Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan

Transcription

Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan
Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4
Tulikomentoja on vuoden kiltalehti, s. 2
Pirkanmaalle avattiin uusi
maanpuolustustukikohta, s. 8
2/2012
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija: Suomen Tykistömuseo
Toimituskunta:
Sirkka Ojala, päätoimittaja
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
Samuel Fabrin, toimitussihteeri
[email protected]
Lehden postitusrekisteri:
[email protected]
Lauri Haavisto
[email protected]
Aki Kinnunen
[email protected]
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
[email protected]
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
[email protected]
Jukka Sippola
[email protected]
Juhani Suni
Lehden kiltasivut:
[email protected]
Vuoden kiltalehti 2011 Tulikomentoja
Tulikomentoja -lehtemme valittiin
Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n
vuoden 2011 kiltalehdeksi. Kunniakirja ja Tapio Wirkkalan palkintolautanen luovutettiin lehdelle ja
sen tekijöille Suomen Tykistömuseolla pidetyssä Maanpuolustuskiltojen liiton kevätliittokokouksessa
14. huhtikuuta 2012. Hämeenlinnassa toimiva Kehys- ja taidetarviketukkuliike Raamarit Oy on tukenut meitä kehystämällä palkintolautasen, kunniakirjan sekä palkitun lehden 3/2011 kannen
arvokkaaksi kokonaisuudeksi ja palkintotaulu on nyt sijoitettu kaikkien ihailtavaksi Suomen Tykistömuseon ensimmäisen
kerroksen aulatilaan.
Arvosteluraadin huomiota lehdestämme
• Lehti ottaa näkyvästi kantaa ajankohtaisiin asioihin
• Hyvä taitto ja paikka paikoin yllätyksellinen, upea kuvitus
• Lehden 3/2011 kansikuva on loistava, tilannekuva, jossa
on aitoa tunnetta
• Jutuissa huokuu historian havina, lukija saa muistoelämyksiä
• Miellyttävä lukea, riittävästi väliotsikoita
• Tehdään erityisesti killan näkökulmasta unohtamatta
nuoria ja Puolustusvoimia
• Lehden sivuilta heijastuu tekemisen ilo ja usko omaan
alaan
• Lisää tällaista, kiitos!
Kalevi Virtanen
[email protected]
Erkki Wuolijoki
[email protected]
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
[email protected]
PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13 100 Hämeenlinna
[email protected], 050 368 8460
ILMOITUSAINEISTO
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka
Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected], (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
2
Kansi: Tähystystä vihollisen asemiin, Arttu ja Hannu Sodasta
rauhaan -elokuvassa. / Sirkka Ojala
ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833)
3DLQRWXRWH
Taustalla: JTR:n 96. perinnepäivä / Sirkka Ojala
pääkirjoitus
kuva: Hannu Vettenranta
TULIKOMENTOJA
2/2012
Tulikomentoja vuoden kiltalehti ...........................2
Pääkirjoitus, Sirkka Ojala .......................................3
Tykkimiesten uusi elokuva on kokonaisesitys
viime sodistamme, Jukka Sippola .........................4
Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen..............7
Tapahtui sotilasjunassa,
Seppo Pirinen/Seppo Parkkinen..............................7
Pirkanmaalle avattiin uusi
maanpuolustustukikohta, Sirkka Ojala.................8
Lääkintämiehen kuulumisia Niinisalosta,
Kiltatyö antaa
uusia kokemuksia
Eetu Välkkynen........................................................9
Muutos on myös mahdollisuus,
Harri Kainulainen ..................................................10
Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen ................ 11
Suomen Tykistön päivä, Sirkka Ojala .................12
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu,
Mikko Kero.............................................................14
Tykkimiehet ry:n uudet kunniajäsenet,
Kari Halonen, Veli Kauranen .................................15
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni .......................16
Tykistöprikaati juhli 20-vuotista taivaltaan,
Sirkka Ojala ...........................................................22
Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari ..............23
Intrepid Sea, Air and Space Museum,
New York, Jyri Vilamo ...........................................24
Museoesineet kertovat, Samuel Fabrin ..............26
Kiltaveteraani Mauno Niemisen muistolle,
Jaakko Rytty ..........................................................27
Puolustusvoimauudistus esillä Tykistöprikaatin
Killan kevätkokouksessa, Kalevi Virtanen ..........28
Jääkäritykistörykmentti juhli
96. perinnepäiväänsä, Sirkka Ojala .....................29
Pihatalkoissa kakskerrassa, Sirkka Ojala ..........30
Merkkipäivät, Juhani Suni ....................................31
Rakkaudesta ruosteiseen rautaan osa 2,
Tapani Piippo .........................................................32
Tykistöprikaatin 20 vuoden taival kansien väliin,
Samuel Fabrin .......................................................34
Tykkimies 2012, Samuel Fabrin ...........................34
Maasotakoulun tykkimies Lontoossa,
Ilkka Ikonen ...........................................................36
Tykistöprikaatin kiltalaiset Italiassa,
Matti Soini ..............................................................38
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
3/12
4/12
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
16.8.
16.10.
38
47
Viime syksynä Niinisalossa viettämästäni sateisesta mutta unohtumattomasta Sodasta rauhaan -elokuvan kuvausviikosta on vierähtänyt yli
seitsemän kuukautta. Nyt Tykkimiehet ry:n mittava elokuvatuotos on
viimein valmis. Me kiltalaiset, jotka
näyttelimme elokuvassa, odotamme
malttamattomasti, että näemme valmiin lopputuloksen – sen, millainen
dokumenttifilmistä ohjaaja Tuomo
Rystin ja tuotantotiimin käsissä on
tullut. Vähän myös jännittää, tunnistammeko itsemme valkokankaan elokuvakohtauksista, joissa sekoittuvat Niinisalossa kuvattu
materiaali ja autenttiset sodanaikaiset filminpätkät.
Jatkosodan alkamisesta on kulunut yli
seitsemänkymmentä vuotta mutta yhä sota
vaikuttaa monen ihmisen elämään, vaikka
veteraanisukupolvemme harveneekin päivä
päivältä. Onkin siis tärkeää dokumentoida
sota-ajan tapahtumia jälkipolville, sillä veteraanimme eivät ole enää pitkään tarinoitaan
meille kertomassa. Itselleni kuvauksissa tuli
välillä hyvin todellinen olo ja mieleen hiipi
kysymys, miten sodasta oikein selvittiin. Nyt
koen myös entistä suurempana menetyksenä
sen, että oma talvi- ja jatkosodassa palvellut
isäni sekä Salpalinjan rakennustöissä muonittamassa ja kenttäsairaalassa työskennellyt
Lotta-tätini eivät ole enää minulle omia tarinoitaan kertomassa.
Meille amatöörinäyttelijöille elokuvassa esiintyminen oli antoisaa vapaaehtoista
maanpuolustustoimintaa. Elokuvantekoon
osallistuessamme myös kunnioitimme tavallamme meille vapaan isänmaan lunastaneita
veteraaneja ja sankarivainajia, ja ainakin itse
opin katsomaan monia asioita uusin silmin.
Lisäksi jokainen meistä sai näin jättää myös
pienen piirron itsestään historian lehdille.
Pitkäjänteinen työmme
Tulikomentojen eteen on huomattu
Kiltatyö on monin tavoin antoisaa ja palkitsevaa. Iloinen yllätys tuli omalle kohdalleni
Tulikomentoja 2/2012
muutama viikko sitten, kun Maanpuolustuskiltojen liitto valitsi vuoden 2011 kiltalehdeksi tämän Tulikomentoja-lehtemme. Palkinto oli todellakin yllätys, vaikka sitä olin
hiljaa mielessäni lehdelle toivonut jo jonkin
aikaa. Palkitun lehtemme kannessa ollut naurava Uusi-Matti sulatti arvosteluraadin sydämet ja nauroi siis meidät voittoon. Oli myös
upeaa noutaa kunniakirja ja arvokas palkintolautanen nimenomaan lehden syntysijoilla
Suomen Tykistömuseolla, jonne lehden julkaisuvastuu siirrettiin. Viime vuonna meillä
oli hyvä tiimi lehteä tekemässä. Haluankin
tässä kiittää lämpimästi kaikkia teitä lehden
tekemiseen osallistuneita sekä viime vuonna
päätoimittajana toiminutta Lauri Haavistoa. Tästä on hyvä jatkaa, ja toivon palkitsemisen siivittävän työtämme myös jatkossa, koska hyvä lehti syntyy vain tiimityönä.
Haluan myös, että tänä vuonna tämä hyvä
kiltalehtemme löytyy yhä useamman kirjaston lehtihyllystä. Näin tieto toiminnastamme kantautuu yhä laajemmalle ja sitä kautta
voimme saada myös uusia kiltalaisia mukaan
joukkoon.
Nyt jäämme siis odottelemaan kesäkuun
19. päivää, jolloin Sodasta rauhaan -elokuvan
ensiesitys on Suomen Tykistömuseolla. Samaan aikaan museolla avautuu myös kuvausviikolla ottamistani valokuvista koottu pienimuotoinen näyttely.
Aurinkoista ja antoisaa kesää kaikille!
Sirkka Ojala
3
Tykkimiesten uusi elo
kokonaisesitys viime
TEKSTI: JUKKA SIPPOLA
KUVAT: JUKKA SIPPOLA, KARI HALONEN JA SIRKKA OJALA
Sodasta rauhaan -dokumenttielokuva kertoo Suomen
raskaasta taipaleesta välirauhasta lopulliseen Pariisin
rauhaan vuonna 1947 ja sen ehtojen täyttämisestä. Tykkimiehet ry:n tuottamaa elokuvaa filmattiin
viime syksynä Niinisalossa ja täksi kesäksi se saadaan
Suomen Tykistömuseon näytäntöihin.
Tykkimiehet ry:n uusin dokumenttielokuva on valmis tämän lehden ilmestyessä. Kyseessä on jo seitsemäs osa viime sodistamme kertovassa elokuvasarjassa. Kaikkia elokuvia
esitetään Suomen Tykistömuseon vetonauloina vaikuttavalla äänentoistolla varustetussa museon auditoriossa sekä
myydään myös DVD-levyinä.
Ensimmäiset Tykkimiesten
elokuvat keskittyivät kertomaan yksittäisistä taisteluista,
kuten sarjan ensimmäinen elokuva, joka kertoo Tali-Ihantalan suurtaistelusta. Sittemmin
elokuvissa siirryttiin suurempiin kokonaisuuksiin. Vuonna 2007 valmistui talvisodasta kertova elokuva ja vuonna
2009 elokuva Suomen tie jatkosotaan.
Uuden Sodasta rauhaan elokuvan on ohjannut Tuomo Rysti, jonka kädenjälkeä
ovat kaikki muutkin Tykkimiehet ry:n Suomen Tykistömuseota varten tehdyt dokumenttielokuvat.
Arkojakaan aiheita ei
kaihdeta
Nyt valmistunut Sodasta rauhaan on jatkoa vuoden 2009
elokuvalle, mutta silti täysin
itsenäinen kokonaisuus. Se
kattaa kokonaisesityksenä sotavuodet 1941–1945 eli jatkoja Lapin sodan sekä rauhanteon seuraukset sotasyyllisyysoikeudenkäynteineen ja raskaine
sotakorvauksineen. Viimeinen
sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman matkalla
Neuvostoliittoon 18.9.1952.
Ohjaaja Tuomo Rystillä oli homma hanskassa satoi tai paistoi.
4
okuva on
sodistamme
Uusi elokuva käsittelee myös
yhä edelleen arkoja aiheita, kuten
asekätkentää sekä neuvostopartisaanien Lapissa siviilikohteisiin
tekemiä julmia iskuja. Suoraan
kommunistisen puolueen alla, ei
siis Puna-armeijan alaisina, toimineet partisaanit raportoivat
tuhonneensa sotilastukikohtia,
vaikka heidän jäljiltään suojattomiin Lapin pikkukyliin jäi lähinnä naisten ja lasten ruumiita.
”Partisaani-iskujen tuhoista
on olemassa todella järkyttävää
valokuvamateriaalia, mutta emme halunneet käyttää sitä filmillä, koska tätä elokuvaa tulee katsomaan myös runsaasti koululaisia ja muita alaikäisiä”, Tuomo
Rysti kertoo.
Juuri koululaisia ja kaikkia
muitakin sotilastermejä tuntemattomia varten Sodasta rauhaan -elokuvassa kerrotaan aina sotilasjoukkojen – esimerkiksi pataljoonan ja divisioonan
– miesvahvuudet. ”Tämä auttaa
paremmin hahmottomaan, millaisesta porukasta kulloinkin on
kyse”, Rysti sanoo.
Löydä kiltalainen
kypärän alta
Reserviläiset eri tykistökilloista ovat jälleen vahvasti mukana
elokuvan taistelukohtauksien
kuvaamisessa. Tuttujen kiltalaisten bongaaminen on osa elokuvan viehätystä, ja filmiltä voi
löytää vaikkapa lehtemme päätoimittajan lottana. Näitä kohtauksia filmattiin viime syksynä
Niinisalon Pohjankankaalla Tykistöprikaatin avustuksella.
Dramatisoidut jaksot on liitetty saumattomasti alkuperäiseen sodanaikaiseen mustavalkomateriaaliin. Samaa tekniikkaa on ohjaaja Tuomo Rysti
käyttänyt menestyksellisesti aiemmissakin Tykkimiesten sotahistoriaelokuvissa.
Dramatisoituja taistelujaksoja tarvitaan, koska sota-ajalta ei
juuri löydy filmejä eturintaman
taisteluista. TK-kuvaajien tuottamaa materiaalia löytyy kyllä
runsaasti rauhallisemmista rintamaolosuhteista.
Jatkuu sivulle 6 >>
Kenraali Jaakko Valtanen kiitteli Tykkimiehet ry:tä jälleen
uudesta ansiokkaasta dokumenttielokuvasta.
Kuvassa vasemmalta Boris Wilander, Lars Collin, Arto Alasjärvi,
Jouko Alasjärvi ja Jarmo Peltola ja Jaakko Valtanen.
Tulikomentoja 2/2012
5
>> Jatkoa sivulta 5
”Sota-aikana sanottiin, että
kyllähän meiltä miehiä riittäisi kuvaamaan vaarallisiinkin
paikkoihin, mutta ei kameroita”, Tuomo Rysti nauraa.
TK-kuvaajien sodassa käyttämä kamerakalusto oli pääosin
hankittu Helsingin vuoden
1940 olympialaisiin, jotka peruuntuivat talvisodan takia.
Professori Leskinen
asiantuntijana
Sodasta rauhaan -elokuvan tärkeänä historia-asiantuntijana
toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Jari Leskinen. Jari Leskisellä
on keskeinen rooli elokuvassa
hänen viedessään sotatapahtumia eteenpäin ”puhuvana päänä”. Hän pyrkii antamaan viimeisimpään tutkimustietoon
perustuvan, mahdollisimman
realistisen ja propagandasta vapaan kuvan sotatapahtumista.
Professori Leskinen myös
kommentoi ja avusti eloku-
van alkuperäiskäsikirjoituksen
muokkaamista, josta vastasi työryhmä Jouko Alasjärvi,
Jouko Huhtala, Jorma Keino, Mikko Kero, Tuomo Rysti ja Kari Vilamo.
Elokuvan
kertojaäänenä
kuullaan Lars Svedbergiä.
Svedbergin rauhallinen, luotettava ääni kannattelee jo
seitsemännen kerran Tykkimiehet ry:n sotahistoriallista
elokuvaa.
Myös tästä elokuvasta tullaan tekemään eri kieliversioita, ja Sodasta rauhaan nähdään
aikanaan myös televisiossa
TV2:lla.
Nyt katsomaan
Tykistömuseoon
Ennakkonäytöksessä 7. toukokuuta Helsingissä nähdyn filmiversion pituus oli tunti ja
15 minuuttia. Ennakkonäytöksessä katsottiin vielä hieman viimeistelemätön versio,
koska elokuvaa ei ehditty vielä
saada aivan valmiiksi. Ohjaa-
Tuttujen kiltalaisten bongaaminen on osa elokuvan
viehätystä. Filmiltä voi löytää vaikkapa lehtemme
päätoimittajan lottana.
Tunnistatko nämä viisi taktista merkkiä?
6
1.
3.
4.
5.
3.
Oikeat vastaukset
sivulla 19.
Sodasta rauhaan -elokuvan keskeisiä tekijöitä olivat Tykkimiehet ry:n
käsikirjoittajatiimin lisäksi (vas.) sotahistorian asiantuntija, professori
Jari Leskinen, ohjaaja Tuomo Rysti ja kertojaäänenä toiminut Lars
Svedberg.
ja Tuomo Rystin mukaan valmiin DVD-version pituus voi
vielä loppuhionnassa muutaman minuutin muuttua.
”Tykistömuseon näytöksiä
varten jaamme Sodasta rauhaan -elokuvan kolmeen tai
neljään erilliseen teemaan,
joista jokainen jakso toimii itsenäisestikin”, Rysti kertoo.
Sodasta rauhaan -elokuvan
ennakkonäytöksen kutsuvierasjoukossa oli mukana kenraali Jaakko Valtanen, viimeinen
tammenlehvätunnusta
kantanut Puolustusvoimain
komentaja. Kenraali Valtanen käytti kiitospuheenvuoron kutsuvieraiden puolesta
ja totesi Tykkimiehet ry:n ja
ohjaaja Tuomo Rystin jälleen
onnistuneen luomaan vaikuttavan sotahistoriallisen elokuvan, joka antaa todenmukaista kuvaa vaikeista sota-ajoista
nuoremmille polville.
Sodasta rauhaan -elokuva
on jälleen yksi hyvä syy vierailla ensi kesänä Suomen Tykistömuseossa.
Historiallisen laaja puolustusvoimauudistus etenee. Tätä
kirjoitettaessa ollaan jo tietoisia
”suurista linjoista”. Muutoksia
on odotettavissa sekä poikkeusolojen että normaaliolojen
rakenteisiin ja toimintoihin.
Peruslinja on selvä. Toiminnat ja rakenteet on sopeutettava resursseihin. Käytännössä tämä tarkoittaa määrällistä
laskua monissa mittaluvuissa.
Muutos koskettaa koko puolustusvoimia – tykistö mukaan
lukien.
Tykistön
näkyvimmät
muutokset ovat rauhan ajan
koulutusorganisaatiossa. Tarkastajana pahiten kirpaisee Tykistöprikaatin aseman muuttuminen itsenäisestä aselajijoukko-osastosta valmiusyhtymän osaksi, siis liitettynä hallinnollisesti Porin Prikaatiin.
Jos muutoksen näkee hallinnon keventämisenä ja lisäresursointina kouluttajatehtäviin, näkyy tunnelin päässä valoa. Muutos voi olla aina myös
mahdollisuus.
Uusi, vuoden 2015 alussa
aloittava Säkylän ja Niinisalon varuskuntiin toimintansa
sijoittava joukko-osasto, voi
olla enemmän kuin tämänhetkisten Porin- ja Tykistöprikaa-
tien yhteissumma. Niinisalon
koulutuskeskuksesta voi tulla
tehokas maavoimien kokonaisuus, jossa kyetään harjoittamaan usean aselajin yhteistoimintaa myös tehokkailla kovapanosammunnoilla. Jatkosuunnittelu on käynnistynyt.
Niinisalon merkitys aselajin
keskeisenä tutkimus- ja koulutuskeskittymänä säilyy. Uskon,
että suunnittelu tuottaa hyvän
kokonaisuuden, josta hyötyy
myös tykistöjärjestelmä.
