johdatus sumerin kieleen - Yleisen kielitieteen laitos

Transcription

A. Sahala: Sumerin peruskurssi 2015 – Helsingin yliopisto – Luonnos
ȱȱ
ȱ
ŘŖŗś
ȱȱ
Pÿòÿ
ÿÿÿÿÚ
ÿDÿËÿÚp
© A. J. Aleksi Sahala – Helsingin yliopisto – 2013–2015.
Toinen versio (2015)
Kirjoitettu OpenOffice 3.3:lla käyttäen Santakku-nuolenpääfonttia. Bittikarttapohjaiset nuolenpäämerkit on kerätty CDLI:n sisältämistä alkuperäistaulujen
jäljennöksistä sekä Konrad Volkin (1999) kirjasta Sumerian Reader, joka sisältää
samaisia tekstejä. Kirjan lopussa olevien jäljennettyjen tekstien lähteet on annettu
kunkin tekstin kohdalla. Osaa kuvista on manipuloitu resoluution kasvattamiseksi.
Kansi: Yksityiskohta Urin standaarista (Wikipedia).
Kirja on laadittu CC BY-NC-lisenssillä. Lisätietoja CC-lisenssistä ja sen ehdoista
http://creativecommons.org/.
ȱ
Idea suomenkielisen sumerin oppimateriaalin kirjoittamiseen syntyi käytännössä pakon
sanelemana. Pitäessäni sumerin peruskurssia Helsingin yliopistolla 2013–2014 totesin,
että kyllin kompaktia ja selkeää oppimateriaalia ei yksinkertaisesti ole vapaasti
saatavilla. Tärkeimmät klassiset kieliopit, Thomsen 1984 ja Edzard 2003 löytyvät
Helsingin yliopiston kirjastosta vain yhtenä lainattavana kappaleena, eikä näin ollen
niiden käyttäminen ole erityisen mielekästä. Thomsenin – selkeydessään ylivertainen –
kielioppi alkaa olla myös osin vanhentunut, sillä sumerin kielen tuntemus on
kehittynyt erityisesti verbijärjestelmän osalta merkittävästi viimeisten 30 vuoden
aikana.
Moderneista verkosta saatavilla olevista sumerin kielen kuvauksista tärkeimmät ovat
Bram Jagersman (2010) väitöskirja ja Daniel A. Foxvogin (2011) kurssimateriaali.
Jagersma on kattavuudeltaan ylivoimaisesti laajin sumerin kielen kuvaus ja selittää
perusteellisesti ja hyvin objektiivisesti kielen (lähes1) jokaisen yksityiskohdan ja
tutkimusongelman attestoitujen esimerkkien valossa. Kielioppi on kuitenkin peruskurssille liian laaja ja yksityiskohtainen, sekä lisäksi hyvin moderni; useat kieliopilliset
affiksit ja näiden grafeemiset ulkoasut tulkitaan eri tavalla kuin esim. ETCSLkorpuksessa, mikä saattaa olla toisinaan hämmentävää sumerin kieleen perehtymättömälle. Foxvog soveltuu peruskurssille Jagersmaa huomattavasti paremmin, mutta
sen ongelmana on kuitenkin osittainen revisionistisuus erityisesti verbijärjestelmää
koskien. Vaikka Foxvogin tulkinnat ovatkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja paikoin
jopa klassista näkemystä elegantimpia, on peruskurssin materiaalin hyvä olla
mahdollisimman konsensuspohjainen. Foxvog lisäksi käsittelee verbien tietyt
kieliopilliset kategoriat toisistaan irrallisina, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan
hahmottumista.
Käsillä oleva materiaali pyrkii luomaan mahdollisimman selkeän ja kompaktin
leikkauksen edellä mainituista neljästä teoksesta, sekä viimeisimmistä sumerin kieltä
käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista. Materiaali painottuu klassiseen näkemykseen
sumerin kielestä, mutta nostaa esiin myös moderneja ja revisionistisia näkemyksiä,
jotta opiskelijalle syntyisi mahdollisimman monipuolinen ja kattava käsitys sumerin
1 Fonologian osalta Jagersma on paikoin puutteellinen.
2
Esipuhe
kielen rakenteesta.
Rakenteellisesti materiaali koostuu luvuista, joista jokainen käsittelee jotakin
kieliopillista kategoriaa. Luvut ovat kielioppimaisia ja pyrkivät kuvaamaan kategorian
yhtenä kokonaisuutena. Näin pyritään välttämään tilannetta, jossa esimerkiksi
suhteellisen monimutkaisen sumerin verbijärjestelmän kuvaus hajoaa useisiin
toisistaan irrallisiin alalukuihin ja vaikeuttaa kokonaiskuvan syntymistä. Taivutus
pyritään kuvaamaan mahdollisimman paradigmaattisesti, mitä sumerin kieliopeissa ei
perinteisesti tehdä. Oppimateriaalin kielioppimaisuuden vuoksi olisi suotavaa, että
lukijalla on perustiedot yleisestä kielitieteestä ja siihen liittyvästä terminologiasta2.
Jokaisen luvun alussa on annettu kirjallisuusviitteet tärkeimpiin kielioppeihin ja
julkaisuihin, joista opiskelijan on helppo löytää tarvittaessa täydentävää lisätietoa
mielenkiintoisista tai mahdollisesti vaikeista asioista. Luvut päättyvät lyhyeen yhteenvetoon ja tehtäviin, joissa opiskelija voi soveltaa oppimaansa.
Näin alkusanojen päätteeksi tahdon kiittää Suomen assyriologisen tutkimuksen
säätiötä, jonka myöntämä apuraha mahdollisti käsillä olevan oppimateriaalin
saattamisen nykyiseen muotoonsa. Kiitokset kuuluvat myös dosentti Raija Mattilalle,
jonka ansiosta olen saanut mahdollisuuden toimia sumerin kielen tuntiopettajana
2013–2015, sekä emeritusprofessori Simo Parpolalle, joka kymmenen vuotta sitten sai
minut kiinnostumaan sumerin kielestä ja assyriologiasta, ja jonka laaja-alainen
assyriologian tuntemus on kerta toisensa jälkeen tuonut vastaukset mieltäni
askarruttaviin kysymyksiin.
Katson aiheelliseksi kiittää myös oppilaitani sumerin peruskurssilla 2013–2014, sekä
jatkokurssilla 2015 joista suurin osa jaksoi käydä kurssin loppuun asti, vaikka
materiaali oli tuolloin vielä paikoin ikävästi keskeneräinen. Heiltä saamani palaute
paitsi auttoi, myös innosti minua jalostamaan materiaalia eteenpäin.
Helsingissä 1.5.2015
Aleksi Sahala
2 Esim. Helsingin yliopiston kieliaineissa käytävä kielitieteen johdantokurssi. Varsin kattavat eväät
kielitieteeseen suomen kielellä tarjoaa mm. Karlsson 2001.
ȱȱȱǵȱ
§1 Typologia. (Indo)eurooppalaisia kieliä ja suomea osaavalle sumeri tarjoaa mielenkiintoisen ja konkreettisen näkökulman siihen, kuinka erilaisia, mutta toisaalta taas
samanlaisia maailman kielet oikeastaan ovat. Suomea puhuvalle tietyt sumerin
ominaispiirteet, kuten rikas sijataivutus ja verbien infinitiivi- ja partisiippitaivutus
saattavat vaikuttaa jopa kotoisilta. Toisaalta taas split-ergatiivisuus, sisäkkäin upotetut
genetiivirakenteet, selkeiden aikamuotojen puute, produktiivinen reduplikaatio tai
jopa triplikaatio – eli sanojen tai sen osien toisto – ja verbitaivutuksen hyvin vahva
synteettisyys tarjoavat jotain sellaista, joka maailman kielten mittakaavassa on sangen
yleistä, mutta josta harva suomalaisen kouluopetuksen tarjoaman kielivalikoiman
puitteissa opiskellut on tietoinen.
§2 Mahdollisuus löytää uutta. Sumerin kieli tunnetaan edelleenkin paikoin puutteellisesti. Erityisesti kielen fonologia, murteet, kielikontaktit, verbimorfologia ja
yleinen kehityshistoria ovat edelleen täynnä avoimia kysymyksiä. Sumeri tarjoaakin
näin mielenkiintoisen ja haastavan tutkimuskohteen paitsi kielitieteilijöille, myös
moderneihin laskennallisiin menetelmiin erikoistuneille tutkijoille.
§3 Ikkuna menneisyyteen. Muinaisegyptin ohella sumeri kuuluu maailman
vanhimpiin kirjoitettuihin kieliin, ja tarjoaa näin ikkunan noin viiden tuhannen
vuoden takaisten ihmisten maailmankuvaan ja ajatusmaailmaan. Tarinoiden, myyttien, laulujen ja erilaisen viisauskirjallisuuden ohella sumerilainen tekstimateriaali
tarjoaa näköaloja myös muinaiseen lääketieteeseen, tähtitieteeseen, matematiikkaan,
kaupankäyntiin, lakeihin, politiikkaan, koulutukseen ja vaikkapa siihen, kuinka omaa
peltotilkkua hoidettiin. Sumerin kielen taidosta on siis iloa ja hyötyä paitsi nykyisen
sivilisaatiomme juurista, myös monen tieteenalan varhaishistoriasta kiinnostuneille.
§4 Kulttuurihistoriallinen merkitys. Sumerilaisella kulttuurilla oli merkittävä
vaikutus myöhempiin Lähi-idän kansoihin, joiden kautta sumerilainen kulttuuriperintö heijastui paitsi antiikin Kreikkaan ja Roomaan, myös kristinuskon ja
juutalaisuuden muinaisiin kertomuksiin. Näin ollen teologit ja klassillisten kulttuurien
tutkijat saattavat saada uusia näkökulmia tutkimusalaansa sumerilaisen tekstimateriaalin kautta.
§5 Mesopotamian latina. Siinä missä latina toimi kuolemansa jälkeen Euroopassa
tieteen ja uskonnon kielenä aina 1800-luvun loppuun saakka, sumeri toimi vastaa-
4
Miksi opiskella sumeria?
vanlaisessa asemassa muinaisessa Mesopotamiassa koko kirjallisen elinkaarensa, eli
lähes 3500 vuoden ajan. Vaikka sumeri puhekielenä kuolikin arviolta 1700 eaa, sen
käyttö jatkui tieteellisissä ja uskonnollisissa yhteyksissä aina ajanlaskun alkuun
saakka. Sumerilaisia tekstejä kopioivat ja tulkitsivat paitsi akkadilaiset, myös
babylonialaiset, assyrialaiset ja myöhemmin helleeniset oppineet. Sumerin kirjoitusjärjestelmä (ja kieli) jätti myös pysyvän jälkensä muihin nuolenpääkirjoituksella
kirjoitettuihin kieliin; useat logogrammit (kuvamerkit), determinatiivit (merkkien
semanttiset määritteet) ja erikoiset sumerilaisperäiset tavat kirjoittaa tietyt termit,
jumaluudet tai paikkojen nimet heijastuivat paitsi akkadilaisessa ja assyrialaisessa,
osin myös heettiläisessä nuolenpääkirjoituksessa. Näin sumerin kielen ja kirjoitusjärjestelmän tuntemus tuottaa näiden kielten opiskelijoille samanlaisia oivalluksia,
kuin latinan tuntemus vaikkapa englantia opiskelevalle.
ȱȱ Foneemi on kielen pienin merkityksiä erottava yksikkö, eli eräänlainen abstraktio
joukosta (yleensä foneettisesti samankaltaisia) äänteitä, eli fooneja. Englannissa
esimerkiksi foneemi /p/ edustaa äänteitä [p] ja [ph]. Jälkimmäinen näistä esiintyy sanan
alussa: pen [phen] 'kynä' ja ensimmäinen tyypillisesti muualla: leap [li:p] 'loikka'.
Voidaan siis sanoa, että [p] ja [ph] ovat foneemin /p/ allofoneja, joista [ph] reaalistuu
sanan alussa ja [p] muissa konteksteissa.
Grafeemi on kirjoitusjärjestelmässä pienin merkityksiä erottava yksikkö. Suomessa
esimerkiksi sana kissa muodostuu grafeemeista <k, i, s, s, a>. Mikäli kirjoitusjärjestelmä perustuu sanoja ja tavuja kuvaavaan kirjoitukseen, kuten sumerilainen
nuolenpääkirjoitus, grafeemeja voiva olla esim. <lugal>, <ra> tai <পuš>.
Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on jokin kieliopillinen merkitys; sana
talossani voidaan segmentoida morfeemeiksi {talo, ssA, ni}. Morfeemit ovat
abstraktioita joukoista morfeja, eli käytännössä näiden suhde vastaa foneemien ja
foonien suhdetta. Edeltävän esimerkin morfeemi {talo} käsittää morfin /talo/, {ssA}
morfit /ssa, ssä/ ja {ni} morfin /ni/. Koska morfit /ssa, ssä/ esiintyvät vain tietyissä
ennalta tunnetuissa konteksteissa, toinen taka- ja toinen etuvokaalisten sanojen jäljessä,
voidaan sanoa että ne ovat komplementaarisessa distribuutiossa, ja morfeemin
{ssA} allomorfeja. Voidaan myös sanoa että /ssa/ ja /ssä/ ovat inessiivin pintamuotoja
ja {ssA} syvämuoto.
Morfeemeihin liittyvä oleellinen lisäkäsite on nollamorfeemi {Ø}, eli sellainen
merkitystä kantava yksikkö, joka on teoreettisesti olemassa, vaikka sitä ei näkyvästi
merkittäisikään millään tavalla. Esimerkiksi suomen kielessä substantiivien nominatiivia, eli perusmuotoa merkitään nollamorfilla.
Koska sumeri on morfologisesti melko kompleksinen kieli, on esimerkit tarpeen
annotoida morfologisesti, eli glossata. Glossauksen kautta on helppo hahmottaa,
minkälaisista merkitysosasista erilaiset sanat ja rakenteet koostuvat.
mu ur-ƣá mur-si-li-im
'koirani nimi on Mursili'
{mu ur+ƣu+ak+Ø mur.si.li+Ø+am}
{nimi koira+minun+GEN+ABS mursili+ABS+on}
ȱ
ȱȱ 1,2,3
Persoona
LOC2
Toinen lokatiivi
*2, *3
Reduplikaatio, tripl
N
Substantiivi
A
Adjektiivi
NAR
Narratiivi
ABL
Ablatiivi-instrumentaali
NEG
Negaatio
ABS
Absolutiivi
NEUT
Neutraaliprefiksi
AFF
Affirmatiivi
NUM
Numeraali
ATTR
Attribuutti
NOM
Nominalisoiva suffiksi
COH
Kohortatiivi
OBL
Obliikviobjekti
COM
Komitatiivi
PASS
Passiivi
CONT
Kontrapuktiivi
PFM
Preformatiivi
CVE
Yhdysverbin alkuelementti
PL
Monikko
DAT
Datiivi
PP
঩amĠun partisiippi
DIR
Direktiivi
PREC
Prekatiivi
EQU
Ekvatiivi
PROH
Prohibitiivi
ERG
Ergatiivi
PROS
Prospektiivi
FUT
Preesens-futuuri
SG
Yksikkö
GEN
Genetiivi
STAT
Statiivi
IEN
Ientiivi
TER
Terminatiivi
IRR
Irrealis
VENT
Ventiivi
LOC
Lokatiivi
VET
Vetitiivi
+
Morfeemiraja3
{ba}
Morfeemi
/m/
Morfi, allomorfi, foneemi
<ma>
Grafeemi
.
Leksikaalistunut morfeemiraja;
reduplikaation morfeemiraja
{ul}
Syvämuoto epäselvä: {ul} tai {u}.
Translitteraatiota koskevat merkintä
konventiot käsitellään kirjan toisessa
luvussa.
3 Moderneissa kielitieteellisissä julkaisuissa on tapana käyttää ns. Leipzigin standardia morfologiseen
glossaamiseen. Nuolenpääkirjotuksen translitteraatiokäytäntöjen johdosta + -merkin käyttö morfeemirajan merkkinä on kuitenkin sumeria analysoidessa väliviivaa selkeämpi, ja pitää translitteraation ja
morfologisen representaation selkeästi erillä toisistaan.
Esipuhe..............................................................................................................................1
Miksi opiskella sumeria? ................................................................................................3
Kielitieteen peruskäsitteet................................................................................................5
Lyhenteet ja merkinnät....................................................................................................6
1 Sumeri ja sumerilaiset.................................................................................................10
1.1 Sumerilaisten taustaa.............................................................................................10
1.2 Sumerin kielivaiheet..............................................................................................16
1.3 Typologiaa..............................................................................................................19
1.4 Genealogia ja murteet............................................................................................20
1.5 Kielikontaktit.........................................................................................................23
2 Nuolenpääkirjoitus......................................................................................................25
2.1 Translitterointi........................................................................................................28
2.2 Esimerkki translitteraatiosta..................................................................................34
2.3 Sumerin yleiset tavumerkit....................................................................................35
2.4 Nuolenpääkirjoituksen lukemisesta.......................................................................36
2.4.1 Merkkien sisäinen monitulkintaisuus.............................................................37
2.5 Tehtäviä..................................................................................................................39
3 Fonologia......................................................................................................................42
3.1 Foneemi-inventaari................................................................................................43
3.1.1 Minimaalinen "grafeeminen" järjestelmä......................................................43
3.1.2 Äännejärjestelmän laajennukset.....................................................................44
3.1.3 Sumeria fonologisena transkriptiona.............................................................46
3.2 Lyhyet ja pitkät lukuasut........................................................................................47
3.3 Sanastokonventioista.............................................................................................48
3.4 Fonotaksi................................................................................................................48
4 Nominit.........................................................................................................................50
4.1 Sananmuodostus....................................................................................................50
4.2 Substantiivit...........................................................................................................50
4.3 Adjektiivit..............................................................................................................51
4.3.1 Adjektiivien reduplikaatio..............................................................................53
4.4 Monikko.................................................................................................................53
4.4.1 Monikon tunnuksen ortografia ja allomorfia.................................................55
4.4.2 Logografiset monikot.....................................................................................56
4.4.3 Yhteenveto monikosta....................................................................................56
4.5 Nominilausekkeesta...............................................................................................57
4.5.1 Nominien rinnastus........................................................................................58
4.6 Sanastoa.................................................................................................................58
8
Lyhenteet ja merkinnät
4.7 Tehtäviä..................................................................................................................59
5 Nominaaliketju ja sen morfotaksi..............................................................................61
5.1 Possessiivisuffiksit.................................................................................................62
5.1.1 Monikollinen omistettava..............................................................................63
5.2 Sijamuodot.............................................................................................................64
5.2.1 Sijojen kieliopilliset funktiot..........................................................................65
5.2.2 Sijamuotojen kirjoitusasut ja allomorfia........................................................68
5.2.3 Sijamuotojen yhteenveto................................................................................69
5.3 Kopula....................................................................................................................70
5.4 Esimerkkejä nominaaliketjuista.............................................................................71
5.5 Sanastoa.................................................................................................................72
5.6 Tehtäviä..................................................................................................................73
6 Genetiivilausekkeet......................................................................................................75
6.1 Attribuutit ja morfologia genetiivirakenteissa.......................................................76
6.2 Antisipatorinen genetiivi........................................................................................78
6.3 Genetiivi ilman pääsanaa.......................................................................................79
6.4 Prepositionaalilauseet............................................................................................79
6.5 Tehtäviä..................................................................................................................79
7 Pronominit ja numeraalit...........................................................................................82
7.1 Persoonapronominit...............................................................................................82
7.2 Muut pronominit ja demonstratiivisuffiksit...........................................................83
7.3 Numeraalit.............................................................................................................84
7.3.1 Järjestysluvut..................................................................................................86
7.4 Numerot nuolenpäämerkkeinä...............................................................................86
8 Finiittiverbi..................................................................................................................88
8.1 Marû, hamtu ja verbivartalot.................................................................................89
8.2 Neutraali transitiivisuus.........................................................................................92
8.3 Yhdysverbit............................................................................................................93
8.4 Persoonataivutus....................................................................................................93
8.4.1 Intransitiivitaivutus........................................................................................95
8.4.2 Transitiivitaivutus...........................................................................................97
8.4.3 Monivartaloiset verbit....................................................................................99
8.4.4 Reduplikaatio ja triplikaatio...........................................................................99
8.4.5 Olla-verbien finiittitaivutus..........................................................................101
8.4.6 Persoonataivutuksen kehityshistoriaa..........................................................101
8.5 Yhteenveto...........................................................................................................102
8.6 Sanastoa ja merkkejä – verbit..............................................................................103
8.7 Tehtäviä................................................................................................................104
9 Finiittiverbiketju........................................................................................................106
9.1 Konjugaatioprefiksit............................................................................................106
9.1.1 Yhteenveto konjugaatioprefikseistä.............................................................111
9.1.2 Tehtäviä........................................................................................................111
9.2 Modaaliprefiksit...................................................................................................112
9.2.1 Yhteenveto modaaliprefikseistä...................................................................117
Johdatus sumerin kieleen
9
9.2.2 Tehtäviä........................................................................................................118
9.3 Dimensionaaliprefiksit.........................................................................................119
9.4 Tehtäviä................................................................................................................123
10 Syntaktiset suffiksit ja sivulause............................................................................126
10.1 Liitepartikkelit...................................................................................................127
11 Infinitiivit ja partisiipit............................................................................................129
11.1 Pronominaalitaivutus.........................................................................................133
12 Emesal.......................................................................................................................135
12.1 Emesalin sanastosta...........................................................................................136
12.2 Emesalin morfologiasta.....................................................................................138
13 Tekstit........................................................................................................................139
13.1 Kuninkaallisia kirjoituksia.................................................................................139
13.1.1 RIME 1.12.05.01, ex. 01............................................................................139
13.1.2 Ur-baba 3 A................................................................................................141
13.1.3 Gudea 10 B.................................................................................................142
13.1.4 Gudea 23 A.................................................................................................143
13.1.5 Enannatum 1..............................................................................................144
13.1.6 Ur-baba 7....................................................................................................145
13.1.7 Gudea 7......................................................................................................146
13.1.8 Gudean "pyöreä tiili"..................................................................................147
13.1.9 Entemena I 19............................................................................................148
13.1.10 Entemena 23.............................................................................................149
13.1.11 Entemena 17.............................................................................................151
13.2 Kirjeitä...............................................................................................................152
13.2.1 Lú-su'en......................................................................................................152
13.2.2 Ur-šára........................................................................................................153
13.2.3 Lugal-gù-gal...............................................................................................154
13.3 Rukouksia ja hymnejä........................................................................................155
13.3.1 Gudean sylinterit (A II 10–19)...................................................................155
14 Lähteet......................................................................................................................156
15 Liitteet.......................................................................................................................159
I – Kombinatoriset symbolit.......................................................................................159
II – Nominimorfologia................................................................................................161
III – Verbiprefiksien pintamuodot...............................................................................162
IV – Sumerin kielimuotojen eroavaisuuksista............................................................163
V – Toteamus-, käsky- ja kieltomodaalit....................................................................166
VI – Finiittiverbi.........................................................................................................167
VII – Nuolenpäämerkit...............................................................................................168
ȱŗȱ
ȱȱ

ñ

Ȭ
ǻ¢Ǽ
ñ

ȱȱȱȱȱȱȱȱȱȱ

E l a m

i

S u m e r
ȱȱȱȱȱȱȱȱȱȱȱȱȱ
ñ

ȱŗǯȱ§Ȭȱ§§ȱǯ
ȱŗǯŗȱ ȱ
Uruk-kaudesta varhaisdynastiseen kauteen
Sumerilaiset saapuivat eteläiseen Mesopotamiaan nykytietämyksemme valossa noin
4000 eaa. Sitä, mistä tarkalleen ottaen sumerilaiset tulivat, ei ole varmuudella pysytty
selvittämään. Metallityöskentelyyn liittyvän sanaston perusteella on kuitenkin
oletettu, että sumerilaiset olisivat alkujaan kotoisin vuoristoiselta seudulta, mahdollisesti Etelä-Kaukasukselta tai kaakkoisilta Zagrosvuorilta. Arkeologisen todistus-
11
aineiston puuttuessa tätä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan4.
Varhaisin täysin kiistattomasti sumerinkieliseksi todistettu tekstimateriaali ajoittuu
varhaisdynastisen kauden alkuun, noin 2700–2500 eaa. väliselle ajalle. Tätä
varhaisempia Uruk III/IV-kauteen, eli noin vuoteen 33005 eaa. ulottuvia kirjoituksia ei
sen sijaan voida aukottomasti todistaa sumerilaisiksi, sillä näissä käytetty kirjoitusjärjestelmä ei piktografisen luonteensa johdosta sisällä minkäänlaista informaatiota
sanojen ääntämyksestä tai kielessä esiintyneistä taivutuselementeistä. Tämän johdosta
myös sumerilaisille usein myönnetty kunnia maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän kehittämisestä on joidenkin assyriologien mielestä kyseenalainen (mm.
Englund 2004).
Noin 29006 eaa. paikkeilla eteläinen Mesopotamia oli jakautunut useiksi keskenään
kilpaileviksi kaupunkivaltioiksi, joita johtivat kuninkaat (lugal) tai temppeleille
vihkiytyneet pappisruhtinaat (énsi). Kaupungin keskuksena toimi paikalliselle
suojelusjumalalle omistettu temppeli, josta käsin säädeltiin ja ylläpidettiin paitsi
uskonnollisia menoja, myös taloutta. Temppeleiden kautta harjoitettiin esimerkiksi
vuokramaanviljelystä ja kalastusta. Kalastusalueita, laidunmaita ja peltotilkkuja
vuokrattiin ihmisille, ja vastineeksi niiden tuotoista perittiin osuus temppelin tarpeisiin.
Tuotoilla voitiin kustantaa temppelin alaisuudessa työskentelevien ihmisten, kuten
rakentajien, kastelukanavien kaivajien, puuseppien, seppien, tekstiilityöläisten, savenvalajien sekä muiden käsityöläisten palkat. Palkanmaksu suoritettiin pääosin viljana;
hopeaa ja kultaa saattoivat saada ainoastaan korkeissa viroissa työskentelevät henkilöt.
Temppelien ohella valtaa oli myös palatseilla, joita hallitsivat yhteiskunnan
varakkaimpien sukujen edustajat. Palatseista käsin kontrolloitiin suuria maa-alueita ja
harjoitettiin yksityistä liiketoimintaa ja kaupankäyntiä ympäri valtakuntaa. Eri
ajanjaksoina valtakeskus vaihteli; välillä hallitsijat johtivat valtakuntiaan palatseista
käsin, välillä taas temppeleistä käsin. Hallittiinpa valtakuntaa kummasta tahansa,
hallitsijoilla oli tyypillisesti voimakas uskonnollinen auktoriteetti.
Sumerilaisten elinkeino perustui pitkälti maanviljelykseen. Pelloilla viljeltiin ohraa
ja vehnää, joista saatiin leipää, kaljaa ja rehua karjalle. Kasvimailla kasvatettiin
kurkkua, sipulia, erilaisia papuja, herneitä, purjoa sekä muita vihanneksia. Kotieläiminä pidettiin lampaita, karjaa ja sikoja, joista saatiin paitsi ruokaa ja maitoa, myös
nahkaa, ja villaa kankaiden valmistukseen. Vetojuhtina käytettiin aaseja ja härkiä.
4 Alkuperähypoteeseista lisää mm. Ziskind 1972.
5 Arviot vaihtelevat n. 3400–3200 eaa. välillä.
6 Tässä vuosiluvut noudattavat keskikronologiaa.
12
1 Sumeri ja sumerilaiset
Maanviljelyksen ja karjanhoidon ohella ruokaa saatiin metsästämällä mm. lintuja ja
gaselleja. Kalaa saatiin joista ja Persianlahdesta, jonka rantaviiva ulottui tuolloin 150–
200 kilometriä nykyisestään sisämaahan päin. Urin ja Lagašin satamakaupungeista
päästiin meriteitse kaukaisiin maihin käymään vaihtokauppaa, joihin maareittejä pitkin
karavaaneilla kulkeminen olisi ollut erittäin hidasta ja hankalaa aavikoiden ja
vuoristojen takia.
Noin 2600 eaa. Kišin kaupunkivaltion kuninkaan, Enmebaragesin Elamiin
suuntautuneet valloitusretket laajensivat sumerilaisten vaikutuspiiriä ensimmäistä
kertaa Etelä-Mesopotamian ulkopuolelle. Enmebaragesin Urukista ja Kišistä käsin
hallinneet seuraajat laajensivat sumerin kulttuuripiiriä edelleen, solmien kauppayhteyksiä meriteitse aina Indusvirralla sijaitsevaan Harappaan (sumerilaisittain
Meluপপa) saakka. Uusien kauppayhteyksien seurauksena sumerin kaupungit ja näiden
hallitsijat vaurastuivat ennennäkemättömiin mittoihin. Vaurastumisen kääntöpuolena
sumerilaiset kaupungit alkoivat kuitenkin houkutella puoleensa pohjoisen ja idän
sotaisia nomadikansoja, sekä tietysti sumerilaisten arkkivihollisia, elamilaisia, jotka n.
2590 eaa. hyökkäsivät Sumeriin alistaen valtaansa ainakin osan sen kaupunkivaltioista.
Noin 2550 eaa. Lagašin kuningas Eannatum onnistui palauttamaan järjestyksen ja
ajamaan Sumeriin tunkeutuneet elamilaiset takaisin kotiseuduilleen nykyisen LuoteisIranin alueelle. Suojatakseen Sumeria tulevilta hyökkäyksiltä hän järjesti sotaretken
elamilaisten maille, valloittaen omien sanojensa mukaan ”koko Elamin”. Hän sai
alistettua myös aiemmin itsenäiset Urin ja Urukin kaupunkivaltiot vasalleikseen, ja
kävi sotaa Ummaa vastaan saadakseen haltuunsa alueen hedelmälliset viljelysmaat.
Sota päättyi kuitenkin rauhansopimukseen, jonka velvoitteesta Umma joutui
maksamaan Lagašille mittavan määrän viljaa veroina sotakorvauksiksi. Sotaretkiensä
ohella Eannatum tunnettiin uudistajana, joka rakensi valtakautensa aikana useita
temppeleitä ja tehosti maanviljelystä laajentamalla kastelukanavaverkostoja.
Eannatumin valtakautta seurannut vuosisata on vähäisistä kirjallisista lähteistään
johtuen huonosti tunnettu. Tiettävästi Eannatumin veljenpoika Enmetena (n. 2400 eaa.)
ajautui jälleen sotaan Umman kanssa, jolla tällä kertaa oli puolellaan vieraiden
kuninkaiden tuki. Enmetena onnistui kuitenkin voittamaan sodan liittoutumalla Urukin
kuninkaan kanssa. Estääkseen tulevat konfliktit, Enmetena kaivautti Umman ja
Lagašin väliin kanavan.
Enmetena menetti lopulta valtaistuimensa Ninƣirsun (paikallinen suojelusjumala)
papiston kaapattua vallan Lagašissa. Valta siirtyi Urukaginalle, jonka hallintokausi
13
tosin ei kestänyt kahdeksaa vuotta pidempään.
2340 eaa. Umman kuningas Lugalzagesi päätti kostaa aiemmin ummalaisten
kokemat vääryydet. Hän tuhosi ensi töikseen Girsun kaupungin ja kaappasi tämän
jälkeen vallan Lagašissa ja Urukissa – lopulta valloittaen koko Sumerin. Lugalzagesin
sumerilainen suurvalta romahti kuitenkin Akkadin kuninkaan, Sargonin tunkeuduttua
Etelä-Mesopotamiaan ja valloitettua tämän kokonaan noin 2330 eaa.
Muinaisakkadilainen kausi (2330–2150 eaa.)
Sargonin (hallitsi n. 2333 – 2279 eaa.) kerrotaan olleen ylipapittaren ei-toivottu lapsi,
joka heitettiin vauvana bitumilla tiivistetyssä korissa Eufratiin, mutta jonka
vedenkantaja Akki pelasti ja kasvatti omana poikanaan. Valtaannousunsa jälkeen hän
perusti valtakunnalle uuden pääkaupungin Agaden7 ja käynnisti välittömästi sotaretket
Sumeriin. Sargon ei tyytynyt valtaamaan pelkästään Sumeria, vaan jatkoi sotaretkiään
Elamiin ja nykyisen Syyrian alueelle, aina Välimeren rannikolle ja Kyprokselle
saakka.
Akkadilaisten sotamenestys perustui heidän uudenlaiseen armeijaansa. Sumerilaisten
raskaiden sotavaunujen ja falangien sijaan Sargon luotti nopeisiin ja kevyisiin
vaunuihin, sekä jousimiehiin, joilla vihollisjoukot saatettiin saartaa ja murskata
hetkessä. Akkadilaiset rakensivat lisäksi kattavan tieverkoston, joka nopeutti niin
postin, armeijoiden kuin kaupankäynninkin kulkua. Kauppaa käytiin aina KeskiAasiaan (mm. Afganistaniin) ja Anatoliaan saakka, joista saatiin Mesopotamiassa
harvinaista pronssia, hopeaa, tinaa ja lapis-lazulia.
Sargonin kuoltua akkadilainen valtakunta alkoi kuitenkin heikentyä kapinoiden
puhjetessa ympäri valtakuntaa. Sargonin poika Rimuš menetti Elamissa sotaretkellä
ollessaan valtansa kaksoisveljelleen Maništusulle, jonka hallintokauden aikana
valtakunnan pohjoispuolella liikehtivät kansat katkoivat Akkadin kauppareitit
Anatoliaan ja Kaukasukselle; ongelman teki erityisen vakavaksi se, että reittejä pitkin
kulki lähes kaikki Akkadiin kuljetettu pronssi ja tina.
2254 eaa. Maništusun poika Naram-Sîn kykeni saamaan kauppareitit takaisin
akkadilaisten hallintaan. Hän valloitti myös takaisin alueita, jotka Akkad oli
menettänyt aiemmin kapinoissa Sargonin kuoltua (mm. Kyproksen), sekä soti
pohjoisen hurrilaisia vastaan. Huolimatta suurista saavutuksistaan, valtakunnan tila
7 Kaupungin sijaintia ei tunneta.
14
vakiintui vain hetkeksi, ja Naram-Sînin kuoltua Zagrosvuorten gutilaiset nomadit
alkoivat lähestyä uhkaavasti Akkadin valtakunnan rajoja. Sidottuna sotaan Iranin
Lullubeja ja Sumerissa riehuvia kapinoita vastaan Naram-Sînin poika, Šar-kali-šarri ei
kyennyt pysäyttämään gutilaisten hyökkäystä. Hän katosi hämärissä olosuhteissa
vallankaappauksen yhteydessä ja Akkad jäi gutilaisten valloittajien jalkoihin.
Gutilaisten valtakaudelta ei ole säilynyt juurikaan kirjallisia dokumentteja. Tiedetään
kuitenkin, että ”barbaaristen ja sivistymättömien” gutilaisten kyvyttömyys ylläpitää
kastelukanavajärjestelmää ajoi eteläisen Mesopotamian nälänhätään.
Muinaisakkadilaisen kauden aikana akkadilaisten ja sumerilaisten välillä tapahtui
mittaavaa kulttuurivaihtoa. Akkadilaiset omaksuivat sumerilaisen kirjoitustaidon,
temppelikultin, uskonnon ja mytologian, ja kielten välillä tapahtui voimakasta
ristivaikutusta. Todennäköisesti suuri osa etenkin kaupunkien väestöstä kaksikielistyi
ja ihmiset sekoittuivat myös geneettisesti sumerilais-akkadilaisten avioliittojen myötä.
Urin kolmas dynastia ja sumerilainen renessanssi (2112–2000 eaa.)
Sumerilaisen renessanssin voidaan sanoa alkaneen jo hieman ennen Akkadin
imperiumin tuhoa. Lagašin hallitsija Gudea (2144 eaa.) elvytti sumerilaista kulttuuria
rakennuttamalla massiivisia temppelikomplekseja mm. Girsun kaupunkiin, joista
tunnetuin oli Ninƣirsu-jumalalle omistettu É-Ninnu “Viidenkymmenen temppeli”.
Rakennusprojektin sivutuotteena luotiin myös yksi merkittävimmistä sumerinkielisistä
kirjallisista teoksista, kahteen savilieriöön kirjoitetut “Gudean sylinterit”, jotka
kuvaavat rakennusprojektin yksityiskohtaisesti alusta loppuun hymnin muodossa
äärimmäisen huolitellulla, lähes kalligrafisen kauniilla monumentaalinuolenpääkirjoituksella.
Gudean valtakunnan koko on jäänyt arvoitukseksi, mutta todennäköisesti se kattoi
ainakin Urin, Nippurin, Urukin, Lagašin ja Girsun kaupungit. Hänen tiedetään myös
käyneen sotia Elamissa ja Anšanissa (Etelä-Iranissa), sekä solmineen kauppayhteyksiä
ympäröivien kansojen kanssa aina Afganistaniin, Libanoniin, Indusvirralle (Meluপপa)
ja Omaniin (Dilmun) saakka. Vientiin tuotettiin pääasiassa tekstiilejä ja villaa;
vastineeksi saatiin setriä, lapis-lazulia, dioriittia, kultaa, hopeaa, kuparia ja pronssia.
2112 eaa. sumerilainen Urin III dynastia nosti päänsä kuningas Ur-Nammun
johdolla. Gudean tapaan Ur-Nammu oli ahkera uudisrakentaja. Hänen tunnetuimpia
rakennelmiaan olivat porraspyramidimaiset temppelit, zikkuratit, joista suurimman hän
15
pystytti Uriin.
Ur-Nammu tunnetaan myös intohimostaan byrokratiaan. Hän vakinaisti sumerilaisen
paino- ja mittayksikköjärjestelmät ja määräsi jokaisen valtionsa alueella tehdyn kaupan
merkittäväksi muistiin. Ur-Nammu loi tiettävästi myös maailman ensimmäisen
lakikokoelman, joka myöhemmin toimi pohjana ঩ammurabin ja heprealaisten laeille.
Ur-Nammun laki oli kuitenkin sikäli seuraajiaan modernimpi, että se ei soveltanut
kostoperiaatetta; jopa vakavat ruumiilliset vahingot voitiin hyvittää rahallisella
korvauksella.
Ur-Nammun kaaduttua taistelussa gutilaisia vastaan 2047 eaa., hänen poikansa Šulgi
jatkoi isänsä rakennushankkeita viimeistelemällä Urin zikkuratin ja rakennuttamalla
uusia temppeleitä ja julkisia rakennuksia ympäri valtakuntaa. Valtio oli nyt keskitetty
kokonaan temppeleihin; kaikki taloudelliset ja teolliset prosessit tuotettiin
temppeleiden vaikutuspiirissä. Temppeleille kertyneet verot eivät menneet ainoastaan
valtaapitävien taskuun, vaan huolta pidettiin myös köyhistä, joille jaettiin pieniä
määriä viljaa eräänlaisena köyhäinavustuksena. Ur-Nammun valtiota onkin toisinaan
pidetty sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan alkumuotona – esimerkiksi pahasti
velkaantuneet kansalaiset saattoivat myydä itsensä määräaikaisesti orjiksi ja näin
kuitata velkarasitteensa menettämättä kaikkea omaisuuttaan.
Entisestään monimutkaistunut byrokratia ja vilkastunut talouselämä pakotti
kehittämään kirjurien koulutusta, joka johti uudistuksiin kirjoitusjärjestelmässä. Myös
kalenteria täsmennettiin täyttämään byrokratian vaatimukset ja selkeyttämään
verotuksen jaksotusta. Šulgi pyrki vahvistamaan valtiotaan diplomatian keinoin
solmimalla liittoja ympäröivien kansojen kanssa. Hänellä oli tiettävästi ainakin
kahdeksan tytärtä, joita hän naitti Elamin ja Anšanin hallitsijoille pitääkseen
liittolaisensa tyytyväisinä. Valtakunnan rauhaa alkoivat kuitenkin pian uhata
Mesopotamiaan vaeltavat seemiläiset paimentolaiskansat, kuten amorilaiset. Šulgin
kuoltua 2037 eaa., hänen poikansa Šu-Sînin valtakaudella amorilaisten uhka oli jo niin
suuri, että Šu-Sîn päätti rakennuttaa muurin Tigriin ja Eufratin väliin ehkäistäkseen
Sumerin kaupunkeihin kohdistuvia ryöstöretkiä.
Urin III dynastia romahti 2000-luvun paikkeilla eaa. Ibbi-Sînin valtakaudella. Lagaš,
joka tuolloin oli Sumerin tärkeimpiä maanviljelyskeskuksia ja Urin tärkein ruoantoimittaja, joutui paikallisen virkamiehen vehkeilemän vallankaappauksen käsiin. Urin
jouduttua nälänhädän kouriin, Ibbi-Sîn lähetti luottomiehensä Mariin ostamaan viljaa.
Palattuaan hän kuitenkin petti Ibbi-Sînin luottamuksen ja kaappasi vallan Nippurissa.
16
Sekasorron riehuessa Sumerissa, Elam ja amorilaiset huomasivat tilaisuutensa
tulleen. Ibbi-Sîn onnistui torjumaan muutamia hyökkäyksiä, mutta lopulta nälkää
näkevät ja kulkutautien vaivaamat sumerilaiset alkoivat epätoivoisina loikata
vihollistensa riveihin.
Isin–Larsan aikakausi (2000–1750 eaa.)
Urin III dynastian kaaduttua elamilaiset ajettiin melko pian Mesopotamiasta ja valtaan
jäivät amorilaiset. Yhtenäistä valtakuntaa ei kuitenkaan enää syntynyt, vaan
Mesopotamia pirstoutui jälleen useiksi keskenään kilpaileviksi kuningaskunniksi.
Etelässä tärkeimpien joukkoon nousivat Isin ja Larsa, pohjoisessa Aššur ja Ešnunna.
Aššur ja Ešnunna eivät juurikaan vaikuttaneet Etelä-Mesopotamian kaupunkivaltioiden keskinäisen kanssakäymiseen. Isin pysyi merkittävänä keskuksena LipitIštarin valtakauteen saakka (1934 eaa.); Lipit-Ištar ajautui sotaan Larsan kuninkaan
Gungunumin kanssa, jonka Zagrosvuorten sodissa karaistunut armeija lopulta valloitti
Urukin, yhden Isinin tärkeimmistä kaupungeista. Gungunum valtasi myös Lagašin,
elamilaisten pääkaupungin Susan ja mahdollisesti Urin, joka tuolloin oli EteläMesopotamian tärkein satamakaupunki.
Menetettyään tärkeimmät kaupunkinsa ja yhteyden merelle, Isin ei enää toipunut.
Sen onnistui kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä noin puolen vuosisadan ajan, kunnes
Larsan kuningas Rim-Sîn (1758 eaa.) alisti sen hallintaansa. Larsa ei koskaan
saavuttanut sitä edeltävien sumerilaisten valtakuntien mittoja. Suurimmillaan se käsitti
noin 10-15 kaupunkia, eikä lopulta kyennyt vastustamaan nousevan Babylonian
mahtia.
Sumerilaisten historian ”kansana” voidaan katsoa päättyneen viimeistään muinaisbabylonialaisen kauden (1792–1530 eaa.) alkupuoliskolla, joskin sumerin kulttuuriperintö kukoisti vielä yli vuosituhannen ajan ympäri Mesopotamiaa, ja välittyi osin
Aleksanteri Suuren ja tätä seuraavien seleukidien mukana Kreikkaan ja Eurooppaan
saakka.
ȱŗǯŘȱ ȱ
Arkaainen sumeri. Vaikka Uruk III-kauden (n. 3300 eaa.) tekstien kielen
määritteleminen onkin hyvin vaikeaa, on tämän ajanjakson kieltä tapana kutsua
17
arkaaiseksi sumeriksi8. Uruk III-kauden tekstimateriaali koostuu pääosin kirjanpidollisista dokumenteista, eikä kielellisestä näkökulmasta tarjoa kovinkaan
mielenkiintoista luettavaa.
Klassinen sumeri. Noin 2600 eaa. alkaneen varhaisdynastisen kauden sumeria
kutsutaan klassiseksi tai muinaissumeriksi9. Aikakauden tekstit koostuvat paitsi
kirjanpidollisista dokumenteista, myös erilaisista votiiviesineihin laadituista lyhyistä
teksteistä sekä kuninkaallisista kirjoituksista, jotka käsittelevät tyypillisesti
kuninkaiden toimeenpanemia rakennushankkeita. Varhaisdynastista kautta seurasi
kuningas Sargonin valloitusten käynnistämä muinaisakkadilainen kausi (2350–2200
eaa.), jonka aikana sumeri syrjäytyi hetkeksi hallinnollisen kielen asemasta. Sumeria
käytettiin laajalti kuitenkin uskonnollisissa teksteissä, sekä toisena kielenä useissa
kuninkaallisissa kirjoituksissa. Väestön kaksikielistymisen myötä syntyi eräänlainen
kieliliitto (saks. sprachbund), joka vaikutti merkittävästi kummankin kielen sanastoon
ja rakenteeseen. Ikonisimmat muutokset tapahtuivat akkadissa, johon sumerista
lainautui lähes tuhat sanaa, ja jossa lauseiden sanajärjestys muuttui verbialkuisesta
verbiloppuiseksi. Myös osaa akkadin äännejärjestelmää koskevista muutoksista
pidetään sumerin aiheuttamina. Akkadin vaikutus sumeriin oli vähäisempää; lainoja
sumeriin päätyi muutamia satoja – pääosin hallinnollista, lakiteknistä ja erilaisiin
käyttöesineisiin viittaavaa terminologiaa.
