Jyväskylän Puutarhasanomat 2011

Numero 9
JYVÄSKYLÄN
PUUTARHASANOMAT
10. 3. 2011
Jyväskylän Puutarhaseura ry. 115. toimintavuosi
Monikäyttökasvit
Bongaa puutarha
Oman pihan suunnittelussa ja
rakentamisessa tai uusimisessa,
muiden puutarhojen ihastelu voi
tuoda aivan uusia virikkeitä oman
unelmapihan toteuttamiseen.
Luova ihminen syntyy aina uudestaan. Uuden idean synty ja idean
onnistunut toteuttaminen ovat todellinen ikuisen nuoruuden lähde.
Yli puolet suomalaisista kokee tätä
itsensä toteuttamisen tuomaa onnellisuuden tunnetta puutarhassaan vuodesta toiseen.
Vertaistuki ja oman oivalluksen
jakaminen ilahduttavat sekä antajaa että vastaanottavaa osapuolta.
Onnistumisesta saa iloita myös
julkisesti. Tänä vuonna haetaan onnistuneita pihoja.
Kaikki siis joukolla silmät auki
ja avoimin mielin toteuttamaan vuoden 2011 puutarhateemaa:
Bongaa puutarha
Tässä numerossa:
Monikäyttökasvit
1
Bongaa Puutarha
2
Pihoja moneen makuun
3
Minun myllytupani
4-5
Minun puutarhani
6
Tuttu tuntematon pelargoni
7
Vinkkejä puutarhaan:
Tuottavatko puut ongelmia?
Ammattilaisen pihakiveysvinkkejä
Oleskelupaikalle näkösuojaa
Kurpitsasta kaikki talteen
8-9
Pastorin puutarha
Energinen luonnonperenna
10
Parsan viljely
11
Puutarhaseura toimii
12
Olikko nääkin Oulusa?
13
Ilmoituksia
Ilmoituksia
14
15
16
Toimintakalenteri 2011
Perinteisesti mansikat on istutettu pellolle riveihin ammattiviljelmien tapaan. Mansikka on kuitenkin komea perenna, joka kukkii kauniisti valkoisin kukin kesäkuussa ja lisäksi marjoo koristeellisesti heinäkuussa. Pisteenä i:n päällä marjat ovat lisäksi erinomaisen
maukkaita ja terveellistä syötävää. Kasvusto on komealehtinen ja muodostaa tuuhean reunuksen. Jospa sijoitetaan mansikantaimet
vastaisuudessa portaan pieleen kukkapenkkiin! Kuva: Marjatta Uosukainen
Hyöty ja silmänilo yhdistyvät
Rajanveto hyötykasvien ja koristekasvien välillä on viimevuosina hämärtynyt, kun koristekasveja on alettu käyttää salaattiaineksina, kuten, krasseja, kehäkukkia ja orvokkeja. Toisaalta
monet hyötykasvit ovat varsin koristeellisia ja ne voidaankin
sijoittaa puutarhassa hyvinkin näkyvälle paikalle.
Pystykasvuisista herukkalajikkeista voidaan istuttaa pensasaita, pitkäikäiset omena– ja päärynäpuut ovat samalla
pihan upeita koristepuita. Ahomansikat soveltuvat köyhiin
kivikkoisiin hiekkapenkkoihin tai kuumille seinustoille maanpeittokasviksi. Luumu– ja kirsikkapuilla voi luoda puutarhaan japanilaista keväistä kukkaloistoa. Hyvinä vuosina runsas hedelmä– ja marjasato syyskesällä ja syksyllä kruunaavat herkkupöydät ja ovat erinomaista kotisäilykkeiden raakaainetta.
Hasselpähkinät omasta pihasta
Suomen luonnonvaraisista kasveista pähkinäpensas (Corylus
avellana) on varsin monikäyttöinen. Se on komea leveälatvuksinen monihaarainen pensas, jolla on koko kesän erityisen kauniin vihreä lehdistö. Syysväritys on kauniin kullankeltainen. Hedelmäpuille pähkinäpensas on hyödyllinen, koska
siinä asustavat petopunkit käyttävät ravinnokseen hedelmäpuissa loisivia punkkeja. Pähkinäpensasta viljellään etelämpänä Euroopassa varsin yleisesti. Pähkinät tunnetaan hasselpähkinöinä. Kotimainenkin pähkinäpensas tuottaa syksyisin
pähkinöitä, jotka tosin ovat kooltaan viljeltyjä lajikkeita pienempiä. Pähkinät ovat toki syötäviä, ja ihan aidon makuisia.
Ongelmana on vain, että oravat tunnistavat pähkinät suureksi herkuksi ja alkavat kantaa niitä kätköihinsä hyvissä ajoin
ennen pähkinöiden lopullista kypsymistä.
Pähkinäpensas on kookas, säännöllisenmuotoinen viherpensas.
Talviasussa sen versot ovat väriltään kauniin pähkinänruskeat.
Kuvat ja teksti: Marjatta Uosukainen
Kotimaista kannattaa suosia näissäkin kasvivaloinnoissa
Sivu 2
Jyväskylän Puutarhasanomat
Bongaa puutarha
Pääkirjoitus: Katarina Lassheikki
Vuoden 2011 puutarhateema on
Bongaa puutarha 27.5.2011
ja avaa porttisi 19.8.2012!
Kukapa meistä kotipuutarhureista ei nauttisi löytöretkestä toisen
harrastajan lumoavaan puutarhaan? Voit kasvotusten vaihtaa käytännön kokemuksia ja löytää uudenlaisia ratkaisuja ehkä johonkin
pitkäänkin mieltäsi askarruttaneeseen ongelmaasi. Saatat saada
kupposen kahvia vehreässä keitaassa kaltaistesi ihmisten iloisessa seurassa. Parhaassa tapauksessa matkaan tarttuu taimi tai pari sinulle uudesta kasvituttavuudesta. Tunnet kuinka jälleen kerran
intohimosi ihanaan puutarhaharrastukseen kasvaa kasvamistaan.
” Kotipuutarharetkeilyllä on pitkät perinteet erityisesti Englannissa. Aivan viime vuosina sitä on ryhdytty harrastamaan suuressa
mittakaavassa myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Myös
meillä retkeillään ahkerasti siellä täällä, - mutta retkeilymahdollisuuksista kotipuutarhoihin ei toistaiseksi ole helposti saatavaa
tietoa”.
Vuoden 2012 avointen porttien tapahtumaan haluamme mukaan kaikenlaisia, tavallisia, erikoisia, pieniä ja suuria, suomalaisia pihoja ja
puutarhoja niin maalta kuin kaupungistakin.
Pihasi tai puutarhasi ei tarvitse olla mikään palkintopiha. Pääasia että
sinä tunnet sen kokemisen arvoiseksi ja haluat jakaa puutarhaharrastuksesi muiden kaltaistesi kanssa. Ilmoita rohkeasti halukkuudestasi
osallistua sähköpostitse osoitteella [email protected],
niin saat lisätietoja ja käytännönläheisiä ohjeita avointen porttien tapahtuman järjestämiseksi.
Toimitamme lisätietoa ja ohjeita ilmoittautumiseen sekä tapahtumien
järjestämiseksi kaikille Puutarhaliiton jäsenjärjestöille. Lisätietoa on
myös imuroitavissa Puutarhaliiton verkkosivuilla www.puutarhaliitto.fi.
Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan puolesta
Katarina Lassheikki
Muiden maiden hyvien kokemusten innostamana haastamme nyt
suomalaiset puutarhat avaamaan porttinsa muiden koettavaksi
tietyn päivän aikana, 19.8.2012. Samaan aikaan muissakin pohjoismaissa aukeavat tuhansien kotipuutarhojen ovet. Tähän yhteispohjoismaiseen teematapahtumaan ”10 000 puutarhaa Pohjolassa” haluamme mekin osallistua.
Vuoden 2012 suurtapahtumaan valmistaudumme kuluvan vuoden
aikana. Olemme valinneet vuoden 2011 puutarhapäivän teemaksi
”Bongaa puutarha!” Tarkoituksena on vuoden 2011 aikana löytää
useita satoja pihoja ja kotipuutarhoja sekä kannustaa näiden
omistajia mukaan avointen porttien tapahtumaan 2012. Toivomme että sinä, puutarhaseurasi, tai vaikkapa yrityksesi tai organisaatiosi, valjastatte tämän vuoden puutarhapäivätapahtumanne
27.5.2011 asiasta tiedottamiseen ja näiden pihojen ja puutarhojen löytämiseksi.
Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan jäsenet bongailevat puutarhoja yhteisillä retkillään. Elokuun alussa 2010 toimikunnan jäsenet vierailivat Ahvenanmalla
ihastelivat joukolla paikallisten puutarhojen ja puistojen rehevyyttä ja monimuotoisuutta. Kuva Katarina Lassheikki
TUTKITUILLA KASVEILLA ONNISTUT
FinE-tunnus auttaa sinua hankkimaan kestäviä, satoisia ja
kauniita kasveja. FinE-kasvit on lisätty tarkkaan tutkituista ja tautitestatuista, ilmastonkestävistä emokasveista.
Lisätietoa FinE-kasveista:
www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat/fine.html
ja www.mtt.fi/tutkimus/kasvit/fine.html
INFORMAATIOSIVUSTO
Paljon tietoa puutarhan
suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta
Numero 9
Sivu 3
Pihoja moneen makuun
Teksti ja kuva: Marko Toivakka, ProAgria Keski-Suomi
Piha ja parveke – messut
ovat osa Elämysviikonloppu
2011 – tapahtumakokonaisuutta ja samalla pääsylipulla on
mahdollisuus vierailla myös
muissa samaan aikaan Jyväskylän Paviljongissa järjestettävissä tapahtumissa, joita ovat Jyväskylän Kirjamessut, Viini tapahtuma, Vapaa-aika ja Hyvinvointi – messut ja Nordia 2011
pohjoismainen pääpostimerkkinäyttely.
Suomessa on hyvät mahdollisuudet hyödyntää vesiaiheita puutarha– ja puistorakentamisessa. Luonnonvaraisia purojen, jokien ja järvien rannoille
Pihan merkitys on vaihdellut vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana huomattavasti maailmantilanteesta riippuen.
