docLataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
download 
Report Transcription
Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike
Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä 6/11 kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike Kuluttaja toimii monikanavaisesti Onko Suomella elintarvikevientiä tulevaisuudessa? Porotalous satsaa laatuun Markkinointi & Kansainvälinen kauppa MP_KehElin_175x257_Joulu_08_CON 10.11.2008 08:24 Page 1 12. n PÄÄKIRJOITUS 6/2011 Uutta virettä elintarvikemenoon Toimituksen väki kiittää lukijoita ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja toivottaa Joulurauhaa! T ämän numeron teema on Markkinointi & Kansainvälinen kauppa. En kuitenkaan ota sen enempää kantaa tähän teemaan. Riittää, kun lehden hyvät asiantuntijakirjoitukset tuovat useita näkökulmia aiheeseen. Tosin luen tällä hetkellä Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamaa Seppo Konttisen kirjaa Suomalainen ruokalasku. Kirja ravistelee ruokaketjua samaan malliin kuin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneet ja lehden Uutuuskirjoja-palstalla esittelemäni opukset. Joten jos kaipaat joulun pyhiksi sielunsopukoita värisyttävää luettavaa, niin tuo kirja ei jätä kylmäksi. En ota myöskään kantaa maa- ja metsätalousministeriön asettaman Elintarvikeketjun neuvottelukunnan aikaansaamaan Ruokaketjun toimenpideohjelmaan, joka julkistettiin lokakuun puolessavälissä. Toivon vain, että kaikki suunniteltu toteutuu. Toimenpideohjelmaan voi tutustua Laatuketjun kotisivuilla. Tämä vuosi on ollut monella tavalla raskas ruokaketjun toimijoille, mutta onneksi hyviäkin uutisia on alkanut kuulua, lähinnä vientimarkkinoitten suunnalta. Mutta en mene tähänkään sen enempää. Joulun alla moni miettii, että mitähän hyvää voisin tehdä lähimmäiselleni. Niin ainakin vielä uskon, huolimatta yhä pahenevasta ahneudesta. Vuosikin ehtii vaihtua ennen kuin seuraava lehden numero ilmestyy. Yksi ja toinen pohtii, mihin olen aikani käyttänyt? Onko se kaikki järkevää, mitä teen? Olisiko vuoden vaihtuessa hyvä löytää uusia kujeita vai porskutellaanko vanhaan malliin? Olin lokakuun lopulla Finnish & Businessin (FiBS), kehitysyhteistyöjärjestö Kepan ja Suomen luonnonsuojeluliiton iltapäiväseminaarissa Yritysten ja kansalaisjärjestöjen uudet yhteistyömuodot. Oli ilahduttavaa kuulla niin järjestöjen kuin yritysten esityksiä hedelmällisestä yhteistyöstä maailman parantamiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Miltä tuntuisi ajatus siitä, että yrityksessäsi kerran kuussa jokainen työntekijä voisi työajalla tunnin verran palvella lähimmäispuhelimessa? Tai yrityksesi toimittaisi tuoretta ruokaa suoraan järjestölle, joka ruokkii vähävaraisia? Tänä päivänähän nuo järjestöt jakavat pääasiassa kauppojen tiskeistä poistettuja, vanhentumassa olevia ruokapakkauksia. Elintarviketieteiden Seura ei ole kansalaisjärjestö. Palvelemme kuitenkin koko elintarvikealaa, puolueettomasti, ilman voiton tavoittelua. Kaipaatko verkottumista tai haluaisitko purkaa energiaasi yhteisen hyvän ja paremman elintarviketulevaisuuden eteen? Työtä riittää, ja vapaaehtoisia kaivataan. Tämäkin lehti on syntynyt suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Tiesitkö, että asiantuntijakirjoittajamme eivät yleensä saa mitään korvausta artikkeleistaan? Yhteistyössä on voimaa ja tulevaisuutta! Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT PS. Uutuuskirjapalstalla on vinkkejä hyviksi joululahjoiksi! Kuva: Saija ahvenainen www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 3 Sisältö 6 • 2011 Pääkirjoitus: Uutta virettä elintarvikemenoon, Raija Ahvenainen-Rantala ...................................3 Kolumni: Saako ruualla leikkiä? Heikki Manner ..............................................................................6 Puheenvuoro: Amerikan markkinoita on moneksi, Jari Toivo ........................................................9 Puheenvuoro: Onko Suomella elintarvikevientiä tulevaisuudessa? Veijo Meriläinen ................ 10 Palaute: Kiistellyt hiilihydraatit, Kari Salminen ..............................................................................11 s.15 n Ajankohtaista Elintarvikkeiden hiilimerkinnät yleistyvät Ovatko elintarvikeyritysten riskit hallinnassa? Harry Nordqvist ....................................................... 12 Todellinen muutos uuden ajan työelämän elinehto, Marika Ingman & Tiina Kevätpuro .................. 14 Elintarvikkeiden hiilimerkinnät yleistymässä – konsensusta etsitään, Hanna Hartikainen, Hannele Pulkkinen & Juha-Matti Katajajuuri .................................................. 15 Marja Innanen: Uusi pohjoismainen ruoka myös julkisiin ammattikeittiöihin, Pirjo Huhtakangas ............................................................................................................................ 16 Domretorin, Juustoportin ja Vaissin työntekijät suorittivat näyttötutkintoja, Hilkka Tuominiemi ..... 17 Elintarvikkeiden hiilimerkinnät ovat yleistymässä. Suomalaisyrityksistä Raisio lanseerasi hiilimerkintänsä jo vuonna 2008. Kuva: t-Media oy n Teema: s.24 9.12.2011 Elintarvikeyrityksillä hyvä maine Markkinointi & Kansainvälinen kauppa Näkökulmia elintarvikeketjun arvon muodostukseen, Heli Tammivuori ........................................... 18 Kuluttaja toimii monikanavaisesti, entä yrityksesi? Mikko Sihvonen................................................22 Riku Ruokolahti: Yrityksen maine pohjautuu vahvaan tunnesiteeseen, Pirjo Huhtakangas.............24 Porotaloudella riittää haasteita, Petri Muje ......................................................................................26 Lappilaiset elintarvikkeiden valmistajat panostavat osaamiseen, Hannu Pekkala ...........................28 Porotalous satsaa laatuun, Paula Hyvönen.......................................................................................29 Automaatio tehostaa keräilyä Espanjassa, Paula Ovaskainen..........................................................30 Fazerilla yli 30 lähileipomoa marketeissa, Pirjo Huhtakangas ..........................................................32 Leipomot valtaavat marketteja, Pirjo Huhtakangas ..........................................................................33 Luomua ja teknologiaa Saksan elintarvikekauppoihin, Simo Moisio ................................................34 Anuga-messuilla vähän todellisia uutuuksia, Heikki Manner & Henrik Bruun .................................36 Tekesin Sapuska-ohjelma loppusuoralla – yrityshankkeet tuottavat tulosta, Eeva-Liisa Lehto ........38 Yhteistuumin Venäjälle, Eeva Heikkilä ..............................................................................................40 Hyvä tietotaito hyödyttää kotimarkkinoita ja vientiä, Olga Halme .................................................... 41 Puolukka tiellä kansainvälisyyteen, Marja-Leena Laitinen ...............................................................42 Tie venäläismatkailijan sydämeen käy vatsan kautta, Marjo Särkkä-Tirkkonen ..............................42 Suomen ruokaturvallisuusosaamisesta vientituote, Emma Westerling............................................43 n Tiede & tutkimus Ateriapalvelulla iäkkäille monenlaisia merkityksiä, Maarit Repo ......................................................44 Marjat parantavat aterianjälkeistä sokeriaineenvaihduntaa, Riitta Törrönen ...................................46 Väitöksiä, Raija Ahvenainen-Rantala ................................................................................................47 Neuromarkkinointi uusi tapa tutkia asiakkaan toiveita ja odotuksia, Jarmo Heinonen & Jyrki Suomala......................................................................................................48 Suomen elintarvikeyritykset ovat hyvässä maineessa, T-Media Oy:n kehitysjohtaja Riku Ruokolahti kertoo. s.38 Sapuskan yrityshankkeet tuottavat tulosta Tekesin Sapuska-ohjelman yrityshankkeiden tavoitteet ovat jopa ylittyneet. Kuva: juSSi Koivunen, Studia Koivunen oy n Tapahtumia Aistinvaraisen tutkimuksen ammattilaiset kokoontuivat Tanskassa, Milla Alanärä & Raija-Liisa Heiniö.................................................................................................... 51 Leivos ei luovuta, Tarja Luukko..........................................................................................................52 n Palstat Alkupaloja ............................................................................................................................................8 Uutuuskirjoja .....................................................................................................................................49 Tapahtumakalenteri ...........................................................................................................................53 Haarukassa ........................................................................................................................................54 Hankintaopas.....................................................................................................................................55 Nimityksiä ..........................................................................................................................................59 Tunnustuksia .....................................................................................................................................60 n ETS-sivut Jäsenesittely: Seppo Heiskanen; Seuran tärkein tehtävä edelleen ammatillisuuden kehittäminen, Pirjo Huhtakangas.......................................................................... 61 ETS-palsta, Anna Kojo .......................................................................................................................62 s.18 Missä elintarvikeketjun arvo syntyy? Kuva: Marjo KoivuMäKi/Studio apriS Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta sekä kaupallisista käytännöistä. Kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisikin kysyä, missä arvo syntyy ja miten mahdollisimman suuri osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen, toimialapäällikkö Heli Tammivuori Elintarviketeollisuusliitosta kirjoittaa. Vuoden 2012 teemat & erikoisteemat Nro IlmestyyTeema 1/2012 24.2. 2/2012 25.4. 3/2012 30.5. 4/2012 28.9. 5/2012 31.10. 6/2012 14.12. Ammattikeittiöt & ravitsemus Raaka-aineet & lisäaineet, Valmisruokateollisuus Jäljitettävyys & analytiikka, Pakkausteollisuus Tuotantotilat & koneet, laitteet ja energia, Makeis- ja juomateollisuus Kylmätekniikka & hygienia ja turvallisuus, Elintarviketieteiden seura 65 vuotta Koulutus, työhyvinvointi & johtaminen n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 5 kolumni Saako ruualla leikkiä? Suomalaiseen ruokakulttuuriin on aina kuulunut lapsille alinomaa toistettu kehotus olla leikkimättä ruualla. Mutta kun aikuiset leikkivät ruualla pörsseissä, se onkin sallittua. Leikkivälinettä kutsutaan futuuriksi, joka on julkisesti noteerattu ja hinnoiteltu johdannaissopimus. Sillä sitoudutaan ostamaan ja myymään tietty raaka-aine-erä tulevaisuudessa. Ostetaan ja myydään ruokafutuureita, siis pelataan ruualla. Leikitään, että tulevaisuudessa tonni vehnää, maissia tai soijaa maksaa jossain maailman sataman siilossa jotain, useimmiten enemmän kuin tänään. Tämä ruokapeli on paperilla tai nykyisin paremminkin sähköisessä todellisuudessa tehtävää virtuaalikauppaa. Tarkoituksena on ruuan hinnan kiinnittäminen johonkin arvoon ja kyseisen raaka-aineen aseman suojaaminen markkinoilla. ”Futuurit ovat sitovia sopimuksia, joiden katteena on aina oltava riittävä määrä pörssiin sidottuja käteisvaroja”, kertoo Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) opas. Kaupankäyntiin sisältyy periaatteessa myös todellinen toimitusvelvollisuus pörssin sääntöjen määräämään paikkaan, mutta se toteutuu harvoin, sillä osto- ja myyntisitoumukset kumotaan yleensä ennen sovittua toimitusaikaa vastakkaisella kaupalla. Ellei tämä ole pelaamista ja ruualla leikkimistä, niin mikä sitten on? Ruokaa, maatalousperäisiä kulutushyödykkeitä ja elintarviketeollisuuden raaka-aineita on ostettu ja myyty aina – jo muinaiset egyptiläiset sen osasivat, puhumattakaan roomalaisista, joiden viljalaivat seilasivat pitkin silloisia tunnettuja meriä. Maailmassa on aina alueita, joilla jokin kasvi kasvaa tai eläin tuottaa paremmin kuin muualla. Ja ihmisiä, jotka niitä jossain muualla tarvitsevat. Jotta näitä maailman eväitä saadaan kaikille kaikkialla, niitä on vaihdettava rahasta tai tavarasta ja liikuteltava syöjien saataville. Suotuisten olojen kustannukset ja tuotantomäärät määräävät yleensä hintatason maailmalla, esimerkiksi tanskalainen possunliha on sikahalpaa. Halvalla työvoimalla tai edullisella automatiikalla tuotetun ruuan matkailu 6 maailmalla on lisäksi halpaa ja muuttuu halvemmaksi, kun laivat alkavat seilata auringon tai uudelleen tuulen voimalla. Kaukoruoka voittaakin lähiruuan yleensä hinnalla, mutta harvoin laadulla. Maanviljelijä kylvää siemenen peltoon toiveenaan mahdollisimman suuri sato. Futuurisijoittaja sijoittaa rahaa pörssiin toiveenaan mahdollisimman suuri voitto. Voidaanko tätä pitää ahneutena, mahdollisimman hyvän tuoton saamista sijoitukselle, olkoon sijoitus pellossa tai pörssissä? Yleisesti pörssien käyttövoimaksi mainitaan ahneus. Maanviljelijän kohdalla tuotto-odotus muuttuu ahneudeksi ehkä vasta sitten, kun ylilannoitus lakoonnuttaa viljan. Aikuisten ruualla leikkimisen vaikutuksesta viljan tai öljykasvien hintaan on eri käsityksiä. Osan mielestä se on omiaan ruokkimaan hinnannousua. Osan mielestä se hillitsee hintojen nousua, kun tulevaisuuden hinnat tiedetään jo ennakolta, mitä ennustajatkaan harvoin osaavat. Molempien käsitysten takana ovat sadon vaihtelut, kadon sattuessa futuurien hinnat nousevat ja laarien tulviessa yli ne laskevat. Pörssikaupasta on etua eri osapuolille, viljelijä tietää hinnan etukäteen, samoin ostaja. Parhaimmillaan raaka-ainepörssit vakauttavat markkinoita, mutta entä sitten, kun esimerkiksi viljafutuureista iso osa on elintarvikealan ulkopuolisten rahastosijoittajien hallussa. Tällainen ruokapeli tuskin hyödyttää tuottajia tai kuluttajia. Elintarvikeketjun hinnanmuodostukseen kaivataan läpinäkyvyyttä. Sen seitsemän selvitystä on tehty, mutta hinnasta tunnutaan virallisesti tiedettävän vain, että kuluttajalla ruoka on kalliimpaa kuin viljelijällä. Ihmetystä herättää, että mihin näitä selvityksiä on tarvittu, hinnan kertyminenhän näkyy hyvinkin julkisesti raaka-ainekatsauksissa ja kaupan hyllyssä. Esimerkiksi tänä syksynä viljelijä on saanut ruistonnista vajaa 200 euroa, leipuri maksaa puolikarkeasta ruisjauhosta noin 400 euroa/tonni, kaupassa 70 % jauhoa sisältävän ruisleivän hinta alkaa 1000 eurosta tonni. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: heiKKi Mannerin Kuva-arKiSto Hintojen kauhistelussa on hyvä muistaa, että elintarvikeketjussa jokaisen toiminnon täytyy olla kannattavaa. Syytä sen sijaan on pohtia, pitääkö tien kuluttajan pöytään tässä suuruuden ekonomian huumassa ja tietotekniikan luvatussa maassa olla niin mutkikas ja moniportainen. Lähiruuan näkökulmasta on käsittämätöntä, että Suomessa maidontuotanto on tehty poliittisin päätöksin kannattamattomaksi kulutuksen äärellä. Hajautettu, kulutusta lähellä oleva tuotanto on omiaan vähentämään myös ruualla keinottelua ja ruuan ympäristövaikutuksia, kun suuria raaka-ainemääriä ei tarvitse liikutella maan ja maailman laidalta toiseen. Kansainväliseen kauppaan on ehdotettu valuutansiirtoveroa. Muutamia kokeiluja siihen suuntaan on ollut Englannissa ja Ruotsissa, jossa futuurikauppa väheni ja melkein loppui osakekauppaveron käyttöönoton jälkeen. Palvelisiko maailman ruokakauppaa futuurikaupan lopettaminen tai futuurivoittojen verottaminen? Hintojen heilahtelua aiheuttava keinottelu on syytä saada kuriin, mutta miten saada kuriin satovaihteluita aiheuttava säiden peli? Se nimittäin mahdollistaa keinottelun. π Heikki Manner puheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry Kehittyvä 22. vuosikerta ISSN 0787-8273 Aikakauslehtien liiton jäsenlehti JULKAISIJA Elintarviketieteiden Seura r.y. TOIMITUS PL 115, 00241 Helsinki p./f. (09) 547 47 00 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi PÄÄTOIMITTAJA Raija Ahvenainen-Rantala [email protected] p. 044 082 6118 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Pirjo Huhtakangas [email protected] p. 040 822 1370 AVUSTAJAT Anne Haikonen Anna Hillgrén Heikki Manner Kaisu Meronen Mari Sandell Jari Toivo Virpi Varjonen/Tanska Ari Virtanen/Etelä-Korea TOIMITUSKUNTA 6/2011 Raija Ahvenainen-Rantala Jarmo Heinonen Pirjo Huhtakangas Markus Luhtala Heikki Manner Heli Tammivuori Erkki Vasara NEUVOTTELUKUNTA Juha Ahvenainen Sampsa Haarasilta Matti Kalervo Eeva-Liisa Lehto Merja Leino Jussi Loponen Heikki Manner Janne Sallinen Tarja Suomalainen Jari Toivo Päivi Tähtinen ILMOITUSMYYNTI Infoteam Oy p. (09) 441 133 f. (09) 447 427 [email protected] ULKOASU JA PAINO Vammalan Kirjapaino Oy Jyri Leskinen TILAUSHINTA Kestotilaus 59€ määräaikaistilaus 65€ oppilaitokset 48€/vuosikerta 6 numeroa vuodessa irtonumero 9,50€/kpl + postituskulut vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl + postituskulut KANSIKUVA Paliskuntain yhdistys LEHDEN TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET SEKÄ ETS R.Y:N JÄSENASIAT Elintarviketieteiden Seura ry. Anna Kojo sihteeri-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700 [email protected] www.ets.fi TÄ Elintarvike H TI T U OT E 2012 Onko yrityksesi innovaatio Tähtituote 2012? Tähtituote 2012 -kilpailu etsii elintarviketeollisuuden valovoimaisinta tuoteinnovaatiota. Sytytä uusi tähti voittajien taivaalle! Ilmoita yrityksesi tuote kilpailuun 27.1.2012 mennessä ja aseta uutuus asiantuntijaraadin arvioitavaksi. Asiantuntijaraati tutustuu helmi-maaliskuun aikana tuotteisiin ja valitsee viisi finalistia yleisöäänestykseen. Kuluttajat valitsevat maistuvimman ja merkittävimmän tuoteuutuuden äänestämällä suosikkiaan ETL:n nettisivuilla. Kilpailun voittajaa juhlitaan 8.5.2012 Elintarvikepäivässä. Lisätiedot: www.etl.fi/tahtituote Kilpailuun voivat osallistua Suomessa kehitetyt ja valmistetut vähittäiskauppatuotteet, jotka ovat tulleet myyntiin vuoden 2011 aikana. n a L K u p a L o j a Tutkimusyhteistyö Intian kanssa vahvistuu Suomen ja Intian välinen tutkimusyhteistyö vahvistuu elintarvikebiotekniikassa ja nanomateriaalitutkimuksessa. Suomen Akatemia ja intialaiset tutkimusrahoitusorganisaatiot Department of Biotechnology (DBT) ja Department of Science and Technology (DST) ovat päättäneet rahoittaa kolmea elintarvikebiotekniikan ja kuutta nanomateriaalitutkimuksen hanketta. Seppo Salmisen (Turun yliopisto) johtamassa tutkimuksessa tutkitaan suoliston mikrobien kehittymistä maantieteellisesti ja ympäristöltään erilaisilla alueilla. Maija Tenkasen (Helsingin yliopisto) ja Kati Katinan (VTT) hankkeessa tutkitaan dekstraanin synteesiin vaikuttavia avaintekijöitä Weissellamaitohappobakteerikannoilla, joiden on havaittu kykenevän tehokkaaseen dekstraanin tuottoon. Marja-Leena Laukkasen (VTT) johtamassa tutkimuksessa perehdytään allergisoiviin ruoka-aineisiin ja sitä kautta elintarviketurvallisuuteen. Luomutuotteiden kysyntä kasvaa yhä Luomutuotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2010 maailmassa ostettiin luomutuotteita yhteensä 59 miljardin US dollarin verran. Yhdysvallat on suurin yksittäinen luomutuotteiden markkina, Euroopassa Saksa ja Ranska ovat suurimpia markkinoita. Luomutuotteiden BioFach-messut 15.– 18.2.2012 painottavat erityisesti elintarvikete- ollisuuden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja vastuuta. Messut pidetään yhtä aikaa luonnonkosmetiikka- ja hyvinvointituotteiden messun Vivanessin kanssa. Teemamaana on Intia, jossa panostukset luomutuotannon kehittämiseen lisääntyvät kovaa vauhtia. Ensimmäinen Suomessa kehitetty chililajike sai suojan Aji Fantasy -niminen chililajike on ensimmäinen Suomessa kehitetty ja suojattu chililajike. Fatalii Gourmet Oy:n chilimestarin Jukka Kilpisen kehittämä keltainen lajike syntyi yli viiden vuoden jalostuksen tuloksena. Maultaan Aji Fantasy on mieto, makea ja hedelmäinen. Keksintöjen patentointiin verrattava kasvinjalostajaoikeus antaa lajikkeen kehittäneelle Fatalii Gourmet Oy:lle yksinoikeuden hyödyntää lajiketta kaupallisesti. 8 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Lisäaineiden sallituille käyttömäärille nettisovellus EU:n lisäaineasetuksen sallittujen lisäaineiden luettelot julkaistiin 12.11.2011. Samalla Euroopan komissio avasi englanninkielisen nettisovelluksen, josta löytyy tietoa lisäaineiden sallituista käyttömääristä elintarvikkeissa. Se on hyvä työkalu sekä elintarvikevalmistajille että valvontaviranomaisille lisäaineiden vaatimustenmukaisen käytön ja markkinoinnin varmistamiseksi. Sovelluksen avulla myös kuluttajat voivat hakea tietoa lisäaineiden sallituista käyttömääristä eri elintarvikkeissa. Earthpac Oy vahvistaa asemaansa Haapajärvellä pääkonttoriaan pitävä Earthpac Oy on tehnyt merkittävän investoinnin uuteen lavalinjaan, joka on jo käytössä yrityksen Äänekosken tehtaalla. Uusi lavalinja kolminkertaistaa tuotantokapasiteetin tässä tuoteryhmässä mahdollistaen 10 000 kuormalavan päiväkohtaisen tuotannon. Investointi vahvistaa yrityksen asemaa Pohjoismaiden johtavana pakkaustuotteiden valmistajana. Earthpac Oy on Raimo ja Jarmo Jääskeläisen vuonna 1995 perustama perheyritys, jonka tuotevalikoima käsittää kuormalavat, kaulukset ja muut puupakkaukset sekä yleisimmin käytetyt kuljetuspakkaamisen aaltopahvi-, kartonki- ja muoviratkaisut. Lisäksi Earthpac Oy:lla on Epac-palvelukonseptinsa myötä valmiudet ottaa hoitaakseen asiakkaidensa pakkausmateriaalien hallinta kokonaisvaltaisesti. Englanti patenttikieleksi Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on ottanut englannin käyttöön kansallisten patenttihakemusten päätöskielenä suomen ja ruotsin rinnalle 1.11.2011 alkaen. Suomalaisten patentinhakijoiden hakemusmäärät ovat kasvaneet niin Euroopan patenttivirastossa, USA:ssa, Japanissa kuin Kiinassakin. Kun englanti on kansallisten patenttihakemusten päätöskieli, voidaan hakemukset laatia suoraan englanniksi ja jatkaa samalla kielellä hakua ulkomailla. n p u h e e n v u o r o Amerikan markkinoita on moneksi Meillä on monta kertaa melko yksinkertainen käsitys amerikkalaisesta kuluttajasta, kun puhutaan elintarvikkeista ja ruuasta. Mielessämme on usein käsitys ns. roskaruuasta ja ravinnosta, jossa määrä korvaa laadun. Tätäkin näkee, mutta on hyvä muistaa, että Amerikka ei ole millään tavalla yhtenäinen markkina. Kuluttajien mieltymykset ja vaatimukset vaihtelevat kovasti maan eri osissa ja rotupohjaisten kulttuurien myötä – ja tietenkin eri yhteiskuntaluokissa. Suomalaisilla voisi hyvinkin olla nykyistä enemmän liiketoimintamahdollisuuksia Amerikan markkinoilla, kun tuotteet ja kohde valitaan huolellisesti. Terveellisyys, turvallisuus ja erikoisuus ovat avaintekijöitä. Havaintoja markkinoista Yhdysvaltojen elintarvikemarkkina on suuruusluokkaa 400 miljardia euroa. Tullihallituksen (Suomen elintarvikevienti ja -tuonti, 5.8.2010) tilastotietojen mukaan vuonna 2009 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 3,1 miljardin euron arvosta ja siitä Yhdysvaltojen osuus oli 0,9 %. Samaan aikaan Suomen elintarvikevienti oli 1,1 miljardia euroa ja siitä Yhdysvaltojen osuus oli neljä prosenttia. Eli suhteellisesti viemme Yhdysvaltoihin elintarvikkeita enemmän kuin tuomme. Yleisesti ottaen Yhdysvaltojen elintarvikemarkkinoilla tuonnin osuus on lisääntymässä. Muutaman vuoden kokemuksella oman asuinalueen kaupoissa Washington DC:n alueella tottui näkemään joitakin suomalaisia elintarvikkeita. Tarjolla oli mm. Valion juustoja, Pandan lakritsia, Vaasan hapankorppuja ja Fazerin suklaakonvehteja. Neljän vuoden aikana hyllyjä tarkkaillessani en oikeastaan havainnut suomalaistuotteiden osalta mitään muutosta, vaan tuotevalikoima oli kovin vakaa. Mikä meiltä voisi menestyä? Kun kävin keskustelua kauppiaiden ja konsulttien – ja tietenkin kuluttajien – kanssa, oli ainakin yksi asia kovin yhtenäinen: tuotteelta halutaan erikoisuutta, ja siihen pitää liittyä tarina. Alkuperää ei nähty tärkeäksi, eli se ei ole mikään etu, että tuote tulee nimenomaan Suomesta. Valtti taas voi olla esimerkiksi se, että tuotteessa on eksoottisena ja terveellisenä pidettyä marjaa, joka puolestaan meillä voi olla jokapäiväinen. Olen kysellyt amerikkalaisilta heidän arvioitaan joistakin suomalaisista elintarvikkeista. Osa heistä on ollut elintarvikealan asiantuntijoita. Salmiakkituotteista on tullut epäilyksiä, että ovatkohan tuotteet edes laillisia. Joka tapauksessa mieltymystä makuun ei ole ollut näissä yksinkertaisissa kenttäkokeissani. Sen sijaan esimerkiksi meidän marjoihimme pohjautuvat tuotteet ovat saaneet lähes poikkeuksetta kovasti pluspisteitä. Joistakin viljatuotteista todettiin, että ne eivät ole pelkästään erikoisia, vaan myös kummallisia. Erikoisuuskin on siis tarkkaan tunnettava ja puntaroitava. Markkinoita etsiessä pitää olla aktiivinen ja apua kannattaa hakea paikallisista kumppaneista. Hyvä esimerkki on Trader Joe’s, joka on muista monellakin tapaa poikkeava kauppaketju. Sen yksi tärkeä johtolanka on erikoisuuksien esitteleminen asiakkailleen. Kaupoissa on muun muassa aina menossa tuoteesittelyjä maistiaisineen. Heidän tuotevalikoimansa on kohtuullisen rajallinen ja samalla jatkuvasti uudistuva, eli tuotteita poistuu valikoimasta koko ajan, kun taas uusia tulee tilalle. Suuri osa tuotteista on valikoimassa muutaman kuukauden. Tämä antaa kaupalle mahdollisuuden kokeilla paljon tuotteita ja tehdä rohkeita valintoja myyntiin otettavien tuotteiden suhteen. Tämä taas antaa mahdollisuuksia uusille toimittajille. Kauppaketju etsii aktiivisesti uusia tuotteita ympäri maailman, ja yhtä lailla tuottajat esittävät heille aktiivisesti tuotteitaan. Kauppaketjun myymissä tuotteissa korostuu erikoisuuden ohella luonnonmukaisuus ja terveellisyys. Markkinakohteet on tutkittava Markkinoille menoa pitää maantieteellisesti miettiä tarkkaan. Pitää tunnistaa oma asiakaskunta, ja mistä sen parhaiten löytää. Lähtökohtana on, että suomalainen erikoistuote puhuttelee varmasti parhaiten kuluttajia, jotka etsivät kokonaan uusia terveellisiä ja makukokemuksia tarjoavia tuotteita. Tällöin näitä kuluttajia kannattaa etsiä itä- ja länsirannikoilta, joissa on paljon hyvin toimeentulevia ja terveyteensä ja hyvinvointiinsa panostavia ihmisiä. Samalla alueella väestöntiheys on suuri ja jakelukanavat helpommin järjestettävissä. Kokemus on osoittanut, että kotityöt kannattaa tehdä huolella. Kaukaisilla markkinoilla yhteistyökumppanien merkitys korostuu. Kuva: eLina toivo Markkinaselvitykset ovat tärkeitä, kun mietitään, mitä, kenelle ja miten ollaan myymässä. Usein kompastuskivenä ovat liian pienet panostukset markkinointiin. Tätä on tapahtunut suomalaisille. Brandin luominen on sekä työlästä että kallista. Monessa tapauksessa hyvä vaihtoehto voisi olla kumppanuus, jossa käytetään markkinoilla jo tunnettua brandia, joko kumppaniyrityksen tai kauppaketjun omaa merkkiä. Tekesillä on parhaillaan käynnissä Sapuska-ohjelma, jonka teema on ”kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista”. Ohjelma keskittyy elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymisen aktivointiin tarjoten projektirahoitusta ja palveluja, muun muassa mentorointia. Ohjelma toimii vuoden 2012 loppuun saakka. Samoin apua kansainvälistymiseen saa esimerkiksi ELY-keskuksilta. Moni on lukiessaan varmaankin jo miettinyt, että eihän Suomesta niin vaan lähdetä Amerikan markkinoille, ja niin se tietenkin onkin. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että aika moni on löytänyt sieltä hyvin jalansijaa ja isoilla markkinoilla on varmasti tilaa – kunhan tuotteet ja kohde on oikein sovitettu. π Jari Toivo yksikön johtaja Tekes Bio- ja terveysteknologiat www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 9 n p u h e e n v u o r o Onko Suomella elintarvike vientiä tulevaisuudessa? Suomen elintarviketeollisuuden toimintaympäristö ja sen myötä itse teollisuus ovat kokeneet merkittäviä muutoksia EU-jäsenyytemme aikana. Allekirjoittaneella on ollut tilaisuus elää ja kokea muutos aktiivina yhden Suomen suurimman alan toimijan, Valion, johtotehtävissä ja meijeriteollisuuden kansainvälisessä edunvalvonnassa. Vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden seurauksena siirryimme suojatusta, raskaasti tuetusta ja suljetusta markkinasta avoimeen, aluksi 15 maan, ja myöhemmin 27 maan, yli 530 miljoonan kuluttajan avoimeen yhteismarkkinaan. Tämä tapahtui kertarysäyksellä 1.1.1995. Elintarviketeollisuuteen vaikuttivat muun muassa seuraavat merkittävät perusmuutokset: • Maatalouspolitiikassa siirryttiin kansallisesta EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka kaventaa mahdollisuuksia itsenäiseen linjaukseen tuotannon määrästä ja edellyttää kilpailukykyä alkutuotannossa. • Kauppapolitiikassa yhteismarkkinat avasivat kotimarkkinan kilpailulle, ja vastaavasti toiminnan rajoitteet poistuivat yhteismarkkinoilla. • Kaupan keskittyi, ja sen hankintakanavat muuttuivat avoimiksi. • Ulkomaiset toimijat kiinnostuivat syrjäisen Suomen markkinoista joko markkinana sinänsä tai astinlautana ns. kolmansille markkinoille, etenkin Venäjälle. Näiden seurauksena alkoivat elintarviketeollisuuden merkittävät rakenne- ja omistajuusmuutokset kaikilla sen toimialoilla. Niiden johtavana teemana on ollut kilpailukyvyn kannattavuuden parantaminen kestävälle tasolle. Elintarviketeollisuuden nykykuva on pelkistetty Elintarviketeollisuuden nykykuva on varsin pelkistetty. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, onko monimuotoisuus hävinnyt jo liikaa? Totuus kuitenkin on, että vain kannattavalla toiminnalla on olemassaolon mahdollisuus. Lopputuloksena on, että suomalaisen kuluttajan vähittäiskaupasta ostamasta ruuasta noin 80 % on kotimaista. Se on sinänsä kan- 10 sainvälisesti katsottuna hyvä taso. Alkutuotannossa useiden teollisuuden raaka-aineiden omavaraisuusaste on alle 100, merkittävistä tuotteista tai raaka-aineista ainoastaan sianlihalla ja kananmunalla omavaraisuusaste on yli 100. Elintarviketoimiala on varsin keskittynyt muutamaa toimialaa lukuun ottamatta. Useassa yhteydessä todettu lausuma ”Alkutuotannolla ja elintarviketeollisuudella on kohtalon yhteys, sillä ilman raaka-aineen tuotantoa ei ole paikallista elintarviketeollisuutta” on käynyt tai käymässä toteen. Tästä on hyvänä esimerkkinä akuutti tilanne sokerijuurikastuotannon ja kotimaisen sokerituotannon jatkuvuudesta. Omistajuus on jo aikoja sitten siirtynyt ulkomaille. Omistajuuden kautta tarkasteltuna isoista toimijoista suomalaisessa omistuksessa ovat osuustoiminnalliset liha- ja meijeriteollisuus ja sekä valitettavasti entistä harvemmat perheyritykset. Muilta osin esimerkiksi panimo-, makeis-, margariini-, lastenruoka-, sokerijne. teollisuus ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen. On ilahduttavaa kuitenkin, että monet ulkomaiset toimijat ovat säilyttäneet tuotantoaan Suomessa omista tuottavuustavoitteistaan huolimatta. Nyt meneillään olevien luomu- ja lähiruokatrendien olisi toivottavaa edesauttavan pienen ja keskisuuren teollisuuden menestymistä. Valitettavasti vaan hinta-argumentit julkisissa ja yksityisissä hankinnoissa kaventavat niiden kehitysmahdollisuuksia. Perustotuuksia viennistä ja kansainvälistymisestä Aina kun puhutaan ruuasta ja elintarvikkeista, on muistettava, että ollaan herkällä alueella. Kaikki suvereenit kansakunnat tavoittelevat maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa omavaraisuutta. Kaikki myös arvostavat perustuotteiden osalta kansallisia tuotteita, ja pitävät niitä laadultaan korkeatasoisina ja puhtaina. Tämän vuoksi on käytännössä hyvin vaikeaa rakentaa vientituotteita puhtausargumenttien varaan, vaikka analyysein kiistatta näin olisi. Viennin tuote- ja markkinointistrategioita on hyvä mahdollisuus rakentaa tuoteominai- Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi suuksien, maantieteellisen alkuperän tai teknologisen innovaation pohjalle. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos kykenisi yhdistämään kaksi näistä. Hyvä tällainen esimerkki on Italian Grana Padano – myytävä kova juusto, parmegiano regiano. Tässä juustossa maidon jalostusarvo on eräs korkeimpia. Samoin tuotteen valmistusteknologia on vaikea monistaa, ja tuotteen laatu käyttösovelluksissaan on huipussaan. Teknologiapohjaisten tuotteiden markkinointi on eräs vaativimpia. Voin kokemuksesta sanoa, että on helpompaa kehittää tutkimuksen kautta uusia tuoteominaisuuksia kuin tehdä niistä kaupallisia menestyksiä. Suomessa teknologinen osaaminen on vahvempaa kuin yritysten markkinointi- ja myyntiosaaminen. Jatkossa uusien tuotekonseptien kehittämisessä on entistä tärkeämpää miettiä niiden kaupallinen potentiaali ja markkinointistrategia. Liiketoimintastrategian kannalta on syytä Kuva: veijo MeriLäiSen Kuva-arKiSto miettiä oma riskinkantokyky. Vaihtoehtoisina strategioina kannattaa pohtia vaihtoehdot: a) lisensioinko, b) teenkö verkoston, jota johdan vai c) teenkö koko operaation itse alusta loppuun. Näiden vaihtoehtojen riski ja tuottopotentiaali kasvavat järjestyksen mukaan. Tärkeimpänä pidän, että kyetään varmistamaan myynnillisesti riittävä peitto, kyky investoida riittävän pitkäjänteisesti markkinointiin ja riittävä jälkihoito. On muistettava, että tulokset eivät tule hetkessä. Millä eväillä kansainvälistyä Kun tarkastellaan Suomesta vietyjen elintarvikkeiden määrää ja arvoa EU-jäsenyyden aikana, voidaan todeta sen polkevan paikallaan. Merkittävistä tuoteryhmistä ainoastaan alkoholijuomat (kasvu 2,9 kertaa arvossa), sokerikemian tuotteet (kasvu 4,5 kertaa) ja maitovalmisteet (kasvu 2,6 kertaa arvossa) ovat kehittyneet positiiviseksi. Selityksenä tähän on myös elintarvikeyritysten etabloituminen Itämeren alueelle, jolloin tuotanto on näissä maissa paikallista. On siis itsestään selvää, että tulevaisuudessa ei voida puhua elintarvikealallakaan viennistä itsestään selvyytenä, vaan kaikki lähtee yritysten strategiasta. Suomalaisten elintarvikealan yritysten strategiana on keskeisimmillä toimialoilla ollut ns. Itämeri- tai lähimarkkina-aluestrategia, joka on varsin luonnollinen, kun ajatellaan mahdollisuuksia ja riskejä. Merkittävimmillä yrityksillämme on toimintaa Ruotsissa, Baltiassa ja Venäjällä. Strategian toteuttamisen edellytyksenä ja tavoitteena on ollut etabloitua paikalliseksi toimijaksi merkkituotteiden, myynnin, logistiikan, tuotannon ja keskeisimpien raaka-aineiden osalta. Toimialoittain katsottuna panimot toimivat pioneereina, ja mm. leipomo-, liha- ja meijeriala seurasivat perässä. Kansainvälistymisstrategian toteuttamisessa monet yritykset ovat kehittyneet vientivaiheen kautta yritysostojen avulla paikallisiksi toimijoiksi. Voidaan todeta, että suomalaisten yritysten luonnollinen alue nykypäivänä on Koillis-Eurooppa, ja siinä erityisalueena Venäjä. Erityinen huomio jatkossa Venäjään Katsottaessa eteenpäin tulee suomalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden kiinnittää voimakkaampi huomion etenemiseen ja menestymiseen Venäjällä. Venäjä tulisi valita selkeästi kaikilla alueilla painopistealueeksi ja strategiseksi kehitysalueeksi. Suomalaisuudella ja agro-food-sektorin osaamisella on paljon annettavaa Venäjän kehityksessä koko elintarvikeketjua ajatellen. Venäjän tavoitteena on kehittää jatkossa omaa tuotantoaan, etenkin sen infrastruktuuria ja teknologista osaamista. Samoin Venäjällä tullaan jatkossa tarvitsemaan merkittäviä kehitysaskelia ravinnon ja terveyden välisten riippuvuussuhteiden kohentamisessa. Voidaankin kysyä, miksi Suomi ei tarjoaisi kokonaisvaltaista osaamispakettia tämän kehityksen tueksi. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa ja tukea. Uskoisin, että yrityselämä jo saatujen myönteisten kokemusten perusteella on valmis olemaan asiassa mukana. Myös Suomen jo olemassa oleva positiivinen kuva ja imago tarjoavat hyvät lähtökohdat jatkokehitykselle. Monet maailmanluokan toimijat arvioivat Venäjän muodostuvan erääksi Euroopan suurimmaksi kuluttajatuotemarkkinaksi 2020 mennessä. Suomalaisella elintarvikeviennillä on rajalliset mahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla. Keskeinen kysymys kotimaan tuotannon kannalta tulee olemaan alkutuotannon toimintaedellytysten jatkuvuus EU CAP -reformin ja budjetin antaminen muutosten suhteen vuonna 2015. Maitosektorilla esimerkiksi kiintiöiden poistumiseen on aikaa vajaa kaksi ja puoli vuotta, ja kun nyt jo maidontuotanto on ollut useita vuosia tasaisesti laskeva ja lähes 10 % alle tuotanto-oikeuksien, voi hyvällä syyllä olla huolestunut muutoksista 2015 jälkeen. Sama huoli on olemassa muilla elintarviketeollisuuden toimialoilla. Merkittävimmät elintarvikealan yritykset ovat kuitenkin etabloituneet lähimarkkinoille, joista Venäjä antaa mahdollisuuksia menestykselliseen läsnäoloon kansainvälisillä markkinoilla. Venäjän elintarvikemarkkinoille suomalaisella agro-food-sektorin osaamisella on paljon osaamispohjaista tietotaitoa menestyksen luomiseen. π Veijo Meriläinen Associate GIRA Consultancy and Research hallituksen puheenjohtaja HZPC – Sadokas Oy n p a L a u t e Kiistellyt hiilihydraatit Matti Uusituvan ja Emmikaisa Raussin kirjoitus (Kehittyvä Elintarvike 5/11) käsitteli vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH) korostaen sen mahdollisia haittoja ja epäillen paljolti sen etuja. Kirjoituksessa toistettiin useasti, ettei VHH:n vaikutuksista löydy pitkäkestoisia tutkimuksia. Koska näin on, tämän ruokavalion mahdolliset edut ja haitat ovat molemmat yhtälailla vain mielipiteiden varassa. Kirjoitusta luettaessa tämä on hyvä pitää mielessä. Miksei sitten pitkäkestoisia tutkimuksia ole? Puute selittynee sillä, että runsaat puoli vuosisataa kaikki huomio ravitsemuksessa on yksipuolisesti kiinnitetty rasvan vähentämiseen. Jotain on tarvittu rasvan korvaajaksi, ja siten on virallisesti suositeltu hiilihydraatteja laatuun katsomatta. Se on väistämättä johtanut ”nopeiden” hiilihydraattien lisääntymiseen ruokavaliossa, mitä kirjoittajatkaan eivät nyt sitten puolla. Kuopion yliopistossa tehdään ansiokasta lihavuuteen ja diabetekseen kohdistuvaa ravitsemustutkimusta. Eikö juuri siellä voitaisi aloittaa pitkäkestoinen VHH:oon liittyvä tutkimus, jolla varmasti olisi kansainvälisestikin suurta mielenkiintoa? Rasvasta puhuttaessa kirjoituksessa käy- tetään termejä ”pehmeä” ja ”kova”. Ne ovat fysiikan käsitteitä, ei ravitsemusfysiologian. Tällainen ylimalkainen rasvojen eritteleminen ei päde elintarvike- ja ravitsemustieteessä, vaan on markkinamiesten kaupallista propagandaa. Sitä ei todellakaan toivoisi riippumattomien tutkijoiden käyttävän. ”Pehmeä-kova”-terminologia on johtanut jo aikoinaan trans-rasvahappojen täysin turhaan ja haitalliseen käyttöön. Nyt sama on johtamassa vaihtoesteröityjen rasvojen lisääntyneeseen käyttöön. π Kari Salminen www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 11 n a j a n K o h t a i S t a Ovatko elintarvikeyritysten riskit hallinnassa? Elintarvikealalla tuotteiden turvallisuudesta ja terveellisyydestä on huolehdittava alkutuotannosta kuluttajan ruokapöytään asti ja pidemmällekin Suomessakin on esimerkkejä elintarvikeyritysten kaatumisesta, kun tuotteiden mukana levinnyt bakteeri on aiheuttanut sairastumisia, jopa kuolemantapauksia. On myös yrityksiä, joiden liiketoiminta on keskeytynyt kuukausiksi tai jopa loppunut kokonaan tuhoisan tulipalon seurauksena. – Tuotteiden takaisinvedot, salmonellan aiheuttamat ruokamyrkytykset, vakavat työtapaturmat ja muut poikkeustilanteet merkitsevät yritykselle aina rahallisia menetyksiä. Elintarvikealan keskittyminen, yksikkökokojen kasvaminen ja lisääntyvä automaatio – lainsäädännön vaatimusten ohella – ovat luoneet tilanteen, jossa vahinkojen välttäminen on ensiarvoisen tärkeää, asiakaspäällikkö Risto Sirén Ifin Suurasiakasyksiköstä tietää. Alkuvuoden 2009 salmonellakriisi maksoi lehtitietojen mukaan rehuyhtiölle noin kaksi miljoonaa euroa. Rehutehtaalta salmonella levisi rehun mukana useisiin munintakanaloihin ja sikaloihin. Näiden puhdistamisesta ja tuotannon keskeytymisestä aiheutuneet kustannukset olivat mittavat. Tulipaloista riippuvuuksiin ja epidemioihin Omaisuusriskit on otettava huomioon jo laitosta suunniteltaessa. Hygieniasyistä tuotanto- ja varastotilojen rakenteissa käytetään usein paneeleja, joiden sisällä olevat palavat eristeet muodostavat suuren, näkymättömän palokuorman. Ne tulee muistaa, kun esimerkiksi valmistaudutaan tekemään tulitöitä. Palo-osastoinnin merkitys tuli esille, kun Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syttyi tulipalo syyskuun alussa. Sammutuslaitteistot, paloilmoittimet ja monet valvontajärjestelmät turvaavat tuotantoa ja toimintaa. Sähkön, lämmön, höyryn, kylmän ja muiden tuotantohyödykkeiden 12 saanti tulee mahdollisuuksien mukaan varmistaa myös häiriötapauksissa. Pakkausmateriaalien ja -tarvikkeiden tulee huippunopeilla pakkauslinjoilla olla laadukkaita. – On hyvä tarkistaa, ettei tuotantolaitos ole riippuvainen yhden ainoan pakkaustarviketehtaan tuotannosta. Ja myös niin, ettei tuo tehdas toimi pelkästään yhden materiaalitoimittajan varassa, riski-insinööri Ville Valta muistuttaa. Eräässä elintarvikealan yrityksessä vältettiin hiljattain tuotannon äkillinen ja ehkä pitkäkin keskeytys, kun yritystä palvelevalle jätevesilaitokselle asennettiin Ifin riski-insinöörin Matti Koskenkarin suosituksesta automaattinen paloilmoitin. Ilmoitin antoi hälytyksen, ja pelastuslaitos oli ajoissa paikalla sammuttamassa jo alkaneen palon. – Ison ja merkittävän logistiikkakeskuksen palovahinko aiheuttaisi suuria häiriöitä kaikille toimitusketjussa oleville. Näitä vahinkoja torjutaan parhaiten suojaamalla logistiikkakeskukset automaattisella sprinklerilaitteistolla. Mutta aina on tärkeää laatia jatkuvuussuunnitelmat, jotka päivitetään riittävän usein, riski-insinööri Anna Maria Vähäkuopus neuvoo. Kuljetus vaatii huolellisuutta Elintarvikkeen taival suomalaisen kuluttajan ruokapöytään voi alkaa raaka-aineen laivamatkalla maapallon toiselta puolelta. Valtaosa kuljetuksista hoituu silti maanteitse. – Ajoneuvokalusto on yleensä rakennettu varta vasten eläin- tai elintarvikekuljetuksiin. Kuljettajat ovat ammattilaisia ja kuljetuskalusto korkeatasoista, Ifin vakuutusasiantuntija Timo Salminen kiittää. Täysin riskitöntä ei kuljettaminen tietenkään ole. Laivakuljetuksissa olosuhteet eivät aina ole ihanteelliset, ja lasti voi pilaantua täysin. Jos kyseessä on iso, useiden kuukausien tuotantoon tarkoitettu erä, voi liiketoiminnalle aiheutuva vahinko olla huomattava. Huonosti puhdistetussa ajoneuvossa raakaaine on vaarassa saastua, ja kylmäketjun katkeamattomuus on huipputärkeää. Lämpötila Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi voi kuljetuksen aikana nousta liikaa vaikkapa laitevian takia. Käsittelyvaiheita ja siten vahinkomahdollisuuksia lisää se, että tuotteita välivarastoidaan matkalla tilalta tehtaalle ja tehtaalta kauppaan esimerkiksi pakastevarastoissa tai logistiikkakeskuksissa. Kuljetusketjun eri vaiheiden huolellinen valvonta on tärkeä edellytys tuoteturvallisuuden varmistamiseksi. Vastuuriskien hallinta tärkeää Vastuuriskien asiantuntija Matti Sjögren Ifistä korostaa, että vastuuvakuutus antaa turvaa yrityksen toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen varalta sovittuun vakuutusmäärään saakka, mutta vahingonkorvausvastuulla ei ole mitään yleistä ylärajaa. Tuotevastuu perustuu yrityksen ankaraan vastuuseen kuluttajille aiheutuvista vahingoista. Vastuu on laaja: se koskee sekä tuotetta että sen pakkauksia, ohjeita ja markkinointia. Turvallisuudeltaan puutteellisia elintarvikkeita pääsee silloin tällöin kauppaan asti. Tätä kirjoittaessa on käynnistetty botulinumtoksiinia sisältävän tuontielintarvikkeen takaisinvetotoimet. Pitkät alihankintaketjut ja verkottuminen lisäävät vastuuvahinkojen riskiä. Mitä enemmän tuotantoketjussa on osapuolia, sitä enemmän on vastuusuhteita ja sopimuksia. Alihankkijat on valittava tarkoin, ja sopimusten on vastattava riskien jakoa. Lopputuotteen valmistaja vastaa tuotevastuuvahingon kärsineelle myös alihankkijoidensa puolesta ja jää sitten itse selvittämään oikeuksiaan näiden kanssa. Ulkoistamisessa on hyvä muistaa, että työtapaturmatkin voivat muuttua vastuuvahingoiksi, jos kyse on toisen yrityksen työntekijästä. Teollisuustuotantoon liittyy myös ympäristövahinkojen ja niihin liittyvien vastuiden vaara. Yrityksen vastuuvakuutus ei turvaa kuin osan aiheutuneista vahingoista, sillä imagovahinkoa ei voi vakuuttaa. Takeltelu vaikkapa ympäristövahingosta tiedottamisessa voi vahingoittaa myyntiä ja näkyä tuloksessa pitkään. Henkilöstö työturvallisuusriskien kartoitukseen Elintarvikealalla hyödynnetään automatiikkaa, mutta edelleen tarvitaan paljon käsityötä. Työtapaturmariskit kasvavat, kun ollaan tekemisissä puukkojen, veitsien, uunien, kuljettimien ja isojen koneiden kanssa. – Vaikka ammattitaitoinen henkilöstö osaa asiansa, viiltohaavat, käsivammat, liukastumiset ja allergiat ovat arkipäivää. Tehdas ei pyöri ilman ihmisiä, ja henkilöstöstä tulee pitää huolta, Risto Sirén sanoo. Riskienhallinta-asiantuntija Jaana Salo pitää erittäin tärkeänä, että koko henkilökunta sisäistää hyvän turvallisuustyön merkityksen. – On olennaista, että työntekijät ovat mukana riskien tunnistamisessa ja paneutuvat omakohtaisesti turvallisuusasioihin. Kysymyshän on omasta terveydestä ja työpaikasta. Henkilöstön kytkeminen tiiviisti mukaan riskienkartoitustyöhön luo aivan uudenlaisen tilanteen. Työntekijät motivoituvat toisella ta- valla, kun he pääsevät itse vaikuttamaan. Työturvallisuuden eteenpäinvieminen on helpompaa, ja tarvittavat korjaavat toimenpiteet tehdään paremmin. Osallistumalla riskienkartoitustyöhön työntekijät oppivat tunnistamaan ja välttämään työympäristönsä riskejä. Ifin vakuutusasiantuntija Helena Nurmi kertoo, että lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksutaso on huomattavasti alhaisempi silloin, kun tapaturmia sattuu vähän. Tapaturmista koituvat korvausmenot vaikuttavat omalta osaltaan vakuutusmaksun suuruuteen, mutta tärkeämpää on seurata poissaolojen aiheuttamia kustannuksia. Yhden poissaolopäivän aiheuttamat kokonaiskustannukset työnantajalle ovat useita satoja euroja. Miksi riskienhallinta on tärkeää? odotuksia, jotka sille on asetettu. Riskienhallinnan prosesseissa elintarvikealan yritys kartoittaa liiketoimintaansa uhkaavat vaaratekijät, poistaa ne riskit, jotka ovat teknisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla poistettavissa ja varautuu vakuutuksin tai muin keinoin riskeihin, joita ei voida poistaa. Asiantuntevalla riskienhallintatyöllä yritys varmistaa toimintansa mahdollisimman häiriöttömän jatkumisen kaikissa olosuhteissa. Tämä työ tuo yritykselle merkittävää lisäarvoa myös elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun turvaamisessa. Viime kädessä riskienhallinta turvaa osaltaan liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamisen. π Harry Nordqvist tiedotuspäällikkö If Vahinkovakuutus harry.nordqvist(at)if.fi Lainsäädäntö ja viranomaisvalvonta sekä yrityksen oma, laadukas toiminta varmistavat, että elintarvike on turvallinen ja vastaa niitä Ifin asiakastiimien jäsenet tuntevat hyvin elintarviketeollisuuden riskit. Kuvassa riski-insinööri Matti Koskenkari (vas.), riskienhallintajohtaja Kari Häkkinen, vakuutusasiantuntija Maarit Lehtinen, riski-insinööri Anna Maria Vähäkuopus sekä vakuutusasiantuntijat Helena Nurmi, Jouni Pekkala ja Timo Kurki. Kuvasta puuttuvat asiakaspäällikkö Risto Sirén, riski-insinööri Ville Valta, vastuuriskien asiantuntija Matti Sjögren, riskienhallinta-asiantuntija Jaana Salo sekä vakuutusasiantuntijat Timo Salminen ja Helena Hasi. Kuva: harry nordqviSt www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 13 n a j a n K o h t a i S t a Samaan aikaan kun asenteet työssä jatkamiseen 63 ikävuoden jälkeen ovat muuttuneet myönteisemmiksi, työelämään astuu nuori ja entistä itsetuntoisempi sukupolvi. Heille ei riitä itsenäinen, mielenkiintoinen työ ja hyvä työilmapiiri. Näille nuorille tärkeää on työnantajan ja työntekijän molemminpuolinen jousto. Lisäksi he odottavat esimieheltään hyviä vuorovaikutustaitoja, palautetta ja hengenluomista. Kynnys työpaikan vaihtoon on matala, jos työpaikan arvot ovat ristiriidassa oman arvomaailman kanssa. Tämä käy ilmi Akavan Erityisalojen vuonna 2009 nuorille jäsenilleen toteuttamasta asennetutkimuksesta. (Akavan Erityisalat 2009) Muutostahti työelämässä on voimistunut kahden viime vuosikymmenen aikana, mutta ovatko organisaatiomme valmiita muutoksille? Todellinen muutos edellyttää itselle vieraiden näkemysten ymmärtämistä ja uudenlaisen ajattelutavan omaksumista. Avaimena tähän on vuoropuhelu, jossa kuuntelu ja omista ennakkoajatuksista luopumisen merkitys ko- Kuva: CriStina rijSKaMp Todellinen muutos uuden ajan työelämän elinehto Marika Ingman ja Tiina Kevätpuro uskovat ihmiseen. Heidän mukaansa tasapainoinen ja innostunut ihminen on lähes pohjaton voimavara. rostuu. Parhaiten tämä onnistuu organisaatioissa, joissa olosuhteet mahdollistavat asioiden perinpohjaisen pohtimisen ja kyseenalaistamisen. Luovuutta tukeva yrityskulttuuri sallii ihmettelyn, antaa aikaa muutokselle ja sietää riskejä. Työelämän kehittämisen menetelmiä Kiireenkesytys avaa oven oivalluksiin Kiireenkesytys® on suomalainen, työyhteisövalmentaja ja kirjailija Anja KulovesiLeinon luoma työkulttuurin kokonaisvaltaisen kehittämisen konsepti, jonka tavoitteina on hyvän elämän tasapaino ja työkulttuurin kehittäminen. Kiireen kesyttäminen vaatii työn tarkastelua uusin silmin ja muutosta myös asenteisiin. Se lähestyy aihetta kokonaisvaltaisesti niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta. Kiireen kesyttäminen avaa oven oivalluksiin erilaisten kiirehtijätyylien ja työyhteisön mahdollisuuksien tunnistamisella sekä tarjoaa tilaisuuden vuorovaikutustaitoja kehittävään ja uutta luovaan dialogiin. Menetelmän työkalut ovat toiminnallisia ja luovia sekä helposti käytäntöön sovellettavia. Tasapainon avaimet toiminnan ymmärtämiseen Tasapainon Avaimet® on amerikkalaisen psykologin ja terapeutin Jose Stevensin (Ph.D.) valmennuskonsepti, jota on Suo- 14 messa kehitetty edelleen. Menetelmä tarjoaa niin esimiehille kuin työntekijöille uusia näkökulmia ymmärtää omaa ja muiden toimintaa eri tilanteissa. Menetelmää on sovellettu hyvin tuloksin itsensä johtamisen ja vuorovaikutuksen alueilla. Uusia tapoja voi oppia. Tämän menetelmän vahvuus on käytännönläheisyys. Tasapainon avaimia on kaiken kaikkiaan yhdeksän. Ne jaetaan kolmeen ryhmään: avaimet kommunikaatioon, motivaatioon ja tasapainoon. Valmennuskonsepti on joustava. Valmennus toimii jo muutaman tunnin mittaisena, jolloin tutustutaan kahteen tai kolmeen avaimeen. Tasapainossa kiireen keskellä Keväällä lanseeratussa Tasapainossa Kiireen Keskellä -valmennuksessa yhdistetään Kiireenkesytys® - ja Tasapainon Avaimet® -menetelmiä. Saadun palautteen mukaan valmennus sopii etenkin kiinteästi yhteistyötä tekeville ja työssään jatkuvaa kiirettä kokeville tiimeille ja esimiehille. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Johtamiskulttuuri murroksessa Uusien mahdollisuuksien löytäminen ja muutosprosessin onnistunut läpivieminen edellyttää uudenlaista avoimeen vuorovaikutukseen perustuvaa johtamiskulttuuria. Siinä johtajan rooli on ennen kaikkea mahdollistaa asioita, luoda onnistumisen edellytyksiä ja antaa tilaa luoville ratkaisuille. Uudenlaisessa johtamiskulttuurissa johtajuus ei myöskään ole yksin esimiehen tehtävä, vaan jokainen työntekijä toteuttaa johtajuuttaan oman toimenkuvansa puitteissa. Uuden ajan työelämässä ihmisten itsetuntemuksen merkitys korostuu ja ihminen nähdään oikeasti yrityksen tärkeimpänä voimavarana. Ihmisten vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen panostetaan entistä enemmän, ja avoin luottamukseen perustuva vuorovaikutus on luonnollinen osa työtä. Oppiminen ei ole vain irrallisten kurssien suorittamista, vaan on jatkuvasti läsnä jokaisessa päivässä. π Marika Ingman valmentaja, toimitusjohtaja, ETM, MKT Coachingman Oy marika.ingman(at)coachingman.fi Tiina Kevätpuro työyhteisövalmentaja, yrittäjä, ETM Sunspiron Oy tiina(at)sunspiron.fi Lähteet: • Kauppinen t, hanhela r, Kandolin i, Karjalainen a, Kasvio a, perkiö-Mäkelä M, priha e, toikkanen j & viluksela M (toim.) 2010. työ ja terveys Suomessa 2009, työterveyslaitos, helsinki. • nuorten jäsenten arvot ja asenteet. akavan erityisalojen selvitys 2009. (http://www. akavanerityisalat.fi) Elintarvikkeiden hiilimerkinnät yleistymässä – konsensusta etsitään Ruuan ympäristövaikutukset ovat todistetusti merkittävät. Elintarvikeketjun eri toimijat tekevätkin ympäristötyötä päästöjensä vähentämiseksi ja niistä viestimiseksi. Erityisesti kasvihuonekaasujen, eli hiilijalanjälkien laskeminen ja niistä viestiminen ovat yleistyneet. Ilmastovaikutukset koetaan keskeisinä, ja niiden laskentamenetelmät ovat pisimmälle kehitettyjä muihin ympäristövaikutuksiin verrattuna. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöt ovat globaaleja ja siten helpommin viestittävissä. Organisaatiot ja yritykset eri puolilla maailmaa ovat julkaisseet runsaasti erilaisia hiilimerkintöjä ja niiden laskentaohjeita. Maailmalta eri hiilimerkintöjä löytyy jo lähes kaikista tuoteryhmistä. Esimerkiksi Ranskassa on lanseerattu kauppaketjujen omia hiilimerkintöjä, ja maassa on valmisteilla laki pakollisesta ympäristömerkinnästä, johon myös hiilijalanjälkien laskenta sisältyy. Uusia hiilimerkintöjä lanseerattu tänä vuonna Suomalaisista elintarvikeyrityksistä Raisio lanseerasi pioneerina tuotteisiinsa hiilimerkinnät jo vuonna 2008 ja on jo ehtinyt kahteen kertaan kehittämään merkintätapaansa. Muut elintarvikeyritykset ovat muutaman MTT:n vetämien hankkeiden ohjausryhmiin osallistuneet organisaatiot Climate Communication I: SOK, Valio, HK Ruokatalo, Altia, Raisio, Fazer Leipomot, ympäristöministeriö, MTK, maa- ja metsätalousministeriö. Climate Communication II: Raisio, Primula, Altia, HK Ruokatalo, SOK, Saarioinen, Vaasan, Fazer, Stora Enso, Kauppapuutarhaliitto, Yara, Snellman, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, MTK Foodprint Tekes, Stora Enso, Fazer, SOK, HK Ruokatalo, Tanhuanpään tila vuoden hiljaiselon jälkeen lähteneet seuraamaan Raision esimerkkiä. Tämän syksyn aikana Kesko (Pirkka-sarja), Saarioinen ja Potwell ovat tuoneet hiilimerkinnät tuotteisiinsa. Aiemmin keväällä myös Fazer julkaisi hiilimerkinnän ruispuikulalleen. Ainakin kuudella suomalaisella elintarvikeyrityksellä on tällä hetkellä pakkauksissaan hiilimerkintöjä. Lisäksi osa viestii tuotteidensa hiilijalanjäljistä vain kotisivuillaan, ja pari alan yritystä ilmoittaa kompensoivansa toimintansa hiilijalanjälkiä. Suomessa myytävistä elintarvikkeista noin 40 tuotteella on nyt hiilimerkintä. Merkittyjä tuotteita on muun muassa kaurahiutaleissa, kekseissä, broilerissa, leivässä, perunassa ja hunajassa. Raision lanseeraama hiilimerkintä-tyyppi on Raision tuotteiden lisäksi Hunajayhtymän hunajalla ja Saarioisten jyväbroilerilla. Fazer käyttää puolestaan tuotteissaan ns. hiilikukkaa. Myös Keskon ja Potwellin tuotteissa merkinnät poikkeavat designiltaan hieman Raision merkinnästä. Kaikki hiilimerkinnät esittävät kuitenkin päästöskaalan, millä tarkasteltavan tuotteen synnyttämät päästöt on osoitettu. Skaala on kaikissa merkinnöissä sama, mutta osassa merkinnöistä esitetään myös hiilijalanjäljen tarkka lukuarvo skaalan rinnalla. tinnässä haetaan edelleen hiljattain alkaneessa kaksivuotisessa Climate Communication II-hankkeessa. Tahtotilan pohjaksi suomalaisten kuluttajien käsityksiä ja mielipiteitä hiilimerkinnöistä selvitetään myös keväällä 2012 hankkeen laajassa kuluttajatutkimuksessa. π Hanna Hartikainen tutkija MTT p. 040 824 2973 hanna.hartikainen(at)mtt.fi Hannele Pulkkinen tutkija MTT Juha-Matti Katajajuuri vanhempi tutkija MTT Yhdessä eteneminen välttämätöntä Hiilijalanjäljistä viestimisen kehittäminen yhtenäiseksi suomalaisesta näkökulmasta on tarpeen. Näin varmistetaan, että tarjottu informaatio kuluttajille on mahdollisimman selkeää. Etenkin merkintöjen taustalla olevat laskennat ja niiden yhdenmukaisuuden tärkeys korostuvat merkintöjen yleistyessä. Yhteisiä pelisääntöjä hiilijalanjälkien laskennalle laaditaankin MTT:n johtamassa Foodprinthankkeessa. Hiilimerkintäasiassa etenemiseksi ja yhteisen etenemissuunnan löytämiseksi tarvitaan Suomessa myös avointa keskustelua. MTT:n johtaman Climate Communication I -hankkeessa pidetyissä työpajoissa ja seminaareissa on ruodittu elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä ja niistä viestimistä yhdessä alan toimijoiden kesken. Mukana on ollut muun muassa alan yrityksiä, alkutuottajia, viranomaisia sekä etu- ja kansalaisjärjestöjä. Alan toimijoiden yhteistä tahtotilaa vies- Ylhäältä alas Raision, Fazerin, Potwellin ja Keskon käyttämät hiilimerkinnät. Saarioinen ja Hunajayhtymä käyttävät samaa merkintätapaa kuin Raisio. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 15 n a j a n K o h t a i S t a Uusi pohjoismainen ruoka myös julkisiin ammattikeittiöihin Uusi pohjoismainen ruoka aiotaan jalkauttaa seuraavaksi julkisiin ammattikeittiöihin ja henkilöstöravintoloihin Helsingissä lokakuussa pidetyssä New Nordic food -konferenssissa tähdennettiin, että seuraavaksi terveellistä ja maukasta pohjoismaista ruokaa pitää tarjota myös päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa. – Temppu ei ole siinä, että saadaan fine dining -ravintolat tarjoamaan uutta pohjoismaista ruokaa, vaan sitä saadaan henkilöstöravintoloista ja kouluista, Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Marja Innanen painottaa. omaisessa maussa, selkeydessä ja tuoreudessa. Vahvana selkärankana on kaikkia pohjoismaita edustavat arvot, jotka heijastuvat muun muassa eläinten kunnioittamisena ja eettisenä tapana toimia läpi koko ruuan tuotantoketjun, Marja Innanen kiteyttää. Uuden pohjoisen keittiön liike on ollut vahva etenkin Tanskassa, josta sen voi sanoa lähteneen liikkeelle, sillä suuret ruokapersoonat ja kokkimanifestin alullepanijat olivat tanskalaisia. – Suomessa käsite on vielä monille hyvin vieras, vaikka muun muassa Ny nordisk mat -ohjelman lähettiläs Kim Palhus on tehnyt paljon töitä ja käytännössä elää Hanasaaressa uutta pohjoismaista ruokaa joka päivä, Marja Innanen kertoo. Hyvä maku, tuoreus ja pohjoismaiset arvot Terveellistä, maukasta ja ilmastoystävällistä Uusi pohjoismainen ruoka pohjautuu vanhaan ruokakulttuuriin ja luontaisesti Pohjolassa kasvaviin raaka-aineisiin, jotka saavat arominsa ja ominaisuutensa vaihtelevasta ilmastosta, vuodenajoista sekä puhtaista maista ja vesistä. – Uusi pohjoinen ruoka on tehty meille ominaisilla menetelmillä ja tavoilla. Se perustuu voimakkaasti sesonkeihin ja uusiin sovelluksiin vanhoista hyvistä raaka-aineista. Se on lokaalia ja samalla globaalia. Pääidea on erin- Pohjoismainen kokkimanifesti vuonna 2004 pani alulle liikkeen, joka levisi poliittisiin piireihin ja käynnisti Ny nordisk mat II -ohjelman. – Pohjoismainen ruokavalio on otettu tutkimuskohteeksi ja havaittu, että se on erittäin terveellinen, minkä esiäitimme ja -isämme jo tiesivätkin. Kaiken lisäksi perinteinen ruokakulttuurimme on erittäin ilmastoystävällinen, Marja Innanen tähdentää. Helsingissä pidetyssä New Nordic Food -konferenssissa esiteltiin lukuisia käytännön innovaatioita muun muassa kaurasta. – Tuotekehittäjämme Pohjolassa ovat todella innovatiivisia: Kun pystytään yhdistämään uusin tutkimustieto, tehdään onnistunut tuote ja pakataan ja markkinoidaan se, niin innovaatio on valmis. Systeemitason innovaatioita löytyy julkisen ruokapalvelun puolelta. Sellainenkin vanha juttu on keksitty uudelleen, että juotetaan potilaille tai iäkkäille karpalo- tai puolukkamehua ja saadaan virtsatieinfektiot loppumaan, Innanen toteaa. Ny Nordisk Mat -hanke jatkuu vuoteen 2014 saakka. π Lisätietoja: http://nynordiskmad.org Ruuan ja aterioiden mahdollisuudet luovassa teollisuudessa Uusi pohjoismainen ruoka II -ohjelma on laatinut alustavan selvityksen ruuasta ja luovasta teollisuudesta ohjelmakoordinaattori Björn Ylipään vetämänä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja KreaNordin (Nordic Creative Economy) kanssa. Raportin tulokset vahvistavat, että ruoka ja ateriat tulisi lukea luovan teollisuuden piiriin, jotta uusia työpaikkoja, kasvua ja vientiä syntyisi Pohjoismaihin. – Vaikka pohjoismainen keittiö on saavuttanut kansainvälistä menestystä, on edelleen olemassa suuri hyödyntämätön potentiaali pohjoismaisten yritysten ja lai- 16 tosten kyvyssä nähdä ateriointi markkinoinnin välineenä. Yhteistyö muiden luovan alan yritysten kanssa synnyttää uusia ja jännittäviä ruoka- ja ateriakokemuksia. Taiteellisia ilmaisutapoja sekoittamalla ja uudentyyppisiä tapahtumia luomalla markkinat laajentuvat, Ylipää uskoo. Raportti osoittaa, että tarve, halu ja tieto ovat jo olemassa pohjoismaisten kokkien ja keittiömestareiden parissa. Nyt on kyse siitä, että ruoka ja ateriat saadaan samalle kartalle luovan teollisuuden kanssa. – Ruoka-alan ja luovan teollisuuden toimijoiden täytyy verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksia. Meidän on Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi myös harkittava uusia, vakaan rahoituksen malleja tulevaisuuden luoville ruokahankkeille Pohjoismaissa, Ylipää korostaa. Lisätietoja: Björn ylipää ohjelmakoordinaattori ny nordisk Mat ii mg(at)nynordiskmat.org Måltidsvision bjorn(at)maltidsvision.se Domretorin, Juustoportin ja Vaissin työntekijät suorittivat näyttötutkintoja Domretor Oy Kauhavalta, Juustoportti Oy Jalasjärveltä ja Vaissi Oy Haapamäeltä ovat kouluttaneet työntekijöitään oppisopimuskoulutuksella yhdessä Sedu Aikuiskoulutuksen kanssa. Jalasjärvellä toimiva Juustoportti Oy on kouluttanut oppisopimuksella elintarvikealan työntekijöitä Sedu Aikuiskoulutuksen ja Hämeenlinnan meijerioppilaitoksen kanssa. Kuusi työntekijää suoritti Elintarvikealan perustutkinnon elintarviketeknologian osaamisalalta, johon kytkettiin osia myös meijerialan osaamisalan tutkinnosta. Heille muokattiin perustutkinto kahden osaamisalan sisällöistä, jotka kohdistuivat heidän työpaikansa tarpeisiin. Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto on tarkoitettu elintarvikealan tuotannossa työskenteleville henkilöille, jotka haluavat parantaa ammattitaitoaan. Tutkinnon ammattitaitovaatimukset on muodostettu työelämän tehtävä- ja taitoalueista. Puolitoistavuotinen koulutus toteutettiin oppisopimuskoulutuksella elintarvikealan yrityksissä. Domretorilla näyttötutkinnon suoritti kuusi ja Vaissilla 12 henkilöä. Molemmissa yrityksissä tutkinnon suorittajat olivat työskennelleeet pitkään alalla, mutta monelta puuttui alan koulutus. Tutkintoon valmistavassa koulutuksessa opiskeltiin mm. laadunvalvontaan, omavalvontaan ja hygieniaan, elintarvikeprosesseihin ja kunnossapitoon kuuluvia sisältöjä, ja koulutuspäivien välillä opiskelijat tekivät omiin työtehtäviin liittyviä tehtäviä. Osaaminen arvioitiin tutkintotilaisuudessa kolmikantaisesti: työantaja, työntekijä ja koulutuksen järjestäjä. Tutkinto koostuu yhdestä pakollisesta tutkinnon osasta elintarviketeollisuuden toimintaprosessi ja yhdestä valinnaisesta tutkinnon osasta. Se oli Domretorilla kasvisjalosteiden tuotanto teollisuudessa ja Vaissilla valmisruokatuotanto teollisuudessa. π Lisätietoja: hilkka tuominiemi projektipäällikkö, kouluttaja Sedu aikuiskoulutus hilkka.tuominiemi(at)sedu.fi kehittyvä elintarvike 2-09.indd 1 Maistuvaa joulun aikaa! Kiitämme asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille hyvää ja rauhaisaa joulua! Jouluter vehdyksiin tarkoitetut varat lahjoitimme tänä vuonna Naantalin nuor ten vapaa-ajan toiminnalle. 