Vuolijoki-Otanmäen alueen kotiseutulehti

Vuolijoki-Otanmäen alueen kotiseutulehti
Torstaina 19
19. päivänä joulukuuta
23
23. vuosiker
vuosikerta
Joulupukki palkitsi Aamun koko vuoden kiltteydestä.
Partiolaisten perinteisissä joulumyyjäisissä tehtiin kymmeneen
vuoteen uusi ennätys, kun Vuolijokisalin seinustoille ilmoittautui seitsemäntoista myyntipistettä ja kaksikymmentäkolme
varattua pöytäpaikkaa. Uusina
tulokkaina markkinoille olivat
MTK ja Meidän Vuolijoki -hanke sekä kolme Vuolijoen koulun
luokkaa Otanmäen oppilaiden
lisäksi. Pisin myyjäishistoria
on Martta Ahon organisoimalla helluntaiseurakunnan myyjäisporukalla. Ostajia paikalla
oli tavallista vähemmän, arvioi
Nro 48 – 2013
Jouluiset kranssit edustivat myyjäistuotteiden käsitöitä parhaimmillaan.
Antti Minkkinen. Silti myyjät
olivat tyytyväisiä kassavirtaan.
Onhan tapahtumalla muutakin
kuin taloudellista merkitystä.
Myyjäiset on yksi aktiivisten toimijoiden ja kädentaitajien päivitystilaisuus ja monenlaisen osaamisen esittelyareena, sellainen
Vuolijoki-Otanmäki-katselmus.
Hyvä me!
kalenteritkin ovat myynnissä!
Sellofaanipakkauksissa kimalteli
houkuttelevina arpajaisvoitoiksi
kootut tuotekorit. Kinkkuarvat
oli ohittamaton paikka onnekkuudestaan varmalle lihansyöjälle. Ennen käteisen hupenemista piti istahtaa partiolaisten
kahvipöytään rauhoittumaan
liiasta shoppailuinnosta ja harkitsemaan vielä kerran sen muhkean, valkoisen, virkatun maton
ostoa. Mutta hyvään tarkoitukseen, lahjaksi ystävälle, vitosluokan retkikassaan, partiolaisille…
mv
Lahjaksi, omaksi iloksi,
kannatuksen vuoksi ja
hyvään tarkoitukseen
Vuolijoen koulun luokat neljännestä kuudenteen olivat omilla
pöydillä mukana tapahtumassa. Viidesluokkalaisten pöydässä kauppaa tekivät Joni Malo
sekä Neea ja Sari Pussinen.
Tarjolla oli jälleen tuotteita, joita ei kerta kaikkiaan saa
mistään muualta; käsitöitä,
jouluisia kransseja, kortteja, jääkaappimagneetteja, lämpimiä
villasukkia ja -lapasia. Koristeelliset piparkakkutalot, herkulliset
suklaakakut ja rapeat piparit saivat veden kielelle. Olihan siellä
makeaa joululimppua ja oikeaa
rieskaakin sekä lanttulaatikoita, että voi pistää joulupöytään
kotitekoista. Oulujärven muikkua tomaattikastikkeessa löytyi MLL:n pöydästä. Ihanalta
tuoksui leijonien saunavastat,
jotka olivat säilyneet niin nuoskeina Hurskaisen Timon viileän
ja pimeän aitan orsilla. Uudet
Partiolaisten palvelua oli tapahtuman järjestelyt, kahvittelu ja grilli.
Myyntipöytiä oli salissa eniten kymmeneen vuoteen, 23 + partiolaisten
omat pöydät. Ostajien määrää arvioitiin edellisvuosia vähäisemmäksi.
2 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
To 19.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut ja koko kansan joulujuhla Otanmäen kirkossa, glögi- ja joulutorttutarjoilu, joulupukki
vierailee.
La 21.12. klo 9.15 Koulujen joulumessu Vuolijoen kirkossa.
Su 22.12. Ei jumalanpalvelusta kirkossa.
Su 22.12. klo 14 Kauneimmat joululaulut Saaresmäen Laitilassa.
Su 22.12. klo 16.30 Jouluevankeliuminäytelmä Riihipihassa, joulupuurotarjoilu esityksen jälkeen Niittypirtissä.
Su 22.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut kirkossa, Antti Minkkinen, Anne Kyllönen.
Ti 24.12. klo 15 Jouluaaton aattohartaus Otanmäen kirkossa, Antti
Minkkinen, Anne Kyllönen ja lasten lauluryhmä.
Ti 24.12. klo 17 Aattohartaus Vuolijoen kirkossa, Minkkinen, Kyllönen ja Kosken kuoro.
Ke 25.12. klo 7 Jouluaamun sanajumalanpalvelus kirkossa, Veijo
Lauronen, Juha Mikkonen.
Ke 25.12. klo 9 Sanajumalanpalvelus Otanmäen kirkossa, Lauronen, Mikkonen.
To 26.12. Tapaninpäivänä ei jumalanpalvelusta kirkossa.
Su 29.12. Ei jumalanpalvelusta kirkossa.
Su 5.1. klo 10 Kajaanin kirkossa messu, jonka yhteydessä toimitetaan Antti Minkkisen ja Jyri Kitin kappalaisen virkaan asettaminen; messuun ja sen jälkeisille kirkkokahveille järjestetään ilmainen
kyyti Vuolijoelta ja Otanmäestä tarpeen mukaan, lähtö Vuolijoelta
klo 9 ja Otanmäestä klo 9.15, ilmoittautuminen kyytiin srk:n vaihteeseen p. 08-61721 (ark. klo 9-15) to 2.1. mennessä.
Ma 6.1. klo 10 Loppiaisen messu kirkossa, Jouni Lesonen, Antti
Minkkinen.
Nro 48 – 2013
4. adventtisunnuntai
Juhlallisen arkista
Joulumietteitä
Herkät lumihiutaleet,
kynttilöiden liekit,
kinkun tuoksu,
lasten usko joulupukkiin
tuovat pimeisiin päiviin
jouluista tunnelmaa.
Yhä uudestaan
joulun sanoma lohduttaa,
Jeesus-lapsen syntymä
saa ihmismielen
nöyrään kiitokseen.
Marja
Katsoin televisiosta kaikki Hakekaa kätilö! -sarjan jaksot. Joka viikko
asetuin seuraamaan kätilöiden ja aluesairaanhoitajien työskentelyä
1950-luvun Lontoossa. He ajoivat polkupyörillä ja hoitajanlaukut
kulkivat mukana pyörän tarakalla. He astuivat saastaisiin asumuksiin, näkivät slummin kurjuutta, selvittelivät perheväkivaltatilanteita,
kohtasivat ilotyttöjä ja gangstereita. Lontoon kadut olivat pimeitä ja
vaarallisia.
Sarja perustui tositapahtumiin. Sen pohjana oli Jennifer Worthin kirjoittama romaani, joka kertoi hänen omista kokemuksistaan
nunnien äitiyshuollossa. Ihailin rohkeita ja persoonallisia nunnia ja
maallikkokätilöitä. He eivät pelänneet mitään, kun taistelivat äitien,
syntymättömien lasten ja vastasyntyneiden puolesta.
Jokaisessa jaksossa syntyi vauva. Se hetki oli aina yhtä liikuttava,
jopa pyhä. Pelko ja kipu hävisivät silmänräpäyksessä. Huoneeseen
laskeutui levollisuus. Murheet eivät enää musertaneet alleen. Vauvaa
katsottiin toiveikkaina ja onnellisina. Nämä maailman luonnollisimmat ja tavallisimmat asiat ansaitsivat oman ohjelmansa!
Tämä viimeinen sunnuntai ennen joulua on omistettu lasta odottavalle Marialle. Ajattelemme viimeisillään olevaa synnyttäjää samalla kun seurakuntana odotamme joulua.
On jotenkin juhlallista, että uskossamme ei sivuuteta tavallisuutta.
Aina kun sanomaa Vapahtajan syntymästä julistetaan, mainitaan
myös yksi nainen ja hänen synnyttämisensä ajan tuleminen. Lääkäri Luukas on jouluevankeliumissa tehnyt selkoa näistä arkisista ja
luonnollisista asioista. Hän kertoi puutteellisista olosuhteista, synnytyksen alkamisesta, vastasyntyneen kapaloimisesta.
Hyvä että kertoi. Sen vuoksi voi ymmärtää: Jumala tuli jakamaan
ihmisen elämän kanssamme. Hän ei jäänyt meille vieraaksi. Hän
ei ole korkealla eikä kaukana. Hän syntyi tavalliseen perheeseen ja
tarvitsi hoivaa niin kuin kuka tahansa vastasyntynyt.
Tämä juhla ei ole liian korkea. Minäkin yllän.
Merja Vuorikari
Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri Mikkelin tuomiokapitulissa. Hän
toimii piispan teologisena sihteerinä.