Barokkipuutarhat keskittyivät ulkonäköön, sen sijaan Suomessa sodan jälkeisenä niukkuuden aikana kaikilla oli
hyötypuutarha. Piha ja puutarha on kuitenkin aina tarjonnut mahdollisuuden
irrottautua arjen askareista ja luoda
jotain uutta.
Puutarhan uudet muodot
Hyötypuutarha-ajatus on ollut vahva jo
vuosia . Edelleenkin sanaan "puutarha"
yhdistetään tuotteiden ammattimainen
kasvatus. Jos ulkoalueelta ei löydy hyötykasveja, puhutaankin "pihasta". Mutta
tarvitaanko näin jyrkkää erottelua?
Nykyisin uudet omakotitontit ovat kooltaan todella pieniä jaiso osa kaupunki-
laisista asuu kerrostaloissa. Silti halu
muokata ympäristöä on meissä vahvana. Pihoihin käytetään paljon rahaa ja
parvekkeilta voi löytyä jopa kasvihuoneita. Pöytäpuutarhat ovat suosittuja pienissä kaupunkiasunnoissa ja niiden suosio
kasvaa jatkuvasti.
ke 2011-messut, keskittyy erityisesti kaupunkiasuntojen puutarhojen ja pihojen
rakentamiseen - parvekkeita unohtamatta.
Jyväskylän Paviljongissa on 2.-3.4.2011
kuluttajien muuttuneet tarpeet via näytteilleasettajia. Tapahtuman keskipisteeIhmisten ajankäytön vuoksi myös ulkonä on neljän paikallisen yrityksen välinen
alueiden käyttötapa on muuttumassa.
kilpailu siitä, kuka saa aikaan parhaan
Vaikka puutarhan hoito ja nurmikon leik- pihan tai parvekkeen. Voittajan äänestäkaaminen ovatkin hyvä tapa rentoutua ja vät kävijät.
nollata ajatuksia, kaikkien aika ja halu
Neuvojat lähellä
eivät siihen riitä. Siksi monet haluavatkin panostaa puutarhaan kerralla enem- Paikalliset piha- ja puutarhasuunnittelijat
ovat paikalla hyvin edustettuna, kuten
män ja myöhemmin nauttia olemisesta
myös puutarhan perustamiseen tarvittavähän hoitoa tarvitsevassa pihassa.
via tuotteita myyvät liikkeet. Näyttelyn
Messuilta ideoita
aikana asiantuntijoilta saa kysyä neuvoa
On kannatettavaa, että ihminen haluaa
ja ohjelma takaa sen, että tietoa löytyy
päästä keskelle kasvua. Siksi Jyväskylän joka tarpeeseen. Jyväskylän Puutarhaomat puutarhamessut eli Piha ja parveseuran osastolla on useita ammattilaisia
paikalla. Messujen pääesiintyjänä toimii
TV:stäkin tuttu pihasuunnittelija Eva Wuite.
Kesäkeittiöt
Ruoan laitto kuuluu olennaisena osana
kesäiseen oleskeluun pihamaalla. Grilli
tuntuu vapauttavan monessa suomalaisessa miehessä sisäisen mestarikokin.
Mikä voisikaan olla parempi syy nauttia
kauniista ympäristöstä kuin syöminen.
Messuilla tämäkin osa-alue on otettu huomioon ulkona viihtymisestä. Grillit ovat
osa esillä olevaa tuotevalikoimaa ja pieni
osa messuhallista on varattu hyvän ruoan
torille.
Piha ja parveke -messujen 12 euron päivälipulla riittää siis nähtävää ja koettavaa
niin kaupunkilaiselle kuin niillekin, joilla
puutarhaan mahtuu vaikka mitä.
Sivu 4
Jyväskylän Puutarhasanomat
Leena Rapo: Minun myllytupani
Teksti ja kuvat : Leena Rapo
Leena Rapo:
”Intohimo.
Sitä se on. Minun
pihani. Palavaa
halua rakentaa
viihtyisää ympäristöä, kaipuuta estetiikkaan. Paljon
raakaa työtä, mutta palkitsevaa käden jälkeä käyttää
ja katsella.”
Minun periferiaani ei ajettavaa leikkuria
isommat koneet pääse. Perheen miesväen yleisenä vitsinä aina kevään koittaessa onkin lausahdus ”ota kottikärrysi ja
käy”. Kottikärryt, lapio ja naisenergia
tuottavatkin yllättävän paljon kesän mittaan.
Äänekoskella sijaitsevassa pihapiirissä on
alkuperäisestä 1970- luvun lopusta jäljellä
oikeastaan enää isoiksi kasvaneet puut ja
joitakin pensaita. Kaikki muu on tehty neliö
kerrallaan uudestaan - lapiolla. Kuluneen
kuuden vuoden aikana olen jäsennellyt piha-
Myllytuvan pihapiirin rajaa Salakkajoen koskikohta, joka tuo alueelle luontaisesti kauniin vesielementin. Veden läsnäolo vaikuttaa pihan ilmeeseen ja korostaa vuodenaikojen vaihtelua.
alueen mieleisikseni tilojen sarjaksi. Tontti
rajautuu puoleen väliin Salakkajoen koskikohtaa ja joenranta onkin itseoikeutetusti luonnonmukaista rantaniittyä. Muita luonnonmukaisia tiloja ovat tontin reuna-alue ojineen
seuraavalle tontille päin sekä kuivaksi niityksi
pikkuhiljaa muunnettava tontin tielle päin
antava alue.
Lapio, kissa ja koira toivottavat portilla tulijat
tervetulleiksi Myllytupaan. Liekö lapio vinkkinä
tulijalle, että rakennustyö on menossa ja talkooapukin voisi olla tervetullutta?
Sisääntulo itse talon ja piharakennuksen eli
Pirtin välissä sekä pihan keskeisin alue ovat
rakennetumpaa ympäristöä. Kyseisellä alueella on selkeää isoa nurmipintaa erilaisine istutusryhmineen. Olen pehmeiden muotojen
ystävä, joten suoria linjoja ei pihalta löydy
muualta kuin kasvimaalta sekä seinänvierikiveyksistä.
Arboretumin perustaminen
TOTAL ottaa 1/4 sivun.
Ottaa yhteyttä.
Pirtin takana on eräänlainen arboretum, joka
täydentyy ja rakentuu pikkuhiljaa. Alue oli
tullessamme rehevöitynyttä niittyä. Yhdestä
pitkään kantoon jätetystä koivunkannosta se
lähti: kannosta syntyi ”maaemon kammi” ja
se alkoi saada ympärilleen vähän erikoisempia kasveja sekä kenttäkiveyspolun maastonmuotoja myötäillen.
tuullisella hoitotyöllä kunnossa. Tilakokonaisuudet on pyritty pitämään selkeinä ja omiin
alueisiin ”rajattuina”. Leikattavan nurmen
alueet isoina, helposti ajettavina, niityt niittyinä jne.
Kestävä peruskasvillisuus
Pihan peruskasvillisuudeksi olen valinnut
hyvin tällä vyöhykekorkeudella viihtyvän lajiston. Käytän lähes kaikkea massaistutuksena.
Tästä johtuen myös harrastan itse kasvien
lisäämistä. Varsinkin perennojen taimia tulee
kasvatettua satoja vuosittain. Useat lajeistani
ovat voimakkaasti leviäviä, käytännössä siis
mieluummin harvennan kasvustoja kuin kitken. Edellisten lisänä on joukko erikoisempia
lajeja pienempinä yksityiskohtina, mutta mitään ei toistaiseksi ole talvisuojattu. Vanha
klisee ”oikea kasvi oikealle paikalle” on myös
yksi ehdoton perusedellytys. Kylmässä, tiiviissä savimaassa kaikki kasvit eivät vaan viihdy.
Yleensä valitsen lajit maaperän mukaan, joskus myös perusparannusta tehden.
Luonnonmukaista kerroksellisuutta
Joitakin periaatteita noudattamalla pystyn
arkityöni ohella pitämään piha-alueen koh-
Kaikki kasvillisuus on istutettu kerroksellisesti luonnon tapaa mukaillen: heinät, varvut,
pensaat ja puut. Pensaiden alla on maanpeitekasveja, jolloin rikkaruohot eivät pääse
Pitkät nurmikkoalueet syntyvät kaarevista
linjoista, joita myöten kulkiessa siirrytään
piha-alueella tilasta toiseen. Kulman takaa
paljastuu aina uusi näkymä, eivätkä pihan
salat paljastu kertavilkaisulla.
Kaikkia luonnon tarjoamia elementtejä on
hyödynnetty myllytuvan pihapiirissä. Emännän luovuus paljastuu tämän koivunkannon
käsittelyssä: Hän näki kannossa ”maaemon
kammin” ja loihti sen muillekin näkyväksi.
Numero 9
Sivu 5
Minun myllytupani
tunkemaan läpi ja jos pääsevät, ne eivät juuri
pistä silmään. Tarvittaessa käytän myös katteita. Annan myös luonnon tehdä valintaansa
ja hyväksyn jotkin kasvit koristekasveiksi,
vaikka ne eivät sitä yleisen käsityksen mukaan olisikaan.
Yksinkertainen on kaunista
Käytän pihallani perinteisiä suunnittelun peruselementtejä, kuten esimerkiksi toistoa.
Samaa kasvia on toisaalla pihalla ja yhtä aikaa kukkiessaan ne antavat vaikutelman, että
koko piha kukkii. Pelkkä saman värin toistaminen saa myös saman vaikutelman aikaiseksi. Myös vastakohdat ja kontrastit toimivat ja
antavat usein syvyyttä. Vanha hyvä perussääntö on myös se, että yksinkertainen on
kaunista ja perusmuotojen hallinta helpompaa.
Leena Rapo:
Tasapainoisuus tavoitteena
Pihan pitää mielestäni olla tasapainossa.
Tontin laidoilla on korkeampaa kasvillisuutta;
rajaamassa ja kehystämässä. Haluttuja näkymiä ei tietenkään sovi unohtaa. Maisemansuunnittelun opetuksesta on jäänyt mieleen
opettajamme lausahdus; maisema on kuin
hienostunut striptease, kaikkea ei saa paljastaa kerralla. Tuotakin sääntöä olen pyrkinyt
noudattamaan, mitä paljastuukaan kulman
takaa?
