kotiseutuni nastola2.pdf

Kotiseutuni Nastola
NÄYTTELYLUETTELO
Kotiseutuni Nastola - näyttely on koottu arkkitehti Erkki Aartin johdolla vuonna 2012. Se on
ollut esillä Nastolan kirjastossa, yläkouluilla,
monissa tapahtumissa ja kesällä 2013 Immilän
myllyllä.
Nastola-seuralla on pieni kuvakokoelma, joka
syntyi 1960-luvun alussa silloisten kotiseutuaktivistien toimesta. Valokuvia keräsivät ja ottivat
lisää mm. Antero Paronen, Toivo Rajala ja
Bertta Takala. Samat henkilöt ovat kartuttaneet
myös museoiden ja SKS:n arkistoja. Lisäksi
otatettiin sarja Nastola-aiheisia valokuvia J.
Syrjälällä, ilmeisesti vuonna 1961. Osa valokuvista julkaistiin postikortteina, joita myytiin
Kotiseutumuseossa ja lähikaupoissa. Valokuvakokoelma täydentyi 1980-luvun alkuun asti,
jolloin seuran toiminta keskeytyi silloisen Nastola-seuran puheenjohtajan puutarhuri Tapio
Leppäsen äkillisen kuoleman seurauksena.
Kotiseutuni Nastola – näyttelyssä on lisäksi
Arno Jarlan kokoelman valokuvia. Arno Jarla,
uusikyläläinen valokuva- ja rautatieharrastaja,
keräsi mainittavan kokoelman valokuvia kotikylästään. Hänen kotitalonsa, Uudenkylän nimismiehentalo, Sipilän rustholli, Karlsson, kievari,
Hamaran talo on useina eri aikoina ollut kylän
keskeinen maalaistalo.
Näyttelyä varten arkkitehti Erkki Aarti valokuvasi
nastolalaisia kulttuurihistoriallisia kohteita, ja
ilme täydentyi opettaja Erkki Hämäläisen kuvilla
Nastolan kirkonkylästä.
Taulu 1, Kuvia Nastola-seuran arkistosta,
Kirkon seutu.
Nastolan kirkko on rakennettu 1802-1804
kirkonrakentaja Matti Åkegrenin johdolla.
Nastolan kirkko on vaihtanut perusteellisesti
ulkoasuaan 1891, 1935 ja 2000-luvun alussa ja
lisäksi pieniä muutoksia on tehty eri aikoina.
Muutoksia voi seurata valokuvista ja kirkko
onkin kuvatuimpia kohteita kunnassamme.
Kellotapuli on 1700-luvulta, nykyisen sankarihautausmaan paikalla sijainneen vanhan kirkon
ajoilta. Sen sijoitus on poikkeuksellinen, sillä
kellotapuli on kirkon itä- eikä länsipäädyssä
kuten kristillinen perinne edellyttäisi. Sankarihautausmaalla on arkkitehti Eelis Kaalamon
suunnittelema sankarivainajien muistomerkki.
Kaalamo (alk. Karlsson) syntyi Uudessakylässä
ja toimi ammatissaan Tampereella.
Nastolan kirkkoa ympäröi maakunnallisesti
merkittävä kulttuurimaisema. Näkymät kirkontornista Kukkasjärville ovat eri aikoina kiinnostaneet kuvaajia. Maisema on perua Pikku-Kukkasen rannalla sijainneesta Nastolan Kylästä, joka
varhain 1800-luvun lopulla sai seurakseen
huvila-asutusta.
Kuvat 2 - 4, Anni Kaste, Toivo Rajaka ja näkymä Karhunsillalle 1930.
Taulu 2, Kuvia Nastola-seuran arkistosta
Anni Kaste, tunnettu nastolalainen kirjailija,
aloitti tuotantonsa 1900-luvun alussa. ”Hänen
armonsa kasvatti” – niminen teos kertoo peitellysti Uudenkylän kartanon lesken tarinaa. Anni
Kaste oli kotoisin Kumialta, josta hän on kirjoitellut kotiseutukertomuksia ja luultavasti monet
Kumialta säilyneet vanhat valokuvat ovat hänen
välittämiään. Sodan aikana Kaste toimi Nastolan kirkon vieressä pienessä talossa puhelinkeskuksessa ja taloa kutsutaankin Annilaksi.