Pikkujoulut
Vuolijoen päiväkodin, eskareitten ja perhepäivähoidon pikkujoulu pidettiin 17.12. Vuolijoki-salissa aamutuimaan. Lapset esittivät ohjelmaa ja lopuksi herkuteltiin suklaalla ja pipari-mehuyhdistelmällä. Kuvassa
monta pientä joulutonttua, jotka kulkevat joulumielin tietä eteenpäin.
Nro 48 – 2013
Otanmäen Kalakirput kokoontuivat perjantaina Riiihipihan Niittypirtiin viettämään yhdistyksen
50-vuotisjuhlia ja pikkujoulua.
Paikan päälle juhlijoita saapuikin noin 25 eli lähes tarkalleen
saman verran kuin henkilöitä oli
Kalakirppujen perustavassa kokouksessa 50 vuotta sitten. Tuolloin
perustavan kokouksen pöytäkirjan allekirjoitti 17 henkilöä.
Tänä päivänä Otanmäen
Kalakirput ry:ssä on 26 jäsentä.
Parhaimpina vuosina jäseniä oli
80 henkilön luokkaa. Eri kalakilpailuihin osallistuttiin aktiivisesti
SM kisoja myöten ja olipa kerran
seuran järjestämässä pilkkikilpailussakin peräti 170 osallistujaa.
Vielä viime talvenakin Unto Leinonen pilkki SM-hopeaa.
50-vuotisjuhlan avasi seuran
sihteeri Eino Karjalainen. Hän
kertoi olevansa ”keltanokka”
seuran toiminnassa, sillä olihan
paikan päällä esimerkiksi Armas
Korkeakoski, joka oli mukana
seuraa perustamassa. Armas kertoikin, että hän oli päättämässä
seuran perustavan kokouksen
pitämisestä, mutta itse perustavaan kokoukseen hän ei osallistunut työvuoron takia.
Kalakirppujen puheenjohtaja Armas Kerman kertoi, että
Torstaina 19. päivänä joulukuuta
3
Mökki myytiin Vaalaan
Puheenjohtaja Armas Kerman haluaisi jättää yhdistyksen johtotehtävät nuoremmille.
seuran perustava kokous pidettiin ravintola Mainarissa Pentti
Kemppaisen toimiessa puheenjohtajana ja Veikko Niukkasen
sihteerinä. Kokouksen avasi
tuolloin Tauno Litja. Tässä kokouksessa Niilo Kamila esitti, että
seuran nimeksi tulisi Otanmäen
Kalakirput ja se hyväksyttiinkin
yksimielisesti.
Muut osallistujat olivat Niilo
Kamila, Unto Pyrrö, Veikko Jalkanen, Toivo Ohvanainen, Toivo
Siitonen, Viljo Niukkanen, Pentti
Ohvanainen, Väinö Kemppainen,
Yrjö Kopra, Erkki Karttunen,
Alvi Allinen, Olavi Tolonen, Leevi Korhonen, Viljo Pietarinen ja
Viljo Sallinen. Perustajajäsenistä
vain Unto Pyrrö ja Pentti Ohvanainen ovat edelleen elossa.
1960-luvun lopussa seura alkoi
rakentaa majapaikkaa Salmenrannalle Kuusiniemen tontille.
Vuonna 1971 juhlittiin mökin
harjannostajaisia. Sittemmin
mökki toimi erilaisten tapahtumien pitopaikkana aina vuoteen
1994 asti, jolloin sen tontti maakauppojen seurauksena siirtyi
Vaalan kunnalle ja mökkikin
myytiin Vaalalle 15000 markalla.
Nykyinen puheenjohtaja
Armas Kerman on toiminut
seuran puheenjohtajana ja johtotehtävissä vuodesta 1981 lähtien. Hänen lisäkseen seuraa ovat
aktiivisimmin viime aikoina pyörittäneet Johannes, Samppa ja
Sauli Hattunen, Eino Föhr, Unto
Leinonen, Reijo Haataja ja Armas
Korkeakoski. Nyt 50-vuotisjuhlassa Armas Kerman ilmoitti
mielellään luopuvansa seuran
johdosta seuraavassa vuosikokouksessa. Nuoremmille olisi nyt
tilaa, mutta aika näyttää sen.
Kuvat ja teksti
Asko Kurki
Istutuskalat hävisivät
Otanmäen Kalakirppujen juhlaan osallistui 24 henkilöä.
Seuran sihteeri Eino Karjalainen kertoi vielä olevansa ”keltanokka”
Otanmäen Kalakirppujen toiminnassa.
Armas Kerman kertoi, että Kalakirppujen vuosikokouksessa
1964 keskusteltiin ensimmäisen
kerran oman järven, lammen tai
joen vuokraamisesta yhdistyksen käyttöön. Tärkeänä pidettiin mahdollisen kohteen hyvää
vedenlaatua, sopivaa etäisyyttä
Otanmäestä ja riittävän pitkää
vuokra-aikaa.
Johtokunta ottikin sitten
yhteyttä Eteläpuron rannan
maanomistajiin Eteläpuron sekä
Maaselänlammen vuokraamisesta. Sitten seuraavana vuonna
tehtiin vuokrasopimus Vaalan
kunnan alueella sijaitsevasta Maitolammesta. Lampeen istutettiin
200 kirjolohta ja 38 järvitaimenta. Lisäksi lampeen lisättiin 100
kiloa kalkkia.
Vuonna 1966 Maitolammella
pidettiin Kalakirppujen pilkkimestaruuskilpailut, mutta lammesta ei saatu yhtään arvokalaa.
Mihin kalat olivat hävinneet,
tuolloin hämmästeltiin. Myöhemmin lampeen istutettiin vielä
300 järvitaimenta.
Koekalastus ei tuottanut senkään jälkeen tulosta. Lammesta
on jossain vaiheessa luovuttu
kokonaan, mutta merkintää
vuokrasopimuksen päättymisestä
ei löydy pöytäkirjoista eikä seuran jäsenten muistista.
Kokouksen jälkeen nautittiin juhlapäivällinen kakkukahvein seisovasta pöydästä.
Armas Korkeakoski oli mukana, kun seuran perustamisesta päätettiin. Itse perustavaan kokoukseen hän ei osallistunut työvuoron takia.
4 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Kuukausi sitten Komulaisen Päivi nimettiin vuoden kainuulaiseksi Maa- ja kotitalousnaiseksi.
Päivin tuntevat olivat sitä mieltä,
että valinta osui nappiin. Kyläseuran talkoisiin Kallion emäntä
osallistuu lehtiharavan, maalipensselin ja tiskiharjan varressa.
Ja jälkeä syntyy, hymyssä suin.
Ravintolapäivän ideointi Käkilahden kioskilla on myös Päivin käsialaa. Appivanhempien
ja oman äidin hoitaminen ovat
aikoinaan antaneet ymmärryksen
vanhusten auttamisen merkityksestä. Nyt vastaava tehtävä jatkuu
Muistikaveri-vapaaehtoistyössä,
johon Päivi kouluttautui viime
vuonna. Valkoisessa esiliinassa ja
huivissa juhlatarjoiluja emännöivä pitokokki tunnetaan taidoistaan ainakin kymmenen vuoden
ajalta. Kotoa käsinkin hän on
toimittanut voileipäkakkuja ja
täytekakkuja juhliin. – Laskin kerran kalenterista, että tein yhdellä
kolmivuotiskaudella 280 kakkua vuodessa. Tuomas moittikin
minua liiallisesta kakkujen kanssa
pörräämisestä. Viime kesänä jäin
pois pitopalvelusta. Lisääntyneet
navettatyöt ja tarkkuutta vaativat ilmoitusvelvoitteet sekä muut
paperityöt eivät enää salli mukavan sivutoimen harrastamista.
Pitojen järjestäminen tarvikkeiden hankinnasta viimeiseen tiskiin vaatii aikaa ja keskittymistä.
Päättäjäisviikonloppujen kakkuruuhkaan ei mahdu vasikoiden
juottamista. Lähes puoli vuotta
navettavastuu on yksinomaan
minulla, kun Ari on peltotöissä
eikä minulla silloin ole mahdollista lupautua juhlien järjestelyyn tai
leipomispuuhiin, perustelee Päivi
muuttunutta toimenkuvaansa.
Nro 48 – 2013
yrityksen tilat ja viljelyala kasvoi
lähes puolella. Naapurin yrittäjä
joutui luopumaan karjanpidosta
sairastumisen vuoksi ja Komulaisille tarjoutui mahdollisuus
hankkia koko tila omistukseensa. Kaupan mukana tulleessa
pihatossa apetta jauhaa yhdeksänkymmentä sonnia. Päivi nauraa, että tavallisesti viidenkympin
villitys tietää moottoripyörän
ostoa, mutta Arin tapauksessa
se oli kokonainen maatila. Isäntä muistuttaa sanomalehden
takaa, että kauppaa oli harkittu
jo pitempään.
