Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012

Hyvässä hoidossa
Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012
Meillä mietittyä
Ajankohtaista
Yksilöllistä hoitoa
uudistuneen sairaalamme
upeissa tiloissa
K
ovinkaan moni satakuntalainen ei välttämättä tiedä, että
meillä Porissa on monipuolisia palveluja tarjoava yksityissairaala, jonka etuina asiakkaalle ovat
muun muassa yksilöllisyys ja nopeus.
Porin Lääkäritalon sairaala on
kuitenkin toiminut jo yli 20 vuotta,
ja Lääkäritalon laajennuksen yhteydessä se sai uudet, upeat ja toimivat
tilat, joissa leikkaussalit on varustettu
uusimmalla tekniikalla. Leikkausten
määrä on ollut jatkuvasti kasvussa,
ja viime vuonna leikkauksia tehtiin
pitkälti toistatuhatta.
Porin Lääkäritalon sairaalaan
tullaan operoitavaksi erikoislääkärin
lähetteellä. Sairaalassamme ei ole jonoja, joten leikkausajankohdan saa
pääsääntöisesti kahden viikon sisällä
varaushetkestä.
Osan leikkauksista potilaat maksavat itse, mutta yhä enenevissä
määrin sairaala tekee yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa. Vakuutusyhtiöiden kanssa solmitut palvelusopimukset takaavat asiakkaalle nopean
pääsyn leikkaukseen, joten turhan
jonottamisen jäädessä pois, sairauslomastakin tulee usein lyhyempi. Myös
lasten korvien putkitukset sekä kitarisaleikkaukset hoituvat kotikaupungin sairaalassa vaivattomasti.
Pääpaino sairaalan leikkauksissa
on ollut ortopedisillä leikkauksilla,
mutta kasvavan asiantuntijajoukon
ansiosta, olemme pystyneet lisäämään tarjontaa muun muassa plastiikka- ja käsikirurgiassa. Nyt siis
oman kotikaupunkimme leikkaustarjonta ulottuu monipuolisuudessaan päästä varpaisiin!
Lääkäritalon arvojen mukaisesti
panostamme asiakkaan huomioimiseen koko hoitotapahtuman ajan:
Asiakas voi valita itse leikkaavan
lääkärin sekä vaikuttaa leikkauksen
ja sen ajankohdan suunnitteluun.
Yksilöllinen palvelu näkyy myös sairaalan ilmapiirissä ja henkilökunnan
luotettavassa sekä osaavassa toiminnassa. Olemme huomanneet, että
asiakkaamme pitävät itse leikkauksen lisäksi tärkeänä käytännön asioita, kuten potilashuoneiden viihtyisyyttä ja palvelun yleistä sujuvuutta.
Tässä vuoden ensimmäisessä Hyvässä hoidossa -lehdessä esittelemme
tarkemmin muutamia sairaalassamme tehtäviä leikkauksia. Kerromme
palveluistamme mielellämme lisää,
joten ota rohkeasti yhteyttä sairaalaan ja kysy leikkausmahdollisuuksistamme. Meidät tavoittaa arkisin
klo 9–15 numerosta (02) 6226 270.
Tervetuloa hyvään leikkaushoitoon!
MINNA SUURINIEMI
sairaalan ja välinehuollon
vastaava hoitaja
Turvallisessa hoidossa
Porin Lääkäritalon nykyaikaisen sairaalan leikkaustarjonta on monipuolista: päiväkirurgisista toimenpiteistä aina yöpymistä vaativiin operaatioihin.
Sairaalan palvelut:
• anestesiahammashoito
• gastrokirurgia
• gynekologinen kirurgia
• kipuepiduraali
• korva-, nenä- ja kurkkutautien kirurgia
• käsikirurgia
• lastenkirurgia
• niveltähystykset
• ortopedinen kirurgia
• plastiikkakirurgia
• silmäkirurgia
• suu- ja leukakirurgia
• tekonivelkirurgia
• urheilukirurgia
• verisuonikirurgia
• virtsaelinkirurgia
• yleiskirurgia
Lisätietoja leikkauksista saat sairaalasta p. 6226 270 (kello 9–15).
Mitä haluat lukea lehdestämme?
Haluamme kertoa lukijoillemme monipuolisesti terveyteen liittyvistä asioista sekä Lääkäritalon tarjoamista palveluista. Tämän lehden takasivulla
on kysely, johon vastaamalla voit kertoa mielipiteesi ja toiveesi Hyvässä
hoidossa -lehdestä. Samalla osallistut myös hieronnan arvontaan.
Blogi Lääkäritalon nettisivuille
Lääkäritalon nettisivuille avataan kevään kuluessa terveyden ja hyvinvoinnin aiheita käsittelevä blogi. Blogia kirjoittavat Lääkäritalon henkilökunta,
vastaanottoaan pitävät lääkärit sekä muuta asiantuntijat.
Hyvässä hoidossa
Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012
Julkaisija: Porin Lääkäritalo Oy
Porin Lääkäritalo Oy
Toimitus: Minna Kalliomäki
ja Anne-Mari Lehto
Itsenäisyydenkatu 33, 28100 Pori
p. 622 633
[email protected]
Taitto: Mainostoimisto Jabadabaduu
Painopaikka: iPrint, Seinäjoki
Painosmäärä: 55 000 kpl
2
1/2012
www.porinlaakaritalo.fi
Anestesiologian erikoislääkäri Timo
Virtanen sanoo, että nykyaikainen anestesia on tarkasti kontrolloitua.
”Lääkäri kertoo
mahdollisuudet
ja vaihtoehdot,
joiden puitteissa
valitaan
käytettävä
anestesiamuoto.”
Anestesia suunnitellaan
yhdessä potilaan kanssa
Porin Lääkäritalossa tehdään vuosittain reilusti yli tuhat leikkausta ja jokaisessa
leikkauksessa yhteistyön on oltava saumatonta. Hyvin toteutettu anestesia on
edellytys sujuvalle ja mahdollisimman miellyttävälle hoidolle.
A
nestesia palvelee sekä potilasta että leikkaavaa kirurgia.
Porin Lääkäritalon sairaalassa
tehtävät toimenpiteet ovat pääasiassa
päiväkirurgisia, kuten polven tähystyksiä ja kitarisaleikkauksia. Vuodeosastohoitoa vaativia leikkauksia ovat
puolestaan esimerkiksi lonkka- ja polviproteesileikkaukset.
Kaikissa toimenpiteissä anestesialla
on merkittävä rooli. Sillä tarkoitetaan
kivuttomuutta ja tunnottomuutta, joka
saadaan aikaan nukuttamalla potilas tai
puuduttamalla osa elimistöä toimenpidettä varten.
Anestesian tavoitteena on myös
mahdollisimman kivuttoman olotilan
luominen potilaalle nukutuksen tai puudutuksen päätyttyä sekä hyvien työskentelyolosuhteiden luominen kirurgille.
Ammattitaidosta ei tingitä
Porin Lääkäritalon sairaalassa jo vuosia
työskennellyt anestesiologian erikoislääkäri Timo Virtanen kertoo nykyaikaisen
anestesian olevan tarkasti kontrolloitua
ja turvallista potilaalle. Hänen lisäkseen
sairaalassa toimii anestesiologian erikoislääkäri Pekka Sipponen, jolla niin
ikään, on työstä vuosien kokemus.
– Anestesialääkärin työ on vastuullista, ja kaikissa leikkauksissa taitava
hoitohenkilökunta on korvaamatonta.
Sairaalassamme kaikilla hoitajilla on
vankka alan kokemus ja koulutus. Työskentely ammattitaitoisessa porukassa
antaa jokaiselle mahdollisuuden keskittyä oman tehtävänsä suorittamiseen.
Lääkäritalon sairaalan uusissa, laajentuneissa tiloissa on uusinta tekniikkaa
olevat anestesialaitteet. Tekniikan kehittyminen auttaakin niin lääkäreitä kuin
hoitajia valvomaan yhä paremmin potilaan elintoimintoja anestesian aikana.
– Anestesialaitteet tarkkailevat leikkauksen aikana muun muassa potilaan
sydäntoimintoja ja verenpainetta sekä
avustavat hengityksessä. Lisäksi aneste-
siakone säätelee potilaan unta annostelemalla oikean määrän nukutuskaasuja,
Timo Virtanen selventää lyhyesti laitteiden perustehtäviä.
– Hoitohenkilökunta on kuitenkin
koko ajan läsnä valvomassa potilasta ja
tarkkailemassa eri laitteiden toimintaa
sekä päättämässä esimerkiksi lääkeaineiden annostelusta.
Ratkaisut tehdään yhdessä potilaan kanssa
Timo Virtanen kertoo, että selkäpuudutusta käytetään yleensä aina kun se on
mahdollista. Toisinaan potilas kuitenkin toivoo nukutusta esimerkiksi jännittämisen vuoksi. Molemmat vaihtoehdot
ovat Virtasen mukaan yhtä turvallisia.
Yleisanestesia eli nukutus koostuu kolmesta osa-alueesta: unesta, kivuttomuudesta ja lihastoiminnan lamaannuttamisesta.
Nukutusta käytetään
esimerkiksi vatsan alueen leikkauksissa
sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien toimenpiteissä.
Timo Virtanen mainitsee, että esimerkiksi alaraajojen toimenpiteissä
anestesiana käytetään tyypillisesti selkäpuudutusta.
Virtasen mukaan Lääkäritalon
sairaalassa potilaan toiveilla anestesiamuodon suhteen on erityisen suuri
painoarvo, mutta pääperiaatteena on se,
että on mahdollisimman turvallinen ja
miellyttävä potilaalle.
– Lääkäri kertoo mahdollisuudet ja
vaihtoehdot, joiden puitteissa valitaan
käytettävä anestesiamuoto. Lopullisen
ratkaisun tekee kuitenkin aina anestesialääkäri.
Anestesiamuotojen kehittyminen
on mahdollistanut yksilöllisesti räätälöidyt anestesiat, joissa otetaan huomioon potilaan taustasairaudet, rakenteelliset seikat sekä tehtävä toimenpide.
Kotiin usein jo samana päivänä
Potilaan saapuessa sairaalaan anestesialääkäri käy esittäytymässä, ja yhdessä
kerrataan leikkauksen kulku sekä sovitaan anestesiamuoto. Anestesian vuoksi potilas ohjeistetaan aina tulemaan
leikkaukseen ehdottomasti syömättä ja
juomatta.
