Lataa lehti tästä

Transcription

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä
1/2013
kehittyvaelintarvike.fi
Elintarvike
Suomen
laboratoriotarina
kaipaa trimmaamista
Tuotekehitys
harhoista
todellisuuteen
ANALYTIIKKA & TUOTEKEHITYS
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 1/2013
1
Kontakteja yli
toimialarajojen
3.–5.9.2013
Helsingin Messukeskus
Ensi syyskuussa löydät koko arvoketjun saman katon alta, kun
Helsingin Messukeskukseen kokoontuu elintarviketeknologian
koko tuotantoketju suunnittelusta ja pakkauksista käyttöön
ja painokoneista markkinointiin. Neljän ammattitapahtuman
samanaikaisuus tarjoaa tilaisuuden luoda asiakas- ja kumppanuussuhteita yli toimialarajojen.
Elintarviketeknologia
Pakkaaminen ja materiaalinkäsittely
Graafinen teollisuus,
painoviestintä ja markkinointi
Muoviteollisuus
Tervetuloa Helsingin Messukeskukseen tapaamaan tuttuja
asiakkaita ja solmimaan uusia kontakteja!
www.foodtechelsinki.fi | www.pactec.fi | www.graftec.fi | www.plastec.fi
BUSINESS
Tule kemian ja bioalan tärkeimpään tapahtumaan!
Päivitä tietosi laadukkaissa ja maksuttomissa seminaareissa,
tutustu yrityksiin ja verkostoidu.
NETWORKING
INNOVATIONS
20.–21.3.2013
Tutustu ohjelmaan ja rekisteröidy maksutta kävijäksi:
www.chembiofinland.fi
Avoinna: ke 9–17 ja to 9–16
SAVE THE WORLD
Helsingin Messukeskus
2
Kehittyvä Elintarvike 1/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
by Finnish Industry
n PÄÄKIRJOITUS 1/2013
Kuva: Saija ahvenainen
Malttia
haasteitten
edessä
O
lin ihmeissäni, kun toimituskunta mietti käsillä olevan lehden sisältöä marraskuussa. Koolla olleet asiantuntijat olivat lähinnä tuotekehityksestä. Yllätys,
yllätys, päällimmäisenä oli uusi kuluttajatietoasetus, kuinka se tuo muutoksia suolamerkintöihin. Ilmassa oli lähes paniikkia, miten asia esimerkiksi viestitään kuluttajille.
Toivon mukaan lainsäädäntöneuvos Anne Haikosen kirjoitus
tässä lehdessä rauhoittaa edes vähän. Viranomaiset ovat alkaneet miettiä käytännön ratkaisuja. Kannattanee odottaa niitä.
Onhan siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskeville
vaatimuksille joulukuuhun 2016 asti. Monien tuotteiden
pakkaukset uudistunevat joka tapauksessa tässä ajassa. Joten
tuskinpa suolamerkintä ym. kuluttajatietoasetuksen aiheuttamat
vaateet ovat ainoat pakotteet pakkausten ulkoasun uudistamiseen.
Piristysruiske kokouksessa oli erikoissuunnittelija Marjo
Särkkä-Tirkkosen innostava alustus nimisuojatuotteista. Suorastaan makupala, jonka voi nauttia lehden kolumniksi paketoituna.
Yksi kutsutuista, teknologiajohtaja Matti Harju ei päässyt kokoukseen. Otin häntä hihasta kiinni ja se kannatti. Lehden teemasivuilla Harju patistelee harhoista todellisuuteen tuotekehitysprosessissa jakaen kiitettävän määrän vuosien mittaan kertynyttä hiljaista tietoaan.
Lehden teemoina ovat analytiikka ja tuotekehitys. Hyvä analytiikka on muun muassa onnistuneen tuotekehityksen aisapari.
Vuoden 2012 toimituskunnissa analytiikasta oli tullut monta juttuideaa, joten niitä ei kyselty marraskuisessa kokouksessa. Mutta jälleen yllätys, yllätys. Syystä tai toisesta jutut eivät konkretisoituneet. Tuli outo tilanne toimitukselle, joka yleensä painiskelee jutturunsauden keskellä. Mistä teemajuttuja?
Pysähdyin miettimään, mikä on puhuttanut viime aikoina julkisuudessa ja toisaalta, mikä aina on ollut tärkeää onnistuneelle
analytiikalle. Maltti tuotti tulosta. Laboratoriopäällikkö Veli Hietaniemi pohtii puheenvuorossaan, miksi Oy Suomi Ab:n labora-
Suomalaista ruokaa
pitäisikin katsoa
uusin silmin.
toriotarina kaipaa trimmaamista ja ETT Susanna Kariluoto kollegoineen kertoo, kuinka luotettava analytiikka on tutkimusprojektin kulmakiviä. Myös uusi juttutyyppi, tiedekatsaus teeman mukaiseen aiheeseen, kertoo yhä nopeammista analytiikan menetelmistä.
Surullista todeta, mutta mielestäni Suomessa on tällä hetkellä
alakulo niin tuotekehityksessä kuin analytiikassakin. Suomalaista ruokaa pitäisikin katsoa uusin silmin. Kansanedustaja Anne
Kalmari antaa lehdessä olevassa haastattelussa joitain tuoreita
eväitä suomalaisen ruuan menekin edistämiseksi.
Meillä on Suomessa monia hyviä ruokatuotteita, jopa perinneruuan asemaan päässeitä. Mutta jotain toivoisi uusiksi, esimerkiksi entistä kotimaisempaa raaka-ainepohjaa. Nyt pitäisi toden teolla malttaa pohtia, miten alakulosta noustaan, jos mieli pärjätä.
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
PS. Lehti on ulkoasultaan ja sisällöltään uudistunut,
mutta maltillisesti. Annathan palautetta!
PS. Olemme Chembio Finland -näyttelyssä ja Kemian Päivillä
20.–21.3.2013 Suomen Kemian Seuran osastolla 6d77.
Tervetuloa piipahtamaan!
3
Kuva janne aSiKainen
Sisältö 1 • 2013
s.30
22.2.2013
Pääkirjoitus: Malttia haasteitten edessä, Raija Ahvenainen-Rantala ...................................3
Kolumni: Tennistä vai jalkapalloa? Marjo Särkkä-Tirkkonen ..................................................6
Puheenvuoro: Oy Suomi Ab:n laboratoriotarina kaipaa trimmaamista, Veli Hietaniemi .... 16
Pakina: Menestystä ennustamassa, Heikki Manner .............................................................. 21
Lukijalta: Mättöä ja mässäilyä, Anja Lapveteläinen .............................................................. 17
n Ajankohtaista
Luomulaadulle laaditaan oma määritelmä, Marja Nuora .......................................................... 12
Uusi laskentasuositus auttaa ilmastovaikutusten vähentämisessä ja viestimisessä ................ 14
Ennustepankki elintarvikemenekin suunnitteluun .................................................................... 15
Kotimainen
katuruokamenu
Keittiömestareiden, muotoilijoiden
ja elintarviketuotekehittäjien yhteistyönä syntyi lähiruokaan keskittynyt katuruokamenu: ruis-spelttiwrap vuohenjuustotäytteellä.
n Teema:
Analytiikka & Tuotekehitys
Anne Kalmari: Nyt on suomalaisen ruuan aika! Pirjo Huhtakangas .......................................... 18
Tuotekehitysprosessissa harhoista todellisuuteen, Matti Harju ...............................................22
Fluoresenssisormenjälki soveltuu nopeaan laadun määritykseen ............................................25
Elintarvikeanalytiikkaa yhä nopeammin, helpommin ja tarkemmin,
Mervi Rokka, Tiina Ritvanen & Marika Jestoi ...........................................................................26
Luotettava analytiikka tutkimusprojektin kulmakiviä,
Susanna Kariluoto, Anna-Maija Lampi & Velimatti Ollilainen .................................................28
Onnistuuko tuotekehitys tuurilla vai tiukalla ohjeistuksella? Janne Asikainen .........................30
DNA-viivakoodeilla tarkkaa raaka-ainetunnistusta,
Helena Korpelainen & Maria Pietiläinen ..................................................................................32
Laadukkaita elintarvikkeita perulaisista raaka-aineista,
Maarit Mäki, Tuomo Tupasela & Eila Järvenpää .......................................................................34
n Lainsäädäntö
Kuva helena Korpelainen
Kuluttajatietoasetus tuo muutoksia suolamerkintöihin, Anne Haikonen..................................36
s.32
DNA-viivakoodaus
yleistyy
Talous & Markkina
Menestyvillä pienyrityksillä laadukkaita erikoistuotteita, Pirjo Huhtakangas ..........................38
Ruokaketju tuo leivän maakunnissa moneen pöytään,
Päivi Rönni, Leena Pölkki, Laura Mattinen & Susanna Määttä................................................40
Sapuska rohkaisi kansainvälistymään, Pirjo Huhtakangas ......................................................42
Logistiikkapalvelu valmisteilla Pohjanmaalla ............................................................................43
Tuotekehittäjät sukelsivat lasten maailmaan, Anna Korvenoja .................................................44
n Ravitsemus
DNA-viivakoodaus on tarkka menetelmä raaka-aineiden tunnistamisessa.
& Terveys
Urheilijan haasteet ruokalautasella, Kaisu Meronen ................................................................46
Tiede & tutkimus
Taistelumuonien kehittämiseen on tarvetta, Eliisa Kotro ..........................................................48
Ravintosisältöjen tulkitseminen vaatii tietoa ja vaivannäköä, Kaisa Pulkkinen ........................49
Kaurapuuron liika limaisuus ei houkuttele,
Laura Innanen, Tanja Liukkonen &Hanna Moisio .....................................................................50
Opinnäytetöitä ...........................................................................................................................52
Kuva: Tiina aalTonen
n
s.38
Pienyritykset menestyvät
erikoistuotteilla
Pienet elintarvikeyritykset menestyvät usein valmistamalla erikoistuotteita. Muun muassa ruispatongit maistuvat suomalaisille.
4
Palstat
Alkupaloja ....................................................................................................................................8
Uutuuskirjoja .............................................................................................................................53
Tapahtumakalenteri ...................................................................................................................54
Tunnustuksia .............................................................................................................................55
Haarukassa ................................................................................................................................56
Nimityksiä ..................................................................................................................................58
Hankintaopas.............................................................................................................................59
n
ETS-sivut
Nimisuojatuista tuotteista käynnistyi PDO-työryhmä E3S:ssä, Tuomo Tupasela ......................64
Professori Reino R. Linko in memoriam, Heikki Kallio ..............................................................65
Napping – nokosillako aistiseminaarissa? .................................................................................66
Elintarvikkeiden kuidut esillä Kemian Päivillä............................................................................66
ETS-palsta, Anna Kojo ...............................................................................................................66
Kuva: pilvi Sormunen, jl FoTo
s.18
Julkiset ruokahankinnat
kotimaasta
Kansanedustaja Anne Kalmarin kokoaman ruokaryhmän tavoitteena on, että
julkiset ruokahankinnat tehdään vähintään 95-prosenttisesti Suomesta ja omassa
maakunnassa tuotetun ruuan osuus nousee jopa 50 prosenttiin. Julkisia hankintoja
pystyy kilpailuttamaan niin, että kunta voi ostaa myös lähiruokaa, Kalmari vakuuttaa.
Teemat & erikoisteemat
Nro ilmestyy teema
1/2013 22.2.
2/2013 10.4.
3/2013 11.6.
4/2013 27.9.
5/2013 1.10.
6/2013 11.12.
Analytiikka & tuotekehitys
Prosessit, ravitsemus & aistittava laatu
Kalateollisuus
Tuotanto, pakkaaminen & logistiikka
Raaka-aineet & lisäaineet
Sopimusvalmistus
Hygienia & jäljitettävyys
Lihateollisuus
Yrittäjyys, markkinointi & koulutus
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus
pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa
tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita.
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
5
n KOLUMNI
Kuva: anne hyTönen
Tennistä vai
jalkapalloa?
Selkeästi esillä oleva tieto elintarvikkeen alkuperästä on tärkeä kuluttajan valintoja ohjaava
tekijä. Alkuperä itsessään ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään tuotteen laadusta, vaan
vain sen, mistä tuote tai raaka-aine on peräisin.
Mietityttää, kuinka meidän omaperäiset ja juurilleen uskolliset suomalaiset tuotteemme säilyttävät paikkansa kaupan hyllyllä, kun kilpailu
on kovaa globaalien, geneeristen ja standardoitujen tuotteiden joukossa.
Euroopan unionilla on olemassa tällä hetkellä kaksi laatujärjestelmää maataloustuotteille
ja elintarvikkeille. Toinen koskee luomutuotantoa. Toinen on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimiä suojaava EU:n nimisuojajärjestelmä, jonka puitteissa nimet voidaan suojata
alkuperänimityksinä, maantieteellisinä merkintöinä tai aitoina, perinteisinä tuotteina.
EU:n nimisuojajärjestelmän piiriin voi päästä
tuote, jota on valmistettu tai tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä useamman sukupolven ajan. Suojauksen tavoitteena on edistää monipuolista maataloustuotantoa, suojata tuotenimiä väärinkäytöltä ja jäljittelyltä sekä antaa kuluttajille tietoa
tuotteen erikoisluonteesta.
Nimisuojamerkinnät ovat samojen immateriaalioikeuslakien piirissä kuin tavaramerkit.
Kummatkin ovat osoitus tuotteen laadusta ja
niiden käytön valvonnasta. Immateriaalioikeuksien osalta on käytännössä kyse aineettomista
oikeuksista, kuten hyvästä maineesta.
Immateriaalioikeuksien hallinta on oiva työkalu maineen rakentamiseen ja osa liiketoiminnan strategista päätöksen tekoa, millä voi olla
laajemmin vaikutusta vaikka koko yhteiskuntaan. Mainekin voi nimittäin olla luonteeltaan
kollektiivinen (engl. collective reputation). Tästä nimisuojassa on pohjimmaltaan kyse. Suojaa
haetaan yhdessä joidenkin muiden kanssa laa-
6
dultaan ja maineeltaan erityiselle tuotteelle.
Kollektiivinen maine tarkoittaa tässä yhteydessä myös sitä, että nimisuojan saanut tuote
on laatumielikuvaltaan välittömästi samassa
sarjassa Roquefort-juuston, samppanjan ja Parman kinkun kanssa.
Yksittäinen yritys ei voi yksin hakea nimisuojausta. Portugalilaisen kollegan mukaan tavaramerkit ovat tenniksen peluuta ja nimisuoja jalkapalloa. Tässä tulee meille yksilölajeista pitäville suomalaisille ehkä se hankalin paikka. Pitäisi nähdä oman etupiirin ulkopuolelle ja koota
erilaisista toimijoista koostuva joukkue kasaan.
Millainen voisi olla
järkevä suomalainen
tai pohjoismainen
nimisuojastrategia?
yli tuhat tuotetta, ja määrä kasvaa tasaisesti
koko ajan. Nimisuojatuista tuotteista suurimmat ryhmät muodostavat tällä hetkellä juustot,
hedelmät ja vihannekset, liha ja lihajalosteet
sekä oliiviöljyt. Suomalaisia tuotteita rekisterissä on kahdeksan.
Suosittelen ottamaan nimisuojajärjestelmästä tarkemmin selvää, jos vähänkin kiinnostaa
eurooppalainen yhteistyö, suomalaisten tuotteiden vienti ulkomaille tai Suomen kehittäminen houkuttelevana ruokamatkailumaana. Nimisuojajärjestelmän tukemana suomalaisia
tuotteita voisi myydä maailmalla tai tehdä suomalaista ruokakulttuuria laajemmin tunnetuksi
olemalla mukana erilaissa yhteispromootioissa.
Tarvittaisiin vain lisää suomalaisia nimisuojatuotteita ja resursseja hakemusten eteenpäin
viemiseen Suomen päässä. Tällä hetkellä hakuprosessissa on jo pitkällä kaksi suomalaiseen
järvikalaan liittyvää hakemusta: Kitkan Viisas ja
Puruveden Muikku. Mutta kaikki riippuu nyt vähän siitä, kumpi peli valitaan, tennis vai jalkapallo. n
Marjo Särkkä-Tirkkonen
erikoissuunnittelija
Mutta heittäydyn hetkeksi idealistiksi: lihaala Suomessa haastaa Parman kinkun ja yhdistyy hakemaan suojausta Suomalaiselle Saunapalvikinkulle. Maitopuolella taas yhdistytään
suojaamaan Suomalainen Leipäjuusto ja leipomosektorilla Suomalainen Ruisleipä. Ja ai niin,
myös multi-country-hakemukset ovat mahdollisia, ja Suomi, Ruotsi ja Norja hakevat yhdessä
pohjoismaisille metsämarjoille nimisuojia. Millainen voisi olla järkevä suomalainen tai pohjoismainen nimisuojastrategia?
EU ylläpitää nimisuojatuotteista DOOR-tietokantaa. Tietokannassa on tällä hetkellä reilusti
Helsingin yliopisto
Ruralia-instituutti
Kehittyvä
Elintarvike
24. vuosikerta
Aikakauslehtien liiton
ISSN-L 0787-8273
jäsenlehti
ISSN 0787-8273 (Painettu)
ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu)
JULKAISIJA
Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS
PL 115, 00241 Helsinki
p./f. (09) 547 47 00
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA
[email protected]
p. 044 082 6118
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Pirjo Huhtakangas
[email protected]
p. 040 822 1370
AVUSTAJAT
Anne Haikonen
Anna Hillgrén
Heikki Manner
Kaisu Meronen
Mari Sandell
Jari Toivo
Virpi Varjonen/Tanska
Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA
NEUVOTTELUKUNTA
Anneli Hautaniemi
Pirjo Huhtakangas
Heikki Manner
Kari Solala
Marjo Särkkä-Tirkkonen
Erkki Vasara
Juha Ahvenainen
Sampsa Haarasilta
Eila Järvenpää
Matti Kalervo
Eeva-Liisa Lehto
Merja Leino
Jussi Loponen
Janne Sallinen
Tarja Suomalainen
Marleena Tanhuanpää
Jari Toivo
Tervetuloa alan arvostetuimpaan
tapahtumaan!
Suomen suurin elintarvikealan koulutustapahtuma Elintarvikepäivä 2013 järjestetään Helsingin Messukeskuksessa
7.5.2013. Tapahtuma kokoaa jälleen tuhat alan asiantuntijaa
kuulemaan huippualustajia, jotka tarjoavat uusia ajatuksia,
caseja ja tiedon päivitystä kuudessa rinnakkaisohjelmassa
Runsaasti teemoja – pääpuhujana professori Pekka Mattila
Muutos on jatkuvaa ja se heijastuu kaikkialle: yrityksiin,
kuluttajiin ja koko elintarvikeketjuun. Kasvu kypsillä,
keskittyneillä markkinoilla on haasteellista. Ovatko
yritykset riittävän ketteriä reagoimaan muutoksiin
nykyisillä liiketoimintalogiikoillaan? Millä tavalla asioita
tulisi johtaa, jotta muutokset kääntyvät kilpailueduiksi ja
kasvuksi sekä yrityksen että yksilön näkökulmasta?
Muutosjohtamisen, avoimen innovaation ja strategisen
ketteryyden äärelle kuulijat johdattelee Aalto-yliopiston
kauppakorkeakoulun vieraileva markkinoinnin professori
ja Aalto Executive Educationin toimitusjohtaja, VTT Pekka
Mattila.
Pääpuheenvuorojen lisäksi rinnakkaisohjelmat tarjoavat
kiinnostavia ja ajankohtaisia teemoja markkinointiviestinnästä, lainsäädännöstä, kansainvälistymisestä,
vastuullisuudesta sekä tieteen, tutkimuksen ja kehityksen
aihepiireistä.
Päivi Tähtinen
ILMOITUSMYYNTI
Infoteam Oy
p. (09) 441 133
f. (09) 447 427
[email protected]
ULKOASU
Mari Kivi
PAINO
Vammalan Kirjapaino Oy
TILAUSHINTA 2013
Kestotilaus 59€/vsk.
Tule verkottumaan ja tue alan tutkimusta!
Elintarvikepäivässä tärkeää on myös kollegoiden
tapaaminen ja uusien kontaktien solmiminen. Ensi
keväänä siihen on varattu entistäkin paremmat
mahdollisuudet. Päivä huipentuu Tähtituote 2013
-kilpailun voittajan julkistukseen ja yhdessäoloon
juhlabuffetin äärellä.
määräaikaistilaus 65€/vsk.
oppilaitokset 48€/vsk.
irtonumero 9,50€ + postituskulut
vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl +
postituskulut
Hintoihin lisätään arvonlisävero
Elintarvikepäivän järjestää Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö
yhteistyössä Elintarviketeollisuusliiton kanssa.
Päivän tuotto jaetaan elintarvikealan tutkimukseen.
KANSIKUVA
Plugi
LEHDEN TILAUKSET JA
OSOITTEENMUUTOKSET
SEKÄ ETS R.Y:N
JÄSENASIAT
Elintarviketieteiden Seura ry.
Anna Kojo
assistentti-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070,
f. (09) 547 4700
[email protected]
www.ets.fi
Olet lämpimästi tervetullut laadukkaaseen ja edulliseen
tapahtumaan.
Ilmoittautuminen on alkanut
Voit ilmoittautua osoitteessa www.elintarvikepaiva.fi
Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö
e-mail: [email protected]
7
n ALKUPALOJA
Tähtituote 2013 -kilpailu heijastaa
ajan kuluttajatrendejä
Tähtituote 2013 -kilpailu etsii jälleen elintarviketeollisuuden valovoimaisinta vähittäiskaupassa myynnissä olevaa tuoteinnovaatiota.
Elintarviketeollisuusliiton vuodesta 1989 järjestämä kilpailu palkitsee vuosittain yrityksiä
onnistuneesta tuotekehityksestä. Kilpailun tavoitteena on lisätä uutuustuotteiden tunnettuutta ja esitellä suomalaisyritysten tuotekehityksen tuloksia. Tänä vuonna voittoa tavoittelee yhteensä kolmisenkymmentä viime vuoden
aikana myyntiin tullutta tuotetta.
– Elintarviketeollisuus muokkaa ja ylläpitää
suomalaista ruokakulttuuria kuuntelemalla
kuluttajia ja innovoimalla uusia tuotteita markkinoille. Tähtituote-finalistit ovat joka vuosi
heijastaneet ajassa vallitsevia trendejä. Viime
vuoden teemoja olivat esimerkiksi tuotteiden
luonnollisuus ja vaivattomuus. On innostavaa
nähdä, mikä tänä vuonna nousee pinnalle, raadissa mukana oleva Elintarviketeollisuusliiton
johtaja Marleena Tanhuanpää toteaa.
Asiantuntijaraati ja kuluttajat
valitsevat yhdessä voittajan
Ruoka-alan ammattilaisista koostuva asiantuntijaraati arvioi helmi-maaliskuun aikana kilpailuun osallistuvien tuotteiden innovaatiota,
aistittavaa laatua ja kaupallisia näkymiä ja valitsee joukosta finalistit.
Tänä vuonna raadissa vaikuttavat pääsihteeri Juha Beurling (Kuluttajaliitto ry), ruokasivuston pitäjä Kati Jaakonen (Hellapoliisi), professori Marja Mutanen (Helsingin yliopisto),
johtaja Anu Ora (Suomen Lähikauppa Oy), free
lance -toimittaja Suvi Rüster, johtaja Eeva-Liisa Ryhänen (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT), kokki Jyrki Sukula ja johtaja
Marleena Tanhuanpää (ETL).
Finalistit ja asiantuntijaraadin perustelut julkaistaan Elintarviketeollisuusliiton kotisivuilla
myöhemmin keväällä. Kuluttajat valitsevat finalisteista oman suosikkinsa yleisöäänestyksessä. Tähtituote 2013 -voittaja ratkeaa puolik-
si raadin arvion ja puoliksi yleisöäänestyksen
perusteella. Voittaja julkistetaan 7.5. Elintarvikepäivässä Helsingin Messukeskuksessa.
– Tähtituote-voittaja erottuu kaupan hyllyltä
ansaitsemallaan tähtitunnuksella. Lisäksi tuote saa myös runsaasti positiivista näkyvyyttä
mediassa, Tanhuanpää kertoo.
Vuoden 2012 Tähtituote oli Linseed Oy:n
VALO 24h paahdettu rouhittu pellava + mustikka. Kilpailun tuloksen laskennassa asiantuntijaraadilla oli ensimmäistä kertaa 50 prosentin
ja yleisöäänestyksellä 50 prosentin painoarvo.
Yleisöäänestyksessä annettiin yhteensä yli
3000 ääntä. n
lisätietoja:
www.etl.fi/tahtituote
Uusi banaanilaji nimettiin suomalaisen mukaan Linkosuo investoi
Merikapteeni ja amatöörikasvitieteilijä Markku
Häkkinen ymmärsi jo kauan sitten luonnonvaraisten banaanien merkityksen maailman ravinnontuotannolle. Nyt hänen löytämänsä uusi laji
on saanut tieteellisen nimen Musa haekkinenii.
Banaani on maailman viidenneksi tärkein ravintokasvi, joten viljeltyjen kantojen pitäminen
elinvoimaisina on ensiarvoisen tärkeää. Viljeltävien lajien elinvoimaa ja tautien sietokykyä voidaan lisätä risteyttämällä niitä villien lajien
kanssa.
Merikapteeni Markku Häkkinen on tutkinut
banaanilajeja lähes 40 vuotta ja tehnyt toistakymmentä tutkimusmatkaa Kaakkois-Aasiaan
luonnonvaraisten banaanien elinalueille. Eräällä Vietnamin retkellään Häkkinen epäili löytäneensä uuden banaanilajin.
Lajinäyte tutkittiin kahdessa arvostetussa
luonnontieteellisessä museossa tarkkojen taksonomisten menetelmien mukaan ja kävi ilmi,
että laji oli tieteelle uusi. Se sai nimensä löytäjänsä mukaan.
Musa haekkinenii on pieni banaanilaji, joka
kasvaa vain puolitoistametriseksi. Sen oranssi
hedelmä ei sovi ihmisravinnoksi, mutta linnuille ja apinoille se kelpaa. Uutta banaanilajia
8
kasvatetaan tällä hetkellä vain Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa. Uuden banaanilajin
kuvaus julkaistiin kasvitieteellisessä Phytotaxa
-lehdessä. n
uusiin tiloihin
Linkosuo Oy investoi 3,7 miljoonaa euroa leipomon uusiin tiloihin ja linjastoihin. Laajennuksen rakennustyöt käynnistyvät keväällä
2013. Uudet uunit ja muut laitteet saapuvat
syksyllä, ja ensi vuoden lopulla tuotanto
käynnistyy uusissa tiloissa.
Investoinnilla kolminkertaistetaan kuivaleipätuotteiden ja leipä-snacksien valmistuskapasiteetti. Näiden tuotteiden myynti kotimaassa kasvaa ja muodostaa tällä hetkellä
noin 50 prosenttia Linkosuon leipomon
myynnistä. Suomessa Linkosuolla on noin 80
prosentin markkinaosuus kuivaleivän myynnistä.
Vienti on uusi kivijalka tulevaisuuden toiminnassa, sillä ruistuotteiden arvostus kasvaa jatkuvasti. Tätä varten syksyllä 2012 palkattiin tuotekehitykseen ja myyntiin uusia
työntekijöitä. Tällä hetkellä Snacksejä ja
RuisSipsejä viedään Pohjoismaihin, Baltiaan,
Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. n
Koululaisryhmät tutustuivat
elintarviketeollisuuteen
Elintarviketeollisuusliitto tarjosi yhdessä jäsenyritystensä kanssa
koululaisille mahdollisuuden tutustua elintarviketeollisuuden yrityksiin ja työtehtäviin tammikuussa pidetyssä elintarviketeollisuuden
esittelypäivässä.
Esittelypäivä oli suunnattu elintarvikealasta kiinnostuneille, ammatinvalintaa pohtiville 8.–9.-luokkalaisille ja lukiolaisille sekä heidän opettajilleen. Tapahtumassa oli mukana 15 tuotantolaitosta ja
siihen osallistuu 19 koululaisryhmää. Vierailun aikana koululaiset
kuulivat yrityksen toiminnasta ja uravaihtoehdoista.
Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala työllistää 32 500 henkeä noin 1900 toimipaikassa. Tuotantoa on kaikkialla Suomessa, ja
työpaikkoja löytyy niin suurista kuin pienistäkin yrityksistä. Elintarviketeollisuudessa aukeaa työpaikka arviolta 3500 uudelle osaajalle,
kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä.
Elintarviketeollisuuden ammatteihin voi tutustua myös verkossa
uusien ammattiesittelyvideoiden kautta osoitteessa www.maistuvaammatti.fi/videot. n
Omavaraisuus ei riitä
ruokaturvan mittariksi
Omavaraisuus ei ole riittävä mittari suomalaiselle ruokaturvalle, kertoo
MTT:n tuore tutkimus Suomen ruokaturvan ja elintarvikehuollon nykytila ja tulevaisuuden näkymät.
Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus pystyvät normaalioloissa
vastaamaan kuluttajien tarpeisiin hyvin eli omavaraisuusaste on ruuantuotannossa varsin korkea. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä ruokaturvan
mittari, sillä kotimainen ruuantuotanto on riippuvainen tuontipanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineista ja työkoneista.
Energia- ja öljyriippuvaisessa talousjärjestelmässä ruokaturva on vahvasti sidoksissa energiansaannin turvaamiseen.
– Energian, erityisesti sähkön huoltovarmuuden sekä tieto- että muun
liikenteen infrastruktuurin ja pandemiavalmiuden ylläpitäminen edesauttavat myös elintarvikeketjun selviytymiskykyä, professori Jyrki Niemi
MTT:stä kertoo. n
NÄINÄ AIKOINA
ON PAREMPI OLLA
AINA PAREMPI.
Vahvista osaamistasi Metropolian aikuiskoulutuksessa
Uusittu opas
pienteurastamoille
Ruoka-Suomi -teemaryhmä on julkaissut uuden oppaan pienteurastamon sivutuotteiden hyödyntämisestä ja hävittämisestä. Opas on
tarkoitettu selkeyttämään pienteurastustoimintaan liittyvien sivutuotesäädösten soveltamista käytäntöön.
Opas on toteutettu yhteistyössä MMM:n, Eviran ja MTT:n asiantuntijoiden kanssa, ja siinä on huomioitu vuonna 2012 uudistunut sivutuotelainsäädäntö. Opas on sähköisessä muodossa sekä Eviran (www.
evira.fi) että Ruoka-Suomen (www.ruokasuomi.fi) kotisivuilta. n
Mitään ei voi osata liian hyvin. Metropolian aikuiskoulutuksen avulla
olet entistä valmiimpi kohtaamaan työelämän haasteet muuttuvassa
ja kehittyvässä maailmassa.
Meillä voit suorittaa työn ohessa seuraavan tutkinnon:
Bio- ja elintarviketekniikan insinööri (AMK)
suuntautumisvaihtoehtoina:
• elintarviketuotanto ja bioprosessit
• biolääketeknologia*
Koulutus on suunnattu sinulle, jolla on vähintään kahden vuoden
yleinen työkokemus.
*suuntautumisvaihtoehto toteutuu, mikäli osallistujia tulee tarpeeksi
Hae opiskelemaan kevään
yhteishaussa 4.3.–3.4.2013.
Lisätietoja: metropolia.fi/haku
Kulttuuri, liiketalous, sosiaali- ja terveysala, tekniikka ja liikenne
9
n ALKUPALOJA
Kuva: leipäTiedoTuS
Tattari on tulevaisuuden kasvi
Tattari käyttää tehokkaasti maaperän fosforia
hyväkseen, ja sillä on hyödyllisiä terveysvaikutuksia muillekin kuin keliaakikoille. Tattarin viljelyä ja laatua on tutkittu MTT:n Tattarituotannon kehittäminen Ylä-Pirkanmaalla -hankkeessa.
– Tattaria voi hyvällä syyllä kutsua tulevaisuuden kasviksi, sillä se on panosten suhteen vaatimaton ja siemenissä on monia terveysominaisuuksia, kuvailee erikoistutkija Marjo Keskitalo.
Vuonna 2012 tattarinviljelystä jäi euroja viivan alle välittömien kustannusten jälkeen saman verran kuin monien muidenkin erikoiskasvien viljelystä.
Tattari on luontaisesti gluteeniton ja sopii keliaakikoille ja muille gluteenitonta ruokavaliota
noudattaville. Siinä on ravitsemuksen kannalta
hyvä aminohappokoostumus. Tattari on myös
hyvä antioksidanttien lähde. Lisäksi sen kuitujen ja sokereiden on todettu vaikuttavan terveyttä edistävästi mm. sokeriaineenvaihduntaan
ja seerumin kolesteroliin.
Leivonnassa tattarin gluteiinittomuus on
sekä etu että haaste. Tattarista saadaan leipomotuotteisiin kuitua ja muita hyviä ravintoaineita sekä makua, mutta tattarin koostumus ei sellaisenaan riitä hiivalla nostatettujen taikinoiden
kuohkean rakenteen säilyttämiseen. Leivonnassa on käytettävä normaalista poikkeavia valmistusteknologioita tai lisättävä taikinaan muita
rakennetta tukevia valmistusaineita. Muunlaisiin taikinoihin tattarijauhot ja muut jakeet soveltuvatkin paremmin. n
Juomatölkkitehdas Mäntsälään
Maailman johtaviin juomatölkkivalmistajiin
kuuluva Rexam on avannut uuden tölkkitehtaan Mäntsälään. Tehdas on Rexamin ensimmäinen tuotantolaitos Suomessa ja edustaa
noin 82 miljoonan euron investointia kolmen
vuoden aikana. Uusi tehdas työllistää noin
100 henkilöä.
Rexamin toimitusjohtaja Graham Chipchase
avasi ensimmäisen kahdesta suunnitellusta
tuotantolinjasta, ja toisen tuotantolinjan
suunnitellaan valmistuvan vuonna 2014. Tuolloin Mäntsälässä tuotetaan 330 ja 500 millilitran alumiinitölkkejä. Mäntsälä laitoksen tehtaanjohtajana työskentelee Jussi Parkkali. n
Cision listasi Suomen ruokablogit
Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cision listasi Suomen ruoka-aiheisten
blogien kymmenen kärjen. Vuoden 2013 ensimmäinen blogilistaus koottiin ruoka-aiheisista
blogeista, joiden kirjo on Suomessa hyvin laaja.
Tämänkertaisen listauksen kärkeen nousi
oululaisen pariskunnan ylläpitämä Pastanjauhantaa-blogi. Monipuolisia reseptejä ja muita
ruoka-aiheisia postauksia sisältävä Pastanjau-
10
hantaa on jo pitkään lukeutunut Suomen suosituimpiin ruokablogeihin.
Kakkossijan nimiinsä vienyt Campasimpukka-blogi koostuu pääosin värikkäällä kuvamateriaalilla elävöitetyistä ruoanvalmistusohjeista. Kolmanneksi listattu Siskot kokkaa -blogi
keskittyy postauksissaan reseptien ja käytännön vinkkien jakamiseen. n
Tuottavuus
ei ole iästä kiinni
Tuottavuus ei ole iästä kiinni, vaan siitä, miten
työt on järjestelty. Näin sanoo professori Juhani Ilmarinen, joka on kirjoittanut TTK:n uuden
Työhyvinvointia kaikille sukupolville -verkkojulkaisun.
Tuottavuus ja työn laatu yleensä paranevat
iän myötä. Tuleeko huipputaso 45 vai 55 vuoden tai jossain muussa elämänvaiheessa, riippuu muun muassa työtehtävistä.
Ikääntymisen vaikutukset ihmisen työkykyyn tunnetaan hyvin. Noin 60 prosentilla työkyky säilyy jokseenkin muuttumattomana työuran aikana, noin 10 prosentilla se paranee ja
vajaalla 30 prosentilla heikkenee.
Monet ihmisen ominaisuudet vahvistuvat
iän myötä. Seniorien vahvuuksia ovat muun
muassa kyky ajatella strategisesti, terävä-älyisyys, harkitsevaisuus, viisaus, kyky pohdiskella ja perustella, elämänhallinta, kokonaisvaltainen hahmottaminen, kielenkäytön hallinta,
korkea oppimismotivaatio, sitoutuminen työhön, uskollisuus työnantajaan ja työkokemus.
Nuorten into ja ennakkoluulottomuus sekä
varttuneimpien luotettavuus ja uskottavuus on
raudankova yhdistelmä. Nuoret tarvitsevat valmentajaa, seniori arvostajaa. Nuoret, keskiikäiset ja vanhemmat ovat yhdessä voittamaton yhdistelmä. n
Ravintola-alalle
selkokielinen
ammattisanasto
Ravintola-alan selkokielinen ammattisanasto
keittiön käyttöön on valmistunut. TTS julkaisee
myöhemmin tänä vuonna vastaavan sanaston
ravintolasaliin ja baariin. Nämä saavat rinnalleen netti-/mobiilipelin.
Hotelli-, ravintola- ja matkailualojen koulutuksissa maahanmuuttajien osuus kasvaa.
TTS:ssa on vuoden 2012 lopussa valmistunut
kuvasanakirja, jossa kuvien ja selkosuomenkielisten selitysten opastamana selitetään
keittiön laitteita ja ruuanvalmistusmenetelmiä.
Kirja on tarkoitettu alan maahanmuuttajaopiskelijoille, kouluttajille ja työssäoppimisen ohjaajille helpottamaan keskinäistä vuorovaikutusta.
Vuonna 2013 TTS:ssa tullaan toteuttamaan
vastaavanlainen kuvasanakirja ravintolasaliin
ja baariin. n
Nopeat ja luotettavat laitteet vilja- ja rehuanalytiikkaan
Ammattitaitoinen huoltopalvelu Helsingissä, Seinäjoella ja Oulussa
Infratec 1241
• vilja-analysaattori, joka voidaan liittää Suomessa
toimivaan viljaverkkoon
• valmiit kalibroinnit ohralle, kauralle, vehnälle, rukiille, rypsille ja herneelle
• mitattavat parametrit: proteiini, kosteus, tärkkelys ja
hehtolitrapaino kokojyvästä
Infratec Sofia
• vilja-analysaattori pienemmille vastaanottopisteille
ja tiloille
• mitattavat parametrit: kosteus ja proteiini kokojyvästä
• kalibroinnit ohralle ja vehnälle, myös kauran ja
rukiin kosteus mitattavissa
DS2500 NIR
• NIR - analysaattori rehujen valmistajille ja meijeriteollisuuteen
• aallonpituusalue 400 -2500 nm
• laaja valikoima valmiita kalibrointeja; mitattavat
parametrit esim. rasva, proteiini, kosteus, kuitu,
tuhka, sulavuus ja aminohapot
• soveltuu myös nestemäisten ja viskoosien näytteiden mittauksiin
www.ordior.fi | [email protected] | +358 9 530 8000
Tervetuloa tutustumaan ORDIOR:n
laajaan tuotevalikoimaan
Chembiossa 20-21.3.2013!
Osasto: 6c39
n AJANKOHTAISTA
Luomulaadulle laaditaan
oma määritelmä
Luomulaadulle laaditaan oma
määritelmä, koska markkina
kasvaa ja laajenee yhä
jalostetumpiin elintarvikkeisiin.
Käytännön työkalu arviointiin
Luomututkimuksen kansainväliseen yhteistyöhön keskittyvän The International Research Association for Organic Food Quality
and Health (FQH) -ryhmän tutkija Johannes Kahl Kasselin yliopistosta esitteli luomujatkojalostuksen konferenssin laatu-työpajassa tutkimusryhmän ehdotusta käytännönläheiseksi työkaluksi luomulle ominaisen laadun arvioimiseen.
Työkalu sisältää neliportaisen kehikon
laadunarvioinnille. Laadun näkökulmille,
tuotantoprosessiin tai tuotteeseen liittyvälle laadulle, määritellään kriteereitä, kuten
vaikkapa nautinnollisuus. Kriteereille taas
etsitään sopivat indikaattorit, esimerkiksi
aistittavat ominaisuudet, joiden arviointiin
määritellään parametrit ja metodit. Näiden
jatkotyöstäminen on kunkin alan asiantuntijoiden tehtävä.
Ehdotus lähtee kokonaisvaltaisemmasta tavasta lähestyä laatua. Taustalla on erilainen tutkimusote. Esimerkiksi kun bio-
teknologiassa keskitytään yksittäisten ainesosien tarkasteluun, luomussa halutaan
tarkastella tuotteiden ominaispiirteitä yhtenäisenä kokonaisuutena.
