doctäällä - Helsingin Suomi
download 
Report Transcription
täällä - Helsingin Suomi
SUOM PU LA FINLANDIA–POLSKA 2011–2012 Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry Puolasta itään Olemmeko jäämässä puolalaisten vauhdista? Puolassa kiskoliikenne kohisee eteenpäin; ratikallakin voi matkustaa kohta jo 15 kaupungissa. Maa pullistelee isoja jalkapallostadioneita ja tölkkitehdas rantautuu Hämeenlinnaan. Puolassa asioita on totuttu puimaan monesta kulmasta. Oleellista lienee myös eräänlainen surrealistinen ajattelutapa, luovuus ja pelottomuus kohdata todellisuus. Ovet ovat auki joka suuntaan. Aikoinaan irvileuka Billy Wilder jätti Sucha Beskidzkan. Nyt nuoret lähtevät herkästi elannon ja uusien vaikutteiden perään maailmalle. Moderni Puola ja sen värikkyys kulkevat punaisena lankana läpi lehden. Puolan juuret ovat kuitenkin syvällä historiassa ja vanhaa kunnioitetaan. Lehden ulkoasu on uudistunut. Asialla on Varsovan taideakatemiasta valmistunut Ville Helttula, jonka selkäytimeen Puolan vuodet ovat iskostuneet. Kansikuvan piirroksen suunnitellut professori Zygmunt Januszewski on saman akatemian miehiä. Visuaalista tykitystä jatkaa aforistisen kuvituksen maestro Adam Korpak. Kiitän sydämellisesti kaikkia lehden tekoon osallistuneita, Puolansa tuntevia talkootyöstä. Tuloksena on paketti upeita lukuelämyksiä. Tässä lehdessä 4 Suurlähettiläs Janusz Niesyto: Mare Nostrum yhdistää 5 Puolan elokuvaviikot 2011: Kamppailuja ja traagisia kohtaloita Sattumalta Bór Zapilskissä 6 Kohtauksen anatomia: Andrzej Wajda ja Janusz Morgenstern Gdynian festivaalilla 7 Tuhkaa ja timanttia kiertueella Puolalaisen lyhytelokuvan aaltoja Helsingissä! 10 Professori Matti Klinge: Puola on Euroopan sydän 11 Ritarin henki elää käytöstavoissa 14 Kemikaalien matkassa – EU avasi oven Suomeen EU-puheenjohtajuutta 15 Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen 16 Puolan raideliikenne rullaa voimalla 19 Kaupunkitutkija matkusti ensikäynnillään ratikalla Gdańskissa 23 Poland ...why not? 24 Puolalaista runoutta 25 Matka avaruuteen on matka ihmiseen 26 Puolan julistetaide uudistuu Libeskind Tampereella 27 100 vuotta Nobel-kirjailija Czesław Miłoszin syntymästä: Maailman kansalainen Miłosz 32 Schindlerin tehtaasta erinomainen museo 33 Itä-Eurooppa matkalla länteen 34 Nobelisti Władysław Reymont – järeän teollisuusproosan mestari 35 Poznańskin perintöä 36 Ahne markkinatalous toi Puolaan kiirettä, ahdistusta ja köyhyyttä 40 Solidaarisuusliike suomalaisen valtalehdistön silmin 41 Siisteys yllätti jäteammattilaiset 42 Sanelukilpailu vaalii äidinkieltä 43 Po prostu, puolaksi, siis! 44 Puolalaiset koirarodut: Pon 45 Bridge houkuttelee Puolaan Lehden toimitus ottaa mielellään vastaan lukijapalautetta sekä uudesta ilmeestä että sisällöstä. 46 Maria Skłodowska-Curie – fysiikan ja kemian nobelisti Toivotan mukavia lukuhetkiä! 48 Yhdistykset Päivi Erola Vastaava päätoimittaja 54 Teetä vai kahvia 47 Kemiaa ja ystävyyttä Puolalainen pakkausjätti tuli Suomeen 53 Nukketeatteri Tęcza kävi ja kutsui kylään 55 Adamismia [email protected] Kääntäjän kantilta Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry Suomi–Puola Finlandia–Polska Toimisto Porvoonkatu 37 A 00520 Helsinki Ulkoasu ja taitto Ville Helttula Julkaisija Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry Ilmoitushinnat ja mediakortti www.suomi-puola.fi [email protected] Päätoimittaja / toimitus Päivi Erola [email protected] Kirjapaino SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa Puheenjohtaja Marjukka Mäyry [email protected] toimitusneuvosto Outi Aaltonen,Marjukka Mäyry, Kalevi Saarinen, Merja Åkerlind, Päivi Erola Painos 4 500 kpl www.suomi-puola.fi 8 Varsovan raunioita raivaamassa 1948 12 Kaksi ideaa Puolasta jakaa maata 20 Puola-jazzin tärkeimmät airueet Suomessa 28 Jalkapallohuuma rutisti Puolan suurinvestointeihin 30 Billy Wilder – irvileuan tie Sucha Beskidzkasta Hollywoodiin 38 Puolan kirjallisuuden suomennoshistoria, osa III: Vuosi 1989 toi murroksen Kannen kuva Zygmunt Januszewski Januszewski (s. 1956) on valmistunut graafikoksi Varsovan taideakatemiasta. Työsarkaa piirrokset, kuvitukset, julisteet, valokuvat ja runous. Saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja tunnustuksia. Säännöllisesti näyttelyitä. Töitä esillä useissa museoissa. Säännöllisesti kuvituksia Puolan valtalehdissä ja esim. Die Zeit ja Die Welt -lehdissä. www.zygmuntjanuszewski.pl suomi–puola 2011–2012 3 Suurlähettiläs Janusz Niesyto: Intomielisyydestä uutta verta EU sai Puolan jäsenyyden myötä uutta verta puolalaisten yltiöpäisestä Eurooppa-myönteisyydestä, sanoo Niesyto. Mare Nostrum yhdistää Päivi Erola Kesäkuussa 2011 Suomeen saapunut Puolan uusi suurlähettiläs Janusz Niesyto on palvellut Puolan ulkoministeriötä keskeytyksettä vuodesta 1973. – Luotsasin protokollaosastoa vuodet 1998–2005, kertoo Niesyto. Tuolta ajalta mieleeni ovat erityisesti jääneet Paavi Johannes Paavali II:n kaksi viimeistä Puolan vierailua. Osallistuin henkilökohtaisesti valmisteluihin kuten myös aktiivisesti itse vierailuihin. Toinen muistorikas tapahtuma on Japanin keisarin Akihiton vierailu, jota valmistelimme lähes puolitoista vuotta. Puolassa palvelleiden suurlähettiläiden muistiin ovat varmaan iskostuneet maakuntavierailut. Niesyto keksi ajatuksen vuonna 2000. Suurlähettiläät tutustuivat kahdesti kaiken kaikkiaan 18 maakuntakohteeseen, joista Niesyto masinoi 30. Upeaa Puolan tunnetuksi tekemistä, hän iloitsee. Ystävyysseurat paikkaavat kulttuuri-instituutteja Matkailun voima on valtava, hehkuttaa Niesyto ja miettii, miten erityisesti nuoret saisi kiinnostumaan Puolasta matkailukohteena. Niesyto suhtautuu kannustavasti Suomi–Puola Yhdistysten Liiton esitykseen julkaista enemmän matkailuesitteitä Puolasta suomen kielellä. Hän on ehtinyt käsitellä asiaa jo julkisestikin. – Ystävyysseuran rooli Puola-tietouden levittäjänä on korvaamaton; varsinkin kun kulttuuri-instituutit puuttuvat, eikä niitä taloudellisista syistä varmaan perustetakaan pitkään aikaan. Pohdin aktiivisesti uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön. Vappu Tšernobylin jälkeen Mielleyhtymäni Suomesta on aina ollut puhdas luonto, järvet ja totiset, pidättyväiset suomalaiset, kertoo suurlähettiläs Niesyto. Tosin kolmas stereotypia karisee päivä päivältä. – Kävin ensimmäisen kerran Suomessa 1986. Saavuin Helsinkiin junalla Moskovasta – kolme päivää Tsernobylin onnettomuuden jälkeen. Oli vappu ja mielikuva suomalaisista alkoi murtua ... – Työskennellessäni Moskovassa 19804 suomi–puola 2011–2012 – Sekä ideologisen että taloudellisen kriisin hetkillä intomielisyys on tarpeen. Puolasta unioni sai myös hyvin koulutettua, nuorta työvoimaa, yli 37 miljoonan asukkaan markkinaalueen ja liiketoimintaympäristön. Unionin aimo loikka itään on suuri geopoliittinen etu. Presidentti Tarja Halonen ja suurlähettiläs Janusz Niesyto Puolan EU-puheenjohtajuuden puitteissa järjestetyssä diplomaattitapaamisessa lokakuussa 2011. Kuva: Oskar Sulek luvulla törmäsin jatkuvasti suomalaiseen diplomaattiin Markus Lyraan. Puolueeton suomalainenhan kutsuttiin kaikkiin tilaisuuksiin, ja minut kutsuttiin, koska osasin useampaa länsimaista kieltä ja ylipäänsä olin tunnettu avoimesta luonteestani ja ironisen kirpeästä elämänasenteestani. Nyt Niesyto tuntee kaikki Suomen Varsovan suurlähettiläät 25 vuoden ajalta, samoin kuin ulkomaanpestiensä aikaiset kohdemaitten Suomen lähettiläät. Puolalaisille EU-jäsenyys oli unelmien täyttymys: Puola sai takaisin sille eurooppalaisena valtiona kuuluvan paikan Euroopassa, ja vuosikymmeniä kestänyt poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen nurkassa olo päättyi. Puolan kulttuurihan on aina ollut osa Euroopan kulttuuriperintöä ja pysytellyt sen valtavirrassa. Jäsenyys lisäsi historian kaltoin kohteleman Puolan turvallisuuden tunnetta, vahvisti Puolan ääntä maailmanlaajuisesti, avasi valtavat markkina-alueet käyttöömme ja nuorillemme ovet Eurooppaan sekä nosti omanarvontuntoamme, kiteyttää suurlähettiläs Puolan jäsenyyden edut. Koti Ylä-Sleesiassa Porot ja hirvet Lapsuusvuosinaan Bierun Staryssa Janusz Niesyto pelasi jalkapalloa, keräsi postimerkkejä sekä kävi mustikassa ja sienestämässä. Pikku-Fiatien tehdas rakennettiin myöhemmin 600 vuotta vanhaan Bieruniiin, jonne kauniilla ilmalla siinsivät Beskidien vuoret. Sieniharrastusta onkin hyvä jatkaa Suomessa. – Suomessa minua kiehtoo kaikki, myös kielenne. Eniten kiinnostaa kuitenkin se, miten vähäväkisen ja luonnonvaroiltaan köyhän maan onnistuu menestyä taloudellisesti ja luoda hyvinvointia. Ja pystyttehän perinteisesti pitämään yllä hyviä suhteita Venäjään, jatkaa suurlähettiläs Niesyto. Helsingillä on erityinen merkitys minulle, kertoo suurlähettiläs Janusz Niesyto. Halusin itse tulla nimenomaan Helsinkiin, ja toiseksi kyseessä on viimeinen virkapestini ennen eläkkeelle siirtymistä. Pitkän urani aikana olenkin käynyt läpi lähes kaikki mahdolliset tehtävät ulkoministeriössä. Puola liittyi 1991 ensimmäisten joukossa Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC). Brysselin ajoilta Niesyto muistaa, miten puolalaiset ylpeänä valistivat suomalaisia yhteistyöneuvostosta ja sen eduista. Puolan ja Suomen keskinäisten suhteiden jalostumista avittaa molemminpuolinen sympatia, kuuluminen yhteiseen EU-perheeseen ja naapuruus Itämeren läpi. – Meidän tulisi lopettaa alituinen toistemme uudelleen löytäminen ja aloittaa mitä nopeimmin monitasoinen konkreettinen yhteistyö, jonka perustana on EU ja Mare Nostrum, meidän Itämeremme, tähdentää Niesyto. Yhteistyötä voi tehdä kaikilla aloilla, jopa joidenkin mielestä niinkin utopistiselta tuntuvalla kuin ydinenergia. Yhteinen poronkasvatus tosin pitänee jättää pois, mutta hirvien suhteen näen tiettyjä mahdollisuuksia, onhan niitä meilläkin, sanoo Niesyto. Janusz Niesyto kansainvälisten suhteiden historian maisteri Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutti (1973); erikoistui Ranskaan ja Benelux-maihin; jatko-opinnot kuului-sassa Varsovan kauppa- ja tilastokorkeakoulussa (SGPiS) puhuu englantia, ranskaa, hollantia, venäjää Puolan UM:ssa vuodesta 1973: palvellut mm. Moskovassa, Brysselissä, Bernissä; 1998–2005 protokollaosaston päällikkö; ollut kolmen ulkoministerin kansliapäällikkönä perhe vaimo ja kaksi aikuista tytärtä intohimoinen filatelisti jo 55 vuotta; nyt kiinnostaa erityisesti Europa Cept -sarja, Suomi ja Ahvenanmaa rakastaa bridgeä ja sienestystä lukee paljon; erityisesti tietokirjallisuutta ja 1920–2000 -lukujen muistelmia; kirjailija-nimiä Grisham, Ludlum ja Forsyth matkustaa mielellään, käynyt 89 maassa Puolan elokuvaviikot 2011 – kamppailua ja traagisia kohtaloita Elokuvaviikot 2011 avasivat Puolan Suomen suurlähettiläs Janusz Niesyto, SPYL:n puheenjohtaja Marjukka Mäyry ja tapahtumakoordinaattori Kira Jääskeläinen Kino K-13:n täydessä salissa Helsingin Katajanokalla. Kuvat: Oskar Sulek Suomi–Puola Yhdistysten Liiton (SPYL) vuoden päätapahtumiin kuuluvat elokuvaviikot järjestettiin jo 32. kerran. Puolalaisen nykyelokuvan parhaimmistoa esiteltiin Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Turussa, Haapavedellä, Lahdessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa. telakkatyöläisten taistelu paremmasta Puolasta vuonna 1970 Antoni Krauzen elokuvassa Musta torstai (Czarny czwartek), puhumattakaan afgaanivangista, joka Jerzy Skolimowskin elokuvassa Essential Killing päätyy keskelle Keski-Euroopan luontoa ja joutuu taistelemaan henkensä edestä. Viittä tuoretta näytelmäelokuvaa täydensivät lyhyet dokumenttielokuvat, jotka jo perinteeksi muuttuneeseen tapaan näytettiin esitysten alussa. Kaikki elokuvat liittyivät kamppailuun ja traagisiin kohtaloihin Puolan lähihistoriassa. Festivaaliohjelmisto on aina monen tekijän summa ja joskus myös hieman sattuman kauppaa. Vuoden 2011 ohjelmistossa elokuvia yhdistäväksi teemaksi kasvoi yksilö kohtalon kierteessä: puolalaisen naisen kamppailu juutalaistytön puolesta Feliks Falkin hienossa elokuvassa Joanna, intellektuellin kirjailijan kohtalo 1960-luvun lopun Puolassa Jan Kidawa-Błońskin elokuvassa Ruusunen (Różyczka), Puolassa valmistuu yli 40 näytelmäelokuvaa vuodessa. Jäämme odottelemaan, mitä teemoja vuosi 2012 tuo tullessaan elokuvaviikoille. Elokuvaterveisin, Kira Jääskeläinen SPYL:n elokuvasihteeri Puolan elokuvaviikot on Facebookissa! Sattumalta Bór Zapilskissä Päivi Erola Kansainvälinen elokuvafestivaali The INternational Random Film Festival eli IRFF perustuu sattumaan. Paikka ja aika arvotaan sattumanvaraisesti samoin kuin kilpailusarjan elokuvatkin. Festivaalin ydintiimi on suomalais-itävaltalais-puolalainen. Vuoden 2011 heinäkuussa sattuman oikku toi festivaalin Bór Zapilskiin, vajaan 300 asukkaan sleesialaiskylään. Festivaalin toinen perustaja ja tapahtuman tuottaja Hannaleena Hauru on tyytyväinen menestykseen: Neljän päivän tapahtuma keräsi 670 katsojaa ja oli laajasti esillä puolalaisessa mediassa. Lisäksi se johti hedelmällisiin kontakteihin. Paikalliset elokuva-aktiivit suhtautuivat ihailtavan ennakkoluulottomasti yhteistyöhön. Katowicessa järjestettävän ARS Independent -festivaalin järjestäjiin aiomme pitää jatkossakin yhteyttä. Myös Katowicea vuoden 2016 kulttuuripääkaupungiksi ajava hanke oli kumppanimme, luettelee Hauru. IRFF-TEAM-2011, kuva: Craig Downing – On melkein sääli, että projektimme luonteeseen kuuluu vaihtaa vuosittain tapahtumapaikkaa. Kilpailuun osallistui Pinja Sormusen elokuva Viikko Vanessana, mutta arpaonni ei tuonut palkintoa Suomeen. Vuonna 2012 festivaali järjestetään Anijan kylässä Virossa www.randomfilmfest.com www.arsindependent.pl suomi–puola 2011–2012 5 KOHTAUKSEN ANATOMIA Andrzej Wajda ja Janusz Morgenstern Gdynian festivaalilla Eurooppalainen elokuva elää muutoksen aikaa, ja sen mukana myös Gdynian festivaalin tulisi kehittyä. Näin sanoo Michał Chaciński, josta tuli tärkeimmän puolalaisen elokuvan tapahtuman taiteellinen johtaja 2010. Chaciński korostaa erityisesti elokuvakasvatusta, joka tuo uuden sukupolven yhteen vanhojen mestareiden kanssa. Edistääkseen kohtaamisia Chaciński on luonut festivaalille seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Tänä kesänä yhden seminaarisarjan otsikko oli “Kohtauksen anatomia”. Paikalle oli kutsuttu arvovieraita, kuten Andrzej Wajda, Janusz Morgenstern, Agnieszka Holland ja Krzysztof Zanussi. Jokainen tekijä valitsi yhden kohtauksen tuotannostaan ja kertoi yleisölle siitä, miten tämä kohtaus oli syntynyt. Allekirjoittaneella oli kunnia kuunnella Andrzej Wajdan sekä Janusz Morgensternin yhteistä esiintymistä. Elokuva oli tietenkin Tuhkaa ja timanttia (1958), joka pohjautuu Jerzy Andrzejewskin samannimiseen romaaniin. Tekijät olivat valinneet kohtauksen, jossa Maciek (Zbigniew Cybulski) ja Andrzej (Adam Pawlikowski) istuvat tyhjässä baarissa ja muistelevat sodassa kuolleita ystäviään. Miten tämä klassikoksi julistettu kohtaus oikein syntyi? Kirja yhdeksi päiväksi Andrzej Wajda aloitti keskustelun siitä, miten kirjan pohjalta tehdään elokuva. Tärkeintä on löytää hahmot sekä niiden karaktääri. Seuraavaksi lähdetään luomaan kohtauksia, jotka ilmaisevat tätä karaktääriä. Tässä vaiheessa alkoi Wajdan yhteistyö elokuvan toisen ohjaajan Morgensternin kanssa. Kirjan tarina päätettiin kertoa yhden yön tapahtumien kautta. Päivä oli 8.5.1945, toisen maailmansodan päättymispäivä. Käsikirjoitus saatiin hyväksyttyä keskittyen elokuvan visuaalisuuteen. Sensuuri koski tarkasti dialogeja, mutta kuvaa olikin vaikeampi sensuroida. Siksi ohjaajat etsivät oikeita kuvia, niitä jotka kertoisivat eniten. Wrocławin Studiossa, kaukana Varsovan valvovan silmän alta, he saivat tehdä työtään rauhassa. Cybulskille vastapaino Kun Zbigniew Cybulski oli palkattu esittämään toista pääosaa, hänen 6 suomi–puola 2011–2012 rinnalleen tarvittiin vastapainoksi toisenlainen, intellektuellimpi hahmo. Tähän rooliin Adam Pawlikowski sopi täydellisesti. Cybulskin näytellessä hyvin pitkälle oma itseään, flirttailevaa peluria, Pawlikowskin hahmo Andrzej puettiin pukuun ja kravattiin. Kohtaus alkaa siitä, kun viereisessä salissa alkaa konsertti ja kaikki paitsi päähenkilöt poistuvat baarista. Ohjaajat ovat valinneet kappaleeksi banaalin schlägerin sillä periaatteella, että sodan jälkeen ”elämä jatkuu”. Musiikin soidessa taustalla Maciek alkaa muistella erästä iltaa sodan aikana, iltaa, jonka hillitympi Andrzej haluaa selvästi unohtaa: - Muistatko pirtun Rudyn luona? Kysyy Maciek baaritiskin päädystä - En - Etkö todellakaan muista?! (Maciek siirtyy lähemmäksi) - En, milloin se oli? - Muistathan (Maciek tuo lasin Andrzejn nenän alle) - En, älä pilaile. Sillisalaatista pirtuksi Kuvakulmat valitaan sitä mukaa, kun Cybulski leikkii katsojan kanssa. ”Suuret näyttelijät luovat itse omat roolinsa. Cybulski oli näyttelijä, josta ohjaaja saattoi vain yrittää saada jotakin irti, mutta häntä ei voinut pakottaa mihinkään”, kertoo Wajda. Dialogi kuvastaa kohtauksen teemaa ”menetetty sukupolvi”, ja sen edetessä päästään kohtauksen ytimeen. Tässä kohtaa kirjassa päähenkilöt nauttivat sillisalaattia. Wajdan ja Morgensternin käsissä sillisalaatti vaihtui pirtuun. Kuolleiden tovereiden muistoksi Maciek liu´uttaa seitsemän lasia tiskille ja sytyttää ne tuleen yksi kerrallaan Andrzejn luetellessa nimiä. Kahta viimeistä Maciek ei saa kuitenkaan sytyttää. Andrzej jatkaa: - Mutta me olemme hengissä! - Ne olivat aikoja! (purskahtaen nauruun) - Sitäkö mieltä olet? - Miten elimmekään ja minkälaisessa seurassa! - Entä sitten? Melkein kaikki ovat kuolleet. - Mutta elämä oli kivaa. - Me olimme eri ihmisiä. - Olimme nuorempia - Ei ainoastaan. Tiesimme mitä halusimme. - Niin, naisia. - Tiesimme mitä MEILTÄ halutaan. ... Mikä visuaalinen neronleimaus! Kenen idea pirtu ja lasien sytyttäminen alun perin oli, eivät ohjaajat enää Gdynian lavalla muistaneet. Eikä sillä ehkä ole merkitystä. Kohtaus on joka tapauksessa ikuistettu elokuvahistoriaan. Laseissa oli tosin pirtun sijasta bensiiniä, kertoo Morgenstern. Ettei se paljastuisi, piti dialogi puhua hyvin nopeasti, ennen kuin bensiinin liekki ehti vaihtaa sävyä. Kuvia epänormaalista ”Sodan päättyminen aiheuttaa yleisen epänormaaliuden tilan”, sanoo Wajda. Tämä epänormaalius näkyy läpi elokuvan kuvissa, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Me kaikki muistamme elokuvan tappokohtauksen, jossa Maciek ampuu kommunisti Szczukan, mutta tapettu kaatuukin tappajansa päälle. Samalla sekunnilla taustalla alkaa ilontulitus. Tai näyttelijä Cybulskin nauru, joka yllämainitussakin kohtauksessa muuttaa vitsiksi sen, mikä ei sitä ole. Tuhkaa ja timanttia on saanut erityisesti kiitosta kuvallisesta kerronnastaan. Iltapäivä ohjaajien seurassa vahvisti sen, että elokuvataide on ryhmätyötä. Wajda ja Morgenstern jatkoivat yhteistyötä Wajdan seuraavassa elokuvassa Lotna (1959). Sen jälkeen ohjaajien tiet erkanivat ja molemmat jatkoivat omien elokuviensa parissa. Janusz Morgenstern poistui keskuudestamme 6.9.2011. Andrzej Wajda jatkaa edelleen ohjaamista. Uusi elokuva kertoo Lech Wałęsasta ja se valmistuu vuonna 2012. Kira Jääskeläinen SPYL:n elokuvasihteeri Tuhkaa ja timanttia kiertueella Päivi Erola Andrzej Wajda ja Zbigniew Cybulski kävivät mainostamassa Tuhkaa ja timanttia -elokuvaa Suomessa vuonna 1958. Kiertue kesti toista viikkoa. Koko vierailun ajan heidän tulkkinaan toimi Åke Lahtinen, Varsovaa raivannut puolan kielen taitaja. Juhlava ensi-ilta oli Helsingissä Adlonissa, josta seurue jatkoi Turkuun. Vierailu herätti laajalti kiinnostusta, sillä Wajda oli jo silloin kuuluisa Suomessakin. – Cybulski oli joviaali, vilkas ja iloinen. Hyvin positiivinen henkilö. Samoin Andrzej Wajda oli miellyttävä ja äärettömän kohtelias, kertoo Åke Lahtinen Kuukausi vierailun jälkeen Lahtinen sai Buenos Airesista kirjeen, jossa ohjaaja Wajda henkilökohtaisesti kiitti Åkea tulkkauksesta ja avusta. Kirje on edelleen tallella. Cybulskiin Lahtinen törmäsi sattumalta seuraavana vuonna Gdańskissa, jossa tähti oli kuvaamassa Jerzy Kawalerowiczin elokuvaa Yöjuna (Pociąg). Vuonna 1960 ilmestyi suomeksi Jerzy Andrzejewskin teos Tuhkaa ja timanttia Åke Lahtisen suomentamana. n e s i a n l a a l v u Puo k lyh o l yte a j o t aal ä! Helsingiss Satu Kuusranta Poznańilainen Ad Arte -säätiö edistää eri taidemuotoja ja esittelee mm. puolalaista lyhytelokuvaa Puolassa ja ulkomailla. Helsingin Suomi–Puola-yhdistys on allekirjoittanut Ad Arten kanssa yhteistyöpöytäkirjan festivaalin säännöllisestä järjestämisestä Helsingissä. Järjestämistä tukee Puolan elokuvataiteen instituutti PISF. Huhtikuussa 2011 Pasilan pääkirjastossa aaltoili puolalaisia lyhytelokuvia. Ohjelmassa oli 11 kiinnostavaa puolalaista lyhytelokuvatuotantoa: kertomuksia, dokumentteja, animaatioita, videotaideteoksia ja musiikkivideoita. Helsingin lisäksi Short Waves vieraili yli 30 puolalaisessa kaupungissa sekä Berliinissä, Dublinissa, Lontoossa, Münchenissä, Portossa ja Žilinassa. Yleisö sai valita kaikissa osallistuvissa kaupungeissa parhaan elokuvan. Pääpalkinnon 2 500 euroa voitti Piotr Bosackin lyhytfilmi Drakula. Poznańin kaupungin pormestarin erikoispalkinnon Short Wawes PRO, suuruudeltaan 1 250 euroa, puolestaan voitti Igor Chojnan Ikkunan läpi (Przez szybę). Puolalainen lyhytelokuva on voimissaan. Festivaaleilla esitetiin taidokkaita lyhytelokuvia yli 100 näytöksessä yhteensä runsaalle 10 000 katsojalle. Katsojien kiinnostus puolalaiseen lyhytelokuvaan inspiroi Ad Arten järjestämään Short Waves Allround -sarjan, jossa esitetään edellisten vuosien parhaimmistoa. Marraskuun 2011 elokuvakaupungeiksi valikoituivat Helsingin lisäksi Serbian Pančevo, Saksan München ja Liettuan Vilna. Helsinki valikoitui syksyiseen sarjaan, koska “joulupukki saattaa vierailla festivaalilla, onhan Helsinki vain beretin kantamoisen päässä Lapista!” www.shortwaves.pl suomi–puola 2011–2012 7 VARSOVAN RAUNIOITA RAIVAAMASSA Åke Lahtinen 1948 Nuorison organisoimiseksi kaupunkien raunioraivaukseen Puolassa perustettiin pian sodan jälkeen erityinen järjestö nimeltään ”Służba Polsce”, Palvelus Puolalle. Siihen kuului 1940-luvun lopussa 55 000 nuorta. Keskeisenä toimintana olivat vapaaehtoisten suuret, yleensä kolmiviikkoiset telttaleirit. Kansainvälisen solidaarisuuden nimessä niille alettiin kutsua nuorisoa myös muista Euroopan maista 1948. Yksi lähtijöistä oli 19-vuotias Åke Lahtinen, joka muistelee jutussaan kesää 63 vuotta sitten. Kutsu suomalaisille nuorisojärjestöille saapui Puolan nuorisoliitto ZMP:n kautta. Ryhmään valikoitui kymmenen osallistujaa, joista kahdeksan toimi Demokraattisen nuorisoliitossa eri puolilla Suomea. Mukana oli pari hieman vanhempaa nuoriso-ohjaajaa sekä lisäksi kaksi Ylioppilaskuntien liiton edustajaa. Kaikki lähtivät ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Vaiheikas reitti Matka Suomesta Varsovaan vuonna 1948, vain kolme vuotta sodan jälkeen, ei ollut aivan yksinkertainen asia. Ainoa reittiyhteys Puolaan kulki Turun ja Tukholman kautta laivalla ja junalla, ja Ruotsiinkin tarvittiin viisumi. Ulkomaanpassi oli matkakohtainen ja ajallisesti rajattu, ja sen hankinta oli suuri operaatio. Suomen Pankki myönsi oikeuden ostaa valuuttaa vain passia vastaan ja hyvin niukalti. Elintarvikekortit olivat vielä voimassa, ja laivaruokailuihin tarvittiin omat kuponkinsa. Ruotsalainen junalautta liikennöi Puolaan kolmasti viikossa. Määräsatama oli Odra-Port Oderjoen suulla lähellä Saksan rajaa kaiketi nykyinen Świnoujście. Rantavesillä kiinnitti huomiota suuri määrä sodan aikana uponneita laivoja. Vedenpinnan yläpuolella näkyivät ainoastaan mastojen huiput. Satamassa meitä odotti Varsovasta tullut vastaanottaja, joka ohjasi meidät pääkaupunkiin vievään junaan. Muistissani ei ole, miten meidät vietiin Varsovan päärautatieasemalta leirille. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä. Jo ensimmäinen huomiomme kiinnittyi pahoin vaurioituneisiin taloihin tai paikoin suorastaan luhistuneeseen kaupunkikuvaan. Mutta katujakin toki oli, ja raitiovaunut kulkivat. Autoliikenne sen sijaan oli vähäistä. Varsovassa sanottiin silloin olleen noin 600 000 asukasta. Ihmisiä ei kaduilla ollut erityisen runsaasti, mutta kaikesta näki, että kaupunki eli. Täydellisesti kuollut se sen sijaan oli vain pahiten tuhoutuneilla alueilla. Ja niitäkin oli, sen saimme vielä nähdä. Varsinainen keskusta oli jollain tavoin olemassa katuineen. Kauppojakin löytyi, mutta ei tavarataloja. Yksityisyritteliäisyys kukki sitkeästi monina pienkauppoina, vaikka uutta tavaraa oli niukalti. Varsovasta sai kuitenkin ostaa vapaasti monia elintarvikkeita muun muassa sokeria, jotka olivat Suomessa vielä kortilla. Kirjoittaja 19–vuotiaana. Raivausprikaatissa Palvelus Puolalle -organisaation leiri sijaitsi lähellä keskustaa, mutta varsin tuhotulla alueella. Nowy Świat -katu oli pääosin käytössä, mutta Stare Miastosta alkaen kaupunki oli täysin raunioituneena, samoin Nowe Miasto. Pääosin ulkomaalaisille Varsovan raunioiden raivaajille tarkoitettu leiri oli pystytetty Trauguttin puistoon entiselle pallokentälle. Toisen prikaatin upseerijohto otti ryhmämme asiallisesti vastaan, ja meille osoitettiin oma tilava sotilasteltta. Ryhmämme ainut naisjäsen yöpyi muunmaalaisten nuorten naisten keskuudessa. Saimme prikaatilaisten asukokonaisuuden, täyden ruskean univormun lakista työjalkineisiin. Asu oli tarkoitettu luonnollisesti myös työntekoon. Omia vaatteita emme juuri leirillä käyttäneet paitsi joissakin juhlatilaisuuksissa. Leiriruoka oli useimmille meistä varsin outoa ja kovin rasvaista. Sitten alkoi työnteko, matkamme todellinen tarkoitus. Leiriohjelma toimi sotilaalliseen tapaan kaikille yhtäläisesti: Herätys klo 5.00, peseytyminen ja aamiainen klo 6.00. Raivaustyöhön lähdettiin klo 7 marssien maakohtaisina ryhminä oman maan lipun alla. Matka raivauspaikalle kulki Nowe Miaston raunioihin avattua kulkuväylää pitkin 8 suomi–puola 2011–12 eikä ollut järin pitkä. Raivasimme Marszałkowska-kadun loppupäässä kolmen talorivin raunioita 120-metriseksi levennettävää valtakatua varten. Raivauspaikkamme liittyi myös tulevan Itä-Länsi-tunnelin (Trasa W-Z) syntyyn. Alue oli entistä ghettoa ja perusteellisesti raunioina. Raivauspaikalle oli asennettu siirrettävät kapearaiteiset kiskot ja niitä pitkin oli tuotu metallisia avovaunuja kerättävää jätettä varten. Kierrätettävä kivi- ja tiilimurska lajiteltiin kolmeen osaan: rakennussoraan, ehjinä säilyneisiin tiiliin sekä rautaan ja muihin metalleihin. Työvälineinä olivat pääosin lapiot ja hakut sekä metallisangot. Leirin johto oli ilmoittanut meille normit: päivää ja henkilöä kohti 1,15 kuutiometriä soraa, 150 kiloa metallia sekä 250 puhdistettua tiiltä. Tavoite ei ollut kovinkaan vaikea täyttää. Yhtenäkin päivänä Suomen ryhmä ylitti tavoitteensa 390 prosentilla. Norjalaiset olivat tässä vieläkin parempia ja voittivat koko oleskeluajan tavoitekisan. Suomalaiset tulivat toiseksi ja tanskalaiset kolmanneksi. Breslausta Wrocławiksi Julia puuttuu peliin Höyryjuna vei ryhmämme läntiseen Puolaan, joka vasta kolmen vuoden ajan oli kuulunut Puolaan. Alueen suurkaupunki Breslau oli muuttunut Wrocławiksi. Vanha asujaimisto oli pakotettu siirtymään Saksaan, ja puolalaiset uudisasukkaat olivat vasta tulleet idästä. Matkamme päätös Puolassa oli jo lähellä, kun pienen pieni tapahtuma muutti kaiken. Syynä oli petollinen Julia. Se oli nimenä jokialuksella, jonka piti viedä meidät Szczecinistä meritse takaisin Odra-Portiin. Ja Julia veikin, mutta myöhästyen täpärästi. Ruotsin laiva oli jo irtautunut pari metriä laiturista - eikä se enää palannut takaisin. Seuraava laiva tulisi vasta kolmen päivän kuluttua. Vanha kulttuurikaupunki koki sodan pahimmillaan. Sen näki raunioitten paljoudesta jo ensi silmäyksellä. Niinpä seuraava päivä kuluikin raivauksessa, kuin jatkona työllemme Varsovassa. Puolaan liitettyjen länsialueiden suuret teollisuusmessut antoivat viitteen alueen nopeasta noususta.. Muutosprosessi eteni maassa pikavauhtia muutoinkin. Wrocławissa kuulimme, että siellä oli juuri perustettu Puolan yhtynyt työväenpuolue. Monenlaista pähkäilyä riitti. Seisoessamme orpoina tyhjällä laiturilla luoksemme tuli nuorehko nainen, joka oli nähnyt tapahtuneen. Osoittautui, että hänen kiinnostuksensa meitä kohtaan johtui puhumastamme kielestä. Nainen oli virolainen ja hän pyysi meidät vieraiksi maatilalleen. Lähdimme virolaisen uuden ystävämme maatilalle huteralla hevoskyydillä. Meitä oli aikamoinen lasti: yhteensä 11 aikuista pienissä kärryissä, joissa oli vain ohuet puupyörät. Virolaisen nainen oli ajautunut sodan aikana kotimaastaan Puolaan. Puoliso oli puolalainen, nuori hänkin. He olivat uudisasukkaina ottaneet hiljakkoin haltuunsa pienehkön tilan, jonka saksalaiset omistajat olivat joko paenneet tai karkotettu rauhanteon jälkeen. Vastaavia tapauksia oli pian sodan jälkeen tuhansittain Puolan uusilla länsialueilla. Maatila oli sisämaahan päin, mutta ei kovin kaukana. Päärakennus ei ollut riittävän suuri majapaikaksemme. Niinpä me yövyimme tilan riihessä ja nukuimme hyvin sen pehmeillä pahnoilla. Vietimme nuorenparin vieraina kaksi yötä ja päivää. Isäntämme myös ruokkivat meidät kohtuullisesti. Oli elokuun alku ja mehukkaat omenat ja päärynät olivat kypsyneet. Varsovalaiset tervehtivät ohi marssivia ulkomaalaisia raivaajia ystävällisesti ja moni tuli keskustelemaan raivauspaikoille. Kahdeksalta alkanut työpäivä päättyi klo 13. Leirillä ruokailun jälkeen iltapäivä ja ilta olivat vapaita muunlaiseen toimintaan. Tapailimme muita leiriläisiä; skandinaavien lisäksi erityisesti unkarilaisten suuri joukko oli haluttua seuraa. Meille järjestettiin myös tutustumista Varsovaan, jossa yllättäen oli säilynyt tuholta useita julkisia rakennuksia, kuten Filharmonia ja Kansallismuseo. Näimme myös puolalaista balettia ja vierailimme isossa makeistehtaassa. Kaksi viikkoa kului kuin siivillä. Meille järjestettiin upeat läksiäiset mitaleineen. Niitä jaettiin työsaavutusten mukaan: yksi meistä sai kultaa, neljä hopeaa (minäkin), loput pronssia. Matka Puolassa saattoi jatkua. Yöllinen junamatka vei meidät toiseen uuspuolalaiseen kaupunkiin Szczeciniin eli entiseen saksalaiseen Stettiniin Itämeren rannalla. Szczecin oli kärsinyt sodasta selvästi vähemmän kuin edelliset kohteemme. Raivattavia raunioita ei keskustassa näkynyt. Teimme kiertoajelun ja tapasimme kaupungin johtoa raatihuoneella. Meille kerrottiin, miten puolalainen asujaimisto rakentaa maalle tärkeää uutta satamakaupunkia ja säilyttää samalla vanhaa ja arvokasta. Asuimme entisessä saksalaishotellissa. Sieltä kulkeutui vaatteideni mukana vanha puinen vaateripustin, jossa on suuri teksti ”Lewinsky & Jacobi, Stettin, Breite Str. 62-63”. Ripustin on edelleen 63 vuoden jälkeen vaatekaapissani. Toisen vierailupäivänä teimme retken Itämeren erinomaisille hiekkarannoille. Saatoimme uida ja ottaa aurinkoa. Puolalaiselle isännällemme tämä rantaretki ja meren kokeminen oli elämän ensimmäinen. Raunioiden raivausmatka Varsovaan oli ajankohta huomioiden ainutkertainen, mutta myös anniltaan ainutlaatuinen. Meillä oli tilaisuus osallistua vaatimattomalla tavalla sodanjälkeisen Puolan ensi askeleisiin kohti uutta nousua merkittävänä eurooppalaisena valtiona. Kirjoittaja on matkatoimistoalan veteraani. Hän jäi vuonna 1995 eläkkeelle Suomen matkatoimistoalan liiton (SMAL) toimitusjohtajan tehtävästä. Åken kuvagalleria: www.hspy.fi suomi–puola 2011–12 9 Professori Matti Klinge: Puola on Euroopan sydän Päivi Erola Puolalaiset haluavat keskustella ja väitellä historiasta, kiitteli professori Matti Klinge Puolan historiaa peilanneessa esitelmässään. Harvassa maassa historialla on niin tärkeä ja suuri rooli kuin Puolassa, missä kaikki ovat kiinnostuneita maan historiasta, ja se tulee vastaan joka askeleella koko rikkaudessaan ja moninaisuudessaan. doksisuuden kulttuuriero ja tietenkin konkreettiset rajaomistusriidat. Italialais-ranskalaissävytteistä kulttuuria huokuva Puola vierasti venäläisten barbaarisuutta. Venäläiset taasen pitivät puolalaisia ylpeinä valloittajina: sekä Aleksandr Puškinin runoelma Boris Godunov että Mihail Glinkan ooppera Ivan Susanin kertovat valloittaja-puolalaisista. Puolaa voi sanoa Euroopan sydämeksi, koska millään muulla maalla ei ole niin paljon naapureita kuin Puolalla. Puolan historia nivoutuu monien maiden historiaan, sekä sodassa että rauhassa. Myös kulttuurin ja kaupan tuomat yhteydet ovat tärkeitä. Helposti unohtuu myös, että Puola on ulottunut Mustallemerelle ja joutunut kosketuksiin idän ratsastajakansojen kanssa. Sotaisuuksiin liittyy aina myös muita suhteita. Puolan kautta olemme tekemisissä kaikkien Euroopan maiden ja kulttuurien kanssa. Paneutuminen Puolan vaiheisiin avaa näkemyksen Euroopan historian suuriin vaiheisiin ja toisesta maailmansodasta lähtien Yhdysvaltojen vaikutuksen takia melkeinpä koko maailman historiaan. Ikiaikaiset siteet Puolan roomalaiskatolisuuden tärkeyttä ei ymmärretä täysin. Toki Paavi Paavali II:n poliittinenkin merkitys on tiedossa, mutta ikiaikaisia ja voimakkaita siteitä katoliseen Italiaan ja Ranskaan ei tiedetä, painotti Klinge. Puolassa kulkee raja ortodoksiseen maailman, siis Venäjän ja myöhemmin luterilaisen maailman välissä. Kevään 2010 kansallinen onnettomuus keräsi katolisen maailman johtoportaan ympäri maailmaa Puolaan – asia, jonka media ohitti pienellä välähdyksellä. Kun dynastiset liitot lujittivat Euroopassa valtioiden suhteita, Ranskaakin hallitsi puolalainen kuningas. Pitkää yhteyttä selittävät Puolan sosiaaliset suhteet. Jo varhain Puolaan muodostunut suuri aatelissääty, johon kuului aikanaan ainakin 12 prosenttia väestöstä, alkaa 1700-luvulla kääntyä voimakkaasti ranskalaiseen suuntaan. Sittemmin Puola on Ranskassa aina ollut kiinnostuksen kohde, samoin kuin Italiassa. Venäjän yhdistämät Ruotsi-Suomen ja Puolan politiikassa oli pyrkimystä yhteistyöhön Venäjän vastavoimana, kun Katariina Jagellonica 1500-luvun lopussa toi Juhana III:en nuorikkona Italian renessanssihovien tuulahduksen Suomeen. Väliin tuli uskonto ja taistelu Baltian herruudesta, kunnes Puolan jakojen aikana Venäjän keisarit hallitsivat molempia maita. 10 suomi–puola 2011–2012 Kuva: Kaija Hyvönen-Rajecki – Pienelle Suomelle vailla suurta historiaa tai mahtavaa kansallistunnetta tilanne kelpasi, kuittaa Klinge. Suomessa se oli onnellista aikaa, Puolassa kaupallisesti ja teollisesti edistyksen aikakautta, mutta ei poliittisesti. Venäjän imperiumin aikana Suomesta kuljettiin usein Pietarin kautta junalla Varsovaan ja Berliiniin. Nytkin on suunnitteilla EU-hanke vastaavan nopean raideliikenneyhteyden järjestämiseksi Tallinnasta. Kaupallinen kulttuuri Saksasta Saksalaisten suuri, ylikansoituksen ja taloudellisten olojen pakottama 1000-luvun jälkeinen muuttoliike itään tehosti Puolaa taloudellisesti ja kulttuurisesti. Syntyi asemakaavaan suunniteltuja kaupunkeja, joiden oikeudellinen järjestelmä ja kaupan muodot noudattivat saksalaista mallia. Siten laajoilla alueilla nykyistä Puolaa ja Saksaakin on kaksinainen, laaja slaavilainen ja germaaninen traditio. Yhteys itään Puolan ja Venäjän pitkän suhteen perustana on katolisuuden ja orto- Puolalaiset ovat joutuneet ja myös halunneet vastaanottaa impulsseja eri tahoilta. Hajanaisuuden vastapainoksi he ovat konstruoineet erittäin vahvan kansallistunnon ja -kulttuurin, jota opetetaan kaikille puolalaisille kehdosta alkaen. Se on Puolan vahvuus ja tulevaisuus. Puolahan heittäytyi kommunismin jälkeen Yhdysvaltojen syliin. Mutta havaintojeni mukaan Puolasta on nyt tullut uudestaan todella eurooppalainen maa ja sitähän se onkin, päätti Klinge monisyisen esitelmänsä. Historiantutkija, emeritusprofessori Matti Klinge esitelmöi syyskuussa 2011 Puolan EU-Puheenjohtajuuteen liittyvässä sarjassa, jonka järjestivät Euroopan komission Suomen-edustusto, Forum Polonia, Helsingin Suomi–Puola-yhdistys ja Suomi– Puola Yhdistysten Liitto. Klinge veti Voimataloon yli 90 kuulijaa. Yleisömenestyksiä olivat myös sarjan muut esitelmät. Kääntäjä Päivi Paloposki esitteli Nobel-kirjailijat Sienkiewiczin, Reymontin, Miłoszin ja Szymborskan sekä valotti valintojen taustoja. Kääntäjä Tapani Kärkkäinen kertoi taidehistoriaa huokuvasta Varsovan ydinkeskustasta, joka entisöitiin Puolan viimeisen kuninkaan Stanisław August Poniatowskin hovimaalarin, venetsialaisen Bernardo Bellotton eli Canaletton maalausten avulla. Puolan kunniakonsulin Stefan Widomskin nyky-Puolaa peilaava esitelmä on toisaalla lehdessämme. Puolalainen tapakulttuuri Savoir vivre Ritarin henki elää käytöstavoissa Päivi Erola Vanha puolalainen tapakulttuuri perustuu ritarimyyttiin. Puolan suuri aatelissääty, szlachta, loi tapakulttuurin, kun Puolasta 1700-luvulla tuli ritarikulttuurin kotimaa. Eurooppa tunsi Puolan ritarillisesti käyttäytyvänä kansakuntana. Skoolaaminen on mahdollista vain viinilasilla. Nekin, jotka eivät alkoholia juo, ovat maljan ajan juovinaan. Ritarillinen kohteliaisuus, kohtelias puheenparsi, naisten huomioon ottaminen ja kädelle suutelu kuului kuvaan. Puolan pienaateliset eivät olleet sen rikkaampia kuin suomalaiset suurtalonpojat, mutta tyyli, kasvatus ja pukeutumistyyli oli erilainen. Puolalaiset ovat sosiaalisia. Ole ystävällinen ja kohtelias. On tärkeää luoda mukava ilmapiiri ja ottaa toiset huomioon. Kaikki ovat ritareita Bon ton Hyvää käytöstä voi Puolassa luonnehtia rinnakkaiselon kulttuuriksi: toimitaan niin, että toista ei häiritä eikä loukata, vaan osoitetaan kunnioitusta ja huomioidaan toisen tarpeet. Periaate on yksinkertainen: ystävällisen ilmapiirin luominen perusajatuksena “Viihdyn seurassanne, olen siis hyvä teille”. Aateliston ritarillisuus ei ole enää miesten harteilla – kaikki ovat ritareita. Perusajatus on pitää huolta heikommista, kuten lapsista ja vanhuksista. Eurooppalainen etiketti – pienin eroin Arvonimet Arvonimeä käytetään puhuttelussa. Kirjeenvaihdossa viljellään arvonimiä, titteleitä ja isoja alkukirjaimia. Miksi ei käyttää titteliä, jos se kerran on. Varajohtajaa on toki parempi tituleerata johtajaksi ja jättää vara varastoon. Elämä koostuu yksityiskohdista Sosiaalisuus Teitittely on voimissaan. Pomon kanssa sinuttelun siirrytään hänen pyynnöstään, työkavereiden kanssa tuntemuksen mukaan. Englantia puhuttaessa teitittely ei aiheuta ongelmaa, mutta kun käytetään puolan Pan ja Pani -muotoja ollaan suossa. Yleensä vanhempi henkilö ehdottaa sinutteluun siirtymistä nuoremmalle, korkeaarvoisempi alemmalleen, nainen miehelle, mutta arvovyyhdin selvittäminen on joskus työlästä. Tervehtiminen Tervehdittäessä kätellään tai toisinaan vain sanotaan päivää tai terve. Erityisen kohteliasta on suudella naista kädelle; tapaa viljelee erityisesti vanhempi ikäpolvi, joskin perhe kasvatuksesta riippuen tapa kukoistaa nuorempienkin piirissä. Yllättävissäkin paikoissa saattaa törmätä tapaan, joka ei ole niin kuollut kuin luullaan. Poskisuudelma on yleinen tervehtimistapa. Nuoret käyttävät usein yhtä poskisuukkoa, mutta kaksi on normi, varsinkin perhepiirissä usein kolme. Hierarkisuus Työelämän suhteet ovat hierarkkiset. Esimies ja alaiset teititte-levät. Vaikka sinunkaupat olisi tehty, muitten läsnä ollessa on paras teititellä. Vaatimattomuus menee Puolassa joskus yltiöpäiseksi. Kursaillaan, kuka menee ovesta ensin ja kuka onkaan korkeammassa asemassa. Käsisuudelma Käsisuudelmalla tervehtiminen on edelleenkin paikoittain yleistä – tilanteen mukaan joko yhdelle tai jopa molemmille käsille. Vierailulla Hyvä lahja isäntäväelle on kukkakimppu tai vaikkapa viinipullo. Nykyisin krysanteemit tai punaiset neilikat eivät aiheuta ikäviä mielleyhtymiä, mutta kallat on parempi jättää kauppaan. Liikennevälineissä nuoret luovuttavat istumapaikkansa vanhemmille henkilöille. Tästä kuulee polemiikkia sekä liikennevälineissä että keskustelupalstoilla. Pukeutuminen Työssä pukeudutaan virallisemmin kuin Suomessa. Puolalaiset naiset panostavat pukeutumiseen. Kesähelteilläkään puolatar ei luovu sukkahousuista, ainakaan työpaikalla. Erityisesti juhlapukeutumiseen satsataan. Ritari ja daami Mies ON ritari. Bussiin noustessa mies ojentaa käden naiselle auttaakseen ja poistuessa nousee ensin ja ojentaa kätensä avuksi. Naiselle avataan ovi ja päästetään hänet edeltä. Auton ovi avataan naiselle. Puolalaiseen kotiin mentäessä riisutaan ensin ulkovaatteet ja astutaan peremmälle ennen isäntäväen tervehtimistä. Kengät riisutaan usein eteiseen ja sujautetaan jalkaan isäntäväen mahdollisesti tarjoamat tossut. Kenkärituaali riippuu isännistä ja tavasta voikin kysäistä suoraan. Ulkopuolalaisten sivistysseuran (PTOK) puheenjohtaja Klaudia Deryng ja varapuheenjohtaja Agnieszka Janus-Hiekkaranta kertoivat toukokuussa 2011 puolalaisesta tapakulttuurista PTOK:in, Tapaseuran ja Helsingin Suomi–Puola-yhdistyksen tapaillassa. Tapahtuma keräsi ennätysmäärän yleisöä. Kirjoitus perustuu illan esitelmään, Varsovan Polonicum-laitoksen aineistoon sekä sivustoon www.savoir-vivre.com.pl suomi–puola 2011–2012 11 Forum Polonian puheenjohtaja Stefan Widomski: Kaksi ideaa Puolasta jakaa maata Puolalainen yhteiskunta etsii edelleen demokratian todellista olemusta. Se oppitunti kestää pitkään jatkuneen kommunistisen järjestelmän jälkeen. Johtavat puolueet edustavat kahta vastakkaista ja kilpailevaa ideaa Puolasta valtiona ja kansakuntana. Hallitukselle jatkoaika Lokakuun parlamenttivaalit olivat ensimmäiset vapaat vaalit, joissa hallitusvastuuta kantanut puolue saavutti voiton. Aiemmin on johtava puolue aina hävinnyt vaalit, joskus kutistunut miltei olemattomiin. Joittenkin analyytikkojen mielestä käänteet ovat johtuneet äänestäjien ylimitoitetuista odotuksista ja sen myötä pettymyksistä. Toiset ovat syyttäneet vakiintumatonta demokratiaa ja muistuttaneet, että kommunismin aika (1945–1989) merkitsi kaiken vapaan poliittisen toiminnan ja ajattelun loppumista. Ennen sotaa ja sen aikana toimineille puolueille ei enää ollut jalansijaa. Uudet vallanpitäjät eivät voineet pitää oikeana ajatusta Neuvostoliitosta vaarallisena vihollisena. Marxilainen tulkinta tarjosi yksinkertaistetun, vääristetyn ja mielivaltaisesti rajoitetun kuvan todellisuudesta. Kouluissa ja yliopistoissa ei juurikaan Nuoret karkaavat Vaikka äänestäjät antoivat tukensa hallitukselle, ei kukaan Puolan tilannetta seuraava voi väittää, ettei maalla olisi pikaisia ja samalla vaikeita ratkaisuja vaativia ongelmia. Sellaisia ovat esimerkiksi terveydenhoidon, koululaitoksen ja infrastruktuurin isot ongelmat. Viime vuodet ovat tuoneet vielä yhden ratkaisua kaipaavan kysymyksen, maastamuuton. Ulkomailla työskenteli parin vuoden aikana noin kaksi miljoonaa puolalaista enemmän tai vähemmän pysyvästi. Kuten 12 suomi–puola 2011–2012 opetettu puolalaisen poliittisen ajattelun ja toiminnan vaiheista maailmansotien välisenä aikana. Silloisen Puolan sisä- ja ulkopoliittisia saavutuksia vähäteltiin. Erilaiset emigrantit Sodan jälkeen Puolan ulkopuolelle jäi merkittävä määrä puolalaisia. Länteen jääneet saivat jatkaa vapaasti poliittisten mielipiteiden muodostamista ja julistamista. Syntyi kaksi puolalaisten emigranttien poliittisen ajattelun keskusta, toinen Pariisiin ja toinen Lontooseen. Lontoon puolalaisten näkemyksen voi puolestaan rinnastaa Laki ja Oikeus -puolueen linjaan.Lontoon puolalaisten organisaatioiden kuten pakolaishallituksen ja Puolassa kiellettyjen puolueitten sekä lehtien linja oli huomattavasti jyrkempi, selvästi konservatiivisempi ja sisälsi enemmän nationalistisia painotuksia. Kahdet ”kenraalit” Puolan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vapaissa parlamenttivaaleissa 1989 elettiin vapauden huumaa. Se esti monia näkemästä, että vapaan yhteiskunnan keskeiset poliittiset toimijat eivät synny tyhjiöstä. Vanha kiinalainen viisaus sanoo, että yhdet kenraalit valloittavat kaupungin ja toiset kykenevät hallitsemaan sitä. Tämä osoittautui todeksi myös Puolan silloisessa tilanteessa. On muistettava, että Solidaarisuusliike ja sen liepeillä toimineet or- Pariisissa julkaistu Kultura-kuukausijulkaisu ja Historialliset vihkot -sarjan kirjat edustivat kaikessa kommunismikriittisyydessään avointa keskustelua Puolan menneisyydestä ja nykytilasta. Toimituksen kanssa yhteistyössä oli niin emigranttipuolalaisia kuin naapurikansojen edustajia. Puolassa asuvat yhteiskunnallisesti orientoituneet ajattelijat ja kirjailijat julkaisivat lukuisia kannanottoja nimimerkillä. Kustantamon julkaisut salakuljetettiin Puolaan, missä ne olivat hyvin suosittuja. Jopa kommunistiestablishmentin jäsenet seurasivat tiivisti, mitä pariisilainen kustantamo julkaisi. Jos nyky-Puolasta pitäisi löytää puolue tai poliittinen suunta, joka olisi lähimpänä Kulturan edustamaa linjaa, mieleen tulee lähinnä Kansalaisfoorumi. aiemmissakin suurissa emigraatioliikkeissä joukossa oli paljon nuoria. Yksi syy työttömyydestä kärsineen puolalaisnuorison joukkomuuttoon on suhteellisen heikosti kehittynyt sosiaaliturva, mutta se ei selitä kaikkea. Olisiko puolalaisnuori suomalaista rohkeampi kokeilemaan siipiään vieraitten ihmisten, tapojen ja kielten ympäröimänä? Eikä pidä unohtaa, että englantilaiset, irlantilaiset ja saksalaiset palkat antavat złoteiksi muutettuina ihan toisenlaiset mahdollisuudet selviytyä elinkustannusten noususta kotimaassa. Vaikka työperäinen maastamuutto synnytti jatkuvan ja sangen merkittävän rahavirran Puolaan, maassa Kuva: Adam Korpak herättiin nopeasti tajuamaan sen mukanaan tuomat ongelmat. Ensinnäkin ulkomaille muuttaneiden joukossa oli merkittävä osuus hyvin koulutettuja nuoria. Puola siis maksoi ja muut maat korjasivat hedelmät. Muuttajissa oli paljon perheellisiä. Molempien vanhempien oli helpompi lähteä työskentelemään pariksi, kolmeksi vuodeksi ulkomaille, kun lapset jäivät jatkamaan koulunkäyntiä isovanhempien tai muitten sukulaisten hoivissa. Tällaisia lapsia oli erään arvion mukaan vuoden 2011 alussa noin 120 000–150 000. Jää nähtäväksi, miten vanhempien pitkäaikainen poissaolo vaikuttaa ganisaatiot syntyivät oppositiossa ja nimenomaan taistelevina liikkeinä. Ensisijaisesti toimittiin, ajattelu jäi vähemmälle. tuurisenakin. Se kannattaa kansainvälistä yhteistoimintaa ja pyrkii myös rakentamaan hyvät naapurisuhteet Venäjän ja Saksan kanssa. Varovaisuus vai EU-linja? Kilpailevan Laki ja oikeus -puolueen kansallismielinen, menneisyyteen ankkuroitu, eristäytyvä ja suorastaan ksenofobinen linja ei vetoa kaikkiin puolalaisiin. Kansalaisfoorumin vaalivoitto oli sen verran selvä, että sitä voi pitää tukena puolueen ja samalla hallituskoalition politiikalle. Jotkut poliittiset tarkkailijat ovat viitanneet siihen, että radikaalit reformit ovat olleet kaikille uuden Puolan hallituksille kohtalon kysymys. Varovainen uudistuspolitiikka ei yksin selitä Kansalaisfoorumin suosiota. Merkitystä on myös puolueen EU-myönteisellä ja rakentavasti osallistuvalla politiikalla, ylipäätään avoimella ja aktiivilla suhtautumisella maailmaan ja tulevaisuuteen. Kansalaisfoorumi näkee Puolan sallivana ja monivivahteisena, monikult- Konservatiiveille Puola on edelleen kahden vihamielisen tai ainakin epäilyttäviä aikomuksia hautovan valtion, Saksan ja Venäjän, epäpyhän liiton puristuksessa. Saksan nähdään punovan taas Puolan valloitussuunnitelmia, nyt taloudellisin keinoin. Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński jopa kohdisti suoranaisia syytöksiä Saksan kansleri Angela Merkeliin. Venäjälle on varattu Puolan itsenäisyyden ikuisen vihollisen rooli ja Smolenskin lento-onnettomuustragedia on valjastettu palvelemaan sisäpolitiikkaa. Jääkää kanssamme Puolassa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että poislähtevien joukossa oli nuoria tiedemiehiä, lupaavia tutkijoita ja keksijöitä eli juuri niitä, joita kehittyvän Puolan elinkeinoelämä ja tiedeyhteisö kipeästi tarvitsee. Puolassa aloitettiin näyttävä kampanja “Jääkää kanssamme” (Zostańcie z nami). Koska isänmaalliset vetoomukset eivät yksin riitä, aloitettiin varojen keruu Puolan tutkimuslaitosten Palikotin paikka Missä kaksi taistelee, siellä kolmas voittaa (Gdzie dwóch się bije, tam trzeci wygrywa), sanotaan Puolassa. Janusz Palikotin vaalimenestys todistaa sanonnan oikeaksi. Värikäs Palikot erosi Kansalaisfoorumista ja perusti uuden puolueen. Sen rakettimainen nousu on verrattavissa Perussuomalaisten menestykseen Suomessa. Kaupunkilaiset ja maalaiset? Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Palikot käyttää julkisesti esiintyessään runsaasti populistisia temppuja ja retoriikkaa. Hänen edustaa radikaalia ja Puolan oloissa erittäin sallivaa linjaa suositellessaan sukupuolineutraalien avioliittojen ja abortin sallimista sekä ristien poistamista julkisilta paikoilta, kuten parlamentin istuntosalista. Kahta poliittisen kentän pääpelaajaa on yritetty määritellä myös kannattajakunnan kautta, usein oman leirin propagandatarkoituksissa. Jotkut ennustavat Palikotin linjan keräävän tulevaisuudessa lisää kannattajia, esimerkiksi kirkosta eronneita ja itseään moderneina pitäviä äänestäjiä. Kansalaisfoorumi on mielletty paremmin toimeentulevan kansanosan ja sivistyneistön edustajaksi, koska se saa eniten ääniä suurissa kaupungeissa ja paremmin koulutetulta väestöltä. Liike antaa itsestään kuvan dynaamisena ja maailmankuvaltaan modernina. Muukalaisuuden pelolle ei ole jalansijaa eikä oikeutusta, eikä puolue käytä uskonnollista symboliikkaa. pienten lasten psyykkeen. Huolestuneet psykologit ja lastensuojeluviranomaiset varoittavat uhkaavista ongelmista. ajattelevia ja korostettuun isänmaallisuuteen taipuvaisia akateemisen maailman ja lehdistön edustajia. Konsensus ajatuksissa Kaikesta huolimatta Puola näyttää ainakin toistaiseksi selviytyvän yleiseurooppalaisesta kriisistä monia muita EU-jäsenmaita paremmin. Puolalaiset pankit eivät mainittavasti luotottaneet vaikeuksiin joutuneita maita, ja maan bruttokansantuotteen kasvu on edelleen kohtuullinen. Laki ja oikeus -puolue kerää eniten kannatusta maaseudun pikkukaupungeissa sekä vähävaraisemman ja huonommin koulutetun väestön keskuudessa. Olisi kuitenkin ilmeinen virhe olettaa, ettei puolue saisi kannatusta myös korkeasti koulutetuilta. Puolueen aktiiveista ja kannattajista löytyy runsaasti konservatiivisesti Menestyäkseen Puola tarvitsee sisäisesti vakiintuneita oloja, toimivaa demokratiaa ja enemmän konsensusta. ja korkeakoulujen laboratorioiden tason nostamiseksi hyvälle kansainväliselle tasolle. Isolevikkisen Polityka-viikkolehden aloitteesta yksityiset kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat lahjoittaneet varoja stipendien maksamiseen niin yksittäisille tiedemaailman lupauksille kuin tutkijaryhmille. piispa kehotti maastamuuttajia palaamaan takaisin. Hän jakoi kirkollisten menojen aikana yli 100 000 lehtistä, joissa puhuttiin emigranteista kiertäjinä, joiden kohtalona on “olla vieraina siellä ja yhä enenevässä määrin vieraina myös täällä” Huoli epäedullisesta väestökehityksestä pani myös aluehallinnon miettimään tulevaisuutta. Alueellisilla erityisohjelmilla ja kampanjoilla pyritään estämään nuorten lähtö tai kutsumaan heitä takaisin. Ongelma ei ole jäänyt huomiotta katolisen kirkon johdoltakaan. Eräs Juuri konsensuksen merkitystä ja tarvetta korostetaan usein puolalaisten ajatushautomoiden keskusteluissa ja samalla – oikein tai väärin – viitataan suomalaisten kokemuksiin. Muuttoa tutkiva puolalainen sosiologi totesi: “Nuoret matkustavat pois joka tapauksessa, sanat eivät heitä pidätä”. Kirjoitukset perustuvat esitelmään, jonka Stefan Widomski piti syyskuussa 2011 Euroopan komission Suomen-edustuston, Forum Polonian, Helsingin Suomi–Puolayhdistyksen ja Suomi–Puola Yhdistysten Liiton Puolan EU-puheenjohtajuuden johdosta järjestämässä sarjassa. suomi–puola 2011–2012 13 Kemikaalien matkassa EU-puheenjohtajuutta – EU avasi oven Suomeen Merja Åkerlind Päivi Erola Yli 70 ihmistä noudatti Lahden Eurooppatiedotuksen ja Puola–yhdistyksen kutsua yleisötilaisuuteen, jossa pohdittiin Puolan EU-puheenjohtajakautta. Professori Tauno Tiusanen ja EU-komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen myönsivät, että puheenjohtajamaa jäi julkisuudessa euron ja julkisen talouden kriisin sekä arabikevään varjoon. Euroopan unionin kemikaalivirasto ECHA:n tehtävänä on huolehtia kemikaalien turvallisesta käytöstä ja kannustaa uusiin innovaatioihin. ECHA aloitti toimintansa Helsingissä kesäkuussa 2007. Virastossa työskentelee noin 20 puolalaista, joista Piotr Sosnowski, 37, saapui perheineen Suomeen heti viraston aloitettua toimintansa. Łódźista kotoisin oleva Piotr Sosnowski on ympäristönsuojelun maisteri ja suorittanut lisäksi tohtorintutkinnon ympäristötekniikasta teknillisessä korkeakoulussa. Myös vaimo Dorota, 36, on ympäristötieteiden maisteri. Sosnowski työskenteli Puolan kemikaaliasioista vastaavassa virastossa jo ennen Puolan EU-jäsenyyttä 2004. Kun hänelle ehdotettiin työskentelyä Helsingissä, ei kauaa emmitty. Vuoden oleskelun jälkeen perhe teki päätöksen jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea turvallisuus, Suomen korkeatasoinen koulujärjestelmä ja rauhallinen ympäristö. Piotrin työ on sopimuspohjainen, mutta näköpiirissä on pidempikin työrupeama Helsingissä. Kosonen muistutti, että Lissabonin sopimus heikensi puheenjohtajamaan asemaa. EU:lla on nyt ulkoministeri, ja linjoja vetää kolmen maan trio. Kososen mielestä Puolan tavoitteet – integraation syventäminen, turvallinen ja avoin Eurooppa – menevät aika yhteen EU:n kanssa. Vaalitulos takaa linjan jatkumisen. – Tuloksia ei kannata arvioida kesken kauden. Kuusi kuukautta on lyhyt aika, eikä kehitys aina riipu puheenjohtajasta. Złoty kellui neljänneksen Vertailevan taloustieteen erikoismies Tiusanen laski złotyn devalvoituneen tuoreimman laman aikana 25 prosenttia. – Ellette ole vielä käyneet Puolassa, nyt on edullista matkustaa. Hinnat ovat noin kolmasosan alle kaikkien EU-maitten keskiarvon. – Valuutan kellumisen ansiosta vienti on vetänyt ja Puolan talous kasvanut. Puola oli vuonna 2009 ainoa EU-maa, jonka bruttokansantuote kasvoi. Vuonna 2010 se oli itäryhmän maista edelleen paras, mutta tänä vuonna on Eesti mennyt ohi. Puola on saanut suoria investointeja noin 3 210 euroa asukasta kohti. Markkinoille mahtuu siis vielä yhtä ja toista, onhan Viro saanut investointeja 8 420 euroa per asukas. Sosnowskit lomamatkalla Lissabonissa. Kuva: Joao Lourenco Suomesta pysyvä koti perheelle Perhe on nyt asettunut Suomeen vankasti. Kun myös Dorota sai kemikaalivirastosta kilpailutuksen kautta töitä vuonna 2009, Sosnowskit päättivät ostaa asunnon. Sopiva talo löytyi Espoon Mankkaalta, hyvien kulkuyhteyksien päästä keskustasta, missä kemikaalivirasto sijaitsee. – Suurin osa perheellisistä ja monet yksinkin asuvat ostavat Suomesta asunnon, kertoo Piotr. Puolan velkaantuminen ja vaihtotase täyttävät EU:n ehdot, mutta suu säkkiä myöten on Tiusasen mukaan elettävä. Valtiontalouden vaje 53 prosenttia BKT:sta lähenee EU-rajaa, 60:tä prosenttia. Keskustelussa asiantuntijat selittivät EU:n suurta suosiota Puolassa sillä, että maa on saanut huomattavasti tukea maatalouteen ja aluekehitykseen. Kansalaiset ovat joukolla hyödyntäneet mahdollisuutta työskennellä ja opiskella ulkomailla. Perheen kymmenvuotias Julia-tytär käy Ressun viidettä luokkaa. Hän opiskelee englanninkielisellä luokalla, koska perhe ei alun-perin ollut varma oleskelunsa pituudesta. Tällä hetkellä Julian lempiharrastus on arkkitehtuuri. Perheen toinen lapsi, kolme-vuotias Emilia, joka on syntynyt Suomessa, puhuu jo hyvin sekä suomea että puolaa. Hän on hoidossa läheisessä päiväkodissa. Ystäviä Suomesta Sosnowskien seuraelämä on vilkasta: perhe isännöi usein sukulaisia ja ystäviä Puolasta. Naapurien kanssa on tapana kokoontua yhteen grillailemaan. Myös ystävyyssuhteita suomalaisiin on jo solmittu. – Puolan EU-jäsenyys avasi oven maailmalle; se mahdollisti paremman palkkatason ja uusiin kulttuureihin tutustumisen, summaa Piotr Sosnowski EU:n merkitystä perheelleen. 