1.4.2009 22:46:14 n t e e M a Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö Heli Tammivuori ehdottaa, että kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisi kysyä, missä arvo syntyy ja miten mahdollisimman suuri osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen. Kuva: Marjo KoivuMäKi/Studio apriS Näkökulmia elintarvikeketjun arvon muodostukseen Kaupallisten toimintojen ja elintarvike ketjun läpinäkyvyys on A ja O arvon jakautumisen todentamiseksi. Kallistuva ruoka ja hinnan jakautuminen elintarvikeketjun toimijoiden kesken puhuttavat. Osa kuluttajista, yhteiskunnan päättäjistä ja ketjun toimijoista vaatii elintarvikeketjua nykyistä läpinäkyvämmäksi. Asiaa on myös tutkittu vuosien ajan. Läpinäkyvyyttä vaaditaan arvon jakautumisen todentamiseksi. Strategia määrää hinnoittelun Useimmiten hinnan jakautumisesta elintarvikeketjussa kerrotaan ympyrällä, joka on jaettu erisuuruisiin sektoreihin. Asia havainnollistetaan käyttämällä ympyrän sijaan vaikkapa 18 reikäleipää tai grillimakkaraa. Yksinkertaistettujen arvon jakautumista kuvaavien esimerkkien vaarana on, että oleelliset asiat eivät tule esille. Keskustelu ajautuu harhapoluille tai jää junnaamaan. Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta sekä kaupallisista käytännöistä. Yksittäisten tuotteiden hinnat muodostuvat riippuen siitä, miten edellä mainittuja elementtejä käytetään ja pystytään hyödyntämään. Elintarviketeollisuus ei ole luovuttanut hintatietoja tutkimuskäyttöön. Syy tähän on yksinkertainen: hintaelementit sisältävät liikesalaisuuksia. Tuotteet hinnoitellaan vain yrityksen omassa tiedossa olevan strategian Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi mukaisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi luomuleipä voi olla tavallista leipää edullisempaa. Strategian tavoitteena voi olla kysynnän ohjaaminen luomuleipään. Kun kuluttaja tottuu ostamaan leipänsä luomuna, saattaa hän kiinnostua myös muista luomutuotteista. Strategioiden liiallinen läpinäkyvyys heikentäisi luultavasti yritysten välistä kilpailua. Tuotekehitys ja brändin rakentaminen kasvattavat arvoa Kysymyksen ”miten arvo jakautuu” ohella tulisikin kysyä, missä arvo syntyy ja miten mahdollisimman suuri osuus arvosta saadaan jäämään Suomeen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on tutkinut arvon syntymistä mobiiliteknologian arvoketjussa. Tutkimus osoitti, että keskeisimmät lisäarvon lähteet ovat Elintarvikkeiden kulutustieto raavitaan kasaan eri lähteistä Mikä on elintarvikemarkkinoiden koko, kehitys ja kehityksen suunta? Mitkä ovat suurimmat tuoteryhmät, ja missä tuoteryhmässä tapahtuu suurin kasvu? Mikä on food service -sektorin osuus päivittäistavaramarkkinoista ja mikä sektori tuo siellä kasvua? Elintarvikemarkkinoista kysytään paljon tietoa, mutta vastauksia on vähän. Ymmärrys kokonaismarkkinoista on ollut hukassa vuodesta 2008 alkaen, jolloin Nielsenin Scantrack-seuranta jäi pois käytöstä. Markkinatiedolla on keskeinen merkitys tuotekehityksessä, innovoinnissa, valikoimasuunnittelussa sekä yritystoiminnan ohjauksessa. Myös viranomaiset tarvitsevat markkinatietoa päätöstensä ja tutkimustensa tueksi. Kaupalla on suuri markkinatiedon portinvartijan rooli, koska luotettava kulutustieto voidaan saada vain kaupoilta. Seuraava tieto elintarvikkeiden kokonaismarkkinoista on koottu useasta eri lähteestä ja on tällä hetkellä paras mahdollinen käytettävissä oleva tieto. Elintarviketeollisuusliitto kehittää yhteistyössä Analyse2:n kanssa elintarvikemarkkinoiden seurantapalvelu SELMAa sekä Food Service -seurantaa, joiden tehtävänä on tarjota avointa ja luotettavaa tietoa elintarvikemarkkinoiden koosta, kehityksestä ja kehityksen suunnasta. Suomalaiset kuluttajat ostavat elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita sekä syövät kodin ulkopuolella vuodessa yhteensä noin 221 miljardin euron edestä. Tästä kokonaisuudesta päivittäistavarakauppaan ohjautuu 14,5 miljardia euroa2, loppuosan jakavat yksityiset ja julkiset ruokapalvelutoimijat. Päivittäistavarakaupassa arvoltaan suurimmat tuoteryhmät ovat lihan, maitotalo- uden ja leipomotuotteiden tuoteryhmät. Arvoltaan suuria tuoteryhmiä ovat myös juomat, rasvat, valmisruoat, makeiset ja jäätelöt.3 Kaupassa käydessään kuluttaja, jonka tuloista vajaa 13 % kuluu ruokaan, ostaa keskimäärin 19,60 euron edestä tuotteita. Keskimääräinen ostoskori sisältää kolmentoista tuoteryhmän tuotteita, joista yhdeksän on elintarvikkeita.4 Ostoskorin sisällön ja sen hinnan määrittelevät kaupan keskusliikkeet, joiden myymälöissä kuluttajat vierailevat keskimäärin 3,6 kertaa viikossa.5 Yhä useammin kuluttaja nauttii elintarvikkeita myös kodin ulkopuolella. Keskimäärin joka toinen päivä kuluttaja syö aterian muualla kuin kotona. Ateria syödään useimmin yksityisessä kahvilassa tai ravintolassa. Julkisen sektorin, kunnan ja valtion, keittiöissä valmistetaan joka viides kaikista kodin ulkopuolella syödyistä aterioista6. Monimuotoisempi ruokapalvelusektori on kehittyvä ala, joka tarjoaa kuluttajalle päivittäistavaramarkkinoita enemmän valinnanmahdollisuuksia. Heli Tammivuori arvio päivittäistavaramarkkinoiden koosta, lähteinä nielsen, etL ja pty 2 nielsen myymälärekisteri 2011 3 nielsen market trends 2008 4 nielsen kotitalouden ostoskorin rakenne 2009 5 nielsen Kuluttajapaneeli, pty 6 taloustutkimus oy horeCa-rekisteri 2010 1 Kaupassa käydessään kuluttaja ostaa keskimäärin 19,60 euron edestä tuotteita. Tuloista vajaa 13 prosenttia kuluu ruokaan. Kuluttaja syö keskimäärin joka toinen päivä aterian muualla kuin kotona. Kuva: pirjo huhtaKangaS Kuva: pirjo huhtaKangaS suunnittelu, rahoitus, logistiikka, markkinointi sekä huolto ja ylläpito. Suurimman osan yrityksen arvo-osuudesta tuovat toiminnot, jotka eivät kohdistu tuotantoon. Jatkotutkimuksissa ETLA tarkastelee elintarvikeketjun arvonmuodosta. Alustavissa tuloksissa ruokaketjussakin valtaosa lisäarvosta muodostuu immateriaalisista toiminnoista, kuten tuotekehityksestä, markkinoinnista ja brändin rakennuksesta. Elintarviketeollisuuden suuri arvo-osuus kertoo elintarviketeollisuuden merkityksestä ja keskeisestä roolista ruokaketjun arvon luojana. Mitä suuremmasta määrästä tuotteeseen liittyvistä toiminnoista elintarviketeollisuusyritys vastaa, sitä suurempi arvo-osuus yritykselle jää. Immateriaalisen arvon osuutta kuvaa hyvin brändiarvo: mitä vahvempi brändi yrityksellä on, sen suurempi on yrityksen kyky pärjätä markkinoilla ja lisätä omaa sekä tuoteryhmän arvoa. Kaupan omien merkkien lisääntyneet osuudet pienentävät elintarviketeollisuuden arvo-osuutta, koska kaupan panostus tuotekehitykseen on usein elintarviketeollisuutta pienempi. Samasta syystä suuret private label-osuudet voivat vaikuttaa tuoteryhmien kokonaiskehitykseen negatiivisesti. Myös kaupan osuus arvon jakautumisessa osoittautui suureksi. Kaupan lisäarvo syntyy investoinneilla kauppapaikkoihin, logistiikkaan, kanta-asiakasjärjestelmiin ja valikoimiin. Kaupan läheisyydellä ja valikoimien laajuudella on kuluttajalle suuri merkitys. Myös kuluttajien uskollisuus kauppaketjuja sekä yksittäistä kauppapaikkaa kohtaan on suuri. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi kilpailun lisääntyminen elintarviketeollisuudessa, tuonnin kasvu ja kaupan omien merkkien voimakas kehittäminen ovat vahvistaneet kaupan asemaa ja lisänneet neuvotteluvaltaa elintarvikeketjussa. Rakennemuutoksessa kaupalliset käytännöt jäykistyneet Sopimussuhteet ja kaupalliset käytännöt vaikuttavat keskeisesti elintarvikeketjun toimintaan ja toimivuuteen. Yritysten väliset kaupalliset käytännöt standardoivat yritysten välisen toimintatavan ja helpottavat päivittäistä kaupankäyntiä. Hyviin kaupallisiin käytäntöi- >> www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 19 n t e e M a >> hin kuuluvat tasapuoliset, kohtuulliset ja luottamusta lisäävät toimintatavat, jotka edistävät liiketoimintaa, kestävää kehitystä sekä innovointia. Näitä ovat muun muassa tasapuoliset sopimusehdot, luottamus kauppakumppaneiden käytössä olevaan tietoon ja tiedon salassapito. Hyviin käytäntöihin kuuluu myös riskin jakautuminen tasapuolisesti. Parhaimmillaan kaupalliset käytännöt edistävät kilpailua, toimintojen jatkuvuutta sekä kuluttajan etua. Vakiintuneet kaupalliset käytännöt ovat kehittäneet suomalaisen elintarviketeollisuuden tuottavuutta. Tutkimusten mukaan suomalaisen elintarviketeollisuuden tuottavuus on parempi kuin EU15-alueella keskimäärin, ja se on kasvanut vahvemmin kuin vertailumaissa. Elintarviketeollisuuden kansainvälinen kustannuskilpailukyky on Suomessa parantunut huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Kaupan yrityksillä on keskeinen rooli myönteisessä kehityksessä. Kaksi vuosikymmentä sitten kauppa ryhtyi tehostamaan logistiikkaa ja kehittämään ketjuohjattua toimintamallia. Kauppa investoi logistiikkakeskuksiin, kauppapaikkoihin sekä tieto- ja toiminnanohjausjärjestelmiin. Kaupan tehostumisen ja keskittymisen myötä myös elintarviketeollisuus on vastannut muutokseen tehostamalla ja keskittymällä. Tuottavuutta on saatu aikaiseksi investoimalla tuotanto- ja tietoteknologioihin sekä supista- malla henkilöstöä. Tehostaminen on lisännyt keskittymistä, joka on luonut kaupan alalla oligopolitilanteen. Keskittyminen on puolestaan lisännyt yksipuolisuutta ja vähentänyt läpinäkyvyyttä. Keskittymisen seurauksena yksittäinen kaupan yritys voi määritellä hankintaan liittyvät toimintamallit itselleen sopiviksi. Muille elintarvikeketjun osapuolille muutos on merkinnyt osin yksipuolisia, toimintaa jäykistäviä sekä kustannuksia lisääviä käytäntöjä. Tämä on vaikuttanut elintarviketeollisuuden kustannuskilpailukykyyn sekä esimerkiksi siihen, miten nopeasti raaka-aineiden hintamuutokset kyetään siirtämään kuluttajahintoihin. Keskittymisen ja neuvotteluvallan kas- Miten ruokalasku muodostuu? Suomalaiset käyttävät ruokaan ja alkoholittomiin juomiin yli 14 miljardia euroa vuodessa. Miten kulutusmenot jakautuvat elintarvikeketjun sektorien (kotimainen maatalous, kotimainen elintarviketeollisuus, tuonti, verot sekä kauppa ja ravintolapalvelut) välillä ja miten eri sektorien osuudet ovat muuttuneet 2000-luvulla? Näihin kysymyksiin vastataan PTT:n tuoreessa raportissa Voimasuhteiden kehitys Suomen ruokamarkkinoilla. Tulosten mukaan kotimaisen maatalouden osuus ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009 hieman yli kymmenen prosenttia. Vuodesta 2000 maatalouden osuus on pudonnut neljä prosenttiyksikköä. Maatalouden merkitys elintarvikeketjussa on siis pienentynyt selvästi 2000-luvulla. Kehitystä taustoittavat monet tekijät: muun muassa maatalouspolitiikan muutokset, pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutusosuuden kasvu sekä elintarviketeollisuutta ja kauppaa nopeampi tuottavuuden kasvu. Tuonnin, kaupan ja ravintoloiden osuus on kasvanut Kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009 noin 28 %. Vuonna 2000 kyseinen osuus oli vielä 34 %. Elintarviketeollisuuden osuuden huomattava lasku on toisaalta yllättävä, koska samaan aikaan elintar- 20 vikkeiden jalostusaste on noussut. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että elintarviketeollisuuden asema kotimaan markkinoilla on ollut haastava. Kotimarkkinoiden integroituessa kansainvälisiin markkinoihin elintarviketeollisuus on joutunut kilpailemaan tiiviisti ulkomaisten tavarantoimittajien kanssa vähittäismyyntimarkkinoilla. Tuontituotteiden osuus suomalaisten elintarvikkeisiin käyttämistä kokonaiskulutusmenoista on 2000-luvulla kasvanut pari prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 tuontituotteiden osuus oli noin 19 %. Kaupan ja ravintoloiden osuus ruuan kokonaiskulutusmenoista oli vuonna 2009 keskimäärin yli 29 %. Kasvua vuodesta 2000 on kymmenen prosenttiyksikköä. Kaupan ja ravintolapalveluiden osuus ylittää siis jo elintarviketeollisuuden osuuden. Osa kasvusta selittyy sillä, että ravintolasyöminen on kasvanut jonkin verran kotona syömistä nopeammin. Integroituvien markkinoiden kilpailupaine ei ole ulottunut kaupan vähittäismyyntiportaaseen samassa määrin kuin maatalouteen ja teollisuuteen. Tutkimuksen tulokset tukevat monissa tutkimuksissa esitettyä johtopäätöstä: vähittäiskaupan asema elintarvikeketjussa on vahvistunut. Rakenteellinen muutos merkittävä Ruuan kulutusmenojen jakautuminen elintarvikeketjun eri sektoreille ja kulutusme- Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi no-osuuksien kehitys heijastavat elintarvikeketjussa tapahtunutta merkittävää rakenteellista muutosta. Laskelmien avulla ei kuitenkaan voida sanoa, miten havaittuun kehitykseen ovat vaikuttaneet esim. sektorien väliset tuottavuuden kasvuerot tai markkinoinnin ja logistiikan merkitysten kasvu elintarvikemarkkinoilla. Vertailu yhdeksän maan (Espanja, Italia, Iso-Britannia, Ranskan, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja USA) välillä kertoo, että elintarvikemarkkinoiden kehitys on ollut samansuuntaista kaikissa tarkasteltavissa maissa. Suurimmat muutokset elintarvikeketjun eri sektorien osuuksissa ovat tapahtuneet Pohjoismaissa sekä Ranskassa. Näissä maissa kaupan, ravintolapalveluiden ja verojen yhteenlaskettu osuus on kasvanut 2000-luvulla yli kymmenen prosenttiyksikköä. Tämä on tarkoittanut 3–5 prosentin keskimääräistä vuotuista kasvua. Hanna Karikallio ekonomisti Pellervon taloustutkimus PTT hanna.karikallio(at)ptt.fi vaessa sopimussuhteiden tasapuolisuus on vähentynyt. Entiset hyvät kaupalliset käytännöt ovat rakennemuutoksessa muuttuneet epäreiluiksi. Kaupallisiin käytäntöihin halutaan läpinäkyvyyttä Kaupallisten käytäntöjen epätasapuolisuus on ollut tiedossa jo kauan. Koska käytäntöihin liittyy paljon taloudellisia intressejä, puuttumiskynnys vallitsevaan tilanteeseen on ollut korkea. Kaupallisilla käytännöillä on kuitenkin suora yhteys elintarvikeketjun kilpailukykyyn. Käytäntöjä tutkitaan tällä hetkellä laajasti Euroopassa. EU:n komissio on asettanut elintarvikkeiden High Level Forumin, jonka tavoitteena on elintarvikeketjun kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen edistäminen. Parhaillaan määritellään Euroopan laajuisia tasapuolisia sopimussuhteita ja hyviä kaupallisia käytäntöjä. Samalla arvioidaan täytäntöönpanokeinoja, jotka olisivat tehokkaita, mutta eivät rajoittaisi liiketoimintaa liikaa. Useassa maassa kilpailuvirasto on tutkinut elintarvikeketjun tai sen osan toimintaa. Myös Suomessa kilpailuvirasto tarkastelee päivittäistavarakaupan käytäntöjä. Tarkasteluilla lisätään elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä ja pyritään eliminoimaan kasvua ja kilpailua rajoittavia käytäntöjä. Läpinäkyvyys myös elintarvikeketjuun Tämän päivän tietoiset kuluttajat vaativat mahdollisimman suurta läpinäkyvyyttä yhteiskunnan kaikkiin osiin. Läpinäkyvän tiedon avulla kuluttaja tekee itse omalta kannaltaan parhaan analyysin asioiden oikeasta laidasta. Läpinäkyvyys on osa vastuullista toimintaa myös ruokaketjussa. Markkinoiden kehityksestä johtunut neuvotteluvallan kasvu ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Neuvotteluvalta toimii oikein silloin, jos hyöty koituu kuluttajan hyväksi. Neuvotteluvallan negatiiviset puolet näkyvät elintarvikeketjun muiden osien kannattavuuden heikentymisenä ja näivettymisenä. Tämän vuoksi elintarvikeketjun rakenteiden läpinäkyvyys on tärkeää. Rakenteiden, kuten kaupallisten käytäntöjen läpinäkyvyys tasapainottaa ketjun eri osien neuvotteluasemia ja siten auttaa lisäämään ketjun tehokkuutta, kilpailukykyä ja vastuullisuutta. Elintarvikeketjun merkitys Suomen kansantaloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on keskeinen. Kotimaisista raaka-aineista valmistetun ja myydyn tuotteen arvosta jopa yli 90 % voi jäädä Suomeen. Tehokas, kannattava ja kilpailullisesti hyvin toimiva ruokaketju tuottaa runsaasti hyvinvointia ympäröivälle yhteiskunnalle. Elintarvikeketjun rakenteiden läpinäkyvyys tasapainottaa elintarvikeketjun voimasuhteita ja voi vaikuttaa siihen, miten osuudet ruokaketjussa jatkossa jakaantuvat. Keskeisempää on kuitenkin kakun kasvattaminen: tasapainoisella elintarvikeketjulla on suurempi kyky saada aikaiseksi talouskasvua. π Heli Tammivuori toimialapäällikkö Elintarviketeollisuusliitto heli.tammivuori(at)etl.fi Kotimaisista raaka-aineista valmistetun ja myydyn tuotteen arvosta jopa yli 90 % voi jäädä Suomeen, toimialapäällikkö Heli Tammivuori muistuttaa. Kuva: pirjo huhtaKangaS Elintarvikkeiden hinnat muodostuvat useista tekijöistä, kuten tuotantopanosten ja raaka-aineiden hinnoista, kysynnästä, tarjonnasta ja sääntelyn määrästä, valitusta strategiasta, tuoteryhmän kilpailutilanteesta sekä kaupallisista käytännöistä. Kuva: pirjo huhtaKangaS www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 21 n t e e M a Kuluttaja toimii moni kanavaisesti, entä yrityksesi? Uusimmat teknologiat ja monikanavaisuus ovat muuttaneet merkittävästi kuluttajakäyttäytymistä vasta viime aikoina. Tasapaino kivijalkakaupan ja muiden kanavien välillä on muuttumassa. Ennusteen* mukaan vuoteen 2015 mennessä yli puolet kaikista vähittäiskaupan ostoista tehdään verkkokaupoissa, tai verkolla on merkittävä rooli ostoprosessissa. Forrester ennustaa, että USA:n ja Euroopan verkkokaupan vähittäismarkkinat tulevat kasvamaan noin 10 % vuosittain nousten yhteensä noin 335 miljardiin euroon vuonna 2015. Deloitten uuden tutkimuksen Consumer Food and Product Insights Survey 2011 mukaan joka kolmas älypuhelimen omistaja Yhdysvalloissa on viimeisen vuoden aikana käyttänyt vähintään kerran langattomia sovelluksia elintarvikkeiden ostamiseen tai ostoprosessiin liittyviin toimintoihin. Yli 20 % älypuhelimien omistajista aikoo lisätä sovellusten käyttöä ensi vuonna. Yhdysvallat ja Englanti ovat verkkokaupan ja ostoprosessiin liittyvien mobiilisovellusten edelläkävijöitä. Muutoksen vaikutukset näkyvät kuitenkin myös Suomessa, sillä yhä useammat yritykset ovat ilmoittaneet avaavansa verkkokaupan tai miettivänsä sen avaamista. Uudessa alati verkottuvien kuluttajien maailmassa sosiaalinen media, mobiilitekno- Useista kanavista ostavat kuluttavat tuoteryhmästä riippuen jopa yli 80 % enemmän ostotapahtumaa kohden kuin vain kivijalkakaupoissa asioivat, konsultti Mikko Sihvonen muistuttaa. logiat ja monikanavaisuus ovat muuttaneet kuluttajan suhdetta brändeihin. Saumattomampi asiakaskokemus yhdistää kuluttajat tuotteisiin ja informaatioon eri kanavien kautta. Monikanavaisuuden paradoksi on, että samalla kun siitä on tullut tämän hetken merkittävin mahdollisuus vähittäiskaupalle, se Hyväksi koettuja ohjeita matkalle kohti monikanavaisuutta 1. Luo täysin integroitu kanavastrategia. Siiloissa olevien kanavien aika on ohi. Tehokkuus ja onnistuminen vaativat verkottuneessa liiketoimintaympäristössä vahvaa strategiaa ja kaikkien kanavien saumatonta yhteispeliä. 2. Kerää, analysoi ja hyödynnä informaatiota kaikista kanavista. Kanavien saumattomuuden etuja on jokaisesta kuluttajasta saatava kokonaiskuva. Tieto on hyödyllistä ainoastaan, jos sitä käytetään. 22 3. Tee tiedonkeruu ja maksaminen kuluttajalle mahdollisimman helpoksi. Kerätessään tuotetietoa tai ostaessaan tuotteita kuluttajat hakevat erityisesti mobiilimaailmassa helposti opittavaa ja toistettavaa prosessia. 4. Tunnista sosiaalisen median merkitys. Sosiaalinen media määrittelee jo nyt, kuinka tuotteesi ja brändisi koetaan – olitpa siitä tietoinen tai et. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi myös antaa aikaisempaa enemmän valtaa kuluttajalle. Kuluttajien kauppauskollisuus laskee, sillä nykyteknologia mahdollistaa esimerkiksi tutustumisen tuotteisiin ensin kivijalkakaupassa ja halvimman hinnan hakemisen kilpailijoiden verkkokaupoista. Sosiaalinen media – Damokleen miekka Bränditalojen tulee jatkuvasti ajatella, miten parhaiten vaalia brändejään yhä verkottuneemmassa maailmassa. Kuluttajan tyytymättömyys missä tahansa vuorovaikutuksen vaiheessa voi johtaa kokemusten leviämiseen hyvinkin laajassa sosiaalisen median verkostossa. Vain onnistuneilla asiakaskohtaamisilla kaikissa ostoprosessin vaiheissa varmistetaan positiivinen asiakaskokemus. Yrityksen tulee kuunnella ja ottaa aktiivisesti osaa keskusteluihin, joita asiakkaat käyvät sen brändeistä sosiaalisissa medioissa. Omien työntekijöiden merkitystä brändin puolestapuhujina ei tule aliarvioida: heidän kauttaan voi kenties helpoiten vaikuttaa asiakkaisiin positiivisesti tai menettää heidät. Henkilöstö ei ole suoraan asiakkaiden kanssa tekemisissä vain osana työtään. Työntekijät Kuva: deLoitte keskustelevat myös työnsä ulkopuolella kollegoidensa ja kuluttajien kanssa yrityksestä ja sen tuotteista, palveluista, menettelytavoista ja muista asioista. Sana kiirii niin sähköpostin ja Facebookin välityksellä kuin kahvihuoneissa – virtuaalisissa tai oikeissa. Valtuutettuina ja oikein koulutettuina työntekijät kohtaavat asiakkaan positiivisesti, ja heidän toimintansa sosiaalisessa mediassa saadaan tukemaan yrityksen brändilupausta. Oikein kohdattuina kuluttajista on mahdollista saada brändin sanansaattajia. Suomalaisista elintarvikeyrityksistä esimerkiksi Valiolla on yritys- ja tuotekohtaisia sivuja Wikipediassa, tilit Twitterissä ja Youtubessa. Valion johtoryhmän jäsenen Rauno Hiltusen mukaan ”Valio haluaa olla läsnä siellä, missä kuluttajat keskustelevat Valiobrändistä, maidosta ja maitotuotteista. Sosiaalinen media on kohtaamispaikka, jossa tunnesuhdetta kuluttajaan ylläpidetään ja rakennetaan.” Hiltunen tietää, mistä puhuu, sillä Valiolla on jo lähes 30 000 seuraajaa Facebookissa. Hiltusen mielestä sosiaalinen media on tuonut mukanaan uudenlaisia edellytyksiä, Menneisyys Kivijalkamyymälät "Asiakkaat tulevat luoksemme" Lähimenneisyys Joka kolmas älypuhelimien omistaja Yhdysvalloissa on viimeisen vuoden aikana käyttänyt vähintään kerran langattomia sovelluksia elintarvikkeiden ostamiseen tai ostoprosessiin liittyviin toimintoihin Enemmän kuin kerran kerran Käyttänyt kauppalistaa tai reseptiä Käyttänyt kuponkeja tai erikoistarjouksia Etsinyt Kommunikoinut elintarvikkeiden ruokakaupan hinta- tai kanssa tuotetietoja Kommunikoinut elintarvikkeiden tuottajien tai valmistajien kanssa Maksanut mobiilisti ruokakaupassa Ostanut elintarvikkeita internetissä Älypuhelinten käyttö elintarvikkeiden ostoprosessissa USA:ssa. mahdollisuuksia ja vastuita verkossa toimimiseen, joten valiolaisille on laadittu ohjeet sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Kuinka luoda arvoa muuttuneessa maailmassa? Bränditalojen, vähittäiskaupan ja ruokapalvelujen tarjoajien on nyt erityisen tärkeää luoda Nykyhetki Monikanavaisuus Verkkokaupat "Meidän on myytävä netissä" Osallistunut kantaasiakasohjelmaan "Asiakkaat käyttävät useita eri kanavia ostosten tekoon" Tulevaisuus Verkostoituneisuus "Toiminnallisuus ja yhteydet saatavilla tarpeen mukaan" Kivijalkamyymälät Elektroninen kaupankäynti tehokkaat strategiat verkottuakseen kuluttajien kanssa, erottuakseen brändillään ja luodakseen ostoajureita jatkuvasti muuttuvassa kuluttajakäyttäytymiskentässä. Yhdenmukaiset viestit kaupassa ja sen ulkopuolella ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Vähittäiskaupan toimijat ovat tässä suhteessa edelläkävijöitä, mutta nykyisessä verkottuneessa markkinointiympäristössä myös bränditalojen on murrettava markkinoinnin ja myynnin raja-aitoja. Näin päästään hyödyntämään kuluttajatietoa ja välittämään vahvemmin oma arvolupaus vähittäiskaupalle, ruokapalvelujen tarjoajille ja ennen kaikkea kuluttajille. Kuluttaja toimii monikanavaisesti, entä yrityksesi? Nyt on aika toimia. π Mikko Sihvonen konsultti Kuluttajatuotteet ja elintarviketeollisuus Deloitte Oy mikko.sihvonen(at)deloitte.fi Mobiili Sosiaaliset verkostot Sijaintiin perustuvat sovellukset Verkottuminen on johtanut liiketoiminnan dramaattiseen muutokseen, jossa eri kanavat ovat entistä monimutkaisempia ja toisiinsa kytkeytyneitä. *direct to Consumer Commerce in the age of the Connected Consumer, deloitte www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 23 n t e e M a Yrityksen maine pohjautuu vahvaan tunnesiteeseen T-Media Oy:n kehitysjohtaja Riku Ruokolahti vakuuttaa, että yrityksen maine perustuu pohjimmiltaan yrityksen kykyyn tuottaa sidosryhmilleen arvokkaita asioita. Sidosryhmissä syntyy ajan myötä käsitys yrityksestä: tunneside yhtiöön. – Kärjistetysti voi sanoa, että yrityksen kilpailukyky on kiinni sen suhteellisesta kyvystä saavuttaa avainresurssien tuki: asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, työntekijöiden, pääoman ja yhteiskunnan, Ruokolahti tiivistää. Yrityksen maine syntyy muun muassa siitä, miten yritys arvostaa asiakkaitaan, työntekijöitään ja liikekumppaneitaan, eli millainen fiilis yrityksestä muodostuu. Jos fiilis on hyvä, asiakkaat ostavat yrityksen tuotteita ja palveluja ja suosittelevat niitä, partnerit ovat tyytyväisiä, ja poliittiset päättäjät arvostavat yritystä ja sen toimialaa. Ihmiset hakeutuvat hyvämaineisiin yrityksiin töihin, ja yrityksen nykyiset työntekijät puurtavat mielellään näissä yrityksissä. – Yrityksen interaktioista sidosryhmiensä kanssa syntyy informaation mosaiikki, jonka palasia vastaanottajat käsittelevät itsenäisesti. Yrityksen jokainen kohtaaminen, suora tai epäsuora, lisää tiedon palasen tähän mosaiikkiin. Palasista syntyvä kokonaisuus muodostaa käsityksen yrityksen toiminnasta, johon tunneside perustuu, Ruokolahti tarkentaa. Maineen seitsemän osa-aluetta Suoralla kosketuksella, kuten asiakaspalvelulla on voimakkain vaikutus maineeseen. Myös epäsuorat tavat vaikuttavat, kuten markkinointi, mainonta ja PR-työ. Kolmas näkökulma (toimittajat, blogit, facebook jne.) luo yrityksestä käsityksen, johon yrityksen on vaikea vaikuttaa. Sosiaalinen media demokratisoi viestinnän ja toimii kriiseissä voimistajana. Yritykseen liittyvä tunneside – maine – selittyy seitsemän osa-alueen kautta. Helmikuussa 2011 myös suomalaiset yritykset mitattiin ensimmäistä kertaa osana Reputation Instituten maailmanlaajuista RepTrak-tutkimusta. Sen mukaan käsitykset tuotteiden ja palveluiden laadusta selittävät keskimäärin hieman reilun viidenneksen yrityksen maineesta. Yrityksen innovatiivisuuden/kekseliäisyyden osuus on reilu 12 % ja työnantajakuvan noin 14 %. Yrityksen hallinnon (mm. läpinäkyvyys) vaikutus on reilu 14 %, yrityskansalaisuuden (mm. vastuullisuus) samoin reilu 14 %. Talou- dellisen suorituskyvyn osuus on 12,5 % ja johtamisen noin 11 %. – Vastuullisuus on arvokas asia yrityksille, sillä se on suurimpia mainetta selittäviä asioita, Ruokolahti tähdentää. Maine näkyy kassassa ja osakekurssissa Maine ei muutu hetkessä edes huonompaan suuntaan. Kun osakekursseja seurattiin yritysten katastrofeissa, osakekurssi nousi yli lähtötason alle 50 päivässä yli puolessa kriisiyhtiöissä, mutta toinen puoli jäi kiirastuleen. – Johdon kyky hoitaa kriisi toimi, ja luottamus säilyi. Kurssi ulosmittasi aineellisen vahingon hyvin nopeasti. Mutta niissä yrityksissä, joissa yrityksen johto osoitti erinomaista kriisinhallintakykyä, kurssi myös nousi vauhdilla. Sijoittajien luottamus yrityksen johtoon oli lopulta arvokkaampaa kuin syntynyt aineellinen vahinko, Ruokolahti selittää tutkimustulosta. Hän sanoo, että yritysjohto pelkää kriisejä turhaankin: Jos yrityksellä on oikeasti hyvä maine, se säilyy myös kriiseissä, jos niihin pystytään vastaamaan. Taantuma- ja lama-aikoina työnantajakuva Mikä tutkimus? • Reputation Institute on maailman johtava maineen konsultointiyritys, jota edustaa Suomessa T-Media Oy. • Reputation Institute syntyi huippuyliopistojen tutkimusverkostosta ajatuksella, että aineetonta pääomaa pitää johtaa. • Yksi instituutin tutkimustyökaluista on Global Rep Trak™ Pulse, jolla on tutkittu noin 2500 yrityksen maine yli 40 maassa. • Finland Rep Trak™ Pulse -tutkimuksella mitataan ja vertaillaan kansainvälisesti suomalaisyritysten mainetta ja sen eri ulottuvuuksia. Kilpapurjehduksessa yhdessä tekeminen ja hyvä fiilis näkyy ja tuntuu. Sama pätee myös yritysmaailmassa. Kuva: t-Media oy 24 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi on tärkein mainetta selittävä tekijä. Yt-neuvottelut ja irtisanomiset heikentävät tätä kuvaa, kun työntekijöistään huolta pitävien yritysten maine vain kasvaa. Riku Ruokolahti veikkaa, että tulevassa laskusuhdanteessa arvot korostuvat ja työnantajakuvan merkitys kasvaa. Elintarvikeyrityksillä hyvä maine Elintarvikealan yritykset pärjäävät hyvin mainetutkimuksissa Suomessa ja maailmalla. Monet niistä ovat perheyrityksiä, joilla on usein pitkä ja johdonmukainen työskentelytapa. Esimerkiksi 120-vuotiaan Fazerin tuotteet ovat pidettyjä, ja se on välttynyt kriiseiltä. – Suomen elintarvikeala on tosi hyvässä maineessa, mutta herkuilla pärjää muuallakin, Riku Ruokolahti kehuu. Hän muistuttaa samalla, että ulkomailla ei saa hyvää mainetta, ellei ole hyvämaineinen kotimaassaan. Maineen eteen kannattaa tehdä myös töitä. Kauppajätti Wallmart nosti mainepisteitään 10:llä yhdessä vuodessa, kun se teetti jokaiselle työntekijälleen ja tavarantoimittajalleen kestävän kehityksen suunnitelman. Tällä tavalla Wallmart onnistui vähentämään vuodessa kahdeksan miljoonaa Yhdysvaltain teillä ajettuvia rekkakilometriä! Suomen RepTrak™ Pulse 2011 -tutkimuksen kymmenen parhaan yrityksen joukossa on kolme elintarviketeollisuusyhtiötä. Fazer on selkeä ykkönen, Valio kolmas ja Atria kymmenes. Lisäksi S-ryhmä on top 10 -listan kahdeksas. Fazer on koko maailmassa tällä tavalla mitaten hyvämaineisin yritys. π Suomen elintarvikeala on tosi hyvässä maineessa, kehitysjohtaja Riku Ruokolahti kehuu. Kuva: hanna reiniKainen Pirjo Huhtakangas Kotimarkkinat ja kansainvälistyminen tukevat toisiaan Raaka-aineita, lisä- ja apuaineita ym. sekä tuotekehityspalvelua leipomoteollisuudelle lihateollisuudelle einesteollisuudelle meijeriteollisuudelle hillo- ja makeisteollisuudelle ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella niin Suomessa kuin Euroopassa ja Aasiassa! Leipurin Oy PL 40 (Kutojantie 4), 02631 Espoo Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121 www.leipurin.com KehittyväElintarvike_1111_175x128mm_Kansainvälinen.indd 1 Elintarviketeollisuuden kansainvälinen osaaja ja toimittaja ISO 9001 BUREAU VERITAS Certification 10.11.2011 9:34:40 n t e e M a Porotaloudella riittää haasteita Porotalouden vuotuinen alle 20 miljoonan euron tulo on varsin pieni, kun sitä verrataan esimerkiksi Lapin 500 miljoonan euron matkailutuloon. Mutta mitä PohjoisSuomi olisi ilman poronhoitokulttuuriin nojaavaa saamelaisuutta, poroja tai lautasella höyryävää poronkäristystä. Poronlihan tuotanto eroaa muusta kotieläintuotannosta erityisesti siinä, että sen määrä riippuu laidunalueiden kestokyvystä. Tällä hetkellä eloporojen eli teuraskauden jälkeen eloon jäävien porojen määrä on rajattu maaja metsätalousministeriön päätöksellä hieman yli 200 000 yksilöön. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että vuotuinen teurastettavien yksilöiden määrä on ollut noin 100 000 yksilöä, joista valtaosa on saman vuoden vasoja. Saatava lihamäärä on ollut vastaavasti 2–2,5 miljoonaa kiloa – vähemmän kuin poronhoitoalueelta saatavan hirvenlihan määrä. Poronlihan määrä vakio Poronlihan osuus Suomen lihantuotannosta on 0,7 %:n luokkaa ja käyttö alle 0,5 kiloa/ asukas. Markkinoille tulevan kotimaisen poronlihan määrä on kutakuinkin vakio, eikä siinä ole tulevaisuudessakaan odotettavissa nousua – kyse on tuotteesta, jossa tuotanto on kulutusta rajoittava tekijä. Kilomäärä on noin puolet 1990-luvun huippuvuosista, jolloin myös eloporojen lukumäärä oli nykyistä korkeampi. Myös poronomistajien määrä on laskenut: kymmenen vuotta sitten omistajia oli noin 6 000, nyt noin 4 600. Saamelaisia poronomistajista on Suomessa noin 20 %. Ruotsissa ja Norjassa porotalous on saamelaisten hallussa. Tarhaporoa ja villiporoa Erityisesti porojen talvilaidunten tila on heikentynyt huomattavasti kulumisen ja jäkälän vähentymisen vuoksi. Tämä on johtanut lisääntyneeseen porojen talviruokintaan joko maastossa tai kotitarhoissa. Nousseet ruokintakustannukset ovat puolestaan heikentäneet porotalouden kannattavuutta. Ylimääräiset ruokintakustannukset riippuvat poroille syötetyn rehun hinnasta ja toisaalta ruokinnalla saavutetuista hyödyistä. Joissakin yhteyksissä on keskusteltu kotimaisen porotuotannon jakaantumisesta eteläisen poronhoitoalueen ”tarhatuotantoon” ja pohjoisen alueen ”villiporon” tuotantoon. Ajatus olisi mielenkiintoinen ainakin tilan- 26 teessa, jossa poronlihasta tulisi selkeä puute ja tarhaus lisäisi tuotantomääriä. Oma asiansa on se, kilpailisiko ”tarhaporo” esimerkiksi ulkomailta tuodun saksanhirven kanssa samoista markkinoista. Nykyisellään ympärivuotista porotarhausta ei käytännössä ole. Nyt poron ja edullisemman (tarhatun) saksanhirven käytöllä ja imagolla on selkeä ero. Eroa voisi verrata vaikkapa siihen imagoeroon, joka on luonnonvesistä saatavalla taimenella ja viljelyllä kirjolohella tai alkuperäisellä jokiravulla ja täpläravulla. Elinkeino petojen armoilla? Petojen arvioidaan tappavan vuosittain jopa 20 000 poroa, joista vain noin 20 % löydetään. Poronhoitoalueen petojen ja myös petojen tappamien porojen määrä on viime vuosina ollut tasaisessa nousussa. Viimeisen 15 vuoden aikana poronhoitoalueen karhujen määrä on kaksinkertaistunut, ilvesten kolminkertaistunut ja ahmojenkin määrä on noussut ainakin viidenneksen. Petovahingot ovat pahimmillaan kaakkoisella poronhoitoalueella, jossa ne uhkaavat koko poronhoitoelinkeinon tulevaisuutta. Petovahinkojen vuoksi teurastuksissa saatavan poronlihan määrä on laskenut huomattavasti. Viimeisen viiden vuoden aikana eloporoa kohti laskettu vuotuinen lihamäärä on laskenut keskimäärin kaksi kiloa. Petoasia herättää monenlaisia intohimoja, eikä esimerkiksi julkisuudessa käsitellyn petojen (luvallisen ja luvattoman) metsästyksen merkitystä asiakkaiden kokemalle porotalouden imagolle voida sivuuttaa. Myös liikenteessä kuolee runsaasti poroja, tällä hetkellä noin 3 000 yksilöä vuosittain. Petovahinkoihin verrattuna erona on kuitenkin se, että liikennevahingoissa kuolleista poroista omistajat saavat pääsääntöisesti korvauksen. Petovahingoissa ongelmana on petojen kokonaan syömien porojen määrän arviointi. Lihantuotanto tärkein tulonlähde Porotaloudessa on lihantuotanto edelleen tärkein tulonlähde muodostaen noin 60 % tulois- Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi ta. Peto- ja liikennekorvaukset sekä tuet muodostavat noin kolmanneksen ja muut tuotot (mm. matkailutuotteet) loput 10 %. Tässä laskelmassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon poron imagomerkitystä Lapin matkailulle. Tuotettavasta poronlihasta päätyy jatkojalostukseen 60–70 % loppujen päätyessä suoramyyntiin ja talouksien omaan käyttöön. Jalostukselle on ominaista varsin suuri keskittyminen. Viimeisenä esimerkkinä on keväällä 2011 tapahtunut ruotsalaisen Polarican ja Lapin Lihan yhdistänyt yrityskauppa. Määrällisesti jalostajia on varsin paljon, mutta suurten tuottajien merkitys on volyymin osalta ratkaiseva. Poroteurastamoja Lapissa on 14 laitosta. Suurimpia omassa luokassaan poroa jalostavia yrityksiä ovat Lapin Liha, Rönkä/Lapin Palvi ja Kylmänen Food. Lapissa on lisäksi seitsemän poroa pää- Porotaloudessa lihantuotanto on edelleen tärkein tulonlähde muodostaen noin 60 prosenttia tuloista. Kuva: Kari henttunen Porofaktaa • • • • • Suomessa on 56 paliskuntaa ja noin 4600 poronomistajaa. Poronlihasta reilu puolet myydään isolle ostoliikkeelle. Loppu menee porotilalta tapahtuvaan suoramyyntiin ja poronomistajien omaan käyttöön. Suurin sallittu eloporomäärä koko poronhoitoalueella on 203 700. Todellinen eloporomäärä on alle 200 000. Vuosittain teurastetaan noin 100 000 poroa. Petovahinkojen takia teurasporojen määrät ovat laskeneet joillakin alueilla. Poronhoitoalueen pinta-ala on 114 000 neliökilometriä, eli 36 % koko Suomen pinta-alasta. Lähde: paliskuntain yhdistys Poronkäristys maistuu muusin ja puolukoiden kera. Kuva: paLiSKuntain yhdiStyS tuotteenaan jalostavaa yritystä, joiden liikevaihto on 200 000–500 000 euroa ja 23 alle 200 000 euron liikevaihdolla toimivaa yritystä. Lisäksi maakunnassa on 12 poroa muun lihan tai kalan ohella jalostavaa yritystä sekä yli 40 poronlihan suoramyyjää. Poronjalostusala on muutoksessa, ja yritysten määrä muuttuu koko ajan. Lapin osalta ajantasaisimmat tiedot saa Lappi Luo -hankkeesta (www.mtt.fi/lappi luo). Tuottajien välinen yhteistyö ei ole ollut kovinkaan tiivistä. Poronlihan tuottajahinta on toki noussut selvästi viime vuosina, mutta edelleen suurinta osaa porotalousyrityksistä voidaan pitää heikosti tuottavina tai kannattamattomina. Kannattavuuteen vaikuttaa niin poronlihan tuottajan maantieteellinen sijoit- tuminen (ruokintatarve, pedot) kuin porokarjan kokokin. Paineita poronlihanhinnan nostoon on niin alkutuotannossa kuin jalostuksessakin – toisaalta poronlihan hintaa pidetään jo nyt korkeahkona. Myös petojen määrän nykyistä tiukempaa säätelyä on esitetty ratkaisuksi porotalouden kannattavuusongelmiin. Lisää valikoimaa ja poroajelua Porontuottajia on viimeisten vuosien aikana koulutettu mm. lihan käsittelyssä (lihanleikkaus- ja hygieniaosaaminen), mikä näkyy myös markkinoille tulevan suoramyydyn lihan laadussa. Myös jalostuspuolella on pyritty lisäämään tuotekirjoa mm. tarjoamalla yhä enemmän siivutettuja (esim. kuivaliha, kyl- mä- ja lämminsavu) pienpakkauksia sekä toisaalta poronlihan kuljetuspalveluja ympäri maata. Kuluttajat kokevat poronlihan maukkaana ja terveellisenä, mutta saatavilla olevan tuotevalikoiman kuitenkin suppeahkona. Myös hinta koetaan korkeahkoksi, mutta toisaalta poro ymmärretään hinnakkaaksi erikoistuotteeksi, jolla on vaikkapa jokirapuihin verrattava luksusimago. Porolla on elintarviketuotannon ohella tärkeä merkitys myös matkailussa ja alueen asukkaiden kulttuurissa. Poron hyödyntäminen matkailussa on selkeässä nousussa turistimäärien noustessa: porotilavierailut ja -ajelut ovat yhä useammalle poroelinkeinon harjoittajalle merkittävä ja joillekin jopa merkittävin osa porosta saatavaa tuloa. Matkailu näyttäisi olevan se osa-alue, jonka kautta porotalouden taloudellinen merkitys ja tuottavuus voisivat vielä tulevaisuudessa nousta. Alkuperällä on väliä Porolla on elintarviketuotannon ohella tärkeä merkitys myös matkailussa ja alueen asukkaiden kulttuurissa. Kuva: tarja KonStig Poronliha mielletään selkeästi pohjoisen alueen ja erityisesti Lapin elintarvikkeeksi, jota voidaan Helsingissäkin markkinoida kotimaisena lähiruokana. Poron ja porotuotteiden erityislaatu on tunnustettu myös EU-tasolla. Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista saadulle lihalle ja siitä tuotetuille Lapin poron kuivalihalle ja Lapin poron kylmäsavutuotteille on annettu EU:n suojattu alkuperänimitys (SAN). Alkuperänimityksen nykyistä parempi hyödyntäminen yhdistettynä tuotteisiin liittyviin tarinoihin (esim. kasvattajaan, alueeseen ym. liittyvät tarinat) on asia, jolla poron arvostus- >> www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 27 n t e e M a Lappilaiset elintarvikkeiden valmistajat panostavat osaamiseen Lappilaiset elintarvikealan ammattilaiset ja yrittäjät kehittävät tuotteitaan panostamalla osaamiseen. Keväällä 2011 valmistui yhteensä 18 lihatuotteiden valmistajaa, ja viimeisen seitsemän vuoden aikana on valmistunut kaikkiaan 74 oppilasta oppisopimuskoulutuksena elintarvike- ja liha alalta. Lapin oppisopimuskeskus on ollut koulutusten järjestäjänä ja Lapin ammattiopisto teoriakouluttajana. Lisäksi Lapin ammattiopisto kouluttaa päiväkoulutuksena noin 12 opiskelijaa kolmessa vuodessa elintarvike- ja lihapuolella, ja leipomopuolella on kerrallaan kolme luokkaa: kaksi luokkaa nuorten koulutuksen puolella ja yksi aikuiskoulutuksen puolella. Nykyaikaiset opetustilat Lapin ammattiopiston nykyaikaiset tilat valmistuivat vuonna 2004. Yhteensä 1345 neliömetrin tilasta noin puolet on leipomon käytössä. Toisessa puolikkaassa ovat tuotekehityskeittiö ja lihankäsittelyhuone, jossa on pienimuotoinen makkaratehdas laitteineen. Tilat sijaitsevat Lapin ammattiopiston Jänkätien toimipisteessä Rovaniemellä. Elintarvikealan perustutkinnossa elintarvikkeiden valmistajat ovat osoittaneet osaamisensa elintarvikkeiden valmistusprosesseista laajasti raaka-aineen käsittelystä tuotteiden pakkaamiseen. Koulutuksen tutkintovastaavan Hannu Pekkalan mielestä tutkinnon suorittamisella kehitetään lappilaista elintarvikeklusteria ja sen painoaloja, kuten >> ta ja siitä saatavaa hintaa on mahdollisuus nostaa ainakin matkailuun liittyvässä elintarviketuotannossa. Alkuperän merkitys tullee jatkossa korostumaan, kun meille tuodaan yhä enemmän poronlihaa muista maista. Alkuperän rinnalla olisi hyvä myös kertoa kuluttajille pohjoisen poronlihan puhtaudesta, koostumuksesta ja terveellisyydestä. Kilpailua maankäytöstä Porotalous vaatii varsin laajoja laidunalueita. Matkailun, metsätalouden ja nyttemmin myös kaivostuotannon kehittyminen vaativat myös omat alueensa. Esimerkiksi kaivosten itsessään vaatima alue on varsin pieni, mutta muun infrastruktuurin (tiet ym.) vaatima alue 28 Makkaran valmistusta kutterilla. Kuva: Lapin aMMattiopiSto puhtaita tuotteita, Lapin erikois- ja elämyselintarvikkeita sekä lähiruokaa. – Elintarvikkeet ovat olennainen osa Lapin vetovoimaa, Pekkala toteaa. Koulutuksessa perehdytään tuotteiden ominaisuuksiin ja tutkitaan niiden vaikutusta kokonaislaatuun. Tutuksi ovat tulleet mm. poron teurastaminen, lihanleikkaus, säilykkeet, erilaiset makkarat, marjatuotteet ja muut luonnonkeruutuotteet ja niiden jalostus, erikoistuotteet sekä työturvallisuus, ergonomia ja yritystoiminnan haasteet. π Lisätietoja: hannu pekkala elintarvikeopettaja, tiimivastaava Lapin ammattiopisto hannu.pekkala(at)lao.fi jo mittavampi. Ongelmana on laidunalueiden pienentymisen ohella mm. porojen perinteisten vaellusreittien katkeaminen ja vuodenkierron häiriintyminen. Porotalouden vuotuinen alle 20 miljoonan euron tulo on varsin pieni, kun sitä verrataan vaikkapa Lapin vuotuiseen 500 miljoonan euron matkailutuloon. Puhtaasti rahallisesti porotalouden olemassaoloa onkin vaikea puolustaa. π Petri Muje projektipäällikkö Tunturi-Lapin osaamiskeskus Ruralpolis Tunturi-Lapin Kehitys ry petri.muje(at)ulapland.fi Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista saadulle lihalle ja siitä tuotetuille Lapin poron kuivalihalle ja Lapin poron kylmäsavutuotteille on annettu EU:n suojattu alkuperänimitys (SAN). Porotalous satsaa laatuun Inarin Tolosen kylän poronomistajat aloittivat syksyllä 2008 oppisopimusperustaisen kolmivuotisen elintarvikealan koulutuksen. Toukokuun toisella viikolla oli näyttökokeen aika: kolmetoista kurssilaista valmisti porobalkania. Näyttökoetta valvoi ja arvioi Lapin ammattioppilaitoksesta Tapani Koski, näyttötutkintomestari Markku Seppänen ja työntekijöiden edustajana poromies Jarmo Mikkola. Kaikki kolmetoista läpäisivät näyttökokeen erinomaisesti. Koulutuksen aloittaneista ja loppuun suorittaneista suurin osa on yrittäjiä. Yksi heistä, Vilho Kustula, on vanhin Lapin ammattioppilaitoksessa tutkinnon suorittanut. Näyttökoe oli kaksipäiväinen koitos – ensimmäisenä päivänä valmistettiin Aurajuustobalkania ja toisena Vilhon kehittämää porobalkania. Näyttökokeen jälkeen kyläläiset järjestivät päättäjäisjuhlan Tolosen Pirtillä. Mukana olivat opettajat, kurssilaiset, sukulaiset ja ystävät, ja ruokaa ja juomaa riitti. Illan emännät olivat loihtineet pöytään kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin poroherkut kuten väinönputkimeetvurstin. Tuote toisensa jälkeen oli toistaan parempi! Keväällä 2011 elintarvikealan perustutkinnon saivat suoritetuksi Laila, Oula, Arvi ja Merita Kustula, Virpi ja Leo Kumpula, Maire ja Simo Aikio, Pasi ja Sari Mikkola, Anneli Kuhmonen ja Petri Muotkajärvi. Simo Aikio porobalkanin raaka-aineen käsittelyssä näyttökokeessa. Kuvat: pauLa hyvönen Perheiden yhteinen yritys Ivalojoen Poro Oy on 22 perheen yhteinen yritys, joka leikkaa vuosittain noin 2500 teurasporoa. Poronomistajat hoitavat poronhoidon, teurastuksen, leikkaamisen, savustamisen, porovalmisteiden teon sekä luiden jatkokäsittelyn itse. Suurin osa leikatusta lihasta vakumoidaan ja kuljetetaan suoraan kylmiöön Saariselän ravintoloille. Poron kokolihan lisäksi kylmä- ja lämminsavustettu poro ovat matkailijoiden ehdottomia suosikkeja. Vajaa kymmenen prosenttia lihasta prosessoidaan porovalmisteiksi kuten hyytelöksi, poromeetvurstiksi, veri- ja grillimakkaraksi, balkanmakkaraksi, lihapyöryköiksi, maksapateeksi ja -makkaraksi erilaisilla mausteilla. Perinteisesti hiertämällä suolatulla ilmakuivatulla poronlihalla on EU:n suojaama tuotemerkki. Luut jatkokäsitellään koiran makupaloiksi, millä pystytään kattamaan yhden työntekijän palkka ja laitoksen sähkökulut. Vuoden töistä 80 prosenttia tehdään loka-marraskuulla, jolloin porot kootaan, teurastetaan ja ruhot leikataan leikkaamolla. Ivalojoen Poro Oy:n tilat ovat malliesimerkki hyvin suunnitellusta, toimivasta ja hygieenisestä laitoksesta. Toiminta laitoksessa on kurinalaista ja yhteen hiileen puhaltaminen on ilmeistä – kukin perhe leikkaa ja prosessoi omat poronruhonsa, mutta siitä huolimatta toimitaan yhdessä. Osakkaista suurin osa on Kustulan perheestä, joka allasevakkona siirtyi Ivalonjoen varteen viljelemään, pitämään lypsykarjaa ja poroja. Työt tehdään yhdessä työtunteja laskematta, ja yhdessä lähdettiin myös kouluttautumaan liha-alan ammattilaisiksi. Ivalojoen Poro Oy:n osakkaat ovat oivaltaneet, että osaaminen, laatu, tuotekehitys, palvelualttius ja lähiruuan mukana tuoma jäljitettävyys sekä poronlihan jalostaminen ja sivutuotteiden järkevä hyödyntäminen takaavat tasaisen, turvallisen ja maukkaan tuotteen. Omat kokemukseni poroteurastuksesta juontavat 70-luvulle, joten pystyn näkemään porotalouden huiman kehityksen erityisesti teurastuksessa ja tuotteiden jalostuksessa. Toiminta-ajatuksena on hoitaa koko ketju ”jängältä pöytään” omana työnä osaavasti ja laadukkaasti. π Paula Hyvönen läänineläinlääkäri Itä-Suomen aluehallinto paula.hyvönen(at)avi.fi Oppisopimuskoulutuksen päättäjäisissä juhlapöytä notkui poroherkuista. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 29 n t e e M a Roboteilla tehtävä keräily paransi kiertonopeutta ja lisäsi nopeasti pilaantuvien hedelmien ja vihannesten myyntiaikaa kaupoissa. Kuvat: eroSKi Automaatio tehostaa keräilyä Espanjassa Espanjalainen kaupan alan jätti Eroski automatisoi keräilytoimintonsa viime vuonna – ensimmäisenä supermarke ketjuna maassaan. Jakelukeskuksen tulos kasvoi automaation myötä kaksinkertaiseksi, ja projekti sai osakseen laajaa huomiota myös yhtiön ulkopuolelta. Monialaisen Eroskin liiketoiminta käsittää yli 2 300 liikettä ympäri Espanjaa, aina hypermarketeista urheiluliikkeisiin ja kosmetiikkamyymälöistä matkatoimistoihin. Kahdeksan miljoonan liikevaihdollaan ja yli 40 000 työntekijällään Eroski onkin Espanjan merkittävimpiä kaupan alan toimijoita. Yksi menestyksen salaisuuksista on jakelujärjestelmä, joka palvelee massiivista verkostoa. Vuonna 2006 Eroski organisoi tuoretuotteiden jakelun uudelleen. Yhtiö päätti keskittää suurimman osan varasto- ja jakelutoiminnoistaan Madridissa sijaitsevaan 28 000 neliömetrin keskusvarastoon. Kuljetuksien kilo- 30 metrimäärät putosivat nopeasti jopa 30 prosentilla ja tuotteet seisoivat varastossa entisen 1,2 päivän sijaan vain 0,3 päivää. Vuonna 2010 Eroski otti seuraavan logistiikkaloikan ja automatisoi tuoretuotetilaustensa keräilyn. Kolme keskeistä päämäärää Eroskin jakelukeskusten logistiikkajohtaja Imanol Alberdi kertoo, että ensisijaisena projektia ohjaavana päämääränä oli halu minimoida käsin tapahtuva tuotteiden käsittely. – Halusimme välttää käsin tapahtuvan keräilyn mukanaan tuomat ergonomiaongelmat. Lisäksi etsimme joustavaa ratkaisua, jonka avulla voisimme pienentää jakelutoimintojen kuluja. Nyt käyttöön otettu järjestelmä vastaa tavoitteisiimme täydellisesti, ja olemme erittäin tyytyväisiä muutokseen. Aiemmin jakelukeskukseen saapuvien tuotteiden lajittelu, puskurivarastojen toiminnot ja tilausten keräily hoidettiin kaikki käsin. Työntekijät käyttivät trukkeja ja tiedot tilauksista kulkivat radiotaajuuspäätteiden kautta. Suuret laatikko- ja korimäärät hallin lattialla olivat ongelmallisia sekä työnteon että tilankäytön kannalta. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Ergonomian parantaminen oli yksi uudistuksen tavoitteista, ja siinä onnistuttiin, kiittää jakelukeskusten logistiikkajohtaja Imanol Alberdi. Eroskin, Euro Pool Systemin, Ulma Handling Systemsin ja Cimcorpin yhteistyönä toteutettu automaatiojärjestelmä mullisti jakelukeskuksen. Euroopan suurin muovilaatikkovalmistaja Euro Pool System suunnitteli uudet automaatiokäyttöön sopivat laatikot. Ulma Handling Systems suunnitteli automaattiset keräilyratkaisut ja tilasi Cimcorpilta portaalirobotteihin perustuvan keräilyjärjestelmän muovilaatikoissa toimitettaville tuoretuotteille. Robottijärjestelmä vähensi eniten manuaalista käsittelyä Eroskin lähettämön kylmätiloissa. Se perustuu suuren liikealueen robotteihin, joiden keräilykapasiteetti on 150 000 laatikkoa päivässä. Robotit käsittelevät 35 % Madridin lähettämöstä lähtevistä tuotteista eli ne, jotka toimitetaan sekalavoina, ei täysinä lavoina. Robotit kutsuvat keräiltävät tuotteet työalueelle korkeavarastosta ja keräilevät lähetettävät lavat asiakastilausten mukaan. Ergonomiaa ja säästöjä Keräilyn automatisointi on mahdollistanut virheettömät toimitukset ja lyhentänyt huomattavasti toimitusaikoja. Se onkin oleellisen tärkeää tuottavuuden kannalta, kun kyse on lyhyen eliniän elintarvikkeista. Lisäksi hellävarainen robottikäsittely eliminoi tuotevauriot ja parantaa tuotteiden laatua. – Keräämme nyt päivittäin automaattisesti 300 tonnia tuotteita, jotka ennen keräiltiin käsin. Kolmenkymmenen keräilijän sijaan pärjäämme nyt viidellä järjestelmää valvovalla työntekijällä, Eroskin logistiikkajohtaja Imanol Alberdi kertoo. Sinustako Elintarvikealan tuotekehittäjä? ELINTARVIKEALAN TUOTEKEHITYSASIANTUNTIJA (F.E.C.) 24 OP Rekrytoiva koulutusohjelma, Helsinki 27.2.- 9.10.2012 Koulutusohjelmalla haetaan elintarvikealan tuotekehityksessä kiinnostuneita koulutettavia pk-yritysten käytännön tuotekehitystehtäviin. Koulutusohjelman tavoitteena on uuteen osaamiseen perustuva pysyvä työsuhde. Koulutus on Uudenmaan ELY -keskuksen hankkimaa työvoimapoliittista aikuiskoulutusta Rekrytointiohjelmaan sisältyy yrityksen tuotekehitystä tukevaa täydennyskoulutusta yhteensä 2,5 kuukautta ja tuotekehitystyötä yrityksissä 4,5 kuukautta. Lisäksi ohjelmaan kuuluu osallistuminen kansainvälisille Inter-Food -messuille Pietariin. Koulutus on tarkoitettu elintarvikeketjun akateemisille tai ammattikorkeakoulun suorittaneille työttömille tai työttömyysuhan alaisille alan ammattilaisille. Haku päättyy 1.2.2012. Työvoimahallinnon koulutusnumero on 635 767. TIEDUSTELUT Aija Kortesmaa, [email protected] p. 09 191 54158 tai 040 569 4262 Irma Isotalo, [email protected] p. 09 191 54076 tai 040 825 6751 www.palmenia.helsinki.fi www.mol.fi Joustavuus ylös, kulut alas Muutoksen myötä jakelukeskuksen toimintaa on voitu sovittaa entistä paremmin palvelemaan myymälöiden yksilöllisiä toiveita. – Käsittelemme päivittäin lähes miljoona tuotepakkausta yli 1 200 liikkeelle. Se on jatkuvaa kilpajuoksua kelloa vastaan. Monipuolinen automaatiojärjestelmä onkin tuonut siinä suhteessa kiistattomia etuja, kertoo Alberdi. – Madridin jakelukeskus on pilottiprojekti. Sen pohjalta päätetään, jatkammeko samanlaisella konseptilla muissa jakelukeskuksissamme. Tavoitteena on luopua tuoretuotteiden käsinkeräilystä ja viedä automaatiota myös kuivatuotteiden puolelle. Uudella jakelukeskuskonseptilla pyrittiin myös kustannustehokkuuden ja ergonomian parantamiseen. Jakelukustannuksia on saatu alennettua yli 20 prosentilla aiempiin vuosiin verrattuna. ELINTARVIKETILA UUSI 1250 m2 , Hyvällä paikalla Turku- Helsinki moottoritien varrella Turussa. Myydään tai vuokrataan. H: 890.000€ 040 4472606, [email protected] Logistiikkapalkinto Espanjan logistiikkaorganisaatio Club de Logistica myönsi Eroskin hankkeelle hiljattain parhaan logistiikkaprojektin palkinnon. Kunnianosoituksen perusteluissa painotettiin nimenomaan automaattisen keräilyjärjestelmän tehokkuutta sekä yritysten onnistunutta yhteistyötä uraauurtavan projektin toteutuksessa. π Paula Ovaskainen Marketing Manager Cimcorp Oy paula.ovaskainen(at)cimcorp.com NAANTALI Merenrannalla 1800 m2, hyvällä sijainnilla. 2 kpl isoja 1000 m3 altaita. Toimisto, työtilaa. Myydään tai vuokrataan . H: 1.300.000 € 040 447 2606, [email protected] n t e e M a Pullaa leivotaan Helsingin Itäkeskuksen Prisman Fazer leipomossa. Kuvat: eSKo rahKonen Fazer Leipomot Oy:llä yli 30 lähileipomoa marketeissa Fazerilla on jo 34 leipomoa Prismoissa, Citymarketeissa ja Supermarketeissa ympäri Suomea. Niissä valmistetaan uunituoretta leipää ja kahvileipää parilla kymmenellä paikkakunnalla. Pohjoisin leipomo sijaitsee Rovaniemellä. – Tavoitteena on noin 50 Fazer leipomoa vuoteen 2015 mennessä. Kaupoissa olevat Fazer leipomot ovat kasvava ja näkyvä osa koko Fazer Leipomoiden kokonaisuutta. Liiketoiminnan kannalta oleellista on riittävä asiakasvirta, jota palvellaan aina, kun kauppa on auki. liiketoimintajohtaja Tiia Kujanpää Fazer Leipomot Oy:stä kertoo. Tukee lähiruokaperinnettä Fazerin lähileipomoissa on tarjolla 70–90 tuotetta, joista jopa kolmannes valmistetaan paikalliseen makuun ja tarpeeseen. Loput tuot- 32 Luomutuotevalikoima laajenee valtakunnalliseksi kevään 2012 aikana. teet ovat Fazerin valtakunnallisesta tuotevalikoimasta. Esimerkiksi Helsingin Kannelmäen Prisman lähileipomossa lähityöpaikkojen työntekijät käyvät ostamassa paljon pullaa ja välipaloja päiväkahville ja kokouksiin. Itä-Suomessa Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi syödään paljon karjalanpiirakoita ja Kajaanissa ja Oulussa nyrkkirieskaa. Toisaalta pääkaupunkiseudulla iso tuote on vesirinkeli, ja Joensuussa myydään paljon tomaattileipää. – Aika on otollinen pienille leipomoille, kun lähiruuan merkitys on korostunut. Fazer lähi- leipomot tukevatkin paikallista ruokakulttuuria, Kujanpää tähdentää. Pieniä jauholeipomoita Tiia Kujanpää sanoo, että muun muassa karjalanpiirakoita ja Dallas-pullaa valmistetaan pakasteista, mutta muuten taikinoita ei kuljeteta, vaan tuotteet leivotaan paikan päällä. – Kyse on selkeästä leipomoprosessista, vaikka mittakaava on perinteistä leipomoa pienempi, hän tarkentaa. Markettien Fazer leipomot ovat oikeita ”jauholeipomoita”, joissa leivotaan samoilla koneilla ja laitteilla kuin perinteisissä leipomoissa, mutta lisäksi käsinleivontataito korostuu vahvasti. Lähileipomoiden valikoimat ovat toistaiseksi leipä- ja kahvileipävaltaisia. Moni asiakas kuitenkin odottaa valikoiman laajentuvan myös konditoriatuotteisiin, mikä vaatii enemmän käsityötä ja edellyttää kylmäsäilytystiloja. Täydentää kaupan valikoimaa Kujanpään mukaan on tärkeää varmistaa, että kuluttajat saavat leipomoista tuoreita sekä paikallisten makumieltymysten mukaisia tuotteita. Syksyllä Fazer lanseerasi pääkaupunkiseudulla myös luomutuotteita, joista ensin tulivat myyntiin luomusekaleipä ja -sämpylät. Luomutuotevalikoima laajenee valtakunnalliseksi kevään 2012 aikana. – Tavoitteena on kasvattaa koko kaupan leivän myyntiä ja tarjota valikoimaa, joka täydentää kaupan muuta leipämyyntiä, Kujanpää toteaa. Markettien Fazer leipomoissa työskentelee yleensä esimies ja 3–6 vakituista työntekijää. Tällä hetkellä Fazer leipomoissa on reilut 200 alan ammattilaista. Pirjo Huhtakangas Käsinleivontataito korostuu lähileipomoissa Elosella on tällä hetkellä yhdeksän myymäläleipomoa. Kuvassa on Keljon myymäläleipomo ja kahvio Jyväskylässä. Kuva: jari eLonen Leipomot valtaavat marketteja Yhä useammassa ruokamarketissa toimii myös leipomo. Niitä on jo nyt useita kymmeniä, ja määrä noussee yli sataan parin vuoden kuluessa. Suomen Leipuriliiton hallituksen puheenjohtaja, Elonen Oy:n toimitusjohtaja Jari Elonen kertoo, että myymäläleipomoita on jo nyt noin 65–70 ympäri Suomea. – Lisäksi on noin 20 kevyempää versiota, jossa hieman pelataan jauhon kanssa. Suurimmat tekijät ovat Fazer, Elonen, Perheleipurit sekä lisäksi joitakin yksittäisiä leipomoita, Jari Elonen tarkentaa. Hän arvioi, että myymäläleipomoiden määrä nousee vielä 20–30:llä parin vuoden kuluessa. Elosella on tällä hetkellä yhdeksän myymäläleipomoa: kolme sekä Tampereella että Jyväskylässä, kaksi Lahdessa ja yksi Seinäjoella. – Pysymme keskeisen Suomen alueella. Muutama myymälä voi tulla lisää, jos hyviä yhteistyökumppaneita löytyy, Elonen kertoo oman yrityksensä parin lähivuoden näkymistä. Elosen myymäläleipomoissa leivotaan päivittäin 30–40 erilaista tuotetta: ruokaleipiä, sämpylöitä, kahvileipiä, pitkoja, piirakoita ja pasteijoita sekä karppausleipää. – Tulevaisuudessa on tarjolla enemmän kokojyvätuotteita ja kuitupitoisempia leipiä, ehkä ruokaisampia tuotteita. Leipomomyymälä kaikkiin isoihin marketteihin taan kaiken aikaa ja muutetaan kysynnän mukaan. – Lämmin leipä on varmasti kiristyvässä kilpailussa vahvasti esillä. Uskon, että kaikissa suuremman volyymin marketeissa on jonkinlainen leivän leivontakonsepti tulevaisuudessa. Volyymituotteet leivotaan suurilla linjoilla, mutta erikoistuminen ja lämmin leivän tuoksu tuodaan varmasti moneen kauppaan sisälle, Jari Elonen vakuuttaa. Hän uskoo, että myymäläleipomoiden monipuolinen tarjonta parantaa kauppojen leipäosastojen valikoimia, ja samalla pystytään vastaamaan nopeisiin kysyntäpiikkeihin. – Myymäläleipomoiden osuus leivän myynnistä kaupan sisällä on nyt noin 20– 40 prosenttia kaupasta riippuen, Jari Elonen kertoo. Hän muistuttaa, että myymäläleipomon konekanta on periaatteessa samanlainen kuin perinteisessä pienessä leipomossa. Myymäläleipomoissa työskentelee keskimäärin 4–6 työntekijää, mutta määrä riippuu muun muassa kaupan aukioloajoista ja myymäläleipomon konseptista. – Ammattileipureista alkaa olla pulaa niin myymäläleipomoissa kuin normaalileipomoissakin. Tulevaisuudessa voi työvoiman saanti olla hyvinkin rajoittava tekijä korkealuokkaisten myymäläleipomoiden lisääntymiselle, Elonen toteaa. π Pirjo Huhtakangas Myymäläleipomoiden valikoimaa seura- www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 33 n t e e M a Tuotteiden onnistunut markkinointi on A ja O. Marjatuotteiden esillepano oli tehty messuosastolla huolella. Kuva: SiMo MoiSio Luomua ja teknologiaa Saksan elintarvikekauppoihin Saksassa suomalaisten elintarvikeyritysten on helpointa saada tuotteensa myyntiin pieniin kauppaketjuihin tai yksittäisiin kauppoihin, koska ne voivat hankkia tuotteensa itse. Saksan elintarvikealan päätrendejä ovat terveellisyys, alueellisuus, luonnollisuus ja alhainen hiilijalanjälki. Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, missä tuotteet on valmistettu, miten työntekijöitä kohdellaan, miten tuotteet kuljetetaan ja myydään. Ympäristöystävällisyys on Saksassa ollut jo pitempään trendinä. Sen sijaan esimerkiksi karppaaminen ei ole saanut kuluttajien keskuudessa samanlaista suosiota kuin Suomessa. Tehotuotantoa halutaan vastustaa, ja keskustelua on käyty paljon ruuan heittämisestä jätteisiin. Saksassa asiakas heittää ruokaa jätteisiin 80 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun 34 kauppa vain neljä kiloa. Kaupan järjestelmä toimii siten paremmin. Tällä hetkellä Saksassa keskustellaan myös parasta ennen -päiväyksen merkitsemistarpeesta. Osa kuluttajista vaatii sen jättämistä pois pakkauksista, koska he tulkitsevat parasta ennen -merkinnät viimeiseksi myyntipäiväksi ja heittävät tuotteen liian aikaisin jätteisiin. Uutta teknologiaa on tuotetietojen saanti kännykkään. Kännykällä voi kaupassa kuvata elintarvikkeen koodin, jonka avulla näkee tuotetiedot. Tarkemmat tiedot voi lihatuotteissa nähdä myös kuviokoodista, jolloin löytyy myös valmistusolosuhteet ja tarkasti tuotantotila. on mahdollista päästä. Esimerkiksi Edekalla on 4 500 kauppiasta, ja yksittäisiin kauppiaisiin voi olla suoraan yhteydessä. Marjatuotteille saadaan lisäarvoa, jos ne esitellään käsin poimittuina, käsittelemättöminä, terveellisinä ja aitoina. Tällöin kuluttajat ovat tuotteista valmiimpia maksamaan enemmän kuin perustuotteista. Osa kuluttajista arvostaa käsityönä aikaansaatua laatua. Esimerkiksi yhdellä Edeka-kauppiaalla on olutpanimo kaupan sisällä. Olutta saa vain hänen kymmenestä supermarketistaan. Yhdessä kaupassa on myös kaupan oma kahvipaahtimo. Itse paahdettua kahvia saa seitsemästä supermarketista. Käsityötä arvostetaan Basic-kauppaketju on sopivan pieni suomalaiselle suurelle luomuvalmistajalle. Yritys on kiinnostunut ottamaan valikoimiin suomalaisten yritysten valmistamia luomutuotteita. Kauppa on perustettu vuonna 1997. Tällä Suomalaisyrityksillä on vaikea päästä kymmenen suurimman kauppaketjun valikoimiin. Pienet kauppaketjut tai yksittäiset kaupat sen sijaan voivat hankkia tuotteensa itse, ja niihin Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Lupaava kohde Basic -luomukauppa Saksan elintarvikekauppa pähkinänkuoressa Saksassa väestön määrän on ennustettu laskevan 80 miljoonasta 70 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Yhden hengen kotitalouksien määrä kasvaa, tuotekoot pienenevät ja valmisruokien käyttö kasvaa. Vuonna 2010 elintarvikekaupan liikevaihto oli 128 miljardia euroa. Myymälät voidaan jakaa edullisiin laatikkomyymälöihin, joita ovat esimerkiksi Lidlin, Aldin ja Norman myymälät. Niissä on 2000–3000 artikkelia myymälää kohti ja markkinaosuus on 45 prosenttia. Aldin erikoisuus on, että lähes koko valikoima koostuu kaupan omista merkeistä. Supermarketeissa on 20 000 artikkelia, hetkellä yrityksellä on 26 myymälää Saksassa ja kaksi Itävallassa. Suurin myymälä on Kölnissä. Lähes kaikki tuotteet ovat luomua, ja ne tulevat sekä Saksasta että muualta maailmasta. Laaja luomutuotevalikoima mahdollistaa sen, että asiakkaat voivat tehdä kaikki ostoksensa samasta paikasta. Luomukuluttaja haluaa noudattaa monipuolista ruokavaliota. Tuoretuotteet ovat eniten myyty tuoteryhmä, mutta myös lastenruoka sekä liha- ja juustotiskin tuotteet ovat kysyttyjä. Tällä hetkellä kysyntä kasvaa erityisesti lasten ruuissa, vaikkakin sekä lapsiperheiden äidit, nuoret opiskelijat että iäkkäämmät ihmiset ovat kaupan vakioasiakkaita. Hintaerot ovat suurimmat luomulihassa, muissa tuoteryhmissä on pienemmät erot. Kauppaketjun valikoimissa on kaikkiaan 22 000 tuotetta, vierailumyymälässä tuotteita oli 9 000. Yrityksen perusti alkujaan neljä luomupioneeria, joiden tavoitteena oli tarjota kuluttajille mahdollisuus ostaa luomutuotteet yhdestä paikasta. Siksi tuotevalikoima on suuri ja ostoilmapiiri moderni. Basic-ketjun perustamisvaiheessa oli Alt Natura -luomuketju heidän mielestään liian yksipuolinen, koska he markkinoivat tuotteita apteekkien kautta ja tuotevalikoima kattoi vain 5 000 tuotetta. ja niiden markkinaosuus on kolmannes kokonaismyynnistä. Tyypillinen supermarket on kooltaan noin tuhatneliöinen. Supermarketit poikkeavat valikoimansa ja tuotteiden laadun osalta halpamyymälöistä. Itsepalvelutavarataloja on myös runsaasti. Niiden osuus elintarvikemarkkinasta on 15 prosenttia. Laajan tuotevalikoiman kaupoissa on noin 5 000 neliötä ja malliesimerkkinä Kaufhof ja Karstad. Alle 400-neliöiset pikkumarketit myyvät neljä prosenttia ruuasta. Niiden on vaikea pärjätä kilpailussa ilman erikoistumista. Esimerkiksi luomuruokaan erikoistuneet supermarketit ovat niin pieniä toimijoita, etteivät ne yllä tilastoihin. Pienet luomu- löissä on tavarantoimittajien tuotemaistatuksia. Myös viini-iltoja järjestetään ja osallistutaan Biofach-messuille, joissa tavoitetaan kuluttajia ja tavarantoimittajia. Kauppaketjussa työskentelee kuusi sisäänostajaa. Basic vastaa myös alueellisuuden vaatimukseen ja tuotteet hankitaan mahdollisimman läheltä. Ne ovat pääasiassa saksalaisia. Kaupan merkkien osuus on luomukaupassa pieni, vain 350 tuotetta, mutta se laajenee. Oman tuotemerkkinsä avulla Basic hakee myös uutta jalansijaa. Ulkomaisella tavarantoimittajalla on helpointa päästä tuottamaan Private Label -tuotteita kaupan omalla tuotemerkillä. Mutta myös yritysten omilla tuotemerkeillä olevia marketit kasvattavat kuitenkin osuuttaan, vaikka Saksassa luomutuotteiden osuus elintarvikkeiden kokonaismarkkinoista on vasta viisi prosenttia. Kokonaisuutena myymälöiden lukumäärä on laskussa. Neljässä vuodessa myymälöiden määrä on laskenut 44 000:sta 40 000:een. Myymälöiden koko suurenee, ja pienet supermarketit menettävät osuuksiaan ja lopettavat kauppoja. Myynti siirtyy isompiin yksiköihin, 3000– 4 000 neliön kauppoihin, joihin mahtuu riittävän laaja tuotevalikoima. Ketjuista suurin on Edeka, sitten tulevat Rewe Gruppe, Metro Gruppe, Swarz Gruppe, Aldi jne. tuotteita sisältyy valikoimaan runsaasti. Suunnitteilla on myös tavallisiin supermarketteihin Basic-hyllyn perustaminen. Münchenissä on meneillään pilotti, jossa tavanomaiset supermarketit ovat ottaneet myymälän sisään Basic-hyllyn. π Simo Moisio johtaja Arktiset Aromit ry simo.moisio(at)arktisetaromit.fi artikkeli perustuu vierailun antiin Basic-kaupassa ja tutkimusinstituutti johtaja Michael gerlingin esitykseen suomalaisvieraille Saksan elintarvikekaupan trendeistä anuga-messujen seminaarissa lokakuussa. gerling työskentelee Saksan elintarvikekaupan liiton Bundesverband des deutschen Lebensmittelhandels BvL tutkimusinstituutin ehi:n johtajana. >> Hankinta ja markkinointi ovat keskitettyjä Markkinointi on Basic -ketjulla keskitettyä, ja pääkonttorissa markkinoinnissa työskentelee 22 henkilöä. He toimittavat Bionews-lehteä, jonka avulla välitetään kuluttajille teemoittain tietoa kestävästä kehityksestä, allergioista jne. Lisäksi tarjouslehtiset jaetaan kahden viikon välein kotitalouksiin ja myymä- Kohderyhmämarkkinointi on maailmalla yleisempää kuin Suomessa. Tässä lapsille kohdennettuja tuotteita. Kuva: SiMo MoiSio www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 35 n t e e M a Anugamessuilla vähän todellisia uutuuksia Uusien innovaatioiden saamiseksi pienille yrityksille tulisi luoda mahdollisuus osallistua Anuga messuille edullisemmin tai jopa ilmaiseksi kutsuttuna hakemusten perusteella. Anuga-elintarvikemessut käy neljännelle vuosikymmenelle. Se on kasvanut pienestä lähinnä eurooppalaisen ja eritoten saksalaisen ruuan katselmuksesta maailman elintarvikemessuiksi, jossa nykyisin varsinkin kehittyvien talouksien tuotteita esitellessä vain mielikuvitus – ei edes messuosaston pintaala – vaikuttaa olevan rajana. Egyptin tai Turkin osastot taitelijoineen vaikuttivat siltä kuin olisi satsattu puolet vuoden kansantuotteesta. Italian panostus teemamaana oli sekin kansantuoteluokkaa. Anugaan on tullut myös oheistapahtumia, joista seminaarit ja erilaiset tiedotustilaisuu>> det ovat suosituimpia. Oheisohjelma seminaareineen, maisteluineen ja kilpailuineen oli paljolti keskittynyt saksalaiseen tematiikkaan, kuten ”saksalainen laatu kohtaa maailmanmarkkinat” tai luomumarkkinoiden nykytilanteeseen. Messuilla valittiin vuoden kokki, maisteltiin oliiviöljyjä (missä oli rypsiöljy?), luotiin keittotaidon visioita tai jäljitettiin luomun jäljitettävyyttä vähittäiskauppafoorumissa. Vaikka kävijöitä ei ollutkaan aivan huippuvuosien määrää, se tuottaa ainakin vilkkaimpina päivinä ongelmia, jotka vähentävät intoa vierailla Anugassa. Ruuhkat käytävillä vaikeuttavat liikkumista ja pääsyä osastoille, joista osaan oli jonoja ruuhkaksi asti. Hotellihinnat Kölnissä nousevat messujen aikana pilviin, yhden hengen huoneesta pyydettiin messualueen lähellä jopa 600 euroa vuorokaudelta. Edullisempi ratkaisu on majoittua lähialueilla tai lähikaupungeissa, mutta aikaa menee liikkumiseen – Kölnin tiet ja Saksalaisia Iso-Britanniassa tuotettuja peruna- ja kasvipohjaisia luomukeittoja. Saksassa mahdollisuuksia myös business to business vientiin Saksalainen yritys Sinalco on myös mielenkiintoinen vientimahdollisuus. Yritykselle voitaisiin Suomesta toimittaa lähinnä mehukonsentraatteja, mikäli hintataso onnistutaan sovittamaan kansainvälisen yrityksen maksamia hintoja vastaavaksi. Yritys on aloittanut kivennäisvesien valmistuksella vuonna 1902. Tuotteita myydään yli 50 maassa Euroopassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. Reseptejä on noin 360 erilaista. Saksassa tunnettuus on 91 prosenttia. Yritys toimii franchising -periaatteella ja etsii yhteistyöyrityksiä myös Pohjoismaista. Sinalco on valittu kärkikaartiin vuonna 2007 vuosisadan tuotemerkkejä koskeneessa vertailussa. Ravintoloihin yritys toimittaa tuotteet lasipulloissa, kuluttajille kierrätettävissä muovipulloissa. Muovipullot kiertävät Saksassa keskimäärin 30 ker- 36 taa. Ulkomailla joutuvat käyttämään kertakäyttöpulloja. Nykysuuntauksena on käyttää entistä enemmän luontaisia väriaineita sekä virvoitusjuomissa, että energia- ja urheilujuomissa. Saksassa ei tuotteissa käytetä säilöntäaineita lainkaan. Energiajuomat pakataan nuorille pääasiassa tölkkeihin, iäkkäämmille henkilöille pulloihin. Sinelco valmistaa nuorille myös oluen kaltaisia juomia, joissa on 10 prosentin hedelmä- tai marjapitoisuus. Kansainvälisenä sloganina on Schmekt. Yritys kertoi eri maissa toteutetuista mainoskampanjoista, joiden sisällössä otetaan huomioon kunkin maan kulttuuritekijät. Mainontaa harjoitetaan länsimaissa paljon myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä runsaasti erilaisia urheilutapahtumia sponsoroimalla. Esimerkkeinä yritys esitti koripallon MM-kisojen, jal- Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi kapallon maajoukkueen ja beach-volley kisojen sponsorointimateriaalit. Pääyritys valmistaa 700 miljoonaa litraa erilaisia juomia vuodessa, työntekijöitä on 450, pullotuslinjoja kahdeksan, joista kaksi linjaa on kertakäyttöpulloille. Yrityksen vesi otetaan 270 metriä syvästä kaivosta luonnonsuojelualueelta. Veden suodatus tapahtuu hiekka- ja hiilisuodatuksena. Vastaavat suuret kaivot ovat myös Lidlin ja Aldin kauppaketjuilla. SImo Moisio Anugamessut lukuina • ANUGA-elintarvikemessut pidettiin 31. kerran Kölnissä 8–12.10.2011. • Messuilla oli noin 15 5000 kävijää, missä oli hienoinen lisäys edelliseen tapahtumaan. • Kävijöistä 62 % tuli Saksan ulkopuolelta. • Näytteilleasettajia oli 6 596 kaikkiaan 100 maasta (86 % ulkomaisia). • Näyttelypinta-ala oli 284 000 m2. • Tämän vuoden teemamaa oli Italia, josta oli yli 1000 näytteilleasettajaa. Tuttuun tapaan messuilla oli paljon juustoja esillä. Kuvat: henriK Bruun kadut ovat jo muutenkin ruuhkaiset, saati sitten messujen aikaan. Juna on sujuvin liikkumismuoto, vaikka ruuhkaista on niissäkin. Erikoisuuksia Taste 11 -osastolla Anugaa markkinoidaan ”Taste the future” -tunnuksella. Taste 11 -osastolle oli koottu 54 erilaisia maku- ja pakkausinnovaatioita. Huippuinnovaationa esiteltiin myös juusto, johon oli lisätty kolmasosa olutta. Sen ja muutaman muunkin kohdalla jäi miettimään valinnan perustetta Taste 11:een. Tässä seurassa suomalaisille tuotteille olisi ollut sijaa ja tilaa! Mikäli näitä on uskominen, erikoistuotteilla on tulevaisuutta: erikoistuotteilla, joita mm. monet suomalaiset valmistajat tekevät. Tarvitaan vain aktivoitumista! Anugasta on tullut maailman suurin elintarvikenäyttely ja liki instituutio. Näytteilleasettajan kustannukset ovat kasvaneet messujen mittakaavan myötä. Pienillä, usein innovatiivisilla yrityksillä on vähän mahdollisuuksia saada tuotteitaan näytteille tällaiseen jättitapahtumaan, vaikka juuri sitä ne tarvitsisivat kasvaakseen suuriksi. Mittakaavasta kärsii myös Anugan laatu. Siitä on tullut tavanomaisen, jokapäiväisen, vanhoilla rutiineilla ja koetelluilla prosesseilla valmistetun ruuan massakonsulenttiesittely. Uutuudet ja todelliset innovaatiot esitellään muilla areenoilla. kin. Ehkäpä messuorganisaatio myös miettii, miten kehittää tapahtumaa kävijöitä entistä paremmin palvelevaan suuntaan. π Pienille sijaa Henrik Bruun toimitusjohtaja Pieni Kirahvi Oy Ab/ Kanniston Leipomo Yksi messujen kehittämismahdollisuus on luoda pienillekin yrityksille mahdollisuus osallistua messuille edullisemmin tai jopa ilmaiseksi kutsuttuna hakemusten perusteella. Voisi olla erityinen todellisten ja uusien innovaatioiden osasto ”radikaalit innovaatiot”, vähän samaan tapaan kuin messut on jo jaettu eri osa-alueisiin vuodesta 2003 alkaen. Siten Anuga voisi saada takaisin sitä edelläkävijän mielikuvaa, joka sillä on alun perin ollut. Vaikkei Anugassa mitään kovin mullistavaa ollut, enempää tuotteita kuin pakkauksiakaan, hyöty tulee keskusteluista ja asiantuntijoiden tapaamisista. Kuten yksi kollega totesi, siellä ovat kaikki, niin asiakkaat, raakaainetoimittajat, asiantuntijat kuin päämiehet- Heikki Manner puheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry Taste 11 osastolle oli koottu 54 erilaisia maku- ja pakkausinnovaatioita. Esimerkkejä Anugan Taste 11 -innovaatioista. Tuotenimi Drink Vinegar Natvia Màntua Apfel Kernöl Espresso Rub Muffin Piping bag Bergspitzsalami Gerstenbrot Tuote viinietikkajuoma vähäenerginen Stevia -makeutusjauhe hawaijilainen nestesuola omenan siemenöljy paneerausjauhe valmis muffinsmassa massapussissa valkohomesalami ohratäysjyväleipä Tuottaja Acetaia Giuseppe Cremonini, Italia Natvia, Australia Acetificio Mengazzoli, Italia Gegenbauer, Itävalta Stonewall Kitchen Rolph & Rolph S.A Meinen AG Pema Vollkorn-Spezialitäten Heinrich Leupoldt KG www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 37 n t e e M a Tekesin Sapuskaohjelma loppusuoralla – yrityshankkeet tuottavat tulosta Sapuskaohjelmassa on synnytetty kansainvälistä liiketoimintaa uudenlaisella valmisruokakonseptilla, vastuullisilla likööreillä on menty maailmalle ja sinisestä perunasta on tulossa vientihitti. Sapuskan ohjelmapäällikkö Kari Venäläinen loistaa tyytyväisyydestä ohjelman tuloksiin. Tavoitteet on saavutettu, jopa ylitetty. – Yrityshankehakemusten määrä ja laatu on ollut Tekesille positiivinen yllätys, kiitos siitä kuuluu yrityksille ja lisäksi Sapuska-tiimille ja muulle välittäjäverkostolle. On ollut mukava huomata myös ohjelmapalveluiden, kuten opintomatkojen, mentorointien ja tilaisuuksien jatkavan elämäänsä yritysten liiketoiminnoissa uusien syntyneiden kontaktien ja verkostojen myötä, Venäläinen myhäilee. Suurin yrityshyöty ja tehokkuus hankkeista saadaan yritysvetoisissa hankkeissa, joissa sitoutuminen on aitoa omien luottamuksellisten tavoitteiden ja omarahoituksen kautta. Euroina koko ohjelman suunniteltu volyymi oli 35 miljoonaa euroa kattaen kaiken eli hankkeet ja ohjelman palvelut. – Tässä vaiheessa 27 miljoonan euron kokonaisuus on koossa pelkästään hankkeissa, joten emme voi muuta kuin olla tyytyväisiä. Rahan määrää oleellisempaa on tietenkin se, mitä hankkeissa saadaan aikaan. Yritykset tulevat halutessaan yksittäisten tulostensa kanssa julkisuuteen. Kokonaisuutena on syntynyt oikeaa vientikauppaa, kansainvälistymistä, verkostoja ja apua pk-elintarvikealan yrityksen aidosti kannattavan tulevaisuuden suunnitteluun, Venäläinen kiteyttää. Palveleva valmisruokakonsepti maailmalle R-Menu on R-Menu Oy:n kehittämä konsepti, jossa tarjotaan koko palveluketju asiakkaan käyttöön. – Toimitamme erikoisuunin ja ruoka-annokset suoraan asiakkaalle sekä valmiin markkinointimateriaalin markkinoinnin tueksi, toimitusjohtaja Juha Vainionpää kertoo. R-Menun Tekes-rahoitteinen hanke Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista tähtää tämän konseptin kansainvälistämiseen, ensivaiheessa Ruotsiin ja Norjaan. 38 R-menu Oy on kehittänyt Sapuska-ohjelmassa erilaisia maukkaita ruoka-annoksia. Kuva: juSSi Koivunen, Studio Koivunen oy – Hankkeen aikana olemme Ruotsissa tehneet markkinoihin, paikalliseen ruokakulttuuriin ja kaupallistamiseen liittyviä selvityksiä tämäntyyppisen konseptin lanseeraamiseksi. Selvitysten perusteella R-Menu Oy on kehittänyt ruoka-annoksia sekä täysin uusia tuotteita Ruotsin markkinoille sopiviksi. Tuloksena on toimituksia jo useamman asiakkaan kanssa. Asiakkaat ovat pienempiä ja isompia ketjuja, mm. huoltoasemien deli-pisteitä. – Seuraavaksi tähtäämme Norjan markkinoille. Tekesin rooli tämän projektin toteuttamisessa on ollut merkittävä: rahoitus rohkaisee pienempääkin yritystä lähtemään uusille kansainvälisille alueille, johon muuten uskallusta ei ehkä riittäisi, Vainionpää tunnustaa. R-Menu Oy on vuonna 2008 Juha ja Raija Vainionpään perustama Kangasalla sijaitseva perheyritys. Liikevaihto on 2,8 miljoonaa euroa, ja yritys työllistää 18 henkilöä. Sapuska Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista • Ohjelma tukee pk-elintarvikeyrityksiä kansainvälistymiseen tähtäävässä liiketoiminnan ja tuotteiden kehittämisessä. • Käynnistyi marraskuussa 2008 ja päättyy 2012 lopussa. • Ohjelmassa on ollut 18 aluetilaisuutta, 13 teemallista tilaisuutta ja 5 opintomatkaa. Näihin on osallistunut yhteensä tuhansia henkilöitä. • Tekes on rahoittanut ohjelmassa 74 yrityshanketta ja 18 tutkimushanketta. Hankesalkun kokonaisvolyymi on 27 miljoonaa euroa. • Ohjelman mentorointipalvelussa on 30 yritystä. • Aktivointipalvelun kautta on syntynyt yli 20 yrityshanketta. • Yritykset voivat hakea rahoitusta sekä maksutonta mentorointia ja aktivointia jatkuvasti. • Tulossa mm: vuosiseminaari 11.1.2012 ja Pohjoiset Pöperöt Gastro-messuilla 14.3.2012. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Vastuullista likööriä Eteläpohjalainen perheyritys Pramia Oy valmistaa lonkeroita, siidereitä, likööreitä ja muita maustettuja alkoholituotteita johtoajatuksenaan kestävä kehitys ja ympäristön huomioiminen. Tekes on rahoittanut hanketta Pramian liiketoiminnan kehittäminen. – Hankkeen päätavoitteena oli yrityksen kansainvälistyminen ja viennin käynnistäminen. Tähän liittyen lähdimme kehittämään erityisesti vientiin sopivia tuotteita ja pakkauksia, vientipäällikkö Minja Kivinen valaisee tavoitteita. Oleellista hankkeessa oli myös vientimaiden alkoholijuomamarkkinoiden logistiikan ja tukkureiden toimintaperiaatteiden tutkiminen. – Koska kestävä kehitys on yrityksemme ajattelun kulmakivi, halusimme selvittää ekologiset tuotantotavat ja vaihtoehdot. Tavoitteena oli myös yrityksen ja tuotteiden tunnettuuden kehittäminen. Hankkeen tuloksena kansainvälistymisen näkymät osoittautuivat niin lupaaviksi, että yritykseen palkattiin vientipäällikkö. Juuri ekologisuus osoittautui avaintekijäksi mahdollisilla vientimarkkinoilla. Pramia erottuu kilpailijoistaan ekologisena edelläkävijänä pienen hiilijalanjäljen ja muovipullo-osaamisen ansiosta. Pramian muovipullon hiilijalanjälki on 70 % perinteistä lasipulloa pienempi kuljetuksen osalta. – Hankerahoituksen lisäksi olemme saaneet Sapuska-ohjelmassa mentoroinnin avustuksella neuvontaa luomutuotteiden kansainvälistymisessä, kontakteja tutkimus- Jaakkola Potatofarm Oy:n toimitusjohtaja Arvo Jaakkola (vasemmalla) esittelemässä Pietarissa yrityksen perunatuotteita, mm. sinistä perunaa Jussi Ylitalolle (executive chef, Sokos Hotel Palace Bridge). Kuva: virve anttiLa, FoodweSt oy laitoksiin sekä uusia tuotekehitysideoita. Olemme lisäksi osallistuneet ohjelmassa järjestettyyn luomuteemalla toteutettuun Saksan opintomatkaan sekä hyödyllisiin seminaareihin, Kivinen summaa. Perunalle lisäarvoa Jaakkola Potatofarm Oy tavoittelee kansainvälistä toimintaa perunatuotteilla. Sininen peruna on yksi mahdollinen erikoistuote vientimarkkinoille. Lajikkeen nimi on Blue Congo. – Tähtäämme uusilla pitkälle jalostetuilla puolivalmiilla perunakomponenttituotteilla erityisesti suurtaloussektorille. Projekti käynnistyi kesäkuussa 2009. Tähän mennessä vientiin sopivat tuotteet ja niiden teknologia on kehitetty, toimitusjohtaja Arvo Jaakkola kertoo. Parhaillaan yritys investoi uusiin laitteisiin ja tuotantotiloihin. Projektin viimeisessä vaiheessa lähdetään rakentamaan liiketoimintamallia, jolla tähdätään Pohjoismaiden sekä mahdollisesti Venäjän ja Keski-Euroopan markkinoille. Ilman Tekesin rahoitusta projektia ei olisi voitu toteuttaa tässä laajuudessa, tuki pienelle yritykselle oli aivan ratkaiseva. Myös ohjelman opintomatkat, seminaarit ja muut tapahtumat ovat tarjonneet uutta tietoa sekä verkostoitumismahdollisuuksia toisten yrittäjien ja asiantuntijoiden kanssa. – Osallistumme myös Sapuska-ohjelman tutkimushankkeeseen Perunalle lisäarvoa – terveelliset yhdisteet tehokäyttöön ja uusiksi tuotteiksi, Jaakkola täsmentää. π Eeva-Liisa Lehto Sapuska-ohjelman koordinaattori Foodwest Oy eeva-liisa.lehto(at)foodwest.fi Pramia erottuu kilpailijoistaan ekologisena edelläkävijänä pienen hiilijalanjäljen ja muovipulloosaamisen ansiosta. Lisätietoja: Sapuska-ohjelman päällikkö Kari venäläinen, tekes, p. 040 722 1632 Kuva: riitta LuKKarinen www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 39 n t e e M a Yhteistuumin Venäjälle Venäläisille maistuu suomalainen ruoka. Suomalaisen elintarvikeyrityksen katse suuntautuukin usein itään, kun yrityksen strategiaan kirjataan kasvu ja vienti. Valtavat Venäjän markkinat houkuttelevat, Pietari on lähellä ja monet kollegat ovat jo vientipuuhissa. Miten tuore venäjänviejä oikein pääsee alkuun? Vuonna 2010 Suomen elintarvikeviennin 1,2 miljardin euron potista 27,7 % suuntautui Venäjälle. Viennin arvo oli noin 333 miljoonaa euroa, josta maitovalmisteiden osuus oli kaksi kolmasosaa. Muiden tuoteryhmien osuudet ovat selvästi pienempiä. Kahvia, lihaa ja lihavalmisteita, rehuja, maataloustuotteita, alkoholijuomia ja viljatuotteita viedään kutakin noin 10–14 miljoonan euron edestä. (lähde: Tullihallitus, Elintarviketeollisuusliitto). Vientirenkaan avulla alkuun Myös pienet ja keskisuuret elintarvikealan yritykset ovat aktivoituneet. Helppo tapa päästä alkuun on mennä kimpassa ja lähteä mukaan vientirenkaaseen. – Vientirenkaan ideahan on se, että useampi yritys palkkaa yhteisen vientipäällikön ja jakaa näin kustannuksia, Firoskos Europe Oy:n toimitusjohtaja Jouni Kosloff kertoo. – Toisaalta yritykset saavat monenlaista tu- Vientirengassopimus pähkinänkuoressa • Mukana 4–6 yritystä, jotka eivät suoranaisesti kilpaile keskenään. Yritysten taustatiedot, vientituotteet ja -palvelut kirjataan sopimukseen. • Sovitaan kunkin yrityskohtaiset tavoitteet ja vientirenkaan yhteiset tavoitteet. • Yritykset sitoutuvat hankkeeseen vähintään 6 kuukaudeksi, enimmillään 42 kuukaudeksi. • Kuvataan tavoiteltava asiakaskunta. • Kirjataan kilpailuedut sekä myyntija markkinointitoimenpiteet. • Sovitaan yhteisistä pelisäännöistä. • Sovitaan toteuttamisen aikatauluista ja yhteisistä seuranta- ja raportointikäytännöistä. 40 Venäläisiltä elintarvikemarkkinoilta löytyy niin uutta kuin vanhaa tapaa myydä tuotteita. Elintarvikkeita kaupataan vielä paljon toreilla. Kuva: eSa teräväinen, joLKipaLKi oy kea toisiltaan. Vientirengas on myös tehokas tapa aloittaa vientiponnistelut ja sopii myös suuremmille yrityksille. Vientirengas on varsin vakiintunut tapa kansainvälistyä ja on erityisesti pienten yritysten suosiossa. Vientirengas auttaa kansainvälistymisen alkutaipaleella ja uusien myyntikanavien avaamisessa. Kokenut vientipäällikkö antaa suomalaisen yrityksen käyttöön osaamisen ja verkostonsa. Vientipäällikkö tuntee maan ja kaupankäyntitavat. Vientirenkaan muodostaa 4–6 ei-kilpailevan yrityksen muodostama yhteenliittymä, jolla organisoidaan yhteinen viennin toteutus kokonaispakettina. Edellytyksenä on, että yritysten tuotteet ja palvelut sopivat yhteen, yritykset ovat kiinnostuneita samasta markkinaalueesta ja yrityksillä on yhteensopivat tavoitteet. Uusi vientirengas käynnistymässä Helsinki Business and Science Park Oy on rakentamassa paraikaa vientirengasta ja palkkaamassa yhteisvientipäällikköä kuudelle päivittäistavarakaupan yritykselle. Yritysten rekrytointi aloitettiin keväällä 2011, ja elo- Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee Venäjälle? 1. Emoyhtiön taloudellinen tilanne on oltava kunnossa. 2. Tutki markkinat etukäteen. 3. Tunne vieraan maan kulttuuri, tavat ja kieli. 4. Muista ystävyyssuhteiden merkitys. 5. Hoida luvat ja sertifikaatit. 6. Hanki itsellesi luotettava partneri. 7. Muista myös hyvät suhteet viranomaisiin. 8. Hoida asiakassuhteita hyvin. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi 9. Muista työntekijöihin liittyvät riskit niin kotimaassa kuin vientimaassakin. 10. Etsi hyvät ulkopuoliset avustajat ja neuvonantajat. 11. Valitse luotettava, tasokas logistiikka ja varmat kuljetukset. 12. Tarkistuta vuokrasopimukset asiantuntijalla. Lähde: esa teräväinen, jolkipalki oy, www.jolkipalki.fi Hyvä tietotaito hyödyttää kotimarkkinoita ja vientiä kuussa puitteet yritysten kesken oli neuvoteltu. – Kuukausittain maksettavalla summalla ei kukaan voi yksinään rekrytoida pätevää vientipäällikköä, toimitusjohtaja Pia Westerling toteaa. Työ- ja elinkeinoministeriö tukee yritysten vientiponnisteluja yhdessä Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kanssa. Tuki riippuu yrityksen koosta ja on enimmillään 65 %. – Meidän roolimme on saattaa sopivat yritykset yhteen, rekrytoida pätevä vientipäällikkö ja hoitaa byrokratiaa viranomaisiin päin. Tämä vientirengas on nyt kiinni, mutta uusia muodostetaan, jos halukkaita löytyy, Westerling vakuuttaa. – Venäjälle kannattaa lähteä, kun pitää mielessään muutaman asian, toimitusjohtaja Esa Teräväinen Jolkipalki Oystä vahvistaa. Teräväisellä on parinkymmenen vuoden kokemus Venäjän markkinoista erityisesti rahoitusalalta. π Eeva Heikkilä projektipäällikkö, KTM Elintarvikekehityksen OSKE Helsinki Business and Science Park Oy/ Viikki Food Centre eeva.heikkila(at)viikkifoodcentre.fi Ammattikeittiöt & ravitsemus -teemanumero ilmestyy 24.2.2012 Lisäjakelu GASTROmessuilla 14.–16.3. osastolla 6d63 Eri markkina-alueilla on omat eronsa kulttuurissa, makutottumuksissa, talouden kehityksessä ja kuluttajien ostovoimassa, mutta kuluttajien ostopäätökset perustuvat pitkältikin samoihin trendeihin, kuten tuoteturvallisuuteen, miellyttävään makuun ja ulkonäköön sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Johtaja Olga Halme Leipurin Oy:n elintarviketeollisuusmyynnistä tähdentää, että kansainvälistyminen edellyttää taitoa nähdä metsä puilta ja reagoida nopeasti kuluttajamarkkinoiden trendeihin. – Tytäryhtiöissämme kerätty tietotaito auttaa kehittämään myös suomalaisten itävientiä harjoittavien elintarvikeyritysten tuotekonsepti- ja raaka-aineratkaisuja, Olga Halme kertoo. joiden valmistusprosessi ja maku ovat olleet tuttuja kuluttajille jo yli 40 vuotta, on tuonut mahdollisuuden toteuttaa kokonaisvaltaista osaamistamme tuoteidean kokonaisratkaisijana, tuotekehitysyhteistyökumppanina, kuluttajaväitteiden kehittäjänä sekä raaka-aineiden ja teknologian kilpailukykyisenä ja tehokkaana toimittajana, Olga Halme sanoo. Valmisruokateollisuudessa Leipurin ”taikinasta täytteisiin” -osaamista on vahvistettu yhdistämällä leipomo- ja elintarviketeollisuuden tietotaitoa. – Lähitulevaisuudessa perinteinen saunapalviviipale tai kotimainen meetvurstiviipale kruunaa ruispalaleipää venäläisen perheen yhteisessä aamuteehetkessä, Olga Halme tarkentaa. Ruis- ja kauraleipäperinnevientiä Liikevaihdosta yli puolet ulkomailta Kansainvälisiltä markkinoilta kertyy myös tietotaitoa, joka auttaa kasvattamaan olemassa olevia asiakkuuksia ja löytämään uusia mahdollisuuksia. – Leipurin on ollut viemässä suomalaista ruis- ja kauraleipäperinnettä Venäjälle rakentamalla ruisleivän kulutuskulttuurin uutta renessanssia Venäjän leipomoteollisuuden ja ravitsemusviranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa sekä lanseeraamalla terveellistä ja maukasta kauraleipäleivontaa. Liha- ja valmisruokapuolelle on tuotu muun muassa prebioottiset kuidut ja probioottiset bakteerit sekä suojabakteerit mm. perinteisten säilöntäaineiden tilalle, Halme selvittää. Myös IVY-maissa yhä useammat alan toimijat etsivät perinteisiä makuja ja valmistusteknologiaa. – Viime vuosina paluu GOST- tuotteisiin, Vuonna 1917 leipurien perustama Leipurin Oy aloitti kansainvälistymisen vuonna 1994 Virossa. Nykyään konserni toimii kotimaan lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa ja Valko-Venäjällä. Hieman yli puolet konsernin liikevaihdosta tulee jo ulkomailta. Venäjä on kasvumarkkinoiden kärjessä. Puolassa, Baltiassa ja IVY-maissa työskentelee 220 työntekijää 16 toimipisteessä palvellen asiakaskuntaa, johon kuuluu yli 1700 leipomo-, liha- ja meijeriasiakasta. π Lisätietoja: olga halme johtaja elintarviketeollisuusmyynti Leipurin oy olga.halme(at)leipurin.com Varaa paikka ilmoitukselle 23.1. mennessä! Infoteam Oy p. (09) 441133, [email protected] Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 41 n t e e M a Puolukka tiellä kansainvälisyyteen Kansainvälisille markkinoille tähtäävät markkinointipanostukset ovat suuria yksittäiselle yritykselle. Suomalaiset elintarvikealan pk- ja suuryritykset tekevät tiivistä yhteistyötä hyvän kansainvälisen näkyvyyden saavuttamiseksi Tekesin Sapuska-ohjelman rahoittamassa Kv-markkinointistrategialla uutta liiketoimintaa marja-alalle -yritysryhmähankkeessa. Ryhmälle kehitetään yhteistä kansainvälisen markkinoinnin strategiaa. ta, markkinointi ja helppokäyttöisyys. – Salaisuus piilee näiden kuuden tekijän yhdistämisessä – niiden avulla pystymme asettamaan itsemme tarinoita ja mielikuvia ostavan kuluttajan rooliin. Hankeyrityksille tuottamamme markkinointistrategia auttaa näiden mielikuvien ja kertomusten luomisessa, Invenire Market Intelligencen toimitusjohtaja Patricia Wiklund sanoo. Visiona superfruit Osaamiskeskusohjelma auttoi yrityksiä hankevalmistelussa ja työn koordinoinnissa. Elintarvikekehityksen klusteri toteutti esiselvityksiä puolukan flavorista, kemiallisesta koostumuksesta ja kuluttajamieltymyksistä. Tutkimushankkeena aloitettu työ muuttui yritysten toiveista kymmenen yrityksen ryhmähankkeeksi. Suunnitteluvaiheessa mukaan tuli tutkimustahoja ja palveluyrityksiä. Kehitettyjä toimintamalleja voidaan jatkossa hyödyntää myös muiden marjojen liiketoimintapotentiaalin kehittämiseen. – Työ käynnistettiin yritystarvelähtöisesti. Mukana olevat yritykset toteuttavat nyt aktiivisesti toimenpiteitä yhteistyössä keskenään ja yrityskohtaisesti ryhmän yhteisen tavoit- Yhteistyöllä nostetaan suomalaisten marjojen jalostusastetta ja tehdään alan osaamista tunnetuksi maailmalla. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin puolukka sen kansainvälisen markkinauutuuden, helpon kerättävyyden, tarpeeksi suuren volyymin, pohjoisen imagon ja potentiaalisten terveysvaikutusten vuoksi. – Visionamme on luoda puolukasta kansainvälisesti arvostettu ja kysytty superfruit, josta valmistetuista tuotteista voidaan pyytää hyvä hinta. Näin yritykset voivat luoda uutta ja kannattavaa liiketoimintaa, Kiantama Oy:n toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoo. Työn pohjana toimivat superfruit-strategian kuusi osa-aluetta: uutuus, terveyshyöty, aistittavat ominaisuudet, raaka-aineen hallin- Yritysten tarpeet antavat suunnan Marja-alan kansainvälistymisstrategian ensimmäiseksi kohteeksi valittiin puolukka sen kansainvälisen markkinauutuuden ja muiden superfruit-ominaisuuksien vuoksi. Kuva: Marja-Leena Laitinen teen ja vision toteuttamiseksi, kiittelee Kuopio Innovation Oy:n elintarvikekehityksen kehitysjohtaja Marja-Leena Laitinen. Mukana hankkeessa ovat Eckes-Granini Finland Oy Ab, Kiantama Oy, Lapin Liha Oy, Norbiox Oy, Pharmia Oy, Polarica Finland Oy, Polarforma Oy, Riitan Herkku Oy, Valio Oy ja Oy Valioravinto Ab. π Lisätietoja: Marja-Leena Laitinen kehitysjohtaja elintarvikekehitys Kuopio innovation oy p. 045 657 9569 marja-leena.laitinen(at)kuopioinnovation.fi Tie venäläismatkailijan sydämeen käy vatsan kautta Elintarvikkeet ja ruokailu ovat tärkeä osa venäläisten matkailua ja lomanviettoa. Tutkimusten mukaan venäläiset käyttävät lomallaan toiseksi eniten rahaa ruokaan eri tuoteryhmiä vertailtaessa. Tähän saakka venäläismatkailijoiden arvostuksia koskeva laadullinen tieto on ollut vähäistä ja irrallista. Tietoa on kaivattu etenkin mahdollisuuksista markkinoida paikallisia elintarvikkeita ja ruokapalveluita nykyistä paremmin. Myös venäläismatkailijoiden käsitykset luomutuotteista kiinnostavat. Tietoa yritysten markkinoinnin ja tuotekehityksen avuksi tuotetaan kaksivuotisessa Tekesin Sapuska-ohjelman FoodRus-hankkees- 42 sa. Tutkimusryhmän muodostaa neljä eri organisaatiota, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Aalto-korkeakoulusäätiö, MTT ja Mikkelin Ammattikorkeakoulu, sekä 15 yritystä. Hanke jatkuu syyskuulle 2012 asti. Teemoina paikallisuus ja luomu Hankkeen kärjet, paikallisuus- ja luomuteema, ovat tärkeitä alan kehittämiskohteita Suomessa. Tavoitteena on, että saadun tutkimustiedon avulla yritykset osaavat viestiä venäläismatkailijoiden tärkeinä pitämiä tuoteominaisuuksia nykyistä paremmin ja saavat nämä käyttämään enemmän paikallisia palveluita ja tuotteita. Tutkimustiedon pohjalta Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi kootaan suosituksia tuoteviestinnän kehittämiseksi ja palveluprosessien tuotteistamiseksi. Tutkimushaastattelujen mukaan venäläisten matkailijoiden suomalaista ruokaa kohtaan tuntema luottamus on vahva. Tähän vaikuttaa erityisesti usko suomalaisen elintarvikekaupan, -logistiikan ja -valvonnan toimivuuteen. Elintarvikkeiden paikallisuutta arvostetaan, mutta paikallisuus sekoittuu helposti suomalaisuuteen. Venäjän mittakaavassa kaikki voi olla Suomessa ”riittävän paikallista”. Käsitteenä sertifioitu luomutuote on venäläisille varsin tuntematon, ja luomutuotanto rinnastuu puutarhaviljelyyn: paikallis- ja Suomen ruokaturvallisuus osaamisesta vientituote Suomalainen ruokaturvallisuusosaaminen on herättänyt kiinnostusta eri puolilla maailmaa, ja sitä voidaan hyödyntää myös kaupallisesti. Tämä oivallus on myös Elintarviketurvallisuus vientituotteeksi 2011–2013 -hankkeen taustalla. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa suomalaisen elintarviketurvallisuusosaamisen kaupallista hyödyntämistä kansainvälisillä markkinoilla. Se tapahtuu kokoamalla yhteen keskeiset tutkimus- ja tiedontuottajatahot sekä alan yritykset EteläSuomen alueelta. Hanketta rahoittaa Etelä-Suomen alueen Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), ja sen kokonaisbudjetti on 1,2 miljoonaa euroa. Projektin kohdealueita ovat erityisesti Kiinan ja Venäjän kaltaiset maat, joissa elintarviketuotantoa ja alan lainsäädäntöä ollaan uudistamassa vastaamaan mm. EU:n tai WTO:n vaatimuksia. Monenlaista hyötyä yrityksille Hankkeessa mukana olevat yritykset voivat hyötyä siitä mm. saamalla käyttöönsä elintarviketurvallisuusalan yritys- ja yhteistyöverkoston, kontaktit kiinalaisiin viranomaisiin ja yrityksiin, mahdollisuuden yhteismarkkinointiin, Matchmaking-matkan Kiinaan ja tietoa Kiinan markkinoista esimerkiksi valmennusohjelman avulla. Lisäksi on mahdollisuus esitellä elintarviketurvallisuusratkaisuja yritysten yhteisessä Showroomissa ja osallistua omalla ständillä Suomessa vuonna 2013 järjestettävään kansainväliseen Food Safety & Traceability -seminaariin. Hankekumppaneita on viisi: Helsinki Business and Science Park Oy Ltd/Viikki Food Centre, Vantaan Innovaatioinstituutti Oy, Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus. π KLERAT- palasyötti Rotan ja hiiren torjuntaan elintarviketeollisuudessa, siististi ja helposti! Käyttöohje: Valmistetta käytetään sellaisenaan. Sijoita palasyötit lukittaviin syöttilaatikoihin. Lisätietoja: emma westerling projektipäällikkö emma.westerling(at)viikkifoodcentre.fi luomutuotteiden tunnistaminen on heikkoa. Venäläismatkailijoille kohdistettujen palvelujen ja tuoteviestinnän kehittäminen on kuitenkin tärkeää. He paneutuvat ruuanlaittoon ja laatuun lomallaan ja ostavat merkittäviä määriä ruokia tuliaisiksi ja kotiin viemisiksi. Tätä kautta tuotteiden markkinointi voi käytännössä ulottua myös Venäjän puolelle. π Lisätietoja Marjo Särkkä-tirkkonen hankkeen koordinaattori helsingin yliopiston ruralia-instituutti marjo.sarkka-tirkkonen(at)helsinki.fi hankkeessa kaikilla tutkimusorganisaatioilla on omat, itsenäiset hankkeensa. aalto-yliopiston yhteyshenkilö on tutkija Sinikka Mynttinen, Mtt:n tutkija johanna Logrén ja Mikkelin ammattikorkeakoulun lehtori teija rautiainen. • Hyvin säilyvä ja maittava palasyötti • Tehokas, tehoaa jo kertasyönnillä • Valmistettu ISO 9002 standardin mukaan Käytä biosidejä turvallisesti. Lue aina etiketti ja valmistetiedot ennen käyttöä. Neuvonta 0207 91 4040 Klerat_palasyötti_90x270mm.indd 1 10.10.2005 12:18:49 n t i e d e & t u t K i M u S Ateriapalvelulla iäkkäille monenlaisia merkityksiä Aterialla ja henkilökohtaisella palvelulla on ravitsemuksellinen ja sosiaalinen merkitys ikääntyneille henkilöille. Ateriapalvelun tarjoama ruoka on usealle iäkkäälle päivän ainoa lämmin ateria. Tämä ilmeni Jyväskylän ammattikorkeakoulun palveluliiketoiminnan koulutusohjelman ylemmän AMK:n opiskelijan Maarit Revon opinnäytetyön "Ko on tämmönen mahollisuus vanahuksille” Aterian ja palvelun merkitys iäkkäille - tuloksista. Opinnäytetyöllä selvitettiin Ylivieskan seurakunnan tiloissa tarjottavan ateriapalvelun merkitystä yli 70-vuotiaille asiakkaille. Seurakunnan ateriapalvelu on avoin kaikille ikääntyneille, jotka pääsevät tulemaan paikalle. Opinnäytetyön ohjasi FT, THM, KM, yliopettaja Enni Mertanen. Arkisin auki olevaa ateriapalvelua käytti säännöllisesti 20–25 iäkästä, satunnaisesti 1–10 henkilöä. Vanhimmat heistä olivat yli 90-vuotiaita. Aterioimaan pääsi myös saattajan kanssa. Saattajalle ruoka maksoi 6,50 euroa/ateria, jos hän oli alle 65-vuotias, ateria- palvelun käyttäjälle 5,50 euroa sisältäen pääruuan, kaksi salaattia, leivät, juomat ja jälkiruuan. Kala- ja broilerpäivinä oli myös toinen ruokavaihtoehto, muulloin yksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin havainnoimalla, osallistuvalla havainnoinnilla ja ryhmäkeskusteluilla. Havainnoitavia oli 20 ja ryhmäkeskusteluihin osallistui 16 iäkkäintä ateriapalvelua käyttävää miestä ja naista. Aineistoa kerättiin syksyllä 2010 syyskuun alusta joulukuun loppuun asti. Tavoitteena oli kehittää ateriapalvelua siten, että se vastaa ikääntyneiden tarpeita ja että mahdollisimman moni ikääntynyt voisi kerran päivässä tulla ruokailemaan seurakunnan järjestämään ruokapalveluun. Tietoperusta koostuu ikääntyneen näkökulmista olevista tekijöistä kuten ikääntymisen tuomista muutoksista toimintakykyyn, ravitsemukseen ja palveluiden tarpeeseen. Suomalaisen palvelumallin lisäksi tarkastellaan ruotsalaista ja tanskalaista palvelumallia yleisesti ja ateriapalvelun näkökulmasta. Aterian merkitystä selvitetään tieteellisesti ja ravitsemussuosituksien mukaisesti. Mukana on joukko kansainvälisiä ja suomalaisia tutkimuksia. Kehittämistyökaluna käytettiin ruot- Atmosphere/tunnelma + muut aineettomat tekijät Management Control System/kaikki ne resurssit ja muut tekijät, joita tarvitaan ateriapalvelun toiminnan ylläpitämiseen Room/tila Meeting/kokous Product/tuote Atmosphere/tunnelma + muut aineettomat tekijät Kuva 1. FAMM-ateriamalli eli viiden kohdan malli lisättynä aineettomilla tekijöillä (Edwards & Gustafsson 2008, 8) 44 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi salaista (kuva 1) FAMM-ateriamallia (Five Aspects Meal Model). Lähes kaikille päivän ainoa lämmin ateria Opinnäytetyön tuloksista selviää, että ateriapalvelun aterialla oli ravitsemuksellinen merkitys. Lähes kaikille, niin miehille kuin naisille, ateriapalvelun tarjoama ruoka oli päivän ainoa lämmin ateria. Iäkkäät tiedostivat myös itse monipuolisen aterian arvon tärkeänä hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Otettu tai laitettu ruoka-annos myös syötiin kokonaan. Perinteiset suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat ruuat olivat mieluisia, mutta tulosten mukaan kaikki ruokalistalla olleet ruuat maistuivat asiakkaille. Listalla oli perinteisiä suomalaisia ruokia, kuten lihapullia, keittoruokia, kiisseleitä, maitopohjaisia puuroja, kala- ja broileriruokia sekä laatikoita. Ruokalista oli kiertävä viiden viikon lista, jota uudistettiin jonkin verran viiden viikon välein. Henkilökohtaisella palvelulla oli myös ravitsemuksellinen merkitys, koska osa iäkkäistä asiakkaista ei olisi pystynyt ruokailemaan ateriapalvelussa ilman henkilökohtaista palvelua. Osalle iäkkäistä henkilöistä ateria laitettiin valmiiksi ja tuotiin pöytään. Henkilökohtaista palvelua arvostettiin, vaikka kynnys sen vastaanottamiselle oli aluksi korkea. Ateriapalvelulla myös yhteisöllistä merkitystä Ateriapalvelun palvelulla oli tärkeä sosiaalinen merkitys, joka tuli selvimmin esille henkilökohtaisissa palvelutilanteissa. Henkilökunnan viedessä valmiin aterian pöytään iäkkäillä henkilöillä oli mahdollisuus keskustella kahdestaan henkilökohtaisista asioista, muun muassa omasta voinnista. Tätä mahdollisuutta käyttivät lähes kaikki ateriapalvelun iäkkäät asiakkaat. Iäkkäät arvostivat, että heitä kuunneltiin ja samalla he tunsivat olevansa tärkeitä. Aterialla oli myös sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys, koska iäkkäät muodostivat ja ylläpitivät sosiaalisia verkostoja aterioinnin yhteydessä. Iäkkäät istuivat aina samoilla paikoilla muodostaen pieniä viiden kuuden henkilön ryhmiä. Tuttu istumajärjestys oli osa turvallisuuden tunnetta, ja järjestyksen muutokset eivät olleet kovin toivottuja. Yhteisöllisyys ilmeni siinä, että ryhmien jäsenet keskustelivat keskenään aterian äärellä ja olivat kiinnostuneita ja huolestuneita, jos joku ryhmän jäsenistä puuttui. Iäkkäät kokivat, että ateriapalvelussa oli mahdollisuus luoda ja ylläpitää sosiaalisia verkostoja ja tavata toisia samanikäisiä. He kokivat ateriapalvelun paikaksi, johon oli helppo tulla. Ateriapalvelu tuntui olevan monelle päivän odotetuin tapahtuma, joka jäsensi päivän kulkua. Selkeimmin tämä ilmeni siinä, että ruokailua tultiin odottamaan reilusti ennen sen alkamista. Odotteluaika käytettiin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten keskusteluun niin muiden asiakkaiden kuin seurakunnan siivoushenkilöstön kanssa. Monet iäkkäistä jatkoivat keskustelua keskenään vielä ruokailun jälkeen. Ruokailuympäristön viihtyisyys tärkeää Ateriapalvelun ympäristöllä, kuten viihtyisyydellä oli merkitystä. Arkinen ruokailuympäristö oli turvallisemman tuntuinen kuin juhlava ruokailuympäristö. Juhlaruokailussa ruokasalin pöytien järjestyksen muuttaminen osoitti, että iäkkäät hakeutuivat samoihin ryhmiin kuin arkisessa ruokailutapahtumassa. Kuitenkin ruokajonossa ja istumajärjestyksissä Ateriapalvelun valmiiksi laittama keittolounas. Kuva: Maarit repo vallitsi tietty etiketti ja hierarkia. Miehet tulivat aina ensimmäisinä, olivat ruokajonossa ensimmäisinä ja istuivat omassa pöydässä omana ryhmänä samoin kuin naiset. Kartoissa (kuvat 2–3) on esitettynä arki- ja juhlaruokailun istumajärjestykset. Työn tavoitteena on saatujen tulosten perusteella kehittää ateriapalvelua muun muas- Kuva2. Kartta miesten ja naisten istumajärjestyksestä arkiruokailussa. sa lisäämällä mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoiset työntekijät ovat mukana ruokailutapahtumassa. Ikääntyneille voitaisiin tarjota heidän toiveitaan ja tarpeitaan vastaavaa palvelua. Toiveena esitettiin muun muassa lisää kalaruokia ruokalistalle. Tuloksista on hyötyä, kun lähdetään kehittämään muidenkin palvelun tarjoajien kuin seurakunnan tuottamia ateriapalveluita. Ateriapalveluiden kehittäminen on tärkeää, koska Suomessa iäkkäiden määrä kasvaa nopeasti ja he vaativat entistä enemmän henkilökohtaista palvelua ja henkilökunnan aikaa itselleen. Samalla kun ateriapalveluita käyttävien henkilöiden määrä kasvaa, yhteiskunta velvoittaa iäkkäitä asumaan aiempaa pidempään kotona tuettujen palvelujen turvin. Yksi tällainen tukimuoto on kotiin toimitettu ateriapalvelu. Opinnäytetyö antoi myös jatkotutkimusaiheita. Yksi aihe on ateriapalvelun asiakkaiden ravitsemustilan selvittäminen. Ateriapalveluita käyttävien iäkkäiden ravitsemustilaa on selvitetty vähän, mutta muiden tutkimustulosten pohjalta voi olettaa, että aliravitsemusta esiintyy myös ateriapalvelun asiakkailla. π Maarit Repo pääemäntä Ylivieskan seurakunta maarit.repo(at)evl.fi tutkimus on luettavissa osoitteessa www.theseus.fi Kuva3. Kartta miesten ja naisten istumajärjestyksestä juhlaruokailussa. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 45 Marjat ovat erinomainen valinta terveyttä edistävään ruokavalioon. Marjatuotteet sisältävät usein sokeria. Tutkimus osoittaa, että marjojen kanssa nautitulla sokerilla on maltillisempi vaikutus aterianjälkeisiin verensokeri- ja insuliinipitoisuuksiin kuin samalla määrällä sokeria sellaisenaan. Marjat kuuluvat pohjoismaiseen ruokakulttuuriin ja ovat tärkeä osa ns. Itämeren ruokavaliota. Niitä olisi hyvä syödä päivittäin vähintään kaksi desiä (100 g), josta nykyinen kulutuksemme on vain alle puolet. Marjat sisältävät vähän energiaa ja ovat parempia vitamiinien ja kuidun lähteitä kuin tuontihedelmät. Kotimaiset marjat ovat myös parhaita polyfenolien lähteitä ruokavaliossamme. Suomessa ja muualla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että marjojen terveysvaikutukset ovat monipuoliset ja niiden säännöllisestä käytöstä voi olla apua sekä infektioiden että kroonisten sairauksien ehkäisyssä. Marjat itsessään sisältävät suhteellisen vähän sokereita, suunnilleen saman verran kuin monet vihannekset ja juurekset ja selvästi vähemmän kuin tuontihedelmät, jotka ovat kotimaisia marjoja makeampia. Ilman pientä sokerilisää happamat marjat saattaisivat jäädä kokonaan syömättä ja niiden arvokkaat ravintoaineet hyödyntämättä. Sokeri onkin olennainen osa monia marjatuotteita. Marjojen kanssa nautitun sokerin vaikutuksia elimistön sokeriaineenvaihduntaan ei ole kuitenkaan aikaisemmin tutkittu. Marjat vähentävät verensokerin nousua Itä-Suomen yliopiston, Foodfilesin ja Suomen Sokerin yhteistyönä on tutkittu marjojen kanssa nautitun sokerin vaikutuksia aterianjälkeisiin veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin. Tutkimukseen osallistui 12 tervettä, normaalipainoista tai lievästi ylipainoista henkilöä (10 naista ja 2 miestä), joiden keski-ikä oli 58 vuotta. He nauttivat satunnaistetussa järjestyksessä kaksi erilaista tutkimusateriaa. Toinen ateria sisälsi 150 g marjasosetta, johon oli lisätty 35 g sokeria eli sakkaroosia, ja toinen vettä, johon oli lisätty täsmälleen sama määrä sakkaroosia sekä marjojen omia sokereita. Marjasoseessa oli yhtä suuret määrät mustikkaa, mustaherukkaa, karpaloa ja mansikkaa. Ensimmäinen verinäyte otettiin ennen aterian nauttimista ja seuraavat näytteet 15, 30, 45, 60, 90 ja 120 minuutin kuluttua aterian aloittamisesta. Sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet nousivat nopeasti. Pitoisuudet olivat suurimmillaan 30 min kuluttua sokerin nauttimisen aloittamisesta, minkä jälkeen ne laskivat nopeasti, glukoosi jopa paastotason alapuolelle. Sen sijaan marjasoseen mukana nautittu sokeri nosti molempia pitoisuuksia hitaammin ja vähemmän, ja lisäksi huipun jälkeen pitoisuudet alenivat hitaammin. Verensokerin huippupitoisuus oli 30 prosenttia matalampi sokeriliuokseen verrattuna. Marjojen kanssa nautitulla sokerilla oli siten maltillisempi vaikutus verensokeri- ja insuliinipitoisuuksiin kuin samalla määrällä sokeria sellaisenaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että marjat parantavat aterianjälkeistä sokeriaineenvaihdunnan säätelyä ja tasoittavat sokerin aiheuttamaa verensokerin vaihtelua. Se on terveyden kannalta hyödyllinen vaikutus. Riitta Törrönen dosentti, yliopistotutkija Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö riitta.torronen(at)uef.fi viite: törrönen r, Sarkkinen e, niskanen t, tapola n, Kilpi K & niskanen L. 2011. postprandial glucose, insulin and glucagon-like peptide 1 responses to sucrose ingested with berries in healthy subjects. British journal of nutrition, Sep 20:1-7. [epub ahead of print] 9 Sokeroitu marjasose 20 Sokeriliuos 15 10 5 15 30 45 60 90 120 Aika (min) Glukoosi (mmol/l 25 Insuliini (mU/l) Marjojen edullinen vaikutus aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan johtuu todennäköisesti niiden sisältämistä polyfenoleista, jotka hidastavat sokerin sulamista ja imeytymistä verenkiertoon. Sakkaroosi on disakkaridi, joka pilkkoutuu ohutsuolessa alfa-glukosidaasin (sakkaraasin) avulla glukoosiksi ja fruktoosiksi. Vapautuva glukoosi imeytyy ohutsuolesta verenkiertoon erilaisten kuljetusmekanismien avulla nostaen verensokeritasoa. Aikaisemmissa in vitro -tutkimuksissa marjat ja niiden polyfenolit ovat estäneet sekä alfa-glukosidaasin toimintaa että glukoosin imeytymistä. Tutkimus jatkuu Tekesin ja EAKR:n (EU:n aluekehitysrahaston) rahoittamassa SOMAprojektissa Itä-Suomen yliopistossa. Siinä tutkitaan useiden marjojen ja mehujen vaikutuksia sekä sakkaroosin että tärkkelyksen (vehnä- ja ruisleivän sekä makean leivonnaisen) aiheuttamiin glukoosi- ja insuliinivasteisiin. π Glukoosi Insuliini 0 Marjojen polyfenolit hidastavat sokerin imeytymistä Sokeroitu marjasose 8 Sokeriliuos 7 6 5 4 15 30 45 60 90 120 Aika (min) Veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet sokeriliuoksen ja sokeroidun marjasoseen nauttimisen jälkeen. Molemmissa oli 35 g sakkaroosia. 46 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi teppo johanSSon Marjat parantavat aterianjälkeistä sokeriaineenvaihduntaa Kuva: KotiMaiSet KaSviKSet ry, n t i e d e & t u t K i M u S n v ä i t ö K S i ä | Koonnut raija ahvenainen-rantala Listerian torjunnassa pitää huomioida kaikkein kestävimmät kannat Linnuista eristettyjä kantoja elintarvikkeissa L. monocytogenestä esiintyi yleisesti luonnonvaraisissa linnuissa sekä sianlihan tuotantoketjussa ja tuotantolaitoksessa. Yleisimmin patogeeni esiintyi kaatopaikan linnuissa, luomutiloilla, nielurisoissa ja liemisuolaukseen liittyvissä sianlihan tuotantovaiheissa. Linnuista eristettyjä kantoja esiintyi myös elintarvikkeissa, ruuantuotantolaitoksissa ja muissa eläinlajeissa ja linnut voivat levittää Listeriaa elintarvikeketjuun. Samoja kantoja eristettiin yksittäisen sikalan useista sioista ja samanlaisia kantoja esiintyi niin tuotantotilalla kuin myöhemmin teurastamossa, joten Listeria levisi tilalla ja tilalta peräisin oleva patogeeni voi levitä edelleen ruuantuotantoketjussa. Sianlihan tuotantolaitoksen raaka-aineista eristettiin Listeriaa, ja samoja kantoja esiintyi tuotantotiloissa ja elintarvikkeissa, joten raaka-aineet ovat todennäköisesti merkittävä Listarian lähde elintarvikkeiden tuotantotiloihin. Sianlihan tuotantolaitoksessa L. mono- cytogeneksen esiintyvyys kasvoi suolauksen yhteydessä osoittaen, että suolaus on merkittävä kontaminaatiolähde tuotantoprosessissa. L. moncytogenes-kannoissa oli eroja niiden kyvyssä säilyä salaatissa erilaisten pesujen yhteydessä ja kestomakkarassa kypsytyksen aikana. Joidenkin kantojen kyky kestää hyvin elintarvikkeiden tuotantoprosesseja on haaste elintarviketeollisuudelle. Patogeenien torjunta pitää suunnitella huomioiden kaikkein kestävimmät kannat. Oikeilla tuotantomenetelmillä Listeria hallintaan L. monocytogeneksen hallintaa voidaan toteuttaa koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään. Sikaloiden toimintatavat vaikuttivat L. monocytogeneksen esiintyvyyteen, ja hyvillä toimintatavoilla voidaan vähentää Listerian esiintyvyyttä jo alkutuotannossa ja mahdollisesti siten myöhemmin elintarvikeketjussa. Hyvällä sianlihantuotantolaitoksen suunnittelulla voidaan myös ehkäistä patogeenin leviämistä. Listeriaa esiintyi vähiten alueilla, joissa materiaalivirrat eivät risteilleet. Tuotantolaitoksessa erityisesti liemisuolaukseen liittyvillä alueilla tarvitaan tehokasta puhdistusta ja desinfiointia. Tuotantoprosessissa tulisi harkita liemisuolauksen vaihtamista kuivasuolaukseen. Pesuaineilla pystyttiin vähentämään Listerian määrää salaatissa enemmän kuin vedellä, mutta niilläkään Listeriaa ei saatu eliminoi- Kuva: pLugi ELL Sanna Hellström väitteli syyskuussa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Contamination routes and control of Listeria monocytogenes in food production. Väitöstutkimuksessaan Hellström selvitti L. monocytogeneksen leviämisreittejä ja hallintakeinoja elintarvikkeiden tuotantoketjussa. tua. Pilkottujen ja pestyjen vihannesten turvallisuutta ei voida taata desinfektioaineilla, vaan laadukkaat raaka-aineet ja hygieeniset tuotantotavat ovat tärkeitä. L. monocytogeneksen pitoisuudet laskivat kaikissa kestomakkaroissa alle 100/g, mutta pitoisuudet olivat alhaisimpia makkaroissa, joissa käytettiin pediosiinia tuottavaa suojakantaa. Suojakantoja voidaan käyttää yhtenä osatekijänä Listerian hallinnassa kestomakkaroiden valmistuksessa. π Lisätietoja: sanna.hellstrom(at)helsinki.fi Campylobacter jejuni ja E.coli suomalaisessa siipikarjatuotannossa ELL Päivikki Perko-Mäkelä väitteli elokuussa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Campylobacter jejuni and C. coli in Finnish poultry production. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kampylobakteerin esiintymistä kotimaisessa siipikarjanlihan tuotannossa. Väitöstutkimuksessa kalkkunan tuotantoketjua seurattiin puolentoista vuoden ajan. Näytteitä otettiin vanhempaispolven parvesta, hautomolta, tuotantopolven tiloilta sekä teurastamolla eri pisteissä. Tutkimuksessa kampylobakteereita ei eristetty vanhempaispolven parvesta eikä hautomonäytteistä. Tiloilla kahdestatoista kasvatuserästä kuudesta ei todettu kampylobakteeria, mutta vain kaksi eristä oli negatiivisia teurastettaessa. Kampylobakteerin esiintyvyys teurastamon eri pisteissä vaihteli nollasta 94 prosenttiin. Teurastusprosessin merkittävimmät kontaminaatiokohdat olivat suolistus ja vesijäähdytys. Kaikki eristetyt kannat olivat C.jejuni -lajia. Tutkimuksessa kampylobakteerikantoja tyypitettiin eri genotyypitysmenetelmillä. Hyvin läheisiä tyyppejä todettiin sekä ihmisistä että siipikarjasta eristetyistä kannoista. Kalkkunoista eristetyissä kannoissa esiintyi usein parvelle tyypillinen genotyyppi, joka säilyi samana kasvatustilalta aina teurastamoon ja leikattuun lihaan asti. Kampylobakteerin alhainen esiintyvyys broileriteurastuserissä raportoitiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Tilanne on säilynyt Suomessa yhä hyvänä. Seurattaessa kampylobakteerin esiintymistä kalkkunantuotantoketjussa todettiin tilatasolla negatiivisten parvien kontaminoituvan helposti teurastamolla. Hyvä teurastamohygienia ja laitteiden puhtaanapito ovat merkittäviä tekijöitä pyrittäessä välttämään kontaminaatiota teurastamolla. Suomessa ehkä tehokkain keino vähentää kampylobakteeri-positiivista siipikarjanlihaa on estää kasvatusparvien tartunnat tilatasolla. Tähän pyritään hyvällä tuotantohygienialla ja tautisuojauksella. π Lisätietoja: paivikki.perko-makela(at)evira.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 47 Kuva: pLugi n t i e d e & t u t K i M u S Neuromarkkinointi uusi tapa tutkia asiakkaan toiveita ja odotuksia Neuromarkkinointitutkimukset tuottavat kuluttajista sellaista tietoa, joihin ei aikaisemmin edes päästy käsiksi. Neuromarkkinoinnissa (NeuroMarketing) katsotaan jollain aivotutkimusmenetelmällä suoraan aivoista asiakkaan mieltymyksiä. Käsitteenä se on Suomessa vielä uusi, mutta saa koko ajan lisää jalansijaa tutkimusmaailmassa ja asiakastutkimuksissa. Neuromarkkinointitutkimukset ovat vähitellen tulleet halvemmiksi ja nopeammiksi. Ne tuottavat kuluttajista täysin uutta tietoa. Tutkimusmenetelmällä merkitystä Markkinoinnissa pääajatuksena on tuotteiden ja kuluttajien saattaminen oikealla tavalla yhteen – eli tuotteiden pitäisi tavoittaa kuluttajien odotukset. Tuottajien ja kuluttajien odotukset ja toiveet tuotteesta eivät aina osu yksiin, tai jatkuvasti muuttuva ympäristö luo uusia toiveita tuotteisiin. Kuten minkä tahansa yritystoiminnan kanssa, tuottaja yrittää maksimoida tuotteensa menekin markkinoilla ja jos itse tuote ei tavoita oikeita kuluttajia, markkinointitutkimuksen keinoin saadaan mahdollisesti selville, mitä nämä odotukset ovat (Kotler & Armstrong 2007). Tai ainakin suuri toive on, että markkina- tai markkinointitutkimukset ratkaisisivat nämä ongelmat. Tavallisimmin yrityksiä kiinnostavat paras hinta markkinoilta, minkälaisella sortimentilla kuluttajia kannattaa lähestyä ja mitä tuotteen ominaisuuksista kannattaa korostaa. Kaikkeen tähän liittyvät mainonnat, tuotepromootiot, myynninedistämishankkeet ja kampanjat. Markkinatutkimuslaitoksilla on käytössään monenlaisia menetelmiä, joilla tarkastella kuluttajien odotuksia, tottumuksia tai toiveita. Ryhmähaastattelut, yksittäiset haastattelut, paneelit ja lomakehaastattelut tilastollisine analyyseineen ovat tutkimuslaitoksille tuttuja lähestymistapoja. Kuitenkin, vaikka otantamenetelmät valitaan huolellisesti, jotta otos tarkkaan kuvaisi perusjoukkoaan, herää tutkijan mieleen epäilys tulosten oikeellisuudesta (Ariely & Berns 48 Maksimoijat lähettävät useamman CV:n työpaikkailmoituksiin kuin tyytyväiset ja saavat yleensä suurempaa palkkaa kuin tyytyväiset, jotka tekevät pienellä palkalla itselle mieluista työtä. Maksimoijia löytyy paljon mm. pörssimeklareista ja yrityksen johdosta. 2010, 284). Ainahan on mahdollisuus, että vastaaja vastaa tutkijaa miellyttääkseen toisella tavalla kuin miten vastaisi neutraaleissa olosuhteissa tai jokin menetelmällinen keino olisi edesauttanut parempien tietojen kaivamisessa. Vastaaja ei myöskään ole aina aivan rehellinen vastatessaan. Kotimaassa yllättävän iso ero löytyy vaikkapa todellisten palkkojen ja tutkimuksessa ilmoitettujen välillä tai rakkauselämäämme luotaavien tutkimusten tuloksissa – emme me aivan kaikkea kerro itsestämme, vaikka tutkimus tehtäisiin kuinka hyvin tahansa. On olemassa perusmenetelmiä tarkempia monimuuttujamenetelmiä, joilla päästään lähelle reaalimaailmaa, ulos laboratorio-olosuhteista. Näitä ovat esimerkiksi markkinasimulointimallit, conjoint -analyysit ja hintavertailumallit, joilla on saatu todella lähes samoja tuloksia, mitä reaalimaailmassakin tulee. Mutta kuitenkin, mitä vastaajan pääkopassa valintatilanteessa todella tapahtuu? Neuromarkkinatutkimuksissa pintaa syvemmälle Neuroekonomia (neuroeconomics) on tiede, joka kytkee yhteen lääke-, talous- ja tilastotieteen sekä psykologian. Neuroekonomia on monialaista tiedettä, kytkeytyen sopivassa suhteessa toisiinsa. Neurotaloustieteessä päätöksenteko kytkeytyy rahaan ja sen käyttöön. Neuromarkkinoinnissa sen sijaan jokin tuotemerkki saattaa tuoda mielikuviimme muitakin odotuksia kuin sen pelkkä kalleus tai statusarvo. Neuromarkkinointitutkimuksissa vaihdannan väline voi olla esimerkiksi ruoka rahan sijaan. Mikä sitten on erikoista neuromarkkinoin- Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi nissa tutkimuksellisesti verrattuna muihin menetelmiin? Tunnetuimmissa markkinatutkimusmenetelmissä kyselemällä tai toimintaa havainnoimalla voidaan tarkastella ulkopuolisena, miten asiakas toimii tai saattaa reagoida. Neuromarkkinointitutkimuksilla mennään syvemmälle, sillä aivoissamme tapahtuu koko ajan asioita, joista emme itsekään ole aina tietoisia. Jotkut päätöksistämme ovat tietoisia, toisinaan ostopäätöksemme saattavat syntyä intuition varassa. Aivomme rekisteröivät tuotteesta tai meille tarjotusta palvelusta jotain sellaista, joka saa päämme sisällä aktivoitumaan muistumia jostain muustakin, kuin mitä itse tuote tai palvelu viestii: muistikuvamme saattavat sekoittaa kylmän objektiivisia päätöksiämme. Aivomme rekisteröivät sen ja esimerkiksi funktionaalisella magneettikuvauslaitteella (fMRI) mittaamalla voimme havaita ne alueet, jotka aktivoituvat suhteessa esitettyyn ärsykemateriaaliin. Kuitenkin teemme päätöksemme itsenäisesti, ja toimintatapamme ovat yksilöllisiä. Toiset meistä maksimoivat hyötynsä, toiset taas tyytyvät siihen, mitä saamme. Nämä syvään juurtuneet tapamme saattavat vaikuttaa siihenkin, miten aivomme toimivat – tai toisinpäin. π Jarmo Heinonen yliopettaja, FT, ETL Laurea-Ammattikorkeakoulu jarmo.heinonen(at)laurea.fi Jyrki Suomala dosentti, KT jyrki.suomala(at)laurea.fi aikaisemmin Kehittyvä elintarvike-lehdessä: heinonen, j. 2010. viisailla markkinointikeinoilla potkua elintarvikemyyntiin. Ke 2/2010, 40−41. n uutuSKirjoja Maksimoivien ja tyytyjien aivotoiminta eroaa toisistaan Suomalan ym. 2011 tutkimuksessa 1209 vapaaehtoisen joukosta valittiin yhdeksän sellaista henkilöä, jotka maksimoivat hyötynsä ja yhdeksän sellaista, jotka tyytyivät saamaansa. Heidän aivotoimintaansa tutkittiin päätöksentekotilanteessa fMRI-mittauksella (Functional Magnetic Resosance Imaging/ toiminnallinen magneettikuvaus). Osallistujia pyydettiin hyväksymään tai hylkäämään tarjottu palkkaehdotus. Palkkatarjous rakennettiin jo 70-luvulta tunnetun prospec-teorian (Tversky & Kahneman, 1992) pohjalta. Prospect-teoria perustuu S-käyrän muotoiseen arvottamismalliin. Prospect-teorian mukaan kiinnostuksemme kasvaa tuotetta tai palvelua kohtaan sitä enemmän, mitä lähemmäksi tulemme ostohetkeä. Sillä hetkellä, kun olemme maksaneet tuotteen, kiinnostus tuotetta kohtaan laimenee. Oletuksena tässä tutkimuksessa oli, että subjektiivisella palkkatasolla on suhteellisen pysyvä odotusarvo ja tutkimusasetelmalla päästiin tarkastelemaan odotusarvon muutosta. Tehdyssä tutkimuksessa vastaajien oma ilmoittama palkka sijoitettiin S-käyrän nollapisteeseen ja palkkatarjoamat seurasivat prospect-teorian mukaista vähenevää tai kasvavaa käyrää. Vastaajat saivat korvauksen valintansa perusteella. Aikaisemmassa tutkimuksessa (Heinonen ym. 2010) todettiin, että päätöksentekotilanteen aikana aivoissa aktivoituvissa alueissa näkyi prospect-teorian mukainen käyrä. Aktivoituneiden alueiden betat- ja prospectteorian mukaisesti laaditut käyrät seurasivat pitkälti toisiaan, eli käyrä korreloitui tulosten kanssa. Maksimoijien ja tyytyvien aivotoiminta erosi toisistaan. Maksimoijien aivotoiminta korreloi positiivisesti OMPFC:ssä (otsalohkossa, orbital ja medial prefrontal cortexissa) palkkatarjoamien kasvaessa, mutta tyytyvillä sama aivoalue ei aktivoitunut. Lisäksi huomattiin, että päätöksentekosignaali oikean aivolohkon superior temporal gyruksessa, supermarginal gyruksessa ja insulassa korreloivat positiivisesti vähenevien palkkatarjoamien kanssa maksimoijien ryhmässä ja aivosignaali vahvistui dorsal posterior sekä superior cerebellumin aktivoitumisena tyytyvien aivolohkoissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maksimoijien ja tyytyvien käyttäytyminen eroaa todellisissa päätöstilanteissa reaalimaailmassa. Suomalan ym. 2011 tutkimus osoitti, että ero näkyy myös neurofysiologisella tasolla. Mahdollinen selitys on, että kulttuurisidonnainen käyttäytyminen vaikuttaa aivoissamme myös asioiden arvottamiseen (Bechara & Damasio 2005). Lähteet: • • • • • • ariely d. & Berns g.S. 2010 neuromarketing: the hope and hype of neuromarketing business. nature. Macmillan publishers Ltd. april 2010, vol. 11, 284−292. Bechara a. & damasio a.r. 2005. the somatic marker hypotesis: a neural theory of economic decision. games and econ. Behav. 52, 336−372. heinonen j., Suomala j., palokangas L., & numminen j. 2010. the neural basis of wage valuation in economic search under uncertainty. neuroeconomics 2010: decision Making and the Brain. 8th annual Meeting evanston, illinois, uSa. Kotler p. & armstrong g. 2007. principles of Marketing. 12. eds. pearson education. uK Suomala j., heinonen j., palokangas L. & numminen j. 2011. value Signals in the human oMpFC network distinguish Maximizers from Satisfiers during goal decision-Making. (tulokset esiteltiin neuroeconomics konferenssissa 29.9.–2.10.2011 Chicagossa) tversky, a. & Kahneman d. 1992. advances in prospect theory: cumulative representation of uncertainty. j. risk and uncertain 5, 297−323. Kaksi kirjaa rasvoista Ruoka-alan kirjoja riittää. Kesällä on ilmestynyt kaksi kirjaa, jotka kumpikin vakuuttavat lukijansa rasvojen tarpeellisuudesta. Gummeruksen kustantamassa teoksessa Parantavat rasvat yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi Jani Somppi todistavat myös, ettei valtimoahtaumista löydy merkittäviä määriä kolesterolia ja rasvaa, vaan kalkkia. Somppien mukaan kolesterolin yksi tärkeä tehtävä on korjata soluvaurioita ja osallistua solukalvon rakentamiseen. Iäkkäiden ihmisten soluissa on paljon korjaamista. Jo pelkästään Suomessa on tehty useita tutkimuksia, joissa on osoitettu, että vanhoilla ihmisillä nykysuosituksia suurempi kolesteroliarvo ja hiukan kohonnut verenpaine ennustavat selvästi keskivertoa pidempää ja terveempää elämää. Parantavat rasvat -teoksen mukaan elimistöä happamoittavia ruoka-aineita pitäisi myös välttää, sillä kehon happamuus vaurioittaa soluja ja kudoksia. Sompit painottavat myös, että kaikki rasvat eivät kestä kuumennusta. Lisäksi kirjassa pohditaan vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH). Kirjoittajat määrittelevät VHH:n myös toisin, eli he puhuvat hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta. Viljoista he nostavat esiin myös sen puolen, että ainakin 150 erilaista sairautta voidaan yhdistää herkkyyteen gluteenille ja muille viljaproteiineille. Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo. Ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Pirjo Saarnia valottaa Otavan kustantamassa kirjassaan Rasvoilla parempaa terveyttä samoja asioita kuin Sompitkin, mutta ehkä vielä käytännöllisemmällä tavalla, miksi vähärasvainen ruokavalio ei aina ole terveellinen, milloin kasviöljy muuttuu terveydelle haitalliseksi, ja mitä eroa eri öljyillä on? Mistä rasvahapoista löytyy apua niveltulehdukseen, ihottumaan, hormonitoimintaan tai mielialaan? Suosittelen molempia kirjoja luettavaksi ja pohdittavaksi. Varsinkin jälkimmäinen kirja on hyvin miellyttävästi kirjoitettu. Lisäksi se on kuvitettu ja taitettu kauniisti. Siksi kirja sopii myös hyvin lahjaksi omaa ravitsemustaan >> pohtivalle ystävälle. π Lisätietoja: www.gummerus.fi www.otava.fi Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 49 n uutuSKirjoja Kirjoja aistinvaraisen osaamisen tueksi >> Elintarvikkeiden aistinvaraisista menetelmistä on monia käytännön ohjekirjoja, mutta vuoteen 1998 asti alalta puuttui laaja yliopistollinen oppikirja. Tuolloin professorit Harry Lawless (Cornell University, USA) ja Hildegarde Heymann (University of California, Davis, USA) julkaisivat kirjan, jossa esiteltiin menetelmäkuvausten lisäksi teoreettinen tausta. Vuosi sitten ilmestyi Springerin kustantamana toinen, parannettu painos (Sensory evaluation of food. Principles and practices. 2. painos. Springer, New York, USA, 2010.) Kirjan rakenne on pääosin ennallaan. Sen 19 lukua käsittelevät aistinvaraisen tutkimuksen fysiologista ja psykologista taustaa, keskeisiä mittausmenetelmiä ja tilastollista testausta sekä ulkonäön ja rakenteen mittaamisen erityispiirteitä. Säilyvyystutkimuksen osuutta on laajennettu ja strateginen aistinvarainen tutkimus on käsitelty omana lukunaan. Runsaista viitteistä noin kolmasosa on uusia. Parannettu rakenne ja taitto, selkeät otsikot ja alaotsikot sekä päivitetty tieto ja kirjallisuus lisäävät kirjan käyttöarvoa. Sivut ovat kaksipalstaisia ja niissä on selailua helpottava juokseva otsikointi. Kukin luku alkaa sisällön kuvauksella ja nokkelalla tai syvällisellä sitaatilla ydinasiasta. Kirjan keskeinen sisältö kuuluu Helsingin yliopiston yleisen elintarviketeknologian maisteriopintojen tutkintovaatimuksiin. Kandidaattiopinnoissaan opiskelijat ovat suorittaneet laboratoriotyöt ja tenttineet suomenkielisen oppikirjan. Muutoin Lawless & Heymann olisikin haastava tentittävä. Kirja sopii silti alaa avaavaksi lähdeteokseksi perusasiat osaavalle. Sarah Kemp, Tracey Hollowood ja Joanne Hort kirjoittavat samasta aihepiiristä edustaen käytännönläheistä brittilinjaa. Kemp ja Hollowood ovat kokeneita konsultteja ja Hort Nottinghamin yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen apulaisprofessori. Kirja (Sensory evaluation. A practical handbook. Wiley-Blackwell, Chichester, UK, 2009) tarjoaa esimerkkejä tutkimusasetelmista ja -lomakkeista, listaa hajujen ja makujen opetteluun sopivia yhdisteitä ja pitoisuuksia ja neuvoo menetelmän valinnassa ja perustilastotieteessä. Se myös ohjeistaa välttämään sudenkuoppia selkeiden tee näin/ älä näin -listojen avulla. Menetelmät käydään läpi kattavasti - uudehkoista esimerkiksi TDS (temporal dominance of sensations, hallitsevien aistimusten mittaus) ja kuluttajatutkimuksen kvalitatiivisia menetelmiä. Kirjan lopussa on sanasto selityksineen. Kirja on tervetullut päivitys alaa jo osaavalle. Oppikirjaksi se on liian tiivis, eikä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Aistinvaraisen tutkimuksen hyvät käytännöt ja eettiset näkökohdat on käsitelty hyvin. Tekijät ovatkin olleet laatimassa Elintarviketieteiden Seuran brittiläisen sisaryhdistyksen IFST:n vuonna 2005 julkaistuja eettisiä ohjeita. π Hely Tuorila professori Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto hely.tuorila(at)helsinki.fi Maatilayritysten menestystarinoita ProAgria Keskusten Liiton Maatilayritysten menestystarinoita -kirjaan on koottu kahdeksan menestyneen maatilayrityksen tarinat. Julkaisu kertoo, miten yritykset ovat valinneet toimintatapansa, tehneet tulosta ja kehittäneet toimintaansa. Kirjaan valittujen yritysten menestystä on arvioitu systemaattisesti standardisoidulla arviointimenettelyllä, maatilayritysten kilpailukykyarvioinnilla. Kirja johdattaa menestyksen lähteille innostavien tarinoiden avulla, joista ilmenee mahdollisuuksien moninaisuus. Yrittäjä voi menestyä tekemällä eri tavalla kuin muut tai panostamalla vahvasti toiminnan kustannustehokkaaseen kehittämiseen. Johdonmukainen ja määrätietoinen tuotannon kasvattami- nen, asiakkaiden kuunteleminen tai kestävän kehityksen mukainen toiminta tulevat lisäksi esille kirjassa. Yrittäjän menestystä voi avittaa myös uuden teknologian käyttöönotto tai prosessien tehokas hallinta. Erityisesti elintarviketuotantoon keskittyneitä maatilayrityksiä kirjassa on esitelty kuusi tilaa: Benjamin Lihatori Oy, Iitti (viljapossun kasvatus ja myynti), Pekka Vehviläinen, Siilinjärvi (sipulin viljely ja jatkojalostus), Ari ja Marjo Yrjölä, Lehmonkärki, Asikkala (majoitus-, ruoka- ja ohjelmapalvelut), Vapolan tila, Uusikaupunki (emolehmätuotanto ja jalostuseläinten myynti), Punahovi, Vieremä (maidonja nurmentuotanto sekä metsätalous) ja Paappalan tila, Lieto (vehnän ja rypsin viljely • Kestotilaus 59€, oppilaitokset 48€, määräaikaistilaus 65€/vsk. (sis. ALV) • Jälkitilaus vähintään 10 kpl 2,50€/kpl + postituskulut • Tilaukset: [email protected] tai www.kehitttyvaelintarvike.fi > tilaa lehti 50 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi sekä kananmunantuotanto). Lähes 200 värivalokuvalla kuvitettu kovakantinen kirja sopii myös upeaksi lahjaksi jokaiselle suomalaisesta ruuasta ja maaseudusta kiinnostuneelle. Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi n t a p a h t u M i a Aistinvaraisen tutkimuksen ammattilaiset kokoontuivat Tanskassa Tanskassa järjestettiin lokakuussa neljännentoista kerran Nordic Workshop in Sensory Science. Tilaisuuteen osallistui vajaat 90 aistinvaraisen tutkimuksen ammattilaista pohjoismaisista tutkimuslaitoksista ja elintarvikeyrityksistä. Suomesta paikalla olivat akatemiatutkija Mari Sandell (Turun yliopisto), erikoistutkija Raija-Liisa Heiniö (VTT), markkinatutkimuspäällikkö Aimo Tiilikainen (VTT Expert Services), tuotelaatujohtaja Ulla Suhonen (Valio Oy) ja markkinatutkija Milla Alanärä (Foodwest Oy), joista esityksen pitivät Sandell, Heiniö ja Tiilikainen. Karvaus vaikuttaa ruuan valintaan Mari Sandellin esitys käsitteli sitä, miten karvas maku voi vaikuttaa ruokavalintoihin ja jopa olla tärkeimpiä syitä välttää tiettyjä ruokia. Hän kertoi, että jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä karvaalle maulle, ja he maistavat esimerkiksi hyvin monissa kasviksissa herkemmin karvautta. Suomalaisista 11 prosentin arvioidaan olevan erityisen herkkiä tietyille karvautta aiheuttaville yhdisteille, ja he voivat jopa rajoittaa kasvisten käyttöä karvauden vuoksi. Toisaalta karvauden aistiminen on hyvin yksilöllistä, joten karvauden vaikutus voi olla myös positiivinen. Margrethe Hersleth norjalaisesta Nofima-tutkimuslaitoksesta esitti, millaisia haasteita kontekstisidonnaisuus tuo kuluttajien makumieltymysten mittaamiseen. Esimerkiksi hienossa vastaanottotilassa maistellut viinit saivat kuluttajilta selvästi paremmat arviot verrattuna laboratorio-olosuhteissa maisteltuihin samoihin viineihin. Koska syömistilanteella on niin suuri merkitys ruuan aistimiseen, tuotetesteissä voi olla joskus järkevää simuloida tuotteen kulutustilannetta esimerkiksi kuvalla, videolla tai kirjoitetulla skenaariolla. Simulointi sopii erityisesti testatessa johonkin erityistilanteeseen tarkoitettuja tuotteita. Mutta monenlaisiin tilanteisiin sopivia tuotteita testattaessa on parempi olla herättelemättä kuluttajan mielikuvia tietystä kulutustilanteesta. Kokumi – kuudes perusmaku? Tuoteasiantuntija Frank Meijer DSM:ltä Hollannista kertoi, että mahdollisesti on olemassa kuudeskin perusmaku, kokumi. Umamin tavoin kokumin juuret ovat Japanissa. Sana tarkoittaa herkullisuutta ja autenttisuutta. Kokumin makua kuvataan voimakkaaksi, täyteläiseksi, pyöreäksi, herkulliseksi ja rikkaaksi. Se, onko kokumi uusi perusmaku vai efekti, kuten eräs aiheeseen paneutunut osallistuja sitä kommentoi, jää nähtäväksi. Seuraava Workshop Suomessa 2013 Seuraava Nordic Workshop in Sensory Science järjestetään Helsingissä 14.–15.5.2013, päävastuullisena tahona VTT yhteistyössä Valion kanssa. Keskeisenä teemana on muun muassa, miten erilaiset kuluttajasegmentit voidaan ottaa paremmin huomioon elintarvikkeiden tuotekehityksessä. π Milla Alanärä markkinatutkija Foodwest Oy milla.alanara(at)foodwest.fi Raija-Liisa Heiniö erikoistutkija VTT raija-liisa.heinio(at)vtt.fi Ruuan aistiminen on hyvin suhteellista Tutkija Asgeir Nikolai Nilsen Örebron yliopistosta (Grythyttan) kertoi puheenvuorossaan siitä, kuinka monet asiat vaikuttavat ruuan aistimiseen ja kuinka aistiminen on aina suhteellista. Esimerkiksi umami on olennainen ja tärkeä perusmaku, mutta sitä ja sen muutoksia on hyvin vaikea mitata. Umamin olemassaolo on hankala tunnistaa, mutta sen poissaolo on helppo huomata. Umamin maistaminen on myös hyvin kulttuurisidonnaista: länsimaissa melko tuntematon maku on hyvin tunnettu Japanissa. Elintarvikkeen aistimiseen vaikuttaa merkittävästi myös se, mitä on syöty juuri ennen, minkä kanssa tuote syödään ja minkä lämpöisenä se syödään. Maku muuttuu usein myös suussa, tuotteen nauttimisen jälkeen. Myös syömistilanteella ja paikalla on suuri merkitys ruuan aistimiseen. Erikoistutkija Workshopissa jokainen luennoija palkittiin tanskalaisella kuohuviinipullolla. Akatemiatutkija Mari Sandell (Turun yliopisto) ihailee palkkiotaan yhdessä tutkija Karin Wendinin (SIK, Institute för Livsmedel och Bioteknik AB) ja tutkijoitten Stine Möllerin (Danisco) ja Gerner Hansenin (DTI, Danish Technological Institute, selin kuvassa) kanssa. Kuva: KarSten KraMer vig, dti www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 51 n t a p a h t u M i a Leivos ei luovuta Elintarviketeollisuus 2011 -messut kokosi valtakunnan sokerileipurit Tampereelle mittelemään Suomen mestaruuksista. Tuloksia odotellessa messuyleisö ihaili kilpailutöitä ja nuorten lupausten fantasiakakkuja. Keskustelut kääntyivät vähähiilihydraattisten ja konditoriatuotteiden väliseen kilpajuoksuun. Lempääläläinen yrittäjä Heikki Jortikka kertoi oman näkemyksensä. Perinteisenä käsityöleipomona tunnetussa Liisan Leipomossa valikoimaa on kasvatettu asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. – Kehitimme karppileivän jo vuosi sitten. Nyt on tulossa markkinoille kokonainen tuoteperhe. Karppileipämme on myydyin tuotteemme, ja sitä tilataan ympäri Suomea. Vuoden kondiittori -tittelistä itsekin kisannut leipuri-kondiittorimestari Reijo Heinonen Pirkanmaan ammattiopistosta uskoo karppausilmiön olevan ohimenevä. Yksilöllisyys ja asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen laadukkailla tuotteilla tulevat kasvamaan tulevaisuudessa. Heinonen tekee oppilaidensa kanssa paljon oikeita tilaustöitä, ja suuntaus on hänen mukaansa vääjäämätön. – Ihmiset haluavat kauniita ja yksilöllisiä tuotteita. Räätälöityihin tuotteisiin ollaan myös aiempaa valmiimpia satsaamaan, Reijo Heinonen muistuttaa. Kakku paloissa pakettiin Liisa Leipomossakin pintansa pitävät edelleen hyvistä raaka-aineista valmistetut perin- Konditoriatuotteiden yksilöllisyys on kasvava trendi myös Suomessa. Marilynin kakkuun maalasi Nelli Saarti Kangasalta. teiset kerrostäytekakut. Hyytelökakut hiipivät hyllyille suosion hiljalleen kasvaessa. Ja kun asiakas on kerran saanut taatusti tuoretta, hän tulee ostoksille toisenkin kerran. Kun konditorian ovikello kilahtaa, kassalla jo arvaillaan asiakkaan aikeita. Sukupolvien mieltymyksissä on selviä eroja. Perinteiset pullat, perunaleivokset ja koiranluut maistuvat etenkin vanhenevalle väestölle. – Uusin kiinnostusta herättänyt tuote on Leipomoalan SMmestaruudet jaettiin Tampereella Suomen Leipuriliitto järjesti yhteistyökumppaneineen leipomoalan SM-kilpailujen finaalin Elintarviketeollisuus-messujen yhteydessä Tampereella lokakuun lopulla. Vuoden Leipuriksi 2011 ruokaleipäsarjassa valittiin Timo Kyllinen (Timo Kyllinen Oy, Puolanka). Muut sijoitukset olivat 2. Joachim Wunsch (Fazer Leipomot Oy, Helsinki), 3. Pasi Ahlgren (Salon Lämminleipä Oy, Salo), 4. Jorma Uusitalo (Elonen Oy Leipomo, Jämsä), 5. Jenni Junkkila (Mummin Pullapuoti Oy, Jyväskylä) ja 6. Hannu Lapinlampi (Kurkelan Rieskaleipomo Oy, Oulu). Vuoden Kondiittori 2011 -tittelin konditoriasarjassa voitti Veli-Matti Ahvenharju (Helsingin palvelualojen oppilaitos, Helsinki). Muut sijoitukset olivat 2. Riitta Tyni 52 (CoCo Konditoria Ay, Kotka), 3. Mika Parviainen (Oy Fredr. Edv. Ekberg Ab, Helsinki), 4. Miia Mikkilä (CoCo Konditoria Ay, Kotka), 5. Reijo Heinonen (Pirkanmaan ammattiopisto, Kangasala), ja 6. Johanna Uusitalo (Prassen Konditoria Ky, Rauma). Kahvileipäsarjassa Vuoden Leipurina 2011 palkittiin Katri Mäkinen (Elonen Oy Leipomo, Jämsä). Muut sijoitukset olivat 2. Markus Kuonanoja (Elonen Oy Leipomo, Jämsä), 3. Tytti Tukiainen (Linkosuon Leipomo Oy, Kangasala), 4. Jari Viljamaa (Harjun Leipomo Oy, Kokkola), 5. Raimo Liedes (Ramin Konditoria Leipomo, Mikkeli) ja 6. Pekka Eskelinen (HerkkuPekka Oy, Savonlinna). Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Timo Kyllisen ruiskukka-leipä. Kuva: eLina MatiKainen n ta pa h t u M a K a L e n t e r i Suomessa palakakku. Mukaansa voi ostaa niin monta palaa kakkua kuin haluaa, Heikki Jortikka kertoo. Nuorten taidonnäytteet ihastuttivat Yleisö hiljeni kuuntelemaan Leipuriliiton järjestämän kilpai lun tuloksia. Ruokaleipäsarjan voittaja on Timo Kyllinen Puolangalta. Vuoden kondiittori -tittelin vei HELPA Roihuvuoreen Veli-Matti Ahvenharju. Reijo Heinonen ei jäänyt murehtimaan tuloksia, vaan riensi valmennettaviensa pariin. Heinonen toi messuille omat opiskelijansa näytetöineen. Viidentoista toinen toistaan upeampaa konditoriatyötä ilahduttivat kävijöitä. – Messut on oivallinen tilanne antaa opiskelijoille uusia haasteita ja oppia tekemällä. Pieni paine yleisön edessä työskentelemiseen tuo hyvää kokemusta. Samalla nuoret oppivat ja näkevät laajemmin elintarvikealan kokonaisuutta. π Tarja Luukko tiedottaja Pirkanmaan koulutuskonsernikuntayhtymä (PIRKO) Antifraud – väärinkäytösriskien ennaltaehkäisy 9.–10.1.2012, Helsinki, www.talentumevents.fi Lääkäripäivät 9.–12.1.2012 Helsinki, www.laakaripaivat.fi Maataloustieteen päivät 2012 10.–11.1.2012 Helsinki, www.smts.fi Sapuska-ohjelman vuosiseminaari 11.1.2012 Helsinki, www.tekes.fi/sapuska Pakkausalan peruskurssi nro 75 18.–19.1.2012 Kirkkonummi, www.pakkaus.com Ruoka 25.–26.1.2012 Helsinki, www.talentumevents.fi The Nutrition Winterschool for Young Champions 31.1.–3.2.2012 Pyhätunturi, www.nutritionwinterschool.fi Tie hyvinvointiin -messut 10.–11.2.2012 Seinäjoki, www.epmessut.fi, www.foodandlife.fi Tavoitteena turvallinen juomavesi 16.2.2012 Espoo, www.vesi-instituutti.fi Lahden Lähiruokamessut 18.–19.2.2012, www.lahdenmessut.fi Luomulla lisäarvoa ammattikeittiöille 14.3.2012 Helsinki, www.luomuliitto.fi Gastro 2012 14.–16.3.2012 Helsinki, www.finnexpo.fi Pakkaustutkimuspäivä 2012 22.3.2012 Helsinki, www.ptr.fi Ulkomailla First ICC India International Crain Conference 16.–18.1.2012 New Delhi, http://india2012.icc.or.at Upakovka/Upak Italia 24.–27.1.2012 Moskova, www.upakovka-ipakitalia.com Næringsmiddeldagene 2012 25.–27.1.2012 Oslo, www.teknologiskmatforum.no ISM 29.1.–1.2.2012, Köln, www.ism.cologne.com ProSweets Cologne 29.1.–1.2.2012 Köln, www.prosweets-cologne.com Fish International 12.–14.2.2012 Bremen, www.fishinternational.de BioFach & Vivaness 15.–18.2.2012 Nürnberg, www.nuernbergmesse.de IPACK-IMA 2012 28.2.–3.3.2012 Milano, www.ipack-ima.it ExpoHoReCa 1.–3.3.2012 Pietari, www.en.farexpo.ru/horeca2012 Europain 3.–7.3.2012 Pariisi, www.europain.com Second International Congress of Translational Research in Human Nutrition 9.3.2012 Clermont-Ferrand, Ranska, www.nutritech.fi Ingredients Russia 13.–16.3.2012 Moskova, www.food-exhibitions.com Meat&Dairy Industry 13.–16.3.2012 Moskova, www.food-exhibitions.com Emma Mahlamäki Kangasalta on tulevaisuuden lupaus. Hänen taidonnäytteensä osoittaa poikkeuksellista kärsivällisyyttä ja omaksumiskykyä. Lisää tapahtumia osoitteessa • www.kehittyvaelintarvike.fi → tapahtumia. • Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia tapahtumia osoitteella [email protected] Kuvat: tarja LuuKKo www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 53 haarukassa Stevialla makeutettuja juomia Designkahvia Hartwall Jaffa Super -uutuusjuomat ovat ensimmäisiä Suomessa myyntiin tulevia stevialla makeutettuja juomia. EU:n marraskuussa elintarvikkeiden makeuttajaksi hyväksymä stevia yhdistää kaksi ominaisuutta: se on jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampi ja kaloriton ja sitä saadaan luonnosta. Jaffa Super -juomien maku on hiottu lisäämällä juomiin stevian ohella ripaus hedelmäsokeria. Uutuusjuomissa on energiaa 20 kcal/100 ml. Hartwall Jaffa Veriappelsiini on jatkossa Super. Hartwall Jaffa Super Sitrus -juomassa maistuvat appelsiini ja sitruuna. Stevialla ja hedelmäsokerilla makeutetut Hartwall Jaffa Super Veriappelsiini ja Sitrus -virvoitusjuomat tulivat kauppoihin joulukuun alkupuolella. Aluksi tuotteita on saatavilla 0,5 litran kierrätysmuovipulloissa. Tammikuun lopulla Jaffa Super -juomia saa myös 1,5 litran pulloissa. Juomat erottaa muista Hartwall Jaffa -juomista pullojen vihreästä korkista, vihreätaustaisesta etiketistä sekä stevia-tunnuksesta. Tammikuun lopussa kauppojen hyllyille ilmestyvät uudistuneet Novelle Friss Sitrus ja Marja-Sitrus -juomat, joiden makeus saadaan steviasta ja hedelmäsokerista. Juomat ovat stevian ansiosta 30 % nykyistä kevyempiä. Juomissa on vain 7 kcal/100 ml, ja niitä myydään 0,5 litran sekä 1,5 litran kierrätysmuovipulloissa. Paulig Selected -kahveissa on käytetty maailman halutuimpiin kuuluvia Cup of Excellence -kahvipapuja. Kahvit tulivat myyntiin marraskuussa Suomessa ja Venäjällä. Paulig Selected on myös World Design Capital Helsinki 2012 -vuoden virallinen designkahvi. Kahvit on luotu kuluttajille, jotka arvostavat huippulaatua ja puhuttelevia makuelämyksiä. Lisätietoja: Marja touri, paulig Selected taste designer, [email protected] Lisätietoja: http://www.stevia.fi/ Lisäaineeton ensinaksu luomuna Suomalaisen Real Snacksin valmistamat suolattomat ja lisäaineettomat Junior-maissinaksut ovat saaneet rinnalleen luomuversion. Junior Luomu -maissinaksut valmistetaan eurooppalaisesta luomumaissista. Naksut on suunnattu pienille lapsille neljän kuukauden iästä eteenpäin. Ne ovat lisäaineettomia, suolattomia, laktoosittomia, maidottomia ja gluteenittomia ja pakattu 90 g pussiin. Lisätietoja: www.realsnacks.fi/junior Tähdet tuikkivat kattauksissa Huhtamäen uusi kerta-astiamallisto Bibo Collection Tuike tuo näyttävyyttä alkutalven juhlapöytiin. Tuike-sarjan uutuus on täysin biohajoava kartonkilautanen Chinet Tuike. Lautanen kuuluu BioWare-tuotevalikoimaan. EN13432-sertifioidut BioWare-astiat ovat täysin kompostoituvia teollisissa olosuhteissa. Lisäksi sertifikaatti varmistaa, että maatuessaan tuotteista muodostuva kompostimulta on hyvälaatuista. Tuike-astioiden myynnillä tuetaan Joulupukkisäätiötä, joka lahjoittaa vuosittain maailman lapsille Joulupukin lahjan. Tänä vuonna säätiö osallistuu maailman suurimman kummijärjestön World Visionin Auta Joulupukkia -kampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on kerätä 100 000 euroa Itä-Afrikan lapsille. Lisätietoja: Maisa Katila, markkinointipäällikkö/FS nordic, huhtamaki Foodsercvice Finland oy, [email protected] Designmaitoja Kahdeksan suomalaista muotoilijaa on luonut näkemyksensä maidosta Valion perus- ja luomumaitotölkkeihin: Eero Aarnio, Tuomas Erikoinen, Klaus Haapaniemi, Kristiina Lassus, Jenni Reuter, Paola Suhonen, Oiva Toikka ja Tiia Vanhatapio. Designtyöt ilahduttavat suomalaisia Valion maitotölkeissä huhtikuun 2012 loppuun asti kestävässä valtakunnallisessa kampanjassa. Valion designmaitotölkkejä painetaan noin 130 miljoonaa kappaletta. Designmaitotölkkeihin sekä muotoilijoiden maitotarinoihin ja videoihin voi tutustua osoitteessa www.valio.fi/maito. Tammikuussa 2012 avataan nettihuutokauppa, jossa myydään muotoilijoiden tekemät uniikkityöt. Huutokaupan tuotto ohjataan lyhentämättömänä SOS-Lapsikylä ry:n toimintaan Suomessa. Vastuullisempi energiajuoma TILT on tuonut markkinoille näkyvästi ikärajoitetut energiajuomat, joissa kofeiinin määrää on leikattu. TILT-energiajuomat ovat ikärajoitettuja niissä olevien piristävien ainesosien määrien mukaan. Ikäsuositukset on myös merkitty näkyvästi pulloihin: 7, 12 ja 18. Esimerkiksi yli 12-vuotiaille suositellussa juomassa on kofeiinia puolet vähemmän kuin kahden desilitran kahvikupillisessa. Yli 7-vuotiaiden juomassa ei kofeiinia ole ollenkaan. Juomasarjan valmistaja on Duell Yhtiöt Oy. Lisätietoja: www.tiltenergy.fi 54 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Hankintaopas AAKKOSOSA Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista. Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä, puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected] HAARLA ENGINEERING AINES SUOMI OY ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY Laulurastaanpolku 6 00780 HELSINKI Puh. (09) 505 3011 Fax (09) 505 3148 email: [email protected] www.alert.fi ALGOL CHEMICALS OY PL 13 (Karapellontie 6) 02611 ESPOO Puh. (09) 50 991 Fax (09) 5099 250 email: [email protected] www.algol.fi AMIHELP OY Otsolantie 7 B 36100 KANGASALA AS. Puh. 0400 – 729 721 Fax (03) 4518 0053 email: [email protected] www.amihelp.fi AMMERAAL BELTECH OY Sarankulmankatu 14 33900 TAMPERE Puh. 0207 911 400 Fax 0207 911 450 email: [email protected] www.ammeraalbeltech.fi ARCTIC CIRCLE DELIGHT OY Munkkaniementie 75 97540 TIAINEN Puh. 045 125 5064 OY ATLAS COPCO KOMPRESSORIT AB Tuupakankuja 1 01740 VANTAA Puh. 0207 189 200 Fax 0207 189 201 BERNER OY Terveys ja Tutkimus PL 15 (Sahaajankatu 24) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 672 Fax 0207 914 241 email: [email protected] www.berner.fi/tt BRENNTAG NORDIC OY Äyritie 16 01510 VANTAA Puh. (09) 5495 640 Fax (09) 5495 6411 email: [email protected] www.brenntag-nordic.com BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 VANTAA Puh. (09) 774 6060 Fax (09) 774 60 666 email: [email protected] www.busch.fi CALDIC FINLAND OY Huopalahdentie 24 00350 HELSINKI Puh. 020 741 5990 Fax 020 741 5993 email: [email protected] www.caldic.com DIGIA OYJ Valimotie 21 00380 HELSINKI Puh. 010 313 3000 Fax 010 313 3700 email: [email protected] www.digia.fi DIVERSEY PL 11 (Kaurakatu 48 B) 20101 TURKU Puh. 020 7474200 Fax 020 7474202 email: [email protected] www.diversey.com DOSETEC ExACT OY Vaakatie 37 15560 NASTOLA Puh. (03) 871 540 Fax (03) 871 5410 email: [email protected] www.dosetec.fi Juvantie 66 51900 JUVA Puh. (015) 452 911 Fax (015) 453 964 email: [email protected] www.drinkconsult.com www.suurkeittio.fi www.hoyrynkehitin.fi Eteläinen Salmitie 1 02430 MASALA Puh. (09) 348 6900 Fax (09) 853 2100 email: [email protected] www.celego.fi FAERCH PLAST A/S Rannikkolaivurintie 8 D 00850 HELSINKI Puh. 050-413 8058 Fax (09) 677 183 email: [email protected] www.faerchplast.com CHRISTIAN BERNER OY FINN FOOD TECH CLINICAL LIFE SCIENCES OY Linnankatu 6 87100 KAJAANI Puh. 040 746 7475 email: [email protected] www.clsoy.fi PL 11 60101 SEINÄJOKI Puh. 0400 417 447 email: [email protected] www.finnfoodtech.fi OY FOODFILES LTD Neulaniementie 2 L 6 70210 KUOPIO Puh. 044 7001200 Fax (017) 288 1269 email: [email protected] www.foodfiles.com CONDITE OY BANG & BONSOMER GROUP OY email: [email protected] www.condite.fi PL 93 (Itälahdenkatu 18 A) 00210 HELSINKI Puh. (09) 681 081 Fax (09) 692 4174 www.bangbonsomer.fi BEMIS VALKEAKOSKI OY PL 70 37601 VALKEAKOSKI Puh. 0207 51 3100 Fax 0207 51 3309 email: [email protected] www.bemis-europe.com BERNER OY Elintarvikeraaka- ja lisäaineet PL 15 (Eteläranta 4 B) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 332 Fax 0207 914 380 PL 51 (Lisenssikatu 5) 21101 Naantali Puh. (02) 436 5900 Fax (02) 435 6950 CORTEx OY Kutojantie 5 02630 ESPOO Puh. (09) 7590 770 Fax (09) 7590 7799 email: [email protected] www.cortex.fi DANISCO SWEETENERS OY Sokeritehtaantie 20 02460 KANTVIK Puh. 010 431 030 Fax 010 431 4422 www.danisco.com/sweeteners PL 74 02631 ESPOO Puh. (09) 439 3070 Fax (09) 439 30720 email: [email protected] www.provitek.fi OY M. HALOILA AB 21250 MASKU Puh. (02) 437 6111 Fax (02) 437 6211 email: [email protected] www.haloila.com www.itwmima.eu www.octopuscompact.com HUNAJAINEN SAM OY Porslahdentie 23 H 00980 HELSINKI Puh. (09) 877 0330 email: [email protected] www.hunajainensam.fi HUNAJAYHTYMÄ OY Kojonperäntie 13 32250 KOJONKULMA Puh. 0207 76 9680 Fax (02) 767 6225 email: [email protected] www.hunaja.fi IMCD FINLAND OY HTC Keilaniemi, Keilaranta 19 02150 ESPOO Puh (09) 25 15 160 Fax (09) 25 15 1699 email: [email protected] www.imcd.fi FOODWEST OY JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 KOTKA Puh. (05) 2184 270 Fax (05) 2184 290 email: [email protected] www.jauhetekniikka.fi GIVAUDAN SUISSE SA sivuliike Suomessa JM-MULTIPROJECT OY Moreenitie 15 B 04250 KERAVA Puh. (09) 2709 0400 Fax (09) 2741 022 www.multiproject.fi AURAPRINT OY PL 131 20101 TURKU Puh. 0207 917 700 Fax 0207 917 650 email: [email protected] www.auraprint.fi HAGSON-PROVITEK OY DRINK CONSULT FINLAND OY OY CELEGO AB PL 12 (Rajavoudinkuja 1a) 01741 VANTAA Puh. (09) 276 6830 Fax (09) 890 920 email: [email protected] www.christianberner.com Pyhäjärvenkatu 5 A 33200 TAMPERE Puh. (03) 3399 1302 Fax (03) 3399 1350 email: [email protected] www.haarla.fi Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI Puh. (06) 4210 000 www.foodwest.fi Svinhufvudinkatu 23 A 15110 LAHTI Puh. (09) 3434 860 Fax (09) 3434 8650 www.givaudan.com KERMETAR OY Kumitehtaankatu 5 E 04250 KERAVA Puh. (09) 242 5898 Fax (09) 242 6464 Email: [email protected] www.kermetar.fi HAARLA OY Pyhäjärvenkatu 5 A 33200 TAMPERE Puh. (03) 3399 1309 Fax (03) 3399 1350 email: [email protected] www.haarla.fi KIILTOCLEAN OY PL 157 20101 TURKU Puh. 0207 710 400 Fax 0207 710 402 www.kiiltoclean.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 55 Hankintaopas PL 15 11101 RIIHIMÄKI Puh. 0207 463 990 Fax 0207 463 999 www.aines.fi KLÜBER LUBRICATION NORDIC A/S Hämeentie 3 00530 HELSINKI Puh. 0207 497 970 Fax 0207 497 971 email: [email protected] www.klueber.com LABNET OY Viikinkaari 4 00790 HELSINKI Puh. 020 741 3170 Fax 020 741 3189 email: [email protected] MULTIVAC OY Posliinitehtaankatu 5 04260 KERAVA Puh. 0207 921 300 Fax 0207 921 371 email: [email protected] www.multivac.com MUNAKUNTA Piispanristintie 8 20760 PIISPANRISTI Puh. (02) 214 420 Fax (02) 214 4222 email: [email protected] www.scanegg.fi LAIHIAN MALLAS OY Länsitie 372 66400 LAIHIA Puh. (06) 475 2111 Fax (06) 476 2555 email: [email protected] www.laihianmallas.fi LAITOSJALKINE OY 35320 HIRSILÄ Puh. (03) 336 3111 Fax (03) 336 3300 email: [email protected] www.laja.com LARSCON OY Antreantie 10 B 02140 ESPOO Puh. 010 239 2480 Gsm 050 540 2882 email: [email protected] www.larscon.fi LEIPURIN OY PL 40 (Kutojantie 4) 02631 ESPOO Puh. (09) 521 710 Fax (09) 521 2121 www.leipurin.com LIAG / Laufer International Masonkuja 14 36420 SAHALAHTI Puh. (03) 253 3520 Fax (03) 253 3523 email: [email protected] www.laeufer-ag.de LIHATEOLLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS LTK OSUUSKUNTA PL 56 (Luukkaankatu 8) 13101 HÄMEENLINNA Puh. 020 761 9480 Fax (03) 570 5499 www.ltk.fi LIHEL OY Mänkimiehentie 21 02780 ESPOO Puh. (09) 819 0110 Fax (09) 8190 1199 email: [email protected] www.lihel.fi Hankintaopas MEDIQ SUOMI OY PL 115 02201 ESPOO Puh. 010 429 99 Fax 010 429 3117 email: [email protected] [email protected] www.mediq.fi MP-MAUSTEPALVELU OY PL 56 (Luukkaankatu 6) 13101 HÄMEENLINNA Puh. Vaihde: (03) 217 3413 Fax (03) 570 5209 www.maustepalvelu.com NORDIC ID OY Myllyojankatu 2 A 24100 SALO Puh. (02) 727 7700 Fax (02)7277720 email:[email protected] www.nordicid.com ORAT OY Pikkupurontie 4–6 00880 HELSINKI Puh. (09) 755 6577 Fax (09) 788 800 email: [email protected] www.orat.fi Viialankatu 25 32700 HUITTINEN Puh. (02) 620 6319 Fax (02) 620 6339 email: [email protected] www.satafood.net Taivaltie 5 01610 VANTAA Puh. 020 478 830 Fax 020 478 8010 email: [email protected] Kotisivu: www.orbis.eu PA-HU OY Teollisuustie 2 02880 VEIKKOLA Puh. 0207 89 1000 Fax 0207 89 1099 email: [email protected] www.pa-hu.fi PACCOR FINLAND OY Polarpakintie 4 B 13300 HÄMEENLINNA Puh. 020 186 7000 Fax 020 186 7351 email: [email protected] www.paccor.fi PACK COMPANY OY Teollisuustie 12 65610 MUSTASAARI Puh. (06) 322 7300 Fax (06) 322 7320 email: [email protected] www.packcompany.fi PIRKANMAAN LAATUETIKETTI OY Keskitie 3 33470 YLÖJÄRVI Puh. 010 440 3900 Fax 010 440 3909 email: [email protected] www.laatuetiketti.fi PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY Hakamäentie 7 48400 KOTKA Puh. 010 841 6000 Fax 010 841 6019 email: [email protected] www.ppt-filter.com RAVATEK OY Itälahdenkatu 20 00210 HELSINKI Puh. (09) 6818430 Fax (09) 675877 email: [email protected] www.ravatek.fi Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi TIETO OYJ Aku Korhosen tie 2-6 PL 38 00441 HELSINKI Puh. 0207 2010 Fax 020 726 8898 www.tieto.com TT-TÄRYLAITE OY OY SCANDIC TRANS AB VAASA – TURKU – HELSINKI Puh. 020 1202 500 Fax 020 1202 515 www.scandictrans.fi SEALED AIR OY Työpajankatu 6 A 00580 HELSINKI Puh. (09) 7257 4411 Fax (09) 7257 4430 [email protected] www.sealedair-emea.com SEFO-KONSULTOINTI Lapinlahdenkatu 23 00180 HELSINKI Puh. (09) 726 0270 Fax (09) 726 0272 email: [email protected] www.sefo-konsultointi.fi ORBIS OY SALTIA OY Ratamokuja 2 30420 FORSSA Puh: 040 728 4705 [email protected] www.saltia.com 56 SATAFOOD KEHITTÄMISYHDISTYS RY Linnanpajantie 7 00950 HELSINKI Puh. (09) 755 2730 Fax (09) 755 4505 email: [email protected] www.tarylaite.fi UVA FINLAND Ollaksentie 12 02940 Espoo Puh: (09) 863 21 21 040 900 18 38 email: [email protected] www.uvisable.com VALIO OY PL 10 00039 VALIO Puh. 010 381 2457 Fax 010 381 2630 email: [email protected] www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus VERSO OY SENSON OY PL 95 15141 LAHTI Puh. (03) 864 364 Fax (03) 781 8918 www.senson.fi SOFTWARE POINT OY Valkjärventie 1 02130 ESPOO Puh. (09) 4391 320 email: [email protected] www.softwarepoint.com SUOMEN COBRA SYSTEMS OY Asesepänkuja 3 00620 HELSINKI Puh. (09) 7288 340 Fax (09) 7288 3434 email: [email protected] www.cobrasys.fi Kansakoulukatu 5 B 14 00100 Helsinki Puh. 040-549 7114 email: [email protected] www.versofinland.fi VESANTTI OY Tulppatie 26 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 6000 Fax (09) 5491 6050 email: [email protected] www.vesantti.fi VIIKKI FOOD CENTRE Viikinkaari 4 00790 Helsinki Puh. (09) 319 36543 Fax (09) 319 36554 email: [email protected] www.viikkifoodcentre.fi OY WOIKOSKI AB SUOMEN VUOKRAKONTTI OY Yrityspuistontie 2 05200 RAJAMÄKI Puh (09) 7258 8700 040 508 4803 email: [email protected] www.vuokrakontti.fi TANKKI OY Oikotie 2 63700 ÄHTÄRI Puh. (06) 510 1111 Fax (06) 510 1200 www.tankki.fi TARRATUOTE OY PL 6 (Vesimyllynkatu 4) 33331 TAMPERE Puh. (03) 254 7800 Fax (03) 254 7811 www.tarratuote.fi OY TEO-PAL AB Luoteisrinne 4 02270 ESPOO Puh. (09) 819 0560 Fax (09) 8190 5642 email: [email protected] www.teopal.fi THERMO FISHER SCIENTIFIC PL 100 (Ratastie 2) 01621 VANTAA Puh. (09) 3291 0200 Fax (09) 3291 0301 email: myynti.fi@ thermofisher.com www.thermofisher.com Pääkonttori PL 1 47901 VUOHIJÄRVI Puh. (015) 7700 700 email: [email protected] www.woikoski.fi Tukea tulevaisuuden menestystarinoille WORLD COURIER (FINLAND) OY Puutarhatie 20 01300 VANTAA Puh (24h): (09) 8700 3300 Fax (09) 8700 3350 liiketoiminnan ratkaisuja Tarjoamme innovatiivisia email: [email protected] tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun www.worldcourier.com kehitykseen ja kaupallistamiseen. Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa. Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme! www.viikkifoodcentre.fi R. ÖSTERLUND KY KB PL 99 (Laippatie 19 B) 00811 HELSINKI Puh. (09) 586 8170 Fax (09) 736 452 email: [email protected] www.osterlund.com TUOTERYHMÄOSA Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen) - punnitus- ja annostelujärjestelmät – säiliövaa’at – lattiavaa’at – pöytävaa’at – listeria ym. saneeraussiivousten valvonta ja konsultointi – hygieniakoulutukset ja –kartoitukset – hyönteispyydykset ja torjunta-asemat UVA Finland – UV-lamppuja hygieniatarkkailuun ATK-LAITTEET JA -JÄRJESTELMÄT KONEET, LAITTEET, MUU VARUSTUS – elintarviketeollisuuden tietojärjestelmien kokonaisratkaisut – operatiivisia toiminnanohjausjärjestelmiä – kokonaisvaltaisia sähköisen liiketoiminnan ratkaisuja – langattomia- ja integraatioratkaisuja sekä niihin liittyviä palveluja jauheiden annostelulaitteet nesteiden annostelulaitteet suursäkkien tyhjennyslaitteistot raaka-aineiden annostelujärjestelmät Multivac Oy – annostelujärjestelmät – vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät – huolto- ja ylläpitopalvelut DIGIA OYJ – – – – – LIAG-putkiporsasjärjestelmät Oy Woikoski Ab – elintarvikekaasut – teolliset kaasut – erikoiskaasut – kuivajää – kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät Orat Oy Jauhetekniikka Oy LIAG / Laufer International Multivac Oy – monipäävaa’at – tarkastusvaa’at Labnet Oy Saltia Oy Ammeraal Beltech Oy – elintarviketeollisuuden hihnat Arctic Circle Delight Oy – Vito syväpaistoöljyn suodatinjärjestelmä – – – – – – – – – pakkauskoneet etiketöintikoneet siivutuskoneet monipäävaa’at tarkastusvaa’at metallinilmaisimet röntgenlaitteet nahkomakoneet jäähilekoneet Orat Oy – elintarviketeollisuuden linjaratkaisut – elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja siivutus – liemitys- ja leivityskoneet – luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet – pakkauskoneet – pesu- ja käsittelyjärjestelmät – savustus, keitto, paisto ja jäähdytys – huolto- ja ylläpitopalvelut Orbis Oy – konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat Tankki Oy Nordic ID Oy Kotimainen langattomien tuotteiden valmistaja – langattomat anturit ja järjestelmät omavalvontaan – käsitietokoneet inventointiin yms: – RFID-lukijat – viivakoodilukijat – 2D-lukijat Software Point Oy – WiLabLIMS ja LabVantage Sapphire LIMS – TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin – konsultoinnit ja käyttöönotot Oy Atlas Copco Kompressorit Ab – paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit Busch Vakuumteknik Oy – tyhjiöpumput Christian Berner Oy – – – – – – – – – pakkauskoneita merkkauslaitteita pumppuja prosessilaitteita tyhjiötekniikka tekniset muovit tärinän vaimennus monipäävaa´at prosessien mittauslaitteet – säiliöt, sekoittimet, hoitotasot TT-Tärylaite Oy – kaikki tärykomponentit – annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet – tärytekniset erikoislaitteet Vesantti Oy – lihavalmiste- ja valmisruokateollisuuden koneet KULJETUS- JA LOGISTIIKKAPALVELUT Suomen Cobra Systems Oy – ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus – elintarviketeollisuuden ja -tukkujen logistiset kokonaisratkaisut – leipomo- ja pakkauskoneet – merkintälaitteet – pakkausmateriaalit – lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa – logistiikkapalvelut ja varastointi – pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv. Suomen Vuokrakontti Oy – kylmä- ja pakastekontit Drink Consult Finland Oy Tieto Oyj – tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut – ketteryyttä toimitusketjuun KEMIKAALIT, KEMIALLISET TUOTTEET JA HYGIENIARATKAISUT – – – – – – – – pumput, säiliöt, sekoittajat pakkauskoneet; nesteet, jauhot merkkaus- ja etikettikoneet prosssilaitteet, kuivurit annostelijat; nesteet, jauhot pastörointi- ja suodatuslaitteet höyrynkehittimet pullotus- ja korkituskoneet Haarla Engineering Diversey – pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin elintarviketeollisuuden tarpeisiin – pesukemikaalien annostelulaitteet – prosessien hygieniakartoitukset KIILTOCLEAN OY – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakartoitukset ja -koulutukset – – – – – – annostelujärjestelmät automaatioprojektointi konenäköjärjestelmät tuotannon modernisoinnit tuottavuusanalyysit sekä konsultointi valvomo-ohjelmistot ja -laitteet An ITW Company Oy M. Haloila Ab – lavankäärintäkoneet Mediq Suomi Oy – mikrobiologiset reagenssit – elintarvikkeiden testikitit – elatusainekeittimet ja maljanvalulaitteet – laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet Oy Teo-Pal Ab – – – – – – – – – – kosteusanalysaattorit laboratoriovaa’at lämpö- ja viljelykaapit pH/johtokyky/lämpömittarit ja -elektrodit sentrifugit ultraäänipesulaitteet ravistelijat ja sekoittajat polarimetrit ja refraktometrit vesi- ja kuivahauteet termogravimetrit Thermo Fisher Scientific – automaattiset analysaattorit ja reagenssit elintarvikeanalytiikkaan: Arena – Oxoid ja Remel mikrobiologian tuotteet – Finnpipetit ja Finntip -kärjet – kylmälaitteet, sentrifugit, soluviljely, kylmäkuivaus, haihduttimet, uunit, lämpökaapit, laminaarit, mikrokuoppalevylaitteet MAUSTEET, AROMIT, MUUT LISÄAINEET Aines Suomi Oy – – – – – entsyymit kalsium kasvisuutteet kuitu lipidit Algol Chemicals Oy Oy Scandic Trans Ab Cortex Oy – mikrobiologiset elatusaineet – elintarvikkeiden testikitit –lämpötilamittauksetelintarvikkeista –pH-jajohtokykymittarit –petrimaljatjavalmiitmaljat –laboratoriolasit –näytteenottovälineet –laboratoriolaitteet World Courier (Finland) Oy Globaali erikoiskuriiripalvelu: – lämpötilasäädellyt kuljetukset – näytelähetykset (myös vaaralliset) – pakkausjärjestelmät ja viilenteet – ISO9001 & 14001 sertifioitu LABORATORIO-TUOTTEET – – – – – – – – – – – – – – – – asetaatit bentsoaatit erikoissuolat etikkahappo hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet juustonsulatesuolat kuidut makeuttamisaineet mononatriumglutamaatti paakkuuntumisenestoaineet sitruunahappo ja sitraatit sorbaatit suolat vaahdonestoaineet vanilja ja vanilliini Berner Oy Agentuuriosasto – – – – – – elintarvikeraaka- ja lisäaineet luontaiset elintarvikevärit vehnätärkkelys ja -gluteeni gluteeniton vehnätärkkelys meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat hedelmämehutiivisteet ja -pyreet Brenntag Nordic Oy – elintarviketeollisuuden raaka-aineet Caldic Finland Oy Berner Oy Terveys ja tutkimus – vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert, Enterolert-E ja Quanti-Disk – kotimaiset SERVANT petrimaljat, sauvat, silmukat ja näytetölkit – ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit – ANSELL-suojakäsineet – desinfektiotuotteet – KSG-autoklaavit – HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat – LAUDA-vesihauteet – INFORS-ravistelijat – hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet – stabilointiaineet – lesitiini – riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit, -kuitu – sokerikulööri – maito- ja heraproteiinit ja hydrolysaatit – pintakiillokkeet – mantelit, pähkinät, siemenet jne – muut elintarvikelisäaineet – seokset www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 57 Hankintaopas ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT JA VAA’AT PAKKAAMINEN Bang & Bonsomer Group Oy Oy Celego Ab – – – – – aromit värit ja värjäävät elintarvikkeet makeutusaineet säilöntäaineet muut lisäaineet Auraprint Oy – tarrat, tuote-etiketit – RFID-tarrat – sleeverit. wrap-around-etiketit – sakeutus- ja hyytelöimisaineet – soijaproteiinit – vehnäproteiinit – hiivauutteet – juustojauheet – kasvirasvat –suklaatäytteet ja -kuorrutteet – aromit, värit Givaudan Suisse SA sivuliike Suomessa Valio Oy Teollisuusmyynti – – – – – maidot, kermat ja muut maitotuotteet juustot maito- ja herajauheet marmeladit ja hillot voi SOPIMUSPAKKAAMINEN – aromit Pack Company Oy Condite Oy Haarla Oy – – – – – – – – – antioksidantit aromit, värit ja vanilliini leivonnan apuaineet luontaiset kasviuutteet luontaistuotteet makeutusaineet sidonta- ja emulgointiaineet säilöntäaineet tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset BEMIS VALKEAKOSKI OY – vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle Drink Consult Finland Oy – lasipullot ja –purkit – korkit ja kutistekapsyylit – pakkauskoneet Faerch Plast A/S – CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja kannet – Top Seal kuumasaumattavat kalvot Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet – jauhot ja leipäseokset – mausteet ja aromit – mantelit ja pähkinät – siemenet ja hiutaleet – riisit – kuivatut hedelmät – suklaa- ja rasvakuorrutteet – hedelmä- ja marjatäytteet – margariinit – säilykkeet – sokerit ja siirapit – suolat Danisco Sweeteners Oy Hunajainen SAM Oy – hunajaa elintarviketeollisuudelle Hunajayhtymä Oy – kotimaista ja ulkomaista hunajaa elintarviketeollisuudelle Hagson-Provitek Oy – keinosuolet (myös mauste- ja savusuolet) – luonnonsuolet – vakuumi- ja kuristepussit – kinkkuverkot Labnet Oy – – – – – – – – – – – aromit elintarvikevärit happamuudensäätöaineet kuidut makeutusaineet maunvahventeet sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet säilöntäaineet tärkkelykset vitamiinit ja vitamiiniseokset karotenoidit – pakkaus- ja etiketöintikoneet – – – – – – – kammio- rasia- ja ratakoneet snorkkelikoneet pakkausrobotit koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut makkarankuoret kutiste- ja laminaattipussit kutistekalvot PACCOR Finland Oy - Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja kannet - kartonkivaippapikarit Pa-Hu Oy – elintarvikepakkaukset – myynti- ja kuljetuspakkaukset kartongista ja aaltopahvista – pakkaustarvikkeet – myyntipistemateriaalit Haarla Oy MP-Maustepalvelu Oy Hankintaopas – – – – – mausteet ja mausteuutteet aromit ja arominvahventeet fosfaatit sakeuttamisaineet muut elintarvikelisäaineet ja seokset Orat Oy – mausteseokset ja marinadit – lihaproteiinit Vesantti Oy – Wiberg-mausteseokset – – – – – – – – – – painetut ja blanco etiketit ja tarrat – liimapaperinauhat ja liitospaperit – käsiapplikaattorit ja pöytätelineet Ravatek Oy – pakkauskoneet ja -järjestelmät – avosuisten pussien ja säkkien suljenta – ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet Clinical Life Sciences Oy – kliininen tutkimus Finn Food Tech Elintarvikealan kehityspalvelut: – tuotannon kehittäminen – pakkaamisen kehittäminen – kehitysprojektit ja hankkeet Oy Foodfiles Ltd Laihian Mallas Oy Foodwest Oy – erikoismaltaat – tummat ja vaaleat mallasuutteet – pakkauspalvelu – kliininen tutkimus – elintarvikkeiden rekisteröinti (mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet) Elintarvikekehityksen edelläkävijä – tuotekehitys – markkinatutkimus – laadunhallinta – tekniset palvelut JM-Multiproject Oy LIHEL Oy – – – – – mausteet ja mausteseokset valmistus- ja lisäaineet fosfaatit marinadit ja marinadiseokset asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset MP-Maustepalvelu Oy – valmistus- ja lisäaineet – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset Munakunta - Scanegg-munajalosteet - Kultamuna-kuorimunat Sealed Air Oy – Cryovac - Cryovac-pakkausjärjestelmät - Cryovac-kutistepussit - Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat Tarratuote Oy – vaakatarrat – tuotetarrat – lavatarrat ym. Arctic Circle Delight Oy – Kala ja riistatuotteita Lapin puhtaasta aromit ja konsentraatit luonnosta elintarvikevärit emulgointi- ja sakeuttamisaineet kaakaotuotteet hedelmäjauheet ja -palat vihannestuotteet juomapohjat lakritsiuutteet Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi makeutusaineet 58 – mentorointi ja johdon sparraus – liiketoimintasuunnitelmat – T&K -projektit ja markkinointistrategiat – markkina- ja tuotealueen laajentaminen – prosessi- ja laitossuunnittelu – projektinhoito Larscon Oy – HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät – HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä lämpötilanvalvonta, tiedonkeruupäätteet Pirkanmaan Laatuetiketti Oy RAAKA-AINEET R. Österlund Ky Kb --- AmiHelp Oy ------ AmiHelp Oy – erikoisjauhot, siemenet, rouheet, litisteet, hiutaleet sekä seokset – etikat ja etikkahappo – kuidut, ravinteet ja vitamiinit – maito- ja heraproteiinit – perunahiutaleet ja –rakeet – sopimustuotanto – öljyt, rasvat ja margariinit Leipurin Oy – leipomoteollisuuden raaka-aineet – elintarviketeollisuuden maku- ja rakenneaineet SUUNNITTELU, KEHITYS, KONSULTOINTI Multivac Oy Orat Oy IMCD Finland Oy – sakeuttajat ja stabilointi – säilöntäaineet ja happamuudensäätöaineet – fosfaatit, kuidut ja tärkkelykset Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle – fruktoosi – ksylitoli – laktitoli – Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu) – monipuolinen valikoima kuivien tuotteiden sekottamiseen ja rahtipakkaamiseen Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta – HACCP-, omavalvonta- ja laatujärjestelmäkonsultointi – koulutuspalvelut – kuluttajatestaukset – laboratoriopalvelut – lihatutkimuspalvelut – teknologia- ja tuotekehityspalvelut Satafood Kehittämisyhdistys ry Senson Oy - mallas- ja viljauutteet maltaat ja mallasjauhot emulgointi- ja stabilointiaineet entsyymit, mm. laktaasit funktionaaliset raaka-aineet aromit ja värit antioksidantit analyyttiset kitit ja reagenssit suodatuksen apuaineet hedelmäpalat ja -pastat – elintarvikealan kehityspalvelut – laaja-alaiset ympäristöteknologian palvelut SEFO-konsultointi – Elintarvikehygienian perusteet-kirja, muut oppimateriaalit usealla kielellä – hygieniakoulutukset ja –testit usealla kielellä – hygieniapassit tutkinnon perusteella – HACCP-koulutukset Verso Oy – T&K ideasta markkinoille – brändin rakennus, pakkaussuunnittelu, viestintä ja kuluttajatutkimukset Viikki Food Centre – tuotekehitys- ja teknologiapalvelut – kuluttaja- ja markkinatutkimukset – liiketoiminnan kehittäminen TYÖHYGIENIA JA TURVALLISUUS ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy – tuhoeläintorjunta Laitosjalkine Oy – työ-, suoja- ja turvajalkineet elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin Tukea tulevaisuuden menestystarinoille Tarjoamme innovatiivisia liiketoiminnan ratkaisuja tuotekehitykseen, tuotannon optimointiin, laadun ja kaupallistamiseen. PPTkehitykseen Pölynpoistotekniikka Oy – pölynpoistolaitteita Viikki Food Centre on valittu toteuttamaan kansallista – keskussiivousjärjestelmiä Elintarvikekehityksen klusteri (OSKE) -ohjelmaa. Kysy lisää lupaavista OSKE-hankkeistamme! VOITELUAINEET www.viikkifoodcentre.fi Kermetar Oy - Elkalub voiteluaineet (NSF) Klüber Lubrication Nordic A/S - elintarvikehyväksytyt voiteluaineet - teollisuuden voiteluaineet LATAA MEDIAKORTTI: kehitttyvaelintarvike.fi >mediakortti Kehittyvä Elintarvike n niMityKSiä • DI Jaakko Takala on nimitetty Atria Suomi Oyj:n toimitusketjunohjauksen johtajaksi 1.10.11 alkaen. • Atria Suomi Oyj:n tuotekehityspäällikkö Heimo Hattulan vastuualuetta on laajennettu 1.8.2011 alkaen. Hänen vastuualueeseensa kuuluvat aikaisemman vastuualueen (liha ja siipikarja) lisäksi valmisruuan tuotekehityspäällikön tehtävät. • FM Marika Viitala on nimitetty Atria Suomen ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan kuluttajapakatun lihan ja siipikarjan tuotekehitys 26.9.2011 alkaen, keittiömestari, restonomi (AMK) Emma-Kaisa Rautio ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan valmisruokatuoteryhmän yhden hengen ateriat ja fast food -tuotekehitys, elintarviketekniikan insinööri Heli Åby ryhmänvetäjäksi vastuualueenaan valmisruokatuoteryhmän aterian komponentit ja jaettavat perheateriat -tuotekehitys, ETM Anu Saranpää valmisruuasta vastaavaksi tuoteryhmäpäälliköksi sekä Lasse Peltokangas ja Pekka Korpeinen ohjauspäälliköiksi. • DI Tauno Perälä on nimitetty Atria Suomi Oy:n logistiikkapäälliköksi 24.10.2011 alkaen, Harri Laukkanen Atria Conceptin operatiiviseksi kenttäpäälliköksi vastuualueenaan Länsi- ja Pohjois-Suomen Sibyllatoiminta, KM Sanna Hovila Atria Suomen rekrytointipäälliköksi, Markku Hirvijärvi lihaliiketoiminnan tuotantojohtajaksi, Tuomas Viita Nurmon sikalinjan yksikön tuotantopäälliköksi ja Antti Laukkonen kuluttajapakattuliha-yksikön tuotantopäälliköksi. • KTM Katarina Enholm on nimitetty 1.11.2011 alkaen Brunberg Oy:n toimitusjohtajaksi. • FT Taru Pilvi on nimitetty Valion uusiutumisjohtajaksi, FT Riina Kekkonen innovaatiojohtajaksi ja FT Tiina Jauhiainen kehityspäälliköksi Valion Uudistuminen-toimintoon 10.10.2011 alkaen. • Lassila & Tikanojan hallitus on nimittänyt yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi Pekka Ojanpään. Ojanpää aloitti tehtävässään 1.11.2011. Juha Harju on nimitetty elintarvikehygieniayksikön asiakkuuspäälliköksi Tampereelle ja Risto Tuurala asiakkuuspäälliköksi Siivous- ja käyttäjäpalveluiden myyntitoiminnon asiakkuusjohtaminen-yksikköön. • Kuusakoski Oy:n hallitus on nimittänyt yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi DI Petri Halosen 12.10.2011 alkaen. • Haribo Lakrids Oy Ab on nimittänyt Marika Ojapalon uudeksi markkinointipäällikökseen. • ETM Petteri Niemi on nimitetty Ruokakesko Oy:n Tavarakauppa-yksikön johtajaksi 1.12.2011 alkaen. • Vesa Pirnes on nimitetty Antell Leipomot Oy:n johtajaksi vastuualueenaan liiketoiminnan ohjaus ja investoinnit. • ETM Tommi Leander on nimitetty Finnbakels Oy:n toimitusjohtajaksi 1.10.2011 alkaen. • ETT Mikael Fogelholm on aloittanut ravitsemustieteen professorina Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella. • ETM Hannu Korpivaara on nimitetty Fazer Leipomot Oy:ssä Brand & Category Manageriksi. • KTM Soile Seppälä on nimitetty Ingman Ice Cream Oy Ab:n markkinointijohtajaksi. • Markku Tiili on nimitetty Meckelborg Oy:n myyntijohtajaksi. • Sanna Hokkanen on nimitetty Altia Oyj:n henkilöstöjohtajaksi. • Juhani Kankaanpää on nimitetty Felix Abba Oy:n logistiikkajohtajaksi. • Jouni Palokangas on nimitetty Nestlé Sveitsin jäätelö- ja pakasteliiketoiminnan johtajaksi ja Johanna Sewón-Kievari Suomen jäätelöliiketoiminnan johtajaksi ja Nestlé Nordicin johtoryhmän jäseneksi. • KTM Emma Aer on nimitetty Valion Juustot, rasvat ja teollisuustuotteet -liiketoiminta-alueen markkinointijohtajaksi ja DI, eMBA Raul Lönnström kehitysjohtajaksi. • TkT Kari Ullakko on nimitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimusjohtajaksi LUT Savo -yksikköön. • DI Minna Eloheimo on nimitetty Arla Ingmanin tuoteviestintäpäälliköksi. Hän tuottaa terveyteen ja ravitsemukseen liittyvää tietoa ja vastaa laatuun ja tuotteisiin liittyvästä asiakas- ja mediaviestinnästä. • FT Sirpa Thessler on valittu Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin uudeksi pääsihteeriksi. Hän aloitti viisivuotisen työnsä marraskuun alusta. • MTT:n johtokunta on täyttänyt kolme kutsuprofessuuria MTT:ssä. Tehtäviin on kutsuttu MMT Perttu Virkajärvi (nurmitutkimus), TkT Heikki Lehtonen (maatalouden kestävyyttä edistävien ohjauskeinojen taloudellinen arviointi ja mallintaminen) ja FT Juha Kantanen (kotieläinten genomisten resurssien ja eläinrotujen geneettisen monimuotoisuuden tutkimus). Viisivuotiset professuurit alkoivat 1.11.2011. • Sonja Vartiala on nimitetty Finnwatchin toiminnanjohtajaksi. • Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut valtion ravitsemusneuvottelukunnan kolmivuotiskaudeksi lokakuusta 2011 lokakuuhun 2014. Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi nimettiin pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Evirasta ja varapuheenjohtajaksi ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. • Keskon pääjohtaja, vuorineuvos Matti Halmesmäki on valittu Kaupan liiton hallituksen puheenjohtajaksi. Halmesmäki aloittaa tehtävässään 1.1.2012. • Helsingin yliopiston kansleri on nimittänyt valtiotieteiden tohtori, dosentti Johanna Mäkelän ruokakulttuurin professoriksi 1.1.2012 alkaen. Professuuri on alan ensimmäinen Suomessa ja maailmanlaajuisestikin harvinainen. Mäkelä toimii tällä hetkellä Kuluttajatutkimuskeskuksessa tutkimuspäällikkönä. Lahjoitusprofessuuri perustettiin lahjoitusvaroin käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Rahoittajia on yhteensä viitisenkymmentä: säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä. • Fazerin konsernijohtaja Karsten Slotte jatkaa Elintarviketeollisuusliiton puheenjohtajana 2012. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 59 n tunnuStuKSia Marjavasu Oy vuoden innovatiivisin maaseudun elintarvikeyritys Kuopiolainen Marjavasu Oy on saanut valtakunnallisen InnoElma-palkinnon ELMA-maaseutumessuilla Helsingissä. Suomen Messusäätiön lahjoittama 3 000 euron palkinto myönnettiin innovatiiviselle maaseudun elintarvikeyritykselle. Marjavasu Oy valmistaa ja pakkaa Delimaxtuotemerkillä juomatuotesarjoja juoma-automaatteihin, joita käytetään mm. hotelleissa, ravintoloissa, liikenneasemilla ja julkisen ruokapalvelun yksiköissä. Saajan valitsi ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK:sta. – Marjavasu on lähtenyt rohkeasti kilpailemaan tuotteillaan tuoteryhmiin, joissa suomalaisia tuotteita on todella vähän tai ei ollenkaan. Laajan tuoteperheen lisäksi uutena aluevaltauksena yrityksellä on urheilujuomat, joiden valttina on aito maku. Urheilujuomamarkkinoilla Marjavasun Fatburner-rasvanpolttojuoma on ensimmäinen suomalaisuudesta kertovalla Joutsenlipulla varustettu marjapohjainen urheilujuoma maassamme, Syväniemi perustelee. Mehuissa käytettävät mustaherukat tulevat toimitusjohtaja Esa Vainikaisen kotitilalta Kuopion Niemisjärveltä. Muita raaka-aineita hankitaan lähialueen marjanviljelijöiltä ja pakastamoilta. Marjapohjaisten urheilujuomien tuotekehityksessä on hyödynnetty myös sisäsavolaista marja-alan erityisosaamista. Makuyhdistelmiä on kehitetty ja testattu SisäSavon seutuyhtymän elintarvikealan kehittämishankkeissa. Uusia Maakuntien Parhaita ProAgria Keskusten Liitto on myöntänyt kotimaisuudesta ja laadusta kertovan Maakuntien Parhaat -laatumerkin kolmelle uudelle yritykselle: Kohtalo Travel Oy:n majoituspalveluille, Kuvalan Lihan paistovalmiille ja kypsille sianlihatuotteille, makkaroille ja nakeille sekä Heikkilän Yrttitilan yrttituotteille, makusokereille ja kuivatuille suppilovahveroille. Kuvala on 1800-luvulta lähtien toiminut sukutila, jolla Heidi ja Janne Haajanen kasvattavat viljaporsaita Mäntyharjun Voikoskella. Tilalle valmistui teurastamo vuonna 2000. Porsaita teurastetaan tilalla kerran viikossa, ja tuoreet lihat matkaavat käsiteltynä lähiseu- dun kauppoihin. Valikoimiin kuuluvat paistovalmiit suikaleet, pihvit ja leikkeet, paistit, jauheliha, pekoni, palvituotteet sekä makkaravalmisteet. Heikkilän Yrttitilalla viljellään ja pakataan kotimaisia yrttejä Mikkelin Rahulassa yrittäjäpariskunnan Jussi ja Terhi Saarisen voimin. Kotimaisia yrttejä ja yrttituotteita myydään omasta tilamyymälästä ja nettikaupasta sekä tarkkaan valittujen jälleenmyyjien kautta. Tuotevalikoimaan kuuluvat mm. yrtit, yrttiteet, yrttimaustesekoitukset ja -dipit, sienet sekä kylvyt ja tuoksut. Vuoden Luomuyritys Kiven Säästöpossu Luomuliitto on palkinnut Vuoden Luomuyrityksenä Kiven Säästöpossun. Karkkilalainen tila on erikoistunut luomusianlihan suoramyyntiin kotitalouksille. Kesällä possut ovat ulkotarhassa, ja asiakkaat voivat katsella niitä samalla, kun käyvät ostamassa lihaa. Tilateurastamon toiminta alkoi vuonna 1991 Tarja-Leena ja Seppo Kiven keksiessä uutta toimintaa maatilalleen lihasikojen kasvatuksen lisäksi. Maatilan peltoja oli viljelty luomuna vuodesta 1989 alkaen ja 1999 myös tilan sikatalous siirtyi luomuun. 60 Vuonna 2005 tila siirtyi Reetta Kivelle ja Timo Kolille. Teurastamon pyörittämisen ohessa tilalla on sittemmin rakennettu ahkerasti: mm. kuivalantala, uusi luomulihasikala ja teurastamon pakkasvarasto. Yhteistyö luomurehuviljan tuottajien kanssa on vakiintunut toimivaksi. Tulevaisuudessa Kiven Säästöpossussa aiotaan panostaa toiminnan laadun kehittämiseen. Asiakaspalvelua halutaan kehittää ja panostaa lihan tasaiseen menekkiin ympäri vuoden. Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Teollisuustarra Oy:lle HDFlexosertifikkaatti Vantaalainen Teollisuustarra Oy on saavuttanut fleksopainomaailmassa arvostetun HDFlexo -sertifikaatin syyskuussa 2011. Muun muassa laminaatteja ja tarraetikettejä painavan yrityksen HD-Flexo -partnersertifikaatti on saatu yhteistyössä fleksoreprotalo Marvacon kanssa. Teollisuustarra on Suomen ensimmäinen tarrapaino, joka hyödyntää Marvacon FAST round -painoholkkeja mm. jatkuvapainatusdesigneissaan. HD-Flexo -sertifikaatti on osoitus korkeiden laatukriteereiden täyttämisestä painatuksissa. HD-Flexo on belgialaisen EskoArtworkin kehittämä menetelmä, joka mahdollistaa mm. aiemmin fleksopainamisessa haastavina pidettyjen rajattomasti nollaan päättyvien häiveiden toteuttamisen. Leipäkauppafinalistit 2012 valittu Suomen Leipuriliiton järjestämä Vuoden 2012 Leipäkauppa -kilpailu on edennyt finalisti-vaiheeseen. Leipuriliiton paikallisyhdistysten asettamien maakunnallisten ehdokaskauppojen joukosta on valittu kolme finalistia: K-citymarket Seppälä Jyväskylästä, K-citymarket Pilkko Joensuusta ja Stockmann Herkku Helsingistä. n jäSeneSitteLy ETS:n kunniajäsen Seppo Heiskanen: Seuran tärkein tehtävä edelleen ammatillisuuden kehittäminen Elintarviketeollisuusliiton johtajan tehtävästä syyskuun alussa eläkkeelle jäänyt Seppo Heiskanen tähdentää, että Elintarviketieteiden seuran tärkein tehtävä on edelleen ammatillisesti kehittävien tilaisuuksien järjestäminen. – Kokouksiinkin tarvitaan kiinnostavia esitelmien pitäjiä, sillä pelkät kokoukset eivät vedä kiireisiä jäseniä, hän muistuttaa. Seppo Heiskanen muistelee liittyneensä ETS:n jäseneksi vuonna 1970 tai 1971, kun professori Pekka Koivistoinen suositteli tuolloin valmistumassa oleville opiskelijoilleen seuraan liittymistä. – Noudatin professorin neuvoa. Siitä lähtien olen osallistunut varsin aktiivisesti seuran järjestämiin koulutustapahtumiin ja saanut niistä tietoa, jota on voinut hyödyntää työssään. Myös kokousten yhteydessä pidetyt, seuran palkitsemaa väitöskirjaa tai gradua esittelevät alustukset ovat usein olleet mielenkiintoisia ja uutta tietoa antavia. Nyt Seppo Heiskanen sanoo, että 40 vuoden työura saa riittää elintarviketieteen aktiivisessa seuraamisessa. Seurassa mukana olo kiinnostaakin häntä henkilöyhteyksien takia, ei enää ammatillisessa mielessä. – Aktiivinen järjestö vaatii aina joukon innokkaita jäseniä, omaa aikaansa uhraavia puuhaihmisiä. Toivon, että seurassa on jatkossakin heitä riittävästi. tarvitsee moniosaajia, kun tutkimus tähtää syvälle suppealla alueella. – Kompromissi tähän ristiriitaan hakee ratkaisuaan, Heiskanen toteaa. Hän on tehnyt työuransa näköalapaikalla ennen ja jälkeen EU-kauden. EU-jäsenyyden aiheuttamat muutokset ovat suurelta osin jo toteutuneet elintarvikealalla ja vahvuudet selkiytyneet. – Elintarviketeollisuudessa on toimialoja, joissa logistiikka ja/tai tuotteen tuoreus ovat lyömätön etu. Pienyritysten asema parantunee. Suurilla yrityksillä ratkaisee toiminnallinen tehokkuus. Venäjä on myös monille keskisuurille yrityksille mahdollisuus. Läntisen Euroopan valloitukseen en suomalaisilla tuotteilla ja kustannustasolla usko, Heiskanen kiteyttää. Teollinen ruoka maistuu Heiskasen perheessä on suosittu aina teollista ruokaa trendeistä huolimatta. – Lapsetkin aina ihmettelivät, miksi koulussa opetetaan kotitalouden historiaa eikä nykyaikaa. Luomussa en näe mitään lisäarvoa. Suomalaiset yritykset toimivat vastuullisesti, enkä näe myöskään siitä vouhkaamisessa mitään lisäarvoa. Lisäaineista on viime vuosina tehty pelote, ja yritykset saavat syyttää siitä suurelta osin itseään. Lisäaineettomuutta korostetaan nyt jopa laadun kustannuksella, Heiskanen varoittelee. π Pirjo Huhtakangas Suomessa osaamista ja puutteita Seppo Heiskasen mielestä suomalaisten elintarvikeammattilaisten mikrobiologinen osaaminen, sekä hyöty- että haittamikrobien, ja aistittavan laadun tutkimus ovat korkeaa tasoa. – Kemian korkeatasoistenkin tutkimustulosten hyödyntäminen ei ole helppoa. Teknologian alueella ongelma on Suomen laite- ja koneteollisuuden vähäisyys, mikä näkyy tutkimuksessakin, hän harmittelee. Elintarvikealan koulutuksen sisältö ja muutostarpeet ovat ikuisuuskysymys. Teollisuus Seppo Heiskanen siirtyi eläkkeelle 40 vuoden työuran jälkeen syyskuun alussa. Hän kävi haistelemassa uusia tuulia jo loppukeväästä Zürichin vuoristomaisemissa. Kuva: Seija heiSKanen www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 61 n e t S - p a L S t a | anna Kojo Vuoden 2012 tapahtumia Vuonna 2012 seura ja lehti ovat esille omalla osastollaan neljässä tapahtumassa. Gastro-messut pidetään 14 –16.3. Helsingin Messukeskuksessa. Vuoden suurin elintarvikealan koulutustapahtumia, Elintarvikepäivä, järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 8.5. Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät järjestetään 8.–9.10. Marina Congress Centerissä Helsingissä. Eläinlääkäripäivät pidetään 28.–30.11. Helsingissä Messukeskuksessa. Kuulumisia seuran syyskokouksesta Seuran sääntömääräinen syyskokous järjestettiin keskiviikkona 2.11. klo 16 alkaen Tieteiden talolla. Kokouksessa käsiteltiin seuran budjetti ja toimintasuunnitelma vuodelle 2012. Toimintasuunnitelma on luettavissa seuran internet-sivuilla osoitteessa www.ets. fi. Professori Marina Heinonen kertoi syyskokouksessa EFSAn tuoreimmat kuulumiset. Kokouksessa julkistettiin lisäksi kaksi stipendiä ansioituneille opinnäytetyön tekijöille: ETM Sanna Luoto, Helsingin yliopisto. Työn aihe: Aspergillus niger -proliiniendopeptidaasi prolamiinien eliminoinnissa, 400 euroa. FM Ilkka Ojansivu, Turun yliopisto. Työn aihe: Novel foods: The concept of ’History of safe use’ with case examples, 400 euroa. Sanna Luoto esitteli opinnäytetyönsä tuloksia syyskokouksessa. Jaostojen toimintaa ATJ järjesti yritysvierailun 8.11. klo 14 Hartwallin Lahden tuotantolaitokselle. Vuonna 2012 ATJ järjestää yhteistyössä ETMJ:n kanssa seminaarin 1.2. Tarkemmat tiedot seminaarista löydät seuran internet-sivuilta www.ets.fi lähempänä ajankohtaa. EAJ järjesti Allergeeni-seminaarin 23.11. klo 9–15 Tieteiden talolla. IPSJ järjesti 23.11. jäsenillan Pohjois-Savon Luonnontieteiden Akateemisten Liiton ja Pohjois-Savon Agronomien kanssa. Jäsenillassa pidettiin luento aiheella Molekyyligastronomia. PTJ järjestää seminaarin maaliskuussa 2012. Seminaarin aihe on Proteiinit vs. hiilihydraatit. PTJ järjestää lisäksi ekskursion Itä- Suomeen toukokuussa 2012. Tarkemmat tiedot seminaarista ja ekskursiosta löydät seuran internet-sivuilta lähempänä ajankohtaa. TETS järjesti syysretken 10.11. Euraconille Raumalle ja Apetit Oy:lle Säkylään. Uusia jäseniä Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 18.10. Tiia Vainio, Elina Laaksonen, Johanna Kähkönen, Hilkka Tuominiemi ja Markku Mikola. Tervetuloa mukaan seuran toimintaan! Jaostot tiedottavat toiminnastaan sähköpostilla, Kehittyvä Elintarvike -lehdessä sekä seuran kotisivulla www.ets.fi Pysykää kuulolla! Kirpakkaa loppuvuotta ja rauhallista joulua toivotellen Anna Kojo ETS:n kannattajajäsenet ILMAINEN LEHTIARKISTO • Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta • Lataa näköislehti vuoden viiveellä numeron ilmestymisestä • Anna juttuvinkki tai palautetta Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi 62 Kehittyvä Elintarvike 6/2011 I www.kehittyvaelintarvike.fi Ammeraal Beltech Oy Apetit Pakaste Oy Atria Suomi Oy Caldic Finland Oy Clinical Life Sciences Oy Elintarviketeollisuusliitto ry Fazer Leipomot Oy Felix Abba Oy Ab Foodfiles Oy Ltd Givaudan Finland HK Ruokatalo Group Hosmed Oy If Vahinkovakuutusyhtiö Oy Kauppamyllyjen yhdistys ry KiiltoClean Oy Ky R. Österlund Kb Labnet Oy Leipurin Oy Logica Suomi Oy Maustaja Oy Ordior Oy Polttimo Yhtiöt Oy Raisio Oyj Roquette Nordica Oy Ruokakesko Oy Saarioinen Oy Sinebrychoff Oy Ab VAASAN Oy Valio Oy World Courier (Finland) Oy TETSin kannattajajäsen Condite Oy Seniorit kuluttajina -seminaari 1.2.2012 Aistinvaraisen tutkimuksen ja Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto järjestävät yhteisen koko päivän seminaarin 1.2.2012 Tieteiden talolla Helsingin keskustassa. Seminaarin aihe on Seniorit kuluttajina. Lisätietoa seminaarista ja seminaarin koko ohjelma löytyvät seuran internet-sivuilta osoitteesta www.ets.fi lähempänä seminaarin ajankohtaa. Olethan maksanut jäsenmaksusi? Olethan muistanut maksaa jäsenmaksusi? Jäsenmaksun maksamatta jättäminen tulkitaan seuran sääntöjen mukaisesti eroamiseksi seurasta. Voit tiedustella jäsenmaksusi tilannetta seuran sihteeriltä sähköpostitse [email protected]. TETS syysretkellä Raumalla ja Säkylässä TETS järjesti 10.11. syysretken Turun alueen ulkopuolelle Raumalle ja Säkylään. Turusta lähti 11 seuran jäsentä yhteisellä bussikuljetuksella vierailuille. Rauman Lapissa vierailtiin Euracon Oy:ssä, missä varatoimitusjohtaja Pauli Aaltonen ja laatupäällikkö Juha-Pekka Valo esittelivät Euraconin toimintaa ja tuotteita sekä laadunvalvontaa. Euracon valmistaa mm. ruuanvalmistukseen ja säilyttämiseen tarkoitettuja tuotteita Suomeen ja ulkomaille. Suomessa tuttuja päivittäistavaratuotteita ovat esimerkiksi Bruno-tuoteperheen suodatinpussit ja leivosvuoat, Eskimo-pakasterasiat ja -pussit ja foliovuoat sekä Elmukelmu. Tällä hetkellä Euraconilla on käynnissä Eskimo-tuoteperheen uudistus ja laajennus: tarkoitus on yhdistää muita merkkejä Eskimo-perheeseen. Euraconilta siirryttiin Säkylään Lännen Tehtaille vierailemaan Apetit Pakaste Oy:ssä, jossa laatupäällikkö Maritta Pyysalo esitteli Apetitin toimintaa ja tuotteita. Erityisesti Apetitin vihannes-, peruna- ja ruokapakasteet tulivat tutuiksi. Jäsenet tutustuivat myös vihannesten kulkuun pellolta pakasteiksi. Myös Apetitin pakasteissa laadunvalvonta ja -tarkkailu on tärkeässä asemassa. Säkylästä jatkettiin takaisin Turkuun. Bussimatkan aikana vahvistettiin TETSin vuosikokouksessa esitetyt sääntömuutokset, jotka koskivat TETSin sääntöjen yhdenmukaistamista ETS:n sääntöjen kanssa. Oskar Laaksonen puheenjohtaja Turun Elintarviketutkijain seura Muutoksia yhteystiedoissa? Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat! Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella sihteeri(at)ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla. Elintarviketieteiden Seuran yhteystietoja 2011 Hallitus MMM Heikki Manner puheenjohtaja Jovant Oy Räätälintie 2 07880 LILJENDAL p. 050 338 2930 [email protected] Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmä ETT Kaisu Vuokko puheenjohtaja Taloustutkimus Oy Lemuntie 9, 00510 HELSINKI p. 040 726 4651 [email protected] Elintarvikeanalytiikan jaoston johtoryhmä FT Mika Tuomola puheenjohtaja p. 040 732 6700 [email protected] Elintarvikehygienian jaoston johtoryhmä ETM Tiina Partanen puheenjohtaja Paulig Oy Satamakaari 20 00981 HELSINKI p. 040 560 7562 [email protected] Elintarvikealan talous- ja markkinajaoston johtoryhmä Itä- ja Pohjois-Suomen jaoston johtoryhmä FM Jani Koponen puheenjohtaja Ympäristöterveyden osasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos PL 95, 70701 KUOPIO p. 0206 106 350 [email protected] Prosessiteknisen jaoston johtoryhmä ETM Hanna Ikonen puheenjohtaja Viikki Food Centre, VFC Viikiinkaari 4 00790 HELSINKI p. 040 560 4025 hanna.ikonen@ viikkifoodcentre.fi Turun Elintarviketutkijain seuran hallitus FM Oskar Laaksonen Biokemian ja elintarvike kemian laitos Vatselankatu 2 20014 TURUN YLIOPISTO p. (02) 333 6816, 040 744 1067 [email protected] Elintarviketieteiden seuran toimihenkilöt HuK Anna Kojo sihteeritaloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070 [email protected] FT, ETL Jarmo Heinonen Laurea Ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9 02650 ESPOO p. 040 536 1437 [email protected] www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2011 63
