docSotilASAiKAKAUSlehti
download 
Report Transcription
SotilASAiKAKAUSlehti
Sotilasaikakauslehti MARRASKUU 11 | 2012 Tiedustelu ja vaikuttaminen maavoimien uudistetussa taistelutavassa SISÄLTÖ N:o 915 Julkaisija Upseeriliitto ry www.upseeriliitto.fi 87. vuosikerta ISSN 0038-1675 Vastaava päätoimittaja Pääkirjoitukset 1. Sotilaallisen yhteistyön tekemisen tuskaa5 Martti Lehto, päätoimittaja 2. Jäsenten tarve etusijalla7 Harri Westerlund, puheenjohtaja Martti Lehto gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331 [email protected] Toimitussihteeri, lehden taitto sekä keltaisten sivujen päätoimittaja Marko Varama puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255 [email protected] Toimittajat 2. pääkirjoitus - Harri Westerlund Kirjallisuus -Sampo Ahto Historia - Ohto Manninen Uusiin tehtäviin -Jari Rantala Polttopiste Juha-Antero Puistola Sotatekniikka - Jyri Kosola Tiedustelu maavoimien uudistetussa taistelutavassa 9 Petri Kuparinen, everstiluutnantti Vaikuttaminen maavoimien uudistetussa taistelutavassa Esko Hartikainen, eversti 14 Toimitus Varusmiesten mielenterveyspalvelujen kehittäminen 47 Tanja Laukkala, LT, psykiatrian erikoislääkäri Laivastokatu 1 b 00160 Helsinki Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020 – Persianlahden maiden yhteistyö arabikevään jälkeen52 Ilmoitustilan myynti Juha Halminen puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722 fax (09) 873 6955 Kielotie 47, 01350 Vantaa [email protected] Tilaushinnat Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Toimituksen sihteeri Erja Elopuro (09) 6689 4013 tai (09) 6689 400 [email protected] Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Kansikuva: Tiedustele maali ja vaikuta! Kuva: Puolustusvoimat AO-Paino, Mikkeli 2012 2 Artikkelit Riadin konsertti Juha Saarinen, Jussi Heinonkoski, Mika Patokallio Linnoitustöiden organisointi ja työvoima välirauhan aikana 1940 - 1941 Otto Aura, VTM Kirjeitä Abbottabadista Antti Paronen, yliluutnantti 60 64 Palstat Uusiin tehtäviin Jari Rantala25 Kirjat Sampo Ahto37 - Jaakko Aatolainen: Hitler, Stalin ja Stalingrad – tahtojen taistelu - Jyrki Iivonen, Pauli Järvenpää: Kirjeitä Kabulista - Martti Lehto: Suomen ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta (Väitöskirja) - Mika Vuolle: Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut 11 /2012 1.11.2012 Uutisia historiasta Myöhästynyt analyysi Ohto Manninen44 Kolumni Uusi ydinasekausi Pekka Visuri59 Oskari67 Pohjoismaista puolustusyhteistyötä Polttopiste Väliintulosta turvattomuutta? Juha-Antero Puistola68 Sotatekniikka Jyri Kosola71 - USA ongelmissa JTRS-ohjelmistoradionsa kanssa - Suomen puolustusvoimat ottamassa käyttöön ensimmäistä ohjelmistoradiota - Ohjelmistoradioteknologia mahdollistaa kognitiiviset radiot Upseeriliitto tiedottaa Upseeriliitto tiedottaa - keltaiset sivut 27 Pääsihteerin palsta Tasapäisyyttä tasa-arvon varjolla 28 Pääluottamusmiehen palsta I Työajat ja -tavat muuttuvat Tehtävään määräys on annettava 30 Pääluottamusmiehen palsta II Lisäaikaa arviointeihin 33 Tietoja päivitettiin evp-seminaarissa 34 Upseeriliiton hallitus 2013 35 Indeksimuutoksia vuodelle 2013 36 Upseeriliiton yhteystiedot 36 Intelligence in the reviewed battlefield posture of the Army Lieutenant Colonel Petri Kuparinen Exercising impact in the reviewed battlefield posture of the Army Colonel Esko Hartikainen Developing the mental health care services of conscripts Dr.Med.,Senior Physician Tanja Laukkala The concert in Riad – cooperation in the Persian Gulf states after the Arab spring Juha Saarinen, M.Sc. in International Relations andpost-graduate student specialising in the Middle East. Jussi Heinonkoski, M.Sc. in European economy and B.A. in international Relations and the Middle East Security Policy. Mikko Patokallio, M.Sc. in International Relations, B.A. in History and Political Sciences. The organisation, labour and work in fortresses in the inter-war year of 1940-41 M.Pol.Sc. Olli Aura Letters from Abbottabad Senior Lieutenant Antti Paronen www.upseeriliitto.fi SotilasAikakausLehti 11 | 2012 3 ATLAS ELEKTRONIK FINLAND OY SUORITUSKYVYN ELINJAKSONHALLINNAN PALVELUT – TOIMITUSPROJEKTIT – ELINJAKSON TUKI SUOMESSA Vahvuudet n tilaajan vaatimusten syvällinen ymmärtäminen n yhteistyö muiden alan yritysten piirissä ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy Hiomotie 32 FI – 00380 Helsinki Phone +358 40 831 6579 www.atlas-elektronik.com ATLAS ELEKTRONIK FINLAND A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group Sotilaallisen yhteistyön tekemisen tuskaa S uomen osallistumisesta partiointiin Islannin ilmatilassa on muodostunut poliittinen ongelma, koska maan Nato-jäsenyys nähdään auttamisen esteenä. Kaikki eivät ole vielä päässeet irti kylmän sodan ajan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta painolastista eivätkä halua pyrkiä aitoon yhteistyöhön pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla. Islannin ilmavalvonta perustuu tutkajärjestelmään, joka koostuu neljästä tutkasta ja johtokeskuksesta, joiden avulla maa voi luoda reaaliaikaisen ilmatilannekuvan. Suorituskyvyt, jotka siltä puuttuvat alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja torjunnasta (AKV/AKT) ovat kyky tunnistaa kaikki ilmamaalit ja estää ilmatilansa luvaton hyväksikäyttö. Naton toimintaperiaatteisiin kuuluu tarvittaessa huolehtia kollektiivisesti Naton alueen ilmatilan suvereniteetista. Tämän tehtävän täyttämiseksi Natolla on ollut käynnissä ilmapartiointioperaatioita (Air Policing Mission) Baltian maissa, Sloveniassa ja Albaniassa. Islannin operaatio alkoi 2008, jossa tavoitteena on tuottaa puuttuvaa AKV/AKT-kykyä. Suomella oli sodan jälkeen myös puutteita AKV/ AKT-kyvyssä. Saksasta hankitut tutkat eivät olleet toimintakykyisiä ja hävittäjätorjuntamme suorituskyky pysähtyi vuoden 1944 tasolle. 1950-luvun puolivälissä operatiiviseen käyttöön saatiin kotimaisia tutkia, mutta edelleenkään Suomi ei kyennyt valvomaan yläkorkeuksia. Puolustusvoimien johto varoitti riskeistä, jotka aiheutuivat kyvyttömyydestämme valvoa ja torjua yläilmatilassamme. Vasta suurkantamatutkien ja MiG 21 -torjuntahävittäjien saaminen 1960-luvun puolivälissä operatiiviseen käyttöön antoi meille uskottavan AKV/AKT-kyvyn ja vältimme mahdollisuuden, että ”Neuvostoliitto laittaa ilSotilasAikakausLehti 11 | 2012 mavalvontansa Suomen alueelle” kuten asiakirjassa Yleiskatsaus Suomen puolustuskysymykseen vuonna 1952 todettiin. Islanti on Yhdysvaltain vetäytymisen vuoksi tilanteessa, jossa se tarvitsee ulkopuolista apua huolehtiakseen ilmatilastaan. Suomi on liputtanut aktiivisesti pohjoismaisen yhteistyön puolesta ja hakenut todellisia keinoja sen toteuttamiseksi. Osallistuminen Islannin ilmapartiointiin antaisi mahdollisuuden todelliseen yhteistyöhön. Se voisi johtaa pysyvämpään yhteispohjoismaiseen ilmatilannekuvan muodostamiseen ja eri maiden suorituskykyjen tehokkaampaan käyttöön. Kansainvälinen tilannekuvayhteistyö tehostaa normaaliolojen AKV/AKT-kykyjä sekä poikkeusolojen tilannekuvan muodostamista. Samalla mahdollistetaan kansainvälinen harjoitustoiminta ja kehitetään kriisinhallintaoperaatioiden tilannekuvaa. Suomen osallistuminen tehostaisi osaamista ja toimintakykyä monikansallisissa ilmaoperaatioissa ja tuottaisi selonteoissa vaadittua yhteensopivuutta Nato-järjestelmien kanssa. Osallistumista vastustavat perustelevat kritiikkiään Islannin Nato-jäsenyydellä. Kriitikkojen mielestä auttaminen tulisi olla Nato-maiden tehtävä. Suomen kannattaisi harjoittaa aktiivista ja rauhantahtoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka se omaksui sodan jälkeen. Islannin Nato-jäsenyys ei saisi olla este avun antamiselle. Jo vuonna 1966 pääministeri Rafael Paasion hallituksen ohjelmassa todettiin, että ”hallitus vaalii hyvien suhteiden kehittämistä kaikkien kansojen kanssa ja edistää kansainvälisen jännityksen lieventämistä pyrkien siten lujittamaan kansojen välistä rauhaa ja ystävyyttä.” Osallistuminen Islannin ilmapartiointiin edistäisi ja syventäisi hienolla tavalla Skandinavian kansojen rauhaa ja ystävyyttä riippumatta maan jäsenyydestä kansainvälisissä organisaatioissa. 5 Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi U pseeriliitto on määrittänyt puolustusvoimauudistuksessa päämääräkseen pitää huolta yksittäisestä jäsenestä ja hänen perheestään. Isossa rakenteellisessa muutoksessa upseerikin tarvitsee puolustajansa. Paikallistasolla Upseeriliiton osastot, luottamusmiehet ja yhteistoimintaelimien jäsenet tekevät työtä saman päämäärän eteen kuin pääluottamusmiehet aluetasolla ja Upseeriliiton hallitus ja toimisto keskustasolla. Upseeriliitto on pitänyt yllä asiallisia yhteistyösuhteita työnantajaan kaikilla tasoilla. Vain näin toimimalla päästään avoimeen vuorovaikutukseen ja pystytään vastaamaan jäsenistön edellyttämään edunvalvontatarpeeseen. Muutosten aikaansaaminen edellyttää aina kummankin osapuolen tahtotilaa. Upseeriliitolla ja puolustusvoimilla on uudistuksessa myös yhteinen päämäärä. Uudistusta tehdään sodan ajan lähtökohdista ja työnantaja tarvitsee työhönsä tyytyväisen henkilöstön. Kuluneen vuoden aikana on kierretty kaikki Upseeriliiton osastot. Jäsenten ja paikallisten työnantajien tapaamiset ovat olleet tärkeitä. Keskusteluissa on pystytty korjaamaan vääriä käsityksiä ja saatu hyvää palautetta oman toiminnan tehostamiseen. Luottamusmiesten ja osastojen johdon tapaamisia sekä koulutustilaisuuksien määrää on lähes kaksinkertaistettu aikaisemmista vuosista. Lokakuun välietapin jälkeen vaikuttaminen ja odotukset on jo suunnattu keväälle 2013. Työnantajan suunnitelman mukaan silloin annetaan tarvittavat tehtävänmääräykset henkilöille. Työn onnistuminen edellyttää selkeämpiä linjauksia upseerien tehtävistä, asemasta ja toimivaltuuksista. Puolustusvoimien sisällä näyttää olevan hyvinkin erilaisia käsityksiä avainhenkilöstön urapoluista ja osaamisesta. Tähän lienee vaikuttanut upseerien koulutusjärjestelmän useat muutokset. Jäsenistön tuntoja ja mielipiteitä tulevasta uudistuksesta kartoitettiin ensimmäisen kerran kyselytutkimuksella keväällä 2012. Sen perusteella otettiin voimakkaasti kantaa mm. tulevien siirtojen tukijärjestelmän parantamiseen. Ennen vuodenvaihdetta halutaan selvittää mahdolliset mielipiteiden muutokset lokakuisen tehtäväkokoonpanojen määrittämisen jälkeen. Upseeriliiton toiminnan ja kannanottojen on perustuttava oman jäsenistön tarpeeseen ja mielipiteisiin. SotilasAikakausLehti 11 | 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun nykyinen johto on toistuvasti tuonut esille, että Kadettikoulussa opiskelee laadullisesti erittäin hyvää ainesta tuleviin johtoja esimiestehtäviin. Viimeaikaiset Kadettikoulun ulkopuolisetkin palautteet ovat tukeneet tätä. Pitäisikö meidän kaikkien upseerien vähitellen jo uskoa tämä totuus ja ottaa se huomioon eri henkilöitä tehtäviin määrätessä. PUHEENJOHTAJALTA Jäsenten tarve etusijalla 7 Saab SyStemS Oy – Teknologiaa muuTTuvaan maailmaan Saab SyStemS Oy tuottaa edistyksellisiä Vakaa omistajuus takaa laadukkaiden palvelujen tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmiin kehittämisen ja innovatiiviset osaamiskeskittymät liittyviä ratkaisuja ja palveluja puolustusvoimille Suomessa. Toimipisteemme sijaitsevat Espoossa, ja turvallisuussektorille. Osaamisen perustana Jyväskylässä ja Tampereella. ovat organisaation laaja kokemus ja kyky soveltaa uusia teknologioita sekä tiivis teollisuusyhteistyö ja pitkäjänteinen kumppanuus asiakkaiden kanssa. Suomalainen Saab Systems Oy on osa Saab-konsernia, joka tukee pohjoismaista puolustusyhteistyötä ja luo pohjoismaihin aiempaa kilpailukykyisempää puolustus- ja turvallisuusteollisuutta. Saabin kansainväliset verkostot avaavat uusia vientimahdollisuuksia myös suomalaiselle puolustusteollisuudelle. www.saabgroup.com Ota yhteyttä! Saab SyStemS Oy metSänneidOnkuja 8 02130 eSpOO [email protected] Petri Kuparinen Everstiluutnantti Maavoimien tiedustelupäällikkö Tiedustelu maavoimien uudistetussa taistelutavassa Tiedustelun tehtäväkenttä ja vaatimukset tilannetietoisuudelle laajenevat uudistetun taistelutavan myötä. Maavoimat tarvitsee huomattavasti aiempaa paremman tilannekuvan, jotta tehtävät voidaan toteuttaa suunnitellulla taktiikalla, joka optimoi kokonaisvaikutuksen vastustajaan. T iedustelun tuottaman tilannekuvan, jolla luodaan johdon ja joukkojen toimintaympäristötietoisuus, on palveltava samanaikaisesti operaatioiden suunnittelua, toimeenpanon johtamista ja välitöntä taistelun johtamista. Oma toiminta on pystyttävä muuttamaan reagoivasta aloitteelliseksi. Halutun vaikutuksen saaminen hyökkääjään edellyttää, että omat joukot ja tuli voidaan suunnata mahdollisimman tehokkaasti taisteluun ja lyhytkestoisten taistelujen sarja voidaan yksi toisensa jälkeen SotilasAikakausLehti 11 | 2012 käydä informaatioylivoiman tarjoavan tilannekuvan avulla. Toimintaympäristötietoisuus kaikille johtamistasoille Toimintaympäristötietoisuus luodaan selvittämällä ja analysoimalla ne vallitsevat olosuhteet, joukot ja järjestelmät, jotka operaatiossa ja siihen liittyvissä taisteluissa tulevat vaikuttamaan. Operaation suunnittelua varten laaditaan toimintaympäristöanalyy- si, joka kuvaa maaston, sään, infrastruktuurin ja sotilaallisen potentiaalin käytön mahdollisuudet operaatioalueella. Lopputuloksena on voitava määrittää esimerkiksi omalle ja vastustajan toiminnalle edulliset alueet, hyökkääjän vahvuudet ja heikkoudet sekä tärkeimmät kohteet, alueet tai maalit, joihin vaikuttamalla hyökkääjän operaatio voidaan tyrehdyttää. Kokonaisvaltainen vastustajan suorituskyvyn, taistelujärjestelmän ja toimintatapojen tunteminen luo perusteet onnistuneelle operatiiviselle suunnittelulle. Jokaisella organisaatiolla on arat paikkansa, joita voi käyttää hyväksi ja myös vahvuudet, joiden vaikutus on osattava ennakoida omassa suunnittelussa. Tieto on voiman moninkertaistaja suunnittelusta lähtien – suunnittelun tarvitseman tiedon tuottaminen on tiedustelun ensimmäinen haaste. Koska joukkojen määrä taistelukentällä vähenee, tarjoaa maasto 9 aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia voiman suuntaamiselle. Tiedustelun on pystyttävä määrittämään todennäköisimmät hyökkääjän toimintavaihtoehdot. Ne sotapelataan omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Usein omaksi toiminta-ajatukseksi valitaan vaihtoehto, joka vastaa useaan vaihtoehtoiseen hyökkääjän suuntautumisvaihtoehtoon ja tarjoaa oman toimintavapauden. Omaan suunnitelmaan liittyy valmisteltuja toimenpiteitä, joilla oma suorituskyky optimoidaan hyökkääjän valitseman vaihtoehdon mukaan. Vaikeimmat vaihtoehdot pyritään tekemään vastustajalle mahdottomiksi muokkaamalla taistelutilaa. Tiedustelulle muotoutuu toinen haaste: Operaation aikana ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä on pystyttävä selvittämään riittävän aikaisin, mitä vaihtoehtoa hyökkääjä todennäköisimmin toteuttaa. Oman operaation toimeenpano edellyttää lisäksi kaikkien perustietojen, kuten ympäristöolosuhteiden tai esimerkiksi tiestön ja maaston käytettävyystietojen sekä vastustajaa koskevien arvioiden ylläpitoa. Arvioiden aikajänne on ulotuttava vähintään operaation kestoiseksi. Uudistetussa taistelutavassa operaatiot koostuvat useasta tiivistempoisesta taistelusta. Tiedustelun kolmas haaste on luoda taistelun välitöntä johtamista varten niin hyvä vihollistilannekuva, että omien joukkojen ja asejärjestelmien vaikutus voidaan kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti taisteluun. Hyökkääjän yllätykselliset operaatiot on pystyttävä paljastamaan ja omalle taistelunjohtajalle on voitava tarjota riittävä ennakkovaroitus niiden eliminoimiseksi. Tilannekuva on oltava taistelunjohtajan lisäksi joukkojen käytössä mahdollisimman reaaliaikaisena. Tiedustelun ja valvonnan on pystyttävä jakamaan oma tilannekuvansa joukkojen johtamisjärjestelmän päätelaitteisiin. Vastaavasti tiedustelu erityisjärjestelmien on ulotuttava taisteluosaston ja tärkeimpien yhteisten suorituskyvyn yksiköiden johtamis- Tiedustelualojen yhteistoiminta suunnittelussa ja sensoriohjauksessa sekä tiedonkeräyksessä ja analysoinnissa mahdollistaa eri tiedustelualojen erityisominaisuuksien hyväksikäytön operaatiossa. 10 paikoille, jotta tietojen välittyminen reaaliaikaisesti järjestelmien kesken on mahdollista. SotilasAikakausLehti 11 | 2012 Patria Maavoimien tiedustelu toimii kiinteänä osana verkottunutta sotilastiedustelun kokonaisjärjestelmää. Joukkojen toiminnan yhteydessä tiedustelu- valvonta ja maalittamistuki (TVM) muodostavat kokonaisuuden, jolla yhdistetään tiedustelujärjestelmän tuottamat suorituskyvyt kokonaisuudeksi. TVM-suorituskykyjen takana on eri tiedustelualojen osajärjestelmät. Eri tiedustelualojen tiedoilla ja arvioilla vastataan tiedustelulle esitettyihin vaatimuksiin. Tiedustelun eri aloilla kerätyt tiedot esikäsitellään ja analysoidaan eri käyttötarkoituksiinsa. Verkottunut sotilastiedustelujärjestelmä mahdollistaa eri tiedustelualojen kuten partiotiedustelun, signaali- ja elektronisen tiedustelun, lento- ja kuvaustiedustelun, henkilötiedustelun, paikka- ja ympäristöolosuhteet selvittävän geotiedustelun sekä vastatiedustelun tietojen hyväksikäytön operaatioissa. Myös joukkojen, jopa yksittäisten taistelijoiden havainnot liitetään järjestelmään. Taistelutavan uudistamisen myötä maavoimat uudistaa kuitenkin merkittävästi myös tiedustelun järjestelyjä. Uusina järjestelminä otetaan käyttöön esimerkiksi minilennokit ja maasensorijärjestelmiä, joilla vastataan erityisesti välittömän taistelun johtamisen asettamiin haasteisiin. Johtamisjärjestelmä tulee mahdollistamaan tiedustelutietojen tehokkaan esityksen joukkojen johtamispaikoilla ja erilaisissa päätelaitteissa. Eri tiedustelualojen vahvuudet käytetään tehokkaasti hyväksi tie- Patria TVM-järjestelmä vastaa haasteisiin dustelun suunnittelussa, tiedonkeräyksessä ja analysoinnissa. Maalittamistuen järjestelyin tuetaan hyökkääjään vaikuttamista kaikilla eri tasoilla. Potentiaaliset vaikuttamisen kohteet on voitava määrittää. Maaleiksi määritetyt kohteet on löydettävä ja voitava paikantaa tulenkäytön edellyttämällä tarkkuudella. Lopuksi on vielä pystyttävä arvioimaan vaikutus – lamaantuiko tai tuhoutuiko maali. Eri tiedustelualoilla on omat vahvuutensa maalittamisessa. Esimerkiksi elektroninen tiedustelu (ELTI) pystyy nopeasti havaitsemaan käynnistyvät operaatiot ja karkeasti paikantamaan joukkoja ja johtamispaikkoja. Lentotiedustelun minilennokeilla (LEKI) voidaan nopeasti suunnata tulenjohtokykyinen tiedustelu kohteeseen. Partiotiedustelulla (PATI) voidaan luoda ajallisesti kattava ja välittömästi määräalueilla vaikuttamaan pystyvä valvontaverkko. TVM-järjestelmän on pystyttävä tukemaan vaikuttamista kaikilla taistelutasoilla. Tiedustelupartion tai joukkojen johtajille ja tulenjohtajille on luotava tilannekuva ja pimeätoimintakykyiset sensorit, joilla käytössä olevien tuliyksiköiden tuli on voitava johtaa maaliinsa minuuteissa. Taisteluosastojen on pystyttävä suuntaamaan tulenjohtokykyiset sensorit ja koottava tuliyksiköt niiden käyttöön kymmenissä minuuteissa – tunneissa kohteiden havaitsemisesta. Ylemmissä organisaatioissa vaikuttamisen operaatiot taas edellyttävät maalittamisen tuelta tunneista jopa useisiin vuorokausiin kestävää aikajännettä, joka johtuu toteutettavien operaatioiden tarvitsemista laajoista taustatiedoista ja toteutuksen aikaisen tuen kokonaisjärjestelyistä. Tiedustelun tukena on laaja osaaminen, jota edelleen parannetaan laajentamalla alan koulutusta palkatulle henkilöstölle ja asevelvollisille. Analyysikykyä ja teknistä osaamista on laajasti käytössämme, joka on osoitettu toistuvasti eri tehtävistä valikoituneiden reserviläisten toimiessa palkatun henkilöstön kanssa eritasoisissa tiedustelukeskuksissa. Rinnalla kehitettävien toimintamenetelmien, organisaatioiden ja tiedonhallinnan järjestelyillä saadaan nykyisten ja uusien sensorijärjestelmien keräämät tiedot tehokkaasti käyttöön. 11 Patrian palsta Vastuullista puolustusvälinekauppaa Vastuullisuus on Patriassa kaiken toiminnan perusta. Valtio-omisteisia yhtiöitä koskevien uusien linjausten myötä Patria panostaa entisestään järjestelmälliseen ja avoimeen toimintaan sekä yhteiskuntavastuun toteuttamiseen. Kaupankäynnin eettisyyden ohella Patrian toiminnassa korostuu luotettava kumppanuus. Liikeyritysten toiminnassa korostuvat yhä enemmän erilaiset yhteiskuntavastuullisuuden teemat. Loppuvuodesta 2011 päivitettiin Suomen valtio-omisteisia yhtiöitä koskevia omistajapoliittisia tavoitteita ja periaatteita. Päivityksessä korostuivat yhtiöiden toiminnan vastuullisuus, avoimuus ja pitkäjänteisyys. Näiden tavoitteiden mukaisesti Patria julkaisi keväällä 2012 ensimmäisen yhteiskuntavastuuraporttinsa. Siinä painottuvat puolustusalaan liittyvät yhteiskuntavastuulliset aiheet. Lait ja määräykset sekä eettinen ohjeistus määrittävät toimintaa Patria toimii tarkoin lakien ja määräysten säätelemässä ympäristössä. Puolustusvälinekauppaa säätelevät Suomen ja asiakasmaiden lait ja säädökset sekä asiakasvaatimukset, nykyisin myös EU-direktiivit. Patrian tavoitteena on pitkäjänteinen kannattava liiketoiminta toimimalla eettisesti ja vastuullisesti. Yhtiö on sitoutunut eettiseen toimintaan alan järjestöjen ohjeistuksen puitteissa. Lisäksi Patriassa on eettisen toimintatavan määrittävä ohje, jota sovelletaan kaikkiin kotimaisiin ja ulkomaisiin tytäryhtiöihin. Patrian liikevaihdosta yli puolet muodostuu viennistä. Puolustusteollisuudessa vientiä säätelevät vientiluvat, joita myöntäessään Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia, kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja. Ajankohtaisia koko puolustusalaa koskevia asioita Euroopassa ovat vientilupalainsäädännön erilaiset kansalliset käytännöt sekä maailmanlaajuisen aseiden vienti-, tuonti- ja siirtosopimuksen puuttuminen. Yhteisiä kansainvälisiä asekaupan sääntöjä tavoitellaan YK:n johdolla neuvoteltavan the International Arms Trade Treaty, ATT:n avulla. Sopimukseen tähtäävä prosessi on vielä kesken, mutta työ sen puolesta jatkuu. ATT saa Patrian täyden tuen, ja yhtiö osallistuu ATT-prosessiin Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys PIA ry:n kautta. Mukana suomalaisessa yhteiskunnassa Liiketoimintansa ohella Patrialla on yhteiskunnassa tärkeä tehtävä – Patria on osa Patrian palsta Patria rakentamassa parempaa tilannetietoisuutta Kuluvan vuoden aikana on mediassa uuti- laivastotukikohdassa järjestämään satamasoitu Patrian menestyksistä kansainvälisil- valvontajärjestelmien demonstraatioon, joslä markkinoilla. Muun muassa viimeisimmät sa se herätti paljon kansainvälistä mielenkiinPatria AMV -ajoneuvokaupat Etelä-Afrikassa toa. Hankkeen prototyyppivaihe on käynnisja Kroatiassa ovat tiukassa kilpailutilantees- tymässä Suomen merivoimien kanssa. Sekä sa olleet merkittäviä voittoja. Suomessa ajo- MST- että SURA LPJ -järjestelmät ovat valneuvojen lisäksi tänä vuonna palstatilaa sai vontajärjestelmiä, joissa erityistä huomiota mm. Patria Nemo -kranaatinheitinjärjestel- on kiinnitetty käyttäjän ja järjestelmän tehokSuomen huoltovarmuutta. Yhtiö on mukanaMeriperehdyttämiseen ja työssä oppimiseen on mään liittyvä konseptitutkimussopimus kaaseen vuorovaikutukseen, koska sensoripuolustusvälineiden valmistuksessa, huolpanostettu jo pitkään. voimien kanssa. en mahdollistamassa tietotulvassa on tärkelossa, ylläpidossa ja korjauksessa toimien ää esittää käyttäjälle vain kulloiseenkin tehtästrategisena kumppanina yhteistyössä Suomen on konsernissa laadittu yhPatrian laajasta osaamiskirjosta ajoneuvotHenkilöstöpolitiikka ja vään olennaisesti liittyvä informaatio. asejärjestelmät ovat kuitenkin vain yksi osa. puolustusvoimien kanssa. teistyössä henkilöstön kanssa. Pitkäjänteisellä Patriassa toimii yli kolmesataa elektroniikkaKuluneena vuonnatuetaan Patria on ollut muutenkin henkilöstöpolitiikalla luottamuksen ja ohjelmistoalan mukana Tiedustelu-ValPaikallisesti Patria näkyyhuippuasiantuntijaa, lukuisilla paikkakun-joiden ilmapiiriä sekä ohjelmistovetoisella yrityskulttuuria, jossa painottuu tärkeätä työtä ei saanoin unohtaa. vonta-Johtaminen (TVJ) -sektorilla. Maavoinilla työllistäen yhteensä 2500Suuri alan osa asi- tästä jatkuva oppiminen ja kehittyminen. työstä tehdään osanamyös isompia järjestelmäko- mille tehtävän MATI2-johtamisjärjestelmän inantuntijaa. Vaikutus ulottuu merkittävään konaisuuksia (F-18 ylläpito yms.) ja esimertegrointityöt, joihin Patria osallistuu, ovat lähYmpäristönäkökulmaa alihankinta- ja toimittajaverkostoon. kiksi Patrian asiantuntemusta ohjelmistotur- teneet hyvin käyntiin ja epäsuorantulen johtapuolustusteollisuuteen vallisuudesta (software safety) hyödynnetään misjärjestelmää AHJO:a on jatkokehitetty kanUseillauseissa toimipaikkakunnillaan Patria tekee eri hankkeissa. Tämä työ on arvokas- sallisten ja kansainvälisten operaatioiden tarPerinteisesti sotilaskäyttöön tarkoitetut tuotteet yhteistyötä paikallisten kanssa. ta, sillä ohjelmistontoimijoiden turvallisuudella ja luotetpeisiin. Tekla Defencen liittäminen osaksi Patovat olleet ympäristösäädösten Esimerkiksi Jämsän Hallissa Patria on osaltavuudella on keskeinen merkitys erityisesti riaa vahvisti entisestään tätä ulkopuolella. osaamisaluetta. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja yhä listunutkehitettäessä paikallisen palokunnan toiminnan ja sovelluksia järjestelmien turvalenemmän puolustusvoimat kiinnittävät huotoimitilojen kehittämiseen. Vuosittain Patria lisuuskriittisiin osiin. Puolustusvoimien komentajan määritteleverkostopuolustuskonseptin seurauktuotteiden ja palveluiden ympäristövaivalitsee yleishyödyllisiä toimijoita yhteistyö- miotamän Jalkaväkimiinojen sena Esimerkiksi pääesikuntaPatria on käynnistänyt integroikutuksiin. AMV -ajoneuvon kumppaneikseen. Tälläkorvaushankkeeseen hetkellä käynnissä liittyen Patria solmi vuoden 2007kanssa aikana toPuolusdun tiedustelu-, on valvontaja ja johtamisjärjesympäristövaikutuksia selvitetty, niitä pyrion Suomen Sotilasurheiluliiton tusvoimien sopimuksen sensorijärtelmä (iTVJ) -hankkeen. Hanke on kansallitään aktiivisesti vähentämään. teutettava Potkuakanssa liikuntaan -hanke, jossa jestelmän toimittamisesta. Kyseisessä järjesnen, kaikkia aselajeja palveleva palveluarkkehitetään varusmiesten liikuntakerhojen telmässä myös Patrian Mini-UAV MASS pääkitehtuurirunko, johon uudet TVJ-alueen ja -ris- järtoimintaa. Hankkeen vauhdittamana varus- Ympäristönäkökohdat, -vaikutukset see näyttämään siipensä yhdessä maasen- jestelmät tullaan liittämään. Kuluvana vuonna miesten liikuntasuoritukset ovat nousseet jo kit huomioidaan toiminnan suunnittelussa ja sorijärjestelmän kanssa, kun maasensorien iTVJ sateenvarjon alle on Patriassa tehty enjohtamisessa. on sitoutunut kestävän neljänneksellä. hälyttäessä maastossa lennokki käy tunnissimmäisiä Patria sovelluksia. kehityksen periaatteisiin omalla sisäisellä ohtamassa hälytyksen aiheuttajan. Patria muodostuu osaajista jeistuksellaan. Vuosi 2008 käynnistyy pian ja sen mukana Valvontajärjestelmien puolella Patrialla on uudet tehtävät ja haasteet. Puolustusja ilmailualalla Patria on Suomessa merkittävä rooli Suomen uuden maalitilanne-kuvajärjestelmän (MST) kotimaassa Haluamme toivottaa kaikille ainutlaatuinen konserni, jonka toiminta perus- tehtävässä kehitystyössä.jaPatria lisäksi kehittuu alan huippuosaamiseen yhtiönon90-vuotioikein mukavaa Joulua tänyt vedenalaiseen käytettävän seen historiaan. Henkilöstönvalvontaan hyvinvoinnista ja ja hyvää Uutta Vuotta! Siirrettävän Uravalvontajärjestelmän (SURA) motivaatiosta huolehtiminen on vastuullisuuslankapoijujärjestelmän (LPJ) demonstraattoasioiden ytimessä. Työturvallisuuteen, työhön rin. SURA LPJ -demonstraattorijärjestelmä kutsuttiin keväällä 2006 NATO:n La Spezian www.patria.fi www.patria.fi Esko Hartikainen Eversti Kenttätykistön aselajitarkastaja. Vaikuttaminen maavoimien uudistetussa taistelutavassa Uudistettu taistelutapa on mahdollisuus vastata peruskysymykseen – miten vähenevällä joukkomäärällä kyetään täyttämään maapuolustuksen tehtävät. Seuraavassa kuvaillaan nykytietämyksen mukaan maapuolustuksen vaikuttamiselementin mahdollisuuksia ja haasteita uusiutuvassa toimintakentässä. On heti todettava, ettei taistelujärjestelmä ole vielä valmis.Tutkimusta on tehty ja konseptit koulutussuunnitelmineen alkavat muotoutua.Tarvitaan vielä runsaasti koulutusta ja kokeiluharjoituksia, ideointia, innovaatioita sekä uudelleenpohdintaakin, kunnes uudistettu toimintakulttuuri on juurtunut käytännön suorituskyvyksi. Kokonaisvaikuttaminen on toiminnan kovaa ydintä. V aikuttamisessa on tarve myös ajattelutavan muutokseen. Nykytaktiikkamme perustuu pääosin vastustajan etenemisen estämiseen ja tappioiden tuottamiseen ennalta valituilla 14 alueilla – esimerkiksi puolustusaseman pidettävään maastonkohtaan rakennetun tulisuunnitelman maalien alueilla. Tulevassa toimintamallissa johtajiemme tulee kyetä löytämään vastustajan kriittisiä jouk- koja ja järjestelmiä ja tuottamaan niille riittävät kertautuvat tappiot. Ajattelutavan muutos saattaa tuntua vivahde-erolta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että käytäntöjen on muututtava merkittävästi useissa aselajitoiminnoissa. Jako kineettiseen ja ei-kineettiseen vaikuttamiseen on eräs tapa jäsentää keinoja ja suorituskykyjä. Maapuolustuksessa kineettistä vaikuttamista ovat fyysisesti kohteeseen vaikuttavat asejärjestelmät, esimerkiksi panssarintorjunta-aseet ja -miinat sekä tykistö- ja kranaatinheitinjärjestelmät. Ei- kineettistä vaikuttamista edustavat mm. elektroniseen säteilyyn perustuvat vaikuttamisjärjestelmät sekä maapuolustuksessa rajoitetusti harhauttaminen ja psykologinen vaikuttaminen – siis vaikuttaminen vastustajan päätöksentekoon. Edellä mainittujen välimaastossa on vaikuttaminen esimerkiksi erikoisjoukkojen suorituskyvyillä. Uudistetun taistelutavan menestyksellisyys riippuu siis edellä mainittujen suorituskykyjen kokonaiskäytöstä. Kokonaisuudella on kyettävä aiheuttamaan vastustajalle kertautuvia tappioita, jotka rikkovat SECURING THE FUTURE • Ammunition • Rocket Motors • Shoulder Launched Weapons • Demilitarization • Hand Grenades • Fuzes • Warheads • Pyrotechnics • Gas Generators and Catapults • Ballistic Devices • Testing and Services taistelujärjestyksen, estävät johtamistoiminnan ja tuhoavat henkilöstöä ja kriittistä materiaalia kriittisellä hetkellä saaden aikaan taistelusta luopumisen. Olennaista on kokonaisuuden käyttö oikea-aikaisesti ja parasta panos-tuotos -suhdetta hyödyntäen. Elektronisen vaikuttamisen suorituskyky ei liene paras valinta taisteluvaunujoukkueen pysäyttämiseen eikä ohjelmoitavalla panssarimiinoitteella taistelujohtojärjestelmää lamauteta. Joissakin tilanteissa riittää yksi suorituskyky, joskus useamman kyvyn yhdistelmä on osiensa summaa enemmän. On tunnettava vastustaja, vahvuudet, haavoittuvuudet sekä toimintatavat ja -kulttuuri. Näin voidaan valita paras suorituskykykokonaisuus vastatoimeksi. Tarvitaan riittävän ajantasaista ja alueellisesti kattavaa tilannekuvaa, toimivia johtamisjärjestelmiä sekä -yhteyksiä ja ennen kaikkea osaavia johtajia. Tiedustelu- valvonta ja maalittamisen tuki (TVM) toiminnan mahdollistajina TVM on keskeinen osa operaatiosuunnitelmaa jonka osana syntyy maalittamisen osuus. Tämä on perustana vaikuttamisen käytön suunnittelulle ja toteutukselle. TVMsuorituskyky muodostuu joukkojen ja teknisten sensoreiden sekä järjestelmien kokonaisuudesta jonka toimintaa ohjaavat kirjatut käyttöperiaatteet. Eritasoiset tiedustelujoukot muodostavat järjestelmän rungon ja ovat keskeinen tekijä muun muassa operatiivisessa tulenkäytössä. Uudistetun taistelutavan perusvaatimus on kattava ja mahdollisimman tosiaikainen tilannekuva toiminta-alueelta. Vihollistilannekuva 16 tuotetaan TVM- järjestelmällä. Havainnot aikaansaadaan sensoreilla, joita ovat tiedustelu- ja valvontavälineiden lisäksi toimivat joukot, jopa yksittäiset taistelijat. Maavoimien tiedustelujärjestelmä on osa valtakunnallista järjestelmää, joka tukee myös paikallisen vihollistilannekuvan muodostamista. Vihollistilannekuva ja omien joukkojen tilannekuva yhdistyy MATI -järjestelmässä, jolla tuetaan komentajan johtamista sekä esikunnan suunnittelua. TVM-suorituskyky on kehittymässä nykyistä toimintavarmempien ja välityskykyisempien johtamisyhteyksien ja uusien pimeätoimintakykyisten kalustohankintojen toteutuessa. Taisteluosastojen ja jääkäripataljoonien johtamisjärjestelmä mahdollistaa tilannekuvan välittämisen ja keräämisen ryhmätasolta asti. Tekniset aluevalvontajärjestelmän sensorit ja minilennokkijärjestelmät tuovat kattavuutta sekä reagointikykyä tiedustelu- ja valvontaverkolle. Aika näyttää, kuinka hyvin tästä kokonaisuudesta saadaan tehoja irti. Järjestelmää on opittava käyttämään. Esimerkiksi minilennokkijärjestelmien käyttö tulee parantamaan merkittävästi joukkoyksikkötasan valvonta- ja tiedustelukykyä. Järjestelmä on käytettävissä rajoitetusti myös tulenjohtamiseen. Tarvitaan käyttökokemuksia ja oppimista. Kehityspolku tässäkin lienee isomman RANGERjärjestelmän käyttökokemuksista tuttu. Ensin opitaan lentämään, sitten opitaan näkemään, edelleen opitaan ymmärtämään mitä nähdään ja lopuksi opitaan tulkitsemaan mitä saatu havainto merkitsee. Kehityspolun huippuna syntyy kyky antaa minilennokkijärjestelmälle oikeat tehtävät oikeaan aikaan. Tiedustelutehtäviin käytettävillä joukoilla korostuu tarve ja kyky vai- kuttamiseen. Kaikkien tiedustelusensoreiden on lähtökohtaisesti kyettävä havaitsemaan haluttuja kohteita, paikantamaan kohteiden kriittiset osat maaleiksi vaikuttamisen edellyttämällä tarkkuudella ja lähettämään tulikomento tai tulipyyntö toteutettavaksi. Mahdollisuuksien mukaan kaikkien sensoreiden tehtävänä on myös vaikutuksen arviointi. Tilannetietoisuudella vaikuttamisen suunnitelmaan Tilannetietoisuus ja riittävä suunnittelu- ja valmisteluaika mahdollistavat vaikuttamisen suorituskykyjen optimoidun käytön. Suunnittelu perustuu ajantasaiselle tilannetietoisuudelle. Tehtävän ja toimintamaaston analysoinnin lopputuloksena syntyy ”vaikuttamisen suunnitelma”, jossa hahmottuu omalta kannaltamme toivottu taisteluasetelma. Vastuualueelle muodostuu vaikuttamisen eri suorituskyvyille erillisiä ja yhteisiä käyttöalueita, joilla omat vahvuudet kyetään hyödyntämään parhaiten. Suunnitteluun kuuluvat olennaisesti ”pienoissotapelit”, joilla pyritään löytämään keinoja, joilla vastustaja saadaan toimimaan omalle vaikuttamiselle edullisella tavalla. Tavoitteeseen päästään ainoastaan kaikkien aselajien yhteistoiminnalla. Siksi operaatiosuunnitelma on myös ”vaikuttamissuunnitelma” ja operaatiopäällikön ohjauksessa tykistöpäällikkö on myös vaikuttamispäällikkö. Tilanteenarvioinnin tulos voi olla viereisessä kuvassa esitetyn kaltainen. Edellä mainitun suunnittelun johtopäätöksenä ja tuloksena voidaan määrittää alueet, joilla suluttamisella saadaan aikaan haluttu vaikutus. Ohjaavilla sulutteilla ja taistelutilan muokkaamisella saadaan Tiedustelujoukot Minilennokki Joukot (ml. tiedustelu) Suluttaminen Panssarintorjunta-aseet Epäsuora tuli Joukkojen käytön painopiste Suluttaminen Panssarintorjunta-aseet Epäsuora tuli ELVA Suluttaminen Harhauttaminen Minilennokki Aluevalvontajärjestelmä Suunnitteluvaiheessa tunnistetaan alueet joilla vaikutetaan viholliseen sekä mahdolliset alueet joita valvotaan ja valmistaudutaan tarvittaessa vaikuttamaan. Suunnittelun edetessä päätetään millä suorituskyvyillä vaikutus tuotetaan. vihollinen suuntaamaan liikkeensä halutulla tavalla. Hidastavalla ja pysäyttävällä miinoittamisella saadaan moottoroidun vastustajan liike loppumaan. Tähän käyttöön ollaan saamassa kehittyneitä ohjelmoitavia, monikäyttöisiä panssarimiinoja. Miinojen suorituskyvyn täysimittainen hyödyntäminen edellyttää osin uutta ajatteluakin, ennakkoluulottomuutta ja viekkauttakin. Johtajien ammattitaito on avainasemassa. Toiminta-alueelta on löydettävissä esimerkiksi panssarintorjunnalle (PST) edullisimmat tuhoamisalueet. Vastustajan mekanisoitu voima on houkuteltava tai/ja pakotettava näille alueille. Huolellisella suunnittelulla, riittävällä valmistelulla ja harjoittelulla on mahdollistettava vaikutuksen käyttö oikea-aikaisesti. Edullisimmille alueille on suunniteltava usean elementin yhteiskäyttö. Esimerkiksi SotilasAikakausLehti 11 | 2012 ohjaavat ja pysäyttävät miinoitteet, pst-ohjusjoukkojen ja epäsuoran tulen pst-ammusten käyttö voidaan yhdistää. Tämäkin on mietittävä tarkasti, jottei sorruta ”päällekkäisresursointiin”. Miinan tuhoamaa panssaria ei kannata ampua enää ohjuksella ja varmentaa tuhoa tykistön hakeutuvalla pst-ammuksella. Ei-kineettisen vaikuttamisen kokonaisuus vaatii ehkä eniten uutta ajattelua. Elektronisen vaikuttamisen (ELVA) kyky on tehokas näkymätön voima oikea-aikaisesti ja oikeaan kohteeseen käytettynä. Käyttöperiaatteet ja käytön suunnittelun liittäminen kiinteästi vaikuttamisen suunnitteluun taisteluosastotasalta alkaen vaatii vielä työtä ja lisää osaamista. ELVA ei saa olla ”henkimaailman hommia” vaan keino keinojen joukossa. Näin myös harhauttaminen, joka oikein käytettynä on osa viekasta ja ennakkoluulotonta taistelukonseptia. Uutta ruutia tulenkäyttöön Uudistettu taistelutapa vaatii tykistöjärjestelmänkin osalta ajattelutavan uudistamista. Maalit tiedustellaan ja paikannetaan, tulta johdetaan, tykillä ja heittimellä ammutaan ja kranaatin sirpaleet ja räjähdyspaine tappaa ja tuhoaa kuten ennenkin, mutta siihen yhtäläisyydet nykyiseen pääosin sitten jäävätkin. Maalittamisprosessi liittyy kiinteästi tappioiden tuottamiseen. Mikäli tulenkäyttö on satunnaista, tuotetut tappiotkin jakautuvat satunnaisesti. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa vihollisen suorituskyvyistä jokaista on kulutettu 10 %, mutta jokainen toimii edelleen 90 % teholla, 17 Puolustusvoimat 18 johtoverkko koko vastuualueelle. Tulenjohtoasemia valmistetaan useita - varsinainen, vara- ja vaihtoasemat. Tulenjohtaja ei välttämättä tiedä toteuttavaa tuliyksikköä ja tulitehtävän voi toteuttaa myös tuliyksikön osa. Tulta käytettäneen tulevassa taistelussa laaja-alaisesti myös oman ryhmityksen syvyyteen. Tulenkäyttötarpeita syntyy nykyistä enemmän ja osin yllättävillekin alueille. Tämä kaikki asettaa erityisvaatimuksia johtamisjärjestelmien toimivuuden lisäksi johtajien ammattiosaamiselle. Ymmärrys tulen käytöstä ja toimintakentästä on oltava riittävän syvä sekä tilannekuvan riittävän hyvä, jotta vältytään katastrofeilta esimerkiksi omille aiheutettuina tappioina. Puolustusvoimat mikä mahdollistaa operaation jatkamisen. Kohdentamalla vaikutus pääosin yhteen avainsuorituskykyyn se saadaan esimerkiksi 40 % teholle, jolloin vihollisen hyökkäys hidastuu tai jopa pysähtyy. Vaikuttamisen tehtävänä on siis kertautuvien ja kriittisten tappioiden tuottaminen vastustajalle. Näin muodoin ajattelumallissa on uusia sävyjä. Pelkkä staattinen tukeminen ei aina riitä, vaan on pyrittävä aktiivisesti tuottamaan tappioita. Tehtävätaktiikka soveltuu tähän hyvin. On kyettävä myös herkullisten maalien metsästämiseen. Toiminnan on aina oltava hyvin organisoitua ja kurinalaista, jotta vältytään toiminnanvapauden tuoman innovatiivisuuden sooloiluriskin toteutumiselta. Uudistettu taistelutapa pirstoo taistelukenttää yhä monimuotoisemmaksi. Joukkojen useat vaihtoehtoiset tehtävät ylläkköineen, jakautuminen pieniin taistelupartioihin syvyyteen ja pyrkimys aktiiviseen tappioiden tuottamiseen muuttavat varmasti tulen käytön periaatetta – ainakin pitäisi. Perinteinen puolustuksellinen taktinen tulenkäyttökin on yhä perusteltu monissa tilanteissa. Uudistetussa taistelutavassa järjestetään kattava tiedustelu- ja tulen- Vaikutusperusteinen toimintatapa edellyttää kykyä vaikutuksen arvioinnille. Siis varmistukselle siitä saatiinko riittävä tai haluttu vaikutus aikaan. Tämä on käytännössä iso ajatuksellinen muutos. Nykypäivän tulenjohtajan vakioilmoituksesta- ”Tuli osui, totteli korjauksia ja vaikutti viholliseen” – tulee kyetä konkreettisempaan havainnointiin. Arvio on ääritapauksessa peruste uusintasuoritukselle tai sopivamman vaikuttamiskyvyn käytölle. Arvioinnin keinovalikoimaan on tulossa lisänä minilennokki-kyvyn käyttö, jota tulee miettiä ja harjoitella. Nykyistä monimuotoisemmat tulenkäyttötilanteet asettavat vaatimuksia myös ampumatoiminnan johtamiselle. Hajautettu tuliasemaryhmitys saattaa johtaa tilanteeseen, jossa vain osa aseista kykenee toteuttamaan tehtävän. Tällöin ammunnanhallinnalla on voitava jakaa tehtävät aseittain. Tulitehtävään osa tuliyksikön aseista ampuu paljon, osa ei yhtään, kokonaisvaikutuksen ollessa vaaditun mukainen. Maalikulmien ja ampumaetäisyyksien vaihdellessa merkittävästi aseittain joudutaan varmuusetäisyyksiä ja hajontakuvioita sekä tulen tehoa miettimään uudella tavalla. Kehitysohjelmat ovat tuomassa käyttöön Helsinki Hernesaarenranta 13, FI00150 Helsinki Tel. +358 20 741 8820 Fax +358 20 741 8821 email: [email protected] www.telemar.fi Turku Ojakatu 2, FI21200 Raisio Tel. +358 20 741 8835 Fax +358 20 741 8832 email: [email protected] www.telemar.fi Puolustusvoimat 20 saatu koulutus ja kokemus antavat riittävän perusteen sotilasjohtajan päätöksenteolle ilman tietojärjestelmiäkin. Tulevaisuudessa vaikuttamisen käytössä pelkkä kaavamaisuus ei riitä. Joudutaan tekemään selkeitä valintoja painopisteistä. Tällöin väärät valinnat voivat olla erityisen kohtalokkaita. Kaikki tuki päätöksen perustaksi tarvitaan. Uusia vaatimuksia taistelukestävyydelle Uudistetun taistelutavan menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää kattavaa ja riittävän ajantasaista tilannekuvaa. Toimiva johtamisjärjestelmä on toiminnan onnistumisen Puolustusvoimat myös erikoisampumatarvikkeita, joilla teho saattaa olla edullisessa maalitilanteessa monikymmenkertainen perinteiseen verrattuna. Pääampumatarvikkeena epäsuorassa tulenkäytössä tulee kuitenkin säilymään perinteinen sirpalekranaatti eri sytytinvaihtoehdoilla. Maalien laadun ilmoittavan koodauksen merkitys korostuu ja nykyistä järjestelmää on tarkasteltava uudelleen. Koodauksen perusteella tehdään ratkaisut käytettävästä tuliyksiköstä, sen osasta ja ampumatarvikkeesta. Tämä koskee kaikkia joukkoja. Komppaniatasolla kyse on esimerkiksi kranaatinheittimistön tulitehtävien toteutusjärjestyksen päättämisestä. Prikaati- ja sotilasaluetasolla tarvitaan tulenkäyttökeskuksen tekemää maalien priorisointia. Ratkaisut ovat usein aikakriittisiä. Kaiken kaikkiaan vaikuttamisen optimoitu käyttö edellyttää kattavaa ja riittävän nopeaa suunnittelu- sekä toimeenpanokykyä. Oman keinovalikoiman suorituskyky ja vastustajan haavoittuvuudet on tunnettava. Tavoitetilassa vaikuttamisen keinovalinta tulisi perustua jonkinasteiseen tietojärjestelmäavusteiseen systemaattiseen laskentaan ja siitä johdettuun suositukseen. Tässä on tietysti hyvä pitää jalat maassa. Monesti edellytys. Vaikuttamisen ”lähettämöillekin” uudistettu toimintatapa asettaa uusia vaatimuksia. Lavettien ja ampumalaitteiden on kyettävä liikkuvaan toimintatapaan. Tehtäviä on useita ja laajalla alueella. Lisäksi vastustajan tulivaikutusta ja muita vastatoimia tulee kyetä väistämään, jopa minuuttiluokassa. Toiminta täydessä mittakaavassa tuo varmaan yllätyksiä, joita ei ole osattu ennakoida vihreän veran äärellä. Näin on, vaikka kokeiluharjoituksiakin on järjestetty ja järjestetään. Aitojen havaintojen ja muutostarpeiden löytämiselle tarvitaan useita harjoituksia todenmukaisilla joukoilla ja todenmukaisissa toimintaympäristöissä. Tämä vaatii resursointia myös lähivuosina. Osaaminen kehittyy ja työ tekijöitään neuvoo myös tässä asiassa. Vaikuttaminen ja huolto ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa. Huollon suorituskyky on koetuksella, kun joukot ovat laajalle alueelle hajautettuina, liikkuvia ja niiden on kyettävä ajoittain varsin itsenäiseen toimintaan. Liikkuminen taistelualueilla ei ole koskaan helppo tehtävä. Tiestöä on toisaalta voitava käyttää mahdollisimman vapaasti, toisaalta tiestön käyttö on kyettävä estämään. Kaikessa korostuu hyvä suunnittelu tilanteet monimutkaistuvat ja saattaa olla, että tulevaisuudessa useita tulitehtäviä ammutaan yläkulmilla kaluston mahdollistaessa. Puolustusvoimat Osaaminen ja taito korostuvat 22 saalta eri aselajijoukkojen ryhmitykset saattavat olla lomittain tarjoten näin kokonaissuojaa. Johtaminen tässä toimintaympäristössä on tietysti haaste. Rajallisesta aseiden kantamasta johtuen tuliasemaryhmitys on aina lähellä tulenkäyttöalueita, joten vihollisuhka on todellinen hyvän tiestöinfran pirstomilla vastuualueillamme. Kyky taistella tarvittaessa ”jalkaväen tapaan” ja jopa suora-ammuntakyky nousevat arvoonsa. Tuliyksiköillä korostuu kyky ampua nopeasti ja tarkasti eri suuntiin sekä etäisyyksille monipuolisilla ampumatarvikkeilla. Tulenkäyttö- Puolustusvoimat ja riittävä valmisteluaika. Materiaaliporrastusten toimittaminen oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti on osa voiton kaavaa. Joudutaan myös varautumaan riskien ottamiseen ja materiaalimenetyksiinkin. Raskasaseyksiköiden tuliasematoiminnassa pyritään suojaa hakemaan laajasta hajaryhmityksestä ja osin liikkeestä. Ballistista suojaa saadaan myös siirrettävillä välineillä, esimerkiksi suojalevyillä. Hajaryhmityksessä jokainen toimipiste muodostaa erillisen maalipisteen. Näin ollen kokonaisen 18-tykkisen patteriston tuhoamiseksi vaaditaan merkittävä määrä asevaikutusta. Tämä resurssivaatimus saattaa olla ylivoimainen myös vahvalle hyökkääjälle. Tämän ovat ainakin teoreettiset tulenteholaskennat osoittaneet. Laajasti hajautettu toimintamalli lisää taistelukestävyyttä, mutta se asettaa myös lisävaatimuksia. Esimerkiksi joukot eivät saa enää kollektiivista suojaa toisiltaan. Tuliyksiköiden hajauttaminen ei mahdollista jaoksen tai patterin lähipuolustuksen kokonaisuutta. Jokainen tykki- ja heitinryhmä ja komentopaikka ovat omillaan. Toi- Tykistön käsikirjat ja ampumaoppi päivitetään vuoden 2013 aikana huomioiden uudistetun taistelutavan vaatimukset tykistöjärjestelmälle. Periaatteessa nykyinenkin ampumaoppi on pätevä, mutta nyt on mahdollisuus ajantasaistaa ohjeistus mahdollisimman ristiriidattomaksi. Siksi ampumaoppi kirjoitetaan uudelleen vastaamaan uudistetun taistelutavan tarpeita. Samalla tarjoutuu tilaisuus pohtia, miten jo olevat ja kehittyvät tietojärjestelmät - esimerkiksi AHJO -vaikuttavat tulenkäyttöön. Uudistettu taistelutapa korostaa aktiivisuutta, häikäilemätöntä vahvuuksien hyödyntämistä ja viekasta oveluuttakin. Tämä kaikki vaatii kaikilta sotilailta ammatillisuutta ja erityisesti johtajilta vahvaa osaamista ja itseluottamusta. Henkilöstön suorituskyky perustuu tulevinakin vuosina reserviläisten vahvaan rooliin. Kaikki tämä asettaa varusmies- ja reserviläiskoulutuksen sisällölle kovia vaatimuksia. Sisältöjä on tarkasteltava kriittisesti ja avoimin mielin. Pelkistäen voisi varmaan todeta, että esimerkiksi raskasaseyksiköissä johtajien osaamisvaatimukset nousevat yhtä organisaatiotasaa ylemmäs. Tykinjohtajalta edellytetään kykyä itsenäisiin ratkaisuihin ja omatoimisuutta, jota on perinteisesti vaadittu jaoksen johtajalta tai jopa patterin päälliköltä. Päällikkö taas saa ottaa hoidettavakseen asioita, joista perinteisesti patteriston komentaja on murehtinut. Kyetäänkö tähän? Aika näyttää, mutta edellytyksiä on. Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa parhaan henkilöstöresurssin käytön tulevaisuudessakin. Maailmanlaajuisesti kehuttu yleinen koulutusjärjestelmämme tuottaa jatkossakin osaamista jota tarvitaan myös sodan ajan joukoissa. Kun maanpuolustustahtoisuus säilyy nykytasolla, hedelmällinen maaperä suorituskyvylle on olemassa. Edellä on käsitelty vaikuttamista maapuolustuksen näkökulmasta. Kokonaisvaikuttamiseen sisältyy lisäksi puolustusvoimien yhteisen vaikuttamisen suunnittelu ja johtaminen, joka on Pääesikunnan vastuulla. Tuohon yhteisen vaikuttamisen suorituskykykoriin maavoimilla on tulevaisuudessa asettaa kauaskantoisin epäsuora tuli, ELVA-kykyä ja erikoisjoukkoja. Puolustusvoimien yhteisen vaikuttamiskyvyn käyttö palvelee välillisesti myös maapuolustusta. Tulenkäyttö ilmasta ja mereltä maamaaleihin sekä ELVA palvelevat maaoperaatioiden onnistumista, vaikka vaikutus ei kohdistuisikaan vastaanottopesäkkeen etumaastoon. Tämäkin kokonaisuus on kuitenkin suunniteltava sekä organisoitava ja siinä on hyödynnettävä vaikuttamisketjun toimijoita eri johtoporrastasoilla. Maavoimien osalla pääsuunnitteluvastuu keskittyy Maavoimien esikunnan vaikuttamiskeskukseen. Vaikuttamisen kokonaisuus on keskeinen osa uudistettua taistelua, jossa väheneviä joukkoja korvataan uusilla suorituskyvyillä. Konsepti perustuu kattavaan taustatutkimukseen ja alustavat kokeilut ovat varmistaneet, että ollaan oikealla tiellä. Kehittyvä välineistö mahdollistaa uuden luomisen. Oppi ja kokemus syventävät suorituskykyä, jonka elementit alkavat hahmottua. Yhteisvaikuttaminen on avainsana. Osaava henkilöstö on avaintekijä. SotilasAikakausLehti 11 | 2012 hypo.fi 23 24 Uusiin tehtäviin... Eversti Timo KAKKOLA Everstiluutnantti Juha HÄRKIN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän johtajaksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.11.2012. Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän apulaisjohtajaksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.11.2012. Komentaja Janne HUUSKO 1. erityistehtävään 17.11.2012 ja 2. linjan johtajaksi tutkintaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Tero LUUKKONEN Huolto-osaston osastopäälliköksi Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Mikko TAUSSI Järjestelmäosaston apulaisosastopäälliköksi Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikuntaan 1.1.2013. Komentaja Ari KALLIO Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. SotilasAikakausLehti Everstiluutnantti Mikko VIITALA 11 | 2012 Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Veijo JOKINEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.11.2012. Kommodori Raimo PYYSALO Merivoimien henkilöstöpäälliköksi Merivoimien Esikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Heikki ROITTO Esikuntapäälliköksi Tykistöprikaatiin 1.1.2013. Komentaja Heikki LAMMINEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. 25 ...Uusiin tehtäviin Everstiluutnantti Mika MULTANEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Juha KAUHANEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Petri RANTANEN Karjalan Huoltopataljoonan komentajaksi Karjalan Prikaatiin 1.1.2013. Everstiluutnantti Leo VILJANEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Everstiluutnantti Jukka SAARIO Esikuntapäälliköksi Viestirykmenttiin 1.1.2013. Kommodori Timo STÅHLHAMMAR Merivoimien operaatiopäälliköksi Merivoimien Esikuntaan 1.2.2013. Tällä palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset. Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys palstan pitäjään sähköpostitse: [email protected] 26 Komentaja Marko KARPPINEN Logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013. Komentaja Taneli UOSUKAINEN Esikuntapäälliköksi Pioneerirykmenttiin 1.1.2013. Kommodori Timo HIRVONEN Saaristomeren Meripuolustusalueen komentajaksi 1.2.2013. Upseeriliitto tiedottaa Marraskuu 2012 Pääsihteerin palsta Tasapäisyyttä tasa-arvon varjolla 28 Pääluottamusmiehen palsta II Lisäaikaa arviointeihin 33 Pääluottamusmiehen palsta I Työajat ja -tavat muuttuvat Tehtävään määräys on annettava 30 Evp-seminaarissa päivitettiin tietoja 34 Upseeriliiton hallitus 2013 35 Indeksimuutoksia vuodelle 2013 36 Upseeriliiton yhteystiedot 36 Alueelliseksi pääluottamusmieheksi maavoimiin? 