HYVINVOINTI Käsitteenä ja edistämisen kohteena Helka

HYVINVOINTI
Käsitteenä ja edistämisen kohteena
Helka Ala-Poikela 0155269
7.5.2010
Lapin yliopisto, YTK
Kuntoutustiede
SKUN2050
Kandidaatin tutkielma 10 op
Kevät 2010
Aila Järvikoski
Marjo-Riitta Mattus
2
TIIVISTELMÄ
LAPIN YLIOPISTO
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta
Kuntoutustiede
Helka Ala-Poikela
HYVINVOINTI
Käsitteenä ja edistämisen kohteena
Kandidaatin tutkielma 33 sivua, lähteet ja 3 liitettä
Ohjaajat: professori Aila Järvikoski ja lehtori Marjo-Riitta Mattus
7.5.2010
________________________________________________________________________
Tasapainoinen ja mielekäs elämä mainitaan usein ihmisen tärkeimpinä elämäntavoitteina.
Mielekkääseen elämään liitetään usein hyvä terveys ja hyvinvointi. Kokonaisvaltainen eli
fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi koostuu itselle tärkeiksi kokemista asioista.
Hyvä terveys ja hyvinvointi eivät ole itsestään selviä asioita, jolloin jokaisella ihmisellä on
myös tietynlaista vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan.
Ihmisten hyvinvointia pyritään tukemaan ja edistämään eri tavoin. Esimerkiksi erilaiset
hankkeet ja projektit ovat osana edistämässä yksilöiden, yhteisöjen sekä samalla myös
yhteiskunnan hyvinvointia. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella osana Sallan
hyvinvointivalmennushanketta järjestetyn hyvinvointikurssin merkitystä kurssille osallistuvien henkilöiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Aluksi selvitettiin mistä tekijöistä kurssilaisten hyvinvointi muodostuu. Hyvinvointikurssin merkityksen
lisäksi tutkielmassa haluttiin nostaa esille niitä tekijöitä, jotka muodostuivat kurssin aikana
tärkeiksi kurssilaisten hyvinvoinnin edistämisen prosessissa.
Tutkielman aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksena. Hyvinvointikurssilaisille kurssin
loputtua jaetuista 13 kyselylomakkeesta palautuneet yhdeksän lomaketta muodostivat tutkielmassa käytettävän aineiston. Osana aineistoa oli myös tutkielman tekijän havainnot
tämän osallistuessa viidelle kurssilaisten tapaamiskerroista. Kyselylomakkeiden vastaukset osoittivat, että hyvinvointikurssilla oli positiivisia vaikutuksia osallistuneiden hyvinvointiin. Hyvinvointikurssi tarjosi konkreettista, mittausten avulla saatua tietoa osallistuneiden
terveydestä ja fyysisestä kunnosta. Kurssi antoi myös mahdollisuuden kiinnittää huomiota
omassa hyvinvoinnissa koettuihin puutteisiin ja tätä kautta mahdollisuuden asettaa itselleen sopivia tavoitteita oman hyvinvoinnin edistämiseen. Suurin osa osallistuneista saavutti tavoitteitaan jo kurssin aikana, mutta haasteita jäi vielä myös tulevaa varten.
Tarkasteltaessa hyvinvointikurssia, lomakkeiden vastauksia ja kurssilla tapahtunutta havainnointia kokonaisuudessaan, voitiin havaita tekijöitä, jotka olivat osana hyvinvoinnin
edistämisen prosessia. Kurssille osallistuneiden usko elämäntapamuutoksen mahdollisuuteen, halu jakaa yhdessä kokemuksia tilanteeseensa liittyen, mahdollisuus arvioida tilannettaan eri näkökulmista auttoivat hyväksymään myös omaa itseään. Ryhmältä saatu tuki
oli tärkeässä roolissa koko kurssin ajan. Kurssi antoi myös mahdollisuuden saada konkreettista tietoa hyvinvoinnistaan sekä hyödyntää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Asiasanat: terveys, hyvinvointi, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, motivaatio, sosiaalinen tuki, hyvinvointivalmennus
3
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 4
2 TUTKIELMAN KÄSITTEITÄ JA TAUSTAA ....................................................................... 6
2.1 Tavoitteena terveys ja hyvinvointi............................................................................... 6
2.2 Motivaatio ja vertaistuki osana hyvinvointia .............................................................. 10
2.3 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen .................................................................... 12
2.4 Hyvinvointivalmennus............................................................................................... 14
2.5 Aikaisempia tutkimuksia ........................................................................................... 17
3 MENETELMÄ JA AINEISTO........................................................................................... 19
3.1 Tutkielman tarkoitus ................................................................................................. 19
3.2 Aineiston kerääminen ............................................................................................... 20
3.3 Aineiston analyysi..................................................................................................... 21
3.4 Eettiset kysymykset .................................................................................................. 22
4 TULOKSET ..................................................................................................................... 23
4.1 Hyvinvointi ja motivaatiotekijät hyvinvoinnin edistämisessä ..................................... 24
4.2 Hyvinvointikurssin merkitys ...................................................................................... 25
5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA.............................................................................. 31
LÄHTEET........................................................................................................................... 34
LIITTEET ........................................................................................................................... 36
LIITE 1 Tutkimuslupa ..................................................................................................... 36
LIITE 2 Saatekirje ........................................................................................................... 37
LIITE 3 Kyselylomake..................................................................................................... 38
4
1 JOHDANTO
Jokaisella yksilöllä on oma käsityksensä terveydestään, hyvinvoinnistaan sekä niistä tekijöistä, jotka muodostavat yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, jossa ihminen on myönteisessä vuorovaikutuksessa elinympäristönsä kanssa. (Suontausta & Tyni
2005, 17.) Yksilön hyvinvointikäsityksen perustana on henkilökohtainen tieto voimavaroista, vahvuuksista ja siitä, millaiseksi ihminen missäkin elämäntilanteessa tuntee olonsa ja
hyvinvointinsa. Hyvinvoinnin yksilöllisen kokemisen vuoksi yhtä ja oikeaa määritelmää tai
mallia on vaikea löytää. Sen sijaan tärkeää olisi kannustaa ja rohkaista jokaista yksilöä
tunnustelemaan sekä pohtimaan omaan hyvinvointiin ja elämän mielekkyyteen vaikuttavia
tekijöitä.
Kaupunkien ja kuntien rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä on tärkeä. Edistämistyötä tekevät myös erilaiset organisaatiot, projektit, järjestöt sekä verkostot. Terveyden
ja hyvinvoinnin edistämistyön tavoitteena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia oman ja
ympäristönsä terveyden ja hyvinvoinnin huolehtimisessa (Vertio 2003, 29). Kun ihmisen
hyvinvointi on tasapainossa, se vaikuttaa myös yhteisöihin jossa ihminen toimii. Tätä kautta hyvinvointi ihmisten keskuudessa vaikuttaa myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin.
Projekteissa ja hankkeissa tehtävä työ tukee kuntien terveyden edistämistyötä. Sallassa,
noin 4270 asukkaan kunnassa on tällä hetkellä käynnissä Lapin lääninhallituksen ESRrahoitteinen kolmivuotinen hyvinvointivalmennushanke, jonka tavoitteena on toteuttaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointivalmennusta yhteistyöverkostossa. Hyvinvointivalmennuksella tarkoitetaan uudenlaista fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen valmentamisen mallia, jota toteutetaan yhteistyöverkoston avulla (Jussila 2007, 9). Sallan kunnassa
yhteistyöverkosto on koottu kunnan alueen hyvinvointipalvelujen tarjoajista sekä muista
toimijoista. Hyvinvoinnin kehittämistoimia suunnitellaan aktiivisesti hyvinvointityöryhmän
kanssa, johon kuuluu kunnan eri hallintokuntien edustajien lisäksi järjestöedustajia. Työryhmä on koottu tavoitteena saada mahdollisimman monipuolinen ryhmä edustamaan kuntalaisen mielipiteitä. Hankkeen aikana kuntaan rakennetaan hyvinvointivalmennusmalli,
joka pitää sisällään erilaisia koulutuksia, tapahtumia, kyselyitä, hyvinvoinnin kartoituksia
sekä tukiryhmiä. Hyvinvointivalmennusmallin muodostuminen ja siihen sisältyvät toimenpi-
5
teet pyrkivät edistämään kuntalaisten osaamista, osallisuutta sekä parantamaan paikallisten asukkaiden elämän laatua. (Myllykangas 2008, 2; Jääskeläinen 2009.)
Osana hyvinvointivalmennushankkeen toimintaa toteutetaan hyvinvointikurssi yhteistyössä
Sallan kansalaisopiston ja Pedasofian kanssa. Hyvinvointikurssille osallistuneiden henkilöiden tavoitteena on parantaa hyvinvoinnin eri osa-alueita omista tavoitteistaan lähtien.
Kurssin tavoitteena on kannustaa ja tukea jokaista kurssille osallistujaa löytämään omasta
itsestään ja elämästään niitä tekijöitä, jotka auttavat edistämään hyvää terveyttä sekä tasapainoista hyvinvointia.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella hyvinvointikurssin merkitystä kurssilaisten
elämässä ja arjessa, tavoitteisiin pääsemistä sekä mahdollisia muutoksia asenteissa ja
ajatuksissa suhteessa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on myös selvittää
mitkä tekijät kurssilaisten kohdalla olivat ratkaisevia oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin
edistämisessä.
Tutkielman aiheen valintaan vaikuttavia tekijöitä oli monia. Yhtenä tärkeimmistä on tutkielman tekijän omakohtainen kokemus asumisesta ja elämisestä Sallassa sekä sitä kautta kiinnostus omassa kotikunnassa tapahtuviin asioihin ja mahdollisuuksiin kehittää kuntalaisten hyvinvointia. Sallan kaltaisten pienten paikkakuntien ihmisten hyvinvoinnin uhkana
on usein työttömyys ja siitä johtuva syrjäytyminen. Pitkien välimatkojen vuoksi hyvinvointipalveluiden hyödyntäminen on haasteellista erityisesti ikääntyvälle väestölle. Terveydestä
ja hyvinvoinnista puhuminen ja niiden edistäminen ovat aina ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja. Tämän vuoksi halusin tuoda teeman tarkasteltavaksi osaksi pientä paikkakuntaa ja
sen asukkaita. Toivoin myös, että hyvinvointikurssin vaikutuksia tutkimalla hyödyttäisin
kunnan hyvinvointivalmennusmallin rakentajia.
6
2 TUTKIELMAN KÄSITTEITÄ JA TAUSTAA
2.1 Tavoitteena terveys ja hyvinvointi
Yksilön terveys ja hyvinvointi ovat osa jokapäiväistä arkea ja määrittelevät paljon sitä, koemmeko elämämme mielekkääksi. Terveyttä ja hyvinvointia pyritään kuvaamaan, määrittelemään ja mittaamaan. Erilaisten määritelmien ja mallien rinnalla on yhtä tärkeää korostaa
myös yksilön kokemusta ja tietämystä oman terveyden ja hyvinvoinnin muodostavista tekijöistä sekä mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän mielekkyyteen. Terveyden tarkasteleminen psykologiselta kannalta alkaa juuri niistä tuntemuksista, joita ihmisellä on omasta
voinnistaan, terveydestä ja arvioista omasta jaksamisestaan sekä toimintakyvystään
(Nupponen 1994, 4).
