Voit ladata lehden täältä

Transcription

Voit ladata lehden täältä
uutiset
Ympäristökonsulttien tiedotuslehti 1/2014
Radioseurannalla uutta
tietoa liito-oravasta
Ennallistaminen ja
luonnonhoito
Itämeren rehevöitymisen
ratkaisut saavutettavissa
Vesialueiden inventoinnin
ja paikkatiedon hyödyntäminen aluesuunnittelussa
Radioseurannalla uutta tietoa
liito-oravan elinympäristö
vaatimuksista ja käyttäytymisestä kaupunkiympäristössä
Ennallistaminen
ja luonnonhoito
- esimerkkinä lehdot
T
ietoja liito-oravasta on kerätty maankäyttöä varten yleensä etsimällä
papanoita liito-oravan tunnetusti suosimista metsätyypeistä. Tällaisia ovat mm. varttuneet sekametsät, joissa etsiminen on kohdennettu etupäässä suuriin kuusiin ja haapoihin. Koska yksilöitä ei ole seurattu,
liikkumisreitit ja elinympäristörajaukset ovat perustuneet ns. papanapuiden
ja metsikön ominaisuuksien avulla tehtyihin johtopäätöksiin, eikä esimerkiksi tärkeimpiä oleskelualueita ole voitu todentaa.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kansainvälisestikin
Tarkempaa tietoa liito-oravan käyttäytymisestä elinympäristössään sekä elinpiirin laajuudesta ja laadusta on käytännössä mahdollista saada vain reaaliaikaisella seurannalla. Liito-oravan kokoluokan eläimellä tällä hetkellä
ainoa mahdollinen menetelmä on radioseuranta.
merkittäviksi keinoiksi ovat nousseet ennallistaminen ja luonnonhoito.
Espoonlahden ja Matinkylän alueilla suoritettiin liito-oravien radiopantaseuranta, jonka tarkoitus oli antaa vastauksia kaupunkiympäristössä tehtyjen
liito-oravahavaintojen herättämiin kysymyksiin elinympäristövaatimuksista
ja liikkumisreiteistä. Radioseurantatutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa
liito-oravien käyttäytymisestä kaupunkimaisessa ympäristössä Espoossa ja
siten tukea liito-oraviin liittyvää maankäytön suunnittelua ja päätöksentekoa.
S
uomessa ennallistamista toteutetaan pääsääntöisesti suojelualueilla,
kun taas luonnonhoidon eritasoiset
toimet ovat käytössä myös talous- ja taajamametsissä. Hyvin toteutetun ennallistamisen ja luonnonhoidon perusta on
huolellinen suunnittelu.
Hannusmetsän, Iivisniemen ja Matinkylän alueilta pyydystettiin ja pannoitettiin kevään 2013 aikana yhteensä viisi koirasta ja kaksi naarasta. Liitooravia seurattiin yhteensä 82 yönä, jona aikana kertyi 127 vähintään tunnin
mittaista seurantaa. Liito-oravan liikkumiskyvystä kaupunkiympäristössä
saatiin näin runsaasti uutta kokemusperäistä tietoa.
Ennallistaminenvoimakkaasti
muuttuneiden kohteiden
luonnontilan palauttamisessa
Seurannassa olleiden liito-oravien käyttämät alueet etenkin Matinkylässä
osoittivat kaupunkien viheralueiden ja runsaspuustoisten rakennettujen ympäristöjen soveltuvan elinympäristöksi tai sen osaksi pienialaisuudestaan ja
mosaiikkimaisesta rakenteestaan huolimatta, mikäli kulkuyhteydet ovat hyvät ja alueen muut minimiominaisuudet täyttyvät.
Seurannan aikana liito-oravien ei havaittu häiriintyvän melusta, liikenteestä, rakennuksista, ihmisistä tai eläimistä, mikä osaltaan edesauttaa liito-oravan sopeutumista myös kaupunkiympäristöön.
