TEOPAL - Kemia

Transcription

TEOPAL - Kemia
4/2011
KEMIA
KUIKKA
teki kemististä
lintumiehen
Kemi
Precisan vaa’at ja analysaattorit
SEKSIÄ,
huumeita ja
testiliuskoja
HENNING
KARSTRÖM
A.I. Virtasen
aisapari
5
vu o
den tak
uu
SUOMESSA
Ota askel parempaan
TEOPAL
[email protected]
www.teopal.fi
(c) EmmuliProduction 2011-05_HeLi
osataan
oluenpano
Chemical Analysis Has
a New Name: Bruker
Proven market leading performance
Excellence in application solutions and support
The trusted source for chemical analysis
Gas Chromatography
GC/MS
ICP-MS
For research use only. Not for use in diagnostic procedures.
As the newest member of the Bruker family, our Chemical Analysis systems have always
represented the very best in performance and delivered outstanding results. Now, with the
full commitment and power of Bruker behind them, expect that today, and in the future, you’ll
experience innovation, performance, and support far beyond your expectations.
Welcome to Bruker - the new name in Chemical Analysis
Visit www.bdal.com/chemicalanalysis to learn more.
think forward
Bruker Daltonics Scandinavia AB
Vallgatan 5
SE-170 67 Solna
Tel. +46 (0)8-655 25 40
Tel: +358-400-426438 (FIN)
[email protected]
GC, GC/MS & ICP-MS
UUSI
faasi
UUSI
faasi
XBC18
C18
PFP
C8
HILIC
Osaako kolonnisi tehdä tämän?
Löydä Kinetex® - merkittävä teknologinen edistys HPLC kolonnipartikkelien
historiassa, joka avaa uusia mahdollisuuksia kromatografiaasi.
=
{
9 x tehokkaampi läpisyöttö*
3 x parempi erotusteho*
Käytä mitä tahansa HPLC
laitteistoja
PA72500511_fi
© 2011 Phenomenex, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Kinetex on Phenomenex, Inc. rekisteröity tuotemerkki.
Hyödyntämällä core-shell partikkelin mahdollisuudet, voit saavuttaa UHPLC
erotustehokkuuden HPLC laitteistollasi. Saavuta välittömästi parempi resoluutio,
erotusteho ja herkkyys vähentämällä samalla liuotinkulutusta. Älä rajoita valintojasi
HPLC/UHPLC laitteistojen suorituskykyyn, sillä nyt sinulla on mahdollisuus
kehittää korkean erotuskyvyn HPLC menetelmiä MILLÄ TAHANSA laitteistoilla
sekä siirtää menetelmäsi laitteistoista riippumatta!
Phenomenex tuotteet ovat saatavilla maailmanlaajuisesti.
Ota yhteys: [email protected]
*verrattuna kokohuokosellisen 5μm partikkelin kolonneihin
Katso tarkat tuotetakuutiedot.
Katso UHPLC tuloksesi Kinetex laskurin avulla
www.phenomenex.com/optimize
Gydevang 39-41, 3450 Allerød, Denmark
Tel: +358 (0)9 4789 0063
Fax: +45 4810 6265
Email: [email protected]
SISÄLLYS
Räkättirastas
on kaunis
lintu, sanoo
Alkon Pekka
Lehtonen, joka
tuntee viinien
kemian ja
Suomen linnut
kuin omat taskunsa. (s. 6)
6 KEMISTIN KÄÄNTÖPUOLI
Kuikka teki kemististä lintumiehen
Päivi Ikonen
12 Pikatestit tuovat
Laboratorion kotiin
Arja-Leena Paavola
Pekka Lehtonen
16TÄTÄ MIELTÄ
Suomi tarvitsee kemistiyrittäjiä
Jere Koskinen
Kaiken se kestää – vai kestääkö?
Varmista puolisosi uskollisuus
pikatestillä, ehdottaa amerikkalaiskeksijä. (s. 12)
28NÄKÖKULMA
Somaa ja somea
Anja Nystén
28KEMIA SILLOIN ENNEN
Scanstockphoto
29VIHREÄT SIVUT
37Keemikko
Hajuvettä ja pussikaljaa
48 Suomi on Olutosaajien maa
Teija Horppu
50Evira sähköistyy
Vertailulaboratorio
palvelee verkossa
Marja Saarikko
52Suolaa, enemmän suolaa
Tuhansia tuotteita muutamasta raaka-aineesta
Lauri Lehtinen
38TUTKIMUKSESSA
TAPAHTUU
42Kuplia ja kemiaa Kampissa
18Uutisia
Leena Laitinen
24Ajankohtaista
Tutkijan työlle
Huutomerkki jättifontilla
Sofia Suutarinen
Reach valokeilassa kemian superviikolla
Se toimii sittenkin
– vai toimiiko?
Kimmo Heinonen
26Ötökkäkarkote
kannattaa valita tarkasti
Päivi Ikonen
44Vanhuksen lääkitys
on taitolaji
Arja-Leena Paavola
46 Kotimainen kipsauskeksintö
Maailmanmenestyksen kynnyksellä
Leena Laitinen
VTT
Suomalaiset sen osaavat. Näin syntyy
hyvää olutta. (s. 48)
54Biokemisti ja valistaja
Henning Karström oli
AIV:n aisapari
Aila Annala
57KOKOUKSIA, TAPAHTUMIA
Monirypsi sopii myös
auton tankkiin
Onbone Oy
Petro Lahtinen ja
Antti Pärssinen
tulivat keksineeksi
ekologisen kipsimateriaalin. Pian
selviää, miten tuote
pärjää kansainvälisillä markkinoilla.
(s. 46)
4
KEMIA 4/2011
Sisko Loikkanen
58ULKOMAILTA
60JULKAISUJA
61HENKILÖUUTISIA
64TULEVIA TAPAHTUMIA
65SEURASIVUT
66KEMIAA KOKO ELÄMÄ
Alvejuuri hääti lapamadon
Anna Iso-Ahola
Pääkirjoitus
KEMIA
9. kesäkuuta 2011
Kemi
Kaiken maailman keksintöjä
Vol. 38 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628
Ihmiskehossa piilee suunnaton tietovarasto, jota louhimalla voidaan
varhaistaa diagnooseja ja keventää terveydenhuollon taakkaa. Diagnostiset pikatestit ja myös kotona tehtävät testit yleistyvät nopeasti,
kuten toimittaja Arja-Leena Paavolan artikkelista (s. 12) käy ilmi.
Suomessakin saa apteekin hyllyltä monenlaisia kotitestejä, uusimpien joukossa kotimaiset geenitestit, joilla voi selvittää laktoosi-intoleranssin tai alttiuden laskimotukoksille.
Tiedon ja mahdollisuuksien lisääntyminen herättää myös kysymyksiä. Mitä on järkevää testata ja missä? Olisinko valmis tietämään alttiudestani kohtalokkaaseen sairauteen? Seuraako mahdollisuudesta
sukupuolitautien kotitestaukseen enemmän hyötyjä vai riskejä?
Tarjonnan kasvaessa markkinoille tulee myös kyseenalaisia tuotteita. Mitä olisi ajateltava kotona tehtävästä spermatestistä, jota myydään paljon puhuvasti uskottomuustestinä?
Amerikkalaiskeksijä pitää itseään parisuhteiden pelastajana – testihän hälventää aiheettomat epäluulot. Logiikka avautuu huonosti.
Mitä tapahtuu testituloksen osoittautuessa negatiiviseksi? Osapuolet nauravat vapautuneesti ja jatkavat elämäänsä onnellisina? Tuskinpa, sillä sairaalloisesti mustasukkainen ei luovu ennakkokäsityksestään vaan jatkaa vaanimistaan. Ensi kerralla et livahda kuin koira
veräjästä.
Myyntimenestykseksi noussut testi on keksijänsä mukaan esimerkki amerikkalaisesta menestystarinasta. Tästä versiosta jää kuitenkin tahmea olo, kun miljoonabisneksen polttoaineena
käytetään ihmismielen pimeää puolta.
Raikas tuulahdus edelliseen verrattuna on tarina kahdesta nuoresta
kemian tohtorista (s. 46), joiden oivalluksesta ja tarmosta
syntyi toisenlainen tuote
terveydenhuollon markkinoille. Jos joskus joudun
kipsattavaksi, anelen jo
sairaalan ovella raajani
tueksi kevyttä ja helppoa
komposiittikipsiä.
Lisää nuorta kotimaista
kekseliäisyyttä löytyy
henkilöpalstalta (s. 61 ja
63). Ei hätää niin kauan
kuin maastamme löytyy
tällaisia teini-ikäisiä!
Toimitus • Redaktion • Office
Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo
puh. 0400 578 901
faksi 09 3296 1520
[email protected]
Päätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-Chief
DI Leena Laitinen 040 577 8850
[email protected]
Toimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing Editor
Päivi Ikonen 0400 139 948
[email protected]
Taitto • Layout
K-Systems Contacts Oy
Päivi Kaikkonen 03 714 1614
[email protected]
Sihteeri • Sekreterare • Secretary
Irja Hagelberg 0400 578 901
[email protected]
Vakituinen avustaja • Permanent medarbetare
• Contributing Editor
Sanna Alajoki 040 827 9727
[email protected]
Ilmoitukset • Annonser • Advertisements
[email protected]
Myyntipäällikkö • Forsäljningschef • Sales Manager
Kalevi Sinisalmi 044 539 0908
[email protected]
Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptions
puh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520
[email protected]
Tilaushinnat
Kotimaassa 89 euroa (kestotilaus 79 euroa),
muut maat 120 euroa
Kouluille 45 euroa, www.aikakaus.fi
Prenumerationspris i Finland 89 euro,
övriga länder 120 euro
Subscription price (out of Finland) EUR 120
Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 15
(special issue 5/2011 EUR 19)
Osoitteenmuutokset
Suomen Kemian Seura
puh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309
[email protected]
Kustantaja • Utgivare • Publisher
Kempulssi Oy
Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy
Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy
Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi
Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi
Tutkija Helena Laavi, Aalto-yliopisto
Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi
Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto
Apulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ry
Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto
Tiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT
Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
Painos • Upplaga • Printing order 4 500
Forssa Print, Forssa 2011
ISO 9002
Kemia-Kemi-lehden toimitus
viettää kesälomiaan heinäkuussa.
Annika Kaikkonen
Toimitusneuvosto
• Redaktionsråd • Editorial Board
Karolliina Ek
Toimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing Director
Leena Laitinen
Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo
puh. 040 577 8850
[email protected]
Toivotamme lehden lukijoille,
ilmoittajille ja yhteistyökumppaneille hienoa kesää
ja virkistävää lomaa.
4/2011
KEMIA
5
Hattu päästä kuikan edessä. Lintu on
asuttanut maapalloa jo 40 miljoonaa vuotta.
Suonteenjärven kuikkapariskunta on Pekka
Lehtosen tuttavia vuosien takaa.
Kuikka teki
kemististä
lintumiehen
KEMIA 4/2011
Kuva: Pekka Lehtonen
Alkon laboratorionjohtaja Pekka Lehtonen on henkeen
ja vereen lintumies, joka suojelee, tutkii ja valokuvaa
siivekkäitä melkein toiseksi työkseen.
4/2011
KEMIA
7
Kuikka teki kemististä lintumiehen
Päivi Ikonen
Kuu-vi, kuu-vi! Kuu-vi, kuu-vi!
Kuovin kantava soidinlaulu on käynyt
luonnossa aina vain harvinaisemmaksi.
Alkon laboratoriossa kuultuna mollisävyinen huuto suorastaan hätkähdyttää.
Ei pitkäkoipisia siivekkäitä sentään
valtionyhtiön tiloissa näy liitelevän, vaan
kiljaisut kajahtavat laboratorionjohtaja
Pekka Lehtosen kännykästä.
”Kuovi on vuoden lintu 2011, joten
se on minulla nyt soittoäänenä”, selittää
Lehtonen ja harmittelee samaan hengenvetoon komean koukkunokan kohtaloa.
Kuovin kannat ovat erityisesti eteläisessä Suomessa taantuneet huolestuttavasti. Linnun elinympäristö on soiden ja
niittyjen huvetessa kutistunut, eikä se tehomaatalouden puristuksessa tahdo löytää pesäpaikkaa pelloiltakaan. Talvehtimisalueillaan Euroopan länsirannikolla
kuovit taas joutuvat yhä useammin metsästäjien saaliiksi.
Vastuu maanosan suurimman kahlaajan hyvinvoinnista kuuluu paljolti meille, sillä lähes kolmasosa eurooppalaiskuoveista on syntyperäisiä suomalaisia.
”Kyntäjien ja kylväjien pitäisi aina
muistaa kiertää kuovin pesät. Kuovihavainnoistakin on hyvä ilmoittaa BirdLife
Suomi ry:lle”, vetoaa Lehtonen, intohimoinen lintujen suojelija ja ennen kaikkea palkittu kuvaaja, jonka otokset ovat
tuttuja niin lehtien palstoilta kuin kirjojen sivuiltakin.
Lintuja linssin läpi
Lehtosen matka lintumieheksi alkoi kamerasta.
Linnut tosin olivat olleeet osa hänen
elämäänsä polvenkorkuisesta, sillä opettajaisä vei ahkerasti jälkikasvuaan retkeilemään sekä Pohjois-Helsingin metsiin
Viikkiin että joutsalaisen kesämökkisaaren luontoon. Leo Lehtosesta tuli vähitellen lähes ammattiornitologi, joka kirjoitti useita lintukirjoja ja väitteli kuikan
biologiasta.
Nuorempi Lehtonen kuitenkin innostui höyhenpukuisista vasta päästyään
katsomaan niitä ”linssin läpi”.
”Kun 15-vuotiaana sain ensimmäisen
kamerani, käytetyn Exakta-peiliheijastuskameran, sen jännittävä tekniikka oli
se ensisijainen kiinnostuksen kohteeni.
Vasta myöhemmin, kun aloin tähtäillä
objektiivia kohti lintuja, huomasin, että
ne vasta kiehtovia ovatkin.”
Suonteenjärven mökillä kameran etsimeen osui luontevimmin kuikka, jonka
havainnointiin poika oli isänsä apuna jo
tottunut. Uljas vesilintu vei nuoren miehen mennessään. Mustavalkoista filmiä
paloi metritolkulla ja pimiössä kului tunti poikineen.
Filmi on vuosien vieriessä vaihtunut
värilliseen ja lopulta korvautunut digitaalisella vastineellaan. Harrastelijasta
on puolestaan tullut mestari, joka kykenee vangitsemaan kuviinsa lintujen fyysisen ilmiasun lisäksi myös niiden selittämättömän tenhon.
Lehtosen valokuvanäyttely Kuikkajärvi kiersi Suomea ja vähän ulkomaitakin
vuodet 2007–2008 keräten erinomaisia
arvosteluja ja kiitollista yleisöä. Tuorein
näyttely Saariston lumoa avautui vuosi
sitten ja on parhaillaan Porin Luontotalo
Arkissa, jossa sen pääsee näkemään 3.
heinäkuuta asti.
”Kokemus opettaa”, kuvaaja itse sanoo vaatimattomasti. ”Jos ei muuta, ainakin sen, että lintuja kuvatessa pitää olla valmiina koko ajan. Tilanne voi olla
ohi kolmessa sekunnissa.”
Sittemmin kuikasta on tullut Lehtoselle myös tieteellisen mielenkiinnon kohde, ja hän on seurannut isänsä jalanjälkiä
kuikkatutkijana, joka luennoi aiheesta
mielellään. Seuraava esitelmä on vuorossa syyskuussa Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa. Siellä on ensi kertaa
esillä hänen uusi kuikkajärven elämää
esittelevä näyttelynsäkin.
BirdLife puolestaan perusti Lehtosen
aloitteesta kuikan (Gavia arctica) ja sen
sukulaisen kaakkurin (Gavia stellata)
suojeluun keskittyvän Gavia-työryhmän,
jonka puheenjohtajana ja Gavia-lehden
päätoimittajana hän toimii.
Meriharakan
poikanen
(edessä)
emoineen
löytyi kuvaan
Hangosta.
8
KEMIA 4/2011
KEMISTIN
kääntöpuoli
Sarjassa esitellään kemistien
kakkosammatteja ja
epätavallisia harrastuksia.
Pekka Lehtonen
• Syntynyt Helsingissä 1952.
Kuvat: Pekka Lehtonen
• Filosofian tohtori Helsingin yliopistosta 1987, väitöskirjan aiheena
biogeenisten amiinien määrittäminen viinistä.
• Alkoon kemistiksi 1981, Alkoholintarkastuslaboratorion johtaja
vuodesta 1993.
• Lintuvalokuvaaja ja kuikkatutkija.
• Naimisissa, kolme lasta.
• Harrastaa liikuntaa ja purjehdusta.
”Suomessa on nähty lintuja yli 400
lajia, ja kemiaan tulee koko ajan uusia
menetelmiä, joten kiinnostavia haasteita riittää. Sekä lintukuvaajan että kemistin pitää olla luova ihminen”, Pekka
Lehtonen sanoo.
Myös pöllöt kuuluvat Pekka Lehtosen suosikkeihin. Muutkin Mannerheimintien
kulkijat ovat kuluneena keväänä saaneet ihmetellä cityhuuhkajan poikasia.
Suojelu on tarpeen, sillä ihminen kaventaa lajien elintilaa koko ajan. ”Maailmassa on viisi kuikkalajia, joista kuikka
ja kaakkuri pesivät Suomessa. Kaikista
on kyllä havainto, viime vuonna täällä
nähtiin tundrakuikkakin.”
Kuikan salaperäistä vetovoimaa voi
vain yrittää selittää sanoin.
”Se on 40 miljoonaa vuotta vanha lintu, maapallon vanhimpia lajeja. Se on
mestariliikkuja vedessä, harvalla on sellaista sukellustaitoa. Kuikalla on vilkas
sosiaalinen elämä, se on monipuolinen,
ylväs lintu.”
4/2011
KEMIA
9
Pekka Lehtonen
Valkoposkihanhet Saaristomeren taivaalla. Suurikokoinen kuva on esillä Haukilahden paviljongissa.
Aika moni suomalainen on samaa
mieltä. Kun mökkiläiset viime vuonna
saivat BirdLifen äänestyksessä nimetä
suosikkilintunsa, kuikka nousi ylivoimaiseksi ykköseksi.
”Sai 35 prosenttia äänistä”, Lehtonen
hymyilee.
Viinin kemia hallussa
Valokuvauksesta Pekka Lehtonen mietti
nuorena jopa leipätyötä, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin.
”Kuvaajan ammatti tilaustöineen on
lopulta aika raadollinen. Ei siinä voi pitää hauskaa sillä lailla kuin nyt voin.”
Eikä kahden biologin lapsesta ja yhden
pikkuveljestä biologiakaan syntynyt.
”No ei, kun vanhemmat olivat sitä
mieltä, että minulle sopi joku eksaktimpi tiede. Kemia osoittautui hyväksi valinnaksi. Helsingin yliopistosta löytyi sitä
paitsi vaimokin, joka tuli tenttimään minulle orgaanista kemiaa, kun olin cumutöiden ohjaajana.”
Työpaikka puolestaan löytyi Alkosta,
joka sekin on osoittautunut niin hyväksi
valinnaksi, että Lehtonen on yhtä syrjähyppyä – vuoden professuuria vanhassa alma materissaan – lukuun ottamatta
viihtynyt talossa koko uransa ajan. Alkoholintarkastuslaboratoriota hän on johtanut vuodesta 1993.
”Viinien kemia on tullut opittua aika
hyvin, vaikka en aloittaessani tiennyt siitä mitään”, muistelee Lehtonen, joka tätä
nykyä tunnetaan alan huippuasiantuntijana ja joka on kirjoittanut aiheesta kolmattasataa artikkelia.
Paraikaa hän toimii kansainvälisen
viinijärjestön OIV:n analyysimenetelmien komitean varapuheenjohtajana ja
vierailee säännöllisesti maailmalla esittelemässä suomalaista osaamista. Heinäkuussa on edessä matka Portugaliin
10
OIV:n kongressiin kertomaan rikin määrittämisestä viinistä.
”Kemiallisia analyysejä tarvitaan, jotta
voidaan osoittaa viinin olevan lainmukaista eli sisältävän vain sallittuja aineita
ja niitä oikean määrän. EU-markkinoilla
pitää viinillä olla todistukset keskimäärin
seitsemästä eri analyysistä.”
”Itse en enää ehdi omin käsin tehdä
analyysejä, mutta sitä varten meillä on
14 hengen pätevä henkilökunta ja graduntekijöitä lisänä. Akkreditoituja menetelmiä meillä on neljättäkymmentä.”
Alkon laboratorio palvelee omaa taloa
muun muassa tutkimalla yhtiön hankkimien tuotteiden aitouden. Toinen puolikas laboratorion työstä koostuu analyysipalveluiden myynnistä muille tahoille,
kuten alkoholiviranomaisille, Altialle ja
sadoille pienasiakkaille.
Työpaikan peruja on Lehtosen hauska
harrastus.
”Kerään lintuaiheisia alkoholipullojen
etikettejä. Me analysoimme vuodessa
10 000 pulloa, ja jos jostain löytyy lintuetiketti, kaikki osaavat tuoda sen minulle. Olen saanut niitä kokoon kolmisensataa, kaikki siististi kansiossa.”
Analyysien ja etikettien lisäksi Lehtoselle ovat toki tulleet tutuiksi myös monen viinin aistinvaraiset ominaisuudet.
Yksittäistä suosikkiaan hän ei lähde nimeämään.
”Lempiviinini vaihtelevat, ja kokeilen
monenlaisia. Mutta esimerkiksi Ranskan
Alsacen valkoviinit ja bordeaux-viinit
kuuluvat suosikkeihini. Erinomaisia viinejä löytyy muualtakin eri puolilta maailmaa.”
Pönttöjen talonmies
Maailmalla matkatessaan Pekka Lehtonen kulkee tietysti kamera kaulassa.
”Lintujen lisäksi kuvaan muutakin.
Poika opiskelee japania ja tekee graduaan maan musiikista, joten olen käynyt
muutaman kerran Japanissa, jossa riittää
kiehtovaa kuvattavaa.”
Työ on tuonut Lehtoselle itselleen
ranskan kielen taidon, ja perhe lomailee
usein lokakuisin Ranskassa, jossa myös
syntyy paljon kuvia.
Kevät ja kesä ovat lintumiehelle hektistä aikaa kotimaassa. Hänen ajanlaskuaan rytmittävät muuttolinnut: kiuru,
peippo, kirjosieppo. Tornien taisto -tapahtumassa Lehtonen puolustaa Inkoon
lintutornin värejä. Tänä vuonna Inkoo sai
saldokseen 88 nähtyä lajia.
Lintubongari Lehtonen ei kuitenkaan
ole.
”Minä en lähde autolla lintujen perään jotain havaintoa tekemään. Sehän
on ympäristönkin kannalta todella saastuttavaa. Lajeja lasken, kun tornissa ollaan, ja siitäkin pidän kirjaa, montako
lajia olen eläissäni nähnyt: 245. Mutta
olen nähnyt ne spontaanisti enkä bongannut.”
Kesän kohokohta on muutaman viikon
saaristopurjehdus, jonka aikana kamera
räpsyy lähes tauotta, ja muistikortille tallentuu pohjoisen meren koko karu kauneus.
Sekä kotona Espoon Haukilahdessa,
venekerholla että mökillä riittää puuhaa
linnunpönttöjen ylläpitämisessä. ”Niissä
asuu puukiipijöitä, telkkiä, monenlaisia
pikkulintuja, joista pidän kovasti. Varpunen on yksi suosikkini.”
On Lehtosella lempilintuja siis kuikan
lisäksi monta muutakin. Jos lintumies
olisi itse lintu, hän olisi maakotka.
”Se on mahtava pärjääjä Suomen luonnossa”, kuuluu perustelu.
Entä jos olisitkin viini?
”Olisin joku hyvin monipuolinen, herkullinen punaviini, jossa on paljon kemiaa ja vivahteita.” KNF_an_fi_0803.pdf
2008-01-03
11:18:02
INNOVATIVE
TECHNOLOGY
WORLDWIDE
NEUBERGER
Kalvopumpputekniikkaa
asiantuntijoilta
Asiakassovitteiset pumput ovat erikoisalaamme,
ota yhteyttä.
KNF Neuberger AB
Puh +46 8 7445113
Box 440 60
Fax +46 8 7445117
• patentit
www.knf.se
KNF Neubergerillä on
… vaativiin
laaja valikoima öljysovelluksiin:
vapaita pumppuja ja
Lääketieteen laitteet
järjestelmiä kaasuille,
Analyysitekniikka
höyryille ja nesteille.
Elintarviketekniikka
Kontaminaatiovapaat
Prosessilaitteet
kompressorit, alipaineLaboratoriot
pumput, nesteen siirtoja annostelupumput.
Tutkimus
OEM- ja laboratorioversiot.
SE-100 73 Tukholma
[email protected]
www.knf.se
• malliasiat
• tavaramerkit
• hyödyllisyysmallit
w w w . s e p p o l a i n e . fi
Pikatestit tuovat
Laboratorion
kotiin
Jatkuvasti yleistyvät helppokäyttöiset pikatestit tehdään yhä useammin kotona. Nopeat
testit ovat silti iso apu ammattilaisillekin.
Testaamisen pontimena voi olla niin epäily
sairaudesta kuin huumeidenkäytöstä
tai uskottomuudestakin.
Arja-Leena Paavola
Laboratorio on pikatestien kehityksen
myötä pian joka kodin varuste. Raskaustestit ja glukoosimittaukset ovat jo arkipäivää.
Internetin laajasta valikoimasta voi ostaa kotikäyttöön myös esimerkiksi ovulaatiotestin, miehen hedelmällisyyttä
mittaavan testin tai testejä, jotka paljastavat erilaisia huumeita.
Ensimmäiset kotimaiset geenitestit,
joita aiemmin myytiin pelkästään netissä Geenitesti.fi-kaupassa, siirtyivät toukokuussa myös apteekkien hyllyille.
Oululaisen Genecodebook Oy:n kehittämillä testeillä voi selvittää laktoosi-intoleranssin ja alttiuden laskimotukoksiin.
Testiä varten otetaan posken sisäpinnalta
sivelynäyte. Se postitetaan tuloksen selvittävälle laboratoriolle, jolta saa vastauksen suoraan sähköpostiinsa.
Genecodebookin tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta on kiinnostunut geenitestauksesta. Yhtiön teknologiajohtajan Tero Ylisaukko-
12
KEMIA 4/2011
”Uskottomuustesti”
menee kuin kuumille
kiville
CheckMate-testin kehittänyt yhdysvaltalainen keksijä Brad Holmes sai idean ”uskottomuustestiin” nähtyään tv-ohjelman, jossa murhatutkijat etsivät siemennestejäämiä
alusvaatteista.
”Ajattelin, että ihmisillä olisi takuulla
käyttöä sellaiselle testille myös kotioloissa”,
Holmes kertoo sähköpostihaastattelussa.
Koska miehellä itsellään ei ole luonnontieteellistä koulutusta, hätiin tulivat kemian
ammattilaiset, joiden avulla testi näki päivänvalon.
Holmes taas perusti ideansa ympärille yrityksen ja hankki innovaatiolle 20 vuotta voimassa olevan patentin. ”Se oli kahden vuoden prosessi, jonka hoiti seattlelainen lakifirma. Harvardissa koulutettujen lakimiesten
palkkiot nielivät yli 100 000 dollaria.”
CheckMate-testi reagoi Holmesin mukaan
miehen eturauhasen entsyymiin.
”Vaikka samaa entsyymiä esiintyy muuallakin elimistössä, sen pitoisuus eturauhasessa on jopa tuhat kertaa suurempi. Tähän
tosiasiaan testi perustuu ja siksi se toimii niin
hyvin.”
Kuten Holmes sanoo alusta asti uskoneensa, testistä on tullut hittituote, joka myy kuin
häkä paitsi Amerikoissa myös muualla maailmassa. Hän pitää yritystään edelläkävijänä,
joka ennakoi pikatestien suosion ja loi uuden
teollisuudenalan.
”Vuonna 1999 myimme yhden testikitin
viikossa. Nyt kysyntä on niin suurta, että tuotannon on vaikea pysyä perässä”, kuvailee
Holmes, joka viime vuonna myi firmansa
tuotteineen ja oikeuksineen Medimpex United -yhtiölle.
Jos mustasukkaisuuden tauti piinaa,
uskottomuustesti tuo
vaivaan pika-avun,
väittää amerikkalainen keksijä.
Scanstockphoto
”Parisuhteet pelastuvat”
CheckMate-testi tehdään alusta loppuun kotona. Tulkinta on Holmesin mukaan yksiselitteinen. Mikäli näytteessä on spermaa, se
värjäytyy 15 sekunnissa violetiksi. Jos näin
ei käy, tulos on negatiivinen.
Oikean tuloksen saa kuitenkin vain heti
testauksen jälkeen, sillä myöhemmin väri ilmaantuu testiliuskaan joka tapauksessa samaan tapaan kuin raskaustesteissäkin.
Moni testistä kuullut vähintäänkin kohottaa kulmakarvojaan. Testin kuvittelisi ennemminkin lisäävän parisuhteen ongelmia
kuin hälventävän niitä.
Patenttiselostuksessaan Holmes selittää
keksintönsä taustaa sillä, että ihmiset ovat
huolissaan yhä lisääntyvistä avioliiton ulkopuolisista suhteista ja teiniraskauksista.
