4/2013 - Kehittyvä Elintarvike

Transcription

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä
4/2013
kehittyvaelintarvike.fi
Elintarvike
Uusia mahdollisuuksia
kuidun lisäämiseen
Kaupan merkkien
osuus viidennes
päivittäistavaraostoista
RAAKA-AINEET & LISÄAINEET
SOPIMUSVALMISTUS
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013
1
P P H
D
O
O
L
X
V
D
ND
BIOGON \ Y l NV \ Q W l
K
( Y LUD Q
®
Tuoreus on lyhytaikaista. Erityiset suojaavat kaasuseokset pidentävät kuitenkin ruoan
luonnollista tuoreutta. 0lipa kyse leipomo-, liha-, kala-, kasvis- tai valmisruokatuotteista,
MAPAX® suojakaasupakkaaminen pitää ruoan tuoreena ja pidentää huomattavasti
säilyvyysaikaa - ilman kemiallisia lisäaineita.
BIOGON® elintarvikekaasujemme tuotanto on Eviran hyväksymää ja tapahtuu Eviran valvonnassa.
$ * $ ² L GH D V EH F R P H V R OX W L R Q V
0y AGA Ab | Puhelin: 010 2421 | www.aga.fi
FI AD 175x257 Kehittyvä Elintarvike_111984-8-FI05_1-2.indd 2
2
Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
® MAPAX ja BIOGON ovat Linde Groupin rekisteröityjä tavaramerkkejä.
MAPAX® suojakaasupakkaaminen
pidentää tuotteittesi tuoreutta.
03/09/13 09.21
n PÄÄKIRJOITUS 4/2013
K
Kehittyvä Elintarvike -lehti tekee tässä numerossa
historiaa. Emme ole käsitelleet sopimusvalmistusta aikaisemmin lehden lähes neljännesvuosisadan
pituisen elämänkaaren aikana. Mutta nyt se on erikoisteemana käsillä olevassa lehdessä.
Lehden teemoja mietitään jo hyvissä ajoin edellisenä vuotena. Niinpä sopimusvalmistus-teemakin kirjattiin lehden mediakorttiin lähes vuotta aikaisemmin ennen teeman realisoitumista. Kun työskentely alkoi, olimmekin toimituksessa vähän aikaan ihmeissämme, mistä lähdemme kerimään asiaa
auki.
Tietoa aiheesta löytyi huonosti, ja tutkimustakin on tehty
todella vähän. Löysimme vain kaksi opinnäytetyötä elintarvikealan sopimusvalmistuksesta. Toinen on tehty Helsingin yliopistossa vuonna 2008 ja sekin puumarkkinatieteen oppiaineessa! Toinen taas vuonna 2009 Aalto-yliopiston Teknillisen
korkeakoulun tuotantotalouden koulutusohjelmassa.
Edellisen työn tekijä oli löytänyt työtä ulkomailta muunlaisista tehtävistä, mutta jälkimmäisen työn tekijän, DI Henri
Valkosen, saimme kiinni. Hänen osaamisensa on luettavissa
tästä lehdestä. Valkonen on erityisesti miettinyt toimivan ja
hedelmällisen sopimusvalmistuksen pelisääntöjä. Tosin hänkään ei työskentele elintarvikealalla.
Vähäisestä tutkimuksesta huolimatta elintarvikkeiden sopimusvalmistus on huomattavasti laajempaa kuin äkkiseltään
osaisi ajatella. Erityisesti kaupan omat tuotemerkit ovat merkittävässä asemassa. Niiden osuus onkin jo noin viidennes
päivittäistavaraostoista. Kaupan merkkien lisäksi sopimusvalmistusta on huomattavassa määrin business to business -tasolla. Suomessa on varsin monta elintarvike- ja pakkausalan
yritystä, jotka ovat keskittyneet joko kokonaan tai osittain sopimusvalmistukseen. Myös julkinen ruokahuolto ja horecasektori saattavat olla merkittäviä sopimusvalmistuksen hyödyntäjiä.
Olemme pyrkineet valaisemaan teemaa sekä sopimusvalmistajan että asiakkaan kannalta. Erityisesti lehden toimitus-
Kuva: Pirjo HuHtaKangas
Sopimusvalmistuksella
on kysyntää
Myös kansainvälistymiseen
sopimusvalmistus
voi olla oiva tie.
päällikkö Pirjo Huhtakangas laittoi aikaa ja energiaa teeman
juttujen kokoamiseksi. Työ on ollut jossain määrin lähes ”salapoliisityötä”, mutta lopputulos onkin sitten lähes pikkugradua vastaava!
Veikkaan, että lähiruoka- ja luomutuotteiden lisääntyessä
myös sopimusvalmistus kasvaa nykyisestään. Monet lähiruoka- ja luomuyrittäjät ovat vielä toistaiseksi pieniä. Yhteen lyöttäytymällä alan isomman tekijän kanssa näitäkin tuotteita saa
varmasti helpommin paikallisiin kauppoihin.
Myös kansainvälistymiseen sopimusvalmistus voi olla oiva
tie. Tarvitaan vain hyvää markkinatuntemusta, rohkeutta hakea oikeat yhteistyökumppanit, napakkaa tuotekehitystä, asiakkaalle lisäarvoa tuovia erikoistuotteita, reilut pelisäännöt ja
niiden tiukkaa noudattamista.
Toimintaansa kehittääkseen niin sopimusvalmistaja kuin
kaikki elintarvikeyritykset tarvitsevat alan viimeisintä tietoa monista asioista, muun muassa raaka-aineista ja lisäaineista.
Näistä on kerätty lehteen mittava ajankohtainen tietopaketti.
Kiitos kuuluu kokeneille asiantuntijoille!
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
3
Kuva: Metos
sisältö 4 • 2013
27.9.2013
Pääkirjoitus: Sopimusvalmistuksella on kysyntää, Raija Ahvenainen-Rantala .....................3
Kolumni: Tulevaisuuden raaka-aineita luonnosta? Erkki Vasara .............................................6
Pakina: Raakaa ainetta, Heikki Manner ...................................................................................9
s.10
n Ajankohtaista
Älykäs buffetlinjasto kertoo reaaliaikaisesti annosten sisällöstä,
Riitta Tuikkanen & Teija Rautiainen .......................................................................................... 10
Ennustepankki tehostaa suurkeittiöiden ruokatilauksia, Laura Grönqvist ............................... 12
Liikkumisen kansalaistaito -ohjelmasta rohkaisevia tuloksia,
Tanja Tilles-Tirkkonen & Jani Komulainen................................................................................ 14
Avomaavihannesten viljelyyn uudet ohjeet Satakunnassa, Johanna Pihala ............................. 16
Älykäs buffetlinjasto
Älykäs buffetlinjasto kertoo
ruokailijalle reaaliaikaisesti
aterian sisällöstä.
Kuva: Pirjo HuHtaKangaS
n Teema:
Raaka-aineet & lisäaineet
Puheenvuoro: Tavaramerkkivarkaat vaanivat Kiinassa, Lasse Liukkonen ................................. 17
Luomuinstituutti tuottaa monitieteistä tutkimustietoa, Pirjo Huhtakangas ............................. 18
Uusia mahdollisuuksia lisätä kuitua,
Noora Mäkelä, Ndegwa H. Maina & Tuula Sontag-Strohm ......................................................20
Kokonaisravintokuidun analysointimenetelmät kehittyneet, Päivi Laakso ...............................24
Funktionaaliset elintarvikkeet – onko niillä edelleen tulevaisuutta? Hannu Korhonen .............26
Uusia tuotekonsepteja mustaherukan hyödyntämiseen, Baoru Yang.......................................28
Kohti vastuullista paranteiden käyttöä ja lainsäädäntöä, Mari Jääskeläinen ...........................30
Mallastuksella monipuolisia raaka-aineita, Raija Ahvenainen-Rantala ....................................34
Villiruuan käyttö vaatii ammattitaitoa, Johanna Kinnunen & Birgitta Partanen .......................38
n Erikoisteema:
Sopimusvalmistus
Sopimusvalmistus tarvitsee selkeät pelisäännöt, Pirjo Huhtakangas ......................................40
Kaupan merkkien osuus viidennes päivittäistavaraostoista, Pirjo Huhtakangas .....................43
Perheyritys kasvaa vauhdilla, Pirjo Huhtakangas .....................................................................44
Sopimuspakkaamisella on tulevaisuutta, Pirjo Huhtakangas ..................................................46
Maustaja hakee kasvua ulkomailta, Pirjo Huhtakangas ...........................................................48
Omien merkkien hallinta on tarkkaa työtä, Pirjo Huhtakangas.................................................50
Viime vuonna 150 uutta Pirkka-tuotetta, Pirjo Huhtakangas ....................................................52
Lidlillä yli sata omaa tuotemerkkiä, Pirjo Huhtakangas ............................................................54
s.30
Kohti vastuullista
paranteiden käyttöä
EU:n lainsäädäntö siirtää tuotevalvonnan vastuuta yhä enemmän
toimijoiden harteille, elintarvikeasiantuntija Mari Jääskeläinen
kirjoittaa.
n Ravitsemus
& Terveys
Ravitsemusongelmat selätetään yhteistyöllä, Kaisu Meronen .................................................56
n Talous
& Markkina
Puheenvuoro: Tuotantoketjun optimointi rakentaa kilpailukykyä, Suvi Liljavuori ....................58
Marjat maailmalle brändäämällä, Johanna Tanhuanpää ...........................................................60
n Tiede
& tutkimus
Kuva: LaiHian MaLLaS oy
Tiedekatsaus: Ruuan lisäaineiden turvallisuus jatkuvassa syynissä, Marina Heinonen ...........62
Kuluttajat suhtautuvat papuihin myönteisen uteliaasti, Katja Järvelä & Jaana Kotro...............64
Opinnäytetöitä ...........................................................................................................................66
s.34
Mallastuksella
monipuolisia
raaka-aineita
Luonnolliset, perinteisin
menetelmin valmistetut
ainesosat, kuten maltaat ja
mallasuutteet, kiinnostavat
kuluttajia.
4
n Tapahtumia
Kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden ruokaturvaan, Anna Hillgrén ..............................................68
Aistinvarainen arviointi tuo lisäarvoa, Mari Sandell .................................................................70
n Palstat
Alkupaloja ....................................................................................................................................8
Uutuuskirjoja .............................................................................................................................67
Tunnustuksia .............................................................................................................................72
Nimityksiä ..................................................................................................................................73
Haarukassa ................................................................................................................................74
Tapahtumakalenteri ...................................................................................................................76
Hankintaopas.............................................................................................................................77
n ETS-sivut
PTJ tutustui Kantvikin yritysten uusimpiin trendeihin, Laura Hyvärinen ................................... 81
ETS-palsta, Anna Kojo ...............................................................................................................82
Kuva: Harri HaKala
s.18
Monitieteistä
tutkimustietoa luomusta
Luomuinstituutin päätehtävinä ovat luomun kehitystä tukeva tieteellinen tutkimus ja
tutkimustuloksista tiedottaminen.
− Luomututkimuksessa on selkeä, kansallinen aukko, ja sitä ryhdymme nyt paikkaamaan,
tänä vuonna aloittaneen Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen kertoo.
Instituutin ensimmäisen nelivuotiskauden yhtenä tavoitteena on kaksinkertaistaa kansallinen
luomututkimus ja sen rahoitus.
Teemat & erikoisteemat
Nro ilmestyy teema
1/2013 22.2.
2/2013 10.4.
3/2013 11.6.
4/2013 27.9.
5/2013 31.10.
6/2013 11.12.
Analytiikka & tuotekehitys
Prosessit, ravitsemus & aistittava laatu
Kalateollisuus
Tuotanto, pakkaaminen & logistiikka
Raaka-aineet & lisäaineet
Sopimusvalmistus
Hygienia & jäljitettävyys
Lihateollisuus
Yrittäjyys, markkinointi & koulutus
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus
pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa
tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita.
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
5
n KOLUMNI
Villiruuasta puhutaan paljon. Villiruoka näkyy
mediassa, ja kokit käyttävät sitä resepteissään loihtiessaan yhä uusia makuelämyksiä.
Johtavat poliitikotkin ovat nostaneet teeman
esille.
Samoin syksyn tullen marjojen ja sienien
poimiminen saa yhä enemmän palstatilaa.
Ruokapiirit vetävät, ja kurssit täyttyvät. Asia
siis kiinnostaa kuluttajaa, ja myös Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa
siihen on tartuttu tammikuussa 2013 alkaneessa Luontoinnovaatiot -hankkeessa.
Hanketta hallinnoi Kehittämiskeskus Häme,
ja se kestää kesäkuuhun 2014 asti.
Villiruuaksi voidaan määritellä ruoka, jota
saadaan suoraan luonnosta ja joka on kasvanut siellä villinä, ilman kasvattamista. Marjat, sienet, yrtit, järvikala ja riista ovat tunnetuinta villiruokaa.
Mutta onko villiruuasta teollisuuden raakaaineeksi? Voiko se olla taloudellisesti kannattavaa vai onko kyse vain ohi menevästä
ruokahifistelystä, joka sekoittuu osaksi lähiruoka- ja luomubuumia? Toivottavasti näin ei
ole; villiruoka on varmasti selvittämisen arvoinen asia.
Esimerkkejä jo olemassa olevasta toiminnasta löytyy marjasektorilta. Teollisuuden
raaka-aineen saannille tärkeitä ovat ulkomaalaiset poimijat, jotka tänäkin kesänä poimivat noin kolmanneksen marjasaaliista.
Selvää on, että luonnonolot aiheuttavat vuosivaihteluita ja sitä kautta päänvaivaa niin ostajille kuin myyjille. Sienipuolelta löytyy myös
vastaavia esimerkkejä, kuten Dalla Valle Oy.
Sekä marja- että sienisadosta merkittävä
osa mätänee kuitenkin vielä metsiin, eli kehittämispotentiaalia näistä vielä löytyy.
Käynnissä olevaan tutkimukseen liittyen ja
Suomen Luonto -lehden numerossa 5/2013
olleen artikkelin innoittamana hain MTT:n
kirjastosta professori Toivo Rautavaaran
Mihin kasvimme kelpaavat I ja II -kirjat. Taus-
6
ta-ajatuksena oli löytää ”uutta” näkökulmaa
villiruokatutkimukseen.
Rautavaara kirjoitti opukset sota-aikana
1940-luvun alussa ja valitteleekin II-osan
johdannossaan työn viivästymistä rintamapalveluksen vuoksi. Hän teki kirjansa silloista pulaa ja puutetta helpottamaan. Niistä ei
ole enää teollisuuden hankintaoppaaksi. Kirjoissa on kuitenkin paljon asiaa, esimerkiksi
kommentit petusta vuodelta 1943:
Onko villiruuasta
teollisuuden
raaka-aineeksi?
”Niin yleistä kuin petun teko meillä on ollutkin, täytyy sanoa, ettei maassamme koskaan enää tule sellaista nälänhätää, että petäjäiseen täytyisi turvautua. Nykyinen ravintotiede osaa neuvoa monia tärkkelysrikkaita
kasveja, josta saa vähemmällä vaivalla maukasta ja valkoista jauhoa.”
Uusia teollisuuden raaka-aineita ei siis
Rautavaaran kirjoista löytynyt, mutta mistä
sitten? Palataanpa teollisuuden marjaraakaaineen saatavuuteen ja noustaan 1940-luvulta 1970-luvulle. Jo silloin Piikkiössä tehtiin
ensimmäiset puolukan viljelykokeet, mutta
ne eivät johtaneet viljelyn yleistymiseen.
Menneenä kesänä MTT:n vanhempi tutkija
Henri Vanhanen nostikin puolukan viljelyn
esille YLEn haastattelussa.
Kun puhutaan hyvästä sadosta, niin metsistä saadaan ehkä satoja kiloja hehtaarilta,
mutta puolukan intensiivisellä peltoviljelyllä
puhutaan tonneista hehtaarilta. Sellaisella
vähemmänkin intensiivisellä viljelyllä saa-
Kuva: jaaKKo HiidenHovi Mtt
tulevaisuuden
raaka-aineita
luonnosta?
daan jo viiden tonnin satoja. Kun lisäksi viljelmä saadaan pidettyä suhteellisen pienellä
alueella ja poiminta voidaan tehdä koneellisesti, niin toiminta saadaan hyvin tehokkaaksi. Vaikka tässä on kulunut useita vuosikymmeniä tutkimusten alkamisesta, on
ihme, miksi viljely ei ole vieläkään tarttunut
liiketoiminnaksi!
Aivan puhdasoppista villiruokaa ei esitetyn kaltainen puoliviljely ole, mutta aika lähellä kuitenkin. Muitakin uusia mahdollisuuksia
voi löytyä metsistä, etenkin luonnonyrttejä ja
riistaa voisi hyödyntää nykyistä paremmin.
Tänä päivänä riistasaalis menee pääosin jakoon suoraan metsästäjien kautta. Metsissä
saattaa piillä tulevaisuuden raaka-aineita
myös teollisuuden hyödynnettäväksi, samoin järvissä. Etenkin vajaakäyttökaloille,
kuten särki ja lahna, voisi löytyä enemmän
käyttökohteita.
Sitten jalat takaisin maahan! Innostus villiruuan tarjoamiin mahdollisuuksiin ei saa tapahtua elintarviketurvallisuuden siitä kärsimättä. Kuluttajan on voitava aina luottaa siihen, että kaupasta hankitut elintarvikkeet ja
niissä käytetyt raaka-aineet ovat turvallisia.
Se on meidän kaikkien etu. Kukin voi omaan
käyttöönsä poimia ”villiruokaa” jokamiehenoikeuden rajoissa. Kaupallinen ja teollinen
toiminta on toinen juttu ja toisien lakien alla
toimivaa. Hyvä niin. Se varmistaa osaltaan
villiruokien elintarviketurvallisuuden.
Erkki Vasara
puheenjohtaja, ETM
Elintarviketieteiden Seura ry
Kirjoittaja työskentelee Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa
jokioisilla. Hän on mukana mm.
luonnonvarainnovaatioita selvittävässä
tutkimuksessa.
Mtt yhdistyy Metsäntutkimuslaitos Metlan ja
riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos rKtl:n
kanssa luonnonvarakeskukseksi 1.1.2015.
Kehittyvä
Elintarvike
24. vuosikerta
Aikakauslehtien liiton jäsen
ISSN-L 0787-8273
ISSN 0787-8273 (Painettu)
ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu)
JULKAISIJA
Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS
PL 115, 00241 Helsinki
p./f. (09) 547 47 00
[email protected]
www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA
[email protected]
p. 044 082 6118
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Pirjo Huhtakangas
[email protected]
p. 040 822 1370
AVUSTAJAT
Anne Haikonen
Anna Hillgrén
Heikki Manner
Kaisu Meronen
Mari Sandell
Jari Toivo
Virpi Varjonen/Tanska
Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA 4/2013
Pirjo Huhtakangas
Marika Jestoi
Mari Jääskeläinen
Suvi Luoma
Heikki Manner
Erkki Vasara
NEUVOTTELUKUNTA
Sampsa Haarasilta
Matti Kalervo
Eeva-Liisa Lehto
Merja Leino
Jussi Loponen
Janne Sallinen
Tarja Suomalainen
Marleena Tanhuanpää
Jari Toivo
Päivi Tähtinen
Erkki Vasara
ILMOITUSMYYNTI
Infoteam Oy
p. (09) 441 133
f. (09) 447 427
[email protected]
ULKOASU
Mari Kivi
PAINO
Vammalan Kirjapaino Oy
TILAUSHINTA 2013
Kestotilaus 59€/vsk.
määräaikaistilaus 65€/vsk.
oppilaitokset 48€/vsk.
irtonumero 9,50€ + postituskulut
vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl +
postituskulut. Hintoihin lisätään ALV.
KANSIKUVA
Pirjo Huhtakangas
LEHdEN TILAUKSET JA
OSOITTEENMUUTOKSET
SEKÄ ETS R.Y:N
JÄSENASIAT
Elintarviketieteiden Seura ry.
Anna Kojo
assistentti-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700
[email protected]
www.ets.fi
7
n ALKUPALOJA
valtakunnallinen verkkoruokakauppa aloitti toimintansa
Ruoka.net on aloittanut yhdessä Itellan ja Wihuriyhtymän Metro-tukun kanssa valtakunnallisen verkkoruokakaupan 23.8. Ruokanet Oy on päivittäistavarakaupan pioneeri verkossa, mutta tähän saakka
toiminta on keskittynyt pääkaupunkiseudulle.
Päivittäistavaroiden valtakunnallinen verkkokauppa päätettiin käynnistää sen jälkeen, kun Itella pystytti koko maan kattavan kylmäkuljetusketjun. Lisäksi viime kevään aikana tehty koemarkkinointi antoi rohkaisevia tuloksia erityisesti maakuntakaupungeista.
Tuotevalikoimasta ja ruokatavaroiden laadusta
vastaa valtakunnallisen Wihuri-yhtymän Tammiston Metro-tukku. Tukkuri on luvannut muokata valikoimaansa verkkoasiakkaiden toiveiden mukaan.
Uusien hankintasopimusten ansiosta Ruokanetostosten hintataso on pysyvästi alhaisempi. Aikaisemmin korkea hintataso on ollut esteenä verkkokaupan kasvulle. n
Elintarvikkeissa vähän
kasvinsuojeluaineiden jäämiä
Marvaco laajenee
ruotsiin
Kasvinsuojeluainejäämiä esiintyi elintarvikkeissa
vuonna 2011 aiempia vuosia vähemmän. Valtaosa
tutkituista tuotteista (98,7 %) oli määräystenmukaisia.
Vuonna 2011 tutkittiin yli kahdesta tuhannesta
elintarvikkeesta 310 eri kasvinsuojeluaineen jäämiä. Valtaosa näytteistä oli tuoreita hedelmiä ja
kasviksia, viljaa ja prosessoituja elintarvikkeita.
Noin puolet tutkituista tuotteista sisälsi yhden tai
useamman kasvinsuojeluaineen jäämiä.
Kotimaisista tuotteista kolmannes sisälsi analyyseissä havaittavia määriä kasvinsuojeluaineiden
jäämiä. Pitoisuudet olivat kuitenkin pääosin matalia.
Määräystenvastaisista tuotteista noin 64 prosenttia
oli EU:n ulkopuolelta tuotuja elintarvikkeita.
Vain yhdessä kotimaisessa tuotteessa sallittu
enimmäismäärä ylittyi, mutta kun menetelmän mittausepävarmuus otettiin huomioon, tuote todettiin
määräystenmukaiseksi. Lisäksi kolmesta kotimaisesta tuotteesta löydettiin jäämiä aineista, joiden
käyttöä ei ole hyväksytty Suomessa kyseessä oleville kasveille.
Vaikka valtaosa havaituista kasvinsuojeluainei-
Pakkausrepro Marvaco saavuttaa merkittävän
aseman Pohjoismaissa. Yritys laajentaa toimintaansa Ruotsiin ostamalla Etelä-Ruotsissa toimivan pakkausreproon ja fleksopainolaattojen valmistukseen keskittyneen Linds Flexo AB:n. Yritys
juhlii 100-vuotista taivaltaan vuonna 2014.
Kaupan myötä Linds Flexon toimitusjohtaja ja
entinen omistaja Mats Lind tulee osaomistajaksi
Marvacoon sekä saa vastuulleen konsernin Ruotsin toiminnot. Hän jatkaa Linds Flexon johdossa.
Marvacon toimitusjohtaja Kai Lankinen iloitsee, että asiakasmittausten mukaan Linds Flexo
tarjoaa toimialallaan Ruotsin parasta asiakaspalvelua: ISO 9001 -sertifioitu yritys on saavuttanut
paikkansa korkean laadun ja menestyksekkään
asiakasyhteistyön tekijänä. Myös Marvaco on palkittu asiakasyhteistyöstään yli 20 kansainvälisillä
palkinnoilla kymmenen vuoden aikana. n
den jäämistä oli määräystenmukaisia, sisälsi osa
näytteistä samanaikaisesti useiden eri aineiden jäämiä. EU:ssa sallittujen tehoaineiden määrä on vähentynyt, mutta useita eri tehoaineita sisältäviä yhdistelmävalmisteita on tullut markkinoille aiempaa
enemmän.
Kasvinsuojeluainejäämille ei ole määritetty sellaista sallittua enimmäismäärää, jossa näiden aineiden yhteenlaskettua määrää rajoitettaisiin. Jos yksittäiset jäämät tuotteessa ovat määräystenmukaisia, katsotaan tuote määräystenmukaiseksi, vaikka
se sisältäisi useita eri jäämiä yhtäaikaisesti.
Näytteitä, joissa todettiin samanaikaisesti yli
kymmentä eri kasvinsuojeluaineen jäämää, oli gojimarjoissa, viinin lehdissä, mansikoissa ja kuivatussa
ruohosipulissa.
Myös palkoineen käytettävissä herneissä, vadelmissa, maustepaprikoissa ja viinirypäleissä löydettiin
noin kymmenen eri aineen jäämää. n
lähde:
Kasvinsuojeluaineiden jäämävalvonta suomessa –
2011, eviran julkaisuja 6/2013.
valio avasi ovensa virtuaalisesti
Valio Oy on avannut ovet toimija tuotantotiloihinsa virtuaalisesti. Valiosta kiinnostuneet voivat osallistua opastetulle fotorealistiselle virtuaalikierrokselle kuudessa eri toimipaikassa. Palvelua hyödynnetään muun muassa uusien työntekijöiden rekrytoinnissa.
Virtuaalisella yritysvierailulla kävijä voi itse navigoida Helsingin pääkonttorissa, tutkimusja tuotekehitysosastolla, Jyväskylän, Lapinlahden ja Vantaan tuotantolaitoksissa sekä Riihimäen varastolla.
8
Ääniopastetun kierroksen aikana kävijä pääsee
katsomaan valiolaisista tehtyjä ammattiesittelyvideoita, lukemaan kuviin upotettuja tietoiskuja ja
tutustumaan tiloihin, joihin on vaikea järjestää vierailuita esimerkiksi hygienia- ja turvallisuussyistä.
Mediatalo Valon toteuttama virtuaalinen yritysvierailu on maksuton palvelu, jonka avulla nuoret
voivat tutustua työelämään ja eri alojen ammatteihin
muun muassa videoiden ja tietovisojen avulla. n
adaralle pakkaamo
Pirkkalaan
Pakkaamisprosessien asiantuntija ja kehittäjä
Adara Pakkaus Oy laajentaa toimintaansa avaamalla Tampereen naapuriin Pirkkalaan uuden,
modernin pakkaamon. Halli valmistuu lokakuussa
2013.
Uusi pakkaamo vastaa hygieniatasoltaan ja järjestelmiltään elintarvikepakkaamisen tarkkoihin
vaatimuksiin. Pakkaamossa voidaan myös hyödyntää uusinta pakkausälyteknologiaa, kuten eräseurantaa ja tarkkaa jäljitettävyyttä. Lisäksi se mahdollistaa täysin uudentyyppisten pakkausvaihtoehtojen tarjoamisen asiakkaille. n
n PAKINA
Merkittävä
puitesopimus
Shanghai FDa:n
kanssa
Suomalaistoimijoiden organisaatio China Operation
Center on tehnyt merkittävän puitesopimuksen
Shanghai Food and Drug Administration kanssa.
ShFDA on Shanghain miljoona-alueen korkein elintarvikevalvontaviranomainen.
– Puitesopimuksen myötä pääsemme myymään
suomalaista osaamista, kuten ruokaturvaan liittyvien toimintatapojen konsultointia, ShFDA:lle. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että ShFDA voi
ostaa tarvitsemiaan palveluita yrityksiltämme China Operation Centerinn kautta, organisaation puuhamies Sami Areva kertoo.
Suomalaiset ruokaturvaosaamisen ammattilaiset ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä elintarviketurvallisuusosaamisen kaupallistamiseksi ja kansainvälistymiseksi.
– Elintarvikekehityksen klusterin ohjelmajohtaja
ja Food Safety Management Finland ry:n keulamies
Jukka Lähteenkorva Foodwestistä ja erityisesti
Shanghaissa toiminut konsuli Matti Heimonen
ovat olleet merkittävässä roolissa yhteistyön rakentamisessa, Areva kiittelee. n
Suomella
Pohjoismaiden
heikoin maine
Suomi sijoittui Reputation Instituten maiden mainetta mittaavassa Country RepTrak -tutkimuksessa sijalle 8. Pohjoismaat erottuivat edukseen sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon 65 mitatun maan joukosta. Suomi jäi mitatuista Pohjoismaista viimeiseksi.
– Suomen maine on kuitenkin kansainvälisesti
verrattain vahva, eikä Suomen maineessa ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina, vaikka
Tanska nousikin tänä vuonna Suomen ohi, kertoo
Reputation Institutea Suomessa edustava Riku
Ruokolahti T-Mediasta.
Reputation Instituten Country RepTrak -tutkimuksessa mitattiin maiden mainetta G8-maiden
kansalaisten keskuudessa. Online-kyselynä toteutettuun tutkimukseen vastasi 27 000 kuluttajaa, jotka antoivat yli 42 000 arviota 65 eri maasta. n
raakaa ainetta
Kun raaka-aineet tuotetaan raa’asti, lehmät
eivät kuunaan näe laidunta, emakot kahlitaan
porsitushäkkiin ja kanoja on yhdeksän neliöllä. Elintarviketeollisuuden raaka-aineet ovatkin niittäneet raakaa mainetta menneen ilmastonmuutoskauden aikana. Varsinaisena
puhuttajana on ollut nautana esiintynyt hevonen.
Kumma kyllä lihana esiin tullut keinoaine
ei ole herättänyt ihmettelyä kummempaa
älämölöä, vaikka kyseinen liha ei ollut edes
aitoa. Sen sijaan pistaasin kaltaisesta pistaasittomasta jäätelöstä käynnistyi aikoinaan vieläkin jatkuva keskustelu. Suhteellisia ovat siis nämä ruokakohut!
Näihin päiviin asti raa’at aineet on tuotettu pelloilla ja pihatoissa. Mutta maataloudelliset tilalliset ovat pian pihatöissä, sillä raakaainetuotannon tulevaisuus saattaa olla
muualla kuin navetoissa. Niiden edellinen
rakentamisbuumi koettiin sodan jälkeisenä
parina vuosikymmenenä, nyt niistä suurin
osa on tyhjillään tai purettu. Miten mahtaa
olla nykyisten lihan ja maidon jättituottamoiden laita parinkymmenen vuoden kuluttua,
jos eläinraaka-aineiden tuotanto muuttuu
niin raa’asti kuin tutkijat ja lehtijutut ennustavat?
Lihan tuotantoon tarvitaan eläimistä vain
muutamia soluja, ja loppu hoituu reaktorissa. Tai maidontuotanto, sillä biokaasureaktorihan on suuri lehmän pötsi, ja nämä reaktorit lisääntyvät nyt Euroopassakin kuten
hiivasolut. Kun prosessiin opitaan rakentamaan maitosynteesi, nykyisille navetoille on
etsittävä uusiokäyttöä. Ehkä niitä voitaisiin
käyttää lentokonehalleina, sillä kohta moneen paikkaan maaseudulla pääsee vain
lentämällä.
Entä jos marjojakaan ei enää tarvitsisi poimia? Lakan aineosia kosmetiikan raaka-aineeksi ja monia kasvisoluja tuotetaan jo nyt
laboratorioiden reaktoreissa. Thaimaalaiset
riisinviljelijät jäisivät Suomessa työttömiksi.
Satovaihtelut ja marjanpoimimiskiistat loppuisivat. Marjastajia ei enää eksyisi metsiin, karhutkin jäisivät kohtaamatta. Reaktoriin ei iske
ekinokokki ja ravintolakokkikin kiittää, kun
tuoreita marjoja on tarjolla sesongista riippumatta. Metsässä liikkumisen elämys täytyy
Raakaainetuotannon
tulevaisuus
saattaa olla
muualla kuin
navetoissa.
sitten korvata 3D-laseilla ja metsähajusteella
siinä kuntosalilla kiitämisen lomassa.
Ruotsissa tuotetaan jo nyt omegaöljyä leväreaktorilla. Tuotanto on 20 kertaa tehokkaampaa kuin öljykasvipellon. Vaikka öljy on
leväperäistä, tuotanto on vähemmän leväperäistä kuin pellolla. Ei tarvitse arvailla, kummalla tavalla vastedes tuotetaan rasvaa niin
ihmisille kuin kulkuneuvoillekin. Eikä se ole
yhtään kumma tapa tulevaisuudessa.
Eläinsuojelusäännökset eivät koske reaktoreiden solutiheyttä, eikä työsuojelu puutu
solujen työaikaan. Tuotanto on eettisempää
kuin eettisin luonnonsuojelija, vaikka se miten luonnottomalta nyt tuntuisikin.
Epäilijöiden mukaan ruuan raaka-ainetuotanto ei siirry reaktoreihin. Samanlaiset epäilijät epäilivät aikoinaan liikenteen koskaan
kulkevan tulihevosen vetämänä, nyt vetojuhtana on sähköhevonen. Ääni kulki ensin langoilla, nyt langattomasti. Eihän lentokoneenkaan pitänyt pysyä ilmassa, saatikka ihmisen
lentää kuuhun. Pilleriruuan ennustettiin avaruuslentojen myötä tulevan kaikkien eineheksi, pillereitä toki nykyisin syödään kasapäin,
mutta ruokaa niissä on näennäisesti.
Varmaa on vain, että kehitys kehittyy kehittymistään – ja elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotanto muuttuu raa’asti. Mutta jonkun pitää tuottaa raaka-aineita reaktoreillekin, ja se on raaka totuus.
Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura
9
n AJANKOHTAISTA
Kuvat: Metos
Fazer Food Servicesin ravintola
Huhmare on ollut ensimmäinen
oikea ravintolaympäristö, jossa
älylinjaston käyttöä on testattu.
Älykäs buffetlinjasto kertoo
reaaliaikaisesti annosten sisällöstä
Ravintolan älykäs
buffetlinjastopalvelu kertoo
ruokailijalle yksilöllisesti ja
reaaliaikaisesti aterian sisällöstä ja
ohjaa tietoisiin ateriavalintoihin. Se
antaa myös ravintolan esimiehille
tuotannon ohjaukseen soveltuvaa
täsmätietoa asiakkaiden
valinnoista.
Älykkään linjaston ovat ideoineet Mikkelin ammattikorkeakoulun (Mamk) Matkailu- ja ravitsemisalan yliopettaja Riitta Tuikkanen ja lehtori Teija Rautiainen. Mamk
on patentoinut älylinjaston. Fazer Food Services, Metos ja AgentIT ovat olleet jatkokehittämässä älylinjastoa prototyypistä toimivaksi tuotteeksi Mamkin kanssa. Metos
on tuottanut konkreettisen linjaston, ja
Agent IT on rakentanut tarvittavan elektroniikan ja ohjelmistot.
10
Fazer Food Servicesin ravintola Huhmare on ollut ensimmäinen oikea ravintolaympäristö, johon älylinjastoista, kosketusnäytöstä ja taustaohjelmistosta rakennettiin
palvelukokonaisuus asiakkaiden ja ravintolan henkilöstön testattavaksi. Fazer Food
Services käyttää omassa toiminnassaan palvelusta Smart Meal -nimitystä.
Palvelua testattiin ensimmäisen kerran
huhti-toukokuussa 2013 Fazer Food Servicesin pääkonttorin Amica-ravintola Huhmaressa. Siellä ruokailee lounasaikaan noin
300 henkilöä. Palvelun ensimmäiset testaajat olivat pääkonttorin henkilökuntaa
(N=59). Mikkelin ammattikorkeakoulu tutki testauksen aikana asiakkaiden ja henkilöstön kokemuksia palvelun käytöstä.
Vaivatonta käyttää
Ravintolan asiakkaat kokivat palvelun käytön vaivattomaksi. Palvelun käyttöä verrattiin usein internetin ruokapäiväkirjatoimintoihin, joissa henkilön täytyy itse kirjata
järjestelmään syömänsä ruuat.
− Loistava työkalu painonhallintaan ja
ruokatottumusten seurantaan; se kertoo
ruuan määrän ja ravintosisällön. Ja mikä
parasta, saat koosteen meiliin, yksi asiakas
arvioi.
Älykäs itsepalvelulinjasto tallentaa automaattisesti asiakkaan kokoaman aterian
tiedot – tai ainakin melkein automaattisesti: Palvelua käyttävä saa ravintolasta asiakaskortin (RFID-tunniste), jonka avulla
järjestelmä tunnistaa käyttäjän.
Kortti asetetaan tarjottimelle, ja ateria
kootaan linjastoilta normaaliin tapaan.
Ruokailijan tullessa linjastolla ruokalajin
kohdalle, linjasto tunnistaa asiakkaan, ja
tarjoiluradan yläsuojassa olevaan näyttöön
tulee teksti ”Hei, Maija! Voit ottaa!” Kun
asiakas ottaa annoksen ruokalajia lautaselleen, linjasto punnitsee annoksen automaattisesti, ja tieto kirjautuu tietojärjestelmään. Samalla näyttöön tulee teksti ”Hei,
otit 50 g, energia 20 kcal”.
Sellaiset ruokalajit tai muut tuotteet, jotka eivät ole linjastoissa, asiakas kirjaa kosketusnäytöllä, jossa annoksille on omat painikkeet. Ravintola Huhmaressa tällaisia
annoksia olivat juomat, leivät, leipärasvat,
salaatinkastikkeet, jälkiruoka ja keitto.
Kun ateria on koottu, asiakas voi tulostaa itselleen ”kuitin”, josta näkyy aterian
ravintosisältö ja vertailu suositukseen. Tiedot tulevat automaattisesti myös asiakkaan
sähköpostiin, ja ne voidaan sieltä lukea älykännykällä vaikka ruokailun aikana. Myös
kooste koko viikon aikana syödyistä aterioiden ravintosisällöistä ja vertailu ravitsemussuosituksiin on mahdollista saada sähköpostitse.
Palvelua käyttävä saa ravintolasta asiakaskortin (RFID-tunniste), jonka avulla järjestelmä
tunnistaa käyttäjän.
Kun asiakas ottaa annoksen ruokalajia
lautaselleen, linjasto punnitsee annoksen
automaattisesti, ja tieto kirjautuu
tietojärjestelmään. Samalla näyttöön
tulee teksti ”Hei, otit 70 g, energia
22 kcal”.
Yksilöllistä tietoa
Testausvaiheessa näytöissä ja tulosteissa
kerrotaan ruokalajien ja kootun aterian ravitsemussisällöstä. Älykäs linjastokokonaisuus mahdollistaa myös sen, että eri asiakkaille voidaan kertoa näytöillä ja tulosteessa yksilöllisesti juuri sitä tietoa, mitä hän
tarvitsee tai mistä hän on kiinnostunut.
Esimerkiksi onko ruokalajissa pähkinää
tai kalaa, mistä maasta kala tai liha on peräisin, millaisia rasvoja ateria sisältää tai
mikä on aterian ympäristövaikutus? Toki
nämä tiedot on oltava taustajärjestelmien
käytettävissä, ihan itse älylinjasto ei niitä
osaa päätellä.
Älykäs linjasto myös lisää asiakkaan turvallisuutta ruokailussa. Esimerkiksi kalaallerginen asiakas voi saada linjastolla, ruokalajin kohdalla olevasta näytöstä yksilöllisesti tiedon, jos ruokalaji, jota hän on ottamassa, sisältää kalaa.
Tietoisempia valintoja
Testikäyttäjiltä kerätyn tutkimusaineiston
mukaan Ravintola Huhmaren Smart Meal
-palvelu lisäsi asiakkaiden tietoisuutta
oman aterian sisällöstä. Moni oli esimerkiksi arvioinut ruokalajit painoltaan kevyemmiksi kuin ne todellisuudessa olivat.
Kun ruokalajien energiamäärä yleensä ravintolan ruokalistalla ilmoitetaan 100
grammassa tuotetta, myös annoksen energiamäärä arvioitiin todellisuutta pienemmäksi.
− Minulla ainakin kasvoi ymmärrys,
mistä ruokalajeista ne kalorit hivuttauivat
lautaselleni, eräs ruokailija kertoi.
Käyttäjät kokivat, että palvelu paljasti tiedollisia aukkoja ravitsemuksesta, vaikka
osalla testaajista olikin ruoka-alan taustaa.
Eräs tutkimukseen osallistunut asiakas totesi, että älylinjasto ampuu alas ainakin
harhat ja on hyvin konkreettinen. Palvelun
käyttö lisäsi myös keskustelua lounasruu-
asta ja sen ravintosisällöstä työpaikalla ja
kotonakin.
Aterian ravintosisältötuloste yhdessä asiakkaan edessä olevan aterian kanssa opetti konkreettisesti ja hienovaraisesti oikeaa
syömistä. Tutkimukseen osallistuneet kokivat, että palvelu auttoi tekemään tietoisempia annosvalintoja ja kiinnittämään
enemmän huomiota aterian kokoamiseen.
Eräs ruokailija kertoi kiinnittäneensä
enemmän huomiota proteiinien saantiin ja
alkaneensa juoda lounaalla maitoa veden
sijasta. Toinen kertoi, että annoskoot ovat
pienentyneet, ja salaatin sekä kasvisten
määrä on lisääntynyt lautasella.
− Syön lounaalla mieluiten kasvisruokaa
ja olen kantanut huolta siitä, saanko riittävästi proteiineja. Nyt saan tietoa siitä, kuinka täysipainoista kasvisruokamme on ja
että todella saan tarvittavat proteiinit muun
muassa pavuista ja kikherneistä, kolmas
ruokailija totesi.
Henkilöstölle helppokäyttöinen
Ravintola Huhmaren henkilökunnan mielestä Smart Meal -palvelun käyttö on helppoa ja nopeaa. Tärkeä työväline henkilöstölle on käyttöliittymä, jossa on eri linjastojen GN-vuokien järjestyskartta.
Kartan mukaan linjastot täytetään ennen
tarjoilun alkua. Jos jokin ruokalaji loppuu
kesken tarjoilun ja ruokalaji vaihdetaan linjastoon, ruokalajitieto muutetaan myös
käyttöliittymään. Päiväkohtaisia karttoja
voi täyttää aiemmin valmiiksi ja tehdä
muutoksia tarvittaessa.
Se, mitä tietoa älykäs buffetlinjasto asiakkaalle kertoo ja mitä tietoa ravintola palvelusta saa ulos, riippuu siitä, mitä tietoja
ravintolan tai linjaston taustajärjestelmään
on syötetty. Kun palvelua keväällä testattiin Huhmare-ravintolassa, palvelun tuottama ravitsemustieto kerättiin Amica-ravintolan reseptiohjelmistosta. Asiakkaista
palveluun syötettiin vain nimitieto.
Uusi palvelu haastaa ravintolaa myös uudella tavalla miettimään tuotteidensa laatua, sillä älylinjastokokonaisuutta käyttäessään ravintolan asiakas saa aikaisempaa
yksityiskohtaisempaa tietoa ravintolan ruuasta. Uudenlainen, annos- ja ateriakohtainen tieto kertoo asiakkaalle konkreettisesti ja ymmärrettävästi ravintolan ruokien
sisällöstä ja antaa asiakkaille uudenlaista
tietopohjaa, jolle perustaa vaatimuksiaan
ja kehittämisehdotuksiaan.
Älykäs palvelukokonaisuus tuottaa myös
ravintolalle tietoa, jota voidaan hyödyntää
ruokatuotannon suunnittelussa ja tarjoilun
toteutuksessa. Esimerkiksi buffet-pöydän
eri ruokalajien menekistä saadaan yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa pidemmältä ajanjaksolta ilman erillisiä kirjauksia. Mitä muita mahdollisuuksia älylinjasto antaa ravintolan ruokatuotannon kehittämiseen, on yksi palvelun jatkotutkimuskohde. n
Riitta Tuikkanen
yliopettaja, ETL
Mikkelin ammattikorkeakoulu
riitta.tuikkanen(at)mamk.fi
Teija Rautiainen
lehtori, Restonomi YAMK
Mikkelin ammattikorkeakoulu
teija.rautiainen(at)mamk.fi
11
n AJANKOHTAISTA
Ennustepankki tehostaa
suurkeittiöiden ruokatilauksia
Turun alueen ruokapalveluntarjoaja Arkean arki on
helpottunut Ennustepankkijärjestelmän avulla. Ruokalistojen
mukaiset tuote-ennusteet siirtyvät
nyt automaattisesti toimittajille.
Turussa toimiva Arkea vastaa koulujen,
päiväkotien, sairaalan ja vanhainkotien
kiinteistö-, siivous- ja ruokapalveluista.
Vuosittain se tuottaa jopa 9,2 miljoonaa
ateria-annosta. Ruokalistojen suunnittelu
ja raaka-aineiden tilaus täyttävät merkittävän osan yrityksen toiminnasta. Vuoden
2012 lopulla Arkea liittyi mukaan ennusteiden välitystä automatisoivan Ennustepankki-järjestelmän pilottivaiheeseen.
− Lähdimme ilman muuta mukaan. Pilottivaiheessa pääsee itsekin vaikuttamaan
asioihin, ja järjestelmä tulee alusta asti paremmin tutuksi, kertoo Arkean ruokapalveluasiantuntija Minna Jalo.
Pilottivaihe kesti vuoden 2013 tammikuusta huhtikuun loppuun. Käytännössä
Arkea tekee nyt kulutusennusteensa keskitetysti tarvesuunnittelulla, johon se käyt-
tää Aromi-järjestelmää (mm. ruokalistojen
suunnittelu ja raaka-aineiden tarvemäärien laskeminen). Aromista ennusteet siirtyvät automaattisesti Ennustepankkiin ja sieltä edelleen ruoka-aineiden toimittajille, näiden haluamassa muodossa.
− Aikaisemmin ennusteet tehtiin ja lähetettiin kullekin toimittajalle ja tukulle
erikseen. Meillä oli huomattavasti enemmän manuaalista työtä, kun firmat halusivat listat eri muodoissa. Nyt kaikki ennusteet lähtevät yhdellä ja samalla tavalla
eteenpäin, Jalo kertoo.
Arkea suunnittelee ruokalistat aina seitsemäksi viikoksi kerrallaan. Aikaisemmin
mahdollisista muutoksista piti välittää tieto kullekin toimittajalle erikseen. Nyt tieto
siirtyy järjestelmästä suoraan niille, joita
muutos koskee. Arkeassa tiedot ovat kaikkien nähtävillä, eikä ennusteiden välitysvastuu ole enää vain Jalon harteilla.
Suurin etu on ennusteiden tekninen automatisointi. Käytännössä uusi seitsemän
viikon lista siirtyy Arkean palvelimelta järjestelmään jo kolmea viikkoa aikaisemmin.
Näin ruokapalveluntarjoaja voi antaa ennusteita ruokalistasta jo hahmotelmavaiheessa, ja toimittajat ehtivät varautua pääKuva: atria
Atrialla on pystytty varautumaan kysyntäpiikkeihin Ennustepankin välittämien tietojen avulla.
Nämä lihakimpaleet ovat matkalla uunin kypsymään.
12
ruoka-aineiden toimitukseen hyvissä ajoin.
Tietoja voidaan päivittää matkan varrella.
Lisäksi Ennustepankin kautta on saatu palautetta toteutumista, mistä on ollut etua
toiminnan ohjaamisessa.
Haasteena on edelleen se, että ennuste
ei huomioi raaka-aineita, joita keittiössä on
jo valmiiksi. Esimerkiksi keittiöiden varastojen kuiva-ainetuotteet pyritään käyttämään loppuun ennen uusien tilaamista.
Myös erilaisten pakkauskokojen ja tuotelopetusten huomioiminen on Jalon mukaan
hankalaa. Niistä hän toivoisi jatkossa parempaa tietoa ja hyvissä ajoin.
Jalo toivoo, että Ennustepankin käyttäjäksi saadaan pian lisää kaupunkeja ja toimittajia. Näin järjestelmää saadaan kehitettyä entisestään. Vaikka ennusteet ja tilaukset automatisoituvat, tekniikka ei kuitenkaan korvaa ihmisten välistä kommunikointia. Poikkeamista ja tilauspiikeistä
Jalo haluaisi keskustella reaaliajassa toimittajien kanssa.
Toimittajan ykköstavoite
on tyytyväinen asiakas
Atria on yksi suurimmista suomalaisista
lihatuotteiden toimittajista. Suurkeittiöt
ovat sen tärkeä asiakasryhmä, joten yhteistyön tehostaminen on yhtiön intresseissä.
− Kun Ennustepankkihanke nousi viime vuonna keskusteluihin, meitä kiinnosti heti olla mukana. Toimittajien puolelta
mukaan saatiin myös HK ja Saarioinen ja
asiakkaiksi Espoo ja Turku, joten päätimme lähteä viemään pilottia eteenpäin. Mitä tarkemmin tiedämme asiakkaiden suunnitelmat, sitä paremmin pystymme niihin
vastaamaan, kertoo Atrian toimitusketjuohjauksen johtaja Jaakko Takala.
Ruoka-aineiden toimittajan kannalta
haaste on aikaisemmin ollut päinvastainen
kuin esimerkiksi Arkealla. Ennusteita ja
tietoja on tullut asiakkailta eri aikaan sekä
eri reittejä, ja niiden käsittelyyn on kulunut paljon aikaa sekä työtä.
Takalan mukaan pilottivaiheen tärkein
asia oli todeta, että järjestelmä toimii teknisesti. Käytännössä Ennustepankin välittämiä tietoja on jo käytetty toimintaketjun
ohjauksessa, ja sen avulla on pystytty va-
www.algolchemicals.com
[email protected]
09 50991
rautumaan kysyntäpiikkeihin. Esimerkiksi viime pääsiäisen broilertuotteiden kysyntäpiikki nähtiin hyvissä
ajoin, ja siihen pystyttiin vastaamaan.
− Meille on tärkeintä, että asiakkaat saavat tuotteet,
joita he tarvitsevat. Mitä tarkempia ennusteet ovat ja mitä aikaisemmin ne saadaan, sitä paremmin pystymme
varautumaan, eikä tilauksia tarvitse puskuroida ylimääräisellä varastolla. Järjestelmä on toimiva, ja sitä on muokattu joustavasti meidän tarpeisiimme, Takala kertoo.
Atrian kannalta hyöty kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän järjestelmään saadaan asiakkaita ja muita toimittajia. Yhteisten toimintamallien luominen ja eri tahojen
välinen kommunikointi ovat myös Takalan toiveena,
vaikka käytäntö automatisoituukin.
− Kun molemmissa päissä toimii asiantuntijoita, yhteinen tekeminen kehittyy ja saamme virheet minimoitua. Ennustepankin luoma kokonaisuus vaikuttaa jo nyt
erittäin toimivalta, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, Takala päättää. n
Parhaat resePtit
kestävät aikaa
raaka-aineet elintarviketeollisuudelle.
toimitusvarmuus ja arvostetut
kumppanit.