Toisaalta luomututkimuksessa käytetään
lähestymistapaa, jossa hyödynnetään monia erilaisia tutkimusnäkökulmia, joiden
avulla tutkimuskohteesta muodostetaan
kattava yhtenäinen kokonaisnäkemys. Tutkimusmenetelmiä voidaan hyödyntää eri
tieteenaloilta kuten sosiologiasta, ekonomiasta tai ympäristötutkimuksesta.
Maidon lämpökäsittelymenetelmien vertailu mallina
Laadunarvioinnin työkalua testataan ja kehitetään alan toimijoiden kanssa yhteistyössä. Esimerkkinä tutkimuksessa hyödynnettiin maidon lämpökäsittelymenetelmien vertailututkimusta, jossa arvioitiin
käsittelyjen vaikutusta erilaisilla maidon
ravitsemuksellisuuteen liittyvillä parametreilla. Vertailu osoitti, miten muutamilla
maidon koostumusta mittaavilla parametreilla voidaan arvioida eri lämpökäsittelymenetelmien aiheuttamaa laadun heikkenemistä.
Teoreettista pohjaa laadun määrittelyyn
kehitettiin kuunnellen kuluttajien ja alan
toimijoiden tarpeita ja tavoitteita yhteisissä
Kuva: erKKi pöyTäniemi
Luomulaadun määritelmää käsiteltiin marraskuussa 2012 pidetyssä luomujatkojalostuksen konferenssissa Saksan Frankfurtissa. Luomualan toimijoiden ja tutkijoiden
yhteistyönä järjestetyn konferenssin teemoina olivat luomun laatu, kestävä kehitys
ja luotettavuus.
Luomumarkkinoilla on noussut tärkeäksi teemaksi uskottavuuden ja yhtenäisen
ajattelutavan säilyminen läpi tuotantoketjun. Ongelmaksi on muodostunut luomumaataloudesta tuttujen periaatteiden soveltaminen elintarvikejalostukseen. Esimerkiksi luomuyhdistysten maailmanlaajuinen
kattojärjestö IFOAM on listannut luomun
periaatteiksi terveellisyyden, ekologisuuden, huolenpidon ja reiluuden. Siihen, miten näitä ymmärretään ja toteutetaan jatkojalostuksessa, toivotaan työkaluja luomun
omista, yhteisistä laatukriteereistä.
Kansainvälinen luomuruuan määritelmä asettaa tavoitteeksi tuottaa korkealaatuista ruokaa, joka on ihmiselle terveellistä. Terveellisyys pohjautuu luomussa
WHO:n määritelmään terveellisyydestä kokonaisvaltaisena fyysisenä, psyykkisenä
ja sosiaalisena hyvinvointina. Tässä näkemyksessä terveys nähdään ennemminkin
prosessina kuin sen lopputuloksena, fyysisenä tilana.
Saksan suurimman luomutukun
ja -kauppaketjun Alnaturan
laatupäällikkö Isabell Kuhl,
Kasselin yliopiston tutkija
Johannes Kahl ja hollantilaisen
elintarvikejätti Royal Wessanen
holding-yhtiön luomun
tuotekehitysja laatujohtaja
Laurence Beck pohtivat luomun
laatua työpajassa.
12
työpajoissa. Toisaalta tarvitaan selkeä laadullinen
ero tavanomaiseen, toisaalta liian tiukka näkemys
tukahduttaa kehityksen.
Työlle asetettiin tavoitteeksi, että laadun määrittelyn ja laadunarvioinnin on tuettava jalostusmenetelmien arviointia ja uusien tuotantomenetelmien kehittämistä luomun tavoitteiden pohjalta. Tavanomaiseen laatuajatteluun verrattuna tuodaan
mukaan uusia näkökulmia, jotka tukevat luomujatkojalostuksen kehitystä sen omien tavoitteiden mukaisesti.
Luomulaadun erityispiirteet esiin
Tutkimuksessa täsmennettiin uutta laajempaa viitekehystä kuvaamaan luomulaadun ominaispiirteitä, jotta luomun periaatteet ja erilainen lähestymistapa voisivat näkyä laadun määrittelyssä. Taustaaineiston perusteella luomutuotannon perustana
olevat periaatteet ovat luonnollisuus, terveellisyys,
kestävä kehitys, sekä tuotteen että tuotantoprosessin tarkastelu ja systeeminen lähestymistapa. Se hyödyntää luonnontieteissä käytössä olevaa analyyttistä lähestymistapaa, mutta myös synteettistä, kokonaisnäkemykseen pyrkivää lähestymistapaa.
Tässä laatutarkastelussa on huomioitu kuluttajalähtöiset ulkoiset laadun kriteerit, jotka liittyvät
yleensä tuotantoprosessiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet. Itse tuotteeseen liittyviä
laadun kriteerejä voivat olla myös aineettomat kriteerit kuten kuluttajien luottamus.
Erityisesti luomua kuvaavia kriteerejä ovat elämää ylläpitävät ominaisuudet, luomun kokonaisvaltainen yhtenäisyys ja aitous. Vaikka nämä mainitaan EU:n luomusäännöissä, niille ei ole selkeitä
määritelmiä. Tutkimuksen tehtävänä on luoda pohjaa sen ymmärtämiselle, mistä näissä laatukriteereissä on kysymys ja miten niiden toteutumista voidaan mitata.
Vuoden 2012 työpajojen pohjalta muokattu uusi
versio työkalu-suunnitelmasta lähetetään alan toimijoiden kommentoitavaksi maalis-toukokuun aikana alan oman teknologiayhteisön TP Organicsin
kautta (www.tporganics.eu). n
Marja Nuora
Kirjoittaja seuraa ja kommentoi luomutapahtumia yli
kahdenkymmenen vuoden kokemuksella ja ylläpitää
luomusalonki.fi -sivustoa. artikkeli on kirjoitettu maa- ja
metsätalousministeriön rahoittamassa luomujatkojalostus
vauhtiin -hankkeessa.
13
n AJANKOHTAISTA
Uusi laskentasuositus
auttaa ilmastovaikutusten
vähentämisessä ja viestimisessä
Luotettava tieto tuotteiden ilmastovaikutuksista auttaa kuluttajia tekemään ympäristöystävällisiä valintoja ja yrityksiä vähentämään päästöjä. Ohjeistus kattaa kaikki elintarvikeryhmät ja sisältää kaikki tuotteen ilmastovaikutukseen vaikuttavat tekijät alkutuotannosta kauppaan ja kotitalouksiin asti.
− Tämäntasoista ohjeistusta ei ole vielä
käytössä muualla maailmassa, MTT:n tutkija Hannele Pulkkinen kertoo.
Kattavuutensa lisäksi suositus tarjoaa
suomalaisille yrityksille yhtenäisiä ja yksityiskohtaisempia ohjeita kuin muut käytössä olevat hiilijalanjäljen laskentastandardit ja -ohjeet. Se ohjeistaa yrityksiä laskemaan olennaiset tiedot jokaisesta elinkaaren vaiheesta sekä erottamaan, milloin
tiedot kerätään tuotteen tuotantoketjusta
ja milloin voidaan käyttää kirjallisuustietoja.
Esimerkiksi maatilojen merkittävimpien
panosten ja tuotosten määristä sekä pääraaka-aineiden ja arvioitavan tuotteen jalostuksesta tulee suosituksen mukaan käyttää tiloilta kerättyä tietoa. Sen sijaan energian, polttoaineiden ja pakkausten tuotannosta riittävät kirjallisuustiedotkin.
Suositus perustuu elinkaariarviointiin,
jota käytetään tuotteiden ympäristövaikutusten selvittämiseen. Elinkaariarvioinnin
avulla tarkasteltavan tuotteen tuotantoketjusta voidaan löytää ne olennaiset päästölähteet, joihin kannattaa puuttua, jotta ketjun päästöjä voidaan tehokkaasti vähentää.
Vertailukelpoisuutta kuluttajille
Nykyisin käytössä olevat standardit sisältävät useita mahdollisuuksia valintoihin.
Tuloksia on vaikea tulkita, ja ne eivät ole
14
Kuva: aniTa polKuTie
Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus MTT on
kehittänyt Foodprinthankkeessa elintarvikkeiden
ilmastovaikutusten
laskentasuosituksen.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
MTT on kehittänyt Foodprint-hankkeessa
elintarvikkeiden ilmastovaikutusten
laskentasuosituksen.
keskenään yhteismitallisia. Yritysten ja elintarvikkeiden vertailu on ollut kuluttajalle
hankalaa.
− Uudella menetelmällä saatavien tulosten
yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus on merkittävä parannus. Laskennan luotettavuus
on tärkeä arvo myös yrityksille. Suositusta
onkin tehty tiiviissä yhteistyössä elintarvike- ja pakkausalan yritysten kanssa.
MTT:n yhteistyökumppaneina ovat olleet
muun muassa Fazer, HK Ruokatalo, SOK,
Stora Enso ja Tanhuanpään tila, Pulkkinen
selvittää.
Fazer, HK Ruokatalo ja SOK laskivat suosituksen laatimisen yhteydessä ilmastovaikutukset kahdelle omalle tuotteelleen.
Näin varmistettiin, että suositus on yrityksille mahdollisimman käytännöllinen ja
yksiselitteinen.
Ilmastovaikutusten hallinta
osa vastuullisuutta
Elintarvikkeiden ja niiden tuotantoketjujen
ilmastovaikutusten laskenta ja hillintä sekä
niistä viestiminen ovat tulleet jäädäkseen
niin Suomessa kuin muualla maailmassa.
Niistä on pikku hiljaa muodostumassa yrityksille arkista, ennakoivaa tekemistä.
− Jo riskienhallinnan kannalta yritysten
on tarpeen tuntea hyvin omien tuotteiden
tuotantoketjut ja niiden ympäristöä rasittavimmat kohdat. Siksi laskentasuositukset tulevat hyvin todennäköisesti osaksi
yritysten elintarvikkeiden ilmastovaikutusten laskentaa ja viestintää, MTT:n tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri ennakoi.
Vastuullisesti toimivat edelläkävijäyritykset saavatkin kehitetyllä työkalulla kuluttajille luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tuotteiden hiilijalanjäljestä. Lisäksi tiedon saanti koko ketjun ilmastovaikutuksista parantaa huomattavasti mahdollisuuksia kehittää koko elintarvikealan vastuullisuutta.
− Laskentamalli parantaa suomalaisen
ruuan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, joilla ympäristöasioiden merkitys
vaikuttaa kasvavan.
Kehitystyö jatkuu myös
vesi- ja ravinnejalanjäljissä
Yli kolme vuotta kestäneessä hankkeessa
syntyi kansainvälisen ja kotimaisen tiedon,
tieteellisyyden ja käytännöllisyyden yhdistävä suositus. Se perustuu elinkaariarvioinnin kansainvälisiin standardeihin, mutta tarjoaa suomalaiselle elintarvikealan yrityksille enemmän valmiita käytännön ratkaisuja laskennan helpottamiseksi.
Laskentasuositus ohjeistaa sisällyttämään arviointiin myös elintarvikkeiden
raaka-aineiden, kuten palmuöljyn ja soijan
viljelyn aiheuttamat maankäytön muutokset. Arviointien yhteydessä tulee laskea
myös niistä johtuvat päästöt.
− Seuraavana etappina ovat kattavien ja
luotettavien tietokantojen ja eri toimijoille
soveltuvien yksinkertaisten laskurien kehittäminen, Katajajuuri kertoo jatkotoimenpiteistä.
− Kehitystyötä on jatkettava myös vesi-
• Kuvastaatuotteenkokoelinkaaren
aikaistenkasvihuonekaasujen
aiheuttamaailmastovaikutusta.
• Ilmaistaanhiilidioksidiekvivalentteina,CO2-ekv.
• Kasvihuonekaasujenilmastokuormituksetyhteismitallistetaankarakterisointikertoimienavulla.
• Karakterisointikertoimet:hiilidioksidi
=1,metaani=25,typpioksiduuli=
298.
Elintarvikkeiden hiilijalanjälkiin
eniten vaikuttavat tekijät
• Lannoituksenaiheuttamamaaperän
typpioksiduulipäästö
• Kalkituksenaiheuttamamaaperän
hiilidioksidipäästö
• Viljelynmaankäytönmuutoksista
aiheutuvatpäästöt
• Märehtijöidenruuansulatuksenja
eläintenlannanmetaanipäästöt
• Eläintenrehunakuluttamienkasvien
viljely
• Lannoitteidenvalmistuksenpäästöt
• Alkutuotannonjajalostuksenenergiankulutus
• Jalostuksenraaka-aineenhyötysuhde
• Kaupankylmäketjut
• Raaka-aine-jaruokahävikkiruokaketjunkaikissavaiheissa
• Ruuanvalmistusjakylmäsäilytys
ja ravinnejalanjäljissä. Kehitystyössä on
otettava huomioon yhä enemmän erilaisia
näkökulmia, esimerkiksi luomutuotannon
erityispiirteet.
Haasteina ovat hiilen sidonnan, monimuotoisuuden ja eko- ja ihmistoksisten vaikutusten arvioinnin sisällyttäminen laskentaan, ravitsemusnäkökulman liittäminen ympäristötarkasteluihin ja laajemman
kokonaisvastuullisuuden huomioon ottaminen. Näiden osa-alueiden kehittämistä
tehdään jo osittain yhtenä päätavoitteena
MTT:n Vastuullinen ruokaketju – hyvinvoiva
kuluttaja -tutkimusalueella. n
lisätietoja:
hannele pulkkinen
tutkija
mTT
[email protected]
juha-matti Katajajuuri
tutkimuspäällikkö
mTT
[email protected]
www.mtt.fi/foodprint
Ennustepankki
elintarvikemenekin
suunnitteluun
Suurkeittiöiden elintarvikemenekin suunnittelussa ollaan jo pitkään oltu kummallisen haasteen edessä. Vaatimukset tiukentuvaan ketjunohjaukseen ovat parantaneet
tuotteiden kulutuksen ennustettavuutta.
Toisaalta sama trendi on lisännyt mittavia
ja vaikeasti ennakoitavia menekkipiikkejä
tavarantoimittajille ja elintarviketeollisuudelle, kun suuri määrä keittiöitä tilaa vaikkapa lihapullia samalle päivälle.
Ongelmaa on yritetty ratkoa melko työläästi. Toimittajille on lähetetty ruokalistoja tai Excel-listauksia, mutta saavutettu ennustetarkkuus on jäänyt vaatimattomaksi.
Logica Suomi Oy ja RELEX Finland ovatkin käynnistäneet kansallisen hankkeen
(FS Ennustepankki), jossa ruokalistoista laskettuja tarve-ennusteita kerätään keskitettyyn ennustepankkiin ja jaetaan sieltä elintarviketoimittajille ja -valmistajille. Tämän
mallin avulla tuotanto- ja toimitusketjussa
päästään hyödyntämään tarkinta mahdollista tietoa tulevasta kulutuksesta mahdollisimman pienellä työmäärällä.
– Ennustepankki tarjoaa merkittäviä hyötyjä. Hävikin määrä tuotanto- ja toimitusketjussa vähentyy, samoin aikaa vievä käsityö menekin suunnittelussa. Pikaisille
suunnitelmamuutoksille ei myöskään ole
enää yhtä suurta tarvetta. Pidemmällä aikavälillä suunnitelmallisempi toiminta tul-
lee johtamaan myös kaikkien osapuolien
parempaan kustannustehokkuuteen, RELEXin toimitusjohtaja Mikko Kärkkäinen
arvioi.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa toimintamallia testataan johtavien ruokapalvelutoimijoiden sekä elintarvikevalmistajien ja -toimittajien kanssa. Pilottihanke toteutetaan kevään 2013 aikana. Mukana ovat
elintarvikevalmistajista muun muassa HK
Ruokatalo ja Saarioinen, keskusliikkeistä
Tuko Logistics ja ruokapalveluiden tarjoajista Leijona Catering sekä Espoon ja Turun kaupungit. Osallistujat pitävät erityisesti hankkeen kokonaisvaltaisuudesta ja
mahdollisuudesta parantaa kaikkien osapuolien toimintaa.
– Tarkemman ja yhtenäisen tiedon avulla pystymme tehostamaan koko toimitusketjun toimintaa. Olen erityisen iloinen siitä, että tässä hankkeessa pyritään optimoimaan kokonaisuuksia ja tehdään yhteistyötä loppuasiakkaan eteen organisaatiorajoista välittämättä, summaa Tuko Logisticsin
suunnittelupäällikkö Lauri Loikkanen. n
lisätietoja:
mikko Kärkkäinen
toimitusjohtaja
relex Finland
[email protected]
Ennusteiden jakomalli
1) Ruokapalvelut tekevät kulutusennusteen keskitetysti tarvesuunnittelulla.
Kuva relex Finland
Mikä on
hiilijalanjälki?
3) Ennustepankista
välitetään kullekin toimittajalle ja
valmistajalle hänen tuoteidensa
ennusteet
2) Asiakaskohtaiset
kulutusennuseet siiretään ennustepankkii.
15
n TEEMA PUHEENVUORO
Kuva: jaana lindForS
Oy Suomi Ab:n
laboratoriotarina
kaipaa trimmaamista
Muutamia vuosia sitten yhdeltä johtamiskoulutuksen kurssilta jäi vahvasti mieleeni yhteen
lauseeseen tiivistetty elämän viisaus: tarinoilla, elämyksillä ja tunnelmilla on arvoa. Työelämän eri kokemuksista syntyy tarinoita ja yritysten brändien sekä tuotteiden taustalta löytyy
usein jokin tarina. Korostetaan, että tarinan pitää olla sen kuulijoille tai lukijoille uskottava.
Voimmeko kertoa laboratorioalan toimijoille,
asiakkaille ja kansalaisille uskottavan tarinan
myös Oy Suomi Ab:n laboratoriosta vuonna
2013? Uskottavan laboratoriotarinan perustan
rakentaisin ainakin osaavan ja hyvinvoivan
henkilöstön, hyvän infrastruktuurin, jatkuvan ja
tarpeita vastaavan menetelmäkehityksen sekä
sertifioidun laatujärjestelmän varaan. Tämä kokonaisuus on pitänyt tai ainakin olisi pitänyt
pystyä pitämään koossa kaiken sen myllerryksen keskellä, jota Oy Suomi Ab:n laboratoriotoiminta on saanut tai joutunut kokemaan uuden vuosituhannen alkuvuosina.
Pomottamisesta aitoon
vuorovaikutukseen
Viime vuosina lukuisia selvityksiä on tehty esimerkiksi siitä, miten valtion ja kuntien laboratoriotoiminta pitäisi järjestää, miten lisätä niiden tuottavuutta, kannattavuutta ja koordinaatiota, keskittääkö vai hajauttaako laboratorioiden toiminta. Paljon hyvää on saatu aikaan,
mutta runsaasti on myös tuhlattu voimavaroja
luoden hämmennystä ja tyytymättömyyttä
henkilöstön ja asiakkaiden keskuudessa.
Kuitenkin yhä enemmän eri organisaatioissa
puhutaan asiakaslähtöisestä toiminnasta sekä
työntekijöistä tärkeimpänä voimavarana sekä
heidän ydinosaamisestaan ja ydinkyvykkyydestä. Viimemainittu onkin johtamisen suurimpia haasteita, joka vaatii paljon, mutta onnistuessaan antaa myös paljon ja takaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja menestymisen.
Johtaminen voidaan jakaa kahteen päälajiin,
16
asioiden tai prosessien johtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Asioiden johtamiselle tyypillistä on mm. suunnittelu, budjetointi, organisointi, päätöksenteko ja valvonta. Ihmisten johtamiselle keskeistä on suunnan näyttäminen,
oikeudenmukaisuus, ihmisten motivointi ja innostaminen sekä oppimisedellytysten luominen ja osaamisen kehittäminen.
Jatkuva
menetelmäkehitys
on osa tutkimusja
kehittämistoimintaa.
Usein operatiivinen johtaminen toimii, mutta
henkilöstöjohtamisessa on vakavia puutteita.
Korostaisin tulevaisuuden menestystekijänä
strategista henkilöstövoimavarojen johtamista,
jossa henkilöstön työhyvinvointi ja osaaminen
sekä sen kehittäminen on kytketty organisaation kokonaisvaltaiseen strategiseen johtamiseen. Tällöin voimme kääntää ongelmia tavoitteiksi ja aidon vuorovaikutuksen kautta saamme henkilöstön luovuuden esiin.
Näytteiden esikäsittelyyn
uusia menetelmiä
Laboratoriotoiminta on kallista, tarvitaan erikoistiloja ja mittauslaitteet maksavat maltaita.
Monen organisaation ja yrityksen painiessa taloudellisissa vaikeuksissa hyvän laboratorioinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen vaativat riskinottoa ja uskoa tulevaisuuteen. Tämän
kivijalan laiminlyönti ei välttämättä tule esiin
heti, mutta pidemmällä aikavälillä Oy Suomi
Ab:n laboratorio notkahtaa pahasti ja kivijalka
murentuu. Mittauslaitteiden tuotekehitys on
jatkuvaa, herkkyyttä tulee lisää, ohjelmistot
kehittyvät, automaattinen näytteensyöttäjä
kuuluu pakettiin ja laitteet ovat pienikokoisia.
Missä on tutkimusja tuotekehityksen panostukset näytteiden esikäsittelyä nopeuttaviin menetelmiin tai laitteisiin? Niitäkin on,
etenkin kliinisessä analytiikassa esimerkkejä
löytyy. Elintarvike- ja ympäristöanalytiikassa
olisi tilaa monikäyttöisille esikäsittelymenetelmille ja toimiville automaattisille esikäsittelylaitteistoille.
Panostukset kohdistettava
menetelmäkehitykseen
Toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa kysyn, missä asioissa meidän on vielä ehdottomasti onnistuttava? Kemisteiltä vastaus tulee
kuin apteekin hyllyltä – menetelmäkehityksessä. Jatkuva menetelmäkehitys on osa tutkimusja kehittämistoimintaa, joka syventää osaamista, edistää uuden teknologian käyttöönottoa ja
varmistaa laboratorion tulevaisuuden kilpailukyvyn.
Valitettavan usein 2000-luvun laboratoriosta
kuulen kommentin, että meillä menetelmäkehitykseen tai laitetekniikkaosaamiseen on panostettu viime aikoina vähemmän, kun työlle ei
ole maksajaa. Toisin sanoen strategista liikkumavaraa ei ole tai sitä ei haluta käyttää laboratorion menestymisen kannalta kaikkein keskeisimmälle toiminnalle.
Pysähdyn hetkeksi miettimään, miksi olemme olemassa, mistä otamme vastuun ja millaista tulevaisuutta haluamme? Voisiko jättää käynnistämättä jonkun itseään toistavan laboratorioselvityksen, kehittämishankkeen tai organisaatiojärjestelyn ja siirtää siihen arvioitu henkilötyövuosimäärä menetelmäkehityspankkiin?
Pankista voisi sopivan hetken tullessa ottaa talletukset käyttöön, kehittää Oy Suomi Ab:n laboratoriossa uuden harmonisoidun ja standar-
n LUKIJALTA
Mättöä ja
mässäilyä
diin tai asiantuntijatarkastettuun julkaisuun perustuvan huolellisesti validoidun menetelmän tai viedä jo olemassa olevaa
menetelmää tai laitetekniikkaa eteenpäin näytteiden läpimenoaikojen lyhentämiseksi ja kustannusten alentamiseksi.
Toinen merkittävä havaintoni liittyy erikoisanalytiikan osaajien vähentyneeseen määrään, supistuneeseen osaamispohjaan ja jatkuvuuden varmistamiseen. Tästä voisi esimerkkinä
mainita orgaanisten vierasaineiden kuten dioksiini- ja polysyklisten aromaattisten hiilivety-yhdisteiden analytiikan, ravintokuitu- tai tiettyjen vitamiinimääritysten tarjonnan vähäisyys.
Laadunhallintaa ei voi korostaa liikaa
Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Oy Suomi Ab:n laboratorion kivijalkana on laadun- ja tiedonhallinta. Sertifioidun
laatujärjestelmän SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 ja FINASin auditointien ansiosta analyysitulostemme oikeellisuutta, toiminta-ajatustamme, päämääräämme ja arvojamme testataan koko
ajan eli lupausta siitä, mitä laboratorio lupaa ja takaa asiakkailleen, keskeisille sidosryhmilleen ja omistajilleen. Laatutyö
korostaa tuloksellisen toiminnan ohella henkisten voimavarojen hallintaa ja kehittämistä sekä asiakaslähtöisen toiminnan
merkitystä ja kehittämistä. Laadunhallinnan kanssa käsi kädessä kulkee laboratorion tiedonhallintajärjestelmä (LIMS).
Oy Suomi Ab:n laboratorion tulevaisuus ja menestyminen
on meitä kaikkia, sekä laboratoriohenkilöstöä että sidosryhmiämme, kiinnostava tarina, jonka onnellisen lopun haluamme kuulla. Onnellinen loppu ja uusi entistä ehompi Oy Suomi
Ab:n laboratorio on akkreditoitu ja sen toiminnassa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja hyvää strategista johtamista, joka
pitää aidosti huolta henkilöstön hyvinvoinnista sekä varmistaa
strategisen liikkumavaran käytön toiminnan kehittämiseen ja
hyvän infrastruktuurin ylläpitoon. Motivoituneen ja osaavan
henkilöstön sekä onnistumisten kautta tuottavuus ja kustannustehokkuus lisääntyvät, päällekkäisyydet karsiutuvat, menetelmä- ja laitetekniikkaosaamista kehitetään, ja verkostoituminen on päivän sana. π
Veli Hietaniemi
laboratoriopäällikkö
MTT
veli.hietaniemi(at)mtt.fi
Vaikutuin noin vuosi sitten Food Technology -lehdessä (3/2012) olleesta David Lundahlin artikkelista. Siinä kehotettiin hyödyntämään
sosiaalista mediaa tutkittaessa kuluttajien käyttäytymistä tai tuotteiden käyttöyhteyksiä tuotekehityksen ja markkinoinnin ajureiksi.
Tämän suuntauksen suomalaiset hedelmät räjäyttivät tajuntani
vuoden vaihteessa: hampurilaisketju mainostaa MegaMättöä, ja
kauppaketju kehottaa kokoamaan vitosella Mässykassin ja mässäilemään. Apua! Nuo viestit iskevät kuin märkä rätti vasten sellaisen
kuluttajan kasvoja, joka vielä jaksaa puhua kohtuullisuuden, tietoisen syömisen ja ruuasta nauttimisen puolesta. Mikä viesti lapsille,
nuorille, aikuisille! Mätä ja mässäile, who cares anyway.
Sitten tulee epäilys. Olenko vain niin vieraantunut nuorempien
kielestä ja elämäntyylistä, että hermostun turhasta? Mutta silläkin
uhalla, että minua pidettäisiin fossiilisena tanttana, peräänkuulutan
ympäristössäni sellaisia ruokaan liittyviä viestejä, jotka perustuvat
eettisyyteen, yhteiskuntavastuuseen ja hyviin ruokatapoihin.
Vaan löytyy tästä jotain hyvääkin: nostaahan tämä kohderyhmän
syömiskäyttäytymisen ja sen merkityksen keskiöön. Mässäily ja mättäminen ovat mainonnan kautta tuotu hyväksyttyinä ilmiöinä parrasvaloihin, ja samalla ne ilmaisuina arkipäiväistyvät. Niistä voi hävitä
ns. kielletyn hedelmän maku. Puhe mätöstä ja mässäilystä saattaa
tulla kaikille ymmärrettävämmäksi, kuin asiantuntijoiden ilmaisema
huoli ”syömishäiriöiden lisääntymisestä aikuisväestössä”. Ai – koskeeko tuo minuakin? Tai edustamaani yritystä?
Mielikuvitukseni ei riitä keksimään seuraavia extreme-ilmauksia,
mikäli viestintä jatkuu samansuuntaisena. Mutta voin hyvinkin kuvitella, että markkinoinnin ammattilaisilla voisi olla paljon annettavaa toisensuuntaiseen ravitsemus- ja terveysviestintään. Saatan olla
taivaanrannan maalari, mutta odotan innolla megaviestejä, jotka
ovat aidon hyvän, itsestä ja toisista välittämisen sekä elämän voiman puolella. π
Anja Lapveteläinen
yliopistotutkija, dosentti
Itä-Suomen yliopisto
Kansanterveyden ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Oikaisu
Kehittyvä Elintarvike-lehden numerossa 6/2012 julkaistuun seuran
juhlaseminaaria koskevaan juttuun s. 61 oli lipsahtanut asiavirhe.
Vaissi Oy ei valmista kaikkia Suomessa myytäviä kaalikääryleitä. Toimitus pahoittelee virhettä.
Kehittyvä
Etsi tietoa
lehtiarkistosta
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi ▶ lehtiarkisto
17
n T E E M A A N A LY T I I K KA & T U O T E K E H I T Y S
Ruokaryhmä kävi viime vuonna presidentti Sauli Niinistön luona toivoen, että valtakunnan julkisissa tilaisuuksissa tarjottaisiin suomalaista
ruokaa ja maakuntien herkkuja. Tämä toteutui muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa. Myös maan hallitus on tehnyt linjauksen
suosia suomalaista ruokaa tarjoiluissaan.
Nyt on suomalaisen ruuan aika!
Kansanedustaja Anne Kalmarin
kokoaman ruokaryhmän
tavoitteena on säilyttää
ruuantuotanto Suomessa ja
taata, että julkiset ruokahankinnat
pohjautuvat kotimaisiin tuotteisiin
ja lähiruokaan.
18
Kalmarin mukaan lähiruoka on ensisijaisesti lähialueen ruokaa, jonka tuottaja tunnetaan. Toissijaisesti lähiruoka on kotimaassa tuotettua ruokaa.
− On idioottimaista kuskata maitoa, lihaa tai viljaa maasta toiseen, jos sitä on kotimaasta saatavilla. Myös katkarapuja, seitä ja riisiä voidaan korvata kotimaisilla
elintarvikkeilla. Haluamme, että julkiset
ruokahankinnat tehdään vähintään 95-prosenttisesti Suomesta ja omassa maakunnassa tuotetun ruuan osuus nousee jopa 50 prosenttiin, Anne Kalmari tarkentaa.
Koko elintarvikeketju työllistää Suomessa edelleen noin 300 000 ihmistä: 12 prosenttia työllisestä työvoimasta. Alan tuotannon
bruttoarvo on 11,3 miljardia euroa.
− Kun noin 40 prosenttia siitä on erilaisia
CopyrighT © TaSavallan preSidenTin KanSlia
Ruokaryhmän jäsenet
Ruokaryhmään kuuluvat keittiömestari
Heikki Ahopelto, kansanedustaja Anne
Kalmari, tutkimuskoordinaattori Sari Iivonen (Ruralia-instituutti), hankepäällikkö Irma Ikäheimo (EkoCentria), maalaislääkäri Tapani Kiminkinen, kokki, ruokakirjailija Jaakko Kolmonen, puheenjohtaja Raili Koroma (Suomen Gastronominen
Seura), toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi (Ruokatieto Yhdistys), puheenjohtaja Ulla Liukkonen (Suomen Keittiömestarit ry), puheenjohtaja Kaisu Merilä
(Utajärven maa- ja kotitalousnaiset), toiminnanjohtaja Liisa Niilola (Maa- ja kotitalousnaiset ry), toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä (Martat), tutkija Jaakko
Nuutila, toimitusjohtaja Tuulia Pelli
(Lahden Ateria), projektipäällikkö Leena
Pölkki (Pro Ruokakulttuuri -hanke), projektipäällikkö Ville Relander (Helsingin
kaupungin ruokakulttuuristrategia), toimitusjohtaja Pekka Rusila (Suomen Luomupekka), koordinaattori Anna Sarkkinen (lähiruokapiiri JAPA ry), ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi
(MTK), projektipäällikkö Päivi Töyli (Aitoja makuja II -hanke), koordinaattori Heidi
Valtari (Ruoka-Suomi-teemaryhmä) ja lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen.
Kotimaisen ruuan asiaa kannattelee
myös eduskunnan lähiruokakerho, johon
kuuluu kymmeniä kansanedustajia. π
Kuva: pilvi Sormunen, jl FoTo
veroja, niiden osuus on noin neljä miljardia euroa, Anne Kalmari muistuttaa.
Julkisiin hankintoihin voi vaikuttaa
Ruuantuotanto säteilee elinvoimaa maakuntiin ja kuntiin. Ruokaryhmän mielestä
jonkun kunnanvaltuutetun tai valtuustoryhmän pitää tehdä valtuustoaloite lähellä
tuotetun ruuan käytön lisäämisestä julki-
sissa hankinnoissa ja huolehtia, että sen
taakse lähtee yli puolet valtuustosta.
− Kunnan elintarvikehankintastrategialla voidaan toteuttaa kestäviä ruokahankintoja ja suosia suomalaista, lähellä tuotettua ja luomua. Ruokaryhmällä on valmiina vetoomuskirje, jossa on perustelut
läheltä tulevan ruuan suosimiseksi sekä
valtuustoaloitepohja, joka johti toimenpiteisiin esimerkiksi omassa kotikunnassani
Kivijärvellä, Anne Kalmari selvittää.
Hän tähdentää, että julkisia hankintoja
pystyy kilpailuttamiin niin, että kunta voi
ostaa myös lähiruokaa.
− Jos halutaan ostaa kotimaisia marjoja,
tarjouspyynnöissä voi olla ehto, että ne ovat
käyttökelpoisia kuumentamatta. Leipätarjoukseen voi liittyä tuoreusehto ja perunatarjoukseen ehto, mikä aika saa kulua kuorimisesta tilaukseen saamiseen. Lihaostojen ehtoja voi olla, ettei sen tuottamisessa
ole käytetty hormonaalisia kasvunedistäjiä, Kalmari opastaa.
Kauppatavat ovat muuttumassa
Ruokaryhmäläiset kaipaavat potkua myös
maakunnallisiin suoramyyntikeskuksiin.

Ruokahävikkiä pitää pienentää koko
elintarvikeketjussa ja kodeissa, sillä roskiin
heitetty ruoka on kuluttanut luontoa koko
ketjun ajan turhaan. Ruokaryhmän vetäjä,
kansanedustaja Anne Kalmari on valmis
taistelemaan elintarvikebyrokratiaa vastaan,
mikä estää järkevän toiminnan ruokahävikin
pienentämisessä.
19

− Suomessakin osataan, jos on kanavia. Lähiruuan ja kotimaisen ruuan kysyntä on nyt
päällä: nyt pitää toimia, Kalmari hoputtaa.
Hän uskoo, että ruuan hankintatavat
muuttuvat. Nousussa ovat muun muassa
ruokapiirit ja nettimyynti. Kalmarin suosikkeja ovat suoramyyntitorit, joista hyvä
esimerkki on Heinolan Heila. Suoramyyntikeskus pitäisi saada liikenteen solmukohtiin kautta maan.
− Yksinkertaisinta olisi, jos lähikaupat ja
isot marketit kokoaisivat maakunnan makujen ja suomalaisen ruuan osastoja. Vähintä olisi, että ne olisi merkitty selkeästi
hyllyihin, eikä alkuperää olisi peitelty. Jos
näin ei toimita, kauppa tullaan ohittamaan
lähiruuan jakeluportaana yhä useammin,
Kalmari arvioi.
Hän sanoo, että jos kaupat eivät taivu,
syntyy toisenlaisia myyntitapoja: suora- ja
lähiruokakeskuksia, nettiruokakauppoja,
ruokapiirejä, ruokaosuuskuntien myymälöitä jne. Hyvä esimerkki helposti netin
kautta toimivasta ruokapiiristä on JAPA ry
Jyväskylässä.
Suomalainen kuluttaja on
etuoikeutettu
Anne Kalmarin mielestä suomalainen kuluttaja on etuoikeutettu, koska kotimainen
ruoka on turvallista ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapa luontolähtöinen. Siitä
huolimatta eurooppalaisetkaan ruokaskandaalit eivät ole hyödyttäneet suomalaista
elintarvikkeiden laatuketjua.
− Emme ole onnistuneet kertomaan suomalaisesta ruuan laatuketjusta kuluttajille
ja siitä, että hyvästä kannattaa maksaa. Jos
elintarvike on liian halpa, on riistetty luontoa, eläimiä tai ihmisiä, Kalmari vakuuttaa.
Hänen mukaansa suomalaisen ruokaketjun tulisi olla ylpeä elintarvikkeiden turvallisuudesta. Suomessa on tehty ja tehdään paljon työtä sen eteen, että kuluttajat
voivat luottavaisin mielin käyttää kotimaisia tuotteita.
− Turvallisuus lähtee jo tiloilta, jotka
tuottavat raaka-aineita jatkojalostukseen.
Elintarviketoimijat pitävät laadun. Kun
käyttää suomalaisia elintarvikkeita, ei pääsääntöisesti tarvitse pelätä salmonellaa, ko-
lia, eheciä eikä muitakaan taudinaiheuttajia, Kalmari muistuttaa.
Hänen mielestään suomalaisesta tuotantotavasta kannattaa pitää kiinni. Suomessa
ei käytetä glyfosaattia viljojen pakkotuleennuttamiseen eli pystyyn kuivattamiseen,
vaan kuivataan vilja kuivureissa. Perunaa ei
säteilytetä, vaan säilötään kylmässä. Suomessa käytetään vähemmän kasvinsuojeluaineita hehtaaria kohti kuin muualla Euroopassa.
− Opiskeluharjoittelutilallani Ranskassa
pellot ruiskutettiin 4−7 kertaa vuodessa, eikä meillä tulisi kuuloonkaan kohdella tuotantoeläimiä kuten Belgiassa, missä vierailin Belgian sinisen tuotantoyksikössä. Rotu
ei voi poikia luonnollisesti, koska se on jalostettu lihasmassakimpuksi. Kun vasikat
on keisarinleikattu, ne saavat antibioottiannoksen ternimaidon sijaan. Kun emoa ei
lypsetä, sen hormonitoiminta mahdollistaa
tiineeksi tulemisen ja vasikoinnin jo kymmenen kuukauden päästä, Kalmari kertoo
kokemuksistaan. π
Pirjo Huhtakangas
Kuva: anne Kalmarin Kuva-arKiSTo
Maatilalta yliopistoon ja eduskuntaan
Kansanedustaja Anne Kalmari valmistui maa- ja metsätaloustieteiden
maisteriksi vuonna 1991. Hän sanoo, että opiskelu on auttanut
ymmärtämään kokonaisuuksia ja luonnon lainalaisuuksia.
Anne Kalmarin tietä keskisuomalaiselta maatilalta eduskuntaan on
sävyttänyt ruokalähettilään työ.
– Tulen piskuiselta maatilalta,
perheestä, jossa ruokaa arvostet-
20
tiin. Kun sain kiertää sekä yliopiston harjoitteluaikana että MTK:n
maaseutunuorten puheenjohtajana eurooppalaisia maatiloja, vakuutuin siitä, että eläimiä ja ympä-
ristöä kunnioittava ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapamme
kannattaa säilyttää, Kalmari painottaa.
Hän muistuttaa, ettei elintarvikkeiden turvallisuus ole itsestäänselvyys, vaan koko ketjun osaajien,
taitavien käsiparien ja pitkäjänteisen laatutyön tulos. Vuonna 1991
maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi valmistunut Kalmari teki pro
gradu -työnsä vehnän leipoutuvuusominaisuuksista Englannissa.
– Opiskelu on auttanut ymmärtämään kokonaisuuksia ja luonnon lainalaisuuksia. Kannattaa
muistaa, että maata ei valmisteta
lisää ja luonnon kantokyky asettaa rajat kasvulle. Ruuan omavaraisuudesta on syytä pitää kiinni,
kun maailmaan syntyy joka viikko
pääkaupunkiseudun väkimäärän
verran uusia suita ruokittavaksi,
Kalmari sanoo.
Hän toivoo, että suomalaisilla
lapsilla on mahdollisuus syödä
puhdasta ja turvallista ruokaa jatkossakin globaalista kilpailusta
huolimatta.
– Valitsemalla suomalaista ruokaa kuluttaja auttaa myös työn
säilymistä suomalaisten elintarviketyöntekijöiden taitavissa käsissä, Kalmari toteaa.
Hän on ollut kansanedustajana
vuodesta 2007 lähtien ja maidontuottajayrittäjä vuodesta 1991 alkaen. Kotona Kivijärvellä on 37
lehmän parsinavetta, jota hoitaa
Kalmarin puoliso yhdessä palkatun työntekijän kanssa. Harrastuksena tilalla on lihakarjaa: Ylämaan nautoja.
– Normaalin elintarvikeketjun
kautta tuottajahinta on 2,20–3 euroa kilolta. Reitti pienteurastamon
kautta paikalliseen, lähiruokaa
myyvään ruokakauppaan antaa
tuplahinnan normaaliketjuun verrattuna, Kalmari kertoo. π
n PAKINA
Menestystä ennustamassa
Jo ihmiskunnan alkuhämäristä ruuan on pitänyt vaihdella. Jos luolamies toi perheelleen joka päivä hirveä, purnaus oli ennen
pitkää hirveä. Vesistöjen ranta-asukkaiden
piti saada välillä muutakin kuin kalaa, jollei
muuten niin pyytämällä maariistaa salaa.
Tänä pohjoismaisen yltäkylläisyyden aikana ei ole pulaa vaihtelusta, kaikkea on tarjolla: lähi-, kauko- ja keskipitkän etäisyyden
ruokaa. Kun aikoinaan lähiruokaa tuotettiin
liikaa, oli muotia tuoda kaukoruokaa ja viedä
kotoista lähiruokaa, niin voi-, sokeri-, muna, ihra- ja ohravuoriakin kaukomaille. Nämä
vuoret ovat sittemmin rapautuneet miltei
puutteiksi, mitä nyt vähän ylimääräistä ohraa ja vehnää muutamassa laarissa silloin
tällöin pyörii.
Nyt kun kaukoruokaa saa jos jonkinlaista,
onkin muotia suosia lähiruokaa. Aikoinaan
appelsiini oli jotain aivan ihmeellistä, siinä
oli c-vitamiiniakin ihan kerrassaan paljon.
Kun on tehty muutakin kuin hutkittu, on
huomattu, että kotoisissa marjoissa sitä
vasta vitamiineja on! Ruuan eettisyyspitoisuus on tämän päivän sisältötarkastelua,
jossa vielä toistaiseksi harvoin mennään
pintaa syvemmälle.
Yksi jos toinenkin kotoinen elintarvike
täyttää pyöreitä vuosia, tunnettua sulatejuustoa on tehty 80 vuotta, jälkiuunileipää
on paistettu vuosikymmenet ja maksalaatikko alkaa lähestyä eläkeikää, eikä niiden
viimeinen käyttöpäivä ole suosiosta päätellen vielä edes näkyvissä. Mahtoivatkohan
silloiset tuotekehittäjät arvata pitkää käyttöikää?
Muodit vaihtelevat, dieettejä tulee ja me-
nee. Karppaus on nyt menneen talven lumia.
Kulutuslukemakehityksestä päätellen hörppäystäkin suosii yhä harvempi nuori. Kun
1960-luvulla ennakoitiin avaruuspilleriruokavaliota 2000-luvun syömisiksi, kävikin päinvastoin; suosimme nyt alkuperäisistä atomeista tehtyä ehtaa ruokaa.
Kivikauden ruokavaliota on arveltu seuraavaksi muodiksi, mutta ainoat merkit siitä ovat
muutamat puolipimeät luolaa muistuttavat
ravintolat. Tosin täytyy muistaa, että ruokatuulet ovat meille puhaltaneet useimmiten
juuri ravintoloiden ovista. Pizza, kebab ja viimeisimpänä lähiruoka ovat kotiutuneet meille syöttämöiden kautta.
Syötävän valmistuksessa on kehitetty kovin
vähän mitään uutta sitten kalvosuodatusten
keksimisen. Kun lähiruuan tuotannon aikoihin
keksittiin sterilointi ja pastörointi, alettiin ruokaa kuljettaa maailman ääriin ja tarvittiin nuo
rankat prosessoinnit. Nyt halutaankin lähiruokaa ja mahdollisimman vähän prosessointia.
Mutta ruuan tuotanto on etäytynyt kauas kuluttajista. Etäisyyksien takia eväiden on oltava
prosessoituja ja kuljetuksen kestäviä.
Pitkän elinkaarien tuotteita yhdistävät perinteet, tähteet ja nykykriteerein tarkasteltuna
toisarvoinen raaka-aine. Sulatejuuston vanhemmat ovat juustonkantit ja sakkainen, hapan viini. Maksalaatikko on mitä perinteisin
suomalainen tuote, siinä kuin englantilaisten
munuaispiiras ja skottien sisälmyshakkelus;
kaikki ne on tehty teurastuksessa tähteiksi
jäävistä ruhonosista. Jälkiuunileipä hyödynsi
alun perin uunin tähteeksi jääneen jälkilämmön, mutta siihen tarvitaan myös sakoluvultaan alhaista ruista.
Jos
elintarvikealalla
menneisyydestä
voi ennustaa,
niin ennustakaa
tähteistä ja
perinteestä!
Aina ei tähteiden hyödyntäminen kuitenkaan
ole onnistunut. Muun muassa 1980-luvulla tutkittiin paljon tuotteiden kasaamista uudelleen
pilkkomis- ja paloittelutähteistä. Parina viime
vuonna on puhuttu pihvien teosta lihaliimalla.
Rekombinoitu porkkana ei saavuttanut suosiota, eikä taida uudelleen yhdistetystä pihvistäkään tulla menestystä, vaikka kalapuikot ovatkin suomalaisen kouluruuan kestosuosikki.
Tuotekehitys onnistuu parhaiten, kun tietää,
mitä ruokia syömme ensi vuonna, viiden tai
kymmenen vuoden kuluttua. Ennustajat ennustavat kahvinporoista, siis tähteistä. Jos elintarvikealalla toteutuneesta menneisyydestä voi
ennustaa, niin ennustakaa tähteistä ja perinteestä! π
Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura ry
21
Tuotekehitysprosessissa
harhoista todellisuuteen
Onnistunut tuotekehitysprosessi
on monen tekijän summa ja välillä
toisiinsa nähden ristiriitaistenkin
tekijöitten yhteensovittamista.
Jos konsultit tarjoavat nopeaa, kuluttaja- ja
markkinalähtöistä, innovatiivista, vastuullista, kustannustehokasta, aina onnistuvaa
tuotekehitysprosessia, kannattaa poistaa
varmistin. Sellainen prosessi on kyllä helppo suunnitella kaavioina ja kuvina, mutta
käytännön työssä jäädään aika kauas tarjotusta toivetilasta. Siksi kyseenalaistan lupaukset helposta tuotekehitysprosessista.
Omien 38 Valio-vuoteni opettamana kerron, mikä on mahdollista ja mitä kannattaa yrittää.
TUMA vastaa trendeihin
Valioon ilmestyi 1960-luvun lopulla uusi
toiminto nimeltään markkinointi. Ensimmäiset tuotekehittäjät aloittivat 1970-luvun
alkupuolella. Siihen asti tuotteiston uusiminen oli ollut sivutoimista. Viitisentoista
vuotta sitten Valiolla todettiin, että yrityksessä on kaksi ydinprosessia. Tilaus-toimitusketju vastaa siitä, että maito kerätään
joka päivä tiloilta, jalostetaan tuotteiksi sekä myydään ja jaellaan kauppoihin. Tässä
prosessissa on mukana suurin osa Valion
henkilökunnasta.
Koska kuluttajan mieltymykset muuttuvat, tarvitaan lisäksi toinen prosessi, Valion kielellä tuote-markkinointiprosessi (TUMA). Se vastaa siitä, että tuotteisto koko
ajan uudistuu kulutustrendien ja teknologian tarjoamien uusien mahdollisuuksien
mukaan. Toisaalta uusien tuotteiden tieltä
on jatkuvasti poistettava sama määrä vanhoja huonosti myyviä ja huonosti kannattavia tuotteita.
Nopeus on sivuseikka
Tietokone- ja matkapuhelinmaailmassa
tuotteiden elinkaari on vuoden luokkaa.
Silloin puolen vuoden myöhästyminen on
jo kohtalokas. Valitettavasti nopeutta ruvettiin korostamaan 2000-luvulla myös
elintarvikkeiden tuotekehityksessä. Valiolla tuotteiden elinkaari on kuitenkin jopa
kymmeniä vuosia, jolloin on paljon tärkeämpää, että uusi tuote on todella valmis.
Kännykkä on kertaostos, jonka kanssa
on elettävä, vaikka harmittaakin. Elintarvike ostetaan usein monta kertaa viikossa.
Jos ensimmäinen ostos on pettymys, uusintaostosta ei tule. Jos elintarvikeuutuuden toisen kuukauden myynti on ensimmäistä alhaisempi, peli on jo menetetty.
3,0%
RASVAPITOISUUS
2,5%
2,0%
1,5%
1,0%
0,5%
0,0%
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Kuva 1: Valion tuoretuotteiden keskimääräisen rasvapitoisuuden kehitys kertoi ensimmäisenä
kevyttrendin päättymisen.
22
Kuluttajalähtöisyys voi olla
haastatteluharha
Kuluttaja- ja markkinalähtöisyys tarkoittaa
käsittääkseni sitä, että tuotteistoa kehitetään trendien mukaan. Trendi voi olla keveys, luonnollisuus, käyttömukavuus jne.
Helposti käy kuitenkin niin, ettei trendiä
hyödynnetä tehokkaasti, koska olemassa
olevat trendin mukaiset tuotteet myyvät jo
hyvin. Myyntitavoitteet saavutetaan ja ollaan tyytyväisiä.
Tässä vaiheessa tuotevalikoiman laajentaminen kuitenkin toisi vielä lisämyyntiä
ja -tuottoja. Sen sijaan markkinointitoimenpiteitä kohdistetaan helposti tuotteisiin, joiden myynti on laskussa. Jos myynnin laskun syynä on trendin vastaisuus, toimenpiteistä ei ole mitään hyötyä.
Koska trendit ovat tärkeitä, niitä kannattaa seurata tarkasti. Valion tapaisessa laajan tuotevalikoiman yrityksessä paras ja
nopeimmin reagoiva trendianturi on omien tuotteiden myyntiluvut. Luomutrendin
nousut ja laskut näkyvät luotettavasti vain
ja ainoastaan myyntiluvuista ja kevyttrendin päättyminen näkyi oman tuotteistomme myynnin muutoksista 2−3 vuotta aikaisemmin kuin markkinatutkimusyritykset
sen havaitsivat (kuva 1).
Kuluttajatutkimuksessa kyselyitä ja haastatteluja voisi mielestäni vähentää reippaasti ja keskittyä paljon enemmän ostokäyttäytymisen eli myyntilukujen analysointiin.
Lompakko on ihmistä rehellisempi.
Sosiaalisessa mediassa käydään kärjekkäitä keskusteluja, mutta usein ne ovat pienen piirin aikaansaamia. Esimerkiksi raakamaidon erinomaisuudesta ja meijeriprosessien vahingollisuudesta on paljon kirjoiteltu. Sen pohjalta Valio toi markkinoille
homogenoimattoman täysrasvaisen maidon, mutta sen myynti on jäänyt vähäiseksi.
Joskus trendimuutokset ovat nopeita.
Karppaus tuli hyvin nopeasti, mutta suurin kiihko hiipui pian. Tämä saattoi olla
hankalaa leipomoille, jotka eivät ehtineet
kunnolla muutokseen mukaan. Toisaalta
proteiinipitoisten tuotteiden kysyntä jatkuu korkeana, joten proteiinipitoisilla leivillä voi olla jatkossakin kysyntää.

Kuva: nina dodd
Valion teknologiajohtaja Matti Harju
kyseenalaistaa konsulttien lupaukset helposta
tuotekehitysprosessista.
Innovatiivisuuden voi vain tappaa
Vastuullisuus on helposti viherpesua
Vastuullisuudesta on tullut viime aikoina
monimutkaista, kun innovatiivisesti keksitään yhä uusia jalanjälkiä. Nykyaikaiset
elintarvikkeet ovat niin monimutkaisia, että jonkun hiilijalanjäljen rehellisestä laskemisesta tulee toivoton tehtävä. Helposti otetaankin opportunistinen asenne ja lasketaan mahdollisimman edullinen jalanjälki.
Esimerkiksi maidon pakkaamisessa kilpailevat kartonki, muovi ja lasi. Jokainen
teollisuuden haara on tehnyt oman elinkaarianalyysinsä ja todennut tietenkin
oman pakkauksensa parhaaksi. Valiokin
voi vastuullisuuteensa vedoten valita minkä tahansa pakkauksen. Vastuullisuudesta tulee helposti viestintäkisa, ja sosiaalinen media toivottavasti tuomitsee pahimmat ylilyönnit.
60
LIIKEVAIHTO (milj. €)
50
40
30
20
10
11
4/
20
11
5/
20
11
6/
20
11
7/
20
11
8/
20
11
9/
20
11
10
/2
01
1
11
/2
01
1
12
/2
01
1
1/
20
12
2/
20
12
3/
20
12
4/
20
12
5/
20
12
6/
20
12
7/
20
12
8/
20
12
9/
20
12
10
/2
01
2
11
/2
01
2
3/
20
11
1/
20
11
0
2/
20
Innovaatio on ollut viime vuosien muotisana. Sitä on peräänkuulutettu ja kaikenlaisia
menetelmiä sen esiin kaivamiseksi on kehitetty. Oman kokemukseni mukaan innovaatioita ei kuitenkaan saada aikaan menetelmillä. Sen sijaan monen yrityksen tuotekehitysprosessiin on rakennettu niin monta
go/no go-päätösvaihetta, että todelliset innovaatiot varmasti tapetaan. Myönnän, että ideoita ja projekteja pitää karsia. En kuitenkaan usko, että missään yrityksessä osattaisiin tehdä vain oikeita valintoja.
Valiolla isoja innovaatioita on syntynyt
keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Niitä tarkemmin analysoidessa paljastuu, että niillä on ollut hyvin kivinen tie
kuljettavanaan ja markkinoille pääsyyn on
tarvittu myös hyvää onnea. Valiota kehutaan usein innovatiiviseksi. Itse kutsuisin
sitä innovaatioita huonosti tappavaksi yritykseksi.
70
Kuva 2: Valion alle 1-vuotiaitten uutuustuotteiden liikevaihdolla mitataan TUMA-prosessin
tuottavuutta.
Vastuullisuuteen liittyvät myös elintarkkeiden kansanterveydelliset vaikutukset.
Tämäkin alue on monimutkaistunut, kun
viralliset ravitsemussuositukset eivät enää
ohjaa kuluttajatrendiä vaan päinvastoin.
Jos haluaa uuden tuotteen menestyvän,
kannattaa kuitenkin seurata trendiä. Muutenkin pitäisi muistaa, että kuluttajan dieetti koostuu kymmenistä tuotteista, joten
suositusten soveltaminen yksittäiseen tuotteeseen ei ole järkevää.
Parasta vastuullisuutta on luultavasti rehellinen ja liikoja lupaamaton toiminta. Kuluttajille on syytä tarjota vaihtoehtoja, joista he itse valitsevat ideologiaansa sopivimmat tuotteet.
Aina ei voi onnistua
Uusien tuotteiden markkinoille tuonti on
aina riski. Kaikki ymmärtävät, että aina ei
voi onnistua. Onnistumisprosentin pitäisi
kuitenkin olla riittävä, että tuotekehitysprosessi maksaisi itsensä.
Valiolla olemme seuranneet asiaa mittaamalla, kuinka suuri osa uutuuksista pysyy
hengissä kaksi vuotta. Näin mitaten olemme päässeet noin 50 prosentin onnistumistasoon, johon olemme aika tyytyväisiä.
Vaihtelu vuosittain on ollut 30 ja 70 prosentin välillä.
En rehellisesti sanoen tiedä, mille tasolle kannattaisi pyrkiä, koska olemme korkeaan prosenttiin pyrkiessämme luultavasti
tappaneet taas jonkun potentiaalisen innovaation. Itse kannattaisin tästä syystä isompaa riskinottoa ja alhaisempaa onnistumisprosenttia.
Teknologiatyöntö on tärkeää
Olen ollut melkein koko urani kehittämäs-
Kustannustehokkuuden tilalle tuottavuuden mittaaminen
Tutkimus ja tuotekehitys joutuvat
usein yrityksissä tulilinjalle, kun
kustannuksia pitää karsia. Koska
useimmat yritykset joutuvat vuorollaan tähän tilanteeseen ja T&Ktoiminnon uudelleen rakentaminen on vaikeaa, elintarviketeollisuuden resurssit tällä alueella ovat
pienet. Yleensä yritykset panostavat alle prosentin liikevaihdostaan
24
tähän. Siksi T&K-kulujen merkitys
yritykselle on mitätön, ja tässä toiminnassa pitäisikin keskittyä pelkästään tuottavuuden parantamiseen. Uudistamalla tuotteistoa aktiivisesti yritys pääsee myös hinnoittelemaan tuotteet uudelleen.
Toiminta tulee kannattavammiksi
ja tuotekehityskustannukset saadaan helposti takaisin.
Tuotteiston uusimisessa tarvitaan kuitenkin myynnin, markkinoinnin, tuotekehityksen ja tuotannon hyvää yhteispeliä. Tätä
aluetta on syytä myös mitata ja
asettaa sille tavoitteet. Uusilla
tuotteilla aikaansaatu liikevaihto
(kuva 2) ja tulos sekä prosessiparannuksilla aikaansaadut säästöt
ovat hyviä mittareita.
Valiolla seuraamme myös alle
viisivuotiaitten tuotteiden osuutta
liikevaihdosta. Uusien tuotteiden
osuuden kasvattaminen parantaa
suoraan yrityksen kannattavuutta,
jos uutuudet on hinnoiteltu vanhoja kannattavammaksi niin kuin pitäisi. Tätäkin asiaa kannattaa yrityksessä seurata. π
sä uusia teknologioita, jotka ovat sitten tarjonneet mahdollisuuksia todellisten uutuustuotteiden kehittämiselle. Teknologian
kehittäminen mahdollistaa myös patentoinnin, jolla voidaan ainakin jonkin aikaa
saada suojaa kilpailulta. Meillä on erittäin
hyviä kokemuksia teknologiatyöntöisistä
hankkeista. Esimerkiksi laktoositon maitojuoma oli tällainen.
Valitettavasti teknologialähtöisiä projekteja on todellakin työnnettävä, että ne etenisivät. Mitä mullistavammasta teknologiasta
on kyse, sitä suurempi vastustus syntyy yrityksen sisällä. Sitä voi jopa käyttää testinä.
Jos vastustus on voimakasta, tiedät, että nyt
voi olla kyseessä todellinen innovaatio.
Vastustus kyllä murtuu aikanaan, kunhan asiaa jaksaa ottaa uudelleen esiin tarpeeksi monta kertaa. Viivytys voi olla asialle myös eduksi, sillä uutuustuote saattaa
olla edellä aikaansa.
Esimerkiksi Valion tytäryhtiö Kuivamaito Oy toi markkinoille korkealuokkaiset
pakkaskuivatut marjatuotteet yli 20 vuotta sitten. Ne eivät silloin menestyneet, mutta nyt tilanne voisi olla toinen. Valitettavasti kuivuri on ehditty myydä pois, eikä uuteen investointiin hevin riitä uskallusta.
Meijeriteollisuuteen on tällä hetkellä tulossa paljon uutta teknologiaa, esimerkiksi
erilaisia kalvotekniikoita, jotka voivat mullistaa perinteiset valmistusmenetelmät ja
mahdollistaa aivan uudenlaisten tuotteiden
kehittämisen. Toivottavasti riskinottokykyä
löytyy, ja syntyy uusia innovaatioita.
Mitä jäi jäljelle?
Ei paljonkaan noista konsulttijutuista, mutta tuotekehitysprosessia kannattaa, suorastaan pitää, mitata. Jos tulokset ovat hyviä,
se on erittäin kannustavaa ja palkitsevaa.
Jos jää paljon parannettavaa, tietää, että yrityksen on tehtävä muutoksia.
Helposti syytetään tuotekehitystä, mutta luultavasti tärkeämpi asia on eri toimintojen yhteistyön kehittäminen. Valiolla
edellytetään, että jokaisessa tuotekehitysprojektissa pitää olla sekä tuotepäällikkö,
tuotekehittäjä ja tuotannon edustaja. Näin
varmistetaan, että tuotantokin saa näkemyksensä esiin jo kehitysvaiheessa. Elintarviketeollisuudessa kannattaisi resursseja mieluummin lisätä kuin karsia, kuten
usein valitettavasti tehdään. π
Matti Harju
teknologiajohtaja
Valio Oy
matti.harju(at)valio.fi
Fluoresenssisormenjälki
soveltuu nopeaan laadun
määritykseen
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti oli
mukana hiljattain päättyneessä ERA-NET/
Core Organic-tutkimushankkeessa Quality Analysis Critical Control Points (QACCP).
Siinä selvitettiin muun muassa niin sanotun front face -fluoresenssianalytiikan soveltuvuutta pikamenetelmäksi arvioitaessa prosessoinnin ja varastoinnin vaikutusta raaka-aineen laatuun.
Tavoitteena oli kehittää menetelmä, joka
on useita laatuindikaattoreita samanaikaisesti ennustava ja perustuu kvantitatiiviseen
fluoresenssi-informaatioon. Fluoresenssiä
on perinteisesti hyödynnetty absorboivien
aineiden pitoisuuksia analysoitaessa.
Front face -fluoresenssimenetelmä poikkeaa tavanomaisesta erityisesti siinä, että
näytteitä ei tarvitse esikäsitellä ja näyte voi
olla kiinteä tai samea. Tästä syystä menetelmä on nopea ja mahdollistaa prosessinaikaisen näytteenoton analysointeineen ja
on siten käyttökelpoinen esimerkiksi tuotekehityksessä ja prosessien optimoinnissa.
Herkkä menetelmä
pienilläkin pitoisuuksilla
Menetelmä on herkkä ja soveltuu myös hyvin pienien pitoisuustasojen määrittämiseen. Yhteistyökumppanilta Spectralys Innovationilta on tällä hetkellä saatavissa antureita muun muassa akryyliamidin määrittämiseen prosessoiduista tuotteista.
Muutoksia emissiospektrissä aiheuttavat
esimerkiksi kuumennuskäsittelyt, fermentointiprosessi, muutokset mikrobiologisessa laadussa, lisäaineet, saasteet tai erilaiset
jäämät. Kyseessä on käytännössä tilastollista analyysiä hyödyntävä kemometrinen
määritys. Kalibrointimallin avulla saadaan
laadullista informaatiota tuotteen fysikaalis-kemiallisesta tilasta ja prosessoinnin ja
varastoinnin vaikutuksesta.
Front face -fluoresenssi soveltuu muun
muassa proteiinien, vitamiinien, karotenoidien, rasvojen hapettumisreaktion ja
Maillardin reaktiossa syntyvien yhdisteiden, kuten furosiinin analysointiin. Toisinaan Maillardin reaktio voi olla toivottukin, mutta voi synnyttää myös ei-toivottuja maku- tai aromiyhdisteitä ja jopa toksisia
yhdisteitä tuotteeseen.
Tutkimuskohteena porkkana
ja porkkanasose
Tutkimuksessa elintarvikkeen kokonaislaadun kannalta tärkeät tekijät huomioitiin
valitsemalla yksi tuote (porkkana) ja yksi
prosessi (lastenruokateollisuuden porkkanasose), jota seurattiin pellolta pöytään. Tavoitteena oli parantaa tuotekohtaista laadunhallintaa tiloilla (aitous/authencity) ja
jatkojalostuksessa (aitous ja kestävä jatkojalostus). Lisäksi tavoitteena oli optimoida
luomutuotantoa ja -jatkojalostusta siten, että ravitsemuksen ja terveellisyyden kannalta tärkeiden tekijöiden osuus kuluttajille päätyvissä lopputuotteissa lisääntyy.
Ketjuanalyysin avulla selvitettiin kokonaislaadun kannalta oleelliset yhteydet pellolta pöytään ja luotiin kokonaislaadun
huomioiva analyysijärjestelmä.
lisätietoja:
marjo Särkkä-Tirkkonen
erikoissuunnittelija
helsingin yliopisto
ruralia-instituutti
marjo.sarkka-tirkkonen(at)helsinki.fi
ines Birlouez
toimitusjohtaja
Spectralys innovation
ines.birlouez(at)spectralys.fr
www.spectralys.fr
Kuva: pirjo huhTaKangaS
Front face -fluoresenssi soveltuu
mm. proteiinien, vitamiinien,
karotenoidien, rasvojen
hapettumisreaktion ja Maillardin
reaktiossa syntyvien yhdisteiden,
kuten furosiinin analysointiin.
25
Elintarvikeanalytiikkaa
yhä nopeammin, helpommin
ja tarkemmin
Peruskoostumukseen liittyviä
määrityksiä on tehty samoilla
analytiikan periaatteilla jo
vuosikymmenet. Uudet laitteistot
kuitenkin parantavat työturvallisuutta,
nopeuttavat analyyseja ja kuluttavat
vähemmän liuottimia ja työaikaa.
Viimeisimpien ravitsemustutkimusten
myötä on esimerkiksi rasvahappoanalytiikalta vaadittava erotuskyky kasvanut. Kolonnit ovat pidentyneet sataan metriin ja
2-ulotteinen (2-D) kaasukromatografia auttaa isomeerien erotuksessa. Saatavilla on
myös uudenlainen erittäin polaarinen kolonni, joka sopii erityisesti cis/trans-isomeerien erotukseen.
Infrapunasäteilyn (IR) mittaukseen perustuvat pikamenetelmät ovat laajalti käytössä elintarviketeollisuudessa. Uusimmissa sovelluksissa on käytetty esimerkiksi
NIR:iä yhdistettynä kuvantamis- ja monimuuttujamenetelmiin luomaan lihanäytteen koostumuksesta kolmiulotteinen kuva perinteisen pistemäisen datan sijaan
(Kamruzzaman ym. 2012).
Elintarvikkeiden analysoinnissa käytetään myös erilaisia ydinmagneettinen resonanssi (NMR) -tekniikoita. Vaikka elintarvikkeet ovat täynnä erilaisia vetyä sisältäviä yhdisteitä, 1H-NMR:llä analyysi onnistuu näytteen esikäsittelyn ja spektrikirjastojen avulla. Tekniikka sopii hyvin kemometrisiin sovelluksiin kuten näytteen
alkuperän, laadun ja aitouden tutkimiseen
(Mannina ym. 2012). 31P-NMR soveltuu fosforia sisältävien yhdisteiden määrittämiseen, mutta myös monimuuttujamenetelmiin perustuviin sovelluksiin kuten näytteen alkuperän selvittämiseen (Spyros ja
Dais, 2009).
Matalatehoinen ultraääni (LPU) on edullinen mittausmenetelmä esimerkiksi laaduntarkkailuun tuotannon tai varastoinnin
aikana. Sillä saadaan näytettä tuhoamatta
arvio sekä kiinteiden että nestemäisten
näytteiden rakenteesta tai koostumuksesta
(Awad ym. 2012). Fotometrille voidaan rakentaa lukemattomia elintarvikesovelluksia nopeuttamaan ja automatisoimaan analyyseja. Yhdellä laitteella voidaan tehdä kolorimetrisiä, entsymaattisia ja elektrokemiallisia mittauksia, mm. sokereiden, happojen ja kokonaisproteiinin määrittämiseksi.
Eri yhdisteiden analytiikka tarkentuu
Elintarvikkeiden proteiinin analysoinnissa uusin trendi on peptidomiikka, joka sisältää bioaktiivisten peptidien identifioinnin ja määrittämisen. Karakterisointi perustuu yleensä nestekromatografiseen erotukseen ja massaspektrometriseen (MS)
tunnistukseen ja kvantitointiin, minkä lisäksi tarvitaan fraktiointi esimerkiksi geelielektroforeesilla. Myös kapillaarielektroforeesi (CE) on laajalti käytetty proteiinien
erotukseen (Zhu ym. 2012). Hiilihydraatteja analysoidaan usein nestekromatografisesti, mutta niitäkin voidaan määrittää CEmenetelmin (Wang ym. 2012).
Vitamiinianalytiikassa pääasiallisena
määritysmenetelmänä on jo pitkään ollut
perinteinen nestekromatografia (HPLC).
Tämän tekniikan rinnalle on otettu käyttöön pikamenetelmiä, esim. C-vitamiinin
määrittäminen tomaateista mikrotiitterilevyiltä (Stevens ym. 2006), missä rauta pelkistetään Fe 3+:sta Fe 2+ näytteen askorbaatin avulla. On huomattava, että näytteessä
voi olla muitakin pelkistäviä yhdisteitä.
Myös MS:n käyttö vitamiinianalytiikassa on yleistymässä, koska pienten pitoisuuksien määrittäminen monimutkaisista
näytemateriaaleista on usein aiheuttanut
ongelmia perinteisiä menetelmiä käytettäessä. MS:n yksi merkittävä etu on näytteen
esikäsittelyn väheneminen, koska näytemateriaalista tulevaa taustaa voidaan minimoida havainnoimalla vain tutkittavaa
yhdistettä. Abernethyn (2012) menetelmässä D-vitamiini määritetään maitonäytteestä, joka ensin uutetaan ja sen jälkeen analysoidaan derivoituna. Vitamiinianalytiikassa elintarvikenäyte vaatii kuitenkin
usein tyypillisen näytteen esikäsittelyn
(esim. saippuointi, uutto, SPE-puhdistus)
(Huang ym. 2009; Phinney ym. 2011).
Multimenetelmät säästävät rahaa
Sopivan analyysimenetelmän valinnassa on muistettava, että samaa yhdistettä ei välttämättä
pystytä määrittämään kvantitatiivisesti useasta erilaisesta näytemateriaalista samalla
menetelmällä.
26
MS:a on hyödynnetty myös elintarvikkeiden haitallisten aineiden analysoinnissa
(esim. luontaiset toksiinit, ympäristömyrkyt, prosessoinnin tai säilytyksen aikana
muodostuvat yhdisteet). Koska näiden yh-
disteiden lukumäärä on suuri, voidaan MS:n
ominaisuutta käyttää hyväksi kehittämällä
nk. multimenetelmiä, joilla kyetään analysoimaan samanaikaisesti kymmeniä - jopa
satoja - yhdisteitä. Wu ym. (2011) analysoivat eläinperäisistä elintarvikkeista 109 kasvinsuojeluainetta GC-MS:lla yhdistettynä
nopeutettuun nesteuuttoon ja automatisoituun geelipermeaatioon.
Multimenetelmien kehittäminen keskittyy kuitenkin pääsääntöisesti (U)HPLC-MS
-menetelmiin, joilla voidaan analysoida samanaikaisesti kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia yhdisteitä – toisin kuin GC:ssä.
Esimerkiksi Romero-González ym. (2011)
raportoivat menetelmän 258 yhdisteen (sis.
kasvinsuojeluaineita, eläinlääkkeitä, hometoksiineja ja kasvitoksiineja) määrittämiseksi elintarvikkeista. Multimenetelmien käyttöönoton ovat mahdollistaneet paitsi laitetekniset muutokset myös geneeristen näytteen esikäsittely menetelmien (erit.
QuEChERS, Quick, Easy, Cheap, Effective,
Rugger, Safe) kehittyminen. Multimenetelmien etuja ovat taloudelliset hyödyt (laboratoriotoiminnan tehostuminen, lyhyemmät analyysiajat, pienemmät liuotinkustannukset) ja ympäristönäkökulmat (liuotinjätteiden vähentyminen).
Spesiaatioanalyyseja
turvallisuustutkimuksissa
Kuten useiden muiden haitallisten yhdisteiden kohdalla myös raskasmetallien määrityksissä haasteita luovat niiden pienet pitoisuudet, kemialliset ominaisuudet ja pysymättömyys. Uusimmissa menetelmissä
onkin pyritty kehittämään mahdollisimman yksinkertaisia näytteen esikäsittelymenetelmiä yhdistettynä erilaisiin erotustekniikoihin ja induktiivisesti kytketty
plasma (ICP)-MS -analyysitekniikkaan.
Näitä menetelmiä hyväksikäyttäen kyetään nk. spesiaatioanalyyseihin, joissa erotetaan mm. epäorgaanisten yhdisteiden eri
hapetusasteita. Spesiaatioanalyyseillä on
erityisen suuri merkitys elintarviketurvallisuuteen liittyvissä analyyseissä, sillä
esim. elohopean ja arseenin osalta tiedetään, että ainoastaan tietyt muodot ovat
toksikologisesti merkittäviä. π
Mervi Rokka1
tutkija
mervi.rokka(at)evira.fi
Tiina Ritvanen1
tutkija
tiina.ritvanen(at)evira.fi
Marika Jestoi
2
ylitarkastaja
marika.jestoi(at)evira.fi
elintarviketurvallisuusvirasto evira, Kemian ja
toksikologian tutkimusyksikkö
2
elintarviketurvallisuusvirasto evira,
Tuoteturvallisuusyksikkö
1
viitteet:
• abernethy (2012): a rapid analytical method
for cholecalciferol (vitamin d3) in fortified infant
formula, milk and milk powder using dielsalder derivatisation and liquid chromatographytandem mass spectrometric detection. anal.
and Bioanal. Chem. 403(5):1433-1440.
• awad ym. (2012): applications of ultrasound in
analysis, processing and quality control of food:
a review. Food res. int. 48:410-427.
• huang ym. (2009): measurement of vitamin d
in foods and nutritional supplements by liquid
chromatography/tandem mass spectrometry. j.
aoaC int. 92(5):1327-1335.
• Kamruzzaman ym. (2012): non-destructive
prediction and visualization of chemical
composition in lamb meat using nir
hyperspectral imaging and multivariate
regression. inn. Food Sci. emerg. Tech. 16:218226.
• mannina ym. (2012): liquid state 1h high field
nmr in food analysis. progress in nmr Spectr.
66:1-39.
• phinney ym. (2011): isotope dilution liquid
chromatography – mass spectrometry methods
for fat- and water-soluble vitamins in nutritional
formulations. anal. Chem. 83:92-98.
• romero-gonzález ym. (2011): Simultaneous
determination of pesticides, biopesticides and
mycotoxins in organic products applying a
quick, easy, cheap, effective, rugged and safe
extraction procedure and ultra-high
performance liquid chromatography-tandem
mass spectrometry. j. Chrom. a 1218: 14771485.
• Stevens ym. (2006): Technique for rapid, smallscale analysis of vitamin C levels in fruit and
application to a tomato mutant collection. j.
agric. Food Chem. 54:6159-6165.
• Spyros & dais (2009): 31p nmr spectroscopy in
food analysis. progress in nmr Spectr. 54:195207.
• Wang ym. (2012): analysis of compositional
carbohydrates in polysaccharides and foods by
capillary zone electrophoresis. Carbohydrate
polymers, 88:754-762.
• Wu ym. (2011): analysis of multi-pesticide
residues in the foods of animal origin by gC-mS
coupled with accelerated solvent extraction and
gel permeation chromatography cleanup. Food
Chem. 126:646-654.
• Zhu ym. (2012): protein separation by capillary
gel electrophoresis: a review. anal. Chim. acta
709:21-31.
Monimuotoista analytiikkaa
Elintarvikeanalytiikka on laaja käsite sisältäen kehitystyötä ja sovelluksia tuottaa erilaista elintarvikkeisiin liittyvää tietoa esimerkiksi niiden koostumuksesta, rakenteesta sekä fysikaalisista ja
aistinvaraisista ominaisuuksista.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää paitsi tuotekehityksessä
myös esimerkiksi arvioitaessa,
täyttääkö elintarvike sille asetetut ravitsemukselliset ja lainsäädännölliset vaatimukset.
Vaikka useat elintarvikeanalytiikassa käytetyt menetelmät ja
tekniikat ovat olleet jo pitkään vakiintuneita, uudet teknologiat
ovat kuitenkin lisänneet erilaisia
keinoja mittausten tehostamiseen ja nopeuttamiseen.
Elintarvikeanalyyttisten mittausten kehittyessä analyysitulosten valmistuminen nopeutuu entisestään. Samoin mittalaitteiden
ollessa entistä herkempiä kyetään
hyvinkin pienet muutokset yhdisteiden pitoisuuksissa havaitsemaan esim. ajan funktiona. Nykyisillä analyysilaitteiden datankäsittelyohjelmilla on myös mahdollista hyödyntää vanhaa tulosdataa
myöhemmin, esimerkiksi tutkittaessa uusia yhdisteitä jo aikaisemmin analysoiduista näytteistä.
Myös elintarviketeollisuuden
omavalvonta vaatii analyysimenetelmältä yhä enemmän nopeutta
ja kustannustehokkuutta. Viime
vuosina kehitystä on tapahtunut
erityisesti immunokemiaan perustuvien biosensorien kohdalla,
mutta myös perinteisimmille NIR/
NIT-tekniikoille on kehittymässä
uusia sovelluksia.
Edellä mainitut elintarvikkeiden analyysimenetelmät ovat vain
muutamia esimerkkejä siitä valtavasta ja yhä kasvavasta menetelmäkirjosta, jota elintarvikeanalytiikassa käytetään. Sopivan analyysimenetelmän valinnassa on
muistettava, että samaa yhdistettä ei välttämättä pystytä määrittämään kvantitatiivisesti useasta
erilaisesta näytemateriaalista samalla menetelmällä. Analyysimenetelmän valintaan vaikuttaa
myös se, mihin saatua analyysitulosta käytetään. Määritettäessä
entistä pienempiä pitoisuuksia
analyysimenetelmän mittausepävarmuus saattaa kasvaa, mikä
osaltaan vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Analyysimenetelmien kehittyessä elintarvikeanalyytikon tuleekin yhä syvemmin tuntea tuottamansa tuloksen laadukkuus. π
27
Kuva: Tuuli KoivumäKi
Tutkija Minnamari Edelmann
sentrifugoimassa folaattinäytteitä.
Luotettava analytiikka
tutkimusprojektin kulmakiviä
Elintarvikkeiden koostumusta
selvittelevissä tutkimushankkeissa
joudutaan usein kehittämään ja
varmentamaan analyysimenetelmät,
ennen kuin päästään tekemään itse
tutkimusta. Kehitystyö vaatii vankkaa
analytiikan osaamista.
Professori Vieno Piirosen johtama Helsingin yliopiston elintarvikekemian tutkimusryhmä pääsi vuonna 2005 mukaan viisivuotiseen EU:n 6. puiteohjelman HealthGrain
-hankkeeseen, jossa tutkimusryhmän tehtävä oli tutkia viljanäytteistä eräitä bioaktiivisia yhdisteitä. Tutkimusryhmä sai näin
mahdollisuuden käyttää folaatti- ja kasvisterolitutkimuksissa hankittua analyyttista
osaamista laajaan näyteaineistoon.
Näytteitä oli tulossa useita satoja neljän
vuoden aikana, joten ryhmä oli aivan uuden haasteen edessä: Ovatko käytössä olevat määritysmenetelmät riittävän luotettavia, soveltuvatko ne suurten näytemäärien
tutkimiseen ja miten voidaan varmistaa
analyysitason pysyminen vakaana koko
hankkeen ajan.
Kasvisterolimääritysten haasteena oli, ettei käytettävissä ollut varmennettuja vertailumateriaaleja tai vertailumenetelmiä.
28
Miten siis varmistaa määritysten laatu? Tulosten oikeellisuus oli osoitettava takaisinsaantokokein ja vertaamalla aiempiin tuloksiin. Toistettavuus tutkittiin muutaman
viljanäytteen avulla.
Mistä vertailumenetelmät?
Menetelmän valintaa selkeytti tieto siitä,
että kaikki näytteet tulisivat olemaan keskenään samantyyppisiä. Sterolit esiintyvät
niissä joko vapaina yhdisteinä, estereinä
tai glykosideinä, ja ne ovat viljamatriisissa
kovien proteiini- ja kuituverkostojen suojaamana.
Elintarvikekemian tutkimusryhmä halusi tietää yksittäisten sterolien määrät, jolloin oli mahdollista tutkia sterolikoostumusten eroja. Tämän vuoksi lähtökohdaksi valittiin menetelmä, jossa sterolit uutettiin liuotinseoksella happo- ja emäskäsittelyjen jälkeen, puhdistettiin kiinteäfaasiuutolla sekä määritettiin kaasukromatografisesti. Kumpaakaan hydrolyysiä ei voitu jättää pois tulostason laskematta, mutta
onneksi näytteiden ja reagenssien määrät
saatiin puolitettua. Tämä oli mahdollista,
koska näytteet olivat hyvin edustavia ja tasalaatuisia.
Kaikki jyvät ja useimmat viljatuotteet oli
jauhettu kaikkia tutkimusryhmiä varten
samaan partikkelikokoon yhdessä paikas-
sa. Näin kaikkien tutkimusryhmien saamat näytteet olivat keskenään samanlaisia
ja tulokset vertailukelpoisia. Lisäksi viljanäytteiden huolellinen ja toistettava jauhaminen näkyi hyvin pienenä vaihteluna rinnakkaismääritysten välillä, minkä ansiosta rinnakkaismääritysten määrä pystyttiin
myös pienentämään kahteen.
