Ikivihreä tarina - Kuusen oksilla kimmeltää. - Idea

Ikivihreä tarina
Teksti Tuula Lukić Kuvat Johanna Lukić
Kun joulukuusen juurille lähtee, huomaa
pian olevansa keskellä ikivihreää tarinaa.
Kertomusta ei edes kannata aloittaa ”jo
muinaisista roomalaisista”, vaan on mentävä vieläkin kauemmas aina luomistapahtumiin asti. Joulukuusi on nimittäin perinteiden jatkumossa osa ikiaikaista kertomusta myyttisestä elämänpuusta.
Ihmisillä on jo ammoisista ajoista alkaen
ollut tapana koristaa vuodenkierron suuria
juhlia vihreillä oksilla ja havuilla. Vihreä on
elämän väri ja sen on uskottu antavan voimaa ja suojaavan pahalta. Kristillisessä perinteessä on kulkenut legenda rajumyrskyn
yllättämästä Kristuksesta, jolle kuusi tarjosi
suojan ja siitä kiitokseksi Vapahtaja siunasi
sen ikuisesti viheriöimään.
Tunnettu on myös tarina Martti Lutherista, joka oli yöllä kulkiessaan nähnyt tähtien tuikkivan kuusien oksilla sysimustaa
taivasta vasten. Kotiin tullessaan hän kaatoi pienen kuusen ja koristeli sen kynttilöillä
kiitokseksi siitä, että Jumala oli johdattanut
hänet turvallisesti kotiin.
Joulukuusen yleistyminen sai alkunsa
juuri protestanttisesta Pohjois-Saksasta
1500-luvulla. Vei kuitenkin vielä pari-kolme
sataa vuotta, ennen kuin tapa lähti voittoisasti leviämään laajemmin Eurooppaan ja
Pohjois-Amerikkaan sekä muuallekin kuin
vauraan väestön suuriin saleihin.
Katolisilla alueilla jouluseimi on usein edelleen vahvemmassa asemassa kuin koristeltu kuusi.
Hedelmin koristeltu joulupuu on puolestaan sukua keskiaikaisten mysteerinäytelmien paratiisipuulle.
Ensimmäisiä mainintoja joulukuusista
Suomessa on 1800-luvun alusta, jolloin
muun muassa Zacharias Topelius kuvaili
päiväkirjassaan joulunviettoa kotikaupungissaan Uusikaarlepyyssä. Myöhemmin
juuri Topeliuksen lämminhenkisten kertomusten sanotaan muokanneen suomalaista joulukuvastoa kuusineen, lauluineen
ja lahjoineen. Joka kotiin joulukuusi teki tiensä koulujen kuusijuhlien vaikutuksesta. (TL)
Nykyisin tuntemamme joulukuusen alkukoti on Keski-Euroopassa. Vuodelta 1419
on löytynyt tieto Elsassista, jossa leipurikisällit olivat joulun kunniaksi koristaneet
puun omenoilla, päärynöillä, öyläteillä, piparkakuilla ja värjätyillä pähkinöillä.
Lähteet:
Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, MarjoRiitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu.
Tammi 2009.
Joulu Kultainen. Toim. Sirpa Karjalainen.
Weilin&Göös 1997.
JOULUKORISTENÄYTTELY 29.11.2012 - 2.1.2013
Joulukoristeita menneiltä vuosikymmeniltä nykypäivään K.A. Weiste Oy:n sekä antiikkikeräilijä
Kaisu Salmen (o.s. Weiste) kokoelmista.
Avajaiset keskiviikkona 28.11. klo 18, Porvoon Taidetehdas, yläaula.
JOULUN MUODOT DESIGN-TAPAHTUMA LAUANTAINA 8.12, LUENTOSARJA ALKAEN KLO 13.30
Porvoon Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu1
Lisätiedot puh: 040-7078197/Idea-Linna Oy, www.idealinna.fi
6
JOULUTAIKA
Åbyn kartanolle kuuluneita joulukoristeita, Porvoon museo
Kuusen oksilla kimmeltää
Teksti Tuula Lukić Kuvat Srba Lukić
On oikeastaan ihmeellistä, että täällä pelkistettyjen muotojen ja hillittyjen värien
maassa on niin runsas ja rönsyilevä joulukoristeperinne. Joulu onkin juhlistamme
ainoa, jolloin kimalluksesta ja kiillosta saa
nauttia sydämen kyllyydestä. Toki tyylejä
on monia ja virtaviivaisuuskin sopii juhlaan,
mutta jouluna myös kitschin rajoilla kulkeminen on ihanasti sallittua.
lankaa, lamettaa, vanua, vahaa ja kreppipaperia. Myös posliinista ja lasista valmistetut koristeet olivat suosittuja. Muovi astui
kuvioihin 1950-luvun lopulla.
tehdas ja yksi niistä harvoista valmistajista,
joka on vielä säilyttänyt jalansijansa Euroopassa Aasian halpatuotannosta huolimatta.
Suomessa koristeiden teollinen valmistus
alkoi vuonna 1924. Kalle Aimo Weisteen
tuolloin perustama K.A. Weiste Oy on tänä
päivänä Pohjoismaiden ainoa joulukoriste-
Vaikka kuusenkoristeiden maailma on vuosikymmenien aikana saanut inspiraationsa
mitä moninaisimmista muodoista aina enkeleistä ja linnuista käpyihin ja kelloihin, on
pallo pitänyt sinikkäästi pintansa. Ja kaiken
kruununa kuusessa loistaa latvatähti.(TL)
Rinnalla kehittyi luontevasti myös kuusenkoristeiden teollinen tuotanto. Suuri osa
Suomessa myydyistä koristeista oli alkujaan saksalaista tuontitavaraa. Saksassa
kuusenkoristeteollisuus alkoi 1860-luvulla
ja monet 1800-luvun lopulla kehitellyt koristetyypit ovat voimissaan vieläkin. Materiaaleissa yhdistettiin paperimassaa, metalli-
Porvoon museo
Joulu on muotojen juhlaa ja kuusenkoristeet kuvastavat tätä mitä parhaiten. Herkullisimmillaan joulupuun design toteutuu
oksille ripustettavissa konvehdeissa, karamelleissa ja suklaakoristeissa. Kynttilöiden
ohella syötävät herkut olivatkin suosituimpia koristeita, kun kuusi 1800-1900-lukujen taitteeseen mennessä oli saavuttanut
sijansa suomalaisten joulutraditiona.
”Suuri hopeinen latvatähti, jossa oli enkelikiiltokuva keskellä, sai kunniapaikan kuusen latvassa julistaen sieltä Beetlehemin tähden viestiä
vuodesta toiseen. Ohut hopealanka oksilla sai
koko kuusen säteilemään kynttilöiden valossa.
Tina- tai alumiinipaperista leikatut suikaleet, lametta, ripusteltiin lisäämään juhlavaa loistetta.
Kun vielä hankittiin hopealangasta valmistettu
punos kiertämään kuusta, niin kodin tärkein
joulusymboli loisti henkeäsalpaavan ihanasti.”
Kaisu Salmi (o.s. Weiste): Joulukoristeet – isoäitiemme aarteet, artikkeli Valkonauhaliiton lehdessä 4/2008.
Kuvan latvatähti Kaisu Salmen kokoelmasta.
JOULUTAIKA
7