Lisätietoja liito-oravien radioseurannasta: [email protected]
Ympäristötutkimus
Yrjölän
väki kehittää itseä
än:
Paula Salomäki su
oritti luontokartoittajan erikoisa
mmattitutkinnon
loppunäyttötyönä
än kattava
liito-oravaelinympä
ristöselvitys
Etelä-Espoossa.
Rauno Yrjölä läpäis
i uuden lain
mukaisen koe-eläi
ntutkinnon
Helsingin yliopistos
sa
vuoden 2013 lopus
sa.
Kannen kuvat
Joki: Jani Helminen
Metsä: Paula Salomäki
Maaliskuu 2014
Lehden ulkoasu: Wirasto/Kai Haikonen
Painatus: 2
Helsingin painopalvelut
Painettu 100% uusiopaperille
Envispec – yritysten välistä yhteistyötä
Envispec on kolmen ympäristöalan yhtiön Kala- ja vesitutkimus Oy:n, Alleco Oy:n, ja
Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n välinen markkinointinimi, jonka alla pyrimme yhdessä tarjoamaan monipuolisempaa ympäristöalan osaamista. Toimeksiantomme liittyvät
yleisemmin ympäristölupahakemusten
edellyttämiin selvityksiin, velvoitetarkkailuihin
Envispec 1/2014
ja ympäristövaikutusten arviointeihin.
Ennallistamisessa pyritään nopeuttamaan luontaisen sukkession käynnistymistä ja näin palauttamaan kohde
mahdollisimman lähelle luonnontilaa.
Lehtojen kohdalla ennallistamistoimia
vaaditaan kohteissa, joissa lehdon ominaispiirteet kuten kosteus ja ravinneolosuhteet tai kasvillisuus ovat muuttuneet
voimakkaasti.
Hyvin voimakkaasti muuttunut kohde
voi olla esimerkiksi pelloksi raivattu lehto, joka metsitetään uudelleen. Tällaisissa
tapauksissa tavoitteena on usein jalopuita
kasvavan lehdon aikaansaaminen. Puulajista ja halutusta lopputuloksesta riippuen metsittäminen voidaan toteuttaa
luontaisesti tai istuttamalla. Pellonmetsityskohde vaatii usein hoitotoimenpiteitä
vielä jatkossakin, kunnes metsän luontainen sukkessio ottaa vallan.
Ojituksen tai muun vesiolosuhteisiin
kuivattavasti vaikuttavan toimenpiteen
jäljiltä kostea lehto voi vaatia ennallistamistoimenpiteitä. Kosteustasapaino
pyritään palauttamaan esimerkiksi ojia
tukkimalla. Myös lähteen ennallistaminen vaikuttaa usein myönteisesti ympäröivän lehdon olosuhteisiin.
Mikäli kohde, jossa luonnontilassa kasvaisi lehtipuuvaltainen puusto, on
metsätalouden vaikutuksesta muuttunut
lähes tai täysin kuusivaltaiseksi, voi olla
tarpeen tehdä normaalia luonnonhoitoa
laajempia toimenpiteitä. Jos kuusivaltaisuus on ehtinyt jo vaikuttamaan maan
ravinteisuuteen voi ainut keino alkuperäisen lehdon palauttamiseen olla täydellinen kuusenpoisto ja lehtipuuston istutus.
Luonnonhoidolla elvytetään
ja ylläpidetään
Luonnonhoidon tavoitteena on usein
tietyn luontotyypin tai lajiston elinympäristön elvyttäminen tai ylläpito.
Luonnonhoidossa ei tavoitellakaan luonnontilaa vaan luontaiseen sukkessioon
joudutaan usein puuttumaan lajistonsuojelullisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ennallistamisen perustuessa yleensä
kertaluontoisiin toimenpiteisiin, luonnonhoidossa toimenpiteitä toistetaan tietyin väliajoin, jotta saadaan ylläpidettyä
haluttu elinympäristö.