Tukineuvoja
tietää direktiivit
Komulaiset ovat osallistuneet
aktiivisesti paikallisen tuottajayhdistyksen toimintaan, Ari
pitkään puheenjohtajana ja Päivi
90-lopulla yhdistyksen sihteerinä. – Tehtävä edellytti EU:n
direktiivien ja tukiehtojen tuntemusta, mihin tarjottiin paljon
koulutusta. Osallistuin ja pidin
pohjatietoja tärkeänä. Olen koko
Unioni-ajan toiminut ProAgrian palkkaamana tukineuvojana
Päivi Komulaisen aamu- ja iltavuorot alkavat pihanavetan pikkuvasikoiden hoidolla. Olkipaalista levitellään kuivikkeita karsinaan ja syöttöpöydät ja juomakupit puhdistetaan. Apeannos laitetaan vasikoiden
saateille ja pienimmät juotetaan tutti-taktiikalla.
Vaalan toimipisteessä yhden
kuukauden vuodessa. Teen myös
yrityskohtaista neuvontaa ja
Voimanlähteenä työnilo,
motiivina elinkelpoinen tila
seuraavallekin sukupolvelle
Kaksi lammasta määkäisee tervetulotoivotuksen pihanavettaan.
Pikkuvasikat, nuorimmat vasta
kolmen kuukauden ikäisiä, saavat puhtaita olkia pehmusteeksi.
Juottokupit ja syöttöpöydät putsataan. Rehua laitellaan vasikoiden saateille. Navetta on valoisa,
siisti ja sellainen kuin vanhoissa
satukirjoissa kuvataan. Keltaisia
korvamerkkejä ei tosin aapisen
aikaan eläimillä ollut. Muuten
tänne voi hyvin kuvitella jouluisen
seimitunnelman. Matka jatkuu
puolentoista kilometrin päässä
sijaitsevalle Tommilan pihatolle.
Pakkasessa höyryää iso sonnilauma metalliaidoin eroteltuna.
Tilakauppa tuplasi
emännän navettavastuut
Päivi Komulaisen työ maatilan
emäntänä ja yrittäjänä miehensä
Arin rinnalla vaatii toisenlaisia
varusteita, ainakin kumikengät,
heinähangon ja tietokoneen.
– Muutin tänne nuorena vaimona suoraan koulunpenkiltä 1984.
Olin valmistunut laskentatoimen
merkonomiksi ja sillä pätevyydellä aloitin työt 14-päisen lypsykarjatilan emäntänä. Kuusitoista
vuotta meni siinä. Navetta alkoi
olla huonossa kunnossa. Uuden
navetan piirustukset olivat jo valmiina, kun Ariin puhkesi allergia
ja tuotantosuunta oli vaihdettava
lihakarjaan. Kuudenkymmenen
mullin kylmäpihatto otettiin
käyttöön vuonna 2000. Entinen
navetta jäi kahdenkymmenenneljän juottovasikan suojaksi, kertoo
Päivi. Tämän vuoden kesäkuussa
tietenkin oman tilan kirjanpidon
ja budjetoinnin. Nyt koulutamme
viljelijöitä sähköisen tukihaun
käyttäjiksi. Yli puolet jo käyttääkin sitä, mainitsee Päivi Komulainen. Hänen työhistoriaansa
kuuluu myös kahden kesän toiminta peltotukitarkastajana sekä
yksi kausi TE-keskuksessa maatilojen investointitukipäätösten
valmistelussa ja seurannassa.
Työmatka kotipihasta puolen kilometrin päässä sijaitsevaan Tommilan navettaan sujuu vauhdikkaasti punaisella Ferrarilla. Kesäkelillä
alle otetaan harmaa Harley Davidson-merkkinen polkupyörä.
Loisteputkilamput paistavat korkealta teräsrakenteisen kylmäpihaton laipiosta. ”Pojat” luottavat siihen, että emäntä lakaisee
katuharjalla appeen lähemmäksi
ja varmistaa puhtaan veden saannin. Aamulla isäntä ajaa traktorilla uuden ruoka-annoksen
leveälle syöttöpöydälle. Paluumatkalla poiketaan vielä kolmanteen
pihattoon ”isännän navettaan”
jossa seuraava porukka, kuusikymmentä kehonrakentajaa ja
pihvinkasvattajaa, odottaa iltatoimia. Karsinoiden siivous ja
turvekuivikkeen vaihto tehdään
kerran viikossa. Isojen eläinten
siirto-operaatio aidan toiseen
nurkkaukseen vaatii turvallisuussyistä kahden läsnäoloa. Kolmen
navetan siivous kestää koko päivän. Muiden töiden mukaan
sitä jaksotetaankin. Aamurutiinit alkavat puoli kuuden maissa
ja aamuvellin keittoon yrittäjät
tulevat yhdeksän seutuun. Sama
kierros tapahtuu illalla. Voimanlähteekseen Päivi Komulainen
mainitsee perheen ja työnilon.
Ari lisää motivaatioksi elinkelpoisen tilan seuraavaakin sukupolvea
ajatellen. Lisävirtaa antavat syksyn
lomamatkat pohjoiseen, lukeminen, käsityöt ja hyvät ystävät. mv
Nro 48 – 2013
Joka toinen viikko kokoontuva
peittopiiri Otanmäessä on viimeaikoina pienentynyt kolmen
käsityön ja lähetystyön ystävän
piiriksi. Viime perjantaina seurakuntatalon käsityöhuoneeseen
saapui vain Eeva Kemppainen.
Helka Karvosella ja Anja Malolla oli muita menoja. – Tämä on
mukava ystävien piiri, jonka
Helka laittoi muutama vuosi sitten alulle. Välillä meitä oli toistakymmentä neulojaa. Viime
vuonna vierailtiin puolin ja toisin
Mainuan peittopiiriläisten kanssa. Omalla kolmen naisen porukalla olemme saaneet valmiiksi
kaksikymmentäneljä villapeittoa
tämän syksyn aikana. Poisheitetyistä neuleista puramme langat
täällä käsityöhuoneessa. Kotona
neulomme laput ja yhdistämme
peitoksi Äiti-Teresan lastenkoteihin Intiaan, kertoo Eeva Kemppainen. Toiminta on osa Kajaanin seurakunnan lähetystyötä.
Parturi-Kampaamo Millamarin
yrittäjä Kyllikki Karppinen on
päättänyt sulkea oven tutussa
toimipisteessään Vuorimiehentiellä Otanmäen keskustassa.
Vuodenvaihteen jälkeen Millamarin rappusilla voi olla lunta
eikä sälekaihtimien takaa loista
kampaajan työvalot. Neljäkymmentäyksi vuotta on vierähtänyt
aikaa siitä, kun Karppinen perusti yrityksensä paikkakunnalle.
Työuransa hän aloitti vieraan
palveluksessa Hyrynsalmella
ja toimi sen jälkeen muutaman
vuoden myös Espoossa ja Helsingissä. – Olen nähnyt monenlaista aikaa Otanmäessä. Taajaman
elämänmeno kaivoksen ja vaunutehtaan vaiheissa ja asiakaskunta niiden mukana on muuttunut vuosikymmenten aikana.
Kun aloitin työt täällä, kylällä oli
kolminkertainen määrä asukkaita, joista suurin osa työikäisiä
ja heidän perheitään. Kahdeksankymmenluku oli ehkä vilkkainta aikaa, kun vaunutehtaan
rakentajat ja komennusmiehet
käyttivät kauppoja, ravintoloita
ja tarvitsivat myös hiustenleikkuuta. Nyt asiakkaani ovat pääasiassa ikäihmisiä ja eläkeläisiä.
Transtechin hyvä työllisyystilanne ei näy yrityksessä, sillä tämän
päivän ihminen ei vaihda asuinpaikkaansa työn perässä, vaan on
Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Lähetysmattoja ja
Kultakatriina-kasseja
Seurakuntatalon käsityöhuoneessa on kahdet kangaspuut, joilla
kankurit ovat paukuttaneet monta kymmentä mattoa lähetystyön
hyväksi. Valmiita matonkuteita
on siisteissä kerissä odottamassa uutta mattoinnostusta. Eeva
Kemppainen aikoo laittaa puihin
uudet loimet vasta vuodenvaihteen jälkeen. Nyt aikaa menee jouluvalmisteluissa ja Eevan omassa
kassiprojektissa. Kahvipaketeista
tehdyt korikassit ovat ompelijan
taidonnäyte. – Saan pusseja Prisman kahvilasta, ystäviltä ja keneltä
vain ilkeän kysellä. Pesen pussit,
kuivaan ja leikkaan viivoittimen
ja mattoveitsen avulla tiettyyn
mittaan. Suikaleet ompelen vanhalla ”voimakoneella” toisiinsa.