Salakkajoen rannalla sijaitsee luonnonmukaista rantaniittyä. Aivan vesirajassa viihtyvät keväällä rentukat ja keskikesällä rantaa komistavat keltakurjenmiekat.
Luovuuden palkinnot
Kaikkein tärkeintä sekä paras palkinto pihan
laittamisessa minulle ehkä loppujen lopuksi
kuitenkin on se, että saan luotua ja
edesautettua monimuotoisuutta. Pyrin mm.
tietoisesti valitsemaan perhosten suosimia
kasveja, pidän perhosbaareja, teen koteloitumiskoloja. Voi miten hienon läikähdyksen se
saakaan aikaan, kun parvi amiraaliperhosia
ruokailee syyskukkijoissa, jaksaakseen pitkän
muuttolentonsa, tai kun mustansiniset neitokorennot lentelevät kosken päällä.
”Minun periferiaani ei ajettavaa
leikkuria isommat
koneet pääse.
Perheen miesväen yleisenä vitsinä
aina kevään koittaessa onkin lausahdus ”ota kottikärrysi ja käy”.
Kottikärryt, lapio
ja naisenergia
tuottavatkin yllättävän paljon kesän mittaan.”
Yhdistelemällä istutuksiin kerroksellisesti heiniä, varpuja, pensaita puita ja yhdistellen kesä– ja
ainavihantia kasvejaa luodaan ylenpalttisen rehevä yleisvaikutelma. Tällaisessa ympäristössä
viihtyvät ihmisten ohella myös luonnon kansa.
Pihalla kohtaavat hyvässä sovussa erilaiset
eläimet. Talon koirallakin on lokoisat oltavat.
Pukit mittelevät voimiaan tuvan seinustalla. Luonnonkiviä on hyödynnetty istutuksien perustuksissa sekä pihan käytävillä.
Lena Rapo työskentelee Jyväskylän Kaupunkirakennepalveluiden
Yhdyskuntatekniikan rakennuttajahortonomina.
Kettukin on asettunut vahtiin pihamaalle.
Pihan vaateliaimpia kasveja ovat mm.
maaemon kammin eteen istutetut jumaltenkukat.
Sivu 6
Jyväskylän Puutarhasanomat
Tuula ja Reijo Nieminen: Minun puutarhani
Teksti ja kuvat: Mira Luomansivu
Pihamme sijaitsee Laukaassa ja on ollut
meillä noin 28 vuotta. Piha on kolmessa
tasossa, joten erilaisia huoneita syntyy
luonnostaan. Tärkeä piirre pihassa ovat
myös pitkät näkymät.
Kullakin ilmansuunnalla oma ilme
Pohjoispuolella talonkorkuisen kuusiaidan
suojassa on ikivihreä alue. Taponlehtipedillä
lepää yli kaksikymmentä rodoa, atsaleoja,
tuijia, kuunliljoja, kartiovalkokuusia, sormiangervoja ja yli nelimetrinen japanin marjakuusi.
Länsipuolella tonttia kasvavat omena- ja luumupuut. Itäpuolella tien varsi on katettu vuorenkilvillä, joiden yläpuolella kohoavat sateenvarjojalavat, punalehtinen riippaomenapuu, erilaisia hortensioita, näsiöitä ja
jättipoimulehteä. Suikertavien havujen seassa on timanttituija –aidanne.
Eteläpuolella kasvillisuus on monipuolisempi:
kärhöt, päivänliljat, pionit, kurjenmiekat, ruusut, kuunliljat, kymmenmetriset punalehtiset
omenapuut, rusokirsikka, kultasade ja purppuratuomi värittävät aluetta.
Kukinnan hurmaa keväästä syksyyn
Kymmeniä vuosia sitten ostin pussilliset skilloja ja posliinihyasintteja, nyt ne ovat levinneet pihan täydeltä ja kukinnallaan aloittavat
mielettömän huuman joka kestää myöhään
syksyyn.
Valmista syntyy pikkuhiljaa
Kasvien lisäystä aloitin pääasiassa siemenistä ja jakamalla. Ostan ehkä yhden kalliimman
perennan, odotan pari vuotta, ja jaan sen. En
haluaisikaan pihaa joka olisi heti valmis. Mitä
sitten tekisin?
Kärhöt ovat suosikkeja
Tietysti kärhöt, jotka ovat lempikasvejani,
pitää ostaa, mutta nekin ostan pieninä ja
katson mitä niistä isoina tulee. Usein tuleekin
jokin muu laji kuin mitä lapussa luki. Kärhöillä saa puutarhaan korkeuseroja puiden ja
pensaiden lisäksi. Ensimmäinen isokukkainen kärhö minulla oli yli 30 vuotta sitten.
Puutarhan eteläpuolelle on sijoitettu monipuolinen kokoelma kasveja. Siellä kasvavat myös puutarhan omistajan suosikit, kärhöt . Suojaisella
pihamaalla menestyvät myös suurikukkaiset kärhöt, joita kalkitaan, lannoitetaan ja kastellaan huolella. Kuva: Mira Luomansivu
Luonnonmukaista puutarhanhoitoa
Maanparannukseen ja ötököiden häätöön en
käytä keinolannotteita enkä myrkkyjä. Käytän
lannoitukseen hevosenlantaa turpeessa ja
kanankakkaa. Mikään ei kasva lannoittamatta.
Olen tehnyt myös ”kiinalaisia” syväpenkkejä,
Kärhöjen leikkauksesta ei Keski-Suomessa joissa kastemadot viihtyvät.
tarvitse olla huolissaan, sillä sen tekee talvi Puutarhanhoito on minulle pelkästään positiivisuurikukkaisille kärhöille. Kärhöjen hoidossa nen asia. En harmittele rikkaruohoja, joita ei
tärkeää on lannoitus, kalkitus ja kastelu. Jos oikeastaan olekaan, sillä tiheät kasvustot estäkärhö istutetaan syvälle, se ei kokonaan kuo- vät niiden kasvua. En harrasta kasvien talle. Lannoituksen puutteessa se voi kyllä hiipua.
Puutarhan itäpuolella kasvavat hortensiat, kuunliljat, isopoimulehti ja alppiruusut.
visuojausta, tökin ainoastaan tuomenoksia
jäniksille mieluisien kasvien juureen.
Kasvit pääosassa
Puutarhan pitää miestäni olla esteettinen ja
kasvien olla pääroolissa. En pidä kaatopaikkaestetiikasta, jolloin puutarhasta löytyisi kaikki
hylkytavarat ja rojut. Jopa kukkien tuet pyrin
saamaan sulautumaan ympäristöön, mahdollisimman näkymättömiksi ja esineitä on pihassani muutenkin hyvin harkitusti.
Osa pihasta on hyvin pelkistetty; isoja saman
lajin kasvustoja rauhoittamassa kokonaisuut-
ta. On olemassa monta tapaa koota kasviryhmiä. Värit ja kukinta-aika määräävät mitkä
kasvit ovat vierekkäin. Jos esimerkiksi haluan
rauhallisen vaikutelman, käytän lähivärejä tai
värien välillä voi olla pieni disharmonia, jossa
värit riitelevät tietyssä dynaamisessa suhteessa.
Harvinaisuuksia vain harkiten
Yleisesti ottaen en harrasta harvinaisuuksien
keräilyä. Kärhöt ovat hieman asia erikseen:
niistä olen kiinnostunut hankkimaan harvinaisia lajikkeita.
Ruusutarha on sijoitettu pihan lämpimimmälle puolelle. Kuvat: Mira Luomansivu
Sivu 7
Numero 9
Tuttu tuntematon pelargoni
Teksti ja kuvat: Hannele Niemelä
Pelargoni on kaikille tuttu, mutta harva
siitä paljoakaan tietää. Kasviharrastajillekin pelargoni on yleensä se tavallinen
puna-, valkea- tai vaaleanpunakukkainen parvekelaatikon, ruukkuistutuksen
tai mummon ikkunan kasvi, joka ei herätä sen kummempia intohimoja. Niitä on
myynnissä melkein kaikkialla, mutta vain
muutamaa peruslajiketta. Kuitenkin
maailmalla riittää mielenkiintoisia lajikkeita sadoittain, jopa tuhansittain.
Kulttuurihistoriaa kukkaruukussa
Pelargonit ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta.
Ensimmäiset kasvit tulivat Eurooppaan jo
1600-luvulla, ensin Ranskaan ja Englantiin ja
pian myös muualle Eurooppaan.
Suomeen pelargonit tulivat 1700-luvun puolivälissä, ensimmäiset Turun Akatemian kasvihuoneisiin. 1800-luvulla niitä kasvatettiin
säätyläiskodeissa, mistä ne vähitellen levisivät myös rahvaan ikkunoille.
Ensimmäiset pelargonit olivat luonnonlajeja,
mutta varsin nopeasti niistä ryhdyttiin jalostamaan lajikkeita. Jalostuksen kulta-aikaa oli
1800-luku, ja noilta ajoilta säilyneitä lajikkeita on viljelyssä vieläkin. Harmi kyllä, niitä ei
saa juuri muualta kuin erikoistuneilta viljelijöiltä ja harrastajilta.
Monimuotoinen pelargoni
Pelargonit jaetaan muutamaan pääryhmään,
joista suurin ja tavallisin on kotipelargonit eli
vyöhykepelargonit (Zonale-ryhmä). Niillä on
tavanomaiset pyöreähköt lehdet ja yksinkertaiset, puolikerrannaiset tai kerrannaiset
kukat. Lehdissä näkyy enemmän tai vähemmän selkeänä tummempi vyöhyke. Suurin
osa yleisesti myynnissä olevista pelargoneista kuuluu tähän ryhmään. Siihen kuuluu
myös harvemmin myynnissä nähtyjä erikoispelargoneja, kuten esimerkiksi koristelehtiset
pelargonit sekä ruusunnuppu-, tähti-, sormi,
tulppaani- ja kaktuspelargonit.
Toinen yleisesti myynnissä oleva ryhmä on
riippapelargonit. Ne ovat nimensä mukaisesti
kasvutavaltaan riippuvia ja täten amppelikasveiksi soveltuvia.
Tuoksupelargonit ovat kolmas suuri ryhmä.
