Makeat sääret sokeroimalla

Transcription

Makeat sääret sokeroimalla
18
Hämeen Sanomat
Aurinko nousee Hämeenlinnassa klo 4.09 ja laskee klo 22.45
Ajastin 12.
11 12 1
10
9
8
Anna juttuvinkki
Lähetä lukijan kuvia
7 6 5
Puh. (03) 615 1462
[email protected]
2
3
4
heinäkuuta 2011
tiistai
28. viikko
Nimipäivät tänään:
Hermanni, Herkko, Herman
Nimipäivät huomenna:
Joel, Ilari, Lari
Ortodoksisessa kalenterissa:
Kauko, Ilari, Ilkka, Mikael,
Veronika
Ortodoksisessa kalenterissa:
Kauri, Teppo, Teppana, Tapani
Ruotsinkielisessä kalenterissa:
Herman
Ruotsinkielisessä kalenterissa:
Joel
PÄIVÄN SANA: Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja
heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli
häntä. Luuk. 15:20
Kesäillan valssia Kapakanmäellä
Hämeenlinna. TV2-kanavan suosituimman
kesäohjelman Kesäillan valssin jakso kuvataan Tuuloksen Kapakanmäellä tänään
tiistai-iltana.
Kuvauksissa musiikista vastaavat muun
muassa Janne Tulkki, Mikael Konttinen ja
houseband Hurma. Illan juontaa tietysti katsojille ohjelmasta tutuksi tullut Sari Tamminen,
Makeat sääret sokeroimalla
joka on juontanut Kesäillan valssia, sekä sitä
edeltänyttä Sataman valoja 20 vuoden ajan.
Ohjelman kuvaukset alkavat kello 19.30 ja päättyvät kello 01.
Kapakanmäellä kuvattava jakso lähetetään
televisiosta ensi perjantaina. Suomen tanssilavoja 16 vuotta kiertänyt ohjelma lakkautetaan
tämän kesän jälkeen. (HäSa)
Toinen nainen
Antti Tuomainen
Kesädekkari 14/33
Susanna lähdekorpi / HÄSA
Koekaniini
Oivallus
Sarjassa testataan
sitä sun tätä.
Hämeenlinna
Tuulia Viitanen
Sokerointia mainostetaan täyteläisillä,
sokeroiduilla huulilla. Pääseekö ihokarvoista eroon sokeroimalla ne irtosokerilla? Sitä pitää koittaa.
Ihokarvojen poistoon tarkoitettua
sokerimassaa voi kyllä syödä. Se sisältää sokeria, vettä, sitruunamehua
ja arabikumia. Siis ehta luonnontuote,
joka on kuin vastalingottua hunajaa,
mutta tiiviimpää. Säärien sokeroinnissa ei siis irtosokerilla pelata kuten mainoksessa.
Kaija Aleniuksen Jalkahuolto ja kosmetologisessa hoitolassa kosmetologi Hannele Virtanen puhdistaa sääret ensin puhdistusaineella. Sen jälkeen iholle levitetään talkkia, jotta sokeri tarttuisi helpommin karvoihin eikä ihoon.
Sitten Virtanen ottaa käteensä köntin lämmintä sokerimassaa, josta hän
pyörittää pallon.
Hannele Virtanen kertoo, että sokeri levitetään vastakarvaan. Silloin se
menee aina karvatuppeen saakka. Kun
sokeri on mattona iholla, se nypätään
myötäkarvaan pois.
Sokeroituja sääriä voi
vaikka heti esitellä.
– Sokeri tekee karvasta öljymäisen,
ja se lähtee helposti pois. Sokeri ei
myöskään tartu kuin ihokarvoihin ja
kuolleeseen ihosolukkoon.
Ihokarvojen poisto kyllä tuntuu,
muttei varsinaisesti tee kipeää. Tosin
ihmisten kipukynnys on erilainen. Virtasen edellinen asiakas oli syönyt kipulääkkeitä ennen sokerointia, koska
hänen mielestään se sattuu niin paljon.
Sokeroimalla voi poistaa ihokarvoja myös kasvoista ja genitaalialueilta.
Virtanen vinkkaa, että kuivat kantapäät saa sokeroimalla kuorituksi sileäksi.
