Abstraktit

Comments

Transcription

Abstraktit
Ohjelma: Työryhmä 9
Korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja tutkimustiedon hyödyntäminen
Torstai 26.11., Pinni A4014
15.00-15.25: Taru Siekkinen (JY) ja Elias Pekkola (TaY): ”Neliportainen tutkijanura Suomalaisissa
yliopistoissa - dekaanien, hallintopäälliköiden ja henkilöstöhallinnon näkökulma”
15.25-15.50: Kirsi Pulkkinen (HY): ”Tutkijan ja politiikan suunnittelijan vuoropuhelu:
yhteiskunnallisesti arvokasta tiedonsiirtoa”
15.50-16.15: Anu Lyytinen, Jussi Kivistö ja Elias Pekkola (TaY): ”Yliopistojen opetuksen ja
tutkimuksen tuloksellisuuden kehitys managerialistisessa toimintaympäristössä”
tauko
16.35-17.00: Elina Mäkinen (TaY): ”Dry-Lab, Wet-Lab, and Clinical Expertise: Different Styles of
Science and the Assessment of Knowledge Creation in Bioinformatics”
17.00-17.25: Anita Välikangas (HY): ”Mikä tekee tutkimuksesta poliittisesti relevanttia? Näkökulmia ajatuspajatutkimuksesta”
Perjantai 27.11., Pinni A4014
8.15-8.40: Kari Kuoppala (TaY): ” Tulosjohtamisen ilmentymiä suomalaisten yliopistojen sisäisessä
hallinnossa”
8.40-9.05: Hannele Mäkelä (TaY), Timo Hyvönen (TaY), Jukka Pellinen (JY), Antti Fredriksson (TY):
”Laskentatoimi ja tiedolla johtaminen (? / toiminnan ohjaus tms.?) yliopistoissa”
tauko
9.10-9.35: Henna Juusola (TaY): ” Koulutusvienti ja laadunvarmistus: Mitä koulutusviennin
laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon?”
9.35-10.00 Jonna Kosonen (UEF): ”Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus – Lausuntoasiakirjojen
kertomaa”
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Abstrakti
Työryhmä 9. Korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja tutkimustiedon hyödyntäminen.
Taru Siekkinen, [email protected], 040 805 4275, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Elias Pekkola, [email protected], 050 421 1073, johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto
Neliportainen tutkijanura Suomalaisissa yliopistoissa  dekaanien, hallintopäälliköiden ja
henkilöstöhallinnon näkökulma
Opetusministeriön tutkijaura-työryhmä teki esityksen vuonna 2008 neliportaisesta tutkijanuramallista, jonka oli tarkoitus lisätä tutkijanuran läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta sekä selkeyttää koko järjestelmää niin tutkijoille itselleen kuin myös heitä työllistäville organisaatioille. Neliportainen tutkijanuran portaat ovat opetusministeriön työryhmän mukaan: 1. tohtorikoulutettava, 2. tutkijatohtori,
3. yliopistotutkija, yliopistonlehtori ja 4. professori, tutkimusjohtaja.
Euroopan tasolla tutkijan urien ennakoitavuutta, läpinäkyvyyttä, yhdenmukaisuutta ja houkuttelevuutta pyritään parantamaan HRS4R, eli ”Human Resource Strategy for Researchers”- työkalulla,
joka tukee yliopistoja ja tutkimuslaitoksia Eurooppalaisen Charter & Code periaatteiden toimeenpanossa. Suomessa suurin osa yliopistoista on mukana toimeenpanossa ja ne ovat saaneet HR Excellence in Research -leiman.
Tämä paperin aineistona on kysely, joka on kerätty opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman neliportaisen tutkijanuramallin arviointihankkeen yhteydessä 2015. Kyselyn aineisto koostuu dekaanien,
hallintopäälliköiden, henkilöstöjohtajien ja -päälliköiden ja hallintojohtajien vastauksista neliportaisen tutkijanuran toimenpanoon liittyen (kyselyn N= 131 ja vastausprosentti 72 %).