Vuoden 2012 päätapahtuma tykistön kannalta on yhä
Rovajärven ampumaharjoitus kesäkuussa, jonka nimeksi on muotoutunut Maavoimien Vaikuttamisen Harjoitus
(MVH 2012). Nimensä mukaisesti harjoituksessa toimii
maavoimien
vaikuttamisen
elementtejä yhdessä. Aiempiin
vuosiin lisäyksenä on mittava
panssarintorjuntaohjusjoukkojen osallistuminen harjoitukseen. Yhteinen vaikuttaminen on eräs harjoituksen teemoista. Tärkeintä on kuitenkin, että palkattu henkilökunta ja asevelvolliset saavat harjoitella johtajina, kouluttajina
ja osana joukkoaan erittäin
todenmukaisessa toimintaympäristössä. Tämä harjoitus on
Tapahtui sotilasjunassa
Rovajärveltä
kevättalvella
1959 tulleessa sotilasjunassa
oli Karjalan Tykistörykmentin ampumaleirillä ollut kalusto ja miehistö. Kalusto oli
junan etuosassa avovaunuissa
ja miehistö peräpäässä härkävaunuissa. Härkävaunujen
molemmissa päissä oli laverit
kahdessa kerroksessa ja keskellä vaunua kamiina.
Yhdessä vaunussa matkusti taisteluvälinealikersantti
Seppo Parkkinen. Mikkelissä
juna pysähtyi. Seppo hyppäsi vaunusta ja soitti aseman
Tulikomentoja 2/2012
yleisöpuhelimella kotiin. Koti
oli Pitkäjärven tasoristeyksen
lähellä Mikkelin eteläpuolella.
Oli sunnuntai. Isä oli kotona,
ja kotona oli myös äidin leipomaa pullaa. Niinpä Seppo
pyysi isää tuomaan paketin,
jossa olisi ainakin pullaa, Pitkäjärvelle ja heittämään paketin hänelle vaunuun. Juna seisoi Mikkelissä puolisen tuntia.
Isä ennätti ajoissa paketin
kanssa tasoristeykseen. Mikkelistä lähdettäessä on ylämäkeä,
joten junan nopeus ei ollut
kovin suuri. Oman pojan etsi-
aselajin kannalta ”kruununjalokivi”, jota ei saa hukata vaan
jota on yhä jalostettava.
Vaikka tulevat muutokset tykistössäkin ovat hieman
mollivoittoisia, perusnäkymä
ei ole umpisynkkä. Käynnissä olevat hankkeet etenevät
ja tuottavat pitkään kaivattua
ulottuvuutta tulenkäyttöömme. Patteristomme saavat luotettavat johtamisjärjestelmät,
jotka mahdollistavat hajautetun taistelutaktiikan lisäten
taistelukestävyyttä. Meillä on
varaa katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen uskoen, että
uusi puolustusvoimarakenne
on tasapainoinen ja mahdollistaa myös resurssien kohdennukset materiaaliseen kehittämiseen tulevinakin vuosikymmeninä. Ja mikä tärkeintä:
meillä säilyy yleiseen asevel-
vollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä, joka takaa sen,
että koulutettavat ovat jatkossakin ikäluokkiensa parasta Aryhmää. Kun sitoutuneiden ja
ammattiylpeiden kouluttajien
määrä saadaan pidettyä tulevaisuudessa riittävänä, ammattitaitoisia tykkimiehiä on jatkossakin käytettävissä maanpuolustuksen tarpeisiin.
Näillä ajatuksilla luottavaisena eteenpäin. Kentän tuki
on välttämätön hyvinäkin aikoina, mutta erityisesti sitä tarvitaan muutoksessa. Muutos
on aina myös mahdollisuus.
Toivotan kaikille tykkimiehille – ja heitinmiehillekin – palveluksessa ja reservissä vireää
kesän odotusta ja menestystä
päivittäisiin ponnistuksiin.
minen liikkuvan junan oviaukoista ei ollut helppoa. Niinpä
isä heitti paketin avovaunussa MAN-diesel-tykinvetäjän
kanssa olleelle alikersantti Hirvikoskelle ja huusi, että se on
Parkkiselle.
Kohta näkyi omakin poika
ohi kiitävän vaunun oviaukossa. Hänelle isä vilkutti.
Jonkun ajan kuluttua vaunun, jossa Seppo Parkkinen
oli, päädyssä olleeseen metalliluukkuun koputettiin. Sieltä
Hirvikoski huusi Parkkiselle:
”Sulle on paketti”. Seppo vastasi: ”Elä lähe, katotaan mi-
tä siinä on”. Siinä oli muun
muassa pulla, josta Seppo
antoi Hirvikoskelle puolet.
Vaatii rohkeutta ja taitoa
tuoda paketti liikkuvassa junassa useamman tavaravaunun yli, mutta olihan Hirvikoski taitava myös esimerkiksi ilman satulaa ratsastamisessa.
Vaikka rikottiin useitakin
määräyksiä, Seppo sai pullansa, näki vilaukselta isänsä,
ja matka jatkui kohti Lappeenrantaa.
Eversti Esko Hartikainen
Seppo Pirinen/Seppo Parkkinen
7
Prikaatikenraali
Kyösti Halonen
Kiltakolo, maanpuolustustukikohta.
Komentaja
Matti Eskola
Insinöörieversti
Mika Hyytiäinen
Takamaan Maanpuolustustukikohta antaa
uusia mahdollisuuksia
reserviläisten koulutukseen
SIRKKA OJALA
Maanpuolustusjärjestöt ja puolustusvoimat saivat yhteiskäyttöönsä uuden tukikohdan, kun
Teknillisen Tutkimuslaitoksen
20 hehtaarin kokoinen Maanpuolustustukikohta avattiin virallisesti 16. huhtikuuta 2012.
Tukikohdan suunnittelu Ylöjärvelle alkoi jo vuonna 2008,
kun Alakylän huonokuntoinen
asuinalue purettiin ja muun
muassa vanhan kaivosalueen
rikastamomaa peitettiin. Näin
saatiin viiden hehtaarin suuruinen rastikoulutuspaikka. Syksyllä 2011 tukikohdan alueen
metsiä raivattiin, yli-ikäisiä
puita poistettiin ja alueelle rakennettiin 1,6 km pituinen
hiekkapäällysteinen ”pururata”, jonka yhteydessä on myös
lihaskuntopiste. Lisänä ovat
myös tennis- ja lentopallokenttä, monipuoliset rakennukset
sekä 10 metrin kolmipaikkainen ilma-aserata.
8
Avajaistilaisuudessa Pirkanmaan aluetoimiston päällikkö
komentaja Matti Eskola totesi, että kertausharjoitusten
väheneminen pakottaa puolustusvoimat etsimään uusia
toimintamalleja reserviläisten
kouluttamiseksi. Eskolan mu-
kaan jatkossa suuret joukkoharjoitukset korvataan tarkoin
rajatuilla
tehtäväkohtaisilla
kertausharjoituksilla ja MPK:
lta tilatuilla kursseilla esimerkiksi
Perustamiskeskusten
avainupseereille. Eskola sanoi
Lakialan maanpuolustustuki-
MPTKK:n RAKENNUKSET JA PUITTEET
Monitoimitalo
• Sauna, kuntosali, ilma-aserata, neuvottelu- ja
koulutustiloja.
Ruokala
• Koulutus- ja ruokailutilat noin 60 henkilölle.
Majoitusrakennus (Löpsälä)
• Majoitus noin 10 hengelle.
Kiltakolo
• Koulutustilaa noin 15 henkilölle sekä keittiö.
Kunto- ja koulutusrata
• 1,6 km ja lihashuoltopaikka
• Tukikohdan varauksia koordinoi Pirkanmaan
aluetoimisto. Varaukset käytöstä osoitetaan
PVTT:n johtajan sihteerille puh. 02 99 550 101.
kohdan sopivan sekä näihin
tarkoituksiin että esimerkiksi Maakuntakomppanioiden
rekrytointitilaisuuksiin ja kuntotestauksiin erinomaisesti.
Pirkanmaan MPK:n koulutus- ja tukiyksikkö on testannut Maanpuolustustukikoh-
dan tiloja kursseillaan jo useasti kuluneen vuoden aikana, ja
Pirkanmaan Tukiyksikön päällikkö majuri Ilkka Tilli on todennut kouluttajineen tilat ja
maaston varsin toimiviksi. Tilli kertoikin, että ensi vuonna
tukikohdassa järjestetään suurin osa Pirkanmaan kursseista.
Näin se tulee suurelta osalta
korvaamaan Hallin varuskunnan menettämisen.
Myös tukikohdan avannut
Tampereen varuskunnan päällikkö ja Maavoimien Materiaalilaitoksen johtaja prikaatikenraali Kyösti Halonen totesi,
että vaikka Puolustusvoimista
puhuttaessa taivaalla on ollut
viime aikoina synkkiä pilviä,
on Takamaan tukikohta uusi
mahdollisuus, jota kannattaa
hyödyntää, käyttää ja yhdessä
kehittää entistä paremmaksi.
Prikaatikenraali Halonen uskookin, että tukikohdalle löytyy käyttäjiä, sillä Pirkanmaalla
asuu noin 150 000 asevelvollista ja maakunnassa toimii lisäksi
noin 250 maanpuolustusjärjestöä. Halonen uskoo, että uuden alueen myötä järjestöt voivat paremmin verkottua keskenään ja harjoitella tiiviisti puolustusvoimien kanssa.
Tutkimuslaitoksen johtaja
insinöörieversti Mika Hyytiäinen korosti alueen monipuolisuutta. Hyytiäinen sanoi, että
kerralla ei ole pyrittykään tekemään valmista tukikohtaa, vaan
alue muotoutuu ja kehittyy
vuosien kuluessa käyttäjiensä
toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Kymmenen vuoden kuluttua
varmasti nähdään, millaiseksi
alue on muotoutunut.
Ylöjärven reservijärjestöt
ovat ottaneet tilat jo omikseen, ja esimerkiksi kiltakolo antaa hyvät puitteet kokousten ja juhlatilaisuuksienkin
järjestämiselle. Lisäksi ulkoalue urheilupaikkoineen on
Takamaan kyläläisten ahkerassa käytössä. Itse uskon, että myös tykistökillat – ainakin
Pirkanmaan alueella – voisivat
hyödyntää Maanpuolustustukikohdan tarjoamia monipuolisia puitteita omassa toiminnassaan. Kannattaa siis käydä
tutustumassa.
Tulikomentoja 2/2012
Lääkintämiehen
kuulumisia
Niinisalosta
EETU VÄLKKYNEN
Taistelukenttien itsenäinen toimija, joka näkee
ja kokee paljon. Tekee yhteistyötä monien
tahojen kanssa. Joukon taustavaikuttaja ja
huollon tukipilari. Tätä on lääkintämies.
Satakunnan Tykistörykmentin
1. patterin huoltojaos kouluttaa lääkintämiehet Niinisalon
Tykistöprikaatin
tarpeisiin.
Yksikkö antaa tiukkaa ja kovatasoista koulutusta, jossa varusmiehiltä ja -naisilta vaaditaan osaamista ja sotilaallista
käytöstä.
Siirtyminen peruskoulutuskauden aikaisesta yksiköstä tänne kovan tason joukkoon sai minut epäilemään,
että olinko tehnyt suuren virheen hakeutuessani lääkintämieheksi. Uusi tupa ja uudet
käytännöt kauhistuttivat aluksi jopa enemmän kuin itse varusmiespalvelukseen astuminen. Viisi viikkoa kestäneellä
lääkintämieskurssilla tulevat
kohtalotoverit tulivat kuitenkin nopeasti hyvin tutuiksi.
Tätä edesauttoi todennäköisesti se, että lääkintämieheksi
hakeutuneet edustavat hyvin
sosiaalisia persoonallisuuksia,
sekä tieto siitä, että tulisimme
tekemään paljon yhteistyötä
seuraavan puolen vuoden aikana.
Lääkintämieskurssilla meitä kouluttivat lääkäri, kolme
kenttäsairaanhoitajaa, lääkärikokelas sekä viisi lääkintäalikersanttia. Eri osaamisalueisiin erikoistuneet, monipuoliset kouluttajat tarjosivat meille erinomaisen ja kiinnostavan
koulutuksen. Ennen armeijaan tuloani en koskaan ollut
kovin kiinnostunut terveydenhoitoalasta tai siihen liittyvistä opiskeluaineista, kuten
terveystiedosta tai biologiasta.
Lähdin kuitenkin motivoituneena ja avoimin mielin suorittamaan lääkintämieskurssia.
Hyvin suoritetusta kurssista
luvattu kuntoisuusloma kiilui
silmissä. Panostus opiskeluun
palkittiin ja nousin kurssin
priimukseksi.
Onnistumisen tunne on
motivoinut yrittämään parhaansa myös lääkintämiehenä
kentällä: leireillä ja komennuksilla. Yrittäminen on palkittu. Leirillä ollessani komennusesimieheni kehui, ettei ole
kolmivuotisen uransa aikana nähnyt vastaavaa lääkintämiestä. Sen lisäksi, että positiivisista sanoista tulee hyvä mieli, se kannustaa myös jatkossa
hyviin työsuorituksiin. Tunne
siitä, että on onnistunut, tekee
varusmiespalveluksen suorittamisesta paljon miellyttävämpää. Tämä taas ruokkii motivaatiota. Näin sen ainakin minä varusmiehenä koen.
Lääkintämies työssään
Lääkintämies on tunteita herättävä hahmo. Toisissa ”lämäri” saattaa aiheuttaa närkästystä, koska joskus saattaa
näyttää siltä, että harjoitusta
valvova lääkintämies ei tee mitään. Toiset taas tajuavat, että
joukon mukana tulee kulkea
aina sen, jolla on valmius toimia hätätilanteissa ja ennaltaehkäistä sairauksien syntyä ja
leviämistä joukoissa.
Lääkintämiehellä
onkin
useita tehtäviä leireillä, vaikka
sitä ei aina huomata. Lääkintämies huolehtii siitä, että harjoitus voi toimia keskeytyksettä ilman tautiepidemioita.
Tämä edellyttää kenttähygieniavalvontaa ja siitä huolehtimista. Lääkintämies on tavallaan eräänlainen ”jos”-mies.
Lääkintämiehen toimen merkitys korostuu aina silloin, jos
sattuu jotakin. Jos joku satuttaa itseään, pitää lääkintämie-
hen laukkuineen olla lähellä. Jos harjoituksessa tapahtuu
onnettomuus, tulee evakuointisuunnitelma olla valmiina toteuttamiskelpoisena. Jos
sattuu polttoainevuoto, pitää
imeytysmaton olla valmiina
voimakoneen alla.
Välillä joistakin saattaa tuntua, että lämäri on kauhea nipottaja, joka valittaa turhista.
Kaikki eivät näe tärkeänä, että
ruuan jakajilla tulee olla suojakäsineet ja käsidesin käyttöä vaaditaan. Nämä toimet
ovat kuitenkin niitä, joilla turvataan onnistunut harjoitus
niin, ettei kenenkään tarvitse
pöpöjen iskettyä istua puolta
päivää riu’ulla.
Ei lääkintämieskään sentään
ihan aina vain leireillä ole, sillä
tehtäviin kuuluu myös varuskuntasairaalassa päivystäminen ja toimiminen. Täällä me
valkotakkiset miehet ja naiset
huolehdimme potilaiden vastaanottamisesta ja useista käytännön toiminnoista, kuten
osastolla viihtyvien potilaiden
perustarpeiden ylläpidosta. Itse
en osaa vielä kovin paljoa kertoa kokemuksia työskentelystä
veksissä, sillä ensimmäinen päivystysvuoroni siellä koittaa vasta parin päivän päästä tämän
jutun kirjoittamisesta. Tätäkin
kokemusta odotan jo mielenkiinnolla.
Nimi: Eetu Välkkynen
Arvo: Tykkimies
Tehtävä: Lääkintämies
Missä: Niinisalon tykistöprikaati
Saapumiserä: 1/12
Palvelusaika:
9.1.-4.10.2012
9
Kuva. Sirkka Ojala
Muutos on myös
mahdollisuus
Puolustusvoimauudistuksen
keskeiset päätökset siirtyvät
vähitellen käytännön toteutukseen. Perustellusti voidaan
kysyä miten uudistus vaikuttaa Suomen puolustuskykyyn.
Uudistuskeskusteluja ovat hallinneet pääasiassa kovat asiat,
kuten varuskuntien lakkautukset – jopa kielipolitiikka, henkilöstövaikutukset, puolustusteknologia ja -doktriini sekä
muut näihin verrattavat asiat.
Eivät nämä ole ollenkaan vähäpätöisiä asioita, mutta niistä
löytyy vain osatotuus puolustusvoimauudistuksen vaikutuksista.
Pidän huolestuttavana, että
julkisuudessa ei ole juurikaan
puhuttu uudistuksen vaikutuksista kansalaisten maan-
puolustustahtoon, vaikka tällä nimenomaan on ratkaiseva
merkitys kriisitilanteissa. Jos
nyt jopa aktiivisten maanpuolustusihmisten ymmärrys on
koetuksella, niin miten vahva on laajojen kansalaispiirien usko isänmaan puolustuskykyyn ja aito halu osallistua
maanpuolustamiseen. Kyselemällä ja tutkimalla kansalaisten mielipiteet selviävät. Pelkään, että lähitulevaisuudessa
saamme lukea kansalaismielipiteistä, jotka kertovat maanpuolustustahdon alentuneen.
Toivottavasti olen tältä osin
väärässä.
Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä olisi pitänyt
sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi korostaa enemmän
yhteiskunnan
kokonaisturvallisuuden kehittämistä. On
tärkeätä kertoa kansalaisille
varautumisesta muihin kuin
sotilaallisiin kriiseihin ja siitä,
miten reserviläisiä ja kansalaisia yleensäkin valmennetaan
yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen sekä avustamaan viranomaisia erilaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa. Tällä
sektorilla on lukuisia tehtäviä,
joihin yhteiskunnassa voidaan
ja pitääkin kouluttaa kansalaisia nykyistä enemmän.
Sijoittamattomassa reservissä ja kansalaisissa yleensäkin löytyy paljon henkilöitä,
joiden siviiliosaamista voidaan
hyödyntää laajasti ylläpidettäessä yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Panostamalla aktiivisesti yhteiskunnan
varautumis- ja turvallisuuskoulutukseen voidaan tarjota
mielekkäitä tehtäviä sijoittamattomalle reserville, naisille sekä muille osaaville kansalaisille. Pelkkä koulutus ei
riitä, vaan yhteiskunnassa on
oltava toimivat organisaatiot,
joihin koulutetut henkilöt sijoitetaan. Näin voidaan myös
ylläpitää ja kehittää maanpuolustustahtoa, kun ihmiset tuntevat itsensä tarpeellisiksi isänmaan kokonaisturvallisuuden
ylläpidossa.
Tykistömuseolla
johtajavaihdos
ryn:n hallitus on nimennyt vt.
museonjohtajaksi evl Jaakko Martikaisen toukokuun
alusta lukien. Jaakko toimii
Pioneerimuseon johtajana sekä johtaa uuden, ensi vuoden alusta nykyisen Tykistömuseon tiloissa käynnistyvän
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseon yhdistämisprojektin. Uuden museon johtajanhaku käynnistyy lähiaikoina. Museoiden yhdistäminen
liittyy osaltaan puolustusvoimauudistuksen yhteydessä tapahtuviin eri toimintojen virtaviivaistamisiin.
Tykistömuseolla on viime syksystä asti valmistauduttu museoiden yhdistämiseen
hyvässä yhteistyössä tulevien
kumppaneiden sekä Sotamuseon kanssa. Uuden museon
valmistelutöiden ohella Tykistömuseon henkilöstö on hoitanut normaalit Tykistömuseon
toiminnot sekä ollut kehittämässä Linnanniemen museoaluetta. Henkilöstö on venynyt
erinomaisesti, mistä kuuluu
erinomainen kiitos koko museon henkilökunnalle. Kiitän
myös tykkimiesten, pioneerien
sekä viestimiesten luottamusja toimihenkilöitä aktiivisesta
panoksestanne uuden museon
valmistelutyössä. Mikolle toivotan menestystä uusissa haasteissa ja samalla toivotan Jaakon tervetulleeksi luotsaamaan
Tykistömuseota sekä museoiden yhdistymishanketta.
