RAAMATTULÄHETYKSEN TALVIKIRJE 2014-15.pdf

∗ RAAMATTULÄHETYKSEN TALVIKIRJE 2014/15 ∗
Tämä vuosi 2014 alkaa olla lopussa ja monenlaista
on ehtinyt tapahtua, kuten noin kahden kuukauden
ohjussota! Aivan uskomattomalta tuntuu se tosiasia,
että ne monet sadat ohjukset ja raketit, jotka Gazasta ammuttiin Israelin siviiliväestön tuhoamiseksi,
jäivät siinä mielessä tehottomiksi, että vain muutama siviili sai surmansa. Kuitenkin asuntoja ja autoja
ym. tuhoutui paljonkin. Jumala varjelee valitsemaansa kansaa nytkin, vaikkeivät he vielä kansana
uskokaan Häneen. Jes 54:17 on pitänyt paikkansa!
Myös sen luvun aikaisemmatkin jakeet tulevat totisesti kaikki täyttymään. Voimme rukouksin osallistua niiden täyttymiseen, jolloin meistä tulee Jumalan
työtovereita!! (1.Kor 3:9)
sinne paratiisiin odottamaan ylösottoa! No niin –
sain vielä jäädä tänne töitä tekemään ja niinpä jatkan tätä kirjettänikin! Nyt on taas normaali sydämen
rytmi ja työtahti, pari pilleriä pitää varmuudeksi ottaa
kerran päivässä. Sairaalassa tuli myös 4 lääkäriksi
opiskelevaa nuorta minua haastattelemaan sekä
tutkimaan kuunteluletkuillaan luvan saatuaan. Kun
he kysyivät, tiedänkö mitä minulle kohta aiotaan
tehdä, sanoin, että kyllä minulle se on kerrottu eikä
minua yhtään pelota, koska uskon Jumalaan... Sain
heiltä myös kauniit hymyt ja kädestä pitäen he kiittivät lopuksi haastattelusta. Minulle he, 2 miestä ja 2
naista, jäivät rukousaiheiksi! Tekin voitte osallistua
siihen asiaan...
Meillä on ollut vaihtelevasti apulaisia, tällä hetkellä
jopa 4, mutta toisaalta on myös edellisvuoteen nähden useampi peruuttanutkin tulonsa! Nyt kun on 4
apulaista, tulee päivittäin noin 16 kahdentoista kilon
postisäkkiä valmiiksi postiin vietäväksi. Siitä taas
seuraa se, että on tilattava tai painatettava tämän
tästä lisää uusia Raamattuja ja muutakin evankelioimismateriaalia. Etiopiasta tulee meille suuret määrät raamattupyyntöjä ja olemme nyt vihdoinkin saaneet lähetettyä sinne 23000 amharankielistä Raamattua suoraan Suomesta laivakontissa paikalliselle
seurakunnalle, joka jakaa ne siellä lahjana kaikille
tarvitseville. Tätä kirjoittaessani kylässä, jossa meidän raamattuvarastomme sijaitsee, on ollut yhteenottoja ja rähinöitä muslimien ja ei-muslimien välillä,
niin ettei ole voinut käydä turvallisuussyistä varastollakaan vähään aikaan hakemassa täydennystä.
Rukousta tarvitaan joka asiaan... Kiitämme teitä rakkaat tuki- ja rukousystävät jälleen, että olette olleet
tukenamme sekä rukouksin että varojenne kautta
tässä Raamattujen jakelutyössä! Herra sen teille
palkitkoon!
