Opinnäytetyö kipsauksesta

1
Opinnäytetyö
Kipsauksesta
Opinnäytetyö
1.4.2015
Jyväskylän ammattiopisto
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja
Ensihoidon koulutusohjelma
Metsäranta Jenna
Puolamäki Emilia
Pynnönen Jaakko
Ruotsalainen Emilia
Turunen Anne
2
Sisällysluettelo
Johdanto ................................................................................................................................................................... 3
Yleistä kipsauksesta ................................................................................................................................................ 4
Kipsauksen sanastoa ............................................................................................................................................... 4
Materiaalit................................................................................................................................................................. 5
Murtuneen raajan ensiapu...................................................................................................................................... 6
Vetolasta .............................................................................................................................................................. 7
Tyhjiölasta ........................................................................................................................................................... 7
Reponointi ............................................................................................................................................................... 7
Puudutus .................................................................................................................................................................. 8
Lääkehoito ............................................................................................................................................................... 8
Haavanhoito ............................................................................................................................................................ 9
Dorsaalinen kipsilasta (radiuslasta) eli rannekipsi .............................................................................................. 9
Nilkkamurtumat .................................................................................................................................................... 11
Lyhyt saapaskipsi................................................................................................................................................... 12
Apuvälineet ja tuet ................................................................................................................................................ 13
Potilaan ohjaus ...................................................................................................................................................... 13
Kotihoito-ohjeet ................................................................................................................................................... 14
Kipsauksen komplikaatiot ................................................................................................................................... 14
Kipsin poisto ......................................................................................................................................................... 17
Esityspäivän suunnitelma .................................................................................................................................... 17
Työpäiväkirja ......................................................................................................................................................... 18
Arviointi ................................................................................................................................................................. 19
Lähteet .................................................................................................................................................................... 20
Liitteet..................................................................................................................................................................... 20
3
Johdanto
Ryhmämme teki opinnäytetyön kipsauksesta. Aihealueeseen sisältyi myös tietoa erilaisista komplikaatioista sekä murtumien ja luksaatioiden muista hoitomuodoista. Valikoimme opinnäytetyön aiheen sillä
perusteella, että se kiinnosti meitä kaikkia erityisen paljon. Aiheesta oli jo ennakkoon pientä kokemusta
päivystyspolikliinisen hoitotyön-opintoihin kuuluneen kipsaus-kurssin ansiosta.
Opinnäytetyön toiminnallista osuutta varten olemme valo- ja videokuvanneet dorsaalisen kipsilastan ja
nilkkakipsin tekemisen sekä niiden poistamisen. Opinnäytetyön valo- ja videokuvausta toteutimme
useina eri päivinä.
Opinnäytetyössä suurin tavoitteemme oli oppia uutta kipsauksesta sekä oppia itse arvioimaan ja tekemään kipsit oikealla tavalla ilman ohjausta. Yhtenä tavoitteena tai ideana oli myös jättää kyseinen työ
opintomateriaaliksi myöhemmin valmistuville lähihoitajaopiskelijoille.
Kipsaus taitona on työelämän todellinen valttikortti, sillä nykyään kipsausta ei opeta oppilaitoksissa kovinkaan laajalti. Ensihoidon koulutusohjelman käyneet lähihoitajat voivat työskennellä esimerkiksi terveysasemilla ja päivystyspoliklinikoilla toteuttaen immobilisaatiohoitoa kipsauksen muodossa.
Lähtiessämme tekemään opinnäytetyötä kipsauksesta oli pienenä huolenaiheenamme se, että saammeko
opinnäytetyön aikana uutta tietoa suhteessa aiemmin opittuun - ja jos saamme, niin missä määrin. Huoli
osoittautui kuitenkin nopeasti turhaksi. Jo opinnäytetyön alussa tajusimme, että aiemmin opitut asiat
olivat vain pintaraapaisu kipsauksesta kokonaisuutena. Kipsaus on nopeasti kehittyvä hoitomuoto ja
juuri siksi se oli meille hyvä valinta opinnäytetyön aiheeksi. Opinnäytetyön aikana olemme syventäneet
merkittävästi aiempaa osaamistamme kipsauksen suhteen.
4
Yleistä kipsauksesta
Kipsaus on lääketieteellinen hoitomenetelmä luunmurtumien hoitoon. Kipsiä käytettiin alunperin
seinien raappaamiseen, ja ensimmäiset murtumahoidon dokumentit löytyvät Egyptistä faraoiden ajalta,
noin 3000 vuotta eKr. Eurooppaan kipsin käyttö murtumissa levisi vasta 1700 – luvulla. 1800 – luvulle
asti kipsaus tehtiin muottivaloksena eli kipsiä kaadettiin muottiin, jossa raaja oli.
Kipsihoidon tarkoituksena on luoda hyvät olosuhteet luutumiselle sekä ehkäistä luutumishäiriöitä. Sillä
pyritään estämään liike, joka haittaisi murtuneen tai leikatun raajan paranemista. Onnistunut kipsihoito
edellyttää hyvät materiaalit, ammattitaitoa sekä ennen kaikkea potilaan ohjeistusta jatkohoidosta
huolehtimiseen.
Miehillä esiintyy ns. korkeaenergisiä, rajumpia vammoja, jotka syntyvät esimerkiksi tikkailta pudotessa
tai urheiluharrastusten parissa. Naisilla taas luut ovat hauraampia, joten heille pelkkä kaatuminen
tasaisella maalla voi aiheuttaa jopa rannemurtuman. Kipsauksia tekevät alan ammattilaiset, kuten
kipsimestarit ja siihen erikoistuneet sairaanhoitajat.
Kipsauksen sanastoa
Distaalinen
=
Kaukana keskustasta sijaitseva
Dorsaalinen
=
Selänpuoleinen
Ekstensio
=
Ojennus
Fleksio
=
Koukistus
Hematooma
=
Verenpurkauma, mustelma
Immobilisaatio
=
Liikkumattomaksi tekeminen
Kova synteettinen kipsi
=
Lasikuitu- tai muovikipsi
Kovettumisaika
=
Aika jonka jälkeen kipsi kestää rasitusta ja painoa
Kuivumisaika
=
Aika jonka jälkeen kipsi on täysin kuiva
Laminoituminen
=
Kipsikerrosten tarttuminen toisiinsa
Osteoporoosi
=
Luuaineksen väheneminen, luukato
Proksimaalinen
=
Lähellä keskusta sijaitseva, lähellä vartaloa
Pronaatio
=
Sisäänkierto
Repositio
=
Paikoilleen asettaminen = reponointi
Sirkulaarinen
=
Ympäri ulottuva
Stabiili
=
Vakaa
Supinaatio
=
Uloskierto
Volaarinen
=
Kämmenpuoleinen
5
Materiaalit
Kipsejä valmistetaan eniten perinteisestä kipsistä ja lasikuidusta. Perinteisen massakipsin (kalkkikipsin)
huonoina puolina ovat pitkä kuivumisaika, sen heikkous sekä alttius vedelle. Tästä syystä pyritäänkin
nykyään siirtymään synteettisiin kipsimateriaaleihin, kuten lasikuitu-, muovi- ja pehmytkipsiin. Kaikki
kipsit (puukipsiä lukuun ottamatta) reagoivat käsitellessä veden kanssa, ja näin ollen veden lämpötilalla
voidaan säädellä kipsin kovettumisaikaa.