Runsaat kolme vuotta Suomen Tykistömuseota johtanut
FM Mikko Kero on jättänyt tehtävänsä ja Tykkimiehet
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
lisenssit, tietokoneet sekä lähiradiot. Hankinta sisältää myös
järjestelmän koulutuksen sekä
dokumentaation. Järjestelmän
hankinta liittyy myös jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen ja hanke on käynnistynyt vuonna 2009. Puolustusvoimat kilpailutti hankinnan kansainvälisesti.
Toisessa vaiheessa hankinta laajennetaan tulenjohto- ja
maalipaikannuslaitteisiin erillisen kilpailutuksen pohjalta. Nyt hankittava järjestelmä
siirretään kokeiluvaiheen jäl-
keen operatiiviseen käyttöön
mahdollisesti kansainvälisissä
tehtävissä tai kotimaan puolustuksessa käytettäväksi.
Testikäyttöön hankittu
maalinpaikannusjärjestelmä
sijoitetaan Jääkäriprikaatiin.
Tulenjohtajan
maalinpaikannussensoreita sijoitetaan
testikäyttöä varten myös
Kainuun Prikaatiin. Järjestelmän koulutus ja testaaminen alkaa vuoden 2013 aikana ja sen käyttöä koulutetaan
sekä varusmiehille että henkilökunnalle.
Harri Kainulainen
uutisia
Maavoimille lyhyen kantaman
maalinpaikannusjärjestelmä
Maavoimat hankkii taistelunjohto- ja maalinpaikannusjärjestelmän (SFO, Short
Forward Observation System) israelilaiselta Elbit Systems Land and C4I Ltd:ltä.
Hankinnan kokonaiskauppasumma on noin 1,4 miljoonaa euroa. Hankinta rahoitetaan tähän tarkoitukseen suunnitelluilla ja budjetoiduilla puolustusvoimien
10
materiaalihankintoihin tarkoitetuilla varoilla.
Hankinta parantaa muun
muassa maavoimien uuteen
taistelutapaan oleellisesti liittyvää alueiden valvontakykyä,
tilannekuvaa sekä maalinpaikannuksen
olosuhderiippumattomuutta. Järjestelmähankinta sisältää ensimmäisessä
vaiheessa tulenjohtajan maalinpaikannuslaitteen, ohjelmisto-
Vilkasta yhdistystoimintaa
Vuoden alkupuoli on ollut yhdistystoiminnassa toimeliasta
aikaa. Tykkimiehet ry:n kevätkokous sekä Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen perustaminen ovat
olleet tässä suhteessa merkittävimmät tapahtumat. Muitakin tapahtumia on alkuvuoteen sattunut, niistä kerrotaan
toisaalla tässä lehdessä. Tykkimiehet ry:n hallitus on pitänyt
huhtikuun loppuun mennessä
kokouksiaan jo kuusi kappaletta kuluvan vuoden aikana.
Normaalilla rytmillä kokouksia pidetään yksi kokous per
kuukausi. Puuhaa on siis riittänyt eikä toimettomaksi olla
loppuvuodeksikaan jäämässä.
Suomen Tykistön
päivä ja yhdistyksen
kevätkokous
Suomen Tykistön päivää vietettiin perinteiseen tapaan
6.3.2012. Juhlapäivän tapahtumat ja tilaisuudet noudattivat vakiintunutta ohjelmakaavaa. Kello 12.00 laskettiin
seppele Hietaniemen hautausmaalla tykistönkenraali Vilho
Petter Nenosen haudalle. Iltapäivän aikana Tykkimiehet
ry:n hallitus piti kokouksensa, ja hallituksen kokouksen
perään oli vuorossa yhdistyksen kevätkokous. Kevätkokouksessa puhetta johti Pekka
Vasara ja sihteerinä oli Kari
Halonen. Kokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen ja Suomen
Tykistömuseon vuoden 2011
toimintakertomus, käsiteltiin
tilinpäätös ja tase sekä tilintarkastajien kertomus. Kokous
myönsi yhdistyksen tilivelvollisille vastuuvapauden vuoden
2011 osalta. Kevätkokouksen
muita merkittävimpiä päätöksiä olivat kahden uuden kunniajäsenen kutsuminen. Hallituksen esityksestä yhdistyksen
kokous kutsui yksimielisesti
yhdistyksen kunniajäseneksi numero 15 prikaatikenraali
Jouko Alasjärven ja kunnia-
Tulikomentoja 2/2012
jäseneksi numero 16 eversti Jyri Paulaharjun. Jouko
Alasjärvi on toiminut vuosina
2004–2011 Tykkimiehet ry:n
puheenjohtajana tarmokkaasti ja taidolla. Jouko on tullut
puheenjohtajan tehtävien lisäksi tunnetuksi useiden onnistuneiden ja maineikkaiden
dokumenttielokuvaprojektien vetäjänä. Jyri Paulaharju
on puolestaan pitkäaikainen
ja kiistattomasti tunnustetuin
Suomen tykistön historian tutkija ja asiantuntija. Paulaharju
on toiminut myös Suomen
Tykistömuseon tutkimusjohtajana. Todettakoon, että kun
kevätkokouksessa tuotiin julki
hallituksen esitys näiden kahden herran kutsumisesta yhdistyksen kunniajäseneksi, kokousyleisö puhkesi voimakkaisiin ja pitkiin aplodeihin. Asia
oli päätetty.
Iltajuhlassa juhlaesitelmän
piti tykistön tarkastaja, eversti
Esko Hartikainen. Juhlaesitelmässään hän käsitteli niin
tykistön ajankohtaisia asioita kuin aselajin tulevaisuuden
näkymiin liittyviä aihealueita.
Tarkastelun perustana ja näkökulmana oli äskettäin julkaistu
ja päätöksen muotoon saatettu ratkaisumalli puolustusvoimien rakenneuudistuksesta.
Tykistöprikaatin lakkaaminen
itsenäisenä joukko-osastona
tietysti kirpaisee kaikkia tykkimiehiä. Tästä huolimatta,
kuten tarkastaja esitelmässään
totesi, tärkeintä on, että tykistöllinen koulutus ja aselajin
joukkojen tuottaminen säilyvät. Niinisalon varuskunta on
tässä työssä jatkossakin merkittävä toimija.
Juhlan palkitsemisosiossa
jaettiin juuri valituille yhdistyksen kunniajäsenille yhdistyksen standaarit luovutuskirjoineen. Tämän lisäksi pitkä
rivi ansioituneita henkilöitä
sai tykkimiesmitalin rintaansa. Tykkimiesmitaleita kultaisen soljen kera myönnettiin
vuonna 2012 mitalitoimikunnan päätöksen mukaisesti yksi
kappale. Vuoden vaihteessa tykistön tarkastajan tehtävät seuraajalleen luovuttanut eversti
Aki Sihvonen oli tämän huomionosoituksen kohteena.
Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseoyhdistyksen perustamiseen liittyvien asioiden valmistelu on ollut työn alla talven
ja kevään aikana. Tuusulassa
Suomen Lehtiyhtymän tiloissa
24.4.2012 yhdistyksen perustajajäsenet päättivät lopullisesti yhdistyksen perustamisesta.
Perustajäseninä yhdistyksessä
ovat Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajin Liitto ry ja Viestikiltojen Liitto ry. Perustamiskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin eversti evp.
Esko Hasila. Tykkimiehet ry:
n edustajia hallituksen jäsenistä ovat prikaatikenraali Jouko
Alasjärvi ja filosofian maisteri
Kari Vilamo. Pioneeriaselajin
Liitto ry:n jäseniä hallituksessa
ovat diplomi-insinööri Aimo
Hattula ja eversti evp. Lasse
Otranen. Viestikiltojen Liitto
ry:n jäseninä ovat everstiluutnantti evp. Risto Mäkelä ja
Kaj Kangas.
Uudella yhdistyksellä riittää
tointa ja työtä. Tärkeimpänä
tehtävänä vuoden 2012 aikana
on toteuttaa laadittujen suunnitelmien mukaisesti Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseoiden
yhdistyminen.
Käytännön
työt ovat alkaneet ja ne konkretisoituvat näkyvästi alkusyksyllä, jolloin museomateriaalin
siirrot Hämeenlinnaan alkavat
Pioneerimuseolta Miehikkälästä ja Viestimuseolta Riihimäeltä. Tämän lisäksi perustetun yhdistyksen ja sen alaisena
1.1.2013 aloittavan yhdistyneen museon tulevaan toimintaan liittyen on laadittava toiminta- ja taloussuunnitelmat,
tehtävä tarvittavat sopimukset viranomaistahojen, yritysten ja yhteistyökumppaneiden
kesken sekä järjestettävä muut
hallintoon kuuluvat asiat. Perustettu yhdistys pitää ylimääräisen yhdistyksen kokouksen
24.5.2012 Hämeenlinnassa,
jossa käsitellään ja päätetään
muun muassa edellä mainittuihin kokonaisuuksiin liittyvät asiat tarvittavilta osiltaan.
Jäsenasiaa
Yhdistyksen jäsenille on tulossa
lähiaikoina postissa vuotuinen
jäsenkirje. Jäsenkirjeen mukana on vakiintuneen tavan mukaisesti myös tilisiirtolomake,
jolla yhdistyksen jäsenmaksun
saa maksetuksi. Jäsenmaksuvelvoitteen hoitaneet pääsevät
nauttimaan jäseneduista, joihin muun muassa tämä kädessäsi oleva vuoden 2011 kiltalehdeksi valittu Tulikomentoja
-lehti sisältyy. Kannattaa seurata postiaan ja laittaa jäsenmaksu maksettavaksi saman
tien. Näin asia tulee hoidettua
kerralla kuntoon, eikä siihen
tarvitse puolin tai toisin palailla. Yhdistyksen sihteerille voi
ilmoittaa muuttuneita osoiteja muita yhteystietojaan. Yhteystietojaan voi myös täydentää. Jäsenten puhelinnumerot
ja sähköpostiosoitteet ovat erityisesti sellaisia tietoja, jotka
olisi hyvä olla yhdistyksen sihteerin tiedossa. Nämä tiedot
nopeuttaisivat useasti jäsenasioiden hoitamista.
Kari Halonen
Kirjoittaja on evl ja Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja
11
Suomen Tykistön päivä
SIRKKA OJALA
Helsingissä juhlistettiin perinteisesti Suomen
Tykistön ja tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen
syntymäpäivää 6. maaliskuuta.
Aamupäivällä kokoonnuttiin Hietaniemen hautausmaalle ja laskettiin
tykistön täsmällisyydellä kello kaksitoista seppele tykistönkenraali
Nenosen haudalle.
Kunniavartio tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen haudalla.
Seppeleenlaskun seremoniamestarina toimi Tykkimiehet ry:n
toiminnanjohtaja Kari Halonen. Seppeleen laskivat haudalle kenraalimajuri Asko Sivula, Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja Harri Kainulainen ja eversti Esko Hasila.
Päivä jatkui Ravintola Tekniskassa Kenttätykistösäätiön valtuuskunnan ja Tykkimiehet ry:n kokouksilla.
Kokouksessa päätettiin kutsua yhdistykseen myös kaksi uutta kunniajäsentä prikaatikenraali Jouko Alasjärvi ja yleisesikuntaeversti Jyri
Paulaharju. Uudet kunniajäsenet esitellään tämän lehden sivulla 15.
Puheenjohtajana toimi Pekka Vasara ja sihteerinä Kari Halonen.
Iltajuhlaan paikalle saapui
myös uusi tykistön tarkastaja
eversti Esko Hartikainen joka
piti mielenkiintoisen esitelmän,
jossa hän selvitti seikkaperäisesti Puolustusvoimauudistuksen taustoja sekä syitä ja tavoitteita sekä sen mahdollisia
vaikutuksia tykistöön.
•
•
•
•
•
•
12
Päivän kruunasi juhla-illallinen
mestarin kastiketta
Vihreää salaattia ja yrttejä
• Paahtopaistia ja cumberTyrnivinegretteä
land-kastiketta
Metsäsienisalaattia
• Pitkään haudutettua härän
Aioli-katkarapuja
rintaa säräjuureksia
Savumuikkuja ja piparjuuja tummaa mustaherukkarismetanaa
kastiketta.
Graavattua lohta ja hovi-
Eversti Hartikainen kertoi myös Puolustusvoimien
udesta taistelutavasta, jolla
viholliselle pyritään tuottamaan
riittävästi kasautuvia tappioita.
Uudessa taistelutavassa korostuu oma-aloitteisuus ja ryhmä voi jakautua kolmen miehen partioihin. Sotilaat myös
varustetaan nykyaikaisella tekniikalla. Hartikaisen esitelmän
kolmas osuus käsitteli tykistön
kehittämisen vaatimuksia ja
mahdollisuuksia.
Hyvää tykistön päivää!
YLLÄ: Tykkimiesmitali kultaisella soljella luovutettiin tykistön
tarkastajana vuosina 2008–2011 toimineelle eversti Aki Sihvoselle
(kuvassa vasemmalla). Tykkimiesmitalin hopeisella soljella saivat
Aki Kinnunen ja Teuvo Mahrberg. Tykkimiesmitali soljella luovutettiin Kaarlo Purhoselle. Tykkimiesmitali Mikko Kero ja tykkimiesmitali hopeisella soljella Harri Kainulainen.
Kaikkiaan Tykkimiesmitaleita myönnettiin Tykistön päivänä 65 kpl.
Eversti Aki Sihvonen luovutti Rovajärven harjoitusalueen tykistön tarkastajan mökin avaimen
seuraajalleen eversti Esko Hartikaiselle.
OIKEALLA: Tykkimiehet ry:n
kunniajäseniksi kutsutut
yleisesikuntaeversti Jyri
Paulaharju ja prikaatikenraali Jouko Alasjärvi. Heille
luovutettiin Tykkimiehet ry:n
standaari.
ÄÄRIMMÄISENÄ OIKEALLA:
Tykkimies 2012 -kirja ilmestyi
Tykistön päivänä. Kirjaa
esitteli majuri Tero Mäenpää
Maavoimien Esikunnasta.
Kirjan esittely sivulla 34.
Tulikomentoja 2/2012
13
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Mitä palkintokaappi tekee
Tykistömuseossa?
Tulin Tykistömuseoon vajaa
kolme ja puoli vuotta sitten.
Nyt on hyvästijättöjen aika.
Vuodet ovat kuluneet vauhdilla. Ensimmäisiä muistikuvat
Tykistömuseoon tulosta liittyvät työpaikkahaastatteluun
museon Pohjola-salissa. Tiukassa haastattelussa tuli heti
kotoisa tunne, kun katse osui
takaseinällä olevaan tuttuun
yliluutnantti Mauri Penttilän kuvaan ja sen vieressä olevaan palkintokaappiin. Mauri opetti minua 1980-luvulla
suunnistamaan ja monet kerrat kävimme yhdessä kisoissa.
Oman seurani Hämeenlinnan Suunnistajien standaareja
oli kaapissa kaksin kappalein.
Tuntui kuin olisin ollut kotikentälläni. Haastattelu meni
hyvin ja sain paikan.
Maurin mitaleiden määrää mitattiin lopulta kiloina,
ei yksittäisinä palkintoina.
Palkintokaappi päätyi hänen
kuolemansa jälkeen Tykistömuseoon, tosin dekoratiivisistä syistä. Museokokoelmiin
mitaleita ei otettu, vaan ne jäivät eräänlaiseen rekvisiittakokoelmaan. Palkintokaappi sopi Pohjola-saliin ja toi tilaan
kaivattua arvokkuutta. Vuosien mittaan sain kertoa monelle palkintokaapista kiinnostuneelle Maurin tarinaa. Toisaalta kysyttiin, mitä kaappi teki
Tykistömuseossa? Eihän Mauri ollut edes tykistön miehiä.
Kaikkein innoikkaimpia palkintokaapin siirtäjiä tuntuivat
olevan museon työntekijät.
Heille palkintokaapit tuntuivat edustavan jotain vaikeaa,
jopa museoon kuulumatonta
museaalisuuden lajia. Puolustin parhaani mukaan kaapin
paikkaa. Kehotin sanailijoita
perehtymään kaapin sisältöön
ja tekemään perässä. Näin sain
vaimennettua siirtopuheet.
TEKSTI: MIKKO KERO, KUVA: SIRKKA OJALA
lestäni kuitenkin ollut onnistunut ratkaisu.
Harkinta-aika
Kulttuuriperintöä vai ei?
Jouduin kuitenkin heikoille
jäille, kun eräs perikunta halusi lahjoittaa museolle jälleen palkintokaapin. Jouduin
miettimään, onko museo sille
oikea paikka. Millaista museaalisuutta
palkintokaappi
edustaa? Väljästi määriteltynä
museaalisuudella tarkoitetaan
ihmisen arvottavaa suhdetta
meneisyyteen yleensä eli kaikille sisäänrakennettua taipumusta asettaa asiat arvojärjestykseen. Siten voisi ajatella, että urheilukilpailujen palkinnot
ja niiden eteen tehdyt uhraukset edustaisivat jotain arvokasta ja siten museaalisuuden piiriin luettavaa. Tällaisen arvon
Mauri antoi palkinnoilleen.
Ne olivat kodin kunniapaikalla. Tällaista palkintokaapin
ideaa muistuttivat myös monet ensimmäisistä museoista.
Ne olivat hallitsijoiden metsästys- ja sotaretkiltä koottuja ”arvotavarakokoelmia”, joita esiteltiin suurina saavutuksina.
Toisaalta tiukemmin määriteltynä museaalisuutta ovat
vain ne esineet, jotka on viety museon kokoelmiin. Näin
määriteltynä palkintokaapit
voisivat lukeutua museaalisuuden piiriin esimerkiksi urheilumuseossa mutta eivät sotahistoriallisessa museossa. Tykistömuseon kokoelmiin voisi tällä perusteella kelpuuttaa
esimerkiksi Nenosen tulenavauskilpailun kiertopalkintotykin. Toisaalta Mauri Penttilä
oli mukana myös sotilaslajeissa. Olisiko sotilasurheilijoiden
mitalien paikka sotahistoriallisissa museossa? Edellä esitetyn pohdinnan pohjalta palkintokaapin museoimiselle ei
ole mitään estettä, kun se vain
osataan perustella. Palkintokaappi voi olla museoesine
siinä missä kunniamerkkiripakin. Näin palkintolahjoitus
otettiin jälleen Tykistömuseolla vastaan. Niiden sijoittaminen eräänlaiseen välitilaan dekoraatiokokoelmaan on mie-
Palkintokaappimallia voisi soveltaa laajemminkin kokoelmien hallintaan. Museointipäätöksen myötä museo sitoutuu kantamaan vastuun
lahjoituksesta. Onko jokainen lahjoitus kuitenkaan museaalisesti niin arvokas, että se
kannattaa museoida? Monesti
ajallinen etäisyys antaa mahdollisuuden arvioida museoimisen edellytyksiä. Museolle
tulisikin varata oikeus päättää
esineen ottamisesta museokokoelmiin myöhemmin, eräänlaisen harkinta-ajan jälkeen.
Luovuttajan pitäisi voida hyväksyä se, että jokaista lahjoitusta ei tarvitse museoida. Tykistömuseon vaatevarastossa
on esimerkiksi yksitoista tykistön everstiluutnantin m/58pukua. Niiden kaikkien museoimiselle ei mielestäni ole
järkeviä perusteluita. Ylijäämäuniformut voitaisiin ottaa
Penttilän palkintokaapin tapaan museon haltuun, mutta
kokoelmien sijaan se sijoitettaisiin rekvisiitta- tai dekoraatiokokoelmiin, jopa museon
pukuvuokraamon käyttöön.