32 Kaksi tehtävää avoinna Upseeriliitto tiedottaa – keltaiset sivut Päätoimittaja Marko Varama Vakituiset avustajat: – Hannu Sipilä – Jari Rantala – Mikko Valtanen – Päivi Schroderus – Kari Haapanen – Erja Elopuro KUNNIAMERKIT KUNTOON •Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan järjestykseen,ompelu •Pienoiskunniamerkkien, solkienjakunniamerkkinappienmyynti Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100 SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI VAIHDE(09)478500,S-posti: [email protected] www.sotainvalidit.fi HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361! www.hypo.fi Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen AsuntoHypoPankki Oy Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, [email protected] fi SotilasAikakausLehti 11 | 2012 27 Pääsihteerin palsta Hannu Sipilä Tasapäisyyttä tasa-arvon varjolla V iime aikoina on kuultu paljon synkkiä uutisia irtisanomisista ja yt-neuvotteluista yrityksissä, eikä työn löytäminen ole helppoa. Työttömyys on hienoisessa nousussa, mutta ei ole – ainakaan vielä – räjähtänyt käsiin. Syyskuussa työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 7,1 %, kun se viime vuonna samaan aikaan oli 6,9 %. Vuoden alussa arvioitiin, että puolustusvoimissa on ns. muutoksen kohteena 1200 työntekijää. Luku on sen jälkeen pienentynyt selkeästi, ja viimeisin tieto on noin 850. Tammikuussa avautuu noin 400 tehtävää, joihin muutoksen kohteena olevat ovat etusijalla. Muutoksen kohteena oleminen ei siis tarkoita suoraa irtisanomisuhkaa, mutta mitä todennäköisimmin puolustusvoimat joutuu irtisanomaan osan. Irtisanomiset jäävät kuitenkin yllättävän vähiin, joten Pääesikunnan henkilöstöjohto on hoitanut leiviskänsä näiltä osin hyvin. Muutoksen kohteena olevat ovat luonnollisesti pettyneitä. Jos puolustusvoimista ei lopulta löydy uutta työtä ja uhka konkretisoituu irtisanomiseksi, voi uuden työn löytäminen olla haasteellista. Tässä ilmapiirissä on esitetty, että henkilöstö- 28 vaikutusten pitäisi kohdentua tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä myös sotilaisiin. Uudistus kova paikka upseereille Helposti unohtuu, että tuhannet sotilaat joutuvat siirtymään uudistuksen yhteydessä toiselle paikkakunnalle. Tarjottava tehtävä voi olla jopa huonommin palkattu kuin nykyinen. Siirron aiheuttamat sosiaaliset haitat ovat aina erittäin suuria. Työnantaja ei korvaa syntyneitä kuluja täysimääräisesti. Tästä aiheutuu niin merkittävä haitta, että moni eroaa upseerin tai muun sotilaan virasta ”vapaaehtoisesti”. Kyse on vain siitä, onko eroajia kymmeniä vai satoja. Upseeriliitto tekee tilannekuvan selventämiseksi asiasta jäsentutkimuksen, jossa jäseniä pyydetään arviomaan omaa tilannettaan ja näkymiään puolustusvoimauudistuksen keskellä. Sekin on helppo unohtaa, että sotilaat on koulutettu ensisijaisesti vain yhden työnantajan palvelukseen. Vastavuoroisesti sotilaiden on voitava luottaa työnantajan tavallista suurempaan lojaaliuteen heitä kohtaan. Irtisanottava tai urakehitystä hakeva siviili sen sijaan on paljon paremmassa asemassa, koska samalla koulutuksella voi hakeutua monen työnantajan palvelukseen. Itse asiassa tämän pitäisi olla osa normaalia urakiertoa. En ymmärrä, miksi kaikille siviileille pitäisi taata merkittävä urakehitys juuri ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN * Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen. * Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus. * Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia. Toimisto Vesa Mattila Pentti Laiho Olli-Pekka Lindell 02-251 1004 0400-706 615 040-581 4112 0400-826 078 [email protected] www.asianajotoimistolindell.fi Isänmaa tarvitsee puolustajansa – upseerin. Upseeri tarvitsee puolustajansa – Upseeriliiton. puolustusvoimien sisällä; vaihtavathan urahakuiset työtekijät yritystenkin välillä mennen tullen. Sotilaat ovat sodan varalta Tasa-arvon peräänkuuluttajat unohtavat myös tahallaan, että puolustusvoimien tehtävä on valmistautua Suomen aseelliseen puolustukseen niillä määrärahoilla, jotka sille osoitetaan. Puolustusvoimat on vastuussa rahojen tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä. Osa tätä on keskittyminen ydinhenkilöstöön, kun työntekijöitä on 10 % leikatun budjetin takia pakko vähentää. Vähät rahat on käytettävä olennaiseen. Sotilaat – etenkin upseerit – ovat puolustusvoimien ydinhenkilöstöä. Kriisitilanteessa sodan ajan joukkoja johtavia upseereita ei saa mistään olennaisesti lisää. Palveluksessa olevien tulee pystyä täyttämään tarvittavat tehtävät. Sopivan ikäisiä, kuntoisia ja ammattitaitoisia evpupseereita on reservissä entistä vähemmän, koska sotilaseläkeikä nousee koko ajan. Sen sijaan reservissä on paljon hyvin koulutettuja lääkäreitä, sähkömiehiä, kokkeja; ihan joka alan ammattilaisia paitsi sotilaita. Siviilikoulutettuja ei tarvitse pitää joka päivä puolustusvoimien palveluksessa, päin vastoin heidän sodan ajan osaamisensa kehittyy paremmin leikkaussaleissa, rakennustyömailla ja ravintoloissa. Niin hyödyllistä ja ansiokasta työtä SotilasAikakausLehti 11 | 2012 kuin moni siviili puolustusvoimissa tekeekin, se ei ikävä kyllä ole näissä oloissa kaikkein keskeisintä sodan ajan valmiuden kannalta. Tutkijoiden Helsingin Sanomissa esille nostama pelko puolustusvoimien militarisoitumisesta on suorastaan surkuhupaisa. Mitä ihmettä puolustusvoimissa oikein pitäisi tehdä, ehkä takoa tykit auroiksi? Puolustusvoimauudistuksen vääntäminen tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuskysymykseksi onkin sangen keinotekoista. Vierastan erityisen paljon kaikenlaista kiintiöajattelua työpaikoilla. Ei Suomessa voi olla sellaista työpaikkaa, jossa toimitaan sen perusteella, kuinka monta miestä tai naista töissä on. Olennaisen osaaminen ja työn vaatimusten täyttäminen on paljon tärkeämpää kuin kuvitteellisen tasa-arvoongelman paikkaaminen kiintiöillä. Suomessa on erittäin hyvä mahdollisuuksien tasa-arvo. Maksuton koulu ja terveydenhuolto antavat kaikille yhden- vertaisen mahdollisuuden hakeutua valitsemalleen uralle. Meriittien perusteella voi kuka tahansa edetä niin pitkälle kuin lahjakkuus ja ahkeruus antavat myöten. Kaikissa ammateissa ei ole yhtä hyviä etenemismahdollisuuksia kuin upseereilla tai monilla muilla korkeakoulutetuilla, mutta ei pidäkään olla. Meriiteistä riippumaton tasapäisyys ei ole järkevä tavoite. Sodassa tarvitaan reserviä Oulussa osaston syyskokouksessa vanhempi upseeriveli kertoi kokemuksistaan. Hän valmistui kadettikurssilta kesällä 1944. Kurssista valtaosa komennettiin torjuntataisteluihin. Mieskato oli kova. Puhuja ihmetteli, mitä tehdään nykyaikana jos joudumme vastaavaan tilanteeseen. Upseereita kun ei ole edes sodan alkuvaiheeseen niin paljoa kuin tarve olisi, saati paikkaamaan sankarivainajien jättämiä aukkoja. Näe ilman silmälaseja! Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐ taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi 29 Pääluottamusmiehen palsta I Jari Rantala Everstiluutnantti Työajat ja -tavat muuttuvat T ietotyön sisältö, työtavat, työskentelyajat sekä -välineet ovat muuttuneet voimakkaasti tietoyhteiskunnan aikana. Yhä lisääntyvä etätyön tekeminen on tullut perinteisen työpaikkatyön rinnalle. Syyskuun 21. päivänä järjestettiin valtakunnallinen etätyöpäivä, jonka tarkoituksena oli kannustaa yrityksiä, kuntia, valtion organisaatioita, yhdistyksiä sekä järjestöjä pitämään etätyöpäivä. Tavoitteena oli vähentää mahdollisimman paljon työmatkaliikennettä ja siihen liittyviä päästöjä sekä säästää matkustamiseen kuluvaa aikaa. Etätyökampanjan verkkosivuilta www.etatyopaiva.fi löytyy lisää tietoa kampanjasta. Valtion työmarkkinalaitos järjesti Etätyö ja työaikajoustot valtiolla -seminaarin 18.9.2012 edistääkseen etätyötä ja työaikajoustoja valtionhallinnossa. Samasta syystä työmarkkinalaitos osallistuu valtakunnalliseen etätyökampanjaan. Kampanjan avulla etätyöstä saadaan lisää kokemuksia ja sitä koskevien verkkosivujen avulla monipuolinen tieto leviää myös laajemmin virastoihin. Valmistelutyötä tehdään yhdessä virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa. Työmarkkinalaitoksen tarkoituksena on tarkastella valtiolla tehtävää etätyötä myös johtamisen ja esimiestyön näkökulmasta. Hallitusneuvos Tuija Wilska on kirjoittanut etätyöstä seuraavasti: Valtion työmarkkinalaitoksen mielestä myös valtionhallinnossa tehokkuus, tietotekniikan hyödyntäminen ja työnantajan kilpailukyky edellyttävät nykyaikaisten työn organisointitapojen kuten etätyön käyttöä. Etätyön avulla voidaan myös lisätä joustavuutta, edistää työssä jaksamista sekä helpottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. 30 Etätyö ja työaikajoustot valtiolla -seminaarin sisältö videoineen ja esittelykuvineen on nähtävissä puolen vuoden ajan osoitteessa www.seminaarit.net/vm/etatyo. Sivuston aineisto on erinomainen tietopaketti siitä, millainen on tietotyön tulevaisuus. Ne työnantajat, jotka ottavat asiasta vaarin ja lähtevät soveltamaan eri mahdollisuuksia ottavat aimo askeleen eteenpäin kilpailukyvyssä, tehokkuudessa, henkilöstön motivoinnissa sekä rekrytoinnissa. Suosittelen puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen johtoa sekä kaikkia esimiehiä tutustumaan sivustoon ja pohtimaan, miten kehittää toimintaa siten, että näihin haasteisiin pystytään vastaamaan. Valtion työmarkkinalaitoksen tahto on etätyön käytön lisääminen valtionhallinnossa, mihin sillä on olemassa hyvät perusteet. Puolustusvoimien kuin myös rajavartiolaitoksen tulisi nyt perehtyä näihin perusteisiin ja ryhtyä niiden edellyttämiin kehittämistoimiin. Etätyö Etätyö on tapa organisoida työtä. Sen keskeisiä tunnusmerkkejä on, että työ, jota voitaisiin tehdä työnantajan tiloissa, tehdään säännöllisesti varsinaisen työpaikan www.pohjola.fi ulkopuolella ja että tässä työssä tai sen organisoinnissa käytetään apuna tietotekniikkaa. Etätyöllä on useita toteutusmuotoja, jotka voivat vaihdella samankin henkilön kohdalla tarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa. Etätyötä voidaan tehdä esimerkiksi kotona, etätyökeskuksessa, satelliittitoimistossa, kirjastossa, joukkoliikennevälineissä tai asemilla. Olennaisinta on, että etätyö korvaa aina työpaikalla tehtävän työn, eivätkä ylityöt kuulu etätyön käsitteeseen. Etätyötä ei ole työ viraston omassa tai useamman viraston yhteisessä palvelukeskuksessa tai asiakaspalvelupisteessä taikka viraston sivutoimipaikassa, koska nekin ovat työnantajan tiloja. Etätyö voi olla kokoaikaista tai vain osittaista, jolloin etätyötä tehdään esimerkiksi yhtenä päivänä viikossa. Puolustusvoimauudistus muokkaa voimakkaasti organisaatiorakennetta ja tehtäviä. Yli 2 000 ihmisen virka- tai työpaikka vaihtuu toiselle paikkakunnalle. Työmatkat pidentyvät ja perheestä asutaan yhä useammin erillään. Puolustusvoimien toimipaikkoja, joissa voisi tehdä työtä asuinpaikan lähellä vähenevät. Etätyö tuo keinon vaikuttaa näihin ongelmiin ja puh. 0303 0303. parantaa henkilöstön asemaa. Nykyinen valtiovarainministeriön ohjeistus etätyöstä antaa jo mahdollisuuden toteuttaa sitä myös puolustusvoimissa. Mutta kuten usein muulloinkin, mitään ei tapahdu, ellei tehdä puolustusvoimien omaa ohjetta sekä kehoteta tulosyksiköitä ottamaan etätyö käyttöön, silloin kun se on mahdollista. Johtamisjärjestelmäpuolelta saamieni tietojen mukaan tietojärjestelmät mahdollistaisivat jo nyt turvallisen verkkotyöskentelyn kotona. Hajautettu työ puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa Mobiilityö Jos työtä tehdään työnantajan tiloissa mutta muualla kuin varsinaisella virkapaikalla, ei ole kyse etätyöstä. Tällaisia järjestelyjä on käytössä valtakunnallisissa organisaatioissa, joilla on toimipisteitä eri paikkakunnilla, kuten verohallinnossa ja puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa tällainen työskentely on nimetty hajautetuksi työksi. Puolustusvoimien ohjeen mukaan hajautettua työtä voidaan tehdä esimerkiksi siten, että henkilö työskentelee yhden päivän viikossa omalla kotipaikkakunnallaan sijaitsevassa puolustusvoimien yksikössä ja viikon muut työpäivät varsinaisella virkapaikallaan. Puolustusvoimissa on hajautettua työtä tehty jo kaksi vuotta. Kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia erityisesti Maavoimien Esikunnassa, mistä hajautettu työ lähtikin kokeiluna eteenpäin. Yhtenä Valtion työmarkkinalaitoksenkin aineistossa todettuna etuna on työn suunnittelun kehittyminen. Omat ja työpisteen työt pitää suunnitella paremmin ja pitkäjänteisemmin, koska työtä tehdään useassa eri pisteessä. Erityisesti tämä vaikuttaa palavereihin. Turhat pikapalaverit vähenevät kun henkilöstö ei ole aina paikalla valmiina niihin. Hajautetun työn osalta on puolustusvoimissa vielä parannettavaa. Se ei ole kaikissa puolustushaaroissa riittävän laajasti käytössä. Ilmeisesti epäluulo ja luutuneet asenteet eivät mahdollista toiminnan kehittämistä ja tuloksellisuuden parantaSotilasAikakausLehti mista. Lisäksi voimassa oleva ohjeistus rajoittaa työmuodon käyttöä liiaksi. Ohjeistus pitäisi päivittää saatujen kokemusten perusteella sekä kannustaa tulosyksiköitä ottamaan hajautettu työ käyttöön. Hajautettu työ soveltuisi erinomaisesti myös Rajavartiolaitoksen toimintaan. Rajavartiolaitoksessa on paljon siirtoja valtakunnan toiselta puolelta toiselle puolelle. Esimerkiksi Kajaanista Helsinkiin siirretty upseeri voisi hyvin tehdä päivän viikossa hajautettua työtä Kajaanin toimipisteessä. 11 | 2012 Etätyö on ollut paikkaan sidottua työpisteen ulkopuolella tehtävää työtä. Tekniikan kehittyessä sen sovelluksena on muodostunut mobiili, monipaikkainen työ. Siinä ajan ja paikan joustavalla käytöllä hyödynnetään mobiilia tieto- ja viestintäteknologiaa yhteistyöhön eri paikoista käsin. Mobiilia etätyötä voidaan tehdä vaikkapa junassa, lentokentällä, kahvilassa, linjaautossa, ihan missä vain paikassa, jossa mobiili tekniikka sen mahdollistaa. Mobiilityö mahdollistaa verkkokokoustenkin pitämisen joustavasti, koska toiminta ei ole kiinnitetty yhteen paikkaan. Mobiili joustotyö on mobiilityön sovellus. Sillä tarkoitetaan päivittäisen pitkämatkaisen työmatkan aikana joukkoliikennevälineessä tehtyä työtä, joka luetaan osaksi työaikaa. Yleisin rajaus työmatkalle on vähintään 45 minuutin yhtäjaksoinen aika. Tavanomaisimmat liikennevälineet, joissa mobiilia joustotyötä tehdään, ovat junat ja linja-autot. Paikallisliikenteen joukkoliikennevälineet eivät yleensä mahdollista keskittymistä työskentelyyn. Suomessa toteutetussa kokeilussa tuli esille muun muassa se, että pitkämatkaisessa joukkoliikennevälineessä tehty työ on tehokasta. Työskentelyä eivät haittaa normaalit toimistotyön häiriötekijät ja työskentelylle on joka kerta selkeä aikaraja. Työskentely työmatkalla tuo mukanaan myös töiden paremman etukäteissuunnittelun, jotta työt saa nivellettyä työpaikalla tapahtuvaan työskentelyyn. Valtion työmarkkinalaitoksen tulisi muistaa etätyön käyttöä edistäessään myös tämä etätyön sovellus, joka tuo mukanaan aivan samat edut työnantajalle ja henkilöstölle kuin perinteinen etätyö. Kateus ja tietämättömyys esteenä Suurimpina esteinä etätyön ja sen sovellusten käyttämiselle ovat kateus ja tietämättömyys. On aivan selvää, ettei kaikkea työtä voida tehdä työpaikan ulkopuolella. Joukkueen kouluttaminen ei onnistu kotipöydän ääressä, eikä panssarivaunuja voi varastoida omaan autotalliin. Mutta on paljon tehtäviä, joissa töitä voidaan tehdä ainakin osittain etätyönä. Tutkimuksissa on todettu, että suurin vastustus etätyön järjestämiselle on kateus ja epäluuloisuus etätyöhön soveltumatonta työtä tekevien työyhteisön jäsenten taholta. Ajatellaan yleisesti, että jos minä en voi tehdä etätyötä, niin ei sitä saa muutkaan tehdä. Lisäksi etätyötä tekevien työpanokseen suhtaudutaan epäilevästi. Ajatellaan, että etätyötä tekevien työsuoritus on muita vähäisempi kun heitä ei valvota jatkuvasti. Ajatus on täysin virheellinen ja perustuu tietämättömyyteen. Tutkimukset päinvastoin osoittavat, että etätyössä tehdään helposti liian paljon töitä. Myös esimiesten tietämättömyys etätyöjärjestelyiden mahdollisuuksista, oikeutuksesta, toteutuksesta sekä työjärjestelyillä saatavista hyödyistä on ollut esteenä etätöiden toteuttamiselle. Selkeä ohjeistus, tiedottaminen ja asennemuokkaus ovat avaimet todellisten työaikajoustojen toteutumiseen sekä molemminpuoliseen hyötymiseen työnantajan ja työntekijöiden kesken. Yhdenvertaisuus on nostettu esiin rajoittavana tekijänä, mutta se ei ole juridinen este. Tämä on todettu monissa etätyötä käsittelevissä ohjeistuksissa. Työtehtävät ovat hyvin erilaisia, joten niiden sisältö ei voi olla yhdenvertainen. Siten ei myöskään etätyön käyttöoikeus työn sisällön perusteella riko yhdenvertaisuuden periaatetta. Etätyö sopii toisiin töihin ja toisiin taas ei. 31 Tehtävään määräys on annettava P ääesikunnan henkilöstöalan määräyksessä Upseerien henkilöstöasioiden hoito (1.11.2009) on yksiselitteisesti MÄÄRÄTTY tehtävään määräyksen antamisesta: ”Tehtävään määräys on aina annettava ennen kuin asianomainen henkilö ryhtyy hoitamaan uutta tehtävää.” Tämän selkeämmin ei asiaa voi esittää. Siitä huolimatta yhä uudestaan tulee paikallisneuvotteluihin tapauksia, joissa tehtävää on voitu tehdä jopa lähes vuosi vain suullisen käskyn perusteella. "Pyydän käskyn kirjallisena..." Ongelmia on aiheutunut silloin kun on ryhdytty hoitamaan korkeamman vaativuusluokan tehtävää. Kun ei ole ollut tehtävään määräystä, ei ole myöskään maksettu sen mukaista palkkaa. Tehtävään määräystä ei voi tehdä takautuvasti, joten kun palkkavirhettä ryhdytään korjaamaan, pitää tehdä esitys palkkatoimivallan omaavalle tasolle Pääesikuntaan. Sen jälkeen ryhdytään selvittämään kuka käski ja mitä sekä löytyykö tästä kirjallista aineistoa. On ollut useita tapauksia, joissa ei ole löytynyt riittävää todistetta tehtävän aloitushetkelle. Tästä syystä palkanmaksun myöhästymisen lisäksi henkilöiltä on jäänyt joiltakin kuukausilta tehtävän mukainen korkeampi palkka saamatta. Tehtävänkuvaus on allekirjoitettava Yhtä tärkeää kuin tehtävään määräys on tehtävänkuvauksen laatiminen/tarkistaminen ja sen allekirjoittaminen. Esimiehen ja alaisen allekirjoittama tehtävänkuvaus on peruste palkanmaksulle seuraavan kuukauden alusta lukien. Mikäli tehtävänkuvaus joudutaan allekirjoittamaan uudestaan esimerkiksi virheen takia tai sen laatimiseen liittyy asioita, jotka ovat viivästyttäneet allekirjoittamista, pitää näistä tehdä merkinnät kuvauslomakkeeseen. Siihen kirjataan ensimmäinen allekirjoituspäivämäärä ja syy, miksi se on muuttunut. Lisäksi kirjataan muut syyt, mitkä ovat viivästyttäneet kuvauksen laatimista. Tehtävänkuvaukseen kirjatut selvitykset edesauttavat neuvotteluissa selvittämään, milloin tehtävää on tosiasiallisesti ryhdytty hoitamaan. Tämä antaa mahdollisuuden päästä sopuun palkanmaksun korjaamisesta takautuvasti. Tärkeintä on kuitenkin tehdä niin tehtävään määräykset kuin tehtävänkuvauksetkin välittömästi kun niihin on tarve. Vain siten voidaan taata palkanmaksu tehtävän vaativuuden mukaan siitä työstä, mitä tekee. Samoin kaikki vastuukysymykset ovat kohdallaan. Vastuu tehtävään määräyksen antamisesta sekä tehtävänkuvauksen laatimisesta on esimiehillä. Mutta kyllä jokaisen omalla vastuulla on omalta osaltaan huolehtia toimenpiteiden käynnistämisestä. Jos saa käskyn ryhtyä tekemään uutta tehtävää, pitää ensitöikseen vaatia kirjallinen tehtävään määräys ennen kuin tekee mitään uuteen tehtävään liittyvää työtä. Mikäli prosessia ei käynnistetä, tulee heti ottaa yhteyttä luottamusmieheen. Sama koskee myös tehtävänkuvausta. Oma palkka on niin tärkeä asia, ettei siitä huolehtimista kannata jättää vain muiden huoleksi! Jari Rantala Alueelliseksi pääluottamusmieheksi maavoimiin Maavoimien virkaehtosopimusasioista vastaavan alueellisen pääluottamusmiehen sekä Materiaalilaitoksen alueellisen pääluottamusmiehen tehtävät julistetaan hakuun. Tehtävässä on eduksi aiempi kokemus luottamusmiestehtävästä tai muu palvelussuhteen ehtoihin liittyvä kokemus. Kirjalliset hakemukset ja ilmoittautumiset vaaliin tulee lähettää 30.11.2012 mennessä osoitteella: [email protected] tai postitse Upseeriliitto ry, Laivastokatu 1 b, 00160 Helsinki Kuoreen merkintä ”Alueellinen pääluottamusmies” Vaali suoritetaan Upseeriliiton hallituksen kokouksessa 13.12.2012. Tehtävien hoitaminen alkaa 1.1.2013. Lisätietoja alueellisen pääluottamusmiehen tehtävistä, korvauksesta sekä muista valintaan liittyvistä asioista antaa pääluottamusmies Jari Rantala (0299 500780, [email protected]). 32 Pääluottamusmiehen palsta II Mikko Valtanen Majuri Lisäaikaa arviointeihin T ehtävänkuvausten laatimisurakka on ollut syksyn aikana melkoinen. Marraskuun alkuun mennessä keskustasolle on tullut yli 500 ja puolustushaaran puskurissa odottaa arviointia lisäksi lähes 180 tehtävää. Paikallisella tasolla noin 950 JSA -kuvausta odottaa käsittelyä. Joukkoosastoissa ja esikunnissa tehtävänkuvauksia vielä käsitellään, eikä annettuihin tiukkoihin määräaikoihin ole kaikilta osin kyetty. Tämä tosin oli ennakoitavissa, kun työtä ryhdyttiin tekemään. Kyse on valtavasta urakasta, jolle tiukka aikataulutus asettaa oman haasteensa. Puolustusvoimien henkilöstöjohto päätti lokakuun puolivälissä, että vaativuuden arviointiin tulee antaa lisäaikaa. Vuoden loppuun mennessä tulee arvioida ne tehtävät, jotka tulevat avoimina hakuun tammikuussa. Näissä tehtävissä ei ole JSA -tehtäviä. Haku ohjeistetaan tässä kuussa puolustusvoimauudistuksen jatkosuunnittelukäskyssä. Muut tehtävät tulee olla arvioituna helmikuun loppuun mennessä 2013. Tarvittavaa lisäaikaa saatiin siis kaksi arvokasta kuukautta. Lehden ilmestyessä keskustason arviointi ja kehittämisryhmä on aloittanut työn omalta osaltaan 8.11. Keskustason arviointityöhön kuluu niiden, noin hieman vajaan 700 tehtävän osalta, jotka nyt on keskus- ja aluetasolla 35 työpäivää – ja lisää tulee. Tehtävien arviointi paikallistasolla Syksyllä 2009 on edellisen kerran virkaehtosopimuksella tarkennettu vaativuuden arviointikäytäntöä. Sopimuksen tavoitteena SotilasAikakausLehti 11 | 2012 oli tuolloin arviointimenettelyn yksinkertaistaminen. Soveltamisohjeen mukaisesti paikallistasolla joukko-osastossa tai esikunnassa arviointiryhmän puheenjohtaja tekee työnantajan ehdotuksen ryhmän jäsenille tehtävän vaativuusluokaksi. Ehdotuksen tulee perustua vertailuun keskustasolla arvioituihin vastaaviin tai kokonaisuutena samankaltaisiin tehtäviin. Verrokkitehtävänä on ehdottomasti käytettävä tehtävää, joka on arvioitu keskustasolla. Soveltamisohjeessa aikanaan todettiin, että keskustasolla arvioitu verrokkitehtävä ei saa olla kahta vuotta vanhempi. Tästä aikarajoituksesta voidaan kuitenkin harkinnan mukaan joustaa, mikäli verrokkitehtävät sisällöltään ja asemaltaan ovat vielä voimassa tulevassakin organisaatiossa. Luottamusmiehet ja osastojen puheenjohtajat neuvottelupäivillä Upseeriliitto järjesti luottamusmiehille ja osastojen puheenjohtajille koulutus- ja neuvottelupäivät loka–marraskuun vaihteessa. Koulutuspäivän kohderyhmänä oli vastikään puolustusvoimissa upseeriliiton ja päällystöliiton luottamusmiehinä aloittaneet upseerit ja opistoupseerit. Toki joukkoon mahtui myös kokeneempia luottamusmiehiä periaatteella ”kertaus on opintojen äiti”. Koulutustilaisuus järjestettiin yhteistoiminnassa Päällystöliiton kanssa nyt toista kertaa. Koulutuksessa yhteisen ohjelman painopiste oli puolustusvoimien hallinnonalan osalta mm. työaikasopimus, muutto ja siirtokorvaukset, virkamatkustaminen sekä yhteistoiminta paikallistasolla. Upseeriliiton luottamusmiehille pidettiin lisäksi palkkausjärjestelmäkoulutusta. Koulutuspäivän jälkeen syksyn neuvottelupäivien aiheena oli vahvasti puolustusvoima uudistus. Puolustusvoima uudistuksen takia päätimme kutsua tilaisuuteen poikkeuksellisesti myös osastojen puheenjohtajat. Tilaisuuteen oli kutsuttu vierailemaan myös Pääesikunnan henkilöstöosastolta henkilöstösuunnittelusta vastuussa oleva apulaisosastopäällikkö, eversti Timo Mustaniemi. Hän toi tilaisuuteen arvokasta näkökulmaa siitä, kuinka puolustusvoimauudistusta on toteutettu ja toteutusta tullaan jatkamaan henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Luottamusmiehet ja osastojen puheenjohtajan toivat esiin tilaisuuden tullen kentän huolen siitä, kuinka upseereiden virkaurien käy tulevaisuudessa. Vaativimpien tehtävien määrä vähenee, eivätkä nuoret upseerit pääse tehtäviin, joihin heidät on koulutettu. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden sotatieteiden maistereiden koulutus ja osaaminen menee hukkaan, jos tarjolla on vain joukkueenjohtajan tehtäviä. 33 Tietoja päivitettiin evp-seminaarissa U pseeriliiton perinteinen evp-seminaari pidettiin 10.-11. lokakuuta Katajanokan Kasinolla ja Tallinnassa. Seminaariin osallistuivat Upseeriliiton osastojen evp-yhteyshenkilöt ja evp-työryhmä. Kyberturvallisuus Eversti Aapo Cederberg puolustusministeriöstä piti erinomaisen esityksen yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Hän puhui kokonaisturvallisuudesta ja 13 uhkamallista/häiriötilanteesta. Tässäkin pätee sanonta ”maailma muuttuu ja me sen mukana”. Yhteiskuntarakenne on muuttunut ja se vaikuttaa myös kokonaisturvallisuuteen. Olemme yhä enemmän riippuvaisia energiasta ja tietojärjestelmistä sekä niiden toimivuudesta. Suurvallat satsaavat valtavia summia kyberpuolustukseen, USA käyttää siihen arvion mukaan 25 % budjetista. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat pitkällä tässä asiassa. Kyberturvallisuus ei ole vain puolustusta, siihen oleellisena osana kuuluu kyberhyökkäysvalmius. Kyberrikollisuus, -vakoilu, -terrorismi ja –sota on myös otettava huomioon kokonaisturvallisuudessa. Seuraavassa selonteossa kyberuhat painottuvat perinteisten uhkamallien ohella kokonaisturvallisuutta pohdittaessa. Tehtävärakenne pvuudistuksessa puhutti Liiton puheenjohtaja, everstiluutnantti Harri Westerlund kertoi puolustusvoimauudistuksen tilanteesta liiton kannalta. Evp-upseereita hämmästytti muutamat organisaatiokummajaiset ja tehtävien jako eri henkilöstöryhmien kesken. Esimerkiksi joukko-osaston hallinto-osasto, johon kuuluu sekä henkilöstö- että huoltoala, ei saanut ymmärrystä. Henkilöstöpäällikkö ei pysty vastaamaan osastopäällikkönä myös huollosta ja hänen sijaisenaan huoltopäällikkö henkilöstöasioista. 34 Eversti Ants Kiviselg. Sotilasläänien tehtäviä siirtyy muun muassa joukko-osastoihin, joten niiden esikuntien tehtävät muuttuvat ja sieltä pitäisi löytyä eu-kurssin käyneille upseereille nykyistä tehtävää vastaava vakanssi. Mistähän saadaan päällikkökokemusta upseereille, jos vähäisiä tehtäviä annetaan myös muille henkilöstöryhmille, kyseltiin seminaarissa? Miksi upseerit komentajina eivät arvosta upseerikoulutusta, kun valmistuva upseeri ei kelpaa joukkueenjohtajaksi? Tiedotusvälineet koettavat saada irtisanottavien määrän näyttämään pahemmalta kuin se todellisuudessa tulee olemaan. Aidosti irtisanottuja tullee olemaan vain muutama sata. Evp-upseereilla näyttää oleva rakennemuutoksista paljon kokemusta sekä hiljaista ja äänekästäkin tietoa. Paljon tuntuu olevan vielä korjaustarvetta ennen vuoden 2015 alkua. Viron puolustusvoimat Viron pääesikunnan päällikön sijainen eversti Ants Kiviselg esitti kauniin sanoin Viron puolustusvoimien kiitokset suomalaisten upseerien tuesta Viron puolustuksen rakentamisessa. Seminaarilaisten joukossa oli monta Viron ystävää ja projekteissa mukana ollutta. Everstiluutnantti Toomas Uustal esitteli Viron puolustusvoimia. Toomas Uustal on käynyt kadettikoulun, pataljoonankomentajakurssin ja yleisesikuntaupseerikurssin Suomessa. Tällä hetkellä hän toimii suunnittelupäällikkönä maavoimien esikunnassa. Viro käyttää tänä ja ensi vuonna 2 % bruttokansantuotteesta puolustukseen. Virolaiset osallistuvat useisiin kansainvälisiin harjoituksiin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Heillä on tulossa jopa yli 12000 miehen sotaharjoitus, ”Kevätmyrsky”. Viron sotilaita on useissa rauhanturvatehtävissä, muun muassa Afganistanissa. Everstiluutnantti Toomas Uustal. Evp-upseerin edunvalvonta Evp-upseerien edunvalvonnassa painopiste on tiedottamisessa ja erityisesti niistä asioista, jotka muuttuvat ja vaikuttavat seniorien elämäntilanteeseen. Seminaarissa käytiin läpi testamentteja. Painopiste oli edunvalvontavaltakirjassa ja edunvalvojan velvollisuuksissa sekä käytännön toiminnassa. Kaikkien upseerien kannattaa käydä liiton kotisivuilla katsomassa, mitä löytyy kohdasta Tietopankki: Laki-,vero- ja sosiaaliasioita. Pentti Väänänen Eversti Upseeriliiton hallitus 2013 Puheenjohtaja Varapuheenjohtajat Harri Westerlund Jouni Koskinen Jouko Seitakari Varsinaiset jäsenet Petteri Kajanmaa Jari Hellberg Ville Viita Mikko Sistonen Kari Nousiainen Mika Rötkönen Tero Pynnönen Petteri Puusa Kimmo Viitanen Jukka Heinänen Varajäsenet Atte Löytönen Sakari Hiukka SotilasAikakausLehti Mika Piiroinen 11 | 2012 Jukka Pesonen Mika Ylönen Jari Ruskela 35 Upseeriliiton yhteystiedot Puheenjohtaja evl Harri Westerlund Varapuheenjohtajat evl Jyrki Tulppala [email protected] maj Jouni Koskinen [email protected] Pääsihteeri kaptl Hannu Sipilä [email protected] (09)6689 4010 040 839 5909 0299 510 910 0299 303 527 040 511 3762 [email protected] (09) 6689 4011 050 340 5670 Pääluottamusmies evl Jari Rantala maj Mikko Valtanen [email protected] (09) 6689 4015 0299 500780 [email protected] (09) 6689 4040 0299 500781 Järjestöpäällikkö evl Kari Haapanen [email protected] (09) 6689 4012 040 778 5095 Tiedotuspäällikkö komkapt Marko Varama [email protected] (09) 6689 4016 040 844 8255 Taloussihteeri Erja Elopuro Sihteeri Päivi Schroderus [email protected] (09) 6689 4013 040 537 1799 [email protected] (09) 6689 4014 050 338 8228 Toimisto Laivastokatu 1 b B, 00160 Helsinki [email protected] (09) 6689 400 faksi (09) 6689 4020 RVL:n pääluottamusmies maj Kari Hämeenaho [email protected] 071 872 2014 (02) 251 1004 0400 706 615 0400 826 078 040 581 4112 Asianajotoimisto Lindell Oy Vesa Mattila Olli-Pekka Lindell Pentti Laiho [email protected] Upseeriliiton Konttaisenranta Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00, Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757 [email protected] Eläkkeiden ja muiden sosiaaliturvaetuuksien indeksimuutokset vuodelle 2013 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on vahvistanut 24.10.2012 sosiaalietuuksien indeksitarkistukset vuodelle 2013. Indeksitarkistuksen nojalla eläkkeet nousevat 1.1.2012 lukien 2,825 %. Työeläkeindeksi vuonna 2012 oli 2407 ja vuonna 2013 se on 2475. Eläkepalkan laskennassa vuosiansiot tarkistetaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon palkkakertoimilla. Palkkakerroin vuodelta 2012 oli 1,291 ja on vuonna 2013 1,327. Kerroin nousee siten 2,79 %. Ns siirtymäajan indeksin muutos on v 2012 luvusta 2663 vuoden 2013 lukuun 2738. Nousu on 2,82 %. Siirtymäajan indeksiä ei enää käytetä sotilaseläkkeiden tarkistukseen. Sotilaseläkkeitä tarkistetaan työeläkeindeksin muutoksen suhteessa. Elinaikakerroin vuodelle 2013 vahvistetaan erikseen marraskuun kuluessa. Lisäksi KELA on vahvistanut kansaneläkeindeksin vuodelle 2013. Se nousee 2,8 % luvusta 1565 lukuun 1609. Indeksimuutoksella tarkistetaan kaikki kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet. Lisätietoja saa STM:n verkkosivuilta. Kari Haapanen Järjestöpäällikkö 36 Sotataitoa ja -taidottomuutta Stalingradissa Jaakko Aatolainen: Hitler, Stalin ja Stalingrad – tahtojen taistelu. Karisto Oy, Hämeenlinna 2012, 960 sivua. ISBN 978-951-23-5617-1. S otakorkeakoulussa olivat Jaakko Aatolaisen luennot aikanaan kokemus, joka jäi pysyvästi ainakin allekirjoittaneen mieleen. Huolellisemmin valmisteltuja oppitunteja en juuri ollut nähnyt, ja vähissä ne ovat olleet myöhemminkin. Aatolaisen tunneilla täsmäsi kaikki. Sisältö oli selkeä, pienemmätkin yksityiskohdat oli tarkastettu ties kuinka moneen kertaan, havainnollistaminen oli sen ajan välineillä ykkösluokkaa, asioiden jäsentely oli johdonmukainen ja luennoitsijan esiintyminen sotilaallisen mallikasta. Aatolaiselta oli kerta kaikkiaan mahdotonta odottaa jotain puolivillaista. Luotettavaa tietoa Sama pätee hänen nyt valmiiksi saamaansa tutkimukseen Stalingradin taistelusta. Lukija ei voi olla havaitsematta, että kirjoittaja on todella paneutunut aiheeseensa. Tuloksena on tietopaketti, johon voi luottaa. Tietysti on paljon sellaista, josta selvyyttä ei saada ehkä koskaan, mutta Aatolainen on joka tapauksessa pyrkinyt luotettavimman tiedon lähteille. Jos epäilyihin on aihetta, kirjoittaja sanoo sen suoraan. Sotataidon opetuksen parissa tai sitä sivuavissa virkatehtävissä koko upseeSotilasAikakausLehti 11 | 2012 riuransa toiminut Aatolainen on alan asiantuntija jos kukaan, ja se heijastuu voimakkaasti hänen teoksessaan. Lujan ammattitaitonsa pohjalta hän on paneutunut esimerkiksi Stalingradissa mottiin jääneiden saksalaisten huolto-ongelmiin ja varsinkin yrityksiin kuljettaa materiaalia ilmateitse mottiin. Samaan tapaan hänellä taustansa perusteella on painavaa sanottavaa erityisesti operaatiotaitoon liittyvistä kysymyksistä. Vakuuttavaa on muun muassa se, mitä Aatolainen kirjoittaa joukkojen hajottamisesta saksalaisten puolella, mikä esti voimakkaan painopisteen muodostamisen. En väitä, etteikö tällaisiin asioihin myötäeläytyminen onnistuisi myös lahjakkaalle siviilitutkijalle, mutta Aatolaisella on joka tapauksessa takanaan voimallinen kotikenttäetu. Opettaja astuu esiin Toisaalta Aatolainen kirjoittaa jotain sellaistakin, jollaista ammattihistorioitsija tuskin pistäisi paperille. Hän nimittäin silloin tällöin neuvoo omana mielipiteenään, miten päättäjien olisi aikanaan pitänyt toimia. Näitä kohtia lukiessani näin Aatolaisen edelleen opettajana Sotakorkeakoulun kateederilla palauttamassa koulutöitä enemmän tai vähemmän menestyneille oppilasupseereille. Tällä kertaa huutia saavat varsinkin Hitler ja Göring. Aatolaisen käyttämät lähteet ovat lähinnä kirjallisuuslähteitä, mikä tässä tapauksessa on hyvin perusteltavissa. Lähteet on valittu monipuolisesti, ja kirjoittaja on esittänyt myös kritiikkinsä niistä. Mieluista oli havaita, että Aatolainen on hyödyntänyt myös niin sanottua revisionistista kirjallisuutta, minkä valtavirrassa purjehtivat kirjoittajat yleensä sivuuttavat kuin paholainen kasteveden. Seurauksena on, että Aatolaisen tapa tulkita tapahtunutta on monipuolisempi kuin tavanomaisuuksia toistavalla standardihistorioitsijalla. Tutkimuksen eteenpäinmenon perusedellytyshän on kaikilla aloilla entisen kyseenalaistaminen ja uuden etsiminen. Kirjansa teeman kannalta keskeisessä asiassa eli Hitlerin arvioimisessa sodanjohtajana Aatolainen ei hyvästä tahdostaan huolimatta pääse tavanomaisten ympyröiden ulkopuolelle. Teoksen alkupuolella hän tosin toteaa, että vuosikymmeniä on toistettu fraasikokoelmaa, jonka mukaan itsepäinen Hitler teki vain tyhmiä ratkaisuja. Näin ei kuitenkaan ole, kirjoittaja sanoo. Mutta mihinkä tulokseen lukija päätyy kirjan luettuaan? Jos teokseen olisi luottaminen, Hitler ei olisi koskaan johtanut sotatoimia muulla kuin sillä ”taidolla ja kokemuksella mikä edellisen maailmansodan taistelulähetti-korpraalilla saattoi olla”. Hänen ainoa ”johtamistaitonsa” olisi ollut: ”Mistään, mitä olen vallannut, en koskaan luovu. Olen nero, jonka päätä ei käännetä.” Suunnilleen samaa sanoi Hitlerin perusvihollinen Winston Churchill sodan ajan puheissaan ärsyttäen Führeriä tietysti suuresti. Hitler iski puolestaan takaisin tuoden esiin vastustajansa mieltymyksen alkoholiin. Siitä huolimatta emme katso Churchillia Hitlerin silmin. Hitlerin KIRJAT Sampo Ahto 37 KIRJAT 38 kohdalla asia on kuitenkin toisin. Häntä Aatolainen lupaavista alkusanoistaan huolimatta arvioi kuin hänen pahimmat vihollisensa. Ei enää korpraali Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käydä perusteellisesti kiinni ongelmaan Hitlerin sotapäällikön taidoista. Problematiikkaa voidaan kuitenkin hieman sivuta, jolloin esiin nousee ainakin yksi asia. Hitler ei ollut korpraalin tasolla sotaa johtaessaan. Hänen teoreettinen tietomääränsä kaikilla sotatieteiden aloilla ylitti hänen lukeneisuutensa ja erinomaisen muistinsa vuoksi monin kerroin sen, mitä tavallinen kenraali osasi. Hän oli lukenut Clausewitzit, Moltket, Macchiavellit, Napoleonit, Caesarit ja muut ja myös muisti sen, mitä oli lukenut. Hän osasi ulkoa maailman kaikkien sotalaivastojen laivojen ominaisuudet, hän suunnitteli betonikasematteja linnoitetuille alueille, hän piirsi kamiinan miehistönkuljetusvaunuihin jne. Yhdelläkään hänen kenraaleistaan ei ollut sellaista tietomäärää kuin oli Hitlerillä. Tosin voidaan kysyä, olisiko sellainen ollut edes tarpeellista. Selvää on silti, että Hitlerin luokittelu korpraalin tasoiseksi sotilasjohtajaksi ei tee todellisuudelle oikeutta. Ongelmavyyhti avautuu ainakin hieman, jos tarkastellaan Hitlerin ja johtavan upseeriston välisiä suhteita. Hitlerillä oli luonnollisesti ihailijansakin, mutta yllättävän paljon hänellä oli myös todellisia vihamiehiä aivan jokapäiväisessä lähiympäristössään. Hänen yleisesikuntapäällikkönsä oli tosissaan suunnitellut hänen eliminoimistaan ja vallankaappausta jo vuonna 1938, hänen viestikomentajansa ja huoltopäällikkönsä kaavailivat hänen murhaamistaan, hänen lähes jokapäiväisistä avustajistaan kaksi (kenraaleiksi nousseet Warlimont ja Heusinger) inhosivat häntä syvästi … luetteloa voisi jatkaa pitkään. Syitä vihaan oli monia, ja sodan jälkeen pintaan on tietysti nostettu maailmankatsomukselliset ja vastaavat syyt. Mutta raadollisempiakin tekijöitä oli. Hitler oli lähtöisin lähes proletaarisista oloista toisin kuin enimmäkseen ylä- tai keskiluokkaiset kenraalit. Führer ei välittänyt paljoakaan virkaiästä, ja nosti lähes sata kunnostautunutta aliupseeria kenraalikuntaan saakka. Jo ei-yleisesikuntaupseeri Rommelin nopea tie sotamarsalkaksi herätti kiihtymystä vähemmän ansioituneissa varsinaisissa ye-upseereissa. Epäsopivalta tuntui sekin, että entinen korpraali tunsi alan detaljit paremmin kuin ammattilaiset antaen sen myös näkyä. Hitler puolestaan ei tietenkään tiennyt, että hänen lähipiirissään toivottiin jopa hänen kuolemaansa, mutta herkkävaistoisena ja luonnostaan epäluuloisena hän ei voinut olla tunnistamatta sitä, mitä moni hänestä todellisuudessa ajatteli. Suoraan hänkään ei ajatuksiaan paljastanut kuin jollekin luottomiehilleen kuten ministeri Goebbelsille: ”Yleisesikuntaupseerit eivät ole vain yleisesti tunnettuja pelkureita vaan myös epärehellisiä. He ovat yleisesti tunnettuja valehtelijoita. Yleisesikunnan kasvatus on koulu valheeseen ja petokseen… Tämä herrasväki purppuranpunaisine housunrevääreineen on minulle monesti vastenmielisempi kuin juutalaiset, sillä nämä tunnustavat ainakin avoimesti, etteivät he halua koskaan olla sotilaita, minkä ye-upseerit puolestaan katsovat yksinoikeudekseen.” Goebbelsin mukaan Hitler oli kurkkuaan myöten täynnä kenraaleitaan. Eräs hänen kauneimmista kuvitelmistaan oli, että hänen ei tarvitsisi olla missään tekemisissä kenraaleidensa kanssa. Monella kenraalilla oli todennäköisesti vastaavat toiveunet Hitleristä. Ristiriitatilannetta Hitlerin ja kenraaleiden välillä ei pidä sivuuttaa, sillä siitä löytyy perusta sille Aatolaisen korostetusti esiin ottamalle Hitlerin johtamisvirheelle, nimittäin puuttumiselle alaistensa tekemisiin ja johtamiseen seuraavien johtoportaiden ohitse. Tällaista harrastivat tosin muutkin sodanjohtajat Mannerheim mukaan luettuna, mutta Hitlerin kohdalla asia oli niin syvällä, että se ei ollut mitenkään korjattavissa. Führer ei yksinkertaisesti luottanut alaisiinsa, ei heidän kykyynsä eikä heidän rehellisyyteensä. Tulos oli sitten se, mikä se oli: Ylipäällikkö pyrki tekemään kaiken itse, eikä sellaisesta ajan mittaan mitään tule. Stalinista sodanjohtajana Aatolainen kirjoittaa vähemmän, vaikka lukija kirjan otsikon vuoksi odottanee perusteellisempaa analyysiä. Pienin varauksin olen jokseenkin samaa mieltä siitä, miten Aatolainen arvioi tätä ”generalissimusta”. Ensimmäinen varaus koskee Hitlerin ja Stalinin vertailua ensimmäisessä maailmansodassa ja heti sen jälkeen. Aatolaisen mukaan Hitler palveli vain miehistötasolla Stalinin toimiessa sentään korkeassa johtotehtävässä Venäjän sisällissodassa. Todellisuudessahan Stalin oli tuolloin lähinnä johtavan tason tavallistakin verisempi politrukki, jonka sotataito oli etupäässä vastustajien teurastamista. Puolassa vuonna 1920 käytyjen taisteluiden katsotaan yleisesti kääntyneen bolshevikkien tappioksi Stalinin epäpätevyyden vuoksi. Enemmän Hitlerissä näkyi 1920-luvun alussa johtamistaitoa hänen nostaessaan minimipuolueensa nopeasti kaikkien silmätikuksi Baijerissa Stalinin pysytellessä toistaiseksi Kremlin hämärissä. Hitlerin omaksumaa sotilaallista perustietämystä Stalinilla ei ollut eikä voinutkaan olla hänen mielenkiintonsa ollessa aikaisemmin yksinomaan politiikan puolella. Marsalkka Vasilevskin mukaan Stalin ei ymmärtänyt taktiikasta mitään ja kenraali Volkogonov kirjoitti, ettei Stalin ollut sanan varsinaisessa mielessä sotilasjohtaja lainkaan vaan poliittinen johtaja mutta sellaisena kova, lujatahtoinen ja vallanhimoinen. Hitleriin verrattuna Stalinilla oli kuitenkin yksi suuri etu puolellaan. Vaikka hän oli epäluuloisuudessaan suorastaan vainoharhainen, jäljellä oleviin kenraaleihinsa hän pakotti itsensä luottamaan. Olihan kaikki epälojaaliudesta epäillytkin tapettu jo aikapäivää sitten. Eloon jääneistä marsalkoistakin eräät tiesivät omata kokemuksestaan, niin olisi käynyt, on vaikea nähdä, miten saksalaiset ylipäätään olisivat kyenneet jatkamaan sotaa Neuvostoliiton maaperällä. Stalinin virhe muodostui voimien hajottamisesta, kyvyttömyydestä havaita operatiiviset mahdollisuudet ja Saksan armeijan edelleen korkeasta sotataidosta. Toisaalta Hitlerin yletöntä riskinottamista kuvasti se, että hän altisti tuholle kokonaista kaksi armeijaryhmää. Jos Stalingradin taistelu nähdään kokonaisuutena, joka alkoi hyökkäyksellä Ukrainassa kesällä 1942 ja päättyi saksalaisten torjuntavoittoon samoissa maisemissa maaliskuussa 1943, tapahtumasarja on ymmärtääkseni käsitetty oikein. Saksalaisten hirvittäviä tappioita vaatinut yritys kääntää sodan kulku lopullisesti itselleen edulliseksi oli epäonnistunut, mutta niin oli epäonnistunut myös venäläisten vieläkin hirvittävämpiä menetyksiä aiheuttanut yritys tehdä selvää saksalaisista EteläVenäjällä. Tämä kyllä selviää Aatolaisen teoksesta, vaikka ei ehkä niin yksiselitteisellä tavalla kuin sen tässä esitin. Sen sijaan niin sanottuun sotatoimi Marsiin Aatolainen ottaa selkeän kannan. Sehän oli neuvostojoukkojen jättiläismäinen hyökkäys keskisellä itärintamalla alkamishetken ollessa muutamia vuorokausia Stalingradin hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Hyökkäykseen otti osaa oleellisesti enemmän joukkoja ja kalustoa kuin Stalingradin operaatioon, mutta se epäonnistui tuottaen venäläisille yli 300 000 miehen menetykset. Todennäköisesti kysymyk- Kirjeitä Kabulista Jyrki Iivonen – Pauli Järvenpää: Kirjeitä Kabulista. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2012. 230 sivua. ISBN 978-952-5856-57-6. K un kaksi kokenutta ja kirjalliseen ilmaisuun tottunutta ihmistä lähettää toisilleen kirjeitä koskien yhtä maailman polttopisteistä, on siitä odotettavissa SotilasAikakausLehti 11 | 2012 mielenkiintoinen näkemysten ja asioiden taustoittamisen ajatustenvaihto. Kirja ei tuota pettymystä. Korkean tason virkamiesten kirjeenvaihto alkaa 22.11.2010 ja viimeinen kirje on päivätty Kabulissa 14.5.2012. Ajanjakso kattaa ja kuvaa mielenkiintoisella tavalla Afganistanin historiaa sekä erityisesti vuodelle 2014 suunniteltua joukkojen poisvetämisen aiheuttamia ongelmia. Myös kotimaan poli- sessä olikin venäläisten päähyökkäys, mutta kun se päättyi tappioon, tapahtuma on kuitattu neuvostokirjallisuudessa ja sitä lähteenään käyttävässä läntisessä tutkimuksessa yleensä vain muutamalla rivillä. Aatolainen tuo joka tapauksessa nähdäkseni ensimmäisenä suomalaisena esiin tämän sotatoimen, jota esimerkiksi Beevor tavanomaiseen tapaan pitää vain harhautusoperaationa. Aatolaisen kirja on todellinen tapaus tämän syksyn kirjamarkkinoilla ja yleensäkin sotahistoriallisessa tutkimuksessamme. Onneksi kustantaja Karisto Oy on myös havainnut sen. Kirja on saanut upean ulkoasun. Valitettavasti Aatolaisen työtä vaivaa kuitenkin kiusallisen poleeminen suhtautuminen Hitlerin sodan johtajuuteen. Hitlerin tekemien ratkaisujen perusteet selvitetään puuttellisesti, joten niistä tietenkin monesti tulee käsittämättömiä. Siten esimerkiksi olisi pitänyt mainita kenraali Gehlenin tiedusteluesikunnan usein täysin virheelliset vihollistilanne arviot, joihin Hitlerin paremman puutteessa kuitenkin oli luottaminen. Syytä olisi ollut kertoa tarkemmin myös sotamarsalkka von Mansteinin vaikutuksesta Hitlerin päätökseen pysytellä Stalingradissa. Vaikutelmaksi jää, että Aatolainen on lähes sellaisenaan omaksunut Hitleriin kaikkein vihamielisimmin suhtautuneiden saksalaisten ye-upseereiden mielipiteet. Näiden itsensä tekemisiin vastaavaa kritiikkiä ei ole suunnattu. KIRJAT millaista oli joutua Ljubjankaan erikoiskäsittelyn kohteeksi. Vaikea silti oli Stalinille osoitettua lojaaliutta täysin ymmärtää, sillä jos joltain saksalaiselta marsalkalta oli katkottu kylkiluita Gestapon luolissa, tällainen mies ei taatusti olisi kuulunut Führerin vankkumattomiin tukijoihin. Sama vika Stalinilla oli kuin Hitlerilläkin, nimittäin sotkeutuminen alaisten ja alaisten alaisien tekemisiin. Mutta kehitys oli herrojen kohdalla toisenlainen. Stalin havaitsi vuosien 1941 ja 1942 kuluessa, että hänen asiantuntematon puuttumisensa oli vain pahaksi, ja kun hänen oli pakko toistaiseksi tukeutua kenraaleihinsa, nämä saivat toiminnanvapautta ja johtaminen koko ajan taustalla väijyvää pelkotekijää lukuun ottamatta alkoi olla sellaista kuin sen tuleekin olla. Tietenkin myös Stalinin ammattitaito lisääntyi ajan mittaan. Saksassa kehitys oli päinvastainen. Hitlerin ja kenraaleiden välinen kitka vain lisääntyi ja Hitler alkoi yhä enemmän puuttua yksityiskohtiin. Taustatekijänä oli luonnollisesti myös sodan tappiolliseksi käynyt kulku, jolloin epäluuloille riitti kasvupohjaa. Noidankehästä ei ollut ulospääsyä. Vaikka Aatolainen Hitler-arvioissaan pysyttelee tavanomaiseksi käyneellä tai jopa sitä jyrkemmällä linjalla, hän yleensä tekee johtopäätöksensä vailla sidonnaisuuksia. Päättelyistä tärkein on se, että Stalingradin voitto oli venäläisille lopultakin vain osavoitto. Käden ulottuvilla olisi ollut myös Kaukasukselle edenneen saksalaisen Armeijaryhmä A:n tuho. Jos Sampo Ahto tiikkaa ja turvallisuuspoliittista keskustelua sekä tapahtumia seurataan ammattilaisten tarkalla silmällä. Erityisellä mielenkiinnolla luin Afganistanin kulttuurin ja hallintojärjestelmän pirstoutuneisuutta kuvaavista eri heimojen toiminnoista sekä eri forumeilla kansan parhaaksi tehtävistä ponnisteluista. Kirjoittajat esittivät myös omia innovaatioitaan elinolosuhteiden parantamiseksi, alkaen 39 KIRJAT 40 puuhun perustuvasta asuntotuotannosta ja puunistutuksesta musiikkikoulutuksen edistämiseen. Ideariihen oloisia välähdyksiä, joka kuitenkin kuvaa tilannetta, jossa ennakkoluulottomasti on lähdettävä auttamaan afgaaneja niissä asioissa, joissa on helpoiten vastaanottoa. Teollisuudellamme ja kaupallamme on varmaan kuitenkin vielä muistissaan liiankin hyvin Irakin sekasortoon vajonnut tilanne. Samoin avustustyöntekijöitä vastaan tehdyt hyökkäykset lisännevät varovaisuutta. Kirjassa kävi erinomaisesti selville Afganistanin sisäpoliittisen tilanteen monimutkaisuus, joka heijastaa todellista poliittista ja eri kulttuurien kohtaamisen aiheuttamaa kitkaa taustalla toimivien ympärysvaltioiden sekä USA:n ja Euroopan ollessa intresseineen mukana. Kirjan sivuilla ruoditaan ansiokkaasti myös niitä vaikeuksia, joihin törmätään pyrittäessä ratkaisemaan poliittisia umpikujia ja turvallisuusongelmia. Tässä yhteydessä myös huonosti ajoitetut ja kirjoittajien mielestä epäasialliset kotimaiset kommentit tuomitaan huonosti perusteltuina kannanottoina. Mielestäni kirjassa ovat saaneet hyvin näkyvyyttä kirjoittajien tarkkaan seuraamat ulkomaisten tutkimuslaitosten ja toimijoiden näkökulmat. Erään tällaisen asiantuntijan lausumaa on pidettävä kulmakivenä. Joint Afghanistan-NATO Inteqal Boardin, Afganistanin ja NATO:n yhteisen vastuunsiirtoa suunnittelevan ja toteuttavan johtoryhmän puheenjohtaja, tohtori Ashraf Ghani on todennut: ”Turvallisuusvastuunsiirto kansainvälisen yhteisön joukoilta afgaaniviranomaisille ei kuitenkaan yksinomaan riitä, vaan sen rinnalla tarvitaan myös syvällinen afgaaniyhteiskunnan muutos, transformaatio…Transformaatio on kestoltaan pitkä ja toteutukseltaan monipolvinen. Siinä itse asiassa puhutaan koko afgaaniyhteiskunnan perusteellisesta muutoksesta nykyisestä agraariyhteiskunnasta moderniksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Matka on sinne kuitenkin Afganistanin nykytilanteesta pitkä.” Se kiteyttää aikaperspektiivin ja prosessin sisimmät ongelmat yhdessä kappaleessa. Sama ongelma on lähes jokaisessa syvässä kriisissä. Muutoksen hitaus ei kuitenkaan kirjoittajien optimistisen kannan mukaan saa olla esteenä pienten askelten politiikalle ihmisten jokapäiväisen elämän arkisten asioiden parantamiseksi. Hedelmällistä lukijan kannalta on kansainvälisen panoksen ja vaikutusvallan ymmärtäminen Afganistanissa. Kirjassa pohditaan mielenkiintoisesti ympärysvaltojen, erityisesti Pakistanin ja Intian lisäksi myös Kiinan tulevaa vaikutusvaltaa alueella ja roolia rauhanprosessissa. Ansiokkaasti Pauli Järvenpää myös kiteyttää Venäjän roolia Afganistanin kriisissä sekä Venäjän intressejä tulevaisuudessa nojautuen venäläisen kollegansa informaatioon sekä presidentti Karzain Venäjälle tekemän vierailun tuloksiin. Avustusta vai sponsorointia? Mielestäni erään tärkeän asian Pauli Järvenpää ottaa esille kommentoidessaan niin USA:n kuin muidenkin maiden avustuspolitiikkaa ja varojen suuntaamista: ”Liian usein näkee, että yhteistyöprojektit on suunniteltu ja ne on toteutettu lähes pelkästään lahjoittajan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. On ikään kuin afgaanit olisivat sivustakatsojina omassa maassaan ja me ulkomaalaiset tulisimme Afganistaniin rahoinemme kertomaan, mitä heidän tulisi tehdä ja missä.” Valitettavasti tämä ei koske ainoastaan Afganistania, vaan se on iso kansainvälinen ongelma. Kritiikki on aiheellista, ei ainoastaan valtioihin, vaan jopa suuriin kansainvälisiin avustusjärjestöihinkin kohdistuvana. Siitä aiheutuu todellisia jännitteitä avustusjärjestöjen ja niiden vaikutusta vastustavien välillä. Tosin näin jyrkästi sanottuna tulee olla realisti eikä kulttuurien erilaisuudelta sekä erityisesti korruptiolta saa ummistaa silmiään. Tähän samaan aiheeseen liittyvät unikkoviljelmät. Pauli Järvenpää nojautuu hyviin lähteisiin valottaessaan huumekaupan materiaalisen lähteen ongelmavyyhteä. Yhtäläisyysmerkkiä terrorismin ja unikonviljelyksen välille ei kirjassa suoraan panna, mutta kun samoista maakunnista tuotetaan sekä unikot että ne ovat samaan aikaan kaikkein hankalimmin valvottavia, on yhteys kuitenkin olemassa. Siitä löytyy myös yksi tekijä muiden joukossa, jonka vuoksi Suomen kannattaa olla mukana rakentamassa Afganistania ja auttamassa alueen vakauttamista. Ennakko-odotuksenani oli, että kirjassa käsiteltäisiin myös uskonnollisten johtajien roolia yhteiskunnan rauhan rakentamisessa, sillä heillä on aivan erityisen merkittävä rooli sisäisen yhtenäisyyden luomisessa islamilaisessa maailmassa. Tässä kohtaa olin hieman pettynyt. Kokemukseni Acehissa olivat tässä asiassa silmiä avaavat. Acehin uskonnollinen johto oli sitoutunut rauhanprosessiin, ja se oli erittäin tärkeä tekijä projektin onnistumisessa. Uskonnolla suuri merkitys Uskonnon merkitys islamilaisessa maailmassa on meille sekularistisessa yhteiskunnassa vuosisatoja eläneille vaikeaa täysin ymmärtää, uskonnon ja jokapäiväisen elämän syvä liittyminen toisiinsa ei avaudu meille helposti. Afganistanin uskonnollinen johto tulisi pystyä sitouttamaan rauhanprosessiin ja yhteiskunnan kehittämiseen mitä pikimmin. Ongelmana kuitenkin on, että heidän ajattelutavassaan ei välttämättä nähdä hyveenä amerikkalaisten johtamana maahan tunkeutuvaa länsimaista kulttuuria. Kulttuurien kohtaamisessa olisikin suuren kompromissin paikka. Mielenkiinto kirjaan säilyi sen viimeiseen, ammattimaisesti koottuun yhteenvetoon saakka. Hätäisimmille lukijoille, joilla ei ole aikaa perehtyä koko kirjaan, suosittelen edes yhteenvedon lukemista. Siitä huokuu kirjoittajien ammattitaito, optimismi ja motiivi kirjan kirjoittamiseen. Ossi Kettunen Martti Lehto: Suomen ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta. Sotatieteellinen väitöskirja, MPKK, 2012. Tampereen yliopistopaino Oy - Juvenes Print 2012. 458 sivua. ISBN 978-951-25-2358-0. S uurelle yleisölle ja myös maanpuolustusasioihin hieman enemmänkin perehtyneelle maan ilmapuolustus näyttäytyy lähinnä torjuntahävittäjien muodossa. Tältä kannalta Suomen ilmapuolustus olikin sotien jälkeen täysin retuperällä. 1950-luvulle asti lennettiin sillä, mitä oli jäljellä sotien ajan Messerschmitt 109 koneista. ”Oikeita” sotakoneita saatiin odottaa aina vuoden 1963 lopulle saakka, kun maahan lennettiin ensimmäiset MiG-21F-hävittäjät. Paljon tärkeää käytännön tietoa teorialla maustettuna Martti Lehdon väitöskirja osoittaa, että ajanmukaisten hävittäjien puutteesta huolimatta Suomen ilmavoimat kuitenkin olivat teknisesti hyvinkin ajan tasalla. Vaikka taistelujärjestelmässä oli puutteita, voitiin kahta muuta järjestelmäkokonaisuutta, tukeutumis- ja johtamisjärjestelmää, kehittää hyvinkin pitkälle. Kylmän sodan aikana oli ilmavoimien johtamisjärjestelmän eri osa-alueita kehitetty tasapainoisesti ja 1980 luvulla oli sodan jälkeen rakennettu johtamisjärjestelmä lähes kokonaan uusittu. Omana kansallisena erikoisuutena oli kehityksessä pidetty mukana muulla maailmassa sotien jälkeen hylätty aisti-ilmavalvonta. Uudella tekniikalla varustettuna se oli kustannustehokas ja tärkeä osa ilmavalvontaa, joka lisäksi SotilasAikakausLehti 11 | 2012 pystyy toimimaan, vaikka tutkat joutuisivat hyökkäysten kohteeksi. Kaipa järjestelmää pidetään maailmalla kummajaisena. Mieleen on jäänyt kansainvälinen ilmailutoimittajaryhmä, jota kerran 1990-luvulla opastin heidän Suomen käynnillään. Oltiin talvipimeässä liikkeellä bussilla, kun havaittiin, että tien poikki oli kaadettu kuusi. Pimeydestä ilmaantui sotilas rynnäkkökivääri olalla ja kehotti seuraamaan. Kun oli kävelty tovi kuusikon synkkyydessä, syttyi edessä valonheitin ja valaisi puunlatvojen tasalle ulottuvan lavan valvojineen. Kun sitä oli hämmästelty, mentiin telttaan, missä vieraille esiteltiin sanomalaitteet, radiot ja muut tekniset vempaimet. En tosin koskaan nähnyt asiasta juttua esim. brittiläisessä Flightlehdessä, jonka toimittaja oli mukana delegaatiossa. Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehityksen pohjana olivat erityisesti jatkosodan aikaiset kokemukset ja erityisesti kahden lentäjäeverstin, Richard Lorentzin ja Erik Magnussonin toiminta. Sodan aikana luotiin ilmavalvonnan, taistelujohtamisen, viestiverkkojen, lentotukikohtien ja taktiikan muodostama järjestelmä, joka on edelleen ilmavoimien järjestelmäajattelun pohja, kirjoittaa väittelijä. Lehto toteaa, että Magnusson joutui kehittämään järjestelmää ilman Ilmavoimien esikunnan kunnollista tukea. Häntä tuki lähinnä Lorentz, joka oli hänen esimiehensä ja ilmasotataidon tarkastaja esikunnassa. Esikunta ei ymmärtänyt lentokoneradioiden tarvetta Jo aiemminkin kirjassa todetaan, ettei Ilmavoimien esikunnasta löytynyt 1930-luvulla ymmärtämystä sille, että jokaiseen taistelukoneeseen olisi saatava radio. Ilmavoimien asemaa ei juuri ymmärretty muutenkaan. Yleisesikunta asetti toimikunnan selvittämään ilmavoimien asioita ilman että mukaan tuli ensimmäistäkään aselajin edustajaa. Oma osuutensa sille, ettei kentän käsityksiä esikunnassa ymmärretty, oli vuodesta 1932 aina vuoteen 1944 Ilmavoimien komentajana toiminut kenraaliluutnantti Lundqvist. Hän oli tykkimies, joka ei ollut suuremmin kiinnostunut käytännön ilmasodan asioista, minkä esim. hänen seuraajansa Heikki Nikunen on hyvin todennut Lorentzista kirjoittamassaan kirjassa. Myös tutkien käyttökokemus perustuu meillä jo jatkosodan kokemuksiin. Suomalaiset saivat ensimmäiset tutkansa Saksasta 1943. Kävipä kapteeni Aake Pesonen konsultoimassa ruotsalaisia tämän uuden aparaatin toiminnasta sodan vielä kestäessä. Lehto palaa tutkimuksessaan useaan otteeseen rahakysymyksiin. Sotaväki on perinteisesti aina, niin kauan kun rauhaa on piisannut, joutunut tulemaan toimeen melko pienillä rahoilla. Kenraalien 1950 ja -60-luvuilla kehittämien A-, H-, S- ja muiden ohjelmien kohtalo oli karu: Ikinä ei saatu edes minimiksi asetettuja varoja. Vuoden 1961 nootti herätti poliitikot ymmärtämään hiukan puolustusvoimien tarpeita, mikä johti mm. ensimmäisten MiG-21F -hävittäjien hankintaan. 1970-luvulla alkaneiden parlamentaaristen puolustuskomiteoiden työn tuloksena saatiin moni asia kuntoon. Sosiaalidemokraattien mielestä komiteat kuuntelivat liikaa kenraaleita ja olivat liian avokätisiä. Ja niinpä komiteoista luovuttiin. Väittelijä toteaa, että 1970-luvulta jatkunutta resurssien alimitoitusta jatkettiin myös 1980- ja 90-luvuilla. En kuitenkaan allekirjoita hänen olettamustaan, että alimitoitus olisi ollut poliittinen päätös, jolla KIRJAT Ilmavoimien johtamisjärjestelmän menestystarina 41 KIRJAT tavoiteltiin puolustusvoimien asteittaista supistamista. Sotaväen tarpeista ei kerrota poliitikoille Lehto lainaa kenraaliluutnantti Grandellin kirjoitusta vuodelta 1961, jossa tämä toteaa, ettei ennen 1930-luvun puoltaväliä ”avuttomuuttamme koskaan paljastettukaan” poliittisella johdolle ja koko eduskunnalle koko laajuudessaan. Näin on itse asiassa jatkunut myöhemminkin. Toisin kuin muut hallinnon alat maanpuolustajien ei ole koskaan sallittu valittaa varojensa vähyyttä. Kirjasin kerran 1960-luvulla nuorena eduskuntatoimittaja kansanedustaja Esko Koppasen (kok) budjettipuheenvuoroa, jossa hän luki puo- lustusvaliokunnan jäsenenä saamaansa raporttia puolustusmateriaalin tilasta. Erityisesti jäi mieleeni kohta, kuinka monen minuutin ammuntaan silloisten modernien it-tykkiemme a-tarvikkeet olisivat riittäneet. Koppasen puheenvuoro sai aikaan latvaräjähdyksen Tamminiemen suunnassa. Niin ikään muistan puolustusministeriöajoilta kollegoiden kertomusta presidentti Tarja Halosen ilmeen vakavuudesta, kun hänelle ensi kertaa kerrottiin realistisesti, mitä Venäjän mahdollinen hyökkäys maalle aiheuttaisi. Toisaalta joku on sanonut, ettei sotaväki missään saa kenraalien mielestä riittävästi rahaa. Pohjois-Koreasta ei puhuja ollut aivan varma. Vaikka Lehdon kirja onkin ilmiasultaan akateeminen opinnäyte, ei sitä pidä kehysten takia hätkähtää. Jos ei ole ihas- tunut tieteellisiin teorioihin, voi ne jättää väliin. Mutta toisaalta mitä teorioihin tulee, kirjassa on oivallinen yhteenveto ja analyysi vanhoista ja uusimmistakin ilmasodan teorioista. Niin sotahistorian harrastajan kuin sotilasilmailusta kiinnostuneen kannattaa pelvotta tarttua tuohon järkäleeseen, 480 sivua. Se on varmasti vaivansa arvoista. Jukka Knuuti Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiö palkitsee upseerien tekemiä teoksia Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiö palkitsee vuosittain upseerien tekemiä teoksia. Teokset (9 kappaletta) hakemuksineen on jätettävä kalenterivuoden (2012) loppuun mennessä säätiön asiamiehelle, joka toimittaa ne edelleen säätiön hallitukselle ja asiantuntijalautakunnalle. Säätiö lunastaa lähetetyt teokset laskua vastaan. Arviointi ja mahdolliset palkitsemiset suoritetaan seuraavana keväänä (2013). Lisätietoja ja hakemuksia löytyy: www.khik.fi tai niitä voi kysyä säätiön asiamieheltä sähköpostitse: [email protected] tai puhelimitse (09) 6689 4016. Hakemukset ja teokset postitetaan osoitteella: Marko Varama, Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiö, Laivastokatu 1 B 00160 HELSINKI 42 Mika Vuolle: Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut Apali Oy, 2012, 216 sivua ISBN 978-952-5877-16-8. S uomeksi ei ole juurikaan julkaistu panssarivaunuihin keskittyvää kirjallisuutta. Panssareiden tekniikasta kiinnostuneiden on ollut perehdyttävä aiheeseen muunkielisen kirjallisuuden avulla. Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunujen osalta juuri ilmestynyt Mika Vuolteen teos onkin myönteinen yllätys suomenkielisessä kirjallisuudessa. Vuolteen teos keskittyy eri maiden vaunutyyppien varsin yksityiskohtaiseen esittelyyn. Kirjan alussa on lyhyehkö luku, jossa esitellään vaunujen kehityksen yleistä taustaa ja kuvaillaan lyhyesti 1. ms:n kulkua. Eri maiden vaunutuotantomääriä käydään myös läpi mainiten, millaisia määriä suunniteltiin rakennettavan vuonna 1919. Tällä kohtaa Vuolle lievästi sanoen ylitulkitsee ennustaessaan, että sodan jatkuessa vuoteen 1919 olisi länsirintamasta tullut panssarivaunumassojen ”temmellyskenttä”. Suunnitellut tuotantoluvut olivat kyllä suuria, mutta on vaikea uskoa, että sen ajan vaunujen luotettavuus olisi riittänyt pitkiin suurhyökkäyksiin. Myös huoltoon ja miehistöjen koulutukseen liittyvät tekijät olisivat olleet esteinä kovin mittaville panssarioperaatioille. Johdannon jälkeen Vuolle pääsee varsinaiseen asiaan eli vaunutyyppien esittelyyn maittain. Myös muutamia avainhenkilöitä on esitelty erillisissä tietolaatikoissa. Vaunutyyppien selostukset ovat todennäköisesti useimmille lukijoille riittävän tarkat, vaikka itse en olisi pannut pahakseni vieläkin syvempää perehtymistä teknisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi käytettyjen panssariterästen koostumuksesta ja lujuusarvoista olisi voinut olla jotakin tietoa. Useimmista vaunuista todetaan, että suuri pituus leveyteen nähden teki SotilasAikakausLehti 11 | 2012 vaunusta kömpelön, mutta ohjaussuhdetta ei kuitenkaan ilmoiteta. Kirjan käyttöä hakuteoksena olisi helpottanut teknisten numerotietojen kerääminen esimerkiksi omaan tietolaatikkoonsa kunkin vaunutyypin osalta; nyt tiedot on kirjoitettu leipätekstiin. Jokaisesta esitellystä vaunusta on vähintään yksi valokuva, ja useasta vaunusta on myös havainnollinen läpileikkauspiirros. Kuvien laatu on kelvollinen, tosin käytetty paperi on pinnaltaan selkeästi huokoista, ja kuvien painojälki on siitä kärsinyt. Vuolteen teksti on kokonaisuutena varsin sujuvaa, vaikka paikoitellen on aistittavissa englannin kielen vaikutusta. Johdantoluvussa vahvojen adjektiivien käyttö on karata käsistä. Yhden kappaleen aikana tykistö ja konekiväärit ovat ”mielettömiä”, miinat ”pirullisia”, sukellusveneet ”pelottavia”, luodit ”kiukkuisia” ja taistelulaivatkin syytivät ”tuliputkistaan henkilöauton painoisia kranaatteja”. Kyseisen kaltainen kuvailu on arkipäivää etenkin amerikkalaisessa kirjallisuudessa, mutta ei se oikein sovi suomenkieliseen asiatekstiin. Yhden taulukon mukaan myös ympärysvaltoja vastassa olivatkin ”akselivallat” (!). Pientä horjuvuutta on lipsahtanut asiapuolellekin. Kuninkaallisen laivaston ilma-aseesta R.N.A.S.:stä käytetään muotoja Royal Navy Air Service ja Royal Naval Air Service (joista jälkimmäinen oikein). Saksalainen ps-luoti (7,92 S.m.K.) on joko 8 mm tai 7,92 mm, ja puoliautomaattisen ja itselataavan aseen ero on kerran hämärtynyt. Ja johtuikohan amerikkalaisen ”höyrytankin” liekinheittimen paineentuoton varmistaminen apumoottorilla tosiaankin ”höyrymoottorien hankalasti hallittavasta tehontuotosta”. Fred W. Crismonin perusteos U.S. Military Tracked Vehicles amerikkalaisista panssariajoneuvoista ei tätä tue, eikä höyrykoneen toimintaperiaatekaan. Nämä virheet ovat kokonaisuuden kannalta kuitenkin vähäisiä, eikä niiden takia kirjaa kannata jättää lukematta. Tietoa on kuitenkin kirjassa paljon, ja paljolti aiemmin suomeksi julkaisematonta. Taitto ei onnistunut Kirjan suurin vika on lievästi sanoen epäonnistunut taitto. Ensimmäistä kertaa kirjaa avatessa mieleen tuli, että taittaja on halunnut kikkailla kikkailun vuoksi ja samalla paisuttaa sivumäärää arviolta neljänneksen. Valittu fontti on turhan suurikokoinen ja muutenkin huonosti sopiva ansiokkaan asiatekstin painamiseen. Tyhjää tilaa on sivuilla runsaasti; silti useita kuvia on painettu pienen tulitikkuaskin kokoisena ja jo aiemmin mainitut läpileikkauspiirrokset on painettu liian pieniksi. Taittajan pahin munaus on sivulla 127, jonka muutenkin sekaisen taiton kruunaa kesken lausetta loppuva teksti. Yleensä tämän kustantajan kirjat ovat olleet selkeästi ja järkevästi taitettuja, mutta valitettavasti tämä on pohjanoteeraus. Joku voi ihmetellä, että miksi kiinnitän näin paljon huomiota ulkoisiin seikkoihin. Painotus johtuu parista seikasta. Bibliofiilinä minua ärsyttää tavattomasti, jos kirjan kustannuksella temppuillaan näennäistaiteellisin perustein. Toiseksi paljon lukevana sujuva lukeminen on tärkeä seikka, ja huonolla taitolla (esim. liehuvan tekstin käyttö) lukemisesta tehdään kärsimystä. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, Vuolteen kirja kannattaa ehdottomasti hankkia. Suomeksi ei vastaavaa teosta ole aiemmin ollut, ja vaikkapa Pekka Kantakosken Punaiset panssarit -kirjaan verrattuna Vuolteen teksti on valmista ja asiassa pysyvää. Punaisia panssareitahan ei olisi saanut päästää julkaistussa muodossaan edes painotalon ovesta sisään, niin huolimatonta kirjan teksti on; siitä on vaikea löytää edes yhtä kappaletta, jossa ei olisi joko kieli- tai asiavirhettä. KIRJAT 1maailmansodan panssarivaunut Jukka Juutinen 43 Uutisia Historiasta Ohto Manninen Myöhästynyt analyysi Kenraali Talvelan resepti suurhyökkäysten pysäyttämiseen Puna-armeijan kesän 1944 suurhyökkäykset Suomeen ovat yksi kiinnostavimpia aiheita sotahistorian harrastajille. Sodan jälkeen armeijan piirissä kerättyjen kokemusten joukossa ei suurhyökkäyksistä saatuja oppeja juuri löydy. Kenraali Paavo Talvelan syyskuussa 1944 kirjoittaman muistion suurhyökkäyksistä on säilyttänyt Yhdysvaltain arkistolaitos. M uistio pohjautui tietoon, jonka Paavo Talvela oli saanut Itärintamalla. Hän oli seurannut venäläisten taktiikan ja menettelytapojen kehitystä idän sotaretken aikana rintamavierailuilla ja keskusteluissa itärintamalla taistelleiden kokeneiden saksalaisupseerien kanssa. Hänen vaikutelmansa ja kokemuksensa venäläisten nykyisestä taktiikasta osoittivat, että se oli kehittynyt ”valtavasti” talvisodan taktiikasta. Suomalaisilla ei asemasodan aikana ollut tilaisuutta tähän kehitykseen tutustua, ja venäläisten kesäkuussa 1944 aloittama hyökkäystoiminta oli siksi tuottanut suomalaisille yllätyksiä. tunut. Heillä oli nyt taito kehittää reservejä vihollisen rintamassa syntyneeseen aukkoon ja löytää vastustajan heikoin kohta. Hyökkäykset suunnattiin yhtymien saumakohtiin, missä maasto vain sen salli, ja jopa suoalueita soluttaen. (Tässä Talvela huomautti, että Karjalan kannas ei ole tässä suhteessa puna-armeijalle edullinen.) Saksalaiset olivat tämän venäläisten pyrkimyksen huomanneet, mutta kun heillä oli reservejä vähän, heidän oli pakko sijoittaa ne liikenteellisesti edullisiin paikkoihin, kauas saumakohdista. Operaatioita edistävä muutos oli myös eri aselajien yhteistoiminnan merkittävä paraneminen. ”Viimeiset 200 metriä” Johtoporras kehittynyt Venäläisten korkeimman johdon operaatiotaito oli sodan kuluessa tuntuvasti paran- 44 Läpimurtoon pääsemiseksi puna-armeija rajasi painopistealueen, johon suunnattiin valtava tykistö-, kranaatinheitin- ja raket- titykkituli. Keskityksen jälkeen ei alueella enää ollut tehokkaaseen torjuntaan kykeneviä puolustajia. Tulivalmistelun jälkeen hyökkäsivät panssarivaunut ja jalkaväki vaunujen päällä ja kintereillä. Vaihtoehtoisesti hyökkäsi jalkaväki kärjessä, jolloin osa tulivalmistelusta kohdistui ensimmäisten osien päälle. Venäläiset olivat näin ratkaisseet ongelman ”viimeiset 200 metriä”. Mikäli tykistötuli lopetetaan aiemmin, puolustaja ehtii nousta suojasta torjumaan hyökkääjää. Rintaman murtuessa raskaiden aseiden tuli kohdistettiin selustaan, siirtymisteille, komentopaikoille ja viestiyhteyksiin. Murtokohtaan tuotiin nopeasti tuoreita reservejä. Tässä vaiheessa eteneminen yleensä taukosi. Oli kyse ”sisäänmurtokohdan hallussapidosta”. Panssarivaunuja jopa kaivettiin maahan vastahyökkäyksiä torjumaan, osa vaunuista jatkoi suoraan rintamassa tai sisäänmurtokohdan sivustoihin. Läpimurtojoukot Sisäänmurtokohdan leventämisen jälkeen venäläiset siirsivät tykistönsä pääosan eteenpäin, niin että uudella tuhoisalla tulivalmistelulla ja hyökkäyksellä voitiin laajentaa sisäänmurto läpimurroksi. Tämän jälkeen alkoi läpimurto, johon osallistui runsaasti panssarijoukkoja, moottoroitua Onko suurhyökkäys torjuttavissa? Talvelan mukaan suurhyökkäys oli torjuttavissa. Pääedellytys oli se, että puolustaja oli oivaltanut venäläisten läpimurtotaktiikan ja oli selvillä sen suoritustavasta. Suurhyökkäysten suurin heikkous oli niiden kaavamaisuus. Samantyyppinen heikkous oli venäläisten perusajatus, että puolustaja käyttää torjunnassa vanhoja yleisesti omaksuttuja periaatteita. Torjumisen edellytys olisi siis vapautuminen vanhojen periaatteiden jäykästä noudattamisesta – joustavuus. Saksalaiset pyrkivät varautumaan vetämällä pääosan joukoistaan tukilinjalle, mikäli hyökkäys oli odotettavissa. Talvela totesi kuitenkin, että saksalaiset eivät olleet täysin eivätkä kaikkialla oivaltaneet joustavuuden merkitystä. Miten olisi tehtävä Paavo Talvelan ohjeistus kuului, että puolustuksen etumaisissa osissa olisi pidettävä joukkoja vain niin paljon, että SotilasAikakausLehti 11 | 2012 Kenraali Talvela (oikealla) saattoi vuonna 1941 joskus ilmoittaa ajatuksensa sotatoimista ylipäällikölle kenraali Heinrichsin (yleisesikuntapäällikön, sitten Karjalan armeijan komentaja) ohikin. voidaan torjua väkivaltaisen tiedustelun yritykset. Puolustajan aseman oli oltava syvä. Vihollinen, joka murtokohdassa odotti vastahyökkäystä, olisi tuhottava tykistöllä ja ilmavoimilla. Kun vihollisen iskujoukoille koituisi tappioita, hyökkäys voisi tyrehtyä. Olisi syytä luopua vaatimuksesta vallata heti takaisin menetetty ”pääpuolustuslinjan” osa, ja oli otettava käyttöön käsite ”päävastarinta-asema”. Päävastarinta-aseman etuosaan muodostetaan erikoinen tukikohtavyöhyke, jonka sisällä suoritettaisiin iskuja – tunkematta sinne reservejä. Asemia yritetään ottaa takaisin vain vastaiskuluontoisilla toimenpiteillä. Jolleivät nämä onnistu, rykmentin (vast.) komentaja on oikeutettu luovuttamaan asemien tämä osa. Samalla on luovuttava käsityksestä, että ”alempi” johtaja on huono ja saamaton johtaja, jollei tämä sisäänmurron tapahduttua käytä reservejään vastahyökkäykseen. Parempi on rajoittaa sisäänmurto, jolloin voimia jää ”torjuntavoittoihin” muissakin kohdissa. Ei pidä tehdä suurisuuntaisia vastahyökkäyksiä, joita ”melkein poikkeuk- setta” oli tehty sisäänmurtokohdan sivustoihin. Ylempi johto käyttää reservejä vihollisen läpimurtoon tähtäävän hyökkäyksen painopistesuunnassa luomaan puolustukselle syvyyttä. Tämä oli eräänlaista kulutustaktiikkaa. Puolustuksen olisi kulutettava vihollista asteittain, kunnes sen voimat ehtyvät ja hyökkäys tyrehtyy. Linnoittaminen syvyyteen Kuvattu menettely merkitsi sitä, että pitäisi luopua kiinnittämästä päähuomio asemien etureunan saamiseen mahdollisimman vahvaksi. Näin vältetään suurimman osan konetuliaseita joutuminen vihollisen tuhottavaksi jo ennen hyökkäyksen alkua. Mikäli vahva ja yhtenäinen asema ja pääosa konetuliaseista sijoitetaan tukikohtavyöhykkeen takareunaan (1½–2 km etureunasta), puolustuksen teho huipentuu sitä mukaa kuin vihollinen tunkeutuu aseman sisään. Maastollisesti edullisin kohta on valittava tukikohtavyöhykkeen takareunaksi. Kun linnoittaminen on ulotettava 3–4 km syvyyteen, asemia ei voida koko Uutisia Historiasta jalkaväkeä ja maataistelukoneita. Ensisijaisesti pyrittiin tunkeutumaan komentopaikkoihin vastustajan johdon eliminoimiseksi ja sekasorron aiheuttamiseksi. Erityiskohteiksi valittiin myös vastustajan muualta saapumassa olevat reservit. Häikäilemättömällä syvälle tunkeutuvalla hyökkäyksellä yhdessä kohdassa pyrittiin siihen, että vastustaja joutuisi luopumaan vahvoista asemistaan muissakin kohdissa ja siirtymään liikkuvaan sodankäyntiin, siis vetäytymään. Kun läpimurto vaati hyvää koulutusta, venäläiset olivat perustaneet joukkoja, joiden ainoa tehtävä oli itse läpimurron suorittaminen. Tällaisia olivat kaartin armeijakunnat, tykistödivisioonat ja tykistöarmeijakunnat sekä läpimurtopanssariprikaatit ja -rynnäkkötykkirykmentit. Näitä oli käytetty Kannaksella 10.D:n (Valkeasaaressa), VTlinjan ja VKT-linjan murtamisessa. 45 Uutisia Historiasta 46 syvyydessään aina pitää miehitettynä. Joukkoja ei tähän riitä. Vain vihollisen todennäköisen läpimurtokohdan osalta voidaan miehittää syvyydessä valmiina olevat asemat. Suomalaisessa maastossa kohdealueet ovat pääteltävissä, ja ne on varustettava ensisijaisesti. Kuten todettu, venäläiset osaavat löytää heikot kohdat. Tärkeintä Talvelan mielestä siis oli vapautua pinttyneistä menettelytavoista. Hänen reseptinsäkään ei ollut ainoa autuaaksi tekevä. Oli ennakkoluulottomasti valittava tilanteen kulloinkin vaatimia menettelytapoja. Miksi syyskuussa 1944 Talvelan muistio ”Eräitä kokemuksia venäläisten nykyisestä taktiikasta ja sitä vastaan käytetyistä menetelmistä” oli päivätty – käsin – 15.9.44. Tuolloin Talvela oli neljä päivää aikaisemmin palannut Suomeen toimittuaan Mannerheimin edustajana Saksassa. Mannerheimin puheilla hän kävi 12.9. ja 14.9., minkä jälkeen hän viimeisteli muistionsa. Tuolloin Moskovassa neuvoteltiin rauhasta, mutta päämajassa oli mielipiteitä, joiden mukaan ehtoja ei tulisi hyväksyä. Taistelusta luopuminen saattaisi romahduttaa sisäisen rintaman ja puolustustahdon. Muistion tietopohja saksalaisten taistelusta oli pääosin peräisin jo Talvelan aikaisemmalta Saksan-jaksolta, joka oli päättynyt keväällä 1944. Silloin ei kokemusten tiivistäminen ollut tuntunut tarpeelliselta. Talvelan Saksasta lähettämät raportit olivat käsitelleet etupäässä sodan suuria piirteitä, operaatioiden tavoitteita, Saksan sisäisiä oloja ja suurvaltapolitiikkaa. Suurhyökkäyksen aikana Talvela johti vetäytymistaisteluita Aunuksessa ja Laatokan-Karjalassa – aika kului päivittäisten ratkaisujen tekemiseen. Toki on huomattavissa, että Talvela Kannaksen suurhyökkäyksen alettua esitti pyyntöjä etulinjan joukkojen vähentämisestä ja vetämisestä ajoissa pois. Vasta Saksassa 2.8.–7.9.1944 ja paluumatkalla aikaa lienee jäänyt taistelukokemusten kirjaamiseen. Miksi Amerikassa Syksyllä 1944, kun Suomessa valmistauduttiin puna-armeijan hyökkäyksen jatkumiseen ja maan miehittämiseen, Talvelan nimi nousi esiin. Saksalaiset raportoivat marraskuun lopulla 1944, että Talvela oli kuulemma ympäri maata valmistellun vastarinta-armeijan johdossa, oikeana kätenään kenraali Tuompo. Talvelan nimi mainittiin myös ajatellun vastarintahallituksen joukossa. Joko syksyllä 1944 levinneiden huhujen takia tai pitkän yhdysupseerina Saksassa toimimisen takia Talvela joutui länsivaltain mustalle listalle. Talvella 1944/1945 hän kuuli amerikkalaisten suhtautuvan häneen epäsuopeasti. Asia näytti unohtuneen, mutta kesällä 1945 Mr. Higgs amerikkalaisten Tukholmanedustuksesta ilmoitti ministeri Gartzille, että he eivät suhtaudu suopeasti Talvelan työskentelyyn Suomen Selluloosayhdistyksessä. Talvela saikin yhdistyksen johdolta ”tavallaan” kehotuksen lähteä. Hän arveli joutuvansa lähtemään myös Pohjolan Liikenteen johtoelimistä. Talvela yritti eri teitä selvittää, miksi amerikkalaiset suhtautuivat näin. Hän kirjoitti kysymyksensä mm. 17.8.1945 eversti M.K. Stewenille Tukholmaan. Tällä oli kiinteät suhteet Yhdysvaltain tiedustelupalveluun. On luultavaa, että Talvelan muistionkin amerikkalaisille toimitti Stewen tai sitten ”stellisti” Juk- ka L. Mäkelä, jolta amerikkalaiset saivat 1945 neuvostoarmeijaa ja -laivastoa koskevaa materiaalia. Kylmä sota oli tuolloin syttymässä, ja ajatus länsivaltain ja Neuvostoliiton sodasta sai voimaa amerikkalaisten osoitettua kykynsä atomipommin käyttöön. Talvelan vetoomukset eivät ilmeisesti auttaneet. Hän jätti 1946 Selluloosayhdistyksen ja Pohjolan Liikenteen. Maaliskuussa 1946 Expressen-lehti kirjoitti suomalaisen upseerijuntan – kenraalit Talvela ja Melander mainittiin – levittävän Tukholmassa venäläisvastaista tietoa. Paavo Talvela joutui tyytymään toimimiseen 1946–1949 Etelä-Amerikassa puunjalostustuotteiden viennin edistäjänä. Tanja Laukkala Psykiatrian erikoislääkäri, LT, Sotilaslääket. erityispätevyys. Kirjoittaja palvelee Sotilaslääketieteen Keskuksessa psykiatrian ylilääkärinä. Varusmiesten mielenterveyspalvelujen kehittäminen Tämä kirjoitus on osa Sotilaslääketieteen Keskuksen tuottamaa terveydenhuollon kirjoitussarjaa, jossa on aiemmin käsitelty varusmiesten sairastavuutta ja jatkossa arvioidaan mm. tapaturmien vähentämisen mahdollisuuksia. Kirjoituksessa esitellään varusmiesten mielenterveyspalveluja ja Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelma, joka on päivitetty vuoden 2012 aikana. Koulutusohjelma on tarkoitettu valtakunnalliseksi puolustusvoimien toimintamalliksi varusmiesten kriisitilanteiden tukimuotojen kehittämisessä. N uoruusiällä tarkoitetaan lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen vaihetta, johon liittyy psyykkistä ja fyysistä kasvua ja kypsymistä, ja nuoruusikä sijoitetaan yleensä ikävuosien 12–22 välille. Nuoruusikä on voimakkaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun ja itsenäisty- SotilasAikakausLehti 11 | 2012 misen aikaa. Nuoruusikäinen irrottautuu vanhemmista, sopeutuu muuttuvaan ruumiiseensa ja työstää kotona opitut moraalikäsitykset, elämän päämäärät ja ihanteet omiksi käsityksikseen ja päämäärikseen. Ruumiin kypsyminen ja kognitiivinen kehitys mahdollistavat psyykkisen kasvun. Kasvun mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu, jos olemassa olevaa kehityspotentiaalia ei oteta käyttöön. Aikuisen kyky suhteuttaa asioita ja hallita tunteita ja käytöstä on nuoruusikäisellä vielä haavoittuva. Itsenäistyminen ja ennakoitavat elämäntilannemuutokset voivat joillain nuorilla aiheuttaa paitsi normaaliksi katsottavaa psyykkistä reagointia muuttuvaan elämäntilanteeseen, myös liiallista kuormittumista ja stressaantumista joka näkyy esimerkiksi uniongelmina, ahdistuksena ja eriasteisena masentuneisuutena. Psyykkiset oireet ovat yleisiä nuoruusikäisillä, ja eri väestötutkimusten mukaan 15–20%:lla 20-vuotiaista on tai on ollut jokin mielenterveyden häiriö. Tämä psyykkisen oireilun yleisyys heijastuu myös varusmiespalvelusta suorittaviin nuoriin. Lisäksi monella eri mittarilla, kuten elintavat, fyysinen terveys, toimeentulo, mielenterveys tai päihteiden käyttö, katsottuna pahoinvointi nuorten joukossa vaikuttaa kasautuvalta ja terveyserot nuoruusikäisillä pola- 47 risoituvilta, mikä voi osalla edelleen johtaa syrjäytymiskehitykseen. Varusmiespalvelus ja mielenterveys Varusmiespalveluksen aloittavat ovat lähtökohtaisesti terveitä nuoria, jotka ovat käyneet ennakkoterveystarkastuksessa ja kutsunnoissa ennen palvelukseen tuloa sekä palveluksen ensipäivinä tuloterveystarkastuksessa. Jo ennakko- ja kutsuntaterveystarkastusvaiheessa tunnistetut vakavat mielenterveyden häiriöt ovat varusmiespalveluksen este. Terveystarkastusohje (TTO 2012) ja Sotilaslääketieteen Keskuksen terveydenhuoltohenkilöstöä varten sen tulkinnan tueksi laatima Menettelytapaohje (www.sotilaslaaketieteenkeskus.fi) ohjeistavat palveluskelpoisuusluokan määrittämisessä diagnosoitujen sairauksien ja häiriöiden osalta. Kuitenkin osalla nuoria aikaväli kutsunnoista palveluksen aloittamiseen on huomattavasti tavanomaista 1,5–2 vuotta pidempi, jolloin terveydentilassa ehtii tapahtua palveluskelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia. Vaikka mielenterveyden häiriöt ovat tärkeä varusmiespalveluksen suorittamatta jäämisen syy, moni toipunut nuori suorittaa varusmiespalveluksensa hyvin. Normaalia psyykkistä kehitystä voidaan aina tukea nopealla ja asiantuntevalla ongelmiin puuttumisella, ja tällä on yleensä pitkäkestoisia vaikutuksia koko myöhempään aikuisikään. Palveluksen aikana joukko-osaston mielenterveystyön vastuuhenkilöt ovat avainasemassa ongelmien tunnistamisen osalta ja mielenterveystyön ja terveydenhuollon ammattilaiset oikeiden tukitoimien valinnassa. Vain pieni osa nuoria tarvitsee psykiatrisia erikoissairaanhoidon interventioita palve- 48 luksen aikana, suurinta osaa ongelmiin ajautuvista nuorista voidaan auttaa palveluksen arjessa toteutettavilla tukitoimilla, kuten lyhytaikaisilla palvelusjärjestelyillä, käytännöllisillä tukitoimilla ja ajankohtaisten ongelmien käsittelyyn painottuvilla tukikeskusteluilla. Käytännössä lievät psyykkiset häiriöt, jotka eivät vaikuta palvelusturvallisuuteen, hoidetaan varusmiespalveluksen aikana avoterveydenhuollossa, ja tarvittaessa psykiatriseen erikoissairaanhoitoon lääkärin lähetteellä tulee varusmiespalveluksen aikana erikoissairaanhoidon sopimuksien mukaisesti päästä viikon sisään. Nuoret miehet, joiden varusmiespalvelus ei ala tai keskeytyy, ovat riskiryhmä syrjäytymisen suhteen. Heidän tuekseen on laadittu Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -tukiohjelma, joka muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ohella tarjoaa matalan kynnyksen maksuttomia tukipalveluja. Tukiohjelmaa koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ja puolustusvoimat tukee Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -tukiohjelmaa. Varusmiesten mielenterveyspalvelujen rakenne ja käyttö Asevelvollisuuden suorittamisen alku on etukäteen tiedossa oleva elämänmuutos, johon voi osalla nuorista liittyä liiallista stressiä ja eriasteista psyykkistä oireilua. Kuten aiemmin tässä kirjoitussarjassa on esitelty, varusmiesten terveydenhuollon palvelujen käyttömäärä on viime vuosina ollut lievässä nousussa. Sotilaslääketieteen Keskuksen tuottamista vastaanottokäynneistä, joista 70 % on sairaanhoitajan vastaanottokäyntejä ja 30 % lääkärikäyntejä, vain 1,7 % oli luokiteltu ensisijaisesti mielenterveyssyistä tapahtuneiksi vuonna 2011. Luku on varsin matala. Toisaalta 15,6 % kaikista terveysasemakäynneistä vuonna 2011 oli luokiteltu ryhmään Z (tekijöitä jotka vaikuttavat terveydentilaan), ja voitaneen olettaa, että mukana on myös erilaisiin elämäntilanneongelmiin liittyviä käyntejä terveystarkastusten lisäksi. Yllämainittujen lukujen valossa ensisijaisesti psyykkisiin oireisiin tukea terveysasemalta haetaan kuitenkin suhteellisen harvoin, verrattuna terveyspalvelujen käyttöön fyysisistä syistä ja huomioiden psyykkisten häiriöiden esiintyvyyden nuoruusikäisillä väestötasolla. Varusmiesten psykososiaalisen tuen ja mielenterveyspalvelujen rakennekokonaisuus sisältää monta porrasta. Terveystarkastukset palveluta varten tapahtuvat sinä vuonna, kun nuori täyttää kahdeksantoista, kotikunnan terveyskeskuksessa kevään ennakkoterveystarkastuksena, ja syksyllä tarvittaessa tilanne arvioidaan uudelleen kutsuntojen yhteydessä. Palveluksen alussa kahden viikon sisään on tuloterveystarkastus, ja koulutuksessa terveydellisen, sosiaali- ja kirkollisen sektorin oppituntien puitteissa käsitellään myös mielenterveysasioita. Koulutuksen yhteydessä varusmiehille jaettavaksi soveltuva tukitoimia käsittelevä ohje ja siihen kuuluva diasarja on liitetty myös Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelman materiaaliin. Ennaltaehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä tukee osassa joukko-osastoja ajankohtaisesti mm. kirkollisen sektorin ennaltaehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön sekä varusmiehiin että henkilökuntaan kohdennettu hanke. Laajassa mielessä hyvinvointia ylläpitävänä ja näin ongelmia ennaltaehkäisevinä voidaan nähdä myös monet sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävät ja tietoa antavat tapahtumat ja aktiviteetit, kuten varusmiestoimikuntien toiminta, tukivarusmiestoiminta, Sinä-Minä -päivät ja Sotilaskotitoiminta. Jos ongelmia palvelusaikana ilmaantuu, keskustelumahdollisuutta tarjoavat oman varuskunnan sosiaalikuraattorin ja papin lisäksi terveysasemien henkilöstö. Lisäksi valtakunnallisia palvelevia puhelinnumeroita ovat