Kuusettunut talousmetsälehto, jossa
lehdon lajistoa on kuitenkin vielä nähtäEnvispec 1/2014
vissä, hyötyy kuusen poistosta. Tulee kuitenkin muistaa, että osalla lehdoista kuusi
kuuluu lehdon luontaiseen lajistoon ja
etenkin kuusilahopuu tarjoaa elinympäristöjä monille uhanalaisille lajeille.
Reheviä lehtoja on usein hyödynnetty
metsälaitumina ja hakamaina. Tällaisten
kohteiden luonnonarvot ovat sidoksissa
kulttuurivaikutukseen. Perinnebiotooppien ylläpito vaatii perinteistä käyttöä
kuten laidunnusta tai sitä jäljitteleviä toimenpiteitä kuten niittoa.
Taajamametsissä lehtoja uhkaa kulutus ja vieraslajit. Lisäksi luonnontilainen ryteikköinen metsä ei usein sovi
kaupunkikuvaan vaan metsiä hoidetaan
puistomaisina. Kulutusta voidaan vähentää kulunohjauksella ja vieraslajien leviämistä asukkaiden tiedottamisella sekä jo
kohteelle levinneiden vieraslajien poistolla. Puistomaisuus, lehtipuustoisuus ja
avoimuus ovat monille valoisuutta vaativille lehtolajeille suotuisia ominaisuuksia.
Uhanalaista tai muuta arvokasta lajistoa
kasvavilla kohteilla metsänhoito tulee
kuitenkin hoitaa suunnitellusti, jottei
lajistoa tuhoudu.
Lisätietoja ennallistamisen ja luonnonhoidon
suunnittelusta ja toteutuksesta: Paula Salomäki,
Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, puh. 0400 952 318,
[email protected]
yrjola.fi
3
Ongelmien ratkaisemiseksi tulisi kehittää uusia hankkeita, joilla on konkreettinen vaikutus Itämeren tilaan. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen tulisi
tapahtua lisäämällä yhdyskuntajätevesien
investointeja niillä alueilla, joilla niitä ei
ole vielä tehty. Pienten taajamien vedenpuhdistukseen tulisi kehittää kustannustehokkaita ratkaisuja. Maatalouden
ravinnekuormituksen osalta ratkaisun
avaimet ovat ravinteiden talteenotossa ja kierrätyksessä. Ravinnepäästöistä
voidaan luoda tuotteita, joilla on rahallista arvoa. Eläintuotannon lannasta voisi esimerkiksi tuottaa energiaa ja jäljellä
olevasta kuivemmasta jätteestä lantaa sellaisessa muodossa, jossa se olisi helposti
kuljetettavaa.
Myös Itämeren sisäistä kuormitusta tulisi rajoittaa. Asian parissa tehdään
jo jonkin verran tutkimustyötä. Mielenkiintoisimmat pilottiprojektit liittyvät
syvänteiden hapettamiseen, jonka avulla ravinteet saataisiin sidottua pohjasedimenttiin, sekä pohjalietteen ravinteiden
kierrätykseen ja käyttöönottoon esimerkiksi uusilla ruoppausmenetelmillä. Luomalla Itämeren alueelle tai Itämeren eri
Teksti: Dennis Hamro-Drotz, Alleco
Itämeren rehevöitymisen
ratkaisut saavutettavissa
Itämeri muuttui 1900-luvulla niukkaravinteisesta kirkasvetisestä merestä
runsasravinteiseksi meriympäristöksi. Ravinnepäästöt ovat pääasiassa
peräisin teollisuus- ja yhdyskuntajätevesistä sekä maataloudesta.
I
tämeren ravinnepäästöt ovat vähentyneet huomattavasti 1980-luvulta.
Toimenpiteiden tuloksena rantavesien tila on parantunut monilla alueilla.