Massa- eli kalkkikipsi on puuvillaharsoista valmistettua verkkokangasta, johon on sekoitettu kalkkia.
Se kuivuu noin 10 minuutissa, mutta kovettuu 45 minuutissa ja näin ollen on helppo työstää.
Täydellinen kovettuminen kestää 2-3 vuorokautta. Hitaan kovettumisen ansiosta massakipsillä oppii
helpoiten kipsaamaan, ja se antaa myös eniten anteeksi tekijälleen.
Lasikuitukipsi on lasikuitukangasta, jossa on polyuretaanihartsia. Se reagoi veden kanssa aiheuttaen
kemiallisen reaktion, jonka tuloksena lasikuitu kovettuu ja kerrokset laminoituvat kiinni toisiinsa.
Kovettumisaika on huomattavasti massakipsiä lyhyempi, 30-60 minuuttia. Tuloksena on kova ja
joustamaton kipsisidos, joka ei anna periksi. Lasikuitukipsi on erityisesti lasten mieleen, sillä
värivaihtoehtoja löytyy useita.
Pehmytkipsi on lasikuitu- ja muovikipsiä, joka on kyllästetty polyuretaaniresiinillä. Materiaali on
mahdollista uppo- tai jälkikastella. Kipsi jää hieman pehmeäksi ja joustavaksi.
Muovikipsi on polyesteripohjainen elastinen kipsiside. Kerrosten lukumäärällä voidaan säädellä kipsin
jäykkyyttä. Muovikipsi kovettuu muita materiaaleja nopeiten, noin puolessa tunnissa. Muovikipsin etuja
ovat sen keveys ja kestävyys. Materiaalista on saatavilla myös valmiskipsilastoja. Ne ovat valmiiksi
laskostettuja ja osa myös pehmustettuja. Synteettiset valmiskipsilastat kastellaan joko suihkepullolla,
uppokastelemalla tai vesisuihkun alla.
Puukipsi ( Woodcast ® ) on uusi, markkinoilla oleva suomalainen keksintö, joka on valmistettu
puuhakkeesta ja biohajoavasta muovista. Se syntyi ikään kuin vahingossa, kun Helsingin yliopiston
kemian laitoksella vuonna 2005 työskentelevät Petro Lahtinen ja Antti Pärssinen ryhtyivät tutkimaan,
syntyisikö biohajoavista materiaaleista jotain kaupallistettavaa. Useiden vuosien kokeilujen ja
tutkimusten jälkeen lanseerattiin 2010 Suomen markkinoille ensimmäinen puukipsimateriaalista
valmistettava tuote.
”Puukipsiä käytetään nyt Suomen kaikissa sairaaloissa. Saksassa tuotteitamme on viety kymmeniin
sairaaloihin ja Englannin-vientiä ollaan juuri avaamassa”
Petro Lahtinen, Maaseudun tulevaisuus 3.2.2014
Pienyritys Onbone käyttää kotimaista kuusi- ja haapahaketta. Kipsaajat pitävät uudesta
puukipsimateriaalista, sillä toisin kuin lasikuitukipsi, puukipsi ei ärsytä astmaatikkoa. Se on myös helppo
ja nopea asentaa paikoilleen, eikä sen työstämiseen tarvita lainkaan vettä saati kumihanskoja.
Woodcastia voidaan muotoilla sekä hienosäätää yhä uudelleen ja uudelleen lämmön avulla. Hyvinä
puolina mainittakoon myös, että puukipsi Woodcast on röntgenläpäisevää, eikä kipsiä tarvitse poistaa
kuvausten ajaksi
6
Lisäksi kipsauksessa käytetään materiaaliltaan synteettistä putkiharsoa olevaa alussukkaa, joka tulee
kipsin ja ihon väliin suojaksi. Sen tehtävänä on estää veden ja kipsimateriaalin pääsy iholle ja näin lisätä
käyttömukavuutta.
Seuraavaksi asetellaan pehmusteet, joiden tarkoituksena on suojata kipsin alle jäävät kehonosat, kuten
iho ja luu-ulokkeet, jotka mahdollisesti hankautuvat kovia materiaaleja vasten. Näin ollen pehmusteet
myös vähentävät turvotusta ja rakkulointia. Ne ovat perinteisesti synteettistä vanua, mutta myös erilaisia
vedenkestäviä pehmusteita on markkinoilla, joiden kanssa ei tarvitse käyttää edes kipsinalussukkia.
Elastinen kreppipaperi muotoilee pehmusteen ja tekee kipsistä paremmin istuvan. Kreppipaperin
tarkoituksena on myös estää kipsiä tarttumasta pehmusteisiin ja näin helpottaa sen poistamista. Kreppiä
käytetään yleensä massa- tai lasikuitukipsin kanssa. Siitä on saatavilla myös synteettinen versio,
vaahtomuovisidos.
Lopuksi kipsin ympärille kieritetään harsosidosta, jonka tehtävänä on pitää kipsilasta paikoillaan ja
estää sen liikkuminen koko kipsihoidon ajan. Markkinoilla on paljon erilaisia sidosmateriaaleja, ja sitä
valitessa tuleekin huomioida erityisesti materiaalin elastisuus. Sidoksen tulisi olla riittävän joustava, jotta
se antaa mahdollisesti lisääntyvälle turvotukselle tilaa.
Murtuneen raajan ensiapu
Murtuneen raajan oireita ovat yleensä kipu, turvotus, epänormaali liikkuvuus ja arkuus tai virheasento.
Keho viestii luun murtumasta kovalla kivulla.
Murtuman ensiapu vaihtelee sen mukaan missä murtuma on. Jos esimerkiksi kyynärvarressa tai muualla
yläraajassa on murtuma, niin sitä voi tukea painamalla kättä kehoaan vasten. Raajan voi myös tukea
liikkumattomaksi esimerkiksi kolmioliinalla.
Mikäli murtuma on jalassa, niin loukkaantuneen tulee välttää jalan liikuttamista ja sille painon
varaamista. Jos loukkaantunutta kohtaa on välttämätöntä liikuttaa, alaraajan murtuman tukemiseen voi
käyttää toista jalkaa tai muuta tilapäisvälinettä, kuten esimerkiksi tukevaa lautaa tai keppiä. Alaraajan
murtuman lastoittamista ei kuitenkaan suositella jos hoitoon pääsy onnistuu kohtuullisen nopeasti.
Jos kyse on varpaan murtumisesta, niin hoitona suositellaan kipulääkitystä ja murtuneen varpaan
teippaamista kiinni viereiseen varpaaseen 1-4 viikoksi. Mikäli murtuma on ukkovarpaassa tai se ulottuu
niveleen asti, niin siinä tapauksessa murtuma voi vaatia leikkaushoitoa. Lähtökohtaisesti
varvasmurtuman vuoksi ei kuitenkaan tarvitse hakeutua hoitoon.
Yleisin ja helpoin ensiaputoimenpide minkä maallikko voi tehdä on KKK-hoito (kylmä, koho,
kompressio) johon kuuluu raajan pitäminen yläasennossa (verenpaine laskee verenvuoto vähenee),
kompressio eli puristus (estää verenvuotoa ja turvotusta) ja kylmä (supistaa verisuonia jolloin vähentää
verenvuotoa). Kylmähoito saa kestää kerrallaan noin puolen tunnin verran. Tärkeintä on kuitenkin
7
järjestää loukkaantunut hoitoon, joko soittamalla ambulanssi tai jos kyse ei ole vakavasta vammasta, niin
kuljettamalla loukkaantunut jollain tavalla jatkohoitoon.
