ampumaradan ympäristölupa 2015 nettiversio

KEURUUN KAUPUNKI
Keurusselän ympäristönsuojelujaosto
Multiantie 1
42700 KEURUU
PÄÄTÖS YMPÄRISTÖLUVASTA
Kokous 20.5.2015
44 §
Päätös annetaan julkipanon jälkeen 27.5.2015
Diaarinumero 435/11.01/2010
ASIA
Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisesta ympäristöluvasta, joka
koskee Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry:n ulkona sijaitsevien ampumaratojen
toimintaa. Kyseessä on olemassa oleva toiminta.
LUVAN HAKIJA
Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry
Jukka Kopra
Kaijanniementie 6
35990 Kolho
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Pollarin ampumarata, Valtion metsämaat, Vilppulan valtionmaa, Mänttä-Vilppula,
kiinteistötunnus 508-893-1-1.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 § 1 momentti
Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1 § 1 momentin kohta 14 a
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on toimivaltainen ympäristönsuojelulain
(86/2000) 31 §:n 3 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 7 §:n kohdan
14 a mukaisissa lupa-asioissa. Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristölupaviranomaisena toimii Keurusselän ympäristönsuojelujaosto (aiemmin Keurusselän ympäristönsuojelujaos).
ASIAN VIREILLETULO
Lupahakemusasiakirjat ovat saapuneet Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimiston Vilppulan toimipisteeseen 28.11.2008, jolloin asia on tullut vireille. Keurusselän ympäristönsuojelujaos antoi ympäristölupapäätöksen 29.4.2010 (22.4.2010,
26§). Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 8.12.2011
nro 11/0350/1 palautti lupa-asian Keurusselän ympäristönsuojelujaokselle uudelleen
käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin Korkeimpaan
hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä 19.10.2012, taltio 2879, diaarinumero
71/1/12. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.
1
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET
Mäntän Seudun Kansanterveystyön kuntaliiton terveyslautakunnan valvontaosasto on
myöntänyt 1.9.1981 Mäntän seudun riistanhoitoyhdistykselle terveydenhoitolain 26 ja
28 pykälien mukaisen ampumaradan sijoituspaikkaluvan Vilppulan kunnan Pollarin
sorakuoppaan.
Hämeen lääninhallituksen Poliisitoimisto on myöntänyt 3.6.1982 luvan ampumaradan
perustamiseksi Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistykselle, metsäntutkimuslaitokselta
vuokratulle alueelle Vilppulan kunnan Ajostaipaleen kylään Vuohijoen valtionpuistoon.
Lupa sisältää hirviradan, luodikkoradat luodikolle tai kiväärille sekä pienoiskiväärille ja
pienoishirvi/villikarjuradan.
Vilppulan kunnan ympäristölautakunta on myöntänyt 26.9.1996 ympäristölupamenettelylain mukaisen ympäristöluvan Pollarin ampumaradan laajentamiselle. Laajennuslupaan sisältyivät metsästystrap-rata sekä skeet-radan kunnostus.
Metsähallitus on uusinut vuokrasopimuksen Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistyksen
kanssa 10,2 hehtaarin alueesta Pollarinkankaalla ampumaratatoimintaa varten ajalle
1.1.2012 – 31.12.2021.
ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Pirkanmaan alueen 1. maakuntakaava on vahvistettu valtioneuvostossa 29.3.2007.
Maakuntakaavaan Pollarinkangas on merkitty tutkimusmetsien alueeksi ja ampumaradan reuna-alueella on merkintä ulkoilureitistä. Lisäksi maakuntakaavan kaavaselostuksen liiteosassa Pollarinkankaan eteläpuolella on merkintä SL 223 (SL merkinnällä
osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita,
kuten kansallispuistoja ja luonnonpuistoja sekä soiden-, rantojen-, vanhojen metsien,
lehtojen- ja lintuvesiensuojelualueita), jolla tarkoitetaan Kettukankaan puistometsää.
Kettukankaan puistometsä ei ole suojeltu eikä suojelu ole vireillä.
Pirkanmaan liitto on laatinut 8.1.2015 Pirkanmaan maakuntakaava 2040 -projektiin
liittyen taustaselvityksen Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014. Selvityksessä
on tarkasteltu samankaltaisten ympäristövaikutusten vuoksi sekä ulkona sijaitsevien
moottorirata-alueiden että ulkoampumaratojen nykytilaa huomioiden toiminnan laajuus
sekä suhde muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Selvitys muodostaa lähtökohdan
Pirkanmaan
maakuntakaavassa
2040
toiminnaltaan
ja
vaikutuksiltaan
maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien ampuma- ja moottorirata-alueiden
osoittamiselle. Kyseisessä taustaselvityksessä Pirkanmaan liitto on esittänyt
Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 osoitettaviksi maakunnallisiksi ja seudullisiksi
ampumaradoiksi kymmentä olemassa olevaa kohdetta, joista Mäntän Seudun
Riistanhoitoyhdistys ry:n Pollarin ampumarata on yksi.
AMPUMARADAN SIJAINTI JA YMPÄRISTÖ
Pollarin ampumarata sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa noin kuuden kilometrin
etäisyydellä Vilppulan taajaman pohjoispuolella. Ampumarata-alue sijoittuu vanhalle
soranottoalueelle, josta maa-ainekset on kuljetettu pois monin paikoin kalliota myöten.
Ampumarata sijaitsee Metsähallitukselta vuokratulla maa-alueella. Puustollisesti
ampumaradan ympärillä on pääosin mäntymetsää.
Nykyisen ampumaradan pohjoispuolella (n. 200 metriä) on suoalueella ollut Pollarin
erämiehillä haulikkorata, jossa ei ole ammuttu vuoden 1990 jälkeen. Radalla ammutut
lyijyhaulit ovat edelleen suon turpeessa, sammaleessa ja puissa. Suo sijaitsee
huomattavasti nykyistä ampumarata-aluetta ylempänä.
2
Rata-alueen etelä-lounaispuolella sijaitsee Mäntän Seudun Moottorikerhon motocrossja enduroharjoittelurata.
Välittömästi ampumaradan pohjoispuolella sijaitsee vanha maa-ainesten yhteinen
ottoalue, josta maa-ainekset on jo käytetty lähes loppuun. Maa-ainesten ottaminen
jatkuu yksityisten toimesta kotitarveottona. Ampumaradan itäpuolella pohjois-etelä
suunnassa kulkee Keuruuntie (tie nro 348).
Pirkanmaan liiton laatiman Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014 selvityksen
mukaan Pollarin ampumaradan vaikutuspiirissä kilometrin säteellä asuu 20 henkilöä,
kolmen kilometrin säteellä 110 henkilöä ja viiden kilometrin säteellä 1 460 henkilöä.
Lähimmät vakituiset asunnot sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä ampumaradan itäja eteläpuolella. Ampumaradan ja lähimmän asutuksen väliin sijoittuu Keuruuntie (tie
nro 348). Alueen vallitseva tuulensuunta on lounas-länsi, joten vallitseva tuuli vie
ampumarata melua asutuksesta poispäin.
Pohjavesi ja maaperä
Pollarin ampumarata-alue sijaitsee vuonna 2014 muutetun pohjavesialuerajauksen
perusteella Pollarinkankaan II -luokan pohjavesialueen (04933045 A) pohjoisosassa.
Aiemman rajauksen mukaan ampumarata-alue oli III -luokan pohjavesialuetta Pollarinkangas, 04933045 B.
Pirkanmaan liitto, Geologian tutkimuskeskus ja Pirkanmaan ELY -keskus ovat yhteishankkeen
Pohjavesien
suojelun
ja
kiviaineshuollon
yhteensovittaminen
(POSKI-projekti, 2012 – 2015) yhteydessä tehneet Pollarinkankaalla syksyllä 2013
maatutkaluotauksia, pohjaveden laatu- ja antoisuustutkimuksia sekä gravimetrisiä
tutkimuksia. POSKI -projektin tutkimustulosten perusteella pohjavesialueen
pohjoisosassa Ruutikellarinmäen alueella ja välittömästi sen eteläpuolella kallion pinta
on varsin korkealla ja maanpeite ohut ja ampumaradan länsipuolella kallio on
näkyvissä. Pohjavesi virtaa koko pohjavesialueella etelään päin. Pollarinkangas B:n
(0493305 B) pohjavesialueella on virtausyhteys sen eteläpuolella sijaitsevan
pohjavesialueen, Pollarinkangas A:n (0493305 A) kanssa. Pohjavettä purkautuu mm.
Pollarinkangas A:n itäpuolella sijaitsevalle Jaakkoinsuolle sekä alueen eteläosan
vanhassa soramontussa olevaan lähteeseen.
POSKI -projektin tutkimustulosten perusteella Pirkanmaan ELY -keskus katsoi, että
Pollarinkangas B ja Pollarinkangas A ovat yhteneväistä pohjavesialuetta ja yhdisti ne
yhdeksi pohjavesialueeksi, Pollarinkangas A (0493305 A), luokka II (vedenhankintaan
soveltuva pohjavesialue). Alueen pohjoisin osa, Ruutikellarinmäki rajattiin pohjavesialueen ulkopuolelle.
POSKI -projektin yhteydessä suoritettiin myös maaperätutkimuksia ja Pollarinkangas
B:n pohjavesialueella suoritettiin kaikkiaan 14 kairausta. Kairauksien perusteella
muodostuman maa-aines on hiekkaa, hiekkaista soraa ja soraa. Kairaukset suoritettiin
pääosin geologisesti luonnontilaisella harjualueella, pois lukien kairaukset 858 A ja 859
B, jotka sijaitsivat vanhalla maa-ainesten ottamisalueella (Pollarin ampumarata-alueen
itäpuolella). Kairausten ja painovoimamittausten perusteella kallio laskee loivasti
pohjavesialueen suunnassa pohjoisesta etelään.
AMPUMARADAN TOIMINTA
Pollarin ampumarataa käyttävät pääasiassa lähialueen metsästäjät, poliisit ja muut
ammunnan harrastajat. Radalla järjestetään myös kilpailuja. Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistyksellä on noin 1 100 jäsentä, joilla on oikeus käyttää ampumarataa.
Vuosittain jäsenistä usea sata käyttää rataa.
3
4
Vuonna 1983 perustettu Pollarin ampumarata käsittää 9,7 hehtaarin alueen, jolla
sijaitsevat seuraavat radat:
 haulikkoradat skeet (8 ampumapaikkaa) ja trap (5 ampumapaikkaa). Skeet-radalla
kaksi heitinkoppia sekä toimitsijankoppi, trap-radalla heitinkoppi sekä
toimitsijakoppi. Trap-radalla harrastetaan lisäksi Compak-sporting ammuntaa, jonka
ampumasuunnat ovat trap-radan sektorien mukaiset.
 kahdella äänieristetyillä ampumapaikalla (yhteensä 15 ampumapaikkaa) varustettu
kiväärirata (100 m)
 kahdella äänieristetyllä ampumapaikalla sekä näyttösuojalla varustetut 75 m:n ja
100 m:n hirviradat paikallaan olevalla tai liikkuvalla taululla

äänieristetyllä ampumapaikalla varustettu pistoolirata (25 m)
 kaksi toistaiseksi eristämättömillä, mutta umpinaisilla ampumapaikoilla sekä
näyttösuojilla varustettua villikarjurataa
Ampumaratojen lisäksi alueella on kurssi- ja huoltorakennus (metsästäjäkoulu), nuotiokatos, peltinen Olympia-halli ilmakivääriammuntapaikkana sekä varastona kaksi
huoltoparakkia. Ampumaradalle ei ole rakennettu vesijohtoa eikä viemäröintiä.
Tarvittava vesi tuodaan kanisterilla ja alueella on kuivakäymälä.
Eri ampumaratojen ampumasuunnat ja luvan hakijan arvioimat laukausmäärät
radoittain vuodelta 2014 on esitetty seuraavassa taulukossa.
Taulukko 1. Ampumasuunnat ja arvioidut laukausmäärät vuonna 2014
Ampumasuunta
Arvioitu laukausmäärä
Skeet
ampumasektorit lounaasta pohjoiseen (lähes 180
astetta)
18 000
Trap
ampumasektorit lännestä luoteeseen
43 000
Kiväärirata
pohjoiseen
3 000
Hirvirata
pohjoiseen
22 000
Pistoolirata
pohjoiseen
3 000
Villikarjuradat
pohjoiseen
4 000
Haulikkoradat:
Liikenne
Ampumaradalla käy 1.5. – 30.9. välisenä aikana keskimäärin 10 – 15 henkilöautoa
päivittäin. Kilpailujen ja ampumakokeiden aikana päivittäinen liikennemäärä on
suurempi, jopa 50 autoa. Muina aikoina liikennemäärät ovat selvästi vähäisempiä, noin
0 – 5 autoa/vrk.
Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen
Luvan hakijan mukaan ampumaratatoiminnassa syntyvät jätteet kerätään kahdelle
vaihtolavalle, jotka toimitetaan kerran vuodessa Pirkanmaan jätehuolto Oy:n Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen käsiteltäväksi. Tällä hetkellä kaikki ampumaratatoiminnasta syntyvä jäte kerätään sekajätteenä. Iso yksittäinen jätejae on
haulikkoammunnasta syntyvä hylsyjäte, noin 5 - 7 m3 vuodessa. Tämän jätejakeen
osalta on pyritty löytämään materiaalin jatkohyödyntäjää. Muuta sekajätettä syntyy
noin 5 m3 vuodessa. Suurin osa muusta sekajätteestä on muovia ja pahvia.
5
6
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN
Ampumaratojen ensisijaiset ympäristövaikutukset liittyvät ampumameluun sekä
ammuksien sisältämien haitallisten aineiden päästöihin maaperään ja edelleen pintaja pohjavesiin.
Pollarin ampumaradalla on tehty vuosien saatossa monenlaisia selvityksiä ja
mittauksia toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten arvioimiseksi.
Maaperään kohdistuvien päästöjen osalta ampumaradan lyijykuormitusta on arvioitu
laskennallisesti sekä maanäyttein.
Päästöjä pinta- ja pohjavesiin on arvioitu vesinäytteiden perusteella ja kokonaiskuvan
arvioimiseksi on teetetty ampumaradan ympäristöriskien arviointi.
Lisäksi ampumaratatoiminnan meluvaikutuksia on määritetty mittauksien sekä
mallinnuksen avulla. Myös ampumaratatoiminnan ja viereisen Mäntän Seudun
Moottorikerhon motocross- ja enduroharjoitteluradan yhteismeluvaikutuksia on arvioitu.
Päästöt maaperään
Ampumaratatoiminnasta aiheutuva lyijykuormitus
Alkuperäisessä lupahakemuksessa oli arvioitu ampumaratatoiminnasta syntyvät
päästöt maaperään seuraavasti.
 Hirviradalla (n. 30 000 laukausta vuodessa) keskimääräisen käytettävän luodin
painon mukaan kertyvä lyijykuorma taustavalliin on noin 240 kg:aa vuodessa. Lyijy
sijoittuu valliin noin 0,5 m:n syvyydelle melko suppealle alueelle.
 Kivääriradoilla (n. 7 000 laukausta vuodessa) kertyvä lyijykuorma taustavalliin on
noin 56 kg:aa vuodessa. Suurin kuormitus valliin syntyy ampumapaikoilta 1 – 3,
jotka ovat pääasiallisesti käytössä.
 Pistooliradalla (n. 5 000 laukausta vuodessa) käytettävien luotien perusteella lyijykuorma taustavalliin on noin 20 – 25 kg:aa vuodessa.
 Villikarjuradalla (n. 5 000 laukausta vuodessa) valleihin kertyvä lyijykuormitus on
noin 15 kg:aa vuodessa.
 Haulikkoradoilla (n. 40 000 laukausta vuodessa) kertyvä lyijykuorma on noin 960
kg:aa vuodessa. Haulit leviävät useamman hehtaarin alueelle.
Edellä esitettyjen laukausmäärien perusteella Pollarin ampumaradalla maaperään ja
ampumaratojen taustavalleihin päätyi 1 281 kg:aa lyijyä yhden käyttövuoden aikana.
Vuonna 2008 tehdyt maaperätutkimukset
Ampumaradalta otettiin syyskuussa 2008 Pirkanmaan ympäristökeskuksen tarkastajan
ohjeiden mukaisesti ja Vilppulan kunnan ympäristönsuojelusihteerin läsnä ollessa
10 maanäytettä. Näytteistä tutkittiin lyijy-, arseeni-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki- ja
antimonipitoisuudet. Maanäytteet otettiin kivääriradan taustapenkasta, skeet-radalta
sekä trap-radalta neljästä eri kohdasta (70, 95, 120 ja 150 metrin etäisyydeltä ampumapaikalta) kahdelta eri syvyydeltä (0 – 5 cm sekä 20 – 50 cm). Näytteiden analysoinnin suoritti Doranova Oy. Metallien lisäksi kahdesta pintamaanäytteestä tutkittiin myös
PAH–yhdisteet; näytteestä 2 (trap-rata, 70 metrin etäisyydellä ampumapaikasta) ja
näytteestä 10 (skeet-rata).