Suurin osa pääsee kotiin jo leikkauspäivänä: jos potilas saapuu esimerkiksi heti aamulla, saattaa hän päästä
lähtemään kotiin jo puolen päivän jälkeen, toisinaan aikaisemminkin.
– Varmistumme aina siitä, että kotiin lähdettäessä joku on potilasta vastassa, sillä autolla ei samana päivänä saa
ajaa, ja myös kotona pitää olla joku henkilö apuna leikkauksen jälkeen.
ANNE-MARI LEHTO
Lisätietoja:
sairaalapalvelut
(02) 622 6270
Hyvässä hoidossa
”Kontraktuuraa on nimitetty myös
viikinkitaudiksi, sillä sen on todettu
levinneen niille maantieteellisille alueille,
joille viikingit ovat ulottaneet retkensä.”
Tyypillinen nimettömän sormen kontraktuura.
Dupuytrenin kontraktuura
Viikinkien perintöäkö?
Kämmenkalvon arpikuroumatauti eli Dupuytrenin kontraktuura tarkoittaa kämmenen ihonalaisen sidekudoksen liikakasvua. Seurauksena syntyy kämmenen tai sormen alueelle aluksi ihonalaisia kiinteitä kyhmyjä ja vähitellen ihonalaisarpi muuttuu
kovaksi juosteeksi, joka vetää sormea tiukastikin koukkuasentoiseksi.
T
auti on hyvänlaatuinen, ja se on
tunnettu jo satoja vuosia sitten.
Ranskalainen kirurgi Guillaume Dupuytren kuitenkin sai nimensä käsikirurgian historiaan kuvatessaan
vuonna 1831 taudin tarkan luonteen, ja
hän ehdotti leikkausta sen hoidoksi.
Yleisimmin muutoksia kehittyy
pikkusormen ja nimettömän alueelle,
mutta sairaus voi ilmetä kaikkialla kämmenkalvon alueella. Samankaltaisia
arpimuutoksia voi olla jalkapohjissa ja
peniksen alueella.
Sormien koukistuminen voi haitata
monia päivittäistoimintoja, kuten peseytymistä, kättelemistä ja käsineiden
käyttöä. Onneksi arpimuutokset ovat
kypsyttyään yleensä kivuttomia.
Syitä ei tunneta
Eri tutkimusten mukaan Dupuytrenin
kontraktuura on miehillä 2–10 kertaa
yleisempi kuin naisilla. Geeneillä on
tärkeä merkitys taudin kehittymisessä:
4
1/2012
valkoihoisilla Dupuytrenin kontraktuuraa pidetään yleisimpänä periytyvänä
sidekudostautina.
Kontraktuuraa on nimitetty myös
viikinkitaudiksi, sillä sen on todettu levinneen niille maantieteellisille alueille,
joille viikingit ovat ulottaneet retkensä.
Niinpä kontraktuuraa esiintyy suhteellisesti eniten Pohjois-Euroopassa ja Brittein saarilla. Japanissa kämmenkalvon
kuroumaa on kohtalaisen runsaasti, sen
sijaan muissa Aasian maissa ja Afrikassa se on harvinainen.
Taudin kehittymisen syytä ei tunneta. Dupuytren itse yhdisti taudin
raskaaseen työhön, mutta nykyajan tutkimukset eivät ole voineet tätä vahvistaa. Yksittäinen vamma voi kuitenkin
aiheuttaa Dupuytrenin kontraktuuran
kehittymisen näkyväksi taudiksi henkilöllä, jolla on geneettinen alttius tähän.
On havaittu joissakin, mutta ei
suinkaan kaikissa, tutkimuksissa yhteyttä kontraktuuran ja diabeteksen,
tupakoinnin, epilepsian ja verisuonisairauksien välillä. Käytännön työssä
olen todennut ongelmalliseksi taudin ja
alkoholismin välisen väitetyn yhteyden.
Nykyaikana potilas on usein jo etukäteen ottanut selvää vaivastaan esimerkiksi internetin kautta ja hieman häpeillen kiiruhtaa toteamaan, että hänen
kohdallaan taudilla ei voi olla yhteyttä
alkoholin käyttöön.
Tämän suhteen potilaat voivatkin
olla huoletta eikä leimautumista alkoholin suurkuluttajaksi tarvitse pelätä.
Viime vuosien tutkimukset esimerkiksi Saksasta ja Islannista ovat nimittäin
osoittaneet, että alkoholin ja taudin välillä ei ole yhteyttä.
Leikkaus on tehokkain
hoitokeino
Kämmenkalvon arpikurouma kehittyy
yleensä hitaasti eikä sitä voi varsinaisesti estää. Alkuvaiheessa sormia voi
varovasti venytellä lähinnä liikerajoituksen vähentämiseksi. Öisin pidettävä
ojennuslasta saattaa hidastaa sormien
koukistumista.
Leikkaus on ollut tähän saakka
ainoa tehokas hoito ja siihen päädytään,
kun kuroumasta on toiminnallista haittaa. Leikkaushoidon aiheet on lisäksi
tarkoin määritelty kiireettömän hoidon
perusteissa. Leikkauksessa pyritään
poistamaan arpikudos mahdollisimman tarkkaan varoen käden hermo- ja
verisuonirakenteita. Leikkaus tehdään
nukutuksessa tai yläraajan hermopunospuudutuksessa ja näkyvyyden parantamiseksi käytetään niin sanottua
verityhjiötä.