Jos luunmurtuman yhteydessä vuotaa verta, niin murtuneen raajan ympärille ei saa kiertää sidettä, sillä
raajan turvotessa side voi estää verenkierron ja näin aiheuttaa vakaviakin seurauksia.
Vetolasta
Käytetään aikuispotilailla, joilla on pitkän luun murtuma. Vetolastan mekaaninen veto lievittää kipua ja
vähentää mahdollisia verisuoni- ja hermovaurioita.
Säätö:
Pituussäätö tehdään yksinkertaisesti löysäämällä rungon molemmilla puolilla olevia holkkeja. Vetolasta
asetetaan pakaran/takareiden kohdalle. Nilkkaan kiinnitetään nilkkahihna tiukasti. Leveät joustavat hihnat pitävät loukanneen jalan rungon sisällä, jolloin saadaan suora mekaaninen veto. Vetolastan päässä
oleva koukku asetetaan nilkkahihnaan. Remmi kiristetään sopivan kireäksi, jotta saadaan raajaan tarpeellinen veto kivun lievittämiseksi.
Tyhjiölasta
Tarkoitettu stabiloimaan potilaan vamma kuljetuksen ajaksi. Vammaan valitaan sopivan kokoinen lasta
(ranne, käsi, jalka). Lasta asetetaan vamman kohdalle ja hihnat kiristetään. Ilma poistetaan pumpulla ja
hihnoja kiristetään. Röntgensäde läpäisee tyhjiölastan.
Reponointi
Reponointi tarkoittaa sijoilleen asettamista (esimerkiksi sijoiltaan lähtenyt olkanivel).
Vastikään tapahtuneen luksaation eli nivelen sijoiltaan lähtemisen reponointi tehdään aina pikimmiten.
Olkanivelen reponoinnissa tärkeää on, että potilas ei jännitä hartiaseutuaan. Potilaalle on tärkeä kertoa
mitä tekee ja mitä tulee tekemään. Potilaalle voi tarvittaessa antaa rauhoittavaa lääkitystä, jos hän ei kykene rauhoittumaan reponointitilanteessa.
Olkanivelen luksaation repositio:
1. Potilas autetaan kättä tukien mahalleen pöydälle ja asetetaan kipeä olkapää pöydän reunan
ulkopuolelle yläraaja vapaasti alas roikkuen. Painovoiman vetoa voidaan tehostaa kiinnittämällä käteen
esimerkiksi hiekkapussi.
2. Reponointi riiputtamisen yhteydessä, jos em. keinolla repositiota ei tapahdu n. 20 min kuluessa:
Potilaan kyynärvarsi asetetaan vaakatasoon ja koukistetun kyynärnivelen kohdalta painetaan raaja alas
samalla kiertäen olkaniveltä kevyesti.
8
3. Reponointi ylöspäin vetäen (ns. Hippokrateen menetelmä):
Potilas on selinmakuulla ja yläraaja viedään n. 45 asteen abduktioon (nivelen loitontaminen kehon,
käden tai jalan keskiviivasta) sekä n. 30 asteen fleksioon eli koukistusliikkeeseen. Nivel pyritään
reponoimaan kohdistamalla potilaan raajaan edellä mainitun suuntainen rauhallinen veto ja kohdistaen
samalla vastavoima potilaan kainalon alueelle joko assistentin avulla käyttäen paksua ja rullalle käärittyä
pyyhettä tai lääkärin oman kantapään avulla. Reponoinnin tulee tapahtua rauhallisin liikkein suorittaen
samalla kevyitä kiertoliikkeitä.
4. Ellei reponointi onnistu, potilas lähetetään sairaalaan mahdollista leikkausta varten
Rannemurtuman repositio:
1. Potilas makaa selällään.
2. Lääkäri vetää tukevalla otteella sormista rauhallisesti ja riittävän pitkään.
3. Avustava henkilö vetää samalla vastaan kyynärtaipeesta tai olkavarren alaosasta kyynärnivelen ollessa
90 asteen kulmassa.
4. Repositiosuunta on ensin dorsaalinen, jotta murtumakappaleet saadaan irroitettua toisistaan.
5. Murtuma reponoidaan painamalla peukalolla dorsaalisesti pirstaloitunut murtuma paikalleen
säilyttäen samalla veto.
6. Repositioasento lukitaan kääntämällä ranne loivaan volaarifleksioon (käden tai sormien taivuttaminen
kämmenpuolen suuntaan) ja ulnaarideviaatioon (taivutus kyynärluun suuntaan).
Puudutus
Puudutus on lääketieteellinen toimenpide, jossa lamautetaan tuntoaisti ja samalla poistetaan potilaalta
kivuntunto. Tällä tavoin potilaille voidaan suorittaa esimerkiksi leikkauksia, luun oikaisuja (jos esim.
nilkka on nyrjähtänyt pois sijoiltaan) tai muita toimenpiteitä ilman kipua. Yksi yleinen puudutusaine on
lidokaiini.
Lääkehoito
LIDOCAIN®
Vaikuttava aine: Lidocain 10 mg/ml injektioneste, liuos: 1 ml sisältää 10 mg lidokaiinihydrokloridia.
Käyttöaiheet: Paikallis- ja johtopuudutus, erityisesti, milloin vasokonstriktorilisän käyttö on vasta-aiheinen (esim. sormien ja varpaiden puudutus).
PARA-TABS®
Vaikuttava aineet: Para-Tabs 500 mg tabletti : yksi tabletti sisältää parasetamolia 500 mg. Para-Tabs 1 g
tabletti, kalvopäällysteinen : yksi tabletti sisältää parasetamolia 1 g.
Käyttöaiheet: Kuume- ja särkytilat, influenssa, päänsärky, lihassärky, hammassärky, kuukautiskivut ja
nivelrikko.
9
BURANA®
Vaikuttava aineet: Yksi tabletti sisältää 200 mg tai 400 mg ibuprofeenia.
Käyttöaiheet: Tilapäiset kipu- ja kuumetilat, kuten virusten aiheuttaman nuhakuumeen ja influenssan
oireet, lihas- ja nivelkivut, päänsärky, reumasärky, kuukautiskivut ja hammassärky.
Haavanhoito
Murtuneen raajan operatiivisen hoidon jälkeen kontrollikäynti viikon jälkeen sairaalaan, jolloin kipsi
avataan ja ompeleet poistetaan. Haavaa tarkkaillaan samalla; miltä haava näyttää, onko iho kiinni, infektion merkkejä. Haava peitetään puhtailla sidoksilla tai ihoteipillä, tarvittaessa ihon peseminen ennen uuden kipsin tekemistä. Kipsiin voidaan tehdä reikiä jonka kautta haava voidaan hoitaa tai tehdä kipsi
alun perin ortoosiksi. Haava-alueen tutkiminen; jos haava-alueen iho alkaa punoittaa, haava erittää märkää tai vuotaa verta, lääkäri antaa hoito-ohjeen.
Suljetun alle 24 h vanhan puhtaan haavan hoito:
• Leikkaushaava on puhdas, kun siihen ei tule komplikaationa verenvuotoa tai infektiota ja se sulkeutuu
24 tunnin kuluessa.