Folaatin määritykseen oli olemassa standardimenetelmiä. Elintarvikekemian tutkimusryhmä oli ollut myös kehittämässä
ja kommentoimassa eurooppalaista standardia folaatin määrittämiseksi elintarvikkeista. Hyväksytyt menetelmät perustuvat
kuitenkin mikrobiologiseen määritykseen,
kun taas eri folaattimuotojen (vitameerien)
määritykseen tarvitaan kromatografisia
menetelmiä. Lisäksi standardimenetelmätkin sallivat tiettyjä vapauksia esimerkiksi
analyysissä käytettävien entsyymikäsittelyjen suhteen.
Tutkimusryhmän käyttämät määritysmenetelmät, niin mikrobiologinen kuin
HPLC-menetelmä sekä näytteen esikäsittely ja puhdistus, oli kehitetty yliopiston
elintarvikekemian laboratoriossa elintarvikekemiallisia tutkimuksia varten. Myös
näytteiden ja näyteuutteiden säilyttämiseen vaadittavat olosuhteet oli selvitetty,
jotta merkittävää folaattihävikkiä ei tapahtuisi.
Entä vertailunäytteet?
Menetelmien toimivuus oli jo aiemmissa
tutkimuksissa varmennettu mm. takaisinsaantokokein, käyttämällä vertailunäytteitä ja osallistumalla kansainvälisiin menetelmävertailututkimuksiin. Varmennettuja vertailunäytteitä, jotka edustavat erilaisia elintarvikematriiseja ja pitoisuusalueita, oli ja on saatavilla, mutta vertailunäytteiden sisältämille folaattivitameereille ei
yleensä ole annettu vertailuarvoa, vaan vertailuarvona on mikrobiologisesti määritetty kokonaisfolaattipitoisuus. Niinpä etenkin HPLC-menetelmän validoinnissa ja toimivuuden varmistamisessa oli oltava erityisen huolellinen, lähtien spektrofotometrisesti tarkistetuista standardiyhdisteistä
ja saantokokeista aina yhdisteiden tunnistukseen ja kvantitointiin.
Menetelmien toimivuuden varmentamisen jälkeen luotiin malli analyysitason varmentamiseksi. Folaattimäärityksiä varten oli
olemassa varmennettu vertailunäyte, täysjyvävehnäjauho BCR®121, jonka kokonaisfolaattipitoisuus tiedettiin ja jota oli jo aikaisemmissa tutkimuksissa hyödynnetty. Varmennettua arvoa ja sen mittausepävarmuutta oli kätevä käyttää valvontakortin pohjana.
Kasvisteroleille ei vastaavaa materiaalia ollut
saatavilla, joten jouduttiin tyytymään laboratorion omaan vertailunäytteeseen.
Elintarvikekemian tutkimusryhmä ehdotti hankkeen muille tutkimusryhmille
yhteisen vertailunäytteen valmistamista.
Sellaiseksi valittiin Unkarissa jauhettu
täysjyvävehnäjauho, joka toimitettiin pakkaskuljetuksena Suomeen. Jauho jaettiin
pieniin pusseihin ja pakastettiin, ja uusi
pussi sulatettiin pakkasvarastosta vertailunäytteeksi tietyin aikavälein.
Vertailunäytteelle laadittiin useina päivinä tehtyjen määritysten perusteella valvontarajat, joita käytettiin määrityssarjojen analyysitason tarkkailuun. Folaattimäärityksissä käytettiin kahta vertailunäytettä: laboratorion oman vertailunäytteen kelpoisuus todennettiin varmennettua vertailunäytettä vastaan analysoimalla varmennettu vertailumateriaali kahden
viikon välein näytesarjojen yhteydessä.
solla. Siksi kahden vuoden kuluttua projektin alkamisesta hankittiin uusi, edellistä vastaava vertailunäyte.
Jokaiseen määrityssarjaan kuuluneen
vertailunäytteen tulos oli armoton: jos se
poikkesi sallitusta, koko määrityssarja oli
uusittava. Vaikka uusintoja oli aika ajoin
tehtävä, vertailunäytteen käyttö kannatti.
Se osoitti, oliko reagensseissa, laitteissa tai
työskentelyssä tapahtunut tuloksia heiluttavia muutoksia. Lisäksi tasaisten vertailunäytetulosten ansiosta niin hankkeen
ensimmäisten kuin viimeistenkin näytteiden tulokset olivat vertailukelpoisia. π
Vertailunäytettä on päivitettävä
dosentti, ETT
Folaatti on yksi herkimmin hajoavista vitamiineista. Tutkimuksen aikana havaittiinkin, että laboratorion oman vertailunäytteen folaattipitoisuus alkoi vähitellen
pienentyä, vaikka varmennetun vertailunäytteen tulokset pysyttelivät vakaalla ta-
Susanna Kariluoto
ETT
Anna-Maija Lampi
dosentti, ETT
Velimatti Ollilainen
Helsingin yliopisto
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Elintarvikekemian osasto
lisätietoja:
Susanna Kariluoto, susanna.kariluoto(at)helsinki.fi
Millä eväillä tutkimuksesta tietokantaan?
Tutkimuksessa pyritään saamaan
uutta tietoa jostakin aiheesta,
mutta kenelle ja miten tämä tieto
tarjotaan hyödynnettäväksi? Perinteinen tapa luonnontieteiden
alalla on ollut tulosten julkaiseminen vertaisarviointia käyttävissä
tieteellisissä sarjajulkaisuissa.
Elintarvikealalla tehdään huomattavan paljon tutkimusta, joka
liittyy elintarvikkeiden koostumuksen selvittämiseen. Nämä yksittäiset elintarvikkeiden koostumukseen liittyvät tulokset ovat
vaikeasti hahmotettavina ”palasina” alan julkaisuissa. Esimerkiksi
HealthGrain -hankkeessa selvitettiin viljojen steroli- ja folaattipitoisuuksia ja niihin vaikuttavia teki-
jöitä, ja tulokset julkaistiin alan
parhaissa julkaisuissa. Työssä oli
tavoitteena selvittää perimän ja
ympäristötekijöiden vaikutusta
viljan bioaktiivisiin yhdisteisiin.
Miten tutkimuksessa saatua tulosaineistoa sitten voidaan hyödyntää tietokannoissa? Monet
elintarvikkeiden koostumustietokannat, esimerkiksi Fineli taikka
USDA:n Food Composition Database, ovat julkisia ja kaikkien halukkaiden käytettävissä. Nämä tietokannat muodostavat sen tiedon
perustan, jota eri alojen asiantuntijat omilla aloillaan voivat hyödyntää.
EU:n kuudennen puiteohjelman
EuroFIR -hankkeessa harmonisoi-
tiin eurooppalaisia elintarvikkeiden koostumustietokantoja. Hankkeessa laadittiin yhteiset kriteerit,
joita tieteellisissä julkaisuissa julkaistujen menetelmien tuli täyttää.
Yhtenä keskeisenä osana tätä oli
näytteenoton arviointi.
Kerättäessä aineistoa ja arvioitaessa sen käytettävyyttä tietokantoihin julkaisuja arvioitiin
muun muassa sillä perusteella,
miten ja mistä näytteet oli kerätty,
kuinka vuodenaikais- taikka
maantieteellinen vaihtelu oli otettu huomioon, oliko materiaali kuvattu yksiselitteisesti: sen kypsyysaste tai fysiologinen tila, mikä
kasvi ja sen osa oli kyseessä jne.
Usein näytteenotto oli näissä tut-
kimuksissa kuvattu tai tehty puutteellisesti.
Huomattava osa biologisen materiaalin näytteenoton virheestä
johtuu materiaalin heterogeenisyydestä. Tämä puolestaan vaikuttaa kerättävien osanäytteiden lukumäärään: mitä suurempaan
tarkkuuteen pyritään näytteen pitoisuuden mittaamisessa, sitä
useampia osanäytteitä materiaalista tarvitaan. Tähän tarkkuuteen
ei voida enää laboratoriossa vaikuttaa. Tämän vuoksi jo tutkimusta suunniteltaessa näytteenottoon
tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota ja miettiä tulosten hyödynnettävyyttä myös koostumustietokannoissa. π
29
Kuva: joona louhi
Kuva: Saara järvinen
Kestävän kehityksen mallin mukaisesti ruokatäydennyksien kuljetus tapahtumapaikalle Koepala-katukeittiöön toteutettiin lihasvoimalla, hankkeen johtaja,
muotoilija Janne Asikainen esittelee.
Onnistuuko tuotekehitys tuurilla
vai tiukalla ohjeistuksella?
Onko uusien ja menestyvien elintarviketuotteiden kehitys edelleenkin sattumankauppaa, vai voiko tuotekehitykseen tuoda uusia toimintatapoja menestyksen takeeksi?
Tätä kysymystä pohdimme, kun aloimme suunnitella Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuulunutta Snack & Pack -hanketta, jossa kehitimme katuruokailua Koepala-katukeittiökokonaisuuden avulla. Halusimme kyseenalaistaa tuotekehityksen totuttuja toiminKuva: joona louhi
tatapoja ja miettiä katuruokakulttuurin uudistamista kaupunkiympäristössä. Päätimme esitellä katuruokailukokonaisuuden
teemavuoden designtapahtumissa, joissa
vielä kehitteillä oleva kokonaisuus tuotiin
yleisön testattavaksi ja arvioitavaksi.
Tuotekehitys on yrityksen
toiminnan ytimessä
Perinteisesti tuotekehitys on niin pienen
kuin suurenkin yrityksen suurimpia ja tarkimmin vartioituja salaisuuksia. Elintarviketeollisuudessa pienen yrityksen toiminta voi perustua jopa kokonaisuudessaan yhteen ainoaan kaupallisesti hyödynnettävään keksintöön, tuotekehityksessä
syntyneeseen innovaatioon.
Pienempiin toimijoihin verrattuna suuryrityksessä tuotekehitys on erilaisten tekijöiden hallintaa, hallittujen sattumien hyödyntämistä tiukasti määriteltyjen toimintatapojen, suunnitelmien ja aikataulujen
puitteissa. Tuotekehitystä tehdään tietyn
Kuvassa on ruis-spelttiwrap kotimaisella
vuohenjuustotäytteellä.
30
mallin ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Molemmissa tapauksissa tuotekehitys toimii kuitenkin yrityksen kantavana
perustana.
Suomessa tuotekehitys hallitaan yrityksen koosta riippumatta prosessina, ja omien tuotteiden kehitys- ja tutkimustoimintaan suhtaudutaan usein hyvin intohimoisesti. Luumäeltä voi löytyä visio kotimaisesta ilmakuivatusta sianlihatuotteesta. Helsingin Punavuoressa toimivan leipomon
tuotekehitystä ohjaa vahva näkemys uudistaa kotimaista leipomoalaa kansainvälisillä
tuulahduksilla. Kaarinassa huippuluokan
asiantuntemus marja-, vihannes- ja hedelmätäysmehujen valmistuksessa on johtanut
omaleimaisen funktionaalisen elintarvikkeen syntyyn. Kuitenkin myös näissä yrityksissä tiedetään, että ideasta on vielä pitkä matka kaupalliseksi tuotteeksi ja monenlaisia haasteita riittää matkan varrella.
Suurimmat haasteet ideoinnissa
ja kaupallistamisessa
Suomalaisittain suurimmat haasteet ovat
tuotekehityksen ääripäissä: alussa ideoin-
Ruoka-annoksien raaka-aineet valittiin
lähi- ja kausiruokaan pohjautuen ja
annosten tarjoiluun käytettiin ekologisia
ja kierrätettäviä pakkausmateriaaleja.
Kestävien arvojen lisäksi Koepalakatukeittiössä tutkittiin ruuan, juoman
sekä pakkauksen välistä suhdetta
ruokailutilanteessa.
tivaiheessa sekä lopussa uutuustuotetta
kaupallistettaessa. Kaupallistamisessa mm.
ruotsalaiset ovat huomattavasti suomalaisia elintarvikeyrityksiä edellä. Myynti- ja
markkinointiosaaminen on Ruotsissa edelleen aivan toisella tasolla kuin Suomessa,
varsinkin toimittaessa kansainvälisillä
markkinoilla. Kaupallistamisen lisäksi Suomessa kiinnitetään liian vähän huomiota
menetelmien ja tuotteiden immateriaalioikeuksien (IP-oikeuksien) hallintaan sekä
ennakoivaan lähestymistapaan jo uutuustuotteita ideoitaessa.
Tuotekehityksen alkuvaiheessa on erityisen tärkeää kyetä haarukoimaan oman alan
markkinoita sekä seurata alansa kilpailijoiden liikkeitä. Helpointa on lähteä hakemaan
ideoita ulkomailta, vierailla messuilla, tutkia kilpailijoiden tuotteita ja seurata markkinoiden kehitystä. Pitkällä tähtäimellä voi
kuitenkin olla vaarallista turvautua pelkästään olemassa oleviin ratkaisuihin. Suomalaisen elintarviketeollisuuden perisynti on
tarttua toimeen vasta silloin, kun on pakko:
kun kilpailija on jo löytänyt avaimen menestykseen. Tietysti myös poikkeuksia löytyy.
Mikäli ei oteta riskejä, voi tuskin odottaa suuria mullistuksia menestyksenkään
suhteen, mutta riskinoton lisäksi perusasioiden on oltava kunnossa. Yksi olennainen
asia on tuotekonseptien kaupallistaminen,
joka on jo pitkään ollut suomalaisten yritysten kompastuskivi.
Liikkeellä on monenlaisia harhaluuloja
ja ennakkoasenteita. Usein ajatellaan, että
koko prosessista selvitään omin voimin,
eikä ulkopuolista osaamista olla valmiita
käyttämään tai osata edes hakea. Yrityksen
ulkopuolinen ammattitaito on kuitenkin
monen menestyvän tuotteen taustalla. Uutuustuotteen kilpailuetu voi löytyä esimerkiksi yrityksen ulkopuolella hankitusta tieteellisestä tutkimuksesta tai pakkausmuotoilun asiantuntemuksesta.
Toisinaan vallalla on ajatus, että pelkkä
huolellinen ja pitkäjänteinen kehitystyö riittää menestykseen. Pienenkin yrityksen
markkinat voivat kuitenkin laajentua usein
hyvin nopeastikin kansainvälisiksi, jolloin
IP-oikeudet tulisi ymmärtää osana yrityksen liiketoimintastrategiaa. Yleensä vain
suojatulla keksinnöllä on kaupallista arvoa
yrityksen liiketoiminnassa. Olisikin tärkeää muistaa, että IP-oikeuksien hallinta on
merkittävä osa tuotekehityksen kaupallistamisprosessissa. Suomessa näissä asioissa ollaan vielä kokemattomia.
Kokemuksen puute näkyy usein myös
siinä, että kotimaisessa tuotekehityksessä
ajatukset pyörivät liiaksi pelkän ydintuotteen ympärillä, kun maailmalla ymmärretään asian laajempi mittakaava. Olennai- 
Ruokailijat antoivat
avoimesti rakentavaa
palautetta
kokonaisuudesta,
mikä kannusti
hankkeen tiimiä
jatkamaan
kokonaisuuden
kehittämistä.
Kuvassa on
ruokailijoita
Design Market
-tapahtumasta,
Kaapelitehtaalta
Helsingistä.
Kuva: janne aSiKainen
Suomalaista katuruokakulttuuria uudistamassa
Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuuluneessa Snack & Pack -hankkeessa
toteutettiin Koepala-katukeittiökokonaisuus, jossa yleisö pääsi arvioimaan vielä kehitteillä olevaa
katuruokakokonaisuutta ja vaikuttamaan sen jatkokehitykseen.
Hankkeessa tarjottiin kaupunkilaisille tulevaisuuden katuruokaelämys sekä pyrittiin herättämään
keskustelua muotoilusta, ekologisuudesta ja lähiruuasta vaihtoehtona kansainvälisille pikaruokakonsepteille.
Hankkeessa kehitettiin pikaruokamenu ruoka- ja pakkausmuotoilun keinoin. Lopputulos
syntyi kolmen keittiömestarin,
usean muotoilijan sekä elintarviketuotekehityksen ammattilaisten
yhteistyönä. Asiantuntija-, materiaali- ja raaka-aineapua reseptien
kehitykseen saatiin monilta yrityksiltä leipomosta mehuvalmistajiin.
Erityisen panoksen projektin
suunnittelu- ja toteutusvaiheen
antoi pakkausteollisuusyrityksien
tuki. Mukana hanketta tukemassa
olivat Metsä Board, Metsä Tissue
SAGA-brändillä sekä Lamican ja
Pyroll, jotka kaikki toimivat vahvasti elintarvikepakkausten ja
pakkausmateriaalien alueella.
SAGA Ruoanlaittopaperia käytettiin ruoka-annosten valmistuksesta, säilytyksestä ja kypsennyksestä aina tarjoiluun asti. Metsä
Boardin kartonkisessa tarjoiluastiassa korostui ekologinen ajattelu
myös pakkauksen jatkokäyttömahdollisuuksien huomioimisena.
Pakkaus toimi ruokailun jälkeen
postikorttina, jonka postimaksu
oli maksettu ennakolta kaikkialle
maailmassa.
Kartonkipakkausten painatuksessa hyödynnettiin Pyrollin painoteknistä osaamista sekä viimeisintä digipainotekniikkaa. Lamicanin
ekologinen kartonkitölkki puolestaan antoi mahdollisuuden yhdistää tarjoiltava juoma ja ruoka yhteen pakkaukseen. Koepala-katukeittiön tapahtumissa tarjotun tomaattimehun pakkaamisesta kartonkitölkkiin huolehti Bullberry Oy.
Koepala-katukeittiökonseptin
kaupallista potentiaalia aletaan
seuraavaksi selvittää tapahtumissa vierailleen yleisön palautteen ja
tapahtumissa kerättyjen havaintojen perusteella. Saamamme palautteen perusteella kuluttajat
ovat selvästi halukkaita osallistumaan tuotekehitykseen, jos vain
annamme heille siihen mahdollisuuden.
Hankekokonaisuuden jatkokehittämistä varten etsitään sekä julkista rahoitusta että yksityisiä rahoittajia. Tavoitteena on tarjota
kuluttajille uusia katuruokaelämyksiä jo ensi kesänä. π
31
 sena osana ovat niin pakkaus kuin koko
palvelukokonaisuus, jonka tuote kuluttajalleen tarjoaa. Näiden tulisi kulkea
mukana läpi koko tuotekehityksen.
Kuluttajat aidosti mukaan
tuotekehitykseen
Tuotekehitys vaatii kattavaa yhteistyötä
ja monipuolista osaamista, muuten ei
kehitystyöltä voida odottaa kovinkaan
paljoa. Tuotekehittäjät, suunnittelijat ja
muotoilijat muodostavat yhteistyön tukijalan yhdistellessään eri alojen asiantuntemuksen konkreettiseen muotoon.
Kaikkein tärkeintä tässä prosessissa on
avoin kommunikaatio.
Kommunikaatiota tarvitaan tuotekehitystiimissä sisäisesti, mutta tuotekehityksen kannalta tärkeintä on luoda
avoin yhteys ennen kaikkea tuotteen kuluttajiin. Kaikista palkitsevinta on vuorovaikutteisuus, jossa myös kuluttajat
kokevat heidän palautteensa aidosti merkittäväksi.
Myös elintarviketeollisuudessa käytetään nykyään erilaisia toimintatapoja
crowd sourcing -menetelmistä kuluttajapaneeleihin. Toimintamalleja voisi kuitenkin jalostaa vielä pitemmälle ja siirtyä
laboratorioympäristöstä ja keinotekoisista testausjärjestelyistä aitojen kulutustilanteiden tarkasteluun. Tällä tavoin tuotekehityksessä päästään hyödyntämään
aitoja kuluttajien kokemuksia mielikuvien, mallien ja arvioiden sijaan.
Surkuttelemme usein kotimaisen
markkinamme rajallisuutta, mutta kotimarkkinamme voisivat toimia oivallisena testausalueena uusille, rajoja rikkoville tuotteille, mikäli kuluttajat saataisiin aktivoitua vahvemmin mukaan
tuotekehitykseen jo sen alkuvaiheissa.
Tuotekehitykseen tarvitaan mittaustulosten ja haastattelututkimusten lisäksi
myös aitoja havaintoja oikeissa ympäristöissä.
Miksemme käyttäisi kotimarkkinoitamme ponnahduslautana uusille ideoille? Täytyykö meidän jatkossakin mennä
tuotekehityksessä sieltä, mistä aita on matalin? π
DNA-viivakoodeilla tarkkaa
DNA-viivakoodi on tietyssä genomin osassa oleva lyhyt sekvenssi, jonka perusteella
lajit voidaan erottaa toisistaan vastaavasti
kuin kaupalliset tuotteet omien viivakoodiensa avulla. Viivakoodialueen DNA:n
emäsjärjestys on lajin sisällä enemmän tai
vähemmän vakio, mutta muuntelee lajien
välillä.
DNA-viivakooditiedolla on lukuisia käyttömahdollisuuksia. Biologisia lajeja määritetään monissa yhteyksissä, kuten luonnon
monimuotoisuustutkimuksissa, laittomien
ja uhanalaisten lajien tunnistamisessa, haitallisten tuholaislajien seurannassa sekä
elintarvikkeiden ja muiden kaupallisten
tuotteiden sisällön selvittämisessä.
Perinteisten ulkonäköön perustuvien
morfologisten menetelmien avuksi voidaan
ottaa käyttöön geneettiset menetelmät. Erilaisiin lajintunnistuksen tarpeisiin on kehitetty tehokas menetelmä, DNA-viivakoodaus (DNA barcoding) eli DNA-pohjaisten
lajitunnisteiden tuottaminen.
International Barcode of Life -yhteistyöverkosto (iBOL, www.ibol.org) edistää DNAlajitunnisteiden käyttöä kansainvälisenä
standardina. Vuoden 2011 alussa joukko
suomalaisia tutkijoita ja asiantuntijoita
KuvaT: helena Korpelainen
Janne Asikainen
bio- ja elintarviketekniikan insinööri
pakkausmuotoilija (AMK)
Pakkaussuunnittelutoimisto Koepala
Design Studio
janne(at)koepala.com
www.koepala.com
32
Kaksi yrttijuomasekoitusta, joista eroteltiin erinäköiset kasvinkappaleet DNA:n eristystä varten.
raaka-ainetunnistusta
muodosti FinBOL-konsortion (www.finbol.
org), joka on osa iBOL-verkostoa.
Parhaillaan rakennetaan mittavaa DNAviivakooditietokantaa maailman eliölajistolle. Tulevaisuudessa minkä tahansa eliön tai
sen osan laji voidaan selvittää vertaamalla
sen DNA-viivakoodia tietokantoihin. Kansainvälinen DNA-viivakoodihanke on maailman suurin genominen biodiversiteettihanke, ja sen piiriin kuuluu satoja, ellei tuhansia
tutkijoita useasta kymmenestä maasta.
Standardit DNA-viivakoodialueet lajikohtaisia
Tunnisteena käytettävän DNA-alueen tulee vaihdella kohtuullisesti ja olla helposti
hallittava, ts. DNA:n sekvensoinnin eli lajitunnisteen selvittämisen pitää onnistua
tarpeeksi helposti ja varmasti hyvin monenlaisista näytteistä.
Kansainvälisesti sovituista geenialueista hankittu DNA-tieto muokataan tunnisteeksi siten, että kukin eliölaji saa oman ai-
nutlaatuisen koodinsa. Eduksi on myös,
jos kyseisestä genomin alueesta on eliön
perimässä monta kopiota. Tällöin tutkiminen onnistuu huonolaatuisestakin näytteestä, jonka DNA voi olla osin hajonnutta. Koska mitokondrioiden ja kasvisolujen
viherhiukkasten genomeista on suuri määrä kopioita kussakin solussa, niiden sisältämä DNA on ollut erityisen sopiva ehdokas viivakoodialueita etsittäessä.
Laajojen kokeiden perusteella on selvinnyt, ettei eläimille, kasveille ja sienille löydy yhtä yhteistä DNA-viivakoodialuetta.
Standardoitu DNA-alue sijaitsee eläimillä
mitokondrion DNA:ssa (osa CO1-geeniä),
kasveilla viherhiukkasen DNA:ssa (osa
rbcL- ja matK-geenejä) ja sienillä tuman
genomissa (ei-koodaava ITS-alue).
Vaikka ITS-alue sijaitsee tuman genomissa, siitä on useita kopioita jokaisessa solussa. Myös muuntelunsa puolesta se soveltuu hyvin nimenomaan sienten lajintunnistukseen. Viivakoodin selvittämi-
nen sisältää DNA:n eristämisen, viivakoodialueen monistamisen PCR-menetelmällä käyttämällä apuna alukkeita eli lyhyitä,
synteettisiä DNA-pätkiä sekä monistetun
alueen emäsjärjestyksen määrittämisen
sekvensaattorilla.
Jatkuvasti kehittyvät sekvensointimenetelmät mahdollistavat nykyisin laajojen meta-analyysien tekemisen, ts. mittavien sekvenssiaineistojen samanaikaisen tuottamisen. π
Helena Korpelainen
dosentti
helena.korpelainen(at)helsinki.fi
Maria Pietiläinen
FM
Maataloustieteiden laitos
Helsingin yliopisto
maria.pietilainen(at)helsinki.fi
DNA-viivakoodaus paljasti yrttijuomapakkausten raaka-aineet
Yrttijuomien koostumusta käsittelevään tutkimukseen valittiin kaupan hyllyltä seitsemän yrttijuomapakkausta, joista kaksi oli pakattu
Suomessa, yksi Saksassa, yksi
Isossa-Britanniassa ja yksi Yhdysvalloissa. Kahden pakkauksen
kohdalla mainittiin suomalainen
valmistuttaja, mutta pakkausmaata ei kerrottu.
Osassa pakkauksia oli useampia yrttisekoituksia pakattuna erillisiin teepusseihin. Eri sekoitusten
kokonaismäärä oli 16. Jokaisesta
sekoituksesta eroteltiin silmämääräisesti erinäköiset kasvinkappaleet, jolloin saatiin yhteensä 51
näytettä DNA:n eristämistä varten.
Kaikille DNA-näytteille suoritettiin rbcL-viivakoodialueen monistaminen PCR-menetelmällä ja osalle
myös matK-viivakoodialueen monistaminen. Onnistuneet PCR-tuotteet sekvensoitiin viivakoodialueen
tarkkaa emäsmääritystä varten.
Onnistunut DNA-viivakooditieto
saatiin 22 näytteestä (43 %).
Saatuja DNA-viivakoodisekvenssejä verrattiin kansainvälisen GenBank-tietokannan sekvensseihin,
jolloin saatiin selville jokaisen
näytteen ”identiteetti”. Vertailussa
määritettiin seuraavat 12 eri kasvia
(ainesosaa): fenkoli, inkivääri, kamomilla, laventeli, mate, minttu,
nokkonen, omena, revonhäntä,
ruusunmarja, sitrushedelmä ja sitruunaruho. Osalla näytteistä oli
identtinen DNA-viivakoodi, ts. ne
edustivat samaa kasvilajia.
Tuotetietojen mukaan yrttijuomasekoituksissa oli lisäksi 14
muuta ainesosaa: ananas, ginseng, honeybush, jasmiini, kaakao, kamelia, kaneli, lakritsijuuri,
lapacho, lehmuksenkukka, malva,
orapihlaja, sitruunamelissa ja vadelma. Oli yllättävää, että yhden
Suomessa pakatun yrttisekoituksen joukosta löytyi kahta kasvia,
minttua ja revonhäntää, joita ei
pakkaustietojen mukaan olisi pitänyt olla tuotteessa.
Tarkempi erinäköisten kasvin-
kappaleiden erottelu DNA:n eristämistä varten sekä DNA:n eristysmenetelmän ja PCR-monistusreaktioiden optimointi ja toistojen lisääminen olisivat todennäköisesti
lisänneet onnistuneiden viivakoodimääritysten osuutta. Siitä huolimatta tämä suppea koe osoitti
DNA-viivakoodien käyttökelpoisuuden elintarvikkeiden sisällön
määrittämisessä.
Vastaavaa menetelmää on käytetty Yhdysvalloissa. Ravintoloissa
tarjoiltavan sushin joukosta löydettiin useita tapauksia, joissa
kala oli eri lajia kuin sen sanottiin
olevan.
Menetelmän käyttö yleistyy
elintarvikealalla
Dosentti Helena Korpelaisen mukaan DNA-viivakoodaus yleistyy
lähivuosina.
– Ehkä noin viiden vuoden päästä on jo erityislaitteita, jotka määrittävät käytännössä välittömästi
lajin, hän tarkentaa.
Tällä hetkellä DNA-viivakoodausta sovelletaan yleisesti biodiversiteettitutkimuksissa kehittyneissä maissa sekä paljon myös esimerkiksi Kiinassa. Elintarvikealan
sovellukset ovat vielä marginaalisia, mutta yleistymässä.
– Potentiaalisimmat käyttökohteet elintarvikealalla ovat luontaistuotteet, lääkekasvit ja seafood.
DNA-viivakoodien avulla määritetään paikoin varsin yleisesti seafood-tuotteiden lajeja. Testeissä
arviolta 20–50 % niistä oli väärin
ilmoitettuja. Viivakoodeja on käytetty myös luontaistuotteiden
määrittämiseen. Esimerkiksi kanadalaisen tutkimuksen mukaan virheellisiä ilmoituksia oli 19 %. Pienimuotoista testausta on tehty
myös Kosher-ruuan puhtauden
selvittämiseksi, Helena Korpelainen kertoo. π
33
Laadukkaita elintarvikkeita
perulaisista raaka-aineista
MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus
ja perulainen National Agrarian University La Molina (Universidad Nacional Agraria
La Molina, UNALM) aloittivat vuoden 2010
syyskuussa kolmivuotisen ICI -hankkeen
Improving nutrition of Andean population:
Health - Promoting bioactive compounds in
Andean food materials and diets.
Ulkoasiainministeriön rahoittamaa hanketta koordinoivat professori Hannu J.
Korhonen (MTT) ja tohtori Ritva RepoCarrasco (UNALM). Sen tavoitteena on
vahvistaa UNALMin yliopiston tutkijoiden ja opettajien tutkimusosaamista koskien Andien ja Amazonian alueiden alkuperäisten ravintokasvien ominaisuuksia
ja käyttöä Perun väestön ravitsemuksen ja
terveyden edistämisessä.
Koe-elintarvikkeet esillä
EXPOFIAL 2012 -tapahtumassa
Vanhempi tutkija Maarit Mäki ja Tuomo
Tupasela sekä erikoistutkija Eila Järvenpää osallistuivat syksyllä 2012 hankkeen
aktiviteettiin Novel and traditional food processing (for functional foods). Sen ensimmäinen osa toteutettiin UNALMin opettajien
kaksiviikkoisena koulutuksena MTT:llä
Jokioisilla elokuussa 2012. Toinen osa järjestettiin UNALMissa Limassa loka-marraskuussa siten, että ensimmäiseen koulutukseen osallistuneet opettajat pitivät
saman opintojakson omille opiskelijoilleen.
Koulutukseen sisältyi teoriaa ja käytännön
töitä sekä vierailukäyntejä.
Kurssin kanssa samalle viikolle ajoittui
Expofial 2012 -tapahtuma, jossa suomalaiset pääsivät mukaan koetuotteiden arviointiraatiin.
Expofial 2012 on UNALMin elintarviketieteiden ja teknologian tiedekunnan yhteinen, vuosittainen ”tell and show” -opiskelijatapahtuma, jossa eri vuosikurssien
oppilaat esittelevät opintojaksojen aikana
valmistuneita tutkimuksiaan ja koetuotteitaan. Joidenkin opintojaksojen tutkimukset esitettiin myös postereina, mikä on monissa suomalaisissa yliopistoissa ollut pro
gradu -vaiheen käytäntönä jo kymmeniä
vuosia.
Tiedekunnan dekaani Fanny Ludeña Urquizo kuvaili tapahtuman merkitystä yliopiston lehdessä jotakuinkin seuraavasti:
”Expofialissa opiskelijat joutuvat harjoittelemaan asiantuntijarooliaan elintarviketeollisuudessa normaaleissa tilanteissa. He
esittelevät omia tuotteitaan ja osaamistaan
yleisölle ja asiantuntijaraadin jäsenille kirjallisesti (esitteet, lyhennelmät), suullisesti
sekä tuotemaistiaisia tarjoten.”
Maukkaita tuotteita
Tuotteiden arviointiraatiin osallistui yhteensä 11 henkilöä, tuotteita oli noin 60 ja
Kuva: eila järvenpää
Perulaista tehdaseksotiikkaa
Kuivattua hummusta veteen
sekoitettuna, tässä tarjolla
keksien kanssa.
Juomia hiilidioksidilla ja ilman.
Tähtituote Camupic-sose Tuomo Tupaselalla tarkasteltavana.
34
kunkin tuotekehitysprojektissa oli ollut
mukana 3−5 opiskelijaa. Arvioitavana oli
mm. terveysvaikutteisia juomia, muita juomia ja mehuja, hedelmäsoseita, leivonnaisia, makeisia, proteiinikonsentraatteja ja
kasviuutteita (ml. mikrokapseloidut), maustekastikkeita, maito- ja lihajalosteita.
Arviointikriteereinä olivat tuotteiden
omaperäisyys, tuoteidean potentiaalisuus
markkinoilla, tutkimusmenetelmät, tulosten esittämistapa ja päätelmät, aistittava
laatu, ravitsemuksellinen laatu ja tuotteen
esilletuonti: pakkaus, pakkausmerkinnät,
esitteet, selkeys, uskottavuus. Arvosteluasteikko oli 1−5, maksimi 30 pistettä.
Tuotteissa oli käytetty paljon lähialueilta saatavissa olevia raaka-aineita, ja pääasiassa vain perulaisia raaka-aineita. Tuotteille oli yhteistä hyvä aistittava laatu – opiskelijoiden valmistamat koetuotteet olivat
sen puolesta valmiita markkinoille. Monissa oli huomioitu ravitsemuksellisten ja/tai
funktionaalisten ominaisuuksien, mm. vitamiinien ja proteiinien, säilyminen hyvälaatuisina raaka-aineesta tuotteeseen.
Oheisissa kuvissa on esitetty joitakin esimerkkejä.
Perulaisille elintarvikeyrityksien uusille
tuotteille tarkoitettu tähtituotekilpailu Concurso de Innovación, järjestetään syyskuussa
Expoalimentaria-elintarvikemessujen yhteydessä (http://www.expoalimentariaperu.
com/).
Perussa suomalaiset vierailivat ALICORP
S.A.A.:n kahdessa Liman alueen tehtaassa
sekä UNALMin omassa meijerissä ja INDDA-kehittämiskeskuksessa (Agro-Industrial Development Institute).
Alicorp S.A.A. on monialayritys. Vierailukohteina olivat yrityksen keksitehdas ja
kasviöljyjen jalostamo, jossa tehtiin öljyistä kaikenlaisia tuotteita, ruokaöljystä majoneesiin ja saippuoihin asti. Yritys muistutti 1980-luvun Huhtamäki Oy:tä. Samalla tontilla oli myös kahvipaahtimo.
Alicorp valmistaa tuotteita kotimaan
markkinoille ja vie runsaasti muihin Etelä- ja Väli-Amerikan maihin ja joitakin tuotteita myös Yhdysvaltoihin. Käytetyt teknologiat, laitteet ja prosessointitilat olivat vas-
Expofial 2012 -tapahtuman
parhaat tuotteet ja posterit
Parhaat tuotteet:
1. Sose camu camusta, passionhedelmästä ja ananaksesta
2. Jauhemainen proteiinivalmiste amarantista (Amaranthus
caudatus), kinoasta (Chenopodium quinoa) ja kaniwasta
(Chenopodium pallaudicalle)
3. Terveysjuoma idätetystä kinoasta (Chenopodium quinoa)
4. Virvoitusjuoma eksoottisista hedelmistä (ananaskirsikka,
camu camu, luumu ja passionhedelmä)
5. Uutettu minttuoleoresiini alkoholijuomia varten
6. Kuivattu hummus instant-elintarvikkeeksi
Parhaat posterit:
1. Kaakaon kosteusmäärityksen pikamenetelmän validointi
2. Sokerisiirapin tuottaminen inkivääristä ja soveltaminen alkoholiteollisuuteen
Lisätietoja:
Gaceta Molinera http://www.lamolina.edu.pe/Gaceta/edicion2012/notas/nota211.htm
taavia kuin Euroopassa. Osa laitteista oli jopa Euroopasta.
Keksitehtaan jäähdyttämö oli hauska: pakattujen keksien
suklaatäyte ja -päällyste stabiloitiin kylmässä ennen varastointia ja kuljetuksiin lähtöä. Automatisointiaste ei ollut kaikilta osilta pitkälle viety, mutta sitä oltiin kehittämässä. Keksitehtaassa oli hurjasti ihmisiä töissä. Yksikköprosessit kaipaisivat ehdottomasti rationalisointia.
Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Etelä-Amerikan
tuotteissa pakkausmerkinnät ovat villejä. Jos perulaiset haluavat EU:n markkinoille uusia tuotteita, ei pelkästään raaka-aineita, he varmasti tarvitsevat opastusta terveysvaikutusten
osoittamiseen ja EU-lainsäädännön kiemuroihin, ja sitähän
ICI-hanke osaltaan tekeekin.
Äskettäin uutisissa ollut Inca Inchi -öljyn terveysväittämä
perustuu ranskalaisen firman hakemukseen ja on hyväksytty EU:ssa, koska öljyn (rasvahappo)koostumuksen katsotaan
olevan olennaisesti samanlainen kuin pellavan (esim. http://
incainchi.es/home.htm).
Lähempänä Perua ovat Yhdysvaltojen markkinat, jotka ovat
ehkä helpompia paikallisille yrityksille. Yhdysvalloissa on jo
valmiina suuri joukko kuluttajia, jotka ovat tottuneet perulaisiin tuotteisiin. π
Maarit Mäki
vanhempi tutkija
Tuomo Tupasela
vanhempi tutkija
Eila Järvenpää
erikoistutkija
Bioprosessointi-tiimi
Jokioinen
www.algolchemicals.fi
eurooppaLainen
asiantuntijaverkostomme tukee
asiakkaitamme
tuotekehityksessä
kymmenessä
eri maassa.
n L A I N S Ä Ä D Ä N T Ö
Kuluttajatietoasetus tuo
muutoksia suolamerkintöihin
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus
(EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (kuluttajainformaatioasetus) tuli voimaan joulukuussa 2011.
Siirtymäaika pakollista ravintoarvomerkintää koskeville vaatimuksille on joulukuuhun 2016 asti.
Kun kuluttajatietoasetusta aletaan soveltaa ja aiemmin voimassa olleet EU-säädökset kumotaan, myös vastaavat kansalliset
säädökset kumotaan.
Ravintoarvomerkinnästä
tulee pakollinen
Kuluttajatietoasetuksen mukaan ravintoarvomerkintä on lähtökohtaisesti pakollinen. Merkintävaatimuksen ulkopuolelle
jäävät asetuksen liitteessä luetellut elintarvikeryhmät sekä yli 1,2 tilavuusprosentin
alkoholijuomat.
Pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä. Nykyisen natriumin sijasta ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan tulevaisuudessa suola,
jolla tarkoitetaan suolaekvivalenttia (suola
= 2,5 x Na), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium. Ravintoarvomerkinnän läheisyyteen voi liittää maininnan, että suolapitoisuus johtuu yksinomaan tuotteessa luontaisesti esiintyvästä natriumista.
Ravintoarvomerkinnässä ilmoitettavat
arvot ovat keskiarvoja, jotka perustuvat joko valmistajan analyyseihin tai erilaisiin
taulukoihin, tietokantoihin, kuten Fineliin
tai vastaaviin perustuviin laskelmiin. Finelin ylläpitoon tulisikin varmistaa riittävät resurssit.
Kansalliset merkintävaatimukset
arvioitava uudelleen
Jäsenvaltiolla on EU:n perussopimuksen
mukaan oikeus asettaa tuontiin vaikuttavia kansallisia vaatimuksia, jos ne ovat perusteltuja esimerkiksi ihmisten terveyden
suojelemiseksi. Kansallisten toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan etuun nähden.
Suomen kansallinen lainsäädäntö edellyttää ruokasuolan (natriumkloridi) määrän ilmoittamista eräissä elintarvikeryhmissä, jotka ovat suolan saannin kannalta
olennaisia. Lisäksi tietyt elintarvikkeet täytyy ilmoittaa voimakassuolaiseksi, jos suolapitoisuus ylittää lainsäädännössä asetetut elintarvikeryhmäkohtaiset rajat.
Kansallisia suolamerkintöjä koskevia
säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisella
tavalla sekä Suomessa valmistettuihin että Suomeen tuotaviin elintarvikkeisiin.