Teksti: Laura Grönqvist
Tästä on kyse
Relexin ja CGI:n kehittämä Ennustepankki-palvelu helpottaa tiedonjakoa ruokapalvelutarjoajien ja elintarvikkeiden toimittajien välisessä toimitusketjussa.
Ruokapalvelut tekevät kulutusennusteen keskitetysti tarvesuunnittelulla, johon he käyttävät Aromi-järjestelmää (mm. ruokalistojen suunnittelu ja raaka-aineiden tarvemäärien laskeminen).
Ennusteet siirretään Ennustepankkiin tuote-, keittiö- ja päivätasolla, josta ne välitetään kullekin toimittajalle tämän toivomalla tasolla (esimerkiksi asiakas-,
tuote- tai viikkotasolla).
Valmistajat ja tukut saavat asiakaskohtaiset, omien
tuotteittensa kulutusennusteet keskitetysti samasta
paikasta.
Näkyvyys tulevaan menekkiin parantaa toimitusvarmuutta asiakkaille, tuotantosuunnittelu on tehokkaampaa ja myynti kannattavampaa. n
lisätietoja:
www.ennustepankki.fi
13
n AJANKOHTAISTA
Liikkumisesta kansalaistaito
-ohjelmasta rohkaisevia tuloksia
koulujen ja neuvoloiden henkilökuntaan
sekä heidän kauttaan lasten vanhempiin.
Ohjelman aikana on tehty yli 30 erilaista toimenpidettä. Esimerkiksi kaikissa Sotkamon kouluissa on liikkumistoiminnasta
vastaavat opettajat, jotka saavat kehitystyöstä kunnan maksaman lisäkorvauksen.
Organisaatiotason muutosten lisäksi merkittävimpiä ovat lasten päivärytmin muutokset (mm. pitkät toimintavälitunnit kouluissa), liikkumisympäristöjen parantaminen, uudet työkalut ja materiaalit sekä henkilökunnan koulutukset
Sotkamon kouluille on tehty liikunnalliset pihasuunnitelmat. Niistä kaksi on toteutettu yhteensä noin 500 000 euron budjetilla. Pienvälinehankintoja on tehty kaikille kouluille sekä kunnan maksamana
Kouluikäisten
liikuntakäyttäytymisessä ja
ruokailutottumuksissa on
tapahtunut edullisia muutoksia
Liikkumisesta kansalaistaito
-ohjelman kolmena
toimintavuotena.
Kainuussa vuonna 2010 käynnistynyt Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelma tähtää lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin
edistämiseen liikkumisen määrän, laadun
ja puitteiden kehittämisessä sekä ravitsemuskasvatuksella. Ohjelman toimenpiteet
kohdistuvat pääasiassa lasten ja nuorten
kannalta tärkeimpiin ihmisiin: päiväkotien,
että lahjoituksina. Muita esimerkkejä ovat
internet-pohjainen liikunnan vuosikalenteri kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön,
liikuntatilojen varaus kaikille kuntalaisille
sekä Etsi liikuntaa -palvelu. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat tehneet lopputyönä liikunnan kotitehtäväkirjan kakkosluokkalaisille. Henkilökunnan koulutuksissa
yli 700 henkilöä on saanut käytännön ohjausta muun muassa motoristen taitojen
kehittämiseen.
TtM Tanja Tilles-Tirkkonen on tekemässä väitöskirjaa ohjelman vaikuttavuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan hankkeet, jotka sisältävät sekä liikunnallisuuden lisäämiseen sekä ravitsemustottumusten kehittymiseen tähtääviä toimenpiteitä,
ovat vaikuttavimpia.
”Hyvän elämän eväät” – ravitsemuskasvatusmallissa hyödynnettävät lähestymistavat.
Terveyttä Kaiken Kokoisena
- lähestymistapa
•
Syömisen taito - malli
Tähtää terveyttä ja hyvinvointia edistäviin
•
käyttäytymismuutoksiin edistämällä erityisesti kehotyytyväisyyttä painosta riippumatta
•
sekä elimistön tarpeista lähtevää syömisen
hallintaa (ns. intuitiivinen syöminen).
•
Opettaa hyväksymään ja kunnioittamaan
kehon koon ja muotojen erilaisuutta.
•
•
Ruokailussa korostetaan mielihyvää syödä
hyvin kannustaen seuraamaan kehon sisäisiä
vihjeitä, kuten nälkää, kylläisyyden tunnetta,
mielihyvää ja ruokahalua.
•
Liikkumiseen kannustetaan liikunnan itsensä
tuottaman mielihyvän vuoksi.
•
Lähestymistapaan perustuvaa ohjausta on
hyödynnetty muutamissa ulkomaisissa kouluympäristössä toteutetuissa hankkeissa.
Niissä sen on todettu edistävän hyvinvointia
tukevien ruokailutottumusten sekä positiivisen kehonkuvan kehittymistä. Näiden
muutosten on todettu olevan myös
pysyvämpiä kuin perinteisessä painon
laskua korostavassa ohjauksessa.
•
14
Pohjautuu Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaan.
Sapere-menetelmä
•
Perustuu humanistiseen oppimiskäsitykseen.
•
Ruokaan tutustutaan aistien avulla: sitä
katsellaan, tunnustellaan, haistellaan,
kuunnellaan ja maistellaan. Ruuan aistittavia
ominaisuuksia, ulkonäköä, makua, hajua ja
tuntoa, kuvaillaan ja ruuasta keskustellaan.
Painopiste on syömiseen liittyvissä asenteissa,
kehon viestien kuuntelemisessa ja kunnioittamisessa, ruuan hyväksyttävyydessä sekä
ateriarytmin säännöllisyydessä.
Tavoitteena on edistää myönteistä ja joustavaa
asennetta syömistä kohtaan, mihin kuuluu
keskeisesti myös ruokailo ja nautinto.
•
Korostaa myös perheen yhteisen aterioinnin
merkitystä, vanhempien kykyä ja voimavaroja
maistuvien ja ravitsemuksellisesti täyspainoisten
aterioiden valmistamiseen sekä miellyttävän
ruokailuilmapiirin luomiseen.
•
Tähtää hyvän syömisen taidon omaksumiseen.
Sen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointia
edistävään syömiskäyttäytymiseen.
Lähestymistapaan pohjautuva ohjaus voi
vähentää riskiä sairastua syömishäiriöihin.
•
•
Menetelmän käytön myötä on todettu kouluikäisten lasten uteliaisuuden ja myönteisen
kiinnostuksen ruokaa kohtaan kasvavan ja
lasten valmiuden kokeilla uusia ruokia
lisääntyvän. Lapset ovat kokeneet oppimisen
iloa ja innostusta. Myös kasvisten,
hedelmien ja marjojen syömisen on todettu
lisääntyneen.
Menetelmää on viime vuosina sovellettu
useissa eri hankkeissa eri-ikäisillä lapsilla ja
nuorilla.
Ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta tullaan seuraamaan säännöllisesti. Tuloksista raportoidaan kansallisesti ravitsemuksen ja liikunnan kannalta keskeisille
sidosryhmille sekä kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa. Hyviksi ja toimiviksi osoittautuneet toimenpiteet ja käytänteet tullaan juurruttamaan osaksi koulujen normaalia arkea luomalla opettajavetoisia, koulujen arkeen sopivia toimia sekä
nimeämällä kouluille vastuuhenkilöitä.
Ravitsemuskasvatusmalli yhteistyössä
Ohjelman käyttöön on kehitetty Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä koulun
eri oppiaineisiin integroituva Hyvän elämän
eväät -ravitsemuskasvatusmalli (Taulukko).
Se on tehty yhteistyössä Sotkamon koulujen opettajien ja oppilaiden sekä muiden
kasvatuksen ja ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa.
Mallin kehitystyö on aloitettu 5−6-luokkien oppilaista, mutta tulevaisuudessa mallia on tarkoitus laajentaa koskemaan myös
muita luokka-asteita. Malli hyödyntää uusia, innovatiivisia terveyden edistämisen
lähestymistapoja: Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaa, Syömisen taito -mallia
ja Sapere -menetelmää (Taulukko). Terveyden edistämisen teoreettisina viitekehyksinä on käytetty itsemääräämisteoriaa ja
sosiaalisekologista mallia.
Ravitsemuskasvatusmalli sisältää toiminnallisia harjoituskertoja, jotka rakentuvat kolmesta pääteemasta: minäkuva,
ruokavalion koostaminen ja makukoulu.
Ravitsemuskasvatusmallin tavoitteena on
omaksua hyvinvointia edistäviä ruokailutottumuksia ja vahvistaa koululaisten minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on tarjota myös uudenlaisia, sekä oppilaita että
opettajia innostavia välineitä koulujen ravitsemuskasvatukseen ja yhtenäistää koulujen ravitsemuskasvatusta.
Ravitsemuskasvatusmallin harjoituksien toteuttaminen ja tavoitteet on kuvattu
opettajille suunnattuun oppaaseen, ja harjoituksiin liittyvät tehtävät on koottu oppilaille suunnattuun tehtävävihkoon.
Opettajat ja oppilaat tyytyväisiä
Opettajien mielestä Hyvän elämän eväät -ravitsemuskasvatusmalli toimii koulun arjessa ja tuo uutta sisältöä ja toimintatapoja
koulun ravitsemuskasvatukseen. Mallin
toimintatapoja ovat muun muassa pienet
ruuanvalmistustehtävät, ruokaan kaikkien aistien avulla tutustuttavat tehtävät sekä ryhmäkeskustelut ja pohdinnat. Myös
oppilaille harjoitukset ovat olleet mieluisia
ja opettaneet uusia taitoja.
Mallin vaikuttavuutta oppilaiden syömiskäyttäytymiseen on selvitetty kyselytutkimuksella. Alustavien tulosten mukaan
koululaisten ateriarytmi on säännöllistynyt, kasvisten käyttö lisääntynyt ja sokeripitoisten juomien kulutus vähentynyt.
Myös terveytensä kannalta riittävästi
liikkuvien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt ja vähän liikkuvia on saatu liikkumaan enemmän. Tärkeintä on ollut liikunnallisen toimintakulttuurin kehittyminen, mikä heijastuu kaikissa arjen päätöksissä. n
Tanja Tilles-Tirkkonen
TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Itä-Suomen yliopisto
Kansanterveystieteen ja kliinisen
ravitsemustieteen yksikkö
tanja.tilles-tirkkonen(at)uef.fi
Jani Komulainen
hankevastaava
Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelma
jani.komulainen(at)snowpolis.com
Lapsia puhuttelevia terveyskasvatuksen menetelmiä
Lapsilla ja nuorilla on yhä enemmän
ravitsemukseen liittyviä ongelmia.
Koululaisten ruokavaliota leimaa napostelutyyppinen, vähän kasviksia,
marjoja ja hedelmiä sisältävä syöminen. Sokeripitoisten tuotteiden, kuten mehujen sekä virvoitus- ja energiajuomien kulutus on puolestaan
suurta. Myös kouluikäisten liikkuminen on usein riittämätöntä.
Lasten ja nuorten lihavuus onkin
yleistynyt huolestuttavasti. Myös erilaiset syömishäiriöt ovat kouluikäisten
keskuudessa yleisiä. Huolestuttavia
ovat myös nuorten ja jopa lasten li-
sääntynyt kehotyytymättömyys ja siitä seuraavat laihdutuspyrkimykset.
Ruokailutottumusten ja liikunnallisen elämäntavan perusta luodaan
lapsuudessa. Tässä lapsen ja nuoren
lähiympäristöllä, koululla ja kodilla,
on keskeinen merkitys. Koululla on
lakisääteinen velvoite kehittää oppilaiden ja koko kouluyhteisön terveyttä. Koulu on myös kustannustehokas
terveyden edistämisen areena, sillä
se tavoittaa valtaosan suomalaisista
lapsista ja nuorista.
Kouluympäristössä on toteutettu
useita koululaisten terveyden edistä-
miseen tähtääviä hankkeita. Näiden
hankkeiden tulokset ovat kuitenkin
jääneet usein vähäisiksi. Keskeisimpinä syinä tähän pidetään hankkeiden projektiluonteisuutta, koululaisten vanhempien ja muun lähiympäristön riittämätöntä osallistamista,
tietoperustaista lähestymistapaa
sekä sitä, että teoreettinen terveyden edistämisen viitekehitys on
puuttunut hankkeiden suunnittelun
ja toteutuksen taustalta.
Koulu kaipaakin uudenlaisia, nykyaikaan soveltuvia, terveyden edistämisen teoriaan pohjautuvia ja lap-
sia puhuttelevia menetelmiä. Terveyskasvatuksessa hyvinvointi tulee
huomioida kokonaisvaltaisesti, sillä
myös psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä on merkitystä terveyskäyttäytymiseen.
Tärkeää on myös yhtenäistää koulujen terveyskasvatusta ja sitä tukevia toimenpiteitä etenkin alakouluissa. Terveyskasvatusta ei käsitellä
niissä omana aihepiirinään, vaan se
nivoutuu eri oppiaineisiin, jolloin asioiden käsittely riippuu paljon myös
opettajan omasta kiinnostuksesta ja
tietotasosta. n
15
n AJANKOHTAISTA
Avomaavihannesten viljelyyn
uudet ohjeet Satakunnassa
Kuva: joHanna PiHala
Satakunnassa varjellen viljelty -koulutushankkeessa luodaan IPM (integrated pest
management) -ohjeisto muun muassa herneelle, perunalle, porkkanalle ja lantulle.
Viljelijät ovat testanneet kasvukaudella
2013 luonnosohjeita, joita muokataan heiltä saadun palautteen mukaan. Valmiit ohjeet julkaistaan alkuvuodesta 2014.
Ei ole sattumaa, että tätä työtä tehdään
juuri Satakunnassa, sillä maakunnassa tuotetaan neljännes koko Suomen avomaavihanneksista ja kolme neljäsosaa teollisuuden jalostamista vihanneksista.
EU-lainsäädäntö velvoittaa
Vuodesta 2014 alkaen EU:n lainsäädäntö
edellyttää kaiken tavanomaisen viljelyn
noudattavan IPM-periaatteita. IPM-viljelyn
lähtökohtana on entistäkin tehokkaampi
kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen, kasvintuhoojien tehokas ja suunnitelmallinen ennaltaehkäisy sekä vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien käyttö
muun muassa mekaanista rikkakasvitorjuntaa ja biologisia torjunta-aineita hyödyntäen.
Pyhäjärvi-instituutissa keväällä 2011
käynnistynyt koulutushanke pyrkii osaltaan vastaamaan paikallisen avomaanvihannestuotannon haasteisiin. Hanke tähtää erityisesti alueen viljelijöiden, mutta
myös muiden vihannesketjun toimijoiden
ammattitaidon kehittämiseen ympäristönäkökohdat huomioiden.
Koulutusten keskeisiä teemoja ovat tuotteen laadun kehittymiseen vaikuttavat tekijät aina kylvöä edeltävästä maanmuok-
Satakunnassa tuotetaan neljännes koko Suomen avomaavihanneksista ja kolme neljäsosaa
teollisuuden jalostamista vihanneksista.
kauksesta kuljetukseen ja jalostukseen asti. Hankkeessa keskitytään esimerkiksi tuholais- ja rikkakasvitorjuntaan, viljelymenetelmiin ja -tekniikoihin, varastointiolosuhteisiin, aumaustekniikoihin sekä tuotteiden kuormaukseen ja kuljetuksiin.
Sopimustuotanto hyötyy
Koulutushanke toteutetaan yhteistyössä
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT), Apetit Pakaste Oy:n sekä
paikallisten viljelijöiden kanssa. Yhteistyö
Apetit Pakasteen kanssa on mahdollistanut MTT:n tutkijoiden perehtymisen laajaan kasvinsuojeludataan, joka sisältää
maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen
Satakunnassa varjellen viljelty -hanke
•
•
•
•
Hankkeen kohderyhmänä ovat vihannesten viljely-, logistiikka-, jalostus-, tuotekehitysja
markkinointiprosesseissa mukana olevat henkilöt Satakunnassa.
Hanketta koordinoi Pyhäjärvi-instituutti.
Yhteistyökumppaneina ovat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Apetit
Pakaste Oy ja satakuntalaiset vihannesten viljelijät.
Päärahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Satakunnan ELYkeskuksen kautta. Hanke toteutetaan vuosina 2011–2013.
koonnin viljelijöiden käyttämistä torjuntaaineista ja niiden käyttöajankohdista.
IPM-ohjeiden luomisesta vastaa MTT, joka yhdessä viljelijöiden kanssa on etsinyt
mahdollisimman käytännönläheisiä ja realistisia tapoja toteuttaa IPM-viljelyn periaatteita. Viljelijöiden panos ohjeistojen laatimisessa on äärimmäisen tärkeää, jotta ohjeet vastaisivat tarkoitustaan muuallakin
kuin paperilla.
Suuri osa vihannesviljelijöistä on Apetit
Pakaste Oy:n sopimustuottajia, joille viljelyn jatkuva kehittäminen on tuttua. IPMohjeiden edut sopimustuotannolle ja elintarviketeollisuudelle ovat etenkin tuoteturvallisuudessa, kun raaka-aineiden tuotantoprosessin normit ovat läpinäkyviä ja
kestävällä pohjalla.
Hanke pyrkii tuomaan IPM-viljelyä tutuksi myös kuluttajille. Tätä varten on avattu varjellenviljelty.fi -internetsivusto. Sieltä
voi muun muassa katsoa videot porkkanan
viljelystä IPM-menetelmin maan muokkauksesta kuluttajan lautaselle saakka. n
Johanna Pihala
suunnittelija
Pyhäjärvi-instituutti
johanna.pihala(at)pji.fi
16
n TEEMA PUHEENVUORO
tavaramerkkivarkaat
vaanivat Kiinassa
Sain hiljattain toimeksiannon erään suomalaisen, pienen yrityksen tavaramerkin rekisteröimiseksi Kiinassa. Kutsuttakoon yritystä
vaikkapa nimellä Matti Meikäläinen Oy. En
ollut aiemmin kuullut yrityksestä, eikä moni
muukaan, mutta nyt se oli kansainvälistymisen alkuaskeleilla.
Toimeksianto oli hyvin tavallinen, eikä yllätyksiä ollut odotettavissa 99 prosentin todennäköisyydellä. Valitettavasti tapaus kuitenkin mahtui siihen epäonnekkaaseen prosenttiin: Yllätys oli suuri, kun ilmoitin asiakkaalle kiinalaisen yrityksen jo rekisteröineen
Matti Meikäläinen -tavaramerkin hänen tuotekategorioissaan useita vuosia sitten.
Tapaus on tällä hetkellä vielä ratkaisematta, mutta se vaikuttaa suoraan tai välillisesti
yhteistyösopimuksiin, tuotteiden Kiinaan
maahantuontiin, markkinointiin ja myymiseen.
Tavaramerkin rekisteröinti suojaa ainoastaan siinä maassa tai alueella, missä rekisteröinti on suoritettu. Suomalainen rekisteröinti ei siis suojaa Kiinassa, eikä kiinalainen
rekisteröinti Suomessa. Kansainvälisesti
tunnetut tavaramerkit voivat saada automaattisesti suojaa, mutta tässäkin tapauksessa rekisteröinti helpottaa oikeuksien valvomista ja rikkomuksiin puuttumista.
Rekisteröinti tarpeen
myös merkittävissä valtioissa
Maailmassa on pari sataa valtiota, joten
maailmanlaajuisen suojan hankkiminen tavaramerkille on kallista, käytännössä mahdotonta ja myös tarpeetonta. Yritysten kannattaa rekisteröidä tavaramerkkinsä kotimaassa, nykyisillä markkinoilla, suunnitelluil-
la markkinoilla sekä muuten merkittävissä
valtioissa.
Tavaramerkin
rekisteröinnin
laiminlyönti voi
johtaa Kiinassa
moniin ongelmiin.
Kiina kuuluu näistä ainakin viimeiseksi
mainittuun kategoriaan: Maa on 1,4 miljardin
ihmisen markkina, siellä valmistetaan suuri
osa maailman hyödykkeistä, ja siellä tapahtuu paljon tuotekopiointia ja -väärennöksiä.
Ehkäpä ”sinunkin tuotteesi” on jo Kiinan
markkinoilla, mutta et vain tiedä sitä. Tavaramerkkikin saattaa olla asianmukaisesti rekisteröity, tosin jonkun kiinalaisen nimiin.
Tavaramerkin rekisteröinnin laiminlyönti
voi johtaa Kiinassa moniin ongelmiin. Tuotteiden maahantuonti Kiinaan tai maastavienti voivat estyä, maine tahrautua Kiinassa ja
kansainvälisesti ja lisensointisopimus vaikeutua. Suomalainen yritys voidaan haastaa
oikeuteen tavaramerkkirikkomuksesta tämän käyttäessä Kiinassa samaa tavaramerkkiä kuin Suomessakin, tai suomalaisyritys voi joutua maksamaan kiinalaiselle
käyttöoikeudesta omaan tavaramerkkiinsä.
Voihan toki olla, ettei mitään ongelmia ilmene eikä kukaan koske tavaramerkkiisi.
Itse olen Kiinan vuosieni aikana oppinut olemaan luottamatta tuuriin. Tämäkin riski on
hallittavissa pienellä vaivalla, mutta sotkujen
siivoaminen jälkikäteen on vaikeampaa ja
kalliimpaa.
Tavaramerkin pitää sopeutua
paikallisiin olosuhteisiin
Yllä mainitut, tavaramerkkiä koskevat periaatteet pätevät Kiinan lisäksi moniin muihin
maihin enemmän tai vähemmän. Hieman
erikoisempi juttu on se, että Kiinassa tavaramerkkien pitää sopeutua paikallisiin olosuhteisiin. Alkuperäinen suomalainen tai kansainvälinen tavaramerkki pitää rekisteröidä,
mutta kannattaa rekisteröidä myös Kiinan
markkinoille lokalisoitu kiinankielinen tavaramerkki.
Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat kiinalaisille
tuttu ja normaali tapa kirjoittaa, siinä missä
suomalaiselle aakkoset aasta ööhön. Jossain vaiheessa joku kiinalainen tekee tuotteellesi epävirallisen kiinankielisen käännöksen, jota aletaan käyttää yleisesti, koska se
on kiinalaisesta näkökulmasta kätevämpi.
Huonolla tuurilla joku vieläpä rekisteröi sen
nimen tuotemerkikseen. n
Lasse Liukkonen
toimitusjohtaja
China Operations Support
lasse.liukkonen(at)chinaops.fi
17
n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET
Luomuinstituutti tuottaa
monitieteistä tutkimustietoa
Luomuinstituutin johtaja,
professori Pirjo Siiskonen luottaa
monialaisuuteen ja -tieteisyyteen.
− Pitää päästä eroon luuloista
ja jakaa oikeaa tietoa niin
tavanomaisesta tuotannosta
kuin luomutuotannostakin, hän
kiteyttää.
Luomuinstituutin perustivat Helsingin yliopisto ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Instituutti aloitti toimintansa vuoden 2013 alussa keskuspaikkanaan Mikkeli.
Luomuinstituutin päätehtäviä ovat luomun kehitystä tukeva tieteellinen tutkimus
ja tutkimustuloksista tiedottaminen. Lisäksi instituutti järjestää koulutusta ja toteuttaa kehittämishankkeita.
− Luomututkimuksessa on ollut selkeä
kansallinen aukko, ja sitä ryhdymme nyt
paikkaamaan, Pirjo Siiskonen sanoo.
Tavoitteena kaksinkertaistaa
luomututkimus
Luomuinstituutin ensimmäisen nelivuotiskauden tavoitteet ovat kaksinkertaistaa
kansallinen luomututkimus ja sen rahoitus, päästä mukaan Suomen Akatemian
rahoittamaan luomututkimusohjelmaan
tai kohdennettuun hakuun, lisätä EU:n puiteohjelmahankeosallistumisia, kasvattaa
luomualan jatko-opiskelijoiden määrää ja
saada aikaan kaupallisia konsepteja.
Pirjo Siiskonen työskentelee yhdessä
koordinaatiotiimin muiden jäsenten, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutilan ja
viestintäsuunnittelija Anne Hytösen kanssa. Yksi Siiskosen tehtävä on varmistaa, että kukin koordinaatiotiimin jäsen tekee oi-
keita asioita ja keskinäinen yhteistyö sujuu
ja tuottaa tulosta.
− Luomuinstituutin voimavarana ovat
sen tutkijat ja asiantuntijat. Johtajan tulee
tuntea tämä porukka ja sen osaaminen ja
edistää heidän mahdollisuuksiaan tehdä
laadukasta ja tulevaisuusorientoitunutta
tutkimustyötä, Siiskonen tarkentaa.
Käytännössä johtaja vastaa strategian ja
vuotuisen toimintasuunnitelman toteutumisesta, rakentaa kansainvälistä verkostoa,
hankkii lisää resursseja ja tutkimusrahoitusta, hoitaa sidosryhmäsuhteita, tekee yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, osallistuu tutkimusohjelmatyöhön, antaa lausuntoja ja seuraa alan kehitystä.
Luomuinstituutti
on 150 tutkijan verkosto
Luomuinstituutti on tutkijoiden verkosto,
johon kuuluu 150 luomualan tutkijaa ja asiKuva: antero teittinen
Luomuinstituutin avajaisia vietettiin toukokuun puolivälissä Mikkelissä. Onnittelumaljapuheen piti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu
Taavitsainen.
18
Kuva: Harri HaKala
antuntijaa MTT:n elintarviketalouden tutkimusyksiköistä, Helsingin yliopiston tiedekunnista sekä Ruralia-instituutista. Verkoston tutkimusaloja ovat alkutuotanto,
ympäristö, elintarvikkeet sekä yhteiskunta ja markkinat. Kaikilla tutkimusaloilla
on tutkimusalajohtaja, ja verkostoa koordinoi tutkimuskoordinaattori.
− Maailmalla on useita luomuinstituutteja, mutta yleensä ne ovat keskittyneet luomualkutuotannon kehittämiseen. Suomen
Luomuinstituutin erottaa muista tutkimuksen monialaisuus ja monitieteisyys, Pirjo
Siiskonen kertoo.
Hän ei halua arvioida luomututkimuksen nykyistä tasoa, mutta toteaa, että Suomessa on viime vuosina sijoitettu aivan liian vähän resursseja luomututkimukseen.
Siksi asia on nyt syytä korjata.
− Luomu on tulevaisuuden mahdollisuus, ja tulevaisuuteen kannattaa panostaa, Siiskonen vakuuttaa.
Hän tähdentää, että tutkimuksen pitää
hyödyttää aina käytäntöä. Kehittämistä on
siinä, miten tutkimustuloksista kerrotaan
ja miten ymmärrettävässä muodossa tuloksia raportoidaan.
− Hyvä tutkija osaa aina soveltaa tutkimustuloksiaan käytäntöön ja tietää, miten
ne hyödyttävät käytännön toimijoita, Siiskonen sanoo.
Luomuinstituutissa ryhdytäänkin tekemään tutkimusohjelmaa elinkeinoelämän
ja tutkijoiden yhteistyönä.
− Uskon, että tämä toimintatapa on hedelmällinen ja elinkeinoelämä saa tutkimukselta vastauksia kysymyksiin, joiden
ratkaiseminen vie alaa eteenpäin, Siiskonen vakuuttaa.
Yhteiskunnallinen koulutus
avartaa näköaloja
Pirjo Siiskonen on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori sosiologian alalta. Hänen
Hyvä tutkija osaa soveltaa tutkimustuloksiaan käytäntöön ja tietää, miten ne hyödyttävät
käytännön toimijoita, Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen tähdentää.
väitöskirjansa aiheena oli emännän ja isännän roolin muutos maatalouden uudenaikaistuessa ja asiantuntemusaloja ovat muun
muassa maaseutuyrittäjyys, luomu ja kestävä kehitys. Siiskonen toivoo, että johtajan
yhteiskuntatieteellisestä koulutuksesta on
hyötyä monitieteisessä tutkimusorganisaatiossa.
− Ruokajärjestelmän valinta ja luomu
ovat yhteiskunnallisia ja myös poliittisia
kysymyksiä. On hyvä, jos oma koulutustausta auttaa ymmärtämään koko ruokaketjun toimivuutta ja ketjun toimijoiden
tulokulmia ja pulmia. Ihmisen toiminnastahan luomussakin on kyse: mitään ei tapahdu ilman ihmistä tai ilman ihmisen tekemiä päätöksiä, Pirjo Siiskonen selvittää.
Hän muistuttaa, että yhä useampi ruokaketjun toimija pohtii parhaillaan, mitä
luomu tarkoittaa, millainen mahdollisuus
se olisi ja uskaltaisiko sille sanoa ”tahdon”.
− Luomu on kasvun ja tulevaisuuden ala.
Se on suomalaisten mahdollisuus. Suomi
on kansainvälisesti uskottava luomualan
toimija, jos luomubrändi valitaan. Toivotaan, että 10−20 vuoden kuluttua Suomi
voi näyttää mallia muillekin ja viedä luomuosaamista kehittyviin luomumaihin,
Siiskonen sanoo.
Hänen mielestään Suomessa pitää panostaa kestävän elintarviketuotannon kehittämiseen ja nähdä ruoka keskeisenä terveyteen ja hyvinvointiin monella tavalla
vaikuttavana tekijänä.
− Hyvän ja turvallisen kotimaisen ruuan arvostusta tulisi nostaa. Ruokaketjussakin kaivataan innovaatioita, lyhyempiä
jakeluketjuja, pienjalostajia ja ruokakulttuurikasvatusta. Tarvitsemme myös luotettavaa tiedonvälitystä luomusta kuluttajille. Kuluttaja voi tehdä ostopäätöksiä vasta sitten, kun pääsemme eroon luuloista ja
jaamme oikeaa tietoa tavanomaisesta ja luomutuotannosta. n
Pirjo Huhtakangas
Johdettu tutkijaverkosto
Helsingin yliopiston ja MTT:n perustama Luomuinstituutti toimii johdettuna verkostona, jonka keskuspaikka
on Mikkelissä.
Luomuinstituutti tukee toiminnallaan kotimaisen luomutuotannon
vahvistumista koko elintarvikeketjussa monitieteisen tutkimuksen, kehityshankkeiden ja yhteiskunnallisen
vuorovaikutuksen keinoin. Instituutin
toimintaa koordinoi ensimmäisen nelivuotiskauden 1.1.2013−31.12.2016
Helsingin yliopisto.
Luomuinstituutin toimintaa ohjaa
kuusijäseninen ohjausryhmä, johon
kuuluvat tutkimusjohtaja Anu Harkki
(MTT, pj), ympäristötutkimuksen johtaja Jyrki Aakkula (MTT), professori Raija Tahvonen (MTT), professori
Juha Helenius (HY), professori Jo-
hanna Mäkelä (HY) ja johtaja Sami
Kurki (HY).
Perustajien lisäksi Luomuinstituuttiin voi liittyä myös muita organisaatioita, jotka sitoutuvat toteuttamaan instituutin tarkoitusta tieteellisen tiedon tuottajana ja tutkittuun
tietoon nojaavana toimijana.
Vuoteen 2016 mennessä Luomuinstituutin tavoitteena on nousta
sekä kotimaassa että kansainvälisesti tunnetuksi ja luotetuksi luomualan toimijaksi.
Ohjausryhmä ohjaa, seuraa ja valvoo Luomuinstituutin toimintaa sekä
päättää strategisista linjauksista.
Ohjausryhmä vahvistaa vuotuisen
toimintasuunnitelman ja budjetin
sekä huolehtii instituutin perustoimintaedellytyksistä. n
19
Kuva: Pasi PerKiö
Helsingin yliopiston beetaglukaanitutkimusryhmän jäsenet Tuula Sontag-Strohm (vas.), Noora Mäkelä ja Ndegwa Maina esittelemässä erilaisia
kuidun lähteitä. Viljatuotteet ovat hyviä kuidun lähteitä. Erilaisissa kasviksissa ja hedelmissä on myös ravintokuituja, joten niitä kannattaa
suosia ruokavaliossa joko sellaisenaan tai eri tavoilla valmistettuna.
Uusia mahdollisuuksia lisätä kuitua
Elintarvikkeiden korkean
kuitu-pitoisuuden hyvät
terveysvaikutukset ovat tiedossa,
mutta kuidun lisääminen
elintarvikkeeseen on helpommin
sanottu kuin tehty. Keinoja
kuitenkin löytyy.
Tyypillisiä muutoksia aistinvaraisessa
laadussa kuitua lisättäessä ovat ei-toivottu
väri ja rakenne sekä sivumaut. Runsaskuituinen tuote voi jonkin aikaa käydä kaupaksi kuidun terveysvaikutteisuuden avulla, mutta lopulta kysyntä vähenee, jollei tuote ole kuluttajien mielestä myös aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan riittävän laadukas.
Entistä laajempi valikoima
kuidun lähteitä
Ravintokuidun terveysvaikutteisuuden
osoittaminen on johtanut kiinnostuksen
heräämiseen kuitua kohtaan niin tutkimusja teollisuus- kuin kuluttajapiireissäkin.
Kysyntään on pyritty vastaamaan muun
muassa tuomalla markkinoille uusia tuotteita, joissa kuitupitoisuutta on lisätty.
Elintarvikkeiden kuitupitoisuuden suurentaminen onnistuu muun muassa käyttämällä runsaskuituisia raaka-aineita, kuten lesettä. Tällaisten raaka-aineiden lisääminen sellaisenaan on kuitenkin hankalaa,
sillä esimerkiksi suuren lesemäärän lisääminen voi aiheuttaa prosessointivaikeuksia, säilyvyysajan lyhentymistä ja tuotteen
laadun heikentymistä.
20
Vuonna 2008 tehdyn kuitumääritelmän
muutoksen myötä kuituun lukeutuu nykyään useita sellaisia yhdisteitä, joita aiemmin ei voitu pakkausmerkinnöissä ilmoittaa kuituna. Elintarviketeknologian näkökulmasta imeytymättömyyslähtökohtaan
pohjaava ravintokuidun määritelmä (kts.
määritelmä ohessa ja Päivi Laakson juttu
tässä lehdessä) antaa elintarviketuottajille
vapaammat kädet tuottaessaan kuitupitoisia elintarvikkeita, joissa kuitu on joko raaka-aineena tai lisäaineena.
Nykyinen ravintokuitumääritelmä mahdollistaa myös kuitupitoisuuteen liittyvän
ravitsemusväitteen yksittäisille puhdistetuille tai synteettisille kuitupolymeereille
elintarvikkeissa. Osaan näistä kuitupolymeereistä voidaan tulevaisuudessa myös
liittää terveysväite, mikäli niiden fysiologinen vaikutus pystytään osoittamaan vakuuttavasti.
EU-säädösten mukaisesti tuotteita voidaan markkinoida kuidun lähteenä, jos kuitua on vähintään 3 g/100 g, ja runsaskuituisena, mikäli kuitua on vähintään 6 g/100 g.
Siten kuitupitoisuuden lisääminen on mahdollista ilman, että prosessoitavuus tai aistinvarainen laatu heikkenee, kuten usein
esimerkiksi lesettä lisättäessä tapahtuu.
Esimerkiksi vaalea vehnäleipä sisältää
tavallisesti kuitua hieman yli 3 g/100 g, jolloin pakkausmerkinnöissä voidaan jo käyttää mainintaa kuidun lähteestä. Kuitenkin
lisäämällä taikinaan normaalien raaka-aineiden lisäksi vielä vaikkapa resistenttiä
tärkkelystä, voidaan kuitupitoisuutta suurentaa niin, että tuotetta voidaan markkinoida runsaskuituisena.
Toinen hyvä esimerkki on monissa jogurteissa sakeuttamis- ja täyteaineena käytetty polydekstroosi, joka lukeutuu nykyään ravintokuituun. Näitä jogurttituotteita
voidaan markkinoida joko kuidun lähtee-
Tärkeimpiä kuituyhdisteitä ja niiden lähteitä. (Muokattu Buttrissin & Stokesin 2008 artikkelissa esitetystä taulukosta).
Kuituyhdiste
Kuvaus
Lähteitä
Selluloosa
Lineaarinen glukoosiyksiköistä koostuva polysakkaridi,
liukenematon.
Pääasiallinen kasvisoluseinämien komponentti,
runsaasti viljan lesefraktioissa.
Pektiinit
Jäähtyessä geeliytyviä polysakkarideja, joiden rakenteessa
galakturonihappoja ja erilaisia sokeriyksiköitä.
Useissa kasviksissa, etenkin hedelmissä ja
vihanneksissa.
Beetaglukaanit
Haaroittuneita glukoosiyksiköistä koostuvia polysakkarideja,
liukoisia, muodostavat viskooseja vesiliuoksia.
Etenkin kauran ja ohran jyvien soluseinämissä.
Kasvikumit
Kasveista eristettyjä hydrokolloideja; käytetään mm. sakeuttamis-,
emulgointi- ja stabilointiaineina.
Kasvien siemenet (mm. guarkumi), kasvien
maitiaisneste (mm. arabikumi), merilevä (mm. agar).
Resistentti tärkkelys
Ei imeydy ohutsuolessa.
Palkokasvit, keitetyt perunat.
Resistentit oligosakkaridit
3−10 sokeriyksiköstä koostuvia hiilihydraatteja, joita ihmisen
suoliston ruuansulatusentsyymit eivät pilko.
Kasvikset (vihannekset, viljat, pähkinät),
mutta valmistetaan myös synteettisesti.
Synteettiset kuidut
Esimerkiksi selluloosan johdannaiset, jotka on tehty liukoisiksi;
polydekstroosi, jota syntetisoidaan glukoosista ja sorbitolista.
Polydekstroosia käytetään täyteaineena mm.
vähäsokerisissa tuotteissa.
nä tai jopa runsaskuituisena. Nykyinen
kuitumääritelmä tuo siis uudenlaisia mahdollisuuksia elintarviketuottajille, ja tämä
tullee näkymään tulevaisuudessa kauppojen hyllyillä.
Leivontaperinteistä keinoja
haasteiden päihittämiseksi
Tyypillinen esimerkki tuotteista, joissa kuidun lisääminen vaatii teknologisia ponnisteluja, on leipätuotteiden ryhmä. Teknologisia keinoja on kuitenkin olemassa kuitupitoisuuden suurentamiseen laadusta tinkimättä.
Suomessa leivontaperinteisiin kuuluu
monipuolinen osaaminen kuitupitoisten
raaka-aineiden käytössä. Osaaminen on
kehittynyt vuosikymmenten, ehkä -satojenkin kuluessa, etenkin aikoina, joina jauhon riittämättömyys johti niiden jatkamiseen esimerkiksi juureksilla, perunalla, pavuilla ja marjoilla. Lisäksi leipäjauhoja on
saatu paitsi vehnästä ja rukiista myös ohrasta, kaurasta ja tattarista.
Leipien rakenteen, suuntuntuman ja
maun takia leivontaan kehitettiin erityisiä
vaiheita, kuten raskitus ja imellys. Näiden
vaiheiden aikana osa tärkkelyksestä pilkkoutuu sokereiksi, kivennäisaineet vapautuvat fytaatista ja kuituaineksia uuttuu ja
pilkkoutuu, jolloin soluseinien rakenne
pehmenee. Lisäksi raskituksella ja hapanmaitotuotteiden lisäyksellä saadaan kasvin
oma proteolyysi käyntiin, jolloin pilkkoutumistuotteet antavat kypsennyksessä leivän laadun kannalta tärkeitä makuja ja aromeja.
Näitä erityistä taitoa ja innovaatioita vaativia kuituainesten leivonnan vaiheita toteutetaan myös teollisessa leivonnassa, jossa käytössä on entsyymeillä tai mallasuut-
teella tapahtuva imellytys ja raskitus erityisissä automaattisesti valvotuissa raskitankeissa. Teollisuudessa voidaan hyödyntää myös kuivaraskiin perustuvaa prosessia. Tämä teknologinen osaaminen takaa
leivän säilymisen ravitsemuksemme kuidun ja samalla myös muiden viljan bioaktiivisten yhdisteiden tärkeänä lähteenä.
Elintarvikkeiden prosessointiin liittyvät
innovaatiot ovat syntyneet pitkälti yritysten ja erehdysten kautta. Onkin mielenkiintoista tarkastella näitä prosesseja ja huomata, kuinka innovaatioista voi löytää fysiikan lakien toteutumisen. Toisaalta rakenteita voi hallitummin kehittää edelleen ottaen huomioon polymeerien fysiikan lainalaisuudet. Elintarvikkeissa esiintyvien
polymeerien termodynamiikan ymmärrystä syventävät Vladimir Tolstoguzovin
hauskat esimerkit review-artikkelissa vuodelta 2003.
Kuituja juomiin?
Perinteisten kuidunlähteiden lisäksi markkinoille on tullut myös uudentyyppisiä
tuotteita, mm. juotavia valmisteita. Runsaasti vettä sisältävissä rakenteissa, kuten
juomissa ja smoothie-tuotteissa, oman
haasteensa luo tuotteen nestemäisyys.
Tällaisissa tuotteissa liukoisten hiilihydraattipolymeerien ja proteiinien liikkuminen ei ole yhtä rajoitettua kuin esimerkiksi
leipätuotteissa, eikä systeemi ole yhtä stabiili. Tällöin voi selkeästi havaita suuriin
polymeerimolekyyleihin liittyvän fysikaalisen ilmiön. Näillä molekyyleillä on Brownin liikettä, ja päästäkseen tilaan, joka vaatii mahdollisimman vähän energiaa, ne hakeutuvat kaltaistensa molekyylien joukkoon. Niiden entropia eli epäjärjestys vähenee, ja ne erottuvat omiksi faaseikseen,
jolloin esimerkiksi energeettisesti epäedul
listen törmäysten määrä minimoituu.
Mikä nykyään on ravintokuitua?
Ravintokuitu on yhteisnimitys
ryhmälle rakenteeltaan erilaisia
yhdisteitä, joilla on myös erilaisia
fysikokemiallisia ominaisuuksia
ja fysiologisia vaikutuksia.
Yleisen määritelmän löytämisestä on käyty keskustelua, ja
aiheeseen on kaksi päälähestymistapaa: joissain määritelmissä lähestymistapa perustuu
runsaasti kasviksia sisältävään
ruokavalioon ja toisissa puolestaan kuidun imeytymättömyyteen ohutsuolessa.
Euroopan unionin nykyisen
ravintoarvomerkintäasetuksen
(588/2009) mukainen kuitumääritelmä perustuu imeytymättömyyteen pohjaavaan lähestymistapaan. Tämän asetuksen puitteissa useat ei-tärkkelys-polysakkaridit (taulukko)
lukeutuvat kuituihin.
Kuten määritelmässä on painotettu, myös syötävät eristetyt
ja synteettiset hiilihydraattipolymeerit ovat nykyään ravintokuitua, jos niille on esitetty tieteel-
lisesti todistettu hyödyllinen fysiologinen vaikutus. Näin ollen
esimerkiksi tietyt selluloosajohdannaiset (metyyliselluloosa ja
hydroksipropyylimetyyliselluloosa) ja polydekstroosi ovat nykyisen määritelmän mukaan ravintokuituja. Useat näistä polymeereistä ovat jo elintarvikkeissa sakeuttamis- tai täyteaineina
käytettyjä valmisteita. n
21

Kuidun lisääminen juomiin onkin vaatinut uusien keinojen kehittämistä, jotta
tuotteiden hyvä maku ja rakenne on saatu
säilytettyä. Tavallisesti faasierottumista pyritään välttämään useilla elintarvikeprosesseilla, kuten esimerkiksi kypsennyksellä, jolloin elintarvikkeeseen muodostuu polymeerien liikettä stabiloivia rakenteita.
Juotavissa tuotteissa faasierottumiseen ei
voida kuitenkaan käyttää samanlaisia keinoja, vaan stabiilius ja erottumisen vähentyminen saadaan aikaiseksi lisäämällä viskositeettia muodostavia polymeerejä (mm.
pektiini).
Erottumista voidaan myös vähentää
muokkaamalla polymeerejä esimerkiksi
entsymaattisesti pienemmiksi muistuttamaan toisiaan, jolloin ne liikkuvat samantyyppisesti ja liikeratojen tilantarve pienenee. Osa entsymaattisessa prosessoinnissa
muodostuvista oliosakkarideista on resistenttejä oligosakkarideja, jotka nekin lukeutuvat nykyisen määritelmän mukaisesti ravintokuituihin. n
lähteet:
Noora Mäkelä
Cho ss & dreher Ml. 2001. Handbook of dietary
fibre. new York, Yhdysvallat: Marcel dekker. 868 s.
tohtorikoulutettava, ETM
noora.makela(at)helsinki.fi
Ndegwa H. Maina
tutkijatohtori, ETT
henry.maina(at)helsinki.fi
Tuula Sontag-Strohm
vastuullinen tutkija, ETT
Buttriss jl & stokes Cs. 2008. dietary fibre and
health: an overview. nutrition Bulletin,
33:186−200.
overby nC, sonestedt e, laaksonen de &
Birgisdottir Be. 2013. review article: dietary fiber
and the glycemic index: a background paper for
the nordic nutrition recommendations 2012.
Food and nutrition research, 57:20709.
tolstoguzov v. 2003. review: some
thermodynamic considerations in food
formulations. Food Hydrocolloids, 17:1−23.
tuula.sontag-strohm(at)helsinki.fi
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingin yliopisto
KOMMENTTI
Kuidusta hyötyä kuluttajalle
Kuitupitoisella ravinnolla tiedetään
olevan yhteys ihmisen terveyteen.
Ravintokuidun on havaittu vaikuttavan muun muassa suoliston toimintaan sekä kylläisyyteen ja siten painonhallintaan. Ohutsuolessa imeytymättömän ravintokuidun yksi merkittävin tehtävä on ylläpitää suoliston
normaalia toimintaa suurentamalla
ulosteen tilavuutta ja lyhentämällä
aikaa, joka ruokamassalta kuluu
suoliston läpi kulkeutumiseen.
Varmistamalla suoliston normaali
toiminta voidaan pienentää esimerkiksi suolistosyöpien todennäköisyyttä. Lisäksi ravintokuitu voi vaikuttaa sappihappojen imeytymiseen
ja näin ollen auttaa ehkäisemään
muun muassa sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta. Niin sanottujen
elämäntapasairauksien ilmenemistodennäköisyyttä voidaan pienentää
myös painonhallinnalla. Kuidun potentiaali painonhallinnassa perustuu
sen kykyyn pitää pitkään kylläisenä
tarjoamatta kuitenkaan suurta määrää energiaa.
Edellä mainitunlaisia ravintokuidun
terveysvaikutuksia on osoitettu epidemiologisin ja kliinisin tutkimuksin sekä
ihmisillä että koe-eläimillä. Kuiten-
22
kaan kaikissa tapauksissa ei ole saatu todistettua näiden terveysvaikutusten fysiologisia mekanismeja.
Esimerkiksi vaikka kauran ja ohran liukoisella kuidulla, beetaglukaanilla, on maailmassa laajalti hyväksytty kolesterolin alentamiseen liittyvä terveysväite, tämän kuitupolymeerin fysiologinen mekanismi kolesterolin alentajana on yhä epäselvä.
Sen sijaan beetaglukaanin uusin terveysväite (EFSA 2011) glukoosin
imeytymisen hidastumisesta on voitu
vakuuttavasti todistaa liittyvän beetaglukaanin viskositeettiin.
Kasviperäisillä kuidun
lähteillä monia etuja
Hedelmien, vihannesten ja täysjyvätuotteiden säännöllinen kulutus on todistetusti hyödyllistä niiden sisältämien bioaktiivisten yhdisteiden vuoksi.
Täysjyväviljasta saadaan muun muassa kuitua, vitamiineja, kivennäisaineita, rikkipitoisia aminohappoja ja fytokemikaaleja, kuten betaiinia ja koliinia. Nämä yhdisteet käsittävät vähintään 15 prosenttia täysjyväviljasta ja
sijaitsevat lähinnä suuren kuitupitoisuuden omaavassa lesekerroksessa
sekä jyvän alkiossa.
Täysjyvän fysiologiset hyödyt ovat
peräisin näiden bioaktiivisten yhdisteiden synergistisestä vaikutuksesta.
Siksi täysjyvän terveysvaikutteisuutta tutkittaessa tulisikin huomioida
kokonaisuus yksittäiseen bioaktiiviseen yhdisteeseen keskittymisen sijaan.
Yksi keskeisistä kuituun liittyvistä
tutkimustarpeista on osoittaa eristettyjen ja synteettisten polysakkaridien terveysvaikutusten tehokkuus
verrattuna kuituihin, jotka saadaan
suoraan ruokavalion sisältämistä ravintokasveista. Tutkimuksissa on
muun muassa osoitettu hedelmien ja
vihannesten olevan tehokkaampia
sydän- ja verisuonitautien ja syövän
ehkäisemisessä kuin niiden sisältämät antioksidantit ravintolisinä syötynä.
Lisätutkimukset ovat tarpeen, eikä
tällöin tule jättää huomioimatta myöskään muita terveysvaikutteisia yhdisteitä, joita kasviksista saadaan kuidun
rinnalla.
Perinteisiä kuidun
lähteitä unohtamatta
Kuitupitoisten tuotteiden valikoima
laajentuu vähitellen, ja nykyinen kui-
tumääritelmä edesauttaa laajentumista. Jonkin tietyn puhdistetun tai
synteettisen kuidun lisääminen mahdollistaa myös uudenlaisten tuotteiden kehittämisen – tuotteiden, joihin
kuidun lisääminen esimerkiksi leseenä oli aiemmin vaikeaa prosessoitavuuden ja aistinvaraisen laadun vuoksi.
Vaikka nykyinen kuitumääritelmä
tuo uusia mahdollisuuksia, tulisi kuitenkin pyrkiä välttämään tilannetta,
jossa niin sanotut perinteiset kuidunlähteet, kuten täysjyvätuotteet, korvautuvat uudenlaisilla tuotteilla. Esimerkiksi Suomesta löytyvää kuituleivontaan liittyvää teknologista osaamista kannattaa hyödyntää tulevaisuudessakin, sillä kasviperäisistä kuidunlähteistä kuidun rinnalla saadaan
myös muita bioaktiivisia yhdisteitä.
Näille uudenlaisille kuitutuotteille on
kuitenkin varmasti oma paikkansa nykyisen ruokavalion täydentäjänä, jotta
suomalaisten kuidun saanti saataisiin
lähemmäs ravitsemussuositusten tasoa. n
Noora Mäkelä
Ndegwa H. Maina
Tuula Sontag-Strohm
SUOMALAISTA PULLANTUOKSUA
JO YLI 60 VUOTTA!
LUOTETTAVAA SUOMALAISTA OSAAMISTA
JO YLI 60 VUOTTA!
Suomen ainoa margariinitehdas Bunge Finland valmistaa Raisiossa
korkealuokkaisia, kasviöljypohjaisia tuotteita laadukkaista raaka-aineista.