• Haavan käsittely aseptisesti leikkauksen jälkeen, ensimmäinen sidevaihto tehdään yleensä vasta
vuorokauden kuluttua haavan sulkemisesta. Haava-alueen pitäminen puhtaana ja kuivana on tärkeää.
Suljetun yli 24 h vanhan haavan hoito:
• Kirurgisen puhtaan haavan parantuessa ensi yrittämällä tapahtuu haavassa nopea epitelisaatio ja
kontraktio ja haava voidaan suihkuttaa 24–48 h kuluttua leikkauksesta ilman infektoitumisriskiä.
Dorsaalinen kipsilasta (radiuslasta) eli rannekipsi
Dorsaalista kipsilastaa käytetään rannemurtuman (radiusmurtuma, värttinäluun murtuma) hoitoon, joka
on yleisin yläraajan murtuma. Suomessa hoidetaan vuosittain jopa 20 000 rannemurtumaa.
Volaarinen kipsilasta sijoittuu kyynärluun puolelle ja sitä käytetään todella harvoin.
Murtuma syntyy yleensä kaaduttaessa ojennetulle kädelle, esimerkiksi talvella liukastuessa. Murtuma voi
syntyä myös harrastusten yhteydessä tai liikenne-onnettomuudessa.
Rannemurtuman oireita ovat usein kipu, särky, turvotus sekä virheasennot. Varmuuden murtumasta
antaa kuitenkin aina vasta röntgen-kuva.
Ranteen murtumia on monenlaisia;
Murtuma voi olla esimerkiksi pajunoksamurtuma, joka on hyvin yleinen lapsilla. Tämä murtumatyyppi
tarkoittaa sitä, että luunpinnalla oleva luukalvo eli periosti, jää ehjäksi ja näin ollen murtuman asento on
usein hyvä ja murtuma paranee myös hyvin.
10
Murtuma voi olla myös pirstaleinen, mikä tarkoittaa sitä, että värttinäluun pää on hajonnut useaan eri
osaan.
Tyypillisessä rannemurtumassa värttinäluun pää murtuu noin 1-2 cm ranteen nivelpinnasta ja murtunut
osa kääntyy kämmenselkää kohti tätä kutsutaan distaaliseksi radiusmurtumaksi.
Hiusviivamurtumat sekä murtumat, joiden asento on murtumasta huolimatta alunperinkin hyvä tai
erinomainen, voidaan hoitaa käyttämällä pelkästään Dorsaalista kipsilastaa.
Mikäli murtuma on kuitenkin dislokoitunut eli siirtynyt, täytyy murtunut ranne asettaa eli reponoida
ensin oikeaan asentoon ja kipsata vasta sen jälkeen.
Jos kuitenkin käy niin, että murtunutta rannetta ei saada reponoimallakaan takaisin hyvään asentoon tai
kipsihoidon aikana ranteen asento huononee entisestään, on syytä harkita leikkaushoitoa.
Kipsihoidon aikana ranne on kipsissä yleensä n. 4-6 viikkoa, mutta tämä on hyvin yksilöllistä ja riippuu
ihmisestä sekä siitä kuinka nopeasti murtuma alkaa parantua. Röntgen kuvia otetaan hoidon aikana
useammankin kerran.
Rannekipsin tekoon tarvittavat välineet:
•
•
•
•
•
•
•
Alussukka
Tarvittavat pehmusteet kipsin ja sukan väliin
Ideaalisidos, kipsimateriaali (muovi, perus)
Astia vedelle + vesi
Muovia suojaamaan pöydät sekä vaatteet
Sakset
Suojakäsineet
Rannekipsin tekovaiheet:
Peruskipsi (massakipsi)
Ensimmäisenä otetaan tarvittavat välineet esille. Kipsin koko katsotaan potilaan käden koon mukaan
(rystysistä kyynärtaipeen alapuolelle). Potilaalle pujotetaan sukka käteen (kipsiä ei saa koskaan laittaa
paljasta ihoa vasten) ja peukalon kohdalle leikataan reikä, josta peukalo pujotetaan ulkopuolelle.
Peruskipsin alle voi laittaa pehmustetta halutessaan luiden päälle suojaksi. Tämän jälkeen kipsimateriaali
kastellaan astiassa ja puristetaan kuivaksi - tässä vaiheessa on hyvä muistaa että; mitä kylmempi vesi, sen
hitaammin kipsi kovettuu ja sitä on helpompi muotoilla.
Kipsi asetellaan potilaan käteen ja tarkistetaan että ranne on varmasti oikeassa asennossa, tätä voi
halutessaan helpottaa pyytämällä potilasta pitämään ideaalisidosta puristetussa nyrkissä. Kun kipsi on
muotoiltu haluttuun asentoon, käännetään sukka rystysten sekä kyynärtaipeen puolilta kipsin päälle.
Tämän jälkeen ideaalisidos pyöritetään kipsin päälle ja kiinnitetään. Kun kaikki on valmiina, tarkastetaan
vielä kertaalleen ranteen oikea asento, sekä peukalon ja muiden sormien liikkuvuus. Lopuksi kysytään
potilaalta, painaako tai puristaako kipsi mistään. Näiden jälkeen annetaan potilaalle kotihoito-ohjeet
11
Muovikipsi
Muovikipsin tekoon tarvitaan luonnollisesti muovikipsiä, ja samat välineet kuin em. peruskipsissä.
Muovikipsi tehdään periaatteessa täysin samalla tavalla kuin peruskipsi, mutta kipsin muotoonpainelu
on tarkempaa, sillä kipsimateriaalina muovi on hieman haastavampi työstää. Kun kipsi on aseteltu
ranteeseen, tulee sitä vetää ja suoristaa. Tällä varmistetaan sekä ehkäistään painaumien syntyminen sekä
se, että kipsi tulee suoraan ja oikeaan asentoon.
Muovikipsin teossa suojakäsineiden käyttö korostuu vielä enemmän, sillä muovi ei lähde ihosta pois
kuin kulumalla. Tämä koskee myös potilasta, sillä sukan käytössä on oltava tarkka, jottei muovia pääse
iholle.
Muovikipsi alkaa kuumeta kovettuessaan. Halutessaan muovikipsiä voi myös käsitellä kuivana ja
kostuttaa vasta sen ollessa paikallaan, mutta tämä käytäntö toimii paremmin kuitenkin nilkkakipsiä
tehdessä.
Muuten tekotapa on sama.
Kun kipsi on oikein asetettu, on kyynärpään täydellinen koukistaminen mahdollista, kaikki sormet ovat
vapaina ja niiden liikuttelu sujuu ongelmitta. Myös peukalon on päästävä pyörimään vapaasti.
Nilkkamurtumat
Nilkkamurtumien luokitus WEBER-asteikolla:
Weber A
murtuma nivelen alapuolella
Weber B
murtuma nivelen seudulla
Weber C
murtuma nivelen yläpuolella
Nilkkamurtumilla tarkoitetaan lähinnä kehräsluualueen murtumia ja nilkan vääntövammoihin liittyviä
korkeita pohjeluun murtumia.