4/2011
KEMIA
13
Uskottomuustesti…
”Avain niiden ennaltaehkäisyyn piilee
sukupuolikäyttäytymisen varhaisessa havaitsemisessa”, keksijä väittää.
Toisaalta avioeron saaminen yksinkertaistuu, kun uskottomuuden voi ”todistaa
varmasti”. Yhdysvaltalainen avioerokäytäntö pohjautuu syyllisen nimeämiseen.
Uskottomuuden toteamiseen on perinteisesti käytetty yksityisetsiviä, mikä
on epävarmaa, sillä etsivä harvoin pääsee sängyn viereen asiaa varmistamaan,
järkeilee Holmes, joka omien sanojensa
mukaan on kuitenkin pelastanut paljon
enemmän liittoja kuin tuhonnut niitä.
”80 prosenttia testin käyttäjistä on
Kansa tietää nykyään netissä. Verkosta löytyy valtava määrä CheckMate-testin käyttäjien tarinoita. Entinen
FBI-agentti kertoo hyödyntävänsä
spermatestiä nykyisessä yksityisetsivän työssään koko ajan. Hänen
mukaansa asiakkaat haluavat konkreettisia todisteita valvontaraporttien
tueksi.
Eräs mies oli saanut vihiä, että vaimolla oli suhde toisen kanssa. Vaimon
alushousujen testaaminen ei kuitenkaan tuonut varmistusta asiaan, sillä
niistä ei löytynyt etsittyjä jäämiä. Sen
sijaan roskakorista poimittu pikkuhousunsuoja muuttui testiaineen vaikutuksesta välittömästi violetiksi.
ojan mukaan kansalaisia kiinnostavat
ennen muuta testit, joiden tulosten avulla voi ennaltaehkäistä sairauksia ja niiden oireita.
Tulevaisuudessa kotikäyttöön odotetaan yhä useampia suomalaisiin kansansairauksiin liittyviä testejä. Varhaisen
diagnoosin ja elintapaohjauksen avulla
tautien puhkeamista voidaan lykätä tai
jopa estää se kokonaan, testien kehittäjät toivovat.
ampia määritysmenetelmiä. Positiiviset
sylkitestaustulokset varmistetaan aina
verikokeella, joiden tuloksen saamiseen
voi huveta monta päivää. Testattava on
odotusajan ajokiellossa.
”Nämä ovat todellisen elämän ongelmia, joilla on suuri käytännön merkitys”,
huomauttaa Takkinen, joka kertoo tutkijoiden käyvän kilpajuoksua myös huumausaineiden kehittelijöitä vastaan.
Suomenkin markkinoilla leviävät huimaa vauhtia design- eli muuntohuumeet,
joissa molekyylin kemiallista rakennetta
on lainsäädännön kiertämiseksi muutettu.
Takkisen mukaan olisi periaatteessa
mahdollista kehittää vasta-ainepohjainen
menetelmä muuntohuumeiden testaamiseksi. Kilvassa on kuitenkin vaikea pysyä mukana, sillä luotettavan testin kehittäminen vaatii aikaa.
Kättä pidempää poliiseille
”Kotitestit yleistyvät, se on selvästi havaittavissa”, vahvistaa tutkimusprofessori Kristiina Takkinen VTT:stä, jossa
diagnostiikan kehittäminen on osa terveysteknologiaosaamisen innovaatioohjelmaa.
Takkisen mukaan uusista testeistä on
kuitenkin apua myös terveydenhoidon
ammattilaisille ja viranomaisille.
”Biosensoreihin perustuvista pikatesteistä toivotaan nopeita, helppokäyttöisiä
testejä lääkärin vastaanotolle. Myös sairaankuljetuksessa ja ensiavussa esimerkiksi sydänoireiden diagnosoimisessa
nopeus on suuri etu.”
”Vastaanottotyö ylipäätänsä helpottuu pikatestien myötä. Myös kotihoidon
turvallisuus paranee, kun terveydentilaa
pystytään seuraamaan luotettavin, nopeasti saatavin testituloksin.”
Esimerkki VTT:ssä kehitetystä kokonaisuudesta on lääkeaine- ja huumetestauksiin soveltuva menetelmä. Kannettava mittauslaite analysoi näytteen ja antaa tuloksen, jonka voi lähettää laitteesta
eteenpäin.
Viranomaiskäytössä jo olevien huumetestien luotettavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Poliisien tienvarsitestauksiin tarvitaan myös entistä nope14
Kansa kertoo
KEMIA 4/2011
Seksi myy testikaupassakin
Perinteisempien kotitestien rinnalle on
noussut erikoisiakin tuotteita. Turkulaisen Testerit.fi-verkkokaupan tarjontaan
kuuluu ”tavallisten” testien ohella sperman tunnistamiseen tarkoitettu tuote,
jonka kauppa on yhtiön mukaan käynyt
hyvin.
”CheckMate-testillä voi havaita siemennestejäämiä tekstiileistä, kuten alusvaatteista tai lakanoista, jopa pari vuorokautta seksin jälkeen. Naisilla jäämiä
voi löytää pitkään alushousuista. Testin
luotettavuus on sata prosenttia”, sanoo
verkkokaupan edustaja Mikko Soini.
Testin ostajat ovat yleensä ihmisiä,
jotka uumoilevat partnerinsa olleen uskoton.
”Itse ajattelen, että on turha epäillä,
jos asia on mahdollista selvittää testillä. Se taas on toinen asia, kenen havaittu siemenneste on, ja vaatisi dna-testin.
miehiä, jotka epäilevät naisen alushousuista löytyviä eritejäämiä varsinkin, jos
käynnissä on parisuhdekriisi.”
”Tosiasiassa kyseessä on usein normaali vaginaerite. Voin vain kuvitella,
kuinka huojentunut mies on testattuaan
näytteen ja havaittuaan, ettei se olekaan
spermaa.”
Holmes myöntää testin saaneen osakseen runsaasti arvostelua ”mutta ei koskaan testiä itse käyttäneiltä”.
”Eräältä murhapaikalta löydettiin käytetty testikitti, mutta poliisit vakuuttivat
minulle, että se ei liittynyt itse rikokseen.”
”Ikäviä kommentteja heittelevät lähinnä kilpailijat ja jotkut uskonnolliset ryhmittymät.”
Sellaisen hankkimisesta valikoimaamme
olemme jo neuvotelleet.”
Spermaksi oletettuja näytteitä tutkitaan myös Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa. Siellä analyysit
liittyvät yleensä seksuaalirikosepäilyyn.
”Käytännön työ on osoittanut, että siemennesteen havaitsemiseen ei ole saatavilla yksittäistä täysin luotettavaa testiä”,
kertoo rikoskemisti Auli Bengs.
Laboratorio hyödyntää kahta eri menetelmää, jotka kummatkin pohjautuvat
sinänsä vanhaan kemiaan.
”Toinen on immunologinen koe eturauhasperäisen proteiinin todentamiseen ja alkujaan kehitetty eturauhassyövän diagnostiikkaan. Toinen, alkaaliseen
fosfataasiin perustuva testi, taas on värireaktio.”
Testit antavat suuntaa, mutta kumpikaan ei ole täysin spesifinen ihmisen
spermalle.
”Ainoa varma konsti todentaa siemennesteen olemassaolo on mikroskooppisesti havaitut siittiöt”, Bengs korostaa.
Värireaktio antaa helposti väärän positiivisen tuloksen, jos näytteessä sattuu
olemaan verta tai jos näyte otetaan kankaalta, josta lähtee väriä. Immunologisessa testissä positiivinen tulos saattaa
syntyä miehen virtsastakin. Toisaalta negatiivinen tulos saattaa johtua siitä, että
näytettä on liikaa.
Rikosteknisessä laboratoriossa oli keväällä koekäytössä sperman osoittava
testi, jonka valmistajan mukaan piti olla
todella luotettava.
”Väitteen tueksi ei kuitenkaan ollut
julkaistua tutkimustietoa. Kun kyse on
ihmisten oikeusturvasta, ei voida luottaa
vain valmistajan lupauksiin.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
[email protected]
R
LEITZINGER Oy
PATENTIT
TAVARAMERKIT
HYÖDYLLISYYSMALLIT
MALLIT
ENNAKKOTUTKIMUKSET
SOPIMUKSET JA OIKEUDENKÄYNNIT
HIGH TECH CENTER
PUH. 09 685 99 20
EMAIL: [email protected]
TAMMASAARENKATU 1, 00180 HELSINKI
FAX 09 685 99 210
INTERNET: WWW.LEITZINGER.FI
Tikomet Oy on kovametallityökalujen kierrätykseen sinkkiprosessilla erikoistunut yhtiö, jonka päätuote on käytetyistä työkaluista valmistettava
uusiokovametallipulveri, jota käytetään raaka-aineena uusien kovametallityökalujen valmistuksessa. Yhtiö valmistaa myös kovametallin kierrätyksessä käytettäviä regenerointiuuneja. Tikomet Oy:n alallaan Euroopan
suurin tuotantoyksikkö on otettu käyttöön kesällä 2008. Yhtiö työllistää n.
30 henkilöä. Vuonna 2011 yrityksen liikevaihto tulee olemaan n. 20 M€.
Haemme Jyväskylässä Seppälänkankaalla
sijaitsevalle tehtaallemme
LABORATORIOANALYYTIKKOA /
KOKENUTTA LABORANTTIA
osallistumaan kovametalliromun kierrätyksen, kovametallijauheen
valmistuksen ja jatkokäsittelyn laadunvalvonta-, tutkimus- ja
tuotekehitystehtäviin.
Tehtävään valittavalta toivomme
• soveltuvaa tutkintoa (esim. laboratorioanalyytikko tai laborantti)
• järjestelmällisyyttä, huolellisuutta ja vastuullisuutta
• hyvää yhteistyö- ja oppimiskykyä
• kiinnostusta työskennellä monipuolisen laitekannan kanssa.
Aikaisempi kokemus metallialan laboratoriotyöskentelystä ja ICP-menetelmän käytöstä katsotaan eduksi.
Tarjoamme kilpailukykyisen palkkauksen ja mahdollisuuden työskennellä myönteisessä työilmapiirissä, voimakkaasti kasvavassa kansainvälisessä yrityksessä.
Lisätietoja tehtävästä antaa teknillinen johtaja Teemu Karhumaa,
puh. 050 5894 215.
Lähetä hakemuksesi 20.6.2011 mennessä osoitteeseen
[email protected] tai Tikomet Oy, Iskutie 9, 40320 Jyväskylä. Kuoreen merkintä ”Laboratorioanalyytikko”.
Toimintavarma
olosuhdevalvontajärjestelmä
kriittisiin olosuhteisiin
Luotettava mittaustietojen tallennus varmistaa
säädösten (FDA, GxP) noudattamisen
Helppo, kustannustehokas asennus olemassa oleviin LAN-verkkoihin
Joustava ja helposti skaalattava yhdestä
mittauspisteestä yli tuhanteen pisteeseen
ChemBio/osasto 6e56
www.vaisala.fi/cms
puh. +46 8 750 94 20
09 8949 2963
Katso miten hyödyt ottamalla Vaisala Veriteq olosuhdevalvontajärjestelmän käyttöösi: www.vaisala.fi/cms
TÄTÄ MIELTÄ
Suomi tarvitsee kemistiyrittäjiä
SUOMALAISET ovat hyviä keksijöi-
tä, teknisiä suorittajia ja puurtajia, mutta
yrittäminen sinänsä tuntuu olevan synti.
Omilla ideoillaan ei missään tapauksissa
saisi rikastua.
Ilman yrityksiä ei kuitenkaan ole kansantalouttakaan. Uusia yrityksiä ei synny
kuin uusien yrittäjien tekeminä. Niitä tarvitaan, jotta systeemi toimii ja kaikille riittää
työtä ja leipää.
Juuri tässä on kemian tuleva mahdollisuus. Maa on pullollaan ideoita, joista pitää jalostaa yrityksiä, löytää oikeat yrittäjät niitä vetämään ja saada niiden rahoitus
pyörimään oikein. Teknisen osaamisen ja
rahoituksen jälkeen kynnyskysymyksiksi nousevat strateginen markkinointi ja
myynti.
Start up -firman perustaa usein keksijä-yrittäjä. Vaikka hän osaisi rahoitukseen vielä apua hakeakin, harva mieltää
myyntiä ja kansainvälisiä markkinoita erikoisosaamisen paikaksi. Varsinkin korkean teknologian alan markkinatuntemus,
business to business -markkinointi ja
myyntitaito vaativat kuitenkin osaamista,
jollaista harvalla tutkija-keksijä-yrittäjällä
edes voi olla.
Monelle on hankalaa ottaa ihan itse perustettuun firmaan myöhemmin mukaan
uusia toimijoita, vaikka omat liiketoimintakyvyt eivät riittäisikään. Asenneongelma
on kovin suomalainen.
Toisaalta missään ei vielä taida saada
riittävästi sellaista koulutusta, jossa opas-
16
KEMIA 4/2011
tettaisiin teknisen alan ihmisiä oikeasti
yrittäjiksi. Asiat opitaan yrityksen ja erehdyksen kautta, jos ehditään.
ASUINMAANI on vuodesta 2007 ol-
lut Alankomaat. Täällä on aika tavalla eri
meininki. Vanhan kauppiaskansan jälkeläiset perustavat kilvan pieniä yrityksiä.
Erilaisia erikoisliikkeitä on pienissäkin
kaupungeissa vieri vieressä.
Yrittäminen, myyminen ja markkinointi
opitaan täällä jo koulussa. Siellä jokainen
oppii myös kommunikoimaan tavalla, jota
suomalaistenkin kannattaisi kokeilla.
Alankomaiden vanhat pääomat liikkuvat notkeasti maailmalla, ja erilaisia rahoitusmahdollisuuksia on paljon. Maalla on
Jere Koskinen
tarkistaa paperitehtaan korroosiotilannetta
Saksan Hürthissä. Koskinen on
Helsingin yliopistosta väitellyt fysikaalinen
kemisti, joka on
toiminut vuodesta 2000 lähtien
metsäteollisuuden ja sen toimittajayritysten
palveluksessa
USA:ssa ja Keski-Euroopassa.
Hän osoittaa
kolumnipalkkion
HYK ry:lle
Kumpulaan.
Juha Ebeling
AGRAARI-SUOMEN yhteiskunta eli paljolti metsästä. Ennen Nokiaa koko vientiteollisuuskin perustui suureksi osaksi
metsän tuotteisiin. Toki oli Tampella, Valmet, Wärtsilä, Kone ja sittemmin Metso ja
monta muuta metalliteollisuuden yritystä.
Kemia on jostain syystä aina ollut jossain määrin lapsipuolen asemassa muuhun teollisuuteen nähden. Tietysti meillä
on Kemira, joka on viime vuonna panostanut voimakkaasti vesikemiaan, sekä
Neste, joka on omalla sarallaan ollut yksi
kansallisen olemassaolon takaajista.
Lehtitietojen mukaan myös Tekes on
viime vuonna satsannut varoja kemianteollisuuteen enemmän kuin aikoihin. Hyvin menestyviä kemianalan pk-yrityksiäkin on eri puolilla maata.
Pienet, dynaamisesti kasvavat start
up -firmat ovat kuitenkin harvinaisuuksia.
Pääomaa maassa on vähän. Rahoitusta
tulee yleensä ensimmäiselle kierrokselle,
mutta kehittyvä yritys tarvitsee kasvamiseen monta kierrosta erilaista rahoitusta.
Jatkorahoitusjärjestelmää Suomessa
ei käytännössä ole olemassa. Moni hyvä
idea floppaa parin ensimmäisen vuoden
aikana pääoman niukkuuteen, kun alkanut kasvu on syönyt kassavarat.
myös kemian alalla huimat yritysperinteet.
Se, mitä täällä ehkä tarvittaisiin lisää, ovat
tekniset innovaatiot, joita pääomamarkkinat ja markkinointiosaaminen kykenisivät
kaupallistamaan enemmänkin.
Suomessa on kaiketi jo julkisesti tunnustettu, että metsä-, metalli- ja ict-sektorien lisäksi tarvitaan laajempaa kemian
alan yrittäjyyttä. Oppia voisi tulla hakemaan vaikkapa Alankomaista.
[email protected]
www.softwarepoint.com
IT:llä kemian huipulle!
www.kemia-lehti.fi
•
•
•
LIMS kaikille toimialoille
Laboratory Intelligence © - Laboratorion tieto
hyödynnettäväksi informaatioksi
Sähköinen asiointi laboratorion asiakkaille
Ilmoita
ERIKOISNUMEROSSA 5/2011!
Special issue:
Finnish Chemical
Industry
Tiedustelut ja varaukset:
[email protected]
puh. 044 539 0908
Nro 5 ilmestyy 1. syyskuuta
Varaukset viimeistään 15. elokuuta.
KEMIA
Kemi
Kemian innovaatioiden asiantuntija
Patenttitoimisto BORENIUS & Co on immateriaalioikeuksiin erikoistunut, kansainvälisesti toimiva palveluorganisaatio, jolla on vankka kokemus ja osaaminen
kemian ja biokemian aloilta. Ainutlaatuinen IPR 360°
-konseptimme on suunniteltu auttamaan yrityksiä integroimaan immateriaalioikeudet osaksi niiden ydintoimintoja. IPR 360° -palveluihimme kuuluvat strategioiden
ja prosessien määrittely, markkinakartoitukset ja
kilpailija-analyysit, patenttien ja tavaramerkkien suojaus sekä lisensointi. IPR 360° -konseptimme mukautuu yrityksen liiketoiminnan vaiheisiin aina ideoiden
syntymisestä innovaatioiden kaupallistamiseen asti.
Periaatteemme on luottamuksellinen, henkilökohtainen ja joustava palvelu — jo vuodesta 1928.
BORENIUS & Co | Tallberginkatu 2 A, 00180 Helsinki, Finland | Tel +358 9 686 6840 | www.borenius.fi
UUTISIA
LUT akkreditoi koulutusohjelmansa
Kemialla on nyt laatuleima
yliopiston (LUT) kemiantekniikan
koulutusohjelma on ensimmäisenä
Pohjoismaissa saanut tekniikan
alan EUR-ACE-akkreditoinnin.
Kandidaattien ja diplomiinsinöörien koulutuksella on
nyt laatuleima.
EUR-ACE (European Accredited Engineering Programmes) -akkreditointi on merkki
siitä, että laitoksen antama koulutus on tasokasta ja kansainvälisesti vertailukelpoista.
”Euroopassa, Saksassa, Hollannissa ja
muissakin maissa monet tekniikan opetusta antavat yliopistot ovat jo akkreditoineet
koulutuksensa. Uskon, että niin tekevät vähitellen kaikki korkeakoulut Pohjoismaissakin”, sanoo LUT Kemian koulutusohjelman johtaja, professori Ilkka Turunen,
jonka mukaan mukaan statuksesta hyötyvät
paitsi yliopisto myös sen opiskelijat.
”Kun meiltä valmistunut voi ulkomailta
työtä hakiessaan näyttää paperin, jossa on
EUR-ACE-leima, se on varmasti hakijalle
valtti. Toisaalta kun ulkomainen opiskelija
etsii itselleen paikkaa vaihto-opiskelujaksoa varten, leima toimii houkuttimena, joka kertoo hänelle, että Suomesta saa hyvää
koulutusta.”
Kaukaisten maiden pienille yliopistoille, jotka eivät maailmalla välttämättä kuulu tunnetuimpien joukkoon, akkreditointileima on napakka tapa markkinoida itseään
laajemminkin. LUT onkin akkreditoimassa
myös muita tekniikan koulutusohjelmiaan.
Kemia ehätti ykköseksi oman aktiivisuutensa ansiosta.
”Meille kemiantekniikan laitoksessa
kansainvälisyys on hyvin tuttua. Olemme
jo pitkään tehneet aktiivista kansainvälistä
yhteistyötä esimerkiksi opetuksen kehittä-
misessä ja osallistuneet alan järjestöjen toimintaan”, Turunen taustoittaa.
Tiukka prosessi
LUT Kemian akkreditoinnin toteutti saksalainen ASIIN-organisaatio.
”Euroopassa toimii muitakin kemiantekniikan alan akkreditointielimiä, mutta
päädyimme hyvään saksalaiseen vaihtoehtoon.”
Itse akkreditointi kaikkine vaiheineen oli
varsin vaativa, usean kuukauden mittainen
urakka, joka käynnistyi koulutusohjelman
laatimalla yksityiskohtaisella itsearvioinnilla. Kemiantekniikan laitos kävi läpi koko
toimintansa perusopetuksesta valmistuneiden diplomi-insinöörien työllistymiseen asti ja raportoi sitten tiedot Saksaan.
Kun akkreditointielin oli tutustunut itsearviointiraporttiin, Lappeenrantaan saapui
varsinainen akkreditointiryhmä, joka koostui alan professoreista ja kemianteollisuuden edustajista. Lisäksi ryhmään kuului yksi kemiantekniikan opiskelija.
Muutaman päivän vierailunsa aikana akkreditoijat järjestivät haastattelukierroksen,
jossa vastaajina olivat niin laitoksen opetta-
jat kuin opiskelijatkin. Lisäksi syyniin joutuivat muun muassa opetuskäytännöt, tentit
ja opinnäytteet.
”Ryhmän käynnin jälkeen saimme jonkin
ajan päästä vielä pyynnön erilaisista lisäselvityksistä, jotka toimitimme Saksaan. Kaiken kaikkiaan aika tiukka prosessi.”
Myllystä mentiin kuitenkin läpi, ja huhtikuussa saatiin hyviä uutisia. Nyt LUT
Kemialla on laatuleima, joka on voimassa
kuusi vuotta, minkä jälkeen akkreditointi on
päivitettävä.
Akkreditoinnin lyhyen aikavälin hyödyt
ovat Turusen mukaan jo havaittavissa.
”Saimme prosessin aikana hyviä ulkopuolisia näkemyksiä ja uusia ajatuksia siitä, miten opetustamme voisi kehittää. Opetuksen laadukkuus paranee niiden myötä
koko ajan.”
Lappeenrantaan hakeutuvien kemianopiskelijoiden laatuun Turunen on ollut tyytyväinen aiemminkin.
”Meillä on riittänyt hakijoita, myös ulkomaisia, niin että karsinta on viime vuosina
jopa tiukentunut. Mutta ainahan hyviä hakijoita saa lisääkin tulla.” Päivi Ikonen
Vesa Laitinen
Lappeenrannan teknillisen
SÄHKEITÄ
Lappeenrannan teknillinen
yliopisto on hankkimassa kansainvälistä laatuleimaa kaikille
koulutusohjelmilleen.
Keksijät perustivat
yhteistyöfoorumin
Suomalaiset keksijät ovat saaneet yhteistyöelimen, jonka tarkoituksena on tehostaa keksijöiden edunvalvontaa, nostaa heidän arvostustaan ja vahvistaa heidän asemaansa Suomen innovaatiotoiminnassa. Tavoitteena on myös parantaa keksijöiden IPR-osaamista.
Kansallisen keksijäforumin perustivat Suomen keksijöiden keskusliitto KEKE ry, QUIN-Suomi ry, Suomalaisten keksijöiden tukiyhdistys
ry ja Innovaatiokanava Oy.
18
KEMIA 4/2011
Papula-Nevinpat osti Forssén & Salomaan
Patentti-, malli- ja tavaramerkkitoimisto Papula-Nevinpat on ostanut patenttitoimisto Forssén & Salomaa Oy:n, joka kuitenkin jatkaa
toimintaa omalla nimellään ainakin vuoden 2011 loppuun. PapulaNevinpatin mukaan kauppa vahvistaa yhtiön asemaa erityisesti kansainvälisillä markkinoilla. Euroopan ja Euraasian teollisoikeusasioiden osaajana tunnetulla Papula-Nevinpatilla on toimistoja Suomen
lisäksi Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa ja
Uzbekistanissa.
VTT
Suomalaista
rumpu-uunien
osaamista Japaniin
Tilaussopimusta valmistelivat kehityspäällikkö Morihisa Yokota (vas.) UBE
Industriesista, tutkimusprofessori Pertti Koukkari VTT:stä ja apulaisjohtaja
Yuichi Nagano RCCM:stä, joka toimii VTT:n monifaasikemian laskentaohjelmien kaupallistajana Japanissa.
185x130_FIN_KemiaKemi.indd 1
VTT ja turkulainen Process Flow Ltd Oy toimittavat
rumpu-uunien simulointimalleja Japaniin.
VTT sopi asiasta Japanin teollisuusministeriön rahoittaman teollisuuskonsortion kanssa. Konsortio aloitti viime syksynä viisivuotisen projektin, jossa se kehittää uudentyyppisiä, vähäpäästöisiä uuneja sementtiteollisuudelle.
Rumpu-uuneja käytetään myös muun muassa pigmenttien ja mineraalien valmistuksessa sekä ongelmajätteiden käsittelyssä. Suomessa laajin sovellus ovat metsäteollisuuden lipeäkierrossa hyödynnettävät meesauunit.
Uunien päästöjä voidaan vähentää simuloimalla niissä tapahtuvia kemiallisia reaktioita ja palamista. VTT
ja virtaussimulointiin erikoistunut Process Flow ovat
yhdessä kehittäneet malleja, joiden avulla ennustetaan
tarkasti rumpu-uunien reaktioita. Simulointi on tarpeen,
koska mittausten tekeminen itse uuneissa on erittäin vaikeaa ja kallista.
Simuloinnin avulla voidaan saavuttaa merkittäviä
päästövähennyksiä, sillä sementtituotanto synnyttää
viisi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.
Suomessa uuden sukupolven mallien kehitystä on rahoittanut Tekes muun muassa vuonna 2010 päättyneen
Mallinnus- ja simulointi (MASI) -teknologiaohjelman
kautta.
4/2011
20.04.11 09:43
KEMIA
19
UUTISIA
Kuvantaminen tehostaa
vaahdotusprosesseja
merkiksi mineraalien rikastuksessa kaivosteollisuudessa.
Numcoren teknologia on testikäytössä muun muassa Inmet
Pyhäsalmi Mine Oy:n kuparija sinkkikaivoksessa Pyhäsalmella. Kaivoksen rikastamon
päällikön Seppo Lähteenmäen
mukaan järjestelmä on toiminut
luotettavasti ja antanut tarkkaa
tietoa vaahtopatjan tilasta.
Koska säiliöiden sisään ei aiemmin ole voitu nähdä, rikastamoprosessin säätö on pitkälti
perustunut kokemuspohjaiseen
osaamiseen. Kun operaattori
nyt pääsee katsomaan prosessin sisään, hän voi pitää seoksen koostumuksen koko ajan
optimaalisena.
Sensorin avulla voidaan analysoida vaahtopatjan paksuus sinkin esivaahdotuskennossa
ja ennustaa sen perusteella tulevat romahdukset tai nahkoittumiset.
Numcore Oy
Uusi kuvantamistekniikka tuo
lisää tehoja teollisuuden vaahdotusprosesseihin. Impedanssitomografiaan perustuvilla mittalaitteilla saadaan reaaliajassa
kolmiulotteisia kuvia putkien
ja säiliöiden sisäpuolelta. Laitteet on kehittänyt suomalainen
Numcore Oy.
Laitteet toteutetaan putken tai
säiliön läpimitasta riippuen joko läpivirtaussensorina tai erikseen asennettavana sauvamaisena sensorina. Kun sensorin
elektrodeihin syötetään heikkoa vaihtovirtaa, voidaan mitata säiliön sisällä olevien faasien
sähkönjohtavuuserot. Varsinainen kuva muodostetaan inversiolaskennan avulla.
Vaahdotusta käytetään esi-
Suomalaiset tyytyväisiä
lääkevaihtoon
Scanstockphoto
Reseptiin kirjoitettua
lääkettä ei enää tarjota
kuin apteekin hyllyltä,
vaan farmaseutti ehdottaa usein tilalle rinnakkaisvalmistetta.
20
KEMIA 4/2011
Valtaosa suomalaisista on tyytyväisiä lääkevaihtoon eli siihen,
että reseptissä määrätty lääke
vaihdetaan apteekissa halvempaan vastaavaan. Enemmistö kansalaisista pitää edullisia
lääkkeitä tehokkaina ja turvallisina. Nimikkeen vaihtamisesta kieltäytyvät yleisimmin yli
60-vuotiaat naiset, jotka käyttävät säännöllisesti jotakin reseptilääkettä.
Ihmisten asennetta nykyiseen
lääkevaihtokäytäntöön selvitettiin Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa.
Jos lääke kuuluu vaihtokelpoisten listalle, apteekin pitää
vaihtaa se edullisempaan valmisteeseen, ellei asiakas kiellä
vaihtoa. Vaihtoa ei tehdä myöskään silloin, jos lääkäri on merkinnyt reseptiin vaihtokiellon
lääketieteellisestä syystä. Lääkärin kielto on kuitenkin harvinainen.
Professori Riitta Ahosen mukaan potilaista noin 10 prosent-
tia kieltäytyy lääkevaihdosta.
Tutkimukset vähenevät
Suomessa tehtävien kliinisten
lääketutkimusten määrä jatkaa
laskuaan, kertoo Lääketeollisuus ry. Määrä on puolittunut
huippuvuodesta 2006. Osasyynä asiaan on lääkevaihtojärjestelmä.
Lääkeyritykset käynnistivät
viime vuonna 113 tutkimusta,
kun luku vuonna 2009 oli 120.
Yhteensä tutkimuksia oli käynnissä 373, noin sata vähemmän
kuin edellisvuonna.