Virtanen kävi sokerointikoulutuksen tammikuussa. Hän sanoo, että vahaukseen verrattuna sokerointi on vaikeampaa. Jos tekniikkaa ei hallitse, sokerimassa saattaa jämähtää iholle.
– Tämä on kuitenkin hellävaraisempaa ja karvojen kasvu vähenee. Sitä ihmiset haluavat.
Kirkas sokeri
muuttuu kermaksi
Molempiin sääriin käytetään samaa
sokeripalloa, joka muuttuu hiljalleen
kerman väriseksi. Säärien sokeroimiseen aikaa menee noin tunti. Lopuksi
sääret vielä suihkutetaan puhdistusaineella ja pannaan päälle rauhoittavaa
voidetta.
Valmis tulos miellyttää. Sokerointi ei ärsyttänyt pintakuivaa atooppista
ihoa. Lopputuloksena ovat sileät sääret, joissa ei punaisia täpliä juuri näy.
Vertauksena vahaukseen täpliä on
huomattavasti vähemmän, joten sokeroituja sääriä voi vaikka heti esitellä.
Hannele Virtanen muistuttaa, että hyvä lopputulos säilyy, jos muistaa noudattaa ohjeita. 12 tuntiin ei saa
mennä saunaan, hikoilla eikä kuoria
ihoa. Kuuma suihkukin on huono.
– Ihon rasvaamisella välttyy karvojen sisään kasvamiselta, Virtanen vinkkaa. (HäSa)
Kanadalainen
keksintö
Hämeenlinna
Palvelukeskus Sampola järjestää
haitallisen vieraslajin jättipalsamin hävittämistalkoot Karnaalinpuistossa huomenna keskiviikkona kello 9-12.
Talkoisiin osallistuvien kokoontuminen pidetään ennen
työhön lähtemistä Sampolan pihassa osoitteessa Brahenkatu 26.
■■ Kehitetty Kanadassa 1989.
■■ Ei käytetä eläinkokeita.
■■ Ei aiheuta allergioita.
■■ Sokeri on edullista, eikä sitä
tarvitse kerralla paljoa.
Ennakkoon talkoisiin on lupautunut mukaan Hämeenlinnan
kaupungin yhdyskuntarakenne,
Sampolan asukkaita sekä Hämeenlinnan Rotaryklubi ja alueen rotareita. Kaikki vapaaehtoiset ovat tervetulleita.
Sampola tarjoaa talkoolaisille työn jälkeen talkookahvit.
(HäSa)
Neptunus starttaa
toiselle kierrokselleen
Sokerointi
NSSDC / NASA
Ulkoavaruus
Jani Suhonen
Kosmetologi Hannele Virtanen levittää sokerimassan säärelle. Ja sitten sokeri nyppästään pois. Samalla lähtevät
ihokarvat.
päiväntasaajalla
Tia Yliskylä
■■ Jatkuu huomenna. Kesädekkari
ilmestyy Ajastimessa 31.7. saakka.
Haittakasvia
hävitetään talkoilla
Karvojen kasvu
hidastuu
Kuinka usein sitten pitää sokeroida?
Virtasen mukaan se riippuu karvan
kasvusta. Suositeltavaa on 2–4 viikon
välein.
– Mitä useammin sokeroi, sitä harvemmin karvat kasvavat, kun karvatuppi surkastuu.
Tämän koekaniinin tapauksessa sokeroinnin teho on pieni pettymys – uudelle käsittelylle alkaa olla tarvetta jo
reilun viikon kuluttua.
Sokerointi on kuitenkin paha vastustaja vahaukselle. Se on luonnonmukainen tuote, jota voivat käyttää myös
allergiset. Sokeroimalla saa myös 2-3
millin karvoja pois, johon vaha ei pysty. Sokeroinnin etu on myös se, ettei se
aiheuta katkenneita eikä sisään kasvaneita karvoja. Samalla se kuorii ihoa.
Jokin naisen olemuksessa oli
muuttunut: askeleet kajaanilaisen huoltamon parkkipaikalla
olivat olleet aikaisempaa naisellisemmat, aistikkaammat. Ja
ennen autoon nousemistaan
nainen oli heilauttanut hiuksensa selän puolelle kuin hykerrellen. Kuin olisi tiennyt, että häntä katseltiin.
Naisen auton nopeus sen
sijaan pysyi samana, ja se teki
seuraamisen helpoksi. He olivat
matkalla Ouluun. Tai siltä se
ainakin vaikutti.
Harjun levottomuus kasvoi.
Hän yritti samaan aikaan sekä
unohtaa että muistaa elinkautisvanki Piiraisen puhelun ja
jokaisen vaihdetun sanan. Sama
päti edelliseen yöhön. Muistiko hän oikein ajan ja paikan ja
laukaukset? Mikä häntä vaivasi?
Hän oli sentään kokenut rikostutkija, vaikkakin oli juuri nyt
hyllytettynä. Tämäkin asia sotki
hänen ajatuksiaan kaiken muun
ohessa. Mistään ei saanut otetta.
Harju huomasi käsiensä vavahtavan. Aivan kuin lipeäminen
olisi konkreettista.
Aurinko oli aloittanut laskunsa ja Harju napautti häikäisysuojan alas piiloutuakseen
polttavilta, sokaisevilta säteiltä.
Kun Harju pitkällä suoralla laski
kädet syliinsä ja piti ratista vain
kevyesti etusormellaan ja peukalollaan, hän huomasi jälleen
ajattelevansa Tiinaa, vaimoaan.
Ajatus oli epämukava. Kuin
Harju olisi etsinyt mukavaa
makuuasentoa röpelöisellä kalliolla. Mikään asento tai lähesty-
miskulma ei tuonut helpotusta.
Harju huokaisi. Kurkusta nousi
vaimea tuskainen luontoääni.
Samalla kun naisen Audi TT
hetkeksi katosi oikealle kaartuvaan mutkaan, Harju kuuli
puhelimensa soivan. Lehikoinen. Hänen toimeksiantajansa.
- Kaikki hyvin? kysyi Lehikoinen.
- Anna kun mietin, sanoi
Harju. - Seuraan naista, joka on
saattanut syyllistyä vakavaan
rikokseen. Syy tähän on se, että
sä kiristät mua asioilla, jotka
saattaa johtaa avioliittoni lopulliseen kariutumiseen ja lopullisiin potkuihin Keskusrikospoliisista. Kaikki on ihan helvetin
hyvin.
Lehikoinen ei sanonut hetkeen mitään.
- Oletko sä puhunut kenenkään kanssa?
Mitä tämä oli? Harju oli
automaattisesti ajatellut, että
Piirainen, jonka kanssa hän oli
hetki sitten puhunut, olisi alkuperäinen toimeksiantaja, jota
Lehikoinen ei ollut suostunut
paljastamaan.
Kun aurinko jälleen häikäisi Harjun hetkeksi, hän tajusi
samalla välähdyksellä, ettei
Lehikoinen sittenkään tiennyt
kaikkea. Ja etteivät Piirainen ja
Lehikoisen turvallisuusyritys
pelanneet yhteen. Harju oli
äkkiä täysin varma asiasta.
- En, Harju valehteli ja otti
tukevamman otteen ohjauspyörästä.
Kakantuoksuinen supermama
Poika kirkuu paniikissa kuin hyeena. Kakka tur-
suaa kainaloista ja pienet hätääntyneet kädet
levittävät sen saman tien tukkaan asti. Vetelä
mössö valuu pitkin äidin rintaa ja reisiä. Ripuli.
Isä ei kuule äidin avunhuutoja, koska on juuri laskemassa kylpyvettä pikkupiltille. Tunnen
paniikin kasvavan. Apua, miten äidit yleensä tällaisesta selviävät? Kuuluuko nyt itkeä vai nauraa?
Ja kenen välkky idea on, että makuuhuoneessa
on lumenvalkoinen matto, jota kohti kakkavana
kiiruhtaa?
Viimein isä singahtaa paikalle kuin uljas prinssi, nauraa hetken, ja vie sitten äidin ja pojan kylpyammeeseen.
Minä en voi kuin hämmästellä pikkumiehen rikkoutumatonta luottamusta mamaansa. Vaikka
eilen vein hänet lääkäriin, jossa tuhma täti pisti
neulalla ranteeseen ja kyynärvarteen, ja tänään
en osannut heti taikoa ripulikakkaa pois, hymyilee tuo vesseli taas onnellisena äidilleen.
Yhteinen arkemme on kainalokakkaa lukuun
ottamatta alkanut satumaisesti. Poika on selvästi
kiintynyt vanhempiinsa, koska hän vierastaa jo
muita.
Aurinko alkoi paistaa hänen kasvoillaan heti
kun ajoimme ulos lastenkodin portista ja nyt
tämä autuas helle tuntuu vain jatkuvan.
Olemme onnekkaita.
Kuinka lastenkodin nunnat osasivatkin antaa
meille maailman suloisimman pikkupojan? Virallisen tarinan mukaan vanhemmille ei milloinkaan
etsitä sopivaa adoptiolasta, vaan adoptiolapselle
etsitään sopivia vanhempia. Kuulostaa hyvältä.
Silti kalliisti pukeutunut kenialaisnainen tun-
tuu ymmärtäneen adoption hieman eri tavalla,
lapseksi ottamisena. Kun me hehkumme onnea
pojan saamisesta, hän kertoo päättäneensä ottaa
Vain supermama on niin hyvä,
että rakastaa toisen
synnyttämää lasta
kuin omaansa.
pojan ja tytön. Ei saada vaan ottaa.
Valinta on osunut lastenkodin parhaiten syöneisiin muksuihin. Hän kehottaa meitä palkkaamaan hyvän housegirlin (kotiapulaisen) ja
käskemään apulaista syöttämään laiheliinia poikaamme hyvin.
Joissakin maailmankolkissa adoptio on pai-
kallisille asukkaille vieras käsite, vaikka lapsia
annettaisiinkin kansainväliseen adoptioon. Esimerkiksi Thaimaassa paikalliset ihmettelivät
thaipoikaa hoivanneita suomalaisia. ”Annatteko
lapselle ruokaakin? Asuuko hän sisällä teidän
talossanne? Mitä töitä lapsen tulee tehdä?” he
utelivat.
Kun asian oikea laita selvisi, he nimesivät suomalaisnaisen supermamaksi. Vain supermama on
niin hyvä, että rakastaa toisen synnyttämää lasta
kuin omaansa.
Minusta supermama on vielä jotain muuta. Hän
rakastaa lastaan pyyteettömästi ja varauksetta
joka ainoa päivä. Hän rakastaa lastaan juuri sellaisena kuin lapsi on.
[email protected]
Aurinkokunnan laitamilla tehdään tänään historiaa, kun
planeetta
Neptunuksen
nähdään lähtevän jo peräti toiselle kierrokselleen
auringon ympäri.
Kaukana auringosta ja
maapallosta värjöttelevä
Neptunus löydettiin ensimmäisen kerran syyskuun 23. päivänä 1846.
Tämä
aurinkokunnan
uloin planeetta kiertää niin
kaukana auringosta, että yhden
kierroksen tekemisessä vierähtää peräti 164 vuotta, 288 päivää ja 13 tuntia. Nyt Neptunus
onkin lähdössä vasta toiselle
havaitulle kierrokselleen, joka
kestää jälleen lähes 165 vuotta.
Paljain silmin ei Neptunuksen
toiselle kierrokselle lähtemistä
kannata yrittää tiirailla. Kaukainen planeetta näkyy vain kaukoputken avulla.
Metaania, vetyä ja
joku määrä kuita
Roomalaisen
merenjumalan
mukaan nimetty Neptunus on
maan ohella aurinkokunnan toinen sininen planeetta.
Väri ei johdu vedestä, joka
-220 asteen pintalämpötilassa
olisikin tiiviisti jäässä. Planeetan
ydinosan arvellaan olevan enimmäkseen kiveä ja jäätä. Ilmakehän sijaan sitä peittää vetykerros, jonka yläosa on kaasumaisessa muodossa sekä syvän sini-
Neptunuksen kauniin sininen
väri johtuu metaanista.
sen värin antava metaani.
30 kertaa maata kauempana
auringosta kiertävästä neljänneksi suurimmasta jättiläisplaneetasta ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, vaikka Voyager 2
-luotain ohittikin sen suhteellisen läheltä 1980-luvun lopulla.
Kuiden määrääkään ei vielä
tiedetä. Neptunuksen ympäriltä
on havaittu kuusi kuuta ja siellä arvellaan olevan ainakin viisi
kuuta lisää. Suurimmasta kuusta Tritonista on saatu jopa valokuvia.
Neptunuksella on ympärillään samantapaisia renkaita kuin
Saturnuksella, mutta huomattavasti heikompina ja vaikeammin
havaittavina. (HäSa)