Siitä huolimatta Itämeri on yhä erittäin
huonossa kunnossa niin ulkoisen kuin
sisäisen kuormituksen vuoksi. Ulkoinen kuormitus johtuu paitsi maatalouden hajakuormituksesta, myös suurista
yksittäisistä päästöistä alueilla, joilla yhdyskuntajäteveden käsittelyssä on puutteita. Sisäinen kuormitus on puolestaan
kasvanut suurimmaksi yksittäiseksi ravinnelähteeksi Itämeressä. Sen aiheuttaa meren pohjaan kertynyt fosfori, joka
palautuu rehevöittämään vesiekosysteemiä pohja-alueiden happikadon johdosta.
Euroopan Unioni ja HELCOM ovat
tärkeimmät tahot, jotka päätöksillään
ja säännöillään voivat vaikuttaa Itämeren tilaan. Meren heikkenevän tilan
vuoksi Itämeren rantavaltiot solmivat
vuonna 1974 Itämeren suojelusopimuksen, jonka tarkoituksena oli vähentää
päästöjä Itämereen. Sopimusta hallinnoimaan perustettiin Helsinki Commission (HELCOM). Vuonna 2009
laadittiin Euroopan Unionin Itämeren
alueen strategia (EUSBSR), sillä Itämeri on yksi Euroopan herkimpiä alueita
meren mataluuden, runsaan laivaliikenteen aiheuttamien riskien sekä maalta ja
ilmasta tulevien päästöjen takia. Vuon-
4
na 2012 päivitetyn EUSBSR:n toimintasuunnitelman yksi painopistealue on
Priority Area (PA) Nutri, jonka tavoitteena on Itämeren hyvä ekologinen tila
rehevöitymisen osalta.1)
Mitä on tehty tähän mennessä?
Tanska, Saksa, Suomi ja Ruotsi ovat jo
tehneet suuria investointeja yhdyskuntajätevesien puhdistamiseksi. Uudet keinot päästöjen leikkaamiseen ovat näissä
maissa kalliita, sillä edullisesti puhdistettavat suuret päästölähteet ovat vähissä.
Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat
niin ikään investoineet yhdyskuntajätevesien puhdistukseen EU-jäsenyytensä myötä. Investointeja on tehty suurissa
ja keskisuurissa kaupungeissa, mutta
pienemmillä paikkakunnilla on vielä
suuria mahdollisuuksia päästöjen leikkaamiseen. Näissä maissa on pääsääntöisesti rakennettu puhdistamoja, jotka
noudattavat löyhempiä päästönormeja
kuin HELCOM:n suositukset. Jos Baltiassa ja Puolassa noudatettaisiin sitovien EU-direktiivien sijaan HELCOM:n
suosituksia, voitaisiin fosforin osalta saavuttaa 3 000 tonnin päästövähennykset
vuosittain.
Itämeren valuma-alueeseen kuuluvista
maista Valko-Venäjä ja Venäjä eivät kuulu EU:hun. Näissä maissa on vielä paljon
Envispec 1/2014
tehtävää yhdyskuntajätevesien puhdistamiseksi. Pietarin jätevedenpuhdistamot
ovat huomattava poikkeus: kaupungin jätevedet on tätä nykyä saatu HELCOM:n
suositusten tasolle isojen investointien ansiosta. Hanke on myös mainio esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä
Venäjän viranomaisten, rahoituslaitosten, muiden maiden viranomaisten sekä
yksityisten tahojen välillä.
