Siru tulee, oletko valmis?

Transcription

Siru tulee, oletko valmis?
HENGEN LAHJAT
SEURAKUNNASSA
www.aikashop.fi
Nro 12
RV
Digi-
Ristin voitto
”Johtamisesta on puhuttava”
Asko Kinnunen viettää 60-vuotispäivää vaimon kanssa. Sivu 13
Shutterstock
19. maaliskuuta 2015
Ristin Voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
Petteri Arasalo
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
19. maaliskuuta 2015
Siru
tulee,
oletko
valmis?
» Onko pedon merkki
jo todellisuutta?
Sivut 3, 6–7
» Esteettömyys
mahdollistaa
osallistumisen
Sivu 4
■ Osaatko alkukieliä? Sivut 10–11
■ ”Täytyin Pyhällä Hengellä!”
Sivut 16–17
■ Uusapostolinen liike Sivut 18–19
Pääkirjoitus » Karismaattisuus tarvitsee turvarajoja
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
19. maaliskuuta 2015
RV
RV
Ristin Voitto
”Onko mahtavampaa asiaa kuin se, että Jumalan kolmas persoona tuli meitä
auttamaan?”
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Pyhä Henki voi voimaannuttaa
koko herätysliikkeen
Heikki Penttisen kotialbumi
gellä ennen kuin kukaan ehti rukoilla hänen puolestaan.
Lähetysasia kihlaparille oli tullut sydämelle jo keväällä, pääsiäislomalla, heidän kuunnellessaan lähetyskokousta Jyväskylän
Siion-temppelistä. Pari avioitui
vuonna 1962. Lähetysasia painui
taka-alalle ”tylleröitä kasvatellessa” – Penttisillä on kolme tytärtä – ja opettajanviroista huolehtiessa.
Vuonna 1973 tuli kuitenkin
pyyntö lähteä Etiopiaan tuuraamaan Rautavaaran lähettejä. Sille
tielle Penttiset jäivät, kunnes palasivat pysyvästi Suomeen eläkepäiviä viettämään vuonna 2005.
Johtajien vastuu
Pyhä Henki on uskovan elämässä ilon ja voiman lähde, Heikki ja marja-Liisa Penttinen sanovat. He toivovat, että Pyhän Hengen toiminta näkyisi seurakunnissa terveenä karismaattisuutena nykytilannetta enemmän.
Anna Lehtinen
Sotkamon helluntaiseurakunnan vanhimman
Heikki Penttisen mielestä
helluntaiherätyksen
alakulo johtuu Pyhän
Hengen kasteen unohtamisesta. Hän rukoilee it-
P
selleenkin uutta voimaa.
yhä Henki, voima
korkeudesta, yhdistää ihmiset ja
antaa rohkeuden
Jumalan työhön.
Tämän on kokenut omassa elämässään Sotkamon helluntaiseurakunnan vanhin Heikki Penttinen, entinen lähetystyöntekijä ja
neuvoa-antavien vanhinten jäsenyydestä viime syksynä luopunut
eläkeläinen.
Penttisen mielestä Pyhän Hengen kasteesta opettaminen pitäisi palauttaa seurakuntiin voimakkaasti. Samaa mieltä on koko
neuvoa-antavien vanhinten ryhmä, joka päätti jo keväällä 2014
ehdottaa, että vuosi 2015 nimettäisiin Pyhän Hengen teemavuodeksi.
– Rukoilemme, että Pyhä Henki saisi uudistaa herätysliikkeemme juurta jaksain, Penttinen sanoittaa.
– Pyhän Hengen kasteen teemaa pidetään tänä vuonna esillä niin maakuntien työntekijäpäivillä, Juhannuskonferenssissa, Syyspäivillä, helluntailiikkeen
mediassa kuin Ison Kirjan seminaareissakin. Toivomme aiheesta opetettavan runsaasti myös
seurakunnissa.
Kokenut hengellisen työn tekijä toteaa, että Hengen uudistuksen tarve herätysliikkeessämme on ilmeinen, mutta toivoo
kuitenkin, että Pyhästä Hengestä puhuttaisiin ensisijaisesti ilon
kautta. Sitä henkikaste ja Pyhän
Hengen toiminta hänelle itselleen tuottaa.
– Efesolaiskirjeessä kielletään
tuottamasta surua Jumalan Pyhälle Hengelle. Mutta voisimmeko tuottaa Pyhälle Hengelle iloa?
Hän on ystävämme, Penttinen
herättelee.
