Lue artikkeli tästä... - Suomen Potilasliiton

Koistinen vaatii, että
ihmisellä on oikeus elinikänsä
jatkamiseen, vaikka kysymys
olisi vain kuukausista.
Monisairaspotilas
Syöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta,
diabetes, psoriasis, sydänsairaus,
uniapnea – nämä Paavo Koistisen
sairaudet ovat koituneet muiden
suomalaisten hyödyksi. Erilaiset
sairaudet nakertavat miehen
terveyttä, mutta ei taistelutahtoa.
TEKSTI JA KUVAT LASSE TUORILA
I
so salkku täynnä papereita. Salkun vieressä iso
mies täyttä taistelutahtoa. Paavo Koistinen
ei haluaisi puhua itsestään, vaan muista potilaista,
potilasturvallisuudesta ja siitä
mitä Suomen terveydenhoidossa pitäisi tehdä.
Mutta täytyy hieman katsoa
vuodesta 2006 Potilasliiton
puheenjohtajana toimineen
Paavo Koistisen menneisyyteen, jotta ymmärtäisi Koistisen ja myös Suomen Potilasliitto ry:n nykyisyyden.
Vuonna 1994 johtavassa
asemassa elintarviketeollisuudessa työskennellyt Koistinen
sairastui ihosyöpään joka leikattiin. Aktiivisesti liikuntaa
harrastanut Koistinen kaatui
vuonna 1998, oikeasta olkapäästä repesi kiertäjäkalvosin ja hän joutui leikkaukseen.
Ensimmäinen leikkaus epäonnistui ja hänet kiidätettiin
46
hymy.fi
3/2015
”Hoitovirh
SATOJA
toiseen olkapääleikkaukseen.
– Jouduin olemaan neljä
kuukautta niin sanotussa lentokoneasennossa eli tyyny kainalossa, joka tuki olkapäätä.
Koistinen kuitenkin palasi liki terveiden kirjoihin ja
ihosyöpäkin näytti voitetulta. Mutta sairaudet seurasivat vuosien mittaan toisiaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminta,
sydänsairaus, psoriasis, kakkostyypin diabetes ja uniapnea.
– Sairaudet pitää hyväksyä.
Vaikkei omille sairauksille aina voi mitään, voi niitä yrittää
ehkäistä. Itse aktiiviliikuntaa
”Ei kaikkea
vastuuta
voi sysätä
omaisille.”
harrasteena korostan liikunnan merkitystä.
Liikuntaa tulikin yhtäkkiä
Suomea potilasasioissa kiertämällä, kun vuonna 2006
Koistinen kaivettiin Potilasliiton johtoon. Hän lupautui
pestiin kahdeksi vuodeksi,
mutta homma jatkuu edelleen.
IHOSYÖPÄ ISKI JÄLLEEN
Ihosyöpä iski taas reilu vuosi sitten. Ja kohtalo ilkkui jälleen Potilasliiton nokkamiehelle. Ihosyöpäleikkauksessa
ohimolta katkesi verisuoni
leikkauksessa, mutta henki
kuitenkin säilyi.
– Olosuhteisiin nähden voin
kyllä hyvin. Lapsenlapset ja
perhe antavat voimaa.
Voimaa tarvitaan, sillä Koistinen kiertää koko ajan ympäri Suomea kuulostelemassa ja
esitelmöimässä potilaiden asioita. Potilasliiton jäsenjärjes-
töinä ovat muun muassa Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry,
jonka puheenjohtajana hän
myös toimii, Immuunipuutospotilaiden yhdistys ry, Redy ry,
Suomen Amyloidoosiyhdistys
ry, Suomen Inkon ry. Lisäksi
hän on puheenjohtaja Suomen
MG-yhdistyksessä.
– Potilasliitto on kaikkien kansalaisten ja potilaiden
edunvalvontajärjestö. Sitten
ovat vielä nämä sairauskohtaiset järjestöt.
Potilasliitto perustettiin jo
vuonna 1970. Tuolloin Suomen lääkäritiheys oli Euroopan pienimpiä ja täällä oli
vaikea päästä hoitoon. Nyt
lääkäreitä riittää, sairaalat ovat
maailman huippua ja terveydenhuolto on kaikkien saatavilla.
Mutta kuitenkin terveydenhoito tuntuu eriarvoistuvan. Rahalla saa parempia
palveluja.
Paavo Koistisella on ollut lukuisia
sairauksia ja hän on itse törmännyt
hoitovirheisiin. Siksi hän on pätevä
asiantuntija Potilasliiton johdossa.
taistelee Potilasliitossa
eisiin kuolee
POTILAITA!”
RAHALLA SAA HOITOA
Koistinen ottaa esimerkin
eriarvoisuudesta. Eräänkin
rintasyöpälääkkeen hoitojakson hinta maksaa 110 000
euroa. Kaikki eivät tätä hoitoa saa. Esimerkiksi Helsingin yliopistollisessa sairaalassa erityinen kliininen ryhmä
päättää uusien, kalliiden lääkkeiden käyttöönotosta, kuka
saa hoitoa ja kuka ei. Jos on
paksu lompakko, voi mennä
yksityiselle puolelle ja vaatia
tätä lääkettä.
– Jos ihminen sanoo, että tahdon kokeilla vielä tätä,
yhteiskunnan pitäisi maksaa,
korostaa Koistinen.
Koistisen mukaan ihmisellä
on oikeus jatkoaikaan, vaikka
vähäiseenkin.
Suomen terveydenhuoltomenot ovat 17 miljardia euroa vuodessa eli yhdeksän
prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2030 menot
ovat arvion mukaan jopa 15
prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Tähän pitää olla varaa tai
sitten me emme ole hyvinvointivaltio.
Koistinen myöntää, ettei
raha välttämättä riitä kaikille. Siksi olisi tehtävä rakenteellisia muutoksia. Mitä terveydenhuollon uudistus, sote,
saa aikaan, sen aika näyttää.
– Eikö yksityinen ja julkinen terveydenhuolto voisi
lähestyä toisiaan. Suomessa
on yksityisiä syöpäsairaaloita, joita julkinen puoli voisi
käyttää apuna. Hyvä hoito on
aina lähtökohtana, voiko saada säästöjä, on toinen.
Myös liikkuvat palvelut
ovat hänen sydäntään lähellä. Miksei syrjäseuduilla voisi potilaan luo saapua röntgenrekka tai laboratorioauto?
Joissain alueillahan tätä on jo
kokeiltu.
VIRHEISIIN KUOLEE
SATOJA
Sote-uudistus muuttaa pian
Suomen sairaanhoidon mallin. Mutta revitäänkö kulusäästöt potilaan terveydestä
ja lompakosta? K
– Meillä kuolee jo nyt 700–
1 700 potilasta hoitovirheisiin.
THL:n laskelmien mukaan
haitta- ja vahinkotapahtumiin
menee noin miljardi euroa
vuodessa. Pelkästään kalliit
tietojärjestelmät pitäisi saattaa kuntoon. Ei ole mitään
järkeä, että lääkärillä menee
suurin aika työpäivästä, kun
hän aukoo eri tietojärjestelmiä
koneeltaan.
Koistinen pelkää, että potilaan valinnanvapaus vain kapenee, jos perusterveydenhuolto rapistuu. Hän perää
markkinatalouden lakeja, mutta yhteiskunnan vastuuta.
Kun Suomen terveydenhuoltopolitiikka on pantu pää-
osin pakettiin, nostaa Koistinen vielä esiin vanhusten
hoidon ja ihmisarvon.
– Vanhukselle olisi taattava
mahdollisuus olla mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Jatkossa pitää varmistaa
kunnon kotipalvelut, kotisairaanhoidon resursseja on lisättävä. Ei kaikkea vastuuta voi
sysätä omaisille.
Paavo Koistinen on puhunut. Seuraavaksi hän laittaa
lukuisat mapit ja paperipinot salkkuunsa ja lähtee taas
maailmalle. Välillä hän käy
yksinäisen vanhuksen luona
kuulemassa tämän ongelmia.
Toisinaan Koistista kuuntelemassa on joukko päättäjiä ja
poliitikkoja. Voimaa ja tarmoa
tuntuu riittävän – ja työsarkaa
Suomessa.
– Omien sairauksieni jälkeen
oma mottoni on joka aamu
”tämä päivä on elämäni paras
päivä”. H
hymy.fi
3/2015
47