14 suomi–puola 2011–2012 Tauno Tiusanen (vas.) ja Eikka Kosonen Lahden EU-tiedotuksen rakentamissa kulisseissa. Kuva: Kyösti Isosaari. Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen Päivi Erola Varsovan yliopistossa on voinut opiskella suomen kieltä pääaineena syksystä 2007 lähtien. Laitoksen nimi on silti entiseen tapaan hungaristiikan laitos, Katedra Hungarystyki. kotisivuilla julkaistut kirjoitukset, kuten Sisu tai hulluus? – suomalaisuuden pimeä puoli tai Suomalaisen hiphopin historia, kertovat monipuolisesta kiinnostuksesta Suomea kohtaan. Åbo Akademissa. Puolassahan suomea on voinut perinteisesti opiskella Poznańin yliopistossa. Isot resurssit Puolassa on jo pitkälti toistakymmentä vuotta ollut vahva Skandinavia-buumi nuorten keskuudessa, kertoo Varsovan yliopistossa suomen kielen lehtorina vuosina 1998–2004 työskennellyt Leena Laajo-Szańkowska. Suomen opetuksen henkilökunta on laajentunut merkittävästi, sillä nykyisin opetuksesta vastaa yhteensä kuusi opettajaa ja yksi jatko-opiskelija. Suomesta lähetettynä vastaavana lehtorina toimii Elina Nurminen. Aleksandra Sinikka Karabonia Suomi on kiehtonut aina, onhan hän syntynyt Helsingin Naistenklinikalla. Aleksandran vanhemmat työskentelivät Helsingissä diplomaatteina 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. – Suomella on omat faninsa. Aikoinaan näin oli suurimmaksi osaksi mäkihyppääjien ja rock-bändien ansiosta, mutta ehkä nyttemmin on muitakin tekijöitä. Uutta entiseen verrattuna on viron kielen lehtoraatti, joka on nyt samankaltaisessa asemassa kuin suomen kielen lehtoraatti oli vielä joitakin vuosia sitten. Viron kieli on herättänyt suurta kiinnostusta. Varsovan lisäksi viroa opetetaan Krakovan yliopistossa. Minun aikoinani suomi oli vain kielikeskusopetuksen tyypistä: alkeiskurssi ja pari jatkokurssia kysynnän mukaan. Opiskelijoita ja innostusta oli paljon, joten opettajakunta alkoi ponnistella suomalaisen filologian aikaan saamiseksi. Erityisesti laitoksen silloinen johtaja prof. Elżbieta Artowicz teki asian hyväksi suuren työn. Vihdoin 2007 toive toteutui, ja nyt suomi onkin unkaria suositumpi oppiaine, iloitsee Laajo-Szańkowska. Suomalaisen filologian opetus käynnistyi Suomesta lähetetyn lehtorin Sirkka Ojaniemen ja LaajoSzańkowskan entisten tähtiopiskelijoiden Anna Bunclerin ja Łukasz Sommerin voimin. Opetus on mennyt hyvin eteenpäin ja vahvistunut. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen kansainvälistä liikkuvuutta ja yhteistyötä edistävä CIMO oli jo vuosia suhtautunut myönteisesti opetuksen lisäämiseen ja on avustanut monin tavoin, myös taloudellisesti. Laitoksella toimii aktiivinen fennistien ainejärjestö Majakka. Majakan Puolassa monilla korkeakouluilla on tapana ottaa pääsykokeissa opiskelijoita sekä ilmaisiin päiväopintoihin (studia stacjonarne) että maksullisiin iltaopintoihin (studia niestacjonarne). Suomen kielen opintojen vuosimaksu on 3 800 złotya. Laki sallii laitosten paikata näin rahatilannettaan. Opintotyyppien opetusohjelma ja vaatimukset ovat kuitenkin identtiset ja tutkinnot yhtä painavat. Hungaristiikan laitos ottaa 20 + 20 opiskelijaa kerralla. Opiskelijoiden määrä on kasvanut melkoiseksi, kertoo Laajo-Szankowska. Eksoottiset erämaat Vuodet erottivat hänet Helsingistä, vaikka kiinnostus säilyi. Nyt Aleksandra opiskelee suomen kieltä toista vuotta Varsovan yliopistossa ja tutustuu Suomeen Erasmus-stipendiaattina. – Suomen kieltä on vaikea päästä opiskelemaan, sillä hakijoita on paljon ja uusia opiskelijoita otetaan vain joka toinen vuosi. Oppituoli on uusi ja lehtoritkin nuoria ja täynnä energiaa, kertoo Aleksandra. Suomeen Aleksandraa vetää maamme eksoottisuus suurine Lapin erämaineen sekä sauna, joka Aleksandran mukaan on erinomainen rentoutumis- ja seurustelutapa. Yliopistolla ulkomaalaiset eristyvät helposti omaksi joukkiokseen. He opiskelevat suomea keskenään ja asuvat yhdessä. Eikä suomalaisiin ole kovin helppo tutustua, huokaa Aleksandra. Isoista opetusresursseista voivat vain haaveilla Helsingin yliopiston puolan kielen opiskelijat, joiden opetus sujuu yhden lehtorin voimin. Lisätietoja: Helsingin yliopistohan on ainoa yliopisto, jossa Suomessa voi opiskella puolaa pääaineena. Vuonna 2010 lakkautettiin Tampereen yliopiston puolan kielen ja kulttuurin lehtoraatti. Puolan sivuaineopintoja voi harjoittaa Vuonna 2009–2010 Suomeen saapui Erasmus-vaihdon kautta 6 089 henkilöä, joista puolalaisia 365. Suomesta Puolaan hakeutui vain 31 opiskelijaa; tosin lähtijöiden kokonaismääräkin oli vain runsas 3 500. www.hungarystyka.uw.edu.pl www.majakka.pl Lähde: CIMO Kokkien keittiössä Kokit ovat hääränneet vuodesta 2007 Varsovan Europejski-hotellin vanhassa keittiössä. Tilat vapautuivat, kun perinteikäs hotelli lopetti toimintansa. Vaihtelevan perusmenyyn lisäksi uunista päivittäin esimerkiksi mureaa ankkaa, porsasta tai vasikkaa. Ruokalista on hyvin puolalainen ja paikka mutkattoman kotoisa, istuvathan ruokailijat keittiössä. U Kucharzy ul. Ossolińskich 7 Piłsudskinaukio Puh. +48 22 826 79 36 www.gessler.pl Paikka kuuluu Gesslerin veljesten ravintolaketjuun, kuten myös samassa korttelissa Krakowskie Przedmieścien puolella oleva bistro á la Fourchette, joka tarjoaa pikkusyötävää ja juomia. Varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus etukäteen. suomi–puola 2011–2012 15 Puolan raideliikenne rullaa voimalla Puolaa on pidetty itäisen Euroopan talousveturina. Vertaus on osuva, sillä myös puolalainen kiskoliikenne elää myönteisen murroksen aikaa. Puolan teräspyörillä rullaavan liikenteen kehitys onkin hyvässä nousussa. Puolalaisen kiskoliikenteen kahdenkymmenen vuoden takaisesta kaaoksesta kertoo karua kieltään Wrocławissa sijaitsevan Pafawagin tehtaan EP09-veturin tarina. Epokalempinimellä tunnetun vetojuhdan valmistus aloitettiin vuonna 1986. Toisin kuin oli suunniteltu, haluttuja länsimaisia osia ei saatu. Puolan valtionrautateille toimitettavat veturit jouduttiin rakentamaan vanhemman EP07-veturisarjan tekniikalla. Muurit murtuivat, mutta Epokan valmistus jatkui, välillä vaivalloisestikin. Vuoteen 1997 mennessä valmistettiin 47 veturia, joista kaikki ovat edelleen käytössä. Jokainen EP09 on kuitenkin teknisesti oma yksilönsä. Alkusarjan vetureissa on myös havaittu pahoja puutteita, joita on ajan myötä korjattu. Sarjan kalusto on siinä sivussa saanut valtion rautateiden (PKP) uusitun, sinisen värityksen. Epokojen osuus puolalaisesta 1500 veturiarmadasta on toki pieni. Se on silti merkittävä veturityyppi 160 km/h huippunopeutensa ansiosta. Vetureja näkee varsinkin maan keskeisillä rataosuuksilla Varsovasta Katowiceen ja Krakovaan. Tämä rataosuus, joka tunnetaan nimellä CMK, Centralna Magistrala Kolejowa, on alun perin suunniteltu geometrialtaan täyttämään jopa 250 kilometrin tuntinopeuden vaatimukset. Vielä toistaiseksi liikennöidään kuitenkin hitaammin. Silti jo vuonna 1994 koeajossa ollut Pendolino pyyhkäisi rataosuuden ja koko Puolan kiskoliikenteen uusiin nopeusennätyksiin, 250 kilometrin tuntinopeuteen. Pitkän väännön jälkeen ranskalaisen Alstom-brändin alle siirtyneitä Pendolinoja tilattiin tämän vuoden keväällä 20 junayksikköä. Uusi aikakausi, epoka, on siis vihdoin koittamassa. Suuren luokan alihankintaa Mainittu Pafawagin kiskokalustotehdas Wrocławissa jatkaa toimintaansa, mutta nykyään sen omistaa kanadalaistaustainen suuryhtiö Bombardier. Pafawag valmistaa lähestulkoon kaikki yleiseurooppalaiseksi työjuhdaksi muodostuneen Traxxveturin alustat ja korit. Tuotanto käsittää vuositasolla parisataa veturia. Traxx-kalustoa on tilattu myös Puolaan, muun muassa Varsovan alueella toimivan Koleje Mazowieckie-yhtiön kaksikerrosjunien vetäjiksi. Katowicen alueella Chorzówissa sijaitseva, etenkin raitiovaunuihin erikoistunut Konstalin kiskokalustotehdas on puolestaan siirtynyt Alstomin omistukseen. Tehtailla valmistetaan muun muassa Citadis-raitiovaunuja, mutta myös Alstomin metro- ja lähi- Puolan raitioteiden kunnostus tulee nielemään vielä paljon rahaa. Kalustoa on sen sijaan jo hieman uusittu. Katowicen Alstom Konstal 116Nd -matalalattiavaunut on valmistettu Chorzówissa. 16 suomi–puola 2011-2012 Teksti ja kuvat: Kyösti Isosaari liikennejunien koreja. Itse asiassa Varsovan metron uudemmasta kalustosta suuri osa on valmistettu Chorzówin tehtailla. Hitsisaumasta hitti Hankinnoissa tuntuu olevan vahva pyrkimys siihen, että ainakin osa töistä pitää teettää Puolassa. Niinpä Varsovan metron laajennuksen myötä tarvittavaa lisäkaluston toimittaa Siemens, mutta alihankkijana toimii puolalainen Newag. Nowy Sączissa sijaitseva Newag kantaa jatkossa osavastuun myös kaluston huolloista. Näin meneteltiin myös sveitsiläisen Stadlerin junatoimituksissa. Kun Koleje Mazowieckien Flirt-lähijunien kaupat varmistuivat, Stadler perusti junien loppukokoonpanoa varten linjan Siedlceen. Puolaan sovitut toimitukset on nyttemmin jo saatettu loppuun, joten tällä hetkellä Siedlcessä tehdään junia, jotka päätyvät Alankomaihin. Tärkeä lisäsyy kotimaisen tuotannon säilymiseen on Puolan koko markkina-alueena. Maantieteellisesti kiskoliikennettä suosiva maa, jossa on lähes 40 miljoonaa asukasta ja 20 000 kilometriä pitkä rataverkko, on mahdollisuus, jota yksikään suuri kiskokalustovalmistaja ei voi ohit PKP:n EP09-veturit ovat kuin eläviä vertaus-kuvia puolalaisen raideliikenteen murroksesta. Vuosina 1986–1997 valmistetuilla vetojuhdilla on kuvaava lempinimi Epoka, aikakausi. taa. Sivuuttaa ei kannata puolalaista osaamispotentiaaliakaan. Putkimiesten sijasta tämän hetken kysytyimpiä vientituotteita tuntuu olevan puolalainen hitsisauma. on suunniteltu kokonaan Puolassa. Pesa on saavuttanut menestystä myös raskaammalla puolella, sillä sen valmistamia diesel- ja sähkömoottorijunia on ostettu Puolan lisäksi Italiaan, Liettuaan, Tsekkiin ja Unkariin. Raitioteitä kohta 15 kaupungissa Merkittäväksi puolalaiseksi kiskokalustovalmistajaksi on nousemassa myös linja- ja johdinautoillaan menestynyt, Bolechowossa päämajaansa pitävä Solaris. Sen kehittämää Tramino-matalalattiavaunua on myyty Poznańin ohella Saksaan Jenaan. Newag on puolestaan kehittänyt omia diesel- ja sähkömoottorijunia, joita on toistaiseksi myyty vain kotimaahan. Gliwicessä toimivan ZNLE:n tuotevalikoimista löytyy taas peräti kaksi täysin uutta puolalaista sähköveturia. Kaupunkikiskoliikenteessä Puola on niin ikään mahdollisuuksien maa. Metroa ei tosin ole kuin Varsovassa, mutta sitäkin laajennetaan. Raitioteitä on kaikkiaan 14 kaupungissa. Yksi näistä järjestelmistä on Katowicen alueen raitiotiekokonaisuus, joka on mittavuudeltaan yksi maailman suurimmista. Kuten junaradat, myös Puolan raitiotiet ovat kipeästi modernisoinnin Enemmän bussivalmistajana tunnettu Solaris esitteli uutta matalalattiaraitiovaunuaan vuoden 2010 Innotrans-messuilla Berliinissä. Traminosta on sittemmin tullut jo vientituote. Rahtiliikennettä ja huippunopeuksia Nykyään pääosin Newagin omistama ZNLE-tehdas yrittää rohkeaa läpimurtoa sähköveturien kovilla markkinoilla. Kuusiakselinen E6ACT Dragon herätti ansaittua huomiota Innotransmessuilla. tarpeessa. Tilanne näkyy ehkä selvimmin Katowicessa, jossa uudistaminen on jäänyt lähinnä yhden päälinjan kunnostukseen ja 17 uuden matalalattiaraitiovaunun hankintaan. Varsovassa uutta matalalattiakalustoa on sen sijaan tilattu peräti 201 kappaletta. Olsztynista ollaan lähitulevaisuudessa puolestaan tekemässä Puolan 15:ttä raitiotiekaupunkia. Vielä joitain vuosia sitten tilanne oli toinen. Vaikutti jopa siltä, että puolalaisomisteinen raitiovaunuteollisuus olisi typistymässä korjaus- ja modernisointipajoiksi. Sektorille syntyi jopa uusia yrityksiä, kuten Wrocławin vanhasta raitiovaunukonepajasta pystyyn polkaistu Protram ja Poznańissa toimiva Modertrans. Tällaisten yritysten merkitystä ei tule toki vähätellä. Uuden raitiovaunuteollisuuden airuina niitä oli silti vaikea pitää. Vientikin vetää Varsovan uudet raitiovaunut osoittavat, että Puolasta löytyy edelleen alan osaamista. Bydgoszczissa toimivan Pesa-tehtaan 30 metriä pitkät vaunut Jalkapallosta potkua uudistuksiin Puola on kaupunkikiskoliikenteen osalta erikoisessa asemassa. Kun lännessä luovuttiin autoistumisen myötä raitiovaunuista, Puolassa raitiotieverkostoja oli pakko ylläpitää. Nyt, kun lännessä kiskoja vedetään uudestaan, monet puolalaiset kaupungit vanhoine raitiotieverkkoineen ovat lähes edelläkävijän asemassa. Infrastruktuuriin kunnostamiseen tulee tosin uppoamaan rahaa vielä pitkään. Rautateiden puolella uudistushankkeet ovat pyörähtäneet käyntiin näyttävästi. EU-raha puree, ja rataosuuksia kunnostetaan. Remontissa ovat muun muassa Wrocławin ja Poznańin päärautatieasemat. Myös Varsovan läntinen asema Warszawa Zachodnia ja Łódźin Fabryczna-asema tullaan uudistamaan perusteellisesti. Pääkaupungin itäinen Warszawa Wschodnia, jota yleisesti pidetään Puolan surkeimpana rautatieasemana, aiotaan siistiä vuoden 2012 jalkapallon EMkilpailuihin mennessä. Jalkapallo tuntuu vievän teräspyörää muutoinkin eteenpäin. Rataosuuksien lähiaikojen uudistusten pääpaino on reiteillä, joita kisavieraiden arvioidaan käyttävän. Oltiin jalkapallohuumasta mitä mieltä tahansa, tehtävät perusparannukset tulevat palvelemaan puolalaista junaliikennettä ja kymmeniä Puolassa liikennöiviä operaattoreita vielä pitkään. Parantuneita rajayhteyksiä ja uusittua veturikalustoa on jo nyt hyödynnetty, sillä keväällä PKP Cargo aloitti säännöllisen rahtiliikenteen Saksaan. Merkittävin tulevaisuuden junayhteyshanke on kuitenkin niin sanottu Y-linja. Se tulee kulkemaan Varsovasta Łódźin kautta Kalisziin, josta rata haarautuu sekä Poznańiin että Wrocławiin. Geometrialtaan ratalinjaus tultaneen toteuttamaan jopa 360 kilometrin tuntinopeudet sallivana. Nykysuunnitelmien mukaan rakennustyöt alkaisivat vuonna 2014, ja ne saataisiin päätökseen 2019. Kun vielä muistetaan, että jo Donald Tuskin aiempi hallitus ilmoitti liikennehankkeiden pääpainon siirtyvän entistä enemmän raideliikenteeseen, Puolan kiskoliikenteen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Itäisen Euroopan veturin vauhti vain kiihtyy. Kirjoittaja on Lahden Suomi–Puola-yhdistyksen jäsen. Hän työskentelee vapaana toimittajana erikoisaiheenaan muun muassa raideliikenne. suomi–puola 2011–2012 17 FINNLINES VIE PUOLAAN YMPÄRI VUODEN. PIETARI LYYPEKKI Saavu pirteänä perille. Kun lähdet omalla autolla Puolaan, aloita matkasi rennosti ja suuntaa laivalla Itämeren eteläpuolelle. Finn lines vie sinut kolmesti viikossa Gdyniaan, ihastuttavan hansa kaupungin Gdanskin kupeeseen. Ympäri vuoden, totta kai! Lisätietoja ja varaukset: www.finnlines.com tai 010 343 4500 * * 8,21 snt/puh. + 5,9 snt/min lankaverkosta tai 16,9 snt/min matkapuhelinverkosta Kaupunkitutkija matkusti ensikäynnillään Ratikalla Gdańskissa Teksti ja kuvat: Eeva Klemola Gdańsk on monen muun puolalaisen kaupungin tavoin ratikkakaupunki. Ratikat tuovat kaupunkikuvaan oman punavalkoisen värinsä ja rytmittävät kaupunkielämää. Päärautatieasema on liikenteen solmukohta. Puolassa ratikalla pääsee myös lähiöön, vaikka raitiovaunuja pidetään usein kaupunkikeskustojen kulkuvälineinä. Paikallisliikenteen väri on Gdańskissa punavalkoinen, niin bussien kuin ratikoidenkin. Ratikoita ei tarvitse lähteä erikseen etsimään; niitä tuntui tulevan pysäkille jatkuvalla syötöllä. Turisti-infon kartan mukaan linjasto on laaja. Ydinkeskustan sightseeingiä tavoitteleva ratikkaturisti saattaa Gdańskissa joutua kauaskin kaupunkikeskustasta. Punavalkoisesta värityksestä poikkesivat muutamat mainospeitteiset ratikat; ainakin vaaleanpunainen, sininen ja vihreä vilahtivat katukuvassa. Vihreä ratikka mainosti paikallista ylpeyttä, jalkapalloseura Lechia Gdańskia. Edulliset hinnat Ratikat pysähtyvät joka pysäkillä. Pysähtymismerkkiä ei siis tarvitse antaa eikä sisätiloissa etsiä soittonappia. Keskeisimmillä pysäkeillä on elektroninen näyttö osoittamassa, monenko minuutin päästä seuraava ratikka saapuu. Matkustaminen oli edullista. Kertalippu maksoi 2,80 złotya (0,65 euroa), ja 11 złotylla (2,60 euroa) pystyi matkustamaan 24 tuntia. Punainen pulma Kun matkustaa oudossa paikassa tai ennen kokemattomalla matkustusvälineellä, joutuu aina kohtaamaan jännitysmomentin: Miten maksan matkani? Gdańskissa ratikan kuljettaja myi matkalippuja. Tavallisempaa oli kuitenkin ostaa ne lippuautomaateista. Automaatista ostettu matkalippu leimattiin ratikan sisällä keltaisessa automaatissa, joka lystikkäästi muistutti suomalaista minikokoista postilaatikkoa. Kun matkalippu työnnettiin koneeseen, onnistuneesta leimauksesta syttyi punainen valo. Suomalaisena odotin vihreätä valoa ja työnsin matkalipun uudelleen koneeseen. Toimenpidettä seurannut naismatkustaja tokaisi ystävällisesti: ”Riittää, kun yhden kerran leimaa lipun!” Pomppivaa kyytiä Ratikoiden sisätiloissa huomio kiinnittyi leveisiin käytäviin; laitamilla oli kapeat penkkirivistöt. Runsaat seisomatilat mahdollistivat suuren matkustajamäärän. Ratikoissa näytettiin nimenomaan matkustettavan. Oheistoimintoja, kuten esimerkiksi lukemista, en lyhyellä vierailulla nähnyt kertaakaan. Jos oli turbulenssia ilmatilassa Lech Wałȩsan lentokentälle saavuttaessa, meno ei ollut kovin tasaista maan kamarallakaan. Gdańskissa ratikkamatka ei ollut mitään köpöttelyä, vaan vauhtia piisasi. Ensimmäinen matka vanhanmallisessa, perävaunullisessa ratikassa oli lähes pelottava. Perävaunu tuntui pomppivan kiskoilla, ja matkustaja sai pitää kunnolla kiinni kaiteesta pysyäkseen pystyssä. Paikallisia meno ei näyttänyt häiritsevän. Monitorista tietoa Vanhan ratikkamallin kyltti kielsi lastenvaunujen tuonnin sisälle. Hankalaa se olisi ollutkin, koska sisälle päästäkseen oli noustava muutama korkea porras. Ratikkakalustoon kuului myös moderneja, pehmeästi kulkevia menopelejä. Pesa:n Puolassa valmistamien 120NaG Swing -vaunujen ulkokuoren muotoilu oli kupera, mikä antoi mat- kustamolle avaruudellisen tunnun. Vaunujen sisätilat olivat hulppeita. Sisältä malli muistutti Helsingin matalalattiaisia ratikoita, mutta matkustajia palveleva informaatio oli viety toiselle tasolle. Erikoisuutena oli kattoon kiinnitetty monitori, josta pystyi seuraamaan ratikan etenemistä. Pysäkkien nimet kuulutettiin nauhalta ensin puolaksi ja sitten englanniksi. Lopuksi Joskus kun jokin asia vain on, sitä ei enää erikseen tarvitse hehkutella. Tällainen vaikutelma jäi Puolan ratikoista. Kirjoittaja on helsinkiläinen kulttuurintutkija, etnologi. suomi–puola 2011–2012 19 Puola-jazzin tärkeimmät airueet Suomessa Sakari Karttunen Namysłowski ja Stańko Ei Sigismund III Vaasa suinkaan ole Suomen ja Puolan historian ainoa yhteinen kuninkaallinen. Meitä on 1960-luvulta lähtien yhdistänyt sellainenkin suuruus kuin Kuningas Jazz. Tässä jutussa neljä eri sukupolvien muusikkoa ja jazzvaikuttajaa kertoo kosketuksistaan Puola-jazziin. “Kuka tahansa osaa radiossa soittaa levyjä, mutta YLEn oma musiikkituotanto sekä suomalaisen jazzin vienti oli minulle ykkösjuttu”, arvioi Ylen pitkäaikainen jazzpäällikkö Matti “Pappa” Konttinen. Hän lähetti satoja suomalaisia jazzmuusikkoja ulkomaille ja avasi runsaasti soittotilaisuuksia erityisesti Puolaan. Ensimmäisen työmatkan Konttinen teki Varsovan Jazz Jamboreehen 1965, pian sen jälkeen, kun oli aloittanut Yleisradiossa. Puolalainen jazzkulttuuri Varsovan ja Krakovan klubeineen sekä kansallisine jazzkilpailuineen oli silloin käsite Euroopassa. Alttosaksofonisti Zbigniew Namysłowski – jonka kanssa Pappa myöhemmin itsekin musisoi – oli jo kova nimi. Pian tuli tutuksi koko taidokas puolalaiskaarti: trumpetisti Tomasz Stańko, pianisti Adam Makowicz (alk. Matyszkowicz), saksofonisti Jan “Ptaszyn” Wróblewski, laulajatar Wanda Warska ja hänen pasunistimiehensä Andrzej Kurylewicz, dixiebändi Hagaw, lauluyhtye Novy Singers… Pappa ja muu Helsingin jazzkansa ei kuitenkaan tiennyt mitään siitä, että 1960-luvulla Hotelli Olympiassa piipahtivat ravintolakeikalla kuin salaa viulisti Michał Urbaniak ja laulajatar Urszula Dudziak. Vuosikymmen myöhemmin vierailu olisi kilpaillut vuoden jazztapahtuma -tittelistä. Liittoa perustamassa Matti Konttinen, synt. 1938 - aloitti jazzmusisoinnin koulupoikana - soittanut pianoa eturivin suomalaisissa jazzyhtyeissä kotimaassa ja mm. Montreauxin festivaalilla, Tanskassa ja Virossa - keikkailee omissa nimissään edelleen - veti Yleisradion jazzosastoa 36 vuotta - oli perustamassa Suomen Jazzliittoa ja European Jazz Federationia (EJF) - toimi Rytmi-lehden päätoimittajana, Jazzliiton toiminnanjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana - Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki jazzin hyväksi tehdystä työstä 20 suomi–puola 2011–2012 Papan Puola-kontakteissa oli keskeisenä tekijänä EJF:n perustaminen 1969. Hankkeen päähahmo oli Jan Byrczek. Myöhemmin siitä tuli International Jazz Federation IJF, kun jenkit tulivat mukaan. Papan mukaan se oli virhe; liitto hajosi käsiin, kun toimijoita tuli liikaa. Oli kansallisia jazzliittoja, radio- ja TV-yhtiöitä, kriitikoita ja skribenttejä, festivaaliorganisaatioita, talousväkeä…, mutta ei riittävästi rahaa. Puolan Jazzliiton Jazz Forum -lehdestä muotoutui EJF/ IJF:n perusjulkaisu, kun siitä alettiin julkaista myös englanninkielistä painosta. Lehden henkilöitymä oli Paweł Brodowski. Oli julkinen salaisuus, että jazz oli osa kansallista piikittelyä neuvostohallintoa vastaan, toteaa Konttinen. Tiukkapipoisimmille `uskovaisille´ oli varmasti kova paikka, kun Stalinin `lahjapalatsissa´ raikui länsimainen rappiomusiikki ja Varsova oli Eurooppa-jazzin napa. Kerran Pappa vei Varsovaan parilla jenkillä vahvistetun Heikki Sarmannon yhtyeen. Perille tultiin myöhään illalla ja saman tien soitettiin. Aamulla varhain pojille lyötiin käteen nippu złotyja, joita ei voinut vaihtaa. Lentokentällä oli auki vain matkamuistomyymälä; yksi osti puurasian, toinen pöytäliinan. Autonkuljettajalle annettiin loput, ehkä kahden kuukauden palkka. Mies oli niin onnellinen, että lankesi polvilleen maahan ja hoki: “Dziękuję, dziękuję, dziękuję!” Kerran muuan soittoniekka osti Jamboreesta palatessaan kahdeksan pulloa vodkaa. Pappa häntä moitiskelemaan, että “ethän sinä saa niitä läpi Suomen tullista”. Kaveri meni ja osti laatikollisen leivoksia. Helsinki-Vantaalla hän asetti vodkakassin lattialle, tyrkki sitä jaloillaan tiskin suojassa eteenpäin ja esitteli tullimiehille innokkaasti leivoslaatikkoaan. Täydestä meni ja vodka saatiin kotiin. Jan Byrczek ihastui Porin jazzfestivaaleilla Retuperän WBK:n musiikilliseen iloitteluun ja umpihulluun huumoriin. Hän pyysi oitis Pappaa järjestämään RWBK:n Varsovan Jazz Jamboreehen. Pappa hieman varoitteli, että “yhtye saattaisi tuhota koko kulttuuripalatsin. Siellä on niin hienoa, kuuluttajatkin ovat aina pukeutuneet elitistisesti smokkeihin”. Yhtyeen piti menomatkalla koukata huonon sään takia Kööpenhaminaan. Ylimääräisestä yöstä oli se ikävä seuraus, että yhtyeen viritysneste eli Koskenkorva oli huvennut. “Kyllä suurlähetystössä kossua on”, keksi joku. Niin olikin, ja soittokunto palautui. Konsertti oli jotain sellaista, mitä jazzyleisö eikä Puolan TV:n monimiljoonainen katsojajoukko ollut koskaan kokenut. Palokunta marssi sisään saliin takakautta ja piti tietysti hirveää mekkalaa. Kansa pelästyi kypäräpäisiä letkumiehiä, nousi seisomaan ja ihmetteli, mitä oikein tapahtuu. Mutta pian RWBK:n mestarillinen oikein- ja väärinsoitto otti yleisön ja loppu oli yhtä hurmosta. Samassa yhteydessä lähetystöön järjestettiin cocktailkutsut ja esiintyjäksi RWBK. “Näin hauskoja kutsuja ei vielä koskaan ole ollut”, kuului Varsovan diplomaattikunta kiitelleen. Kotimatkalla LOTin lentoemännät tunnistivat oitis Jamboreen sankarit, ja sehän tiesi pojille ilmaisia paukkuja. Koippa kaipaa Puolaan Eero “Koippa” Koivistoisen ensi kosketus puolalaiseen jazziin oli alttosaksofonisti Zbigniew Namysłowskin kvartetin konsertti 1960-luvun alkupuolella Helsingissä kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Zbigniew oli hyvässä vedossa. Krzysztof Komedan musiikki Roman Polańskin elokuvan “Veitsi vedessä” musiikki oli sitä itseään, hieno elokuva ja mieleenpainuva musiikkielämys. Kolmas merkittävä kosketus oli se, kun rumpali Edward Vesala toi trumpetisti Tomasz Stańkon Suomeen 1970-luvulla. Tämä oli jo tuolloin eurojazzin huipulla, kuten edelleen 2010-luvulla. Vesalan ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin Stańko on vieraillut ahkerasti Suomessa esimerkiksi Pori Jazzissa ja Tampere Jazz Happeningissa. Hän on eittämättä jättänyt askelmerkkinsä suomalaiseen moderniin jazziin. Koippa ei itse ole soittanut milloinkaan Stańkon kanssa. Eero Koivistoinen, synt. 1946 - saksofonisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja - aloitti viulunsoiton 11-vuotiaana, mutta vaihtoi jazzmusiikkiin 16-vuotiaana - Jazzliiton ensimmäinen Yrjöpalkinto 1967 - soitti alttosaksofonia 1969, jolloin hänen kvartettinsa teki SuomiJazzin historiaa voittamalla Montreauxissa EBUn jazzyhtyekilpailun 1. palkinnon - sittemmin tenori- ja sopraanosaksofonisti - UMO:ssa muusikkona 1975–1990 ja taiteellisena johtajana 1996–1998 - 40 levytystä eri tyyleillä ja kokoonpanoilla Myrskyn kourissa Itse sylttytehtaan ytimeen Koippa sukelsi 1970-luvun puolivälissä, kun hän astui kvartetteineen Jazz Jamboreen päälavalle Varsovan kulttuuripalatsissa. Lähellä oli ollut sukellus Itämeren aaltoihinkin. Merellä pauhasi syysmyrsky, entinen Finndana keikkui ja kallisteli, aallot löivät laivan ikkunoita sisään, ruokailusta ei ollut puhettakaan, ja Puolan rannikolla upposi 11 kalastusalusta. Laiva saapui Gdańskiin puoli päivää myöhässä lilluttuaan pitkään piissä. Varsovassa jouduttiin suoraan sound checkiin ja soittamaan. Koipan, pianisti Olli Ahvenlahden, basisti Pekka Sarmannon ja rumpali Reiska Laineen kunto oli tyrskyjen runtelema, mutta soitto sujui. Puolan radio nauhoitti konsertin, ja festivaalin koostevinyylillä on yhtyeen suomalainen balladi “En voi sua unhoittaa poijes”. Nimi oli käytännön syistä lyhennettävä “Kaipaukseksi”. Kvartetin vakituinen pianisti oli Vova Shafranov, mutta hän ei Venäjän juutalaisena saanut viisumia Puolaan. Aamuyöllä pojat soittivat vielä klubilla, ja samalla keikalla esiintyi kuubalainen kulttibändi Irakere. Toisen kerran Koippa soitti Puolassa 1980-luvun puolivälissä. Kyseessä oli pohjoismais-puolalais-baltialainen kokoonpano ja meneillään European Jazz Day. Suora TV-lähetys nähtiin ympäri Eurooppaa. Vapauden tuulet alkoivat Puolassakin puhaltaa. Kaupoissa oli tavaraa ja jazzlevyjä paljon myynnissä. – Sen jälkeen en ole Puolassa käynytkään, mutta pitäisi oikeastaan mennä, maestro haikailee. - Minulla on molemmista keikoista mukavat, työntäyteiset muistot. Turismia en juuri ehtinyt harrastaa, mutta puolalaista grafiikkaa ostin. Puolalaisista muusikoista jäi mieleeni erityisesti nuori viulisti Zbigniew Zeifert, jonka kanssa jammailin Pori Jazzissa. Hän oli tosi lahjakkuus, mutta kuoli nuorena. Minulle Stańko on edelleen Puolan ykkönen. Klassisella puolella suosikkejani ovat Penderecki, Lutosławski ja Serocki. suomi–puola 2011–2012 21 Jukkiksella paljon yhteyksiä Jukka-Pekka Uotila muistelee saaneensa ensimmäisen kosketuksen Puola-jazziin 1974, kun Oulunkylän Pop/Jazzopisto järjesti keikan omissa tiloissaan triolle Tomasz Stańko, Pekka Sarmanto ja Edward Vesala. - Siitä lähtien olen arvostanut Stańkon soittoa. Myöhempiä suosikkejani ovat viulistit Michał Urbaniak ja Zeifert. - Alkuaikoinani soitin kerran Ruotsissa asuvien basistien Roman Dylągin ja Bronisław Suchanekin kanssa. 