Maanäytteistä tutkitut metallipitoisuudet jäivät reilusti alle valtioneuvoston asetuksessa
214/2007 (Vna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista) määriteltyjen maaperän haitallisten aineiden kynnys- ja ohjearvojen. Vain näytteen 8
(trap-rata pintamaanäyte, 150 metriä ampumapaikalta) antimonipitoisuus (2,1 mg/kg)
7
oli kynnysarvotasolla, mutta jäi kuitenkin huomattavasti alle ohjearvotasojen (10 mg/kg
ja 50 mg/kg). Myöskään PAH -yhdisteitä ei havaittu kynnysarvoja ylittäviä pitoisuuksia.
Selvitys maaperänäytteenoton tuloksista, Doranova Oy, 23.1.2009
Maaperänäytteet Pollarin ampumaradalta 9/2008. Maaperän pH -mittaukset osoittavat
maaperän olevan alueella lievästi hapanta (pH 4,5 – 5,2), mikä osaltaan selittyy
ampumaradan ympäristön suotyyppisellä maastolla. Maaperän luontainen pH on
oletettavasti myös hapan, joten pH -mittausten perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä luotien ja haulien osuuteen maaperän happamuudessa.
Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna Pollarin ampumaradan maaperänäytteiden analyysitulokset eivät anna perusteluja laajemman ja/tai kattavamman näytteenoton tai
perusteellisemman pilaantuneisuustutkimuksen suorittamiseen. Myös analyysitulosten
epävarmuusprosentti huomioon ottaen tulokset eivät ylitä valtioneuvoston asetuksessa
maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) annettuja
kynnys- tai ohjearvoja. Doranova Oy:n kanta on, että toimitettujen maaperänäytteiden
analyysitulosten perusteella ei ole aihetta jatkotutkimuksiin.
Ampumaradan ympäristöriskien arviointi, KMV-Turvapalvelut Oy vuonna 2010
KMV-Turvapalvelut Oy:n raportin mukaan kivääriradalla taulujen taustapenkassa näkyvä vaakasuora vana osoittaa paikan johon suuri osa luodeista on uponnut. Uppouman
syvyys on noin 300 – 800 mm:ä riippuen luotiaseesta, jolla kyseisellä radalla
ammutaan. Pieni osa luodeista joutuu harhalaukausten tai kimmokkeiden seurauksena
välialueelle tai taustavallin muihin osiin.
Haulikkoradoilla haulit ovat jakautuneet epätasaisesti suurelle alueelle. Paikalla tehty
tarkastelu osoitti että, haulien keskittyminen on mahdollista määrittää, jollakin tarkkuudella. Lisäksi haulikkoradoilla ampujien taidoista riippuen kiekkoja hajoaa eri lailla. Ohiammutut kiekot putoavat samoille alueille, jolloin niistä syntyy jokaiselle heittolaitteelle
ominaiseen paikkaan selvä kasauma. Osuman saaneet kiekot kerääntyvät trap-radalla
suoraan ampujasta poispäin ja skeet-radalla hajoavat koko ampumasektorille.
Ympäristöministeriön oppaan Ampumaratojen ympäristölupa (Suomen ympäristö
23/2012) mukaan hauleja tippuu eniten leviämisalueen keskiosaan. Oppaan mukaan
haulit lentävät suunnilleen yhtä monta sataa metriä kuin niiden halkaisija on millimetreinä eli 2,5 mm:n haulit noin 250 m:ä. Osuessaan kiekkoon (skeetissä 65 - 67 metrin
etäisyydellä ja trapissa noin 75 metrin etäisyydellä) haulit putoavat lähemmäksi kuin
haulin häiriötön lentomatka olisi.
KMV-Turvapalvelut Oy:n tekemän arvion perusteella trap-radalla 70 – 150 metrin etäisyydellä ampumapaikasta on hauleja kohtalaisesti. Alueella 150 – 250 metriä
ampumapaikasta hauleja on paljon ja haulien suurin määrä sijoittuu yli 250 metrin
etäisyydelle ampumapaikasta. Tämän perusteella maanäytteet on otettu kohtalaisesti
hauleja sisältäneeltä alueelta.
Kivääriradoilla ja pistooliradoilla lyijyn liukeneminen maaperään on todennäköisempää,
kuin haulikkoradoilla. Tätä voi perustella lyijyn pintaan syntyvien sekundäärimineraalikerrosten suojaavalla vaikutuksella. Luotiradoilla taustapenkassa luodit iskeytyessään
toisiinsa rikkovat sekundäärimineraalin, jolloin liukeneminen lisääntyy. Haulikko ammunnassa haulit putoavat alhaisemmalla nopeudella, joten vahingoittumista ei tapahdu
samassa määrin. (Lähde: Puolustushallinnon rakennuslaitos, raskasmetallien ympäristövaikutukset
puolustusvoimien
pistoolija
kivääriampumaradoilla
–
yhteenvetoraportti).
Pollarin ampumaradan alueelta on otettu maaperänäytteitä ja vesinäytteitä. Maaperänäytteet on otettu haulikkoratojen siltä alueelta, missä haulien osuessa kiekkoihin on
siruiksi hajonnutta lyijyä. Kivääriradoilta maanäytteet on otettu maalitaulujen takana
8
olevasta penkasta iskemäjälkien kohdalta. Vesinäytteitä on otettu kivääriradan maalialueen takana olevasta lammikosta, kivääriradan eteläpuolisesta lammikosta,
lähimmän talon kaivosta ja ampumaradan pohjavesiputkesta. Maanäytteissä ei
havaittu kynnysarvoa ylittäviä pitoisuuksia.
Myöskään PAH -summa ei ylitä kynnysarvoa. Vesinäytteiden osalta ensimmäinen,
kivääriratojen maalien takana olevasta lammikosta otettu näyte sisälsi juomavedelle
sallitun ylittävän määrän lyijyä. Uusitussa näytteessä lyijyä ei mittaustarkkuudella ollut.
Lyijypitoisuuden heilahtelu voi johtua lammen lähipusikoista löytyneistä lyijyakuista,
lyijypölystä näytteessä, mutta myös yläpuolisen suoalueen vanhan haulikkoradan
lyijyistä. Pohjavesiputkesta otetun vesinäytteen lyijypitoisuus oli viidennes
juomavedelle sallitusta. Talon kaivovedessä lyijyä ei havaittu.
Vuonna 2011 tehdyt maaperätutkimukset
18.7.2011 otettiin kaksi maanäytettä kohdasta, jonka kautta haulikkorata-alueen pintavedet kulkeutuvat eteenpäin. Näyte 1 otettiin kuivuneen lammikon kohdalta pintamaasta (0 – 10 cm) ja näyte 2 kuivuneen lammikon vierestä noin 15 cm:n etäisyydeltä
25 – 35 cm:n syvyydeltä. Doranova Oy tutki maanäytteistä arseeni-, barium-, koboltti-,
kadmium-, kromi-, kupari-, elohopea-, molybdeeni-, nikkeli-, lyijy-, antimoni-, vanadiinija sinkkipitoisuudet sekä pH:n. Molempien maanäytteiden metallipitoisuudet jäivät
reilusti alle valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määriteltyjen maaperän haitallisten
aineiden kynnysarvojen.
Vuonna 2014 tehdyt maaperätutkimukset
Syyskuussa 2008 ja heinäkuussa 2011 tehtyjä ampumarata-alueen maaperätutkimuksia täydennettiin 12.6.2014 ottamalla kaksi maanäytettä noin 150 metrin
etäisyydeltä skeet-radan ampumapaikalta (alueella silmin nähden runsaasti hauleja).
Näytteet otettiin noin 5 cm:n ja 30 cm:n syvyydeltä ja niistä tutkittiin antimoni, arseeni,
kromi, koboltti, kadmium, kupari, elohopea, lyijy, nikkeli, sinkki, vanadiini ja
kuiva-ainepitoisuus.
Doranova Oy:ssä tehtyjen laboratoriotutkimusten perusteella pintamaanäytteessä oli
lyijyä 250 mg/kg ja 30 cm:n syvyydessä 16 mg/kg (Lyijyn alempi ohjearvo on
200 mg/kg ja ylempi ohjearvo 750 mg/kg). Lisäksi pintamaanäytteen antimonipitoisuus
(4,9 mg/kg) oli yli kynnysarvon (2 mg/kg), mutta alle alemman ohjearvon (10 mg/kg).
Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet alittivat pintamaanäytteessä valtioneuvoston
asetuksen 214/2007 kynnysarvot. Skeet-radalta 30 cm:n syvyydeltä otetun maanäytteen kaikki metallipitoisuudet alittivat kynnysarvot.
Päästöt pinta- ja pohjavesiin
Vuonna 2008 ja 2009 tehdyt pinta- ja pohjavesitutkimukset
Vuonna 2008 ampumaradan pohjoispuoleisesta, luodikkoratojen taustavallien takana
olevasta lammesta 27.8.2008 otetussa vesinäytteessä havaittiin lyijyä 28 µg/l. Lammen
vesi koostuu todennäköisesti sekä pinta- että pohjavedestä. Lyijyä lammen veteen on
voinut tulla Pollarin ampumaradalta, nykyisen ampumaradan pohjoispuolisella suolla
sijainneelta Pollarin Erämiesten ampumaradalta.
Vuonna 2009 Pollarin ampumaradan eteläpuolelle asennetusta pohjavesiputkesta otetussa vesinäytteessä havaittiin laboratoriotutkimuksissa lyijyä 2 µg/l ja kloridia alle 5
mg/l. Havaitut pitoisuudet ovat luonnollisia pohjaveden pitoisuuksia. Ampumaradan
välittömässä läheisyydessä sen eteläpuolella sijaitsevasta lammesta otetusta
vesinäytteestä mitattiin lyijypitoisuus alle 1 µg/l ja kloridipitoisuus alle 5 mg/l. Raamin
rengaskaivosta (Keuruuntie 476) otetun vesinäytteen lyijypitoisuus oli alle 1 µg/l.
9
Vesinäytteet otettiin 29.7.2009.
POSKI -projekti vuonna 2013
POSKI -projektin puitteissa Pirkanmaan ELY -keskuksen Pollarinkankaan pohjavesitutkimuksissa 16.9.2013 vesinäytteissä havaittu lyijypitoisuus oli korkeimmillaan 6,1 µg/l
(raja-arvo 20 µg/l) ja antimonipitoisuus 0,1 µg/l (raja-arvo 20 µg/l)
10
Melu
Pollarin ampumaradalla tehtiin ensimmäiset melumittaukset vuonna 2008 Työterveyslaitoksen toimesta. Vaasan hallinto-oikeuden/Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten
mukaisesti täydentäviä melumittauksia tehtiin kesäkuussa 2014 Tmi Rauno Pääkkösen
toimesta sekä erillinen Pollarin ampumaradan melunarviointi sekä yhteisvaikutusarviointi ampumaradan ja Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross- ja
enduroharjoitteluradan meluvaikutuksista.
Työterveyslaitoksen melumittaukset 6.9.2008
Melua mitattiin neljällä alueella ampumaradan eri puolilla. Mittaustulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa mittauskohteissa. Lähimmässä häiriintyvässä kohteessa,
Keuruuntie 476 kohdalla, laukaukset kuuluivat ja melun vaihteluväli oli 42 – 61 dB
LAImax ja enimmäistaso 49 dB LAImax. Muilla mittauspisteillä melu oli pienempää.
Pohjois-koillistuulella lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) voidaan
olla lähellä ohjearvoa mutta kyseinen tuulensuunta ei ole tavanomainen.
Melumittaukset tehtiin lauantaina 6.9.2008 kello 10 – 12. Mittausten aikaan ajoittain oli
melko tyyni sää, joten tuulen vaikutus oli pieni. Mittausten aikana ammuttiin haulikolla
(skeet ja trap) 2 laukausta jokaiselta ampumapaikalta, yhteensä 14 laukausta. Tämän
jälkeen trap-ammunta ja vielä kerran skeet-ammunta. Hirvikiväärillä .308 ammuttiin
luodikkoradalla 5 laukausta ja hirviradalla ammuttiin hirvikoetta koko mittausjakson
aikana 11.30 – 12.30. Yhteenveto melumittaustuloksista on esitetty seuraavassa
taulukossa 2.
Taulukko 2. Melumittaustulokset vuodelta 2008
Melumittaustulokset 2008
enimmäistaso
Lalmax, db
vaihteluväli
LALmax, dB
alle 45
30 - 45
kuului heikosti, 3 auton ohiajoa
alle 50
alle 50
autojen ohiajomelut näkyvät
50 - 57
50 - 55
52 - 56
50 - 72
laukaukset erottuvat hyvin
laukaukset erottuvat
laukaukset erottuvat
laukaukset kuuluvat
42 - 61
alle 50
63 - 72
laukaukset kuuluivat
laukaukset kuuluivat
liikenne selvin melulähde
huomautuksia
1. Valkealammin kohta
2. Soutua, entinen
leikkikenttä
3. Sausvaara
skeet
53
trap
53
luodikkorata
55
hirvikoe
59 (n=37)
4. Raamin talon kohta, tien toinen puoli
skeet
49 (n=15)
hirvikoe
alle 45
autojen ohiajot
yli 60
Yhdistyksellä on tarkoitus kehittää radan toimintaa siten, että ampumamelua voidaan
pienentää rakenteellisilla ratkaisuilla. Jo nyt kivääriratojen ampumapaikoista kaksi on
rakennettu ääntä eristäviksi ja ampumapaikkojen melunvaimennusta on tarkoitus
jatkaa.
Haulikkoradoilla melun torjunta ei ole mahdollista samoin kuin luotiaseradoilla.
Haulikon laukauksen melu on kuitenkin alhaisempi kuin kiväärin laukauksen. Trap-rata
on suunnattu asutuksesta pois päin mutta skeet-radan ammunnassa joudutaan osaksi
11
ampumaan asutuksesta sivulle päin.
Ampumaratojen aiheuttamasta melutason ohjearvosta on annettu Valtioneuvoston
päätös 53/1997, jonka mukaan ampumaradan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja
ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää
A-painiotettuna enimmäistason impulssiaikavakiolla (LAImax) määriteltynä asumiseen
käytettävillä ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla melutasoa 65 dB. Virkistysalueilla tai
taajamien
välittömässä
läheisyydessä,
hoitolaitoksia
palvelevilla
alueilla,
loma-asumiseen käytettävillä alueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saa ylittää
60 dB.
Melumittaus 26.6.2014
Ampumaradalla vuonna 2008 tehtyjä melumittauksia täydennettiin
Mittausten aikana oli noin +15 °C ja tuulen suunta 2 – 3 m/s pohjoisesta.
26.6.2014.
Luvan hakijan mukaan ampumarataolosuhteet poikkesivat vuonna 2008 tehdyistä
melumittauksista sikäli, että hirviratojen (75 m ja 100 m), pistooliradan sekä luodikkoradan ampumapaikoille on rakennettu äänieristetyt ampumapaikat, joista ammunta
suoritettiin. Haulikkoratojen olosuhteissa ei ollut melumittausten välillä tapahtunut
muutoksia.
Vuoden 2014 melumittausten aikana ammuttiin aloittaen hirviradoilla (75 m ja 100 m),
kivääriradalla, skeet-radalla ja viimeisenä trap-radalla (24 ja 21 gr patruunoilla).
Kivääriradoilla ammuttiin kullakin 5 laukausta, skeet- radalla 2 laukausta jokaiselta
kahdeksalta ampumapaikalta eli yhteensä 16 laukausta sekä trap -radalla 10 laukausta
sektorin eri suuntiin (5 eri sektoria) kahdella patruunatyypillä.
Melumittarit oli sijoitettu 1) Sausvaaran talon (Kitusuontie 539) pihamaalle, 2) Raamin
talon (Keuruuntie 476) pihamaalle sekä 3) ampumaradalle majan edustalle asetelineen
kohdalle. Mittarissa käytettiin A-taajuuspainotusta ja impulssiaikavakiolla mitattua
arvoa. Yhteenveto melumittauksista on esitetty taulukossa 3.
Taulukko 3. Melumittaustulokset vuodelta 2014
Melumittaustulokset 2014
1. Sausvaara piha
hirvirata 75 m
hirvirata 100 m
luodikko
skeet
trap 1, 24 gr
trap 2, 21 gr
2. Raamin piha
hirvirata 75 m
hirvirata 100 m
luodikko
skeet
trap 1, 24 gr
trap 2, 21 gr
enimmäistaso
Lalmax, db
vaihteluväli
LALmax, dB
51
alle 50
alle 50
alle 50
50
52
40 - 52
alle 50
alle 50
40-53
48-52
48-55
laukaukset erottuvat heikosti
laukaukset erottuvat heikoiten
laukaukset erottuvat heikoiten
laukaukset kuuluvat
laukaukset erottuvat
laukaukset erottuvat
51
48
45
58
56
55
50 - 52
44 - 51
43 - 47
52 - 76
51 - 64
51 - 59
laukaukset erottuvat heikosti
laukaukset erottuvat heikosti
laukaukset erottuvat heikosti
laukaukset kuuluvat
laukaukset erottuvat
laukaukset erottuvat
liikenne 46 - 62 db, moottoripyörät
radalla 40 - 61 dB
huomautuksia
Mittaustulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa mittauskohteissa. Alueen
tavanomainen tuulen suunta on länsi-lounas, kuten vuonna 2008 tehdyissä
mittauksissa. Vuoden 2014 melumittauksissa tuulen suunta oli pohjoisesta eli lähimpiin
12
taloihin päin. Laskennallisesti lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Raamin pihassa,
Keuruuntie 476) enimmäisarvo 65 dB on mahdollista ylittyä vain, jos ammutaan talon
suuntaa ja myötätuuli on ampumapaikalta taloon päin.