Jäljellä olevista päästölähteistä maatalouden kuormitus on suurin avoin kysymys. Päästöt syntyvät pääosin sadevesien
pelloilta huuhtomista ravinteista sekä
eläintuotannon jätteistä. Ratkaisujen löytämistä vaikeuttaa ympäristö- ja maataloussektoreiden välinen vastakkainasettelu,
joka vallitsee suurimmassa osassa Itämeren rantavaltioista. Maatalouden ravinnepäästöt ovat huomattava paikallinen
ongelma kaikissa Itämeren valuma-alueeseen kuuluvissa maissa. Esimerkiksi
Ruotsi on toiseksi suurin nitraattipäästöjen lähde suuren maataloussektorinsa
ja pitkän rantaviivansa vuoksi. ValkoVenäjällä, Baltian maissa, Puolassa ja
Venäjällä maataloussektorin on arvioitu
kasvavan huomattavasti tulevaisuudessa.
Siksi yksi suurimmista haasteista onkin,
miten kasvu saadaan hallittua niin ettei
Itämeren tila huononee entisestään.
Tämä artikkeli perustuu strategiatyöhön, jota Alleco tekee
yhteistyössä Sito:n kanssa ympäristöministeriölle. Projektin
tavoite on tunnistaa ja kehittää uusia lippulaivahankkeita
EU:n Itämeristrategialle.
1)
allasalueille toimiva ravinnepäästökauppa
olisi mahdollista rahoittaa kustannustehokkaita hankkeita nykyistä paremmin.
Toimivan ravinnepäästökaupan myötä
olisi mahdollista ohjata rahavirtoja hankkeisiin, jotka tehokkaimmin parantavat
Itämeren tilaa.
Uskomme, että kaikki nämä hankeideat ovat sekä toteutettavissa että yhteiskunnalle kannattavia. Baltic Stern
raportissa todetaan, että vähentämällä
Itämeren rehevöitymistä voimme luoda
hyvinvointia Itämeren maiden väestölle
ja säästää noin miljardi euroa vuodessa. 2)
2)
Baltic Stern (2013). The Baltic Sea – Our
Common Treasure, Economics of saving the sea.
BalticSTERN Secretariat, Stockholm.
Mihin tulisi tulevaisuudessa
keskittyä?
Viime vuosina on toteutettu useita projekteja, joiden tavoitteena on ravinnepäästöjen vähentäminen Itämeressä.
Vaikka edistystä on tapahtunut, enemmän konkreettisia projekteja tarvitaan,
jotta Itämeren tila kohenee edes tyydyttävälle tasolle.
Suurimmat ongelmat liittyvät asennemuutoksiin niin poliittisessa päätöksenteossa, yksityisen sektorin ja maatalouden
investoinneissa kuin paikallisväestön
suhtautumisessa Itämeren tilaan. On
yleistä, että ongelman aiheuttajan ei tarvitse kantaa ongelmasta vastuuta. Ero
EU-direktiivien ja HELCOM:n suositusten välillä ravinnepäästöjen suhteen
on esimerkki ongelmasta poliittisella
tasolla.
Muita pullonkauloja ovat eroavaisuudet ympäristö- ja maatalouslainsäädännön välillä sekä taloudellisten
kannustimien puute tarvittavien investointien tekemiseen. Lisäksi on puutteita
tiedonkeruussa ja seurannassa sekä vaikeuksia löytää sopivia rahoitusmekanismeja
projekteihin. Vedenpuhdistuksen korkeat kustannukset ja maataloussektorin
laajentuminen ja teollistuminen monessa maassa kaipaavat niin ikään toimivia
ratkaisuja.
Nimityksiä, Alleco Oy:ssä
Vesa Hautsalo
Vesa luo vedenalaisissa töissä käytettäviä
sovelluksia Allecon tuotekehityshankkeessa.
Aikaisemmin hän on työskennellyt mm.
Museovirastossa, missä hän on luonut Nadirohjelmiston viistokaikuluotainaineistojen
visualisointiin. Vesa harrastaa pyöräilyä ja
vauhtilajeja.