Uussumeri (engl. Neo-Sumerian). Noin 2140 eaa. sumerilainen kulttuuri alkoi
jälleen nostaa päätänsä Lagašin kaupungissa ja sen ympäristössä paikallisen kuninkaan
Ur-Baban ja hänen seuraajansa Gudean johdolla. Kulttuuri elpyi hiljalleen myös
lähialueilla ja kiteytyi lopulta 2112 eaa. uussumerilaiseen renessanssiin – Urin III
dynastiaan. Vaikka puhuttuna kielenä sumerin asema ei enää elpynyt, alettiin sitä
jälleen käyttää hallinnollisena kielenä. Valtaosa kuninkaallisista kirjoituksista, kirjeistä
ja lakiteksteistä laadittiin sumeriksi. Kaunokirjalliset tekstit olivat Urin III dynastian
aikana lukumäärältään melko vähäisiä, mutta sitäkin merkittävämpiä. Erityisen tärkeä
ajanjaksolta säilynyt teksti on Ninƣirsun temppelin rakentamisesta kertova hymni (nk.
Gudean sylinterit), joka on pisin sumerista säilynyt yhtenäinen kirjallinen teos, ja
kokonaisuudessaan noin 1800 rivin mittainen.
Keskeisiä eroavaisuuksia muinais- ja uussumerin välillä olivat klusiilikonsonanttien /p t k/ soinnillistuminen vokaalien välissä, tiettyjen kieliopillisten tunnusten
redusoituminen (mm. datiivi dumu-ra ĺ dumu-ur 'pojalle' ja yksikön 1. ja 2.
8 Archaic Sumerian (AS).
9 Old Sumerian (OS), Classical Sumerian, saks. Altsumerisch.
18
persoonan tunnukset: ba-šub-bé-en ĺ ba-šub-bé 'putosin') tai assimiloituminen
edeltävään vokaaliin (lugal-zu-am6 ĺ lugal-zu-um 'hän on kuninkaasi'). Myös
vokaalien pituuksia alettiin paikoin merkitä kirjoituksessa.
Muinaisbabylonian sumeri (engl. Old Babylonian Sumerian). Muinaisbabylonialaisen kauden aikana sumerin kieli koki asteittaisen kuoleman. Arviolta viimeistään
vuoteen 1700 eaa. mennessä10 sumeria ei enää omaksuttu ensimmäisenä kielenä ja
kansan kieleksi vakiintui akkadi. Sumeri säilytti asemansa kuitenkin tieteen ja
uskonnon kielenä vielä lähes kahden vuosituhannen ajan. Sumeria opiskeltiin
kirjurikouluissa (eduba) ja papiston keskuudessa vielä uusassyrialaisella ja
uusbabylonialaisella ajalla, ja viimeiset kirjalliset muistomerkit sumerin kielestä
ajoittuvat hellenistiselle kaudelle vuosien 100–150 jaa.
Muinaisbabylonialaisen ajan sumerinkielinen tekstikirjo oli laaja. Kouluissa
kopioitiin vanhempia sumerilaisia tekstejä, koottiin sumerilaisia sananlaskuja ja
kirjattiin ylös tarinoita, hymnejä, myyttejä, rukouksia, loitsuja, koulunkäynnistä
kertovia é-dub-ba-dialogeja ja kuvitteellisia väittelyitä eri eläinten tai asioiden välillä.
Tärkeitä olivat myös erityisesti Nippurin kirjurikouluissa laaditut sumerin merkki- ja
sanalistat sekä kieliopilliset tekstit, joiden avulla sumerin kielen ratkaisussa päästiin
alkuun 1800-luvun loppupuoliskolla.
Myöhäissumeri (engl. Post-Sumerian) on kattotermi keskibabylonialaisen kauden ja
sitä seuraavien ajanjaksojen sumerille ympäri Mesopotamiaa aina ajanlaskun alkuun
saakka. Myöhäissumerilaiset tekstit koostuvat mm. erilaisista manauksista ja loitsuista,
liturgisista teksteistä, sananlaskuista ja emesalin kielisistä11 valituslauluista. Tekstit
ovat kielioppinsa oikeellisuudeltaan hyvin vaihtelevia, eikä niitä pääosin voida käyttää
sumerin kielen rekonstruoimiseen.
Kielensä puolesta mielenkiintoisia myöhäissumerilaisia tekstejä ovat kuitenkin
kassilaisten 1300-luvulla eaa. kirjoittamat tekstit (mm. Kurigalzu I:n patsas), joissa
sumerilainen mytologia, kirjoitusperinne ja sanasto on selvästi osin jo unohtunut,
mutta sitä on rekonstruoitu muinaisbabylonialaisten lähteiden kautta. Tekstit sisältävät
outoja sanoja, kirjoituskonventiota ja ilmaisuja, joita ei tavata missään muualla
10 Tarkkaa ajankohtaa sumerin kielen kuolemalle ei tunneta. On mahdollista, että sumeria puhuttiin EteläMesopotamian syrjäiseuduilla vielä useiden sukupolvien ajan sen kadottua kaupungeista, mutta tämän
todistaminen on mahdotonta, sillä tekstit laadittiin pääosin keskeisemmissä asutuskeskuksissa.
Thomsenin (1984) mukaan ei ole myöskään poissuljettua, että muinaisbabylonialaisella kaudella oli
lyhyehkö ajanjakso, jolloin osa kansasta vielä osasi hieman sumeria (esim. vaihtelevan määrän sanoja,
sanontoja tai lauluja), vaikka kukaan ei kieltä äidinkielenään enää puhunut.
11 Sumerin sosiolekti, eräänlainen ”naisten kieli”.
19
sumerilaisessa kirjallisuudessa. Toisen hyvin mielenkiintoisen, mutta vähälukuisen
tekstikerrostuman muodostavat kreikkalaisilla kirjaimilla kopioidut kaksikieliset
(akkadi ja sumeri) tekstit, jotka osoittavat, että muutamat oppineet osasivat lukea
sumeria välttävästi vielä ajanlaskun taitteessa12 – eli jopa 1700 vuotta sen jälkeen, kun
viimeiset äidinkieleltään sumerilaiset olivat kirjoittaneet jotakin sumeriksi.
Vuosi13
Historiallinen kausi
~3300–2600
Uruk III – Varhaisdynast. Arkaainen sumeri
Piktografinen
2600–2350
Varhaisdynastinen III
Klassinen-/muinaissumeri
Logosyllabinen
2350–2200
Muinaisakkadilainen
"
"
2200–2100
Gutilainen kausi
Uussumeri
"
2100–2000
Urin III dynastia
"
"
2000–1600
Muinaisbabylonialainen
Muinaisbabylonian sumeri † (Logo)syllabinen
1600–100 jaa. Keskibabylonialainen –
hellenistinen kausi
Sumerin kielimuoto
Myöhäissumeri †
Kirjoitus
(Logo)syllabinen,
kreikkalainen
Edeltävä taulukko kuvaa suurpiirteisesti sumerin eri kielivaiheiden suhdetta eri
historiallisiin ajanjaksoihin. Merkki † kuvaa kielimuotoja, joiden aikana sumeria
kirjoitettiin lähinnä toisena tai opittuna kielenä. Eri kielivaiheiden konkreettiset
eroavaisuudet löytyvät kirjan lopussa olevasta liitteestä.
ȱŗǯřȱ ¢
Agglutinoivana kielenä sumerin muistuttaa morfologiselta luonteeltaan suomea,
unkaria ja turkkia. Sanoja muodostetaan yhdistelemällä ja taivutus perustuu
morfeemien, eli kieliopillisten merkitysosasten liimaamiseen sanavartaloihin.
Tyypillisenä esimerkkinä suomen ”talossasi” /talo+ssa+si/, joka kuuluu sumeriksi é-za,
ja voidaan morfologisesti analysoida /é+zu+a/ – suomalaisittain kirjaimellisesti
/talo+si+ssa/.
Sumerin kielen typologiset tunnuspiirteet on koottu alla olevaan listaan.
12 Kreikaksi translitteroiduista teksteistä voidaan havaita, että tekstejä ei kopioitu ainoastaan nuolenpäämerkkien perusteella, vaan kirjoittajalla on selvästi ollut jonkinlaista opittua tietoa sumerin kielen
muinaisesta ääntämisestä.
13 Keskikronologian mukaan.
20
Syntaksi
–
Sanajärjestys SOV. Epäsuora objekti edeltää yleensä subjektia.
–
Pääsana edeltää attribuuttia (akkadin vaikutusta, kantasumerissa päinvastoin).
–
Pääsana ja sen attribuutit muodostavat kiinteän kokonaisuuden, joka vastaa
morfosyntaktisesti yhtä sanaa.
–
Sisäkkäin upotettavat genetiivirakenteet.
–
Kokonaisia lauseita voidaan nominalisoida.
Verbimorfologia
–
Verbit leksikaalisesti transitiivisuudeltaan neutraaleja: záh 'kadota; kadottaa'.
–
Ei varsinaisia aikamuotoja. Morfologinen futuuri vain transitiivitaivutuksessa.
–
Imperfektiivinen (päätökseen saattamaton) ja perfektiivinen (päättynyt) aspekti.
–
Monipuolinen verbitaivutus: noin kymmenen eri tapaluokkaa, statiivisuus, passiivi,
puolipassiivi, kaikkiin lauseenjäseniin (adverbiaaleihin, objektiin ja subjektiin)
viittaava persoona- ja sijataivutus.
–
Finiittiverbit voidaan nominalisoida ja taivuttaa substantiiveina.
–
Reduplikaatio mm. monikollisuuden ja imperfektisyyden tunnuksena.
–
Morfotaktinen permutaatio; imperatiiveissa prefiksejä käytetään suffikseina.
–
Split-ergatiivisuus verbien affiksaatiossa.
–
Triplikaatio ja kvadruplikaatio intensiivisyyden tunnuksena.
Nominimorfologia
–
Morfologisesti ergatiivinen kieli.
–
Perussanasto pääosin yksitavuista. 56 % sanastosta yhdyssanoja: lugal 'kuningas" ĸ
lú 'mies' + gal 'suuri'.
–
Ei määräisiä tai epämääräisiä artikkeleja.
–
Oppositio inhimillisten ja ei-inhimillisten sanojen välillä.
–
Reduplikaatio monikollisuuden tunnuksena.
–
Adjektiivit hyvin pieni ja rajallinen sanaluokka; koostuvat pääosin verbeistä.
ȱŗǯŚȱ ȱȱ
Sumeria pidetään genealogisesti isolaattina, eli kielenä, jolla ei ole tunnettuja
sukulaiskieliä. Sumeri ei siis yleisestä harhaluulosta poiketen ole sukua muille
Mesopotamian muinaiskielille, kuten akkadille, eblalle tai assyrialle (keskenään
sukukieliä), Lounais-Iranissa puhutulle elamille (isolaatti14), Anatoliassa puhutulle
14 Elamin kieli saattaa kuulua dravidakieliin, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta (McAlpin 1975, 1981,
21
heetille (indoeurooppalainen) ja sitä edeltäneelle hatille (isolaatti15) tai PohjoisMesopotamian hurrilais-urartulaisille kielille. Sumeria on toistuvasti ehdotettu osaksi
hypoteettista nostraattista kielikuntaa tai uralilaisia16 kieliä, mutta yhteyksiä ei ole
toistaiseksi voitu todistaa komparatiivisen menetelmän edellyttämällä tarkkuudella.
Edzard (2003) luonnehtii sumerin kielisukulaisuuskysymystä toivottomaksi ja toteaa,
että todennäköisesti kaikki sumerin sukukielet ovat kuolleet ja kadonneet jälkiä
jättämättä jo tuhansia vuosia sitten.
Vaikka sukulaiskielistä ei olekaan tietoa, jäänteitä sumerilaisesta sanastosta löytyy
nykykielistäkin. Esimerkkeinä arabian ϞϜϴϫ /haykal/ 'temppeli', joka on etymologisesti
samaa alkuperää kuin akkadin (h)ekallum 'palatsi'; alkujaan sumerin sanasta é-gal
'palatsi (kirj. suuri talo)'. Samoin heprean ʬʷʣʩʧ /তîddeqel/ 'Tigris' ~ akk. idiqlat ĸ
sum. idigna17. Mahdollista sumerilaista sanastoa voi löytää myös lähempää, joskin
melko monen mutkan kautta. Yksi mahdollinen sana voi olla suomen kakku, joka
juontaa juurensa länsigermaaniseen kantamuotoon *kokon. On mahdollista, että tällä
sanalla on varhaisempi yhteys seemiläisiin kieliin, joita edustavat mm. arabian ΔѧѧϜόϛ
/ka‫ޑ‬ka/ 'kakku' ja akkadin kukku, joiden etymologia taas palautuu sumerin sanaan gug
'uhrilahjaksi jumalille leivottu kakku tai leivos'. Myös suomen sanan mahti indoeurooppalainen alkumuoto *magh- saattaa palautua sumerilaiseen juureen ma‫ې‬. Tietysti
on myös mahdollista, että kyse on muinaisista kulttuurisanoista, jotka ovat alkujaan
peräisin jostakin tuntemattomasta esihistoriallisesta kielestä, ja välittynet tästä sumeriin
ja muihin nykyisin tuntemiimme kieliin.
Sumerin kieli jakautuu kahteen murteeseen: emeƣir – eme-ƣir15 "kotimainen tai
paikallinen kieli" ja emesal – eme-sal "hieno tai ohut kieli". Haaroista emeƣir edustui
sumerin päämurteena, jolla laadittiin lähes kaikki sumerinkielinen tekstimateriaali.
Emeƣir jakautui muinaisakkadilaisen kauden aikana kahteen alamurteeseen, etelä- ja
pohjoissumeriin, joiden tunnetut eroavaisuudet rajoittuvat muutamaan marginaaliseen
äänteeseen ja kieliopilliseen tunnukseen18. Emesal oli sen sijaan selkeästi emeƣiristä
poikkeava murre, joka toimi naisten19, papittarien ja kolmatta sukupuolta edustavien
kulttihenkilöiden käyttämänä sosiolektina. Sumerilaisessa kirjallisuudessa emesalia
puhuivat myös jumalattaret ja pienet siroiksi koetut eläimet, kuten hyönteiset ja
Jagersma 2010: 7)
15 Ehkä osa ns. hattilais-kaskialaista kielikuntaa. Kumpikin kieli on erittäin huonosti tunnettu.
16 Sumerologian alkuaikoina sumeria pidettiin osana turanilaista kielikuntaa, johon kuuluivat mm. uralaltailaiset kielet. Modernimpi näkemys uralilais-sumerilaisista yhteyksistä on Parpola (2006).
17 Sanalla on todennäköisesti vielä vanhempi esihistoriallinen etymologia.
18 Murteiden eroavaisuuksista mm. Jagersma 2010.
19 Sitä, puhuivatko kaikki sumerilaiset naiset emesalia, ei tiedetä. Kirjallisuudessa (mm. sumerilaisissa
sananlaskuissa) on kuitenkin yleistä, että naisten repliikit ilmaistaan emesaliksi.
22
jyrsijät.
Emeƣirin ja emesalin välinen suhde on heikosti tunnettu. Äänteelliset vastaavuudet
murteiden välillä ovat hyvin monimutkaisia ja vaikuttavat paikoin jopa mielivaltaisilta.
Tämän johdosta emesalia on toisinaan väitetty erilaisten tabujen kautta muodostetuksi
päämurteen keinotekoiseksi variantiksi, jossa miesten kieltä pyrittiin ääntämään
korkeammalta, hienovaraisemmin ja etisemmin. Nykyisin kuitenkin pidetään
todennäköisempänä, että emesalin alkuperä on jossakin paikallisessa murteessa (tai
jopa sumerin sisarkielessä), joka syystä tai toisesta kehittyi myöhemmin sosiolektiksi.
Tällaisen kehityksen vaiheita saattaa vain arvailla, mutta ehkä taustalla olivat
sotaretket vieraille maille, joilta muun sotasaaliin lisäksi tuotiin sumerilaisille
sotaherroille ja ylimyksille tyttöjä vaimoiksi ja palvelijattariksi. Mahdollisesti
myöhemmin vaimojen erikoinen – murteellinen – puhetapa muodostui prestiisiksi ja
levisi tätä kautta laajemmaksi naisten käyttämäksi sosiolektiksi. Tällaisesta on
kuitenkin hyvin vaikea löytää kiistatonta historiallista todistusaineistoa20.
Emesalin ohella sumerilla oli todennäköisesti lukuisia muita murteita (tai
sukulaiskieliä), joista sumerilaisissa teksteissä21 mainitaan ainakin emegalam (akk.
emegalammû), eme-sí-sá, eme-sukud ja eme-te-ná. On myös säilynyt pieni määrä
yksittäisiä sanoja, jotka saattavat viitata tuntemattomiin murteisiin, mutta joita ei
varmuudella kyetä osoittamaan minkään tietyn murteen sanastoksi. Luonnollisesti on
myös mahdollista että oudonnäköiset sanat edustavat puhtaasti ortografisia poikkeamia
tai jopa osin kirjurien tekemiä virheitä.
kantasumeri?
emesal
emeƣir
eteläsumeri
pohjoissumeri
uussumeri
ȱŘǯȱȱȱȱ¢¢ȱǯ
20 Osa sumerista akkadiin lainautuneesta sanastosta on peräisin emesalista, mikä voisi viitata vastaavaan
naimakauppaan myöhemmin sumerilaisten ja akkadilaisten välillä. EG šag-zu ~ ES šà-ab-zu ĺ akk.
šabsǌtu 'kätilö'; EG níƣ-gig ~ ES éƣ-gìb ĺ ikkibu 'tabu'. On luonnollisesti myös mahdollista, että
lainakontaktit ovat tapahtuneet ajalla, kun emesal oli alueellinen murre tai kielimuoto.
21 (MSLSSI 17-27).
23
ȱŗǯśȱ
Sumerilaisten ja akkadilaisten tiivis ja pitkäkestoinen yhteiselo vaikutti merkittävästi
kummankin kielen sanastoon ja rakenteeseen. Akkadi luopui alkuperäisestä
verbialkuisesta sanajärjestyksestään22 ja adaptoi tilalle sumerin SOV-järjestyksen.
Sumerin nominaalilauseissa puolestaan attribuutit vaihtoivat paikkansa pääsanan
edestä näiden perään. Alkuperäinen sanajärjestys säilyi ainoastaan muutamissa
arkaaisissa henkilönimissä ja yhdyssanoissa, sekä adjektiivissa kug 'pyhä' sen viitatessa
tiettyihin jumaliin.
Sanastollisella tasolla sumerin vaikutus akkadiin oli merkittävä. Edzardin (2003)
varovaisen arvion mukaan noin 7 %23 akkadin sanastosta on sumerilaisperäistä; sum.
dub ĺ akk. ‫ܒ‬uppum 'savitaulu'; sum. kar ĺ akk. kƗrum 'kauppapaikka' jne.
Lainautuminen akkadista sumeriin oli vähäisempää, mutta silti yleistä; akk. pu‫ې‬rum ĺ
sum. pu-ú‫ې‬-ru-um 'kokous'; akk. tamkƗru ĺ sum. dam-gàra 'kauppias' jne.
Sumerin kielikontaktit muihin ympäröiviin kieliin ovat huonosti tunnettuja. Elamin
pääkaupungin, Susan, suojelusjumala Insusianak on todennäköisesti etymologialtaan
sumerilainen: en susianak24 "Susan herra". Myös indoeurooppalaisista kielistä löytyy
runsaasti sumerilaisen näköistä sanastoa, joskaan ei voida olla varmoja kumpaan
suuntaan lainat ovat kulkeutuneet, vai ovatko ne osin areaalista kulttuurisanastoa
tuntemattomista esihistoriallisista kielistä25. Esimerkkeinä sum. lu‫' ې‬pestä' ~ PIE
*leh2w- 'pestä'; sum. ma‫' ې‬mahtava' ~ PIE *magh 'voima; olla kykenevä johonkin'; sum.
tag 'koskettaa' ~ PIE *tag- 'koskettaa'; sum. igi 'silmä; kasvot; ulkonäkö' ~ PIE *h3ekw'silmä' (kts. Sahala 2009).
22 Alkuperäinen sanajärjestys säilyi osin eblassa, joka oli sumerin välittömän vaikutusalueen ulkopuolella.
23 Määrä saattaa kuulostaa pieneltä, mutta joukossa on huomattava määrä korkeafrekvenssistä sanastoa.
24 En ole törmännyt tähän kirjallisuudessa, mutta luulisin sumerologien olevan tietoinen tästä. En toki
osaa elamia, joten en ole tietoinen jos jumaluudelle on uskottava elamilainen etymologia.
25 Indoeurooppalaisista kontakteista kts. Sahala 2009. Myös Pyysalo (2013) listaa mahdollisia sumerilaisia vastineita indoeurooppalaisille kielille.
24
ieur. kieliä?
ieur. kieliä?
iberialaiskieliä?
tyrrheenikieliä
turkkilaiskieliä?
kaskia
hatti
hatti
hurrilaisurartulaiset
kielet
minoa
ebla
seemiläskieliä
muinaisegypti
assyria
ieur. kieliä?
guti
akkadi
akkadi
lullubi
elami
sumeri
dravidakieliä:
harappa/
meluhha?
dilmun
magan
ȱřǯȱȱȱȱȱ§ȱ¢§ãȱȱȱǯȱŘŚŖŖȱǯ
ȱŘȱ
Noin 10 000 vuotta sitten muinaisessa Lähi-idässä otettiin käyttöön kirjanpitomenetelmä, jota muutamat tutkijat26 pitävä eräänlaisena kirjoituksen esiasteena. Tämä
varhainen ns. token-bulla-systeemi perustui tokeneihin, eli pieniin erinäköisiin – eri
hyödykkeitä ja asioita kuvaaviin – savikimpaleisiin, jotka suljettiin suuremman
savipallon, eli bullan sisään (nämä saattoivat olla joko onttoja tai umpinaisia). Tämän
jälkeen savipallo sinetöitiin omistajansa kuvioinnilla.
Kun esimerkiksi kauppias lähetti karavaanin mukana tavaraa, hän laittoi lähetyksensä mukaan bullansa, joka sisälsi jokaista lähetettyä tavaraa merkitsevät tokenit.
Lähetyksen saavuttua vastaanottajalle, tämä saattoi rikkoi bullan ja verrata saamiaan
kauppatavaroita sen sisältöön. Mikäli jokaista hyödykettä vastaavat tokenit löytyivät,
sai hän varmuuden siitä että koko lähetys oli saapunut perille. Lisäksi vastaanottajalle
jäi kaupasta eräänlainen kuitti kirjanpitoa varten.
Noin 3300 eaa. byrokraattisten tarpeiden lisäännyttyä tavaramäärien kasvun myötä
menetelmä kävi kuitenkin epäkäytännölliseksi. Sen sijaan, että bullan sisään sullottiin
viittäkymmentä hyödykettä kuvaavat tokenit, oli käytännöllisempää piirtää vaikkapa
viisi ympyrää, jotka kukin merkitsivät kymmentä, ja näiden perään itse kauppatavaraa
kuvaava symboli. Bullan sinetöinnin asemasta sinetti saatettiin painaa suoraan taululle
tai erilliseen savikuoreen, jonka sisään itse taulu laitettiin. Toistaiseksi on epäselvää,
kuinka paljon token-bulla-menetelmä todellisuudessa vaikutti kirjoitusjärjestelmän
syntyyn; tokeneiden muodoissa ja kuvioinneissa on selkeästi havaittavia yhtäläisyyksiä
varhaisiin kirjoitusmerkkeihin, mutta koska emme voi varmuudella tietää, mitä
hyödykettä milläkin tokenilla kuvattiin, on suoran kehityslinjan todistaminen hankalaa.
Vaikka kirjoittaminen alkoikin dominoida kirjanpitoa, se ei kuitenkaan heti korvannut
token-bulla-menetelmää kokonaan, vaan kumpaakin järjestelmää käytettiin rinnakkain
noin 1500 eaa. asti.
Varhaiset Uruk-kauden piirrossymbolit, eli piktografit muistuttivat enemmän ulkomuodoltaan alkeellisia hieroglyfejä kuin nuolenpääkirjoitusta. Lisäksi kirjoitussuunta
kulki tyypillisesti ylhäältä alas, eikä vasemmalta oikealle kuten varhaisdynastisen
kauden sumerissa. Härkää kuvaavana merkkinä toimi härän pää, vettä taas kuvattiin
26 Idean pani alkuun Schmandt-Besserat (1991).
26
2 Nuolenpääkirjoitus
kahdella laineen kuvalla. Koska savelle piirtäminen oli kuitenkin sotkuista ja hankalaa,
päädyttiin n. 2600 eaa. ottamaan kirjoitusvälineeksi halkaistu kaislankorsi, jonka
terävällä kulmalla kuviot saatettiin painella siististi savelle (myöhemmin käytettiin
myös metallisia kirjoituspuikkoja). Luonnollisesti painelu ei sallinut aivan samanlaisia
kaaria ja muotoja kuin aiemmin piirretyissä merkeissä, joten kirjoitusmerkkien luonne
muuttui kirjoitustavan myötä hieman abstraktimmaksi – logogrammeiksi.
3300
2700
2400
1900
900
600 eaa.
ȱŚǯȱȱȱ¢ǰȱȱȱȱȬǰȱ¢ǰȱ
ǰȱ¢ǰȱ¢ȱȱ¢ǯ
Näihin aikoihin kirjoitustaitoa alettiin hyödyntää myös muihin kuin kirjanpidollisiin
tehtäviin, kuten kuninkaiden suorittamien urotekojen ikuistamiseen. Luonnollisesti
siirtymä hyvin funktionaalisesta ja konkreettisesta kirjanpidosta abstraktimpien
tapahtumien kuvailemiseen synnytti tarpeen myös uusille kirjoitusmerkeille. Näitä
muodostettiin viidellä toisistaan selkeästi eroavalla menetelmällä:
1. Keksimällä kokonaan uusi kirjoitusmerkki.
2. Muokkaamalla jotakin jo olemassa olevaa kirjoitusmerkkiä esimerkiksi värittämällä sitä ns. gunulla, tai sisällyttämällä merkin sisään tai ympärille joitakin
muita merkkejä.
SAƢ
KA
KA×ƢAR
Vaikkapa päätä kuvaavasta merkistä SAƢ johdettiin suuta kuvaava merkki KA
lisäämällä tähän gunu, ja suuta kuvaavasta merkistä johdettiin taas edelleen
syömistä kuvaava merkki lisäämällä tämän sisään pieni leipää symboloiva
logogrammi.
3. Luomalla useasta merkistä koostuvia yhdysmerkkejä. Tätä sovellettiin erityisesti
paikannimissä, mutta myös muualla. Vaikkapa pappisruhtinasta tarkoittava sana
énsi kirjoitettiin käyttämällä kolmea merkkiä PA.TE.SI. Kaikissa tapauksissa ei
ole selvää, millä perusteella merkit alkujaan valittiin, mutta usein sanan ja
merkkien välillä on havaittavissa jonkinlainen semanttinen yhteys; esim. PA
symboloi valtikkaa, TE ehkä temppelin perustuksia ja SI toimii todennäköisesti
27
vain viitteenä kombinaation lukutavasta.
4. Sisällyttämällä uusi käsite johonkin jo olemassa olevaan merkkiin. Esimerkiksi
edellä mainittu suuta logografisesti kuvaava merkki KA sai myös useita muita
suuhun tai suun ympäristöön liittyviä merkityksiä. Perusmerkityksensä ka(g)
'suu' lisäksi tämä alkoi merkitä myös käsitteitä inim 'sana', dug4 'puhua', kìri
'nenä', gù 'ääni' ja zú 'hammas'.
5. Hyödyntämällä rebus-periaatetta, eli käyttämällä uuden käsitteen kuvaamiseen
jotakin jo olemassa olevaa merkkiä, jolla oli samankaltainen lukutapa. Esimerkkinä " (TI) alkoi symboloida myös logografisen merkityksensä ti 'nuoli;
kylkiluu' ohella hieman saman kuuloisia, mutta abstraktimpia sanoja te(ƣ4)
'lähestyä' ja tì(l) 'elää'.
Tekstien kirjallisen sisällön monimutkaistuessa syntyi tarve myös erilaisten
kieliopillisten merkitysosasten ilmaisemiseen. Tarvetta voimisti myös kirjoitusmerkkien kasvava monitulkintaisuus, sekä se yksinkertainen fakta, että sumeri oli
morfologisesti sangen kompleksinen kieli. Siinä missä esimerkiksi morfologisesti
isoloivissa27 kielissä, kuten kiinassa, logografinen kirjoitus toimii verrattain hyvin, ei
sen ilmaisuvoima riitä vahvasti synteettisen agglutinoivan28 kielen eri nyanssien kuvaamiseen.
Kieliopillisia elementtejä kuvaavat merkit valittiin rebus-periaatteen mukaan.
Vaikkapa vettä kuvaavaa merkkiä A alettiin käyttää merkitsemään perfektiivin
partisiippia {a} sekä lokatiivia {a}, ja kalaa kuvaavaa merkkiä ঩A sovellettiin
prekatiivin {পa}, eli käskyjä ja toiveita kuvaavan tapaluokan merkitsemiseen.
Käytännössä kirjoitus toimi logosyllabisesti, eli sanavartaloa kuvattiin logogrammilla
ja siihen liittyviä taivutuspäätteitä syllabisilla merkeillä. Mikäli vastaavaa käytettäisiin
suomessa, voitaisiin vaikkapa ”kirjassani” kirjoittaa -ssa-ni.
Noin 2350 eaa. akkadilaiset omaksuivat sumerin kirjoitusjärjestelmän ja alkoivat
käyttää sitä oman kielensä kirjoittamiseen. Akkadilaiset valitsivat luonnollisesti
kielensä kuvaamiseen vain sellaiset merkit, jotka olivat heidän oman kielen
äännejärjestelmänsä näkökulmasta relevantteja. Pääasiassa akkadilaiset käyttivät vain
syllabogrammeja, eli tavumerkkejä, mutta saattoivat toisinaan käyttää myös
sumerilaisia logogrammeja joko säästääkseen tilaa tai vain hienostellakseen
muinaisilla kirjoitustavoilla. Esimerkiksi akkadin kielessä kuningasta tarkoittava sana
27 Eli kielissä, joissa sanoihin liittyviä kieliopillisia tunnuksia, eli sidonnaisia morfeemeja ei juurikaan ole.
28 Agglutinaatiosta esimerkkinä suomen /järje+st+el+mä+ssä+ni+kö+hän/.
28
šarrum saatettiin kirjoittaa syllabisesti šar-rum, tai sumerilaisittain LUGAL (tai
LUGAL-um, mikäli haluttiin tehdä selväksi että sana on nominatiivissa).
Akkadin ohella nuolenpääkirjoitus levisi nopeasti useisiin Mesopotamiassa ja sen
ympäristössä puhuttuihin kieliin, mm. eblaan, heettiin, assyriaan, elamiin ja hurriin.
Pääpiirteittäin voidaan sanoa, että mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän merkkien
muoto vieraantui muinaisista piktografeista, ja sitä syllabisemmaksi kirjoitusjärjestelmä kokonaisuudessaan muuttui. Arkaaisten ja vaikeiden logogrammien määrän
karsiuduttua minimiin kirjurien oppimistaakka helpottui ja merkkien määrä saatiin
supistettua noin kahteensataan. Uusassyrialaisen imperiumin aikana kirjoitustaito
saavutti jo osan kuninkaistakin. Tiettävästi ainakin Assurbanipal (669–627 eaa.)
kirjoitti itse metsästys- ja sotaretkistään, ja kerskui jopa osaavansa muinaista sumerin
kieltä.
Sumerilaista kehityslinjaa oleva nuolenpääkirjoitus kuoli ja katosi ensimmäisen tai
toisen vuosisadan aikana ajanlaskun jälkeen. Muinaiset persialaiset ja ugaritilaiset
tosin kehittivät omat nuolenpääkirjoituksensa, mutta ne eivät enää varsinaisesti
kytkeytyneet millään tapaa29 varhaisempaan merkistöön – joskin monikielisten tekstien
kautta muinaispersialaisen nuolenpääkirjoituksen ratkeaminen oli tärkeä avain
akkadilaisen ja myöhemmin myös sumerilaisen kirjoituksen ja kielen ratkeamiseen.
ȱŘǯŗȱ
ǻ¡ȱŘŖŗřǱȱśȮŝǰȱ£ȱŘŖŖřǱȱŝȮŗŗǼ
Sumerilaisen nuolenpääkirjoituksen kuvausta latinalaisin aakkosin kutsutaan
translitteroinniksi. Koska sumerin äännejärjestelmä tunnetaan heikosti, translitteraatiossa ei pyritä fonologiseen tarkkuuteen, vaan pikemminkin kuvaamaan
alkuperäisen tekstin grafeemiset, eli kirjoitusmerkkeihin liittyvät yksityiskohdat niin
objektiivisesti kuin mahdollista. Nuolenpääkirjoituksen translitterointiin on sovittu
melko yhtenäiset konventiot, jotka pätevät sumerin ohella myös muihin nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuihin kieliin, kuten akkadiin, assyriaan, elamiin, heettiin,
urartuun ja hurriin. Näin ollen sumerin translitteraation tuntemuksella on helppo päästä
alkuun myös monien muiden Mesopotamian ja sen lähialueiden kielten opiskelussa.
29 Persialaisessa nuolenpäämerkistössä oli noin 40 merkkiä, joista yksi oli lainattu sumerilaisakkadilaisesta nuolenpäämerkistöstä. Ugaritin nuolenpäät olivat sen sijaan abjadi, eli konsonantteihin
perustuva aakkoskirjoitus. Tässä oli yhteensä 30 merkkiä.
29
§1 Perusteksti translitteroidaan pienin kirjaimin niin, että jokainen samaan
sananmuotoon kuuluva kirjoitusmerkki erotetaan toisistaan väliviivalla. Sanarajat
merkitään välilyönnein.
Nuolenpääkirjoitus
Translitteraatio
Käännös
cÿÿÿÿN
lugal-e é mu-dù
'kuningas rakensi temppelin'
Mikäli tekstissä on akkadilaisia lainasanoja tai nimiä, ne kirjoitetaan yleensä
kursiivina: pu-ú‫ې‬-ru-um 'kokoontuminen'. Jos akkadilaista sanaa on taivutettu
sumeriksi, taivutuspäätettä ei kursivoida: pu-ú‫ې‬-ru-um-šè 'kokoontumiseen'.
Harvinaisena poikkeuksena kaksi tavumerkkiä voidaan erottaa toisistaan myös
kaksoispisteellä, mikäli nämä on kirjoitettu käänteisessä järjestyksessä. Yleisin
tällainen tapaus esiintyy kuningas Enmetenan nimessä, joka kirjoitetaan en-te:me-na.
§2 Nuolenpääkirjoitusmerkkien nimet translitteroidaan kapiteelein. Nimimerkintää käytetään, mikäli merkin lukuasua ei varmuudella tunneta, eikä
translitteroija halua ottaa kantaa sanan ääntämykseen: NIR-da 'rangaistus'.
Nimimerkintää tulee käyttää myös, jos merkille tai sanalle halutaan ehdottaa lukuasua.
Tällöin merkin nimi kirjoitetaan sulkuihin ehdotetun foneettisen lukuasun perään:
šer7(NIR)-da 'rangaistus'. Merkkien nimiä voidaan käyttää myös selventämään
monimutkaisilla
logogrammijonoilla
kirjoitettuja
sanoja.
Esimerkkinä
lagaš(NU11.BUR.LA)ki 'Lagašin kaupunki', joka koostuu neljästä merkistä NU11, BUR, LA
ja KI. Tätä sovelletaan erityisesti opetuskäyttöön tehdyissä translitteraatioissa, sekä
toisinaan tapauksissa, joissa merkin kirjoitusasu on harvinainen eikä välttämättä
vakiintunut, esim. wux(U2)-li-in 'värjätty villa'. Merkkien nimet erotetaan toisistaan aina
pisteillä, ei väliviivoilla: énsi(PA.TE.SI) 'kuvernööri, pappisruhtinas, sumerilainen
hallitsija'.
Monesti useammasta merkistä muodostetuille erikoismerkeille ei anneta omia nimiä,
vaan nimet kootaan osamerkkien nimistä, joiden keskinäisiä suhteita kuvataan
käyttämällä ns. kombinatorisia symboleita. Yleisin tällainen symboli on ×, jolla
ilmaistaan kahden merkin sisäkkäisyyttä; esim. KA×ME tarkoittaa sitä, että merkki ME
on kirjoitettu merkin KA sisälle. Muiden symbolien tunnistaminen ei peruskurssilaiselle ole välttämätöntä, mutta kiinnostuneet voivat tutustua niihin kirjan
liitteissä.
§3 Determinatiivit, eli erilaiset semanttis-ortografiset tunnukset merkitään
30
yläindekseinä. Determinatiivin tehtävä on täsmentää logogrammien, eli ideografisten
kirjoitusmerkkien merkitystä ja lukutapaa. Joissakin tapauksissa esimerkiksi
kaupungin nimi ja sen suojelusjumala kirjoitetaan samoilla logogrammeilla, ja erotus
näiden välille tehdään ainoastaan determinatiivilla.
Kirjoitusasu
Lukuasu
Käännös
AB×঩Aki
niƣin6ki / ninaki
'Nina/Niƣin (kaupunki)'.
d
d
'Nanše (jumala)'
AB×঩A
nanše
Determinatiiveja ei äännetä. Näin ollen edellä mainitut sanat luetaan "Nina/Niƣin" ja
"Nanše".
Suurin osa determinatiiveista edeltää pääsanaansa: ୾inanna 'Inanna (hedelmällisyyden ja manalan jumalatar, Bab/Ass. Ištar), ƣeštukul '(puinen) nuija; ase', mutta osa
esiintyy myös pääsanansa jäljessä: ká-diƣir-raki 'Babylon', urim5ki 'Urin kaupunki'.
Sumerin determinatiivit on listattu alla olevissa taulukoissa. Lihavoidut ovat erittäin
yleisiä ja ne kannattaa opetella ulkoa.
Esiintyy ennen pääsanaa
anše
aasit
m
miesten nimet
d
jumaluudet
mul
tähdet ja planeetat
dug
(savi)astiat
na4
kivet ja mineraalit
é
rakennukset
ninda
leivotut ruoat
f, munus
naisten nimet ja ammatit
sa
punotut esineet
gi
ruo'ot ja niistä tehdyt esineet
šá‫ې‬
siat
gud
karja
túg
tekstiilit ja kankaat
ƣeš / ƣiš
puut ja puuesineet
tum9
tuulet
íd
joet
ú
kasvit
im
saviesineet
udu
lampaat ja vuohet
kaš
kaljat ja alkoholit
urud
kupari- ja pronssiesineet
kur
maat ja vuoret
uzu
ruumiinosat ja sisäelimet
kuš
nahkaesineet
zabar
pronssiesineet
lú
miesten ammatit
31
Esiintyy pääsanan jäljessä
iku
pinta-alamitat
ki
paikkojen ja kaupunkien nimet
ku6
kalat
mušen
linnut
sar
vihannekset ja juurekset
§4 Vakiintumattomat foneettiset komplementit on myös tapana merkitä
yläindeksiin. Foneettiset komplementit ovat syllabogrammeja, joilla selvennetään
yleensä edeltävän logogrammin ääntöasua. Vakiintumattomuus tarkoittaa sitä, että
komplementti ei aina esiinny logogrammin yhteydessä, vaan on ennemminkin
spontaani kirjurin tekemä täsmennys. Tällaiset täsmennykset ovat sangen harvinaisia ja
esiintyvät lähinnä leksikaalisissa teksteissä (ts. akkadilaisten laatimissa sumerin sanaja merkkilistoissa), mutta niiden olemassaolo ja merkitys on hyvä tunnistaa, esim.
uru11(APIN)ru 'kylvää', gur7gu-ur 'sadonkorjuu; kesä'.
On myös vakiintuneita foneettisia komplementteja, kuten sanoissa énsi(PA.TE.SI)
'hallitsija' ja lagaš(NU11.BUR.LA)ki 'Lagašin kaupunki', joissa merkit SI ja LA viittaavat
lukutapoihin énsi ja lagaš. Tällaisissa tapauksissa komplementteja ei ole tapana
merkitä yläindeksiin, vaan sisällyttää osaksi suluissa olevaa nimimerkintää.
§5 Indekseillä erotetaan foneettisesti samanlaiset, mutta eri merkeillä kirjoitettavat
sanat toisistaan. Indeksi merkitään translitteroidun lukuasun perään alaindeksoituna
numerona30. Painetussa kirjallisuudessa on käytäntönä korvata indeksit 2 ja 3 akuuttija gravisaksenteilla, jotka merkitään sanan ensimmäiseen vokaaliin (esim. énsi = ensi2,
gù = gu3). Digitaalisissa korpuksissa sen sijaan on tapana käyttää aina numeroituja
indeksejä, tai toisinaan jopa pelkkiä numeroita: gu3.
Merkin nimi
Lukutapa
Käännökset (ePSD)
GU
gu
gu
string, cord, thread; wool yarn; flax; snare; net
GU2
gu2
gú
neck; river bank; side; force; land; pulse, entirety
KA
gu3
gù
voice, noise; cry
GUD
gu4
gu4
ox
KA×GAR
gu7
gu7
food, to eat; to nurse; to devour; to swallow
30 Indeksit perustuvat nuolenpäämerkkien frekvensseihin akkadin kielessä. Näin ollen sumerissa
indeksinumerot eivät välttämättä juokse aina loogisesti. Esim. yleisiä sanoja ovat du 'mennä, dù
'rakentaa, luoda', du10 '(olla) hyvä' ja du11 'sanoa, tehdä', mutta dú ja du4 eivät esiinny käytännössä
lainkaan.
32
Yllä oleva taulukko esittää tavun /gu/ eri merkitykset ja kirjoitusmerkit. Indeksejä
käyttämällä voidaan välittömästi tietää, mitä merkkiä ja mitä merkityssarjaa
translitteraatiossa tarkoitetaan. Indeksit voivat viitata myös samamerkityksisen sanan
eri kirjoitusvariantteihin. Tällainen tapaus on mm. sumerin sana limmu 'neljä', joka
voidaan kirjoittaa viidellä eri nuolenpäämerkillä:
limmu
límmu
lìmmu
limmu4
limmu5
Numeroindeksien ohella käytetään myös indeksiä x, jolla merkitään toistaiseksi
vakiintumattomia uusia lukuasuja, joille ei vielä ole määritelty omaa indeksinumeroa.
Tyypillisesti x-indeksoitujen arvojen yhteydessä käytetään nimimerkintää, esim.
kurx(DU) 'astua sisään'.
§6 Epätäydellisyydet. Alkuperäisen tekstin erilaisia epätäydellisyyksiä, kuten
tuhoutuneita tai hankalasti luettavissa olevia merkkejä on tapana merkitä erilaisilla
symboleilla. Konventiot on kuvattu alla olevaan taulukkoon.
Symboli Esimerkki
Selitys
[ ]
lu[gal-a]-ni
Taulu on pahasti vahingoittunut ja merkki ei ole
luettavissa. Merkki on kuitenkin
rekonstruoitavissa esim. tekstissä esiintyvän
toiston tai kontekstin perusteella.
[X]
[X]-ni
Merkki puuttuu kokonaan, eikä sitä voida
rekonstruoida.
[...]
abzu-ta [...]
Tuntematon määrä tuhoutuneita merkkejä.
Esim. taulun kulma on lohjennut eikä
puuttuvien merkkien määrää voida selvittää.
X
X X eƣer
Osittain tuhoutunut, lukukelvoton merkki, jota
ei voida rekonstruoida.
/ \
໌ ໍ
luga/l-a-ni\
luga໌l-a-niໍ
Tuhoutunut, mutta silti luettavissa oleva
merkki. Merkintää / \ Käytetään
internetkorpuksissa ja ໌ ໍ vanhemmissa
kirjallisissa julkaisuissa.
< >
an-<gin7>
Kirjurin virhe, jonka translitteroija on
korjannut.
33
« »
gaba-ri «ri»
Kirjurin virhe. Ylimääräinen merkki jonka
poistamista translitteroija ehdottaa.
!
lugal-a-ni!
Kirjurin virhe. Merkistä puuttuu, tai siinä on
ylimääräisiä kiiloja. Huutomerkki merkitään
korjatun lukuasun perään.
?
men?-/na\
Kyseenalainen merkki. Tuhoutumisesta,
kirjurin virheestä tai muusta johtuva
epätäydellisyys, minkä johdosta translitteroija
ei ole varma merkin lukuasusta.
lacuna of ~14 lines
Mikäli taulu on haljennut, voidaan antaa arvio
puuttuvien rivien määrästä.
obv.
Taulun etupuoli
rev.
Taulun kääntöpuoli.
