Ympäristöekologien työurat - selvitys

KT Kristiina Soini-Salomaa
YMPÄRISTÖEKOLOGIEN TYÖURAT
Selvitys Ympäristöekologian koulutusohjelmasta valmistuneiden
maisterien työelämävalmiuksista, osaamistarpeista ja työllistymisestä
Helsingin yliopisto
Ympäristöekologian koulutusohjelma
Ympäristötieteiden laitos
2015
1
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ....................................................................................................................................................... 2
1.
2.
3.
4.
JOHDANTO ................................................................................................................................................. 3
1.1
Työllistymisselvityksen tarkoitus ....................................................................................................... 3
1.2
Ympäristöekologian koulutusohjelma ............................................................................................... 3
1.3
Opintojen henkilökohtaistaminen ja urasuunnittelu ........................................................................ 3
AINEISTO JA MENETELMÄT ....................................................................................................................... 4
2.1
Aineiston keruu ................................................................................................................................. 4
2.2
Aineiston analyysi .............................................................................................................................. 5
TYÖLLISTYMINEN JA TYÖNKUVA ............................................................................................................... 5
3.1
Työnantaja ......................................................................................................................................... 5
3.2
Toimiala ............................................................................................................................................. 6
3.3
Työn luonne ....................................................................................................................................... 7
TYÖ JA KOULUTUS ................................................................................................................................... 11
4.1
Työhön liittyvät odotukset ympäristöekologian opintojen alussa ja edetessä ............................... 11
4.2
Ympäristöekologian koulutuksen työelämävastaavuus .................................................................. 13
4.3
Maisterikoulutuksen tuottamat yleiset valmiudet ja taidot työelämässä ...................................... 14
4.4
Ympäristöekologian substanssiosaamisen merkitys työssä ............................................................ 14
4.5
Täydennyskoulutustarpeet .............................................................................................................. 16
4.6
Ympäristöekologian maisteri ympäristötoimialan osaajien joukossa ............................................. 17
5.
TYÖLLISYYSTILANNE................................................................................................................................. 19
6.
YMPÄRISTÖEKOLOGIAN KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN ....................................................................... 21
6.1
Palautetta yliopistolle ja pääaineen koulutukselle .......................................................................... 21
6.2
Työelämäyhteyksien kehittäminen ................................................................................................. 23
6.3
Opiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmia ..................................................................................... 24
6.4
Koulutusohjelman tulevaisuus ........................................................................................................ 24
7.
YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................................................ 25
8.
LUOTETTAVUUSARVIOINTIA .................................................................................................................... 27
LÄHTEET ........................................................................................................................................................... 29
TÄYDENTÄVÄT HAASTATTELUT ....................................................................................................................... 29
LIITE 1............................................................................................................................................................... 30
2
TIIVISTELMÄ
Selvityksessä kartoitettiin ympäristöekologian koulutusohjelmasta valmistuneiden maisterien sijoittumista
työelämään, koulutuksen avulla saavutettuja työelämävalmiuksia sekä koulutuksen jälkeisiä
osaamistarpeita. Selvitys keskittyy Lahden yliopistokampukselta ympäristöekologian koulutusohjelmasta
vuosina 1996−2012 valmistuneiden maistereiden joukosta valikoituneiden vastaajien (N=37) näkemyksiin
koulutuksen ja työelämän vastaavuudesta sekä täydentäviin asiantuntija- ja opiskelijahaastatteluihin (N=7)
keväällä 2015.
Julkinen sektori on merkittävä työllistäjä ja yksityisellä sektorilla on melko vähän ympäristöekologiasta
valmistuneita. Julkista sektoria edustavat yliopistot, tutkimuslaitokset, virastot, kunnat ja kaupungit.
Työsuhteet ovat enimmäkseen määräaikaisia. Pääasialliset ympäristöekologien työtehtävät liittyvät
tutkimukseen, suunnittelu- ja kehitystyöhön, hallintoon, konsultointiin, koulutukseen, viestintään ja
markkinointiin. Työtehtävien kolmijako voidaan tehdä tutkimustyön, viranomaistehtävien ja
konsulttiyritysten tehtäväprofiileissa.
Haastatelluista ympäristöekologian maisterista 92 % oli työelämässä. Näistä 85 % koki olevansa oman alan
töissä ja 82 % koki, että heidän työtehtävänsä vastaavat tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa.
Ympäristöekologian opintojen merkittävimpänä ansiona pidettiin laaja-alaisten perustietojen saamista
ympäristöasioista. Ympäristöekologia nähtiin monialaisena kokonaisuutena, joka antaa laajan ymmärryksen
ympäristöasioista ja jota ilman työelämässä on vaikea selviytyä. Oppiaineen ja tutkimuksen sitominen
tiiviimmin yhteiskunnallisiin asioihin ja käytännön ongelmiin olisi kuitenkin toivottavaa.
Ympäristöalalle valmistuu asiantuntijoita useasta eri koulutusohjelmasta ja opinahjosta. Ympäristöekologit
työskentelevät työyhteisöissä, joissa kohtaa monialainen asiantuntijajoukko eri aloilta. Viranomais- ja
hallintotehtävissä sekä asiantuntija- ja konsultointitehtävissä on paljon teknisen alan koulutuksen käyneitä
henkilöitä, kun taas tutkimustehtävissä asiantuntijajoukko on homogeenisempaa ja luonnontieteellisen
yliopistokoulutuksen käyneitä.
Motivaatio hakeutua ympäristöekologian opintoihin lähtee henkilön kiinnostuksesta luonnonsuojelu- ja
ympäristöasioihin, ei niinkään siitä mihin ympäristöalalla voisi työllistyä. Vastaajien käsitykset ammatillisista
uravaihtoehdoista olivat osittain selkiytymättömiä opintoihin hakeuduttaessa ja opintojen alkuvaiheessa.
Siksi HOPSin ja ammattikuvakurssin mukaantulo tutkintovaatimuksiin on ollut hyvä asia.
Merkittävä osa vastaajista korosti konkreettisen työelämäyhteistyön ja työharjoittelun merkitystä.
Yritysyhteistyö voisi olla yritysten kanssa toteutettavia projekteja, käytännön toimeksiantoja,
opinnäytetöitä ja tutustumiskäyntejä ympäristöalan eri organisaatioihin. Olisi tärkeää myös kuunnella
yritysten tarpeita. Verkostoituminen jo opiskeluvaiheessa tuo kokemusta käytännön työtehtävistä ja luo
mahdollisuuksia solmia suhteita työelämänedustajien kanssa. Työharjoittelun merkitys korostui
mahdollisuuksina oppia käytännön työtehtäviä, työelämän tarpeita ja luoda luontevia työelämäyhteyksiä.
Akateemisten kasvanut työttömyys ei juurikaan ole vaikuttanut opiskelijoiden hakeutumiseen
ympäristöekologian koulutukseen. Hakijamäärä ympäristöekologian koulutusohjelmaan on pysynyt saman
tasoisena eri vuosina. Huoli alan työllisyydestä on työelämässä olevien ja opiskelijoiden keskuudessa
kuitenkin kasvanut. Opiskelijoita kiinnostaa millainen suuntautuminen olisi järkevää ja minkälaisiin
työtehtäviin koulutuksen jälkeen voi sijoittua.
3
1. JOHDANTO
1.1 Työllistymisselvityksen tarkoitus
Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa ympäristöekologian koulutusohjelmasta valmistuneiden maisterien
sijoittumista työelämään, koulutuksen avulla saavutettuja työelämävalmiuksia ja koulutuksen jälkeisiä
osaamistarpeita. Vastaava selvitys toteutettiin ympäristötieteen laitoksella 2011 kohdentuen
ympäristönsuojelutieteen ja ympäristöbiologian koulutukseen (Heikkilä, Kauppi, Paananen & Virtanen
2011). Tämä selvitys keskittyy Lahden yliopistokampukselta ympäristöekologian koulutuksesta vuosina
1996−2012 valmistuneiden maistereiden (yhteensä 98 valmistunutta) joukosta valikoituneiden vastaajien
(N=37) näkemyksiin koulutuksen ja työelämän vastaavuudesta sekä täydentäviin opiskelijahaastatteluihin
(N=5) keväällä 2015.
1.2 Ympäristöekologian koulutusohjelma
Ympäristöekologiassa perehdytään maa- ja vesiekosysteemien perustoimintoihin ja luonnonvarojen
kestävän käytön ekologisiin perusteisiin sekä ihmistoimintojen ekosysteemeille aiheuttamiin häiriöihin ja
syntyneiden ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Ympäristöekologian keskeiset tutkimus- ja opetusalat
ovat vesistö- ja maaperäekologia, kaupunkiekosysteemitutkimus, ympäristömikrobiologia ja -biotekniikka,
ekotoksikologia ja ympäristökemia.
Ympäristöekologiaan otetaan vuosittain 25 pääaineopiskelijaa suorittamaan luonnontieteen kandidaatin ja
filosofian maisterin tutkintoa. Lisäksi vuosina 2010 aloitti viisi ja 2012 14 opiskelijaa englanninkielisessä
kaupunkitutkimuksen maisteriohjelmassa. Jatkotutkintoina ovat filosofian lisensiaatin tutkinto ja filosofian
tohtorin tutkinto. Oppiaine tarjoaa perustan ympäristöalan asiantuntijana toimimiseen julkisen hallinnon ja
elinkeinoelämän palveluksessa, sekä tutkijana ja opettajana toimimiseen tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa
ja
korkeakouluissa.
Ympäristöekologian
tutkimusja
opetustoiminta
keskittyy
Lahden
ympäristökampukselle, jossa oli 2015 noin 170 ympäristöekologian läsnäolevaksi ilmoittautunutta
opiskelijaa.
1.3 Opintojen henkilökohtaistaminen ja urasuunnittelu
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) tavoitteet on
määritelty tutkintovaatimuksissa, opinto-oppaissa ja tiedekunnan verkkosivuilla. HOPS on työkalu opintojen
suunnitteluun. Sen tavoitteena on auttaa opiskelijaa suunnittelemaan ja jäsentämään opiskeluaan ja
oppimistaan sekä löytämään kiinnostuksen kohteita ja niitä osaamisalueita, jotka vaativat kehittämistä.
HOPS-työskentely on koko opiskeluajan jatkuva prosessi ja se on jaoteltu ensimmäisen vuoden (2 op),
keskivaiheen (1 op) ja maisterivaiheen opintoihin (1 op). HOPS ei ole sitova vaan opiskelija voi vapaasti
muuttaa suunnitelmiaan tavoitteiden ja kiinnostuksen kohteidensa täsmentyessä. HOPSien laatimista ohjaa
kullekin opiskelijalle nimetty opettajatuutori (ympäristöekologian pääaineessa opintoneuvoja). Hänen
tehtävänään on ensisijaisesti olla keskustelukumppani, jonka kanssa opiskelija voi suunnitella ja arvioida
opintojensa kulkua.
Kandidaatin tutkinnossa HOPS-työskentely on räätälöity nivoutumaan kunkin koulutusohjelman muuhun
opetukseen ja sen tavoitteena on saada opinnot käynnistymään sujuvasti, kehittää opiskelutaitoja,
tunnistaa omat kiinnostuksen kohteet, vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä suunnitella opinto-ohjelma
4
aluksi ensimmäiselle lukuvuodelle ja myöhemmin koko LuK-tutkinnolle. Kaikissa koulutusohjelmissa
opintoihin orientoiva jakso on osa ensimmäisen vuoden HOPS-työskentelyä. Sen aikana akateemisen
yhteisön toimintaan perehdyttävät opiskelijatuutorit. Myös työelämään orientoiva opetus antaa tukea
opintojen suunnitteluun.
Maisterivaiheen HOPS-työskentelyn tavoitteena on syventää ymmärrystä omasta osaamisesta ja saattaa
opinnot loppuun. Esimerkiksi seuraaviin asioihin pyritään kiinnittämään huomiota: omien suunnitelmien
kannalta mielekkään pro gradu -aiheen valitseminen, valmiudet siirtymiseen työelämään ja mahdollisten
täydentävien opintojen suorittaminen. Myös maisterivaiheessa opiskelija saa apua HOPSin laatimiseen
opinto-ohjaajalta (Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 2015).
Opintoneuvonnasta, henkilökohtaistamisesta ja urasuunnittelun käytännöistä Ympäristöekologian
laitoksella Lahden kampuksella keskusteltiin haastatteluissa professori Rauni Strömmerin ja FT Olli-Pekka
Penttisen kanssa. Käytännössä henkilökohtaistaminen on sitä, että käydään opiskelijan kanssa opintoja läpi
sekä motivoidaan ja kannustetaan. Urasuuntautuneisuutta voidaan henkilökohtaisesti pohtia eli mihin
valittu opintokokonaisuus johtaa ja mitä vaihtoehtoja on. Tutkinto on rakenteellisesti tiukka (paljon
pakollisia opintoja), mutta sivuaineen kautta pystyy valikoimaan ja suuntaamaan osaamistaan (vapaa
sivuaineoikeus). Opiskelijat ovat löytäneet sivuainevaihtoehtoja hyvin monipuolisesti. Lahden
yliopistokampuksella on oma tarjonta ja sen lisäksi sivuaineopintoja on tehty Viikin, Kumpulan ja keskustan
kampuksilla ja muissa yliopistoissa. Tutkintoon on voinut sisällyttää myös muissa yliopistoissa ja
ammattikorkeakouluissa suoritettuja opintoja.
Ammattikuvakurssin sisältö ja toteutus ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Ohjauksessa ja apuna ovat
Helsingin yliopiston urapalvelut sekä alumnit, jotka ovat esitelleet omaa työtään. Ammattikuvakurssilla on
käyty läpi opiskelutaitoja, itsetuntemusta ja on vierailtu työelämämessuilla. Työpaikkoihin ei juuri ole
tutustuttu mutta työpaikkojen edustajat ovat käyneet pitämässä esityksiä omilta aloiltaan. Opiskelijat eivät
välttämättä ole kokeneet ammattikuvakurssia aina hyödylliseksi. Syy saattaa olla ajankohdassa eli
työllistymisasiat eivät ole olleet kurssin aikana vielä ajankohtaisia.