Mildred Blaxterin vuonna 1990 tekemässä tutkimuksessa kysyttiin tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä millaista on silloin kun on terve. Vastauksissa nousi esille viisi pääluokkaa: 1) terveyttä on sairauden puuttuminen 2) terveyttä on fyysinen hyvä vireys ja kunto
(fyysinen osa-alue korostui erityisesti nuorten vastaajien keskuudessa) 3) terveyttä on sosiaaliset vuorovaikutussuhteet 4) terveys on toimintakykyä, mahdollisuutta tehdä elämässä
haluamiaan asioita. 5) terveys psykososiaalisena hyvinvointina, joka oli kaikista yleisin terveyden määritelmä kaikissa ikäryhmissä. Blaxterin mukaan kaikissa ikäluokissa naiset antoivat laajempia vastauksia ja löysivät asiaan liittyen enemmän kiinnostavia kysymyksiä
miehiin verrattuna. Blaxter korostaa, että tutkimuksen vastauksien mukainen jaottelu ei ole
yksiselitteinen eikä muuttumaton. (Blaxter 2004, 51–53.)
Terveys ja hyvinvointi ovat käsitteinä moniulotteisia ja ne merkitsevät eri ihmisille erilaisia
asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin muodostamat tekijät eivät ole pysyviä ja muuttumattomia, vaan ne vaihtelevat yksilön elämäntilanteiden mukaan. Elämäntilanteiden lisäksi
myös ikä ja sukupuoli vaikuttavat terveyden ja hyvinvoinnin muodostaviin tekijöihin (Blaxter
2004, 149). Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä ja
sosiaalista toimintakykyä, jossa ihminen on myönteisessä vuorovaikutuksessa elinympäristönsä kanssa. Elinympäristöön kuuluu sosiaalinen yhteisö sekä myös kulttuuri- ja luontoympäristö, jossa ihminen elää. Terveyttä voidaan siten pitää voimavarana, joka mahdol-
7
listaa monipuolisen elämän sisältäen mahdollisuuden oman itsensä toteuttamiseen.
(Suontausta & Tyni 2005, 17; 26.)
Kuten aiemmin mainitussa Mildred Blaxterin tutkimuksessakin ilmeni, terveys määritellään
usein tilaksi, jolloin ihmisellä ei ole sairauksia tai vammoja. Tällainen määritelmä antaa
terveydestä melko negatiivisen käsityksen, jolloin ihminen voi olla terve vain silloin kun
hänessä ei ole mitään vikaa. Myös biomedikalistisen tautikäsityksen mukaan terveys on
tila, jossa sairaudet puuttuvat. Vastakohta negatiiviselle terveyden määritelmälle on Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmä, jonka mukaan terveys on täydellinen fyysisen,
psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta. WHO:n määritelmää on kritisoitu sen pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen terveyden tila, joka voi ihmiselle
olla jopa mahdotonta toteuttaa. (Järvikoski & Härkäpää 2004, 76.)
Terveys-sanaa voidaan käyttää myös kuvaamaan ihmisen kokonaisuutta. Terveyttä on
usein pidetty ihmisen ominaisuutena, toimintakykynä, voimavarana, tasapainona tai kykynä sopeutua elämässä tapahtuviin asioihin. (Koskinen-Ollonqvist & Pelto-Huikko & Rouvinen-Wilenius 2005, 9.) Ihminen on koko elämänsä ajan erilaisten kuormittavien tekijöiden
kohteena. Elämän aikana tapahtuvat vastoinkäymiset, kriisit, sisäiset jännitystilat tai ulkoapäin tulevat huolet ovat osa yksilön elämänkulkua, mutta myös yksilön terveyttä ja hyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Terveyttä voidaan myös lähestyä tästä näkökulmasta eli pohtia niitä tekijöitä, jotka auttavat yksilöä hallitsemaan ja selviytymään elämän kuormittavista
tilanteista ja tekijöistä. (Peltonen 1994, 17.)
Ihmisellä on käytössään voimavaroja, joiden avulla hän pystyy kohtaamaan ärsykkeitä ja
hallitsemaan niitä. Christopher Alan Griffiths (2009) nimeää Antonovskyn elämänhallintateoriaa käsittelevässä artikkelissaan yksilöä suojaavia resursseja, joita voivat olla esimerkiksi fyysiset (vahva fyysinen kunto), kognitiiviset (koulutus), emotionaaliset (tunneäly) ja
sosiaaliset (perhe, ystävät). Suojaavien resurssien, yksilön voimavarojen ja vahvan koherenssin tunteen merkitys korostuu elämän muutostilanteissa. Nämä tilanteet voivat olla
myös positiivisia, mutta vaativat yksilöltä ylimääräistä ponnistelua. (Peltonen 1994, 17–18;
Raitasalo 1996, 63–64; Griffiths 2009.)
Tunnetun hyvinvointi-käsitteen analyysin on tehnyt Erik Allardt vuonna 1976. Erik Allardtin
teoriassa hyvinvoinnin ulottuvuuksiin sisältyy sekä inhimillisiä tarpeita että yhteiskuntara-
8
kenteen ominaisuuksia. Allardtin hyvinvoinnin jäsentely sisältää kolme ulottuvuutta: elintason, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot, joista on Suomessakin alettu käyttää englanninkielisiä ilmaisuja having, loving and being. Allardtin teoksen pohjana olevassa pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa näihin ulottuvuuksiin sisällytettiin seuraavanlaisia tekijöitä: 1) elintaso: tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys 2) yhteisyyssuhteet: paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet 3) itsensä toteuttaminen: arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit, mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta. (Kananoja ym. 2009, 91–92; Peltonen 1994, 17.)
Allardtin tutkimuksen jälkeen yhteiskunta on muuttunut ja tuonut samalla käsitykseen hyvinvoinnista uusia ulottuvuuksia. Allardtin mukaan on tärkeää, että hyvinvoinnin käsitettä
voidaan pohtia ja määritellä uudelleen kussakin yhteiskunnan kehitysvaiheessa ja tilannekohtaisesti. Tällä tavoin ei hyvinvointiakaan voida pitää pysyvänä ja muuttumattomana
alueena, vaan hyväksyä kehittymisen mahdollisuus ihmisen ja yhteiskunnan muuttumisen
myötä. (Kananoja ym. 2009, 92.)
Suontaustan ja Tynin (2005, 29–30.) mukaan hyvinvointi voidaan jakaa yksilölliseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Yksilöllisellä tasolla hyvinvointi on yleinen tila, jossa ihmisellä on
mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyksi. Yksilötason hyvinvointi muodostuu
fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueiden kautta. Fyysisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä tarpeiden tyydytystä sekä mahdollisimman suurta terveyden tai mahdollisimman pientä sairauksien määrää. Psyykkinen hyvinvointi muodostuu yksilön itsemääräämisoikeudesta ja loukkaamattomuudesta, ymmärryksestä, henkisestä tasapainosta, mielenterveydestä, sosiaalistumisesta, itsensä toteuttamisesta sekä mielekkään toiminnan antamasta tyydytyksestä. Psyykkiseen hyvinvointiin katsotaan kuuluvan myös
elämänhallintaan liittyvät kysymykset. Yksilöllä on luontainen tarve olla osana yhteisöä tai
ryhmää. Erilaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi perhe, työyhteisö, ystäväpiiri sekä asuinyhteisö. Ihminen elää erilaisissa yhteisöissä ja yhteisöjen vaihtelu on osana arkea. Jotta yksilöllä olisi mahdollista saavuttaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, on hänen
kyettävä tunnistamaan ja toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa, muuttamaan
ympäristöään tai tultava toimeen sen kanssa.
Hyvinvointi on vastavuoroinen prosessi yksilön ja yhteisöjen välillä. Yhteisöllinen hyvinvointi määrittyy yhteisöön kuuluvien yksilöiden elintason, elämänlaadun, tyytyväisyyden ja
9
onnellisuuden kautta. Jos edellä mainitut asiat toteutuvat hyvin yksilöiden kohdalla, lopputuloksena on myös tyytyväinen ja hyvinvoiva yhteisö. Yhteisöllisellä tasolla hyvinvointiin
kuuluvat muun muassa terveys, koulutus ja työllisyys, asuminen, perheen ja yhteisön toiminta, taloudelliset resurssit, väestön määrä ja rakenne, kulttuuri ja vapaa-aika, ympäristön tila, taloudellinen kasvu ja sosiaalinen yhtenäisyys. (Suontausta & Tyni 2005, 31–32.)
Ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus tulee selkeästi esille edellä esitellyistä terveyden ja hyvinvoinnin määritelmistä. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet,
tarpeeksi hyvä elintaso sekä tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään antavat yksilölle peruslähtökohdat saavuttaa omia tavoitteitaan, pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja
elää mielekästä elämää. Hyvinvoinnin tavoittelemisen rinnalla voidaan pohtia niitä tekijöitä,
jotka saavat yksilön kurkottamaan kohti asetettuja tavoitteita. Oman terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vaatii yksilöltä halua ja motivaatiota.
10
2.2 Motivaatio ja vertaistuki osana hyvinvointia
Yksilön halu asettaa ja saavuttaa tavoitteita tarvitsee toteutuakseen tunteen siitä, että tavoitteiden saavuttamisella on jokin merkitys hänen elämässään. Yksilön oma motivaatio
on keskeisessä roolissa erilaisissa oppimis- ja kehitysprosesseissa. Motivaatiolla tarkoitetaan voimaa, joka ohjaa, suuntaa ja ylläpitää yksilön toimintaa. Motivaatiota tarvitaan erityisesti muutosten käynnistämiseen ja läpiviemiseen. Motivaatiota on sekä sisäistä että
ulkoista. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan yksilön omasta sisäisestä kiinnostuksesta
lähtevää spontaania toimintapyrkimystä, ulkoinen motivaatio taas kytkeytyy ulkoisen palkkion odotukseen. Ulkoinen motivaatio saattaa synnyttää nopeaa toimintaa, joka voi kuitenkin pian loppua. Sisäinen motivaatio kantaa paremmin ja pidemmälle kuin pelkästään ulkoisista syistä johtuva motivoituminen. (Tynjälä 1999, 99–100; Järvikoski 2009; Kinnunen
2009, 109–110.)
Motivaatio on yksilöllinen sisäinen prosessi, johon vaikuttavat persoona, tarpeet, arvot,
tavoitteet, elämän päämäärät, hallinnan ja pystyvyyden kokemukset sekä tunnetilat. Olennaisia kysymyksiä motivaatioon liittyen ovat: mihin motivaatio suuntautuu eli yksilön omat
tavoitteet, missä kontekstissa ja millaisia tilannetekijöitä siihen vaikuttavat. Ihmisten motivoitumisessa on yksilöllisiä eroja. Jotkut innostuvat ja motivoituvat paremmin kurottaakseen kohti asetettuja tavoitteita, jotkut taas motivoituvat esimerkiksi välttääkseen jotain.
Motivoivana tekijänä voi olla myös yhdessä toimiminen, toiset motivoituvat paremmin tekemällä asioita yksin. Sosiaalisissa tilanteissa tapahtuva ihmisten välinen vertailu voi toimia myös motivoivana tekijänä. Esimerkiksi onnistunut elämäntapamuutos jollakin henkilöllä voi saada ympärillä olevat myös innostumaan ja motivoitumaan asiasta. (Kinnunen
2009, 110–111.)