Kyselyn vastauksista tulee ilmi, että tällä hetkellä yliopistojen neliportaiset uramallit eivät ole vielä
yhteneväisiä vaan yliopistojen tulkinnat ministeriön ehdottamasta rakenteesta eroavat merkittävästi
toisistaan; käytetyissä nimikkeissä tutkimus- ja opetushenkilökunnalla on monia eri variaatioita. Kyselyn vastaajat eivät koe, että tutkijanuramalli olisi vielä kovinkaan ennakoitava eikä yliopiston henkilöstö ole kovin hyvin tietoinen keskeisistä heitä koskevista henkilöstöpoliittisista linjauksista. Silti
useiden mielestä heidän yksikössään noudatetaan henkilöstösuunnitelmaa ja heillä on käytössä neliportainen tutkijanuramalli.
Yliopistojen neliportaisen tutkijanuramallin toimeenpano on vielä kesken. Suomalaisten yliopistojen
henkilöstöpolitiikka on ollut hyvin yhdenmukaista ja varovaista vaikka heillä olisi siihen uuden yliopistolain jälkeen mahdollisuus. Kilpailu motivoituneista työntekijöistä kiristyy, mutta samalla yliopistojen resurssit vähenevät, mikä saattaa heikentää tutkijoiden työoloja entisestään.
Hallinnon tutkimuksen päivät, Tampereen yliopisto 25.-27.11.2015
Abstrakti, Kirsi Pulkkinen HY 18.10.2015
Tutkijan ja politiikan suunnittelijan vuoropuhelu: yhteiskunnallisesti arvokasta tiedonsiirtoa?
Esiteltävässä paperissa käsitellään teoreettista viitekehystä, joka kuuluu työn alla olevaan
väitöskirjatyöhön. Teoreettinen viitekehys keskittyy yliopistojen kolmannen tehtävän
käsitteellistämiseen. Kolmatta tehtävää lähestytään keskittyen sen ei-kaupallisiin ulottuvuuksiin,
jotka on pitkälti laiminlyöty yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevässä
kirjallisuudessa. Paperissa kolmatta tehtävää pohditaan tutkijoiden ja politiikan suunnittelijoiden toisin sanoen virkakunnan asiantuntijoiden - välisenä yhteiskunnallis-poliittisena vuoropuheluna,
joka perustuu tutkimuksellisesti tuotetun tiedon jakamiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimuksen
kohteena ovat vuosien 2009-2015 välillä käynnistetyt akatemiarahoitteiset hankkeet. Ajallisesti
tarkastelu keskittyy hankkeisiin, joita rahoitettaessa on jo käynnistetty toimia tutkimuksen
yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseksi.
Yliopistoissa toimivien tutkijoiden käymää yhteiskunnallista vuoropuhelua tarkastellaan paperissa
yhtenä keinona vahvistaa politiikan suunnittelun prosesseja. Tutkimuksen aineeton arvo tulee
todeksi tutkimuspohjaisen vuoropuhelun kautta. Samalla se yhdistää yhteiskunnallista
vaikuttavuutta korostavan kolmannen tehtävän näyttöön perustuvan päätöksenteon
problematiikkaan. Kolmatta tehtävää hahmotetaan tutkimustiedon yhteiskunnallisen arvon
kasvattamisen näkökulmasta, mutta keskittyen toimiin, joilla ei pyritä luomaan kaupallista tai
muutoin myyntiin tarkoitettua tuotetta. Sen sijaan tutkimus kohdistuu yhteiskunnan tietopohjan
parantamiseen pyrkivään vuorovaikutteisuuteen. Fokusoimalla näkökulman erityisesti yhteiskunnan
kehittämisen kannalta tärkeään politiikan suunnitteluun voidaan yliopistojen kolmas tehtävä nähdä
tutkimusnäyttöön perustuvan päätöksenteon peilikuvana.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä keinoja ja kanavia tutkijat käyttävät pyrkiessään ja
käydessään vuoropuhelua politiikan suunnittelijoiden kanssa. Koska vuoropuhelun katsotaan olevan
jossain määrin tavoitteellista toimintaa, lähestytään kysymystä yhdistämällä yliopistojen sisäisen ja
ulkoisen toiminnan logiikkoja poliittisen vaikuttamisen kehyksiin. Yhdistämisellä pyritään
tavoittamaan vuoropuhelun toimimisen kannalta olennaiset kaksi mallia: yhtäältä yliopistojen
arvopohjaan nojautuva toimintalogiikka sekä uudistuvan, aloitteellisen yliopiston henki, ja toisaalta
tietoa hyödyntävän sekä edelleen välittävän ministeriötason virkakunnan toimintalogiikka. Paperissa
pohditaan lähestymistapoja, joilla nämä kaksi toisiinsa liitoksissa olevaa näkökulmaa voidaan
yhdistää johdonmukaiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on malli, jonka avulla
yliopistojen kolmannen tehtävän ei-kaupallisia ja politiikan suunnittelua tukevia ulottuvuuksia
voidaan tutkia, keskittyen yhteiskunnan tiedollisen pääoman kasvattamiseen.