Keskimäärin enimmäisarvo 65 dB ei kuitenkaan ylity, mitä myös melumalli ja
aikaisemmat mittaustulokset tukevat.
Pollarin ampumaradan laskennallinen meluselvitys, WSP Finland Oy 3.11.2014
Trap-radan haulikon laukausääni suuntautuu luoteeseen, johon se kantautuu 65 dB:n
tasoisena 1,5 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 2,3 km:n päähän. Korkein asuinrakennuksen piha-alueelle arvioitu impulssiäänitaso (LAlmax) oli 63 dB Uittosalmentien
varrella ampumaradan luoteispuolella.
Skeet-radalta haulikon laukausääni leviää laajimmalle johtuen laajasta ampumasektorista. Laukausääni kantautuu 65 dB:n (LAlmax) tasoisena 1,7 km:n päähän ja 60 dB:n
tasoisena 2,4 km:n päähän lounas-länsi-sektorilla. Luoteessa maasto rajoittaa
laukausäänen leviämistä. Korkein asuinrakennuksen piha-alueelle arvioitu
impulssiäänitaso oli 70 dB:ä (LAlmax) Keuruuntien varrella ampumaradan
eteläpuolella.
Villikarjuratojen meluvaikutukset (LAlmax) jäävät pieniksi 65 dB:n meluvyöhykkeen
ulottuessa noin 230 metrin etäisyydelle ampumasuuntaan ja 60 dB:n vyöhykkeen noin
370 metrin etäisyydelle.
Pienoiskivääri- ja pistooliratojen välissä olevan kivääriradan laukausäänitaso suuntautuu pohjoiseen. Laukausääni leviää 65 dB:n (LAlmax) tasoisena 1,5 km:n päähän ja
60 dB:n tasoisena 2,2 km:n päähän. Luoteeseen laukausäänen leviämistä
rajoittavat maaston muodot. 60 dB:n vyöhykkeelle jää yksi rakennus junaradan
koillispuolella.
Kivääriradan itäreunalla olevan pistooliradan meluvyöhykkeet jäävät vähän suppeammiksi kuin viereisen kivääriradan. Pistooliradan aiheuttama laukausääni leviää 65 dB:n
tasoisena 1,1 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 1,5 km:n päähän pohjoisen suuntaan.
Yli 60 dB:n meluvyöhykkeelle ei jää yhtään rakennusta.
Alueen itäreunassa sijaitsevan kivääriradan aiheuttamat laukausäänivyöhykkeet ovat
hyvin samanlaiset kuin toisellakin kivääriradalla. Ainoastaan maaston aiheuttama
meluvyöhykkeen leviämisen rajoittuminen on hieman eri sektoreilla (luoteessa ja koillisessa). Sama asuinrakennus jää 60 dB:n vyöhykkeelle kuin toisenkin kivääriradan
kohdalla.
Kaikkien ampumaratojen yhdistetyt meluvyöhykkeet noudattavat melko pitkälti
skeet-radan
meluvyöhykkeitä.
Vyöhykkeen
pohjoisosassa
kivääriratojen
laukausäänivyöhykkeet suurentavat hieman yhteismeluvyöhykettä.
Johtopäätökset: Laskennallisen arvioinnin perusteella laukausäänitasot ylittävät ohjearvon vain skeet-radan osalta. Radan eteläpuolella, Keuruuntien varrella sijaitseva
asuinrakennus jää 70 dB:n meluvyöhykkeelle.
Laskentamallin tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että laskentamallin
mukaisia laukausäänitasoja voi esiintyä vain tilanteissa, joissa olosuhteet ovat
suosiollisia laukausäänen leviämiselle. Laskennallisesti arvioitu tulos kertoo siis
pahimman mahdollisen melutilanteen, joita todellisuudessa esiintyy harvoin.
Ampumamelun ja motocross-radan melun yhteisvaikutukset. Tmi Rauno
Pääkkönen 5.11.2014
13
Laskennallinen ja mittauksellinen meluselvitys: Mittaustulokset ovat olleet vuosina
2008 ja 2014 tehdyissä melumittauksissa alle enimmäistason 65 dB:ä kaikissa
mittauskohteissa. Lasketut tulokset ja melumalli tukevat mitattuja arvoja.
Laskennallisesti lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) enimmäisarvo
65 dB:ä on mahdollista ylittyä vain skeet -radalla, jos ammutaan kyseisen talon
suuntaan ja on myötätuulitilanne ampumapaikalta taloon päin. Tämä tuli esiin myös
mittauksissa. Siis keskimäärin enimmäisarvo 65 dB:ä ei ylity, mitä myös laskennallinen
melumalli ja mittaustulokset tukevat. Mallia tarkasteltaessa on huomattava, että
useimmiten malli antaa noin 5 dB:ä liian suuria arvoja mittauksiin nähden. Niin
tässäkin.
Motocross -radan vaikutus ampumaradan meluarviointeihin: Ampumaradan lounaispuolella on Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross -rata. Se sijaitsee noin 200 m:ä
ampumaradalta lounaaseen ja noin 500 – 700 metriä pohjoiseen Raamin talosta.
Moottoriratojen melun tilannearviointeihin on käytetty ohjearvona enimmäistasoa
LAFmax 65 dB:ä ja päiväkeskiarvoa (LAeq 7-22) 55 dB:ä asumiseen käytettävillä
alueilla lukuun ottamatta virkistys-, loma- ja luonnonsuojelualueita sekä hoitolaitoksien
alueita, joilla ohjearvo on 34 dB:ä.
Vastaavan kaltaisen motocross -radan meluselvityksen perusteella on saatu seuraavia
lähtöarvoja. Pyörien melupäästömittausten mukaan 10 m:n etäisyydellä pyörän takana
pyörää ryntäytettäessä 2 tahtipyörälle enimmäistaso (LAFmax) oli 94 dB:ä ja
keskiäänitaso 83 dB:ä. Nelitahtiselle pyörälle vastaavat arvot olivat 101 dB:ä ja 80
dB:ä. Kun näiden tietojen perusteella tehdään karkea moottoripyörän melun
leviämisennuste, saadaan etäisyysvaimeneminen. Mallissa moottoripyörää on pidetty
pistelähteenä ja yli 400 metrin etäisyydellä vaimenemiseen on lisätty hieman puustosta
ja maastosta tulevaa vaimenemista geometrisen vaimenemisen lisäksi.
Ennusteen mukaan keskiäänitaso alenee arvoon 55 dB:ä, kun etäisyys on 200 metriä
ja enimmäistaso alenee arvoon 65 dB:ä, kun etäisyys on 400 metriä. Jos radalla ajaa
useita pyöriä samanaikaisesti, enimmäistaso ei lisäänny, mutta keskiäänitaso kasvaa
niin, että viidellä pyörällä keskiäänitaso lisääntyy 3 – 5 dB:ä ja kymmenellä pyörällä
5 – 10 dB:ä. Toisaalta keskiäänitaso ei usein nouse kriittiseksi tekijäksi, koska
radoilla ei ajettane 15 tuntia päivässä, jolloin mitatuista ja arvioiduista keskiäänitasoista
tulee vähentää tämä aikakorjaus, mikä on viiden tunnin ajoharjoitteluajalle -5 dB:ä ja
seitsemän tunnin harjoitteluajalle -7 dB:ä. Siis pyörien lukumäärästä johtuva korjaus ja
radan käyttöaikakorjaus kompensoivat toisensa vaikutuksen. Tällä perusteella tässä
tarkastelussa on käytetty yksittäisen pyörän antamia arvoja.
Edellä mainituilla oletuksilla voidaan arvioida, että lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) motocross -radalta tuleva ääni ei ylitä enimmäistasoa LAFmax
65 dB:ä. Edelleen näillä perusteilla voidaan arvioida keskiäänitasojen perusteella, että
ampumaradan ja motocross -radan yhteisvaikutus ei ylitä keskiäänitasoa 55 dB:ä
lähimmässä häiriintyvässä kohteessa. Merkittävin melukuormitus syntyy Raamin talon
(Keuruuntie 476) kohdalla Keuruuntien liikennemelusta.
Sääolojen merkitys: Ilmatieteenlaitoksen tilastoimien tuuliruusujen perusteella vallitsevat tuulet Suomessa ovat suunnissa etelä-länsi. Tuuliruusuista voidaan myös laskea,
että pohjois-pohjoiskoillistuulia on kaikista tuulen suunnista noin kymmenen prosenttia
(10 %), joten tavanomaisia pohjoistuulitilanteet eivät ole. Sen sijaan länsi-etelätuulia on
puolet (50 %) kaikista tuulen suunnista. Jos arvioidaan, että ampumarata on käytössä
100 päivää vuodessa, osuu siihen 10 päivää pohjois-koillistuulta
Jos edelleen arvioidaan, että skeet -radalla ammutaan 18 000 laukausta vuodessa,
niistä joka kymmenes on lähimmän häiriintyvän kohteen (Keuruuntie 476) suuntaan eli
1 800 laukausta. Tällöin, jos tähän yhdistetään tuulista todennäköisyys, päästään 180
14
vuosittaiseen laukaukseen, joka voi olla ohjearvon tasolla. Siis 99 prosenttia ampumaradalla ammutuista laukauksista ei ylitä ohjearvoja.
Yhteenveto: Ampumaradan melu ei ylitä ohjearvoja (epävarmuus huomioiden)
lähimpien häiriintyvien kohteiden pihamaalla. Ampumaradan ja motocross -radan
yhteisvaikutus ei aiheuta ohjearvojen ylittymistä lähimmässä häiriintyvässä kohteessa.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
Ampumaratatoiminnasta ei aiheudu välittömiä tai lyhyen aikavälin ympäristövaikutuksia, vaan haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön on tyypillisesti hidasta. Kun
ratarakenteisiin jäävät luodit ja haulit pääsevät kosketuksiin ympäristön (ilma, vesi,
maa) kanssa, ne altistuvat fysikaalisille ja kemiallisille reaktioille.
Näiden seurauksena metalleja voi ajan myötä liueta sade- ja sulamisvesiin, saostua
maaperän kerrosten vaihtelevissa olosuhteissa eri mineraaleina ja sitoutua maaperän
pienhiukkasiin. Ympäristöolosuhteet, kuten maalaji, maaperän vedenläpäisevyys ja pH
sekä sademäärä vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka nopeasti ja missä määrin
luotien ja haulien rapautumista ja sen seurauksena vapautuvien haitta-aineiden
kulkeutumista ympäristöön tapahtuu. Luotien ja haulien pintaan muodostuu
pääasiassa metallien oksideista ja hydroksideista koostuva sekundäärimineraalikerros,
joka osaltaan hidastaa rapautumista ja metallien liukenemista. Maaperässä olevat
humus ja mikro-organismit sekä kasvit nopeuttavat metallien rapautumista, mutta
toisaalta ne kykenevät myös sitomaan maaperään liuenneita metalleja (Suomen
ympäristö 4/2014).
Vaikutukset pinta- ja pohjaveteen
Pirkanmaan ELY -keskus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle 8.6.2010 todennut, että
tehdyissä selvityksissä ei ole todettu Pollarin ampumarata toiminnasta aiheutunutta
pohjaveden pilaantumista. ELY–keskuksen käsityksen mukaan tehdyissä selvityksissä
ei ole todettu käsiteltävänä olevasta toiminnasta aiheutunutta pohjaveden pilaantumista. Taustapenkan pohjoispuolella olevan lammikon vedestä todettu lyijypitoisuus ei
osoita pohjaveden pilaantumista vaan lammikkoveden kohonnutta lyijypitoisuutta.
Kohonneen lyijypitoisuuden yhtenä mahdollisena aiheuttajana ELY -keskus pitää lammesta luoteeseen, lammen tason yläpuolisella suolla sijaitsevaa vanhaa haulikkoampumarataa. Suolta on todettu valuvan vesiä lampeen. Suo-olosuhteissa lyijy voi olla
herkemmin liukenevaa mm. veden happamuuden vuoksi. Vanhan haulikkoampumaradan vaikutuksen selvittäminen ei kuitenkaan liity käsiteltävänä olevaan
ympäristölupaan.
Alueella syksyllä 2013 tehtyjen laajojen tutkimusten (Poski-projekti) mukaan pohjavesi
virtaa ampumaradan alueella etelään. Kairausten ja painovoimamittausten perusteella
kallio laskee loivasti pohjavesialueen suunnassa pohjoisesta etelään ja lounaaseen.
Pollarinkankaan pohjaveden käytölle ei ole suunnitelmia vaikka luokitus nousee
(POSKI -projekti) vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi, luokkaan II.
Ympäristöministeriön ampumaratojen ympäristövaikutusten hallinta -raportin (Suomen
ympäristö 4/2014) mukaan yksittäisissä tutkimuksissa on todettu, että luotiaseratojen
taustavallien suotovesissä esiintyy luodeista peräisin olevia metalleja liuenneessa
muodossa muutamista mikrogrammoista litrassa muutamiin satoihin mikrogrammoihin
litrassa. Taustavallin metallikuormittuneella osalla muodostuvien suotovesien määrä on
kuitenkin hyvin pieni, suurellakin radalla korkeintaan muutama sata kuutiometriä
vuodessa, jolloin pohjaveteen mahdollisesti kohdistuva kokonaiskuormitus jää pieneksi
(esim. puolustusvoimien Parolannummen ampumaradan suojausrakenteiden asentamisen jälkeen tehdyt tarkkailuhavainnot). Haitta-aineiden kulkeutuminen pinta- ja
15
pohjaveteen on pääsääntöisesti todennäköisempää haulikkoradoilla kuin kivääri- ja
pistooliradoilla, koska haulikkoammunnan aiheuttama laukauskohtainen kuormitus on
suurempaa ja kuormittuva alue laaja. PAH-yhdisteiden kulkeutuminen savikiekoista ja
niiden sirpaleista pinta- ja pohjaveteen merkittävässä määrin on epätodennäköistä
yhdisteiden niukkaliukoisuuden vuoksi. Suomalaisilla ampumaradoilla tehtyjen tutkimusten mukaan ampumaradoilta voi kulkeutua metalleja pohjavesiin, mutta selvästi
taustatasosta kohonneet ja ympäristövaikutusten kannalta merkittävät pitoisuudet eivät
ole yleisiä.
Vaikutukset maaperään
Ampumaradan ympäristöluvan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on todettu
vuosina 2008 – 2011 otettujen maanäytteiden perusteella, että kun lyijyä pidetään
ampumaratojen merkittävimpänä haitta-aineena ja sen pitoisuus kaikissa radalta
otetuissa näytteissä oli selkeästi kynnysarvojen alapuolella, on katsottava huolimatta
yhden näytteen antimonipitoisuuden lievästi kynnysarvon ylittävästä arvosta, että
ampumaradan maaperä ei ole pilaantunut kysymyksessä olevan toiminnan takia.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että tämä merkitsee, että Pollarin ampumaradan
olosuhteet ovat sellaiset, että metallit eivät juuri liukene maaperään eivätkä siten
pääse kulkeutumaan pohjavesiin. Vaikka maaperä on lievästi hapan, koko
ampumaradan alue on hiekkaa, käytöstä poistetun soramontun pohjaa, minkä vuoksi
sadevesi ei jää sen pintaan liuottamaan metalleja hauleista ja luodeista.
Kivääriammuntaa radalla on harjoitettu jo vuodesta 1983 lähtien, skeet-haulikkoammuntaa vuodesta 1987 ja trap-haulikkoammuntaa vuodesta 1996 lähtien, joten tänä
aikana metallit olisivat voineet liueta hauleista ja luodeista, mikäli olosuhteet
liukenemiselle olisivat otolliset.
Korkeimman hallinto-oikeuden lupakäsittelyn jälkeen ampumarata-alueella tehdyissä
maaperätutkimuksissa on havaittu yksi valtioneuvoston asetuksen 214/2007 alemman
ohjearvon ylittävä haitta-aine pitoisuus lyijyn osalta. Kyseinen maanäyte otettiin
12.6.2014 skeet-radalta 150 metrin etäisyydeltä ampumapaikalta runsaasti hauleja
sisältävältä alueelta pintamaasta.
Melu
Yleisesti ammunnan aiheuttama melu on suurimmillaan ampumasuunnassa. Pollarin
ampumaradalla eri aselajien ampumaratojen ampumasuunnat skeet-radan yhtä
sektoria lukuun ottamatta ovat lähimmästä asutuksesta poispäin. Lisäksi alueen
vallitseva tuulensuunta on lounas-länsi, joten vallitseva tuuli vie ampumarata melua
asutuksesta poispäin.
Vuonna 2008 tehtyjen melumittausten tulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa
mittauskohteissa. Melumittausraportin mukaan autojen ohiajot aiheuttivat selvimmän
melulähteen eivätkä laukaukset erotu ohiajomelusta ja vain mittaajan läsnäolo voi
yhdistää kuulohavainnon ja melutason. Myös Mäntän Seudun Moottorikerhon enduroja motocrossharjoitteluradalta aiheutuu jonkin verran melua. Kyseisten mittaustulosten
perusteella ampumaradan ympäristöriskien arviointiraportissa (KMV-Turvapalvelut Oy)
on todettu, että melun taso ei aiheuta asumiselle eikä alueen muulle nykyiselle asumisja ulkokäytölle haittaa, joka ylittäisi ohjearvot. Talvella myös puissa oleva lumi
vaimentaa melua tehokkaasti ja kylmä ilma alentaa patruunan ruudin palamisnopeutta
ja vaimentaa laukauksen ääntä.