Työelämäyhteyksiä vahvistetaan valinnaisen työelämäharjoittelun (vapaaehtoinen) kautta, jonka useimmat
suorittavat jossain organisaatiossa. Osa työnantajista maksaa harjoitteluajalta palkkaa ja osa ei. Laitos
tarjoaa harjoittelurahan (yksi tukikuukausi) maisterivaiheen opiskelijoille. Akateemisen työttömyyden kasvu
on kuitenkin pakottanut yliopistot ja korkeakoulut luomaan tukitoimia ja uusia ratkaisuja kouluttamiensa
asiantuntijoiden työllistymiseksi kuten HY Urapalvelut ja suosiota saanut ”Luova Akateeminen yrittäjä” kurssikokonaisuus. (Haastattelut Strömmer & Penttinen 9.3.2015 ja Penttinen 28.4.2015.)
2. AINEISTO JA MENETELMÄT
2.1 Aineiston keruu
Pääaineisto kerättiin kesällä ja syksyllä 2012 henkilökohtaisilla haastatteluilla (N=37). Haastattelut teki LuK
Ulla Värre. Aineisto perustuu haastattelurunkoon ja kyselylomakkeeseen, jossa kysymykset olivat valmiiksi
strukturoituja monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä (kyselylomake liite 1). Haastattelut
nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineistoa täydennettiin keväällä 2015 haastattelemalla opinto-ohjaajaa ja
professoria ja viittä (N=5) Ympäristöekologian laitoksen opiskelijaa, joista kolme on valmistumassa
maisteriksi ja kaksi kandidaatiksi vuosien 2015−2016 aikana. Haastattelut toteutettiin henkilökohtaisena
haastatteluina ja ne nauhoitettiin ja litteroitiin.
5
2.2 Aineiston analyysi
Aineiston analyysi perustuu haastatteluaineistoon sekä täydentäviin kirjallisiin ja suullisiin lähteisiin.
Aineiston taustamuuttuja- ja monivalintakysymyksistä on koostettu vastausten jakaumia kuvaavat
kaaviokuvat. Avoimet vastaukset on koottu kysymyksittäin ja teemoittain yhteen ja ne on tulkittu
sisällönanalyysiä hyödyntäen. Raportissa on käytetty suoria lainauksia avoimista vastauksista ilmentämään
ja tarkentamaan kunkin kysymyksen yhteenvetoanalyysiä. Lainaukset on merkitty kursiivilla ja lainauksen
lähteenä oleva haastateltu vastaaja on merkitty numerolla, esimerkiksi (Vastaaja 10).
Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, jossa etsitään tekstin merkityksiä. Sisällönanalyysillä pyritään
järjestämään aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta sen sisältämää informaatiota.
Analyysillä luodaan selkeyttä aineistoon, jotta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta
ilmiöstä. Aineiston laadullinen käsittely perustuu loogiseen päättelyyn ja tulkintaan, jossa aineisto aluksi
hajotetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi (Tuomi
& Sarajärvi 2009).
Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin sekä teorialähtöisenä että aineistolähtöisenä analyysinä perustuen
haastattelukysymyksiin. Luokittelua tehtiin pääteemojen sekä tutkimuskysymysten ohjaamana.
Krippendorffin (2004) mukaan on kaksi syytä aloittaa sisällönanalyysi tutkimuskysymysten johdattamana:
hyötysuhde ja empiirinen perusta. On helpompi tulkita tekstin merkityksiä ja kirjoittajan päätelmiä, kun
tulkitsijalla on esiymmärrys tekstin kontekstista eli kysymyksen suuntaamasta teemasta. Toiseksi
tutkimuskysymysten suuntaamina vastaukset muodostavat sisällönanalyysin empirian eli vastaukset tuovat
mukanaan totuusväittämiä, joita tukee uskottava argumentointi. Teorialähtöisen sisällön analyysin
ensimmäinen vaihe on analyysirungon muodostaminen. Luokittelurungon lähtökohtana olivat
haastattelukysymykset. Analyysirunko voi olla aluksi väljä ja sitä täydennetään analysoinnin edistyessä.
(Strauss & Corbin 1998; Tuomi & Sarajärvi 2009.)
3. TYÖLLISTYMINEN JA TYÖNKUVA
3.1 Työnantaja
Päätyönantajaa kysyttiin lomakkeella olevien seuraavien vaihtoehtojen mukaan:
a) Yksityinen yritys tai valtionyhtiö
b) Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos, ammattikorkeakoulu
c) Valtio, valtion liikelaitos
d) Yliopisto
e) Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava, itsenäinen julkisoikeudellinen laitos tai yhteisö
f) Oma yritys, vastaanotto, toiminimi tms.
g) Muu työnantaja, mikä
Vaihtoehdot eivät ole toisiaan täysin poissulkevia, joten jakauma (kuvio 1.) on suuntaa antava. Esimerkiksi
vaihtoehtojen a) Yksityinen yritys tai valtionyhtiö ja c) Valtio, valtion liikelaitos valinta saattoi tuottaa
erilaiset tulkinnat valtionjohtoisesta organisaatiosta. Vaihtoehto a) sisältää myös sijoittumisen
yksityisomisteiseen yritykseen mutta jälkikäteen on vaikea tietää tämän ryhmän osuutta vastauksissa.
6
Kuvio 1. Työnantaja.
Yhteenlaskettuna edellä mainitut pääosin valtion ohjauksessa olevat organisaatiot (vaihtoehdot a ja c
yhteensä 38 %) on suurin tutkimukseen osallistuneiden ympäristöekologien työnantaja. Toiseksi suurin on
yliopisto ja sen tutkimusprojektit (27 %) ja kolmanneksi suurin on kuntasektori (19 %). Näiden ulkopuolella
olevat työnantajat edustavat 16 % tutkimukseen osallistuneiden päätyönantajista. Verrattuna vuonna 2011
tehtyyn ympäristötieteistä valmistuneiden maisterien ja tohtorien työura -selvitykseen (vastaajina
ympäristönsuojelutieteestä ja ympäristöbiologiasta valmistuneet vastaajat N=103), suurimmat erot ovat
yliopiston ja järjestöjen kohdalla. Heikkilän & al. 2011 selvityksessä vastaajien työnantajia olivat 9 %:lla
yliopisto ja 19 %:lla järjestöt. Myös vastausvaihtoehtoja oli em. selvityksessä enemmän, mukana olivat mm.
teollisuus ja kauppa (4 %), kierrätyskeskukset (9 %), muu julkinen (9 %) ja muu yksityinen (6 %), joten
suoraa vertailua on vaikea tehdä. (Heikkilä, Kauppi, Paananen & Virtanen 2011.)
3.2 Toimiala
Haastateltavilta kysyttiin päätyönantajan toimialaa. Vastausvaihtoehdot oli valittava Tilastokeskuksen
toimialaluokituksen mukaan:
a) Maatalous, metsätalous ja kalatalous
b) Kaivostoiminta ja louhinta
c) Teollisuus
d) Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta
e) Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja
muu ympäristön puhtaanapito
f) Rakentaminen
g) Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja
moottoripyörien korjaus
h) Kuljetus ja varastointi
i) Majoitus- ja ravitsemistoiminta
m) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta
n) Hallinto- ja tukipalvelutoiminta
o) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen
sosiaalivakuutus
p) Koulutus
q) Terveys- ja sosiaalipalvelut
r) Taiteet, viihde ja virkistys
s) Muu palvelutoiminta
t) Kotitalouksien toiminta työnantajina; kotitalouksien
eriyttämätön toiminta tavaroiden ja palvelujen
tuottamiseksi omaan käyttöön
7
j) Informaatio ja viestintä
k) Rahoitus- ja vakuutustoiminta
l) Kiinteistöalan toiminta
u) Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten
toiminta
x) Toimiala tuntematon
Myöskään toimialaa koskevat vaihtoehdot eivät ole toisiaan täysin poissulkevia, joten jakauma (kuvio 2.) on
suuntaa antava. Esimerkiksi suurin toimialaryhmä m) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta
saattaa luonnollisesti sisältyä ympäristöekologeille luonnollisiin toimialoihin kuten a) Maatalous,
metsätalous ja kalatalous vaikka yksikään vastaaja ei sitä valinnut tai e) Vesihuolto, viemäri- ja
jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito (27 %). Vain 2 % vastaajista valitsi vaihtoehdon
n) hallinto ja tukipalvelutoiminta, joka ehkä kuvaisi parhaiten mm. ympäristöviranomaisten ja
ympäristöhallinnon tehtävissä toimivia. Vastaajat kuitenkin itse tulkitsivat työskentelevänsä merkittävältä
osin toimialalla, jossa työtehtävät liittyvät ammatilliseen, tieteelliseen ja tekniseen toimintaan (39 %).
Toimiala
q
2%
s
2%
u
2%
c
2%
p
2%
o
10 %
e
27 %
n
2%
g
2%
h
2%
m
39 %
j
2%
l
2%
Kuvio 2. Toimiala.
3.3 Työn luonne
Työn vakinaisuuden luonnetta arvioitiin neljän vaihtoehdon mukaan: a) vakinainen, voimassa toistaiseksi, b)
määräaikainen / projektityö, c) freelancer tai d) muu, mikä? Haastateltujen työsuhteet jakautuvat selkeästi
kahteen ryhmään; määräaikaisiin (53 %) ja vakituisiin työsuhteisiin (44 %). Vakituisissa työsuhteissa
työskentelevät pääosin valvonta- ja viranomaistehtävissä sekä yksityisissä asiantuntija- ja
konsulttiyrityksissä työskentelevät henkilöt (kuvio 3). Määräaikaiset työsuhteet ovat tyypillisiä
tutkimukseen, kehittämiseen ja asiantuntijatyöhön liittyvissä tehtävissä. Heikkilän & al. (2011)
ympäristötieteistä valmistuneiden työura -selvityksessä määräaikaisten osuus oli huomattavasti suurempi
(65 %). Samoin em. selvityksen vastaajista 4 % ilmoitti olevansa yrittäjiä.
8
Työn luonne ja
vakinaisuus
freelancer
3%
vakituinen
44 %
määräaikainen
53 %
Kuvio 3. Työsuhteen vakinaisuus.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaa tehdään projektiluonteisesti ja usein ulkopuolisen rahoituksen turvin.
Samoin yliopiston tutkijanuramallia toteutetaan määräaikaisin tohtorikoulutettava- ja tutkijatohtorityösuhtein. Vakituiset tutkijavakanssit ovat tiukentuneen rahoituksen johdosta käymässä yhä
harvinaisemmaksi ja tutkijakoulutuksen saaneiden on työllistyttävä enenevässä määrin
asiantuntijatehtäviin erilaisiin organisaatioihin tai ryhdyttävä yrittäjiksi.
Kuvio 4. Työnimikkeet.
Vastaajilta kysyttiin haastatteluhetkellä olevaa virallista työnimikettä, joka on esimerkiksi työsopimuksessa
tai työpaikkailmoituksessa mainittu. Työnimikkeistä yleisimpiä olivat tutkija, ylitarkastaja,
ympäristösuunnittelija ja ympäristöasiantuntija. Kaikki työnimikkeet eivät ole vakiintuneita vaan osa
nimikkeistä oli yhdessä työnantajan tai esimiehen kanssa muokattu kuvaamaan paremmin henkilön
työtehtäviä kuten ympäristö- ja laatupäällikkö, ympäristökonsultti ja lähipalvelutyöntekijä. Yllä olevassa
9
kuviossa 4 on koottu työnimikkeitä, joita mainittiin haastatteluissa. Kukin niistä on siis yhden vastaajan
kertoma nimike.
Vastaajia pyydettiin arvioimaan pääasiallisia työtehtäviä ja valitsemaan vaihtoehdoista yksi tai useampia
keskeisiä työtehtäviä. Suurimmalla osalla oli työtehtäviä useammasta alla olevasta vaihtoehdosta.
a) Opetus tai kasvatus
b) Suunnittelu-, kehitys- tai hallintotehtävät
c) Asiakastyö/potilastyö
d) Tutkimus
e) Viestintä- ja mediatyö
f) Johto- ja esimiestehtävät
g) Lainopillinen työ
h) Konsultointi tai koulutus
i) Kirkollinen työ
j) Toimisto- ja esikuntatehtävät
k) Markkinointi ja myynti
l) Rahoituksen ja taloushallinnon tehtävät
m) Taiteellinen työ
n) muu, mikä?
Pääasialliseksi työtehtäväksi ympäristöekologian maisterit nimesivät seuraavat työtehtävät. Työtehtävät on
lueteltu useimmin mainitusta alkaen:
1) Tutkimus
2) Suunnittelu-, kehitys- ja hallintotehtävät
3) Konsultointi ja koulutus
4) Viestintä- ja mediatyö
5) Johto- ja esimiestehtävät
6) Markkinointi ja myynti
Tutkimukseen liittyvät tehtävät olivat tutkimusprosessin eri vaiheisiin liittyviä tehtäviä kuten tutkimuksen
suunnittelua, järjestelyä, organisointia, toteutusta ja raportointia. Tutkimuksen toteutukseen liittyy paljon
erilaisia käytännön työtehtäviä kuten biologisen aineiston hankintaa, kenttätöitä, mittaamista,
laboratorioanalyysejä ja näytteiden ottamista. Kenttätyö on mm. vesien laadun tarkkailua tai maaperä-,
pohjavesi- ja sedimenttitutkimuksia. Tulosten analysointia ja raportointia ovat mallinnus, tieteellisen datan
tarkistaminen, tulosten käsittely tilastoitavaan muotoon, tieteellinen kirjoittaminen ja tulosten
julkaiseminen. Vastaajat mainitsivat myös tutkimukseen liittyviä tukitehtäviä kuten tutkimusavustajan työt,
alustavien tutkimussuunnitelmien teko yhdessä tutkijoiden kanssa, tutkimukseen tarvittavien henkilöiden
rekrytointi sekä kemikaalien ja laitteiden hankinta.
”Juttujen kirjoittaminen, alkuvaiheessa varsinkin erinäköinen mittaaminen on suuressa
roolissa, eli näytteenotto kentällä ja laboratoriotyöt, analysointi. Koko prosessi on
pitkälti tässä väitöskirjahommassa ollut minulla aina mittaamisesta artikkeliin asti.
Joskus joku muu tekee jonkin osion, ja vastaavasti välillä tulee autettua muita vaikkei
siitä aina itse hyötyisikään.” (Vastaaja 10)
Suunnittelu-, kehitys- ja hallintotehtäviä kuvailtiin aika laajasti. Osittain työtehtävät ovat samanlaisia kuin
tutkimukseen liittyvät työtehtävät mutta työtehtävissä painottuivat enemmän järjestelmien kehittämiseen
liittyvät tehtävät, viranomaistehtävät ja valvontatehtävät. Suunnittelu ja kehittäminen ovat esimerkiksi
ympäristöohjelman tai ympäristöhallintajärjestelmän kehittämistä. Erilaisten prosessien kehittäminen on
mm. potilasturvallisuussuunnitelman, kunnan luonnonsuojeluasioiden, vesiensuojelun, jätehuollon,
jätteiden lajittelun, kaatopaikkojen sijoittelun, kunnostustoimenpiteiden tai meluntorjunnan suunnittelua
ja kehittämistä.