Alhaisten puustelli oli alkuaan sotilaskirjurin
virkatalo ja myöhemmin valtion omistama
maatila. Sen kuuluja vuokraajia ovat olleet mm.
Henrik Karhulin 1800-luvun puolivälissä, jonka
mukaan Karhunsilta on saanut nimensä ja
Heinlammin Eskolasta kotoisin ollut Kalle
Kustaa Lindeberg 1800-luvun lopussa. Hänen
sukulaisiaan ovat Anni Kaste ja monet kyläläiset.
Ruuhijärvi – laiva oli 1920-luvulla erikoinen
keino ratkaista liikennekysymyksiä. Laiva kulki
Ruuhijärveltä Nastolan kirkolle, mutta kuljetti
pääasiassa lankarulla-aihioita Seestan rullatehtaan laiturilta Karhunsillalle. Matkalla laiva ylitti
Kumian kannaksen kiskoja pitkin laivamoottorin
voimalla.
Nastolan vesistön rannoilla olevien kylien,
Ahtiala, Pyhäntaka, Ruuhijärvi ja Immilä asutus
on vanhaa. Historiallisissa lähteissä ne tunnetaan 1400-luvulta alkaen, arkeologiset löydöt
vievät nykyasutuksen juuria ainakin ristiretki- ja
viikinkiaikaan. Ruuhijärveltä Ristimäki oli merkittävä tekijä kotiseutuinnostuksen synnyttäjänä ja
alku arkeologisille tutkimuksille. Valokuvan
Ristimäen löytöpaikalta on ottanut Ruuhijärven
kansakoulun opettaja Antero Paronen.
Villähteen asemaa esittävä postikortti on lähetetty joulukuussa 1902, ja se kuuluu postikortti-
en kultakauden ns. pitkiin sarjoihin. Tällöin
lyhyessä ajassa julkaistiin kortteja ympäri
Suomea ja mm. Villähteeltä on puolisen tusinaa
aihetta, samoin Nastolan kirkolta ja Uudestakylästä. Korttien aiheet saattavat vaikuttaa sattumanvaraisilta, mutta ovat tallentaneet aikansa
ilmettä kokonaisuutena.
Taulu 3, Kuvia Uudestakylästä, Arno Jarlan
kokoelmasta
Arno Jarla (s. 1932) asui Uudessakylässä ja
alkoi jo varhain tallentaa kotikyläänsä sekä
rautateihin liittyviä kuvia. Sipilän rusthollissa,
meidän aikanamme Hamaran talossa, asuessaan hänellä olikin siihen hyvät lähtökohdat.
Kylänäkymä Uudestakylästä vuodelta 1908
viestii vanhasta tiiviisti rakennetusta ryhmäkylästä ja on myöhemmin ollut maalausten aiheena. Taiteellisuus elää nykyään Arnon pojan,
Pertti Jarlan, sarjakuvissa. Näkymät Myllymäeltä alas sekä Uudenkylän asemaraitilta ovat
syöpyneet vanhojen nastolalaisten mieliin,
samoin monet entiset Uudenkylän kaupat ja
liikeyritykset. Liikkeiden toiminta on loppunut ja
työväentalo on purettu, mutta vanha Osuuskaupparakennus on suuresti muutettuna
olemassa Kuivannontien alussa.
Ala-Karlsson lienee vanhin valokuva, 1800luvun lopulla otettu, Hamaran päärakennuksesta. Päärakennus sai nykyasunsa laajennuksessa 1920-luvulla.
Liikennevälineet kuten junat, polkupyörät ja
autot esiintyvät usein Jarlan kuvissa. Kuormaauto lienee 1920-luvulta ja kyydissä on Hamaran väkeä. Ruuhijärvilaivaa odotellaan IsoKukkasen puoleisella laiturilla Kumialla ja
odottelijat ovat silloinen kirkkoherra uuskyläläisen seurueen kanssa.
Kuvat 5 - 6, Entisajan Uuttakylää.