Tärkeä huomio: Eri internetkorpuksissa ja sanakirjoissa käytetään merkistöteknisistä
syistä vaihtoehtoisia kirjoitusasuja tietyille merkeille. Tyypillisesti haettaessa
korpuksista käytetään ASCII-merkistöä.
ePSD31 ja ETCSL32
CDLI33
ASCII34
Unicode
ASCII
ƣ tai gѺ
j
ƣ
g
š
c
š
sz
প
h
h
h
indeksointi
gu2, ju10
gu2, ƣu10
gu2, gu10
Kirjallisuus
31
32
33
34
http://psd.museum.upenn.edu/epsd/nepsd-frame.html Electronic Pennsylvania Sumerian Dictionary.
http://etcsl.orinst.ox.ac.uk/ The Electronic Text Corpus of Sumerian Literature.
http://cdli.ucla.edu/ Cuneiforn Digital Library Initiative.
Tyypillisesti ASCIIta käytetään vain korpuksesta haettaessa. Tulokset näytetään Unicodena.
34
ȱŘǯŘȱ ȱ
(RIME 3/2.01.01.24, ex. 26)
1.
ur-୾nammu
lugal urim5(ŠEŠ.AB)ki-ma
lugal ki-en-gi ki-uri
lú é ୾en-líl-lá
5.
[i]n-dù-a
Käännös:
1. Ur-Nammu / Urin kuningas / Sumerin ja Akkadin kuningas / joka (on) Enlilin
temppelin / 5. [r]akentanut.
Kommentteja:
1. Determinatiivi ୾ määrittää jumalan nimeä Nammu (Akk. TiƗmat). Kuninkaan nimi Ur-Nammu tarkoittaa "Nammun palvelijaa".
2. Urin kaupungin nimi on kirjoitettu kahdella merkillä ŠEŠ.AB ja se on
selvennykseksi kirjoitettu auki. Determinatiivi ki määrittää kaupunkia.
4. Determinatiivi ୾ määrittää myrskynjumala Enlilin nimeä.
5. Ensimmäinen merkki IN on osittain särkynyt ja rekonstruoitu, tämän
vuoksi puolet merkistä on merkitty hakasulkeisiin.
Sanasto:
lugal
'kuningas'
lú
'mies; joka'
ki-en-gi
'Sumer'
é
'temppeli'
ki-uri
'Akkad'
dù
'rakentaa'
35
ȱŘǯřȱ ȱ¢ȱ
a
e
ba
i
ì
bé, bi
ga
পa
la
ge, gi
পé, পí
lí
lá
ša
šè
di, de
ƣá, ƣe26
lu
ri, re
zé
še
ru
zu
ši
ta
šu
dè
ƣi6
du
ƣu10
ke, ki
ke4
ku
ma
mi
me
mu
pa
pi, pe
pu
sa
si, se
su
ka
ni, né nu
rá, re6
(dra, dre)
zi, ze
da
পu
le, li
ne
za
u8
gu
ge4, gi4
পe, পi
ù
ú
bu
bí
na
ra
u
te
ti
sú
tu
36
íb, éb
ab
ak
am
ad
ub
ig
àm
ar
gen7, gin7
am6
ir, er
kam
id, ed
áƣ
um
im
ur
ud
ul
al
an
aš
in, en6
en
áš
un
uš
dam
Yllä olevan merkkilistan fokus on sellaisissa merkeissä, joita käytetään sumerin
erilaisten kieliopillisten elementtien merkitsemiseen. Kieliopin ymmärtämisen kannalta
tärkeimpien merkkien lukuasut on lihavoitu.
ȱŘǯŚȱ §§ȱ
Koska nuolenpääkirjoitusta käytettiin lähes neljätuhatta vuotta, on luonnollista ettei
sen ulkonäkö säilynyt muuttumattomana koko sen elinkaaren ajan. Muinaisbabylonialaisella kaudella laadittujen sumerinkielisten tekstien ulkonäkö poikkeaa
huomattavasti varhaisdynastisesta, ja eroavaisuuksia esiintyy myös samalla
aikakaudella kirjoitetuissa teksteissä. Tyypillisesti esimerkiksi patsaisiin kaiverretut
kirjoitukset ovat ulkoasultaan hyvin huoliteltuja ja kauniita, kun taas arkisempiin
tarkoituksiin savitauluille laadituissa teksteissä merkit saattavat olla paikoin hyvinkin
epäselviä, eikä sama merkki välttämättä aina näytä täsmälleen samanlaiselta.
37
Monimutkaisempia merkkejä tulkitessa on hyvä yleensä kiinnittää huomiota niiden
yleisilmeeseen ja hahmoon, eikä niinkään minimaalisiin yksityiskohtiin. Alla
esimerkkinä on kuvattu logogrammin é 'temppeli' erinäköisiä variantteja (n. 2400 –
2000 eaa.)
Yksinkertaisemmissa merkeissä taas yksityiskohtien rooli on merkittävämpi.
Esimerkkeinä dù, ni ja ir, joissa eroavaisuutena on ainoastaan pystyviivojen määrä.
dù
ni
ir
Hyvänä nyrkkisääntönä onkin etsiä mahdollisimman samannäköinen merkki, ja koettaa
sopiiko se muodoltaan ja merkitykseltään kontekstiin. Kirjan lopusta löytyvä
merkkilista on järjestetty niin, että ulkonäöltään samankaltaiset merkit on listattu
peräkkäin. Näin on helpompi ja nopeampi saada varmuus siitä, onko monitulkintaisuuden vaara olemassa.
ȱŘǯŚǯŗȱ ȱ§ȱ
Siinä missä esimerkiksi akkadia luettaessa pelkästään merkkien tunnistaminen riittää
yleensä jonkinlaisen järkevän tulkinnan aikaansaamiseksi, sumerissa tämä on vasta
alkua. Akkadissa käytetyillä nuolenpäämerkeillä on keskimääräisesti huomattavasti
vähemmän potentiaalisia tulkintoja kuin sumerilaisilla logogrammeilla; siinä missä
merkki KU viittaa akkadissa lähes aina tavuun ku, sumerissa mahdollisia lukuasuja on
toistakymmentä: bèd, bu7, díb, dab5, gu5, ku, nu10, suপ5, suš, šed6, tukul, tuš ja ugu4.
Luonnollisesti kun tällainen monitulkintaisuus toteutuu lähes jokaisessa merkissä,
lyhyessäkin tekstissä tämä kertautuu helposti niin, että teoreettisesti mahdollisia
tulkintoja muodostuu jopa useita tuhansia. Seuraavassa esimerkissä kuudesta merkistä
koostuva lause, jolla on teoreettisesti 4032 erilaista lukutapaa. ”Oikea” (ts.
todennäköisin) tulkinta on yhdistetty viivoilla.
38
e5
ereš
nin
in5
Tulkintoja: 4 ×
maপ
šutur
miপ
al6
ala
eri
iri
lu8
rí
u19
urun
kug
ebir4
ga
gar9
gur11
kà
পa7
buru6
gí
kid
líl
saপ
ke4
4×
7×
1×
6×
6
= 4032
nin maপ iri kug-ga-ke4 ”pyhän kaupungin mahtava valtiatar”.
Oikean tulkinnan löytämiseen vaaditaan paitsi kieliopin ja kirjoituskonventioiden
tuntemusta, myös vahvaa rutiinia tekstien lukemisessaa, sekä tottumista yleisiin
sumerilaisessa kirjallisuudessa esiintyviin käsitteisiin. Tässä esimerkiksi valinta
merkitysten nin 'valtiatar' ja ereš 'kuningatar' välillä perustuu ennakkotietämykseen
siitä, että tyypillisesti jumalattariin viitataan sumerilaisessa kirjallisuudessa epiteetillä
nin (muut lukutavat ovat äärimmäisen harvinaisia). Valinta toisen merkin kohdalla
perustuu taas näiden merkityksiin, joista maপ 'mahtava' sopii parhaiten määrittämään
valtiatarta (šutur on tekstiili ja muut harvinaisia syllabisia arvoja tai variantteja).
Seuraavien kahden merkityksen, iri 'kaupunki' ja kug 'pyhä', tunnistaminen perustuu
jälleen ennakkotietämykseen siitä, että pyhä kaupunki on usein mesopotamialaisessa
kirjallisuudessa toistuva käsite. Kahden viimeisen merkin lukuasut on taas
tunnistettavissa puhtaasti kieliopillisin perustein; ga-ke4 on tyypillinen tapa kirjoittaa
morfeemit {ak+e} (genetiivi ja ergatiivi), mikäli näitä edeltää jokin <g>:hen päättyvä
sana.
Kaikissa tapauksissa ”oikean” valinnan tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa – tai
välttämättä edes mahdollista. On useita tapauksia, joissa kokonaiset virkkeet (tai jopa
pidemmät tekstikokonaisuudet) jäävät monitulkintaisiksi. Joskus monitulkintaisuus
saattaa olla tarkoituksenmukaista sanaleikittelyä, joskus taas pelkkää sattumaa.
Yleensä yksittäisten logogrammien oikean lukuasun tulkitseminen on melko
yksinkertaista, mikäli näitä seuraa jokin vokaalilla alkava kielopillinen tunnus. Kuten
jo edellisessä esimerkissä näimme, tunnukset {ak+e} kirjoitettiin <ga-ke 4> sanan kug
perässä. Tätä ilmiötä kutsutaan vastedes rajageminaatioksi.
Tässä esimerkissä rajageminaatio oli periaatteessa redundantti, sillä merkillä KUG
on vain yksi tyypillinen lukutapa. Mikäli taas potentiaalisia lukuasuja on useita,
39
juurikin rajageminaatio toimii oivana disambiguoivana apuna ”oikean” lukutavan
löytämiseksi. Käytetään esimerkkinä jälleen suuta logografisesti kuvaavaa merkkiä
KA, jonka mahdollisia lukutapoja ovat mm. jo aiemmin mainitut inim 'sana', dug4
'puhua', kìri 'nenä', ka(g) 'suu', gù 'ääni' ja zú 'hammas'. Mikäli näitä seuraisi tekstissä
esimerkiksi morfeemi {a} (perfektiivin partisiippi tai lokatiivi), edustuisivat ne
kirjoituksessa seuraavasti:
KA-ma
KA-ga
KA-a
inim-ma
{inim + a}
'sanassa'
dug4-ga
{dug4 + a}
'sanottu; puhuttu'
ka-ga
{ka(g) + a}
'suussa'
kìri-a
{kìri + a}
'nenässä'
zú-a
{zú + a}
'hampaassa'
gù-a
{gù + a}
'äänessä'.
Toisin sanoen pelkästään se, kuinka jokin vokaalialkuinen suffiksi kirjoitetaan, rajaa
logogrammin mahdollisia lukuasuja huomattavasti; merkin KA tapauksessa kuuden
sijasta joko kolmeen, kahteen tai yhteen. Näistä oikean valitseminen käy jo melko
helposti kontekstin perusteella.
ȱŘǯśȱ §§
1. Alla olevat sanat on taivutettu lokatiiviin {a} tai perfektiivin partisiippiin {a}. Etsi
ePSD:stä merkeille todennäköisin translitteraatio ja sanan perusmerkitys, esim. KA-ma
ĺ inim 'sana'. Käännöksessä ei tarvitse huomioida taivutusmuotoja, pelkkä sanan
merkitys perusmuodossaan riittää.
ePSD:n (http://psd.museum.upenn.edu/epsd/) merkkihaku toimii kirjoittamalla
tekstikenttään merkin nimi tai sen lukuasu, esim. KA tai ka ja valitsemalla tekstikentän
vieressä olevasta pudotusvalikosta SIGN. Tämän jälkeen oikean puoleiseen kehykseen
aukeaa kaikki merkin lukuasut.
Nuolenpäät
a)
Selvennys
Translitteraatio
Merkitys
KU4-ra
________________ ________________
40
b)
DU-ba
________________ ________________
c)
AN-ra
________________ ________________
d)
KA-ga
________________ ________________
e)
঩I-ga
________________ ________________
f)
ZI-da
________________ ________________
g)
DU-ma
________________ ________________
h)
KID-lá
________________ ________________
i)
TI-la
________________ ________________
j)
SA6-ga
________________ ________________
41
2. Opiskele logogrammit.
lugal
'kuningas'
dumu
tur
'poika; lapsi'
'pieni'
an
diƣir
d
am6
'taivas'
'jumala'
jumaluuksien determinatiivi
'se/hän on' (kopula)
ki
ki
'paikka'
paikkojen determinatiivi
é
'temppeli; talo'
énsi(PA.TE.SI)
'hallitsija, pappisruhtinas'
nin
'valtiatar, rouva'
ȱřȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŗŜȮřřǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŗřȮŘŗǲȱ¡ȱŘŖŗŗǱȱŗŞȮŘŘǲȱȱŘŖŗŖǱȱřŗȮŜŞǼ
Sumerin fonologian tutkimus on aiheuttanut assyriologeille päänvaivaa jo 150 vuoden
ajan. Tutkimus on edistynyt hitaasti ja suurin osa sumerin fonologian yksityiskohdista
on edelleenkin hämärän peitossa. Suurin kynnys fonologian tutkimuksessa on ollut se,
että kaikki tuntemamme sumerilainen tekstimateriaali on alkujaan ratkaistu
akkadilaisten kirjurien laatimien kielioppien, sanalistojen ja merkkilistojen avulla.
Näin ollen joudumme tarkastelemaan sumerilaista kirjoitusjärjestelmää ja sen alla
piilevää fonologiaa akkadilaisin silmin.
Kun akkadilaiset omaksuivat sumerilaisen nuolenpääkirjoituksen, he hyväksyivät
omaan merkistöönsä ainoastaan ne merkit, mitkä vastasivat suurpiirteisesti heidän
oman kielensä äännejärjestelmää. Kun lähes tuhat vuotta myöhemmin muinaisbabylonialaiset (akkadia äidinkielenään puhuvat) kirjurit laativat sumerin sanakirjoja,
he käyttivät tätä suppeaa omalle kielelleen räätälöityä merkistöä sumerilaisten sanojen
äänneasun kuvaamiseen. Näin ollen fonologista informaatiota katosi merkittävästi.
Tutkimusongelmaa voidaan konkreettisesti havainnollistaa esimerkillä, jossa englannin
kielen fonologia pitäisi rekonstruoida suomalaisten laatiman materiaalin perusteella.
Kuvitellaan, että teekuppia esittävän logogrammin äänneasu olisi kuvattu merkkilistassa grafeemeilla <thii> ja peukaloa kuvaavan logogrammin äänneasu grafeemeilla
<thamp>. Tällaisen aineiston pohjalta kielentutkijoiden olisi hyvin vaikea saada
selville, että suomalaisten käyttämää digrafia <th> vastasi englannissa kaksi eri
foneemia /t/ ja /ș/.
Vaikka pääosin sumerin fonologia onkin peittynyt akkadilaisen merkistön alle,
voidaan viitteitä kadonneista foneemeista löytää sumerin sisäisen rekonstruktion
avulla. Ongelmana on kuitenkin se, että foneeminen distribuutiota ei voida laajentaa
koko sanastoon; uudet löydetyt foneemit ovat yleensä edustukseltaan marginaalisia ja
voidaan todentaa vain muutamassa, tai parhaimmillaankin korkeintaan muutamassa
kymmenessä sanassa.
Esimerkki: Vertaillaan sanojen lugal 'kuningas', sal 'ohut', gibil 'uusi' ja Enlil
(myrskynjumala) genetiivimuotoja. Vaikka sanat vaikuttavatkin loppukonsonanteiltaan
identtisiltä, näiden saadessa genetiivin tunnuksen {ak} tunnus kirjoitetaan enemmän tai
vähemmän säännönmukaisesti kahdella eri tavalla: la ja lá. Tunnusten jakauma on
43
seuraava:
Sananmuoto
Genetiivi
Morfologinen analyysi
sal-la
la
{sal+ak35}
lugal-la
la
{lugal+ak}
୾en-líl-lá
lá
{en.líl+ak}
gibil-lá
lá
{gibil+ak}
Mikäli tällainen distribuutio on säännöllinen ja toistuva, voidaan sen perusteella
päätellä, että sanojen lugal, sal ja Enlil, gibil sananloppuiset lateraalit eivät edusta
yhtä, vaan kahta eri foneemia: /l/ ja /ܽ36/. Lateraaliparin distribuutio sanoissa olisi sal,
lugal ~ Enliܽ, gibiܽ ja genetiivitaivutus voitaisiin kuvata nyt seuraavasti:
sal-la
la
{sal+ak}
lugal-la
la
{lugal+ak}
୾en-líܽ-ܽa
ܽa
{en.líܽ+ak}
gibiܽ-ܽa
ܽa
{gibiܽ+ak}
Vaikka näin voimmekin tentatiivisesti olettaa sumeriin kahden lateraalin sarjan, ja
osoittaa uuden lateraalin ainakin kahteen sanaan (Enliܽ ja gibiܽ), emme voi laajentaa
uuden lateraalin distribuutiota sanoihin, joissa ei ole attestoitu taivutettuja muotoja.
Todellisuudessa evidenssi ei edes riitä kattamaan käsillä olevaa aineistoa. Voimme
osoittaa, että sanoissa lugal ja sal sananloppuinen lateraali on selvästi /l/, mutta koska
kielessä on nyt kaksi lateraalia, olisi sanan lugal ensimmäinenkin lateraali määriteltävä
(lugal ~ ܽugal). Sama pätee sanaan lil (líܽ ~ ܽíܽ). Uusia foneemeja voidaan siis
rekonstruoida, mutta niiden edustus jää aina hyvin pieneksi, eikä näin ollen niitä
yleensä hyväksytä osaksi translitteraatiota37.
ȱřǯŗȱ Ȭ
ȱřǯŗǯŗȱ ȱȈȈȱ§§
Minimaalinen "grafeeminen" inventaari käsittää vain translitteraatiossa käytettävät
35 Huomaa, että sumerin genetiivin tunnuksen {ak} viimeinen /k/ ei näy sananloppuisena.
36 Valittu symboli on mielivaltainen.
37 Tänä päivänä hypoteesi kahdesta eri /l/-foneemista on kyseenalaistettu (Jagersma 2010, Zólyomi1991).
44
3 Fonologia
symbolit. Sumerin translitteraation tunnusomainen piirre on merkitä velaarinasaalia /Ș/
grafeemilla <ƣ> (painetussa kirjallisuudessa myös <gѺ>). Merkintä juontaa juurensa
assyriologian alkuaikoihin, jolloin <ƣ>:tä pidettiin <g>:n allofonina. Tämä näkemys on
kuitenkin myöhemmin kumottu.
Sumerin minimaalinen äännejärjestelmä on kuvattu alla.
Klusiilit
Labiaalit
Dentaalit
p b
t d
s z
Frikatiivit
Nasaalit
Likvidat
m
Palato-alveol.
Velaarit
k g
প
š
ƣ
n
l r
Etuvokaalit
Takavokaalit
Suppea
i
u
Väljä
e
a
Grafeemi <z> edusti todennäköisesti afrikaattaa /ts/ ja <প>:n laatu oli mahdollisesti
velaarinen, vrt. skotin loch tai saksan ich.
ȱřǯŗǯŘȱ
§§§ȱ
§1 Klusiilit eivät sumerissa sisältäneet sointioppositiota. Akkadilaisten lainasanojen ja
myöhäisten kreikkalaisten kirjoitusten perusteella on päätelty, että sumerin klusiilien
oppositio oli neutraalien /p t k/ ja aspiroituneiden /p h th kh/ välinen. Neutraaleja
klusiileja merkitään translitteraatiossa grafeemeilla ja aspiroituneita
vastaavasti . Sumerissa klusiilit saattoivat esiintyä soinnillisina allofonisesti
vokaalien välissä.
Sumeriin on ehdotettu myös labiovelaarista klusiilia38 /gw/, jota on perinteisesti
merkitty symbolilla <gb>. Äänne on paikannettu vain muutamiin sanoihin joissa
esiintyy grafeemista vaihtelua; esim. ƣešbu-ni-in ~ ƣešgu-ni-in /gbunin/
'syöttökaukalo'. Mikäli sumerissa oli todella labiovelaari, se todennäköisesti katosi
kielestä jo hyvin varhaisessa vaiheessa (ehkä jo kantasumerissa) ja sen refleksit ja
<g> esiintyivät murteellisina.
Glottaaliklusiilia <‫ >ސ‬on ehdotettu sanoihin, joissa vokaalit eivät assimiloidu
odotetusti. Ilmiö voidaan tosin selittää myös glottaalisena frikatiivina /h/, joskaan tämä
38 Civil, Miguel 1973: From Enki's headaches to Phonology (JNES 32, No.1/2. pp. 57-61).
45
ei sulje myös pois glottaaliklusiilin olemassaoloa. (kts. Jagersma 2010, Edzard 2003).
§2 Obstruentit ja affrikaatat. Sumerissa oli mahdollisesti joko dentaalispirantti /į/ tai
Jagersman mukaan aspiroitunut affrikaatta /tsh/, jota perinteisesti merkitään symbolilla
<d‫( >ރ‬joskus myös <Ĝ> tai <‫)>܂‬. Foneemi on paikannettu grafeemisen <d ~ r>
-vaihtelun, akkadilaisten lainojen ja epäsäännöllisen rajageminaation perusteella.
Esimerkkeinä gud ĺ gu4-ra /gudr+ak/, sud ĺ sù-ra /sudr+a/, joissa rajageminaatio
reaalistuu konsonanttina <r> odotettavissa olevien muotojen gu4-da ja sù-da sijaan.
On myös ehdotettu, että <d‫ >ރ‬ei edustaisi omaa foneemia, vaan pikemminkin <d>:n
allofonia39. Toistaiseksi konsensus on kuitenkin foneemin olemassaolon puolella.
Toinen ehdotettu ylimääräinen frikatiivi on glottaalinen 40 /h/ (perinteisesti <H>).
Tämä on rekonstruoitu mm. sanoihin, joissa vokaalialkuinen morfeemi ei laukaise
vokaalien välistä assimilaatiota: gala-e 'kulttilaulaja (ergatiivissa)' {galah+e}.
Liudentunutta sibilanttia <Ğ> on ehdotettu useasti, mutta sen distribuutio on
epäselvä. Äänne on mahdollisesti kadonnut kielestä jo kantasumerissa.
§3 Likvidat saattoivat sisältää kaksi lateraalia, jotka edustuvat ehkä syllabogrammeina
<la> ja <lá>, mutta tästä ei ole konsensusta 41. Sumeriin on ehdotettu myös uvulaarista
tremulanttia <R>, mutta evidenssi tämän puolesta rajoittuu muutamaan sanaan: পuš
/Ruš/ 'punainen' ja šuপuš /šuRuš/ 'juuri', joissa mielestäni kyse on todennäköisemmin
murteellisesta allofoniasta: /প/ ĺ [R] /_uš42.
§4 Puolivokaaleihin kuului sumerissa ainakin /j/, joka on paikannettu sanoihin é /Haj/
'talo'; a /aj/ 'vesi' ja a-a /ajja/ 'isä' ja è /je/ 'mennä alas/ylös; poistua'. Myös
puolivokaalin /w/ on ehdotettu esiintyneen sumerissa ainakin välillisesti (mm.
Schretter 1990); en ĸ /*ewen/ 'herra' ~ emesal 43 umun, joskin kyseessä on saattanut
olla allofonia.
§5 Vokaalisto koostui ehkä viidestä vokaalista44: /a u i e o/. Vokaali /o/ on perinteisesti
rekonstruoitu syllabogrammeihin <u, ù, u4, tu5> ja esiintyisi näin ainakin sanoissa
dumu /domu/ 'poika', dùb /dob/ 'polvi' ja ud /od/ 'päivä'. Äskettäin Eric Smith (2007)
rekonstruoi sumeriin seitsemän vokaalin inventaarin /i u e İ ‫ ܧ‬o a/ soveltamalla
fonologista typologiaa aiempaan Arno Poebelin (1931) analyysiin sumerin
39 Black, Jeremy, A. 1990: The alleged "extra" phonemes in Sumerian. Revue d'Assyriologie et
d'archéologie orientale Vol. 84, No. 2 (1990), pp. 107-118
40 Edzard 2003.
41 Jagersma (2010) ei pidä kahden lateraalin sarjaa todennäköisenä.
42 kts. Sahala 2014.
43 Emesal oli sumerin kielen sosiolekti, ns. "naisten" kieli.
44 Liebermann 1959.
46
3 Fonologia
verbiprefiksien vokaaliharmoniasta. Smithin hypoteesi ei ole kuitenkaan saavuttanut
toistaiseksi selkeää hyväksyntää, joskin evidenssi on paikoin hyvin uskottavaa.
Sumerin vokaaleilla oli myös foneeminen kesto-oppositio, joka on voitu osoittaa
akkadilaisten lainasanojen perusteella45, esim. akk. kƗru ĸ sum. kar /kƗr/
'markkinapaikka; kauppasatama' ~ akk. temennu ĸ sum. temen /temen/ 'rakennuksen
perustus'. Lainasanoissa sumerin lyhyttä vokaalia seuraa akkadissa geminoitu
konsonantti.
Yhteenveto: Alla on esitetty sumerin foneemi-inventaari sellaisena, kun se voidaan
välttävästi todistaa, muttei laajentaa koko kielen sanastoon. Tähdellä merkityt foneemit
ovat kadonneet todennäköisesti jo kantasumerissa.
Lab.
Klusiilit
p p
t t
Palato-alv.
h
m
Velaarit
h
k k *k
š
Glottaalit
‫ސ‬
w?
প
h
h
ts
Affrikaatat
ts
ƣ
n
l r
Likvidat
Puolivok.
Dent.
*Ğ s
Frikatiivit
Nasaalit
h
*w
j
Etuvokaalit
Takavokaalit
Suppea
i Ư
u ǌ
Puolisuppea
e Ɲ
o? ǀ?
Väljä
a Ɨ
ȱřǯŗǯřȱ ȱȱ
Alla on esitetty leikkimielinen esimerkki siitä, miltä sumeri on saattanut ehkä
kuulostaa Urin III dynastian loppuvaiheilla. Rekonstruktio on komposiitti Liebermanin
(1959), Jagersman (2011), Foxvogin (2010) ja Schretterin (1990) sumerin
fonologisesta kuvauksesta. Aksenttimerkit ilmaisevat sanapainoa.
45 kts. Edzard 2003: 13, Jagersma 2010.
47
Translitteraatio46
Transkriptio
bàd gal mu-ri-iq-tidnim-e
Pat kal Muriq-Tidnime
dím-me-dè kíƣ-gi4-a-aš mu-e-gi4
igi-zu ma-an-ƣar-ma
timéde khiȘkí‫ގ‬Ɨš muwége
Ikwítࢎ su manȘárma:
amurrum ma-da-aš
”Amúrrum mƗdaš
mu-un-šub-šub-bu-uš
munšupšúpuš.
Pat ࢎtshǌde Șiríbe khotࢎ shúde.”
bàd dù-ù-dè ƣiri-bi ku5-ru-dè
Käännös: Määräsit minut panemaan täytäntöön Muriq-Tidnimin linnoituksen
rakennustyöt. Esitit asiasi minulle näin: "Amorilaiset ryöstelevät jatkuvasti rajaprovinssia. Linnoituksen rakentaminen katkaisee heidän kulkunsa."
ȱřǯŘȱ ¢¢ȱȱ§ȱ
ǻ¡ȱŘŖŗŘǱȱŗŚǼ
Useilla sumerin konsonanteilla on tendenssi kadota sananloppuisina. Selkeän
luonnollisen luokan määritteleminen katoaville konsonanteille on vaikeaa, mutta kato
noudattaa jokseenkin hierarkiaa (herkimmin katoavista vakaimpiin): klusiilit > likvidat
> velaarinasaali /ƣ/ > frikatiivi /প/. Sibilantit ja nasaalit eivät pääsääntöisesti katoa.
Kadosta johtuen muutamille sumerin sanoille on määritelty ns. pitkä ja lyhyt
lukuasu, joista jälkimmäinen viittaa asuun, josta loppukonsonantti on kadonnut.
Lyhyitä lukuasuja käytetään erityisesti uussumeria ja kielen myöhäisempiä
kielimuotoja translitteroidessa. Yleisiä lyhyen ja pitkän lukuasun omaavia sanoja ovat:
dùg ~ du10
'hyvä'
tìl ~ ti
'elää'
dug4 ~ du11
'tehdä; sanoa'
zid ~ zi
'oikea'
gud‫ ~ ރ‬gu4
'härkä'
pàd ~ pà
'löytää'
kud‫ ~ ރ‬ku5
'katkaista'
níƣ ~ nì
'asia'
šag4 ~ šà
'sydän, sisus; mieli'
par ~ pa5
'kastelukanava'.
Kahden lukuasun käytäntö on hankala, mutta ikävä kyllä useiden sumerologien
suosiossa. Tämän vuoksi kummankin lukuasun tunnistaminen on välttämätöntä.
46 Šarrum-bani to Šu-Sin 1: 3–5.
48
3 Fonologia
Kritiikkiä: Viime aikoina on yleistynyt (epäjohdonmukainen ja tarpeeton) tapa
käyttää taivutetuissa muodoissa sanojen lyhyitä lukuasuja: šag4 'sydän' ĺ šà-ga
'sydämen' vrt. šag4-ga {šag4+ak}. Käytäntöä on perusteltu sillä, että se tuo kielen
translitteraation lähemmäksi morfologiaa. Tämä perustelu on kuitenkin kummallinen,
sillä tiettävästi sumerin kirjoitusjärjestelmä ei kielen elinkaaren missään vaiheessa 47
pyrkinyt kielen morfologian tai fonologian eksaktiin kuvaamiseen. Käytäntö lisäksi
epäjohdonmukainen, sillä lyhyet lukuasut on varmuudella attestoitu vain muutamille
sanoille. Näin ollen siis osa sanoista translitteroidaan taivutettuina lyhyissä muodoissa,
mutta osa pitkissä: vrt. du10-ga 'hyvän' {dùg+ak} ja barag-ga 'valtaistuinkorokkeen'
{barag+ak}.
ȱřǯřȱ
Jatkossa käytetään seuraavia merkintätapoja:
§1 Mikäli sanassa on foneemi /d‫ރ‬/, merkitään se sanastossa. Translitteraatiossa tätä ei
kuitenkaan merkitä.
§2 Sanojen pitkä ja lyhyt lukuasu merkitään erikseen, mikäli näillä on eri indeksit.
Esim. šag4, šà 'sydän, sisus; mieli'
§3 Mikäli pitkällä ja lyhyellä lukuasulla on sama indeksi, merkitään katoava äänne
sulkuihin: zi(d) 'oikea' (= zid, zi). Standardikäytännön mukaan merkitsen suluilla
epävakaata äänettä myös silloin, kuin pitkän lukuasun indeksi on 1 (vaikka lyhyellä
olisikin eri indeksi). Esimerkiksi kù(g) (= kug, kù) 'pyhä', gu4(d‫ =( )ރ‬gud, gu4) 'härkä'.
On olemassa muutama sana, joiden pitkän ja lyhyen lukasun indeksi on sama, mutta
suurempi kuin yksi. Nämä merkitään erikseen sekaannuksen välttämiseksi, esim. pàd,
pà 'löytää; etsiä'.
ȱřǯŚȱ
Sumerin fonotaksia on tutkittu melko vähän. Kielessä on havaittavissa kuitenkin
muutama selkeähkö rajoitus:
§1 Ei tiettävästi konsonanttiklustereita tavun alussa tai lopussa. On tosin sanoja joihin
klusteria on ehdotettu, mm. kešedҩ 'sitoa' /*kešd‫ރ‬/; gilim 'köysi' > Akk. kilimbu ehkä
47 Poikkeuksena sumerin kielen kuoleman jälkeen babylonialaisten laatimat leksikografiset tekstit.
49
sumerissa /*gilimb/.
§2 Klusiilit eivät esiinny lainkaan sanan lopussa ja klusiili <k> on tässä
positiossa erittäin harvinainen: énsi(k) 'hallitsija', ak 'tehdä', ka(k) 'suu' (ehkä ka(g)) ja
lu5(k) 'elää'. Ainoastaan ak säilyttää klusiilin säännönmukaisesti sanan lopussa, muissa
se esiintyy vain, mikäli sen jäljessä on vokaalialkuinen morfeemi: énsi-ke4-ne
{énsik+ene} 'hallitsijat'.
ȱŚȱ
ȱŚǯŗȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŚŞȮŜŗǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŘřǼ
Sumerin sanastosta hieman yli puolet (n. 56 %) muodostuu yhdyssanoista. Suurin osa
näistä koostuu kahdesta rinnastetusta substantiivista, kuten an-ki 'maailma'
(taivas+maa), an-úr 'horisontti' (taivas+juuri), é-gal 'palatsi' (talo+suuri) tai
substantiivista ja verbistä: dub-sar 'kirjuri' (savitaulu+kirjoittaa), ki-tuš 'asunto'
(paikka+asua). Pieni osa sanastosta on muodostunut myös leksikaalistuneista
verbimuodoista, kuten ì-du8 'portinvartija' (kirj. 'hän avaa'); ga-ab-šúm 'myyjä' (kirj.
'salli minun antaa se') tai jopa fraaseista a-dé-da 'juomauhri' (vesi+kaadettavaksi).
Segmentoitavissa olevia johtimia48 sumerissa on vähän. Tärkeimmät johtimet ovat
abstrahoiva {nam}: nam-lugal 'kuninkuus', nam-tìl 'elämä' (ĸ tìl 'elää'); konkretisoiva
tai nominalisoiva {niƣ}: niƣ-sa10 'hinta' (ĸ sa10 'ostaa'); sekä ammattinimikkeitä
muodostava {nu}49: nu-kiri6 'puutarhuri' (ĸ kiri6 'puurarha').
Konventio: Morfologista analyysia tehdessä on järkevää erottaa yhdyssanojen tai
leksikaalistuneiden pidempien yksiköiden, kuten erisnimien osat toisistaan pisteellä: égal-é-gal ĺ {é.gal+é.gal} 'kaikki palatsit'; gú-dè-a ĺ {gú.dè.a} (Gudea, uussumerilainen hallitsija); ì-du8 'portinvartija' ĺ {ì.du8}. Näin voidaan täsmentää sitä,
että kyseessä on yksi leksikaalistunut yksikkö.
ȱŚǯŘȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŚŝȱȮȱŜŚǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŘşǲȱȱŘŖŗŖǱȱȗŜǼ
Yleisesti sumerin kieliopeissa substantiivit luokitellaan kahteen semanttiseen
kategoriaan: elollisiin ja elottomiin (engl. animate vs. inanimate). Kategorisesti
oppositio ei kuitenkaan viittaa varsinaisesti elollisuuteen, sillä muun muassa eläimet
48 Nämäkin voidaan periaatteessa laskea yhdyssanoiksi.
49 Johdin {nu} palautuu kielihistoriallisesti samaan kantaan kuin lú 'mies'.
51
käsitetään elottomiksi. Näin ollen johdonmukaisempaa olisikin viitata elollisuuden
sijaan inhimillisyyteen tai persoonallisuuteen. Koska persoonallisuus on kuitenkin
terminä monitulkintainen, käytetään tässä materiaalissa oppositiosta nimitystä
inhimillinen – ei-inhimillinen.
Inhimillisiksi substantiiveiksi käsitetään erisnimet, jotka viittaavat henkilöihin tai
jumaliin (esim. Ur-Nammu, Enlil); ammatit ja tittelit (lugal 'kuningas', simug 'seppä');
sukulaisuustermit (ama 'äiti', ab-ba 'isä'); sukupuolet (lú 'mies; henkilö; persoona',
munus 'nainen'); sekä yliluonnollisiin olentoihin ja jumaliin viittaavat termit (diƣir
'jumala', gal5-lá 'demoni').
Ei-inhimillisiksi substantiiveiksi tulkitaan eläimet (mušen 'lintu', anše 'aasi'), kasvit
(ƣeš 'puu'); esineet (ƣidru 'valtikka', ƣeštukul 'ase, nuija'); maantieteelliset termit (kur
'vuori; vieras maa', iri 'kaupunki') ja abstraktit substantiivit (nam-lugal 'kuninkuus').
Erikoisena piirteenä ei-inhimillisiksi tulkitaan myös orjiin viittaavat termit, kuten ur
'palvelija, saƣ 'orja', géme 'orjatyttö; palvelijatar', árad 'orja, palvelija'), sekä
kollektiiviset, perusmerkitykseltään monikolliset substantiivit, kuten érin 'sotajoukot'.
Ajatus: Substantiivien kategorisointiperuste kietoutunee ehkä muinaisen Mesopotamian sosiaalisten rakenteiden ympärille. Ehkä "elollisiksi" käsitettiin sellaiset
elävät olennot, joilla koettiin olevan vapaus päättää itse tekemisistään. Täten siis
orjat ja väkijoukkoja käsittävät termit jäivät kategorian ulkopuolelle. Vastaavaa
"vapaaseen valintaan" tai tahdonalaisuuteen perustuvaa kategorisointia voidaan
havaita verbijärjestelmän ventiivi- ja ientiiviprefikseissä.
ȱŚǯřȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŝşȱȮȱŞŘǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŚŝȱȮȱŚşǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŘśȱȮȱŘŝǲȱȱŘŖŗŖǱȱŘŜŝȱȮȱŘŞŚǼ
Adjektiivit esiintyvät normaalin sanajärjestyksen mukaan pääsanansa jäljessä (1, 2)
poikkeuksena adjektiivi kug 'pyhä' tiettyjen jumaluuksien yhteydessä (3, 4). Sumerin
adjektiivien vertailumuotoja ei tunneta.
Esimerkki
Merkitys
Sanajärjestys
(1)
ƣidru maপ
'mahtava valtikka'
[N A]
(2)
inim dùg
'hyvä sana'
[N A]
(3)
kug ୾inanna
'Pyhä Inanna'
[A N]
(4)
kug ୾ƣá-tùm-dùg
'Pyhä Gatumdug'
[A N]
52
4 Nominit
Sumerin adjektiiveista kieliopillisena kategoriana on keskusteltu paljon. Aiemmin
kaikkia sumerin adjektiiveja pidettiin verbien partisiippimuotoina, mutta myöhemmin
on löydetty viitteitä siitä, että ainakin osa sumerilaisista adjektiiveista kuuluisi aidosti
omaan sanaluokkaansa.
Verbeistä johdetut adjektiivit voidaan jakaa kahteen alaryhmään:
§1 Ajattomat partisiipit, joiden tunnuksena on nollamorfeemi {Ø}: dùg 'hyvä' (kirj.
hyvänä oleva); kug 'pyhä, puhdas' (kirj. pyhänä/puhtaana oleva).
§2 Perfektiivin partisiipit, joiden tunnuksena on {a}: kug-ga 'pyhä, puhdas' (kirj.
pyhitetty, puhdistettu); dùg-ga 'hyvä' (kirj. hyväksi tehty); zid-da 'oikea' (kirj.
oikeaksi tehty).
Adjektiiveja ei kuitenkaan kannata kääntää partisiipeiksi ilman erityistä syytä.
Tyypillisesti esim. inim dùg ja inim dùg-ga käännetään kumpikin 'hyvä sana'.
Huomioi: Sumerin ortografiassa vokaalialkuisten sidonnaisen morfeemien edellä
oleva konsonantti esiintyy usein geminoituna. Rajageminaatio on yleinen kaikkien
muiden konsonanttien, paitsi frikatiivien <প š s z> jäljessä50. Kyseessä ei kuitenkaan
ole yleisen käsityksen mukaan fonologinen geminaatio51, vaan ainoastaan ortografinen
tapa ilmaista morfeemia edeltävän kirjoitusmerkin viimeisen konsonantin laatu. Näin
ollen siis dùg-ga 'hyvä' muodostuu morfeemeista {dùg+a}. Viime vuosikymmeninä
useat assyriologit ovat alkaneet käyttää tällaisissa tapauksissa merkkien lyhyitä
lukuasuja: du10-ga (vrt. dùg-ga), zi-da (vrt. zid-da), jotta rajageminaatiota ei syntyisi.
Tämä menetelmä on kasvavasta suosiostaan huolimatta paitsi epäkäytännöllinen, myös
epäjohdonmukainen (kts. 2.2).
Huomioi myös: Joillakin assyriologeilla on (ikävä ja harhaanjohtava) tapa
translitteroida adjektiivit tai muut attribuutit osaksi näiden pääsanoja, esim. dumu-tur
'pieni lapsi' ja lugal-ki-en-gi-ki-uri-ke4 'Sumerin ja Akkadin kuningas'. Attribuutit ja
pääsanat on kuitenkin järkevä pitää erillään lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa
ilmaisu on leksikaalistunut ja kantaa selvästi omaleimaista merkitystä. Tällaisesta
parista esimerkkinä é-gal 'palatsi' ja é gal 'suuri temppeli'.
50 Myöskään <ƣ> + <e> ei yleensä laukaise rajageminaatiota, vrt. ur-saƣ-e {ur.saƣ+e} ja ur-saƣ-ƣá
{ur.saƣ+ak}.
51 En ole itse täysin vakuuttunut tästä väitteestä, sillä geminaation toteutumattomuus vaikuttaisi
määräytyvän fonologisen luonnollisen luokan perusteella (frikatiivit ja sibilantit).
53
ȱŚǯřǯŗȱ ȱ
Reduplikoidut adjektiivit tulkitaan pääsääntöisesti monikoiksi tai distributiiveiksi (kts.
4.4): iri kug-kug 'pyhät kaupungit' (kaupunki pyhä+pyhä). Muutamat – hyvin harvat –
adjektiivit esiintyvät aina reduplikoituina, yleisimpänä bar6-bar6 ĺ babbar(2)
'valkoinen'. Näissä tapauksissa merkitys ei ole monikollinen, vaan ehkä alkujaan
intensiivinen (esim. todella kirkas).
Vanhemmissa julkaisuissa reduplikoidut adjektiivit on tulkittu toisinaan myös
kontekstista riippuen yksikön tai monikon superlatiiveiksi: diƣir gal-gal-le-ne
'suurimmat jumalat'. Tähän on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä sumerin
adjektiivien vertailumuotoja ei varmuudella tunneta (kts. Jagersma 2010: 283).
Intensiivinen merkitys on kuitenkin mahdollinen diƣir gal-gal-le-ne 'todella suuret
jumalat'.
Adjektiivi ma‫' ې‬mahtava' ei koskaan reduplikoidu.
ȱŚǯŚȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŜśȱȮȱŝŞǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱřŗȱȮȱřŘǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŘŚȱȮȱŘśǼ
Sumerin substantiivien ja adjektiivien monikot muodostetaan joko reduplikoimalla tai
käyttämällä tunnusta {ene} – harvoissa tapauksissa myös näiden yhdistelmiä.
Inhimilliset substantiivit
Tunnus
Yks.
lugal 'kuningas'
{Ø}
Mon.
lugal-e-ne 'kuninkaat'
{ene}
Dist.
lugal-lugal 'kaikki kuninkaat'
reduplikaatio
Ei-inhimilliset substantiivit
Yks./koll.
é 'temppeli; temppelikompleksi'
{Ø}
Mon.
é 'temppelit'
{Ø}
Dist.
é-é 'jokainen temppeli'
reduplikaatio
Lukuoppositiossa on havainnoitavissa neljä eri astetta yksikkö, kollektiivi, monikko ja
distributiivi52. Kollektiivi ilmaisee samankaltaisten asioiden ryhmää, vastaten jok52 Englanninkielisissä julkaisuissa yleisesti käytetty termi totality on harhaanjohtava, sillä luvun merkitys
ei aina viittaa totaalisuuteen (kts. Jagersma 2010: 115).
54
4 Nominit
seenkin suomen kollektiivijohtimia {stO} ja {kkO}, kuten "kivikko" ja "laivasto".
Distributiivi viittaa tyypillisesti monikkoon, joka käsittää kaikki pääsanan tarkoitteet:
gud-gud 'kaikki härät; jokainen härkä'; kur-kur 'kaikki vieraat maat'; mutta saattaa
toisinaan viitata myös epämääräisesti jonkin joukon edustajaan: dumu-dumu-ne
'jompikumpi lapsista'.
Ei-inhimillisten substantiivien yksikkö, monikko ja kollektiivi ovat morfologisesti
tunnusmerkittömiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman selkeää kontekstia
esimerkiksi sanan gud teoreettisesti mahdollisia käännöksiä ovat ”härkä”,
”härkälauma” ja ”härät”. Mikäli monikollisuutta halutaan erityisesti painottaa, voidaan
se tehdä reduplikoimalla lauseen verbin verbivartalo, jonka subjektina tai objektina
substantiivi toimii.
yks.
ur-saƣ piriƣ zìg-ga gaba-šu-ƣar nu-tuku
”soturi – pystyyn noussut leijona, jolla ei ole vertaista vastustajaa”
mon.
zid-da gábu-na piriƣ ì-šedx(NA2)-šedx(NA2)
”leijonat makasivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan”
Jälkimmäisessä esimerkissä luvultaan tunnusmerkittömän sanan piriƣ 'leijona'
monikollisuus ilmaistaan verbivartalon šedड़(NA2) 'maata (eläimistä)' reduplikaatiolla –
joskin tässä monikollisuus olisi pääteltävissä myös kontekstista. Ensimmäisessä
esimerkissä kyseessä on yksikkö.
Ei-inhimillisten substantiivien distributiivi muodostetaan reduplikaatiolla: gud-gud
'kaikki härät'; é-é 'kaikki temppelit'.
Inhimillisillä substantiiveilla lukuoppositio on kolmijakoinen: yksikkö ~ monikko ~
distributiivi. Yksikön ja distributiivin muodostus vastaa ei-inhimillisiä substantiiveja:
lugal 'kuningas' ~ lugal-lugal 'kaikki kuninkaat'. Monikko sen sijaan muodostetaan
morfeemilla {ene}53: lugal-e-ne {lugal+ene} 'kuninkaat'. Tiettyjen sanojen yhteydessä
(esim. diƣir 'jumala' ja lugal 'kuningas') monikon tunnuksen lisäksi sanavartalo saattaa
esiintyä reduplikoituna. Tämän monikon merkitystä ei kuitenkaan tarkalleen tunneta, ja
se voidaan kontekstista riippuen kääntää joko distributiivina tai monikkona: lugallugal-e-ne 'kuninkaat; jompikumpi tai jokainen kuninkaista' {lugal+lugal+ene}.
Plurale tantum: Sumerissa on pieni joukko sanoja jotka ovat luonnostaan
monikollisia. Yleisiä tällaisia sanoja ovat éren '(sota)joukot' ja ugnim 'armeija;
53 Jagersman (2010) mukaan monikon tunnus tulisi analysoida {enƝ}, sillä se kirjoitetaan systemaattisesti
merkillä <ne>, jonka Jagersma tulkitsee foneemisesti pitkäksi /nƝ/, vrt. <né> = /ne/.
55
sotajoukot', jotka taipuvat distributiiviin ei-inhimillisten substantiivien tavoin: érenéren 'kaikki sotajoukot'.
ȱŚǯŚǯŗȱ ȱȱȱȱ
Monikon tunnuksen {ene} allomorfia ja ortografinen variaatio on kuvattu alla.
Kirjoitusasussa C viittaa rajageminoitavaan konsonanttiin, eli konsonanttiin, joka
kahdentuu kirjoituksessa ennen monikon tunnusta.
Morfologinen
Ortografinen
Merkitys
Kirjoitetaan
(5) {ama+ene}
ama-ne
'äidit'
ne
(6) {dumu+ene}
dumu-ne
'pojat'
ne
(7) {maপ+ene}
maপ-ne
'mahtavat'
ne
(8) {engar+ene}
engar-re-ne
'maanviljelijät'
Ce-ne
(9) {munus+ene}
munus-e-ne
'naiset'
e-ne
(10) {ur.saƣ+ene}
ur-saƣ-e-ne
'sankarit'
e-ne
(11) {lugal+ene}
lugal-e-ne
'kuninkaat'
e-ne
Monikon tunnusmorfeemilla {ene} on allomorfi /ne/, joka esiintyy vokaalien jäljessä
(5, 6), sekä harvoissa tapauksissa54 myös konsonanttien jäljessä (7). Erityisesti
muinaissumerissa konsonantteihin päättyvien sanojen yhteydessä monikossa esiintyy
rajageminaatio (8). Poikkeuksena jälleen frikatiivit (9) ja usein velaarinasaali <ƣ> (10),
sekä odottamattomasti myös <l> (11).
Rajageminaatio toteutuu myös sanoissa, joiden perusmuodossa sananloppuinen
konsonantti ei näy. Tällaisia tapauksia ovat poikkeuksetta <k>-päätteiset sanat (12)
sekä myöhäissumerissa lukuisat eri tapaukset, joista historiallinen loppukonsonantti on
kadonnut55 (13).
(12) énsi
'hallitsija' ĺ
{ensi.k}
(13) kù
{ku.g}
énsi-ke4-ne
'hallitsijat'
{ensi.k+ene}
'pyhä' ĺ
kù-ge-ne
'pyhät'
{ku.g+ene}
Huomioi: Uussumerissa monikko kirjoitetaan sanan diƣir 'jumala' yhteydessä re-e-ne.
54 On mahdollista, että näissä tapauksessa kyseessä on väärin translitteroitu arkaismi maপ-ne < *maপane.
55 Katso kritiikki lyhyistä ja pitkistä lukuasuista luvussa 3.
56
4 Nominit
Tätä ei ole selitetty (kts. Jagersma 2010: 107), mutta kyse saattaa olla joko arkaismista
tai vastaavasta sanan arvokkuutta painottavasta tekijästä.
ȱŚǯŚǯŘȱ ȱ
ǻ£ȱŘŖŖřǱȱřŘǰȱ¡ȱŘŖŗŗǱȱŘśǼ
Erityisesti akkadin (mutta myös heetin, assyrian jne.) kielisissä teksteissä sumerilaisten
logogrammien yhteydessä tavataan logografista monikkoa MEŠ, joka historialliselta
merkitykseltään vastaa monikon kolmannen personnan kopulaa ”ne/he ovat”. Esimerkiksi DIƢIR.MEŠ56 luetaan akkadiksi ilǌ tai ilƗnu, heetiksi ši-wa-an-ne-eš ja sumeriksi
diƣir-re-e-ne 'jumalat'.
Toinen yleinen logografinen monikko on ঩I.A, jolla ei-inhimillisistä substantiiveista
voidaan muodostaa "laadullista vaihtelua" kuvaava monikko. Tämä esiintyy erityisesti
eläinten, esineiden ja tekstiilien yhteydessä; TUG2.঩I.A 'erilaisia tekstiilejä';
UDU.঩I.A 'erilaisia lampaita', KU6.঩I.A 'erilaisia kaloja'.
Kritiikkiä: Vaikka tunnus ঩I.A translitteroidaan tyypillisesti kiinni pääsanaansa, se
ei ole sumerissa varsinaisesti oma morfeemi, vaan muodostuu verbin ‫ې‬i 'sekoittaa'
partisiipista ‫ې‬i-a 'sekoitettu'. Mielestäni tämän tunnuksen sija monikollisuuden
kategoriana sumerissa on epäselvä.
ȱŚǯŚǯřȱ ȱ
Inhimillinen
Ei-inhimillinen
Tunnus
Yks.
diƣir 'jumala'
áb 'lehmä'
{Ø}
Koll.
–
áb 'karja; lauma lehmiä'
{Ø}
Dist.
diƣir-diƣir 'kaikki jumalat'
áb-áb 'kaikki lehmät'
reduplikaatio
–
áb 'lehmät'
{Ø}
diƣir-re-(e-)ne 'jumalat'
–
{ene}
diƣir-diƣir-re-(e-)ne 'jumalat'
–
redupl. + {ene}
Mon.
Logografiset monikot akkadin, assyrian, heetin yms. sumerogrammeissa
Sekal.
–
AB2.঩I.A 'erilaisia lehmiä' {পi+a}
Mon.
DIƢIR.MEŠ 'jumalat'
AB2.MEŠ 'lehmät'
DIƢIR.DIƢIR.MEŠ 'kaikki...'
{meš}
56 Sumerissa merkistä DIƢIR käytetään nimeä AN. Heetissä tämä kirjoitettaisiin DIƢIR.MEŠ-eš, mikäli
kyse on nominatiivin monikosta.
57
ȱŚǯśȱ
Sumerissa adjektiivit ja muut attribuutit seuraavat pääsanaansa. Formaalisti tämä
voidaan ilmaista [N Attr]. Mahdollinen numeraali esiintyy yleensä lausekkeen alussa,
mutta sääntö ei ole ehdoton. Numeraalien paikkaan saattaa vaikuttaa arkaaiset
kirjanpidolliset konventiot, eivätkä ne aina noudata välttämättä kielessä kulloinkin
vallinnutta sanajärjestystä.
Nominilausekkeet ja yksittäiset substantiivit ovat morfosyntaktisesti samanarvoisia.
Yhdestä substantiivista (N) ja useasta attribuutista (Attr) muodostettuja nominilausekkeita (NP) voidaan taivuttaa täsmälleen samalla tavalla kuin yksittäisiä
substantiiveja.
[N Attr1 ... Attrn]
=N
Tätä voidaan havainnollistaa käyttämällä edellä opittua monikon tunnusta {ene}, joka
voi liittyä joko yksittäisen substantiivin tai kokonaisen nominilausekkeen perään,
modifioiden kaikkia lausekkeen jäseniä.
Rakenne
Esimerkki
Merkitys
[N +PL]
diƣir-re-e-ne
'jumalat'
[[N A] +PL]
diƣir gal-e-ne
'suuret jumalat'
[[N A A] +PL]
diƣir পuš gal-e-ne
'suuret vihaiset jumalat'
[[NUM N A] +PL]
2 diƣir gal-e-ne
'kaksi suurta jumalaa'
Pääsanan ollessa ei-inhimillinen, samainen ilmiö toteutuu reduplikaation keinoin.
Esimerkiksi distributiivissa nominilausekkeen jokaisen elementin kahdentumisen
sijaan reduplikaatio tapahtuu vain viimeisessä attribuutissa, viitaten pääsanan ja sitä
edeltävien attribuuttien monikollisuuteen.
[N]
kur
'vieras maa'
[N*2]
kur-kur
'kaikki vieraat maat'
[N A]
পur-saƣ gal
[N A*2]
পur-saƣ gal-gal
57 Attestoitu, mm. Sîn-iddinam E, rivi 11.
'suuri vuoristo'
57
'(kaikki) suuret vuoristot'
58
4 Nominit
ȱŚǯśǯŗȱ ȱ
Sumerissa on kolme tapaa tehdä rinnastuksia:
§1 Konjunktio {bi58}, jota käytetään erityisesti muinaissumerissa. Tunnukseen {bi}
liitetään toisinaan myös komitatiivin tunnus {da}: [N [N+bi+da]], Kirjaimellisesti "N 1
N2:nsa kanssa".
(14)
íd
idigna ídburanun-bi(-da)
Eufrat ja Tigris
§2 Konkatenaatio, eli ketjutus. Hyvin yleinen tapa muodostaa rinnastuksia on listata
rinnastetut sanat tai lausekkeet peräkkäin: [N1] [N2]. Ketjurakenteiden tulkinnassa on
hyvä muistaa sanajärjestys, jotta sen osat saa segmentoitua oikein.
(15) ugula nu-bànda
Yliherra ja kapteeni
(16) ég pa5 du6
Kanava, pengerrys ja suojavalli
(17) 6 gud niga 60 udu niga Kuusi lihotettua härkää ja 60 lihotettua lammasta
§3 Akkadilaiset konjunktiot {u} ja {ma}. Sumerissa esiintyy muinaisakkadilaiselta
kaudelta alkaen akkadin konjunktio ù 'ja'. Muinaisbabylonialaiselta kaudelta alkaen
tavataan myös ns. konsekutiivia -ma.
(18) gú im-da-bar-re-ma kušguru21-ni ba-an-ku5 ù e-ne ba-an-dab5
(kun hän) vastusti häntä, (-ma) hän leikkasi halki hänen kilpensä ja (u)
vangitsi hänet.
ȱŚǯŜȱ
Substantiiveja
an
anše
diƣir
dumu
é
énsi(k)
gu4(d‫)ރ‬
iri
'taivas; taivaanjumala An'
'aasi'
'jumala'
'lapsi; poika'
'temppeli; talo'
'hallitsija, pappisruhtinas'
'härkä'
'kaupunki'
ki
kur
lú
lugal
munus
nin
sipa(d)
udu
58 Nykyään analysoidaan myös {be} (Jagersma 2010: 95).
'maa, paikka'
'vuori; vieras maa'
'mies; joka; henkilö'
'kuningas'
'nainen'
'valtiatar'
'paimen'
'lammas'
59
Adjektiiveja
dùg, du10
gal
maপ
kù(g)
sag8/9
'hyvä'
'suuri'
'mahtava'
'pyhä; puhdas'
'kaunis'
tur
'pieni'
Muista! Osa adjektiiveista saattaa
esiintyä myös suffiksin {a} kanssa:
sag9-ga, du10-ga.
Determinatiiveja
d
ƣeš/ƣiš
ki
jumalat
puuesineet
paikat
Kliitit ja suffiksit
-(C)e-ne
পi-a
-bi(-da)
Monikko
Sekalaisia ...
'ja'
{ene}
{পi+a}
{bi}, {bi+da}
ȱŚǯŝȱ §§
1. Mitkä alla olevista sanoista voidaan taivuttaa monikkoon suffiksilla {ene}?
Muodosta monikko (ortografisesti) kaikista mahdollisista sanoista (esim. diƣir ĺ
diƣir-re-e-ne).
(a) ki
'maa'
(g) gu5-li
'ystävä'
(b) an
'taivas'
(h) nu-gig
'papitar'
(c) dumu
'lapsi'
(i) ur
'koira; palvelija'
(d) na4
'kivi'
(j) árad
'orja'
(e) šeš-gal
'isoveli'
(k) mušen
'lintu'
dub-sar
'kirjuri'
(l) a
'vesi'
(f)
2. Käännä.
(a) lugal ma‫ې‬
_______________________________
(b) é tur
_______________________________
60
4 Nominit
(c) sipad énsi-ke4-ne
_______________________________
(d) munus sag9-ge-ne
_______________________________
(e) dumu tur-tur
_______________________________
kur-kur
_______________________________
(f)
(g) anše udu gu4-‫ې‬i-a
_______________________________
(h) iri ma‫ ې‬kù-ga
_______________________________
(i)
dumu-ne
_______________________________
(j)
iri lugal dùg-bi
_______________________________
3. Käännä sumeriksi (translitteraationa).
(a) suuri pyhä kaupunki
____________________________
(b) kaikki naiset
____________________________
(c) poika ja kuningas
____________________________
(d) pyhät jumalat
____________________________
(e) valtiattaruus
____________________________
4. Translitteroi ja käännä. Käytä apuna luvun 2 ja kirjan lopussa olevaa merkkilistaa.
(a)
(b)
(c)
(d)
(e)
ȱśȱ ȱȱȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŚŜǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŘŞǲȱȱŘŖŗŖǱȱŞşǼ
Alla oleva kaavio esittää sumerin nominilausekkeen morfosyntaktisen rakenteen, jota
on tapana kutsua nominaaliketjuksi. Katkoviivat viittaavat optionaalisiin nominaaliketjun jäseniin. Symboli + viittaa sidonnaisiin morfeemeihin, eli sellaisiin merkitysosasiin, jotka esiintyvät aina liittyneinä toiseen morfeemiin.
I
[pääsana]
II
III
IV
V
VI
[attribuutit] [+possessiivi] [+monikko] [+sija] [+kopula]
Sumerissa rakenteellisesti yksinkertaisin – minimaalinen – nominaaliketju koostuu
pääsanasta ja sijapäätteestä. Esimerkissä (a) lugal 'kuningas' taivutettuna absolutiivissa,
eli sumerin nominien perusmuodossa. Absolutiivin tunnus on nollamorfeemi {Ø}.
(a)
[N +CASE]
{lugal+Ø}
'kuningas'
Kuten viime luvussa mainittiin, mikäli pääsanalla on attribuutteja, kaikki normaalisti
pääsanaan liittyvät taivutuspäätteet, kuten omistusliitteet, monikko ja sijapäätteet
liittyvät nominaaliketjun viimeisen attribuutin perään. Esimerkkinä lausekkeet lugal
ma‫' ې‬mahtava kuningas' (b) ja lugal ma‫ې‬-e-ne (c) 'mahtavat kuninkaat'.
(b)
[[N A] +CASE]
{lugal maপ+Ø}
'mahtava kuningas'
(c)
[[N A] +PL +CASE]
{lugal maপ+ene+Ø}
'mahtavat kuninkaat'
62
5 Nominaaliketju ja sen morfotaksi
ȱśǯŗȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŗŖŗȮŗŗŖǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱřŘȮřŚǲȱȱŘŖŗŖǱȱŘŗŘȮŘŘŖǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŘşȮřŖǼ
Sumerissa omistajaa ilmaistaan pronomineista johdetuilla possessiivisuffikseilla, jotka
esiintyvät yksikön ja monikon jokaisessa persoonassa. Kolmannessa persoonassa on
lisäksi olemassa erikseen inhimilliseen ja ei-inhimilliseen omistajaan viittaavat
suffiksit.
Monikon possessiivisuffiksit ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä niiden tunnistaminen ole ensimmäistä persoonaa lukuun ottamatta peruskurssilla välttämätöntä.
Morfeemi
Neutraali
+ <a>
+ <e>
y.1.p.
{ƣu}
ƣu10
ƣá
ƣu10, ƣu10-ù
y.2.p.
{zu}
zu
za
zu
y.3.p. inhim.
{ani} / {ane}
(a-)ni, (a-)né
(a-)na
(a-)né
m.1.p
{me}
me
me-a
-
m.2.p
{zunene}
zu-ne(-ne)
zu-ne(-ne)-a
-
m.3.p
{anene}
(a-)ne-ne
(a-)ne-ne-a
-
(ei-inhim.)
{be} / {bi}
bi, bé, be6
ba
bé
Taulukko esittää sumerin omistusliitteiden morfologiset syvämuodot, sekä näiden
ortografiset asut. Kaksi oikeanpuoleisinta saraketta kuvaavat omistusliitteen ortografisia muotoja, mikäli sitä seuraa joko vokaalilla <e> tai <a> alkava suffiksi, kuten
jokin sijapääte. Sarake neutraali viittaa suffiksien kirjoitusasuun muualla.
(19)
(20)
é-ƣá
'talossani'
{é+ƣu+a}
{talo+minun+LOC}
kur-ra-na
'hänen maassaan'
{kur+ani+a}
{maa+hänen+LOC}
(regressiivinen assimilaatio)
(rajageminaatio ja assimilaatio)
Kummassakin esimerkissä (19, 20) possessiivisuffiksin loppuvokaali assimiloituu sitä
seuraavaan vokaalialkuiseen morfeemiin: {ƣu+a} ĺ /ƣa/, {ani+a} ĺ /ana/.
Esimerkissä (20) toteutuu myös rajageminaatio. Kolmannen persoonan vokaalialkuisilla possessiivisuffikseilla, kuten {ani} on allomorfi /ni/ vokaalien jäljessä (21).
Tämä on paralleeli monikon allomorfialle {ene} ĺ /ne/.
(21)
63
dumu-ni
'hänen poikansa'
{dumu+ani+Ø}
{poika+hänen+ABS}
(suffiksin alkuvokaalin kato)
Tärkeä huomio: Kolmannen persoonan omistusliitteet on perinteisesti luettu {ani} ja
{bi}, mutta viime aikoina muutamat assyriologit (mm. Jagersma 2010) ovat pyrkineet
yleistämään lukutapoja a-né {ane} ja bé {be}, joista erityisesti jälkimmäinen on
todennäköisesti oikea. Vaikka tässä materiaalissa käytetäänkin konservatiivisia
lukutapoja, on kielen opiskelijan hyvä oppia tunnistamaan myös uudet lukutavat.
ȱśǯŗǯŗȱ ȱ
Mikäli omistettavia asioita on useita, liitetään omistusliite ei-inhimillisissä
substantiiveissa reduplikoituun vartaloon. Inhimillisissä substantiiveissa omistusliitteen perään lisätään morfotaksin mukaisesti monikon tunnus.
Yksi omistettava
Ei-inh. udu-zu
Inh.
Monta omistettavaa
'(yksi) lampaasi'
udu-udu-zu
'kaikki lampaasi'
{udu+zu+Ø}
[N +Poss +Case]
{udu.udu+zu+Ø}
[N*2 +Poss +Case]
dumu-zu
'(yksi) lapsesi'
dumu-zu-ne
'(useat) lapsesi'
{dumu+zu+Ø} [N +Poss +Case]
{dumu+zu+ene+Ø} [N +Poss +PL +Case]
64
ȱśǯŘȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŗśŜȱȮȱȗŘŘŖǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱřřȮŚŚǲȱȱŘŖŗŖǱȱŗřŝȮŘŖŜǼ
Sumerissa on klassisen tulkinnan mukaan kymmenen sijamuotoa.
Morfeemi
Ortografia
Absolutiivi
{Ø}
Ø
Ergatiivi
{e}
Ø, e, ù, a, bé, dè, ge, né, le,ré, re, ke4, re6
Genetiivi
{ak+}
Ø, a, ba, da, la, lá, na, ma, ra, ga, ƣá, ka, rá
Datiivi
{ra}
ra, rá, ar, ir, er, ur, la59
Lokatiivi
{a}
a, ba, da, la, lá, na, ma, ra, ga, ƣá, ka, rá
Terminatiivi
{še}
šè, eš, uš, úš, aš, áš
Ablatiivi-instr.
{ta}
ta60
Direktiivi
{e}
Ø, e, ù, a, bé, dè, ge, né, le, ré, re, ke4, re6
Ekvatiivi
{gin, gen}
gin7/gen7, ge-en, gi-in
Komitatiivi
{da}
da, da5
Taulukko kuvaa sijamuotojen morfologiset syvämuodot, sekä näiden mahdolliset
ortografiset refleksit. Kirjoitusasujen määrästä ei kannata hämmentyä, sillä taustalla
ovat samat tutut ilmiöt kuin monikon tunnuksenkin yhteydessä – vokaalin jäljessä
vokaalialkuiset morfeemit saattavat kadota tai assimiloitua ja yleisesti muihin
konsonantteihin kuin <š, s, z, প> päättyvissä sanoissa morfeemirajalla tapahtuu
rajageminaatio.
Datiivin, lokatiivin, ablatiivin ja direktiivin distribuutiot ovat rajallisia: ablatiivi,
lokatiivi ja direktiivi eivät liity inhimillisiin substantiiveihin, ja datiivi ei puolestaan
liity ei-inhimillisiin substantiiveihin. Paradigman aukot korvataan muilla sijoilla tai
perifrastisilla ilmauksilla. Sijojen täydennysjakauma on seuraava:
Funktio
Inhimilliset substantiivit
Ei-inhimilliset substantiivit
Datiivi
{ra} datiivi
{e} direktiivi
Direktiivi
{ra} datiivi
{e} direktiivi
Lokatiivi
Ei esiinny
{a} lokatiivi
Ablatiivi
{ki ...+ak+ta} ablatiivi
{ta} ablatiivi
59 Tyypilisesti jumalan ୾en-líl perässä.
60 Saattaa erityisesti Gudean sumerissa esiintyä myös muodossa <ra> tai <da>. Tämä on kuitenkin melko
harvinaista.
65
Inhimillisten substantiivien ablatiivi muodostetaan perifrastisella ilmauksella {ki ...
+ak+ta}, kirjaimellisesti '... paikasta'. Esimerkkinä ki lugal-la-ta {ki lugal+ak+ta}
'kuninkaalta', vrt. ei-inhimilliset substantiivit, joiden yhteydessä käytetään pelkkää
ablatiivia: kur-ta {kur+ta} 'vieraasta maasta'.
ȱśǯŘǯŗȱ ȱȱ
§1 Absolutiivi {Ø} ilmaisee lauseen subjektia intransitiivilauseessa (22) ja objektia
transitiivilauseissa sekä (23) passiivissa (24). Absolutiivin funktiota voidaan luonnehtia
kokijaksi, eli entiteetiksi, joka kokee verbistä aiheutuvan toiminnan. Absolutiivi on
sumerin substantiivien perusmuoto.
(22)
(23)
lugal mu-ƣen
'kuningas saapui'
{lugal+Ø mu+ƣen+Ø}
{kuningas+ABS saapui}
é ba-dù
'temppeli rakennettiin'
{é+Ø ba+dù+Ø}
{temppeli+ABS rakennettiin}
subjekti
pass. objekti
§2 Ergatiivi {e} ilmaisee transitiivilauseen subjektia, eli agenttia joka panee
täytäntöön verbin kuvaaman toiminnan.
(24) lugal-e é mu-dù
{lugal+e é+Ø mu+n+dù+Ø}
'kuningas rakensi temppelin'
{kuningas+ERG temppeli+ABS rakensi}
§3 Genetiivi {ak+} ilmaisee omistajaa ja poikkeaa hierarkkisesti muista sijoista, sillä
se alistaa pääsanansa genetiiviattribuutiksi. Koska genetiiviattribuutti vastaa mitä
tahansa muuta attribuuttia, on sen perään lisättävä vielä toinen sijapääte, jotta
nominaaliketjun ehto täyttyisi. Genetiivit käsitellään tarkemmin seuraavassa luvusssa.
(25) é dnin-ƣír-su-ka
{é dnin.ƣír.su.k+ak+Ø}
'Ningirsun temppeli'
{temppeli Ningirsu+GEN+ABS}
§4 Datiivi {ra} esiintyy vain inhimillisten substantiivien yhteydessä ilmaisten
tyypillisesti hyötyjää ja vastaten kysymykseen kenelle? Datiivi voidaan merkitä myös
verbien prefiksiketjuun (esim. {na} 'hänelle'), jolloin sitä ei aina merkitä epäsuorana
objektina toimivaan nominiin (27) (kts. dimensionaaliprefiksit). Uussumerisssa
datiivilla on vokaalien jäljessä allomorfi /r/.
66
(26) lugal-ƣu10-ra ù-na-dug4
'sano kuninkaalleni'
{lugal+ƣu+ra u+i+na+n+dug4+Ø}
{kuningas+minun+DAT sano}
(27) inanna é mu-na-dù
'hän rakensi temppelin Inannalle'
{inanna(+ra) é+Ø mu+na+n+dù+Ø}
{Inanna(+DAT) é+ABS hän rakensi}
§5 Lokatiivi {a} ilmaisee jonkin sisäpuolella olemista tai liikettä jonkin sisään.
Lokatiivi toimii myös epäsuoran objektin sijana esimerkiksi ilmaisten materiaalia,
mistä jokin on tehty. Lokatiivi ei liity inhimillisiin substantiiveihin ja se voidaan liittää
myös verbin prefiksiketjuun (29), esim. {ni} 'siellä'.
(28) iri kù-ga
'pyhässä kaupungissa'
{iri kug+a}
{kaupunki pyhä+LOC}
(29) é-a mu-na-ni-kux(DU)
'hän vei sen temppeliin'
{é+a mu+na+ni+n+kux+Ø}
{temppeli+LOC hän vei sen}
(30) im-bi ki kù-ga im-mi-lu
'hän sekoitti sen saven pyhästä maasta'
{im+bi+Ø ki kug+a i+mu+bi+n+lu+Ø}
{savi+sen+ABS maa puhdas+LOC sekoitti}
§6 Terminatiivi {še} on monimuotoinen sija, joka ilmaisee liikettä tai ajan kulkua
jotakin päämäärää kohti ja toimintaa jonkin hyväksi tai jonkin puolesta. Se voi
toisinaan olla merkitykseltään myös translatiivinen, eli ilmaista muutosta joksikin.
Terminatiivi voidaan merkitä verbin prefiksiketjuun {ši}, jolloin se saatetaan jättää
merkitsemättä epäsuorana objektina toimivaan nominiin (34). Terminatiivilla on
uussumerissa allomorfi /š/ vokaalien jäljessä.
(31) zimbirki-šè পu-mu-ba-al
{zimbir+šè পa+mu+‫ގ‬+bal+Ø}
(32) nam-ti-la-ni-šè a mu-na-ru
'kaivoin (Eufratin) totisesti Sippariin saakka'
{Sippar+TER minä totisesti kaivoin}
'hän omisti sen (jumalalle) elämänsä hyväksi'
{nam.til+ani+šè a mu+na+n+ru+Ø} {elämä+hänen+TER hän omisti}
(33) alan-na-ni-šè mu-tu
{alan+ani+šè mu+n+utud+Ø}
(34) ù nu-ma-ši-ku4
{ù+Ø nu+ì+mu+ba+ši+ku4+Ø}
'hän muotoili (dioriitin) hänen patsaakseen'
{patsas+hänen+TER hän muotoili}
'hän ei nukkunut' (kirj. astunut uneen)
{uni(+TER) hän ei astunut sinne}
67
Moderni tulkinta: Attingerin (1993: 254) ja Jagersman (2011: 189) mukaan
terminatiivi tulisi tulkita kahdeksi eri sijamuodoksi: terminatiiviksi {še} ja
adverbiatiiviksi {eš}. Adverbiatiivi vastaa kysymyksiin miten? ja millä tavalla?
(35) ୾nin-ƣír-su u4-dè-éš im-è
{nin.ƣír.su.k+Ø ud+eš ì+m+è+Ø}
'Ningirsu nousi esiin päivän lailla'
{Ningirsu+ABS päivä+ADV nousi esiin}
Koska sijat ovat funktioltaan hyvin samankaltaiset, on sijat tässä kirjassa yhdistetty
terminatiiviksi.
§7 Ablatiivi-instrumentaali {ta} viittaa asian temporaaliseen tai lokatiiviseen
alkuperään (36, 37) tai teon välineeseen (38). Inhimillisten substantiivien yhteydessä
käytetään perifrastista rakennetta {ki ...+ak+ta}. Ablatiivi voidaan merkitä myös verbin
prefiksiketjuun {ta} (38). Liikettä ilmaistessa ablatiivi on terminatiivin vastakohta.
(36) kur-ta mu-na-ta-e11
'hän toi vuorilta alas (valkoista setripuuta)'
{kur+ta mu+na+ta+n+e11+Ø}
(37) u4 ul-lí-a-ta
{vuori+ABL hän toi alas}
'muinaisista ajoista (lähtien)'
{ud ul.li.ak+ta}
{päivä muinainen+ABL}
(38) temen-bi izi im-ta-lá
'hän puhdisti sen perustukset tulella'
{temen+bi izi+Ø ì+mu+ta+n+lá+Ø} {perustus+sen tuli(+ABL) hän puhdisti}
§8 Direktiivi {e} ilmaisee jonkin läheisyydessä olemista tai jonkin läheisyyteen liikkumista (39). Direktiivi toimii datiivina ei-inhimillisten substantiivien yhteydessä (40).
(39) kar siraraki-ke4 má bí-ús
'hän johdatti laivan Siraran satamaan'
{kar sirara+ak+e má+Ø bi+n+ús+Ø} {satama Sirara+GEN+DIR laiva+ABS johdatti}
(40) kir11-e áš nam-en
'älä kiroa vuohelle'
{kir11+DIR áš+Ø nan+mu+e+en} {vuohi+DIR kirous+ABS älä sano}
§9 Ekvatiivi {gin} ilmaisee samankaltaisuutta jonkin kanssa. Muutamat assyriologit
translitteroivat ekvatiivin muotoon gen7 {gen}. Tässä kieliopissa käytetään kuitenkin
perinteistä ETCSL:n mukaista translitteraatiotapaa, sillä uudesta lukuasusta ei ole
selkeää konsensusta.
(41) পur-saƣ gal-gin7 পé-mi-íl
'korotin (sen) kuin mahtavan vuoriston'
{পur.šaƣ gal+gin পa+ì+m +bi+‫ގ‬+íl+Ø} {vuoristo suuri+EQU korotin totisesti}
u
68
§10 Komitatiivi {da} ilmaisee jonkin seurassa olemista (42) ja tunneverbien
yhteydessä tunnereaktion syytä (43). Komitatiivia käytetään possessiivisuffiksin {bi}
yhteydessä myös konjunktiona ”ja”. Komitatiivi voidaan merkitä verbin prefiksiketjuun, jolloin sitä ei välttämättä merkitä epäsuoraan objektiin (44).
(42) an-da níƣ im-da-lu-lu-un
'taivaan kanssa teet asiat lukuisiksi'
{an+da níg+Ø ì+mu+da+lu.lu+en}
(43) ba-an-da-mud-en
(44)
{taivas+COM asia+ABS teet lukuisaksi}
'(tämä) sai minut huolestuneeksi'
{ba+n.da+mud+en}
{IEN+COM+huolestua+minä}
íd
'Tigris ja Eufrat'
idigna ídburanun-bi-da
{idigna buranun+bi+da}
{Tigris Eufrat+sen+COM}
ȱśǯŘǯŘȱ ȱȱȱ
Uussumerissa ergatiivi ja direktiivi {e} yleensä assimiloituvat edeltävään vokaaliin.
/u+e/
dumu-ù
{dumu+e}
'poika' (ergatiivissa)
/a+e/
ama-a
{ama+e}
'äiti' (ergatiivissa)
/i+e/
lugal-la-né
{lugal+ani+e}
'hänen kuninkaansa' (ergatiivissa)
Uussumerissa lisäksi datiivilla {ra} ja terminatiivilla {še} on allomorfit /r/ ja /š/.
Allomorfit esiintyvät vokaalien jäljessä ja ne kirjoitetaan edeltävästä vokaalista
riippuen merkeillä <ar, er, ir, ur> ja <eš, uš, úš, aš, áš>. Allomorfia ei ole ehdoton ja
saattaa toisinaan jäädä toteutumatta.
Orgtografia
Morfeemit
Morfit
Merkitys
(45) nin-a-ni-ir
{nin+ani+ra}
/nin+ani+r/
'hänen valtiattarellensa'
(46) ama-ar
{ama+ra}
/ama+r/
'äidille'
(47) arattaki-aš
{aratta+še}
/aratta+š/
'Arattaan'
(48) šu-ƣu10-uš
{šu+ƣu+še}
/šu+ƣu+š/
'käteeni'
Sumerin kaikissa kielivaiheissa genetiivin tunnus {ak} säilyttää /k/:n ainoastaan
vokaalien välissä. Näin ollen se katoaa sananloppuisena (49) tai mikäli sitä seuraa
konsonantti (50). Genetiivin /a/ katoaa puolestaan vokaalin edeltäessä sitä (51).
Kummankin kontekstin täyttyessä genetiivi katoaa kokonaan pintamuodoista (52).
69
(49) si-a
{si+ak+Ø}
'sarven'
(50) é-gal lugal-la-šè
{é.gal lugak+ak+šè}
'kuninkaan palatsia kohti'
(51) ur ୾nin-ƣír-su-ke4
{ur nin.ƣir.su+ak+e}
'Ningirsun palvelija' (ergatiivissa)
(52) é ama-šè
{é ama+ak+šè}
'Äidin taloa kohti'
Fonologisia ja ortografisia erikoistapauksia: Mikäli foneemiin /dr/ päättyvää sanaa
seuraa /a/:lla alkava sijapääte, kirjoitetaan se merkillä <rá> (53) ja /e/:llä alkavat
sijapäätteet puolestaan <re6>. Lisäksi tiettyjen <l>-päätteisten sanojen – kuten ࢤen-líl
'myrskynjumala' – jäljessä genetiivi ja lokatiivi kirjoitetaan <lá> (55) ja datiivi <la>
(56). Direktiivi ja ergatiivi sen sijaan kirjoitetaan näissäkin sanoissa normaalisti.
(53) gu4-rá
{gudr+ak+Ø}
'härän'
(vrt. diƣir-ra
{diƣir+ak+Ø}
'jumalan')
(54) gu4-re6
{gudr+e}
'härälle'
(vrt. diƣir-re
{diƣir+e}
'jumala (ergatiivi)')
{en.líł+ak+Ø}
'Enlilin'
(vrt. lugal-la
{lugal+ak+Ø}
'kuninkaan')
(56) den-líl-la
{en.líł+ra}
'Enlilille'
(vrt. lugal-ra
{lugal+ra+Ø}
'kuninkaalle')
(55)
d
en-líl-lá
ȱśǯŘǯřȱ ȱ¢
”jumala”
”poika”
”härkä”
”talo”
Suurpiirteinen käännösvastine
ABS
{Ø}
diƣir
dumu
gud
é
poika; poikaa, pojan (obj.)
ERG
{e}
diƣir-re
dumu(-ù/e)
gu4-re6
é-e
poika (subj.)
GEN
{ak+}
diƣir-ra
dumu(-a)
gu4-rá
é-a
pojan (omistus)
DAT
{ra}
diƣir-ra
dumu-ra
–
–
pojalle
LOC
{a}
–
–
gu4-rá
é-a
talossa, sisälle taloon
TER
{še}
diƣir-šè
dumu-šè
gu4-šè
é-šè
taloa kohti, talon hyväksi, taloksi
ABL
{ta}
ki diƣir-ta
ki dumu-ta
gu4-ta
é-ta
talosta, talon avulla
DIR
{e}
–
–
gu4-re6
é-e
talon lähistölle/lähistöllä
EQU
{gin}
diƣir-gin7
dumu-gin7
gu4-gin7
é-gin7
kuin poika
diƣir-da
dumu-da
gu4-da
é-da
pojan kanssa
COM {da}
70
ȱśǯřȱ
ǻȱŘŖŗŖǱȱŜŞŗȮŜŞŜǲȱȱŗşŞŚǱȱŘŝśǼ
Nominaaliketjun viimeisenä elementtinä voi esiintyä enkliittinen kopula, joka vastaa
suomen olla-verbiä. Yksikön 3. persoonalla on kaksi kirjoitusvarianttia, joista am6
(AN) on muinaissumerilainen ja àm (A.AN) sitä myöhempi.
Morfolog.
Ortografinen
yks. 1. p.
{men}
me-en61, me-en6 'olen'
yks. 2. p.
{men}
me-en
'olet'
yks. 3. p.
{am}
àm, am6
'on'
mon. 1. p.
{menden}
me-en-dè-en
'olemme'
mon. 2. p.
{menden}
me-en-zé-en
'olette'
mon. 3. p.
{meš}
me-eš
'ovat'
Yksikön kolmannen persoonan kopula assimiloituu uussumerissa edeltävään vokaaliin,
jolloin se voidaan kirjoittaa <im> tai <um>, esim. lugal-zu-um 'hän on kuninkaasi'
{lugal+zu+Ø+àm}. Konsonanttien jäljessä kopula saatetaan kirjoittaa merkillä <Cam>,
esim. é ࢤnin-ƣir-su-ka-kam 'se on Ningirsun temppeli' {é nin.ƣir.su.k+ak+Ø+am}.
Esimerkkejä tyypillisestä kopulan käytöstä olla-verbinä.
(57) diƣir-ra-ni ୾šul-utul-am6
{diƣir+ani+Ø šul.utul+Ø+am}
(58) ki áƣ dmarduk(AMAR.UD)-me-en
{ki áƣ marduk+ak+Ø+men}
'hänen jumalansa on Šul-utul'
{jumala+hänen+ABS šul.utul+ABS+on}
'olen Mardukin rakastama'
{rakastaa Marduk+GEN+ABS+olen}
61 Erityisesti Gudeassa yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan kopulat esiintyvät usein muodoissa me,
esim. sipad-me 'olen lammaspaimen'.
71
ȱśǯŚȱ §ȱ
Translitteraatio
kalam-me-ta kur-kur-šè
Morfologinen
{kalam+me+ta kur.kur+sè}
{sumerilaisten.maa+meidän+ABL vieras.maa+vieras.maa+TER}
Merkitys
'Kotimaastamme kaikkiin vieraisiin maihin'
Translitteraatio
lugal-ƣu10-ur
Morfologinen
{lugal+ƣu+ra}
{kuningas+minun+DAT}
Merkitys
'Kuninkaalleni'
Translitteraatio
é zid-za
Morfologinen
{é zid+zu+a}
{temppeli oikea+sinun+LOC}
Merkitys
'Sinun oikeassa temppelissäsi'
Translitteraatio
gu4-rá-ni-šè
Morfologinen
{gud‫ރ‬+ani+še}
(huomaa rá, koska edellinen foneemi /d‫ރ‬/)
{härkä+hänen+TER}
Merkitys
'Hänen härkäänsä kohtaan'
Translitteraatio
é diƣir gal-la-ne-ne-a
Morfologinen
{é diƣir gal+anene+ak+Ø}
(huom! lokatiivi ei mahdollinen koska
pääsana on elollinen/inhimillinen)
{temppeli jumala suuri+heidän+GEN+ABS}
Merkitys
'Heidän suuren jumalansa' temppeli'
Translitteraatio
énsi-ƣu10-ne-gin7
Morfologinen
{énsik+ƣu+ene+gin7}
{hallitsija+minun+PL+EQU}
Merkitys
'Kuten minun (useat) hallitsijani'
72
ȱśǯśȱ
Substantiiveja
Adjektiiveja
ƣidru
kala(g), kala-ga
nita(প)
šag4, šà
ur-saƣ
é-an-na
୾ƣá-tùm-dùg
୾inanna(k)
'valtikka'
'voimakas'
'mies; uros'
'sydän, sisus; mieli'
'soturi, sankari'
Eanna, Inannan temppeli.
Hedelmällisyyden
jumalatar
Hedelmällisyyden ja
manalan jumalatar
tur
zi(d)
bábbar
'pieni'
'oikea(mielinen)'
'valkoinen'
ƣidru
pa 'oksa; pää'
tur
dumu 'poika'
kala(g)
zi(d)
nita(প)
babbar(UD)
bábbar(UD.UD)
u4(d) 'päivä'
šag4, šà
ur-saƣ
ra (datiivi)
raপ 'lyödä'
da (komitatiivi)
šè (terminatiivi)
gin7 (ekvatiivi)
gim (ekvatiivi)
dím 'luoda'
ta (ablatiivi)
73
ȱśǯŜȱ §§
1. Käännä ja analysoi morfologisesti seuraavat nominaalilauseet. Sanastoa kannattaa
kerrata tehtävistä III. Esimerkki: é gal-gal-la-ni-ta ĺ {é gal.gal+ani+ta} ĺ {temppeli
suuri.suuri+hänen+ABL} "hänen (kaikista) suurista temppeleistään". Osa saattaa olla
myös monitulkintaisia.
a)
udu-me
b)
udu sipad zi-da
c)
iri-zu-šè
d)
lugal nin-a-ni-da
e)
nin maপ-maপ-e
f)
iri-na
g)
kur-kur-ta
h)
an-ta ki-šè
i)
é bábbar-za
j)
iri-ƣá
k)
iri kug-ga-ni-šè
l)
lugal-ƣu10-šè
m) munus sag೪-da
n)
ƣidru-ba
o)
nitaপ kala-ga-gin7
p)
ur-saƣ kala-ge-ne-er
q)
lugal zid iri kug-ga-na
r)
dumu tur énsi-ka
s)
udu-udu-zu-uš
t)
ki diƣir gal-gal-e-ne-ta
u)
é-an-na ୾inanna-ka
v)
kù ୾ƣá-tùm-dùg-ge
74
2. Translitteroi ja käännä. Käytä apuna toisen luvun merkkilistaa.
a)
b)
c)
d)
e)
f)
g)
h)
i)
j)
k)
l)
m)
n)
o)
p)
q)
r)
ȱŜȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŗŜŗȮŗŜŞǰȱ¡ȱŘŖŗŗǱȱřşǰȱ£ȱŘŖŖřǱȱřŜȮřŞǼ
Genetiivi on hierarkkisesti eriarvoinen muiden sijamuotojen kanssa, sillä se ei voi
sulkea nominaaliketjua. Tästä johtuen merkitsen sen syvämuotoa symbolilla {ak+}.
Nominaaliketjun sulkemisen sijaan genetiivi alistaa pääsanansa attribuutiksi, jolloin se
vastaa morfosyntaktisesti adjektiivia.
[N +GEN] ĺ [Attrgen] = [A]
Täten siis nominilausekkeet lugal ma‫ې‬-ra 'mahtavalle kuninkaalle' ja šeš lugal-la-ra
'kuninkaan veljelle' ovat syntaktisesti yhdenvertaisia, eli koostuvat yhdestä substantiivista ja sitä määrittävästä attribuutista, sekä ketjun sulkevasta sijapäätteestä.
(59) lugal maপ-ra
[N Attr +CASE]
{kuningas mahtava+DAT}
{lugal maপ+ra}
(60) šeš lugal-la-ra
'mahtavalle kuninkaalle'
[N Attrgen +CASE] 'kuninkaan veljelle'
{šeš lugal+ak+ra}
{veli kuningas+GEN+DAT}
Rekursiivisissa rakenteissa, kuten ”kuninkaan veljen pojan talo” genetiivilausekkeet
[N Attrgen] alistetaan edelleen attribuuteiksi, jolloin syntyy sisäkkäin upotettuja
rakenteita. Esimerkkinä yksinkertainen genetiivilauseke (61), sekä upotettu
genetiivirakenne, jossa tämä on alistettu edelleen genetiiviattribuutiksi (62).
(61) šeš lugal-la-ra
{šeš lugal+ak+ra}
'kuninkaan veljelle'
{veli kuningas+GEN+DAT}
[N Attrgen +CASE]
(62) dam šeš lugal-la-ka-ra
{dam šeš lugal+ak+ak+ra}
'kuninkaan veljen vaimolle'
{vaimo veli kuningas+GEN+GEN+DAT}
[N [N Attrgen]gen +CASE]
Rekursiivinen genetiivilauseke voidaan hahmottaa myös yksinkertaisena puumallina,
jolloin sisäkkäiset upotukset erottuvat helpommin.
76
6 Genetiivilausekkeet
NP
N
pääsana
+CASE
attribuutti
+GEN
pääsana
attribuutti
+GEN
{dam
šeš
lugal
+ak
+ak
+ra}
”vaimo”
”veli”
”kuningas”
GEN
GEN
DAT
Ketjua voidaan periaatteessa jatkaa edelleen, esim. ama dam šeš lugal-la-ka-ka-ra
"kuninkaan veljen vaimon äidille" {ama dam šeš lugal+ak+ak+ak+ra}, joskin näin
kompleksiset rakenteet ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Yli kolmea upotettua
genetiiviä ei ole attestoitu yhdessäkään sumerilaisessa tekstissä.
ȱŜǯŗȱ ȱȱȱ
Genetiivilausekkeiden jäsenet voivat luonnollisesti sisältää attribuutteja, omistusliitteitä tai esiintyä monikossa, kuten lauseessa ”oikean kuninkaan nuoret veljet”.
Melko suoraviivaisia ovat sellaiset tapaukset, joissa genetiivilausekkeen substantiiveilla on adjektiiviattribuutteja.
(63)
(64)
(65)
šeš lugal zid-da
'oikean kuninkaan veli'
{šeš lugal zid+ak+Ø}
{veli kuningas oikea+GEN+ABS}
šeš zid lugal-la
'kuninkaan oikea veli'
{veli oikea kuningas+ak+Ø}
{veli oikea kuningas+GEN+ABS}
šeš tur lugal zid+da
'oikean kuninkaan nuori veli'
{šeš tur lugal zid+ak+Ø}
{veli nuori kuningas oikea+GEN+ABS}
Kahdessa ensimmäisessä lauseessa adjektiivi määrittää joko genetiivilausekkeen
attribuuttia (63) tai pääsanaa (64); esimerkissä (65) kummallakin genetiivilausekkeen
jäsenellä on oma adjektiiviattribuutti.
77
Yleensä rakenteellisesti vaikeammin hahmotettavia ovat konstruktiot, joissa joko
pääsanaa tai genetiiviattribuuttia modifioi jokin kieliopillinen morfeemi. Tarkastellaan
kahta esimerkkiä, joissa monikon tunnus määrittää attribuuttia tai pääsanaa:
(66) dumu diƣir-re-e-ne
'jumalten lapsi'
{dumu diƣir+ene+ak+Ø}
(67) dumu diƣir-ra-ke4-ne
{lapsi jumala+PL+GEN+ABS}
'jumalan lapset'
{dumu diƣir+ak+ene+Ø}
{lapsi jumala+GEN+PL+ABS}
Esimerkin (66) genetiiviattribuutin {diƣir+ene+ak} morfotaksia [N +PL +CASE]
tarkastelemalla käy ilmi, että monikon tunnus {ene} viittaa genetiiviattribuuttiin (sillä
monikon tunnus edeltää aina sijapäätettä). Tätä seuraava absolutiivin tunnus
puolestaan viittaa pääsanaan ja sulkee lausekkeen:
[N [N +PL +CASE] +CASE]
(= [N Attrpl+gen +CASE])
Rakenne siis vastaa syntaktisesti mitä tahansa nominaalilauseketta [ [N Attr] +CASE],
kuten vaikkapa {dumu tur+Ø} 'pieni lapsi'.
(66) 'jumalten lapsi'
NP
N
CASE
N
ATTR
N
PL
CASE
{dumu
diƣir
+ene
+ak
+Ø}
{lapsi
jumala
PL
GEN
ABS}
[N
[N
+PL
+CASE]gen
+CASE]
Esimerkissä (67) puolestaan monikon tunnus {ene} ei voi viitata genetiiviattribuuttiin,
sillä tällöin se rikkoisi nominaaliketjun morfotaksia. Genetiiviattribuutiksi täytyy siis
segmentoida {diƣir+ak}, eli [N +CASE], joka on upotettu nominaalilauseeseen
{dumu+ene+Ø} [N +PL +CASE] attribuuttina:
[N [N +CASE] +PL +CASE]
(= [[N Attrgen] +PL +CASE])
Tämä vastaa syntaktisesti mitä tahansa nominaalilauseketta, joka on muodoltaan [ [N A]
+PL +CASE], kuten {dumu tur+ene+Ø} 'pienet pojat'.
78
(67) 'jumalan lapset'
NP
N
N
PL
CASE
ATTR
N
CASE
{dumu
diƣir
+ak
+ene
+Ø}
{lapsi
jumala
GEN
PL
ABS}
[N
[N
+CASE]gen
+PL
+CASE]
Muotoja, joissa sekä pääsana että attribuutti ovat monikollisia ei ole attestoitu, mutta
ne olisivat luonnollisesti muotoa {dumu diƣir+ene+ak+ene+Ø} 'jumalten lapset'
(genetiiviattribuutti alleviivattu).
Genetiivilausekkeen pääsanaa voidaan taivuttaa, kuten mitä tahansa nominaalilausetta.
(68) é lugal zid-da-šè
{é lugal zid+ak+še}
(69) é kug iri-me-ka
{é kug iri+me+ak+a}
'oikean kuninkaan taloon'
{talo kuningas oikea+GEN+TER}
'kaupunkimme pyhässä temppelissä'
{temppeli pyhä kaupunki+meidän+GEN+LOC}
Sumerissa on mahdollista myös määrittää omistusliitteellä kokonaista genetiivilauseketta. Tällaisten rakenteiden kääntämisessä on otettava vapauksia.
(70) é iri kù-ga-ka-ni
{é iri kug+ak+ani+Ø}
'hänen temppelinsä pyhässä kaupungissa'
(kirj. 'pyhän kaupungin hänen temppelinsä')
{temppeli kaupunki pyhä+GEN+hänen+ABS}
ȱŜǯŘȱ ȱ
Antisipatorinen genetiivilauseke koostuu genetiiviin taivutetusta attribuutista ja sitä
seuraavasta pääsanasta, joka kongruoi attribuutin kanssa inhimillisyydessä. Esimerkkeinä sama ilmaisu esitettynä (71) normaalina ja (72) antisipatorisena genetiivilausekkeena:
79
(71) é lugal-la
'kuninkaan talo'
{é lugal+ak+Ø}
{talo kuningas+GEN+ABS}
(72) lugal-la é-a-ni
'kuninkaan talo'
{lugal+ak é+ani+Ø}
{kuningas+GEN talo+hänen+ABS}
Huomaa, että inhimillinen possessiivisuffiksi {ani} kongruoi sanan lugal kanssa.
Mikäli rakenne olisi päinvastainen, käytettäisiin ei-inhimillistä suffiksia {bi} (73).
(73) é-a lugal-bi
'talon kuningas'.
{é+ak lugal+bi+Ø}
{talo+GEN kuningas+sen+ABS}
ȱŜǯřȱ ȱȱ§§
Genetiivi esiintyy toisinaan leksikaalistuneena ilman pääsanaa. Yleisimmin
paikannimiin liittyneinä ilmaisten kansallisuuksia: elamki-ma 'elamilainen' (kirj.
Elamin).
ȱŜǯŚȱ
Sumerissa tiettyjä substantiiveja voidaan käyttää preposition kaltaisina määritteinä
genetiivin ja paikallissijojen kanssa. Tällaisia perifrastisia rakenteita on tapana kutsua
prepositionaalilauseiksi.
(a)
{bar...+ak+a}
bar iri-ka
'kaupungin vuoksi'
(b)
{eger...+ak+a}
eger dub-ka
'savitaulun kääntöpuolella/takana/jäljessä'
(c)
{igi...+ak+a}
igi ୾nanna-ka
'Nannan edessä'
(d)
{igi...+ak+ta}
igi ୾nanna-ta
'Nannan edestä'
(e)
{igi...+ak+še}
igi ୾nanna-šè
'Nannan eteen'
(f)
{mu...+ak+še}
mu lugal-la-šè
'kuninkaan nimessä'
(g)
{ki...ak+ta}
ki lugal-la-ta
'kuninkaalta'
ȱŜǯśȱ §§
1. Käännä ja analysoi morfologisesti seuraavat nominaalilauseet. Käytä apuna
80
ePSD:tä, mikäli et tunnista kaikkia sanoja.
a)
é diƣir-ra
b)
é kug diƣir gal-la
c)
dumu lugal-za-gin7
d)
alan diƣir-ra-na-šè
e)
agrig é kug-kug-ga
f)
énsi urim5ki-ma-ke4
g)
sipad-da udu-ni
h)
ká iri kù-ga-na-ka
i)
nin kur-kur-ra-ra
j)
a-šag4 engar-re-ne
k)
nin9 engar-ra-ke4-ne
l)
ki dumu nin9-ƣá-ta
m) géme arad é-gal-la-ke4
n)
gu4-rá kun-bi
o)
dumu ama-ke4-ne-er
81
2. Translitteroi ja käännä. Uudet logogrammit löytyvät kirjan lopussa olevasta
merkkilistasta.
a)
b)
c)
d)
e)
f)
g)
h)
i)
j)
k)
l)
m)
n)
o)
ȱŝȱ
ȱȱ
ȱŝǯŗȱ
ǻ£ȱŘŖŖřǱȱśśǰȱȱŗşŞŚǱȱŜŝȮŝŗǰȱ¡ȱŘŖŗŗǱȱřŗȮřŘǼ
Sumerissa persoonapronominit ovat verrattain harvinaisia, mutta niitä saatetaan
toisinaan käyttää painottamaan persoonallista subjektia, objektia tai epäsuoraa
objektia. Persoonapronominien taivutusparadigma on vaillinainen, eikä näin ollen
kaikkia pronomineja voida taivuttaa kaikissa sijoissa. Absolutiivi ja ergatiivi ovat
lisäksi persoonapronomineissa yhdistyneet sijaksi, jota toisinaan agentiiviksi tai
nominatiiviksi.
Monikon persoonapronominit ovat hyvin harvinaisia, eikä niiden tunnistaminen ole
peruskurssilla välttämätöntä.
y. 1. p
ABS/ERG
GEN
ƣá/ƣe26(-e)62
ƣá(-k) ƣá-(a-)ra/ar ƣá-(a/e-)šè ƣá-(a/e-)da
ƣá-(a-)gin7
za(-k) za-(a-)ra/ar za-(a/e-)šè
za-(a/e-)da
za-(a/e-)gin7
e-ne-da
e-ne-gin7
63
y. 2. p
za/zé(-e)
y. 3. inh.
a/e-ne
y.3. ei-inh. ur5(-e)
DAT
TER
e-ne-ra
e-ne-šè
–
ur5-šè
COM
EQU
ur5-gin7
m.1.p.
me
?
?
me-da
*me-
m.2.p.
*za-ne(-ne)
?
?
?
?
m.3.p
a/e-ne-ne
e-ne-ne-ra
*e-ne-ne-šè e-ne-ne-da
e-ne-ne-gin7
–
ur5-šè
ur5-gin7
m.3.ei-inh. ur5-bi
Kolmannen persoonan ei-inhimillinen pronomini ur5 taipuu vain ei-inhimillisissä ja
neutraaleissa sijoissa. Merkitykset adverbiaalisia: ur5-gin7 'täten'; ur5-ra (lokatiivi)
'täten; niin'; ur5-re (direktiivi) 'sillä tavalla'; ur5-šè 'sen vuoksi'; ur5-ta 'siitä syystä'
(Parpola 2005).
Jagersma (2010) rekonstruoi yksikön inhimilliset persoonapronominit muotoon
{ƣe}, {ze}, {anƝ} ja monikon 3. persoonan muotoon {anƝnƝ}. Jagersman paradigmasta
puuttuvat pronominit voitaneen analogisesti rekonstruoida muiden pronominaali62 Huomioi, että ƣá ja ƣe26 ovat sama kirjoitusmerkki GA2, minkä johdosta luennat ovat monitulkintaisia.
63 Varianteista za-e on varhaisempi.
83
suffiksien perusteella muotoihin {mƝ}, {*zanƝ(nƝ)}, joista ensinnä mainittu on
mahdollisesti attestoitu64 (vrt. Edzard 2003: 56).
Esimerkkejä persoonapronominien käytöstä:
(74) za-e gir-bu-bu
'sinä ja Girbubu'
{za.e+Ø gir.bu.bu+Ø}
{sinä+ABS Girbubu+ABS}
(75) ù ƣá-e igi-ni-šè ga-àm-ta-è
{ù ƣá.e igi+ani+šè ga+m+ta+è+Ø}
'ja minä itse astun hänen eteensä!"
{ja minä eteen+hänen+TER astun}
ȱŝǯŘȱ ȱȱȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱŝŚȮŞŗǰȱ£ȱŘŖŖřǱȱŚşȮśŗǰȱȱŘŖŗŖǱȱŘŘŖȮŘŘŚǼ
Sumerin tärkeimmät demonstratiivi-, interrogatiivi-, indefiniitti- ja refleksiivipronominit on listattu alla. Erikoisia tapauksia ovat a-ba 'kuka?' ja a-na 'mikä?', sillä
näissä inhimillisyys näyttää vaihtaneen paikkoja, vrt. {ani/e} 'hänen', {bi/e} 'sen'.
a-ba
'kuka?'
me-a
'missä?'
ní-ƣu10
'minä itse'
a-na
'mikä? mitä?'
me-šè
'minne?'
ní-zu
'sinä itse'
a-na-aš
'miksi?'
me-na-àm 'milloin?'
ní-te-a-ni
'hän itse'
a-na-gin7 'miten? kuinka?'
me-da
a-na-àm 'miksi? mikä se on?' en-šè
'miten? kuinka?' ní-bi
'se itse'
'mihin saakka?'
'he itse'
lú
'joka; joku'
lú-na-me
níƣ
'mikä'
níƣ-na-me 'joku (asia)'
ní-te-a-ne-ne
'joku (inhim.)'
Esimerkkejä pronominien käytöstä.
(76)
a-na-àm nam-dub-sar-ra-ni
{a.na+àm nam.dub.sar+ani+Ø}
"Mikä kirjuri se sellainen on?" (kirj. mikä on hänen kirjuruutensa?)
{mikä+on kirjuruus+hänen+ABS}
Sumerissa demonstratiivisuutta voidaan merkitä erilaisilla suffikseilla. Demonstratiivisuffiksit eivät ole erityisen produktiivisia, vaan esiintyvät tietyissä (usein
64 Jagersma (2010) ei esitä tätä pronominia, mutta se on tiettävästi attestoitu: me = ni-i-nu (MSL 14, 19).
Thomsen (1984: 67) ja Foxvog (2011) ilmoittavat monikon 1. ja 2. persoonapronominien muodoiksi
me-en-dè-en ja me-en-zé-en jotka vastaavat enkliittisiä kopulamuotoja. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että nämä edustaisivat pronominien alkumuotoja.
84
7 Pronominit ja numeraalit
leksikaalistuneissa) ilmauksissa.
re/ri
{re, ri}
'nuo'
e
{‫ސ‬e}
'tämä' (lokatiivinen)
ne
{nen}
'tämä' (temporaalinen)
bé/bi
{be, bi}
'tuo; se' (juuri mainittu)
(Jagersma rekonstruoi {nƝn})
Esimerkkeinä melko yleiset ilmaisut u4-ri-a {ud+Ø+ri+‫ސ‬a} 'noina (kaukaisina)
päivinä'; u4-ne-na {ud+Ø+nen+a} 'tänä päivänä'65 ja u4-bi-a {ud+bi+‫ސ‬a} 'tuona tai sinä
päivänä'.
ȱŝǯřȱ
ǻ£ȱŘŖŖřǱȱŜŗǰȱȱŘŖŗŖǱȱŘŚŗȮŘŜŜǰȱȱŗşŞŚǱȱŞŘȮŞřǼ
Sumerilainen numerojärjestelmä perustuu kuusikymmenkantaiseen, eli seksagesimaaliseen järjestelmään. Segsagesimaalijärjestelmän etuna kymmenkantaiseen järjestelmään on se, että sen kantaluku on jaollinen itsensä ja yhden lisäksi kymmenellä
luvulla: 30, 20, 15, 12, 10, 6, 5, 4, 3 ja 2. Nykyinen käytäntö jakaa tunti
kuuteenkymmeneen minuuttiin on tämän sumerilaisen järjestelmän perintöä.
Sumerin varhaisin attestoitu numerojärjestelmä on löydetty Eblasta ja se poikkeaa
jokseenkin myöhemmistä järjestelmistä. Nämä on kuvattu alla.
Yleinen
Etymologia
Ebla
Etymologia
1
diš, aš, dili, ge(4)-e
?
2
min
mì-nu
< /min+u/
3
eš5
iš11-ša-am
< /iš+am/
4
limmu
li-mu
5
i, ía
/*jƗ/
i
6
àš
< /i+aš/ (5+1)
a-šu
< /aš+u/
7
imin, umun5
< /i+min/ (5+2)
ù-mi-nu
< /umin+u/
8
ussu
< /i+eš5/ (5+3) ?
ù-sa-am
< /usa+am/
9
ilimmu
< /i+limmu/ (5+4)
ì-li-mu
10
u
/*ju/
ha(U9)-wa-mu < /*haw+am+u/
65 Vertaa lokatiivinen alan-e {alan+Ø+‫ސ‬e} 'tämä patsas'.
85
Numeraalin "yksi" lukutapa oli laskettaessa todennäköisesti diš. Variantteja aš ja dili
'yksin; ainoa; yhden kerran' käytettiin muodostettaessa monimutkaisempia lukusanoja,
kuten kuusi, seitsemän ja yhdeksän. Luvun kahdeksan etymologia on kiistanalainen
eikä sitä nykyään pidetä mahdollisena66. Eblasta attestoitu numeraalilista on
akkadilaisten laatima, joten muutamien lukusanojen perään on lisätty akkadin
nominatiivin tunnus {u}. Muutamissa on myös sumerin kopula {am}, jonka merkitys
tässä on epävarma.
Kritiikkiä: Luvun kahdeksan, ussu, etymologia on aiheuttanut kiivasta keskustelua
ja se on Thomsenia (1984) lukuun ottamatta tuomittu mahdottomaksi fonologisista
syistä lähes jokaisessa sumerin kieltä käsittelevässä julkaisussa. Pidän itse tätä
tuomiota jokseenkin pinnallisena paitsi kontekstin perusteella (lukusanat kuudesta
yhdeksään muodostetaan tällä tavalla), myös siksi, että sumerin numeraalien foneettisesta luonteesta esihistoriallisina aikoina ei tiedetä juuri mitään. Numeraalissa
seitsemän esiintyvä vaihtelu imin ~ umun5 on usein selitetty typologisesti67.
Numeraalit kymmenestä 3600 (joka on suurin yksittäisellä sanalla kuvattu numero)
muodostetaan joko omilla lukusanoilla tai yhdistelemällä pienempiä lukusanoja.
Attestoitu
Etymologia
10
u
*ju
20
niš
30
úšu, eš
< /*eš5+u/ (3·10)
40
nimin, nin5
< /*niš+min/ (20·2)
50
ninnu
< /*nin5+u/ (40+10)
60
ƣéš(d‫)ރ‬
Att.
Etymologia
100
me-at
< Akk. me'at
600
ƣéš-u
< /*ƣéš+u/ (60·10)
3600
šár
Näitä suurempia luvut muodostetaan kantaluvuista 60 tai 3600, joita kerrotaan
pienemmillä luvuilla. Esimerkiksi 120 ƣéš-min (60·2), 240 ƣéš-limmu (60·4), 36000
šár-u (3600·10), poikkeuksena suurin attestoitu lukusana 216000 šár-gal (kirj. "suuri
3600", ts. 60·60·60).
Lukusanat kymmenysten välillä ovat hyvin huonosti tunnettuja, sillä attestoitu data
on paitsi hyvin myöhäistä (jopa uusassyrialaiselta ajalta), myös keskenään ristiriitaista.
On olemassa myös puhtaasti grafeemisia merkintätapoja, eivätkä jotka eivät heijasta
66 Katso Jagersma 2010: 243 ja aiemmin Powell 1971.
67 Kielten numeraaleilla on tendenssi mukautua foneettisesti niitä seuraavaan tai edeltävään numeraaliin,
sillä laskettaessa nämä esiintyvät peräkkäin. Vertaa suomen yksi ~ kaksi; viisi ~ kuusi, kahdeksan ~
yhdeksän. Tämä ei kuitenkaan sulje pois luvun ussu etymologiaa.
86
7 Pronominit ja numeraalit
puhuttua kieltä. Alla joitakin esimerkkejä (Jagersma 2010).
12
ú-ù-mi-in-n[u]
ú-du-li-me-en
u-iá-min
< /ú ù min+u/ (10 ja 2, sekä akkadin nominatiivi)
< /ú+dili+min/ ((10*1) +2) kirj. "10 kerran ja kaksi"
< /ú+a68 min/ kirj. "kaksi kymmenessä"
15
ú-di-li-a
ú-du-li-a
< /u-dili-iá/ ((10*1)+5) kirj. "10 kerran ja viisi"
sama kuin yllä, mutta assimiloitunut
19
20 lá 1
< /niš lá aš/ (20 - 1)
24
ni-ši 4 diri-ga
< /niš limmu dirig+a/ kirj. "neljä ylittänyt kaksikymmentä"
ȱŝǯřǯŗȱ §¢
Järjestysluvut muodostetaan genetiivillä ja kopulalla {ak+àm}: ud 5-kam-ma-ka
'viidentenä päivänä' {ud (5+ak+àm)+ak+a}.
ȱŝǯŚȱ ȱ§§§
68 Lokatiivin tunnus {a}.
87
Erityisesti myöhäisemmissä sumerilaissa teksteissä ja babyloniassa sovelletaan kuusikymmenkantaista paikka-arvojärjestelmää. Koska nollaa ei tunnettu, ovat
numeromerkinnät usein monitulkintaisia, sillä paikastaan riippuen vaikkapa yksi
pystykiila saattaa merkitä yhden lisäksi myös lukuja 60, 36069 jne. Translitteraatiossa
paikka-arvojärjestelmällä kirjoitetut numerot on tapana erottaa toisistaan pisteillä.
Tällöin siis ėłėėłÀ translitteroidaan 1.2.10 ja voidaan tulkita 602*1 + 601*2 + 600*10,
eli 360 + 120 + 10 = 490.
69 Toisin sanoen 1.0.0.0 = 12 960 000, 1.0.0 = 360, 0.1.0 = 60 ja 0.0.1 = 1. Oikea arvo on pääteltävä
kontekstista.
ȱŞȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŘŘŗȮřŖŗǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŜŗȮŜŞǲȱȱŘŖŗŖǱȱŘŞśȮřŝŜǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŝŗȮşŖǼ
Sumerin verbitaivutus on hyvin monimuotoinen ja sitä voidaan pitää kieliopin
monimutkaisimpana ja vaikeimpana asiana. Seuraavien peruskäsitteiden ymmärtäminen auttaa merkittävästi alkuun pääsemisessä.
Transitiivisuus: Verbit on tapana jaotella pakollisten argumenttiensa perusteella
ainakin intransitiivisiin, transitiivisiin ja ditransitiivisiin verbeihin. Intransitiiviset ovat
tyypillisesti yksiargumenttisia, eli ne edellyttävät ainoastaan subjektia. Verbit, kuten
juosta, istua, seistä ja itkeä ovat intransitiivisia. Transitiiviset verbit vaativat
puolestaan kaksi argumenttia, subjektin ja objektin. Tällaisia verbejä ovat mm.
rakastaa, rakentaa ja asettaa. Ditransitiiviset verbit vaativat kolme argumenttia,
subjektin, objektin ja jonkinlaisen epäsuoran objektin. Yleisiä ditransitiiviverbejä ovat
antaa ja viedä.
Toisin kuin monissa ”eurooppalaisissa” kielissä, sumerissa verbien transitiivisuus ei
määräydy leksikaalisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi verbi istua
ei ole aina intransitiivinen, eikä viedä ditransitiivinen. Verbit ovat sen sijaan perusluonteeltaan transitiivisesti neutraaleja, ja niiden transitiivisuus määräytyy sen mukaan,
kuinka niitä taivutetaan. Täten siis esimerkiksi tuš voi merkitä istumista, paikalleen
istuttamista tai laittamista; gub seisomista, pystyttämistä tai palvelemista (ts.
seisomista jonkin rinnalla) ja kur9 taas sisään astumista tai viemistä.
Verbitaivutuksen transitiivisuus kietoutuu vahvasti muiden taivutuskategorioiden
ympärille.
Aspektuaalisuus: Sumerissa ei futuuria lukuun ottamatta ole aikamuotoja sanan
varsinaisessa merkityksessä. Tapahtumia ei pyritä kuvaamaan menneessä tai kuluvassa
ajassa, vaan fokus on pikemminkin siinä, onko tapahtuma edelleen käynnissä vai
saatettu loppuun. Päättynyttä toimintaa kuvataan perfektiivisellä aspektilla ja
viittaushetkellä käynnissä olevaa tai ei vielä alkanutta imperfektiivisellä aspektilla. On
erikseen myös statiivista toimintaa, joka kuvailee asioiden tiloja tapahtumien sijaan
ottamatta mitään kantaa niiden kestoon tai ajankohtaan.
Split-ergatiivisuus: Vaikka itse lauseenjäsenten koodaus noudattaa sumerissa
ergatiivikieliä, sumerin verbitaivutus on split-ergatiivista. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että verbitaivutuksessa käytettävien persoonatunnusten funktiot vaihtelevat
89
riippuen verbin aspektista. Esimerkiksi perfektiivistä toimintaa kuvaillessa persoonasuffiksit viittaavat lauseen objektiin, mutta imperfektiivitaivutuksessa näillä merkitäänkin subjektia. Tätä voidaan hahmottaa suomen kielen kautta leikkimielisesti niin,
että preesensissä tunnet tulkittaisiin ”sinä tunnet (sen)”, mutta imperfektissä tunsit
tarkoittaisikin ”(se) tuntee sinut”. Suffiksin {t} merkitys siis olisi riippuvainen
aikamuodosta.
Synteettisyys: Suomessa verbit kongruoivat tyypillisesti vain subjektin kanssa
persoonassa ja luvussa. Verbin morfologinen persoonakoodaus riippuu siis vain ja
ainoastaan siitä missä persoonassa tai luvussa lauseen subjekti on: koira juoksee, minä
juoksen, he juoksevat, koirat juoksevat jne. Sumerissa sen sijaan kongruenssi on
monisyisempää, ja lähes kaikki lauseenjäsenet voidaan ujuttaa itse verbin sisään.
Verbit eivät siis kongruoi ainoastaan subjektin, mutta myös objektin sekä useiden
adverbiaalien kanssa. Jälleen leikkimielisesti suomeksi hahmotettuna vaikkapa lause
minä ostin sinulle omenan torilta kuuluisi kirjaimellisesti sumeriksi torilta omenan
sinulle-sieltä-minä-ostin-sen. Split-ergatiivisuudesta johtuen vastaava verbi kuuluisi
käynnissä olevaa toimintaa kuvaillessa sinulle-sieltä-sitä-ostan-minä.
ȱŞǯŗȱ úǰȱȱȱ
ǻȱŘŖŖŝǱȱȗřǰȱ£ȱŘŖŖřǱȱŝŚȮŝŞǼ
Sumerin verbeillä on kaksi vartaloa, marû ja ‫ې‬am‫ܒ‬u (akkadiksi lihava70 ja nopea).
Vartaloilla ei ole inherenttejä merkityksiä, vaan niiden merkitykset muotoutuvat niihin
liittyvien affiksien perusteella. Indikatiivin – eli neutraalin tapaluokan – finiittitaivutuksessa voidaan kuitenkin sanoa, että marû merkitsee imperfektiivistä ja পam৬u
perfektiivistä aspektia. Imperfektiivi viittaa tapahtumiin, joita ei viittaushetkellä ole
aloitettu tai saatettu loppuun. Perfektiivillä kuvataan loppuun saatettuja, sekä statiivisia
tapahtumia. ঩am৬u-vartalo on verbin perusmuoto.
পamĠu
marû
mu-gi4
'hän on palauttanut sen; hän palautti sen'
{mu+n+gi4+Ø}
{VENT+hän+palauttaa+sen}
mu-ub-gi4-gi4
'hän palautti sitä; hän on palauttamassa sitä;
hän oli palauttamassa sitä; hän palauttaa sen'
{mu+b+gi4 .gi4+e}
{VENT+sitä+palauttaa+hän}
70 Nimet todennäköisesti viittaavat siihen, että marû-taivutuksessa verbimuodot ovat ‫ې‬am‫ܒ‬ua pidempiä,
kts. Civil (2002). Sumerilaiset nimitykset vartaloille ovat gíd(BU) 'pitkä' ja lugud(LAGAB) 'lyhyt'.
90
8 Finiittiverbi
Siinä missä indikatiivissa tavataan kumpaakin vartaloa, useissa muissa modaaleissa
vain toinen näistä on sallittu. Esimerkiksi imperatiivit, vetitiivit ja narratiivit
muodostetaan aina পamĠu-vartaloista, mutta kielteiset kohortatiivit, prohibitiivit ja
prekatiivit käyttävät marû-vartaloa. Modaalit käsitellään tarkemmin luvussa 9.2.
Verbit luokitellaan perinteisesti neljään eri luokkaan sen mukaan kuinka ne
muodostavat marû- ja পam৬u-vartalonsa yksikössä ja monikossa.
§1 Säännölliset verbit ovat muuttumattomia, eivätkä niiden marû- ja পam৬u-vartalot
poikkea morfologisesti toisistaan. Arviolta noin 50–70 % sumerin verbeistä on
säännöllisiä. Esimerkkeinä šúm 'antaa' ja dé 'kaataa (nestettä)'.
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
šúm
šúm
dé
dé
Marû
šúm
šúm
dé
dé
Vaihtoehtoinen tulkinta: Muutamien assyriologien mukaan (mm. Yoshikawa,
Jacobsen ja Foxvog) säännölliset verbit eivät ole muuttumattomia, vaan saavat
marûssa tunnuksen {e}: ঩ šúm ~ M šúm-e. Klassisen tulkinnan71 mukaan {e} on
kuitenkin yksikön kolmannen persoonan tunnus (kts. persoonataivutus 8.4). Jälkimmäistä näkemystä noudatetaan myös tässä kirjassa.
§2 Reduplikoivat verbit monistuvat joko osittain tai kokonaan marû-vartalossaan.
Reduplikoivien verbien osuus kaikista verbeistä on noin 25 %. Erimerkkeinä verbit ƣar
~ ƣá-ƣá 'asettaa' ja gi4 ~ gi4-gi4 'palata; palauttaa'.
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
ƣar
ƣar
gi4
gi4
Marû
ƣá-gá
gá-gá
gi4-gi4
gi4-gi4
Monien verbien kohdalla reduplikaation tarkka luonne on epäselvä, sillä monesti
verbin reduplikoitu muoto kirjoitetaan samalla logogrammilla kuin sen পamĠuvartalokin. On siis mahdollista, että marû-reduplikaatiossa on tapahtunut samanlaisia
fonologisia prosesseja kuin muissakin sanaluokissa, esim. bar6-bar6 = bábbar
'valkoinen'; deli-deli = dedli 'tietyt'.
Reduplikoivia verbejä ovat muun muassa
71 Esimerkiksi Falkenstein, Thomsen ja Jagersma.
91
búr ~ búr-búr
"levittää (kankaista); tulkita unia; irrottaa"
dar ~ dar-dar
"jakaa kahtia"
du7 ~ du7-du7
"puskea (sarvilla)"
gi4 ~ gi4-gi4
"palata, palauttaa"
gul ~ gul-gul
"tuhota; -ši- romahtaa; -ta- hävittää täydellisesti"
ƣar ~ ƣá-ƣá
"asettaa"
ù ... ku ~ ku-ku
72
"mennä nukkumaan"
kur9 ~ ku4-ku4
”astua sisään” (huom. myös suppleettinen monikko sun5)
mú ~ mú-mú
"kasvaa"
naƣ ~ na8-na8
"juoda"
sa10 ~ sa10-sa10
"-ši- ostaa; -ta- myydä"
sudr ~ sù-sù
"olla kaukainen"
šuš(2) ~ šú-šú, šu4-šu4
"peittää"
tak(a)4 ~ da13-da13
"jättää taakse; erota"
tuku ~ du12-du12
"omistaa; saada haltuunsa"
zid ~ zi-zi
"olla kirkas"
zìg ~ zi-zi
"nousta ylös"
zu ~ zu-zu
"tietää, tuntea".
§3 Alternaatioverbit omaavat selvästi saman juuren, mutta পam৬ussa vartalo menettää
viimeisen konsonanttinsa. Tällaisia verbejä sumerissa on tiettävästi vain kolme
(Thomsen 1984: 114–115). Ne ovat è ~ èd 'mennä ulos'; ri ~ rig 'kaataa (nestettä)'; te ~
teƣ3/4 'lähestyä'.
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
ri
ri
te/ti
te/ti
Marû
rig
rig
teƣ3/4
teƣ3/4
Ǳȱȱ§ȱ¢§ȱ§§ȱȱǰȱȱǰȱ§ȱ¢§ȱȱ
ȱȱȱȱ§¢§§ȱȱ§ǯ
§4 Suppleettiset verbit esiintyvät marû- ja পam৬u-vartaloissa täysin toisistaan
poikkeavissa muodoissa, ja ovat näin ollen epäsäännöllisiä. Muutamilla verbeillä on
myös erillinen monikko ja ei-finiittinen vartalo. Alla on esitetty sumerin suppleettiset
verbit de6 'viedä'; dug4 'sanoa; tehdä'; kur9 'astua sisään' (suppleettinen mikäli objekti
72 Katso yhdysverbit.
92
8 Finiittiverbi
on monikollinen), ƣen 'mennä'; gub 'seistä', tìl 'elää'; úš 'kuolla' ja tuš 'istua; asua'
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
de6
laপ4/5
dug4
e
Marû
túm, tùm
laপ4/5
e
e
di
Ei-finiitt.
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
kur9
kur9, sun5
ƣen
(e)re7, re6
Marû
ku4-ku4
ku4-ku4, sun5
du
su8(b)
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
gub
šu4(g), su8(g)
ti, tìl
sig7, se12
Marû
gub
šu4(g), su8(g)
ti, tìl
sig7, se12
Yksikkö
Monikko
Yksikkö
Monikko
঩am৬u
úš
úš
tuš
durunx(KU.KU)
Marû
ug7, ug7
ug7, ug7
tuš
durunx(KU.KU)
ȱŞǯŘȱ ȱ
Useat sumerin verbit ovat transitiivisuudeltaan neutraaleja, minkä johdosta ne voidaan
taivuttaa joko transitiivisina tai intransitiivisina. On olemassa kuitenkin myös verbejä,
jotka pääsääntöisesti (tai jopa pelkästään) esiintyvät vain jommassakummassa
kategoriassa.
Trans.
Intrans.
Trans.
Intrans.
íb-ta-an-záপ
'hän kadotti (sen) sieltä'
{i+b.ta+n+záh+Ø}
{NEUT+sieltä+hän+kadotti+sen}
íb-ta-záপ
'hän katosi sieltä'
{i+b.ta+záপ+Ø}
{NEUT+sieltä+katosi+hän}
ba-an-kur9-re-en
'hän vei minut sisään'
{ba+n+kur9+en}
{IENT+hän+astua.sisään+minut}
ì-kur9
'hän astui sisään'
{ì+kur9+Ø}
{NEUT+astua.sisään+hän}
93
ȱŞǯřȱ ¢
Noin 40 % sumerin verbeistä on yhdysverbejä, jotka vastaavat rakenteellisesti suomen
”heittää lusikka nurkkaan” -tyyppisiä ilmaisuja. Tyypillisesti yhdysverbit koostuvat
yhdestä tai useammasta substantiivista, jotka toimivat verbin pakollisena suorana tai
epäsuorana objektina. Perinteinen sanakirjakäytäntö on kirjoittaa yhdysverbit niin, että
substantiivi- ja verbikomponentit erotetaan toisistaan kolmella pisteellä: šu ... tag
'koristella'; ki ... áƣ 'rakastaa' jne.
Yhdysverbit muodostavat toisinaan metaforisesti järkeviä kokonaisuuksia, kuten šu
zid ... ƣar 'lahjoittaa' (kirj. koskettaa oikeudenmukaisella kädellä); šu ... lúপ 'pestä
kädet' (kirjaimellisesti); mutta toisinaan verbien alkuperäiset kielikuvat ovat joko
hämärtyneet: ki ... áƣ 'rakastaa' (kirj. mitata maata) tai muutoin kryptisiä pa ... è 'tuoda
esiin' (kirj. panna oksat nousemaan).
Yhdysverbejä taivutettaessa ainoastaan niiden jälkiosa taipuu, ja alkuosa
translitteroidaan irralleen jälkiosasta ja siihen mahdollisesti liittyneistä prefikseistä.
(77)
(78)
ki áƣ-ƣá
'rakastettu'
{ki áƣ+a}
{rakastaa+PP}
pa mu-na-è
'hän pani sen ilmestymään (hänelle)'
{pa mu+na+n+è+Ø}
{VENT+hänelle+hän+pani.ilmestymään+sen}
Yhdysverbien transitiivisuuden määritteleminen on toisinaan vaikeaa. Vaikka semanttisesti mm. šu … lúপ 'suorittaa käsienpesu' onkin intransitiivinen, syntaktisesti šu
kuintenkin toimii verbin objektina. Vastaavasti semanttisesti transitiiviset yhdysverbit
saattavat olla syntaktisesti ditransitiivisia. Tämä hankaloittaa paikoin tiettyjen
prefiksien merkitysten tulkintaa.
ȱŞǯŚȱ
Sumerin verbien persoonataivutuksella on muutamia omalaatuisia piirteitä. Taivutuksen peruselementteinä toimivat ns. persoonaprefiksit, sekä kaksi sarjaa persoonasuffikseja. Intransitiivinen taivutus on verrattain yksinkertainen, sillä se muodostetaan
käyttämällä ainoastaan yhtä suffiksisarjaa, jotka kaikki viittaavat verbin subjektiin.
94
8 Finiittiverbi
Transitiivitaivutuksessa sen sijaan käytetään suffiksien lisäksi prefiksejä, jotka
merkitsevät perfektiiviissä (পamĠu) subjektia, mutta imperfektiivissä (marû) objektia.
Suffiksit viittaavat perfektiivissä objektiin ja imperfektiivissä subjektiin.
Prefiksit
Intr.
Trans.
Suffiksit
Esimerkki
঩amĠu –
subjekti
V+SUBJ
minä V
–
subjekti
V+SUBJ
minä V
objekti
SUBJ+V+OBJ
hän V minut
subjekti
OBJ+V+SUBJ
hän V minut
Marû
঩amĠu subjekti
Marû
objekti
Prefiksien ja suffiksien inversio পamĠu- ja marû-taivutuksen välillä on tyypillinen
esimerkki ns. split-ergatiivisuudesta, eli ilmiöstä, jossa nominatiivi-akkusatiivi73- ja
absolutiivi-ergatiivi-järjestelmä74 esiintyvät kielessä samanaikaisesti. Sumerin transitiivinen পamĠu voidaan nähdä verbitaivutuksen näkökulmasta absolutiivi-ergatiivijärjestelmäksi, mutta marû sen sijaan nominatiivi-akkusatiivijärjestelmäksi. N-Ajärjestelmää käytetään lisäksi muutamissa sumerin modaaleissa, kuten kohortatiiveissa
ja imperatiiveissa. Affiksien morfologiset funktiot voidaan kuvata seuraavasti:
Prefiksit
Suffiksit
Intrans.
–
nominatiivi/absolutiivi
Trans. perf.
ergatiivi
absolutiivi
Trans. imperf.
akkusatiivi
nominatiivi
Imperatiivi
akkusatiivi
nominatiivi (vain mon. 2. pers.)
Itse lauseenjäsenten koodaaminen tapahtuu sumerissa kuitenkin aina noudattaen E-Ajärjestelmää, lukuun ottamatta yksikön 1. ja 2. persoonan subjekteja, jotka koodataan
intransitiivi- ja transitiivilauseissa samalla sijalla; ns. nominatiivilla. Esimerkkinä
verbit úš ~ ug7 'kuolla' ja gaz 'tappaa' taivutettuina yksikön 2. persoonan subjektilla,
sekä yksikön 3. persoonan subjektilla.
73 Nominatiivi-akkusatiivikielet koodaavat subjektin tyypillisesti nominatiivilla ja objektin akkusatiivilla.
Subjektin koodaus on sama riippumatta siitä, onko verbi transitiivinen vai intransitiivinen. Tällaisesta
esimerkkeinä suomen lauseet kuningas istui ja kuningas söi leivän, joissa subjekti 'kuningas' koodataan
samalla tavalla nominatiiviksi.
74 Absolutiivi-ergatiivikielissä absolutiivilla merkitään intransitiivisen lauseen subjektia ja transitiivisen
lauseen objektia. Transitiivilauseen subjekti sen sijaan koodataan ergatiivilla. Karkeasti yleistettynä AE-kielissä absolutiivi siis käsitetään "verbin kuvaaman toiminnan kokijaksi" ja ergatiivi "toiminnan
aiheuttajaksi".
95
Subjektina yksikön ensimmäinen tai toinen persoona
Intransitiivi, perfektiivi
zé ba-úš-en
”sinä kuolit”
Intransitiivi, imperfektiivi
zé ba-ug7-ge-dè-en
”sinä kuolet”
Transitiivi, perfektiivi
zé mu-e-gaz-en
"sinä tapoit minut"
Transitiivi, imperfektiivi
zé mu-ù-gaz-en
"sinä tapat minut"
Subjektina yksikön kolmas persoona
Intransitiivi, perfektiivi
lugal ba-úš
"kuningas kuoli"
Intransitiivi, imperfektiivi
lugal ba-ug7-ge
"kuningas kuolee"
Transitiivi, perfektiivi
lugal-e mu-un-gaz-en
"kuningas tappoi sinut"
Transitiivi, imperfektiivi
lugal mu-un-gaz-e
"hän tappaa kuninkaan"
ȱŞǯŚǯŗȱ
Intransitiivitaivutus muodostetaan käyttämällä nk. ensimmäistä suffiksisarjaa.
঩amĠussa, eli perfektiivissä taivutus hyödyntää pelkkiä persoonasuffikseja, mutta
marûssa suffiksien edessä käytetään preesens-futuurin tunnusta {ed}. Monikon eiinhimillisessä kolmannessa persoonassa verbivartalo tyypillisesti reduplikoidaan.
Ensimmäinen suffiksisarja on listattu alla.
Suffiksisarja I
Yksikkö
Monikko
1. p
{en}
{enden}
2. p
{en}
{enzen}
3. p. inh.
{Ø}
{eš}
3.p. ei-inh.
{Ø}
verbivartalon reduplikaatio + {Ø}
§1 Intransitiivisessa perfektiivissä (পam৬u) suffiksit viittaavat verbin subjektiin.
Esimerkkiparadigmassa prefiksi {ba} on ientiivin tunnus, joka tässä ilmaisee subjektin
tahdosta riippumatonta toimintaa (käsitellään luvussa 9.1).
Ortografinen
Morfologinen
Merkitys
y. 1. p
ba-šub-en
{ba+šub+en}
minä putosin
y. 2. p
ba-šub-en
{ba+šub+en}
sinä putosit
y. 3. p. inh.
ba-šub
{ba+šub+Ø}
hän putosi
y.3.p. ei-inh.
ba-šub
{ba+šub+Ø}
se putosi
m.1.p.
ba-šub-en-dè-en
{ba+šub+enden}
me putosimme
96
8 Finiittiverbi
m.2.p.
ba-šub-en-zé-en
{ba+šub+enzen}
te putositte
m.3.p. inh.
ba-šub-eš
{ba+šub+eš}
he putosivat
{ba+šub+šub+Ø}
ne putosivat
m.3.p. ei-inh. ba-šub-šub
Huomioi: Suffiksit saattavat erityisesti sumerin myöhäisemmissä kielimuodoissa
assimiloitua edeltävään vokaaliin (79), jolloin ne reaalistuvat ortografisesti <an, in, un,
en(1,3,6)>. Vokaalialkuiset suffiksit laukaisevat yleensä lisäksi rajageminaation (80).
Erityisesti Gudean sylintereissä ja Urin III dynastiaa myöhäisemmissä kielimuodoissa
yksikön 1. ja 2. persoonan suffiksien loppukonsonantti /n/ saatetaan jättää kirjoittamatta (81).
(79)
(80)
(81)
ba-šub-un
'minä putosin'
{ba+šub+en}
{IEN+pudota+minä}
ba-šub-bé-en / ba-šub-bu-un
'minä putosin'
{ba+šub+en}
{IEN+pudota+minä}
ba-šub-bé / ba-šub-bu
'minä putosin'
{ba+šub+en}
{IEN+pudota+minä}
§2 Intransitiivinen imperfektiivi (marû) muodostetaan käyttämällä suffiksisarjaa I,
sekä preesens-futuurin tunnusta {ed}, joka sijoittuu verbivartalon ja persoonasuffiksin
väliin. Preesens-futuurin tunnuksen /d/ katoaa sanan lopussa.
Ortografinen
Morfologinen
Merkitys
y. 1. p
ba-šub(-bé)-dè-en
{ba+šub+ed+en}
minä putoan
y. 2. p
ba-šub(-bé)-dè-en
{ba+šub+ed+en}
sinä putoat
y. 3. inh.
ba-šub-bé
{ba+šub+ed+Ø}
hän putoaa
y.3.ei-inh.
ba-šub-bé
{ba+šub+ed+Ø}
se putoaa
m.1.p.
ba-šub(-bé)-dè-en-dè-en {ba+šub+ed+enden}
me putoamme
m.2.p.
ba-šub(-bé)-dè-en-zé-en {ba+šub+ed+enzen}
te putoatte
m.3.p
ba-šub(-bé)-dè-eš
{ba+šub+ed+eš}
he putoavat
m.3.ei-inh.
ba-šub(-šub)-bé
{ba+šub+šub+ed+Ø}
ne putoavat
Huomioi: Verbi ƣen 'mennä' ei normaalisti saa tunnusta75 {ed}: ba-du-un 'menet pois'
{ba+du+en}, ba-šu8-bé-eš 'he menevät pois' {ba+šu8.b+eš}. Tietyissä tapauksissa
tunnus saattaa olla näkymättömissä fonologisista ja ortografisista syistä: ì-ku4-ku4 'hän
75 Tällaisia keinotekoisia muotoja tavataan kuitenkin myöhäisissä teksteissä, esim. (Edubba-tekstit): mešè-àm ì-du-dè-en 'minne olet menossa?'; ki-na-me-šè nu-du-dè-en 'en ole menossa minnekään!'.
97
astuu sisään' {ì+ku4+ku4+ed+Ø}.
ȱŞǯŚǯŘȱ
Transitiivisessa taivutuksessa hyödynnetään sekä prefiksejä että suffikseja.
Perfektiivissä prefiksit viittaavat verbin subjektiin ja suffiksit objektiin. Imperfektiivissä ja futuurissa sen sijaan affiksien viittaukset ovat päinvastaiset. Perfektiivi ja
imperfektiivi käyttävät lisäksi eri suffiksisarjoja; perfektiivi muodostuu intransitiivisen
taivutuksen tapaan ensimmäisellä suffiksisarjalla, mutta imperfektiivissä käytetään
toista suffiksisarjaa.
PREFIKSIT
SUFFIKSIT
Transitiivi
MORF.
Suffiksisarja I
ORTOG. MORF.
76
Suffiksisarja II
ORTOG.
MORF.
ORTOG.
y. 1. p
{‫}ސ‬
–, V
{en}
-en, -Vn
{en}
-en, -Vn
y. 2. p
{e}
–, V, e
{en77}
-en, -Vn
{en}
-en, -Vn
y. 3. inh.
{n}
–, Vn
{Ø}
–
{e}
-e, -V
y.3. ei-inh.
{b}
–, Vb
{Ø}
–
{Ø}
–
?
{enden}
-V/en-dè-en
{enden} -V/en-dè-en
?
{enzen}
-V/en-zé-en
{enzen}
-V/en-zé-en
{eš}
-eš, -Vš
{ene}
-e-ne, -V-ne
m.1.p.
? {*me}
m.2.p.
?
m.3.p.inh.
m.3.ei-inh.
{n...eš}
n
78
–, Vn...eš
{n e}
–, ne
{b}
–, Vb
REDUPLIKAATIO
REDUPL. + {e}
Taulukko esittää transitiivitaivutuksessa tavattavat affiksit morfologisine
syvämuotoineen ja ortografisine reflekseineen. Ortografisissa muodoissa väliviiva
tarkoittaa sitä, että tunnus saatetaan jättää kirjoituksessa merkitsemättä. Myös
sulkuihin merkityt osat saatetaan toisinaan (etenkin Urin III dynastian aikana ja sen
jälkeen) jättää merkitsemättä. ”V” viittaa edeltävän vokaalin toistoon. Monikon
kolmannen persoonan inhimillinen tunnus {n...eš} on sirkumfiksi, joka sisältää sekä
76 Ventiivin {mu} perässä mu-ù tai mu-u8.
77 On mahdollista, että yks. 2. persoonan tunnuksessa oli pitkä vokaali {Ɲn}, sillä se kirjoitettiin toisinaan
e-en muinaisbabylonialaisissa kieliopillisissa teksteissä (kts. Black 2004).
78 Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan prefiksejä ei tunneta. Jagersman (2010) mukaan prefiksejä
ei koskaan edes ollut. Samaan viittaa myös Foxvog (2010). Erilaisista rekonstruktioista kts. Poebel
(1923: 173), Falkenstein (1949: 160, 1956: 40), Edzard (2003: 88) ja Thomsen (1984: 148). Parpola
(2006) rekonstruoi monikon toisen persoonan prefiksiksi *dè, mutta ilman viitettä. Thomsen (1984)
esittää m.2.p. {*e+ene} analogisesti yksikön toisen persoonan ja monikon tunnuksen perusteella. Nämä
vastaisivat myös dimensionaaliprefiksien yhteydessä käytettäviä persoonaprefiksejä (kts. 9.3).
98
8 Finiittiverbi
prefiksi- että suffiksiosan.
§1 Transitiivisessa perfektiivissä (পam৬u) subjektia merkitään prefiksitaivutuksella ja
objektia I suffiksisarjalla. Esimerkeissä verbin objekti on yksikön 3. persoonassa {Ø}.
On melko tavallista, että prefiksi ei näy ortografiassa etenkään 1. ja 2. persoonissa ja
tämän vuoksi se on merkitty sulkuihin.
Ortografinen
Morfologinen
Merkitys
y. 1. p
mu(-ù)-šub
{mu+‫ސ‬+šub+Ø}
minä pudotin hänet
y. 2. p
mu(-e)-šub
{mu+e+šub+Ø}
sinä pudotit hänet
y. 3. inh.
mu(-un)-šub
{mu+n+šub+Ø}
hän pudotti hänet
y.3.ei-inh.
mu(-ub)-šub
{mu+b+šub+Ø}
se pudotti hänet
m.1.p.
?
?
me pudotimme hänet
m.2.p.
?
?
te pudotitte hänet
m.3.p
mu(-un)-šub-eš
{mu+n+šub+eš}
he pudottivat hänet
m.3.ei-inh.
mu(-ub)-šub
{mu+b+šub+Ø}
ne pudottivat hänet
Huomioi: Monikon 3. persoona erottaa itsensä yksiköstä käyttämällä lisäksi suffiksia
{eš}, joka viittaa subjektiin. Monikon 3. persoonan tunnus voidaan näin ollen
analysoida sirkumfiksiksi {n+...+eš}.
§2 Transitiivisessa imperfektiivissä (marû) subjektia merkitään II suffiksisarjalla ja
objektia persoonaprefikseillä. Esimerkeissä verbin objekti on yksikön 3. persoonissa
{n} tai {b}.
Ortografinen
Morfologinen
Merkitys
y. 1. p
mu(-un)-šub-en
{mu+n+šub+en}
minä pudotan hänet
y. 2. p
mu(-ub)-šub-en
{mu+b+šub+en}
sinä pudotat sen
y. 3. inh.
mu(-ub)-šub-e
{mu+b+šub+e}
hän pudottaa sen
m.1.p.
mu(-ub)-šub-en-dè-en
{mu+b+šub+enden}
me pudotamme sen
m.2.p.
mu(-un)-šub-en-zé-en
{mu+n+šub+enzen}
te pudotatte hänet
m.3.p
mu(-un)-šub-e-ne
{mu+n+šub+ene}
he pudottavat hänet
§3 Transitiivinen futuuri kuvaa viittaushetkellä vielä alkamatonta toimintaa. Futuuri
muodostetaan marû-vartalosta preesens-futuurin tunnuksella {ed} ja suffiksisarjalla II.
99
Ortografinen
Morfologinen
y. 1. p
mu(-un)-šub-bé-dè-en
{mu+n+šub+ed+en}
y. 2. p
mu(-un)-šub-bé-dè-en
{mu+n+šub+ed+en}
y. 3. inh. mu(-un)-šub-bé-dè
minä pudotan
hänet tulevaisuudessa jne...
{mu+n+šub+ed+e}
m.1.p.
mu(-un)-šub-bé-dè-en-dè-en {mu+n+šub+ed+enden}
m.2.p.
mu(-un)-šub-bé-dè-en-zé-en {mu+n+šub+ed+enzen}
m.3.p
mu(-un)-šub-bé-dè-e-ne
{mu+n+šub+ed+ene}
ȱŞǯŚǯřȱ ȱ
Monivartaloiset (suppleettiset, alternoivat ja reduplikoivat) verbit taipuvat
luonnollisesti samalla tavalla kuin verbi šub edellä esitetyissä paradigmoissa, mutta
vartalo korvataan joko monikossa, marûssa tai kummassakin asianmukaisella
muodolla. Esimerkkinä verbin ƣen 'mennä; tulla' taivutusparadigma (intransitiivi).
঩am৬u (perfektiivi)
Marû (imperfektiivi)
ba-ƣen-en
'menin pois'
ba-du-un
'menen pois'
ba-ƣen-en
'menit pois'
ba-du-un
'menet pois'
ba-ƣen
'hän meni pois'
ba-du
'hän menee pois'
ba-re7-en-dè-en
'menimme pois'
ba-šu8-bé-en-dè-en
'menemme pois'
ba-re7-en-zé-en
'menitte pois'
ba-šu8-bé-en-zé-en
'menette pois'
ba-re7-eš
'he menivät pois'
ba-šu8-bé-eš
'he menevät pois'
ba-re7
'ne menivät pois'
ba-šu8
'ne menevät pois'
ȱŞǯŚǯŚȱ ȱȱ
Transitiivisessa perfektiivissä monikollista objektia merkitään
reduplikaatiolla. Reduplikaatio ilmaisee yleisesti monikon kolmannen
inhimillistä objektia (82), mutta saattaa harvoin esiintyä myös
inhimillisten objektien yhteydessä (83). Reduplikaatio voi viitata myös
subjektiin (84, 85).
(82)
(83)
verbivartalon
persoonan eimonikollisten
monikolliseen
mu-e-šub-šub
'olet pudottanut ne'
{mu+e+šub.šub}
{VEN+sinä+pudottaa.pudottaa.ne}
mu-ù-šub(-šub)-bé-en-zé-en
'olen pudottanut teidät'
100
8 Finiittiverbi
(84)
(85)
{mu+‫ސ‬+šub.šub+enzen}
{VEN+minä+pudottaa.pudottaa+teidät}
piriƣ ì-šedx(NA2)-šedx(NA2)
'leijonat makasivat' (intrans. পamĠu)
{piriƣ+Ø ì+šed.šed}
{NEUT+maata.maata}
ti-gídmušen-lú ud mi-ni-íb-zal-zal-e
'tigidlu-linnut olivat viettämässä päivää'
{tigidlu+e ud+Ø mu+ni+b+zal.zal+e} {VENT+siellä+sitä+viettää.viettää+ne}
Transitiivisessa imperfektiivissä (marû) yksikön kolmannen persoonan monikollista
objektia merkitään joko prefiksillä {b} tai ennen Urin III dynastiaa myös prefiksillä
{ne} (Jagersman 2010 mukaan {nnƝ}). Näissä verbivartalo ei reduplikoidu (86, 87).
(86)
(87)
mu-ne-šub-bé-en
'pudotat heidät/ne'
{mu+ne+šub+en}
{VEN+ne/heidät+pudottaa+sinä}
mu-šub-bé-en
'pudotat ne'
{mu+b+šub+en}
{VEN+ne/heidät+pudottaa+sinä}
Monikollista reduplikaatiota ei tule sekoittaa aspektuaaliseen reduplikaatioon (ts.
reduplikoiviin verbeihin). Monikollisuuteen viittaavassa reduplikaatiossa verbivartalo
monistuu yleensä kokonaan (88), aspektuaalisessa vain osittain (89).
(88)
(89)
in-ƣar-ƣar
'hän on asettanut ne / hän asetti ne'
{ì+n+ƣar.ƣar}
{NEUT+hän+asetti.asetti}
mu-(ub-)ƣá-ƣá
'hän asettaa sen'
{mu+b+ƣá.ƣá+Ø}
{VEN+sen+asettaa.asettaa+hän}
Verbeissä esiintyy harvoin myös triplikaatiota, jonka merkitys on yleensä joko
tekemisen totisuutta korostava tai iteratiivinen "uudestaan ja uudestaan" (90, 91).
(90)
(91)
ša-mu-un-ku4-ku4-ku4
'se panee (poikani) astumaan totisesti79 (uneen)'
{ša+mu+n+ku4.ku4.ku4 +Ø}
{PFM+VEN+häneen+astua*3+se}
ša-mu-un-ƣá-ƣá-ƣá
'se asettaa (poikani) totisesti (uneen)'
{ša+mu+n+ƣá.ƣá.ƣá+Ø}
{PFM+VEN+häneen+asettaa*3+se}
79 Tai ehkä "aina". Muodot ovat vaikeahkossa kontekstissa, kts. Lullaby for a son of Šulgi 10–11.
101
ȱŞǯŚǯśȱ Ȭȱ
Enkliittisen kopulan ohella sumerissa on kaksi finiittitaivutusta noudattavaa ollaverbiä: ƣál taipuu normaalin perfektiivisen kaavan mukaan joko transitiivisesti
merkityksessä 'asettaa' tai intransitiivisesti 'olla olemassa'; me 'olla' taipuu
intransitiivista perfektiä mukaillen ja on suora finiittinen vastine kopulalle {men, am,
meš, menden, menzen}.
ì-me-en
'olen; olet'
nu-ù-me-en
'en ole; et ole'
ì-me
'se/hän on'
in-nu
'ei ole'
ì-me-eš
'he ovat'
ì-me
'ne ovat'
hé-àm80
'olkoon' (myös 'kyllä')
ba-ra-me
'älköön olko'
Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan muotoja ei ole attestoitu, mutta ne voidaan
rekonstruoida *ì-me-en-dè-en 'olemme' ja *ì-me-en-zé-en 'olette'.
ȱŞǯŚǯŜȱ ȱ¢
Sumerin monimuotoisen persoonataivutuksen kehityshistoria on melko huonosti
tunnettu, joskin ehdotettuja hypoteeseja on useita. Yksi siteeratuimmista hypoteeseista
(Coghill & Deutscher 2002) selittää sumerin prefiksien ja suffiksien merkitysvaihdon
osana sumerin siirtymistä akkusatiivi-nominatiivijärjestelmästä ergatiiviseen järjestelmään. Hypoteesin mukaan kantasumerissa persoonasuffiksit viittasivat aina verbin
subjektiin ja prefiksit objektiin. Täten taivutuselementtien merkitys oli identtinen
taivutuksen transitiivisuudesta huolimatta.
Intr. impf.
*...-šub-ed-en
”sinä kaadut”
Intr. perf.
*...-šub-en
”sinä kaaduit”
Trans. impf.
*...-n-šub-en
”sinä kaadat hänet”
Trans. perf.
*...-n-šub-en
”sinä kaadoit hänet”
Edellä mainittujen konjugaatioiden lisäksi sumerissa olisi ollut myös transitiivinen
mediopassiivi, jossa patienttia merkittiin subjektin tapaan suffikseilla ja obliikvista
agenttia prefikseillä81.
80 {পa+ì+me+Ø} tässä {পa} on prekatiivi-affirmatiivin tunnus (käsitellään luvussa 9.2).
81 Kyseessä olivat alkujaan todennäköisesti ns. lokatiiviprefiksit {ni} ”hänen luonansa; hänen kauttansa”,
{bi} ”sen luona; sen kautta”. Uudelleenanalysoinnin ohessa lokatiivien tulkittiin viittaavan agenttiin.
102
8 Finiittiverbi
Trans. pass.
*ur-e ...-n-šub-en
”sinut kaadettiin koiran toimesta”
(= sinä kaaduit ”koiran töytäisemänä”)
Jossakin esihistoriallisessa kielivaiheessa transitiivinen passiivi uudelleenanalysoitiin
transitiiviseksi aktiiviksi, jolloin affiksien referentit vaihtoivat paikkoja.
Trans. perf. II
*ur-e ...-n-šub-en
” koira kaatoi sinut”
Uudelleenanalysoinnin seurauksena uusi perfektiivi korvasi hiljalleen vanhan, ja
aiempi obliikvisen subjektin tunnus, direktiivi {e} sai uuden funktion transitiivisen
agentin tunnuksena, eli ergatiivina {e}.
ȱŞǯśȱ
Intransitiivi
Transitiivi
Prefiksit
Vartalo
Suffiksit
Perfektiivi
–
পam৬u
subjekti (sarja I)
Imperfektiivi
–
marû + {ed}
subjekti (sarja I)
Perfektiivi
subjekti
পam৬u
objekti (sarja I)
Imperfektiivi
objekti
marû
subjekti (sarja II)
Futuuri
objekti
marû + {ed}
subjekti (sarja II)
103
ȱŞǯŜȱ ȱȱ§ȱȮȱ
Alla oleva listaan on koottu muutamia erityisesti kuninkaallisissa kirjoituksissa
yleisesti esiintyviä verbejä.
dím 'rakentaa; tehdä'
dù 'rakentaa (rakennuksia)'
gi4 / gi4-gi4 'palauttaa; palata'
dug4, du10 'sanoa; tehdä' (প)
ƣen / du 'mennä; tulla' kur9 / ku4-ku4 'astua
gub 'seistä; pystyttää'
sisään/viedä sisään'
túm / de6 'viedä; tuoda'
e 'sanoa; tehdä' (marû)
šúm 'antaa'
sig10 'asettaa'
pà(d) 'löytää; valita'
ƣar 'asettaa' (পamĠu)
ki ... áƣ 'rakastaa'
pa ... è 'tuoda esiin )'
ƣá-ƣá 'asettaa' (marû)
sa4 'kutsua (nimeltä)
e11, èd 'mennä ylös tai alas'
nam ... tar 'määrätä kohtalo'
gu7 'syödä'
ƣál 'olla'
zu / zu-zu 'tietää'
(u)tu(d) 'synnyttää'
tìl, ti 'elää; asua'
si ... sá 'tehdä suoraksi'
104
8 Finiittiverbi
ȱŞǯŝȱ §§
1. Käännä seuraavat verbimuodot ja lauseet. Tehtävässä esiintyvät verbit ovat ƣar / ƣáƣá 'asettaa' (reduplikaatioverbi); gi4 / gi4-gi4 'palauttaa; palata'; dù 'rakentaa'; dab5
'vangita; pysäyttää'; zà‫' ې‬kadota', igi...kár 'tarkkailla'; ƣen/(e)re7/du/su8(b) 'mennä; tulla;
kulkea' (suppleettinen verbi).
Prefikseistä {mu}, {ba} ja {ì} ei tarvitse välittää, eikä huomioida käännöksessä.
Prefiksien merkitykset käsitellään seuraavassa luvussa.
a) mu-un-ƣar
b) mu-e-dù
c) ƣá mu-e-dab5-bé-en
d) za-e mu-zàপ-en
e) igi mu-un-kár-kár-re-en-dè-en
f) mu-ù-dab5-e
g) mu-ƣá-ƣá-dè-en-dè-en
h) mu-su8-bé-eš
i) lugal-e é mu-dù
j) géme mu-zàপ
k) lugal-bi-ir géme mu-gi4
l) udu-ƣu10 igi mu-kár-re-en-zé-en
m) iri-ni-šè ba-du-un
n) dumu lugal-la é-a-ni-ta ì-zàপ
o) diƣir-ra-ni-ir lugal iri kù-ga é-a-ni mu-dù-dè
2. Translitteroi ja käännä. Konjugaatioprefikseistä {mu, ba, ì} ei tarvitse välittää.
a)
b)
c)
d)
e)
f)
g)
h)
i)
3) Käännä alkuperäiset lauseet ja muunna verbit marûsta পamĠuun ja päinvastoin.
a) lugal-e é mu-ub-dù-e
b) diƣir-re igi mu-un-kár-en
c) lugal-ra denki nam-lugal kalam-ma mu-gi4
d) é-dubba-ta dumu mu-ƣen
e) ki-bi-šè alan diƣir-ra-na mu-ƣá-ƣá
f) šu lugal-la-šè ƣidru mu-e-ƣar
g) é-dubba-šè ba-su8-bé-eš
h) gardu mu-ù-dab5-bé
105
ȱşȱ
Finiittiverbin morfotaksi on kuvattu alla. Katkoviivat osoittavat optionaalisia
elementtejä (jommankumman, modaaliprefiksin tai konjugaatioprefiksin on pakko
esiintyä).
tai
I
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
[Modaali- [Konjugaa- [Dimensio- [Persoona [Vartalo] [Persoona- [Syntaktiset [Sijat/postprefiksi] tioprefiksi] naaliprefiksit] -prefiksi]
suffiksi]
suffiksit]
positiot]
ȱşǯŗȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗřŖśȮřśŘǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱşŖȮşśǲȱȱŘŖŗŖǱȱŚŞŝȮśŚŞǼ
Konjugaatioprefiksit esiintyvät kolmessa morfotaktisessa lokerossa ja esiintyvät usein
ketjutettuina tietyin rajoituksin. Kaikkien prefiksien historiallisesta kehityksestä,
merkityksistä tai keskinäisestä järjestyksestä ei ole selkeää yksimielisyyttä.
IIa
IIb
IIc
{i}
neutraali
{nga} konnektiivi
{bi} obliikviobjekti
/a/
neutraali, stat. (passiivi)
{mu} ventiivi
{ba} ientiivi, refleksiivi, passiivi
{al} stat. passiivi
§1 Neutraaliprefiksin {i} tarkkaa merkitystä ei tunneta82, ja yleisesti sen ajatellaankin
kuvaavan tekemistä neutraalina, ottamatta kantaa esim. teon agentiivisuuteen tai
82 Neutraaliprefiksin alkuperäisistä funktioista on olemassa useita teorioita (joihin hyvä katsaus on
Thomsen 1984). Moderneja näkemyksiä on kaksi. Foxvog (2012) pitää prefiksiä puhtaasti proteettisena
ja merkityksettömänä. Prefiksiä käytetään Foxvogin mukaan sellaissa verbimuodoissa, joissa muutoin
prefiksiketjun alkuun syntyisi sumerin fonotaksin vastainen äännejono. Esimerkkinä tällaisesta
tilanteesta ventiiviprefiksin ja ientiivin kombinaatio {m+ba}, joka ilman proteettista vokaalia {i}
muodostaisi sanan alkuisen konsonanttiklusterin *mba, vs. imba > imma. Foxvogin ehdotus on
kuitenkin kehäpäätelmä, sillä hänen tapansa analysoida tietyt morfeemit pelkkinä konsonantteina (esim.
ventiivi = {m} eikä {mu}) luo tarpeen proteettisen vokaalin olemassaololle. Monimutkaisempi
näkemys näkee prefiksin {i} alkuperän perfektiivin ja prefiksin {a} imperfektiivin tunnuksena.
Distribuutio on selkeästi havaittavissa muinaissumerilaisissa teksteissä, joskin kehityshistorialliset
seikat ja se, kuinka perfektiivisyyden merkitseminen siirtyi পamĠu-marû -oppositioon on monitulkintainen (Jagersma 2010).
107
passiivisuuteen. Murteellisena esiintyy myös varianttia /e/83. Prefiksit kirjoitetaan
merkeillä NI ja E, ja luetaan <ì> ja <e>.
(92) íb-dab5-bé
{ì+b+dab5+e}
(93) ì-ƣen
'hän on pysäyttämässä sitä'
{NEUT+sitä+pysäyttää+hän}
'hän meni; hän kulki'
{ì+ƣen+Ø}
{NEUT+mennä+hän}
§2 Statiivia {al} tavataan kahdessa eri muodossa. Refleksi /al/ esiintyy silloin, jos
verbivartaloa ei edellä yksikään muu prefiksi. Muualla käytetään allomorfia /a/.
Statiivin alkuperäistä funktiota on vaikea rekonstruoida, sillä sen eri allomorfeille on
kehittynyt selkeästi erilaiset merkitykset. Allomorfi /al/ viittaa yleisesti staattiseen
passiiviin (94), mutta allomorfin /a/ merkitys voi olla toisaalta neutraali, erityisesti
imperfektiivien ja imperatiivien yhteydessä (95).
(94) é al-dù
'temppeli on rakennettu'
r
{é al+d ù+Ø}
(95) dug4-ga-ab
{dug4+a+b}
{temppeli STAT+rakentaa+se}
'sano se!'
{sanoa+NEUT+se}
On epäselvää, voiko allomorfia /al/ edeltää mikään muu prefiksi, sillä sellaiset
kontekstit joissa edeltävä prefiksi on attestoitu, ovat monitulkintaisia. Vaikka yleensä
statiiviprefiksiä pidetään epäyhteensopivana muiden prefiksien kanssa, on kuitenkin
mahdollista, että negatiivinen modaali {nu} voi joskus esiintyä prefiksin /al/ edellä
(Thomsen 1984).
§3 Ventiivin {mu} karkea merkitys on ”tännepäin; täällä”. Yleisesti se ilmaisee
toimintaa tai tapahtumaa, joka jollakin tavalla suuntautuu puhujaa kohti (96). Tietyissä
tapauksissa se vaikuttaa ilmaisevan myös agentiivisuutta, eli subjektin tietoista ja
tahdonalaista osallisuutta toimintaan (97), joskin tällaisen merkityksen vahvistaminen
pelkän tekstiaineiston perusteella on vaikeaa. Neutraali/statiiviprefiksien {ì}, /a/ tai
prospektiivisen modaalin (kts. modaaliprefiksit) {u} edeltäessä ventiiviä, tämä esiintyy
83 Varianttia voitaneen pitää allomorfina, sillä se yleisesti reaalistuu mikäli verbivartalon vokaali on väljä;
esim. e-dab5 'hän otti kiinni' ~ ì-si 'hän täytti'. Koska allomorfian toteutumisehto on kuitenkin
epäsäännöllinen, onkin ehdotettu että sumerissa olisi seitsemän vokaalin systeemi ja allomorfia
toteutuisi [ATR] -harmonian perusteella (Smith 2007).
108
9 Finiittiverbiketju
allomorfina /m/ (98). Neutraaliprefiksin tarkkaa merkitystä ventiivin edellä ei
tunneta84.
(96) mu-ƣen
{mu+ƣen+Ø}
(97) mu-dù
{mu+n+drù+Ø}
(98) ì-im-ƣen
{ì+mu+ƣen+Ø}
'hän tuli (minua kohti)'
{VENT+kulkea+hän}
'hän rakensi'
{VENT+hän+rakentaa+sen}
'hän tuli (minua kohti)'
{NEUT+VENT+kulkea+hän}
Huomioi! Ventiivin vokaali saattaa assimiloitua sitä seuraavan tavun vokaaliin.
Esimerkkeinä /mi-ni/ < {mu+ni}; /ma-ra/ < {mu+ra}.
§4 Ientiivi85 {ba} viittaa yleensä toimintaan joka suuntautuu puhujasta poispäin (99),
sekä kuvaa sellaista tapahtumaa, jonka toteutumiseen subjekti ei voi tahdonalaisesti
vaikuttaa ja joka aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen kokijan tilassa (100, 101). Ientiivi
toimii lisäksi eteläsumerissa passiivin tunnuksena (102) (vrt. staattinen passiivi {al}).
(99)
vrt.
ba-an-de6
'hän vei sen pois'
{ba+n+de6+Ø}
{IENT+hän+kuljettaa+sen}
mu-de6
'hän toi sen tänne'
{mu+n+de6+Ø}
{VENT+hän+kuljettaa+se}
(100) ba-úš
{ba+úš+Ø}
(101) šà-ga-ni ba-sàg
'hän kuoli'
{IENT+kuolla+hän}
'hänen sydämensä alkoi hakata'
{šag4+ani+Ø ba+sàg+Ø} {sydän+hänen+ABS IENT+hakata+se}
(102) é ba-dù
{é+Ø ba+drù+Ø}
'talo rakennettiin'
{talo+ABS IENT+rakentaa+se}
84 Ehkä kyseessä on historiallinen jäänne ajalta, kun neutraaliprefiksillä oli selkeämpi funktio.
85 Nimitys ientiivi on harhaanjohtava ja perustuu aiemmin valloilla olleeseen oletukseen prefiksin
lokatiivisesta luonteesta. Jagersma (2011) käyttää prefiksistä nimeä ”Middle marker”.
109
Ientiivin alkuperäinen merkitys lienee ollut ”itseään kohti; itsestään”. Historiallisesti
ientiivi kehittyi hyvin todennäköisesti datiivin ei-inhimillisestä kolmannen persoonan
tunnuksesta {ba} ”sille”, jonka syystä tai toisesta annettiin jossakin kielen kehitysvaiheessa aloittaa prefiksiketju (kts. Jagersma 2010).
Toisinaan neutraaliprefiksi ja ventiivi esiintyvät ennen ientiiviä {ba}, tällöin
ientiivin tunnuksen /b/ assimiloituu edeltävään ventiiviin (103). Kombinaatio on
erityisesti liikeverbien yhteydessä semanttisesti outo, sillä ventiivi- ja ientiiviprefiksien
merkitykset ovat päinvastaiset.
(103) é-e im-ma-ƣen
u
{é+e ì+m +ba+ƣen+Ø}
'hän saapui temppelille'
{temppeli+DIR NEUT+VENT+IENT?+kulkea+hän}
Muodolle on annettu useita selityksiä. Jagersman (2011: 400) mukaan tällaisissa
tapauksissa ei ole kyse ientiivistä, vaan ei-inhimilliseen epäsuoraan objektiin
viittaavasta datiiviprefiksistä. Woods (2008) käsittää prefiksien kombinaation
puolestaan itsenäisenä prefiksinä {imma}, jonka funktion hän kuvaa ns. mediumina
(engl. middle) kontrastina aktiiville {mu} ja (medio)passiiville {ba}. Toistaiseksi
Jagersman näkemys on kuitenkin mielestäni selkein; esimerkkinä (103) suora käännös
"hän saapui sille (=temppelille)".
§5 Obliikviobjekti {bi} on pitkään ollut merkitykseltään epäselvä ja herättänyt paljon
keskustelua. Jagersman (2010) mukaan {bi} viittaa kuitenkin elottomaan
obliikviobjektiin. Prefiksi esiintyy usein yhdysverbeissä, sillä nämä periaatteessa
inherentisti edellyttävät subjektin ja objektin lisäksi ylimääräistä lauseenjäsentä (104,
105).
(104) šu-luপ si bí-sá
{šu.luপ(+e) si bí+n+sá+Ø}
(105) ummaki àga-kár bí-sig10
{umma(+e) àga.kár+Ø
bí+n+sig10+ Ø}
”hän suoritti käsienpesurituaalin”
{rituaali+DIR CVE OBL+hän+suoritti+sen}
”hän valloitti Umman”
{Umma+DIR kirves+ABS
OBL+hän+asetti+sen}
Esimerkeissä verbimuodon suora objekti {Ø} viittaa yhdysverbin alkukomponentteihin
ja obliikviobjekti epäsuoriin objekteihin. Kirjaimellisesti esimerkkilauseet tulkita ”hän
110
teki sormet tasaveroiseksi86 käsienpesurituaaliin” ja ”hän asetti kirveen Ummaan”.
Prefiksiä {bi} tavataan myös yhdysverbien ulkopuolella, yleensä viittaamassa
jonkinlaiseen obliikviin tai epäsuoraan objektiin. Alla {bi} viittaa oletettavasti
ekvatiiviseen adverbiaaliin ‫ې‬ur-šag-gin7 ”vuoristomaisesti”.
(106) পur-saƣ-gin7 bí-in-mú
{পur.saƣ+gin bi+n+mú+Ø}
”hän laittoi sen kasvamaan (korkeaksi) kuin vuoristo”
{vuoristo+EQU OBL+hän+kasvatti+sen}
Obliikviobjektilla on tapana esiintyä myös tiettyjen verbien yhteydessä erityisesti
perfektiivissä ilman kontekstista havainnoitavissa olevaa perustetta. Esimerkkinä verbi
”sanoa” perfektiivissä (107) ja imperfektiivissä (108).
(107) bí-in-dug4
{bi+n+dug4+Ø}
(108) mu-na-ab-bé
{mu+na+b+e+e}
”hän sanoi (sen)”
{OBL+hän+sanoi+sen}
”hän sanoo (hänelle sen)”
{VENT+hänelle+sen+sanoo+hän}
Neutraaliprefiksi ja ventiivi voivat esiintyä ennen obliikvia {a/e/ì+m+bí}. Tällöin
obliikvin /b/ assimiloituu ventiiviin, muodostaen pintamuodon /Vmmi/. Näissäkin
tulkinta on toisinaan vaikeaa, erityisesti esimerkissä (110), jossa mitään selkeää
obliikviobjektia ei voida havinnoida.
(109) sipad-bi im-mi-ús
{i+mu+bi+n+ús+Ø}
(110) mu-zu পé-em-mi-in-ša4
”hän laittoi (paimenet) seuraamaan niitä”
{NEUT+VEN+OBL+hän+seurata+hänet}
”hän kutsui totisesti nimeäni”
{mu+zu+Ø পa+i+mu+bi+n+ša4+Ø} {PREC+NEUT+OBL+hän+kutsua+sitä}
Obliikviobjekti {bi} on kehittynyt prefiksaalisesta lokatiivista (kts. dimensionaaliprefiksit) todennäköisesti samalla tavalla kuin ientiivin tunnus {ba} kehittyi
elottomasta datiivista. Prefiksin merkitys on ollut mahdollisesti alkujaan 'sen luona;
siihen liittyen; sen lähellä'.
§6 Konnektiivi {nga} liittyy neutraaliprefiksiin {i} (tai /a/) ja merkitsee tekemistä joka
on jollakin tavalla yhteydessä sitä edeltävään toimintaan. Konnektiivi kirjoitetaan
86 Idiomin si ”sormi” … sá´WHপGlWDVDYHURLVHNVLSDQQDYDVWDNNDLQ´ĺ´SDQQDMlUMHVW\NVHHQVXRULVWDD´
alkuperää ei tietääkseni ole selvitetty.
111
neutraaliprefiksin kanssa joko <ì-ga> tai <in-ga>.
(111) ƣá-e in-ga-zu
{ƣa.e ì+nga+‫ސ‬+zu+Ø}
'minä tiedän sen myös'
{minä NEUT+myös+minä+tietää+sen}
ȱşǯŗǯŗȱ ȱ§
Alla on listattu neutraaliprefiksien mahdolliset kombinaatiot ja näiden kirjoitusasut.
{Ø}
{mu}
{ba}
{bi}
{ga}
{ì}
ì, e
im, ì-im, im-mu-
–
–
in-ga, ì-ga, e-ga
/ì+m/
im
–
im-ma
im-mi, ì-mi-
–
{mu}
mu
–
–
–
–
{ba}
ba
–
–
–
–
{bi}
bí
–
–
–
–
{al}
al
–
–
–
–
/a/
a
àm-, àm-mu-
–
–
an-ga-
/a+m/
àm-
–
àm-ma-
àm-mi-
–
ȱşǯŗǯŘȱ §§
1. Käännä lauseet ja analysoi verbimuodot.
a)
árad ugula-bi mu-gaz
b)
dumu-ne ì-ku4-ku4-dè-eš
c)
bàd gibil-la al-dù
d)
é-e im-ma-gên
e)
énsi ୾lagaški eme-gi ib-bé
f)
ki-bi-šè alan im-mi-in-è
g)
ƣe26 inim পul mu-ub-bé-en
h)
gu-za maপ-a lugal kalam-ma im-mi-in-tuš
i)
kan4 é-gal-la-na lugal-e érin in-ga-gub
j)
lugal érin-na-ni ad im-mi-ib-gi4-gi4
k)
šag4 ୾nin-ƣír-su-ka-ke4 পúl ba-ab-de6
l)
lú
kaš4 ƣìri-ni ƣišbanšur-ra mu-ub-ƣá-ƣá
112
9.2 Modaaliprefiksit
(Thomsen 1984: §359–422; Foxvog 2012: 102; Jagersma 2010: 551–583; Edzard 2003: 112–127)
Verbiketjussa voi olla vain yksi modaaliprefiksi. Modaali on aina ketjun ensimmäinen
elementti.
§1 Negatiivi {nu} muuntaa verbimuodon kielteiseksi. Konjugaatioprefiksien {ba} ja
{bi} edellä negatiivilla on allomorfit /la/ ja /li/. Negatiivilla saattaa olla myös allomorfi
/na/ ennen muita vokaalin /a/ sisältäviä prefiksejä, joskin tällöin prefiksi voitaneen
luotettavammin tulkita prohibitiiviksi (kts. §2).
(112) nu-ub-gur-re
'hän ei vastusta sitä'
{nu+i+b+gur+e}
{NEG+NEUT+sitä+vastustaa+hän}
(113) li-bí-íb-dib-bé-en
'se ei päässyt minun ohitseni (siellä)'
{nu+bi+b+dib+en}
{NEG+OBL+se+päästä.ohi+minun}
§2 Prohibitiivi {nan} ilmaisee kielteistä käskyä tai toivetta. Prohibitiivi liittyy
ainoastaan marû-vartaloon, eikä esiinny ensimmäisessä persoonassa. Morfeemi
esiintyy usein ortografisesti monitulkintaisissa konteksteissa, eikä näin syvämuodosta
ole selkeää konsensusta87.
(114) nam-mi-ni-íb-gul-e
{nan+mu+ni+b+gul+e}
{na+i+mu+ni+b+gul+e}
(115) na-ma-ab-šúm-en
{na+ma+b+šúm+en}
'hänen ei tule tuhota sitä siellä'
{PROH+VENT+siellä+sitä+tuhota+hän}
{PROH+NEUT+VENT+siellä+sitä+tuhota+hän}
'älä anna sitä minulle'
{PROH+minulle+sitä+antaa+sinä}
§3 Vetitiivi {bara} ilmaisee পam৬ussa (116) asiantilan jyrkkää kiistämistä ja marûssa
(117) kielteistä lupausta tai valaa.
(116)
ba-ra-ra-dug4
'en ole koskaan sanonut (sitä) sinulle!'
{bara+ra+‫ސ‬+dug4+Ø}
{VET+sinulle+minä+sanoa+sitä}
87 Mm. Jagersma (2010) {nan}, mutta Edzard (2003), Foxvog (2011), Thomsen (1984), Rubio (2008)
tulkitsevat syvämuodoksi {na}.
(117)
113
ba-ra-ab-bé-en
'minun ei tule sanoa sitä!; vannon, että en...'
{bara+ì?+b+e+en}
{VET+NEUT?+sitä+sanoa+minä}
§4 Kohortatiivi {ga} esiintyy ainoastaan ensimmäisessä persoonassa ja liittyy aina
পam৬u-vartaloon. Koska kohortatiivin subjekti on aina ensimmäinen persoona,
persoonaprefiksit viittaavat objektiin. Monikossa käytetään persoonapäätettä {enden}.
Kohortatiivilla on allomorfit /gi4/ ja /gú/ ennen vokaaleita /i/ ja /u/.
(118)
(119)
ga-na-ab-šúm
'anna minun antaa se hänelle'
{ga+na+b+šúm88}
{COH+hänelle+se+antaa}
ga-na-ab-šúm-en-dè-en
'anna meidän antaa se hänelle'
{ga+na+b+šúm-enden}
{COH+hänelle+se+antaa+me}
Historiaa: Kohortatiivin prefiksin {ga} distribuutio ei sumerin varhaisimmissa
kielivaiheissa rajoittunut ensimmäiseen persoonaan. Kohortatiivin tunnus voidaan
nähdä leksikaalistuneena muutamissa verbeistä johdetuissa substantiiveissa, kuten
ga-ab-šúm 'myyjä' (kirj. (hän, joka) antaa sen); gáb-íl89 'kori' (kirj. se, joka
kantaa/nostaa sen) (mm. Jagersma 2010). Toinen mahdollinen todiste prefiksin
laajemmasta distribuutiosta on emesalin prekatiivin tunnus {da}, joka on
johdettavissa päämurteesta äännevastaavuuden EG g ~ ES d kautta (vrt. EG a-gár ~
ES a-dar 'niitty'). Se, mikä prefiksin {ga} historiallinen funktio on muinoin ollut, on
epäselvää90.
§5 Prekatiivi-affirmatiivi {পa}. Modernin näkemyksen (Civil 2000) mukaan
modaaliprefiksi {পa} viittaa deonttiseen ja episteemiseen tapaluokkaan 91. Deonttisena
modaalina {পa} liittyy transitiivisten verbien marû-vartaloon ja kuvaa käskyä tai
toivetta, joiden toteutumisesta puhujalla ei ole varmuutta (120, 121). Episteemisenä
88 Huomaa, että kohortatiivissa verbiin ei liity persoonasuffiksia, sillä kohortatiivi itsessään viittaa
ensimmäiseen persoonaan.
89 /ga+b+íl+Ø/
90 En sulkisi pois mahdollisuutta, että sumerissa attestoitu prekatiivi-affirmatiivin tunnus {পa} on
kehittynyt aiemmasta tunnuksesta {ga} frikativisaation kautta; ga > *Ȗa > পa, joskin kontekstin
määrittäminen äänteenmuutokselle on hankalaa. Sumerin velaarien frikatiivisaatiota ei ole juurikaan
tutkittu, lukuun ottamatta muutamia Steinkellerin (1989) ehdotuksia ‫ې‬ur-saƣ 'vuoristo' ~ < *kur-saƣ;
kislah 'asumaton maa' < *ki-zalag; sekä Falkensteinin (1959: 24) viittauksia kirjoitusmerkkeihin, joilla
on ‫ې‬:n ja k/g:n erottamia minimipareja.
91 Deonttisen ja episteemisen modaalisuuden eroa voidaan havainnollistaa suomen kielessä ilmaisulla
"Maijan täytyy mennä kouluun", joka voidaan tulkita deonttisesti käskynä: "pakko mennä" ja
episteemisesti toteamuksena: "Maijan täytyy mennä kouluun, koska muuten hän ei odottaisi sateessa
bussia."
114
modaalina {ha} liittyy পam৬uun, ja tällöin ilmaisee toteamusta tai painottaa
tapahtuman todenperäisyyttä (perinteisesti kirjallisuudessa affirmatiivi) (122), mutta
voi myös viitata toiveeseen jonka toteutuminen nähdään todennäköisenä (123).
(120) পé-na-ab-šúm-mu
{পa+ì+na+b+šúm+e}
(121) পu-mu-ra-ab-šúm-mu
{পa+mu+ra+b+šúm+e}
(122) পa-ma-túm
{পa+ma+e+túm+Ø}
(123) lugal-ƣu10 পé-em
{পa+ì+àm}
'hänen tulee antaa se hänelle/antakoon hän...'
{PREC+NEUT+hänelle+se+antaa+hän}
'hänen tulee antaa se sinulle/antakoon hän...'
{PREC+VENT+sinulle+se+antaa+hän}
'tuot sen varmasti minulle'
{AFF+minulle+sinä+tuoda+se}
'olkoon hän kuninkaani!'
{AFF+NEUT+COP}
Prekatiivilla on perinteisen tulkinnan mukaan kaksi allomorfia /পé/ ja /পu/, jotka
esiintyvät ennen neutraaliprefiksiä {ì} ja ventiiviä {mu}. Myös allomorfi /পi/ on
mahdollinen (esim. পé-bí-ƣar < /hi+bi+ƣar/), mutta tätä ei voida erottaa ortografisesti,
sillä GAN = <পé, পí>. Muutamat assyriologit olettavat prefiksin syvämuodoksi {he}.
§6 Narratiivi {na} esiintyy usein historiallisten eeposten ja kertomusten alussa, vrt.
suomen "menipä hän...; tapahtuipa niin, että..." (124). Prefiksi saattaa joskus myös
viitata retoriseen kysymykseen (125). Narratiivi liittyy পam৬u-vartaloon (vrt.
samannäköinen prohibitiivi {nan}).
(124)
(125)
ƣéštúg-ga-ni na-an-gub
'asettipa hän mielensä...'
{ƣeštúg+ani+Ø na+ì+n+gub+Ø}
{NAR+NEUT+hän+asettaa+sen}
na-an-dug4
'mitä hän sanookaan...'
{na+ì+n+dug4+Ø}
{NAR+NEUT+hän+sanoa+sen}
Ajatus: Koska keskenään hyvin samannäköiset narratiivi {na} ja prohibitiivi {nan}
ovat komplementaarisessa distribuutiossa, pidän mahdollisena että ne palautuvat
historiallisesti negatiiviprefiksiin {nu}. Historiallisen prefiksin *na- merkitys lienee
alkujaan ollut "ei(kö) ole". Narratiivissa (পamĠu) merkitys voitaneen tulkita
retoriseksi (esim. "eikös hän mennytkin..."), mutta prohibitiivissa (marû)
deklaratiiviseksi "hän ei ole menossa".
115
§7 Kontrapunktiivi-affirmatiivi {ša} liittyy পam৬u- ja marû-vartaloihin. Prefiksi on
melko harvinainen ja tämän johdosta sen tarkka merkitys on epäselvä. Prefiksiä pidettiin aiemmin affirmatiivisena92 "varmasti/totisesti...", mutta nykyään se tulkitaan
luonteeltaan kontrapunktiiviseksi "täten/näin ollen/pikemminkin/kuten jo mainittiin..."
Prefiksin loppuvokaali saattaa assimiloitua seuraavan tavun vokaaliin: <ši, šè, šu>
(126)
ša-ba-na-gam-e-dè-en
'täten tulen kumartamaan hänelle (kuten tiedetään)'
{ša+ba+na+gam+ed+en}
{CON+IENT+hänelle+kumartaa+FUT+minä}
Ajatus: Pidän mahdollisena, että prefiksi {ša} on myöhäinen innovaatio narratiivin
tunnuksesta93 {na}. Vastaavaa nasaalin ja sibilanttien välistä variaatiota tavataan
emeƣirin ja emesalin välillä, eikä ole täysin tavatonta, että päämurteeseen on
lainautunut sanastoa emesalista (tai jostakin muusta samankaltaisesta murteesta).
Tällaisia sanoja ovat mm. EG nud 'olla makuulla (ihmisistä)' ~ EG šed 'olla
makuulla (eläimistä)'; EG na4 'kivi; mineraali' ~ zá 'jalokivi'; durunx(KU) 'istua
(monikko)' – ES du-ru-ša.
§9 Irrealis-frustratiivi {nuš} on erittäin harvinainen ja mahdollisesti myöhäinen
negatiivin ja kontrapunktiivin yhdistelmä /*nu+ša94/. Se ilmaisee hypoteettista toivetta,
jonka toteutuminen on epätodennäköistä tai mahdotonta. Prefiksi {nuš} voi liittyä
পam৬u tai marû-vartaloon. Prefiksillä on allomorfi /niš/ ennen /i/-vokaalin sisältäviä
tavuja.
(127)
nu-uš-ma-ab-bé-en
'kunpa kertoisitkin sen minulle/miksi et voi...'
{nuš+ma+b+e+en}
{IRR+minulle+sen+sanoa+sinä}
§9 Prospektiivi {ul} liittyy পam৬u-vartaloon ja viittaa tapahtumasarjan ensimmäiseen
tapahtumaan. Prospektiivi esiintyy muodossa /ul/ ainoastaan ennen verbivartaloa (vrt.
statiivi {al}), muualla refleksinä on /u/. Ennen prefiksejä {ba} ja {bi} prospektiivi
saattaa assimiloitua, jolloin se kirjoitetaan <a> tai <ì> ja sekoittuu helposti
neutraaliprefikseihin.
(128)
ù-mi-sar
l
{ù +m+bi+e+sar+Ø}
'kirjoitettuasi sen siihen'
{PROS+VENT+siihen+sinä+kirjoittaa+sen}
92 Esim. Thomsen 1984.
93 Prefiksien {ša} ja {na} välinen semanttisesta yhteydestä on maininnut aiemmin Zgoll (2003), Edzard
(2003), mutta näiden yhteyttä emesalin kautta ei tietääkseni ole tutkittu.
94 Foxvog (2011: 107) *nu-éš, Civil (1983): *nu-šè.
116
Foxvogin (2011: 107) ja Edzardin (2003: 121) mukaan prospektiivilla merkitään myös
kohteliasta imperatiivia. Tässä merkityksessä prospektiivi esiintynee muun muassa
kirjeiden alussa ù-na-a-dug495, sekä erilaisissa lääketieteellisissä teksteissä, joissa
lukijaa ohjeistetaan esimerkiksi valmistamaan tietynlaisia rohtoja.
(129)
lugal-ƣu10-ra ù-ne-dug4 arad-mu na-ab-bé-a
"Sanoisitko kuninkaalleni, näin puhuu Aradmu"
{lugal+ƣu+ra u+ì+na+e+dug4+Ø arad.mu na+b+e+e+a}
{kunigas+minun+DAT PROS+NEUT+hänelle+sinä+sanoa+se
arad.mu+Ø NAR+sen+sanoa+hän+NOM+Ø}
Tietysti prospektiivi voidaan kääntää tässä yhteydessä myös kirjaimellisesti ”kun puhut
kuninkaalleni, (kerro), näin puhuu Aradmu”.
§10 Imperatiivi muodostetaan käyttämällä পamĠu-vartaloa, joka siirretään prefiksiketjun alkuun (vertaa espanjan: me lo das 'annat sen minulle' ~ dámelo 'anna se
minulle' (Rubio 2007: 1365)). Koska imperatiivin subjekti on aina toinen persoona,
transitiivisissa imperatiiveissa persoonaprefiksit viittaavat objektiin. Monikon imperatiivi muodostetaan suffiksilla {zen}
(130)
(131)
šúm-ma-ab
'anna se minulle!
{šúm+ma+b}
{antaa+minulle+se}
dug4-ma-ab-zé-en
'sanokaa se minulle!
{dug4+ma+b+zen}
{sanoa+minulle+se+te}
Imperatiivien prefiksiketjuissa käytetään neutraaliprefiksin {i} sijaan prefiksiä {a}.
(132)
dug4-ga
'sano!'
{dug4+a}
{sanoa+NEUT}
Muutamien verbien imperatiiveissa esiintyy epäsäännöllisyyttä. Verbi ƣen 'mennä'
assimiloituu osittain sitä seuraavaan ventiiviin, de6 'tuoda; viedä' muodostaa poikkeuksellisesti imperatiivinsa marû-vartalosta túm.
ƣen-ba
{ƣen+ba}
'mene pois!'
ƣá-nu
{ƣen+mu}
'tule!'
95 Vertaa akkadilaisissa kirjeissä käytetty imperatiivi qibƯma 'sano'. Myös sumerissa käytettiin
varhaisdynastisela kaudella imperatiivia dug4-ga-na 'sano se hänelle' (Kienast & Volk 1995).
117
ƣen-na, ga-na?96
{ƣen+a}
'mene/tule!'
túm-mu-un
{túm+mu+n}
'tuo hänet (tänne)!'
ȱşǯŘǯŗȱ ȱ§
Alla on listattu suurpiirteiset käännösehdotukset sumerin modaaliprefikseille.
঩am৬u
Marû
{nu}
negatiivi
"ei..."
negatiivi
"ei..."
{na}
narratiivi
"olipa..."
prohibitiivi
"älä, älköön..."
{পa}
prek./affir.
"olkoon/varmasti..."
prekatiivi
"tehköön..."
{ga}
–
–
kohortatiivi
"anna minun..."
{bara}
vetitiivi
"en koskaan..."
neg. kohortatiivi "vannon että en..."
{ša}
kontrapunkt. "täten..."
kontrapunkt.
"täten..."
{nuš}
irrealis
irrealis
"kunpa..."
{ul}
prospektiivi "sen jälkeen kun..."
–
–
–
–
঩AMTU imperatiivi
"kunpa..."
"...!"
96 Käytetään myös interjektiona, esim. Gudean sylinterit A III 22–23: ga-na ga-na-ab-dug4 "hyvä on!
aion kertoa siitä (hänelle)!" vrt. engl. "come on!". Vaihtoehtoisen ehdotuksen mukaan ga-na ei palaudu
imperatiiviin, vaan kohortatiivin tunnukseen {ga}. Jälkimmäistä elementtiä ei tosin pystytä selittämään.
118
ȱşǯŘǯŘȱ §§
1. Analysoi ja käännä alla olevat lauseet.
a)
kù-bábbar zuপ nu-mu-gi4-gi4
b)
୾inanna nam পé-ma-kud-e
c)
nam-tìl-ƣu10 পé-dùg
d)
mú-šar a u-mu-e-dé ƣe26 পúl-me-en
e)
é-a gala4 ad পé-em-mi-ša4
f)
ƣiš
g)
ama inim পul li-bí-in-dug4
h)
ur-saƣ ୾en-líl-lá-gin7 gaba-šu-ƣar nu-mu-un-tuku
i)
dumu-zu dub-ƣu10 i7-da পé-en-šub
j)
ud 7-kam-ma-ka mu lugal-zu pàd-da-ab
k)
árad dab5-ba nam-mi-ib-gaz-e
l)
a-na-àm gud nu-gi4-gi4-en-zé-en
tukul ba-ra-ab-ƣá-ƣá-an
119
ȱşǯřȱ
ǻȱŗşŞŚǱȱȗŚŘřȮŚŞŘǲȱ¡ȱŘŖŗŘǱȱŝřȮŞřǲȱȱŘŖŗŖǱȱřŞŗȮŚŞŘǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱşŘȮŗŖşǼ
Dimensionaaliprefiksit (joskus myös sijaprefiksit) kongruoivat lauseen adverbiaalien
kanssa sijassa (datiivi, komitatiivi terminatiivi, ablatiivi, lokatiivi), luvussa ja
elollisuudessa. Tiettyjen verbien yhteydessä dimensionaalit saattavat myös muokata
verbin perusmerkitystä tai muodostaa kausatiivirakenteita. Dimensionaalien keskinäinen morfotaksi on seuraava:
[DATIIVI]
+
[KOMITATIIVI]
+
[TERMINATIIVI]
tai
[ABLATIIVI]
+
[LOKATIIVIOBLIIKVI]
Alla olevassa taulukossa on esitetty sumerin dimensionaaliprefiksit niiden ortografisissa muodoissaan. Monikolliset muodot ovat erittäin harvinaisia, eikä niiden
tunnistaminen ole peruskurssilla välttämätöntä.
DATIIVI
97
KOMITATIIVI
TERMIN.
ABLATIIVI
LOKATIIVI
y.1.p.
ma-
mu-da-
mu-ši-
–
mu-
y.2.p.
-ra-
(-e-)da-
(-e-)ši-
–
-ri-
y.3.p.
-na-
(-n-)da-
(-n-)ši-
–
-ni-
m.1.p.
me-(a-)
me-da-
me-ši-
–
me-
m.2.p.
-ra-
?
?
–
-e-dè-
m.3.p.
-ne-(a-)
-ne-da-
(-n-)ši-
–
-ni-
eloton
ba-
(b-)da-
(-b-)ši-
(-b-)ta-, -ra-, -da-
bí-, -ni-
§1 Datiiviprefiksit {ma, ra, na, me(a), ne(a), ba} viittaavat lauseen epäsuoraan
objektiin tai hyötyjään. Muinaissumerissa on tyypillistä, että datiivi merkitään
ainoastaan verbiin epäsuoran objektin sijaan.
(133)
diƣir-ra-ni lugal-e é mu-na-dù
'Kuningas rakensi temppelin jumalalleen'
{diƣir+ani(+ra) ... mu+na+n+drù+Ø} 'jumala+hänen ... VENT+hänelle+hän+rakensi+sen}
(134)
mu-ra-šúm
'Hän antoi sen sinulle'
{mu+ra+n+šúm+Ø}
{VENT+sinulle+hän+antoi+sen}
97 Historiallisesti {m+a}.
120
Ensimmäisen persoonan datiivit sisältävät aina automaattisesti ventiivin (135, 136).
Tämän vuoksi esimerkiksi verbimuodot *mu-ma-an-šúm 'hän antoi sen minulle' ja
*ba-ma-šúm98 'se annettiin minulle' ovat mahdottomia.
(135) ma-an-šúm
{ma+n+šúm+Ø}
(136) পé-me-šúm-mu
{পa+ì+me.a+b+šúm+e}
'Hän antoi sen minulle'
{minulle+hän+antoi+sen}
'Antakoon hän sen meille!'
{PREC+NEUT+meille+sen+antaa+hän}
Ventiivin vokaali assimiloituu datiiviprefiksin {ra} edellä: ma-ra < {mu+ra}.
§2 Komitatiiviprefikseillä {mu+da, e.da, n.da, b.da, me+da, ne.da} on
tehtävää: Ne ilmaisevat yleensä jonkin kanssa olemista "kanssani, kanssasi..."
abilitatiivia "kykenen; kykenet; kykenee.." (138) tai modifioivat verbin
merkitystä (139 ~ 140). Datiivien tavoin ensimmäisen persoonan komitatiivit
ventiivin paikan.
(137)
(138)
(139)
(140)
kolme
(137);
perusvievät
árad géme-da íb-da-zàপ
'Palvelija katosi orjatytön kanssa'
{... ì+b.da+zàপ+Ø}
{… NEUT+sen.kanssaan+katosi+hän}
nu-mu-ra-da-šúm
'Hän ei voinut antaa sitä sinulle'
{nu+mu+ra+n.da+n+šúm+Ø}
{NEG+VENT+sinulle+COM+hän+antaa+sitä}
ì-gub-bé-en
'Seison'
{ì+gub+en}
{NEUT+seistä+minä}
in-da-gub-bé-en
'Palvelen häntä' (kirj. seison hänen rinnallaan)
{ì+n.da+gub+en}
{NEUT+hänen.kanssaan+seistä+minä}
Dimensionaalien persoonaprefiksit eivät aina näy kirjoituksessa; erityisesti ennen Urin
III dynastiaa ja muinaisbabylonialaista kautta. Komitatiivi saattaa assimiloitua sitä
seuraavaan vokaaliin <dè, de4, dì, di> (Attinger 1993: 250).
§3 Terminatiiviprefiksit {mu+ši, e.ši, n.ši, b.ši, me+ši} viittaavat lauseen terminatiiviadverbiaaliin "minua kohti/vuokseni; sinua kohti/vuoksesi..." (141) tai modifioivat
verbin perusmerkitystä (142, 143). Ensimmäisen persoonan muodot vievät ventiivin
98 Tämä on mahdoton, koska morfotaktisesti ientiivin {ba} pitäisi seurata ventiiviä.
121
paikan. Terminatiivi ei esiinny ablatiivin kanssa.
(141)
(142)
(143)
za-e iri-šè ba-ši-ƣen-en
'Sinä menet kaupunkiin'
{... ba+e.ši+ƣen+en}
{IENT+sinä.sinne+menä+sinä}
ì-ƣál
'Hän on'
{ì+ƣál+Ø}
{NEUT+olla+hän}
íb-ši-ƣál
'Hän asetti sen sinne' (kirj. sinne olemaan)
{ì+b.ši+n+ƣál+Ø}
{NEUT+sinne+hän+olla+sen}
Muinaissumerissa terminatiiviprefiksi kirjoitetaan merkillä <šè99>.
§4 Ablatiiviprefiksi {b.ta} viittaa ablatiiviadverbiaaliin "sieltä" (144). Ablatiivi voi
myös modifioida verbin perusmerkitystä: ƣar 'asettaa'; {ta} + ƣar 'siirtää muualle'.
Ablatiivi ei voi esiintyä terminatiivin kanssa.
(144)
kur-ta na೥esi im-ta-e11
'Hän toi vuorelta dioriittia'
{... ì+m+b.ta+n+ed+Ø}
{... NEUT+VENT+sieltä+hän+tuoda+sitä}
Ablatiivilla on kaksi allomorfia /da/ ja ra/, jotka esiintyvät tyypillisesti vokaalien
välissä {ba+ta} ĺ /ba+ra/ tai /ba+da/. Allomorfia ei kuitenkaan totedu aina.
§5 Lokatiivi-obliikviprefiksit {mu, ni, ri, e.de, me, bi} ilmaisevat jonkin luona
olemista: "luonani; luonasi; siellä" (145) tai kausatiivisissa rakenteissa sekundaarista
objektia (146). Ensimmäisen persoonan lokatiivit vievät ventiivin paikan.
Huomaa, että prefiksit /ni/ ja /ri/ saattavat assimiloida ventiivin vokaalin (145).
(145)
(146)
igi mi-ni-du8
"Hän näki (sen) siellä (hänen luonansa)"
{igi mu+ni+n+duপ+Ø}
{... VENT+siellä+hän+nähdä+se}
ƣá mu-ra-ni-šúm
"Laitoin hänet antamaan sen sinulle"
{mu+ra+ni+‫ސ‬+šúm+Ø}
{VENT+sinulle+hänet+minä+antaa+sen}
Jagersma (2011) esittää lokatiiviprefikseille allomorfit, jotka ovat identtisiä
persoonataivutuksessa käytettävien persoonaprefiksien kanssa. Allomorfit esiintyvät
lokatiiviprefiksien ollessa kiinnittyneinä suoraan verbivartaloon. Monissa tapauksissa
tämä tulkinta on kuitenkin hankala, sillä obliikviobjektin sijaan prefiksit voidaan tulkita
99 Voidaan ehkä lukea myös <ši4>. Esimerkiksi Entemena 19: 12. a mu-na-šè-ru.
122
myös suoriksi objekteiksi, mikäli yhdysverbi tulkitaan leksikaalistuneena eikä metaforisena (esim. šu...bar = vapauttaa eikä avata käsi jollekin):
(147)
(148)
na ga-de5
"Anna minun ohjeistaa sinua!"
{na+Ø ga+e+de5.g}
{CVE+ABS KOH+sinua+ohjeistaa}
šu পé-na-bar-re
"Hänen tulee vapauttaa (hänet) hänelle (Balalalle)"100
{šu+Ø পa+i+na+n+bar+e}
{CVE+ABS PREC+NEUT+hänelle+hänet+vapauttaa+hän}
Mikäli Jagersma on kuitenkin oikeassa, transitiivisen persoonataivutuksen yhteydessä
käsitellyt prefiksit voidaan tulkita myös obliikviobjekteiksi.
100Vertaa obliikvinen tulkinta "hän avatkoon kätensä [OBJ] (orjatytölle [OBL]) hänen (omistajansa
[DAT]) hyödyksi".
123
ȱşǯŚȱ §§
ŗǯȱKäännä alla olevat lauseet ja analysoi verbimuodot.
a)
lugal-e é-zu mu-ra-dù
b)
diƣir-ra-ni-ir é mu-na-dù
c)
é-a-na mu-na-ni-ku4
d)
é-gal-ƣu10 nu-dù-am
e)
dam-gàr-re 2 ma-na kù-bábbar ma-an-šúm
f)
1 ma-na kù-sig17 ba-šúm
g)
énsi lagaški-ke4 kur mu-un-gul
f)
kur-ta alan zuপ-a im-ta-gi4
g)
é iri-a-ni-šè énsi-ke4 alan zuপ-a mu-ši-ib-gi4-gi4-dè
h)
lugal kur-ra ba-dab5
i)
gardu dab5-ba nu-mu-gaz-gaz
j)
kur-kur-ta na೥esi im-ta-e11
k)
lugal maপ-e inim dùg-ga bí-in-dug4
l)
é-ninnu (temppelin nimi) ୾nin-ƣír-su-ka al-dù
m)
piriƣ im-ma-ab-gaz-e
n)
dam-gàr kù-sig7 পé-na-ab-šúm-mu
o)
ereš é-gal ša-mu-un-dù
2. Analysoi ja käännä verbimuodot.
a)
nu-ma-ƣar
j)
ak-ni-ib-zé-en
b)
পu-mu-ub-dù-e
k)
nu-mu-na-ni-ib-gi4-gi4-dè
c)
bara-ab-gi4-gi4-dè-en
l)
পa-ma-ab-ta-an-gi4
d)
mu-na-ab-dù-e
m) ga-mu-ra-de6
e)
mu-da-a-ƣar
n)
ba-ši-in-de6
f)
ga-ra-ab-šúm
o)
la-ba-ab-šúm-mu-un-dè-en
g)
mu-ub-ƣá-ƣá-dè-ne
p)
šu nu-mu-ub-tag-ge
h)
nam-mu-ub-gul-en-zé-en
q)
íb-zi-re
i)
ga-na-ab-dug4
r)
mi-ni-ib-tag-ge-ne
124
3. Translitteroi, analysoi ja käännä.
125
ȱŗŖȱ ȱȱȱ
(Thomsen 1984: §483–494; Foxvog 2012: 95–102; Jagersma 2010: 585–624)
Yleisin syntaktinen suffiksi sumerissa on {a}101, jota yleisesti kutsutaan joko
nominalisoivaksi tai alistavaksi (engl. subordinating) suffiksiksi. Suffiksi ei esiinny
muissa modaaleissa kuin indikatiivissa, negatiivissa {nu} ja prospektiivissa {u}.
Suffiksi {a} nominalisoi finiittiverbin, jolloin sitä voidaan taivuttaa samalla tavalla
kuin mitä tahansa substantiivia. Yleensä nominalisoitu verbimuoto esiintyy sivulauseissa (vrt. akkadin subjunktiivi).
§1 Relatiivilause: {(lú) ... -a} 'joka/mikä ....'
(149)
lugal lú é in-dù-a ba-úš
"Kuningas, joka rakensi temppelin, kuoli"
{lugal lú é+Ø ì+n+dù+Ø+a+Ø ba+úš+Ø}
{kuningas joka talo+ABS rakensi+SUB+ABS kuoli}
Relatiivipronomini lú saatetaan toisinaan jättää pois.
§2 Temporaalilause {ud ... -a+LOC/ABL} ilmaisee rakenteita, kuten "sinä
päivänä/silloin kun" ja "siitä päivästä lähtien/siitä asti kun". Alla esimerkeissä
lokatiivinen temporaalilause (150) ja ablatiivinen temporaalilause (151).
(150)
ud lugal lú é in-dù-a ba-úš-a
"Sinä päivänä, kun Kuningas, joka rakensi temppelin, kuoli"
{ud lugal lú é+Ø ì+n+dù+Ø+a+Ø ba+úš+Ø+a+a}
{päivä kuningas joka talo+ABS rakensi+NOM+ABS kuoli+NOM+LOC}
(151)
ud lugal lú é in-dù-a ba-úš-a-ta
"Siitä päivästä lähtien, kun Kuningas, joka rakensi temppelin, kuoli"
{ud lugal lú é+Ø ì+n+dù+Ø+a+Ø ba+úš+Ø+a+ta}
{päivä kuningas joka talo+ABS rakensi+NOM+ABS kuoli+NOM+ABL}
101Kyseessä on todennäköisesti historiallisesti sama suffiksi, kuin পamĠun partisiipissa; mu-dù 'hän
rakensi'; dù-a 'rakennettu'; in-dù-a 'joka rakensi; joka on rakentanut'.
127
§3 Kausaalilause {bar ... a+ak+šè} tai {mu ... a+šè} "koska/sen vuoksi koska ..."
(152)
mu lugal é mu-dù-a-šè diƣir-ra-ni í-পúl
"Koska kuningas rakensi temppelin, hänen jumalansa iloitsi."
{mu lugal+e é+Ø mu-n-dù+Ø+a+šè diƣir+ani+Ø ì+পúl+Ø}
{nimi ... rakensi+NOM+TER jumala+hänen+ABS iloitsi}
Kirjaimellisesti käännettyä: "hänen jumalansa riemuitsi kuninkaan rakentaman
temppelin nimessä". Alla oleva rakenne on semanttisesti yhdenvertainen:
(153)
bar lugal é mu-dù-a-šè diƣir-ra-ni í-পúl
"Koska kuningas rakensi temppelin, hänen jumalansa iloitsi."
{bar lugal+e é+Ø mu-n-dù+Ø+a+ak+šè diƣir+ani+Ø ì+পúl+Ø}
{koska ... rakensi+NOM+GEN+TER jumala+hänen+ABS iloitsi}
Alisteiset lausetyypit – yhteenveto
Relatiivi
Temporaali
Kausaali
ȱŗŖǯŗȱ
{lú ... +a}
"joka ..."
{ud ... +a+a}
"silloin kun..."
{ud ... +a+ta}
"siitä asti kun..."
{enna ... +a+a/šè}
"siihen asti kun..."
{eƣer ... +a+ta}
"sen jälkeen kun..."
{mu ... +a+šè}
"sen vuoksi koska..."
{bar ... +a+ak+šè}
"sen vuoksi koska..."

ǻȱŗşŞŚǱȱȗśŚŞȮśśřǰȱ£ȱŘŖŖřǱȱŗśŝǼ
Liitepartikkelit ovat hyvin harvinaisia, eikä niiden tunnistaminen ole välttämätöntä
peruskurssilaiselle.
§1 Siteeraava partikkeli {eše} esiintyy nominalisoidun verbimuodon tai nominin
perässä ilmaisten suoraa lainausta. Partikkeli vastaa akkadin suffiksia -mi, ja esiintyy
pääsääntöisesti vasta muinaisbabylonialaisella kaudella ja Gudean sylintereissä.
Partikkeli kirjoitetaan joko e-še tai éše(EŠ2), ja voidaan suomentaa "hän sanoi; kuten
hän sanoi".
128
10 Syntaktiset suffiksit ja sivulause
(154)
lú [...] á-ni-šè ánzudmušen-éše
"joka, kuten sanoit, oli siivistään kuin Myrskylintu."
{lú [...] á+ani+šè ánzud+Ø+eše}
{joka ... siipi+hänen+TER myrskylintu+ABS+QP}
§2 Irrealis {ƣešen} esiintyy yleensä lauseen lopussa ja voidaan kääntää "jos..." tai
"kunpa..." Partikkeli kirjoitetaan yleensä joko ƣeš-en tai ƣeš-še-en. Akkadissa
partikkelia vastaa suffiksi -man.
(155)
á mu-e-da-áƣ-ƣeš-še-en ...
"jos ohjeistaisin sinua (siitä asiasta) ..."
{á mu+e.da+‫ސ‬+áƣ+Ø+ƣešen}
{CVE VENT+kanssasi+minä+ohjeistaa+siitä+jos}
§3 Prospektiivi {ri} (Krecher 1965) esiintyy nominalisoitujen finiittiverbien perässä ja
voidaan kääntää "sen jälkeen". Partikkeli voidaan korvata myös käyttämällä ablatiivia
{ta}.
(156)
šag4-zu im-mi-ib-dug4-ga-ri
"sen jälkeen kun sydämesi puhui siitä asiasta..."
{šag4+zu+e i+m+bi+b+dug4+Ø+a+ri}
{sydän+sinun+ERG NEUT+VENT+OBL+se+puhua+siitä+NOM+jälkeen}
ȱŗŗȱ ȱȱ
ǻ¡ȱŘŖŗŘǱȱŗŘśȮŗŚşǲȱȱŘŖŗŖǱȱŜŘŝȮŜŝŘǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŗřŖȮŗřŜǼ
Sumerissa infinitiivi- ja partisiippimuodot muodostetaan suffiksitaivutuksella. Ainoa
sallittu prefiksaalinen taivutuselementti on kieltävä {nu}.
§1 Perfektiivin partisiippi, eli পam৬un partisiippi muodostetaan verbin ‫ې‬am‫ܒ‬uvartalosta suffiksilla {a}. Partisiippi on voidaan yleensä tulkita statiiviksi (157) tai
passiiviksi (158), mikäli sillä on vain yksi pääsana. Jos pääsanoja on kaksi, voidaan
muoto tulkita aktiiviksi (159). ঩am৬un partisiipit viittaavat yleensä statiivia lukuun
ottamatta perfektiiviseen, eli päättyneeseen toimintaan.
(157) a dùg-ga
{a dùg+a+Ø}
"makea vesi102" (statiivi)
(158) é dù-a
{é drù+a+Ø}
"rakennettu talo" (passiivi)
(159) lú é dù-a
{lú e dù+a+Ø}
"talon rakentanut mies" (aktiivi)
102Voidaan luonnollisesti kääntää myös "makeaksi tehty vesi".
131
঩am৬un partisiippi esiintyy myös arkaaisessa meš-anne-pada-rakenteessa103, joka on
eräänlainen verbilauseketta vastaava ei-finiittinen konstruktio. Alla esimerkkeinä
finiittiverbin sisältävä lauseke (160) ja tätä vastaava meš-anne-pada-konstruktio (161).
(160) an-e inim bí-in-dug4
{an+e inim+Ø bi+n+dug4+Ø}
(161) inim an-né dug4-ga
{inim an+e dug4+a+Ø}
"An lausui sanan"
{an+ERG sana+ABS OBL+hän+sanoi+sen}
"Anin lausuma sana"
{sana An+ERG sanoa+PP+ABS}
Meš-anne-pada-rakenteen käyttö on melko rajoittunutta ja sitä tapaa lähinnä
erisnimissä ja tietyissä fraaseissa. Rakenne korvataan sumerin myöhäisemmissä
kielivaiheissa muuntamalla se normaaliksi genetiivilausekkeeksi, jossa পam৬un
partisiippi toimii adjektiivin tavoin (162).
(162) inim dug4-ga an-na
{inim dug4+a an+ak+Ø}
"Anin lausuma sana" (kirj. "Anin lausuttu sana")
{sana sanoa+PP An+GEN+ABS}
§2 Infinitiivi ja ajaton partisiippi muodostetaan ‫ې‬am‫ܒ‬u-vartalosta ilman näkyvää
suffiksia (ts. nollamorfeemi {Ø}). Ilman pääsanaa tai yhden pääsanan kanssa merkitys
on infinitiivinen (163) ja kahden pääsanan kanssa partisiippinen (164, 165). Infinitiivi
ja ajaton partisiippi kuvaavat asioiden tilaa tai toimintaa epämääräisesti ja yleisesti,
eivätkä koskaan viittaa mihinkään tiettyyn jo tapahtuneeseen tai tapahtumassa olevaan
toimintaan.
(163) bàd-a dù-bi
{bàd+ak drù+Ø+bi+Ø}
(164) lú dub sar
{lú dub sar+Ø+Ø}
(165) dumu ama nu-tuku
{dumu ama nu+tuku+Ø+Ø}
"Linnoituksen rakentaminen" (infinitiivi)
{linnoitus+GEN rakentaa+INF+sen+ABS}
"Taulua kirjoittava mies" (ajaton partisiippi)
{mies taulu kirjoittaa+INF+ABS}
"Äiditön lapsi104" (ajaton partisiippi)
{lapsi äiti NEG+omistaa+INF+ABS}
§3 Imperfektiivin partisiippi muodostetaan marû-vartalosta preesens-futuurin
tunnuksella {ed}. Merkitykseltään tämä viittaa tulevaan tai viittaushetkellä
103Rakenteen nimi tulee hallitsijan Meš-an-né-pà-da "Anin valitsema" nimestä.
104Kirjaimellisesti "äitiä ei-omistava lapsi".
132
11 Infinitiivit ja partisiipit
tapahtuvaan toimintaan (166). Imperfektiivin partisiippi voidaan muodostaa myös
reduplikoidusta পam৬u-vartalota, jolloin merkitysvivahde on iteratiivinen tai
habituaalinen (167).
(166)
(167)
lú dab5-bé
"Vangittava mies"
{lú dab5+ed+Ø}
{mies vangita+FUT+ABS}
diƣir nam tar-tar-re
"Kohtaloita tapansa mukaan määräävä jumala"
{diƣir nam tar.tar+ed+Ø}
{jumala kohtalo määrätä+FUT+ABS}
§4 Futuurin partisiippi {ed+a} ja futuurin infinitiivi {ed+e} muodostetaan marûvartaloista käyttämällä futuurin tunnusta {ed}, sekä nominalisoivaa suffiksia 105 {a} tai
direktiiviä {e}. Muotojen merkitysvivahteet ovat hyvin hienojakoisia ja esiintyvät
paikoin vapaassa vaihtelussa106. Jo muinaisbabylonialaisella kaudella muotojen
merkityserot alkoivat hämärtyä, ja viimeistään myöhäissumerissa nämä kaksi muotoa
lankesivat yhteen. Tyypillisesti kuitenkin futuurin partisiippi viittaa alisteisesti
tulevaisuudessa tapahtuvaan toimintaan (168, 169). Futuurin infinitiivi vastaa löyhästi
suomen III infinitiiviä107 (170, 171).
(168) é dù-da
{é+Ø dù+ed+a}
(169) ninda gu7-dam
{ninda+Ø gu7+ed+a+am}
(170) é dù-dè ma-an-dug4
{é+Ø dù+ed+e ma+n+dug4+Ø}
"talo (joka on määrätty) rakennettavaksi"
{talo+ABS rakentaa+FUT+NOM}
"ruoka (joka on tarkoitettu) syötäväksi"
{ruoka+ABS syödä+FUT+NOM+on}
"hän pyysi minut rakentamaan talon"
{talo+ABS rakentaa+FUT+DIR
minulle+hän+pyysi+sen}
105Tämä tulkitaan toisinaan myös lokatiiviksi tai jopa genetiiviksi, mutta kyseessä on kuitenkin
todennäköisemmin sama suffiksi kuin পam৬un partisiipeissa. On tosin mahdollista, että sumerissa oli
kaksi homonyymista muotoa, joista toinen edusti futuurin partisiippia tai gerundiivia {ed+a}
FUT+NOM, ja toinen futuurin infinitiivin lokatiivia {ed+a} FUT+LOC, joka olisi paralleeli futuurin
infinitiiville {ed+e} FUT+DIR.
106Esim. Gudean sylinterit: nam é dù-da lugal-la-na-šè ù ƣi6 an-na nu-um-ku4-ku4 (A17.7) "Herransa
temppelin rakentamisen (ajaksi) hän ei totisesti käynyt öisin makuulle"; é dù-dè igi-zu ù dùg-ga nu-šiku4-ku4 (A6.11) "Temppelin rakentamisen (vuoksi), silmäsi eivät tule nukkumaan makeasti".
107Nyk. MA-infinitiivi.
133
(171) gi4-gi4-dè á mu-da-an-áƣ
{gi4.gi4+ed+e á mu+da+n+áƣ+Ø}
ȱŗŗǯŗȱ
"hän ohjeisti palauttamaan sen"
{palauttaa+FUT+DIR CVE
VEN+COM+hän+ohjeistaa+sen}

ǻ¡ȱŘŖŗŘǱȱŗŚŜȮŞǲȱȱŘŖŗŖǱȱŜŝŘȮřǲȱ£ȱŘŖŖřǱȱŗřŝȮŗŚŗǼ
Pronominaalitaivutus on verrattain harvinainen ilmiö, eikä sen osaaminen ole
peruskurssilla välttämätöntä.
Verbien partisiippeja voidaan taivuttaa persoonassa omintakeisella tavalla, jossa
partisiippiin liitetään possessiivisuffiksi, sekä yksikön 1. ja 2. persoonassa arkaainen
ns. toinen lokatiivi108 {ne}. Imperfektiivissä merkitys vastaa jokseenkin suomen II
infinitiivin inessiivimuotoja ("mennessäni" jne.) ja perfektiivissä passiiviin II
partisiippia ("mentyäni" jne.).
Perf.
y.1.p.
ƣar-ra-ƣu10-ne
{ƣar+a+ƣu10+ne}
"asetettuani"
y.2.p.
ƣar-ra-zu-ne
{ƣar+a+zu+ne}
"asetettuasi"
y.3.p. inh.
ƣar-ra-ni
{ƣar+a+ani}
"hänen asetettuaan"
y.3.p. ei-inh.
ƣar-ra-bi
{ƣar+a+bi}
"sen asetettua"
m.1.p.
*ƣar-ra-me
{ƣar+a+me}
"asetettuamme"
m.3.p.
ƣar-ra-ne-ne
{ƣar+a+anene}
"heidän asetettuaan"
ƣá-ƣá-da-ƣu10-ne
{ƣá.ƣá+ed+a+ƣu10+ne}
"asettaessani"
y.2.p.
ƣá-ƣá-da-zu-ne
{ƣá.ƣá+ed+a+zu+ne}
"asettaessasi"
y.3.p. inh.
ƣá-ƣá-da-ni
{ƣá.ƣá+ed+a+ni}
"hänen asettaessaan"
y.3.p. ei-inh. ƣá-ƣá-da-bi
{ƣá.ƣá+ed+a+bi}
"sen asettaessa"
{ƣá.ƣá+ed+a+ne+ne}
"heidän asettaessaan"
Impf. y.1.p.
m.3.p.
ƣá-ƣá-da-ne-ne
Monikon ensimmäisen ja toisen persoonan muotoja ei ole varmuudella attestoitu109.
108Tämä on aiemmin tulkittu myös komitatiiviksi tai ablatiivin allomorfeiksi (NE = dè) (mm. Thomsen
1984). Tätä näkemystä ei kuitenkaan enää yleisesti tueta.
109Foxvog (2011: 147) antaa mahdollisen, joskin muinaisbabylonialaiselta kaudelta peräisin olevan
attestoinnin perfektiivin monikon ensimmäiselle persoonalle: nu-ak-me {nu+ak+a+me} "jätettyämme
sen tekemättä", joka muodoltaan sopii paradigmaan (ƣar-ra-me "asetettuamme"). Analogisesti
monikon toisen persoonan muodoksi voitaisiin perfektiivissä rekonstruoida ƣar-ra-zu-ne-ne.
Imperfektiivin muodoista monikon toiselle persoonalle löytyy ainakin yksi attestoitu esiintymä
muinaisbabylonialaiselta kaudelta (Michalowski 1978), mutta muoto on selvästi keinotekoinen ja
virheellinen, sillä siinä on possessiivipronominien sijaan käytetty finiittitaivutukselle ominaista
134
11 Infinitiivit ja partisiipit
Merkitykseltään vastaava konstruktio voidaan muodostaa myös finiittiverbeistä
käyttämällä nominalisoivaa suffiksia {a} ablatiivin {ta} kanssa.
(172) é-e im-ti-a-ta
{é+e i+mu+ti+Ø+a+ta}
(173) ge-le-èƣ ... ba-an-ƣar-ra-ta
{... ba+ni+ƣar+Ø+a+ta}
"(Gudean) lähestyttyä temppeliä"
{talo+DIR NEUT+VEN+lähestyä+hän+NOM+ABL}
"tuhon asetuttua (maahan)"
{... IENT+siellä/hän!+asettaa+se+NOM+ABL}
tunnusta me-en-zé-en, odotettu muoto olisi *ƣá-ƣá-da-zu-ne-ne "asettaessanne".
ȱŗŘȱ Emesal oli sumerin sosiolekti, joka yleisesti assosioidaan ”naisten kieleksi”. Puhtaasti
emesaliksi laaditut tekstit rajoittuvat erilaisiin jumalille osoitettuihin ylistys- ja
valituslauluihin, joissa lausujana toimi yleensä jokin jumalatar. Kulttimenoissa laulujen
esittäjinä toimivat uusassyrialaisten ja myöhempien helleenisten lähteiden mukaan
kastroidut gala-papit (akk. kalû). Kulttilaulujen ulkopuolella emesalia tavataan
lyhyempinä pätkinä myös muissa tekstityypeissä, kuten hymneissä, myyteissä ja
sananlaskuissa, yleensä ilmaisemassa jumalattarien, naisten tai pieniksi ja siroiksi
koettujen eläinten repliikkejä.
Usein on vaikea määritellä, kuinka emesaliksi kirjoitetut repliikit oli tarkoitus lukea,
sillä yleensä vain hyvin pieni osa puhunnoksen sanoista kirjoitettiin emesaliksi. On
kuitenkin todennäköistä, että emesalin kieliset sanat toimivat eräänlaisina avainsanoina
merkitsemään sosiolektiksi luettavia lauseita. Esimerkkinä kehtolaulu Šulgin pojalle
(Šulgi N: 10–14), joka on kirjoitettu mahdollisesti äidin laulamana. Emesal on
alleviivattu.
10
du5-mu-ƣu10 ù-sá-ge ša-mu-un-ku4-ku4- ku4
”Poikani, uni totisesti astukoon sinuun,
11
ù-šá-ge ša-mu-un-ƣá-ƣá-ƣá
uni totisesti asettukoon sinuun.
12
ù-sá ƣá-nu110 ù- sá ƣá-nu
Tule uni, tule uni;
13
ù-sá ƣá-nu ki du5-mu-ƣá-šè
uni tule pojalleni;
14
ù-sá kul-ù ki du5-mu-ƣá-šè
uni kiiruhda? pojalleni.”
Mahdollisesti avainsanajärjestelmää käytettiin puhtaasti käytännöllisistä syistä, sillä
jokaisen logogrammin korvaaminen syllabisella emesalilla olisi vienyt jopa
kolminkertaisen määrän tilaa.
Sumerilaisessa kirjallisuudessa emesalia esiintyy vasta muinaisbabylonialaisella
110Kyseessä on epäsäännöllinen imperatiivi verbille ƣen 'tulla'.
136
12 Emesal
ajanjaksolla, mutta nykyisen näkemyksen mukaan kielimuodon historia ulottuu
kuitenkin kauemmaksi, mahdollisesti varhaisdynastiselle kaudelle 111. Emesal kehittyi
ehkä alueellisesta murteesta, josta myös akkadiin lainautuneiden emesalilta näyttävien
sanojen oletetaan periytyvän. Bauerin (1998) mukaan osa emesalissa tavattavista
äänteenmuutoksista korreloi varhaisdynastisen kauden Lagašin murteen kanssa, ja näin
ollen juuri tämä murre saattaisi olla yksi mahdollinen kandidaatti emesalin
alkumuodoksi. Se, kuinka emesal päätyi juuri naisten kieleksi, on epävarmaa – syynä
ovat saattaneet olla tietyiltä alueilta sotaretkiltä tuodut tytöt ja naiset, joista osa ehkä
päätyi korkeissa sosiaalisissa asemissa olevien henkilöiden vaimoiksi. Tällöin
murteellisesta puhetavasta saattoi syntyä prestiisi, joka myöhemmin levisi naisten
käyttämäksi sosiolektiksi.
Murteellisen alkuperän ohelle on aiemmin esitetty teoria, jonka mukaan emesal olisi
puhtaasti keinotekoinen, miesten puhetapaan ja kieleen liittyvien tabujen kautta
muodostettu sosiolekti112. Vastaavia sosiolekteja tavataan muun muassa australian
alkuperäiskielissä.
ȱŗŘǯŗȱ
ȱ
Emesalin sanasto on luokiteltavissa kolmeen kategoriaan.
§1 Alkuperältään tuntemattomaan tai selvästi emeƣiristä poikkeavaan sanastoon, kuten
ES gi ~ EG tur 'pieni', ES aš-te ~ EG gu-za 'valtaistuin'; ES ga ~ EG túm, de6 'tuoda';
ES ga-ša-an ~ EG nin 'valtiatar; rouva' sekä ES ta ~ EG a-na 'mitä?'.
§2 Ulkomuodoltaan päämurteeseen rinnastettavissa olevaan, mutta tavurakenteeltaan
monimutkaisempaan sanastoon, kuten ES mu-lu ~ ES lú 'mies' (< *wulu?), EG im(i) ~
ES me-er 'sade, myrsky' ja ES ù-mu-un ~ EG en 'herra' (< *ewen?).
§3 Sanastoon, joka on selvästi rinnastettavissa emeƣiriin äännevastaavuuksien kautta,
mutta jota ei sumerin heikosti tunnetun fonologian ja sanojen todellisten ääntöasujen
tuntemuksen vuoksi kyetä kokonaisuudessaan selittämään. Tyypillisimmät
äännevastaavuudet on listattu alla olevaan taulukkoon.
111Alster 1982.
112Diakonoff 1976.
137
VOKAALIT (Parpola 2005)
EG
ES
Esimerkkejä
a
e
alim ~ e-lum 'tärkeä'; পa-lam ~ ƣel-le-èƣ 'tuhota'
e
a
èn...tar ~ aš...tar 'kysyä'
i
geme ~ gi-in 'orjatyttö'
u
en ~ umun 'herra; ୾en-líl ~ ୾mu-ul-líl 'Enlil'
e
dím ~ dè-èƣ 'rakentaa'; gim ~ dè-èƣ (ekvatiivin tunnus)
u
ƣiš ~ mu 'puu'; ì ~ u5 'rasva'
e
dùg ~ zé-eb 'hyvä'; dugud ~ zé-bé-da 'raskas'
i
iri ~ uru 'kaupunki'
i
u
KONSONANTIT (Parpola 2005)
EG
ES
Esimerkkejä
m
daƣal ~ da-ma-al 'laaja', ƣarza ~ mar-za 'riitti'
n
vain tavujen lopussa: saƣ ~ še-en 'pää'
ƣ
dím ~ dè-èƣ 'rakentaa', me-en ~ ƣen 'olen'
n
geme ~ gi-in 'orjatyttö'
ƣ
an ~ áƣ 'taivas'
m
nu-gig ~ mu-gi4-ib 'hieroduuli'
Ø
níƣ ~ èƣ 'asia'
š
èn-tar ~ aš-tar 'kysyä', nin9 ~ še-em 'sisko'
l
nigir ~ li-bi-ir 'airut'
d
z
dùg ~ zé-eb 'hyvä'
t
z
túd ~ zé-ed 'lyödä'
b
igi ~ i-bí 'silmä'; šag4 ~ šà(b) 'sydän'
d
a-gár ~ a-dar 'niitty', ga ~ da 'kohortatiivin tunnus'
r
d
na...ri ~ ša...di5 'ohjeistaa'
s
š
sig4 ~ še-eb 'tiili'
š
z
šúm ~ zé-èƣ 'antaa'
z
š
zi ~ še 'henkäys; sielu'
ƣ
m
n
g
Äännevastaavuudet eivät ole ehdottomia. Esimerkiksi emeƣirin <d> saattaa vastata
myös emesalin <d>:tä, kuten parissa EG dîƣir ~ ES dim-me-er 'jumala'. Fonologisten
kontekstiehtojen määrittäminen äännevastaavuuksille on hyvin vaikeaa ja toisinaan
138
12 Emesal
jopa mahdotonta. Muutamat muutokset voidaan kuitenkin selittää tentatiivisesti.
EG <ƣ> käyttäytyy säännöllisesti. Sanan alussa ja vokaalien välissä sen vastine on
emesalissa <m>. Sanan lopussa vastine on <ƣ>, ellei sama tavu sisällä sibilanttia,
jolloin se assimiloituu <n>:ksi, esim. EG saƣ ~ ES še-en.
EG <d> vastine emesalissa on <z> yleensä, mikäli emeƣirissä äänteen ympäristössä on
pyöreitä vokaaleja: EG udu ~ ES e-zé, EG dungu ~ ES zé-me-a 'pilvi'. Vastaavuus ei
koskaan toteudu sanan lopussa. Emeƣirin lienee jäänne kadonneesta fonologisesta
ympäristöstä, emesalissa tätä vokaalia vastaa säännönmukaisesti <e>.
EG <n> ja ES <š> välisellä vastaavuudella on tendenssi esiintyä suppeiden vokaalien
ympäristössä. Näin ollen alkujaan kyse saattaa olla palatalisaatiosta /n/ ĺ /nj/ ĺ /š/.
EG <n> vastaa ES <l>, mikäli tätä seuraa labiaalinen äänne. Ilmiön taustalla on samat
fonologiset prosessit kuin negatiiviprefiksin allomorfiassa *nu-ba- ĺ la-ba-.
Emesalissa tosin kontekstiehdot täyttää myös <g> ja <ƣ>, jotka ovat saattaneet sisältää
aiemmin myös labiaalisen komponentin /kw/, /ƾw/.
EG <g> käyttäytyy erikoisesti, ja sen vastine emesalissa on yleensä <g> tai .
Vaihtelun taustalla lienee kantasumerissa ollut labiovelaarinen klusiili /k w/.
Kattavin tämän hetkinen analyysi emesalista on Schretter 1990.
12.2
Emesalin morfologiasta
Emesalin kieliopilliset tunnukset vastaavat pääosin emeƣirin vastaavia. Poikkeuksia on
kuitenkin muutama.
§1 Ekvatiivin tunnusta {gen} vastaa emesalissa tunnus /deƣ/, joka kirjoitetaan dè-èƣ.
§2 Prekatiivin ja kohortatiivin tunnukset {ga} ja {পa} ovat sulautuneet emesalissa
yhdeksi tunnukseksi {da}. Tunnus assimiloituu seuraavan tavun vokaaliin, jolloin se
reaalistuu kirjoitettuna da, dè, du5.
Ajatus: Päämurteen monikkoa {ene} saattoi emesalissa vastata ainakin historiallisesti
tunnus /*šV/. Tämä voidaan havaita mm. monikollisesta verbivartalosta durun 'istua'
< /dur+ene/, jonka vastine emesalissa on du-ru-šà. Verbitaivutuksen eri suffiksisarjoissa olevat monikon tunnukset {eš} ja {ene} saattavat palautua samaiseen
ilmiöön.
ȱŗřȱ ȱŗřǯŗȱ
ȱ
Kuninkaalliset kirjoitukset ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja kaavamaisia kuvauksia
erilaisista kuninkaiden toimeenpanemista hankkeista. Usein aiheena on joko temppelin
rakentaminen, laajentaminen tai restaurointi. Tyypillisesti tekstien rakenne noudattaa
kaavaa, jossa ensiksi esitellään jumala, jolle rakennushanke on omistettu. Tätä seuraa
kuninkaan esittely, sekä lyhyt kuvaus siitä mitä tehtiin.
ȱŗřǯŗǯŗȱ ȱŗǯŗŘǯŖśǯŖŗǰȱ¡ǯȱŖŗ
(YOS 09, 006; FAOS 05/2, IL 1)
1.
d
TAG-nun-ra
íl lugal úmma(঩I×DIŠ)
dumu é-an-da-mú-a
dumu-KA
5.
en-á-kal-le
lugal úmma(঩I×DIŠ)-ka-ke4
é-ni mu-na-dù
141
ȱŗřǯŗǯŘȱ Ȭȱřȱ
RIME 3/1.01.06.01, ex. 01. (Genouillac, FT 2, pl. XVII (copy) [1936]; Steible, FAOS
9/1, pp. 141–2, Urbaba 3 A [1991]).
1.
d
ba-ba6(U2)
munus sag9-ga
dumu an-na-ra
ur-dba-ba6(U2)
5.
énsi(PA.TE.SI)
lagaš(NU11.BUR.LA)ki-ke4
d
nin-á-gal-ka-ke4
é iri kug-ga-ka-ni
mu-na-dù
142
13 Tekstit
ȱŗřǯŗǯřȱ ȱŗŖȱ
RIME 3/1.01.07.008, ex. 01. (YOS 09, 014; Steible, FAOS 9/1, p. 263, Gudea 10 B
[1991]; YOS 09, 14)
Rivin 1 jumala on ddumu-zi-ab:zu(ZU.AB).
143
ȱŗřǯŗǯŚȱ ȱŘřȱ
RIME 3/1.01.07.018, ex. 01. (MVN 10, 14; Steible, FAOS 9/1, p. 274-75, Gudea 23 A
[1991])
Rivin 1 jumala on dinanna ja rivin 7 dƣá-tùm-du10(g).
144
13 Tekstit
ȱŗřǯŗǯśȱ ȱŗ
RIME 1.09.04.03, ex. 01. (FAOS 05/1, En I 02, A; CIRPL En I 02)
COL I
1. en-an-na-túm
2. énsi
3. lagaški
4. dumu a-kur-gal
5. énsi
6. lagaški-ka-ra
7. u4 dnin-ƣír-sú-ke4
COL II
1. šag4-ge ba-pàd-da-a
2. erin bábbar
3. kur-ta mu-na-ta-e11
4. é-šè mu-na-si-si-ga-a
5. saƣ-šu4-bi
6. erin bábbar
COL III
1. mu-na-ni-gub
2. ur ha-lu-úb
3. ì-du8-šè mu-na-durunx-na-a
4. lugal ki an-na-áƣ-ni
5. dnin-ƣír-sú-ra
6. mu mu-na-ƣar
145
ȱŗřǯŗǯŜȱ Ȭȱŝ
RIME 3/1.01.06.04, ex. 420. (MVN 10, 006; AAICAB 1/1, pl. 003, 1942-168; Steible,
FAOS 9/1, p. 145, Urbaba 7 M)
COL 1
1.
d
nin-gír-su
1.
níg-du7-e pa mu-na-è
ur-sag kal-ga
é-ninnu ánzumušen-bábbar-ra-ni
d
mu-na-dù
en-lí-lá-ra
ur-dba-ba6(U2)
5.
COL 2
énsi(PA.TE.SI)
lagaš(NU11.BUR.LA)ki
dumu tud-da
d
nin-á-gal-la-ke4
ki-bi mu-na-gi4
146
13 Tekstit
ȱŗřǯŗǯŝȱ ȱŝ
RIME 3/1.01.07.003, ex. 01. (YOS 09, 015; Steible, FAOS 9/1, p. 260, Gudea 7 D
[1991]; YOS 09, 15)
1.
d
ba-ba6(U2)
munus sag9-ga
dumu an-na
nin-a-ni
5.
gù-dé-a
énsi(PA.TE.SI)
é iri ໌kugໍ-ga-ka-ni
mu-na-dù
ȱŗřǯŗǯŞȱ ȱȈ¢ã§ȱȈ
(RIME 3/1 RIM.E.3/1.1.7.44.1)
147
148
13 Tekstit
ȱŗřǯŗǯşȱ ȱȱŗş
RIME 1.09.04.19, ex. 01 (FAOS 05/1, En I 19; CIRPL En I 19; CT 05, pl. 01, BM
023287). Tämä teksti on kirjoitettu kiviseen nuijanpäähän (n. 2500
1.
d
nin-ƣír-sú
é-ninnu-ra
en-an-na-túm
énsi(PA.TE.SI)
5.
guruš-a-ni
bára-ki-sumun
sukkal-le
nam-tìl
10.
lugal-ni
en-an-na-túm-ma-šè
a mu-na-šè-ru
(huom. šè = terminatiivi)
ȱŗřǯŗǯŗŖȱ
149
ȱŘř
RIME 1.09.05.16, ex. 01. (FAOS 05/1, Ent 23; CIRPL Ent 23; CT 10, pl. 01, BM
086900)
150
13 Tekstit
1.
COL 1
é dnin-໌maপໍ
d
[gi-gù-na]
nin-ƣír-sú
໌tirໍ kug-໌gaໍ
d
ur-saƣ en-líl-lá-ra
en-me:te-na
5.
30. ໌mu-dùໍ
lugal-uru11໌ki-raໍ
énsi(PA.TE.SI)
d
é-gal uru11ki-ka-ni
dumu en-an-na-túm
mu-na-dù
énsi(PA.TE.SI)
d
en-ki
35. lugal eriduki-ra
èš dug-ru
abzu(ZU.AB) pa5-sír-ra
10. ໌mu-na-dùໍ
mu-na-dù
໌á পušໍ
d
é igi zi bar-ra
an-໌ta-sur-raໍ
nin-ƣír-sú-ra
mu-na-dù
໌dnanše(AB×঩A)ໍ
15. é-engur-໌raໍ zú-lum-ma
COL 2
1.
é me-lám-bi kur-kur-ra a-໌dul5ໍ
mu-໌na-dùໍ
mu-na-dù
໌gi-gù-na-niໍ
en-me:te-na
mu-na-dù
໌lúໍ [an]-໌ta-sur-ra dù-aໍ
é šag4-pàd-da
20. mu-dù
d
en-líl-lá
é-ad-da
im-saƣ-ƣá
mu-na-dù
25. é dƣá-tùm-du10
mu-dù
5.
diƣir-ra-ni
d
šul-[utulx(MUŠ×PA)]-am6
ȱŗřǯŗǯŗŗȱ
ȱŗŝ
RIME 1.09.05.09, ex. 01.
(FAOS 05/1, Ent 17; CT 05, pl. 01, BM 012061; CIRPL Ent 17)
Neljä viimeistä riviä:
lú èš gi gi-gù-[na] / dnin-ƣír-sú-[ka dù-a] / diƣir-ra-ni / dšul-[utulx(MUŠ×PA)-am6]
151
152
ȱŗřǯŘȱ
13 Tekstit
§
ȱŗřǯŘǯŗȱ øȬȇ
BRM 3, 109. (TCS 1, 126).
OBV
1.
lú-dsuen(EN.ZU)
ù-na-a-du11
3!(A) še lugal
lugal-dab6-ba-an-ra
REV
1.
পé-na-ab-šúm-mu
153
ȱŗřǯŘǯŘȱ Ȭñ¤
ȱŘşǰȱŖşşȱŘŗǯȱǻȱŗǰȱŘŝŖǼȱ
OBV
1.
ur-dšára
ù-na-a-du11
1(U) ƣešdusu
ur-ƣešgigir
5.
পa-na-ab-šúm-e
na-mi-gur-re
SEAL
1.
lú-kal-la
dub-sar
dumu ur-e11-e šùš
154
13 Tekstit
ȱŗřǯŘǯřȱ ȬùȬ
ȱŖŜǰȱŚŘşȱǻȱŗǰȱŗŚřǲȱȱŚȱŝŚśŖǼ
OBV
1.
lugal-gú-gal-ra
ù-na-a-du11
22 gú gi-zi
diƣir-sukkal-ra
5.
পé-na-ab-šúm-mu
na-mi-gur-re
a-ma-ru-kam
a-ba šeš-mu-ke4
ȱŗřǯřȱ
155
ȱȱ¢§
ȱŗřǯřǯŗȱ ȱ¢ȱǻȱȱŗŖȮŗşǼ
Katkelmassa Lagašin hallitsija Gudea on saapunut
Ba-garan temppelille suorittamaan uhrimenoja ja
lausuu rukouksen.
10.
ur-saƣ piriƣ zìg-ga gaba-šu-ƣar nu-tuku
d
nin-ƣír-sú abzu(ZU.AB)-a ໌gal-diໍ
nibruki-a nir ໌ƣálໍ
ur-saƣ ໌maໍ-a-dug4 šu zid ga-mu-ra-ab-ƣar
d
15.
nin-ƣír-su é-zu ga-mu-ra-dù
me šu ga-mu-ra-ab-du7
nin9-zu dumu eridugki-ge tud-da
nir-ƣál me-te*-na nin ènsi diƣir-re-ne-ke4
d
nanše nin9 diƣir sirara6(UD.MA2.AB×঩A.KI.TAG)-ta-ƣu10
ƣìri-bi পa-ma-ƣá-ƣá
*) variantti refleksiivipronominille ní-te
ȱŗŚȱ ALSTER, B. 1982: Emesal in Early Dynastic Sumerian? Acta Sumerologica 4: 1–6.
ATTINGER, Pascal 1993: Eléments de linguistique sumérienne. La construction de
du11/e/di “dire” (Orbis Biblicus et Orientalis, Sonderband). Fribourg Suisse: Editions
Universitaires and Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.
BAUER, J. 1998: Der Vorsargonischen Abschnitt der mesopotamischen Geschichte. 431–
585 in Mesopotamien. Spdturuk-Zeit und Friihdynastische Zeit. Anndherungen 1,
toim. P. Attinger & M. Wafler. OBO 160/1. Fribourg: Universitatsverlag.
BLACK, Jeremy 1990: The alleged extra phonemes of Sumerian. RA 84, 1990: pp. 107–
117.
CIVIL, Miguel 1973: From Enki's headaches to Phonology; Journal of Near-Eastern
Studies (JNES 32, No. 1 / 2. pp. 57–16). The University of Chigaco Press.
CIVIL, Miguel 1979: Ea A = Nâqu, Aa A = nâqu, with their forerunners and Related
Texts. MSL XIV. Pontificun Institutun Biblicum, Rome.
CIVIL, Miguel 2002: The Forerunners of marû and ham†u in Old Babylonian. 63–71:
Riches Hidden in Secret Places: Ancient Near Eastern Studies in Memory of Thorkild
Jacobsen, ed. Tzvi Abusch. Winona Lake, IN: Eisenbrauns.
COGHILL Eleanor & DEUTSCHER Guy 2002: The origin of ergativity in Sumerian and
the inversion in pronominal agreement. Orientalia 71. Fasc. 3.
DIAKONOFF, I.M. 1976: "Ancient Writing and Ancient Written Languages: Pitfalls and
Peculiarities" in the Study of Sumerian // Sumerological Studies in Honor of Th.
Jacobsen on his Seventieth Birthday, June, 7. 1974. — (AS. Vol. 20). — 1976. — P.
99-121.
EDZARD, Dietz Otto 2003: Sumerian grammar. HdO. Brill.
FOXVOG, Daniel 2011 (päiv. 2014): Introduction to Sumerian grammar. Internetjulkaisu.
HAUPT, Paul 1917: Tones in Sumerian, Journal of the American Oriental Society Vol. 37,
(1917) (pp. 309-323).
JAGERSMA, Bram 2010: A Descriptive Grammar of Sumerian. Dissertation, Leiden. (pp.
31–68)
157
KEETMAN, Jan 2005: Die altsumerische Vokalharmonie und die Vokale des
sumerischen. JSC 57: 1–16.
KIENAST, Burkhart & VOLK, Konrad 1995: Die sumerischen un akkadischen Briefe des
III Jakrtausend saus der Zeit von der III. Dynastie von Ur. FAOS 19. Stuttgart: Steiner.
KRAMER, Samuel, N. 1936: The Sumerian prefix forms be- and bi- in the time of the
earlier princes of Lagaš. University of Chicago Press.
LANDSBERGER, B. 1951: Die Serie Ur-e-a = nâqu, Materialen zum Sumerischen
Lexicon II. Pontificium Institutum Biblicum, Rome.
LANDSBERGER, B. 1955: Berichtigungen und Nachträge zu MSL II. MSL III.
Pontificium Institutum Biblicum, Rome.
LIEBERMANN, S. J. 1979: “The phoneme /o/ in Sumerian”. Studies in Honor of Tom B.
Jones. Neukirchener Verlag.
McALPIN, David 1975: "Toward Proto-Elamo-Dravidian", Language vol. 50 no. 1.
McALPIN, David 1981: "Proto-Elamo-Dravidian: The Evidence and its Implications",
Transactions of the American Philosophical Society vol. 71 pt. 3, (1981)
MICHALOWSKI, Piotr 1978: "Two Sumerian literary letters". Journal of Cuneiform
Studies 30, 115–120.
MICHALOWSKI, Piotr 2011: ”Correspondence of the Kings of Ur – An epistolary
history of an ancient Mesopotamian kingom”. Eisenbrauns. Winona Lake, Indiana.
PARPOLA, Simo 2005: Introductory Sumerian. Monistesarja.
PARPOLA, Simo 2006: “Sumerian: A Uralic language” in Language in the Ancient Near
East. Compte rendu de la 53e Rencontre Assyriologique Internationale, Moscow.
POEBEL, Arno 1931: The Sumerian prefix forms e- and i- in the time of the earlier
princes of Lagaš. The Oriental Institute of the University of Chicago.
POWELL, M. A. 1971: Sumerian Numeration and Metrology (väitöskirja. Univ. of
Minnesota). 1989: Maße und Gewichte, RIA VII (1987–90) 457–517.
PYYSALO, Jouna 2013: System PIE. Dissertation, University of Helsinki.
RUBIO, Gonzalo 2007: Sumerian Morphology. Morphologies of Asia and Africa 46.
Eisenbrauns.
SAHALA, Aleksi 2009: Sumero-Indo-European language contacts. Kurssiessee.
<http://www.ling.helsinki.fi/~asahala/asahala_sumerian_and_pie.pdf>
158
14 Lähteet
SAHALA, Aleksi 2010: Extra-graphemic phonemes in Sumerian. Internet publication.
<http://www.ling.helsinki.fi/~asahala/sphoneme.html >
SAHALA, Aleksi 2014: Sumerian phonology. @academia.edu.
SCHMANDT-BESSERAT, Denise 1991: «Two Precursors of Writing: Plain and Complex
Tokens», The Origins of Writing / toim. Wayne M. Senner. 1991: 27-41.
SCHRETTER, Manfred 1990: Emesal Studien. AMCE.
SMITH, Eric J. M. 2007: [-ATR] Harmony and the vowel inventory of Sumerian, Journal
of Cuneiform Studies Vol. 59, (2007), 19–38.
THOMSEN, Marie-Louise 1984: The Sumerian Language. Akademisk forlag.
WOODS, C.E. 2008: The Grammar of Perspective. Cuneiform Monographs, vol. 32.
Brill, Leiden.
ZISKIND, Jonathan 1972: The Sumerian problem.The History Teacher vol. 5, No. 2.
(Jan., 1972, pp. 34–41). Society for History 17.
ZGOLL, A 2003: . . ., in: (ed. K. Maekawa) Fs. M. Yoshikawa. (keskusteluforumi, kts.
Edzard 2003: 185).
ZÓLYOMI, Gabor 1991: Are there two l-sounds in Sumerian? (julkaisematon). Saatavilla
https://www.academia.edu/2480186/Are_there_two_l-sounds_in_Sumerian.
ȱŗśȱ ȱȮȱȱ¢
Symboli Merkitys
+
Toisiinsa liittyneet merkit: GAL+BUR =
ušumgal 'lohikäärme'
×
Sisäkkäiset merkit. A×B tarkoittaa, että merkki
B on kirjoitettu A:n sisään: KA×ME = eme
'kieli'
&
Merkkien allekaisuus: DU&DU = lah4 'tuoda
(monikko)'
%
Kaksi merkkiä risteävät 45º kulmassa:
MUŠ%MUŠ
@
Kahden merkin yhdistelmä, jossa
jälkimmäinen merkki on peilattu
horisontaalisesti: NAGA@NAGA =
dalhamun7 'myrsky'
n määrä merkkejä Y järjestettynä
X+Y×n symmetrisesti merkin X ympärille:
A+NAGA×4 = dalhamun4 'myrsky'
@g
Gunû: Merkissä on horisontaalinen, viisto tai
pystyyn kulkeva väritys: SAG@g = KA
@s
Šeššig: Merkki, joka sisältää osittaisen ŠEmerkin: DA@š
@t
TƝnû: Merkin on käännetty osittain 45º
kulmaan: GAN2@t
Esimerkki (ePSD)
161
ȱȮȱ
LUKU
Inhimillinen
Ei-inhimillinen
Plurale tantum
Yksikkö
{Ø}
{Ø}
–
Kollektiivi
–
{Ø}
–
Monikko
{ene}
reduplikaatio
{Ø}
Monikko 2
reduplikaatio + {ene}
–
–
Totaalisuus
reduplikaatio
reduplikaatio
reduplikaatio
Sekalaisuus
–
{পi+a}
–
SIJAMUODOT
PREPOSITIOSIJAT
Ihnimil.
Ei-inhimil.
{bar...+ak+a}
... vuoksi
Absolutiivi
{Ø}
{Ø}
{eger...+ak+a}
... jälkeen
Ergatiivi
{e}
{e}
{igi...+ak+a}
... edessä
Genetiivi
{ak}
{ak}
{igi...+še}
... eteen
Datiivi
{ra}
Direktiivi
{igi...+ta}
... edestä
Lokatiivi
–
{a}
{ki...+ak+a}
... puolesta
Terminatiivi
{še}
{še}
{mu...+(ak)-še}
... nimessä
Ablatiivi-instr.
{ki ...-ta}
{ta}
{murub...+ak+a}
... keskellä
Direktiivi
Datiivi
{e}
{ugu...+ak+a}
... päällä
Ekvatiivi
{gen, gin}
{gen, gin}
{ugu...+ak+še}
... päälle
Komitatiivi
{da}
{da}
{ugu...+ak+ta}
... päältä
KOPULA
y.1.p.
{m+en}
113
OMISTUSLIITTEET
MORFOTAKSI
I
Pääsana
y.1.p.
{ƣu}
II
Attribuutit
y.2.p.
{zu}
y.2.p.
{m+en}
y.3.p.
{am}
III
Omistusliite
y.3.p. inhim.
{ani, ane}
m.1.p
{m+en+den}
IV
Monikko
m.1.p
{me}
m.2.p
{m+en+zen}
V
Sija
m.2.p
{zunene}
m.3.p
{m+eš}
VI
Kopula
m.3.p
{anene}
(ei-inhim.)
{bi, be}
113Ehkä {m+Ɲn}.
162
ȱȮȱȱ
Alla oleva taulukko esittää eri muutamien modaaliprefiksien ja konjugaatioprefiksien,
sekä konjugaatioprefiksien ja dimensionaaliprefiksien pintamuodot. Taulukkoa luetaan
etsimällä pintamuoto, ja katsomalla minkä harmaalla varjostettujen morfeemien tai
näiden yhdistelmien leikkauksesta muoto löytyy. Esimerkiksi pintamuoto ‫ې‬é-em-mi
syntyy morfeemien {পa} ja {i+mu+bi} yhdistelmästä.
Prekatiivi Negatiivi
Kontrap. Indikat.
{পa}
{nu}
{ša}
{Ø}
hé
nu
ša
ì, e
পé-em
nu-um
ši
Datiivi
Lokatiivi
{ra}
{ri}
{ni}
–
–
ì-ni
(ì-)im-(mu) {i+mu}
–
–
–
ì/im-ma
{i+mu+ba}
im-ma-ra im-ma-ri im-ma-ni
পé-em-mi
nu-(um-)mi ši(-im)-mi ì/im-mi
{i+mu+bi}
–
–
im-mi-ni
পé-en-ga
nu-ga
–
ì/in-ga, e-ga {i+nga}
–
–
–
পu-mu
nu-mu
ša/šu-mu
mu
{mu}
ma-ra
mi-ri
mi-ni
পá-ba
la-ba
ša-ba
ba
{ba}
ba-ra
–
ba-ni
পé-bí
li-bí
ši-bí
bí
{bi}
–
–
bí-ni
?
a
/a/
–
–
–
–
–
পé-em-ma nu-(um-)ma šè-ma
Konj. pref.
{i}
–
–
ša
–
–
–
àm-mu
/a+mu/
–
–
–
–
àm-ma
/a+mu+ba/
àm-ma-ra –
àm-ma-ni
–
–
–
àm-mi
/a+mu+bi/
–
–
àm-mi-ni
–
–
–
a/an-ga
/a+nga/
–
–
–
–
–
–
al
{al}
–
–
–
163
ȱȮȱȱȱ
Alla olevaan taulukkoon on koottu sumerin eri kielivaiheille ominaisia piirteitä.
Piirteet ovat suuntaa-antavia, eivätkä missään tapauksessa täysin ehdottomia.
Erityisesti varhaisemmille kielimuodoille ominaisia piirteitä saattaa esiintyä
myöhäisemmissä teksteissä erilaisina arkaismeina.
Pääasialliset lähteet ovat olleet Jagersma (2010), Foxvog (2010), Thomsen (1984),
Edzard (2003), Rubio (2007), Zolyomi & Black (1999) sekä ETCSL-korpus.
OS = muinaissumeri; OAkk = muinaisakkadilaisen kauden sumeri; NS = uussumeri;
OB = muinaisbabylonialaisen kauden sumeri; LS = myöhäissumeri. (+) kyllä; (–) ei;
(±) muutos ko. kielivaiheen aikana tai epäsäännöllinen esiintymä. Gudea = Gudean
sylinterit; Kass. = kassilaissumeri.
OS
OAkk
NS
/dr/
/r, d114/ /r/
OB
LS
/r/
/r/
Fonologia
/dr/ sanan lopussa
r
r
r
/d / sanan alussa
/d /
/d /
/d/
/d/
/d/
 soinnillisia #_, V_V
–
–
+
+
+
Aspiroituneiden klusiilien kato sanan lopussa
±
+
+
+
+
Jälkitavun vokaalien kato avotavuissa: ma‫ې‬a > ma‫– ې‬
+
+
+
+
Puolivokaali /j/, glottaaliklusiili /‫ސ‬/ ja glott. /h/
+
+
±
–
–
Akkadin mimaatio sum. lainasanoissa
?
a
a
um
u(m)
ei lainoja
Rotasismi t, d ĺ r / V_V
–
–
+
+
+
Pitkien vokaalien syllabinen merkintä115
–
–
±
±
±
/bi ~ be/ kirjoitetaan merkillä
BI, PI116 BI
BI
BI
BI
/ib/ kirjoitetaan merkillä
(íb)
íb
íb, ib
íb, ib
íb, ib
Persoonaprefiksit /n-/ ja /b-/
–
Vn, Vb Vn, Vb
Vn, Vb
Vn, Vb
Prefiksiketjun /ì + m/
im
ì-im
ì-im
ì-im
ì-im
Prefiksiketjun /ù + m/
um
ù-um
ù-um
ù-um
ù-um
Datiivin sijapääte /ra/ vokaalien jäljessä
ei merkitä
Vr
Vr
Vr
Monikon 3. persoonan kopula
me
me-éš
me-(éš(2)) me-eš(2) me-eš(2)
Yksikön 3. persoonan kopula
am6
àm
àm
Yksikön 1. ja 2. persoonan kopula
me-en/en6/èn; Gudea: me
Ortografia
114 /r/ eteläsumerissa ja /d/ pohjoissumerissa (Jagersma 2010)
115Esimerkiksi dù-ù-dè ~ dù-dè.
116 PI = Ur, Nippur; BI = Lagaš (Jagesrma 2011)
àm, V
àm, V
me-en
me-en
164
Verbien 1. ja 2. persoonan persoonasuffiksit
en1,3,6
Gudea: e
Vn
Vn
Monikon 3. persoonan persoonasuffiksit
éš, e
éš
éš, eš, Vš
Yksikön 2. persoonaprefiksi
–
–
ù, a, e
e, u8
e
<l> + ergatiivi / direktiivi
le
e
e
e
e
Prekatiivin assimilaation merkintä
পé, পa
পé, পa
পé, পa
পé, পa, পu
Terminatiiviprefiksi
šè
ši
ši
ši
ši
Komitatiivin sijapääte
da, da5
da
da
da
da
Ekvatiivin sijapääte
gin7
gin7
gin7
gin7, gi-in
Kopula {am} vokaalipäätteisten kliittien perässä
m
m, –
m, –
m, –
m, –
Terminatiivi /še/ vokaalien jäljessä
/še/
/še/
/š, še/
/š
/š/
Sitaattipartikkeli /eše/
–
–
Gudea +
+
+
Irrealis /ƣešen/
–
–
+
+
+?
Direktiivin ja ergatiivin assimilaatio e ĺ Va / Va_
–
–
+
+
+
Genetiivin tunnus sanan lopussa
/ak/
/ak/
/a/
/a/
/a/
Persoonaprefiksi /-n-/ saattaa vokalisoitua
–
–
+
+
+
Negatiivi nu + bV ĺ /lV-bV/.
±
+
+
+
+
Prefiksien vokaaliharmonia <ì, bí> ĺ <e, bé>
+
±
–
–
–
Possessiivi /bi/ saattaa viitata elolliseen omistajaan
–
–
–
±
±
Persoonaprefiksi /b/ elollisena
–
–
–
–
Kass. ±
/ba/ passiivin tunnuksena
–
±
+
+
+
/bi/ ja /ni/ kausatiivirakenteet
–
–
+
+
+
পam৬u-vartalo transitiivisessa prekatiivissa
–
–
–
+
+
Lokatiivi voi korvata datiivin
–
–
+
–
–
Ablatiivi voi korvata lokatiivin
–
–
–
–
Kass. +
Järjestyslukujen muodostus
NUM-kam-ma
NUM-kam(-ma)
Rinnastuskonjunktio ù
–
+
+
+
+
Konsekutiivi -ma
–
–
–
+
+
Sananmuodostuksessa adjektiivi seuraa pääsanaa
–
+
+
+
+
Kausaalilause
/bar ... (a+)ak+a/
Yhdysverbien alkukomponentti voi puuttua
–
–
Yks. 3. persoonan pronomini
a-ne
a-ne
Mon. 3. persoonan pronomini
a-ne-ne
a-ne-ne a/e-ne-ne e-ne-ne
117
Morfologia ja morfofonologia
Syntaksi
/mu ... (a+)ak+šè/
–
–
Kass. +118
e-ne
e-ne
Sanasto
e-ne
117 Vain varhaisdynastisen kauden lopulla.
118 Kurigalzu statue: ku-ku 'nukkua' < ù ... ku-ku; bar 'katsoa' < igi ... bar.
119 Kassilaissumerissa myös ne-ne (mm. Kurigalzu statue A VII, 12´).
e-ne-ne119
165
za-e
za-e
zé
zé
zé
ƣá-e
ƣá-e
ƣe26
ƣe26
ƣe26
Refleksiivipronomini "itse"
ní, me-te ní-te, me-te
ní-te
ní-te
Kirjeiden avaus "sano (hänelle)" akk. qibƯma
Imperat. Prospektiivi
Kirjeiden avaus: "näin sanoo" akk. umma
na-e-a
na-e-a
na-ab-bé-a
Emesalia esiintyy
–
–
+
+
+
166
ȱȮȱȬǰȱ§¢Ȭȱȱ
Prekatiivi {পa + marû120}, kohortatiivi {ga + পam৬u}, imperatiivi {পam৬u}
ga-na-ab-dug4
{ga+ì+na+b+dug4}
"aion todella sanoa sen hänelle!"
dug4-ga-na-ab
{dug4+ì+na+b}
"sano se hänelle!"
পu-mu-na-dug4
{পa+mu+na+e+dug4+Ø}
"sinun pitäisi sanoa se hänelle!"
ù-ne-dug4
{u+ì+na+e+dug4+Ø}
"sanoisitko sen hänelle" (?)121
3SG
পu-mu-na-ab-bé
{পa+mu+na+b+e+e}
"sanokoon hän sen hänelle!"
1PL
ga-na-ab-bé-en-dè-en
{ga+ì+na+b+e+enden}
"sanokaamme se hänelle!"
dug4-ga-na-ab-zé-en
{dug4+ì+na+b+zen}
"sanokaa se hänelle!"
পu-mu-na-ab-bé-en-zé-en
{পa+mu+na+b+e+enzen}
"teidän pitäisi sanoa se hänelle!"
পu-mu-na-ab-bé-ne
{পa+mu+na+b+e+ene}
"sanokoot he sen hänelle!"
1SG
2SG
2PL
3PL
Vetitiivi {bara + marû} ja prohibitiivi {na + marû}
bara-na-ab-bé-en
{bara+ì+na+b+e+en}
"vannon, että en sano sitä hänelle!"
na-na-ab-bé-en
{nan+ì+na+b+e+en}
"en halua sanoa sitä hänelle!"
2SG nam-mu-na-ab-bé-en
{nan+mu+na+b+e+en}
"älä sano sitä hänelle!"
3SG nam-mu-na-ab-bé
{nan+mu+na+b+e+e}
"älköön hän sanoko sitä hänelle!"
1SG
1PL
bara-na-ab-bé-en-dè-en
{bara+ì+na+b+e+enden}
"älkäämme sanoko sitä hänelle!"
2PL
nam-mu-na-ab-bé-en-zé-en
{nan+mu+na+b+e+enzen}
"älkää sanoko sitä hänelle!"
3PL
nam-mu-na-ab-bé-ne
{nan+mu+na+b+e+ene}
"älkööt he sanoko sitä hänelle!"
Affirmatiivi {পa + পam৬u}
1SG
পé-na-a-dug4
{পa+ì+na+‫ސ‬+dug4+Ø}
"sanoin sen varmasti hänelle"
2SG
পa-mu-na-dug4
{পa+mu+na+e+dug4+Ø}
"sanoit sen varmasti hänelle"
3SG
পa-mu-na-an-dug4
{পa+mu+na+n+dug4+Ø}
"hän sanoi sen varmasti hänelle"
1PL
*‫ې‬é-na-me-dug4
{‫ې‬a+ì+na+*me+dug4+Ø}
"me sanoimme varmasti sen hänelle"
2PL
?
?
–
3PL
পa-mu-na-an-dug4-ge-éš
{পa+mu+na+n+dug4+eš}
"he sanoivat sen varmasti hänelle"
Negatiivinen affirmatiivi {bara + পam৬u}
1SG
bara-na-a-dug4
{bara+ì+na+‫ސ‬+dug4+Ø}
"en varmasti sanonut sitä hänelle"
2SG
bara-mu-na-dug4
{bara+mu+na+e+dug4+Ø}
"et varmasti sanonut sitä hänelle"
3SG
bara-mu-na-an-dug4
{bara+mu+na+n+dug4+Ø}
"hän ei varmasti sanonut sitä hänelle"
1PL
*bara-na-me-dug4
{bara+ì+na+*me+dug4+Ø}
"me emme varmasti sanoneet sitä hänelle"
2PL
?
?
–
3PL
bara-mu-na-an-dug4-ge-éš {bara+mu+na+n+dug4+eš}
"he eivät varmasti sanoneet sitä hänelle"
120 Poikkeuksena yksikön toinen persoona, jossa käytetään পam৬u-vartaloa.
121 Prospektiivi saattoi merkitä myös kohteliasta imperatiivia (kts. Foxvog 2011; Edzard 2003).
bíba-
mu-ši(e-)ši(n-)ši(b-)ši- (b-)taba-raba-taradame-a- me-da- me-ši?
ra?
ne-a- ne-da- (n-)šimaranaba-
mu-da(e-)da(n-)da(b-)da-
(Ø/௧)(e)(n)(b)-
R(m)
mee-dèni-
??n(e)-
R(প)
R*2
R*3
R*4
VII
VIII
-(e)d -en
-(e)-en
-e
-Ø
-en-dè-en
-en-zé-en
-eš
-e-še
-e-ne
-gi-šen
-me-en
-àm, -am6
-zé-(en) -me-en-dè-en
-me-en-zé-en
-me-eš
R(প)
TER
COM/
ABIL.
ABL/
LOC/
INSTR.
CAUS
I Modaalit
পam৬u
marû
II Konjugaatioprefiksit
nu-/la-/liba-rana(n)ga-/gi4-/gúপa-/পé-/পuša/šiui-rinu-uš-/ni-iš-
negatiivi
vetitiivi
narratiivi
–
aff./prek.
affirmat.
prospekt.
?
irrealis
negatiivi
neg. kohortat.
prohibitiivi
kohort./volit.
prekatiivi
affirmatiivi
prospektiivi
?
irrealis
ì-, eam(u)babí(n)-gaal-
neutraali
statiivi/passiivi
ventiivi
ientiivi
lokat./obliikvi
konnektiivi
passiivi
im-ma-
mediopassiivi?
{ì+m+ba}
Imperatiivi R(প)
122
Imperatiivissa verbin পam৬u-vartalo toimii
modaaliprefiksinä V ĺ I. Imperatiivi on aina
2. persoona, eikä voi olla futuurissa.
im-mi-
V–VI Verbivartalo ja futuuri1
trans. পam৬un subjekti;
trans. marûn objekti
পam৬u
marû
R*2
R*2,3,4
marû+{ed}
de6 'tuoda'
túm
de6-de6
de6-de6-de6
túm-me-dè
Verbiluokat
Säännölliset:
Reduplikoivat:
Muuntuvat:
Suppleettiset:
পam৬u
šúm
marû
šúm
määrä
gi4
te
gi4-gi4
tèƣ
25%
~3
௧
Ø/ enb*me?*dè?n(e)-
y.1.p.
y.2.p.
y.3.p.
y/m.3.eloton
m.1.p.
m.2.p.
m.3.p.
III Sijaprefiksit (minulle, kanssani, luokseni, luonani...)
TER
mu-ši(e-)ši(n-)ši(b-)ši-
m.1.p. me-a- me-dam.2.p. ra?
m.3.p. ne-a- ne-da-
me-ši?
(n-)ši-
50-70%
ƣen/(e)re du/su8(b) ~10
ABL/INST LOC
murini(b-)tabiba-raniba-tata-rada-ra-tamee-dèni-
Vain toinen esiintyy
VII Pers.
perfektiivi
imperfektiivi
eloton mon.
iteratiivi
futuuri
DAT
maranaba-
COM
mu-da(e-)da(n-)da(b-)da-
y.1.p.
y.2.p.
y.3.p.
3.eloton
vent+obliikvi
{ì+m+bí}
IV Persoonaprefiksit
-ƣu10 (-ak) -a1
-zu
-e
-a-ni
-ta
-bi
-da
-me
-šè
-zu-ne
-ra
-a-ne-ne -gin7
-Ø
-ri
-a
alDAT
IX
Sijapäätteet ja
postpositiot
murinibíni-
VI
Syntaktiset
suffiksit
V
Persoona
-suffiksit
Konjugaatio
-prefiksit
nu-
IV
Futuuri
Modaali
-prefiksit
nu/la/li- ì- m(u/i)ba-rae- (n)-gana(n)agaপa/পéša/šiui-rinu-uš-
III
Verbivartalo
II
Sijaprefiksit
I
Trans. pronom.prefiksit
ȱȮȱ
Sarja I (trans. ঩. obj.;
intrans. ঩/M. subj.)
Sarja II (tr. M. subj.)
y.1.p.
-en
(-Ce)-en
y.2.p.
-en
(-Ce)-en
y.3.p.
-Ø
-e
y.3.eloton -Ø
-Ø
m.1.p.
-en-dè-en
(-Ce)-en-dè-en
m.2.p.
-en-zé-en
(-Ce)-en-zé-en
m.3.p.
-eš
-e-ne
m.3.eloton -Ø / REDUPLIKAATIO
-Ø
m.2.p. imperatiivin subjekti (trans./intrans.) -zé(-en)
VIII Syntaktiset suffiksit
VIII Syntaktiset suffiksit (kopula)
IX Sijapäätteet ja postpositiot/kliitit
-a
-e-še
-ƣiš-en
-me-en
-ám/-am6
-me-en-dè-en
-me-en-zé-en
-me-eš
+POSS
+GEN
+CASE
-ri
sivulause/nominalisointi
repliikki "hän sanoi.."
irrealis "mitä jos..."
olen/olet
hän/se on
olemme
olette
ovat
nominaalitaivutus
"
"
"...jälkeen; koskien..."
122perfektiivi: ma-ni-de6 {ma+ni+e+de6+Ø} "toit sen minulle siellä"
perfektiivi, eloton monikollinen objekti: ma-ni-de6-de6 {ma+ni+e+de6+de6} "toit ne minulle siellä"
imperfektiivi: ma-ni-ib-túm-me-en {ma+ni+b+túm+en} "olet tuomassa sitä minulle siellä"
perfektiivin iteratiivi: ma-ni-de6-de6 -de6 {ma+ni+e+de6+de6+de6 Ø} "toit ja toit sitä/niitä minulle kerta toisensa jälkeen"
futuuri: ma-ni-ib-túm-me-dè-en {ma+ni+b+túm+ed+en} "tulet tuomaan sen minulle siellä"
imperatiivi: de6-ma-ni-ib {de6+ma+ni+b} "tuo se minulle siellä!"
imperatiivi, monikko: de6-ma-ni-ib-zé-en {de6+ma+ni+b+zen} "tuokaa se minulle siellä!"
ȱȮȱ§§
1-19
1
5
10
15
20-31
20
25
28
30
32-42
32
35
40
43-50
43
45
48
50
51-61
51
55
60
62-71
62
65
66
70
72-86
72
75
80
85
87-100
87
90
95
100
101-113
101
105
110
114-126
114
115
120
125
127-136
127
130
135
137-151
137
140
145
150
152-170
152
155
160
165
170
171-181
171
175
180
182-196
182
185
190
195
197-206
197
200
205
207-223
207
210
215
220
224-237
224
225
230
235
238-252
238
240
245
250
253-269
253
255
260
265
269
Merkkien lukuasut
1
2
aš(d‫( )ރ‬1), rum
maš (1/2)
47
48
gi೥, ge೥
an, am೧, diƣir, ୾
92
93
পur
šà, šag೥
138 bàd, uƣ೦
139 kéš
3
4
maš (1/2), ba೨, sa೪
me
49
50
mul
kèš
94
95
iti
áb
140 iri, uru
141 unken
5
6
nu
lá
51
52
bé, bi, biz, kaš
bàppir
96
97
kam
te, temen
142 uruೋ(URU×KARೣ)
143 uru'a(URU×A)
7
bar
53
ƣeštin
98
kar
144 la
8
9
diš (1), ƣéš (60)
min (20)
54
55
ta
ga, gurೢೢ
99 gur೩
100 kingusili (5/6)
145 kù(g)
146 tuku
10
11
šú
pa, ugula, ƣidru
56
57
gára
dug
101 mi, gala೥, munus
102 nin
147 ur, lik
148 giƣ೥, àga
12
áš
58
gu೥(d‫)ރ‬
103 dam
149 engar, apin, uru೥
13
14
a /*aj/
za
59
60
am
bur
104 géme
105 kúšu
150 šul
151 šubur
15
16
eš೦ (3)
límmu (4)
61
62
ša
saƣ
106 sikil
107 gu
152 ú
153 ke೥, líl, kid
17
18
i
ìa (5)
63
ka, gù, dug೥, duೢೢ
inim, zú, kìri
108 nagar
109 muš
154 é /*haj/
155 luƣ, sukkal
19
imin (7)
64
gu೨
110 dumu, tur, bànda
156 ƣuruš, kala(g), sigೢ೦
20
21
bùru, u (10), šu೥, šuš
eš (30)
65
66
umbin
amar, marduk
111 ùr, uruೢೣ
112 ƣalga
157 nir, šer೨
158 e
22
23
kur, gìn
ninnu (50)
67
68
gim, gin೨, dím, šitim
113 šen
du, ƣen, kurx(DU), gub,
114 ƣeštug, pi
de೧, túm, gin, rá, re೧ < /*d‫ރ‬/ 115 igi, ši, gi೩
159 iš, kus೨, saপar
160 kisal, par೥
24
ƣéš (60)
25
26
u (10)
ƣéš-u (600)
69
70
suপuš
kaš೥
116 pà(d)
117 ar
162 saƣƣa
163 niƣir
27
28
šušana (1/3)
ab, èš
71
72
maপ
gur೥, niƣin, niೢೡ, lagab
118 aƣrig /*agwrig/
119 dub
164 sa
165 ká(n)
29
30
gunu೥, unug
nanše, nina
73
74
engur, nammu
u೩
120 ù
121 পul
166 nìgin
167 siki
31
ad
75
šára
122 mi, ƣi೧
168 pa೦(d‫)ރ‬
32
33
til
na
76
77
pú, gigir
ambar
123 dugud
124 šakan
169 zà(g)
170 bára
34
35
nuೢೢ, ƣešnu
bu, pu, gid, sír, suೢ೤
78
79
ku, dúr, dab೦, tuš, bèd
durunೋ(KU.KU)
125 du೨, ul
126 šudul
171 gag, d‫ރ‬ù, rú
172 zal, ì, ni, lí, né
36
sù
80
túg, dul೦, éš, umuš
127 lú
173 ir
37
38
numun
tì(l), teƣ4
81
82
úb, šè
lu, udu
128 ašgab, erib
129 lugal
174 na೥, na೥
175 al
39
40
bal(a)
ig, ƣál
83
84
ƣá, ƣeೣ೧, bisaƣ
ama, daƣal
130 tag
131 ƣír
176 gurೢೡ, kiƣ
177 íb
41
42
urin, šeš, ses
ušum
85
86
ƣanun
sila೥
132 mun
133 asilaೋ(EZEN×ŠID೤)
178 ka೦, lu೦, nar
179 পuš
43
mu, ƣuೢೡ
87
dùg, duೢೡ, šár, পi
134 dul
180 alim
44
45
giೢ೧, gil, gilim
zi(d), zig, šub೦
88
babbar, bar೧, u೥, ud, utu,
zalag
135 du೧
136 ugu /*ugwu/
181 anše
182 baপar
46
ge, gi, sigೢ೨
89
90
bábbar
di, sá, silim
137 ezem/n
183 ùg, un, kalam
91
ki, ki
161 dag
184 nun, eridu
206
ud೦
227
gàr
249
ƣar, ninda, níƣ
185 ib
207
ba
228
da
250
sur, šur
186 eren, erin
208
zu, sú
229
á
251
পa, ku೧
kuš
230
máš
252
peš
187 sìla
209
su, kuš,
188 tar, sila, ku೦(d‫)ރ‬
210
èr, ir, arad
231
im, iškur
253
ru, šub
189 kúr
211
árad
232
uri
254
si
190 kas, kaskal
212
ƣiš,
233
érin
255
má
191 kib
213
ús, uš, nita(প), ƣéš
234
nunuz
256
dar
192 ub
214
gána, aša೦
235
ugun, éštar
257
gur
193 kár
215
kìlib
236
taka೥
258
ma
194 šib, báppir
216
ak(a)
237
diri
259
ra, raপ
195 gú, gún
217
en, uruೢ೧, urunೋ(EN)
238
gal
260
um
196 dur
218
lum, núm, murgu
239
šu
261
mú, sar
197 še
219
sig೥
240
mar
262
šè, šúm
198 le, li, èn
220
mùš, inanna
241
gada
263
du೩, duপ
199 (u)tu(d)
221
পu, mušen,
242
akkil
264
in
200 ku೥, kur೪
222
re, ri, dal
243
úপ
265
tir
201 dàra, duraপ
223
nam
244
nim, elam
266
áƣ(a)
202 alam/n
224
bí, bé, izi, li೪, lám, ne,
kúm, gibil, bar೨
245
tùm
267
edin, eden
246
kad೥
268
saೢೡ
269
gum
203 sa೥, šeೣೢ
ƣiŠ
mušen
204 nú
225
gùr, íl
247
kàm
205 পé, gan
226
dé
248
sa೧