Niiden kukinta on yleensä vaatimaton, joten
viehätys perustuu lehtien muotoihin ja tuoksuihin. Tuoksupelargoneista on yleisimmin
kasvatettu ’Graveolens’ lajiketta. Kaupallisesti sen viljely on ollut vähäistä, ja kasvit ovat
kulkeutuneet talosta toiseen pistokkaina.
Paljon muitakin tuoksupelargonilajikkeita on
jalostettu, ja satunnaisesti niitä näkee myös
myynnissä.
Suurikukkaisia jalopelargoneja eli
”englanninpelargoneja” sitä vastoin on myynnissä varsin runsaasti. Ne ovat yleensä kauniita kausikukkia, joiden jatkohoito ei välttämättä onnistu.
Edellisten lisäksi viljelyssä on vielä muutamia
pienempiä ryhmiä, kuten enkeli- ja uniikkipelargonit. Enkelipelargoni on viime aikoina ollut
varsin suosittu ja sitä on ollut melko yleisesti
myynnissä. Myös luonnonlajeja on saatavissa
erikoisliikkeistä.
Hankintapaikkoja
Tavallisia lajikkeita voi ostaa jopa marketeista
ja huoltoasemilta, erikoisia lajikkeita sen sijaan joutuu hankkimaan pelargoneihin erikoistuneilta viljelijöiltä. Suomessa Pukin Puutarha on keskittynyt vanhojen ja erikoisten
pelargonien viljelyyn. Satunnaisesti erikoisla- Pelargonit ovat monimuotoisia. Kirjoittajan Rockland puutarhalta hankkimat pistokastaimet ovat
jikkeita on ollut myynnissä muuallakin. Ulkotästä hyvä esimerkki ryhmäkuvassaan.
maisilta viljelijöiltä voi tilata pistokkaita. Jyväskylän Puutarhaseuran Ruotsin matkalla kesällä 2011 todennäköisesti vierailemme sikäläisessä pelargoni- ja verenpisarataivaassa eli
Rockdalassa.
Siemenlisäys
Pelargoneja on helppo kasvattaa myös siemenestä. Siemen itää hyvin ja nopeasti, mutta
kasvu on sen verran hidasta, että kasvatus on
syytä aloittaa viimeistään helmikuussa. Siemenet voi toki kylvää myöhemminkin ja talvettaa nuoret kasvit, jolloin kukinnasta pääsee
nauttimaan seuraavana kesänä.
Lisätietoa:
Christa Holm, 1998. Kiehtovat pelargonit.
WSOY .
Lena Ljungquist, Eva Tingström ja Ann Lindberg, 2010. Intohimona pelargonit. Tammi.
Susanna Rosén, 2010. Suuri pelargonikirja.
Karisto.
’L’Elégante’ on vanha riippapelargoni 1800-luvulta. Sen valkoiset lehdenreunat muuttuvat auringossa vaaleanpunaisiksi. Kukat ovat valkoiset punaisin juovin.
Koristelehtiset ’Mrs Pollock’, ja ’Mrs Quilter’ ovat näyttäviä ilman kukkiakin.
’Lotusland’ on tähtipelargoni, jolla kaksiväriset lehdet ja herkän lohenpunaiset kukat.
’Charity ’on tuoksupelargoni. Sen lehdet ovat
komeat, mutta kukat ovat vaatimattomat.
Pelargonium zonale on yksi kotipelargonien
kantalajeista.
Hehkuvanpunakukkainen ’Crystal Palace Gem’
on vanha lajike vuodelta 1869.
Pelargoneissa esiintyy myös lajikkeita, joilla on lehtien värityksessä syntynyt värimuuntelua.
Komeana esimerkkinä on matalakasvuinen ’Frank Headley’.
Sivu 8
Jyväskylän Puutarhasanomat
Vinkkejä puutarhaan
Tuottavatko puut ongelmia pihalla?
Teksti: Marjatta Uosukainen. Kuvat Maija Jussila-Savo
Pienenä istutettu puun taimi onkin venähtänyt
varsin kookkaaksi, eikä se mahdukaan enää
alkuperäiselle paikalle. Varsin kookkaankin
puun voi siirtää. Siirto tehdään puun ollessa
lepotilassa myöhään syksyllä tai varhain keväällä. Ammattiväki hoitaa asian myös talvella.
Iso juuripaakku, vankka tuki ja kunnon kastelu
istutuksen jälkeisenä kasvukautena.
Vanhoissa pihoissa puut tulevat myös elinkaarensa päähän. Kiinteistön omistajan tästä syystä aihetta tarkkailla pihapuiden kuntoa, ennen
kuin myrskytuuli paljastaa ongelmat ja aiheuttaa joskus pahojakin vahinkoja. Koivun saavuttaessa keski-iän eli 50 vuotta, voi sen kunto romahtaa varsin nopeasti. Lahovikoja ei aina näe päälle päin, mutta oksiston harveneminen ja kuivien oksien runsastuminen latvustossa antavat aiheen epäillä, että jotain on vialla. Iso puun poistaminen rakennusten ja sähkölinjojen lähellä on riskialtista ja viisainta on aina turvautua
puun kaadon ammattilaisten apuun. Asemakaavoitetuilla alueilla puun kaatoon vaaditaan myös kuntaviranomaisen lupa. Lupaa hakiessaan
voi samalla tiedustella, ketä kunnan asiantuntijat suosittelevat puun poistajaksi. Kunnasta riippuen puita poistavat hankalista paikoista puun
leikkuun ammattilaiset eli arboristit, sähköyhtiöille puita kaatava yrittäjät ja esimerkiksi vapaapalokunnat harjoitustöinä. Koska sisältä lahot
puut voivat kaatua yllättävään suuntaan, ne poistetaan usein palasina keventäen ensin latvusta. Älä kokeile tätä itse!
Ammattilaisen pihakiveysvinkkejä
Teksti: Jarkko Koivusilta, Viherkivi Oy.
Onnistuneen pihan edellytyksenä on hyvä
suunnittelu. Kiveysten suunnittelussa suositaan nykyisin eriväristen betoni- ja luonnonkivien, erilaisten ladontamallien ja eri kivirakenteiden, kuten muurien, yhdistelyä. Rakentaminen saattaa olla materiaalivalinnoista
riippuen kallista ja hidasta, mutta hienot
yksityiskohdat elävöittävät laajoja pintoja.
toteuttaa. Maan routiminen voi pahimmassa
tapauksessa tehdä kiveyksen käyttökelvottomaksi.
Pohjamaan laatu ratkaiseva
Pohjamaan laatu vaikuttaa kiveyksen perustamissyvyyteen. Lisäksi pohjatyöt tulisi mitoittaa
kiveyksen pinta-alasta vähintään 50 cm kiveyksen reunan ulkopuolelle. Kiveys saaSuunnittele työ etukäteen
daan kuormitusta kestäväksi tiivistetyllä kalOnnistuneen pihakiveyksen edellytyksenä on liomurskekerroksella, josta vesi on johdetoikea käyttötarkoitus, routimattomuus sekä tu pois salaojituksella, maaston muotoilulla
maan riittävä kantavuus. Jo talon perustus- tai muulla kuivatusjärjestelmällä.
ten rakentamisen aikana kannattaa ennakoida maansiirtotöissä pihan perustamistyöt, Kivettävän alueen käyttötarkoitus vaikuttaa
kuten pinnoitettavien käytävien routaeristä- siihen, kuinka paksuja kivimateriaaleja on
käytettävä. Materiaalivalintoja tehdessä kanminen ja tarvittava salaojitus.
nattaa tutustua valmistajan antamiin suosiVanhoille pihoille tehtävät rakenteiden perus- tuksiin.
tamistyöt ovat aina uutta pihaa vaikeammat
Asenna kivet huolella
Kiveys vaatii hoitoa
Kiveyksen alle tuleva 3-5 cm asennushiekkakerros pitää levittää mahdollisimman tasaisesti ennen kivien ladontaa. Asentamisen
aloituskohta määräytyy saumalinjojen sijoittumisen sekä ladontakuvion aloitusten ja
lopetusten mukaan. Olipa aloituskohta liittymä, rakennuksen seinä tai jokin muu, niin
kiveyksen tulee olla suorassa kulmassa rakennukseen nähden.
Kiveykset tarvitsevat myös hoitoa ja huoltoa,
jolloin saadaan pidennettyä rakenteen käyttöikää. Kivitöiden yhteydessä kannattaa ottaa talteen muutamia vaihtokiviä. Niistä voi
vaihtaa uusiin rikkoontuneet ja likaantuneet
kivet. Säännöllinen pesu, saumojen puhdistus ja saumahiekan lisääminen uudistavat
kivipintojen ulkonäköä.
Kivien latominen tapahtuu aina valmiin kiveyksen päältä. Ladontatyön jälkeen hyvä lopputulos saadaan viimeistelyllä: muistetaan
siis kiveyksen oikominen, reunojen siisti leikkaaminen, reunojen tukeminen, saumahiekan harjaaminen pintaan ja lopuksi riittävä tiivistäminen tärylevyllä. Pihan istutusaltaiden ja vallien asentaminen kannattaa yleensä tehdä ennen kiveyksen ladontatyötä.
Ammattilaiset apuun
Jos pihakiveyksen teko kesälomalla tuntuu
liian raskaalta, voi vaihtoehtoisesti ottaa
yhteyttä kivirakentamista suorittaviin yrityksiin, joiden ammattitaidolla tehdään kestäviä
pintoja pihaan. Pihakiveyksen työkustannuksiin on mahdollista saada kotitalousvähennystä.
Sivu 9
Numero 9
Vinkkejä puutarhaan
Oleskelupaikalle näkösuojaa
Teksti ja piirros: Esko Alm
Pienten puutarhakalusteiden nikkarointi on
varsin luovaa työskentelyä. Omat kalusteet
voi suunnitella itse alusta alkaen. Vinkkejä
voi myös hakea käsikirjoista tai kokeneempien nikkarien luomuksista. Ellei viitseliäisyys
aivan näin pitkälle riitä, voi toki työn teettää
ammattilaisella tai hankkia vaikka valmiin,
tarkoitukseen sopivan kalusteen. Ohessa on
vinkkejä säleiköllisen kukkalaatikon nikkarointiin.