Hallinnon Tutkimuksen Päivät 26.–27.11.2015
Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden kehitys managerialistisessa
toimintaympäristössä
Anu Lyytinen, Elias Pekkola & Jussi Kivistö
Yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuuden, vaikuttavuuden ja laadun
parantaminen ovat olleet korkeakoulupolitiikan keskeisiä tavoitteita 1980-luvun lopulta
lähtien. Yliopistojen tuloksellisen toiminnan edellytyksiä on pyritty vahvistamaan niin
rakenteellisen kehittämisen, lainsäädännön ja rahoitusjärjestelmien uudistusten avulla kuin
yliopistojen sisäisinä reformeina. Uusi palkkausjärjestelmä, työajan seuranta ja yliopistojen
taloudellisen ja hallinnollisen autonomian vahvistaminen yliopistolain uudistuksen
seurauksena ovat esimerkkejä 2000-luvulla toteutetuista kansallisen tason uudistuksista.
Yliopistot ovat tehostaneet omaa toimintaansa mm. kasvattamalla yksiköidensä kokoa sekä
ottamalla käyttöön tavoitteiden toteutumisen seurannan mahdollistavia arviointijärjestelmiä ja
painottamalla tuloksellisuutta sisäisen rahajaon kriteerinä.
Kuinka tämä näkyy yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuudessa? Ovatko ohjausja johtamisympäristössä tapahtuneet muutokset parantaneet yliopistojen perustoimintojen
tuloksellisuutta? Tässä esityksessä analysoimme, miten suomalaisten yliopistojen opetuksen
ja tutkimuksen tuloksellisuus on kehittynyt kymmenen vuoden aikajänteellä (vuosina 2003–
2013). Esityksemme perustuu kahden yliopiston case-analyysiin. Käytämme analyysissa
tuotos- ja panosindikaattoreina tutkinto-opiskelijoiden suorittamia opintopisteitä/vuosi
(opetus), tutkinnon suorittaneiden osuutta alkuperäisessä tutkintolajissa (opetus), julkaisujen
määrää/vuosi (tutkimus) sekä ulkopuolisen rahoituksen määrää ja osuutta yliopistojen
kokonaisrahoituksesta (tutkimus). Analyysi perustuu KOTA online ja Vipunen –
tietokannoista koottuun tilastoaineistoon sekä yliopistojen dokumenttiaineistoon. Aineisto on
koottu osana neljän Pohjoismaan yhteistä FINNUT-PERFECT tutkimushanketta.
DRY-LAB, WET-LAB, AND CLINICAL EXPERTISE:
DIFFERENT STYLES OF SCIENCE AND THE ASSESSMENT OF KNOWLEDGE
CREATION IN BIOINFORMATICS
Elina I. Mäkinen
School of Management
University of Tampere
Abstract (214 words)
This study sheds light on the challenges related to the translation of scientific discoveries from bench
side to bedside at an American elite research university. I conduct a longitudinal, qualitative case
study on a Bioinformatics team that was part of a transdisciplinary research effort to study premature
birth. Typically, bioinformaticians apply methods from information science to biomedical data to
develop predictive models to understand human health. These findings, based on dry-lab science, can
have clinical and commercial value when identified biological markers are developed into diagnostic
tools. It has been noted, however, that translational research could be more impactful if different
experts—bioinformaticians, basic scientists, clinicians, statisticians, engineers, and industry
partners—worked closely together. This study examines one example of such a research collaboration
by observing knowledge creation in bioinformatics and its relationship to other styles of science.
From the perspective of ethnography of communication, I analyze collaborative interactions among
bioinformaticians, clinicians, and wet-lab scientists to demonstrate the different values assigned to
scientific knowledge. The analysis of meeting transcripts, as well as interviews, reveals debates
between bioinformaticians, wet-lab scientists, and clinician investigators regarding how biological
data should be collected and analyzed and how valuable a diagnostic test actually is. Therefore, this
study sheds light on some of the boundaries that hamper translational research efforts.
Mikä tekee tutkimuksesta poliittisesti relevanttia?