Veljenne ja sisarenne Herrassa,
Kalervo ja Meri Syväntö
Viime kesä-heinäkuun vaihteessa Merille tuli erittäin
kova selkäkipu ja hän joutui viikoksi sairaalaan tutkimuksiin. Kun niinä aikoina olin yövuorossa sairaalassa apuna, koska Meri ei yksin päässyt ylös
sängystä selkäkivun takia, ja kun lisäksi päivisin tein
postipaketteja sitomiskoneella n. 6 tuntia/päivä, minua alkoi heikottaa ja jopa hengästyttää raamattulaatikkojen kärrääminen alavarastosta ylös pakattaviksi ja lähetettäviksi. Kun sitten vihdoin vasta elokuussa tulimme Suomeen poikamme ja miniämme
luo Hämeenlinnaan, päätin kysellä tutulta sydänlääkäriltä hänen arviotaan tilastani, kun sydämen syke
lähenteli jo sataa! Hän käski tulla tutkimuksiin ja
minulla todettiin rytmihäiriö! Sain heti esilääkitystä,
mutta vasta nyt marraskuussa on tarkoitus sairaalassa tehdä rytmin siirto tai tasaus sähköshokilla!
Siinähän sydämelle annetaan uudet ohjeet sähköiskulla... Kirjoitan tätä edellisenä iltana ja huomenna
sitten nähdään, jäänkö vielä henkiin vai joko pääsen
Rauha-Liljan terveiset kaukaa Idästä
”Niin kauan, kun päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö,
jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” Joh. 9:4.
Kesä helteineen on jo ohi. Suomessa vieraili kesällä
veli Valeri, joka johtaa Omskissa lastenavustusjärjestöä. Hän oli ensi kertaa mukana myös Lempäälän Israel-juhlilla syyskuussa, joilla itsekin olin
mukana. Hän kertoi sanoin ja kuvin niistä vaikeista
olosuhteista, joissa vaikeasti sairaat ja parantumattomia tauteja sairastavat lapset joutuvat viettämään
viimeisiä elinpäiviään. Siksi tämä Raduga-yhdistys
on päättänyt perustaa saattohoitokodin lapsille. Rukoilemme, että voisimme toteuttaa tämän hankkeen
ja suoda menehtyville lapsille ja heidän omaisilleen
paikan, jossa he saisivat asianmukaisen hoidon
sekä hengellisen tuen. Hän palasi takaisin Omskiin
ajaen yksin pakettiautolla, kuten oli tullutkin, yli Uralin, matkaa n. 4000 km, erona vain se, että palates-
saan hän veti peräkärryä, johon oli lastattu n. 500 kg
Suomesta ja muualta saamaansa avustusta ja lisäksi satoja lasten ja aikuisten Raamattuja. Paluumatkalla tie yli Uralin oli jo jäinen ja liukas eikä autossa ollut talvirenkaita... Hän itse kertoi, että päätti
ajaa vain päiväsaikaan. Kun hän aamulla lähti ajamaan, hän näki tien varsilla useita autoja, jotka yöllä
olivat olleet kolareissa. Hän haluaa välittää tämänkin kirjeen kautta kiitoksensa ystäville esirukouksista
ja saamastaan avustuksesta ja lahjoituksista. Monia
äitiyspakkauksia on jo jaettu myös Ukrainan pakolaisten keskuudessa odottaville äideille. Pakolaisia
on tullutkin tänne jo noin 4000!
Kirjoitan tätä kirjettä keskeltä Siperiaa Omskista.
Täällä on jo hanget ja pakkaset. Saavuin tänne
lentäen Venäjän itäiseltä laidalta. Jo kesällä olimme
lähettäneet paketeissa Khabarovskiin kudottuja
sukkia, paljon erilaisia Raamattuja ja myös niitä ns.
puhuvia Raamattuja. Nyt syksyllä tulin niitä tänne
jakamaan. Olin saanut myös kutsun Kiinaan, joten
heti alkajaisiksi anoin sinne viisumin. Rajan ylitykset
sujuivat helposti ja perillä sain luovuttaa tuomani
tuliaiset paikallisten käsiin, jotka ottivat ne iloiten
vastaan. He taas jakavat ne eteenpäin paikkoihin,
jonne itse en voi enkä ehdi mennä. Sain tavata
useita veljiä ja sisaria, jotka kokoontuvat kodeissa
pieninä eri ryhminä. Tulkin avulla sain todistaa ja
kertoa heille, miten ihmeellisesti Israelin Pyhä varjeli
meitä, kun kesällä Gazasta ammuttiin yli 3500 ohjusta Israelin kaupunkeihin ja kyliin. He ovat rohkeita
ja palavia uskossaan. Meillä oli ihania laulu- ja rukoushetkiä yhdessä. Osa heistä käy työmatkoilla
myös Pohjois-Koreassa ja he ovat yhteydessä siellä
olevien uskovien kanssa. Muistakaamme heitäkin
esirukouksin!
Palatessani Kiinasta Venäjälle rajalla ihmeteltiin
Suomen passiani ja monikertaviisumiani Venäjälle.
He kysyivät, mistä olin saanut viisumini. Sain odottaa pitkään, kun muut jo menivät rajan yli, ja bussimme odotti vain minua. Pikku kopissa, jossa passit leimataan, oli jo 5 virkailijaa tutkimassa passiani,
kunnes tuli päällikkö ja päätti painaa tuloleiman
passiini. Mietin vaan siinä odotellessani, että ajat
ovat muuttumassa. Kiitollisena nousin bussiin, joka
vei minut Slavjankan kaupunkiin Tyynenmeren rannalla. Siellä yllätyin, kun sain tutustua pieneen seurakuntaan, joka vakituisesti rukoilee Israelin puolesta. He iloitsivat, kun kerroin, miten varjelluimme
niistä tuhansista ohjuksista kesällä. Minunkin kotini
lähelle tuli 2 rakettia, jotka Israel ampui hajalle, ja
sirpaleet putoilivat noin 1 km päässä kodistani olevalle hautuumaalle ketään vahingoittamatta.
Yöjuna vei minut takaisin Vladivostokista Khabarovskiin. Vastassa oli uskonveli ja lumipyry. Siellä
työ jatkui. Ensi kohde oli Nanai-kylän orpolastenkoti,
jossa ennenkin olen monesti ollut. Riemuitsin siitä,
että johtajatar on edelleen hyvin avoin ottamaan
vastaan tuomani avustuksen ja varsinkin Lastenraamatut ja muuta hengellistä materiaalia. Kerroin,
että Suomen-maassa on monia, jotka muistavat
häntä ja näitä orpoja rukouksin. Hän vastasi, että
lähettää lämpimät kiitokset, sillä hän todella tarvitsee teidän esirukouksianne!
Nanai-kylät ovat Amur-joen rannalla. He ovat kalastajia, osa vielä henkien palvojia, mutta kiitos Herralle, sielläkin on Sana jo itänyt! Meillä oli siunattu
käynti erään uskovan sisaren kotona, jossa kokoontuu pieni seurakunta. Jätimme paljon erilaisia
Raamattuja ja muuta jakamista. Hän jakaa Sanaa ja
auttaa köyhiä. Oheinen kuva on tytöstä, jonka isä
murhattiin ja äiti istuu vankilassa murhasta. Tyttö sai
suojan uskovien luona. Se koti on kuin pimeässä
oleva majakka, joka loistaa Kristuksen rakkautta.
Kiitollisina palasimme illalla tuolta 400 km matkalta.
Aamulla olin veli A:n kanssa jo varhain 500 km matkalla menossa miesten tubivankilasairaalaan, jossa
on yli 600 vankia, ”viemään Kristuksen rakkautta
kuolevien kammioon” – sellaisen profetian olin saanut n. 15v. sitten enkä voinut silloin aavistaa, miten
ja missä se toteutuu. Oli vielä pimeä, kun lähdimme
matkaan ja jäisen tien laidassa seisoi yksinäinen
nuori nainen. Tarjosimme kyydin. Uskon, ettei tapaamisemme ollut sattuma. Hän oli koditon orpokodin kasvatti, nälkäinen ja kylmissään matkalla
jonnekin... Saimme antaa hänelle juomaa ja ruokaa,
ja mikä parasta, kertoa Jeesuksen rakkaudesta
häntäkin kohtaan. Sinne hän sitten jäi tien mutkaan,
kun käännyimme päätieltä kohti tubivankilaa, laukussaan myös antamaamme Elämän leipää.
Olin käynyt tässä vankilassa jo monta kertaa. Nyt
toimme sinne laatikollisen hengellistä kirjallisuutta,
DVD-levyjä ja lämpimiä sukkia. Olimme saanet luvan tulla, mutta tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että
ulkomaan passini takia jouduin jäämään odottamaan toimistoon. Sanoinkin johtajalle, ettei sillä ole
väliä, meninkö minä mummo sisälle, vaan se, että
saan jättää tuomani Raamatut siellä jaettavaksi.
Vain veli A sai mennä ja keskustella lasin takaa vain
yhden uskoon tullen vangin kanssa. Hän kertoi pian
vapautuvansa ja veli A kertoi hänelle, mistä saa
apua, kun vangit vapautuvat. Odotellessani minulla
oli hyvää aikaa rukoilla vankien ja henkilökunnan
puolesta. Kun veli palasi ja lähdimme kotimatkalle,
koimme molemmat, ettei matkamme ollut ollut turha.
Jos vaikka yksikin pelastuisi... Sitten oli veli A:n
kanssa vielä yksi käynti. Tällä kertaa naistenvankilan lastenkotiin, jossa oli n. 50 pientä lasta vauvasta
3-vuotiaisiin. Siellä oli meille ennestään tuttu lääkäri
N. Veimme lastenvaippoja ja vaatteita. Taaskin oli
ilo jättää paljon lasten ja aikuisten Raamattuja, joita
hän jakaa äideille. Kun annoin myös ns. puhuvan
Raamatun, hän kertoi, että edellisen hän oli lahjoittanut vankilan uskovien ryhmälle, kuten kirjojakin.
Jumalan Sana ei tyhjänä palaja! Halleluja, että on
vielä avoimia ovia ja ikkunoitakin!
Nyt olen jatkamassa työtä täällä Omskissa vielä
kuukauden ajan. Erikoisesti haluan tavata niitä perheitä, joilla on parantumattomia tauteja sairastavia
lapsia. Herramme avulla yritämme tuoda lohtua lohduttomille ja toivoa toivottomille.
Eilen kävin kodissa, jossa oli 10 kk pienokainen,
jolla oli syntymästään aivovamma ja epilepsia. Kuvassa hän on sylissäni. Lähtiessäni nuori äiti kiitti ja
sanoi, että hänkin panee toivonsa Jumalan apuun.
Ajat muuttuvat, mutta on yksi, joka on ”sama eilen,
tänään ja iankaikkisesti”. Hän JEESUS on meidän
kaikkien turvakalliomme nyt ja myös tulevana
vuonna 2015.
Kiitos, että kannatte minuakin ja työtä täällä idässä
esirukouksin, Rauha-Lilja
Parantumatonta tautia sairastava lapsi on suuri suru
omaisille ja esirukous on suuri hengellinen tuki
heille! Me uskovat rukoilemme ja anomme sairaitten
lasten parantumisen puolesta. Usein tapahtuu Venäjällä, että isä ei kestä tätä surua vaan lähtee. Vain
äiti on lapsen vierellä ja hoivaa häntä lämmöllä ja
rakkaudella... Mutta äiti ei ole lääkäri eikä Jumala!
Siksi käännymme uskovien puoleen, jotka saavat
tämän kirjeen. Rukoilkaa äitien puolesta, jotka ovat
jääneet yksin sairaat lapset käsivarsillaan. Rukoilkaa lasten paranemisen puolesta! Jeesuksen parantama lapsi on kantava ilosanomaa Pelastajasta
koko ikänsä! Pyydämme esirukoustanne Radugajärjestömme työn ja saattohoitokeskuksen puolesta,
Veli Valeri
Olavin Tervehdys Beershebasta
Israelissa messiaanisten uskovien perheet opettavat
omille lapsilleen Raamattua ja ottavat heidät mukaansa siihen seurakuntaan, missä he itsekin käyvät. Pyhäkoululapset siunataan meillä seurakunnan
edessä ennen luokkiinsa lähtemistä. Lapset tarvitsevat heidän tasoistaan opetusta Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa. Meillä on myös tiistaikerho,
jossa on erilaista toimintaa ja lopuksi pientä purtavaa. Lasten opettaja, Venäjältä tullut rouva, oli lukenut isäni elämästä kertovan kirjan Tienraivaaja ja
toivoi, että kertoisin, miten lapsena koin tämän isäni
saaman lähetyskutsun ja kuinka se muutti meidän
perheemme elämän suunnan aivan toiseksi. Viime
viikolla olin siellä kerhossa ja kerroin omasta lapsuudestani näille 7-10 vuoden ikäisille lapsille.
Asuimme 1944 Ilmajoella ja minä olin 9-vuotias, kun
isältä tuli kirje Jyväskylästä, missä hän oli työssä ja
minne meidän perheenä oli tarkoitus pian muuttaa
asumaan. Äiti ei ollut kotona, kun posti tuli, ja niinpä
minä avasin isäni kirjeen, jossa hän kertoi lähetyskutsustaan Palestiinaan! Äiti oli rukouskokouksessa
kylällä ja minä soitin hänelle tämän ihmeellisen uutisen: ”Äiti, isältä tuli kirje, että hän on saanut lähetyskutsun Palestiinaan! Äiti ei sanonut siihen mitään
silloin, mutta myöhemmin hän kertoi, että hän luuli
Kaarlon lähtevän yksin jonnekin kauas ja itse jäävänsä sitten neljän lapsen kanssa Suomeen asumaan. Kun sitten isä tuli kotona käymään, hän sanoi
heti, että me lähdemme koko perhe! Niinpä emme
koskaan muuttaneet Jyväskylään, vaan ensin Larsmon lähetyskotiin 1945 ja sitten monen mutkan
kautta vihdoin syksyllä 1949 tulimme Ruotsista rahtilaivalla Israeliin.
Kerroin näille lapsille, että Jumalalla on tehtävä jokaiselle ihmiselle, joka tulee hänen tykönsä ja haluaa myös elää Jumalan tahdossa. Uskovan elämä
on Jumalan tahdossa kilvoittelua loppuun asti. Vanhempani ehtivät olla kutsumuksensa maassa 49
vuotta yhdessä ja ovat nyt kotona Jumalan luona.
Me heidän lapsensa jatkamme tätä heidän aloittamaansa Raamattujen lahjana levittämistä kaikille
pyytäjille, minne vain voimme, vaikka se onkin suureen tarpeeseen verrattuna vain ensiapua.
Pyhäkoulutyö Israelissa tarkoittaa kunkin seurakunnan perheiden omia lapsia – ei ulkopuolisten. Nyt jo
kolmas sukupolvi messiaanisia nuoria Israelissa on
kasvanut uskovissa kodeissa ja kuullut evankeliumin sanoman jo kotonaan vanhemmiltaan. Suuri
osa heistä on todella uskossa ja mukana seurakuntansa toiminnassa kykyjensä mukaan. Meillä
Beersheban seurakunnalla oli ilojuhla kesäkuussa,
kun 8 nuorta meni kasteelle – kaksi heistä ennen
kuin joutuivat lähtemään moneksi vuodeksi sotaväkeen. Teimme matkan Jordan-joelle lähelle Kuollutta merta Jeesuksen perinteiselle kastepaikalle.
Teimme kuitenkin selväksi, että kastepaikka ei tee
toimituksesta sen ”pyhempää”. Nämä uskovat nuoret, sekä pojat että tytöt, joutuvat jo 18 v. iässä ottamaan raskaita vastuita tosi tilanteissa armeijassa
ollessaan. He ovatkin elämällään ja käytöksellään
saavuttaneet esimiestensä arvostuksen ja kunnioituksen, joka näin on tullut myös julkisuuteen ja kumonnut rabbien jatkuvat syytökset messiaanisista
uskovista ”isänmaan pettureina ja kansan vihollisina”. Rabbien omat kymmenet tuhannet oppilaat
eivät suorita asevelvollisuuttaan ollenkaan, koska
he ”opiskelevat juutalaisuutta” tullakseen kansansa
hengellisiksi johtajiksi.
Muslimimaailma on nyt kääntynyt taistelemaan sekä
juutalaisia että kristittyjä vastaan kaikin mahdollisin
keinoin, kun muslimejakin on tullut uskoon suuria
määriä. Satelliitti- ja nettiohjelmat menevät yli valtakuntien rajojen – ei ole enää monia evankeliumilta
kokonaan suljettuja maita. Luin hiljattain vainottujen
kristittyjen tilanteesta eri puolilla maailmaa ja se on
järkyttävä. 11/2012 ja 03/2014 välisenä aikana on
eri puolilla maailmaa tuhottu 3641 kirkkoa tai kristittyjen rakennusta. Niistä Nigeriassa 1531. Me
olemme jatkuvasti lähettäneet Raamattuja myös
Nigeriaan ja sieltä on myös kiitollisena vastattu ja
kerrottu uskoon tulleista muslimeista ja suuresta
Raamattujen tarpeesta.
Eilen soitti ystäväni, joka oli juuri käynyt Latviassa ja
tavannut siellä olevia uskovia. He kertoivat, kuinka
siellä on suuri puute Raamatuista, koska niiden
hinta on nostettu niin korkeaksi. Ihmiset ovat hyvin
köyhiä, on paljon työttömiä ja ne, joilla on työtä,
saavat n. 120 euroa/kk palkkaa. Kaikkein halvin
Raamattu maksaa 25 euroa eli 20 % kuukausipalkasta... Raamattuseurat nylkevät ihmisiltä ylihintaa
Raamatuista. Tiedän, että sitä tapahtuu monilla lähetyskentillä, mistä saamme tuhansittain raamattupyyntöjä, mutta että myös Euroopan Unionin alueella! Raamattuseurathan toimivat kristittyjen lahjoitusten varassa, joten Raamattujen hinnat pitäisi
olla kunkin maan hintatason mukaisia eikä tällaisia
kiskurihintoja. Eikö siis tarkoituksena olekaan se,
että mahdollisimman monet ihmiset voisivat hankkia
itselleen Raamatun äidinkielellään, vaan pelkkä
business-menestys firmalle? Siltä se näyttää. Raamattuseurat eivät halua lahjaraamattujen jakajia
kilpailijoinaan! Olen erittäin murheellinen tämän tilanteen jatkumisesta edelleenkin. Tästä syystähän
isäni aloitti oman raamattutyönsä 1956.
Jumala lupasi ”Minä teen Israelin heimon ja Juudan
heimon kanssa Uuden Liiton” Jer.31:31. Hepreankielisen Uuden Testamentin nimi onkin ”Uusi Liitto”.
Kun Jeesus oli opetuslastensa kanssa pääsiäisaterialla, Hän otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on Uusi
Liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” Luuk. 22:19-20. Tämä on se raamatullinen totuus, jota Israel kansana ei ole vielä ymmärtänyt, vain yksilöt heidän keskuudessaan. Suurin
osa heistä on tullut uskoon tutkimalla Vanhan Tes-
tamentin Messias-ennustuksia jotka ovat täyttyneet
Jeesuksen elämässä. On tärkeää lukea ja tutkia itse
Jumalan Sanaa. Niinpä Israelissa on jatkuva tarve
erikielisistä Raamatuista – tännehän on tullut juutalaisia siirtolaisia yli sadasta maasta. Uusi Testamentti on kirja, jota heidän kielletään lukemasta,
eikä niitä ole myynnissä missään tavallisissa kirjakaupoissa Israelissa. Kuitenkin niitä voi vapaasti
painattaa täällä tai tuoda maahan ja jakaa täällä
lahjana eri seurakuntien kautta. Nykysukupolvi juutalaisia haluaa vapautta tutkia ja päättää itse
omasta uskostaan. Siksi on tärkeää voida osoittaa
heille heidän hepreankielisen Raamattunsa lupaama Jeshua juutalaisten Messiaana eikä kristittyjen
keksimänä ”Jumalana”, kuten heitä on aina opetettu. Me elämme Jumalan seurakunnan työajan ja toiminnan loppuhetkissä ennen seurakunnan ylöstempausta ja antikristuksen aikaa maailmassa. Nyt ei
ole enää aikaa ”leikkiä kristittyä” vaan toimia uskollisena sillä paikalla, mihin Herra on itse kunkin johtanut. Ilmestyskirjan tapahtumat alkavat olla näköpiirissä, mutta samoin myös Jeesuksen paluu perustamaan rauhan valtakuntaansa pääkaupunkinaan
Jerusalem. Amen, tule Herra Jeesus!
Hänen tulemuksensa odotuksessa: Olavi Syväntö
J.K. Kuten veljeni kirjeestä näitte, heidän molempien
terveydentilansa on huonontunut. Niinpä kysyn nyt
tämän kirjeen välityksellä, olisiko ketään sellaista
naishenkilöä, joka voisi tulla raamattutyön / kodinhoitajaksi vaikka kolmeksi kuukaudeksi? Asiasta
kiinnostuneen tulee ottaa yhteyttä pastori Harri Johanssoniin, puh. 044 0200 755.
Yhteystietomme:
Olavi Syväntö, P.O.Box 888, OMER 84965, Israel,
puh. +972-8-6460135
Kalervo ja Meri Syväntö, P.O.Box 204, TIBERIAS 14100, Israel,
puh. +972-4-6750267
Rauha-Lilja Ben-Kiki, P.O.Box 6154, HOLON 58162, Israel
Lahjoitukset Raamattutyöhön: käytäthän viitettä, kiitos!
-Lempäälän Helluntaiseurakuntayhdistys ry, Israel-kassa
internet: www.lempaalanhelluntaisrk.fi
s-posti: [email protected]
TSOP Lempäälä IBAN: FI68 5228 0350 0144 65
BIC: OKOYFIHH, viite 1012, rahankeräyslupa: 2020/2013/
2549. Myöntäjä: Poliisihallitus 3.9.2013. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2014-31.12.2015 Suomen alueella Ahvenanmaata
lukuun ottamatta. Varojen käyttötarkoitus: raamattulähetystyön
rahoittaminen keräysaikana.
-Suomen Raamattuopiston Säätiö
Sampo Pankki IBAN: FI57 8000 1101 7757 90
BIC: DABAFIHH, viite 130 000 913 517,
rahankeräyslupa: 2020/2013/3190. Myöntäjä: Poliisihallitus
18.12.2013. Toimeenpanoaika ja -alue: 1.1.2014-31.12.2015
koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varat
käytetään keräysaikana Raamattujen hankintaan ja jakeluun.
-Ruotsissa: Israels Vänner, Borås
pankkisiirtotili nr: 5007-8716
viite: "Syvännön Raamattutyö".
Osoitteenmuutokset, sähköpostiosoitteet
ym.
tiedot
rekisteriin osoitteella: Suomen Raamattuopisto, PL 15,
02701 Kauniainen, puh. (09) 5123 910, s-posti: [email protected]