Kansallisten merkintämääräysten tarkoittama ruokasuolapitoisuus on määritetty
pääsääntöisesti kloridipitoisuuteen perustuen, koska se on analyyttisesti helpomKuva: pirjo huhTaKangaS
paa ja vähemmän laiteresursseja vaativaa.
Ruokasuolan määrän ilmoittamista koskeva kansallinen vaatimus on kuluttajatietoasetuksen mukaisen pakollisen ravintoarvomerkinnän kanssa päällekkäinen ja
myös ristiriitainen. Tästä syystä vaatimus
kumotaan ennen pakollista ravintoarvomerkintää koskevan siirtymäajan päättymistä.
Voimakassuolainen-merkinnän kohtalo
joudutaan arvioimaan uudelleen. Jos merkintää pidetään edelleen tarpeellisena, merkinnän kriteerit täytyy arvioida uudelleen.
Yksi mahdollisuus on kytkeä merkintä
edelleen lisätyn ruokasuolan määrään.
Keskustelu kansallisten suolamerkintävaatimusten tulevaisuudesta aloitettiin
tammikuussa. Keskusteluissa mietitään
myös, tulisiko joiltain pakkaamattomilta
elintarvikkeilta vaatia ravintosisältöä koskevien tietojen, kuten suolan ilmoittamista.
Kuluttajatietoasetuksen pakollista ravintoarvomerkintää koskevia vaatimuksia aletaan soveltaa vasta joulukuussa 2016, joten
hirveä kiire ei vielä ole. Toimijoilla tuntuu
kuitenkin olevan kova halu alkaa tehdä uusien sääntöjen mukaisia merkintöjä jo aikaisemmin. Sen takia kansalliset suolamerkintämääräykset pitäisi yrittää saada ajan
tasalle aikaisemmin kuin mihin asetuksen
siirtymäaika velvoittaa.
Tiedottaminen kuluttajille tarpeen
Kuluttajatietoasetuksen myötä suolaa koskeva informaatio elintarvikkeiden merkinnöissä muuttuu joka tapauksessa. Kun ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan suolaekvivalenttina kaikki elintarvikkeessa oleva
natrium, luku poikkeaa huomattavasti nykyisin ravintoarvomerkinnöissä ilmoitettavan natriumin määrästä, vaikka resepti
olisi ennallaan. Kuluttajille on tarpeen tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti, mitä
uusi ravintoarvomerkintä käytännössä tarkoittaa.
Tavoitteena on, että jokin viranomaistaho
toteuttaisi tiedotuskampanjan. Mikä taho se
olisi ja miten kampanja toteutetaan, selviää
käynnissä olevissa keskusteluissa. π
Anne Haikonen
Ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan tulevaisuudessa suola, jolla tarkoitetaan
suolaekvivalenttia (suola = 2,5 x Na), johon lasketaan kaikki eri lähteistä tuleva ja myös
elintarvikkeessa luontaisesti oleva natrium.
36
lainsäädäntöneuvos
Maa- ja metsätalousministeriö
anne.haikonen(at)mm.fi
LUOVU ÖLJYSTÄ VAIHDA KAASUUN
Tehokasta ja puhtaampaa energiaa yrityksesi tarpeisiin. Käyttääkö yrityksesi
polttoöljyä lämmityksessä tai tuotannossa? Nyt on aika selvittää, onko tarjolla
energiaratkaisuja, jotka vastaavat yrityksesi tarpeita paremmin kuin öljy.
KOSAN GAS FINLAND OY
Neilikkatie 17
01300 VANTAA
[email protected]
T: 09-3484 4400
www.kosangas.fi
Skannaa koodi ja katso lyhyt filmi polttoöljyn vaihtamisesta
nestekaasuun tai lue lisää osoitteessa:
www.kosangas.fi/oljystakaasuun
Puhtaampia siipikarjatuotteita kuluttajille
Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on
kehitetty analyysimenetelmä, jolla viranomaiset ja rehuteollisuus voivat taata kuluttajille nykyistä puhtaammat siipikarjatuotteet. Siipikarjanrehussa käytetään lisäaineena kokkidiostaatteja, joilla ehkäistään
Eimeria-loisen esiintymistä. Koska kokkidiostaattien aiheuttamasta saastumisesta
ei rehuteollisuudessa ole päästy eroon, on
EU asettanut jäämille enimmäismäärät.
Muniville kanoille kokkidiostaattien
käyttö on kielletty. Kokkidiostaatteja saa
käyttää broilereiden, kananuorikoiden ja
kalkkunoiden rehussa hyväksymisasetuksissa annetuin ehdoin, jotka koskevat vähimmäis- ja enimmäispitoisuuksia ja varoaikaa. Säädöksillä pyritään siihen, ettei kokkidiostaattien jäämiä esiinny siipikarjasta
saatavissa elintarvikkeissa.
Rajoituksista huolimatta kokkidiostaattien jäämiä on löytynyt niin kananmunista kuin siipikarjan lihasta. Yhtenä syynä
tähän on ollut rehun saastuminen rehunvalmistuksen yhteydessä. Kokkidiostaatit
ovat pölyäviä ja sähköisiä, joten ne saattavat jäädä rehunvalmistuslinjalle huolellisista puhdistuksista huolimatta.
Tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että jo
hyvin alhaiset kokkidiostaattipitoisuudet
rehussa aiheuttavat havaittavia jäämiä. Tutkimuksessa kehitettiin nestekromatografia-massaspektrometri (LC-MS) -menetelmä, jolla voidaan määrittää kokkidiostaatteja EU:n asettamilla enimmäispitoisuustasoilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös,
kuinka nopeasti kokkidiostaatit häviävät
rehunvalmistuksen sekoitus- ja rakeistuslinjalta, kun kokkidiostaattia sisältävän rehun jälkeen linjalla valmistettiin ilman
kokkidiostaattia olevia rehuja. π
lisätietoja:
tutkija mervi rokka
kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö,
p. 0400 622 371
Innovaatioboksi
nopeasti
käyttöön
Suomi uhkaa menettää pidemmällä aikavälillä 30−50 prosenttia aineettomista oikeuksista ja niiden tuottamasta yhteisöveropohjasta. Laajan, aineettomia oikeuksia
koskevan verokannustimen eli ns. innovaatioboksin toteuttamisen vaikutukset
ovat kuitenkin edullisemmat kuin kustannukset, jos mitään ei tehdä.
Arvio ilmenee työ- ja elinkeinoministeriön julkistamasta aineettomien oikeuksien verokannustinta koskevasta selvityksestä. Verokannustin on käytössä jo useissa keskeisissä kilpailijamaissa, ja aineettomat oikeudet liikkuvat helposti rajojen yli.
− Korkean arvonlisän tuottaminen Suomessa edellyttää, että toimintaympäristö
on houkutteleva ja riittävän kilpailukykyinen sekä tukee työllistämistä, EK:n rahoitusasiantuntija Tommi Toivola sanoo. π
37
n TALOUS & MARKKINA
Menestyvillä pienyrityksillä
laadukkaita erikoistuotteita
Kuva: Tiina aalTonen
Kaupalla on valmiudet toimia
myös pienten tavarantoimittajien
kanssa, kunhan ne toimivat
ammattimaisesti ja täydentävät
kaupan valikoimaa.
Tämä on tärkein johtopäätös juuri päättyneestä Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina -koulutushankkeesta.
Johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä (PTY) tarkentaa, että myös
pienvalmistajien tuotteiden pitää olla turvallisia, pakkausmerkintöjen kunnossa ja
kylmäketjun toimia. Laadukkaan, kilpailijoista erottuvan tuotteen ja toimitusvarmuuden lisäksi menestyviä pienyrityksiä
yhdistää usein panostaminen brändiin ja
paikallisuuteen.
− Pienyritysten tuotteet ovat usein erikoistuotteita, jotka puhuttelevat pienempää asiakaskuntaa laadullaan, erilaisuudellaan tai tarinallaan. Markkinoinnin näkökulma on ydintä. Me too -tyyppinen
ajattelu ei toimi: pieni yritys ei voi kopioida muiden ideoita, Nieminen tähdentää.
Koulutushanke on satanut pienjalostajien laariin. Koulutukseen osallistuneista
yrityksistä 65 prosenttia ilmoitti liikevaihdon kasvaneen, kun vertailuryhmässä
kasvuprosentti oli 46. Koulutuksiin osallistuneet yritykset ovat myös lanseeranneet keskimäärin enemmän uusia ja jalostusarvoltaan parempia tuotteita.
Tuotekortti käytännön työkaluksi
Hankkeessa kehitettiin pienten yritysten
osaamista muun muassa kontaktien luomisessa kaupan päättäjiin, markkinoinnissa sekä pakkaukseen ja logistiikkaan
liittyvissä asioissa. Alueellisiin seminaareihin ja työpajoihin osallistui yhteensä
noin 500 elintarvikealan yrittäjää ja heidän työntekijäänsä.
− Hankkeessa on konkretisoitu kaupan
toiveita tavarantoimittajille ja parannettu
heidän kilpailukykyään. Koettua kynnystä kaupan valikoimiin on kyetty madaltamaan. Jos tuote on hyvä ja yritys haluaa
kehittää toimintaansa, sillä on hyvät mah-
38
Maatilatoreilla pienvalmistajien tuotteet pääsevät hyvin esille.
dollisuudet kaupan valikoimiin, Ilkka Nieminen vakuuttaa.
Hankkeessa kehitettiin pienyrityksille
räätälöity tuotekortti. Sen avulla pienjalostaja voi suunnitella tuotteeseen ja sen logistiikkaan liittyvät asiat valmiiksi ennen
tuotteen tarjoamista kaupalle. Samalla yritys voi arvioida tuotettaan samoilla kriteereillä, joita kauppa käyttää arvioidessaan
uusia tuotteita.
Tammikuussa julkaistiin Mikroyritykset
menestyvät kaupan yhteistyökumppaneina -esite. Siinä kerrotaan tarkemmin, miten kaupan valikoimat muodostuvat ja miten pieni elintarvikeyritys voi tehdä omasta tuotteestaan menestystarinan. Esite on suunnattu erityisesti 1−10 henkilöä työllistäville yrityksille.
Menestystarinat innostavat
Hanke toi esiin monia, menestyviä pienyrityksiä. Ilkka Niemisen mukaan näissä
yrityksissä on paljon verkottumiskykyä ja
-halua. Ne ovat halunneet hoitaa asiansa
kuntoon ja hakeneet ulkopuolista apua. Esimerkiksi myyntityö on voitu ulkoistaa, kuten teki Ylä-Lapin Kala Oy. Yrityksen tuotanto on Ivalossa, suurimmat asiakkaat
pääkaupunkiseudulla.
Tuote voidaan erilaistaa myös tarinalla.
Esimerkiksi Ylä-Porkkalan tila on kehittänyt Porkkamäki-brändin logoineen.
− Brändin rakentaminen kesti 6−7 vuotta, mutta se on maksanut itsensä takaisin.
Yritys on käyttänyt hyväkseen lähiruokaimagoaan, Ilkka Nieminen kertoo.
Jämsäläisen tilan asiakkaita ovat Jyväskylän seudun vähittäiskaupat ja ravintolat,
joille toimitetaan mehujen lisäksi kausituotteita, kuten mämmiä, kotisimaa ja laatikkoruokia.
Muhoslainen Koivulan kotijuustola on
tehnyt aktiivista myyntityötä ja kasvattanut asiakasmääränsä sekä kehittänyt uuden tuotteen vähittäiskauppajakeluun. Perinteisen juustokeiton lisäksi valikoimaan
kuuluvat terniuunijuusto ja tilamaito. Yrityksen markkina-aluetta on Oulun seutu,
mutta tuotteita on myyty myös rovaniemeläiskaupoissa.
Jalasjärveläinen Taivalkosken mylly sai
syksyllä 2012 ISO 9001 -laatujärjestelmäsertifikaatin. Yritys on kehittänyt toimintaansa jatkuvasti tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja erikoistuotteilla. Myllytuotteiden
valtakunnallinen toimittaja palvelee sekä
päivittäistavarakauppaa että muita elintarvikeyrityksiä. Päätuotteita ovat talkkunajauhot ja murot.
Jatkohanke ja oma
opetussuunnitelma?
PTY suunnittelee jatkoa päättyneelle koulutushankkeelle uudessa hankkeessa.
− Toisen hankkeen johtoajatuksena on
luoda keskitettyjä valmennusaineistoja, joita eri kouluttajat voivat hyödyntää omissa
koulutuksissaan. Teemoina voisivat olla
esimerkiksi kaupan valikoimahallinta ja
toimintaprosessi sekä sähköisten työkalujen hyödyntäminen toimintaprosessissa,
Ilkka Nieminen linjaa.
Hän sanoo, että paperi ja puhelin ovat
edelleen käytössä kaupan ja tavarantoimittajien kesken. Tuotekorttikin voi olla paperisena, mutta sähköiset työkalut tarjoavat
uusia mahdollisuuksia.
Ilkka Niemisen mukaan lähiruoka on pienten
yritysten tekemää ruokaa, maantieteellinen
läheisyys tulee vasta toisena kriteerinä.
− Voidaanko sähköisellä tuotekortilla
helpottaa pienten yritysten tuloa Sinfostuotetietopankkiin vai pitääkö ne huomioida omanlaisellaan tietosisällöllä? Nieminen pohtii.
Jatkohankkeessa on tarkoitus yhtenäistää pienten yritysten liiketoimintaosaamista. Mukaan koulutuksen suunnitteluun halutaan kaikki tahot, jotka järjestävät koulutusta pienille yrityksille.
− Voisiko kansallinen opetussuunnitelma pienyrityksille olla osa hanketta tai kulkea sen rinnalla? Ilkka Nieminen miettii.
Pienyritysneuvottelukunta koolle
Jatkohankkeeseen liittyen PTY:n hallitus on
päättänyt kutsua koolle pienyritysneuvottelukunnan. Se varmistaisi, että pienille yrityksille suunnattu koulutusaineisto on oikeanlaista ja aihepiirit ajankohtaisia. Toimikunta olisi myös varaventtiili, jossa voisi keskustella pienten yrittäjien asioista, jos kaupan toimintatavoissa on huomautettavaa.
− Usein kauppatavat syntyvät vuosien
mittaan kummankin osapuolen aloitteesta
ja hyväksynnällä. Tarvittaessa niihin voidaan puuttua. Myös kaupan intressi on, ettei kaupan ja pienten yritysten välille synny ilmapiiriä tulehduttavia asioita, Ilkka
Nieminen vakuuttaa. π
Tammikuussa julkaistussa esitteessä
kerrotaan, miten kaupan valikoimat
muodostuvat ja miten pieni
elintarvikeyritys voi tehdä omasta
tuotteestaan menestystarinan.
Mikä hanke?
• Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan
yhteistyökumppaneina -koulutushanke toteutettiin 1.1.2011–28.2.2013.
• Pääpaino oli mikroyrityksissä, mutta
hanke oli avoin kaikille kaupan pienille ja keskisuurille elintarvikkeiden tavarantoimittajille.
• Hankkeeseen osallistuivat Päivittäistavarakauppa ry, Elintarviketeollisuusliitto, MTK, ECR Finland ja Ruoka-Suomi-teemaryhmä.
• Hanke liittyi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–
2013. EU osallistui hankkeen rahoitukseen.
• Hankkeessa lanseerattiin tuotekortti kaupan ja pienten yritysten yhteistyön välineeksi ja järjestettiin seminaareja ja työpajoja eri puolilla maata.
• Hankkeessa kehitetty tuotekortti ja
Mikroyritykset menestyvät kaupan
yhteistyökumppaneina -esite löytyvät osoitteista www.pty.fi ja www.
ruokasuomi.fi
Pirjo Huhtakangas
39
n TALOUS & MARKKINA
Ruokaketju tuo leivän
maakunnissa moneen pöytään
Alkutuotanto, jatkojalostus,
tukku- ja vähittäiskauppa sekä
ravitsemistoiminta työllistävät
Varsinais-Suomessa, Kanta- ja
Päijät-Hämeessä sekä KeskiSuomessa yhteensä suoraan
lähes 40 000 henkeä.
Vaikuttavuus alueiden työllisyyteen ja talouteen voisi olla vielä huomattavasti suurempi, jos maakunnissa hyödynnettäisiin
paikallisia raaka-aineita ja jalostustoimintaa nykyistä enemmän.
Tiedot ilmenevät Helsingin yliopiston
Ruralia-instituutin toteuttamista maakunnallisista ruokaketjujen talousja työllisyysvaikutuksia koskevista selvityksistä,
joiden pohjana oli maakuntien elintarvikkeita jalostaville yrityksille ja alueiden merkittävimmille hankintarenkaille lähetetty
kysely. Selvitysten tilaajat − MTK Hämeen
Kasvua Hämeessä -teemaohjelmahanke,
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Pro
Ruokakulttuuri -kehittämishanke ja Turun
yliopiston Varsinais-Suomen ruokaketjun
-kehittämishanke − välittävät tuloksia alueellisen päätöksenteon tueksi ja perusteluiksi paikallisesti tuotetun ja jalostetun
ruuan puolesta.
Kun otetaan huomioon selvityksissä käytetyn RegFin-aluemallin mukaiset kerrannaisvaikutukset, suurin merkitys ruokaketjussa talouteen ja työllisyyteen on elintarvikkeiden kaupalla kaikissa neljässä
maakunnassa. Yksi elintarvikekaupan
työntekijä työllistää itsensä lisäksi kolmesta neljään henkeä. Elintarviketeollisuudessa työllisyyskerroin on alkutuotantoa suurempi.
Keski-Suomessa yksi työntekijä työllistää itsensä lisäksi teollisuudessa 2,2 henkeä ja alkutuotannossa 0,6 henkeä. Varsinais-Suomessa vastaavat luvut ovat 2,7 ja
0,6. Kanta-Hämeessä yksi elintarviketeollisuuden työpaikka luo työtä 1,6:lle ja Päijät-Hämeessä kahdelle henkilölle.
Alkutuotanto työllistää ruokaketjuun ja
muille toimialoille Kanta-Hämeessä 0,5 ja
Päijät-Hämeessä 0,2 henkilöä. Silti ilman
alkutuotantoa alueilla ei todennäköisesti
olisi kauan myöskään elintarviketeollisuutta.
Julkiskeittiöt käyttävät vähän
paikallisia elintarvikkeita
Hankintarenkaille kohdistettujen kyselyjen mukaan Keski-Suomessa vain viisi prosenttia elintarvikkeista hankitaan omasta
maakunnasta. Päijät-Hämeessä oman maakunnan osuus on 15 prosenttia. VarsinaisSuomessa ja Kanta-Hämeessä noin 20 prosenttia julkiskeittiöiden käyttämistä elintarvikkeista hankitaan omasta maakunnasta. Keski-Suomessa julkiskeittiöt käyttävät kuitenkin pääsääntöisesti kotimaisia
elintarvikkeita, kun taas Kanta-Hämeessä
peräti 30 prosenttia elintarvikkeista tulee
ulkomailta.
Tuoteryhmistä paras paikallinen tarjonta julkiskeittiöissä on leipomotuotteissa,
mutta leipomopuolella paikallisia raaka-
Taulukko 1. Ruokaketjun eri osien nykyiset vaikutukset maakuntien BKT:hen ja työllisyyteen.
Kanta-Häme
Päijät-Häme
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
BKT milj. euroa
Alkutuotanto
223,3
142,5
842,6
260,5
Elintarviketeollisuus
666,7
824,5
1451,3
438,3
Elintarvikkeiden kauppa
1235,2
1320,7
3745,3
1990,8
Ravitsemistoiminta
137,1
196,0
904,4
384,9
BKT prosenttiyksikköä
Alkutuotanto
4,1
2,3
5,7
3,2
12,2
13,2
9,7
5,4
27,2
25,5
27,5
27,3
Ravitsemistoiminta
2,5
3,2
6,1
4,7
3 044
2 136
9 159
3 881
Työllisyys henkilötyövuotta
Alkutuotanto
5 210
4 877
10 832
4 010
7 145
6 041
21 024
7 145
Ravitsemistoiminta
2 031
2 599
8 894
4 306
Työllisyys prosenttiyksikköä lisyys prosenttiyksikköä
Alkutuotanto
4,4
2,7
4,7
3,7
7,5
6,0
5,5
3,8
10,2
7,5
11,2
9,2
Ravitsemistoiminta
2,9
3,2
4,6
4,1
40
voi nostaa BKT:tä
tuntuvasti
Paikallisen ruuantuotannon vaikuttavuuden selvitykset osoittavat, että ruokaketjuilla on huomattava merkitys yhteiskuntaan. Tulosten perusteella toimialan toimintaedellytysten tukeminen ja paikallisesti tuotetun sekä jalostetun ruoan käytön lisääminen julkisissa palveluissa parantavat työllisyyttä ja tuovat euroja maakuntiin.
Kyselyyn vastanneiden yritysten vuoteen 2020 ulottuvien tulevaisuusnäkymien perusteella Varsinais-Suomessa elintarviketeollisuuden vaikutus maakunnan
bruttokansantuotteeseen voi nousta neljänneksellä eli noin 344 miljoonalla eurolla nykytilanteeseen verrattuna, Päijät-Hämeessä noin 186 miljoonalla, Kanta-Hämeessä ja Keski-Suomessa vajaalla 100
miljoonalla eurolla. π
Kuva: jyri Kiuru, pro ruoKaKulTTuuri -KehiTTämiShanKe
Viitasaarelainen Honkarannan Leipä käyttää vain kotimaista luomuruista, joka sekin tulee
pääosin naapuritiloilta. Isäntäpari Risto ja Päivi Tuhkanen jauhaa viljat omassa myllyssä
juuri ennen leipomista. Ruisleipää myydään suoramyyntipiste Nestorin lisäksi useissa
keskisuomalaisissa marketeissa, mutta Tuhkasilla on halukkuutta myös kasvattaa tuotantoaan.
aineita voisi käyttää huomattavasti enemmän. Kala on julkisissa keittiöissä hyvin
suuressa määrin ulkomaista alkuperää.
Tilanne ei parane hetkessä, sillä Hämeessä ja Keski-Suomessa paikallista kalastusta sekä kalanjalostusta tulisi lisätä merkittävästi. Kala on raaka-aineena yksi Varsinais-Suomen vahvuuksista, silti maakunnassa jalostettavasta kalasta 60 prosenttia
tulee ulkomailta. Varsinais-Suomessa hankintarenkaat ostavat 60 prosenttia kalajalosteista maakunnasta.
Kaikissa neljässä maakunnassa julkiskeittiösektorin oman maakunnan elintarvikkeiden käytön arvioitiin lisääntyvän tulevaisuudessa. Paikallisuuden toivotaan
kasvavan erityisesti kasviksissa, marjoissa, kalassa ja lihassa.
Raaka-aineistakin vain pieni osa
omasta maakunnasta
Selvityksessä ilmenee, että Keski-Suomessa elintarviketeollisuuden yritykset ostavat vain noin 20 prosenttia alkutuotannon
raaka-aineista omasta maakunnasta. Toisaalta alueen myllytuotteiden valmistajat
käyttävät paljon oman maakunnan raakaaineita, keskimäärin 75 prosenttia. KeskiSuomessa myös kalanjalostusyritykset ostavat 85 prosenttia alkutuotannon raaka-
aineista omasta maakunnasta, mutta siitä
huolimatta julkiskeittiöissä paikallista kalaa ei selvityksen mukaan käytetä.
Kanta-Hämeessä vastaava osuus elintarviketeollisuuden yritysten ostoista on
noin 20 prosenttia, Päijät-Hämeessä 30 prosenttia ja Varsinais-Suomessa 40 prosenttia. Keski-Suomessa suuret yritykset ostavat vain vähän oman maakunnan raakaaineita, pienet suhteessa selvästi enemmän.
Varsinais-Suomessa tilanne on hivenen
toisenlainen. Kasvisten ja marjojen jalostuksessa raaka-aineista 85 prosenttia tulee
omasta maakunnasta. Myös kasvirasvojen ja -öljyjen jalostukseen sekä mylly- ja
tärkkelystuotteiden valmistukseen 70 prosenttia raaka-aineista hankitaan alueelta.
Luvut viittaavat osaltaan vahvoihin sopimusviljelykäytänteisiin. Sopimusviljely
mahdollistaa pitkäjänteisen yhteistyön sekä yhteisen tuotekehityksen korkealuokkaisten raaka-aineiden pohjalta.
Leipomoteollisuus käyttää vähän
paikallisia raaka-aineita
− Päijät-Hämeen osalta mielenkiintoista
on, että alueella sijaitseva Suomen suurin
vilja-alan keskittymä ei selvityksen mukaan hyödynnä alueen raaka-ainepohjaa
enempää, huomioi MTK Hämeen ohjelmapäällikkö Päivi Rönni.
Leipomoteollisuudessa oman alueen raaka-aineen osuudeksi arvioitiin vain 10 prosenttia. Ainoa toimiala, josta viljakeskittymästä on nähtävissä selviä positiivisia viitteitä, on juomien valmistus. Koko maan
mallasohran viljelyalasta 23 prosenttia sijaitsee Hämeessä, mikä todennäköisesti näkyy myös juomien valmistuksessa käytettävän raaka-aineen suhteellisen korkeana
omavaraisuusasteena. Juomien valmistuksessa raaka-aineesta tulee Päijät-Hämeestä
50 prosenttia ja Kanta-Hämeestä jopa 75
prosenttia.
Leipomoteollisuudella on suurimmat
haasteet hyödyntää paikallista ja kotimaista alkuperää olevaa viljaa tuotteissaan. Sekä Häme että Varsinais-Suomi ovat merkittäviä viljantuottajia. Varsinais-Suomessa julkisella ruokasektorilla on tavoitteena
hankkia vuonna 2020 lähes kaikki leipomotuotteet paikallisesti. Paikalliset raakaaineet olisivat mahdollisuus maakuntien
viljaketjuille.
− Raaka-aineen jäljitettävyyden ja ketjun
läpinäkyvyyden esiintuominen on tulevaisuudessa paikallistaloudellinen mahdollisuus, linjaa Pro Ruokakulttuuri -hankkeen
projektipäällikkö Leena Pölkki. π
Päivi Rönni
ohjelmapäällikkö
MTK Häme
paivi.ronni(at)mtk.fi
Leena Pölkki
projektipäällikkö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
leena.polkki(at)jamk.fi
Laura Mattinen
Turun yliopiston koulutus- ja
kehittämiskeskus Brahea
laura.mattinen(at)utu.fi
Susanna Määttä
projektisuunnittelija
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti
susanna.maatta(at)helsinki.fi
Kaikki ruoantuotannon vaikuttavuus -raportit
löytyvät sähköisinä versioina seuraavista
osoitteista:
• http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/
raportteja89.pdf
raportteja90.pdf
raportteja93.pdf
41
n TALOUS & MARKKINA
Meillähän on paljon hyviä jalkautuneita esimerkkejä kansainvälisille markkinoille:
Sinistä pottua, rypsiöljyä, urheilujuomaa, sieniä, puolukkaa, luomuviinaa…
Tekesin Sapuska-ohjelma rohkaisi entistä
laajemman elintarvikealan pk-yritysten
joukon aitoon kansainvälistymiseen.
− On syntynyt kansainvälistä kauppaa,
vuorovaikutusta, uusia verkostoja ja toimintamalleja, jopa kokonaisia strategian
muutoksia. Yhä laajempi yritysjoukko tunnistaa kansainvälistymisen aidoksi, positiiviseksi mahdollisuudeksi, ei vain oman
mukavuusalueen ulkopuolella olevaksi
kakkosvaihtoehdoksi: vieraaksi peikoksi,
Sapuskan-ohjelman päällikkö Kari Venäläinen kiteyttää.
Hän tarkentaa, että yritysten parantuneiden tunnuslukujen esittäminen vain
Sapuskan ansioksi ei ole relevanttia.
− Vaikutus kohdistuu Tekesin rahoituksessa ja Sapuskan ohjelmapalveluissa yritysten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen. Toki yleistilastot kertovat
viennin lisääntyneen ja tuonnin vielä
enemmän, mutta niissä euroluvuissa dominoivat suuret pelurit. Kannattaa tutustua Sapuskan yrityskohtaisiin caseihin, Venäläinen kehottaa.
Nuori sukupolvi yrittäjähenkinen
Kari Venäläisen mielestä elintarvikeyrityksillä on aitoa halua kansainvälistyä.
− Se on kasvava trendi, johon innostamiseen Sapuskallakin oli roolinsa. Kansainvälistymisen ja nuoremman yrittäjäsuku-
piirroS: jan ÅqviST, mainoSToimiSTo avalon
Sapuska rohkaisi kansainvälistymään
polven välille on selvä yhteys. Heille kansainvälistyminen on normaali, panostettava, positiivinen ja jopa iloinen asia. Kansainvälistyminen ei ole kuitenkaan korvaava vaihtoehto sille, jos kotipesässä mättää,
Venäläinen täsmentää.
Hän sanoo, että elintarvikealalla on perinteisesti monia pitkän historian ja elämäntyön omaavia perheyrityksiä, joille riittää vähempikin.
− Niissä tavoitellaan mieluummin omin
voimin hillittyä kasvua tai stabiilia olotilaa kuin epävarmaa, isoa kasvua omalla
riskillä tai haalimalla nälkäisiä sijoittajia
yrityksen sisäpiiriin. Poikkeuksiakin toki
löytyy, Venäläinen sanoo.
Mitä Sapuskan jälkeen?
Sapuska-ohjelmassa Tekes rahoitti vuosien 2009–2012 aikana yhteensä 115 hanketta, joista 97 oli
yrityshankkeita ja 18 tutkimushankkeita.
Ohjelmatilaisuuksia, muun muassa seminaareja, opintomatkoja
ja työpajoja, järjestettiin noin 50.
Niihin osallistui satoja elintarvikealan ammattilaisia.
Sapuskassa 40 yritystä sai mentorointia ja 39 apua kansainvälistymispolullaan hankeaktivointipalvelun kautta.
Sapuska-ohjelmassa oli kolme
osa-aluetta: kansainvälinen ver-
42
kostoituminen, tuotekehitys ulkomaisiin tarpeisiin sekä kansainvälisten trendien ja muutosten ennakointi.
Sapuskan kokonaisvolyymi (Tekesin rahoitus, Tekes-rahoituksen
saajien omarahoitus ja ohjelmapalvelut) oli noin 34,5 miljoonaa
euroa.
Jatkossa elintarvikealan toimijat
voivat hakea Tekesin hankerahoitusta ja ohjelmapalveluita Tekesin
muista ohjelmista. Innovatiivisille,
kansainvälistymiseen tähtääville
yrityshankkeille voi hakea Tekesin
innovaatiorahoitusta. Tutkimusor-
ganisaatioiden hankkeita rahoitetaan hakuaikojen puitteissa.
Tekesin kotisivuilla olevassa
Tunnustelupalvelussa voi ensin
testata uutta ideaansa ja sen jälkeen ottaa yhteyttä Tekesin asiantuntijaan.
Elintarvikealan toimijoille sopivia ohjelmia ovat mm. Fiiliksestä
fyrkkaa (Liiketoimintaa tietoa, tunnetta ja teknologiaa yhdistämällä
2012–2018), Green Growth (Tie
kestävään talouteen 2011–2015),
Liideri (liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa 2012–2018) ja Bio-IT
(Biologisen tiedon hallinta 2012–
2014). Ohjelmien uutiskirjeen postituslistalle pääsee osoitteessa
http://tekes.pvmailer.net/
Tekes rahoittaa kasvuun ja uuteen liiketoimintaan tähtäävien innovaatioiden kehittämistä ja uuden osaamisen luomista. Asiakkaita ovat yritykset, tutkimusorganisaatiot ja julkisten palvelujen tarjoajat.
Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin
550 miljoonaa euroa tutkimusja
kehitysprojektien rahoitukseen. π
Pohjoismainen ruoka iso
mahdollisuus
Suomalainen elintarvikejalostus on samassa tilanteessa kuin muukin valmistava teollisuus Euroopassa. Suuret tuotanto-, logistiikka-, markkinointi- ja raaka-ainekustannukset ovat rajattomassa maailmassa hankala yhtälö ja kilpailu todella kovaa, mutta
vahvuuksia on.
− Suomalaisuus on aito lisäarvo sekä
suomalaiselle että Pietarin alueen venäläiselle. Elintarvikeala on kuitenkin aina jossakin määrin luontaiseen alueeseen sidottua, sillä kaikkea ei voi tuoda. Se riittää
Suomessa, Kari Venäläinen toteaa.
Toisaalta oman paikan löytäminen ja erikoistuminen on jo Sapuskan aikana edennyt monessa yrityksessä huimasti.
− Toimeentulonsa alalta saavat yrittäjät ja
yritysten johtohenkilöt ovat fiksua porukkaa. Isot ja pienet asiat osataan erottaa toisistaan lööppien palstamillimetreistä huolimatta, ja yrityksen toimintaa ohjataan aidosti
asiakasohjautuvasti, Venäläinen tarkentaa.
Hän arvioi, että lisäarvon tuottamisessa
asiakkaalle on yhä mahdollisuuksia. Oleellista siinä on nopeus, erilaisuus, tarpeeseen
vastaaminen ja viestin perillemeno, mikä
ei tarkoita viestintää ja markkinointia.
− Näen isona mahdollisuutena suuremman sitoutumisen pohjoismaalaisuuteen ja
pohjoismaiseen keittiöön. Oleellista on, että
yritykset tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin.
Me julkiset toimijat voimme korkeintaan tukea, ohjata ja antaa asiantuntemustamme.
Työ jatkuu Sapuskan jälkeen
Työ elintarvikeyritysten hyväksi jatkuu Tekesin muissa ohjelmissa Sapuskan jälkeen.
Kari Venäläinen antoi Sapuskan loppukiertueella useita palvelulupauksia.
− Tekes rahoittaa elintarvikealan yrityshankkeita myös jatkossa, ja tutkimusta rahoitetaan teemojen ja hakuaikojen puitteissa. Lisäksi tekes.pvmailer.net on tärkeä nettiosoite, ja kannattaa heti liittyä ainakin
Fiiliksestä fyrkkaa -ohjelman postituslistalle.
Uudemmat Tekesin ohjelmat tarjoavat kansainvälistymiseen liittyviä palveluja myös
elintarvikeyrityksille. Sapuskan opintomatkoillekin on luvassa jatkoa muiden toimijoiden palveluissa, esimerkiksi Itämeriverkosto (BSR Food Cluster Network) -hankkeessa. Ja meihin sapuskalaisiin saa olla
suoraan yhteydessä kuten ennenkin, Kari
Venäläinen lupaa. π
Pirjo Huhtakangas
Logistiikkapalvelu
valmisteilla Pohjanmaalla
Seinäjoella päättyneessä hankkeessa on
selvitetty pohjalaisten elintarvikeyritysten logistisia mahdollisuuksia toimia valtakunnallisilla markkinoilla.
Hankkeessa selvitettiin, minkälaisella
logistiikkaratkaisulla pienempien tuoretuotteita valmistavien elintarvikeyritysten toimitukset voitaisiin yhdistää alueella toimivien suurten yritysten tavaravirtaan ja valtakunnalliseen jakeluun.
− Pääasiassa selvitettiin mallia, jossa
A-Logistiikka tarjoaisi fyysisen logistiikkapalvelun yhdistämällä pienempien yritysten toimituksia olemassa olevaan logistiikkavirtaan, projektipäällikkö Ilkka
Muilu Foodwest Oy:stä kertoo.
Muilun mukaan logistiikkapalvelun
kustannukset riippuvat muun muassa
yrityksen volyymista, tuotteista ja toimintamalleista. Palvelun avulla logistiikka voidaan kuitenkin toteuttaa kustannustehokkaammin. Kustannustehokkuus
saavutetaan automatisoiduilla logistiikkatoiminnoilla sekä yhdistämällä useamman valmistajan toimitukset samoihin logistiikkavirtoihin.
Erikoistuotteille on kysyntää
Ilkka Muilu muistuttaa, että markkinoilla on yhä enemmän kysyntää erikoistuotteille.
− Olisi hienoa, jos tämä kysyntä voitaisiin täyttää kotimaisilla erikoistuotteilla
ulkomaisten sijaan. Toteutuessaan palvelu toisi monia pienempiä, kotimaisia elintarvikeyrityksiä lähemmäksi kuluttajaa.
Palvelu tukisi kotimaisia elintarvikevalmistajia yleisesti ja voisi parantaa pohjanmaalaisten, mutta myös monien muiden Etelä-Suomen ulkopuolisten yritysten logistista kilpailukykyä, Muilu arvioi.
Yrityskohtaiset parannukset riippuvat
kunkin yrityksen nykymallista.
− Parhaimmillaan yritys voisi ostaa
palveluna tietoja tavaraliikenteen kokonaan ja käyttää omia työntekijäresurssejaan muihin toimintoihin kuten valmistukseen, myyntiin tai markkinointiin.
Palvelun avulla voitaisiin toimittaa pieniäkin eriä minne tahansa Suomeen toi-
mituksia yhdistelemällä, Muilu uskoo.
Hänen mukaansa palvelun tulevaisuuden näkymät riippuvat pitkälti markkinoista ja valmistajayritysten kehittymisestä.
Ratkottavana monia haasteita
Selvityksen mukaan logistiikkapalvelun
käynnistämiseen liittyy haasteita, joista
merkittävimpiä on erilaisten tuoteryhmien sovittaminen olemassa olevaan logistiikkamalliin.
− Esimerkiksi miten kala- ja juustotuotteet saadaan sovitettua lihatuotteille optimoituun logistiikkamalliin. Palvelun
käynnistämisen kannalta kriittistä on
myös riittävän volyymin saaminen toiminnan kannattavuuden mahdollistamiseksi, Muilu sanoo.
Hän tähdentää, että palvelun käynnistämiseksi tarvitaan vielä lisäselvityksiä.
− Hankkeen aikana palvelun aloittamista ei ole vielä päätetty, vaan A-Logistiikka
syventää selvityksiä käytännön mahdollisuuksista. Palvelu koskisi ensivaiheessa
yrityksiä, jotka ovat palvelusta kiinnostuneita ja joiden toimintamalli soveltuu palveluun parhaiten. π
lisätietoja:
ilkka muilu
Foodwest oy
ilkka.muilu(at)foodwest.fi
Pohjalainen lähiruoka - Valtakunnallista
tehokkuutta -hanketta koordinoi Foodwest oy.
atrian logistiikkapalveluja hoitava a-logistiikka
oy toi hankkeeseen elintarvikealan
logistiikkaosaamista. etelä-pohjanmaan elykeskus myönsi hankkeelle rahoitusta eu:n
manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelmasta. hankkeen rahoitukseen
osallistui myös pohjanmaan ely-keskus.
43
n TALOUS & MARKKINA
T:
va
Ku
Tuotekehittäjät sukelsivat
lasten maailmaan
rii
KK
a
q
nd
Su
T
viS
Annika Mäyrä ja Annaleena
Hakatie olivat haaveilleet
yrityksen omasta brändistä jo
useamman vuoden. Unelma
toteutui viime syksynä
lanseeratun, lapsille suunnatun
Berrypicker-tuoteperheen
muodossa.
Uuteen tulokkaaseen liittyy monta kiinnostavaa seikkaa: siinä yhdistyvät luomu ja terveellisyys, hauska, mielenkiintoinen pakkaus ja viestintä sekä uudenlainen toimintamalli elintarvikeyritysten verkostossa.
– Samalla kun olemme konsultoineet
muita elintarvikealan yrityksiä, on mielessä muhinut koko ajan ajatus omasta brändistä. Pari vuotta sitten päätimme ryhtyä
sanoista tekoihin. Halusimme tehdä suomalaisesta luomusta innovatiivisen brändituotteen, Verso Finland Oy:n toimitusjohtaja Annika Mäyrä valottaa suunnitelmien taustoja.
Ideointiin vaikutti ajankohtainen keskustelu lasten ylipaino-ongelmista sekä
huoli pikaruuan kulutuksesta ja epäterveellisistä, runsaasti sokeria sisältävistä välipaloista. Samoihin aikoihin luomuinnos-
Lapsille suunnatuissa Berrypickertuotteissa yhdistyvät muun muassa luomu
ja terveellisyys, hauska, mielenkiintoinen
pakkaus ja viestintä.
tus lisääntyi myös Suomessa ja kiinnostus
nimenomaan lapsille suunnattuja luomutuotteita kohtaan kasvoi. Verso yhdisti terveellisyyden, luomun sekä tietämyksensä
lasten ruokavaliosta – ja idea Berrypickertuoteperheelle oli valmis.
Suunnitelmat pohjautuivat alusta alkaen myös kansainvälisyydelle.
− Tarkoituksenamme ei ole tehdä tuotteita pelkästään Suomen markkinoille, joten brändi on englanninkielinen. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on brändätä
suomalaisia hienoja raaka-aineita ja tuotteita kansainvälisille markkinoille, Annika Mäyrä ja luova johtaja Annaleena Hakatie kertovat.
Tarkkaan suunniteltuja
lasten herkkuja
Versossa on ollut tapana tuoda työstettävän elintarvikkeen koostumukseen jotain
uutta ja erilaista. Berrypickerin kohdalla
tämä näkyy makeutuksessa. Tuotteissa ei
ole käytetty sakkaroosia, vaan uutta soke-
ria isomaltuloosia. Sitä löytyy luonnosta
pieniä määriä muun muassa hunajasta ja
sokeriruo’osta.
Isomaltuloosin erikoisuus on sen hajoamis- ja imeytymisprosessissa: sen glykemiaindeksi (GI) on alhainen. Verensokeri
ei siis nouse ja laske nopeasti, minkä ansiosta näläntunne pysyy pidempään poissa
ja mieli vireänä. Lisäksi isomaltuloosi on
ensimmäinen hammasystävällinen sokeri,
joka ei ruoki karies-bakteereita.
Tuotteet ovat ravitsemuksellisesti monipuolisia ja lasten tarpeiden mukaan rakennettu. Kasvulle ja kehitykselle välttämättömät Omega 3-rasvahapot pitävät huolen
solujen hyvinvoinnista ja tuotteiden erittäin runsas mustikka- ja puolukkamäärä
edesauttaa vitamiinien riittävää saantia.
Kaikki tuotteet ovat runsaskuituisia pohjautuen suomalaisiin luomuviljoihin.
Yritysverkostojen tärkeys korostuu
Jotta ideasta on syntynyt konkreettinen
tuote, on matkan varrelle täytynyt hyvien
Tuotekehitystä ja brändäystä
KuvaT: riiKKa SundqviST
Verso Finland Oy on vuonna
2006 perustettu elintarvikealan
T&K&D - yritys. Sen toimitusjohtajana toimii Annika Mäyrä
ja luovana johtajana Annaleena
Hakatie. Verso tekee konsultointia suomalaisille elintarvikeyrityksille.
Verson palveluihin kuuluu
tuotekehitystä, brändisuunnittelua, pakkausmuotoilua ja
Berrypicker-mustikkapipanoita.
44
markkinointia. Täten yrityksen
konsultointityötä tukee niin
elintarviketutkimus, markkinointiosaaminen kuin teollinen
ja graafinen muotoilukin.
Verson rakentamia tuotekokonaisuuksia ja brändejä ovat
mm. jo tunnetut Kieku ja VALO24h sekä syksyllä 2012
markkinoille tullut OATrim. π
suunnitelmien lisäksi hankkia monta raaka-aineiden
tuottajaa ja tuotteiden valmistajaa. Tuotesarjaan kun
tarvitaan luomuviljoja ja -marjoja, muroja sekä suklaata.
Annika Mäyrä kertoo, ettei raaka-ainetuottajien ja lopputuotteiden valmistajien löytäminen ole ollut kovin vaikeaa. Verso on tehnyt töitä vuosien varrella monen yrityksen kanssa, joten suomalainen elintarvikekenttä on tuttu.
Yhteistyöyritysten osaaminen ja kokemus onkin tärkeä
osa kokonaisuutta.
− Tarkoituksenamme on, että tämän brändin kautta
syntyisi toimiva yhteistyöverkosto. Mukana olevat yritykset saavat Berrypickerin kautta tuotantoonsa uusia
tuotteita ja toivottavasti pääsemme yhdessä kansainvälisille markkinoillekin.
Yrityksessä ollaan avoimia myös kaikille uusille ideoille. Tavoitteena onkin, että tuoteryhmä laajenisi uusilla tuotteilla ja mukaan saataisiin lisää kotimaisia elintarvikeyrityksiä. Monta uutta tuotetta on jo kehitysvaiheessa.
Pakkaussuunnittelun ytimessä erilaistaminen
Annika Mäyrä ja Annaleena Hakatie eivät kuitenkaan
tyytyneet pelkkään hyvään tuoteideaan. Samalla kun
tuotteita kehitettiin, mietittiin brändin ydintä, eli markkinointia, viestintää ja visuaalista ilmettä: miten jokainen osa-alue tukee toistaan, ja millä keinoin sekä aikuisten että lasten mielenkiinto saadaan heräämään.
Kokonaisuudesta haluttiin hauska ja erilainen.
Markkinajohtajia ei ole siten seurattu myöskään graafisessa suunnittelussa.
– Kauppojen hyllyt ovat täynnä toinen toistensa kaltaisia pakkauksia. Kopiointi ei erilaista, toteaa brändin
pakkausmuotoilusta ja grafiikasta vastaava Annaleena
Hakatie.
Kotimaiset raaka-aineet ja erityisesti luomumarjat johdattivat ideoinnissa suomalaiseen metsään ja sieltä löytyivät myös tuoteryhmän eläinhahmot. Lopulta karhun ja
sen ystävien kautta oli luonteva toteuttaa pakkauksien sarjakuvat, joissa metsän eläimet kertovat eri raaka-aineiden
terveellisyydestä lapsellekin ymmärrettävällä tavalla.
− Visuaalisessa ilmeessä on haettu kontrastia ja erottuvuutta. Siinä yhdistyy samaan aikaan tuttu metsä japanilaishenkisine eläinhahmoineen ja raikas minimalistinen grafiikka, jotka molemmat tukevat brändin tarinaa, Hakatie kertoo.
Erityisen iloisia Verso Finland Oy:ssa ollaan siitä, että Suomen WWF piti tuoteideasta ja sen valloittavista
eläinhahmoista niin paljon, että syntyi yhteistyö Saimaannorpan tukemiseksi. Jokaisesta myydystä pakkauksesta annetaan norpalle suojeluavustusta. π
Anna Korvenoja
HuK, VTK
patogeenit
ravintosisältö
hygieniaindikaattorit
lisäaineet
haitta-aineet
Tietoa taidolla pintaa syvemmältä
Monipuolista elintarvikkeiden kemiallista ja
mikrobiologista analytiikkaa tutkimuksen,
tuotekehityksen ja laadunvalvonnan tueksi.
MetropoliLab Oy, Viikinkaari 4, 00790 Helsinki
puh. +358 10 391 3410, www.metropolilab.fi
Kehittyvä
Elintarvike
Olemme mukana kevään
ammattitapahtumissa:
KEMIAN PÄIVÄT & CHEMBIO
osastolla 6d77
20.–21.3. Helsingissä
ELINTARVIKEPÄIVÄ
7.5. Helsingissä
Lisätietoja:
www.kemianseura.fi
www.chembiofinland.fi
www.etl.fi/etp
anna.korvenoja(at)helsinki.fi
45
n RAVITSEMUS & TERVEYS KAISU MERONEN
Urheilijan haasteet ruokalautasella
Laadukas, ravintotiheä ja
monipuolinen ruoka on liikkujan
ravitsemuksen perusta.
Liikunta lisää energian ja ravintoaineiden
tarvetta. Kuntoliikkujalle sopii tavallinen
suositustenmukainen ruokavalio, mutta
huippusuorituksiin tähyävän on hyvä varmistua riittävästä vitamiinien, kivennäisaineiden ja energian saannista. Ravintoaineiden ja energian tarve vaihtelee myös
lajin mukaan, ja esimerkiksi teholajit asettavat omat haasteensa riittävälle proteiininsaannille. Myös harjoitusmäärän kasvaessa tulisi syödä enemmän.
Ravitsemusasiantuntija, ETM Olli Illanderin mukaan urheilija voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että tavallisesta ruuasta
saa tarpeeksi ravintoaineita.
− Tämä edellyttää riittävää energiansaantia. Ongelmia syntyy, jos syö niukasti, vaikka söisi laadukasta ruokaa. Samoin
käy luonnollisesti, jos ruuan laatu on heikko tai syö yksipuolisesti, Illander sanoo.
D-vitamiinia urheilija tarvitsee purkista
siinä missä muutkin, ja naisilla rautavarastot kaipaavat usein täydennystä.
tehostaa myös suorituskykyä ja palautumista. Proteiineista saatavia aminohappoja tarvitaan myös immuunipuolustuksen
toimintaan.
Tasaisesta ravinnon
saannista lisähyötyä
Yksi yleinen ravitsemusvirhe on Illanderin
mukaan se, että urheilija ei syö laadukasta
proteiinia välipaloilla ja aamupalalla, vaan
esimerkiksi vain puuroa aamulla ja ainoastaan hedelmää välipalaksi. Tai sitten ajaudutaan toiseen ääripäähän.
− Kuvitellaan, että proteiinia tulisi syödä hirmu paljon, ja hiilihydraatteja saatetaan puolestaan vältellä turhaan. Eli otetaan vaikutteita laihdutusmaailmasta, mikä tietenkään ei ole perusteltua.
Monet urheilijat kiinnittävätkin huomiota liikaa kehon koostumukseen ja painoon jaksamisen, kehityksen ja terveyden
sijaan.
− Painokeskeisyys alkaa helposti stressata. Painonnousun pelossa syömistä kont-
Aterioinnin säännöllisyys on urheilijoilla
erityisen tärkeää. Hyvä harjoitteluvire säilyy ja voi välttyä pitkiltä raskaiden aterioiden sulattelutauoilta. Säännölliset ateriat
ja välipalat auttavat helpommin varmistamaan myös sopivan energiansaannin.
− Tavoitteena on, että palautumiseen ei
tulisi katkoksia, vaan keholla olisi jatkuvasti käytettävissä laadukkaita ravintoaineita palautumiseen ja kehitykseen. Erityisesti proteiinia tulisi saada joka aterialla,
koska sitä keho ei pysty varastoimaan, Illander muistuttaa.
Proteiinia tarvitaan erityisesti lihasten
rakennusaineeksi, mutta sen hyvä saanti
Virhekäsityksiä laihduttajilta
Kuva: plugi
Optimaalinen urheilijan ruokavalio
sisältää paljon proteiinia, vitamiineja ja
kivennäisaineita. Proteiinia tarvitaan
erityisesti lihasten rakennusaineeksi,
mutta sen hyvä saanti tehostaa myös
suorituskykyä ja palautumista. Proteiineista
saatavia aminohappoja tarvitaan myös
immuunipuolustuksen toimintaan.
46
rolloidaan liikaa, mikä synnyttää lisästressiä ja vie voimavaroja. Liian tiukka asenne
syömiseen aiheuttaa ahdistusta, Illander
pohtii.
Proteiineja monesta lähteestä
Säännöllinen ateriarytmi ja proteiinipitoisen ruuan nauttiminen joka aterialla takaa
lihaksille tasaisen aminohappojen saannin,
joten proteiinilisien käyttö ei kilpatasollakaan ole välttämätöntä. Hyviä proteiininlähteitä ovat erityisesti liha, maitovalmisteet, kananmuna ja kala, sillä niissä on
kaikkia välttämättömiä aminohappoja.
HK Ruokatalon ravitsemusasiantuntija
Soile Käkösen mukaan proteiini on urheilijoille tärkeä ja kiinnostava ravintoaine.
− Liha ja lihavalmisteet ovat suomalaisten ruokavaliossa paras proteiininlähde.
Lähdemme siitä, että urheilijat koostavat
ruokavalionsa peruselintarvikkeilla, joista
vähärasvaiset leikkeleet, liha ja siipikarja
sopivat urheilijoille erityisen hyvin. Pyrimme korostamaan näitä tuotteita viestiessämme.
Proteiinien eroja tutkitaan
Tutkimusten mukaan lihasten palautumisen ja kehittymisen kannalta laadultaan
optimaalista on proteiini, jonka aminohapoista noin puolet on välttämättömiä aminohappoja. Tällainen on muun muassa maitovalmisteiden heraproteiini, joka imeytyy
nopeasti verenkiertoon.
− Heraproteiini sisältää runsaasti leusiini-aminohappoa, joka aktivoi tehokkaasti
lihasproteiinin muodostusta, ravitsemussuunnittelija, ETT Marika Laaksonen Valiolta kertoo.
Laaksosen mukaan leusiinitutkimukset
ovat toistaiseksi pääosin solu- ja eläinkokeita, mutta mielenkiintoista näyttöä on
myös ihmisillä. Valio onkin tuonut markkinoille proteiinijuomat, jotka on rikastettu tuoreesta maidosta erotetulla heraproteiinilla. Tuotteet on suunnattu proteiinin
saantia ruokavaliossaan huomioiville kuten aktiivisille liikkujille, painonhallitsijoille ja ikääntyville.
Nuorilla ja voimalajeissa
erityishaasteita
Voimalajeissa proteiinia kuluu noin kolminkertaisesti kuntoliikkujan kulutukseen
nähden. Aikuisiin verrattuna nuoret kasvuikäiset urheilijat tarvitsevat noin kolmanneksen enemmän proteiinia. Esimerkiksi lajeissa, joissa tarvitaan nopeaa ja rä-
jähtävää voimaa kuten pikajuoksussa ja painonnostossa, poikien tulisi saada proteiinia noin 1,5 grammaa painokiloa kohti päivässä.
Proteiinin riittävyydestä urheilijan on
hyvä huolehtia, jottei elimistön omaa lihasproteiinia hajoa turhaan energiaksi. Lihasten kehittymisen kannalta optimaalista on,
jos proteiinin saanti jaetaan noin 20–30
gramman annoksiin eri aterioille.
Ravintolisien tehosta ei näyttöä
Suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimoinnissa eri ravintoaineiden riittävä saanti on tärkeää. Vuosikymmenet ravitsemustieteilijöitä ja urheilijoita on askarruttanut, onko ravintolisistä hyötyä urheilijalle. Ravitsemustutkija, FT Jaakko Mursu
Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että tutkimuksia aiheesta on suhteellisen vähän, ja
ne ovat keskittyneet muutaman yhdisteen,
lähinnä C- ja E-vitamiinien ympärille.
Vitamiini- ja antioksidanttilisillä ei näyttäisi olevan suoraa vaikutusta suorituskykyyn. Toisaalta ravintolisien mahdollisia
hyötyjä ei voida sulkea pois.
− C-vitamiini ei paranna suoraan suorituskykyä, ellei C-vitamiinista ole selvää
puutosta, joka on yleensä harvinaista. Tutkimusnäyttö C-vitamiinin vaikutuksista
liikunnan aiheuttamaan oksidatiiviseen
stressiin, lihasvaurioiden syntymiseen ja
palautumiseen on hyvin ristiriitaista. C-vitamiinilisä saattaa hieman ehkäistä flunssaa ja vaimentaa sitä.
Flavonoideihin kuuluvalla kversetiinillä on saatu lupaavia, alustavia tuloksia
maksimaalisen suorituskyvyn ja kestävyyden suhteen.
− Ravinnon vitamiineista ja antioksidanteista on todennäköisesti hyötyä palautumisen ja terveyden ylläpidon kannalta, joten runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on suositeltavaa.
D-vitamiinin puute vaivaa
urheilijoitakin
Urheilijoilla D-vitamiinin puutos on yhtä
yleistä kuin muullakin väestöllä, ja erityisesti sisälajien harrastajat ja tummaihoiset
ovat vitamiinin suhteen riskiryhmiä. Puutoksen korjaus ravintolisien avulla on tärkeää.
Mursu pitää nykysuositusta seitsemän
mikrogrammaa vuorokaudessa konservatiivisena.
− Urheilijoille suosittelisin noin 20−50
mikrogrammaa vuorokaudessa ravintoli-
sänä läpi vuoden, tosin kesällä voi pitää
taukoa, jos viettää paljon aikaa ulkona. π
lähteet:
• ravitsemusvalmennus urheilijan polulla
-seminaarin aineistot 26.−27.10.2012
• asiantuntijoiden haastattelut
• urheiluravitsemuksen asiantuntijoiden nettisivut
www.urheiluravitsemus.fi
lisätietoja:
• hK ruokatalon nettisivut http://www.
tiesydameen.fi, muun muassa kuntoilijan opas,
proteiinitietoa ja proteiinilaskuri.
• valion nettisivut http://ammattilaiset.valio.fi,
ravitsemusosiossa proteiinitietoutta
Urheiluravitsemuksen
asiantuntijat
verkostoituvat
Varalan Urheiluopisto koordinoi vuosina
2011–2013 opetus- ja kulttuuriministeriön
rahoittamaa laatu- ja kehittämishanketta,
jonka tavoitteena on viedä tutkittuun tietoon perustuvia käytäntöjä urheilijoiden
ravitsemusvalmennukseen nuoresta
huipputasolle saakka. Tavoite toteutuu
valtakunnallisen urheiluravitsemuksen
asiantuntijaverkoston avulla.
Urheiluravitsemuksen asiantuntijat
ovat ravitsemustieteiden ammattilaisia
(TtM tai ETM), jotka toimivat oman alueensa urheiluravitsemuksen asiantuntijoina, yksilöohjaajina, kouluttajina ja paikallisen urheiluravitsemustoiminnan kehittäjinä.
Verkoston avulla lajiliitot, urheiluakatemiat, yksittäiset urheilijat, valmentajat,
seurat ja oppilaitokset voivat saada yhtenäistä ja ammattitaitoista ravitsemuksen
ohjaus- ja koulutuspalveluja. Ravitsemusohjauksen tueksi on koottu myös yhteiset
koulutusmateriaalit. Verkoston valtakunnallinen ohjausryhmä koostuu kilpa- ja
huippu-urheilun ja ravitsemuksen ammattilaisista, ja se kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. π
lisätietoja:
www.urheiluravitsemus.fi
47
n TIEDE & TUTKIMUS
Taistelumuonien
kehittämiseen on tarvetta
Kuva: päivi KanSonen
Taistelumuonien energiasisältöä
on saatava tiheämmäksi.
Mikkelin ammattikorkeakouluun vuonna
2011 tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin
nykyisten taistelumuonien käytettävyyttä
ja energian riittävyyttä taisteluharjoituksessa. Aineisto kerättiin Rajavartiolaitoksen varusmiesyksiköissä Webropol-kyselyohjelmalla sekä Firstbeat -sykemittareita
käyttäen. Lisäksi taistelumuonapussien
käytettävyydestä kysyttiin varusmiesten
kouluttajilta. Vastauksia saatiin 137 varusmieheltä ja 20 kouluttajalta.
Mukaan otettavia
muonia valikoidaan
Vajaa viidennes vastaajista ilmoitti ottavansa mukaan kaiken jaetun taistelumuonan
aina, ja kolmannes joskus. Lähes puolet ei
ota koskaan mukaan kaikkea annettua taistelumuonaa reppua pakatessaan. Suurin
hylkäämisen syy on maku.
Lähes puolet vastaajista piti makua tärkeimpänä hylkäyskriteerinä. Muita pääasiallisia syitä olivat pussin liika paino, näkkileivän tai muun ruuan liiallinen määrä.
Kouluttajien mukaan taistelumuonapussit
ovat nykyisellään liian painavia, vaihdellen 1,1 kilosta kahteen kiloon sen mukaan
onko enemmän kuiva- vai säilykemuonaa.
Taistelumuonapussien pussien sisällössä ilmeni myös ongelmia: oli vanhentuneita tai rikkinäisiä komponentteja sekä erilaisissa pusseissa samoja tai samantapaisia
pääruokakomponentteja. Kouluttajien ja
varusmiesten mielestä ongelmia ovat myös
suuri jätteen määrä ja jäätyvät säilykkeet.
Pääruokien makua koskevassa vertailussa oli viisi pääruokaa ja nuudelit. Lisäksi
kysyttiin mielipidettä lämminkuppi -tuotteiden mausta ja Elovena-puurosta sekä kaakaon, suklaan, näkkileivän ja kinkkupasteijan mausta. Varusmiesten mielestä hernekeitto oli maultaan paras, toisena hedelmäinen soija-riisipata ja sitten pasta bolognese.
Pääruokien huonoimmiksi tulivat pastaria
chevre rukola ja tomaatti-basilikakeitto.
Lämminkuppituotteista omenakeitto oli
pidetyin, ja mustikkakeitto ja Elovena-puu-
48
Taistelumuonapussien sisältöä.
ro olivat lähes tasoissa maun suhteen. Muut
kuin pääruuat-sarjassa suosikkeja olivat
kaakao, katkarapunuudelit ja näkkileipä.
Suklaan maku, tässä pakkauksessa Kalev,
jakoi mielipiteet tasan puolesta ja vastaan.
Samoin kävi kinkkupasteijalle.
Nykyisten muonapussien
energiansisältö ei riitä
Taisteluharjoituksessa mitattu energian kulutus osoittautui huomattavasti suuremmaksi kuin ravitsemissuosituksessa on arvioitu energian tarpeeksi ollen keskimäärin 5665 kcal vuorokaudessa (vaihteluväli
4845–6505 kcal).
Käytössä olevien yhden vuorokauden
taistelumuonapussien sisältämä energiamäärä on keskimäärin 4056 kcal (3770−5069
kcal). Vuorokautinen energiansaanti on riittämätön, vaikka varusmiehet ottaisivat mukaan kaikki harjoituksiin jaettavat ateriakomponentit.
Energiavajetta syntyy viiden vuorokauden harjoituksen aikana keskimäärin 2980
kcal. Koska kaikkia jaettuja ateriakomponentteja ei oteta mukaan harjoituksiin,
energiavaje on vieläkin suurempi. Kouluttajille tehdyssä kyselyssä selvisi, että käy
näin ”Jos käsketään varusmiehiä ottamaan
kaikki mukaan, niin polkevat suohon”.
Kyselyn perusteella varusmiehet ottavat
taisteluharjoituksiin mukaan omia eväitä.
Vastaajista lähes puolet ottaa mukaan makeisia, joista saatava sokeri nostaa verensokeria hetkellisesti, eikä ole näin ollen terveellinen vaihtoehto raskaaseen harjoitukseen. Reilu kolmannes ottaa harjoitukseen
mukaan leipää ja leikkeleitä.
Tuotekehityshaasteita
Taistelumuonapussien sisällössä näyttää
olevan kehitettävää. Erikoisrajajääkärikomppanian käyttöön pitäisi kehittää energiapitoisuudeltaan runsaampia pusseja,
joiden sisältö olisi maukkaampaa ja nopeampaa käyttää kuin nykyisten pussien.
Makujen suhteen tulisi olla myös vaihtelevuutta. Pussin painon minimoimiseksi
tulisi olla enemmän kuivamuonavaihtoehtoja. π
Eliisa Kotro
lehtori
Mikkelin ammattikorkeakoulu
eliisa.kotro(at)mamk.fi
lähde:
Kansonen päivi 2012. Taistelumuonien energian
riittävyys taisteluharjoituksessa. opinnäytetyö.
mikkelin ammattikorkeakoulu.
Ravintosisältöjen tulkitseminen
vaatii tietoa ja vaivannäköä
Opinnäytetyön Sopiiko tuote painonhallintaan?
Kuluttajat pakkausinformaation tulkitsijoina tulokset antavat viitteitä siitä, että Sydänmerkki on monelle suomalaiskuluttajalle käyttökelpoinen apu tulkittaessa tuotteiden sopivuutta myös painonhallintaan.
Asiaa tutkittiin kaupan ruuanvalintatilannetta jäljittelevällä Internet-kyselyllä,
jossa oli mukana kolme Sydänmerkki-tuotetta. Vastaajilta selvitettiin mielikuva tuotteiden sopivuudesta painonhallintaan sekä
mitkä pakkauksen etuja takasivun tiedot
keskeisimmin viestivät sopivuudesta ja miten tärkeitä nämä tiedot olivat ostopäätöksen kannalta. Lopuksi selvitettiin, muuttiko pakkausinformaation tarkastelu mielikuvaa tuotteesta.
Aktiivikäyttäjät huomaavat
Sydänmerkki-tuotteet
Tuotteiden aktiivikäyttäjät kiinnittivät
huomiota Sydänmerkkiin selvästi useammin kuin henkilöt, joilla ei ollut aiempia
käyttökokemuksia Sydänmerkki-tuotteista. Symbolin käyttö arvioitaessa tuotteiden
sopivuutta painonhallintaan kuvasteli epäsuorasti merkin valinneiden vastaajien parempaa ravitsemusta koskevaa tietämystä.
Sydänmerkkiä arvioinnissa käyttäneet
vastaajat esimerkiksi hyödynsivät enemmän myös muuta pakkauksen etusivun
informaatiota. He valitsivat ravintoarvotietojen sijaan painonhallinnasta irrallaan
olevia tietoja harvemmin, ja heidän GDAmerkinnän tuntemuksensa oli parempi
Opinnäytetyön perusteella kuluttajat haluavat tyypillisesti arvioida
tuotteiden sopivuutta painonhallintaan mahdollisimman nopeasti
ja helposti. Tuotteesta riippuen 25−42 prosenttia yhteensä 1985
vastaajasta piti Sydänmerkkiä painonhallinnan kannalta keskeisenä
pakkausmerkintänä. Sydänmerkin ohella rasvapitoisuus, energian
määrä annosta tai 100g kohti ilmaistuna sekä ainesosaluettelo olivat
tuotearvioinnissa useimmin käytettyjä tietoja.
PULLAVA1)
(n=1011)
Valittu tieto tai
vastaus
E
SAUNAPALVI1)
(n=982)
(n=936)
FREKV
%
FREKV
664
68
470
49
GDA-kuvake
(kcal/annos)2)
712
70
504
51
614
64
Tuotenimi
218
22
Sydänmerkki
423
42
383
39
Rasva%
%
Suola%
"Nyt entistä
lihaisampi, 85 %"
298
Energia/100g
349
35
313
FREKV
%
241
25
179
19
202
21
321
34
32
Rasva/100g
278
27
373
38
260
27
Ainesosat
224
22
292
30
244
26
Hilihydraatit/100g
259
26
147
15
179
19
Energia/GDA
231
23
186
19
218
23
189
19
166
17
Rasva/GDA
152
15
EOS/takasivu
145
14
Merkkien määrä pakkauksissa
tulee kasvamaan
Sydänmerkki on Suomessa toistaiseksi ainoa elintarvikepakkausten symboli, joka
viestii tuotteiden ravitsemuksellisesta laadusta. Sydänmerkin ansiosta tuotteen voi
tunnistaa sekä suolan määrän että rasvan

30
"Omega-3rasvahappoja"
T
VIATHAI1)
verrattuna ryhmään, joka ei käyttänyt Sydänmerkkiä.
Lisäksi kävi ilmi, että pakkausinformaation tarkastelu kohensi tuotteisiin liitettyjä painonhallintamielikuvia enemmän
ryhmässä, joka käytti arvioinnissa Sydänmerkkiä. Jo pelkkä tuotteen noteeraaminen Sydänmerkki-tuotteeksi voi hälventää
jonkin verran epäluuloa tuotteen sopivuudesta painonhallintaan.
On hyvä huomioida, että tutkimusasetelmasta johtuen painonhallinnan kannalta keskeisiksi raportoitujen pakkausmerkintöjen painoarvo ostopäätöksen kannalta saattoi kohota suhteessa merkintöihin,
joita tosielämässä pidetään tärkeinä ostopäätöstä tehdessä.
Todellisen valinnan hetkellä kaupassa
erilaisten tilannetekijöiden vaikutus, kuten ajanpuute, pakkausinformaation suuri
määrä, tiedon vaikea tulkittavuus tai tekstin liian pieni fonttikoko, saattavat haitata
ravintoarvomerkintöjen käyttöä. Silti opinnäytetyön perusteella voi sanoa, että jo entuudestaan tunnettu ja laajalti käytetty Sydänmerkki voi saada lisäarvoa viestittämällä tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta myös painostaan huolehtiville kuluttajille.
E = etusivun tiedot; T = takasivun tiedot, joilla tarkoitetaan
tässä tutkimuksessa tietoja, jotka vastaajalle esitettiin
ravintosisältötaulukossa (/100g), GDA -merkinnässä (/annos) ja
ainesosaluettelona; FREKV= vastaajien lukumäärä; % = vastaajien
prosenttiosuus tuotekohtaisten vastaajien lukumäärästä; EOS= en
osaa sanoa.
1)
PULLAVA= Pullava-pitko, Oy Karl Fazer Ab; SAUNAPALVI= Ohuen
ohut Saunapalvikinkku, HK Ruokatalo Oy; VIATHAI= Via Thai
Kana-curry, HK Ruokatalo Oy.
2)
Poikkeuksena ViaThai -tuote, jossa etusivulla vastaajalle esitettiin
8-kuvakkeinen GDA -merkintä kokonaisuudessaan.
49
n TIEDE & TUTKIMUS
 määrän ja laadun suhteen tuoteryhmässään paremmaksi valinnaksi kertavilkaisulla. Näitä parempia valintoja löytyy lähes jokaiselta ruokakaupan osastolta miltei tuhannen tuotteen valikoimana.
Tarve kertoa kuluttajille tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta tarpeeksi
nopeasti, helposti ja yksinkertaisesti on
ilmiselvästi lisäämässä merkkien määrää pakkauksissa etenkin sen etusivulla. Yhä on kuitenkin epäselvää, millainen merkintätapa kohtaa parhaiten kohderyhmän kuluttajien ymmärryksen,
huomion ja kiinnostuksen. Jotta tulevaisuudessa päästäisiin entistä tarkemmin käsiksi pakkausinformaation merkitykseen kuluttajan ostopäätöksiä ohjaavana tekijänä, ovat monialaisuus, yhteistyö tutkimuksen ja käytännön työkentän välillä sekä eri tutkimusotteiden
ja -menetelmien yhdistäminen avainasemassa jatkotutkimuksia suunniteltaessa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2011 osana Itä-Suomen yliopiston
koordinoimaa Kuluttajat painonhallinnan
markkinoilla (KULUMA) -hanketta. Sen
tavoitteena oli kuvata ja analysoida
poikkitieteellisesti painonhallintaan
liittyvää kuluttajakäyttäytymistä sekä
arjen ruokavalintoja.
Kaisa Pulkkinen
Ravitsemussuunnittelija
laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM
Oulun kaupunki
Hyvinvointipalvelut/ Ikäihmisten
hyvinvointi
kaisa.pulkkinen(at)ouka.fi
lisätietoja:
• pulkkinen K. 2012. Sopiiko tuote
painonhallintaan? Kuluttajat
pakkausinformaation tulkitsijoina. pro gradu
-tutkielma, ravitsemustiede,
Terveystieteiden tiedekunta, itä-Suomen
yliopisto. http://epublications.uef.fi/
• Sydänliitto 2012. Suomen Sydänliitto ry.
Sydänmerkki -internet-sivusto. helsinki.
http://www.sydanmerkki.fi/sydanmerkki_
tuotteet/etusivu/fi_Fi/etusivu/.
• Kantanen T & lapveteläinen a (toim.). 2012.
Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla.
loppuraportti. reports and Studies in health
Sciences, no 8, publications of the university
of eastern Finland. http://epublications.uef.
fi/
Kaisa pulkkinen on saanut elintarviketieteiden
Seuran opinnäytestipendin syksyllä 2012 pro
gradu -tutkielmastaan Sopiiko tuote
painonhallintaan? Kuluttajat
pakkausinformaation tulkitsijoina.
50
Kaurapuuron liika
limaisuus ei houkuttele
Kaurapuuron ominaisuudet
riippuvat hiutaleista ja
valmistustavasta. Hiutaleiden
koko, paksuus, kovuus
ja vedensidontakyky
vaikuttavat puuron laatuun.
Näitä ominaisuuksia
muokataan kaurahiutaleiden
valmistusprosessissa.
Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin neljän valmistajan kaurapuurojen ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta
tuotteen miellyttävyyteen ja hyväksyttävyyteen. Kaurahiutaleiden markkinajohtajan lisäksi tutkittiin suuren tuottajan luomuhiutaleita, toisia tavanomaisia hiutaleita sekä
pienen tuottajan höyryttämättömiä ja leikkaamattomia luomuhiutaleita. Näytteet tarjoiltiin lämpiminä, valmistusohjeiden mukaisesti veteen keitettyinä puuroina (kuva 1),
jotka maustettiin samalla määrällä suolaa.
Tutkimus aloitettiin kuvailevalla analyysillä. Yhdeksän henkilön raati loi arviointia varten sanaston, jota käyttäen se arvioi puurojen ominaisuuksia. Kuvailevalla analyysillä puuroille saatiin aistinvaraiset profiilit (kuva 2), joista ominaisuuksien
eroja voi tarkastella.
Kuvailevan analyysin lisäksi tehtiin kuluttajatutkimus, johon vastasi 41 henkilöä,
joista neljä oli miehiä. Suurin osa oli Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa Viikin kampukselta. Näistä yli puolet ilmoitti syövänsä puuroa viikoittain.
Näytteet esitettiin vastaajille ilman markkinanimiä, jokaiselle satunnaistetussa järjestyksessä. Puurojen miellyttävyyttä arvioitiin 7-portaisella, sanallisesti ankkuroidulla asteikolla (1 = erittäin epämiellyttävä, 7 = erittäin miellyttävä), minkä lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus antaa vapaamuotoista palautetta puuroista.
Puurot ominaisuuksiltaan
samankaltaisia ja miellyttäviä
Puurot olivat hyvin samankaltaisia. Pienen tuottajan luomukaurahiutaleista valmistettu puuro poikkesi muista puuroista
eniten, joskin ero oli tilastollisesti merkitsevä vain limaisuuden suhteen (p < 0,001).
Puuro näytti erottuvan ulkonäöltään vaaleampana ja tasaisempana sekä maultaan
vähiten viljaisena (kuvat 1 ja 2). Puurojen
hajuominaisuuksia ei arvioitu, koska niissä ei havaittu eroja.
Kaikkia kaurapuuroja pidettiin miellyttävänä, mutta pienen tuottajan luomupuuro miellytti vähiten ja oli liian limaista vastaajien makuun. Hiutalointiprosessin lämpökäsittelyillä on vaikutusta beetaglukaanin ja tärkkelyksen reologisiin ominaisuuksiin. Pienen tuottajan luomuhiutaleet
olivat höyryttämättömiä, mikä voi selittää
sen limaisempaa rakennetta. Limaista suutuntumaa aiheuttava beetaglukaani muodostaa lämmitettäessä veden kanssa kaurapuurolle ominaisen geelimäisen rakenteen.
Beetaglukaani on kauran liukoinen kuitu, jonka Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA katsoo edesauttavan normaalin
veren kolesterolin ylläpitämistä säännöllisessä käytössä. Vapaista kommenteista kävi ilmi, että puuron rakenne vaikutti miellyttävyyden arviointiin. Sillä, kuinka usein
vastaaja söi kaurapuuroa, ei ollut vaikutusta siihen, kuinka miellyttäviksi puurot koettiin.
Kotiin ostetaan tuttu pakkaus,
mutta luomuhiutaleet kiinnostavat
Pakkausten kuvat näytettiin puurojen arvioimisen jälkeen, jotta tuotenimet eivät
vaikuttaisi arviointiin. Vastaajat arvioivat
hiutalepakkausten tuttuutta, houkuttelevuutta ja omaa ostohalukkuuttaan. Kaikki
tunnistivat markkinajohtajan hiutalepakkauksen, ja sitä pidettiin houkuttelevimpana. Pienen tuottajan luomuhiutalepakkaus oli yksinkertainen paperipussi, joka
loi aidon vaikutelman. Näitä hiutaleita ei
myydä pääkaupunkiseudulla, joten vastaajat pitivät tuotetta uutena ja kiinnostavana.
Ostopäätökseen vaikutti eniten kaurahiutaleiden pakkaus (kuva 3). Tärkeäksi
koettiin myös tuotteen tuttuus, mutta toisaalta uusi tuote kiinnosti. Vapaista kommenteista nousi esille vastaajien kiinnostus ravitsemukseen ja terveellisyyteen, kos-
Kuva: Tanja liuKKonen
Suuren tuottajan
kaurahiutale
(LUOMU)
Markkinajohtajan
kaurahiutale
Pienen tuottajan
kaurahiutale
(LUOMU)
Tavanomainen
kaurahiutale
Kuva 1. Puurot arvioitiin valmistusohjeiden mukaisesti valmistettuna.
Suuren tuottajan kaurahiutale (LUOMU)
Markkinajohtajan kaurahiutale
Tavanomainen kaurahiutale
Ryynimäisyys
(Ulkonäkö)
Voimakkuus
(Maku)
Pienen tuottajan kaurahiutale (LUOMU)
Väri
(Ulkonäkö)
Ryynimäisyys
(Rakenne)
Voimaisuus
(Maku)
ka osalle vastaajista tärkeä ostoperuste oli
kuitupitoisuus, lisäaineettomuus ja tuotteen kotimaisuus. Tavanomaisten kaurahiutaleiden pakkauksessa korostettu runsaskuituisuus sekä selvästi ilmoitettu annoksen energiasisältö houkutteli vastaajia.
Luomuhiutaleista oltiin kiinnostuneita,
mutta niiden arveltiin olevan huomattavasti kalliimpia. Vastaajat arvelivat ostavansa kotiin tutun ja turvallisen markkinajohtajan hiutalepakkauksen. π
Laura Innanen
etyo, ins. (AMK)
Limamaisuus***
(Rakenne)
Suolaisuus
(Maku)
laura.innanen(at)helsinki.fi
Tanja Liukkonen
Pehmeys
(Rakenne)
Viljavuus (Maku)
etyo, ins. (AMK)
Kuva 2. Kaurapuurojen kuvailevan analyysin keskiarvot perustuvat 18 arvioon (n = 9, mukana
1 toisto). Ominaisuuksia arvioitiin asteikolla ei lainkaan – erittäin, paitsi väriä arvioitiin
asteikolla vaalea – tumma ja pehmeyttä asteikolla pehmeä – erittäin pehmeä. *** p<0,001
tanja.liukkonen(at)helsinki.fi
Hanna Moisio
etyo, ins. (AMK)
hanna.moisio(at)helsinki.fi
Pakkaus
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Tuttuus
Helsingin yliopisto
Luomu
lähteet saatavissa kirjoittajilta.
Uusi tuote kuluttajalle
Tutkimusaineisto kerättiin aistinvaraisen
tutkimuksen perusteet -kurssin (eTT230)
projektityönä. Kirjoittajien lisäksi tutkimukseen
osallistui etyo markku lamminen. aiheen antoi
eTm otto Kaukonen raisio oy:ltä. Työtä ohjasivat
professori hely Tuorila ja tohtorikoulutettava, Fm
outi Törnwall, jotka kommentoivat ja tekivät
korjausehdotuksia kirjoituksen luonnoksiin.
Kuitupitoisuus
Lisäaineetomuus
Aitous
Kotimaisuus
0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
20
Kuva 3. Ostopäätöksiin vaikuttavia perusteita, joita 37 vastaajaa mainitsi. Kuvassa ovat
useammin kuin kerran esitetyt kommentit.
51
n TIEDE & TUTKIMUS OPINNÄYTETÖITÄ
DI Terhi Aaltonen väitteli tammikuussa
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Cheesemaking by full concentration of milk with membrane filtration and evaporation.
Perinteisessä juustonvalmistusprosessissa maitoa tarvitaan kymmenkertainen
määrä juustokiloon nähden. Siinä maidon
pääproteiini, kaseiini, sekä maidon rasva
muodostavat juuston ja samalla suuri osa
muista maidon proteiineista, heraproteiineista, erottuu heraksi.
Noin 40 vuotta sitten ranskalaiset tutkijat J.-L. Maubois ja G. Mocquot esittivät
juuston valmistusprosessin, jossa maito tiivistettiin juuston lopulliseen kuiva-aineeseen eikä perinteistä heran erottelua tehty.
Terhi Aaltonen kehitti juustonvalmistusprosessin, jossa tätä täyskonsentrointia
päästään kunnolla hyödyntämään.
− Täyskonsentrointimenetelmän etuja
ovat juuston valmistusprosessin vaiheiden
ja laitetarpeen vähentäminen. Lisäksi menetelmää käyttämällä juustonvalmistus on
täysin hallittua, jolloin tuotevaihtelua voidaan pienentää, Terhi Aaltonen kertoo.
Täyskonsentrointimenetelmää on käytetty pehmeiden juustojen valmistuksessa,
mutta puolikovia ja kovia juustoja valmistettaessa juustoon jäävät heraproteiinit heikentävät juuston makua ja rakennetta.