Hyvin harvoin enää tehdään sormen amputaatioita kontraktuuran
takia. Leikkauksen jälkihoidossa toimintaterapeutin ja fysioterapeutin ohjaamat arpi-, lasta- ja liikehoidot ovat
hyvin tärkeitä.
Lääkehoitoa kehitellään
Viimeisen parin vuoden aikana markkinoille on tullut lääkehoito, jota käsikirurgit ovat kokeilleet jo Suomessakin
lupaavin tuloksin. Tosin pitkäaikaisseuranta puuttuu vielä, ja tuotteen korkea
hinta on rajoittanut sen käyttöä.
Lääke annetaan injektiona arpijuosteeseen ja seuraavana päivänä paikallispuudutuksessa sormi voidaan onnistuneessa tapauksessa napsauttaa suoraksi.
Leikkauksen jälkeen uusiutuneisiin kontraktuuriin lääkehoitoa ei käytetä.
JORMA PANULA
käsikirurgian erikoislääkäri
Lisätietoja:
sairaalapalvelut
(02) 622 6270
Missä syy, kun jalkaan sattuu?
Vaivasenluu on tavallisimpia jalan etuosan virheasentoja ja kivun aiheuttajia.
Vaivasenluun esiintyvyys liittyy länsimaiseen sivistykseen ja kenkämuotiin. Naisia
potilaista on jopa 80 prosenttia.
V
aivasenluuhun on monia syitä.
Yleisesti vaivasenluun perussyynä pidetään jalan rakenteellista tai kuormitukseen liittyvää vikaa.
Perimä, naissukupuoli, korkokenkien
käyttö, ylipaino, vammat ja muut sairaudet, esimerkiksi nivelreuma osaltaan, vaikuttavat vaivasenluun syntyyn.
Vaivasenluulla tarkoitetaan muiden
varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Usein siihen liittyy II ja III varpaan samanaikainen vasara-asento sekä
känsiintymät ja päkiäkipua.
Vaivasenluun tyypilliset oireet ovat
kivulias patti, punotus ja turvotus isovarpaan tyvinivelen sisäsyrjällä, ja tästä
aiheutuvat kävely- ja jalkineongelmat.
Painon vääränlainen jakautuminen aiheuttaa sen, että tasapainoa haetaan
pikkuvarpaita jännittämällä, jonka seurauksena on vasara-asento ja päkiäkivut.
On vaikea määrittää, mikä on isovarpaan normaaliasento, sillä on paljon
oireettomia ja jalkoihinsa tyytyväisiä ihmisiä, joilla on lääketieteellisesti katsottuna virheellinen kulma isovarpaassa.
Hoito perustuu huolelliseen
tutkimukseen
Vaivasenluudiagnoosin ja hoidon on
perustuttava lääkärin tekemään tutki-
Vaivasenluun
itsehoito-ohjeita:
• Huolehdi jalkojen hyvästä
hygieniasta.
• Hoida kovettumat.
• Tee varvasjumppaa.
• Venyttele pohkeiden
takaosat.
mukseen, ei pelkkään silmämääräiseen
arvioon jalkaterästä tai röntgenkuvan
vilkaisuun. Jalan rakenne ja toiminta on
tutkittava huolellisesti seisten ja kävelyn
aikana, verrattava toimintaa toiseen,
usein terveempään jalkaan.
Oikeaoppisesti otetut röntgenkuvat
ovat välttämättömät, jos harkitaan leikkaushoitoa. Kuvat otetaan molemmista
jaloista, kahdesta suunnasta jalkaterää.
Ne pitää ottaa seisten, koska virheasento pahenee seistessä.
Jalkojen hyvä itsehoito on
tärkeintä
Hoitoa mietittäessä on tärkeintä selvittää vaivasenluun potilaalle aiheuttama
haitta.
Vaivasenluun ensisijainen hoito on
konservatiivista eli ei- leikkauksellista.
Tämä tarkoittaa hyvää jalkojen itsehoitoa, joita ovat hygienia, kovettumien
hoito sekä varvasjumppa.
Osalla oireita helpottavat varvastuet, yölastat ja teippaukset. Pohjallisista
voi olla apua, jos vaivasenluuhun liittyy jalan ryhtivirhe. Pohkeen takaosan
venyttely on osalle potilaista tärkeä osa
ei-leikkauksellista hoitoa.
Vaikka ei-leikkauksellista hoitoa
kannattaa kokeilla ainakin puoli vuotta
ennen leikkauspäätöstä, osalla ortopedille tulevista vaivasenluupotilaista
jalan tilanne on siinä määrin hankala,
että leikkaushoito on ensisijainen hoito.
”Vaivasenluun
tyypilliset oireet
ovat kivulias patti,
punotus ja turvotus
isovarpaan
tyvinivelen
sisäsyrjällä ja tästä
aiheutuvat kävelyja jalkineongelmat.”
myös tärkeää, että kirurgi ja potilas
puhuvat ”samaa kieltä”, jotta odotusten
ja lopputuloksen välillä ei olisi ristiriitaa.
Leikkauksen komplikaatioriskit on
aina kartoitettava ja kerrottava potilaalle. Diabetes, reuma, ylipaino, veritulppariski ja ihottumat ovat merkittäviä
riskejä. Tupakointi huonontaa selvästi
haavojen paranemista.