Liiketoiminta-ajattelulla en
kuitenkaan tarkoita sitä, että
museon pitäisi alkaa myydä
ylijäämäkokoelmiaan rompetorin tyyliin. Tällöin tullaan
jälleen jo mainitsemilleni museaalisesti heikoille jäille. Antiikkikaupat ovat erikseen.
Kiitokset
Lopuksi haluan kiittää kaikkia
yhteistoimintakumppaneita,
museon työntekijöitä ja ystäviä. Kuluneet vuodet olivat
mukavaa aikaa. Pohjola-salin
palkintokaapin vaiheilla on
hyvä lopettaa.
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
14
Kunniajäseniksi kutsutut
toimi opetusupseerina Ptri/
RUK:ssa ja patterinpäällikkönä Karjalan Tykistörykmentissä 1962–1963. Tämän jälkeen
Paulaharju toimi toimistoupseerina Pääesikunnan koulutusosastossa 1963–1964 ja
Pääesikunnan kuvakeskuksen
johtajana 1966–1980.
Yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju ja prikaatikenraali
Jouko Alasjärvi kutsuttiin Tykkimiehet ry:n kunniajäseniksi tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen syntymäpäivänä ja Tykistön päivänä 6.3.2012. Tulikomentoja-lehti
onnittelee prikaatikenraali Jouko Alasjärveä ja eversti
Jyri Paulaharjua Tykkimiehet ry:n kunniajäsenyydestä.
Tykkimiehet ry:n
kunniajäsen numero 15
Jouko Alasjärvi: ”Kerran
tykkimies, aina tykkimies”
Teksti: Kari Halonen
Kuva: Sirkka Ojala
Prikaatikenraali Jouko Alasjärveä voidaan perustellusti pitää pitkän linjan tykkimiehenä.
Palvelusurallaan puolustusvoimissa hän on toiminut eri tasoissa aselajin kouluttaja-, päällikkö- ja kehittämistehtävissä
useiden vuosikymmenien ajan.
Jouko aloitti tykkimiehen uransa varusmiespalveluksessa vuonna 1966 silloisessa Satakunnan
Tykistörykmentissä, josta tuli
sittemmin hänen ensimmäinen
työpaikkansa puolustusvoimissa. Palkatun henkilökunnan
koulutustehtävissä Jouko oli
myöhemmällä urallaan Tykistökoulussa sekä Taistelukoulussa.
Hän toimi myös Tykistökoulun johtajana. Tykistön tarkastajana Jouko Alasjärvi oli vuosina 1998–2001. Tämän jälkeen
hän työskenteli sotavarustepäällikön ja apulaismaavoimapäällikön tehtävissä Maavoimaesikunnassa aina vuoden 2004 lopussa tapahtuneeseen reserviin
siirtymiseensä saakka.
Tykkimiehet ry:n hallituksen
jäsenenä Jouko on ollut vuodesta 1998 lähtien. Yhdistyksen
puheenjohtajana hän on toiminut vuosina 2004–2011. Jouko
jatkaa edelleen Tykkimiehet ry:n
Tulikomentoja 2/2012
hallituksen jäsenenä. Joukon
johtamana Tykkimiehet ry:stä
tuli tunnettu ja tunnustettu sotahistorian dokumentoija ja sotiemme perintöön liittyvän tiedon tallentaja ja jälkipolville siirtäjä. Joukon johdolla Tykkimiehet ry on julkaissut talvi- ja jatkosodasta kertovia dokumenttielokuvia yhteensä seitsemän
kappaletta. Näistä viimeisimmän, ”Sodasta Rauhaan” -dokumenttielokuvan julkistamistilaisuus pidettiin arvovaltaisen
kutsuvierasjoukon läsnä ollessa
7.5.2012 Helsingissä. Joukon
ammattitaito sekä erinomaiset
yhteistyösuhteet ovat mahdollistaneet dokumenttielokuvien
tuottamisen. Ilman ulkopuolelta saatuja apurahoja ja lahjoituksia sekä puolustusvoimilta
saatua tukea filmien kuvausten
järjestelyissä filmiprojektien toteuttaminen olisi ollut mahdotonta. Näissä yhteistyötahojen
kanssa käydyissä neuvotteluissa
Joukon osuus on ollut merkittävä.
Tykkimiehet ry:n lisäksi Jouko on toiminut myös Suomen
Kenttätykistön Säätiössä hallituksen jäsenenä vuosina 1998–
2001.
Yksi Joukon tunnuslauseista
on: ”Kerran tykkimies, aina tykkimies.” Joukoa voidaan pitää
tämän tunnuslauseen vertauskuvana ja ilmentymänä. Jouko
on varusmiespalvelusajoistaan
lähtien ollut koko ajan tykistöaselajin kanssa tekemisissä ja
rautaisen ammattitaitonsa lisäksi aina osoittanut suurta mielenkiintoa ja harrastuneisuutta tykistöaselajia kohtaan. On myös
todettu: ”Tykistö on elämäntapa.” Kun katsotaan, miten monessa asiassa ja monitahoisesti
Jouko Alasjärvi on tykistöaselajiin kytkeytynyt, voidaan todeta
sanonnan pitävän hänen kohdallaan täysin paikkansa.
Tykkimiehet ry:n
kunniajäsen numero 16
Jyri Paulaharju, tykistön
oma tietäjä ja historioitsija
Teksti: Veli Kauranen
Kuva: Sirkka Ojala
Jyri
Paulaharju
syntyi
15.5.1932
Hämeenlinnassa, jossa hänen isänsä, eversti
Ahti Paulaharju palveli luutnanttina patterin varapäällikkönä Jääkäritykistörykmenttiin kuuluvassa Mittauspatteristossa. Hän syntyi tutkijoiden ja kirjailijoiden sukuun.
Hänen isoisänsä oli professori,
kirjailija ja kansatieteilijä Samuli Paulaharju. Eversti Ahti
Paulaharju oli tykistönkenraali Nenosen lähimpiä apulaisia
kehitettäessä suomalaista sotilastopografiaa ja sotilaskartoitusta. Hän on kirjoittanut
monia sotahistoriaa ja kansatiedettä käsitteleviä kirjoja,
tutkinut Oulun linnaa ja rakentanut sen pienoismallin.
Jyri Paulaharju tutustui jo
poikana isänsä mukana tykistöön ja Perkjärven tykistöleiriin, Suomen tykistön kehtoon. Hän kuului Kurikan
suojeluskunnan
poikaosastoon vuonna 1944 ja osallistui jatkosotaan sotilaspoikana
Topografipataljoonan Esikuntakomppaniassa.
Varusmiespalveluksen Paulaharju suoritti KTR 2:ssa ja
RUK:n kurssin numero 75
hän kävi vuonna 1953. Kadettikoulun 39. kurssin hän
suoritti vuosina 1953–1955,
Sotakorkeakoulun aseteknillisen linjan 1964–1966 ja maasotalinjan 1968–1969. Hän
palveli nuorempana upseerina Psto/1Pr:ssä ja Psto/3Pr:
ssä. Vuosina 1957–1962 hän
Paulaharju on yleisesikuntaeversti, tiedustelukuvauksen
ja kuvaustekniikan kehittäjä,
sota- ja asehistorioitsija, tykkimies, tiedemies ja sukututkija.
Hän uudisti puolustusvoimien
kuvakeskuksen tutkimus- ja
palvelulaitokseksi, joka yhdessä eri alojen tutkimuslaitosten
kanssa kehitti tiedustelukuvausta ja ilmakuvausta, tutki kuvatun ja arkistoidun kuvamateriaalin säilyvyyttä sekä kokeili High Speed -kuvauksen
käyttöä sotilasteknologiassa ja
teollisuuden tuotantoprosesseissa.
Virkatehtäviensä
lisäksi
eversti Jyri Paulaharju on toiminut RUK:n oppilaskunnan
kannatusyhdistyksen hallituksessa, Kadettipiirin johtokunnassa, Kadettikunnan tiedostusjaostossa, Kylkiraudan toimitusneuvostossa, Sotilasaikakauslehden neuvottelukunnassa sekä Maanpuolustuksen
tieteellisessä neuvottelukunnassa. Hän on toiminut myös
Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajana.
Eversti Paulaharju on tuottelias kirjailija. Hänen kirjansa ovat käsitelleet yleistä historiaa, sota- ja henkilöhistoriaa, tykkejä, tykistöjoukkojen
historiaa, tykistötiedustelua,
topografiaa, kartoitusta, valokuvausta, tykistön mittaustoimintaa. Hän on myös osallistunut ohjesääntöjen kirjoittamiseen. Paulaharju on kirjoittanut myös lukemattoman
määrän artikkeleita eri julkaisuihin. Tulikomentoja-lehdessä on julkaistu hänen pakinoitaan ”Historian tynnyristä”.
Hän on ollut myös suosittu
luennoitsija. Eversti Jyri Paulaharju on tykistön oma historioitsija ja tietäjä, jolla on myös
laaja kirjasto ja runsaat kuvakokoelmat.
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2012 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229
Numeron 3/2012 aineistopäivä on 16.8.2012 ja ilmestymisviikko 38.
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 8/2012 pidetään
19.6.2012 klo 13.00 alkaen Suomen
Tykistömuseolla Hämeenlinnassa.
NEUVOTTELUKUNNAN
KOKOUSKUTSU
Neuvottelukunnan kokous 2/2012 pidetään keskiviikkona 29.8.2012 klo
16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman
toimitiloissa, Salmisaarenranta 11,
00180 HELSINKI. Kokouskutsu ja
työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille myös henkilökohtaisella kutsulla.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050
62411, [email protected]
Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16
A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575
9966, [email protected].
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 040 719
2392, hanninen.janne(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.
vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick
Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500
841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokolta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500
Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti
(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja
Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800
Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400
480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu
19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen,
Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp
0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi,
jäsensihteeri Ville Tuovinen, Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500 Kajaani, mp
050 4300 508, vtuovi(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp
0400218192, tapio.vaisanen(at)
upm-kymmene.com
Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
6.3. pidettiin Kiltailta Kymen Paviljongilla Kouvolassa. Poliisin tekniikkakeskuksen johtaja Heikki Riippa esitteli poliisin
tekniikkakeskuksen toimintaa. Mielenkiintoinen esitys herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua. Kymen paviljongin johtaja Matti Leskinen kertoi yrityksestä ja
sen historiasta sekä valotti tulevaa. Paikalla oli kaksikymmentä aktiivista kiltalaista.
11.4. pidettiin Karjalan tykistökillan kevätkokous perinteisesti Lappeenrannan
keskussotilaskodissa.
Kokouksen aluksi killan puheenjohtaja
Jaakko Janhunen luovutti killan standaarin pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle ja
ansioituneelle kilta-aktiiville Olli Krögerille. Olli on toiminut muun muassa killan varapuheenjohtajana ja hän on lisäksi ollut matkanjohtajana useilla kiltamatkoilla vuosien ajan.
Jääkäritykistön kilta laski seppeleen Hietaniemen hautausmaalla Tykistön päivänä jalkaväenkenraali Adolf
Ehrnroothin haudalle. Seppelettä olivat laskemassa
killan puheenjohtaja Antero Rättö, varapuheenjohtaja
Kaarlo Purhonen ja hallituksen jäsen Teuvo Mahrberg.
Kuva: Sirkka Ojala.
16
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Urpo Piispa ja sihteeriksi Juha Tuhkalainen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset kevätkokousasiat vuoden 2011 toimintakertomuksen hyväksyminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille. Killan
taloustilanne on pysynyt vakaana. Vuoden
2011 lopussa killan jäsenmäärä oli 447.
kroger(at)gmail.com. Matkan maksu killan
tilille 575080-44933, viesti: Viro. Matkalle voit ottaa myös puolison tai kaverin.
Kokousesitelmän piti Maasotakoulussa
työskentelevä kiltaveli majuri Marko Palokangas. Esitelmän aiheena oli Alueellisen puolustuksen monet kasvot – Alueellisen puolustuksen taustaa ja taivalta
kylmänsodan aikakaudelta nykyisyyteen.
Ansiokas esitys viritti vilkkaan keskustelun aiheesta. Visaisiin kysymyksiin ja
kommentteihin Marko vastasi vakuuttavalla asiantuntemuksella. Vielä kerran
lausumme kiitokset Markolle erinomaisesta esityksestä.
2.11. pidetään Killan syyskokous Vekaranjärvellä. Samalla kiltalaiset voivat osallistua KarTR:n perinnepäivän viettoon.
Usean vuoden ajan killan yleissihteerinä
ansiokkaasti toimineen Markus Vertasen
seuraajaksi valittiin Sini Timonen.
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi
tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja
killan tilaisuuksista.
Tulevaa toimintaa:
9.–11.6. kiltaretki Rovajärvelle, jossa tutustutaan tykistön ampumaharjoitukseen.
Ilmoittautumiset 20.5. mennessä.
3.–5.8. Kiltaretki Viroon (Tallinna – Narva – Tartto – Tallinna)
Reitti Virossa: Tallinna – Narva – Valga –
Tartto – Tallinna
Bussi: Lappeenranta, Peltolan koulun tilausajopysäkki klo 5.30, Kouvola, matkakeskus klo 6.45, Helsinki Länsisatama klo
9.30. Voit tulla kyytiin matkan varrelta,
kunhan ilmoitat paikan. Bussiyhtiö: Kymen Charterline Oy
Matkakuvaus: 1. pv Tallinnasta kohti Narvaa, käynti Kohtla-Järvellä Palavan
kiven museossa, kahvit, Sinimäen taistelut, Narvan valtaus, majoitus hotelli Inger
ja illallinen. 2. pv Narvasta kohti Valgaa,
matkalla kenttävälipala, Pajun taistelu ja
Valgan valtaus, majoittuminen Tarttossa
hotelli Dorpat ja illallinen maineikkaassa ravintola Ruutikellarissa. 3. pv Tutustumista Tarttoon, mahdollisesti vierailu
Puolustusvoimien museossa, matka kohti
Tallinnaa. Laiva lähtee klo 16.30.
Asiantuntijaoppaana evl Vesa Valtonen.
Matkan hinta 345 euroa/hlö, sisältää:
bussi- ja laivakuljetuksen, majoituksen
2h huoneessa, aamiaiset ja päivälliset sekä kenttävälipalan, opastukset. Lähtijöitä
vähintään 24 henkilöä, jotta matka toteutuu. Tiedustelut ja ilmoittautuminen 6.6.
mennessä Olli Kröger, 040 5929804, olli.
Tulikomentoja 2/2012
1.9. järjestetään kiltaretki Mikkeliin, Mikkelin seudun kenttätykistökillan vieraaksi
ja tutustutaan Viestikeskus Lokkiin sekä
ruokaillaan Marskin Klubilla. Bussikuljetus Lappeenranta – Kouvola – Mikkeli.
21.11. vieraillaan tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa
Pahkajärvellä.
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin Kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D 43, 45100
Kouvola, mp 040 755 0575, yleissihteeri
(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo
Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola,
jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi.
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta
tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia
käyttäen.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie 6, 15240 Lahti, mp 045 78407299,
jimatti(at)gmail.com.
Varapuheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40
B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.
inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2
B 9, 15510 Nastola,mp 0400 494572,
olli.eerola(at)meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27,
15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.
korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177
617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055
5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie
1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131,
seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie
109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342,
haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa
www.mikkelintykistokilta.fi
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615
681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520
Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.
ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Tulevaa toimintaa:
PUOLUSTUSVOIMAIN LIPPUJUHLAN KUNNIALAUKAUKSET
4.6.2012 klo 9 Killan perinnetykkijaos ampuu kunnialaukaukset Oulun Linnansaaressa. Kunnialaukausten jälkeen on
perinteinen kiltalaisten kokoontuminen
Tähtitornin kahvilassa. Tervetuloa seuraamaan kunnialaukauksia!
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
17
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www.gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
Kuva tykkimiesten tilaisuudesta Dragsvikin Upseerikerholla 9.3.2012 Nenosen
muistoa kunnioittaen.
”Juhlasali odottaa tykkimiehiä daameineen, tykki on jo paikalla!”
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen,
Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp
044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24,fi.
Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55,
60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.ki
nnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5,
Tykistöprikaatin Kilta ry:n kevätkokous
pidettiin Porissa 21.4.2012 juhlatalo Mekanin tiloissa. Kuva: Hannu Vettenranta.
18
38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943,
hannu.vettenranta(at)dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044
2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.
net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori,
pk (02)6355 448, mp 0500 590 409,
pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026,
vesa.niemenmaa(at)fudoshin.fi.
Killan verkkosivut:
www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 0400-78
0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048
230, reino.heininen (at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.
fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E,
24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.
pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut:
www.turunseuduntykistokilta.com
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt
(03) 5124600, mp 0500-631431, matti.
niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021
0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.
com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa,
Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen
Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.
fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437,
samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: kotisivu.dnainternet.net/
safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578
7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu
29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550
9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4,
38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536,
jariant(at)gmail.com
Vammalan Seudun Tykistökilta piti
kevätkokouksensa Rautajoen kartanossa 20. huhtikuuta. Kokouksessa
palkittiin tykkimiesmitalilla kiltasisar
Sirkka Niemi sekä kiltaveli Raimo
Ojala. Kuvassa killan sihteeri Jorma
Ruuskanen luovuttaa tykkimiesmitalin
Sirkka Niemelle. Kuva: Sirkka Ojala.
Mittamies- ja
Topografikilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 084 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701
1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri
Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A
4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400,
veikko_r(at)hotmail.com
Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöp-
rikaatin Killan sivuilla: www.tykistoprikaa
tinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm
Mittamies- ja Topografikillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523
9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto
18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953,
eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp
040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com.
Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie
16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364,
peltomak(at)netti.fi.
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde)
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: www.tykistopri
kaatinkilta.fi/mittamies_ja_tiedustelukilta.
html
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp
050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.
fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952,
mikko(at)horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto,
Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp
040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi
Kankaanpään Seudun Tykistökilta matkasi Arkadianmäelle eduskuntaan killan
jäsenen, eduskunnan 2. varapuhemiehen
Anssi Joutsenlahden kutsumana. Monelle
matka taloon oli ensimmäinen ja jokaiselle varmasti ainutlaatuinen kokemus.
Kuvassa kiltalaiset kokoontuneena valtiosaliin. Kuva: Hannu Vettenranta.
MERKKIVISAN VASTAUKSET: 1. tulenjohtopaikka, 2. ammukset, 3. tiedustelulennokki,
4. kenttäsairaala, 5. tykistöpatteristo junakuljetuksessa.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 2/2012
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
19
VOITTAMATON
Victorinox SwissTool Military
3.0323.3CN SwissTool/
Suomen Puolustusvoimat
Victorinox SwissTool
3.0323.3CN on Suomen
Puolustusvoimien käyttämä
monitoimityökalu.
20
MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE
ERIKOISHINTAAN
TYKKIMIEHEN LUKIJOILLE.
TILAA OMASI !
3.0323.3CN SwissTool/
Suomen Puolustusvoimat
3.0224.3CCH SwissTool/
Spirit/Sveitsin Armeija
3.0224.L SwissTool/
Original Spirit
Tarkista saatavuus ja hintasi suoraan maahantuojalta ville.vatola@mastermarkbrands.fi
Tulikomentoja 2/2012
21
MAAHANTUOJA: Mastermark Brands Oy, Ravurinkatu 11, 20380 TURKU, 02 2760 250, www.mastermarkbrands.fi
Tykistöprikaati juhli
20-vuotista taivaltaan
Satakunnan Sotilassoittokunta viihdytti päiväjuhlan yleisöä ravintola
Falkonetissa kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla.
SIRKKA OJALA
Siniristilippujen hulmutessa 1. maaliskuuta
ympäri maata Suomen tasavallan presidentin
virkaanastujaisten kunniaksi juhlittiin
Niinisalossa itsenäisen Tykistöprikaatin 20vuotista taivalta.