Nahkakaistaleella vielä huolittelen kassin suun ja laitan kestävän
rivan ja pohjalevyn, esittelee tekijä
Kultakatriina- ja Juhlamokka-kasseja. Ehkä seuraavaksi nähdään
vihreitä Presidenttikasseja, kun
se merkki on ollut tarjouksessa.
vuotta maatalouslomittajan tehtävissä. Käsityö on aina kulkenut
mukana harrastuksena. mv
Suomussalmelta
Otanmäkeen
Eeva ja Esko Kemppainen muuttivat Otanmäkeen kahdeksantoista
vuotta sitten Suomussalmelta. –
Asuimme 64 kilometrin päässä
keskustasta. Talonmiestyöt ja
puulämmitys tuntuivat jo hankalilta. Olimme jääneet eläkkeelle ja oli mahdollista muutenkin
muuttaa. Tyttäremme perheen
houkuttelemana tulimme tänne mukavaan rivitaloasuntoon.
Olemme viihtyneet oikein hyvin,
mutta nyt on ajatus palata takaisin Suomussalmelle, nyt keskustaan. Otanmäen asunto on
myynnissä. Ystäviä ainakin tulee
ikävä, miettii Eeva Kemppainen.
Elämäntyöstään hän mainitsee
valmis kulkemaan töihin kauempaakin, pohtii Karppinen.
ja selkään, kuvailee Kyllikki
Karppinen kampaajan työtään.
Hiusten käsittely
edelleen käsityötä
Kirjat, hiihtoladut,
mökkielämä ja vierailut
lasten luona odottavat
Hiusmuoti on muuttunut neljässä vuosikymmenessä moneen
kertaan ja käsittelyaineet ovat
vaihtuneet entisajan ”myrkyistä” luonto- ja ihmisystävällisiksi,
mutta itse työ on pysynyt samana. – Hiusten käsittely, leikkaus,
parturointi ja kampausten teko
on edelleen ihmisläheistä, peilin edessä tapahtuvaa käsityötä.
Tässä työssä on itsekin oltava
huoliteltu. Asiakkaan toivomusten mukaan ja ammattitaidolla
hänelle tehdään mieluista ilmettä
ja etsitään sopivaa lookia. Uusia
oppeja ja trendejä on seurattava
alan julkaisuista ja koulutuksissa. Asiakkaan kanssa kahden
kesken tulee vaihdettua kuulumiset, myös henkilökohtaiset
luottamuksellisetkin asiat, mikä
vaatii myötäelämistä ja henkistä
läsnäoloa. Pitkät asiakassuhteet,
joku jopa yrityksen alusta lähtien, ovat hyvä palaute ja merkki
tyytyväisyydestä. Koen sellaisen
palkitsevana ja voimia antavana.
Työpäivät ovat joskus pitkiä eikä
niissä juuri ole lepotaukoja. Jalkojen päällä ollaan koko ajan ja
työasento ottaa joskus hartioihin
seitsemän lapsen kasvatuksen,
appivanhempien hoidon, maatilan emännän työt ja kymmenen
5
Pihatöitä, liikuntaa ja ”lumiukon
tekoa” harrastava pirteä yrittäjä
on säästynyt vakavammilta sairauksilta ja aikoo pitää rästiin
Eeva Kemppainen on yksi peittopiirin uskollisia ahertajia. Otanmäen
seurakuntatalon alakerran käsityöhuoneessa käydään kolmen naisen
porukalla purkamassa neuleita joka toisen viikon perjantaina. Peittolaput neulotaan kotona.
jääneet vuosilomat, pekkaset ja
parinkymmen vuoden takaiset
äitiyslomat elämänsä kunnossa.
– Olen tykännyt työstäni, mutta
olen helpottunut tästä ratkaisusta. Lukemattomat kirjat ja
räntäsateessa sulanut lumiukko
odottavat. Pääsen hiihtolenkille
Otanmäen laduille päiväsaikaan.
Saan viettää mökkielämää Rokualla koko kesän. Voin lähteä
lasten ja lastenlasten luo Espooseen ja Geneveen pitemmäksi
aikaa tai ottaa heidät vastaan
tänne ajan kanssa ilman työhuolia, luettelee Kyllikki Karppinen
tulevaisuudenhaaveitaan. Hän
kiittää asiakkaitaan kuluneista
vuosista ja lähettää Hyvän Joulun ja Onnellisen Uuden Vuoden tervehdykset. mv
Parturi-kampaaja Kyllikki Karppinen on palvellut asiakkaitaan Millamarissa yli neljäkymmentäyksi vuotta. Vuodenvaihteessa hän jää työstään pitemmälle vapaalle.
6 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Rauhallista Joulua ja
Hyvää Uutta Vuotta
2014!
Nro 48 – 2013
Nro 48 – 2013
Torstaina 19. päivänä joulukuuta
7
8 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Ilman joululauluja ei taida olla
mahdollista kokea sitä aidoksi
väitettyä joulua tai virittyä juhla-aikaan. Monet lauluperinteet
juuri joulun alla voivat hyvin
ja kokoavat vuosi toisensa jälkeen kyläkuntia Kauneimpiin
joululauluihin ja konsertteihin
kirkkoon ja juhlasaleihin myös
Otanmäki-Vuolijoen alueella.
”Sanotaan, että jokainen
ihminen voi rukoilla. Mutta se
joka laulaa, rukoilee kahdesti.
Vielä voisi sanoa: se joka laulaa
yhdessä, rukoilee kolmesti. Jouluna koko maailmanlaaja kirkko
laulaa kristillisen uskon yksinkertaista sanomaa Jumalan rakkaudesta” tervehtii arkkipiispa
Kari Mäkinen Kauneimpiin joululauluihin osallistuvia tapahtuman esittelyvihkossa. Kanttori
Anne Kyllönen johti lauluja alueellamme jo kahdeksatta kertaa
viime sunnuntaina Karjalan pirtissä, johon oli saapunut kuusikymmentä laulunhaluista. Antti
Minkkinen johdatteli nuotinlukua tutuista talvisista lauluista
uusiin, opeteltaviin lauluihin ja
sitten niihin parhaisiin surullisiin
joululauluihin. Pappi kertoi myös
rahakeräyksen kohteen, köyhien
maiden vammaiset lapset. Vaikka
laulaminen olikin pääasia, kyllä
Nro 48 – 2013
seurustelu kahvipöydässä kävi
myös vilkkaana. Vieraat Kajaanista ja Manamansalolta tunsivat
olonsa kotoisaksi meidän kyläläisten kanssa. Yllätysnumerona
kuulimme vielä Juha Tervosen
esittämänä Konsta Jylhän joululaulun.
Jouluiset löytölaulut
kuulostivat aivan uusilta
Pirtin jouluiseen tunnelmaan kuului olkikoristeet himmeleistä
olkipukkeihin ja tähtiin. Mihin vain katsoi, edessä oli kaunis näky;
sinivalkoinen hämärtyvä talvimaisema ruutuikkunoista, punaisena
hehkuvat lasimaljat kynttilöineen, puusängyn ryijypeitot ja ennen
kaikkea joulumieltä tavoittelevat laulajat.
Vuolijoen kivikirkkoon saapui
sankan lumisateen läpi neljäkymmentä runojen ja laulujen ystävää
tiistai-iltana. Yhdessähän nytkin
olimme, mutta tällä kertaa Paula
Tapionmäen suunnittelemaa kaunista kokonaisuutta hiljaa kuunnellen ja mielessämme pohtien.
Anne Kyllönen toimi enimmäkseen säestäjänä, Paula laulujen ja
runojen tulkitsijana. Löytölauluiksi nimetyt teokset kuulostivat muutamaa lukuunottamatta
Kanttori Anne Kyllönen ja Paula
Tapionmäki Jouluisten löytölaulujen jälkeen. Sakean lumituiskun
läpi saapui neljäkymmentä runolaulujen ystävää kuuntelemaan
kaunista esitystä.
Manamansalosta asti saavuttiin
pitäjän tunnettuun kohtauspaikkaan Karjalaan. Juha Tervonen
vaimonsa kanssa ottaa vielä kahvikupposen ennen kotimatkaa.
Viikko sitten kokoontui Ulpukan
saliin neljänkymmenen ikäihmisen joukko. Jälleen kerran
kahviteltiin täytekakun kanssa
ja laulettiin. Nyt kaikuivat joululaulujen lisäksi Paavo Makkosen
säestämät ystävänlaulut, lähtölaulut ja ikioma serenadi Aila
Alasalmelle. – Olihan ne sellaiset
haikeankivat laulut ja halaukset.
Kaksikymmentä vuotta olen toiminut Vanhustenkotiyhdistyksen
tehtävissä, ensin kunnanhallituksen edustajana yleisissä kokouksissa, vuodesta 1994 alkaen
hallituksen puheenjohtajana ja
sittemmin toiminnanjohtajana,
kertoo Aila Alasalmi.