Patentti ei Suomessa yleensä suojaa itse lääkettä vaan sen
valmistusmenetelmää. Markkinoille voi siksi tuoda edullisempia rinnakkaislääkkeitä jo ennen
patentin raukeamista. Alkuperäislääkkeen tekijät eivät näin
ehdi saada takaisin rahoja, jotka ne ovat sijoittaneet lääkkeen
kehittämiseen, Lääketeollisuus
muistuttaa.
”Suomalainen öljylähde” alkoi pulputa
Forssan diesellaitoksen
koeajot vihdoin vauhtiin
Muovijätteen synteettiseksi dieseliksi
muuntava Ekoport Oy:n laitos on viivästysten
jälkeen käynnistynyt. Toimitusjohtaja Kristoffer
Juslin uskoo, että laitos voi mullistaa biopolttoainealan ja konsepti nousta uudeksi suoma-
Forssassa sijaitsevan laitoksen koeajoissa
dieselin raaka-aineena on ollut pieniä määriä kotitalouksista kerättyä jätettä sekä jäteöljyjä ja sahanpurua. Laitospäällikkö
Jukka Kuhasen mukaan parhaillaan analysoidaan ensimmäisten valmiiden erien laatua. Koeajot jatkuvat kesän ajan, ja myös
varsinaiseen tuotantoon päästäneen tämän
vuoden aikana.
Laitos piti ottaa käyttöön jo runsas vuosi sitten, mutta saksalainen laitostoimittaja
Alphakat ei pysynyt sopimuksessa.
”Tämän piti olla avaimet käteen -toimitus, mutta laitetoimitukset loppuivat, kun
vasta 70 prosenttia laitoksesta oli valmiina”, kertoo Ekoportin toimitusjohtaja Kristoffer Juslin. Sama tilanne on toistunut
Alphakatin muissakin hankkeissa eri puolilla maailmaa.
Ekoport joutui hankkimaan puuttuvat
laitteet ja osat ja tekemään viimeiset asennustyöt itse. Urakka oli hankala, sillä mitään mallipiirustuksia ei saatu.
Samalla alkuperäinen noin 10 miljoonan
euron laitosbudjetti on ylittynyt muutamalla miljoonalla. Yhtiö harkitsee vielä uusien
turbiinien teettämistä, koska nykyisten intialaisvalmisteisten laatu on osoittautunut
huonoksi.
Suomalaisille
etulyöntiasema
Vastoinkäyminen on kuitenkin kääntymässä suomalaisten voitoksi.
”Olemme nyt edellä kaikkia muita vastaavia laitoksia maailmassa, koska olemme ensimmäisiä, jotka ovat saaneet laitoksen toimimaan. Uskon, että teknologia tulee olemaan vallankumouksellinen tällä alalla.”
Pasi Kaskinen
laiseksi vientituotteeksi.
Ekoportin laitos käyttää raaka-aineenaan jätemuovia ja -öljyjä.
Ensimmäiset valmiit tuote-erät ovat parhaillaan analysoitavina.
Ekoport aikookin tuotteistaa laitoskonseptin ja kehittää siitä menestyksekkään
vientituotteen. Esimerkiksi norjalaiset ovat
olleet kiinnostuneita.
Juslinin mukaan koko toiminta saattaa
siirtyä Norjaan, ellei suomalainen tukipolitiikka muutu.
”Emme ole saaneet laitokselle yhtä pal-
jon tukia kuin muut konseptit, vaikka tämä
voisi olla uusi suomalainen kärkituote, kuten kännykät aikanaan”, Juslin vetoaa työja elinkeinoministeriöön.
Ekoportin dieselhankkeesta kerrottiin
Kemia-lehdessä 2/2010.
Elina Saarinen
PCDD/F, PAH, E-PRTR,
akryyliamidi, DEHP, TBT,
2-etyyliheksanoli, TAEE,
ALF/ARO split, THM, ANC,
energiatiheys, ibuprofeiini,
2, 4-D, MCPA, lindaani,
Serpula Lacrymans,
Screen Air, TerrAttesT…
Ei hepreaa, vaan otteita analyysivalikoimastamme.
Anna meidän hoitaa analyysisi, jotta voit itse keskittyä kesään.
[email protected]
p. 03-230 6504
www.eurofins.fi
4/2011
KEMIA
21
SÄHKEITÄ
UUTISIA
Suomeen uudet
paperimessut
Suomi saa uuden paperi- ja
selluteollisuuden toimittajille
ja ostajille tarkoitetun kohtauspaikan. Paptech-tapahtuma
järjestetään ensimmäisen kerran Helsingissä 6.–8. maaliskuuta 2012. Tilaisuutta isännöi
maailman johtava alan tapahtumajärjestäjä Adforum, jonka
omistavat Stockholmsmässan
ja Suomen messut.
Kemian vuoden valokuvakisa
Kuukauden kuva
Osallistu kilpailuun: www.kemia2011.fi
Pakkausmessujen
painopiste ruoka-
pakkauksissa
Helsingin messukeskuksessa 5.–6. lokakuuta järjestettävässä Pakkaus 2011 -tapahtumassa ovat pääosassa
elintarvikepakkaukset sekä
älykkäät ja ympäristöä säästävät pakkaukset. Messut järjestetään samanaikaisesti uuden
Ruokateollisuus-tapahtumakokonaisuuden kanssa, joten
esillä ovat sekä alan tuotantoettä pakkausprosessit.
Honeywell laajentaa koulutus-
ohjelmiaan
Honeywell laajentaa matemaattis-luonnontieteellisiä ja
teknillisiä koulutus- ja kehitysohjelmiaan varmistaakseen
teollisuusautomaation osaajien saatavuuden. Omien ohjelmiensa avulla yhtiö kasvattaa
muun muassa laitosohjaajia,
kunnossapitoteknikkoja, käyttöönottoinsinöörejä, järjestelmänvalvojia ja esimiehiä. Honeywellin koulutusohjelmista
valmistuu tänä vuonna reilut
tuhat opiskelijaa.
Kiinalaisostaja pelasti implantti-
firma Inionin
Kiinalainen Naton on ostanut tamperelaisen bioteknologiayrityksen Inionin. Viime
vuonna konkurssiin hakeutunut Inion tekee biohajoavia,
elimistössä itsestään liukenevia kirurgisia implantteja, joiden tuotanto on jatkunut konkurssipesän pyörittämänä. Kiinalaisostaja on luvannut, että
tuotanto myös pysyy Tampereella.
Kirurgisia laitteita ja implantteja valmistava Naton on
tähän asti toiminut lähinnä Kiinan sisäisillä markkinoilla.
22
KEMIA 4/2011
Anna-Sofia Vilhunen: Xenon-lampun valossa
Fysikaalista kemiaa ksenonlampun hohteessa.
Kantaesitys marraskuussa
Näytelmä A. I. Virtasesta
Helsingin yliopiston kemian opettajaopiskelijat
nousevat parrasvaloihin 11. marraskuuta, jolloin
nobelisti A. I. Virtasesta kertova näytelmä saa
ensi-iltansa. Luma-keskuksen juhlaseminaarin
yhteydessä esitettävän näytelmän on kirjoittanut
Ilkka Pollari, joka kiittää professori Maija Akselaa hankkeen toteutumisesta.
”Idea heräsi jo viitisen vuotta sitten jutteluistamme. Maija pani nyt toimeksi ja ilmoitti minulle, milloin ensi-ilta pidetään. Siitä se kirjoittaminen sitten lähti.”
Kemirassa johtajana työskentelevä Pollari on
kirjoittanut näytelmiä aiemminkin yhdessä Ilkka
Aaltosen kanssa. Virtasen elämässä häntä kiinnostavat etenkin tieteellisen uran sivujuonet, kuten tuliset yhteenotot presidentti Urho Kekkosen kanssa.
”Kun sain selville, että Virtanen piilotti Biokemiallisen tutkimuslaitoksen Suomen lipun niin,
ettei sitä voitu nostaa Kekkosen 70-vuotisjuhlien
kunniaksi, tiesin että tämän käsikirjoituksen voi
saada elämään.”
Myös Virtasen suhde tämän lähimpään työtoveriin Henning Karströmiin (ks. s. 54) kuuluu
näytelmän keskeisiin teemoihin.
Maija Aksela oli tuottamassa AIV:stä kertovaa
näytelmää ensimmäisen kerran jo vuonna 1995,
jolloin Olarin tiedelukiossa tempaistiin Virtasen
syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi näytel-
AIV ikuistettiin vuonna 1980 postimerkkiin.
Syksyllä tulee ensi-iltaan nobelistin elämästä
kertova näytelmä.
mäproduktio. Kemian vuotta juhlistavasta uudesta näytelmästä järjestetään ensi-illan jälkeen
lisäesityksiä kysynnän mukaan.
Leena Laitinen
ILMOITUS
Kolster yhdistää patentoinnin
ja juridiikan asiantuntemuksen
Innovaatioiden suojaaminen
ja immateriaalioikeuksien
hoitaminen on muuttunut
entistä mutkikkaammaksi.
Suomen suurin immateriaalioikeuksiin erikoistunut
asiantuntijayritys Kolster
vastaa asiakkaiden tarpeisiin
tarjoamalla saman katon
alla patenttiasiamiehen,
tavaramerkkiasiamiehen ja
juristin palvelut.
Raisa Rautiainen
”Harva tulee ajatelleeksi, että yksinoikeuksien hankkimisen ja oikeudenkäynnin välimaastoon mahtuu
monia asioita”, huomauttaa Kolsterin uutta IPR Legal -ryhmää johtava
Legal Counsel Jyrki Nikula.
”Oikeussaliin asti päätyy aika pieni osuus riitatilanteista. Suurin osa
riidoista ratkotaan neuvottelupöydissä.”
Patenttitoimistot rekisteröivät perinteisesti yritysten oikeuksia, mutta
Kolster panostaa jatkossa asiantuntijapalveluihin myös rekisteröinnin jälkeen. Sopimusneuvottelut ja
konfliktitilanteet hoituvat sujuvasti,
kun asiantuntemus löytyy oman katon alta. Euroopassa patenttitoimisto on usein osa asianajotoimistoa,
Kolster on löytänyt asiaan oman lähestymistapansa.
Parhaassa tapauksessa patentin alun perin kirjoittanut asiamies
työskentelee lakiosaston naapurihuoneessa ja löytyy sieltä helposti
opastamaan juristeja käsiteltävän
keksinnön saloihin. Konsepti säästää
asiakkaalta sekä aikaa että rahaa.
”Ennen asiakas saattoi toimia ainoana linkkinä patenttitoimiston ja
ulkopuolelta ostetun juridisen palvelun välillä. Tämä on siihen verrattuna selvä parannus”, Nikula painottaa.
Tänä keväänä aloittaneessa IPR
Legal -ryhmässä työskentelee kolme ammattilaista.
”Meillä on muun muassa Suomen
suurin antipiratismipraktiikka, jota
hoitaa kannuksensa kotimaisissa ja
kansainvälisissä yhteyksissä hankkinut IPR-lakimies Henrik af Ursin.”
Kemian keksinnöt
haastavia
Kolsterilla työskentelee yhteensä
yli viisikymmentä asiamiestä, joista
kaksitoista on erikoistunut kemian ja
biotieteiden alojen patentointiin.
”Meillä on asiakkaita laidasta laitaan yksittäisistä keksijöistä suuriin
yrityksiin”, kertoo eurooppapatenttiasiamies Pirta Tiiro. Tiiro itse on
koulutukseltaan biokemisti.
”Keksinnön pohjana olevaa kemiaa pitää kuitenkin myös juttua
hoitavan lakimiehen ymmärtää”,
Tiiro muistuttaa. ”Se tekee jutuista
haastavia.”
Nikula ja Tiiro edustavat hyvin
Kolsterin osaamista. Molemmilla on
pitkä kokemus asioiden hoitamisesta sekä Suomessa että ulkomailla.
Vaikka Kolsterin oma asiakas usein
on suomalainen yritys, neuvottelun
vastapuoli saattaa tulla mistä päin
maailmaa tahansa.
EU-säännökset ovat yhtenäistäneet patentointiin liittyviä käytäntöjä Euroopassa, mutta lainsäädännöissä on silti yhä erojakin.
”Esimerkiksi työsuhdekeksinnöissä
säännökset vaihtelevat maasta toiseen”, asiantuntijat kuvailevat alan
mutkikkuutta.
Kolster Oy Ab on perustettu vuonna 1874. Tätä nykyä perheyrityksessä toimii jo viides sukupolvi. Yritys tarjoaa immateriaalioikeuksiin,
erityisesti teollisoikeuksiin liittyviä
palveluja Helsingissä, Turussa, Tampereella, Vaasassa, Seinäjoella ja Oulussa, yhteistyökumppaninsa Iperat
Oy:n kautta myös Joensuussa.
”Kun patentoinnin ja
juridiikan osaaminen
löytyvät samasta talosta,
asiakkaan oikeuksien
valvominen on tehokkaampaa ja nopeampaa”,
sanovat Jyrki Nikula ja
Pirta Tiiro.
ILMOITUS
ajankohtaista
Reach valokeilassa kemian superviikolla
Se toimii sittenkin
– vai toimiiko?
Kolmas kansainvälinen
Helsinki Chemicals Forum
pureutui neljään asiakokonaisuuteen: Reach-asetuksen
toimivuuteen, kemikaaliturvallisuustiedon maailmanlaajuiseen käyttöön, kemianteollisuuden tulevaisuuteen
kestävän kehityksen ohjaamana
sekä biotalouden tilaan ja
Helsinki Chemicals Forumin pääsihteeri
Hannu Vornamo oli kutsunut paneeleihin alansa huiput maailmalta; poliitikkoja, virkamiehiä, teollisuusjohtajia ja
asiantuntijoita. Esiintyjät edustivat eri
sidosryhmiä osin ristikkäisine intresseineen.
”Kuulijakunta oli entistä kansainvälisempää, ja saimme paljon positiivista palautetta. Kansainvälistä mediaa olisi tullut enemmän kuin pystyimme vastaanottamaan”, pääsihteerinä jatkava Vornamo
kertoo.
Säännösasioiden johtaja Jukka Malm
kemikaalivirasto Echasta valotti paneeliavauksessaan kemikaaliasetus Reachin
historiaa ja tulevaisuutta. Jäsenvaltiot
ovat toimittaneet komissiolle raportit
Reachin toimivuudesta viime vuonna, ja
Echan oma raportti julkaistaan nyt kesäkuussa. Komission raportti puolestaan
julkaistaan ensi vuoden kesäkuussa. Raportit ovat pohjana, jos Reachin toimivuutta ryhdytään parantamaan.
Kun useat sidosryhmät ja EU-organisaatiot haluaisivat kehittää järkälettä kukin omien tavoitteidensa suuntaan, herää
epäilys, muuttuuko lopulta mikään.
Tähän mennessä on käynyt ilmi, että
Reach-asetus tuskin tulee olemaan esikuvana Euroopan ulkopuolella. EteläKorean uudessa kemikaalilainsäädännössä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä
Reachin kanssa.
Risuja ja ruusuja
Kentän ääntä edusti italialaisen kemian-
Kimmo Brandt
mahdollisuuksiin.
Kimmo Heinonen
Helsinki Chemicals Forumista on tullut entistäkin kansainvälisempi kemikaaliturvallisuuden tapahtuma. Helsingin kaupungintalon illalliselle tuli vieraita yli 40 maasta.
24
KEMIA 4/2011
REACH
Helsinki Chemicals
Forum
• 19.–20. toukokuuta 2011.
• 250 osallistujaa ja 25 median
edustajaa 42 maasta.
• Aineistoa esityksistä:
www.helsinkicf.eu.
• Seuraavan kerran 24.–25.
toukokuuta 2012.
yhtiön Sapicin toimitusjohtaja Cristian
Furiosi, joka totesi joutuneensa siirtämään tutkimus- ja kehitystyön asiantuntijoitaan paperitöihin. Isosyanaatteja valmistavaan yritykseen tulee 150-sivuisia
käyttöturvallisuustiedotteita, kun ennen
riitti 15 sivua.
”Kemiantehdas on muuttunut paperitehtaaksi”, Furiosi kritisoi ja kertoi, että
Kiinaan perustetun uuden tehtaan lupaja rakennusprosessi kesti alle vuoden,
kun tehtaan laajentaminen Italiassa vei
neljä vuotta.
Reachin tärkeimpänä myönteisenä tuloksena pidettiin sitä, että Echan sivuilta
löytyvät nyt ensimmäisen rekisteröintivaiheen aineista saadut tiedot. WWF-järjestöä edustanut Ninja Reineke ehdotti,
että kaikki tunnetut karsinogeeniset, mutageeniset ja perimään vaikuttavat aineet
tulisi viedä yhdellä päätöksellä Reachin
ns. kandidaattilistalle eli erityistä huolta
aiheuttavien aineiden listalle.
Jukka Malm ei pitänyt ehdotusta hyvänä, koska luvanvaraisuusprosessi ylikuormittuisi ja merkittävien vaarallisten
aineiden priorisointi vaikeutuisi.
Europarlamentaarikko Dan Jörgensenin mielestä rekisteröintiasiakirjojen
laatu ei ole kaikissa tapauksissa hyvä.
Asetus määrää Echan tarkastamaan viisi
prosenttia saapuneista asiakirjoista, mikä
on WWF:n mielestä liian vähän. Malmin
mukaan jo viiden prosentin tarkastaminen vie Echassa yli kaksi vuotta, ja määrän lisääminen vaatisi lisähenkilöstön
palkkaamista.
Kansalaisjärjestöt esittivät, että kehnojen rekisteröintiasiakirjojen tekijöiltä
poistettaisiin Reach-rekisteröintinumero,
mutta ehdotus ei saanut juuri kannatusta.
Seuraavaan rekisteröintiin kaksi vuotta
Työ on aloitettava heti
Helsinki Chemicals Forumin aattona
18. toukokuuta järjestettiin kemikaalivirasto Echan kuudes sidosryhmäpäivä, joka veti 460 osallistujaa kuulemaan ja keskustelemaan Reach- ja
CLP-asetusten nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Seuraava rekisteröintivaihe päättyy
30. toukokuuta 2013. Echan rekisteröintijohtaja Christel Musset arvioi,
että tässä vaiheessa rekisteröidään
3 500 ainetta ja että virastoon tulee
hulppeat 13 300 asiakirjaa.
Edelliset rekisteröintikokemukset
osoittivat, että työ on syytä aloittaa
heti. Tiedonvaihtoryhmä Sief on perustettava, jos sellaista ei vielä ole, ja
päärekisteröijän on ilmoittauduttava
Echaan, josta saa merkittävää tukea
Sief-työhön.
Tulevassa rekisteröinnissä on mukana pienempiä yrityksiä, joiden valmiudet kansainväliseen Sief-työskentelyyn ovat huonommat kuin
edellisen vaiheen suurten yritysten.
Laboratorioiden eläinkokeiden kapasiteetti on myös seuraavan vaiheen
pullonkaula.
Tietojärjestelmän haasteet
Echa teetti toimintansa alkuvaiheessa
Reach-IT- ja Iuclid-tietojärjestelmät
massiivisen rekisteröintitiedon siirtoon ja arkistointiin. Ensimmäinen
rekisteröintivaihe sujui niiden avulla hyvin.
Chesar on uusi IT-työkalu, jota
Echa on rakentanut Iuclidin sisälle.
Chesarilla voidaan tehdä kemikaaliturvallisuusarviot, kemikaaliturvallisuusraportit ja uudemmassa versiossa
myös altistumisskenaariot. Järjestelmä pyrittiin saamaan valmiiksi jo ensimmäiseen rekisteröintivaiheeseen.
Kun tämä ei onnistunut, teollisuus
joutui kokoamaan valtavia tietomääriä muilla keinoin, eikä rekisteröintiasiakirjoille syntynyt yhtenäistä formaattia.
On teollisuuden ja viranomaisten
yhteinen etu, että Chesarista tulee
toimiva tietojärjestelmä ja että kaikki raportit saavat yhtenäisen muodon.
Echa kannustaa yrityksiä lataamaan
Chesarin version 1.2 Echan sivuilta,
käyttämään sitä ja tekemään kehitysehdotuksia virastoon.
Echan riskienhallinnan toimeenpanoyksikön päällikkö Matti Vainio
muistutti, että Euroopassa on ollut jo
30 vuotta menettely kemikaalin käytön kieltämiseksi. Ennen Reachiä
yksittäistä kieltoehdotusta käsiteltiin
jopa 5–10 vuoden ajan. Nyt Reach
määrää aikataulun ja päätösvaiheet,
mikä nopeuttaa prosessia. Kieltoprosessissa on parhaillaan neljä ainetta,
mm. teollisuuden kannalta tärkeä dimetyylifumaraatti.
Echan sivuilta löytyvät nyt ensimmäisen
rekisteröintivaiheen aineista saadut tiedot.
Ruotsalaisten ympäristöjärjestöjen
muodostama ChemSec julkaisi toukokuun alussa päivitetyn SIN-listansa, johon se oli lisännyt 22 ns. hormonihäiritsijää. EU:n ympäristökomissaari Janez
Potočnik totesi listan antavan kuvaa siitä, millaisia aineita EU-komissio harkitsee otettavaksi mukaan kandidaattilistalle.
Biotalous painoalueena
Royal Society of Chemistryn strategiajohtaja Rodney P. Townsend alusti keskustelun biotaloudesta, joka on valittu
EU:n kehitysohjelmien painoalueeksi.
Biotaloudella tarkoitetaan uutta tapaa
tuottaa kemianteollisuuden raaka-aineita ja kehittää prosesseja. Geenitekniikka
kuuluu osana biotalouteen, ja entsyymitekniikoiden kehittäminen on tärkeä osa
kehitystyötä.
ICIS Chemical Businessin toimittaja
Doris De Guzman kertoi kymmenistä
toteutuneista hankkeista, joissa hyödynnetään bioraaka-aineita ja joista suurimmat ovat Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.
Suomen kehitysapurahojen turvin paikalle saapuneita afrikkalaisia liikkeenjohtajia kiinnosti erityisesti uuden biotalouden vaikutus omien maidensa maatalouteen ja lannoitteiden hintoihin. Kirjoittaja on Reach-konsultti ja Kemialehden vakituinen avustaja.
[email protected]
4/2011
KEMIA
25
ajankohtaista
ÖTÖKKÄKARKOTE
kannattaa valita
tarkasti
Hyväksyttyjen hyönteismyrkkyjen
lisäksi markkinoilla on myös
laittomia biosidituotteita.
Ne on paras jättää ostamatta,
vaikka hinta olisi edullinen.
Valmisteiden teho on usein
kyseenalainen, ja niillä saattaa
olla myös terveyshaittoja.
Päivi Ikonen
Ininää, surinaa, pörinää. Minimittaisten hävittäjälentäjien hyökkäysiskuja ja viuhtovia
käsiä.
Vuosittainen ötökkäsesonki on alkanut,
todistavat niin korvat, silmät kuin iholla kihelmöivät punaiset paukamat. Kesän myötä
nousuun ovat perinteiseen tapaan ampaisseet myös hyönteismyrkkyjen ja -karkotteiden myyntikäyrät.
Biosidisten torjunta-aineiden apu onkin
inisijöitä vastaan puolustautuville korvaamaton. Torjuntavalmisteita tarvitaan myös
silloin, kun ihmisen, hänen lemmikkinsä tai
hänen kotinsa kimppuun käyvät esimerkiksi muurahaiset, sokeritoukat, punkit, luteet
tai torakat.
Erilaisia ötökkäkarkotteita on Suomessa
tätä nykyä kaupan pitkälti toistasataa. Valtaosa niistä on asianmukaisesti tutkittuja ja
käyttöön hyväksyttyjä – mutta eivät kaikki.
Biosidituotteensa lainkuuliaisesti rekisteröineiden valmistajien ja maahantuojien
keskuudessa aiheuttaa närää se, että markkinoilla kiristyvästä valvonnasta huolimatta
näkyy yhä myös valmisteita, joilta hyväksyntä puuttuu.
Ongelmana nettimyynti
Biosidien ja muiden kemikaalien valvonnasta vastaa nykyään vuoden 2011 alussa
perustettu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
Tukes, joka on tilanteesta tietoinen.
”Törmäämme laittomiin biosidituotteisiin omassa valvonnassamme, ja saamme
ilmoituksia tuotteista myös elinkeinonharjoittajilta”, kertoo ylitarkastaja Rainer Pätsi Tukesista.
Kuluttajille on tarjolla monenlaisia hyväksyntää vailla olevia valmisteita, joita
26
KEMIA 4/2011
kaupataan niin hyönteisten kuin loistenkin
karkottamiseen.
”Tarkkaa lukua on vaikea sanoa, mutta
esimerkiksi lemmikkieläimille tarkoitettuja laittomia biosideja on markkinoilla varmaan kymmeniä. Meidän tiedossamme on
tällä hetkellä 15 tuotetta.”
Pahin ongelma piilee Pätsin mukaan siellä, missä arvata saattaa: verkossa.
”Osa tuotteista on sellaisia, että niitä myy
ulkomainen nettikauppa, jolla on suomenkieliset sivut. Tällaiseen toimintaan Tukesin
on mahdoton puuttua”, hän harmittelee.
Kauppojen hyllyjä valvovat ensisijaisesti
kunnalliset kemikaaliviranomaiset. Tampereella työn hoitaa ympäristöterveyden yksikkö.
”Meillä on Tukesin valtakunnalliseen ohjelmaan perustuva oma valvontajärjestelmämme”, kertoo ympäristöinsinööri Paula
Saxholm, jonka mukaan tarkastajat törmäävät puutteisiin myös vähittäismyymälöissä. Kaupungissa on siksi käynnistymässä
kauppoihin kohdistuva tehostetun valvon-
oto
kph
toc
ns
Sca
nan projekti.
Laittomien biosidien ongelman laajuutta
Saxholmkaan ei osaa tarkkaan arvioida. Kemikaalien myynnin pienet puutteet hoituvat
tavallisesti huomautuksella, jonka jälkeen
virhe korjataan.
”Mutta jos löydämme myyntipaikasta
biosidisen torjunta-aineen, jolle ei ole haettu ennakkohyväksyntää, ohjeistamme kauppaa lopettamaan sen myymisen. Tarvittaessa järeämmät valtuudet ovat Tukesilla, joka
päättää tuotteen poistamisesta myynnistä.”
Myös hyönteismyrkkyjen ja -karkotteiden ennakkohyväksyntä on vuoden alusta kuulunut Tukesin vastuualueeseen. Ylitarkastaja Päivi Karnanin mukaan hakemusten määrä on laskussa, sillä menossa
on EU:n biosididirektiivin mukainen siirtymäaika.
”Tänä vuonna saamme hakemuksia ehkä
20–30”, Karnani arvioi.
Hakemuksen jättämisestä hyväksynnän
saamiseen kuluu keskimäärin kuusi kuukautta, joten läpihuutojutusta ei ole kyse.
Suomi
|
Venäjä
|
Ukraina
|
Valko-Venäjä
|
Kazakstan
|
Uzbekistan
Valmisteeseen voi luottaa, kun
siitä löytyy Tukesin hyväksymismerkintä.
Hakijan on myös toimitettava tuotteesta ja sen ainesosista yksityiskohtaiset tutkimus- ja muut tiedot.
Uuden biosidisen torjunta-aineen hyväksymisen kustannukset puolestaan merkitsevät hakijalle usean tuhannen euron kuluerää. Vanhan aineen uudelleenhyväksynnän hinta on sekin satoja euroja. Siinä pääsyy, miksi
hyväksynnän hankinta jää joiltakin toiminnanharjoittajilta tekemättä.
Hanki henkilökohtainen
IPR-valmentaja.
Valppautta kuluttajalle
Tuotteiden aukoton jälkivalvonta on kuitenkin utopiaa,
joten asiantuntijat kehottavat kuluttajia järjenkäyttöön ja
valppauteen. Valmisteeseen voi luottaa, kun siitä löytyy
Tukesin hyväksymismerkintä.
Rainer Pätsin mukaan suurin laittomista tuotteista kuluttajille aiheutuva haitta on taloudellista laatua.
”Useimmat myynnissä olevat niin sanotut ”myrkyttömät karkotteet”, joilta hyväksyntä puuttuu, ovat todennäköisesti myös tehottomia. Kuluttajille siis myydään
tavaraa, jolla ei ole sitä vaikutusta, mitä luvataan.”
Epämääräiset tuotteet, joiden ainesosista puuttuu tutkimustieto tai pakkauksesta merkinnät, saattavat pahimmillaan kuitenkin muodostaa turvallisuusriskinkin.
Hyväksytty tuote sisältää aina käyttöohjeen, jota pitää
myös noudattaa, muistuttavat sekä Päivi Karnani että
Paula Saxholm.
”Esimerkiksi lapset ovat riskiryhmä, jolle kaikki tuotteet eivät sovi”, Karnani sanoo. ”Joitakin karkotteita
taas ei voi käyttää huonetiloissa, vaan ne on tarkoitettu vain ulkokäyttöön. Toisia suositellaan levitettäväksi
vain vaatteeseen, ei suoraan iholle.”
Tuotteessa tulee olla asiaankuuluvat varoitusmerkit,
ja käyttöohjeesta pitää saada olennainen informaatio
myös suomen kielellä, Saxholm korostaa.
”Jos suomeksi ei löydy riittävästi tietoa, se on silloin vajavainen ohje.” Suomessa käyttöön hyväksytyt biosidiset torjunta-aineet on listattu Tukesin BTA-rekisteriin.
Rekisteri löytyy osoitteesta www.tukes.fi > Toimialat > Kemikaalit, biosidit ja kasvinsuojeluaineet
> Biosidit.