− Suodatusmenetelmien kehittymisen
myötä maidon komponenttien erottelu tuli mahdolliseksi ja juuston peruskompo-
Kuva: Terhi aalTonen
Juustoa hallitusti yksinkertaistetulla prosessilla
Kuvassa on suodatin laitteisto,
jonka avulla voidaan valmistaa
täyskonsentrointiprosessiin vakioitua
tiivistettä.
nentit, rasva ja kaseiini, oli mahdollista konsentroida käyttämällä mikrosuodatusta ja
näin erottaa heraproteiineista. Kehittämässäni juustonvalmistusprosessissa hyödynnetään täyskonsentrointia käyttämällä
komponenttien erottelua eli suodatus- ja
haihdutusvaihetta, Aaltonen kertoo.
Täyskonsentrointimenetelmän hyödyntäminen juuston valmistuksessa erottaa
juustonvalmistus- ja heranvalmistusprosessit toisistaan. Heran laatu paranee, kun
juuston valmistuksessa lisättävät yhdisteet,
kuten hapatteet ja juoksete, eivät päädy heraan.
− Juuston valmistuksessa syntyvää vaihtelua voidaan pienentää, sillä kaikkien yhdisteiden koostumus voidaan vakioida.
Juustonvalmistusprosessin yksinkertaistaminen myös vähentää prosessin vaiheita.
Terhi Aaltonen selvitti väitöstutkimuksessaan, kuinka yhdisteiden vakiointi voidaan tehdä sekä miten vakiointi ja maidon
tiivistäminen vaikuttavat maidon yhdisteisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin.
Nämä selvitykset olivat tärkeitä täyskonsentrointiprosessia suunniteltaessa. Täyskonsentrointiprosessilla valmistettujen
juustojen kypsyminen oli hidasta ja sitä voitiin parantaa lisäämällä proteiineja pilkkovaa entsyymiä juustomassaan. Täyskonsentrointimenetelmällä valmistetut juustot
vastaavat maultaan ja laadultaan perinteisesti valmistettuja juustoja.
Terhi Aaltosen mukaan tutkimus oli alkuraapaisu täyskonsentrointimenetelmän
uudelleen kehittämiseen, joten työtä on vielä runsaasti jäljellä ennen kuin tuotteet ovat
kaupan hyllyillä.
− Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2015
myynnissä olisi jo joitain juustolaatuja, jossa tätä täyskonsentrointiprosessia on hyödynnetty, Aaltonen visioi. π
lisätietoja:
[email protected]
Uutta tietoa luomumaidon tuotantotiloista
Suomalaisista luomumaidontuotantotiloista ja tilojen toimintatavoista on kerätty monipuolista uutta tietoa. Katri Paakki selvitti opinnäytetyössään, minkälaisia käytänteitä luomumaitotiloilla on ja mitkä ovat
tuottajien kokemukset luomumaidontuotannosta. Paakki valmistuu Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen
koulutusohjelmasta agrologiksi (AMK).
Työn toimeksiantaja on Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Opinnäytetyön tulokset
ovat myös kaikkien tuottajien käytettävissä.
Selvitys toteutettiin kyselymenetelmällä,
joka lähetettiin kaikille Suomen 147 luomu-
52
maitotilalle keväällä 2012. Kyselyn vastausprosentti oli 39,3 %. Kyselyyn vastanneet
luomumaidontuotantotilat olivat suuria peltopinta-alaltaan sekä lypsylehmämäärältään. Keskimääräinen peltopinta-ala oli 102
hehtaaria ja keskilehmäluku 40,3 lypsylehmää/tila. Keskituotos oli 7803 kg ja tuotettu maito laadullisesti hyvää. Lypsylehmien
keskipoikimakerta oli keskimäärin 2,77.
Luomulypsylehmiä ruokitaan monipuolisesti ja karkearehuvaltaisesti. Laidunnurmen
ja säilörehun lisäksi rehustukseen kuuluu
väki- ja valkuaisrehuja. Luomukarjojen väkirehuprosentti oli keskimäärin 30,2 % ja re-
huomavaraisuus tiloilla keskimäärin 86 %.
Eläinten terveystiedoista kävi ilmi, ettei
luomulypsylehmien terveys eroa tavanomaisessa tuotannossa olevista lypsylehmistä. Utaretulehdukset ja hedelmällisyysongelmat ovat yleisimpiä eläinlääkärin hoitoa vaatineita sairauksia niin luomumaidontuotannossa kuin valtakunnallisen terveystarkkailun tuloksissakin. π
lisätietoja:
Katri paakki, p. 040 836 8271
n UUTUUSKIRJOJA RAIJA AHVENAINEN-RANTALA
Hyvä ja paha ruoka
Gaudeamuksen kustantama Hyvä ja
paha ruoka tarjoaa monipuolisen läpileikkauksen ajankohtaisesta ruokakeskustelusta ja auttaa lukijoita ymmärtämään ravinnon tuotannon ja kulutuksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja ympäristövaikutuksia.
Teoksen ovat toimittaneet FL, YTT
Tuija Mononen ja VTT Tiina Silvasti.
Mononen työskentelee yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja Silvasti puolestaan yliopistonlehtorina
Jyväskylän yliopistossa. Kaiken kaikkiaan teosta ovat olleet kirjoittamassa
13 alan meritoitunutta asiantuntijaa
yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.
Kirjassa tarkastellaan yhteiskunnallista elintarviketutkimusta, ruoka-
politiikkaa, globaalia ruokakriisiä ja
globaalin elintarvikejärjestelmän
ekologisia haasteita, mutta myös
mm. luomuruokaa, geeniteknistä ruokaa, lähiruokaa, kotieläintuotantoa,
terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja
kriisiajan ruokahuoltoa Suomessa.
Vuosien mittaan olen lukenut muutaman Worldwatch-instituutin Maailman tila -teoksen. Hyvä ja paha ruoka
-kirja muistuttaa tyyliltään ja lähestymistavaltaan Maailman tila -teoksia.
Teos ei päästä lukijaansa helpolla,
varsinkin jos on ihannoinut geeniruokaa. Kirjan viimeinen luku skotlantilaisesta mallasviskistä on vähän erikoinen, varsinkin absolutistille. Viski
on enemmänkin nautintoaine kuin
ruokaa. Tässä luvussa tuodaan myös
esiin se ajatus, että ruoka voi olla
yhtä aikaa sekä hyvä että paha. Pitemmälle ajateltuna luku innoittaa
miettimään kiinnostavia, salaperäisiäkin taustatarinoita elintarvikkeille
niiden markkinoimiseksi kuluttajille.
Tässä meillä suomalaisilla on vielä
paljon tekemistä.
Kirjan lopussa on mittava kirjallisuusluettelo. Kirja sopii niin alan
opiskelijoille, toimittajille kuin ruokaasioista kiinnostuneille kuluttajille ja
vaikuttajille. π
lainen on haastatellut myös eläinsuojelijoita, hyvinvointitutkijoita ja
eläinlääkäreitä ja käynyt läpi nipun
erilaisia julkaisuja.
Kutakuinkin kuukauden sisällä ilmestymisestä kirja oli palkittu jo kolmesti. Teos nappasi Kanava-tietokirja, Tieto-Finlandia ja eläinsuojelun
Topelius palkinnot. Eikä ihme.
Esitystapa on selkeää, asiallista ja
rohkeaa, ilman hysteriaa ja sensaationhakuisuutta. Paikka paikoin kirja
on lähes jännitysromaaniin verrattava. Jopa aineiston kasaamiseen on
liittynyt oma jännityksensä. Ilman
Lappalaisen sitkeyttä kirja tuskin olisi
syntynyt. Tuotantotiloille pääsy ei nimittäin ollut itsestään selvää.
Kustantajan olisi toivonut panostavan enemmän kirjan ulkoiseen habitukseen. Kirja tuoksuu voimakkaasti painomusteelle ja on pehmeäkantinen.
Kirja sopii jokaiselle vastuulliselle
kuluttajalle, niin nuorille kuin vanhoille. Mielestäni myös peruskoulun ja lukion opettajien tulisi hyödyntää kirjaa
oppimateriaalina. Mutta erityisesti viranomaisten ja lainsäätäjien tulisi ottaa vakavasti kirjan sanoma. π
lisätietoja:
www.gaudeamus.fi
Syötäväksi kasvatetut
Atena Kustannus Oy toi lokakuussa
kirjamarkkinoille taloustoimittaja Elina Lappalaisen kirjoittaman teoksen
Syötäväksi kasvatetut. Kirja kertoo
suomalaisten tuotantoeläinten, nautojen, kanojen, broilerien ja sikojen,
elämästä ja kuolemasta. Lappalainen
tarjoaa kirjassaan myös konkreettisia ja järkeenkäypiä parannusehdotuksia suomalaisille karjankasvattajille.
Kirja sisältää myös kaksi nelivärikuvaliitettä, joissa on kuvamateriaalia suomalaisilta tuotantotiloilta. Kirja perustuu pääosin tuotantotiloilla
kerättyyn aineistoon, mutta Lappa-
lisätietoja:
www.syotavaksikasvatetut.fi
TäSSä LEHDESSä KANNATTAA ILMOITTAA
Kehittyvä
• Kehittyvä Elintarvike sijoittuu
tärkeimmäksi ammattilehdeksi
lehtien välisessä
vertailussa
• 88 % vastaajista lukee
lehden ilmoituksia
• 82 % kokee saavansa ilmoituksista hyödyllistä tietoa
• Kehittyvä Elintarvike- lehti on
selkeästi tärkein ETS:n
tarjoamista jäseneduista
Lähde: ETS:n jäsenkysely huhtikuu 2012 Focus Master Oy
Elintarvike
Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin,
kerromme mielellämme lisää.
Infoteam Oy,
p. (09) 441133,
[email protected]
53
n TAPAHTUMAKALENTERI
Suomessa
easyFairs Ravintola & Fastfood & Cafe
27.–28.2.2013 Helsinki, www.finnexpo.fi
Ravintolisät - lainsäädäntö ja sen soveltaminen
14.3.2013 Helsinki, www.ael.fi
Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä
15.3.2013
Healthy to go – Food Innovation -verkkokurssi
15.3.–10.5.2013, www.oncampus.de
Tuotevalvontakoulutus 20.3.2013 Helsinki,
www.elintarvikejaterveys.fi
ChemBio Finland & Kemian Päivät
20.–21.3.2013 Helsinki, www.chembiofinland.fi,
www.kemianseura.fi
Esimies & henkilöstö 20.–21.3.2013 Helsinki,
www.easyFairs.com/henkilosto
Maailman kotitalouspäivä 21.3.2013
Elintarvikealan tutkintojen kehittämispäivä
21.3.2013 Helsinki, www.oph.fi/koulutus
Oiva tulee – oletko valmis? 21.3.2013 Helsinki, www.elintarvikejaterveys.fi
Kurkkuviikko 8.–14.4.2013
Suomen Eläinlääkäriliton maakuntakierros
2013 10.4. Lahti, 11.4. Jyväskylä, 16.4. Turku,
17.4. Kokkola, 18.4. Rovaniemi ja
23.4. Joensuu, www.sell.fi
Flexoforum 16.4.2013 Jyväskylä,
www.flexoforum.fi
FinnGraf, FinnVisual, FinnMark & FinnPack
17.–19.4.2013 Jyväskylä, www.jklpaviljonki.fi
Valtakunnallinen kotimaisen ruuan päivä
20.4.2013
Lähiruoka & Luomu 26.–28.4.2012 Helsinki,
www.finnexpo.fi
Elintarvikepäivä 2013 7.5.2013, Helsinki,
www.elintarvikepaiva.fi
Tomaattiviikko 13.–19.5.2013
Keliakia 2013 17.–18.5.2013 Tampere,
www.keliakialiitto.fi
Verkko mullistaa toimialoja – nyt on kaupan
vuoro 21.5.2013 Helsinki, www.kauppa.fi
Nordic Workshop in Sensory Science
22.–23.5.2013 Helsinki, http://nsw2013.vtt.fi
Ulkomailla
Copenhagen Food Fair 24.–27.2.2013,
www.tema2013.dk
4th MoniQA International Conference
26.2.–1.3.2013 Budapest, www.moniqa.org
Second International Congress of
Translational Research in Human Nutrition
8.–9.3.2013 Clermont-Ferrand, Ranska,
www.ictrhn2013.com
2nd IIR International Conference on
Sustainability and the Cold Chain
2.–4.4.2013 Pariisi, www.iccc2013.com
InsideFood Symposium 2013 9.–12.4.2013
Leuven, Belgia, www.insidefood.eu/
symposium.awp
Plastteknik 2013 10.–11.4.2013 Malmö,
www.easyfairs.com
Pack & Emballage & Logistik & Automation
2013 17.–18.4.2013, Malmö, www.easyfairs.com
BIO 2013 22.–25.4.2013 Chicago,
ww.bonvention.bio.org
PARTEC - International Congress on Particle
Technology 23.–25.4.2013 Nuremberg,
www.partec.info
IFFA 4.–9.5.2013 Frankfurt,
www.iffa.messefrankfurt.com
Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia
tapahtumia osoitteella
[email protected]
Kehittyvä
PROSESSIT, RAVITSEMUS
& AISTITTAVA LAATU
-teemanumero
erikoisteema
KALATEOLLISUUS
Lisäjakelu:
Elintarvikepäivä 7.5.
Varaa paikka ilmoitukselle
8.3. mennessä!
Infoteam Oy
p. (09) 441 133,
[email protected]
54
Elintarvike
n TUNNUSTUKSIA
Kansanterveyspalkinto HK Ruokatalolle
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on palkinnut HK Ruokatalon sydänterveyttä edistävästä toiminnasta Kansanterveyspalkinnolla
2012. Järjestyksessä toinen Kansanterveyspalkinto nostaa esille valtakunnallisen terveysteon tai työn, joka edistää suomalaista kansanterveyttä.
Tunnustuksen taustalla on HK Ruokatalossa
vuonna 2007 suunniteltu ravitsemusstrategia,
jonka ansiosta tuotteiden suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa on vähennetty määrätietoisesti
asteittain ravitsemussuosituksiin perustuen.
Tavoite vähentää kovan rasvan määrää johti
HK Ruokatalon innovoimaan Rypsiporsaan,
jota käytetään raaka-aineena yli 150 HK:n porsaanlihaa sisältävässä tuotteessa. Kaikkien
näiden tuotteiden rasvan laatu on nyt suositustenmukainen.
– Suomalaisten lautasilta katosi kovaa rasvaa yli 100 000 kiloa ja suolaa 60 000 kiloa
vuonna 2011 näiden tuotteiden ansiosta. Viime
vuonna kovan rasvan väheneminen lähes tuplaantui, sillä tuotteita tulee koko ajan lisää ja
kysyntä kasvaa, ravitsemusasiantuntija Soile
Käkönen HK Ruokatalosta iloitsi.
Hän oli vastaanottamassa palkintoa Helsingissä IX Valtakunnallisilla Kansanterveyspäivillä.
Rypsiporsaan avulla voittoon
Käkösen mukaan ravitsemusstrategia määrittelee jokaiselle tuotteelle entistä tarkemmat
kriteerit tuotekehitykseen. Tavoitteena on
myös samalla porsaanlihan arvostuksen nostaminen ja markkinaosuuden kasvu.
– Kovan rasvan väheneminen on lähes kokonaan Rypsiporsaan ansiota. Tavoitteena oli,
että se menee raaka-aineena perustuotteisiin,
Käkönen kertoi.
Suolan vähennys yksittäisten tuotteiden
kohdalla oli yleisimmin 0,1–0,2 prosentin luokkaa. Ravitsemusstrategian ansiosta siipikarja-
Kansanterveyspalkinnon ottivat vastaan HK Ruokatalon ravitsemusasiantuntija
Soile Käkönen ja HKScanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen (oik.). Vasemmalla
tohtori Tapani Kiminkinen, THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen (toinen vas.) ja
pääjohtaja Pekka Puska (kesk).
tuotteiden mausteseoksissa suolaa vähennettiin jopa 20 prosenttia.
HK Ruokatalon tuotevalikoimassa myös Sydänmerkki- tuotteiden osuus on kasvanut.
Maksullinen Sydänmerkki kertoo, että tuote on
tuoteryhmässään rasvan laadun ja määrän
sekä suolan määrän kannalta ravitsemuksellisesti parempi valinta.
Vaikuttavaa työtä kansanterveydelle
THL ei halua pääjohtaja Pekka Puskan mukaan
palkita yksittäisiä kampanjoita tai innovaatioita, vaan koko väestöön kohdistuvaa vaikuttavaa työtä.
– Suomalaisten sydämille ja koko kansan
terveydelle on tehnyt hyvää tuotteiden muuttaminen ravitsemussuositusten perusteella.
Se, että iso yritys on koko väestön laajasti kuluttamissa tuotteissaan vähentänyt kovaa rasvaa ja suolaa huomattavan määrän, on kansanterveydellisesti paljon merkittävämpää, kuin
sinänsä hyödyllisten, mutta kalliimpien ja vain
pienen väestöryhmän käyttämien funktionaa-
listen elintarvikkeiden kehittäminen. Merkittävä on myös eläinten ruokinnan muutos käyttämällä rypsiöljyä, Puska perusteli tunnustusta.
Tunnustus kannustaa jatkamaan
Ravitsemusasiantuntija Soile Käkösen kanssa
kansanterveyspalkinnon vastaanotti HKScankonsernin toimitusjohtaja Hannu Kottonen,
joka kiitti THL:ää rohkeasta päätöksestä.
– HK Ruokatalo on tehnyt jo vuosia systemaattista työtä suolan vähentämiseksi ja rasvan laadun parantamiseksi yhtiön valmistamissa tuotteissa hyvää makua unohtamatta. Tunnustus on ilman muuta vuoden kohokohta ohjelmaan osallistuneilla tiloilla työskenteleville
kuten myös yhtiön tuotannossa, tuotekehityksessä, jakelussa, myynnissä ja markkinoinnissa työskenteleville kaikkiaan tuhansille henkilöille. Olen iloinen ja ylpeä saadusta tunnustuksesta ja tiedän, että se kannustaa jatkamaan
eteenpäin tätä arvokasta ja vastuullista työtä
kansanterveyden hyväksi, Kottonen totesi.
Mallasohran viljelykilpailun voitto Hollolaan
Maanviljelijä Juha
Uotila Hollolasta
voitti mallasohran
viljelykilpailun.
Sinebrychoff, Viking Malt ja Raisioagro käynnistivät jo toisen kerran mallasohran viljelykilpailun, jonka tavoitteena on lisätä kotimaisen
mallasohran tunnettuutta ja nostaa suomalaisen oluen arvostusta. Kilpailun voitti maanviljelijä Juha Uotila, joka viljelee Kylä-Tikkalan tilaa Hatsinan kylässä Hollolassa. Hänen laadukkaasta Barke-mallasohrastaan valmistuu tänä
syksynä Sinebrychoffin Jouluolut.
Kilpailuun osallistui yhdeksän Viking Maltin
ja Raisioagron sopimusviljelijää. Voittajan valinnassa korostui mallasohran laadun lisäksi
viljelijän asenne ja innostus suomalaisen olutkulttuurin rakentamiseen. Palkintona on muun
muassa näkyvyys Sinebrychoffin Jouluoluen
2013 kuluttajapakkauksissa.
55
n HAARUKASSA
Luonnonjogurttia Ahvenanmaalta
Ålandsmejeriet on tuonut perinteisillä menetelmillä valmistetun luonnonjogurttinsa Manner-Suomen markkinoille. Mahdollisimman vähän prosessoitu jogurtti tehdään maidosta, jonka rasvaprosentti vaihtelee välillä 3,9–
4,5 %. Jogurtissa ei ole stabilointiaineita eikä lisäaineita. Tuotteen pakkaus on koristettu kevätesikon, Ahvenanmaan maakuntakukan, kuvalla.
lisätietoa:
Stefan Blomqvist, myyntipäällikkö, Ålandsmejeriet, [email protected]
Ruokapalveluja kehittämässä
Yliopettaja Enni Mertanen on toimittanut vuonna 2012 alallaan varsin ainutlaatuisen ja arvokkaan julkaisun Ruokapalveluja kehittämässä, Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 129. Kirja on tarkoitettu ruokapalvelujen kehittäjille, jotka voivat poimia siitä kokemuksia ja työvälineitä
omaan työhönsä ja ruokapalvelujen kehittämiseen.
Julkaisu on artikkelikokoelma palveluliiketoiminnan ylemmistä ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetöistä. Artikkelien aihepiireinä ovat ruokapalvelujärjestelmän suunnittelu, tehostaminen ja seuranta, toiminnan
suunnittelu, tuotevalikoiman hallinta, tuotannon ja palvelun suunnittelu ja
ruokapalvelun toteutus.
Lihaisa lenkkimakkara
Snellmanin Kunnon lenkkimakkarassa
on runsaasti lihaa ja vähemmän lisäaineita. Kunnon lenkkimakkara sisältää
100 % suomalaista lihaa. Lihapitoisuus
on 77 %. Tuote on laktoositon ja gluteeniton, eikä se sisällä lisättyä fosfaattia
eikä kamaraa.
lisätietoja:
johanna Salo, [email protected]
lisätietoja:
www.jamk.fi/julkaisut
SGN Group juhlii graafisesti
SGN Group on julkistanut juhlavuotensa kunniaksi nuorten taidegraafikoiden kutsukilpailun teemalla ”kasvu” sekä perheyrityksen historiasta kertovan kirjan.
Kilpailuun on kutsuttu mukaan kahdeksan 25–35-vuotiasta kuvataiteilijaa: Mia Esterinen, Markku Haanpää, Mari Hallapuro, Valpuri Kylmänen,
Kati Lehtonen, Sanna Pappila, Ari Pelkonen ja Tomas Regan. Kutsukilpailun lopputuloksena kolme parasta teosta valitaan mukaan grafiikkasalkkuun. Valitut taiteilijat julkistetaan kevään aikana ja salkku syyskuussa.
Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu myös kirja nimeltä SGN Group - Kasvutarina. Konsernin 80-vuotisen tarinan on kirjoittanut kirjaksi Markku
Jalava. Kirjaan voi tutustua osoitteessa www.sgn.fi/historia
Ympäristöystävällistä merkintää
Informa ja Macsa ID ovat tehneet sopimuksen Macsa-lasermerkintälaitteiden edustuksesta Suomessa. Macsa ID S.A on laser-tuotemerkinnän pioneeri ja tekniikan kehittäjä. Esimerkiksi päiväys- ja erämerkinnöissä
Macsa-laserit ovat hyvä vaihtoehto korvata liuotinpohjaiset mustesuihkut.
Käyttökustannuksiltaan ne ovat edullisia ja lähes huoltovapaita.
lisätietoja
Karin Sädevirta, [email protected]
56
Vitamiinivettä
Acti Water on trendikäs, Suomessa valmistettava vitamiinivesituoteperhe: Balance (pitahaya - mandariini), DayCare
(punainen greippi) ja Everything (passionhedelmä). Vitamiinijuomat sisältävät
lähdevettä, vitamiineja ja kivennäisaineita ja saavat makunsa luontaisista aromeista. Jokaisella Acti Water -juomalla on
oma vitamiini- ja kivennäisainekoostumuksensa. Vähäkaloriset juomat on makeutettu kevyesti hedelmäsokerilla.
lisätietoja:
www.actiwater.fi
Uusi tekniikka suojaa häiriöiltä
Suomen ensimmäiset ulkokanojen munat
Honeywellin System Sensoria on uusi savunhavaitsemislaite. Tehdasilmastoissa, joissa ilmassa on runsaasti pienhiukkasia, esimerkiksi jauhoa, viljaa
ja tiivistynyttä kosteutta, perinteiset savuilmaisimet tulkitsevat hiukkaset
virheellisesti savuksi ja laukaisevat hälytyksen. Imunäytteenottoon perustuvissa savunhavaitsemislaitteissa käytetään hiukkaserotusprosesseja, optista kaksoistekniikkaa ja acclimate-drift-kompensaatiotilaa, joiden avulla
kukin hiukkanen voidaan tarkastaa kolmitasoisesti. Hälytys laukeaa vain
silloin, kun havaitaan savua.
Vaahteramäen tilalla Somerolla on Suomen ensimmäinen ulkokanala. Helmikuun alusta kuluttajien ulottuville tulleet
ulkokanojen munat ovat toivottu uutuus
kananmunahyllyllä. Ulkokanat asustavat lattiakanalassa, jossa ne saavat liikkua vapaasti ja muodostaa kuppikuntia
myös sisätiloissa. Ulkona kana voi lepuuttaa terassin suojassa tai käyskennellä isolla, aidatulla laitumella. Suomen
ensimmäiset ulkokanojen munat pakkaa laitilalainen Munax Oy.
lisätietoja:
project consultant maiju hamunen, apCo Worldwide,
[email protected]
Rotukarjan lihaa kotiovelle
Tammisen Lihalaatikko toimittaa Rotukarjan lihaa tuoreena kotiinkuljetuksella. Verkkopalvelun osoite on lihalaatikko.tamminen.fi. Tuotteet myydään
kymmenen kilon laatikoissa. Alussa laatikoita on kolme erilaista, erityyppisille
kuluttajille ja erilaisiin tilanteisiin. Tehokas kuljetusverkko takaa tuoreen lihan
kylmäkuljetuksen lähes koko maahan.
Lihan kylmäketjusta kuljetuksen aikana
vastaa Itellan uusi Termo-palvelu.
lisätietoja:
lihalaatikko.tamminen.fi
lisätietoja:
markkinointipäällikkö maria Koponen, munax oy, p. 0400 264 110.
Kalibrointilaboratorio uudistui
Teknocalor on saanut päämiehensä TSI Incin sertifioinnin kalibrointitoiminnoilleen. Sertifioinnin yhteydessä käytiin läpi Teknocalorin kalibrointilaitteet
sekä niiden tarkkuus ja järjestelmä asetettiin toimimaan TSI:n kalibrointiohjelmistolla. Sertifioinnin jäl
jälkeen Suomessa voidaan ensimmäistä kertaa tehdä myös laitteiden ohjelmistopäivitykset ja vaihtaa yleisimmät varaosat. Sertifioinnin yhteydessä
otettiin myös käyttöön uusi barometrisen paineen kalibrointistandardi.
lisätietoja:
www.teknocalor.fi/fi/mittauslaitteet/kalibrointi-ja-huolto.
Rajamäen ulkoasu-uudistus laajenee
Uusi kahvirasia
Juhla Mokka -kahvirasiakilpailun voittaja on kuvittaja Elina Warsta. Kilpailuun saatiin lähes 600 ehdotusta. Niistä kolme valittiin finaaliin, jonka voittaja ratkaistiin kahvikansan yleisöäänestyksellä. Elina
Warstan kuvitus ”Kahvipannun taikaa” koristaa kesäkuussa 2013 ilmestyvää kuudetta Juhla Mokka
-kahvirasiaa.
lisätietoja:
oy gustav paulig ab, minna Saari, Senior Brand
manager, [email protected]
Rajamäen tuoteperheen ulkoasun uudistuminen jatkuu. Nyt
vuorossa ovat 120-vuotiaan
merkkituotteen viinietikat sekä
vaalea balsamietikka. Ne ovat
saaneet jo aiemmin uusiutuneiden väkiviinaetikoiden mukaisen ulkokuoren. Uusien viinietikoiden tunnusmerkkejä ovat iso R-kirjain sekä uusi, vahva värimaailma.
lisätietoja:
tuoteryhmäpäällikkö daniela Berner-ax, [email protected]
Triplakuivain
Vähemmän karkkikaloreita
SINI Triplakuivain on kätevä kolmeteräinen
kuivain, joka kerää veden sekä kuivaa ja viimeistelee pesutilojen kaikki pinnat. Uutuustuotteen erikoisuutena on mahdollisuus
kuivata myös työntämällä lastaa. Nivelen
ansiosta työskentely on helppoa pienissäkin tiloissa. Kuivain ulottuu myös kalusteiden alle ja muihin ahtaisiin paikkoihin. Kuivain on Suomessa valmistettu avainlipputuote.
Haribon salmiakkilakritsimakeinen ei sisällä lainkaan
sokeria. Stevi-Lakrids on ensimmäinen steviakasvista
makeutensa saava salmiakkimakeinen Suomen markkinoilla. Salmiakin maku on saatu lakritsijuuren ja miedon anisaromin yhdistelemällä. Uutuusmakeiset sisältävät 40 % vähemmän kaloreita kuin sokerilla makeutetut lakritsit. Haribo Stevi-Lakridsit ovat saatavilla 100 g
makeispusseissa.
lisätietoja:
markkinointipäällikkö marika ojapalo, [email protected]
57
n NIMITYKSIÄ
• MTT:n johtokunta on nimittänyt MTT:n ympäristötalouden professoriksi MMT Eija Poudan
1.2.2013 alkaen.
• Luomuinstituutin johtajaksi on valittu 1.2.2013
alkaen professori Pirjo Siiskonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Luomuinstituutin
johtajan työsuhde on määräaikainen vuoden 2016
loppuun ja johtaja työskentelee Mikkelissä.
• Vesa Parikka on nimitetty Algol Chemicals
Oy:ssä tuotepäälliköksi.
• KHT-tilintarkastaja, varatuomari Minna Tyrväinen on nimitetty Leipomo Rosten Oy:n talousjohtajaksi.
• Yo-merkonomi Jukka Väisänen on nimitetty
Meira Oy:ssä VK-edustajaksi Etelä-Suomen alueelle, barista Antti Suomela baristakouluttajaksi,
ETM Johanna Martikainen tuoteryhmäpäälliköksi
vastuualueinaan projektit ja kehitys, KTM Marleena Bask kahvien tuoteryhmäpäälliköksi ja DI Patrik Lindholm kahvipaahtimon tehtaanjohtajaksi ja
Meiran johtoryhmän jäseneksi.
• FM Mari Jääskeläinen on nimitetty Elintarviketeollisuusliitto ry:n elintarvikeasiantuntijaksi. ETL:n
tiedottajan tehtäviä hoitaa FM Noora Niemelä tiedottaja Liisa Tikkasen jäätyä alkuvuodesta äitiysvapaalle.
• Göran Holm on nimitetty HKScanin Skandinavian
kuluttajaliiketoiminnoista vastaavaksi johtajaksi
ja HKScanin johtoryhmän jäseneksi 3.12.2012 alkaen ja KTM Markku Krutsin innovaatio- ja teknologiajohtajaksi HKScanin teknologian ja tuotannon kehittämisen toimintoon 1.11.2012 alkaen.
• ETM Marjut Savolainen on nimitetty Linkosuon Leipomo Oy:n tuotekehityspäälliköksi 2.1.2013 alkaen.
• Marko Fonsén on nimitetty Kotipizza Oyj:n operatiiviseksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi.
Vesa P. Pollari on nimitetty Kotipizza Oyj:n uuden
Business Intelligence -yksikön kehitysjohtajaksi,
ja hän jatkaa yhtiön varatoimitusjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä.
• Tradenomi Emilia Storås on nimitetty Suomen
Lähikauppa Oy:n järjestelmäpäälliköksi, FM Henna-Riikka Kettunen analyytikoksi, Veijo Liimatainen Turku 2 -alueen myyntipäälliköksi, Jouko Pilkkakangas Tampere 1 -alueen myyntipäälliköksi ja
Pekka Arhenius Kaupallisten toimintojen Palveluttiimiin Veikkaus-yhteistyön kehittämisestä vastaavaksi projektipäälliköksi.
• Timo Koivunen on nimitetty Paulig-konsernin
Kahviryhmän Head of IT:ksi.
• Valio Oy:n Konserniviestintään viestintäpäälliköksi on nimitetty KTM Sari Fredriksson ja tiedottajaksi KTM Kaisa Keronen.
• Ravitsemusteknikko Taija Haiko on nimitetty
myyntipäälliköksi Atrian Food Service -organisaatioon ja ETM Laura Hartzell-Kinnunen Atria Suomen Deli Product Manageriksi. KTM Jonne Kupi on
nimitetty Atria Suomen Deli Country Manageriksi
vastuualueenaan Deli-tuotteiden myynti- ja markkinointi Suomessa.
• KTM Jari Alanen on nimitetty Keskon aluetoiminnoista ja Ruokakeskon kauppapaikkainvestoinneista vastaavaksi johtajaksi. Hän jatkaa myös
Keskon Pirkanmaan aluejohtajan tehtävässä.
• Hanna Sivenius on nimitetty Oy Hartwall Ab:n
lakimieheksi, Kari Sjölund ostojohtajaksi talouden organisaatioon ja Jukka Houtsonen kenttäpäälliköksi Hartwa-Traden myyntiorganisaatioon.
• Sirpa Haapala on nimitetty myynti- ja markkinointiassistentiksi Aromtech Oy:n markkinointitiimiin Tornion tehtaalle. Hän vastaa yhtiön tilaustoimitusprosessista maailmanlaajuisesti.
• Työturvallisuuskeskuksen teollisuuden asiantuntijaksi on valittu työsuojeluopettaja, vararehtori Vesa Kotaviita.
• Vladimir Kalyavin on nimitetty OAO Fazerin toimitusjohtajaksi Venäjällä ja Fazer Brands -liiketoiminta-alueen Commercial Execution -johtoryhmän
jäseneksi 1.3.2013 alkaen.
• Valion hallintoneuvosto vahvisti kokouksessaan
11.12.2012 hallituksen jäsenten lukumäärän ja valitsi hallituksen jäsenet toimikaudeksi 2013–2015.
Valio-konsernin hallitukseen kuuluvat vuonna
2013 maanviljelijät Antti Rauhamaa (Kärkölä); Jarmo Juutinen (Vieremä); Vesa Kaunisto (Veteli) ja
Sauli Lähteenmäki (Rusko).
• Kaupan liiton uudeksi työmarkkinajohtajaksi on
valittu oikeustieteen kandidaatti Anna Lavikkala.
• Suomen Leipuriliiton hallituksen puheenjohtajana aloitti toisen 3-vuotiskautensa 1.1.2013 alkaen
Jari Elonen (Elonen Oy Leipomo, Jämsä). Leipuriliiton valtuuskunnan puheenjohtajana toimii Anders
Bondén (Oy Ecce-Re Ab, Vöyri).
• Taloustieteiden maisteri Anne Sointu on 4.2.2013
alkaen nimitetty Viking Malt Oy:n talousjohtajaksi.
Hän vastaa myös koko Polttimo-konsernin taloushallinnosta.
• Elintarviketeollisuusliiton tietohallintopäälliköksi on nimetty Harry Nordman 11.2.2013 ja talousja henkilöstöassistentiksi Tiina Virtanen 1.2.2013
alkaen.
Kehittyvä
Elintarvike
ELINTARVIKEALAN
AMMATTILEHTI
• Kestotilaus 59 €, oppilaitokset 48 €/vuosikerta + ALV
• Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2,50 €/kpl + ALV
+postituskulut
• Näytenumero ja tilaukset:
[email protected]
ILMAINEN
LEHTIARKISTO
• Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta
• Lataa näköislehtiä vuoden viiveellä
numeron ilmestymisestä
koko elintarvikealan kattava ammattilehti
58
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan
laite-, palveluja raaka-ainetoimittajista.
Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected]
Hankintaopas
AAKKOSOSA
BEMIS VALKEAKOSKI OY
PL 120
27510 KAUTTUA
Puh. 010 430 500
email: [email protected]
www.ar-carton.com
www.ccpack.se
AINES SUOMI OY
PL 15
11101 RIIHIMÄKI
Puh. 0207 463 990
Fax
0207 463 999
www.aines.fi
ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY
Laulurastaanpolku 6
00780 HELSINKI
Puh. (09) 505 3011
Fax
(09) 505 3148
www.alert.fi
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax
(09) 5099 250
www.algol.fi
AMIHELP OY
Otsolantie 7 B
36100 KANGASALA AS.
Puh. 0400 – 729 721
Fax
(03) 4518 0053
www.amihelp.fi
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax
0207 914 380
www.berner.fi/agentuuri
BERNER OY
Berner Pro
Puh. 020 690 761
Fax 0207 914 241
www.berner.fi/pro
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
HELSINKI BUSINESS AND SCIENCE
PARK OY/VIIKKI FOOD CENTRE
Duni Oy
Elimäenkatu 29
00510 Helsinki
puh. (09) 8689 810
fax.
(09) 1462133
[email protected]
www.duni.fi
OY ECOLAB AB
PL 80 (Piispanportti 10)
02201 ESPOO
Puh. 020 7561 400
Fax
020 7561 498
Myyntipalvelu 0800-1-39655
Tilaukset: [email protected]
www.fi.ecolab.eu
FAERCH PLAST A/S
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
www.faerchplast.com
Sinikellontie 4
01300 VANTAA
Puh. (09) 774 6060
Fax
(09) 774 60 666
www.busch.fi
FINN FOOD TECH
CALDIC FINLAND OY
OY FOODFILES LTD
Huopalahdentie 24
00350 HELSINKI
Puh. 020 741 5992
Fax
020 741 5993
www.caldic.com
Vaasantie 11
60100 SEINÄJOKI
Puh. 0400 417 447
www.finnfoodtech.fi
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. 044 7001200
Fax
(017) 288 1269
www.foodfiles.com
OY CELEGO AB
AMMERAAL BELTECH OY
Sarankulmankatu 14
33900 TAMPERE
Puh. 0207 911 400
Fax
0207 911 450
www.ammeraalbeltech.fi
Eteläinen Salmitie 1
02430 MASALA
Puh. (09) 348 6900
Fax
(09) 853 2100
www.celego.fi
CONDITE OY
OY ATLAS COPCO
KOMPRESSORIT AB
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. 0207 189 200
Fax
0207 189 201
www.atlascopco.fi
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax
0207 917 650
www.auraprint.fi
Bedika Oy
PL 92 (Hiekkakiventie 7)
00701 HELSINKI
Puh. (09) 41355300
Fax
(09) 41355320
www.bedika.fi
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 NAANTALI
Puh. (02) 436 5900
Fax
(02) 435 6950
www.condite.fi
Viikinkaari 4
00790 HELSINKI
Puh. 050 4654 887
www.viikkifoodcentre.fi
FOODWEST OY
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Åkerlundinkatu 2 A (3 krs.)