Etiopiassa ja Keniassa vuosikymmeniä palvellut lähetystyöntekijä arvelee, että tuskin olisi
tehnyt hengellistä työtä lainkaan
ilman Jumalan antamaa Hengen
voimaa.
– Kentällä vastaan tuli vaikeuksia ja vaaroja, kuten kaksi vallankumousta ja kieli- ja kulttuurimuuri. Mitkään vastoinkäymiset
eivät kuitenkaan tuntuneet ylivoimaisilta. Tuntuu vaikealta ajatella hengellistä työtä ja lähetystyötä ilman Pyhän Hengen kastetta.
Voimaa heikkoudesta
huolimatta
Heikki Penttinen on koulutukseltaan luokanopettaja. Hän tuli
uskoon tutustuttuaan työpaikkakunnallaan Posiolla helluntailaiseen opettajapariskuntaan.
Nuori Heikki oli tullut opettamaan heidän koululleen uskontoa – vakituisten opettajien kun
ei katsottu olevan siihen kelvollisia.
Kun Heikki tuli uskoon Posiolla, hänen silloinen tyttöystävänsä, nykyinen vaimonsa Mar-
ja-Liisa teki uskonratkaisun
Uukuniemellä Kansan Raamattuseuran tilaisuudessa. He aloittivat uuden elämän samalla viikolla, toistensa ratkaisuista tietämättä.
Myös pariskunnan kokemukset Pyhän Hengen kasteesta kulkevat käsi kädessä. Tarinassa on
syvästi läsnä inhimillisyys, vaikka sekään ei voinut estää Jumalan voimaa.
– Oli Juhannuskonferenssi
vuonna 1962, ja olimme juuri
menneet kihloihin. Minä loukkasin äkkipikaisuudellani morsiantani ja olin murhemielellä, millainen uskova oikein olenkaan. Läheisen koulun luokassa rukoiltiin
sitä haluaville Pyhän Hengen kastetta. Sanoin esirukoilijaveljelle, että tunnen suurta heikkoutta.
Kun hän rukoili puolestani, tunsin
lisääntyvää iloa ja puhuin kielillä.
Täyttymishetki oli ihana, Heikki
Penttinen kuvailee.
– Marja-Liisa näki heti, että jotakin oli tapahtunut tälle teräväkieliselle miehelle. Seuraavana
päivänä hänkin meni rukouskokoukseen ja täyttyi Pyhällä Hen-
– Toivon, että vuosi olisi minulle uudistumisen aikaa, Heikki
Penttinen sanoo Pyhän Hengen
teemavuoden alkutaipaleella.
– Haluan puhaltaa kielilläpuhumisen lahjan täyteen liekkiin
ja tavoitella myös profetoimisen
lahjaa, niin kuin ensimmäisen
Korinttolaiskirjeen 14. luvussa
kehotetaan.
Teemavuonna helluntailiikkeessä halutaankin erityisesti
rohkaista seurakunnan johtajia
olemaan esikuvina Pyhän Hengen kasteen asiassa ja rukoilemaan henkikastetta seurakuntalaisille. Henkilahjat on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseksi.
– Rukoilen, että Jeesus uudistaisi minut niin, että voisin rohkaista ja palvella uskovia tässä
asiassa. Vanhimpana olen vastuussa siitä, että uskovat pääsevät osallisiksi Pyhän Hengen lahjasta, Heikki Penttinen kuvailee
ajatuksiaan.
Pyhän Hengen kasteen pitäisi hänestä ulottua jokaiseen seurakuntalaiseen. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että tarvitaan viisautta, ettei puhe Pyhästä
Hengestä kuulostaisi lisäkuormalta – tai ettei sitä otettaisi sellaisena.
Pyhän Hengen kastekin on
silkkaa armoa.
– Eihän ole myönteisempää
asiaa kuin se, että jumaluuden
kolmas persoona tuli maan päälle vain meitä auttaakseen!
Vaikka Pyhän Hengen täyteys
on lahja, uskova voi ojentautua
sitä kohti omalla toiminnallaan.
– Alkuvirvoituksekseen voi
lukea hyviä kirjoja, kuten Petteri Arasalon Hengen lahjat seurakunnassa tai Marko Selkomaan
kirjat. Arkielämästä kannattaa
raivata kahdenkeskistä aikaa Jumalalle. Sen ei tarvitse olla ”rukousurakointia”, vaan Herran
kanssa vietettyä aikaa.
Seurakunnassa taas pitää vahvistaa toimintoja, jotka tukevat
pääkirjoitus 3
19. maaliskuuta 2015
Karismaattisuus tarvitsee turvarajoja
seurakuntalaisten uskonelämää
ja sen jatkuvaa uudistumista.
– Rohkaiseva opetus, esirukous, rukouspalvelu ja ripittäytyminen, Heikki Penttinen luettelee.
Kasvua ja voimaa
Heikki Penttinen korostaa, että
kun tulimme uskoon, Pyhä Henki tuli meihin ja kasvattaa jatkuvaa hedelmää. Pyhällä Hengellä
onkin kaksi erilaista päävaikutusta: hiljaisesti tapahtuva, pitkäaikainen Hengen hedelmä ja voiman saaminen, joka voi tapahtua
yhä uudestaan.
Pyhän Hengen antama voima
on edellytys menestyksekkäälle
hengelliselle toiminnalle.
– Jeesus sanoi opetuslapsille, etteivät nämä saaneet lähteä
Jerusalemista ennen kuin saivat
varustuksekseen voiman korkeudesta. Arvostan sitä, että nykyään on mahdollista saada koulutusta hengelliseen työhön, mutta
Jeesus asetti silti Pyhän Hengen
kasteen työn aloittamisen ehdoksi.
Pyhän Hengen vaikutuksen
vähäisyys näkyy herätysliikkeessämme hajaannuksena, lähetystyön laskusuuntana, seurakuntien jäsenmäärän paikallaan
junnaamisena ja ristiriitatilanteina seurakunnissa. Erityisesti
viimeksi mainitut ovat ilmiöitä,
joiden kanssa neuvoa-antavien
vanhinten ryhmä on valitettavan
usein tekemisissä.
Pyhän Hengen teemavuoden
nimeäminen olikin voimaannuttava kokemus koko porukalle –
mahdollisuus keskittyä myönteiseen kielteisten asioiden sijasta.
Heikki Penttinen uskoo, että
Pyhä Henki on avain elävään helluntaiherätykseen.
– Jos lähtisimme tälle tielle koko herätysliike, se varmasti
ilahduttaisi Pyhää Henkeä. Olisi
hienoa, jos hiipuvaksi epäilty herätysliikkeemme voisi uudistua ja
olla uudistuksena koko Suomessa ja tässä ajassa.
kuka
Heikki Penttinen
» Sotkamon helluntaiseurakunnan vanhin ja Kainuun edustaja
neuvoa-antavissa vanhimmissa viime syksyyn asti
» siviiliammatiltaan luokanopettaja
» ollut lähetystyössä Afrikassa
yhteensä noin 30 vuotta
» naimisissa, kolme aikuista tytärtä ja yhdeksän lastenlasta,
tuntee itsensä ”jonkinasteiseksi
heimopäälliköksi”
AiTO KAriSmAATTiSuuS tuo seurakunnan elämään kaivattua
tuoreutta ja innostuneisuutta. Uskovien sydämissä on vieläkin
sama Pyhän Hengen jano kuin hengellisillä isillämme.
Karismaattiset ilmiöt eivät kuitenkaan ole tae puhujan tai järjestön hengellisestä raittiudesta. Ulkoinen vaikutelma voi johtaa luottamaan toimijoihin liian sokeasti. Raamattu varoittaakin susista
lammasten vaatteissa ja hengellisestä ulkomuodosta ilman sisäistä
puhtautta. Siksi karismaattisuudelle on välttämätöntä asettaa raamatulliset turvarajat.
Tärkein turvaraja on seurakuntayhteys. Hengen lahjojen ja vaikutusten tulee ilmetä paikallisseurakunnan keskellä, jossa turvalliset johtajat pystyvät arvioimaan karismaattista toimintaa.
Toiminnan arvioiminen on tärkeä raamatullinen ohje, jota ei tule
laiminlyödä. Seurakuntayhteys tuo toimintaan myös oikean ta
tavoitteen, joka on sielujen pelastus ja uskoon tulleiden opetuslapseuttaminen. Karismaattista palvelutehtävää ei ole
tarkoitettu järjestön toiminnan paisuttamiseksi ja rahankeräyksen metodiksi.
Toinen tärkeä turvaraja on vastuuvelvollisuussuhde muihin hengellisiin johtajiin. Muiden yläpuolella oleva karismaattinen yksinvaltias on
vaaraksi itselleen ja toisille. Siksi kutsutuilla julistajilla tulisikin olla aina luotettavat suo--
sittelijat, kuten seurakunnan pastorit, jotka tuntevat henkilön ja
hänen taustansa.
Terve vastuuvelvollisuus ja henkilökohtaisen elämän puhtaus
eivät näy aina päällepäin. Suomessakin on esimerkkejä karismaattisista julistajista, joiden elämäntapa ei ole kestänyt päivänvaloa.
Joidenkin virheet ovat johtaneet aina oikeustuomioihin asti.
Kolmas hengellistä raittiutta varmistava asia on henkilön opillinen tasapaino. ”Opilla ei ole niin väliä” -tyyppinen ajattelu näyttää yleistyneen. Myös TV7:n ohjelmatarjonnassa näemme siitä
esimerkkejä. Puhujan voimakas karismaattisuus ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita opillista tasapainoisuutta tai ihmeiden luotettavuutta. On myös vaarallista, jos tärkeintä toiminnassa on vain
karismaattinen kokeminen ja yhteys toisten kanssa.
Armolahjojen toiminta ei takaa vielä sitä, että työn hedelmä
on kestävää tai edes tervettä. Myöskään hyvä saarnataito ei
ole tae terveestä hengellisyydestä. Siksi seurakuntien johtaji
johtajien tulee varmistaa uskovien ”kuluttajansuoja” ennen kuin he
kutsuvat karismaattisen vierailijan seurakuntaan.
karismaat
Kaikkein epäterveintä on kuitenkin se, ettei karismaattisuutta ole ollenkaan. Jos perusasiat ovat kunnossa,
Seura
pienet ylilyönnit tai ”astian maku” eivät haittaa. Seurakunta tarvitsee armolahjojen toiminnan vapautta, ei
niiden tiukkaa kontrollia.
usko Katto
Karismaattisuus
tuo seurakunnan
elämään kaivattua
tuoreutta.
Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan
johtaja.
Mitä kristillinen etiikka sanoo
mikrosiruimplanteista?
Tänä keväänä mediassa on ollut useita uu-
tisia, jotka liittyvät ihmiskehoon istutettaviin mikrosiruihin.
Toistaiseksi siruimplantteja on käytetty lähinnä tunnistautumiseen, mutta myös
lääketieteellisiä sovellutuksia on olemassa.
Samalla kun siruimplantit ovat jatkumoa aiemmille ihmiskehoon asennetuille
teknisille apuvälineille, niihin liittyvät tiedonkäsittelyominaisuudet tarjoavat mahdollisuuden luoda laitteistoja, joita aiemmin on tavannut lähinnä tieteiskirjallisuuden lehdiltä.
Hurjimmissa skenaarioissa siruimplantit
avaavat käyttäjilleen uusia aisteja ja mahdollistavat ihmisten välisen suoran aivoista aivoihin -kommunikaation.
Monia tällaiset näkymät puistattavat.
Mitä ihmiskehoon lisättävistä teknisistä apuvälineistä tulisi kristillisen ihmiskuvan ja etiikan valossa ajatella, Iso Kirja -opiston opettaja, teologian tohtori
Miika Tolonen?
– Teknologiaa voi käyttää niin hyvään
kuin pahaan. Sydämentahdistin on esimerkki teknologiasta, joka auttaa monia.
Harva väittänee, että tahdistimen asentaminen olisi jotenkin moraalisesti paheksuttavaa.
– Kenties voisi ajatella niin, että mikä tahansa teknologia, joka mahdollistaa ”ihmisenä kukoistamisen”, on hyvä asia. Käsitys
siitä, mitä tällainen kukoistaminen on, eli
käsitys siitä, mitä on hyvä ja tavoiteltava
elämä, tietysti jakaa mielipiteitä.
Suuri osa ihmisistä käyttää jo nyt hyvin
tarkkaa seurantaa harjoittavia älypuhelin- ja tietokonesovelluksia. Jos meillä
on "isoveli valvoo" -tekniikka jatkuvasti mukanamme esimerkiksi puhelimen
muodossa, niin onko eettisesti eroa sil-
lä, onko se taskussa vai ihon alla?
– On syytä kysyä, kuka ihon alle asetettavaa teknologiaa käyttää ja mihin. Lisäksi jos
siru on älypuhelimessa, voin harjoittaa ainakin näennäistä vapauttani ja sulkea sen.
– Esimerkiksi sokea saattaa kokea valkoisen keppinsä aivan kuin osana itseään.
Kenties ihmisen ihon alle asetettava mikrosirukin voidaan ajan mittaan nähdä olennaisena osana ihmiskehoa, vaikka se nyt
tuntuukin vieraalta ajatukselta.
Mikrosiruimplanteista lisää sivulla 6.
Teknologia, joka
mahdollistaa
’ihmisenä
kukoistamisen’, on
hyvä asia.