1980-luvun alussa musisoin New Yorkissa Urbaniakin ja kosketinsoittaja Vladimir Horunzyn kanssa. Näin Urbaniakin jenkkilän TV:ssä Johnny Carsonin Tonight Show´ssa joskus 1980-luvun alussa. Siinä ohjelmassa soittaneet jazzmuusikot ovat legendoja. Jazz Jamboreessa 1984 Uotila soitti kvartetissa, jonka pianistina oli Sławomir Kulpowicz ja viulistina Krzesimir Dębski. (Seuraavana aamuna hotellin aamiaisella Kulpowicz kehui Jukkiksen herkkäaistista yhteistyötä tämän jutun kirjoittajalle). Entä antoiko Puola-jazz vaikutteita suomalaisille? - Stańkoon tutustuin henkilökohtaisesti Kielin festivaaleille kootussa Jazzbaltica Ensemblessä 1992. Kun soitin Hampurin radion big bandissa 1999–2004, pianistina oli Władysław Sendecki. Basisti Piotr Lemańczyk on muutaman kerran kysynyt kiertueille, mutta aikataulut eivät ole natsanneet. Nyt on kuitenkin hienoa, että rumpali Olavi Louhivuori ja pianisti Aleksi Tuomarila kiertävät maailmaa Stańkon kanssa. Viime vuosina en enää ole paljon puolalaisten kanssa soittanut – mutta mainittakoon, että jenkkiveljesten Randy ja Michael Breckerin juuret ovat Puolassa, Tykocinin kaupungissa. Viimeksi kävin Puolassa kiertueella 2006 amerikkalaispianisti Joey Calderazzon kanssa. – Ne taisivat jäädä lähinnä 1970luvulle ja Vesalan lähipiiriin. Jukka-Pekka ”Jukkis” Uotila, synt. 1960 - muusikko, orkesterinjohtaja, big bandkapellimestari, säveltäjä ja pedagogi - alun perin rumpali, myöhemmin jazzpianisti - UMO:ssa 1986–1993 - musisoinut hyvin monien muusikoitten kanssa ja useilla tyyleillä swingistä modernismiin - Sibelius-Akatemian jazzosaston johtaja 26-vuotiaana 1986 - Pohjoismaiden ensimmäinen jazzprofessori ”Jukkis” Uotila 1984, kuva: Sakari Karttunen Olavi Louhivuori, kuva: Tero Ahonen Stańko, Stańko, Stańko… Olavi Louhivuori on kirjaimellisesti Suomi–Puola-jazzin syvimmässä ytimessä. Hänen päätyönsä on jo jonkin aikaa ollut toisen suomalaisen Alexi Tuomarilan kanssa jäsenyys Tomasz Stańkon kvintetissä. Nuorena aloittelevana rumpalina Louhivuori löysi Edward Vesalan ja sitä kautta Stańkon. Varsinkin levyt Balladyna ja Bossonossa kolahtivat ja sen jälkeen muutkin Stańkon äänitykset. Opiskeluaikana hän soitti Jarmo Savolaisen johtamassa SibeliusAkatemian jazzensemblessä Stańkoa. 22 suomi–puola 2011–2012 Tämän sävellyksiä tulkitsi myös Ilmiliekki Quartet, jonka jäsenenä Louhivuori soitti 2003 Tygmont-klubilla Varsovassa ensimmäisen Puolankeikkansa. Myöhemmin hän on esiintynyt maassa usein, muun muassa kahden ja puolen viikon kiertueella 2009. Dark Eyes -kiertue liittyi samana vuonna julkaistuun Stańkon kvintetin esikoislevyyn, josta tuli erittäin suosittu. Puolassa se myi peräti platinaa. Olavin muita puolalaisia soittokumppaneita ovat olleet muun muassa Sławomir Kurkiewicz, Dominik Wania ja Adam Pierończyk. Hän soittaa myös pianisti Mira Opalińskan kvartetissa. Olavin mielestä Puola-jazzilla on ollut Suomeen suuri vaikutus. Nimenomaan Stańkon ja Vesalan 1970luvun yhteistyö ja siitä versonneet monet projektit ovat olennainen osa Suomi-jazzin historiaa. Olavi kuun- telee edelleen hienoja äänityksiä 1970ja 1980-luvuilta, jolloin Puolan jazzelämä oli yksi Euroopan kiinnostavimmista. Stańkon lisäksi hänen suosikkejaan ovat Tomasz Szukalski ja Krzysztof Komeda, nyt etenkin Marcin Wasilewskin trio. - Olen aina ollut kiinnostunut tinkimättömästi uutta etsivistä muusikoista. Edellä mainittujen vaikuttajien lisäksi muun muassa Norjasta tulee kiinnostavaa jazzmusiikkia – ja totta kai myös Suomesta. Olavi Louhivuori, synt. 1981 - rumpali mm. Tomasz Stańkon yhtyeessä - esiintynyt ja levyttänyt myös soolorumpali na - työskentelee enimmäkseen ulkomailla, koska marginaalimusiikilla on Suomessa liian pienet markkinat - johtaa Oddarrangia, jolta on juuri saatu uutuuslevy - yli 30 levytystä Polski jazz HISTORIAA JA NIMIÄ 1918–1939: Puolan jazzelämän synty, Ady Rosner 1940- ja 1950-luku: Sopotin jazzfestivaalit 1956–1957: organisoitujen jazzyhteisöjen synty, Melomani, Willis Conover, Leopold Tyrmand, Dave Brubeckin vierailu 1960-luku: taiteen vapautuminen, dixie-landin paluu, festivaalit Złota Tarka ja Jazz nad Odrą, levytyssarja Polish Jazz Series, Czesław Niemen, Henryk Majewski, Jerzy ”Dudus” Matuszkiewicz, Andrzejt Traskowski ja Kurylewicz, Krzysztof Komeda, Novi Singers, Mieczyslaw Kosz, Włodzimierz Nahorny 1970-luku: European Jazz Forum ja Jazz Forum -aikakauslehti, Varsovan Jazz Jamboree, Tomasz Stańko, Zbigniew Seifert, Jan ”Ptaszyn” Wróblewski, Wojciech Karolak, Krzysztof Sadowski, Jerzy Milian, Adam Makowicz, Zbigniew Namysłowski, Michal Urbaniak, Urszula Dudziak, Extra Ball ja Jarek Śmietana, Sun Ship, SBB, Osjan 1980-luku: Young Power, Krzysztof Popek, Sławomir Kulpowicz, Andrzej Jagodziński, Leszek Kułakowski, Vitold Rek, Tomasz Szukalski, Wojciech Konikiewicz, Miles Davisin vierailu 1990-luku: Yass, jazzklubi Mózg Bydgoszczissa, Miłość, Leszek Możdżer, Tymon Tymański, Mikołaj Trzaska 2000-luku: Tomasz Stańko, Piotr Baron, Wojciech Staroniewicz, Rafał Gorzyck FESTIVAALEJA 2012 BIELSKO-BIAŁA Jazzsyksy Jazzowa Jesień www.jazzowajesien.pl LUBLIN Lublin Jazz Festival www.lublinjazz.pl GDAŃSK Jazz Jantar www.jazzjantar.pl TORUŃ Jazz Od Nowa www.jazz.umk.pl IŁAWA Złota Tarka (Kultainen riivinrauta) www.zlotatarka.pl VARSOVA Vanhankaupungin jazzit Jazz na Starówce www.jazznastarowce.pl KRAKOVA Kesäjazzit www.krakjazz.pl Jazz Jamboree www.jazz-jamboree.pl Pyhäinpäivän jazzit Zaduszki Jazzowe www.zaduszkijazzowe.pl Jazz Juniors www.jazzjuniors.pl JAZZKLUBEJA Bydgoszcz mózg Gdańsk ja Gdynia blue time jazz club, cotton club, klub żak, pokład Krakova alchemia, harris piano jazz bar, kornet, piec art acustic jazz club, piwnica pod baranami, u muniaka, stalowe magnolie Poznań blue note jazz club WROCLAW Oderjazzit Jazz na Odrą www.jnofestival.pl ZAKOPANE Jazzia Tatralla Jazz Camping Kalatówki http://imprezy.e-zakopane.pl/ jazz_camping Szczecin brama jazz cafe, royal jazz club Toruń od nowa Varsova tygmont, jazz cafe łomianki, jazz club rynek, tutu music bar, jazz bistro Poland …Why Not? hanke tähtää Puolan nostamiseen maailman iskelmämusiikin kartalle. Sormensa pelissä on suomalaisella Jan Weckströmillä ja skotti Brian Allanilla. Miesten musiikkibisneksessä toimiva yritys Rokket Music valjasti ohjaksiin alan kansainväliset ammattilaiset. Vokalisti, viihdetyöläinen Brian Allan kutsui Puolaan joukon kansainvälisiä musiikkituottajia ja säveltäjiä, kuten Rob Hoffmanin ja Jud Friedmanin. He paiskivat puolalaisartistien kanssa töitä kymmenisen päivää studiossa Varsovassa. Työ jatkui Philadelphiassa tallin päätähtien, Natasza Urbańskan ja Patricia Kazadin, kanssa. Lauluja olivat työstämässä mm. Jim Beanz ja Shawn Donnell, jotka ovat olleet nostamassa Shakiraa, Justin Timberlakea, Britney Spearsia ja Chris Cornellia musiikin tähtitaivaalle. Natasza Urbańska tunnetaan paitsi laulajana, myös varsovalaisen Buffo-teatterin näyttelijänä ja Puolan Tanssii tähtien kanssa -ohjelman juontajana. Patricia Kazadi on kovaa vauhtia nousemassa Puolan poptaivaan huipulle. Päätähtien musiikkivideot kuvattiin Los Angelesissa. Urbańska on projektin yhteydessä käväissyt tutkailemassa yhteistyömahdollisuuksia myös Intiassa. Projektin ensiaskel on syksyllä 2011 ilmestynyt Poland Why Not -levy, jolla Urbańskan ja Kazadin lisäksi maailmanmarkkinoita tavoittelevat mm. pitkän linjan artisti Mieczysław Szcześniak, mahtavaääninen Marcin Czyżewski, Puolan Idolsista ponnahtanut Sławek Uniatowski ja vasta 12-vuotias lupaus Julia Bogdańska. Lisää suomalaisväriä hankkeeseen tuo muusikko Osmo Ikosen yhteistyö Urbańskan kanssa biisinteossa. Ikonen tunnetaan myös Olavi Louhivuoren Oddarang-bändin sellistinä. Lehdistöaineistosta koonnut Päivi Erola www.polandwhynot.com Wrocław ragtime Zamość piwnica pod rektorską www.polishjazz.com suomi–puola 2011–2012 23 Marcin Świetlicki Grzegorz Olszański MARRASKUU, MELKEIN MAAILMANLOPPU 42-662 Marraskuu, melkein maailmanloppu, pari minuuttia pimeän tuloon. Olen turvassa kahvilassa, istun selin valoon. – Onko tässä vapaata? – Varattu, vastaan, heitän takin toiselle tuolille. Kun kolmevuotias veljeni nielaisi epäselväksi jääneen määrän diapameja, jotka saattoivat vaikuttaa hänestä uudenmallisilta lasten namusilta ja kun maailma alkoi pyöriä hänen ympärillään kuin tärähtänyt karuselli, äiti ryntäsi kouluun kesken äidinkielen tunnin ja kysyi: muistanko minä puhelinnumeron, josta isän saisi kiinni? En muistanut. Muistin vain postinumeron. Huh, olen valmis lähtemään tästä kaupungista, pyyhkimään käteni lehviin, kaiken tämän kaupungin pölyn, rasvan pyyhkisin lehviin, lähde kanssani, näet itse. Kyllästys ja riidat alkavat jo viikon päästä, mutta ajattele niitä kajastuksia, jotka jätämme jälkeen, niitä kaikkia paikkoja ja naisia, miehiä: ajattele – miten helpottaa kun huudamme hotellihuoneessa, ylimmässä kerroksessa, ja meidän huutomme kiirii varmasti aina vastaanottotiskille asti. – Onko tässä vapaata? – Kohta on, vastaan. Pimeä. Muistan Sen vieläkin. LISTOPAD, NIEMAL KONIEC ŚWIATA 42-662 Listopad, niemal koniec świata, kilka minut przed zmierzchem. Schroniłem się w kawiarni, siadłem tyłem do światła. Wolne? Zajęte - odpowiadam, rzucam kurtkę na to drugie krzesło. Kiedy mój trzyletni brat połknął niezidentyfikowaną ilość tabletek relanium, które być może mogły mu się wydać nową wersją dropsów dla maluchów i świat zaczynał mu wirować jak przetrącona karuzela, moja mama przybiegła do szkoły na lekcje polskiego i pytała: czy nie pamiętam numeru telefonicznego do ojca? Nie pamiętałem. Pamiętałem tylko kod. Och, gotów jestem już wyjść z tego miasta, ręce wytrzeć o liście, cały ten kurz, tłuszcz miasta wytrzeć o liście, wyjdź ze mną, zobaczysz. Znudzimy się i pozabijamy po tygodniu, ale pomyśl o tych łunach, które pozostawimy za sobą, o tych wszystkich miejscach i kobietach, mężczyznach; pomyśl - z jaką ulgą będziemy krzyczeć w hotelowym pokoju, na najwyższym piętrze, a nasze krzyki dotrą na pewno aż na portiernię. Wolne? Już za chwilę będzie wolne - odpowiadam. Zmierzch. Do dzisiaj Go pamiętam. Puolankielestä suomentanut Jussi Rosti Jussi Rosti Jussi Rosti on vantaalainen kääntäjä, joka on palkittu Yleisradion Kääntäjäkarhu -palkinnolla vuonna 2006 vuoden parhaasta runosuomennoksesta. Jammaileva kahvila Lahdessa Merja Åkerlind Lahtelaistunut muusikko Jerzy “Jurek” Pędzicki mahdollisti Lahden Suomi–Puola-yhdistyksen pitkäaikaisen toiveen täyttymisen. Helmikuussa 2011 järjestettiin jammaileva kulttuurikahvila kaupungin monikulttuurikeskuksessa. Pędzicki asettui itse sähköpianon taakse ja esiintyi saksofonisti Erkki Petäjän kanssa. Yksi numeroista oli 1960luvun puolalainen blues “Warszawa jest smutna bez ciebie” (Varsova on surullinen ilman sinua). Suurimman osuuden ohjelmasta kantoi OVilen Band solistinaan Raija Kautonen. Pędzicki on tehnyt ryhmälle muutamia sovituksia. Pędzicki kokoilee taas ystäviään jammailemaan. Seuraava Lahden Puola-yhdistyksen kulttuurikahvila pidetään 17. helmikuuta 2012. Paikka vaihtuu nuorisokeskuksen Fillari Cafeksi, sillä yleisöä kertyi viimeksi vähän liikaakin tilaan nähden. 24 suomi–puola 2011–2012 Runoilijat Grzegorz Olszański Grzegorz Olszański (s. 1973) kuuluu katowicelaisen Na dziko -runoilijaryhmän perustajiin. Runoilija, kirjallisuuskriitikko. Kirjallisuudentutkija, luennoi Sleesian yliopistossa. Olszańskin runoja on käännetty useille kielille. Asuu Bytomissa. Marcin Świetlicki Marcin Świetlicki (s. 1961) on puolalaisen runouden vallaton kapinallinen ja kulttuurin monitoimimies: runoilija, näyttelijä, toimittaja ja rock-lyyrikko. Świetlicki on saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Vähäeleiset tekstit puhuvat arkikieltä ja ottavat esiin yksilön näkökulman. Świetlickin runous kapinoi maailmaa vastaan. Vaikuttaa yhtyeissä Świetliki ja Czarne Ciasteczka. Asuu Krakovassa. Matka avaruuteen on matka ihmiseen Tuukka Hämäläinen & Minna Mauno Stanisław Lemin teos Solaris julkaistiin vuonna 1961, puoli vuosisataa sitten. Lem on Puolan käännetyin kirjailija, jonka maailmankuulua tieteiskirjaa luetaan jopa 31 kielellä. Solaris on kaukainen planeetta, jonka tietoista valtamerta on tutkittu jo vuosia. Tällaisella premissillä alkaa Solaris, joka seuraa avaruustutkija Kris Kelvinin matkaa planeetan tutkimusasemalle. Tutkimusasemalla kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan, ja pahaa aavistamattomat ihmiset joutuvat kohtaamaan vierailijoita omasta menneisyydestään. Solaris edustaa Stanisław Lemin tuotannossa perinteisempää, juonivetoista proosaa. Lem tunnetaan myös satiirisista ja tajunnanvirtamaisista romaaneistaan, jotka ovat lukijalle haastavampia. Kenties hänen tieteelliset utopiansa välittyivät kuitenkin parhaiten selkeämmän kerronnan kautta, mistä Solariksen valtava suosio saattaakin juontua. Kirjailija Lem Stanislaw Lem syntyi Lwówissa vuonna 1921. Natsimiehityksen aikana hän toimi aktiivisesti Puolan vastarintaliikkeessä ja pärjäsi väärennettyjen henkilöpapereiden avulla. Sodan jälkeen hän opiskeli muun muassa lääketiedettä. Lem aloitti kirjallisen uransa runoilla, mutta häneltä julkaistiin eri lehdissä myös tarinoita. Vuonna 1951 julkaistiin ensimmäinen romaani Astronauci – kymmenen vuotta ennen Solarista. Muita Lemin tunnettuja teoksia ovat Voittamaton (1964), Kyberias (1965), Isännän ääni (1968), Futurologinen kongressi (1971) ja Tähtipäiväkirjat (1971). Lem sai uransa aikana monia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja sekä kansainvälisesti että kotimaassaan Puolassa. Hän lopetti fiktion kirjoittamisen 1980-luvun lopulla ja kuoli vuonna 2006. Käännöksiä ja tulkintoja Solaris on käännetty alun perin puolasta ranskaksi vuonna 1966 ja tuosta edelleen englanniksi ja myös suomeksi. Kielitaitoinen Lem luki itse englanninkielisen käännöksen ja piti sitä epäonnistuneena. Myös suomennosta on kritisoitu, olisikin suoranainen kulttuuriteko kääntää Solaris uudelleen suoraan alkuperäiskielestä. Solaris on filmatisoitu kahdesti, ensimmäisen kerran taide-elokuvan klassikoita ohjanneen Andrei Tarkovskin versiona vuonna 1972. Tarkovskin Solarista pidetään pienestä budjetistaan huolimatta scifi-elokuvan kulmakivenä, mutta Lem itse katsoi elokuvan keskittyvän liiaksi ihmissuhteisiin. Hollywood-version Solariksesta ohjasi Steven Soderbergh vuonna 2002. Se ei erikoistehosteistaan huolimatta saanut erityisen hyvää vastaanottoa, ja elokuvaa pidettiin turhankin varovaisena ja uneliaana tulkintana kirjan tarinasta. Solariksen filosofia Solaris on syvästi filosofinen teos, joka on poikinut lukuisia tulkintoja. Lyhyehkö romaani onkin poikkeuksellisen idearikas. Lem on luonut solaristiikasta uskottavan tieteenalan, jonka historia heijastelee tieteenfilosofi Thomas Kuhnin (1922–1996) ajattelua. Jo Solariksen valtameren käyttäytyminen on niin monimutkaista ja surrealistista, että siitä olisi riittänyt useampaankin kirjaan. Vaikka Lem halusi omien sanojensa mukaan kuvata ensisijaisesti vieraan älyn kohtaamista, Solaris on jäänyt tieteisfiktion historiaan romaanina, joka käänsi scifin fokuksen pois tähdistä takaisin ihmiseen. Kuten tutkija Snaut toteaa, on matka avaruuteen samalla matka ihmiseen itseensä: ”Ihminen on lentänyt tähtiin tutkimaan toisia maailmoja ja sivilisaatioita tutkimatta ensin omaa hämärien käytävien ja salahuoneiden labyrinttiaan, ottamatta selvää, mitä on niiden ovien takana, jotka hän itse on sulkenut.” Minna Mauno on kirjallisuutta harrastava teologian opiskelija, Tuukka Hämäläinen scifi-runoilija ja kirjailija. Kirjoittajat esittelivät ja tulkitsivat scifi-kirjallisuuden merkkiteosta toukokuussa 2011 Helsingin Suomi–Puola -yhdistyksen Kallio kukkii -viikon tilaisuudessa Kallion kirjastossa. "Ihminen on lentänyt tähtiin tutkimaan toisia maailmoja ja toisia sivilisaatioita tutkimatta ensin omaa hämärien käytävien ja salahuoneiden labyrinttiaan, ottamatta selvää mitä on niiden ovien takana, jotka hän itse on sulkenut.” Solaris, Stanisław Lem suomi–puola 2011–2012 25 Libeskind Tampereella Teksti ja kuva: Outi Aaltonen Łódźissa syntynyt, maailman tunnetuimpiin arkkitehteihin lukeutuva Daniel Libeskind suunnittelee Tampereelle tilaustyönä monitoimiareenan, joka palvelee sekä urheilua että kulttuuria. Monitoimiareenan kokonaisuus eri tiloineen rakentuu kaupungin rautatieaseman päälle. – Kaupungissamme oli pitkään mietitty uusia vaihtoehtoja niin liikenteen kuin urheilu- ja kulttuuritapahtumien toteuttamiseksi tulevaisuudessa. Jotta uusi monitoimiareena olisi liiketaloudellisesti kannattava toimintaympäristö, tarvitsimme noin 50 000 m2:n suuruiset tilat, selvittää hanketta jo pari vuotta työstänyt Tampereen Keskusareena Oy:n toimitusjohtaja Rikard Bjurström. – Arkkitehdin valintaa pohtiessamme konsultoimme rakennusyhtiö NCC:tä, jolla oli hyviä kokemuksia Libeskindin suunnittelutyöstä Tanskassa. Tampereella uuden keskusareenan sijaintipaikaksi oli valittu aivan ydinkeskustassa sijaitseva rautatieaseman miljöö. – Vastaavanlaisista raiteiden päälle rakennetuista kokonaisuuksista yksi esimerkki on New Yorkin uusi Madison Square Garden 7th Avenuella – ja Suomessa Pasilan rautatieasema, kertoo Bjurström. Puolan julistetaide uusiutuu Merja Åkerlind Lahden kansainvälinen julistebiennale on jo useamman vuosikymmenen mittaillut julistetaiteen tilaa maailmalla. Kesäisessä katselmuksessa oli pääteltävissä, että Puolassa julistetaide on taas nousussa. Julistebiennaleen tarjottiin sähköisen ilmoittautumisen ansiosta ennätysmäiset 6 958 julistetta 50 maasta. Kun seinille hyväksyttiin vain 285 työtä, niistä oli puolalaisia 31. Isompaan lukuun pääsi vain Kiina. Esimerkiksi Suomen osanotto jäi 16 työn varaan. Libeskind sai kutsun Libeskind kiinnitti tamperelaisten huomion sillä, että hän voitti New Yorkissa suunnittelukilpailun World Trade Centerin paikalla sijainneelle Ground Zerolle suunniteltavasta jälleenrakennusideasta. Euroopassa Libeskindin viimeaikaisiin tunnettuihin suunnittelukohteisiin kuuluu juutalaisuuden museo Jüdisches Museum Berliinissä. Libeskind oli jo aiemminkin käynyt Tampereella, ja monitoimiareenan suunnittelua varten hän vieraili kaupungissa kahteen otteeseen, käveli keskustan kortteleissa ja tunnusteli paikan henkeä. Monitoimiareena yhdistää rautatien molemmin puolin sijaitsevat kaupungin keskustan osat toisiinsa. Areenan kannen alla kulkevat junaja autoliikenne, tulevaisuudessa myös raitiotie, ja liikenne toimii samassa paikassa hankkeen toteutuksen aikanakin. – Areenan rakennustyöt pääsevät alkamaan aikaisintaan toukokuussa 2012 ja tapahtumakäyttö vuonna 2014, ennakoi Bjurström. Euroopan modernein ja vihrein Konserttikäytössä noin 14 000 katsojaa vetävä areena mahdollistaa kansainvälisten huipputapahtumien järjestämisen. – Areenasta tulee yksi Euroopan moderneimmista ja ekologisimmista esiintymispaikoista, sanoo toimitusjohtaja Bjurstöm. Daniel Libeskind syntyi vuonna 1946 Łódźissa muutti 1957 Israeliin, josta 1959 Yhdysvaltoihin arkkitehti, taiteilija ja muusikko; lukuisia kunniamainintoja ja palkintoja Näyttely heijasti uuden suunnittelijapolven esiinnousua. Puolalaisista nimistä useimmat olivat outoja asiantuntijoillekin. suunnittelutoimistot New Yorkissa, Zürichissä ja Milanossa Pitkästä aikaa puolalainen nousi myös palkittujen listalle. Ewa Bajek sai kunniamaininnan julisteestaan, jonka hän suunnitteli 2010 Krzysztof Kieślowskin Kymmenen käskyä-sarjan (Degalog) kuudenteen osaan eli kuudetta käskyä ilmentävään elokuvaan. suunnitellut Varsovan keskustaan nousevan Złota 44 -pilvenpiirtäjän 26 suomi–puola 2011–2012 projekteja mm. Berliinin Jüdisches Museum, New Yorkin Ground Zero, Dresdenin sotilashistorian museo, Las Vegasin Crystals at City Center osallistuu Łódźin vanhan rautatieaseman (Łódź Fabryczna) paikalle rakennettavan uuden kaupunkikeskuksen suunnitteluun Toimitusjohtaja Rikard Bjurström uuden areenan aitiota jäljittelevässä esittelytilassa. 100 vuotta Nobel-kirjailija Czesław Miłoszin syntymästä Maailman kansalainen Topi Lappalainen Miłosz Yhdysvallat myönsi Miłoszille 1989 National Medal of the Arts -ansiomitalin, Puola teki hänestä 1994 Valkoisen kotkan ritarin, ja Liettua antoi hänelle 1995 Gediminasin ritarikunnan toisen luokan kunniamerkin. Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin vuonna 1980 puolaksi kirjoittavalle emigranttikirjailijalle nimeltä Czesław Miłosz, jolle oli vuonna 1970 myönnetty Yhdysvaltain kansalaisuus. kuollessaan Puolassa vuonna 2004 Miłosz oli kolmen maan kansalainen saatuaan takaisin sekä Puolan että Liettuan kansalaisuuden. Miłosz kävi Puolassa koulunsa, opiskeli ja aloitti kirjailijanuransa ja Puolaa hän edusti diplomaattina. Liettuanpuolalaisesta aatelistaustasta tulevalle Miłoszille Liettua oli synnyinmaa, jossa hänellä oli sukujuurten lisäksi koulu- ja opiskelukaupunki Vilna. Monikulttuurinen identiteetti Miłoszin synnyinpaikka Šeteniai Liettuan maaseudulla kuului vuonna 1911 Venäjän keisarikuntaan. Insinööri-isä työskenteli ensimmäisen maailmansodan ajan Venäjällä, missä Czesławkin vietti osan varhaislapsuudestaan. Sodan jälkeen hän kävi koulunsa ja opiskeli Puolaan liitetyssä Vilnassa. Vaikka Miłoszin alkuperäinen kotiseutu oli tuolloin Liettuan puolella rajaa, hänelle muodostui vahvasti vilnalainen ja puolalainen identiteetti. Liettuan passin hän sai käyttöön vuosina 1939 ja 1940, jolloin Puola oli jo kadonnut kartalta jaettuna Stalinin ja Hitlerin kesken. Miłosz palasi Vilnaan vasta 1992 lähdettyään sieltä 1940. Kalifornialainen runoilija ja kääntäjä Robert Hass kysyi kerran Miłoszilta, josko tämä opiskeli liettuan kieltä paluu mielessä. Tähän liettuaa kohtalaisesti osannut, mutta paljon unohtanutkin Miłosz vastasi: ”Minulla on varma tunne, että se voi olla taivaan kieli.” Diplomaatti ja professori Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana Miłosz vietti osaksi maanalaista elämää Varsovassa. Siellä hän näki sodan kauhut ja natsien juutalaisvainot. Myötätunto joukkotuhon uhriksi joutuneita juutalaisia kohtaan näkyy vahvana hänen runoissaan. Hän sai myöhemmin tuhansien muiden joukossa Israelilta kunnianosoituksen nimeltä Vanhurskaat kansakuntien joukossa. Sodan jälkeen hän toimi puolalaisena diplomaattina Yhdysvalloissa ja Ranskassa, minne hän loikkasi vuonna 1953. teessa, jolloin kirjailija itse oli onnekkaassa diplomaatin asemassa. Koulutukseltaan Miłosz oli juristi; pitkän uransa aikana hän ehti muun muassa toimia toimittajana, diplomaattina, kirjailijana, kääntäjänä ja yliopiston professorina. Hän teki pitkän päivätyön Kalifornian Berkeleyn yliopiston professorina vuodesta 1961 alkaen. Esseissään Miłosz kuvaa tietyllä etäisyydellä Berkeleyn campusaluetta, joka oli vuoden 1968 vasemmistoradikalismin keskuspaikkoja Yhdysvalloissa. Nobel-palkinto vuonna 1980 tuli poliittisesti otollisella hetkellä, jolloin Solidaarisuus-liike oli saamassa yliotteen kommunistisesta järjestelmästä, ennen seuraavana vuonna julistettua sotatilaa. Näin osa Miłoszinkin teoksista tuli puolalaisten lukijoiden saataville vuosien pannassa olon jälkeen. Niitä oli voitu levittää ainoastaan maanalaisesti. Moniarvoisuuden puolesta Miłosz oli nuorena ollut vasemmistolainen opiskelija Vilnassa, mutta Yhdysvalloissa häntä arvostettiin erityisesti kommunismin kriitikkona. Pariisissa 1953 ilmestynyt Vangittu mieli (Zniewolony umysł) loi hänelle kansainvälisen maineen. Aatemaailmaltaan Miłosz oli kaikkiin diktatuureihin kriittisesti suhtautuva moniarvoisen yhteiskunnan puolustaja. Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet olivat hänelle kuitenkin hiljaisuuden aikaa, kun hän toimi Puolan kommunistijärjestelmän palveluksessa. Loikkaus länteen mahdollisti hänelle ryhtymisen kriitikoksi, joka ei kuvia kumartele. Yhdysvalloissakin toimiessaan hän säilytti kriittisen otteen kapitalismiin ja pyrki löytämään vaihtoehtoisen tien. Vaikka Miłosz eiollutkaan oikeiston liittolainen, näki esimerkiksi oikeistolaisälykkö William F. Buckley Vangitun mielen käyttöarvon propagandasodassa Neuvostoliittoa vastaan. Siinä teoksessa Miłosz kuvaa, miten ahtaat olot stalinistinen järjestelmä toi puolalaisille älyköille kaikkein raskaimpina vuosina 1940- ja 1950-lukujen vaih- Kansainvälisiä palkintoja Maailmallakin kirjailija saavutti lisää mainetta. Suomeksi häneltä ilmestyi Vangitun mielen lisäksi valikoima runoja ja kirjailijan lapsuuden Liettuaan sijoittuva romaani Issan laakso (Dolina Issy). Kaksi romaania sekä useita runo- ja esseekokoelmia julkaissut Miłosz on hyvin puolalainen, mutta myös liettualainen kirjailija. kotimaana puolan kieli Pohjois-Amerikassakin asuessaan Miłosz oli nimenomaan eurooppalainen ajattelija. Vuonna 1998 hän vastaanotti Puolan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Niken. Jo kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 1978, hän oli saanut Neustadt-palkinnon, joka on merkittävin Yhdysvalloissa myönnettävä kansainvälinen kirjallisuuspalkinto. Miłoszin saamien palkintojen ja arvomerkkien lista on vaikuttava. Miłosz on haudattu Krakovan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Ansioituneiden kryptaan. Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija ja Helsingin Suomi–Puola -yhdistyksen jäsen. suomi–puola 2011–2012 27 Jalkapallohuuma rutisti Puolan suurinvestointeihin Komeat stadionit, putsatut rautatieasemat ja siloisat tiet tulivat Euro 2012:n isäntien kunnia-asiaksi Pilvikki Kause Näky oli vaikuttava. Jotkut katsojista pyyhkivät vaivihkaa silmiään: Uuden kansallisen jalkapallostadionin katto avattiin ja suljettiin ensimmäistä kertaa yleisön läsnä ollessa lokakuussa 2011 Varsovassa. Jättiläismäiseltä kukalta näyttävä erikoisvalmisteinen katto kääriytyi kokoon noin viidessätoista minuutissa. Liki parikymmentätuhatta ihmistä puhkesi hurraahuutoihin. Tunnelmaa kohotti tieto, ettei tällaista kattoa ole kuin muutamilla stadioneilla maailmassa. Varsovan loppusilausta vailla olevaan stadioniin tutustui avoimien ovien päivänä peräti 140 000 pääkaupunkilaista. Väenpaljoudesta todisti sekin, että ilmaiseksi jaettuja Krówka-kermakaramelleja hupeni kävijöiden suihin kokonainen tonni, Varsovan kaupunki tiedotti. – Epäilemättä olemme saaneet uuden kansallisylpeyden, eräs perheenisä kehui puna-valkoiseksi sävytettyä jalkapalloareenaa Gazeta.pl:n uutisvideossa. Hän istui mukavalla istuimella katsomossa, johon mahtuu kerralla 56 000 henkeä. Puolassa koetaan, että näin komeaa paikkaa kelpaa esitellä, kun maa isännöi Euroopan jalkapalloilun mestaruuskisoja 8. 6.–1.7.2012. Platini patisteli Euroopan jalkapalloliitto UEFA valitsi keväällä 2007 niin Puolan kuin sen itänaapurin Ukrainan turnauksen pitopaikoiksi. Kisaisännyys on osoittautunut valtavaksi haasteeksi, sillä sitä ovat edeltäneet vuosien kuumat valmistelut. Ensialkuun isännyyden ratkettua Puolassa elettiin silkassa voitonhuumassa. Olihan historiallista, että mantereen kovimmat futistähdet kamppailisivat mestaruudesta ensimmäistä kertaa pelikentillä itäisessä Keski-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Puolassa pelikaupungeiksi pääsivät Varsovan lisäksi Gdańsk, Poznań ja Wrocław. Krakova jäi katkerana varasijalle. Hätävarana on myös Chorzów, jossa sijaitsee Sleesian valtava urheilustadioni. Puolalaiset tarttuivat itseään niskasta kiinni, kun UEFA:n puheenjohtaja Michel Platini kiersi hermostuneena eri kaupungeissa tutkimassa järjestelyjen käynnistymistä 2008. Hän hätyytti tulevia isäntiä peläten, etteivät naapurukset ehdikään saada paikkoja kuntoon arvokisoja ja satoja tuhansia eri puolilta Eurooppaa matkustavia jalkapallofaneja varten. Takeltelevan alun jälkeen turnaus on sysinyt Puolaa rakentamaan olan takaa. Kisojen ansiosta on saatu uutta ja kunnostettu vanhaa: tieverkostoja, siltoja, lentokenttiä, hotelleja ja rautatieasemia – ja tietenkin jalkapallostadioneita. Euro 2012 on poikinut virallisen arvion mukaan suunnattomat, peräti 96 miljardin złotyn, noin 23 miljardin euron investoinnit. Osin tästä syystä Puolaa on viime aikoina kutsuttu Euroopan suurimmaksi rakennustyömaaksi. 28 suomi–puola 2011–2012 Esimerkiksi Lounais-Puolan suurkaupunki Wrocław arvioi, että metropoliin on vedetty futiskuumeen yltyessä yhteensä 60 kilometriä teitä, katuja ja siltoja. Wrocławin julkisten, Euro 2012:n nimissä tehtyjen investointien arvo on ollut noin seitsemän miljardia złotya, vajaat kaksi miljardia euroa. Urakat ovat näyttäytyneet asukkaille rasittavina tietyömaina ja liikenneruuhkina, mutta nyt on enimmäkseen syytä hymyyn. Kaupungit ovat siistiytyneet. Uusia moottori- ja ohikulkutien pätkiä on avattu siivittämään kyytiä. Kebabin käry hälveni Varsovan keskusrautatieasemalla oikein yllättyy kasvojenkohotusta. Sosialismissa 1975 polkaistua, ränsistynyttä asemaa alettiin korjata ja putsata 2010. Monien mielestä rumilus olisi pitänyt vetää saman tien maan tasalle. Matkustajien näkökulmasta epäkäytännöllinen rakennus aiotaankin ilmeisesti purkaa mestaruuskisojen jälkeen, jos Valtionrautatiet PKP saa tahtonsa läpi. Nyt rautatieasemalta on raivattu pois sekalaisia, mutta omintakeisia pikkukipsoja. Tilalle on luotu avaria kauppakäytäviä siivoine putiikkeineen. Liikuntarajoitteisten kulkua maan uumeniin junalaitureille on helpotettu. Kebabin ja zapiekankan käry ei enää leiju matkaseurana. Tunkkaista rasvan löyhkää selitti poliisin mukaan osin se, että remonttitöissä aseman kellarikerroksesta paljastui laiton kebab-lihan tukku. Sieltä arveluttavaa lihaa oli myyty ympäri Varsovaa ja rautatieaseman ilmastointikanavia oli käytetty jäterasvan roskiksina. Asemalle on lisäksi avattu huippuhienoja design-vessoja. Ne ovat ihan nähtävyys. Joukkoliikennettä helpottaa, että Fryderyk Chopinin lentokentältä vedetään yhdystunneli keskustaan. Näin junalla pääsee kentältä rautatieasemalle tai suoraan Veikselin itärantaa, Pragan kaupunginosaa kruunaavalle stadionille. Jalkapallofani Marcin Podlecki kehuu muodonmuutoksia. – Kisaisännyys on pakottanut kuromaan umpeen pitkään viipyneitä modernisointihankkeita. Jos EM-turnaus ei olisi tulossa, tuskin suurinta osaa näistä investoinneista olisi toteutettu näin rivakasti, hän arvioi. Marcin Podlecki asuu Varsovan esikaupunkialueella Grodzisk Mazowieckissa ja ajaa töihin pääkaupunkiin tekeillä olevan moottoritien syrjää. Kun pätkä avataan, työmatkaan kuluu puoli tuntia vähemmän, hän arvelee. Mistä käyttäjiä? Ekonomistina työskentelevää Marcin Podleckia arveluttaa silti monien varsovalaisten tavoin, miten kansallisstadionin käy EM-turnauksen jälkeen. Mahtavan rakennelman ylläpitokustannukset ovat kovat. Stadionilla ei ole kotijoukkuetta, joka vetäisi jättikatsomon vahvinta joukkuetta Legiaa kannattava Podlecki toteaa, että seura sai vastikään oman, nykyaikaisen stadionin. Pienemmästä Polonia-seurasta ei myöskään ole kansallisstadionia täyttämään. Puolan jalkapalloliitto PZPN on puolestaan nimittänyt Sleesian urheiluareenaa vuodesta 1993 maajoukkueen kansallisstadioniksi. Maajoukkue ei muuta PZPN:n toiminnanjohtajan Grzegorz Laton mukaan sleesialaisilta nurmilta Varsovaan EM-kisojen jälkeen, vaikka urheiluministeriö on toista mieltä. – Pystytäänköhän uudella stadionilla järjestämään esimerkiksi konsertteja, jotka vetävät riittävästi yleisöä, 29-vuotias Marcin Podlecki pohtii. Stadionin yhteyteen tulee kuitenkin kookas ja nykyaikainen messukeskus hotelleineen. Keskuksen uskotaan takovan rahaa kustannusten peittämiseksi. Huippuhienojen, 40 000-paikkaisten stadionien kohtalosta kisojen jälkeen ollaan huolissaan myös Poznańissa ja Wrocławissa. Lech Poznańin ja Śląsk Wrocławin pelien ei uskota keräävän katsomoja edes puolilleen, vaikka molemmat pelaavat mestaruussarja Ekstraklasassa. Vain Gdańskissa elellään levollisina. Rintaa röyhistää, että Lechian kullanhohtoista, meripihkahelmeä muistuttavan kotikentän arkkitehtuuria kehuttiin italialaislehdistössä “Lamborghiniksi” kansainvälisten futiskenttien joukossa. relle polvelle on alettu silottaa tietä huipulle. Jalkapalloa innokkaasti pelaava pääministeri Donald Tusk on luvannut nostaa kotimaansa pallonpotkinnan tasoa. Hallitus on perustanut pikkukuntiin ja suurkaupunkien kortteleihin pallopelikenttiä, joita kutsutaan kotkanpojiksi (orlik). Legia on käynnistänyt jo kiitosta saaneen juniorivalmennuksen, koska seura mielii kovaan tähtijoukkoon. Silloin on sääntöjen mukaan oltava omia kasvatteja. Muut seurat ovat sijoittaneet rahaa juniorien opetukseen toistaiseksi penseämmin. Sen sijaan seurat ovat alkaneet ostaa pelaajia ulkomailta, sillä näin saadaan nopeaa tulosta ja väkeä katsomoihin. Esimerkiksi Ekstraklasassa otteleva Widzew Łódź hankki TPS:n keskikenttäpelaajan Riku Riskin rivistöönsä 2014 kesään asti. Riski tosin lähti välillä lainaan Ruotsiin, koska hän pääsi avauskokoonpanoon liian harvoin. Wisła Kraków on jalostanut siirrot ulkomailta huippuunsa: joukkueen avauskokoonpanossa puolalaispelaajat potkivat vähemmistönä, kun tiimissä on toistakymmentä eri kansallisuutta. Huligaanit ulos UEFA:n Michel Platini pitää Puolan arkkitehtonisia saavutuksia Euro 2012:n merkeissä loistavina. Puola on ponnistellut karsiakseen huliganismia sekä rasistisia ja juutalaisvastaisia iskulauseita jalkapallopeleistä. Tunnetut rähinäjohtajat ovat saaneet sakkoja ja vankilatuomioita. Poliisikommandot ovat tehneet ratsioita koteihin. – Kun olen nähnyt kaikki neljä stadionia, voin ilmoittaa olevani onnellinen! Koko infrastruktuuri silloista lentokenttiin jää käyttöön mestaruusottelun jälkeen ja palvelee Puolan kansaa monia vuosia, hän ylisti viimeisimmällä tarkastuskäynnillään syksyllä. Isäntämaa lupaa, ettei huligaaneista muodostu uhkaa EM-kisojen fanijoukoille. Nykyaikaiset stadionit ovat järjestäjien mukaan yksi turvallisuuden tae. Uudet sähköiset valvontajärjestelmät varmistavat lipunostajan ja stadionille saapujan henkilöllisyyden. Juniorit unohdettiin Tappeluiden ja roisin kielenkäytön vuoksi jalkapallootteluita ei ole vuosiin pidetty koko perheen viihteenä, johon uskaltaisi lähteä kannustamaan kotijoukkuetta lasten kanssa. Legia-fani Marcin Podleckin mielestä tunnelma on muuttumassa positiivisemmaksi. Puolan joukkue on EM-turnauksessa mukana vain siksi, että täällä isännöidään kisoja. Veikselin rannoilta ei ole noustu jalkapalloilun suurvallaksi yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Legendaarisen valmentajan Kazimierz Górskin johdolla napattiin Olympialaisissa 1972 kultaa ja neljä vuotta myöhemmin hopeaa. Maailmanmestaruuskisoista 1974 tuotiin kotiin pronssia. Mitaleita tuskin nähdään puolalaisten kauloissa kesällä 2012, eikä sellaista yllätystä odotetakaan. Mutta nuo- – Vaimo tuli mukaan matsiin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Kannustus oli mielestäni säyseää. Vaimo oli innoissaan. Perheaitiossa istui paljon lapsia. Kirjoittaja on Varsovassa asuva toimittaja. suomi–puola 2011–2012 29 BILLY WILDER irvileuan tie Sucha Beskidzkasta Hollywoodiin Veikko Suvanto Sucha Beskidzkan vuoristokaupungissa, noin 30 kilometriä Krakovasta, juhlistettiin 22.kesäkuuta 2011 ohjaajalegenda Billy Wilderia. Tämä syntyi 105 vuotta aiemmin samassa kaupungissa – silloin vielä Sucha-nimisessä kylässä Itävalta-Unkarissa puolanjuutalaisten Max ja Eugenia Wilderin Samuel-nimisenä esikoispoikana. Tilaisuus päätti Krakovassa järjestetyn viisipäiväisen Wilderin elokuvien katselmuksen. Sen yhteydessä julkistettiin ohjaajalle omistettu muistolaatta sekä Wilderin elämää ja teoksia valottava artikkelikokoelma nimeltä Billy Wilder: Mistrz kina z Suchej Beskidzkiej (”Billy Wilder: elokuvan mestari Sucha Beskidzkasta”). Vuosi 2011 on nimetty Puolassa virallisesti ”Billy Wilderin vuodeksi”. Juhlavuoden ajoitus ei kenties ole täydellisin mahdollinen, mitä komedian mestarin kohdalla voisi pitää anteeksiantamattomana, mutta Piukat paikat -elokuvan tunnetun loppurepliikin hengessä Wilder tuskin panisi pientä epätarkkuutta pahakseen. Sucha Beskidzka oli sitä paitsi noteerannut myös ohjaajan 100-vuotisjuhlan 2006. Jo vuonna 1996 annettiin Wilderin 90-vuotispäivän kunniaksi yhdelle kaupungin kaduista nimeksi ulica Billy’ego Wildera. Toisin kuin Barbara Woźniak artikkelikokoelmassa väittää, kyseessä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen elävälle amerikkalaisohjaajalle Euroopassa omistettu katu: Sodankylässä on jo 1987 lähtien ollut Samuel Fullerin katu. Puolan passi pelasti Ennen vuotta 1996 vain harvat ylipäänsä tiesivät Wilderin syntyneen Sucha Beskidzkassa, sillä ohjaaja itse ilmoitti aina synnyinpaikakseen Wienin, jonne Wilderin perhe muutti vuonna 1911 eli tulevan ohjaajan ollessa viisivuotias. Muutto liittyi todennäköisesti Wilderin isän liiketoimintaan: Max Wilder pyöritti useita kahviloita Lwówin ja Wienin välisellä reitillä. Billy Wilderin muistot Sucha Beskidzkasta jäivät hämyisiksi, mutta yhteydet Puolaan jatkuivat vielä ohjaajan poikavuosinakin. Hän vietti ainakin kesiä äidinpuolisten isovanhempiensa luona Nowy Targissa ja teki perheensä kanssa retkiä Zakopaneen sekä Krakovaan, jossa 30 suomi–puola 2011–2012 nuori Billie (ohjaaja sai lempinimensä äidiltään jo pienenä poikana, Buffalo Billin mukaan) kehitti taitojaan biljardinpelaajana isänsä omistamassa hotellissa. Vaikka wieniläisellä kasvuympäristöllä oli epäilemättä enemmän vaikutusta Wilderin huumorintajun ja elämänkatsomuksen kehittymiseen, puolalaisella syntyperällä oli ainakin yksi merkittävä vaikutus: Wilderin omien sanojen mukaan se todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Wienistä Wilder muutti vuonna 1926 Berliniin, jossa toimi lehtimiehenä Valtiopäivätalon paloon saakka, minkä jälkeen hän siirtyi Pariisiin, koska ”se vaikutti viisaalta askeleelta juutalaiselle”. Pelkällä saksalaisella tai itävaltalaisella passilla varustetut juutalaiset eivät saaneet tuolloin poistua maasta, mutta Wilder sai puolalaisen syntyperänsä ansiosta passin Puolan suurlähetystöstä Berliinissä. Hänen äitinsä, isäpuolensa (Max-isä kuoli vuonna 1927) ja isoäitinsä, jotka kaikki päättivät Wilderin suostutteluista huolimatta jäädä Berliiniin, kuolivat myöhemmin keskitysleirillä – todennäköisimmin Auschwitzissa. Wilderin suhde Puolaan oli siis kaksinainen – yhtäältä idyllisten lapsuusvuosien, toisaalta aikuisiän pahimman tragedian tapahtumapaikka. Se saattaa osaltaan selittää sitä, että hän ei koskaan käsitellyt Puolaa suoraan käsikirjoituksissaan tai ohjauksissaan, vaikka ne sijoittuvat usein Eurooppaan. Satunnaisia viittauksia Puolaan toki esiintyy siellä täällä: tunnetuin lienee Marilyn Monroen roolihahmon nimi Sugar Ray Kowalczyk Piukoissa paukoissa. Elämänsä loppupuolella Wilder osoitti kiinnostusta Thomas Keneallyn Schindlerin lista -romaaniin, jonka elokuvaversion ensimmäistä käsikirjoitusta hän työsti yhdessä Steven Spielbergin kanssa ja jonka hän suunnitteli jopa ohjaavansa. Luultavasti sekä korkea ikä että aiheen omakohtaisuus saivat Wilderin luopumaan ajatuksesta. Kuvaava on hänen reaktionsa Spielbergin elokuvaan: juutalaisgettoon ja keskitysleiriin sijoittuvissa joukkokohtauksissa hän etsi äitiään ihmismassojen joukosta. Krakovassa nykyään Hotel Royal -nimellä toimivan hotellin omistaja oli 1900-luvun alkuvuosina Billy Wilderin isä Max Wilder. Hotellissa esitettiin Krakovan Wilder-katselmuksen yhteydessä Ninotchka-elokuva. lähteneen puolanjuutalaisen irvileuan, Stanisław Jerzy Lecin, joka syntyi Lwówissa kolme vuotta Wilderin jälkeen ja jolla oli keskitysleireistä omakohtaistakin kokemusta. Molemmat löysivät ominaisimman ilmaisumuotonsa kepeän kyynisistä ja hirtehisistä lohkaisuista, one-linereista, joiden laukominen sujui molemmilta yhtä hyvin oikeassa elämässä kuin elokuvakäsikirjoituksissa tai aforismikokoelmissa. Molemmat ovat sen takia saaneet kärsiä hieman kyseenalaisesta vitsiniekan maineesta eivätkä ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Lec on edelleen yksi Puolan eniten käännetyistä mutta vähiten käsitellyistä kirjailijoista. Wilderista on ilmestynyt muutamakin elämäkerta sekä englanniksi että muilla kielillä, mutta tuore artikkelikokoelma on ainakin sen toimittajien mukaan ensimmäinen lajissaan paitsi Puolassa myös koko maailmassa. Toinen Wilderin ja Lecin viljelemän hirtehishuumorin seuraus on se, että molempiin on yhtä hanakasti lyöty ”kyynikon” tai ”ihmisvihaajan” leimaa – ja molemmissa tapauksissa yhtä heikoin, vaikka pinnallisesti katsoen asiallisin perustein. Luokittelu vaikeaa Kohtalotoveri Lec Artikkelikokoelman esseessä Problem męskości w filmach Billy’ego Wildera (”Miehuuden ongelma B.W:n elokuvissa”) Kamila Żyto, toinen teoksen toimittajista, pyrkii osoittamaan, että näennäisestä kyynisyydestään huolimatta Wilderin elokuvista löytyy myös vahva moraalinen pohja. Wilderin elämänvaiheet ja elämänasenne tuovat mieleen toisen itävaltalais-unkarilaisesta taustasta Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta Żyton essee jää sekin hieman yksipuoliseksi. Hän kirjoittaa, että Wilder koosti ja ohjasi Yhdysvaltain hallituksen komennosta pian Saksan miehityksen jälkeen, ollessaan vielä tietämätön lähisukulaistensa kohtalosta. Billy Wilder (1906–2002). Kuten Tomasz Majewski osoittaa yhdessä artikkelikokoelman kiinnostavimpiin kuuluvista kirjoituksista, Berliinin raunioiden idea tuli Wilderin mieleen juuri Kuoleman myllyjä kootessa. Wilder nimittäin arveli, että propagandaelokuvalla ei olisi haluttua vaikutusta olemassaolon reunaehtojen kanssa kamppaileviin saksalaisiin, ja hän alkoi suunnitella elokuvaa, joka komediaa ja draamaa yhdistelemällä antaisi todenmukaisemman kuvan sodanjälkeisestä sijoiltaan menneestä maailmasta. ”[Wilderin] tuotannosta on turha etsiä idealisteja”. Yleistyksen kyseenalaistaa se, että kesäisen elokuvakatselmuksen kolme tärkeintä elokuvaa olivat nimenomaan kertomuksia idealisteista. Tarkoitan Berliinissä tapahtuvia Berliinin raunioiden keskellä (1948) ja Yks’ kaks’ kolme (1961) sekä Pariisiin sijoittuvaa Ninotchkaa (1939), jonka Ernst Lubitsch ohjasi Wilderin ja Charles Brackettin käsikirjoituksen pohjalta. Wilderin ”eurooppalaista kautta” katselmuksessa edustivat hänen Ranskassa ohjaamansa esikoiselokuva Mauvaise graine (1934) sekä hänen käsikirjoittamansa Menschen am Sonntag (1931), jonka ohjauksesta vastasivat myöhemmin niin ikään Hollywoodiin siirtyneet Robert Siodmak ja Edgar G. Ulmer. Elokuvapareja Suomessa pitkään esityskiellossa olleet Ninotchka ja Yks’ kaks’ kolme ovat kommunismia piikitteleviä satiireja, joissa puhdasotsaiset päähenklöt – neuvostoliittolainen Ninotska (Greta Garbo) ja itäberliiniläinen Otto Piffl (Horst Buchholz) – rakastuvat ”dekadentin lännen” edustajiin ja taipuvat lopulta hyväksymään kapitalistisen järjestelmän, vaikkakin pitkin hampain. Kumpaakin elokuvaa on arvosteltu sekä vasemmalta että oikealta ideologisesta yksisilmäisyydestä ja (kuoleman)vakavien asioiden kepeästä käsittelystä – eikä täysin syyttä. Onkin kiinnostavaa, että näiden elokuvien sisarteoksessa Berliinin raunioiden keskellä idealistihahmo edustaa poliittisen asteikon vastakkaista laitaa. Jean Arthurin esittämä Phoebe Frost on iowalainen republikaanikansanedustaja, joka kauhistelee sodanjälkeisen Berliinin korruptiota ja rakastuu amerikkalaissotilaaseen John Lundiin, joka – Phoeben tietämättä – on sotkeutunut korruptioon korviaan myöten. Elokuvan yhtäläisyydet varsinkin Ninotchkan kanssa ovat ilmeiset, mutta siihen lainattiin aineksia myös Wilderin ja Brackettin toteuttamatta jääneestä käsikirjoituksesta nimeltä Hail Darling!. Se oli tarkoitus filmata heti Ninotchkan menestyksen vanavedessä: Ninotskan hahmon olisi korvannut amerikkalaiseen turistiin rakastuva saksalaisnainen, palavasieluinen natsipuolueen jäsen. Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan sympaattisen natsihahmon esittäminen oli mahdottomuus ja hankkeesta luovuttiin, mutta hahmon piirteitä on nähtävissä Marlene Dietrichin esittämässä kabareelaulaja Erika von Schlütowissa, Johnin rakastajattaressa, jonka menneisyydestä paljastuu heilasteluja natsipuolueen silmäätekevien kanssa ynnä muuta kompromettoivaa. Kolmas ja yllättävämpi edeltäjä oli lyhytelokuva Kuoleman myllyt (1945), yksi ensimmäisistä keskitysleirien kauhuja esitelleistä elokuvista. Sen Berliinin raunioiden keskellä kuuluukin onnistuneimpiin esityksiin wilderilaisesta maailmasta, josta on turha etsiä täysin hyviä tai täysin pahoja henkilöitä. Wilder ei ehdota idealismin vastapooliksi kyynisyyttä vaan pelkästään todellisuuden hyväksymisen, ennen kaikkea sen joskus katkerankin tosiasian, että ”kukaan ei ole täydellinen”. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä katkeroitumista eikä edes ihanteiden hylkäämistä. Paradokseista nauttineen Wilderin elämänasenteen summaavat parhaiten Otto Piffl, joka Yks’ kaks’ kolme -elokuvan lopussa toteaa itävaltalaista vitsiä mukaillen tilanteen olevan ”toivoton muttei vakava”, ja Piukkojen paikkojen loppurepliikin lausuva miljonääri Osgood Fielding III, joka jalat tukevasti ilmassa seisten ratkaisee idealismin ja realismin välisen ristiriidan ennenkuulumattomalla tavalla. Mikäpä olisi kauempana kyynikon virneestä kuin elokuvan päättävä autuas hymy Osgoodin kasvoilla? Kirjoittaja on Krakovassa asuva suomentaja Billy Wilderin muistolaatta Sucha Beskidzkan kaupungintorilla. Kuva: Ela Konarska suomi–puola 2011–2012 31 museo Schindlerin tehtaasta erinomainen Teksti ja kuvat: Markku Marttinen Krakovan museotarjonta on kasvanut kahdella uudella museolla. Vanha Oscar Schindlerin tehdasrakennus, Fabryka Oscara Schindlera, on muokattu moderniksi museoksi kertomaan natsimiehityksen ajoista Krakovassa. Viereisessä rakennuksessa avattiin toukokuussa 2011 nykytaiteen museo Mocak. Värikäs tyyppi Oscar Schindler itse oli varsin värikäs tyyppi. Hän oli sulavakäytöksinen mies, joka rakasti hyviä juomia, kauniita naisia jopa oman tehtaansa naispuolisia työntekijöitä, vaikka saksalaisten ja juutalaisten keskinäiset suhteet olivat ankarasti kiellettyjä - ja uhkapelejä. Sodan jälkeen Schindler muutti Argentiinaan, mutta siellä hänen liiketoimensa eivät onnistuneet ja hän palasi takaisin Saksaan. Esimerkiksi Regensburgissa, Saksassa, törmää parikin kertaa kylttiin, jossa kerrotaan tehtailija Oscar Schindlerin asuneen juuri tässä talossa. Schindlerin tehtaan ja ns. Schindlerin listan teki kuuluisaksi Steven Spielbergin elokuva vuodelta 1993. Se kertoo, kuinka saksalainen liikemies pelasti toiminnallaan noin 1 200 juutalaista varmalta kuolemalta. Schindler onnistui vakuuttamaan saksalaiset maanmiehensä siitä, että tehdas oli välttämätön, kun se valmisti emaliastioita Saksan armeijan käyttöön. Työvoimansa hän hankki läheiseltä Płaszówin keskitysleiriltä. Monta kulkutapaa Vuoden 2010 kesäkuussa avattu Schindlerin museo on noin kolmen kilometrin päässä Krakovan vanhan kaupungin keskustasta, Kazimierzin juutalaisalueen ja entisen geton tuntumissa osoitteessa Lipowa 4. Museota lähin raitiovaunupysäkki on Plac Bohaterów Getta -aukiolla, joka itsessään on jo varsin dramaattinen; isolla aukiolla on riveittäin maahan kiinnitettyjä tyhjiä tuoleja symboloimassa kadonneita ihmisiä ja tyhjentynyttä aluetta. Aukion laidalla on Apoteka Pod Orłem eli Kotka-apteekki. Sen luota lähtivät juutalaisten joukkokuljetukset keskitys- ja tuhoamisleireille. Apteekkikin on nykyisin museona. Helpoimmin museolle pääsee kuitenkin Raatihuoneen torilta kyytejä tarjoavilla pikkuautoilla, joilla matkan hintaan saa myös opastuksen joissakin autoissa jopa suomen kielellä. Eikä kävelymatkakaan Raatihuoneen torilta ole mahdoton. Reitin varrella on yksi Krakovan päänähtävyyksistä, Wawelin linna, useita komeita kirkkoja sekä lopuksi entinen Kazimierzin juutalaisalue omine raatihuoneineen, entisine synagogineen ja lukuisine kahviloineen ja ravintoloineen. Suosittu museo Itse museo on erinomaisesti toteutettu. Se esittelee pääasiassa Krakovaa natsiSaksan miehityksen vuosina. Esillä on esimerkiksi katumiljöitä näyteikkunoineen, sen ajan koteja sisustuksineen ja tietysti Oscar Schindlerin työhuone. 32 suomi–puola 2011–2012 Yhteen näyttelyhuoneeseen on asetettu suuri metallilieriö, jossa ovat kaikkien tehtaan avulla pelastuneitten nimet. Yhteen museon huoneista on seinille kiinnitetty 1 200 metalliastiaa symboloimaan pelastuneitten määrää. Museon sisäpihalla, ulko-oven vieressä, on parikin vaunua, jotka ovat täynnä jo hivenen ruostuneita emalitehtaassa valmistettuja astioita. Vanhoja ja perin yksinkertaisia koneita on myös näytillä. Monenlaiset dokumentit, valokuvat ja äänitehosteet luovat oman tunnelmansa. Museo on niin suosittu, että sinne kannattaa hankkia lippu etukäteen esimerkiksi internetin kautta osoitteesta www.mhk.pl. Varsinkin vilkkaimman turistisesongin aikana lippujen ennakolta varaaminen on hyvinkin suotavaa, jotta säästyy pitkältä jonottamiselta. Schindler kuoli vuonna 1974 Hildesheimissa. Juutalaiset arvostivat hänen toimintaansa niin, että Oscar Schindler on haudattu Jerusalemiin, katoliselle hautausmaalle Siionin vuorella. Hänen hautapaadelleen viedään juutalaisen tavan mukaan edelleenkin pieniä kiviä. Klezmer-musiikkia Schindlerin tehtaan luomaa varsin synkkää mielialaa voi paluumatkalla lievittää istuskelemalla jossakin Kazimierzin ulkoilmaravintolassa tai kahvilassa, kaukana Raatihuoneen torin melusta ja väentungoksesta. Aterian joko aivan tavallisen puolalaisen tai sitten kosheraterian tai kahvikupillisen seurana voi naut- Itä-Eurooppa matkalla länteen Päivi Erola – Välillä on hyvä muistaa, että Joensuu on idempänä kuin Istanbul, Praha lännempänä kuin Wien ja että länsi ja itä ovat paitsi maantieteellisiä käsitteitä myös yhteiskunnallisessa keskustelussa rakentuneita mielikuvia, muistuttelevat Aleksanteri-instituutin koulutusohjelmajohtaja Jouni Järvinen ja Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian professori Jouko Lindstedt. Järvisen ja Lindstedtin itäisen KeskiEuroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa valottavassa teoksessa pohditaan myös kriittisesti mielikuvia eurooppalaisuudesta sekä idästä ja lännestä. – Mitään historiallisesti, kulttuurisesti tai poliittisesti yhtenäistä Itä-Eurooppaa ei ole olemassa muualla kuin ‘länsieurooppalaisiksi’ julistautuneiden mielikuvissa. Kun ‘Itä-Euroopasta’ vähitellen tulee pelkästään maantieteellinen termi, suomalaisten on ehkä helpompi huomata asuvansa itsekin yhdessä Euroopan itäisimmistä maista. Teos on ajantasainen tietopaketti 19:stä keskellä Eurooppaa sijaitsevasta maasta, jotka muodostavat Itämereltä Välimerelle ja Mustallemerelle ulottuvan vyöhykkeen. Maiden tärkein yhteinen nimittäjä maantieteellisen sijainnin ohella on sosialistinen lähimenneisyys. Sosialismin romahtaminen Euroopassa 1989–1991 aloitti mittavan muutosprosessin koko mantereella, joka on vaikuttanut kaikkiin Euroopan maihin ja erityisesti Euroopan unioniin. Puolan osuuden on laatinut kääntäjä, toimittaja Tapani Kärkkäinen. Itä-Eurooppa matkalla länteen: Itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa. Gaudeamus 2011 tia orkesterin soittamasta klezmermusiikista. Pienet yleensä kolmen soittajan triot esittävät surumielisiä sävelmiä. Yllätyin, kun yhtäkkiä kappaleiden joukosta erottui ikivanha tuttu kappale. -Hei, sehän on vanha iskelmä, schlager, Bei mir bist Du Schön! Olin aina luullut sitä saksalaiseksi, mutta se onkin alkuperältään juutalainen, ja sen alkuperäinen nimi jiddishiksi on Bei Mir bistu Schein. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. www.mhk.pl suomi–puola 2011–2012 33 Nobelisti Włady lan neljsław Stanisła syntyn ästä kirjallisuw Reymont ( poika, yt Reymont uden nobelis1868–1925) o tempaujoka alun peroli itseoppin tista. Kobielen yksi Puoteatteristui mukaan in valmistui ut kirjailija, k Wielkiessä räätälin y erilaisii (Ziemia eurueisiin. amm läurkurin n k ta 1937 obiecana; ReVuonna 1898 ulttuuriharra attiin. Hän Andrze) on Reymon ino Silvanno julkaistu Lustuksiin ja tin ns j Wajda v teki samtunnetuimpiauomennos onattu maa vu a teoksia n Nobeli nimise . Sen po odeln eloku taan Tn Reymont sa v a n 1974. hjalta a i perinte lonpoikia (19ennen kaikke isestä p a 0 uolalais 4), joka ker eeppisestä ro to m esta elä mästä. o maaseudu aanissta ja Władysław Reymont – järeän teollisuusproosan mestari Pirkko-Liisa Rauhala Luvattu maa on panoraaman muotoon rakennettu kuvaus Łódźin teollisuuskaupungista 1800-luvun viimeiseltä kolmannekselta. tietoa ja kuvia halpatuotannon maiden tehtaista ja niissä työskentelevien ihmisten oloista, jotka vastaavat Reymontin yli sata vuotta sitten kirjoittamaa kuvausta. Teoksen keskushahmo on kemistiinsinööri Karol Borowiecki, joka tekstiilien värjäystekniikan mestarina kuuluu kaupungin asiantuntijoiden eliittiin. Kaupungin vaikutusvaltaisimmat, keskenään kilpailevat tekstiilitehtailijat ovat valmiita maksamaan mitä tahansa hänen palveluksistaan. Borowiecki haluaa kuitenkin itse nousta omistajaksi, ja teoksen johtoteeman muodostaa ponnistelu oman tehtaan perustajaksi kaupungin teollisuusmiesten joukkoon. Jos varustaisin sosiaalisen kehityksen asiantuntijaa hänen lähtiessään komennukselle hiljan teollistuneeseen maahan, suosittelisin yhdeksi matkaoppaaksi Reymontin teosta. Naturalistista kuvausta Globalisaatio on muuttanut teollistuotannollisia suhteita niin, että ns. savupiipputeollisuus, fordistinen tehdasteollisuus, on siirtynyt Euroopasta kolmansiin maihin. Reymontin teoksella on yleistä teollisuuden-, talouden- ja sosiaalihistorian arvoa Euroopan teollistumiskehityksen autenttisena ja tarkkanäköisenä tallentajana. Reymont kuvaa täsmällisesti niin finanssipääoman nousun, sijoituskeinottelut, vakuutuspetokset kuin markkinoista käytävät raadollisen kilpailunkin Łódźissa. Paikoin suorastaan naturalistiset kuvaukset tehdasoloista, kauhistuttavista työtapaturmista ja ihmisistä konkreettisesti koneiden ja koneistojen osina ovat karua luettavaa. Ne saavat miettimään: Euroopassa ei enää ole tällaista, koska maailmanlaajuisessa työnjaossa teollinen tavaratuotanto on pääosin siirtynyt täältä toisaalle. Aika ajoin globaaliin julkisuuteen pääsee 34 suomi–puola 2011–2012 Puolan 1800-luvun lopun teollistumiskehitys tarkoitti suurten teollisuuskaupunkien muodostumista. Jokaiseen Euroopan maahan kohosi Manchesterin mallisia kaupunkeja, myös Suomeen, vaikka Suomessa teollistumiskehitystä tapahtui keskeisesti myös puun ja vesivoiman äärelle, korpien keskelle kohonneissa tehdasyhteisöissä. Keski-Euroopassa tehtaat rakennettiin keskelle kaupunkeja, joihin järjestettiin kuljetus- ja rahoituspalvelut tuotannollisiin tarpeisiin. Alueellinen ero maaseudun ja kaupunkien välillä kasvoi, ja maaseudulta virtasi työvoimaa kaupunkien tehtaisiin. Reymont kuvaa, miten konkreettisesti Łódźin työväestö ja alemmat toimihenkilöt elivät sekä tehtaan valossa että varjossa. Kaupunkipatruunat saattoivat olla yhtä hyvin puolalaisia kuin saksalaisiakin; he pyörittivät paitsi tehtaitaan myös rahojaan osana kansainvälistynyttä pääomaa. Maaseudun ero kaupungista Vaikka Reymontin romaani kuvaa dynaamista ja kehittyvää puolalaista teollisuuskaupunkia, historiallinen tosiasia on, että toisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1939 Puola kuului Suomen ja Viron kanssa Euroopan kaikkein maatalousvaltaisimpien maiden joukkoon. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi puolestaan jäi ainoaksi maaksi, jossa maatalousvaltaisuus asutus- ja rintamamiespolitiikan vuoksi vielä hiukan lisääntyi. Puolassa alkoi muiden Neuvostoliiton satelliittimaiden tapaan voimakas teollistaminen. Sosialismin kaatumisen kynnyksellä vuonna 1990 Puola kuitenkin kuului 28 %:n maataloustyövoimaosuudellaan maatalousvaltaisimpiin maihin, kun Suomessa vastaava osuus oli 8 %. Reymont kirjoitti romaaniinsa kirjailijan näkökyvyllä kauaskantoisesti sen polarisoitumiskehityksen, joka tuli leimaamaan Puolan kehitystä seuraavan sadan vuoden aikana: maaseudusta tulee syrjäaluetta, ja moderni elämä tapahtuu kaupungeissa. Me matkailijoina voimmekin nykyään ihastella maaseudun omaleimaisuutta ja leppoisan maalaiselämän perinteitä. Reymontin Luvattu maa on teollisuusproosaa, jossa kuvatut prosessit tapahtuvat nykyään niissä maissa, joissa meidän kulutustavaramme tuotetaan. Reymontin teos on lievässä naturalistisessa vanhanaikaisuudessaan ja paikoitellen töksähtelevässä juonessaan tarkkanäköinen, vivahteikas ja merkittävä Puolan ja koko Euroopan 1800-luvun lopun teollistumiskehityksen kuvaus. Kirjoittaja on sosiaalityön yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Teksti pohjautuu Helsingin Suomi– Puola-yhdistyksen kirjallisuuspiirissä pidettyyn alustukseen. Lämpimät työolot Tekstit ja työkuvat: Merja Åkerlind Łódźilaisesta tekstiilitehtaasta jäi mieleen sisätilojen kuumuus, kun pääsin suureen tiiliseen rakennukseen vierailulle opiskelijadelegaatiossa 1971. Elettiin aikoja, jolloin kaduilla vielä komeilivat plakaatit PRACA (työ) ja POKÓJ (rauha). Puolan sosialistinen opiskelijaliitto halusi esitellä nuorille vierailleen perusteollisuutta, mitäs muuta Łódźissa kuin tekstiilien valmistusta isossa mittakaavassa. Parikymmenvuotiaalla maalaistytöllä ei ollut, mihin verrata näkemäänsä. Salit olivat valtavia, ja koneita jatkui vieri vieressä. Roskakorista nappasin kutomakoneen neulan, joka koristaa matkapäiväkirjaani. Mielikuva on 40 vuoden takaa se, ettei työväkeä ollut mahdottoman paljon. Ehkä elokuussa elettiin lomakauden huippua. Koneet raksuttivat tasaiseen tahtiin. Keskeytyksen toi vain langan loppuminen. Ammattilaisilta uuden rullan vaihtaminen sujui käden käänteessä. Sisaria Suomessa Łódź kuuluu Euroopan vanhojen tekstiilikaupunkien verkkoon, Comeback Cities -ryhmään. Se on esitellyt kiertävällä valokuvanäyttelyllä entisen suurelinkeinon historiaa sekä tehtaitten nykytilaa. Tekstiilikaupunkien ryhmään on hyväksytty kaikkiaan 12 kaupunkia, Suomesta Tampere ja Forssa. Ryhmä on vaihtanut kokemuksia ja materiaalia vuodesta 2009 lähtien. Seuraava kokoontuminen on määrä pitää 2012 Forssassa, missä valokuvanäyttely on jo nähty. Sisällä oli niin helteistä, että miehet työskentelivät enimmäkseen hihattomassa paidassa. Naisilla oli kevyitä puuvillamekkoja. Poznańskin perintöä Myöhemminkin olen törmännyt ökytehtailija Poznańskin perintöön. Hänen palatsinsa toimii Łódźin museona. Graafikkoystäväni kanssa veimme sinne joskus materiaalia ja pääsin ihailemaan yksityiskohtia. Toinen ystävä esitteli juutalaista hautausmaata 1980-luvulla. Arkkitehtina hän oli saanut tehtäväkseen suunnitella merkittävimpien monumenttien restaurointia. Nokkosten ja takiaisten keskellä komeili Päivi Erola suurimpana Poznańskien mausoleumi. Puuvillapohatta Izrael Kalmanowicz Poznańskin (1833–1900) Lähempää katsoen imperiumi nousi Łódźin viisikilometrisen pääkadun pohjoiskaikki loisto oli puolelle. Ryppäässä oli 13 punatiilistä kiinteistöä, joissa ahersi enimhimmennyt. millään 80 000 kutojaa. Alueella sijaitsivat myös työläisten asunnot sekä Poznańskin upein, uusbarokkinen palatsi. Liikekaupungin synty Upporikkaan tehtailijan kuoltua hänen poikansa jatkoivat yrityksen johdossa. Venäjä oli yrityksen tärkein vientimaa ensimmäiseen maailmansotaan asti. Kun yritys toisen maailmansodan jälkeen kansallistettiin syntyi Poltex. Poltex suolsi tekstiilejä Neuvostoliiton markkinoille. Varsovan liiton hajottua markkinat kutistuivat ja edessä oli konkurssi. Nyt ranskalainen sijoittaja Apsys on valjastanut kiinteistöt palvelemaan kasvavan keskiluokan tarpeita. Vuonna 2006 Poznańskin entisillä mailla avattiin Puolan suurimpiin lukeutuva liikekaupunki Manufaktura. Manufakturassa on 260 kauppaa, viihdekeskus, hotelli, tehdasmuseo ja keskusaukio esiintymislavoineen. Kokonaispinta-ala on 27 hehtaaria, josta 150 000 m2 liiketilaa. Raitiovaunu kuljettaa kätevästi myymälä- ja ajanvietekeskuksen välillä. Manufakturan suunnitteli Łódźin kaupunkikuvaan vahvan kädenjälkensä jättänyt kaupunginarkkitehti Hilary Majewski (1838–1892). www.manufaktura.com suomi–puola 2011–2012 35 Kirjeenvaihtajana Varsovassa: muutoksen vuosia sosialismista markkinatalouden oravanpyörään Ahne markkinatalous toi Puolaan kiirettä, ahdistusta ja köyhyyttä Minun Puolani TEKSTI JA KUVAT: Matti Hoviseppä Varsova oli käsittämättömän suuri kaupunki vuoden 1986 keväällä minulle, kirjeenvaihtajapestin aloittaneelle turkulaiselle aluetoimittajalle. Muutos oli valtava varhaiskeski-ikään tulleelle miehelle, joka oli asunut ikänsä noin 150 000 asukkaan kaupungissa – vilisihän Puolan pääkaupungissa puolitoista miljoonaa ihmistä. Heti aluksi yllättivät hurjat liikenneruuhkat, sillä eihän länsimedian mukaan reaalisosialismin kaduilla pitänyt ajella kuin muutama hassu ajoneuvo. “Stalinin sormen” viereen on noussut viime vuosina paljon uusia liikerakennuksia ja hotelleja. Varsovan ja kaikkien suurten kaupunkien katukuvaa hallitsivat italialaisella lisenssillä valmistetut puolalaiset fiatit – etenkin iki-ihana Maluch, pikkuruinen Puolan kansallisauto. Oli humoristisen herttainen näky, kun iso perhe huristeli kesäisin lomalle kirpulla, iso tavarakasa katolla keikkuen. Maluchin huippunopeus ylsi hädin tuskin sataan kilometriin tunnissa. Liikenne hämmästytti myös toiselta laidalta, sillä Puolassa oli rekisterissä silloisen Länsi-Saksan jälkeen eniten mersuja Euroopassa. Puolalaiset olivat käyneet ostamassa Berliinistä runsaasti vanhoja laatuautoja etenkin takseiksi. Reaalisosialismi tuntui alussa harmauden tyyssijalta, mutta totuttuani puolalaiseen arkeen aloin pitää Varsovasta ja koko maasta päivä päivältä yhä enemmän. tusta palkastaan pimeästi dollareiksi voidakseen ostaa Varsovan valuuttakaupoista monenlaisia länsimaisia tuotteita ja hyödykkeitä. Siitä minun on kiitettävä Varsovassa asunutta piskuista suomalaisjoukkoa, jonka avulla oli mahdollisuus tutustua moniin puolalaisiin. Valtaosalle varsovalaisista elo oli tasaisen harmaata, ja kauppojen hyllyillä oli usein vain niukalti edes välttämättömiä kulutustavaroita. Melkein jokaisena viikonloppuna oli jonkun luona illanistujaiset, joissa oli tarjolla olutta ja väkeviä sekä rentoa tunnelmaa. Juttua piisasi usein miltei aamuun asti, ja juuri heränneelle kohmeloiselle vieraalle löytyi jääkaapista aina tehokasta lääkettä. Siitä huolimatta elämä soljui rauhallisesti omaa kiireetöntä rataansa. Länsimaalaisten paratiisi Puola oli pienipalkkaisellekin länsimaalaisille todellinen halpaparatiisi. Keskustan ravintoloissa oli helppo vaihtaa dollareita złotyihin, usein ovelien tarjoilijoiden kanssa, heillähän oli aina paksu nippu złotyja taskussa. Kaksikin ihmistä saattoi elää sadalla dollarilla jopa kuukauden, ja rahat riittivät myös lounaisiin luksushotellien ravintoloissa. Toki monet puolalaiset tutut vaihtoivat joskus puolet złoteissa makse36 suomi–puola 2011–2012 Solidaarisuus teki ihmeen Kirjeenvaihtajavuosieni kliimaksi olivat legendaarisen sähköasentajan Lech Wałȩsan Gdańskin Leninin telakalla vuonna 1988 johtamat lakkorallit. Huikein seikkailuni mielenosoituksen aikana oli yöllinen telakkavierailu. Illan tummetessa pääsin puolalaisen toimittajan avulla telakalle keskustelemaan lakkolaisten kanssa. Valtaosa miehityslakossa olevista laivanrakentajista nukkui sikin sokin pöydillä ja lattialla. Lakon päätarkoitus oli saada sotatilalailla 1981 kielletylle Solidaarisuusammattiliitolle uudelleen lail- linen asema. Työläiset vaativat myös surkean taloustilanteen parantamista ja palkkojen korottamista. Seuraavana päivänä minut pidätettiin. Syy ei ollut kuitenkaan laiton vierailu telakalla, vaan uskaltautuminen liian lähelle tulenarkaa mielenosoituspaikkaa. Onnekseni puolalainen tulkkivaimoni ei antanut miliisiasemalla periksi, joten pääsin pälkähästä. Useita muita ulkomaisia toimittajia karkotettiin maasta. Lakkolaiset marssivat kahden viikon sinnittelyn jälkeen katolisen papin johdattamana messuun. Tapahtui ihme. Työläisten mielenosoitus pani kenraali Wojciech Jaruzelskin luotsaaman kommunistijohdon polvilleen, ja yksinvaltainen yhteiskunta romahti verettömästi. Solidaarisuus-oppositio ja kommunistit olivat valmiit kehittämään ja rakentamaan isänmaata yhteisvoimin. Amerikkalaisten pikaruokaketjujen tulo Puolaan on pyylevöittänyt etenkin 38miljoonaisen kansan nuoria. Hampurilaisista liikakiloja Työskenneltyäni välillä vuosia Helsingissä aloitin vapaan toimittajan työt Varsovassa vuoden 1997 joulukuussa, ja olen yhä samalla reissulla. Markkinatalous on muuttanut parinkymmenen vuoden aikana rutkasti pääkaupungin kasvoja: keskustaan on ilmestynyt paljon uusia, nykyaikaisia liikerakennuksia ja hotelleja. Vastapainoksi miltei kaikki vanhat ja tyylikkäät varsovalaiset kahvilat ovat siirtyneet historiaan. Se on suuri sääli. Tilalle ovat asettuneet amerikkalaiset pikaruokapaikat, McDonald’sit ja Pizza Hutit iskostaen puolalaisiin amerikkalaisia ruokailutapoja. Rasvaisten ruokien ahmiminen on tuonut Varsovan kaduille pyyleviä nuoria, joita ei reaalisosialismin aikana juurikaan näkynyt. Kulttuuri- ja tiedepalatsia eli kansan kielellä ”Stalinin sormea” uhkasi 1990-luvun alkuvuosina purkutuomio, mutta onneksi hanke valui hiekkaan. Palatsi on osoittautunut hyödylliseksi rakennukseksi, jossa on museoita, teattereita, elokuvateattereita, uimahalli ja ulkomaisten yritysten päämajoja. Lähivuosina palatsin edustalle on määrä kohota upea nykytaiteen museo. Joka viides varsovalainen tuntee itsensä loppuun palaneeksi. Poliittinen vapaus ja yhteistyöhalu eivät ole kuitenkaan viihtyneet Puolan parlamentissa, sen 460-jäsenisessä alahuoneessa. Kansanedustajat oikealta laidalta vasemmalle ovat tuhlanneet aikaansa monasti turhaan riitelyyn. Se on halvaannuttanut parlametin työtä ja nakertanut kansalaisten uskoa parlamentaarisen demokratian toimintakykyyn. kotona, eikä kuten tänään, kahviloissa ja ravintoloissa. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan köyhyys on lisääntynyt viime vuosina rajusti koko Puolassa. Huhtikuun kymmenes vuonna 2010 jäänee yhdeksi Puolan historian synkimmäksi ja surullisimmaksi päiväksi. Kiire ahdistaa Stalinin käskystä toteutettujen Katyńin teloitusten vuosipäivän viettoon matkalla ollut lentokone iskeytyi metsikköön Venäjän Smolenskissa. Turmassa menehtyivät Puolan presidentti Lech Kaczyński, hänen Mariavaimonsa sekä 94 keskeistä yhteiskunnallista vaikuttajaa. Joka neljäs varsovalainen tuntee itsensä loppuun palaneeksi, ja vain joka viides sanoo olevansa elämäänsä tyytyväinen. Varsovassa asuu paljon huonosti voivia ihmisiä, jotka eivät osaa irtaantua edes vapaa-aikana armottomasti ahdistavan arjen poljennosta. Tutkijat ovat selittäneet asiaa sillä, että eteenpäin pyrkivät ihmiset ovat ahtautuneet kaikkialta Puolasta Varsovaan, jossa vallitsee jo liiallinen tungos. Vihreämmälle oksalle pääsy ja siellä pysyminen on alistanut kansalaiset velkavankeuteen ja säännölliseen ahertamiseen ainakin kahdessa työssä. Toisin oli paljon parjatun sosialismin aikana, jolloin ihmisillä oli aikaa ja tahtoa seurustella toistensa kanssa. Tärkeimmät perhejuhlat pidettiin Puolalaiset eivät kuitenkaan halua vaihtaa markkinataloutta mihinkään muuhun yhteiskunnallis-taloudelliseen järjestelmään. Autuaasta paavista lohtua Valtavaan kansansuruun toi lohtua viime vappuna edesmenneen, puolalaisten oman paavin Johannes Paavali II:n julistaminen autuaaksi Vatikaanin Pietarin-aukiolla. Seremonioita oli kunnioittamassa arviolta yli satatuhatta puolalaista. Viime vuosisadan ylivoimaisesti suosituimmaksi puolalaiseksi valittu paavi, siviilinimeltään Karol Wojtyła, nostettaneen lähivuosina katolisen kirkon korkeimpaan kastiin eli pyhimykseksi. Vuonna 1995 valmistunut metro saa toisen linjan, joka yltää Veikselin toiselle rannalle. Valitettavasti metro ei ehtine palvella vuoden 2012 kesällä pidettävien jalkapallon EM-kisojen kisayleisöä, koska rakennustyöt ovat myöhässä. Puola Suomea kalliimpi maa Kulutustavaroiden ja lääkkeiden hinnat kolkuttelevat nyt jo Suomen tasoa, ja monet elintarvikkeetkin maksavat liikaa etenkin lapsiperheille, eläkeläisille ja matalapalkkaisissa töissä uurastaville. Puola on Suomea kalliimpi vertailtaessa maiden palkkatasoa. Puolalaisten keskimääräinen bruttokuukausitulo on 3 400 złotya (850 euroa), mikä on yhä yli kolme kertaa pienempi kuin Pohjolan perukoilla. Tuhannet varsovalaiset riensivät lentoturmapäivänä 10.4.2010 rukoilemaan presidentinpalatsin eteen, joka muuttui kukkamereksi. suomi–puola 2011–2012 37 Puolan kirjallisuuden suomennoshistoria, osa III Vuosi 1989 toi murroksen Päivi Paloposki Puolassa 1989 alkanut poliittinen ja taloudellinen murros pani liikkeelle kirjallisuuden murroksen, jonka syvyyttä ja todellista vaikutusta voidaan vasta arvailla. Näkyvin muutos oli sosialismin aikaisen virallisen, epävirallisen eli usein maanalaisen sekä emigranttikirjallisuuden kolmijaon katoaminen. Demokraattisissa oloissa siihen ei ollut enää tarvetta. Myös kustannusmaailma ja kirjakauppojen toiminta mullistuivat täysin; samoin tapa lukea ja ymmärtää kirjallisuutta. Kirjailijan asemakin kyseenalaistettiin. Puolan ja koko Itä-Euroopan tapahtumat ruokkivat Suomessa kustantamojen ja lukijoiden kiinnostusta puolalaiseen kirjallisuuteen. Kriisi vaikuttaa käännöksiin Pienkustantamoitten synty oli tyypillistä Suomessa 1990-luvulla. Juuri niiden rooliksi muodostui erityisesti vähälevikkisen – usein harvinaisempien kielten ja kaukaisempien kulttuurien – kirjallisuuden julkaiseminen. Itä-Euroopan kirjallisuuteen erikoistui vuonna 1992 perustettu Taifuunikustantamo. Sen lisäksi myös Like ja Basam Books julkaisivat puolalaista kirjallisuutta, eivätkä suuretkaan kustantamot toki lopettaneet. Puolalaisen kirjallisuuden suomennoksia on ilmestynyt 1990- ja 2000-luvulla tasaiseen tahtiin: pitkälti yli 30 uutta nimekettä ja uudet painokset päälle. Parhaimpina vuosina (2003– 2006) ilmestyi kuusikin nimikettä. Viime vuosina tahti on hiipunut: kustantajat näkevät talouden kriisin vaikuttavan etenkin käännöskirjallisuuteen. Koska media – kirjailijan läsnäolo mediassa – ohjaa paljolti kirjojen menekkiä, ovat kotimaiset etulyöntiasemassa. Kustantajalla ei useinkaan ole halua laittaa rahaa suurempaan markkinointioperaatioon, joka nostaisi esiin Suomessa tuntemattoman tekijän. 38 suomi–puola 2011–2012 Käännöskulut nähdään suurena menoeränä, vaikka niihin saisi puolalaisen Instytut Książkin apurahaa. Tämä kirjallisuuden vientiorganisaatio on etenkin 2000-luvulla aktiivisesti satsannut puolalaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekemiseen maailmalla. Viisi kääntäjää Aktiivisia romaanien kääntäjiä Suomessa oli tällä kaudella neljä. Kirsti Siraste suomensi puolasta 1990luvulla Konwickin, Huellen, Szczypiorskin ja Zaniewskin romaanit. Tapani Kärkkäisen listalla ovat kirjailijanimet Krall, Witkowski, Gretkowska, Tokarczuk, Kapuściński ja Sapkowski. Päivi Paloposki on suomentanut Tryznaa, Stasiukia, Mrożekia, Liberaa, Martti Puukko taas Borowskia sekä Szymborskan runoutta. Runouden kääntäjänä on kunnostautunut Jussi Rosti, jonka käännöksinä ovat ilmestyneet Szymborskan ja Herbertin kokoelmat. Nobel-tason runoutta Puolan korkeatasoinen runous sai ansaitsemansa tunnustuksen Wisława Szymborskan Nobelin kirjallisuuspalkinnossa 1996. Puolan sodanjälkeisen runouden suurista nimistä palkittiin siis jo toinen Miłoszin ohella. Yhtä lailla Nobelin olisivat ansainneet Herbert tai Różewicz, joiden nimet ovat säännöllisesti pulpahtaneet esiin veikkailuissa. Szymborskaa oli palkinnon myöntämiseen mennessä julkaistu suomeksi vain Suomi–Puola-lehdessä. Nobel herätti sellaisen kiinnostuksen, että nyt on lähes koko tuotanto suomennettu. Kaikilta toimivilta kääntäjiltä pyydettiin tuoreeltaan palkintotiedon jälkeen yksittäisiä runoja eri lehtiin, mutta tärkeimmät kokoelmat ovat Jussi Rostin sekä Jarkko Laineen ja Martti Puukon. Lisäksi on Liisa Helistön ruotsin kautta suomentamina ilmestynyt kaksikin kokoelmaa. Zbigniew Herbertin runovalikoima ”Kyynelten teknologiasta” saatiin suomalaisten ulottuville 2005. Jussi Rostin käännös sai Yleisradion Kääntäjäkarhu -palkinnon 2006. Puolalaisen runouden suosiosta kertoivat myös kulttuurilehtien – mm. Nuori Voima, Parnasso sekä Tuli ja savu – Puola-numerot. Valikoimat Maailman runosydän (toim. Tarmio, 1998) ja Kadonnutta kahvilaa etsimässä (toim. Balk ja Kärkkäinen, 2000) toivat saatavillemme vähemmän tunnettuja runoilijoita ja prosaisteja. Myös paavi Johannes Paavali II:n (Karol Wojtyłan) runoja luettiin yhä – uusi painos julkaistiin 2005. Reportaasit käyntikorttina Runouden ohella puolalaisen kirjallisuuden käyntikortiksi on Ryszard Kapuścińskin myötä tullut reportaasikirjallisuus. Suomeksi ilmestyivät neuvostoimperiumia käsittelevä Imperiumi (1993), Afrikkaan liittyvä Eebenpuu (2002) sekä Etiopian Haile Selassieta kuvaava Keisari (2006). Kapuściński loi Puolassa ”reportaasikoulukunnan”. Sen kasvateista Wojciech Tochman kuvaa Balkanin tilannetta teoksessaan Kuin olisit kiveä syönyt (2005). Hanna Krallin reportaasien valikoima Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita (2010) kuvaa juutalaisten, saksalaisten ja puolalaisten suhteita toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen – aihepiiriä, joka on tyypillistä Krallin muullekin tuotannolle. Monien kansojen Puola Puolan kolmannen tasavallan proosalle on ollut leimallista puolalaisuuden pohtiminen. Mustavalkoista kuvaa Puolasta pitkälti katolisena ja etnisesti yhtenäisenä maana väritettiin etsimällä myös vähemmistöjen Puolaa. Toinen selkeästi esiin nouseva teema on lähimenneisyys: toinen maailmansota ja sosialistinen Puola. Nämä kaksi kietoutuvat tietysti usein toisiinsa. Kolmas aihepiiri liittyy nyky-Puolaan uuden kapitalismin ja eurooppalaisen integraation oloissa. Nämä aihepiirit näkyivät myös suomeksi julkaistuissa kirjoissa. Hanna Krallin rakkaustarina holokaustin ajalta Herttakuninkaan matkat (2008) sekä Varsovan ghettoon sijoittuva Andrzej Szczypiorskin Alku (1994) kyseenalaistavat stereotyyppisiä kuvia sekoittamalla uhrin ja vainoojan, hyvän ja pahan rooleja. Keskitysleirikirjallisuuden klassikko, Tadeusz Borowskin 1940-luvun lopulla ilmestynyt tärkeä kertomuskokoelma Kotimme Auschwitz saatiin suomeksi 2005. Englannista suomennettu, yhdestä juutalaiskohtalosta kertova Władysław Szpilmanin Pianisti (2002) oli ensin levinnyt tietoisuuteen Roman Polańskin elokuvana. Paweł Huellen teos Kuka olet Dawid Weiser? (1995) käsittelee sekin monikansallista menneisyyttä. Sen näyttämönä on Gdansk, jonka saksalainen historia nousee hienosti esiin kerronnassa. Kirja on myös sosialistisen menneisyyden kuvaus. Erinomaisen kuvan sosialismin ajan käytännöistä ja ilmapiiristä saa Antoni Liberan nuoren pojan kehityskertomuksesta Madame (2003) samoin kuin Tomek Tryznan romaanista Mene, rakasta (2009), joka on pienen pojan näkökulmasta kerrottu perheen tarina. Uusi kapitalismi Tryznan ensimmäinen suomennettu teos, kansainväliseen menestykseen noussut kasvukertomus Tyttö Eikukaan (1997) taas kuvaa murrosajan Puolaa nuoren tytön kasvun kautta. Andrzej Wajda teki kirjan pohjalta elokuvan tulkiten teosta muuttuvan Puolan vertauskuvana. Toinen uuden kapitalismin ja sen seurausten todellisuudessa liikkuva kirjailija on Andrzej Stasiuk. Stasiukin Valkoisen korpin (1998) miesten välisen ystävyyden ylistys näyttää uuden Puolan todellisuuden, jossa kaikki eivät kykene löytämään paikkaansa. aina yhtä ajankohtaisia. Useina painoksina ilmestynyttä Vastakarvaankokoelmaa (1968) laajennettiin Veikko Suvannon suomentamilla aforismeilla, ja se sai nimen Siistimättömiä mietelmiä (2010). Vähän sama lähtökohta on Stasiukin matkakirjoissa, joissa hän liikkuu Keski-Euroopan köyhillä syrjäkulmilla: Slovakiassa, Balkanilla, Romaniassa, Albaniassa. Stasiukista on tullut Puolassa todellinen kulttikirjailija näillä omaperäisillä filosofisilla matkaesseillään (Matkalla Babadagiin, 2006). Puolalainen tieteisklassikko Stanisław Lem kiinnostaa lajia harrastavia yhä niin, että Konekansan satuja ja tarinoita (suom. Seppo Sipilä) ilmestyi välikielten kautta käännettynä 2004. Aina ajankohtaisesta Solariksesta otettiin uusia painoksia. Olga Tokarczuk, menneisyydessä ja eri kulttuurien rajoilla liikkuva ”myyttinen realisti”, on Stasiukin lisäksi Puolan käännetyimpiä kirjailijoita. Hänen historiaa, muistia ja identiteettiä tutkivilla teoksillaan Yön talo, päivän talo (2004) ja Alku ja muita aikoja (2007) on paljon ihailijoita myös Suomessa. Lähiaikoina ilmestyy kolmas teos Vaeltajat. Rohkeaa ja radikaalia otetta ja uusia teemoja edustaa Michał Witkowskin Hutsula (2007), joka hulvattomalla tavalla kuvaa sosialismin ajan homokulttuuria ja sen muutosta kapitalismissa. Häntä ennen aiheutti Manuela Gretkowska kohua Metafyysisellä kabareellaan (2001), joka sekoittaa new agea ja pornografiaa. Klassikoillekin tilaa Uusien kirjailijanimien lisäksi suomennettiin myös vanhempia tekijöitä. Aina suositun satiirikon Sławomir Mrożekin Häät Atomilassa (2003, suom. Pirkko Pesonen et al.) ja Elämää aloittelijoille (2006) naurattavat kuin Elefantti aikoinaan. Tadeusz Konwickin monikerroksinen Liettuaan sijoittuva Isoäitini tarina saatiin suomeksi 1997. Stanisław Jerzy Lecin aforismit ovat Scifi ja fantasia Lähinnä fantasiaan luettava Andrzej Zaniewskin ”viemärieepos”, rotan näkökulmasta kerrottu henkiinjäämistarina Rottaodysseia suomennettiin 1995. Puolalaisen fantasian mestari on Andrzej Sapkowski, jonka Noiturisarjaa on alettu julkaista suomeksi. Sarja hyödyntää mm. Sienkiewiczin historiallisia romaaneja, slaavilaista mytologiaa sekä fantasiagenreä, ja sen pohjalta on Puolassa tehty tietokonepeli The Witcher sekä sarjakuva, elokuva ja televisiosarja. Viimeinen toivomus (2010) sai tänä vuonna Helsingin Science Fiction Seuran myöntämän Tähtifantasia-palkinnon. Myös jatko-osa Kohtalon miekka on ehtinyt ilmestyä 2011. Lisää tietoa käännöksistä ja puolalaisesta nykykirjallisuudesta: Tapani Kärkkäisen kotisivut www.saunalahti.fi/tapank Fennica: Suomen kansallisbibliografia https://fennica.linneanet.fi Instytut Książki (Book Institute) www.instytutksiazki.pl (http://www.bookinstitute.pl/) Päivi Paloposken suomennoshistoriikin osat I ja II on julkaistu Suomi–Puola -lehdessä 2009 ja 2010. suomi–puola 2011–2012 39 Solidaarisuus liike suomalaisen valtalehdistön silmin Juho Nurmi Sosialististen maiden leirin romahduksen alkupisteestä vallitsee monia selityksiä. Yhden mukaan vyörynomainen tapahtumaketju sai alkunsa, kun uudet hintalaput ilmestyivät kauppojen lihatiskeille Puolassa heinäkuussa 1980. Elintarvikkeiden hinnankorotukset johtivat nopeasti lakkoihin ja mielenosoituksiin. Valtiosta riippumaton ammattiliitto Solidaarisuus syntyi Gdańskin lakkojen seurauksena elokuussa 1980. Ammattiliitto keräsi nopeasti yli kymmenen miljoona jäsentä ja kohosi kommunistisen hallinnon vastapeluriksi. Seurasi murrosvaihe, jonka aikana Puolan yhteiskunnallinen elämä muuttui. Vasta puoluejohtajaksi nousseen kenraali Jaruzelskin julistama sotatila 13.12.1981 teki lopun vapaammasta ajasta. Ajanjaksoa voi pitää erityisen merkittävänä myös Suomen historiassa, sillä presidentti Kekkosen sairastuttua presidenttipeli kävi kiivaana. Suomen idänpolitiikan murrosvaihe ja kansainvälisesti arka tilanne heijastui poliitikkojen näkemyksiin. Presidenttiehdokkaiden kanta oli yksituumainen: ”Sotatila on Puolan sisäinen asia.” Suomalaiset valtalehdet, Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti, kiinnittivät laajalti huomiota Puolassa tapahtuneeseen suureen yhteiskunnalliseen murrokseen. ”Puolan lakot ovat jo muuttaneet Eurooppaa, päättyivät ne miten tahansa. Lakkolaiset ovat osoittaneet, että sosialististen maiden on Etyk-Euroopan olosuhteissa mukauduttava uusiin tuuliin eri tavalla kuin aikaisemmin.” Näin kirjoitti HSkolumnisti Olli Kivinen 21.8.1980. Oli kuulunut täsmälleen viikko siitä, kun Gdańskin Lenin-telakalla oli julistettu miehityslakko alkaneeksi. 40 suomi–puola 2011–2012 Toistuuko historia? Varovaista kirjoittelua HS ja SK asettelivat Solidaarisuuden uutena etappina puolalaisen itsenäisyys- ja vapaustaisteluperinteen jatkumolle. Kapinathan suorastaan kirkuvat vastaan Puolan historiasta. Puolan voimakas kansallistunto ja toisaalta poliittisesti arka sijainti sosialistisen Euroopan keskellä selittivät – maan jatkuvien taloushuolien ohella – useat toisen maailmansodan jälkeiset kansannousut. On kiintoisaa huomata, että HS ja SK asemoivat Puolaa alati suhteessa Neuvostoliittoon. Tällöin Puolan sisäinen kriisi saavutti nopeasti myös ulkopoliittiset ulottuvuudet. Lehdissä pohdittiin yleisesti, pystyttäisiinkö Puolan taloudellisia ongelmia ratkaisemaan irrallaan sen hankalasta maantieteellisestä sijainnista. Viittaukset aiempiin kriiseihin rakensivat väistämättä mielikuvaa siitä, ettei Puolan kansa pyrkinyt olemaan lojaali neuvostoblokille. Merkittävänä tilanteen määrittäjänä nähtiin niin kansallinen mentaliteetti, kansan ”pitkä muisti” kuin tyytymättömyys vallitseviin oloihin. Jälkimmäinen selitys oli hallitsevin molemmissa lehdissä. Vaikka historiaan palattiin toistuvasti, suomalaislehdet ymmärsivät, että Solidaarisuuden aikaansaama liikehdintä erosi aiemmista kansannousuista. Protestien syyt, tapahtumien kulku ja seuraukset olivat erilaisia. Solidaarisuuden historiallinen merkitys nähtiin ennen kaikkea siinä, että se kykeni yhdistämään puolalaisen yhteiskunnan eri osat tavallisista työläisistä älymystöön. Itse Solidaarisuus-ammattiyhdistysliike jäi SK:ssä melko vähälle huomiolle; kirjoittelu keskittyi talouden kriisiin. Kansanliikkeen johtohahmo Lech Wałęsa sai kuitenkin lehdessä runsaasti palstatilaa. Hänet kuvattiin korvaamattomana, ja hänen persoonansa häivytti Solidaarisuuden rivijäsenet taustalle. HS näki Puolan yhteiskunnan eräänlaisena jatkumona, jonka vasemmalla äärilaidalla olivat puolueen stalinistit, oikealla taas demokratiaa vaatinut Solidaarisuuden älymystöjäsenistö. Yhteiskunnallisen kokeilun onnistuminen liitettiin siihen, pystyisikö Solidaarisuus vetämään rajat toiminnalleen. Parhaaksi vaihtoehdoksi Puolan yhteiskunnallisen kehityksen vakauden – ja samalla koko Euroopan vakauden – kannalta nähtiin, että Solidaarisuus keskittyisi työläisten oikeuksien ajamiseen eikä pyrkisi syöksemään puoluetta vallasta. Murrosta tarkkailtiin ajankuvan mukaisesti kaksijakoisen blokkipolitiikan näkökulmasta. Ongelmaksi nähtiin Puolan geopoliittinen asema Neuvostoliiton naapurissa, jonka myötä liikkumavaraa maan taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien korjaamiseksi ei liioin ollut. Kumpikin lehti tarjosi Puolan ongelmien ratkaisumalliksi Unkarin tietä. Unkarissa siirtyminen osittaiseen markkinatalouteen ei ollut horjuttanut kommunistisen puolueen johtoasemaa yhteiskunnassa. . Vaikka lehdet kilpailivat keskenään, niitten tulkinnat Puolan tapahtumista olivat varsin samankaltaisia ja konsensushenkisiä. Kummankin kirjoittelu oli neutraalia ja maltillisen varovaista. Puolan murroksen tiimoilta ei ryhdytty esittämään kauaskantoisia tulevaisuuden visioita. Epäsovinnaiset ja radikaalit näkökulmat tuotiin esiin lainauksina länsilehdistöstä eikä lehtien omina näkemyksinä. Silti lehtien välillä on nähtävissä tiettyjä painotuseroja. SK pyrki taustoittamaan Puolan kuohuntaa laajemmin ja kiinnitti päähuomion maan taloudellisiin ongelmiin, kun taas HS käsitteli tiheämmin päivänpolttavia ja valtapoliittisia seikkoja. Voidaan todeta, että linjanvedot seurasivat Kekkosen presidenttikaudella yleisesti omaksuttuja käytänteitä. Suomalaislehtiä kiinnosti enemmän Neuvostoliiton reaktiot Puolan tapahtumiin kuin lakkoaallosta liikkeelle lähtenyt uudistusprosessi. Puolan ja Neuvostoliiton suhteita tarkasteltiin kahdessa valtalehdessä Suomen ja sen itänaapurin suhteiden peilinä ja vertailukohtana. Enemmän tai vähemmän verhotusti arvioitiin, miten Puolan murros tulee vaikuttamaan kansainväliseen tilanteeseen ja Suomen asemaan. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Kansannoususta rakennetut mielikuvat: Puolan Solidaarisuusliikkeeseen liitetyt diskurssit Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä 1980–1981 (2011). Se hyväksyttiin Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa arvosanalla laudatur. Siisteys yllätti jäteammattilaiset Merja Åkerlind Päijät-Hämeen Jätehuollon tiedottaja Kirsti Vaara haluaisi jätepolun. SelLaisen valistustavan hän näki alkusyksystä Krakovan jätekeskuksessa. Katos toisensa jälkeen opastaa esimerkiksi koululaisia kierrättämiseen ja energian säästämiseen. PHJ:n Puolan-matkan virikkeenä oli tutustuminen energiajätteen murskauslaitokseen, jollainen on tulossa Lahteen. Raumalainen BMH oli jo aiemmin laittanut samanlaisen laitoksen pystyyn Chorzówissa Etelä-Puolassa. Mukaan lähti 19 henkeä, useimmat ensikertalaisia Puolassa. Kirsti Vaarallekin Krakovan seutu oli uusi tuttavuus, vaikka hän on ajellut muutaman kerran Puolan läpi. PHJ:n asiakaspalvelupäällikkö Päivi Rahkonen ja tiedottaja Kirsti Vaara asianmukaisissa vierailuasuissa. Kuva: Heikki Markkanen – Edistystä on Puolassa tapahtunut valtavasti. Moni muukin kuin minä häkeltyi Krakovan siisteydestä. Roskia ei kaduilla juurikaan näkynyt, ja roskiksia löytyi eri tarkoituksiin. Keräilyauto pesuun Siisteys jäi ammattilaisten mieliin myös tutustumiskohteista. Murskauslaitoksella vallitsi tiukka kuri. Vieraitten oli puettava suoja-asut, vaikka hellettä oli 30 astetta. Krakovassa vierailimme yhdessä kaupungin jätekeskuksessa. Näytti siltä kuin se olisi siivottu meitä varten, mutta ei se niin ollut, päättelee Kirsti Vaara. Ryhmään teki vaikutuksen se, että jokaisen jäteauton alusta ja renkaat pestiin kunnolla ennen uudelle noutokeikalle lähtemistä. – Meillä Lahdessa ratkaisu on kuljettajan harteilla, eikä autoja jatkuvasti siivota, sanoo Vaara. Hän tietää kuljetusyhtiöitten pesevän jäteautoja kotitalleilla päivän päätteeksi. Jätepolku korostaa, että jätteiden laittaminen kahteen eri astiaan on helppoa. Kuva: Kirsti Vaara Lajittelijoita Krakovan jäteasemalla sekajäte lähti kuljetushihnoilla lajitteluun. Sortteerauksesta huolehtivat ihmiset, mikä on Suomen kunnallisessa jätehuollossa harvinaista. Noin 12 ihmistä lajitteli jätteestä eroon esimerkiksi lasit ja metallit. – Asukkaat ilmeisesti laittavat tunnollisesti biojätteen erilliseen astiaan, sillä sitä ei näkynyt sekajätteen joukossa, päättelee Kirsti Vaara. Juuri jätteiden lajittelu oli yksi teemoista, joihin jätepolku perehdyttää. Kävijät kierrätetään katoksesta toiseen, ikään kuin huoneesta huoneeseen pohtimassa, miten kotona voi toimia ympäristöystävällisesti. – Lorota vettä vähemmän ja sammuta valot, kuuluu ohje myös Puolassa. Sekajäte lähti Krakovassa liukuhihnalle, missä sen lajittelevat ihmiset. Kuva: Kirsti Vaara suomi–puola 2011–2012 41 Sa-ne-lu-kil-pai-lu vaalii äidinkieltä Teksti ja kuvat: Päivi Erola Puolan kieli aiheuttaa kirjoittajilleen päänvaivaa niin, että kirjapainot suoltavat koneistaan paksuja ortografisia sanakirjoja. Eivätkä ne pölyty kirjakaupassa. Sanataitureita seulotaan sanelukilpailuissa ympäri Puolaa. Katowicen monitoimihallissa on kerralla jopa 5 000 ihmistä terästänyt aistejaan puolan kielen konsonanteille. Kouluissa on tietenkin omat sanelukisat, joita kaikki eivät hyvällä muistele. Toimittajille ja muille sanatyöläisille on omat mittelönsä. Traagisesti Smolenskin lento-onnettomuudessa huhtikuussa 2010 kuollut Krystyna Bochenek, silloinen Katowicen alueradion toimittaja, myöhemmin senaattori ja Puolan parlamentin varapuhemies, keksi 1990-luvulla parantaa puolalaisten kirjoitustaitoja ja herättää kiinnostusta omaan kieleen tuomalla Puolaan Ranskan mallin mukaiset sanelukilpailut. Vuodesta 1996 Puolassa on järjestetty sanelukilpailuja myös ulkomaalaisille puolan opiskelijoille. Puolan kielen kesäkurssien opiskelijat kerääntyvät elokuussa EteläPuolan Cieszyniin, jossa parhaat palkitaan Ulkomaalainen puolan kielen mestari -tittelillä. Kerran palkinnon nappasi helsinkiläinen Holger Thors! Professori, tohtori Jolanta Tambor Sleesian yliopistosta kertoo, että Puolassa omaa äidinkieltä vaalitaan hellästi. Liialliset lainasanat ovat pannassa. Puolassa ilmestyy ortografisten sanakirjojen lisäksi antonyymi-, synonyymi- ynnä muita sanakirjoja, joista otetaan uusia painoksia. – Puolalaiset ovat hulluina sanaleikkeihin ja monimerkityksisiin sanontoihin. Niitä toistellaan ja hoetaan. Mainoksen on paras sisältää kunnon hokema, jos tavara halutaan saada kaupaksi. Puolan kieli voi Tamborin mukaan hyvin. Tosin puhujien kesken alkaa olla kahtiajakoa. Toiset hiovat kaunopuheisuutta ja oikeakielisyyttä, kun taas toisten sanasto yksipuolistuu ja kirosanat korvaavat liiat koukerot. Yksi ongelmakenttä on arviolta kahden miljoonan puolalaisen poismuutto ja mahdollinen paluu kotimaahan. Usein lapset ovat osittain unohtaneet äidinkielensä ja jääneet tuntuvasti jälkeen oman kulttuurin ja historian tiedoissa. Ongelma on tiedostettu, ja tukiopetukseen on tarkoitus lähivuosina ohjata valtion budjetista lisärahoitusta. 42 suomi–puola 2011–2012 Ulkomaalaiset puolankielentaiturit valmistautumassa sanelukilpailuun Cieszynissä elokuussa 2011. Finn Lecturalta uusi puolan kielen alkeisoppikirja puolaksi, Siis! Po prostu, Outi Aaltonen Vihdoinkin käsissämme on moderni, kieliparilla puola-suomi toteutettu ajanmukainen, Finnlecturan julkaisema puolan alkeisoppikirja. Kirjan tematiikka johdattaa opiskelijan alusta pitäen niihin todellisen elämän tilanteisiin, joissa seurustelussa puolalaisten kanssa tyypillisimmin lähdetään liikkeelle. Tapaamiset arkielämässä, lisääntynyt kanssakäyminen eri maista tulevien kesken, kansainvälinen ruoka- ja muu kulttuuri sekä matkailu ovat osa meistä yhä useampien omaehtoista kansainvälisyyttä ja ajanviettoa. Tähän Po prostu antaa luontevasti napakat ja sopivat eväät. Rohkeasti vain puhumaan Kirjan kuva puolan kielen opiskelusta on olennaiseen ja alusta pitäen kommunikatiivisuuteen keskittyvä, kielioppi on tietoisesti puristettu minimiin. Kirjan tekijät Heidi Mäkäläinen ja Małgorzata Haba-Rantamo kertovat harkitusti painottavansa kuullunymmärtämistä ja puhumista, jotka ovatkin uuden kielen oppimisessa ne ensimmäiset hankittavat taidot, joiden jälkeen vasta päästään lukemaan ja kirjoittamaan. Puolan kielen ääntäminen on tunnetusti suomalaiselle melkoinen haaste, sillä konsonanttirykelmät, ässien variaatiot ja nasaaliäänteet saattavat asettua kutakuinkin kohdilleen vasta pitkän harjoittelun jälkeen. Po prostu on uusi puolan kielen alkeisoppikirjasarja, joka sisältää puolan perussanaston ja -rakenteet. Sarja sopii käytettäväksi itseopiskelussa, työväenja kansalaisopistoissa, kesäyliopistoissa, yritysten kieltenopetuksessa ja korkeakoulujen kielikeskusopetuksessa. Po prostu 1 sisältää 12 kappaletta sekä kolme kertauskappaletta. Jokaisessa kappaleessa harjoitellaan niin tekstinymmärtämistä, kuullunymmärtämistä, puhumista kuin kirjallista tuottamistakin. Lisäksi kappaleet sisältävät myös kulttuurija kielitietoutta omissa osioissaan. Kirjassa painotetaan kuullunymmärtämistä ja puhumista. Kuullunymmärtämistä harjoitellaan paljon, ja erilaisia lyhyitä ja pidempiä keskusteluharjoituksia on runsaasti. Rakenteet on koottu minikielioppiin ja kirjan lopussa on puola-suomi- ja suomi-puolasanastojen lisäksi myös tehtävien ratkaisut. Suositushinta 52 €. Saatavilla kirjakaupoista. www.finnlectura.fi Äänitteen kuuntelun lisäksi tarvitaan runsaasti opastettua harjoittelua, koska foneettisia ääntämisohjeita ei kappaleissa kirjassa ole. Sen sijaan sekä kuullunymmärtämistehtävien tekstit ja kirjan tehtävien ratkaisut ovat opiskelijaystävällisesti saatavilla kirjan takaosassa. Väljä, välillä suorastaan turhankin harva asettelu kirjan sivuilla luo osaltaan leppoisaa tahtia opiskeluun. Antaa kulttuurin houkuttaa Kulttuuritietouden välittäjänä Po prostu käyttää kiinnostavaa kuvamateriaalia, jota mahtuisi mukaan paljon enemmänkin. Kirjassa viitataan ajanmukaisesti tietolähteenä internetiin, mutta mukaan on valikoitu puolalaisista elokuva- ja laulutähdistä kolme: Justyna Steczkowska, Magdalena Cielecka ja Marek Grechuta. Määrä on kovin niukka ja rajallinen osa populaarikulttuuria. Opiskelijalle voisi huoletta tarjota moninkertaisenkin tarjottimellisen nimiä vaikkapa omaehtoista tutustumista varten. Kuvat, musiikki ja esimerkiksi laulutekstit suomennoksineen ovat omiaan tehostamaan oppimisen elämystä ja herättelemään kiinnostusta niidenkin suomenkielisten lukijoiden joukossa, jotka eivät suoraan suuntaudu kieliopintoihin. Tämän alkeisoppikirjan avulla pääsee sekä opiskelijana että opettajana aitoon kommunikaatioon suoraan puolaksi, po prostu po polsku. On hyvin valitettavaa, että niinkin ison eurooppalaisen kulttuurin ja kielen tuntemus kuin puolan, jolla on Euroopassa noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, on maassamme edelleen harvinaisuus. Puolan kielen kursseja on tarjolla vain kourallisessa suomalaisista vapaan sivistystyön järjestäjistä, yliopistoista ja muista oppilaitoksista puhumattakaan. Nyt opetuksen järjestäminen ei ole ainakaan käyttökelpoisen suomea käyttävän oppikirjan puuttumisesta kiinni. suomi–puola 2011–2012 43 Puolalaiset koirarodut: PON ”Polski sen olla pitää!” Teksti ja kuvat: Outi Aaltonen Polski owczarek nizinny eli PON on alankojen paimenkoira – Koiran pitää olla karvainen, sillä saa olla miellyttämisen halua ja hieman vahtikoiran luonnettakin, kertoo 9-vuotiaan Sipowicz-uroksen isäntä, lempääläläinen Tommi Raita-aho niistä kriteereistä, joilla he aikoinaan ryhtyivät etsimään ensimmäistä koiraansa. – PON on juuri sellainen, se tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja kaitsee niitä kuin omaa laumaansa. Koulutettavana se tarjoaa mukavasti myös hieman haastetta. Siinä on myös hieman poliisin piirteitä, koska se haluaa valvoa muita, ja siksi nimesimme oman koiramme television NYPD Blue -poliisisarjasta tutun hahmon mukaan. Keuruulla asuvat Raili Salokangas ja Heimo Hokkanen, kahden PONin omistajat ja kouluttajat, nyökyttelevät vieressä. – Kuulostaa tutulta. PON on ihanteellinen koulutettava. Käymme koiriemme kanssa paljon näyttelyissä, agilityssä ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Äitikoira Veea valittiin Tanskassa pidetyssä katselmuksessa viimeksi maailmanvoittajaksi ja sen poika Pomppu juniorimaailmanvoittajaksi. Maailmanvoittaja on koko nimeltään Lovelyckans Lady Alatariel of Lorien, tuttavallisemmin siis Veea, ja sen 2-vuotias poika Pomppu on Borgåkers Veea’s Bouncy Ball. Lempääläläinen 9-vuotias Sipowicz on tottunut käyttämään paimenkoiran viettiään perheen lasten kaitsemiseen. PONit Vale, Sipowicz, Pomppu, Veea pistäytyivät isäntineen ja emäntineen Tampereen Suomi–Puola -yhdistyksen keväisen kävelyretken teemavieraina Pyynikin rinteillä. Alankojen lammaspaimen ja työkoira PONit ovat Puolasta kotoisin oleva paimenkoirarotu, joita tiedetään pidetyn työkoirina Puolan alankoseuduilla jo 1200-luvulla. Puolaan sen arvellaan saapuneen Aasiasta paimentolaisten mukana. Ensimmäisen kerran PONia muistuttava paimenkoira oli mukana puolalaisen luontojulkaisun maalauksessa 1700-luvulla. Varsovalaisessa koiranäyttelyssä PONeja oli esillä jo vuonna 1924. Puolasta ne ovat levinneet Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Suomeen tuotiin ensimmäinen pentu 1980-luvulla Tanskasta. Suomessa rodun harrastajien yhdistys perustettiin vuonna 1990 ja 44 suomi–puola 2011-2012 nykyisellään maassamme on yli 600 rekisteröityä koirarodun edustajaa. PON on luonnostaan pitkähäntäinen ja pitkäkarvainen, väritys voi olla mustan ja valkoisen sekoitus, jossa voi olla mukana harmaatakin. Aivan valkoisiakin koiria esiintyy. Täysikasvuisen säkäkorkeus on noin 45 cm ja paino noin 15-20 kg. – PON on rakenteeltaan vahvaluinen, mutta silti kompakti, sopivankokoinen koira, jonka voi ottaa tarvittaessa helposti syliin, kertoo Veean ja Pompun emäntä ja kouluttaja Raili Salokangas. ”Polski sen olla pitää!” Tamperelainen Sarianna Sarmasto ulkoiluttaa Valea, 3-vuotiasta narttukoiraa, joka on hänen järjestyksessä toinen PONinsa. – Kun kerran hankkii PONin, siihen ihastuu ikihyviksi. Minua viehättää sen aktiivinen luonne. Se toimii hyvin agilityssä, sillä se on toiminnallisuutta vaativa, energinen ja leikkisä koira. Polski sen olla pitää, sitä mieltä ovat kaikki Tampereen Suomi–Puolayhdistyksen kävelyretkellä vierailleet koiranomistajat. Lisätietoa: www.pon.fi Bridge houkuttelee Puolaan Merja Åkerlind Lahtelaisella Maria Tulosella on erityinen syy kahteen Puolanvierailuunsa. Kihlakunnansyyttäjällä on eläkepäivinä aikaa intohimolleen bridgelle. Hänen mielestään sekä peli että kisajärjestelyt hallitaan Puolassa poikkeuksellisen hyvin. menettelyn. Hotelli toi tarjolle kattilallisen keittoa. Kuva: Tarja Helminen norjalaisten järjestämästä tapahtumasta. bridge- Sinänsä bridgematkailu on Tuloselle tuttua. Vuosittain hän on käynyt ulkomailla kolmessa-neljässä turnauksessa, jopa Pakistanissa ja Yhdysvalloissa asti. Suomesta löytyy kisoja miltei joka viikonlopulle. Puolan matkaa hän muisteli puhelimitse Saariselältä, – Illalla söimme sitten enemmän. Aika paljon kului myös puolalaisia alkoholijuomia, kuvailee bridgeturisti Tulonen. Sopi boheemille Ensimmäinen lähtö bridgeturnaukseen Puolaan 2010 oli sattuman satoa. Tuttu suomalainen poika oli osunut tapahtumaan ja kehunut sitä niin, että Tulonen lyöttäytyi kajaanilaisen ryhmän matkaan. Tänä vuonna hän keräsi Lahdesta matkaan ryhmän naisia. Aikaa varattiin niin, että ehdittiin kulkea laivalla ja viettää Gdańskissa pari päivää ennen siirtymistä kilpailupaikalle, kauemmas Itämeren rannalle. päivällä Maria Tulonen ei osaa selittää, miksi puolalaiset ovat niin hyviä bridgessä. Hän ei itse ole pelannut puolalaisia vastaan kuin netissä, BBO-kerhossa. Maria Tulonen osallistui leikkimielellä bridgeturnaukseen Puolassa 2011. Keitto ravitsi Tulonen kehuu puolalaisten järjestäneen turnauksen hyvin. Osanottajilla oli esimerkiksi mahdollisuus lähteä käymään Stutthofin (Sztutowon) keskitysleirissä. Yleensä pelataan syömättä, sillä ruokailu väsyttää. Puolassa järjestäjät olivat kehittäneet fiksun ja halvan Bridgeä jo ennen sotaa Puolalaiset osaavat todennäköisyyslaskentaa, logiikkaa, psykologiaa ja taisteluteoriaa keskimääräistä paremmin – ainakin, jos se on pääteltävissä bridgemenestyksestä. Tai sitten heillä on lahjoja ja kokemusta sekä onnea, joita laji toisen luonnehdinnan mukaan vaatii. Stalinismin aikana hallitus karsasti pelejä, joita harrastettiin isolla joukolla. Tilanne muuttui 1954; valtio alkoi suosia bridgen peluuta kulttuuritaloilla. Ensimmäinen virallinen peli pelattiin Krakovassa 1956. Vaikka puolalaiset ilmestyivät kansainvälisiin bridgekisoihin vasta 1957, bridge tunnettiin jo 1930-luvulla. Sillä oli jo tuolloin oma aikakauslehtikin. Paremmuudesta mitellään Puolassa niin kerhotasolla, seudullisesti, 16 alueorganisaatiossa kuin kansallisissa liigoissa ja mestaruuskisoissa. Bridgeä pelattiin aluksi lähinnä hyvän seuran takia. Pöytien äärestä löytyi kuuluisia puolalaisia, kuten poliitikko ja pianisti Ignacy Paderewski sekä säveltäjä Karol Szymanowski. Monella ammattikunnalla on omat bridgemittelöt. Kalenterista löytyy esimerkiksi opettajien, tullihallinnon, lääkärien, lakimiesten ja metsäammattilaisten kisat. Ensimmäinen turnee pelattiin Varsovan automobiiliklubilla alkuvuodesta 1932. Jo samana vuonna järjestettiin yleispuolalainen turnee. Lisätietoa: www.worldbridge.org www.polbridge.pl Tuloselle tutussa puolalaisturnauksessa on osanottajilta vaadittu juuri BBO:n jäsenyyttä. Kynnyskysymys se ei kuitenkaan ole. Kun hänen matkaseuralaisiltaan puuttui tunnuksia, näille luotiin puolalaisella joustavuudella tekojäsenyys turnauksen ajaksi. Kun kyse ei ollut bridgen arvokilpailuista, järjestäjillä oli varaa kelpuuttaa sekajoukkueeksi miespari. – Isokoinen puolalaismies pukeutui naiseksi ja viimeisteli asunsa laittamalla helmet kaulaan. Voi, että tykkäsin siitä. Olen itsekin vähän boheemi. PUOLAN BRIDGENyt Puolan bridgeliittoon on kirjautunut 7 000 kilpailijaa, kun Suomessa VOITTOJA heitä on alle 1 700. PUOLALAISIA BRIDGETURNAUKSIA 2012 Itämeri-kongressi Sopotissa, Grand Prix Varsovassa, heinäkuu elokuu kansainvälinen bridge-kongressi Solidaarisuus-festivaali Słupskissa, Sława Śląskissa, heinäkuu elokuu www.kongres-slawa.pl Bridgeolympialaisten voitto 1984 Joukkueitten maailmanmestaruus 1978 Joukkueitten avoin MM 1999, 2000, 2005, 2009 (Cesary Balicki-Adam Zmudzinski kahdesti) Parien MM: 1994, 1998 Sekaparien MM 1994 Joukkueitten Euroopan mestaruus 1981, 1989, 1993 Parien EM 1980, 1989, 1995, 1997, 2001 Sekaparien EM 1992 Henkilökohtainen EM 1992 Juniorien EM 1972, 1982, 2004, 2005 Tyttöjuniorien EM 2007, 2009 Alle 21-vuotiaitten EM: 2000, 2004. 2005, 2007, 2009 Lähde: www.bridge.com.pl suomi–puola 2011–2012 45 Kansainvälinen kemian vuosi 2011: YK ja Unesco nimesivät juhlavuoden Maria Skłodowska-Curien saaman kemian Nobel-palkinnon satavuotisjuhlan kunniaksi Maria Skłodowska-Curie fysiikan ja kemian nobelisti, radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtaja Teksti: Pekka Pyykkö Maria Skłodowska syntyi opettajaperheeseen Varsovassa 1867. Hänen vanhempansa kuuluivat Puolan maalaisaateliin, szlachtaan, ja olivat voimakkaan isänmaallisia, mikä johti isän erottamiseen rehtorin virasta. Maria kirjoitti ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin 1883. Virallista mahdollisuutta yliopistoopintoihin ei Puolassa naisille tuolloin ollut. Tie huipulle Maria laati sisarensa Bronian kanssa suunnitelman. Hän toimisi ensin Puolassa kotiopettajana ja rahoittaisi Bronian lääketieteen opinnot Pariisissa. Tämän jälkeen Bronia tukisi Marian opintoja. Suunnitelma toimi. Vuonna 1891 Maria pääsi Pariisiin ja suoritti fysikaalisten tieteiden maisterin tutkintonsa jo kesällä 1893 ja lisäksi maisterin tutkintonsa matematiikassa vähän myöhemmin. Opettajien joukossa oli silloisen tieteen huippuja, kuten Paul Lippmann, Paul Painlevé ja Henri Poincaré. Palkittu monen toimen nainen Ensimmäisen maailmansodan aikana Marie organisoi Ranskan armeijan röntgenambulanssit ja jopa toimi niiden kuljettajana. Hän valmisti myös säteilyn määrää mittaavan yksikön, Curien standardinäytteen 1910¬1913. Radiumneulat olivat kliinisessä käytössä noin 1930luvulle asti, Suomessa tiettyihin tarkoituksiin aina 1950luvulle asti. Nykyisin sekä radiumin että poloniumin käyttö on harvinaista, mutta niiden vaikutus koko ydintekniikan kehittymiseen oli ratkaiseva ja epäsuora merkitys siksi erittäin suuri. Marian ensimmäinen tutkimuskohde liittyi teräksen magneettisiin ominaisuuksiin. Etsiessään sopivia välineitä ja tiloja hän tapasi 1894 Pierre Curien, joka toimi tuolloin Pariisin kaupungin ylläpitämässä teollisuusfysiikan ja -kemian korkeakoulussa (EPCI). Pierre oli etevä kiinteän aineen fysiikan tutkija. Kummallakin oli ollut aiempia pettymyksiä rakkauselämässä, ja merkkejä molemmanpuolisesta kiinnostuksesta ilmeni jo varhain. Pari vihittiin kesällä 1895. Ensimmäinen lapsi Irène syntyi 1897. Radioaktiivisuus löydetään Samoihin aikoihin Wilhelm Röntgen keksi röntgensäteilyn 1895 ja Henri Becquerel uraanisuolojen radioaktiivisuuden 1896. Maria, ranskaksi Marie, ryhtyi tutkimaan jälkimmäistä mittaamalla ilman sähkönjohtavuutta. Uraanimineraali pikivälkkeestä löytyi jae, jonka radioaktiivisuus oli poikkeuksellisen voimakasta. Aine muistutti kemiallisesti vismuttia ja onkin jaksollisessa järjestelmässä sen naapuri. Curien tutkijapariskunta antoi sille nimen polonium (Po) ja käytti Ranskan tiedeakatemialle vuonna 1898 laatimassaan raportissa myös kerran sanaa radioaktiivisuus. Mittaukset jatkuivat kolmen kuukauden kesäloman jälkeen syksyllä, jolloin uutta alkuainetta radium (Ra) saatiin niin paljon, että myös sen atomispektri voitiin mitata. Työ raportoitiin vuoden lopussa. Marien väitöskirja esitettiin 1903 ja samana vuonna fysiikan Nobelpalkinto jaettiin Becquerelin sekä Pierre ja Marie Curien kesken. Pierre Curie nimitettiin Sorbonnen yliopiston professoriksi ja tiedeakatemian jäseneksi. Marie puolestaan sai viran tyttöjen opettajakorkeakoulussa. Perheeseen syntyi vielä tytär Eve vuonna 1905. Seuraavana vuonna tapahtui katastrofi: Pierre kuoli liikenneonnettomuudessa. Marie alkoi hoitaa hänen virkaansa Sorbonnessa. Vuonna 1911 Marie sai yksinään kemian Nobelpalkinnon. Hänelle rakennettiin oma laitos, Institut du Radium, joka aloitti toimintansa 1912. Curien tytär Irène sai yhdessä miehensä Frédéric JoliotCurien kanssa Nobel-palkinnon 1935 keinotekoisen radioaktiivisuuden löytämisestä. 46 suomi–puola 2011–2012 Curien tutkijapariskunta sai leegion muitakin kunnianosoituksia, joista esimerkkejä ovat 96. alkuaine nimeltä curium (Cm), Pierre ja Marie Curien nimeä kantava yliopisto sekä katu Pariisissa, kouluja, seteleitä, postimerkkejä, patsaita, kunniatohtorin arvoja jne. Tieteellisten ja hallinnollisten ansioidensa lisäksi Marie Curien on merkittävä esikuva erityisesti nuorille naisille, jotka suuntautuvat tutkijan uralle. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kemian emeritusprofessori. Hän tutkii raskaiden alkuaineiden teoreettista kemiaa. Maria Skłodowska-Curien museo (Muzeum Marii Curie-Skłodowskiej) ul. Freta 16 Nowe Miasto Varsova http://muzeum.if.pw.edu.pl/ Kemiaa ja ystävyyttä - professori Jan Lundell vetysidoksien perässä Wrocławissa Päivi Erola Wrocław on ollut yli 40 vuotta maailman vetysidostutkimuksen keskuspaikka.Vetysidokset ovat molekyylien välisiä voimia ja niiden vuorovaikutusta; kemiallisia liimoja, jotka vaikuttavat aineominaisuuksien muodostumiseen. Wrocławin yliopistolla oli uusin tieto vetysidoksien teoreettisesta mallintamisesta 1991, jolloin Jan Lundell valmisteli graduaan Helsingin yliopistossa. Hän aikoi soveltaa puolalaisten tutkijoiden menetelmää omassa kokeellisessa tutkimusprojektissaan. Hän päätti kirjoittaa Wrocławiin ja kysyä yhteistyön mahdollisuutta. Yllättäen posti toi kutsun, ja joulukuussa 1991 Lundell suuntasi Wrocławin yliopistoon uuden tiedon ja menetelmien lähteelle. Lähtölaukaus tutkimusyhteistyölle Vuosittaiset tutkijavierailut alkoivat 1993, kertoo Lundell. Tärkeä merkitys on ollut Suomen Akatemian bilateraalisopimuksella Puolan tiedeakatemian (PAN) kanssa, mutta valitettavasti tämä rahoitusmuoto on nyt loppunut. Lundellin lähin yhteistyökumppanini on ollut professori Zdzisław Latajka, sittemmin Wrocławin yliopiston rehtori. Lundell on käynyt vuosittain yhdestä kolmeen kertaan Wrocławissa ja viettänyt siellä tutkijavierailijana yhdestä neljään viikkoa. Tuloksena on monia hienoja ystävyyssuhteita, tutkimusprojekteja, noin 20 tieteellistä esitelmää Puolassa yliopistoissa ja konferensseissa sekä kymmeniä tieteellisiä yhteisjulkaisuja, summaa Lundell selvästi tyytyväisenä rohkean yhteydenoton satoon. Hän on jopa ohjannut yhden maisteritason tutkimuksen Wrocławin yliopistossa. Hän oli mukana Puolassa harvinaisen, englanninkielisen diplomityön arviointipaneelissa. Puolalainen pakkausjätti tuli Suomeen Yhteistyö siirtyi Jyväskylään Merja Åkerlind Lundell siirtyi Jyväskylän yliopistoon 2008, missä hän on johtanut kemian laitosta 2010 lähtien. Kemian tutkimuksen yhteistyökuviot Wrocławin yliopiston kanssa ovat edelleen voimissaan. Jan Lundell soveltaa tutkimuksissaan erityisesti molekyylien välisten voimien laskennallista tutkimusta. Yhteistyö vetysidostutkimuksessa on edelleen vilkasta. Puolalainen – tosin amerikkalaisomisteinen – Can-Pack S. A. rakentaa liki sadalla miljoonalla eurolla juomatölkkitehtaan. Erittäin taitava ja osaava kemian opettaja ja tutkija, tohtori Adriana Olbert-Majkut Wrocławista on viime vuosina usein hyödyntänyt yhteisessä tutkimusprojektissa Jyväskylän yliopiston tutkimusympäristöä, joka tarjoaa erinomaisen lähtökohdan pienten karboksyylihappojen muodostamien vetysidosten karakterisoinnille. Erityisesti muurahaishappo ja etikkahappo ovat olleet tutkimuksen biologisia mallisysteemejä. Olbert-Majkut piti syyskuussa 2011 Göttingenin kansainvälisessä XIX vetysidoskonferenssissa plenaariesitelmän, joka perustui Jyväskylässä työstettyyn aineistoon. Vuonna 2010 polkaistiin käyntiin Erasmus opettaja- ja opiskelijavaihtosopimus Jyväskylän ja Wrocławin yliopistojen kesken. Myös tutkijanvaihto yliopistojen välillä on vilkasta. – Olen toiveikas, että saamme yhteistyön käyntiin myös aineenopettajakoulutuksessa. Olen muutamaan otteeseen esitellyt lähestymistapojamme Wrocławissa ja saanut innostuneen vastaanoton. Jyväskylähän on PISAtutkimuksen kotipaikka ja tunnettu opetuksen osaamisen kehto. Jan Lundell on kiertänyt Puolaa paljon myös vapaa-aikanaan. Sleesian hän tuntee yhtä hyvin kuin vetysidokset, mutta tutuksi on käynyt koko Puola. Varmaa on, että kun vuonna 2015 Wrocławissa pidetään XXI kansainvälinen vetysidoskonferenssi, paikalla on Jan Lundell. Puolan yliopistoissa säännöllisesti esitelmöivä Jan Lundell tuntee hyvin Puolan kemistipiirit. Hämeenlinnassa kirjoitetaan uutta lukua suomalais-puolalaisten taloussuhteitten historiaan. Summaa voi verrata siihen, että suomalaiset yritykset investoivat Puolaan vuonna 2008 yhteensä 262 miljoonaa euroa. Can-Pack on ilmoittanut aloittavansa tuotannon keväällä 2012 ja palkkaavansa noin 150 ihmistä. Toinen linja tietäisi sata työpaikkaa lisää. Rahtareille riittää kuljetettavaa: kolmen miljoonan tölkin päivätuotanto täyttää vuodessa 12 000 rekkaa. Juomapakkauksia viedään Hämeenlinnasta myös Ruotsiin ja Baltiaan, ehkä myös Venäjälle. Tähän asti yhtiö on kuljettanut tölkkejä Suomeen Bydgoszczin tehtaalta ja saavuttanut noin 40 prosentin markkinaosuuden. Suomessa ei ole valmistettu juomatölkkejä 20 vuoteen. Verouudistus on kasvattanut tölkkien suosiota niin, että myös Can-Packin englantilainen kilpailija perustaa tänne tehtaan. Nopeaa kasvua - Can-Pack valmistaa juomatölkkejä, lasipakkauksia ja kruunu korkkeja sekä pakkauksia kemikaali- ja elintarviketeollisuudelle. - Perustettu vanhan yrityksen pohjalle 1989 Brzeskossa, siirtyi Krakovaan ja Can Pack –nimeen 1992. - Konsernin insinöörit ovat kehittäneet tölkkejä niin, että materiaalia kuluu vähemmän ja valmistus sekä painatus helpottuu. - Rivakkaa kansainvälistymistä 1995 alkaen yhtiöitä perustaen ja ostaen, yksin ja yhteisyrityksinä. - Tehtaita Puolan lisäksi Ukrainassa, Romaniassa, Dubaissa, Intiassa, Englannissa, Venäjällä ja Marokossa. Vuodessa valmistuu 10 miljardia juomatölkkiä. - Noin 3 500 työntekijää ja miljardin euron liikevaihto. www.canpack.eu suomi–puola 2011–2012 47 YHDISTYKSET LAHTI Hitaasti syntynyt rakkaus valokuvina Merja Åkerlind Rakkaus Puolaan on kasvanut huomaamatta ja hitaasti, mutta vahvasti. Näin sanoo freelance-toimittaja Kyösti Isosaari. Lahden SPY:n hallituksen uusin jäsen vei maaliskuussa Puolan valokuvina ravintola Hiidenkiveen. Kuvat olivat vuosilta 2008–2010, jolloin Kyösti Isosaari on käynyt Puolassa kesällä, syksyllä ja talvella. Hän on viettänyt maassa joulua ja tutustunut raideliikenteeseen, kuten tästä lehdestä saa lukea. Kyöstin kameran silmään osuvat usein kauniit puolattaret sekä rakennusten rytmi sekä yksityiskohdat vaikkapa Varsovan Nowy Świat -kadulla tai vanhassa kaupungissa. KAJAANI Kajaanin Puola-yhdistys 5 vuotta! Kalevi Saarinen Myös uusia yhdistyksiä syntyy: Kajaanin lyseon yläasteen ja Częstochowan Gimnazjum nro 17:n yhteisestä kouluprojektista kehkeytyi Kajaaniin yhdistys vuonna 2006. Kahden koulun välinen yhteistyö oppilasvaihtoineen poiki vuosittaisia vierailuja Puolaan. Käynnit ystävyyskoulussa Częstochowassa ja lisäksi vierailu Krakovassa ja Auschwitzissa olivat mieleenpainuvia kokemuksia oppilaille. Sosiaalisen median avulla he ovat pitäneet yllä hankkeen yhteydessä syntyneitä ystävyyssuhteita. Kajaanin yhdistyksen toimintaan kuuluu erilaisia tapahtumia, mm. puolan kielen opiskelua ja elokuvaviikkojen näytäntöjä. Jäsenmäärä on jo yli 30. Rahoitusta toimintaan on hankittu arpajaisista ja myyjäisistä. Yhdistys pyrkii pitämään yhteyttä myös puolalaisiin opiskelijoihin, jotka saapuvat Kajaanin ammattikorkeakouluun. Heinäkuussa 2011 saimme vieraaksemme vuoden 2006 projektin yhdysopettajan perheineen. Hellyydellä Isosaari katselee linssin läpi yhteiskunnan muutosta, esimerkiksi kivijalkakauppaa tai miestä ”pompannapin” eli Fiat 126p:n vieressä. Vielä pitkään asuttavat betonilähiöt tai köhivä lähijuna on nekin ikuistettu. Tuokiokuvia Puolasta -näyttelyn katsomista helpottivat Isosaaren tekstit, joissa hän käsitteli muun muassa puolalaisten keskinäistä jokapäiväistä hellyyttä ja suoraviivaista suhtautumista kuolemaan. Vaikutuksen häneen ovat tehneet myös verkkainen elämänrytmi sekä kansan vertauskuvien taju. Yleisöä kertyi kuukauden mittaan ihan mukavasti. Uusi näyttely taitaa olla suunnitteilla. Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Saarinen (oik.) ja vieraat Częstochowasta. Gorzówista Kajaaniin Skotlannin kautta Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskeleva Magdalena Lisiecka on kotoisin Wielkopolskin Gorzówista LänsiPuolasta. – Olin aina halunnut vierailla Suomessa kauniiden maisemien ja tietenkin myös joulupukin takia! Päätin kuitenkin lähteä opiskelemaan Skotlantiin. Sieltä tulin Kajaaniin neljän kuukauden opiskeluvaihtoon. Palattuani Skotlantiin huomasin kuitenkin pian, että kaipaan takaisin Kajaaniin. Opiskelu täällä on käytännönläheisempää ja ihmisetkin ovat rennompia, joten jo seuraavan lukukauden jälkeen palasin Suomeen, Magdalena kertoo. Valmistuttuani siirryn todennäköisesti johonkin suurempaan suomalaiseen kaupunkiin, joka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia. Magdalena Lisiecka palasi Skotlannista takaisin Kajaaniin, koska hän viehättyi opintojen käytännönläheisyydestä ja suomalaisten rennosta meiningistä. 48 suomi–puola 2011–2012 PORI Porista Toruńiin Teksti ja kuvat: Maria ja Waldemar Dziok Porin Suomi–Puola-seura on aktiivisesti tiedottanut vuosittain Toruńissa järjestettävästä 5–18 -vuotiaiden lasten ja nuorten kansainvälisestä taidekilpailusta. Moni porilainen koulu ja päiväkoti onkin lähtenyt mukaan ja kilpailutöitä on lähetetty jopa menestyksekkäin tuloksin. Lomamatkalla Toruńissa oli kiva yllätys löytää Vanhankaupungin Rynek Nowomiejski -torin laidalta galleria, josta tiesimme vain kyseisen kilpailun tiedotteista. Vuoden 2011 kilpailun teema oli “Aina vihreä, aina sininen”. Töitä saapuu ympäri maailmaa, mm. Meksikosta, Sri Lankasta, Kiinasta ja Thaimaasta. Myös Baltian maat ovat aina hyvin edustettuina. Suomalaiset työt eivät päässeet palkinnoille, mutta vuonna 2013 näytämme kyntemme… Toruń on ihanteellinen kohde matkailijalle: historiaa Kopernikuksen jalanjäljissä, vanhakaupunki, taidetta, pieniä yksityiskohtia sekä hyvää ja edullista ruokaa sekä tietenkin kuuluja Toruńin piparkakkuja. www.galeriadziecka-eduart.pl TAMPERE Tampereen yhdistys täytti 35 vuotta ja juhli ystävien seurassa Teksti ja kuva: Outi Aaltonen Tampereen Suomi–Puola-yhdistyksen 35-vuotisjuhlaan ja samassa yhteydessä järjestettyyn liittokokoukseen, joka pidettiin Tampereen päivänä 1. lokakuuta, saapui väkeä monilta muilta yhdistyspaikkakunnilta, kauimmaiset Kajaanista. – Tampereella on perinteisesti aktiivista ja aikaansaavaa joukkoa, sillä liiton edellinen puheenjohtaja Markku Kontrohan oli kaupungista. Tampereen ystävyysseuratoiminnalle tarjoama kansainvälinen toimintakeskus aivan ydinkeskustassa on hieno kädenojennus kaupungilta. Kulttuuritapahtumien järjestämistä helpottaa varmaankin osaltaan myös Puola-kokoelman olemassaolo Tampereen kaupunginkirjastossa. Lisäksi on hieno nähdä, että toiminnassa on mukana nuoria, mikä tuo jatkuvuutta toimintaan, liiton puheenjohtaja Marjukka Mäyry kiittelee päivänsankaria. Tampereen kansainvälisessä toimintakeskuksessa ensimmäistä kertaa vieraillut Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Saarinen oli vakuuttunut näkemästään. – Tällaisen tilan saaminen yhdistystoiminnan käyttöön on meidänkin toiveenamme. Tila toimii hienosti myös liittokokouskäytössä, ihasteli Saarinen. Tamperelainen menyy Tamperelaisten juhlamenyy oli sangen toimiva yhdistelmä ehtaa Tapolan mustaamakkaraa ja paikallista arinarievää puolalaisen sienipiirakan, barszczin ynnä muiden herkkujen kera. Suomen taloudellisen tilanteen aiheuttama kulttuurimenojen supistamisen uhka oli käsiteltävänä liittokokouksessa, joka hyväksyi kirjallisen julkilausuman kannanottonaan valtionapujen mahdolliseen kiristymiseen. Ajankohtaisesta EU-aiheesta, Puolan EU-puheenjohtajuudesta puhui Tampereen yhdistyksen jäsen, nykyisin ulkoministeriön palveluksessa toimiva Marko Mäntylä. Ohjelmantäyteisen päivän päätteeksi Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja Pia Kurri ja Tampereen ammattikorkeakoulusta pian valmistuva Karolina Cichacz esittivät parilausuntana Czesław Miłoszin tekstin Euroopan lapsi puolaksi ja suomeksi. Puheenjohtajat juhlapöydän äärellä. suomi–puola 2011–2012 49 PORVOO Porvoonseudun SPY kevätretkellä 2011 Porvoon Puola-aktiivit tekivät kevätretken Gdańskiin ja totesivat kaupungin muuttuneen edukseen sitten viime käynnin. Unescon maailmanperintökohde Malborkin ristiritarilinna ihastutti hienosti EU-varoin toteutetulla entisöinnillä. Todella käymisen arvoinen kohde, totesivat retkeläiset kierreltyään opastuskuulokkeet korvissa linnan rakennuksia, ylös ja alas portaita, juhlasaleista vankityrmiin, kirkosta kellariin ja klosettiin. Mediatyöpaja yhdistää Porvoon ja Kamień Pomorskin Leena Stolzmann Porvoon taidekoulun opettaja Porvoon taidekoulun ja Kamień Pomorskin kuvataideyhteistyö alkoi jo vuonna 2005, jolloin ystävyyskaupungistamme tuli lasten ja nuorten kotikaupunkia kuvaavia piirustuksia Porvooseen. Porvoolaiset lähettivät puolestaan omia töitään seuraavana vuonna Puolaan. Vuonna 2007 pidettiin jo yhteinen nuorten kesäleiri taiteen parissa Porvoossa. Leirin innoittamana Kamień Pomorskin kulttuurikeskuksen johtaja ja kuvataideopettaja Stanisław Motyka kokosi valokuvistaan näyttelyn Porvoo - kaupungin kuvat. Näyttely oli esillä sekä Kamień Pomorskissa että Porvoossa. Elokuussa 2011 Motyka kutsui ryhmän Porvoon taidekoulun mediatyöpajaoppilaita vastavierailulle. Elokuvaan keskittyneellä leirillä rakennettiin symbolista siltaa ystävyyskaupunkien välillä Itämeren yli teemalla “Silta Kamien Pomorski–Porvoo”. Nuorten yhteistyö- ja elokuvaprojekti jatkui taas tapaamisessa marraskuussa Porvoossa. Yhteistyö merkitsee paljon koulullemme ja antaa oppilaille uusia mediaan liittyviä ulottuvuuksia. Kuva: VIRPI KOHO sieniretki Kuva: Mediataiteen työpajan opiskelijat Mediataiteen leirillä Kamień Pomorskissa Porvoon yhdistyksen monikymmenvuotinen sieniretkien perinne ei katkennut tälläkään kertaa, ja suppilovahveroita riitti kaikille. KEVÄTKOKOUS Siri Haapanen 13 v. mediataiteen työpajan oppilas Oli kiva tavata erilaisia ihmisiä, tutustua Puolaan, kuvata ja viettää aikaa vanhojen tuttujen ja uusien ystävien kanssa. Kuvasimme dokumentteja, elokuvakohtauksia, kiertelimme kaupunkia ja tutustuimme eri paikkoihin ja henkilöihin. Tapasimme myös pormestarin. Humppaa ja viikinkejä Eräänä päivänä menimme puolalaisten kanssa veneilemään pienellä purjeveneellä. Nautimme hienoista maisemista. Matkalle osui vanhojen ihmisten humppafestivaalit, joilla musiikki soi kovaa ja vanhempi kansa tanssi pihalla musiikin mukaan. Meno näytti niin hauskalta, että osa meistä meni mukaan tanssimaan. Helsingin puolalaisyhdistyksen puheenjohtaja Michał Zieliński vieraili kevätkokouksessa 2011 ja kertoi mukaansatempaavasti yhdistyksensä vaiheista ja toiminnasta. 50 suomi–puola 2011–2012 Mieleenpainuvinta kuitenkin oli puolalainen arkkitehtuuri ja viikinkifestivaalit. Festivaalit Wolinassa olivat hieno kokemus, aivan kuin olisi astunut viikinkiaikaan. Ihmiset olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti. Keskellä festivaalialuetta oli suuri taistelukenttä, jolla viikingeiksi pukeutuneet miehet hakkasivat toisiaan miekoilla ja tekivät savumerkkejä. Alueella oli myynnissä koruja, ruokaa, taljoja, koriste-esineitä ja paljon muuta. Pienet lapset tanssivat aikuisten soittaessa musiikkia. Olen todella iloinen ja onnekas, että pääsin mukaan.Matka oli ainutlaatuinen ja mahtava kokemus. HELSINKI TURKU Helsingfors – en månsidig resa att minnas! Puola-viikko Turussa Helsingin Suomi–Puola-yhdistys teki uuden aluevaltauksen toiminnassaan, kun Svenska Kulturfonden myönsi keväällä 2011 yhdistykselle 1 000 euron apurahan ruotsin kieltä opiskelevaa stipendiaattia varten. Gdańskin yliopiston skandinavistiikan laitoksen esimiehen, professori Hieronim Chojnackin avustuksella viidestä hakijasta apurahan saajaksi valikoitui sopotilainen Katarzyna Bugała. Turun Suomi–Puola-yhdistys järjesti Puolan kulttuuriviikon 6.-12.10.2011. Tapahtumat olivat kaikille avoimia, ja ne saavuttivatkin ilahduttavan paljon yhdistyksen ulkopuolista yleisöä. Kaija Hyvönen-Rajecki – Oli mielenkiintoista vertailla opiskelemaani riikinruotsia suomenruotsiin ja tutustua kaksikielisen Suomen kulttuuriin. Helsingin monet museot, torit, tapahtumat ja asuntolan kansainvälinen ilmapiiri takasivat viihtymisen. Unohtumaton oli myös retki Porvooseen höyrylaiva Runebergilla, kertoo Katarzyna eli Kasia. Myös ennakkoluulot vaiteliaista suomalaisista karisivat. Leena Laajo-Szańkowska Tapahtumat aloitettiin Chopin-konsertilla Sibeliusmuseossa, kun mm. Turun konservatoriossa vaikuttava pianotaiteilija Elżbieta Guzek-Soini esitti Chopinin musiikkia. Katarzyna Bugała osallistui Helsingin kesäyliopiston ruotsin keskustelukurssille. Helsingin SPY huolehti käytännön järjestelyistä ja kustannuksista apurahan turvin. Svenska Folkskolans Vännerin 500 euron apurahan turvin yhdistys toimitti Gdańskin yliopistoon uusinta suomenruotsalaista kirjallisuutta. Kuva: Jacek Siwko kuva: Aivi Ojala Kuulijakunta antoi Elżbieta Guzek-Soinille runsaat aplodit ja sai palkkioksi kaksi ylimääräistäkin kappaletta. Sibeliusmuseon tunnelmalliseen saliin kokoontunut yleisö sai kuulla moni-ilmeisen valikoiman Chopinin sävellyksiä, esim. Nokturnon c-molli, etydejä, masurkkoja ja Balladin As-duuri. Tuntui siltä, että oli sääli lähteä Chopinin sävelten maailmasta ulos sateiseen ja myrskyiseen syysiltaan. Kääntäjä Tapani Kärkkäinen vieraili Turun kaupunginkirjaston Studiossa 8.10.2011 puhumassa puolalaisen nykykirjallisuu-den kääntämisestä. Kärkkäinen kertoi ensin taustaa puolalaisen kaunokirjallisuuden suomentamisen historiasta, minkä jälkeen hän keskittyi kertomaan muutamista valitsemistaan nykykirjailijoista, joiden teoksia joko hän itse tai muut puolalaisen kirjallisuuden suomentajat ovat viime vuosina kääntäneet. Visuaalisesti antoisa esitys tarjosi monipuolista tietoa Puolan nykykirjallisuuden luonteesta. Kihlat Tuomiokirkon rappusilla kruunasivat Katarzyna Bugałan stipendin. Katarzyna ja Jacek haluavat palata uudelleen Helsinkiin! www.hspy.fi Kulttuuriviikon aikana esitettiin myös kolme puolalaista elokuvaa, jotka oli saatu Turkuun SPYL:n elokuvaviikon merkeissä. Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry suomi–puola 2011–2012 51 Munalukkoja ja laaksoja VANTAA Vantaan SPY matkaili Lounais-Puolassa Vantaan SPY:n ryhmä suuntasi kesäkuussa 2011 Wrocławiin ja Jelenia Góraan. Keijo Mäyryn uudelle kameralle löytyi paljon käyttöä, kuten näkyy oheisesta kuvasarjasta. Puheenjohtaja Marjukka Mäyry muistelee kiitollisena ystäviä Jelenia Góran Puola–Suomi-seurasta. Nämä veivät ryhmän jo ensimmäisenä iltana konserttiin, jossa kapellimestari Mirosław Jacek Błaszcyk sekä krakovalaiset huilusolistit Agata ja Łukasz Długosz tekivät kuulijoihin vahvan vaikutuksen. Apulaiskaupunginjohtaja, ystävyysseuran puheenjohtaja ja myöhemmin syksyn 2011 vaaleissa Puolan parlamenttiin valittu Zofia Czernow perehdytti ryhmän asiantuntevasti kaupungintaloon ja kehittämissuunnitelmiin. Viimeisenä iltana Seura järjesti yhteisen illanvieton vantaalaisille, ja syntyi uusia ystävyyssuhteita. Vierailujen vuosi Vierailut luonnehtivat muutoinkin Vantaan SPY:n vuotta 2011. Yhdistys ja kaupunki ottivat vastaan nukketeatterin Puolasta ja lähettivät Suzuki-laulajia ystävyyskaupunkiin. Opas näytti uusia näkymiä, puistoja, kirkkoja ja historiallisia rakennuksia niillekin, joille Wrocławin vanha kaupunki oli entuudestaan tuttu. Hauska muisto jäi sillasta, jonka kaiteille ja jopa yläkaareen rakastavaiset ovat laittaneet sadoittain munalukkoja symboloimaan ikuista rakkautta. Avaimet kuuluu heittää jokeen. Suzuki-laulajat vauhdissa. Kuva: Marjukka Mäyry Kova koettelemus oli kapuaminen Chojnik-vuorelle. Parin pysähdyksen jälkeen alkoi meno sujua. Korkealta avautui puiden välistä kauniita näkymiä alas laaksoon. Maisemat sen kuin paranivat, jos vielä jaksoi kiivetä keskiaikaisen linnan muureille. Ensin oli talotehdas, sitten pienoismalliverstas ja lopulta ainutlaatuinen puisto. Erilaisia kasveja, kukkia ja pieniä puita on istutettu linnojen, kirkkojen ja vuorten pienoismallien väliin niin, että ne tuntuvat kuvissa todellisen kokoisilta. Kuva: Keijo Mäyry Kesällä Vantaalle pyrähtivät Hyvän tahdon lähettiläät Słupskista. Neljän vetreätä eläkeläisherraa oli jo polkenut pyörällä Baltian kautta Tallinnaan. Neljän ”lepopäivän” jälkeen porukka kurvasi Ruotsiin ja sieltä taas laivalla Puolaan. Pyöräilyosuuksia kertyi noin 1 800 kilometriä. 52 suomi–puola 2011–2012 Puola otti Suzuki-laulajat lämpimästi vastaan Jopa ylimääräisiä tuoleja jouduttiin tuomaan paikalle, kun Vantaan Suzuki Voice -laulajat pitivät pääkonserttinsa Słupskissa huhtikuussa 2011. Vastaanotto oli muutoinkin lämmin. Vantaan ystävyyskaupunkiin matkasi laivalla ja bussilla ryhmä 2¬23-vuotiaita laulajia. Opettajana ja johtajana toimi musiikin tohtori Päivi Kukkamäki. Mukana oli myös vakituinen pianisti Marjaana Merikanto, toinen Suzukiopettaja Mervi Sipola-Malinen sekä huoltajia. Pääkonsertti veti Sinfoniaorkesteri Baltican konserttitalon aivan täyteen. Ohjelmisto sisälsi sekä yhteisesityksiä että sooloja lastenlauluista, musikaaleista ja ooppera-aarioista. Lisäksi pidettiin kaksi konserttia peruskoululaisille ja kaksi päiväkodissa. Ohjelmisto oli suunniteltu niin, että kuulijat saattoivat yhtyä lauluihin. Yllätys oli, että koululaiset ja päiväkotilapset olivat itse tehneet jokaiselle vieraalle kauniin lahjan lasista tai paperista. VANTAA NUKKETEATTERI TĘCZA KÄVI JA KUTSUI KYLÄÄN Marjukka Mäyry Puolan nukketeatterien joukossa on yksi, joka on tehnyt tunnetuksi kansan legendoja, puolalaisia tapoja ja kansanperinnettä. Ei ihme, että słupskilaisen Tęczan eli Sateenkaaren parikymmentä esitystä on taltioitu Puolan televisioon. Keväällä 2011 ryhmä vieraili Słupskin suomalaisessa ystävyyskapungissa Vantaalla ja ihastutti Metamorphosis-esityksellään nuoria ja aikuisia muutamassa koulussa sekä kauppakeskus Jumbossa. Vankkureista omaan taloon Tęczan perusti Tuchomien kylästä kotoisin oleva näyttelijä-pariskunta Elżbieta ja Tadeusz Czapliński vuonna 1946. Alussa teatteriperhe liikkui paikkakunnalta toiselle hevosvankkureilla ja -reellä. Myöhemmin siirryttiin paikasta toiseen kuorma-autolla. Vuonna 1966 kiertäminen päättyi, kun teatteri kansallistettiin. Se sai omat tilat Słupskin Waryńskiegokadulta talosta, jossa se toimii edelleenkin. Perinnettä ja nykyaikaa Jo muutama sukupolvi taiteilijoita on osallistunut Tęczan kehittämiseen. Ensi-iltoja on kertynyt jo yli 200. Teatteri on kiertänyt lähes kaikki Euroopan maat. Monet Puolan teatteri- ja taidemaailman tunnetut nimet, kuten Adam Kilian, Jerzy Ferfel, Katarzyna Gaertner, Witold Lutosławski, Krzystof Rau ja Stanisław Ochmański ovat osallistuneet esitysten luomiseen. Kulttuurikeskuksessa Päivi Kukkamäki piti laulajien kanssa Suzuki Voice -demonstraation varhaiskasva-tuksen ja päiväkotien opettajille. Pomeranian TV:n paikallisuutisina tuli kolmena päivänä tunnin välein jotakin vierailustamme, konserteistamme ja vierailukohteistamme. Kaksi valokuvaajaa seurasi meitä kaikkialle ja otti yli tuhat kuvaa. Mikä ystävällinen idea oli saada kuva-CD muistoksi vierailumme päättyessä! Nautimme kiertokäynnistä historiallisessa kaupungintalossa, jossa pidettiin myös lehdistötilaisuus ja kaupunginjohtaja Maciej Kobylińskin vastaanotto. Aikataulu oli tiivis, mutta silti ehdimme nukketeatteri Tęczan esitykseen ja ostoksille. Katujen varsilla oli lippujamme ja tervetulobanderolleja suomeksi ja puolaksi. Kansallispukuihin pukeutuneet lapset pitivät käsissään kukkia ja heiluttivat pieniä lippuja. Eräässä koulussa oli sali koristeltu muumi-, joulupukki- ja Lappi-aiheisilla piirustuksilla. Kaikkialla tarjottiin loistavaa puolalaista ruokaa. Pitkäaikainen taiteellinen johtaja Zofia Miklińska ja Stanisław Mirecki organisoivat kulttuuriperinteen asiantuntijoiden kanssa lukuisia tapaamisia, joissa pohdittiin vanhojen tapojen ja kansanperinteen tuomista nukketeatteriin. Lapsille ja nuorille suunnattujen esitysten aiheet liittyivät Pommerin alueen traditioon ja kulttuuriin. Vuodesta 1991 teatteri- ja taiteellisena johtajana toiminut Małgorzata Kamińska-Sobczyk on suunnannut ohjelmistoa enemmän tämän päivän nuorisolle. Esitykset käsittelevät nuorten ongelmia, kuten huumeriippuvuutta ja alkoholismia. Festivaalivieraana ja -isäntänä Tęcza on menestynyt hyvin kansainvälisillä teatterifestivaaleilla. Se on voittanut mm. Zagrebissa ja Tunisiassa Grand Prix -palkinnot. Teatteri on isännöinyt useita kansainvälisiä festivaaleja. Osana 65. toimintavuoden juhlallisuuksia Tęcza järjestää EU-maiden III Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin 6.-13.5.2012. Teatteri toivottaa Robert Schuman EUROFEST 2012 -festivaaleille tervetulleeksi myös suomalaiset nukketeatterit! www.tecza.slupsk.net www.suomi-puola.fi Oli hienoa matkustaa ryhmän kanssa, joka nauttii laulamisesta ja esiintymisestä. Kiitän Vantaata matka-avustuksesta. Kiitokset myös Marjukka Mäyrylle, Jerzy Mazureckille. Bogdan Leszscukille ja Ewa Zajewskalle ja jokaiselle muullekin, joka osallistui vierailumme järjestelyihin. Eevi Hölsä 19-vuotias ja laulanut Suzukeissa vauvasta alkaen kuva: Marcin Soboń suomi–puola 2011–2012 53 ANARKIA Teetä vai kahvia kahvia ja Teetä Pidän molemmista, ja nyt käsketään valita. Se tarkoittaa, että he säästelevät joko kahvia tai teetä. Moni muistaa Puolan maana, jossa paitsi tee, myös kahvi tarjoillaan usein lasista. Tapa on perua Venäjältä ja kytkeytyy Puolan 1700-luvulla tapahtuneisiin jakoihin ja venäläisvaikutukseen. –Teetä vai kahvia? talon emäntä kysyi. Olen hyvin kasvatettu, joten en antanut huomata, miten vastenmielistä tuollainen itaruus minusta oli. Olin juuri syventynyt keskusteluun pöytänaapurini, professorin, kanssa, jota yritin saada vakuuttuneeksi idealismin ylemmyydestä materialismin suhteen, ja teeskentelin, etten kuullut kysymystä. –Teetä, professori vastasi epäröimättä. Tietysti, se porsas oli materialisti ja tunti oitis kaukalolle. –Entä te? kääntyi rouva minun puoleeni. –Anteeksi, minun on poistuttava. Panin servietin syrjään ja lähdin vessaan. Minulla ei ollut tarvetta, mutta halusin harkita ja voittaa aikaa. Jos päätän ottaa kahvia, niin menetän teen, ja päinvastoin. Jos ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina, niin kahvi ja tee myös. Jos otan teetä, niin kahvi tuntee itsensä laiminlyödyksi, ja päinvastoin. Sellainen kahvin – tai sitten teen – luonnonlakien loukkaaminen oli vastoin vakaumustani. Oikeudenmukaisuudesta Ylimmäisenä Kategoriana. En voinut kuitenkaan istua vessassa loputtomiin, vaikkapa siksi että se ei ollut WC:n Puhdas Idea vaan yksittäinen WC eli tavallinen kaakeloitu WC. Kun palasin ruokasaliin, kaikki joivat teetä tai kahvia. Minut oli mitä ilmeisimmin unohdettu. Se loukkasi minua syvästi. Ei minkäänlaista huomaavaisuutta, ei mitään suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan. Mitään ei ole vaikeampi kestää kuin välinpitämätöntä yhteisöä, niinpä kiirehdin keittiöön muistuttamaan Ihmisoikeuksista. Nähtyäni pöydällä samovaarin ja teen sekä kahvinkeittimen, muistin, että en ollut vielä ratkaissut alkuperäistä ongelmaa: teetä vai kahvia vaiko kahvia vai teetä. Tietenkin oli vaadittava molempia, sen sijaan että suostuu mihinkään kompromissiin. Olen kuitenkin sekä hyvin kasvatettu että myös luonnostani hienotunteinen. Joten sanoin kohteliaasti talon rouvalle, joka puuhaili keittiössä. – Saanko puolet ja puolet. Minkä jälkeen hihkaisin: –Ja oluen! Päivi Erola Teetä, herbata, juodaan Puolassa vieläkin usein ruuan kanssa palan painikkeeksi, kuten Suomessa maitoa. Nykyisin juoma kuitenkin juodaan useimmiten kupista tai mukista. Puolan teemarkkinat kuuluvat Euroopan suurimpiin Venäjän ja Ison-Britannian jälkeen. Keskimäärin puolalainen käyttää runsaan kilon teetä vuodessa. Ehdottomasti suosituinta on musta tee, jonka osuus teen vähittäiskauppamyynnistä on noin 70 prosenttia. Yrttiteen osuus on noin 15 prosenttia. Juoduinta on pussitee; sen osuus vähittäismyynnistä on 80 prosenttia. Uutta on teeharrastuksen kasvu. Teehuoneita ja teepuoteja on alkanut ilmestyä kaupunkikuvaan. Kahvilla on kannattajansa Keskimäärin puolalainen kuluttaa kolmisen kiloa kahvia vuodessa, kun pohjoismaalaiset siemailevat kymmenisen kiloa. Puolan kahvimarkkinat ovat kovassa kasvussa. Valtaosa kotona juodusta kahvista on ollut pikakahvia tai hienoksi jauhettua kahvia, joka valmistetaan kaatamalla päälle kiehuvaa vettä, eli kahvi turkkilaisittain. Nyt kahvinkeittimet muuttavat tottumuksia. Kahvin suosio kohisee ylöspäin, mikä näkyy kahviketjujen nopeassa kasvussa. Lähde: www.hurtidetal.pl Puolan kielen sana tee ´herbata´ on muodostettu latinan sanoista ´herba´ eli yrtti ja ´thea´ eli tee. Sławomir Mrożek: Elämää aloittelijoille. Suom. Päivi Paloposki. Bazar Kustannus 2006. Murzynek-kakku kolme minuuttia. Jäähdytä. Kaada puoli lasillista taikinaa pois kuorrutusta varten. Aleksandra Karabonin suvussa kulkeneen reseptin mukaan 6 kananmunaa 5 dl sokeria 3,75 dl vehnäjauhoja 300 grammaa suolatonta voita 2 ruokalusikallista vettä 5 ruokalusikallista kaakaojauhetta Erota keltuaiset valkuaisista. Lisää keltuaiset ja vesi jäähtyneeseen sokeri-, voi- ja kaakaoseokseen. Sulata voi varovasti kattilassa. Lisää sokeri- ja kaakaoseos. Lämmitä koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen. Keitä 54 suomi–puola 2011–2012 Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää jauhot seokseen ja sekoita hyvin. Lisää valkuaisvaahto. Kaada taikina vuokaan. Paista noin 50 minuuttia 180-asteiseessa uunissa. Koristele aiemmin erotellulla taikinalla. Yksinkertaista ja hyvää! Sopii nautittavaksi sekä teen että kahvin kanssa! ADAMISMIA Kääntäjän kantilta Tapani Kärkkäinen Helsingistä länteen Kävin kesän lopussa Lvivissä, Ukrainassa. Lvivin – entisen Lwówin, Puolan Viipurin – nähtyäni voin kai vihdoin katsoa olevani täysverinen polonisti. Matkan kohokohta oli, kun kaksi lviviläistä ystävääni – puolalaisen kirjallisuuden kääntäjiä hekin – veivät minut paikkoihin, jotka liittyvät Puolan kirjallisuuteen. Näimme aforistikko Stanisław Jerzy Lecin ja runoilija Zbigniew Herbertin kotitalot, koulun jota tieteiskirjailija Stanisław Lem kävi, paikan jossa ennen oli näytelmäkirjailija Aleksander Fredron patsas sekä runoilija Maria Konopnickan haudan. Kilometrien kävelyretki helteisessä Lvivissä olisi ollut läkähdyttävä, elleivät isäntäni olisi puhkuneet pyhää intoa. Heille Puola ja sen kulttuuri eivät ole vain ammatti, vaan myös rakkauden ja intohimon kohde. Heitä katsellessani näin kahden Puolafriikin ohella myös harvinaiseksi käyneen ihmislajin: vanhan koulukunnan eurooppalaiset humanistit. Viis toimeentuloongelmista, poliitikkojen suhmuroinnista ja kuoppaisista kaduista niin kauan kuin on olemassa kirjoja ja pääsy sivistyksen äärelle. Suomeen palattuani olen haikeana ajatellut Lvivin katuja sekä ystävieni intoa. Samaa haikeutta tunnen ajatellessani vaikkapa Wrzenie świata -reportaasikirjakahvilan tunnelmaa Varsovassa. Maailma on auki, erilaisuus kaikkine ristiriitoineenkin on kiinnostavaa, ja lännen lisäksi on olemassa myös itä, etelä ja pohjoinen. www.grafia.fi/adam-korpak Aforismeja ja runoutta Taiteilija, arkkitehti Adam Korpak (s.1936) on valmistunut arkkitehdiksi Krakovan taideakatemiasta. Hän muutti vuonna 1974 Suomeen Studio Antti Nurmesniemen palvelukseen. Korpak on tehnyt kuvituksia Helsingin Sanomiin vuodesta 1986. Adam Korpakilta ilmestyi syksyllä 2011 Krakovassa kaksi teosta puolan kielellä: aforismikirja Aforyzmy przy goleniu (Aforismeja partaa ajaessa) ja runoteos Okruchy czasu (Ajan rippeitä). Kokoelmat ilmestyvät myöhemmin suomeksi. Taiteilija on itse kuvittanut teokset. Kirjoja voi tilata sähköpostitse ([email protected]) hintaan 15 euroa + postituskulut. Myyntituotto menee lyhentämättömänä Korpakin MS-tautia sairastavalle krakovalaiselle ystävälle. Lvivin tai Varsovan kadut voivat olla kuoppaisia, mutta kun niillä kulkee, tajuaa nopeasti että ollaan keskemmällä Eurooppaa kuin Helsingissä. Yllättävää kyllä, kumpikin kaupunki myös sijaitsee maantieteellisesti Helsinkiä lännempänä. Sieltä, Euroopan keskeltä katsottuna, Suomi on periferiaa. Periferia välttää tukehtumiskuoleman vain jos pitää ikkunansa auki mahdollisimman moneen suuntaan. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa opittaisiin katsomaan myös itään, etelään ja pohjoiseen eikä elettäisi siinä harhaluulossa, että kaikki kiinnostavat kirjat, elokuvat ja päätökset tehdään muka englanniksi. Kirjoittaja on puolalaisen kirjallisuuden suomentaja. Puolan Viipurissa…