33100 TAMPERE
Puh. (06) 4210 000
www.foodwest.fi
GIVAUDAN INTERNATIONAL SA
sivuliike Suomessa
Niemenkatu 73
15140 LAHTI
Puh. +46 (0) 46 23 5800
Fax
+46 (0) 46 211 4330
www.givaudan.com
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax
(02) 767 6225
www.hunaja.fi
INFORMA OY
Tillinmäentie 1 B
02330 Espoo
Puh. +358 207 208 200
Fax. +358 207 208 203
email [email protected]
www.informa.fi
www.rullatarrat.fi
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax
(05) 2184 290
www.jauhetekniikka.fi
KERMETAR OY
Kumitehtaankatu 5 E
04250 KERAVA
Puh. (09) 242 5898
Fax
(09) 242 6464
Email: [email protected]
www.kermetar.fi
KIILTOCLEAN OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0207 710 400
Fax
0207 710 402
www.kiiltoclean.fi
HAGSON-PROVITEK OY
CORTEx OY
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax
(09) 7590 7799
www.cortex.fi
DOSETEC ExACT OY
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax
(03) 871 5410
www.dosetec.fi
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax
(09) 439 30720
www.provitek.fi
OY M. HALOILA AB
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax
(02) 437 6211
www.haloila.com
www.itwmima.eu
www.octopuscompact.com
KLÜBER LUBRICATION
NORDIC A/S
Hämeentie 3
00530 HELSINKI
Puh. 0207 497 970
Fax
0207 497 971
www.klueber.com
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax
(06) 476 2555
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax
(03) 336 3300
www.laja.com
Hankintaopas
A&R CARTON OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. 0207 51 3100
Fax
0207 51 3309
www.bemis-europe.com
LARSCON OY
Antreantie 10 B
02140 ESPOO
Puh. 010 239 2480
Gsm 050 540 2882
www.larscon.fi
LEIPURIN OY
Tahkotie 1 E 2
01530 VANTAA
Puh. (09) 521 70
Fax (09) 521 2121
www.leipurin.com
LIHATEOLLISUUDEN
TUTKIMUSKESKUS LTK
OSUUSKUNTA
PL 56 (Luukkaankatu 8)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. 020 761 9480
Fax
(03) 570 5499
www.ltk.fi
LIHEL OY
Mänkimiehentie 21
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax
(09) 8190 1199
www.lihel.fi
LINSEED OY
Pellavakuja 3
61850 KAUHAJOKI
Puh. 040 775 8918
Fax
(06) 527 1197
www.linseed.fi
MEDIQ SUOMI OY
NUTRINET OY
Puh. 040 758 2521
www.nutrinet.fi
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax
(09) 788 800
www.orat.fi
ORBIS OY
PL 15
00421 HELSINKI
Puh. 020 478 830
Fax 020 478 8011
www.orbis.fi
ORGANIC FOOD FINLAND
Puolikuu 3 D
02210 Espoo
Puh 050 5505225, 050 5862697
www.organic-finland.com
PA-HU OY
Teollisuustie 2
02880 VEIKKOLA
Puh. 0207 89 1000
Fax
0207 89 1099
www.pa-hu.fi
RAKSYSTEMS ANTICIMEx
Vetotie 3 A
01610 VANTAA
Puh. 0207 495 706
Fax. 0207 495 600
www.racx.fi
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6818430
Fax
(09) 675877
www.ravatek.fi
ROQUETTE NORDICA OY
Ahventie 4 a 20
02170 ESPOO
Puh. (09) 3158 5700
Fax
(09) 8632 113
Länsiportintie 15
13430 HÄMEENLINNA
Puh. 020 186 7000
Fax
020 186 7351
www.paccor.fi
MEKITEC OY
PIRKANMAAN
LAATUETIKETTI OY
SATAFOOD
KEHITTÄMISYHDISTYS RY
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
Fax
(02) 620 6339
www.satafood.net
Teollisuustie 12
65610 MUSTASAARI
Puh. (06) 322 7300
Fax
(06) 322 7320
www.packcompany.fi
Keskitie 3
33470 YLÖJÄRVI
Puh. 010 440 3900
Fax
010 440 3909
www.laatuetiketti.fi
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
SEALED AIR OY
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax
(09) 7257 4430
[email protected]
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Lapinlahdenkatu 23
00180 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
www.sefo-konsultointi.fi
OY MESMEC AB
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. 010 841 6000
Fax 010 841 6019
www. ppt-filter.com
MP-MAUSTEPALVELU OY
Hankintaopas
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. Vaihde: (03) 217 3413
Fax
(03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
MULTIVAC OY
Posliinitehtaankatu 5
04260 KERAVA
Puh. 0207 921 300
Fax
0207 921 371
www.multivac.com
MUNAKUNTA
Piispanristintie 8
20760 PIISPANRISTI
Puh. (02) 214 420
Fax
(02) 214 4222
www.scanegg.fi
TANKKI OY
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax
(06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
Vesimyllynkatu 4
33310 TAMPERE
Puh. (03) 254 7800
email:[email protected]
www.tarratuote.fi
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax
(09) 3291 0301
www.thermofisher.com/microbiology
TIETO OYJ
PACK COMPANY OY
Måttisenkatu 3
67700 KOKKOLA
Puh. 0207 280 680
Fax. 06 8326 811
www.mesmec.fi
Hiojankuja 5
02780 Espoo
Puh. 020 7420 740
Fax 020 7420 759
[email protected]
www.tallberg.fi\tallbergtech
THERMO FISHER SCIENTIFIC
PACCOR FINLAND OY
PL 115
02201 ESPOO
Puh. 020 112 1500
Fax
020 112 1501
[email protected]
www.mediq.fi
Teknologiantie 3
90590 OULU
Puh. 0207 410 990
Fax
0207 410 991
www.mekitec.com
TALLBERG TECH OY AB
PROMINENT FOOD GMP
Lintulammenkatu 1
04250 KERAVA
Yhteydenotot: Carl-Bertil Borg
Puh. 040 501 7250
www.prominentfood.com
PYROLL PAKKAUKSET
Kalliotie 2
04360 Tuusula
Puh. 030 624 2450
www.pyroll.com
SENSON OY
PL 95
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax
(03) 781 8918
www.senson.fi
SOFTWARE POINT
Metsäneidonkuja 6
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
www.softwarepoint.com
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax
(09) 7288 3434
www.cobrasys.fi
SUOMEN VUOKRAKONTTI OY
Yrityspuistontie 2
05200 RAJAMÄKI
Puh. (09) 7258 8700
040 508 4803
www.vuokrakontti.fi
Aku Korhosen tie 2-6
00440 HELSINKI
Puh. 0207 2010
Fax 020 726 8898
www.tieto.com
TT-TÄRYLAITE OY
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax
(09) 755 4505
www.tarylaite.fi
UVA FINLAND
Ollaksentie 12
02940 ESPOO
Puh: 040 900 18 38
www.uvisable.com
VALIO OY
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax
010 381 2630
www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus
VESANTTI OY
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax
(09) 5491 6050
www.vesantti.fi
WORLD COURIER (FINLAND) OY
Puutarhatie 20
01300 VANTAA
Puh (24h): (09) 8700 3300
Fax
(09) 8700 3350
www.worldcourier.com
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 99 (Laippatie 19 B)
00811 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax
(09) 736 452
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
- punnitus- ja annostelujärjestelmät
– säiliövaa’at
– lattiavaa’at
– pöytävaa’at
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
– kaasu- ja paineilmakompressorit,
jälkikäsittelylaitteet ja
typpigeneraattorit
Aines Suomi Oy
Tallberg Tech Oy Ab
– Liimausjärjestelmät
– entsyymit
– kalsium
– kuitu
– lipidit
– vitamiinit
Multivac Oy
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
– annostelujärjestelmät
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
– huolto- ja ylläpitopalvelut
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
Bedika Oy
TT-Tärylaite Oy
Busch Vakuumteknik Oy
Vesantti Oy
– elintarviketeollisuuden koneet
– pakkauskoneet ja –materiaalit
– röntgenlaitteet
– tyhjiöpumput
Cortex Oy
Software Point
– tärykomponentit heti varastosta
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
– lihavalmiste- ja valmisruoka- teollisuuden
koneet
KULJETUS- JA LOGISTIIKKAPALVELUT
– leipomo- ja pakkauskoneet
– merkintälaitteet
– pakkausmateriaalit
Tiedonhallintaohjelmistot laboratorioon:
- LABVANTAGE LIMS ja WiLabLIMS
- Laboratory Intelligence –ratkaisut
- konsultoinnit ja käyttöönotot
Oy Scandic Trans Ab
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– lavankäärintäkoneet
– lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv.
Suomen Cobra Systems Oy
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
– CSB-ohjelmistojen edustus
Jauhetekniikka Oy
– jauheiden annostelulaitteet
– nesteiden annostelulaitteet
– suursäkkien tyhjennyslaitteistot
– raaka-aineiden annostelujärjestelmät
Kermetar Oy
– elintarviketeollisuuden letkut ja liittimet
GECItech, ISO9001 hyväksytyt
Tieto Oyj
– tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut
– ketteryyttä toimitusketjuun
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
Oy Ecolab Ab
– elintarviketeollisuuden ja
ammattikeittiöiden
pesu-, puhdistus- ja desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakonsultointi ja –koulutus
sekä neuvonta
KiiltoClean Oy
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakartoitukset ja -koulutukset
UVA Finland
– UV-lamppuja hygieniatarkkailuun
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
Mekitec Oy
- laadunvalvontajärjestelmät
- kylmä- ja pakastekontit
Globaali erikoiskuriiripalvelu:
– lämpötilasäädellyt kuljetukset
– näytelähetykset (myös vaaralliset)
– pakkausjärjestelmät ja viilenteet
– ISO9001 & 14001 sertifioitu
LABORATORIO-TUOTTEET
– räätälöidyt kokonaisratkaisut eri
massojen käsittelyyn
– siilot/säiliöt, ruuvi-, hihna- ja
lamellikuljettimet
– sekoittajat
– kippaus- ja nostolaitteet
– molla- ja laatikkopesukoneet
– desinfiointi-asemat, kenkäpesurit
– metallinpaljastimet, röntgentarkastus ja
tarkistusvaa´at
– mekaaninen, sähkö- ja automaatiosuunnittelu
– kokonaisvaltaiset huolto- ja
asennuspalvelut
Multivac Oy
– pakkauskoneet
– etiketöintikoneet
– siivutuskoneet
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
– metallinilmaisimet
– röntgenlaitteet
– nahkomakoneet
– jäähilekoneet
Orat Oy
– elintarviketeollisuuden linjaratkaisut
– elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja
siivutus
– liemitys- ja leivityskoneet
– luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet
– pakkauskoneet
– pesu- ja käsittelyjärjestelmät
– savustus, keitto, paisto ja jäähdytys
– huolto- ja ylläpitopalvelut
– konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat
– elintarviketeollisuuden hihnat
PPT Pölynpoistotekniikka Oy
- pölynpoistolaitteita
- keskussiivousjärjestelmiä
- silpunpoistojärjestelmiä
Berner Oy
Agentuuriosasto
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
– luontaiset elintarvikevärit
– vehnätärkkelys ja -gluteeni
– gluteeniton vehnätärkkelys
– meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat
– hedelmämehutiivisteet ja -pyreet
– nopea toimitus suoraan varastoltamme
Caldic Finland Oy
– hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
– stabilointiaineet
– emulgointiaineet
– riisituotteet
– sokerikulööri
– maito-, hera- ja lihaproteiinit ja
hydrolysaatit
– kuidut
– pintakiillokkeet
– makeutusaineet
– ravintolisäraaka-aineet
– mantelit, pähkinät, siemenet jne
– muut elintarvikelisäaineet
– räätälöidyt seokset
– pakkaamispalvelut
World Courier (Finland) Oy
Oy Mesmec Ab
Orbis Oy
Ammeraal Beltech Oy
Suomen Vuokrakontti Oy
Algol Chemicals Oy
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
suoraan varastosta
Berner Oy
Berner Pro
– vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert,
Enterolert-E ja Quanti-Disk
– kotimaiset SERVANT petrimaljat,
sauvat, silmukat ja näytetölkit
– ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit
– ANSELL-suojakäsineet
– desinfektiotuotteet
– KSG-autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
Oy Celego Ab
– aromit
– luonnolliset väriaineet
– makeutusaineet
– stabilisointiaineet
– lesitiini
– mehukonsentraatit
– säilöntäaineet
– muut lisäaineet
Givaudan International SA
sivuliike Suomessa
– aromit
Hunajayhtymä Oy
– kotimaista ja ulkomaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
Mediq Suomi Oy
– mikrobiologiset reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet
– OxoidTM and RemelTM mikrobiologian
tuotteet
– uusi SureTectTM uuden sukupolven
PCR patogeenien testaukseen
– paranna työskentelyä tehokkaasti
Dry-BagTM tuotteilla
– vähennä hoitokustannuksia
PathoProofTM Mastitis PCR testauksella
MP-Maustepalvelu Oy
– mausteet ja mausteuutteet
– aromit ja arominvahventeet
– fosfaatit
– sakeuttamisaineet
– muut elintarvikelisäaineet ja seokset
Prominent Food GMP
elintarviketeollisuus-, HoReCa,sk- ja
leipomosektoreille:
– mausteet, yrtit, pippurit
– keitto- ja pata-ainekset
– kastike- ja kylmäkastikeainekset
– jälkiruoka-ainekset ja tärkkelykset
Orat Oy
– mausteseokset ja marinadit
– lihaproteiinit
Hankintaopas
Orat Oy
Tankki Oy
Vesantti Oy
– Wiberg-mausteseokset
PACCOR Finland Oy
- Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja
kannet
- kartonkivaippapikarit
R. Österlund Ky Kb
– aromit ja konsentraatit
– elintarvikevärit
– emulgointi- ja sakeuttamisaineet
– kaakaotuotteet
– hedelmäjauheet ja -palat
– vihannestuotteet
– juomapohjat
– lakritsiuutteet
– makeutusaineet
PAKKAAMINEN
Pa-Hu Oy
– elintarvikepakkaukset
– myynti- ja kuljetuspakkaukset
kartongista ja aaltopahvista
– pakkaustarvikkeet
– myyntipistemateriaalit
– mausteet ja mausteseokset
– valmistus- ja lisäaineet
– fosfaatit
– marinadit ja marinadiseokset
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset
Linseed Oy
– painetut ja blanco etiketit ja tarrat
– liimapaperinauhat ja liitospaperit
– käsiapplikaattorit ja pöytätelineet
Pyroll Pakkaukset
– kartonkipakkaukset
– muovipussit ja -kassit
– paperipussit, -kassit ja -kääreet
– ratakalvot
– valmistus- ja lisäaineet
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
- Scanegg-munajalosteet
- Kultamuna-kuorimunat
Organic Food Finland
– luomuraaka-aineet joustavasti ja
edullisesti
– hollantilaisen DO IT:n edustus
Ravatek Oy
– pakkauskoneet ja -järjestelmät
– avosuisten pussien ja säkkien suljenta
– ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet
ja tarvikkeet
- Cryovac-pakkausjärjestelmät
- Cryovac-kutistepussit
- Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat
– vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle
Tarratuote Oy
– elintarviketeollisuuden rullatarrat
– blancot varastointiin, kolleihin ja
lavoihin
– tuote-, kerros-, vaakaetiketit ym.
RAAKA-AINEET
Duni Oy
- pakkauskoneet ja suljentakalvot
- GN-mitoitetut ja take-away rasiat
- räätälöidyt pakkausratkaisut
– aromit, värit
Faerch Plast A/S
Condite Oy
– CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat
ja kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
Hagson-Provitek Oy
– keinosuolet (myös mauste- ja
savusuolet)
– luonnonsuolet
– vakuumi- ja kuristepussit
– kinkkuverkot
Hankintaopas
Informa Oy
– etiketit, tarrat, kääreet ja
tulostustarvikkeet
– merkintäjärjestelmät teollisuuteen
– merkintäjärjestelmien huolto- ja
ylläpitopalvelut
Multivac Oy
Leipomo ja elintarviketeollisuuden
raaka-aineet ja aineosat
– jauhot ja hiutaleet
– leipä-, kahvileipä- ja konditoriaseokset
– leivänparanteet
– peruna- , maissi- ja soijatuotteet
– riisit ja riisijauho
-– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja siemenseokset
– mausteet ja suolat
– kuivatut hedelmät
-– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä- ja marjatäytteet
– margariinit
– hedelmä-ja marjatäytteet
– margariinit
– hedelmäsäilykkeet
-– sokerit,sokerikoristeet ja siirapit
-– munavalmisteet
– mallastuotteet
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
– natiivit ja modifioidut tärkkelykset
– tärkkelyssiirapit
– poliolit (xylitoli, sorbitoli, maltitoli ja
mannitoli)
– proteiinit
– kuidut
– proteiinit
– kuidut
Senson Oy
- mallas- ja viljauutteet
- maltaat ja mallasjauhot
- emulgointi- ja stabilointiaineet
- entsyymit, mm. laktaasit
- funktionaaliset raaka-aineet
- aromit ja värit
- antioksidantit
- analyyttiset kitit ja reagenssit
- suodatuksen apuaineet
- hedelmäpalat ja -pastat
Leipurin Oy
– leipomoteollisuuden raaka-aineet
– elintarviketeollisuuden makuja
rakenneaineet
Helsinki Business and Science
Park Oy /
Viikki Food Centre
– tuotekehityspalvelut
– kuluttaja- ja markkinatutkimukset
– liiketoiminnan kehittäminen
– Yrityshautomo- ja kaupallistamispalvelut
Larscon Oy
– HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
– HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä
– lämpötilanvalvonta ja lämpömittarit
– tiedonkeruulaitteet ja - järjestelmät
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
LTK osuuskunta
– HACCP-, omavalvonta- ja
laatujärjestelmäkonsultointi
– koulutuspalvelut
– kuluttajatestaukset
– laboratoriopalvelut
– lihatutkimuspalvelut
– teknologia- ja tuotekehityspalvelut
Nutrinet Oy
– ravitsemusasiantuntijapalvelut
– ravitsemusviestintä, käännökset
– asiantuntijamarkkinointi
– ravintosisältölaskenta
– ravitsemuskoulutus
Raksystems Anticimex
Valio Oy
Teollisuusmyynti
– maidot, kermat ja muut maitotuotteet
– juustot
– maito- ja herajauheet
– marmeladit ja hillot
– voi
SOPIMUSPAKKAAMINEN
Pack Company Oy
– monipuolinen valikoima kuivien
tuotteiden sekottamiseen ja
rahtipakkaamiseen
– elintarvikehygieniapalvelut
– koulutus
– näytteenottopalvelut
– tuhoeläintorjunta
Satafood Kehittämisyhdistys ry
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
SEFO-konsultointi
– Elintarvikehygienian perusteet-kirja,
muut oppimateriaalit usealla kielellä
– hygieniakoulutukset ja –testit usealla
kielellä
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy
– tuhoeläintorjunta
SUUNNITTELU, KEHITYS,
KONSULTOINTI
AmiHelp Oy
Orat Oy
62
Kasvua ja kumppanuutta
– kuluttajatutkimukset
– tuotekehitys
– laadunhallinta
– tuotetietopalvelut
Roquette Nordica Oy
Laihian Mallas Oy
– pakkaus- ja etiketöintikoneet
– kammio- rasia- ja ratakoneet
– snorkkelikoneet
– pakkausrobotit
– koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut
– makkarankuoret
– kutiste- ja laminaattipussit
– kutistekalvot
(mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet)
MP-Maustepalvelu Oy
Munakunta
Sealed Air Oy – Cryovac
Bemis Valkeakoski Oy
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
Pirkanmaan Laatuetiketti Oy
Auraprint Oy
– tarrat, tuote-etiketit
– RFID-tarrat
– sleeverit wrap-around-etiketit
– kampanjatarrat
Oy Foodfiles Ltd
Foodwest Oy
Suomen korkealuokkaisimmat
pellavaraaka-aineet ja asiantuntemus
A&R Carton Oy
- elintarvikepakkauksia
- kartonkikotelot ja holkit
- kartonki- ja alumiinivuuat
Lihel Oy
– yritysjohdon sparraus
– liiketoimintasuunnitelmien päivitys
– uudet tuoteideat ja asiakasryhmät
– tavoitteiden asettaminen ja seuranta
Finn Food Tech
- elintarvikealan kehitystyöt SF & EE
Laitosjalkine Oy
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin
VOITELUAINEET
Klüber Lubrication Nordic A/S
- elintarvikehyväksytyt voiteluaineet
- teollisuuden voiteluaineet
Opetusalan kiistaton ykkösmedia
Tavoittaa kaikki opettajat varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen
174 000 lukijaa KMT Syksy 2011 / Kevät 2012
Levikki 98 118 kpl LT 14.1.2013
Kohdista sanomasi opetusalan päättäjille ja vaikuttajille
Mediatiedot
Mediamyynti-Jyrki Ehnqvist Oy
Puhelin 09 350 5350
[email protected]
www.opemedia.fi
Opettaja_lehti_ilmo_Kehittyva_El1 1
25.1.2013 17:14:39
63
n ETS-SIVUT
Nimisuojatuista tuotteista
käynnistyi PDO-työryhmä E3S:ssa
Nimisuojattujen tuotteiden ympärille
käynnistyi PDO-työryhmä Brysselissä viime vuoden maaliskuussa. PDO-lyhenne
tulee sanoista Protected Designation of Origin. Työryhmä on osa ES3-toimintaa (European Sensory Science Society).
Brysselin tapaamiseen osallistui seitsemän ryhmän jäsentä, ja tavoitteena oli valmistella COST-hakemusta aiheesta Sensory
network for the harmonization and application
of sensory and consumer research to Geographical Indication food products – SENSGEOFOOD.
COST-hankkeelle on olemassa selvät tarpeet. PDO- ja PGI (Protected Geographical
Indication) -tuotteille ei olemassa harmonisoituja aistinvaraisia menetelmiä, ja moniin ko. tuotteiden sertifiointiin ei sisälly
aistinvaraista arviointia.
COST-hankkeen tavoitteena on luoda ja
koordinoida EU-tasoinen aistinvaraisten
asiantuntijoiden ja kuluttajatutkimuksen
verkosto. Tämän verkoston kautta luodaan
harmonisoidut aistinvaraiset menetelmät
kummallekin edellä mainitulle tuoteryhmälle.
Työryhmä kokoontui toisen kerran syyskuussa Bernissä tilaisuuden 5th European
Conference on Sensory and Consumer Research
yhteydessä. PDO-ryhmä järjesti kongressin viimeisenä päivänä oman seminaarinsa 1st PDO Seminar E3S Working Group PDO
products ALP:n (Research Station Agroscope Liebefeld-Posieux) tiloissa, LiebefeldPosieuxissa, Bernissä.
Hyvä laatu varmistettava
aistinvaraisilla menetelmillä
Seminaarissa oli viisi esitelmää. Seminaarin ensimmäisen esitelmän pitäjä, tohtori
Mario Zannoni (PDO -ryhmän koordinaattori) Italiasta kertoi PDO-tuotteiden nykytilasta EU:ssa. Valtaosa PDO-tuotteista tuotetaan Etelä-Euroopassa: Italia, Ranska, Espanja ovat johtavia maita ko. tuotteiden
osalta. PDO- ja muita nimisuojatuotteita on
Etelä-Euroopassa arviolta 700−800 kappaletta, joten niillä on suuri merkitys EU-tasolla. Mitä pohjoisemmaksi EU:ssa mennään, sen vähäisempää on PDO-tuotteiden
määrä.
Ranskassa on käytössä yleisiä aistinvaraisia arviointimenetelmiä PDO-tuotteille.
Italiassa ei taas ole olemassa mitään yleisiä
ohjeita PDO-tuotteiden aistinvaraiseen arviointiin. Yleensä ottaen aistinvaraiset ominaisuudet haluttaisiin nostaa yhdeksi tärkeimmäksi PDO-tuotteiden laatukriteerik-
si. Pelkkä PDO-status ei vielä riitä antamaan tuotteille riittävää kilpailukykyä, jos
aistinvaraiset ominaisuudet eivät tavoita
kuluttajia.
Muut esitykset käsittelivät PDO-viinejä,
-juustoja ja aistinvaraisten arviointimenetelmien käyttöönoton myötä saatuja hyviä
tuloksia. Näillä esimerkeillä oli tarkoitus
esittää seminaarin osallistujille, mitä käytännön hyötyä on ottaa aistinvarainen arviointi osaksi PDO-tuotteiden laadun seurantaa.
Idiazabal-juustoa käsittelevä esitys valotti omalta osaltaan tilannetta Espanjassa
ja samalla Euroopassa. Idiazabal-juustolle
on olemassa sertifioitu arviointimenetelmä
ja aistinvaraiset laatukriteerit. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko muita
PDO-juustoja, joilla ei olemassa selkeitä laatukriteerejä, eikä laadun valvontaa.
EU:ssa on siis olemassa PDO-tuotteita,
joille on laadittu melko kattavia aistinvaraisia laatukriteerejä. Toisaalta on olemassa suuri joukko tuotteita, joiden aistinvarainen laatu on enemmän tai vähemmän
tuotteiden valmistajien käsissä ja tuotteen
aistinvarainen laatu ja ominaisuudet eivät
välttämättä ole tuottajan ykköskiinnostuksen kohde. Em. erilaiset painotukset eivät
Kuva: ueli BüTiKoFer
Bernin kokouksessa syyskuussa vallitsi iloinen tunnelma. Allekirjoittanut on takarivissä ja edessä seminaarin muita osallistujia.
64
n IN MEMORIAM
Kuva: paijula
Professori
Reino R. Linko
ole tuottajien eivätkä kuluttajien etu. Siksi PDO-ryhmä haluaa kehittää ja nostaa
PDO-tuotteiden aistinvaraiset laatuominaisuudet yhdeksi tärkeimmäksi PDOtuotteiden laatuominaisuudeksi. π
Tilaisuuden jälkeen oli pyöreän pöydän keskustelua esityksiin ja PDO-toimintaan liittyen.
Tuomo Tupasela
tutkija
MTT
PDO-ryhmän jäsen
tuomo.tupasela(at)mtt.fi
E3S kokoaa
aistinvaraisen
arvioinnin
asiantuntijat
European Sensory Science Society (E3S)
on voittoa tavoittelematon organisaatio,
joka perustettiin Firenzessä, Italiassa
toukokuussa 2011. Perustajina olivat
kansalliset aistinvaraisen arvioinnin seurat 12 eri maasta: Itävalta, Tanska, Italia,
Suomi, Ranska, Saksa, Norja, Espanja,
Ruotsi, Sveitsi, Alankomaat ja Iso-Britannia. Elintarviketieteiden Seura ry on jäsenmäärältään suurin perustajajäsen.
Yhdistyksen tavoitteena on kerätä yhteen kaikki kansalliset, eurooppalaiset
aistinvaraisen arvioinnin parissa työskentelevät seurat. E3S:n tehtävät, tavoitteet ja aktiviteetit löytyvät parhaiten seuran nettisivuilta (www.e3sensory.eu).
Seuralla on tällä hetkellä kaksi toimivaa
työryhmää: Koulutus sekä PDO (Protected Designation of Origin), nimisuojatut tuotteet.
Tuomo Tupasela valittiin PDO-työryhmän jäseneksi keväällä 2012. Työryhmässä on tällä hetkellä 32 jäsentä, joista noin
20 on Ranskasta, Italiasta tai Espanjasta.
Muut jäsenet ovat Sveitsistä, Itävallasta,
Englannista ja Suomesta. Tupasela on ainoa pohjoismaalainen ryhmän jäsen.
PDO-ryhmän toiminnasta kiinnostuneet
voivat ottaa yhteyttä häneen. π
Turun yliopiston elintarvikekemian professori Reino R. Linko kuoli 23.11.2012. Hän
oli syntynyt Turussa 11.1.1926.
Tultuaan ylioppilaaksi Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta sotavuonna 1944 Linko aloitti Turun yliopistossa kemian opintonsa ja valmistui filosofian kandidaatiksi
pääaineenaan orgaaninen kemia vuonna
1952.
Filosofian tohtorin tutkinnon hän suoritti niin ikään orgaanisessa kemiassa silakan rasvojen koostumuksesta vuonna
1968. Väitöskirjatyöllään hän käytännössä
aloitti kromatografiaa soveltavan lipidikemian tutkimuksen Turun yliopistossa.
Linko osallistui jatkosotaan vuosina
1943−44. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali.
Jo opintoja suorittaessaan Linko työskenteli elintarviketeollisuudessa kemistin
tehtävissä erityisesti tuotekehityksen ja
laadunvalvonnan tukena. Tukkukauppojen Oy:n assistenttina ja laboratoriopäällikkönä hän toimi vuosina 1957–1965 ja jatkoi työtään Huhtamäki Oy Jalostajan laboratoriopäällikkönä ja tutkimusosaston
johdossa 1965–1970.
Ennen nimitystään Turun yliopiston
elintarvikekemian ensimmäiseksi apulaisprofessoriksi biokemian laitokselle vuonna 1970 Linko toimi opetustehtävissä elintarvikekemian dosenttina. Turun yliopiston elintarvikekemian professoriksi Linko
nimitettiin vuonna 1982. Siitä tehtävästä
hän jäi eläkkeelle 1.9.1989.
Professori Lingolla oli lukuisia luottamustehtäviä yliopistoissa, valtionhallinnossa, kansainvälisissä järjestöissä, tiedeyhteisöissä, tieteellisissä seuroissa ja ennen kaikkea elintarviketeollisuudessa.
Hän oli myös Turun Elintarviketutkijain
Seura ry:n TETSin kunniajäsen. Hän hyödynsi tuloksellisesti tutkimusja kehitystyöhön liittyviä taitojaan ja kokemustaan
perustaessaan elintarvikekemian tieteenalan Turun yliopistoon. Yliopiston perustehtäviä, opetusta ja tieteellistä tutkimusta toteuttaessaan Linko oli myös soveltavan tutkimuksen edelläkävijä.
Vaikeana murroskautena 1970-luvun lopulla hän joutui edelläkävijän asemassa
puolustamaan päättäväisesti elinkeinoelä-
mää hyödyntävän soveltavan tutkimuksen
tekemistä yliopistossa. Osa yliopiston henkilökunnasta ja jopa ylioppilaskunta vastustivat tuolloin teollisuusyhteistyötä liiallisen riippuvuuden pelossa. Lingolla oli
merkittävä tehtävä suunnan näyttäjänä Turun yliopiston elintarviketieteiden kehittymisessä nykyiseen mittaansa.
Lingon aloittama Itämeren silakan ja sen
ravintoketjun kemiallinen tutkimus jatkuu
edelleen osana laajaa, pohjoiseurooppalaista, monitieteistä yhteistyötä. Åbo Akademi
ja Turun yliopisto tekivät niin ikään uraauurtavaa yhteistyötä jo 1970-luvulla kapillaarikolonnien kehittämisessä kaasukromatografista analytiikkaa varten. Tässäkin
Linko oli yliopistojen välisen yhteistyön rakentaja ja takuumies.
Linko kannusti oppilaitaan asettamaan
pitkän aikavälin päämäärät hetkellisten
mielitekojen ja intohimojen edelle. Yksi hänen tavoitteistaan oli vahvan ja monipuolisen elintarviketieteen koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen vakiinnuttaminen
Turun yliopistoon ja Varsinais-Suomen elinkeinoelämään. Professori Linko näkyy onnistuneen tavoitteissaan hyvin.
Professori Lingon poismenoa jäivät kaipaamaan puoliso ja tyttäret perheineen ja
laaja joukko ystäviä ja työtovereita.
Heikki Kallio ja Jukka Kaitaranta
Reino Lingon oppilaita, työtovereita ja
ystäviä
65
n ETS-SIVUT ANNA KOJO
Vuosikokous 9.4. Ässäkeskuksessa
Seuran vuosikokous järjestetään 9.4.2013 klo
16 alkaen Ässäkeskuksessa Helsingin Vallilassa (Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki).
Ennen varsinaista vuosikokousta kuullaan kaksi Oiva-järjestelmän käytännön toteutusta koskevaa esitystä. Ylitarkastaja
Marina Häggman Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo Oiva-järjestelmän
riskiperusteisuudesta ja suunnittelujohtaja
Mika Lyytikäinen SOK:sta Oivasta vähittäiskaupan omavalvonnassa.
Ilmoittautumiset vuosikokoukseen perjantaihin 5.4.2013 mennessä sähköpostilla
osoitteeseen [email protected].
Jaostoista ainakin ETMJ pitää oman vuosikokouksensa seuran vuosikokouksen yhteydessä. Muiden jaostojen vuosikokouksista tiedotetaan sähköpostilla.
Toimintakertomus ja -suunnitelma
seuran kotisivuilla
Vuoden 2013 toimintasuunnitelman syyskokouksessa vahvistettu versio ja vuoden
2012 toimintakertomuksen luonnos ovat luettavissa seuran internet-sivuilla osoitteessa www.ets.fi.
Vuoden 2013 tapahtumia
Vuonna 2013 seura ja lehti ovat esillä kolmessa tapahtumassa. ChemBio & Kemian
Päivät järjestetään 20.–21.maaliskuuta, Elintarvikepäivä 7. toukokuuta ja FoodTec & PacTec 4.–5.syyskuuta.
Kaikki tapahtumat pidetään Helsingin
Messukeskuksessa.
Jaostojen toimintaa
Kevääksi 2013 on luvassa useita vierailuja.
EHJ järjestää 8. maaliskuuta yritysvierailuista ja luennoista koostuvan retken Turkuun. Yritysvierailu suuntautuu Eckes Granini Finlandille ja Turun yliopistollisen keskussairaalan ravintokeskukseen. Tämän
jälkeen kuullaan seminaari, jonka aihe on
Elintarvikevälitteisten virusten havaitseminen
ja torjunta elintarviketeollisuudessa.
ETMJ vierailee Viking Linella huhti-toukokuussa, ja PTJ suunnittelee ekskursiota
Kantvikiin kevään aikana. Vierailuista tiedotetaan myöhemmin sähköpostilla.
ATJ järjestää yhdessä VTT:n kanssa
22.−23.5.2013 Nordic Sensory Workshop in Sensory Science -seminaarin. Lisätietoja semi-
naarista osoitteessa www.sensorik.dk.
TETS piti vuosikokouksensa 5. helmikuuta KiiltoClean Oy:n tiloissa Turussa. Ennen
kokousta tutustuttiin KiiltoCleanin toimintaan ja etenkin sen elintarviketoimialaan.
TETSin vuosikokouksessa jaettiin kaksi
opiskelijastipendiä. Stipendit myönnettiin
FM Maaria Kortesniemelle ja FM Heini
Rouskulle. Kortesniemen työn aihe on Tanniinit marjoissa ja hedelmissä sekä fenoliyhdisteiden karakterisointi intiankarviaismarjasta
(Phyllanthus emblica L.) ja Rouskun Biologian ja kotitalousopettajien asenteet ja käsitykset geenitekniikkaa ja sen sovelluksia kohtaan.
Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä sekä seuran kotisivulla www.ets.fi π
Aurinkoisia kevättalven päiviä toivottaen,
Anna Kojo
Napping – nokosilleko Elintarvikkeiden kuidut
esillä Kemian Päivillä
aistiseminaariin?
Napping, TDS (Temporal Dominance of Sensations), Stroy
telling/Role playing, Virtual
Aroma Synthesizing. Siinäpä
avainsanoja uusille aisti- ja kuluttajatutkimuksen menetelmille, joiden periaatteisiin ja sovelluksiin pääsee tutustumaan
Helsingissä 22.−23.5. Joka toinen vuosi järjestettävän pohjoismaisen seminaarin, Nordic
Sensory Workshop, vetovastuu
osuu tänä vuonna VTT:lle.
Ensimmäinen seminaaripäivä keskittyy uusiin menetelmiin napping-työpajoineen, ja
66
toisena päivänä pohditaan kuluttajaryhmien erityispiirteisiin
ja segmentointiin. Seminaari on
sopivan pienimuotoinen (yleensä osallistujia noin 80) osallistujien luontevalle kommunikoinnille. Tilaisuuden kieli on englanti. Ohjelma on räätälöity erityisesti teollisuuden tarpeita
ajatellen. Myös merkittävimmät
alan ohjelmistojen tarjoajat tulevat paikalle.
Added Value by Sensory Approaches -seminaarin ohjelma löytyy osoitteesta http://nsw2013.
vtt.fi π
Kemian Päivien elintarvikekemian seminaari 20. maaliskuuta keskittyy elintarvikkeiden
kuitujen kemiaan, modifiointiin ja analytiikkaan.
Pääpuhuja on kuituasiantuntija Kommer Brunt (Eurofins,
Hollanti). Hän kertoo muun
muassa kuituanalytiikan uusimmista menetelmistä ja niiden soveltuvuudesta erilaisille
elintarvikekuiduille. Aihetta
valottavat myös kotimaiset asiantuntijat.
Seminaarin järjestävät Elintarviketieteiden Seuran Elintarvikeanalytiikan jaosto ja Suomen Kemian Seura.
Samana päivänä aamupäivällä tutkimusteknologi Mauri
Yli-Kyyny Fazer-konsernista
puhuu Plazalla aiheesta Tarvit-
seeko kuluttaja enemmän tietoa hiilihydraateista?
Kemian Päivät pidetään
20.−21.3. Helsingin Messukeskuksessa samanaikaisesti
ChemBio-messujen kanssa.
Elintarviketieteiden Seura ja
Kehittyvä Elintarvike -lehti
ovat esillä messuilla Suomen
Kemian Seuran osastolla 6d77.
π
lisätietoja:
www.kemianseura.fi
www.chembio.fi
ETS:n kannattajajäsenet ja edut
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Suomi Oy
Caldic Finland Oy
Elintarviketeollisuusliitto ry
Eurofins Scientific Finland Oy
Fazer Leipomot Oy
Felix Abba Oy Ab
Finnbakels Oy
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Group
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutus Oy
Kauppamyllyjen Yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Ky R. Österlund Kb
Leipurin Oy
Logica Suomi Oy
Maustaja Oy
Ordior Oy
Oy Foodfiles Ltd
Pieni Kirahvi Oy Ab /
Kanniston Leipomo
Polttimo Yhtiöt Oy
Ravintoraisio Oy
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Kutsu vuosikokoukseen
Saarioinen Oy
Sinebrychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
Mitä Oiva-järjestelmä
tarkoittaa käytännössä?
TETSin kannattajajäsen
Condite Oy
Elintarviketieteiden Seuran vuosikokous
pidetään tiistaina 9.4.2013 klo 16 alkaen
ETS:n
kannattajajäsenedut
Ässäkeskuksessa Helsingin Vallilassa
(Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki).
Sen yhteydessä käsitellään Oiva-järjestelmän
käytännön toteuttamista.
Ilmoittautumiset vuosikokoukseen sähköpostilla
[email protected] perjantaihin 5.4.2013 mennessä.
• Kannattajajäsenestä tehdään esittelyjuttu Kehittyvä Elintarvike -lehteen.
• Kannattajajäsen saa ETS:n kotisivuille
yrityksensä/yhteisönsä logon, josta on
linkki kannattajajäsenen kotisivuille.
• Kannattajajäsen saa yhden Kehittyvä
Elintarvike -lehden vuosikerran jäsenmaksua vastaan + halutessaan lisäksi
1–5 kestotilausvuosikertaa 50 %
alennuksella.
• Kannattajajäsenten edustajat saavat
25 % alennuksen ETS:n järjestämiin
maksullisiin seminaareihin.
Muutoksia yhteystiedoissa?
Kokouksen ohjelma
16.15−17.00 Oiva-järjestelmä ja riskiperusteisuus
ylitarkastaja Marina Häggman
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
17.00−17.20 Oiva vähittäiskaupan omavalvonnassa
suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen, SOK
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut
yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
• Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha.
• Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa
osoitteella info(at)ets.fi, sillä seura ja jaostot laittavat tietoja
tapahtumistaan usein vain sähköpostilla.
Elintarviketieteiden
Seuran yhteystietoja 2012
Elintarviketieteiden Seuran
hallitus
FT Eila Järvenpää
Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN
p. 040 513 3574
[email protected]
KTM Suvi Luoma
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. 044 374 1700
[email protected]
MMM Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Jovant Oy
Räätälintie 2, 07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
[email protected]
ELT Elina Säde
Helsingin yliopisto
Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57 118
[email protected]
ETM Paula Koivisto
Valio Oy
PL 30 (Meijeritie 4)
00039 VALIO
p. 050 398 7041
[email protected]
ETM Erkki Vasara
MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus
31600 JOKIOINEN
p. 0400 699 209
[email protected]
MMM Tiina Luoma
Inex Partners Oy
Karantie 2, 02630 ESPOO
p. 040 703 8848
[email protected]
Elintarviketieteiden
seuran toimihenkilöt
TtM Anne-Mari Ottelin
Stockmann Oyj
PL 147 (Stockmannintie 1 H)
00381 HELSINKI
p. 050 389 0121
[email protected]
HuK, tradenomi Anna Kojo
assistentti, taloudenhoitaja
PL 115, 000241 HELSINKI
p. 050 337 1070
[email protected]
PS. Jaostojen johtoryhmien yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.ets.fi
Kahvitarjoilu
16.00
Elintarviketieteiden Seura ry:n
vuosikokous
Esityslista
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
Kokouksen avaus
Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta
Kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan
valinta
Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
Esityslistan hyväksyminen
Vuoden 2012 toimintakertomuksen hyväksyminen
Vuoden 2012 tilinpäätöksen vahvistaminen
Vastuuvapauden myöntäminen
Uusien hallituksen jäsenten valinta
Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta
Seuran puheenjohtajan palkkion vahvistaminen
Tilintarkastajan valinta
Jäsenasiat
Muut asiat
Kokouksen päättäminen
Elintarvikealan
talousja markkinajaoston (ETMJ)
vuosikokous
Aika: 9.4.2013 noin klo 18.00 alkaen
Paikka: Ässäkeskus Helsingin Vallilassa,
os. Fleminginkatu 34, 00510 Helsinki
Kokouksen esityslista
1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen päätösvaltaisuuden toteaminen
3. Toimintakertomus 2012
4. Toimintasuunnitelma 2013
5. Muut asiat
6. Kokouksen päättäminen
Huolehdi lämpötiloistasi
ja säästä rahaa
LANGATTOMAN lämpötilaseurantaohjelman avulla pystyt
seuraamaan liiketoiminnallesi tärkeitä lämpötiloja mistä
tahansa ja WebAx Temp-ohjelma lähettää sinulle hälytyksen,
mikäli lämpötiloissa tapahtuu muutoksia. Tällä tavalla vältät
mahdolliset taloudelliset menetykset.
WEBAX TEMPIN HYÖDYT OVAT:
AUTOMAATTINEN LÄMPÖTILAN
SEURANTA JA TALLENNUS
MAHDOLLISUUS TARKASTAA LÄMPÖTILOJA VERKKO-OHJELMAN KAUTTA MYÖS MATKAPUHELIMELLA
SÄHKÖPOSTI- TAI TEKSTIVIESTIHÄLYTYSMAHDOLLISUUS
MAHDOLLISUUS PIENENTÄÄ ENERGIAKULUTUSTA
SEKÄ TUOTTEIDEN HÄVIKKIÄ
Tilaa
heti!
Ota yhteyttä jo tänään.
Asiakaspalvelu | p. 0207 495 706 | [email protected] | www.racx.fi

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Transcription

Similar documents