• Margariinit
• Voi-kasviöljyseokset
• Shorteningit ja juoksevat margariinit
• Öljyt: rypsi, auringonkukka, camelina, oliivi
Tuotteet sinulle myy Haarla Oy: [email protected], fax 03 3399 1350, puh 03 3399 1333
Haarla tietää mitä prosessinne vaatii toimiakseen
optimaalisesti. Sen sijaan, että olisimme pelkkä
tavarantoimittaja, tarjoamme käyttöönne parasta
osaamista. Meiltä saatte tiedon, tekniikan ja raakaaineratkaisut toimintanne tehostamiseen sekä
lopputuotteiden laadun parantamiseen.
LAITTEET:
lajittelu- ja annostelujärjestelmät
on-line anturit kosteudelle, proteiinille
metallinilmaisimet
röntgenlaitteet
suojakaasupakkauslaitteet ja testerit
RAAKA-AINEET JA APUAINEET
antioksidantit
-
aromit ja värit
kasviuutteet
leivonnan apuaineet
makeutusaineet
sidonta- ja emulgointiaineet
säilöntäaineet
tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset
erikoisjauhot, siemenet, rouheet, litisteet & seokset
etikat ja etikkahappo
kuidut, kivennäisaineet ja vitamiinit
maito- ja heraproteiinit
perunahiutaleet, -rakeet ja -jauheet
sopimustuotanto
vehnägluteeni
öljyt, rasvat ja margariinit
julius.haarla@haarla.fi
040 779 2910
www.haarla.fi
23
Ravintokuidun määritelmä
ja analysoitava näyte on
tunnettava tarkkaan sopivaa
analyysimenetelmää valittaessa.
Ravintokuidulla tarkoitetaan elintarvikkeen kasviperäisiä aineosia, jotka eivät sula eivätkä imeydy ihmisen ruuansulatuskanavassa, vaan ne kulkeutuvat käytännössä muuttumattomina paksusuoleen. Ravintokuiduilla on useita positiivisia fysiologisia vaikutuksia. Ne edistävät tyypillisesti
suolen toimintaa ja voivat myös muun muassa alentaa veren kolesteroli- ja/tai sokeripitoisuutta sekä auttaa painonhallinnassa. Ravintokuidun määritelmästä on käyty
paljon keskustelua eriävin näkökannoin.
Vuonna 2008 Codex Committee on Nutrition and Foods for Special Dietary Uses
(CCNFS) päivitti ravintokuidun määritelmän, ja tähän perustuu myös EU:n ravintokuidun määritelmä. EU:n komission direktiivissä 2008/100/EY, liite II ravintokuitu määritellään seuraavasti:
”Ravintokuidulla tarkoitetaan hiilihydraattipolymeerejä, joissa on vähintään kolme monomeeristä yksikköä ja jotka eivät
sula tai imeydy ihmisen ohutsuolessa ja
jotka kuuluvat seuraaviin luokkiin:
• syötävät hiilihydraattipolymeerit, joita
esiintyy luonnollisesti nautintavalmiissa
elintarvikkeessa,
• syötävät hiilihydraattipolymeerit, jotka
on saatu elintarvikkeen raaka-aineesta
fysikaalisella, entsymaattisella tai kemiallisella keinolla ja joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia
myönteisiä fysiologisia vaikutuksia,
• syötävät synteettiset hiilihydraattipolymeerit, joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä
fysiologisia vaikutuksia.”
Ravintokuidut voidaan jakaa kolmeen
pääluokkaan (kuva 1): suurimolekyylikokoisiin kuituihin (HMWDF), resistanttiin
tärkkelykseen (RS) sekä pienimolekyylikokoisiin kuituihin (LMWDF).
Suurimolekyylikokoiset kuidut jaetaan
edelleen liukenemattomiin kuituihin (IHMWDF), joita ovat muun muassa selluloo-
24
Kokonaisravintokuidun
analysointimenetelmät kehittyneet
sa ja ligniini sekä vesiliukoisiin geeliytyviin kuituihin (SHMWDF), joita ovat muun
muassa viljan beetaglukaani, liukoiset pentosaanit ja liukoiset pektiinit.
Pienimolekyylikokoisiin kuituihin kuuluvat muun muassa fruktaanit, kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit (FOS), galakto-oligosakkaridit GOS, polydekstroosi ja
resistantti maltodekstriini.
Klassisillakin menetelmillä on käyttöä
Klassisilla ravintokuidun määritysmenetelmillä AOAC 985.29 ja AOAC 991.43 saadaan
analysoitua suurimolekyylikokoiset kuidut
Kuva 1. Ravintokuidun luokittelu eri ryhmiin.
(HMWDF) ja retrogradoitunut tärkkelys
(RS3). Nämä menetelmät soveltuvat näytteille, jotka eivät sisällä pienimolekyylikokoisia kuituja (LMWDF) eli prebiootteja. Resistantin tärkkelyksen osalta vain RS3 tulee
analysoitua, mutta eivät muut resistantin
tärkkelyksen muodot (RS1, RS2 ja RS4).
Mikäli tuote sisältää pienimolekyylikokoisia kuituja, niin pieni osuus inuliinista/
FOS ja polydekstroosista tulee mukaan
näillä klassisilla menetelmillä analysoituun
ravintokuituun. AOAC 985.29 -menetelmän
tulokseksi saadaan suurimolekyylikokoisen ravintokuidun määrä, kun taas AOAC
991.43 -menetelmällä saadaan lisäksi eroteltua liukoinen ja liukenematon suurimolekyylikokoinen kuitujae.
Uusien menetelmien etuja
Uudet ravintokuidun määritysmenetelmät
AOAC 2009.01 ja AOAC 2011.25 ovat todellisia kokonaisravintokuidun määritysmenetelmiä ottaen huomioon sekä suurimolekyylikokoiset kuidut, resistantin tärkkelyksen ja ennen kaikkea pienimolekyylikokoiset kuidut. Näillä menetelmillä saadaan analysoitua nykyisen ravintokuidun
määritelmän mukaiset yhdisteet.
AOAC 2009.01 -menetelmä korvaa aikaisemmin käytetyn AOAC 985.29 -menetelmän ja toisaalta AOAC 2011.25 -menetelmä
korvaa AOAC 991.43 -menetelmän. AOAC
2009.01 -menetelmän tulokseksi saadaan
kokonaisravintokuitupitoisuus, joka on
HMWDF-, RS- ja LMWDF-kuitujakeiden
summa. AOAC 2011.25 on AOAC 2009.01
-menetelmästä laajennettu versio, ja siinä
tulokseksi saadaan IHMWDF +RS1+ RS2
+ RS3 + RS4 (osittain), SHWMDF+ RS4 (osittain) ja LMWDF sekä näiden summana kokonaisravintokuitu.
Mikäli elintarvike sisältää paljon tärkkelystä (esim. pasta, leipä ja jauhot), niin kokonaisravintokuidun määrä näillä uusilla
menetelmillä analysoituna saattaa olla jonkin verran liian suuri, koska pieni osa imeytyvistä hiilihydraateista voi jäädä pilkkoutumatta ja tulla analysoiduksi ravintokuituna. Tämä puute voidaan korjata lisäämällä menetelmiin toinen amyloglykosidaasikäsittely.
Tarkkuutta menetelmän valintaan
Kuvassa 2 on esitetty kaavio helpottamaan
ravintokuitumenetelmän valintaa erityyppisille tuotteille. Analysoinnin kannalta on
tärkeää ymmärtää ja tietää, onko tuotteeseen lisätty kuituja ja onko tuotteessa luontaisesti pienimolekyylikokoisia kuituja eli
prebiootteja.
Mikäli tuotteen oletetaan sisältävän useita kuitujakeita, esimerkiksi ei-tärkkelysoligosakkarideja tai inuliineja (FOS), niin silloin on suositeltavaa analysoida ravintokuitu käyttäen uusia kokonaisravintokuidun
menetelmiä AOAC 2009.01 tai AOAC
2011.25. Mikäli tuotteeseen ei ole lisätty kuituja eikä se sisällä prebiootteja, ns. klassiset
menetelmät ovat edelleen käyttökelpoisia.
Määritelmän mukaan ravintokuitukomponentin tulee sisältää vähintään kolme
Kuva2. Kaavio oikean ravintokuitumenetelmän valitsemiseksi erityyppisille ravintokuitua
sisältäville tuotteille.
monomeeristä yksikköä (DP3, DP = degree
of polymerization). Galakto-oligosakkaridit ja frukto-oligosakkaridit esiintyvät
myös DP2-muodossa ja nämä DP2-jakeet
eivät tule analysoitua ravintokuiduksi uusilla menetelmillä. Mikäli on tarpeen selvittää GOS- ja inuliini/FOS-jakeiden kokonaispitoisuudet käsittäen myös DP2komponentit, niin tätä tarkoitusta varten
on spesifiset menetelmät AOAC 2001.02
(GOS) sekä AOAC 997.08 ja AOAC 999.03
(inuliini/FOS).
Jos tuotteesta halutaan analysoida muiden prebioottijakeiden määriä, AOAC:ltä
löytyy myös menetelmät polydekstroosille AOAC 2000.11 ja resistantille maltodekstriinille AOAC 2001.03. n
Päivi Laakso
analyysipalvelupäällikkö (kemia), FT
Eurofins Scientific Finland Oy
PaiviLaakso(at)eurofins.fi
artikkeli perustuu eurofinsin
hiilihydraattiasiantuntijan dr. Kommer Bruntin
Kemian Päivillä 2013 pitämään esitelmään
ravintokuitujen analytiikasta. eurofins scientific
Finland oy:llä on tarjota laaja valikoima
ravintokuituja hiilihydraattimäärityksiä
perustuen eurofinsin laajaan globaaliin
laboratorioverkostoon ja osaamiskeskuksiin.
KOMMENTTI
Oikeilla tuloksilla
oikea energiasisältö
Virheellinen ravintokuidun määritysmenetelmä johtaa usein liian alhaiseen ravintokuitumäärään, joka johtaa aina liian suureen laskennalliseen hiilihydraattimäärään. Tämä
puolestaan tarkoittaa, että tuotteen energiasisältö oletetaan liian suureksi.
Lisäksi muutama vuosi sitten ravintokuidun määritelmässä tapahtui muutos, ja uusia
määritysmenetelmiä on kehitetty vastaamaan nykyisen määritelmän mukaista analyysitarvetta. Onkin selvää, että vanhojen ja
uusien ravintokuitutulosten vertaaminen keskenään on vaikeaa ilman tietoa siitä, millä
menetelmällä ravintokuitu on analysoitu.
Tämä koskee varsinkin niitä elintarvikkeita,
jotka sisältävät luontaisesti tai joihin on lisätty pienimolekyylikokoisia kuituja.
Aikuisten ravintokuidun saantisuositus
Suomessa on 25−35 g/päivä. Keskustelua
käydäänkin nyt siitä, pitäisikö ravintokuidun
suositusta korottaa, koska ravintokuidun
saanti on näennäisesti lisääntynyt pienimolekyylikokoisten kuitukomponenttien takia. n
Päivi Laakso
25
Kuva: Mtt, nana siMelius
Professori
Hannu Korhonen
muistuttaa, että
uuselintarvikeasetus
ja ravitsemus- ja
terveysväiteasetus
eivät rajoita uusien
tuoteinnovaatioiden
kehittämistä, mutta
asetukset tulisi
huomioida jo silloin,
kun tuotekonseptia
ryhdytään ideoimaan.
Funktionaaliset elintarvikkeet
− onko niillä edelleen tulevaisuutta?
Funktionaalisille elintarvikkeille
on sosiaalinen tilaus, mutta olisi
tärkeää saada tutkittua tietoa siitä,
onko nyt jo markkinoilla olevista
terveysvaikutteisista elintarvikkeista
ollut toivottua hyötyä kuluttajille.
Lähes 20 vuotta sitten kirjoitin tähän lehteen artikkelin otsikolla ”Funktionaaliset
elintarvikkeet – tulevaisuuden elintarvikkeita”. Arvelin silloin, että tämä Japanista
1980-luvun puolivälissä alkanut trendi leviäisi ympäri maailman kehittyneissä maissa ja voisi tarjota myös Suomen elintarviketutkimukselle ja elintarviketeollisuudelle uusia mahdollisuuksia eräiden kansantautiemme torjuntaan ja väestön ravitsemustason parantamiseen.
Kuluttajien ja lainsäätäjien reagointia oli
tuolloin vaikeaa ennakoida, mutta media
kiinnostui asiasta ja teki uutta ravitsemustrendiä tunnetuksi kuluttajille. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet -konsepti sopi hyvin olosuhteisiin, joissa elämäntapasairaudet ja väestön ikääntyminen olivat tosiasioita. Toisin sanoen terveyttä edistävillä elintarvikkeilla oli sosiaalinen tilaus.
26
Suomessa ja monissa korkean elintason
maissa käynnistettiin 1990-luvun loppupuolella runsaasti tutkimushankkeita terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseksi. Kauppoihin alkoi ilmestyä uudentyyppisiä elintarvikkeita, joilla väitettiin olevan terveyttä edistäviä ja jopa sairauksia ehkäiseviä tai parantavia ominaisuuksia. Kuluttajien uskoa testattiin terveysväitteillä, joita ei ollut todennettu riittävillä tutkimuksilla. EU-tasolla ryhdyttiin
valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla voitaisiin valvoa ja ohjata funktionaalisten elintarvikkeiden kehitystä ja markkinointia.
Suuria odotuksia, vähän tuotteita
Japanin ohella Suomi on toiminut edelläkävijänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kotimaisten elintarvikeraaka-aineiden luontaiset ominaisuudet tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia terveyttä edistävien elintarvikkeiden valmistamiseen. Näin uskottiin
1990-luvun lopulla, kun maamme tutkimuslaitokset yhteistyössä suomalaisten
elintarvikeyritysten kanssa ja julkisen rahoituksen turvin aloittivat monia laajoja
tutkimusohjelmia, joissa tutkittiin suoma-
laisten raaka-aineiden bioaktiivisia yhdisteitä tarkoituksena hyödyntää niitä funktionaalisten tuotteiden ainesosina.
Tämä tieteellinen perustutkimus eli ”biomining” onkin tuottanut runsaasti uutta
tietoa Suomessa kasvatettujen vilja- ja öljykasvien, marjojen, hedelmien, vihannesten,
juuresten, maidon, lihan ja kananmunien
sisältämistä bioaktiivisista yhdisteistä.
Erityisen paljon on asetettu toiveita kotimaisten marjojen sekä rukiin ja kauran
terveellisiin ominaisuuksiin ja eristettyjen
biokomponenttien soveltamiseen terveellisessä ravitsemuksessa. Myös maitohappobakteerien terveysvaikutukset ovat olleet monipuolisen tutkimuksen kohteena
jo parin vuosikymmenen ajan. Uusi tai oikeammin sanottuna ”uusvanha” tutkimuskohde ovat puuperäiset bioaktiiviset yhdisteet, joita on alettu tutkia systemaattisesti hankepohjalla vasta viime aikoina.
Pitkäjänteisen panostuksen tuloksena
suomalainen tieteellinen osaaminen on nyt
maailmanlaajuisesti tunnettua marjojen,
probioottisten bakteerien, ravintokuitujen
ja peptidien terveysvaikutusten selvittämisessä. Ravitsemuksen ja terveyden välisten
yhteyksien tutkimus on myös kohentunut
Haasteita kasvavilla markkinoilla
Vuonna 2005 Kehittyvä Elintarvike -lehteen
kirjoittamassani jutussa totesin, että terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat osoittautuneet pysyväksi trendiksi ja niiden
markkinat kasvavat, vaikka hitaasti kehittyvä lainsäädäntö jarruttaa kehitystä monissa maissa. Tilanne kuitenkin parani pian, ja vuodesta 2007 lähtien terveysväitteitä on valvottu melko tehokkaasti Euroopan
unionin jäsenmaissa yhteisötasoisen lainsäädännön avulla.
Viimeisten 10−15 vuoden aikana terveysvaikutteisten elintarvikkeiden globaalit
markkinat ovat kasvaneet kymmenien miljardien eurojen arvoisiksi. Samanaikaisesti tämän tuotesegmentin kasvua ovat rajoittaneet monet muut ravitsemustrendit,
kuten kevyttuotteet, luomu, lähiruoka ja
”karppaaminen”.
Lisäksi kuluttajien luottamusta terveelliseen ja turvalliseen ruokaan ovat horjuttaneet lukuisat elintarvikeskandaalit. Niiden vuoksi suuri osa nykypäivän kuluttajista näyttäisi arvostavan enemmän tietoa
prosessoitujen elintarvikkeiden raaka-aineiden alkuperästä ja tuotantotavoista sekä ruuan hyvää makua kuin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Raaka-aineiden jäljitettävyys ja vastuullisuus ovat nykyään
elintarvikkeisiin liitettyjä avainsanoja, joita sekä viranomaiset että kuluttajat seuraavat tarkasti.
Syitä suomalaisten funktionaalisten elintarvikeinnovaatioiden hiipumiseen on siis
useita, mutta käsittääkseni tärkeimpiä ovat
kuitenkin julkisen rahoituspanostuksen
vähentyminen ja voimakas kansainvälinen
kilpailu, muun muassa suurten elintarvikeyritysten panostukset ja terveysväitteiden esittäminen tuotemarkkinoinnissa.
Seuraavassa kommentoin ainoastaan viimeistä syytä, koska sen on väitetty heikentävän EU-maiden elintarviketeollisuuden
tuotekehitystyötä.
Terveysväitteet
tuotekehityksen jarruna?
Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäminen sai Euroopassa yhtenäiset periaatteet, tavoitteet ja terveysväitteiden hyväksyntämenettelyn, kun ravitsemus- ja terveysväiteasetus N:o. 1924/2006 tuli voimaan heinäkuussa 2007. Asetuksen perustavoitteina on kuluttajien suojelu harhaanjohtavaa mainontaa vastaan ja terveellisten
elintarvikeinnovaatioiden edistäminen.
Elintarvike ja Terveys -lehdessä vuonna 2007
julkaistussa artikkelissani arvelin, että kyseinen asetus tulee ohjaamaan Euroopassa
voimakkaasti elintarvikkeiden tutkimusta
ja tuotekehitystä. Näin on ilmeisesti tapahtunut, mutta suunta ei ole ollut täysin jälkimmäisen tavoitteen mukainen.
Vastaavaa ohjausta on tehnyt myös vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut uuselintarvikeasetus elintarvikkeiden turvallisuuden puolesta. Terveysväitteitä arvioiva EU:n
viranomainen EFSA julkaisi vuonna 2011
kolme vuotta kestäneen arviointityön jälkeen ns. positiivilistan yleisistä hyväksytyistä terveysväitteistä. Positiivilistalle pääsi vain 222 väitettä 2758 arvioidun joukosta.
Asetuksen voimaantulon jälkeen EFSA
on arvioinut myös lähes 400 yritysten esittämää tuotekohtaista ja lasten ravitsemukseen liittyvää väitehakemusta. Niiden osalta myönteiseen arvioon on päätynyt noin
joka kolmas hakemus. Positiivilista tuli voimaan vuoden 2012 lopulla, ja se on saanut
runsaasti huomiota sekä elintarviketeollisuuden että kuluttajajärjestöjen tahoilla.
Teollisuus on kritisoinut liian tiukkoina pidettyjä arviointikriteerejä, kun taas kulut-
tajatahot ovat kiitelleet tiukkaa linjaa.
Kriittisiä kommentteja on teollisuudessa herättänyt varsinkin se, että toistaiseksi
EFSA ei ole hyväksynyt yhtään probiootteihin liittyvää yleistä tai spesifistä tuotekohtaista terveysväitettä. Useimmissa hakemuksissa hylkäämisen syinä ovat olleet
riittämätön kliininen näyttö tilastollisesti
ja epäjohdonmukaisesti järjestetyt kliiniset
tutkimukset. Syitä voi lukea tarkemmin
EFSA Journal -sarjassa julkaistuista lausunnoista. On ilmeistä, että probioottituotteiden valmistajien täytyy arvioida uudelleen
tulevien tutkimusten painopisteet ja koejärjestelyt, mahdollisesti yhdessä EFSAn kanssa, jos tavoitteena on terveysväitteiden liittäminen tuotteisiin.
Innovatiivisuus ja
oikeudenmukaisuus kadoksissa
Koska kliinisten tutkimusten tekeminen
on kallista, funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitys näyttää suuntautuvan EUmaissa tällä hetkellä tuotteisiin, joihin voidaan liittää jo hyväksyttyjä geneerisiä terveysväitteitä. Markkinoille onkin tullut vitamiineilla, hiven- ja kivennäisaineilla, proteiineilla, omegarasvahapoilla ja kuiduilla
(mm. glukomannaani) täydennettyjä maito- ja välipalatuotteita, joiden markkinoinnissa käytetään EFSAn hyväksymiä terveysväitteitä. Tämä kehitys on tietysti linjassa ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen
kanssa, mutta ei edistä merkittävästi uusien innovaatioiden syntyä.
Tässä yhteydessä on huomattavaa, että
Euroopan komissio ei ole antanut EFSAlle
lupaa arvioida noin 1700 terveysväitettä,
joista monia käytetään nykyään kasviperäisten luontaistuotteiden ja lisäravinteiden markkinoinnissa. Nämä väitteet sisältyvät niihin noin 4500 terveysväitteeseen, 
Kuva:Hannu KorHonen
huipputasolle kansainvälisten vertailujen
perusteella. Suomessa on ideoitu 2000-luvun alusta lähtien kymmeniä bioaktiivisiin
yhdisteisiin perustuvia tuotekehitysaihioita. Monet tuoteprototyypit ovat päässeet
aina ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin asti.
Mittava tutkimusja tuotekehitystyö on
kuitenkin toistaiseksi tuottanut vain muutamia globaalimarkkinoilla menestyneitä
tuotteita, kuten Gefilus-, Benecol- ja ksylitolituotteet. Niidenkin kehitystyö aloitettiin jo paljon aiemmin kuin funktionaalisten elintarvikkeiden konsepti tuli tunnetuksi.
Kotimaisilla markkinoilla on lisäksi useita tuotteita, joilla on potentiaalia menestyä
laajemminkin, jos tuotteiden terveysvaikutukset voitaisiin osoittaa tieteellisesti
riittävillä tutkimuksilla.
Pitkäjänteisen tutkimuspanostuksen tuloksena suomalainen tieteellinen osaaminen on
nyt maailmanlaajuisesti tunnettua marjojen, probioottisten bakteerien, ravintokuitujen ja
peptidien terveysvaikutusten selvittämisessä.
27
 jotka EFSA sai arvioitavaksi EU:n jäsenvaltioilta vuonna 2008.
On helppoa ymmärtää, mitkä tahot tästä tilanteesta hyötyvät ja mitkä pitävät sitä
epäoikeudenmukaisena. Luontaistuotteet
ja lisäravinteet luokitellaan elintarvikkeiksi. Siksi olisi luonnollista, että niihin liitetyt terveysväitteet arvioitaisiin samoilla
kriteereillä kuin muutkin elintarvikkeet.
Uusia tuotekonsepteja
mustaherukan
hyödyntämiseksi
Tuotteille sosiaalinen tilaus
Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehitykselle EU:n jäsenmaissa on nyt olemassa lainsäädäntö, jolla valvotaan uusien tuotteiden turvallisuutta ja terveysvaikutusten
esittämistä. Uuselintarvikeasetus ja ravitsemus- ja terveysväiteasetus eivät rajoita
uusien tuoteinnovaatioiden kehittämistä,
mutta asetukset tulisi huomioida jo silloin,
kun tuotekonseptia ryhdytään ideoimaan.
Uusia funktionaalisia elintarvikkeita tarvitaan muun muassa riskiryhmille, jotka ovat
alttiita metaboliselle oireyhtymälle (esimerkiksi ylipaino, aikuisän diabetes ja korkea verenpaine). Uusimpien tutkimusten valossa
olisi mahdollisuuksia kehittää spesifisiä elintarvikkeita myös dementiaa, Alzheimerin
tautia ja autoimmuunitauteja sairastaville.
Genomisen ravitsemustutkimuksen ja
molekyyligastronomian nopea kehittyminen avaavat näköaloja henkilökohtaisen
ruokavalion optimointiin räätälöityjen, terveyttä edistävien ja ylläpitävien elintarvikkeiden avulla. Epigenetiikan menetelmien
kehittyminen voisi mahdollistaa optimaalisen ruokavalion laatimisen jo tuleville sukupolville vähentämään sairastumisriskejä ravintoperäisiin tauteihin. Uusia elintarvikkeiden prosessointitekniikoita (mm.
mikro- ja nanokapselointi, korkeapaine- ja
ekstruusiotekniikat ja vakuumi-impregnointi) voidaan soveltaa vaikuttavien ainesosien optimaalisen biosaatavuuden parantamiseksi ruokamatriisista.
Funktionaalisille elintarvikkeille on edelleen olemassa sosiaalinen tilaus, mutta olisi
tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, onko nyt
jo markkinoilla olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista ollut toivottua hyötyä kuluttajille. Onko asiaa tutkittu väestö- tai riskiryhmätasolla Suomessa tai muualla? n
Luonnonvaraiset ja viljellyt marjat ovat
suomalaisten teollisten mehujen, hillojen
ja hyytelöiden perusraaka-aineita. Valitettavasti Suomessa herukan viljelyala
on viime vuosina supistunut. Osa Euroopan miljoonan tonnin vuotuisesta sadosta jää myös hyödyntämättä huolimatta
marjan terveellisyydestä.
Turun yliopiston johtama ja äskettäin
päättynyt kaksivuotinen herukkaprojekti CURRANTfood tähtäsi terveyttä edistäviin, herkullisiin lisäarvotuotteisiin, joissa sekä marjat että lehdet hyödynnetään
tehokkaasti. Innovatiivinen teknologiahanke toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston ja MTT:n kanssa ja sen rahoitti Tekes ja elintarviketeollisuus. Hankkeessa
olivat mukana myös Lisavenko Institute
of Horticulture (Venäjä) ja Friedrich Schiller University of Jena (Saksa).
Herukkamehun vakiintunut tuotantoteknologia takaa hyvän saannon ja tasalaatuisen, kuluttajan tunteman tuotteen.
Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan oikealla lajikevalinnalla ja innovatiivisilla tuoteratkaisuilla tulee päästä nousuun. Makeisiin
peruslajikkeisiin Morttiin ja Olaan verrattuina MTT:n jalostamat satoisat uutuudet
Marski ja Mikael ja toistaiseksi nimetön ”jaloste 15” osoittautuivat voimakkaanmakuisiksi ja astringoiviksi. Ne ovat erinomaisia testimarjoja uusia innovaatioita
kehitettäessä.
”Extra virgin” -mehua ja
terveysmuroja
Projektissa tuotettiin mehuja perinteisestä tavasta poiketen myös ilman lisättyjä
entsyymejä. Tällainen uutuustuote, ”neitsytmehu” on ihanteellista hyytelöiden ja
Kuva: HeiKKi Kallio
Hannu Korhonen
professori
Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus
Kirjoittaja on eFsan ravitsemus- ja
terveysväitteitä arvioivan paneelin jäsen.
28
Tohtorikoulutettava FM Leenamaija Mäkilä ja professori Baoru Yang valmistavat herukan
versonäytteitä prosessia varten.
kastikkeiden valmistuksessa, sillä runsas pektiinisisältö pehmentää hienostuneesti mehun astringoivuutta (Laaksonen ym.
2013). Fenolisten yhdisteiden pitoisuus osoittautui tavanomaista mehua vähäisemmäksi, ja lajikekohtainen flavori säilyväksi.
Neitsytmehun puristekakusta voidaan valmistaa vielä perinteistä mehua, tai se voidaan käyttää sellaisenaan leipomotuotteiden ja aamiaismurojen valmistukseen. Monet bioaktiiviset
ainesosat rikastuivat tähän uuteen puristejäännökseen elintarvikkeina ja lisäravinteina käytettäviksi.
Mehutuotannon sivuvirrat, niin perinteiset kuin uudetkin,
sisälsivät siemenöljyjen välttämättömiä rasvahappoja, fenolisia
yhdisteitä, vesi- ja rasvaliukoisia vitamiineja sekä ravintokuituja. Keittoekstruusio osoittautui hyväksi keinoksi valmistaa
sivuvirroista herkullisia ja ravitsevia aamiaismuroja. Välttämällä entsyymikäsittelyjä tuotteisiin saatiin miellyttävä marjamainen maku ja flavori.
Myös tavanomainen puristejäännös osoittautui oivaksi muroraaka-aineeksi, sillä se sisältää runsaasti siemenöljyä ja kuituja. Herukan suuri määrä reseptissä pienensi kuitenkin tuotteen volyymiä ja lisäsi sen kovuutta. Tuotekehitystyötä on siten
vielä jatkettava (Mäkilä ym. 2013). Tuotteiden säilyvyyskokeet
ovat meneillään.
Rasvahapot ja lehdet tehokäyttöön
Runsaasti linoli-, α-linoleeni-, γ-linoleeni- ja stearidonihappoja
sisältävä siemenjae on merkittävä terveystuote. ”Pehmeät” tuotantoprosessit kuten öljyn hiilidioksidiuutto ja siemenjakeen
keittoekstruusio takaavat öljyjen ja niiden rasvahappojen sekä
muiden rasvaliukoisten yhdisteiden säilymisen luonnollisessa
muodossaan. Tutkimus- ja kehitystyötä jatketaan edelleen rasvahappojen muokkaamiseksi uusiksi yhdisteiksi mikrobien
avulla.
Herukan lehtiä käytetään teollisesti jonkin verran mausteena ja teelehtien tapaan. Flavonolien, fenolisten happojen ja tanniinien antioksidatiiviset ja mikrobien kasvua estävät ominaisuudet antavat lisäpotkua elintarvike- että lisäravinnesovelluksiin. Lajikevalinnalla ja erityisesti lehtien korjuuajankohdalla
oli ratkaiseva vaikutus tehoaineiden pitoisuuksiin (Liu et al.
2013). Sopivin korjuuhetki on pari viikkoa marjankeruun jälkeen.
Laktoosittomasta
maitojuomasta
valmistettu
proteiinipitoinen
maitojauhe
Valio Zero Lactose™ laktoositon
maitojauhe on valmistettu
suomalaisesta maidosta.
Aidon maun lisäksi ainutlaatuinen
valmistus säilyttää arvokasta
maidon proteiinia enemmän
kuin tavallinen maitojauhe.
Valio Zero Lactose™
Laktoositon rasvaton
maitojauhe
Valio Zero Lactose™
Laktoositon
täysmaitojauhe
Baoru Yang
professori
Elintarvikekehitys
Biokemian ja elintarvikekemian laitos
Turun yliopisto
baoru.yang(at)utu.fi
Kirjallisuutta
arts & Hollman. 2005. Polyphenols and disease risk in epidemiologic
studies. am j Clin nutr. 81(1 suppl):317s−25s.
laaksonen ym. 2013 sensory quality and compositional characteristics of
black currant juices produced by different processes. Food Chem. 138,
2421−2429.
Valio Oy
Puh. 010 381121
www.valio.fi/
ammattilaiset/teollisuus
liu et al. 2013. Flavonol glycosides in buds and leaves of different
cultivars of black currant (ribes nigrum l.) and changes during growing
season. Food Chem. submitted.
Tervetuloa osastollemme
E009 Halli 10.1.
Mäkilä ym. 2013. exploiting blackcurrant juice press residue in extruded
snacks. Food res. int. submitted.
29
Kohti vastuullista paranteiden
käyttöä ja lainsäädäntöä
Kuvat: Pirjo HuHtaKangas
EU:n lainsäädäntö siirtää
tuotevalvonnan vastuuta
yhä enemmän toimijoiden
harteille. Niin tapahtuu myös
elintarviketuotannossa.
Tätä suuntausta vahvisti Euroopan komission vuonna 2008 julkaisema säädöskokoelma, jonka työnimi on FIA (Food Improver Agents). Tuttavallisemmin puhutaan
parannepaketista. Säädöstö kokoaa elintarvikearomit, -lisäaineet ja -entsyymit kokonaisuudeksi, jossa harmonisoidaan menettelytavat aineiden arvioinnille ja käytön hyväksynnälle.
Jatkossa paranteilla tarkoitetaan kaikkia
niitä aineita ja raaka-aineita, joiden tarkoitus on yksinomaan parantaa elintarvikkeen
laatua kuluttajan eduksi. Paranteen käytöllä tulee aina olla etua kuluttajalle, sillä se
on käytön hyväksyttävyyden ensimmäinen ehto. Sen rinnalla tasavertaisena käyttöehtona on turvallisuus.
Jokainen elintarvikeparanne arvioidaan
erikseen. Arvioiden perusteella aineista
tehdään nk. yhteisön positiivilista, jonne
pääsyllä paranteen käyttö hyväksytään,
useassa tapauksessa erityisehdoin. Yleinen
linja on, että mitään elintarvikeparannetta,
uuselintarviketta, kontaktimateriaalia, biosidia, pestisidiä jne. ei saa käyttää ilman
erillistä lupaa EU:lta. Kuulostaa byrokraattiselta, mutta asiaa kannattaa tarkastella
hieman lähemmin.
Teollisuus menee hurjaa vauhtia eteenpäin teknisten innovaatioiden parissa. Moni sovellus perustuu kemiallis-fysikaalisiin
ilmiöihin, joista suurtakaan osaa ei tunneta molekyylibiologisella tasolla. Mitä tapahtuu, jos syömässämme ruuassa on paranteita, joista osa on muokattuja luontaisia
yhdisteitä, joiden biokemiallista aktiivisuutta elimistössämme ei vielä tunneta?
Useimmissa tapauksissa lisäaineet ja
muut paranteet lurahtavat virtsan mukana
viemäriverkostoon tai hajoavat mahahappojen vaikutuksesta sen kummemmin häiritsemättä elimistömme toimintaa. Osa voi
olla vitamiiniaktiivisten yhdisteiden peilikuvia, joilla on päinvastainen vaikutus.
Joidenkin lisäaineiden aktiivisuus voi ol-
30
Jatkossa paranteilla tarkoitetaan kaikkia niitä aineita ja raaka-aineita, joiden tarkoitus on
yksinomaan parantaa elintarvikkeen laatua kuluttajan eduksi, elintarvikeasiantuntija Mari
Jääskeläinen tiivistää.
la vaikutukseltaan sekä positiivista että negatiivista, kuten kiistellyt nitriitti ja nitraatti. Suurin ongelma kuitenkin on se, ettei
tutkimusta ole aina riittävästi voidaksemme tehdä kriittistä tarkastelua kestäviä johtopäätöksiä. EFSAn riskinarviot päättyvät
monesti loppulausumaan, jossa todetaan,
ettei arviota voida tehdä puutteellisen tiedon vuoksi.
Nyt tilanne muuttuu, sillä täysin uutta
parannesovellusta haluavan toimijan on
esitettävä aineistoa, joissa osoitetaan paranneaineen turvallisuus, väestön saanninarviot ja teknologisia perusteita sille,
miksi parannetta tarvitaan, millä perusteella sitä voidaan käyttää turvallisesti ja
miten kuluttaja hyötyy paranteen käytöstä. Näyttöä paranteen hyödyistä on oltava
ennen kuin lupa käyttöön (lisäys positiivilistalle) voidaan antaa.
Paranneasetuksilla eri
aikataulut ja vaatimukset
Parannepaketti jakaantuu neljään eri ase-
tukseen. Asetus (EU) N:o 1331/2008 määrittelee tavat, joilla paranneaineista luodaan
yhteisön luettelo. Usein positiivilistoiksi
kutsuttuja yhteisön luetteloita kootaan ennalta määrätyllä menettelytavalla.
Menettelyn oleellinen osio on hyväksyntähakemukset ja niiden käsittely. Jäsenvaltio, toimija tai toimialan edustaja voi lähettää komissiolle paranneainetta koskevan
hyväksyntähakemuksen, jonka olennaisin
sisältö on aineen käyttötarkoituksen kuvaus, väestötason saannin arviointi ja aineen
turvallisuusarviointi.
Jokaisella paranneasetuksella on erilaiset
hakemuksen jättöä koskevat aikataulut ja sisältöä koskevat vaatimukset, mutta yleinen
linja on sama: toimijan tulee osoittaa paranteen turvallisuus ja sen teknologinen tarve
tai hyöty. Tällöin pitää muistaa, että jos on
olemassa mahdollisuus, että sovelluksella
voidaan johtaa kuluttajaa harhaan, sen hyväksyntä ei tule olemaan läpihuutojuttu.
Aineita arvioi sekä Euroopan komissio
että EFSA, mutta myös jäsenvaltioiden on
tuettava hakemuksen hyväksyntää. Komission asiantuntijatyöryhmä voi sopia ehtoja, joissa pyritään hakemaan yhtenäinen
logiikka paranteiden hyväksymiselle ja hylkäämiselle. Jos paranneaineesta ilmenee
uutta tietoa, menettelytapaa voidaan käyttää myös päinvastaiseen tarkoitukseen eli
hyväksytyn paranteen käyttökieltoon.
Lisäaineasetuksen positiivilista
on jaettu osiin
Aromi- ja entsyymiasetuksessa positiivilistat muodostetaan alusta lähtien hakemusmenettelyn perusteella, mutta lisäaineasetuksen (EU) N:o 1333/2008 osalta positiivilista muodostettiin lisäainedirektiivin ja
kansallisten lisäaineasetusten perusteella
pyrkimyksenä on huomioida kansalliset
poikkeavuudet. Nykymuodossaan lisäaineasetus lähentelee Codex Alimentariuksen
lisäaineiden käytön keittokirjamallia ja helpottaa jatkossa globaalia määräysten vertailua.
Lisäaineasetuksen positiivilista on jaettu osiin. Rakenne voi tuntua sekavalta,
mutta oleellisinta on tunnistaa joukosta lisäaine- ja elintarvikeryhmät. Ne julkaistiin
liitteessä II ensimmäisen kerran asetuksella (EU) N:o 1129/2011.
Liitteen II C-osassa luetellaan eri lisäaineiden ryhmät. Ryhmän I lisäaineet ovat
aineita, joilla ei ole käyttöä koskevaa enimmäismäärärajoitusta. Jos ko. ryhmän lisäaineen käyttö on sallittua, siitä on yleensä
annettu enimmäiskäyttömäärä quantum
satis (qs = määrä joka on tarpeen). Ryhmä
II luettelee qs-värit ja ryhmä III luettelee värit, joihin sovelletaan yhdistettyä enimmäismäärää. Ryhmä IV sisältää polyolit, ja
Omena koostuu monenlaisista ainesosista.
Niitä ovat vesi, sokeri, kasviöljy,
hapettumisenestoaineet E300 ja E306,
hedelmävaha, salisyylihappo, oksaalihappo
sekä metallit, muun muassa natrium,
mangaani, rauta, kupari, sinkki ja värit kuten
E101 ja E160.
C-luettelon osiossa 5 listataan muut lisäaineet, joiden yhteiskäyttöä voidaan säädellä.
Oleellista on tunnistaa ryhmän I -lisäaineet ja muut lisäaineet toisistaan. Jos lisäaineelle on määritelty hyväksyttävä päiväsaannin (Acceptable Daily Intake) annos,
sen käyttöä voidaan rajoittaa entisestään,
mikäli havaitaan väestöryhmiä, joissa jonkin lisäaineen saanti ylittää ADIn. Kaikkien paranteiden käyttöä voidaan rajoittaa,
jos niiden vaaroista tai riskeistä saadaan
uutta tietoa.
Liitteen II D-osa luettelee elintarvikeryhmät, mikä on tärkeä osa lisäainelainsäädännön tulkintaa. Asetuksen elintarvikeryhmistä oman tuotteensa tunnistaminen
voi olla joissain tilanteissa hankalaa. Toisekseen valmisruualle ei ole omaa ryhmäänsä, vaan niiden osalta tarkastellaan
valmisaterian osien ehtoja. Esimerkiksi makaronilaatikossa saa olla pastan, lihan, ka-
nanmunamassan ja maitotuotteen sallitut
lisäaineet niiltä osin, kuin ne on määritelty omissa elintarvikeryhmissään.
Jokaisen elintarvikeryhmän luettelon
osiossa E listataan ne lisäaineet, joiden käyttö on kyseisessä elintarvikeryhmässä sallittua. Lisäksi listataan kunkin lisäaineen
kohdalla käytön erityisehdot, jos niitä on.
Monessa elintarvikeryhmässä saatetaan
mainita ryhmä I ja ryhmän II värit. Tämä
ilmaisu tekee sallittujen lisäaineiden luetteloimisesta nopeampilukuisempaa. On
huomioitava, että kaikissa elintarvikkeessa ei saa käyttää koko ryhmän I lisäaineita, vaan tällöin jokainen sallittu lisäaine luetellaan ko. elintarvikeryhmälle erikseen.
Lisäksi elintarvikeryhmän sisällä voi olla
erillisiä annostusehtoja yksittäiselle lisäaineelle, ja nekin luetellaan erikseen.
Lisäaineiden käytössä siirtoperiaate
Lisäaineiden käyttöön liittyy myös carry
over- eli siirtoperiaate. Sen mukaan elintarvikkeessa saa esiintyä niitä lisäaineita,
jotka ovat lopputuotteen raaka-aine-elintarvikkeessa sallittuja. Raaka-aineen koostumuksen tulee olla määräystenmukainen
tätä periaatetta sovellettaessa.
Carry overin soveltaminen voi olla haastavaa, jos valmistuksessa käyttää valmiita
esiseoksia. Esiseoksen valmistajan pitää ilmoittaa, paljonko seoksessa on lisäaineita.
Näin loppukäyttäjä voi omilla laskelmillaan tarkistaa, että esiseosta käyttämällä
valmistettu tuote on lisäaineasetuksen
kannalta kunnossa.
Lisäaineiden pitoisuuslaskelmien dokumentaation tarkistaminen on osa virallista
elintarvikevalvontaa, johon Evira on anta- 
Parannepaketti päivittyy jatkuvasti
Vastuu elintarvikkeen määräystenmukaisuudesta on viime kädessä kuluttajatuotteen ja raaka-aine-elintarvikkeen valmistajalla ja maahantuojalla. Parannepaketin tultua voimaan Evira julkaisi paranteiden valvontaohjeen (17054/3), josta on apua
paranteita käyttäville toimijoille.
Opas oli tehokäytössä vuonna
2012, kun Evira järjesti lisäainevalvontahankkeen, minkä yhteydessä
sekä kunnallisia tarkastajia että
Aluehallintoviraston virkamiehiä koulutettiin lisäaineiden valvontaan.
Hankkeen pääpaino oli varmistaa,
että lisäainevalvonta on yhdenmukaista ja toimijat oppivat tuntemaan
lisäaineita koskevan lainsäädännön.
Hankkeen on koettu olevan erinomainen tapa kouluttaa valvojia, sillä
elintarviketarkastajien osaamistaso
parannelainsäädännön osalta vaihtelee. On kohtuutonta odottaa, että
elintarviketarkastaja tuntee kaikki
elintarviketuotantoa koskevat lait ja
määräykset tasapuolisen vahvasti.
Siksi opastavat valvontakäynnit on
otettu kiitoksella vastaan, sillä niissä
toimija ja valvoja näkevät käytännön
työn merkityksen.
Toimijan kannalta voi olla ongelmallista löytää ajantasainen lainsäädäntö voidakseen tarkistaa tuotteidensa lainmukaisuuden, sillä parannepaketti päivittyy koko ajan. Asetusmuutoksia julkaistaan lähestulkoon kuukausittain, joten hyllyjään
on turha täyttää lainsäädäntötulosteilla, vaan klikata oikotiet lainsäädännön ääreen.
Hyödyllisiä linkkejä:
• evira on koonnut parannelainsäädännön helppolukuiseksi
paketiksi, johon on lisätty ajantasaiset
linkit asetuksiin: http://www.evira.fi/
portal/fi/elintarvikkeet/
tietoa+elintarvikkeista/koostumus/
elintarvikeparanteet/lainsaadanto/
• Komissio on koonnut lisäaineita
koskevasta lainsäädännöstä
helppokäyttöisen tietokannan, jossa
voi tarkistaa lisäainemääräyksiä
lisäaineittain tai elintarvikeryhmittäin.
tietokantakäyttöliittymä on
englanninkielinen: https://webgate.
ec.europa.eu/sanco_foods/
main/?event=display
31
 nut kuntien ja AVI:n tarkastajille koulutusta. Jos taas käyttää lisäaineita sellaisenaan,
pitää tarkistaa lisäainetoimittajan tuotespesifikaation perusteella, ovatko lisäaineen
lisäaineet sallittuja. Lisäaineen lisäaineet,
kantaja-aineet ja niitä koskevat erityisehdot luetellaan asetuksen liitteessä III.
Lisäaineita käytettäessä on hyvä pitää käsillä myös lisäaineiden puhtausvaatimukset luetteleva asetus (EU) N:o 231/2012. Siinä määritetään lisäaineiden tunnistamista
koskevat analyyttiset menetelmät sekä puhtausvaatimukset kuten raskasmetallien
enimmäismäärät, synteesin sivutuotteiden
enimmäismääriä ja joissain tapauksissa
myös mikrobien enimmäismääriä.
Jos toimija tuo EU:n alueelle kolmansista maista lisäaineita sellaisenaan, toimijan
pitää varmistaa, että tuote vastaa puhtausasetuksen vaatimuksia. Varmistuksesta on
oltava dokumentaatiota.
Puhtaustiedot tulee toimittaa aina myös
asiakkaalle jokaisessa portaassa loppukäyttäjälle asti viimeistään kaupallisten asiakirjojen mukana ja vähintään kolmen vuoden uusintasyklillä tai aina tuotteen muuttuessa. Puhtaustietojen tulee periytyä myös
lisäaine- tai esiseoksien asiakasspesifikaatioihin, jotta loppukäyttäjä voi varmistua
lisäaineellisen aineen määräystenmukaisuudesta myös valmiita raaka-ainesekoituksia käyttäessään. Tiedot voi toimittaa
myös sähköisesti.
Lisäaineasetus on antanut EFSAlle mandaatin arvioida hyväksyttyjen lisäaineiden
turvallisuutta ja saantia uudelleen. Arviointityön on uumoiltu valmistuvan vuonna 2020. Tällä hetkellä EFSAlla on työn alla
muun muassa värien uudelleenarviointi.
Useita aromiasetuksen positiivilistoja
Esiseosten ja puolivalmiiden komponenttien käyttö asettaa toimijalle muitakin haasteita kuin lisäaineiden määrän täsmällisen
laskemisen. Aromilainsäädäntö eli asetus
(EU) N:o 1334/2008 nimittäin ottaa kantaa
siihen, mitä aromeja saa käyttää ja monessa tapauksessa myös käytön enimmäismääriin. Aromiasetuksen positiivilistoja tullaan julkaisemaan useita, koska aromia antavia tai aromiin vaikuttavia raaka-aineita
on erilaisia. Asetuksen ehkä merkittävin
osa, liite I, alkaa nyt muotoutua. Osa A eli
luettelo aromiaineista astui voimaan vuoden 2013 alussa.
Aromiaineet ovat kemialliselta rakenteeltaan tunnettuja yhdisteitä, jotka antavat sellaisenaan elintarvikkeelle aromia tai vaikuttaa elintarvikkeen aromiin. Niitä voidaan
32
valmistaa muun muassa synteettisesti tai
eristää luontaisesta elintarvikelähteestään.
Oleellisinta on, että aromia antava yhdiste
on kemialliselta rakenteeltaan tunnettu.
Sallittuja aromiaineita on positiivilistassa yli 2000, ja listalle pääsyä odottelee vielä noin 400 ainetta, joita hyväksytään sitä
mukaa, kun EFSA saa arviointityönsä valmiiksi. Arviointityön ohessa myös käyttökieltoja on julkaistu. Muun muassa 3-asetyyli-2,5-dimetyylitiopeenin käyttö kiellettiin, koska se havaittiin genotoksiseksi. Positiivilistalta jää pois myös sellaisia aineita,
joiden käyttö on loppunut.
Tällä hetkellä aromilainsäädännön puitteissa arvioidaan myös elintarvikkeissa sallittuja paistoaromeja, aromivalmisteita, aromien lähtöaineita ja raaka-aineita, joiden alkuperä on muuta kuin elintarvike sekä muita aromeja. Arvioiden perusteella julkaistaan liitteen I osat B-F. Listojen lopullisen
valmistumisen aikataulua ei tiedetä, mutta
paistoaromien listaa aletaan nyt työstää.
Aromiasetuksessa on myös neljä muuta
liitettä. Niissä otetaan kantaa esimerkiksi
aromien valmistustekniikoihin, eräisiin
aromia antavien kasvien käyttöön elintarvikkeissa sekä eräiden aromiaineiden esiintymisen enimmäismääriin tietyissä elintarvikkeissa.
Aromeja ja luontaisia aromeja
Aromilainsäädäntö ottaa kantaa myös vanhaan tottumukseemme puhua luontaisenkaltaisista aromeista. Lainsäädäntö ei enää
tunnista termiä ”luontaisenkaltainen aromi”, joten sen käytöstä tulisi luopua. Elintarvikkeissa käytettävät aromia antavat tai
aromiin vaikuttavat ainesosat ovat joko aromeja tai luontaisia aromeja.
Aromi on luontainen silloin, kun luontaisesta lähteestä saatava, aromia antavan
komponentin osuus on yli 95 %. Loput 5 %
saa olla muuta kuin luontaisen aromin
komponenttia. Osuus on tarkoitettu aromin standardointiin, eikä sillä saa imitoida tavoitearomia. Viiden prosentin osuudella voi esimerkiksi ”nuotittaa” eli lisätä
aromiin esimerkiksi vihreyttä ja hedelmäisyyttä täydentäviä, aromia antavia komponentteja.
Luontaisen aromin ehdot täyttävän aromituotteen käytön yhteydessä voi käyttää
tavoitteeseen viittaavaa sanaa, kuten ”luontainen mansikka-aromi”, jos tuotteen aromi tavoittelee lähde-elintarvikkeen aromia.
Säännön kanssa tulee olla tarkkana, sillä
monet aromispesifikaatiot sisältävät termejä, jotka viittaavat luontaisuuteen, mutta ei
tarkoita luontaista. ”Natural like” ja ”nature identical” ovat termeinä tuttuja, mutta
kiireessä ne saatetaan tulkita merkitsemään
luontaisuutta.
Jos luontaisuuden ehdot eivät täyty, aromiin voi viitata ilman viitettä luontaisiin
lähteisiin. Jos aromi täyttää luontaisuuden
ehdot, mutta tavoitearomi ei viittaa lähteeseensä (mansikka-aromi, joka ei tuoksu
mansikalta), voidaan käyttää vain termiä
”luontainen aromi” ilman viitettä tavoiteltuun aromiin.
Aromiasetuksen ulkopuolelle jäävät savuaromit, joista säädetään erikseen. Savuaromiasetuksen positiivilista julkaistaan
syksyn 2013 aikana. Se tulee sisältämään
listan käyttöön hyväksytyistä savuaromituotteista ja säätää kunkin tuotteen käytön
erityisehdoista.