Instabiileissa nilkkamurtumissa saavutetaan yleensä leikkaushoidolla paremmat tulokset kuin
konservatiivisella hoidolla. Hoitomenetelminä avoleikkaus ja murtuman ruuvi- ja levykiinnitys. Kipsaus
tehdään yleensä leikkausta seuraavana päivänä vuoto- ja turvotusongelmien rauhoituttua. Hoitoaika
osastolla yleensä 2–3 vrk
• Leikkaushoidon jälkeen voidaan sallia useimmiten varaus täydellä painolla, poikkeavan ohjeen antaa
hoitava lääkäri.
• Kontrollit pääosin erikoissairaanhoidossa. Kipsi vaihdetaan noin 2 viikon kuluttua ja samalla
poistetaan ompeleet, ei rtg-kuvausta. 4–6 viikon kuluttua kipsin poisto ja rtg- kuvaus.
• Konservatiivisesti hoidettavat stabiilit nilkkamurtumat hoidetaan alusta loppuun avohoidossa.
Varauksen suhteen potilaille yleensä annetaan ohjeeksi, että raajaa saa kuormittaa kivun mukaan alusta
12
lähtien. Alkoholisteille ja neuropatia-potilaille on järkevintä asettaa varausrajoituksia ensimmäisille
viikoille.
Lyhyt saapaskipsi
Lyhyttä saapaskipsiä käytetään nilkan murtumien konservatiivisena hoitona, säärimurtuman hoidossa
pitkän saapaskipsin käyttämisen jälkeen, leikatun nilkkamurtuman hoidossa ja jalkapöydänluun
monimurtumissa. Nilkan asennon tulee olla 90 asteen kulmassa. Polvea koukistettaessa pohjelihas
rentoutuu ja nilkka saadaan helpommin vaadittuun 90 asteen kulmaan.
Lyhyen saapaskipsin tulee ulottua päkiän tasosta polven alapuolelle. Polven ja varpaiden pitää pystyä
liikkumaan vapaasti. Kipsi jätetään 2-3 sormenleveyttä pohjeluun proksimaalipään alapuolelle, jotta
pohjehermo jää vapaaksi. Kipsiä tehdessä täytyy ottaa huomioon kehräsluiden ja kantapään huolellinen
pehmustaminen. Jalkapöydänluiden asento pidetään luonnollisena, ettei jalkapöytä puristu suppuun
kipsauksen aikana.
Tekoon tarvittavat välineet:








Sukka
Tarvittavat pehmusteet kipsin ja sukan väliin
Harsosidos, Ideaalisidos, kipsimateriaali (muovi- tai massakipsi)
Astia vedelle + vesi
Muovia suojaamaan pöydät sekä vaatteet
Sakset
Suojakäsineet
Suihkepullo
Kipsin tekovaiheet:
Kipsin teko aloitetaan ottamalla tarvittavat välineet esille. Potilaan iho tulee olla puhdas.
Seuraavaksi mitataan oikea määrä sukkaputkea, ja laitetaan tämä potilaan jalkaan. Tämän jälkeen mitataan oikea kipsin aloituskohta, eli noin 2 sormea polvilumpion alapuolelta, josta kipsi jatkuu päkiään
asti.
Nilkkakipsiä tehdessä on tärkeää huolehtia siitä, että pehmusteet ovat riittävät, joten seuraavaksi sukan
päälle pyöritetään koko kipsin matkalta reilusti pehmustetta. Kipsin leveys katsotaan ihmisen pituuden
sekä jalan koon mukaan.
Kipsaaminen aloitetaan polvilumpion alapuolelta leveämmällä kipsillä ja sillä kipsataan niin kauan kun
kipsiä rullassa riittää. Tämän jälkeen vaihdetaan ohuempaan kipsiin jolla kipsataan nilkkaosuus ja tehdään ns. nilkkalukko ja tarkastetaan että nilkka on varmasti 90̊ kulmassa.
Nilkkakipsin teossa (muovikipsi) ei tarvitse kipsimateriaalia erikseen kastella ennen kipsauksen aloittamista, vaan sen voi suihkepullolla kastella lopuksi.
13
Kun nilkka on kokonaisuudessaan kipsattu, tarkastetaan vielä kertaalleen nilkan oikea asento, varmistetaan varpaiden liikkuvuus ja kysellään potilaan tuntemuksia. Tämän jälkeen kostutetaan muovikipsi
suihkepullolla ja odotetaan että se kovettuu.
Kipsin kovetettua, sidotaan sen päälle harsosidos, jonka päälle vielä laitetaan ideaalisidos. Tämän jälkeen
kipsi on valmis.
Apuvälineet ja tuet
Kyynärsauvojen pituus pitää säätää niitä luovuttaessa. Potilaalle ohjeistetaan myös kyynärsauvoilla
käveleminen sekä portaissa liikkuminen. Potilaalle ohjeistetaan myös kipsatulle jalalle varaaminen, jottei
potilas murra kipsiä tai vaaranna murtuneen jalan asentoa. Saapaskipsin kanssa pidetään kipsikenkää,
jos potilaalle on annettu varauslupa. Kipsikenkä suojaa kipsiä lialta ja kulumiselta. Kulmakipsin tai
humerus - ortoosin kanssa pidetään ranne-kaulasidosta.
Kävely kyynärsauvoilla:
Tasaisella kävellessä kipsattu jalka ja sauvat menevät yhtä aikaa eteen. Paino siirretään käsille sekä
sauvoille ja terveellä jalalla astutaan ohi. Portaissa ylös kävellessä laitetaan terve jalka ylemmälle
portaalle, sitten sauvat ja kipsattu jalka viereen. Portaissa alas kävellessä laitetaan sauvat sekä kipsattu
jalka alemmalle portaalle ja terve jalka viereen.
Huomioitavaa:
Lääkärin antama varauslupa. Kantapää tule maahan ensimmäisenä. Polven koukistaminen, jos kipsi ei
mene polven yli.
Potilaan ohjaus
Kipsin kanssa olemista opetellaan jo ennen kotiuttamista. Yleensä fysioterapeutti tekee tämän, mutta
tarvittaessa kipsaaja. Kotihoito-ohjeet annetaan aina suullisesti ja kirjallisesti, sekä ohjeiden
ymmärtäminen pitää varmistaa aina. Potilaan saattajalle/läheisille pyritään välittämään myös kotihoitoohjeet. Saattajan voi pyytää mukaan ohjaukseen potilaan luvalla. Kirjallisia hoito-ohjeita on erilaisia ja
useilla toimipisteillä on omansa, mutta sisältö on yleensä lähes samanlainen. Yleisohjeita voidaan myös
jaotella kipsimateriaalin ja kipsityypin mukaan. Kotihoito-ohjeiden sisällössä tulee vähintään ilmetä
kipsatun raajan tarkkailu, lihas- ja nivelharjoitukset ja niiden merkitys, asentohoito, kipsin hoito,
kipsatun raajan käyttäminen ja milloin tulee ottaa yhteys lääkäriin. Kotihoito-ohjeeseen voidaan myös
kirjata yhteystietoja sekä kontrollin ajankohta. Potilaalle kerrotaan kipsin kovettumisaika,
kipsimateriaalin veden ja rasituksen kestävyys sekä kipsin suojaus pesujen aikana.