Dennis Hamro-Drotz
Dennis on saanut tehtäväkseen johtaa Allecon
liiketoiminnan kehittämistä uusien tuotteiden
ja toiminnan laajentamisen myötä. Lisäksi hän
toimii ympäristöalan, sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten asiantuntijatehtävissä. Sekä
ekonomiksi että maantieteilijäksi valmistunut
Dennis on toiminut aikaisemmin muun
muassa Pohjoismaisessa Investointipankissa
ja YK:n ympäristöohjelmassa Genevessä.
alleco.fi
Envispec 1/2014
5
Paikkatieto, jossa yhdistyvät inventointitulokset ja hankkeen
arvioidut vaikutusalueet, auttaa vaihtoehtojen vertailussa.
Vesialueiden inventoinnin ja
paikkatiedon hyödyntäminen
aluesuunnittelussa
Ihmisen ympäristölle aiheuttama kuormitus on viimeisen vuosikymmenen aikana
kasvanut ja kumuloitunut suurien kaupunkien läheisyyteen. Erityisesti kaupunkien
maa- ja vesialueiden käytön suunnittelun tärkeys on korostunut.
Inventoinnissa selvitetään esimerkiksi pohjanlaatua, virtauksen
monipuolisuutta ja kaloille sopivien kutu- ja poikasalueiden
määrää. Tietojen perusteella eri koskialueet voidaan luokitella
niiden potentiaalin perusteella ja esittää tulokset kartalla.
Teksti: Sauli Vatanen, Jani Helminen ja Ari Haikonen
M
aanpäällisiä luontokartoituksia on tehty kaavoituksen
tausta-aineistoksi jo pitkään.
Sen sijaan vesialueilla järjestelmällisiä ja kattavia paikkatietoa hyödyntäviä kartoituksia on tehty vähemmän. Perusteellisen inventoinnin avulla voidaan
jo kaavoituksen tai hankkeen suunnitteluvaiheessa muodostaa kokonaisvaltainen käsitys alueen avainhabitaateista
ja lajistosta sekä minimoida ympäristölle aiheutettavat haittavaikutukset. Tällä
tavalla säästetään sekä luontoa, aikaa että kustannuksia.
Aineistojen kokoaminen
Paikkatietoaineistojen kerääminen
aloitetaan olemassa olevan aineiston
kokoamisella mm. ympäristöhallinnon
tietokannoista. Joskus aineisto on riittä-
6
vää, mutta yleensä tarvitaan myös alueen
tapauskohtaista inventointia. Vesialueilla inventoinnilla voidaan selvittää esimerkiksi alueen soveltuvuutta eri lajien
käyttöön mm. pohjanlaadun, kasvillisuuden tai veden syvyyden ja laadun
perusteella. Tyypillisiä selvitystarpeita
ovat mm. eri kalalajien keskeisten lisääntymisalueiden sijainti ja niiden kunto.
Lisäksi esimerkiksi paikkatietoa ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen sijoittumisesta voidaan hyödyntää alueen käytön
suunnittelussa ja ohjaamisessa.
Kohteiden tunnistaminen
Onnistunut ja ympäristön huomioon
ottava aluekäytön suunnittelu edellyttää
herkkien kohteiden tunnistamista. Paikkatietoa hyödyntämällä voidaan sovittaa
yhteen arvokkaat luontokohteet ja hankEnvispec 1/2014
keen vaikutusalue, havaita ongelmakohdat ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä
monipuolisempaa tietoa on paikkatietona saatavilla, sitä paremmin erilaisia vaikutuksia voidaan arvioida ja selvittää.
Tuloksia voidaan myös käsitellä monella tapaa. Eri alueet voidaan luokitella
esimerkiksi niiden herkkyyden (uhanalaiset lajit, suojellut luontotyypit), koon
tai kunnostustarpeen (hyöty, kiireellisyys) mukaan. Lopputulos voidaan esittää taulukoina ja sijaintitietona kartalla,
jolloin tieto on helposti niin suunnittelijoiden, viranomaisten kuin tutkijoidenkin hyödynnettävissä.