Rahoituksen hankkimista
ja rakentamista
90-luvun puolessa välissä
Ulpukka-taloon tehtiin miljoonaremontti, pian sama Lummetaloon ja RAY:n ehtojen mukaan
aivan uusilta. Paulan laulukin
kuulosti entistä vapaammalta
ja kirkkaammalta. Jotain taikaa
illassa oli. Tilaisuuden jälkeen
Paula kertoi, että laulut ovat löytyneet vanhoista laulukirjoista.
– Oli kova halu löytää kappaleita, joita olen lapsena radiosta
kuullut. Niin löysinkin. Monet
Hatvan Pertin ja Mailan lahjoittamista Joulun kultaiset laulut
-kirjoista, osan Kovasen Tuulan
tiedossa olleista lauluista.
Löytölaulut ja runot kertoivat
jouluyön ihmeestä, kun taivas
koskettaa maata ja ilmassa on
enkeleitä. Talvista maisemaakin
niissä maalattiin. Yksinäisyyden
teema kulki monen sävelmän
mukana jotenkin riipaisevana
mm. Jouluyön hiljaisuus kappaleessa ”Laulut on laulettu nuo,
juhlistettu on sanoman tuojaa.
Yksi vain kulkija tuo porttikongista hamuaa suojaa. Poissa on
juhlavuus, viima polkua perässä
sulkee.” Timo Mäenpään sanat
ja Jori Sivosen nuotitus sopivat
hyvin Paulan esitystapaan ja tulkintaan. Joulu yksinäistä lohduttaa -kappale kuului myös konsertin ohjelmaan. – Iloa, valoa,
rauhaa, toivotti Paula iltahetken
lopuksi. Sellainen olo jäikin. mv
myös mittavat muutostyöt tehostetun hoidon Ristokotiin. Kirjanpito annettiin Leena Julkusen
hoteisiin ja häntä on kiittäminen
asioiden sujumisesta, muistuttaa Aila. Rahoituksen saamisen
ehdot ja koko menettelyprosessi oli opeteltava ja hallittava,
samoin rakentamiseen liittyvät
lupa-asiat. Rakennusinsinööri
Jouko Halonen ja arkkitehti Saila
Palviainen-Karjalainen auttoivat
näissä asioissa. RAY:n avustusten
Lähtölaulut on taas Ailalla
mielessä. Tällä kertaa hän käärii
ison juhlaliinan pakettiin ja
starttaa käsityö kainalossa kohti
Lahtea. Pitsiliina on ehdolla
Karjalan Liiton Lahden piirin
käsityökatselmukseen, josta voittajaehdokas jatkaa loppukisoihin
Helsinkiin. – Ei se voitto niin
tärkeä, vaan osallistuminen ja
omatekoisten pitsien hyötykäyttö.
ehtona oli kunnan takaus veloille,
joita vieläkin maksetaan. Kipakoita neuvotteluita käytiinkin
kunnan kanssa. Alun perin koko
vanhusten asuntojen rakentaminen lähti ikääntyvien kuntalaisten tarpeista ja alussa toimittiin
kiinteästi Vuolijoen kunnan
kanssa. Yhdistys perustettiin, että
saataisiin tärkeät avustukset.
Tasapainoilua
talouden kanssa
– Talouden kanssa tasapainoilu
on ollut äärimmäisen raskasta.
Kainuun mallin myötä tehostetun palvelun yksikkö Ristokoti
tyhjeni, kun kuntayhtymä päätti vähentää tehostetun hoidon
paikkoja huolimatta siitä, että
pärjäsimme kilpailutuksessa.
Tyhjät tilat tekivät loven vuokratuloihin ja se horjutti pahasti
taloutta. Yhdistyksen palkkaamina hoitotyötä tehneet henkilöt
Nro 48 – 2013
Alasalmen sukuseura ry julkaisi
marraskuun lopussa Johan Ungerin jälkipolvet, Alasalmen suvun
tarinoita -kirjan. Yli kolmesataa
sivua sisältävä kovakantinen teos
kertoo suomalaisen ruotusotilaan
ja hänen jälkipolviensa vaiheista
Suomen historian pyörteissä.
Vuonna 1701 syntynyt korpraali Johan Unger palveli kruunua
sodissa aina karoliinien kuolonmarssilta Hailuodon Kestin
taisteluun 1700-luvun kohtalon
vuosina. Tarinan edetessä nälkävuodet vaihtuvat vauraampaan
nykyaikaan ja lukuisat maatamme koetelleet sodat työntäyteiseen rauhanaikaan. Johan Unger
on kantaisä Alasalmi-Ungerin
suvulle, jonka vaiheita kirja seuraa nykypäivään asti. Sukuseuran
puheenjohtajan, Harri Alasalmen
esipuheesta alkaen Unger-Alasalmien tarina tempaa mukaansa.
Kiinnostavaa on kurkistella Vuolijoen Alasalmien perhepotretteja
ja lukea heihin liittyviä muistelmia, vaikkapa Arvi Hirvosen kertomaa juttua Määtin Oskarista.
Sukukirjan kannessa taiteilija
Eero Karjalaisen (äiti Hanna Alasalmi) maalaus ”Elonkorjuu”.
Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Lähdekaaos järjestyi
mukaansatempaavaksi
historiankirjaksi
Sukututkimustiedon, tarinoiden,
valokuvien, sotakirjeenvaihdon
ja matrikkelin kokoaminen on
kestänyt kolme vuotta. Materiaalin kirjaan on suureksi osaksi
koonnut ja muokannut luettavaksi Riitta Alasalmi. Neljään
kirjaprojektiin osallistunut Riitta kertoo sukukirjan synnytystuskista ja työn vaiheista Karppilan
pirtissä upouusi kirja kädessään.
Mukana haastattelussa on myös
Lasse Alasalmi, joka teki kirjan
kuvankäsittelyn yhdessä Timo
Saarelan kanssa.
– Kirja pitäisi tehdä, mutta
missä on ainekset. Mistä otan
kiinni? Kirkonkirjat, henkikirjat, maakirjat, pappien osittain
ruotsiksi käsinkirjoitetut rippikirjat, maakunta-arkiston tiedot,
Pohjan Prikaatin Killan historia,
ruotulainsäädäntö, suvun kirjeenvaihto, yksittäisten henkilöiden muistelmat, valokuvat,
kartat, retket hautausmaille ja
Hailuotoon, yhteydet sukututkijaystäviin ja klikkaukset genealogia.fi-sivuille olivat sitä lähdekaaosta, jota aloin järjestämään
kirjan muotoon. Vuosiluvut ja
niiden väliin jääneet aukot vaativat mielikuvitusta ja tulkintaa
sekä ymmärrystä jonkin yksityiskohdan liittymisestä ajankuvaan.
Tieto yhteiskunnallisista oloista
ja historiasta yleensä oli välttämätöntä. Olihan valmistakin
materiaalia esimerkiksi Rusalan
Haatajien, Käkisaaren Karppisten ja Kalaojan suvuista. Harri
Alasalmi kokosi oman, Kestilän
sukuhaaransa materiaalin. Matrikkelin on koonnut ja järjestänyt
Aila Sivonen. Kaikkea ei siis tarvinnut tehdä alusta alkaen eikä
yksin, mutta kyllä palastelussa ja
sanottiin irti, vaikka erilaisin järjestelyin heitä voitiinkin hetkeksi
sijoittaa muihin tehtäviin, muistelee Aila Alasalmi kiperää tilannetta. Inkeriläiset paluumuuttajat
pelastivat osittain taloudellisen
katastrofin. Heidän tänne tulosta on kiittäminen kontakteja
Vanhustyön Keskusliittoon. Aila
Alasalmi muistuttaa muutenkin
yhteistyön merkityksestä. Sitä
tarvitaan paikallisten yhdistysten
ja vapaaehtoisten kanssa, samoin
yhteyksiä ja verkostoja kunta- ja
sote-päättäjiin.
tällä hetkellä kaikissa asunnoissa ja yhdistyksen taloudellinen
tilanne on vakaa. Kokopäiväisenä
toiminnanjohtajana yhdistyksessä jatkaa Sari Määttä-Ohtonen.
Asukkaiden hoidosta vastaa
Kainuun sosiaali- ja terveyspalvelut ja laskutus tapahtuu hoidon
määrän mukaan sote-yhtymän
määrittelemillä taksoilla. Onhan
asukkailla oikeus käyttää yksityisiäkin palveluita kuten kenellä
tahansa kuntalaisella.
