docPalvelutasopäätös 2013-2016, Perustelumuistio - Oulu
download 
Report Transcription
Palvelutasopäätös 2013-2016, Perustelumuistio - Oulu
Pelastuslain (379/2011) 28 §:n mukainen PALVELUTASOPÄÄTÖS 2013 - 2016 OSA 2 PERUSTELUMUISTIO Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitos OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO ..................................................................................................................... 3 2 PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS .................................................................... 4 3 PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT ....................................................... 9 3.1 Onnettomuusuhkien tarkastelu pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM 21/2012) perusteella......................................................................................................................... 9 3.1.1 Riskialueiden muodostaminen ............................................................................................ 9 3.1.2 Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella ....................... 10 3.1.3 Riskialuejaon tarkastelu .................................................................................................... 11 3.2 Erityisten riskikohteiden tarkastelu ......................................................................................... 12 3.3 Riskialuejaon käyttäminen....................................................................................................... 13 4 MUUT RISKITEKIJÄT .................................................................................................... 16 4.1 Tulipalot ................................................................................................................................... 16 4.2 Liikenneonnettomuudet ........................................................................................................... 17 4.3 Vaarallisten aineiden onnettomuudet ja öljyvahingot ............................................................. 18 4.4 Vesipelastustehtävät ................................................................................................................ 19 4.5 Luonnononnettomuudet ........................................................................................................... 20 4.6 Muut pelastustoimen tehtävät .................................................................................................. 21 5. NORMAALIAJAN HÄIRIÖTILANTEISIIN JA POIKKEUSOLOIHIN VARAUTUMINEN.. 22 Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 2 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio 1 JOHDANTO Alueen pelastustoimi ja sen pelastuslaitos ovat yksi keskeisistä yhteiskunnan turvallisuuspalvelujen tuottajista. Pelastustoimelle kuuluvista lakisääteisistä tehtävistä säädetään pelastuslaissa, mutta tehtäviä tulee myös muun lainsäädännön, kuten kemikaalilainsäädännön perusteella. Pelastustoimi voi tuottaa myös muita kuin lakisääteisiä palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi ensihoitopalvelut tai kuntien valmiussuunnittelua tukevat palvelut. Pelastustoimen lakisääteisten palvelujen palvelutasosta on säädetty pelastuslain 28 - 29 §:ssä. Säädösten mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutason mitoittamiseksi pelastustoimen on mm. selvitettävä alueella esiintyvät onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit sekä määritettävä niiden perusteella toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat ja palvelujen taso. Palvelutason määrittämistä koskevat velvoitteet koskevat ensisijaisesti lakisääteisiä palveluja, mutta on luontevaa, että palvelutasopäätöksessä päätetään myös siitä, mitä pelastustoimelle vapaaehtoisia palveluja pelastuslaitos tuottaa. Tässä perustelumuistiossa käsitellään palvelutasopäätöksen perustana olevia onnettomuusuhkia, niistä aiheutuvia riskitekijöitä ja riskienhallintaa. Varsinaiset päätökset pelastustoimen palveluista ja niiden laadusta ja määrästä kirjataan palvelutasopäätökseen. Onnettomuusuhkien määrittämistä ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012). Ohje päivitettiin vanhasta toimintavalmiusohjeesta keväällä 2012. Uudessa ohjeessa on uudistettu mm. riskialueiden määräytymisperusteita, pelastustoimen toimintavalmiuden käsitteitä ja pelastustoiminnan johtamiselle asetettuja vaatimuksia. Onnettomuusuhkien ja toimintavalmiuden tarkastelussa huomioidaan PTSohjeen (pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje) lisäksi mm. pelastuslain ja valmiuslain säädökset, joiden mukaan pelastuslaitosten tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen sekä normaaliajan häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Onnettomuusuhkia ja niihin varautumista käsitellään lisäksi useissa valtakunnallisissa strategioissa ja periaatepäätöksissä, kuten sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikassa, yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa ja pelastustoimen strategiassa. Myös nämä pyritään huomioimaan palvelutasopäätöstä ja sen perustelumuistiota laadittaessa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 3 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio 2 PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS Maa-alue Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueeseen kuuluu 12 kuntaa. Alue koostuu Jokilaaksoja lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta. Pelastustoimialueen pinta-ala on ilman merialueita noin 23 160 km2. Alue rajoittuu länsireunastaan Perämereen ja itäreunastaan noin 140 km pituiseen rajalinjaan Venäjän kanssa. Perämereen rajoittuvaa rantaviivaa alueella on noin 250 km, kun ei huomioida rantaviivan ”rosoisuutta”. Pohjoisessa aluetta rajoittaa Lapin lääni ja samalla Lapin pelastustoimialue. Etelässä rajalinjana ovat Jokilaaksojen ja Kainuun pelastustoimialueet. Alueen pituus ilman merialuetta on Länsi-Itä -suunnassa noin 230 km ja Etelä-Pohjoissuun-nassa noin 150 km. Alueen halkaisijan pituus on noin 280 km. Kuva 1. Pelastustoimialueen kunnat ja niiden pinta-alat vuodesta 2013 alkaen. Pelastustoimialueen pinta-ala ei juuri poikkea muista pelastustoimialueista. Sen sijaan alueen kuntien pinta-aloissa on havaittavissa Pohjois-Suomelle tyypillinen suuri koko. Alueen kuntien keskimääräinen pinta-ala on noin 1918 km2, kun se koko Suomessa on noin 1007 km2 (Tilastokeskus). Kuntien suuri pinta-ala näkyy pelastustoiminnan suunnittelussa harvahkona paloasemaverkkona ja sitä kautta eri alueiden saavutettavuuteen kuluvan ajan kasvamisena. VÄESTÖ Alueen asukasmäärä on noin 273 800 (vrk 12/2011), josta yli 188 000 eli noin 68 % asuu Oulussa (Oulu ennen kuntaliitosta noin 143 