Vuonna 2014 tehtyjen melumittausten tulokset alittivat myös enimmäistason 65 dB.
Pollarin ampumaradan laskennallisen meluselvityksen (WSP Finland Oy) perusteella
laukausäänitasot ylittävät ohjearvon vain skeet-radan osalta. Radan eteläpuolella,
Keuruuntien varrella sijaitseva asuinrakennus jää 70 dB:n meluvyöhykkeelle.
16
Laskentamallin tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että
laskentamallin mukaisia laukausäänitasoja voi esiintyä vain tilanteissa, joissa
olosuhteet ovat suosiollisia laukausäänen leviämiselle. Laskennallisesti arvioitu tulos
kertoo siis pahimman mahdollisen melutilanteen, joita todellisuudessa esiintyy harvoin.
Pollarin ampumaradan melun arviointi lausunnossa (Rauno Pääkkönen, 5.11.2014) on
todettu Ilmatieteenlaitoksen tilastojen perusteella, että tuuliolosuhde, jonka aikana
melumittauksissa on mitattu ohjearvon ylittävä desibeliarvo, on mahdollinen 10
prosentin todennäköisyydellä kaikista tuulen suunnista. Eli jos ampumaradalla olisi 100
käyttöpäivää vuodessa, saattaisi näille päiville osua 10 päivää pohjois-koillistuulta.
Ja edelleen arvioituna, että skeet-radalla ammutaan noin 18 000 laukausta vuodessa
ja näistä joka kymmenes ammutaan lähimmän häiriintyvän kohteen suuntaan
(Keuruuntie 476). Tähän meluhaitalle altistavan tuuliolosuhteen todennäköisyys niin
ammutuista laukauksista 180 laukausta vuosittain saattaisi olla ohjearvon tasalla ja 99
prosenttia vuoden aikana ammutuista laukauksista ei ylittäisi melulle asetettuja
ohjearvoja.
Ampumamelun lisäksi on laskennallisesti arvioitu Pollarin ampumaradan ja Mäntän
Seudun Moottorikerhon motocross- ja enduroharjoitteluradan yhteisiä meluvaikutuksia.
Rauno Pääkkösen 5.11.2014 päivätyn lausunnon perusteella Pollarin ampumaradan ja
Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross -radan yhteisvaikutus ei ylitä
keskiäänitasoa 55 dB lähimmässä häiriintyvässä kohteessa Keuruuntie 476.
Tehtyjen mittausten ja selvitysten perusteella luvan hakija katsoo, että ympäristölupahakemuksessa esitetyt haulikkoratojen rajoitetut käyttöajat ovat riittävää
meluntorjuntaa eteenkin kun mahdollisia ohjearvoja ylittäviä laukauksia arviointiraportin
mukaan on vain yksi prosentti.
Ampumaradalla tehtävät maaperän ja vesiensuojelutoimenpiteet
Luvan hakija esittää, että haulikkoradoilla kielletään kokonaan lyijyhauleja sisältävien
patruunoiden käyttö yksi vuosi sen jälkeen kun ympäristölupa on saanut lainvoiman.
Samoin vuosi luvan lainvoimaiseksi tulon jälkeen siirrytään ainoastaan kivihiilitervaa
sisältämättömien eli ns. ekokiekkojen käyttöön haulikkoradoilla. Luvan hakija esittää
siirtymäaikaa sen vuoksi, että ampujat kuin radan ylläpitäjätkin ehtivät käyttää jo
hankitut patruunat ja kiekot ennen niiden käytön kieltämistä.
Lisäksi kivääri- ja pistooliratojen osalta radan ylläpitäjä sitoutuu kahden vuoden
kuluessa siitä kun ympäristölupa on saanut lainvoiman minimoimaan sade- ja
sulamisvesien imeytymisen valleihin suojarakentein.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Käyttötarkkailu
Hakijan mukaan ampumaradalla ei ole vielä täysin luotettavaa ja kattavaa käytön
seurantaa ympäristölupa-asian keskeneräisyyden vuoksi. Haulikkoradoilta saadaan
kuitenkin hyvin lähellä totuutta oleva laukausmäärä kun tiedetään käytettyjen kiekkojen
menekki ja compak -ammunnassa keskimääräinen laukausmäärä/kierros. Hirvi- ja
toisen karjuradan käyttö perustuu varauksiin, joten myös sieltä saadaan lähellä totuutta
olevat laukausmäärät. Sen sijaan toisen karjuradan, pistooliradan ja kivääriradan
seuranta perustuu käyttäjien omatoimiseen merkintään ampumapaikoilla oleviin
vihkoihin. Ampumaradan kattava käyttötarkkailu aloitetaan ympäristöluvan saatua
lainvoiman. Ampumapaikoilta tullaan kirjaamaan ajankohta, ampujien määrä, laukausten määrä, käytetyt luodit sekä muut ympäristöluvan vaatimat tiedot. Vuotuisten
laukausmäärien perusteella seurataan laskennallisesti toiminnan päästöjä maaperään.
17
TURVALLISUUS
Hämeen Lääninhallituksen myöntämässä perustamisluvassa on määräykset radan
rakenteista ja turvallisuudesta. Luotien pysäyttämiseksi tarkoitetut vallirakenteet on
tarkastettu 11.2.2009 Kangasalan kihlakunnan poliisilaitoksen ylikonstaapelin
suorittaman tarkastuksen yhteydessä ja todettu asianmukaisiksi.
Luvan hakijan mielestä turvallisuus on merkittävä asia ampumaradalla. Jos todetaan,
että nykyisiltä katetuilta ampumapaikoilta on mahdollista ampua yli olemassa olevien
vallirakenteiden, on luvan hakija vallirakenteiden luvanmukaisuudesta huolimatta
valmis korottamaan luodikkoradan taustavallia niin, että maa-ainesten otto vallin takaa
on varmasti turvallista.
Luvan hakija on myös valmis rajoittamaan kyseisellä radalla ampumista niinä
ajankohtina kun soran ajoa harjoitetaan. Ampumaradan käytön rajoittaminen edellyttää
kuitenkin hyvissä ajoin etukäteen tehtyä ilmoitusta tulevasta maa-ainesten otosta.
Mahdollinen näköyhteys korkean koneen kopista maa-ainesalueelta ampumaradalle ei
kuitenkaan suoraan tarkoita, että ampuminen ampumaradalla käytössä olevista
katetuista ampumapaikoista yli taustavallien maa-ainesalueelle olisi mahdollista.
18
Turvaetäisyydet
Skeet-radalla ammunta tulee järjestää siten, että etäisyys ampumapaikalta aidalle on
kaikissa kohdin vähintään 200 metriä (skeet-radalla saa käyttää 2 mm:n hauleja, jotka
lentävät enintään 200 metriä). Ammunta suuntaan, jossa turvaetäisyys ei täyty, on
kielletty. Vastaavasti trap -radalla on huolehdittava, että vaadittu 250 metrin
suojaetäisyys säilyy.
Jos skeet-radalla on tarve käyttää isompia hauleja on Mäntän Seudun Moottorikerhon
enduro- ja motocross –radan vaara-alueelle sijoittuvan osan ajokiellosta sovittava
hyvissä ajoin etukäteen ja huolehdittava, että esim. 2,5 mm hauleilla turvaetäisyys on
vähintään 250 metriä.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
Lupahakemuksen täydentäminen
Alkuperäiseen lupahakemukseen (28.11.2008) on toimitettu lisäselvityksiä 18.12.2008,
29.1.2009 sekä riskinarviointi ja käyttöajan muutoshakemus 16.2.2010.
Korkeimman hallinto-oikeuden palautettua lupa-asia takaisin kuntaan käsiteltäväksi
ympäristölupahakemusta on täydennetty mm. 16.6.2014 ja 15.7.2014 maanäytetuloksilla, 28.7.2014 päivätyllä ampumaradan melumittaukset 25.6.2014 -raportilla
sekä 17.12.2014 päivätyllä luvan hakijan täydennyslausunnolla, jonka liitteenä Tmi
Rauno Pääkkösen laatima lausunto Pollarin ampumaradan melun arviointi sekä WSP
Finland Oy:n laatima Pollarin ampumaradan laskennallinen meluselvitys.
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Lupahakemus täydennyksineen on ollut uudelleen nähtävänä Mänttä-Vilppulan kaupungintalolla 12.1. – 10.2.2015. Lisäksi lupahakemuksen uudelleenkäsittelystä on
ilmoitettu KMV -lehdessä 12.1.2015 ja naapureille on lähetetty erityistiedoksianto.
Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset
Ampumaradalla on pidetty tarkastus 25.8.2008, jolloin toiminnanharjoittajaa on kehotettu hakemaan ympäristölupaa. Ampumaradalla on pidetty tarkastus 11.6.2009. Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos on tehnyt ampumaradalle tarkastuksen 11.2.2009 ja
tarkastuskertomus on toimitettu lausuntona lupaviranomaiselle.
Lupa-asian uudelleen käsittelyn yhteydessä ampumaradalla on pidetty neuvottelut
lupaviranomaisen kanssa 22.10.2014 ja 7.4.2015.
Lausunnot vuonna 2010 myönnettyyn lupaan
Lupahakemuksesta pyydettiin lausunnot Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitukselta,
Pirkanmaan ympäristökeskukselta/Pirkanmaan ELY -keskukselta sekä Kangasalan
kihlakunnan poliisilaitokselta (Mänttä-Vilppulan poliisilaitos).
Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos, 11.2.2009
Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos, ylikonstaapeli on suorittanut Pollarin ampumaradalla 11.2.2009 tarkastuksen Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimiston
7.1.2009 päivätyn lausuntopyynnön perusteella. Tarkastusmuistiossa mainitut tiedot
perustuvat alueella tehtyihin havaintoihin, paikalla olleiden puhuttamiseen sekä
Pirkanmaan liiton julkaisuun Pirkanmaan ampumaradat 2007.
Alueen kuvaus: Ampumaradat (6 kpl) sijaitsevat 9,4 hehtaarin suuruisella alueella, joka
on entinen soranottopaikka. Alueen omistaa Metsähallitus ja Mäntän seudun riistan-
19
hoitoyhdistys on vuokrannut maan. Ratojen lisäksi alueella on halli ilmapistooliammuntaan, tauko- ja koulutustilakäytössä oleva rakennus, vaja ja käymälä.
Ampumaradoille johtaa yksi ajoväylä. Väylää ei ole varustettu portilla tai ketjulla, jolla
voitaisiin ajo alueelle tarvittaessa estää. Ajoväylän reunassa kulkee kuntohiihtolatu,
joka on osa lähimaastossa kulkevaa latukokonaisuutta.
Koko alueen ympäri kiertää aita, jossa 60 cm ja 120 cm korkeudella kulkee 6 mm
rautalanka. Rautalanka on joistakin kohdista irronnut kiinnikkeistään ja kulkee maan
tasalla. Aidan yhteydessä on epäsäännöllisin välimatkoin maastosta riippuen kiinnitetty
kylttejä, jossa teksti ”ampumarata vaara!!!” Kyltit ovat väriltään valkoisia ja keltaisia.
Aita on varustettu kyltillä myös ajoväylän kohdalta siten, että se näkyy alueelle
tultaessa.
Alueella on skeet- ja hirviradan kohdalla lipputangot, joihin vedetään ammuntojen
yhteydessä punaiset liput. Jokaiselta ampumaradalta löytyy säännöt, joista ilmenee
mm. aukioloaika sekä ratojen käyttöön ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja.
Hirvirata: Hirviradan ampumasuunta on pohjoinen ja ampumapaikat sijaitsevat 100 ja
75 metrin kohdalla. Katettua ja seinällistä 100 metrin ampumapaikkaa on jatkettu siten,
että ampumisesta aiheutuvaa melun määrää on saatu vähennettyä. Lisäksi ylös
nostettavan luukun alareuna rajaa ammuntakorkeuden siten, että vallin yli ei ole
mahdollisuutta ampua muuten kuin luukun lävitse.
Kiskoilla liikuteltava ampumapaikka 75 metrin kohdalla on seinällinen ja katettu. Siihen
on tarkoitus tehdä vastaavat melun määrää vähentävät ja turvallisuutta lisäävät
muutostyöt, kuin 100 metrin ampumapaikalla on toteutettu. Työt on tarkoitus toteuttaa
vuoden 2009 aikana.
Hirviradan valli on mitattu vaaituskoneella syyskuussa 2008, jolloin lukema oli yli viisi
metriä mitattuna ampumapaikan lattian tasosta. Vallin takana sijaitsee yksityishenkilöiden käytössä oleva soranottopaikka, josta haetaan satunnaisesti soraa oman
käyttöön. Vallin korkeudesta on käyty keskustelua lähinnä soranottopaikan vuoksi ja
sitä korotetaan, vaikka se nykyiselläänkin täyttää vaatimukset.
Luodikkorata: Luodikkoradan ampumasuunta on pohjoinen ja ampumapaikat
sijaitsevat 100 metrin kohdalla. Luodikkoradan yhteyteen on rakennettu pistoolirata,
jossa ammutaan 25 metrin etäisyydeltä. Radalla voi käydä ampumassa varaamatta
aikaa etukäteen. Ammuntapaikka on varustettu katoksella ja takaseinällä melun
vähentämiseksi. Lisäksi paikalle on suunniteltu koppi, joka vähentäisi melua
entisestään. Radan vallin korkeudeksi on vaaituskoneella mitattu yli viisi metriä. Vallin
takana kulkevan aidan sijaintia on tarkoitus siirtää harjun päälle siten, että metsässä
mahdollisesti liikkuvat marjastajat eivät ajaudu vara-alueelle.
Villikarjuradat: Villikarjuratojen (2 kpl) ampumasuunta on pohjoinen ja ampumaetäisyys
50 metriä. Radalla ammutaan ilman äänenvaimennusta olevasta kopista pienoiskiväärillä.
Skeet –rata: Skeet-radan ampumasuunta on länsi. Radalla ammutaan haulikolla 2 mm
hauleilla, jolloin kantamaksi on laskettu 200 metriä. Ampumapaikalta on mitattu
ampumasuuntaan olevalle aidalle 250 metrin etäisyys. Matkaksi aidalle sektorin
vasemmassa reunassa on mitattu 184 metriä.
Trap-rata: Trap-radan ampumasuunta on länsi. Radalla ammutaan haulikolla 2.5 mm
hauleilla, joiden kantamaksi on laskettu 250 metriä. Ampumapaikalta on mitattu aidalle
250 metrin etäisyys. Radan yhteyteen on suunnitteilla seinämä melun vähentämiseksi.
Aukioloaika: Aukioloaika on luvan mukaan 08 – 20, mutta omalla päätöksellä
sunnuntaina ammunta aloitetaan aikaisintaan klo 12.00, lukuun ottamatta
kilpailupäiviä.
20
Lupaehtojen toteutuminen: Hämeen lääninhallituksen 3.6.1982 myöntämän luvan nro
13175/671 81 A2 Män lupaehdoista sekä alueen yleisestä turvallisuudesta voidaan
todeta seuraavaa: Ampumarataa 60 cm ja 120 cm korkeudella ympäröivät rautalangat
ovat paikoitellen irronneet kiinnikkeistään, jolloin aitaa on niillä kohdin vaikea havaita.
Lisäksi aidan yhteydessä olevia varoitustauluja ei ole asetettu tarpeeksi tiheästi.
Puutteista on keskusteltu ja niiden korjaamiseen on sitouduttu edellyttäen, että toiminta
jatkuu alueella.
Laskettu kantama skeet-radan vasemman sektorin kohdalla on suurempi kuin etäisyys
ampumapaikalta aidalle, jolloin se ei täysin täytä turvallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Puutteesta on keskusteltu ja sen korjaamiseen on sitouduttu edellyttäen, että
toiminta alueella jatkuu.
Luotien pysäyttämiseen tarkoitetut maa-ainesvallit ovat asianmukaiset. Hirviradan
takana oleva soranottopaikka aiheuttaa ongelmia turvallisuudelle, kun paikalta haetaan
soraa koneilla, jolloin kuljettajan korkeus maan tasalta nousee olennaisesti. Ongelmasta on keskusteltu ja vallin korkeutta on sitouduttu lisäämään edellyttäen, että
toiminta alueella jatkuu. Keskustelua käytiin myös siitä, että soraa haettaessa asiasta
ilmoitettaisiin ampumaradalle, jolloin ammunnat voitaisiin kyseisellä radalla soran
ottamisen ajaksi keskeyttää.
Pirkanmaan ympäristökeskus, 16.2.2009
Ampumaradan sijoituspaikka on entisellä Pollarin soranottoalueella. Samalla alueella
sijaitsee nykyisin myös Mäntän Seudun Moottorikerhon moottoripyörien motocross/
enduro-harjoittelurata. Harjualue on III luokan pohjavesialuetta (0493305).
Nykyisellään ampumaradalla on skeet- ja trap-radat haulikkoampujille sekä 100 metrin
kiväärirata ja 75/100 metrin hirvirata. Lisäksi alueella on 25 metrin pistoolirata ja 2
villikarjurataa. Hirviradalla on mahdollisuus ampua paikallaan olevaan tauluun sekä
liikkuvaan tauluun (hirvi). Ampumarata on ollut toiminnassa yli 25 vuotta. Hakemuksen
mukaan ampumaradan vuosittainen lyijykuorma on lähes 1300 kg, jakautuen
seuraavasti; kivääriradoilla yhteensä 300 kg, pistooliradalla noin 13 kg, villikarjuradoilla
yhteensä noin 13 kg ja haulikkoradoilla yhteensä noin 960 kg. Ampumaradan noin 25
vuoden toiminnan aikana alueen maaperään ja ratojen taustavalleihin on ammuttu
yhteensä 30 tonnia lyijyä. Ampumaratatoiminnassa maaperään joutuu myös muita
raskasmetalleja sekä mm. savikiekkojen kivihiilitervan sisältämiä PAH -yhdisteitä.
Pirkanmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan em. ampumaradan maaperä ja
pohjavesiolosuhteet sekä suojaus- ja kunnostustarpeet tulee selvittää ennen
ympäristölupakäsittelyn jatkamista. Koko ampumarata-alueella tulisi tehdä selvitys,
josta käyvät ilmi myös haulien kertymäalue, ampumarata-alueen maaperän laatu, alla
olevan kallioperän korkeussuhteet ja niiden vaikutus pohjaveden virtaussuuntaan sekä
pohjaveden virtaussuunnat. Näiden tietojen perusteella tulee arvioida ampumaradan
aiheuttama riski pohja- ja pintavedelle sekä laatia kaikkia ampumapaikkoja koskeva
suojaus- ja kunnostussuunnitelma aikatauluineen, mitä noudattamalla luotien ja
haulein sekä myös muiden ampumatoiminnassa käytettyjen tarvikkeiden sisältämien
haitallisten aineiden kuormitus rata-alueiden maaperään sekä pinta- ja pohjaveteen
pystyttäisiin minimoimaan tai estämään.
Pirkanmaan ympäristökeskus antaa lopullisen lausuntonsa Mäntän seudun
riistanhoitoyhdistyksen
ympäristölupahakemuksesta
saatuaan
tarvittavat
lisäselvitykset.
Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitus, 23.2.2009
Lausunto Pollarinkankaan ampumaradan ympäristölupahakemukseen, kaupunginhalli-
21
tus § 57. LIITE 4: Ympäristöluvan liitteenä olevat selvitykset päästölähteistä, päästöjen
estämisestä maaperään ja pohjaveteen sekä melupäästöistä (ympäristölupahakemuksen liitteet 17C1 ja 17D). OHEISMATERIAALI: Pollarissa olevat ampumaradat, joiden toiminnan jatkamiseen ympäristölupaa haetaan. Kaupunginhallitus esittää
lausuntonaan, että mikäli liitteessä 4 olevat toimenpiteet päästöjen suhteen suoritetaan
sekä otetaan huomioon Vilppulan kunnan pohjavesialueiden suunnitelmassa olevat
ehdot, voidaan ympäristölupaa jatkaa ja että lähiympäristölle radan käytöstä
aiheutuneita meluhaittoja on voitava vähentää.
Pirkanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 23.3.2010
Melu: Ampumaradan melutasot ympäristössä on selvitetty mittauksin 6.9.2008 työterveyslaitoksen toimesta (lausunto tyo2-2008-54194-10.9.2008). Lausunnon mukaan
kriittisin kohde on Raamin talo, missä pohjois-koillistuulen tilanteessa voidaan melujen
osalta olla lähellä valtioneuvoston päätöksessä (1997/53) määriteltyjä ampumaratojen
melutasojen ohjearvoja.
Ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen: Ampumarata sijaitsee pollarinkankaan
III –luokan pohjavesialueella. Pohjavesialue sijoitetaan luokituksessa III luokkaan
silloin, kun sen soveltuvuutta yhdyskuntien vedenhankintaan ei ole toistaiseksi tutkittu.
KMV-Turvapalvelut Oy:n laatimassa Pollarinkankaan ampumaradan ympäristöriskien
arvioinnissa sinulla 10 on mainittu, että pohjaveden käytölle ei ole suunnitelmia ja lähialueen veden saanti on turvattu, jos he liittyvät kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon.
Mahdollisuus liittyä vesi- ja viemäriverkkoon ei kuitenkaan poista pohjaveden pilaamiskieltoa. Kyseinen lainkohta kieltää pohjaveden pilaamisen tai vaarantamisen pohjavesialueella tai toisen kiinteistöllä myös, vaikka pohjavesi ei olisi käytössä, mutta sitä
voitaisiin joskus käyttää.
Pohjavesiputkesta otetun näytteen tulokset sekä lyijyn että kloridien osalta vastaavat
suomalaisen maaperän pohjaveden luontaisia pitoisuusrajoja, eikä tulosten perusteella
näin ollen voida vielä todeta ampumaradalla olleen pohjaveden pilaavaa vaikutusta.
Läheisen asuintilan kaivon vedessä ei ole myöskään havaittavissa vaikutuksia
ampumaratatoiminnasta.
Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on,
ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon
ottaen, aiheudu terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen
vaaraa. Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetty maaperän pilaamiskielto edellyttää
ennaltaehkäisevää maaperän suojaamista raskasmetallien, tässä tapauksessa
pääasiallisesti lyijy-yhdisteiden, liukenemisen ja kulkeutumisen estämiseksi. Maaperän
suojaamatta jättämisen perusteeksi ei riitä, että aluetta ei tulevaisuudessa oteta
esimerkiksi vedenhankinta- tai asuinkäyttöön. Kyseinen ampumarata-alue sijaitsee
lisäksi Pollarinkankaan III -luokan pohjavesialueella, joten mikäli lupa alueelle
myönnetään, on maaperän ja pohjaveden pilaantuminen ehkäistävä tehokkailla
suojaus- ja seurantatoimilla.
Pirkanmaan ELY -keskuksen käsityksen mukaan haulikkoradalla lyijyhaulien käytön
jatkaminen pohjavesialueella ei pohjavesien suojelun kannalta ole riskitöntä ja
suunnitelmien mukaiselle toiminnalle haulikkoradoilla voidaan myöntää enintään
kuuden vuoden määräaikainen ympäristölupa. Lyijyhaulien käytön haulikkoradoilla
tulee asteittain vähetä ja kokonaan loppua viimeistään lupakauden päätyttyä. Mikäli
radoilla ei siirrytä ko. ajassa lyijyttömiin hauleihin, haulikkoradat on varustettava
sellaisilla maaperän suojauksilla sekä haulien keruujärjestelmillä, joilla saadaan
tehokkaasti estettyä haulien sisältämän lyijyn ja muiden raskasmetallien pääsy
maaperään.
Kivääri- ja pistooliradoilla tulee käyttää ko. ammunnalle soveltuvia penkkamateriaaleja,
22
joista luodit ovat määräajoin seulottavissa. Sade- ja sulamisvesien imeytyminen lyijyä
sisältävien luotiaseratojen taustapenkkoihin tulee suojarakentein minimoida. Vallialueiden pitäminen mahdollisimman kuivana ulkopuolisten vesien johtamisjärjestelyin
on välttämätöntä, etteivät luotien sisältämät raskasmetallit pääsisi ajan myötä
liukenemaan vesiin ja leviämään ympäristöön.
Kaikissa suojaustoimissa hakijan tulee varautua rakenteisiin, jotka mahdollistavat
tulevaisuudessa maaperän puhdistamisen.
Haulikkoradalla tulee käyttää vain emäksisiä tai neutraaleja kiekkoja, jotka eivät sisällä
kivihiilitervaa. Maaperän suojelun kannalta edullisimpia ovat kalkkipohjaiset,
karbonaatteja sisältävät kiekot.
Hylättyjä autonrenkaita tai vastaavia ei luotisuojauksina tule käyttää, sillä kumia,
luoteja ja maata sisältävän raskasmetallipitoisen jätteen käsittely ja loppusijoittaminen
on hankalaa ja kallista. Sama koskee myös puisten sähköpylväiden sekä VR:n
vanhojen puisten ratapölkkyjen käyttöä.
Alueella ei saa polttaa eikä sinne saa haudata jätteitä vaan kaikki jätteet tulee kerätä ja
kuljettaa jätelain mukaisesti käsiteltäväksi. Jätehuollon järjestämisessä tulee ottaa
huomioon sen toimivuus myös mahdollisten kilpailujen aikana.
Alueelle jo aiemmin mahdollisesti haudatut mm. lyijyä sisältävät pilaantuneet maat
sekä jätteet tulee poistaa ja kuljettaa asianmukaisesti käsiteltäviksi. Pilaantuneen
maan poistamisesta ja toimittamisesta käsiteltäväksi tulee tehdä Pirkanmaan ELY
-keskukselle ympäristönsuojelulain (86/2000) 78 §:ssä tarkoitettu ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 24 ja 25 §:ien mukainen ilmoitus.
Rata-alueen kunnollisella hoidolla ehkäistään ampumaratatoiminnasta aiheutuvia
terveys- ja ympäristöhaittoja. Ampumaradan rakenteiden ja alueen asianmukaisen
hoidon vuoksi ampumaradalle olisi nimettävä vastaava hoitaja, joka vastaa mm.
ampumaradan toiminnasta, jätteiden asianmukaisesta käsittelystä, mahdollisesti
tarvittavista maanvaihdoista, vaihdettavien maiden käsittelystä ja kirjanpidosta.
Tarkkailu: Pirkanmaan ELY -keskus katsoo, että ympäristöluvassa on ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisesti annettava tarpeelliset määräykset toiminnan päästöjen ja
vaikutusten tarkkailusta.
Ympäristölupahakemuksessa näytteenottoa pohjavesiputkesta on esitetty tehtäväksi
viiden vuoden välein lyijyn tarkkailemiseksi. Pirkanmaan ELY -keskuksen käsityksen
mukaan tarkkailua tulisi tehdä aluksi tiheämmin, esimerkiksi kahden vuoden välein
ensimmäiset neljä vuotta, jotta pitoisuustasosta saataisiin luotettavampi kuva. Tämän
jälkeen tarkkailutarpeesta tulee tehdä uusi arviointi. Lyijypitoisuuden lisäksi tulee
haulikko- ja kivääriratojen maaperän ja ampumarata-alueella muodostuvan
pohjaveden arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuutta sekä pH:ta ja sähkönjohtavuutta ja
vesinäytteistä edellä mainittujen lisäksi kemiallista hapenkulutusta ja sameutta. Lisäksi
haulikkoradan maaperän sekä PAH -yhdisteiden kokonaispitoisuutta on tarkkailtava
vähintään neljän vuoden välein.
Mikäli ko. mittauksissa ilmenee lyijyn tai muiden em. aineiden liukenemista pinta- tai
pohjavesiin tulee välittömästi ryhtyä tarvittaviin maaperän puhdistustoimiin haitan
poistamiseksi.
Lausunnot 2015
Lausunnot on pyydetty ympäristöluvan hallinto-oikeuden ja korkeimmassa
hallinto-oikeuden lupa-asian takaisin kuntaan käsiteltäväksi palauttamisen jälkeen
Pirkanmaan
ELY–keskukselta
ja
Mänttä-Vilppulan
kaupungin
terveydensuojeluviranomaiselta.
23
Mänttä Vilppulan kaupungin terveydensuojeluviranomainen 9.2.2015
Luvan hakija on täydentänyt hakemustaan vaadituilla tarkemmilla melumittauksilla ja
mm. pohjavesitutkimuksilla. Näissä selvityksissä ei ole tullut esiin seikkoja, jotka
vaarantaisivat ampumaradan lähistöllä asuvien tai liikkuvien terveyden.
Ampumaradan toiminnassa on noudatettava kaikkia lupaviranomaisen ja lainsäädännön vaatimuksia, jotta toiminnasta ei jatkossakaan aiheudu terveyshaittaa.
24
Pirkanmaan ELY –keskus 16.2.2015
Pirkanmaan liiton, Pirkanmaan ELY -keskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen
meneillään olevassa POSKI –projektissa (Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon
yhteensovittaminen) on tehty vuonna 2013 tutkimuksia, joiden perusteella on muun
muassa arvioitu Pollarinkankaan soveltuvuutta vedenhankintaan. Tutkimuksiin on
sisältynyt painovoimamittauksia, maaperäkairauksia ja pohjavesiputkien asentamista
sekä pohjavesinäytteiden analysointia. Pollarinkankaan pohjavesialueen rajausta on
vuonna 2014 tutkimustulosten johdosta tarkennettu ja alueen luokitus on muutettu
luokkaan II, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (Pollarinkankaan pohjavesialuekartta liitteenä). Ampumarata-alue sijaitsee uudelleen rajatulla Pollarinkankaan II
luokan pohjavesialueella.
POSKI -projektin tutkimukset ovat tarkentaneet Pollarinkankaan pohjavesiolosuhteita
myös ampumaratatoiminnan vaikutusten osalta. Pohjavesinäytteiden analyyseissä
havaitut ampumaradoille tyypillisten metallisten haitta-aineiden, lyijyn ja antimonin,
pitoisuudet jäivät ampumarata-alueen kaakkoispuolelle, mihin suuntaan pohjavesi
alueelta käytettävissä olevien tietojen perusteella virtaa, alle talousveden
laatuvaatimusten raja-arvojen ja pohjaveden ympäristölaatunormien.
POSKI -projektin tutkimukset on tehty Korkeimman hallinto-oikeuden palautuspäätöksen jälkeen.
ELY -keskuksen käsitys on, että mikäli haulikkoammunnassa luovutaan asteittain lyijyhaulien käytöstä, kuten ELY -keskus jo lausunnossaan 23.3.2010 esitti, lyijyä ei enää
kerry merkittävästi lisää ampumarata-alueelle.
Toiminnan
vaikutuksia
pohjaveteen
on
tarkkailtava
ainakin
kahdesta
ampumarata-alueen etelä-kaakkoispuolella sijaitsevasta pohjaveden havaintoputkesta.
Havaintoputkista otettavista vesinäytteistä tulee tutkia vähintään kolmen vuoden välein
ainakin lyijy-, arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuudet, PAH -yhdisteiden
kokonaispitoisuus, pH, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus sekä sameus.
Tarkkailun supistaminen voidaan sallia, mikäli useamman peräkkäisen analyysikerran
tulokset viittaavat siihen, että haitallisten aineiden pitoisuus pohjavedessä ei ole
kasvanut.
Mikäli analyysitulokset viittaavat siihen, että haitallisten aineiden pitoisuus pohjavedessä on kasvanut, tulee toiminnanharjoittajan ryhtyä välittömästi toimiin kasvaneiden pitoisuuksien syyn selvittämiseksi ja haitan poistamiseksi.
Muistutukset ja mielipiteet
Muistutus A: 26.1.2009
Tilallani (Anttila RN:o 28) oleva soranottopaikka sijaitsee Pollarinkankaan ampumaradan suojavallin takana. Ennen uuden luvan myöntämistä edellytän suojavallin
korottamista niin, että montusta voi hakea soraa turvallisesti myös ampumisen aikana.
Tällä hetkellä suojavalli on niin matala, että soranottopaikalla kuormaa tehdessä
koneen ohjaamosta näkee suoraan ampumapaikalle. Asiasta tehtiin huomautus jo
edellisen luvan tarkistamisen aikana. Asialle ei kuitenkaan ole tehty mitään.
Muistutus B: 26.1.2009
Viitaten minulle tulleeseen kirjeeseen koskien Pollarinkankaan ampumaradan luvan
tarkistamista varten. Olen sitä mieltä että meluhaittoja ja mahdollisia lyijysaasteita
pitäisi välttää toiminnan jatkuessa.
Muistutus C: 28.1.2009
25
Omistamani tila Metsärinne 6:55 sijaitsee etelään Pollarinkankaan ampumaradasta
etelään ja on vapaa-ajan käytössä. Valitettavasti radan käyttö aiheuttaa meluhaittaa,
joka ajoittain on erittäin häiritsevää, erityisesti iltaisin tapahtuva ammunta on tällaista.
Melumittaukset olisi pitänyt tehdä varsinaisten ammuntojen yhteydessä, jolloin
ampumapaikat ja suunnat sekä ammukset vastaisivat tositilannetta.
Mielestäni ammunta-aikojen lisääminen ei ole hyväksyttävää ja esimerkiksi lauantain
aika 8 – 20 on tarpeettoman pitkä. Ammunta tulisi lopettaa viimeistään klo 18. Sunnuntait tulisi rauhoittaa kokonaan lepopäiviksi. Arveluttavaa on myös ammunta
touko-kesäkuussa, jolloin monien lintujen pesintä on herkimmässä vaiheessa. Tästä
asiasta ei ole hakemuksessa minkäänlaista asiantuntijalausuntoa.
Radan osalta kivääriradoilla on pyritty meluhaittoja vähentämän, ja ratojen tarve on
perusteltu lakimääräisten ammuntakokeiden suorittamiseksi. Äänenvaimentimien
käytöllä aseissa saataisiin rata myös sen käyttäjien ja muiden radalla ja ympäristössä
olevien mukavuuden ja terveyden kannalta paremmaksi. Käyttöpakko tai vähintään
suositus olisi tässä paikallaan. Äänenvaimentimistahan ei ole mitään haittaa.
Ongelmana on mielestäni haulikkoammunta. Se aiheuttaa pahimman meluhaitan ja
lisäksi ympäristöä kuormittavan lyijykertymän, jonka poistoon ei ole minkäänlaista
suunnitelmaa. Myös muita raskasmetalleja kuten antimoni, kupari, nikkeli ja sinkki on
ratojen maaperässä todettu erilaisia määriä ammuntalajista riippuen. Lisäksi maaperään voi joutua PAH-yhdisteitä, joita on haulikkoammuntaan käytettävissä savikiekoissa.
Urheiluammunta ja sen kilpailutoiminnan en myöskään näe kuuluvan riistanhoitoyhdistyksen varsinaiseen toimintaan.
Haulikkoammunnan sallimista voitaisiin harkita sen jälkeen, kun asianmukaiset meluesteet on rakennettu ja ne on todettu toimiviksi, sekä myrkyn leviämisen esto on
toteutettu asianmukaisesti.
Muistutus D: 3.2.2009
Vastustamme ko. luvan myöntämistä ja pyydämme kiinnittämään seuraaviin asioihin
huomiota ennen lupapäätöksen tekemistä:
 Meluhaitat, jotka tulevat lisääntymään ja kantautuvat kauaksi naapurustoon;
erityisesti haulikkoammunnan myötä.
 Mahdollinen maa- ja erityisesti pohjavesialueiden likaantuminen, sillä ympäristöön
leviävät ammukset sisältävät lyijyä. Kuka mahdollisesti vastaa ympäristön
siivouksesta?
Esitämme ampuma-ajan rajoittamista siten, että ampumarata olisi käytössä arkipäivisin
ma-pe 8 – 16 välisenä aikana.
Muistutus E: 3.2.2009
Meidän allekirjoittaneiden asunnot sijaitsevat ampumaradan läheisyydessä. Ammunnan aiheuttama melu kuuluu voimakkaana pihoihimme ja haittaa kohtuuttomasti asumistamme. Vietämme paljon vapaa-aikaamme ulkoillen, pihoissamme ja puutarhoissamme, sekä kävellen lähialueiden poluilla. Ammuntaa täytyisi rajoittaa siten, että edes
osa kesäajasta, sekä viikonloput olisivat hiljaisia.
Muistutus F: 4.2.2009
Muistutus Pollarin ampumaradan ympäristölupahakemuksesta: Mäntän seudun riistanhoitoyhdistys hakee uutta ympäristölupaa Pollarin ampumaradalle vedoten mm. siihen,
että toiminta on jatkunut vuodesta 1983 ja että radalla on jo entuudestaan ympäristö-
26
lupa.
Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden ympäristönsuojelulain seurauksena tilanne on
kuitenkin toinen kuin vuonna 1983. Sen 7 § kieltää selvästi maaperän likaamisen ja 8§
pohjaveden likaamisen. Pollarin ampumarata sijaitsee pohjavesialueella. Syksyllä 2008
kivääriratojen takana olevasta n. 7a:nlammesta otetuissa kahdessa vesinäytteessä oli
kummassakin lyijyä. Toisessa 2,8 µg/l, toisessa 1,9 µg/l. Lampea on käytetty kasvinsuojeluruiskutuksissa vedenottopaikkana, mutta tästä on jouduttu luopumaan veden
lyijypitoisuuden vuoksi. Näytteet osoittavat kiistattomasti, että alueelle radan toiminnan
aikana kertyneet 25 lyijytonnia liukenevat vähitellen happamaan sadeveteen ja ovat
siirtymässä pohjaveteen. Kyse on siis mitä selvimmin pohjaveden laadun vaarantamisesta. Hakemuksessa kerrotaan, ettei haulikkoammunnan vuotuista 960 kg:n
lyijymäärää ole tarkoitus kerätä pois ja muihin ampumapaikkoihin kertyneet lyijyt, sekä
muut haitalliset aineet on tarkoitus peittää muovilla. Lausunnot vaikuttavat käsittämättömiltä, kun tiedetään vesinäytteiden tulokset.
Kaivomme sijaitsee n. 700 m:n päässä ampumaradasta. Pelkonamme on lyijypitoisen
veden kulkeutuminen kaivoomme meidän, tai jälkeemme tilaa pitävien sukupolvien
aikana. Mielestämme ampumarata-alueen lyijypitoiset maat tulisikin mitä pikimmin
puhdistaa, ja jos toimintaa sen jälkeen alueella jatketaan, lyijyn ja muiden haitallisten
aineiden täydellinen poiskerääminen tulisi olla luvan myöntämisen ehdoton edellytys.
Ampumaradalta kuuluva laukausten melu on pihapiirissä suuri ongelma. Varsinkin
haulikkoammunnan äänet kuuluvat luoteis-, pohjois- ja koillistuulilla sekä tyynellä
säällä talon sisälle asti varsin voimakkaina. Haitallisimmaksi melu on koettu
kesäkuukausina sekä eritoten viikonloppuina. Vapaa-aikanamme harrastamat pihatyöt,
sekä ulkoilu, mihin läheiset Metsähallituksen omistamat laajat hiekkakankaalla
sijaitsevat metsät polkuineen luovat hyvät ulkoiset puitteet, kärsii kohtuuttomasti
ammunnan harrastajien aiheuttamasta melusaasteesta.
Hakemuksessa oleva melumittausraportin maininta, jonka mukaan talomme kohdalla
seututie 348 vieressä tehdyssä mittauksessa ”laukausten äänet eivät tahtoneet erottua
liikenteen melusta” herättikin jo lähinnä hilpeyttä. Vaikka liikenteen äänet kuuluvatkin
pihaamme selvästi, ovat ne luonteeltaan täysin toisenlaisia, kuin laukausten äänet,
eikä niitä voi siten verrata keskenään.
Melumittauksissa eikä ympäristölupahakemuksessa ole lainkaan huomioitu sitä, että
parinsadan metrin päässä ampumaradasta alkaa Pirkanmaan maakuntakaavaan
merkitty luonnonsuojelualue, SL 223, kettukankaan puistometsä, jota käytetään
monenlaisiin ulkoiluharrastuksiin. Valtioneuvoston päätöksen 53/1997 mukaan melutaso luonnonsuojelualueella ei saa ylittää 60 dB.
Ampumaradan turvallisuudessa on muutamia puutteita, pahimpana toisen kivääriradan
matala taustapenkka. Lukuisia luoteja suoraan ammuttuina ”hutilaukauksina” sekä
penkan kivistä lähteneinä kimmokkeina on mennyt taustapenkan yli aiheuttaen vaaraa
usean kilometrin alueelle. Jälkiä tästä näkyy runsaasti taustapenkan takan olevissa
puissa. Ampumaradan takana, ampumalinjalla on useita polkuja ja muutama metsäautotie, joissa lähiseudun sekä läheisten taajamien asukkaat harrastavat ulkoilua.
Ampumaratojen suunnitteluun ja rakentamiseen tarkoitetussa, Suomen Ampumaurheiluliiton ja Opetusministeriön julkaisemassa Ampumarataoppaassa on määritelty
kivääriratojen taustapenkkojen korkeus seuraavasti: ”taustavallin yläreunan on ulotuttava vähintään 1,5 m 25 metrin matkalla, 2 m 50 metrin matkalla ja 3 m 300 metrin
matkalla mitattuna taulujen yläreunan tasosta”. Näin ollen, Pollarin 100 m:n kivääriradan taustapenkan korkeus tulisi olla vähintään 2,5 m:n luokkaa mitattuna taulujen
yläreunan tasosta. Nykyisellään se on n. 0,5 m, joka hyvin selittää yli menevät luodit.
Välinpitämättömyydestä turvallisuusasioita kohtaa kertoo myös alueen aitaus, jonka
pitäisi olla ”riittävän korkea ja tiheä” (Ampumaratalupa 3.6.1982). Aita koostuu
27
harvoista tolpista ja kahdesta rautalangasta. Osa tolpista on kaatunut ja langat paikoin
maassa. Haalistuneita ja huomaamattomia varoituskylttejä on harvakseltaan.
Edellä kerrottujen meluhaittojen, maaperän likaantumisen ja pohjaveden puhtauden
vaarantamisen, sekä turvallisuuteen liittyvien puutteiden vuoksi esitämme, että Mäntän
seudun riistanhoitoyhdistyksen ympäristölupahakemus on hylättävä.
Muistutus G: 4.2.2009
Pollarin ampumaradasta + meluhaitoista. Syitä miksi toimintaa ei pitäisi jatkaa –
ainakaan lisätä.
 Vilppulassa ainoa hyvä lenkkeilypaikka – koska ei oikein arvaa mennä muihin
metsiin, koska tulee usein vihainen maanomistaja ajamaan pois. (koettu tämäkin).
 Ainoa paikka jossa kesäisin kuulee kun käki kukkuu, tämäkin on ”tärkeä” asia
ihmiselle joka haluaa liikku luonnossa tämäkään asia ei toteudu jos kova pauke käy.
 Koirien kanssa hyvä lenkkimaasto, jos käy kova pauke ei tämäkään onnistu koska
on koiria jotka pelkäävät pauketta
 Jos asuisimme itse radan lähistöllä ei tosiaankaan oli kiva istua kesäiltana ulkona
kuuntelemassa pauketta.
Toivottavasti saamme pitää Pollarinkankaan sellaisena kuin se on.
Muistutus H: 4.2.2009
Pohjavesialueen sekä ampumarata-alueen saastumisesta on tehtävä selvittävät
tutkimukset vuoden 2009 kesän aikana. Mikäli alueet todetaan saastuneiksi, mutta
korjaus mahdolliseksi suorittaa, niin toimenpiteet on suoritettava viivyttelemättä vuoden
2010 loppuun mennessä.
Samoin melutason alentamiseksi jo aloitetut ja suunnitellut rakenteelliset toimet, myös
haulikkoradan kolmisivuinen halli on tehtävä valmiiksi vuoden 2011 metsästysajan
alkuun mennessä. Valmistumiseen asti ammunnassa on noudatettava lyhennettyä
aikaa klo 8-18.
Mitä paremmin luvanhakija hoitaa ympäristövahinkojen ja melupäästöjen estämisen
sen paremmin ympäristö suhtautuu luvanhakijan toimintaan.
Muistutus I: 21.3.2010
KMV-Turvapalvelut oy:n tekemässä ympäristöriskien arvioinnissa käsitellään melua ja
maaperän sekä pohjavesien pilaantumisriskiä. Melun vaikutuksia lähialueen asukkaille
sekä ulkoilijoille vähätellään, eikä oteta huomioon sitä, että radan viereinen puistometsä on merkitty maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi, jolloin melutaso saa
korkeintaan olla 60 dB.
Maaperän pilaantumisen selvittämiseksi otettu näytteet aivan liian läheltä ampumapaikkoja. Kävin lauantaina 13.3.2010 hiihtelemässä skeet-radan ampumasektorilla.
Hangen pinta oli sen verran jäinen, että viikolla ammutut haulit erottuivat selvästi.
Näytteenottopaikoiksi merkityistä kohdista ei löytynyt ainuttakaan haulia, sitä vastoin
huomattavasti kauempana hauleja oli kymmeniä neliömetriä kohti. Mielestäni myös
näistä paikoista, joiden lyijypitoisuus on suuri, tulisi ottaa maaperä- ja pohjavesinäytteet. Jos halutaan totuudenmukaisia tutkimustuloksia.
Ympäristöriskien arviointiselvityksessä epäillään, että kivääriratojen takana olevan
lammikon veden lyijypitoisuuksiin olisi osaltaan vaikuttaneet pusikoista löytyneet
lyijyakut. Olen kulkenut useiden vuosien ajan ampumaradan ympäristössä ja
tausta-alueilla, sekä ottanut kymmeniä kuvia sieltä. Vain yhden akun olen löytänyt,
senkin n. 100 m:n päässä lammikosta, metsäautotien varrelta. Odotankin, että
28
arvioinnin tekijä, Mäkinen esittelisi lumien sulettua paikat, joista on akut löytänyt.
Arviointiselvityksestä osa on laadittu huhupuheista ja vähätellään sitä tosiasiaa, että
alue on joka tapauksessa pohjavesialuetta ja jo tähän mennessä ammunnan
seurauksena on maaperässä lähes 23 tonnia lyijyä, sekä useita satoja kiloja muita
ongelmajätteeksi luokiteltuja aineita. Siinä missä muualla pohjavesiä suojellaan erittäin
tärkeänä luonnonvarana, Mänttä-Vilppulassa yritetään mitä moninaisimmilla
selvityksillä, sekä seuraamisilla ja tarkkailuilla antaa saastuttavan ampumatoiminnan
jatkua ja jopa lisääntyä pohjavesialueella, vaikka ympäristönsuojelulaki selväsanaisesti
kieltää tällaisen likaamisen.
Muistutus J: 22.3.2010
Talviaikaan 1.9 – 31.3. ammuttaisiin enintään kahtena päivänä viikossa mutta ei
sunnuntaisin. Luotiaseratojen toimenpiteet ja ampumasuojat saatava valmiiksi vuoteen
2015 mennessä.
Muistutus K: 8.2.2015
Muistutus Pollarin ampumaradan ympäristöluvan uudelleen käsittelyä varten.
Asia: Vaasan hallinto-oikeus kumosi Keurusselän ympäristönsuojelujaoksen Pollarin
ampumaradalle myöntämän ympäristöluvan ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Ympäristöluvan uudelleen käsittelyä varten on kesällä 2014 tehty mittauksia melutason ja
maaperäpäästöjen suhteen. Molemmissa uusissa mittauksissa lukemat olivat suuremmat kuin vuoden 2008 mittauksissa. Ampumarata-alue kuuluu nykyisin toisen luokan
pohjavesialueeseen, Pollarinkangas B:n
Melumittaus: Haulikkoratojen laukausten äänet aiheuttavat suurimman meluhaitan
pihapiirissämme Kettumäen tilalla. Se, että ammunnan aiheuttamaa melua verrataan
melutason uudelleenmittauksessa edelleen liikenteen aiheuttamaan meluun, on nähdäksemme tarpeetonta. Siinä missä autojen aiheuttama ääni alkaa ja loppuu asteittaisesti, on laukausäänen tuottama melu äkillistä, jysähtävää ja kertaluonteista. Laukausten tuottama melu häiritsee huomattavasti vapaa-ajan viettämistä pihapiirissämme
haulikkoammuntapäivinä. Pelkästään yhtenä päivänä laukauksia on satoja.
Kuten 25.6.2014 suoritetun melumittauksen yhteenvedossa todetaan, voi vakituisen
asutuksen melutason raja-arvo 65 dB ylittyä tietyissä olosuhteissa skeet-radalla
ammuttaessa. Nähdäksemme raja-arvo ylittyy huomattavasti tiheämmin kuin yhden
prosentin verran laukauksista. Melutason mittaus on tehty ainoastaan yhtenä kesäisenä päivänä. Lisäksi yhdenkin prosentin määrä aiheuttaa 180 kpl 65 dB:n jysäystä.
Päästöt maaperään: Ympäristölupa-asiakirjoista saa käsityksen, että ampumarata-alue
olisi kauttaaltaan kallioista, tai että peruskallio olisi hyvin lähellä maanpintaa.
Todellisuudessa näkyvää kalliota on hyvin vähän. Alueella on kaksi lampea. ”jotka
todennäköisesti ovat pohjavettä” (Tutkimukset Pirkanmaan 3 luokan pohjavesialueilla
2013). Alue on ampumapaikkoja ja huoltorakennuksen pihaa lukuun ottamatta hyvin
pusikkoista ja vaikeakulkuista. Ehkä juuri sen vuoksi pohjaveden näytteenottoputketkin
on sijoitettu satojen metrien päähän suurimpien lyijypitoisuuksien sisältämistä
maa-alueista. Kairauksia ei ole tehty lainkaan ampumaradan länsipuolella tai alueella,
jossa ovat suurimmat lyijypitoisuudet (kuva 15, tutkimukset Pollarinkangas B:n
pohjavesialueella). Minkä vuoksi lausunnot alueen kallioisuudesta ovat pelkkiä
arvailuja.
Haulikkoratojen suurimmalla laskeuma-alueella on muutaman aarin suuruinen kuoppa,
joka usein on veden peittämä. Olen (J.R.) tästä lampareesta ottanut useita vesinäytteitä, joiden lyijypitoisuudet ovat suuria. Tulokset ovat aiempien asiapapereiden
liitteinä. Kesän 2014 vähäsateisuuden vuoksi edellä mainitun lampareen pohja oli
29
ainoastaan märän sammalen peittämä (liite 1). Kaivoin (J.R) siihen 8.7.2014 pienen
kuopan, joka täyttyi saman tien vedellä. Seuraavana päivänä, 9.7.2014, veden seljettyä, otin siitä vesinäytteen. Näytteen lyijypitoisuus oli tässä vesinäytteessä 1600 µg
ja pH 5.8 (liite 2).
Kuten jo aiemmin olen tuonut esille, ympäristönsuojelusihteeri Jokikokon sijainen,
Niina Koivula, otti 9.6.2011 vesinäytteen kyseisestä lammikosta. Näytteen lyijypitoisuus
oli 470 µg/l ja antimoni 20 µg/l, Koivulan 18.7.2011 ottamissa maanäytteissä
samaisesta paikasta lyijypitoisuus oli 44 mg/kg. Yli viisi kertaa suurempi kuin suurin
arvo Doranovan 5.9.2008 ottamissa näytteissä. Muita näytteenottokohtia
huomattavasti suuremmat lukemat ovat siis olleet ympäristölupaviranomaisen tiedossa
jo kolme vuotta. Näin ollen Keurusselän ympäristönsuojelujaos on toiminut vastoin
sekä oman ympäristölupapäätöksensä tekstiä, että Pirkanmaan ELY -keskuksen
lausuntoa.
Myös tämän paikan alapuolella oleva vesi on pohjavettä, joka on vähintäänkin on
vaarantunut, ellei jo pilaantunut alueella olevien kymmenien lyijytonnien vuoksi.
Doranovan 16.6.2015 ottamista maaperänäytteistä löytyi lyijyä 250 mg/kg ja antimonia
4,9 mg/kg. Kynnysarvot alueen puhdistamistarpeen harkinnalle (asetuksen 214/2007
mukaan) ovat lyijyllä 60 mg/kg ja antimonilla 4 mg/kg.
ELY -keskus antoi 23.3.2010 lausunnon, jonka mukaan pohjaveden ja maaperän
pilaantuminen ovat ehkäistävissä tehokkailla suojaus- ja seurantatoimilla. Haitallisten
aineiden pitoisuuslukemat, jotka käyvät ilmi uusimmasta tutkimustuloksista. Osoittavat,
että tämä ei missään tapauksessa enää riitä, vaan alueen puhdistaminen on aloitettava, etteivät vauriot suurene entisestään.
Hakijan kuuleminen ja vastine
Vastine 2009
Hakija on antanut vastineen Pollarin ampumaradan ympäristölupahakemuksesta
tulleisiin muistutuksiin 10.3.2009. Muistutukset ovat sisällöltään niin samankaltaisia,
että hakija vastaa niihin yhteisellä vastineella.
Yleistä. Mäntän seudun riistanhoitoyhdistyksen alueen reilulla 1100 jäsenellä on oikeus
käyttää Pollarin ampumarataa taitojensa kehittämiseksi sekä ampumaharrastuksen
ylläpitämiseksi. Vuosittain tuosta määrästä useita satoja henkilöitä käyttää ampumarataa. ”Omien” lisäksi rataa käyttää lukuisa joukko lähiseutujen metsästäjiä ja ammunnanharrastajia. Pollarin radan rakentamisen ja kehittämisen myötä on rhy:n alueella
käytössä enää yksi metsästysseuran oma ampumarata. Kaikki muut on lakkautettu ja
toiminta keskitetty Pollariin. Muun muassa näillä seikoilla hakija haluaa korostaa
Pollarin radan tärkeyttä liikunta- ja harrastuspaikkana alueemme metsästäjille ja muille
ammunnan harrastajille. Lisäksi hakija ei näe mitenkään järkeväksi sellaista tilannetta,
että jos Pollarin radalla toiminta lopetetaan niin ampumaharrastus tulee taas
hajautumaan ympäriinsä. Esimerkiksi turvallisuusriskit kasvavat huomattavasti
ammunnan villiintyessä ympäri seutukuntaa.
Melu. Hakijan tämän hetken arvion mukaan ei ampumaradalla ole odotettavissa
oleellista ampumamäärien ja sitä kautta melun lisääntymistä. Päinvastoin, mikäli
toiminnan jatkamiselle saadaan lupa, radalle suunnitteilla olevat rakenteelliset ratkaisut
vähentävät syntyvää ampumamelua. Voimassa olevan ympäristölupa mahdollistaa
radalla ampumisen päivittäin klo 8.00 – 20.00 välisenä aikana. Hakemuksessa esitetyt
ampuma-ajat poikkeavat nykyisestä käytännöstä jonkin verran kuitenkin niin, että
hakija pitää erityisen tärkeänä ampumamahdollisuuden säilymisen myös iltaisin ja
viikonloppuisin. Tämänkin harrastuksen parissa olevat ovat suurelta osin työssä käyviä
henkilöitä, jolla on mahdollisuus harrastuksiin vain kyseisinä aikoina. Erityisesti
30
haulikkoammunnan osalta on ratojen tämän hetkinen käyttö radanpitäjän mielestä
varsin kohtuullinen ympäröivää asutusta kohtaan. Esimerkiksi vuonna 2008
haulikkoradoilla ammuttiin kahtena arki-iltana ja lauantai-iltapäivänä noin 2,5 – 3,0
tuntia kerrallaan.
Maaperä. Ampumaradalla tehtyjen maaperäselvitysten mukaan oikeastaan minkään
tarkastelun kohteena olevan aineen osalta ei olla lähelläkään kynnysarvoja. Tämä
osoittaa varsinkin oleellisimman aineen eli lyijyn joutuessa maaperään pysyvän siellä
erittäin stabiilina (mikä on osoitettu jo lukuisissa muissa samankaltaisissa tutkimuksissa) eikä juurikaan näyttäisi liukenevan maaperään.
Analysoitaviksi tarkoitettujen pohjavesinäytteiden kanssa ollaan vielä tämän vastineen
tekemisen aikoihin hieman hankalassa tilanteessa, koska alueelta ei olla yrityksistä
huolimatta kyetty löytämään pelkästään pohjavettä sisältäviä näytteitä. Tilanne on
sikäli hassu, että alue on luokiteltu III –luokan pohjavesialueeksi mutta soranottoalueen
luonteen vuoksi (maa-ainekset on aikojen kuluessa kaavittu lähes peruskalliota
myöten) kaikki pintavedet pääsevät sekoittumaan lähes sellaisenaan lähellä
maanpintaa oleviin pohjavesiin. Hakijan ympäristöviranomaisilta saamien tietojen
mukaan sellaisten vesinäytteiden analysoiminen, joissa varmuudella on myös
pintavesiä, on melko turhaa tässä selvityksessä. Asiaa tutkitaan Pirkanmaan
ympäristökeskuksen edustajien kanssa heti keväällä lumien lähdettyä.
Puhdistus. Luotiradoilla luodit iskeytyvät taustapenkkaan hyvinkin rajatulle alueelle,
josta ne maanvaihtojen myötä voidaan erotella pois mikäli tehdyissä selvityksissä se
osoitetaan tarpeelliseksi. Muussa tapauksessa hakijan näkemyksen mukaan tilannetta
seurataan määrävälein otettavin näyttein ja tarvittaessa aloitetaan maanvaihdot.
Haulikkoradoilla tilanne on sikäli ongelmallisempi, että nykyisin ei vielä oikein ole
käyttökelpoista tekniikkaa suhteellisen laajalle leviävien haulien poiskeräämiseksi.
Pintamaan ”kuoriminen” on kuitenkin tarvittaessa mahdollinen puhdistamiskeino (tosin
äärettömän kallis toimenpide). Hakijan mukaan kyseisiin toimenpiteisiin ei ole
kuitenkaan mitään syytä alkaa mikäli selvitykset osoittavat, että lyijy ei ole alkanut
liukenemaan maaperään ja sitäkautta vesiin. Hakijalla on myös pyrkimys siirtyä
vaihtoehtoisten haulimateriaalien (rauta) käyttöön tietyn siirtymäajan puitteissa.
Turvallisuus. Poliisin kanssa suoritetun katselmuksen mukaan ampumaradalla olevat
sivu- ja taustavallit ovat reilusti lupaehtojen mukaiset. Eniten kritiikkiä saaneen
luodikkoradan taustavalli on vaaituskoneella tehdyssä mittauksessa osoittautunut
lähes metrin korkeammaksi kuin lupaehdot vaativat. Hakijan mielestä turvallisuusasiat
ovat pääosassa ampumaradalla, joten luodikkoradan taustavallin korottaminen siten,
että maa-ainesten otto vallin takaa on turvallista, on toteuttamisjärjestyksessä
ensimmäisenä mikäli lupa jatkolle saadaan. Lisäksi hakija on valmis rajoittamaan
kyseisellä radalla ampumista niinä päivinä kun soranajoa harjoitetaan. Rajoittaminen
edellyttää luonnollisesti tiedon saamista ajon alkamisesta.
Muuta. Eräässä muistutuksessa olleesta maininnasta radan lähistöllä olevasta maakuntakaavan merkinnästä SL 223 on hakijalla se tieto, että mitään varsinaista
luonnonsuojelualuetta ei ai ainakaan tarkoita. Metsähallituksen, alueen omistajan,
edustajan mukaan heillä ei ole, eikä ole tarkoitustakaan perustaa itsenäisesti minkäänlaisia suojelukohteita alueelle. Merkintä voisi tarkoittaa Vilppulan kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa olevaa mainintaa, jossa todetaan Kettukangas ja
Pollarinkangas alueellisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Tämän lisäksi todetaan, että
maa-ainesten otto on kuitenkin heikentänyt etenkin Pollarinkankaan maisema-arvoa.
Ampumaradan vaikutuksesta luonnonvaraisiin eläimiin voidaan todeta, että alueella
olevissa avovesilampareissa tavataan vuosittain joitakin sorsalintuja ja kahlaajien
pesintöjä. Alueen läpi kulkevat hirvet taas saavat aikaan sen, että rata-aluetta
ympäröivää aitaa on hyvin vaikea pitää alituiseen täysin kunnossa.
31
Vastine 2010 ja 2015
Hakija on ilmoittanut 7.4.2010 puhelimitse, että vastinetta annettuihin lausuntoihin ja
uusiin muistutuksiin ei anneta.
Luvan hakija on kirjallisesti ilmoittanut 4.3.2015, ettei anna vastineita vuonna 2015
täydennettyyn ympäristölupahakemukseen annettuihin lausuntoihin ja muistutuksiin.
Lausunnoissa ei hakijan mielestä ole mitään uutta, joka aiheuttaisi puolestamme vielä
lisäselvityksiä.
KEURUSSELÄN YMPÄRISTÖNSUOJELUJAOSTON RATKAISU
Keurusselän ympäristönsuojelujaosto on tarkastanut Mäntän seudun riistanhoitoyhdistys ry:n Pollarin ampumarataa koskevan ympäristölupahakemuksen ja siihen
liittyvät täydennykset. Keurusselän ympäristönsuojelujaosto myöntää toiminnan jatkumiselle olemassa olevilla ampumaradoilla ympäristöluvan kiinteistölle Valtion metsämaat, Vilppulan valtionmaa, kiinteistötunnus 508-893-1-1. Ampumaratatoiminnassa on
noudatettava seuraavia lupamääräyksiä:
1.
Yleinen ympäristönsuojelu
Ampumaratatoiminnan ja sen oheistoimintojen ympäristönsuojelutoimia on ylläpidettävä niin, ettei toiminnasta aiheutuva melu, päästöt maaperään, vesiin tai muu syy
aiheuta joko välittömästi tai välillisesti vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai
muuta ympäristön vahingollista muuttumista tai ympäristön roskaantumista tai yleistä
viihtyvyyden alenemista.
2
Toiminta-ajat
Ampumaratojen käyttö on kielletty pitkäperjantaina, pääsiäislauantaina, 1. ja 2.
pääsiäispäivänä, helatorstaina, juhannusaattona, juhannuspäivänä, jouluaattona,
joulupäivänä sekä tapaninpäivänä.
Haulikkoradat 1.4. – 30.8.
tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin
lauantaisin
kello 10.00 – 20.00
kello 10.00 – 18.00
Haulikkoradat 1.9. – 31.3.
Kahtena erikseen määriteltynä päivänä viikossa maanantaista lauantaihin kello 10 –
18, ei sunnuntaisin.
Hirvirata, kivääri- ja pistooli- sekä villikarjuradat
maanantaista - perjantaihin
kello 10.00 – 20.00
lauantaisin
kello 10.00 – 18.00
sunnuntaisin
kello 12.00 – 18.00
Ampumaradan toiminta-ajat on merkittävä näkyviin ampumaradalle sijoitettaviin
tauluihin tai muulla tavoin niin, että kaikki ampumaratojen käyttäjät ovat niistä tietoisia.
Viitenä viikonloppuna vuodessa ampumaratoja voidaan käyttää kilpailujen vuoksi
lauantaisin ja sunnuntaisin kello 8.00 – 20.00. Kilpailujen ajankohdista on tiedotettava
etukäteen ampumarataa lähimpien alueiden asukkaille. Tiedottamisen voi hoitaa mm.
ilmoittamalla poikkeavista käyttöajoista ampumaradan lähialueilla sijaitsevilla
ilmoitustauluilla, sanomalehdessä tai naapurikiinteistöille jaettavilla tiedotteilla.
Luvan haltijan on valvottava, että ampumaratoja käytetään ainoastaan määräyksissä
sallittuina ajankohtina ja että käyttäjät muutoinkin noudattavat tässä luvassa annettuja
määräyksiä.
32
3
Melu
Ampumaratatoiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona
impulssiaikavakiolla määritettynä melutasoa 65 dB (LAImax) asumiseen käytettävillä
alueilla eikä melutasoa 60 dB (LAImax) loma-asumiseen käytettävien kiinteistöjen
piha-alueilla.
Ampumarata-alueen ympärillä olevaa puustoa tulee pyrkiä säilyttämään metsänhoidollisia toimenpiteitä tehtäessä.
4
Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen
Ampumarata-alueen toiminta tulee järjestää siten, että jätteitä syntyy mahdollisimman
vähän eikä niiden käsittelystä tai varastoinnista aiheudu haitta terveydelle eikä
ympäristölle. Kaikki teknisesti ja taloudellisesti hyödynnettävät jätteet on erilliskerättävä
ja toimitettava hyötykäyttöön. Jätteet tulee toimittaa vähintään kerran vuodessa
ympäristöluvanvaraiseen käsittely- tai vastaanottopaikkaan.
Jätehuollon järjestämisessä tulee ottaa huomioon sen toimivuus myös kilpailujen
aikana.
33
5
Maaperän ja vesiensuojelu
Haulikkoradoilla tulee siirtyä vuoden kuluttua ympäristöluvan lainvoimaiseksi
tulosta käyttämään emäksisiä tai neutraaleja kiekkoja, jotka eivät sisällä kivihiilitervaa.
Lyijyhaulien käyttöä haulikkoradoilla tulee lopettaa kokonaan vuoden kuluttua
ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulosta tai haulikkoradat on varustettava sellaisilla
maaperän suojauksilla ja keräysjärjestelmillä, joilla saadaan tehokkaasti estettyä
haulien sisältämän lyijyn ja muiden raskasmetallien pääsy maaperään.
Haulikkoratojen maaperän mahdollinen pilaantuneisuus ja laajuus tulee selvittää
tarkkailua koskevan lupamääräyksen 8 mukaisesti. Mikäli lyijyn tai muiden
haitta-aineiden liukenemista pohjaveteen havaitaan, on toiminnanharjoittajan haitan
poistamiseksi ryhdyttävä tarvittaviin maaperän puhdistustoimiin.
Turva- tai meluesteinä toimivien maavallien rakentamiseen ja korottamiseen sekä
alueen mahdolliseen tasaamiseen saa käyttää vain puhtaita maa-aineksia. Mahdolliset
uudet maavallit on sijoitettava siten, ettei niiden alapuolelle jää pilaantuneita
maa-aineksia. Jätemateriaalien tai pilaantuneen maa-aineksen hyödyntäminen
maavallien rakenteissa tai muissa ampumaradan maarakenteissa edellyttää erillistä
ympäristölupaa.
Ampumaratojen luotisuojaukseen ei saa käyttää autonrenkaita tai vastaavia, kyllästettyjä sähköpylväitä tai VR:n vanhoja ratapölkkyjä.
Mahdollisesta maa-ainesten käsittelystä tulee ilmoittaa hyvissä ajoin ennen toimeen
ryhtymistä Pirkanmaan ELY -keskukselle sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin
ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos ampumaratojen taustavalleissa tai niiden
läheisyydessä, ampumakentillä tai ampumapaikkojen ja näyttösuojien edustoilla
suoritetaan maa-ainesten siirtoa tai vaihtoa on maa-ainesten mahdolliset
haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ja maaperän
pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava asetuksen 214/2007 mukaisesti.
Sade- ja sulamisvesien imeytyminen kivääri- ja pistooliratojen taustavalleihin tulee
suojarakentein minimoida kahden vuoden kuluessa ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulosta.
Ennen suojaustoimiin ryhtymistä tulee toteutustapa hyväksyttää Mänttä-Vilppulan
kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisella.
Kaikissa ampumarata-alueella tehtävissä suojaus- ja muutostöissä on ennakoitava että
rakenteet mahdollistavat tarvittaessa maaperän puhdistamisen.
6
Paras käyttökelpoinen tekniikka
Toiminnanharjoittajan on seurattava parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehitystä ja
varauduttava sen hyödyntämiseen. Parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa on
hyödynnettävä kaikissa ampumaratatoiminnoissa niin, että päästöt ja ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä.
7
Vastuuhenkilö
Toiminnalle on nimettävä vastuuhenkilö, joka on tietoinen ampumaradan
toiminta-ajoista,
turvallisuusmääräyksistä
sekä
toimintaa
koskevista
ympäristölupamääräyksistä. Vastuuhenkilön nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava
Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Yhteystiedot on
pidettävä ajan tasalla.
34
8
Tarkkailu
Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen on tarkkailtava kahdesta ampumarata-alueen
etelä-kaakkoispuolelle sijoitettavasta pohjaveden havaintoputkesta. Havaintoputkista
on otettava vesinäytteet kolmen vuoden välein. Näytteistä on tutkittava lyijy- arseeni-,
kromi- ja antimonipitoisuus, pH, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus sekä
sameus. Lisäksi pohjaveden PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuutta on tarkkailtava
kuuden vuoden välein. Pohjavesitarkkailu on aloitettava vuoden kuluessa luvan
lainvoimaiseksi tulosta. Näytteenoton laatu on turvattava sertifioituja näytteenottajia
käyttämällä ja että näytteiden analysointiin käytetään laboratorioita, jotka ovat
akkreditoineet käytettävät menetelmät.
Haulikkoradan maaperän lyijy-, arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuus sekä pH ja
sähkönjohtavuus on tutkittava neljän vuoden välein alkaen luvan lainvoimaiseksi
tulo vuodesta. Maanäytteet on otettava vähintään neljästä eri radan kohdasta alueilta
joissa on kohtalaisesti tai runsaasti hauleja. Tulokset on toimitettava viipymättä niiden
valmistuttua Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Saatujen tarkkailutulosten ja rata-alueella tehtyjen suojaustoimenpiteiden perusteella
lupaviranomainen voi muuttaa tarkkailumääräyksiä luvan voimassaoloaikana.
9
Vuosiraportointi
Toiminnanharjoittajan on laadittava vuosiraportti ampumarata-alueen käytöstä
Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Raportti on toimitettava
vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Raportissa on oltava ainakin seuraavat
tiedot:







10
laukausten määrät aselajeittain/ampumaradoittain eriteltynä
ammuntapäivien lukumäärät aselajeittain/ampumaradoittain eriteltynä
käytetyt hauli- ja kiekkolaadut ampumaradoittain
kilpailut ja muut poikkeukselliset tilanteet
radoilta talteen otetun lyijyn (haulien) määrä ja jatkokäsittely
toiminnassa syntyneiden jätteiden ja vaarallisten jätteiden laatu, laji, määrä sekä
hyödyntäminen ja käsittelytavat, varastointi ja edelleen toimittaminen
tarkkailutulokset ja mahdolliset muut mittaustulokset
Toiminnan muuttaminen ja lopettaminen
Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan muuttamista tai
lopettamista, esitettävä Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle
yksityiskohtainen suunnitelma ja toteutusaikataulu toiminnan muuttamiseen tai
lopettamiseen liittyvistä toimista.
RATKAISUN PERUSTELUT
Lupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset
Mäntän Seudun Kansanterveystyön kuntaliiton terveyslautakunnan valvontaosasto on
myöntänyt 1.9.1981 Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistykselle Pollarin ampumaradan
sijoituspaikkaluvan ja Hämeen lääninhallitus on 3.6.1982 myöntänyt luvan ampumaradan perustamiseksi. Tämä ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupapäätös
koskee Pollarin ampumaratatoimintaa ympäristönsuojelullisin perustein.
Lupaharkinnassa on sovellettu hakemuksen vireille tulohetkellä voimassa ollutta
ympäristönsuojelulakia (86/2000) sekä ympäristönsuojeluasetusta (169/2000). Ulkona
sijaitsevalta ampumaradalta edellytetään ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaista
35
ympäristölupaa.
Luvan hakija on täydentänyt lupahakemusta hallinto-oikeuden ratkaisun edellyttämillä
lisäselvityksillä.
Kun ampumaratatoimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja
noudatetaan annettuja lupamääräyksiä, on toiminnan katsottu täyttävän ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne
vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.
Annetut lupamääräykset huomioon ottaen ampumaratatoiminnan ei katsota aiheuttavan yksinään tai yhdessä muiden lähialueen toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2)
merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) maaperän tai
pohjaveden pilaantumista, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka
vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa
tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lupamääräyksiä annettaessa on otettu huomioon
toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys, alueen muu maankäyttö sekä
kaavamääräykset.
Lupamääräysten yksilöidyt perustelut
Yleinen ympäristönsuojelu
Ampumaratatoiminnan ja sen oheistoimintojen ympäristönsuojelun tason ylläpitäminen,
tietämyksen ylläpitäminen, parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan ja
mahdollisimman hyvin haittojen torjuntakeinojen soveltaminen edellyttävät päästöjen ja
ympäristövaikutusten jatkuvaa seurantaa ja ympäristönsuojelutoimien kehittämistä.
Mikäli ympäristönsuojelun tavoitteita ei saavuteta tai toiminnasta syntyy ennalta
arvaamattomia ympäristövaikutuksia, toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä erityisiin
toimenpiteisiin ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tai poistamiseksi.
Toiminta-ajat
Voimassa olevasta luvasta poiketen (toiminta-aika päivittäin 8 – 20) ampumaradan
viikoittaisia
toiminta-aikoja
on
lupamääräyksellä
rajoitettu
merkittävästi.
Ampuma-aikoja rajoitetaan asutukselle aiheutuvan viihtyisyyshaitan vähentämiseksi ja
ympäristön
yleiseen
virkistyskäyttöön
käytettyjen
alueiden
viihtyisyyden
parantamiseksi. Toiminta-aika rajoitusten ei katsota olevan kohtuuttomia
ampumaratatoiminnalle.
Ampuminen hirvi-, kivääri- ja pistooli- sekä villikarjuradoilla on sallittu myös
sunnuntaisin, koska melumittausten perusteella kyseisiltä radoilta aiheutuva melu on
häiritsevyydessään vähäisempää kuin haulikkoammunnan aiheuttama melu.
Luvan haltijan vastuulla on huolehtia, että ampumaradan käyttäjät ovat tietoisia lupamääräysten mukaisista toiminta-ajoista. Ilmoitusvelvollisuus ampumaratojen poikkeuksellisista toiminta-ajoista on määrätty viranomaisten ja naapuruston tiedonsaannin
varmistamiseksi. (NaapL; 17§, YSL 86/2000; 4 §)
Melu
Melun enimmäisäänitasoa koskevat määräykset on asetettu, jotta toiminnasta ei
aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle. Määräys on
annettu valtioneuvoston päätöksen ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997) perusteella.
Puuston säilyttäminen ratojen välittömässä läheisyydessä on suositeltavaa toiminnasta
aiheutuvan meluhaitan lieventämiseksi. (NaapL; 17§)
36
37
Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen
Jätteistä tai jätehuollosta ei saa aiheutua haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen
haltijan on oltava riittävän hyvin selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä,
laadusta ja sen ominaisuuksista Jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti
mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla
tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti
käyttökelpoista tekniikkaa. Jätteiden käsittelystä ei saa aiheutua haju- tai meluhaittaa
eikä maaperän saastumista, ampumaradan ulkopuolisen alueen roskaantumista tai
muuta haittaa. (YSL 86/2000; 4 §, 5 §, 45 §)
Maaperän ja vesiensuojelu
Valitsemalla ympäristön kannalta turvallisesta materiaalista tehdyt kiekot voidaan
maaperään joutuvien haitallisten aineiden määrää kiekkojen osalta minimoida.
Pitkällä aikavälillä ampumaratojen maaperässä oleva lyijy ja muut raskasmetallit
saattavat aiheuttaa pinta- ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Tämän vuoksi
haulikkoradoilla käytettävät lyijyhaulit tulee korvata haitattomilla ja lyijyttömillä hauleilla.
Maavallien rakentamista, korottamista sekä alueen tasausta koskevat lupamääräykset
ovat annettu maaperän ja vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Toiminnanharjoittajan
on oltava selvillä rata-alueilta poistettavien maa-ainesten laadusta. Pilaantuneen maaperän puhdistaminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisen ilmoituksen tekemistä
Pirkanmaan ELY -keskukseen.
Se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on
velvollinen puhdistamaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä
voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Raskasmetalleja sisältävä luotijäte jää pääosin kivääri- ja pistooliratojen taustavallin
iskemäkohtiin ja ampumapaikkojen edustalle pintamaahan. Taustavallialueiden
pitäminen mahdollisimman kuivana on edellytys sille, etteivät luotien sisältämät
raskasmetallit pääse ajan myötä liukenemaan vesiin ja leviämään ympäristöön.
(YSL 86/2000; 5 §, 7 §, 8 §)
Paras käyttökelpoinen tekniikka
Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on käytettävä parasta
käyttökelpoista tekniikkaa ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuteen kuuluu parhaan käyttökelpoisen tekniikan
ja parhaiden käytäntöjen seuraaminen.
Ympäristönsuojeluntoimien tehokkuuden varmistamiseksi
ympäristöhaittojen minimointia. (YSL 86/2000; 4 §)
edellytetään
jatkuvaa
Vastuuhenkilö
Vastuuhenkilön nimeämisellä varmistetaan toiminnan turvallisuus. Yhteystietojen
ilmoittaminen ympäristönsuojeluviranomaiselle on tarpeen tiedonkulun varmistamiseksi
sekä mahdollisten poikkeustilanteiden varalta. (YSL 86/2000; 5 §)
Tarkkailu
Määräykset pohjavesi- ja maaperätarkkailusta on annettu toiminnan ympäristövaikutusten selvittämiseksi ja valvonnallisista syistä. Ympäristölupaviranomainen voi
muuttaa tarkkailuvelvoitteita kertyvän tiedon ja radalla tehtävien suojaustoimien
perusteella. (YSL 86/2000; 5 §, 46 §, 83 §, 108 §)
38
39
Vuosiraportointi
Määräykset kirjanpidosta ja raportoinnista on annettu valvonnallisista syistä. Lupamääräysten noudattamisen seuranta ja toimintojen ympäristövaikutusten arvioiminen
edellyttävät kirjanpitoa ja raportointia. (YSL 86/2000; 5 §, 83 §)
Toiminnan muuttaminen ja lopettaminen
Ampumaratatoiminnassa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava Mänttä-Vilppulan
kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, jotta toiminnassa tapahtuvia muutoksia
voidaan seurata sekä tarvittaessa arvioida uuden ympäristöluvan tarve.
Ampumaratatoiminnan
lopettamisen
yhteydessä
tehtävillä
viimeistelytoimilla
varmistetaan alueen sopeutuminen ympäristöön ja estetään ympäristön pilaantuminen.
(YSL 86/2000; 81§, 90 §)
VASTAUS LAUSUNTOIHIN JA MUISTUTUKSIIN
Vastaus lausuntoihin
Pirkanmaan ELY -keskuksen antamat lausunnot on otettu huomioon lupamääräyksissä
3, 4, 5, 8. Keurusselän ympäristönsuojelujaosto katsoo, että muissa lausunnoissa ei
ole sellaista, joka olisi erityisesti tullut sisällyttää lupamääräyksiin.
Vastaus muistutuksiin
Muistutuksissa esiin tuodut asiat on otettu huomioon tarvittavin osin lupamääräyksissä
sekä alla olevista vastauksista ilmenevällä tavalla.
Kivääriradan suojavalli (Muistutukset: A, F)
Hämeen lääninhallituksen luvassa on annettu määräykset Pollarin ampumaradan
rakenteista ja turvallisuudesta ja suojavallit on todettu määräysten mukaiseksi poliisin
toimesta vuonna 2009.
Ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristöluvassa on määräyksiä vain ympäristönsuojelullisin perustein.
Ampumaradan mahdolliset vaikutukset maaperään sekä pinta- ja pohjaveteen
(Muistutukset: B, D, F, H, I, K)
Hallinto-oikeus on päätöksessään 11/0350/1 todennut, etteivät aikaisemman pilaantuneisuuden selvittäminen ja pilaantuneen maaperän puhdistamiseen velvoittaminen
kuulu tähän ympäristölupa-asiaan.
Ampumaradan lupa-asian korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on todettu vuosina 2008 – 2011 otettujen maanäytteiden perusteella, että kun lyijyä pidetään ampumaratojen merkittävimpänä haitta-aineena ja kun sen pitoisuudet kaikissa ampumaradalta
olevissa näytteissä olivat selkeästi kynnysarvojen alapuolella, on katsottava huolimatta
yhden näytteen antimonipitoisuuden lievästi kynnysarvon ylittävästä arvosta, että
ampumaradan maaperä ei ole pilaantunut kysymyksessä olevan toiminnan takia.
Tämä merkitsee, että ampumaradan olosuhteet ovat sellaiset, että metallit eivät juuri
liukene maaperään eivätkä siten pääse kulkeutumaan pohjavesiin. Vaikka maaperä on
lievästi hapan, koko ampumaradan alue on hiekkaa, käytöstä poistetun soramontun
pohjaa, minkä vuoksi sadevesi ei jää sen pintaan liuottamaan metalleja hauleista ja
luodeista.
Kivääriammuntaa radalla on harjoitettu jo vuodesta 1983 lähtien, skeet-haulikkoammuntaa vuodesta 1987 ja trap-haulikkoammuntaa vuodesta 1996 lähtien, joten tänä
40
aikana metallit olisivat voineet liueta hauleista ja luodeista, mikäli olosuhteet
liukenemiselle olisivat otolliset.
Myös Pirkanmaan ELY–keskus on vastineessaan (8.6.2010) Pollarinkankaan
ampumaradan ympäristölupapäätöksestä tehtyihin valituksiin todennut seuraavaa:
ELY–keskuksen käsityksen mukaan tehdyissä selvityksissä ei ole todettu käsiteltävänä
olevasta toiminnasta aiheutunutta pohjaveden pilaantumista. Taustapenkan pohjoispuolella olevan lammikon vedestä todettu lyijypitoisuus ei osoita pohjaveden pilaantumista vaan lammikkoveden kohonnutta lyijypitoisuutta. Kohonneen lyijypitoisuuden
yhtenä mahdollisena aiheuttajana ELY -keskus pitää lammesta luoteeseen, lammen
tason yläpuolisella suolla sijaitsevaa vanhaa haulikkoampumarataa. Suolta on todettu
valuvan vesiä lampeen. Suo-olosuhteissa lyijy voi olla herkemmin liukenevaa mm.
veden happamuuden vuoksi. Vanhan haulikkoampumaradan vaikutuksen
selvittäminen ei kuitenkaan liity käsiteltävänä olevaan ympäristölupaan.
Mahdolliset meluhaitat (Muistutukset: B, C, D, E, F, G, H, I, K)
Ampumaradan meluhaitoista on ollut maininta yhdeksässä muistutuksessa. Laki
eräistä naapuruussuhteista (26/1920) edellyttää, ettei toiminnasta saa aiheutua
kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Naapureilla on kuitenkin toiminnasta aiheutuviin
haittoihin nähden tietty sietämisvelvollisuus – kaikkea toiminnasta aiheutuvaa ääntä ei
voi katsoa kohtuuttomaksi. Pollarin ampumaratatoiminnasta aiheutuvia meluhaittoja on
arvioitu monin tavoin eikä mittaustulosten ja tehtyjen selvitysten perusteella niistä voida
katsoa aiheutuvan kohtuutonta haittaa naapurustolle. Ympäristöluvan myöntäminen ei
edellytä, että toiminta olisi täysin melutonta ja haitatonta.
Laskennallisesti on arvioitu, että lähimmän häiriintyvän naapurin pihassa (Keuruuntie
476) melun enimmäisarvo 65 dB on mahdollista ylittyä vain skeet-radan ammuntojen
osalta, kun ammutaan talon suuntaan ja on myötätuulitilanne ampumapaikalta taloa
kohti. Edellä esitetyn kaltainen tuuliolosuhde ja ampumatilanne on arvioitu olevan
mahdollinen noin yhden prosentin osalta skeet-radalla vuoden kuluessa ammutuista
laukauksista.
LUVAN VOIMASSAOLO
Luvan voimassaolo
Tämä ympäristölupapäätös on voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennaiseen muuttamiseen tai laajentamiseen on oltava lupa. Hämeen lääninhallituksen 3.6.1982 myöntämä lupa on edelleen voimassa radan rakenteiden ja turvallisuuden osalta.
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen
Jos asetuksella annetaan tämän ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla jo myönnetyn
ympäristöluvan lupamääräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia
säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä
noudatettava (YSL 86/2000, 56 §).
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Lait ja asetukset
Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 35 - 38, 41 - 43, 45, 46, 52 – 56, 81, 83,
90, 105, 108 §:t.
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 190 §
41
Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 6, 7, 16 - 19, 23, 30, 37 §:t.
Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 19, 51, 52 §:t.
Jäteasetus (1390/1993) 5, 6, 8 ja 22 §:t.
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §
Hallintolaki (434/2003)
Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997)
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista
(214/2007)
Muut ohjeet
Suomen ympäristö 4/2014. Ampumaratojen ympäristövaikutusten hallinta, Paras
käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Ympäristöministeriö.
Suomen ympäristö 23/2012. Ampumaratojen ympäristölupa. Ympäristöministeriö
Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014. Pirkanmaan maakuntakaava
2040-taustaselvitys. 8.1.2015. Pirkanmaan liitto.
KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN
Tästä päätöksestä ei peritä maksua, koska luvanhakija on jo maksanut käsittelymaksun Keurusselän ympäristönsuojelujaoksen käsitellessä asiaa ensimmäisen
kerran.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen haetaan muutosta (YSL 527/2014, 190 §) valittamalla Vaasan
hallinto-oikeudelta. Valitusosoitus liitteenä.
LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN
Keurusselän ympäristönsuojelujaosto tiedottaa päätöksestä julkisesti kuuluttamalla
Mänttä-Vilppulan kaupungin virallisella ilmoitustaululla sekä ilmoittamalla kuulutuksesta
KMV -lehdessä.
Päätös
Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry
Jäljennös päätöksestä
Pirkanmaan ELY -keskus
Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitus
Mänttä-Vilppulan terveydensuojeluviranomainen, Keurusselän ympäristölautakunta
Muistuttajat ja päätöstä erikseen pyytäneet
Ilmoitus päätöksestä
Asianosaisille, joille lupahakemuksesta on erikseen annettu tieto
LIITTEET
Valitusosoitus
42