Tykistöprikaati syntyi 20 vuotta sitten, kun organisaatiouudistuksen seurauksena Niinisalon varuskunnassa sijainneet
Satakunnan Tykistörykmentti,
Tykistökoulu, Tiedustelupatteristo, reserviläiskoulutusyksikkö Kankaanpään Patteristo,
YK-koulutuskeskus, Satakunnan Sotilassoittokunta sekä
huoltojärjestelmä yhdistettiin
saman johdon alaisuuteen.
Kaksikymmentä pihlajaa
ja yhdeksän komentajaa
Yksi juhlapäivän kohokohta oli
Tykistöprikaatin ja sitä edeltävien joukko-osastojen komentajien puiston vihkiminen.
Puistoon on istutettu jokaiselle
komentajalle oma nimikkopihlajapuu. Puistossa pihlajia on
kaksikymmentä, kuten on ollut
komentajiakin. Pihlaja valittiin
nimikkopuuksi tykistönpunaisten marjojensa vuoksi sekä siksi,
että se on kestävä ja sitkeä puu,
joka elää maassa kuin maassa.
Puu tuottaa joka syksy paljon
tykistön punaisia marjoja, ja aivan samoin varusmiehiä saapuu
22
Niinisaloon koulutettavaksi joka vuosi. Näin jokainen puun
marja symboloi yhtä prikaatissa
koulutettavaa varusmiestä.
Prikaatin aloittaessa toimintansa 1.3.1992 sen ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin aiemmin Satakunnan
Tykistörykmentin
komentajana toiminut eversti Raimo Kaukonen. Seuraavan
komentajan eversti Esa Tarvaisen esityksestä Satakunnan Kenttätykistökillan nimi
muutettiin Tykistöprikaatin
killaksi ja tavoitteena oli että
kilta toimisi niin sanottuna
sateenvarjona kaikille niille
yhdistyksille, joiden alueelta
Tykistöprikaatiin tuli varusmiehiä ja reserviläisiä.
Komentajien puiston kiven
äärellä ryhmäkuvassa ovat
entisistä komentajista (vas.)
tykistön tarkastaja, eversti Esko
Hartikainen, kenraaliluutnantti
Esa Tarvainen ja eversti Olavi
Rajala sekä nykyinen komentaja,
everstiluutnantti Pertti Lahtinen.
Eversti Kauko Kyllösen
kaudella elettiin historiallisia hetkiä, kun vuonna 1996
kaksikymmentä nuorta naista
aloitti vapaaehtoisen asepalveluksensa Tykistöprikaatin riveissä.
Eversti Olavi Rajalan kaudella siirryttiin kahden saapumiserän järjestelmään, jonka seurauksena varusmiesten
ja kouluttajien määrä kasvoi.
Myös vastuu Pohjankankaan
ampuma-alueen kehittämisestä siirrettiin prikaatille.
Eversti Raimo Jyväsjärven
kaudella prikaatin rakenteita
myllättiin toden teolla. Maat
siirtyivät metsähallitukselle,
kiinteistöt
Senaattikiinteistölle ja asunnot Kruunuasunnoille. Maankäyttösopimuksia solmittiin ampuma-alueen
lähettyvillä sijaitsevien maanomistajien kanssa, joukkoyksiköiden tehtävänjakoa tarkastettiin ja lentotiedustelujärjestelmä otettiin käyttöön.
Kuudennen
komentajan
eversti Jukka Haaksialan kaudella aloitettiin lamellikasarmin
peruskorjaus ja polttoaineen
jakopaikka uusittiin. Vuonna 2005 prikaatissa aloitettiin
myös uuden tykistöjärjestelmän 155 K 98 kouluttaminen.
Eversti Esko Hartikaisen
kaudella Muonituskeskukset
Läpileikkaus Prikaatin
tapahtumista
Tasavuosien kunniaksi julkaistiin myös juhlakirja, Tykistöprikaati 20 vuotta Pohjankankaan vartijana. Kirja
ei ole prikaatin arkistoihin
perustuva tutkimustyö, vaan
vuosien kuluessa järjestetyt
erilaiset prikaatin tapahtumat on koottu siinä samojen
kansien väliin. Kirjan runsas
kuvitus elävöittää tekstiä ja
kuljettaa lukijaa tapahtumasta toiseen. Lähteinä on käytetty
Yhteislaukaus-lehtiä,
joiden tietoja on täydennetty
esimerkiksi Tykkimies-vuosikirjoista. Historiikin kirjoittajaksi Prikaatin edellinen
komentaja eversti Markku
Myllykangas ja esikuntapäällikkö
everstiluutnantti Mikko Viitala kutsuivat
eversti evp. Jouko Kivimäen, joka on toiminut työurallaan muun muassa prikaatin
esikuntapäällikkönä.
Tulikomentoja 2/2012
Tulikomentojen lukijamatkalla vielä tilaa
Tulikomentojen sotahistoriallinen lukijamatka toteutetaan ensi kesänä 3.-5. elokuuta. Matkan teemoina ovat Pietarin alueen ja Inkerinmaan historia sekä Leningradin saarto II maailmansodassa.
Kulttuurikohteita ovat upea Katariinan palatsi ja Venäjän vanhin
pääkaupunki Staraja Ladoga. Käymme myös monen tykkimiehen
toivekohteessa, Pietarin suuressa tykistömuseossa.
Lukijamatkan oppaana toimii sotahistorioitsija, FM Juhani Vakkuri. Tarkempi ohjelma löytyy viime Tulikomennoista.
Puolihoidon sisältävän matkan hinta on 425 €/henkilö 2-hengen
huoneessa. 1-hengen huoneen lisämaksu on 60 €. Hintaan sisältyy viisumin hankinta, mutta ei matkavakuutusta. Laskutuslisä
5 €/lasku.
Matkalle on vielä muutamia paikkoja vapaana.
Ilmoittautuminen osoitteella: Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu
22-24 A 2, 00120 Helsinki, puh. (09) 444 774 tai sähköpostilla:
[email protected].
Jouko Kivimäki
Ravintola Falkonetissa järjestetyssä päiväjuhlassa eversti Kivimäki kertoi juhlaesitelmässä prikaatin tapahtumista
kahdeksan komentajan ajalta.
Esitelmänsä lopuksi Kivimäki totesi prikaatin tämänhetkisestä tilanteesta huolimatta tärkeintä olevan kuitenkin
sen, että työ tykistön ja erikoistoimintojen valtakunnallisena keskuksena jatkuu, vaikka elämä itsenäisenä prikaatina päättyykin vuoden 2013
lopulla. Näin yksi taistelu on
käyty, mutta sota taitaa jatkua,
sanoi Kivimäki.
Myös prikaatin nykyinen,
yhdeksäs komentaja everstiluutnantti Pertti Lahtinen
totesi puheessaan uskovansa
vahvasti Niinisalon tulevaisuuteen. Komentajan mukaan
joukon olemassaolon oikeutus
tulee käsketyistä joukkotuotantotehtävistä, osaavasta henkilöstöstä sekä tarkoituksenmukaisista koulutus- ja harjoitustiloista.
Juhlassa kultiin myös Porin
Prikaatin komentaja eversti
Juha Pyykösen puheenvuoro, jossa hän uskoi vakaasti
yhteistyön onnistuvan vuonna
2014. Pyykönen totesikin, että kun kaksi erinomaista laitetaan yhteen, tuloksena on jotain vielä parempaa.
Tykistöprikaatin ja sitä
edeltävien joukko-osastojen
komentajat löydät verkkosivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi.
Tykistöprikaatin
juhlakirja esitellään tämän lehden sivulla 34.
MUSEOMESTARIN
KYMPPI
?
Kysymykset laati:
Suomen Tykistömuseon
museomestari Ilkka Vahtokari
1.
1500-luvulla tykit jaettiin ammuksen painon mukaiseen tykkijärjestelmään. Naula oli painon yksikkö.
Helvigin tykki vuodelta 1804 oli 6-naulan tykki.
Paljonko painoi Helvigin tykin ammus?
a) 2,490 kg b) 3,000 kg c) 5,100 kg
2.
Montako laukausta tarvittiin yhteen osumaan 1700luvun lopun 12 -naulaisella tykillä ammuttaessa ja
ampumaetäisyyden ollessa 1000 metriä?
a) 8-11 ls b) 30- 50 ls c) 80- 150 ls
3.
Tykistökoulu sijaitsi kansalaissodan jälkeen Tampereella. Mille paikkakunnalle koulu siirrettiin sieltä
keväällä 1918?
a) Viipuriin b) Imatralle c) Lappeenrantaan
4.
Kuka oli ensimmäinen itsenäisen Suomen tykistön
tarkastaja?
a) EV V.P. Nenonen b) EV Adolf Gustafvon Rehausen
c) MAJ Hamilton
5.
Minkä kaupungin valtaukseen V.P. Nenonen osallistui kahdella 76 K 02 -tykillä kansalaissodan taistelussa, jossa ammuttiin itsenäisen Suomen ensimmäiset 21 tykinlaukausta?
a) Oulu b) Kemi c) Pietarsaari
6.
Talvisodassa kenttätykistön tykkikalusto oli hyvin
kirjavaa. Kuinka paljon 21.12.1939 tehdyn tilaston
mukaan erilaisia tykkimalleja oli?
a) 11 b) 18 c) 21
7.
Milloin järjestettiin koko kenttätykistöä koskeva
ensimmäinen yhteinen kesäleiri Rovajärvellä?
a) 1947 b) 1949 c) 1952
8.
Niinisalossa olevan Tykistökoulun päärakennuksen
edessä on tykkijaos. Mikä on tykkien malli?
a) 155 H 17 b) 203 H 17 c) 210 H 17
9.
Kuka toimi Tykistömuseon hoitokunnan ensimmäisenä sihteerinä vuonna 1977?
a) Kaarlo Vainio b) Kalevi Mäkinen c) Jouko Huhtala
10. Mikä Kenttätykistön joukko-yksikkö viettää perinnepäiväänsä 26.5.?
a) SatTR b) KarTR c) JTR
1a 2c 3c 4b 5a 6b 7b 8c 9c 10a
siirrettiin Kuopiossa toimivan
Puolustusvoimien ruokahuollon johtoon. Varuskuntasairaalan remontti aloitettiin, prikaatin esikunta siirtyi Kansainvälisen Keskuksen tyhjilleen
jättämiin tiloihin ja Soittokunta entiseen esikuntarakennukseen. Myös Puolustusvoimien
hankkima raskas raketinheitinjärjestelmä päätettiin sijoittaa
vuoden 2005 lopulla Tykistöprikaatiin. Prikaatissa aloitettiin myös ISAF-operaation tykistökouluttajien opettaminen
Afganistanissa käytössä olevalle
tykistökalustolle.
Eversti Markku Myllykankaan kaudella tiloja kohennettiin peruskorjaamalla
Aliupseerikoulun rakennus ja
tekemällä esikuntaan pintaremontti. Myös koiratalo rakennettiin. Prikaatin joukkoyksiköiden koulutusvelvoitteita järjesteltiin uudelleen ja
Tykistöprikaatille myönnettiin ISO 14001 ympäristösertifikaatti ensimmäisenä varuskuntana maailmassa. Myös
tasavallan presidentti Tarja
Halonen vieraili Niinisalossa
ja tutustui Maanvyöry 09 harjoitukseen.
23
Intrepid Sea, Air and
Space Museum, New York
Sotamuseoita maailmalta
JYRI VILAMO
Lentotukialuksista meillä suomalaisilla on vähän kokemusta. Manhattanin länsirannalta laiturista 86, noin kilometrin päässä Time Squarelta, löytää Intrepid-nimisen
aluksen, joka valmistui keskelle toista maailmansotaa
vuonna 1943. Nykyään se ja muutama muu kiinnostava
kohde toimivat museoina, joihin voi helposti tutustua
New Yorkin vierailulla.
Lentokansi ulkoa.
Yli 270 metriä pitkä Intrepid
osallistui taisteluihin Tyynellämerellä ja joutui niin kamikaze-lentäjien kuin torpedoiskujen kohteeksi niistä
kuitenkin selviten. Aluksella
palveli yhtä aikaa jopa noin
3300 merimiestä! Kun ajattelee, että vajaaseen kolmensataan metriin on ahdettu
pienen suomalaisen kunnan
verran ihmisiä sekä noin yhdeksänkymmentä lentokonetta, on tilankäyttö ollut todella
tehokasta.
Lentokannelle on kooottu kattava kokoelma erilaisia suihkuhävittäjiä niin idästä kuin lännestä 1950-luvulta
1980-luvulle. Esillä on myös
joukko erilaisia helikoptereita. Aluksessa vierailija pääsee
tutustumaan esimerkiksi komentosillalle, majoitus-, ruokailu-, käskynjakotiloihin sekä
lentohangaariin. Sieltä löytyvät myös näyttelyt heittoistuimista, aluksen historiasta
sekä sen osuudesta avaruuslentoihin. Intrepid toimi tukialuksena helikoptereille, jotka
1960-luvulla noutivat astronautteja mereen laskeutuneista kapseleista.
Intrepid
modernisoitiin
1950-luvun alussa suihkukoneita varten, ja vuodesta 1954
24
alkaen se partioi esimerkiksi
Välimeren maisemissa. Vuosina 1966–1969 Intrepid osallistui myös Vietnamin sotaan.
Hävittäjälentokoneet tekivät
iskujaan sieltä käsin niin Etelä- kuin Pohjois-Vietnamiin.
Aluksen historia sota-aluksena päättyi vuoteen 1974.
Museona se avattiin vuonna
1982. WTC-iskujen yhteydessä vuonna 2001 Intrepid astui
vielä kerran palvelukseen toimien FBI:n tukikohtana tutkimusten ajan.
Samaan museokokonaisuuteen kuuluu kaksi muutakin
kohdetta: sukellusvene Growler ja Concorde-yliäänimatkustajakone. Hieman alle sadan metrin pituinen Growler
kuului ensimmäisten ohjussukellusveneiden joukkoon. Sen
miehistöön kuului 87 henkeä. Aluksen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi. Se aloitti toimintansa vuonna 1958 ja vain
kuusi vuotta myöhemmin se
poistettiin aktiivipalveluksesta
vanhentuneena. Laukaistakseen ohjuksen Growler joutui
nousemaan pintaan, jolloin se
oli luonnollisesti haavoittuvainen. Regulus-luokan ohjuksia
oli mukana neljä. Tekninen
kehitys eteni kuitenkin nopeasti, ja pian seuraavan luokan
sukellusveneistä ohjukset pystyttiin laukaisemaan veden alta. Growleria oli lopulta ensin
tarkoitus käyttää maalialuksena ja sitten romuttaa vuonna
1980. Onnekkaasti se sai armonaikaa ja avattiin yleisölle
vuonna 1988 museoksi muutettuna.
Growlerin historiasta kertoi veneessä kaksikin opasta,
joten innokkailla sukellusvenemiehillä on mahdollisuus
tivata tiukkojakin kysymyksiä. Itselläni omakohtaista kokemusta muista sukellusveneistä on vain Suomenlinnan
Vesikosta. Siihen verrattuna
miehistön tilat
olivat kehittyneet
neljännesvuosisadassa huomattavasti mukavampaan suuntaan.
Ajatus viikkojen
palveluksesta sukellusveneessä ei
silti näissäkään
tiloissa aiheuttanut suurta innostusta.
Viimeisenä kulkuneuvona museossa on Concorde,
Growler
joka edellisistä poiketen ei ole
sotilaallinen kohde. Allekirjoittaneen aikataulu ei kuitenkaan
mahdollistanut vierailua tähän
lentokoneeseen, jossa sisäänpääsystä peritään erillinen pääsymaksu. Intrepid ja muut kohteet tarjoavat mielenkiintoisen
mahdollisuuden tutustua meillä harvinaisempaan kalustoon.
Keskeinen sijainti helpottaa vierailua muita New Yorkin nähtävyyksiä ihmetellessä.
Lisätietoja:
www.intrepidmuseum.org
Pier 86, W 46th St and 12th
Ave, New York
Seuraa asuntotilannetta:
www.marttilankortteeri.fi
Puskantie 31, 60100 Seinäjoki
Asuntotoimisto puh. (06) 420 4800
[email protected]
Tulikomentoja 2/2012
25
Museoesineet kertovat, osa 9
Säilykepurkeista Nenon-kameraan –
ilmakuvakameran kehitystyötä Suomessa
TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA
Kartoitustilanne 1920luvulla
Lentokoneiden käyttö ilmakuvauksessa kehittyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Enimmäkseen kuvaus oli
tiedusteluluontoista, ei kartoitukseen tähtäävää. Tykistöammunnan täydellisen valmistelun keskeinen osatekijä on
kuitenkin topografinen valmistelu. Koska Suomen karttatilanne oli 1920-luvun erittäin huono, Nenonen joutui
miettimään ratkaisuja myös
karttaongelmaan kehittäessään
kenttätykistön ampumamenetelmiä. Kartoituksen edistyminen oli hidasta, sillä lentovalokuvaus ei ollut maanmittaushallituksen eikä puolustuslaitoksen topografikunnan käytössä. Kun siviilipuolen toimet
ilmakuvakartoituksen suhteen
eivät tuntuneet edistyvän, Nenonen tarttui itse toimeen tykistön tarvitsemien karttojen
valmistamiseksi.
”Pyydämme hartaasti herra kenraalia luopumaan ajatuksesta...” Näin vastasi syksyllä 1927 Zeissin edustaja kenraalimajuri Vilho Petter Nenosen tiedusteluun,
voisiko yhtiö rakentaa Saksassa Nenosen laatimien
ohjeiden mukaisen ilmakuvakameran. Nenonen antoi
suunnitelmansa Asevarikko I:n toteutettavaksi, ja
ensimmäinen suomalainen horisonttimenetelmään
perustuva ilmakuvakamera valmistui talvella 1928.
Suomen Tykistömuseon Nenosen huoneessa on kameran vuoden 1929 prototyyppi kertomassa Nenosen
panoksesta ilmavalokuvauksen kehitykseen ja käyttöönottoon Suomessa.
Prototyypit m/1928 ja
m/1929
Epäonnistumisista
onnistumiseen
Ilmakuvauksen mahdollisuuksia tutkittiin ja ilmakuvauksia
tehtiin jo 1920-luvun alkupuolella. Jo vuonna 1919 Suomen
ilmailuvoimilla oli käytössään
saksalainen kamera kuvauksia
varten ja vuonna 1920 Nenonen halusi selvittää ilmakuvien
käyttöä tykistön ammunnoissa.
Vuonna 1923 fotogrammetria
eli kuvamittaus otettiin tarkan
tutkimuksen kohteeksi, ja seuraavana kesänä Mittauspatteri teki Perkjärvellä maastomittauksia tulevia ilmakuvauksia
silmällä pitäen. Koekuvauksia
suoritettiin, mutta edes syksyllä 1926 otetut kuvat eivät vielä
tyydyttäneet Nenosta. Lentäjillä oli ollut suuria vaikeuksia
pysytellä käsketyssä lentosuunnassa ja -korkeudessa.
Kesällä 1927 ulkomaisilla
kameroilla tehdyt kuvaukset
26
maanpinnasta myös kahdesta
eri suuntien horisonttiviivasta. Horisonttiviivoista ei kuitenkaan saatu tarpeeksi teräviä
väärien filmivalintojen vuoksi.
Nenonen tarttui toimeen ja rakenteli tarinan mukaan syksyn
1927 aikana Perkjärvellä säilykepurkkien pelleistä uuden kameran mallin. Joka tapauksessa talvella 1928 Asevarikko I:
n korjauspajalla rakennettiin
ensimmäinen suomalainen ilmakuvakamera m/1928 Tykistön tarkastajan toimistosta
toimitettujen piirustusten mukaisesti.
vihdoin onnistuivat Nenosen
haluamalla tavalla, ja ensimmäinen Suomessa laadittu ilmakuvakartta mittakaavassa
1:20 000 saatiin valmistettua.