Hallintotehtävät voivat olla monimuotoisia riippuen työpaikasta ja taustaorganisaatioista. Projekteihin
liittyy omanlainen projektinhallinta kuten hankesuunnittelut, rahoituksen haku, töiden organisointi,
10
tapahtumajärjestelyt, esittelyaineiston päivitys, tutkimus- ja kehitysmatriisityöt, aikataulutus, logistiikan
järjestely, laskutustietojen keräily ja laskutus.
”Jätteenkäsittelykeskuksen ympäristötarkkailuja, jäte, vedet, melu. Ympäristöraportti
puolivuosittain ja sitten koko vuoden raportti käsittelykeskuksen toiminnasta. Olen
monessa mukana jätehuollon ympäristösioissa, myös hallinnollisella puolella mukana
projekteissa. Voi olla vaikka esittelyaineiston päivitystä, tutkimus- ja
kehitysmatriisitöissä. Jätehuollon ympäristöpäällikön kanssa tehdään joitain töitä.
Täällä taas olen vesienhallinnassa, tehden viikkotarkkailua, kenttätöitäkin. Jos epäillään
päästöä, sitten tietenkin lähetetään muualle laboratorioon analysoitavaksi näytteet.
Työpäivät: oma viikkokierros, jonka itse ajoitan, menen muiden kanssa tekemään
hommia tarvittaessa ja esittelen myös vierailijaryhmille.” (Vastajaa 29)
Viranomais- ja valvontatehtäviä ovat toiminnan ympäristöasioiden valvonta, ympäristölupien valvonta ja
muu valvonta (kuten valitusten käsittely). Viranomaistehtäviä voi olla Ilmoitusten käsittely,
ympäristölupahakemusten laadinta, loppuraporttien tarkistus, kunnostuksen valvonta, tietojärjestelmien
päivittäminen ja lainmukaisuuden seuranta.
”Tehtäväni liittyvät pilaantuneisiin maaperiin eli käytännössä pilaantuneen maaperän
kunnostuksen valvontatehtävät (viranomaisvalvonta siis). Pima-ilmoitusten käsittelyä,
loppuraporttien tarkastusta ja kunnostuksen valvontaa. Maaperän tilan
tietojärjestelmän päivittämistä ja seuraavan vuoden aikana tulen tekemään myös
kaatopaikkojen sijoitteluprojektia. Osastolla on ympäristönsuojeluun liittyviä
valvontatehtäviä.” (Vastaaja 8)
Johto- ja esimiestehtäviä voivat olla osittain samat tehtävät kuin hallintotehtävät. Kuitenkin
esimiestehtävissä korostuu henkilöstöhallinto, työnjohto ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen
työtehtäviin esimerkiksi laboratoriotyöhön. Johto- ja esimiestehtävävaihtoehdon kohdalla kuvailtiin myös
erilaisia koordinointi-, prosessinhallinta- ja työnsuunnittelutehtäviä. Johtotehtäviin kuluu lisäksi asiakkaiden
ja asentajien (alaisten) kanssa toimiminen ja koko työpaikan ympäristöalaan liittyvän toiminnan luotsaus.
Konsultointi ja koulutus -vaihtoehdon valinneet vastaajat mainitsivat mm. seuraavia työtehtäviä, jotka
liittyvät erilaisten selvitysten ja arviointien tekemiseen kuten ympäristövaikutusten arviointi,
jätteenkäsittelykeskuksen
ympäristötarkkailu
(jäte,
vedet,
melu),
laadun
tarkistaminen,
ympäristöselvitykset, kemikaaliriskikartoitukset, melumittaukset ja melumallinnukset. Työtehtäviä ovat
lisäksi erilaisten asiantuntijalausuntojen antaminen viranomaisille kuten riskinarviointi ja
riskinarviointilaskelmat ja pilaantuneisiin maihin liittyvät asiat. Koulutustehtäviä olivat esimerkiksi
organisaation sisäinen työntekijöiden ympäristökasvatus ja ympäristökoulutus, tiedon jakaminen ja opetus
laboratorioissa tai luennolla.
”No varmaan ympäristölupahakemusten laadinta, ympäristövaikutusten arvioinnin
tekeminen (monenlaisia eri tehtäviä) ja sitten pilaantuneisiin maihin liittyvät asiat”
(Vastaaja 12)
”Suunnittelun ja tekniikan sisällä on jaettu ympäristö ja energiaan, ja sen alla
pilaantuneet alueet -sektori, jolla työskentelen. Teen maaperätutkimuksia,
pohjavesitutkimuksia, sedimenttitutkimuksia, eli kenttätöitä. Teen riskinarviointia (tähän
yritän tähdätä, että siitä tulisi päätyö). Jonkin verran ympäristöselvityksiä.” (Vastaaja 23)
11
Työnantajasta, organisaatiosta ja toimenkuvasta riippuen työnkuvaan kuuluu viestintä- ja mediatyötä, joka
on esimerkiksi ympäristöviestintää ja -markkinointia kuten viestintään liittyvien materiaalien tuottamista ja
suunnittelua. Tehdyistä ympäristövaikutusarvioinneista tiedotetaan kansainvälisesti ja kansallisesti monella
kielellä. Viestintätehtävät voivat olla markkinointitoimenpiteisiin osallistumista, suunnittelua ja niiden
toteutusta verkko- ja printtimediassa. Joillakin tehtäviin liittyi EU-hankkeiden tai organisaation
markkinointimateriaalien tekoa, yhteydenpitoa alihankkijoihin (painotalot), tarjouspyyntöjen kyselyä ja
logistiikan järjestelyä.
Tiedottamiseen kuuluu myös juttujen ja artikkelien kirjoittamista ja verkkosivujen ja sosiaalisen median
ylläpitoa (Facebook). Viestinnän ja markkinoinnin tehtävinä mainittiin yleisöretket, esittely
vierailijaryhmille, tapahtumien suunnittelu, asiakasneuvonta ja retkeilyneuvonta. Muutamien työtehtäviin
kuului markkinointitoimenpiteisiin osallistuminen, tuotteiden myynti jälleenmyyjille ja kuluttajille sekä mm.
pyörävuokrauksen suunnittelu.
”Olen koko puljulle ympäristöasiantuntijana. Luotsaan ympäristötoimintaa siis
ympäristöviestintää eteenpäin niin, että miten se näkyy ulospäin muille sidosryhmille.
Siis ympäristömarkkinointia. Myös sisäistä ns. ympäristökasvatusta, eli miten
työntekijöitä vois muuttaa heidän ajattelutapaansa. Siinä mielessä tärkeimmät on
ympäristökoulutus eli tiedon jakaminen, viestiminen työntekijöille. Nämä olivat ne
tärkeimmät. Sitten on varmaankin kaikenlaista viestintään liittyvien materiaalien
tuottamista, ja suunnittelutyötä. Aa! Meidän ympäristöohjelmaa pitää viedä eteenpäin,
kehittää sitä ja keksiä siihen tavoitteita. Raportointi ja sellainen vie aikaa, kun ollaan
kaupungin liikelaitos, ja Helsingin kaupunki kysyy paljon tietoja säännöllisesti.” (Vastaaja
6)
4. TYÖ JA KOULUTUS
4.1 Työhön liittyvät odotukset ympäristöekologian opintojen alussa ja edetessä
Haastateltavia pyydettiin kuvailemaan odotuksia ja haaveita, jotka liittyvät ympäristöalalle
suuntautumiseen. Kysyttiin millaisiin töihin vastaaja suunnitteli, kuvitteli tai haaveili sijoittuvansa, kun
aloitti ympäristöekologian opinnot. Samoin kysyttiin muuttuivatko ajatukset matkan varrella opintojen
edetessä. Useimmilla tärkein motiivi opintoihin hakeutumiseen liittyi harrastuneisuuteen ja kiinnostukseen
luonnonsuojelu- ja ympäristöasioissa. Osa kertoi jopa omasta mielestään idealistisista haaveista parantaa
ympäristön ja luonnon tilannetta omalla työpanoksellaan.
”Hei joo, mul oli unelma, et myö lähen tota tutkii Itämerta varmaan Arandalle tai
jonneki. Et se oli mun sellanen unelma, et mä olisin vaan merel koko ajan ja tutkisin
jotaki. Ja sit mä muistan, et ajatus oli siin myös, et mä voisin tehdä myös jotakin sen
eteen, ja et se paranis se meren tila. Sit jossain vaihees tuli pessimismi ja epätoivo, et ei,
ei voi enää mitään et mun elinaikana se ei tuu onnistumaan. Mä oon ilonen, jos sen
eteen tehdään jotain, mut mä en oo enää niin toiveikas, enkä haluu itse siihen mukaan,
koska se on loputon suo.” (Vastaaja 7).
Tulevat työtehtävät olivat suurimmalle osalle vastaajista melko selkiytymättömiä opintojen alussa.
Vastaukset voidaan jakaa pääpiirteittäin kolmeen kategoriaan; 1) kiinnostus ylipäätään ympäristöalan
monenlaisiin tehtäviin 2) hallinnolliset tehtävät ja viranomaistehtävät, joissa voi vaikuttaa
12
ympäristöasioihin ja 3) tutkimus. Osalla taustalla oli ajatus työstä, jota voisi tehdä kentällä eli luonnossa,
pelkkä toimistotyö ei kuulostanut kiinnostavalta. Ympäristöalan katsottiin antavan mahdollisuuksia yhdistää
luonnossa liikkuminen ja sisätyöt. Opintojen kuluessa muutamilla syntyi ajatus ryhtyä ympäristöalan
yrittäjäksi ja yritystoiminta jäikin osaksi toimenkuvaa muiden tehtävien ohessa.
Osalla vastaajista oli jo opintojen alussa selkeä ajatus työllistyä ympäristöhallinnon tehtäviin
ympäristöviranomaiseksi joko kunnan tai valtion organisaatioon kuten ympäristökeskuksiin. Taustalla
vaikutti osalla vastaajista kokemus aiemmista ympäristöalan opinnoista, työharjoittelusta ja työtehtävistä.
Motiivina oli myös päästä töihin, jossa voi vaikuttaa ja osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja
valintoihin.
”Mä olin itse asiassa aika vakuuttunut siitä että oon kunnan ympäristöviranomainen sen
jälkeen kun valmistun. En tiedä haaveilinko, mutta näin ajattelin, et sinne valmistun ja
niitä töitä tuun tekemään. Oli koko ajan selvää, että en siitä tutkimuspuolesta oo
kiinnostunut. Lisäksi tuli se, että on näitä konsulttifirmoja ja yrityksillä on
ympäristöasiantuntijoita.” (Vastajaa 13)
Kolmas vastaajaryhmä oli haaveillut tutkijanurasta tunnistamatta kuitenkaan vielä selkeästi mitä tutkijan
työ käytännössä tarkoittaa ja missä tutkimusta voi tehdä. He mainitsivat, että tutkijan ammatti oli
ensimmäinen ajatus tai mielikuva ympäristöalalla työskentelystä. Opintojen edetessä mielikuva ja ajatukset
muuttuivat, tutkijan työ näyttäytyi haasteellisena. Huoli taloudellisesta toimentulosta tuli uuteen valoon,
kun ymmärrys tutkimuksen teosta ja rahoituksesta lisääntyi. Tutkijan uraan liittyvä jatkuva rahoituksen
haku, apurahoihin perustuvat tulot ja määräaikaiset työsuhteet saivat monen ajatukset muuttumaan ja
hakeutumaan asiantuntijatehtäviin julkiselle ja yksityiselle sektorille.
”Tutkijaksi kuvittelin haluavani. Mutten tiennyt, mitä se arki on. Joten se haave sitten jäi.
Monen mutkan kautta, alanvaihdon mietinnän jälkeen otti itseään niskasta kiinni, ja
löysi hallinnollisen puolen, ja tajusi vähän, mitä voi ylipäätään tehdä, niin se alkoi sujua.
Tajusin että voi suunnata opintojaan esimerkiksi ympäristölainsäädännön puolelle. Olen
ollut myös ympäristötarkastajana.” (Vastaaja 6)
Opintojen aikana käsitykset yliopistosta työyhteisönä avartuivat; tutkijanura nähtiin kokonaisvaltaisena
sitoutumisena tutkimustyölle ja aavisteltiin, että tutkimuksen ulkopuolinen elämä saattaa jäädä haaveeksi.
Nähtiin, että ammattikorkeakoulut valmistavat osaajia ympäristöalan käytännön työtehtäviin ja yliopistot
tutkimukseen. Osalla tutkimuksen polku oli vaihtoehto työttömyydelle. Työpaikkaa ei valmistumisen
jälkeen löytynyt, mutta mielenkiintoinen väitöskirja-aihe tai halu täydentää ympäristöalan osaamista sai
jatkamaan opintoja.
Nykyisten opiskelijoiden odotukset ja näkemykset ympäristöekologian opinnoista ja myöhemmistä
työtehtävistä ympäristöalalla olivat samansuuntaisia kuin jo työelämässä olevien vastaajien. Perusmotiivi
suuntautua alalle oli kiinnostus ympäristönsuojelua ja ympäristöasioita kohtaan. Alkumielikuva
ympäristöekologiasta oli nykyisillä opiskelijoillakin tutkimuspainotteinen mutta ajatukset olivat opintojen
edetessä muuttuneet. Kolmella opiskelijalla oli ympäristöalan opintoja ennen ympäristöekologian
koulutusohjelmaa mikä selkeästi näkyi heidän vastauksissaan. Yhdellä oli ympäristöalan
ammattikorkeakoulututkinto ja työkokemusta alalta, toinen oli suorittanut ympäristöekologian opintoja
avoimessa
yliopistossa
ja
kolmas
ammattikorkeakouluopintoja
maatalousoppilaitoksessa.
Ammattikorkeakoulututkinto oli vastaajan mielestä liian yleisluontoinen ja motiivina ympäristöekologian
opiskeluun oli substanssiosaamisen syventäminen.