Motivaation tarkastelu edellyttää ottamaan huomioon vuorovaikutuksen sosiaalisen ympäristön ja yksilöllisten tulkintojen välillä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella ja tuella on tärkeä
rooli motivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä. Sosiaalisesta tuesta on erotettu erilliseksi käsitteeksi vertaistuki. Sillä tarkoitetaan ihmisten keskeistä terveyttä edistävää vuorovaikutusta ja tukea, joka on luonteeltaan muun muassa aineellista, toiminnallista, tiedollista, henkistä ja emotionaalista. Vertaistukea voivat antaa työkaverit, perhe, ystävät, am-
11
mattihenkilöt tai yhteisöt. Jo pelkkä tietoisuus tuen saatavuudesta voi vaikuttaa terveyttä
edistävästi. (Tynjälä 1999, 104–108; Kumpusalo 1991, 9,14 -15.)
Vertaistuki on samanlaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön antamaa sosiaalista tukea, joka täydentää ammattilaisen antamaa apua. Vertaistuki voi toimia esimerkiksi arjen
selviytymisen tukijana, käytännön apuna sekä hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäjänä.
Vertaistukea voi saada ryhmissä ja yhteisöissä, joissa ihmiset ovat yhdenvertaisia ja tasaarvoisia. Vertaisryhmien tavoitteena on esimerkiksi edistää jäsentensä jaksamista ja paranemista sekä pitää yllä motivaatiota kohti saavutettavia tavoitteita. Vertaistuen ja vertaisryhmien tärkeimpiä tavoitteita on myös antaa ihmiselle yhteyden tunne ja kokemus. Yhteyden kokemus ja tunne auttavat ihmistä näkemään oman elämänsä osana isompaa kokonaisuutta ja antavat tunteen kuulumisesta johonkin. Vertaistukiryhmät voivat olla avoimia
ryhmiä, kohdennettuja ryhmiä, suljettuja ryhmiä ja lyhytkestoisia tai pitkäkestoisia ryhmiä.
(Kekkonen, 2007.)
Riikka Turun elämäntapaohjausta käsittelevässä teoksessa nostetaan esille sosiaalisen
tuen merkitys elämäntapamuutoksiin pyrkivien ihmisten ryhmässä. Riikka Turun mielestä
ryhmän vuorovaikutukseen liittyvät edut on tärkeää hyödyntää elämäntapamuutoksia tekevien ihmisten keskuudessa. Elämäntapamuutosten ja elämäntapaohjauksen suurin haaste, osallistujien motivoituminen, saa ryhmämuotoisessa ohjaustilanteessa uudenlaista potkua osallistujien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Ryhmässä yhdessä koetut hetket, jaetut omakohtaiset kokemukset ja tarinat saavat aikaan innostumista ja motivaation lisääntymistä osallistujissa. Tärkeänä Riikka Turku pitää myös sitä, että ryhmä tarjoaa kokemuksen siitä, että yksilö voi ryhmässä kokea tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ryhmätilanne voi antaa sellaisia oivalluksia, joita on ehkä itsekin miettinyt, mutta mikä vasta
ryhmässä yhdessä keskusteltaessa avautuu. (Turku 2007, 87–88.)
Riikka Turku painottaa, että ryhmäohjauksen etuja ei saavuteta automaattisesti sulkemalla
joukko ihmisiä samaan tilaan, aloittamalla keskustelu ja toivomalla heidän motivoituvan.
On tärkeää, että ryhmän muotoutumista ja toimintaa suunnitellaan. On tärkeää myös huomioida, että ryhmään osallistujilla on omia henkilökohtaisia tavoitteita, joita kohti pyrkiä,
ryhmän tukea apuna käyttäen. Jokaisella osallistujalla on myös itsellä vastuu omaa terveyttä ja hyvinvointia koskevista tavoitteista. (Turku 2007, 89–90.)
12
2.3 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
Mika Pyykön (2008) artikkelissa korostetaan terveyden ja hyvinvoinnin rakentumista arjessa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillaan omaan ja ympäristönsä terveyteen
ja hyvinvointiin. Tämä luo erityisen haasteen terveyttä ja hyvinvointia edistävälle sekä ennaltaehkäisevälle työlle. On pohdittava, millä tavoin voidaan vaikuttaa yksilöiden valintoihin, haluun ja motivaatioon, kun halutaan herätellä yksilö miettimään senhetkistä hyvinvoinnin tilaa ja mahdollisuuksia kohentaa sitä.
Yksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen ovat merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka käytännön perustyöhön kuuluu usein muutoksien aikaansaaminen ihmisten käyttäytymisessä tai elämänoloissa. Muutokseen voidaan pyrkiä esimerkiksi
lisäämällä ihmisten tietoisuutta, vaikuttamalla asenteisiin tai muokkaamalla ympäristöä,
jolloin ihmisille pyritään luomaan parempia mahdollisuuksia tehdä itse paremmat valinnat
oman terveytensä kannalta. (Koskinen-Ollonqvist ym. 2003, 4-5.)
Harri Vertion (2003) määritelmän mukaan terveyden edistämisellä tarkoitetaan toimintaa,
jonka tarkoituksena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveydestä huolehtimisessa. Terveyden edistämisessä korostuu terveyden edellytysten parantaminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. (Vertio 2003, 9.) Terveyden edistäminen on keino terveyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Terveyden edistäminen perustuu sen taustalla oleviin arvoihin, joita ovat muun muassa ihmisarvon ja itsenäisyyden
kunnioittaminen, tasa-arvo, voimaannuttaminen (empowerment) sekä osallistuminen ja
osallistaminen. Terveyden edistämisen interventioissa korostuvat myös terveyslähtöisyys,
kokonaisvaltainen ihmiskäsitys sekä kohderyhmien itsensä määrittämät tarpeet terveyden
edistämiselle. (Koskinen-Ollonqvist ym. 2003, 9.)
Yhteiskunnassa monet eri organisaatiot ja tahot pyrkivät edistämään kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Terveyden edistäminen on laaja-alainen käsite, jonka alle muodostuu
laaja-alainen organisaatioiden ja järjestöjen verkko, jotka ovat osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä. Tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen areenoita ovat
kunnalliset toiminta-alueet, yhdistykset sekä erilaiset projektit. (Koskinen-Ollonqvist ym.
2003, 9.)
13
Kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja osallistumisen edellytyksiä. Kuntien on huolehdittava kuntalaisten riittävän hyvästä elintasosta ja elämänlaadusta. Hyvinvoinnin paikalliseen sisältöön kuuluvat muun muassa ekologisesti, sosiaaliset ja terveydellisesti hyvä elinympäristö, asukkaiden sosiaalinen ja taloudellinen turvallisuus, sosiaalinen
eheys, sosiaaliset yhteisyyssuhteet sekä asukkaiden mahdollisuudet toteuttaa itseään.
(Kananoja ym. 2008, 98, 103–105.)
Kuntalaisten subjektiiviset kokemukset hyvinvoinnista, viihtyvyydestä ja tyytyväisyydestä
elämään ovat tärkeitä kuntien edistäessä kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämisen tärkeänä lähtökohtana on nykytilanteen tunteminen, jolloin kunnan on tietyin väliajoin kartoitettava asukkaiden elinoloja ja hyvinvoinnin tilaa tunnistaakseen hyvissä
ajoin hyvinvointia edistävät ja estävät tekijät. (Kananoja ym. 2008, 109.) On alettu puhua
enemmän kuntien terveyden ja hyvinvoinnin selonteoista, joiden tavoitteena on luoda väestön terveydestä ja hyvinvoinnista yhteinen tilastollinen kuvaus suunnittelun apuvälineeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin selontekojen pohjalta voidaan tehdä päätelmiä ja suosituksia
väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Selontekojen laatiminen vaatii myös yhteistyötä kunnan eri toimijoiden välillä. (Koponen 2002, 137.)
Kunnilla, muilla organisaatioilla ja projekteilla luodaan maaperää, jossa mahdollisuudet
pitää huolta itsestään ovat yksilölle suotuisat. Myös yksilöllä on tietynlainen vastuu omasta
itsestään ja hyvinvoinnistaan. On pohdittava keinoja, joilla yksilö saadaan motivoitumaan
hyvinvointinsa edistäjäksi. Mika Pyykön (2008) mukaan merkittävä askel terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä olisi, jos pystyttäisiin vaikuttamaan ihmisten asenteeseen omaa
hyvinvointia kohtaan. Vaikka terveyttä ja hyvinvointia usein arvostetaan paljon, todellisuus
näyttää ihan toista. Ihmiset kokevat usein hyvinvoinnista huolehtimisen ulkoapäin tulevana
pakotteena. Pyykön mukaan tulisi vahvistaa entisestään ihmisissä ajattelutapaa, jonka
mukaan terveydestä saa huolehtia sekä mitä hyötyä siitä on. Terveyttä ja hyvinvointia
edistävät valinnat pitäisi nähdä myönteisinä mahdollisuuksina eikä orjuuttavina sääntöinä.
Terveys ja hyvinvointi eivät tarvitse olla elämän pääasia vaan pikemminkin edellytys itselle
tärkeiden ja mukavien asioiden tekemiselle. (Pyykkö 2008.)
Mika Pyykkö korostaa terveyden edistämistyössä sektorirajoja ylittävää yhteistyötä. Edistämistyössä on tärkeää, että terveys ja hyvinvointi otetaan luonnollisena osana mukaan
erilaisiin toimintastrategioihin. On myös seurattava ja arvioitava erilaisten työ- ja toiminta-
14
tapojen vaikuttavuutta. Pyykön mielestä terveyden edistäminen on vahvasti yhteiskunnan
ja yksilön yhteispeliä, jolloin on kyettävä panostamaan niihin tekijöihin, jotka yksilöt kokevat terveytensä kannalta merkityksellisiksi. (Pyykkö 2008.)
2.4 Hyvinvointivalmennus
Sallan kunnassa on käynnistynyt syksyllä 2008 kolmivuotinen Lapin lääninhallituksen
ESR-rahoitteinen hyvinvointivalmennushanke, jonka tavoitteena on luoda kuntaan hyvinvointivalmennusmalli ja aloittaa hyvinvointivalmentajien koulutus. Hankkeen tavoitteena on
myös käynnistää hyvinvointivalmennuksen tutkimus ja kehittäminen yhteistyössä Lapin
maakuntakorkeakoulun kanssa. Hankkeessa ovat mukana Sallan kunta, järjestöt, matkailuyrittäjät sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulu. (Jääskeläinen 2009.)
Hyvinvointihankkeen tarkoituksena on edistää kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia eri toimintatavoilla. Kunnan eri hallintokuntien edustajista sekä järjestöedustajista on koottu monipuolinen hyvinvointityöryhmä, jonka tavoitteena on suunnitella kuntaan erilaisia hyvinvoinnin kehittämistoimia. Työryhmä edustaa mahdollisimman hyvin kuntalaisten tarpeita ja
mielipiteitä. Työryhmän työskentely on hankkeessa keskeistä, koska tällä tavoin mahdollistetaan kunnan tarpeiden mukainen toiminta. Hankkeen toimintatapa edistää kuntalaisen
terveyttä ja hyvinvointia sisältää erilaisia koulutuksia, tapahtumia, kyselyitä, kartoituksia
sekä hyvinvointi- ja tukiryhmiä. (Hanke-esittely 2008.)
Hankkeen aikana Sallan kuntaan rakennetaan hyvinvointivalmennusmalli. Mallin muodostuminen ja siihen sisältyvät toimenpiteet pyrkivät edistämään kuntalaisten osaamista, osallisuutta sekä parantamaan paikallisten asukkaiden elämän laatua. (Myllykangas 2008, 2;
Jääskeläinen 2009.)
Hyvinvointivalmennuksella tarkoitetaan uudenlaista fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen
valmentamisen mallia, jota toteutetaan yhteistyöverkoston avulla. Sallan kunnassa yhteistyöverkosto koostuu alueen hyvinvointipalvelujen tarjoajista sekä muista hyvinvointivalmennuksen toimijoista. Hyvinvointivalmennuksen tavoitteena on tarjota yksilöille ja ryhmille
mahdollisuuksia parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Käytännössä hyvinvointivalmennuksen prosessi etenee alkukartoituksen ja mahdollisen fyysisen testauksen jälkeen hy-
15
vinvointia edistävän ohjelman laatimiseen. Valmennettavaa yksilöä tai ryhmää ohjataan
tarvittaessa ohjelman toteutuksen aikana. Prosessi saatetaan päätökseen antamalla molemminpuolista palautetta prosessin onnistumisesta. Valmennettavalla on mahdollisuus
valita mieleisensä toteutusmalli valmiista kokonaisuuksista tai koota hyvinvointivalmentajan kanssa henkilökohtaisiin tavoitteisiin perustuva, oma hyvinvointia edistävä kokonaisuus. (Jussila 2007, 10–11.)
Osana hyvinvointihanketta on suunniteltu erilaisia hyvinvointiryhmiä. Näistä esimerkkinä
syksyllä 2009 alkanut hyvinvointikurssi, joka on suunniteltu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille aikuisille naisille. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Sallan kansalaisopiston ja Pedasofian kanssa. Kurssilaiset ovat saaneet mahdollisuuden suunnitella
itse hyvinvointikurssin, tarpeiden ja mielipiteidensä mukaisesti. Kurssilaisten toivomusten
mukaisesti jokaiselle tapaamiskerralle on suunniteltu läpikäytävät aihe-alueet. Aiheet liittyvät erilaisiin terveyden, hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja liikunnan teemoihin. Aiheen mukaisesti on kurssille pyydetty mukaan kyseisen aiheen asiantuntija, joka on jakanut informaatiota sekä työskennellyt kurssilaisten kanssa aiheeseen liittyen.
Kurssille osallistuneille henkilöille on tehty Firstbeat Hyvinvointianalyysi, joka toimii jokaiselle kurssilaiselle pohjana oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle ja tukemiselle.
Hyvinvointianalyysia on toteutettu keväällä 2009 Sallan kunnan työpaikoilla. Kurssille osallistuneet naiset ovat myös osallistuneet mittaukseen silloin ensimmäistä kertaa. Hyvinvointikurssin alkaminen syksyllä 2009 on mittauksien jälkeinen jatkotoimenpide omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille naisille.
Firstbeat Hyvinvointianalyysi on Firstbeat Technologies Oy:n kehittämä työkalu ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Yrityksen kehittelemien tuotteiden taustalla on pitkä tieteellinen tutkimustyö esimerkiksi urheilufysiologian ja työntekijöiden stressinmittauksen alueelta. Tutkimustyössä on selvitetty yli 20 vuoden ajan ihmisen fysiologian mittauksen menetelmiä ja sovellusalueita. Professori Heikki Rusko Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta on tehnyt tutkimusta erityisesti sykemittauksen alueella. (Firstbeat Technologies
2009.)
Firstbeat Hyvinvointianalyysi perustuu sydämen sykeanalyysiin. Sydämen sykevälissä ja
sen vaihteluissa on erittäin paljon tietoa ihmisen fysiologiasta. Ihmisen elimistön kuormit-
16
tuminen ja erilaiset kehon tapahtumat heijastuvat sydämen toiminnan säätelyyn ja sykevälivaihteluun, jonka avulla elimistön fysiologisia reaktioita voidaan helposti ja nopeasti tarkastella. Esimerkiksi stressireaktiot, hengityksen säätely, fyysinen aktiivisuus, psyykkinen
kuormitus sekä hormonaaliset reaktiot ovat yhteydessä sykevälissä tapahtuviin muutoksiin. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009; Firstbeat Technologies 2009.)
Käytännössä hyvinvointianalyysin suorittaminen tapahtuu normaalissa arkielämässä esimerkiksi tallentavan sykepannan avulla. Sykepanta kiinnitetään rintaan, jolloin mittaus alkaa. Mittauksen jälkeen sykevälitieto siirretään tietokoneelle, jossa hyvinvointianalyysiohjelmisto suorittaa automaattisen analyysin ja antaa siitä raportin. Mittaustuloksien tulkinnan
ja niistä tehtävien johtopäätöksien lisäksi on tärkeää tehdä suunnitelma jatkotoimenpiteitä,
esimerkiksi jatkomittauksia varten. Mittaus on hyödyllinen apuväline kerätä täsmällistä tietoa sekä kohdentaa toimenpiteet oikealla tavalla. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009.)
Firstbeat Hyvinvointianalyysin avulla voidaan mitata esimerkiksi stressiä ja palautumista,
työn kuormitusta, energiankulutusta, liikunnan vaikuttavuutta sekä arvioida elämäntapoihin
liittyviä riskejä esimerkiksi diabeteksen kehittymistä. Hyvinvointianalyysin avulla voidaan
havaita elimistön varhaisia kuormittumisen merkkejä ennen vakavampaa ylikuormittumista.
Analyysista saatu tieto helpottaa terveydenhuollon ja muiden hyvinvoinnin ammattilaisten
työtä kohdentaa oikeat toimenpiteet asiakkaan auttamiseksi. Hyvinvointianalyysin keskeisiä käyttökohteita ovat yksilön jaksamisen tukeminen, työn kehittäminen, liikunnan ohjaaminen ja kokonaisvaltainen elämäntapojen arviointi. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009.)
Hyvinvointikurssilaisilla Firstbeat-mittaus suoritettiin rintaan kiinnitettävällä tallentavalla
sykepannalla. Sykepantaa pidettiin vuorokauden ajan. Tuloksien saamisen jälkeen analyysista saatu tieto käytiin yhdessä kohta kohdalta läpi, jotta jokainen kurssilainen ymmärsi
mitä analyysista saatu tieto tarkoitti omaa terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.
Firstbeat Hyvinvointianalyysin lisäksi hyvinvointikurssille osallistuneille tehtiin syksyllä
2009 kurssin alkaessa kehonkoostumusmittaus. Kehonkoostumusmittauksella saadaan
tietoa kehon tilanteesta. Mittaustuloksista saa selville muun muassa paino, rasvaprosentin,
rasvan massan sekä arvioidun erottelun ero kehonosien lihasmassasta. Mittaus kertoo
myös perusaineenvaihdunnan, painoindeksin sekä kehon kokonaisvesimäärän. Mittaustu-
17
lokset on käytävä läpi yhdessä asiakkaan kanssa, jotta asiakas on tietoinen mitä tulokset
tarkoittavat. (Physio Trainer 2009.)
Firstbeat Hyvinvointianalyysi ja kehonkoostumusmittaus toistettiin ennen kurssin päättymistä. Tällä tavoin voitiin verrata mittaustuloksia keskenään ja pohtia yhdessä syitä mahdollisiin muutoksiin.
2.5 Aikaisempia tutkimuksia
Terveys ja hyvinvointi ovat suosittuja tutkimuksen kohteita. Kyseisten aiheiden tutkiminen
on aina ajankohtaista ja tärkeää, jotta esimerkiksi terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä olisi mahdollista muuttaa ja kehittää yksilöille sopivammaksi sekä samalla myös
yhteiskuntaa hyödyttäviksi. Useissa terveyttä ja hyvinvointia koskevissa tutkimuksissa halutaan tuoda esille ja kuvata mahdollisimman hyvin kansalaisten näkökulmia, mielipiteitä ja
kokemuksia oman asuinpaikkansa terveyttä ja hyvinvointia edistävistä toimenpiteistä ja
palveluista. Tällä tavoin paikkakunnalla asuvien ihmisten ääni ja mielipiteet pääsevät parhaiten kuuluville.
STKL eli Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on kartoittanut laajoilla kansalaiskyselyillä
suomalaisten hyvinvointia, palveluiden toimivuutta ja osallistumismahdollisuuksia jo vuodesta 1995 lähtien eri puolilla Suomea. STKL toteuttamana on koottu myös Kansalaisbarometri 2009. Kansalaisbarometri 2009 on koottu vuonna 2008 tehdystä laajasta kyselystä,
johon vastasi yli 2800 suomalaista eri puolelta Suomea. Kyselyssä tiedusteltiin kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista, tyytyväisyydestä elämän eri osa-alueisiin ja sosiaali- ja
terveyspalveluihin. Samalla kysyttiin kansalaisten kokemuksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alkuvaiheesta. Kansalaisbarometri 2009 esittää kyselyn tulokset eri väestöryhmien ja alueiden näkökulmasta. Kansalaisbarometri on valtakunnallinen kansalaiskysely, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansalaisten ääntä hyvinvointia ja hyvinvointipalveluja koskevassa keskustelussa, päätöksenteossa ja kehittämistyössä. (Siltaniemi & Perälahti & Eronen & Londén 2009, 5, 11.)
STKL on siis toteuttanut useita kansalaisten hyvinvointia koskevia tutkimuksia ympäri
Suomea. Yksi hyvinvointitutkimuksista keskittyy hyvinvointiin, palveluihin ja elämänlaatuun
18
Keski-Suomessa. Tutkimuksen tehtävänä on tutkia keskisuomalaisten mielipiteitä omasta
hyvinvoinnistaan ja palveluista omalla paikkakunnallaan. Yksi keskeisimmistä tutkimustehtävistä on kuvata eri väestöryhmien ja väestöosien välisiä eroja taustamuuttujittain, esimerkiksi sukupuolen, iän, koulutuksen, perhetilanteen ja työmarkkina-aseman mukaan.
Tutkimuksessa pyritään luomaan tutkimustuloksista alueellinen hyvinvointianalyysi, jota
voidaan verrata esimerkiksi muihin aiemmin hyvinvointianalyysien kohteena olleisiin alueisiin. Tällä tavalla saadaan aikaan alueellista vertailua ja pohdintaa terveyttä ja hyvinvointia
edistävistä toimenpiteistä sekä ennen kaikkea kansalaisten tyytyväisyydestä oman asuinpaikkakunnan tarjoamia palveluita kohtaan. (Siltaniemi ym. 2007, 14.)
Osuuskunta Pohjolan Maidon käynnistämä hyvinvointihanke maidontuottajiensa hyvinvoinnin edistämiseksi on myös yksi esimerkki tietyn kohderyhmän hyvinvoinnin kartoittamisesta ja edistämisestä. Kohderyhmän valintaan vaikutti maidontuottajien raskas ja fyysisesti kuormittava työ ilman säännöllisiä vapaapäiviä, jolloin työssä jaksamiseen tarvitaan
tukea. Pitkäaikaissairaudet haittaavat työssä ja työkyky koetaan muuta väestöä heikommaksi todennäköisesti työn kuormittavuudesta johtuen. Usein joudutaan elämään voimavarojen äärirajoilla ja jatkuvan epävarmuuden tilassa. Hyvinvointihankkeen tavoitteena oli
auttaa osallistujia löytämään henkilökohtaiset keinot ylläpitää omaa henkistä, fyysistä ja
sosiaalista työkykyä. Tavoitteena oli, että osallistuja päätyy tekemään oman hyvän elämän
suunnitelmansa asiantuntijoiden ja verkoston tukemana. Suunnitelmaan sisältyi työkyvyn
ja elämäntilanteen arviointia sekä kuntoutuksesta että muista jatkotoimenpiteistä koostuvaa työkuntotutkimusta. Toiminta koostui kuntoutuskeskuksessa pidetyistä hyvinvointijaksoista, seurantajaksoista, hyvinvointipäivistä sekä työkuntotutkimuksesta. (Rissanen &
Korhonen & Laitinen 2009.)
Jokaisella osallistujalla oli mahdollisuus valita itselleen sopivat ja tarpeelliseksi kokemansa
teemat omassa hyvinvoinnin edistämisen prosessissa. Hyvinvointihankkeesta tehdyssä
tutkimusesittelyssä todetaan lopuksi, että tärkeänä lähtökohtana hankkeessa oli jokaisen
osallistujan aktiivinen toimiminen hyvinvoinnin edistämiseksi. Asiantuntijoiden rooli oli tukea ja olla osallistujan ympärillä tutorin roolissa. Koettiin myös hyvänä, että osallistuja sai
itse koota omaan hyvinvoinnin suunnitelmaansa haluamansa teemat. (Rissanen ym.
2009.)
19
3 MENETELMÄ JA AINEISTO
3.1 Tutkielman tarkoitus
Tämän tutkielman lähtökohtana on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on kuvata todellista elämää. Aineisto kootaan luonnollisissa ja todellisissa elämän
tilanteissa. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2009, 28) laadullista tutkimusta voidaan kutsua
ymmärtäväksi tutkimukseksi, koska sen avulla pyritään usein ymmärtämään tai selittämään ilmiöitä. Laadullisessa tutkimuksessa suositaan menetelmiä, joissa tutkittavien oma
ääni ja mielipide pääsevät kuuluville. Kohdejoukko valitaan usein tarkoituksenmukaisesti,
ei satunnaisotoksia käyttäen. Tutkimussuunnitelma voi muotoutua tutkimuksen edetessä,
jolloin suunnitelmia voidaan muuttaa joustavasti olosuhteiden mukaisesti. Tutkimuksessa
käsiteltävät tapaukset ovat ainutlaatuisia. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 1996, 157, 160.)
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkija on sidottu omiin arvolähtökohtiin, jolloin arvot muovaavat sitä, millä tavoin ymmärrämme tutkimiamme ilmiöitä. Täydellistä objektiivisuutta eli
asioiden tarkastelua ulkopuolisen silmin on haastava saavuttaa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on usein pyrkimyksenä löytää tai paljastaa odottamattomia seikkoja, aineistoa tarkastellaan yksityiskohtaisesti. (Hirsjärvi ym. 1996, 157, 160.) Jari Metsämuurosen mukaan
laadullinen tutkimusprosessi on pitkälti tutkijan omaan intuitioon, tulkintaan, järkeilykykyyn
sekä yhdistämis- ja luokittamisvalmiuksiin perustuvaa. Metsämuurosen mukaan on monta
tapaa tehdä päätelmiä, jopa toisiinsa nähden ristiriitaisia, samasta aineistosta. (Metsämuuronen 2006, 82.)
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtia apuna käyttäen Sallan kunnan hyvinvointihankkeessa järjestetyn hyvinvointikurssin merkitystä
kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tavoitteena on selvittää niitä tekijöitä, jotka olivat kurssin aikana merkittäviä hyvinvoinnin
edistämisen prosessissa.
20
Tutkimuskysymykset:
1) Mistä tekijöistä hyvinvointi muodostuu?
2) Mikä oli hyvinvointikurssin merkitys kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä?
3.2 Aineiston kerääminen
Tutkielmassa aineiston keruu toteutetaan kyselytutkimuksena. Kyselytutkimuksella voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto, jolloin se on menetelmänä tehokas ja nopea. Kyselytutkimuksessa haasteellista on esimerkiksi kyselylomakkeen laatiminen sillä tavoin, että
kaikki vastaajat ymmärtävät asetetut kysymykset samalla tavalla. Väärinymmärryksiä voi
olla vaikea kontrolloida. Ongelmana erilaisten kyselyjen kohdalla on usein vastaajien vähäisyys. Jos kyselylomake osoitetaan tietylle erityisryhmälle, jolle kyselyyn vastaaminen
on hyödyllistä ja tärkeää, vastaajien määrä voi tämän vuoksi nousta. Usein kohderyhmää
joudutaan kuitenkin muistuttamaan kyselyyn vastaamisesta. (Hirsjärvi ym. 1996, 190–
191.)
Tutkielmaa varten koottu kyselylomake (liite 2) koostuu avoimista kysymyksistä hyvinvointikurssiin liittyen, muun muassa kurssin aikana tapahtuneeseen tavoitteiden asetteluun,
niiden saavuttamiseen ja tekijöihin, jotka auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa. Avoimien
kysymysten avulla halutaan antaa vastaajalle mahdollisuus ilmaista itseään omin sanoin.
Tällä tavoin varmistetaan, että tutkija ei pyri ehdottamaan ja johdattelemaan vastauksia
haluamallaan tavalla (Hirsjärvi ym. 1996, 196). Kyselylomake jaetaan osallistujille hyvinvointikurssin päätyttyä, jolloin heillä on mahdollisuus tarkastella omassa hyvinvoinnissa
tapahtuneita muutoksia koko prosessin ajalta. Tutkielman tekijä on osallistunut hyvinvointikurssin viidelle tapaamiskerralle havainnoijan roolissa, jolloin myös tapaamisten aikana
tehtyjä havaintoja voidaan käyttää osana tutkielmaa. Havainnointi keskittyy lähinnä ryhmän toimivuuteen kurssin aikana, esimerkiksi vuorovaikutuksen onnistumiseen ja ilmapiiriin tapaamiskerroilla.
21
3.3 Aineiston analyysi
Tutkimuksen aineiston analyysivaiheessa tutkijalle selviää millaisia vastauksia hän saa
asettamiinsa tutkimuskysymyksiin. Aineiston analyysivaiheessa tarkistetaan, ovatko kaikki
palautuneet lomakkeet käyttökelpoisia käytettäväksi tutkielmassa. Tietoja voidaan myös
täydentää lisähaastatteluin jos tarpeellista ja mahdollista. Aineisto on järjestettävä tietojen
tallennusta ja tarkempaa analyysia varten. Aineiston analysointitapa määräytyy sen mukaan, mikä parhaiten tuo vastauksen tutkimusongelmaan. (Hirsjärvi ym. 1996, 219.)
Kandidaatin tutkielmani aineiston analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällön
analyysi. Sisällön analyysillä aineisto pyritään järjestämään tiiviiseen mutta selkeään muotoon kuitenkaan kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Aineiston laadullinen käsitteleminen perustuu päättelyyn ja tulkintaan, jolloin aineisto hajotetaan ensin osiin, käsitteellistetään, jonka jälkeen se kootaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi. Aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi jaetaan Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan kolmivaiheiseksi prosessiksi 1) aineiston redusointi eli pelkistäminen 2) aineiston klusterointi eli
ryhmittely ja 3) abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. (Tuomi & Sarajärvi 2009,
108; kts. myös Metsämuuronen 2006, 124.)
Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksästä kyselylomakkeesta. Hyvinvointikurssin viimeisellä
tapaamiskerralla jaetusta 13 kyselylomakkeesta palautui määräaikaan mennessä yhdeksän lomaketta. Kaikki lomakkeet olivat käyttökelpoisia mukaan otettavaksi tutkielman aineistoon.
Huolellisen aineistoon tutustumisen jälkeen lomakkeiden vastaukset oli aukikirjoitettava
sekä tiivistettävä helpommin analysoitavissa olevaan muotoon. Tiivistämisen jälkeen vastauksista muodostui jokaisen kysymyksen kohdalle pääluokkia, jolloin tapahtui aineiston
ryhmittely. Ryhmittelyn ja pääluokkien muodostumisen jälkeen aineistosta löytyvät eroavaisuudet ja samankaltaisuudet oli helpompi huomioida. Aineiston ryhmittelyn aikana oli
mahdollista myös yhdistää niiden kysymyksien vastauksia, jotka liittyivät toisiinsa. Vastauksien aukikirjoittamisessa, tiivistämisessä sekä luokkien muodostamisessa käytettiin
apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
22
3.4 Eettiset kysymykset
Tutkielmaa tehdessä eettiset lähtökohdat on otettava huomioon tutkielman jokaisessa vaiheessa. Lähtökohtana jokaisessa tutkimuksessa on oltava ihmisarvon kunnioittaminen.
Kukaan tutkimukseen osallistuneista ei saa missään vaiheessa kokea, että häntä käytettäisiin hyväksi tai hänen omia kokemuksiaan vääristeltäisiin tutkielman tekijän mukaisesti.
Eettisten lähtökohtien pohtiminen on tärkeä osa jokaisen tutkimuksen tekemistä, ne ovat
koko tutkimuksen perusta. (Hirsjärvi 1996, 25.) Tutkimuksessa yksityisyyden kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että ihmisellä itsellään tulee olla oikeus määrittää se, mitä tietoja he
tutkimuskäyttöön antavat. Myöskään tutkimustekstejä ei saa kirjoittaa niin, että tutkittavat
niistä tunnistettavissa. On tärkeää, että tutkittavia informoidaan tarpeeksi siitä, millaiseen
tutkimukseen he osallistuvat, mihin tietoja käytetään sekä mitä tutkimusaineistolle lopuksi
tehdään. (Kuula 2006, 64, 99.)
Tutkielmani on osa Sallan kunnan hyvinvointivalmennushanketta ja hankkeesta tehtäville
tutkimuksille on anottu yhteinen tutkimuslupa (liite 1). Osana tutkielmaani on kyselylomake
(liite 3), joka on kohdennettu hyvinvointiryhmäläisille. Lomakkeen jakamisen yhteydessä
he saivat myös saatekirjeen (liite 2), jossa kerrotaan tarkemmin lomakkeella kysyttävistä
asioista, mitä varten vastauksia kerätään sekä aineiston hävittämisestä käyttämisen jälkeen. Saatekirjeessä kerrottiin myös vastaajien henkilöllisyyden suojaamisesta sekä mahdollisuudesta jättää myös vastaamatta lomakkeeseen.
Hyvinvointiryhmään osallistui noin kymmenen naista. Tunnen muutaman heistä henkilökohtaisesti, jonka vuoksi pidän huolta siitä, etten pyri selvittämään kuka kohdejoukosta oli
vastannut ja millä tavalla. Kyselylomakkeet saatuani käsittelen tietoja yksin, jolloin kukaan
muu ei pääse tutustumaan kerättyyn aineistoon. Kun työni on arvioitu, hävitän palautetut
lomakkeet. Vastaajien tunnistettavuuden estämiseksi olen määrittänyt jokaiselle vastaajalle koodin (vastaaja 1, vastaaja 2, vastaaja 3…).
23
4 TULOKSET
Hyvinvointikurssilaisilla oli syksyn 2009 aikana yhteensä 14 tapaamiskertaa. Tapaamiset
ajoittuivat 31.8.–7.12.2009 väliselle ajalle. Jokaisella tapaamiskerralla kerättiin lista osallistujista. Kurssille osallistujat olivat iältään 40–61-vuotiaita. Kurssin loputtua voitiin todeta,
että kurssilaisista oli muodostunut noin kymmenen henkilön ydinryhmä, joka oli säännöllisesti osallistunut tapaamiskerroille. Huomattavaa kurssilaisten vähenemistä kohti kurssin
loppumista ei tapahtunut. Itse pääsin osallistumaan viidelle hyvinvointikurssin tapaamiskerroista osaksi havainnoijan sekä myös osallistujan roolissa. Tunnelma tapaamiskerroilla
oli mielestäni avoin, positiivinen sekä rennolla huumorilla höystetty. Ilmapiiri kurssilaisten
välillä oli hyvä, jolloin ajatusten sekä kokemusten vaihto oli luontevaa. Osa kurssilaisista
toi aktiivisemmin esille omia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Pienryhmä- ja parityöskentely
lisäsivät jokaisen kurssilaisen mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Tutkimuksen ensimmäinen tutkimuskysymys oli selvittää mistä tekijöistä hyvinvointi muodostuu. Tässä kohdassa käsitellään myös hyvinvointiin ja sen edistämiseen läheisesti liittyvät motivaatiotekijät. Toinen tutkimuskysymys oli selvittää hyvinvointikurssin merkitys
kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lomakkeiden vastauksista on muodostettu pääluokkia sen mukaan, mitkä asiat nousivat vastauksissa eniten esille. Tulokset on jaoteltu alaotsikoihin tutkimuskysymysten mukaisesti.
24
4.1 Hyvinvointi ja motivaatiotekijät hyvinvoinnin edistämisessä
Jokaisen yksilön henkilökohtainen käsitys omaan hyvinvointiin kuuluvista asioista tuli hyvin
esille myös hyvinvointikurssilaisten vastauksissa. Vastauksissa pääluokiksi muodostuneet
liikunta, lepo/uni, terveellinen ruoka, harrastukset, ihmissuhteet, oma persoona ja elämä,
työ, elämänhallinta, terveys sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi muistuttavat useita hyvinvoinnin osa-alueista tehtyjä määritelmiä. Vastauksissa näkyy selkeästi Erik Allardtin määrittelemät hyvinvoinnin kolme ulottuvuutta: having, loving and being. Terveys ja työ voidaan liittää elintasoa kuvaavaan having-ulottuvuuteen. Sosiaaliset suhteet kuuluvat Allardtin loving-ulottuvuuteen. Being-ulottuvuus käsittää itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat.
Vastauksista on hyvin nähtävillä hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus. Pyydettäessä vastaajia
määrittelemään oma hyvinvointi, saatiin vastaukseksi seuraavia asioita:
Vastaaja 3: ”Ihmissuhteet, monipuolinen työ, hyvä oma kunto ja terveys”
Vastaaja 9: ”Hyvä terveys, tasapainoinen mieli, perhe, onnistumiset ja elämänhallinta,
työnhallinta, ihmissuhteet, nukkuminen, syöminen ja harrastukset”
Vastaaja 1: ”Ympäristö, ystävät, oma persoona”
Työ voi myös olla yksi tärkeä hyvinvointiamme määrittävä tekijä. Kolme kyselyyn vastanneista nosti esille oman hyvinvoinnin määrittelyssä työnhallinnan, työhyvinvoinnin ja monipuolisen työn.
Motivaatiolla on tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä. Motivaatio on yksilöä eteenpäin
vievä voima, motivaation lähteet ovat myös yksilöllisiä. Hyvinvointikurssilaisten vastauksissa motivoiviksi tekijöiksi (kuvio 1) nousivat hyvä olo/oma jaksaminen, vertaistuki, perhe,
kivuttomuus, ulkonäölliset tekijät sekä työssä jaksaminen. Yhdeksästä vastaajasta seitsemän mainitsi motivoivaksi tekijäksi hyvän olon ja oman jaksamisen. Hyvä olo sekä jaksaminen liitettiin vastauksissa parempaan elämänlaatuun. Vertaistuki motivoivana tekijänä
tuli esille kolmessa vastauksessa. Vertaistuen lisäksi yhdessä vastauksessa mainittiin perhe motivoivana tekijänä.
25
Vastaaja 5: ”Samoja päätöksiä olen tehnyt yksin aikaisemminkin, mutta ryhmässä toimiminen sitouttaa kuitenkin minua enemmän.”
Vastaaja 7: Oma hyvä olo ja töissä jaksaminen. Kipujen pysyminen poissa.”
Motivaatiotekijät
2
Hyvä olo/jaksaminen
1
Vertaistuki
1
7
Perhe
Kivuttomuus
1
Ulkonäkö
Työssä jaksaminen
3
Kuvio 1 Motivaatiotekijät.
Hyvinvointikurssilaisten motivoiviin tekijöihin vaikuttivat yllättävän vähän konkreettiset mittaukset. Yksikään vastaajista ei maininnut mittauksia kysyttäessä motivoivista tekijöistä.
Motivaatiosta puhuttaessa nostetaan usein esille yksilön sisäinen ja ulkoinen motivaatio.
Sisäinen motivaatio on nimenomaan yksilön oma sisäinen kiinnostus saavuttaa tietty tavoite tai päämäärä. Ulkoinen motivaatio perustuu siihen, että toiminta tapahtuu esimerkiksi
palkkion vuoksi. Kurssilaisten motivaatiotekijöitä tarkastellessa, voidaan todeta motivaatiotekijöiden olevan heistä itsestään lähteviä. Kukaan vastaajista ei maininnut motivaatiotekijäksi ulkoista tekijää.
4.2 Hyvinvointikurssin merkitys
Hyvinvointikurssille osallistumisen syyksi muodostui selkeästi kiinnostus omaa hyvinvointia
kohtaan. Kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan nousi esille kuudessa vastauksessa. Kurssilta haettiin motivaatiota ja tukea sekä myös mahdollisuutta kuunnella toisten kokemuksia.
26
Kaksi vastanneista toi esille aiemmin tehdyn Firstbeat-mittauksen, joka oli innoittanut osallistumaan kurssille.
Olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä on oma motivaatio sekä halu asettaa omaa hyvinvointia edistäviä tavoitteita. Tavoitteiden asettamisella on tärkeä rooli omaa
elämää koskevissa muutosprosesseissa. Vesa Kinnunen (2009) on kirjoittanut elämäntapamuutoksien onnistuneeseen läpiviemiseen liittyvistä tekijöistä. Elämäntapamuutosten
lähtötilanteessa hän korostaa ongelmien ja haasteiden tunnistamista sekä omakohtaista
halua muutokseen. Lähtötilanteen jälkeen on hyvä hakea aiheeseen liittyvää tietoa sekä
etsiä itsestä sopivalta tuntuvaa sosiaalista tukea. Tämän jälkeen on hyvä asettaa itselleen
sopivia tavoitteita. Kinnunen korostaa, että vaikka motivaatio tavoitteiden asettamiseen on
jokaisen yksilön sisäinen asia, toiselta henkilöltä tai ryhmältä saatu vertaistuki voi auttaa
puntaroimaan ja pohtimaan omaa tilannetta sekä saamaan kannustusta muutokseen.
(Kinnunen 2009, 110–112.)
Tavoitteiden asettaminen oli tärkeä osa hyvinvointikurssia. Jokaiselle kurssille osallistuneella oli mahdollisuus asettaa omista lähtökohdistaan tavoitteita, jotka olivat tärkeitä
oman hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Eniten mainituiksi tavoitteiksi muodostuivat liikunnan lisääminen, terveellinen ruokavalio, painonhallinta, itsensä kuunteleminen ja
psyykkinen olotila, tupakoimattomuus sekä oman sosiaalisuuden lisääntyminen. Hyvinvointikurssi suunniteltiin kurssilaisten tarpeista ja tavoitteista lähtien. Kurssin aikana käsiteltiin teemoja, jotka tukivat kurssilaisten tavoitteiden saavuttamista sekä saavutettujen
tavoitteiden ylläpitämistä.
Kurssilaiset arvioivat omien tavoitteiden saavuttamista (kuvio 2) numeroasteikolla 1-5
(1=huonosti, 2=välttävästi, 3=kohtalaisesti, 4=hyvin, 5=erinomaisesti), jonka jälkeen valintaa oli mahdollisuus perustella sanallisesti. Tarkasteltaessa asetettuja tavoitteita ja onnistumista tavoitteiden saavuttamisessa voidaan todeta, että tavoitteisiin pääseminen oli onnistunut suurimmalla osalla kurssilaisista. Ainoastaan yksi vastaaja koki, ettei ollut onnistunut pääsemään tavoitteisiinsa lainkaan. Viisi vastaajista arvioi saavuttaneensa hyvin tavoitteensa. Kukaan ei ollut mielestään saavuttanut tavoitteitaan erinomaisesti.
27
Tavoitteiden saavuttaminen
6
vastausten lkm
5
4
3
lkm
2
1
0
lkm
Huonosti
Vättävävästi
Kohtalaisesti
Hyvin
Erinomaisesti
1
1
2
5
0
Kuvio 2 Tavoitteiden saavuttaminen.
Neljä vastaajaa yhdeksästä kertoivat saavuttaneensa tavoitteensa huonosti, välttävästi tai
kohtalaisesti. Huonosti tavoitteensa saavuttamista arvioinut vastaaja oli arvioinut hyvinvointinsa kohtalaiseksi ennen kurssia. Vastaaja ei ollut saavuttanut yhtään kurssille asettamaansa tavoitetta, mutta koki hyvinvointinsa parantuneen kurssin aikana. Tavoitteet ovat
voineet muuttua kurssin aikana tai kurssi on muulla tavalla tukenut hyvinvoinnin edistämistä. Välttävästi tavoitteensa saavuttamista arvioinut vastaaja ei ollut kyennyt saavuttamaan
asettamaansa tavoitetta ja näin kokenut epäonnistuneensa tärkeimmässä tavoitteessaan.
Vaikka vastaaja ei ollut kyennyt saavuttamaan tavoitettaan, koki hän silti hyvinvointinsa
ennen ja jälkeen kurssia erinomaiseksi.
Kurssilaiset asettivat tavoitteet ja arvioivat niiden saavuttamista hyvin subjektiivisesta näkökulmasta. Käytössä olleita mittaustuloksia (Firstbeat, kehonkoostumus) hyödynnettiin
omien tavoitteiden saavuttamisen arvioinnissa hyvin vähän. Eniten merkitystä oman hyvinvoinnin arvioinnissa oli omilla subjektiivisilla tuntemuksilla.
Tavoitteiden saavuttamista kurssilaiset ovat kuvailleet seuraavanlaisesti:
Vastaaja 2: ”Oloni on kohentunut ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. ”
Vastaaja 4: ”Jaksan ja voin paremmin nyt kuin ennen kurssia. ”
28
Vastaaja 8: ”Yleinen olotila parempi-myös henkisesti.”
Vastaaja 5: ”Pystyin toteuttamaan jokaista konkreettista tavoitetta.”
Omaa hyvinvointia oli mahdollisuus arvioida ennen ja jälkeen hyvinvointikurssille osallistumista
(kuvio
3)
asteikolla
1–5
(1=huono,
2=välttävä,
3=kohtalainen,
4=hyvä,
5=erinomainen) Yhdeksästä vastaajasta kuudella oli omasta mielestään hyvinvointi kohentunut kurssin aikana. Kahdella vastaajista hyvinvoinnissa ei ollut tapahtunut huomattavia
muutoksia. Yksi vastaajista ei ollut arvioinut hyvinvointiaan kurssin jälkeen.
Hyvinvoinnin arvioiminen
6
5
4
ennen
3
jälkeen
2
1
0
Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja
1
2
3
4
5
6
7
8
9
Kuvio 3 Koetun hyvinvoinnin arvioiminen ennen ja jälkeen hyvinvointikurssia.
Hyvinvointikurssille osallistuneet perustelivat hyvinvoinnissaan tapahtuneita muutoksia
seuraavanlaisesti:
Vastaaja 6: ”Parempi olo kokonaisvaltaisesti.”
Vastaaja 9: ”Paino on alentunut hieman. Olotila on ollut nykyään virkeä ja energinen.
Tunnen itseni tänään tasapainoiseksi, hyvän itsetunnon omaavaksi ihmiseksi. Kurssilta
sain hieman itseluottamusta takaisin. ”
Vastaaja 8: ”Mitään retkahduksia tai ylilyöntejä suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut. ”
Vastaaja 7: ”Jalkakivut ovat lähes kadonneet, nyt pystyy taas lenkkeilemään. ”
29
Tarkasteltaessa hyvinvointikurssilaisten vastauksia kokonaisuudessaan voidaan hyvin todeta kurssilla olleen myönteisiä vaikutuksia. Yhdessäkään vastauksessa ei nostettu esille
kurssin tuoneen jotain negatiivista osallistuneiden elämään tai hyvinvointiin. Kurssilaisten
arviointi omasta hyvinvoinnistaan ennen ja jälkeen kurssia vahvistaa sitä, ettei kurssilla
ollut hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. Hyvinvointikurssin aikaansaamia pysyviä muutoksia voi olla vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida kurssin lyhyyden vuoksi.
Ryhmän toimiminen motivaation ja vertaistuen lähteenä nousi esille useissa vastauksissa.
Myös kurssin järjestäminen ainoastaan naisille koettiin hyvänä ryhmän ilmapiirille sekä
helpottavan asioista avoimesti puhumista. Ryhmässä mukana oleminen sitoutti pyrkimään
itselleen asetettuihin tavoitteisiin. Osa vastaajista toivoi jonkinlaista jatkoa keväälle kurssin
puitteissa. Esimerkiksi mahdollisuus uusia mittauksia, jolloin ehtisi kulua pitempi aika elämäntapamuutoksien tekemisestä.
Kurssin aikana tehdyt omaa terveyden ja hyvinvointia konkretisoivat mittaukset (Firstbeat,
kehonkoostumus) tulivat yllättävän vähän esille kurssilaisten vastauksissa. Kaksi vastaajaa mainitsi aiemmin tehdyt mittaukset innoittaneen osallistumaan kurssille. Ainoastaan
kolmessa vastauksessa tuotiin esille kehonkoostumus sekä Firstbeat-mittauksien tärkeys
konkreettisena tietona omasta terveydentilasta. Kukaan vastaajista ei maininnut mittauksia
motivoivana tekijänä. Mittauksilla oli kurssin aikana mahdollisuus saada tärkeää tietoa
omasta terveyden ja hyvinvoinnin tilasta. Vaikka kurssilaiset toivoivat mittauksia myös jatkoseurantaa varten, esimerkiksi kevään 2010 aikana, he eivät maininneet mittauksien
merkitystä vastauksissaan.
Kurssin toteuttamisesta hyvää palautetta saa kurssilaisten mahdollisuus suunnitella ja vaikuttaa itse kurssin sisältöön. Ainoastaan yksi vastanneista olisi toivonut kurssin sisältöä
ajatellen tarkempaa suunnittelua kurssin alkuvaiheessa. Vastauksissa nostettiin esille
myös luentojen monipuolisuus sekä keskustelun mahdollisuus joka tapaamiskerralla.
Seuraavat vastaukset on poimittu hyvinvointikurssin merkitystä kysyttäessä tai kurssipalautteen kohdalta:
Vastaaja 9: ”Tunsin olevani yhtä arvokas ihminen kuin toisetkin. Minä saan huolehtia
myös omasta itsestäni, omasta hyvinvoinnista. Ymmärrän nyt, että hyvinvoiva ihminen on
30
tärkeä työnantajalle, työyhteisölle, omalle perheelle, kaikille. Kurssi vapautti minut ehkä
nauttimaan elämästä, tutustumaan ennakkoluulottomasti uusiin asioihin. ”
Vastaaja 8: ”Kurssi tarjosi motivaatiota, tietoa ja tukea.”
Vastaaja 1: ”Tällaisia kursseja, joissa ei tavallaan opiskella mitään vaan tutustutaan niin
kuin omaan itseensä, omat tavoitteet.”
Vastaaja 5: ”Kurssin itse suunnitteleminen sitoutti enemmän kuin valmiiseen kurssiin osallistuminen. ”
Lopuksi haluan esittää kyselylomakkeiden vastauksien analysoinnin ja kurssilaisten tapaamiskertojen havainnoinnin pohjalta esille tulleet tekijät (kuvio 4), jotka mielestäni olivat
olennaisin osa hyvinvointikurssia ja sen antamaa mahdollisuutta edistää omaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämisen prosessissa on oltava uskoa elämäntapamuutokseen, joka
usein vaatii myös oikeanlaista tietoa ja tukea onnistuakseen. Sosiaalisen tuen kautta yksilöllä on mahdollista saada jakaa kokemuksiaan ja arvioida omaa tilannettaan myös suhteessa muihin.
Usko elämäntapamuutokseen
Tiedon
saanti
HYVINVOINTIKURSSIN
MERKITYS
Sosiaalinen
tuki
Kokemusten jakaminen
Oman tilanteen arvioiminen ja
itsensä hyväksyminen
Kuvio 4 Hyvinvointikurssin merkitys.
31
5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Ihmisten keskuudessa on meneillään ajanjakso, jolloin omaan itseensä, terveyteen ja hyvinvointiin sijoittaminen ja panostaminen ovat tulleet enemmän hyväksytyiksi asioiksi ja
ennen kaikkea tavoitelluiksi asioiksi. Ihmisiä pyritään tukemaan ja kannustamaan muutoksiin, jotka lähtevät yksilön omasta tahdosta ja halusta. Tietoja ja neuvoja huolehtia omasta
terveydestä ja hyvinvoinnista tulvii joka puolelta, jolloin yksilön tehtäväksi jää vain siirtää
neuvot käytäntöön omassa elämässään. Jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä kuinka
helppoa on tehdä pienikin elämäntapamuutos. Voidaan pohtia, olisiko valmiiden neuvojen
sijasta tehokkaampaa ja pitkäkestoisempaa, jos yksilö saisi itse oivaltaa omassa hyvinvoinnissa olevat heikkoudet ja vahvuudet. Erilaiset elämäntapakoulut ja kurssit ovat yleistyneet osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä. Koen myös, että tutkielmassani
esitelty hyvinvointikurssi oli kohderyhmälleen yksi mahdollinen terveyden ja hyvinvoinnin
edistämisen toimenpide.
Hyvinvointikurssi tarjosi osallistujilleen hyvän mahdollisuuden ja alkusysäyksen elämäntapamuutokseen. Kurssi antoi myös tilaisuuden hankkia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista konkreettista tietoa, jota oli mahdollista käyttää tukena ja motivoivana tekijänä elämäntapamuutoksessa. Osallistujat asettivat itselleen tavoitteita kurssin ajaksi, osalle tavoitteet
täyttyivät jo kurssin aikana, mutta osalla tavoitteisiin pääseminen jatkui kurssin jälkeenkin.
Tarkoituksena ei ollut saavuttaa tavoitteita vain kurssia varten ja kurssin ajaksi, vaan omaa
hyvinvointia varten. Työskentelyllä, luennoilla ja keskusteluilla toivottiin saada aikaan oivalluksia ja mahdollisimman pysyviä muutoksia ajattelussa ja asenteissa omaa hyvinvointia
ajatellen. Kurssilla punaisena lankana oli mielestäni oman itsensä ja hyvinvoinnin huomioiminen osana arkea, ei erillisenä projektina muun elämän ulkopuolella.
Hyvinvointikurssin kaltaisia toimenpiteitä voidaan pitää tehokkaina keinoina saada ihminen
pohtimaan itseään, terveyttä, hyvinvointia ja voimavaroja. Tapaamiskerroilla keskusteluissa ja myös vastauksissa nousi esille elämän hektisyys, kiire, stressaavat elämäntilanteet
sekä yhä enemmän voimavaroja vaativa työelämä. Tehokkuutta, yksin selviytymistä ja
elämässä asetettujen tavoitteiden saavuttamista korostetaan. Tämän kaiken ohella pitäisi
huolehtia myös hyvinvoinnista. Kuormittavissa elämäntilanteissa hyvinvoinnin tila korostuu.
32
Ryhmän toimivuus ja sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttavat paljon siihen, millaista tukea
ja apua ryhmäläiset saavat toisiltaan. Kokemusten ja mielipiteiden jakaminen sujuvat luontevasti silloin, kun kaikki kokevat olevansa ryhmän tasavertaisia jäseniä. Toisen onnistumisen kokemuksista voi myös itse saada kannustusta ja rohkaisua omiin haasteisiin. On
mielestäni tärkeää, että näitä asioita, omaa terveyttä ja hyvinvointia pyritään käsittelemään
positiivisuuden ja voimavara-näkökulman kautta. Ei ainoastaan tuijoteta heikkouksiin ja
huonoihin asioihin, vaan keskitytään siihen mitä tässä hetkessä voidaan tehdä toisin ja
mitkä ovat voimavarat tässä elämäntilanteessa edistää hyvinvointia. Teot ovat loppujen
lopuksi pieniä, jos vain itsellä on halua ja voimia toimia toisin.
Hyvinvointikurssin järjestäminen oli osa Sallan kunnan hyvinvointivalmennushanketta. Tulevaa ajatellen hyvinvointikurssia voidaan soveltaa myös eri kohderyhmille. Kurssin rakennetta voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi työpaikoilla työhyvinvointia edistävänä toimenpiteenä. On tärkeää, että kunnissa on havahduttu erilaisiin kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin. Panostamalla hyvissä ajoin kuntalaisten hyvinvointiin,
sillä voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia tulevaisuudessa.
Kurssin osalta jäin pohtimaan sen pysyviä muutoksia ajatuksissa ja asenteissa. On vaikea
arvioida saavuttivatko kurssilaiset omia tavoitteitaan itseään vai kurssia ja mahdollista loppuarviointia varten. Hyvää terveyttä ja hyvinvointia pidetään tavoiteltuna tilana, joka voi
osaksi myös vaikuttaa siihen, kuinka totuudenmukaisesti näitä asioita koskeviin kysymyksiin halutaan vastata. Nyt hyvinvoinnin arvioiminen jäi ainoastaan subjektiiviselle tasolle.
Tilanne olisi voinut ollut toinen, jos kurssille osallistuneiden kanssa olisi enemmän työskennelty henkilökohtaisesti, käyty läpi mittauksista saatuja tuloksia ja niiden merkitystä
sekä asetettuja tavoitteita. Mahdollisuus henkilökohtaisempaan työskentelyyn olisi voinut
olla osana myös hyvinvointikurssia, jolloin olisi ollut mahdollista suunnitella henkilökohtaisempia hyvinvoinnin edistämissuunnitelmia ja näin arvioida hyvinvoinnissa tapahtuneita
muutoksia objektiivisemmin.
Hyvinvointikurssilla tapahtuneiden keskusteluiden perusteella hyvinvointikurssilaisista suurin osa oli ollut jo aikaisemmin omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneita. On tärkeää pohtia
millä tavoin ne henkilöt voitaisiin tavoittaa pohtimaan omaa terveyttä ja hyvinvointiaan, jotka eivät ole sitä koskaan aikaisemmin tehneet. Olisi ollut myös mielenkiintoista vertailla,
33
millä tavoin vastaukset sekä tulokset olisivat muuttuneet, jos ikäryhmä olisi ollut erilainen
ja jos vastaajat olisivat olleet esimerkiksi miehiä.
Tutkielmaa on mahdotonta saada täysin valmiiksi. Aina eteen tulee jotain sellaista, jonka
olisi voinut tehdä toisin tämän muutoksen vaikuttaessa helposti koko työhön. Tutkielmani
kyselylomakkeista palautumatta jäi neljä lomaketta. Olen silti tyytyväinen yhdeksään palautuneeseen ja niistä saamaani tietoon. Kaksikin haastattelua kyselylomakkeen palauttaneille olisi kuitenkin voinut vielä avata vastauksia enemmän. Tutkielman tekemisen aikana
oppia on tullut valtavasti seuraavia tutkielmia silmälläpitäen. Yhtenä haasteena annan itselleni opetella kärsivällisyyttä tutustua rauhassa tutkittavaan aihealueeseen eri näkökulmista ennen kuin muodostan liian valmista kuvaa siitä, miten tutkielmani toteutan.
34
LÄHTEET
Blaxter, Mildred 2004. Health. Polity Press. Lontoo.
Firstbeat 2009. Firstbeat-Hyvinvointianalyysi. (www-dokumentti)
<http://www.kuortane.com/firstbeat.html> (Luettu 29.11.2009.)
Firstbeat Technologies 2009. Firstbeat-Hyvinvointianalyysi. (www-dokumentti)
<http://www.firstbeat.fi/index.php?page=65&sub_page=9> (Luettu 11.1.2010.)
Griffiths, Christopher Alan 2009. Clinical Rehabilitation 2009; 23:72–78.
Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara Paula 1996. Tutki ja kirjoita. Otava. Helsinki.
Hyvinvointivalmennushanke 2008. Hankkeen kuvaus. Salla. (www-dokumentti)
<http://www.salla.fi/Resource.phx/sivut/sivut-salla/kunta/projektit/projektit.htx> (Luettu
1.9.2009.)
Jussila, Susanna 2007: Hyvinvointivalmennuksen esiselvitys. Salla.
Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2004: Kuntoutuksen perusteet. WSOY. Helsinki.
Järvikoski, Aila 2009: Toiminta, elämänhallinta ja valtaistuminen. Luento kurssilla Kuntoutustieteen 21.10. Lapin yliopisto. Rovaniemi.
Järvikoski, Aila 2009: Kuntoutustieteen keskeisiä käsitteitä: oppiminen ja motivaatio.
15.9. Lapin yliopisto. Rovaniemi.
Jääskeläinen, Arja 2009: Hyvinvointivalmennushanke 2008–2011. Hyvinvointipäivät 10.9.
Salla.
Kananoja, Aulikki & Niiranen, Vuokko & Jokiranta, Harri 2008: Kunnallinen sosiaalipolitiikka – Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-kustannus. Jyväskylä.
Kekkonen, Marjatta 2007: Perhetyö ja lapsiperheiden peruspalvelut. Luento Perhetyö
perheiden elämässä–seminaarissa 13.6. Lapin yliopisto. Rovaniemi.
Koskinen-Ollonqvist, Pirjo & Pelto-Huikko, Antti & Rouvinen-Wilenius, Päivi 2005:
Näkökulmia vaikuttavuuteen – vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Teoksessa Koskinen-Ollonqvist, Pirjo & Pelto-Huikko, Antti & RouvinenWilenius, Päivi (toim.): Näkökulmia vaikuttavuuteen - Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisu 4/05. Helsinki.
Kumpusalo, Esko 1991: Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Raportteja 8. Sosiaali- ja
terveyshallitus. Helsinki.
35
Kuula, Arja 2006: Tutkimusetiikka. Vastapaino. Jyväskylä.
Metsämuuronen, Jari 2006: Teoksessa Metsämuuronen, Jari (toim.): Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp. Helsinki.
Myllykangas, Maria 2008: ESR-projektihakemus 19.5. Salla.
Kinnunen, Vesa 2009: Miten ihminen motivoituu? Teoksessa Nikula, Simo & Pursiainen,
Jouko & Kinnunen, Vesa & Tuovila, Esko (toim.): Avaimet elämään- kirja joka ei vanhene.
ET Ryhmä Oy. Jyväskylä.
Koponen, Päivikki 2002. Väestön terveysseuranta. Teoksessa Pietilä, Anna-Maija & Hakulinen, Tuovi & Hirvonen, Elia & Koponen, Päivikki & Salminen, Eeva-Maija & Sirola, Kirsi
(toim.):Terveyden edistäminen - Uudistuvat työmenetelmät. WSOY. Juva.
Nupponen, Ritva 1994. Terveyspsykologian perusteet. Stakes. Helsinki.
Peltonen, Raili 1994. Sosiaalinen tuki, elämänhallinta ja koettu terveys keski-ikäisillä naisilla. Åbo Akademi. Åbo.
Physio Trainer 2009. Kehonkoostumusmittaus. (www-dokumentti)
<http://www.physiotrainer.fi/> (Luettu 28.11.2009.)
Pyykkö, Mika 2008: Terveyden edistäminen ja elintapoihin vaikuttaminen-kuka, mitä ja
miten? Kuntoutus 31 (2), 26–28.
Raitasalo, Raimo 1996: Teoksessa Raitasalo, Raimo (toim.): Elämänhallintaa etsimässä..
Kansaneläkelaitos. Helsinki, 9-15.
Rissanen, Paavo & Korhonen, Marita & Laitinen, Heikki 2009: Maidontuottajien hyvinvointihanke työkuntotutkimuksen kehittämisessä. Kuntoutus 32 (1), 63–77.
Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Särkelä, Riitta & Londén Pia
2009: Kansalaisbarometri 2009: Suomalaisten arvioita hyvinvoinnista, palveluista ja Parasuudistuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki.
Suontausta, Hannu & Tyni, Markku 2005: Wellness- matkailu- hyvinvointi matkailun tuotekehityksessä. Edita. Helsinki.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2009: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.
Helsinki.
Turku, Riikka 2007: Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita. Helsinki.
Tynjälä, Päivi 1999: Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kirjayhtymä. Helsinki.
Vertio, Harri 2003: Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki.
36
LIITTEET
LIITE 1 Tutkimuslupa
37
LIITE 2 Saatekirje
Hyvä hyvinvointikurssilainen,
Tämän lomakekyselyn tarkoituksena on arvioida hyvinvointikurssin merkitystä kurssille
osallistuneiden kokonaisvaltaisessa (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) hyvinvoinnissa
sekä muutoksia ajattelussa ja asenteissa omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan. Kyselylomakkeiden vastaukset tulevat olemaan osana kandidaatin tutkielmaani Lapin yliopistossa Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kandidaatin tutkielmani tavoitteena on tarkastella
yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Hyvinvointikurssi ja
sen merkitys Sinun hyvinvoinnissasi on tärkeä osa-alue tutkielmaani. Mielipiteesi ja kokemuksesi hyvinvointikurssista hyvinvointisi edistäjänä ovat tärkeitä. Saatuani kyselyn vastaukset tulen käsittelemään tietoja yksin, käsittelemään niitä luottamuksellisesti sekä vastaajan yksityisyyttä kunnioittaen. Tutkielmani valmistumisen jälkeen tulen myös hävittämään
palauttamanne kyselylomakkeet. Halutessasi voit myös päättää olla vastaamatta kyselyyn.
Pyydän Sinua ystävällisesti lähettämään kyselylomakkeen oheisessa vastauskuoressa ma
21.12.2009 mennessä. Kiitän vastauksestasi jo etukäteen!
Ystävällisin terveisin,
Rovaniemellä 7.12.2009
Helka Ala-Poikela
Tutkielmani ohjaajat:
Aila Järvikoski, kuntoutustieteen professori
Marjo-Riitta Mattus, YTT, kuntoutustieteen lehtori
Lapin yliopisto
Yliopistonkatu 8
96101 Rovaniemi
p. 040–484 4178 (Aila Järvikoski)
38
LIITE 3 Kyselylomake
KYSELY HYVINVOINTIKURSSILLE OSALLISTUNEILLE
1. Vastaajan syntymävuosi __________
2. Miksi osallistuit hyvinvointikurssille?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
3. Mitä asioita katsot kuuluvan hyvinvointiisi?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
4. Arvioi hyvinvointiasi ennen kurssille osallistumista asteikolla 1-5? Ympyröi lähinnä
oikealta tuntuva vaihtoehto.
1= Huono
2= Välttävä
1
2
3
4
5
3= Kohtalainen
4= Hyvä
Perustele valintasi.
5= Erinomainen
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
39
5. Mitä hyvinvointiasi edistäviä tavoitteita olet asettanut itsellesi kurssin ajaksi?
1)____________________________________________________________
2)____________________________________________________________
3)____________________________________________________________
____________________________________________________________
____________________________________________________________
6. Arvioi miten saavutit tavoitteesi. Ympyröi lähinnä oikealta tuntuva vaihtoehto.
1= Huonosti
2= Välttävästi
1
2
3
4
5
3= Kohtalaisesti
4= Hyvin
Perustele valintasi.
5= Erinomaisesti
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
7. Mitkä tekijät motivoivat sinua edistämään hyvinvointiasi?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
40
8. Mikä merkitys hyvinvointikurssilla oli sinulle?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
9. Arvioi hyvinvointiasi kurssille osallistumisen jälkeen asteikolla 1-5. Ympyröi lähinnä
oikealta tuntuva vaihtoehto.
.
1= Huono
1
2
3
4
5
2= Välttävä
3= Kohtalainen
4= Hyvä
Perustele valintasi.
5= Erinomainen
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
10. Kurssipalaute. (Hyvää, huonoa, pois jätettävää, lisättävää, uusia ideoita…)
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________