Kukkia monessa tasossa
Oleellisin yksityiskohta näissä laatikoissa on
keskelle sijoitettu köynnössäleikkö. Laatikkoon istutetaan kesäkukkia omien mieltymysten mukaan. Reunoille voi istuttaa matalaa ja riippuvaakin kasvia. Kukkien sijasta
laatikon reunoille voi tietysti kylvää tai istuttaa pikkuerät keittiövihanneksia ja mausteyrttejä, kuten salaattia, tilliä, basilikaa yms.
Keskellä olevan säleikön viereen istutetaan
tai kylvetään kesäköynnöksiä. Kesäkukkaköynnöksissäkin on valikoimaa runsaasti.
Yksi parhaista on nopeasti ja tuuheaksi kasvava ruusupapu.
Oma apu — paras apu
Usein tulee tilanteita, jolloin tarvitaan pientä
näkösuojaa esimerkiksi oleskelupaikalle ,
sisäänkäynnin lähelle tai vaikka sekalaisten
pihatarvikkeiden säilytyspaikan peittämiseksi. Köynnöslaatikko on ratkaisu tähän pulmaan.
Köynnöslaatikko itse tehden
Piirroksesta käy kutakuinkin ilmi, miten laatikko tehdään. Vesitiivistä siitä ei pidä tehdä.
Laatikon sopivat sisämitat ovat: pituus 100
cm, leveys 40 cm ja korkeus 35 cm. Säleikön korkeus laatikon yläpinnasta lukien
tulisi olla noin 120 cm, jotta sillä saavutettaisiin toivottu näkösuoja.
Isompien rakenteiden tekeminen edellyttää
usein rakennusvalvontaviranomaisen luvan
tai varsinkin asuntoyhtiöissä yhtiökokouksen
luvan. Irrallisia piirroksen mukaisia kukkalaatikoita voi kuitenkin askarrella ja asetella
edellä mainittuihin tarkoituksiin.
Yhdelläkin köynnöslaatikolla saa harkiten
sijoitettuna hyvän suojan. Kolmella laatikolla
syntyy jo mukava tuuliltakin suojattu kulmaus. ”Pensasaitaa” naapurin tai tontin rajalle
ei niistäkään saa tehdä.
Puisen kukkalaatikon varustaminen säleiköllä monipuolistaa laatikon ja istutuksen käyttökelpoisuutta huomattavasti. Laatikon rakennusmateriaaleja valitessa on syytä kuitenkin muistaa,
että painekyllästetty puu ei sovi rakennusmateriaaliksi. Onneksi nykyisin on saatavissa varsin
kestävää lämpökäsiteltyä puutavaraa, joka ei ole kasveille myrkyllistä. Siitä ei myöskään kulkeudu haitallisia aineita viljeltyihin kasviksiin tai marjoihin.
Kurpitsasta kaikki talteen
Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen
Öljypitoisia kurpitsan siemeniä myydään
nykyisin ihmisravinnoksi. Myös kotipihalla
viljeltyjen kurpitsojen siemeniä voi itsekin
syödä, mutta monien kurpitsojen siemenkuoret tuntuvat varsin kovilta ja tikkuisilta.
Tämä ei kuitenkaan haittaa lintuja, joilla on
työkalut kuorien avaamiseen omasta takaa. Ruokintapaikan linnut tiaisista pähkinähakkiin syövät himokkaasti kurpitsansiemeniä.
Mitä suurempi kurpitsa, sitä enemmän
säilönnän ja käytön yhteydessä syntyy siemenjätettä. Kurpitsoistahan syntyy aina
ylijäämää, koska hyvinä vuosina niitä syntyy enemmän kuin niitä jaksaa ravinnokseen käyttää. Mikäli kaikkia kurpitsoja ei
syö itse, voi jostakin ylijäämäkurpitsasta
tehdä kupin siementen tarjolle asettamiseen ruokintapaikalle.
Kurpitsan voi laittaa tarjolle yksinkertaisesti
halkaisemalla hedelmä ja asettamalla se
tarjolle sopivaan ruokintapaikkaan. Linnut
puhdistavat varsin nopeasti ja näppärästi
siemenet puolikkaan sisuksista ja sitten
ekokupin voi kompostoida. Mikäli kuppi
nuhjaantuu käytössä sen voi kompostoida
ja tehdä uuden kupin. Kuluvana talvena
kurpitsakuppi houkutteli Laukaan Vihtasillassa ruokintapaikalle myös talvisen vaeltajan, pähkinähakin.
Osa uusista kesäkurpitsalajikkeista ei juuri
tuota siemeniä. Parhaita siementuottajia
ovat talvikurpitsat. Kuvassa Tom Fox.
Kun laatikossa on riittävästi multatilaa, niin
se säilyttää paremmin tasaisen kosteuden ja
suotuisat kasvuolosuhteet kasveille. Laatikkoon voi myös sijoittaa pohjalle ns. altakasteluvesisäiliön. Vesisäiliö antaa mahdollisuuden lähteä hyvällä omallatunnolla vaikka
useamman päivän reissulle.
Sivu 10
Jyväskylän Puutarhasanomat
Pastorin puutarha
Teksti: Muutarhuri Antero Liimatainen, Sysmä
Useat kasvimme ovat saaneet raamatullisen tai raamattuun liittyvän nimen aikojen kuluessa. Niissä on nähty kristillisiä
symboleja kuten esimerkiksi kärsimyskukassa. Siksipä tällä kertaa onkin esittelyssä kirkonmiehen kuvitteellinen raamattuaiheinen "pastorin" puutarha.
Pastori juo usein aamukahvinsa pöydässä,
joka sijaitsee pienellä patiolla paratiisiomenapuun alla. Joskus pöydässä on kahvin kanssa
pappilan hätävaraa. Pation vierellä kasvaa
muutamia saaroninliljoja, maariankelloja,
maariankämmekkää ja mooseksenpalavaapensasta. Niitä pastorilla on sekä valkoisena
että punaisena. Johanneksenleipäpuun alla
on pietaryrttiä, piispanhattua, profeetankukkaa, munkinhuppua, seppelvarpua ja jaakopinliljaa sekä niin monille lauluille aiheen antanutta upeaa palavarakkautta.
Kevään koittaessa sulavasta maasta työntyvät
ensimmäisten kasvien joukossa kuolleenkourat sekä kalmojuuret. Ruttojuurikin muistuttaa nimellään kamalasta ajanjaksosta raamatussa. Viimeisinä, mutta aina yhtä varmasti
kasvunsa aloittavat pirunkepit ja pirunyrkit.
Kasveja löytyy myös pihan lähialueilta, koska
ahkerat kaarneet kantavat lennellessään siemeniä sinne tänne!
Viljelykasvina pastorilla on etupäässä papinkauraa, toki myös viiniköynnösta ja viinimarjaa löytyy. Isoja puitakin on, mm. juudaksen- ja
jumaltenpuita. Ilman muuta myös öljypuita
löytyy puutarhasta. Maarianohdaketta ja or-
jantappuraa on joskus haitaksi asti. Köynnöstäviä kasveja ovat mm. jo mainitut kärsimyskukat. Upeimpia puutarhan kasveja ovat enkelintrumpetit. Ne kasvavat melko korkeiksi,
paljon korkeammiksi kuin esim. taivasalpi tai
maarianverijuuret. Matalimpia kasveja pihassa edustavat puolestaan ristikit, aasinkorvat,
paavalinkukat ja pikarililjat.
Aaroninparrat ovat riippuvia, toisinkuin aaroninmiekat, jotka kasvavat perinteisesti. Liljoja ovat jo mainittujen lisäksi mm. paratiisililjat.
Paastopensas edustaa pensaita ja heinäkasveista löytyy mm. jobinkyynelheinää, papyrusta
ja maarianheinää.
Kaukaisilta mailta tuotuja kasveja ovat lähetyssaarnaajankukat, jotka kasvavat sovussa
jumaltenkukkien
sekä apostolinmiekkojen
kanssa. Juudaksen hopearahaakin löytyy ja
hieman kalkkisemmalla kasvupaikalla ovat
orkideat Adam ja Eva.
Jerikonruusu ei juuri vettä kaipaa ja se haluaakin kasvaa yleensä yksittäiskasvina. Muistan
äitini tilanneen 50-luvulla kyseistä kasvia P.
Bakkerilta Hollannista ja säilyttäneen sitä
kaapin laatikossa! Kaikista pitkäikäisimmiksi
perennoiksi ovat osoittautuneet iäisyydenkukat. Ruotsalaiset ovat lisänneet tähän luetteloon päivänkakkarankin, jota he kutsuvat papinkaulukseksi.
Kaikki nämä kasvit liittyvät jollakin tavoin
isoon kirjaan, paitsi tuo pappilan hätävara - se
muuten löytyy kirjasta "Maija keittää"!
Sanoiksi ajatellut
Muutarhuriliimatainen, Sysmä 2010.
Paratiisipaikkaa tavoittelee pastorikin. Paratiisililja on kaunis kesäyön perenna ja menestyy
hyvin myös Keski-Suomessa, eikä vaadi kasvupaikaltaan suuria. Kuva: Marjatta Uosukainen
Energinen luonnonperenna
Teksti ja kuvat: Marita Kuikka
Paahteinen keskikesän päivä, linnut ovat
hiljaa eikä tuulenhenki puhalla. Kuitenkin
pihan perällä on runsaasti elämää kun
perhoset ja muut pikkuötökät kilpailevat
ravinnosta. Isot, lilaan vivahtavat kukat
ovat sepposen selällään antaen mettä
pölyttäjille.
Kaunis kukkija
Kukat kuuluvat meillä luonnonvaraisena esiintyvälle ahdekaunokille (Centaurea jacea), jota
on pidetty lähinnä kuiville niityille ja pellonreunamille levinneenä monivuotisena kukkakasvina. Satunnaisesti sitä on istutettu myös puutarhoihin perennaksi. Kaupallisesti ahdekaunokkia on alettu käyttää etenkin kookaskasvuisten keto– ja niittykukkien seoksissa.
Mahtavan kasvupotentiaalinsa vuoksi kasvi
on alkanut kiinnostaa tutkijoita nykyisin myös
energiakasvina.