- Näkökulmia ajatuspajatutkimuksesta
Anita Välikangas
[email protected]
Helsingin yliopisto /
Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
Ajatuspajoissa sekä erilaisissa, yliopistojen ulkopuolisissa instituutioissa tuotetun tutkimuksen määrä on
kasvanut kansainvälisesti valtavasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Kun tarkastellaan
tutkimustiedon poliittista hyödyntämistä, ajatuspajat (think tanks) ovat erityisen mielenkiintoisia siksi, että
niissä pyrkimykset vaikuttaa tutkimustiedon avulla yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon ovat hyvin
keskeisissä osassa. Siinä, missä perinteisten tiedeyhteisöjen tuottamat tutkimukset ja sen tulokset vaikuttavat
yhteiskuntaan vasta varsin pitkällä aikavälillä (Collingridge 1986), pyrkivät ajatuspajat tuottamaan tutkimusta,
jota voidaan hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa paljon nopeammin.
Tässä paperissa tarkastellaan, kuinka ajatuspajatutkimuksessa huomioidaan huomioimaan poliittiset
päätöksentekoprosessit ja korostetaan, että nämä päätöksentekoprosessit vaikuttavat elimellisesti
ajatuspajatutkimuksen rakentumiseen. Aiemmassa tutkimuksessa on korostettu usein, että ajatuspajatutkimus
voidaan mieltää eräänlaisena tiedonsiirtoprosessina. Esimerkiksi Tutkimus-Integraatio-Hyödyntäminen –
mallissa (Research-Integration-Utilization, RIU, Böcher & Krott 2012) on korostettu, että ajatuspajat toimivat
tahoina, jotka välittävät perinteisessä tutkimuksessa tehtyjä tutkimustuloksia hyödynnettäväksi poliittisen
päätöksenteon parissa. Pyrin osoittamaan paperissani RIU-mallin puutteellisuuden: näkemys, jossa ajatuspajat
välittävät teoreettisempaa tutkimusta poliittisesti helpommin hyödynnettävissä olevaan muotoon, ei kykene
kuvaamaan riittävästi ajatuspajatutkimuksen luonnetta.
Voidaksemme ymmärtää paremmin sitä, mitkä ovat ajatuspajatutkimuksen tyypillisimmät muodot, paperissa
tehdään lyhyt kartoitus tuoreesta ajatuspajatutkimuksesta. Tässä työn empiirisessä osuudessa tarkastellaan
yhdentoista ajatuspajaorganisaation kahden kuukauden ajanjakson aikana julkaisemia tutkimuksia (kesä–
heinäkuussa 2015). Analysoin näitä ajatuspajatutkimuksen muotoja ja pyrin kuvaamaan, kuinka tutkimuksen
politiikkarelevanssi voi näkyä ajatuspajatutkimuksessa eri tavoilla.
Kuvaamani kehitys on kytköksissä laajemmin tapaan, jolla tieteellistä tutkimustietoa ja evidenssiä käytetään
poliittisessa päätöksenteossa. Suuri osa ajatuspajoissa tuotetusta tutkimuksesta – kenties lääketieteellistä
tutkimustietoa lukuunottamatta – on luonteeltaan varsin paikallista ja kohdennettua. Tämän vuoksi on myös
paikallaan huomioida, että tavoitteet tuottaa poliittisesti relevanttia tutkimusta tapahtuvat herkästi perinteisistä
tieteellisistä normeista, kuten universaalisuudesta, sitoutumattomuudesta ja originaalisuudesta, luopumisen
kustannuksella.
Tulosjohtamisen ilmentymiä suomalaisten yliopistojen sisäisessä
hallinnossa
Kari Kuoppala, TaY, JKK
Esityksessä ovat tarkastelun kohteena tulosohjauksen kaudella tapahtuneet yliopistojen sisäisen hallinnon
keskeiset muutokset Suomessa vuosina 1993 – 2014. Erilaisten empiiristen aineistojen avulla pyritään
hahmottamaan yliopistojen sisäistä päätöksentekoa ympäristön valinnasta tulevien vaikutusten ja
organisaatioiden oman strategisen päätöksenteon välisessä tilassa. Viimeaikaisinta kehitystä analysoidaan
erityisesti yliopistojen henkilöstöhallintoon keskittyen.
