsa ilmiöihin. Pamfletin esimerkit ja väitteet olivat hyvin dokumentoituja. Kirjoituksensa lopuksi Kallinen päätyy esittämään neljä pääteesiään: kristillisyys on vaarassa muuttua tämän maailman mielen mukaiseksi, populaarikulttuuri kumoaa juuri niitä arvoja, joita seurakunnan pitäisi julistaa, sukupolvien välisen rajan katoaminen on johtanut terveen vanhemmuuden puutteeseen ja narsistinen itsekeskeisyys ilmenee koko kulttuurin sairaustilana. Facebook ja muu media ylläpitävät jatkuvaa suosion tavoittelua myös nuorten maailmassa. Ja tämä kaikki näkyy nyt seurakuntaelämässä ja kristillisessä toimintakulttuurissa. Pamflettinsa lopuksi Vesa Kallinen ehdottaa, että helluntailiikkeessä käynnistettäisiin nuorisotyötä kehittävä prosessi, jossa etsittäisiin yhdessä terveitä tapoja rakentaa ajanmukaista mutta samalla juurevaa ja alkuperäiselle kristillisyydelle uskollista seurakuntaelämää. Ehdotus ei saanut juuri vastakaikua yhteisöiltä, mikäli se oli edes luettu. – Muutamia yksityishenkilöitä lukuun ottamatta ne eivät vaivautuneet edes kommentoimaan, Kallinen ihmettelee. Joissakin kommenteissa Kallisen kritiikkiä on pidetty yksipuolisena ja hänen pätevyyttään nuorisotyön arvioimiseen puutteellisena. Siksi reaktiona on ollut lähinnä kollektiivinen hiljaisuus. Pelkona näyttää myös olevan, että jos nuorten kulttuuriin puututaan ja sitä pyritään ohjaamaan, nuoret saattavat jättää koko helluntailiikkeen. – Pelkäävätkö vastuunkantajat, että terve arviointi syö heidän omaa arvovaltaansa, koska he ovat olleet suosimassa nuorisotapahtumien viihdettä ja biletystä? Kallinen kysyy. Hänen mukaansa vastuunkantajat saattavat sivuuttaa epäkohtia myös siksi, että he haluavat olla ”yhtä pataa” muiden toimijoiden kanssa. – Kukapa nyt haluaisi asettua poikkiteloin, kun se voi vaarantaa hyvän meiningin? Silti Kallinen toivoisi edes jonkinlaista kommenttia siihen, onko hänen kannanotossaan ilmaistu huoli kristillisestä kasvatuksesta täysin aiheeton. Eikö kannanotolla todellakaan ole mitään sanottavaa? ”Nuoret tarvitsevat esikuvia” Räppäreiden konsertit ovat koskettaneet kristillisellä sanomalla monia ei-uskovia nuoria, jotka ovat lähettäneet siitä puhuttelevia pääkirjoitus 3 12. marraskuuta 2015 Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676 kirjallisia palautteita. Mutta ymmärtääkö Kallinen sitä, että myös uskovat teini-ikäiset nuoret tarvitsevat kehityspsykologisen ikävaiheensakin vuoksi esikuvia ja ihanteita? Eikö silloin ole parempi, että heille tuotetaan kristillisiä esikuvia, kuten gospelartisteja? – Toki nuoret tarvitsevat hyviä uskovia esikuvia, mies myöntää. – Ja tietysti nuorekas ja ajanmukainen ilmaisutyyli viestii sitä, että kristinusko on myös nykyaikaa. Mutta tarkoittaako se välttämättä kuvatunlaista kielenkäyttöä, rap-tyylistä pöyhkeilyä tai tatuoitua paljasta pintaa? hän kysyy. – Tarkoitukseni on vain kiinnittää huomiota siihen, millaiset piirteet eivät mielestäni sovellu hyvälle kristilliselle esikuvalle. Lisäksi kannanottoni päähuomio on uskovien kotien nuorissa, ei niin sanotussa etsivässä