Kartta kattoi Perkjärven leirialueesta 35 km².
Oikaisuongelmat uuden
kameran taustalla
Vuoden 1927 kartta soveltui
hyvin tykistön tarkoituksiin,
mutta sen valmistusmenetelmät olivat suuritöisiä eivätkä merkittävästi nopeuttaneet
kartoittamista.
Ilmakuvien
oikaiseminen virheestä, joka
johtui kameran asennosta suhteessa maan pintaan, vaati pal-
jon maastoon merkittyjä kiintopisteitä. Niiden havaitseminen peitteisessä maastossa oli
lisäksi hankalaa. Täysin uuteen
kuvausperiaatteeseen perustuvaa kameraa suunniteltaessa
lähtökohdaksi otettiinkin, että
kameran asento kuvaushetkellä suhteessa maanpintaan tuli
pystyä määrittämään suoraan
kuvaushetkellä, ei epäsuorilla
keinoilla jälkikäteen.
Kameroissa olevat vesivaa’at
eivät olleet vaihtelevissa lentoolosuhteissa luotettavia. Nenonen perehtyi ongelmaan ja
tutustui ilmeisesti myös Hollannissa tehtyihin kokeiluihin,
joissa kamera otti kuvat paitsi
Laitteen pääkamera kuvasi maanpinnan. Sen päälle oli
asennettu horisonttikamerat,
joissa käytettiin punaherkkää
filmiä ja punasuodinta. Näin
saatiin horisontista erittäin
selvä kuva. Kamera todettiin
kesän 1928 kuvauksissa sinänsä toimivaksi, mutta ongelmiakin ilmeni. Pelkästään
kuvausolosuhteet olivat vaativat. Käytössä oli avoimia kaksipaikkaisia lentokoneita. Kuvauskorkeudessa pakkasta oli
reilusti, ja tähystäjän oli seistävä paikallaan ja kuroteltava
koneen ulkopuolelle kameraa
käyttäessään. Laitteet oli tehty mahdollisimman halvalla,
mikä näkyi niiden kestävyydessä. Insinöörikapteeni Karl
Löfström antaakin eloisan kuvan kesän 1928 ongelmista:
”Levykasetit eivät vaihtaneet
levyjä, laakafilmien lipukkeet
repesivät tuulessa, kameroiden
sulkimet [--] eivät toimineet
pakkasessa,
laukaisulaitteet
vioittuivat, lentokoneen avoin
moottori roiskutti öljyä kameran objektiiveihin ja tähystäjän
kasvoille [--].” Automatiikkaa
kamerassa ei ollut.
Kokeilut onnistuivat joka tapauksessa niin hyvin, et-
tä syksyllä 1928 Zeissin kanssa
saatiin aikaan sopimus kameran rakentamisesta. Keväällä
1929 valmistui kuitenkin vielä
kaksi Asevarikon rakentamaa
paranneltua ilmakuvauskameraa m/1929, joista toinen on
siis esillä Suomen Tykistömuseossa. Kameran rakennetta ja
kestävyyttä paranneltiin ja horisonttikameroissa käytettävä
filmi muutettuun laakafilmistä
kinofilmiksi. Aiemmin ongelmaksi osoittautunut lentokorkeuden tai sen muutosten tarkka määrittäminen ratkesi professori Vilho Väisälän rakennettua uuden nestestatoskoopin. Vaikka laitteet paranivat,
kesän 1929 kuvauslennot jäivät
sääolosuhteiden vuoksi suunniteltua vähäisemmiksi.
Nenon-kamera syntyy
Zeissin rakentama puoliautomaattinen, Nenon-kameraksi
nimetty laite valmistui lopulta
vuonna 1930. Sitä ennen kuvausmenetelmälle oli hankittu
patentti insinöörikapteeni Karl
Löfströmin ja Tauno Lehtosen
nimissä. Zeiss-tehtaan kiinnostuttua kameroiden laajemmasta myynnistä ja keskusteltua
asiasta Nenosen kanssa patentin oikeudet luovutettiin lopulta puolustusministeriölle.
Keksijät saivat työstään kiitokset ja kertaluontoisen korvauksen. Merkittävästä keksinnöstä ja kehitystyöstä huolimatta
suurista korvauksista ei ollut
kyse. Löfström muisteli myöhemmin hankkineensa tästä ilmakuvakartoitusta ratkaisevasti
parantaneesta keksinnöstä saadulla korvauksella kotiinsa uuden maton.
Lähteitä: Alajoki, Matti: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen.
Otava 1975.
Löfström, Karl: Ilmakuvakartoitus
Suomessa.
Terra, Suomen Maantieteellisen
Seuran aikakauskirja No 3. 1946.
Paulaharju, Jyri: Sotilaat kartoittavat – Suomen sotilaskartoituksen
historia. Topografikunta 1997.
Rainesalo, Aarne: Lentovalokuvien käyttäminen kartoitustöihin
Saksassa ja Ranskassa. Maanmittaushallituksen julkaisuja N:o 10.
1927.
Tulikomentoja 2/2012
in memoriam
Kiltaveteraani
Mauno Niemisen muistolle
S
otilasmestari evp
Mauno Nieminen
poistui keskuudestamme 19.2.2012. Hän oli
syntynyt Aurassa 27.3.1927.
Niemisen aseellinen sotilasura alkoi hänen liityttyään
suojeluskuntaan sotatalvena
1943. Varusmiespalveluk-
sen hän suoritti viiden vuoden kuluttua Turussa I/KTR
2:ssa. Vakinaiseen palvelukseen Nieminen siirtyi II/KTR
2:eenHyrylään. Palveluspaikat
vaihtuivat patteriston siirtyessä Niinisaloon ja sieltä Kajaaniin. Palvelusjoukon nimikin
vaihteli ensin 3. Prikaatin, sitten Porin Prikaatin ja lopulta
Kainuun Prikaatin Patteristoksi, josta hän jäi eläkkeelle
elokuun alussa vuonna 1973.
Mauno Nieminen toimi lähes koko palvelusaikansa kenttäkouluttajana. Hän oli hyvin
ammattitaitoinen ja kunnioitettu tulenjohto- ja mittauskouluttaja. Hän oli tykki-
miesveteraani, joka oli ollut
jo ensimmäisellä Rovajärven
ampumaleirillä. Siitä Nieminen kertoi leirin 60-vuotisjuhlan merkeissä Tulikomentoja-lehdessä. Hän oli
kiltamme jäsen aina Kainuun paikallisosaston perustamisesta lähtien.
Kunnioituksella muistelemme kiltaveljeä ja palvelustoveriamme, jonka palvelusura kertoo useista puolustusvoimien uudistuksista ja
tykistön perinteistä.
Jaakko Rytty
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta ry
uutisia
Varusteisiin ja varusmieskoulutukseen muutoksia
Vaatetuksen ja varusteiden kehitys seuraavat nopeaa
kehitystrendiä muiden alojen rinnalla. Myös taistelutavan kehittäminen aiheuttaa muutoksia varustuksessa.
Kranaatinheittimistön ja kenttätykistön tuliyksiköitä varustetaan päätelaitteilla, jotka antavat aiempaa paremman
suojan ja mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan.
Maavoimien materiaalilaitoksen viestintäpäällikön Juhani
Kauppisen mukaan 2000luvun uudistukset olivat tarpeellisia, koska esimerkiksi
m/62- ja m/91-vaatetusvarusteiden maastokuvionti ei
vastannut nykypäivän vaatimuksia.
Maastokuvioinnin lisäksi
myös vaatetuksen materiaalia
on kehitetty. m/05-vaatetuksessa on polyesteria ja puuvillaa
yhtä paljon, kun m/91-vaatetuksessa kaksi kolmasosaa on
puuvillaa ja loput polyesteria.
Kehitysryhmä totesi polyesterin olevan vahvempi materiaali, joten sen määrää lisättiin
m/05-puvun kankaaseen.
tavassa korostuu aloitteellisuus,
aktiivisuus, joustavuus ja liike.
Joukot voivat käyttää yhtä aikaa eri taistelulajeja. Organisaatiot ja taistelutapa uudistetaan
ensimmäisenä alueellisissa joukoissa. Toisessa vaiheessa vuorossa ovat operatiiviset joukot
ja paikallisjoukot, joihin sovelletaan samoja periaatteita.
Taistelutapaa muutetaan,
koska sodanajan joukot pienenevät, taistelukenttä muuttuu
ja materiaali vanhenee. Lisäksi
2000-luvulla tehdyssä maavoimatutkimuksessa havaittiin, että käytössä olleella varustuksella ja taistelutekniikalla ei enää
päästy haluttuihin tuloksiin.
Taistelutapaakin
kehitetään
Varusteisiin ja
varusmieskoulutukseen
muutoksia
Maavoimien
uudistetussa taistelutavassa keskeinen
muutos liittyy joukkojen taistelutapaan. Uudessa taistelu-
Taistelutavan muutoksen keskiössä on johtamisjärjestelmä, joka viedään ryhmä- ja raskasasetasolle. Ryhmänjohtajat varuste-
Kuva:Sirkka Ojala
taan radioilla ja päätelaitteilla,
joilla he pystyvät välittämään
reaaliaikaista tilannetietoa äänen kantamansa ulkopuolella
oleville joukoille.
Johtamisjärjestelmien lisäksi esimerkiksi kranaatinheittimistön ja kenttätykistön tuliyksiköitä varustetaan
päätelaitteilla, jotka antavat
aiempaa paremman suojan ja
mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan. Joukkojen
suojaa vahvistetaan myös valelaitteilla, suojaelementeillä
ja naamioverkoilla. Tiedusteluun hankittavat minilennokit ovat myös suunnitteilla.
Huoltojärjestelmää muutetaan joukkojen hajautettua
toimintaa varten.
Taistelukentän kehittämiselle ei ole kuitenkaan olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Kehityskenttä on avoin.
27
Puolustusvoimauudistus esillä
Tykistöprikaatin Killan kevätkokouksessa
TEKSTI: KALEVI VIRTANEN, KUVAT: AKI KINNUNEN
Puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen, mutta rahoituksen laskun vaikutukset ovat luonteeltaan
kielteisiä. Tähän virkkeeseen sisältyy Tykistöprikaatin komentajan,
everstiluutnantti Pertti Lahtisen esitelmän ydin. Lahtinen puhui
prikaatin nimikkokillan, Tykistöprikaatin Kilta ry:n kevätkokouksessa
huhtikuun lopulla Porissa.
Materiaalihankintojen supistamisen 2012–2015 yli 20 prosenttia
vaikutukset merkitsevät riskinottoa maan sotilaallisessa puolustuksessa tällä vuosikymmenellä.
Everstiluutnantti Pertti Lahtinen siteerasi puheensa aluksi Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen
sanomaa, jonka mukaan raha ei riitä nykyisen kokoisten
puolustusvoimien ylläpitoon.
Siksi kokoa on supistettava.
Vaikka rahoitusta suunnattaisiin puolustusvoimien sisällä
toisella tavoin, sekään ei pelastaisi koon pienentämiseltä.
Oman haasteensa Lahtisen mukaan tuo ikäluokkien
pieneneminen: ei ole kovin
kustannustehokasta pyörittää
puolityhjiä varuskuntia. Varuskuntien yhdistämisillä haetaan
nimenomaan säästöjä. Pitää
muistaa lakkautettavien joukko-osastojen yhteys puolustusvoimien päätehtävään eli sodan
ajan joukkojen tuotantoon ja
sen tarkoituksenmukaiseen jär-
VAS.: Tykistöprikaatin komentajan, everstiluutnantti Pertti
Lahtisen kokousesitelmässä ei
jääty tuleen makaamaan vaan
katsottiin suoraan eteenpäin.
ALLA: Veteraani Heikki Ekonen
(kuvassa oikealla) Porin Seudun
Tykistökillasta innostui muistelemaan omaa palvelusaikaansa
Tykistöprikaatin Killan kokouspaikan isännän Timo Prihtin esittelyn päätteeksi. Kevätkokous
pidettiin Porin teollisuushistoriaan kuuluvassa rakennuksessa,
”Mekanissa”.
Björneborgs Mekaniska Werkstad -konepajan vuonna 1871
valmistunut, kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on
saanut peruskorjauksen myötä
uudet, viehättävät ja vanhoja
arvoja henkivät kasvot.
28
jestelyyn puolustusvoimien kokonaisedun kannalta.
- Jos mitään ei tehdä, vuonna 2015 Puolustusvoimissa
olisi 3 000 tyhjää varusmiesten
koulutuspaikkaa, Lahtinen kiteyttää.
Puolustuskykymme
uskottavuus?
hallinnollisesti Maasotakoulun johtoon, Porin Prikaatiin
perustetaan Turun ja Vaasan
aluetoimistot,
Satakunnan
aluetoimisto lakkautetaan ja
Satakunnan Sotilassoittokunta lakkautetaan 31.12.2013,
Lahtinen summaa.
Niinisalon infrastruktuuri on Lahtisen mukaan puolustusvoimien parhaimmistoa
– ellei jopa maavoimien paras.
Senaatti on investoinut Niinisaloon viimeisen reilun 10
vuoden aikana yli 30 miljoonaa
euroa. Nykyisellään Tykistöprikaati työllistää noin 330 henkilöä. Vuosittainen koulutustuotos on noin 1700 varusmiestä,
600 reserviläistä ja 100 kantahenkilökuntaan kuuluvaa.
- Se, mitä muuta muutos
mahdollisesti merkitsee käytännön tasolla, nähtäneen viimeistään vuoden-parin kuluessa.
Kokonaistulos ratkaisee
Entä millainen on sotilaallinen puolustuskykymme tulevaisuudessa? Puolustuskyky ja
sen uskottavuus määräytyvät
tämän jälkeen ennen muuta
sen mukaan, kuinka tyydyttävästi sodan ajan puolustusvoimat kyetään vuosikymmenen
puolivälin jälkeen varustamaan. Puolustusvoimauudistuksen tuloksena rakennetaan
sellainen rauhan ajan organisaatio, jolla kyetään tuottamaan 230 000 sotilaan sodan
ajan joukot taloudellisesti. Tulevat 230 000 sotilaan puolustusvoimatkin eurooppalaisessa
vertailussa vielä suuret.
Mitä tulee Tykistöprikaatiin, tykkimiehiä koulutetaan
Lahtisen mukaan jatkossakin
Niinisalossa tosin osana Porin
Prikaatia. Tykistöprikaati itsenäisenä joukko-osastona lakkautetaan 31.12.2014 ja sen
osat liitetään joukkoyksikkönä
osaksi Porin Prikaatia Niinisalossa.
- Tykistökoulu jää Niinisaloon, mutta se siirretään
Puolustusmateriaalin vanheneminen ja kallistuminen sekä samaan aikaan tapahtuva
merkittävä rahoituksen lasku
2012–2015 merkitsevät Lahtisen mukaan selvää riskinottoa
maan sotilaallisessa puolustuksessa tällä vuosikymmenellä.
Uudistuksella
pyritään
myönteiseen kokonaistulokseen: Puolustusvoimien elinkelpoisuuden ja tehtävien toteutus turvataan 2020-luvulle
karsimalla päällekkäisiä töitä
eri organisaatiotasoilla. Pyrkimyksenä on saavuttaa rahoituksen nykyistä parempi tasapaino henkilöstökulujen, toiminnan ja puolustusmateriaalin kesken.
Parannetaan varusmieskoulutuksessa perusyksiköiden toimintaedellytykset ja turvataan
asevelvollisten korkeatasoinen
koulutus. Lisäksi uudistuksessa palautetaan toiminta (muun
muassa maastovuorokaudet ja
kertausharjoitukset) vuosien
2012-2015 leikkauksia edeltävälle tasolle.
Summat vuoden 2012
hintatasossa
2012
M€
2013
M€
2014
M€
2015
M€
YHT.
M€
BUDJETTILEIKKAUS
(vertailukohta v. 2011
määrärahakehys)
46
124
180
250
600
Jääkäritykistörykmentti
juhli 96. perinnepäiväänsä
arvokkaasti
SIRKKA OJALA
Sumuisena maaliskuun 16. päivänä
Jääkäritykistörykmentti vietti pitkän historiansa 96. perinnepäivää Panssariprikaatissa.
Aamulla suoritetun juhlavan seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen juhla jatkui kello yksitoista
paraatikatselmuksen merkeissä. Paikalla oli
Jääkäritykistörykmentin väen lisäksi runsas joukko arvovaltaisia kutsuvieraita: niin
sotaveteraaneja kuin Jääkäritykistön killan
jäseniäkin.
Puheessaan Rykmentin komentaja evl Ville-Veikko Vuorio rohkaisi kouluttajia ja varusmiehiä muistamaan oman
arvonsa Prikaatille. Vuorio
muistutti myös Kevyen Patteristo I:n, Raskaan Patteristo
12:n ja Panssariviestijoukkojen
pitkistä perinteistä. Paraatikatselmuksen jälkeen oli juhlavan
ohimarssin vuoro, jossa jokainen yksikkö pääsi vuorollaan
tervehtimään prikaatin komentajaa ja ohimarssin vastaanottajia. Kutsuvieraat seurasivat paraatia näköalapaikalta JTR:n
rakennuksen rappusilta.
Juhla jatkui Rykmentin perinnehuoneessa, jonne kutsuvieraat kokoontuivat todistamaan
Rykmentin edellisen komentajan evl Mikael Feltin reliefin
paljastusta. Malliaan onnistu-
neesti kuvaavan
reliefin oli työstänyt sotilasmestari Pertti Mäkinen, joka kertoi
tämän reliefityön olleen hänelle
ensimmäinen.
Iltapäivä jatkui maittavan
juhlalounaan merkeissä varuskuntaravintola Rubenissa.
Tilaisuudessa palkittiin myös
Espanjan Armeija on sijoittanut
yhden tykistöyksikön varustettuna uusilla 155 mm 52 kaliiperin
vedettävillä haupitseilla kiistellylle
Melillan alueelle Marokon Välimeren rannikolla. Melilla kuuluu Espanjalle, mutta Marokko vaatii sitä
itselleen. Tykit korvaavat vanhat
155 mm 23 kaliiperin putkilla olevat
vuoden 1944 tykit. Uusien tykkien
tulinopeus on 8 ls/min ja kantama
rakettiavusteisella ammuksella 40
km. (Jane´s Defence Weekly 25
January 2012)
Ajoneuvotykit
Mukavan yllätyksen paraatiin
toivat lukuisat panssarivaunut,
jotka tervehtivät vieraita jyrinällään savua tupruttaen.
monia ansioituneita JTR:
n työntekijöitä, varusmiehiä
ja kiltalaisia. Juhlava lounas
päättyi Panssarisoittokunnan
esittämään perinteiseen jääkärimarssiin, joka kuunneltiin
arvokkaasti seisten.
BAESystems on ilmoittanut
18.1.2012, että se on saanut 313
MUSD sopimuksen M109A6PIMvaunuperheen teknisestä lisäsuunnittelusta, logistisesta
kehittämisestä ja testaustuesta
tuotantokehityksen loppuunsaattamiseksi. Yhtiö odottaa testauksen
jatkuvan täysipainoisesti kesäkuussa. (Jane´s Defence Weekly 25
January 2012)
Israelin Puolustusvoimat (IDF)
on lykkäämässä ikääntyvien 155
mm M109A2-panssarihaupitsien
korvaamista uusilla tykeillä. Syynä
lykkäykseen ovat budjettileikkaukset. (Jane´s Defence Weekly 15
February 2012)
Tykkien ampumatarvikkeet
Sotilasmestari
Pertti Mäkinen sai
kiitokseksi reliefityöstään komentaja
Vuorion luovuttaman JTR:n 90-vuotismitalisarjan.