Oikea leikkaustekniikka valitaan
vaivasenluukulman, potilaan liikunnallisen aktiviteetin ja jalan muiden
tutkimuslöydösten perusteella. Vaikka
potilas itse usein toivoo vain kivuliaan
vaivasenluupatin poistoa, ei se yleensä
riitä hoidoksi, vaan vaiva uusi pian.
Lievemmissä vaivasenluissa, jotka
ovat alle 35 astetta, asennon korjaus
tehdään usein katkaisemalla ja kääntämällä I jalkapöydänluu läheltä varvasniveltä. Vaikeammissa korjaus tehdään
jalkapöydän tyvialueelle.
Katkaisukohta voidaan tekniikasta
riippuen kiinnittää ruuveilla, sulavilla
puikoilla tai jopa pienellä titaanilevyllä.
Joskus reumaatikoilla tai hyvin vaikeassa virheasennossa ensisijainen hoito voi
olla asennon korjaava luudutus varpaan
tyveen.
Usein vaivaseluun parina oleva vasaravarvas korjataan samalla lyhentämällä, joko jalkapöydänluuta tai poistamalla pala luuta varpaan keskijäsenestä.
Saavutettu varpaan suoristunut asento
säilytetään varpaan läpi viedyllä piikillä,
joka poistetaan kivuttomasti jälkitarkastuksen yhteydessä.
Jälkihoidolla on iso merkitys
Oikean leikkausmenetelmän
valinta
Leikkausmenetelmiä on useita, joista
kullekin potilaalle valitaan sopiva. On
Leikkauksen jälkihoidolla on hyvin
tärkeä osa lopputuloksen kannalta.
Useimmissa tekniikoissa jalan etuosan
huolellinen ja säännöllinen sidonta jälkitarkastukseen saakka kuuden viikon
päähän on välttämätön.
Apuna leikkauksen jälkeen käytetään kantakenkää ja kyynärsauvoja.
Sairasloman tarve vaihtelee noin seitsemästä viikosta jopa 10−12 viikkoon. Tämän jälkeenkin jalkaterässä on yleensä
turvotusta ja kipua jopa puoleen vuoteen saakka.
HARRI MÄKELÄ
ortopedian ja traumatologian
erikoislääkäri
Lisätietoja:
sairaalapalvelut
(02) 622 6270
• Käytä pohjallisia.
• Käytä tarvittaessa
varvastukea, yölastaa tai
varpaiden teippausta.
Röntgenkuva vaivasenluusta ennen ja
jälkeen leikkaushoidon.
Hyvässä hoidossa
Leikkauksella
eroon tyrästä
Tyrä voi muodostua eri puolille elimistöä. Se ilmenee
pehmeänä pattina, joka häviää maatessa tai kädellä
painamalla. Tyrien esiintyvyys lisääntyy iän myötä,
vaikka niitä voi ilmaantua missä iässä tahansa.
Mikä tyrä on?
Tyrä tarkoittaa vatsaontelon sisällön pullistumista heikosta kohdasta, tyräportista, vatsan seinämän läpi. Päällepäin tyrä
näkyy pullistumana. Niitä muodostuu
useimmiten nivusten seutuun tai navan
ja vatsan etuosan alueelle.
Tyrien syntymistä ei valitettavasti
voida ehkäistä esimerkiksi elintavoilla.
Tavallisimmat tyrät ovat nivustyrä, napatyrä ja vanhaan leikkaushaavaan syntyvä arpityrä.
Nivustyrä on tavallisin
Nivustyrät ovat tyristä tyypillisimpiä,
koska vatsanpeitteiden heikoimmat
kohdat sijaitsevat juuri nivusseudussa.
Tyrä ilmenee pehmeänä pattina nivuksessa, ja se voi joskus olla myös molemminpuolinen. Nivustyrä on pääasiassa
miesten tauti. Suuri nivustyrä voi pullistua kivespussiin.
Nivustyrä voi olla oireeton, mutta
usein siihen liittyy kipua esimerkiksi
ponnistaessa ja liikkuessa. Tyrään liittyy
harvinainen, mutta vaarallinen ilmiö:
tyrän kureutuminen, jossa tyrän sisällä
oleva suolenmutka jumittuu vatsan seinämän aukkoon eli tyräporttiin. Kureutunutta tyrää ei saa painettua takaisin
6
1/2012
sisään. Tällainen tilanne vaatii päivystysleikkauksen.
Nivustyrä ei aina vaadi leikkausta
Täysin oireetonta nivustyrää voidaan
seurata ilman leikkausta. Jos tyrä kuitenkin vaivaa, on leikkaus aiheellinen.
Nivustyrä voidaan leikata avoleikkauksella tai tähystysleikkauksella.
Nykyisin sekä avo- että tähystysleikkauksessa heikko kohta nivuksessa
peitetään keinomateriaalilla eli verkolla.
Näin saadaan tukeva korjaus, leikkauksen jälkeiset rajoitukset ovat vähäisiä ja
tyrän uusiutuminen on harvinaista.
Perinteisessä avoleikkauksessa heikko kohta suljettiin ompelemalla. Tyrän
uusiutuminen oli tällöin tavallista, eikä
näitä leikkauksia siksi enää suositella.
Nivustyrän tähystysleikkaus tehdään kolmesta noin yhden senttimetrin
kokoisesta haavasta, joihin asetettujen
porttien läpi viedään kamera ja instrumentit leikkausalueelle. Kuva kamerasta tulee tv-monitorille. Verkko tulee
heikon kohdan tueksi vatsaontelon
puolelle.
Tähystysleikkauksesta toipuu
nopeasti
Tähystysleikkauksen etuja ovat vähäinen leikkauksen jälkeinen kipu,
”Tähystysleikkauksen etuja
ovat vähäinen
leikkauksen
jälkeinen kipu,
kosmeettinen
tulos ja nopea
toipuminen.”
kosmeettinen tulos ja nopea toipuminen. Täysi fyysinen rasitus onnistuu
1−2 viikon kuluttua leikkauksesta, ja
sairausloman tarve on työstä riippuen
myös 1−2 viikkoa.
Tähystysleikkaus soveltuu erityisen
hyvin uusiutuneen tyrän ja molemminpuolisen nivustyrän hoitoon. Tähystysleikkaus tehdään yleisanestesiassa
eli nukutuksessa. Jos muiden sairauksien takia nukutusta halutaan välttää,
tehdään mieluummin avoleikkaus, joka
onnistuu selkäpuudutuksessa tai jopa
paikallispuudutuksessa.
Napa- ja arpityrä pitää yleensä
leikata
Napatyrä on yleensä syytä leikata, koska
siihen liittyy kureutumisen vaara. Aivan
pieni napatyrä voidaan sulkea ompelemalla, suuremmat korjataan verkolla
joko avo- tai tähystysleikkauksella.
Arpityrä muodostuu aikaisemman
vatsaleikkauksen arpeen, koska arpi ei
ole koskaan yhtä luja kuin terve vatsanpeite. Arpityrä ei yleensä ole vaarallinen,
mutta se on usein kiusallinen. Arpityrän
mahdollisuutta lisäävät leikkauksen jälkeinen haavatulehdus sekä lihavuus.
Arpityrä saattaa kasvaa ajan mittaan, jolloin vatsalle muodostuu suuri
pullistuma. Oireita antavat tai nopeasti
kasvavat arpityrät on syytä leikata. Tähystysleikkaus soveltuu yleensä hyvin
arpityrän hoitoon, jossa heikko kohta
eli tyräportti peitetään vatsaontelon
puolelta verkolla.
JUHANI SANTAVIRTA
gastrokirurgian erikoislääkäri
Lisätietoja:
sairaalapalvelut
(02) 622 6270
Lonkan keinonivelleikkaukset ovat
kehittyneet huimasti viime vuosina
Suomessa on arviolta miljoonalla ihmisellä nivelrikkoa eli artroosia ja 5 % kärsii
siitä lonkassa. Se on myös yleisin syy lonkan keinonivelleikkaukseen, joita tehdään
maassamme noin 7 500 vuodessa.
Syitä on monia
Artroosin syytä ei tarkkaan ottaen tiedetä, mutta ainakin perinnöllisillä tekijöillä on merkittävä osuus. Ylipainolla
sekä erilaisilla vammoilla on myös selvä
nivelrikolle altistava vaikutus. Lihavuuden vaikutus on nivelrikon synnylle
kuitenkin vähäisempi lonkassa kuin
polvessa.
Lonkan tekonivelleikkaukseen johtavia syitä ovat myös synnynnäisten
ja lapsuusaikaisten lonkkasairauksien
jälkitilat. Nivelreuma on edelleen yksi
merkittävä syy lonkan protetisointiin,
vaikkakin sen osuus on selvästi vähentynyt.
Lonkan
keinonivelleikkaukseen
päädytään vasta muiden ei-leikkauksellisten hoitojen osoittauduttua riittämättömiksi. Niitä tulee kuitenkin aina
ensisijaisesti kokeilla.
Tärkein syy leikkaukseen on kipu.
Yösärky huonontaa selvästi elämänlaatua, ja tämä onkin lonkkapotilaan
riesana varsin tavallista. Kävelymatkan lyhentyminen kipeytymisen takia
sekä jonkin verran myös lonkan liikelaajuuksien vähentyminen vaikuttavat
leikkauspäätökseen.
Proteesien kehitys huomattavaa
Ensimmäinen lonkan tekonivelleikkaus
tehtiin Suomessa vuonna 1967. Sen jälkeen käytettyjen implanttien kehitys on
ollut huomattavaa. Lonkkaproteeseja on
sementtikiinnitteisiä ja sementittömiä.
Lonkkaproteesi koostuu reisiluuhun
päähän tulevasta osasta sekä lantion
puolelle lonkkamaljakkoon laitettavasta
kupista. Reisiluun pään ja lonkkamaljakkoon tulevan kupin välissä on te-
konivelen liukupinta eli nivelen kuluva
osa. Proteesien kehitystyössä liukupintojen parantaminen on ollut keskeistä.
Tekoniveliä valmistetaan eri materiaaleista, joiden kehittyminen mahdollistaa entistä paremman lopputuloksen.
Kehityksen myötä ne ovat myös aiempaa kulutuskestävämpiä.
Kaikki tekonivelet irtoavat ja kuluvat kuitenkin loppuun jossain vaiheessa. 15-20 vuoden käyttöaikaa pidetään
yleensä hyvänä tuloksena.
Käytettävä proteesi valitaan tapauskohtaisesti ja potilas huomioiden.
Tavoitteena kivun poistaminen
Lonkan protetisoinnin tavoitteena on
tietenkin sekä liike- että lepokivun poisto. Yleensä kivut saadaankin kokonaan
poistettua.