13
Koulutuksen aikana kaikkien nykyisten opiskelijoiden ammattikuvat olivat selkiytyneet ja he olivat löytäneet
omanlaisen suuntautumisalan, joka määritti ainevalintoja. Suuntautumisaloina mainittiin ympäristöhallinto,
ympäristöviestintä,
ympäristökasvatus,
maatalousympäristöihin
liittyvät
ympäristöasiat,
kaupunkisuunnittelu ja jäteala. Sivuaineopintoja pyrittiin valitsemaan niin, että ne tukevat omia
kiinnostuksen kohteita ja ammatillista suuntautumista. Opiskelijat mainitsivat myös mahdollisia
työpaikkoja, joissa he ajattelivat työskentelevän valmistuttuaan. Mainittiin kunnat, EU:n ympäristöhallinto,
koulutusorganisaatiot, konsulttiyritykset ja järjestöt.
4.2 Ympäristöekologian koulutuksen työelämävastaavuus
Haastatelluista 37 ympäristöekologian maisterista 34 oli työelämässä. Näistä 29 (82 %) koki olevansa oman
alan töissä, ja 28 (85 %) koki, että heidän työtehtävänsä vastaavat tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa.
Vain yksi, alaa vaihtanut henkilö, koki, ettei hänen työnsä vastannut kumpaakaan, ympäristöekologian
maisterin tutkinnon alaa eikä tasoa. Kaksi henkilöä vastasi tutkinnon tasoa koskeneeseen kysymykseen
molemmilla vastausvaihtoehdoilla, ”kyllä ja ei” (kuviot 5 ja 6).
Ei
15 %
Ympäristöekologian
koulutus vastaa
työtehtäviä
Kyllä
85 %
Kuvio 5. Ympäristöekologian koulutuksen työelämävastaavuus.
Työtehtävät vastaavat
maisterikoulutuksen
tasoa
Ei
12 %
Kyllä ja ei
6%
Kyllä
82 %
Kuvio 6. Maisterikoulutuksen työelämävastaavuus.
14
Työnkuvan muodostumiseen liittyy monta tekijää kuten suoritettu koulutus, tutkinto, työelämän erilaiset
käytännöt ja mielikuvat. Maisterintutkinto ei ole varsinainen ammattitutkinto vaan antaa monipuoliset
valmiudet työskentelyyn ympäristösektorilla. Osa vastaajista koki, etteivät kaikki työtehtävät vastaa
tutkinnon tasoa, vaan joukossa on myös tehtäviä, joista selviäisi vähemmälläkin koulutuksella. Kyse on
nimenomaan vastaajien omasta kokemuksesta. Oma kokemus lienee kuitenkin relevantti lähtökohta
arvioida työelämävastaavuutta, koska yksittäistä tapaa määritellä ”oman alan töitä” nykyisessä
muuttuvassa toimintaympäristössä ei juuri ole. Toimenkuvat ja työnkuvat ovat jatkuvassa muutoksessa;
ammatteja katoaa mutta niitä syntyy myös uusia. Varsikin uusi teknologia tuo uusia
ammattitaitovaatimuksia. Ympäristösektorilla tämä tarkoittaa esimerkiksi uusien analyysiteknologioiden
hallintaa.
4.3 Maisterikoulutuksen tuottamat yleiset valmiudet ja taidot työelämässä
Kun maistereilta kysyttiin, mikä on työelämän kannalta tärkein taito tai valmius, jonka maisteriopinnot ovat
antaneet, vastaukset jakautuivat toisaalta opintojen ohessa omaksuttuihin taitoihin, ja toisaalta itse
opetuksen asiasisältöön. Suurin osa maistereista piti tärkeimpänä maisteriopinnoista saatuna valmiutena
tiedon hankkimiseen, käsittelyyn ja soveltamiseen liittyviä asioita sekä tieteellistä ajattelua, kuten kykyä
perustella asioita monta näkökulmaa huomioiden.
”Ehkä olen vähän lipunut siitä ohi, mitä kuvittelin että ympäristöekologi tekee. Olen
orientoitunut paljon spesifimpään alaan kuin ajattelin ympäristöekologin tekevän.
Maisterintutkinto on antanut tutkijapohjan ja valmiudet siihen. Substanssiosaaminen on
kuitenkin tullut vähän muuta kautta.” (Vastaaja 25)
Koulutus on antanut valmiuksia systemaattiseen tiedon etsintään ja tietolähteiden hallintaan mikä
tarkoittaa omaan substanssialaan liittyvän olennaisen tiedon löytämistä. Maisteriopinnot ovat myös
antaneet valmiuksia kriittiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen; yksi totuus ei ole riittävä totuus, tieto on
hyvin subjektiivista ja sitä pitää osata tarkastella sen mukaisesti. Soveltamiskyky on ongelmanratkaisua ja
kykyä kehittää asioita yhdistelemällä hankittua tietoa ja kykyä päätellä seurauksia ja perustella tuloksia.
”Ehkä se yleinen tieteellisen ajattelun hahmottaminen, että osaa lukea tieteellisiä
artikkeleita ja ymmärtää niistä sen olennaisen ja osaa itse luoda tieteellistä tekstiä.
Kaikki tilastollinen käsittely on sellaista, mistä ei ilman koulutusta olisi ollut mitään
hajua.” (Vastajaa 34)
Seuraavaksi yleisimmin mainittiin kirjoittaminen ja puhuminen. Tieteellisen asiatekstin tuottaminen on
kirjoitustaitoa, jossa on tieteellinen lähestymistapa. Samoin esiintymistaito on suullista ja kirjallista
tieteellisen tiedon tuottamista kuten esitelmien pitämistä, työselostusten tekoa ja tutkielmien ja
tutkimusraporttien kirjoittamista. Yliopisto-opintojen katsottiin myös vahvistavan itsenäistä ajattelua,
itsenäistä työskentelyä, ajankäytön hallintaa, kommunikointikykyä ja sosiaalisia taitoja.
4.4 Ympäristöekologian substanssiosaamisen merkitys työssä
Kurssien sisällöistä merkittävimpänä asiana mainittiin laaja-alaiset pohjatiedot ympäristöasioista.
Ympäristöekologia nähtiin monialaisena kokonaisuutena, joten on vaikeaa pärjätä, jos ei ole laaja-alaista
ymmärrystä ja jos on itse kapea-alainen. Pitää olla kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia mikä on luonnollista
holistisia jopa globaaleja ongelmia ratkottaessa.
15
”Mä veikkaisin, että ympäristöekologia on ollut omalla kohdallani itse asiassa ihan hyvä.
Kun päätin, että minusta ei tule tutkijaa, aloin etsiä ympäristöalaan liittyviä töitä.
Ympäristöekologina on voinut sanoa opiskelleensa montaa, on ollut laaja tutkinto, jolla
on voinut hakea monenlaisia töitä, toisin kuin jos olisi erikoistunut johonkin suppeaan.
Etenkin kun olen päätynyt aika erilaisiin töihin kuin mihin opintojani suuntasin.”
(Vastaaja 9)
Toisiksi yleisin vastaus oli kenttä- ja laboratoriokursseilta saadut opit. Osallistuminen pitkäkestoiseen
laboratoriotutkimukseen opettaa käytännön tutkimustyötä, tutkimusryhmätyöskentelyä ja projektityötä.
Laboratoriotyöskentelyssä oppii näkemään muutoksia (seurantatutkimukset, kemian osaaminen ja
kemikaalien käyttäytyminen). Kenttäkurssit lisäävät ymmärrystä ympäristötieteen tutkimuksesta. Myös
nykyiset opiskelijat olivat tyytyväisiä nimenomaan kenttä-ja laboratoriokursseihin; he kokivat, että niiden
kautta ympäristöala on avautunut perusteellisesti.
”Luonnollisestikin kaikki kenttä- ja labratyöt ovat olleet aika isossa osassa, mutta
myöskin kaikki se mitä opetetaan varsinaisesta tieteellisen työn tekemisestä,
suunnitteluvaihe ja kirjallisuuden hakeminen ja kaiken kyseenalaistaminen.” (Vastaaja
19)
Haastatteluissa kysyttiin myös sivuainevalintojen merkitystä työllistymiseen ja sitä minkä sivuaineen valitsisi
haastatteluhetkellä. Vastauksissa nousi neljä selkeää osaamisaluetta; hallinto, kemia, tekniikka ja
laskentamenetelmät. Eniten mainittiin hallintoon liittyviä sisältöjä kuten ympäristöhallinto,
ympäristölainsäädäntö ja ympäristöjohtaminen. Ne, jotka olivat suorittaneet em. aineita sivuaineina,
korostivat sitä miten osaamisesta on ollut työssä hyötyä ja painottaisivat em. aineita enemmänkin
sivuaineopintoina tai täydennyskoulutuksena. Ympäristöhallinto ja ympäristöjohtaminen koettiin
merkitykselliseksi mm. työllistymisessä kunnalliselle puolelle. Hallintotyössä olisi hyödyllistä hallita myös
yritystaloutta ja taloustiedettä.
”Ympäristölainsäädäntö (appro) on ollut merkitystä melkeinpä kaikissa työpaikoissa. On
kyselty siitä ja pidetty tärkeänä. Ruotsissa ekologisen riskinarvioinnin (appro) kvkokemus saattoi olla hyvä kun haki yliopistolle. Kuntapuolella ei lie ollut merkittävä.
Ympäristöasioiden hallinta, samaa kuin eka, siitäkin on varmaan kuntapuolella ja miksi
ei tännekin hakiessa ollut hyötyä.” (Vastaaja 13)
Sivuaineena kemiasta katsottiin olleen paljon hyötyä ja kemian vielä laajempi tuntemus olisi ollut avuksi.
Ympäristökemia koettiin tärkeäksi työtehtävissä, joissa työskennellään haitta-aineiden kanssa ja kun pitää
ymmärtää mitä maaperässä tapahtuu. Mainittiin myös mm. ympäristöbiologia, hydrobiologia,
bioteknologia, ekotoksikologia, maantiede ja geoinformatiikka sivuaineina, joita valitsisi lisää, jos olisi nyt
sivuaineopintojen valintatilanteessa.
”Ympäristökemia, ympäristömikrobiologia ja ympäristöasioiden hallinta. Ei välttämättä
ole ollut merkitystä työllistymisessä, mutta kyllä nyt ainakin ympäristökemialla on tosi
paljon ollut tässä tekemistä, ja olen tehnyt sivutoimena konsultointiprojekteja, joissa
taas ympäristöasioiden hallinnalla on ollut merkitystä. En tiedä mitä nyt on tarjolla,
jättäisin ehkä ympäristömikrobiologian pois ja jotain ympäristöviestintää ottaisin siihen
tilalle.” (Vastaaja 34)
Matemaattista osaamista olisi muutamien mielestä voinut painottaa enemmän. Muutama täydentäisi
koulutusta tilastotieteellä ja tietojenkäsittelytieteellä ja analytiikan opetusta voisi jossain määrin tehostaa.
16
Erityisesti insinööritoimistoissa työskentelevät mainitsivat käytännön työhön liittyviä osaamisalueita kuten
rakennustekniikan,
ympäristörakennustekniikan,
ympäristötekniikan
ja
AutoCad-ohjelman.
Ympäristöviestinnän olisivat muutamat valinneet sivuaineeksi, jos olisivat valinneet uudelleen.
”Ympäristökemia, limnologia ja hydrobiologia. On ollut merkitystä. No limnologian
opinnot on olleet ainakin hyödyksi. Ainoa minkä ehkä tekisin toisin on, että kävisin Aaltoyliopiston
puolella
tekemässä
jotain.
Rakennustekniikkaa
ehkä,
ympäristörakennustekniikkaa.” (Vastaaja 8)
Nykyisiltä opiskelijoilta kysyttiin haastatteluissa myös sivuainevalintoja ja perusteluja valinnoilleen.
Ympäristöasioiden hallintaa pidettiin ympäristöekologin perusosaamisena ja työllistymisen näkökulmasta
hyvänä valintana. Kaupunkiekologian, mikrobiologian, ympäristökemian ja ekotoksikologian valintoihin oli
toisaalta vaikuttanut Lahden kampuksen tarjonta ja toisaalta kiinnostus syventää ja suunnata osaamistaan
esimerkiksi jätteiden käsittelyyn, pilaantuneisiin maa-alueisiin ja vesistöihin. Kaupunkiekologian sivuainetta
pidettiin hyvänä kokonaisuutena, koska se on monitieteinen ja siinä yhdistyy luonnontieteellinen ja
käyttäytymistieteellinen ajattelu eli ihmisen vaikutus ympäristöongelmien syntyyn.
Viestintä nähtiin myös osaamisalueena, jota työelämä arvostaa. Ympäristöasioiden hallintakurssilla oli osio
ympäristöasiantutijaviestinnästä, jota yksi opiskelija oli halunnut syventää ottamalla yhteisöviestinnän
toiseksi sivuaineeksi maa- ja metsätaloustieteellisessä. Mahdollisuus opiskella sivuaine toisessa
tiedekunnassa oli ollut hyvä ratkaisu ja opinnot olivat täydentäneet hyvin opiskelijan mielestä hänen
osaamiskokonaisuutta. Sivuainetarjonta on laajempaa Helsingissä ja opiskelijat ovat jo hyödyntäneet tai
suunnittelevat hyödyntävänsä mahdollisuutta opiskella sivuaineita Helsingin yliopiston tarjonnasta (mm.
sivuaineet valtiotieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa). Myös JOO-opintojen kautta
sivuaineita suoritetaan muissa yliopistoissa kuten ympäristötekniikkaa ja energiatekniikkaa Tampereen
teknillisessä yliopistossa.
4.5 Täydennyskoulutustarpeet
Haastatteluissa kysyttiin ympäristöekologien jatko- ja täydennyskoulutuksiin osallistumista valmistumisen
jälkeen. Kysymyksillä haluttiin selvittää mitä taitoja ja osaamista vastaajat ovat tarvinneet lisää työelämässä
ja miten he ovat täydentävää osaamista hankkineet.
Osa haastatelluista maistereista suoritti haastatteluhetkellä 2012 tohtorinopintoja. Muista suurin osa ei
ollut kouluttautunut valmistumisensa jälkeen, työnantajan lyhyitä koulutuksia tai esimerkiksi alan
seminaareja lukuun ottamatta. He olivat valmistumisensa jälkeen suorittaneet täydennyskoulutuksia eri
oppilaitoksissa kuten avoimessa yliopistossa, yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Ympäristöalaan
liittyviä opintoja olivat esimerkiksi YVA-arviointi, Master of Environmental Management and Accounting ja
Master of Quality -koulutukset, ympäristöoikeus, erikoisammatilliset opinnot pilaantuneiden maiden
käsittelystä (amk), kemiantekniikan perustutkinto, kemikaaliriskit ja kemikaalilainsäädäntö
(Työterveyslaitos),
ympäristömelun
hallinta,
rakennusten
kosteusja
homeongelmat,
ympäristönäytteenottajan pätevyys ja vesihuollon erikoistumisopinnot (amk). Muita täydennyskoulutuksina
mainittiin AutoCad-ohjelman perusteet, liiketalous (amk) ja sukellus.
Haastattelun lopussa vastaajia pyydettiin myös antamaan palautetta pääaineen opintoihin liittyen.
Vastauksista on tulkittavissa osaamistarpeita, joita olisi toivottu olevan tai olisi jälkeenpäin kannattanut
opiskella esimerkiksi sivuaineena jo varsinaisen opiskelun aikana. Vastauksia voidaan tulkita myös
täydennyskoulutustarpeiksi työelämäkokemuksen kartuttua.
17
Haastattelussa nousseet täydennyskoulutustarpeet kohdistuvat osaamisalueisiin, jotka ovat olleet
suurimmaksi osaksi opintokokonaisuudessa tarjolla jo vastaajien opiskeluaikana. Osaamisalueet eivät ole
ehkä kiinnostaneet tai niiden merkitystä ei ole kyetty tunnistamaan opiskeluvaiheessa vaan osaamistarpeet
ovat syntyneet työelämässä. Lähtökohtana ympäristöekologian koulutuksessa on aina ollut, että
koulutuksen avulla pystyy suuntautumaan muuhunkin kuin tutkijanuraan. Osaamistarpeet ovat lähinnä
täydentävää osaamista, jota on hankittava työelämän tarpeista ja jotka eivät niinkään ole
ympäristöekologian ydinosaamista.
4.6 Ympäristöekologian maisteri ympäristötoimialan osaajien joukossa
Haastatteluissa kysyttiin vastaajien työnhakuun liittyviä motiiveja. Pyydettiin myös arvioimaan omaa
osaamista suhteessa muihin ympäristöalalta valmistuneisiin sekä koulutustaustan merkitystä
rekrytointitilanteissa. Kysymyksiä olivat:
 Miten päädyit hakemaan nykyistä työtäsi ja tiedätkö, miksi juuri sinut palkattiin nykyiseen työhösi?
 Vertaa omaa koulutustaustaasi muiden työntekijöiden vastaavaan.
Osa vastaajista kertoi hakeneensa valmistumisen jälkeen lukuisia työpaikkoja, avoimia työpaikkoja etsittiin
mm. mol.fi -sivustolta ja yritysten ja organisaatioiden verkkosivuilta. Muutama oli jopa hyvin
systemaattisesti lähettänyt avoimia hakemuksia ja soittanut lukuisille työnantajille vaikka työtehtäviä ei
ollut avoinna. Sinnikkyys oli tuottanut tulosta; oli mahdollista päästä kertomaan henkilökohtaisesti mitä
ympäristöekologin osaaminen on ja miten se eroaa tai täydentää ympäristötekniikan osaamisaluetta. Eräs
työnantaja kertoi vuoden kuluttua kehityskeskusteluissa, että oli ottanut tietoisen riskin palkatessaan eiinsinöörin. Tämä kertonee siitä, että sisällöllisesti laaja ja monimuotoinen ympäristöekologian
maisterintutkinto ei välttämättä kerro henkilön osaamisesta työelämän näkökulmasta.
Osa vastaajista ei osannut kertoa miksi juuri heidät valittiin. Tämä ryhmä oli hakenut avoinna olevia
työpaikkoja, joissa heitä ei tunnettu etukäteen eli eivät ole olleet esimerkiksi työharjoittelussa. Oman
tulkinnan mukaan työskentelyllä ulkomailla, omalla osaamiskokonaisuudella ja päättötyön aiheella saattoi
olla merkitystä. Suurin osa vastaajien työurapoluista oli kuitenkin kulkenut kahta reittiä; joko
työharjoittelujakson kautta sisään asiantuntijaorganisaatioon tai jatko-opiskelijana (väitöskirja)
tutkimusryhmään ja -projektiin tai muuhun tutkimustehtävään. Tutkimussuuntautuneet hakeutuivat
luonnostaan yliopiston tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pidempiaikaiseen tutkimusprojektiin pääseminen
auttaa myös julkaisutoiminnassa, joka tutkijan uralla on merkittävä ja välttämätön asiantuntijuuden
osoittamisen väline.
Myös maisteriopinnoissa suuntautumisella oli vaikutusta, pro gradu -tutkielman aihe saattoi johtaa
jatkorahoituksen hakemiseen joko väitöskirjatyönä tai tutkimusprojektina. Osa oli työskennellyt
maisterivaiheessa tutkimusavustajana tutkimusprojektissa ja oppinut tutkimusmenetelmät. Tämä
työkokemus vaikutti työpaikan saantiin.
”Tein gradun alun perin koivutisleen vaikutuksesta lehtokotiloon, ja sitä kautta lähdettiin
hakemaan Tekes rahoitusta koivutisleen jatkotutkimukselle ja minulla oli siitä sitten jo
vähän pohjaa, niin minut valittiin siihen, ja sitä kautta se kulki tähän. Tutkin koivutisleen
ympäristövaikutuksia, ja biohiilen maanparannusvaikutuksiin.” (Vastaaja 21)
Toinen merkittävä työurapolku kulki työharjoittelun, työkokemuksen ja verkostoitumisen kautta.
Työkokemusta oli kertynyt monenlaisten työsuhteiden avulla mm. työharjoittelu, työelämävalmennus,
18
kesätyö, sijaisuudet, projektitehtävät ja tutkimusavustajan työt. Työkokemuksella oli ollut keskeinen rooli
päästä määräaikaiseen tai vakituiseen työsuhteeseen. Työharjoitteluvaiheessa solmitut suhteet myös
auttoivat rekrytointivaiheessa selvästi.
”Menin ensin ympäristökeskukselle harjoitteluun, ja olin vesistöihin liittyvissä
työtehtävissä ja hankkeissa. Ehdin olla noin yhdeksän kuukautta töissä
ympäristökeskuksella ennen kuin jäin äitiyslomalle. Sen jälkeen menin vähäksi aikaa
harjoitteluun ELY-keskukseen (samaan paikkaan), minkä jälkeen tuli hakuun tämä
viestintähanke. Tiesin henkilön ja hain paikkaa, kuten myös projektipäällikön paikkaa.
Suhteet varmaankin auttoivat ja se, että olen ollut ympäristö- ja ELY-keskuksessa töissä.
Koulutus oli myös yksi, koska ympäristökoulutuksen saanutta haettiin.
Ympäristökeskuksella olin tehnyt myös viestintäpuolen töitä, ja haastattelu meni hyvin.”
(Vastaaja 9)
Muutamia oli pyydetty hakemaan avautuvia tehtäviä tai suoraan tarjottu työpaikkaa, koska henkilön
katsottiin olevan juuri oikea haettavaan tehtävään. Kollegojen suosituksilla oli myös merkitystä.
Opiskeluaikainen verkostoituminen oli pääosalle vastaajista oleellinen tekijä työuran rakentumisessa ja
nivelvaiheissa kuten aika valmistumisen jälkeen tai aika äitiysloman jälkeen.
Ympäristöalalle valmistuu asiantuntijoita useasta eri koulutusohjelmasta ja opinahjosta. Tämä näkyy myös
ympäristöalan organisaatioiden työyhteisöjen kokoonpanoissa. Vastaajat mainitsivat usein
työskentelevänsä työyhteisöissä, joissa kohtaa monialainen asiantuntijajoukko eri aloilta. Riippuen
organisaatioista työyhteisön heterogeenisuus vaihtelee, yliopistotasoisessa tutkimuksessa asiantuntijoiden
koulutustausta- ja koulutustaso on homogeenisempi. Muiden työntekijöiden taustoja kuvattiin
moninaisesti, esimerkiksi kunnan ympäristöasioista vastaavassa yksikössä työskentelee teknisen alan,
rakennusalan ja arkkitehtuurin asiantuntijoita.
Usein mainittiin, että työskennellään insinöörien, diplomi-insinöörien ja teknisen alan asiantuntijoiden
kanssa. Työyhteisöissä on paljon insinöörejä kemiantekniikan ja prosessisuunnittelun alalta. Samoin
ammattikorkeakouluista valmistuneita ympäristötekniikan insinöörejä mainittiin. Muutamilla on useampia
tutkintoja kuten ympäristöalan amk-tutkinto ja maisteritutkinto. Työyhteisöjen ammattinimikkeistä
mainittiin kemistit, geologit, biologit, limnologit, aerosolifyysikot, meteorologit, opettajat, agronomit ja
teknikot.
”Meil on tällä hetkellä vain mitä mä nyt sanoisin melkeen vaan minä ja yks toinen
limnologi mitkä tekee sitä samaa mitä mä teen. Sit on tietenkin monia näitä mitkä tekee
esimerkiks YVIa, YVA-lupahakemuksia tai tämmösiä, niin he ovat noita mantsalta
valmistuneita ja geologeja, tai monet pohjavesi-ihmiset on geologeja. Meil on paljon
myös dippa-inssejä, niit on ehkä enemmänki sitte. Ja onkohan yks hydrobiologi, ja on
meillä sit biologejakin joo jonkun verran. Mut periaatteessa kaikki on kyl joko dippainssejä tai maistereita, ainaki täs ympäristöpuolella.” (Vastaaja 27)
Tutkimusprojekteissa työskentelee enemmän samanlaisen koulutustaustan ihmisiä kuten
ympäristötieteilijöitä ja ympäristöalan maisteriopiskelijoita ja jatko-opiskelijoita (tohtorikoulutettavia) sekä
ympäristötekniikan amk-opiskelijoita. Tutkimusryhmissä työskentelee myös laboratoriohenkilökuntaa
kuten laborantteja ja laboratorio-analyytikkoja.
19
5. TYÖLLISYYSTILANNE
Ympäristöekologiasta valmistuneiden työllisyystilannetta arvioitiin tilanteessa valmistumisen jälkeen
vuosina 1996−2012. Aikavälille mahtuu taloudellisen tilanteen merkittäviä muutoksia sekä muutoksia
yleisessä työllisyystilanteessa. Haastatteluissa ei kuitenkaan kysytty valmistumisvuotta vaan
työllisyystilannetta valmistumisen jälkeen ja työllisyystilannetta haastatteluhetkellä 15.6.2012
(päätyönantaja) ja kuinka pitkään vastaaja on ollut ilman (mitä tahansa) työtä valmistumisen jälkeen.
Vastaajat valitsivat vastausvaihtoehtojen mukaan: a) Ei lainkaan, b) Alle 1 kk, c) 1-3 kk, d) 3-6 kk, e) 6-12 kk
tai f) Yli vuoden.
Noin puolella vastaajista ei ollut työttömyysjaksoa lainkaan valmistumisen jälkeen ja vastaavasti noin
puolella vastaajista oli ollut eripituisia alle kuukaudesta yli vuoteen kestäviä työttömyysjaksoja.
Huomioitavaa kuitenkin on, että a) Ei lainkaan vastausvaihtoehdon ovat saattaneet valita myös
valmistumisen jälkeen äitiyslomalle jääneet (kuvio 7).
Kuvio 7. Työttömyys valmistumisen jälkeen.
Samoin kysyttiin kuinka pitkä on pisin yhtenäinen jakso, jolloin vastaaja on hakenut töitä (joko työttömänä
tai työsuhteessa ollessa) valmistumisen jälkeen. Vastaajat valitsivat vastausvaihtoehtojen mukaan: a) Ei
lainkaan, b) Alle 1 kk, c) 1-3 kk, d) 3-6 kk, e) 6-12 kk tai f) Yli vuoden. Vastaajista 35 % ei ollut hakenut töitä
lainkaan eli oli työllistynyt välittömästi valmistumisen jälkeen. Melkein sama määrä vastaajista (33 %) oli
hakenut töitä kuukaudesta kolmeen kuukauteen ja 8 % alle kuukauden eli vastaajista suurin osa (76 %) oli
työllistynyt melko nopeasti eli kolmen kuukauden aikana valmistumisen jälkeen (kuvio 8).
20
Kuvio 8. Työnhaun kesto valmistumisen jälkeen.
Vastaajilta kysyttiin ensisijaisia syitä miksi oli ollut valmistumisen jälkeen pois työelämästä.
Vastausvaihtoehdot olivat a) työttömyys (ei työtä, vaikka olet hakenut) b) vapaaehtoinen työttömyys (et ole
hakenutkaan työtä) c) äitiysloma/hoitovapaa d) muu (kuvio 9). Vaihtoehdossa d) muu selityksinä (N=2)
olivat sairausloma ja apurahattomuus. Pääasiallisina syinä jäädä työelämän ulkopuolelle olivat työttömyys
(44 %) ja äitiysloma tai hoitovapaa (43 %). Äitiyslomalle jäänti opiskelujakson jälkeen selittyy osin vastaajien
naisvaltaisuudella; vastaajista 81 % oli naisia (N=30).
Kuvio 9. Työelämästä poissalon syyt.
Tohtorien työllistyminen monella alalla on vaikeutunut, mutta ympäristötieteistä valmistuneet ovat
työllistyneet kohtuullisen hyvin. Helsingin yliopisto tutkinnonantajana tulisi nähdä kilpailutekijänä, koska
ympäristöalan koulutukseen on panostettu merkittävästi ja se tarjoaa laaja-alaisen kokonaisuuden
kouluttautua erilaisiin ympäristöalan tehtäviin. Kilpailutilannetta ympäristöalalla on monen muun
21
kouluttajan kuten ammattikorkeakoulujen kanssa, koska osa työtehtävistä on sellaisia, jotka soveltuvat
ammattikorkeakoulusta valmistuneille yhtä hyvin. Samoin yhteiskuntatieteilijät, valtiotieteilijät ja
oikeustieteilijät hakeutuvat samoihin työtehtäviin ja työpaikkoihin riippuen työtehtävän nimikkeestä.
Mielikuvat akateemisesta työttömyydestä ja työllistymisestä eivät juurikaan ole vaikuttaneet opiskelijoiden
hakeutumiseen koulutukseen. Kuitenkin huoli ja halu tietää alan työllistymismahdollisuuksista on kasvanut.
Opiskelijoita kiinnostaa millainen suuntautuminen olisi järkevää ja minkälaisia työuria koulutuksen jälkeen
on tarjolla. Opiskelijat ymmärtävät myös, että ovat itse päävastuussa opiskelun jälkeisestä työurasta ja oma
polkua on itse rakennettava jo opiskeluaikana.
6. YMPÄRISTÖEKOLOGIAN KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN
6.1 Palautetta yliopistolle ja pääaineen koulutukselle
Haastatteluiden lopussa vastaajia pyydettiin antamaan palautetta Helsingin yliopistolle työelämän
näkökulmasta. Vastaajia pyydettiin kuvaamaan ongelmia työelämässä, joiden ratkaisemiseksi koulutus ei
ole antanut riittäviä valmiuksia. Pyydettiin myös ehdotuksia miten ongelmia voisi vähentää koulutusta
kehittämällä.
 Millaista palautetta antaisit Helsingin yliopistolle ja/tai omalle pääaineellesi työelämän
näkökulmasta?
 Oletko kohdannut työelämässä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi ei koulutuksesi antanut riittäviä
valmiuksia? Jos olet, kuvaile ongelmia ja arvioi, miten niitä voisi vähentää koulutusta kehittämällä.
Osa vastaajista näki työelämän ongelmia koskeviin kysymyksiin vaikeaksi vastata, koska he kokivat, että työ
joka tapauksessa opettaa tekijäänsä, eikä yksi koulutusohjelma voi vastata kaikkien eri työtehtävien
tarpeisiin. Vastaajien kokemukseen on saattanut vaikuttaa se, että he tietävät ympäristöala olevan hyvin
laaja, ja että koulutusohjelmasta on päädytty hyvin vaihteleviin tehtäviin.
”Yliopistossahan me opiskellaan tavallaan lähtökohtaisesti tutkijoiksi, eikä voi ajatella
että se kouluttaisi meidät viranomaisiksi, konsulteiksi ja kaikiksi muiksi. On siis vaikeaa
vaatia mitään tiettyä, koska sitten pitäis olla kaikkea. Yliopistolla tutkinnot eivät ole
spesifejä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.” (Vastaaja 23)
Muutama vastaaja pohti kuitenkin perusteellisesti sitä, miten opiskeluaikana olisi halunnut ymmärtää
millaisia työtehtäviä ympäristöekologeille on tarjolla. Tämä olisi auttanut opintojen valinnassa eli mitä olisi
kannattanut painottaa opiskelussa, jos olisi halunnut esimerkiksi teknisemmäksi asiantuntijaksi tai
tutkijaksi. Kaivattiin käytännön työelämätaitoja ja urasuunnittelua, joita nykyiseen koulutusohjelmaan
onkin lisätty kuten HOPS ja ammattikuvakurssi. Vastaajat, joiden opiskeluvaihe ajoittui aikaan ennen
HOPSia ja ammattikuvakurssia, pitivät hyvänä, että ne on lisätty tutkintovaatimuksiin. Välttämättä
opiskeluvaiheessa urasuunnitteluun ja työelämään liittyvät asiat eivät kiinnosta tai ne tuntuvat kaukaisilta.
Alla oleva vastaajan opintoihin ei ollut vielä sisältynyt henkilökohtaista opintosuunnitelmaa (HOPS) ja
ammattikuvakurssia.
”Opiskelijana ei ainakaan ymmärtänyt, millä eri tasoilla voi tehdä töitä, tyyliin
valtionhallinnon virkamiehenä täytyy käytännön tasolla tehdä ja tuntea lakia, tutkijana
voit olla teoreettisesti harjaantunut eikä tarvitse ymmärtää niin paljoa muista asioista,
tai voit olla teknisesti taitava ja pyrkiä kehittämään sitä osaa itsestäsi, tai vaikka hakea
22
laborantiksi, opettajaksi. Opettajuus onkin ehkä ainoa sellainen selkeä ammatti, jonka
opiskelijana ymmärsi, mutta mitä loput tekevät? Tutkijantaidot ja ajattelutapa ovat
hyvä puhdas pöytä, jolle rakentaa valmiuksia. Voi myös olla, ettei lukiosta suoraan
yliopistoon mentyään olisi edes ollut valmis kuulemaan kaikkea tätä työelämästä.”
(Vastaaja 25)
Jonkin verran palautetta tuli opintojen sisältökokonaisuudesta ja substanssiosaamiseen liittyvistä asioista.
Pääviestinä voisi tiivistää oppiaineiden ja tutkimuksen sitomisen tiiviimmin yhteiskunnallisiin asioihin ja
käytännön ongelmiin. Samoin opetuksen laadukkuutta kiiteltiin mutta osittain myös joissain oppiaineissa
arvosteltiin. Yliopistossa pitää olla yliopistotason opetusta, joka on asiantuntevaa ja ajantasaista.
Tutkimukseen peräänkuulutettiin ongelmanratkaisunäkökulmaa; esimerkiksi ymmärrystä ihmisen
käyttäytymisestä. On tärkeää ymmärtää myös ekotoksikologiassa ihmisten käyttäytymistä lääkeaineiden
kanssa sen lisäksi, että ymmärtää miten lääkeaineet joutuessaan vesistöihin vaikuttavat koko
ekosysteemiin. Perustutkimusta pidettiin tärkeänä mutta yhteiskunnallista ja kasvatuksellista näkökulmaa
myös korostettiin vahvasti. Käytäntöön liittyviä oppisisältöjä kaivattiin pedagogiikasta,
ympäristölainsäädännöstä, ympäristöjohtamisesta, ympäristölupakäytännöistä (mm. murskaamot,
louhimot, jakeluasemat) ja esimerkkejä kuntasektorilla tehtävistä töistä.
Painottaisin tieteellisen opetuksen oheen enemmän yhteiskunnallista näkökantaa,
nimenomaan lainsäädännön painottamista ja ympäristöjohtamista, joka on aika lailla
markkinointipainotteista. Sillä alalla tuntuu olevan työpaikkoja. Harvoin mol.fi:ssa on
matoasiantuntijoita haussa. (Vastaaja 11)
Ympäristöekologian substanssiosaamiseen liittyen mainittiin seuraavia osaamisalueita, joita vastaajien
mielestä olisi voinut sisältyä pääaineen opintoihin enemmän:
 laajemmat fysiikan ja kemian kurssit
 laskeminen, mallintaminen
 tilasto-ohjelmien hallinta (SPSS)
 kaukokartoitus, paikkatietojärjestelmät, gis-sovellusohjelma
 analytiikka
 hulevedet ja tulvienhallinta (tulvasuunnittelu, lumenkaatopaikat, sulamisvedet)
 jätteiden käsittely (muovit)
Muutamat olivat kaivanneet enemmän harjoitusta esiintymiseen ja kirjoittamiseen varsinkin
englanninkielellä. Tosin oppimateriaali oli pääosin englanninkielistä mitä pidettiin hyvänä myös
kielenharjaantumisen kannalta ja esiintymiskokemusta sai seminaareista. Tuli ehdotus myös
vapaaehtoisesta tutkija-kurssista niille, jotka tähtäävät tukijan uralle. Jatko-opintojen aloittaminen ja siihen
liittyvät tutkijan työn käytännöt olivat monelle arvoitus kuten mitä tutkijalta vaaditaan ja mitä
julkaisutoiminta edellyttää.
Nykyisiltä opiskelijoilta kysyttiin miten opintojen henkilökohtaistaminen ja urasuunnittelu on heidän
kohdallaan toteutunut. Opiskelijat olivat tehneet henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) melko
itsenäisesti alustavien opintosuunnitelmien perusteella ja osalle varsinainen urasuunnittelu oli jäänyt
etäiseksi. Opiskelijat tiesivät, että opinto-ohjausta on saatavilla ajanvarauksella mutta eivät välttämättä
olleet hyödyntäneet mahdollisuutta. Opiskelijat, joilla oli ympäristöalan opintoja entuudestaan, saivat
luonnollisesti ohjausta ja keskusteluapua opinto-ohjaajalta opintosuunnitelmien tekoon (opintojen
hyväksyminen). Pidettiin hyvänä, että ammattikuvakurssi on opintojen alkupuolella (toisella vuosikurssilla),
näin saa jonkunlaisen käsityksen, mihin ympäristöekologit työllistyvät. Alumnit olivat käyneet kertomassa
omasta työstään.
23
Mentorointi nostettiin esiin yhtenä urasuunnittelun välineenä. Osa vastaajista oli opiskellut aikana, jolloin
sitä ei juuri ollut. Nyt alumnitoiminta on aktivoitunut ja samoin yliopiston urapalvelut tarjoaa
työelämäneuvontaa, urasuunnittelua, yksilöllistä ohjausta ja ryhmäohjausta moni eri tavoin. Yksi nykyinen
maisterivaiheen
opiskelija
oli
osallistunut
yliopiston
urapalveluiden
järjestämälle
ryhmämentorointikurssille, jossa oli opiskelijoita ympäristöekologian pääaineesta ja muista pääaineista.
Ryhmässä oli myös ympäristöekologiasta valmistuneita työelämässä olevia henkilöitä. Ryhmällä oli oma
mentori ja ryhmä kokoontui viisi kertaa. Ryhmässä keskusteltiin mm. omista vahvuuksista ja työelämässä
olevat kertoivat millaisia taitoja olivat työssään tarvinneet. Osallistunut opiskelija piti kurssia erittäin
hyvänä. Muutama mainitsi, että vaikka he tietävät urapalveluiden tarjonnasta, on suuri kynnys ja
ajankäyttökysymys lähteä Lahdesta Helsinkiin ohjaukseen ja tapaamisiin. Verkkovälitteisen opetuksen
saantia Lahteen pidettiin hyvänä; se helpottaa opiskelua ja laajentaa kurssivalikoimaa.
(https://university.helsinki.fi/fi/opiskelu/tyoelamaan/urapalvelut).
6.2 Työelämäyhteyksien kehittäminen
Viimeisenä kysymyksenä vastaajilta pyydettiin näkemyksiä miten koulutuksen työelämäyhteyksiä voisi
parantaa. Yli puolet vastaajista korosti konkreettisen yritysyhteistyön merkitystä ja vielä suurempi osa
työharjoittelun merkitystä. Yritysyhteistyö voisi olla yritysten kanssa toteutettavia projekteja, käytännön
toimeksiantoja ja opinnäytetöitä (pro gradu -tutkielmat). Yhteistyö voi olla myös tutustumiskäyntejä
yrityksiin ja kaupunkien ja kuntien ympäristöalan eri organisaatioihin sekä osallistumista alan messu- ja
rekrytointitapahtumiin. Yritysten edustajia voisi käydä haastattelemassa opiskelun loppuvaiheessa ja
järjestää yritysesittelyitä. Olisi tärkeää myös kuunnella yritysten tarpeita. Verkostoituminen jo
opiskeluvaiheessa tuo kokemusta käytännön työtehtävistä ja luo mahdollisuuksia solmia suhteita
työelämänedustajien kanssa. Korostettiin myös oma-aloitteisuutta; yliopiston tehtävänä ei ole järjestää
kaikkea edellä mainittua opiskelijan puolesta vaan on oltava aloitteellinen itsekin.
”Enemmän konkreettista valmistautumista työelämään eikä pelkästään tutkimusalalle.
Ammattikuvakurssi oli hyvä, mutta sen kaltaisia olisi voinut olla enemmän. Myös
yhteistyötä yritysten parissa esim. harjoittelun parissa voisi olla enemmän tarjolla.
Lisäämällä yhteistyötä yritysten kanssa. Kannustamalla työharjoitteluun yritysten pariin.
Mitä enemmän opiskelijalla on kontakteja opintojen loppuvaiheessa, sitä varmemmin
hän löytää töitä valmistumisen jälkeen. Nyt harjoittelut (etenkin valtiolla) jäävät usein
lyhyiksi, eikä työllistymistä tapahdu harjoittelupaikkaan.” (Vastaaja 28)
Vastaajat korostivat työharjoittelun merkitystä luoda luontevia työelämäyhteyksiä. Osan mielestä
työharjoittelun pitäisi olla pakollinen ja jopa puolen vuoden mittainen tai työelämäjaksoja pitäisi olla
opiskelun aikana useampia. Työharjoittelun merkitystä verrattiin usein amk-tutkintoon, jossa harjoittelu on
pakollista ja antaa etulyöntiasemaa työmarkkinoilla. Työelämässä on havaittu, että ympäristöalalta on
paljon valmistuneita, joilla ei ole yhtään työharjoittelu- tai työkokemusta. Rekrytointitilanteessa tämä on
aiheuttanut hankaluuksia. Työnantajat pitävät harjoittelupaikkoja arvokkaina ansioluettelossa ja kontaktien
luomisessa.
”Ja määrärahoja saada opiskelijoita harjoitteluun niin että yliopisto maksaisi osan ja
työnantaja osan. Pomoni sanoi harjoittelupapereita lukiessaan, että on paljon
valmistuneita ympäristöalalla, joilla ei ole yhtään alan työkokemusta, ja silloin on vaikea
palkata. Harjoittelupaikat ovat tärkeitä cv:n ja kontaktien luomisen takia. Toki
kenttäkurssitkin on pakko pitää kesällä, mutta täytyisi olla mahdollisuus myös
työelämän kokemiseen, ja kaikkien käytännönläheisten asioiden tekemiseen. ” (Vastaaja
9)
24
Nykyisillä opiskelijoilla oli samansuuntaisia näkemyksiä työelämäyhteyksien kehittämisestä.
Yritysyhteistyötä voisi syventää monin tavoin. Kun Lahti on profiloitunut Green Cityksi, olisi hyvä hyödyntää
alueen yritysverkostoa esimerkiksi tekemällä harjoitustöitä eri kurssien puitteissa. Tämä olisi monesta
näkökulmasta hyödyllistä; opiskelijat oppisivat näkemään yritysten tarpeita paremmin ja yritykset taas
oppisivat tuntemaan ympäristöekologian tarjoamaa erityisosaamista paremmin. Opiskelijat olivat käyneet
vierailuilla lähialueilla mm. asiantuntijayrityksissä, teollisuuslaitoksessa, kaupungin ja kuntien
ympäristövirastoissa ja jäteasemalla. Ainejärjestö on järjestänyt vierailumatkoja kauemmaksikin kuten
vierailun Ekokemiin.
Työharjoittelua pidettiin erittäin tärkeänä vaikka se ei olekaan pakollista. Yhdellä kandidaattiopiskelijalla oli
ollut ongelmia päästä työharjoitteluun, koska kaikissa harjoittelupaikoissa oli vaadittu kenttäkelpoisuus.
Kenttäkurssit ovat keskikesällä ja se taas on hankalaa, koska monen opiskelijan on pakko käydä kesäisin
töissä toimeentulon vuoksi. Ne opiskelijat, jotka olivat olleet harjoittelussa, korostivat käytännön
mahdollisuutta tutustua erilaisiin työtehtäviin ja nähdä esimerkiksi mitä on konkreettisesti kunnan
ympäristösihteerin työ tai työ haitallisiin aineisiin liittyen Suomen ympäristökeskuksessa. Myös
kansainväliset opiskelujaksot ovat lisääntyneet viime vuosina. Yksi haastateltu maisteriopiskelija oli ollut
yliopistojen välisessä lukukausivaihdossa Kanadassa Natural Sciences -koulutusohjelmassa ja samalta
vuosikurssilta oli ollut viisi muuta opiskelijaa Erasmus-vaihdossa. Kansainvälinen näkökulma ympäristöalaan
oli ollut avartava ja oli ollut mielenkiintoisa vertailla ympäristönsuojelun käytänteitä maiden välillä.
6.3 Opiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmia
Opiskelijoiden haastatteluissa lopussa keskusteltiin lähitulevaisuuden sekä pitkän tähtäimen
suunnitelmista. Opiskelijoilla oli tavoitteena saada opinnot mahdollisimman pikaisesti valmiiksi ja etsiä
työpaikkaa. Vakituisen työpaikan saantiin heti valmistumisen jälkeen ei uskottu vaan ounasteltiin, että
erilaisissa pätkätöissä saattaa mennä jopa viisi vuotta. He olivat valmiita muuttamaan työn vuoksi
kotipaikkakunnaltaan muutaman sadan kilometrin säteellä mutta myös muutama oli valmis lähtemään
töihin ulkomaille esimerkiksi EU-virastoihin ja kehitysapu- ja vapaaehtoistyöhön. Jos työllistyminen
osoittautuu vaikeaksi, yksi strategia on siirtää valmistumista ja täydentää osaamistaan esimerkiksi maa- ja
metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa tai opiskella viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Yhdellä maisterivaiheen opiskelijalla, joka valmistuu vuoden 2015 aikana, on työpaikka
ympäristökouluttajana jätehuollossa. Työtehtävät ovat juuri sitä, mitä vastaaja oli toivonut ja missä hänen
osaamisensa on parhaimmillaan. Kandidaattivaiheen opiskelijat keskittyvät opintojen suorittamiseen ja
siirtymiseen maisterivaiheeseen eivätkä he uskoneet, että pelkkä kandidaattitutkinto riittää
työmarkkinoilla. Heidän mielestään alan opiskelijoilla on yleinen käsitys, että ympäristöekologit työllistyvät
paremmin kuin biologit tai ”villapaitaekologit”. Toiveammatteina mainittiin mm. kunnan
ympäristönsuojelusihteeri tai ympäristötarkastaja ja ympäristöalan virkamies EU-virastossa. Opiskelijoilla
oli kuitenkin vakaa käsitys, että tulevaisuudessa ympäristöalan painoarvo ei ole vähenemässä vaan
pikemminkin kasvamassa. Ongelmana työllistymisessä on yleinen taloudellinen tilanne ja se miten
yhteiskunnalla ja yrityksillä on resursseja ympäristöasioihin. Asiantuntijatyötä on vaikea korvata roboteilla
vaikka analyysiteknologia kehittyy jatkuvasti. Työ kehittyy siten, että esimerkiksi näytteiden keruu
automatisoituu, määritystarkkuudet paranevat ja päästään laajempien aineistojen käsittelyyn.
6.4 Koulutusohjelman tulevaisuus
Ympäristöekologian koulutusohjelman tutkintovaatimukset eivät ole juurikaan muuttuneet aikana, jolloin
koulutusta on toteutettu Lahden yliopistokampuksella. Opintojen määrä on jonkin verran vähentynyt ja
25
päällekkäisyyksiä tiedekunnan muiden oppiaineiden kanssa on poistettu. Rakenteeltaan maisteritutkinto on
säilynyt pääosin samana mutta substanssiosaamisen osalta maisteritutkintoa on laajennettu mm.
kaupunkitutkimukseen. Tutkintovaatimuksissa on otettu huomioon yliopiston esittämät vaatimukset
maisteriopintojen sisältöjen suhteen eli mukaan tuli HOPS ja ammattikuvakurssi vuonna 2005.
Ammattikuvakurssi alkoi työelämän orientointikurssina ja on ollut tutkintovaatimuksissa kymmenen vuotta.
Y-kandin eli ympäristötieteen kandidaattiohjelman koulutus alkaa 2015. Vuonna 2014 tai aiemmin
aloittaneet suorittavat tutkintonsa loppuun aiempien tutkintovaatimusten mukaisesti. Uuden
kandidaattitutkinnon sisäänotto on 56 opiskelijaa, joista 25 aloittaa Lahdessa ja loput Viikissä. Tutkinto on
laaja-alaisempi kuin aiempi ympäristöekologian tutkinto, siihen sisältyy esim. tässä raportissa esille
nostettuja, valmistuneiden maisterien toivomia sisältöjä koulutukseen. Koulutuksen sisältö on yhteinen
kaikille lukuun ottamatta 25 opintopisteen valinnaista moduulia, joka suuntaa maisterivaiheen opintoihin
joko ympäristöekologiaan tai kuuteen muuhun pääaineeseen Viikissä ympäristötieteiden laitoksella ja maaja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa. Opetusta tarjotaan enenevässä määrin verkkovälitteisesti Viikin
ja Lahden kampusten välillä.
Ympäristöekologian koulutuksessa panostetaan jatkossa vahvasti maisterivaiheen opintoihin ja pyritään
vastaamaan valmistuneiden työllistymishaasteisiin. Uudistuksen myötä ennakoidaan, että Lahden yksikön
tulevaisuus osana Niemen monialaista oppimisympäristöä on vahvalla pohjalla. Ympäristöekologian osasto
yhteistyökumppaneineen tuottaa yliopistolle korkealaatuista tutkimusta, tuloksia ja tutkintoja
resurssitehokkaasti. Lahden kaupunki tukee merkittävästi tätä toimintaa. Samoin muu ulkopuolinen
rahoitus on merkittävää.
7. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Ympäristöekologit ovat sijoittuneet tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan eniten ammatilliseen,
tieteelliseen ja tekniseen toimintaan, joka ei pelkästään kerro kovin hyvin millaisissa organisaatioissa
ympäristöalan työpaikat ovat. Julkinen sektori on merkittävä työllistäjä ja yksityisellä sektorilla on melko
vähän ympäristöekologiasta valmistuneita. Julkista sektoria edustavat yliopistot, tutkimuslaitokset, virastot,
kunnat ja kaupungit. Työsuhteet ovat enimmäkseen määräaikaisia. Samansuuntainen tilanne on myös
ympäristöbiologiasta ja ympäristönsuojelutieteistä valmistuneiden osalta (Heikkilä & al. 2011).
Pääasialliseksi työtehtäväksi ympäristöekologian maisterit nimesivät hyvin monenlaisia työtehtäviä, joista
voi muodostua erilaisia asiantuntijatyön kokonaisuuksia. Työtehtävät liittyvät tutkimukseen, suunnitteluun,
kehitystyöhön, hallintoon, konsultointiin, koulutukseen, viestintään, johtoon, esimiestyöhön,
markkinointiin ja myyntiin. Selkein työtehtävien karkea kolmijako voidaan nähdä tutkimustyön,
viranomaistehtävien ja konsulttiyritysten tehtäväprofiileissa.
Haastatelluista 37 ympäristöekologian maisterista 92 % oli työelämässä. Näistä 85 % koki olevansa oman
alan töissä, ja 82 % koki, että heidän työtehtävänsä vastaavat tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa.
Suurin osa piti tärkeimpänä maisteriopinnoista saatuna valmiutena tiedon hankkimiseen, käsittelyyn ja
soveltamiseen liittyviä asioita sekä tieteellistä ajattelua. Substanssialan eli ympäristöekologian opintojen
merkittävimpänä asiana pidettiin laaja-alaisten pohjatietojen saamista ympäristöasioista.
Ympäristöekologia nähtiin monialaisena kokonaisuutena, joka antaa laaja-alaisen ymmärryksen
ympäristöasioista ja jota ilman työelämässä on vaikea pärjätä. Jonkin verran palautetta tuli opintojen
sisältökokonaisuudesta ja substanssiosaamiseen liittyvistä asioista. Pääviestinä voisi tiivistää oppiaineiden
ja tutkimuksen sitomisen tiiviimmin yhteiskunnallisiin asioihin ja käytännön ongelmiin. Samansuuntaista
palautetta tuli ympäristöbiologiasta ja ympäristönsuojelutieteistä valmistuneilta.
26
Verrattuna ympäristöbiologiasta ja ympäristönsuojelutieteistä valmistuneisiin on havaittavissa
mielenkiintoinen ero; muutamien em. tieteistä valmistuneiden mielestä tutkintojen laaja-alaisuudesta ja
opiskelijoiden valinnanvapaudesta seuraa ”sillisalaattitutkintoja”. Monien mielestä erikoistuminen ja
erityisosaamisen hankkiminen on hyvin suositeltavaa työelämän kannalta ja käytännönläheistä osaamista
antavia kursseja toivottiin lisää. Yllättävän moni ympäristönsuojelutieteen vastaaja toi esille joko suoraan
tai epäsuorasti, että ympäristönsuojelutiede on hyvä jotakin toista, erikoistuneempaa tutkintoa
täydentämään. Osa mainitsi joko tehneensä, suorittavansa parhaillaan tai aloittavansa tulevaisuudessa
toisen tutkinnon tai täydennysopinnot (Heikkilä & al. 2011). Ympäristöekologien koulutuksen laajaalaisuutta sen sijaan pidettiin hyvänä työllistymisen näkökulmasta.
Ympäristöalalle valmistuu asiantuntijoita useasta eri koulutusohjelmasta ja opinahjosta. Tämä näkyy myös
ympäristöalan organisaatioiden työyhteisöjen kokoonpanoissa. Tämän selvityksen vastaajat mainitsivat
usein työskentelevänsä työyhteisöissä, joissa kohtaa monialainen asiantuntijajoukko eri aloilta. Viranomaisja hallintotehtävissä sekä asiantuntija- ja konsultointitehtävissä on paljon teknisen alan koulutuksen
käyneitä henkilöitä, kun taas tutkimustehtävissä asiantuntijajoukko on homogeenisempaa ja
luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen käyneitä.
Pääsääntöisesti motivaatio hakeutua ympäristöekologian opintoihin lähtee henkilön kiinnostuksesta
luonnonsuojelu- ja ympäristöasioihin, ei niinkään siitä mihin ympäristöalalla voisi työllistyä. Vastaajien
käsitykset ammatillisista uravaihtoehdoista olivat osittain selkiytymättömiä opintojen hakeutuessa ja
opintojen alkuvaiheessa. Ammattikuvakurssi oli selventänyt käsityksiä työelämästä ja sen mukaantulo
tutkintovaatimuksiin on ollut hyvä asia. On hyvä, että ammattikuvakurssi on opintojen alkupuolella.
Merkittävä osa vastaajista korosti konkreettisen työelämäyhteistyön merkitystä ja vielä suurempi osa
työharjoittelun merkitystä. Yritysyhteistyö voisi olla yritysten kanssa toteutettavia projekteja, käytännön
toimeksiantoja, opinnäytetöitä ja tutustumiskäyntejä yrityksiin ja ympäristöalan eri organisaatioihin sekä
osallistumista alan messu- ja rekrytointitapahtumiin. Olisi tärkeää myös kuunnella yritysten tarpeita.
Verkostoituminen jo opiskeluvaiheessa tuo kokemusta käytännön työtehtävistä ja luo mahdollisuuksia
solmia suhteita työelämänedustajien kanssa.
Työelämäyhteistyön kehittämisen luonnollisena osana nähtiin työharjoittelu. Vastaajat korostivat
harjoittelun merkitystä oppia käytännön työtehtäviä, työelämän tarpeita ja luoda luontevia
työelämäyhteyksiä. Osan mielestä työharjoittelun pitäisi olla pakollinen opintojakso. Samansuuntaisia
kokemuksia oli Heikkilä & al. (2011) selvityksessä, jossa välittyi kokonaiskuva, että koulutuksessa pitäisi
ottaa huomioon työelämäasiat nykyistä laajemmin ja paremmin. Ympäristöbiologit ja
ympäristönsuojelutieteilijät pitivät harjoittelujaksoja arvokkaina.
Työharjoittelupaikan saaminen ei näyttänyt olevan kaikille helppoa; osasyynä olivat osittain taloudelliset
resurssit. Työnantajalla ei ollut kykyä maksaa palkkaa ja yliopiston tuki oli rajallinen. Osa vastaajista oli
onnistunut samaan pidempiaikaisia työharjoittelu- ja kesätyöpaikkoja, joissa työstä maksettiin myös
palkkaa. Myös harjoittelujaksojen sijoittuminen kesäaikaan on aiheuttanut hankaluuksia; ne ovat
päällekkäin kenttäkurssien kanssa, jolloin opiskelijat eivät voi ottaa kesäharjoittelupaikkoja tai
kesätyöpaikkoja. Myös kenttäkelpoisuutta edellytetään työharjoitteluun, joten opinnot pitäisi rytmittää
niin, että kenttäkurssi olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja.
Mielikuvat akateemisesta työttömyydestä ja työllistymisestä eivät juurikaan ole vaikuttaneet opiskelijoiden
hakeutumiseen ympäristöekologian koulutukseen. Hakijamäärä ympäristöekologian koulutusohjelmaan on
pysynyt samana kuin aikaisemminkin. Kuitenkin huoli ja halu tietää alan työllistymismahdollisuuksista on
kasvanut. Opiskelijoita kiinnostaa millainen suuntautuminen olisi järkevää ja minkälaisia työuria
koulutuksen jälkeen on tarjolla.
27
8. LUOTETTAVUUSARVIOINTIA
Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan nostamalla esiin tutkimuksen eri vaiheisiin liittyviä virhelähteitä ja
puutteita. Tutkimusaineistosta suurimman osan keräsi ympäristöalan maisteriopiskelija ja
tutkimusaineiston analyysistä vastasi kasvatustieteen tutkija, jolla ei ole ympäristöalan
substanssiosaamista. Tutkijalla on kuitenkin paljon kokemusta yliopistokoulutuksesta ylipäätään sekä
laadullisten aineistojen tulkinnasta ja analysoinnista.
Tutkimuksen pääaineisto eli valmistuneiden jo työelämässä olevien henkilöiden haastattelut toteutettiin
vuonna 2012. Aineiston analyysi toteutettiin vuonna 2015, jolloin analyysin toteuttajalla ei ole ollut
mahdollisuutta tarkistaa jälkeenpäin yksittäisiin haastatteluihin liittyviä tulkintoja. Tutkija on tehnyt
analyysin litteroitujen ja nauhoitettujen henkilöhaastattelujen perusteella. Haastattelujen toteuttaja Luk
Ulla Värre kirjasi ylös kyselylomakkeessa ja haastattelutilanteissa ilmenneitä ongelmia. Haastattelijan sekä
analysoijan huomiot kuvataan seuraavissa kappaleessa.
Haastattelut perustuivat kysymyslomakkeeseen, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia
kysymyksiä. Monivalintakysymyksissä kuten kysymyksissä 1. päätyönantaja ja 2. päätyönantajan toimiala
ilmeni vastaajilla vaikeuksia valita yhtä vaihtoehtoa, koska työnantajan ja toimialan olisi voinut sijoittaa
useampaan luokkaan tai luokitus ei tarjonnut ollenkaan hyvää vaihtoehtoa. Luokitus perustui
Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen, jonka tuntemus haastattelijalla oli puutteellinen. Haastattelijan
arvion mukaan olisi auttanut vastaamista, mikäli hän olisi tuntenut luokituksen ja luokkien määritelmät
nimiä syvällisemmin. Kysymyksessä 3. vastaukset työsuhteen vakinaisuudesta aiheuttivat joidenkin
vastaajien mm. tutkijoiden kohdalla hämmennystä, sillä he eivät välttämättä kokeneet olevansa
varsinaisessa työsuhteessa työskennellessään apurahalla. Tämä vaihtoehto oli hankala tunnistaa myös
joissain muissa kysymyksissä.
Kysymyksessä 8. Katsotko, että työtehtäväsi vastaavat tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa? Monet
vastasivat ”kyllä ja ei” sillä he kokivat, että työ sisältää myös yksinkertaisia tehtäviä, joista selviytyisi ilman
tutkintoa. Tämä lienee todellisuudessa tilanne kaikissa töissä, varmaan myös osassa ”kyllä”-vastauksia.
Kysymyksessä 14. Kaikki haastateltavat eivät muistaneet suorittamiaan sivuaineita varmasti. Tutkimuksen
tavoitteena ei kuitenkaan ollut tehdä vertailua eri sivuainevalintojen merkityksestä työelämässä vaan luoda
laajempaa käsitystä osaamistarpeista, joita työelämässä on ilmennyt ja miten kyseisen vastaajan mielestä
oma osaamiskokonaisuus oli tähän vastannut.
Kysymyksessä 17. Kuinka pitkä on pisin yhtenäinen jakso, jolloin olet hakenut töitä (joko työttömänä tai
työsuhteessa ollessasi)? oli ajankohdan suhteen epäselvyyttä. Kyselylomakkeessa ei mainittu ajankohtaa eli
koskeeko se valmistumisen jälkeistä aikaa vai muuta ajanjaksoa työuran aikana. Haastattelija täsmensi
vastaajille haastattelutilanteessa, että kysymys koskee valmistumisen jälkeistä aikaa.
Kysymyksessä 18., jossa kysyttiin työttömyyden syytä, yksi vastausvaihtoehdoista oli c)
äitiysloma/hoitovapaa. Luultavasti osa äitiyslomalla olleista ei katsonut olleensa työttömänä (eli vastasi
edelliseen kysymykseen ”Ei lainkaan”) jolloin heiltä ei kysytty tätä kysymystä. Työttömyys olisi siis pitänyt
määritellä tarkemmin poissaoloksi työstä. Tulkittaessa työttömyyttä valmistumisen jälkeen, työnhaun
kestoa sekä syitä työelämästä poissaoloon on huomioitava äitiyslomalla olleiden vastaajien vastausten
vaikutukset jakaumiin.
Osassa kysymyksistä on verrattu tuloksia aiemmin Helsingin yliopistossa ympäristötieteistä valmistuneiden
maisterien ja tohtorien työura -selvitykseen (Heikkilä & al. 2011). Vertailu on suuntaa antavaa, koska
28
selvitysten vastaajat edustavat eri suuntautumisalaa (ympäristöbiologia ja ympäristönsuojelutiede) ja
tutkimusaineisto kerättiin hieman eri tavalla. Tämän tutkimuksen aineistot on kerätty henkilökohtaisilla
haastatteluilla ja Heikkilän & al. selvityksessä aineisto kerättiin puhelinhaastatteluina ja sähköpostikyselynä,
mikäli vastaaja niin toivoi. Henkilökohtaiset haastattelut ovat helpottaneet tulkintaa sikäli, että haastattelija
on kysynyt ja lisännyt selventäviä kysymyksiä sekä omia huomioita litteroidun tekstin joukkoon. Myös
kyselylomake oli erilainen, mm. monivalintakysymyksissä oli hieman poikkeavat vastausvaihtoehdot.
Aineiston analyysin luetettavuutta ja läpinäkyvyyttä on parannettu ottamalla mukaan vastauksista suoria
lainauksia. Lainausten kieliasua ei ole korjattu vaan ne on otettu suoraan litteroidusta materiaalista.
Lainaukset ovat tekstissä kursiivilla ja ne on numeroitu laittamalla vastaajat aakkosjärjestykseen etunimen
perusteella. Suorista lainauksista on tulkittavissa myös asenteisiin ja arvoihin liittyviä asioita, joita ei
suoranaisesti kysytty.
29
LÄHTEET
Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta. 2015. Perustutkinnot. HOPS - henkilökohtainen
opintosuunnitelma. Haettu 20.3.2015 http://www.helsinki.fi/bio/opiskelu/hops.html
Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opinto-opas. Kandidaatin ja maisterin tutkintojen sekä
sivuaineopintokokonaisuuksien tutkintovaatimukset 2014−2015. Haettu 23.2.2015
http://www.helsinki.fi/bio/liitetiedostot/opiskelu/Bio_ja_ymparistotieteellinen_tiedekunta_opinto_o
pas_2014_2015.pdf
Heikkilä, Sini, Kauppi, Pekka, Paananen, Pauliina & Virtanen, Tarmo (2011). MAISTERIKSI, TOHTORIKSI JA
MAAILMAN TURUILLE. Ympäristötieteistä 2006 – 2010 valmistuneiden maistereiden ja 1997–2011
valmistuneiden tohtorien opinnot ja työura. Selvitykset Helsingin yliopistossa vuosina 2010 ja 2011.
Environmentalica Fennica 31. Helsingin yliopisto. Ympäristötieteen laitos. Haettu 25.2.2015
http://www.helsinki.fi/ymparistotieteet/pdf/EF/EF31.pdf
Helsingin yliopisto. Urapalvelut. Haettu 31.5.2015
(https://university.helsinki.fi/fi/opiskelu/tyoelamaan/urapalvelut).
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki:
Yliopistopaino.
Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction Its Methodology. Thousand Oaks: Sage
Publications.
Strauss, A. & Gorbin, J. M. 1998. Basics of Qualitative Research: Techniques and Procedures for Developing
Grounded Theory. Thousends Oak: SAGE.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Ympäristöekologian esittelyposteri Haettu 23.2.2015 http://www.helsinki.fi/ymparistotieteet/pdf/ympekesittelyposteri.pdf.
TÄYDENTÄVÄT HAASTATTELUT
Haastattelu 9.3.2015 Professori Rauni Strömmer ja FT Olli-Pekka Penttinen, Ympäristöekologian laitos
Haastattelu 28.4.2015 FT Olli-Pekka Penttinen, Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
Haastattelu 12.5.2015 Opiskelija, maisterivaihe, Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
Haastattelu 12.5.2015 Opiskelija kandidaattivaihe, Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
Haastattelu 12.5.2015 Opiskelija, maisterivaihe, Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
Haastattelu 12.5.2015 Opiskelija, maisterivaihe, Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
Haastattelu 18.5.2015 Opiskelija, kandivaihe Ympäristöekologian laitos, Lahden kampus
30
LIITE 1
YMPÄRISTÖEKOLOGIAN MAISTEREIDEN TYÖLLISTYMINEN – Kysymykset
Nimi (vastausten käsittelyn helpottamiseksi, ei tule lopulliseen raporttiin):
TYÖNANTAJA JA TOIMIALA
Mikäli et ole työelämässä, vastaathan ainakin Työttömyys-osion
mahdollisuuksien mukaan kysymyksiin 9-16 sekä 20−22. Kiitos!
kysymyksiin
(17−19),
sekä
1. Mikä on päätyönantajasi? Valitse vaihtoehdoista.
Työnantajan nimi:
a) Yksityinen yritys tai valtionyhtiö
b) Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos, ammattikorkeakoulu
c) Valtio, valtion liikelaitos
d) Yliopisto
e) Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava, itsenäinen julkisoikeudellinen laitos tai yhteisö
f) Oma yritys, vastaanotto, toiminimi tms.
g) Muu työnantaja, mikä
2. Mikä on päätyönantajasi toimiala? Tilastokeskuksen mukaan, vastausvaihtoehdot erillisessä tiedostossa.
3. Työsuhteesi vakinaisuus. Valitse vaihtoehdoista.
a) vakinainen / voimassa toistaiseksi
b) määräaikainen / projektityö
c) freelancer
d) muu, mikä?
TYÖN LUONNE
4. Mikä on tällä hetkellä virallinen työnimikkeesi (esimerkiksi työsopimuksessa tai työpaikkailmoituksessa
mainittu)?
5. Mikä on pääasiallinen työtehtäväsi? Valitse vaihtoehdoista. Voit valita useita, mikäli on hankalaa valita
vain yhtä.
a) Opetus tai kasvatus
b) Suunnittelu-, kehitys- tai hallintotehtävät
c) Asiakastyö/potilastyö
d) Tutkimus
e) Viestintä- ja mediatyö
f) Johto- ja esimiestehtävät
g) Lainopillinen työ
h) Konsultointi tai koulutus
i) Kirkollinen työ
j) Toimisto- ja esikuntatehtävät
k) Markkinointi ja myynti
l) Rahoituksen ja taloushallinnon tehtävät
31
m) Taiteellinen työ
n) muu, mikä?
6. Minkälaisia tehtäviä työsi sisältää? Mitkä ovat kolme tärkeintä työtehtävääsi?
TYÖ JA KOULUTUS
7. Katsotko, että työsi vastaa alaa, josta suoritit maisterin tutkinnon? Valitse vaihtoehdoista.
a) kyllä
b) ei
8. Katsotko, että työtehtäväsi vastaavat tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa? Valitse vaihtoehdoista.
a) kyllä
b) ei
9. Millaisiin töihin suunnittelit, kuvittelit tai haaveilit sijoittuvasi, kun aloitit ympäristöekologian opinnot?
10. Muuttuivatko ajatuksesi matkan varrella/opintojen edetessä?
11. Miten päädyit hakemaan nykyistä työtäsi ja tiedätkö, miksi juuri sinut palkattiin nykyiseen työhösi?
12. Vertaa omaa koulutustaustaasi muiden työntekijöiden vastaavaan?
13. Mikä on ollut tärkein opinnoista saatu taito/valmius työelämässä?
14. Koetko, että opiskelemallasi pääaineella on ollut merkitystä työllistymisessä? Millaista?
15. Mitkä sivuaineet suoritit? Oliko mielestäsi sivuainevalinnoilla merkitystä työllistymisellesi? Mitkä
sivuaineet valitsisit nyt?
16. Oletko kouluttautunut valmistumisesi jälkeen? Jos, miten?
TYÖTTÖMYYS
17. Kuinka pitkään yhteensä olet ollut ilman (mitä tahansa) työtä valmistumisesi jälkeen?
vaihtoehdoista.
a) Ei lainkaan
b) Alle 1 kk
c) 1-3 kk
d) 3-6 kk
e) 6-12 kk
f) Yli vuoden
Valitse
18. Kuinka pitkä on pisin yhtenäinen jakso, jolloin olet hakenut töitä (joko työttömänä tai työsuhteessa
ollessasi) valmistumisesi jälkeen? Valitse vaihtoehdoista.
a) Ei lainkaan
b) Alle 1 kk
32
c) 1-3 kk
d) 3-6 kk
e) 6-12 kk
f) Yli vuoden
19. Jos olet ollut valmistumisesi jälkeen poissa työelämästä, onko ensisijainen syy ollut (Valitse
vaihtoehdoista.)
a) työttömyys (ei työtä, vaikka olet hakenut)
b) vapaaehtoinen työttömyys (et ole hakenutkaan työtä)
c) äitiysloma/hoitovapaa
d) muu
PALAUTE - Tämän osion kysymyksiin voit vastata yksitellen tai kaikkiin kerralla, miten vain parhaaksi koet.
20. Millaista palautetta antaisit Helsingin yliopistolle ja/tai omalle pääaineellesi työelämän näkökulmasta?
21. Oletko kohdannut työelämässä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi ei koulutuksesi antanut riittäviä
valmiuksia? Jos olet, kuvaile ongelmia ja arvioi, miten niitä voisi vähentää koulutusta kehittämällä. Vastaa
vapaasti.
22. Miten koulutuksen työelämäyhteyksiä voisi parantaa?
YMPÄRISTÖEKOLOGIAN PÄÄAINEOPISKELIJOIDEN HAASTATTELUKYSYMYKSET 12.5. / 18.5.2015
1) Millaisiin töihin suunnittelit, kuvittelit tai haaveilit sijoittuvasi, kun aloitit ympäristöekologian
opinnot?
2) Muuttuivatko ajatuksesi matkan varrella opintojen edetessä?
3) Mitkä sivuaineet suoritit? Onko mielestäsi sivuainevalinnoilla merkitystä työllistymisellesi?
4) Miten opintojen henkilökohtaistaminen ja urasuunnittelu on mielestäsi toteutunut?
5) Miten arvioit omaa osaamistasi nyt kun valmistut?
6) Mitä olisit toivonut enemmän sisältyvät koulutuskokonaisuuteen?
7) Miten työelämäyhteyksiä ylläpidetään tai edistetään koulutuksen aikana?
8) Osaatko arvioida miten teknologinen kehitys (mm. sovellusosaaminen) muuttaa ympäristöekologin
työnkuvaa?
9) Mitä lähitulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
10) Mitä pitkän tähtäimen suunnitelmia sinulla on?