KILTAPÄIVÄ TYKISTÖPRIKAATISSA
Tervetuloa Niinisaloon viettämään koko perheen vauhdikasta
Maanpuolustuspäivää! Lauantaina 28.7.2012 klo 12.00-15.00
Ohjelmassa klo 12.00
avauslaukaus kenttätykillä ja Tykistöprikaatin komentajan
evl Pertti Lahtisen avauspuhe.
Päivän aikana esitellään
Tykistöprikaatin koulutuskalustoa lippukentän ympäristössä.
Tykkejä, raskas raketinheitin, käsiaseita, tiedustelulennokki,
ajoneuvoja ym. Taitorata yleisölle.
Klo 13.00 alkaen
Perinnevaljakon asemaanajo urheilukentällä
Moottoroidun kenttätykin asemaanajo urheilukentällä
Sotakoira- ja sotilaspoliisinäytös urheilukentällä
Mahdollisuus tutustua perusyksiköihin
Tykistöprikaatin Kilta ry myy tilaisuudessa hernekeittoa ja makkaraa, Niinisalon sotilaskotiyhdistys mm kahvia, mehua ja munkkeja.
TERVETULOA!
Tykistöprikaatin Kilta ry ja Tykistöprikaati
Tulikomentoja 2/2012
Vedettävät tykit
Iran väittää kehittäneensä Basirnimisen 155 mm lasersäteeseen
ohjautuvan ampumatarvikkeen.
Ammuksen etuosa muistuttaa
Krasnopol-M -ammusta, kun taas
ohjaussiivekkeet takaosassa ovat
samanlaiset kuin ukrainalaisessa
Kvitnyk-ammuksessa. Ohjausjärjestelmä on esitteen mukaan samannäköinen kuin venäläinen kolmijalalla
käytettävä Malakhit-maalinosoitin.
(Jane´s Defence Weekly 8 February
2012)
Raketinheittimet
Ranskalainen Sagem on voittanut
sopimuksen SIGMA 30 -navigointi
ja suuntausjärjestelmien toimittamisesta Saksan, Italian ja Ranskan
modernisoitaviin MLRS-järjestelmiin. (Military Technology 3/2012)
Malilaisen MNLA-organisaation
internet-video osoittaa, että sillä on
käytössään ainakin viisi 122 mm
Grad-raketinheitintä. MNLA lienee
saanut ne haltuunsa Libyan konfliktin aikana vuonna 2011. (Jane´s
Defence Weekly 15 February 2012)
29
Pihatalkoissa
Kakskerrassa
SIRKKA OJALA
Kuivat tammen lehdet tanssivat lehtipuhaltimen
tahtiin aurinkoisessa kevätsäässä, kun reippaat
Jääkäritykistön kiltalaiset suorittavat jo perinteeksi
tullutta jokakeväistä killan kunniatehtävää, talkoomatkaa Turun Kakskertaan Kenraalintielle edesmenneen kunniajäsenensä jalkaväenkenraali Adolf
Ehrnroothin huvilalle.
Jääkäritykistön kilta on luvannut kenraali Ehrnroothille
auttaa keväisin hänen vaimoaan kreivitär Karin-Birgitte
Ehrnroothia huvilan suuren
piha-alueen kunnostamisessa
niin kauan kuin Karin apua
tarvitsee. Tänä vuonna matkalle osallistui yhdeksän kiltalaista ja kaksi killan toimintaan
tutustuvaa nuorta, 16-vuotias
Santeri ja 14-vuotias Jenni.
Isännän tehtäviä Kakskerrassa oli hoitamassa Puolustusvoimissa palveleva Ehrnroothien poika everstiluutnantti Hans Adolf, jonka
ohjauksessa työt sujuivat ri-
peään tahtiin. Myös Hans on
iloinen killan vuosittaisesta
avusta, sillä yhdelle miehelle
työtä huvilalla on enemmän
kuin riittävästi. Työn lomassa ehdittiin myös nauttia keväisestä päivästä huvilan terassilla eväskoreja tyhjentäen.
Iltapäivällä tutustuttiin lisäksi
Hansin opastuksella pihapiirissä kasvaviin vähän erikoisempiin kasveihin. Kotimatkalle lähtiessä oli alue aivan
toisen näköinen, kun syksyllä
pudonneet lehdet oli haravoitu, rannalla kasvanut pajukko
raivattu ja polttopuut pinottu
liiteriin.
Killan puheenjohtaja Antero Rättö ojensi kreivitär Karin-Birgittelle jokakeväiseen tapaan kiltalaisten tuliaisena kimpun samppanjaruusuja.
Nuorempaan talkooporukkaan kuuluva Santeri pääsi käyttämään
lehtipuhallinta.
Emil esittelee hienoa moottorisahaansa.
Talkooporukka ja isäntäväki ryhmäkuvassa. Vasemmalla Hans Adolf
Ehrnrooth vaimonsa ja poikansa Eemili kanssa. Santeri ja Jenni Salmi,
Karin Ehrnrooth, Antero Rättö, Pekka Ahonen, Kalevi Kylänpää,Timo
Kautto, Irene ja Heikki Aaltonen,
Kaarlo Purhonen ja Jussi Karvinen.
30
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään huhti- kesäkuussa 2012.
Jussin, Kalevin ja Timon aherrus näkyy huvilan halkoliiterissä.
Hans Adolfin poika Emil oli ahkera ja iloinen apulainen.
16.6.
2.7.
3.7.
7.7.
8.7.
9.7.
11.7.
12.7.
15.7.
16.7.
17.7.
21.7.
22.7.
25.7.
25.7.
25.7.
25.7.
26.7.
27.7.
28.7.
3.8.
5.8.
7.8.
9.8.
9.8.
13.8.
19.8.
23.8.
25.8.
28.8.
29.8.
29.8.
1.9.
3.9.
4.9.
4.9.
5.9.
11.9.
4.9.
11.9.
12.9.
13.9.
16.9.
17.9.
18.9.
19.9.
20.9.
20.9.
25.9.
29.9.
Koskinen Rauni
Tuominen Heikki
Viitasalo Mikko
Mäkinen Erkki
Lindfors Teuvo
Lehikoinen Urpo
Lassila Jouko
Hasu Simo
Ahonen Auvo
Uotinen Jyri
Lemola Arto
Ala-Hannula Tapio
Pälve Pentti
Häkkinen Aimo
Karhu Sakari
Kauppila Jaakko
Laine Reijo
Axberg Tony
Eskola Jorma
Hietaniemi Ilkka
Seppänen Markku
Luoma Tarmo
Kangas Aatos
Lehtimäki Markku
Tiainen Kalevi
Vilkko Lauri
Kurri Risto
Langinkoski Ilari
Suurnäkki Teemu
Olkku Pekka
Leppänen Eero
Marttinen Aimo
Eteläpää Matti
Riutta Salme
Kontio Kaarlo
Ruokoski Paavo
Haikarainen Juha
Alppi Matti
Salin Matti
Walden Harri
Vähäuski Unto
Purtonen Heikki
Ollila Seppo
Rantaniemi Veikko
Lehtomäki Risto
Jantunen Mauri
Salminen Arja
Tanninen Vilho
Langinkoski Ilari
Löytökorpi Mikko
Raisio
Helsinki
Helsinki
Hämeenlinna
Espoo
Tampere
Ikaalinen
Myllykoski
Elimäki
Lappeenranta
Kouvola
Sarvela
Imatra
Mikkeli
Turku
Hämeenlinna
Parainen
Raseborg
Turku
Tampere
Järvenpää
Espoo
Vihteljärvi
Merikaarto
Hämeenlinna
Tuusula
Savonlinna
Espoo
Kouvola
Kouvola
Forssa
Mikkeli
Kouvola
Sastamala
Esspoo
Vihteljärvi
Juva
Kankaanpää
Helsinki
Helsiki
Kuusankoski
Mäntyharju
Elimäki
Tampere
Espoo
Katinala
Kouvola
Mikkeli
Espoo
Kankaanpää
65 v
70 v
70 v
60 v
90 v
60 v
60 v
80 v
50 v
60 v
60 v
60 v
90 v
80 v
80 v matkoilla
75 v
70 v
50 v
70 v
70 v
60 v
60 v
70 v
50 v
60 v
87 v
70 v
75 v
70 v
70 v
84 v
80 v
70 v
75 v
81 v
70 v
60 v
50 v
70 v
50 v
60 v
60 v
60 v
60 v
60 v
85 v
50 v
80 v
75 v
70 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä
Jennin ja Pekan haravoidessa tammenlehdet saivat kyytiä.
Tulikomentoja 2/2012
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.8.2012 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
31
Rakkaudesta
ruosteiseen
rautaan
OSA 2
TAPANI PIIPPO
”Tiedettiin, että sotilasajoneuvon pitää olla erilainen kuin siviiliajoneuvo ja että sen pitää olla
ruma. Näillä perusteilla muutettiin siviiliautoihin
ensin kulmikkaat lokasuojat, jolloin rumuusvaatimus tuli täytettyä.” (Insmaj Viinikan lausuma
Mäkipirtin kirjassa Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 s.70)
Vuodet vierivät ja aina silloin
tällöin ”Jylhän Karjaan kaunottaren” ja minun tieni sivusivat, mutta lähemmin sain
uusia tuttavuutemme vuonna
1982 Ruska-harjoituksessa.
Hämärtyvänä syysiltana alkoi
marssi Kajaanista kohti Sarriojärveä ja edelleen Kittilän
Kiistalaan. Kiltamme puheenjohtajan ja minun ”letkaan”
kuului kymmenkunta Sisua
(A45 numerovälillä 600–611)
ja aamun sarastaessa olimme
Sarriojärvellä, kiitos Leyland
O.401-moottorien.
Kohti Ruskaa
Marssilevon jälkeen eteneminen jatkui kohti pohjoista.
Kaikki mukana olleet muistanevat Mauri-myrskyn, jonka
halki ajoimme välillä tietä raivaten. Koko harjoituksen ajan
Sisumme toimivat erinomaisesti, toivatpa meidät Rova-
32
järven kovapanosammuntojen jälkeen takaisin Kajaaniinkin. ”Protojen” ja minun
tieni erosivat yhtyäkseen taas
parikymmentä vuotta myöhemmin.
Vihdoinkin
Olin jäänyt eläkkeelle ja voin
toteuttaa unelmani käydä SAhuutokaupoissa, joista olin
kuullut paljon puhuttavan.
Muutama Sisu A 45 oli Kalkussa myytävänä, mutta ostaminen ei onnistunut. Sitten vuonna 2005 Tervolassa
oli tarjolla yli 70 Protoa. Sinne mennään ja mentiin, tosin ilman rahaa. Väärän tunnusluvun vuoksi pankkiautomaatti nielaisi aamutuimaan
korttini ja Tervolan varikon
pihalla kierteli itselleen vihainen mies, joka ei suutansa avannut, vaikka kaverit kilvan luottoa tyrkyttivät. Siellä
menivät uusille omistajilleen
myös kiltamme puheenjohtajan Jaakko Rytyn ja minun
Ruska-ajokit.
Seuraavana talvena selasin
aktiivisesti nettiä ja keväällä
2006 tärppäsi. Tervolassa oli
myynnissä Sisu A45, vieläpä
eräs varikon huutokaupassa
kohtalaiseksi bongaamani. Rekisteröitynä ja katsastettuna!
Soitto myyjälle, vaimo autoon
ja kohti Tervolaa. Kauppaneuvottelut kestivät kahden kahvikupillisen ajan, ja olin Proton (ex SA 1372) onnellinen
omistaja.
Työtä vuorotta
Viikon kuluttua Sisu oli kotipihallani, ja perusteellisen siivouksen jälkeen aloin laatia
entistämis-suunnitelmaa. Lavan puuosat pitää rakentaa kokonaan uudestaan, metalliosat
osittain. Epäsiisti ja risainen
ohjaamo on kunnostettava.
Runko ja akselistot, osin muutakin, on hiekkapuhallettava ja
autolle tulee tehdä täydellinen
maalaus. Onneksi tekniikka
on kohtalainen ja vaatii ainoastaan pieniä korjauksia.
Tämän inventoinnin jälkeen olin valmis aloittamaan
– tekemään vähintään 12 tunnin työpäiviä; pesemään moskaa, nielemään puhallushiekka- ja maalipölyä, hitsaamaan,
verhoilemaan ja uhraamaan
euroja. Onneksi kesä 2006 oli
lämmin ja aurinkoinen, jopa
niin kuuma, että maali tahtoi
keskipäivällä kuivua liiankin
nopeasti.
Erinomaisena apuna oli
vaimoni antama tuki. Ainoastaan pari kertaa kolmikuukautisen remonttijakson aikana hän esitti kysymyksen: ”Aiotko rassata koko kesän tuota
romua?” Kysymys lienee ollut
retorinen, koska hän aina oli
valmis tulemaan avuksi työmaalleni.
Näin päästiin elokuun loppupuolelle ja oli aika tehdä
museoajoneuvotarkastus, johon yhtenä osiona kuuluu
ajoneuvon historian toteaminen. Ajoneuvovarikolla Kalkussa työssä olleelta Markku
Mäkipirtiltä sain asiasta seik-
kaperäisen selvityksen, jonka
mukaan Sisuni oli aloittanut
työuransa PKarPsto:ssa Ylämyllyllä vuonna 1975. Vuonna 1990 auto oli ollut Kalkussa peruskorjauksessa ja siirretty sitten PohPr:iin Ouluun,
josta edelleen KaiPr:iin. Sen
30-vuotinen työura oli lopussa vuonna 2005 ja edessä
oli hylkyhäkki sekä Tervolan
huutokauppa.
Sisun historiikki oli näin
kunnossa ja museoajoneuvotarkastajat Aki Tegelberg ja Paavo Puheloinen totesivat myös
entistämistyöni kelvolliseksi sekä esittivät Sisun hyväksymistä
museoajoneuvoksi. Ensimmäinen kynnys oli ylitetty ja toinenkin, kun Pertti Meriläinen
liikennekatsastuksen yhteydessä antoi autolle museostatuksen. Unelmani oli toteutunut.
Minulla oli nyt ikioma ”Rumin
koskaan Suomessa valmistettu
kuorma-auto” rekisteritunnuksella MU-352.
Tänään
Sisu viettää hallissamme ansaittuja eläkepäiviä muiden
”romujen” joukossa. Silloin
tällöin sään suosiessa vanhus
herätetään verryttelemään niveliään ja tavallisimmin matka
suunnataan kahville lähibaariin, joskus myös vaimoni kuljettamana.
Kesän kohokohtia ovat erilaiset museoajoneuvotapahtumat, joista erityisesti vierailu
Koljonvirran Perinnekonepäivillä Iisalmessa on tullut traditioksi. Siellä on Sisun luona
jatkuvasti ihmisiä katsomassa,
kyselemässä ja muistelemassa
omia inttiaikojaan. Onpa joku rekvisiittakilvistä SA 1372
ollut tunnistavinaan entisen
ajokkinsa.
Tapahtumiin olen varannut
mukaan myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen esittelyaineistoa tehdäkseni vapaaehtoista maanpuolustussektoria
tunnetuksi. Tämäkin osio on
herättänyt suurta kiinnostusta.
Yksi haave minulla vielä
on: saada Proton perään tykki
105 H 37-61. Siinä olisi nostalgiaa niin Sisulle kuin minullekin.
t
a
l
h
u
j
Pe r h e
- ja
s
u
t
u
l
u
o
k
,
t
e
s
k
u
il la n v ie t o t , k o k o
h la t
ju
s
y
it
r
y
,
t
a
a
n
u
o
l
et,
c o c k t a i l t il a is u u d
Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816
www.marttilankortteeri.fi/talli
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa
maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,
modifikaatioista ja kunnossapidosta
sekä osallistuu maavoimien
materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
Tulikomentoja 2/2012
33
KIRJALLISUUTTA
Tykistöprikaatin 20 vuoden
taival kansien väliin
Eversti Jouko Kivimäki on kirjoittanut
Tykistöprikaatin 20 vuoden taipaleesta kirjan
Tykistöprikaati 20 vuotta Pohjankankaan vartijana.
Prikaatin nyt jo toisiin tehtäviin siirtyneen komentajan eversti Markku Myllykankaan ja esikuntapäällikkö everstiluutnantti Mikko Viitalan alulle paneman kirjan tarkoituksena on antaa kokonaiskuva
1.3.1992 toimintansa aloittaneen joukko-osaston
elämästä ja esitellä varuskunta-alueen monipuolista toimintaa.
Läpileikkaus
Tykistöprikaatin
historiasta
Varsinainen tutkimus teos ei
ole, vaan ennen kaikkea kattava koonnos prikaatin eri
vaiheisiin liittyneistä tapahtumista. Joukko-osaston historiaa käsitellään komentajakausittain, ja komentaja ovatkin
osallistuneet kirjan tekoon
kirjoittamalla omakohtaisista
kokemuksistaan palveluksesta Tykistöprikaatissa. Kirjan
runsas kuvitus kertoo hyvin
prikaatin monipuolisesta toiminnasta. Mukana ovat niin
varusmieskoulutus kuin alueen muu sotilastoiminta erilaisia juhlatilaisuuksia ja vierailuja unohtamatta. Moni
prikaatissa työskennellyt löytäneekin kuvista tuttuja kasvoja.
Vaikka kyseessä on Tykistöprikaatin vaiheita käsittelevä teos, aihetta taustoitetaan
Niinisalon varuskunta-alueen monipuolisella aikaisemmalla historialla. Tässä tu-
keudutaan vahvasti everstiluutnantti Osmo Olkkosen
varuskunnan 60-vuotisjuhlalehteen kirjoittamaan katsaukseen. Laajemman historiallisen taustan mukaan ottaminen on perusteltua, sillä
alueella on ollut merkittävä
asema Suomen puolustusvoimien toiminnassa. Esimerkiksi sotavuosina Niinisalossa sijainneesta Reserviupseerikoulussa koulutettiin yli
16 000 upseeria, joista kaatui
lähes 2200 ja haavoittui yli
8700 miestä. Rauhan vuosina Niinisalo on ollut monipuolisen eri aselajien sekä
kansainvälisen
toiminnan
aluetta. Ennen kaikkea sotien jälkeisestä Niinisalosta
muotoutui kuitenkin tykistövaruskunta.
Viimeinen itsenäinen
tykistöjoukko-osasto
Nyt tiedetään Tykistöprikaatin taipaleen itsenäisenä joukko-osastona päättyvän puolustusvoimauudistusten myötä. Koska Tykistöprikaati 20
vuotta Pohjankankaan vartijana -teoksen tuli olla valmiina prikaatin 20-vuotispäiväksi
1.3.2012, asian viimeisimmät
käänteet eivät valitettavasti
ehtineet mukaan. Tällaisenakin teos vie kuitenkin lukijansa kattavalle matkalle Tykistöprikaatin tapahtumarikkaisiin
vaiheisiin.
Samuel Fabrin
KIRJALLISUUTTA
Tykkimies 2012
Suomen Kenttätykistön säätiö on julkaissut 29. vuosikirjansa Tykkimies 2012. Ensimmäinen Tykkimies-kirja
julkaistiin jo vuonna 1958. Jo perinteiseksi muodostuneen kaavan mukaan kirja koostuu tykistökatsauksista,
ajankohtaisista tiedotuksista sekä tykistöjoukkojen ja
kiltojen kuulumisista. Haastavasta aikataulusta huolimatta päätoimittajana toimineen majuri Petri Lehtisalon
johdolla on saatu aikaan vuosikirja, joka pyrkimyksensä
mukaisesti onnistuu kertomaan laajasti tykistöaselajin
viime vuosista, nykyisyydestä ja tulevasta kehityksestä.