nuorisotyössä. Vaikka rap-tyyliä perustellaan usein nuorten evankelioinnilla, suuri osa räppäreiden faneista on käytännössä uskovien kotien lapsia ja nuoria, joille kyseinen kulttuuri on lähtökohtaisesti vierasta. Kallinen huomauttaa, että hänen kantansa biletystä ja hauskanpitoa kohtaan ei ole mustavalkoisen jyrkkä. – Toki usko Jumalaan on iloitsemisen arvoinen asia, ja sitä voi juhlia myös hyvää modernia musiikkia ja visuaalisia efektejä käyttäen. Silti Kallisen mukaan on aiheellista kysyä, ovatko helluntailiikkeen nuoret saaneet liian yksipuolisen ja pinnallisen kuvan kristillisestä uskosta ja Jumalasta. – Jos niin on käynyt, eikö silloin pitäisi etsiä lisää juurevuutta ja syvyyttä uskonelämään ja hengelliseen toimintakulttuuriin? Tukea neuvoa-antavilta vanhemmilta Vaikka monet ovat olleet hiljaa, Vesa Kallinen on saanut tukea kysymyksilleen helluntailiikkeen neuvoa-antavilta vanhemmilta. Kauko Vehniäisen mukaan Kallisen esille ottama huoli ja terve kritiikki ovat aiheellisia: ”Olemme pikku hiljaa liukuneet aikaan, jossa tarjonnalla ei näytä enää olevan rajoja. Tapahtumajärjestäjät voivat mennä talous edellä, ja silloin sisältöä ei huomata terveesti kyseenalaistaa. Ehkä ajatellaan, että näin nuoret saadaan pidettyä paremmin mukana ja talous kunnossa. Mutta entä jos se ohjaakin nuoret tämän ajan idolien palvontaan?” Vehniäinen kirjoittaa palautteessaan. Hänen mukaansa koko tämä aihealue vaatisi avointa ja kiihkotonta keskustelua ja uutta vastuunottoa seurakuntien ja herätysliikkeen johdolta. Aika näyttää, onko helluntailiikkeellä siihen valmiutta. Jumala ja kärsimys AMERIKASTA maahamme tullut menestysteologia sai Suomessa aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton. Tästä suuntauksesta on versonut myöhemminkin monenlaisia ilmiöitä. Ajatus Jumalan velvollisuudesta huolehtia ihmisen onnellisuudesta ja toimia joulupukin tavoin kuuluu läheisesti menestysteologiaan. Täydellisen terveyden etsinnän ja katteettomien lupausten kyllästämässä ilmapiirissä on kuitenkin paljon pettyneitä ihmisiä. Huolestuttavinta on, että menestysteologia on saanut paljon vastakaikua varsinkin köyhissä kehitysmaissa. Ristin teologia, johon liittyy oleellisesti kärsimys, on usein haluttu sivuuttaa. Kärsimyksen ongelmaa ovat tutkineet tuhannet Jumalan ihmiset aina Jobista lähtien. Kysymykset ovat jääneet vastausta vaille tai poikineet vain lisäkysymyksiä. Miksi Jumalan ihmiset kärsivät ja kokevat pahoja asioita? Tämä kysymys saattaa tuntua yksinkertaiselta. Se kuitenkin muistuttaa siitä, että jokainen ihminen kohtaa elämässään sekä hyvää että pahaa. Tapahtuneet tosiasiat pysäyttävät: vammaisen lapsen syntymä, rattijuopon kuoliaaksi ajama lapsi, nuoren morsiamen äkillinen kuolema tai pastorin vakava sairaus eivät jätä kylmäksi. Jokainen haluaisi mieluummin saada hyvän elämän: mieluummin menestystä kuin epäonnistumisia, mieluummin terveyttä kuin sairautta, mieluummin onnea kuin surua. Tämä toive on luonnollinen. Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen arvo perustuu luomiseen ja lunastukseen. Ihmisellä on siis erityistä merkitystä. Naturalistit haluavat nähdä ihmisen vain osana luontoa. Mutta kyseltiinkö esimerkiksi Aasian tsunamissa 2004, mitä kasveille tapahtui? Eläinten kohtaloistakin näkyi vain hajatietoja. Kaikki tsunamin uutisointi keskittyi ihmisten kohtaloihin. Ihmiselämä on siis arvokas, eikä kärsimys voi sen arvoa alentaa. Myös Eurooppaa parhaillaan koetteleva pakolaiskriisi on nostanut esiin paljon inhimillistä kärsimystä. Sen symboliksi on noussut meren rantaan ajautunut hukkunut pikkupoika. Pakolaisten tuskan määrää ei voi mitata. Raamatun Job ei suostunut edes suuren kärsimyksensä keskellä kiroamaan Jumalaa vaan oli valmis ottamaan hänen kädestään sekä hyvää että pahaa. Tuskan yltyessä hän kyllä kapinoi ja vakuutti omaa hyvyyttään, mutta oli loppujen lopuksi valmis nöyrtymään ja tyytymään täysin Jumalan tahtoon. Vaikka emme pysty ymmärtämään – saati selittämään – kaikkea, voimme oppia monista asioista. Saamme myös rohkeutta kohdata elämän silmästä silmään taisteluineen, iloineen, suruineen, tappioineen ja voittoineen. Jumalan suuruus ulottuu myös kärsivän ihmisen elämään. Esimerkki tästä on Raamatun Joosef, jonka kaikista vaiheista sanotaan: ”Mutta Herra oli Joosefin kanssa.” Tapio Sopanen Kirjoittaja on helluntailiikkeen neuvoa-antava vanhin ja Help ry:n tiedotuslehden päätoimittaja. Kärsimys ei alenna ihmiselämän arvoa. Syntyykö kirkolle ja helluntaiseurakunnalle yhteinen tila Pieksämäelle? lön. Neuvottelut ovat parasta aikaa menossa. Alustavasti on saatu kaupungilta tieto, että ensi vuoden alusta kappeli olisi käytettävissä. PIEKSÄMÄEN veturitalleille rakennettavaan uuteen vapaa-ajankeskukseen suunnitellaan ekumeenista kappelia. Pastori Hannu Airaksinen, onko helluntaiseurakunnalla suunnitelmia olla mukana kappelissa? – Seurakuntamme on lähdössä mukaan kappelin käyttöön. Olemme kokeneet tämän myönteisenä asiana. Itse kappeli tulee aikanaan kauppakeskuksen pääkäytävän varteen, joten sijainti on mitä parhain. – Ajatuksena on, että osallistuvat seurakunnat saavat itse määrittää ohjelman sisäl- Minkälaisia tilaisuuksia tai tapahtumia kappelissa voitaisiin järjestää? – Olemme muun muassa suunnitelleet eri seurakuntien kanssa Raamattumaratonia tammikuulle. Koko Raamattu luetaan läpi noin 96 tunnissa. Lukeminen tapahtuu seurakunnittain vuoropäivin. – Tilaisuuksia voi pitää noin 25 neliömetrin tilassa vain rajoitetusti. Luvassa voisi olla esimerkiksi keskustelutilaisuuksia ja musiikkia kahvittelun merkeissä. Kaupungilta on väläytelty, että tilassa voisi pitää jopa häätilaisuuksia. Seinän takana olevassa ravintolassa voitaisiin sitten toteuttaa hääjuhlat. Miten yhteiskristillisyys toteutuu tällä hetkellä Pieksämäellä? – Mielestäni hyvin. Vapaaseurakunnan kanssa meillä on ollut jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan vuorokuukausin rukousilta ja muutamia yhteisiä hengellisiä tilaisuuksia. Olemme olleet tekemisissä myös luterilaisen kirkon, ortodoksien ja adventistien kanssa tammikuisen kristittyjen yhteyden viikon aikana. (RV) Seurakunnat saavat itse määrittää ohjelman sisällön.