900). Väestötiheys 11,8 as/ km2 jää muun Pohjois-Suomen tavoin valtakunnallisen keskiarvon alapuolelle. Aikavälillä 1.1.2004 - 31.12.2011 viiden kunnan asukasluvun muutos on ollut laskeva, mutta samalla koko alueen asukasluku on kasvanut yli 25 000 asukkaalla. Samalla, kun väestön määrä kasvaa, väestö ikääntyy. Tilastokeskuksen (v. 2009) laskelmien mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Oulu-Koillismaan väestösHyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 Väestömäärän muutos alueen kunnissa 1.1.2004 - 31.12.2011: Hailuoto Haukipudas Ii Kempele Kiiminki Kuusamo Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulunsalo Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi Yli-Ii Muutos yht. + 22 + 2 305 + 985 + 2 547 + 1 853 - 1 020 + 2 684 + 270 + 939 + 14 687 + 859 - 973 - 449 + 1 077 - 306 - 135 + 25 345 - -kunnat yht. - 2 883 + -kunnat yht. + 28 228 4 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio tä oli vuonna 2010 noin 12,3 %, kun sen ennustetaan olevan vuonna 2040 jopa noin 22 %. Väestön ikääntymisellä on erityinen vaikutus pelastustoimeen väestötappiokunnissa, joissa operatiivinen pelastustoiminta tukeutuu sivutoimiseen henkilöstöön. Työikäisen väestön väheneminen tulee asettamaan haasteita alueellisesti kattavan paloasemaverkoston ylläpitämiselle. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita myös pelastuslaitoksen riskienhallinnalle. Ikääntyminen itsessään sekä ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat heikentävät kykyä omatoimiseen pelastautumiseen tulipalotilanteissa. Tilanne ei ole pelastuslaitoksen näkökulmasta ongelmallinen, jos ikääntyville on tarjolla riittävästi korotetulla suojaustasolla (esim. paloilmoitin, sammutuslaitteisto, henkilökunta) varustettuja asumispalveluita. Päinvastaisessa tilanteessa yhä suurempi osuus ikäihmisistä asuu tavanomaisissa asunnoissa, joissa pelastautuminen tulipalotilanteessa on lähes aina oman toimintakyvyn varassa. Tämä näkyy pahimmillaan tulipaloista aiheutuvien henkilövahinkojen määrän kasvamisena. Kuva 2 Vuoden 2012 kuntajaon mukainen väestöennuste. Kaavio kertoo 16 - 60vuotiaiden miesten määrän muutoksen prosentteina vuodesta 2010 vuoteen 2040 (Tilastokeskus, 2009) RAKENNUSKANTA Samoin kuin alueen väestö, painottuu myös merkittävä osa alueen rakennetusta kerrosalasta Oulun ympäristöön. Riskialuejaotuksessa käytettävän tilastoaineiston mukaan alueen 20,4 miljoonasta kerrosneliömetristä 13,99 miljoonaa sijaitsee uuden Oulun alueella (Oulu vuonna 2010 11,1 milj. k-m2). Toisaalta Oulun seudulla sijaitsee vain murto-osa alueen vapaa-ajan asunnoista ja siten viikonloppuliikenne vakituisen asutuksen ja vapaa-ajan asutuksen välillä on hyvin vilkasta. Merkittävimmät matkailualueet ja niihin liittyvät palvelukeskittymät sijaitsevat Kuusamon Rukalla ja Pudasjärven Syötteellä. Kuva 3 Pelastustoimialueen rakennusmassan sijoittuminen (tilastokeskuksen aineisto 2010). Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 5 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio LIIKENNE Tieliikenne Pelastustoimialueen tieliikenne painottuu alueen länsiosiin. Erityisen vilkasliikenteisiä tieosuuksia löytyy Oulun paikallisliikenteestä ja Oulun läpi kulkevalta valtatie E4:lta (E75), jonka suurimmat ajoneuvomäärät ovat yli 35 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tieosuuksia, joiden keskivuorokausiliikenne on yli 10 000 ajoneuvoa, löytyy Oulun lisäksi Haukiputaalta, Iistä, Kempeleestä, Kiimingistä, Kuusamosta ja Limingasta (Tiehallinto). Oulun ja Oulun lähialueiden välisestä liikenteestä merkittävän osan muodostaa aamuun ja iltapäivään ajoittuva työpaikkaliikenne. Muualla pelastustoimialueella liikenne painottuu taajamiin sekä alueen pääteille (valtatiet 4, 5, 8, 20 ja 22). Kuusamossa VT 5:n keskivuorokausiliikennettä nostaa mm. Rukan alueen matkailu. Lomaliikenne painottuu sesonkiaikoihin, mutta jatkuu vilkkaana ympäri vuoden. Raideliikenne Alueen rautatieliikenne on vilkkainta etelä-pohjoissuuntaisella pääradalla. Oulusta lähtee tai Oulun kautta kulkee vuosittain noin 20 000 matkustajajunaa ja noin 19 000 tavarajunaa. Matkustajia näissä junissa on vuosittain lähes 1,5 miljoonaa. Kainuun radan liikenne on päärataan verrattuna vähäisempää. Kontiomäen ja Taivalkosken välinen raideliikenne loppui vuosituhannen vaihteessa. Pelastuslaitoksen alueella kulkevat rautatiet on sähköistetty. Kuva 4 Raideliikenteen kuljetusmääriä vuodelta 2010 Vesiliikenne Pelastustoimialueen varsinaiset satamat sijaitsevat Oulussa. Satamissa käy vuosittain 500 - 600 laivaa. Vuoden 2011 kokonaisliikennemäärä oli Oulun Sataman historian suurin, noin 3,55 miljoonaa tonnia, jossa oli kasvua edellisvuodesta noin 13,7 %. Satamien tuonnissa määrällisesti suurimmat tavararyhmät olivat nestemäiset polttoaineet, karbonaatti ja selluloosa. Viennissä suurimmat tavararyhmät olivat metsäteollisuuden tuotteet sekä nestemäiset kemikaalit. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 6 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Alueella ei ole matkustajalaivaliikennettä. Pienemmistä matkustaja-aluksista merkittävimpiä ovat Hailuodon ja Oulunsalon välillä kulkevat lautat sekä Oulun seudun rannikkoalueella saaristokierrosta ajava M/S Aleksandra. Laivaliikenteen satamien ohella pelastustoimialueen länsirannikolla on useita vene-/ kalastajasatamia. Alueen sisävesiliikenne on pienveneilyä ja erilaisia soutu- ja melontatapahtumia lukuun ottamatta vähäistä. Alueen ainoa sisävesialus on 140paikkainen M/S Angelina, joka risteilee kesäaikaan Oulun ja Muhoksen välillä. Lentoliikenne Alueen lentoliikenne painottuu Ouluun, Kuusamoon ja Pudasjärvelle. Oulun lentokenttä on matkustajamäärältään Helsinki-Vantaan jälkeen Suomen toiseksi vilkkain. Oulun lentokentän vuoden 2011 matkustajamäärä oli noin 973 900 henkilöä ja Kuusamon noin 91 800 henkilöä. Pudasjärven lentokenttä on etenkin kesäisin vilkas pienkonekenttä. MUITA ERITYISPIIRTEITÄ Matkailu on merkittävä elinkeino erityisesti Kuusamossa (Ruka) ja Pudasjärvellä (Syöte). Matkailukeskukset nostavat sesonkiaikoina kyseisen alueen väestömäärän moninkertaiseksi normaaliin verrattuna. Matkailukeskuksien toiminta painottuu talviaikaan, jolloin ”vetonaulana” voidaan pitää laskettelua, mutta toimintaan liittyy myös muuta tarjontaa, kuten hiihtoa ja moottorikelkkailua. Matkailun sesonkiajan laajentaminen on yksi keskeisistä matkailun kehittämiskohteista. Tämän havaitsee hyvin mm. Oulangan kansallispuistossa, jonka vuosittainen kävijämäärä on lähes 200 000 henkilöä. Oulu-Koillismaan alueella sijaitsee noin 110 turvetuotantoaluetta eli noin neljännes koko Suomen turvetuotannon määrästä. Yhteenlaskettu tuotantoala on tuhansia hehtaareita. Turvesoita on eniten Pudasjärven länsiosissa sekä Yli-Iin ja Kuivaniemen alueilla. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 7 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Vaarallisia kemikaaleja valmistava, käsittelevä tai varastoiva suurteollisuus sijoittuu lähes täysin Ouluun. Merkittävimpiä kohteita ovat Nuottasaaren, Takalaanilan ja Vihreäsaaren alueet. Oulu-Koillismaan alueella on kahdeksan turvallisuusselvitystä edellyttävää tuotantolaitosta ja noin 20 muuta merkittävää kemikaalikohdetta (toiminta vaatii TUKES:n luvan). Oulu-Koillismaan alueella on noin 30 patoturvallisuuslain piiriin kuuluvaa vesistöpatoa, joista kolme on patoturvallisuuslain määrittelemää 1-luokan vesistöpatoa (Pyhäkoski, Raasakka ja Pahkakoski). 1-luokan padoista voi murtumatilanteessa aiheutua vaaraa ihmishengelle tai terveydelle sekä huomattavaa vaaraa ympäristölle ja omaisuudelle. Pelastustoimialueella sijaitsee yksi MMM:n vuonna 2011 määrittämistä tulvariskialueista (Iijoki Pudasjärven keskustan kohdalla). Pohjois-Suomen ainoa yliopistollinen sairaala sijaitsee Oulussa. Julkisten sairaalapalvelujen lisäksi Ouluun on keskittynyt myös lääkäripalveluja tarjoavaa yritystoimintaa. Merkittäviä alan toimijoita ovat mm. ODL, Terveystalo, Mehiläinen ja Oulun lääkärikeskus. Koko Pohjois-Suomessa voimakkaasti kasvanut kaivostoiminta vaikuttaa myös Oulu-Koillismaan alueeseen. Kuusamossa ja Taivalkoskella käynnissä olevien kaivoshankkeiden lisäksi mm. Talvivaaran kaivoksen kuljetuksia tehdään myös Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen kautta. Oman lisän toimintaympäristöön tuo myös Pyhäjoelle Hanhikivelle suunniteltu Fennovoiman ydinvoimala. Hanhikiven etäisyys Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen rajasta on noin 45 km ja Oulusta noin 78 km. Voimalan rakentaminen tulee näkymään mm. liikennemäärien kasvamisena, ulkomaisen työvoiman määrän lisääntymisenä, majoituslaitosten käyttöasteiden kasvamisena, ym. Osa väestöstä kokee ydinvoiman turvallisuusuhkana, mikä voi ilmetä mm. ydinvoimaan, radioaktiiviseen säteilyyn, säteilyltä suojautumiseen, jne. liittyvinä kysymyksinä ja koulutuspyyntöinä. Ydinvoiman vastustus saattaa ilmetä myös erilaisena radikalisoitumisena tai sen lieveilmiöinä. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 8 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio 3 PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT Pelastustoimen palvelutason on vastattava alueella esiintyviin onnettomuusuhkiin. Palvelutason määrittämiseksi pelastuslaitoksen on selvitettävä alueensa onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit (pelastuslaki 29 §). Onnettomuusuhkien kartoittamista sekä pelastustoimelle kuuluvaa riskienhallintaa ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012), joka kumosi aikaisemman toimintavalmiusohjeen vuodelta 2003 (SM A:71). Seuraavissa teksteissä käsitellään pelastustoimialueen onnettomuusuhkia uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM, 2012) pohjalta. 3.1 Onnettomuusuhkien tarkastelu pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM 21/2012) perusteella Uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (jatkossa PTSohje) mukaisessa onnettomuusuhkien määrittämisessä on lähes samat lähtökohdat kuin vuoden 2003 toimintavalmiusohjeessa. Perusoletus on tieto, jonka mukaan väestön ja rakennetun kerrosalan määrän sekä onnettomuuksien määrän välillä on selvä korrelaatio. Merkittävin ero uuden ja vanhan ohjeen välillä on onnettomuusriskin tarkastelutavassa. PTS-ohjeessa pelastustoimialueet jaetaan riskiluokkiin käyttäen tapahtuneista rakennuspaloista johdettua regressiomallia sekä riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Ohjeen mukainen regressiomalli perustuu VTT:n, Pelastusopiston ja Helsingin pelastuslaitoksen vuosina 2009 - 2010 toteuttamaan hankkeeseen, jonka loppuraportti on julkaistu nimellä: Pelastustoimen riskianalyysimallien kehittäminen (VTT:n tiedotteita 2530). 3.1.1 Riskialueiden muodostaminen Regressiomalliin perustuva riskialuejako on toimitettu pelastuslaitoksille keskitetysti SM:stä (11/2011). Mallin selittäjinä ovat asukasluku, rakennetun kerrosalan määrä ja niiden yhteisvaikutus. Aineisto on vuodelta 2010. Mallissa käytetään hilaruudukkoa, jossa ruudut ovat yhden neliökilometrin suuruisia eli 16 kertaa suurempia kuin vuoden 2003 mallissa. Ruudun saama riskiluku määrittää suoraan riskialuejaon, johon pelastuslaitoksen toimintavalmiusaikoja verrataan. Aikaisemmassa mallissa tarkasteltiin noin 2 km2 suuruisen alueen riskiruutuja. Jos alueelle sijoittui esim. vähintään 10 tietyn luokan riskiruutua, muodostui alueelle ruutujen arvon mukainen riskialue. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 9 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Riskialueiden muodostaminen on tehty seuraavasti: 1. Pelastustoimialueen asukasluku ja rakennuskanta (vuodelta 2010) on sidottu paikkatietoina ruudukkoon, jossa ruudun koko on 1 km x 1 km. 2. Ruuduille on määritetty riskiluokat 1-4 regressiomallin avulla. Luokille on annettu riskiluokkaa vastaavat värit. PTS-ohjeessa esitetyt raja-arvot ovat seuraavat: Riskiluokka I II III IV Riskitaso Riskitaso ≥ 1 0,25 Riskitaso < 1 0,1 Riskitaso < 0,25 Riskitaso < 0,1 3.1.2 Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Regressiomallin avulla luotua riskialuejakoa voidaan tarkentaa riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla. Tällaisia onnettomuuksia ovat rakennuspalot, rakennuspalovaarat, liikennevälinepalot, muut tulipalot, liikenneonnettomuudet, sortumat/sortumavaarat, räjähdykset/räjähdysvaarat, vaarallisten aineiden onnettomuudet ja kiireelliseksi luokitellut ihmisen pelastamistehtävät. Tarkastelu toteutetaan siten, että pelastuslaitos arvioi ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi vuosittain. Arvioinnin perusteella voidaan korottaa riskiruudun riskiluokkaa seuraavasti: - Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan I. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 10 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS - Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään kaksi mutta vähemmän kuin 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan II. Edellä mainittu arviointi tehtiin Mapinfon avulla. Tarkastelua varten haettiin Prontosta vuosien 2007 - 2011 riskiluokan määrittävät onnettomuudet. Onnettomuudet vietiin hilaruudukkoon siten, että jokaisen vuoden onnettomuudet muodostivat hilaruudukon taulukkoaineistoon oman sarakkeen. Tämän jälkeen tietokantaan tehtiin kyselyt, jossa haettiin ruutuja, joiden onnettomuustaajuus on ollut viiden vuoden aikana vähintään 10/vuosi tai 2-9/vuosi. Lopuksi ehdon täyttäviä ruutuja verrattiin regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon. 3.1.3 Riskialuejaon tarkastelu PTS-ohjeen mukaisesti tehty onnettomuuksien tarkastelu ei anna tarvetta muuttaa regressiomalliin perustuvaa riskialuejakoa. Riskiruutuja, joiden onnettomuustaajuus on ollut vähintään 10/vuosi, on kuusi ja ne kaikki sijaitsevat Oulun keskustan alueella. Yksi onnettomuuksiin perustuva I-luokan riskiruutu sijoittui regressiomallin mukaisen II-luokan riskiruudun kohdalla. Tämän ruudun riskiluokka voidaan korottaa luokkaan I, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä. Riskiruutuja, joiden onnettomuustaajuus on vähintään 2/vuosi, on 60. Näitä ruutuja on Kempeleessä, Kuusamossa (myös Rukalla), Muhoksella, Oulussa (Haukipudas, Kiiminki, Oulu) ja Tyrnävällä. Ruudut sijoittuvat regressiomallin mukaisten I ja II-luokan riskiruutujen kohdalle, joten riskialuejaon muuttamiselle ei ole tarvetta. Kuva 9 Vuosien 2007–2011 aikana on sattunut tuhansia riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Oheisessa kuvassa tulipalot on esitetty punaisella symbolilla, liikenneonnettomuudet harmaalla, ihmisen pelastus tehtävät vihreällä ja vaarallisten aineiden onnettomuudet, räjähdykset ja sortumat violetilla. Kuva 10 Aikavälin 2007–2011 onnettomuuksien vaikutus regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon on vähäinen. Onnettomuuksien perusteella muodostuvien riskiruutujen sijainti on korostettu kuvassa 12. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 11 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio PTS-ohjeen mukainen regressiomallin ja tapahtuneiden onnettomuuksien tarkastelu muodostaa riskialueita seuraavasti: (1 (2 Oulu (Haukipudas) Oulu (Kiiminki) Oulu (Oulunsalo) Oulu (Yli-Ii) Oulu (Ylikiiminki) Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi x x Oulu x x Muhos Liminka x x x Lumijoki Kuusamo x x x Kempele Ii 1. -luokan riskialueita 2. -luokan riskialueita 3. -luokanriskialueita Hailuoto Riskialueet (regressiomalli ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet) Ii (Kuivaniemi) Riskiluokka I (14 ruutua) II (146 ruutua) III (165 ruutua) IV (24 621 ruutua) (2 Pinta-ala Väestö Kerrosala 2 2 km % lkm % k-m % 14 0,06 42 107 15,38 4 037 204 20,00 146 0,61 135 849 49,63 9 651 807 47,81 165 0,71 43 164 15,77 2 948 364 14,61 (1 24 621 > 100,00 52 592 19,21 3 548 564 17,58 (1 24 949 > 100 273 712 100 20 185 939 100 (1 Ruudukkoaineistoon on valittu ruudut, jotka leikkaavat pelastustoimialueen alueobjektin kanssa. Ruudukkoaineiston pinta-ala on hieman suurempi kuin pelastustoimialueen pinta-ala ilman merialuetta. (2 Väestön ja kerrosalan määrä on otettu hilaruudukosta. Määrät ovat hieman pienemmät kuin esim. väestörekisterikeskuksen väestömäärätiedot. x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x 3.2 Erityisten riskikohteiden tarkastelu Toimintavalmiusohjeen (2003) ja PTS-ohjeen (2012) mukaisesti laadittu riskialuejako antaa kohtalaisen hyvän vastauksen siihen, missä onnettomuudet todennäköisimmin tapahtuvat. Riskialuejako ei kuitenkaan kykene huomioimaan onnettomuuden seurauksia eikä kohteita, joissa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat tavanomaista suuremman vaaran. Tällaisia riskikohteita ovat mm. hoito- ja huoltolaitokset, teollisuuslaitokset, majoitusliikkeet, oppilaitokset, teatterit, kirkot, tavaratalot, näyttelyhallit, suuret yleisötapahtumat, lentokentät, vaarallisten kemikaalien valmistus-, varastointi- ja käyttölaitokset, turvetuotantoalueet, jne. Koska riskikohteet eivät sisälly täysimääräisesti riskialuejakoon, on niiden onnettomuusuhat ja riskienhallinnan keinot arvioitava erikseen. Ensisijaisena tavoitteena on lisätä kohteen omia valmiuksia ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja toimia oikein onnettomuuden sattuessa. Pelastuslaitos voi vaikuttaa tähän mm: - suorittamalla kohteissa tehostettua valvontaa (palotarkastukset) tarjoamalla kohteille onnettomuuksien ehkäisyyn, omatoimiseen varautumiseen ja hätätilannevalmiuksiin kohdistuvaa neuvontaa ja koulutusta. Riskikohteissa sattuvien onnettomuuksien todennäköisyyttä ja seurauksia pienentää myös useat toimintaan kohdistuvat säädösvaatimukset. Rakennus/ tapahtuma/ toiminta voi vaatia esimerkiksi: - pelastussuunnitelman tai poistumisturvallisuusselvityksen alkusammutusvälineistöä palonilmaisu-, sammutus- ja savunpoistolaitteistoja jne Erityisiä riskikohteita varten laaditaan lisäksi pelastustoimen suunnitelmia, joita ovat mm: Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 12 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio operatiiviset kohdekortit kemikaalilaitosten ulkoiset pelastussuunnitelmat toimintaohjeet ilmaliikenneonnettomuuksissa toimintaohjeet raideliikenneonnettomuuksissa öljyntorjuntasuunnitelma pelastustoiminnan johtamisen ja huollon suunnitelmat jne. - 3.3 Riskialuejaon käyttäminen Ilman omatoimisia sammutus- ja pelastustoimenpiteitä on tulipalossa muodostuvien vahinkojen määrä suoraan verrannollinen kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan kanssa. Vastaavasti liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen henkilön selviytymismahdollisuudet vähenevät sitä mukaan, mitä kauemmin avun saapuminen onnettomuuskohteeseen kestää. PTS-ohjeessa on annettu tavoitteelliset aikarajat riskialueiden saavuttamiselle. Aikarajat koskevat A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviä, joihin liittyy tai voi liittyä välitöntä ihmisen, ympäristön tai suurien omaisuusarvojen pelastamista. Toimintavalmiusaikoja tarkasteltaessa on huomioitava yksiköiden lähtöön ja hälytysajoon kuluva aika. Uusi PTS-ohje antaa tavoiteajat myös ensitoimenpiteisiin (tiedustelu, tehtäväkäskyt, kalustoselvitykset ym.) käytettävälle ajalle. Toimintavalmiuden käsitteitä on havainnollistettu seuraavassa kaaviossa (kuva 11). Toimintavalmiusohjeen määrittelemien pelastusmuodostelmien osalta tarkastellaan yhden sammutusauton ja sen henkilöstön muodostamaa pelastusyksikköä sekä 2-5 pelastusyksikön muodostamaa pelastusjoukkuetta. Eri riskialueiden tavoittamiselle asetetut vaatimukset ovat seuraavat: Riskialue 1 2 3 4 Muodostelma ja tavoitteelliset toimintavalmiusajat 1. pelastusyksikkö kohteessa Pelastusjoukkue kohteessa 6 min 20 min 10 min 30 min 20 min 30 min voi olla yli 20 min voi olla yli 30 min Riskialueen 4 osalta on maininta, jonka mukaan alueilla, joissa pelastustoiminnan aloittamiseen kuluva aika on vähintään 40 minuuttia, on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisten omatoimiseen varautumiseen. Mainittu aikaraja on todella pitkä. Esimerkiksi tulipalo aiheuttaa syttymistilaan hengenvaaralliset olosuhteet noin 3 minuutissa, tuhoaa huoneiston noin 10 - 15 minuutissa Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 Tehokas pelastustoiminta alkaa 11 min 14 min 22 min voi olla yli 30 min Avunsaantiaika 30 minuutin avunsaantiaika kattaa yli 99 % pelastustoimialueen väestöstä ja kerrosalasta. 40 min avunsaantiajan ulkopuolella asuvien määrä on erittäin pieni. 13 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio ja rakennuksen (pientalo) noin 20 - 30 minuutissa. Omatoimiseen varautumiseen on kiinnitettävä huomiota aina, mutta erityisesti silloin, kun tarkasteltavan alueen avunsaantiaika on yli (noin) 15 minuuttia. Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen selvittäminen aloitettiin sijoittamalla asemapaikat paikkatietoina kartalle ja määrittämällä jokaiselle asemapaikalle lähtöaika, jonka kuluessa ensimmäisen yksikön pitäisi olla matkalla kohteeseen. Jatkuvassa päivystysvalmiudessa olevilla asemapaikoilla lähtöaikatavoite on yksi minuutti hälytyksestä. Muilla asemapaikoilla tavoite on yleensä viisi minuuttia. Kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan selvitettäessä käytettiin apuna MapInfo -ohjelman G-Router -sovellutusta sekä Suomen Tiestö -tietokantaa. Toimintavalmiuskehien eli Isokronien piirtäminen aloitettiin määrittämällä Suomen Tiestö -tietokannan eri tietyypeille nopeusarvot. Isokronien piirtämiselle annettiin arvot siten, että halutusta toimintavalmiuskehästä vähennettiin tarkasteltavan asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika. Tämän jälkeen Isokronille määritettiin aloituspiste, jolloin ohjelma piirsi kartalle halutun saavutettavuuskehän, jossa on huomioitu asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika ja hälytysajoon kuluva aika. Lopuksi Isokroni värjättiin siten, että sen tarkastelu olisi mahdollisimman selkeää. Kuva 12 Oheisesta kuvasta nähdään, että Oulun seudun paloasemilla on hyvät edellytykset saavuttaa 2-luokan riskialueet 10 minuutin tavoiteajassa. 10 minuutin Isokroni on kuvassa sinisellä. Toimintavalmiusajat eivät kuitenkaan kerro kaikkea siitä, kykeneekö hälytetyt yksiköt suorittamaan sammutus- tai pelastustehtävää. Tavoiteaikojen lisäksi on tarkasteltava myös yksiköiden henkilöstön ja kaluston määrää. Jokaiselle pelastustoimialueen asemapaikalle määritettiin edellä mainittuja periaatteita noudattaen 6, 10, 20, 30 ja 45 minuutin toimintavalmiusalueet. Näiden Isokronien avulla selvitettiin, tavoitetaanko eri riskialueet toimintavalmiusohjeen määrittämissä rajoissa. Seuraavassa taulukossa on esitetty paloasemilta tavoitettavan väestön ja kerrosalan määrä toimintavalmiusohjeen määrittämissä aikarajoissa. Tietokantana on käytetty vuoden 2010 hilaruudukkoa. Aika (min) 6 10 20 30 Yht. Väestö Henkilöä % 141 219 240 125 266 081 271 323 273 712 51,59 87,73 97,21 99,13 100,00 Kerrosala 2 k-m % 10 981 169 17 925 279 19 594 344 20 002 770 20 185 939 Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 54,40 88,80 97,07 99,09 100,00 14 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio PTS-ohjeen mukaisen riskialuejaon ja saavutettavuuskehien tarkastelu osoittaa seuraavaa: - Asemapaikkojen sijainti eri riskialueisiin nähden on kohtalaisen hyvä. - Kuusamon Rukalle muodostuvaa 2-luokan riskialuetta ei tavoiteta Kuusamon keskustasta tavoiteajassa. Tämä edellyttää Rukan oman yksikön lähtövalmiuden kehittämistä. - Kuusamon keskustaan ei enää muodostu ensimmäisen luokan riskialuetta. Tämä parantaa ensimmäisen yksikön tavoiteajan toteutumista Kuusamon keskustan 2-luokan riskialueilla (sivutoimiset ehtivät mukaan hälytykseen) - Jäälin ja Laivakankaan 2-luokan riskialueet Oulussa ovat ensimmäisen yksikön osalta tavoiteaikojen rajamailla. Tilanne korjaantuu Ruskonselän paloaseman valmistuttua. Tuiran paloaseman siirtyminen Ruskonselkään vaikeuttaa Toppilaan ja Linnanmaalle muodostuvien 1-luokan riskialueiden tavoittamista. - Taivalkosken 2- ja 3-luokan riskialueille ei saada pelastusjoukkueen kokoista muodostelmaa tavoiteajassa (ellei säiliöautoa katsota toiseksi pelastusyksiköksi). - Pelastusjoukkueen johtaja (OK30, OK32) ei tavoita kaikkia 2- ja 3luokan riskialueita 30 minuutin tavoiteajassa. Tämä on huomioitava kyseessä olevan alueen asemapaikkojen yksikönjohtajakoulutuksessa. - Riskialuejaon ja toimintavalmiusaikojen tarkastelu mahdollistaisi Käylän, Syötteen, Oijärven ja Oulunsalon paloasemien lakkauttamisen, mutta tähän ei pidä ryhtyä. Kuusamon päällekkäiset ja suurikokoiset tilanteet edellyttävät, että kaikki käytettävissä oleva henkilöstö voidaan hälyttää. Syötteen paloasema turvaa Syötteen matkailualuetta (lähin muu paloasema on yli 30 km etäisyydellä). Oijärven paloaseman lähialueilla on lukuisia turvetuotantoalueita. Oulunsalon paloaseman on lähin apu lähes 10 000 asukkaan taajamalle sekä Oulun lentokentälle. - Rukan ja Syötteen matkailukeskukset ovat toimintavalmiuden kannalta ongelmallisia. Keskukset sijaitsevat etäällä kuntakeskuksesta ja niiden väestömäärä moninkertaistuu sesonkiaikoina jopa ensimmäistä riskialuetta vastaavaksi. Rukan ja Syötteen paloasemien osalta on erittäin tärkeää, että niiden ensilähdön pelastusyksiköt saadaan miehitettyä ja niiden kalusto on laadultaan ja määrältään riittävää. Asemapaikkojen merkitystä lisää myös se, että ajoaika lähimmältä muulta asemapaikalta Rukalle on noin 18 minuuttia ja Syötteelle noin 25 minuuttia hälytyksestä. - Henkilöstön määrään ja koulutukseen sekä kaluston määrään ja laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota Hailuodossa, Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Tämä johtuu pitkästä etäisyydestä lähimmälle muulle pelastustoimen asemapaikalle. - Asemapaikkojen toimintavalmiudessa esiintyvät puutteet on huomioitava rakenteellisen palonehkäisyn, palotarkastuksen sekä valistuksen ja neuvonnan järjestelyissä. - Toimintavalmiusaikoja tarkastelussa on hyvä huomata, että toimintavalmiusajat eivät kerro mitään siitä, kykeneekö tehtävään lähtenyt yksikkö suoriutumaan annetusta sammutus- tai pelastustehtävästä. Erilai- Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 Kuva 13 OK30:n ja OK32:n Isokronit. Joukkueenjohtaja ei tavoita Kuivaniemen, YliIin, Utajärven, Pudasjärven ja Taivalkosken 2- ja 3-luokan riskialueita tavoiteajassa. 15 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio sista tehtävistä selviytyäkseen on yksikössä oltava sammutus- ja pelastustehtävät hallitseva henkilöstö ja asianmukainen kalusto. Kuva 14 Pelastustoimen toimintavalmiuden seurannassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mikä on kaavoituksen vaikutus riskialuejakoon 4 MUUT RISKITEKIJÄT Pelastustoimen tehtäväkenttään liittyy paljon riskitekijöitä, joiden toteutumiseen on varauduttava. Riskitekijät liittyvät pääasiassa toimintaympäristöön, mutta myös oman palvelutuotannon ylläpitämiseen. 