Laita teollisoikeusasiasi kerralla kuntoon.
Meiltä saat henkilökohtaista ohjausta
patentteihin, tavaramerkkeihin ja muotoilun
suojaukseen liittyvissä asioissa
– kaikkialla maailmassa.
www.papula-nevinpat.com
Mechelininkatu 1 a, PL 981, 00101 Helsinki. Puh. 09 348 0060
Arvoisat katalyysin parissa
toimivat henkilöt,
Suomen Katalyysiseura ry
täyttää 25 vuotta vuonna 2013.
Julkaisemme tuolloin kirjan
Suomen katalyysialasta ja
katalyysiseuran historiasta.
Kutsumme teidät kirjoittamaan ja
lähettämään materiaalia mm. näistä aiheista:
•HistoryofFinnishCatalysisSociety
•Catalysisinoilrefining
•Catalysisofetherificationprocesses
•Catalysisandsurfacescience
•Fischer–Tropschsynthesis
•Catalysisandtheoreticalchemistry
•Asymmetriccatalysis
•Enzymaticcatalysis
•Polymercatalysis
•Exhaustgascatalysis
•Catalysisfrombiomassconversion
•Homogeneouscatalysis
•Photocatalysis
•Catalysiswithorganometals
•Characterizationofcatalysts
•Conferences,symposiums,doctoralthesesandprizes
infieldofcatalysis
•Catalysisovermicro-andmesoporousmaterialsforfuels
andfinechemicals
EnglanninkielinenmateriaalitoimitetaanSuomen
Katalyysiseuransihteerille31.8.2011mennessä
osoitteeseen [email protected].
Tekstitvoivatsisältääkuvauksiasiitä,mitäjamissäontutkittu,
sekäkeskeisimpiätuloksiaeriaihepiireistä.Katalyysiseuran
hallitusvoitarvittaessamuokatatekstejä.
NÄKÖKULMA
SILLOIN ENNEN
Kemia-Kemi 5/1976
Uutisotsikon ”Medipolar Oy” alla kerrottiin lääkealan
kuulumisia.
Kemia-lehden kolumnisti Anja Nystén on
Kemikaalikimarakirjan (Teos, 2008)
kirjoittaja, joka pitää
blogia osoitteessa
www.kemikaalikimara.
blogspot.com.
Somaa ja somea
KUKA muistaa, mitä on kemiallinen aine nimeltä
soma?
Kyseessä on huume, jonka Aldous Huxley kuvasi
romaanissaan Uljas uusi maailma.
Soma vaikuttaa kuin alkoholi, mutta siitä ei tule krapulaa. Täydellistä fiktiota siis.
Yksi nykyajan huumeista taas on some – sosiaalinen
media, johon jää helposti koukkuun. Meneekö sinun päiväsi pilalle, jos et ehdi katsomaan Facebookia, Twitteriä
tai muita sivustoja? Vai onko sosiaalinen media mielestäsi vain teinien ajanvietettä?
Voisiko some kuitenkin olla jotain muutakin? Pitäisikö
esimerkiksi asiantuntijoiden olla enemmän esillä sosiaalisessa mediassa?
BLOGISSANI Kemikaalikimara kommentoitiin asiaa
näin: ”Asiantuntijoiden tulisi jalkautua enemmän tavisten pariin. Suuret kuluttajamassat, jotka kauppojen hyllyjen sisältöä liikuttavat, eivät koskaan saa näistä [kemikaaleihin liittyvistä] asioista tietoa, jos sitä julkaistaan
vain pienilevikkisissä alan lehdissä.”
Toki tietoa on muuallakin kuin vain lehdissä. Olen ihmetellyt, miksi netissä jo oleva asiantuntijatieto ei tavoita ihmisiä.
Olen saanut lukuisia kyselyjä muun muassa elintarvikkeiden lisäaineista ja useita kertoja ohjannut jopa toimittajia Eviran sivuille. Muita mainioita tietolähteitä ovat
vaikkapa Syken ja Tukesin sivustot.
”PIENI määrä hömppää vaatii ison määrän rautalankaa.” Näin toteaa Tommi Uschanov kirjassaan Suuri
kaalihuijaus – kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä.
Hömppäähän netissä riittää. Vastapainoksi tarvitaan
osaajilta ymmärrettävästi ja rennosti kirjoitettua tekstiä.
Kuka perustaisi sivuston, jossa asiantuntijat voisivat
kirjoittaa vapaasti ja pohdiskelevasti omasta aihepiiristään siten, että kuka tahansa ymmärtää asian? Kysyntää olisi.
Somessa voi herättää keskustelua ja parhaimmillaan
siellä saa positiivista palautetta – ja se jos mikä on somaa.
Anja Nystén
[email protected]
28
KEMIA 4/2011
Yleismaailmallisesta suhdannetaantumasta huolimatta kotimainen lääketeollisuus pystyi vuonna
1975 jo toisena peräkkäisenä vuotena lisäämään markkinaosuuttaan, joka nyt nousi
52,8 %:iin. Lääkekaupan kokonaismäärä oli
547,4 milj. mk, mikä
merkitsee noin 20 %:n
markkamääräistä kasvua edelliseen vuoteen verrattuna.
Medipolar Oy:n
laskutus tilivuonna
1975-01-01–12-31
oli 29,5 milj. mk.
Edelliseen vuoteen verrattuna
oli lisäys 9,4 %. Lääketehtaan osalta kasvu oli 21 %. Vuoden
aikana lisäsi lääketehdas markkinaosuuttaan 3,4 %:iin, mikä
merkitsi 0,1 %-yksikön lisäystä edellisvuoteen verrattuna.
Kemia-Kemi 6/1986
Professori Jorma K. Miettinen pohti Tshernobylin
opetuksia.
Onnettomuudesta saadaan
paljon arvokasta tietoa reaktorionnettomuudessa syntyvän laskeuman käyttäytymisestä ja vaikutuksista
sekä sitä koskevan pikaisen
tiedottamisen tarpeellisuudesta. Useat valtiot, mm.
Neuvostoliitto, ovatkin
ehdottaneet kansainvälisen varoitus- ja avunantojärjestelmän perustamista
IAEA:n johdolla.
Meilläkin saatiin runsaasti kokemusta säteilyvalvontaorganisaatiomme toiminnasta. Se toimikin aika hyvin siihen
nähden, että säteilyturvakeskus, johon
paine keskittyi, joutui kamppailemaan monien puutteiden kanssa. Niitä juuri kartoitetaan ja ne täytyy korjata, koska tosi voi olla
edessä koska tahansa.
Myös väestönsuojelumme monet puutteet paljastuivat. Onneksi
väestönsuojelua ei tällä kertaa tarvittu. Huonojen sääolosuhteiden
vallitessa sen sijaan tällaisen onnettomuuden aiheuttama laskeuma
voi olla kertaluokkia pahempi ja silloin on hengestä kysymys. Väestönsuojelun saattaminen toimintakuntoon muutakin kuin paperilla ei ole mitenkään ylivoimaista valtiolle, kunnille eikä kiinteistöille, kunhan vain tajutaan sen välttämättömyys.
Vihreät
8s >
4/2011
KEMIA
29
Vihreät
30
KEMIA 4/2011
Vihreät
4/2011
KEMIA
31
Vihreät
32
KEMIA 4/2011
Vihreät
4/2011
KEMIA
33
Vihreät
34
KEMIA 4/2011
Vihreät
4/2011
KEMIA
35
Vihreät
36
KEMIA 4/2011
KEEMIKKO
Kemia-lehden pakinoitsija
Keemikko väittää katsovansa
maailman menoa erlenmeyerlasien läpi.
Valkoisen takin alla piilee kuitenkin
monitaitoinen maailmankansalainen,
jolle mikään inhimillinen
ei ole vierasta.
Hajuvettä ja
pussikaljaa
SUOMEA opiskelevalle ulkomaalaisel-
le ei kannata antaa lahjaksi hajuvettä.
Hän ei siitä ilahdu vaan vaatii selitystä:
kuinka kukaan ilkeää lahjoittaa toiselle
haisevaa lemua?
Kysymykseen ei pidä vastata, että
tuoksuvasta nesteestä käytetty ilmaus
on poikkeus ja suomen kieli yleensä
täysin loogista. Vastaus vain provosoi
ulkomaalaisen ryöpyttämään poikkeuksen poikkeuksia.
Kuten sellaisia, että ulkomailta tuleva on ulkomaalainen, mutta suomalainen ei ole kotomaalainen, vaikka olisi
maalainen.
Suomalainen sopeutuu, mutta ulkomaalaisen edellytetään kotoutuvan.
Kotimainen ei voi edes kotautua, vaikka olisi lappalainen.
Kun ulkomaalainen haluaa kotoutua, pitääkö hänen pysyä kotonaan?
Epäonnistuuko ulkomaalaisen kotoutuminen, jos hän lähtee lähiökodistaan
kadulle? Lähiöhän on oikeasti kaukalo, joten kaukaa tuleva epäkotimainen
saattaa eksyä lähikeskustassa.
Se ei ainakaan paranna tilannetta.
Pahinta on, jos eksyy Helsinkiin. Kuinka ulkomaalainen voi tietää, onko hän
matkalla Töölöön, Töölööseen vai Töölööhööseen?
SINISIN suomalaisin silmin katsot-
tuna eksynyt ulkomaalainen on viranomaisasia. Ulkomaalainen väittää
suomalaisten virkamiesten olevan nimestään huolimatta naisia. Sillä aikaa
kun naiset hoitavat yhteiskunnalliset
Poliisin asiakkaat ovat yleensä ritehtävät presidentintointa myöten,
miehet syrjäytyvät kapakoihin haus- kollisia, kun taas rikollisen asiakas
on asianomainen asianomistaja. Asikaa pitämään.
Saunamaan ilmiö on, että ystävien anomistaja omistaa asian, ellei varas
kanssa seurustelua nimitetään syr- ole sitä ehtinyt anastaa.
Hankesuunnittelualue on alue, jonjäytymiseksi. Mitä sosiaalisempi pusne ei tule suunnitella mitään eikä
sikaljaveikko, sitä syrjäytyneempi.
varsinkaan hankkeita.
Epäsyrjäytynyt suoSuunnitteluhankkeiden
malaisnainen ei ole so”Suomalainen
siaalinen, vaikka olisi ei ole kotomaalainen, toteuttaminen on mahdotonta. Ulkomaalainen
sosialisti. Viraston luuvaikka olisi
saattaa vahingossa kutkulla istuva virkamiesmaalainen.”
sua hankealuetta kieltonainen vastaa kysyttäalueeksi.
essä, mutta vain hallinSuunnittelutarvealue on sen sijaan
tolain asettamissa rajoissa, ja työntää
napakasti pykälöidyn normivastauk- paikka, jonne saattaa saada rakensen kylkiäisenä asiakkaan kouraan nusluvan. Se tosin edellyttää suunnittelutarvepoikkeamislupapäätöstä.
lainmukaisen valitusosoituksen.
Virkaan kuuluvat konsultointikielto Sellaisen hakeminen ei ymmärrettäja neuvontapakko. Lisäksi moni viran- västi ole ulkomaalaiselle mahdollista,
sillä valtaosa heistä tuupertuu jo enhaltija käyttää tukisukkia.
Konsultointikieltoonkin löytyy ul- nen sanan puoltaväliä.
komaalaisen mukaan poikkeus. Asiakkaalle kysymättä vastaavaa virka- ULKOMAALAISEN näkökulmasta vihenkilöä kutsutaan neuvottelevaksi ranomaisen pääasiallinen tehtävä on
virkamieheksi erotukseksi pelkästään ketjuttaa uusia yhdyssanoja muukavalitusosoituksia jakavista tavallisista laisen päänmenoksi. Yksinkertaiset
virkamiehistä.
asiat, kuten vaikkapa pultsarit, kooNeuvottelulörppö virkanaismies on dataan työmarkkinarajoitteis-vapaakuitenkin vaarassa syrjäytyä. Jo hymy aikaorientoituneiksi henkilöiksi.
saattaa olla ensimmäinen askel kohti
Viimeistään se osoittaa, ettei Suopussikaljaporukoita, joten sellaista on messa arvosteta lomailua eikä leppoiturha odottaa ainakaan urasuuntautu- saa yhdessäoloa. Jotta suomalainen
neelta Kelan etuuskäsittelijältä.
saa hetken hengähtää, hänen on pakko paeta korpeen eräjärven rannalle,
VIRANOMAISEN suomi tarkoittaa jossa hänellä on tilaisuus pukeutua
juuri päinvastaista kuin sanakirjakään- syrjäytyneiden vapaa-aikaorientoitunös. Kun asiaton oleskelu on kielletty, neiden henkilöiden rentoon tyyliin.
Vasta kesämökillä suomalainen vase ei tarkoita, että asiallinen oleskelu olisi sallittu. Asiantuntija on harvoin pautuu suunnittelutarveratkaisuista ja
asianomainen, joskus kuitenkin viran- elää luonnonmukaisessa pussikaljaomainen. Omaiseksi tulemiseen tarvi- hengessä.
taan ruumis, ja silloin saattaa päätyä
Keemikko
poliisin asiakkaaksi.
4/2011
KEMIA
37
TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU
Vihreämpää syntetiikkaa
mikroaalloilla
Kestävää kehitystä ja vihreää
kemiaa voidaan edistää muun
muassa mikroaaltojen avulla.
Puhtaat tuotteet syntyvät niillä
nopeammin ja ympäristölle
haitattomammin kuin perinteisillä
tekniikoilla.
Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa onnistuttiin valmistamaan biologisesti
aktiivisia syklodipeptidejä mikroaaltoreaktorissa ilman katalyytteja.
”Näissä reaktioissa käytetään usein katalyytteinä happoja tai raskasmetalliyhdisteitä”, kertoo professori Erkki Kolehmainen.
”Vihreässä kemiassa taas tähdätään prosesseihin, joissa haitallisten aineiden käyttö ja
energian kulutus minimoidaan.”
Jyväskyläläisten aikaansaamissa reaktioissa luonnon aminohapot muodostivat
kuusiatomisia renkaita, niin sanottuja diketopipertasiineja. Reaktio oli Kolehmaisen
mukaan nopea ja muodostuneiden tuotteiden saannot erinomaisia, joskus jopa kvantitatiivisia.
”Tuotteiden puhdistamiseen ei myöskään
tarvittu hankalia kromatografisia tekniikoita, joten siltäkin osin tuotteiden valmistus
nopeutui. Perinteisillä synteesimenetelmillä
tämä olisi ollut monivaiheinen ja vaivalloinen prosessi.”
Menetelmän käytön kannalta lupaavin
tulos saatiin, kun pipekoolihapon peilikuvaisomeerien seoksesta syntyi yhtä puhdasta tuotetta, vaikka teoriassa tuotteina olisi
voinut syntyä kolmea erilaista muotoa.
Tutkijat varmistivat tuottamiensa molekyylien rakenteen ja puhtauden spektroskooppisin ja röntgendiffraktiomenetelmin.
Biologisesti aktiivisille molekyyleille
voidaan Kolehmaisen mukaan löytää monenlaisia lääketieteellisiä käyttökohteita.
”Lupaavia tuloksia on jo saatu yhdisteiden käyttökelpoisuudesta antibiootteina,
sytostaatteina sekä mahdollisena hoitona
prionisairauksiin, joihin ei vielä tätä nykyä
ole lääkinnällistä hoitoa.”
Reaktio lyhenee
tunneista minuutteihin
Mikroaaltoavusteiseen syntetiikkaan Jyväskylässä kokeiltiin ensin tavallista mik-
roaaltouunia. Siinä kokeiden toistettavuus
oli kuitenkin huono, joten laboratorio hankki oikean mikroaaltoreaktorin, mikä ei Kolehmaisen mukaan ollut kallis investointi.
Reaktorissa paineen hallinta ja lämpötilan
säätely on helppoa.
Mikroaaltoreaktion edut ovat kiistattomat, Kolehmainen sanoo. Perinteisellä öljyhaudelämmityksellä reaktio veisi tunteja, mutta mikroaaltoreaktori lyhentää ajan
minuuteiksi.
Tuoreessa tutkimuksessa syntyneet tuotteet olivat puhtaita, eikä reaktiossa ja yhdisteiden puhdistuksessa tarvittu suuria liuotinmääriä.
”Lisäksi reaktorin voi ohjelmoida tekemään useita reaktioita peräkkäin, mikä
myös säästää kemistin aikaa.”
Jyväskyläläiset orgaanisen kemian tutkijat tekevätkin perinteisen syntetiikan rinnalla jatkuvasti kokeita myös mikroaaltoreaktorin avulla, Kolehmainen kertoo.
”Mikroaaltomenetelmää voidaan soveltaa mitä erilaisimpiin synteeseihin.” Sanna Alajoki
Reijo Kauppinen
Materiaalitutkijat
kehittävät
verkkokalvoproteesia
Tohtoriopiskelija Kari Ahonen (vas). ja post-doc -tutkija Nonappa ovat tyytyväisiä mikroaaltoreaktorin nopeaan ja luotettavaan toimintaan.
38
KEMIA 4/2011
Tampereen teknillisen yliopiston ja
japanilaisen Tohokun yliopiston yhteisessä tutkimuksessa kehitetään biomateriaaleja sokeutumisen ehkäisyyn.
Tutkijoiden tähtäimessä on muun muassa kantasolupohjainen verkkokalvoproteesi ikärappeumasta, glaukoomasta, diabeettisesta retinopatiasta ja
muista verkkokalvosairauksista kärsiville.
Tutkimusprojekti on saanut Suomen
Akatemian, Tekesin ja japanilaisen tutkimusrahoittajan JST:n kolmivuotisen
rahoituksen, kuten myös kolme muuta
suomalais-japanilaista hanketta. Niissä päämääränä ovat kudosmallit lääkevastetutkimukseen, hoito sydämen
vajaatoimintaan sekä uudet painettavan elektroniikan ratkaisut.
Tamperelaistutkijat:
”Ehkäisevän lääkityksen
hyödyt kyseenalaisia”
Psykoosilääkkeet
jäävät syömättä
Valtaosa skitsofreniaan sairastuneista ei
ota psykoosilääkkeitään ohjeen mukaisesti.
Huomattava joukko joutuu siksi pian sairaalasta päästyään uudelleen hoitoon.
Tiedot käyvät ilmi laajasta tutkimuksesta, jossa seurattiin yli kahtatuhattaviittäsataa suomalaista skitsofreniapotilasta seitsemän vuoden ajan.
Yli puolet tautidiagnoosin saaneista ei joko vie reseptiään apteekkiin lainkaan tai lopettaa lääkityksen jo ensimmäisen kuukauden aikana. Lääkkeet kannattaisi kuitenkin
ottaa, sillä niin toimivien riski päätyä takaisin sairaalaan on 62 prosenttia pienempi
kuin lääkityksestä laistavien. Myös kuolleisuus on lääkkeitä käyttävillä matalampi.
Tehokkaimmin toimivat pitkävaikutteiset
lihakseen pistettävät psykoosilääkkeet. Niitä käyttävien riski uuteen sairaalajaksoon
on 64 prosenttia vähäisempi kuin tabletteja
nauttivien.
Itä-Suomen yliopiston professorin Jari
Tiihosen mukaan tutkimus on ensimmäinen laajalla, valikoitumattomalla tutkimuspopulaatiolla tehty selvitys, joka keskittyi
psykoosilääkkeiden todelliseen käyttöön ja
tehoon.
Suomalais-brittiläisen tutkimuksen tulokset julkaistiin American Journal of
Psychiatry -lehdessä.
Scanstockphoto
niistä vain 343 olisi voitu estää siten, että kaikki 1 860 000 yli viisikymppistä kansalaista olisivat
syöneet estolääkitystä, tutkijat laskevat.
Suuri osa ennaltaehkäisevän lääkehoidon nykyisistä kliinisistä ohjeista ja suosituksista perustuu heidän mukaansa väitteisiin, joita ei
ole tutkimuksin todistettu.
”Ei ole olemassa pätevää tutkimustietoa edes lääkkeiden tehokkuudesta, saati niiden vaikuttavuudesta arkisessa kliinisessä käytössä”, kirjoittavat tamperelaistutkijat,
joiden mukaan kustannustehokkuutta koskevilta tutkimuksilta pitää vastedes vaatia testituloksia todellisista hoitotilanteista.
Tutkijoiden artikkeli julkaistiin
huhtikuussa British Medical Journalissa.
Verenpaineen voi pitää
aisoissa ja luuston lujana
myös liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla.
Suomalaislapsia
lääkitään oikein
Scanstockphoto
Verenpainelääkkeistä, sydänlääkkeinä käytettävistä statiineista ja
luukadon torjuntaan tarkoitetuista
bisfosfonaateista ei ole juurikaan
hyötyä.
Näin sanoo dosentti Teppo Järvisen johtama Tampereen yliopiston tutkijaryhmä, joka kyseenalaistaa ennaltaehkäisevän lääkityksen
kustannustehokkuuden.
Tutkijoiden mukaan kliinisissä
lääkekokeissa saadut hyvät tulokset
johtuvat paljolti siitä, että testattavat potilaat on valittu huolellisesti
ja kokeita tekevällä henkilökunnalla on erityisasiantuntemusta. Käytännön elämässä lääkkeiden todellinen vaikutus on vähäinen.
Esimerkiksi tutkijat ottavat
ikäihmisten lonkkamurtumien ehkäisemisen luulääke bisfosfonaatilla. Kun Suomessa vuonna 2003
tapahtui lähes 7 500 murtumaa,
Vain otettu lääke auttaa, tutkijat muistuttavat.
Suomalaiset vanhemmat osaavat
lääkitä lastensa sairauksia ja oireita
hyvin, ilmenee Itä-Suomen yliopistossa väitelleen Kati Sepposen tutkimuksesta. Lasten antibioottikuurit toteutuvat ohjeen mukaisesti yli
yhdeksän kertaa kymmenestä. Vanhemmat tietävät, että kuuri on käytettävä loppuun asti.
Vanhemmat myös luottavat lääkkeisiin toisin kuin vaihtoehtohoitoihin, kuten homeopatiaan ja luontaistuotteisiin, joihin he suhtautuvat
epäilevästi.
Lisäksi lapset rokotetaan tunnollisesti, kertoo THL:n tuore raportti.
Vain kolme suomalaislasta tuhannesta jää rokottamatta vanhempien
kieltäytymisen takia.
4/2011
KEMIA
39
TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU
Visa Noronen
Erityisesti mikroskopian
koulutus on vauhdilla
siirtymässä kohti digitaaliaikaa. Isolla näytöllä yksityiskohdat näkyvät selvästi ja monelle
yhtä aikaa.
Jättinäyttö ja netti
mullistavat mikroskopiaa
Jättinäytöllä varustettu virtuaalinen nettimikroskooppi tuo uusia ulottuvuuksia mikroskopiatutkimukseen ja -opetukseen. Innovaation ovat kehittäneet Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) tutkijat
yhdessä MultiTouch Oy:n kanssa.
Pöydän tai jopa seinän kokoista näyttöä
koskettamalla voi navigoida, zoomata ja
siirtyä näytteen luonnollisesta koosta jopa
tuhatkertaiseen suurennokseen, jolloin esimerkiksi kudosnäytteessä erottuvat solut ja
solunsisäiset osat.
Kun perinteinen mikroskooppi näyttää
kerrallaan vain pienen osan tutkittavasta
näytteestä, virtuaalisella mikroskoopilla
siitä voidaan tehdä kymmenistä tuhansista kuvista koostuva yhdistelmä, joka kattaa
näytteen kokonaan.
Biologiset näytteet muutetaan digitaaliseen muotoon mikroskooppiskannerilla ja
tallennetaan palvelimelle, josta kuvat luetaan näytölle netin kautta. Tekniikka perustuu Helsingin ja Tampereen yliopistoissa
muutama vuosi sitten kehitettyyn webmikroskopiaan.
Opetustilanteessa opettaja ja opiskelijat
voivat seistä näytön ympärillä ja tutkia samaa näytettä yhdessä. Monikosketusnäyttö
tottelee monen kämmeniä yhtä aikaa.
”Myös tieteellisissä kokouksissa tämä on
erittäin havainnollinen ja luotettava tapa
tarkastella mikroskooppinäytteitä esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää saavuttaa yksimielisyys harvinaisesta tapauksesta”, sanoo dosentti, tutkimusjohtaja Johan Lundin FIMMistä.
Hiilen lisääminen titaanidioksidikalvoon
parantaa kalvon sähkönjohtavuutta ja mahdollistaa esimerkiksi dopamiinin määrittämisen ohutkalvoelektrodilla, osoittavat
suomalais-brittiläisen tutkimushankkeen
tuoreimmat tulokset.
Menetelmää voidaan mahdollisesti hyödyntää myös muiden puolijohdemateriaalien, kuten esimerkiksi alumiinidioksidin
(Al2O3), silikonidioksidin (SiO2) ja raudan
oksidin (Fe2O3) pinnan sähkönjohtavuuden
ja reaktiivisuuden parantamisessa.
Professori Mika Sillanpää ja tutkija Anne Vuorema Lappeenrannan teknillisen yliopiston vihreän kemian laboratoriosta kehittivät yhdessä Oxfordin yliopiston ja muiden englantilaisten tutkimusryhmien kanssa
tekniikan, jonka avulla muodostettiin sel40
KEMIA 4/2011
luloosan nanokuiduista ja titaanidioksidin
nanohiukkasista elektrodin pinnalle ohutkalvo. Sen jälkeen kalvo hiillostettiin. Hiilen määrää kalvolla voidaan säädellä vaihtelemalla selluloosan nanokuitujen määrää
alkuperäisellä kalvolla.
Titaanidioksidi on puolijohde, jonka on
todettu olevan tehokas valokatalyytti veden ja ilman puhdistuksessa. Se on käytössä myös valokennoissa ja valosähkökemiallisissa prosesseissa. Lisäksi titaanioksidi
on sopiva materiaali heterogeenisiin katalyyseihin ja sensoreihin. Tutkijat ovat viime
aikoina kiinnostuneet erityisesti hiili-titaanidioksideista.
Tutkimus julkaistiin Physical Chemistry
Chemical Physics (PCCP) -lehdessä.
Scanstockphoto
Hiili parantaa ohutkalvon
sähkönjohtavuutta
Uutuusmenetelmällä
voidaan mahdollisesti
parantaa muidenkin
puolijohdemateriaalien
ominaisuuksia ja sitä
kautta esimerkiksi aurinkokennojen tehoa.
Teemme advertoriaali-ilmoituksenne
avaimet käteen -palveluna!
Kysy lisää: myyntipäällikkö
Kalevi Sinisalmi, puh. 044 539 0908.
KEMIA
Kemi
ORION-FARMOS TUTKIMUSSÄÄTIÖN APURAHAT
VUODELLE 2012 JULISTETAAN HAETTAVIKSI
Apurahat myönnetään lääketieteen, eläinlääketieteen, farmasian sekä niihin liittyvien
luonnontieteiden, kuten kemian ja fysiikan, aloille
1)
2)
nuorille tutkijoille (ei väitelleille) tieteellistä tutkimustyötä varten
(suuruudeltaan enintään 5 000 euroa) sekä
äskettäin (viiden vuoden sisällä) väitelleille tutkimustyön jatkamiseen
(suuruudeltaan enintään 25 000 euroa).
Apurahoja voidaan myöntää myös ulkomailla tehtävää tutkimustyötä varten. Säätiö ei kuitenkaan jaa pelkkiä
matka-apurahoja esim. kongresseihin.
Hakemus toimitetaan sähköisellä hakemuslomakkeella, joka on Orionin kotisivulla www.orion.fi.
Liitteitä ja suosituskirjeitä ei käsitellä.
Apurahansaajien eläkevakuuttaminen on toteutettu vuoden 2009 alusta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti.
Lain mukaan vakuutusvelvollisuus koskee kaikkia niitä Suomessa asuvia apurahansaajia, jotka ovat saaneet
Suomesta myönnetyn työskentelyapurahan vuonna 2009 tai sen jälkeen. Apurahan tulee olla tällöin tarkoitettu
vähintään neljän kuukauden työskentelyyn Suomessa ja euromäärältään vähintään 1 149,45, mikä vastaa
vuosiansiona 3 448,34 euroa (vuoden 2011 tasossa). Tietyin edellytyksin vakuuttamisen piiriin kuuluvat myös
ulkomailla tapahtuva apurahatyöskentely ja ulkomaalaisen Suomessa tekemä apurahatyö.
Lisätietoa Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksesta www.mela.fi.
Hakuaika päättyy 19.9.2011. Päätökset apurahojen saajista tehdään vuoden 2011 aikana ja myönnetyt
apurahat maksetaan saajan tilille ennen vuoden loppua.
Yhteydenottoihin vastaa tutkimussäätiön asiamies Anu Imppola, puhelin: 010 426 3803.
Orion-Farmos Tutkimussäätiön hallitus
Antti Lahdenperä (vas.)
ja Teemu Myllymäki
vastasivat päivän näyttävimmistä saippuakuplista.
Kuplia ja kemiaa Kampissa
Helsingin Narinkkatorilla 12. toukokuuta järjestetty Kemiaa Kampissa
lunasti odotukset. Yleisö nappasi koukut, joita kemian seurat virittelivät
yhdessä alan opiskelijoiden ja yhteistyökumppanien kanssa.
Kuvat: Lauri Lehtinen
Leena Laitinen
Professorit Hilkka Knuuttila, Markku
Leskelä ja Matti Näsäkkälä seuraavat
tarkasti, kun toinen toistaan komeammat
saippuakuplat nousevat ilmaan. Tuomarikolmikolla on täysi työ valita kooltaan,
kestävyydeltään ja ulkonäöltään parhaat.