Yliopistojen muutosta ilmentäviä teoreettisia käsitteistöjä tarjoavat Burton Clarkin formuloinnit
yrittäjämäisestä yliopistosta. Myös Barbara Spornin jäsentely yliopistorakenteiden mukautumisesta
ympäristön muutospaineisiin antaa välineitä erityisesti yliopistojen päätöksenteon ja ympäristön suhteen
analysointiin. Akateemisen kapitalismin käsitteistö lisää edellisiin globaalin talouden heijastumista yliopiston
sisälle valottavan näkökulman. Tulosohjausta tulee tarkastella suomalaisena NPM:n kansallisena muotona ja
kytkeä se tältä osin näkökulmaksi yliopistojen uudistamisen ideologisiin lähtökohtiin. Institutionaalisen
organisaatioteorian käsitteistö tarjoaa välineitä yliopistojen ja ympäristön konkretisointiin organisaatiotasolla.
Sieltä saatavia käsitteitä ovat organisatorinen kenttä korkeakoulujärjestelmän kuvaamiseen, institutionaalinen
ympäristö havainnollistamaan yliopiston kiinteää yhteyttä julkiseen päätöksentekoon ja siihen perustuvaan
ohjaukseen sekä institutionaalinen yrittäjyys ja työ välineinä yliopiston muutoksen yksityiskohtaisempaan
jäsentämiseen. Henkilöstöhallinnon käsitteistön avulla pyritään avaamaan yliopistojen henkilöstöhallintoa
HRM-näkökulmasta.
Käytettävien empiiristen aineistojen avulla pyritään luomaan katsauksia tulosjohtamisen keskeisiin vaiheisiin
korkeakoululaitoksen näkökulmasta. Vuosituhannen alussa toteutetun neljän monialaisen yliopiston
itsearviointiprojekti antaa näkökulman tulosohjauksen alkutaipaleeseen yliopistojen sisältä käsin katsottuna.
2000-luvun lopulla kerätty rakenteellisen kehittämisen arviointiin painottunut aineisto tuo esiin yliopistojen
rakenteellisen muutoksen keskeisiä piirteitä akateemisten yhteisöjen näkökulmasta. Yliopistojen
henkilöstöhallinnon muutoksen arvioinnissa käytetään hyväksi 2010-luvun alkupuolella kerättyä aineistoa,
joka kohdentuu erityisesti tulosohjauksen kaudella voimakkaasti kasvaneeseen määräaikaisten tutkijoiden
joukkoon. Se antaa myös alustavia mahdollisuuksia arvioida vuoden 2010 yliopistolain alustavia vaikutuksia
yliopistojen henkilöstöpolitiikan näkökulmasta.
Laskentatoimi ja tiedolla johtaminen (? / toiminnan ohjaus tms.?) yliopistoissa
Mäkelä Hannele, Tampereen yliopisto ([email protected])
Hyvönen Timo, Tampereen yliopisto
Pellinen Jukka, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Fredriksson Antti, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
Tutkimuksessa tarkastellaan kustannuslaskennan, talousjohtamisen sekä yleisemmin
laskentainformaation roolia yliopistojen ohjauksessa ja päätöksenteossa. Uusi yliopistolaki,
yliopistojen rahoitusmallin kehittäminen sekä globaalit yhteiskunnalliset muutokset, muun
muassa uusi julkisjohtaminen, ovat muokanneet yliopistojen toimintakenttää. Laskentatoimen
rooli yliopistojen johtamisessa sekä työntekijöiden arjessa on korostunut tulosjohtamisen
myötä. On kuitenkin epäselvää, miten ja kuinka tehokkaasti laskentatoimen tuottamaa
informaatiota hyödynnetään tulosohjauksessa sekä toiminnan suunnittelussa ja
päätöksenteossa yliopistoissa. Myös laskentainformaatiota kohtaan kohdistuvat tarpeet eri
tahojen näkökulmasta kaipaavat selvennystä. Laskentainformaation mahdollisimman hyvä
laatu sekä käytettävyys ovat kuitenkin keskeisiä yliopistojen toiminnan suunnittelussa ja
ohjauksessa. Myös yliopistojen rahoitus on ainakin välillisesti kytköksissä laskentatoimeen ja
sen tuottamaan informaatioon organisaatioiden tuloksellisuudesta.
Tiedolla johtaminen on keskeisessä asemassa valtionhallinnossa ja korostaa luotettavan ja
ajantasaisen tiedon merkitystä johdon päätöksenteossa. Laskentatoimen mittarit ja järjestelmät
tuottavat tietoa organisaation suorituskyvystä ja tuloksellisuudesta. Korkeakoulujen
tulosohjauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota laskentatoimen rekisteröimien
taloudellisten, numeeristen arvojen ja määreiden, sekä korkeakoulujen tavoitteiden väliseen
dynamiikkaan. Korkeakoulujen tavoitteiden määrällistäminen sekä työn tuloksellisuuden ja
tehokkuuden osoittamisen problematiikan ymmärtäminen, sen kriittinen tarkastelu sekä
konkreettisten soveltamisen reunaehtojen analyysi ovat tällöin avainasemassa.
Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa korkeakoulujen toiminnan ja talouden johtamisessa
tarvittavat tiedontarpeet ja tunnistaa nykykäytäntöjen haasteita sekä kehityskohteita. Tutkimus
toteutetaan kaikkiin Suomen yliopistoihin lähetettävänä kyselytutkimuksena ja sen tavoitteena
on kartoittaa kustannuslaskennan ja talousohjauksen tila sekä kehityskohteet korkeakouluissa.
Kysely syksyn 2015 aikana ja ensimmäisiä tuloksia odotetaan raportoitavaksi loppuvuodesta
2015. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on analysoida
laskentatoimen merkitystä, tiedontarpeita, haasteita ja mahdollisuuksia korkeakoulujen
toiminnan, talouden ja tuloksellisuuden ohjauksessa.
Henna Juusola, tohtoriopiskelija (hallintotiede, HEG), Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto
Koulutusvienti ja laadunvarmistus: Mitä koulutusviennin laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon?
Koulutusviennin esteiden purkaminen on asetettu yhdeksi tavoitteeksi Juha Sipilän hallituksen
hallitusohjelmassa. Keskeiseksi toimeksi tässä nähdään lukukausimaksujen käyttöön ottaminen EU/ETAmaiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lähiaikoina. Käytännössä tämä lainmuutos vaikuttaa
koulutusvientiin siten, että koulutusta on sen jälkeen mahdollista myydä yhteisöjen tai ryhmien sijaan
yksittäisille henkilöille, laissa säädetyllä tavalla. Hallituksen suunnitelmissa suomalainen koulutus ja
osaaminen on kilpailukykyinen vientituote, joka menestyy globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Sipilän
hallituksen hallitusohjelmassa ei kuitenkaan oteta kantaa koulutusviennin laadun hallintaan. Kansallisissa
koulutusvientiä käsittelevissä strategioissa, laatu taas nähdään keskeisenä tekijänä globaalissa kilpailussa,
joka huonosti hoidettuna voi romuttaa kansallisen maineen (Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen
koulutusviennin strategisista linjauksista 2010, 5; Toimenpideohjelma koulutusviennin edellytysten
parantamiseksi 2013, 10). Onko korkeakouluilla kuitenkaan riittävästi tietoa koulutusviennin
laadunhallinnasta? Mitä koulutusviennin laadunvarmistuksessa tulisi ottaa huomioon? Mitä aihetta
käsittelevistä tutkimuksista voidaan oppia?
Esitys
perustuu
koulutusviennin
laadunvarmistukseen
liittyvän
väitöskirjatutkimuksen
tutkimussuunnitelmaan ja aihetta käsittelevään kirjallisuuskatsaukseen. Esityksessä erityisenä
mielenkiintona on tuoda esille koulutusviennin kirjavaa kenttää globaalista perspektiivistä sekä tarkastella
niitä seikkoja, jotka vaikuttavat koulutusviennin laadunvarmistukseen aiempien tutkimusten valossa. Aihetta
on tutkittu erityisesti isojen vientimaiden Australian, Yhdysvaltojen Iso-Britannian toteuttamien
vientikoulutusten
näkökulmasta.
Esimerkiksi
Iso-Britannian
korkeakoulujen
toteuttamissa
vientikoulutuksissa laadunvarmistukselle on asetettu kansallisia suosituksia, joissa painotetaan muun muassa
koulutuksen tarjoajan vastuuta laadunvarmistuksesta ja mahdollisten riskien hallinnasta (assesment and
management of risks) (UK Quality Code, Chapter B 10, 6). Toisaalta kansainväliset järjestöt, kuten UNESCO
ja OECD, ovat aktivoituneet koulutusviennin laatukysymyksissä ja esittäneet suosituksia sekä korkeakouluille
että kansallisille toimijoille (esim. UNESCO/OECD 2005: Guidelines on Quality Provision in Cross-Border
Higher Education).