Asetuksen puitteissa saatu käyttölupa on
voimassa 10 vuotta, ja tuotteen valmistajan
tulee hakea käytölle lupaa uudelleen. Kun
asetus astuu voimaan, myös kiellettyjen sa-
Mikä muuttui lisäaineasetuksessa?
Lisäaineasetus ei ole täysin valmis muun muassa lihatuotteiden osalta. Asetus muuttaa esimerkiksi raakalihavalmisteiden
lisäaineiden käyttöä muun muassa niin, että fosfaatit tullaan
sallimaan vain erityistapauksis-
sa vaikkapa suomalaisessa harmaasuolatussa joulukinkussa.
Lisäksi liharyhmän luokittelu
muuttunee kolmijakoiseksi aikaisemman kahden jaon sijaan.
Raakalihavalmisteissa yleisesti sallittuja lisäaineita tulevat
mahdollisesti olemaan eräät qshappamuudensäätöaineet,
eräät hydrokolloidit ja muunnetut tärkkelykset. Asetusmuutos
valmistunee vuoden 2013 aikana.
vuaromien käyttökielto astuu voimaan heti: 12 kuukauden siirtymäaikaa on vain elintarvikkeilla, jossa savuaromia on läsnä.
Entsyymiasetus aiheuttaa
suurimmat muutokset?
Parannepaketista elintarvikealan toimijoiden kannalta suurimmat muutokset saattaa aiheuttaa entsyymiasetus (EU) N:o
1332/2008. Entsyymiasetuksen hakemusmenettely on osoittautunut niin hankalaksi, että komission piti tarkentaa hakuohjeita ja antaa hakumenettelylle lisäaikaa alkuvuoteen 2015.
Ongelmia aiheuttaa muun muassa se,
että entsyymien toiminnan ja käyttötapojen kirjo on niin laaja-alainen, että jopa alan
asiantuntijat joutuvat raapimaan päätään.
Yksiselitteisen lainsäädännön laatiminen
entsyymisovelluksille ei tule olemaan
helppoa. Tällä hetkellä on varmaa se, että
entsyymit joudutaan jatkossa kirjaamaan
tuotteiden pakkausmerkintöihin ainakin
silloin, kun entsyymi on nautintavalmiissa tuotteessa aktiivinen. Jatkokysymyksiä
aiheuttaa se, milloin entsyymi on lopputuotteessa aktiivinen?
Toinen muutos on se, että jatkossa vain
hyväksyttyjä entsyymejä saa käyttää. Positiiviluettelon muodostamisen haasteista
kertoo jotain se, että sen on arvioitu valmistuvan vuonna 2020, jos työ ei viivästy.
Aikataulu asettaa haasteita uusien sovelluksien markkinointiin: Positiivilistan julkaisun jälkeen entsyymit, jotka eivät ole
listalla mukana, joutuvat odottamaan listan päivittämistä. Viidessä vuodessa ehtii
tapahtua paljon, joten toive ripeästä luettelon päivittämisestä on otettu esille jo nyt.
Entsyymiasetus vaikuttaa kuitenkin jo
nyt muun muassa sellaisenaan myytävien
entsyymien pakkausmerkintöihin. Elintarvikealan toimijoiden kannattaa tarkistaa tuotteissaan käyttämiensä entsyymien
nimet ja toimintaperiaatteet. Entsyymin
toimittajalta on hyvä tarkistaa jo nyt, ovatko he tai edustajansa jättäneet entsyymille hyväksyntähakemuksen. n
Koppi
parannepaketista
• Tarkista tuotteidesi lisäaineiden ja aromiaineiden määräystenmukaisuus.
Varmista, että tiedät jokaisen paranneaineen käytön teknologisen perusteen.
• Varmista, että raaka-ainetoimittajasi
on tietoinen parannepaketin merkityksestä ja että tuotannossa käytössä olevat entsyymit ovat tai ovat menossa
hakemusmenettelyn käsittelyyn.
• Jos tuot lisäaineita EU:n ulkopuolelta,
varmista, että tuotteet vastaavat puhtausvaatimuksia.
Mari Jääskeläinen
elintarvikeasiantuntija
Elintarviketeollisuusliitto
mari.jaaskelainen(at)etl.fi
© Leipurin Oy 8/2013
LEIPURIN
TEOLLISUUSRAAKA-AINEET
Luontaiset värit,
makuja rakenneaineet
Leipurin Teollisuusraaka-ainemyynti:
Aila Kiiskinen, myyntijohtaja
Dennis Potrykus, avainasiakaspäällikkö
Esa Saarela, avainasiakaspäällikkö
Taina Aimo, avainasiakaspäällikkö
Outi Harmoinen, myyntiassistentti
Lyocarni-startterit
lihatuotteisiin
[email protected]
[email protected]
[email protected]
[email protected]
[email protected]
Leipurin Oy
Tahkotie 1 E 2, 01530 Vantaa
Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121
www.leipurin.com
Luonnonsuolet
erilaisiin makkaroihin
puh. 0400 756 498
puh. 040 728 9118
puh. 040 760 0260
puh. 040 733 7400
puh. 040 504 2477
ISO 9001
BUREAU VERITAS
Certification
33
Mallastuksella
monipuolisia raaka-aineita
Luonnolliset, perinteisin
menetelmin valmistetut ainesosat
kiinnostavat kuluttajia tänä
päivänä. Idättämällä valmistetut
maltaat ja mallasuutteet vastaavat
tähän haasteeseen.
Perinteisesti maltaita on käytetty entsyymija tärkkelyslähteenä lähinnä oluen ja
viskien valmistuksessa. Tänä päivänä maltaita ja mallasuutteita käytetään yhä enemmän elintarvikkeiden valmistuksessa ja
käyttö on lisääntymässä. Sovelluksia on
kehitetty muun muassa leipomo-, pasta-,
aamiais- ja välipalatuotteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon tavalliset ja entsyymiaktiiviset uutteet sekä karamelli-, entsyymija värimaltaat. Mallastuotteet soveltuvat-
Kuva: laiHian
kin monenlaisiin elintarvikkeisiin – vain
mielikuvitus on esteenä. Tutkimus on vilkasta niin Suomessa kuin muualla maailmassa.
Käyttöä laajennetaan
Maltaiden laajempi käyttö perinteisten sovellutusten lisäksi on haaste ja mahdollisuus alalle, varsinkin maun ja ravintoarvon muokkauksessa. Lämpökäsittelyn vaikutukset flavoriin tunnetaan suhteellisen
hyvin, mutta erilaisten mikrobiologisten
prosessien hyväksikäyttö voi tuoda uusia
mahdollisuuksia maltaan maun ja aromin
kehittämiseen.
Maailmalla tutkitaan paljon myös muitten kuin perinteisten viljojen soveltuvuutta mallastukseen. Tämän tutkimuksen
taustalla on tarve löytää esimerkiksi glu-
Mallas oY
teenittomaan olueen sopivia raaka-aineita,
sekä myös tarve käyttää oluen valmistukseen paikallisia raaka-aineita esimerkiksi
Afrikan mantereella, jossa ohraa ei välttämättä viljellä.
Lisäksi maltaiden jatkoprosessia tutkitaan sekä oluen valmistukseen että esimerkiksi leivontasovelluksiin. Muun muassa
ETT Jussi Loponen kirjoitti mallasraskien
gluteenipitoisuuden vähentämisestä Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 5/2011.
Lisää ravintoarvoa
Idätyksen aikana muodostuvien yhdisteiden terveysvaikutuksia ei vielä kovin hyvin tunneta. Tulevaisuudessa näiden terveysvaikutteisten yhdisteiden merkitys voi
kasvaa ja johtaa maltaan uudentyyppiseen
käyttöön.
Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella Suomen Akatemian tutkijatohtori Susanna Kariluoto tutkii vesiliukoisen vitamiinin folaatin eli foolihapon luontaista rikastamista gluteenittomissa raaka-aineissa. Idättämällä voidaan
saada aikaan rikasravinteinen alusta, jonka
yhdistäminen sopiviin mikrobikantoihin
ja olosuhteisiin mahdollistaa muidenkin vitamiinien kuin folaatin tuotannon.
Kariluoto näkee idätyksen vastaavan hyvin kuluttajien toiveisiin ”luonnollisista”
prosesseista ja terveellisistä raaka-aineista.
Vitamiinien rikastamisen kannalta kiinnostaa prosessien yhdistäminen, ts. miten
idätetty materiaali voisi toimia raaka-aineena muille prosesseille. Idätyksen aikana
kasvanut folaattipitoisuus voi edelleen suurentua esimerkiksi fermentoinnin aikana
tai ainakin kompensoida myöhemmissä
vaiheissa kuten ekstruusiossa ja muissa
lämpökäsittelyissä tapahtuvaa hävikkiä.
Bioprosessien avulla voidaan kehittää
myös erityisryhmille suunnattujen tuotteiden ravitsemuksellisia ominaisuuksia ja
saada vaikkapa vitamiineja muodostumaan sellaisiinkin tuotteisiin, joissa niitä
ei luontaisesti esiinny merkittäviä määriä.
Maltaita käytetään muun muassa juomien ja
leipomotuotteiden valmistukseen.
34
Kuva: viKing Malt oY
Kuva: jonna erKKola
Viking Maltin idätyslaareja Lahdessa. Panoskoko on 50 tonnia ohraa.
Idätettyä härkäpapua.
Uusia raaka-aineita
Idättämisen vaikutus aistittaviin ominaisuuksiin kiinnostaa etenkin palkokasvien
osalta, sillä kuluttajat liittävät niihin usein
epämiellyttäväksi koetun papumaisen aromin. Palkokasvien hyödyntäminen tarjoaisi kotimaisen, ympäristöystävällisen
vaihtoehdon kasvipohjaiseksi proteiinilähteeksi.
Helsingin yliopistolla ja MTT:lla on meneillään Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama Fabapapuaines -tutkimushanke härkäpapupohjaisten elintarvikkeiden ja elintarvikeaineosien valmistuksesta. Hankkeessa tutkitaan sekä härkäpavun
ominaisuuksia ja prosessoitavuutta että
idätystä materiaalin toiminnallisten ja ravitsemuksellisten ominaisuuksien muokkaamisessa.
Idätyksessä aktivoituvan entsyymitoiminnan avulla on mahdollista hajottaa haitallisia yhdisteitä kuten visiiniä ja konvi-
siiniä, trypsiini-inhibiittoreita ja vatsavaivoja aiheuttavia oligosakkarideja tai muuttaa ne helpommin poistettavaan tai vähemmän haitalliseen muotoon. Toisaalta idätyksen aikana kasvimateriaaliin syntetisoituu vitamiineja ja muita bioaktiivisia yhdisteitä.
Susanna Kariluotoa kiinnostavat etenkin gluteenittomat raaka-aineet, joihin palkokasvitkin lukeutuvat. Lupiinijauhoa käytetäänkin jo gluteenittomassa leivonnassa,
ja yliopiston alustavat tutkimukset osoittavat, että lupiinin idätyksellä on mahdollista kasvattaa folaattipitoisuutta merkittävästi.
Palkokasvien lisäksi kiinnostavia kasveja ovat pseudoviljat, kuten amarantti, tattari ja kvinoa. Gluteenittomat viljavalmisteet sisältävät usein huomattavasti vähemmän B-vitamiineja kuin gluteenia sisältävät vastineensa, joten tarvetta folaatin ja
muiden vitamiinien rikastamiselle olisi.
Prosesseja tehostetaan
Maailmalla mallas- ja mallastustutkimus
keskittyy pitkälti maltaan prosessoitavuuteen panimossa sekä maltaan tai oluen laatuun. Keväällä pidetyssä European Brewery Conventionin kongressissa oli esityksiä
esimerkiksi kuivauksen vaikutuksesta maltaan tärkkelyksen prosessoitavuuteen panimossa sekä maltaan flavorin karakterisoinnista.
Viime aikoina myös veden ja energian
säästöön liittyvä tutkimus on lisääntynyt.
Mallasteollisuuden energian ja veden säästömahdollisuuksien parantamiseen paneudutaan Suomessakin varmasti tulevina
vuosina ja uusia ratkaisuja prosesseihin on
odotettavissa.
Lajikekehityksellä on myös merkittävä
potentiaali mallastusprosessin tehostamisessa. VTT:n asiakaspäällikön Annika Wilhelmsonin mukaan myös Suomessa on
huolehdittava siitä, että jatkuvasti kehite- 
Mitä mallastuksessa tapahtuu?
Mallastuksessa hyödynnetään viljanjyvän omaa biokemiallista tehdasta
hallitusti siten, että jyvästä saadaan
teknologisilta ominaisuuksiltaan ja/
tai aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan
halutunlainen: jyviin muodostuu hydrolyyttisiä entsyymejä, kuten amylaaseja, glukanaaseja, ksylanaaseja,
proteolyyttisiä entsyymejä, fytaasia
ja lipaasia. Valmiin maltaan entsyymiaktiivisuuksia voidaan säätää idätystä seuraavan kuivauksen lämpöti-
lalla. Samaan aikaan entsyymisynteesin kanssa jyvän biopolymeerit,
tärkkelys, beta-glukaani ja proteiinit
hajoavat osittain.
Idättäminen muokkaa eli möyhentää jyvän rakennetta. Entsyymien lisäksi kaikki jyvän ainesosat, kuten
kivennäisaineet, fenoliset yhdisteet,
hydrolysoituneet proteiinit, ovat helpommin saatavilla ja käytettävissä
kuin mallastamattomassa viljassa.
Itäessään jyvä valmistaa kasvin tar-
peisiin myös ravintoaineita: jyviin
muodostuu B-ryhmän vitamiineja ja
E-ryhmän vitamiinien määrä nousee.
Mallastusolosuhteita säätämällä
voidaan vaikuttaa kunkin biopolymeeriryhmän hydrolysoitumisasteeseen. Perinteisissä olutmaltaissa
tärkkelys pyritään säilyttämään
mahdollisimman hyvin panimoon,
jossa maltaan amylaasi sokeroi
tärkkelyksen. Beetaglukaani pyritään hajottamaan mahdollisimman
tehokkaasti, sillä se saa aikaan eitoivottua viskositeetin kasvua, mikä
puolestaan hidastaa panimon suodatuksia. Proteiinien liukoisuusaste
tyypillisessä olutmaltaassa on 40–
45 prosenttia, jolloin hiiva saa olutkäymisessä riittävästi ravinteikseen
aminohappoja ja peptidejä.
35
 tään kilpailukykyisiä mallasohralajikkeita
paikallisiin kasvuolosuhteisiin ja varaudutaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, muun muassa peltohomeisiin. Sekä
kansallisella että kansainvälisellä tasolla
tutkimusta tulisi kohdentaa ohran genomin
sekvensointiin – ohran genomin tuntemus
toisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia
mallastutkimukselle. n
artikkelia varten on haastateltu suomen akatemian
tutkijatohtori susanna Kariluotoa Helsingin
yliopistosta, asiakaspäällikkö annika Wilhelmsonia
vtt:stä, elintarvikeasiantuntija Mari jääskeläistä
elintarviketeollisuusliitosta, innovaatiojohtaja Pekka
reinikaista senson oy:stä, tuotekehityspäällikkö
Henrietta gullmania laihian Mallas oy:stä ja johtaja
Heikki Manneria jovant oy:stä.
lisätietoja:
www.laihianmallas.fi
www.vikingmalt.com
www.senson.fi
Mallastuotteiden teollinen valmistus ja käyttö Suomessa
Mallastusta on tiettävästi tehty Suomessa jo noin
5000 vuotta. Teollisesti Suomessa mallastetaan
pääasiassa ohraa, ruista ja vehnää. Tosin kauraakin voidaan prosessoida mallastamalla. Kauran
härskiintyminen on vältettävissä käsittelemällä
mallas riittävän korkeassa lämpötilassa lipaasi- ja
lipoksygenaasiaktiivisuuksien inaktivoimiseksi.
Kaikissa kotimaisissa viljoissa on samanlaisuutta ja erilaisuutta mallastuksen suhteen. Eri
viljoilla pystytään muuntelemaan esimerkiksi entsyymija makuprofiileita. Tärkein ominaisuus viljan mallastuksessa on kuitenkin hyvä itävyys viljalajista riippumatta.
Perinteisesti ohraa on mallastettu oluen valmistuksen raaka-aineeksi, koska muun muassa sen
maku on miellyttävä. Hyvä itävyys ja oikea proteiinipitoisuus ovat lajikepuhtauden ja hygieenisen
laadun ohella tärkeimmät laadulliset ominaisuudet
mallastettavalle viljalle.
Kun halutaan paljon käymiskelpoista uutetta,
proteiinipitoisuuden tulee olla maksimissaan 11,5
prosenttia. Entsyymimaltaan valmistuksessa tätä
korkeampi proteiinipitoisuus on eduksi. Rukiin ja
vehnän mallastus noudattaa pitkälle samoja sääntöjä ohran kanssa.
Myös riisin, tattarin ja maissin mallastamista on
tutkittu pienessä mittakaavassa. Toistaiseksi teollisen mitan mallastuksia ei ole tehty vähäisen kysynnän ja suuren tuotannollisen panoskoon vuoksi. Tässä olisikin saumaa pienille mallastamoille.
Erikoismaltaille olisi kysyntää muun muassa pienpanimoissa ja leipomoissa.
Durran mallastusta (sorghum) on maailmalla
tutkittu paljon. Joissakin maissa, jossa ohran saatavuus on rajoitettua, sorghum-mallasta käytetään oluen valmistukseen.
Mallas on tärkein raaka-aine oluen ja perinteisten skottiviskien valmistuksessa. Näissä tuotteissa maltaasta saadaan käymiskelpoiset sokerit
sekä hiivan tarvitsemat ravinteet alkoholikäymi-
36
seen. Olueen mallas sekä mallasuute tuovat myös
värin sekä osallistuvat flavorin muodostukseen.
Leipomosovelluksissa mallastuotteet parantavat muun muassa taikinan nostatusta, leivän rakennetta, väriä, makua, makeutta, kuitupitoisuutta ja säilyvyyttä. Lisäaineita ei tarvita.
Lisäksi mallastuotteita käytetään jonkin verran
erilaisissa elintarvikesovelluksissa makeis-, juoma- ja valmisruokateollisuudessa sekä esimerkiksi mikrobien kasvualustoissa. Mallastuotteet ovat
myös potentiaalinen ainesosa esimerkiksi kosmetiikkateollisuudelle sekä lemmikkieläinten ruokinnassa.
Maltaita eri muodossa
Maltaita voidaan hyödyntää elintarvikkeiden valmistuksessa joko kokonaisena jyvänä, jauhettuna,
rouheena tai mallasuutteena. Loppukäyttäjän
mieltymykset ja se, mitä maltaalla halutaan saavuttaa, vaikuttavat valintaan. Lisäksi jokaisella
mallastuotteella on omat tyypilliset ominaisuutensa, joten kuhunkin tuotteeseen on mahdollisuus
valita paras vaihtoehto.
Panimot rouhivat maltaan itse ja lisäävät sen
mäskäykseen. Panimoissa voidaan käyttää myös
uutteita keittohuonekapasiteetin nostamiseksi lisäämällä uutetta suoraan vierteen keittoon tai lisäyksinä valmiiseen olueen esimerkiksi värin säätämiseksi.
Varsinkin leipomoissa maltaita käytetään monipuolisesti joko jyvinä, jauhoina, rouheena tai uutteena riippuen muun muussa siitä, millaiset annostelulaitteet ovat käytössä ja mikä tuote on valmistuksessa. Juomien valmistuksessa suositaan
uutteita, joissa nestemäisen ainesosan lisääminen
on luontevinta.
Myös alle 20 ppm gluteenia sisältäviä mallasuutteita on saatavilla. Suomessa niitä valmistetaan Senson Oy:ssa kehitetyllä prosessilla. Nämä
mallasuutteet ovat vielä suhteellisen uusia, eikä
niiden käyttö gluteenittomien elintarvikkeiden valmistuksessa ole vielä kovin laajaa.
Suomessa kaksi yritystä
Suomessa on kaksi mallastukseen erikoistunutta
yritystä, Laihian Mallas Oy ja Viking Malt.
Maltaiden valmistus Laihialla aloitettiin vuonna
1910. Perheyrityksenä toimiva Laihian Mallas sijaitsee tärkeällä viljantuotantoalueella, Pohjanmaalla noin 30 kilometriä Vaasasta etelään. Yrityksen valmistuksessa on monipuolinen valikoima
erilaisia mallastuotteita eri tarkoituksiin.
Viking Malt on Pohjois-Euroopan suurin mallastamoyritys, jolla on mallastuotantoa Suomessa,
Ruotsissa ja Liettuassa. Mallastuskapasiteetti on
yhteensä 350 000 tonnia maltaita vuodessa.
Senson Oy jatkojalostaa maltaista erilaisia mallasuutteita ja mallasentsyymiä sekä myy Suomessa ja lähialueilla korkealaatuisia elintarvikkeiden
ainesosia. Senson Oy:n omasta tuotannosta vientiin menee maailmanlaajuisesti yli 80 prosenttia.
Viking Maltin ja Sensonin emoyhtiö, Polttimo Oy,
on 130-vuotias lahtelainen perheyritys.
Oluen kulutus kasvaa jatkuvasti, mutta kasvu
tapahtuu lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Länsimaissa Suomi mukaan luettuna oluen kulutus pysynee tasaisena tai laskee hieman lähitulevaisuudessa väestön vähenemisen ja ikääntymisen myötä. Lisäksi lainsäädäntö ja veroratkaisut saattavat
vähentää oluen kysyntää erityisesti länsimaissa.
Myös viljelijöiden vähentynyt kiinnostus mallasohran tuotantoon muiden viljelykasvien kustannuksella saattaa muodostua ongelmalliseksi mallastuotannon näkökulmasta. Alaa rasittaa myös
kilpailu edullisempien työvoimakustannusten
maista. Maltaiden ja mallasuutteiden uudet käyttökohteet antavat alan yrityksille tervetullutta potkua. n
Parhaiden makujen etsiminen on meille kaikille Paulig-konsernissa yhteinen tavoite. Kansainvälisenä elintarvikealan
perheyrityksenä meidät tunnetaan korkealaatuisista merkkituotteista ja palveluista. Päätoimialojamme ovat Maailman
Ruoka & Mausteet, Kahvi ja Teollisuusmausteet ja vahvoja brändejämme muun muassa Paulig ja Santa Maria. Konsernillamme on lähes 2 000 työntekijää viidessätoista eri maassa ja liikevaihtomme vuonna 2012 oli 858 miljoonaa euroa.
www.pauliggroup.com
Autamme asiakkaitamme
makuasioissa
Olipa raaka-aineesi sitten liha, kana, kala tai vaikkapa
naposteltavat, tuotekehityksemme Kauklahdessa auttaa
sinua löytämään parhaat maut tuotteisiisi.
Lihel on keskittynyt räätälöityjen mausteseosten kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä
asiakkaiden kanssa. Lihel on osa teollisuusmaustedivisioonaa, joka toimittaa mausteita
elintarviketeollisuuteen yhdessätoista
eri maassa. Paikallisen tuotekehityksen
ja-asiantuntemuksen avulla voimme
INDUSTRIAL FL AVOURING DIVISION
OF PAULIG GROUP
mukauttaa tarjontaamme kunkin maan
kuluttajien makumieltymyksien mukaan.
Uutuutena Lihelillä ovat uudet makukonseptit, joita kehitämme perustuen kuluttajien
makutrendeihin. Uusimpana konseptina
Brasilian maut – konsepti. Lisätietoja tästä ja
muista konsepteista saat Lihelistä.
Lihel Oy
Mänkimiehentie 21
02780 Espoo
Puh. 09-8190 110
www.lihel.fi
37
Villiruuan käyttö vaatii
ammattitaitoa
Villikasvit valloittavat sekä huippuravintoloissa että kotikeittiöissä.
Mitä on huomioitava näiden villien
herkkujen saamiseksi luonnosta
lautaselle?
Metsän antimien ja villiruuan arvo ja mahdollisuudet on huomattu elintarvikealalla.
Villikasvibuumi on levinnyt koko Suomeen:
aiheesta pulppuaa kirjoja, artikkeleita, ohjelmia, blogikirjoituksia ja kursseja. Eikä ihme, sillä villikasvit ovat ekologista lähiruokaa parhaimmillaan.
Villikasvit eivät vaadi ulkopuolisia tuotantopanoksia, ja parhaimmillaan niiden
hiilijalanjälki lautasella on lähes nolla. Lisäksi niiden ravintoainetiheys on erinomainen, koska ne sisältävät runsaasti ravintoaineita suhteessa sisältämäänsä energiaan.
Villikasveista käytetään eri nimityksiä,
kuten villiyrtit, villivihannekset, luonnonyrtit tai kreikkalaisperäinen horta. Kielitoimisto suosittelee syötävistä kasveista käytettäväksi sanaa villivihannes ja sanaa villiyrtti silloin, kun kasvia käytetään mausteena tai lääkkeenä.
Lainsäädäntö koskee myös villikasveja
Kerättäessä kasveja elintarvikekäyttöön
kasvilajit on tunnettava varmuudella. Tietyillä kasveilla on myrkyllisiä näköislajeja.
Jokamiehenoikeudet on myös syytä kerrata. Kaupallistettaessa villikasveja on lisäksi noudatettava elintarvikelainsäädäntöä
ja huomioitava sen asettamat vaatimukset,
ennen kaikkea turvallisuus. Turvallisuusriskejä voivat aiheuttaa vierasaineet, kuten
raskasmetallit, kasvinsuojeluaineet tai hometoksiinit.
Riskejä voidaan minimoida keräämällä
kasvit keruuohjeiden mukaisesti puhtailta
alueilta sekä käsittelemällä ja säilyttämällä
ne oikein. Kasveissa itsessään voi olla erilaisia aineita, jotka suurina määrinä voivat olla haitallisia, kuten suolaheinän oksalaatti.
Kasvilajien kaupallisen käytön mahdollisuuksiin vaikuttavat erityisesti vuonna
1997 voimaan tullut uuselintarvikeasetus
sekä kasvin käyttötarkoitus.
Elintarvikkeita, uuselintarvikkeita
vai ravintolisiä?
Lainsäädännössä villikasvit voidaan luokitella käyttötarkoitustensa perusteella taKuvat: Birgitta Partanen
Itävallassa villikasvit ovat tärkeässä roolissa
tarjoiluissa Luontohotelli Steinschalerhofissa
Rabensteinissa.
vanomaisiksi elintarvikkeiksi, ravintolisiksi tai lääkekasveiksi. Perinteisten elintarvikkeiden turvallisuuden perustana on pitkä käyttöhistoria.
Uuselintarvikeasetuksen mukaan tuotteet, joilla ei löydy käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU-maiden alueella ennen uuselintarvikeasetuksen voimaantuloa, luokitellaan EU:ssa uuselintarvikkeiksi. Niiden
turvallisuus ihmisravintona on todennettava ennen tuotteen kaupallista käyttöönottoa.
Uuselintarvikestatus muodostetaan aina saatavilla olevan tiedon pohjalta EU:n
uuselintarvikeasiantuntijoiden yhteistyönä. Tuotteen uuselintarvikestatus ei ole pysyvä, vaan se voi muuttua viranomaisten
saatua uutta, luotettavaa tietoa käyttöhistoriasta. Näin iloisesti tapahtui vastikään
kuusenkerkillä. Aiemmin vain ravintolisäkäyttöön hyväksytyt kerkät saivat luokituksen ei-uuselintarvike ja ovat nyt vapaasti hyödynnettävissä kaikissa elintarvikekategorioissa.
Koska haitallisten aineiden pitoisuudet
voivat vaihdella kasvin eri osien kesken,
uuselintarvikeluokitus on aina kasvinosakohtainen. On erittäin yleistä, että kasvin
eri osat luokitellaan uuselintarvikeasetuksen kannalta eri tavoin. Esimerkiksi mustikan marjat ovat käyttöhistoriansa perusteella kaikille tuttuja, tavanomaisia elintarvikkeita, kun taas mustikan lehtien käyttö
on sallittua ainoastaan ravintolisissä.
Elintarvikekäyttöä ja
statuksia on selvitetty
Luonnontuotealan teemaryhmän toimijat Juha Rutanen (vas.), Irja Mäkitalo ja Anne Ristioja
selvittivät uuselintarvikeasetuksen haasteita villikasvien kaupallistamiselle Eviran pääjohtaja
Matti Aholle eduskuntatilaisuudessa 14.3.2013.
38
Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO)
-hankkeessa on valmistumassa selvitys,
jossa kartoitettiin elintarvikkeissa hyödynnettyjä kotimaisia luonnonkasveja se-
kä niiden statuksia uuselintarvikeasetuksen kannalta.
Koska uuselintarvikkeista ei ole olemassa kaikenkattavaa luetteloa, kasvien luokitusta tarkistettiin useista eri tietolähteistä,
kuten komission uuselintarvikeluettelosta,
EuroFIR Nettox -kasvilistalta sekä Italian ja
Belgian luetteloista ravintolisissä sallituista kasveista.
Suurin osa elintarvike- ja ravintola-alalla hyödynnetyistä luonnonkasveista vaatii
lisäselvityksiä saadakseen hyväksynnän
kaupalliseen elintarvikekäyttöön. Hyväksyntä on mahdollista saada osoittamalla
kasville merkittävä käyttöhistoria ennen
vuotta 1997 tai hakemalla tuotteelle uuselintarvikelupa. Lisäksi, mikäli kasvi jossain
muussa EU-maassa katsotaan ei-uuselintarvikkeeksi, pätee tulkinta myös meillä.
Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty perinteisesti
hyödynnettyjen luonnonmarjojen lisäksi
vain ahomansikan, juolukan, kaarnikan,
katajan, koiranruusun, lakan, mesimarjan,
mustaherukan, mustikan, pihlajan, puolukan sekä vadelman marjat sekä kangasajuruohon, niittysuolaheinän, nokkosen, voikukan sekä väinönputken lehdet, kuusenkerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet,
metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat
sekä väinönputken ruodit ja varret.
Ravintolisissä luonnonkasvien käyttö on
tavanomaista elintarvikekäyttöä huomattavasti vapaampaa. Suurin osa Suomessa
nykyisin ravintolisissä käytetyistä luonnonkasveista tai kasvinosista on hyväksytty EU:ssa ravintolisäkäyttöön.
Villikasvien merkitys kasvussa
Villikasvien taloudellisesta merkityksestä
ei ole käytettävissä tilastotietoja, sillä luon-
nontuoteala ei ole mukana virallisissa tilastoluokituksissa. Luonnonkasveihin liittyvä pienyritystoiminta on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla. Kysyntään ei ole pystytty täysin vastaamaan keruulla, jonka vuoksi myös luonnonyrttien siirtämistä viljelyyn on tutkittu ja käynnistetty. Esimerkiksi myytävä nokkonen on nykyisin enimmäkseen viljeltyä.
Villiruuan merkitys Suomen elintarvikealan imagon ja markkinoinnin kannalta
on ymmärretty. ELO-säätiön virallisen villiruokalähettilään, keittiömestari Sami
Tallbergin ja Wild Food from Finland -teeman avulla pyritään nostamaan suomalaisen ruokakulttuurin profiilia ja lisäämään
kansainvälistä kiinnostusta.
Luonnontuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä on varmistanut alan jo 1980-luvun
alussa käynnistetty kolmiportainen koulutusjärjestelmä, jossa keruutuotetarkastajat kouluttavat neuvojia ja neuvojat poimijoita. Tällä hetkellä järjestelmän jatko on
avoin ja luonnontuotealan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet ovat uudistumassa. n
Johanna Kinnunen
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta
-hankkeessa testattiin horsmanversojen
säilyvyyttä. Aistinvaraisesti
arvioituna tuotteen säilyvyys
on riittävä markkinoille, mutta
käyttöhistoriasta tarvitaan lisäselvitystä
uuselintarvikeasetuksen vuoksi.
Tietoa villikasveista
Villikasveista löytyy tietoa useista eri tietolähteistä, joihin kannattaa jokaisen asiaan innostuneen tutustua huolella:
Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet
http://www.evira.fi/portal/31350
Komission uuselintarvikeluettelo
http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/
novelfood/novel_food_catalogue_en.htm
projektisihteeri
LT-INNO -hanke
OAMK Luonnonvara-ala
johanna.kinnunen(at)oamk.fi
Birgitta Partanen
projektipäällikkö
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta
-hanke
Ruralia-instituutti
Helsingin yliopisto
birgitta.partanen(at)helsinki.fi
Euroopan komission uuselintarviketyöryhmän ohjeistus käyttöhistorian todentamisesta (englanniksi)
http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/
novelfood/documents/substantial_equivalenc_en.pdf
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31997R0258:FI:HTML
LT-INNO-hankkeen internetsivut
http://www.luontoyrittaja.fi/515.html
Jokamiehenoikeuksia unohtamatta
Jokamiehenoikeuksien ydin on,
että toiminta ei saa aiheuttaa
vähäistä suurempaa haittaa
maanomistajalle, maankäytölle
tai luonnolle. Jokamiehenoikeudella saa kerätä rauhoittamattomia luonnonkasveja, mutta kasvavia puita ei saa vahingoittaa.
Siten esimerkiksi koivunlehtien
tai kuusenkerkkien keräämiseen
on oltava maanomistajan lupa.
Kasveja tulee kerätä vain puhtailta kasvupaikoilta, ei teiden tai
muiden saastelähteiden laskeutumisalueilta tai voimakkaasti lannoitetuilta tai torjunta-aineilla kä-
Jokamiehenoikeudet
http://www.ymparisto.fi
sitellyiltä alueilta. Jos kasvia ei
varmasti tunne, sitä ei pidä kerätä. Useimmat kasvit ovat parhaimmillaan nuorina, ennen kukintaa ja kuivalla säällä kerättyinä. n
Luontoportti, lajintunnistus
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/
Keruuohjeet
http://www.arctic-flavours.fi/fi/
arktiset+aromit/yrtit/keruuohjeet
39
n SOPIMUSVALMISTUS
Sopimusvalmistus
tarvitsee selkeät pelisäännöt
Kuva: Metso
Elintarvikkeiden sopimusvalmistus
edellyttää selkeää prosessimallia
ja vastuunjakoa, jotta se olisi
sujuvaa ja kustannustehokasta.
Näihin päätelmiin päädytään Henri Valkosen diplomityössä The Contract Manufacturing Process in Food Industry. Nykyisin Valkonen työskentelee Metson kaivostoimialan palveluliiketoiminnan toimitusketjun
kehityspäällikkönä. Diplomityönsä hän teki vuonna 2009 Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden koulutusohjelmassa.
Tuolloin hän oli mukana Teknillisen korkeakoulun BIT-tutkimuslaitoksen Logistiikan tutkimusryhmän (LRG) sekä VTT:n
Hankinta- ja palvelukonseptit – työkaluja kestävään kilpailukykyyn (SSOC) -projektissa.
Se selvitti tuotantokonsepteja, hankinta- ja
toimitusketjuja, ulkoistamista, sopimusvalmistamista ja kumppanuutta. Hankkeessa oli mukana useita yrityksiä eri toimialoilta.
Henri Valkonen tutki diplomityössään
suomalaisen leipomoyrityksen neljän erilaisen tuotteen sopimusvalmistusprosessia. Yksi tuotteista oli jo olemassa olevan
tuotteen variantti, joka haluttiin tehdä
oman talon ulkopuolella.
Toinen oli täysin uusi tuote, jota ei ollut
yrityksen valikoimissa, koska sen tekemiseen ei ollut sopivaa teknologiaa. Investointiin liittyvät riskit ja halu kokeilla tuotetta
markkinoilla tukivat päätöstä tuotteen sopimusvalmistukseen.
Kolmas oli kausituote, joka valmistettiin
omassa tehtaassa, mutta yhteistyöyritys pakkasi tuotteen. Neljännen, itse valmistetun
tuotteen pakkaamista ja esillepanoa muutettiin myynnin vaatimuksesta. Tuote oli
omassa, jatkuvassa tuotannossa, mutta tilaja resurssivaatimusten takia se pakattiin toisessa yrityksessä käsin myyntitelineeseen.
Standardoitu prosessimalli tarpeen
Diplomityön kohdeyrityksessä tuotteita oli
jo aiemmin tehty sopimusvalmistamalla,
mutta sen hallinnointi ”vilkutti” ja sopimusvalmistusprosessin vastuunjako oli hy-
40
Henri Valkonen pystyy hyödyntämään diplomityönsä tuloksia myös nykyisessä työssään
Metson kaivostoimitusketjun kehitystyössä. Siinä hän selvittää, mitä tuotteita kannattaa
valmistaa itse ja missä osassa omaa globaalia tuotantoketjua, mitä ostaa ja mitä valmistuttaa.
vin projektiriippuvaista eikä yhteistä, sovittua mallia ollut.
− Ei ollut mietitty, miten asia oikeasti hoidetaan, vaan sopimusvalmistusprosessia
hoidettiin oman työn ohessa. Yritys ei ollut
laittanut tähän työhön lisäpanostuksia, joten jokainen case kulki omalla painollaan.
Kun ihmiset vaihtuivat, ei ollut olemassa
keskitettyä prosessimallia eivätkä sopimusvalmistuksen pelisäännöt olleet kirkkaat,
Henri Valkonen selvittää tutkimuksen lähtötilannetta.
Sinänsä sopimusvalmistus tuotti hyviä
tuloksia, mutta Valkosen mukaan se vaati
liikaa työtä. Myöskään aikaisempien sopimusvalmistusprojektien oppeja ei pystytty hyödyntämään dokumenttien ja tiedonjaon puutteiden vuoksi.
− Aikaa meni paljon palavereihin, vastuunjako toimitusketjun ja toisaalta tuotteet omistavan markkinoinnin kesken oli
epäselvä. Lisäksi tuotekehityksen, laadun,
pakkauskehityksen, ympäristön ja logistiikan rooleja ei kaikilta osin sisäistetty eikä
ammattitaitoa osattu täysin hyödyntää projektien tukemiseksi, sillä osin osapuolia
unohdettiin kutsua mukaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Oli myös tehtäviä, jotka tippuivat yrityksen roolien väliin, Henri Valkonen kertoo.
Diplomityön avulla yrityksessä ajettiin
sisään ajatus selkeästä, standardoidusta sopimusvalmistuksen prosessimallista.
− Ensimmäisenä piti tarkentaa, mitä pitää tehdä ja kuka tekee sekä sopia tarkastuspisteet, joilla varmistetaan, että kaikki
on tehty sovitun mukaisesti. Yrityksen sisäinen tiedonjako on tärkeää hyvin varhaisessa vaiheessa eikä niin, ettei tuotannossa tiedetä sopimusvalmistuserästä edes
viikkoa ennen tuotteiden sovittua lähettämisaikaa, Valkonen tarkentaa.
Jälkikäteen Valkonen on kuullut, että kohdeyrityksessä on saatu entistä parempia tuloksia sopimusvalmistukseen keskittymisen ja toiminnan paremman hallinnan ja
johtamisen ansiosta. Sopimusvalmistusta
valvomaan ja organisoimaan on perustettu oma tiimi, joten toiminnan omistajuus
on tuotu selvästi uudelle tasolle.
Sopimusvalmistus kasvaa ja laajenee
Henri Valkosen mukaan elintarvikealan
sopimusvalmistus kasvaa ja laajenee edelleen erityisesti kaupan omien tuotemerkkien kautta.
− Tarjonnasta päätellen näitä tuotteita on
nykyisin selvästi enemmän kuin tutkimusvuonna, ja myös uusia tuoteryhmiä on tullut lisää. Nyt on myynnissä paljon liha-,
leipä- ja maitotuotteita private label -tuotteina. Brändipuolella taas pelataan hieman
kalliimmilla premium-tuotteilla. Kehitys
ja tuotevalikoiman laajeneminen on ollut
nopeaa, ja valikoima tullee kasvamaan entisestään, Valkonen arvioi.
Kun hän ryhtyi selvittämään elintarviketeollisuuden sopimusvalmistusta, siitä
Sopimusvalmistuksen mahdollisuudet ja haasteet
Mahdollisuudet
Haasteet
Joustavuus, pääsy käsiksi lisäkapasiteettiin
Kriittisen tiedon ja tuotetuntemuksen
siirtyminen, luottamuksellisuus
Mahdollisuus kokeilla uusia tuotteita rajoitetulla
riskillä
Tuotteen tai tuotannon siirron implementointi,
projektin johtaminen
Sopimusvalmistajien teknisesti edistyksellisistä
valmistusmenetelmistä hyötyminen
Laatuvaatimusten täyttyminen,
tuoteturvallisuuden varmistaminen
Kustannussäästöt, vapautuminen investointitarpeista
Ulkopuolisen valmistajan hallitseminen,
valvonta ja seuranta
Keskittyminen omiin avainkyvykkyyksiin ja
päätuotteisiin
Tavoitellun lopputuloksen toteutuminen,
kustannussäästöjen tai muiden odotusten
täysimääräinen toteutuminen
Nopeampi uusien tuotteiden markkinalle tuonti,
mahdollisuus kausituotteisiin ja muihin pienien
sarjojen erikoistuotteisiin
Oman osaamisen ylläpitäminen ja kehittymisen
varmistaminen, kaikkea ei voi siirtää ulos
oli olemassa hyvin vähän tutkittua ja raportoitua tietoa kansainvälisestikin.
− Elintarvikkeiden sopimusvalmistus oli
ja on paljon yleisempää ulkomailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on reilummin ja monipuolisemmin sopimusval-
mistuskapasiteettia, Valkonen sanoo.
Hänen mukaansa sopimusvalmistuksella ei ole varsinaisia rajoitteita, mutta
huippukeihäänkärkituotteita ja top 5 -tuotteita ei kannata viedä ulos omasta talosta,
jos valmistus on aiemmin tehty itse.
UUDET HERKULLISET MAJONEESIT JA KASTIKKEET
Uutuus! Metsämarjakastikkeet
Ruoan avecit suoraan luonnosta!
Makuina lakka, puolukka ja mustikka.
Raaka-aineet luonnosta,
valmiit tarjolle sellaisenaan.
Herkulliset majoneesit
Aito luomumajoneesi,
täysmajoneesi sekä
makumajoneesit.
Kerro toiveesi, tehdään
yhdessä tuotevalikoimaasi
sopiva herkullinen majoneesi
- maun päätät sinä!
Kysy lisää!
www.maustaja.fi
41

n SOPIMUSVALMISTUS

− Jos sopimusvalmistuksen jaottelee
osaprosesseihin, pakkaaminen on selvästi helpointa suorittaa ulkona, ja tuotteet saa pakattua lähes missä tahansa.
Itse tuotteen täysi tai osittainen valmistaminen sisältää huomattavasti enemmän muuttujia, jotka tulee huomioida,
Henri Valkonen sanoo.
Yleisesti tuotelaatu ja -turvallisuus korostuvat elintarvikkeiden sopimusvalmistuksessa. Lisäksi maussa voi tulla
pieniä eroja, jos sopimusvalmistuksessa
ei saada pystytettyä identtistä prosessia.
− Makueroja voi syntyä jo pelkästään
konekannan erilaisuudesta. Jotkut kuluttajat huomaavat herkästi pienetkin
makumuutokset, Valkonen toteaa.
Uusien tuotteiden osalta sopimusvalmistuksen tuoma joustavuus on kuitenkin varteenotettava etu. Näissä tuotteissa ei ole aikaisempaa vertailukohtaa, johon kuluttajat voivat verrata ruokatuotteen nauttimisesta saamaansa kokemusta. n
Pirjo Huhtakangas
Diplomityön keskeisiä tuloksia
Henri Valkosen diplomityö keskittyi elintarviketeollisuusyrityksen sopimusvalmistusprosessiin ostavan yrityksen näkökulmasta. Tutkimuksen kohdeyritys oli suomalainen elintarviketeollisuuden valmistaja, joka valmistaa lyhyen ja pitkän hyllyiän
tuotteita. Tutkittu tapaus koostui neljästä yksittäisestä sopimusvalmistusprojektista.
Diplomintyön mukaan sopimusvalmistus on tehokas keino laajentaa yritysten tarjoamaa valikoimaa ja
lisätä joustavuutta tuotannossa. Muita myönteisiä vaikutuksia ovat kustannussäästöt ja vapautettu pääoma, pääsy käsiksi teknisesti edistyksellisiin valmistusmenetelmiin sekä keskittyminen omiin avainkyvykkyyksiin ja oman kapasiteetin optimaalinen käyttö.
Rajalliset tekniset valmiudet, kapasiteettirajoitteet sekä rajoitettu kyvykkyys tehdä investointeja
ovat suurimpia syitä yrityksille lähteä etsimään sopimusvalmistussuhdetta.
Tutkimuksen löydökset osoittavat, että elintarviketeollisuuden erityispiirteet vaikuttavat sopimusvalmistamiseen. Tuotemerkin suojelu, erittäin
korkeat laatuvaatimukset, tuoteturvallisuus, sekä
taipumus vähäiseen kommunikointiin harjoitetusta
sopimusvalmistuksesta ovat toimintaympäristön
tuomia erityispiirteitä.
Yleisestikään sopimusvalmistuttamista ei juuri
kommunikoida markkinoille tai asiakkaille, mutta
elintarviketeollisuudessa tämä on ehkä vielä korostunut suhteessa muihin toimialoihin. Tutut tuotemerkit ja kuluttajien niihin liittämät mielikuvat eivät
välttämättä suosi laajaa tiedotusta, eikä sille toisaalta ole merkittäviä vaatimuksiakaan.
HYGIENIA &
JÄLJITETTÄVYYS
-teemanumero
erikoisteema
LIHATEOLLISUUS
Varaa paikka ilmoitukselle
1.10. mennessä!
Infoteam Oy
p. (09) 441 133,
[email protected]
42
Sopimusvalmistusprojektien johtaminen on erittäin vaativaa niiden asettamien erityisvaatimusten
takia. Jos sopimusvalmistukseen ei kohdisteta tarpeeksi resursseja, tulokset jäävät tavoitellusta.
Tätä toimintaa voi järkeistää. Pohjaratkaisuna kehittämispyrkimyksille voi toimia diplomityössä ehdotettu sopimusvalmistusprosessin lähtökohta,
jossa määritellään yksinkertaistetut askeleet ideasta tulokseen. Oleellista prosessissa on projektin
asettaminen, tiimin kokoonpano sekä tietyin väliajoin tapahtuvat tarkistuspisteet, joissa etenemistä seurataan.
Alkuvaiheessa, ennen tuotannon aloitusta ja pidemmälle vietyä suunnittelua, voidaan vielä muuttaa suuntaa tai jopa lopettaa jatkokelvottomalta
näyttävä projekti. Näin varmistetaan, että eteneminen tapahtuu suunnitellusti ja ongelmat tulevat aikaisessa vaiheessa tietoon ja saavat tarvittavan
huomion. Samoin resurssien oikea käyttö paranee,
kun kaikilla on tieto etenemisestä.
Selkeä prosessi varmistaa, että sopimusvalmistuksen omistaja pystyy seuraamaan projektien etenemistä. Haasteista huolimatta sopimusvalmistus
on hyvä keino hakea mahdollisuuksia erottua kilpailijoista. n
lisätietoja:
Henri valkonen
toimitusketjun kehityspäällikkö
Metso Minerals
henri.valkonen(at)gmail.com
logistiikan tutkimusryhmä: bit.aalto.fi/en/
groups/lrg/
Kehittyvä
Elintarvike
Kaupan omien tuotemerkkien osuuden kasvu näkyy suomalaiskauppojen hyllyissä.
Kaupan merkkien osuus
viidennes päivittäistavaraostoista
Kaupan omien tuotemerkkien
osuus on noussut koko
2000-luvun.
Vuonna 2003 se oli 8,1 prosenttia, kuusi
vuotta myöhemmin 14,5 prosenttia ja viime vuonna jo noin viidennes Suomen päivittäistavaraostojen arvosta.
Näissä Nielsen homescan -luvuissa ovat
mukana kaikki kaupan omat merkit, eivät
pelkästään elintarvikkeet.
− Myös Lidlin omat merkit ovat tässä mittauksessa mukana, maajohtaja Sanna Kotakorpi A.C. Nielsen Finland Oy:stä kertoo.
Kolmen viimeisimmän vuoden aikana
kaupan omien merkkien osuus on vaihdellut kvartaalittain 16 prosentista 21 prosenttiin. Vuonna 2012 osuudet vakiintuivat
20−21 prosenttiin. Vuoden 2013 ensimmäisellä vuosineljänneksellä kaupan omien
merkkien osuus oli 22 prosenttia.
Vielä vuosina 2000−2001 kaupan omien
merkkien osuus päivittäistavaraostoista oli
vain noin viisi prosenttia. Luku nousi yli
kuuden prosentin vuonna 2002, kun Lidl
tuli Suomen markkinoille elokuussa. Vuonna 2003 luku hypähti yli kahdeksan prosentin ja vuonna 2004 yli kymmenen prosentin. Vuosina 2005−2008 osuus oli jo 12−13
prosenttia päivittäistavaraostoista.
Top 5 -maat Keski- ja
Etelä-Euroopassa
Kaupan omien tuotemerkkien osuus (%-arvo) on Suomea korkeampi monissa Keskija Etelä-Euroopan maissa. Vuonna 2012 EUalueen top 5 -maita olivat Sveitsi (45 %), Englanti (41 %), Espanja (41 %), Portugali (33 %)
ja Saksa (32 %).
Vuonna 2009 Euroopan kärkitila oli Saksalla vajaan 32 prosentin osuudella, ja heti
sen kannoilla oli Espanja. Vajaan 30 prosentin kerhoon kuuluvat Slovakia, Itävalta
ja Ranska.
Suomi on kirinyt kiinni muita Pohjoismaita, mutta vuonna 2012 kaupan merkkien osuus oli muissa Pohjoismaissa edelleen
suurempi kuin Suomessa: Tanskassa 25
prosenttia, Ruotsissa 23 prosenttia ja Norjassa 22 prosenttia.
Vuonna 2009 Suomen kaupan omien
merkkien osuus oli vielä 14,5 prosenttia,
millä luvulla ei EU-kärkeä hätyytelty, ei
edes Pohjoismaiden tasoa. Ruotsissa kaupan tuotemerkkien osuus oli tuolloin lähes
22 prosenttia, Tanskassa 21,5 prosenttia ja
Norjassa hieman alle 20 prosenttia. n
Pirjo Huhtakangas
43
n SOPIMUSVALMISTUS
Kaslink Foods ostaa kaiken käyttämänsä maitoraaka-aineen Suomesta. Kaikilta nautateurastamoilta tulee puolestaan luita kastikepohjien
valmistusta varten, kertovat markkinointipäällikkö Janne Hirvonen (vas.) ja johtaja Tuomas Kukkonen.
Perheyritys kasvaa vauhdilla
Vuonna 2001 perustetun Kaslink
Foods Oy:n kasvuvauhti on ollut
kova jo useita vuosia peräkkäin.
Liikevaihto nousi vuoden 2011
reilusta 21 miljoonasta eurosta
yli 37 miljoonaan euroon vuonna
2012: lähes 75 prosenttia.