Tykistön tarkastaja vaihtui
vuoden 2012 alussa, ja kirjassa onkin sekä muihin tehtäviin
siirtyneen eversti Aki Sihvosen
että uuden tarkastajan eversti
Esko Hartikaisen tervehdykset. Sihvonen nostaa esille tykistönkin kohdalla vallitsevan
tilanteen, jossa resurssien ja
koulutusvaatimusten välillä on
ristiriita. Ampumapäiviä tyk-
34
kimiehille kertyy tällä hetkellä liian vähän. Vähemmällä on
siis saatava aikaan enemmän,
kuten Hartikainen toteaa.
Hänen mukaansa tilanne on
haastava mutta ei kuitenkaan
mahdoton. Osaratkaisuna tähän on vapaaehtoiset koulutustapahtumat, joista kirjassa
onkin reservin yliluutnantti
Mikko Hörkön kirjoittama
juttu. Myös eri kiltojen kuulumiset antavat uskoa siihen, että ainakin tykkimiesten maanpuolustushenki on kunnossa.
Kirjan
tykistökatsaukset:
ATK-erikoissuunnittelija Keijo Kostiainen: Tykistön kehittymisestä 2010-2011
Everstiluutnantti Pekka Purtonen:
Maanpuolustuksen
vaikuttamisen johtaminen
Majuri Jukka Saarela: Tykistötutkimus osana maavoimien
taktisen tason tutkimustoimintaa
Majuri Marko Leppänen:
Ajatuksia ja käsitteitä kaukovaikuttamisen ja operatiivisen
tulenkäytön kriittisistä maaleista
Majuri Petri Majuri: Sensorien käyttö nykyaikaisessa taistelussa
Majuri Tero Mäenpää: Hanketoiminta ja sen toteutumi-
nen raskaassa raketinheitinhankkeessa
Kadettialikersantti Elina Turunen ja kadetti Juho Siikilä:
Opiskelu Tykistökoululla
Reservin Yliluutnantti Mikko
Hörkkö: Tykistön aselajikoulutus reservissä
Samuel Fabrin
KIRJAN KILTAKUULUMISET:
Tykkimiehet ry
Jääkäritykistön Kilta ry
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta
Karjalan Tykistökilta ry
Lahden Seudun Tykistökilta ry
Mikkelin Seudun Tykistökilta ry
Riihimäen Seudun Tykistökilta ry
Gillesartilleristerna inom Nylans
Brigads Gille
Tykistöprikaatin Kilta ry
Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry
Kenttätykistökerho ry
Aina edullinen liittymä!
76003_SL_kannatus_Tulikomentoja_5_12.indd 1
27.4.2012 9.35
lounaat, kahviopalvelut, tilaustarjoilut
häät, syntymäpäivät, yritysjuhlat
FRAMI D,
Tiedekatu 2, Seinäjoki
puh. (06) 420 4860
www.ravintolafiini.fi
Tulikomentoja 2/2012
Avoinna ark. 8-15
(muina aikoina tilauksesta)
35
Opiskelijoiden kanssa viettämässä taukoa. Päivä oli saanut
yllättävän ylimääräisen tauon,
kun automaattinen palohälytys
keskeytti luennon. Hälytys osoittautui kuitenkin aiheettomaksi
Maasotakoulun
tykkimies Lontoossa
Matka kohti Lontoota
ILKKA IKONEN
Kesän 2011 kohokohta perhe Ikosella oli viikon kestänyt
englannin kielikurssi Lontoossa. Isäntä sai mahdollisuuden viettää viikon opiskellen kieltä ja perhe sai tutustua
Lontoon nähtävyyksiin. Miten tämä kaikki oli mahdollista?
Kaikki sai alkunsa syksyllä 2010, kun Maanpuolustuskorkeakoulu ilmoitti, että
koululla oli haettavissa henkilökunnan kielistipendejä. Koska samaan aikaan nimeni oli
vuoden 2011 kansainvälisten
tehtävien suunnitelluissa tehtävissä, oli helppo löytää yhtymäkohta kielistipendin ja kansainvälisen tehtävän väliltä.
Kirjoitin hakemuksen, jossa
painavimpana perusteena oli
kielitaidon tarve monikansallisessa esikuntaympäristössä.
Helmikuussa 2011 sain ilmoituksen 2000 euron kielistipendistä.
Käytännön järjestelyt
Ilmoituksen jälkeen alkoi kielikurssin valmistelu. Stipen-
36
tivat sijainti, hinta ja yleinen
käsitys koulun laadusta. Koulu järjestää kielikursseja aloittelijatasolta erikoiskursseihin
sekä tutkintoihin valmistavaa
koulutusta. Kurssien viikkotuntimäärä oli 15 tuntia, jonka lisäksi saattoi valita 5 tuntia
”kommunikointia” tai ATKtaitoja. Kokonaistuntimääräni
koostui yleisestä englannista
ja kommunikointitunneista.
Kurssille ilmoittautumisen jälkeen Eden House College lähetti sähköpostitse ennakkotehtäviä, joilla pyrittiin arvioimaan opiskelijan kielitaidon
taso.
di käsitti vain rahasumman.
Kaikki järjestelyt jäivät omaksi työksi. Alusta alkaen lähtökohtana oli se, että koko perhe lähtee matkaan. Perheen
yhteinen aika oli viimeisen
vuoden aikana jäänyt vähiin
johtuen harjoituksista ja virkakursseista. Kun tähän vielä
yhdistettiin tuleva kansainvälinen tehtävä, oli päätös selvä:
perhe mukaan.
Kurssin ajankohdaksi valikoitui kesäkuun ensimmäinen
viikko. Perheen mukaantulo
aiheutti järjestelyille haasteen,
koska kahden aikuisen ja 7-,
4- ja 2-vuotiaiden tyttöjen
majoitus samaan huoneeseen
ei joka hotellissa onnistu. Internet auttoi jälleen kerran
ongelmien ratkaisuissa. Inter-
home on sivusto, joka välittää
huoneistoja ympäri maailmaa.
Huoneistojen oivana etuna
varsinkin lapsiperheelle on
niihin sisältyvä keittiö. Kodiksi perheemme löysi huoneistohotellin, joka sijaitsi noin
200 metriä Trafalgar Squereltä Thames-joen suuntaan.
Sijainti oli todella keskeinen
jopa Lontoon mittapuun mukaan. Lentoyhtiöksi valikoitui
Finnair. Se tarjosi matkan ilman välilaskuja ja inhimilliset
lentoajat, joita varsinkin lapsiperhe osaa arvostaa.
Suurin työ oli löytää sopiva
koulu. Kielikoulun valinnassa
käytettiin hyväksi internetin
hakupalveluja, ja järjestäväksi
kouluksi valikoitui Eden House College. Valintaan vaikut-
Kielikurssi alkoi 3.6.2011 matkalla Helsinkiin. Yövyimme
appivanhempien luona ja lentoa edeltävänä iltana kävimme
viemässä laukut lentoasemalle. Lauantaina 4.6. lensimme
Lontooseen Heathrown lentokentälle. Passien tarkastuksessa keskimmäinen tyttömme
oli niin pelästyneen näköinen,
että passintarkastaja rupesi
tarkemmin utelemaan ja tarkastamaan passejamme. No,
tästäkin selvittiin. Syy tytön
arkaan ulkomuotoon oli vain
uusi tilanne, vieras kieli ja ympäristö.
Lentokentältä otimme
metron kohti keskustaa. Tästäkin matkasta muotoutui
pieni seikkailu. Matkatavaroiden kanto jakaantui siten, että
isällä oli reppu ja kaksi matkalaukkua, äidin vastuulla olivat
rattaat ja toinen reppu. Vanhimmat tytöt kulkivat jalan,
nuorin matkusti matkarattaissa. Lentokentällä liikkumista
vaikeutti se, että hissit eivät ol-
leet käytössä. Koko metroasema oli remontin alla. Pienen
ihmettelyn jälkeen paikallinen
työntekijä kuljetti perheemme tavarahissien kautta lähtöraiteelle. Lontoon keskustassa
nousimme parlamentin vieressä olevalta asemalta katutasoon. Matka huoneistohotellille kesti noin 60 minuuttia.
Huoneisto sisälsi makuuhuoneen, vessan, kylpyhuoneen,
olohuoneen ja keittokomeron
– juuri sopivan kokoinen perheellemme. Illalla kävimme
vielä tutustumassa Nelsonin
patsaaseen sekä paikalliseen
ruokakioskiin.
Sunnuntai 5.6. oli ainoa
päivä, jonka aikana koko perhe saattoi keskittyä vain kaupunkiin tutustumiseen. Päätimme käydä Lontoon eläintarhassa. Matka alkoi bussilla
Camden Towniin, josta kävelimme vielä noin puoli tuntia
perille. Lontoon eläintarhan
historia ulottuu 1800-luvulle
ja osaltaan se myös näkyi esimerkiksi rakennuskannassa.
Osa tiloista on alkuperäisissä
rakennuksissa, jotka eivät välttämättä nykymittapuun mukaan ole kovinkaan viehättäviä. Tarhan gorillat ja kirahvit
olivat lapsien mieleen. Tosin
gorillat olivat ilmeisen laitostuneita, koska ne olivat kaiken
aikaa selkä päin ihmisiä. Tämä oli ainakin perheen aikuisille surullinen näky. Matkan
ensimmäiset Fish and Chipsit
syötiin myös eläintarhassa. Jalkaisin tehdyllä paluumatkalla
kuljimme Regent Parkin läpi.
Puisto oli varsin miellyttävä
kokemus hienoine kukka-asetuksineen. Loppumatkan kävelimme pitkin Regent Road
-ostoskatua, jolla vietettiin
espanjalaista viikkoa. Ihmisiä täynnä olevalla kadulla oli
kymmeniä erilaisia tapahtumia aina hiekkarannoista sian
paistamiseen vartaassa.
parempi kuin etukäteen tehty testi oli antanut ymmärtää.
Kieliryhmän vaihdolla viikon
koulutuksesta saatiin kaikki
mahdollinen hyöty irti. Kielikurssien koko oli 5–9 oppilasta, jotka olivat iältään 24–35vuotiaita. Eden House College
osoittautui hyväksi valinnaksi.
Tunneilla käsiteltiin kielioppia, kirjoitettiin esseitä, puhuttiin paljon ja tehtiin kielioppiharjoituksia. Kommunikointitunneilla keskityttiin
päivittäiseen kielenkäyttöön
ja harjoitukset pyrittiin tekemään pareittain. Opettajien
taso oli hyvä ja he pystyivät tehokkaasti ohjaamaan opiskelijoiden oppimista. Kurssi vas-
Tulikomentoja 2/2012
Paluu arkeen
Kielikurssin viimeisenä päivänä saimme vielä seikkailla lasten ja matkalaukkujen kanssa
Lontoon keskustasta lentokentälle. Osa metrolinjoista
oli suljettu, joten suunnitellun
40 minuutin sijasta matkaan
kului kaksi tuntia. Kokonaisuudessaan kielikurssi perheen
kanssa oli onnistunut elämys
sekä perheelle että itselle. Perhe sai yhteistä aikaa erilaisessa
ympäristössä, ja samalla tuli
kielitaidon paranemisen kautta saavutettua jotain hyödyllistä. Suosittelen kaikille perheellisille kielikurssin ja perheen
yhdessäolon yhdistämistä.
Timantit ovat ikuisia.
Palvelu on ainutlaatuista!
— Yli 90 % asiakkaista suosittelee Kopijyvän painopalveluita. —
!—
—UNuyttmtyaös
t
alvelu
painop
offset ijyvältä.
p
o
K
PIIRUSTUKSET
TTEET | TEKNISET
LVELUT
RKUVA JA MESSUTUO
SUU
|
T
T | LOGISTIIKKAPA
TEE
MÄ
UOT
TEL
NOT
PAI
AUSJÄRJES
NUS | SÄHKÖISET TIL
LEN
TAL
NEN
ALI
ITA
MIKROKUVAUS JA DIG
Koulu alkaa
Maanantaina 6.6. alkoi kielikoulu. Tunnit olivat päivittäin kello 12–16. Ensimmäisenä päivänä vaihdoin kieliryhmää Upper Intermediasta
FCE:een, koska kielitaitoni oli
tasi asetettuihin tavoitteisiin.
Puhutun englannin taito kehittyi paljon, samoin kielioppi sekä kirjoittaminen. Myös
ymmärrys
englantilaisesta
kulttuurista kasvoi.
Aamupäivisin
pyrimme
käymään jossakin perhekohteessa. Kohteina olivat muun
muassa London Eye, British
Museum, Science Museum,
Hyde Park ja Tower. Parhaina kohteina perheelliselle oli
Hyde Park, jossa erityisesti
prinsessa Dianan muistopuisto lastentarhoineen oli kokemisen arvoinen. Science Museum lastenhuoneineen oli
myös lapsille kiinnostavaa tutustumista tieteeseen.
Asiantuntijoiden ja myynnin yhteystiedot
www.kopijyva.fi
Kopijyvä on paino- ja tulostusalan palveluyritys, jolla on ensiluokkaiset ratkaisut aineistonhallintaan ja suoramarkkinointiin.
Testaa ainutlaatuiset palvelumme yhdeksällä paikkakunnalla Suomessa.
ESPOO
|
JOENSUU
|
JYVÄSKYLÄ
|
KOUVOLA
|
KUOPIO
|
MIKKELI
| TA M P E R E
| VA R K A U S
|
HÄMEENLINNA
37
Tykistöprikaatin kiltalaiset Italiassa
TEKSTI: MATTI SOINI
KUVAT: SIRKKA JÄRVENPÄÄ-SOINI
JA MATTI SOINI
Tykistöprikaatin Kilta ry:n lähes
perinteiseksi tullut kiltamatka
suuntautui tänä vuonna Napoliin.
Matkalaiset yhteiskuvassa: Jouko
Järvensivu, Sirkka ja Matti Soini,
Sampo Ahto, Esa Tarvainen,
Anneli Toivonen, Ritva Tarvainen,
Jorma Toivonen, Paula ja Raimo
Soininen, Seppo ja Anneli Kananen, Orvo Haavisto, Marja ja Kalle
Koukku, takana Sinikka Kinnari,
Pertti ja Marja Nieppola, takana
Olavi Jaskara, Kalervo Kinnari,
Tuulikki Pietikäinen, mahtava
ja ammattitaitoinen oppaamme
Maria Granqvist, Matti Pietikäinen
ja Veikko Rantaniemi.
Tykistöprikaatin Kilta ry:n lähes perinteiseksi tullut kiltamatka suuntautui tänä vuonna Napoliin, jossa vietimme
pääsiäisen jälkeisen viikon.
Oppaana toimi eversti Sampo
Ahto, joka legendaarisella otteellaan saatteli meitä 24 matkalaista niin Anzio-Nettunon
maihinnousun tapahtumiin
kuin Salernon ja Monte Cassinon taisteluiden melskeeseen.
Sampon yksityiskohtaiset taistelu- ja tilannekuvaukset saivat
toisen maailmansodan tuntumaan vieläkin typerämmältä
kuin perinteinen historiankirjoitus antaa ymmärtää.
Totuttuun tapaan saimme
kuulla aimo annoksen myös
antiikin Kreikan ja Rooman
historiaa sekä Molempain Sisiliain Kuningaskunnan, Viktor
38
Emmanuel II:n, Garibaldin
ja Mussolinin aikojen tapahtumakuvauksia.
Oman erinomaisen sävyn
matkaamme antoivat mukana olleet ”paikkakuntalaiset”
oppaamme Piia Suominen
Roomasta ja Maria Granqvist
Sorrentosta. Molemmat kertoivat varsinaisen kohde- ja
historiaopastuksen lisäksi elävästi elämänmenosta tämän
päivän Italiassa. Koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, rikollisuus ja turvallisuus sekä
tietenkin politiikka yleisesti
saivat tyttöjen kertomana uudenlaista sisältöä.
Piia huolehti meistä koko
matkan ajan ja Maria antoi
huippuluokan ammattitaitonsa käyttöömme tutustuessam-
me Napolin historialliseen
keskustaan ja Pompeijin rauniokaupunkiin.
Kokemus oli myös Na-
polin kaaosmainen liikenne.
Paikkakuntalaiset
näyttivät
selviävän siinä yllättävän hyvin. Liikennevalot tuntuivat
saavan siinä hullunmyllyssä
hieman vähemmän arvoa kuin
joulukoristeet.
Serpentiiniteitä
Napolista Salernoon
Upea kokemus oli myös matka Napolista Salernoon kapeaa
ja osittain yksisuuntaista tietä
pitkin, joka kiemurteli serpentiinin tavoin jyrkkiä Tyrrhenan meren rantoja Positanosta Amalfin kautta Salernoon
ja edelleen Paestumin kreikkalaiskaupunkiin. Tien yksisuuntaisuus koski pääosin raskaita ajoneuvoja. Välillä niitäkin tuli vastaan ja silloin taitavampi tai se, jolla oli heikompitehoinen äänitorvi, peruutti
ja antoi tietä.
Paestumin kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat
kolme doorilaista temppe-
liä. Ne on omistettu Heralle,
Apollonille ja Athenelle, vaikka Apollonin temppeliä kutsutaan yleisesti myös Neptunuksen temppeliksi. Kaupungin
muurit muodostavat neliön,
jonka sivu on noin viisi kilometriä. 28 vartiotornin jäänteet ovat edelleen nähtävissä.
PANSSARIMUSEO
Hattulantie 334, Parola, 040 5681 186
Sotahistoriaa
parhaimmillaan
-tule ja tutustu!
Vuoden 2013 kiltamatka
suuntautuu Baijeriin
Paluupäivän käytimme tutustumiseen Monte Cassinon tapahtumiin keväällä 1944.
Lähtiessämme paluulennolle Leonardo da Vincin kentältä päätimme jo vuoden 2013
kiltamatkasta. Se toteutetaan
13.–18. toukokuuta ja kohteena on Baijeri. Oppaaksi lupautui jälleen Sampo Ahto.
Matkalaiset kiittävät oppaita ja Ikaalisten Matkatoimistoa onnistuneesta retkestä.
Lisää matkakuvia löydät sivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi
www.panssarimuseo.fi
To 28.6. Panssaridivisioona 70 v ja Panssariprikaati 60 v - juhlapäivä Parolannummella
Klo 9 alk. kalustoesittely, ohimarssi (mukana museovaunuja) ja taistelunäytös. Iltapäivällä taistelunäytöksen jälkeen ilmaiset nonstop-kuljetukset museolle:
400 ensimmäiselle pääsylipun ostajalle hernerokkaa
kenttäkeittimestä. HUOM! liput myydään nonstop-kuljetuksen yhteydessä.
La 7.7. PERHEPÄIVÄ ja SOTILASAJONEUVOJEN
kokoontumisajot, toimintanäytöksiä, re-enactment harrastajia ja ohjelmaa lapsille. Aluelippu
La 4.8. Jyrinää Panssarimuseolla: militariaharrastuksia
Erikoisnäyttelyt:
MARSKIN NYRKKI- PSD:n perustamisesta 70v
PANSSARI-lehti 60 v ja Panssarihuumoria
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
Kuningattaren makuuhuoneen kattomaalaus.
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
Tänne jäi yli 4000 puolalaista taistelijaa. Kova kohtalo. Neuvostoliitto
puhdisti joukkoa teloittamalla talvella 1940 kymmeniä tuhansia upseereita Katynissa. Sitten oltiin niin venäläisten kuin natsienkin jaloissa,
kunnes lopulta puolalaiset sotilaat siirrettiin Irakin kautta Englantiin
koulutukseen ja he pääsivät osallistumaan Italian valtaukseen.
Tulikomentoja 2/2012
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
39
Tiedätkö, miten
paljon tulet
saamaan eläkettä?
Uusi verkkopalvelumme kertoo sen ja paljon
muuta hyödyllistä osoitteessa www.varma.fi.
Hyvää työtä.