Esimerkkejä sovelluskohteista
Inventointia voidaan hyödyntää myös
aiemmin ihmistoiminnalla muokattujen
alueiden kartoittamiseen. Näitä muokat-
tuja alueita voidaan kunnostaa ja ennallistaa paremmin soveltuviksi eri eliölajien
käyttöön. Perusteellisen inventoinnin
avulla kunnostustoimenpiteet voidaan
kohdistaa kokonaisuuden kannalta merkittävimmille alueille. Jokialueella pelkästään erilaisten virtapaikkojen pinta-alan
selvittämisellä saadaan tietoa mahdollisesta poikastuotantokyvystä. Kun tähän
lisätään vedenlaatutiedot ja virtapaikkojen kunto asiantuntija-arviona, voidaan
laskea mahdollisista kunnostuksista saatavaa hyötyä poikastuotantoa ajatellen.
Jokia voidaan tarkastella myös valumaaluetasolla, jolloin taustamateriaalina
voidaan käyttää alueen maaperän morfologiaa (esim. soraharjut, savimaat jne.).
Merellä puolestaan erilaisten pohjatyyppien esiintyminen yhdistettynä kasvillisuus-, syvyys- ja tuulialttiustietoon antaa
viitteitä eri kalalajien potentiaalisista li-
sääntymisalueista. Kun poikaspyynnillä
tai esimerkiksi kalojen telemetriaseurannalla tunnistetaan kutualueiden sijainnit
ja tyypit, voidaan kerätty tieto mallintaa
kattamaan laajempiakin alueita.
Monipuolinen työkalu
Asiantuntevasti toteutettu ja alueellisesti kattava inventointi, joka muutetaan
hyvin hyödynnettävissä olevaksi havainnolliseksi paikkatietokannaksi, on arvokas työkalu, jota voidaan hyödyntää
useiden erilaisten hankkeiden, suunnittelun ja tutkimusten yhteydessä.
kalajavesitutkimus.fi
Envispec 1/2014
7
Alleco on ehtinyt tuottaa asiakkailleen tietoa vedenalaisesta maailmasta jo 25 vuotta. Panu Oulasvirta
ja Jouni Leinikki perustivat vuonna 1989 biosukellukseen erikoistuneen yrityksen, joka alkoi heti niittää
mainetta vedenalaisen luonnon luotettavana asiantuntijana.
Neljännesvuosisataamme mahtuu monia käänteitä suomalais-venäläisestä yhteisyrityksestä ammatillisen
tutkimussukeltajakoulutuksen kautta vedenalaisen informaatioteknologian kehittämiseen. Alun perin
kahden biologin toimistona pyörinyt firma on kasvanut maltillisen arvokkaasti, tänään Allecossa on
vakituisia työntekijöitä viisi.
Juhlistamme merkkipäivää julkaisemalla joukon tuotteita. Uudistetuilla verkkosivuillamme kävijän huomio
kiinnittyy ennen kaikkea varuste- ja ohjelmistovalikoimaamme, mutta myös palvelumme ovat lisääntyneet
uuden henkilöstön myötä. Kehitämme ja tuotamme uusia tiedonkeruuvälineitä sekä tutkimussukeltajille
sopivia työkaluja. Nykysin tarjoamme ratkaisuja luonnonvarojen kestävään hallintaan sekä ympäristövastuuseen ja kehitysalaan liittyvissä hankkeissa. Lisätietoja: alleco.fi
Allure – tiedonkeruun uusi askel
• keräät maastohavainnot vaivattomasti
• tallennat tekstiä, lukuja, paikkatietoja, valokuvia, ääntä jne.
• lähetät tiedon suoraan kentältä – myös ilman jatkuvaa nettiyhteyttä
• nautit selkeistä ja nopeasti täytettävistä lomakkeista
• tallennat tiedot palvelimelle yhteen tietokantaan useilta laitteilta
Myynti ja lisätiedot: Alleco Oy, p. 050-548 4156 / [email protected]

Similar documents