Liikevaihdon kasvuvauhti on ollut hurjaa,
sillä ensimmäisen toimintavuoden liikevaihto oli vain puoli miljoonaa euroa. Viime vuonna kasvua syntyi kaikissa tuoteryhmissä. Elintarvikealan sopimusvalmistajan valikoimiin kuuluvat maito- ja kermatuotteet, kastikepohjat sekä pää- ja jälkiruokakastikkeet: noin 120 tuotetta eri
pakkauskoot huomioiden.
− Kaslink Foods Oy on perheyritys, erikoistuotemeijeri ja kaupan sopimusvalmistaja. Haluamme keskittyä valmistukseen,
ja jätämme markkinoinnin asiakkaillem-
44
me, johtaja Tuomas Kukkonen kiteyttää
yrityksen strategian.
Kasvu on tullut uusien tuoteryhmien
myötä.
− Koko ajan olemme nostaneet rimaa.
Nyt teemme myös laktoosittomia maito- ja
kermatuotteita sekä vaativia kastikepohjia,
hän tarkentaa.
Määrätietoinen työ on myös huomattu.
Kymen Yrittäjät valitsi Kaslink Foodsin
vuoden maakunnalliseksi yritykseksi Kymenlaaksossa vuonna 2011. Palkinto tuli
erityisesti yrityksen voimakkaasta kehityksestä ja kasvusta sekä vahvan osaamisen hyödyntämisestä erikoistumisalalla.
− Olemme löytäneet pitkälle jalostetuista, nestemäisistä meijerituotteista markkinaraon. Kerrannaisvaikutuksena kaupan
omat merkit ovat kasvaneet samanaikaisesti, Tuomas Kukkonen toteaa.
Työtä ja isoja investointeja
Työtä yrityksessä tehdään nyt noin 80 hen-
kilön voimin tiiviissä yhteistyössä keskenään ja asiakkaiden kanssa, mutta kullakin on myös omat vastuualueensa. Tuomas
Kukkonen vastaa ensisijaisesti yrityksen
taloudesta ja tuotannosta.
− Vastaan yrityksen tuottavuudesta. Se
on hyvällä tasolla, hän kiteyttää tilanteen.
Hänen veljensä, johtaja Matti Kukkosen
vastuulla ovat erityisesti projektit.
− Muun muassa viestintä- ja IT-puolella
olen vahvasti mukana, hän kertoo.
Markkinointipäällikkö Janne Hirvonen
on työskennellyt Kaslinkilla kymmenisen
vuotta, ja hän kuuluu myös perheyrityksen johtoryhmään.
− Teemme täsmämarkkinointia isoille
ketjuille, hän tarkentaa päätehtävänsä.
Kova kasvu on edellyttänyt myös investointeja. Vuosina 2008−2012 yritys on investoinut tehtaaseen noin 14,6 miljoonaa
euroa. ESL-tuotteiden (Extended Shelf Life) valmistamiseen tarkoitettu varasto- ja
lähettämörakennus vihittiin maaliskuussa
Kaslink Foods Oy
Vajaa kolmannes Kaslink Foodsin työntekijöistä on entisiä valiolaisia. Yritykseen on tullut
työntekijöitä myös Arlalta, Maitomaalta ja suoraan meijerikoulusta. Yrityksen palveluksessa
lähes alusta alkaen työskennellyt tuotannon työntekijä Vesa Korhonen tarkkailee prosessin
sujumista valvomossa.
2011. Tänä vuonna maidon vastaanottotilojen investointi nielee noin 4,5 miljoonaa
euroa, ja ensi vuonna investoidaan myös
merkittävästi.
Kolmanneksi suurin maidonjalostaja
Kukkosen perhe on kotoisin Sotkamosta,
mutta sopivat tilat tuotantolaitokselle löyKuva: Pirjo HuHtaKangas
tyivät Korialta Kouvolan kupeesta. JärviSuomen Portin vanha tehdas on investointien ansiosta kasvanut tiloiltaan moninkertaiseksi.
Kaslink Foods Oy:n toimitusjohtaja Raino Kukkonen työskenteli Kainuun meijerissä 22 vuotta, viimeksi jauhetehtaan johtajana. Perheyrityksen oman tehtaan johdossa hän on ollut alusta lähtien.
− Osasysäys tehtaan perustamiseen oli
Kainuun meijerin lakkauttaminen. Kun perustimme Kaslink Foodsin vuonna 2001,
se oli ensimmäinen uusi meijeri Suomeen
yli 40 vuoteen, Tuomas Kukkonen kertoo.
Tällä hetkellä UHT-valmistusta (Ultra
High Temperature) on Suomessa vain muutamassa meijerissä, joista Kaslink Foods
on ainoa perheyritys. Liikevaihdosta suu- 
Kaslinkillä on hyvät laboratoriotilat, joissa
voidaan määrittää muun muassa laktoosia.
Työssä laborantit Satu Wall (edessä) ja Ritva
Telkkinen.
Sotkamolainen Kukkosen perhe perusti
yrityksen vuonna 2001. Viime vuonna liikevaihto oli 37,3 miljoona euroa ja henkilökuntaa 70. Tehdas sijaitsee Kymijoen
rannalla Kouvolan Korialla.
Yrityksen asiakkaita ovat koti- ja ulkomaiset brändiyritykset, kaupan keskusliikkeet ja ammattikeittiöt. Tuotteet kehitetään itse tai yhteistyössä asiakkaiden
kanssa.
Tuotteet valmistetaan ja pakataan nykyaikaisessa tehtaassa ja prosessoidaan
ESL (Extended Shelf Life)- tai UHT- (Ultra
High Temperature) menetelmillä.
ESL-käsitellyllä maito- ja kermatuotteille saadaan kolminkertainen säilyvyys pastörointiin verrattuna. UHT-käsittelyllä saavutetaan jopa vuoden säilyvyysaika aseptisissa pakkauksissa ilman säilöntäaineita.
Kaikki yrityksen käyttämä maitoraakaaine on kotimaista, ja monista sen valmistamista maito- ja kermatuotteista löytyy
Joutsenlippu-merkki.
Useimmat tuotteet pakataan Tetra Pakin
pakkauksiin. Koot vaihtelevat välillä 0,2−1
litraa. Lisäksi tuotteita pakataan Bag-inBox -pakkauksiin, jotka soveltuvat suurkeittiöiden ja teollisuuden tarpeisiin.
Maitorasvapohjaisten kermojen lisäksi
yritys valmistaa kasvirasvapohjaisia kermatuotteita.
Perinteinen Demi-glace-kastikepohja
valmistetaan keittämällä paahdetut luut ja
tuoreet vihannekset sekä yrtit. Liemen
keittäminen kestää reseptistä riippuen
jopa 20 tuntia ja tuotteen valmistaminen
kokonaisuudessaan pari vuorokautta.
Kastikepohjat ovat lisä- tai säilöntäaineettomia. Ne säilyvät aseptisessa pakkauksessa avaamattomana 12 kuukautta
huoneenlämmössä.
Kastikepohjasarjaan kuuluu naudan lisäksi riista-, lammas-, kana-, kala- ja äyriäiskastikepohja. Kastikepohjien lisäksi
yritys valmistaa käyttövalmiita pää- ja jälkiruokakastikkeita. n
45
n SOPIMUSVALMISTUS
 rin osa tulee maitopohjaisista tuotteista.
− Olemme Suomen suurin yksityinen
meijeri, mutta kastikepohjissa ja erikoistuotteissa on vientipotentiaalia. Unileverin kanssa olemme tehneet yhteistyötä
pari vuotta. Viennin osuus on jo merkittävä, miljoonaluokkaa, ja kasvupotentiaalia on, kertovat Tuomas ja Matti Kukkonen sekä Janne Hirvonen.
Vuoden 2011 loppuun saakka suurkeittiömyynti oli vähittäiskauppamyyntiä
suurempaa, mutta nyt vähittäiskauppapuoli on kirinyt kärkeen. Ammattikeittiömyynti on edelleen merkittävää, mutta uusimmat tuotteet on valmistettu vähittäiskaupalle Ruotsiin.
Vientiä sopimusvalmistuksella
Koska Kaslinkin asiakaskunta kattaa vähittäiskaupan, ammattikeittiöt ja teollisuuden, vientimahdollisuuksiakin on
monipuolisesti. Esimerkiksi Unileverille
yritys tekee kastikepohjia laajaan levitykseen. Niitä viedään tällä hetkellä tusinaan maahan.
− Olemme Unileverin sopimusvalmistaja, ja kumppanin kautta on helpompi
päästä vientiin. Teemme tuotekehitystä
yhdessä heidän kanssaan. Unileverin hollantilaisen pääkokin kanssa on kehitetty
reseptejä täällä Korialla, Tuomas Kukkonen kertoo.
Hän sanoo, että Kaslink Foods on Suomessa ainoa elintarvikealan merkittävä
toimija, jolla ei ole ainuttakaan omaa tuotetta. Yrityksessä kyllä mietittiin vielä
vuonna 2005, kokeillaanko omia tuotteita, mutta tänä päivänä Kukkoset ovat tyytyväisiä sopimusvalmistajia.
− Keskitymme jatkossakin sopimusvalmistukseen; se tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kumppanit markkinoivat, ja
me pääsemme heidän avullaan myös
vientiin, he kertovat.
Tuomas Kukkosen mukaan erikoismaitotuotteiden vienti onnistuu lähialueille
itään ja länteen, mutta kastikepohjia ja
niistä valmistettuja kastikkeita voi viedä
vaikka Australiaan ja Kiinaan asti.
− Jatkossa panostamme jonkin verran
enemmän vientiin, mutta nyt on pitänyt
vastata kieltävästikin ulkomaisiin kyselyihin. Neuvotteluja on kyllä käynnissä,
mutta tuloksista voidaan kertoa vasta
vuoden päästä, hän vinkkaa. n
Pirjo Huhtakangas
46
Sopimuspakkaamisella
on tulevaisuutta
Elintarvikkeiden sopimuspakkaamisen näkymät ovat
kohtalaisen hyvät, Oy Pack
Company Ab:n toimitusjohtaja
Mika Santanen arvioi.
− Monet elintarvikesektorilla toimivat
tuottavat kiihtyvään tahtiin uusia tuotteita markkinoille, eikä aina ole järkevää investoida kalliisiin pakkauslinjoihin. Toimiva ja kustannustehokas vaihtoehto on
pakkauttaa tuotteita, Mika Santanen tarkentaa.
Laihian Mallas -konserniin kuuluva
Pack Company ja sen sisaryritys Novelpack Oy jalostavat ja pakkaavat kuivia elintarvikkeita 0,2 grammasta tuhanteen ki-
loon asti. Tuotteita pakataan rahtipakkausperiaatteella muun muassa erilaisiin pusseihin, purkkeihin, laatikoihin, säkkeihin
ja stickeihin.
− Meillä on tarjota laaja skaala erilaisia
konelinjoja sekä pakkaustyyppejä asiakkaille. Lisäksi voimme ostaa, varastoida ja
hallinnoida pakkausmateriaalit asiakkaan
puolesta, mikä helpottaa asiakkaiden pakkausprosessin hallintaa. Näkisin, että tämäntyyppiselle toiminnalle on tilausta tulevaisuudessakin, Mika Santanen sanoo.
Hän toivoo, että Suomessa syödään kotimaista ruokaa nyt ja jatkossa, jotta ala voi
työllistää suomalaisia.
− Kaiken kaikkiaan uskoisin näkymien
olevan kohtalaisen hyvät, hän summaa.
Mika Santanen on työskennellyt nykyi-
Kuva: PaCK CoMPanY
Pack Company
ja sen sisaryritys
Novelpack Oy
jalostavat ja
pakkaavat kuivia
elintarvikkeita
0,2 grammasta
tuhanteen kiloon
asti.
sessä tehtävässään kolmisen vuotta. Tänä aikana tuotevariaatioita on tullut jatkuvasti lisää. Toinen selkeä muutos on ollut
se, että pakkausmateriaalivalinnoissa on haettu ekologisuutta.
Yrityksen asiakkaat ovat pieniä ja isompiakin elintarviketeollisuusyrityksiä pääosin Suomesta.
− Viennin osuus on tällä hetkellä muutama prosentti liikevaihdosta, joka on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvulla,
Santanen kertoo.
Hänen mukaansa sopimuspakkaaja pyrkii tarjoamaan asiakkailleen mahdollisimman kattavan kokonaisuuden.
− Muun muassa annamme konsultaatiota pakkauksen ja/tai
pakkausmateriaalin valinnoissa, ostamme ja varastoimme pakkausmateriaalit asiakkaan puolesta ja jalostamme tuotteen sekoittamalla, murskaamalla tai seulomalla. n
Pirjo Huhtakangas
47
n SOPIMUSVALMISTUS
Maustaja hakee kasvua ulkomailta
Merkkituotteiden sopimusvalmistuksen pioneeri, Maustaja
Oy, tähyää yhä vahvemmin
kansainvälisille markkinoille.
Myynti- ja markkinointijohtaja Juha Korhonen kertoo, että sopimusvalmistuksessa on nyt ”positiivinen kasvu” päällä. Hän
arvioi, että Maustaja on viiden vuoden kuluttua edelleen vahva sopimusvalmistaja,
mutta nykyistä paljon kansainvälisempi.
− Viennin osuus on nyt 20−25 prosenttia. Sen volyymi on kolminkertaistunut
viimeisen 6−7 vuoden aikana. Vienti voisi
vielä kaksinkertaistua. Kasvu tulee markkinointi- tai teollisuusyhteistyökumppanuuksien kautta ja Private Label -tuotteista, Korhonen tarkentaa.
Maustajan tuoteryhmistä nopeimmin
ovat viime vuosina kasvaneet salaattikastikkeet kaikissa asiakasryhmissä. Suurin
kasvutuote on majoneesi.
− Lähivuosina haemme uusia bisnesalueita uusien tuoteryhmien kautta ja kansainvälistymällä, Korhonen tiivistää.
Asiakaskunta on laajentunut
Myös asiakaskunta on laajentunut 2000-luvun puolivälin jälkeen. Silloin yhden asiakkaan osuus myynnistä oli hyvin hallit-
seva. Nyt kenelläkään ei ole yli 20 prosentin osuutta.
− Maustajalla on noin 70 asiakasta, ja suurin asiakasryhmä ovat keskusliikkeet Suomessa ja ulkomailla. Elintarviketeollisuuden ja markkinointiyhtiöiden myynti on
kasvanut myös voimakkaasti. Private Label -myynti kasvaa tällä hetkellä. Sieltä tulee volyymikasvua, mutta kokonaisuuden
kannalta myös muut asiakkaat ovat tärkeitä ja sopimusvalmistukselle kaiken kaikkiaan on kysyntää, Juha Korhonen sanoo.
Maustajan liikevaihto on kasvanut
2000-luvun puolivälistä lähtien reippaasti,
eikä vuoden 2013 alkupuolisko tee poikkeusta. Kasvua on ollut kaikilla sektoreilla,
ja vienti on samanaikaisesti kolminkertaistunut.
− Olemme kansainvälistyneet suomalaisten ja kansainvälisten keskusliikkeiden
kanssa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Myös
teollisuus- ja markkinointiyritysasiakkaamme ovat kansainvälistyneet, missä
olemme saaneet olla mukana, Korhonen
kertoo.
Maustajan omat asiakaskartoitukset Euroopassa ja Aasiassa ovat myös etenemässä, ja niistä odotetaan uusia mahdollisuuksia sopimusvalmistukseen.
− Nyt on tärkeää olla itse aktiivinen ja
tuotteistaa markkinoitaviksi konsepteiksi
Suomessa jalostettavia lisäarvotuotteita.
Business to business -markkinoilla on tärkeää olla puoleensa vetävä kumppani potentiaalisille asiakkaille ja panostaa yritysmarkkinointiin. Uskon, että tunnettuutemme on parantumassa, mikä näkyy lisääntyvissä tarjouspyynnöistä myös kansainvälisiltä asiakkailta, Korhonen arvioi.
Valikoimissa yli 300 tuotetta
Maustaja valmistaa kaikki tuotteet Suomessa. Työntekijöitä on noin 70, ja kuluvan
vuoden liikevaihto on noin 15 miljoonaa
euroa. Valmistuksessa on nyt yli 300 erilaista tuotetta.
Myös pakkauskirjo on monipuolinen.
Pakkauskoot vaihtelevat kymmenen gramman annospakkauksesta tuhannen kilon
konttiin. On tuubipakkauksia, erilaisia pulloja, kontteja ja ammattikeittiölle omia pakkauksiaan, kuten sankoja.
− Jokainen keskittyy omiin vahvuuksiinsa. Asiakkaamme tuntevat omat asiakkaansa ja markkinat, me valmistuksen ja tuotekehityksen. Toki sopimusvalmistajan on
tiedostettava markkinatilanteet ja siellä olevat mahdollisuudet. Pakkaustoimittajien
kanssa olemme kehittäneet omia pakkausformaatteja parantamaan tarjontaa, esimerkiksi PET-muovimateriaalista valmistettavia pulloja, Juha Korhonen kertoo.
Hän sanoo, että sopimusvalmistajan pitää olla strategisesti fiksu voidakseen ke-
Kuva: Maustaja
Jokainen tuoteryhmä valmistetaan omalla
tuotantolinjallaan. Kuvassa hillokattilat.
Kuva: Maustaja
Maustajan suurin kasvutuote on majoneesi.
48
Myynti- ja markkinointijohtaja Juha Korhonen
kertoo, että Maustaja on kasvanut ja kasvaa
kansainvälistymällä. Kansainvälistymisessä
yritys on itse aktiivinen. Maustaja on
ollut World of Private Label -messuilla
Amsterdamissa ja vie Finpron yhteistyön
kautta syntyneiden kontaktien avulla uusia
välipalajuomia espanjalaiselle kauppaketjulle
koemyyntiin. Maustaja on mukana myös
Finpron Aasian hankkeessa kartoittamassa
markkinamahdollisuuksia.
hittää tuotteitaan ja toimintaansa niin, että asiakkaille syntyy lisäarvoa. Jos on passiivinen, toiminta alkaa kuihtua.
Kaupan omia tuotteita brändätään
Juha Korhosen mukaan sopimusvalmistuksen tulevaisuuden näkymät näyttävät
valoisilta, eikä kyse ole vain halpatuotteista. Kaupan Private Labeleitä myös brändätään eri kohderyhmille ja eri hinta- ja laatukategorioihin.
− Jakaisin kaupan merkit kolmeen ryhmään: edulliset, standardiluokkaan kuuluvat ja laadultaan paremmat sekä premium-laatuiset private labelit. Lisäksi kaupan hyllyissä löytyvät omat merkit esimerkiksi luomutuotteille tai lastenruuille. Kansainvälisessä markkinassa private labelien
vastaava kehitys on nähtävissä voimakkaammin, ja Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan, Korhonen selvittää.
Sopimusvalmistajalla pitää olla valmiudet tarttua näihin mahdollisuuksiin syventämällä asiakkuuksia kumppanuustasolle, sillä hintakilpailun tie alkaa tulla
tiensä päähän.
− Joudumme jatkossa ehkä luopumaan
Kuva: erKKi PöYtänieMi
joistakin isoistakin tuotteista, jos niitä ei ole
enää kannattavaa tehdä, Korhonen toteaa.
Hän näkee sopimusvalmistuksen muuttavan entistä enemmän kumppanuudeksi,
jossa punnitaan sopimusvalmistajan luotettavuus, laadukkuus, tuotekehitystaidot
ja myös uusiin innovaatioihin investoiminen. Uusasiakaspuolella kiinnostavinta on
lisäarvotuotteiden kehittäminen suoraan
kansainvälisille markkinoille.
− Suomen logistisilla kustannuksilla on
haasteellista pärjätä hintakilpailluissa tuoteryhmissä vientimarkkinoilla edes Pohjoismaissa, Juha Korhonen painottaa.
Kansainvälisillä markkinoilla on kyllä
mahdollisuuksia, mutta se edellyttää tarkkoja markkinakartoituksia, lisäarvon rakentamista tuotteissa ja palvelussa, lisäarvojen hyödyntämistä niille potentiaalisilla
markkinoilla ja sopivan kumppanin löytämistä. Ilman suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja sitkeää työtä ei voi onnistua.
− Haasteellista voi olla oikean markkina-alueen ja kumppanin valinnan tekeminen, koska nimenomaan kansainvälisillä
markkinoilla on yllin kyllin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, Korhonen vakuuttaa. n
Pirjo Huhtakangas
Sopimusvalmistuksen uranuurtaja
Pyhäntäläinen Maustaja Oy on kehittänyt toimintakonseptiaan yhteistyössä johtavien merkkituotevalmistajien
kanssa jo yli neljä vuosikymmentä.
Ideasta tuotteeksi -konsepti käsittää
tuotteen suunnittelun, valmistamisen,
pakkaamisen ja logistiikan.
Jokainen tuoteryhmä valmistetaan
omalla tuotantolinjallaan. Maustajan
valikoimiin kuuluvat ketsupit, sinapit,
hillot, salaatinkastikkeet, ateriakastikkeet, jälkiruokakastikkeet, grillaus- ja marinointikastikkeet, majoneesit, pikkelssit, hampurilaiskastikkeet, sokerikuorrutteet, elintarviketeollisuuden komponentit sekä urheilujuomat ja -geelit.
Ketsupin valmistajana Maustaja on
Suomen suurin, ja sinapeistakin se
valmistaa yli puolet. Voimakkaimmin
on kasvanut salaatinkastike-ryhmä.
Maustajan asiakkaita ovat kauppaketjut, tukkukaupat sekä elintarvi-
kealan valmistajat ja markkinointiyhtiöt. Merkittävä osuus tuotteista toimitetaan elintarviketeollisuuden
komponenteiksi.
Kotimarkkinoiden lisäksi Maustajan valmistamia tuotteita viedään
kaikkiin Pohjoismaihin, Baltiaan ja
Venäjälle. Asiakkaita löytyy myös
muualta Euroopasta ja Aasiasta.
Pyhännän kunnan oivallus
Yrityksen syntyhistoria on ainutlaatuinen: Syksyllä 1972 Pyhännän kunta päätti perustaa yhtiön, joka työllistäisi pyhäntäläisten puutyömiesten
vaimoja ja jalostaisi lähiseudulta saatavia raaka-aineita. Toiminta käynnistettiin nimellä Pyhännän Einestuote Oy, ja sen osakkaiksi tuli joukko
paikkakuntalaisia.
Ensimmäinen tuote oli paahdettu
sipuli. Varsinainen läpimurto saavutettiin kuitenkin vuonna 1974 ketsu-
pilla, ja muutamassa vuodessa yrityksestä tuli Suomen johtava ketsupin valmistaja. Omaa tuotemerkkiäkin kokeiltiin ketsupin ja perunalastujen valmistuksessa.
Vuonna 1977 tuotevalikoima laajeni sinapeilla ja 1980-luvulla hilloilla ja
sokerikuorrutteilla. Myöhemmin valikoimiin tulivat salaatinkastikkeet,
majoneesit ja urheilujuomat. Tuoteryhmistä suurimpia ovat edelleen
ketsupit, sinapit, salaatinkastikkeet
ja hillot.
Maustajan pääomistajia ovat yksityiset sijoittajat sekä yhtiön johtoryhmään kuuluviat henkilöt. Vuonna
2012 liikevaihto oli 14,3 miljoonaa
euroa, henkilöstömäärä 70 ja tuotantomäärä lähes kymmenen miljoonaa
kiloa.
Kastikkeiden osuus suurin
Kastikkeet ja ketsupit kattavat suu-
ren osuuden tuotannosta. Muista
tuoteryhmistä sinapit ja hillot ovat
merkittävimmät.
Maustajalla on oma, kuuden henkilön tuotekehitysosasto. Yritys kehittää
kokonaan uusia tuotteita tai parantaa
nykyisten tuotteiden ominaisuuksia ja
reseptejä. Kaikki tuotteet ovat asiakaskohtaisia. Yhteistyöverkoston
avulla hoituvat pakkaukset ja pakkaussuunnittelu sekä tarvittaessa
tuotteen konseptointi markkinointia
varten. Pakkauskoot vaihtelevat 10
grammasta tuhanteen kiloon.
Jokaisella tuoteryhmällä on oma
tuotantolinjansa. Tusinalla pakkauslinjalla kuluttajatuotteet pakataan
pulloihin, tölkkeihin, purkkeihin, rasioihin ja pikareihin sekä suurkeittiö- ja
teollisuustuotteet kontteihin, tynnyreihin, kanistereihin ja sankoihin. Lisäksi on yksittäispakkauksia ja asiakaskohtaisia etiketöintejä. n
49
n SOPIMUSVALMISTUS
Kuva: Marja Kinnunen/soK
Tuotelaadun ryhmäpäällikkö Marjatta Väisänen (vas.) ja laadunvarmistuksen ja vastuullisuuden ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi muodostavat
tiimeineen 16 henkilön laadun ja tuoteturvallisuuden asiantuntijaryhmän.
Omien merkkien hallinta
on tarkkaa työtä
SOK:n tuotekehityksen ja laadunvarmistuksen asiantuntijat
vastaavat omien tuotemerkkien
ja omien maahantuontituotteiden
laadusta, tuoteturvallisuudesta ja
vastuullisuudesta.
Tuotelaadun ohjauksen ryhmäpäällikkö
Marjatta Väisänen ja laadunvarmistuksen ja vastuullisen ryhmäpäällikkö Sari
Ristaniemi tiimeineen tuntevat tarkkaan
S-ryhmän omien tuotemerkkien elintarvikkeet. Näitä Rainbow- ja X-tra-tuotteita
50
on myynnissä noin 2000, joista 1400 on
elintarvikkeita.
Viime vuonna omien tuotemerkkien
osuus myynnin arvosta oli noin 16 prosenttia, mutta tänä vuonna tavoite on korkeammalla. Omien merkkien volyymistä 60 prosenttia tulee suomalaisilta tavarantoimittajilta. SOK:n omien merkkien tavarantoimittajia on yhteensä noin 500, joista elintarviketoimittajia on lähes puolet.
− Omien tuotemerkkien osuus on noussut reilusti 2000-luvulla: sekä tuoteryhmämäärät että volyymit ovat kasvaneet. Omia
tuotemerkkejä on kaikissa tuoteryhmissä
joitakin erikoistuotteita, kuten lastenruo-
kia lukuun ottamatta. Esimerkiksi tuoretuotteiden määrä on kasvanut, Väisänen ja
Ristaniemi kertovat.
Rainbow-merkki rekisteröitiin Suomessa SOK:lle jo vuonna 1967. Ensimmäisiä
tuotteita olivat muun muassa rusinat ja sardiinit. X-tra-tuotteet ovat puolestaan SOK:n
ja Coop Tradingin teettämiä halpatuotteita.
S-ryhmän omat merkit ovat aina johtavia merkkejä edullisempia, ja niitä löytyy
kaikista volyymituoteryhmistä. Rainbowtuotteet ovat pääsääntöisesti standardituotteita, mutta valikoimasta löytyy myös lisäarvotuotteita. Suuntaa antava hintaero
merkkituotteisiin on -20−40 prosenttia.
Hintaetutuotteet kilpailevat muiden vastaavien tuotteiden kanssa. X-tra on yhteispohjoismainen tuotemerkki, jonka suuntaa
antava hintaero merkkituotteisiin on yli -40
prosenttia ja laatu vähintään yhtä hyvä
kuin kilpailevan discount-tuotteen.
Selkeä tuotekehitysprosessi
varmistaa laadun
Sopimusvalmistuksen hankintaprosessia
on hiottu tiimityönä. Sari Ristaniemi tähdentää, että tuoteturvallisuuden varmistaminen ja vastuullisasiat on leivottu mukaan
prosessiin. Marjatta Väisänen painottaa hyvän perusprosessin tärkeyttä.
− Prosessit ovat taustalla koko ajan, mutta aina täytyy pitää silmät ja korvat auki
myös hiljaisille signaaleille. Se on helpompaa, kun perusprosessi on kunnossa. Kehitämme toimintaamme yhdessä tavarantoimittajien kanssa. Kun valikoimissa on
noin 2000 omaa tuotemerkkiä, sen hoito
vaatii omalta tiimiltä hyvää asiantuntemusta, Väisänen vakuuttaa.
Uusien tuotteiden kehitys alkaa kirjaamalla tuotetarpeet hankintasuunnitelmaan, josta vastaavat ketjun valikoima- ja
hankintapäällikkö. Tuotteille määritellään
tuotekuvaus hyödyntäen muun muassa
markkinakatsauksia ja sovittuja tuotelaatuvaatimuksia.
− Kun tarve syntyy, kartoitetaan markkinoilla jo olevat tuotteet. Määrittelemme
kriittiset kohdat omille tuotteillemme. Tuotekuvauksessa määritellään esimerkiksi lihajalosteen lihapitoisuus. Laadun tekemä
tuotekuvaus laitetaan tarjouspyyntömateriaalin mukana tavarantoimittajille, Marjatta Väisänen kertoo.
Sitä ennen on varmistettu, että potentiaaliset tavarantoimittajat täyttävät vähintään SOK:n minimivaatimukset.
− Jo alkuvaiheessa määritellään oleelliset asiat, kuten pääraaka-aineet ja alkuperämaat, Sari Ristaniemi muistuttaa.
det, aistittava laatu, ravitsemukselliset ominaisuudet sekä pakkauksen ominaisuudet
ja käyttöominaisuudet.
Tavarantoimittajien arviointi tehdään samanaikaisesti tuotteiden arvioinnin kanssa dokumenttien perusteella tai auditoimalla paikan päällä. Arviointiprosessin
tarkkuus riippuu hankintaan liittyvien riskien luokituksesta.
Korkean riskin tuotteiden (mm. tuorelihavalmisteet) toimittajat auditoidaan aina.
Myös keskisuuren ja alhaisen riskin toimittajat voidaan auditoida, jos siihen on tarvetta toimittajilta saadun dokumentaation
perusteella. Auditoija voi tehdä myös ad
hoc -auditointeja, jos tuotteissa havaitaan
normaalia enemmän laatuongelmia.
Kun tuote on päätetty, sille laaditaan spesifikaatio: tarkka kuvaus tuotteesta ja sen
sisältämistä ainesosista sekä sovituista laatukriteereistä.
− Tältä pohjalta toteutetaan tuotteiden
omavalvonta ja näytteenotot SOK:n laadunvarmistuksessa. Spesifikaation tiedot,
muun muassa raaka-aineiden jäljitettävyys,
voidaan tarvittaessa todentaa paikan päällä auditointien yhteydessä, Sari Ristaniemi
kertoo.
SOK:n tuotelaadunohjaus laatii tuotetietojen pohjalta pakkausmerkinnät. Nyt lisäKuva: Pirjo HuHtaKangas
Tuotteet ja valmistusprosessit
arvioidaan kokonaisvaltaisesti
Tavarantoimittajilta saadut tuotenäytteet
arvioidaan vertaamalla niitä referenssituotteisiin ja tuotelaatuvaatimuksiin.
− Aistinvaraisessa arvioinnissa on mukana vähintään kolme asiantuntijaa. Ellei
tuote vastaa ihan kuvattua tuotetta, se voi
mennä tuotekehityskierrokselle, Marjatta
Väisänen sanoo.
Arviointiin sisältyy muun muassa tuotteiden koostumusta koskevat ominaisuu-
Vuodesta toiseen suosituimpia Rainbowtuotteita ovat varsin arkipäiväiset
elintarvikkeet: banaanit, kananmunat, lohija broilerifilee, kahvi, kevyt maitojuoma,
appelsiinituoremehu, jauheliha, kidesokeri,
kermajuusto, virvoitusjuomat jne.
töitä teettää uusi elintarviketietoasetus,
jonka vaatimukset pitää saada elintarvikepakkauksiin vuoden 2014 joulukuuhun
mennessä.
− Se on aikamoinen urakka, joka on onneksi aikataulutettu. Vaikeutena on, ettei
sen lopullista muotoa tiedetä esimerkiksi
suolaisuus-merkinnän osalta. Pakkausmerkintöjä on jo uusittu, ja tätä työtä tehdään
koko ajan. Samalla tehdään myös pakkausdesignuudistusta, jotta kaikki muutokset
saadaan tehtyä yhtä aikaa kustannustehokkaasti, Marjatta Väisänen kertoo.
SOK on merkinnyt omien tuotemerkkiensä pääraaka-aineen alkuperän jo valtaosaan tuotepakkauksista. Painomateriaalien uudistamisen myötä alkuperämaamerkintä löytyy jatkossa yhä useammasta
pakkauksesta. Tällä hetkellä myynnissä
olevien omamerkkituotteiden pakkauksista pääraaka-aineen alkuperämerkinnän voi
tarkistaa jo 80 prosentista tuotteita.
Kuluttajapalaute huomioon
tuotekehityksessä
Rainbow-, X-tra- ja maahantuontituotteiden palautteet ovat SOK:n kuluttajaneuvonnan vastuulla. Vuonna 2012 asiakaspalautteita tuli noin 17 000, joista noin 80 prosenttia oli reklamaatioita ja loput kysymyksiä ja ehdotuksia.
Asiakaspalautteet huomioidaan tuotekehitysprosessissa, ja tavarantoimittajille
laaditaan säännöllisesti yhteenvedot palautteista. Hankinta- ja tuotelaatupäällikkö tarkastelevat oman vastuualueensa palautteita säännöllisin väliajoin ja ryhtyvät
tarvittaessa toimenpiteisiin. Auditoija tarkastelee palautteita arvioidessaan toimittajien auditointitarvetta.
Vuonna 2012 SOK hoiti 71 päivittäistavarakaupan tuotetta koskevaa takaisinvetoa, joista 19 koski omia tuotemerkkejä.
− Takaisinvetojen syy oli yleisimmin kaupallinen, ainoastaan yhdessä tapauksessa
oli kyseessä tuoteturvallisuussyistä tehty
takaisinveto. Se johtui leipomotuotteeseen
valmistuksen aikana joutuneista muovinpalasista. Takaisinvedoissa toimitaan ripeästi ja tehdään tarvittavat tarkennukset,
joilla voidaan varmistua siitä, että virhe ja
siihen johtaneet syyt on saatu kokonaan
hallintaan, Sari Ristaniemi sanoo. n
Pirjo Huhtakangas
51
n SOPIMUSVALMISTUS
Viime vuonna
150 uutta Pirkka-tuotetta
Vuosi 2012 oli Pirkkojen
ennätysvuosi, sillä valikoimiin
saatiin peräti 150 uutta tuotetta.
Keskon Pirkka-tuotteita on tehty vuodesta 1986 lähtien, jolloin lähdettiin liikkeelle
noin 50 tuotteella. Valikoima on laajentunut reippaasti 2000-luvulla.
− Vuonna 2005 valikoimissa oli noin 1500
Pirkka-tuotetta, nyt noin 2 200. Vuodessa
on tullut myyntiin keskimäärin sata uutta
tuotetta, viime vuonna peräti 150. Vuonna
2012 uutena aluevaltauksena olivat paistopisteleivät, joita tuli kerralla vajaa 30. Iso
uusi tuoteryhmä olivat myös laktoosittomat maitotuotteet, Pirkka-päällikkö, Ruokakeskon omien tuotemerkkien markki-
nointipäällikkö Ulla Heikkilä kertoo.
Elintarvikkeissa Pirkka-tuotteet kattavat
tällä hetkellä laajasti eri tuoteryhmät, joten
sarjaa on laajennettu nyt enemmän käyttötavarapuolelle, esimerkiksi grillaustuotteisiin.
− Lastenruokiin kyllä haluaisin löytää
Pirkka-ratkaisun, Ulla Heikkilä toivoo.
Hänen tiimissään työskentelee viisi muuta asiantuntijaa, joiden päätehtävänä on
Pirkka-tuotteiden pakkausprojektien läpivienti. Uusien tuotteiden lisäksi tiimiä työllistää tällä hetkellä uuden elintarviketietoasetuksen mukaisten pakkausmerkintöjen
muutostyö. Urakka on iso, sillä noin 80 prosenttia Pirkka-tuotteista on elintarvikkeita.
Tämä työ on jo puolivälissä.
Keskon valikoimiin kuuluu myös noin
250 Euro Shopper -tuotetta, joita on myynnissä 16 Euroopan maassa. Niistä valtaosa
on elintarvikkeita. Lisäksi Keskolla on vajaa 600 ammattikeittiöille suunnattua Menu-tuotetta.
Viidennes myynnistä
Omien merkkien osuus on nyt noin viidennes Ruokakeskon myynnistä. Monet omat
tuotteet ovat hyvin arkipäiväisiä. Pirkkojen suosikkituotteiden listalla ovat vuodesta toiseen tutut kestosuosikit, kuten banaanit, kahvi, maito, juusto ja rypäleet.
− Olemme tyytyväisiä myynnin kehitykseen ja tasoon, Ulla Heikkilä tiivistää omien merkkien tilanteen.
Kuvat: KesKo
Hankinnoissa Ruokakesko noudattaa ostotoiminnan eettisiä periaatteita.
52
Ideoita uusiksi omiksi tuotemerkeiksi tulee markkinoilta, tavarantoimittajilta ja kuluttajilta.
− Ideoita ja kyselyjä tulee muun muassa
Ruokakeskon kuluttajapalvelun kautta. Istumme niiden kanssa alas. Tapaamme jokaisen ostotiimin säännöllisesti ja tarkistamme eri tuoteryhmien tilanteen. Pirkka.
fi:ssä on ideanurkka, jossa voi esittää ideoita ja toiveita kaikesta Pirkka-tuotteisiin
liittyvästä, Ulla Heikkilä kertoo.
Esimerkiksi kun toive miedommasta
maitorahkasta tuli ideanurkan kautta helmikuussa 2012, tuote oli markkinoilla jo
syyskuussa. Pirkka-sarjaa on kehitetty
myös tuoteryhmissä, joista jo etukäteen on
tiedossa, että ne eivät ole välttämättä myynnillisesti isoja, mutta tärkeitä esimerkiksi
erikoisruokavaliota noudattaville.
Pirkka-sarjan gluteenittomat paistopisteleivät
ovat olleet K-ruokakauppojen valikoimassa
marraskuusta 2012 alkaen. Ne ovat
paistopussissa tuoteturvallisuuden eli
gluteenittomuuden takaamiseksi. Pussia
ei poisteta tai avata missään vaiheessa
kaupassa, vaan leivät paistetaan uunikäyttöön
soveltuvassa pussissaan.
− Paistopisteleivissämme on tuore,
gluteeniton leipä, jonka keliaakikot ovat
löytäneet hyvin ja antaneet hyvää palautetta. Siitä saimme myös kunniamaininnan Keliakialiiton Vuoden 2013 gluteeniton tuote -kilpailussa, Heikkilä kertoo ja lisää.
− Olemme hyvin tietoisia trendeistä,
mutta Pirkan saanti markkinoille ei ole
niin nopeaa kuin brändituotteen. Hankintaprosessiin kuluu keskimäärin 3−4
kuukautta, kun koko projekti on pakkaussuunnitteluineen ja testauksineen
vedetty läpi.
Vastuullisia hankintoja
Ulla Heikkilän tiimin hyvänä yhteistyökumppanina talon sisällä on Ruokakeskon
tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervon
vetämä tuotetutkimusyksikkö, jossa työskentelee viisi elintarvikepuolen tuotelaatupäällikköä.
Hankinnoissa Kesko noudattaa ostotoiminnan eettisiä periaatteita. Toimittajilla
pitää olla sertifioinnit kunnossa, ja tuotetutkimuksen asiantuntijat käyvät tarvittaessa auditoimassa toimittajia.
− Jos kaikki on kunnossa, hyväksyn projektin käynnistettäväksi, ja tuotetutkimus
varmistaa vielä spesifikaatiot, Ulla Heikkilä sanoo.
Keskolla toivotaan, että tavarantoimittajat käyttävät niitä pakkaustekniikoita, joita
heillä on jo käytössään.
− Ei ole tullut isoja ongelmia vastaan,
vaan tavarantoimittajilta on löytynyt sopivia vaihtoehtoja. Meillä on suomalaisia tavarantoimittajia reilut 150. Haemme sopimusvalmistajia ensisijaisesti kotimaasta,
jos laatu- ja hintataso on sopiva, Heikkilä
tarkentaa.
Suomessa valmistettujen Pirkka-tuotteiden pakkauksiin on merkitty myös valmistaja, ulkomailla valmistettuihin alkuperämaa.
Suomessa kehitetty biohajoava
pakkausmateriaali on otettu käyttöön
kolmessa kotimaisessa Pirkkavihanneksessa: kiinankaalissa, purjossa ja
nippusipulissa. Pakkaukset on valmistettu
tärkkelyspohjaisesta, uusiutuvasta raakaaineesta. Hengittävä pakkausmateriaali
soveltuu hyvin vihannesten pakkaamiseen.
Ei isoja, uusia aluevaltauksia
Ulla Heikkilän mukaan kaupan hyllyyn ei
ole tulossa paljon uusia Pirkka-tuoteryhmiä, vaan uusia tuotteita. Tuoteryhmät laajenevat nyt käyttötavarapuolella. Niistä osa
liittyy ruuanvalmistukseen.
− Elintarvikkeissa ei tule uusia, laajoja
aluevaltauksia, mutta uskon omien tuotemerkkien tulevaisuuteen Suomessa. Niiden
osuus on todella vähäinen Keski-Eurooppaan verrattuna, Heikkilä tähdentää.
Keskolla on myynnissä Pirkka-tuotteita
myös premiumina muutama sata tuotetta,
mutta niitä ei markkinoida erikseen premiumina. Nämä tuotteet erottaa musta-harmaista pakkauksista, ja ne asemoidaan hyllyssä hieman eri tavalla kuin peruspirkat.
Monet premiumit ovat nautiskelutuotteita,
kuten oliiveja, mozarellaa ja suklaata. n
Pirjo Huhtakangas
Ainesosien alkuperämaat esiin
Ruokakeskon kuluttajapalveluun tuli
vuonna 2012 yhteensä 22 267 yhteydenottoa. Edellisvuodesta kuluttajien
kyselyt kasvoivat 10 prosenttia. Yli
puolet kyselyistä tuli sähköisten kanavien kautta, valtaosa pirkka.fin palautelomakkeella.
Tuotepalautteiden lisäksi asiakkaat kysyvät muun muassa tuottei-
den alkuperästä, ainesosista, niiden
soveltuvuudesta eri käyttäjille sekä
käyttö- ja valmistusohjeita.
Kuluttajapalvelu toimii yhteistyössä Pirkka-koekeittiön ja tuotetutkimuslaboratorion kanssa.
Kalassa, hedelmissä ja vihanneksissa sekä naudanlihassa on oltava
alkuperämerkinnät lakisääteisesti.
Lakisääteisten pakkausmerkintöjen
lisäksi Pirkka-tuotteiden ainesosaluetteloihin on merkitty lihan alkuperämaa, jos liha on yhtenä pääraakaaineena.
Kotimaisissa Pirkka-tuotteissa
käytetään Hyvää Suomesta Joutsenlippu -merkkiä aina, kun merkiltä
vaadittavat kriteerit täyttyvät. Tällä
hetkellä merkki on yli 280 tuotteessa.
Elintarviketietoasetus tuo tarkennuksia alkuperämerkintöihin. Asetuksen käyttöönotossa on käynnissä siirtymäaika, joka päättyy 13.12.2014. n
53
n SOPIMUSVALMISTUS
Kuvat: lidl suoMi
Lidlin Suomen ostojohtaja Timo Hansio kertoo, että viimeisten parin, kolmen vuoden aikana kaikki tuoretuoteryhmät ovat olleet nousussa.
Viime vuosina suurin uudistus Lidlin valikoimassa on tapahtunut paistopisteiden myötä.
Lidlillä yli sata omaa tuotemerkkiä
Vuonna 2002 Suomeen
rantautunut Lidl on monipuolistanut elintarvikkeiden
sopimusvalmistusta. Lidl
Suomella on toista sataa omaa
tuotemerkkiä, joista valtaosa on
elintarvikkeita.
Lidlin koko konsepti perustuu omien tuotteiden valmistuttamiseen ja kehittämiseen.
− Hallinnoimme omia merkkejämme
samaan tapaan kuin teollisuus omiansa.
Olemme aina toimineet näin. Meillä ei ole
tällä hetkellä omia tuotemerkkejä hedelmissä ja vihanneksissa eikä lastenruuissa,
ostojohtaja Timo Hansio tarkentaa.
Hän kertoo, että viimeisten parin, kol-
54
men vuoden aikana kaikki tuoretuoteryhmät ovat olleet nousussa. Viime vuosina
suurin uudistus Lidlin valikoimassa on tapahtunut paistopisteiden myötä.
− Paistopisteestä asiakkaamme voivat
ostaa paikan päällä paistettuja, uunituoreita leipomotuotteita, muun muassa leipää
sekä suolaisia ja makeita leivonnaisia aamuvarhaisesta iltaan asti, myös sunnuntaisin. Valikoimassa on tällä hetkellä yli 30
erilaista tuotetta, joista löytyy varmasti
oma suosikki jokaiselle, Hansio uskoo.
Syyskuun alussa Lidlillä oli Suomessa
140 myymälää, joista 116:ssa oli paistopiste.
− Paistopisteitä avataan koko ajan lisää.
Tavoitteenamme on, että paistopiste saadaan jollakin aikataululla kaikkiin Suomen
myymälöihimme, Hansio kertoo.
Lidlin uusin Suomen myymälä on elokuussa 2012 avattu Vuosaaren myymälä
Helsingissä, ja vielä tänä vuonna avataan
uusi myymälä Orimattilaan. Suomen ja
maailman pohjoisin Lidl sijaitsee Sodankylässä.
Tuotelaatu tärkein kriteeri
Timo Hansio sanoo, että tuoteuutuuksien
ja tuotemerkkien takana on arkista työtä.
− Teemme markkinatutkimusta ja seuraamme trendejä. Kansainvälisenä yrityksenä saamme eturintamassa tietoa myös
eurooppalaisista suuntauksista, ja jalostamme ideoita yhdessä eurooppalaisten kollegoidemme kanssa. Lisäksi saamme asiakkailta runsaasti palautetta ja ideoita uusis-
ta tuotteista, esimerkiksi joitakin vuosia sitten meiltä toivottiin kovasti laktoosittomia
maitotuotteita. Tänä päivänä meillä on kattava valikoima laktoosittomia ja vähälaktoosisia tuotteita maitohyllyssä ja muissakin tuoteryhmissä, Hansio sanoo.
Lidlin ostotoiminnan lähtökohtana on
tuotteen laatu.
− Lähdemme omien tuotteidemme kehittämisessä aina siitä, että niiden on oltava arvoa antavissa tekijöissä laadultaan vähintään teollisuuden merkkien tasolla tai
sitä parempia. Tämän jälkeen etsimme tuotteelle mahdollisia valmistajia. Valmistajan
täytyy läpäistä Lidlin auditointi, joka pohjautuu IFS/BRC-standardeihin ja on sitä
kautta suomalaista omavalvontaohjeistusta tiukempi, Timo Hansio täsmentää.
Lidl ostaa tuotteita keskitetysti kaikkiin
Suomen myymälöihin ja hakee jatkuvasti
tavarantoimittajikseen suomalaisia tuottajia, jotka pystyvät tarjoamaan hyviä ja laadukkaita tuotteita. Lisäksi Lidl tarjoaa suomalaisille tavarantoimittajille mahdollisuuden tarjota tuotteitaan kansainvälisille
markkinoille.
− Periaatteemme on, että olemme avoimia yhteistyölle kaikkien toimijoiden kanssa, Hansio tähdentää.
Valoisat näkymät
Timo Hansion mukaan omien tuotemerkkien tulevaisuus näyttää valoisalta.
− Olemme yhdessätoista vuodessa Suomessa toimiessamme mielestämme onnistuneet luomaan suomalaisia kuluttajia palvelevan valikoiman, jota kehitämme koko
Syyskuun alussa Lidlillä oli Suomessa 140 myymälää.
ajan edelleen trendien ja asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Asiakkaat ovat oppineet tuntemaan tuotteitamme ja luottamaan niihin, Hansio arvioi.
Hän muistuttaa, että kaikkien Lidlin
tuotteiden lähtökohtana on laatu: muita
kategorioita ei ole. Kymmenen vuotta sitten Lidlin tapa hallinnoida ja kehittää omia
merkkejä oli Suomessa vielä melko tuore.
− Tänä päivänä tapamme toimia on tullut kuluttajillekin tutuksi. Myös teollisuus
ymmärtää laatuajatteluamme ja tapamme
kehittää omia merkkejä entistä paremmin,
Hansio vakuuttaa. n
Pirjo Huhtakangas
SIKSES PARASTA
Aitoja makuja Satakunnasta
Sikses parasta mukana 22.−24.11. ELMA-messuilla Helsingin Messukeskuksessa
osastolla 6m81.
Seuraa tapahtumia ja uutisia nettisivuilla ja facebookissa.
Pyhäjärvi-instituutti, Satafood Kehittämisyhdistys ry ja ProAgria Länsi-Suomi
www.siksesparasta.fi,
/siksesparasta
55
n RAVITSEMUS &TERVEYS KAISU MERONEN
Ravitsemusongelmat
selätetään yhteistyöllä
Ruuan terveellisyys vaikuttaa
kuluttajan ostopäätökseen siinä
missä maku, hinta ja moni muu
tekijä.
Kuva: Maito ja terveYs rY
Elintarvikevalmistajan on tasapainoiltava
kuluttajien mieltymysten, teknologian ja
lainsäädännön asettamien ehtojen sekä viranomaissuositusten vaa’ankielellä. Ravitsemussuositukset ja -trendit ohjaavat yrityksiä kehittämään entistä terveellisempiä
elintarvikkeita.
Elintarvikepäivä 2013:n tieteellisessä rinnakkaisohjelmassa Ravitsemussuositusten
ohjauksessa aiheesta luennoi Danonen Nordic Health & Corporate Affairs Director
Frida Keane, joka luottaa teollisuuden ja
viranomaisten yhteistyöhön hyvän ravitsemuksen edistämisessä.
− Ellemme tee yhteistyötä, kansanterveysongelmia ei saada ratkottua. Uskon
onnelliseen lopputulokseen, Keane sanoi.
Keane on työskennellyt ravitsemuksen
parissa pohjoismaisella tasolla jo vuosia.
Hän pitää myyttinä vallalla olevaa uskomusta, että teollisuus vastustaisi ravitsemussuosituksia. Esimerkiksi Danonen johtotähtenä on ollut yrityksen pitkän olemassaolon ajan ”Terveyden edistäminen
ruuan avulla”.
Danonen historia juontaa jugurttibakteerien pariin 1900-luvun alun Barcelonaan. Yritys on tehnyt pitkään yhteistyötä
Pasteure-instituutin kanssa, jonka hapatetusta maidosta valmistettiin vuonna 1919
ensimmäiset jogurtit apteekkeihin myyntiin.
Kuluttajia kuunnellaan
herkällä korvalla
Ravitsemussuosituksilla on vahva rooli
tuotekehityksessä, mutta myös toimintaympäristön realiteetit on syytä tunnistaa.
− Onko mahdollista seurata ravitsemussuosituksia tilanteessa, jossa työpaikat
ovat uhattuina? Tai onko kohtuullista tehdä kompromisseja tuotekehityksessä? Nämä kysymykset ovat läsnä yhä tiukemmassa kilpailutilanteessa, jossa osakkeenomistajat on pidettävä tyytyväisinä, Keane miettii.
Keanen mukaan tällä hetkellä ei yritetä
vaikuttaa ja muuttaa kuluttajien käsityksiä
enää niin voimakkaasti kuin vielä muutama vuosi sitten. Pikemminkin herätellään
tietoisuutta terveysasioissa. Ajankohtaiset
uudet terveysväitesäädökset vaativat elintarvikevalmistajilta sulattelua.
− Kaikki kärsimme EFSAn terveysväitetilanteesta. Terveysväitteiden suhteen Suomi on hyvin avomielinen, Ruotsi kakkosena ja Tanska ei puolestaan lähde tähän
markkinaan mukaan.
Paikallinen asiantuntijuus
tärkeä luottamukselle
Kansalliset ja pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat tärkeitä Danonen elintarvikkeiden tuotekehitystyössä. Kansalliset piirteet on otettava huomioon, mikäli haluaa
menestyä paikallisilla markkinoilla.
− Maiden välillä on eroja, ja usein pohditaan, pitäisikö joka maassa olla omat konseptit ravitsemuskysymyksille, Keane esittää.
Globaaliudessa on paljon hyötyä, mutta
useimmiten täytyy toimia paikallisesti.
Keanen ohjenuorana on ollut palkata pai-
Probioottitutkimusten tulokset on osin jo
onnistuttu siirtämään käytäntöön. Muun
muassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa lasten
ripulin hoitosuosituksissa ohjataan tiettyjen
probioottien käyttöön.
56
Salux seuraa elintarvikkeiden
muuntamista terveellisemmiksi
EU-hanke Salux seuraa teollisesti valmistettujen elintarvikkeiden uudelleenmuokkausta eli
muuntamista terveellisemmiksi.
Ohessa on suomalaisten asiantuntijoiden
keskeisiä huomioita uudelleenmuokatuista
elintarvikkeista ja niiden toimintaympäristöstä
Salux-hankkeessa:
• Uudelleenmuokatussa tuotteessa maku on
tärkeä.
• Elintarvike on terveellinen kokonaisuus:
koostumus ravitsemuskriteerien mukainen.
• Suolapitoisuus jää liian vähälle huomiolle. Ulkomaiset tuontituotteet suolaisempia, mistä
tulisi viestiä.
kallisia työntekijöitä sekä kuulla paikallisia asiantuntijoita. Myös tuotekehitystyön ja innovaatioiden tulee perustua
kansallisiin ravitsemussuosituksiin ja ravitsemustrendeihin.
− Emme voi olla Valio Suomessa tai
Arla Ruotsissa. Kuluttajien luottamus on
kuitenkin avainasemassa, ja sen saavuttamiseksi ravitsemusasiantuntijuuden
tulee olla Suomessa suomalaista.
Trendeinä proteiini ja
laktoosittomuus
Danone on sitoutunut erityisesti terveellisempien jogurttituotteiden kehittämiseen. Esimerkiksi vuonna 2004 lanseerattu Actimel valittiin samana vuonna
Elintarviketeollisuuden vuoden Tähtituotteeksi.
Keanen mukaan rasvattomuus-trendi
kääntyi vuonna 2009 proteiinin suosimiseen, ja Danonen juotavan jugurtin
myynti kasvoi tuotekehitysmuutoksen
seurauksena. Ravitsemussuositusten ohjaamana myös joidenkin tuotteiden sokeripitoisuuksia on laskettu. Yhtenä trendinä ovat laktoosittomat, juotavat jogurtit, joiden markkina on kasvussa.
Danone tekee yhteistyötä tutkijoiden
ja tutkimuslaitosten kanssa ympäri maailmaa. Danonen oma tutkimuskeskus sijaitsee Ranskassa. Keskuksessa työskentelee yli 600 henkilöä. Hiljattain Danonen
pitkäjänteinen tuotekehitystyö terveyden
hyväksi sai tunnustusta maailmanlaajuisessa suurten yritysten terveyshakuisuustta mittaavassa Nutrition Index (ATNI) -tutkimuksessa. n
Elintarviketeollisuuden
raaka-aineet
• Ruokatrendit lisäaineettomuus, luonnollisuus, luomuruoka ja lähiruoka ovat vahvasti
esillä, kevyttuotetrendi laskussa, uudelleenmuokkauskeskustelu on ajankohtaista.
• Pk-yrityksillä on vähän resursseja. Ne eivät
hallitse ravintoarvolaskentaa, vaan tarvitsevat lisää tietotaitoa.
lähde:
Miten euroopassa muokataan tuotteita
suosituksiin sopiviksi? salux-hankkeen
tuloksia. Professori raija tahvosen (Mtt
Biotekniikka ja elintarviketutkimus) esitys
elintarvikepäivän 2013 tieteellisessä
rinnakkaisohjelmassa Ravitsemussuositusten
ohjauksessa.
Terveysväitelainsäädäntö vaikuttaa
tutkimukseen
Uusi terveysväitelainsäädäntö on ollut voimassa
viime vuoden lopulta, ja arviointivaatimukset hyväksyttäville terveysväitteille ovat tiukat. Selkeän
ja tieteellisesti perustellun viestin tulisi ohjata tasapainoiseen ravitsemukseen.
− EFSA edellyttää vahvaa tieteellistä näyttöä,
jolla terveysväittämiä perustellaan. Tavoite on, että
kuluttajia ei johdeta harhaan. Tarkoitus oli, että
väittämät ohjaisivat ravitsemuksellisesti oikeanlaisiin tuotteisiin. Tässä ei ole vielä onnistuttu, professori Seppo Salminen Turun yliopistosta sanoo.
Salmisen mukaan pitkällä tähtäimellä nähdään,
että lainsäädäntö vaikuttaa tutkimukseen. Sairauden riski on osoitettava yleisesti hyväksytyn riskitekijän muutoksella.
− Tutkimusasetelma on ihan toisenlainen ja panokset huomattavasti suurempia. Joudumme
miettimään, miten terveellä ihmisellä osoitetaan
jokin lisähyöty. Tarvitsemme suurempia määriä
tutkimushenkilöitä ja pidemmän seuranta-ajan.
Salmisella on mittava 25 vuoden kokemus probioottitutkimuksista.
− Mikään tehdyistä tutkimuksista ei täyttänyt
uuden terveysväittämälainsäädännön vaatimuksia,
koska kyseessä on sairauden riski eikä hoito.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö probiooteista olisi hyötyä. Probioottitutkimusten tulokset
on osin jo onnistuttu siirtämään Euroopassa ja Yhdysvalloisssa käytäntöön, sillä muun muassa lasten ripulin hoitosuosituksissa ohjataan tiettyjen
probioottien käyttöön.
Salminen uskoo, että tutkimusmenetelmät ja
-yhteistyö kehittyvät haasteiden ohella. n
SEGMENTIT
n
Leipomo
n
Lihanjalostus
n
Lisäravinne
n
Makeiset
n
Maustesekoitukset
n
Meijeri
n
Valmisruoka
n
Virvoitusjuomat
Brenntag on maailman suurin
elintarviketeollisuuden jakelija.
Yrityksellämme on vuosikymmenten
kokemus elintarviketeollisuuden
raaka-aineiden toimituksista kaikissa
maanosissa.
Toivottavasti pääsemme tuomaan
myös yrityksellenne kustannussäästöjä
tehokkaan logistiikkaverkostomme ja
luotettavien päämiehiemme kautta.
Brenntag Nordic Oy
Äyritie 16
01510 Vantaa
Puhelin: 09 5495 640
Fax: 09 5495 6411
[email protected]
www.brenntag-nordic.fi
Kehittyvä
Elintarvike
TäSSä LEHdESSä
KANNATTAA iLMoiTTAA
•
•
•
•
Kehittyvä Elintarvike sijoittuu
tärkeimmäksi ammattilehdeksi
lehtien välisessä vertailussa
88 % vastaajista lukee
lehden ilmoituksia
82 % kokee saavansa ilmoituksista
hyödyllistä tietoa
Kehittyvä Elintarvike- lehti on
selkeästi tärkein ETS:n
tarjoamista jäseneduista
Lähde: ETS:n jäsenkysely huhtikuu
2012 Focus Master Oy
Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin,
kerromme mielellämme lisää.
Infoteam Oy,
p. (09) 441133,
[email protected]
1
57
n TALOUS & MARKKINA PUHEENVUORO
Ruuan hinta on ollut merkittävässä kasvussa
vuodesta 2005 lähtien ensimmäistä kertaa
sitten 1970-luvun. Se ohjaa kuluttajia valitsemaan kaupan hyllystä edullisempia tuotteita
ja vähentämään kulutustaan. Elintarvikevalmistajien onkin hintapaineen ja alemman kysynnän vuoksi joko leikattava kustannuksiaan tai haettava kasvua uusilta markkinoilta.
Yritykset etsivät – ja löytävät – kustannussäästöjä siirtymällä uusiin toimitusketjumalleihin ja laajentamalla tuotantoverkostoaan
niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tuotannon
siirtäminen alemman kustannustason maihin ja kumppaneille ei enää yllätäkään ketään. Kaikkea ei enää kannata ja haluta tehdä itse, vaan vahvan brändin avulla halutaan
laajentaa valikoimaa uusiin tuotesegmentteihin ilman mittavia investointeja, esimerkiksi
sopimusvalmistuksen avulla.
Asiakaslähtöisyys ja asiakkaiden tarpeet
tulee pitää etusijalla sekä optimoitaessa tuotantoketjua että laajennettaessa markkinoita. Elintarvikevalmistajien on pystyttävä takaamaan kuluttajille tuotteiden turvallisuus
ja saatavuus, joten yrityksen tuotantoketjun
muutoksissa on huomioitava kattavasti
mahdolliset riskit.
Yrityksen tulee kyetä kääntämään riskit
mahdollisuuksiksi ja optimoida tuotanto ja
jakelu kilpailun, kuluttajien ja oman toiminnan ehdoilla. Helpommin sanottu, kuin tehty.
Apuna voidaan käyttää tuotannon ja jakelun
viitekehystä, jotta huomioidaan kattavasti
toimitusketjun kilpailukyvyn kannalta olennaiset asiat.
Sopimusvalmistuksen
hallinnointiin ohjelma
Tuotannon ja jakelun tehostamisen lähtö-
58
kohtana on näkemys siitä, kuinka niitä koskevat päätökset tukevat liiketoimintastrategiaa ja kuinka ne huomioivat toimintaympäristön rajoitteet ja mahdollisuudet. Tältä pohjalta määritetään, mitkä ovat omat avainkyvyk-
Tuotantoa
tehostettaessa
kannattaa kaataa
liiketoimintayksiköiden väliset
rajat.
kyydet ja lähdetään rakentamaan tuotantoja jakelustrategiaa.
Jos tuotantoa ulkoistetaan, on päätettävä,
kenelle tuotanto siirretään, kuinka integroidaan toimittajat, pakkaajat, sopimusvalmistajat ja 3. osapuolen logistiikka tehokkaasti.
Lisäksi on ratkaistava, millaiset hallintamallit
yhteistyösuhteille rakennetaan, kuinka suorituskykyä seurataan sekä miten ulkoiset
tuotantoprosessit kytketään omaan toimintaan.
Erityisesti silloin, kun sopimusvalmistuskumppanit sijaitsevat ulkomailla, on mietittävä myös esimerkiksi sääntelyyn, kulttuurisiin
normeihin ja maariskeihin liittyviä kysymyksiä. Paikallistietämys voi osoittautua kullan
arvoiseksi arvioitaessa toimittajien vahvuuksia ja heikkouksia sekä infrastruktuurin ja
Kuva: Mauri PitKäMäKi
tuotantoketjun
optimointi rakentaa
kilpailukykyä
työmarkkinoiden toimivuutta. Integroimalla
toimitusketju tuotekehitykseen voidaan ehkäistä riskejä. Niitä ovat muun muassa tuotejulkaisujen myöhästyminen, takuumaksujen nousu, teollisoikeuksien menettäminen,
lipsahdukset tuoteturvallisuudessa ja säännösten noudattamatta jättäminen.
Tuotteiden valmistuksen ulkoistaminen on
perinteisesti tarkoittanut vain tuotteiden määrittämistä, hintaneuvotteluita ja toimituksen
odottamista. Nykyisin menestyminen edellyttää seuraavan askelen ottamista ja hallintamallin rakentamista riskien hallitsemiseksi.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi määrämuotoisen ohjelman rakentamista, jolla valitaan,
sertifioidaan ja hallitaan ulkoistuskumppaneita. Muita keinoja ovat paikan päällä toimintaa valvova henkilökunta ja reaaliaikaiset
tuotannonseurantajärjestelmät. Merkittävä
osa omaa sekä sopimusvalmistajien toimintaa on osaavan ja motivoituneen henkilökunnan ylläpitäminen, mikä tulee huomioida
osana toimitusketjun hallintaa.
Liiketoimintayksiköiden
raja-aidat kaatuvat
Tehoja voidaan hakea myös omasta tuotannosta. Tuotantovälineiden normaali käyttöaste on 60−70 prosentin luokkaa, mutta tehostamisella voidaan saavuttaa korkeampia
lukuja. Vapautuva kapasiteetti voidaan vaikkapa hyödyntää toimimalla sopimusvalmistajana muille.
Tuotantoa tehostettaessa kannattaa kaataa liiketoimintayksiköiden väliset rajat ja rakentaa suunnitelma yhdessä henkilöstö-, rahoitus-, verotus-, laki- ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Liiketoimintayksiköt ylittävä
integrointi johtaa parempaan riskien hallin-
Kehittyvä
Toimitusketjun
optimointi
Elintarvike
Vanha sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee
toimitusketjunkin suhteen. Optimoidaksesi toimitusketjun:
• Varmista, että tuotantoja jakelustrategia tukevat
yritysstrategiaa.
• Hyödynnä ja hallitse globaalia jakeluverkostoa.
• Rakenna tuottavuus, joustavuus ja nopeus keskeisiksi
osiksi tuotantoja jakelutoimintoja.
• Käytä globaalia toimitusketjun hallintamallia riskien
vähentämiseksi.
• Keskitä huomiosi toimitusketjun osaamiseen – henkilöstö
on tärkein.
taan ja korkeampiin tuottoihin, sillä optimointi luo yleensä
kymmenestä viiteentoista prosenttiin säästöjä per osa-alue.
Yhteistyö toimittajien kanssa voi myös auttaa parantamaan ja kehittämään uusia tuotteita. Tämä on tärkeää menestykselle, sillä kuluttaja haluaa ruokavalinnoilleen vaihtoehtoja. Tuotannon ulkoistamisessa ei siis ole enää kyse vain
alhaisemmista tuotantokustannuksista.
Loppujen lopuksi kuluttajan valinnat päättävät yrityksen
menestyksen, eikä hinta ole ainoa kuluttajien päätöksiin vaikuttava tekijä. Länsimäiset kuluttajat arvostavat yhä enemmän erityisesti terveydellisiä ja ravitsemuksellisia hyötyjä,
tietoa ruuan sisällöstä ja alkuperästä, tuoreutta ja turvallisuutta, lähi- ja luomuruokaa sekä ympäristön kannalta kestävää tuotantoa.
Kuluttaja pitää ”voittaa” omaksi asiakkaaksi. Se vaatii kokonaisvaltaista ja koko yrityksen strategian kattavaa lähestymistä, jossa toimitusketjua ja tuotantoa koskevat päätökset
voivat luoda kilpailuvaltin tuomalla kustannustehokkuutta ja
joustavuutta tuotantoon sekä uusia tuotteita kuluttajille. n
ELiNTARViKEALAN
AMMATTiLEHTi
• Kestotilaus 59 €, oppilaitokset 48 €/
vuosikerta + ALV
• Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2,50 €/
kpl + ALV +postituskulut
• Näytenumero ja tilaukset:
[email protected]
Suvi Liljavuori
konsultti
Deloitte
suvi.liljavuori(at)deloitte.fi
lähteet:
• deloitte: Far and wide. global supply chain strategies for
Consumer Products manufacturing.
• deloitte: the food value chain. a challenge for the next century.
• deloitte: track-and-trace. are you in control of your product
distribution?
iLMAiNEN
LEHTiARKiSTo
• Etsi hakusanalla juttuja
lehtiarkistosta
• Lataa näköislehtiä vuoden viiveellä
numeron ilmestymisestä
koko elintarvikealan kattava
ammattilehti
59
n TALOUS & MARKKINA
Marjat maailmalle brändäämällä
Brändin luominen ja markkinointi
ovat välttämättömiä kotimaisten
marjojen lanseerauksessa
maailmalle. Niitä ei voi tehdä
olemattomalla budjetilla eikä
vasemmalla kädellä.
Marjat ovat aina pop, koska ne tiedetään
luonnostaan terveellisiksi ja hyvänmakuisiksi. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja
USA:ssa tuoreet marjat ovat nousseet vähittäiskaupan HeVi-osastojen myydyimmiksi
tuotteiksi, ja niiden myynti kasvaa edelleen.
Tuotekehitys ja markkinointi ovat menestystekijöitä sekä tuoreissa marjoissa että jalosteissa.
Sekä Suomessa että maailmalla marjatuotteet ovat suurimmaksi osaksi melko perinteisiä. Lusikoitavat jogurtit, kakut, leivonnaiset ja muut makeat sekä murot ovat
olleet 2000-luvun alusta lähtien lanseera-
Lusikoitavat jogurtit
Kakut, leivonnaiset ja muut makeat
Murot
Makeat keksit ja piparit
Mehut
Välipala- ja energiapatukat
Hillot ja hedelmälevitteet
Nektarit
Pastillit, purukumit, pehmeät
makeiset, hyytelöt
Maitopohjaiset jäädytetyt tuotteet
0
1000
2000
3000
4000
5000
6000
Kuva 1. Tyypillisimmät elintarvikkeiden tuotekategoriat, joiden tuotelanseerauksissa marjoja
on käytetty raaka-aineina vuodesta 2000 maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹).
Mansikka
Vadelma
Pensasmustikka
(blueberry)
Karpalo
Mustaherukka
Selja
Karhunvatukka
Ruusunmarja
Aronia
Punaherukka
0
5000
10000
15000
20000
25000
Kuva 2. Käytetyimmät marjat elintarvikkeiden tuotelanseerauksissa vuodesta 2000
maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹).
60
30000
tuimpia marjoja sisältäviä elintarvikkeita.
Maailmalla tyypillisin marjatuote on lusikoitava mansikkajogurtti (kuva 1).
Suomi eroaa muusta maailmasta Mintelin tuotetietokannan¹ mukaan hieman, sillä eniten marjoja sisältäviä lanseerauksia
Suomessa on tehty kakuissa, leivonnaisissa ja muissa makeissa sekä maitopohjaisissa, jäädytetyissä tuotteissa. Vasta niiden
jälkeen tulevat lusikoitavat jogurtit.
Mansikka on ollut maailmanlaajuisesti
2000-luvulla ylivoimaisesti eniten käytetty
marja lanseeratuissa elintarvikkeissa mukaan lukien myös juomat (kuva 2). Mansikan jälkeen listalta löytyvät vadelma, pensasmustikka (blueberry), karpalo ja mustaherukka.
Ravintolisien lanseerauksissa eri marjojen välinen tilanne on tasaisempi. Pensasmustikka, karpalo ja acerola-kirsikka ovat
käytetyimpiä marjoja (kuva 3). Silmäterveystuotteet, erilaiset antioksidanttivalmisteet sekä vastustuskykyä vahvistavat ja
energiaa lisäävät tuotteet ovat tärkeimpiä
pensasmustikkaan pohjautuvia ravintolisälanseerauksia. Karpaloa luonnollisesti
löytyy virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetuista tuotteista, mutta myös erilaisista antioksidanttituotteista. Acerolaa käytetään
Mintelin tuotetietokannan¹ mukaan erityisesti C- tai monivitamiinituotteissa ja vastustuskykyä vahvistavissa tuotteissa.
Tuotteiden ja pakkausten
kehittämisellä eteenpäin
Tuoreille marjoille pakkaukset, reseptit ja
oheistarjoukset voivat tuoda lisäarvoa. Kuluttajat alkavat Suomessakin olla tottuneempia ostamaan HeVi-tuotteensa valmiiksi pakattuina. Haasteena on saada kuluttajat ymmärtämään, etteivät pakkaukset aina suinkaan ole turhia, vaan niiden
tehtävä on suojata tuotetta ja estää näin
osaltaan ruokahävikkiä. Esimerkiksi Tesco- ja M&S-ketjut ovat kokeilleet tuoremarjoissaan rasioita, joissa on sisällä kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä itseensä imevä
tarra. Pakkausten ansiosta marjojen käyttöaika pitenee useilla päivillä.
Pakkaus antaa yritykselle mahdollisuuden erilaistaa tuotteensa kuluttajan silmissä. Lisäksi se välittää lisätietoa tuotteesta.
Hiljalleen yleistyvät esimerkiksi QR-koo-
Marjakin kannattaa brändätä
Ilman kunnollista markkinointia paraskin
tuote jää auttamatta muiden varjoon. Oman
yrityksen ja tuotteen brändin lisäksi voi
miettiä myös brändin luomista raaka-aineelle.
Esimerkkiä voi vilkuilla vaikka Iso-Britanniasta, missä BerryWorld on brändännyt Sweet Eve -mansikkalajikkeen³. Lajikkeen takana on 25 vuotta brittiläistä jalostusta, ja sitä kasvattavat BerryWorldin so-
Kuva: sWeet eve (sWeetevestraWBerrY.Co.uK)
dit, jonka skannaamalla kuluttaja saa suoraan älypuhelimeensa lisätietoa tuotteesta
ja sen alkuperästä tai voi esimerkiksi osallistua kilpailuun.
Pakkaukset mahdollistavat myös erilaisten tuotteiden luomisen. Kuluttajalle voidaan tarjota lisäarvoa vaikkapa valmiilla
marjasekoituksilla tai lisäämällä samaan
pakkaukseen jotain muuta niin, että syntyy kokonainen välipala tai ateria². Voisiko
vaikka kaikki ainekset marjakiisseliin ostaa samassa pakkauksessa?
Marjajalosteiden osalta Suomessakin löytyy jo markkinoilta mielenkiintoisia marjoista valmistettuja välipalatuotteita, kuten
Elovena Välipalakeksi kaura-puolukka ja
Biokian kuivatut marjat ja suklaamarjat.
Hyvät tuotteet ovat luonnollisesti välttämätön edellytys, mutta myös myyntikanavien arviointiin kannattaa panostaa. Löytääkö marjatuote käyttäjänsä parhaiten
luontaistuotekaupasta, huoltoasemalta vai
supermarketista – ja miltä osastolta? Entä
jos Hesburgerilta saisi välipalaksi tai jälkiruuaksi marja-snackseja?
Kuva 4. Sweet Eve -markkinoinnin visuaalinen ilme on perienglantilainen.
pimusviljelijät. Sweet Eve on brändätty logoaan myöten kotimaiseksi mansikaksi, ja
sen visuaaliset elementit pohjautuvat englantilaiseen kesäidylliin ja perinteisiin iltapäivän teehetkiin (kuva 4). Sweet Eve -mansikoita myyvät esimerkiksi Tesco-, Waitrose- ja M&S-ketjut. Ne tunnistaa kaupassakin Sweet Eve -logosta.
Sweet Even markkinoinnissa hyödynnetään sen omien ja kauppaketjujen verkkosivujen lisäksi sosiaalisen median kanavia:
Sweet Eve löytyy Facebookista, Twitteristä,
Pinterestistä, YouTubesta ja Vimeosta. Lehdissä ja verkossa on PR-panostuksen ansiosta lukematon määrä Sweet Eve -reseptejä. Sweet Eve näkyy myös esimerkiksi rintasyöpäjärjestön Strawberry Tea -varainke-
Pensasmustikka
(blueberry)
Karpalo
Acerola-kirsikka
Mansikka
Vadelma
Metsämustikka (bilberry)
ruutapahtumissa. Kaikki tämä brändinrakennus on siis tehty vain yhdelle mansikkalajikkeelle.
Luonnonmarjoillekin olisi mahdollista
luoda omia brändejä. Pohjoinen luonto itsessään tarjoaa jo loistavia elementtejä
brändin rakennukseen.
Tällä hetkellä haasteena on kotoisten
luonnonmarjojemme huono tunnettuus
kansainvälisesti. Puolukka jää karpalon
varjoon, ja lisäksi sillä on hämmentävän
monta eri nimeä englanniksi. Pensasmustikka, blueberry, puolestaan on valloittanut
maailmalla kuluttajien mielissä paikan antioksidanttirikkaana sinisenä marjana, ja
tavallisten kuluttajien on vaikea hahmottaa eroa metsämustikkaan, bilberry. Toisaalta karpalon ja pensasmustikan suosion
taustalla on tehokas markkinointi. Brändäys ja tehokkaampi markkinointi tarjoavat
luonnonmarjoille vain mahdollisuuksia!
Onnistuneita esimerkkejä ja inspiraatiota marjabrändin luomiseen löytyy. Suurin
kynnys on sitoutumisessa ja panostuksessa. Brändin luominen on bisnestä, mitä ei
voi tehdä olemattomalla budjetilla eikä vasemmalla kädellä. n
Johanna Tanhuanpää
Ruusunmarja
markkinatutkija ja konsultti
Invenire Market Intelligence Oy
Selja
johanna.tanhuanpaa(at)invenire.fi
Mustaherukka
Goji
0
50
100
150
200
250
300
350
Kuva 3. Käytetyimmät marjat ravintolisien tuotelanseerauksissa vuodesta 2000
maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹).
400
lähteet:
¹Mintel global new Products database (gnPd)
²www.sainsburys.co.uk
³www.sweetevestrawberry.co.uk
www.raisionkeittokirja.fi
www.biokia.fi
61
n TIEDE & TUTKIMUS TIEDEKATSAUS
Ruuan lisäaineiden turvallisuus
jatkuvassa syynissä
Kuva: ari aalto
Vaikka alan tutkijat ja Euroopan
elintarviketurvallisuusviranomainen
EFSA tekevät jatkuvaa uudelleen
tarkastelua ruuan lisäaineiden
turvallisuudesta, mitään suuria,
yllättäviä muutoksia lisäaineiden
käytön säätelyyn ei näytä olevan
tulossa.
Ruuan lisäaineet puhuttavat jatkuvasti sekä kuluttajia että elintarvikealan ammattilaisia. Kuluttajien epäluulo kohdistuu erityisesti teollisesti valmistettuun ruokaan,
sillä lisäaineista on aiheetta tullut ”huonon
ruuan” mittari.
Vastavuoroisesti elintarviketeollisuus
pyrkii joko korvaamaan lisäaineita ominaisuuksiltaan samankaltaisilla ainesosilla tai
välttämään epäluuloa aiheuttavien E-koodien käyttöä elintarvikkeiden ainesosaluettelossa. Lisäaineet ovat kuitenkin yksi harvoista ruuan ainesosista, joiden turvallisuus
on tutkittu.
Säilöntäaineiden käyttöön tarkkuutta
Säilöntäaineet, kuten sorbaatit (E 202−203)
ja bentsoaatit (E 211−E219) ehkäisevät homeiden ja bakteerien toimintaa ja siten parantavat ruuan turvallisuutta. Kuluttajien
vaatiessa esimerkiksi lisäaineettomia leipiä
on hyvä ottaa huomioon, että lisätty sorbaatti pidentää leivän säilytysaikaa ja siten
vähentää poisheitettävän, homehtuneen leivän määrää sekä kaupassa että kotona.
EFSA on valmistautunut arvioimaan sorbaattien ja bentsoaattien turvallisuuden uudelleen hankkimalla tietoja näiden lisäaineiden käytöstä elintarvikkeissa. Sorbaattien ja bentsoaattien epäillään aiheuttavan
mm. yliherkkyysoireita.
Lisäaineiden yhteisvaikutuksesta on vain
vähän tutkimusta, mutta esimerkiksi säilöntäaineiden ja väriaineiden yhteisvaikutusta
on selvitetty. Natriumbentsoaatin (E 211) yhdessä keinotekoisten väriaineiden kanssa
todettiin aiheuttavan hyperaktiivisuutta 3-,
8−9-vuotiailla lapsilla (McCann 2007), joskin EFSA (2008a) tarkemmassa tilastollisessa analyysissään totesi, että havaittu ilmiö
62
Harvojen ruuan aineosien turvallisuus on tutkittu niin tarkkaan kuin lisäaineiden, professori
Marina Heinonen toteaa.
ei anna aihetta muuttaa natriumbentsoaatin ADI-arvoa. Bentsoaatit ja nitriitti ovat
erityisesti pikkulasten kannalta riski, sillä
niiden saanti ylittää helposti hyväksyttävän
päiväsaannin.
Nitriitin (E 249−250) tarkoituksena on estää Clostridium botulinum -bakteerin tuottaman myrkyn muodostuminen makkarassa ja muissa lihatuotteissa. Nitriitistä
saattaa elimistössä muodostua syöpävaarallisia nitrosoamiineja. Tähän perustuu
nitriitin varsin alhainen ADI-arvo, 0,07 mg/
ruumiinpainokilo/vrk.
Tanskalaisen elintarviketurvallisuusviranomaisen aloitteesta EFSA arvioi, että
tieteellinen näyttö ei anna aihetta nitriitin
ADI-arvon tarkistamiseen (EFSA 2010a).
EFSA totesi kuitenkin, että on syytä vähentää altistusta nitrosoamiineille siten, että
teknologisin keinoin vähennetään nitriitin
ja nitraatin (E 251−252) lisäainekäyttöä sellaiselle tasolle, jolla voidaan vielä varmistaa ruuan mikrobiologinen turvallisuus.
Nitriitin turvallisuuden uudelleen arviointi on suunniteltu tehtäväksi EFSAssa
vuoteen 2015 loppuun mennessä. Suomes-
sa Evirassa on valmistumassa riskinarviointihanke, jossa on arvioitu suomalaisten
lasten ja aikuisten altistumista nitraateille
ja nitriitille sekä luontaisista lähteistä että
lisäainekäytöstä (Evira 2013).
Sakeuttamisaineet turvallisia
ravintokuituja
Kasvikunnan kuituja, hydrokolloideja, käytetään sakeuttamaan erilaisia nesteitä, kuten jugurtteja, salaatinkastikkeita, mehuja
ja virvoitusjuomia. Sakeuttamisaineiden
raaka-aineina ovat levät (esim. alginaatit E
401−405, agar E 406 ja karrageeni E 407), puut
(esim. guarkumi E 412, ksantaanikumi E 415
ja johanneksenleipäpuujauhe E 410) ja hedelmien kuoret (pektiini E 440). Vaikka joillekin sakeuttamisaineille on asetettu elintarvikekohtaisia enimmäismäärärajoituksia, tyypillisesti näiden hydrokolloidien ei
ole todettu aiheuttavan terveydellistä haittaa eikä niille sen vuoksi ole ollut syytä asettaa ADI-arvoa.
Pikemminkin päinvastoin, esimerkiksi
pektiinin ja galaktomannaaneihin kuuluvan guarkumin on todettu alentavan veren
kolesterolin määrää elimistössä (EFSA
2010bc) ja konjac glukomannaanin (E 425)
on todettu edistävän painonhallintaa (EFSA
2010d).
Trendi näyttää kuitenkin olevan se, että
lisäaineina käytettävien ravintokuitujen sijaan kuluttajat haluavat lisäaineettomia jugurtteja, joihin lisätään sakeuttamisaineeksi esimerkiksi maissitärkkelystä tai muunnettua tärkkelystä.
Lisää tarkkuutta
väriaineiden käyttöön
Väriaineita on totuttu luokittelemaan luontaisiin ja keinotekoisiin, vaikka moni luonnossa esiintyvä väriaine valmistetaan joko
biotekniikan tai kemian keinoin. Luontainen esiintyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väriaine olisi suurina pitoisuuksina
turvallinen. Esimerkiksi tomaatin väriaineen, lykopeenin (E 160d), ADI on 0,5 mg/
ruumiinpainokilo/vrk, mikä perustuu
maksaentsyymin pitoisuuden haitalliseen
nousuun (EFSA 2008b). Lykopeenia saadaan luontaisista lähteistä, ravintolisistä ja
lisäaineena, ja siten lykopeenin turvallinen
saantiannos voi lapsilla ylittyä.
Porkkanan värillä, beta-karoteenilla (E
160a), on ollut ADI-arvo, mutta turvallisuuden uudelleen arvioinnissa EFSA totesi, että toksikologinen tieto ei ole riittävää ADIarvon asettamiseksi (EFSA 2012b). Palmupuun hedelmän öljystä, porkkanoista ja levästä saatava beta-karoteeni ei kuitenkaan
lisäaineena käytettynä aiheuta turvallisuusriskiä edellyttäen, että beta-karoteenin
saanti lisäaineena ja ravintolisänä ei ylitä
ravinnosta saatavaa määrää (5−10 mg/vrk).
Suurentuneen syöpävaaran vuoksi betakaroteenin saannin lisäaineena ja ravintolisänä tulee pysytellä alle 15 mg/vrk.
Myös antosyaanivärin (E 163) turvallisuuden uudelleenarvioinnissa todettiin,
että numeerista ADI-arvoa ei voida määrittää puutteellisen toksikologisen tiedon
vuoksi (EFSA 2013a). Toisaalta suuri osa antosyaaniväristä on peräisin rypäleenkuorista tai mustaherukoista, eikä antosyaanien saannin näistä raaka-aineista katsota
aiheuttavan turvallisuusriskiä.
Kolajuomissa, kastikkeissa ja makeisissa suosittujen ruskeiden karamellivärien,
sokerikulöörien (E150a-d), turvallisuuden
uudelleen arvioinnissa EFSA päätyi asettamaan aineiden yhteenlasketuksi ADI-arvoksi 300 mg/ruumiinpainokilo/vrk (EFSA
2011). Ammoniummenetelmällä valmistetulle sokerikulöörille (E 150c) asetettiin lisäksi yksittäinen ADI-arvo, 100 mg/ruumiinpainokilo/vrk perustuen värin sisältämän ainesosan (THI) immunotoksisuuteen, jonka suhteen EFSA toivoo tehtävän
lisäselvityksiä. EFSAn mukaan altistuminen karamellivärien sisältämille THI:lle tai
4-metyyli-imidazolille (4-MEI) ei ole huolenaihe.
Poikkeavaan tulokseen päätyi Kalifornian osavaltio, joka asetti vuonna 2012 sokerikulöörissä esiintyvälle 4-MEI:lle enimmäismäärärajan perustuen hiirillä, mutta
ei rotilla, saatuihin osoituksiin syöpävaarallisuudesta suurina pitoisuuksina. Teollisuudelta saatujen karamellivärien käyttötietojen perusteella on arvioitu, että karamellivärien kokonaissaanti ei ylitä ADIarvoa (EFSA 2012c). EFSA totesi lisäksi, et-
tä karamellivärien muiden ainesosien, kuten 5-hydroksimetyylifurfuraalin (5-HMF)
ja furaanin, pitoisuuksille tulisi asettaa
enimmäismäärärajat.
Aspartaamin ADI-arvoon
ei muutoksia
Makeutusaineista aspartaami lienee eniten
tutkituin ja käytetyin. Uudemmat tulokkaat, sukraloosi (E 955) ja stevioliglykosidit
(E 960), eivät ole aspartaamin ominaisuuksiin verrattuna yhtä käyttökelpoisia. Matalan ADI-arvon (4 mg/ruumiinpainokilo/
vrk, EFSA 2010e) vuoksi stevioliglykosideja saa lisätä vain niin pieniä määriä, että se
ei riitä tuottamaan haluttua makeutta, vaan
stevioliglykosideja sisältäviin juomiin ja jugurtteihin on usein lisätty myös fruktoosia.
Aspartaamin ainesosat, fenyylialaniini
ja asparagiini (aspartiinihappo), ovat kaksi tavallista ruuan proteiineissa esiintyvää
aminohappoa. Siitä huolimatta aspartaamin turvallisuus on arvioitu jälleen kerran
(EFSA 2013b) ADI-arvon (40 mg/ruumiinpainokilo/vrk) pysyessä samana.
Monet kohua herättäneet, mutta menetelmiltään puutteelliset tutkimukset koskien aspartaamin väitettyä syöpävaarallisuutta tai aivokasvainten lisääntymistä
(Soffritti et al. 2006, 2007, 2010) eivät ole antaneet aihetta muuttaa aspartaamin turvallista päiväannosta. Esimerkiksi aspartaamin aineenvaihduntatuotetta metanolia
on epäilty mahdollisen syöpäriskin lisääjäksi.
Metanoli on tavanomainen hedelmien
kuidun, pektiinin, aineenvaihduntatuote, 
Lisäaineiden turvallisuuden arviointi
Lisäaineiden turvallisuuden arvioinnista vastaa Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ja lisäaineiden käytöstä päättää Euroopan
komissio (Komission säädös N:o
1129/2011). EFSAssa on parhaillaan
käynnissä mittava lisäaineiden turvallisuuden uudelleen arviointi (Komission säädös N:o 257/2010) alkaen väriaineista ja aspartaamista.
Mikäli lisäaine suurina pitoisuuksina aiheuttaa terveydellistä haittaa, sille on asetettu hyväksyttävän päiväsaannin raja (ADI). Muussa tapauksessa lisäainetta saa lisätä elintarvikkeisiin ilman käyttörajoituksia. Lisäaine on ravinnon turvallisuuden kannalta riski vain silloin, kun ADI ylittyy.
Lisäaineiden turvallisuus arvioidaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti käyttämällä tarkoin
määriteltyjä testausmenetelmiä
(EFSA 2012a). Vähimmäisvaatimuksena lisäaineen turvallisuus tulee
osoittaa 90 päivää kestävällä rotilla
tehtävällä syöttökokeella (OECD
1998). Haittavaikutuksia ovat esimerkiksi kliinisesti havaittavat muu-
tokset mukaan lukien häiriöt eläinten
käytöksessä, maksan entsyymien kohonnut pitoisuus ja muutokset elinten
koossa tai kudoksissa.
Myös lisäaineen allergisoivuus selvitetään, mutta havaittu vaikutus ei
johda lisäaineen käytön rajoitukseen
vaan tarpeenmukaisiin pakkausmerkintöihin. Ihmiselle turvallinen lisäaineen saantiannos (ADI) on vähintään
100 kertaa pienempi kuin annos, jonka ei ole havaittu aiheuttavan haittavaikutusta eläimillä tehdyissä testauksissa (kuva). n
mg/kg/vrk
1200
EI HAITTAVAIKUSTA
759
1000
800
Ihmiselle turvallinen lisäaineen
saantiannos (ADI) on vähintään
100 kertaa pienempi kuin annos,
jonka ei ole havaittu aiheuttavan
haittavaikutusta eläimillä
tehdyissä testauksissa.
600
turvakerroin=100
400
200
ADI
7,5
0
1
2
3
63
n TIEDE & TUTKIMUS
 joten sen merkittävämpiä lähteitä ruokavaliossa ovat hedelmät ja hedelmämehut. Eviran mukaan esimerkiksi lasillisesta aspartaamilla makeutettua virvoitusjuomaa elimistöön tuleva metanolimäärä on pienempi kuin mikä on luontaisesti esimerkiksi
lasillisessa appelsiinimehua.
Myöskään aspartiinihapon epäiltyä neurotoksista vaikutusta ei ole voitu osoittaa toteen. Fenyylialaniinin suhteen riskiryhmänä ovat vain fenyyliketouriaa sairastavat,
minkä vuoksi aspartaamia sisältävät elintarvikkeet tulee merkitä selkeästi. Aspartaamin ADI perustuu erittäin suureen annokseen, joka ei aiheuttanut minkäänlaisia haittavaikutuksia koe-eläimille (SCF 1985). n
Marina Heinonen
professori (ravinnon turvallisuus)
Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos,
Helsingin yliopisto
Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA)
tieteellinen asiantuntija
marina.heinonen(at)helsinki.fi
lähteet:
eFsa 2008a. assessment of the results of the
study by McCann et al. (2007) on the effect of
some colours and sodium benzoate on children’s
behavior. eFsa j. 660:1−54.
eFsa 2008b. safety in use of lycopene as a food
colour. eFsa j. 674:1−12.
eFsa 2010a. statement on nitrites in meat
products. eFsa j. 8(5):1538−1550.
eFsa 2010b. scientific opinion on the
substantiation of health claims related to pectins
and reduction of post-prandial glycaemic
responses (id 786), maintenance of normal blood
cholesterol concentrations (id 818) and increase
in satiety leading to a reduction in energy intake
(id 4692) pursuant to article 13(1) of regulation
(eC) no 1924/2006. eFsa j. 8(10):1747
eFsa 2010c. scientific opinion on the
substantiation of health claims related to guar
gum and maintenance of normal blood glucose
concentrations (id 794), increase in satiety (id
795) and maintenance of normal blood
cholesterol concentrations (id 808) pursuant to
article 13(1) of regulation (eC) no 1924/2006.
eFsa j. 8(2):1464
eFsa 2010d. scientific opinion on the
substantiation of health claims related to konjac
mannan (glucomannan) and reduction of body
weight (id 854, 1556, 3725), reduction of postprandial glycaemic responses (id 1559),
maintenance of normal blood glucose
concentrations (id 835, 3724), maintenance of
normal (fasting) blood concentrations of
triglycerides (id 3217), maintenance of normal
blood cholesterol concentrations (id 3100, 3217),
maintenance of normal bowel function (id 834,
1557, 3901) and decreasing potentially
64
pathogenic gastro-intestinal microorganisms (id
1558) pursuant to article 13(1) of regulation (eC)
no 1924/2006. eFsa j. 8(10):1798
eFsa 2010e. scientific opinion on the safety of
steviol glycosides for the proposed uses as food
additive. eFsa j. 8(4):1537.
eFsa 2011. scientific opinion on the re-evaluation
of caramel colours (e 150 a,b,c,d) as food
additives. eFsa j. 9(3):2004
eFsa 2012a. guidance for submission for food
additive evaluations. eFsa j. 10(7):2760.
eFsa 2012b. scientific opinion on the reevaluation of mixed carotenes (e 160a (i)) and
beta-carotene (e 160a (ii)) as a food additive.
eFsa j. 10(3):2593.
eFsa 2012c. refined exposure assessment for
caramel colours (e 150a, c, d). eFsa j.
10(12):3030
eFsa 2013a. scientific opinion on the reevaluation on anthocyanins (e 163) as food
additive. eFsa j. 11(4):3145.
eFsa 2013b. draft scientific opinion on the reevaluation of aspartame (e 951) as a food
additive. saatavilla www.efsa.europa.eu
evira 2013. Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten
ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille.
saatavilla www.evira.fi
McCann, d., Barrett, a., Cooper, C., Crumpler, d.,
dalen, l., grimshaw, K., Kitchin, e., lok,
K., Porteous, l., Prince, e., sonuga-Barke, e.,
o’Warner, j. & stevenson, j. 2007. Food
additives and hyperactive behaviour in 3-year-old
and 8/9-year-old children in the
community a randomized, double-blinded,
placebo-controlled trial. the lancet, 370 (9598):
1560−1567.
oeCd 1998. oeCd guidelines for the testing of
chemicals. test no. 408: repeated dose 90-day
oral toxicity study in rodents. saatavilla www.
oecd.eu
sCF 1985. reports of the scientific Committee on
Food. sixteenth series. sweeteners.
soffritti M, Belpoggi F, degli esposti d, lambertini
l, tibaldi e & rigano a, 2006. First
experimental demonstration of the multipotential
carcinogenic effects of aspartame administered
in the feed to sprague-dawley rats. environm.
Health Perspect., 114:379−385.
soffritti M, Belpoggi F, tibaldi e, degli esposti d &
lauriola M, 2007. life-span exposure to low
doses of aspartame beginning during pre-natal
life increases cancer effects in rats. environm.
Health Perspect., 115:1293−1297.
soffritti M, Belpoggi F, Manservigi M, tibaldi e,
lauriola M, Falcioni l & Bua l, 2010. aspartame
administered in feed, beginning prenatally
through life span, induces cancers of the liver
and lung in male swiss mice. am. j. industrial
Med., 53:1197−1206.
Kuluttajat suh
Papujen tunnettuuden ja
käytettävyyden parantaminen
lisäisi niiden kulutusta.
Keskustelussa kestävästä ruuantuotannosta ja -kulutuksesta eläinproteiinin korvaaminen ainakin osittain kasviproteiinilla on
yksi ydinteemoista. Lihansyönnin vähentämistä suositellaan sekä ympäristö- että
terveydellisistä syistä.
Palkokasvit ovat erinomainen ekologisen
kasviproteiinin lähde. Niillä ei kuitenkaan
ole ruokakulttuurissamme kovin vahvaa
asemaa verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan,
missä ne ovat osa jokapäiväistä ravintoa.
Ruuantuotannon ja -kulutuksen tulevaisuuden visioissa siirtymää eläinproteiineista kasviproteiineihin pidetään yleisesti toivottuna, ja usein myös todennäköisenä kehityksen suuntana.
Kasvun varaa on
Kuluttajatutkimuskeskuksen ja MTT:n kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että
palkokasvien kokonaiskulutus Suomessa
on väestötasolla varsin vähäistä. Innokkaimmat pavunsyöjät löytyvät kasvissyöjistä tai kasvispainotteisen ruokavalion noudattajista, joille palkokasvit ovat tärkeä proteiinin lähde.
Kyselyn mukaan suosituimpia palkokasvituotteista ovat herneet, joita kaikista vastaajista runsas puolet ilmoitti syövänsä vähintään kerran kuukaudessa. Papuja puolestaan kertoi syövänsä vähintään kerran
kuukaudessa noin joka kolmas vastaaja.
Tuoreet ja pakastetut vihreät pavut ovat
hieman suositumpia kuin kuivatut ja säilötyt pavut (esim. kikherneet, ruskeat pavut,
kidneypavut ja härkäpavut), mihin vaikuttanee sekin, että vihreitä papuja syödään
usein lisäkkeenä aterialla. Linssejä vähintään kerran kuukaudessa syö 15 prosenttia
tutkimukseen osallistuneista. Tofun sekä
soijanmaidon ja soijamaitotuotteiden käyttö on tätäkin harvinaisempaa (kuva).
Naiset syövät kuivattuja ja säilöttyjä papuja useammin kuin miehet, joskaan ero ei
ole tilastollisesti merkitsevä (taulukko 1).
Vastaavasti nuoremmissa ikäryhmissä, erityisesti 25–34-vuotiaiden ryhmässä papuja
käytetään useammin kuin iäkkäämpien kuluttajien joukossa (taulukko 2).
tautuvat papuihin myönteisen uteliaasti
Kuivattujen ja säilöttyjen papujen käytön useutta näyttäisi selittävän myös asuinalue ja koulutus. Helsinki-Uudenmaan alueella yli 40 prosenttia kuuluu papuja usein
käyttäviin, kun vastaava osuus koko maassa on vajaa kolmannes (p<.0001). Papuja
useammin käyttäviä kuluttajia on suhteellisesti enemmän korkeasti koulutetuissa
sekä niiden joukossa, joiden tämänhetkinen ylin koulutusaste on ylioppilastutkinto (p< .0001). Todennäköisesti viimeksi mainitussa ryhmässä on paljon opiskelijoita.
Kuinka usein syöt seuraavia ruoka-aineita/tuotteita kotona tai kodin ulkopuolella?
n=1048
En koskaan
Noin kerran kuukaudessa
Harvemmin kuin kerran vuodessa
Pari, kolme kertaa kuukaudessa
Herneet (esim. pakastetut, hernekeitto) 3 5
Tuoreet ja pakastetut vihreät pavut
34
15
Kuivatut tai säilötyt pavut
(esim. kikherne, ruskeat, kidneypavut, härkäpavut)
26
15
18
Tärkeimpiä syitä papujen käytölle ovat hyvä maku, sopivuus valmistettuihin ruokalajeihin ja terveellisyys. Papujen vähäistä
tai olematonta käyttöä puolestaan perustellaan useimmin sillä, ettei papuja olla totuttu syömään tai ettei papuruokien reseptejä
tunneta. Harvoin tai ei lainkaan papuja syövistä kuluttajista yli puolelle nämä olivat
melko tärkeitä tai erittäin tärkeitä syitä.
Vastaajilta tiedusteltiin myös heidän aikeitaan erilaisten ruoka-aineiden kulutusmuutoksiin seuraavien 2–3 vuoden aikana.
Tyypillisimmin muutosaikeet koskivat kalan ja kasvisten käytön lisäämistä (noin kolmannes vastaajista) sekä naudan- ja sianlihan vähentämistä (noin viidesosa vastaajista).
Lähestulkoon viidesosa aikoi lisätä myös
papujen kulutustaan. Linssien kulutustakin arvioi lisäävänsä 13 prosenttia vastaajista.
13
14
24
11
7
26
69
Muut soijatuotteet
(esim. soijarouhe, -suikaleet, -nakit)
57
Papu- ja soijapohjaiset terveys- ja urheilutuotteet
(esim. Femisoija, kasvispohjaiset proteiinijauheet)
17
14
18
10 %
20 %
30 %
40 %
13
14
50 %
60 %
70 %
2 4 3
8
19
75
0%
6 2
14
68
Soijamaitotuotteet
(esim. soijakerma, -jogurtti, -jäätelö)
4
15
22
52
Soijamaito
Maku ja terveellisyys käytön ajureina
8
19
28
38
Tofu
24
35
23
Linssit
Joitain kertoja vuodessa
Vähintään kerran viikossa
80 %
222
3 32
4 4 3
6 211
90 %
100 %
Palkokasvien syömisen useus kotona tai kodin ulkopuolella.
Taulukko 1. Kuivattujen tai säilöttyjen papujen käyttöuseus vastaajan sukupuolen mukaan (%).
Käyttöuseus
Sukupuoli
Naiset
Miehet
Yhteensä
Vähintään 1 krt/kk
33,7
29,5
32,0
Harvemmin kuin 1 krt/kk 66,3
70,5
68,0
Yhteensä
100
100
100
χ -testi, p= .151
2
Taulukko 2. Kuivattujen tai säilöttyjen papujen käyttöuseus vastaajan ikäryhmän mukaan (%).
Käyttöuseus
Vähintään 1 krt/kk
Ikäryhmä 25–34 v. 35–44 v. 45–54 v. 55–64 v.
15–24 v.
36,0
43,6
35,0
23,6
22,6
Yhteensä
32,0
Ammattikeittiöt avainroolissa
Harvemmin kuin 1 krt/kk
64,0
56,4
65,0
76,4
77,4
68,0
Papujen kulutusta edistävät tekijät liittyvät
lähinnä papujen käytettävyyden ja tunnettuuden parantamiseen kuluttajien arjessa.
Noin puolet vastaajista piti ainakin melko
todennäköisenä sitä, että erilaisten papureseptien ja papulajien tunteminen lisäisi heidän papujen ja papuruokien syöntiään. Muita keinoja lisätä papujen käyttöä olisi saatavuuden parantaminen työpaikkalounailla
ja ruokakapoissa sekä parempi puolivalmisteiden ja valmisruokien tarjonta kaupoissa.
Ammattikeittiöt, etenkin työpaikkojen
henkilöstöravintolat, ovat keskeisessä roolissa papujen juurruttamisessa suomalaisten ruokatottumuksiin. Makukokemusten
lisäksi ne voivat tarjota myös ideoita ja jopa reseptejä papujen erilaisista käyttötavoista kotikeittiöihin.
Yhteensä
100
100
100
100
100
100
χ2-testi, p= .151
Uudenlaiset paputuotteet herättävät
kiinnostusta suuressa osassa vastaajia. Lähes puolet vastaajista haluaisi syödä papuja nykyistä enemmän. Joka kolmas ilmaisi
halukkuutensa kokeilla härkäpapumaidosta tehtyä ”juustoa” ja vajaa kolmannes olisi kiinnostunut härkäpapumaidosta valmistetusta ”jogurtista” tai ”jäätelöstä”. Papujen alkuperä ei myöskään ole yhdentekevää: selvästi yli puolet vastaajista ilmaisi halukkuutensa syödä nimenomaan suomalaisia papuja.
Katja Järvelä
tutkija, MMM
Kuluttajatutkimuskeskus (KTK)
katja.jarvela(at)ktk.fi
Jaana Kotro
tutkija, ETM
Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus (MTT)
Taloustutkimus
jaana.kotro(at)mtt.fi
65
n TIEDE & TUTKIMUS OPINNÄYTETÖITÄ
Leivontahiivan avulla lisätietoa kehon haittakemikaaleista
FM Johanna Rajasärkkä väitteli kesäkuussa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Development of high-throughput yeast-cell-based bioreporter assays for specific monitoring of bisphenol A and chemical testing of endocrine disrupting compounds.
Kemikaaleja on kaikkialla ympärillemme – syömästämme ruuasta aina lasten
muovileluihin saakka. Miten elimistöömme menevät kemikaalit vaikuttavat esimerkiksi lisääntymiskykyyn tai aineenvaihduntaan?
Rajasärkän tutkimuksen mukaan erityisen huolestuttavia ovat ihmisten luonnollista hormonitasapainoa muuttavat yhdisteet. Hormonihäiritsijöillä on haittavaiku-
tuksia aikuisiin, mutta suurimman uhan
alla ovat kohdussa kehittyvät sikiöt.
− Esimerkiksi jotkin näistä yhdisteistä
voivat muuttaa rasva-aineenvaihduntaa,
jolla voi olla lihottava vaikutus, Rajasärkkä selittää.
Rajasärkkä tutki väitöskirjaansa varten
erästä hormonihäiritsijää nimeltä bisfenoli A, joka käyttäytyy elimistössä pitkälti samaan tapaan kuin estrogeeni. Se vaikuttaa
raskaudenaikaiseen kehitykseen ja lisääntymiskykyyn. Rajasärkkä kehitti bisfenoli
A:n tutkimiseksi uuden helpon ja halvan
tutkimustavan tavallisesta leivontahiivasta. Menetelmällä on mahdollista tunnistaa
hormonihäiritsijöitä erilaisista kemikaaleista.
Käytännössä tutkimustapaa voi soveltaa
esimerkiksi jätevesien tutkimiseen. Rajasärkkä kehitteli myös olemassa olevia tutkimusmenetelmiä automaattisempaan
suuntaan, joka mahdollistaisi suurten kemikaalimäärien samanaikaisen seulomisen.
Rajasärkkä pitää tärkeänä sitä, että erilaisia kemikaaleja voidaan tulevaisuudessa tutkia nopeammin, halvemmin ja suuremmissa erissä. Ruuan lisäksi kemikaaleja on lukemattomissa paikoissa, esimerkiksi kosmetiikassa. π
lisätietoja:
johanna.rajasarkka(at)helsinki.fi
Rasvainen ruokavalio vaurioittaa suolistoa
ETM Lotta Stenman väitteli kesäkuussa
Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Dietary fat and bile acids
in the pathogenesis of gut barrier dysfunction.
Lihavuuden yhteydestä suoliston limakalvoesteen häiriöön on viime aikoina kohistu tiedemaailmassa. Lotta Stenmanin
väitöstutkimus kuitenkin viittaa siihen, että limakalvoeste ei vaurioidu lihavuuden,
vaan siihen mahdollisesti liittyvän rasvaisen ruokavalion takia.
Stenmanin tutkimuksessa rasvaista ruokavaliota syöneiden hiirten suoliston limakalvoeste heikkeni suhteessa vähärasvais-
ta ruokaa saaneisiin. Limakalvoesteen häiriöiden syynä on aiemmin pidetty suolistomikrobiston koostumuksen muutoksia.
Väitöstutkimus osoitti, että syy voi löytyä myös suoliston sisällön sappihappojen
rakenteellisista muutoksista, kun hiiret syövät runsaasti rasvaa.
Stenman tutki suoliston limakalvoesteen
toimintaa ja ulosteen sappihappoja kokeellisessa mallissa, jossa hiiret lihovat, kun niiden ruokavalio sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa. Erilaisten sappihapporakenteiden
vaikutusta limakalvoesteeseen tutkittiin
myös suolistosta otetuilla koepaloilla.
Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio lisäsi sellaisten sappihappojen määrää, jotka vaurioittavat suoliston limakalvoestettä
ja vastaavasti vähensi limakalvoestettä ylläpitävien sappihappojen määrää. Näitä
muutoksia ei tapahtunut geneettisen lihavuuden mallissa, jossa hiiret lihovat ilman
runsasrasvaista ruokavaliota. Vaurio näyttää siis olevan seurausta yksinomaan ruokavalion rasvaisuudesta. π
lisätietoja:
https://helda.helsinki.fi/
Elämäntyyli vaikuttaa ruokavalinnoissa
Jarmo Juslin on kartoittanut pro gradu
-työssään kuluttajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat luottamusta
elintarvikkeisiin ja ruokaan sekä elintarvikeketjun toimijoihin. Juslin teki opinnäytetyönsä Helsingin yliopiston Taloustieteen
laitoksella.
Tarkasteltaviksi henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi valittiin ruuan ostopäätöksiin
vaikuttava ruokaan liittyvä elämäntyyli ja
minäkuvaan liittyvä elämänasenne. Luottamusta mitattiin eri instrumenteilla ja mittareilla. Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisena kyselynä.
66
Näytteen 233 vastaajasta, joista valtaosa
oli suomalaisia korkeakouluopiskelijoita,
pystyttiin tunnistamaan neljä ruokaan liittyvältä elämäntyyliltään erilaista ryhmää,
jotka myös poikkesivat elintarvikkeisiin ja
elintarvikeketjun toimijoihin kohdistuvan
luottamuksen osalta toisistaan.
Tutkimuksessa löytyi aiempien tutkimusten tapaan merkkejä siitä, että optimismilla
ja pessimismillä on vaikutusta luottamukseen. Löydettiin myös selkeä uusi yhteys
luomun ja luonnollisuuden arvostamisen,
kasvisruokavalion noudattamisen, matalan
optimismin, korkean pessimismin ja ylei-
sesti alhaisen luottamuksen väliltä.
Elämänasenteen osalta tutkimuksessa ei
löydetty merkittäviä yhteyksiä, mikä johtunee osaltaan käytetyn mittarin teknisen
toteutuksen ongelmista. Juslinin mukaan
signaaleja näiden yhteyksien olemassaolosta kuitenkin saatiin, minkä vuoksi elämäntyylin, luottamuksen ja myös elämänasenteen välistä dynamiikkaa olisi hyvä tarkastella tulevissa tutkimuksissa vielä lähemmin. π
lisätietoja:
https://helda.helsinki.fi/
n UUTUUSKIRJOJA RAIJA AHVENAINEN-RANTALA
Onko biomassa avain kestävään kasvuun?
Gaudeamus Oy:n kustantama teos Uusi
luonnonvaratalous tarkastelee biomassan käytön mahdollisuuksia, rajoituksia
ja kestävyyttä eri näkökulmista. Teoksessa ylitetään luonnonvaratalouden perinteiset raja-aidat ja käsitellään ensimmäistä kertaa Suomessa laajalti biomassojen käyttöön liittyviä kysymyksiä.
Teos on syntynyt yhteensä 26 eri tieteenaloja edustavan asiantuntijan puheenvuoroista. Se ei tarjoa yhtä totuutta
asiasta, vaan jokainen kirjoittaja tuo
esiin oman näkökulmansa ja perustelunsa.
Teoksessa on myös määritelty hyvin,
mitä on vihreä talous, biotalous ja biomassa. Mukana on lista erilaisista
avainkäsitteistä, mukaan lukien mikä on
ravinnejalanjälki ja ekosysteemipalvelu.
Kirja tuo esiin senkin näkökulman, että
biomassan käyttämättä jättäminen voi
olla myös tuottoisaa!
Kirjan ovat toimittaneet FT Mikael
Hildén, MMM Eeva-Liisa Hallanaro,
MMM Leena Karjalainen ja VTT Marja
Järvelä. Sen julkaisemista ovat tukeneet SYKE, VTT, Suomen kulttuurirahasto, MTT ja Jyväskylän yliopisto.
Kirjan luvut 7 ja 8 käsittelevät ansiokkaasti ja kiteytetysti erityisesti elintarvi-
ketuotantoa. Edellisen on kirjoittanut
professori Sirpa Kurppa ja jälkimmäisen tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.
Teos on helppolukuinen myös tavalliselle kansalaisellekin, mutta jokaisen
vähänkään biomassojen kanssa työskentelevän tulisi lukea tämä kirja. Se on
myös hyvin taitettu ja valokuvat, kuviot
ja taulukot helpottavat asian omaksumista. π
lisätietoja:
www.gaudeamus.fi
Tarinoita suomalaisesta luomusta
Kurmakka − Organic Food Oy on kustantanut näyttävän kovakantisen,
199-sivuisen kirjan Tarinoita suomalaisesta luomusta, jossa valokuvin ja tarinoin kerrotaan suomalaisesta luomusta
ja luomun tekijöistä maatiloilla, mutta
myös yrityksissä ja markkinoilla. Kirjassa esitellään Espoosta Tornioon 35 luomukohdetta, joista 21 edustaa viljelyä ja
loput muuta ruokaketjua. Kirjan kuvituksesta on vastannut pitkän linjan luomun tekijä ja harrastajavalokuvaaja, agronomi (MMM) Erkki Pöytäniemi ja tarinat kertoo niin ikään pitkään luomussa
toiminut FM ja agrologi Marja Nuora.
Tarinoiden kautta tekijät tuovat esiin
luomutuotannon moninaisuutta ja todellisuutta pellolta pöytään ja siihen liittyviä eri ulottuvuuksia, kuten maan elävyydenhoitamista ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista, hyvän ruuan valmistamista ja ihmisiä luomun takana.
Kirjassa toteutuu se vanha sanonta,
että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta Marja Nuoran elävä
kerronta tukee kuvia niin hyvin, että lukija tuntee itsekin olevansa vierailulla
luomukohteissa kirjan tekijöitten kanssa.
Harva kirja soveltuu luettavaksi ja
katseltavaksi kaiken ikäisille, mutta
Nuoran ja Pöytäniemen teos sopii ikään
katsomatta jokaiselle, joka on kiinnostunut suomalaisesta maaseudusta ja
ruuan tuotannosta, olipa se luomua tai
ei. Myös vanhemmat ja isovanhemmat
voivat tehdä mukavia luomuretkiä lasten kanssa kotisohvalla. Tosin lievä painovärin tuoksu hieman häiritsee lukuja
katselukokemusta. Teos on aivan mainio myös liikelahjaksi. Kirja on julkaistu
suomeksi ja englanniksi. π
lisätietoja:
www.organic-finland.com
Ei makeaa mahan täydeltä
Ruotsalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija Johan Frisk on kirjoittanut paikoin
jännittävänkin kertomuksen Sötsug sokerin historiasta, keinotekoisten makeutusaineiden kehittämisestä, tai pitäisikö sanoa, sattumanvaraisesta löytymisestä, ja luonnollisten makeutusaineiden etsinnästä. Kirjan on suomentanut Tarja Lipponen nimellä Ei makeaa
mahan täydeltä, ja sen on kustantanut
Atar Oy. Kirjan taustalla on runsas lähdeaineisto ja haastattelumateriaali.
Yhä enemmän myös julkisessa keskustelussa uskalletaan sanoa, että satunnaiset herkkuhetket ovat kyllä sallittu nautinto, mutta makeaan elämään ei
kannata totutella liiaksi. Jatkuva, runsas sokerin käyttö on kiistaton terveysriski. Näin viimeksi kirjoitettiin Suomen
Sydänliiton verkkolehdessä heinäkuussa. Friskin kirjan sanoma on samansuuntainen.
Kuten kirjan nimikin kertoo, se ei
kiellä sokerin syöntiä eikä makeutusaineitten (ns. intensiivimakeuttajat) käyttöä, mutta se laittaa ajattelemaan. Jos
ja kun makeutusta tarvitaan, kirja auttaa päättämään, mikä aine on paras ja
turvallisin.
Lisäksi kirja muistuttaa, että intensiivimakeuttajat korvaavat sokerin tehtävistä vain yhden: ne toimittavat makeaa
aivoihin. Mikäli sokeri halutaan korvata,
tarvitaan koko joukko muita aineita, jotka korvaavat sen muut tehtävät eli antavat elintarvikkeelle sen hyvän koostumuksen, suutuntuman, kiinteyden ja veden sitomiskyvyn.
Kirjan lopussa on lista makeutusalan
toimijoista, lyhyt sokerinen sanasto ja
keinoista hillitä yletöntä makean nälkää.
Kirjasta selviää myös, mitkä ovat maailman vaarallisimpia autoja. π
lisätietoja:
www.atar.fi
http://friskreportage.se
67
n TAPAHTUMIA
Kuva: anne arvonen/tulevaisuuden tutKiMusKesKus
Keskustelu tulevaisuuden ruuasta oli vilkasta. Professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta (vas.) moderoi paneelikeskustelua, osallistujina
professorit Mark Post Maastrichtin yliopistosta, James Allen Dator Havaijin yliopistosta ja Sirpa Kurppa MTT:stä.
Kestäviä ratkaisuja
tulevaisuuden ruokaturvaan
Tulevaisuuden ateria voi
sisältää keinolihaa, kasviksia ja
3D-tulostettua ruokaa.
Nykyisellä menolla vastassamme on niukkuuden ja nälän maailma. On mietittävä,
mitä syömme tulevaisuudessa. Minkälaiset mahdollisuudet kuluttajalla on vaikuttaa ruuan tuottamiseen? Tuotetaanko ruokamme laboratorioissa vai jatkuuko ruuantuotanto nykyisenkaltaisena? Miten taataan ruuan riittävyys, jos pelloilla tuotetaankin kasvipohjaisten muovien raakaainetta?
Näitä kysymyksiä, ruuankulutustrendejä ja vaihtoehtoisia ruokaskenaarioita käsiteltiin tulevaisuudentutkijoiden kansainvälisessä Futures for Food -konferenssissa
Turussa kesäkuussa.
– Konferenssin teema nousi ajankohtaisesta ruokakeskustelusta ja toimintaym-
68
päristön muutostekijöistä, jotka haastavat
nykyisiä tapoja tuottaa, prosessoida ja kuluttaa ruokaa, kertoo järjestelyistä vastannut tutkija Riikka Saarimaa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.
Konferenssi järjestettiin yhdessä Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa.
Ruokaturva ja ruokaketjun kestävyyden
eri näkökulmat näkyivät vahvasti tapahtuman pääpuhujien esitelmissä ja työpajojen puheenvuoroissa. Proteiinintuotantoon
liittyvät uhat, mahdollisuudet ja erilaiset
vaihtoehdot erottuivat selkeänä teemana.
Ruokaa tasaisemmin kaikille
Professori James Allen Dator Havaijin yliopistosta nosti esille maailman ruokaturvaan vaikuttavia kriittisiä tekijöitä, kuten
luonnonvarojen kuluttamisen, ruuan epätasaisen jakautumisen, talouden ja poliit-
tiset järjestelmät. Tilanne näyttää hälyttävältä, mutta Dator katsoo asiaa myönteisessä valossa ja uskoo, että ongelmia voidaan ratkaista.
– Meidän tulee kysyä itseltämme, haluammeko tähän suuntaan? Valmis tulevaisuus ei odota meitä tuolla jossain, vaan
voimme luoda tulevaisuutemme itse, Dator sanoi.
Osoituksena myönteisestä kehityksestä
Dator näkee väestönkasvun tasaantumisen ja ruuantuotannon ongelmista keskustelemisen laajasti. Puutarhapalstoilla viljely ja kasvissyönti ovat kasvavia trendejä,
jotka ovat pieniä ratkaisuja ruokapulaan.
Kiinnostavaa on myös ruuan 3D-tulostuksen hyödyntäminen.
Groningenin yliopiston apulaisprofessori Sanderine Nonhebel uskoo, että kulutus määrittää ruuan riittävyyden. Muutokset kulutustottumuksissa tulevat olemaan
väestönkasvua merkittävämpi tekijä.
Kuva: anne arvonen/tulevaisuuden tutKiMusKesKus
Nonhebelin mukaan koko elintarvikeketjun pitää olla kestävä, eikä valintoja pidä jättää yksittäisten kuluttajien päätettäväksi. Esimerkiksi lihan kulutus kasvaa
tiettyyn elintasoon asti – elintasoon, johon
suurilla kehittyvillä mailla, Kiinalla ja Intialla, on vielä matkaa.
Jotta ruokaa riittäisi kaikille, lihan tilalle etsitään kuumeisesti vaihtoehtoja. Vastausta haetaan muun muassa kasviproteiinista, Quorn-sieniproteiinista ja hyönteisistä. Myös keinolihasta odotetaan lihaongelman ratkaisijaa.
Lihaa laboratoriosta
Maailman ensimmäinen keinolihahampurilainen muistuttaa videolla erehdyttävästi tavallista hampurilaista. Kuva ei kuitenkaan kerro kaikkea: kellertäviksi jääneet
lihassyyt on värjätty punajuurimehulla ja
sahramilla, eikä makukaan ole vielä toivotulla tasolla.
Keinolihaa tutkiva professori Mark Post
Maastrichtin yliopistosta painottaa kokeilun todistavan, että keinolihan tuottaminen lihaskantasoluista on mahdollista. Post
ennustaa, että kuluttaja hyväksyy keinolihan 25 vuodessa, jos maku ja rakenne muistuttavat tavallista lihaa.
– Kumman itse valitsisit, jos samaan aikaan tavalliselle lihalle määrättäisiin ympäristövero ja merkintä ”tämän tuotteen
tuotannossa on vahingoitettu eläimiä”, Post
kysyi.
Keinolihan tuottaminen vaatii runsaasti laboratoriotyötä ja -välineitä, mutta ympäristövaikutukset ovat vain murto-osa perinteisen lihantuotannon vaikutuksista.
Postin laskujen mukaan olympiamitoitetun uima-altaan kokoinen bioreaktori ruokkisi tulevaisuudessa 40 000 henkilöä ja lihan hinta voisi olla 65 dollaria kilolta. Mittakaavalla on väliä: Postin hankkeessa tuotettu 60 gramman painoinen hampurilaispihvi maksoi noin 100 000 euroa.
Professori Mark Post esitteli konferenssiväelle maailman ensimmäisen keinolihahampurilaisen.
Tulevaisuudessa tämänkin
hampurilaisen lihapihvi voi
olla keinolihaa.
Keinoliha voisi olla myös todellista lähituotantoa. Post visioi keittiöihin inkubaattoreita, joilla kasvatettaisiin minkä tahansa eläimen lihaa postimyyntinä toimitetuista pakkaskuivatuista kantasoluista. Ei tarvittaisi kuin vähän vettä ja energiaa, ja perheen proteiininsaanti olisi turvattu. π
Anna Hillgrén
projektipäällikkö
Funktionaalisten elintarvikkeiden
kehittämiskeskus
Turun yliopisto
anna.hillgren(at)utu.fi
Tulevaisuustiedosta potkua tuotekehitykseen
Globaalit kehityskulut voivat vaikuttaa
esimerkiksi raaka-ainehankintaan.
− Siksi aluetason ajattelussa ei
voi sulkea pois suuria muutosvoimia,
toteaa koordinaattori Johanna Kähkönen Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta.
Kähkönen työskentelee VarsinaisSuomen ruokaketjun kehittämishankkeessa (VARRU) ja on ollut mukana käytännön tulevaisuustyössä
alueen yritysten kanssa.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vetämä ruokaketjun tulevaisuusprosessi toi tulevaisuusajattelua tu-
tuksi ja työkaluja yritysten käyttöön.
– Kun alkaa rikkoa ajattelun rajoja, löytää enemmän mahdollisuuksia.
Tarvitaan rohkeutta ajatella toisin ja
tehdä erilaisia epätyypillisiä yhdistelmiä. Silloin on mahdollista löytää
paljon uutta tuotekehitykseen sekä
uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
VARRU-hankkeen tulevaisuusprosessista tehdyt koosteet ovat avoimia ja kaikkien hyödynnettävissä. π
lisätietoja:
http://www.varru.fi/tekemassa/
69
n TAPAHTUMIA
Aistinvarainen arviointi tuo lisäarvoa
Tuotekehitys ja markkinointi
tehostuvat ammattimaisella
aistinvaraisella arvioinnilla,
varsinkin jos tuotteet ja erilaisten
kuluttajien tarpeet tunnetaan
hyvin.
Järjestyksessään 15. pohjoismainen aistinvaraiseen arviointiin keskittynyt Nordic
Workshop in Sensory Science - Added value by
sensory approach kokoontui toukokuussa
kolmatta kertaa Suomessa ja tällä kertaa
Helsingissä. Suomalaisten lisäksi aktiivisia
osallistujia oli mm. Norjasta, Ruotsista ja
Tanskasta, yhteensä noin sata. Tilaisuuden
järjestelyistä vastasi VTT.
Workshop kokosi yhteen tutkimuslaitosten asiantuntijat ja teollisuuden tuotekehityksen ja markkinoinnin ammattilaiset keskustelemaan ja pohtimaan tulevaisuuden
haasteita. Alustajia oli kahden päivän aikana lähes parikymmentä. Tilaisuuden teemana oli aistinvaraisten menetelmien tuoma lisäarvo erityisesti tuotekehitykseen ja
markkinointiin.
Eri tekijöiden
vuorovaikutukset tunnettava
Elintarvike on ihmiselle monimutkainen
ärsyke. Usein aistit toimivat yhteistyössä,
kun ihminen tekee kuluttajana päätelmiä
tuotteen hyväksyttävyydestä ja miellyttävyydestä. Hänen ei tarvitse perustella päätöstään edes itselleen tai tuotteen valmistajalle, mutta aistinvaraisen arvioinnin ammattilaiselle kuluttajan torjuva reaktio tarjoaa hienon haasteen.
Hollantilainen erikoistutkija Harold Bult
NIZOsta muistutti läsnäolijoita aistien vuorovaikutuksista. Elintarvikkeen rakennetai hajuominaisuuksilla voidaan vahvistaa
esimerkiksi maun kokemista. Teoriassa
makeuden voimistaminen ilman sokerilisäystä tai suolaisuuden voimistuminen ilman ylimääräistä suolaa on mahdollista.
Käytännössä tehtävä on vaikea. Tuotekehityksen on tunnettava tuotteen koostumus erittäin hyvin ja ymmärrettävä eri tekijöiden vuorovaikutukset myös aistittavien ominaisuuksien kannalta.
Workshopin osallistujille havainnollistettiin ongelman ratkaisua käyttäen esi-
merkkinä omenamehua. Mehun koettu makeus voimistui, kun siihen lisättiin makeaksi arvioidun omenalajikkeen erilaisia estereitä. Käytännössä vain muutaman aromiyhdisteen lisäyksellä mehun todellista sokeripitoisuutta pystyttiin vähentämään 15 %
muuttamatta koettua makeutta miedommaksi.
Toki ensin oli ymmärrettävä, miksi omena koetaan makeana ja miten sekä haihtuvat että haihtumattomat yhdisteet selittävät
omenan aistittavaa laatua. Tähän tarvitaan
erikoisosaamista.
Menetelmän valintaan huolellisuutta
Erikoiskonsultti Christian Dehlholm (Danish Technological Institute) vertaili esityksessään perinteisiä aistinvaraisen arvioinnin profilointimenetelmiä nopeampiin, teollisuudenkin tarpeisiin kehitettyihin tekniikoihin kuten suosiota saaneisiin Nappingtekniikoihin.
Dehlholm totesi, että nopeuttamalla aistinvaraista arviointia tehokkuussyistä tulosten luotettavuus voi kärsiä. Toisaalta arviointimenetelmien valinnassa on vaihtoehtoja, kunhan tiedetään, mitä halutaan tehdä
Kuvat: Heidi eriKsson
XV Nordic Workshop in Sensory Science järjestettiin Helsingin Paasitornissa.
70
ja ymmärretään arvioijaryhmän harjaantuneisuuden aste.
Aistinvaraisen arvioinnin asiantuntijoilla on yleensä hyvä tuntemus raatinsa kyvyistä ja luotettavuudesta. Tutkija Anne
Norrmann (Swedish Institute for Food and
Biotechnology, SIK) korostikin, että mikään
aistinvaraisista menetelmistä ei ole poikkeuksellinen muihin menetelmiin nähden.
Erilaisiin tilanteisiin soveltuvat siis erilaiset menetelmät, kunhan arviointien järjestäjä tuntee menetelmien vahvuudet ja heikkoudet sekä olosuhteet.
Kuluttajilla erilaisia tarpeita
Workshopissa korostettiin, etteivät kuluttajat ole yhtä massaa. Jotta kuluttajien tarpeita ymmärrettäisiin paremmin, on tärkeää tutkia kohdistetusti eri kuluttajaryhmiä. Ryhmittely voi perustua esimerkiksi
ikään tai arvomaailmaan.
Tanskalainen Consumer Insightin toimitusjohtaja, apulaisprofessori Anne C. Bech
listasi useita vaihtoehtoja ryhmittelyjen perusteiksi. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi ryhmien koko tulee olla iso. Käytännössä niin kutsutussa segmentoinnissa
osallistujien lukumäärä on huomattavasti
korkeampi kuin perinteisessä kuluttajatutkimuksessa.
Segmenttien seurantatutkimukset ovat
suositeltavia, mikäli käyttäytymistä halutaan mallintaa skenaarioiden eli käyttäytymisennusteiden tekoa varten. Erikoistutkija Kyösti Pennanen VTT:ltä muistutti
markkinointistrategian tärkeydestä myös
pk-sektorin yrityksissä.
Workshopin erityisinä kuluttajakohderyhminä olivat tällä kertaa ikääntyvät seniorit ja lapset. Esityksissä oli esimerkkejä
islantilaisten, tanskalaisten ja norjalaisten
lasten ja suomalaisten koululaisten makumieltymyksistä. Tämän päivän lapset ovat
tulevaisuuden ostajia ja makumieltymykset kehittyvät jo varhaislapsuudessa. Tässä
riittääkin haasteita elintarvikeyrityksille.
Apulaisprofessori Annemarie Olsen
(University of Copenhagen) nosti esityksessään roolimallien ja vertaistuen merkityksen esimerkiksi uusien ruokien kokeilussa.
Kannustimena toimii vaikkapa tarra ja vanhemmilta tarvitaan usein kärsivällisyyttä
lasten ruokailutottumusten kehittymisessä.
Opiskelijat Ingela Palmujoki ja Elina
Kytö (Helsingin yliopisto) kertoivat suomalaisten kouluruokien hyväksyttävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Alakoululaisille kouluruuan miellyttävyyttä lisäsivät
tutut hajut, flavori- tai rakenneominaisuu-
Workshopin järjestelykomitean puheenjohtajana toimi erikoistutkija Raija-Liisa Heiniö VTT:ltä.
det. Rasvainen suutuntuma ja juustoinen
haju ja flavori olivat puolestaan negatiivisia ominaisuuksia.
Lisää huomiota ikäihmisten tarpeisiin
Ihmisten ikääntyminen ja pidempi elinikä on yhdistävä tulevaisuuden haaste kaikissa Pohjoismaissa. Sekä tutkija Susanne
Ekmanin (SIK) että erikoistutkija RaijaLiisa Heiniön (VTT) alustuksessa tuli esille, että ikääntyneet voivat kärsiä nielemisen vaikeuksista ja lukuisista muista ruuan kokemiseen vaikuttavista häiriötekijöistä. Aistimukset motivoivat ihmistä syömään, ja epämiellyttävät kokemukset voivat suoraan vaikuttaa ruokahalun vähenemiseen ja edelleen aliravitsemukseen.
Ekman esitteli tuloksia porkkanatuotteista, joiden pehmeyttä ja elastisuutta oli
lisätty kananmunan valkuaisella ja siten
parannettu niiden nieltävyyttä. Heiniö korosti, että seniorien kuluttajaryhmä on erittäin heterogeeninen. Tulevaisuutta ajatellen ihmisen hyvinvoinnin ylläpito on tär-
keämpää kuin itse ikääntymiseen keskittyminen.
Ikäihmistenkin hyvinvointi alkaa nautinnollisesta ruuasta. Tämän ajatuksen soisi laajentuvan koskemaan kaikkia ikäryhmiä tulevaisuuden tuotteita kehitettäessä
ja markkinoitaessa. π
Mari Sandell
akatemiatutkija, dosentti
Aistit ja ruoka -ryhmänvetäjä
Funktionaalisten elintarvikkeiden
kehittämiskeskus
Biokemian laitos
Turun yliopisto
mari.sandell(at)utu.fi
lisätietoja:
http://www.vtt.fi/sites/sensory_workshop
71
n TUNNUSTUKSIA
Kaksi Scanstar 2013 -voittoa Suomeen
Scanstar 2013 -kilpailuun osallistui 16 pakkausta
kaikista Pohjoismaista. Scanstar-palkintoja myönnettiin kahdeksalle pakkaustuotteelle. Niistä kaksi meni sekä Tanskaan että Suomeen, kolme Norjaan ja yksi Ruotsiin. Suurin osa ratkaisuista koski
kuljetuspakkaamista.
Alueellisen Scanstar-kisan vuosittaiset voittajat
jatkavat maailmanlaajuisiin Worldstar-pakkauskilpailuihin. WPO:n kilpailun (World Packaging Organisation) tuomaristo kokoontuu marraskuussa.
Fazer Makeiset on kehittänyt eteenpäin makeisten kartonkirasiaa yhteistyössä lontoolaisen pakkausten suunnittelutoimiston LFH Illuminating
Brandsin ja latvialaisvalmistajan VG Kvadra Pakin
kanssa. Rasia koostuu kahdesta osasta, jotka ero-
tellaan avattaessa. Pakkaus on helppo avata. Sisäosa toimii tarjoilualustana.
Pakkausilmeen suunnittelu yhdistää eri tavaramerkkejä yhdenmukaiseksi tuotesarjaksi. Rasiaosien valmistus tapahtuu samanaikaisesti ja koko
pakkaus sopii koneelliseen täyttöön. Kiiltävä lakka
ja painovärin pigmentit lisäävät vaikutelmaa suklaan pehmeydestä, herkullisuudesta ja korkeasta
laadusta.
Suomen Stora Enso Packaging on yhdessä suomalaisen Fiskars Oyj:n kanssa suunnitellut pakkauksen Kitchen garden -tuotteelle. Pakkaus koostuu kartongista aaltopahvissa, jonka kotelon painatus on esteettistä. Ulosvedetty sisäpakkaus toimii kotelona tuotteen irto-osille.
Hilla- ja metsämarjasuklaat vuoden Hillatuote
Vuoden Hillatuote 2013 -kisan voittaja on rovaniemeläisen Choco Deli Oy:n kehittämät hilla- ja metsämarjatäytteinen suklaatuotesarja. Kunniamaininnan on saanut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Rovaniemi pitkäjänteisestä
työstään lappilaisten metsämarjojen ja luonnontuotteiden puolesta.
Choco Deli Oy:n hilla- ja metsämarjatäytteiset
suklaatuotteet valmistetaan paikallisena käsityönä
aidoista, puhtaista lappilaisista marjoista ja luonnontuotteista. Choco Delin suklaat pakataan tyylikkäisiin rasioihin.
Rovaniemeläiset leipuri- ja keittiömestarit Jouko Rajanen ja Jukka Saarelainen ovat pyörittä-
72
Viisi suomalaista myllyä on saanut Mestarimyllyn
arvonimen. Tittelin takana on ruisleivän ystävien
yhteenliittymä Ruisveljet. Palkitut myllyt ovat Jalon
Mylly Kouvolan Anjalankoskelta, Kemiön Mylly Kemiönsaaresta, Konneveden Mylly, Liperin Mylly ja
Vääksyn Mylly Asikkalasta.
Huvilan kahvila vuoden
gluteeniton yritys
Keliakialiitto on valinnut vuoden 2013 gluteenittomaksi yritykseksi helsinkiläisen Huvilan kahvilan.
Vuoden 2013 gluteeniton tuote on Ravintoraision
gluteenittomat kaura-myslisämpylät. Kunniamaininta myönnettiin Ruokakeskon oman merkin
gluteenittomille paistopisteleiville.
Arviointiraati luonnehti Huvilan kahvilaa keliaakikon paratiisiksi, koska koko suolainen ja makea
tarjonta on gluteenitonta. Kaikki leivonnaiset ja
leivät ovat itse paikan päällä tehtyjä. Yrittäjä Leila
Farin on itsekin keliaakikko.
Kotimainen pakkauspainotyö kärjessä
neet Choco Deliä vuodesta 2008 lähtien. Yrityksen oma myymälä ja suklaakahvila avattiin vuosi
sitten Rovaniemen keskustassa.
Vuoden hillatuote -kilpailun järjesti Rovaniemen
Kehitys Oy yhteistyössä Ranuan kunnan kanssa.
Full HD Flexo -sertifikaatti Suomeen
Pakkausrepro Marvaco Oy on saavuttanut pakkauspainomaailmassa tavoitellun Full HD Flexo -sertifikaatin. Aiemmin maailmassa saman on saavuttanut vain kaksi alan toimijaa. Marvacon saavuttama sertifikaatti on Pohjoismaissa ensimmäinen
laatuaan.
Full HD Flexo on uutta teräväpiirtotekniikkaa,
joka esiteltiin vuonna 2012 aiemman HD Flexon
kehittyneemmäksi seuraajaksi.
Suomessa on eniten HD Flexo -sertifikaatteja
maailmassa. Suomessa niitä on 21 kappaletta,
joista Marvacolla asiakkaidensa kanssa 16 kappaletta.
ruisveljet palkitsi
viisi myllyä
HD-Flexo ja Full HD Flexo on belgialaisen Eskon
kehittämä menetelmä, joka tuo uusia ratkaisuja
aiemmin fleksopainatuksessa esiintyneisiin rajaalueiden ongelmiin ja laajentaa sen käyttöaluetta
entisestään. Pakkausten ulkoasussa laadun kohoaminen tulee näkymään entistä täyteläisimpinä ja
sävy- sekä kontrastirikkaampina painatuksina
sekä tarkempina yksityiskohtina.
Suomalainen pakkauspaino-osaaminen on nostettu kärkisijoille kansainvälisessä FlexoTech-2013
-painokilpailussa. Pakkauspainopinnan valmistukseen erikoistunut reprotalo Marvaco Oy sekä pakkausyritys Pa-Hu Oy osallistuvat kansainvälisesti
arvostettuun kilpailuun HAU HAU Champion -koiranruokabrändille tehdyllä lavanauhalla. Nyt työ on
valittu loppukilpailuun. Paras kolmesta finalistista
palkitaan Lontoossa 17. lokakuuta.
Suomen Paras olut
Laitilan Imperaali Stout on Suomen Paras Olut
vuonna 2013. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan oluet voittivat peräti kolme sarjaa ja ottivat yhden kolmossijan.
Imperiaali Stout oli myös ykkönen vahvojen eli
yli 4,7-prosenttisten ale-oluiden sarjassa. Kukko
Tumma oli paras enintään 4,7-prosenttisten tummien ja värillisten lagereiden sarjassa. Kievari
Portteri puolestaan voitti yli 4,7-prosenttisten
tummien ja värillisten lagereiden sarjan, jossa Kievari Schwarz oli kolmas.
n NIMITYKSIÄ
• Valio Oy:n johtoryhmän vastuualueet uudistuivat
1.9.2013 alkaen. Johtaja Tiina Mattila-Sandholmin vastuulle siirtyy Tuoreruoka-tulosyksikkö. Lisäksi perustetaan uusi Eila® ja lastenruoat -tulosyksikkö, jota johtaa johtaja Susanna Takkunen.
Johtaja Rauno Hiltusen vastuulle siirtyvät strateginen suunnittelu, pakkauskehitys ja viestintä. Hiltunen vastaa edelleen Valion mainonnasta. Mainontaa johtamaan on nimitetty kaksi markkinointijohtajaa: Hanna Hiekkamies ja Saija Moisio.
• KTM Raimo Sinisalo on valittu Meiran uudeksi
toimitusjohtajaksi.
• Elintarviketeollisuusliiton makeis- ja keksiteollisuusyhdistyksen edunvalvonta on siirtynyt elintarvikeasiantuntija Mari Jääskeläisen vastuulle
1.8.2013 alkaen. Hän vastaa edelleen myös elintarvikelainsäädännön asioista sekä Mausteyhdistyksen ja Luonnontuoteteollisuusyhdistyksen
edunvalvonnasta. Elinkeinopoliittisen edunvalvonnan assistenttina on 5.8.2013 aloittanut Jaana
Isoaho-Lesch.
• VT Antti Hakala on nimitetty Elintarviketeollisuusliiton apulaisjohtajaksi 1.9.2013 alkaen. Hakalan vastuulla ovat edelleen myös yritysten neuvonta, koulutus, palkkatilastot ja oikeudenkäynnit
sekä elintarvikealojen ja panimo- ja virvoitusjuoma-alan työehtosopimukset.
• Kyösti Orre on nimitetty Yleisen Teollisuusliiton
logistiikan johtavaksi asiantuntijaksi.
• Leipurin Oy:n toimitusjohtaja Matti Väänänen
on siirtynyt kehittämään Leipurin-konsernin voimakkaasti kasvavaa toimintaa idän kasvumarkkinoilla asemapaikkanaan Pietari. Leipurin Oy:n toimitusjohtajaksi ja Aspo-konsernin johtoryhmän jäseneksi on nimitetty ekonomi Paul Taimitarha
5.8.2013 alkaen.
• Elintarviketekniikan insinööri Eero Alhonmäki
on nimitetty 1.1.2013 alkaen Kivikylän Kotipalvaamon Säkylän tehtaan tehdaspäälliköksi, Vesa Mäki-Jussila 15.1.2013 alkaen tuotekehityspäälliköksi, Ari Järvinen 3.6.2013 alkaen myyntijohtajaksi ja Tommi Vainio 1.7.2013 alkaen markkinointipäälliköksi.
• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus
MTT:n professori Sirpa Kurppa on valittu edustajaksi EU:n biotalouspaneeliin.
• Maalaistuote Vatajan Oy:n toimitusjohtajaksi on
nimitetty 1.8.2013 alkaen elintarvikeinsinööri
(AMK) Timo Mustaniemi.
• Maa- ja kotitalousnaisten uudeksi valtakunnalliseksi toiminnanjohtajaksi on valittu MMM Mirja
Hellstedt 1.10.2013 alkaen.
• Ensimmäiseksi eläinsuojeluasiamieheksi maaja metsätalousministeriöön on valittu ELL Sari
Salminen.
• Suomen Hiiva Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty Erkki Varonen.
• Keittiömestari Juha Jukantupa on 1.9.2013 alkaen nimitetty Oy Rollfoods Ab:n myyntipäällikök-
si vastuualueenaan ketjuasiakkuudet.
• NT Finland Oy:n maajohtajaksi on nimitetty Mikko Tamminen 1.8.2013 alkaen.
• KTM Kirsi Alilonttinen on nimitetty Cloetta
Suomi Oy:n ketjupäälliköksi vastuualueenaan
SOK-asiakkuus sekä alueosuuskaupat. Markkinoinnin tiimiin Junior Brand Manager -tehtävään
on nimitetty KTM Terhi Halsvaha ja purukumien
tuoteryhmäpäälliköksi markkinoinnin Refreshment-tiimiin KTM Alexandra Rehnberg.
• DI Jyrki Karlsson on nimitetty 1.9.2013 alkaen
Kespro Oy:n ostojohtajaksi.
• Kimmo Rantamäki on nimitetty Atria Suomi
Oy:n aluepäälliköksi vk-myyntiin. Hänen vastuualueena on Etelä-Suomi, läntinen alue. ETM Anu
Saranpää on nimitetty siipikarjasta ja valmisruoasta vastaavaksi tuoteryhmäjohtajaksi markkinoinnin ja tuotekehityksen organisaatioon
1.5.2013 alkaen, KTM Tuomas Kujala lihasta ja
lihavalmisteesta vastaavaksi tuoteryhmäjohtajaksi markkinoinnin ja tuotekehityksen organisaatioon 1.5.2013 alkaen ja kokki Jyri Hänninen ruokaratkaisut liiketoiminnan tuotekehityspäälliköksi
10.6.2013 alkaen.
• HKScanin Suomen ja Baltian kuluttajaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi, Suomen maajohtajaksi ja konsernin johtoryhmän jäseneksi on 19.8. alkaen nimitetty KTM Samuli Eskola. HKScan-konsernin markkinointijohtajaksi on nimitetty MBA
Anne Mere ja HKScanin AfH-liiketoiminnan johtajaksi Suomessa ja HK Pron (jatkossa HKScan Pro)
johtajaksi 12.8.2013 alkaen KTM Sari Palokangas.
• Jouko Huttunen on aloittanut 1.7.2013 Lihatrio
Oy:n toimitusjohtajana.
• Tuomo Makkonen on nimitetty Kalarannan Vihannes Oy:n toimitusjohtajaksi 1.7.2013 alkaen.
• Päivi Godden on nimitetty KiiltoClean Oy:ssä
B2B-liiketoiminnan markkinointiorganisaatiossa
1.9.2013 alkaen tuoteryhmäpäälliköksi vastuualueinaan sairaalahygieniatuotteet sekä kaikki B2Bliiketoiminnan henkilöhygieniatuotteet. Leena
Holmberg on nimitetty B2B-liiketoiminnan markkinointiorganisaatiossa 1.9.2013 alkaen tuoteryhmäpäälliköksi vastuualueinaan ammattisiivous-,
ammattikeittiö- ja tekstiilipesuaineet. Mikko Eskola on nimitetty 1.9.2013 alkaen Business Development Manageriksi vastuualueenaan International Sales. Laitoshuoltaja, JET Henna Tornikoski
on nimitetty yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän pohjoisen myyntialueen edustajaksi
7.6.2013 alkaen, tradenomi Jaana Kotanen yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Pohjanmaan alueiden
edustajaksi 7.8.2013 alkaen ja restonomi Hanna
Kahila yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän edustajaksi Porin-Turun-Helsingin myyntialueelle. Toimi on määräaikainen vanhempainvapaansijaisuus.
• Vuodenvaihteessa Leena Laitinen nimitetään
Snellman-konsernin johtajaksi. Nykyinen konsernijohtaja Martti Vähäkangas saavuttaa eläkeiän
ensi syksynä ja työskentelee hallituksen erityistehtävissä siihen asti. Leena Laitinen on ollut 18
vuotta S-ryhmän johtotehtävissä. Laitinen ottaa
vastaan konsernijohtajan tehtävät 1.1.2014.
• MMM, VTM Sami Kilpeläinen on nimitetty Arla
Ingmanin hankintajohtajaksi lokakuusta 2013 alkaen. Kilpeläinen on toiminut viimeksi MTK:n ja
Maitovaltuuskunnan palveluksessa maitoasiamiehenä. Hän on myös edustanut suomalaisia maidontuottajia EU:n maitoryhmän varapuheenjohtajana MTK:n kautta.
• THM Taina Luova on nimitetty Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen omistaman yrityksen, Dieettimedia Oy:n, liiketoimintajohtajaksi 1.7.2013 alkaen.
• Helsingin yliopiston uudeksi rehtoriksi on valittu
vararehtori Jukka Kola. Hänen viisivuotinen toimikautensa alkaa elokuun alussa. Kola on hoitanut maatalouspolitiikan professorin tehtävää vuodesta 1992 ja sen lisäksi osa-aikaista vararehtorin
tehtävää vuodesta 2010.
• Uudeksi Pauligin Paulaksi on valittu 26-vuotias
Noora Ylikoski. Ylikoski on 18. suomalaisen kahvikulttuurin asiantuntija.
• KTM Mari Dunderfelt on nimitetty VAASANkonsernin markkinointijohtajaksi ja johtoryhmän
jäseneksi 1.6.2013 alkaen. Hän siirtyy tehtäväänsä VAASANin Näkkileivät ja hapankorput - liiketoiminta-alueen markkinointijohtajan tehtävästä,
jossa hän on toiminut viimeiset neljä vuotta. Ennen
VAASANille tuloaan Dunderfelt toimi useissa
markkinoinnin johtotehtävissä mm. LU Suomi
Oy:ssä.
• Irene Isotalo on nimitetty Pyroll Pakkausten toimialajohtajaksi 1.9.2013 alkaen. Hannu Vakkari
jatkaa konsernin toimitusjohtajana vuoden loppuun, ja 1.1.2014 alkaen Irene Isotalo tulee toimimaan oman toimensa ohella konsernin hallinnollisena toimitusjohtajana. Jari Saari on nimitetty
johtajaksi (paperipakkaukset) 1.8.2013 alkaen,
Otto Kivi vientijohtajaksi 1.9.2013 alkaen ja Merja Mäkilä kotimaan myynti- ja markkinointijohtajaksi 1.9.2013 alkaen.
• Christoph Vitzhum on nimitetty Fazerin konsernijohtajaksi. Hän ottaa tehtävän vastaan viimeistään 15.11.2013.
• DI, eMBA Juha Jokinen on nimitetty Algol Chemicals Oy:n toimitusjohtajaksi 15.4.2013 alkaen.
• Antti Korpiniemi on nimitetty Berner Oy:n toimitusjohtajaksi 1.9.2013 alkaen. π
Lisää nimityksiä www.kehittyvaelintarvike.fi
73
n HAARUKASSA
Liikkuvan ihmisen ruokavalio
Tietohaarukka 2013
Laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho ja toimittaja Taru Schoderus
ovat kirjoittaneet kirjan, jossa kerrotaan ymmärrettävästi hyvän ravitsemuksen ja erityisesti proteiinin merkityksestä ihmisen terveydelle ja urheilijoille. Kirja avaa protauksen periaatteita ja neuvoo, kuinka sitä toteutetaan käytännössä. Mukana on myös käytännön vinkkejä saliharjoitteluun
ja kestävyysliikuntaan sekä painonhallintaan ja laihdutukseen.
Tietohaarukka 2013 kokoaa yksiin kansiin
keskeiset, tuoreet ruuan tuotantoa ja kulutusta koskevat tilastot. Tänä vuonna julkaisua on laajennettu erityisesti uusilla
tuoteturvallisuutta sekä työtä ja työhyvinvointia kuvaavilla tilastoilla.
Julkaisu koostuu neljästä osiosta: yleisistä tiedoista, maataloudesta, elintarvikkeista sekä päivittäistavarakaupasta ja
ammattikeittiöstä. Lisäksi tilastot on jaoteltu ruokaketjun vastuullisuuden otsikoilla ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työ ja työhyvinvointi, eläimet ja
eläinten hyvinvointi, paikallisuus sekä talous.
lisätietoja:
www.gummerus.fi
Kasvipohjaisempi muovipullo
Tulevaisuudessa juomapullot voidaan valmistaa kokonaan kasveista valmistetusta muovista. PlantBottle on tulevaisuuden pullon ensimmäinen
versio, jonka valmistuksessa käytetään jo nyt vähemmän öljyä, jonkin verran kasvipohjaista muovia sekä vanhoista pulloista saatua muovia.
PlantBottle on otettu käyttöön 0,5 litran Coca-Cola-, Coca-Cola zero- ja
Coca-Cola light -juomissa Suomessa. Pullo näyttää ja tuntuu perinteiseltä
muovipullolta, vaikka siinä on käytetty tavallista vähemmän öljypohjaista
muovia. Yhdessä pullossa on 15 % kasvipohjaista muovia ja 50 % kierrätettyä muovia − öljypohjaista muovia on vain 35 %.
lisätietoja:
www.ruokatieto.fi
lisätietoja:
théa natri
viestintä- ja yhteiskuntasuhteet
Coca-Cola Finland oy
[email protected]
Ravintolisä veren sokerin vaihtelujen tasaamiseen
Elixi Diabene® on kotimaisen pellavasiemenrouheen, magnesiumin, kromin, kasviantioksidantti Pycnogenol®:in ja kanelin yhdistelmä. Se on kehitetty henkilöille, joilla verensokeriarvot ovat lievästi koholla tai joilla on
todettu tyypin 2 diabetes.
Elixi Diabene® sisältää runsaasti sekä liukenevia että liukenemattomia
kuituja. Ne saavat olon tuntumaan kylläiseltä pitkään, auttavat vatsaa toimimaan ja tasoittavat verensokerin nousua aterian jälkeen. Tuote täydentää
Elixi Oy:n laajaa ravintolisävalikoimaa. Tuotetta myydään apteekeissa.
lisätietoja:
www.elixi.fi
Sininen Lenkki 50
HK Sininen Lenkki on ollut tuotannossa jo 50 vuotta. Ruokakirjailija Markku
Haapio on koonnut teoksen makkaran, lenkkimakkaran ja HK Sinisen valmistuksesta ja historian vaiheista. Kirjassa on mukana myös 50 lenkkimakkarareseptiä, jotka maan johtavat keittiömestarit ovat luoneet.
Lisätietoja:
www.otava.fi
74
Kehittyvä Elintarvike 4 /2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Säilöntää ympäri vuoden
Rajamäen Säilöntäliemi on maustettu väkiviinaetikka, jonka avulla tuoreita herkkuja voi säilöä, maustaa ja marinoida helposti ja kätevästi koska tahansa. Sokerin
ja perinteiset säilöntämausteet sisältävä
liemi muuttuu käyttövalmiiksi vettä lisäämällä.