Tärkeää leikkauksessa on saavuttaa
mahdollisimman normaali potilaan
oma anatomia, jolloin lonkan liikelaajuus ja lihasvoimat voivat palautua.
Tämän mahdollistaa proteesimallien
riittävän monipuolinen koko- ja muotovalikoima. Myös raajan pituus pyritään
palauttamaan entiselleen, mutta aina se
ei täysin ole mahdollista.
Lonkan tekonivelpotilaan hoito alkaa käynnistä ortopedin vastaanotolla.
Mikäli siinä päädytään lonkan protetisointiin, varataan leikkausaika.
Sairaalassa tehdään esihaastattelut
ja ohjataan potilas tarvittaviin esitutkimuksiin kuvantamiseen ja laboratorioon. Tarvittaessa potilas käy myös hammaslääkärissä, jossa varmistetaan, ettei
suun alueella ole infektiopesäkkeitä.
Kuntoutus aloitetaan pikaisesti
leikkauksen jälkeen
Leikkaus tehdään yleensä selkäpuudutuksessa, mutta halutessaan potilas voi
saada lisäksi kevyttä nukutusta.
Leikkauksen jälkeisenä päivänä aloitetaan kävelyharjoittelu fysioterapeutin
ja sairaanhoitajan avustamana. Sairaalassa viivytään yleensä 3–4 päivää.
Käytetyn proteesityypin, potilaan
luun laadun sekä muiden eri tekijöiden
perusteella leikkaava ortopedi määrittää sallitut liikelaajuudet ja varausluvan
eli kuinka paljon painoa raajalle saa
asettaa. Pääsääntöisesti saa heti varata
täydellä painolla.
Kyynärsauvoja käytetään korkeintaan kuuden viikon ajan, jälkitarkastukseen saakka. Lonkkaproteesin kanssa on kuitenkin syytä välttää pysyvästi
juoksua ja hyppimistä sekä raskaiden
taakkojen toistuvaa kantamista.
Säännöllisiä kontrollikäyntejä
Lonkkaproteesia, kuten kaikkia muitakin tekoniveliä, seurataan potilaan
loppuelämän ajan säännöllisin röntgenkuvauksin sekä kontrollikäynnein 1–5
vuoden välein.
Yleisesti ottaen voidaan todeta lonkan tekonivelleikkauksen olevan hyvin
dokumentoitu, turvallinen ja tehokas
hoito eri syistä tuhoutuneen lonkkanivelen hoitamisessa.
Ortopedian erikoislääkäri Matti Sävelä tekee lonkan keinonivelleikkauksia Porin Lääkäritalon sairaalassa.
MATTI SÄVELÄ
ortopedian erikoislääkäri
Hyvässä hoidossa
Lääkärit
Allergologia
Anu Virolainen
Anestesiahammashoito
Ismo Raitakari
Anestesiologia
Antti Pehkonen
Pekka Sipponen
Sari Sjövall
Timo Virtanen
Harri Mäkelä
Tapio Nieminen
Jorma Panula
Arvo Saarelainen
Pekka Salminen
Uolevi Salo
Juhani Santavirta
Eeva-Liisa Sävelä
Matti Sävelä
Heli Virtanen
Kliininen fysiologia
Pekka Varjo
Endokrinologia
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Paavo Pääkkönen
Olli-Pekka Heikkilä
Jaana Ilomäki
Timo Lahin
Raili Laiho-Rekola
Hanna Sahlsten
Kirsi Ylitalo
Fysiatria
Jarkko Levola
Geriatria
Kalle Honkanen
Maritta Salonoja
Gynekologia
Tuula Asantila
Johanna Haikonen
Merja Huttunen
Minna Maunola
Sinikka Oksa
Outi Pakarinen
Satu Pietarinen
Reetta Uusitalo
Kimmo Vihko
Outi Yli-Kesti
Ari Ylä-Outinen
Gynekologiset leikkaukset
Reijo Raitala
Ihotaudit
Jukka Juhela
Tuula Puolakka
Anu Virolainen
Tuula Vuorio
Keuhkosairaudet
Juhani Nirhamo
Uolevi Salo
Seppo Suominen
Matti Sävelä
Plastiikkakirurgia
Tapio Nieminen
Ira Saarinen
Psykiatria
Matti Joukamaa
Seppo Ojanen
Jorma Renfors
Marko Sorvaniemi
Leena Vahero
Psykoterapia
Marja-Riitta Neumann
Seppo Ojanen
Jorma Renfors
Leena Vahero
Margarita Tynni
Seppo Vanhatalo
Sotilaslääketiede
Timo Lahin
Suu- ja leukakirurgia
Ossi Lehmijoki
Sydäntaudit
Jouko Remes
Terveydenhuolto
Anu Toivanen
Työterveyshuolto
Anja Renfors
Työterveyslääkärit
Reetta Järvenpää
Marja-Riitta Neumann
Anja Renfors
Pauli Riikonen
Anna Routama-Paana
Marja-Riitta Saikkonen
Naana Salo
Juha Varjo
Janne Vehanen
Kaija Westergård
Jonne Willman
Käsikirurgia
Radiologia
Jorma Panula
Hanna-Stiina Taskinen
Elina Heikkilä
Timo Lehtonen
Lastenkirurgia
Reumasairaudet
Juha Korhonen
Sari Malmi
Tapio Ahola
Lastentaudit
Urheilulääkärit
Ahti Huida
Matti Kesälä
Samuli Ylitalo
Antti Hakkiluoto
Arvo Saarelainen
Juhani Santavirta
Eeva-Liisa Sävelä
Magneettitutkimukset
Ruuansulatuselinten sairaudet
Timo Raudaskoski
Simo Savijoki
Jukka Korpela
Matti Kukola
Teemu Joutsi
Heikki Korhonen
Pekka Salminen
Muistitutkimukset
Silmäkirurgia
Verisuonikirurgia
Maritta Salonoja
Jari Leppälä
Taina Naatula-Hyyti
Ville Paavilainen
Ulla Reunanen
Pertti Aarnio
Jorma Hannukainen
Neurofysiologia
Esa Rauhala
Jan Siren
Neurologia
Elina Aalto
Matti Pietiläinen
Tapani Jolma
Kirsi Malmberg-Ceder
Kirurgia
Ortopedia
Pertti Aarnio
Antti Hakkiluoto
Jorma Hannukainen
Teemu Joutsi
Juha Korhonen
Ilkka Antti-Poika
Pertti Eerola
Anti Kukkela
Juha Kukkonen
Harri Mäkelä
Ruuansulatuselinten kirurgia
Sisätaudit
Tapio Ahola
Kalle Honkanen
Jukka Korpela
Hannu Koskivirta
Matti Kukola
Paavo Pääkkönen
Jouko Remes
Maritta Salonoja
Pekka Satomaa
Esa Soppi
Jyrki Levola
Timo Nykänen
Urologia
Veritaudit
Seppo Vanhatalo
Yleislääketiede
Esko Karra
Pauli Korkeamäki
Raili Laiho-Rekola
Jyrki Levola
Ilkka Piisi
Anja Renfors
Marja-Riitta Saikkonen
Anu Toivanen
Kaija Westergård
Yleislääkärit
Sami Elamo
Otto Ettala
Elina Fält
Rauno Järvenpää
Reetta Järvenpää
Teija Kauti
Karri Kirjasuo
Pauli Kulta
Janne Kuvaja
Viljami Laine
Marja-Riitta Neumann
Timo Nykänen
Pauli Riikonen
Antti Saivo
Naana Salo
Juha Varjo
Janne Vehanen
Jonne Willman
Muistitutkimukset
Leena Hannula
OMT-fysioterapia
Mika Kerokoski
Paripsykoterapia
Heikki Kruus
Psykoterapia
Tuulikki Ahopelto
Marjatta Immonen
Eija-Maaria Jussila
Anja Järvinen
Heikki Kruus
Päivi Nieminen
Brita Rantala
Päivi Väkiparta
Päihdeterapia
Markku Hernesniemi
Muut
asiantuntijat
Akupunktio
Mervi Gustafsson
Juha-Pekka Kallio
Ravitsemusterapia
Roope Mäkelä
Seksuaali- ja pariterapia
Leena Hannula
Seksuaaliterapia
Mika Kerokoski
Pekka Kuoppala
Tapio Uusitalo
Solja Salminen
Alaraajafysioterapia
Sosiaalipsykologia
Tiina Stenman
Fysioterapia
Mervi Gustafsson
Merja Haavisto
Petteri Joukamaa
Päivi Joukamaa
Juha-Pekka Kallio
Mika Kerokoski
Pekka Kuoppala
Tiina Stenman
Tapio Uusitalo
Kristiina Ylistalo
Kiropraktiikka
Matti Kuuri-Riutta
Kuntohoitaja
Jorma Pohjonen
Lymfaterapia
Pekka Kuoppala
Marianne Tikkanen
Senioriklinikka
Terhi Saari-Hannibal
Kalervo Nikkilä
Syömishäiriöklinikka
Toimintaterapia
Venla Nordström
Työterveyspsykologia
Helena Säynäjäkangas
Urheiluhieronta
Reino Jokiranta
Urheiluklinikka
Urogynekologinen fysioterapia
Virve Mujunen
Äitiysneuvola
Kristiina Kuusisto
Merja Leppänen
Taina Pösö
Helena Väkiparta
Porin Lääkäritalo I Itsenäisyydenkatu 33, 28100 Pori I Varaa aikasi numerosta 622 622 tai www.porinlaakaritalo.fi
Kerro mielipiteesi ja voita hieronta!
Kerro mielipiteesi Hyvässä hoidossa -lehdestä. Olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona hieronta. Edellisen arvonnan voitti Elvi Vuorisalo, Rutavalta. Onneksi
olkoon!
Luetko lehden mieluimmin paperisena vai nettiversiona?
Postita lomake 31.3.2012 mennessä osoitteeseen Porin
Lääkäritalo/arvonta, Itsenäisyydenkatu 33, 28100 PORI.
Voit vastata kyselyyn myös nettisivuiltamme osoitteessa
www.porinlaakaritalo.fi.
Mistä aiheista haluaisit jatkossa lukea Hyvässä hoidossa -lehdestä?
Mitkä artikkelit ovat olleet mielestäsi mielenkiintoisia
tässä tai aiemmissa lehdissä?
Muita terveisiä lehden toimitukselle.
Ota osaa
kyselyyn ja
voita hieront
a!
Nimi
Osoite
Puhelin