Levinneisyys
Ahdekaunokin levinneisyys ulottuu Ahvenanmaalta Satakuntaan, Hämeeseen ja Kymenlaaksoon. Muualla se on satunnainen ja helposti taantuva, varsinkin jos puusto pääsee
sitä varjostamaan. Meillä se on vanha tulokas
ja Pohjanmaan rannikolla se tunnetaan
myös purjelaivojen painolastipaikoilla tulokkaana.
Vanha rohdoskasvi
Kasvia on joskus muinoin käytetty myös
rohtona kurkkukipuihin, kuten Lönnrot kirjoittaa v. 1860: ”Lehti-tee kurkun huuhtovetenä avullinen”.
Kotipuutarhassa ahdekaunokki on kiitollinen
kukkija vuodesta toiseen. Tosin se siementaimien välityksellä hieman vaeltaa, mutta
pihan reuna-alueilla siitä ei ole haittaa. Ahdekaunokki on helppo kasvattaa, se tyytyy vähään.
Perhosten suosikki
Ahdekaunokin kukinta-aika on pitkä ja se
tuottaa silmille iloksi hyvin runsaan kukin- Neitoperhosta viehättävät punavioletit kukat. Kuvat: Marita Kuikka
nan. Myös välillisesti ahdekaunokki antaa
runsaasti silmän ruokaa: paljon perhosia.
Minun puutarhassani ahdekaunokista pitävät erityisesti neito-perhoset sekä nokkosperhoset ja pienet sinisiivet. Anna siis myös
luonnonkasvien kukkia puutarhassasi. Ne
houkuttelevat perhosten ohella paikalle lukuisia muitakin pölyttäjiä, ja ilman pölyttäjiä
– onko meillä mitään?
Ahdekaunokki muodostaa heinäkuussa komeasti kukkivia ketoja. Kuva: Asko Kukkonen
Numero 9
Sivu 11
Puutarhan keväinen herkku– Parsa
Teksti: Riitta Peräinen. Kuvat: Ari Penttinen
Parsa (Asparagus officinalis L. ) on mielenkiintoinen puutarhakasvi, jonka viljely oli
välillä lähes täysin unohduksissa maassamme. Tuoreen, vihreän tuontiparsan myötä
innostus tämän maukkaan ja ravinteikkaan
kasvin viljelyyn on lisääntynyt sekä ammattiettä kotipuutarhaviljelyssä. Parsa tuottaa
meillä satoa touko-kesäkuussa, joten se on
mukava lisä pidentämään kotipuutarhan
satokautta. Parsan kasvatus vaatii kuitenkin
kärsivällisyyttä, sillä satoa pääsee keräämään vasta 3-4 vuoden kuluttua istutuksesta.
Parsa rakastaa aurinkoa
Parsa on monivuotinen kasvi, joka hyvin viihtyessään voi kasvaa useita vuosia, jopa vuosikymmeniä samalla paikalla. Sille kannattaakin varata paikka, jossa se saa kasvaa rauhassa ja jossa sadonkorjuu on helppoa. Parsa pitää aurinkoisesta, lämpimästä paikasta.
Suojaisa paikka on eduksi, sillä nuoret versot Parsan sadonkorjuu alkaa keväällä, kun ensimmäiset versot ovat 20 cm mittaisia.
ovat hyvin hallanarkoja ja halla saattaakin
vioittaa versoja keväällä moneen otteeseen, joja. Parsan varsia voi käyttää leikkovihreänä miinakin, mutta ne voi kasvattaa myös itse.
jolloin satoa ei juuri tule.
kukkakimpuissa, ja koristeellinen kasvi sopiikin sekä kukkatarhaan että kasvimaalle. Suoraan avomaalle kylvettynä parsan taimetParsa kasvaa lähes kaikenlaisilla mailla, kunSyksyllä parsan maanpäälliset osat kuolevat tuminen kestää kauan, 4-5 viikkoa, joten
han maan ojitus on kunnossa. Seisovaa vettä
pakkasten tultua. Juurakko ja paksut juuret taimi ei useinkaan ehdi riittävän isoksi sykparsa ei siedä. Viljelyyn soveltuu kuitenkin
talvehtivat hyvin, kunhan ne ovat tarpeeksi syyn mennessä. Varmempi konsti on kylvää
parhaiten syvään muokattu, multava, kuohsiemenet aikaisin keväällä ruukkuihin ja kassyvällä maassa.
kea hietamaa. Parsamaalle on hyvä levittää
vattaa taimia ensin sisätiloissa ja kesällä
kompostia tai hyvin palanutta karjanlantaa jo Lajikkeet
kasvihuoneessa tai lämpimällä paikalla pihaledellisenä syksynä, sillä kasvi hyötyy eloperäila. Mahdollinen koulinta täytyy tehdä riittävän
sen aineksen humuksesta ja hitaasti liukene- Vanhat, kauan viljelyssä olleet lajikkeet ovat ajoissa, jotta nopeasti pituutta kasvavat juuvista ravinteista. Tiivistä maata voi lisäksi kaksikotisia. Hedeyksilöt ovat emiyksilöitä ret eivät vahingoitu.
pitkäikäisempiä ja satoisampia. Mary Waparantaa hiekalla.
shington on vanha, tunnettu lajike, ja se so- Syksyllä taimissa olisi oltava vähintään 4
Parsa kasvaa parhaiten, kun maan pH on veltuu hyvin vihreän parsan viljelyyn. Sen voimakasta uusiutumissilmua ja 8 varastokorkea, 6.5 -7.5. Kasvualustan kalkitus onkin siemeniä on tarjolla yleisesti puutarhamyymä- juurta, joiden pituus on vähintään 10 senttiä.
usein tarpeen. Kalkki pitäisi muokata maa- löissä.
Parsan juurakko haarautuu sympodiaalisesti.
han huolella niin syvään kuin mahdollista.
Siemenestä kehittyvään taimeen kasvaa
Rikkakasvit kannattaa hävittää tarkoin jo Uudet hybridilajikkeet ovat yksikotisia. Ne aluksi yksi verso ja juuret. Verson tyvessä
etukäteen esimerkiksi kesannoimalla, jotta ovat paksumpiversoisia ja satoisampia van- olevan alalehden silmusta kehittyy toinen
pienet taimet eivät tukahdu heti alkutaipa- hoihin lajikkeisiin verrattuna. Gijnlim F1 on verso, joka kasvattaa toisen paalujuuren.
nopea kasvultaan. Sen versot ovat suuriko- Toisen verson silmusta kehittyy kolmas verso
leella.
koisia ja paksuja ja se onkin erittäin hyvä ja ja paalujuuri jne. Kasvukauden lopulla alkaa
Ensimmäisinä kasvuvuosina parsan juurakko suositeltava lajike vihreän parsan tuotantoon.
muodostua voimakkaita uusiutumissilmuja,
voimistuu ja hakeutuu suotuisaan kas- Franklim F1 on yleisin lajike Euroopassa. Se
jotka puhkeavat versoiksi seuraavana keväävusyvyyteen. Vanhetessaan juurakko taas tuottaa laadultaan hyviä versoja. Backlim F1
nä.
kasvaa lähemmäksi maan pintaa. Ravintova- on suhteellisen myöhäinen lajike, jolla voirastona toimivat paalujuuret voivat kasvaa daan pidentää korjuukautta parilla viikolla. Istutus
jopa parin metrin syvyyteen.
Kasvultaan se on muita lyhyempi, noin 100120 cm mittainen. Hybridilajikkeiden sie- Parsan taimet istutetaan kasvupaikalleen
Komea perenna
meniä ei meillä ole juurikaan myynnissä, kasvatusta seuraavana keväänä maan lämmettyä. Kylmään maahan taimia ei kannata
Parsan ilmaverso on 1-2 metrin korkuinen. mutta niitä voi ostaa ulkomaisista siemenliikistuttaa, sillä ne lähtevät kasvuun vasta
Lehdet ovat surkastuneet suomumaisiksi, keistä.
maan lämmettyä. Taimiväli on vihreän paryhteyttäjinä toimivat neulamaiset laakaverTaimet
san viljelyssä 30-40 cm ja riviväli 100-120
sot. Parsa kukkii kesä-heinäkuussa pienin
cm. Istutusta varten kaivetaan 15 cm syvä
kellertävin kukin, ja emikasveihin kehittyy Parsan taimikasvatus kestää yhden vuoden.
vako. Vaon pohjalle voi laittaa hiukan fosforikoristeellisia, mutta myrkyllisiä punaisia mar- Taimia saa toisinaan ostettua kaupasta val-
Satoa korjatessa parsan versot leikataan aivan maanpinnan yläpuolelta. Versot korjataan juuri ennen nuppujen puhkeamista, kun ne ovat vielä
rapeita ja hyvänmakuisia. Parsat kannattaa lajitella keittovaiheessa koon mukaan, sillä ohuet versot kypsyvät nopeammin kuin sormenvahvuiset, tanakat versot.
lannoitetta (superfosfaattia) ennen istutusta.
Fosforilisä on hyödyksi juurtumisvaiheessa ja
auttaa kasvin hyvään alkukasvuun. Yleislannoitetta ei sen sijaan ole hyvä laittaa suoraan
kosketukseen taimien kanssa, koska siinä
oleva typpi ja kalium voivat polttaa herkät
juuret pilalle.
Taimien juuret asetellaan kuopan pohjalle
rivin suuntaan. Vakoon lisätään kivetöntä
multaa 5-10 cm niin, että versot jäävät osittain näkyviin. Multaa lisätään vielä kesän
mittaan toisen kerran ja vako luodaan kokonaan umpeen syksyllä, kun versot ovat jo
kuolleet. Ensimmäisen kesän aikana on huolehdittava riittävästä kastelusta, jotta taimet
eivät pääse kuivahtamaan. Myöhempinä
vuosina kasvustoa ei tarvitse kastella.
Versoston kasvu
Parsan istutusvuosi ja sitä seuraavat pari
vuotta ovat kasvuston rehevöitymisaikaa,
jolloin satoa ei kerätä. Parsan versosto tuottaa energiaa juurakkoon varastoitavaksi seuraavaa kasvukautta varten. Kaikki toimet,
joilla kasvuston saa pidettyä terveenä ja vihreänä kasvukauden loppuun asti lisäävät
seuraavan kevään satoa ja parantavat sen
laatua.