Esitelmässä lähestytään kansallista koulutusvientiä ja siihen liittyvää keskustelua vertailevalla otteella.
Ovatko ylikansalliset koulutusviennin laatusuositukset pelkkää sanahelinää? Tulisiko koulutusviennille olla
kansalliset laatusuositukset? Voidaanko kansainvälistä tutkimustietoa soveltaa kotimaisten korkeakoulujen
koulutusviennin laadunvarmistuksessa?
Lähteet:
Toimenpideohjelma koulutusviennin edellytysten parantamiseksi 2013: Suomi kansainvälisille
koulutusmarkkinoille Selvitysryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja
selvityksiä 2013:9, 10. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/tr09.pdf
UK Quality Code, Chapter B 10, 6. http://www.qaa.ac.uk/assuring-standards-and-quality/the-qualitycode/quality-code-part-b
UNESCO/OECD 2005: Guidelines on Quality Provision in Cross-Border Higher Education.
http://www.unesco.org/education/guidelines_E.indd.pdf
Valtioneuvoston periaatepäätös 2010: Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin
strategiset linjaukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11, 6.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okm11.pdf?lang=fi
Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus – Lausuntoasiakirjojen kertomaa
Jonna Kosonen, Itä-Suomen yliopisto
Korkeakoulujen opiskelijavalinnat ovat muutamassa vuodessa joutuneet mullistuksen kohteeksi, kun
lainsäätäjä on samaan aikaan uudistanut sekä valintojen teknistä toteutusta että opiskelijavalinnan
perustaa. Uudistukset on toteutettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen myötä hakeutuminen
korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen säädettiin tapahtuvaksi korkeakoulujen valtakunnallisessa yhteishaussa. Tällöin ammattikorkeakoulujen neljä sähköistä ja yliopistojen yksi sähköinen
hakujärjestelmä yhdistettiin yhdeksi korkeakoulujen hakujärjestelmäksi. Samalla korkeakoululakeihin (yliopistolaki, 558/2009 ja ammattikorkeakoululaki, 932/2014) lisättiin säännös, joka antoi korkeakorkeakouluille mahdollisuuden varata osa haettavista opiskelupaikoista niille, jotka eivät olleet
aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Jo tässä opiskelijavalintojen uudistamisen ensimmäisessä vaiheessa julkilausuttiin päämäärä muuttaa seuraavassa vaiheessa suosimisen
mahdollistaminen velvollisuudeksi. Opiskelijavalintojen uudistamisen toisessa vaiheessa sääntelyä
muutettiin siten, että korkeakouluille asetettiin velvoite varata yhteishaussa osa korkeakoulututkintoon johtavista opiskelupaikoista ensikertalaisille. Muutosten mukaista opiskelijavalintaa sovellettiin
ensimmäisen kerran otettaessa opiskelijoita syksyllä 2016 alkaneeseen koulutukseen.
Tarkastelen esityksessä niitä asiakirjoja, jotka on lausuttu uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vastauksena hallituksen esitysluonnokseen (HE 44/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yliopistolain 36 ja 38 §:n, ammattikorkeakoululain sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muuttamisesta opiskelijavalintojen muuttamisesta). Lausunnot muodostavat tutkimukselle houkuttelevan lähtökohdan: lausunnonantajia oli poikkeuksellisen paljon, lausunnonantajat edustivat laajasti eri tahoja ja lausunnot olivat laajoja. Esityksessä tarkastellaan, millaisia
korkeakoulukenttään kytkeytyvien toimijoiden arvoja ja näkemyksiä lausuntoasiakirjat paljastavat.
Lainsäädäntöön liittyvä kulttuuri voidaan nähdä omalaatuiseksi poliittisen ja oikeudellisen kulttuurin
yhdistelmäksi. Lainvalmisteluun kuuluvassa normien muotoilun vaiheessa korostuu lakitekstiä muotoilevien virkamiesten, lakimiesten, merkitys. Lainvalmistelun poliittinen luonne puolestaan nousee
esille siinä vaiheessa, kun hallituksen esitysluonnos lähetetään lausuntokierrokselle eri toimijoille.
Näin lausunnot voidaan nähdä luonteeltaan sekä oikeudellisina että poliittisina. Esityksessä selvitetäänkin tätä lausuntoasiakirjojen luonnetta oikeudellisen ja poliittisen toiminnan siltakohdassa.