Kipsatun raajan tarkkailussa kiinnitetään huomio sormien ja varpaiden liikkuvuuteen, ihon väriin ja
lämpöön, tuntoaistiin, turvotukseen ja kipuun. Asentohoidolla voidaan tehokkaasti vähentää kipsatun
raajan kipua ja turvotusta. Kipsattua raajaa on pidettävä koholla aina kun se on mahdollista. Kipsatun
käden jatkuva alhaalla pitäminen lisää turvotusta ja kipua. Hyvillä lihas- ja nivelharjoituksilla
14
nopeutetaan vamman paranemista. Harjoituksilla ylläpidetään verenkiertoa ja vähennetään turvotusta.
Harjoitukset estävät myös surkastumista sekä nivelten jäykistymistä. Potilas ohjataan fysioterapeutille
joko kipsihoidon alussa tai sen päätyttyä.
Kotihoito-ohjeet
Kuivumisaika:
Kipsi kuivuu kokonaan 2-3 vuorokauden aikana. Lasikuitu- ja muovikipsi kuivuvat kalkkikipsiä
nopeammin. Kipsi ei kestä kuivanakaan raajan normaalia käyttöä.
Asentohoito:
Kipsattua raajaa on pidettävä mahdollisimman paljon kohoasennossa. Kohoasento vähentää turvotusta
ja kipua.
Lihas- ja nivelharjoitukset:
Vapaana olevia niveliä, sormia ja varpaita tulee liikuttaa. Harjoitukset parantavat verenkiertoa ja estävät
lihasten surkastumisia. Kipulääkettä voi ottaa ohjeiden mukaisesti ennen liikeharjoituksia, jos
liikeharjoitukset tuottavat kipua.
Tarkkailu:
Kipsatun raajan, sormien ja varpaiden väriä, lämpöä sekä tuntoa pitää tarkkailla.
Kastelu ja saunominen:
Lasikuitukipsi kestää kosteutta, mutta kipsin kastelua ja saunomista ei suositella pehmusteiden takia.
Huom. Vierasesineitä ei saa laittaa kipsin sisään!
Kipsin poistamisen jälkeen:
Kipsin poiston jälkeen ihoa pitää hoitaa rasvaamalla sitä perusvoiteella ja kylvettämällä. Raajan nivel- ja
lihasharjoitukset jatkuvat.
Lääkäriin tulee ottaa yhteyttä jos:
• Kohoasennosta huolimatta kipsi kiristää tai jos kipsatun raajan särky ja turvotus jatkuu
• Sormet tai varpaat sinertävät, ovat kylmät, tunnottomat tai turpoavat
• Kipsi murtuu, luiskahtaa pois paikoiltaan, tuntuu löysältä tai epämukavalta
• Kipsi alkaa haista pahalle
• Nousee kuume
• Kipsi on hiertänyt ihon rikki
• Iho kipsin alla kutisee pahasti
15
Kipsauksen komplikaatiot
Kipsihoidon yleisimmät komplikaatiot:
Murtuman virheasento, turvotus, kipu, iho-ongelmat, painaumat, lihasten ja nivelten toimintahäiriöt,
laskimotukos, osteoporoosi.
Kipsihoidon harvinaiset komplikaatiot:
Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (Complex Regional Pain Syndrome eli CRPS, äkillinen
aitiopaineoireyhtymä (Volkmannin kontraktuura)
Jokaisesta komplikaatiosta lyhyesti:
Murtuman virheasento
Murtuman asento huononee kipsistä huolimatta tavallisimmin ensimmäisen viikon aikana, minkä vuoksi
ensimmäinen röntgenkontrolli sovitaan tavallisesti noin viikon päähän kipsihoidon alusta. Tällöin
murtumaan mahdollisesti syntynyt virheasento pystytään korjaamaan uudella repositiolla. Syitä
murtuman virheasennolle voivat olla esimerkiksi epästabiili murtuma, huonosti tukeva kipsi jne.
Turvotus
Murtuma-alue turpoaa yleensä aina, jos ei heti niin turvotus saattaa kehittyä muutamankin päivän ajan,
joka tulee huomioida kipsiä tehdessä. Tuoretta murtumaa kipsatessa voidaankin tehdä esimerkiksi
halkaistu kipsisaapas, joka antaa turvotukselle tilaa ja joka voidaan myöhemmin umpeuttaa.
Turvotuksen ehkäisyn aloittaminen on tärkeää aloittaa heti kun vamma on syntynyt. Tähän paras
hoitokeino on KKK- kylmä-, koho, kompressio. Mikäli turvotus lisääntyy kipsin ollessa paikoillaan,
kipsi saattaa puristaa ja näin ollen haitata verenkiertoa ja hermotusta. Tällöin on syytä mennä lääkäriin.
Kipu
Murtuma-kipu on todella voimakasta kipua ja sitä kuuluukin hoitaa asianmukaisella kipulääkityksellä.
Myös kipsin asetus on kivulias toimenpide useimmiten, joten myös tällöin on muistettava hyvä lääkitys.
Mikäli kipsihoidon aikana kipu ei vähene tai se pahenee, on mentävä välittömästi takaisin lääkäriin.
Iho-ongelmat
Kipsihoito kestää tavallisimmin useita viikkoja, joten on tärkeää huolehtia potilaan ihosta ja sen
kunnosta ennen kipsausta. Täytyy ottaa huomioon, että erilaiset kipsimateriaalit, ihon kuivuminen sekä
hikoilu kipsin sisällä rasittavat todella paljon ihoa ja tällöin voivat aiheuttaa kutinaa tai ihottumaa. Kipsi
on materiaalina myös kovaa, joten se voi aiheuttaa myös hankaumia sekä haavoja, joilla on mahdollisuus
tulehtua tai mennä kuolioon.
Tämän vuoksi on tärkeää ohjata ja opastaa potilasta olemaan raapimatta ihoa esimerkiksi sukkapuikolla,
vaikka kuinka kutittaisi.
16
Painaumat
Kipsi voi aiheuttaa painaumia ihoon tai jopa ihonalaiskudokseen. Pahimmillaan painaumasta kehittyy
tunnottomuutta, painehaavauma tai mahdollisesti jopa kuolio.
Painauma syntyy, kun ihoon ja kudoksiin kohdistuu puristusta, painetta, hankausta tai venymistä, joiden
takia verenkierto häiriintyy ja kudokselle tulee hapenpuutetta. Erityisen herkkiä kohtia ihmiskehossa
painaumille ovat kehon luiset ulkonemat esim. raajojen kehräsluut ja kantapäät. Nämä paikat tulee
huomioida kipsiä tehdessä pehmustamalla kohdat hyvin.
Painaumia voi syntyä myös kipsauksessa sattuneen virheen takia, esimerkiksi sormen painaumat kipsissä
tai kipsin reunojen sisään painuminen.
Lihasten ja nivelten toimintahäiriöt
Liian pitkällä kipsin pitämisellä eli immobilisaatioajalla, terveiden nivelten tarpeeton immobilisaatio
hoito tai huono asento kipsissä voivat aiheuttaa lihasten sekä nivelten toimintahäiriöitä.
Immobilisaatiohoito aiheuttaa aina verenkierron hidastumista sekä lihasten surkastumista, joita tulee
ehkäistä tehokkaalla kuntoutuksella.
Tämän takia on tärkeää, että esimerkiksi sormet pääsevät liikkumaan vapaasti.
Laskimotukos
Verenkierron sekä lihasten toiminnan heikentymisen vuoksi saattaa kipsattuun raajaan kehittyä
mahdollinen laskimotukos.