Selkeä toimenkuva
asumispalveluiden ja
viriketoiminnan tarjoajana
Kiinteistöjen huolto ja remontit
ovat jatkuvia rahanreikiä. Haasteita on myös viriketoiminnan
kehittämisessä. Uusia, luovia
toimintamalleja olisi hyvä löytää ja tarttua sellaisiin rohkeasti,
kannustaa Aila Alasalmi. Kyse
on välittämisestä. Vapaaehtoisia
tarvittaisiin esimerkiksi vanhusten ulkoilutukseen. Aila Alasalmi
Matkan varrella kuntakytkös on
poistunut ja yhdistyksen toiminta on kehittynyt itsenäiseksi ja
vakiintunut selkeästi pelkästään
vuokra-asuntoja ja viriketoimintaa tarjoavaksi. Vuokralaisia on
Kyse on välittämisestä
kuolleiden sotilaiden kanssa seurustelussa meni aikaa, toteaa Riitta Alasalmi. Hän kiittelee suvun
aktiivisuutta, hyvää henkeä, kirjan myötä syntyneitä uusia yhteyksiä ja kadonneiden sukulaisten
löytämisiä. Kirjan tekemistä helpotti monenlainen osaaminen ja
ammattitaito, mitä suvun piiristä
tarjottiin talkooapuna sukukirjan
valmistumiseen; toimittajia, painoalan osaajia, kuvataiteilijoita
ja hyvämuistisia kertojia. Urakka on valmis ja vastasyntynyttä
esitellään ylpeydellä. Kirjan voi
tilata Riitta Alasalmelta. mv
Lasse ja Riitta Alasalmi osallistuivat sukukirjan tekoon ja kertoivat
tietojen keruun, kuvien käsittelyn ja kirjoittamisen kolmivuotisesta
prosessista.
Otteita Riitta Alasalmen kirjoittamasta tekstistä Johan Ungerin jälkipolvet -sukukirjasta:
Sisulla ja sydämellä
Kun Alasalmen sukukirjan tarinat alkoivat olla
kasassa ja luimme koko perheen voimin suvun
historiaa, olivat lapset hiukan pettyneitä. Heidän
mielestään 1800-luvun elämä on ollut sairauksien, sodan ja kurjuuden kierrettä, joka päättyi
aina kuolemaan. Kuitenkin tärkein, eli sitkeä
elämänlanka, kiemurteli kaikkien raskaidenkin
vuosisatojen ja koettelemusten aikana myös täällä Kainuussa. Asutus säilyi, väkimäärä kasvoi ja
ihminen löysi kuin ihmeen kaupalla jalansijaa,
josta seuraava sukupolvi pystyi ponnistamaan.
Maaperä elämälle ei ollut hedelmällinen eikä täällä
sydänmailla mitään saatu ilmaiseksi. Nälkävuodet,
rajamaiden levottomuudet, halla, kulkutaudit ja
puutteelliset viljelymenetelmät tekivät ihmisten
elämästä jokapäiväistä selviytymistaistelua.
Moni perhe ja suku katosi Kainuuta asuttamasta, mutta Ungerit pysyivät. Se, kantoiko sukua
hämmästyttävällä voimalla eteenpäin Johan Ungerilta perityt sisukkaat ja pitkäikäiset geenit, hyvä
onni, perheestä huolehtiminen vai hyvin solmitut naimakaupat, jää salaisuudeksi. Se, olivatko
nämä hyviin naimisiin itsensä löytäneet miehet
painottaa myös itse saaneensa
vanhuksilta paljon elämänviisautta ja voimaa työhönsä: ”Vanhuksen tuikkivat silmät, hymy
huulilla ja lämmin kädenpuristus ovat paras kiitos työvuosista.” Hänen pestinsä hallituksen
puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana päättyy virallisesti vuodenvaihteessa. Vapaaehtoistyössä
hänet varmasti tapaa vaikkapa
Ulpukan kokkipiirissä. – Milloin
onkaan matikan kutu? Matikkakeitto voisi olla ensimmäinen
ateria, suunnittelee lähtölaulujen
vapauttama puuhanainen. mv
Lähtölaulut laulettiin Ulpukan
salissa viime viikon keskiviikkona. – Keskityn nyt perheeseen,
lapsenlapsiin ja niihin tehtäviin,
joihin minut on valittu vaaleilla;
kaupunginvaltuusto, Kainuun
sote-hallitus ja -valtuusto, kirkolliskokous, kirkkovaltuusto.
komeita, helläsydämisiä tai ahkeria, on pelkästään
lukijan mielikuvituksen varassa. Useissa tarinoissa
Ungerit olivat lempeitä isiä, oikeudenmukaisia ja
suoraselkäisiä miehiä, joiden lapset kertovat näistä
kauniita ja hyviä tarinoita.
Sukunimen muuttuminen
Ungerista Alasalmeksi
Suvussa kerrotaan monenlaisia tarinoita sukunimen syntyhistoriasta. Todennäköistä lienee
kuitenkin, että Alassalmen äärellä sijaitseva
Alasalmen talo oli luonnollinen sukunimi. Olihan Kainuussa 1900-luvun alussa ja edelleenkin
tapana puhutella ihmisiä talonnimillä.
Säräisniemen, Vuolijoen ja Kestilän Ungerit
vaihtoivat nimeään yhtä aikaa 12.5.1906 Alasalmeksi ja Kemin haaran sukunimenvaihdos
tapahtui vuonna 1936. Virallisen lehden tiedotteista selviää myös, että muitakin Unger-nimisiä
sukunimen vaihtajia oli vuosisadan alkupuolella.
Unkari, Luoto ja Aro olivat näiden Ungereiden
uusia sukunimiä, mutta Juho Ungerin jälkeläisten sukunimi vaihtui kaikkialla Alasalmeksi.
9
10 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Nro 48 – 2013
Näin minä ymmärsin ja koin sen
sellaisena pikkupojan silmin.
Joulun odottelu oli jännää aikaa.
Juhlaa odotti jokainen lapsi sekä
kotiin että kouluun.
mutta sillä hetkellä asialla ei ollut
merkitystä. Lahjojen määrä ei
ollut tärkeä, vaan se, että pukki
oli muistanut minua.
Joulu lapsena jäi mieleen
hetkenä, minkälaisena vieläkin
joulun haluaisin olla. Kotona
tehtyjen ruokien tuoksuja, steariinikynttilöitä kuusen oksilla,
rauhaisaa iltaa, kaipaan edelleen
tämän päivän jouluna.
Koulun kuusijuhlassa
Koulussa aloitimme harjoitella
joulukuun alusta alkaen joululauluja ja -näytelmiä. Minulla
oli aina kaino odotus, pääsenkö
ehkä näytelmään mukaan. Koulun kuusijuhlat menivät kuitenkin niin, ettei minulle tarjottu
isoja rooleja. Ajattelin, etteivät
lahjani viitanneet näyttelijäksi
eikä laulukaan ollut vahva lajini,
sillä kuorossa lauloin takarivissä.
Suuri asia oli, kun sain erääseen
näytelmään roolin joulukuusena.
Kuusen oksien välistä yritin katsoa, näkisikö äitini minut. Koulun joulujuhlaan kuului myös
joulukorttien jako koulukavereille. Oli jännittävä odottaa, tulisiko
minulle kortteja ja sellaisten saaminen oli suuri ilo. Itsekin kirjoitin parhaille kavereille kortin.
Onnellista oloa
aattoillan aterialla
Kotona jouluun valmistauduttiin
suurella sydämellä. Vanhemmat
hankkivat ruokaa, jota ei normaalisti saatu. Syksyllä oli otettu
kasvamaan porsas joulukinkuksi.
Joulukuun alussa sika lahdattiin ja
liha säilöttiin suolaan lihatiinuun,
josta se otettiin ennen joulua
paistumaan. Kinkku oli silloinkin
joulupöydän vakioruoka. Joulun
tuoksu alkoi jouluviikolla, kun äiti
leipoi piparit ja tortut leivinuunissa. Uunituoreet joululeivonnaiset
olivat suurta herkkua koulusta
palaaville lapsille.
Olin monta kertaa jouluaattona
isän kanssa naapurissa metsätöissä.
Kun palattiin iltapäivällä pakkasesta kotiin, oli hirmuinen nälkä.
Pirttiin saapuessamme tuli vastaan
uunin lämpö ja uunissa laitettujen
ruokien ja kuusen tuoksut sekamelskana. Oli onnellinen olo.
Kinkun ja muiden jouluruokien paistaminen alkoi aattona.
Lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa oli kinkun lisäksi uunissa.
Jokainen meistä lapsista tiesimme, että on tulossa ilta, minkä
muistamme aina.
Kuusi naapurin metsästä
Joulukuusi haettiin yleensä aaton
aattona. Kuusi tuotiin aattona
pirttiin ja saimme sen koristella.
Koristeet olivat pääsääntöisesti
itse tekemiä, ainoastaan steariinikynttilät ja suomenlipuista tehty
nauha oli ostettu, kuitenkin kuusesta tuli hyvä joulukuusi.
Kerron yhden, mielestäni jännittävän, kuusenhakureissun,
minkä teimme veljeni kanssa.
Tiesimme, ettei sopivaa kuusta
Kuva: Eelis Lyytinen
löydy omilta mailta, joten suunnistimme naapurin metsään.
Hiihdimme omaa puolta Pikkulaan päin noin kolme kilometriä.
Käännyimme takaisin naapurin
puolta ja tulimme kotini Varjolan
kohdalle. Siinä olimme havainneet sopivan kuusen, jonka
otimme mukaamme. Hiihdimme samaa latua takaisin kotiin.
Tulihan siinä melko pitkä kuusenhakumatka, mutta uskoimme
”eksyttäneemme” mahdollisen
kuusivarkaan etsijän. Naapurin
isäntä tuli tapaninpäivänä kylään,
istui kiikkustuoliin ja kuuseen
päin katsoen kertoi, että joku on
ottanut kuusen hänen metsästään. Sanoi, että jäljet menivät
Pikkulaan päin. Oma ja veljeni
osuus asiaan ei paljastunut, vaikka tilanne oli melko jännittävä.
Saimme asiasta mielenrauhan ja
nythän rikos on jo vanhentunut.
Savusaunan kitku ja
saippua silmissä ei
itkettänyt joulusaunassa
Äiti ilmoitti, että saunan jälkeen
syödään jouluateria ja jos ollaan
kilttejä, saattaa joulupukkikin
tulla käymään. Siinä vaiheessa
ei kova pakkanenkaan haitannut
savusaunaan menoa. Juostiin
pientä polkua pitkin saunaan,
missä normaalisti ei ollut talvella
kiva olla. Oli kitkua saunassa ja
äiti pesi tukan saippualla. Silmiä
kirveli, mutta ei tullut itku, olihan joulu.
Saunan jälkeen pirttiin tullessani näin äidin loihtiman ihmeellisen joulupöydän. Tarjolla oli
kaikkea sitä, mitä pieni poika voi
toivoa jouluaattona. Sain syödä
niin paljon, kuin pieneen vatsaan
ruokaa mahtuu.
Joulukuuseen sytytettiin aidot
steariinikynttilät, jotka toivat
lisää tunnelmaa jouluaattoon.
Joulun viettoon kuului myös
radiosta kuunneltu Oulun tiernapoikien esitys.
Jännittävää
kopinaa eteisestä
Ruokailun jälkeen meidän lapsien odotus oli suuri; joulupukki
oli tulossa. Sillä hetkellä kaikki
olivat kilttejä lapsia. Eteisessä
alkoi kuulua jännittävää kopinaa, ja sieltähän pukki tuli. Hän
Jokaisella sukupolvella
oma joulutunnelmansa
kysyi, oliko talossa kilttejä lapsia,
ja kaikki me yhteen ääneen olimme samaa mieltä. Pukki jakoi
lahjat ja pyysi Joulupukki-laulua
ja mehän laulettiin. Usko pukkiin
oli vahva, niin kuin pienillä lapsilla pitää olla, mutta jäljestä päin
sekin asia selvisi… Usko pukkiin
horjui, kun äiti oli kerran lypsyn
lomassa pukkina.
Lahjat olivat ikimuistoisia.
Minä sain kerran pari omenaa,
kerran kirjan ja kerran pienen
puuhevosen. Tiesin myöhemmin,
mistä nämä lahjat olivat tulleet,
Kun lähdin maailmalle, joulun
merkitys muuttui enkä kokenut
samaa tunnelmaa. Tuntui välillä,
ettei joulu poikkea normaalista
päivärytmistä ollenkaan. Kävin
kotona joulun aikana muutaman
kerran opiskelun aikana, mutta
samaa lapsuuden aikaista tunnelmaa ei tullut ja siihen ei varmaan
ollut mahdollisuuksiakaan.
Kun tuli omia lapsia, yritin
saada joulun tuntua perheen
viettämään juhlaan, mutta jäljestä päin voin sanoa, että samaan
tunnelmaan en päässyt. Ehkä
Pirtissä oli vipinää joulun lähestyessä. Lauri-veljeni teki jotakin
kummallista pyöreästä paksusta
palikasta. Heikki Jäppinen, äidin
sukulainen, oli meillä joulun
alla ja jouluna. Hänellä oli selvät
suunnitelmat tehdä kaimalleen,
nuoremmalle veljelleni Heikille
keinuhevonen. Sinä iltana hän
sai tehtyä hevosen käyrät jalakset. Isä pauloitti verkkoa. Kallesetä korjasi valjaita. Eino-veljeni
luki läksyjään ja välillä kysyi:
”Mitä minä tekisin?” Minä vuolin puupalikkaa, ajattelin, että
tästä teen Heikki-veljelleni auton.
Äiti ja tytöt olivat pirtin perällä
askareissaan. Kaikilla heillä heilui sormet ja ranteet sukkien ja
tumppujen kutomisessa.
Lauri teki seuraavana iltana
laudasta kaksikymmentäkaksi
ratasta tai leikkiauton pyöriä,
arveli, että niistä kaksi oli tuplaten suurempia kuin ne kaksikymmentä. Ihmettelin mitä niistä
tulee, mutta en kysynyt. Keinuhevosen tekijältä oli innostus
lopahtanut. Minä sahasin pyöreästä koivuhalosta neljä ratasta
pikkuauton pyöriksi.
Kolmantena iltana Lauri teki
paljon samanlaisia ja erilaisia
höylättyjä laudan palasia. Minä
vuolin autoani ja menin aikaisin
nukkumaan kun väsytti.
Aamulla noustessani tunsin,
että pirtissä on maalin hajua.
Katsoin eri suuntiin ja huomasin, että orsien päälle asetettujen
lautojen päältä näkyi mustaa.
Kiipesin nopeasti orrelle. Olin
hajareisin orren päällä ja vedin
käsilläni itseäni eteenpäin. Katsoin maalattuja esineitä läheltä.
Ovat komeita kapistuksia, ajattelin. Tulin alas, kukaan ei nähnyt,
että olin niitä katsomassa. Söin
aamupalan ja lähdin kouluun sitä
ensimmäistä luokkaa käymään.
Välitunnilla opettajani Toini
Hormila kysyi minulta, että oletko aloittanut jo joulusiivouksen
kun nuo housusi ovat noin pölyiset. Katsoin housujani ja sanoin:
”Aloitin tänä aamuna.” Opettaja
muisti meillä kylässä käynnin.
Pirttiimme tullessa hän katseli orsia ja sanoi äidille: ”Noilta
orsilta on vaikea pölyjä pyyhkiä.”
Siihen äitini vastasi: ”Antti se
meillä kiipeilee orsilla ja samalla
tulee pölyt pyyhityiksi.”
Kotiin tullessani huomasin, että mustat esineet lautojen
päältä olivat kadonneet. Joulun
lähestyessä teimme monenlaisia
valmisteluja. Kotiliesi-lehdestä
Aino-siskoni oli lukenut miten
kynttilöitä valmistetaan. Rupesimme niitä tekemään, koska
kaupasta niitä sai vain pienen
se olikin aikuiselle mahdotonta.
Juhlasta puuttui Varjolan savusauna, lapsuuskotini lämmin
pirtti, äidin laittamien ruokien
tuoksut, steariinikynttilät ja joulun rauha. Lastenlapsieni kanssa
yritän löytää saman lapsuuden
tunnelman. Toivottavasti he
kokevat joulun erikoisen ilmapiirin, vaikka en voi viedä heitä
savusaunaan enkä tuoda samoja
tuoksuja ja tunnelmia heidän lapsuutensa muistoksi.
Joulu on valitettavasti tullut
erittäin kaupalliseksi ja sen markkinointi aloitetaan mielestäni liian
aikaisin. Markkinointi kohdistuu
paljolti joululahjoihin, mutta joulutunnelmaan ei löydy kovinkaan
paljon tarjontaa. Hotellijouluja on
kylläkin tarjolla ja olen vaimoni
kanssa ollut kolme kertaa sellaisessa mukana. Ihan kiva juttu,
mutta lapsuuden joulun tunnelmaan ei sielläkään pääse.
Toivon, että tarinani antaa teille kaikille toivoa saavuttaa joulun
syvin ajatus ja pohtia, mikä se on.
Hyvää ja Rauhallista Joulua
kaikille!
määrän käydystä talvisodasta
johtuen.
Talia sulatimme paistinpannussa. Laitoimme lamppuöljyssä kasteltuja pumpulilankoja
puukeppiin toisesta päästä riippumaan. Ämpäriin kaadettiin
kuumaa vettä ja talirasva siihen
päälle. Rasva siinä nousi pintaa. Menimme ulos kymmenen
asteen pakkaseen ja kastelimme
pumpulilankoja ämpärissä. Nostimme ne vähäksi aikaa jäähtymään ja taas pistimme ja näin
niistä tuli joka kastelulla paksumpia ja hyvin palavia kynttilöitä.
Eino sai tehtyä joululahjan
valmiiksi ja minäkin. Laitoin ne
Einon kanssa pakettiin ja Eino
vei ne sellaiseen paikkaan mistä
joulupukki ne löytää.
Jouluaattona olin isän kanssa
heiniä hakemassa. Tulomatkalla
pysähdyimme metsän reunaan.
Isä otti sahan reestä ja kaatoi
aidan vierestä kauniin kuusen. Hän heitti sen tyvi edellä
kuorman päälle ja minä otin
sen vastaan ja laitoin kuorman
perälle. Isä istui kuorman päälle ja minä olin isän sylissä. Isä
puristi minua hellästi ja kysyi:
”Paleleeko jalkoja?”
• Jatkuu takasivulla
Nro 48 – 2013
Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Nimipäivät
16.12.1993
Pohjolan Pylväs Oy
Uusi puutavaran ostaja Vuolijoella
Syksyn aikana Pohjolan Pylväs Oy on aloittanut pylväiden oston
Vuolijoella. Pylväiden markkinat ovat tällä hetkellä hyvät ja Vuolijoen metsät ovat erinomaisia pylväiden hankintaan.
Pohjolan Pylväs ostaa pylväät hankintana tienvarressa. Pylväiden
mitat ovat pituus 7,05–14,05 m ja latvapaksuus 12,5–20,0 cm.
Tarkempia tietoja pylväiden laatuvaatimuksista ja puukaupasta
antavat ostomies Tapani Kumpulainen ja Vuolijoen Metsänhoitoyhdistys.
11
Talven taikaa
To 19.12.
Iiro, Iisakki, Iikka
Pe 20.12.
Benjamin, Kerkko
La 21.12.
Talvipäivänseisaus,
Tuomas, Tomi, Tommi
Su 22.12.
4. adventtisunn., Raafael
Ma 23.12.
Senni
Ti 24.12.
Aatami, Eeva
Ke 25.12.
Joulupäivä
Päivän pituus
Aurinko nousee
Otanmäen korkeudella
tänään klo 10.04
ja laskee klo 14.13.
Seminaarinkadun Silmun lastentarhanopettajat Elina ja Kirsti ilahduttivat Vuolijoen päiväkodin lapsia ja aikuisia esityksellään ”Talven
taikaa”. Hieno esitys taas kerran!
• Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto •
KIINTEISTÖPALVELUJA
AUTOKORJAAMOJA JA KONEHUOLTOA
AUTOKORIHUOLTO &
KIINTEISTÖSIIVOUS
Kiinteistö Oy
Vuolijoen Kunnantalo
puh. 0500 122 588 Kytökoski
www.autokorihuolto.com
HAUTAUSTOIMISTOJA
KIINTEISTÖPALVELUJA
•
•
•
•
•
•
majoitus kahden ja yhden hengen huoneissa (minikeittiö)
kokoustilat max 100 henkilöä
tilaisuuksiin mahdollista varata myös kahvi-voileipätarjoilu
sauna-takkahuone, jossa mm. biljardipöytä
toimistotiloja (nopeat nettiyhteydet)
eri kokoisia varastotiloja
Kunnantalon katutasossa palvelee Armi Karppisen
Parturi-Kampaamo Tukkamesta
Tiedustelut, tilojen vuokraus sekä
ajanvaraukset hierojalle ja jalkahoitajalle
Armi Karppinen p. 045 6338 942 tai 08-6885 399.
Lisätietoa myös www.vuolijoki.fi sekä
PAPERINKIERRÄTYSTÄ
Pekka Hiltunen
Veikko Haataja
RAKENNUSKORJAUSTA
p. 050 5307 026 ja
p. 0400 284 527
Pääsky
kukka- ja hautauspalvelu
Kauppakatu 29 Kajaani
p. 010 322 1900
www.paasky.com
KIRJAPAINOJA
MAJOITUSPALVELUJA
KOPIOINTIPALVELUJA
Anna näkyvyyttä
yrityksellesi,
ilmoita
liikehakemistossa.
SÄHKÖ- JA LVI-PALVELUT
Sairaalatie 8, 88300 Paltamo
Puh. (08) 871 999
Sähköposti:
[email protected]
www.paltamonkirjapaino.fi
TAKSEJA
12 Torstaina 19. päivänä joulukuuta
Nro 48 – 2013
Jäteopaskalenteri
2014 jaetaan
Ekokympin
asiakkaille
Kiitämme yhteistyöstä ja
toivotamme hyvää joulua ja
onnellista uutta vuotta!
Ekokympin kalenteri 2014 jaetaan lähes 50 000 postiluukkuun
joulukuun loppupuolella. Kainuussa kalenteri jaetaan kaikkiin
talouksiin, myös mainoskieltoluukkuihin. Lisäksi Kainuun
ulkopuolella asuvat taloudet, jotka omistavat vapaa-ajan asunnon
Ekokympin toimialueella, saavat
vuosikalenterin kotiinsa postitse.
Kolmas Ekokympin vuosikalenteri on myös kodin jäteopas.
Kalenterin alareunassa on kuukausittain esitelty kodin jätelajeja
lajitteluohjeineen, ja kalenteriruudukosta voi tarkistaa päivittäin
lajitteluasemien aukiolot. Myös
Ekokympin toimiston ja Majasaaren jätekeskuksen yhteystiedot ja
aukioloajat löytyvät kuukausittain
kalenteriaukeaman alareunasta.
Komea kapistus
tuli jouluna 1940
• Jatkoa sivulta 10
– Ei palele, sanoin. Minulla oli
jalassa isän tekemät nahkasaappaat, jotka hän oli tehnyt alkutalvesta.
Kotona koristelimme joulukuusen. Edellisiltä vuosilta oli
riittävästi koristeita ja tähtikin oli
hyvä. Kuuseen oksan haarukkaan
kiinnitimme narulla ostettuja ja
itse tehtyjä kynttilöitä. Sytytimme kaikki kynttilät palamaan koemielessä, ja kauniisti ne paloivat.
Lauri ja Harri olivat vieneet kelkalla lämmitettyyn rantasaunaan
navetan muuripadasta kuumaa ja
pumpusta kylmää vettä saaveilla.
Nautimme kylvystä. Tulomatkalla Harri kantoi minut reppuselässä
kotiin ja taivas oli tähdistä kirkas.
Meidän pirtissä kuusen kynttilät valaisivat kauniisti ja laulettiin laulu: ”Enkeli taivaan lausui
näin...” Harri luki jouluevankeliumin: ”Mutta niinä päivinä
tapahtui, että käsky kävi ulos
keisarilta Augustukselta ... ”
Lauloimme laulun ”Hiljaa hiljaa
joulun kellot kajahtaa...” Minusta
niissä oli oikean joulun tunnelma
kauniisti kuvattuna ja halusimme
viipyä siinä, ikään kuin nähdä
tuon jouluyön.
– Itämaan tietäjät toivat Jeesuslapselle kallisarvoisia lahjoja. Siitä on saanut alkunsa, että mekin
haluamme antaa toisillemme jouluna lahjoja ja joulupukki tuo niitä. Meidänkin ovelle joulupukki
pian kolkuttaa ja saa nähdä mitä
me saamme, äiti sanoi.
– Hyvää joulua! Onko tässä
talossa kilttejä lapsia? joulupukki
kysyi.
– On, vastasimme.
Joulupukilla oli säkki puolillaan lahjoja ja lisäksi kaksi isoa
pahvilaatikkoa.
– Nämä kaksi isoa laatikkoa
ovat Antti-nimiselle pojalle, missä hän on, joulupukki kysyi.
– Täällä, sanoin ja lähdin
hakemaan paketteja.
Ryhdyin heti avaamaan niitä. Ensimmäisessä paketissa oli
junan veturi ja kaksi vaunua ja
toisessa paketissa oli toiset kaksi
vaunua. Veturi oli puoli metriä
pitkä ja vaunut vähän lyhempiä.
Vaunuista ensimmäinen oli suurin ja seuraavat olivat toisistaan
vähän matalampia. Ne yhdistyivät rautakoukuilla. Juna oli
mustaksi maalattu. Veturissa oli
ne kaksi isoa pyörää ja pienempiä pyöriä niin kuin oikeassa
veturissa on. Olin onnellinen
junastani. Kun sitä asettelin ja
rupesin vetämään niin huomasin, että kaikki lahjat oli jaettu
ja joulupukki lähtenyt. Juna oli
oikean junan näköinen. Kun
vedin sitä kuusen ympärillä, niin
näin kuusen toiselta puolelta viimeisen vaunun menevän.
Heikki leikki Einon tekemällä
kuorma-autolla. Minun tekemän
auton hän oli asettanut kuormaauton lavalle. Ne olivat punaisiksi maalattuja. Minä olin iloinen
siitä kun Heikki leikki minunkin
tekemälläni autolla, vaikka siinä
eivät pyörät pyörineet, ja se vain
jonkin verran näytti autolta. Hän
työnsi autoaan penkkiä pitkin ja
päristi suutaan auton äänellä.
Rusalan pikku-Antti