Kasvustoa lannoitetaan ja kalkitaan tarpeen
mukaan vuosittain. Kilpailevat rikkaruohot
tulee poistaa ajoissa. Etenkin juolavehnä ja
ohdakkeet juurtuvat nopeasti viljelysten juurelle, koska kasvi ei peitä koko kasvualustaansa. Parsan juurelle voikin laittaa kuoriketta tai haketta estämään rikkaruohojen
kasvua. Kuivuneen versoston voi hävittää
myöhään syksyllä tai keväällä ennen uutta
satokautta.
Samat hoitotyöt jatkuvat satovuosinakin.
Paras lannoitusaika on silloin heti sadonkorjuun jälkeen.
Sadonkorjuu
Parsan sadonkorjuu aloitetaan kolmantena
tai neljäntenä vuonna istutuksesta lukien.
Sadonkorjuuseen ryhdytään, kun versot ovat
kasvaneet noin 20 sentin mittaisiksi. Vihreä
parsa korjataan juuri ennen nuppujen aukeamista, jolloin maku on parhaimmillaan. Parsa
leikataan veitsellä läheltä maan pintaa. Parsan katkaiseminen käsin on myös kätevää,
sillä verso napsahtaa helposti poikki puutuneen osan yläpuolelta. Satoa korjataan lämpimällä säällä joka toinen tai kolmas päivä,
sillä versot kasvavat nopeasti ja muuttuvat
vanhetessaan puumaisiksi.
Pitkäksi kasvaneet versot myös ehkäisevät
muiden silmujen kasvuun puhkeamista. Ensimmäisenä satovuonna parsaa korjataan
vain 1-2 viikon ajan, etteivät taimet rasittuisi
liikaa. Seuraavana vuonna satoa kerätään 34 viikon ajan. Myöhempinä vuosina satoa
kerätään heinäkuulle asti. Satoa korjatessa
tulisi kerätä kaikki, myös ohuet, puumaisemmat versot.
Parsa nahistuu helposti, joten nopea jäähdytys sadonkorjuun jälkeen ja säilytys tiiviissä
paketissa esimerkiksi muovipussissa pidentää sen käyttöaikaa. Maukkaimmillaan versot
ovat tuoreina, mutta niitä voi säilyttää jääkaapissa noin viikon. Parsaa voi syödä sellaisenaan höyrytettynä ja voilla höystettynä tai
monin tavoin ruoaksi laitettuna, vaikkapa
sosekeittona tai gratiineissa. Raakana parsaa
ei kannata syödä, sillä se saattaa aiheuttaa
allergisia oireita. Parsa sisältää paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua, mutta
vain vähän energiaa. Parsan maku on mieto,
vihreässä parsassa on hiukan nuoren herneenpalon aromia.
Sivu 12
Jyväskylän Puutarhasanomat
Sisäsivun jutun otsikko
Puutarhaseura toimii
Teksti: Marjatta Uosukainen. Kuvat: Puutarhaseuran arkisto
Seuran tarkoituksena on herättää ja pitää vireillä innostusta puutarha-alaan ja ympäristön hoitoon sekä edistää ja kehittää puutarhaviljelyä ja puutarhatuotteiden käyttöä.
Seura toimii siemeniä ja taimia vaihtaen, tekee pihakävelyjä, järjestää luentotilaisuuksia, retkeilee, matkailee ja juhlii sekä julkaisee tätä lehteä.
Taimivaihdot
Pihakävelyt
Pihakävelyt ovat todella suosittuja. Niihin osallistutaan innolla ja enimmillään osallistuvia
jäseniä on ollut jopa 20 % seuran jäsenistöstä. Perenna-aktivisti Hannu Liimatainen selostaa
pihansa aarteita vierailleen. Olipa mukana myös muutarhuriliimatainenkin.
Taimivaihtoja on ainakin kerran kesässä. Joukolla kokoonnutaan nyyttikesteihin tapahtumaa
isännöivälle pihalle sitten vaihtokauppa toimii. Aina löytyy aarteita ja kokemukset vaihtuvat.
Taimistovierailut
Vuonna 2010 vierailtiin erityisen runsaasti taimistoissa. Taimistovierailujen tuloksena Jyväskylän seudun puutarhakasvillisuuden monimuotoisuus kasvoi merkittävästi.
Särkän Perennataimiston valikoimat ovat mahtavat ja aina löytyy jotain uutta hankittavaa.
Ahosen taimistossa Karstulassa nähtiin sekä muovihuonetuotantoa että kylvöpenkkejä.
Taimistojen ohella tutustutaan kasvitieteellisiin puutarhoihin. Tässä ollaan Oulussa.
Numero 9
Sivu 13
Olikko nääkin Oulusa 10.-11.7.2010?
Sisäsivun jutun otsikko
Teksti : Muutarhuri Antero Liimatainen, Sysmä. Kuvat Hannele Niemelä
Jälleen oli se suuri hetki, Minimanin vastapäiselle Taimipihan parkkipaikalle alkoi kerääntyä alan ihmisiä. Oli siihen
tullut näköjään Viitasaarelta kotoisin
oleva linjuriautokin. Kuljettaja availi luukkuja, koska lähtijöillä näytti olevan jos
jonkinlaista matkatavaraa - jopa tyhjiä
laatikoita. Lähtöaika alkoi olla käsillä,
listaa jo käytiin läpi kun viimeinen auto
kaarsi pihaan. Se oli täydellinen ajoitus.
Siinäpä alkoivat maisemat vaihtumaan, etelälle käännettiin peräpää ja suunnattiin kärsä
kohti "pohojoosta". Kaikki olimme kyydissä
ihan nimilistojen mukaan, kuten olemme
tottuneet. Silloin emme vielä tienneet, että
yksi ylimääräinen matkalainenkin oli kutsumatta matkaamme lykkäytynyt - nimittäin
herra Murphy! Hän oli piiloutunut jonnekin
auton etupäähän, siitä sitten myöhemmin...
Kävi siinä melkoinen rupattelu, kun multasormiset ihmiset alkoivat käydä läpi sitä, mitä
puutarhoissa on sitten viime näkemän tapahtunut. Joku alaan vihkiytymätön olisi varmaan
ihmetellyt kuunnellessaan juttujamme. Ei
puhuttu autoista, ei tehty ruokaa tai siivottu,
ei! Puutarha oli sen sijaan aiheena mitä monimuotoisimmissa keskusteluissa. Onko sinulla sitä tai onko sinulla tätä ja milläs lannoitat, puhumallako?
että tiedämme kasvin olevan alppiruusu, vaan
haluamme tietää mikä lajike on kyseessä, vaikka kamtsatkanalppiruusu, ja olisiko siinä kyltisssä vielä jotakin muuta tärkeää.
Matka jatkui kaikesta huolimatta. Raahen
ABC:llä löytyi ruokaa kiireisille kulkijoille ja matkaa jatkettiin heti, kun jonot vessan ovilla antoivat myötä. Särkän Perennataimistolla meitä
oltiin sattuneesta syystä jo odoteltukin. Jari
Särkkä oli joukkoineen valmiina antaen informaatiota mihin saa mennä ja missä taimet ovat
"rauhoitettuja". Väki hajosi kuin se kuuluisa pieru siellä Saharassa. Kaikilla näyttäisi olevan
oma tieteenhaaransa, yksi jäljittää kuunliljoja,
joku toinen kurjenpolvia, ruusuja tai vaikka heterokalluksia ja taisi joku mennä kahvillekin. Särkältä kyllä löytyy monenlaista kotiin vietävää. Ei
siinä tule mieleenkään, että mistähän niille taimille sitä siunattua maata löytyisi. Todennäköisesti pistetään taas muutama uusi perennapenkki johonkin pihan sopukkaan...
Matkaa jatkettiin kohti Jyväshyvää, poikkesimme kuitenkin vielä Putaalla Helmisimpukassa
kahvilla. Kuuluisaa Pihtiputaan mummoa emme
sattuneet näkemään. Mummo on kuulemma
Pyhäsalmella Kuljun Puutarhalla ihasteltiin taimiston siisteyttä ja runsasta kasvivalikoimaa.
hyvin tekniikkatietoinen ja nyt kun Nokia on
keksinyt kaikenlaista langatonta, pistää mummo
kampoihin suunnittelemalla "langatonta" villakahvikupposen verran tilaa. ABC Tupos sai hapessa. Kasveja oli kuten aiemmillakin paitaa!
vieraita, puu- ja muutarhureita! Oltiin maail- kerroilla, mutta yleisilmeeltään hoitoon oli
man parhailla perunankasvatusseuduilla. ehkä kuuma kesä jollakin tavoin vaikuttanut. Vapaaherrantie Jyväskylässä ja takana yli 800
Muutarhurin mielestä täällä kasvanut Lapin Eihän muutamassa tunnissa ehdi kunnolla iloista kilomeeteriä. Se oli kolmen K:oon reissu:
Löytöretkeilijät
Puikula on parasta mitä voi voin kanssa ne- edes pintaraapaisuun, koska nähtävää on kasvien, kommellusten ja kokemuksien matka!
nänsä alle lappaa. No, kyllähän se läski vielä todella paljon. Jokaista lippua ja lappua pitää Tämäkin matka elää pihoissamme antaen iloa
Ensimmäinen pysähdys oli Muikunlahden
tarkastella "nenäkiinni"-periaatteella. Ei riitä, kenties vuosikymmeniksi. Hyvä Me!
kartanossa Viitasaaren pohjoispuolella. Ra- sitäkin vähän parantaisi!
kennus on valmistunut 1927 ja se on toimiVastoinkäymisten tiellä
nut mm. vanhainkotina, eli vaivaistalona.