Taulu 4, Rautatieaiheisia valokuvia Uudestakylästä
Rautatiet olivat tärkeässä asemassa Hamaroiden ja Jarlan elämässä. Uusikylä sai Pietarin
radan valmistuttua komean asemarakennuksen. Asema tuhoutui talvisodan lopulla ilmahyökkäyksessä ja valokuvat tuhoutuneesta
asemasta lienee ottanut Eelis Kaalamo. Entisen
Heinolantien tasoristeyksen vierellä sijaitsi
aiemmin hänen kotitalonsa, Ylä-Karlsson eli
Kaalamon talo, eli Uudenkylä kestikievari.
Rakennus on purettu rautateiden laajentumisen
alta.
Uusi Uudenkylän asema rakennettiin sotien
aikana tiilestä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä
muut sodanaikaiset rautatierakennukset olivat
puurakenteisia. Kuitenkin aseman kulttuurimaisema rapistui vähitellen. Höyryjunien käyttämä
vesitorni, aseman kioski ja maitolaituri katosivat.
Piiankalliolla, joka on Pietarinradan topografisesti korkein kohta, sijaitsi junia varten toinenkin
vesitorni.
Taulu 5, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita
rakennuksia Nastolassa osa 1
Museovirasto ylläpitää luetteloa kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista ja Nastolasta tälle listalle on päässyt vanhoja kartanorakennuksia sekä vesimyllyjä. Lisäksi arvokkaisiin
rakennettuihin ympäristöihin ja maisemaalueisiin sisältyy niistä erottamattomia kohteita.
Nastolan kirkolla on monivaiheinen yli 200vuotinen historia ja se on kuntamme vanhimpia
rakennuksia. Ruotsin vallan ajalta periytyy
kirkon lisäksi tiettävästi vain kellotapuli, Uudenkylän makasiini, joitain aittoja ja maalaistaloja.
Kirkko oli alkuaan klassisistinen, sai 1891
korjauksessa uusrenessanssiasun koristeellisine räystäslistoineen. Juhani Viisteen korottama
torni ja päätyaiheet muuttivat kirkon muistuttamaan empire-rakennuksia, josta palattiin 2000luvun alussa kohti klassismia.
Toivonojankartanon vanhin osa, matala keskiosa, on 1810-luvulta. Arkkitehti Florentin Granholmin suunnitelman mukaisesti tämä sai
korkeat 2½ kerroksiset päädyt. Samantapainen
kompositio, mutta yksipäätyisenä toistui Granholmin johdolla sysmäläisessä kartanolaajennuksessa sekä myöhemmin Uudenkartanon
päärakennuksessa. Ratkaisua on kopioitu
muissa yhteyksissä. Toivonojan sijoitus maastoon on taitava ja kuningas Kustaa III maisemaihanteiden mukainen. Rakennusta voidaan
verrata italialaisen arkkitehti Andrea Palladion
1500-luvun renessanssihuviloihin. Toivonoja
onkin aikakautensa merkittävimpiä arkkitehtonisia saavutuksia suomalaisessa kartanorakentamisessa.
Erstaan kartano 1800-luvun puolivälistä on
arkkitehtonisesti empire-tyyliä, kuten siihen
liittyvä tiilestä rakennettu C. L. Engelin johdolla
suunniteltu viljamakasiinikin. Kartanopuisto on
kasvanut täyteläiseen kukoistukseensa.
Seestan kartanon sijoitus Kivijärven rannalla on
maisemallisesti erityisen hieno. Päärakennus
on 1820-luvulta. Kartanon historiaan liittyy mm.
everstiluutnantti Lorenz Glansenstierna, kenraalikuvernööri Göran Mangus Sprengtporten, joka
loi tänne kuuluisaksi tulleen puistosuunnitelmansa, sekä useampi kenraali Ehrnrooth,
ministerivaltiosihteeri Ehrnrooth ja naisten
asioita ajanut Adeleide Ehrnrooth. Tärkeiden
henkilöiden luettelo on pitkä ja vaikuttava.
Kuvat 7 -9, Immilän Myllymäki, Salajoki ja Antero Paronen.
Taulu 6, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita
rakennuksia Nastolassa osa 2
Nastolan kolme vanhaa jäljellä olevaa vesimyllyä on uusi tulokas valtakunnallisesti merkittävien rakennusten listalla. Seestan, Kumian ja
Immilän myllyillä on kaikilla tärkeitä arvoja ja
perinnettä säilytettävänään ja näistä kaksi on
hiljattain kunnostettu. Seestan mylly on kenraali
Ehrnroothin 1830-luvulla rakennuttama poikkeuksellisen jyhkeä hirsirakennus. Kumian mylly
koostuu kahdesta osasta. Vanha osa on rakennettu Lindebergin aikana 1890-luvulla ja korkea
vehnämylly 1930-luvulla. Immilän kosket olivat
Nastolan parhaat perinteiset myllypaikat ja
niissä oli Immilän lisäksi lähikylien sekä Toivonojan ja Arrajoen eli Jokelan kartanoiden myllyjä.
Näistä Jokelan mylly sai tullioikeudet 1690luvulla ja kartano rakensi koskeen ensimmäisen
vesisahan 1760-luvulla. Immilän mylly korjattiin
1997-1999.
Luomaniemen vanha päärakennus uhattiin
purkaa 1990-luvulla, mutta Luomaniemen
Vanha – kansanliike kunnosti sen talkootyönä.
Rakennus on hyvä esimerkki, kuinka vanha
hirsirakennus kestää ja on täysin käyttökelpoinen edelleen.
Villähteen kansakoulu oli tyyppipiirustusten
mukaan rakennettu tavanomainen vaalea
kyläkoulu, kunnes se laajennettiin taitavasti ja
sai punaisen ulkoasun. Koulu on parhaita
nastolalaisia esimerkkejä onnistuneesta vanhan
julkisen rakennuksen laajennuksesta.
Taulu 7, Näkymiä Nastolasta
Nastolalaista maisemaa ryhdittävät kaksi
Salpausselkää, joiden väliin jää yli 70 kartalle
nimettyä järveä tai lampea, eli Arrajärven kautta
Kymijokeen laskeva Nastolan vesistö. Harjumaiseman karuilta mäntykankailta voi ihailla rehevää järvi- ja kulttuurimaisemaa moni kohdin,
vesistö alkaa Nastolassa suoraan harjuilta.
Nastolan itäpäässä, Uudenkylänharjulla, näkymät vaihtuvat jopa erämaan oloisiksi. Harjualue
on samalla valtakunnallisesti merkittävä pohjavesien muodostumisalue.
Järviä ja lampia yhdistää toisiinsa ojia ja jokia
muodostaen ekologisen suoniston. Erityisasemassa voidaan pitää ympäri vuoden auki olevia
sulia, joista tärkein Nastolassa on yli kolme
kilometriä pitkä Immilänjoki. Tässä joessa ovat
viihtyneet talvisin niin koskikara, laulujoutsen
kuin saukkokin.
Nastolalainen kulttuurimaisema on useassa
kohtaa elinvoimaista. Tärkeimpiä maisemaalueita on Villähteellä, Ruuhijärvellä ja Immilässä. Maatalouden jatkuvan rakennemuutoksen
takia nämä saattavat muuttua uhatuiksi. Peltomaisemaan kuuluneet laidun- ja niittyalueet
ovat jo vähentyneet merkittävästi, mikä on
kaventanut kasviston ja eläimistön monimuotoisuutta. Linnuista esimerkiksi kottaraiset, töyhtöhyypät ja ruisrääkät ovat harvinaistuneet ja
eläimistä siilit taistelevat paikoistaan.
Taulu 8, Erkki Hämäläisenvalokuvia Nastolan
Kirkolta
Opettaja Erkki Hämäläinen on pitkään kuvannut
Nastolaa. Kuvia on otettu niin maalta, vedestä
kuin ilmastakin ja Hämäläinen on julkaissut
kaksi valokuvakirjaa Nastolasta. Näiden näkymien tallennuksen arvo nousee historian mukana.
Nyt ne kuvaavat meidän aikaa; Tällainen on
Nastola.
Nastolalaisen kotiseudun hyväksi, 1.4.2013
Matti Oijala, Nastola-seuran puheenjohtaja