Marja Happosen luotsaamaan saippuakuplakisaan jonottaa sekä ennakkoon
ilmoittautuneita että kadulta mukaan innostuneita. Voiton vievät Helsingin yliopiston kemistit ry:n Antti Lahdenperä
ja Teemu Myllymäki, jotka lunastavat
näin paikan 2. joulukuuta Heurekan kemian yössä käytävään finaaliin.
Grillauspisteessä käy kuhina, kun professori Anu Hopia ja keittiömestari Tatu Lehtovaara tarjoilevat kaasu- ja hiiligrillattuja makupaloja ohikulkijoille.
Ritva ja Kari Siitonen poikkesivat Helsingin-reissullaan
tutustumaan kemiaan.
42
KEMIA 4/2011
Kioskin antimet hupenevat vauhdilla,
kun kansa haistaa kypsän pihvin.
Yleisö tungeksii päätelttaan, jossa Heurekan tiedesirkustirehtööri Harri ”Heko” Montonen vetää kemiashow’taan.
Yleisö saa pian ihmetellä, minne se kahvi oikein katosi kupista.
”Lapsilta tulee yleensä kolmenlaisia
veikkauksia: ’Siinä on mag-neettia!’ ’Se
laittoi sinne jotain ainetta!’ ’Se taikoi
sen!’ Arvauksesta voi päätellä paljon tulevasta urasta. Ensimmäisistä tulee fyysikkoja, toisista kemistejä. Ja ne kolmannet… no, jonkunhan täytyy uskoa salaliittoteorioihin”, Montonen leukailee.
”Hyvä kun
tällaisia järjestetään”
Eläkeläiset Ritva ja Kari Siitonen olivat tulleet Tuusulasta viettämään Helsinki-päivää. ”Kuultiin aamulla radiosta, että on tällainen kemiatapahtuma.
Kemian vuonna
tapahtuu
12.6.
Eskon päivä kemian
teemalla, Tekniikan
museo, Helsinki
13.–15.7. Kemiaa Suomi-Areenalla,
Pori
Kemiaa Pohjanmaalla,
Kokkolan asuntomessualue
Riikka Hopiavaara
11.8.
Lisätietoja: www.kemia2011.fi
Orgaanisen kemian laboratoriossa syntyi yllätyksellisiä tuoksuja, kertoo Sofia
Suutarinen (oik.).
Tukea opiskelijoille
ja paikallisseuroille
”Hienosti meni”, iloitsee Suomalaisten Kemistien Seuran Heleena Karrus ja kiittää Narinkkatorin tapahtumaan osallistuneita kumppaneita
ja opiskelijoita.” Sekä Helsingin yliopiston että Aalto-yliopiston kemian
opiskelijat olivat innolla mukana rakentamassa tapahtumaa.”
”Tuemme opiskelijajärjestöjen
yhteistä toimintaa ja kannustamme samalla opiskelijoita mukaan
seuratoimintaan”, kemian vuoden
suunnitteluryhmää vetävä Markku
Leskelä kertoo. ”Tästä on tullut hyvää palautetta, ja tapahtumissamme
on alkanut näkyä entistä enemmän
nuoria.”
Suomalaisten Kemistien Seura on
kemian vuoden tapahtumien suurin
yksittäinen tukija. Yhdistys rahoittaa
paikallisseurojen järjestämiä tapahtumia 35 000 eurolla. Paikallisseurat
ovat kiittäneet organisoimalla sarjan
tapahtumia, joiden suosio on yllättänyt järjestäjät itsensäkin.
Päätettiin poiketa, kun osui matkan varrelle”, Kari Siitonen kertoo ja pitää tilaisuutta tarpeellisena.
”Kemiaa on kaikkialla mutta se on aika paljon piilossa. Loppujen lopuksi ei
olisi edes elämää ilman kemiaa.”
”Lääkkeisiin ja ruokaankin tarvitaan
kemiaa”, miettii Ritva Siitonen, joka piti
pääteltassa kuulemaansa esitystä Parkinsonin taudin lääkityksestä kiinnostavana.
”Hyvä kun tällaisia järjestetään, ihmiset
pysähtyvät ja saavat ajatella.”
Minne se kahvi sitten katosi? Sitä Heko Montonen ei suostu paljastamaan,
mutta olosuhteet huomioon ottaen on
paras veikata, että se laittoi sinne jotain
ainetta. Tutkijan työlle
Huutomerkki jättifontilla
Tapiolan lukiolaisten kemian
ryhmä pääsi hyppäämään koulunpenkiltä suoraan tieteen etulinjaan
toukokuisella tiedeleirillä, jota
isännöi Aalto-yliopiston kemian
tekniikan korkeakoulu.
Aalto-yliopiston kemian vuoden kunniaksi järjestämä tiedeleiri käynnistyi vappupäivän jälkeisenä maanantaiaamuna.
Kolmeen pienryhmään jakauduttuamme
suuntasimme tutkijoiden johdolla ensimmäisiin laboratoriotöihimme.
Epäorgaanisen kemian yksikössä ryhmällemme jaettiin ohjevihkonen seuraavaa puolitoistatuntista varten. Työmme
aiheeksi osoittautui ”Li-ioniakkututkimus”, ja vihkoa selaillessani tunsin jonkinlaisen tietämättömyyden pelon valtaavan mieleni. Tunne kuitenkin katosi, kun
meille selvisi, että olimme tulleet suoraan koulunpenkiltä tieteen etulinjaan.
Pääsimme työskentelemään oikeaan
tutkimuslaboratorioon ja saimme kukin
valmistaa jonkin osan uudenlaisesta litiumioniakusta. Itse pääsin onnekkaana
kokoamaan yhden kennoista. Oli uskomatonta nähdä ja kokea, miten yksinkertainen systeemi kyseessä oikeastaan
onkaan.
Seuraavaksi oli vuorossa pH-arvojen
mittausta ja sähkömagneettisen säteilyn
absorption määrittämistä fysikaalisen
kemian laboratoriossa. Saimme valmistettavaksi neljä eri liuosta ja pääsimme
jokainen kokeilemaan sähkökemiallista pH-mittaria ja spektrofotometriä. En
itse ollut ennen käyttänyt kumpaakaan
laitetta, joten oli mielenkiintoista seurata
tietokoneen näytöltä, kuinka spektrofotometri mittasi valmistamiemme liuoksien spektrit.
Kohti tutti fruttia
Päivän kolmantena laboratoriotyönä valmistimme erilaisia tuoksuvia estereitä
orgaanisen kemian laboratoriossa. Työn
tarkoituksena oli erilaisia happoja ja alkoholeja yhdistelemällä tuottaa teollisuudessakin käytettyjä tuoksuja.
Lisäsimme koeputkiin tarkasti mitattuna esimerkiksi 30 tippaa oktaania ja
15 tippaa etikkahappoa sekä katalyytiksi
10 tippaa rikkihappoa. Sen jälkeen liuos
lämmitettiin vesihauteessa. Jäähtymisen
ja vedellä laimentamisen jälkeen haisteltiin, olimmeko saaneet aikaan toivotun
tuoksun. Laboratorioparini ja minun liuokset eivät aina vastanneet toivomaamme, mutta ainakin yritystä löytyi ja hauskaa oli.
Työn viimeinen etappi eli liuoksien
yhdistäminen tutti frutti -tuoksuksi ei
sekään aivan tuottanut toivottua hedelmäistä aromia, mutta ehkäpä ensi kerralla?
Kotiinviemisiksi saimme makeisia ja
Aalto-pinssit. Fyysisten asioiden lisäksi
vein mukanani myös jotakin arvokkaampaa: uusia kokemuksia ja tietoa, jotka
varmasti auttavat minua tulevaisuutta
suunnitellessani. Tutkijan ura ei ole enää
pelkkä kiinnostuksen kohde vaan kissankokoisella fontilla painettu huutomerkki. Sofia Suutarinen
Kirjoittaja on Tapiolan lukion
opiskelija.
4/2011
KEMIA
43
Vanhuksen lääkitys
on taitolaji
Modernin lääkekehityksen
saavutukset ovat tuoneet paljon
hyötyjä ikäihmisille. Joskus
lääkkeitä käytetään kuitenkin
väärin niin, että puhutaan
jopa vanhusten kemiallisesta
sitomisesta. Huolestuttava
piirre pitkäaikaishoidossa
on usean psyykenlääkkeen
samanaikainen käyttö.
Arja-Leena Paavola
Kotonaan asuvat suomalaiset ikäihmiset
käyttävät tutkimusten mukaan samanaikaisesti keskimäärin neljää, viittä lääkettä. Laitoshoidossa olevilla eri lääkkeitä
on käytössä 8–10. Vanhusten ylilääkitys
onkin ongelma, johon ei ole kyetty puuttumaan riittävän tehokkaasti.
Turun yliopiston yleislääketieteen professorin Sirkka-Liisa Kivelän mukaan
vanhustenhoidon tila vaihtelee suuresti
hoitolaitoksesta toiseen.
”Hyvää hoitoa saa esimerkiksi palveluasunnoissa ja ryhmäkodeissa, joissa on
lisätty toiminnallisuutta ja joissa pyritään
lääkkeettömään hoitoon. Sen sijaan säilövässä hoidossa puolustuskyvyttömät
vanhukset makaavat pahimmillaan virikkeettömässä ympäristössä peiton ja
patjan välissä.”
”Paikallaan olo on tuhoisaa, sillä ilman
liikuntaa lihakset heikkenevät nopeasti,
ja vahva psyykelääkitys vie loputkin kyvyt liikkua ja toimia”, Kivelä sanoo.
Psyykenlääkkeet lievittävät psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta ja unettomuutta. Lääkeryhmään kuuluvat mielisairauksien, esimerkiksi skitsofrenian
hoidossa käytettävät antipsykoottiset
lääkkeet, masennuslääkkeet, mielialan44
KEMIA 4/2011
tasaajat sekä ahdistus- ja unilääkkeet.
Antipsykoottisilla lääkkeillä tavoitellaan apua myös vanhusten käytösoireisiin. Lääkkeillä onkin se positiivinen
vaikutus, että ne vähentävät dementoituneen vanhuksen levottomuutta.
Ärtyneisyyden ja ahdistuneisuuden
kaltaiset oireet ovat kuitenkin osa muistisairautta, eikä niihin voi lääkkein tuoda
helpotusta.
”Muistisairaan kaikkiin käytöshäiriöihin lääkkeistä ei ole apua, sillä ongelmien takana ovat aivomuutokset”, Kivelä
vahvistaa.
Psyykenlääkkeiden haittavaikutuksena vanhuksilla on sekavuus.
”Jotkut saattavat mennä jäykäksi, toisilla seurauksena voi olla jalkojen levottomuus tai esimerkiksi ummetus.”
Omaishoitajille käytösoireet ovat raskaita, ja hoitolaitoksissa niiden tiedetään
lisäävän henkilökunnan stressiä. Kansainvälisissä ohjeissa suositellaan silti,
että käytösoireisen muistisairaan hoidossa käytettäisiin ensisijaisesti muuta kuin
lääkkeellistä hoitoa.
Varsinkin ahdistus- ja unilääkkeet voivat heikentää muistivaikeuksista kärsivän ikäihmisen muistia entisestään. Liian suuret annokset vaikuttavat myös
motoristen toimintojen koordinaatioon
ja lisäävät kaatuilua. Seurauksena saattaa olla lonkkamurtuma, joka lopullisesti
sitoo vanhuksen vuoteeseen.
Lääkettä lääkkeen
haittavaikutuksiin
Suomessa psykoosilääkkeitä käytetään
vanhuksilla poikkeuksellisen paljon,
huomattavasti enemmän kuin vaikkapa
muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa tilannetta on kyetty parantamaan lisäämällä
geriatrian koulutusta. Vahvaa geriatrian
osaamista on myös Britanniassa. Yhdysvalloissa pitkäaikaista lääkekäyttöä laitoksissa on rajoitettu lain voimin.
Kivelä kertoo ulkomaisten kollegoidensa ihmetelleen, miten vankkaa tekoa
suomalaisvanhukset ovat, kun kestävät
niin vahvaa lääkitystä.
”Eräässäkin pitkäaikaissairaalassa
joka toinen vanhus sai kolmea tai jopa
useampaa psyykenlääkettä”, Kivelä kuvailee.
Iäkkäiden käyttämien lääkkeiden määrän kasvaessa kasvaa myös erilaisten
”Paikallaan olo on
vanhukselle tuhoisaa, sillä
ilman liikuntaa lihakset
heikkenevät nopeasti.”
yhteis- ja haittavaikutusten todennäköisyys. Keski-ikäisillä jäykkyys, tasapainon heikkeneminen ja inkontinenssi ovat
harvinaisia haittavaikutuksia, ikäihmisillä yleisiä.
Haittavaikutuksia taas saatetaan pitää
sairauksien oireina, jotka vaativat jälleen
uuden lääkkeen.
Lääkkeiden käytölle nähdään silti harvoin vaihtoehtoja varsinkin, jos lääkärillä ei ole riittävästi tietoa geriatriasta.
Usein myös oletetaan, että muuhun kuin
lääkkeisiin perustuvan hoidon järjestäminen vaatisi enemmän resursseja.
”Päinvastoin”, Kivelä toteaa painokkaasti.
”Nimenomaan kaatuilevien ja jäykkien vanhusten hoitaminen on työlästä.
Hyvän hoidon takaamiseksi tulisi yksilökohtaisesti selvittää, miksi vanhus on
levoton. Pitää tuntea potilaan tausta ja
se, miten muistisairaus on häneen vaikuttanut.”
Mekaanista sitomista ja psyykelääkitystä käytetään esimerkiksi karkailun tai
aggressiivisuuden vuoksi. Aggressiivisuuden syy voi kuitenkin olla vaikkapa
virtsatietulehdus. Kyse saattaa myös olla
yksinkertaisesti tekemisen puutteesta.
Kivelä kertoo muistisairaasta miehestä, joka toistuvasti kaatoi pöytiä hoitopaikassaan. Syy löytyi lopulta tämän ammatista: menneisyydessä elävä vanhus
oli ikänsä työskennellyt metsurina. Kun
Arja-Leena Paavola
Muistisairaat vanhukset saavat iloa, elämyksiä ja virikkeitä esimerkiksi kosketteluseinistä, jollaisen Taru Kaartinen on
toteuttanut helsinkiläisen Kustaankartanon vanhainkodin dementiaosastolle.
hänelle järjestettiin mahdollisuus muuhun toimintaan, pöytien kaatelu loppui
siihen.
Ei lääkkeitä vaan
liikakäyttöä vastaan
Niissä hoitolaitoksissa, joissa psyykenlääkitystä on vähennetty, lääkkeet korvataan sosiaalisella toiminnalla, kulttuurilla ja vaikkapa maittavalla ruualla.
Virkistystoimintaa pystytään organisoimaan pienelläkin henkilökunnalla,
sillä kyse on asenteista. Joissakin laitoksissa asukkaat osallistuvat arkitöihin
esimerkiksi tiskaamalla kahvikupit. Puuhailu pitää yllä vanhuksen vireyttä ja saa
lisäksi hänet tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
”Ohjelmana voi myös olla vaikka
bingon peluuta ja muuta toimintaa, josta
muistisairaskin selviytyy.”
Reseptejä kirjoittavien lääkäreiden pitäisi Kivelän mukaan muistaa, että tietyt
muutokset kuuluvat ikääntymiseen.
Esimerkiksi univaikeudet ovat muistipotilailla hyvin tavallisia. Niihin kuuluu yöllistä heräilyä REM-unen määrän
vähentyessä ja valvejaksojen määrän lisääntyessä. Unen muuttuminen vanhetessa on luonnollista muutenkin. Unta
voi unilääkkeiden sijasta edistää liikkumalla ja toimimalla päiväsaikaan, sillä
uni on vaste väsymykseen.
Sirkka-Liisa Kivelä on vuosien varrella pyrkinyt viemään tietoa eteenpäin
vanhusten hoidosta vastaavien pariin.
Kaikissa hoitopaikoissa ei silti edelleenkään ymmärretä dementian aivomuutosten vaikutusta käyttäytymiseen. Myös
kunnioitus muistisairaita kohtaan saattaa olla vähäistä.
”Lisäksi geriatreja on liian vähän. Yhteiskunnan tulisi muutenkin panostaa lisäkoulutukseen, sillä tieto lisää positiivisia asenteita myös muun hoitohenkilökunnan keskuudessa.”
Kivelä muistuttaa, että monet lääkkeet
ovat tuoneet vanhusten elämään paljon
hyvää. Sellaisia ovat esimerkiksi sydänlääkkeet, keuhkoahtaumaan käytettävät
lääkkeet sekä Alzheimerin taudin hoidossa hyödynnettävät lääkkeet.
”Myös psykoosilääkitystä voivat tarvita vanhuksetkin, mutta lääkityksen pitää
olla lyhytvaikutteista. Minä en missään
tapauksessa puhu lääkkeitä vastaan vaan
lääkkeiden liiallista käyttöä vastaan”,
Kivelä korostaa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
[email protected]
4/2011
KEMIA
45
Kotimainen kipsauskeksintö
Maailmanmenestyksen
kynnyksellä
Viiden hengen suomalaisyritys on
päättänyt mullistaa globaalit kipsausmarkkinat. Ensimmäisten tulosten
perusteella kilpailevien jättien on
syytä pitää varansa.
Leena Laitinen
Eletään vuotta 2005. Helsingin yliopiston tutkijat Petro Lahtinen ja Antti Pärssinen ovat
juuri saaneet vuosien urakan päätökseen ja
väitelleet tohtoreiksi.
Pärssisellä on työn jäljiltä pöydällään biohajoavaa muovia, Lahtisella selluvalkaisuprojektista yli jäänyttä puuhaketta. Akateemisesta
mielenkiinnosta kaverukset alkavat sekoitella
aineksia keskenään ja tutkia, mitä syntyy. Ja
kas, kohta käsissä on aivan uudenlaista materiaalia, puukomposiittia, joka on huoneenlämmössä kovaa mutta lämmitettynä kuin muovailuvahaa.
Näin pellepelotonmaisesti sai alkunsa uusi
kipsimateriaali, jonka myynti käynnistyi viime vuonna Suomesta. Kipsaajien ja potilaiden
kiittämä myrkytön Omnicast-lasta on jo rutiinikäytössä yli kymmenessä sairaalassa.
Nyt tuotetta myydään myös Pohjoismaissa,
Baltiassa, Englannissa, Irlannissa ja Puolassa,
syksyllä Saksassa ja Venäjällä, ensi vuonna
USA:ssa.
Satojen miljoonien
eurojen markkinat
Kuvat: Onbone
Hanna Liuke
Jos tarina olisi edennyt tavanomaiseen tapaan,
materiaalia olisi tutkittu aikansa ja ehkä pa-
46
KEMIA 4/2011
Petro Lahtisen (vas.) ja Antti Pärssisen tie
tutkijatohtoreista yrittäjiksi alkoi onnekkaasta kokeilusta. Siitä eteenpäin on tarvittu lujaa
tahtoa ja määrätietoista työskentelyä.
tentoitukin se. Sen jälkeen keksintö olisi
hautautunut yliopiston uumeniin.
Lahtinen ja Pärssinen sen sijaan näkivät uutuuden mahdollisuudet ja ottivat yhteyttä ortopedi Jari Saloon, joka
lupautui auttamaan jatkokehityksessä.
Työ jatkui aluksi yliopistossa professori
Markku Leskelän ryhmässä, vuodesta
2008 omassa yrityksessä.
”Tähtäimessä oli ensin biohajoava
luufilleri ortopediseen kirurgiaan. Sitten
oivalsimme, että saamme nopeammin
valmiin tuotteen kipsaussovelluksesta”,
Lahtinen kertoo.
”EU-maiden ja USA:n kipsausmarkkinoiden arvo on yli 300 miljoonaa euroa.
Eiköhän kassavirtamme käänny pian positiiviseksi.”
Omnicast on kotimaisesta puuhakkeesta ja biohajoavasta polyesteristä valmistettu materiaali, joka on muovailtavaa ja
leikattavaa, kevyttä ja kestävää, helposti
hävitettävää ja vähän jätettä tuottavaa.
”Kipsaajan päiväuni”, Lahtinen tiivistää. ”Sairaaloista ei ole helppo saada esittelyaikoja uusille tuotteille, mutta
meiltä on pyydetty esittelyjä, kun sana
on levinnyt.”
”Samaa biopolymeeriä on aiemmin
käytetty kirurgiassa. Me olemme keskittyneet materiaalin polymeerikemiallisten ominaisuuksien hallintaan. Säädämme esimerkiksi moolimassaa ja massa-
Onbone Oy
Perustettu 2008. Perustajaosakkaina
kemian tohtorit Karri Airola (Onbonen tuotekehitysjohtaja), Petro Lahtinen (toimitusjohtaja) ja Antti Pärssinen (tutkimuspäällikkö), traumatologian professori Jari Salo ja tekniikan
lisensiaatti Matti Vaheri.
Kipsauslasta markkinoille 2010;
tulossa rullakipsi samasta materiaalista. Tuotekehitysputkessa mm. biohajoava luuntäyteaine ortopediseen
kirurgiaan.
Työllistää suoraan viisi ja tuotanto- ja markkinointiverkoston kautta
50 henkeä. Kotimaista jakelua hoitaa Kir-Fix, kansainvälistä tanskalainen Nordic Medical Supply.
jakaumaa niin, että saamme optimaaliset
ominaisuudet, kuten muotoiltavuuden
sopivassa lämpötilassa.”
”Ratkaisee ongelman
ja tulee tarpeeseen”
Kipsaus on keksintönä satoja vuosia vanha, mutta alan tuotekehitysvauhti ei ole
päätä huimannut. Käytännössä vaihtoehtoja on ollut kaksi: kalkkipohjaiset kipsit,
jotka vaativat potilaan ja kipsaajan suojausta ja kuivuvat hitaasti, ja lasikuitupohjaiset materiaalit, jotka sisältävät isosyanaatteja ja altistavat kipsaajan hengityselinsairauksille.
Uusi innovaatio aiheuttaa epäilemättä kuhinaa kilpailijoiden keskuudessa.
Tuotteiden suojaksi on jätetty viisi patenttihakemusta, joista kaksi on hyväksytty ja kolme vireillä. Patenttiasiamies
Christoffer Sundman Seppo Laine
Oy:stä pitää tahtia ainutlaatuisena.
”Olen ollut alalla vuodesta 1982 enkä
ole nähnyt toista kemian keksintöä, joka
olisi kaupallistettu näin nopeasti.”
”Tässä on kaikki hyvän keksinnön tuntomerkit. Idea on näennäisen yksinkertainen ja samalla ennakkoluuloton – jotain, mitä kukaan ei ole tullut ajatelleeksi. Keksintö ratkaisee aidon ongelman ja
tulee todelliseen tarpeeseen.”
Sundman pitää keksijöiden bisnestaitoja poikkeuksellisina. ”He ovat vieneet
ideaansa rohkeasti ja ketterästi eteenpäin, ottaneet yhteyttä oikeisiin ihmisiin
ja luoneet asiantuntevaa alihankinta- ja
yhteistyöverkostoa.”
”Myös patentointistrategia on oikea.
Yksi patentti ei koskaan riitä, vaan tarvitaan useita, jotka tukevat ja täydentävät
toisiaan.”
Keksinnön rahoitustaustakin on poikkeuksellinen. ”Saimme Keksintösäätiöltä ja Tekesistä starttirahaa, kaikki muu
on itse hankittua”, kertoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja Matti Vaheri, jolla
on vuosikymmenten kokemus bisnesjohtamisesta Orionissa.
”Keräsimme rahoituksen puolessa
vuodessa. Kaikkiaan rahaa on kulunut
miljoona euroa – uskomattoman vähän,
kun myynnissä on jo valmis tuote.” ”Yrittäjätohtoreille
saatava virkoja”
Onbonen toimitusjohtajan Petro Lahtisen mielestä nuorista tohtoreista löytyy innovatiivisuutta ja potentiaalisia
yrittäjiä.
”Pitkään opiskelleiden kolmikymppisten elämäntilanne ei kuitenkaan
salli sellaista riskinottoa, jota uuden
yrityksen perustaminen vaatii. Tutkijatohtorin virkojen rinnalle tarvitaan
yrittäjätohtorin virkoja, jotka mahdollistavat yritystoiminnan valmistelun ja
aloittamisen.”
”Sarjayrittäjätyypit ryhtyvät yrittäjiksi joka tapauksessa, mutta oikealla
kannustuksella saataisiin uusia yrittäjiä monista peruslahjakkaista akateemisista, jotka tyypillisesti etenevät
työurallaan yliopistoissa, yrityksissä
tai hallinnossa.”
Lahtinen näkee kehittämisen varaa
myös kaupallistamiskäytännöissä.
”Julkisrahoitteinen tutkimus tuottaa
enemmän hyödyntämismahdollisuuksia kuin ulospäin näkyy. Usein käy
niin, että kun yliopisto tai tutkimuslaitos on ottanut patentin haltuunsa, siitä
ei kuulla enää mitään.”
”Kaupallistamisyksikköjä on vahvistettava, ja niihin on rekrytoitava
henkilöstöä, jolla on johtamis- ja bisnesosaamista. Virkamiestyön tilalle
tarvitaan tuloshakuisuutta”, Lahtinen
laukoi Kemianteollisuus ry:n huhtikuisessa teemafoorumissa.
Avainhenkilö on silti keksijä itse, Lahtinen muistuttaa ja korostaa
bisnesajattelun merkitystä keksinnön
kehityksessä.
”Vain sellaista patenttia kannattaa
rahoittaa, johon liittyy kaupallistamistai liiketoimintasuunnitelma.”
Lämmitetty kipsilasta leikataan
sopivan muotoiseksi ja muotoillaan
alussukalla suojatun raajan päälle.
Kipsaus viimeistellään sidoksella.
Lasta kovettuu valmiiksi varttitunnissa.
4/2011
KEMIA
47
Suomi on
OLUTOSAAJIEN
Lisäksi osa panimoteollisuuden innovaatioista pidetään liikesalaisuuksina,
joista kukaan ulkopuolinen ei koskaan
saa tietää.
Yksi kuluttajien suoraan näkemä merkittävä innovaatio kehitettiin 1980-luvulla, ei tosin VTT:ssä. Keksintö oli kevytoluen valmistusmenetelmä, jossa käytetään glukoamylaasientsyymiä. Entsyymi
pilkkoo pitkät hiilihydraatit sokereiksi,
jotka hiiva käyttää alkoholiksi, minkä
ansiosta oluen hiilihydraattipitoisuus laskee ja juomasta tulee vähäkalorisempaa.
”Kevytoluet olivat muoti-ilmiö 1980luvulla”, Ahvenainen muistelee.
”Kun oluessa on vähemmän hiilihydraatteja, juoman body on kevyempi kuin
perinteisellä menetelmällä valmistetun
oluen.”
Vaikka Suomi on pieni olutmaa
ja sen resurssit rajalliset, alan
innovaatioiden saralla kuulumme
maailman huippuihin. Suomessa
on kehitetty muun muassa
menetelmä, joka kypsyttää oluen
parin viikon sijasta muutamassa
tunnissa.
Teija Horppu
Kesähelteellä olut maistuu ja ohrapirtelön menekki kasvaa siinä määrin, että normaalituotannolla panimot eivät
välttämättä pystyisi täyttämään kaupan
hyllyjä siihen tahtiin kuin kuluttaja niitä
tyhjentää.
Onneksi on immokäyminen eli käyminen kiinteään kantaan sidotulla immobilisoidulla hiivalla. VTT:n ja Panimolaboratorio Oy:n yhteistyönä syntyneen
biotekniikan innovaation ansiosta kaupan ei tarvitse parhaana sesonkina myydä ei-oota.
Normaalisti hiiva kelluu tankissa käyvässä vierteessä vapaana. Immokäymisessä hiiva sidotaan sopivaan kantajamateriaaliin, esimerkiksi huokoisiin
lasihelmiin tai pyökkilastuihin. Kantajamateriaali sijoitetaan kolmen metrin korkuiseen teräksiseen pylvääseen eli kolonniin, jonka läpi olut kulkee ja kypsyy.
Biotekniikan ihme on, että kypsyminen
kestää vain muutaman tunnin.
”Tämä on innovaatio, josta on selvää
hyötyä käytännössä”, sanoo professori
Juha Ahvenainen VTT:stä.
Immokäyminen kehitettiin 1990-luvulla, ja VTT yhteistyökumppaneineen
sai siitä vuoden insinöörityöpalkinnon.
Menetelmää on kokeiltu myös pääkäymisessä, mutta siinä sen hyöty ei ole yhtä merkittävä kuin kypsytyksessä, joten
pääkäymisessä tekniikkaa ei ole otettu
teolliseen käyttöön.
Väkevän vierteen hiiva
Kaikki suomalaiset olueen tai oluen valmistukseen liittyvät innovaatiot on pa-
Sekä panimoala että oluen kuluttajat ovat
konservatiivisia. Niinpä useimmat keksinnöt pyrkivät lähinnä pitämään oluen
aistittavan laadun ennallaan, ja innovaatioista vain jokunen harva näkyy myös
kuluttajalle, Juha Ahvenainen kertoo.
48
KEMIA 4/2011
VTT / Timo Kauppila
Kevytoluen salaisuus
tentoitu Panimolaboratorio Oy:n nimissä. Yhteisyrityksen perustivat kotimaiset
panimot ja mallastamot 1950-luvulla.
Yhtiö käynnisti pian yhteistyön VTT:n
kanssa, ja kun sen henkilökuntakin vähitellen siirtyi VTT:n palkkalistoille, yrityksen toiminta erillisenä laboratoriona
loppui.
Tätä nykyä Panimolaboratorion osakkaat – Hartwall, Olvi, Sinebrychoff,
Polttimo Yhtiöt ja Ravinto Raisio – rahoittavat teollisuudenalan yhteistä tutkimusta, jota VTT:n lisäksi tehdään muissakin laitoksissa.
Juha Ahvenainen pitää VTT:n tiivistä
yhteistyötä Panimolaboratorion kanssa
koko alan kehityksen kannalta hyvänä
asiana.
”VTT tekee laajaa biotekniikan tutkimusta, ja siitä voidaan ammentaa myös
panimoalalle”, hän muistuttaa.
VTT:n ja Panimolaboratorion yhteistyönä syntyi myös innovaatio, joka vastikään esiteltiin julkisuudessa: hiiva, joka
MAA
on tarkoitettu väkevän vierteen käyttämiseen. Väkevän vierteen vahvuus on
20–25 prosenttia ja sen uute- ja sokeripitoisuus korkeampi kuin perinteisen vierteen. Näin vahvan vierteen käyttämiseen
tarvitaan omanlaisensa hiiva.
”Vahva vierre antaa mahdollisuuden
tehdä samasta vierteestä erilaisia oluita siten, että käymisen jälkeen tuote laimennetaan käyttövahvuuteensa”, Ahvenainen kuvailee.
Keksintö joskus tarpeeton
Panimoprosessiin liittyviä patentteja on
satoja, mutta suurinta osaa niiden suojaamista keksinnöistä ei ole viety teollisiin
sovelluksiin asti.
Kun geenitekniikka 1980-luvulla teki
tuloaan, ohrasta ja muistakin kasveista
kehitettiin uusia jalostusmuotoja, kuten
VTT:ssä syntynyt beetaglukanaasientsyymiä sisältävä ohralajike, jolla tavoiteltiin prosessiteknisiä parannuksia. No-
pean, vakiolaatuisen prosessin toivossa
kehitettiin myös hiivoja.
”GMO-jalostukseen perustuvien keksintöjen eteenpäinvieminen ja kaupallistaminen kuitenkin tyrehtyivät kuluttajien
negatiiviseen suhtautumiseen geenitekniikkaan”, Ahvenainen kertoo.
Suomen oloissa tarpeettomaksi osoittautui 1990-luvulla päivänvalon nähnyt
keksintö, startterin käyttö mallastuksessa. Menetelmässä mallastettavaan ohraan lisättiin maitohappobakteeria sen
laadun parantamiseksi ja prosessin säätelemiseksi aiempaa tarkemmin.
Kävi ilmi, että menetelmästä on etua
silloin, jos ohrassa on hometta tai se on
muutoin heikkolaatuista. Suomessa ohran laatu on hyvä, joten tekniikkaa ei ole
tarvittu ja sen patentinkin on annettu raueta. Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
[email protected]
Carlsberg
vanhenee hitaasti
Olutmaailman tuoreimpiin kuuluva patentti suojaa innovaatiota, joka pidentää oluen säilyvyyttä jopa
muutaman kuukauden ja parantaa
vaahtokukan kestävyyttä. Uusi
Null-LOX-mallaslajike on Carlsbergin tutkimuskeskuksen kehittämä.
Olut säilyy viileässä enimmillään vuoden, mutta lämpö ja valo
lyhentävät aikaa jopa vain viikkoihin. Kun olut ikääntyy, sen maku
muuttuu. Tämä johtuu ohran LOXentsyymistä, jonka ansiosta olueen
muodostuu T2N-ainetta. Lämpimässä säilytetyissä oluissa LOXentsyymin muodostama T2N tuntuu paperisena virhemakuna.
Eri ohralajikkeita risteyttämällä Carlsbergin tutkimuskeskus on
kehittänyt kymmenkunta uutta lajiketta, joissa LOX-entsyymiä ei
ole. Null-LOXia on koeviljelty ja
testattu myös Suomessa. Vuonna
2010 Null-LOX oli jo laajahkossa viljelyssä, ja tänä vuonna Sinebrychoff käyttää sitä Carlsbergoluen valmistukseen.
”Null-LOX ei varsinaisesti
muuta oluessa mitään. Kuluttaja
saa kuitenkin sen edun, että olut
on tasalaatuista eikä ikäänny läheskään yhtä nopeasti kuin perinteisistä mallaslaaduista valmistettu
olut”, kertoo Carlsbergin omistaman Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska.
Muilla panimoilla ei ole käytössään vastaavaa mallaslajiketta.
Sinebrychoffkin hyödyntää NullLOXia toistaiseksi vain Carlsbergoluen tuotannossa.
”Null-LOXin
käyttöönotto
muissa tuotteissa riippuu muun
muassa siitä, kuinka paljon saamme sitä. Ohran viljelijälle uutuuden viljely on kannattavaa, koska
siitä maksetaan parempi hinta kuin
normaalisti käytössä olevista lajikkeista.”
4/2011
KEMIA
49
Evira sähköistyy
Vertailulaboratorio
palvelee verkossa
Eviran vertailulaboratoriotoiminnan tavoitteena on, että
viraston asiakaskuntaan kuuluvat
laboratoriot saavat jatkossa
palvelut yhden luukun periaatteella ja kaiken tarvitsemansa
tiedon netistä.
Marja Saarikko
Scanstockphoto
Eviran asiakaslaboratoriot voivat tulevaisuudessa hoitaa asiointinsa
viraston kanssa kokonaan sähköisesti.
50
KEMIA 4/2011
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varmistaa suomalaisten käyttämien elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä
kasvien ja eläinten terveyttä. Noin seitsemänsadan hengen voimin toimivan
viraston päätoimipaikka on Helsingissä
Viikin kampusalueella, mutta alueellisia
toimipisteitä sillä on ympäri Suomea.
Viraston laboratorioiden yhtenä päätehtävänä on toimia vertailulaboratoriona, joka takaa asiakkaidensa eli hyväksymiensä laboratorioiden analytiikan
laadun. Toiminnan ansiosta eri laboratorioiden tutkimustulokset ovat luotettavia
ja vertailukelpoisia sekä kansallisesti että
kansainvälisesti.
”Elintarvikkeiden mikrobiologiset ja
kemialliset tutkimukset on Suomessakin
tehtävä EU-säännösten mukaan. Vertailulaboratoriotoimintaa varten pidämme
yllä menetelmiä sekä ohjaamme ja neuvomme laboratorioita”, kertoo Eviran
tutkimus- ja analytiikkaosaston johtaja
professori Tuula Honkanen-Buzalski.
Virasto kehittää parhaillaan vertailulaboratoriotoimintaansa kyetäkseen jatkossa palvelemaan asiakaslaboratorioitaan yhä paremmin.
”Pyrimme laittamaan mahdollisimman
paljon ajankohtaista, uutta tietoa verkkoon. Lopullisena tavoitteena on, että
asiakas saa kaiken haluamansa tiedon
netistä”, Honkanen-Buzalski kuvailee
hanketta.
Uusi palvelu on asiakaskunnalle neljä kertaa vuodessa lähetettävä sähköinen
uutiskirje, jossa virasto kertoo ajankohtaisista asioista, kuten esimerkiksi muutoksista standardeissa. Infokirje ilmoittaa
myös tahon, johon kyseisessä asiassa voi
ottaa yhteyttä. Se tapahtuu toistaiseksi
vain sähköpostilla, mutta viraston pää-
Eviran nettisivut opastavat
muun muassa perunan
viljelijöitä ja käyttäjiä.
Scanstockphoto
Grillausvinkeistä
perunaohjeisiin
määränä on perustaa vuorovaikutteinen
foorumi eli ekstranet, jossa sen vertailulaboratorioasiakkaat sekä saavat että välittävät tietoa.
Menetelmäohjeita on tarjolla myös viraston nettisivuilla. Sieltä löytyy esimerkiksi elintarvikemikrobiologian alueelle
kuuluva ohje erilaisten yersiniabakteerien osoittamisesta elintarvikkeista.
Toiminnot yhtenäisiksi
Evira vietti toukokuussa viisivuotisjuhlaansa. Virasto perustettiin vuonna 2006
yhdistämällä Elintarvikevirasto, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos
(EELA) ja Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) sekä maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston toimeenpanotehtävät.
Honkanen-Buzalskin mukaan vertailulaboratoriotoiminnan kehittämisen lähtökohtana on asiakaskunnan tarpeiden entistä parempi huomioiminen. Fuusio-organisaatiossa on tähän asti ollut hieman
erilaisia toimintatapoja, jotka hiotaan nyt
yhtenäisemmiksi.
”Kyseessä on omien prosessiemme
kehittäminen. Sama laboratorio saattaa
hakea hyväksyntää monella alueella, joten hyväksymismenettelyjen pitää olla yhdenmukaisia. Ulospäin asiakkaalle
muutos ei näy muuten kuin parempana
palveluna ja sähköisenä asiointina.”
Vertailulaboratoriotoiminta perustuu
säädöksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. EU:n valvonta-asetuksen (882/2004)
mukaan toiminnan on katettava rehu- ja
elintarvikelainsäädännön sekä eläinten
terveyden kaikki osa-alueet ja varsinkin
ne, joilla tarvitaan täsmällisiä analyyttisiä ja diagnostisia tuloksia.
”Kullakin elintarvike- ja rehuturvallisuuden alueella on EU:ssa vertailulaboratorio (EU-RL), jonka vastinparina
toimivat kansalliset vertailulaboratoriot.
Evirassa kansallisia vertailulaboratorioita on yhteensä 21 alueella. Eviran lisäksi
myös Tullilaboratoriolla ja THL:llä on
kansallista vertailulaboratoriotoimintaa”,
Honkanen-Buzalski kertoo.
Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE
on nimennyt Eviran kansainväliseksi
vertailulaboratorioksi rapuruton diagnostiikassa, jossa viraston asiakkaina
ovat pääasiassa yksityiset ja isot kansainväliset elintarvikelaboratoriot.
”Meillä on oltava kaikki vaaditut menetelmät ja myös menestystä kansainvälisissä vertailututkimuksissa. Lisäksi viraston asiantuntijat toimivat aktiivisesti
EU-vertailulaboratorioiden toiminnassa ja kehittävät yhdessä muiden maiden
kanssa uusia menetelmiä.” Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.
[email protected]
Eviran viime syksynä uudistetuilta nettisivuilta löytyy monenlaista
hyödyllistä tietoa, vertailulaboratoriotoimintaa koskevien tiedotteiden
lisäksi paljon muutakin. Tähän aikaan vuodesta tarpeen tulevat vaikkapa korvasienten käsittelyohjeet ja
grillausvinkit.
Kotipuutarhurin ohjeet puolestaan
opastavat perunalajikkeiden valinnassa: maukas muusi syntyy eri lajikkeesta kuin hyvä perunasalaatti.
Kotitarveviljelijöiden kannattaa
käyttää Eviran virallisesti tarkastamaa eli sertifioitua siemenperunaa,
jotteivät vaaralliset kasvintuhoojat
pääse leviämään. Peruna-ankeroista,
rengasmätää, perunasyöpää ja muita
perunan tauteja voi torjua ostamalla
suljetun siemenperunapakkauksen,
jossa on vakuuslipuke.
Tiedot takaisinvedoista
Vaikka elintarvikealan toimijoilla on
itsellään velvollisuus tiedottaa tuotteidensa vetämisestä pois markkinoilta, myös Evira ilmoittaa asiasta
omilla nettisivuillaan.
Kevään mittaan kaupoista vedettiin pois esimerkiksi hampurilaispihvejä, joista oli toimittajan omavalvontatutkimuksissa löytynyt
salmonellaa, kalapuikkoja, joissa
pakkausmerkintöjen vastaisesti oli
kananmunaa sekä kerrosrahkoja,
jotka saattoivat sisältää pakkauksesta irronneita muovinpaloja.
Jos elintarvikkeista haluaa antaa
palautetta tai epäilee saaneensa ruokamyrkytyksen, toimintaohjeet löytyvät niin ikään viraston sivuilta.
Evira tutkii eläintautien varalta myös esimerkiksi luonnoneläinnäytteitä. Kokonaisen, vasta kuolleen eläimen tai sen elimen voi kuka tahansa lähettää maksuttomaan
tutkimukseen Matkahuollon kautta.
Sivuilta saa yksityiskohtaiset ohjeet
näytteen ottamiseen ja sen lähettämiseen.
Osoitteesta www.evira.fi voi myös
tilata viraston julkaisemat tiedotteet
ja nettiuutiset itselleen joko RSSsyötteinä tai suoraan omaan sähköpostiinsa.
4/2011
KEMIA
51
Suolaa, enemmän suolaa
Tuhansia tuotteita
muutamasta raaka-aineesta
Suola oli vuosituhansia
kaupankäynnin ykköskohde.
Kun sitä opittiin hajottamaan
elektrolyyttisesti, siitä tuli
kemianteollisuuden
tärkeimpiä raaka-aineita.
Natriumin ja kloorin
reaktiivisuus ja suolan helppo
saatavuus ovat yhä aineen
keskeisiä etuja.
Lauri Lehtinen
Saksalainen Wacker Chemie AG tuottaa
2,8 miljardin euron liikevaihtonsa pääosin vain muutamasta raaka-aineesta.
Suolan lisäksi yhtiö käyttää suuria määriä metanolia ja metallista piitä. Niistä
yhtiö valmistaa silikoneja, hyperpuhdasta piitä elektroniikkateollisuudelle sekä
natronlipeää.
Suolan hajottamiseen kuluu runsaasti sähköä. Elektrolyysin tehokkuutta
on kuitenkin parannettu selvästi siirtymällä ioninvaihtokalvoa hyödyntävään,
elohopeasta ja asbestista vapaaseen tekniikkaan. Sen myötä sähkönkulutus putosi 25 prosenttia tuoteyksikköä kohden, ja nyt tonni natriumhydroksidia
syntyy 2 200 kilowattitunnin energiamäärällä.
Energian hinnan kohoaminen korostaa
tuotantoprosessien osaamisen tärkeyttä.
52
KEMIA 4/2011
”Elektrolyysin lisäksi olemme tehostaneet muitakin prosessejamme. Voimme esimerkiksi palauttaa epätoivotun
tetrakloorisilaanin trikloorisilaaniksi,
jolloin materiaalitaseisiin ei synny hankalia sivutuotteiden virtoja. Tässä teollisuudessa energia- ja materiaalitehokkuus
ruokkivat toinen toistaan”, sanoo tohtori
Klaus Blum Wackerilta.
Natronlipeän ohella elektrolyysi tuottaa vetyä ja klooria, josta suurin osa yhdistetään kloorivedyksi. Lisäämällä siihen metallista piitä ja metanolia saadaan
silaaneja ja niistä edelleen silikoneja.
Jos kloorivetyyn syötetään vain piitä,
trikloorisilaanin ja polysilikonien kautta päästään hyperpuhtaaseen, kahdeksan yhdeksikön piihin (99,999999 %).
Se päätyy elektroniikkateollisuuden piirimateriaaliksi. Myös aurinkokennojen
piin puhtausvaatimukset ovat hyötysuhteen parantamiseksi kohonneet.
Aasian pillin mukaan
Elektroniikkateollisuudessa ollaan mikropiirien pohjissa siirtymässä halkaisijaltaan 300-millisiin kiekkoihin. Kysynnän
ja tarjonnan tilannetta muokkaa muun
muassa älypuhelimien voimakas lisääntyminen. Koko markkinaa ohjaavat Aasian voimakkaat teollisuusvaltiot.
”Kuva on kaikkiaan hyvin arvaamaton. Toisaalta maanjäristykset, toisaalta
ennustamattomat poliittiset liikehdinnät
ovat hiljattain osoittaneet, että markkinatekijät voivat muuttua hyvin nopeasti”,
toteaa The Boston Consulting Groupin
toimitusjohtaja, tohtori Andreas Gocke,
joka valotti maailmankaupan näkymiä
Suolakaivoksen uumenissa
Keski-Euroopassa on runsaasti suolaesiintymiä, jotka ovat
syntyneet ammoisten merien
haihtuessa kuiviin. Suolakerrosten päälle on yleensä sedimentoitunut ja myöhemmin
kivettynyt vettä läpäisemätön
kerros, joka estää pohjaveden
tunkeutumisen.
Suolaesiintymät vaihtelevat
huomattavasti syntymekanisminsa mukaan. Jos suuri merialue on kuivunut kerralla,
esiintymän pohjalla on niukkaliukoisten suolojen kerros
ja ylimpänä viimeisinä kiteytyneet runsasliukoiset suolat.
Jos haihtumisia on ollut useita, suolojen kerrostuminen ei
ole yhtä selvää.
Stettenin suolaesiintymä
Baijerin ja Schwarzwaldin
rajamailla on syntynyt triaskaudella noin 240 miljoonaa
vuotta sitten, joten sen syntyä
valvoivat silmä kovana varhaisimmat dinosaurukset.
Stettenin kaivoksen suola
sopii hyvin piikiekkojen valmistukseen, sillä siinä on hy-
Wackerin lehdistötilaisuudessa Münchenissä.
Gocke muistuttaa, etteivät
nykyiset halpatuotannon maat
pysy halpoina loputtomiin.
Tärkeimpiä syitä siihen on
maiden palkka- ja vaatimustason kohoaminen. Länsimaiden
vaatimukset taas pakottavat lisäämään tuotannon valvontaa.
”Esimerkiksi Mattelin myrkyllisillä maaleilla maalatut lelut säikäyttivät tilaajat, ja nykyään koko toimitusketjua pyritään valvomaan tiukasti.”
Tekniikan käydessä vaativammaksi automaatio lisääntyy myös kehittyvissä maissa. Se edellyttää työntekijöiltä korkeampaa koulutusta ja
luotettavampaa infrastruktuuria, mikä kohottaa kustannuksia. Samaan aikaan rahtikulut
ovat nousseet jyrkästi, sillä tavaravirta suuntautuu Aasiasta
Amerikkaan ja Eurooppaan, ja
takaisin laivat palaavat vajaina
tai jopa tyhjinä.
”Halpamaiden kustannustasoa kohottaa myös valuuttojen
kehitys. Kiina on yrittänyt hillitä valuuttansa vahvistumista
ja inflaatiota, mutta esimerkiksi Intian rupia on vahvistunut
Meksikon peson, Vietnamin
dongin ja Singaporen dollarin
lailla”, Gocke sanoo. Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
[email protected]
vin vähän silikaattisuoloja. Ne
vaikeuttaisivat oleellisesti hyperpuhtaan piin tekemistä.
Stettenin kaivoksessa suola
louhitaan räjäyttämällä. Iltavuoro poraa ja panostaa reiät
ja vuoronsa päätteeksi ampuu
lataukset. Aamuvuorolaisten
tehtävänä on murskata ja kuljettaa suola kauhakuormaajilla ja dumppereilla eteenpäin.
Yövuoroa ei ole, vaan öiseen
aikaan kaivoksesta tuuletetaan
räjähdyskaasut pois.
Vuorisuolan kovuus on kaksi Mohsin asteikolla, joten sitä voitaisiin myös jyrsiä, kuten kivihiiltä. Niin kovaa kuin
suola onkin, yläpuolella oleva
kalliomassa puristaa sen – tosin hyvin hitaasti – plastiseksi,
ja kaivoskäytävät täyttyvät vähitellen itsestään.
Muodonmuutoksen estämiseksi kaivosta täytetään
jätteillä. Tarkoitukseen käytetään kovia, kuivia jätteitä,
kuten prosessien jauhemaisia
sivuvirtoja sekä kivi- ja keramiikkajätettä.
Stettenin kaivoksessa
suola louhitaan räjäyttämällä ja käsitellään
kaivoskonein ennen
kuin hihnakuljetin nostaa sen päivänvaloon.
Wacker Chemie AG
4/2011
KEMIA
53
Biokemisti ja valistaja
Henning Karström
oli AIV:n aisapari
Tutkija Henning Karström oli
nobelisti A. I. Virtasen tärkein
työtoveri, joka teki toisen uran
kansanterveyden esitaistelijana
ja kristillisenä kasvattajana.
Aila Annala
”Dosentti, filosofian tohtori Henning
Mauritz Karströmin jättäessä yliassistentin toimensa Valion laboratoriossa on
hänen 22 vuotta kestänyt hedelmällinen
toimintansa tässä laboratoriossa ja yhtä pitkäaikainen erinomainen yhteistyö
kanssani päättynyt.
Tämä aika, jona luotiin mm. AIV-menetelmä ja selvitettiin monia muita prob-
leemia tai luotiin niihin lisävalaistusta,
on ollut kiihkeän toiminnan täyttämää ja
samalla biokemian syntymäaikaa maassamme.
Tohtori Karströmin panos tapahtuneeseen kehitykseen on suuri ja korkeaksi
arvioitava. Hänen innostuksensa, taitavuutensa ja alttiutensa on tehnyt mahdolliseksi monien vaivalloisten kokeiden
suorituksen ja tärkeiden tulosten saavuttamisen.
Yhtyneinä kauniisiin inhimillisiin
ominaisuuksiin tekivät ne hänestä verrattoman työkumppanin, joka aina on säilyvä kiitollisessa mielessäni. Biokemian
monilla aloilla hän on kyntänyt pysyviä
jälkiä ja konstitutiiviset ja adaptiiviset
entsyymit tulevat aina liittymään hänen
nimeensä.
Valion laboratorion, koko Biokemial-
lisen tutkimuslaitoksen ja omasta puolestani kiitän häntä siitä panoksesta, jonka hän on antanut näiden laboratorioiden
toimintaan ja kehitykseen ja siitä uskollisesta työkumppanuudesta, joka aina on
ilmennyt pitkän yhteistoimintamme aikana. Artturi I. Virtanen.”
Näin oli kemian nobelisti A. I. Virtanen (1895–1973) halunnut puhua lähimmälle työtoverilleen Henning Karströmille (1899–1989) heidän yhteistyönsä
päätösjuhlassa vuonna 1946. Virtanen
kuitenkin liikuttui kesken puheen niin,
että joutui pyytämään toista henkilöä lukemaan sen loppuun.
Juhlapöydässä istuivat sitten Virtanen
ja Karström vierekkäin itkien, ja kyyneleitä kuivasi moni muukin, kertoo Karström pian ilmestyvissä muistelmissaan,
joista Virtasen puhe on lainattu. Heidän
Henning Karströmin perheen kokoelmat
Aktiivisena kansanterveyden puolestapuhujana ja kirjailijana
Henning Karström
oli kiireinen mies
vielä eläkepäivillään
88-vuotiaana.
54
KEMIA 4/2011
Ratkaisi AIV-rehun
ydinkysymyksen
Henning Karströmistä tuli biokemisti
ja Nobel-tutkijan työtoveri mielenkiintoisella tavalla. Kouluaikoina kasvien
keräily oli Karströmille aluksi niin vastenmielistä kesäpuuhaa, että hänen biologian arvosanansa oli huono. Serkun
ansiosta kiinnostus kasveihin kuitenkin
heräsi niin, että Karström lopulta omisti
huomattavan kasvikokoelman ja selvisi
biologiassa loistavasti.
Kun Karström vuonna 1918 aloitti
opintonsa Helsingin yliopistossa, hän
suuntasi lääketieteeseen. Medikofiili eli
valmistava kurssi, jolla opiskeltiin kemiaa ja fysiikkaa sekä kasvi- ja eläinoppia, oli monille vain välttämätön paha, mutta Karströmillä opinnot herättivät kiinnostuksen biokemiaan.
Se määräsi hänen uransa suunnan.
Karströmin kemian opiskelut olivat vielä kesken, kun hänelle tarjottiin työtä
A. I. Virtasen assistenttina. Alun vastahakoisuuden jälkeen Karström vähitellen innostui työstä niin, että hän omistautui sille koko sydämestään.
Muistelmissaan Karström kertoo paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti työstään Virtasen kanssa, erityisesti AIVrehun kehittämisestä. Sitä vauhdittivat
Valion kaupunkilaisilta saamat valitukset maidon pahasta hajusta, joka johtui
karjalle syötetystä painorehusta.
Karströmin tehtäväksi tuli yllättäen
suorittaa ratkaiseva tutkimus tuoreen
rehun säilömisestä, jotta maidon laatua
voitaisiin parantaa.
Virtanen oli tilannut tarkoitusta varten rehukuorman jo seuraavaksi päiväksi ja edellytti Karströmin ottavan selvää, paljonko ja millaista suolahappoa
rehuun tuli toivotun tuloksen aikaansaamiseksi sekoittaa.
Karströmin oli toimittava nopeasti,
joten hän teki tarvittavat alustavat kokeet illalla töiden jälkeen. Leikattuaan
saksilla ruohoa silpuksi hän annosteli
sen 100 gramman eriin kymmeneen la-
Kuten A. I. Virtanen, myös Henning
Karström oli innokas kansanterveyden
puolestapuhuja, jonka periaatteisiin kuului esimerkiksi raittius.
Kaksikko kannatti innokkaasti silloisen presidentin J. K. Paasikiven esittämää ajatusta, että kuntiin pitäisi kunnanlääkärin rinnalle perustaa uusi virka kansan valistamiseksi. Siten ihmiset
oppisivat hoitamaan terveyttään ja estämään monia sairastumisia.
Esitys ei mennyt läpi, koska ”lääkärit silloin menettäisivät dominoivan asemansa yhteiskunnassa ja lääketeollisuus
ruhtinaalliset tulonsa”, kertoo Karström
Virtasen kuvanneen asiaa.
Karström kuitenkin toimi vielä eläkepäivinäänkin kansanterveyden esitaistelijana, joka teki valistustyötään sekä
luentojen että kirjoittamisen muodossa.
Hänen kirjojaan on julkaistu useilla kielillä. Karström kuoli 90-vuotiaana Tukholmassa vuonna 1989.
Henning Karströmin perheen kokoelmat
välilleen oli kasvanut hyvän työtoveruuden lisäksi syvä, elämän loppuun
asti kestänyt ystävyys.
Henning Karströmin suku isän puolelta
oli alkujaan lähtöisin Norjasta ja äidin
puolelta Ruotsin Vermlannista. Urjalassa vuonna 1899 syntynyt Henning kasvoi
tavallisena suomalaispoikana, joka oppi
jo pienenä sekä ruotsin että suomen.
Oppikoulunsa hän kävi Turun ruotsalaisessa lyseossa ja suoritti akateemiset
opintonsa, tohtorinväitöstyö mukaan luettuna, Helsingin yliopistossa.
Karströmin pitkäaikaisin työpaikka oli
Valion laboratorio ja Biokemiallinen tutkimuslaitos, joissa hän työskenteli vuodet 1924–1946.
Sen jälkeen hän siirtyi Adventtikirkon
palvelukseen, aluksi Toivonlinnan kristillisen opiston rehtoriksi Piikkiöön. Biokemian dosentuuria hän hoiti edelleen,
Helsingin yliopistossa vuoteen 1947 ja
Turun yliopistossa vuodet 1950–1958.
Vuonna 1961 hän muutti Ruotsiin kristillisen Ekebyholmskolan-koulun rehtoriksi.
1970-luvulla Henning Karström valisti ruotsalaisia luennoillaan, joiden aiheena oli
terveellinen ravinto.
Henning Karströmin läksiäisissä 29.11.1946 Biokemiallisen tutkimuslaitoksen
juhlapöytään kokoontuivat muun muassa professori Paavo Simola (vas.), Karström
itse, A. I. Virtanen ja tohtori Synnöve Saubert von Hausen.
Henning Karströmin perheen kokoelmat
”Juhlapöydässä istuivat
Virtanen ja Karström
vierekkäin itkien.”
Raittiusmies ja
rehtori
4/2011
KEMIA
55
Tietokuva
Vuonna 1932 AIV-rehua tutkittiin ja valmistettiin Valion laboratorion uusissa tiloissa. Työtä valvoo ylimpänä A. I. Virtanen ja hänen alapuolellaan seisoo valkoinen
takki päällään Henning Karström.
siin, lisäsi niihin happoa eri määrät, sekoitti ja survoi kunkin lasin sisällön huolellisesti ja jätti ne odottamaan aamua.
Sitten hän puristi niistä mehun ja mittasi
pH-arvot.
Kun hän sitten esitteli tuloksensa Virtaselle, tämä totesi, että ongelma oli ratkaistu. Karströmin kokeet osoittivat, että
pH:n piti olla alle 4.
”Näin ratkaistiin siis toukokuussa
1923 tuoreen rehun säilönnän ydinkysymys”, Karström toteaa muistelmissaan.
Rehukuorman avulla koe vahvistettiin
suuremmassa mittakaavassa.
Kun tuorerehu oli valmiina kokeiltavaksi, Virtanen sai ajatuksen tarjota sitä
ensin Valion ainoalle hevoselle Pollelle.
Karström kertoo: ”… niin mentiin talliin. Virtanen ojensi rehutukon Pollelle,
joka haistettuaan rehua käänsi päänsä
pois, pudisti päätään ja pärski voimakkaasti.
– Se, Polle, se, maista hyvää rehua,
sanoi Virtanen ja tyrkytti Pollelle rehua
usean kerran.
Lopulta Polle suuttui, pani korvat luimuun, iski hampaansa rehutukkoon ja
heitti koko tukon pilttuun yli tallin nurkkaan. Pahuksen Polle, kun heitti rehumme menemään, sanoi Virtanen harmistuneena.
Poistuessamme tallista Virtanen sanoi
miettiväisenä: – Hevonen ei taida oikein
pitää rehustamme, mutta lehmä varmasti pitää.”
Kuten tiedämme, näin kävi.
56
KEMIA 4/2011
Patenttiriidat veivät
kiinnostuksen tieteeseen
Valion laboratorio toimi kauan pienissä,
vaatimattomissa tiloissa. Niissä kehitettiin kuitenkin AIV-rehun lisäksi monta
muutakin tärkeää tuotetta ja muun muassa parannettiin voin laatua. Tilat kävivät kuitenkin lopulta niin ahtaiksi, että
uuden rakennuksen rakennuttaminen tuli
ajankohtaiseksi.
Juuri ennen Biokemiallisen tutkimuslaitoksen muuttoa vuonna 1931 asiaa
ihmetteli vieraileva saksalaisprofessori,
jonka kokemuksen mukaan uudet tilat
tavallisesti heikensivät työn tasoa ja yhteishenkeä.
Karström kertoo joutuneensa myöhemmin myöntämään, että kaikkea sitä
hyvää, mitä vanhassa laboratoriossa oli,
ei tosiaankaan onnistuttu siirtämään uuteen taloon.
Vähitellen hän menetti mielenkiintonsa tieteeseenkin. Se tapahtui suunnilleen
samoihin aikoihin, kun Virtanen halusi
hänen ottavan vastuulleen Valion patenttihakemusten käsittelyn. Patentteja yhtiö
oli hakenut 15 maassa.
Muuttunut työtilanne antoi Karströmille tilaisuuden etsiä elämän pysyvämpiä arvoja, mihin intensiivinen tutkimustyö ei ollut suonut aikaa. Hänen uskova
äitinsä oli kuitenkin lapsuudessa jättänyt
hänelle hengellisen perinnön, joka jollain tavalla oli seurannut häntä aina.
Karström omaksui vuonna 1934 sy-
Lämmin
tukipylväs
Henning Karströmin nimi yhdistetään kahteen tärkeään alueeseen:
Suomen biokemian syntyvaiheisiin
ja kansanterveyteen. Henkilökohtaisesti opin tuntemaan Karströmin
vasta hänen lähestyessään 80 vuoden ikää, mutta terveys heijastui
silloinkin voimakkaasti koko hänen
olemuksestaan.
Hänen asiantuntemuksensa, hänen määrätietoiset käsityksensä hyvästä elämästä, elämänlaadusta ja
elämänarvoista, hänen lämmin, ihmisläheinen persoonallisuutensa ja
perusturvallisuutensa antoivat hänestä sellaisen kuvan, että hänen
oli täytynyt olla tärkeä tukipylväs
elämän monilla alueilla niin työssä
kuin lähimmäisenä.
Pitkän vaelluksensa loppuvaiheissa Karström kirjoitteli muistojaan matkansa varrelta. Minulla on
ollut etuoikeus koota hänen tekstinsä muistelmateokseksi, joka julkaistaan ruotsinkielisenä Ruotsissa
kesä–heinäkuun vaihteessa.
Aila Annala
vän uskonnollisen elämänkatsomuksen
ja vaihtoi 12 vuotta myöhemmin tutkimuslaitoksen työhön kristillisenä kasvattajana. Kirjoittaja on tutkija, konsultti ja kääntäjä.
[email protected]
KOKOUKSIA • TAPAHTUMIA
Monirypsi sopii myös
auton tankkiin
Sisko Loikkanen
Perunarutoille ja virustaudeille vastustuskykyinen peruna, terveellisempiä rasvahappoja sisältävät öljykasvit, aiempaa
vitamiinipitoisemmat riisi ja maissi, gluteiiniton vehnä, kuivuutta ja suolaista
maaperää sietävät viljelykasvit.
Muun muassa tällaisia ovat maailmalla kehitteillä olevat, uusin ominaisuuksin varustetut ruoka- ja hyötykasvit, joita
moderni bio- ja geeniteknologia tuovat
tullessaan.
Luvassa on myös kasveja, joilla voidaan puhdistaa saastunut maaperä raskasmetalleista, sekä kasveja, joissa voidaan tuottaa biomateriaaleja, lääkkeitä,
rokotteita tai entsyymejä.
Tulevaisuuden kasveja listasi Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskuksen
MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki,
joka puhui vihreästä kasvusta Suomen
Bioteollisuus ry:n (FIB) huhtikuisessa
bioteollisuusfoorumissa. Tapahtuman
teemana oli tänä vuonna biotalous, jonka eri sektoreiden kehitystä luennoissa
valotettiin.
”Kun kasvintuotannossa etsitään vastauksia ilmaston ja sateisuuden muutoksen, tuholaisten ja kasvitautien, pakkasen
tai kuivuuden mukanaan tuomiin haasteisiin, ratkaisut löytyvät kasvien geneettisestä muuntelusta”, Harkki sanoi
korostaen, että maatalouden ja elintarvikealan tulee etsiä ratkaisuja yhdessä kemianteollisuuden ja energia-alan kanssa.
Strategian ytimessä on luonnonmateriaalien kestävä käyttö.
Suomalaisena esimerkkinä uudenlaisista kasveista Harkki nosti esiin monirypsin, jota kehitetään MTT:n, Boreal
Kasvinjalostuksen, Rehuraision ja Neste
Oilin yhteishankkeessa.
”Hankkeessa laajennetaan rypsin geneettistä monimuotoisuutta genomiikan
uusien menetelmien avulla. Tutkijoiden tähtäimessä ovat öljyn ja valkuaisen
osalta satoisat kevätrypsilajikkeet, jotka
soveltuvat uusiutuvan dieselin tuotantoon”, Harkki kertoi.
Suomalaisista peltokasveista nimenomaan rypsi on paras uusiutuvan dieselin raaka-aine ja myös rehuvalkuaisen
tuottaja.
Carmela Kantor-Aaltonen
Hyvinvointimme riippuu
entistä enemmän bioteknologian
tarjoamista ratkaisuista. Kaikki
ihmisen perustarpeet, ravinto,
suoja ja terveys, perustuvat
tulevaisuudessa biotalouteen,
todettiin Suomen Bioteollisuuden seminaarissa.
Tulevaisuuden avainkysymys on Harkin mukaan se, käytetäänkö peltoja vain
ruoan vai myös energian tuotantoon.
Maailmassa on tätä nykyä viljelyalaa
noin puolitoista miljardia hehtaaria, mutta YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteen mukaan luku kasvaa vuoteen 2030 mennessä 1,7 miljardiin hehtaariin.
”Kestävässä ja vastuullisessa ruoantuotannossa on otettava huomioon ravitsemuksen lisäksi tuoteturvallisuus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallisuus ja taloudellinen vastuu”, Harkki
linjasi.
Entsyymitutkija palkittiin
Sellulaasientsyymien adsorptio ligniiniin
lignoselluloosan hydrolyysissä perustuu
osittain samanlaiseen mekanismiin, joka
sitoo entsyymin kiteiseen selluloosaan.
Hydrofobisten vuorovaikutusten lisäksi
keskeisessä asemassa saattavat olla myös
ioniset vuorovaikutukset.
Tähän tulokseen tuli diplomityössään
Aalto-yliopistosta valmistunut Saara
Mikander. Tutkimus toi hänelle Suomen Kemian Seuran Biotekniikan jaoston myöntämän opinnäytepalkinnon, joka luovutettiin palkitulle foorumin päätteeksi.
Lignoselluloosaa – kasvien selluloosaa, hemiselluloosia ja ligniiniä sisältävää
biomassaa – ei vielä kyetä hyödyntämään
taloudellisesti. Kun lignoselluloosaa yritetään hajottaa sellulaasientsyymeillä,
osa entsyymeistä adsorboituu ligniinin
pinnalle heikentäen siten selluloosan
hydrolyysiä.
Jos adsorptiomekanismi saadaan selville, voidaan ehkä kehittää räätälöityjä entsyymejä, jotka sitoutuvat ligniiniin
heikommin, mikä tehostaisi muun muassa toisen sukupolven bioetanolin tuotannon kannattavuutta. Kirjoittaja on Ylen tiedetoimittaja.
[email protected]
Vilkas keskustelu
biotaloudesta jatkui
esitelmien jälkeen
virvokkeiden parissa.
4/2011
KEMIA
57
Scanstockphoto
ULKOMAILTA
Levän geeni sai
SOKEAN NÄKEMÄÄN
Merilevästä eristetty geeni on palauttanut
sokeille hiirille osan niiden näkökyvystä.
Jyrsijät alkoivat erottaa valon ja pimeyden
vaihtelun pian sen jälkeen, kun geeni oli
viruskuljettimen avulla siirretty niiden silmien verkkokalvoon.
Etelä-Kalifornian yliopistossa tehtävän
tutkimuksen päämääränä on hoitokeino
silmän rappeumatauteihin. ”Kliiniset kokeet ihmisillä käynnistyvät parin vuoden
sisällä”, kertoo tutkija Alan Horsager
New Scientist -lehdelle.
Verkkokalvorappeuman ja silmänpoh-
jan ikärappeuman (AMD) kaltaiset sairaudet vaurioittavat reseptorisoluja, jotka
muuttavat valon sähköimpulsseiksi. Informaatio ei siksi pääse etenemään silmästä
aivoihin, jossa näkökuvat syntyvät.
Siirrettävä geeni koodaa levällä valoherkkää proteiinia, joka ohjaa eliötä kohti auringonvaloa. Koe-eläimillä – ja toivon mukaan myös ihmisillä – geeni panee
verkkokalvon bipolaarisolut ottamaan tuhoutuneiden reseptoreiden tehtävät itselleen.
Geeniterapian kehitys antaa
miljoonille silmän rappeumataudeista kärsiville uutta toivoa.
Pekka T. Heikura
Nick Lobeck
Syöpälääke tappaa
MALARIALOISEN
Vuosimallin 1938 Katjusha laukaisualustoineen on esillä moskovalaisessa
museossa.
STALININ URUISTA
autonrenkaisiin
Venäläinen kone- ja laitevalmistaja Penzmash etsii investoijia käytettyjen autonrenkaiden käsittelylaitoksen rakennushankkeeseen, uutisoi Retsikling othodov -lehti. Yhtiö on kehittänyt renkaiden
murskausteknologian ja puoliautomaattisen linjaston, mutta ne eivät vielä ole missään käytössä.
Penzmashin tehtaiden kuuluisimmat
tuotteet eli Katjusha-raketit tulivat viime
sotien aikaan hyvin tutuiksi suomalaisillekin, kun Stalinin uruiksi nimitetyt aseet
soittivat tuhoisaa säveltään Karjalankannaksella.
Venäjällä poistuu vuosittain käytöstä
1,1 miljoonan tonnin verran autonrenkaita. Niistä kierrätetään tai uusiokäytetään
arviolta 10–15 prosenttia. Tarkka luku on
tilastoinnin puutteiden vuoksi arvoitus.
Euroopassa vanhoista renkaista päätyy
hyötykäyttöön keskimäärin 60 ja Suomessa peräti 95 prosenttia, suurin osa tien- ja
maanrakennuskohteisiin sekä pinnoitukseen.
Syöpäsolujen kasvua hidastavia lääkkeitä
voidaan käyttää myös malarian hoitoon, raportoi tuoreesta havainnostaan kansainvälinen tutkijaryhmä.
Lääkkeet tuhoavat malarian alkulähteen eli
Plasmodium-loisen. Itiöeläin loisii hyttysessä, jonka pistojen välityksellä tauti leviää ihmisiin.
Malarialoinen muuntautuu nopeasti vastustuskykyiseksi uusille lääkeaineille, minkä
vuoksi vitsausta vastaan on turhaan yritetty
kehittää tehokasta asetta. Syöpälääke kuitenkin estää loista kaappaamasta ihmisen punasolusta entsyymejä, joita se välttämättä tarvitsee. Samalla estyy loisen vastustuskyvyn
kehitys.
EU:n tiede- ja tutkimuskomissaarin Máire
Geoghegan-Quinnin mukaan havainto saattaa merkitä läpimurtoa ja vihdoin johtaa tepsivän malarialääkkeen syntyyn. Tauti vie tätä
nykyä lähes miljoona henkeä vuodessa.
EU-rahoitteista tutkimushanketta johtivat
sveitsiläiset Inserm-EPFL-laboratorio ja Bernin yliopisto sekä brittiläiset Wellcome Trust
Centre ja Glasgow’n yliopisto.
Päivi Ikonen
Päivi Ikonen
Lääkekehityksen tuttu tarina toistui taas:
yhteen tautiin kehitetty lääke käy toiseenkin tarkoitukseen.
58
KEMIA 4/2011
putkien täyttäminen lääkkeellä
tapahtuu sähköisesti. Uusi menetelmä korvaa aiemman, jossa
lääkeaineet injektoidaan onttoihin kuituihin pienillä neuloilla.
Hanketta rahoittaa Yhdysvaltain National Institute of Standards and Technology.
Tutkijat pitävät lääkekankaita erittäin lupaavina materiaaleina, joita voidaan käyttää
moniin tarkoituksiin. Vaikkapa
palovammojen hoitoon niistä
voidaan tehdä sideharsoja, jotka sisältävät vahingoittunutta
solukkoa ja kudosta uudistavaa
ainetta.
Pekka T. Heikura
Scanstockphoto
Yhdysvalloissa kehitetään lääkeaineella kyllästettyjä nanotekstiilejä, joista valmistetut
asut tarjoavat esimerkiksi sotilaille suojaa kemiallisia aseita
vastaan. Kankaasta vapautuu
strategisella hetkellä aseen sisältämän myrkyn vasta-ainetta,
kirjoittaa Popular Mechanics.
Massachusettsilainen Arsenal Medical rakentaa parhaillaan tekstiilien tuotantoon
uudenlaista tekniikkaa, joka on
tarkoitus viedä teolliseen mittakaavaan asti.
Yhtiön tarkoituksena on
muotoilla pienistä polymeeripisaroista nanoputkia ja -verkkoja sähkökenttien avulla. Myös
PERUN
TEKSTIILILÖYTÖ
paljastui
ikivanhaksi
Vuoristoluolasta Perun Andeilta
löydetyt kangaspalat ovat osoittautuneet vanhimmiksi EteläAmerikasta tavatuiksi tekstiileiksi.
AMS-laitteen eli kiihdytinmassaspektrometrin avulla tehty radiohiiliajoitus osoitti, että
kankaat oli kudottu noin 12 000
vuotta sitten.
Tekstiililöytö tehtiin jo
1980-luvulla, mutta kankaiden
ikä oli pysynyt arvoituksena.
Muinaiskankaista säilyneet
kappaleet ovat Mercyhurstin
yliopiston arkeologin Edward
Jolien arvion mukaan peräisin vuodevaatteista, seinä- tai
lattiamatoista sekä laukuista.
Guitarreron luolaan ne ovat
päätyneet jääkauden päätyttyä
ja ilmaston lämmettyä niin, että ihmiset pääsivät levittäytymään myös aiemmin liian kylmille seuduille.
”Luolaa pidettiin eräänlaisena perusleirinä, josta tehtiin tiedusteluretkiä ylemmäs vuorille”, Jolie kuvailee Science Daily -lehdelle.
Andien kivikautisten ”löytöretkeilijöiden” on oletettu olleen pelkästään miehiä, mutta
Scanstockphoto
LÄÄKEKANGAS SUOJAA
kemiallisilta aseilta
Värikkäiden perulaiskankaiden historia osoittautui yllättävän pitkäksi.
taidokkaasti kudotut kankaat
viittaavat siihen, että mukana
oli myös naisia, tutkijat sanovat.
Päivi Ikonen
Tulevaisuuden kankaisiin voidaan kutoa mukaan myös lääkeaineita.
Hollantilaiset Delftin teknillinen yliopisto ja Kluyver Centre ovat kehittäneet uudenlaisen
hiivan, jonka avulla maatalouden jätteistä voidaan valmistaa
bioetanolia paljon entistä tehokkaammin. Keksintö on lisensoitu tutkimusta rahoittaneelle life
science -yhtiö DSM:lle, kertoo
Milieu Magazine.
Uutuushiiva saatiin aikaan
ujuttamalla tavalliseen leivinhiivaan yksi kolibakteerin geeni. Innovaation ansiosta tuotantoprosessissa syntyy aiempaa
selvästi enemmän etanolia ja
vähemmän sivutuotteita, glyserolia ei lainkaan.
”Markkinoilla oleviin tuotanto-organismeihin verrattuna
Delftissä syntynyt hiiva tuottaa etanolia kaksinkertaisesti”,
sanoo tutkimusohjelmasta vastaava johtaja Piet van Egmond
DSM:stä.
”Jos hiiva toimii teollisessa tuotannossa yhtä hyvin kuin
testeissä, toisen sukupolven
biopolttoaineet ovat astuneet
uuteen vaiheeseen.”
Pekka T. Heikura
Scanstockphoto
Enemmän bioetanolia
SUPERHIIVALLA
Hollannin Delftissä keksitty superhiiva saattaa mullistaa bioetanolin tuotantoa.
4/2011
KEMIA
59
JULKAISUJA
Mahavaivoista syntyi
kemikaaliopas
Toimittaja Noora Shinglerin kirjan Marjoja & maskaraa – Kuinka hylkäsin turhat
ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit (Atena
Kustannus 2011) punaisena lankana ovat
Shinglerin omat kokemukset ruoan vaikutuksesta pahasti oireilevaan mahaan.
Aihe on ajankohtainen, pyöriihän televisiosta illasta toiseen ruoansulatusta edistävien tuotteiden mainoksia. Shingler perustelee, miksi maidon, leivän, sokerin, hiivan ja
lihan syönti kannattaa jättää vähiin. Vaikka
kirja kertoo henkilökohtaisista kokemuksista, siitä voi mainiosti ottaa vinkkejä oman
ruokavalion kohentamiseen.
Reseptejäkin on tarjolla. Kirjassa kiinnitetään huomiota myös ruoan lisä- ja vierasaineisiin, ympäristövaikutuksiin sekä
eläinten hyvinvointiin.
Lukijalle on olennaista tietää, onko tieto
luotettavaa ja mistä se on peräisin. Lähdeviitteitä on lukuisia, mutta kirjaan on silti
lipsahtanut virheitä, kuten esimerkiksi väite, että karrageeni on samaa kuin hiivauute
tai että natriumglutamaatti on sakeuttamisaine.
Tietona, ilman lähdeviitettä, on annettu
myös urbaanilegenda margariinin koostumuksesta.
Meikit ruokakaapista
Shinglerin kirjan kosmetiikkaosiossa paneudutaan meikkipussin sisältöön ja suo-
sitellaan luonnonkosmetiikkaa tavallisen sijaan.
Tutuiksi tulevat sertifikaatit sekä luonnon- ja luomukosmetiikan erot. Ohjeita
löytyy myös ruokakaapin
sisällön käyttämisestä kauneudenhoidossa.
Kirja käsittelee varsin
tarkasti esimerkiksi hiusvärejä, aurinkovoiteita sekä yksittäisiä kemikaaleja,
kuten ftalaatteja, natriumlauryylisulfaattia, parabeenejä, formaldehydiä ja sen
vapauttajia.
Käsittelemättä jäävät esimerkiksi ihokarvanpoistoaineet ja itseruskettavat
tuotteet. Lukijoita varmaan
kiinnostaisivat myös jatkuvasti yleistyvät tatuoinnit.
Juuri tatuoitaessa kemiallisia aineita sananmukaisesti pistetään ihon
alle.
Reachista sekä INCI-nimityksistä on yhteenvedot, mutta muuten kosmetiikkaa säätelevistä asetuksista tai sallittujen ja kiellettyjen aineiden listoista ei kerrota.
Arvelen osan lukijoista pitävän kirjan
rennosta otteesta hyvinkin paljon. Osan
mielestä kyseessä epäilemättä on kielipoliisin painajainen.
Kemikaalien riskeistä
ja varastoinnista
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on
julkaissut uusia oppaita vaarallisia kemikaaleja käyttäville ja varastoiville yrityksille.
Pienyritysten kemikaali- ja turvallisuusriskien hallinta -kirjanen esittelee kemikaali-, palo-, painelaite- ja henkilöturvallisuuden
tyypilliset riskit ja myös lainsäädännön velvoitteet. Liitteenä ovat tarkistuslistat muun
muassa kylmälaitoksille, jakeluasemille ja
pintakäsittelylaitoksille.
Vaarallisten kemikaalien varastointi -opas
kertoo kemikaalien varastointi- ja käsittelypaikkojen sijoittamisesta laitoksessa, säiliöistä ja niiden vallitiloista, putkistoista, kunnossapidosta sekä turvallisuusjärjestelyistä. Mukana on ratkaisuesimerkkejä, joiden avulla
päästään lainsäädännön vaatimalle turvallisuustasolle.
Julkaisut löytyvät Tukesin verkko-osoitteesta www.tukes.fi osiosta Tietopalvelut >
Oppaat > Kemikaalit.
60
KEMIA 4/2011
mik aali- ja
Pienyrit ysten keien hallinta
sk
turvallisuusri
Kirjassa on runsaasti ilmaisuja sekä puhekielestä että englannin kielestä, sanatoistoa ja paljon huutomerkkejä. Tyyli sopii
blogiin mutta ei painettuun kirjaan. Teksti
olisi kaivannut ammattitaitoisen kustannustoimittajan apua, tiukempaa tiivistämistä ja
kieliasun hiontaa.
Kirjan vihreällä korostettu piirroskuvitus
on pirteä.
Anja Nystén
henkilöuutisia
Seeprakala vei
Viksu-voittoon
Jaana Tuominen on 19-vuotias tuleva tutkija,
joka haluaa erikoistua syöpägenetiikkaan.
Rankka mutta
antoisa tutkimusurakka toi
Jaana Tuomiselle Viksukisan 4 000
euron arvoisen
pääpalkinnon.
STT Info
”Elämäni hienoin juttu, jonka aikana opin
enemmän kuin ikinä ja joka vaikutti todella
paljon omaan itseeni ja tulevaisuudensuunnitelmiini.”
Näin sanoo silmät säihkyen vantaalainen
Jaana Tuominen.
”Jutulla” Tikkurilan lukiosta juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Tuominen tarkoittaa
päättötyötään, jollaisen laatii jokainen englanninkielistä IB-linjaa käyvä abiturientti.
Tieteellisen minitutkielman eli extended essayn teema on valittavissa vapaasti.
Tuominen käynnisti oman tutkimushankkeensa jo lukiotaipaleensa ensi metreillä,
joten rupeamaan hupeni nyt 19-vuotiaan
elämästä lähes kymmenesosa.
”Mutta kannatti joka hetki!”
Untuvikkotutkijan uurastuksen ansiosta tiedämme nyt, että kasvurajoitegeeni
tp53:lla on merkittävä asema uv-altistuksen aiheuttaman dna-vaurion korjaamisessa
seeprakalojen varhaiskehityksessä. Tuomisen tulokset vahvistavat käsitystä, että tp53
on syövän syntyyn vaikuttavista geeneistä
ihmiselläkin keskeisin.
Tutkimus taas teki vaikutuksen Suomen
Akatemiaan, jonka järjestämään lukiolaisten Viksu-tiedekilpailuun Tuominen lopputyönsä lähetti. Seurauksena oli kansainvälisen sarjan voitto.
”Erinomainen ja kaiken kaikkiaan hämmästyttävän upea työ!”, intoutuu tavallisesti asialinjalla pysyttelevä palkintoraati kuvailemaan. ”Tutkimusaihe on erinomaisen
luova, vaativa ja kiinnostava.”
Erittäin kiinnostava se oli myös Tuomisesta itsestään, joka on harrastanut luonnontieteitä ”niin kauan kuin muistaa” ja joka
liittyi jo kuusivuotiaana lasten tiedekirjakerhon lukijakuntaan. Nyt käsissä kuluu muun
muassa Tiede-lehti, ja yksi lempikirjoista on
Charles Darwinin Lajien synty. Euroopan
nuorisoparlamentissa hän on käynyt puhumassa kestävän kehityksen puolesta.
Teinien tapaan Tuominen viettää aikaansa myös netissä mutta ei Facebook-statustaan päivittämässä.
”Verkosta löytyy niin paljon mielenkiintoista asiaa tieteestä ja tutkimuksesta.”
Netistä löytyi myös Viksu-työn aihe.
Sen piti ehdottomasti liittyä biologiaan ja
lääketieteeseen, sillä Tuominen on tiennyt
päätyvänsä jommallekummalle alalle ”aina”. Syöpägenetiikan edistäminen on tärke-
ää siksi, että oma isä muutama vuosi sitten
menehtyi tautiin.
Työnsä teoriaosuutta varten Tuominen
perehtyi kymmeniin oppikirjoihin ja alan
lehtiin, joista hän sai primäärilähteensä.
Seeprakalojen alkionkehityksen käytäntöön
ei kuitenkaan kotiakvaariossa eikä koulunkaan tiloissa voi paneutua, joten kokeet hän
teki Biomedicum Helsingissä, jossa häntä
ohjasi professori Pertti Panula. Koulussa mentorina toimi biologianopettaja Ari
Ranki.
Akateemiseen maailmaan
Kun koulu ja IB-lukion 14 loppukoetta vihdoin ovat takana, edessä odottaa elämä.
Viksu-voitto avasi Jaana Tuomiselle automaattisesti ovet Jyväskylän yliopiston
biologian ja ympäristötieteiden laitokseen.
Sinne tuore ylioppilas luultavasti syksyllä
suuntaakin, mutta koska maailma on täynnä
vaihtoehtoja, hän on kaiken varalta lähetellyt papereitaan muuallekin sekä suomalaisiin että ulkomaisiin yliopistoihin.
Seuraavat Viksut haussa
Viksu-kisan uusi kierros käynnistyi 2.
toukokuuta. Muiden tunnustusten lisäksi jaossa on Kemia 2011 -teemapalkinto, joka myönnetään parhaasta kemian
alan työstä. Lisätietoa saa osoitteesta
www.aka.fi/fi/Viksu.
Ennen akateemisten opintojen alkua ehtii
kuitenkin vielä ajaa ajokortin ja viettää aurinkoloman, ja harrastuksillekin on kevään
rutistuksen jälkeen enemmän aikaa.
Tuominen pelaa lentopalloa ja lukee mielellään myös kaunokirjallisuutta. Rakkaimpia ovat Aleksandr Puškinin runot. Ne
nuori nainen nauttii venäjäksi, joka äidin
kielenä on hänen toinen äidinkielensä.
”Puškinin runouttahan on oikeastaan
mahdotonta kääntää muille kielille.” Päivi Ikonen
4/2011
KEMIA
61
henkilöuutisia
VÄITÖKSIÄ
Aalto-yliopisto
DI Toma Suden väitöskirja Nitrogen-doped single-walled carbon
nanotube thin films tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Mauricio Terrones (Penn
State -yliopisto, USA) ja kustoksena prof. Esko I. Kauppinen.
M.Sc. Miro Suchýn väitöskirja Accessibility and Enzymatic
Degradation of Native and Model Cellulose Substrates tarkastettiin 27.5.2011. Vastaväittäjänä
toimi prof. Akira Isogai (Tokion
yliopisto, Japani) ja kustoksena
prof. Tapani Vuorinen.
Helsingin yliopisto
FM Merit Melinin väitöskirja
Interplay of Virulence Factors in
Complement Resistance of Streptococcus pneumoniae tarkastettiin 6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi FT, prof. Birgitta HenriquesNormark (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof.
Timo Korhonen.
DI Ville Jokisen väitöskirja
Functional Surfaces for Microfluidics in Proteomic Analysis tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Niels B. Larsen
(Tanskan teknillinen korkeakoulu) ja kustoksena prof. Hannu
Sariola.
FM
Pirjo
Nummelan
väitöskirja Identification of molecules relevant for the invasiveness
of fibrosarcomas and melanomas
tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Jyrki Heino
(Turun yliopisto) ja kustoksena
prof. Kari Keinänen.
FM Evgeny Parshintsevin
väitöskirja Novel Approaches
to the Sampling of Atmospheric
Aerosols and Determination of
Chemical Composition tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Marianne Glasius
(Aarhusin yliopisto, Tanska) ja
kustoksena prof. Marja-Liisa
Riekkola.
FM Kari Vaahtomeren
väitöskirja Identification of TGFβ
signaling, p53, and actin stress
fibers as targets of LKB1 tumor
suppressor activity tarkastettiin
13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Aristidis Moustakas (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Tomi P. Mäkelä.
FM
Jaakko
Ekmanin
väitöskirja Bacteria colonizing paper machines tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Tjakko Abee (Wageningenin
yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Kaarina Sivonen.
FM Jussi Huotarin väitöskirja Carbon dioxide and meth-
62
KEMIA 4/2011
ane exchange between a boreal
pristine lake and the atmosphere
tarkastettiin 25.5.2011. Vastaväittäjänä toimi Dr. Robert Striegl
(Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus) ja kustoksena prof.
Jorma Kuparinen.
FM Jussi Heinosen väitöskirja Geochemistry and petrology of the ferropicrite dikes and
associated rocks of Vestfjella,
western Dronning Maud Land,
Antarctica tarkastettiin 27.5.2011.
Vastaväittäjänä toimi Dr. Sally
Gibson (Cambridgen yliopisto,
Iso-Britannia) ja kustoksena prof.
Tapani Rämö.
FM Teemu Nissilän väitöskirja Micropillar Array Based
Microchips for Electrospray Ionization Mass Spectrometry, Microreactors, and Liquid Chromatographic Separation tarkastettin
27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Janne Jänis (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Risto
Kostiainen.
LK, FM Erik Vahtolan väitöskirja Diabetic cardiomyopathy and post-infarct ventricular
remodelling—Effects of levosimendan in a rodent model of type
II diabetes tarkastettiin 1.6.2011.
Vastaväittäjänä toimi dos. Mika Laine (Helsingin yliopisto) ja
kustoksena prof. Eero Mervaala.
Itä-Suomen yliopisto
FM Sanna-Kaisa Häkkisen
väitöskirja Microarray Study: Gene
Expression in Endothelial Cell
Cultures and Intracranial Aneurysms tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Riitta Lahesmaa (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Seppo Ylä-Herttuala.
Prov. Jenni Ilomäen väitöskirja Epidemiology of alcohol consumption and psychotropic drug
use—Focus on changes in drinking tarkastettiin 14.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Sakari Suominen (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Jussi Kauhanen.
FM Ville Heikkisen väitöskirja Kernel methods for estimation
and classification of data from
spectral imaging tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Erkki Oja (Aalto-yliopisto)
ja kustoksena prof. Markku Hauta-Kasari.
FM Hanna Peltosen väitöskirja Signalling mechanisms used by
the orexin-1 receptor tarkastettiin
27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
apul.prof. Shahidul Islam (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof. Karl Åkerman (Helsingin yliopisto).
Nimityksiä
Biohit
Pcas Finland
Borenius
Turvallisuus- ja
kemikaalivirasto Tukes
Yhtiön aiempi toimitusjohtaja,
LKT, professori Osmo Suovaniemi on nimitetty hallituksen
puheenjohtajaksi.
Kemian alan patentteja hoitavaksi asiamieheksi on nimitetty DI
Annika Hakkila, it- ja nanotekniikan alan asiamieheksi DI Anu
Keinänen sekä biotekniikan, bioinformatiikan ja molekyylibiologian patenttiasiamieheksi FT
Jukka Taskinen.
Eurofins Scientific Finland
Myyntikemistiksi on nimitetty
Katariina Mattila ja Junior Laboratory Manageriksi Marika
Luotonen.
FM Inka Saarikosken väitöskirja Tailoring of optical
transmittance, reflectance, and
hydrophobicity of polymers by
micro- and nanoscale structuring
tarkastettiin 30.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Helge Lemmetyinen (Tampereen teknillinen
yliopisto) ja kustoksena prof. Tapani Pakkanen.
TtM Maria Lankisen väitöskirja Metabolomics in Dietary
Interventions: Special Emphasis
on the Effects of Grain Products
and Fish on Lipidomic Profile
tarkastettiin 1.6.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Kirsi Pietiläinen
(HUS) ja kustoksena dos. Ursula
Schwab.
Jyväskylän yliopisto
FM Veikko Lingon väitöskirja
DNA-based applications in molecular electronics tarkastettiin
29.4.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Hendrik Dietz (Münchenin
teknillinen yliopisto, Saksa) ja
kustoksena akatemiatutkija, dos.
Jussi Toppari.
FM Jari Martiskaisen
väitöskirja Electronic energy
transfer in light-harvesting
complexes isolated from Spinacia
oleracea and from three photosynthetic green bacteria Chloroflexus aurantiacus, Chlorobium
tepidum and Prosthecochloris
aestuarii tarkastettiin 29.4.2011.
Vastaväittäjänä toimi dos. Esa
Tyystjärvi (Turun yliopisto) ja
kustoksena prof. Jouko KorppiTommola.
M.Sc. Nitipon Puttaraksan
väitöskirja Development of MeV
ion beam lithography technique
Kemistiksi tutkimukseen ja kehitykseen on nimitetty Jonas Forsman ja kemistiksi laadunvalvontaan Maria Rantapaju.
Kemikaalituotevalvontayksikön
johtajaksi on nimitetty Esa Nikunen, Teollisuus- ja kuluttajakemikaalit -ryhmän päälliköksi
Annette Ekman, Biosidit-ryhmän päälliköksi Paula Haapasola, Kasvinsuojeluaineet-ryhmän
päälliköksi Kaija Kallio-Mannila ja Kemikaalituoterekisteriryhmän päälliköksi Matti Vartiainen.
for microfluidic applications tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Yanwen Zhang
(Tennesseen yliopisto, USA) ja
kustoksena prof. Harry J. Whitlow.
FM Oula Wichmannin
väitöskirja Syntheses, characterization and structural properties
of [O,N,O,X’] aminobisphenolate metal complexes tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Timo Repo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Reijo
Sillanpää.
Oulun yliopisto
M.Sc. Szilvia Solyomin väitöskirja BRCA/Fanconi anemia pathway genes in hereditary predisposition to breast cancer tarkastettiin 29.4.2011. Vastaväittäjänä
toimi prof. Klaus Elenius (Turun
yliopisto) ja kustoksena prof. Robert Winqvist.
FM Sari Hillin väitöskirja Carbon fractions and stocks
in soil organic layers in boreal
forest soils—impacts of climatic
and nutritional conditions tarkastettiin 6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Raija Laiho (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dos.
Annamari Markkola.
FM Aino Kinnusen väitöskirja
Collagen XVIII Regulates Basement Membrane Integrity. Specific effects of its isoforms on the
choroid plexus, kidney and hair
follicles tarkastettiin 20.5.2011.
Vastaväittäjänä toimi prof. Karl
Kadler (Manchesterin yliopisto,
Iso-Britannia) ja kustoksena prof.
Taina Pihlajaniemi.
sivulle 64 >
Mustaherukka
tekee aurinkokennon
puolustaa syksyllä Suomen
värejä kansainvälisessä
Young Scientists -kisassa.
Kuopiolaisella Jarkko Etulalla, 20, on ongelma.
”Rakastan sekä kemiaa, fysiikkaa että matematiikkaa kaikkia niin paljon”, hän parahtaa.
Palava rakkaus on tähän mennessä tuonut savolaisnuorukaiselle voiton Tutki, kokeile, kehitä -kilpailussa, hopeaa Suomen
Akatemian Viksu-kisassa ja sen
ansiosta vapaalipun Aalto-yliopistoon, paikan Millenniumtiedeleirillä ja sitä kautta pääsyn Helsingin yliopistoon sekä
kunnian edustaa Suomea syksyllä käytävässä EU:n Young
Scientists -mittelössä.
Kun Kuopion Lyseon lukion
IB-linjan loppukokeiden tulokset myöhemmin kesällä varmistuvat, taskuun ilmestyy vielä kivikova kansainvälinen ylioppi-
lastodistuskin siltä varalta, että
Etula sattuisi sitä johonkin tarvitsemaan.
Etulan housuissa moni ei ehkä pitäisi lämmintä suhdetta
tieteisiin varsinaisesti ongelmana?
”Niin, mutta kun en osaa
päättää, minkä niistä ottaisin
tulevissa opinnoissa pääaineekseni”, nuori mies tuskailee.
Eikä opinahjon valintakaan
helppoa ole. Suomalaiset yliopistot ovat hyviä, mutta niissä
ei ole tarjolla englanninkielisiä
kandidaattiohjelmia vaan vasta maisteriopintoja. Siksi harkinnassa on myös siirtyminen
muille maille.
”Vaihto-oppilasvuonna Yhdysvalloissa ja sen jälkeen IBlukiossa totuin englanninkieliseen terminologiaan. Tykkäisin
jatkossakin opiskella samalla
kielellä.”
Päätöksiä ei onneksi tarvitse
tehdä vielä, sillä kun valkolakki
on juhlittu, edessä ovat armeijan harmaat, jotka Etula pukee
ylleen heinäkuussa. Varusmiesaikana suunnitelmat toivottavasti kirkastuvat.
Tyhmänrohkeus kannatti
Jarkko Etulan huiman kilpailumenestyksen pohjana on tutkimus, jonka hän teki kotimaisten
marjojen käytöstä kolmannen
sukupolven väriaineherkistetyissä aurinkokennoissa. Millennium-palkitun huippututkijan Michael Grätzelin jalanjäljissä siis?
Väärin. Kun Etula joulun alla 2009 keksi aiheen IB-esseeseensä, hän ei ollut ikinä Grätzelistä – eikä Grätzel sen puoleen Millennium-palkinnosta
– kuullutkaan.
”Osuin netissä Michiganin
yliopiston sivuille, joilla oli
kiinnostavaa tietoa aurinkokennoista. Kun sattumalta huomasin, että suomalaisissa marjoissa on paljon antosyaaneja, sain
idean tutkia, kuinka ne toimisivat kennojen herkistiminä.”
Tero Pajukallio
Kansallisen tiedekilpailun voittaja Jarkko Etula
Siitä käynnistyi puurtaminen,
jota tutkija itse näin jälkeenpäin
pitää hullun hommana.
”Ihan tyhmänrohkeaa”, Etula
pudistelee päätään, ”eihän minulla ollut koulutusta näin haastavaan työhön. Että rupesinkin
yhdistämään orgaanista kemiaa
puolijohteisiin, olisi niin moni
asia voinut mennä pieleen.”
Mutta eipä mennyt. Etula luki
läpi alan tutkimuksia yhä uudelleen, kunnes ymmärsi kustakin
olennaisen. Sitten järjestyi tuttavan kautta tilaisuus tehdä työn
kokeellinen osuus Jyväskylän
yliopiston Nanotieteen keskuksessa, jossa auliin apunsa tarjosi
tutkija Liisa Antila.
Lopulta selvisi, että vertailluista marjoista optimaalisin
herkistin titaanidioksidipohjaiseen kennoon on mustaherukasta ekstraktoitu etanoliliuos.
Toiseksi paras energianmuuntotehokkuus on puolukalla, ja
pronssille yltää mansikka.
”Viksu-kisassa en vielä pystynyt kunnolla kertomaan tutkimuksestani, kun IB-esseille
määrätty maksimipituus rajoitti. Tukoke-kilpailussa olikin tosi hienoa päästä ensi kertaa esittelemään oma työ ja sen tulokset ihan kokonaan.” Päivi Ikonen
Kansainväliset
kisaajat Suomeen
Tutki, kokeile, kehitä eli Tukoke-tiedekilpailun järjestävät Tekniikan Akateemisten Liitto, Kerhokeskus ja Tekniikan
museo. Kisasta saa tietoa osoitteesta
www.tukoke.fi.
Kilpailun voittaja edustaa maataan
EU:n Young Scientists -mittelössä,
joka pidetään tänä vuonna Suomessa. Helsingissä 23.–28.9.2011 käytävän kilvan tutkimusprojekteihin, myös
Jarkko Etulan työhön, voi tutustua
osoitteessa www.eucys2011.fi.
Jarkko Etula tahtoo tulevaisuudessa tehdä monitieteistä
tutkimusta, jossa yhdistyvät
ainakin kemia, fysiikka ja matematiikka.
4/2011
KEMIA
63
>>> FM Aleksanteri Petsalon
väitöskirja Development of LC/
MS techniques for plant and drug
metabolism studies tarkastettiin
4.6.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Seppo Auriola (Itä-Suomen
yliopisto) ja kustoksena prof.
Miia Turpeinen.
Tampereen teknillinen
yliopisto
DI Timo Vuorelan väitöskirja
Technologies for Wearable and
Portable Physiological Measurement Devices tarkastettiin
13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Pasi Karjalainen (ItäSuomen yliopisto) ja kustoksena
prof. Jukka Vanhala.
DI Johanna Ahon väitöskirja
Rheological Characterization of
Polymer Melts in Shear and Extension: Measurement Reliability
and Data for Practical Processing tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjinä toimivat prof. Peter
van Puyvelde (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia) sekä PhD
Susana Filipe (Borealis Polyolefine GmbH, Itävalta) ja kustoksena prof. Pentti Järvelä.
DI Tuula Kylmälän väitöskirja Preparation of C–C and C–N
Bonds by Palladium and Copper
Catalyzed Cross-Coupling Re-
actions Utilizing Bidentate N,NLigands tarkastettiin 20.5.2011.
Vastaväittäjänä toimi prof. Petri
Pihko (Jyväskylän yliopisto) ja
kustoksena prof. Robert Franzén.
DI
Sari
Merilammen
väitöskirja The Exploitation of
Polymer Thick Films in Printing Passive UHF RFID Dipole
Tag Antennas on Challenging
Substrates tarkastettiin 3.6.2011.
Vastaväittäjinä toimivat prof. Aulis Tuominen (Turun yliopisto) ja
TkT Jukka Voutilainen (Voyantic
Ltd.) ja kustoksena prof. Pekka
Ruuskanen.
keskus) ja kustoksena prof. Pentti
Huovinen.
FM Heidi Korhosen väitöskirja The significance of hydrogen bonding interactions in the
cleavage of RNA tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Anthony J. Kirby (Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia) ja
kustoksena prof. Satu Mikkola.
HLL
Timo
Heikkisen
väitöskirja Bonding of composite resin to alumina and zirconia
ceramics with special emphasis
on surface conditioning and use
of coupling agents tarkastettiin
20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Mauno Könönen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof.
Pekka Vallittu.
FM Heidi Tuomisen väitöskirja The structural basis for inorganic pyrophosphatase catalysis and regulation tarkastettiin
1.6.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Tiina Salminen (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Reijo
Lahti. Turun yliopisto
FM Jonne Laurilan väitöskirja
Alpha2-adrenoceptors: structure
and ligand binding properties at
the molecular level tarkastettiin
6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi
prof. Heikki Ruskoaho (Oulun
yliopisto) ja kustoksena prof. Mika Scheinin.
FM Marjo Haanperä-Heikkisen väitöskirja Use of pyrosequencing to identify streptococci and to detect mutations
causing antimicrobial resistance
tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Simo Nikkari (Biologisten uhkien osaamiskeskus ja Sotilaslääketieteen
Oletko kemian opiskelija?
Hae nuoreksi jäseneksi
Suomen Kemian Seuraan!
• Kemia-lehti kotiin kannettuna
• Koulutustapahtumat jäsenhintaan
• Paikka ammattilaisten verkostossa
• Jäsenmaksu vain 10 euroa
vuodessa
Tutustu ja liity osoitteessa www.kemianseura.fi
TULEVIa tapahtumia
Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista.
Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista.
Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: [email protected].
SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT
Teollisuuden tehokkaat
kuivausprosessit
Helsinki 14.–15.6.2011
www.ael.fi
International Symposium on
Macromolecular Complexes
Helsinki 14.–17.8.2011
www.helsinki.fi/polymeerikemia/
MMC2011
Bioenergia 2011
Jyväskylä 5.–8.9.2011
www.jklpaviljonki.fi
Alihankinta 2011
Tampere 13.–15.9.2011
www.alihankinta.fi
FinMedChem 2011
Helsinki 15.–16.9.2011
finmedchem.fi
Finnpack 2011
22.–24.9.2011
www.jklpaviljonki.fi
EasyFairs Pakkaus
Helsinki 5.–6.10.2011
www.easyfairs.com/fi
64
KEMIA 4/2011
Kemian yö
Vantaa 2.12.2011
www.heureka.fi
Radiokemian Marie Curie
-symposium
Helsinki 8.–9.12.2011
www.kemia2011.fi
Paptech 2012
Helsinki 21.–22.3.2012
www.adforumworld.com
MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT
BBMEC 2011
Weimar, Saksa 19.–22.6.2011
www.bbmec2011.de
EPIC 2011
Manchester, Iso-Britannia
20.–23.6.2011
www.icheme.org/epic2011
BIO 2011
Washington DC, USA 27.–30.6.2011
convention.bio.org
European Lab Automation
Hampuri, Saksa 30.6.–1.7.2011
www.eurolabautomation.com
XIXth International Symposium on
Photophysics and Photochemistry
of Coordination Compounds
Strasbourg, Ranska 3.–6.7.2011
isppcc-2011.unistra.fr
6th International Symposium on
Macrocyclic and Supramolecular
Chemistry
Sussex, Iso-Britannia 3.–7.7.2011
www.ISMSC2011.org
Euro Food Chem XVI
Gdansk, Puola 6.–8.7.2011
www.eurofoodchemxvi.org
European Symposium
of Organic Chemistry
Kreeta, Kreikka 10.–15.7.2011
www.esoc2011.com
16th International Conference
on Organometallic Chemistry
Directed Toward Organic
Synthesis
Shanghai, Kiina 24.–27.7.2011
www.omcos16.org
43rd IUPAC Congress
San Juan, Puerto Rico
30.7.–7.8.2011
www.iupac2011.org
4th European Conference on
Chemistry for Life Sciences
Budapest, Unkari 31.8.–3.9.2011
www.4eccls.mke.org.hu
5th EuCheMS conference
on Nitrogen Ligands
Granada, Espanja 4.–8.9.2011
www.ugr.es/local/nligands
ESERA 2011
Lyon, Ranska 5.–9.9.2011
www.esera2011.fr
Euroanalysis XVI
Belgrad, Serbia 11.–15.9.2011
www.euroanalysis2011.rs
FEICA Conference
Valencia, Espanja 15.–16.9.2011
www.feica.com
Powtech ja
TechnoPharm 2011
Nürnberg, Saksa 11.–13.10.2011
www.powtech.de
www.technopharm.de
Biotechnica 2011
Hannover, Saksa 11.–13.10.2011
www.biotechnica.de
7th International Symposium
on Novel Materials and
their Synthesis
Shanghai, Kiina 11.–14.10.2011
www.nms-iupac.org
China-Pharm 2011
Shanghai, Kiina 25.–28.10.2011
www.china-pharmex.com
seurasivut
Katalyysi edistää
kestävää kehitystä
Seurasivut kertovat Suomen Kemian
Seuran jäsenseurojen, paikallisseurojen
ja jaostojen toiminnasta.
Suomen katalyysiseura järjesti Helsingin messukeskuksessa ChemBio Finland -tapahtuman yhteydessä
23.3.2011 Catalysis – from theory to industrial
applications -seminaarin. Seminaariin oli kutsuttu
esiintyjiä niin yliopistoista kuin myös suomalaisista
yrityksistä.
SPT-yhdistyksen
Syysretki Lappiin
1.–4.9.2011
Vierailukohteina mm. STUK Rovaniemi, Kittilän massaräjäytysleiri ja Ilmatieteen laitoksen Sodankylän tutkimusasema. Matkan hinta jäsenille 290 euroa.
Lisätietoja ja ilmoittaumiset 15.6. mennessä:
[email protected], p. 040 749 7132, www.nbcsec.fi/spt/.
kestävän kehityksen promoottorina. Kestävä kemiallinen prosessi huomioi niin taloudelliset
kuin yhteiskunnalliset ja ympäristönäkökohdat samalla toimien vihreän kemian periaatteiden
mukaisesti.
Marja Tiitta esitteli katalyysin sovelluksia ja merkitystä
Neste Oilin tuotannossa. Teollisuudessa katalyytiltä ei vaadita vain hyvää aktiivisuutta ja
selektiivisyyttä, vaan tärkeässä
roolissa ovat monet muut tekijät, muun muassa katalyytin
pitkäikäisyys, mekaaninen kestävyys ja ominaisuudet sekä regeneroitavuus.
Toni Kinnunen Ecocat
Oy:stä esitteli nykyisiä katalyyttiteknologioita, joita yritys
hyödyntää pakokaasun puhdistuksessa liikkuvissa sovelluksissa. Aslak Suopanki kertoi
Wärtsilän hyödyntämistä katalyyttisistä ilmanpuhdistustekniikoista erityisesti voimalaitossovelluksissa.
Seminaarin päätteeksi Jukka
Seppälä esitteli katalyysin roolia polymeroinneissa. Nykyiset
katalyytit ja prosessit mahdollistavat käyttäjän tarpeiden mukaan räätälöityjen polymeerien
valmistuksen vaativiinkin sovelluksiin.
Seminaari toimi hyvänä läpileikkauksena katalyysiin aktiiviseen rooliin Suomessa. Se
kattoi esityksiä niin katalyysin
teoriasta kuin myös teollisuuden katalyyttisistä sovelluksista. Esitykset herättivät paljon
mielenkiintoa ja keskustelua.
Juha Linnekoski
Kirjoittaja on Suomen katalyysiseuran sihteeri.
[email protected]
Finska Kemistsamfundets
120-årsfest
3.10.2011
Universitetsmuseet i Helsingfors, Snellmansgatan 3.
Suomen Kemian Seuran täydennyskoulutuskurssi
Laatu- ja mittaustarkkuus – laadunvalvonta
analytiikan työkaluna
19.10.2011
Hotelli Arthur, Helsinki
Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.kemianseura.fi.
Suomalaisten Kemistien Seuran
Teatterivierailu
11.1.2012
Vadelmavenepakolainen, KOM-teatteri, Helsinki.
Tietoa esityksestä: www.kom-teatteri.fi.
Liput SKS:n jäseniltä 20 euroa / nuoret 10 euroa.
Lippuvaraukset 30.8.2011 mennessä:
[email protected].
Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut
Numero
5/11
6/11
7/11
Aineistopäivä
5. elokuuta
8. syyskuuta
13. lokakuuta
Ilmestymispäivä
1. syyskuuta
5. lokakuuta
9. marraskuuta
Tiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla Suomen
Kemian Seuran osoitteeseen [email protected].
Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla
Kemia-Kemi-lehden osoitteeseen [email protected].
Anne Heponiemi
Aamupäivän esitykset käsittelivät katalyysin teoriaa ja perustutkimusta, kun taas iltapäivän
esitelmät esittelivät katalyysin
roolia ja sovelluksia eri teollisuuden aloilla, kuten öljynjalostuksessa ja ilmansaasteiden hallinnassa. Seminaarin päätteeksi
järjestettiin Suomen katalyysiseuran sääntömääräinen vuosikokous.
Seuran puheenjohtaja Päivi
Mäki-Arvela avasi seminaarin.
Hannu Häkkinen Jyväskylän
yliopistosta kertoi teoreettisesta
mallinnuksesta ja kultananopartikkelien katalyyttisesta aktiivisuudesta. Dmitry Murzin Åbo
Akademista esitteli katalyyttisten metallipartikkelin hiukkaskoon vaikutusta heterogeenisessa katalyysissä.
Monissa katalyyttisissä sovelluksissa metallinanopartikkelin
koko on kriittinen optimaalisen
aktiivisuuden ja selektiivisyyden kannalta. Tästä esimerkkinä mainittakoon muun muassa
kultakatalyysi, jossa katalyyttipartikkelin koko ja morfologia
on erittäin ratkaiseva tekijä aktiivisuuden ja selektiivisyyden
optimoinnissa.
Liisa Kanerva Turun yliopistosta esitteli entsymaattisen
katalyysin sovelluksia synteettisessä kemiassa. Biokatalyytit
ovat keskeisessä roolissa synteettisessä kemiassa auttamassa selektiivisyyden ja saannon
parantamisessa, vähentämässä
reaktiovaiheiden määrää sekä
mahdollistamassa reaktioiden
tapahtumisen alhaisessa lämpötilassa ja paineessa.
Juha Linnekoski Aalto-yliopistosta kertoi biomassan vetykäsittelyistä nykyisessä uusiutuvaan energiaan pohjautuvassa
kemikaali- ja polttoainetuotannossa.
Riitta Keiski Oulun yliopistosta korosti katalyysin roolia
SEUROISSA TAPAHTUU
Kiinnostavia esityksiä seurasi parhaimmillaan yli 60 osallistujaa.
4/2011
KEMIA
65
Riina Linna
Kemiaa koko elämä
Palstalla
kerrotaan
Tekniikan
museon
esineiden
tarinoita.
Ylhäällä filisiinikapselimuotteja juurijauheen kuivatusalustalla (vas.), lämpöhaude ja liivateastia, uutepullo ja
alvejuuren juurimöykky. Alahyllyllä vasemmalla valmiita kapseleita alustoineen.
MÖYKKY ALVEJUURTA, filisiiniuutepulloja ja liivatteella päällystettyjä lääkekapseleita.
Tekniikan museon vitriini havainnollistaa ytimekkäästi, mikä synnytti suomalaisen lääketeollisuuden: lapamato.
Lääke elimistön epämiellyttävän vieraan häätöön tuli tarpeeseen, sillä Suomi
on pitänyt hallussaan jopa lapamatoisuuden maailmanennätystä. Vielä 1900-luvun puolivälissä myös heisimatona tunnettu loinen oli merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Maan itäosassa matoa
kantoi suolistossaan joka viides ihminen.
Yhteensä suomalaisissa asusti lapamatoa
1 200 kilometrin verran.
EI SIIS IHME, että apteekkari Albin
Koponen (1858–1917) innostui kehittämään loiseen lääkitystä. Lahjakas räätälinpoika kiinnostui proviisorina työskennellessään alvejuuresta, saniaisesta,
jonka sisältämällä filisiinihapolla on lapamatoja karkottava vaikutus.
Koposta harmitti, että maahan tuotiin
ulkomaisia alvejuurivalmisteita, vaikka
kasvia esiintyi yleisesti myös Suomen
metsissä. Synnynnäinen keksijä päättikin valjastaa käyttöön kotimaisen raakaaineen.
Alvejuurten keruun Koponen delegoi
silloisen kotipaikkakuntansa Juuan asukkaille. Itse hän suunnitteli uuttolaitteen,
jossa lääkeaine erotettiin kuivatusta ja
sitten jauhetusta kasvista eetterin avulla.
Sen jälkeen lääke pakattiin liivatekuorisiin kapseleihin.
Aluksi Koponen valmisti sekä eetteriuutteen että filisiinikapselit kotonaan ahtaissa oloissa ”kirjoituspöydän ja pianon
välissä”. Uuttolaitteen ensimmäiseen
versioon mahtui korkeintaan puoli kiloa
juuria kerralla, joten tuotantomäärä oli
vain 5 000 kapselia vuodessa.
Muutettuaan Nurmijärvelle ja saatu-
66
KEMIA 4/2011
Alvejuuri hääti
lapamadon
aan siellä apteekkioikeudet Koponen
ryhtyi kuitenkin laajentamaan yritystään
perustamalla tehtaan lääkelaboratorioineen. Myös tehtaan laitteet aikansa Pelle
Peloton suunnitteli, patentoi ja valmisti
itse.
LOPULTA valmiina oli kokonainen
Koposen valtakunta. Suomen ensimmäinen varsinainen lääketehdas oli lähes
omavarainen sähköntuotantoa myöten.
Paikalliset asukkaat keräsivät saniaiset
yhdessä tehtaan parinkymmenen työntekijän kanssa, ja oma metalli- ja puutyöpaja teki tarvittavat koneet.
Tehtaan kuivaamossa kuivattiin parhaimmillaan 40 000 kiloa alvejuurta
vuodessa. Tuotenimikkeiden määrä nousi vähitellen yli 20:een, ja valmisteita
markkinoitiin modernisti lehtimainoksin
ja näytepakkauksin. Maailmalle lääkkeet
lähtivät itse tehdyissä laatikoissa, jotka
kuljetettiin rautatieasemalle omien hevosten voimin.
Tuotteidensa laadusta Koponen oli
tarkka. Ensiluokkaiset filisiinikapselit
palkittiin alan tunnustuksin moneen ot-
teeseen. Vaikka tehtaan tärkein markkina oli kotimaa, lääkkeitä vietiin Amerikkaan ja Kiinaan asti.
Koposen jo kuoltua Nurmijärven apteekin lääkelaboratoriosta tuli vuonna
1920 Lääkelaboratorio Alb. Koponen.
Vuonna 1960 yritys siirtyi Orionin hallintaan ja vaihtoi muutamaa vuotta myöhemmin nimensä Neofarma Oy:ksi.
Neofarma on sittemmin sulautunut emoyhtiöönsä.
OIKEAA LAPAMATOA ei Tekniikan
museossa ole esillä. Näyttelyvieraat pääsevät kuitenkin osallistumaan Operaatio
Lapamatoon, joka etenee museossa virkkuukoukkujen voimin. Päivä päivältä pituutta venyvä värikäs otus on tarkoitus
virkata yhtä pitkäksi kuin lapamadot pahimmillaan eli 18-metriseksi.
Tavoitepituudesta ei puutu enää paljoa. Madon kasvua voi seurata myös museon Facebook-sivulla.
Anna Iso-Ahola
Kirjoittaja on Tekniikan museon
projektipäällikkö.
www.tekniikanmuseo.fi
KEMIA
Kemi
Aikataulu ja teemat 2011
NRO
1/2011
TOIMIT.
AINEISTO
ILMOITUSAINEISTO
ILMESTYY
3.1.
13.1.
1.2.
OSATEEMOINA MM.
Laboratoriot, ympäristötekniikka
Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille
2/2011
7.2.
21.2.
10.3.
ChemBio 11 -erikoisnumero
28.4.
Analytiikka, kemikaalit, työturvallisuus,
Helsingin Messukeskus 22.–24.3.2011
3/2011
24.3.
7.4.
Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille
4/2011
6.5.
20.5.
9.6.
Lääkkeet, patentit, laboratoriot
15.8.
1.9.
Special issue: Finnish Chemical Industry
16.9.
5.10.
Tutkimus, laboratoriot, puhdastilat
21.10.
9.11.
Innovaatiot, prosessit, ympäristö
Lisäjakelu yrityksille ja asiantuntijoille
5/2011
1.8.
Kansainvälinen lisäjakelu
6/2011
2.9.
Lisäjakelu tutkimuslaitoksille
7/2011
7.10.
Lisäjakelu teollisuudelle ja yrityksille
8/2011
9.11.
23.11.
13.12.
Analytiikka, mittaukset, laboratoriot
Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille
Tavoita päättäjät!
78 % lukijoistamme tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä.
TIEDUSTELUT JA VARAUKSET:
Kalevi Sinisalmi
[email protected]
puh. 044 539 0908
Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi