Näönkorjaus ja hoito Oireet Keratoconuksen eteneminen

Oireet
Alkavassa keratoconuksessa oireena voi olla vain
hieman alentunut näöntarkkuus. Muita oireita
voivat olla lisääntynyt päänsärky, valonarkuus ja
häikäistyminen. Kaksoiskuvat ja varjokuvat,
myös yhdellä silmällä katsoen, ovat tyypillisiä
keratoconusoireita, samoin silmien kutina.
Silmälasivoimakkuudessa tapahtuvat nopeat,
odottamattomat muutokset saattavat myös herättää epäilyn alkavasta keratoconuksesta.
Keratoconuksen eteneminen
Keratoconuksen yleisin alkamisikä on 15 ja 25
vuoden välillä, mutta se saattaa alkaa jopa alle
10-vuotiaana, harvoin kuitenkaan enää 30 ikävuoden jälkeen.
Keratoconus alkaa yhdestä silmästä, mutta jää
erittäin harvoin toispuoleiseksi. Yleensä viiden
vuoden kuluessa ensimmäisen silmän diagnoosista todetaan myös toinen silmä sairastuneeksi.
Yleensä tauti on aktiivinen viidestä kymmeneen
vuotta, minkä jälkeen sen aiheuttamien sarveiskalvon kaarevuusmuutosten eteneminen pysähtyy.
Vaikeusaste vaihtelee lievistä sarveiskalvon pinnanmuodon muutoksista selkeän konuksen kehittymiseen. Taudin vaikeammissa muodoissa saattaa esiintyä merkittävää sarveiskalvon arpeutumista.
Näönkorjaus ja hoito
Lievän keratoconuksen näönkorjauksessa silmälasit ovat käytetyin vaihtoehto. Tässä vaiheessa soveltuvat myös pehmeät piilolasit. Vaikka valitsee
piilolasikorjauksen, sankalasit ovat silti usein välttämättömät, sillä piilolasien käyttöaika päivässä on
rajallinen.
Kun riittävää näöntarkkuutta ei saavuteta silmälaseilla eikä pehmeillä piilolaseilla, kovilla piilolaseilla päästään yleensä hyvään tulokseen. Kova
piilolasi silmän pinnalla muodostaa uuden säännöllisen valoa taittavan pinnan kyynelnesteen täyttäessä linssin ja sarveiskalvon väliin jäävän tilan.
Sarveiskalvon epäsäännöllisyyden vaikutus tässä
järjestelmässä on vähäinen ja näin verkkokalvolle
muodostuvan kuvan laatu paranee.
Keratoconus, sarveiskalvon kartiorappeuma
eli kartiopullistuma on melko harvinainen silmäsairaus. Suomessa sitä sairastavia on noin
2500 ja uusia tapauksia ilmenee vuosittain
satakunta. Keratoconusta tavataan ympäri
maailmaa, kaikissa maanosissa asuinpaikasta
ja elinoloista riippumatta.
Kovat piilolasit eivät kuitenkaan sovellu kaikille tai
niillä ei saavuteta riittävää näöntarkkuutta. Tällöin
ratkaisu voi löytyä kovan ja pehmeän linssin yhdistelmistä tai sarveiskalvon muokkaushoidoista.
Vaikka keratoconus ei olekaan yleisesti tunnettu sairaus, siihen viittaavia merkintöjä on
jo yli 200 vuoden takaisissa kirjoituksissa.
Ensimmäinen lääketieteellinen kuvaus tästä
sarveiskalvon sairaudesta on 1850-luvulta.
Sarveiskalvonsiirtoa tarvitsee ehkä enintään joka
kymmenes kaikista keratoconuspotilaista. Siinä
epänormaali, ohentunut, mahdollisesti myös samentunut sarveiskalvokudos korvataan terveellä,
luovutetulla siirrännäisellä. Keratoconus onkin nykyään suurin yksittäinen syy sarveiskalvon siirtoleikkauksiin.
Tässä opaslehtisessä on perustietoa keratoconuksesta. Oppaassa kerrotaan sen luonteesta, etenemisestä ja näönkorjaustavoista.
Koska sairauden kulku on kuitenkin hyvin yksilöllistä, opaslehtisessä on keskitytty vain
yleisiin linjoihin.
Nuorilla potilailla keratoconus saattaa vaikuttaa
ammatinvalintaan ja armeijan kelpoisuusluokitukseen. Edellä kuvatuilla hoidoilla keratoconusta sairastavat kykenevät kuitenkin jatkamaan työssään
yleensä normaaliin eläkeikään asti.
Toivon oppaasta olevan hyötyä etsiessä vastauksia keratoconus-diagnoosin herättämiin
kysymyksiin ja miettiessä sen vaikutuksia
omassa elämässä.
Opas on tehty opinnäytetyönä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian optometrian koulutusohjelmassa lukuvuonna 2002-2003.
Oppaaseen liittyvä laajempi teoria-osa on nähtävillä
Stadian sosiaali– ja terveysalan kirjastossa osoitteessa Tukholmankatu 10, 00290 Helsinki.
Oppaan tekijä: Hanna Lappalainen
Tekijänoikeudet pidätetään©
Oppaan sisältö päivitetty 2008
Silmän rakenne ja kuvanmuodostus
Mikä on keratoconus?
Aikuisen silmän halkaisijamitta on noin 2,5 cm.
Silmän uloin kerros muodostuu valkoisesta kovakalvosta ja läpinäkyvästä lähes pallopintaisesta sarveiskalvosta. Sekä kova- että sarveiskalvo ovat hyvin sitkeää sidekudosta ja
suojaavat siksi hyvin silmän sisällä olevia arkoja kudoksia. Sarveiskalvon paksuus keskellä on
noin 0,5 mm ja reuna-alueella noin 0,7 mm.
Keratoconus on ei-tulehduksellinen sarveiskalvon sairaus, jossa sarveiskalvo ohentuu ja venyy vähitellen kartiomaiseksi kukkulaksi, konukseksi. Sarveiskalvon huipun kartiomaisuus
aiheuttaa likitaittoisuuden lisääntymistä sekä
epäsäännöllistä hajataittoisuutta heikentäen
samalla silmän optisia ominaisuuksia.
Verkkokalvo
Sarveiskalvo
Pupilli
Mykiö eli linssi
Lasiainen
Näköhermo
Silmä toimii näköjärjestelmässä valon vastaanottajana ja kuvanmuodostajana. Näköhermo välittää kuvan sisältämän informaation aivojen näkökeskukseen, jossa näkeminen varsinaisesti tapahtuu. Havaintokykyyn vaikuttavat
aivoston muidenkin osien, etenkin aivojen kuorikerroksen kunto ja vireys.
Suomen Keratoconus Seura ry
⇒
http://www.keratoconus.fi
Linkkejä muille keratoconusta käsitteleville
Internet-sivuille:
⇒
⇒
⇒
http://www.laservision.gr/US/keratokonus.
htm
http://www.opt.indiana.edu/lowther/
keratoconus.htm
http://www.opt.pacificu.edu/ce/catalog/
Kartiomaiseksi
venynyt sarveiskalvo
Sarveiskalvon ja mykiön muodostama linssijärjestelmä tarkentaa kuvan verkkokalvolle. Kuvan terävyyteen vaikuttavat varsinkin valon
läpäisemien kudosten kirkkaus ja taittoominaisuudet, mutta merkitystä on myös pupillin koolla ja mykiön tarkennuksen säätelyllä.
Koska sarveiskalvon osuus silmän taittovoimasta on noin 2/3, sen merkitys kuvan laatuun
on suuri. Optisesti hyvälaatuinen kuva syntyy
silmän pohjalle, kun sarveiskalvo on muodoltaan säännöllinen, lähes pallopintainen, eikä
siinä eikä muissakaan väliaineissa ole valon
kulkua estäviä samentumia.
Syytä keratoconuksen syntyyn ei tiedetä. Sarveiskalvon valkuaisaineiden ja niiden aineenvaihdunnan biokemialliset poikkeavuudet ovat
olleet tutkimuksen kohteena.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että keratoconus periytyy, mutta sen periytymismekanismi
ei vielä ole täysin selvillä. Nykykäsityksen mukaan lapsella, jonka toisella vanhemmalla on todettu keratoconus, on todennäköisyys saman
sairauden kehittymiseen noin yksi sadasta.
Keratoconusta esiintyy joidenkin sairauksien
yhteydessä keskimääräistä useammin. Tällaisia
sairauksia ovat muun muassa atooppiset sairaudet, mukaan lukien atooppinen ihottuma ja
heinänuha. Keratoconuksen kehittymisen todennäköisyys on suurempi myös joidenkin systeemisten, kuten Downin, Turnerin ja Marfanin
syndroomien yhteydessä.
Silmien voimakas painelu, hierominen tai mekaaninen hankaus saattavat myös edesauttaa
keratoconuksen kehittymistä.