Vaivaisuudesta ei nyt ollut tietoakaan, vaan Taimikuja 10 ja Oulujoen Taimisto. Takana
saimme oikein makoisat kahvit, eikä kastami- vähän vajaa 300 km. Kas kummaa, taas oli
sessakaan ollut valittamista. Monet ehtivät vastassa niin Kuljun näköinen mies. Paljon
kiertämään pihapiiriä, sieltä ei kyllä kovin mukaan otettavaa löytyi täältäkin. Jos löysi
kummoisia kasveja löytynyt.
mallipuutarhasta mielenkiintoisen kasvin,
niin kyllä se taimikin jostain vain löytyi. MieluiMinä yks, kaks, kolme ja kaikki matkassa, sia kasveja olivat mm. päivänlilja "Hyperion",
Raunikin. Matkaan vaan, mikäpäs oli ajellesteresanruusu ym.
sa, kun bussikin näytti niin uudelta. Kuljettaja
taisi kehaista, että on mukavaa matkata, kun Kahvitkin nautittiin ja juuri kun olisimme olon räväkkä auto alla - myöhemmin hän kyllä leet valmiina lähtöön, herra Myrphy tuli esitkatui sanojaan. Matka jatkui eteenpäin ja täytymään! Uudenkarhea bussimme kehtasi
poikkesimme Pyhäsalmella Kuljun Puutarhal- pissiä ohjaustehostimen öljynsä taimiston
le, jossa meitä jo odoteltiinkin. Puutarha oli pihaan! Ratinvääntöön ei enää yhden miehen
yhtä siisti kuin ennenkin ja taimia oli runsaas- voimat riittäneet. Se on siinä, sanoisi Antero
ti tarjolla. Linja-auton tavaratilaan alkoi ke- Mertaranta. Kortteeri pitäisi löytää ja se oli
rääntyä nyssäköitä, suuria ja pieniä. Löysin Oulusa, Vellamontiellä Nallikarissa.
perennataimien lisäksi pitkään etsimäni vanhan venäläisen omenapuun, "PunaTanelin". Niin sitä oltiin sitten jumissa Oulujoen taimisAika näyttää millaisia hedelmiä se täällä län- ton pihassa pidempi tovi. Onneksi kuitenkin
simaistuneessa Suomessa sitten tuottaa. taimitarhan pihassa eikä esim. moottoritien
Monia muitakin hienoja lajeja löytyi, mm. varrella. Auton eturauhasta yritettiin tutkia,
syysleimuja. Vuosia sitten olin ostanut juuri mutta viimein tultiin siihen lopputulokseen,
tältä tarhalta yhden mielikasveistani, maito- että Suorsan Liikenteen hieman kärsineem- Kuljulta Kuljulle! Tällä kertaa Oulunjoen taimistolla. Täällä liittyi matkaseuraksi Mr. Murphy.
kellon. Nyt ei ollut uusia taimia saatavana. män näköinen bussi tuli siirtämään meitä
Talvi oli vienyt pitkään kukkineen emokasvin. sinne Hotelli Kortteeriin. Hotellia kiiteltiin
riittävän lämpimäksi, olihan hellekesä.
Ruokaa ja kellonsoittoa
Aamulla saimme kuulla, että alkuperäisen
Nälkäisenä joukkona kaarsimme Ravintola bussimme prostatavaivoja ei ollut saatu korVaskikellon pihaan, missä piti olla ruuan val- jattua. Pahinta asiassa oli, ettei edes kuljettamiina odottamassa, vaan kuinkas se olikaan? jalla ollut asioista tietoa - siellä ne meidän
Omistaja tuli luoksemme tallustellen paljain kasvit ovat jossain Iivontiirassa bussia korjaavarpain ja sanoi, että perunat kyllä ovat kie- van firman pihassa!
humassa, mutta muuten homma on vielä
pikkasen kesken. Matkanjohtaja Liimatainen Lähdettiin sitten hakemaan niitä ostamiamtaisi mietiskellä siinä jo uutta ruokapaikkaa, me kasveja sieltä auton mahasta. Kävi siinä
mutta paljaat varpaat panivat töpinäksi ja mielessä, eikö niitä olisi voinut hakea jo valapuvoimat pistivät juoksuksi, niin eikös vain miiksi Ouluun? Ei olisi matkaohjelma vesittykohta ruoka ollutkin riihessä syötävissä. Olipa nyt, niin kuin nyt vähän kävi. Elämme tietoyhtodella hyvää ruokaa: siikliperunat, hyvää teiskunnassa, vai elämmekö sittenkään! Ei
leipää ja kylmää maitoa. Kasvisruokakin voi ainakaan minusta tuntunut mukavalta, kun
näköjään olla hyvää, vaikka mielestäni paras jouduttiin kauas reitiltä, vaikka matkaohjelma
kasvis onkin ollut tähän asti se sininen lenk- oli järkevästi rakennettu. Se siitä Murphystä.
ki. Lopuksi saimme vielä esitelmän ympäri Bussivanhus vei puutarhalaisia kuitenkin
maailmaa tuoduista kelloista, joiden sointia- kunnialla eteenpäin, kunhan ensin reitit löykin saimme ennen lähtöämme kuulla. Kellon- dettiin. Olen kuullut että GPS-laitekin olisi
soitto näyttää olevan taitolaji, eivät ne tahto- keksitty!
neet kaikille niin vain soida.
Seikkailuhenkeä pikakelauksella
Niin matkasimme kohti Oulua, ohi turpakukkulankin, jota pedantimmat Kärsämäeksikin Oulusa oltiin, suunnaksi otettiin yksi matkan
nimittelevät. Sen verran auto keikutti, että pääkohteista: Oulun yliopiston kasvitieteelliLimingan seutuvilla alkoi olla vatsassa jo nen puutarha. Olen käynyt siellä ennenkin ja Käynti Oulussa täydensi monen puutarhan kasvivalikoimaa. Tällä matkalla oppi linja-autokin
silloin puutarha oli mielestäni paremmassa kukkimaan!
Sivu 14
Jyväskylän Puutarhasanomat
PENSASMUSTIKOITA
myös itsepoimintana
040-831 3240
Rauli Vepsäläinen, 41350 Laukaa as.
Kivi-Kuitunen Oy
p.0400-640829
TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN !
Hyviä taimia on ilo istuttaa –
oikeita neuvoja helppo noudattaa !
Tervetuloa!
ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16
Viherrakentamiseen maa-aineksia ja koneita
Seulottua multaa
Kalliomurskeita
Punaista mursketta
Maarakennustyöt
Louhintatyöt
Tiivistys jyrillä
Tärinämittaus
Numero 9
Sivu 15
KAIKKI
ALAN
TYÖT


Pihasuunnitelmat
Neuvontakäynnit
Jyväskylän Puutarhaseura ry. kiittää lehdessä ilmoittavia yrityksiä!
PIHAKIVEYKSET
Käy verkkosivuilla
www.jyvaskylanpuutarseura.fi
VIHERKIVI OY
VIHERAHONEN
Puh. 0400-344 811
Helena Ahonen-Tarkiainen
www.viherahonen.fi
JARKKO 050 590 2626
TOMMI
040 510 6124
VIHERKIVI.FI
Pihaneuvonta
Eeva Kortepuro
- pihasuunnittelua
-pihaneuvontaa
Piipanniementie 20
41450 Leppälahti
0408211530
[email protected]
www.pihaneuvonta.net
 Mullan valmistus ja myynti:
- kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa
- nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät
 Kuorikkeet ja hakkeet
 Murskeet
 Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja
Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi,
p. 0500-635 217
Jyväskylän Puutarhaseura ry.
Jyväskylän Puutarhaseura ry.
115. toimintavuosi
Jyväskylän Puutarhasanomat
Päätoimittaja:
Marjatta Uosukainen
Taitto ja toimitus:
Marjatta Uosukainen, Sirpa Haakana,
Maija Jussila-Savo, Hannele Niemelä,
Riitta Peräinen ja Pauliina Raivio,
Ilmoitukset:
Sirpa Haakana, Jouko Hyytiäinen, Maija
Jussila-Savo,
Hannu Liimatainen, Pauliina Raivio
ja Marjatta Uosukainen
Paino:
Lehtisepät Oy, Pieksämäki
Puutarhaseuran retkeilee ja tutustuu puutarhakohteisiin eri puolilla Suomea. Eräs suosituimpia kohteita on
viime vuosina ollut Särkän Perennataimisto Raahesta. Perennataimiston osaava ja ystävällinen isäntä Jari
Särkkä opastaa asiakkaitaan paitsi taimistolla, myös vierailemalla luennoitsijana Jyväskylän Puutarhaseuran
Sunnuntaitapaamisissa. Parasta antia seuran toiminnassa ovat hyvä seura ja kokemusten vaihto muiden jäsenten kanssa ja tietysti pihan kasvivalikoiman karttuminen. Uutuuksia on aina kiva kokeilla. Kuva: Hannele
Niemelä.
Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2011
Talviaikaan kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00 usein Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan, kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme
harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä.
La 18.06
Taimistoretki (Hirvensalmen taimisto ja
Tommolan tila)
Ti 28.06 klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa
Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu
Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme.
La 02.07
Taimistoretki II (Hirvensalmen taimisto ja
Tommolan tila)
Su 13.02 klo 15.00
Kuinka käytän kärhöjä puutarhassa ja
parvekkeella
Timo Löfgren, (Viherlandia)
Ti 19.07 klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa
Ti 02.08 klo 18.00
Pihakävely yksityispihassa
Puutarhavalaistus
Ari Peltola, Edec Oy (Viherlandia)
Ma 15.08 klo 18.00
Pihakävely / MTT, Laukaa
La 20.08
Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan retki Espooseen Marketanpuistoon
Ti 06.09 klo 18.00
Minun puutarhani
Liisa Pöntinen, Pöntisen Perennapuutarha, (Viherlandia)
Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa
Su 02.10 klo 16.00
Minun puutarhani, Reijo Kujala,
(Viherlandia)
Su 15.05 klo 16.00
Puutarhan uutuuskasvit
Pirjo Uuttana, Viherlandia
Su 30.10 klo 16.00
Kompostointi, Riitta Peräinen,
(Viherlandia)
Ti 24.05 klo 18.00
Taimien vaihtopäivä, Taimipihan P-alue,
Jyväskylä
La 12.11 klo 13.00
Satokauden päättäjäiset
8.-12.6
Puutarhamatka Ruotsiin mm. Tukholma,
Göteborg
Su 27.11 klo 16.00
Ti 14.06 klo 18.00
Pihakävely Jyväskylän alppiruusupuistossa, Esko Alm
Upeat Ranskanruusut, Pirjo Rautio,
Suomen Ruususeura ry. Yhteistapaami
nen Suomen ruususeuran jäsenistön
kanssa. (Viherlandia)
Su 20.03 klo 15.00
La 09.04
Su 17.04 klo 16.00
Retki Kevätpuutarha 2011-messuille
Helsinkiin
Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi