Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4

Transcription

Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4
Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4
Perinteistä arvot kiltatyöhön, s. 6
Il Primo Posto, s. 32
3/2010
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija:
Päätoimittaja:
Toimituskunta:
Tykkimiehet ry
Kalevi Virtanen
Kalevi Virtanen
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
Lauri Haavisto
[email protected]
Aki Kinnunen
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
Sirkka Ojala
Verkkovastaava
[email protected]
Jukka Sippola
Sotamuseo 17.8.-31.12.2010
Avoinna ti-to klo 11-17, pe-su klo 11-16, ma suljettu
Liisankatu 1, 00170 Helsinki, puh. 0299 530259
Juhani Suni
Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri
[email protected]
[email protected]
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Pertti Onniselkä / Happyback Oy
[email protected]
Paino: Kehitys Oy, Pori
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS
[email protected]
puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948
ILMOITUSAINEISTO
Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI
[email protected]
puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected]
puh. (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
2
Kansi: Perinnevaljakko vauhdissa, Ville Vettenranta
Tausatalla: ”Tahdissa mars!”, Sirkka Ojala
pääkirjoitus
TULIKOMENTOJA
3/2010
Keskustelu jatkukoon!
SISÄLLYSLUETTELO
Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen . . . . . . . . 3
Karjalan Tykistökilta kävi Kannaksella
Erkki Tuohisaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Perinteistä arvot kiltatyöhön
Jaakko Rytty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Pyörävetoisia tankintappajia
Jaakko Bergqvist . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. . . 9
Maassamme on parhaillaan käynnissä varsin
vilkas turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu. Erilaisia kannanottoja mitä ilmeisimmin
vauhdittaa tieto muutaman kuukauden päästä
pidettävistä eduskuntavaaleista. Raikas ja avoin
julkinen sanailu tuntuu mukavalta toivottavasti
muidenkin kuin minun mielestäni. Oma ikäluokkani muistaa vallan hyvin sotien jälkeiset
tympeät vaikenemisen vuosikymmenet neuvostovastainen -leimoineen.
Yhdysvaltain luoteiskulman
rannikkopuolustus
Leo Johan Salo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Ylennys ja perinnemiekka
samana aamuna
Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Hajottaako?
Albert Halonen ja Marko Särkilahti . . . . 13
Retki Alpo Marttisen tarinaan
Pekka Lehtonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . 20
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Museoesineet kertovat
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Sopisiko miniläppäri
reserviläisyhdistyksen käyttöön?
Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Muistelmia heitinpatteristosta
Jouni Ruohonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Historian tynnyristä, Jyri Paulaharju . 24
Martti Kuparinen in memoriam
Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Rovajärvellä paukkui, Tero Mäenpää. 26
Sotahistoriallisten museoiden
konferenssissa Dublinissa
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Tykistöprikaatin konsepti toimii hienosti
Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Helsingin reserviläistykkimiehet
voittoon Italiassa
Arto Pulkki ja Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . 32
Suomalainen sankaritarina
Martti Turtola. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
4/10
1/11
2/11
3/11
4/11
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
15.10
15.1.
15.4.
15.8.
15.10.
47
8
21
38
47
Tulikomentoja 3/2010
Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ehdotti Reserviläinen-lehdessä 5/2010 vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistä kodinturvajoukkojen suuntaan siten, että niiden suhde puolustusvoimiin olisi nykyistä
tiiviimpi. Kodinturvajoukkoja ja niistä käytettävää nimeä olisi hänen mukaansa syytä
pohtia tulevalla vaalikaudella.
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa
Puhakka riensi saman tien torjumaan Häkämiehen ehdotuksen mm. Kansan Uutisissa ja
Helsingin Sanomissa julkaistulla kannanotollaan. Puhakan mukaan Suomessa ei tarvita
uusia sotilaallisia organisaatioita. Kaikki sotilaallinen organisoituminen ja maanpuolustustehtävät on Puhakan mielestä pidettävä
puolustusvoimissa.
Häkämiehen ehdotuksen taustalla on puolustusvoimien edessä oleva rakennemuutos
varusmiesikäluokkien ja sodan ajan vahvuuden pienentyessä tulevaisuudessa, mikä synnyttää tilausta vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Puhakan vastustus mitä todennäköisimmin puolestaan kumpuaa itsenäisen Suomen historiasta: suojeluskunta ja Lotta Svärd
-järjestöistä, jotka Moskovan mahtikäskyllä
lakkautettiin 1944.
Kodinturvajoukot löytyvät jo mm. naapurimaista: Ruotsista, Norjasta Tanskasta ja Virosta. Niitä on perustettu tai perusteilla eri
puolilla maailmaa. Ruotsissa kodinturvajoukot
lähestyvät jo puolta maanpuolustuksen henkilömäärästä ja esimerkiksi Virossa suojeluskunnat ovat virallisesti osa puolustusvoimia. Häkämiehen mielestä Ruotsin malli sopisi myös
Suomeen. Tällä vuosituhannella kiristynyt
maailmanpoliittinen tilanne yhdessä finanssialan kriisien kanssa vaativat myös aseellisten
organisaatioiden tehostamista. Suomessa tämä tarkoittaa mm. varuskuntien merkittävää
vähentämistä. Häkämies sanoo Reserviläisen
haastattelussa, että kymmenen vuoden päästä varuskuntarakenne ei ole yhtä kattava kuin
nykyisin, vaan vapaaehtoinen maanpuolustus
täyttää aukot alueellisesti ja toiminnallisesti.
Saksassa mietitään parhaillaan yleisen
asevelvollisuuden lakkauttamista. Täällä
Suomessa Vihreät esittää asevelvollisuuden
muuttamista yleisestä asevelvollisuudesta valikoivaksi. Puolue myös haluaa asevelvollisuuden miesten ja naisten kesken tasa-arvoiseksi ja tulevaisuudessa täysin vapaaehtoiseksi. Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen
Pekka Haavisto (vihr.) perustelee puolueen
näkemystä mm. moittimalla nykyistä järjestelmää tehottomuudesta. Vihreiden mukaan
nykyisen 350 000 asevelvollisen reservin sijaan puolueelle riittäisi 75 000-150 000 asevelvollisen reservi.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk.) pitää
vihreiden esitystä toteuttamiskelvottomana,
koska se hänen mukaansa johtaisi tosiasiassa
Suomessa palkka-armeijaan.
Myöskään väitettä tehottomasta asevelvollisuudesta hän ei hyväksy. Korkeaoja
puolustaa nykyreserviä arvioimalla, että
pinta-alasyistäkin Suomessa tarvitaan suurempi reservi kuin mitä vihreät ehdottavat.
Korkeaoja totesi syyskuussa Ylen haastattelussa, että Suomessa tarvitaan 337 000
miestä, jotta meillä on edes yksi per neliökilometri.
Vihreitten ja Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittiset kannat näyttävät samankaltaisilta: Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki
(vas.) nosti jo alkuvuodesta keskusteluun
valmiusvelvollisuuden, joka yhdistäisi valinnanvapauden ja uskottavan puolustuksen.
Hänen mukaansa rauhan aikana asepalvelukseen valikoituisi 20–30 prosenttia miesikäluokasta.
Näistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikan
keskusteluasetelmista Suomi siirtyy järjestyksessään 36. eduskuntavaaleihinsa. Huhtikuuhun on aikaa vain puolisen vuotta. Avoin keskustelu on merkki toimivasta demokratiasta.
Keskustelu jatkukoon!
Kalevi Virtanen
3
Karjalan Tykistökilta
kävi Kannaksella
VT-linjan Kanneljoen lohkon pallokorsun jäänteet.
TEKSTI JA KUVAT: ERKKI TUOHISAARI
Karjalan Tykistökilta suunnitteli koko alkuvuoden matkaa Kannakselle.
Tarkoitus oli tutustua alueeseen, joka ulottui aina Kronstadtin saarelle saakka.
Työnimenä retkellä oli Kannaksen linnoitteet ja Pietarin puolustus, ja sen
mukaisesti kohteet olivatkin valitut. Matka ajoittui torstaista 20.5. - lauantaihin
22.5.2010 ja se onnistui mainiosti. Retki oli erinomainen ja järjestelyt hoidettu
hyvin. Voi vain todeta, että vastuussa olevilla on kokemusta ja asiantuntemusta.
Matkan varsinaisena puuhamiehenä toimi alusta lähtien
”killan matkavastaava” Olli Kröger ja hän myös toimi
matkan johtajana varsin aktiivisesti ja menestyksellisesti. Asiantuntijaoppaana antoi retkelle hienon ja vankan
panoksensa majuri Vesa Valtonen, jolta sanallisella sekä
erinomaisella kartta- ja kuvamateriaalilla retkeläiset saivat
matkan alusta loppuun valtaisan informaatiopaketin tutustumiskohteista ja muustakin.
Kuljetuksesta vastasi Kymen
Charter Linen omistajakuljettaja Petri Reunanen, joka turvallisen ja leppoisan ajon aika-
4
na tarjosi antoisan tietopaketin kulkemastamme reitistä ja
alueista.
Aikainen herätys
Liikenteeseen lähdimme torstaina kello 06.30. Aikaisesta aamusta huolimatta sää oli
erinomainen: poutainen, lämmin ja aurinkoinen. Alku lupasi hyvää ja matka kohti Lappeenrantaa alkoi. Oppaamme
Vesa ei malttanut olla avaamatta sanaista arkkuaan, vaan
Luumäellä paneuduttiin siellä oleviin Salpalinjan rakenteisiin, jotka eivät kuuluneet
täysin tutustumiskohteisiimme, mutta olivat merkittävästi
linnoitus- ja puolustustöiden
ketjussa aikanaan mukana.
Lappeenrannasta otettiin mukaan toinen puoli retkeläisistä
ja näin oli joukkomme koossa
valmiina ”valloittamaan Kannasta” kuten Vesa asian ilmaisi.
Rajan ylitimme NuijamaaBrusnitshnoje asemilla. Mitään erityistä hämminkiä ei
tapahtunut. Ajoimme Juustilan, Kärstilän ja Papulan kautta Viipuriin, joka otti meidät
vastaan puolenpäivän kesähelteisessä loistossaan. Tarkoitus
oli suorittaa vain rahanvaihto
ja matkaeväitten täydennys,
mutta Vesa ehti kuitenkin
kaupungin läpi ajon aikana
kertoilla Viipurin takaisinvaltaamisesta vuonna 1941.
Suunnitelman mukaan jatkoimme Koiviston tielle, sillä
tavoitteemme oli Uuras-Sommeella. Opas tarjosi meille
mielenkiintoisen selvityksen
Ylä-Sommeella tapahtuneesta
motituksesta 1941. Siinä suomalaiset saivat kohtuullisen
pienillä vahingoilla viholliselta valtavan määrän erilaista
kuljetus ja sotakalustoa. Tämä
Porlammin mottina tunnettu
kahina on varsin tunnettu ja
moniin kirjoituksiin aihetta
antanut suomalaisvoitto.
Matka jatkuu
Jatkoimme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta. Ihailimme maisemia ja erityisesti
Rokkalanjokea, jonka näimmekin useamman kerran päivän aikana. Ajoimme entisen
Johanneksen, nykyisen Sovetskijin kautta tehdasalueen ohi
ja Rokkalankosken yli Uuraaseen. Oppaamme Vesa oli
varustautunut erinomaisesti
kertomaan Uuraan linnoituksista, ja niille kiivettyämme
Viipurinlahdella tapahtunut
suomalaisten suorittama ylitys v. 1941.
Ylitys oli melkoinen uhkayritys, koska kokemattomilla
miehillä ja lähes olemattomalla
kalustolla tehtävä ei etukäteen
arvioiden antanut paljoa toivoa onnistumiselle. Tätä mieltä
olivat ainakin eräät johtajista.
Mutta joukossa oli intomielisiä, jopa yltiöpäisiä kavereita,
jotka uskoivat kykyihinsä ja itseensä. Rohkeus ja kekseliäisyys
yhdistettiin. Joukot siirrettiin
rannalta toiselle ja lahden ylitys
oli tosiasia.
Summassa
yksi retken
kohokohdista
Vesalla oli runsaasti aineistoa tästä suomalaisten urotyöstä, jota selventämäään
hän näytti karttoja ja piirroksia. Tapahtumista ja IV AK:n
hyökkäyksistä Viipurinlahdella sai selkeän kuvan. Jätimme
Uuraan, jätimme Johanneksen
ja siirryimme rannikolta aina
Summan kylään saakka. Tarkoitus oli tutustua linnoittamiseen tällä merkittävällä ja
kovia kokeneella alueella. Pysähdyimme bunkkerille Sk16,
jonka luona opas kartoitti
meille linnoituksien sijainnit.
Yllättävän tiheästi nämä paikat olivat.
Tämän jälkeen kokoonnuimme taisteluissa kaatuneitten muistomerkille ja edellisen
käyntini jälkeen oli tapahtunut sellainen muutos, että patsaan takana metsikkö oli tuhoutunut metsäpalossa. Alue
oli tyhjä puustosta. Se helpotti
opasta sijoittamaan puolustuslinnoitukset maastoon. Tämä
oli yksi retkemme kohokohtia,
sillä niillä alueilla suomalaiset
sotilaat antoivat maanpuolustukselle kaksi kertaa elämäs-
Tulikomentoja 3/2010
sään maalleen suurimman uhrin.
Toukokuinen helle
Vietimme aikaa tällä alueella varsin pitkään, johon liittyi
myös matkanjärjestäjien maittava kahvitarjoilu. Sää oli heti
matkan ensimmäisenä päivänä
tosi helteinen, sillä auton ulkopuolinen lämpömittari antoi lukeman +31 astetta.
Matka suuntautui VT-asemalle ja Vammeljoelle. Ajelimme Uudenkirkon kunnan alueelle, jossa pysähdyimme kauniiseen puistoalueeseen, jossa
kerrottiin olevan Marjuskan
muistopatsas. Paikalla oli kirkon rauniot, puisto ja Rakkauden hauta -muistopatsas. Tämä pysähdyspaikka oli ensimmäinen, jossa venäläinen ”tiekauppias” noteerasi joukkomme ja alkoi tehdä kauppaa.
Aika kului ja ilta vanheni,
joten jatkoimme kohti Terijokea ja majapaikkaa. Tulimme Suomenlahden rantaan ja
siellä kohtasi meitä yllättävä
tilanne. Tie oli tukossa ja paikalla runsaasti poliiseja ja ambulanssihenkilöstöä. Kun saavuimme tapahtumapaikalle,
totesimme, että kaarteessa oli
tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa ainakin kaksi ihmistä oli kuollut tiellä maanneista ruumiista päätellen.
Ohitimme paikan tyylikkäästi ja majoitumme paikalliseen hotelliin Geliosiin. Ensimmäinen retkipäivä oli ohjelmaltaan päättynyt.
”Roiston palatsi”
Perjantaiaamu valkeni Terijoella eli Zelenogorskissa sään
puolesta edellisten päivien
tapaan aurinkoisena ja lupaili
meille jälleen helteisiä aikoja.
Retki jatkui Terijoen rantatietä kohti seuraavaa kohdettamme Kronstadtia eli
Pietarin esikaupunkialuetta.
Saimme ihailla tosin bussin
ikkunan läpi hienoja vanhan
suomalaisen kylpyläalueen
maisemia, joissa katsottavaa
kyllä riitti. Vielä löytyi vanhoja Suomen ajan rakennuksia, mutta olihan siellä runsaasti myös venäläisten öky-
Matkalaiset Siestarjoella Slon eli Norsu-bunkkerilla.
Summan bunkkeri 16:n räjäytetyt rauniot.
rikkaitten taloja korkeine aitoineen.
Hetkeksi pysähdyttiin ”roiston” eli Otto Ville Kuusisen
lyhytaikaiseksi jääneen ”hallituspalatsin” kohdalle muistelemaan erästä talvisodan syttymistä edeltänyttä tapahtumaa.
Hyviä ajatuksia kuultiin matkalla taiteilija Repinistä ja hänen eriskummallisesta rakennuksestaan. Ylitettiin Rajajoki, ohitettiin Siestarjoki ja valmistauduttiin ylittämään Suomenlahti vieläkin rakenteilla
olevaa Kronstadtin siltaa.
Silta oli mahtava ja vaatinut
varmasti paljon ponnistuksia tekijöiltään, mutta saimme kuulla
Vesalta ja Petriltä, ettei suunnitelma täysin onnistunut eikä tavoitetta saavutettu. Maayhteys
saareen on kuitenkin olemassa.
Ennen lounasta meillä oli
aikaa tutustua Kronstadtiin,
sen moninaisiin kasarmirakennuksiin, satama-alueeseen,
siellä olevaan laivastoon ja
kanaviin, joita pitkin alukset
saapuvat telakalle huoltoon ja
korjattavaksi.
Mainilan laukaukset
Oppaamme Vesa valisti meitä ansiokkaasti Kronstadtin
puolustusmerkityksestä ja sen
osallistumista molempiin sotiin. Ruokailu tapahtui vanhalla upseerikerholla, jonka
jälkeen suunnistimme takaisin mantereelle uusiin taisteluihin. Tulimme Siestarjoelle,
jossa tutustumiskohteena oli
vihollisen Karjalan linnoitusalue Siestarjoen lohkolla. Vesa
oli jälleen valmistautunut laajasti selostamaan lohkon puolustusasemia. Aluksi kokoonnuimme tielle, jolle venäläiset
olivat keränneet puolustukseensa käyttämiään aseita.
Varsinainen
tutustumiskohteemme sijaitsi korkealla
hiekkaharjulla, jonka rinteessä oli Slon eli Norsu-bunkkeri, jossa numero C 109. Vesa
Jatkuu sivulle 7 >>
5
Perinteistä arvot
kiltatyöhön
JAAKKO RYTTY
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry vaalii yhteistyöjoukkonsa, Kainuun Tykistörykmentin perinteitä eli talvisodan
Kainuun taistelujen ja jatkosodan Rukajärven suunnan 14.
Divisioonan epäsuorantulen joukkojen kunniakkaita perinteitä.
Kilta järjesti perinnepäivänään
17.6. arvokkaan seppeleidenlaskun perinnejoukkojen muistomerkeillä Nurmeksen Lokinkankaalla. Muistomerkit on
pystytetty entisen varuskunnan
alueelle kiltaveli Kauko Pippurin ja paikallisten reservi- ja
veteraanijärjestöjen toimesta.
Kutsuamme tilaisuuteen noudatti viisikymmentä henkeä
mukaan lukien viisitoista kiltalaista. Kiltamme varapuheenjohtaja Kari Sutinen toivotti
vieraat tervetulleiksi ja johti tilaisuuden järjestelyt.
Avauspuheessaan puheenjohtaja Jaakko Rytty kertoi
Kainuun Tykistörykmentin,
killan ja Nurmeksen kaupungin yhteisestä perinteestä ja siitä, miksi seppeleiden laskuun
oli tultu:
Talvisodan Kainuun voitokkaiden taistelujen tykistöstä,
I/KTR 9, muodostettiin Nurmeksessa jatkosodan 14. Divisioonan tykistön runko ja sen
ensimmäinen patteristo I/KTR
18. Tämä Hirvan patteristo on
Kainuun
Tykistörykmentin
kummipatteristo.
Sotien jälkeen Turkuun
ja Niinisaloon
Rykmentin
perinnepatteristo on Kainuun Suojeluskuntapiirin Nurmeksen Jokikylän
koululla 17.6.1941 perustama
II/KTR 18. Pääosa henkilöstöä
oli nurmeslaisia reserviläisiä.
Komentajana sodan aikana toimi majuri Onni Nousiainen.
Patteriston muistomerkiksi on
vuonna 2003 pystytetty yksi
sen 76K02 tykeistä.
Kainuun Tykistörykmentin
Kranaatinheitinkomppanian
perinneyksikkö on saman perustajan Jokikylässä 18.–20.6.1941
valtimolaisista miehistä perustama KRHK/JR 31 päällikkönään
kapteeni Veikko Haapalainen.
Myöhemmin komppania sai nimen 24. KRHK/14. Divisioo-
6
na. Muistomerkiksi pystytettiin
vuonna 2009 raskas kranaatinheitin. Kiltamme varapuheenjohtaja Kari Sutinen toimi sen
paljastajana.
Sodan jälkeen divisioonan tykistön varusmiehistä
ja vakinaisesta henkilöstöstä koottiin jälleen Nurmekseen I/KTR 18. Se siirrettiin
pian Hyrylän varuskuntaan
II/KTR 2 nimisenä. Vuonna
1952 patteristo nimettiin Turussa sijaitsevan 3. Prikaatin
Patteristoksi. Prikaatin nimen
muuttuessa patteristo siirrettiin Niinisaloon Porin Prikaatin Patteristoksi.
Perinnekomppanian muistomerkille lasketaan seppelettä.
Seppeleen lasku perinnepatteriston muistomerkille.
Seppeleet
muistomerkeille
Kainuun Prikaatin saavuttua
Kajaaniin siirrettiin patteristo
sinne Kainuun Prikaatin Patteristoksi. Myöhemmin se sai
nimen Kainuun Tykistörykmentti ja siihen liitettiin prikaatin kranaatinheitinkomppania. Nykyisin se on ainoa
Pohjois-Suomen kenttätykistöjoukko.
Näin talvisodan Kainuun
taistelujen tykistöstä johtaa katkeamaton perinneketju Nurmeksen, Rukajärven ja Etelä-Suomen kautta nykyiseen
Kainuun Tykistörykmenttiin.
Hyvällä syyllä prikaatin nimikkokuntajärjestelmässä Nurmes
on rykmentin esikunnan nimikkokunta.
Nuori kiltamme halusi tulla
kunniakäynnille perinnejoukkojen muistomerkeille tuoden
tervehdyksen myös rykmentiltä, joka juhlii perinnepäiväänsä
suuressa sotaharjoituksessa tiiviisti työn merkeissä. Osoitamme täällä arvostustamme niin
veteraaneille kuin heidän työnsä jatkajille, nykypolven maanpuolustajille, varusmiehille ja
reserviläisille.
Olemme kiitollisia nurmeslaiselle maanpuolustusväelle
muistomerkkien pystyttämisestä. Voimme yhdessä kunnioittaa veteraanejamme ja
perinnejoukkojamme! Saammehan tehdä sen vapaina vapaassa maassa! Toivommekin
tavan säilyvän yhteisenä perinteenämme!
Puheen jälkeen laskivat kiltaveljet Tapani Piippo ja Seppo
Möller seppeleen perinnepatteriston muistomerkille. Kiltaveli,
KRHK/JR 31 päällikön poika
Antti Haapalainen ja kiltaveli
Timo Härkönen laskivat toisen
seppeleen perinnekomppanian
muistomerkille.
Pikakoulutus uuteen
tehtävään
Antti Haapalainen piti muistopuheen, jossa hän kertoi kuulijoille uusinta tietoa tutkimuksistaan isänsä komppanian vaiheista jatkosodassa:
- Keväällä 1941 tehtiin armeijassa huomattavia organisaatiomuutoksia. Jokaiseen
rykmenttiin perustettiin uusi kranaatinheitinkomppania.
Aseistuksena oli 3 kpl 81 mm:
n ja 3 kpl 120 mm:n kranaatinheitintä. Vuonna 1942 kevyet vaihdettiin myös raskaisiin
heittimiin.
Raskas heitin oli uusi ase,
minkä vuoksi tarvittiin kertausharjoituksia. Niistä yksi järjestettiin Nurmeksen Lipinlahdessa 5.-20.5.1941.
- Perinnekomppaniamme
perustamisvahvuus oli 154
miestä. Heistä 134 oli Valtimolta ja loput Nurmeksesta.
Vanhin oli 46 ja nuorin 22 vuotias, suurin osa oli 32–37
-vuotiaita.
Pääosa miehistöstä oli talvisodan jalkaväki- ja konekiväärimiehiä, nyt 10 vrk:n kranaatinheitinkertausharjoituksen
käyneitä. Aliupseereista kaksi
oli krh-miehiä, muut aseelle 15
vrk:n kertausharjoituksen saaneita. Kevyellä joukkueella oli
täysin koulutettu sodassa toiminut johtaja. Raskaalla joukkueella oli koulutettu johtaja
ilman sotakokemusta.
- Komppanianpäällikkö oli
sekä konekivääri- että kranaatinheitinkoulutuksen saanut.
Talvisodassa hän johti konekiväärijoukkuetta, mutta raskaalle heittimelle hänellä oli
vain tuo Lipinlahden kertausharjoitus.
Miehet vaihtuvat
Perustamisen jälkeen komppanian koulutusta jatkettiin aina 3.7. saakka, jolloin raja yli-
tettiin Kuhmossa. Hyökkäystä
tuettiin suunnassa Kolvasjärvi
– Pläkkäjä – Omelia – Pajarinjärvi – Tsirkkakemijoki – Rukavaara. Raskaan heittimen kranaatteja saatiin vasta Pläkkäjässä
19.7. Uusi ase osoittautui tarkaksi ja tuhoavaksi, jota myös
omat joukot kunnioittivat.
Komppania oli hevosvetoinen, kuusi ratsu- ja 22 vetohevosta. Se takasi hyvän liikkuvuuden korpisodassa. Alistus
vaihtuikin usein, oltiin vuoroin
kaikissa JR 31:n pataljoonissa,
JR 52:ssa sekä JR 10:ssä. Asemasotavaiheessa komppania oli
Ontajoella ja Ontrosenvaarassa
sekä liki 2 vuotta Rajajääkäripataljoona 6:lla Ontajärvellä.
Kesällä 1942 kotiutettiin 40
miestä ja täydennystä tuli 87.
Huhtikuussa 1944, vaihdettiin
96 miestä nuorempiin. Sen jälkeen noin 10 miestä oli enää
kotoisin Nurmeksen tienoilta.
Aselepo alkoi II-joukkueella
ja toimitusjoukkueella Klyyssinvaaran ja I-joukkueella Ontrosenvaaran asemissa. Marssit
rajalle, asemien teko sinne sekä
kotiutus Valtimolla veivät vielä
aikaa yli kaksi kuukautta.
Perinnetyö jatkuu
Koska sotaan osallistunut sukupolvi pian poistuu joukostamme, tulee meidän jatkaa
perinteen vaalimista, tallentamista ja kertomista seuraaville
sukupolville!
Vapaan sanan aikana Nurmeksen
kaupunginjohtaja
Pertti Vainionpää kiitteli kainuulaisia hyvästä yhteistyöstä ja
vakuutti sen kaupungin puolelta jatkuvan edelleenkin. Lopussa ITÄ110 -harjoituksen luterilainen ja ortodoksinen pappi
pitivät arvokkaan ekumeenisen
hartaustilaisuuden.
Kiltalaiset vierailivat vielä
Nurmeksen Reserviupseerit ry:
n majalla puheenjohtaja Esko
Sepän johdolla. Tutustuimme
toistemme toimintaan ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä. Kerroimme myös elokuussa
Rukajärvelle tehtävästä perinne- ja sotahistoriaretkestämme.
Kiitokset kaikille arvokkaan, perinteitä kunnioittavan
tilaisuuden onnistumiseen vaikuttaneille!
Tulikomentoja 3/2010
Jatkoa sivulta 5 >>
kertoi bunkkerin ja sen alueen rakentamisesta, käytöstä ja
aseistuksesta asiantuntevasti ja
vauhdikkaasti.
Bunkkeri oli huonossa
kunnossa, mutta kaksi yksityiskohtaa huomioitiin. Aukoissa olevat tykit olivat hyväkuntoisia, eivät viime sodassa
käytettyjä, ja bunkkerin katolla liehui punalippu. Seuraava pysähdyskohta liittyi
oleellisesti – tai ainakin näin
on kerrottu – talvisodan alkamiseen marraskuun 30. päivänä 1939. Olimme Mainilassa
eli jo ennen sotia Neuvostoliitolle kuuluneessa kylässä.
Seisoimme vanhalla Kivennapa-Mainila –tiellä, paikalla, jossa Mainilan laukaukset
ammuttiin. Kulkusuunnassamme tien oikealta puolelta
ammukset tulivat ja putosivat
tien vasemmalle puolelle peltoon, jonka näimme tieltä.
Kotselkä ja Vammeljoki
Oppaamme selvitti monelta
kantilta ”tarinoita”, joita tähän historialliseen tapahtumaan liittyy. Satusetiä on ollut
kautta aikojen, mutta joillakin
näistä on kyky ja tarve satuilla
vakavissaan. Kaikki tutkimukset ja molemmilta puolilta annetut lausunnot vuosien aikana vahvistavat sen tosiasian,
että kyllä Mainilan laukaukset ammuttiin, mutta sitä eivät tehneet suomalaiset vaan
ryssät.
Monin miettein ja ajatuksin jätimme Mainilan peltoaukeat ja niihin laitetun
haisevan lannoituksen, joka
konkreettisesti kuvasi vielä aikojen jälkeen menneen
ajan epämiellyttävyydestä.
Riisuimme valkoiset lumipuvut ja lähdimme kohti
uusia suomalaisen sotilaan
puolustuspaikkoja, joista tärkeimmän kohteen ja kiinnostuksen sai Kotselässä oleva
VT-puolustuslinjaan liittyvä
Vammeljoen asema.
Syöksyimme Vesan perään
tutustumaan paikan päällä
puolustuslinjaan ja erityisesti hyvin säilyneisiin imubetonikorsuihin. Vesan asiantuntemuksella saimme hyvän
kuvan siitä, millaisissa oloissa
sotilaamme sillä lohkolla tehtäväänsä hoitivat. Paikalla oli
paljon nähtävää ja kokemus
oli mahtava, varsinkin minulle, jolle tämä paikka oli henkilökohtaisesti merkittävä. Kesäkuu 1944 ei jättänyt meistä
ketään kylmäksi.
Hienon ja sisältörikkaan
”metsämarssin” jälkeen siirryimme Pietari-Viipuri - valtatietä majapaikkaamme Victoria-hotelliin, Salakkalahden
rantaan.
Viipurissa satoi
Lauantaiaamu poikkesi melkoisesti edellisistä. Vaikka tutuksi on tullut sanonta ”Viipurissa paistaa aina aurinko”,
väite ei nyt pitänyt paikkaansa.
Vesisade ei ollut rankka, mutta
mustalla pilvitaivaalla salamoi
ja ukkosti riittävästi.
Aamupäivä oli varattu ostoksien tekemiseen, mutta säätila
ei juuri innostanut kaupungilla liikkumiseen. Ennen puolta
päivää jätimme Victoria-hotellin ja bussi sai matkustajansa.
Vesa otti joukot komentoonsa
ja alkoi perehtyminen Viipurin
viimeisen päivän eli 20.6.1944
-tapahtumiin.
Suuntasimme matkan Patterinmäelle, jossa jalkauduimme ja kuuntelimme suomalaisten ryhmityksistä ja toiminnasta eli toimimattomuudesta suurhyökkäyksen alettua
Viipurissa. Ryhmityksiin ja
puolustustaisteluun valmistautumiseen oli joukoilla vähän aikaa. Jopa laiminlyöntejä
tapahtui. Viholliselle avautui
helppo tilanne vallata Viipuri.
Jatkoimme kierrosta kaupungilla ja kuulimme Vesalta
suomalaisten sijoittumisesta ja
perääntymisreiteistä vihollisen
hyökkäyksen edetessä. Pysähdyimme Kivisalmen sillan läheisyyteen, koska nykyisen sillan korjaustöiden vuoksi emme päässeet vesistön Tienristin
puolelle.
Saunalahden kapeikon vanhalle puusillalle kokoonnuimme kuuntelemaan Ollin selvitystä suomalaisten asettumisesta puolustukseen Tienristille, vesistön Suomen puoleisel-
le rannalle sekä vihollisen yrityksistä ylittää vesistö. Hyökkäykset eivät onnistuneet ja
niin vastustajan valtausaikeet
loppuivat.
Tutustumiskierroksen jälkeen menimme Pyöreään torniin lounaalle. Ruokailtuamme oli ohjelmassa lähtö Viipurista ja reitin suunnassa oli jo
näkyvissä kotimatka.
Kukkakimppu Vuokseen
Paljon tuttuja paikkoja vilahteli ohi bussin kulkiessa Viipuri-Antrea -tiellä: Papula, Kärstilä, Portinhoikka, Tali, Ihantala, VKT-linja, Kavantsaari
ja Kuukauppi. Ja ohjelman
mukaan pysähdyimme Kuukaupin sillalle.
Siltoja on sillä kohtaa kaksin
kappalein, mutta meitä kiinnosti vain vanha puukantinen.
Kävelimme sillan kaaren keskiosalle, jossa Vesa kertoi ensin
tapahtumista sillalla suomalaisten vallattua sen jatkosodan alkuvaiheissa. Mielenkiintoisinta
oli kuulla vihollisen asettamien räjähteitten purkamisesta,
jossa suomalaisten sotilaitten
rohkeudella ja Säkkijärven polkan soittamisella oli merkittävä
osuus.
Tämän jälkeen Olli muisteli sotilaiden urhoollisuutta
tälläkin taistelupaikalla ja näin
muistopuheessaan kiitti sodan
veteraaneja isänmaalle ja koko
kansalle osoitetusta maanpuolustushengestä.
Laulettuamme moniäänisesti virren sai Vesa osalleen tämän herkän hetken päätteeksi
heittää kukkakimpun Vuokseen kaatuneitten muistolle.
Matka jatkui ja seuraavaksi pysähdyimme hetkeksi Antrean hautausmaalle ja kirkon
raunioille. Antrean jälkeen
tie muuttui varsin huonoksi,
sillä pinta oli pahasti rikkoutunut ja tiessä oli runsaasti
suuria kuoppia. Vaikeuksista
huolimatta saavuimme lopulta Ensoon eli Svetogorskiin ja
rajamuodollisuudet alkoivat.
Enson puolella ne eivät sujuneet joustavasti, mutta niistäkin selvittiin. Imatralta matka
päätyi Lappeenrannan kautta
Kouvolaan.
7
Syynä on ennen kaikkea raha,
sillä pyörävaunut ovat halvempia rakentaa ja huoltaa, kevyempinä niitä on helppo lentokuljettaa ja niiden siirto on
nopeaa, eikä siirtoon ei tarvita
kalliita syväkuormausvaunuja.
Nykyään kaikki vähänkin itseään kunnioittavat valtiot hankkivat asevoimilleen
6x6- tai 8x8-pyöräpanssareita.
Usein sama perusrunko taipuu
lukuisiin eri versioihin tehtävän mukaan. Tällöin tärkeää
on, että perushuollossa pystytään mahdollisimman pitkälle
hyödyntämään samoja varaosia ja työkaluja.
Ensimmäiset 1980-luvulla yleistyneet vaunut painoivat toistakymmentä tonnia,
nyt raskaimmat lähentelevät
35 tonnia. Yleisesti ne kestävät 14.5 mm luodin, mutta
moniin on saatavissa lisäpanssaria tarpeen mukaan. Mielenkiintoisen näköinen viritys on
ns. bar armour, tankopanssari,
joka on kuin häkki ajoneuvon
ulkopuolella.
Alkuaan monet vaunut oli
varustettu pienikaliiberisella
automaattitykillä. Ajan kanssa tykit suurenivat ja nykyisin
panssaritorjuntaan tarkoitetuissa tankintappajissa on 90,
105 tai 120 mm kanuuna.
Pyörävetoisia
tankintappajia
JAAKKO BERGQVIST
Toisen maailmansodan aikana kuuluisaksi tuli telavetoinen
saksalainen Sturm-rynnäkkötykki, panssarintorjuntavaunu,
joka 75 mm kanuunallaan näppärästi listi mm. Sotkia.
Paras panssarintuhoaja on toinen panssari, sanotaan. Se
pitää pääsääntöisesti edelleenkin paikkansa, mutta vaunut
ovat muuttuneet. Suuret taistelupanssarit ovat edelleen
telavetoisia, mutta kevyemmässä kalustossa, kuten miehistön
kuljetukseen tarkoitetuissa APC-vaunuissa, on siirrytty
pyörävetoisuuteen.
Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmgeschütz III Ausf. G -rynnäkkötykkejä Enson paraatissa 4.6.1944. Kuva: http://fi.wikipedia.org
Tienvarsipommitkin
suunnittelupohjana
Yleisimpiä ovat 105 mm tykillä varustetut vaunut. Niitten moottorit ovat teholtaan
keskimäärin 350 kW ja maantienopeus 100-110 km/t. Toimintamatka vaihtelee 500 km
- 800 km.
Miehistön määrä on valmistajasta riippuen 2-4 miestä ja jossakin vaunussa on vielä tilaa muutamalla suojamiehelle. Ajoneuvot on varustettu
SISU XA-180 APC. Kuva: http://www.defenseimagery.mil
modernein tietoliikenne- ja
NBC-varustein. Elektroniikan osuus vaunujen taisteluvarustuksesta onkin koko ajan
kasvanut mm. tulenjohtolaitteissa.
Alkuaan lähtökohtana oli,
että APC-vaunut uivat, mutta
Stryker Infantry Carrier Vehicle (M1126).
Kuva: http://www.sbct.army.mil
8
raskaampien vaunujen osalta
siitä on luovuttu. Painon mittana oli C-130 -koneen kantokyky, nyt isoimmat vaunut
eivät enää mahdu siihen. Tykkitornit liikkuvat konevoimalla ja vaunujen omasuojaa
on lisätty. 0.5- tai 7.62 it-ko-
Kiinalainen WZ551.
Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki
nekiväärit ovat etäohjattuja.
Amerikkalaiset ovat myös varustaneet Stryker-vaunujaan
uudella räjähtävällä aktiivipanssarilla.
Tienvarsipommien, IED,
varalta vaunujen pohjamuotoja on kehitetty. 105 mm ammukset seurailevat Naton luokituksia, kuten 105 mm alikaliiberinen nuoliammus.
Useita valmistajia
Lännessä vaunujen valmistus on keskittynyt muutamille
suurvalmistajille, jotka sitten
ovat myyneet lisenssejä paikalliseen valmistukseen. Merkittävä valmistaja on amerikkalainen General Dynamics, joka
rakentaa US Armyn Strykerit.
Se poikkeaa muista vaunuista
rakenteeltaan, sillä sen etäohjattu, automaattinen tykki sijaitsee vaunun kannella ilman
tornia. Tykki on kevennetty
aiemmasta taistelupanssari Abramsissa käytetystä kanuunasta.
Miehistönä on kolme miestä.
General Dynamicsin itävaltalainen tytäryhtiö Steyr
Daimler Puch puolestaan valmistaa 8x8 Panduria 105 mm
tykillä ja 6x6 Panduria 90 mm
tykillä, tykit miehitetyissä torneissa. GD:n tytäryhtiöt Mowag Sveitsissä ja Santa Barbara
Sistemas Espanjassa valmistavat niin ikään APC-vaunuja.
Tiettävästi GD onkin suurin
pyöräpanssarien
valmistaja
maailmassa, sillä mm. sen Piranha-vaunua, johon saa myös
90 mm tykin, on valmistettu
runsaat 9 000 kappaletta.
Italialaisten 105 mm vaunu
on 8x8 Centauro, jota valmistaa Iveco. Kiinalaisetkin ovat
seuranneet kehitystä ja varustaneet oman tankintappajansa
6x6 WZ551-vaunun 105 mm
tykillä. Tykillä on elektroninen
Patria AMV Karlovacissa Kroatiassa.
Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki
tulenjohtojärjestelmä ja kiinalaiset sanovat, että heidän uusi laserohjattu ammuksensa on
tehokas 5 000 metriin asti.
Patria nousussa?
Venäjä oli yksi ensimmäisistä
6x6- ja 8x8-pyöräpanssarien
käyttäjistä. Sen vaunujen valmistusmääristä ei ole tarkkaa
lukua, sillä niitä valmistettiin
runsaasti myös muissa Varsovan liiton maissa. Monissa
maissa pyöräpanssarien runkoja vahvistamalla niihin on
pystytty asentamaan 120 mm
sileäputkikanuunoita, jolloin
vaunun tulivoima vastaa tavanomaista telavetoista taistelupanssaria.
Uusi pyöräpanssarikonsepti on kehitetty Saksassa, missä Krauss-Maffei-Wegmann ja
Rheinmetall valmistavat 8x8vaunua nimeltä Boxer. Sen
erikoisuus on ajoneuvon takapäähän sijoitettu irrotettava
tehtävämoduuli, joka voidaan
vaihtaa tarpeen mukaan.
Patrian kehittämällä AMVvaunulla on markkinoilla ollut menestystä. Yhtenä syynä
mainitaan, että Patria pienenä
valmistajana on joustavampi
myyntiehdoissaan, sillä käytännössä aina suurin osa tilauksesta valmistetaan lisenssillä ostajamaassa. Asekaupoissa
ovat mukana aina myös vastaostot, joihin liittyy tavallisesti
poliittista suhmurointia.
Median mukaan Patria on
hyväksynyt suuria vastaostoprosentteja, mutta todellisten
vastakauppojen todentaminen
vuosien jälkeen muuttuneissa
olosuhteissa on hankalaa, sillä asehankinnat ovat lähes aina
monivuotisia hankkeita. Sama
pätee kumpaankin suuntaan.
Vastakaupoista Suomellakin
on vanhaa kokemusta.
Edellisen lehden ilmestymisestä on ehtinyt
kulua jo neljä kuukautta. Tuona aikana
yhdistyksen hallitus vietti, muun Suomen
tapaan, ”lomaa” juhannuksen jälkeen.
Saimme nauttia poikkeuksellisesta kauniista
kesästä ja todellisesta hellesäästä, sillä
kaikkien aikojen lämpöennätys rikkoutui.
Elokuussa ”työt” kuitenkin kutsuivat – tulevan
vuoden asioiden valmisteluilla.
Tykkimiehet ry:n hallitus
on hyväksynyt dokumenttielokuvan Sodasta – rauhaan,
1941 – 1947 käsikirjoituksen laatimisen 1.10.2010
mennessä. Käsikirjoituksen
laatii työryhmä Jouko Alasjärvi, Jorma Keino, Kari Vilamo ja Tuomo Rysti.
Dokumenttielokuva sisältää jatkosodan hyökkäys- ja
asemasotavaiheet ml. Hankoniemen taistelut sekä torjuntataistelut. Lapin sota,
asekätkentä ja sotasyyllisyysoikeudenkäynnit sisällytetään elokuvaan. Jatkotoimista päätetään käsikirjoituksen
valmistuttua.
suoraan lehden päätoimittajan
puoleen.
Lehtiasioita
Syyskokouksen
ajankohta muuttunut!
Päätoimittaja Kalevi Virtanen on ilmoittanut siirtyvänsä ”lopullisesti” eläkkeelle. Hallitus on valinnut lehden uudeksi päätoimittajaksi
1.1.2011 lukien Tykistömuseon tutkimusjohtajan Lauri
Haaviston. Lehden toimitus
siirtyy samalla Tykistömuseon alaisuuteen.
Lehden suurin haaste tällä hetkellä on saada lehti toimimaan taloudellisesti ”omillaan”. Tämä vaatii ilmoitushankinnan selkeätä tehostamista.
Heitänkin nyt pallon myös killoille hankkia ilmoituksia aselajilehteemme. Samalla killat voivat hieman tasapainottaa omaa
talouttaan, sillä hankintapalkkio on 30 prosenttia. Kääntykää ilmoitusasioissa rohkeasti
Jäsenmaksuasioita
Henkilöjäsenillä ja jäsenyhdistyksillä on vielä hoitamattomia jäsenmaksuja. Samoin
parilla killalla on hoitamatta
tykkimiesmitalien lunastusmaksut. Nyt voi vielä kaivaa
maksulomakkeet esiin ja suorittaa maksut yhdistyksen tilille, Nordea 212418-11053.
Mikäli lomake ja viitenumero ovat kadonneet, maksun
voi suorittaa laittamalla viestikenttään oman/killan nimen,
jotta maksu varmasti kirjautuu oikein.
Murphyn laki osoitti jälleen
kerran toimivuutensa. Kun
jokin asia on mennäkseen pieleen, niin se menee. Näin kävi tämän palstan pitäjällekin.
Edellisessä lehdessä kerroin
jopa kahdessa eri kohdassa
yhdistyksen syyskokouksen
ajankohdaksi 23.10.2010 ja
kehotin laittamaan päivämäärän ylös kalentereihin.
Päällekkäisyyksien vuoksi
Tykkimiehet ry:n syyskokous
joudutaan pitämään jo viikkoa aikaisemmin eli lauantaina 16.10.2010 klo 14.00.
Kokouspaikasta, kuljetuksista
ja ilmoittautumisista on kerrottu tarkemmin kokouskutsuissa tämän lehden sivuilla.
Toivomukseni on, että laitat-
te nyt tämän uuden ajankohdan kalentereihinne ja tulette
runsaslukuisasti päättämään
yhdistyksemme asioista.
Syyskokouksessa käsitellään sääntöjen 12§:ssä mainitut asiat, mm toimintasuunnitelma ja talousarvio
sekä henkilövalinnat vuodelle
2011. Hallituksessa erovuoroisia ovat varapuheenjohtaja
Kari Vilamo sekä jäsenet Jorma Hämäläinen, Pasi Pasivirta ja Antero Rättö. Varapuheenjohtajan toimikausi on
kaksi vuotta ja jäsenien kolme
vuotta. Neuvottelukunnassa
erovuorossa on varapuheenjohtaja Jukka Härmälä. Toimikausi on kaksi vuotta.
Palkitsemisien aika
lähestyy
Syksy on jo melkein käsillä.
Killoissa ja kerhoissa on aika
ryhtyä miettimään vuoden aikana ansioituneiden jäsenien
palkitsemista.
Tykkimiesmitaliesitykset
tulee lähettää marraskuun
loppuun mennessä yhdistyksen sihteerille osoitteella Jouko Huhtala, Humalniementie 18A8, 00840 Helsinki tai
sähköpostitse jokke.huhtala@
elisanet.fi. Lomake mitalin
esittämistä varten löytyy mm
Tykistömuseon kotisivuilta
tai tilaamalla sihteeriltä.
Jouko Huhtala
Kirjoittaja on Tykkimiehet ry:n
toiminnanjohtaja ja eversti evp.
M1A1 Abrams.
Kuva: www.army.mil
Tulikomentoja 3/2010
9
Palanen historiaa:
Yhdysvaltain luoteiskulman
rannikkopuolustus
TEKSTI JA KUVAT: LEO JOHAN SALO
Sisällissodan vielä riehuessa kaukana idässä tuotiin
ensimmäiset tykit Columbia-joen suulle, tulevan Fort
Canbyn paikalle. Nyt siellä on suosittu valtionpuisto
ja Yhdysvaltain Rannikkotykistö (1886-1950) vain
merkintä aikakirjoissa.
Nykyisen Washingtonin osavaltion sokkeloinen rannikko,
Puget Sound, monine haaroineen kehittyi nopeasti vilkkaaksi puutavarakaupan ja kalastuksen keskukseksi. Seattleen syntyi myös laivanrakennustoimintaa ja salmen länsipuolelle Bremertoniin laivaston tukikohtakin. 1890-luvun
lopulla oli aistittavissa tiettyä
jännitystä kansainvälisissä suhteissa. Syntyi tarve suojata Puget Soundin alue ja se ratkaistiin sulkemalla Juan de Fucan
salmen itäpuoliset kapeikot.
Olympian niemimaan ja
Kanadan puolella olevan Vancouverin saaren välisen Juan
de Fucan salmen itäpäässä
ovat poikittain Rosarion ja
Whidbeyn saaret, muodostaen merellisen liikenteenjakajan. Tästä T-risteyksestä pohjoiseen kohti Georgian salmea
on ahdas Gulf Islands saaristo
Vancouverin saaren ja mantereen välissä. Etelään johtaa
vain n. 8km leveä Admiralty
Inlet Whidbey ja Marrowstone saarten välistä.
Kuva: Washington State Parks.
Tämä Tulikolmioksi kutsuttu alue suljettiin rakentamalla rannikkotykistön asemat: Fort Casey Whidbeyn
saaren läntiseen kulmaan, Fort
Worden Port Townsend -niemen itärannalle ja Fort Flagler
Marrowtone-saaren pohjoiskärkeen. Puolustettava alue on
niin ahdas, että suora-ammunta lienee ollut ensisijaiseksi ajateltu torjuntamenetelmä.
Vain koelaukaukset
ammuttiin – pelote riitti
Kun Yhdysvallat vedettiin sotaan 7. joulukuuta 1941, rakennettiin Fort Caseyn pohjoispuolelle pikaisesti vielä
kaksitykkinen Fort Ebeyn patteriasema, jonka kaksi 6 tuuman tykkiä pystyivät torjuntaan n. 25 km:n etäisyydelle
suoraan Juan de Fucan salmeen. Patteri oli miehitettynä
v 1943-46 ja 24 tunnin valmiudessa 1943-45.
Rakennustyöt oli aloitettu Fort Caseystä v 1897 ja
ensimmäiset koelaukaukset
ammuttiin v. 1901. Valmis-
tuttuaan nämä kolme linnaketta edustivat aikansa parasta suunnittelua ja varustusta.
Niiden Buffington-Crozier laveteille asennetut 10 tuuman
tykit eivät kuitenkaan koskaan ampuneet 280 kilon
kranaattejaan kohti vihollista.
Tarkoituksensa ne kuitenkin
saavuttivat. Puget Sound säilyi kotirintaman turvallisena
lahdenperukkana.
Jo ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kiinteät
linnakkeet menettivät merkitystään, joitain tykkejä asennettiin vedettäville laveteille
ennakoiden niiden siirtoa Eurooppaan. Toisen maailmansodan päätyttyä valtaosa näiden linnakkeitten aseistuksesta myytiin romuksi.
Linnakkeet
virkistyskäyttöön
Vähitellen, 1950-luvulta alkaen, Washingtonin osavaltion puistohallinto on hankkinut nämä linnakkeet yleiseen
virkistyskäyttöön. Samalla on
myös pyritty säilyttämään linnakkeitten historiallinen arvo, restauroimalla rakenteita
ja hankkimalla tyhjiin asemiin
maailman eri kolkilla säilyneitä yksittäisiä tykkejä. Rannikkotykistön veteraanien ja museoväen osuus on tässä merkittävä.
Fort Caseyiin, johon on
helppo löytää Whidbeyn saaren ainoalta läpikulkutieltä,
hankittiin v 1968 Filippiineiltä kaksi 10 tuuman ja kolme 3
tuuman tykkiä, jotka nyt ovat
siistittyinä asennettu ”alkuperäisille” paikoille. 10 tuuman
tykit ovat m/1901 laveteilla ja
peräisin Fort Wintistä, Yhdysvaltain laivaston Subic Bayn
tukikohdasta. Niiden putkissa
on runsaasti arpia japanilaisten
tulituksesta. Aitoa tavaraa!
Erikoiset lavetit
Tykkien lavettiratkaisu on erikoinen. Laukaistaessa palauttajiin liitetyt vastapainot nousevat, tykin putki laskeutuu
aseman suojareunuksen alapuolelle ja vastapainot lukittuvat automaattisesti. Miehistö pysyy suojassa eikä heidän
tykkiä ladattaessa tarvitse nos-
10
taa raskasta kranaattia kovin
korkealle.
Ennen laukaisua vastapainot vapautetaan manuaalisesti
ja tykin putki nousee aseman
suojareunuksen yläpuolelle. ”Valmis”! ”Huomio - tulta”!
’Katoavan lavetin’ syntyhistoria alkoi Krimin sodan
aikana, kun edinburghilainen insinööri ja reservin tykistökapteeni, myöhemmin
Sir Alexander Moncrief alkoi
pohtia lavettia, jolla tykin putki voitaisiin nostaa suojavallin
reunan yläpuolelle juuri ennen
laukaisua. Hänen oivalluksensa oli putken nosto vastapainojen avulla.
1880-luvulla amerikkalaiset
Adelbert Buffington ja William Crozier kehittivät lavettia
edelleen. Heidän m/1893 edusti jo aikansa huippua. Lavettia
käytettiin jopa 16 tuuman tykeillä. Useimmat Yhdysvaltain
rannikkotykistön käyttämät lavetit ovat vuodelta 1896.
Lavettiratkaisun
suurin
heikkous oli sen sallima vähäinen, vain 20-asteen korotuskulma ja se vuoksi tykin rajoitettu kantama. Tulinopeus
ei myöskään ollut huimaava,
pienimmillä 6 tuuman tykeillä
vain 1-2 laukausta minuutissa.
Varsin epämukava seikka oli
myös suuntaaminen, joka voi
tapahtua vasta kun putki oli
jo nostettu yläasentoon. Suuntaajan oli siis noustava aseman
suojamuurin päälle suorittamaan tehtäväänsä.
Monimutkainen lavettiratkaisu havaittiin paitsi hankalaksi ja kalliiksi, myös turhaksi, sillä laivatykistön osuma
rannikkotykin aseman kaltaiseen pieneen pistemaaliin oli
enemmänkin sattuman tulosta. Avoimet asemat olivat
myös alttiita nopeasti kehittyvän lentoaseen iskuille. Riittävä suojaus katsottiin saavutettavan hyvällä naamioinnilla tai
asemien betonikatteella.
Special thanks are due to CPO
Steven J Kobylk, USN (ret),
Whidbey Island Field Representative of Coast Defense
Study Group, for the massive
info-package on these unique
coastal guns.
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet
ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään
loka - joulukuussa 2010
Patteripäällikön torni, taustalla rinteessä tj-asemat.
Buffington-Crozier lavetti yläasennossa. Taustalla Admiralty
Headin majakka.
Buffington-Crozier lavetti ala-asennossa. Putkessa näkyvät sodan arvet.
uutisia
Reservissä voi opiskella aliupseeriksi
Seuraava miehistöstä aliupseeriksi -koulutus alkaa 4.3.2011
ja päättyy 29.2.2012. Lähes
vuoden kestävä koulutus on
laajuudeltaan 15 opintoviikkoa.
Koulutus sisältää aliupseerikurssin keskeiset opintosisällöt. Koulutukseen kuuluu noin
40 vuorokautta lähiopetusta ja
harjoituksia.
Koulutukseen valittavilla
pitää olla suunniteltu tai voimassa oleva sodan ajan sijoitus
aliupseerin tehtävään. Valituilta edellytetään myös 12 mi-
nuutin Cooper-juoksutestissä
vähintään 2300 m:n tulosta.
Koulutuksen lähtökohtana on puolustusvoimien tarve
saada erikoisosaajia tiettyihin
sodan ajan upseerin ja aliupseerin tehtäviin. Koulutuksella
ei tuoteta perusryhmänjohtajia
vaan erikoisosaajia, jossa hyödynnetään siviilissä hankittua
osaamista.
Koulutukseen voi hakea
vuosittain koko maan alueelta
hakulomakkeella, joka toimitetaan sotilasläänin aluetoimistoon. Haku on jatkuva.
3.10.
4.10.
6.10.
11.10.
11.10.
11.10.
16.10.
17.10.
21.10.
22.10.
23.10.
24.10.
24.10.
25.10.
27.10.
30.10.
1.11.
1.11.
4.11.
5.11.
8.11.
12.11.
13.11.
14.11.
16.11.
16.11.
16.11.
22.11.
23.11.
26.11.
29.11.
Ylikoski Mauri
Peltonen Kauko
Salminen Lauri
Koskinen Asko
Kumela Pekka
Sandgren Seppo
Sohlberg Kari
Sten Robert
Käyhkö Pekka
Marttinen Erkki
Metsäterä Ilkka
Rantanen Matti
Rautalahti Pentti
Kinnunen Aki
Sivula Jari
Lindholm Timo
Ericsson Riitta
Hautala Simo
Luoto Osmo
Ahonen Kauko
Pyöräniemi Timo
Ikävalko Ermo
Nikkola Niilo
Bachman Heikki
Mäkinen Eino
Parkkola Aarno
Väärämäki Anssi
Laine Ensio
Hirvelä Matti
Ala-Tala Pertti
Liukkonen Heimo
29.11.
30.11.
30.11.
1.12.
1.12.
3.12.
4.12.
8.12.
9.12.
9.12.
17.12.
19.12.
24.12.
24.12.
26.12.
30.12.
30.12.
Rasimus Jouko
Kuivalainen Pentti
Niemi Matti
Lares Antti
Puhkala Eino
Laihanen Martti
Klemelä Olavi
Tamminen Arto
Korvala Seppo
Lausmaa Lauri
Piipponen Heikki
Niemi Matti
Kiiskilä Olli
Nissinen Juha
Täppinen Hannu
Junnola Paavo
Partanen Esko
Sastamala
Tampere
Sastamala
Tampere
Riihimäki
Kirkkonummi
Espoo
Jokela
Tuusula
Mikkeli
Riihimäki
Lahela
Espoo
Seinäjoki
Hämeenlinna
Hamina
Riihimäki
Hämeenlinna
Hyvinkää
Riihimäki
Turku
Helsinki
Ilmajoki
Helsinki
Orimattila
Lemi
Seinäjoki
Rusko
Ilmajoki
Sastamala
75 v
90 v
50 v
75 v (ei vastaanottoa)
70 v
65 v
70 v
85 v
60 v
75 v
70 v
50 v
85 v
60 v
50 v
60 v
85 v
50 v
95 v
75 v
85 v
50 v
65 v
80 v
85 v
80 v
50 v
70 v
65 v
70 v
Mäntyharju
Riihimäki
Seinäjoki
Helsinki
Lappeenranta
Kitee
Lappeenranta
Helsinki
Espoo
Niinisalo
Helsinki
Riihimäki
Sastamala
Kuopio
Kajaani
Riihimäki
Kouvola
Kajaani
60 v
75 v
60 v
90 v
70 v
80 v
80 v
98 v
70 v
60 v
85 v
60 v
75 v
85 v
60 v
75 v
60 v
60 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään
viettäviä.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.10.2010 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
Tulikomentoja 3/2010
11
Ylennys ja
perinnemiekka
samana aamuna
TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA
Kauniina heinäkuun 9. päivän aamuna klo
7.45 komea rivi nuoria kokelaita järjestäytyi
ylentämistä varten RUK:n muistomerkille
Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Vänrikin
arvomerkin kiinnitti pukuunsa 46 kokelasta,
joukossa kolme naista. Mukana oli
myös varusmiespappina palvellut Marko
Särkilahti, jonka vuoden palvelus oli saanut
kunniakkaan päätöksen.
Ylentämistilaisuudessa Marko sai
upseerimiekan, joka pidetään suvussa.
Marko Särkilahden palvelus alkoi Satakunnan Tykistörykmentin kakkospatterista
edellisen vuoden heinäkuussa. Tykistöön hän päätyi sattumalta sillä kutsunnoissa hänellä oli vain kaksi toivetta;
päästä kesän saapumiserään
ja kotikaupunkiaan Tamperetta lähellä olevaan varuskuntaan. Aselaji on tuntunut
kuitenkin oikealta ja tykkimieshenki on nyt korkealla.
- Aika RUK:ssa oli mieleenpainuva kokemus positiivisessa mielessä, vaikka talvi olikin
kylmin ja lumisin pitkään aikaan, Marko muistelee.
Pakkasen keskellä Marko sai pienen väläyksen siitä,
mitä talvisodassa on koettu ja
olihan hänen kurssinsa 235:n
nimikin Raate eli kurssi Raate
nro 235. RUK:ssa toiminta oli
Markon mielestä järkevää ja
johtajakoulutus tasokasta. Silloin sykittiin, kun se oli hyödyllistä eli esimerkiksi maastoharjoituksissa eikä vaikkapa
ylipitkissä siivouspalveluksissa. Lisäksi annettiin niin vapauksia, kuin myös vastuuta joukon johtamisessa.
Varusmiespappina
Haminasta palattuaan Marko palveli varusmiespappina
vajaat puoli vuotta toisen varusmiehen Albert Halosen
kanssa. Varuskunnassa sotilas-
12
pastorin sijaisuutta hoitanut
Olavi Sorva antoi heille vastuuta varusmiespapin tehtävien hoitamisessa ja toiminnan
ideoimisessa.
Varusmiespappina Marko
joutui pohtimaan vakaviakin
asioita ja myös sitä, jaksaako
alokas tai tykkimies jatkaa palveluksensa loppuun. Usein siviilielämän ongelmat, esimerkiksi parisuhteessa näkyivät
myös varusmiespalveluksessa.
Parisuhdeongelmia on luonnollisesti vaikeampi myös varusmiehen selvittää palveluksessa.
Valitettava tosiasia myös
oli, että simputusta ja kiusaamista esiintyy yhä, vaikka
Tykistöprikaatissa on niiden
suhteen nollatoleranssi. Tapaukset ovat kuitenkin vähentyneet entisajoista ja jotkut varusmiehet saattavat myös väärin tulkita esimerkiksi raskaan
koulutuksen simputukseksi.
Marko piti kotiutuvan puheen
SATTR:n kotiuttamisjuhlassa.
Puheessaan hän kertoi kokemuksistaan Rovajärven tykistöharjoituksessa toukokuulla
yhdessä muiden varusmiesten
kanssa.
Marko kertoi harjoituksen
aikana kierrelleensä joukoissa
ja ensihoitoasemalla keskustelemassa varusmiesten kanssa ja
välillä hänet jätettiin päiväksi
liikkumaan tulipatterin mu-
Reservin majuri Pentti Mattila, vänrikki Marko Särkilahti ja sotilaspastori Olavi Sorva RUK:n muistomerkillä Niinisalossa. Markolla on
kädessään miekka, jonka hänen sukulaisensa Pentti Mattila lahjoitti
Markolle suvun ensimmäisenä upseerina sitten vuoden 1973, jolloin
Mattila itse valmistui. Markon tarkoituksena on lahjoittaa miekka aikanaan eteenpäin seuraavalle upseerille suvussa.
kana. Silloin varusmiespappi
sai parasta tuntumaa joukon
mielialoihin ja pääsi välillä
vetämään tykin kahvasta ja
heittämään pari painavaa laatikkoakin lavalle. Marko kertoi, että varsinkin silloin koki
itsensä tarpeelliseksi, kun hämärässä teltassa, pelkän lyhdyn valossa, toinen varusmies
halusi luottamuksella puhua
papin kanssa.
Varusmiesajan jälkeen?
Varusmiesaika opetti Markon
tulemaan toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja lisäksi antoi kuvan siitä, miten
voi toimia pappina ja johtajana suuressa organisaatiossa.
Moni on kertonut oppineensa kärsivällisyyttä ja myös rauhanajan arvostus on lisääntynyt. Marko sanoi itselleen olleen kuin lottovoitto, että sai
toimia varusmiespappina, sillä
se antoi hyvän kuvan käytännön papin työstä ennen teologian opintoja, jotka alkavat
syksyllä Helsingissä. Eniten
Marko jää kaipaamaan yhteisöllisyyttä, joka armeijassa
vallitsi. Kun avasi tuvan oven,
oli heti ympärillä patterillinen
tuttuja. Valmistuttuaan Marko Särkilahti haluaisi työskennellä nuorten parissa, mutta
jossakin vaiheessa työuraa hän
toivoo että voi toimia myös sotilaspappina, ja mielellään sellaisessa varuskunnassa jossa on
tykistön joukkoja.
Isänmaa ja sen
puolustaminen
Markon mielestä yleinen asevelvollisuus on tällä hetkellä
oikea tapa puolustaa maatamme. Se vahvistaa kansamme
yhtenäisyyttä erilaisten suomalaisten kesken ja mahdollistaa
tällä hetkellä parhaiten maanpuolustuksen uskottavuuden
ja taloudellisuuden. Isänmaa
merkitsee tuoreelle vänrikille
paikkaa, jossa saa elää rauhassa
ja tuntea olevansa kotonaan.
Se merkitsee myös vapautta ja
itsenäisyyttä, hyvinvointivaltiota sekä oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin.
- Veteraaneja ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajia on tästä mahdollisuudesta
kiittäminen, Marko toteaa lopuksi.
Sotilaspastori Olavi Sorva on
tätä lukiessa jo ehtinyt lähettää
apupappinsa Albert Halosen
(kuvassa oikealla) ja Marko
Särkilahden siviilipuuhiinsa.
Vedettävät tykit
Hajottaako?
Eemelin lavalta purkautuu ulos hälisevä ja iloisesti puheleva
varusmiesjoukko. He suuntaavat järven rannalla olevaa
saunarakennusta kohti. Muutamien suupielessä savuaa tupakka.
On alkamassa kirkollisen työn järjestämä leppoisa saunailta keskellä palvelusviikkoa. Luvassa on perustetsauksesta
poikkeavaa ohjelmaa.
Sisällä takkatuli räiskyy ja saunakin on jo lämmin. Munkin
tuoksu leijuu ilmassa. Pöydät
notkuvat muonituskeskuksen
ja sotilaskodin antimista.
Saunotaan, syödään ja joku
uskaltautuu ehkä avantoon.
Puhutaan kuluneista aamuista
ja rentoudutaan. Täällä ei olla
herroja eikä rouvia. Vain tyytyväisenä puliseva joukko, jota
yhdistää yksi asia. Intti. Kun
kaikki ovat rentoutuneet pitää
sotilaspastori lyhyen hartauden, jonka jälkeen silminnähden levännyt osasto palaa takaisin kasarmille kohtaamaan
palveluksen haasteita.
Irti varusmiesarjesta
Varusmiespappien ja kirkollisen työn tehtävä on tarjota varusmiehille normaalista palveluksesta poikkeavaa ohjelmaa.
Kenttäehtoolliset, hartaudet,
vapaa-ajan toiminta, keskustelut, oppitunnit, koulutukset,
ja varusmiesten kohtaamiset
ovat tilanteita, joissa me varusmiespapit lähestymme joka
miestä ja naista. On ollut hieno tunne nähdä, kun miehet
poistuvat hymyssä suin kenttäehtoollisen jälkeen, vaikka
olisimme yrittäneet kirjaimellisesti savustaa heidät pois hiipuvilla nuotioillamme.
Nyt alkaa olla jo pitkä aika
meidän oman alokasaikam-
Tulikomentoja 3/2010
me ensimmäisestä päivästä.
Aurinko paistoi, ehkä jännitti, toisaalta odotti pienoisella
innolla kaikkea eteen tulevaa.
Hyppääminen pois turvallisesta bussista oli samalla hyppäys
aivan uuteen ja tuntemattomaan maailmaan. Pitkä matka on kuljettu siitä, kun oman
tupamme alikersantti opetti
että takin voi laittaa henkariin
ja pienet alokkaat polvet tutisten ihmettelivät, että mitenköhän se tuonkin osaa.
Hikeä ja kylmää
Olemme saaneet toimia varusmiespalveluksen aikana monipuolisissa tehtävissä. Alokkaan, aliupseerioppilaan ja upseerioppilaan elämä on ollut
täysin samanlaista kuin muillakin varusmiehillä. Leirejä,
hikeä, kylmää ja kyyneleitä.
Uusia asioita on opittu ja tehtävää on ilmoitettu sekä tykin
taa rynnätty. On todistettu,
että tykillä pystyy ampumaan,
vaikka päällä olisi t-paita, poolo, nalle, villapaita, maastotakki, pakkastakki ja sirpaleliivi
päällekkäin.
Näiden lisäksi olemme saaneet koulutuksen varusmiespapin tehtäviin. Alokaskauden jälkeen käyty viikon tiivis,
mutta rento, kurssi Haminassa
antoi valmiuksia rauhan ajan
tehtäviimme. Toinen viikon
jakso oli E-kauden alussa Lappeenrannan Maasotakoululla.
Siellä syvennyimme poikkeusolojen kirkolliseen työhön ja
sodanajan tehtäviin.
Sitä tietoa olemme sitten
jakaneet esimerkiksi kaatuneiden huollosta erilaisina opetussessioina ympäri metsää ja
kasarmia. Harvoin sitä muuten pääsisi käytännössä harjoittelemaan vaikkapa kenttähaudan kaivamista.
Ainutlaatuinen kokemus
Intissä olo on loppujen lopuksi aika ainutlaatuinen kokemus. Harvoin sitä tulee asuttua puolesta vuodesta vuoteen
24/7 samojen miesten kanssa
samassa kämpässä. Muutaman
vuoden päästä kaikki kauheimmatkin muistot muuttuvat hienoiksi, kun porukalla
kokoonnutaan muistelemaan
inttiaikaa. Sitä aikaa, josta riittää juttua viedä vanhainkodin
tv-huoneessakin.
Varusmiespappina on saanut olla sisällä sotilasyhteisössä
toisten varusmiesten keskellä ja
jakaa sen raskauden ja hauskat
hetket. Mutta toisaalta olemme saaneet erityistilaisuuden
kuunnella ja auttaa myös muita ja tarjota perustetsauksesta
poikkeavaa ohjelmaa.
Varsinkin sellaisella hetkellä kokee itsensä tarpeelliseksi, kun teltan hämärässä lyhdyn valossa toinen varusmies
haluaa luottamuksella puhua
papin kanssa. Tai joku kertoo
nähneensä mainoksemme sloganin ”Hajottaako?” ja kertoo
suoraan kynnyksellä, että nyt
todella hajottaa. Ne ovat olleet
mieleenpainuvia hetkiä ja ovat
opettaneet meille paljon uutta
elämästä ja ihmisistä.
Alik Halonen ja kok Särkilahti
Kirjoittajat palvelivat varusmiespappeina Niinisalossa
Intia on aloittamassa kevyen
155 mm tykin ”varmentavat”
testit M777-haupitsilla. Testien
onnistuessa niitä seuraa 145
tykin hankinta Yhdysvalloista.
Hankintasopimus uskotaan
allekirjoitettavan maaliskuussa
2011, josta noin kahden vuoden
kuluessa alkanevat toimitukset.
(JDW 19 May 2010) Hankinnan
valmistelut ovat alkaneet. (Military Technology, 8/2010)
Ranskalainen Nexter oli aloittamassa 105 mm vedettävien
LG1-haupitsien toimitukset
Kolumbialle huhti-toukokuussa.
Tykkien määrä tulee olemaan
20 kpl, ja kaikki tykit toimitetaan
vuoden 2010 loppuun mennessä. (Jane´s Defence Weekly, 7
April 2010)
Yleistä tykistöstä
Yhdysvaltain Armeija suunnittelee hankkivansa ”kamikaze-lennokkeja” tuhotakseen pehmeitä
kohteita. Tarkoituksena on ostaa
ensi vaiheessa 10 lennokkia
vuosina 2011-12. Aerovironment
tarjoaa tarkoitukseen noin kilon
painoista Switchblade-lennokkiaan. Mikäli hanke on menestyksellinen, hankitaan jopa 1000 samanlaista lennokkia myöhempinä
vuosina. Kevään aikana Armeija
on toteuttanut jo kaksi lentotestiä
järjestelmällä. Lennokki käyttää
kameraa maalin tähystämiseen.
Operaattori näkee lennokin
kameran kuvan ja voi ohjata lennokin haluttuun maalipisteeseen.
(Jane´s Defence Weekly, 19
May 2010, International Defence
Review, May 2010)
Tykistöaseiden määrä on
vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa noin 122 000:
sta noin 96 000 aseeseen. Tänä
on kohdistunut vedettäviin tykkeihin siten, että niiden määrä
95 000:sta 67 000:een, kun
taas ajoneuvotykkien määrä on
kasvanut 27 000:sta 29 000:een.
Kaliipereittain vedettäviä tykkejä
käytetään nyt niin, että 105 mm
tykkejä on käytössä 83 maassa,
122 mm 69 maalla, 130 mm 39
maalla, 152 mm 36 maalla ja
155 mm 59 maalla. Tela-alustaisten tykkien osalta vastaava
tarkastelu antaa tulokseksi 105
mm 7 maata, 122 mm 33 maata,
130 mm 2 maata, 152 mm 23
maata, 155 mm 46 maata.
Ajoneuvotykkien osalta käyttäjiä
on 152 mm 4 maata ja 155 mm
9 maata. (Military Technology
6/2010)
13
Tienhaarasta Leavenworthiin:
Retki Alpo Marttisen tarinaan
TEKSTI JA KUVAT: PEKKA LEHTONEN
Alpo Marttinen, hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa on haudattu
Fort Leavenworthin sotilashautausmaalle Kansasiin.
Rykmentin komentaja, everstiluutnantti, Mannerheim-ristin ritari
Alpo Marttinen oli ensimmäinen Suomessa koulutettu upseeri,
joka ylennettiin everstiksi. Marttinen oli tuolloin vasta 35vuotias. Kohtalo johti Alpo Marttisen loistavan sotauran jälkeen
poliittisesti jahdattuna Yhdysvaltoihin, jossa hän loi uuden,
menestyksekkään sotilasuran.
Tämä on kertomus matkasta Leavenworthiin Kansasiin,
minne Marttinen haudattiin 1975.
everstiluutnantti Alpo Marttinen, joka kohta ylennettiin
35-vuotiaana everstiksi. ”Tienhaara är låset till vårt land –
Finlands lås”, sanoi Marttinen
miehilleen. Tienhaara on Suomen lukko.
Minun haaveeni
”I have a dream”, sanovat amerikkalaiset. Niin oli minullakin. Kolmen vuosikymmenen ajan olen harrastuksekseni opastanut ryhmiä itärajan
taakse, lähinnä Pietariin ja
Viipuriin. Vähän ennen Viipuria, nykyisen Saimaan kanavan länsipuolella, on paik-
ka nimeltä Tienhaara tai paremminkin Hietala. Kanava
rakennettiin 1960-luvulla Kivisalmeen; siihen salmeen, johon suomalaiset pysäyttivät
venäläisten suurhyökkäyksen
kesällä 1944, heti Viipurin
menetyksen jälkeen.
Juhannuksen seutuun puolustukseen saapui Keski-Syväriltä JR 61, ”sekstiettan”. Se
koostui etupäässä Pohjanmaan
ruotsinkielisistä
miehistä.
Rykmentin komentajana oli
Marttisen rykmentti, KTR 8
ynnä saksalainen, loistava lentoyksikkö, Lento-osasto Kuhlmey, vakiinnuttivat rintaman
tähän. Kivisalmen (Tienhaaran) taistelu oli elintärkeä ja se
aloitti jatkosodan lopun torjuntavoitot.
Tätä kerron matkustajilleni Tienhaarassa, kun bussi
pysähtyy Kasakkakiven viereen. Tuota Kasakkakiveä monet ovat erehtyneet luulemaan
Marttisen komentopaikaksi.
Näin ei ollut
vaan se sijaitsi
vajaan kilometrin Lappeenrannan suuntaan.
Lopetin kertomukseni tavallisesti toteamukseen, että vielä
tulee päivä, jolloin vien ruusun Alpo Mart-
Muistokortti Marttisen haudalle.
VASEMMALLA: Minnesotalaiset Liisa ja Reino Ojala
mahdollistivat kirjoittajalle matkan Minnesotasta Kansasiin.
14
tisen haudalle USA:ssa Kansas Cityn lähellä olevalle sotilashautausmaalle – omasta ja
matkustajieni puolesta. Se oli
siis minun haaveeni.
Marttinen kuoli vuonna
1975 elettyään monivaiheisen ja traagisenkin elämän ja
tehtyään loistavan sotilasuran
sodissamme ja sen jälkeen vielä Yhdysvaltain armeijassa.
Marttisesta oli vuosien mittaan kasvanut mieleeni kiehtova, myyttinen hahmo.
800 mailia läpi Iowan
preerian
Tilaisuus haaveeni toteuttamiseen avautui toukokuussa
2009, jolloin vietin kuukauden USA:ssa perhesyistä. Samalle matkalle olin sopinut
minnesotalaisten, suomalaistaustaisten ystävieni, Liisa ja
Reino Ojalan kanssa matkustamisesta Marttisen haudalle
Kansasiin.
Matka toteutettiin Minnesotasta käsin Ojaloiden henkilöautolla. Ajoimme helteisenä päivänä lähes 400 mailia
päättymättömiä moottoriteitä
läpi Iowan preerioiden ja ohi
tuulimyllypuistojen. Meillä oli
aikaa muistella Marttisen henkilöhistoriaa ja sen nivoutumista kansamme kohtaloihin.
Marttinenhan kunnostautui jo talvisodassa Hjalmar
Siilasvuon oikeana kätenä
mm. Suomussalmen suunnalla kolmekymppisenä nuorukaisena. Jatkosodan alussa
Marttisen taisteluosasto eteni
armeijakunnan kärkenä kohti
Syväriä.
Tienhaarassa Marttisen joukot estivät vihollisen Kivisalmen ylitysyritykset kesäkuun
lopulla 1944 estäen rintaman
murtumisen. Siihen päättyi
Kannakselta perääntyminen
ja alkoi jatkosodassa uudenlainen vaihe. Tienhaaran taistelun menetykset olivat muutamassa päivässä 820 miestä,
joista 117 kaatunutta.
Varuskuntakaupunki
Muistelimme, kuinka sodan
jälkeen Marttisesta, Mannerheim-ristin ritarista, tuli maasta lähteneiden asekätkentäveljien ”Marttisen miesten” johtohahmo. Asekätkennän paljastuttua osa avainhenkilöistä
pakeni verkostojaan käyttäen
Ruotsiin ja sieltä myöhemmin
USA:han.
Marttinen kohosi nopeasti
USA:ssa everstiluutnantiksi ja
myöhemmin everstiksi. Hän
toimi monenlaisissa tehtävissä: opettajana, kouluttajana,
talvisodankäyntiin tarkoitettujen välineiden kehittäjänä
ja testaajana, divisioonan tiedustelu-upseerina, rykmentin
komentajana. Hän työskenteli useissa maissa: mm Koreassa
ja Saksassa sekä Vietnamissa ja
Iranissa. Hän sai useita korkeita kunniamerkkejä.
Marttinen siirtyi eläkkeelle
1965 ja kuoli lyhyen sairauden jälkeen 1975 67-vuotiaana. Hänet haudattiin kahden poikansa viereen Kansasin
Leavenworthissa.
Leavenworth on amerikkalaisittain pikkukaupunki.
Se sijaitsee Kansasin pääkaupungin, Kansas Cityn, pohjoispuolella. Se syntyi v.1827,
jolloin eversti Henry Leavenworth perusti Missouri-joen varteen linnakkeen. Idylliselle kaupungille on edelleen
leimallista armeijan läsnäolo:
varuskunta sekä tutkimus- ja
koulutuslaitoksia ja museoita.
Sotilasalueen
sisäpuolella sijaitsee myös laaja sotilashautausmaa Fort Leavenworth
Tulikomentoja 3/2010
National Cemetery. Se on presidentti Abraham Lincolnin
perustama ja yksi Yhdysvaltain
ensimmäisiä kansallisia sotilashautausmaita.
Traagisia käänteitä
Sotilasalueelle ajetaan kuin
tulliin: on useita rinnakkaisia
tarkastusportteja. Pääsimme
läpi kuitenkin ilman erikoislupia: passi ja perustelut vierailulle riittivät.
Fort Leavenworthin hautausmaa on valtava. Isossa
maassa on oma mittakaavansa.
Suuria sotilashautausmaita näkee monin paikoin. Tunnelma
on yhtäläinen: Lehtipuita, istutuksia, nurmikkoa ja tuhansien hautakivien puhuttelevat
rivistöt ja hyvin hoidettu ympäristö.
Hautausmaa on jaettu
”kortteleihin”.
Tiedossamme oli, että Marttisen haudan
osoite on M 1011, siis M-korttelissa hauta 1011. Osoitteen
voi löytää netistäkin, vaikkapa
Googlen avulla.
Ajoimme hautausmaan reunustaa arvellen joutuvamme
kyselemään info-toimistosta.
Osuimme kuitenkin K-korttelin kohdalle ja siitä oli helppo
löytää perille. Sattuma oli ohjannut meidät alle 100 metrin
päähän päämäärästä 400 mailin ajon jälkeen!
Marttisen vaimo, Lea,
muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, samoin heidän kolme poikaansa.
Alpo Marttisen elämän tragediaan kuului myös kokea
kahden oman poikansa ennenaikainen kuolema. Vanhempi
pojista, Pekka, oli sotilas ja
kuoli tapaturmaisesti palveluksessa Saksassa 1958 25vuotiaana. Nuorempi, Hannu
Matti, kuoli v. 1959 21-vuotiaana. Marttisen puoliso Lea
kuoli marraskuussa 2007 98vuotiaana.
Kaikki mainitut henkilöt
ovat haudatut Alpo Marttisen
viereen.
Keltainen ruusu ja kortti
Olimme hankkineet keltaisen
ruusun ja kirjoittaneet kortin,
jossa selvitettiin, miksi ja kenen haudalle ruusu oli tuotu.
Käyntimme osui kaksi päivää
ennen amerikkalaisten sodissa kaatuneiden muistopäivää
(Memorial Day). Muistopäivänä kaikille sotilashaudoille
asetetaan pieni Yhdysvaltain
lippu. Muisteltavaa amerikkalaisilla onkin useammista
sodista kuin meillä. Pari päivää myöhemmin osallistuin
Illinoisissa, pienessä Washburnin kaupungissa, muistopäivätilaisuuteen. Perinne oli
vieläkin muodollisempi kuin
meillä: iäkkäät veteraanit univormuissa ja kunnialaukauksia
kivääreillä.
Toivoimme, että ruusumme ja korttimme olisivat vielä
muistopäivänä paikallaan, pienoislipun rinnalla, ja että joku hautausmaalla vierailijoista
niihinkin tutustuisi.
Tienhaarasta
Leavenworthiin
Paluumatkalla
pohdimme,
kuinka traagisiin elämänkäänteisiin velvollisuuden täyttäminen voi ihmisen johtaa, jokaisen erikseen ja koko sukupolven yhdessä. Aprikoimme,
millaisin ajatuksin asekätkijöiden avainhenkilöt maasta lähtivät. Ehkä heistä tuntui Valpoa paetessaan, että se, minkä he olivat sodassa pystyneet
torjumaan, nävertäisi tulevina
vuosina maan sisältä käsin.
Turhaako kaikki!
Ennen USA:n matkaa olin
Tienhaaran taistelumaastosta, entisen Hietalan kartanon
mailta kuopaissut pussillisen multaa, jota ripottelimme
Marttisen haudalle.
Hietalan kartanon omisti
eläkepäivinään Yrjö Maunu
Sprengtporten, mies, jota pidettiin 200 vuotta maanpetturina, koska hän oli siirtynyt
Ruotsista Venäjälle. Sprengtportenin merkitys on sittemmin tunnustettu. On historian ironiaa, että sen miehen
omistaman kartanon raunioilla, joka ensimmäisenä visioi itsenäistä Suomea, JR 61:n
miehet puolustivat tuota itsenäisyyttä.
Alpo Marttisen
legenda elää
muistokirjoituksissa
Alpo Marttisen legenda elää myös hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden
kautta, esimerkiksi muistokirjoituksissa.
Kun Alpo Marttisen puoliso Lea
Marttinen kuoli 23.11.2007 Richmondissa, kirjoitti Ilta-Sanomat 6.12.07:
”Suomen sotahistoriaan merkittävästi
vaikuttaneen eversti Alpo Marttisen
(1908–1975) leski Lea Marttinen (o.s.
Järvenpää) on kuollut 98 vuoden ikäisenä.”
Tapahtumasta kerrottiin myös The
Finnish American Reporter -lehdessä tammikuussa 2008. Muistokirjoituksessa kerrotaan Marttisten tarina
kahden kansakunnan palveluksessa.
Marttiset olivat lehden mukaan mm.
aktiivisia Finlandia Foundationissa.
Kun Suomen sotilasasiamies luovutti yhdelle Marttisen miehistä, Antero Aakkulalle Suomen puolustusvoimien kunniamerkin, otsikoi sama lehti,
Finnish American Reporter, joulukuussa 2005, ”Marttinen’s men – Last surviving member honored by The Finnish
Defence Forces.” Aakkula kuoli Colorado Springs’ssä vuonna 2006.
Ruotsiin
muuttanut
kirjastoneuvos
Harry
Järv
kuoli
Tukholmassa
21.6.2009. Hänen muistokirjoituksensa
julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa
että Hufvudstadsbladetissa.
Harry Järv kuului JR 61:een ja hän
oli yksi päähenkilöistä Åke Lindmanin
elokuvassa ”Framom främsta linjen”.
Elokuva kertoo ”Sekstiettanista” jatkosodassa ja myös Tienhaaran taistelusta. Lainaus Hbl:n kirjoituksesta
7.12.2009: ”I augusti 1945 förde Järv
sin förra chef överste Alpo Marttinen
med båt över Kvarken i säkerhet till
Sverige, undan ’röda’ statspolisen men
blev själv efterlyst och hamnade i ofrivillig exil.”
Järv auttoi entisen esimiehensä
Marttisen punaisen Valpon tavoittamattomiin Merenkurkun yli Ruotsiin
ja joutui samalla itse vapaaehtoiseen
maanpakoon.
Kirjallisuutta:
Kairinen Paavo A.: Marttisen miehet
– asekätkijäveljet, 1987
Koskimaa Matti:
Veitsen terällä, 1992
Lukkari Matti: Asekätkentä 1992
Kirjoittaja, DI Pekka Lehtonen on
reservin luutnantti, joka harrastaa
matkailua ja sotahistoriaa.
Westerlund Göran:
Tienhaara – Finlands lås, 1995
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 alkuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229
Numeron 4/2010 aineistopäivä on 15.10.2010 ja ilmestymisviikko 47
Ilmoittautumislomake sivulla 19.
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 8/2010 pidetään
5.10.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa, Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI.
Hallituksen kokous 9/2010 pidetään
30.11.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja
maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa,
Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI.
TYKKIMIEHET RY:N
SYYSKOKOUS 2010
Syyskokous pidetään lauantaina
16.10.2010 klo 14.00
Ilmatorjuntamuseossa, Klaavolantie
2, 04300 TUUSULA. Linja-autokuljetus kokoukseen lähtee klo 13.00
Helsingistä, Mikonkadun turistipysäkiltä (Fennian edestä). Paluu tapahtuu samaan paikkaan kokouksen
jälkeen. Ilmoittautuminen kokoukseen (kokoustarjoilut) ja kuljetukseen
12.10.2010 mennessä sihteerille.
Katso myös erillinen ilmoitus lehden
sivulla 27!
NEUVOTTELUKUNNAN
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n neuvottelukunnan kokous 3/2010 pidetään maanantaina 29.11.2010 klo 16.00
Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180
Helsinki.
Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla
neuvottelukunnan jäsenille.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA,
pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905,
alasjarvi(at)kolumbus.fi
Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09)
698 3863, mp 050 564 7275, jokke.
huhtala(at)elisanet.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
16
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Tulevaa ohjelmaa:
Ampumatoiminta, ratavuoro Töölöntorinkadun luolassa
Töölöntorinkadun pistooliharjoitusvuoro parillisina keskiviikkoina klo.16-19.
Pakollinen
ennakkoilmoittautuminen:
jyrppy(at)hotmail.com edellisen viikon
perjantaihin mennessä. Vuorot jatkuvat
taas 8.9. alkaen.
24.9. Ampumailta nuorille
Ampumailta perjantaina 24.9. klo.17-21.
Mahdollisuus tutustua kerhon & killan
ampuma- ja muuhun toimintaan ja kokeilla 9mm pistoolilla ampumista. Paikka: Töölöntorinkatu 2. Radan rajallisen
kapasiteetin vuoksi tarkka kellonaika tarkentuu kun osallistujamäärä on tiedossa.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset ma 20.9
mennessä jyrppy(at)hotmail.com. Osallistumismaksu 10€ (sis. aselainan ja patruunat, ampumataulut, sekä muut ammuntaan liittyvät suojavarusteet)
20.10. Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan pistoolimestaruuskilpailu (9mm)
Kaikille Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan jäsenille avoin ampumatapahtuma keskiviikkona 20.10.
Omaa asetta ei tarvitse, vaan paikanpäällä on mahdollisuus lainata kerhon asetta.
Kilpasarjan (2x5 laukauksen kohdistus,
2x10 laukauksen kilpailutulos) voi tulla
ampumaan Töölöntorikatu 2 ampumaradalle, klo.16.30-19.00 välisenä aikana.
Kilpailumaksu 10€ (hintaan sisältyy aseen
laina, maalitaulu ja patruunat).
Lisätiedot ja ilmoittautumiset ampumatoimintaan liittyen: jyrppy(at)hotmail.com
27.10. esitelmätilaisuus Katajanokan
kasinolla klo 18.00
Karjalan Tykistörykmentin komentaja,
everstiluutnantti Jyrki Nurminen esitelmöi Katajanokan kasinolla keskiviikkona
27.10. aiheesta: ”Valmiusprikaatien tykistön tulenkäyttö”. Miten uusien yhtymien operatiivista tulta käytetään ja mitkä
ovat sen mahdollisuudet? Tule kuulemaan
ajankohtaista asiaa, kaikille avoin tilaisuus!
Lisätietoja: pekka.vasara(at)luukku.com
5-7.11. Ampuma-arvojen laskentakurssi
Ampuma-arvojen laskentakurssi järjestetään 5-7.11.2010 Niinisalossa.
10.11. Vierailu Pahkajärvelle seuraamaan KARTR:n ammuntoja
Perinteinen vierailu epäsuoran tulen ampumaleirille. Vierailu alkaa kokoontumisella Vekaranjärven varuskunnan pysäköintialueella klo 10.00. Ohjelmassa tutustuminen tuliasematoimintaan, tulenjohtoon ja kalustoesittely. Kenttälounas
paikan päällä. Mahdollisuus yhteiskuljetukseen selviää syyskuussa, muussa tapauksessa siirtyminen kimppakyydeillä. Ilmoittautumiset ja kyytien tiedustelu:
pekka.vasara(at)luukku.com 3.11. mennessä.
17.11. Kenttätykistökerho ry:n ja Uudenmaan tykistökilta ry:n vuosikokoukset
Yhdistysten vuosikokoukset pidetään
17.11. klo 18.00 Katajanokan kasinolla.
Tilaisuuden alussa pitää kokousesitelmän
diplomi-insinööri Jarkko Tikka aiheesta:
”Lentotiedustelun mahdollisuuksista vihamielisessä ilmatilassa”. Vuosikokouksessa
käsitellään yhdistyksen sääntöjen kokoukselle määräämät asiat.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Markku
Mantere,
puheenjohtaja(at)ktkerho.fi
Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick
Hjelt, [email protected]. Lohjan patterin
päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841
585 tero.merjomaa(at)nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
KOKOUSKUTSU
Jääkäritykistön Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 29.11.2010 klo 18 Suomen
Tykistömuseolla. Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat.
Tervetuloa. Hallitus
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500
Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440
478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279
8226, mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865,
antti.laakkonen(at)gmail.com,
jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie
35, 87400 Kajaani, mp 0505668268,
seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja
Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10
73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.
vaisanen(at)upm-kymmene.com
Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Kokouskutsu
Syyskokous pidetään Kouvolan kaupungintalolla 5.11. klo 10.00.
Kokouksessa esillä sääntömääräiset
syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen
lounas ja KarTR:n perinnepäivän ohjelma.
Ilmoittautumiset 29.10. mennessä
puh.0299431309.
Tummapuku ja kunniamerkit
Tervetuloa
Hallitus
Ammuntojen seuraaminen Pahkajärvellä
Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvellä keskiviikkona 10.11. Kokoontuminen Varuskunnan pääportilla klo 10.00.
Ilmoittautumiset 5.11. mennessä. Olli
Kröger puh 040 5929804 tai sähköposti
[email protected]
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi
Tulikomentoja 3/2010
Kiltatuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus
Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL
5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15,
45130 Kouvola,
jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo.
koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki
Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp
0500-840550,
heikki.vuori(at)phnet.fi.
Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772,
pentti.korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari
Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17
17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari.
sausta(at)pp.inet.fi.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775
6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1,
50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo.
[email protected]. Rahastonhoitaja Antti
Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100
Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400
291 342, haverinenantti(at)gmail.com.
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013)
2675 481, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.
hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes
Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.
ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko
Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja
Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230
Oulu, pk (08) 338 836.
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184
1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.
vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp
050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong.
fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www. gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
KOKOUSKUTSU
Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltajuhla ja syyskokous pidetään lauantaina 30.10.2010 Niinisalon
Varuskuntakerholla.
OHJELMA
11.30 Seppeleenlasku Talvisotaan lähdön muistomerkillä
12.00 Lounas
13.00 Päiväjuhla Juhlapuhe
Kansanedustaja Arto Satonen
15.00 Syyskokous jossa käsitellään
sääntömääräiset syyskokousasiat sekä
sääntömuutos asia.
TERVETULOA!
Hallitus
Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi
17
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Jorma
Ruuskanen,
Koisportaantie 46, 38210 Sastamala,
(03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma.
ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu
10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori.
fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen,
mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail.
com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp
044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain
ternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
KOKOUSKUTSU
Porin Seudun Tykistökillan syyskokous pidetään tiistaina 26.10.2010
klo 17.30 Porin Suomalaisella Klubilla
– Svenska Klubben.
Hallitus kokoontuu klo 17.
Kokousesitelmän pitää MPK:n puheenjohtaja, vakuutusneuvos Harri
Kainulainen aiheenaan ”Maanpuolustus
muutoksessa – miltä tulevaisuus näyttää?” Luento alkaa klo 18 ja se on yleisölle avoin.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02)
5391 720, mp 044 2100 572, kalevi.
virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax
(02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti.
onniselkä(at)happyback.fi
Killan verkkosivut
www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02)
821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri
Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto.
tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio,
Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779
3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi.
Vammalan Seudun Tykistökilta
Kuva: Nina Kaverinen
SYYSKOKOUSKUTSU
Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 15.10.2010 alkaen klo 19.00
Rautajoen Kartanossa, Rautajoentie
65, Sastamala. Esillä sääntömääräiset
syyskokousasiat.
Hallitus
Tervetuloa!
Killan hallitus kokoontuu puoli tuntia
aiemmin eli klo 18.30.
Harri Kainulainen
Killan toimintaa:
- 13.10. klo 13.10 kukkalaitteen lasku perinnetykille ja vapaamuotoinen kahvitilaisuus
- 26.10. klo 17.30 syyskokous
- 30.10. klo 11.30-17 pääkillan syyskokous ja kiltajuhla Niinisalossa
Merkitse ajat kalenteriisi nyt saman tien
ja osallistu toimintaan – kuljetusvaraukset
pj ja/tai siht.
18
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt
(03) 5124600, mp 0500-631431, matti.
niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021
0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.
com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa,
Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen
Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki,kinnunen(at)marttilankortteeri.
fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437,
samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla:
http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta.
htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Tulevia tapahtumia:
Perinteikäs syyspäiväntasaus Paavo
Ruokosken tilalla Vihteljärven Vuorelassa perjantaina, 24.9. klo 18.00. Tarjolla mukavaa yhdessäoloa, herrasmieskilpailuja, ruokaa ym ym. Pikaiset ilm. Paavolle puh. 0400-693073 tai Hannulle puh.
044-5305943. Osallistumismaksu 12,00
euroa.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Pauli
Huhtamaa,
Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp
044 578 7045, mp. työ 044083 0158,
pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko
Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää,
mp. 050-550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi.
Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu
5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943,
hannu.vettenranta(at)dnainternet.net
Mittamies- ja
Tiedustelukilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Pentti
Pohjola,
Sepänkyläntie
303
A,
02400
Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.
pohjola(at)mobisan.fi. Sihteeri Antero
Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa,
mp 0500 415 308, antero.ylakorpi(at)hel.fi.
Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu
8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499,
mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla:
http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm
Mittamies- ja Tiedustelukillan
alaosastot:
Helsinki:PekkaMajuri,Suomenniemenkuja
4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie
12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396
2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija
Koskenniemi-Saarivirta,
Länsipuisto
18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953,
eija.koskenniemi-saarivirta@dnainternet.
net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie
13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933,
pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku:
Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500
Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo
(at)turunkonekeskus.fi
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602
(toimisto/TiedPsto)
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400
211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net.
Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B
42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377,
jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240
Kämmenniemi, puh. 0400-666549.
Uusimaalaisten ja hämäläisten yhteinen
PYHÄN BARBARAN ILTA
TYKISTÖMUSEOLLA
Lauantaina 4. joulukuuta klo 16.00
alkaa perinteinen juhlaohjelma
Tykistömuseolla hyvän ruuan ja juoman merkeissä.
Ilmoittautuminen ja tarkemmat tiedot yhteydenotolla
Jääkäritykistön killan puheenjohtajaan Antero Rättöön.
p. 040-502 1929, [email protected]
Tarkempi ohjelma ja tiedote ilmestyvät
seuraavassa Tulikomentoja lehdessä.
uutisia
Väki vaihtui kasarmeilla
Tv-sarja varuskuntaelämästä
Varusmiespalveluksesta kotiutui 9.7.2010
yli 9 900 varusmiestä. Kotiutuvista 362
vuorokautta palvelleita varusmiehiä on
noin 5.200 ja 180 vuorokautta palvelleita
noin 4.800.
12. heinäkuuta. saapumiserässä 2/20
aloitti noin 14 000 uutta alokasta palveluksensa. Puolustusvoimiin saapui n. 13.600
alokasta, joista noin 250 on naisia. Lisäksi
Rajavartiolaitoksen joukoissa palveluksen
aloitti n. 300 alokasta.
Suurimpia alokkaiden vastaanottajia
ovat valmiusyhtymät Karjalan Prikaati (n.
1.850 uutta alokasta), Kainuun Prikaati (n.
1.800) ja Porin Prikaati (n. 1.300). Ruotsinkieliset aloittavat pääsääntöisesti palveluksensa Uudenmaan Prikaatissa (n. 750).
Puolustusministeriö ja puolustusvoimat
tukevat dokumentaarisen varusmiespalvelusta käsittelevän tv-sarjan tuotantoa.
Kuvaukset sijoittuvat pääosin Karjalan
Prikaatiin Kouvolan Vekaranjärvelle.
Moniosaisessa sarjassa seurataan Karjalan Prikaatissa heinäkuussa 2010 palvelukseen astuneita varusmiehiä ja prikaatin palkatun henkilöstön työtä vuosina
2010–2011. Kuvauksiin osallistuminen
on varusmiehille ja henkilöstölle vapaaehtoista.
Tarkoituksena on välittää kannustava
ja realistinen kuva suomalaisesta asevelvollisuusjärjestelmästä ja varusmiespalveluksesta. Sarja nähdään televisiosta vuoden 2011 aikana.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 3/2010
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
19
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
LAURI HAAVISTO
Kesän aikana oli museolla kuitenkin useita tapahtumia, jotka houkuttelivat yleisöä paikalle runsain mitoin: Museolla
järjestettiin kesäkuussa perinteiset leiripäivät, joissa ilmainen hernekeitto ja tykistön
kalustoesittely toi museolle tuhat kävijää. Tykistö- ja Panssariprikaatin henkilökunta ja
varusmiehet esittelivät Tykistömuseon pihalla vierailijoille
tykistön käyttämää kalustoa ja
kiinnostuneita kyselijöitä riitti
koko viikonlopun ajaksi.
Leiripäivän yhteydessä julkaistiin myös Tykistömuseon
historiikki Koulukeskuksesta
kasarmille - Suomen Tykistömuseon perustaminen ja toiminta
vuosina 1977–2007 ja avattiin
uudistettu Sotilaskotisisar näyttely. Tykistömuseon historiikki on eversti Jouko Kivimäen
usean vuoden työn tulos ja se
kertoo kattavasti Tykistömuseon perustamisen Niinisaloon ja siihen liittyneet haasteet sekä sen mittavan työn,
joka tehtiin kun museo siirrettiin Hämeenlinnaan. Kirjassa
on myös runsaasti valokuvia
Tykistömuseon
toiminnassa mukana olleista henkilöistä. Samassa yhteydessä avattu
Sotilaskotisisarien uudistettu
näyttely kertoo nyt tekstein ja
Kesä on perinteisesti ollut vilkasta aikaa museoille ja tänäkin
kesänä suuri osa museon vuosittaisista vierailijoista saapuu
kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Tavattoman kuuma kesä ja
mahdollisesti myös taloustaantuma on kuitenkin vaikuttanut
myös museoihin ja monissa museoissa kävijämäärät ovat
pudonneet jopa neljänneksellä edelliseen vuoteen verrattuna.
Tykistömuseon kävijämäärä on kokenut 10 prosentin
notkahduksen alaspäin, joten entistä enemmän on tehtävä
kävijöiden houkuttelemiseksi museoon.
kuvin sisarten toiminnasta aina vapaussodan ajoista alkaen.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Tykistömuseon ja Sotilaskotiperinneliiton kanssa.
Keskiaikamarkkinat
menestys
Paksun Katariinan tykkisisarkunta esiintyi keskiaikamarkkinoiden yhteydessä Tykistömuseolla. Kaunis sää suosi
markkinoita ja Tykistömuseolle pääsi samalla lipulla kuin
keskiaikamarkkinoille. Tykistömuseolla oli esiintymässä
Paksun Katariinan tykkisisarkunta, jolla oli kaksi esitystä
päivän aikana museon Tykkipihalla.
Tykkisisaret olivat asialleen
omistautuneita ja esittelivät
tykin toiminnan ja varusteet
yleisölle. Esiintyminen huipentui tykillä ampumiseen,
joka keräsi runsaat aplodit
yleisöltä. Putkessa oli tietenkin vain mustaa ruutia eikä
ammuksia yleisten turvallisuusmääräysten vuoksi, mutta
sitä ei ainakaan äänestä huomannut. Yli tuhat vierasta kävi
tutustumassa esityksiin ja museoon markkinoiden aikana.
Uusi toiminnallinen
näyttely museoon 2011
Toiminnallisen näyttelyn suunnittelua on jatkettu Tykistö-
museolla ja syksyllä on tarkoitus alkaa näyttelyn rakentaminen. Toiminnallisuutta uudessa näyttelyssä on esimerkiksi
eri aikakausien sotilaiden varusteiden kokeileminen. Esimerkiksi keskiajalla käytössä
olleen lähes kaksimetrisen pitkäjousen replikan kokeileminen takaa varmasti kävijälle
erilaisen museovierailun. Myös
muiden aikakausien aseistusta
ja univormuja sekä muuta sotaan liittyvää materiaalia tulee
kävijän ulottuville.
Lisäksi näyttelyssä käsitellään myös, miten sotiminen
on muuttunut vuosien varrella ja mitä sotilaat ovat itse ajatelleet käymistään sodista. Samalla uudistetaan perusnäyttelystäkin
tykistönkenraali
Nenosesta kertovan huoneen
näyttelytaulut.
Sotilaskotinäyttelyn avajaiset. Nauhaa leikkaamassa Sotilaskotiperinneyhdistyksen puheenjohtja DI Pirkko Kinnunen. Häntä avustivat
Sotilaskotiliiton hallituksen pj. Satu Mustalahti ja Tykistömuseon
hoitokunnan pj. kenraaliluutnatti Ilkka Kylä-Harakka. Toimitusta seuraa
vasemmalla ekonomi Marjatta Ristiluoma. Kuva: Ismo Pekkola.
Tykistömuseon historiikin kirjoittaja eversti Jouko Kivimäki (keskellä)
signeeraa uunituoretta historiikkia arkkitehti Jaakko Kontiolle. Toimistosihteeri Annina Halonen seuraa tilannetta. Kuva Ismo Pekkola.
Paksu Katariina on puhunut! Kuva Ismo Pekkola.
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
20
Museoesineet kertovat, osa 3
”Kertoi vapauttaneensa monta ryssää”
LAURI HAAVISTO
YLLÄ: Tuleva Mannerheim-ristin
ritari, alikersantti Paavo Paajanen
25-vuotis syntymäpäiväkuvassaan tammikuussa 1942.
Paavo Paajasen sotapuukon
kuva Ismo Pekkola.
Tykistömuseolla on nyt
omat fanisivut Facebookissa. Ne löytyvät www.
facebook.com
osoitteesta
hakusanoilla Suomen Tykistömuseo tai Tykistömuseo.
Tykistömuseon luentosarja
alkaa 22. syyskuuta kello 18
Aliupseeriliiton puheenjohtajan
Petteri Leinon luennolla ”Mannerheim-risti - Suomen merkittävin kunniamerkki”. Luento on
ilmainen ja se pidetään Tykistömuseon Pohjolasalissa.
Seuraava luento on Kapteeni
Janne Pekkalan 13. lokakuuta ”Tykistömentorina Afganistanissa” -esitelmä.
Muut syksyn luennot osoitteesta www.tykistomuseo.fi
Pyhä Barbara-ilta Tykistömuseolla 4. joulukuuta kello 16 alkaen. Lisätiedot Antero Rätöltä puh. 040-502 1929,
[email protected]
Hämeenlinnan Verkatehtaalla
Ilmavoimien Big Band solisteineen esittää ainutlaatuisen
konserttiproduktion ”On elon
retki näin”. Konsertissa keskitytään säveltäjä Toivo Kärjen
rintamalla säveltämään tuotantoon. Nähtävillä on myös Tykistömuseon tekemä Toivo Kärjestä kertova näyttely konsertin
yhteydessä. Liput 25e. Lippuja
myy Verkatehtaan Lipunmyynti
0600 16060 (0,50 €/min + pvm)
Paasikiventie 2, Hämeenlinna.
Tulikomentoja 3/2010
Suomen Tykistömuseossa on esillä Mannerheim-ristin ritarin numero 101,
Paavo Paajasen (1917–1999) esineistöä ja valokuvia. Paajanen oli rohkea sotilas
ja hänen toiminnastaan sodassa on museossa esimerkiksi esillä teksti, jossa
kerrotaan että alikersantti Paajanen nimitettiin ritariksi marraskuussa 1942
hänen tuhottuaan suorasuuntaustykillä useita vihollispesäkkeitä.
Tämä toteamus Paajasen urheudesta on kuitenkin hyvin
tekninen. Tykistömuseon kokoelmien esineistöä esittelevän sarjan kolmannessa osiossa tutustutaan Paavo Paajasen tarinaan sotapuukostaan,
joka tuo sodan todellisuuden
kaunistelematta esille.
Kun on käytössä termejä
kuten vihollispesäke, sota jää
kovin kaukaiseksi tavalliselle
museovierailijalle. Paajanen
kuitenkin lahjoitti Tykistömuseolle esineen, joka kertoo
tarinan siitä mitä sodan todellisuus on.
Paajasen sotapuukon
tarina
Tykistömuseon museomestari
Ilkka Vahtokari tapasi Paavo
Paajasen 1990-luvulla, jolloin
hänen tehtäviinsä Jääkäritykistörykmentissä kuului myös
rykmentin perinnehuoneesta
vastaaminen. Paajanen lahjoitti tuolloin Mannerheim-
ristinsä rykmentille ja samassa yhteydessä Paajanen kertoi
Vahtokarille tarinan sotapuukostaan:
Paajanen kertoi lahjoittaneensa Tykistömuseolle esineitä, joiden joukossa on
hänen sotapuukkonsa. Sitä puukkoa hän kertoi käyttäneensä sodassa, eikä ollut
kertomansa mukaan pessyt
sitä sodan jälkeen. Puukolla hän kertoi vapauttaneensa monta ryssää, tarkoittaen
heidän tappamistaan. Paajanen sanoi, että toimiessaan
tulipatterin päällikön taistelulähettinä jouduttiin tykkien asemaa usein vaihtamaan
ja siirtyminen uuteen asemaan tapahtui monesti yön
pimeydessä.
Mahorkka ja reppu
Suomalaisten marssirivistöt
joutuivat kuitenkin venäläisten hyökkäysten kohteiksi ja
näistä säkkipimeässä käydyis-
sä lähitaisteluista Paajanen
kertoi, että hän oli sotapuukollaan viiltänyt useamman
venäläisen sotilaan kurkun
auki. Venäläisiksi hän oli tunnistanut sotilaat heidän voimakkaan tupakkansa mahorkan tuoksusta ja siitä, ettei
venäläisillä sotilailla kuulunut taisteluvarustukseen reppua, mikä oli luonnollisesti
suomalaisilla sotilailla selässä
vaihdettaessa asemia.
Sota tulee tällaisen esineen myötä myös vierailijalle kouriintuntuvan lähelle.
Paajasen sotapuukko on esillä museon toisen kerroksen
Mannerheim-ristin ritareista kertovan näyttelyn yhteydessä. Museolla vieraillessa
kannattaa puukkoa katsoa
tarkasti, koska siinä voi yhä
nähdä kuivunutta verta lähes
seitsemänkymmenen vuoden
takaa, muistuttamassa mitä
Paavo Paajanen joutui sodassa tekemään.
Lukijan albumista
Pohjois-Satakunnassa, Siikaisissa asuvalla
Kalevi Joensuulla on valokuva-albumissaan alun toistakymmentä kuvaa ritareista.
Joensuu ehti tavatakin muutaman vuosien
saatossa ja muistoiksi tapaamisista on
nippu valokuvia.
Maanpuolustuskipinän Kalevi Joensuu sai
kymmenvuotiaana poikasena kuunneltuaan
isänsä kanssa radiosta selostusta marsalkka Mannerheimin hautajaisista. Joensuulla
on suvussakin yksi ritari: Tykkiryhmän
johtajana toiminut Eino Laisi nimitettiin
Mannerheim-ristin ritariksi numero 115
neljäs kesäkuuta 1943. Laisi (1908-1986)
oli Joensuun äidin pikkuserkku.
Kuvassa oikealla on Joensuun kanssa Mannerheimristin ritarin numero 101, Paavo Paajanen (19171999). Hänet Kalevi tapasi Paajasen kotona 1997.
Vaasan patteristossa varusmiehenä 1960luvun alussa palvellut Kalevi Joensuu on
Tykistöprikaatin Killan jäsen ja osallistuu
Perinnevaljakon toimintaan.
21
Taustaa testille
Yhä useamman koti- tai työkoneena on kannettava tietokone. Laitteet on havaittu suorituskykyisiksi ja monikäyttöisiksi niin kotona, töissä kuin
harrastustoiminnassa. Välillä hankaluuksia tuottaa kuitenkin se, että käyttäjä ei esimerkiksi tietoturvasyistä halua
käyttää samaa konetta kotona
ja työssä. Etenkin työkoneen
käyttämiselle omaan harrastetoimintaan on syystäkin korkea kynnys. Olisiko siinä järkeä, että ongelma ratkaistaisiin hankkimalla yhdistykselle oma kone ja suoriutuisiko
muutaman viimevuoden ajan
markkinoilla olleet miniläppärit tästä tehtävästä kunnialla?
Miniläppäreitä on saatavilla yli kymmeneltä eri valmistajalta ja erilaisia malleja on sitäkin enemmän tarjolla. Paperilla laitteet ovat usein hyvinkin toistensa kaltaisia, mutta
miten on käytännössä? Alan
testeihin tutustuttua ja eri laitteita myymälöissä kokeiltua,
artikkelin kirjoittajan testiin
valikoitui HP 5102 sarjan mini pc. Myös muita hyviä miniläppäreitä on saatavilla, joten
artikkelissa on käsitelty myös
niiden ominaisuuksia.
Koko vs. suorituskyky
Tietokonealan lehdistä luetut
artikkelit laitteiden suorituskyvyn riittävyydestä saivat epäilemään suoriutuuko laite tulevista tehtävistä. Potkua riittikin yllättäen vallan mainiosti
ja tavallisimmat toimisto-ohjelmat ja kevyt kuvien käsittely, sekä netissä surffaaminen
sujui kuin isommalla koneella.
Liikkuvan kuvan editoimisessa
tulevat rajat vastaan, mutta se
oli odotettua. Valtaosa ”isoistakin” kannettavista hyytyvät
videoeditoinnissa.
Laitteen
näppärä koko 10´1 näyttö ja
painoa alle puolitoistakiloa, oli
suuri etu verrattuna tavallisen
läppärin 15´4 näyttö ja painoa 3 kg mittoihin. Paperilla
ero voi tuntua pieneltä mutta käytössä se on todella selvä.
Miniläppäri sujahtaa helposti
reppuun tai laukkuun ja sen
mukana kuljettaminen ei tunnu raahaamiselta. Miniläppä-
22
Sopisiko miniläppäri
reserviläisyhdistyksen käyttöön?
TEKSTI JA KUVA: JYRI VILAMO
Reserviläistoiminta asettaa kannettavalla tietokoneelle
vaatimuksen toimivuudesta niin yleiskäytössä, kokouksissa,
kuin kentälläkin. Jyri Vilamo testasi miten miniläppäri sopisi
reserviläisyhdistyksen käyttöön ja testasi HP 5102 sarjan
mini pc:n. Myös muiden valmistajien miniläppäreitä ja niiden
ominaisuuksia käsitellään etsittäessä yhdistyksille sopivaa
konetta.
koisuus oli siinä, että se toimi
niin sanotussa pilvi verkossa.
Näin koneen resursseja ei turhaan tuhlata vaan virustorjunta tapahtuu Internetin yli palvelimelta. Toimisto-ohjelmaksi otettiin MS Office yhteensopiva Open Office 3.1, jonka
avulla syntyvät niin pöytäkirjat, tilinpäätökset, kilpailujen
tulosseuranta, kuin esitykset
varusmiesinfoihin ja muualle.
Kokouksissa ja kentällä
Hewlett Packard Mini 5102
reiden yksi suuri etu tavallisiin
kannettaviin verrattuna on pitkä akkukesto. Merkistä, akkukennojen lukumäärästä ja laitteella tehtävän työn laadusta
riippuen ovat 6-8 tunnin käyttöajat realistisia. Tyypillisellä
peruskannettavalla työaika jää
2-3 tunnin tasolle. Kentällä,
verkkovirran ulkopuolella toimittaessa on akun kestokyky
merkittävä tekijä.
Miniläppärin näppäimistö
oli testilaitteessa vain 5 % normaalikokoisen läppärin näppäimistöä pienempi. Vaikka
ero lukujen perusteella ei ole
suuri, niin sen huomaa. Kirjoittaminen oli kohtuullisen
sujuvaa, mutta näppäilyvirheitä tuli alkuvaiheessa tavallista
enemmän. Hiiritason tuntumassa on myös eri laitteiden
välillä suuria eroja ja itselleen
paras vaihtoehto löytyy vain
kokeilemalla.
Käyttöjärjestelmä ja
ohjelmat
Testatussa laitteessa käyttöjärjestelmänä oli Windows 7
Professional. Tyypillinen käyttöjärjestelmä on hieman riisutumpi Win 7 Starter. Laitteiden virittelystä kiinnostuneet
asentavat Linux pohjaisen
käyttöjärjestelmän, mutta tavalliselle käyttäjälle Windows
tarjoaa niin hyvässä kuin pahassa tutun ja tunnetun käyttöjärjestelmän. Jos laitetta
käyttää useampi henkilö, on
Windows helpommin lähestyttävä vaihtoehto.
Paraskaan tietokone ei ole
mitään ilman kunnollisia ohjelmia. Lähtökohdaksi testissä
otettiin, että yhdistysten rahavarat ovat rajalliset ja itse laitteen hankkimisen jälkeen ei
ohjelmiin ole käytössä suuria
summia. Olisiko ilmaisohjelmista korvaamaan kaupalliset
sovellukset? Virustorjuntaan
ja palomuuriksi löytyivät ilmaisohjelmistot Comodo Firewall ja Panda Cloud Antivirus. Neljän kuukauden testikäytön aikana ne toimivat
moitteetta ja tietoturva säilyi.
Virustorjuntaohjelmiston eri-
Mikäli yhdistyksen säännöt
sallivat, niin Skype ohjelmiston avulla kokouksiin voi
osallistua vaikka etänä. Näytön yläreunaan sijoitetun nettikameran avulla kuvayhteys
toimii valaistussa huoneessa
mukavasti. Pieni viive äänessä
on syytä ottaa huomioon, kun
osallistujat keskustelevat keskenään. Teamviewer ohjelmisto tarjoaa ei-kaupallisessa käytössä ilmaiseksi kätevän keinon järjestää tiedostojen jaon
ja ryhmä työskentelyn. Myös
tekninen tuki etänä toimii ohjelman avulla erittäin näppärästi, kun toisen käyttäjän voi
verkon yli päästää operoimaan
omalle koneelle.
Esitelmätilaisuuksissa ja
varusmiesinfoissa on erityisen
mukavaa, kun mukana kulkeva laite on kevyt ja pienikokoinen. Pitkä akkukesto on
myös plussaa miniläppäreille.
Laitteella pyörittää myös helposti tuloslaskentaa, oli sitten
kyseessä jotos tai ampumakilpailu. Sisäänrakennettu 3Gmoduuli toi lisämukavuutta
erilliseen mokkulaan verrattuna. Laitteen sivusta esiin
työntyvä palikka on aina rikkoutumisherkempi kuin integroitu ratkaisu. Ainakin
HP:lla ja Nokialla on laitteet,
joissa on myös sisäänrakennettu GPS-moduuli. Muihin
Testatun laitteen ominaisuudet:
Hewlett Packard Mini 5102
Suoritin: Intel Atom N450 (1,66GHz)
Muisti: 2 Gt 800 MHz DDR2 SDRAM
Kovalevy: 250Gt (7200rpm)
Näyttö: 10’1 Led taustavalaistu. 1366x768 pixelin resoluutio
Paino: 1,3kg
Muuta: 3xUsb 2,0, Muistikortinlukija, 2Mp Web-kamera, Vga-liitäntö, Bluetooth, Broadcom 802.11a/b/g/n Wi-Fi, integroitu 3G
sim-korttipaikka.
sen saa tarvittaessa erillisenä
palikkana.
Testilaitteen näyttö oli erottelukyvyltään hyvä 1366x768
pix ja katselukulmat käyttäjälle toimivat. Ulkona, kirkkaassa auringonvalossa kuvankirkkautta olisi voinut olla enemmänkin, mutta näkymästä sai
vielä selvää. Monessa menossa mukana olevan miniläppärin mekaaninen laatu on erittäin tärkeä asia. HP:n runko
on magnesiumvalettu ja kansi
on alumiinia. Laite antoikin
tukevan ja jämäkän vaikutelman itsestään. Moni kilpaileva
vaihtoehto on huomattavasti
muovisempi. Näppäimistön
roiskesuojaus olisi kruunannut kokonaisuuden ja markkinoilla on ainakin Samsungilla
ja muutamalla muulla valmistajalla roisketiiviitä malleja.
Kenelle?
Rahavaroista riippuen ei ajatus yhdistyksen omasta miniläppäristä ole huono. Näin yhdistyksen toimintaan liittyvät
tiedostot säilyisivät kootusti
yhdessä paikassa. Laitteeseen
voi asentaa erilaisia käyttäjäprofiileja, joiden avulla valtuuksia eri tiedostoihin voidaan
rajoittaa käyttäjän mukaan.
Näin lainakäyttö eri ihmisten
välillä ei muodostu ongelmaksi ainakaan tietoturvallisuuden
kustannuksella. Koneen hinnan 250-500€ ohella investoisin sopivaan kantolaukkuun,
20-40€ ja erilliseen Usb-kiintolevyyn 50-80€ varmuuskopiointia varten. Mikäli tarvetta on erilliselle CD/DVD asemalle, saa mukana kulkevan,
Usb johdolla liitettävän laitteen alle 50€:lla.
Erot eri valmistajien laitteiden välillä muodostuvat käytettävyydestä eli näppäimistö,
näyttö, hiiritaso kolmikosta,
rakenteesta eli muovi vai metalli, akkukestosta ja hinnasta.
Miniläppäreiden suorituskyvyssä ei alan lehtien perusteella
ole suuria eroja. Jos haluaa, tai
tarvitsee enemmän suorituskykyä, jää vaihtoehdoksi tavallisen läppärin hankkiminen.
Testikäytön perusteella miniläppärilläkin pärjää oikein hyvin.
Tulikomentoja 3/2010
Muistelmia
heitinpatteristosta
Tulikomentoja 2/2010 -lehdessä oli Jyri Paulaharjun
kirjoitus Heitinpatteristosta Rovajärven kesäleirillä 1954.
Kirjoitus herätti omia muistojani Heitinpatteristosta niin
Niinisalossa kuin sitten kesäleirillä 1959.
Olin varusmiehenä Satakunnan Tykistörykmentin II patteriston 4.patterissa 15.6.1958–
10.05.1959. Patterin päällikkönä oli kapteeni Kullervo Paattinen ja vääpelinä sotilasmestari Topi Kokkonen. Patterissa
koulutettiin tulenjohtajia ja
viestimiehiä. Kouluttajina ovat
muistoihini jääneet luutnantti
Vesa Leppämäki, yliluutnantti
Veikko Schönberg, ylivääpeli
Kalervo Mäkinen ja ns. kesävänrikki Masa Törnqvist.
Heitinpatteriston tuliporras
koulutettiin 5.patterissa. Varusmiespalvelus eteni normaaliin tapaan. Hyvin palvelleena sain jopa kuntoisuusloman
alokasajan päätyttyä. Pääsin
myös ensimmäisten joukossa ensimmäiselle iltalomalle
Kankaanpään keskustaan tutustumaan. Tosin oli rukouslauantai eikä mitään erikoista
ollut meneillään.
Kävelin alokaskaverini Jori
Kirjavaisen kanssa Kankaanpään keskustassa kohti kirkkoa kun alikersantti Viholainen pyöräili ohitsemme. Lienevät kädet olleet meillä taskuissa kun seuraavana päivänä
meitä odotti ryhmänjohtajien
tuvan vesipesu pienen kyykkyhyppelyn jälkeen. Eikä tuo
pesu tapahtunut normaalissa
työpuvussa vaan talviasusteissa
karvalakki korvilla. Sen suoritettuamme kuului tuomio ”Ei
tänään”. Ei siitä simputuksesta kanneltu eikä puhuttu sen
enempää.
Neulaluvun korjaus
Varusmiespalveluksen lopussa jätin anomuksen vakinaiseen palvelukseen ns. kesä-
vänrikiksi. Palvelukseni alkoi
toukokuun lopulla samassa
patterissa. Elokuussa sitten
tuli lähtö tykistön kesäleirille Rovajärvelle. Vakanssini oli
mittausupseeri. Toisena mittausupseerina oli ylivääpeli
K Mäkinen. Heitinpatteriston komentajana oli kapteeni K Paattinen. Muita johtajia
en enää muistakaan nimeltä.
Patteristoomme saapui leirin
alkupäivinä suruviesti. Yhden tulipatterin päällikkönä
toimineen Martti Olanterän
veli oli pudonnut purjelentokoneellaan maahan ja saanut
surmansa. Martti kävi sitten
leiriaikana hautaamassa veljensä.
Leirin harjoitukset sujuivat pääosin normaaliin tapaan.
Ensimmäinen kovapanosammunta sen sijaan ei sujunut.
Harjoituksen aiheena oli tulen
aloittaminen nopeilla menetelmillä, ts. suuntakehämittauksia ei olisi ehditty suorittaa.
Tehtäväni oli tuliportaan
mittauksien tarkistus. Olin
tarkistanut kahden patterin
suunnat ja koordinaatit kun
hakuammunta alkoi tarkistamattomalla patterilla. Sen
tuli korjattiin maaliin ja ammuttiin kertaväliajoin patteriston tulen koossaolon tarkistamiseksi. Samalla mittausupseerina totesin hakuampuneen patterin suunnassa noin 180 piirun virheen.
Kertaväliajoin -ammunnassa
hakuampuneen patterin tuli osui tietty maalialueelle,
mutta kahden muun tuli ei
ollut lähimaillakaan.
Ammunnat
keskeytettiin, patteriston henkilökunta
koottiin Keskivaaran tienvarteen rykmentin komentajan
eversti Aimo Mattilan puhutteluun. Ainoa mikä vänrikin
mieleen on ikuisesti jäänyt oli
everstin jyrisevät sanat: ” Lentorata on hallittava”. Seurasi
ankara tutkiminen miksi tuli
levisi. Lopuksi paljastui, että
hakuampuneen patterin tuliasemasuuntakehällä oli neulaluvun kokonaiskorjaus otettu
väärään suuntaan.
Kunto-ottelu jäi mieleen
Toinen pikku muisto tuosta leiristä oli kantahenkilökunnan kunto-ottelu. Se oli
siihen aikaan henkilökohtainen kisa kaikkine tehtävineen. Harjoituspatteristo
2 oli toinen Satakunnan Tykistörykmentin perustama
joukko. Sen mittausupseerina oli vastikään kadettikoulusta tullut luutnantti Väiski Saarikko. Jossakin yhteydessä Väiski sanoi minulle
reservin vänrikille, että on
se häpeä jos mittausupseeri
tekee virheen aurinkomittauslaskussa. Kisassa en tietenkään menestynyt mitenkään.
Väiskin mainitseman häpeän
kuitenkin vältin saamalla aurinkomittauslaskun oikein.
Väiskillä se ei sitten onnistunutkaan. Tulenaloituskilpailuun ei sitten reservin vänrikkiä hyväksyttykään. Kokenut
ylivääpeli K Mäkinen sai johtaa mittausjaosta siinä. Voittoa ei muistaakseni saavutettu, hyvä tulos kuitenkin.
Syksyllä -59 sitten oli aika
jättää heitinpatteristo ja aloittaa Kadettikoulu. Kommelluksia ja mokia sattui sitten
vakinaisessakin palveluksessa
suurempia ja pienempiä. Niitä
voi muistella joskus toiste.
Jouni Ruohonen
Kirjoittaja on tykkimies, evl evp.
23
Putkiräjähdys –
tykkimiehen painajainen
TEKSTI JA KUVAT: JYRI PAULAHARJU
Tuliaseiden tulon myötä ilmaantuivat kiusallisina sivutekijöinä
ruudin aiheuttamat asevauriot ja usein myös ampujien
menehtymiset. Aikakirjojen teksteissä esiintyy jo varhain
varoituksia liiallisista ruutipanoksista, putkien tai piippujen
tukoksista ja myös metallin väsymisestä.
Suustaladattavien tuliaseiden kaudella erityisesti liikalataus
eli panoksen liiallinen suuruus aiheutti kiistatta eniten turmia,
putkien tuhoutumisia, halkeamia ja purkautuvien ruutikaasujen
synnyttämiä palovammoja, hengen menetyksiä. Jopa
sankkireiästä purkautuva voimakas ruutikaasusuihku vahingoitti
joskus laukaisijaa eli lunttumiestä.
Kirjattiin tilanteita, joissa
suustaladattavan tykin putkeen on jäänyt edellisen ruutipanoksen jäljeltä kytevää
ruutipussin jätettä, joka sitten
uudelleen latauksessa sytytti uuden panoksen kohtalokkain seurauksin. Tutkittaessa
vanhoja, museoituja suustaladattavia tykkejä, on myös löytynyt tykkejä, joiden putkimetallissa on hiushalkeamia. Ne
ovat aiheutuneet metallin väsymisestä tai jopa laukausilmiön synnyttämästä resonanssista. Rautavalanteisissa putkissa
niitä esiintyy pronssimetallia
harvemmin.
Erikoislaatuinen
vaurio
saattoi syntyä myös kun kiivaassa ammunnassa putken
suupaksunnos joutui lähes sulaan tilaan ja muutti muotoa.
Ilmiö on yllättävä mutta johdonmukainen.
Sytyttimistä uusi riski
Aivan uuteen aseteknillisen tilanteeseen jouduttiin kun keksittiin aikasytytin pallokranaattiin. Väärään kohtaan pyälletty
lovi puisessa sytytinputkessa
saattoi helposti aiheuttaa putkiräjähdyksen. Pallokranaatti
kun poksahti kesken putkimatkallaan rikkoen putkea.
Asevauriot lisääntyivät ja
muuttuivat
kohtalokkaiksi
kun 1800-luvulla siirryttiin
takaalataukseen ja kranaattien
iskusytyttimiin.
Pelkästään
putken suunsuojuksen unohtaminen paikoilleen aiheutti
24
todella katastrofin, kranaattien täyteaineen voima kun oli
kymmenkertainen mustaruutia vahvempaa, ja jälki sen näköistä.
Erityisen suureksi riskitekijäksi muodostuivat sytyttimet. Vaikka niihin konstruoitiin erityiset putkivarmistimet,
niin massatuotannossa syntyi
usein viallisia yksilöitä. Eräässä meilläkin talvisodan aikana
käytetyssä sytyttimessä oli nesteputki estämässä varhaisräjähdyksiä, mutta talvisodan ankarat pakkaset jäädyttivät nesteputken ja katastrofi oli usein
valmis.
Jatkosodan aikana Päämajan ase-esikunnan pitämän tilaston mukaan putkiräjähdykset vähenivät sodan kuluessa.
Syynä olivat sytyttimien laadullinen paraneminen sekä tuliasematoiminnan valvonnan
kiristyminen.
Kaksoislataus
heitinmiehen
painajainen
Laukauselementin osista, myös
hylsy, tuotti yllättävää kylläkin
pienoisen yllätyksen. Talvella
1944 kokeiltiin Niinisalossa
myös pahvista tehtyjä hylsyjä.
Koeammunnoissa osoittautui,
että hylsyt repeilivät ja hajosivat ammuttaessa jättäen samalla putkeen vaarallisia pahvisuikaleita. Paperihylsyjen jatkokehittelystä luovuttiin.
Kranaatinheitinmiehen
painajainen oli tietenkin
Putkiräjähdys Vuotsossa 1945 päätti sodan.
Suuosassa tapahtunut putkiräjähdys.
rullisia hetkiä kaksoislatauksen seurauksena.
Meille vanhoille tykkimiehille on tuttua kun tuliasemassa patteriupseerin eteen oli
lyöty neljä paalua, joihin tykkien suunsuojukset tuotiin.
Aseella toimittiin vasta kun
kaikki suojukset olivat nököttämässä paalun päässä. Kaiketi
nykyäänkin vahditaan tarkoin
putken suunsuojuksia tai vastaavia.
kaksoislataus. Kiivaan tulitoiminnan aikana saattoi
ammusmies vahingossa pudottaa uuden kranaatin putkeen edellisen seuraksi ja räjähdys oli väistämättä seurauksena useimmiten henkilöstötappioin. Raskaalla
heittimellä, missä laukaisu
tapahtuu toisella tavalla,
kaksoislataus on helpommin
vältettävissä. Pari vuotta sitten elettiin Rovajärvellä suAika
1.7.41-30.6.42
1.7.42-30.6.43
1.7.43-30.6.44
1.7.44-19.9.44
Yhteensä
Putkiräjähdyksen syy
Sytytinviasta aih.
sytytin
137
15
5 x)
2 xx)
suunsuojus
12
17
6
--
muu syy
43
-12
25
169
35
80
putkiräj./ls-määrä
1/ 19 000
1/ 40 000
1/ 193 000
1/ 200 000
x) yksi oletettu sytytinvika
xx) keskeisin syy ammuksen hajoaminen putkessa, toinen pahvinkappaleita putkessa.
Martti Kuparinen
1970-2010
In memoriam
Totaallinen tuho.
Kenttätykistökerho ry:n pitkäaikainen aktiivi ja entinen
sihteeri, diplomi-insinööri, reservin luutnantti Martti
Kuparinen menehtyi 27.6.2010 auto-onnettomuudessa
saamiinsa vammoihin. Työuransa hän teki Ericssonyhtymän palveluksessa Suomessa ja Ruotsissa.
M
Putken suu sulannut?
ara, kuten ystävät
hänet tunsivat, oli
luonteeltaan iloinen ja ystävällinen. Hän toimi aktiivisesti Kenttätykistökerhon toiminnassa useiden
vuosien ajan ja loi esimerkiksi jo vuonna 1995 kerholle
sen ensimmäiset verkkosivut.
Allekirjoittaneella oli ilo tuntea hänet reilun viidentoista
vuoden ajan ja monet kerrat
saimme viettää yhdessä mukavia hetkiä niin Karteschen kuin
Hedberg -tapahtumissa, joihin Mara osallistui aktiivisesti.
Ruotsissa vietettyjen työvuosien ansiosta myös yhteydenpito ruotsalaisten tykkimiesten
kanssa Karteschen toiminnan
merkeissä sujui Maralta luonnostaan.
Opin tuntemaan Maran
myös taitavana tykkimiehenä, sillä useana vuonna hän
oli Hedberg kilpailun kärkikolmikossa. Eräänä hauskana
anekdoottina muistuu mieleen, kun voiton avaimet kisaan löytyivät eräänä vuonna
Kankaanpään yöstä, kadettien
kanssa suoritetutusta pitkästä ja hartaasta ”nestetankkauksesta”. Seuraavana vuonna
tämä ”tankkaus” jäi väliin ja
tuloksena oli keskeyttäminen
nilkan nyrjähdykseen.
Maran työtoverit kertoivat
että hän oli diplomi-insinööriksi hyvin käytännönläheinen
mies, joka tunsi tekniikan ja
teoriat, mutta suhtautui asioihin käytännöllisesti. Työyhteisössä hänet tunnettiin innokkaana juhlien järjestänä. Ei ollut niin pientä syytä, ettei sitä
olisi voinut kakulla juhlistaa!
Maran maanpuolustustoiminta oli myös tuttua työtovereiden keskuudessa ja hän innokkaasti kertoi erilaisista tapahtumista, joissa oli ollut mukana.
Mara oli saanut työskennellä
pääosin samojen henkilöiden
kanssa kymmenkunta vuotta ja
työkaveruus oli syventynyt tiiviiksi ystävyydeksi.
Maralle tärkeitä harrastuksia oli jo lapsuudesta asti veneily ja retkeily luonnossa.
Perheen yhteisellä retkellä Mara oli myös juhannuspäivän
aamuna 26. kesäkuuta, kun
hänestä riippumaton liikenneonnettomuus tapahtui. Puoliso Heidin, 4-vuotiaan Niilo
pojan, sukulaisten, ystävien
ja työtovereiden lisäksi hänen
iloista, sekä valoisaa persoonaansa jäi kaipaamaan lukuisa
joukko tykkimiehiä, joilla oli
ilo hänet tuntea.
Jyri Vilamo
Hiushalkeama, onkohan resonanssilla osuutta?
Tulikomentoja 3/2010
25
Tärkeä yhteistoimintaharjoitus:
Rovajärvellä paukkui
TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVAT: LAURI PAJU/PV
Tykistöjoukot harjoittelivat Lapissa Rovajärven ampuma-alueella 18.-27.
toukokuuta. Harjoitukseen osallistui myös joukkoja maavoimien muista aselajeista.
Ampumaharjoitukseen osallistui noin 3 500 varusmiestä, reserviläistä ja palkattuun
henkilökuntaan kuuluvaa sekä vajaat 800 ajoneuvoa ja 51 raskasta asetta.
Ampumaharjoituksen johti Tykistöprikaatin komentaja eversti Markku
Myllykangas. Tiistai 18.5. oli ensimmäinen varsinainen harjoituspäivä.
Harjoitukseen liittyvän järjestelmäharjoituksen johti Tykistökoulun johtaja, everstiluutnantti Mikko Soikkeli. Harjoitukseen osallistui joukkoja
Tykistöprikaatista, Panssariprikaatista, Karjalan Prikaatista, Porin Prikaatista, Kainuun
Prikaatista, Pohjois-Karjalan
Prikaatista, Viestirykmentistä, Jääkäriprikaatista sekä Hämeen Rykmentistä.
Harjoituksen ensimmäisellä viikolla harjoitusjoukot
suorittivat valmistavat kovapanosammunnat ja harjoittelivat toimintaa taisteluosaston
tasolla osana ylemmän johtoportaan toimintaa. Tämän
harjoitusvaiheen jälkeen joukkojen on osattava pataljoonan
tulenkäyttö, pataljoonan komentopaikan toiminta sekä
kranaatinheitinkomppanian ja
patteriston tilanteenmukainen
toiminta.
Aselajien
yhteistoimintaharjoitus
Harjoituksen toisella viikolla harjoiteltiin tykistöjärjestelmän toiminta osana prikaatin
taistelua, jota tuetaan ylemmän johtoportaan toimenpi-
Rovajärvellä panostetaan
liikenneturvallisuuteen
LAURI PAJU
Tykistön ampumaharjoitukseen osallistui tänä keväänä noin
3 500 henkilöä ja heidän mukanaan lähes 800 ajoneuvoa. Suuri
määrä ajoneuvoja ja joukkoja liikenteessä ovat liikenneturvallisuudelle haaste. Harjoituksessa liikenneturvallisuuteen on
kuitenkin panostettu.
Harjoitusjoukot sekä ajoneuvot siirtyivät Rovajärven harjoitusalueelle
rautatiekuljetuksin ja moottorimarssein.
Lisäksi henkilöstön siirtämiseen käytettiin linja-autokuljetuksia. Junakuljetukset ovat
hinnakkaita, mutta ne ovat liikenneturvallisuuden kannalta
turvallisempia.
26
Liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan myös maanteillä ajoneuvokalustoa kehittämällä. Tänä keväänä voimaan astunut lainsäädäntö Puolustusvoimissa tapahtuvissa henkilökuljetuksissa säätää, että 1.4.2010
alkaen on kuorma-auton kuormatilassa kuljetettavilla oltava
asetuksen mukainen istuin.
Koulutustason mittauksen parhaan taisteluosaston
ja patteriston johtajat.
tein. Samalla se oli aselajien
yhteistoimintaharjoitus viestija huoltotoiminnan osalta.
Harjoitusvaiheen lopussa
harjoitusjoukkojen on osattava useamman tuliyksikön tulenkäyttö niin tulenjohtotoiminnassa kuin ammunnanhallinnassa, liittyminen yhtymän
viestiverkkoon ja johtoportai-
den johtamistoiminta eri komentopaikoilla.
Harjoitusjakso päättyi koulutustarkastusammuntaan. Koulutustarkastusammuntaa tarkasti ja seurasi tällä kertaa mm.
Pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Markku Koli sekä
Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara.
Poliisin läsnäolo
vaikuttaa
Rovajärven harjoitusalueella
liikenneturvallisuudessa kiinnitetään erityisesti huomiota ajonopeuteen. Tienpitäjän
luvalla on kantatie 82:lla ajonopeuksia laskettu paikoittain
harjoitusjoukkojen tukeutumisalueiden risteyskohdissa.
Ennen harjoitusta liikenneturvallisuutta varten on tehty
joukko erilaisia valmisteluita.
Liikenteen valvonnasta alueella on laadittu voimassa olevan
normin perusteella ohje, sekä
jokaiseen joukkoon on nimetty liikenneturvallisuusupseeri.
Harjoitusalueen tiestöä myös
kehitetään ja parannetaan resurssien salliessa.
Tykistön ampumaharjoitukseen oli tänä vuonna saatu ensimmäistä kertaa poliisipartio valvomaan liikennettä
Puolustusvoimien virka-apupyynnön perusteella. Poliisin
läsnäolo helpottaa harjoituksen valvontaa, sillä poliisilla
on suuremmat toimintavaltuudet. Harjoituksen aikana
valvottiin kaikkia tiellä liikkuvia tasapuolisesti, ei pelkästään
Puolustusvoimien ajoneuvoja.
Poliisin läsnäolosta tiedotettiin kaikille harjoitusjoukoille
ja se selvästi myös vaikutti ajonopeuksiin alueella.
uutisia
Ensimmäinen
nainen insinöörimajuriksi
Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnassa palvelevasta Anu Ojalasta tuli
4.6.2010 ensimmäinen insinöörimajuriksi ylennetty
nainen puolustusvoimissa.
Ojala työskentelee toimialaupseerina Maavoimien
Materiaalilaitoksen Esikunnan järjestelmäosaston liikkuvuus- ja suojatoimialalla.
Anu Ojala on suoritta-
nut maisterin tutkinnon
Glamorganin yliopistossa
Walesissa ja biotekniikan
insinööriksi hän on valmistunut Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulusta.
Naisten vapaaehtoisen
asepalveluksen Ojala suoritti Ilmavoimien Viestikoulussa ja ilmavoimien reserviupseerikurssilla 64 vuonna 1997.
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n syyskokous
pidetään lauantaina 16.10.2010 klo 14.00.
Kokouspaikkana on Ilmatorjuntamuseo,
osoitteessa Klaavolantie 2, 04300 TUUSULA
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12§:ssä
mainitut asiat (mm toimintasuunnitelma ja
talousarvio vuodelle 2011 sekä henkilövalinnat).
TERVETULOA!
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Hallitus
Ennen kokousta kahvitarjoilu
Kokousasioiden jälkeen Ilmatorjuntamuseon esittely
Linja-autokuljetus Tuusulaan lähtee klo 13.00 Helsingistä,
Mikonkadun turistipysäkiltä (Fennian edestä) ja paluu samaan
paikkaan kokouksen jälkeen
Ilmoittautuminen kokoukseen (kokoustarjoilut) sekä osallistuminen bussikuljetukseen sihteerille viimeistään 12.10. mennessä puh 050-564 7275 tai sähköpostilla [email protected]
Koulutustason mittaus
Tänä vuonna perinteikkään kilpailun kiertopalkinnon, tykistökenraali Nenosen tykin, sai haltuunsa Kainuun Tykistörykmentti sen patteriston voittaessa.
Taisteluosasto 31 voitti taisteluosastojen välisen kilpailun,
jonka johdosta taisteluosastojen kiertopalkinto luovutettiin Kainuun Prikaatille sekä Jääkäriprikaatille. Kranaatinheitinkomppanioiden kiertopalkintoa ei tänä vuonna
jaettu.
Patteristot:
1. PSTO/TSTOS31 (KAIPR)
659 pistettä
2. PSTO/TSTOS32 (TYKPR)
592 pistettä
3. PSTO/TSTOS33 (KARPR)
497 pistettä
4. PSHPSTO/2MEKTSTOS (PSPR) 415 pistettä
Taisteluosastot:
1. TSTOS31 (KAIPR+JPR)
2. TSTOS32 (TYKPR)
3. TSTOS33 (KARPR+PKARPR)
4. 2MEKTSTOS (PSPR)
Tulikomentoja 3/2010
1109 pistettä
1027 pistettä
887 pistettä
725 pistettä
27
Sotahistoriallisten museoiden
konferenssissa Dublinissa
TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO
Sotahistoriallisten museoiden edustajat
kokoontuivat Dubliniin, Irlantiin kertomaan
projekteistaan ja vaihtamaan ajatuksiaan eri
toimintatavoista. Mukaan mahtui myös vierailuja
muinaisilla taistelukentillä ja Irlannin värikkääseen
lähihistoriaan tutustumista.
ICOMAM eli International
Committee of Museums and
Collections of Arms and Military History on sotahistoriallisten museoiden järjestö, joka
muun muassa järjestää kerran
vuodessa konferenssin. Tänä
vuonna kokous järjestettiin
Dublinissa National Museum
of Irelandin isännöimänä teemalla ”Armeijoiden koulutus
ja opetus museoissa”.
Museoista parhaiten paikalla edustettuina olivat Britannian museot. Tämä luonnollisesti selittyy lyhyellä välimatkalla
ja monet Briteistä tulleet matkustivatkin konferenssiin lautalla. Edustusta löytyi isäntämaan lisäksi myös Ranskasta,
Ruotsista, Hollannista, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Belgiasta,
Saksasta, Itävallasta, Latviasta
ja Tanskasta. Allekirjoittanut
28
oli ainoa osanottaja Suomesta
ja samoin ainoa Tykistöhistoriallisen museon edustaja paikalla.
Konferenssi oli laadultaan
hyvä ja sisälsi useita todella antoisia luentoja. Monet niistä
käsittelivät erilaisia näyttelyitä,
joita museoissa on tällä hetkellä esillä ja myös tulevaisuuden
suunnitelmia.
Taru Sormusten
Herrasta ja Road to
Kabul
Lähes kolmestakymmenestä
esitelmästä jäi erityisesti mieleen Tukholmassa sijaitsevan
Armémuseumin
suunnitelma kerätä yhä enemmän varusmiespalveluksessa olleiden
muistoja ja kokemuksia palveluksestaan. Ruotsissa asevelvollisuusarmeijan lakkaut-
Tutustumassa Boynen taistelupaikkaan. Kierrokseen kuului myös
hevosen selästä taistelevan ratsumiehen näytös.
taminen on merkinnyt myös
museoille uusia velvoitteita
museoitavan materiaalin nyt
karttuessa lakkautettavista varuskunnista entistä nopeampaan tahtiin.
Kiehtova oli myös Robert
Woosnam-Savagen esitelmä
siitä miten Leedsin Royal Armouries museossa oli näyttely
Arms & Armour from the Movies jossa oli esillä aseita, haarniskoita ja muita esineistä Taru Sormusten Herra ja muista
fantasiaelokuvista. Tämä näyttely oli ollut heillä äärimmäisen suosittu ja laajensi käsitettä siitä millaisista aiheista voi
museoissa näyttelyitä olla.
Todella mielenkiintoinen
esitys oli myös National Army
Museumin Andrew Smithillä,
jossa puhuttiin heidän näyttelystään Road to Kabul. Näyttelyyn käyvät tutustumassa
myös brittisotilaat, jotka ovat
Afganistaniin lähdössä ja heille kerrotaan Britannian pitkästä ja sotaisasta menneisyydestä
Afganistanissa.
Seuraava tarina kertoo mi-
tä hyötyä saattaa olla historian tuntemisesta. Brittiupseeri
oli 2000-luvulla mennyt Afganistanissa neuvotteluun ja hänelle oli neuvottelujen aikana
vihaisesti sanottu; kirotut britit, kun poltitte täällä suuren
basaarimme (kauppapaikka).
Upseeri oli miettinyt hetken
ja ajatellut, että mitä olivat
laskuvarjojääkärit taas menneet tekemään. Neuvottelujen
jälkeen ja tukikohtaan tullessaan hän oli kysellyt basaarista, mutta kenelläkään ei ollut
asiasta tietoa. Lopulta hänelle
selvisi, että britit olivat polttaneet kyseisen basaarin vuonna
1842.
Tarina osoittaa, että historian merkitystä ei pitäisi koskaan aliarvioida ja että museoilla on tärkeä rooli tuon tietouden välittämisessä eteenpäin.
Dublin vierailijan silmin
Konferenssin yhteydessä esittelivät isännät myös kaunista
Dublinia konferenssivieraille.
Yhtenä tutustumiskohteena
oli historiallinen Kilhanhaim
Gallows niminen vankila, jonka sisäpihalla oli teloitettu
muun muassa Pääsiäiskapinan
johtajat vuonna 1916. Tapahtuma vaikutti suuresti Irlannin
itsenäisyystaistelun kiihtymiseen tiedon levitessä ympäri
Irlantia.
Osasyynä ihmisten raivostumiseen teloituksista oli erään
kuolettavasti haavoittuneen
kapinajohtajan tuominen sairaalasängystä
ammuttavaksi, hänet nimittäin piti teloituksen ajaksi sitoa pylvääseen
kiinni jotta mies pysyi pystyssä. Samassa vankilassa oli kuvattu myös useita tunnettuja
elokuvia ja oli kiehtovaa olla
samassa paikassa, jossa elokuvat kuten Isän nimeen ja Italian Job oli osittain kuvattu.
Hevonenkin kasvanut
Yhtenä käyntikohteena oli
myös Boynen vuoden 1691
taistelun paikalle tehty taistelupaikkamuseo tunnin ajomatkan päässä Dublinista. Kyseinen taistelu käytiin protestanttien ja katolilaisten välillä
ja taistelun vuosipäivänä Pohjois-Irlannin protestantit yhä
marssivat voiton kunniaksi.
Erityistä vierailussa oli näytös,
jossa ammuttiin musketilla ja
ratsastaja esiintyi aikakauden
taisteluvarustuksessa. Historiaa tuntevankin yllätti täydellisesti miten pieniä taistelussa
käytetyt hevoset olivat 1600luvun lopulla, nykystandardien mukaan ne olisivat poneja, mutta kyseisen aikakauden taisteluihin juuri tarpeeksi
suuria.
Mielenkiintoinen oli myös
isäntämme National Museum
of Irelandin Soldiers and Chiefs
näyttely, joka oli todella upea
läpileikkaus Irlannin sotahistoriasta aina 1500-luvulta asti. Näyttelyssä olleista esineistä
oli mieleenpainuvin Pääsiäiskapinan aikana rakennuksen
katolla liehunut Irlannin lippu, joka oli säilynyt hämmästyttävän hyvin.
järjestetystä talvisodan toiminnallisista päivistä, jolloin
450 koululaista tutustui talvisotaan erilaisilla rasteilla, joissa toiminnallisuus oli pääosassa. Edellisessä Tulikomentoja
lehdessä oli kattava artikkeli
kyseisestä tapahtumasta. Esitelmässä käsiteltiin niin päivien rakennetta ja ideaa, kuin
niiden saamaa palautetta ja
keskustelua, jota niistä käytiin lehtien palstoilla. Suomen
Rauhaliiton Laura Lodenius
ja
Rauhankasvatusinstituutin Johanna Laaja kritisoivat
tuolloin voimakkaasti kyseistä
projektia sodan romantisoinnista. Esitelmän jälkeen kuitenkin useampikin konferenssiin osallistunut sanoi, ettei
projektissa ollut mitään sotaan
kasvattavaa ja että vastaavia
projekteja tulisi museossa tehdä myös tulevaisuudessa.
Myönteinen palaute muilta museoilta kannustaa tulevaisuudessakin tekemään uudenlaisia ratkaisuja esimerkiksi koululaisten tavoittamisessa
museokävijöiksi.
Selvää on että, tällaisen
konferenssin anti ei ole pelkästään esitelmissä tai paikallisissa museoissa ja nähtävyyksissä kiertämisessä, vaan ennen kaikkea mahdollisuudessa puhua kollegoiden kanssa
museomaailman haasteista ja
mahdollisuuksista. Verkostoituminen on tärkeää, jotta museot pystyvät paremmin välittämään tietoutta keskenään
ja vastaamaan tulevaisuuden
haasteisiin. Toiveena on tulevaisuudessa, että yhä useammasta Suomalaisesta sotahistoriallisesta museosta olisi edustus paikan päällä. Tähän kon-
ferenssiin osallistumisen mahdollisti osaltani EU:n tukeman CIMO eli Centre for International Mobilityn Grundtvik ohjelmasta saatu rahoitus.
Konferenssi järjestetään ensi
vuonna Itävallassa, joka sotahistorian kannalta omistaa joitakin vaikuttavimpia museoita
Euroopassa.
YLLÄ: Tällä pihalla teloitettiin Pääsiäiskapinan johtajat vuonna 1916.
Museokierroksen vaikuttavimpia paikkoja.
ALLA: Konferenssiesitysvuorossa Belgian sotamuseo.
Esitelmä Tykistömuseon
Talvisotaprojektista
Itse pidin esitelmäni Tykistömuseolla joulukuussa 2009
Tulikomentoja 3/2010
29
”Teit isäin astumaan”,
ilma-asekoulutus meneillään.
Kuva: Aki Kinnumen.
Yhdistetty omaisten- ja kiltapäivä:
Tykistöprikaatin konsepti toimii hienosti
TEKSTI: KALEVI VIRTANEN, KUVAT: SIRKKA OJALA
Niinisalossa oli heinäkuussa edellisvuosien tapaan puomi
ylhäällä tykkimiesten kokoontuessa viettämään perinteistä
kiltapäivää lauantaina 24.7. Yleisöä paikalla oli yli 3 000, heistä
suurin osa varusmiesten omaisia.
Tykistöprikaatin ja sen nimikkokillan kehittämä konsepti toimii
hienosti: maanpuolustusasia tulee lähelle kansalaisia ja sotaväki
tulee samalla osoittaneeksi, että veroeurot käytetään oikein
ja kustannustehokkaasti. Tykistöprikaatia voikin onnitella
erinomaisesta yhteiskuntasuhteiden hoitamisesta. Olisiko tässä
uuden sertifikaatin paikka – edellinen tuli ympäristöasioiden
tehokkaasta hoitamisesta!
Tykistöprikaatin Kilta ry:n ja
Tykistöprikaatin yhdessä järjestämän kilta- ja omaistenpäivän ohjelma vietiin läpi
tehokkaasti tykistölle ominaisella tarkkuudella. Tasan kello
12 ammuttiin aloituslaukaus
kenttätykillä, minkä jälkeen
Tykistöprikaatin komentaja,
eversti Markku Myllykangas avasi päivän. Puheenvuoron sai myös Tykistöprikaatin
Kilta ry:n puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, joka esitteli
yli 3 000 hengen yleisölle päivän ohjelman. Päivän runsaas-
30
ta musiikkitarjonnasta vastasi
Satakunnan Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri
Riku Huhtasalo.
Tykistöprikaatin koulutuskalustoa esiteltiin lippukentän
ympäristössä, esillä oli mm.
tykkejä, raskas raketinheitin,
käsiaseita, tiedustelulennokki,
ajoneuvoja jne. Myös taitorata
ja elokuvaesitykset ”Kino Kaviossa” kiinnostivat. Suurimman
yleisön keräsi kuitenkin Perinnevaljakon asemaanajo ja tulitehtävä urheilukentällä ja sen
jälkeen moottoroidun kent-
tätykin asemaanajo sekä sotakoira- ja sotilaspoliisinäytös
urheilukentällä.
Yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua perusyksiköihin eli isät, äidit ja morsiamet
pääsivät tekemään tupatarkastuksen varusmiestensä kasarmitiloihin. Lisäksi taitoradan
suorituspaikat olivat avoinna
Kuninkaanlähteen tien ja Valkiajärven välisellä alueella.
Tykistöprikaatin, Tykkimiestoimikunnan, Tykistöprikaatin Kilta ry:n, muiden
aluekohtaisten tykistökiltojen
ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sekä Maanpuolustuskiltojen liiton toimintaa esiteltiin lippukentälle perustetussa
infopisteessä. Teltta toimii samalla vieraiden infopisteenä,
löytötavaratoimistona ja kadonneiden kokoontumispaikkana. Tykistöprikaatin Kilta
myi tilaisuudessa hernekeittoa
ja makkaraa, Niinisalon soti-
laskotiyhdistys mm. kahvia,
mehua ja munkkeja. Ilmankos
kaikki sujui hienosti.
Talvisodan vänrikki kesäpusakassa? Pekka Peltola sonnustautui
kiltapäivän kunniaksi retroasusteisiin. Saappaat tosin taitavat olla
”sotasaalista”.
Musiikista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta kapellimestarinsa
Riku Huhtasalon johtamana.
MPK:n Ilmapuolustuspiirin omaisten- ja kiltapäivän
VEH- harjoitus sekä Tykistöprikaatin kiltalaisten välinen
rk-ammuntakilpailu järjestettiin Tykistöprikaatissa 23.
heinäkuuta.
VEH-kurssinjohtajana toimi MPK:n Ilmapuolustuspiirin
aluepäällikkö Matti Soini. Kurssivääpelinä oli killan
puolelta Hannu Vettenranta ja Tykistöprikaatista ltn
Jani Mäkinen. Majoitus oli järjestetty Camp Presidentin
mukavissa sviiteissä edellisen vuoden tapaan. Ampujia
kilpailussa oli yhteensä 30.
Miesten Y sarjan voitti vänr Yrjö Inkinen tuloksella 172,
naisten sarjaan osallistunut alik Heli Ketola sai tuloksen
157 ja miesten sarjan Y 50 voitti kapt Matti Lappalainen
tuloksella 177.
SARJA Y
Viestirastilla yleisöä kiinnosti Sanlan eli sanomalaitteen
näppäily.
1.
2.
3.
3.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
vänr Yrjö Inkinen .................85 + 87 = 172
vääp Tapio Myllymäki .........84 + 84 = 168
ylil Jouni Vuorio ..................83 + 80 = 163
vääp Jari Kallonen ..............83 + 80 = 163
tkm Kari Kontiainen ............83 + 80 = 163
alik Juha Nieminen .............85 + 77 = 162
ylik Janne Kuusinen ...........74 + 81 = 155
korpr Pasi Löppönen ..........72 + 82 = 154
vänr Toivo Stormi ................73 + 76 = 149
ylik Jukka Mäki-Jaskari.......46 + 83 = 129
alik Tuomas Rantala ...........38 + 13 = 51
SARJA NAISET
1.
alik Heli Ketola ...................81 + 76 = 157
SARJA Y 50 v
Perinnevaljakon tulitehtävä viedään aina läpi näyttävän
sähäkästi.
1.
2.
3.
4.
5.
5.
6.
7.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
13.
14.
15.
kapt Matti Lappalainen .......83 + 94 = 177
alik Pekka Harjula ...............79 + 85 = 164
korpr Urpo Algren................73 + 88 = 160
alik Eero Haveri ...................82 + 78 = 173
sotmest Raimo Ristilä .........77 + 77 = 154
kers Matti Kullas .................79 + 75 = 154
ltn Jukka Piirto ....................68 + 75 = 143
ylik Pauli Pitkäkoski ............70 + 72 = 142
ylik Kari Ketola ....................74 + 68 = 142
sotmest Kaarlo Karvinen ....73 + 68 = 141
sotmest Raimo Ojala ...........63 + 76 = 139
alik Juho Latva-Hoppala.....65 + 70 = 135
alik Niilo Nikkola .................66 + 64 = 130
ylik Juhani Hakala ...............59 + 65 = 124
ylik Matti Peurala .................42 + 79 = 121
maj Seppo Rinta-Hoiska.....77 + 44 = 121
alik Tuomo Lemivaara ........56 + 49 = 105
vääp Samuli Niinistö...........48 + 32 = 80
Varusmiehet näyttävät osaamistaan: kohta lähtee.
Kuva: Vesa Niemenmaa.
Tulikomentoja 3/2010
31
Tulenjohtovälineet
Jordanian Armeijan kehittämä
ajoneuvoalustainen Panthervalvontajärjestelmä on esitelty
SOFEX-messuilla Jordaniassa.
Järjestelmään kuuluu teleskooppinen masto, joka kantaa 50
kg:n kuorman. Tämä sisältää
tyypillisesti maastovalvontatutkan, optisen tähystysjärjestelmän
video- ja lämpökameralla sekä
laser-etäisyysmittarin. (International Defence Review, July 2010)
Saksan Thales on esitellyt uuden
kompaktin, kevyen pulssidoppler-periaatteella toimivan Lynxmaastovalvontatutkan. Tutkakokonaisuus painaa 25 kg sisältäen
sensoripään, jalustan, kaapelit, 6
tunnin akut sekä laptop-näytön.
(Jane’s News Briefs thisweek@
janes.com, 27.7.2010)
Paikannusvälineet
Israelilainen IAI on valmistanut
ADNAV-hybridipaikantamislaitteen
Israelin puolustusvoimia (IDF)
varten. Kokonaisuus painaa 2,2 kg
ja se hyödyntää sekä GPS-paikannusta että inertiapaikannusta, jota
varten siinä on valokuituhyrrät ja
inertia- sekä kiihtyvyysanturit. Järjestelmän kappalehinta on 20 000
USD. Nykyisten hankintasuunnitelmien mukaan IDF ostaa satoja
laitteita asennettaviksi joukkuetasan ajoneuvoihin. Operatiivinen
käyttöönotto on suunniteltu vuoden 2011 puoliväliin. (International
Defence Review, August 2011)
Tykistötiedustelu ja sensorit
Israelilainen IAI suunnittelee
toimittavansa Israelin Puolustusvoimille EL/I6001 –maasensorijärjestelmän vuoden 2010 lopulla.
Järjestelmä perustuu seismisiin
ilmaisimiin, GPS-paikantimiin
ja datavälitykseen. Seismisen
ilmaisimen sijasta on mahdollista
käyttää magneettista ilmaisinta,
infrapunakameraa tai mikrofoneja.
Järjestelmä saadaan toimimaan
lisävirtalähteellä jopa 90 vuorokautta. Kehitystyö on ollut käynnissä 5 vuotta ja nyt on menossa
kolmas sensorisukupolvi. Suurin
kehitystyö kohdistuu nyt laskentaalgoritmeihin, joilla virhehälytysten
määrää pyritään alentamaan.
Järjestelmän toimittamisen jälkeen
toteutettavien testien menestyksestä riippuen operatiivinen käyttö
saattaisi alkaa vuoden 2011 alkupuolella. (International Defence
Review, August 2010)
32
Il Primo Posto Helsingin reserviläistykkimiehet voittoon Italiassa
TEKSTI: ARTO PULKKI JA JYRI VILAMO
KUVA: JYRI VILAMO
Helsingin Reserviupseeripiirin nelihenkinen partio
voitti reserviläisten sarjan haastavassa Italian
Raid Commando sotilastaitokilpailussa tullen
kuudenneksi kaikkien joukkueiden kesken. PohjoisItalian Alpeilla 21.–22. toukokuuta järjestettyyn
kilpailuun osallistui nelisenkymmentä joukkuetta
kymmenestä eri Euroopan maasta.
Italian Raid Commando on
ammattisotilaille,
reserviläisille ja sotilasopetuslaitoksille
vuosittain järjestettävä kilpailu, johon osallistuu myös rajavartiolaitosten ja poliisien valmiusyksiköiden partioita. Kilpailun järjestäjänä toimii Italian Reserviupseeriliitto Unione
Nazionale Ufficiali in Congedo
d’Italia. Kilpailua voi suositella
kaikille, joita kiinnostaa oppia
sotilastaitoja yli aselajirajojen ja
samalla on myös erinomainen
mahdollisuus tavata ja tutustua
kansainväliseen sotilastoimintaympäristöön. Tapahtuman
suolana on vuosittain vaihtuva
kehystarina, jonka ympärille
kilpailutehtävät on rakennettu. Tämä tekee osallistumisen
haastavaksi myös kokeneillekin kävijöille ja mahdollistaa
samalla vähemmän kokeneiden partioiden pärjäämisen.
Kyseessä oli toinen kerta, kun
suomalaisista
tykkimiehistä
koottu joukkue osallistui tähän
Pohjois-Italian Alpeilla järjestettävään kansainväliseen sotilaspartiotaitokilpailuun. Viime vuoden tapaan lähes sama,
pääosin Kenttätykistökerhon
ja Uudenmaan Tykistökillan
aktiiveista koottu joukkue oli
reserviläisten sarjan voittaja.
Kuin Afganistanissa
olisi…
Tänä vuonna vajaan vuorokauden mittaisen kilpailun
reitillä oli pituutta noin 25
kilometriä ja nousua vuoristossa kertyi yli 1 500 metriä.
Taisteluvarustuksessa suoritetun marssin aikana noustiin kolmen noin 1100-1300
metrin korkuisen vuoren huipulle. Kilpailun kehyskertomuksena oli Nato-operaatioon kuuluvan Civil Military
Cooperation (CIMIC) -partion toiminta Afganistanin eteläosia vastaavassa ympäristössä Italiassa. Kilpailutehtäviin
kuului yösuunnistusta, pai-
Helsingin Reserviupseeripiirin
partiossa kilpailivat reservin
yliluutnantit Jorma Kainulainen,
Arto Pulkki, Jyri Vilamo ja Aki
Mäkirinta.
kantamistehtäviä vuoristossa,
pommien purkamista, kalustontunnistusta, ampumatoimintaa pistoolilla, haulikolla ja kiväärillä, taistelukentän
hätäensiapua, etsintä-, heitinja taistelutoimintaa ja erilaisia
CIMIC-tehtäviä. Epäsuorantulen taidoista oli apua kahdella eri rastilla, joilla pääsi
hyödyntämään niin tulenjohtajan kuin tuliaseman taitoja.
Suomalaisen partion valtteja
olivat tälläkin kertaa nopea
eteneminen ja hyvä suoriutuminen eri rastitehtävissä.
Kilpailun korkeasta tasosta
kertoo se, että siihen osallistui
useita maahanlasku-, laskuvarjo- ja tiedustelujoukkojen partioita Saksasta, Englannista,
Sveitsistä ja Italiasta. Suomalaisten tykkimiesten kuudes sija kokonaiskilpailussa ja reserviläissarjan voitto on tässä seurassa loistosuoritus. Kilpailun
kotisivut löytyvät osoitteesta:
www.italianraidcommando.it
uutisia
Suomelta ilmakuljetustukea Pakistaniin
Tulvat ovat aiheuttaneet katastrofin miljoonille pakistanilaisille. EU on pyytänyt
jäsenmailtaan avustusmateriaalia sekä tukea materiaalin
ilmakuljetuksiin Euroopasta
Pakistaniin. Puolustusministeriö teki päätöksen antaa tukea avustuslennolla, joka toteutetaan C-17 Globemaster
III -kuljetuskoneella Kööpenhaminasta Karachiin.
Suomi on mukana 12
maan ryhmässä, joka on
hankkinut kolme C-17 -sotilaskuljetuskonetta yhteiskäyttöön. Maat ovat pääosin NATO-jäseniä, Suomen lisäksi NATO:n rauhankumppanuusohjelman
jäsenistä mukana on Ruotsi.
Koneet on sijoitettu Pápan
lentotukikohtaan
LänsiUnkarissa.
Suomen osuus hankkeessa on 100 vuosittaista lentotuntia, joista tässä avustuslennossa käytetään noin
viidesosa. Avustuslento lähti 5.9.2010 ja sen rahtina
oli tanskalaisten toimittama kenttäsairaala. Kyseessä
on ensimmäinen kerta, kun
Suomi käyttää järjestelyä
humanitaarisiin tehtäviin.
Suomi oli ainoa EU-maa,
joka 24 tunnissa reagoi EU:
n avunpyyntöön ja tarjosi
sotilaskalustoa avustuskuljetusten toteuttamiseen.
Liity kiltaan!
Saat lehden.
uutisia
Terrorismi loppuu
usein sisäisiin kiistoihin
Filosofian maisteri Leena
Malkki tarkasteli kesäkuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöksessään kahden 1970-luvulla toimineen vasemmistolaisen terrorikampanjan
kehittymistä Alankomaissa
ja Yhdysvalloissa. Malkin
mukaan terrorikampanjat
loppuvat yksinkertaisesti
kannatuksen puutteeseen.
Kannatuksen
väheneminen johtui osaltaan
protestiliikkeen ja uuden
vasemmiston heikkenemisestä ylipäänsä 1970-luvun
puoliväliä kohti, mutta
myös ryhmien omista arviointivirheistä. Toimintaa halvaannutti merkittävästi se, että mukana olijat
ajautuivat kiistoihin keskenään.
Malkin tutkimus ei tue
väitettä, että terrori saatai-
siin loppumaan voimankäytöllä. Terrorikampanjoihin osallistuneet odottivat viranomaisten vastaavan kovilla otteilla ja
toivoivat, että vastatoimet
saisivat yhä useammat ihmiset kääntymään heidän
puolelleen. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että maltilliset vastatoimet saattavat parhaiten lannistaa
terrorikampanjaan osallistuvia.
Terroritoiminnan hiipumiseen vaikuttaa myös
se, kuinka helppoa toiminnasta on irtautua. Mitä
suuremman elämänmuutoksen terrorikampanjasta
lähteminen vaatii ja mitä
suurempia riskejä siihen
sisältyy, sitä todennäköisemmin osallistumista saatetaan jatkaa, vaikka motivaatio olisi jo heikko.
ilmoittautumislomake sivulla 19.
Tulikomentoja 3/2010
33
Talvisota 1939–1940.
Ensimmäinen torjuntavoitto. Veteraanit kertovat.
Suomen tie jatkosotaan
1940–1941.
Taistelu Laatokan Karjalassa. Syväriltä Nietjärvelle
kesällä 1944.
Ihantalan ihme.
Korpisodan suurvoitto. Veteraanit kertovat. Ilomantsin
mottitaistelut elokuu 1944.
Esitysten painopiste on määrällisestikin vuoden 1944 torjuntavoittojen kuvaamisessa. Näitä levyjä on kolme ja ne käsittelevät ennen muuta Nietjärven
taistelua, Ihantalan suurtaistelua ja sodan viimeistä voittoa
Ilomantsissa. Kaikissa näissä
kerrotaan myös tapahtumien
taustaa. Viidestä levystä kaartuu kokonaisuus sodan ankarista vuosista.
Traaginen talvisota
Talvisota on alaotsikoltaan
”Ensimmäinen torjuntavoitto”. Tässä ehkä käsikirjoittajat
Tuomo Rysti, Max Jakobson
ja Ilmari Hakala tekevät hieman väkivaltaa historian todellisuudelle, mutta toisaalta:
tältähän asiat näyttävät nyt jälkeenpäin katsottuna. Epäsuorasti otsikko sisältää ajatuksen,
että jatkosota oli kuin ennalta
määrätty kohtalo Suomelle ja
ettei muita vaihtoehtoja ollut.
Näin tietysti olemme tottuneet
ajattelemaan.
Talvisodan taustasta kerrottaessa korostetaan kuitenkin
ehkä liikaa valtiovallan haluttomuutta myöntää määrärahoja varustautumiseen. Tosiasia
kuitenkin oli, että koko 1930luvun määrärahoja joka vuosi korotettiin ja lopulta saatiin
jopa aikaan Suomen historiassa
lähes ainutlaatuinen perushankintalaki. On muistettava, että
myös muissa pikkuvaltioissa ja
isommissakin varustelut olivat
täysin kesken – jopa pahemmin kuin Suomessa.
34
Suomalainen sankaritarina
Tykkimiehet ry on suorittanut suuren urakan muutaman
viime vuoden aikana laadituttamalla viiden dvd-levyn verran
dokumentaarisia tai puolidokumentaarisia kuvauksia Suomen
sodanajan historiasta ja eräiden merkittävimpien taistelujen
historiasta. Materiaali kattaa melko hyvin talvisodan ja sen
taustan sekä Suomen tien jatkosotaan. Tällöin esillä on myös
paljon poliittiseen historiaan liittyvää kuvamateriaalia.
Viimeiseen mieheen -elokuvan arvostelu julkaistaan
seuraavassa numerossa.
hyyttä ja täydellistä uskoa Saksan aseiden voittoon Suomen
toiminnan perustana olisi ehkä kannattanut vielä enemmän
korostaa. Muutama virhekin
on eksynyt mukaan: Waldenin nimeen ei kuulu heittomerkkiä, kuten tekstissä muutamaan kertaan esiintyy, Petsamoa ei sanottu vain Euroopan,
vaan jopa maailman rikkaimmaksi nikkeliesiintymäksi, Rytiä ei valinnut presidentiksi
eduskunta, vaan vuoden 1937
valitsijamiehet.
Tuntematon Nietjärvi
Nietjärven taistelu on jäänyt
suurelle yleisölle tuntemattomammaksi kuin moni muu kesän 1944 taistelu. Sen vuoksi
onkin hienoa, että levysarjassa
tämä merkittävä ja osin ratkaiseva taistelu on nostettu sille
kuuluvaan arvoon. Itse asiassa
taistelun tausta ja vetäytyminen Syvärin tasalta saa esityksessä perusteellisen kuvauksen.
Tässä esityksessä onkin eniten
uutta tietoa tavalliselle sotahistorian harrastajalle. Käsikirjoittajina ovat Tuomo Rysti ja
Matti Koskimaa.
Talvisodasta jatkosotaan
Ihantalan ihme
Samat asiantuntijat kuin talvisota-osassa ovat kirjoittaneet
myös tämän osan käsikirjoituksen. Sinänsä kerronta ei
tuo uutta totuttuun tarinaan
Suomen valintojen mahdottomuudesta. Sodan arvioitua ly-
Ihantalan ihme – esitys on
keskeisin kaikista tärkeytensä
vuoksi. Sen käsikirjoittaja on
Tuomo Rysti. Itse asiassa esityksessä kaartuu esiin koko
Kannaksen suurtaistelu pääpuolustuslinjalta Ihantalaan.
Esitys on selkeä ja havainnollinen. Silmään pistivät perustelut VT-linjan keskeneräisyydestä. Se ei suinkaan johtunut
varojen ja miesvoiman puutteesta, vaan ylijohdon eli Mannerheimin väärästä tilanteenarviosta! Hieman epätarkka on
myös selvitys Ryti – Ribbentrop
-sopimuksen tuloksista: panssarinyrkkejä ja – kauhuja oli
tuotu Suomeen jo varhain keväällä ja niin saksalaiset panssarijoukot kuin lento-osastokin
tulivat jo ennen sopimusta. Sopimus luonnollisesti takasi toimitusten jatkuvuuden.
Viimeinen voitto
Ilomantsin mottitaisteluissa käsikirjoittajana on edelleen Tuomo Rysti, mutta asiantuntijoina Antti Juutilainen ja Matti
Koskimaa, kokeneet sotahistorioitsijat. Talvisota-levyyn verrattuna tässä on huomattavasti
paremmat haastateltavat – yksin jo nuoremman ikänsäkin
takia. Jos talvisota-levyllä haastattelut jäävät enemmän kuriositeeteiksi, niin tällä levyllä
haastatteluilla on antaa todellista sisältöä. 53-minuuttinen
esitys on kuitenkin hieman liian pitkä.
Yhteenvetoa
Sarja on kiistämätön suursaavutus, mutta se herättää myös
joitain kysymyksiä. Ensinnäkin esitykset ovat hieman liian
pitkiä, varsinkin jos ajatellaan
niitä esitettävän vaikkapa koululaisille – jota toivoisi. Olisi
kannattanut pitää 30 minuuttia ehdottomana maksimina ja
jättää jälkeenpäin ”ennallistettua” paukuttelua Suomi-konepistooleilla sekä Emma-pikakivääreillä vähemmälle.
Puhuttu selostus oli sinänsä
hyvä – Lars Svedberg on erinomainen. Mutta tuskin on tarpeen niin kovasti alleviivata ja
korostaa joukkojen saavutuksia
tai Suomen oikeita motiiveja.
Kyllä ne asiatekstistäkin ilmenevät. Nyt vaikutelmaksi toisinaan jää jonkinlainen ”propagandailmaisu”. Minun on tässä
iässä vaikea arvioida, miten esimerkiksi nykyinen koululaissukupolvi tähän sävyyn reagoi.
Kolmas ja vakavin huomautus koskee dokumentointia.
Ammattitutkijana olen ehdottomasti sitä mieltä, että autenttinen arkistokuva ja jälkeenpäin ennallistetut taistelukohtaukset pitäisi selkeästi erottaa
toisistaan esimerkiksi TV-ruudun alaosassa olevalla merkinnällä ”Arkistokuvaa”. Taistelukohtausten ennallistukset on sinänsä tehty suurella huolella ja
autenttisesti. Se on kerta kaikkiaan erinomaista työtä. Mutta
siitä huolimatta – totuuden nimessä – ne pitäisi erottaa arkistokuvasta. Eihän voitaisi ajatella tehtävän sodista kuvateosta,
jossa olisi erottelematta autenttisia arkistokuvia ja sitten lavastettuja kuvia! Sehän olisi ihan
mahdoton ratkaisu. Näin myös
elävässä kuvassa.
Tästä kritiikistä huolimatta toivoisin näiden dvd-levyjen
olevan koulujen historianopetuksessa käytössä.
Martti Turtola
Kirjoittaja on sotahistorian professori Maanpuolustuskorkeakoulun
Sotahistorian laitoksella
Tulikomentoja 3/2010
35
Sitä tarvitaan myös
tulevaisuudessa.
w w w. v a r m a . f i
Hyvää
työtä.