Laskimotukosta voi ehkäistä kohoasennolla, tehokkaalla kuntouttamisella sekä tarpeen mukaan
asianmukaisella lääkehoidolla, esimerkiksi vertaohentavalla lääkityksellä (Marevan).
Osteoporoosi
Osteoporoosin hoidossa käytetään lääkkeitä, jotka estävät luunsyöjäsolujen toimintaa. (esim.
Estrogeeni) tai lääkkeitä jotka elvyttävät luun muodostajasolujen toimintaa (kasvuhormoni, fluoridi)
Kun osteoporoottinen murtuma on syntynyt ja se on korjattu leikkauksella tai kipsaamalla, on liikunnan
lisääminen tärkeää.
Myös kipsatun raajan kuntouttaminen on tärkeää. Esimerkiksi kipsatun käden käyttö joissain
kotiaskareissa ehkäisee osteoporoosia.
Potilaalle annetaan ravitsemusohjeita osteoporoosin ehkäisyyn, näistä olennaisimpia ovat kofeiinin ja
suolan kohtuukäyttö sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Myös tupakoinnin sekä alkoholin
käytön lopettaminen ovat tärkeitä asioita.
Harvinaiset komplikaatiot
Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä CRPS:
CRPS on monimuotoinen kipuoireyhtymä, johon liittyy vammaan nähden suhteettoman voimakas kipu
sekä sympaattisen hermoston häiriintynyt toiminta. Kipuoireyhtymä voidaan jakaa kahteen alatyyppiin
CRPS I ja II.
I tyypin CRPS:ään ei liity hermovauriota ja sitä kutsutaan myös RSD:ksi eli sympaattiseksi
refleksidystrofiaksi. On edelleen epäselvää, millä tavalla reflektorinen oireyhtymä ei läheskään aina johda
dystrofiaan.
17
Tyyppiin II liittyy aina hermovaurio. Potilas on useimmiten yli 40-vuotias nainen ja oire ilmenee yleensä
kädessä. Oireyhtymän aiheuttaa useimmiten murtuma, esimerkiksi distaalinen radiusmurtuma,
puutteellinen vapaiden nivelten liikuttelu tai esimerkiksi liian tiukkaan tehty kipsi.
Vamma-alueen löydöksiä ovat yleensä polttava kipu, tuntoherkkyys, turvotus, ihon lämpöero,
herkistynyt kivuntunto sekä kivuttomien ärsykkeiden aiheuttama kivuntunto.
Hoitona yleensä fysioterapia ja varhainen mobilisaatio riittävän tehokkaan kipulääkityksen turvin.
Aitiopaineoireyhtymä
Äkillinen aitiopaineoireyhtymä on tila, jossa suljetun lihasaitioin paine vähentää verenkiertoa niin paljon,
että kudosten vitaliteetti kärsii. Syynä muun muassa lihaksen sisäisen paineen nousu verenvuodon
seurauksena tai muuten ulkoisesti kipsillä aiheutettu lihasaitiopaineennousu. Oireina ovat (vammaan
nähden) todella kova ja voimistuva kipu, raajan ääreisosien sinerrys sekä kalpeus ja aktiivisen liikkeen ja
tunnon heikkeneminen. Kipu voi esiintyä niin levossa kuin liikkeessäkin.
Liikkeen vajaus näkyy toiminnan vajauksena, esimerkiksi sormien koukistus ei välttämättä onnistu.
Kipsin poisto
Sirkulaarinen kipsi poistetaan kipsisahalla. Kipsi voidaan poistaa omalla terveysasemalla. Kipsistä
sahataan pitkittäinen pala pois, jotta jalka tai käsi saadaan mahtumaan kipsistä ulos. Kipsin poiston
jälkeen potilas voi käydä vielä röntgenkuvissa sekä lääkärin vastaanotolla. Kipsin poiston jälkeen iho on
yleensä hyvin kuiva ja hilseilevä. Ihoa pitää hoitaa rasvaamalla ja kylvettämällä. Fysioterapeutille
varataan aika kipsissä olleen raajan kuntoutukseen. Nivel- ja lihasharjoitukset ovat hyvin tärkeitä kipsin
poiston jälkeen, koska lihakset ja nivelet ovat heikentyneet.
Esityspäivän suunnitelma
Esittelemme opinnäytetyömme muille koulutusohjelmamme opiskelijoille keskiviikkona 1. huhtikuuta.
Kerromme ensin työmme aiheen ja hieman johdantoa, miksi päädyimme kipsaukseen. Olemme tehneet
kirjallisen työn pohjalta Powerpoint -esityksen, jota käytämme opetusmateriaalina esitellessämme opinnäytetyötä.
Jokainen kertoo omasta aihealueestaan, johon on perehtynyt syvemmin. Koska ryhmässämme on viisi
henkilöä, emme voi puhua kovin pitkästi, sillä opinnäytetyön esittelemiseen on varattu noin 45 min – 1
h aikaa. Kerromme jokainen vuorollamme reilu viiden minuutin ajan omasta aihealueestamme diaesityksen ohella. Teoriaosuuteen kuluisi näin ollen noin puoli tuntia. Käytämme työssä paljon kuvia, ettei sen
seuraaminen kävisi liian pitkästyttäväksi.
Toiminnallinen osuutemme on opetusvideo kipsauksesta, joka kestää noin kymmenen minuuttia. Annamme yleisölle tehtäväksi miettiä ryhmissä videolla näkyviä, kipsauksessa tapahtuvia ”virheitä” ja kehityskohteita. Lopuksi puramme vastauksia yhdessä ja keräämme opinnäytetyöstämme saaman palautteen
yleisöltä.
18
Työpäiväkirja
Ryhmämme alkuperäinen opinnäytetyön aihe oli Virve, viranomaisverkko. Vaihdoimme aiheen kuitenkin nopeasti koska suurin osa materiaalista on salaista ja tietoa ei ollut saatavilla. Kipsaaminen kiinnosti
meitä kaikkia ja juuri käydyn kipsauskurssin jälkeen teema tuntui mukavalta.
Opinnäytetyön tekeminen viiden hengen ryhmässä oli haastavaa. Olimme 3. ja 4. jaksolla eri aikaan
koululla. Kolmannella jaksolla koululla olivat Anne, Jaakko ja Emilia R ja samaan aikaan Emilia P ja
Jenna olivat työssäoppimassa. Yhteisten palaverien järjestäminen ja aikataulujen sovittaminen osoittautuivat haasteeksi.
Olisimme halunneet tehdä videohaastattelun KSKS:n kipsimestarista, mutta hän ei suostunut kuvattavaksi. Olimme sopineet haastattelusta KSKS:ssa työskentelevän lääkintävahtimestarin/sairaanhoitajan
kanssa ja olimme menossa kuvaamaan videohaastattelua 17.12.2014. Emme saaneet viestiä, että haastattelu oli siirretty eri aikaan ja video jäi kuvaamatta.
Keväällä maaliskuussa sovimme uuden kuvausajan saman sairaanhoitajan kanssa, mutta kuvaus peruuntui taas koska haastateltava oli sairastunut. Emme kerinneet enää videoida haastattelua.
Jokainen ryhmän jäsen on etsinyt materiaalia ja tehnyt oman kirjallisen osuutensa omalla ajalla. Sovimme keväällä päivämääriä mihin mennessä jokainen oli tehnyt oman osuutensa. Opinnäytetyötä on
kasattu yhdessä koululla viitenä päivänä. Kuvauksiin on käytetty kolme päivää, tarvikkeet on saatu koululta ja kuvaamiseen on käytetty Jaakon järjestelmäkameraa.
Opinnäytetyön tehtävien jako:
Anne: Kysymysten teko videohaastatteluun, sanasto, nilkkakipsi, päiväkirja, arviointi, rannekipsin tekeminen, haastatteluun meno
Emilia P: Yleistä kipsaamisesta, materiaalit, historia, opinnäytetyön esittämispäivän suunnitelma, powerpoint, oikoluku, nilkkakipsin tekeminen
Emilia R: Nilkka- ja rannekipsin teko-ohjeet, päiväkirja, komplikaatiot, haastatteluun meno ,johdanto,
powerpoint
Jaakko: Reponointi, murtuneen raajan ensiapu, videokuvaus, videon jälkikäsittely ja editointi,
valokuvaus, oikoluku ja kielenhuolto
Jenna: Kotihoito-ohjeet, kipsin poisto, lääkkeet, potilaan ohjaus, veto- ja tyhjiölasta, nilkkakipsin kuvaaminen, powerpoint
19
Arviointi
Jokainen ryhmän jäsen on tehnyt oman osuutensa sovittuihin päivämääriin mennessä ja työskentely on
ollut joustavaa ja mukavaa. Ryhmän tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti ja jokaisen omien vahvuuksien
mukaan. Videon sisällöstä ei oltu ensin samaa mieltä, mutta videota kuvattaessa pääsimme yhteisymmärrykseen.
Joulukuussa pimeys ja väsymys verottivat energiaa, eikä opinnäytetyö edennyt kuin ajatuksen tasolla.
Keväällä saimme uutta virtaa ja saimme tehtyä työtä hyvällä ryhmähengellä ja yhteistyötä tehden.
Videon kuvaaminen oli hauskaa ja jokainen sai harjoitella lisää kipsaamista. Opinnäytetyötä tehdessä on
tullut paljon uutta tietoa kipsaamisesta. Esimerkiksi syvennyimme kipsauksen komplikaatioihin, kotihoito-ohjeisiin sekä veto- ja tyhjiölastaan tarkemmin.
Kipsaamisen käytännönläheisyys sekä omatoiminen harjoittelu ovat olleet ryhmällemme mieluisia. Jokaiselle ryhmän jäsenelle on jäänyt ryhmätyöskentelystä hyvä ja antoisa kokemus. Olemme tiivistyneet
ryhmänä.
Opinnäytetyötä tehdessä opimme ryhmätyöskentelyä, etsimään tietoa eri lähteistä, tietojenkäsittelyä sekä
kipsien tekemistä. Jokainen meistä osasi tekstinkäsittelyohjelman ja Power pointin käytön perusasiat,
mutta opimme työmme kautta myös uusia asioita tietotekniikasta.
Ryhmätyöskentely vaatii koko ryhmän sitoutumisen työhön sekä aikatauluista kiinni pitämisen. Meidän
ryhmän työtä vaikeutti se että osa ryhmän jäsenistä oli työssäoppimassa ja osa koululla. Viiden hengen
ryhmä on myös iso ja alussa tuntui että riittääkö tekemistä kaikille. Kun saimme sisällysluetteloa tehtyä
huomasimme, että aihe on laaja ja jokaiselle riitti tehtäviä.
Videointiin ja editointiin meni paljon aikaa. Videon kuvaamisen aloitimme jo syksyllä ja toisen osan kuvasimme keväällä. Videon sisältö olisi pitänyt päättää tarkemmin heti alusta ja kuvata kokonaan syksyllä,
olisimme kerinneet tehdä haastattelun ja laajentaa videota enemmän.
Videon tekemisen aikana kuvaus- ja editointitaidot kehittyivät huomattavasti. Esimerkiksi editointiohjelman käyttö piti opiskella alusta lähtien.
Opinnäytetyön tekeminen kannattaa todella aloittaa ajoissa. Selkeämmät aikarajat ja päivämäärät sovittava saman tien.
20
Lähteet










www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00141
www.sairaalaneo.fi/fi/palvelut/ortopedit_ja_urheiluklinikka/Kasivaivat/Rannemurtuma
www.mehilainen.fi/v%C3%A4rttin%C3%A4luun-murtuma-yl%C3%A4raajan-yleisin-murtuma
www.terve.fi/rannemurtuma/rannemurtuma
www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/murtumat
www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=spr00008
www.ppshp.fi/potilaat_laheiset/prime101/prime120/prime104/prime103.aspx
www.eksote.fi/Fi/Terveyspalvelut/Potilaillejaomaisille/Potilasohjeet/Documents/Kipsatun%2
0raajan%20kotihoito-ohje%20vihkona%20eri%20kuvalla%202.pdf
www.digipaper.fi/terveystalo-lehti/19013/index.php?pgnumb=55
www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=spr00008

www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/murtumat

www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0507017/1181299920961/1181908551007/1
188462466981/1188462543214.html

www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/sairaalat-kiitt%C3%A4v%C3%A4t-suomalaistapuukipsi%C3%A4-1.55743

www.woodcast.fi/fi/tuotteet

www.woodcast.fi/fi/yritys/yrityksenhistoria

www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21363/Audiovisuaalinen%20materiaali.pdf?sequence
=1
1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2004, 2006, 2008 Kustannus Oy Duodecim, Lääkärin
käsikirja, Kunnamo, Alenius, Hermanson, Jousimaa, Teikari, Varonen
2009, Kustannus Oy Duodecim, Kipsihoidon perusteet, Jarkko Kuisma, Juha Heikkilä, Heidi Kassara


Liitteet
Kipsaus – opinnäytetyö Powerpoint – esitys
Haastattelukysymykset
21
Tässäpä nämä kysymykset haastatteluun. Allekirjoitetaan sitten kuvauslupa samalla.
Luuletko että saadaan ottaa kipsaushuoneessa valokuvia, uusista materiaaleista jne?
Oman uran esittely/koulutukset?
1. Kuinka paljon kipsausta tehdään viikko- ja kuukausitasolla?
2. Mikä on yleisin kipsi?
3. Monta kipsaajaa teillä on Keskussairaalassa?
4. Mitkä ovat yleisimpiä virheitä kipsaamisessa? Ovatko komplikaatiot yleisiä?
5. Kuinka tärkeitä kotihoito-ohjeet ovat?
6. Kolme tärkeintä asiaa kipsaamiseen?
7. Kuinka paljon murtumia leikataan? Yleisimmät?
8. Miten kipsaaminen on muuttunut urasi aikana?
9. Uudet materiaalit?
10. Esimerkki/esimerkkejä mieleenpainuneimmista tapauksista? :)
Murtumien kiireellisyysluokitukset? A,b,c,d,e? kun potilas tulee murtuneen ranteen kanssa polille?
Esilääkitys, mitä käytetään?
Reponoinnista?
Mikä on työssäsi haastavinta?
Mukavinta kipsauksessa?
Terveiset uusille tuleville kipsaajille?
Terveisin Anne, Emilia ja Jaakko :)
Nähdään keskiviikkona klo 12.30