4.1 Tulipalot Pelastuslaitoksen asemapaikat suorittavat vuosittain 700 - 800 sammutustehtävää, joista osaan liittyy myös pelastaminen. Sammutustehtävät lukeutuvat pelastustoimen perustehtäviin, joihin on yleisesti varauduttu hyvin. Väestön ikääntyessä kasvaa niiden ihmisten joukko, joiden kyky pelastautua tulipalosta omatoimisesti on heikentynyt. Tämä on ollut havaittavissa mm. siitä, että palossa menehtynyt tai loukkaantunut on aiempaa useammin vanhus (O-KPelan tilastot). Tulipalo on sattunut asunnossa, jossa ainut tulipaloihin liittyvä turvalaite on palovaroitin. Asukas ei ole kyennyt reagoimaan palovaroittimen ääneen tai asukkaalla ei ole ollut kykyä pelastautua vaaratilanteesta. Väestön ikääntyminen on huomioitava myös pelastuslaitoksen toiminnassa. Pelastuslaitoksen on osaltaan vaikutettava siihen, että vanhusväestölle olisi entistä enemmän tarjolla kohotetulla suojaustasolla varustettuja asuntoja. Pelastuslaitoksen on huolehdittava, että erityisryhmien asumiseen sekä erityisryhmille tarjottaviin hoivapalveluihin liittyvät poistumisturvallisuusselvitykset on tehty. Pelastuslaitoksen on tarjottava aktiivisesti neuvontaa ja koulutusta erityisryhmien asumiseen liittyvälle henkilökunnalle, kuten myös omissa asunnoissaan asuville ikäihmiselle. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 16 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Tulipaloihin varautumisessa on huomioitava keväällä 2011 voimaan tullut uusi E1 (YM:n asetus rakennusten paloturvallisuudesta), joka mahdollistaa jopa 8-kerroksisten puukerrostalojen rakentamisen. Tulipalojen osalta on syytä huomioida myös ennakoitu ilmastonmuutos, jonka arvioidaan lisäävän maastopalojen määrää ja kasvattavan niiden kokoa. Tähän on antanut viitteitä mm. vuosien 2006 suuret maasto- ja turvetuotantoaluepalot. Maastopalojen määrän ja pinta-alan kasvamiseen on syytä varautua sekä pelastuslaitoksen omin toimenpitein että viranomaisyhteistyön menetelmin. Tulipaloihin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen operatiivisessa suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla on oltava tulipaloissa tarvittava peruskalusto ja koulutus. - Jokaisen asemapaikan (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on kyettävä kaluston määrän ja laadun sekä henkilöstön koulutuksen puolesta rakennuspalojen edellyttämään henkeä pelastavaan savusukellukseen. Tämä on huomioitava myös henkilöstön varallaolossa ja hälytysohjeissa. - Suurien rakennuspalojen tai laajojen metsä-, maasto- tai turvetuotantoaluepalojen edellyttämä sammutusvalmius on huomioitava kalusto- ja varustehankinnoissa, hälytysohjeissa, henkilöstön koulutuksessa sekä pelastustoimen ja huoltotoiminnan suunnittelussa. - Jokaisella asemapaikalla on oltava valmius toimia tulipaloissa tai muissa onnettomuuksissa, joissa on mukana palavia nesteitä (perusvalmius sammutusvaahdotteiden käyttöön). - Asemapaikkojen toimintavalmiusaikoihin liittyvät ongelmat (riskialueiden tai -kohteiden tai haja-asutusalueiden saavutettavuus) on huomioitava palonehkäisyn sekä valistuksen ja neuvonnan järjestelyissä. - Pelastuslaitoksen on kohdistettava valvontaa sekä valistusta, neuvontaa ja koulutusta erityisryhmin asumis- ja hoivapalveluiden turvallisuuden kehittämiseen. 4.2 Liikenneonnettomuudet Pelastustoimialueen pelastusyksiköitä hälytetään vuosittain lähes 500 - 600 liikenneonnettomuuteen, jotka tapahtuvat pääsääntöisesti aina tieliikenteessä. Rautatie-, lento- ja vesiliikenneonnettomuudet ovat harvinaisia, mutta mahdollisen onnettomuuden varalta on kuitenkin tehty operatiivisia suunnitelmia (toimintaohje raideliikenneonnettomuustilanteessa, toimintaohje ilmaliikenneonnettomuustilanteessa, vesipelastusohje). Tieliikenneonnettomuuden todennäköisyys on suurin Oulun seudulla, missä on suurimmat liikennetiheydet, mutta onnettomuuden todennäköisyys on suuri myös muualla alueella. Voidaan tilastollisesti sanoa, että jokaisessa alueen kunnassa tapahtuu vuosittain vähintään yksi pelastustoimen valmiutta edellyttävä liikenneonnettomuus. Liikenneonnettomuuksiin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla on oltava nykyaikaiset hydrauliset pelastusvälineet, voimatyynysarja ja muu liikenneonnettomuuksissa tarvittava peruskalusto sekä välineiden käyttämisessä tarvittava koulutus. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 17 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio - Jokaisen asemapaikan on kyettävä onnettomuuspaikan suojavaahdotukseen. - Jokaisen asemapaikan, jonka alueella on sähköistetty rautatie, on kyettävä kaluston sekä henkilöstön koulutuksen puolesta onnettomuuspaikan hätämaadoitukseen. - Lento-, meri- ja raideliikenneonnettomuuksista laaditut operatiiviset suunnitelmat on laajennettava kattamaan koko pelastustoimialuetta. 4.3 Vaarallisten aineiden onnettomuudet ja öljyvahingot Pelastustoimialueella sattuvat vaarallisten aineiden onnettomuudet ovat aineiden käsittely-, varastointi- ja kuljetusmääriin nähden harvinaisia. Alueella on tapahtunut vuosien 2007 - 2011 aikana 6 räjähdysonnettomuutta, 52 vaarallisten aineiden onnettomuutta ja 353 öljyvahinkoa (yleensä pieniä liikennevälineeseen liittyviä öljyvahinkoja). Vaarallisiin aineisiin liittyvä onnettomuusriski vaihtelee pelastustoimialueella hyvin paljon. Vaarallisien aineiden kuljetuksista varsinaiset kemikaalikuljetukset sijoittuvat lähes täysin alueen länsiosiin. Riskikohteita ovat tiekuljetusten osalta VT4, VT8, VT22. Alueen muilla pääteillä tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset ovat lähes täysin palavien nesteiden tai kaasujen kuljetuksia. Muut kemikaalikuljetukset ovat satunnaisia. Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia tehdään alueen kaikilla rautateillä. Merkittävä osa kuljetettavista aineista on sellaisia, että onnettomuustilanteessa niistä aiheutuu lähinnä ”paikallinen” vaaratilanne (palavat nesteet, hapot, peroksidit). Osalla aineista vaara-alue voi kuitenkin olla hyvinkin suuri (nestekaasut, ammoniakki, butadieeni), mikä kasvattaa kuljetuksiin liittyvää riskiä etenkin taajamien kohdalla. Oulussa riskitekijöitä lisää myös varastosekä järjestelyraiteet, joilla tehdään junien ”hajottamista ja kokoamista”. Kuva 15 Vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvät riskitekijät ovat suurimmillaan silloin, kun rautatie tai maantie kulkee taajaman tai pohjavesialueen läpi (Oulu, Muhos, Liminka, Kempele, Utajärvi, Kuivaniemi). Oulun satamien vuoden 2007 kemikaalikuljetuksista suurimman osan muodostivat nestemäiset polttoaineet, joita tuotiin noin 570 000 tonnia. Muita vaarallisiksi aineiksi luokiteltavia kemikaaleja kuljetettiin noin 100 000 tonnia. Kemikaalimäärät jakautuivat YK-vaaraluokan mukaan seuraavasti: syövyttävät aineet noin 61 500 tn, palavat nesteet n. 32 000 tn, hapettavat aineet noin 1 600 tn, myrkylliset aineet noin 110 tn ja muut vaaralliseksi luokitellut aineet noin 7 800 tn. Vaikka vaarallisia aineita kuljetetaan meriteitse paljon, kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet ovat olleet harvinaisia. Viimeisimmät onnettomuustilanteet ovat olleet pieniä öljyvuotoja satama-alueella tai pilssivesien ”laittomasta” pumppauksesta aiheutuneita öljyvahinkoja (vuosina 2003 - 2007 aikana yhteensä 8 kpl). Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 18 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio Vaarallisien aineiden käyttö- ja varastointilaitoksista aiheutuvat riskitekijät painottuvat muiden kemikaalionnettomuusriskien tavoin Ouluun. Alueen kaikki ”kemikaalilaitokset”, jotka vaativat toiminnalleen TUKES:n luvan sijaitsevat Oulussa (yhteensä 23 kpl). Näistä turvallisuusselvityksen edellyttäviä kohteita on seitsemän: Stora Enso, Kemira, Arizona Chemical, Eka Chemicals, Eka Synthomer, NEOT, Teboil. Pienempiä kemikaalien valmistus-, käyttö- tai varastointilaitoksia sijaitsee myös muualla pelastustoimialueella. Vaarallisista aineista aiheutuviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on oltava valmiudet toimia tavanomaisissa ns. päivittäisissä palavien nesteiden onnettomuuksissa sekä pienissä kemikaalionnettomuuksissa. - Jokaisella asemapaikalla on oltava vaarallisten aineiden onnettomuuksissa tarvittavat keskeiset tietolähteet (Tokeva-ohjeet 2012, Opas vaarallisten aineiden onnettomuustilanteiden pelastustoimintaan eli ns. oranssikirja). - Alueen länsiosien asemapaikoilla, joiden alueella kulkee valtakunnan Etelä-pohjoissuuntainen päärata tai valtatie 4, 8 tai 22, on oltava valmius henkeä pelastavaan toimintaan kemikaalionnettomuustilanteissa. Lisäksi asemapaikoilla on oltava valmius onnettomuuden tiedusteluun, vuodon välittömään rajoittamiseen (mm. laimennus), vaara-alueen väestön varoittamiseen ja vaara-alueen eristämiseen. - Varsinainen vaarallisten aineiden torjuntavalmius ja siihen tarvittava kalusto keskitetään Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen 12.10.2009 tehdyn päätöksen mukaisesti (päätös paloasemakohtaisista VAK-tasoista). Kaluston keskittämisessä on huomioitava vaarallisista aineiden kuljetusten aiheuttamat riskit pohjavesialueille (öljyntorjuntavalmius). - Suurempien kemikaalionnettomuuksien varalta on laadittava oma operatiivinen suunnitelma. - Kemikaalionnettomuuksiin liittyvää koulutusta on lisättävä. CBRNEvalmiuden tilanne on tarkistettava erityisesti biologisten onnettomuuksien osalta. - Pelastustoimialueen kemikaalikuljetuksia koskeva riskikartoitus on päivitettävä. - Merialueella sattuvien öljyvahinkojen varalta on huolehdittava, että pelastuslaitoksella on riittävä määrä henkilöstöä öljyntorjunta-aluksia/veneitä varten. 4.4 Vesipelastustehtävät Oulu-Koillismaan pelastustoimen alue on hukkumistilastoissa hieman keskitasoa paremmalla puolella. Pohjois-Pohjanmaalla hukkui vuosien 2010-2011 aikana 14 ihmistä (2,56 henkilöä/100000 asukasta/vuosi) valtakunnallisen kokonaismäärän ollessa 248 (2,32 henkilöä/100000 asukasta/vuosi). Hukkumisista 75 % tapahtuu kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Hukkuneista noin 10…20 % on miehiä. Vesipinta-ala ja vesiliikenteen määrä on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueella muuhun Suomeen verrattuna vähäinen, minkä pitäisi yhdessä aluHyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 19 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio een valtakunnallisesti pohjoisen sijainnin (vesien lämpötila) kanssa vähentää hukkuneiden määrää. Pelastustoimen vesipelastustehtävistä suurin osa kohdistuu Oulun alueelle (vuosien 2010–2011 aikana 22 tehtävää 35:stä Oulussa). Vesipelastustehtävien määrä näyttäisikin painottuvan väestökeskittymien mukaisesti. Alueella ei ole varsinaista matkustajalaivaliikennettä. Suurimpia aluksia ovat merialueella risteilevä M/S Aleksandra ja Oulujoella risteilevä M/S Angelina. Merkittävin vesiliikennereitti on Hailuodon lautta (n. 7,5 km/ n. 60 henkilöautoa). Vesistöistä aiheutuviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella alueen asemapaikalla (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on oltava henkilöstön koulutuksen ja varusteiden puolesta valmius pintapelastustehtävien suorittamiseen, mikä tarkoittaa vesipelastustoiminnan tasoa 3 (Pelastussukellusohje, SM, 30.11.2007). - Oulussa, missä suoritettiin noin 65 % vuosien 2010–2011 vesipelastustehtävistä, on pintapelastusvalmiuden lisäksi pyrittävä ylläpitämään välitöntä vesisukellusvalmiutta (taso 1). - Oulun vesisukellusvalmiutta on hyödynnettävä muun pelastustoimialueen vesipelastustoiminnassa. Samalla on kartoitettava sopimusperusteisen vesisukellustoiminnan kehittämismahdollisuudet yhdessä niiden ulkopuolisten henkilöiden/ organisaatioiden kanssa, joilla on riittävä valmius kiireellisten vesisukellustehtävien suorittamiseen. - Vesipelastusvalmiutta arvioitaessa on syytä huomata, että ongelmat pintapelastuksessa johtavat helposti vesisukellukseen, johon useimpien asemapaikkojen valmius on erittäin huono. - Hailuodon lauttoja, M/S Alexandraa sekä M/S Angelinaa varten on laadittava kohdevasteet (hälytysvastesuunnittelu). 4.5 Luonnononnettomuudet Pelastustoimialueella sattui vuosien 2010 - 2011 aikana noin 360 pelastustoimen valmiutta edellyttänyttä luonnononnettomuutta. Tapahtumat liittyvät etenkin vuonna 2011 myrskyihin. Vuoden 2010 aikana merkittäviä luonnononnettomuuksien aiheuttajia olivat myös kevättulvat ja rankkasateet. Luonnonilmiöihin liittyviä pelastustehtäviä aiheuttaa myös salamointi, jääpadot, lumisateet (tykkylumi, kinostuminen, lumivyöryt). Vuoden 2000 jälkeen on sattunut muutamia luonnononnettomuutta, joista on aiheutunut vakavia henkilövahinkoja. Etelä- ja Keski-Suomessa riehui vuosien 2010 ja 2011 erittäin voimakkaita myrskyjä, jotka aiheuttivat kymmenien miljoonien eurojen vahingot ja tuhansia tehtäviä pelastustoimelle. Myrskyt katkoivat sähköjä ja tietoliikenneyhteyksiä, aiheuttivat haittaa vesi- ja viemärilaitoksille, katkoivat liikenneyhteyksiä ja vaikuttivat pahimmillaan useiden viikkojen ajan yhteiskunnan perusrakenteisiin. Erittäin vakavat myrskyvahingot aiheutuivat paikoin vain muutamien minuuttien aikana. Ilmiöistä käytettiin nimitystä syöksyvirtaus. Maailmalla koetut äärimmäisen vakavat luonnononnettomuudet, kuten maanjäristykset ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Suomessa sattuu vuosittain 10 - 20 voimakkuudeltaan 1-4 magnitudin maanjäristystä. Näistä ei ole tiettävästi aiheutuvat vahinkoja, sillä vahinkoja aiheuttavien maanjäristysten Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 20 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio voimakkuus on yleensä vähintään 5 magnitudia. Lähes puolet Suomessa vuosien 1977 - 2001 aikana havaituista maanjäristyksistä sattui Kuusamon alueella, mikä lisää maanjäristyksen todennäköisyyttä Oulu-Koillismaan pelastustoimialueella. Vuosien 2010 - 2011 aikana maanjäristyksiä on ollut erityisesti Kouvolan seudulla. Vuoden 1965 jälkeen voimakkain Suomessa rekisteröity maanjäristys sattui Alajärvellä 17. helmikuuta 1979. Sen magnitudiksi määritettiin noin 3.8. Kuva 18 Suomessa vuosien 1965 - 2002 aikana sattuneet maanjäristykset. (Seismologian laitos, Internet-sivut) Pelastustoimi kykenee suoriutumaan luonnononnettomuuksista kohtalaisen hyvin. Ongelmia voi aiheuttaa mm. hälytysten määrä. 27.9.2011 raivonnut myrsky aiheutti pelastustoimialueen asemapaikoille lyhyessä ajassa lähes 150 tehtävää. Myrsky ei kuitenkaan aiheuttanut henkilövahinkoja. Luonnonvoimista aiheutuviin riskitekijöihin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Pelastuslaitoksella on oltava jatkuva valmius pelastustoiminnan johtamisen ja hätäkeskuksen toiminnan tukemiseen myrskytilanteissa. Tämä tarkoittaa mm. valmiutta perustaa pelastustoimen johtokeskus. Valmiuden nostamista on harkittava jo myrskyistä saatavien ennakkovaroitusten perusteella (tilanneseurannan aloittaminen). - Myrskytilanteisiin ja muihinkin onnettomuuksiin liittyvän tilannekuvan kokoamista ja jakamista on kehitettävä. - Pelastuslaitoksen on kehitettävä valmiuttaan tukea muuta yhteiskuntaa myrskyjen ja muiden luonnononnettomuuksien edellyttämissä toimissa. - Pelastustoimen asemapaikkojen valmiuden ylläpitämisessä on varauduttava pitkien sähkö- ja viestiliikennekatkosten aiheuttamiin ongelmiin (vaikutukset omaan toimintaan). - Mahdolliset myrskytilanteet on huomioitava yleisötilaisuuksien pelastussuunnitelmissa (valvonta). - Nykyistä järjestelyä varautumisesta jääpatoihin sekä kevät- ja syystulviin on jatkettava myös alueellisessa pelastustoimessa. - Lumivyöryriski on huomioitava pelastustoimen suunnittelussa ja kalustohankinnoissa ainakin Rukan alueella. - Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin ilmaston ääri-ilmiöihin on varauduttava. Erityisesti on huomioitava rankkasateet, tulvat, pitkät kuivuusjaksot. 4.6 Muut pelastustoimen tehtävät Pelastustoimen valmiutta edellyttävät tehtävät voivat liittyä lähes mihin tahansa onnettomuus- tai vahinkotapahtumaan. Oulu-Koillismaan pelastustoimen asemapaikat suorittavat vuosittain noin 4 000 - 4 500 tehtävää. Eniten työllistää erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, joista suuri osa liittyy automaattisten paloilmoitus- ja sammutuslaitteistojen aiheuttamiin erheellisiin hälytyksiin. Muihin onnettomuuksiin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 21 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio - Rakennussortumissa tarvittavan erityiskaluston ja asiantuntemuksen saaminen onnettomuuspaikalle on suunniteltava hälytysohjein ja sopimuksin etukäteen. - 1-luokan vesistöpatoja varten on laadittava patoturvallisuusohjeiden edellyttämät pelastussuunnitelmat. Pato-onnettomuuksiin liittyvä suunnitteluvastuu on keskitettävä. Toimintavalmiutta on ylläpidettävä sisäisin koulutuksin ja yhteistoimintaharjoituksin patojen omistajien ja yhteistoimintaviranomaisten kanssa. 5. NORMAALIAJAN HÄIRIÖTILANTEISIIN JA POIKKEUSOLOIHIN VARAUTUMINEN Pelastuslaitoksen varautuminen normaaliajan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin perustuu normaaliajan uhkamalliin täydennettynä erilaisilla poikkeusolojen uhkamalleilla. Merkittävimmät uhkamallit on esitetty Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (VN:n periaatepäätös), jonka viimeisin päivitys on julkaistu 16.12.2010. Strategian mukaisia uhkamalleja ovat: - voimahuollon vakavat häiriöt tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt - kyberuhkat kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt elintarvikehuollon vakavat häiriöt rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt suuronnettomuudet, luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus rajaturvallisuuden vakavat häiriöt poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus sotilaallisen voiman käyttö Edellä mainitut uhkamallit kohdistuvat myös pelastustoimeen siinä missä muuhunkin yhteiskuntaan. Uhat voivat esiintyä samanaikaisesti tai yksittäisinä. Normaaliolojen häiriötilanteissa uhkamallit esiintyvät todennäköisimmin yksittäisinä, mutta niiden seuraukset voivat ketjuuntua ja laajeta. Esimerkiksi laaja-alaiset ja pitkäkestoiset sähkökatkokset voivat aiheuttaa vakavaa haittaa energianjakelulle, vedenjakelulle, viestiliikenteelle, päivittäistavarakaupalle, rahahuollolle, katkosalueen väestön toimeentulolle, jne. Valmiuslain (1552/2011) 12 §:n mukaan pelastuslaitos on muiden julkishallinnon laitosten tavoin velvollinen varautumaan tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Oman toimintansa jatkuvuuden lisäksi pelastusviranomaisten odotetaan tukevan muuta yhteiskuntaa kriiseistä selviämisessä. Tämä on havaittu mm. myrskytilanteista, vesikriiseistä ja kouluampumistapauksista tehdyissä tutkimusraporteissa. Poikkeusoloista ja normaaliajan häiriötilanteista aiheutuviin riskitekijöihin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Pelastuslaitoksen on oltava selvillä oman palvelutuotannon jatkuvuutta uhkaavista riskitekijöistä. Riskikartoituksissa on huomioitava kes- Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 22 (23) OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOS Palvelutasopäätös 2013 - 2016 OSA 2, Perustelumuistio keisien sidosryhmien palvelutuotannon häiriötilanteet (hätäkeskus, puhelinoperaattorit, jne.). - Pelastuslaitoksen on huolehdittava erilaisten riskienhallinnan menetelmien, jatkuvuussuunnitelmien ja kalustohankintojen avulla oman palvelutuotannon turvaamisesta kaikissa olosuhteissa. Erityinen huomio on kohdistettava useita päiviä/viikkoja jatkuviin sähkökatkoksiin. - Pelastuslaitoksen on ylläpidettävä omaan toimintaan liittyviä johtamisja valmiussuunnitelmia sekä huolehdittava palvelutuotannon jatkuvuuden edellyttämistä varauksista. - Pelastuslaitoksen on kehitettävä tilannekuvan kokoamiseen ja jakamiseen liittyviä järjestelmiään sekä tarkistettava onnettomuustiedotukseen ja kriisiviestintään liittyvät suunnitelmat. - Pelastuslaitoksen on varauduttava tukemaan muuta yhteiskuntaa myös sellaisten kriisitilanteiden hallinnassa, joihin ei liity varsinaisia pelastustoimia. Tukea on tarvittaessa tarjottava. - Pelastuslaitoksen on lisättävä omatoimisen varautumisen tukemiseen (koulutus ja valvonta) kohdistettavaa työpanosta. - Pelastuslaitoksen on varauduttava pelastuslain 28 §:n mukaisesti toimintojen priorisoimiseen. Priorisointi tulee yleisimmin kyseeseen hälytystehtävien ruuhkautuessa (myrskyt, kevättulvat, metsäpalokaudet, jne.), mutta myös esim. pelastuslaitoksen henkilöstöön kohdistuvissa pandemiatilanteissa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 14.12.2012 § 46 23 (23)