puolustusvoimien sairaanhoitajapäivystys 0299 581 010 ympäri vuorokauden, ja keskustelumahdollisuutta tarjoavat edelleen esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 010 195 202, arkisin lähes ympäri vuorokauden, lauantaisin ja sunnuntaisin iltapäivästä alkaen sekä Väestöliiton kriisipuhelin (Poikien puhelin) 0800 94884 ma-to klo 13–18, myös erityistä anonyymiä keskustelutukea varusmiespalvelusta suorittaville numerossa 0800 180 362 ma–pe klo 18–20. Kriisitukiryhmien toiminta on tarkoitettu erityisesti poikkeuksellisten kriisitilanteiden yhteyteen, mutta moni kriisitukiryhmän jäsen työskentelee päivittäin varusmiesten pienimuotoisempien ja ennakoitavien elämäntilannekriisien parissa. Lisäksi poikkeuksellisten kriisitilanteiden tukijärjestelyt vaativat valmiussuunnittelua ja harjoittelua. Varuskuntien terveysasemilla terveydenhuollon ammattilainen tutkii ja arvioi palveluskelpoisuutta jokaisen käynnin yhteydessä, ja jos ongelmat vaativat tarkempia tutkimuksia, varusmies ohjataan lääkärin lähetteellä aina tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelma Kriisit voidaan jaotella ennakoitaviin elämänvaiheisiin liittyviin kriiseihin (kuten nuoren itsenäistyminen ja muutto pois kotoa) sekä ei-ennakoitaviin, poikkeuksellisen järkyttäviin ja mahdollisesti psyyk- Kuva Kriisituen porrastus on Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusmateriaalin diasarjasta. SotilasAikakausLehti 11 | 2012 kisesti traumatisoiviin kriiseihin, kuten esimerkiksi äkillinen ja yllättävä läheisen vakava sairastuminen tai kuolema. Koulutusohjelma ”Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet” on tarkoitettu tukemaan aikuistumista ja auttamaan ongelmatilanteiden kohtaamisessa ja erilaisten kriisitilanteiden kohtaamisessa puolustusvoimien toimintaympäristössä. Se on osa varusmiesten mielenterveystyötä ja perustuu vuonna 1996 Stakesin (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) ja puolustusvoimien yhteistyössä tuottamaan ja vuonna 2000 tarkistettuun koulutusohjelmaan. Nyt toisen kerran päivitetty koulutusohjelma on tarkoitettu valtakunnalliseksi puolustusvoimien toimintamalliksi varusmiesten kriisitilanteiden tukimuotojen kehittämisessä, ja sen materiaalia voi vapaasti kopioida ja paikallisesti muokata joukko-osastojen käyttötarpeiden mukaan. Päivitetty materiaali tuottaa osaltaan sisällöllistä materiaalia Kaveria ei jätetä -käskyn mukaisiin toimenpiteisiin. Päivitystyöryhmä pyysi joukko-osastoilta kirjallista palautetta Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelman päivitystarpeista keväällä 2012 ja saatu palaute hyödynnettiin koulutusohjelman päivityksessä. Koulutusohjelma on kolmeosainen. Varusmiehelle itselleen tarkoitettu kirjallinen materiaali voidaan jakaa esimerkiksi alokasoppituntien yhteydessä, sen lisänä on lyhyt diasarja, jossa käydään läpi perusasioita varusmiespalveluksen alkaessa mielenterveyden kannalta ajankohtaisista asioista sekä käsitellään 49 mielenterveystyön yleisjärjestelyistä, perusyksikön päällikkö on vastuussa mielenterveystyöstä omassa perusyksikössään, Sotilaslääketieteen Keskuksen terveysaseman lääkärillä on ammatillinen vastuu joukko-osaston mielenterveystyöhön liittyvistä lääketieteellisistä kysymyksistä ja lisäksi sosiaalikuraattorit ja sotilaspapit, psykiatriset sairaanhoitajat ja muut sairaanhoitajat ovat mielenterveyteen vaikuttavien tehtäviensä osalta vastuussa joukko-osaston mielenterveystyöstä, ja osallistuvat sen vaatimaan yhteistyöhön sekä kriisitukiryhmien työhön. Varusmiesten itsemurhien ehkäisy Päivitetyn varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusmateriaalin kansikuva. Kuva: Puolustusvoimat, Lisa Hentunen tukipalveluihin hakeutumista. Toisessa osiossa koulutusohjelmaa on kirjallisen opiskelumateriaalin lisäksi viisitoista esimerkkitapausta, tämä koulutusohjelman osio on tarkoitettu ensisijaisesti osaksi varuskunta- tai joukko-osastokohtaista henkilökunnan täydennyskoulutusta, muutaman tunnin – koko päivän mittaisessa koulutuksessa ohjatusti käsiteltäväksi. Toiseen osioon liittyy laajempi koulutusdiasarja, joka sisältää myös ajankohtaista tilastotietoa terveydenhuollosta. Koulutusmateriaalin tärkein kohderyhmä on nuoret kouluttajat, joilla ei ole vielä henkilökohtaista kokemusta toiminnasta varusmiesten kriisitilanteissa. Materiaalia voidaan hyvin hyödyntää myös upsee- 50 rikokelaiden ja varusmiesryhmänjohtajien koulutuksessa. Materiaalin kolmas osa, erityisesti mielenterveystyön ammattilaisille puolustusvoimissa tarkoitettu Mielenterveys -kirja on parhaillaan päivitettävänä. Koulutusohjelma pyrkii osaltaan tukemaan jo monissa joukko-osastoissa verkostoituneesti eri siviilisektorin toimijoiden, kuten paikalliset kriisiryhmät, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura, kanssa tehtävää mielenterveystyötä. Mielenterveystyön vastuuhenkilöt joukko-osastossa voidaan esittää seuraavasti; jokainen esimies on osaltaan vastuussa alaistensa terveydestä, myös mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Joukko-osaston komentaja vastaa Nuorten miesten itsemurhakuolleisuus on kansainvälisten lukujen valossa Suomessa edelleen korkeaa, mutta varusmiesten itsemurhakuolleisuus ei viime vuosina ole lisääntynyt. 2000-luvulla varusmiesten itsemurhia on tapahtunut 0–5 vuodessa, keskimäärin 2–3 vuodessa. Osa itsemurhayrityksistä on epätoivoinen tapa hakea apua. Nuoren itsemurhaa voidaan tarkastella prosessina, jossa on mukana riskitekijöitä (biologiset, psyykkiset, sosiaaliset, kulttuuriset), altistavia (esim. vakava masennustila ilman asianmukaista hoitoa) ja suojaavia (esim. hyvä sosiaalinen verkosto) tekijöitä, laukaiseva tekijä (esim. riita) ja tekotavan lopullisuus (esim. lääke- ja alkoholimyrkytys, jossa voi olla vielä mahdollisuus väliintuloon ja hoitoonohjaukseen verrattuna väkivaltaisempiin tapoihin). Itsemurhien ehkäisyssä väestötasolla pyritään puuttumaan yllämainittuihin tunnistettuihin riskitekijöihin eri tavoin. Varusmiesten itsemurhien ehkäisyssä korostuu paitsi huolellisuus asekoulutuksessa sekä aseiden että kovien panoksien käsittelyn osalta, myös henkilöstön koulutus tunnistamaan tukitoimia tarvitsevat varusmiehet ja terveydenhuoltohenkilöstön osalta hoitoon ohjauksen aktiivinen järjestäminen. Valtakunnallisesti nuoruusikäisiä varusmiehiä koskee Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisy -strategia vuodelta 2009 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), jossa on asetettu erilliset tavoitteet sekä itsemurhien määrän vähenemisen että itsemurhayritysten vuoksi tapahtuneiden sairaalahoitojen määrän vähenemisen osalta. Strategia suosittaa tiiviimpää yhteistyötä ja verkostoitumista puolustusvoimien ja muiden yhteiskunnan toimijoiden välillä. Tulevaisuuden näkökulmia tetty Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelma soveltuu. Varusmiesten näkökulmasta keskeistä on, että esiin tuotuun avuntarpeeseen vastataan, ja että apua on saatavana helposti, matalalla kynnyksellä ja monimuotoisena, jos ongelmia palvelusaikana tulee esille. Tämä edellyttää esimiesten ja vertaisten hyväksyvää suhtautumista avun hakemiseen ja hakijaan, sekä joustavaa yhteistyötä kouluttajien, terveydenhuollon, kirkollisen sektorin ja sosiaalisektorin välillä. Pääkaupunkiseudun upseerijärjestöjen yhteinen Varusmiespalveluksen aikaisia sopeutumishäiriöitä voitaisiin ajatella vähennettävän madaltamalla siviilielämän ja sotilaskoulutuksen välistä eroa. Terveystarkastusohje 2012 mukaan sotilasjohtajaksi tai -alaiseksi koulutettavalta edellytetään kuitenkin osana palveluskelpoisuutta hyvää henkistä tasapainoa ja paineensietokykyä, suorituskykyriskien välttämiseksi myöhemmässä vaiheessa. Täydennyskoulutuksen tarve mielenterveystyössä tuli esille joukko-osastoilta keväällä 2012 pyydetyissä lausunnoissa Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelmaa päivitettäessä, ja nyt päivitettyä materiaalia voidaan käyttää ja muokata paikallisten koulutustilaisuuksien tarpeisiin joukko-osastoissa. Syksyllä 2012 koulutusohjelma esitellään useiden koulutuspäivi- SotilasAikakausLehti en yhteydessä eri puolustushaarojen henkilöstötuen toimijoille. Puolustusvoimien nykyinen terveystarkastusjärjestelmä ja terveydenhuolto voidaan arvioida mielenterveyden osalta toimivaksi. Vakavia psyykkisiä sairastumisia tapahtuu palvelusaikana harvoin. Kokonaan niitä ei voida palvelusaikana välttää, kuten ei muitakaan sairastumisia, sillä eräät mielenterveyden häiriöt puhkeavat tyypillisesti nuoruusiässä. Mielenterveysasioiden jatkuva huomioiminen terveystarkastuksissa on perusteltua, ja osaamisen ylläpitäminen tälläkin alueella edellyttää jatkuvaa eri henkilöstöryhmien täydennyskoulutusta, johon nyt päivi- 11 | 2012 Itsenäisyyspäivän Iloinen Ilta 6.12.2012 Katajanokan Kasinolla alkaen kello 17.30 Juhlapäivällisen lisäksi on ohjelmaa ja tanssia elävän musiikin tahdissa. Ilmoittautumiset ja pöytävaraukset Katajanokan Kasinolle, puhelin: (09) 6128 6300, sähköposti: [email protected] viimeistään keskiviikkona 28.11.2012. Illalliskortti 57 euroa sisältää: - tervetulomalja - 2 x 12cl Kasinon puna/valkoviiniä - Sillikaviaaria ja punasipulivinagretissä marinoitua perunaa - Glaseerattua vasikanfileetä, Madeira-kastiketta ja yrttiperunaa - Appelsiini créme brûlèe - kahvi/tee - eteispalvelu Kaikki maksut suoritetaan vasta ravintolassa! Järjestäjänä Katajanokan Upseerikerho ry 51 Juha Saarinen Lähi-itään erikoistuva jatko-opiskelija ja vapaa tutkija. Hänellä on MSc London School of Economicsista kansainvälisistä suhteista sekä St. Andrewsin yliopistossa Lähi-idän ja Keski-Aasian turvallisuuspolitiikasta. Mikko Patokallio Lähi-idän kysymyksiin erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija. Hänellä on MSc kansainvälisistä suhteista London School of Economicsista ja BA historiasta ja valtiotieteestä McGill-yliopistosta. Jussi Heinonkoski Kansainvälisiin suhteisiin ja Lähi-idän kysymyksiin erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija. Hänellä on MSc London School of Economicsista Euroopan talouspolitiikasta ja BA kansainvälisistä suhteista ja Lähi-idän turvallisuuspolitiikasta. Riadin konsertti – Persianlahden maiden yhteistyö arabikevään jälkeen Arabikeväänä tunnettu mielenosoitusten ja kansannousujen aalto tuli suurena yllätyksenä Persianlahden hallitsijoille, vaikka se ilmeni alueella heikommin kuin muualla Lähi-idässä. Siitä huolimatta arabikevään aiheuttama sokki katalysoi ulkopoliittista Saudi-Arabian johtamaa Persianlahden monarkioiden yhteistyötä. Vaikka varsinkin ”islamilaista takatalvea” ennustavat ovat kuvailleet yhteistyötä vastavallankumoukselliseksi ja demokratian vastaiseksi, liiallinen keskittyminen tähän näkökulmaan sivuuttaa alueellisen yhteistyön keskeisimmän tekijän eli kuningashuoneiden huolen omasta turvallisuudestaan. A rabikevään nostattama Persianlahden hallitsijoiden epävarmuus on edistänyt aiempaa yhtenäisemmän ulkopoliittisen linjan luomista. Yhtäältä sen tarkoituksena on ollut ylläpitää monarkioiden erikoislaatuisuuden 52 myyttiä ja toisaalta lisätä monarkioiden – erityisesti Qatarin – vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Huomattavaa on myös, kuinka Persianlahden kuningashuoneiden epävarmuus Yhdysvaltojen luotettavuudesta turvallisuuden takaajana on ajanut niitä lähemmäs toisiaan. Uusista motiiveista huolimatta yhteistyö jäänee kuitenkin lyhytikäiseksi. Syvemmälle ja kestävämmälle yhteistyölle on vielä monta estettä, joista pienimpiä eivät ole arabimonarkioiden väliset erimielisyydet ja ristiriidat. Monarkiat Persianlahden aluepolitiikassa Persianlahti koostuu Iranin, Irakin ja Saudi-Arabian alueellisista suurvalloista, joiden välissä pienmonarkiat eli Kuwait, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Oman sijaitsevat. Lähi-idän ja erityisesti Persianlahden historiallisten kehityssuuntien takia alueen valtiot – ja etenkin pienmonarkiat – ovat käyttäytyneet äärimmäisen turvallisuuskeskeisesti, mikä johtuu osaltaan pienvaltioiden myöhäisestä itsenäistymisestä. Omania lukuun ottamatta suurin osa Persianlahden monarkioista itsenäistyi vasta Ison-Britannian vetäytyessä alueelta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Itsenäistymisen jälkeenkin nämä pikkuvaltiot luottivat ulkovaltojen turvatakuisiin. Historiallinen siirtomaavalta, Iso-Britannia, hoiti tätä asemaa 1970-luvun alkuun asti, jonka jälkeen tehtävää on yhä enemmän hoitanut Yhdysvallat. Kilpailu alueellisesta vaikutusvallasta nykymuodossaan alkoi vasta 1970-luvulla, minkä vuoksi ulkovalloilla on ollut keskeinen rooli siinä alusta asti. Tämän takia Persianlahden valtioiden suhteiden ja ulkopoliittisen yhteistyön kehittyminen on ollut rajallista. Muualla Lähi-idässä kuningashuoneet ovat onnistuneet kasvattamaan vaikutusvaltaansa ajoittaisilla yhteisillä hankkeilla, kuten panarabismilla tai radikaalitasavaltojen vastustamisella. Persianlahdella alueellisen vaikutusvallan vahvistaminen onnistui kuitenkin parhaiten ulkopuolisen tuen turvin eikä niinkään kehittämällä alueen valtioiden välisiä suhteita tai harjoittamalla yhteistä ulkopolitiikkaa. Varsinainen institutionalisoitu yhteistyö Persianlahden monarkioiden kesken syntyi vasta vuonna 1981. Tällöin luotiin Persianlahden yhteistyöneuvosto, Gulf Cooperation Council (GCC), jonka toiminta perustuu kuningashuoneiden jakamiin yhteisiin ulkoisiin uhkakuviin sekä epävarmuuteen tulevasta. Vaarallinen Iran Persianlahti oli 1980-luvulla geopoliittisen myllerryksen vallassa. Iranin šaahi Mohammed Reza Pahlavin hallinnon kaatuminen 1979 toi radikaalit šiia-islamistit valtaan Ajatollah Ruhollah Khomeinin johdolla. Heidän tarkoituksenaan oli levittää Iranin vallankumous muualle Lähi-itään. Yhdysvaltain kanssa läheisistä suhteista nauttineen šaahin SotilasAikakausLehti 11 | 2012 kaatuminen oli monitasoinen sokki alueen monarkioille. Se todisti, ettei Yhdysvaltain merkittävä sotilaallinen ja rahallinen tuki pysty yksin pitämään hallintoa pystyssä. Lisäksi se loi Persianlahden monarkeille vihamielisen, potentiaalisesti alueellisen suurvallan, jonka tarkoituksena oli edistää omanlaistaan vallankumousta kaikkialla Lähi-idässä. Tämän lisäksi Iranin uusi hallinto edusti šiiaislamia, jotka nähtiin kulttuurisesti ja uskonnollisesti konservatiivisissa sunnimonarkioissa lähes vääräuskoisena. Kaikki Persianlahden monarkiat tukivat Irakia sodassaan Irania vastaan (1980–1988), ja tämä osoittaa, kuinka suurena uhkana Iranin vallankumouksellista hallintoa pidettiin. Sodan pitkittyminen heijastui yhä negatiivisemmin alueen vakauteen, erityisesti sodan osapuolten laajennettua sotatoimia koskemaan Persianlahdella kulkevia öljytankkereita. Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin vuonna 1979 aiheutti huolen kommunismin leviämisestä Persianlahdelle ja vahvisti näitä huolia alueen valtioissa. Arabimonarkkien yhteisten turvallisuusongelmien lisäksi 1980-luku toi merkittäviä taloudellisia ongelmia. Öljyn hintojen huima nousu 1970-luvulla oli tuonut ennennäkemätöntä vaurautta Persianlahdelle, mutta hintojen romahdus 1980-luvulla alle kolmannekseen huippuhinnasta aiheutti suurta painetta paisuneille ja öljynviennistä riippuvaisten valtioiden budjeteille. Alueellisen epävakauden ilmapiiri edisti Persianlahden monarkioiden yhteistyötä ja lopulta johti GCC:n syntyyn. GCC:n integraatioprosessi ja sen ympärille rakentunut ulkopoliittinen yhteistyö olivat lähtökohtaisesti reaktiivisia luonteeltaan. Yhteistyö on ollut vahvimmil- laan, kun uhka on koettu akuutiksi, ja integraation momentumi on loppunut hyvin pian sen jälkeen, kun uhkaa ei enää koeta relevantiksi. Alueellisen epävakauden luoman integraation pääpiste oli lähinnä talouspoliittinen. Vaikka alueen puolustuspoliittinen infrastruktuuri nojautui vahvasti kahdenväliseen yhteistyöhön Yhdysvaltain ja kuningashuoneiden välillä, GCC:hen sisällytettiin myös vaatimaton puolustuspoliittinen komponentti, joka tunnetaan nimellä Niemimaan kilpi (Peninsula Shield). Alueellisen integraation mahdollistavat ja estävät tekijät piilevät jäsenkaartissa. Persianlahden monarkioilla on yhteinen tausta ja varsin samanlainen yhteiskunnallinen ja valtiollinen rakenne, joka perustuu rentier -talouteen, poliittisesti suljettuun järjestelmään sekä sosiokulttuurillisesti vanhoilliseen ja osittain heimopohjaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Kaikilla valtioilla on siten yhteinen intressi öljynviennin edistämiseksi ja hinnan säätelemiseksi. Se on saanut valtiot tekemään tiivistä yhteistyötä OPEC:issa sekä monarkistisen järjestelmän ja konservatiivisen yhteiskuntarakenteen tukemiseksi uudistavia ja vallankumouksellisia voimia vastaan. Riitaa ja epäluuloa Radikaalit arabitasavallat edustivat näitä 1950-luvun lopulta lähtien, ja 1980-luvulta alkaen Persianlahdella vaikutusvaltaa ovat havitelleet Iran ja Irak. Yhtäläisyyksistään huolimatta monarkiat ovat varsin riitaisia keskenään. Osasyynä on valtioiden kahdenvälisten suhteiden rajallisuuden luoma epäluottamus – näin on ollut etenkin suhteessa SaudiArabiaan, joka on kiistatta suurin ja vahvin Arabian niemimaan maista. 53 Maan välit pikkunaapureihinsa ovat olleet säännöllisesti tulehtuneita. Saudi-Arabialla on ollut Omanin, Qatarin ja Arabiemiraattien kanssa rajakiistoja, joiden ratkaiseminen on kestänyt 2000-luvulle asti. Rajakiistat korostavat pienmonarkioiden pelkoa siitä, että Saudi-Arabia pyrkii aktiivisesti sekaantumaan niiden sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti jopa havittelevan maiden liittämistä itseensä. Yhdysvallat tuo turvaa Riitaisuus GCC-maiden kesken on ollut osaltaan merkittävä este syvemmälle ulkopoliittiselle yhteistyölle, mutta esteenä on ollut myös riippuvuus kahdenvälisistä suhteista Yhdysvaltoihin. Vaikka alueen valtiot ovat ajoittain yrittäneet monipuolistaa liittolaissuhteita enimmäkseen heikolla menestyksellä, jokainen Persianlahden monarkia on riippuvainen Yhdysvaltojen turvatakeista ja maan tarjoamasta suojasta ulkoisia uhkia vastaan, joita tässä kontekstissa ovat Iran ja Irak. Etenkin Persianlahden sota (1990–1991) osoitti selvästi kuningashuoneille, että vain Yhdysvallat on kykenevä ja valmis toimimaan. Merkittävimmin tilannetta havainnollisti GCC:n kyvyttömyys, kun se ei voinut diplomatian tai sotilaallisin keinoin estää jäsenensä Kuwaitin valloitusta. Viimeksi kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen kahdenvälisten suhteiden nopea kehittyminen Persianlahdella on sivuttanut alueellisen turvallisuus- ja ulkopoliittisen yhteistyön, erityisesti Irakin sotien (1991, 2003) seurauksena. Tämä heijastuu Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon kasvussa Persianlahdella; nykyään Yhdysvalloilla on merkittäviä tukikohtia jokaisessa Persianlahden 54 maassa. Kehitys jatkuu edelleen, sillä Iranin ydinkiistan pahentuessa Yhdysvallat on siirtänyt lisää joukkoja alueelle viime vuosina. Arabikevät integraation ajurina Arabikevät osaltaan toistaa Persianlahden yhteistyön reaktiivista luonnetta. Kuningashuoneiden yhteistyö aktivoituu vasta kun niiden ulkoinen uhka on merkittävä, kuten 1980-luvulla. Vaikka arabikevään mielenosoitukset eivät laajalti levinneet Persianlahdelle Bahrainia lukuun ottamatta, suhtauduttiin sen kirvoittamiin demokratiapyrkimyksiin – tai tarkemmin kansalaisten vaatimukseen avoimemmasta päätöksenteosta – merkittävänä uhkana. Omanissa nähtiin työttömyydestä kumpuavia mellakoita Soharissa. Bahrainissa pitkäaikaiset yhteiskunnalliset jännitteet, erityisesti maan sunnikuningashuoneen ja šiiaenemmistön välillä, saivat uutta puhtia arabikevään iskulauseista. Muut vauraammat Persianlahden valtiot käynnistivät heti vallankumousta ehkäiseviä liikkeitä. Bank of America Merrill Lynchin arvion mukaan GCC-maat käyttivät yhteensä yli 150 miljardia dollaria (tästä noin 57 miljardia käytettiin vuonna 2011) erilaisiin sosiaalietuuksiin, työpaikkojen luomiseen ja palkankorotuksiin. Samanaikaisesti alueen valtiot, erityisesti Arabiemiraatit, tiukensivat sisäistä valvontaa sekä sensuuria, jonka kohteeksi joutuivat niin perinteiset mediat ja oppositiotoimijat kuin sosiaalista mediaa käyttävät kansalaiset. Myös mellakkapoliisia käytettiin murskaamaan pieniä mielenosoituksia Omanissa, Saudi-Arabiassa ja Bahrainissa. Vaikka Persianlahden maat vastasivat sisäisiin uhkiin pääosin sisäpoliittisesti, arabikevät oli sysäys myös niiden ulkopoliittiselle yhteistyölle. Merkittävä syy yhteistyön syventymiselle oli Persianlahden kuningashuoneiden näkemys arabikeväästä merkittävänä ulkopoliittisena turvallisuusuhkana. Qatarin ja Saudi-Arabian väliset suhteet ovat kehittyneet hyvin paljon vuosien aikana. Saudi-Arabia on ollut yksi Persianlahden suurvalloista ja myös vaikutusvaltainen laajemmaltikin Lähi-idässä. Kuningaskunnan vaikutusvalta syntyy vauraudesta, jota se käyttää ulkopolitiikassaan luomaan kytköksiä Lähi-idän toimijoihin sekä edistämään suosimaansa wahhabi-islamin asemaa muissa islaminuskoissa maissa ja yhteiskunnissa, jotka edes osittain tulkitsevat islamia samalla tavalla. 2000-luvulla Saudi-Arabian ulkopolitiikka on myös yhä enemmän irtaantunut aikaisemmasta riippuvaisuudestaan Yhdysvaltojen tarjoamasta suojasta. Syynä ovat syvenevät erimielisyydet muun muassa suhteessa Iranin ydinasepyrkimyksiin vastaamisesta ja Israel-Palestiinan rauhanprosessin hitaasta kulusta. Maiden suhde on edelleen läheinen, mutta Saudien tyytymättömyys Yhdysvaltain Lähiidän politiikkaan on johtanut sen aiempaa itsenäisempään ulkopolitiikkaan. Aktiivinen Qatar Qatarin ulkopoliittista aktivoitumista 1990-luvulla seurasi hyvin vahva irtaantuminen Saudi-Arabian ulkopoliittisista linjoista. Qatar on myös hyödyntänyt öljyvaurauttaan aktiivisen ulkopolitiikan rahoittamiseen 1990-luvulta eteenpäin. Toisin kuin vahvasti tiettyjä kantoja konf likteissa puoltava Saudi-Arabia on Qatar korostanut itseään neutraalina toimijana ja sovittelijana. Pohjoismaiden suurin raskaiden säiliöperävaunujen ja säiliöpäälirakenteiden valmistaja YHTEYSTIEDOT: Myyntijohtaja Santtu Keto [email protected] Komentaja (evp) Markku Lehto [email protected] 040 716 9525 050 561 2520 Huoltoverkostomme palvelee Suomessa: Oulu, Kuortane, Jyväskylä, Lieto ja Hamina Qatar on toiminut neuvottelijana Jemenin ja al-Houthi -kapinallisten välillä ja Libanonin vuoden 2008 poliittisessa kriisissä. Samasta syystä Qatar on myös ylläpitänyt kontakteja Iraniin kutsumalla sen edustajat isännöimäänsä GCC:n kokoukseen 2007 sekä Israelin kanssa niin, että maiden välillä oli vuoteen 2009 asti kauppasuhteet. Muut Persianlahden maat ovat ankarasti kritisoineet Qataria näistä kontakteista. Myös Al-Jazeera -uutiskanava on tuonut merkittävän mediakanavan Qatarille vaikuttaa alueellisiin mielipiteisiin. Qatarin ulkopoliittisen profiilin nousu johti kilpailuun vaikutusvallasta Saudi-Arabian kanssa Lähiidässä ja maiden kahdenvälisten suhteiden dramaattiseen heikentymiseen. Syynä on ollut Saudi-Arabian negatiivinen suhtautuminen Qatarin kasvavaan vaikutusvaltaan alueilla, jotka ovat olleet aikaisemmin Saudien yksinoikeutta, kuten Jemen ja Libanon. Toinen erityinen ongelma Saudi-Arabialle on ollut Qatarin valmius pitää suhteita Saudi-Arabian ”vihollisiin”, etenkin Iraniin, mutta myös Hizbollahiin, Hamasiin ja Syyriaan. Suhteiden parantuminen aallonpohjasta alkoi 2008, mutta se on ollut hidasta ja altista luisua taaksepäin. Arabikevät on aiheuttanut Qatarille ja SaudiArabialle sekä uhkan että mahdollisuuden yhteistyöhön, mihin maat ovat tarttuneet. Yhteistyö on ollut keskeistä GCC:n uuden ulkopolitiikan luomisessa ja myös sen sisällön määrittämisessä. GCC:n ulkopoliittisen yhteistyön ytimessä ovat tuen kohdistaminen monarkioille, niiden erikoislaatuisuuden myytin ylläpitäminen ja muualla Lähi-idässä arabikevään kansannousujen tuoman epävakauden hyödyntäminen oman alueellisen vaikutusvallan kasvattamiseksi. 56 Persianlahden monarkioille arabikeväästä kumpuava pääuhka ilmentyy maiden sisäisessä kontekstissa, omien oppositioliikkeiden tai kansalaistyytymättömyyden leviämisessä ja myös ulkopuolelta leviävän avoimemman valtiojärjestelmän vaatimusten ehkäisyssä. Sisäisen uhkan lisäksi impulssina on epävarmuus Yhdysvaltojen luotettavuudesta. Ei ole epäilystä siitä, ettei Yhdysvallat auttaisi turvaamaan ulkoisia uhkia, kuten Irania ja tulevaisuudessa mahdollisesti voimistuvaa Irakia, vastaan. Persianlahden poliittista eliittiä huolestuttaa se, ettei Yhdysvallat suostunut auttamaan yksinvaltiaita Egyptissä ja Bahrainissa niiden sisäpoliittisissa kriiseissä. Samaa huolta osaltaan myös korostavat GCCmaiden yli 40 miljardin dollarin arvoiset aseostokset edeltävänä kahtena vuotena. Yhdysvaltojen suojasta luopumiselle ei ole varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta joka tapauksessa luottamus Yhdysvaltoihin on vähentynyt ja kannustanut GCC-maita yhteistyöhön omilla ehdoillaan. GCC tukee ja auttaa Keskeisin ja vahvin tapa, millä GCC aktivoitui arabikevään aikana, oli suoran tuen antaminen monarkeille Omanissa, Bahrainissa, Jordaniassa ja Marokossa. GCC tarjosi 20 miljardin kehitysapua Bahrainille ja Omanille ja satojen miljoonien suuruisia tukipaketteja Jordanialle ja Marokolle. Useimmissa tapauksissa suuri taloudellinen apu on ollut riittävä kuningashuoneiden ylläpitämisessä, mutta Bahrainissa GCC-maat joutuivat turvautumaan sotilaalliseen interventioon maaliskuussa 2011 lopettaakseen kasvavat mielenosoitukset. Bahrainin intervention lisäksi GCC:llä oli keskeinen rooli Jemenin kriisin sovittelussa. GCC on tarjonnut luontevan institutionaalisen kehyksen SaudiArabian ja Qatarin laajemmille pyrkimyksille, mutta se ei ole suinkaan rajoittanut näiden kahden maan yrityksiä kasvattaa vaikutusvaltaansa arabikevään vanavedessä. Vaikka Tunisian ja Egyptin vallankumoukset toteutuivat ilman suurempaa ulkoista sekaantumista, Saudi-Arabia ja Qatar ovat kumpikin pyrkineet vaikuttamaan vallankumouksen jälkeiseen tasapainoon ohjaamalla rahaa vallasta kamppaileville ryhmille – tosin vaihtelevalla menestyksellä. Libyan sisällissodassa instituutioiden taustavaltioiden rooli oli selvästi esillä. Qatarin johtamana sekä Arabiliittoa että GCC:tä hyödynnettiin intervention legitimoimiseksi, jonka lisäksi Qatar tarjosi monipuolista tukea Libyan kapinallisille, esimerkiksi aseita, rahaa, kouluttajia sekä diplomaattista ja taloudellista apua. Libyan tapaus oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen, minkä mahdollisti Muammar Gaddafin epäsuosio Lähi-idässä. Sama kaava ei ole onnistunut Syyriassa. Saudi-Arabia ja Qatar pyrkivät hyödyntämään Arabiliittoa Syyrian kriisin ratkomiseen – myös epäonnistuneen tarkkailijamission keinoin – ja sen epäonnistuessa ovat siirtyneet tukemaan avoimesti ja vahvasti Syyrian kapinallisia. Eräänlainen epävirallinen työnjako on havaittavissa myös GCC:n yhteistyössä. Qatar on tehnyt suurimman osan diplomaattisesta työstä ja se on ollut GCC:n päätoimija Libyan ja Syyrian kriiseissä. SaudiArabia on omaksunut hieman vaatimattomamman mutta silti merkittävän roolin kummassakin tapauksessa. Saudi-Arabian omat intressit näkyivät vahvimmin Bahrainin ja Jemenin tilanteissa. Vaikka kyseessä oli GCC:n yhteinen rintama, muilla GCC-mailla ei ollut paljon vaiku- Varmista näkyvyytesi puolustusvoimien päättäjille! Ilmoitushinnat (4-väri) Ilmoitusmyynti takakansi erityispaikat 1/1 s. 2300 € 2100 € 1800 € Juha Halminen Laivastokatu 1 b 00160 HELSINKI 1/2 s. 1/4 s. 1200 € 700 € 1/2 sivua ja 1/4 sivua määräpaikkalisä 20%. liitteet erikseen sovittavissa. lehti ei ole alv velvollinen Ilmestymis- ja aineistoaikataulu N:o aineisto ilmestyy 1 1.1.2013 n. 15.1.2013 N:o aineisto ilmestyy 8 1.8. n. 15.8. 2 3 4 1.2. 1.3. 1.4. n. 15.2. n. 15.3. n. 15.4. 9 10 11 1.9. 1.10. 1.11. n. 15.9. n. 15.10. n. 15.11. 5 1.5. n. 15.5. 12 1.12. n. 15.12. 6-7 1.6. n. 15.6. puh. (09) 8736 944 gsm. 050 592 2722 faksi (09) 6689 4020 [email protected] Päätoimittaja Eversti, ST Martti Lehto puh. 040 5256 630 faksi (09) 6689 4020 [email protected] Toimitussihteeri Marko Varama Laivastokatu 1 b Ilmoitusten koot 00160 HELSINKI puh. (09) 6689 4016 faksi (09) 6689 4020 lehden koko 200 x 270 mm 1/1 s. 200 x 270 tai 164 x 237 mm [email protected] 1/2 s. 164 x 116 tai 80 x 237 mm 1/4 s. 164 x 57 tai 80 x 116 mm Painopaikka HuoM! takakannessa postitukseen tarvittava osoiterivi vaatii 30 mm korkean valkoisen/vaalean kaistaleen sivun yläosasta. 50130 MIKKELI puh. 044 754 1002 Aineisto-ohjeet ilmoitusaineistot toimitetaan suoraan painotaloon Aineisto toimitetaan PDFtiedostona sähköpostilla osoitteeseen [email protected] PDF-tiedosto tulisi tallentaa muotoon: pdf/X-1a:2001 AO-Paino Teollisuuskatu 9 faksi (015) 151 174 Kuvien resoluutio 200-300 dpi. Tarvittaessa lisätietoja ilmoitusaineistosta antaa AO-Paino Raija Ukkonen puh. 044 754 1002 tusvaltaa sisältöön. Arabiemiraatit on toiminut yhteistyössä Qatarin ja Saudi-Arabian kanssa, mutta sen rooli on ollut selvästi pienempi ja kyky vaikuttaa politiikan sisältöön vastaavasti on ollut myös rajallista. Yhteinen GCC-rintama on myös peitellyt valtioiden välistä kilpailua, sillä Qatar ja Saudi-Arabia ovat rahoittaneet vastakkaisia toimijoita Syyriassa. GCC:n uuden yhteistyön rajat Persianlahden monarkioiden menestys oman sisäisen epävakautensa ja vallankumouksellisten voimiensa ehkäisyssä on kannustanut GCCmaita harkitsemaan laajempaa ja kunnianhimoisempaa integraatiota. Pian Bahrainin intervention ja taloudellisten tukilinjojen onnistumisten jälkeen tuli puhetta GCC-integraation kiihdyttämisestä ja jopa jäsenten mahdollisesta federaatiosta. Lisäpuhtia antoivat GCC-ministereiden kommentit Marokon ja Jordanian mahdollisesta jäsenyydestä GCC:ssä. Hyvin nopeasti hankkeen perusta petti ja Marokon ja Jordanian GCC-jäsenyys laitettiin jäihin. Kummassakin Persianlahden ulkopuolisessa maassa kansa vastusti vahvasti liittymistä. Etenkin Marokko on maantieteellisesti ja kulttuurisesti sen verran etäällä Persianlahdesta ja sen ongelmista, että lähtökohtaisesti suunnitelma ei ollut kovin järkevä. Jordanian liittymiselle voisi olla järkiperusteita, koska maan ulkopolitiikka ja riippuvuus Persianlahden maista ovat kasvaneet arabikevään seurauksena, mutta ajatus ei ole suosittu Jordaniassa. Jokainen Persianlahden maa kohtaa sisäisiä ja jossain määrin samanlaisia uhkia. Tästä huolimatta GCC kuitenkin on olemukseltaan 58 reaktiivinen järjestö, jolta puuttuu selvä visio omista tavoitteistaan, vaikka vahvana yhteisenä normina on nykyisen järjestyksen ylläpitäminen. Yhteisön tavoitteet ja arvot tulevat sen suurimmalta jäseneltä, Saudi-Arabialta, ja vähemmässä määrin Qatarilta, kuten arabikevään aikana. Saudien vaikutusvallan lisääntyminen on osaltaan aiheuttanut huolta pienemmissä GCCmaissa ja se heijastuu niiden sisäpolitiikkaan. Ilman Saudi-Arabialle myönnettäviä etuoikeuksia minkäänlainen sitova liitto ei olisi lähtökohtaisestikaan mahdollinen. Yksi suurimmista ongelmista on, että GCC-maiden ulkopoliittiset uhkakuvat eivät pysty ruokkimaan ulkopoliittista yhteistyötä tai lähentymistä, koska maiden näkemykset uhkien painotuksesta ja niihin puuttumisesta eroavat. Esimerkiksi Iran ja Irak koetaan uhkiksi, mutta GCCmailla on merkittäviä mielipide-eroja siitä, kumpi on suurin uhka, millainen niiden aiheuttama uhka on ja miten niiden tulisi suhtautua siihen. Huoli Iranista on merkittävä tekijä Bahrainissa, Arabiemiraateissa ja Saudi-Arabiassa. Irak taas on tärkein huoli Kuwaitille sekä myös SaudiArabialle. Suhtautumistapa mahdollisiin uhkiin vaihtelee. Oman ja Qatar ovat korostaneet neuvotteluyhteyden tärkeyttä Iranin kanssa, mutta se aiheuttaa ongelmia vahvempaa tasapainottelua vaativien Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian kanssa. Pieniä monarkioita yhdistää kuitenkin epäilys Saudi-Arabian motiiveja kohtaan, ja maan tuki wahhabisteille askarruttaa maissa, joissa wahhabiislam ei ole valtion suosima tulkinta. Bahrain on koetinkivi GCC:n ulkopolitiikan kehitykselle. Arabiemiraatteja lukuun ottamatta muut GCC-maat eivät suhtautuneet kovin suurella innolla Bahrainin interven- tioon ja osallistuivat siihen vain nimellisesti. Innoton suhtautuminen on saanut vahvistusta intervention jälkeisestä kehityksestä Bahrainissa. Bahrainin kansannousu kukistettiin Saudien johtamalla interventiolla, mutta sen taustalla oleva poliittinen turhaantuminen ja vastustus kasvavat entisestään. Bahrainin kuningashuone on saanut taktisen voiton tuhoten silloisen protestiliikkeen, mutta kovakätiset keinot eivät ole onnistuneet ratkaisemaan maan ongelmia vaan lykkäävät niitä tulevaisuuteen. Bahrainin kansannousun kukistaminen on pitkäaikainen ongelma Saudi-Arabialle, sillä maa on sitoutunut tukemaan Bahrainin kuningashuonetta. Muille GCCmaille Saudi-Arabian toimet ja vaikutusvalta Bahrainissa sekä puheet sen liittämisestä Saudi-Arabiaan ovat vahva varoittava esimerkki liian läheisestä yhteistyöstä Riadin kanssa. Vastaavanlaisia ongelmia Saudi-Arabian ja Qatarin politiikalle on nähtävissä muuallakin. Etenkin Syyrian konfliktin jatkuessa arabimonarkioiden kyynistä asennetta kansannousuihin on kritisoitu paljon ja tuki eri islamistiliikkeille – kuten salafisteille – kirvoittaa myös vastareaktiota vallankumouksen kokeneissa maissa, kuten Egyptissä, Libyassa ja Tunisiassa. Persianlahden monarkioiden huima menestys johtuu arabikevään tuottamasta hetkellisestä valtatyhjiöstä ja on hyvinkin syytä epäillä, että se ei kestä uusien valtarakenteiden vakiintumista. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että alueen kuningashuoneiden yhteistyö palautunee arabikevättä edeltäneisiin uomiinsa niiden välisten ongelmien korostuessa akuuttien turvallisuusuhkien väistyttyä. Uusi ydinasekausi V iime lokakuun aikana muisteltiin monissa yhteyksissä 50 vuoden takaista Kuuban kriisiä. Silloin maailma eli ”13 päivää kuilun partaalla”, mutta tilanne saatiin viime hetkellä rauhoittumaan salaisella diplomatialla. Kriisinhallinta siis onnistui, ja ydinasevallat tulivat varovaisemmiksi. ”Ensimmäisellä ydinasekaudella”, toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan lopulle, elettiin kahden vastakkaisen blokin jännityksen täyteisessä mutta verraten vakaassa asetelmassa. Nyt ydinaseiden omistus on hajautunut, ja yhä useampien arvioiden mukaan myös niiden käytön todennäköisyys on kasvamassa. Dramaattisen kuvauksen ydinaseongelman kärjistymisestä esitti Robert Kaplan Stratforin raportissa 17.10.2012. Hän perusti arvioitaan Yalen yliopiston professorin Paul Brackenin kirjoituksiin, joista ensimmäiseksi ilmestyi vuonna 1999 kirja The Rise of Asian Military Power and the Second Nuclear Age. Sitä on käytetty oppikirjana amerikkalaisissa sotilasopetuslaitoksissa. Brackenin ennusteen mukaan globalisaatio tuottaa ”rikastuvaan ja liberalisoituvaan” Aasiaan yhä paremman kyvyn valmistaa tehokkaita ohjuksia sekä monenlaisia joukkotuhoaseiksi luokiteltuja sodankäynnin välineitä. Näiden kehittäminen liittyy taloudellisen voiman kasvuun samalla tavalla, kuin tapahtui aikoinaan Euroopassa ja Amerikassa, ja vaikutukset ovat ”kutistuvan maantieteellisen mittakaavan” oloissa maailmanlaajuisia. Samalla lännen johtoasema heikkenee. Uusimmassa kirjassaan Bracken toteaa ”toisen ydinasekauden” olevan jo todellisuutta. Se on läsnä erityisesti Lähiidän sekä eteläisen ja itäisen Aasian konfliktialueilla, eikä vain Pohjois-Korean ja Iranin tapauksissa. Ydinaseistettuja rintamia on myös Kiinan ja Intian ympärillä. Erona kylmän sodan aikaan on ideologisesti ja reaalipoliittisesti painottuneiden blokkien korvautuminen voimistuvalla kansallismielisyydellä ja uskonnollisella kiivaudella yhä pirstaleisemmassa kansainvälisessä järjestelmässä. Siksi myösSotilasAikakausLehti 11 | 2012 KOLUMNI Pekka Visuri Eversti kään vanhat kokemukset pelotusstrategian toimivuudesta eivät välttämättä enää päde. Tähän liittyvät terrorismin mukanaan tuomat ja vaikeasti hallittavat mahdollisuudet uusiin, yllättäviin käänteisiin. Ajankohtaisesti vakavin ongelma on suhtautuminen Iranin ydinteknologian kehittymiseen kyvyksi saada käyttöön toimintavalmiita ydinräjähteitä. Stratforin tuoreiden arvioiden mukaan Yhdysvallat edelleen pyrkii neuvotteluratkaisuun, sillä hyökkäyksen riskit ovat erittäin suuret. Joka tapauksessa eri puolilla maailmaa varaudutaan jo siihen, että ydinaseita valmistetaan yhä lisää, niiden käytön mahdollisuus kasvaa ja ne ovat entistä vaikeammin torjuttavissa huolimatta siihen tähtäävistä kalliista torjuntajärjestelmistä. Yhdysvallat on sijoittanut jo valtavia summia ohjustentorjunnan rakentamiseen. Kansallisen tiedeakatemian asiantuntijaryhmä julkaisi kuitenkin 260-sivuisen raportin, jossa vakavasti epäillään suunnitellun ohjuspuolustuksen tehokkuutta edes Iranin mahdollisia ydinaseita vastaan. Sen kustannukset ovat nykyisin 10 miljardia dollaria vuodessa, ja yksistään kaavailtu satelliittivaroitusjärjestelmä maksaa 28 miljardia dollaria. Ryhmä ei tuomitse ajatusta ohjustentorjunnasta sinänsä, vaan arvostelee nykyisiä teknisiä ratkaisuja ja perusajatuksia. Vanhat ydinasevallat ovat ryhtyneet modernisoimaan ydinaseitaan. Tämä ilmenee Venäjän vuoteen 2020 ulottuvasta, 770 miljardia dollaria vastaavasta varusteluohjelmasta, jonka rahoista strategiset ydinasevoimat ja avaruuspuolustus saavat 42 prosenttia. Toisena on laivasto 24 prosentilla, kolmantena ilmavoimat 21 prosentilla, ja vasta sitten tulevat maavoimat 13 prosentilla. Ohjelman selvä painopiste on suurvaltojen välisessä strategisessa kilpailussa, joka painottuu ydinasejärjestelmiin ja maantieteellisesti Tyynen meren suunnalle. Vastaavasti Yhdysvalloista ilmoitettiin äskettäin, että ydinasejärjestelmiä uudistetaan 352 miljardilla dollarilla. Se on samaa suuruusluokkaa kuin Venäjän noihin tarkoituksiin suuntaama rahasumma. 59 Otto Aura VTM Kirjoittajan tutkimusintresseinä on työvoiman sotilallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana sekä työ sodassa. Linnoitustöiden organisointi ja työvoima välirauhan aikana 1940–1941 Artikkelissa tarkastellaan välirauhan aikaisten linnoitustöiden organisointia ja työvoimaa. Rajauksien vuoksi on jätetty pois muun muassa aikalaistermein sanottuna teknilliset ja taktilliset seikat. Aluksi tarkastellaan talvisodan luomia taustoja välirauhan aikaiselle linnoitustyölle. Tämän jälkeen käsitellään linnoitustöiden organisointia sekä työvoimaa. L innoitusrakennusjoukkojen organisointia ei ollut Suomessa juuri suunniteltu ennen toisen maailmansodan syttymistä. Talvisodan aikainen linnoitus- ja rakennustoiminta käynnistettiin valtaosin improvisoiden. Tosin alkuvuodesta 1939 oli käsketty liikekannallepanon yhteydessä perustettavaksi 21 erikoisammattimiehistä koostuvaa uutta muodostelmaa. Näitä olivat tienkorjaus-, sillan-, lentokentän- ja linnoituksenrakennuskomppaniat, joihin Tie- ja vesirakennushallituksen oli määrä luovuttaa ammattimiehet sekä työ- 60 kalusto. Työmiesten sijoittaminen komppanioihin jäi aluejärjestelmän toteutettavaksi. Komppaniat saatiin ylimääräisten harjoitusten aikana pantua kokoon, mutta ne eivät riittäneet. Päämajassa oli laskettu pelkästään päämajan työvoiman tarpeeksi 27 000 miestä. Ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 Mannerheim komensi kenraalimajuri Unio Sarlinin pioneerikomentajaksi, jonka alaisuuteen perustettiin rakennustoimisto. Ammattitaitoisen työvoiman puute oli ongelma rakennustoiminnalle. Esimerkiksi koko ra- kennustoimiston henkilökunta tuli puolustuslaitoksen ulkopuolelta. Lisäksi rakennusalan työnjohtoa oli sijoitettuna ammattitaitonsa kannalta toisarvoisiin tehtäviin ja heitä oli muutenkin käytössä vain murto-osa tarpeellisesta määrästä. Ammattitaitoisen työvoiman hankinnan ja kartoittamisen apuna käytettiin muun muassa lehti-ilmoituksia. Työmiehien hankkimisessa oli turvauduttava sotatilalain ja työvelvollisuuslain mahdollistamiin toimenpiteisiin, eli käytännössä pakko-ottoon. Heti talvisodan päätyttyä antoi Mannerheim käskyn rajojen linnoittamisesta. Tehtävän johtoon määrättiin maaliskuun lopulla 1940 kenraalimajuri Edvard Hanell, joka nimitettiin linnoitustöiden johtajaksi. Moskovan rauhan rajan linnoittaminen nähtiin erittäin tärkeäksi tehtäväksi. Parantaakseen Hanellin toimi- ja arvovaltaa Mannerheim ylensi Hanellin kenraaliluutnantiksi ja nimitti hänet myös yleisesikunnan päälliköksi. Ensimmäisenä tavoitteena oli saada läpi valtionhallinnossa tarvit- tavat linnoitusmäärärahat, jotta työt voitaisiin käynnistää laajassa mittakaavassa. Hanell siirrettiinkin pois yleisesikunnan päällikön paikalta, kun suunnitelmat linnoittamisesta oli valmisteltu ja hyväksytty sekä jätetty ministerille kesäkuussa 1940. Näin Hanell saattoi suunnata kaiken tarmonsa tehtäväänsä linnoitustöiden johdossa Linnoitustöiden organisointi Linnoitustöiden johtajan esikunnaksi perustettiin linnoitustoimisto huhtikuun alussa 1940. Ensimmäisen käskyn esikunnan toiminnasta linnoitustöiden johtaja kenraali Hanell antoi 11.5.1940. Linnoitustoimiston alaisuuteen perustettiin työpiirit, jotka toimivat välijohtoportaina. Varsinaista rakennustyötä tekemään muodostettiin työryhmät, joiden perustamisesta Hanell antoi määräyksensä heinäkuussa 1940. Vuoden 1941 tammikuussa työryhmiä oli toiminnassa 47. Kesäkuuhun tultaessa määrä oli 59. Linnoitustoimiston organisaatiokaavio muuttui useita kertoja välirauhan aikana. Samoin kasvoi henkilöstön määrä toimintojen lisääntyessä. Tammikuussa 1941 linnoitustoimiston henkilökunnan vahvuudeksi ilmoitettiin 378 henkilöä, kun vastaava luku toukokuun puolivälissä oli 566. Näiden lukujen lisäksi täytyy laskea mukaan työmailla työskennelleet, joiden määrä kasvoi myös. Tammikuun 31. päivälle 1941 päivätyssä ilmoituksessa mainittiin linnoitustyövoiman vahvuudeksi 20 640 työntekijää, kun luku huhtikuun lopulta oli 24 726. Linnoitustöiden johtaminen oli hyvin keskitettyä. Kaikki käskyt erityisesti rakennusteknisistä asiSotilasAikakausLehti 11 | 2012 Itärajan puolustusaseman sijainti käskettynä 18.5.1940. (Arimo 1981, s. 215) oista tulivat linnoitustoimistosta ja tätä myös jouduttiin työtä tekeville joukoille painottamaan. Rakennusosaston päällikkö insinööri Hugo A. Relander muistutti 3.3.1941 työpiirejä ja erillisiä työryhmiä siitä, että ”muodostelmat eivät ota vastaan työn teknillistä suoritusta koskevia ohjeita prikaateilta, vaan yksinomaan Linnoitustoimistolta”. Sama aihe nousi esille myös rakentamista koskevissa kysymyk- sissä, nimittäin huhtikuussa 1941 insinööri Relander joutui ”sattuneesta syystä” huomauttamaan, että ”työmuodostelmat eivät saa rakentaa minkäänlaista rakennusta ilman Rakennusosaston antamaa rakennuslupaa”. Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti Hanell tahtoi pitää ohjakset tiukasti hallussaan. Toukokuussa 1941 annettiin määräys jonka mukaan kaikki työmääräykset annettiin linnoitustoi- 61 miston kautta. Moskovan rauhan rajan linnoittamisesta kehkeytyi valtava urakka. Työvoima Työvoiman saanti työmaille ei tapahtunut niin helposti, kuin oli suunniteltu. Tehtäessä päätöstä Moskovan rauhan rajojen linnoittamisesta oli työvoimaksi arvioitu saatavan 40 000 –50 000 kotiutuvaa reserviläistä. Vilho Tervasmäki kirjoitti, että ”kaikkien yllätykseksi nämä miehet olivatkin haluttomia linnoitustöihin”. Suurena ongelmana oli ammattitaitoisen työvoiman puute. Jopa linnoitustoimiston itsensä oli vaikeaa löytää tarpeeksi ammattilaisia. Esimerkiksi vuoden 1940 loppupuolella linnoitustoimiston suunnitteluosasto tiedusteli rakennusosastolta mahdollisuuksia saada henkilökuntaa perustettavan tarkastustoimiston käyttöön. Rakennusosaston päällikkö insinööri L.I. Ruoslahti totesi sen olleen mahdotonta, sillä myös rakennusosastolla oli puutetta ammattilaisista. Insinöörejä ei ollut tarpeeksi ja ”heikoimmat rakennusmestarit” oli irtisanottu. Rakennusalan ammattilaisista oli puutetta, mutta työnantajana linnoitustoimisto saattoi silti valita palkattavat. Kielteinen päätös palkkauksesta saattoi syntyä esimerkiksi rakennusmestarien liian suurten palkkavaatimusten takia. Mainittakoon, että linnoitustoimiston palkat normitettiin tammikuussa 1941 11-portaisella asteikolla. Työmiesten kohdalla voidaan todeta, että kaikkia miehiä ei tahdottu linnoitustyömaille. Tästä esimerkkinä toimii mainiosti linnoitustoimiston yleisen osaston ylläpitämä ”musta kortisto”, jota pidettiin erotetuista työmiehistä. Työmuodostelmille lähetettiin yleisen osaston tiedonantojen liitteinä nimilistoja erotetuista työmiehis- 62 Työpiirien jako. (Arimo 1981, s. 273) tä, joita ei tullut ottaa enää töihin. Liitteet olivat yleensä kymmenen sivun laajuisia ja jokaisella sivulla oli noin kaksikymmentä nimeä. Työmiesten nimien perään oli myös aina kirjattu syy kortistoon joutumisesta, esimerkiksi: juopumus ja räyhääminen, suunsoitto ja huono työn suoritus tai poliittisesti epäluotettava. On myös syytä ottaa esille pohjoismainen apu. Talvisodan aikana Ruotsissa oli herännyt ajatus Suomen avustamisesta ja yhtenä vaihtoehtona nähtiin vapaaehtoiset työmiehet. Tämä ajatus sai kannatusta Suomen puolella ja asiaa ryhdyttiin selvittelemään tammikuussa 1940. Ensimmäiset joukot lähtivät Ruot- sista 6.3.1940. Ruotsalaisia vapaaehtoisia ehti tulla Suomeen noin tuhat miestä, ja näistä valtaosa kotiutettiin 14.6.1940. Vapaaehtoisten työjoukkojen nimi SAK – Svenska Arbetskåren i Finland – jäi kuitenkin kunnianosoituksena nimeksi yhdelle työpiirille. SAK:n työmaat luovutettiin suomalaisten johtoon syyskuussa 1940. Tämän jälkeen työpiiri SAK:n päälliköt ja työmiehet tulivat Suomesta. Ruotsista annettiin myös rahallista avustusta, joka oli koottu Ruotsin valtiolta ja yksityisiltä lahjoittajilta. Keväällä 1941 lahjoitusten arvoksi laskettiin noin 235 miljoonaa markkaa. säkuun alussa 1941 urakoitsijoista kahdeksan vastasi myöntävästi. SA-kuva Työtä jatkettiin talvisodan jälkeen Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell jatkosodan aikana. Työvoimana urakoitsijat Linnoitustöihin pestattiin myös useampi urakoitsija, erityisesti betonirakennusosaamisen takia. Urakoitsijoiden käyttö helpotti myös työn organisointia, sillä näillä oli ammattitaitoinen työvoima valmiina. Sattui toki tapauksia, jolloin urakoitsijoiden työn jälki ei vastannut asetettuja standardeja. Esimerkiksi helmikuussa 1941 nousi esille mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka osaltaan osoitti kuinka tärkeää työn valvonta oli. Tapauksessa oli kyse betonista ja sen valusta. Tapahtumat saivat alkunsa Raikuussa, jossa betonitöitä tekemässä oli Rakennusliike Tähtinen & Sola Oy. Linnoitustoimistolle oli saapunut tietoja, jotka antoivat syytä epäillä työmaalla käytettyjä menetelmiä. Näin ollen työmaalle lähetettiin piiri-insinööri Tuompo ja insinööri Talvio, jotka tulivat tarkastelussaan siihen päätelmään, ettei annettuja ohjeita ollut noudatettu oikein. Linnoitustoimiston tarkastustoimiston päällikkö insinööri Beato Bryk lähetettiin tarkastusmatkalle. Työmaalla selvisi, että urakoitsijan insinööri oli tulkinnut linnoitusSotilasAikakausLehti 11 | 2012 toimiston asettamia normeja siten, että betonia oli valettu kymmenen asteen pakkasessa. Näin siitä huolimatta, että linnoitustoimiston ja urakoitsijan väliseen sopimukseen oli kirjattu alimmaksi sallituksi valulämpötilaksi +3 astetta. Betonikorsun sisäpinnat eivät tavoittaneet vaatimuksia - eräässä kohdassa paistoivat raudoitukset lävitse ja toisaalla ”valui esiin sitomatonta sementtivelliä”. Tarkastustoimiston päällikkö Bryk totesi kirjeessään suunnitteluosaston päällikölle 27.2.1941: ”Neuvoteltuani asiasta piiri-insinöörin, insinööri Tuompon kanssa, olimme yksimielisiä siitä, että on välttämätöntä saada parannusta yllämainitun rakennusliikkeen työtapoihin ja ellei tämä tapahdu, on harkinnan varassa, voidaanko ajatella työnjatkamista mainitulla urakoitsijalla.” Joka tapauksessa urakoitsijat olivat tärkeässä roolissa Moskovan rauhan rajan puolustuksen rakentamisessa. Töissä urakoitsijoita oli välirauhan aikana kerrallaan 8-14. Linnoitustoimisto tiedusteli näiden halukkuutta jatkaa linnoitustöissä mahdollisen sodan syttyessä ja ke- Päätös Moskovan rauhan rajan linnoittamisesta tehtiin nopeasti talvisodan päätyttyä ja töihin oli käytävä tarmokkaasti. Linnoitustoimisto johti kiireistä työtä puolustusvalmiuden kohottamiseksi mahdollista maahanhyökkäystä vastaan. Moskovan rauhan raja linnoitettiin puolustusta varten. Jatkosodan syttyessä hyökkäyksellisenä eivät asemat koskaan joutuneet tuleen. On kuitenkin esitetty, että tällä puolustusasemalla oli oma merkityksensä kesän 1944 taisteluissa henkisellä puolella – niin puolustajan kuin hyökkääjän kannalta. Välirauhan aikana linnoitustoimintaa kehitettiin laajasti niin teknisellä puolella kuin organisoinnissakin. Betonia kului paljon ja betonitöissä kiinnitettiin huomiota työn rationalisointiin. Yhteen korsuun saattoi kulua 500–700 kuutiometriä betonia - korsujen kattojen ja seinien paksuudet mitattiin metreissä. Lisäksi linnoitusrakennusorganisaatiolle tehtiin välirauhan aikana myös liikekannallepanosuunnitelmat. Talvisodan kokemusten perusteella laajamittainen improvisointi tahdottiin eliminoida. Vaikka ammattitaitoisesta työvoimasta oli pulaa, välirauhan linnoitustöissä työskenteli parhaillaan noin 35 000 henkilöä erilaisissa tehtävissä. Työn tuloksena rakennettiin Suomeen koko itärajan mittainen puolustusasema, jonka nimeksi kenraali Oesch esitti vuonna 1944 Suomen Salpaa. Nykyään tämä puolustusasema tunnetaan parhaiten Salpalinjana. Lähteet kirjoittajalla 63 Kirjeitä Abbottabadista Vaikka otsikosta saattaakin herätä mitä stereotyyppisimpiä mielikuvia erilaisten siirtomaaisäntien elämäntarinoista, nuoruuden suuruuden muisteloista tai vaikkapa vuosisadanvaihteeseen sijoittuvasta englantilaisdraamasta, kysymys on kuitenkin tarua ihmeellisemmästä todellisuudesta. Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen toteuttaman Osama bin Ladenin surmaamisoperaation yhteydessä saatiin haltuun suuri määrä al-Qaidan organisaation johtajan kirjeenvaihdosta, joista kaikkiaan seitsemäntoista kirjettä on annettu West Point Military Academyn alaiselle Combating Terrorism Centerille (CTC) edelleen analysoitavaksi ja julkaistavaksi. K enraali evp. John Abizaidin luotsaama CTC on aktiivisesti ottanut osaa vuosien saatossa tapahtuvaan alQaidan organisaation hahmottamiseen ja sen tuottamien dokumenttien analysointiin. Keskus on West Point Military Academyn yhteiskuntatieteiden (Social Sciences) laitoksen alaisuudessa ja se on tieteellisen tason tutkimusta tekevä itsenäinen ja yksityisesti ra- 64 hoitettu organisaatio, jonka huomio keskittyy yhdysvaltalaisen vastaterrorismin kehittämiseen. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkimainingeissa perustettu organisaatio on vuosien saatossa kasvanut arvostettavaksi instituutioksi nimenomaisesti terrorisminvastaisen toiminnan alalla ja sen tuottamat julkaisut, analyysit ja ennusteet ovat monesti osoittautuneet paikkaansa pitäviksi. Laitos on myös solminut tunnetut yhteistoimintasuhteet Norjan puolustusvoimien tutkimuskeskukseen ja erityisesti sen kansainvälisestikin tunnustettuihin jihadismin tutkijoihin, kuten professori Brynjar Liaan ja tohtoreihin Anna Stenersen sekä Thomas Heggehammer. CTC:lle annettujen käsiteltyjen ja avoimeksi julistettujen kirjeiden perusteella laadittu analyyttinen esitys henkii jo etusivullaan tulevasta sisällöstään. Otsikko Letters from Abbottabad: Bin Ladin Sidelined? Se kertoo lukijalleen siitä perusoletuksesta johon on pian perehtyvä. Dokumentin kirjoittajat varoittavat kuitenkin liian kattavien päätelmien tekemisestä al-Qaidan organisaation nykytilasta pelkästään näiden seitsemäntoista kirjeen perusteella. Kirjeet on julistettu avoimeksi ja käännettäväksi akateemiselle yhteisölle tiedustelunviranomaisten jo analysoitua ne, todeten ne sinällään arvokkaiksi, mutta vaarattomiksi dokumenteiksi oman toiminnan salaamisen kannalta. Tällaisen tietoisuuden vallitessa kirjoittajat huomauttavatkin, että kyseessä ei ole kaikkia tieteellisyyden kriteereitä kattava analyysi ja päätelmä alQaidan nykytilasta, vaan pikemmin akateemisen keskustelun herättäjä http://ww w.ctc.usm a.edu Antti Paronen Yliluutnantti Kirjoittaja on jatko-opiskelija Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksella. ja analyysi kyseisistä Osama bin Ladenin kirjeenvaihtoon kuuluneista tuotoksista. Kirjeitä vuosilta 2006 - 2011 Analyysin kohteena olevat 17 kirjettä on kirjoitettu vuoden 2006 syyskuun ja vuoden 2011 toukokuun välillä. Ne käsittävät kaikkiaan 175 arabiankielistä sivua tekstiä, englanninkielisten käännösten kokonaissivumäärän noustessa 197:n. Kirjeiden kirjoittajina ja vastaanottajina on itsensä bin Ladenin lisäksi kaksi muuta al-Qaidan keskusjohdon vaikuttajiksi profiloituvaa, valtaväestölle tuntemattomampaa hahmoa Abu Yahya al-Libi ja `Atiyyatullahina tunnettu Mahmud al-Hasan sekä amerikkalaissyntyinen al-Qaidan tiedottaja ja medianeuvonantaja Adam Yahya Gadahn. Muita kirjoittaja/ vastaanottajia ovat al-Qaidaan yhdistettävissä olevien liittolaisjärjestöjen edustajat kuten somalialaisen Harakat al-Shabab al-Mujahidinin johtaja Mukhtar Abu al-Zubayr, Arabian niemimaan al-Qaidan (AQAP) johtaja Abu Basir (Nasir al-Wuhayshi), ja Pakistanin Taliban liikkeen johtaja Hakimullah Mahsud. Vaikka CTC.n kirjoittajat pitävätkin kirjeiden perusteella tehtyä analyysiä pintapuolisena, on eräs sen merkittävimmistä selvennyksistä bin Ladenin liittolaisjärjestöilleen osoittaman huolestuneisuuden osoitus. Hänen mielestään toimintamallit, joita esimerkiksi Irakin alueella toimiva al-Qaidan solu muslimeihin kohdistaa, olivat selkeästi väkivallan suhteen ylimitoitettuja ja haittaavat keskeisesti liikkeen julkisuuskuvaa. Combating Terrorism Center on erotellut kirjeiden joukosta kolme keskeisintä aihekokonaisuutta joiden kautta on tehty kokonaistarkastelu. SotilasAikakausLehti 11 | 2012 Aiheita ovat al-Qaidan keskusjohdon suhteet alueellisiin jihadistisiin järjestöihin, jotka ovat joko tunnustettuja al-Qaidan jäsenorganisaatioita tai liittolaisjärjestöjä, kuten Pakistanin Taliban. Toinen keskeinen aihekokonaisuus on al-Qaidan suhteet Iraniin ja Pakistaniin. Kolmas taas bin Ladenin itsensä tulevaisuuden näkymät liikkeensä kannalta. Ensiksi mainittu aihekokonaisuus on tarkastelussa selkeästi merkittävin. CTC:n käännöksen mukaan al-Qaidan keskusjohdon ja sille uskollisuudenvalansa vannoneiden järjestöjen ja liittolaisorganisaatioiden linjaukset operatiivisella ja taktisella tasoilla eivät olleet monestikaan yhdenmukaisia. Dokumentin mukaan bin Laden nautti itse asiassa äärimmäisen vähäistä vaikutusvaltaa alueellisia järjestöjä tai liittolaisorganisaatioitaan kohtaan. Tämä tilanne oli kirjeistä selvinneiden seikkojen mukaan synnyttänyt al-Qaidan keskusjohtoon kolme toisistaan eroavaa suhtautumislinjaa. Osan keskusjohdon mielestä alQaidan tulisi julkisesti irtisanoutua organisaatioista, jotka toimivat sen nimissä konsultoimatta keskusjohtoa tai jopa suoranaisesti sen linjan vastaisesti. Osa taas kannatti kaikenlaista jihadistista toimintaa al-Qaidan nimen ja vaikutusvallan lisäämiseksi. Bin Laden itse halusi kuitenkin edelleen säilyttää oman vaikutusvaltansa hajanaisen organisaationsa kaikille tasoille pitäen näin ”tuotemerkkinsä” omassa hallinnassaan ja halliten organisaatiotaan tätä kautta. Al-Qaidan keskusjohdon epäluottamus alaisjärjestöjään tai liittolaisorganisaatioitaan kohtaan ei sinällään ole mitään uutta. Tämä kävi ilmi jo vuonna 2005 Ayman al-Zawahirin kirjeestä Irakissa toimivalle al-Qaidan solun johtajalle Abu Musab al-Zarqawille. Tässä kirjeessä sittemmin Osama bin Ladenin paikan organisaation johdossa ottanut Zawahiri ohjeistaa tarkasti Zarqawia toimiensa strategisen tason koordinoinnissa ja varoittaa šiia-muslimiväestöä kohtaan tehtyjen iskujen vieraannuttavan liikkeen muiden muslimien tuesta, jota hänen mukaansa tarvitaan kumouksellisen päämäärän saavuttamiseen. Hajaannusta järjestössä Vaikka keskusjohdon huoli ei ole uutta, valottavat Abottabadista löydetyt kirjeet sitä kehitystä, mihin al-Qaida on ollut menossa jo vuodesta 2001 asti. Yhdysvaltojen johtaman liittouman vastatoimet organisaatiota, sen alajärjestöjä ja ideologista vaikutusta kohtaa ovat synnyttäneet transnationalistisissa jihadistisissa piireissä hajaannuksen, joka on poikinut edelleen alueellista radikalisoitumista ja omavaltaisten yksilöiden mukaantuloa liikkeeseen, joka aiemmin oli tarkasti johtajiensa koordinoima. Osama Bin Laden oli kirjeiden perusteella jäänyt aikaan, jolloin hänellä oli vielä mahdollisuus vaikuttaa jopa yksittäisiin iskuihin niiden rahoituksen, suunnittelun, oikeutuksen ja toteutuksenkin kautta. Mitä kahteen muuhun aihekokonaisuuteen tulee, CTC:n analyysin mukaan al-Qaidan keskusjohdon suhteen eivät olleet niin tiiviit Iraniin tai Pakistaniin kuin oletettiin. Kirjeiden perusteella suhteet Iraniin olivat kylmäkiskoiset ja keskustelut käsittelivät yleensä vangittujen jihadistien ja heidän perheidensä vapauttamista, eivätkä niinkään yhteistä vihollista vastaan toimimista. Pakistanin suuntaan käydyistä keskusteluista mainittujen dokumenttien perusteella on oikeastaan mahdoton sanoa mitään varmaa. Muutamissa viittauksissa käsitellään yhteistyötä 65 ”luotettujen pakistanilaisten veljien” kanssa, mutta mihinkään viralliseen valtionhallinnon tahoon tai toimijaan ei sinällään viitata. Bin Ladenin tulevaisuuden näkymiin CTC:n dokumentissa viitataan yhden kirjeen perusteella. Tämän mukaan Osama bin Laden piti arabikeväänä tunnettua ilmiötä ”merkittävänä tapahtumana” muslimien modernissa historiassa. Hänen mukaansa al-Qaidan olisi tullut hyödyntää tapahtumia aktiivisella mediakampanjalla aktivoidakseen ne kansalaiset, jotka eivät vielä olleet ryhtyneet kapinoimaan ”maallistuneita muslimihallintoja” vastaan, sekä varoittaakseen muslimeja niistä, jotka kesken kansalaisliikehdinnän olisivat valmiita tyytymään sekularistisiin ratkaisuihin ja näin puolittamaan tavoitteensa muodostaen poliittisia puolueita ryhtyen valmistelemaan demokraattista prosessia. Afganistanissa bin Laden piti erityisen merkittävänä jatkuvaa Yhdysvaltalaismiehityksen vastustamista, pyrkimyksenään osoittaa muulle muslimimaailmalle, että omia vääräuskoisia hallintovaltoja vastaan noustessaan ei Yhdysvaltojen vastatoimia tarvinnut pelätä, niiden olevan torjuttavissa jopa Afganistanin kaltaisessa maassa ja olosuhteissa. Analysoidut 17 kirjettä ovat kaikesta kattavuudestaan ja luottamuksellisesta sävystään huolimatta vain pintaraapaisu siitä materiaalista joka Abottabadista saatiin Yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen toimesta kerättyä. Kirjeistä kumpuava sävy kuitenkin vastaa osaltaan siihen oletukseen, jota useat tutkijat maailmalla ovat jo vuosien ajan halunnut ajaa vakaana käsityksenään globaalin jihadistisen liikkeen tilasta. Osama bin Ladenin huolestuneisuus liittolaisjärjestöjensä teoista ja julkilausumista osoittaa CTC:n ana- 66 lyyttisen tarkastelun mukaisesti bin Ladenin olleen tietyllä tasolla sivuutettu liikkeen johtoasemasta. Tällaisen kehityksen voidaan katsoa olleen voimissaan jo aikaisemminkin. AlQaida keskusjohto ei koskaan ole ollut puhdasoppinen operatiivinen yksikkö, vaan eräänlainen franchise-tyylinen toimija, joka takasi samanmielisille organisaatioille ja yksilöille edellytykset viholliskuviaan vastaan suuntautuneiden iskujen toteuttamiseen vailla varsinaista sitoutumista tekniseen suoritukseen. Sen painoarvo onkin aina vuoden 1998 sodanjulistuksesta juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan ollut eräänlainen yhteistoiminnan ja ideologisen ohjauksen suunnannäyttäjä. Tällaisen toimijan valtavien vastatoimien alle joutuessa on vain loogista kehittyä suuntaan, jota voimakas yhteinen ideologia pitää koossa, mutta jonka jäseniksi tunnustautuvat tai hyväksytyt osapuolet voivat äärimmäisen herkästi tulkita ideologista viestiä ja strategisen tason linjauksia omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Ei yhtenäinen järjestö vaan sosiaalinen liike Tällaisen todellisuuden vallitessa on helppo yhtyä käsitykseen siitä, että al-Qaida ei olekaan kokonainen globaali jihadistinen liike läntisine viholliskuvineen, alueellisine toimijoineen ja itsenäisesti radikalisoituvine yksilöineen, vaan kysymys on jostakin paljon merkittävämmästä. Al-Qaida terminä omassa arkikielessämme voidaankin ymmärtää tarkoittavan globaalia jihadistista sosiaalista liikettä, jossa ei olekaan jäseniä tai todellista keskusjohtoa, vaan osallistujia ja kollektiivinen ideologia, josta kukin osallistuja – yksilö tai organisaatio valitsee tilanteeseen itselleen parhaiten sopivat toimintamallit ja retoriikan. Tällaisen kehityksen on mahdollista- nut al-Qaidan keskusorganisaation aikaisempi toiminnallinen luonne ja toisaalta moderni informaatiotekniikka. Globaalia jihadismia laajasti tutkinut Mark Sageman on esittänyt, ettei tätä sosiaalisena liikkeenä parhaiten ymmärrettävää kokonaisuutta itse asiassa johdeta yhdestä tietystä paikasta yhdenkään tietyn henkilön tai hallinnollisen elimen toimesta, vaan sen toimintaa ohjaa puolen kymmentä internetin jihadistisilta keskustelupalstoilta löytyvää kollektiivista todellisuutta, jossa tasavertaiset keskustelijat tukevat toinen toisiaan valitsemallaan tiellä ja joiden kautta, niin al-Qaidan keskusjohdon, kuin sen alueellisten liittolaisjärjestöjenkin viestit välittyvät samanmielisille kannattajille ja mahdollistavat itsenäisen radikalisoitumisen oman kodin turvassa kaukana konfliktipesäkkeistä. Tällaisessa tilanteesa ei CTC:n analyysi tule mitenkään merkittävänä yllätyksenä. Toisaalta on huojentavaa tietää merkittävimmän tieteellisen tulkinnan al-Qaida liikkeen nykytilasta olevan oikean suuntainen, ainakin näiden kirjeiden perusteella. Nähtäväksi jää millaisia paljastuksia muu Abottabadista löydetty materiaali tuo ja miten luotettavan kuvan juuri nämä 17 kirjettä Osama bin Ladenin ja hänen perustamansa järjestön tilasta antavat. Oliko bin Laden sittenkin viimeisinä vuosinaan vaikutusvaltainen ideologi, joka kykeni vaikuttamaan aina yksittäisistä terroriteoista Pakistanin sisäpolitiikkaan asti, vai vain kenties vanha, suuruutensa päiviä 1980- ja 1990-luvuilla muisteleva mujaheddiin, josta aika oli muiden kylmän sodan veteraanien tavoin ajanut nuorempien ja tässä tapauksessa radikaalimpien jihadistien toimesta ohi? Lähteet kirjoittajalla OSKARI The Future Defence & Security Exhibition is the first of its kind in the Nordic änd Bältic countries. Pärällel to the exhibition there will be ä seminär progräm with ä totäl of 2-4 seminärs eäch däy in two sepäräte segments. The key seminär will be presented under the tägline “Militäry Operätions, Technology Solutions” (MOTS). The other section will be Business oriented seminärs, with ä focus on business within the security änd defence industry. 27-29th November 2012 Stockholmsmässän, Sweden www.fdsnordic.com ...more details and information on our website SotilasAikakausLehti 11 | 2012 67 POLTTOPISTE 68 Juha-Antero Puistola Komentaja Väliintulosta turvattomuutta? V ähän aikaa sitten julkaistiin Human Security Report 2012. Se nousi julkisuuteen lähinnä sen vuoksi, että siinä kyseenalaistettiin käsitys seksuaalisen väkivallan yleistymisestä aseellisten konfliktien yhteydessä. Raportti on kuitenkin lukemisen arvoinen jokaiselle, joka pohtii väkivallan ja turvattomuuden luonnetta nykyaikana. Tämä kolumni nojaa vahvasti kyseiseen julkaisuun. Yhdessä eräässä poikkeuksellisen mielenkiintoisessa luvussa pohditaan aseellisten interventioiden vaikutuksia konflikteihin. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen. Tällä hetkellä länsimaiden eri interventiolistamahdollisuuksien kärjessä esiintyvät Mali ja Syyria, joiden voisi ajatella luovan ennakkotapauksia tulevaisuuden kriisinhallintaoperaatioille. Mahdollinen operaatioajatus olisi epäilemättä erilainen kummassakin maassa. Malin suhteen kansainvälinen yhteisö saattaa päästä helpommin yksimielisyyteen intervention tarpeellisuudesta sekä toteutustavasta. Länsimaat voisivat tarjota rahoitusta, koulutusta, materiaalia ja tiedustelutietoa alueellisille toimijoille, jolloin islamistikapinallisten kukistaminen ei saisi länsimaisia kasvoja. Erikoisjoukkojen toiminta häviäisi sodan sumuun ja olisi ainakin kiistettävissä. Kyseisen operaatiomallin haasteet ovat luonnollisesti mittavia. Rauhanturvajoukon kouluttaminen ja varustaminen ei tapahdu yhden yön ihmeenä ja Mali toiminta-alueena on vaativa. Intervention tulosten odottelu saattaa siten ylittää äkkipikaisimpien päättäjien kipukynnyksen rajat, mutta kevyenä pidettävä kädenjälki auttaa tuskaan. Syyriaan voisi suunnitella huomattavasti raskaamman operaation, jossa länsimailla olisi selkeä johto- ja toteuttajarooli. Lentokieltoalueet, siviilien suojeleminen – toivottavasti sekä hallituksen että opposition rikoksilta –, täsmäiskut, erikoisjoukkojen toiminta sekä opposition kouluttaminen ja varustaminen olisivat mittava ponnistus sekä rahallisesti että poliittisesti. Länsimailla olisi periaatteessa sotilaallinen valmius varsin nopeaan toimintaan, mutta tällä hetkellä poliittinen kenttä on pattitilanteessa. Opposition – kapinallisten – toiminta ei suinkaan helpota interventiopäätöksen tekemistä. Internet on jo pinkeänä videoista, joissa hallituksen kannattajia tai joukkoja surmataan tilanteissa, joita kansankielisesti voidaan kuvata sotarikoksiksi. Kansainvälinen interventio voisi johtaa rauhan ja rakkauden asemesta kiihtyvään väkivaltaan ja Syyrian hajoamiseen. Sotilaallisten interventioiden inhimillinen hinta ja syyt Kansainvälistyneellä valtion sisäisellä aseellisella selkkauksella – huomatkaa miten välttelen käyttämästä epämääräistä ilmaisua ”sota” – tarkoitetaan konfliktia, johon yksi tai useampi ulkopuolinen valtio osallistuu tukeakseen jompaakumpaa osapuolta. Määritelmä kattaa myös niin sanotut humanitaariset interventiot, jos niihin sisältyy osapuolten virallinen tukeminen. Määritelmä ei kata sellaisia kriisinhallintaoperaatioita, joissa taistelujen osapuolten etuja ei edistetä. Rauhanneu- SotilasAikakausLehti 11 | 2012 tut perusteet. Syyt ovat harvoin yksioikoisia tai helposti selitettävissä. Esimerkiksi Syyrian tilanteeseen puuttuminen voisi näkökulmasta riippuen vaikuttaa siviilien suojelemiselta häikäilemättömän hallinnon väkivallalta tai Iranin vaikutusvallan vähentämiseltä. Kyseessä saattaa tietysti olla molempien tavoitteiden ajaminen. pienillä voimavaroilla tehty interventio on loppujen lopuksi huonompi vaihtoehto kuin määrätietoinen sotilaallinen toiminta halutun loppuasetelman saavuttamiseksi. Tässä on varmasti useita koulukuntia, joissa poliittinen ja taloudellinen varovaisuus ovat ristiriidassa sotilaallisten realiteettien kanssa. Selkkausten kansainvälistyminen on uhka? Väliintulon teho puntarissa Kylmän sodan päättyminen oli monella tavalla hyvä asia. Sen aikana yksittäisissä aseellisissa selkkauksissa menehtyi lähes kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin sen jälkeen. Kylmän sodan aikaiset suurvallat tukivat suruttomasti vastakkaisia osapuolia. Valitettavasti aseellisten selkkausten lukumäärä ja ulkopuolinen puuttuminen eivät päättyneet kylmän sodan myötä. Tilastojen mukaan sekä valtioiden sisäiset konfliktit että interventiot ovat kahden viime vuosikymmenen aikana lisääntyneet. Jos nykyinen trendi jatkuu, kyseessä on selvästi varteenotettava huolenaihe. Ulkopuolisen intervention suora kytkeminen selkkausten vaatimien uhrien kasvavaan lukumäärään on vaikeata osoittaa. Erityisesti länsimaat – kenties Libya huomattavana poikkeuksena – puuttuvat vain sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmishenkiä on menetetty runsaasti, joten tilastollinen tarkastelu ei kerro syy-seuraus -suhdetta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että interventioiden seurauksena taistelut muuttuvat rajummiksi eli eskaloituvat. Jos selkkausta voitaisiin samalla lyhentää, vaikutus olisi kuitenkin epäilemättä toivottu. Tilastoissa on yksi erityisen huolestuttava piirre. Jos sotilaallisen intervention tekee jokin muu taho kuin teknologisesti kehittynyt suurvalta, on kuolonuhrien määrä todennäköisesti suurempi. Pienten valtioiden tekemät väliintulot eivät juuri ylitä uutiskynnystä, mutta niiden seuraukset ovat tutkimisen arvoiset. Kenties liian On edelleen tutkijoita, joiden mielestä kansainvälinen väliintulo on tehokas tapa päättää valtioiden sisäiset selkkaukset. Erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien omaksuma suojeluvastuun periaate (R2P) tukeutuu tällaiseen ajatteluun. Aseellisten selkkausten analyysi paljastaa kuitenkin, että ulkopuolinen väliintulo merkitsee suurempia uhrimääriä ja mahdollisesti pidentynyttä konfliktia. On tietenkin selvää, että tilastot eivät kerro ainakaan koko totuutta, vaan jotkut interventiot ovat johtaneet ihmishenkien säästymiseen. Valitettavaa on se, että huolimatta vuosikymmenten kokemuksista ja hyllykilometrejä täyttävästä tutkimuksesta, meillä ei edelleenkään ole kaavaa onnistuneelle sotilaalliselle väliintulolle. Mutta – ja tähän hyvään ajatukseen on hyvä lopettaa – meillä on vastaan panemattomat todisteet sille, että kansainväliset ponnistelut diplomatian, neuvottelujen sekä rauhanturvaoperaatioiden avulla vähentävät ja lyhentävät aseellisia selkkauksia. Jos valmistaudut rauhaan – opettele neuvottelemaan. POLTTOPISTE vottelujen tukeminen tai väestön suojeleminen tasapuolisesti ei tee selkkauksesta kansainvälistynyttä. Kahden viime vuosikymmenen aikana verisimmät aseelliset selkkaukset ovat olleet sellaisia, joissa ulkopuoliset tahot ovat tehneet sotilaallisen intervention sisällissotaa käyvään valtioon. Kansainvälistyneet valtioiden sisäiset aseelliset selkkaukset ovat vaatineet keskimäärin kaksi kertaa niin paljon uhreja kuin valtioiden sisäisinä pysyneet. Valtioiden väliset sodat ovat edelleen kaikkein tuhoisimpia, mutta ne ovat muuttuneet kylmän sodan päättymisen myötä harvinaisiksi. Valtioiden sisäisiä selkkauksia on tilastollisesti tarkastellen kolme kertaa enemmän, joten niiden uhrilukujen pienentäminen vaikuttaa oleellisesti aseellisten selkkausten vaatimiin ihmishenkiin. Esimerkiksi vuonna 2009 kaikki aseelliset selkkaukset olivat valtioiden sisäisiä, mutta neljäsosassa niistä mukana oli ulkopuolisia valtioita. Tällä hetkellä kaikkein näkyvin kansainvälistynyt valtion sisäinen aseellinen selkkaus on käynnissä Afganistanissa, jossa hallintoa tuetaan avoimesti talibania vastaan. Afganistan on myös malliesimerkki siitä, että ulkopuolinen interventio ei välttämättä lyhennä selkkauksen kestoa. Useimmat tutkijat alkavat kallistua sen näkemyksen kannalle, että interventiot voivat itse asiassa pidentää ja syventää konfliktia estämällä jompaakumpaa osapuolta saavuttamasta sotilaallista voittoa. Ongelmaa pahentaa se, jos ulkopuolisilla valtioilla on poikkeavia näkemyksiä väliintulon tavoitteista. Valtiot puuttuvat toisten valtioiden sisäisiin aseellisiin selkkauksiin monista syistä, joista useita ei sanota ääneen. Joukkoja voidaan lähettää suojelemaan poliittisia tai ideologisia intressejä tai humanitaaristen katastrofien ehkäisemiseksi. Taustalla saattavat vaikuttaa taloudelliset edut, suurvaltakamppailu tai muut piilote- 69 Lue missä ja miten haluat. Turun Sanomat ts. TS mobiili TS Digilehti Turun Sanomat tuo sinulle parasta paikallista sisältöä: uutisista hyötytietoon, ilmiöistä menovinkkeihin – tarjouksia unohtamatta. Nyt voit valita, miten ja missä Turun Sanomasi luet. Yhdysvallat ongelmissa JTRS -ohjelmistoradionsa kanssa K ulutettuaan kuutisen miljardia dollaria ja käytettyään 15 vuotta puolustushaarojen yhteiseen radiojärjestelmään (Joint Tactical Radio System, JTRS) Yhdysvallat on keskeyttänyt yhden sen keskeisen elementin, maaradiojärjestelmän (GMR, Ground Mobile Radio) kehittämisen. Apulaispuolustusministeri Frank Kendallin mukaan ohjelmaa käynnistettäessä ei täysin ymmärretty sen teknologisia haasteita suhteessa siihen, mikä teknologian taso ohjelmaa aloitettaessa oli. yhdistää kaikkien niiden radioiden ominaisuudet, jotka JTRS:llä halutaan korvata. JRTS:n pitäisi olla yhteensopiva kaiken kaikkiaan 14:n olemassa olevan aaltomuodon kanssa. Näiden lisäksi radioon on haluttu ympätä myös kolme kokonaan uutta verkostoituneen toimintatavan vaatimaa aaltomuotoa. Tämä on johtanut siihen, että useat radiolle asetetuista vaatimuksista ovat keskenään ristiriitaisia. Lisäksi projektitoimistolta puuttui yhtenäinen näkemys radion tekniikasta, ja mikä pahinta, myös sen operatiivisesta käyttöajatukses- ta. On vaikeata ymmärtää, miten amerikkalaiset edes kuvittelivat kykenevänsä viemään hankkeen onnistuneeseen lopputulokseen ilman selkeää ja yhdenmukaista toiminnallista konseptia. Radioon ympättiin lisää ja lisää ominaisuuksia kompromissina eri sidosryhmien vaatimuksista. Vaatimusten ryömiminen (requirements creep) on tunnettu ilmiö projekteissa, joissa on useita asiakastahoja. Nälkä kasvaa syödessä ja uusia ominaisuuksia lisätään yksi toisensa jälkeen huomaamatta, että SOTATEKNIIKKA Jyri Kosola Insinöörieverstiluutnantti Kallista ja huonosti toimivaa Hänen mukaansa JRTS-ohjelmassa kehitetyt tuotteet tulevat olemaan liian kalliita ja osin jopa huonosti käyttöön soveltuvia. GMR:n lisäksi myös merivoimien aluksiin sekä lentäviin järjestelmiin, kuten Apache-taisteluhelikoptereihin, tarkoitetun Airborne Maritime Fixed station (AMF) -radion kehitys torpattiin. Perusongelmana näyttäisi olevan se, että yhteen radioon on yritetty SotilasAikakausLehti 11 | 2012 www.oricopa.fi Menestys on yhteistyötä Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat tavoitteesi ja menestyt. Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme: Hankkeet • Järjestelmien kokoonpano ja integrointi • Modifikaatiot ja modernisoinnit • Suojaratkaisut Kunnossapito • Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito Asiantuntijapalvelut • Suunnittelu (järjestelmä ja HW) • Dokumentointi 71 Hidas käynnistymään Jokainen radioon vaadittu ominaisuus lisäsi ohjelmakoodia, mikä puolestaan hidasti radion käynnistymisen jopa 25 minuuttiin. Sotilaat olivat erityisen tuskaisia laitteen käynnistymiseen valittaen, että tulen alla on kovin ikävä odotella kymmenen minuuttia ilman viestiyhteyksiä laitteen suorittaessa 72 Boeing SOTATEKNIIKKA jokainen uusi vaatimus vaatii jotakin uutta laitteistolta ja ohjelmistolta. Tämä uusi vaatii uusia ohjelmarivejä, vie tilaa, painaa, kuluttaa sähköä, tuottaa hävittämistä vaativaa hukkalämpöä, lisää uuden potentiaalisen vikaantuvan komponentin jne. Lopulta kokonaisuus saattaa muuttua kokonaan toisenlaiseksi kuin alun perin oli haluttu. Joukkueen taistelua tukevasta halvasta minilennokista saattaa tulla pataljoonan laite, kevyestä kenttäradiosta vain ajoneuvoon sopiva radio jne. Ilmiö on tuttu Suomenkin puolustusvoimissa, jossa kevyestä liikkuvasta aina silloin tällöin tuntuu tulevan järeä ja hädin tuskin siirrettävä. GMR-radio painoi lopulta 207 paunaa, eli monenkertaisesti perinteisten radioiden verran. Lisäksi kaikkien mahdollisten aaltomuotojen vaatima prosessointiteho johti lämpöongelmiin. Kuumana käyvä laite ei toiminutkaan kuumassa, vaan ylikuumennuttuaan sammutti itsensä. Ulkoisen jäähdytysjärjestelmän asentaminen, tai pakko asentaa laite jäähdytettyihin laitekaappeihin, olisi laitteen käyttötarkoituksen vastainen. erilaisia käynnistysrutiineja ja alustaessa aaltomuotoja. Radion valitettiin olevan helposti vahingossa nollattavissa, minkä jälkeen käyttäjä saisi odotella toisen puolituntisen viestiyhteyksien syntymistä. Se mitä taistelukentällä tarvittaisiin, olisi yksinkertainen radio, joka toimisi nappia painamalla. Kenttäradioversio, jota voidaan käyttää ajoneuvoon asennettuna tai selässä kannettuna, ei tyydytä käyttäjiä. Monen aaltomuodon radio toimii hyvin oikeastaan hyvin vain uutta ad-hoc-verkkoaaltomuotoa käytettäessä. Keväällä 2012 suoritetuissa kenttäkokeissa todettiin radion kantaman olevan riittämätön, samoin kuin äänen laadun käytettäessä esimerkiksi vanhaa digitaalista hyppivätaajuista SINCGARS (Single Channel Ground and Airborne Radio System) -aaltomuotoa. Tämän johdosta maasta ei saatu yhteyttä esimerkiksi tulitukihelikoptereihin ja -lentokoneisiin. Myöskään satelliittiaaltomuodot eivät käytännössä toimineet. Komppanian ja pataljoonan välisiä johtamisyhteyksiä ei kyetty ylläpitämään luotettavasti. JTRS:n ollessa pahasti myöhässä Yhdysvaltain maavoimat päätti hankkia Afganistanissa ja Irakissa taisteleville joukoille 11 miljardilla eurolla perinteisiä radioita, joita kutsuttiin tarkoituksenmukaisesti ”vanhantyylisiksi radioiksi”. Erityisesti kannettavien radioiden osalta tavoitteena on jatkossa hyödyntää nopeasti kehittyvää kaupallista teknologiaa. Mikä meni pieleen? Voidaankin kysyä missä amerikkalaisten hankeohjaus meni pieleen? Oireiden parantelun sijaan olisi pitänyt pureutua ongelmien syihin, eikä antaa hankkeelle lisää rahaa ja lisää aikaa. Olisi havaittu, että valittu teknologiastrategia ”kaikki nykyradiot yhteen laatikkoon” ei ollut teknologisesti realistinen eikä teknologisesta kehittämisestä huolimatta johtaisi operatiivisesti käyttökelpoiseen ratkaisuun. Olisi pitänyt valita ”yksinkertainen, halpa ja kaikkien välttämättömät perustarpeet täyttävä” polku. (National Defence) SotilasAikakausLehti 11 | 2012 Elektrobit malla huomioitiin yhteensopivuus sekä jo käytössä olevien (LV217, LV241/341…) että tulevien tiedonsiirtojärjestelmien (ESSOR, MPNDL…) kanssa ilman täydellistä laiteintegraatiota. JTRS tavalla edettynä olisimme tehneet miljoonia maksavan aaltomuoto-ohjelmiston kehittämisprojektin, jonka avulla olisi voitu integroida LV341 osaksi ohjelmistoradiota, mutta todellinen suorituskykylisäys joukoilla olisi ollut hyvin marginaalinen. (Pääesikunta, Elektrobit) Elektrobit P uolustusvoimat aloitti ohjelmistoradiotutkimuksen 1990-luvulla. Pitkäjänteisellä tutkimuksella tuotettiin kansallinen ymmärrys uudesta teknologiasta ja sen myötä ymmärrys siitä, mikä on mahdollista ja tarkoituksenmukaista ja mikä ei. Teknologiatutkimuksen perusteella Suomi valitsi Amerikkaan verrattuna toisenlaisen tien: radiosta tehdään ensin ajoneuvoversio, johon sovitetaan rajallinen määrä aaltomuotoja. Itse asiassa amerikkalaisetkin päätyivät rakentamaan GMR:n sijasta välitason ajoneuvoasenteisen mallin (MNVR, Mid-tier Networking Vehicular Radio) – mutta monta miljardia köyhempänä. Puolustusvoimat on tilannut suomalaiselta Eletkrobitiltä langattoman runkoverkon (LRV), joka mahdollistaa liikkuvien yhtymien johtamisen sekä liittämisen puolustusvoimien kiinteään verkkoon. Taktisen verkon ytimen muodostavat dataradiot, radiolinkit ja liityntäpisteet (UHF-III ja UHF-IV-taajuuskaistoilla toimivat radioyksiköt), jotka toimitetaan puolustusvoimille 2013. Ensi vuoden aikana testataan palveluiden prototyyppejä; sanomapalvelua, tilannekuvapalvelua ja puhelupalvelua. Suomessa otettiin pragmaattinen näkemys ohjelmistoradion toteuttamiseen. Ei tavoiteltu yhtä laitetta, joka ratkaisee kaikki ongelmat, vaan lähdettiin liikkeelle elementeistä, jotka nopeimmin parantavat suorituskykyä (YVI2 -> LRV) ja sa- SOTATEKNIIKKA Suomen puolustusvoimat ottamassa käyttöön ensimmäistä ohjelmistoradiota 73 SOTATEKNIIKKA Ohjelmistoradioteknologia mahdollistaa kognitiiviset radiot Radion aaltomuotojen muodostaminen ohjelmistollisesti mahdollistaa myös niiden muokkaamisen tilanteen ja tarpeen mukaan. Radiota, joka tunnistaa toimintaympäristönsä tilanteen ja sovittautuu siihen, kutsutaan kognitiiviradioksi. K ognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit. Havaitsemisen ja tunnistamisen toimintoja ovat esimerkiksi ihmisen kyky tunnistaa värejä ja muotoja, esineitä tai kasvoja ja radion kyky tunnistaa lähetteen aaltomuotoja, muita radioita sekä tahattomia häiriöitä ja tahallista häirintää. Muuntautuu tilanteen mukaan Myös erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan. Kognitiivinen radio kykenee tuottamaan erilaisia aaltomuotoja, kommunikoimaan erilaisten laitteiden kanssa sekä oppii signaaliympäristöstään (esimerkiksi sovittautuu kulloinkin vallitsevaan radiokanavaan). Kognitiiviradioteknologia mahdollistaa radiot, jotka ennen taistelukosketusta viestivät keskenään vaikeasti havaittavilla matalatehoisilla signaaleilla ja estävät siten vastustajaa paikantamasta joukkoa. Taistelukosketuksen jälkeen joukko on joka tapauksessa paljas- 74 tunut, jolloin radio sovittautuu tilanteeseen ja lähettää helpommin havaittavaa, mutta vaikeammin häirittävää signaalia. Vastaavasti radio voi siirtyä käyttämään vihollisen käytössä olevia taajuuksia ja pyrkiä suojautumaan häirinnältä tai piiloutumaan havaitsemiselta. Radio voi myös häiritä vastustajaa siten, ettei oma viestiliikenne häiriinny. Kognitiivinen radio pystyy sovittautumaan kulloinkin käytettävissä olevaan spektriin, joten sen taajuushallinta on helpompaa (ideaalitilanteessa sitä ei edes tarvita) ja taajuuksien käyttö on tehokkaampaa. Ohjelmistoradioteknologia on jo syrjäyttänyt perinteisen laitteistopohjaisen radioteknologian uusien radioiden valmistuksessa. Esimerkiksi kaupallisista tukiasemaradioista 95 % pohjautuu ohjelmistoradioteknologiaan, joka yleistyy myös käsiradioissa, joista noin puolet perustuu ohjelmistoradioon. Kaupallisen teknologian massamarkkinoista aiheutuva yksikkökustannusten voimakas lasku johtaa väistämättä teknologian yleistymiseen myös sodankäynnissä. Tulevaisuuden kenttäradio kykenee toimimaan paitsi puheen ja datan välittäjänä, myös paikannus- ja navigointivälineenä, tiedusteluvastaanottimena ja häirintälähettimenä. (Military Embedded Systems) rakenna oma työkalusi erikoishintaan koodilla upseerille voittamaton.com SotilasAikakausLehti 11 | 2012 75 76