Rajamäen Säilöntäliemi soveltuu niin
uuden sadon herkkujen säilöntään, lihan,
kalan ja kasvisten marinointiin kuin ruokien maustamiseen. Aiemmin Rajamäen
Maustettuna Väkiviinaetikkana tunnettu
Säilöntäliemi sai kesällä 2013 uuden nimen sekä kätevän muovisen pakkauksen.
lisätietoja
daniela Berner-ax, tuoteryhmäpäällikkö,
daniela.berner-ax(at)berner.fi
Täydellinen hylly
Perfect Shelf tarjoaa tuotemerkeille ja jälleenmyyjille aiempaa nopeamman,
halvemman ja joustavamman tavan suunnitella kauppojen hyllyratkaisut ja
tarjota asiakkaille entistäkin parempi ostoskokemus. Perfect Shelf on tuotteen elinkaaren hallintaratkaisuihin (PLM) ja 3D-mallintamiseen keskittyneen ohjelmistoyrityksen Dassault Systèmesin uusi ohjelmistoratkaisu.
Perfect Shelf rakentaa realistisen kuvan kaupan hyllyistä ja käytävistä,
hyllyillä olevista tuotteista, valaistuksesta ja mainoksista 3D-mallintamisen
ja -visualisoinnin avulla. Se tarjoaa mahdollisuuden nähdä kauppojen yleisilme asiakkaan silmin – ennen varsinaisen hyllyn rakentamista tai tuotteen
hyllytystä.
lisätietoja:
http://www.3ds.com/solutions/consumer-packaged-goods-retail/
overview/
Vuosikertakahvia
Paulig Presidentti -kahvien tuoteperhe on tuonut
markkinoille toisen vuosikertakahvin. Presidentti Special Blend 2013 -vuosikertakahvi on voimakas ja persoonallinen kahvisekoitus, jossa voi tunnistaa Presidentti-kahville ominaisen tyylikkyyden. Sen maun salaisuus on maineikkaissa kenialaisissa SL 28 - ja SL
34 -pavuissa, joihin on sekoitettu pehmeitä brasilialaisia ja tasapainoisia meksikolaisia kahvipapuja.
Suun luonnollinen maitohappobakteerisuoja
Terveessä suussa on oma luonnollinen hyödyllinen mikrobistonsa, joka suojaa
suuta, nielua ja hampaita. Hyvä mikrobisto on oleellinen koko kehon hyvinvoinnille, sillä 70 % humaani-infektioista on suuperäisiä. Vanhemmat siirtävät oman
suunsa mikrobeja lapsilleen − sekä ei-toivottuja että hyödyllisiä. Siksi vanhempien suun terveys ja hyvä mikrobisto on oleellinen myös lapsen kannalta.
TOOTHGUIDE-tuotteissa hyödynnetään luonnollisia, terveestä suusta eristettyjä, ei-toivottujen bakteerien toimintaa estäviä bakteerikantoja. Tuoteperheeseen kuuluu aikuisten ja lasten tuotteet sekä tuplapakkaukseen pakattu
perhetuote. Jokaisessa tuotteessa on kohderyhmälle tarkoin räätälöity koostumus ja valikoidut bakteerit
Tuotetta käytetään hampaiden pesun tai suuveden käytön jälkeen 1−2 kertaa päivässä. TOOTHGUIDE ei sisällä laktoosia, eläinperäisiä aineita eikä allergisoivia aineita tai niiden jäämiä. Sitä voidaan käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana.
lisätietoja:
[email protected]
lisätietoja:
oy gustav Paulig ab Brand Manager ulrika Kotimäki, ulrika.kotimaki@
paulig.com
Two Tree Porter
Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska ja
newyorkilaisen Brooklyn-panimon maailmankuulu panimomestari Garrett Oliver ovat kehittäneet oluen, jollaista ei
Suomessa ole ennen nähty tai maistettu: Sinebrychoff
Brooklyn Two Tree Porter on syntynyt kahden mantereen,
kahden panimon, kahden puun ja kahden panimomestarin
yhteistyönä.
Two Tree Porterin (7,2 til-%) valmistuksessa käytetään
newyorkilaisen Brooklyn Breweryn työntekijän Mary Wilesin
maatilan vaahterasiirappia ja suomalaista kuusenkerkkää.
Kuusenkerkät on kerätty Frantsilan luomuyrttitilalta, ja osan
kerkistä keräsivät sinebrychoffilaiset tuotannon ja markkinoinnin työntekijät
itse. Tuotteen visuaalinen linja ja etiketit ovat myös syntyneet yhteistyössä
Brooklyn-Kerava. Tuote on saatavissa rajoitetun ajan Alkosta ja yli 200 anniskeluravintolasta. Jakelu alkoi 26.8.
lisätiedot:
tuotepäällikkö anikó lehtinen
[email protected]
Lihakoulu kaikille
HKScan-konsernin HK-brändi on avannut uudistuneen verkkopalvelunsa
osoitteessa HooKoo.fi. Palvelu tuo lihaosaamisen kuluttajan saataville aivan
uudella tavalla tarjoamalla runsaan paketin lihatietoa aina tuotannosta lihankäsittelyyn ja resepteihin.
Makuja Intiasta ja Italiasta
Felixin lämmittämistä vaille valmiit pakasteateriat tarjoavat vaivatonta helppoutta arjen kiireisiin ja mukavaa vaihtelua. Felix India tuo intialaisen keittiön tulisen täyteläiset maut pakastealtaisiin. Ateriat sisältävät mausteista kanaa,
runsaasti rapeita kasviksia ja riisiä. Felix Italia -tuoteperhe laajenee Tortelloni
Con Basilico -kasvispastalla. Samalla pasta-aterioiden pakkaukset uudistuvat.
Felixin pakasteateriat eivät sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia aromeja, natriumglutamaattia tai väriaineita.
lisätietoja:
Felix abba oy ab, Marketing Manager, Mervi nieminen,
[email protected]
Haribo kehitti Party-Boxin
Haribo selvitti yhdessä TNS Gallupin kanssa kuluttajien ostokäyttäytymistä makeisia ostettaessa ja
minkälaisista makeismauista kuluttaja pitää. Tutkimuksen perusteella kehitettiin HARIBO Party-Box
500 g. Rasiassa on kuluttajien lempikarkkeja: mm.
Lakutoukkia sekä erilaisia lohkeavia hedelmäkarkkeja, viinikumimakeisia, rakeita ja salmiakkirinkeleitä. Siinä on minikokoisia ja
normaalikokoisia makeisia samassa rasiassa.
lisätietoja:
www.haribo.com
75
n TAPAHTUMAKALENTERI
Suomessa
Luomuviikko 30.9.–6.10.2013
Lumoudu kaurasta – Kaurapäivän seminaari
1.10.2013 Pernaja, www.kaurayhdistys.fi
Projektien tehokas hallinta elintarvike- ja
ravitsemusaloille -koulutus 1.–15.10.201
Helsinki, www.palmenia.helsinki.fi
Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffit
1.10.2013 Tampere (Ahlman), 2.10.2013 Lahti
(Fellmannia), 24.10.2013 Siilinjärvi (Kunnonpaikka) ja 30.10.2013 Kuusamo (Ruka),
www.ruokasuomi.fi
Elinkeinoelämän foorumi 2.10.2013 Helsinki,
www.elinkeinoelamanfoorumi.fi
Neuromarkkinointi liiketoiminnassa -seminaari 3.10.2013 Espoo, www.laureaevents.fi
Itiölliset bakteerit elintarviketeollisuudessa
-koulutus 3.–4.10.2013 Helsinki, www.ael.fi
Kansanhuollosta päivittäistavarahuoltoon –
Varautuminen elintarvikehuollon häiriöihin
-opintopäivä 3.– 4.10.201 Hämeenlinna,
Kaupan vastuullisuuspäivä 12.11.2013 Helsinki,
www.kauppa.fi
Luomupäivät 12.–13.11.2013 Mikkeli,
[email protected]
Maailman laatupäivä 14.11.2013 Helsinki,
www.laatukeskus.fi
Ravintolapäivä 16.11.2013,
www.restaurantday.org
Ravitsemus & Terveys -tapahtuma
20.–21.11.2013 Helsinki, www.talentumevents.fi
www.propakindonesia.com
22.–24.11.2013 Seinäjoki, www.pytinki.fi
Elma 22.–24.11.2013 Helsinki, www.finnexpo.fi
Eläinlääkäripäivät 27.–29.11.2013
Helsinki, www.sell.fi
7th international Algae Congress 3.–4.12.2013
Helsinki, www.thl.fi
Hampuri, www.algaecongress.com
Biopolymers 2013 4.–6.12.2013 Nantes, Ranska,
https://colloque.inra.fr/biopolymers2013
MAT & EMBALLASJE 4.–6.2.2014 Lillestrøm
Ulkomailla
Anuga 5.–9.10.2013 Köln, www.anuga.com
Max Rubner Conference 2013 – Health
Aspects of Milk and dairy Products
Sadonkorjuu 4.–5.10.2013 Lahti,
Ravitsemus Suomessa -seminaari 4.10.2013,
2nd international Conference on Nutrition
(iCN2) 19.–21.11.2013 Rooma, www.fao.org/
Propak indonesia 20.–23.11.2013 Jakarta,
Herkku-, Viini & olut- sekä Kirjamessut
7.–9.10.2013, Karlsruhe, (Saksa), www.mri.bund.de
SM i Mathantverk 2013 8.–10.10.2013,
Östersund, Ruotsi, www.eldrimner.com
Mass Spectrometry Food days 9.–11.10.2013
Trento (Italia), http://eventi.fmach.it/MS-Food-day
www.spek.fi
5.–8.11.2013 Praha, www.conffidence.eu
2013 EFFoST Annual Meeting 12.–15.11.2013
Bologna, www.effostconference.com
FHC China 13.–15.11.2013 Shanghai,
www.teaandcoffeechina.com
Food ingredients Europe 2013 19.–21.11.2013
Frankfurt, fieurope.ingredientsnetwork.com
Norja, www.messe.no/matogemballasje
innovation Takes Root ingeo™ biopolymer
users’ forum 17.–19.2.2014 Orlando, USA,
www.innovationtakesroot.com
Casual dining 26.–27.2.2014 Lontoo,
www.casualdinigshow.co.uk
Europain 2014 8.–12.3.2014 Pariisi,
www.europain.com
ExpoHoReCa 26.–29.3.2014 Pietari,
www.en.farexpo.ru/horeca/exhibition/
www.lahdenmessut.fi
Micronutrient Fortification of Foods 2013
Turun Ruoka- ja viinimessut 4.–6.10.2013,
10.–11.10.2013 Bangkok, www.fodtat.org
www.turunruokamessut.fi
1st EuCheMS Congress on green and sustainable Chemistry 13.–15.10.2013 Budapest,
www.foodstructuresymposium.com/
www.1eugsc.mke.org.hu
RadTech Europe 2013 15.–17.10.2013 Basel
(Sveitsi), www.radtech-europe.com
Tapahtumakalenteriin voi lähettää
uusia tapahtumia osoitteella
[email protected]
Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
7.–8.10.2013 Helsinki, www.rty.fi
Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät 8.–9.10.2013 Kuopio, 13.–14.11.2013
Hyvinkää, www.ympäristöjaterveys.fi
Jätehuoltopäivät 9.–10.10.2013 Tampere,
www.jatehuoltoyhdistys.fi
Luonnontuotepäivät 9.–10.10.2013 Mikkeli,
www.luontoyrittaja.fi/mikkeli
Maailman ruokapäivä 16.10.2013
Ravitsemus muuttuvassa viestintäympäristössä 18.10.2013 Helsinki, www.socialmedicine.fi
Tieteen päivät 18.–19.10.2013 Turku,
www.utu.fi, www.abo.fi
Merta edemmäs kalaan -seminaari
21.10.2013, Kuopio, http://mestari2013.bonsait.
fi/lahiruoka
60. Työterveyspäivät 22.–23.10.2013 Helsinki,
www.ttl.fi/tyoterveyspaivat
Viini, Ruoka & Hyvä elämä 24.–27.10.2013,
www.finnexpo.fi
Lähi- ja luomuruokatapahtuma 26.10.2013
Tampere, www.parastapoytaan.fi
7th international Congress Flour Bread '13
16.–18.10.2013 Opatija, Kroatia,
www.ptfos.unios.hr/flour-bread
K 2013 16.–23.10.2013 düsseldorf,
www.k-online.de
Nordic organic Food 20.–21.10.2013 Malmö,
www.nordicorganicexpo.com
Natural Products Scandinavia 20.–21.10.2013
Malmö, www.naturalproductsscandinavia.com
EPNoE 2013 international Polysaccharide
Conference 21.–24.10.2013 Nizza,
http://epnoe2013.sciencesconf.org/
Probiotics & Functional Foods 23.–25.10.2013
Holiday Inn Orlando International Airport, USA,
www.omicsgroup.com/
11th Euro Fed Lipid Congress 27.–30.10.2013
Antalya, Turkki, www.eurofedlipid.org
Team Finland roadshow Venäjällä
28.10.2013–3.11.2013
29.10.–1.11.2013 Moskova, www.oske.net
Tallinn Foodfair 2013 30.10.–1.11.2013,
www.protexpo.ee
Ruoka & Matkailu -päivä 1.11.2013 Helsinki,
8th CiGR international Symposium
http://ruokajamatkailu.wordpress.com/
Pororuokaviikko 4.–10.11.2013
Ateria 13 5.11.2013 Helsinki,
www.julkinenateria.fi
Whole grains for health seminar 5.11.2013 Helsinki, www.healthgrain-org, www.leipätiedotus.fi
3.–7.11.2013, http://www2.scut.edu.cn/CIGR2013/
Bio Europe 2013 4.–6.11.2013, Wien,
www.ebdgroup.com7bioeurope
Valtakunnallinen kalkkunaviikko
2nd Conference of Cereal Biotechnology and
Breeding (CBB2) 5.–7.11.2013 Budapest,
www.cbb2013.com/
RAFA 2013 – Recent advances in food analysis
76
Food Structure and Functionality Forum
Symposium 30.3.–2.4.2014 Amsterdam,
Etsi tietoa
lehtiarkistosta
www.kehittyvaelintarvike.fi/
lehtiarkisto
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa
elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista.
Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, [email protected]
Hankintaopas
AAKKOSOSA
BEMIS VALKEAKOSKI OY
PL 120
27510 KAUTTUA
Puh. 010 430 500
email: [email protected]
www.ar-carton.com
www.ccpack.se
AINES SUOMI OY
PL 15
11101 RIIHIMÄKI
Puh. 0207 463 990
Fax
0207 463 999
www.aines.fi
ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY
Laulurastaanpolku 6
00780 HELSINKI
Puh. (09) 505 3011
Fax
(09) 505 3148
www.alert.fi
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax
(09) 5099 250
www.algol.fi
AMIHELP OY
Otsolantie 7 B
36100 KANGASALA AS.
Puh. 0400 – 729 721
Fax
(03) 4518 0053
www.amihelp.fi
AMMERAAL BELTECH OY
Sarankulmankatu 14
33900 TAMPERE
Puh. 0207 911 400
Fax
0207 911 450
www.ammeraalbeltech.fi
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax
0207 914 380
www.berner.fi/agentuuri
BERNER OY
Berner Pro
Puh. 020 690 761
Fax 0207 914 241
www.berner.fi/pro
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
Sinikellontie 4
01300 VANTAA
Puh. (09) 774 6060
Fax
(09) 774 60 666
www.busch.fi
CALDIC FINLAND OY
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax
0207 917 650
www.auraprint.fi
Bedika Oy
PL 92 (Hiekkakiventie 7)
00701 HELSINKI
Puh. (09) 41355300
Fax
(09) 41355320
www.bedika.fi
PL 80 (Piispanportti 10)
02201 ESPOO
Puh. 020 7561 400
Fax
020 7561 498
Myyntipalvelu 0800-1-39655
Tilaukset: [email protected]
www.fi.ecolab.eu
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax
(02) 767 6225
www.hunaja.fi
ENVIROVET PROFESSIONALS
Pitkänkyläntie 30
38300 SASTAMALA
Puh. (03) 565 241 73
www.envirovet.fi
INFORMA OY
FAERCH PLAST A/S
Tillinmäentie 1 B
02330 Espoo
Puh. +358 207 208 200
Fax. +358 207 208 203
email [email protected]
www.informa.fi
www.rullatarrat.fi
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
www.faerchplast.com
OY CELEGO AB
FINKOMEC OY
Vaasantie 11
60100 SEINÄJOKI
Puh. 0400 417 447
www.finnfoodtech.fi
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax
(05) 2184 290
www.jauhetekniikka.fi
Mäkysentie 3
61850 Kauhajoki
Puh. 0290 300 100
Fax 06 232 1248
www.finkomec.com
KERMETAR OY
Kumitehtaankatu 5 E
04250 KERAVA
Puh. (09) 242 5898
Fax
(09) 242 6464
Email: [email protected]
www.kermetar.fi
OY FOODFILES LTD
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 NAANTALI
Puh. (02) 436 5900
Fax
(02) 435 6950
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. 0207 189 200
Fax
0207 189 201
www.atlascopco.fi
OY ECOLAB AB
FINN FOOD TECH
CONDITE OY
OY ATLAS COPCO
KOMPRESSORIT AB
Elimäenkatu 29
00510 Helsinki
puh. (09) 8689 810
fax. (09) 1462133
[email protected]
www.duni.fi
Lars Sonckin kaari 16
02600 ESPOO
Puh. 020 741 5992
Fax
020 741 5993
www.caldic.com
Eteläinen Salmitie 1
02430 MASALA
Puh. (09) 348 6900
Fax
(09) 853 2100
www.celego.fi
HELSINKI BUSINESS AND
SCIENCE PARK OY/VIIKKI FOOD
CENTRE
Viikinkaari 4
00790 HELSINKI
Puh. 050 4654 887
www.viikkifoodcentre.fi
DUNI OY
www.condite.fi
CORTEx OY
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax
(09) 7590 7799
www.cortex.fi
DOSETEC ExACT OY
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax
(03) 871 5410
www.dosetec.fi
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. 044 7001200
Fax
(017) 288 1269
www.foodfiles.com
KIILTOCLEAN OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0207 710 400
Fax
0207 710 402
www.kiiltoclean.fi
FOODWEST OY
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Åkerlundinkatu 2 A (3 krs.)
33100 TAMPERE
Puh. (06) 4210 000
www.foodwest.fi
KLÜBER LUBRICATION
NORDIC A/S
GIVAUDAN INTERNATIONAL SA
sivuliike Suomessa
Niemenkatu 73
15140 LAHTI
Puh. +46 (0) 46 23 5800
Fax
+46 (0) 46 211 4330
www.givaudan.com
HAGSON-PROVITEK OY
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax
(09) 439 30720
www.provitek.fi
OY M. HALOILA AB
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax
(02) 437 6211
www.haloila.com
www.itwmima.eu
www.kehittyvaelintarvike.fi www.octopuscompact.com
Hämeentie 3
00530 HELSINKI
Puh. 0207 497 970
Fax
0207 497 971
www.klueber.com
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax
(06) 476 2555
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax
(03) 336 3300
www.laja.com
I Kehittyvä Elintarvike 4/2013
77
Hankintaopas
A&R CARTON OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. 0207 51 3100
Fax
0207 51 3309
www.bemis-europe.com
LARSCON OY
Antreantie 10 B
02140 ESPOO
Puh. 010 239 2480
Gsm 050 540 2882
www.larscon.fi
LEIPURIN OY
Tahkotie 1 E 2
01530 VANTAA
Puh. (09) 521 70
Fax (09) 521 2121
www.leipurin.com
LIHATEOLLISUUDEN
TUTKIMUSKESKUS LTK
OSUUSKUNTA
PL 56 (Luukkaankatu 8)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. 020 761 9480
Fax
(03) 570 5499
www.ltk.fi
LIHEL OY
Mänkimiehentie 21
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax
(09) 8190 1199
www.lihel.fi
LINSEED OY
Pellavakuja 3
61850 KAUHAJOKI
Puh. 040 775 8918
Fax
(06) 527 1197
www.linseed.fi
MEDIQ SUOMI OY
PL 115
02201 ESPOO
Puh. 020 112 1500
Fax
020 112 1501
[email protected]
www.mediq.fi
MEKITEC OY
Teknologiantie 3
90590 OULU
Puh. 0207 410 990
Fax
0207 410 991
www.mekitec.com
OY MESMEC AB
Måttisenkatu 3
67700 KOKKOLA
Puh. 0207 280 680
Fax. 06 8326 811
www.mesmec.fi
MP-MAUSTEPALVELU OY
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. Vaihde: (03) 217 3413
Fax
(03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
NUTRINET OY
Puh. 040 758 2521
www.nutrinet.fi
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax
(09) 788 800
www.orat.fi
Hankintaopas
Posliinitehtaankatu 5
04260 KERAVA
Puh. 0207 921 300
Fax
0207 921 371
www.multivac.com
MUNAKUNTA
Piispanristintie 8
20760 PIISPANRISTI
Puh. (02) 214 420
Fax
(02) 214 4222
www.scanegg.fi
78
TANKKI OY
ROQUETTE NORDICA OY
Ahventie 4 a 20
02170 ESPOO
Puh. (09) 3158 5700
Fax
(09) 8632 113
Vesimyllynkatu 4
33310 TAMPERE
Puh. (03) 254 7800
email:[email protected]
www.tarratuote.fi
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax
(06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
ORBIS OY
PL 15
00421 HELSINKI
Puh. 020 478 830
Fax 020 478 8011
www.orbis.fi
ORGANIC FOOD FINLAND
Puolikuu 3 D
02210 Espoo
Puh 050 5505225, 050 5862697
www.organic-finland.com
SATAFOOD
KEHITTÄMISYHDISTYS RY
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
Fax
(02) 620 6339
www.satafood.net
THERMO FISHER SCIENTIFIC
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax
(09) 3291 0301
www.thermofisher.com/microbiology
TIETO OYJ
PACCOR FINLAND OY
Länsiportintie 15
13430 HÄMEENLINNA
Puh. 020 186 7000
Fax
020 186 7351
www.paccor.fi
PACK COMPANY OY
Teollisuustie 12
65610 MUSTASAARI
Puh. (06) 322 7300
Fax
(06) 322 7320
www.packcompany.fi
PIRKANMAAN
LAATUETIKETTI OY
Keskitie 3
33470 YLÖJÄRVI
Puh. 010 440 3900
Fax
010 440 3909
www.laatuetiketti.fi
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. 010 841 6000
Fax 010 841 6019
www. ppt-filter.com
PROMINENT FOOD GMP
Lintulammenkatu 1
04250 KERAVA
Yhteydenotot: Carl-Bertil Borg
Puh. 040 501 7250
www.prominentfood.com
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
SEALED AIR OY
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax
(09) 7257 4430
[email protected]
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Lapinlahdenkatu 23
00180 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
www.sefo-konsultointi.fi
Aku Korhosen tie 2-6
00440 HELSINKI
Puh. 0207 2010
Fax 020 726 8898
www.tieto.com
TT-TÄRYLAITE OY
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax
(09) 755 4505
www.tarylaite.fi
UVA FINLAND
Ollaksentie 12
02940 ESPOO
Puh: 040 900 18 38
www.uvisable.com
VALIO OY
SENSON OY
PL 95
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax
(03) 781 8918
www.senson.fi
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax
010 381 2630
www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus
VESANTTI OY
SOFTWARE POINT
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax
(09) 5491 6050
www.vesantti.fi
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
WORLD COURIER (FINLAND) OY
Metsäneidonkuja 6
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
www.softwarepoint.com
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax
(09) 7288 3434
www.cobrasys.fi
Puutarhatie 20
01300 VANTAA
Puh (24h): (09) 8700 3300
Fax
(09) 8700 3350
www.worldcourier.com
SUOMEN VUOKRAKONTTI OY
PYROLL PAKKAUKSET
MULTIVAC OY
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6818430
Fax
(09) 675877
www.ravatek.fi
Kalliotie 2
04360 Tuusula
Puh. 030 624 2450
www.pyroll.com
RAKSYSTEMS ANTICIMEx
Vetotie 3 A
01610 VANTAA
Puh. 0207 495 706
Fax. 0207 495 600
www.racx.fi
Yrityspuistontie 2
05200 RAJAMÄKI
Puh. (09) 7258 8700
040 508 4803
www.vuokrakontti.fi
TALLBERG TECH OY AB
Hiojankuja 5
02780 Espoo
Puh. 020 7420 740
Fax 020 7420 759
[email protected]
www.tallberg.fi\tallbergtech
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 99 (Laippatie 19 B)
00811 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax
(09) 736 452
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
- punnitus- ja annostelujärjestelmät
– säiliövaa’at
– lattiavaa’at
– pöytävaa’at
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
– kaasu- ja paineilmakompressorit,
jälkikäsittelylaitteet ja
typpigeneraattorit
PPT Pölynpoistotekniikka Oy
- pölynpoistolaitteita
- keskussiivousjärjestelmiä
- silpunpoistojärjestelmiä
Multivac Oy
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
Orat Oy
– annostelujärjestelmät
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
– huolto- ja ylläpitopalvelut
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
Bedika Oy
– elintarviketeollisuuden koneet
– pakkauskoneet ja –materiaalit
– röntgenlaitteet
– OxoidTM and RemelTM mikrobiologian
tuotteet
– uusi SureTectTM uuden sukupolven
PCR patogeenien testaukseen
– paranna työskentelyä tehokkaasti
Dry-BagTM tuotteilla
– vähennä hoitokustannuksia
PathoProofTM Mastitis PCR testauksella
Tallberg Tech Oy Ab
– Liimausjärjestelmät
Busch Vakuumteknik Oy
– tyhjiöpumput
Aines Suomi Oy
–
–
–
–
–
entsyymit
kalsium
kuitu
lipidit
vitamiinit
Tankki Oy
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
Software Point
Tiedonhallintaohjelmistot laboratorioon:
- LABVANTAGE LIMS ja WiLabLIMS
- Laboratory Intelligence –ratkaisut
- konsultoinnit ja käyttöönotot
– leipomo- ja pakkauskoneet
– merkintälaitteet
– pakkausmateriaalit
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
– CSB-ohjelmistojen edustus
Finnkomec Oy
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– lavankäärintäkoneet
Jauhetekniikka Oy
Tieto Oyj
– tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut
– ketteryyttä toimitusketjuun
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
–
–
–
–
jauheiden annostelulaitteet
nesteiden annostelulaitteet
suursäkkien tyhjennyslaitteistot
raaka-aineiden annostelujärjestelmät
Kermetar Oy
– elintarviketeollisuuden letkut ja liittimet
GECItech, ISO9001 hyväksytyt
Mekitec Oy
- laadunvalvontajärjestelmät
Oy Mesmec Ab
Oy Ecolab Ab
– elintarviketeollisuuden ja
ammattikeittiöiden
pesu-, puhdistus- ja desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakonsultointi ja –koulutus
sekä neuvonta
KiiltoClean Oy
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakartoitukset ja -koulutukset
UVA Finland
– UV-lamppuja hygieniatarkkailuun
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
– tärykomponentit heti varastosta
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
Vesantti Oy
– sisälogistiikan laitteet ja järjestelmät
Suomen Cobra Systems Oy
TT-Tärylaite Oy
– räätälöidyt kokonaisratkaisut eri
massojen käsittelyyn
– siilot/säiliöt, ruuvi-, hihna- ja
lamellikuljettimet
– sekoittajat
– kippaus- ja nostolaitteet
– molla- ja laatikkopesukoneet
– desinfiointi-asemat, kenkäpesurit
– metallinpaljastimet, röntgentarkastus ja
tarkistusvaaát
– mekaaninen, sähkö- ja automaatiosuunnittelu
– kokonaisvaltaiset huolto- ja
asennuspalvelut
Multivac Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneet
etiketöintikoneet
siivutuskoneet
monipäävaa’at
tarkastusvaa’at
metallinilmaisimet
röntgenlaitteet
nahkomakoneet
jäähilekoneet
Algol Chemicals Oy
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
suoraan varastosta
Berner Oy
– lihavalmiste- ja valmisruoka- teollisuuden Agentuuriosasto
koneet
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
– luontaiset elintarvikevärit
ja -gluteeni
KULJETUS- JA LOGISTIIKKA- –– vehnätärkkelys
gluteeniton vehnätärkkelys
–
meri-,
vuori-,
vakuumija erikoissuolat
PALVELUT
– hedelmämehutiivisteet ja -pyreet
– nopea toimitus suoraan varastoltamme
Oy Scandic Trans Ab
– lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma
vv.
Suomen Vuokrakontti Oy
- kylmä- ja pakastekontit
Caldic Finland Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
stabilointiaineet
emulgointiaineet
riisituotteet
sokerikulööri
maito-, hera- ja lihaproteiinit ja
hydrolysaatit
kuidut
pintakiillokkeet
makeutusaineet
ravintolisäraaka-aineet
mantelit, pähkinät, siemenet jne
muut elintarvikelisäaineet
räätälöidyt seokset
pakkaamispalvelut
World Courier (Finland) Oy
Globaali erikoiskuriiripalvelu:
– lämpötilasäädellyt kuljetukset
– näytelähetykset (myös vaaralliset)
– pakkausjärjestelmät ja viilenteet
– ISO9001 & 14001 sertifioitu
LABORATORIO-TUOTTEET
Berner Oy
Berner Pro
– vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert,
Enterolert-E ja Quanti-Disk
– kotimaiset SERVANT petrimaljat,
sauvat, silmukat ja näytetölkit
– ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit
– ANSELL-suojakäsineet
– desinfektiotuotteet
– KSG-autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
Oy Celego Ab
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit
luonnolliset väriaineet
makeutusaineet
stabilisointiaineet
lesitiini
mehukonsentraatit
säilöntäaineet
muut lisäaineet
Givaudan International SA
sivuliike Suomessa
– aromit
Hunajayhtymä Oy
– kotimaista ja ulkomaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
Orat Oy
Ammeraal Beltech Oy
– elintarviketeollisuuden hihnat
– elintarviketeollisuuden linjaratkaisut
– elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja
siivutus
– liemitys- ja leivityskoneet
– luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet
– pakkauskoneet
– pesu- ja käsittelyjärjestelmät
– savustus, keitto, paisto ja jäähdytys
– huolto- ja ylläpitopalvelut
Mediq Suomi Oy
– mikrobiologiset reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet
MP-Maustepalvelu Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteuutteet
aromit ja arominvahventeet
fosfaatit
sakeuttamisaineet
muut elintarvikelisäaineet ja seokset
Orbis Oy
– konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat
79
Hankintaopas
Cortex Oy
Orat Oy
Prominent Food GMP
elintarviketeollisuus-, HoReCa,sk- ja
leipomosektoreille:
– mausteet, yrtit, pippurit
– keitto- ja pata-ainekset
– kastike- ja kylmäkastikeainekset
– jälkiruoka-ainekset ja tärkkelykset
–
–
–
–
–
–
–
kammio- rasia- ja ratakoneet
snorkkelikoneet
pakkausrobotit
koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut
makkarankuoret
kutiste- ja laminaattipussit
kutistekalvot
PACCOR Finland Oy
Orat Oy
– mausteseokset ja marinadit
– lihaproteiinit
Vesantti Oy
- Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja
kannet
- kartonkivaippapikarit
Lihel Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteseokset
valmistus- ja lisäaineet
fosfaatit
marinadit ja marinadiseokset
asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset
Linseed Oy
Suomen korkealuokkaisimmat
pellavaraaka-aineet ja asiantuntemus
Foodwest Oy
Kasvua ja kumppanuutta
– kuluttajatutkimukset
– tuotekehitys
– laadunhallinta
– tuotetietopalvelut
Envirovet Professionals
– elintarviketurvallisuuden auditoinnit
ja koulutukset
– Wiberg-mausteseokset
Pirkanmaan Laatuetiketti Oy
R. Österlund Ky Kb
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit ja konsentraatit
elintarvikevärit
emulgointi- ja sakeuttamisaineet
kaakaotuotteet
hedelmäjauheet ja -palat
vihannestuotteet
juomapohjat
lakritsiuutteet
makeutusaineet
PAKKAAMINEN
– painetut ja blanco etiketit ja tarrat
– liimapaperinauhat ja liitospaperit
– käsiapplikaattorit ja pöytätelineet
MP-Maustepalvelu Oy
– valmistus- ja lisäaineet
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
Munakunta
- Scanegg-munajalosteet
- Kultamuna-kuorimunat
Pyroll Pakkaukset
–
–
–
–
kartonkipakkaukset
muovipussit ja -kassit
paperipussit, -kassit ja -kääreet
ratakalvot
– luomuraaka-aineet joustavasti ja
edullisesti
– hollantilaisen DO IT:n edustus
Roquette Nordica Oy
- elintarvikepakkauksia
- kartonkikotelot ja holkit
- kartonki- ja alumiinivuuat
Auraprint Oy
–
–
–
–
tarrat, tuote-etiketit
RFID-tarrat
sleeverit wrap-around-etiketit
kampanjatarrat
– pakkauskoneet ja -järjestelmät
– avosuisten pussien ja säkkien suljenta
– ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet
ja tarvikkeet
- Cryovac-pakkausjärjestelmät
- Cryovac-kutistepussit
- Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat
– proteiinit
– kuidut
Tarratuote Oy
Senson Oy
– elintarviketeollisuuden rullatarrat
– blancot varastointiin, kolleihin ja
lavoihin
– tuote-, kerros-, vaakaetiketit ym.
– aromit, värit
– vakuumija suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle
Duni Oy
- pakkauskoneet ja suljentakalvot
- GN-mitoitetut ja take-away rasiat
- räätälöidyt pakkausratkaisut
Faerch Plast A/S
– CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA
rasiat ja kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
– natiivit ja modifioidut tärkkelykset
– tärkkelyssiirapit
– poliolit (xylitoli, sorbitoli, maltitoli ja
mannitoli)
– proteiinit
– kuidut
Sealed Air Oy – Cryovac
RAAKA-AINEET
Bemis Valkeakoski Oy
-
mallas- ja viljauutteet
maltaat ja mallasjauhot
emulgointi- ja stabilointiaineet
entsyymit, mm. laktaasit
funktionaaliset raaka-aineet
aromit ja värit
antioksidantit
analyyttiset kitit ja reagenssit
suodatuksen apuaineet
hedelmäpalat ja -pastat
Condite Oy
Leipomo ja elintarviketeollisuuden
raaka-aineet ja aineosat
– jauhot ja hiutaleet
– leipä-, kahvileipä- ja konditoriaseokset
– leivänparanteet
– peruna- , maissi- ja soijatuotteet
– riisit ja riisijauho
– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja siemenseokset
– mausteet ja suolat
– kuivatut hedelmät
– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä-ja marjatäytteet
– margariinit
– hedelmäsäilykkeet
-– sokerit,sokerikoristeet ja siirapit
– munavalmisteet
– mallastuotteet
Hankintaopas
–
–
–
–
keino-, mauste- ja savukuoret
vakuumija kutistepussit, kalvot
kinkkuverkot
elintarviketeollisuuden koneet
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
– etiketit, tarrat, kääreet ja
tulostustarvikkeet
– merkintäjärjestelmät teollisuuteen
– merkintäjärjestelmien huolto- ja
ylläpitopalvelut
– leipomoteollisuuden raaka-aineet
– elintarviketeollisuuden makuja
rakenneaineet
–
–
–
–
–
maidot, kermat ja muut maitotuotteet
juustot
maito- ja herajauheet
marmeladit ja hillot
voi
SOPIMUSPAKKAAMINEN
Pack Company Oy
– monipuolinen valikoima kuivien
tuotteiden sekottamiseen ja
rahtipakkaamiseen
80
HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä
lämpötilanvalvonta ja lämpömittarit
tiedonkeruulaitteet ja - järjestelmät
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
LTK osuuskunta
– HACCP-, omavalvonta- ja
laatujärjestelmäkonsultointi
– koulutuspalvelut
– kuluttajatestaukset
– laboratoriopalvelut
– lihatutkimuspalvelut
– teknologia- ja tuotekehityspalvelut
Nutrinet Oy
–
–
–
–
–
ravitsemusasiantuntijapalvelut
ravitsemusviestintä, käännökset
asiantuntijamarkkinointi
ravintosisältölaskenta
ravitsemuskoulutus
Raksystems Anticimex
elintarvikehygieniapalvelut
koulutus
näytteenottopalvelut
tuhoeläintorjunta
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
SEFO-konsultointi
– Elintarvikehygienian perusteet-kirja,
muut oppimateriaalit usealla kielellä
– hygieniakoulutukset ja –testit usealla
kielellä
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy
– tuhoeläintorjunta
Laitosjalkine Oy
SUUNNITTELU, KEHITYS,
KONSULTOINTI
–
–
–
–
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja
laboratorioihin
VOITELUAINEET
yritysjohdon sparraus
liiketoimintasuunnitelmien päivitys
uudet tuoteideat ja asiakasryhmät
tavoitteiden asettaminen ja seuranta
Finn Food Tech
- elintarvikealan kehitystyöt SF & EE
Multivac Oy
– pakkaus- ja etiketöintikoneet
–
–
–
–
Satafood Kehittämisyhdistys ry
Valio Oy
Teollisuusmyynti
AmiHelp Oy
Leipurin Oy
Informa Oy
Larscon Oy
–
–
–
–
Laihian Mallas Oy
Hagson-Provitek Oy
– Yrityshautomo- ja kaupallistamispalvelut
Organic Food Finland
Ravatek Oy
A&R Carton Oy
Helsinki Business and Science
Park Oy /
Viikki Food Centre
– tuotekehityspalvelut
– kuluttaja- ja markkinatutkimukset
– liiketoiminnan kehittäminen
Oy Foodfiles Ltd
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
(mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet)
Klüber Lubrication Nordic A/S
– elintarvikehyväksytyt voiteluaineet
– teollisuuden voiteluaineet
n ETS-SIVUT
Tyytyväisiä retkeläisiä Mildolan tehtaalla. Kirjoittaja on toinen oikealta.
PTJ tutustui Kantvikin yritysten
uusimpiin trendeihin
Elintarviketieteiden prosessitekniikan jaosto (PTJ) teki toukokuussa perinteisen kesäretken. Kaksikymmentä jaostolaista
suuntasi matkansa Kirkkonummen Kantvikiin, jossa vierailtiin DuPont-konserniin
kuuluvassa Danisco Sweeteners Oy:ssä,
Mildola Oy:ssä ja Nordic Sugarin Suomen
Sokeri Oy:ssä.
DuPont:n Manufacturing Technology
Kantvikin toimintaan tutustuttiin ryhmäpäällikkö Jyrki Kuusiston johdolla. Yritys
tunnetaan kemikaalien valmistajana, mutta liiketoimintaa viedään koko ajan enemmän kohti elintarvike- ja energiabisnestä.
Dupont työllistää paljon korkeakoulutettuja, noin 60 000 työntekijästä tutkimuksessa
ja kehityksessä työskentelee yhteensä noin
9 500 DuPontilaista.
Perinteisesti Danisco Sweeteners Oy on
panostanut erotusteknologioiden kehittämiseen. Elintarvikkeiden raaka-aineet ovat
Dupontille merkittäviä tuotteita. Emulgaat-
torit ja entsyymit ovat pärjänneet markkinoilla hyvin ja probiootit ovat nopeasti kasvava tuoteryhmä.
− Raaka-aineiden terveysvaikutuksia tutkitaan paljon ja niistä tehdään kovatasoisia
tieteellisiä julkaisuja. Tärkeimpiä terveyteen liittyviä tutkimusalueita ovat ruuansulatus, immuunipuolustus, painonhallinta ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy, tutkimuspäällikkö Kirsti Tiihonen kertoi.
DuPontilla ollaan kiinnostuneita myös
uusimmista ihmisravitsemuksen kysymyksistä, kuten kylläisyys, ylipainoon liittyvät
tulehdustekijät sekä suolistoterveys flunssan ja tulehdusten ehkäisyssä.
Turvallista viljelytekniikkaa
mehiläisille
Apetit-konserniin kuuluvassa Mildola
Oy:ssa valmistetaan kasveista öljyjä ja puristeita. Pääraaka-aineet ovat rypsi ja rapsi,
jonkin verran käsitellään myös soijaa. Siemenistä erotetaan omaan käyttöön öljy, ja
proteiinipitoinen puriste jatkojalostetaan
rehuteollisuudessa.
Tehtaan tuotanto pyörii keskeytyksettä,
vaikka ilta- ja yövuorossa on vain kaksi henkilöä. Tehtaan uusi öljynpakkaamo valmistui vuonna 2011. Ainoa vähittäiskauppatuote on Neito – puristettu rypsiöljy. Se valmistetaan niin, että pienkomponentit säilyvät samassa muodossa kuin ne ovat siemenessä. Näin öljyyn saadaan makua ja
väriä.
Tuotantopäällikkö Hannu Oksanen perehdytti retkeläisiä myös mediassa keskustelua aiheuttaneeseen mehiläisille vaarallisen neonikotinoidin käyttökieltoon. Mehiläisiä ei pidä tappaa, mutta kieltojakaan
ei pidä langettaa tutustumatta viljelytekniikkaan. Euroopassa peittoainetta levitetään pneumaattisesti mehiläisten lentoaikaan, kun taas Suomessa aineet levitetään 
81
n ETS-SIVUT ANNA KOJO
Jaostojen toimintaa
ATJ ja ETMJ suunnittelevat molemmat ekskursioita, jotka järjestetään loppuvuoden
aikana. Lisätietoja vierailuista lähetetään
myöhemmin sähköpostilla.
ATJ:n perinteinen seminaari järjestetään
5.2.2014 Tieteiden talolla. Seminaarin otsikko on Aistinvaraisen tutkimuksen tulokset hyötykäyttöön.
EHJ järjesti 12.9. Hämeenlinnassa seminaarin aiheella Oiva ja elintarvikevalvonnan
alueellinen yhdenmukaisuus.
PTJ järjesti 25.9. seminaarin Tieteiden talolla aiheella Clean Label – Onko E-hysteeri
mysteeri? Lue lisää seminaarista seuraavasta Kehittyvä Elintarvike -lehdestä.
TETS järjesti 24.9. syysretken, jonka aiheena oli lähiruoka. Syysretkellä vierailtiin
Isontuvan tilan jäätelöbaarissa, Rainingon
tilalla sekä Ilmaristen matkailutilalla.
Eurosense-konferenssi vuonna 2014
Seuraava Eurosense-konferenssi järjestetään
7.−10.9.2014 Kööpenhaminan Bella Cente-

mekaanisesti maan sisään, eikä kasvien siitepölystä ole löytynyt mehiläisiä vahingoittavia aineita. Käyttökielto saattaisi johtaa
vanhoihin myrkytyskeinoihin, jotka mahdollisesti lisäävät entisestään mehiläisten
myrkkykuormaa.
Uusia sokerituotteita
Vuodesta 1758 lähtien Suomessa on ollut sokeritehdas. EU:n sokerilainsäädännön
muuttuessa vuonna 2006 tapahtui paljon
rissä. Konferenssin aihe on A Sense of Life.
Abstrakteja voi jo nyt lähettää osoitteeseen
http://www.eurosense.elsevier.com/submit-abstract.html.
Konferenssin yhteydessä järjestetään The
European Sensory Science Societyn (E3S)
aloitteesta lapsiaiheinen workshop, jota
koordinoi dosentti, Nofiman senioritutkija
Margrethe Hersleth Norjasta.
ETS ry on E3S:n perustajajäsen.
FoodTec & PacTec 3.–5.syyskuuta
FoodTec & PacTec -messut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 3.–5.syyskuuta.
Samanaikaisesti pidettiin myös GrafTec- ja
PlasTec-messut.
FoodTec-ammattitapahtuman kävijät
koostuivat elintarviketeollisuuden hankinnoista vastaavista henkilöistä ja muista alan
ammattilaisista yritysjohdosta tuotantoon
sekä alan tutkimuksen ja tuotekehityksen
asiantuntijoista.
muutoksia, ja niitä on jälleen luvassa syksyllä 2015. Kiintiöjärjestelmä on poistumassa, mikä tuo taas uusia haasteita sokeriteollisuudelle.
Suomen sokeritoiminnan omistaa Sucros
Oy. Sucros Oy:n puolestaan omistavat Nordzuckerin pohjoismainen tytäryhtiö Nordic
Sugar A/S (80 %) ja suomalainen Apetit Oyj
(20 %). Nordzuckerilla on 18 tuotantolaitosta Euroopassa. Yrityksen tavoitteena on olla Euroopan johtava sokeriyritys.
ETS:llä ja Kehittyvä Elintarvike -lehdellä oli messuilla yhteinen osasto.
Uusia jäseniä
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen
kokouksessa 27.8. Elina Kytö, Laura-Leena
Kiiskinen ja Saara Laiho.
Uudeksi kannattajajäseneksi hyväksyttiin Elixi Oil Oy. Lue lisää Elixi Oil Oy:n
toiminnasta seuraavan Kehittyvä Elintarvike -lehden kannattajajäsenesittelystä.
Tervetuloa mukaan seuran toimintaan!
Jaostot tiedottavat toiminnastaan Kehittyvä Elintarvike -lehdessä, sähköpostitse
sekä seuran kotisivulla www.ets.fi. Pysykää kuulolla!
Aurinkoisia syyspäivä toivottaen
Anna Kojo
Laivat tuovat vuodessa ruoko-raakasokeria 100 000−150 000 tonnia Kantvikin tehtaan satamaan, josta linjastot siirtävät raaka-aineen suoraan raaka-ainevarastoon.
Valmistusprosessissa sokeri puhdistuu
useassa eri vaiheessa. Tehtaalla pakataan
kidesokeria pusseihin ja säkkeihin, koteloidaan palasokereita ja tölkitetään siirappeja. Teollisuusasiakkaille sokerit siirtyvät
säiliöautoissa. Sokeriliiketoimintaa esitteli
osastopäällikkö Erkki Talvitie.
Suomessa vähittäistuotekysyntä on poikkeuksellisen suurta perinteisen leivonta- ja
säilöntäkulttuurin ansiosta. Suomen Sokerilla eri tuotenimikkeitä on yli 200, joista
osa menee vientiin. Irlanti on tällä hetkellä
suurin vientimaa.
Uudentyyppisiä tuotteita ovat esimerkiksi rasvapäällystetyt koristejauheet munkeille ja viinereille, vaniljakreemijauheet ja
kanelitäytteet pulliin sekä salmiakinmakuinen sokeri. Tuotekehityksestä vastaava
Kyllikki Kilpi esitteli sokerituotteiden
mahdollisuuksia ja haasteita. π
Laura Hyvärinen
PTJ:n retkeläiset tehdaskierroksella Suomen Sokerilla, osastopäällikkö Erkki Talvitie
ensimmäinen vasemmalta.
82
prosessitekniikan jaoston sihteeri, ETM
laura(at)rukki.fi
ETS:n kannattajajäsenet ja edut
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Oy
Caldic Finland Oy
Clinical Life Sciences
Elintarviketeollisuusliitto ry
Elixi Oil Oy
Eurofins Scientific Finland Oy
Fazer Leipomot Oy
Felix Abba Oy Ab
Finnbakels Oy
Oy FoodFiles Ltd
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Oy
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutus Oy
Kauppamyllyjen yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Leipurin Oy
TETS kiittää
jäsenkyselyyn
vastanneita
TETSin johtoryhmä kiittää kaikkia
keväällä 2013 järjestettyyn jäsenkyselyyn vastanneita. Kyselyn tuloksia
käytetään apuna TETSin toimintaa
kehitettäessä.
CGI Suomi Oy
Ordior Oy
PANalytical
Pieni Kirahvi Oy Ab / Kanniston Leipomo
Polttimo Yhtiöt Oy
Ravintoraisio Oy
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Saarioinen Oy
Sinebrychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
Turun Elintarviketutkijain Seuran
kannattajajäsen
ETS:n
kannattajajäsenedut
• Kannattajajäsenestä tehdään esittelyjuttu
Kehittyvä Elintarvike -lehteen.
• Kannattajajäsen saa ETS:n kotisivuille yrityksensä/yhteisönsä logon, josta on linkki kannattajajäsenen kotisivuille.
• Kannattajajäsen saa yhden Kehittyvä
Elintarvike -lehden vuosikerran jäsenmaksua vastaan + halutessaan lisäksi
1–5 kestotilausvuosikertaa 50 % alennuksella.
• Kannattajajäsenten edustajat saavat 25 %
alennuksen ETS:n järjestämiin maksullisiin seminaareihin.
Condite Oy
Ilmoita muutoksista yhteystiedoissa
osoitteeseen [email protected]
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha.
Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella [email protected],
sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot 2013
Elintarviketieteiden Seuran hallitus
ETMJ
Tukkutorilla
12.11.
Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto
vierailee 12.11.2013 klo 14−16 Tukkutorilla
Helsingissä (Vanha talvitie 10 H, 2. kerros,
00580 Helsinki).
ETM Erkki Vasara
puheenjohtaja
MTT
Humppilantie 14
31600 JOKIOINEN
p. 0400 699209
[email protected]
KTM Suvi Luoma
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. 044 374 1700
[email protected]
MMM Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Jovant Oy
Räätälintie 2
07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
[email protected]
Toimitusjohtaja Timo Taulavuori kertoo Tukkutorin taipaleesta, tämän hetken kuulumisista, tulevaisuuden suunnitelmista sekä
kuluttajien asenteista. Lisäksi on esittelykierros.
ETM Paula Koivisto
Valio Oy
PL 30 (Meijeritie 4)
00039 VALIO
p. 050 398 7041
[email protected]
Ilmoittautumiset 5.11. mennessä:
[email protected]
MMM Tiina Luoma
Inex Partners Oy
Karantie 2, 02630 ESPOO
p. 040 703 8848
[email protected]
FT Oskar Laaksonen
Turun yliopisto
Elintarvikekemia
Biokemian ja
elintarvikekemian laitos
Vatselankatu 2, Arcanum, 2.
krs
20014 TURUN YLIOPISTO
p.(02) 333 6875
[email protected]
FT Marika Jestoi
Evira
Mustialankatu 3
00790 HELSINKI
p. 040 487 7798
[email protected]
ELT Elina Säde
Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57 118
[email protected]
HuK Anna Kojo
assistentti, taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
[email protected]
p. 050 3371 070
PS. Muut yhteystiedot löytyvät
osoitteesta www.ets.fi
83
www.algolchemicals.com | [email protected] | 09 50991
PARHAAT RESEPTIT KESTÄVÄT AIKAA
Kansainvälinen verkosto - paikallinen palvelu
Asiantuntemus syntyy vahvasta toimialatuntemuksesta, pitkästä kokemuksesta sekä kyvystä muuttua
markkinoiden mukana. Vahvat ja pitkäaikaiset päämiessuhteemme ja parhaat eurooppalaiset valmistajat
takaavat korkean laadun. Kannamme myös vastuumme ympäristöstä ja turvallisuudesta.

4/2013 - Kehittyvä Elintarvike

Transcription

Similar documents

Lataa lehti tästä

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

6/2013 yrittäjyys, markkinointi & koulutus

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike