lehti 2/2010 - Tulikomentoja

Transcription

lehti 2/2010 - Tulikomentoja
Minun sotaharjoitukseni, s. 4
Me testataan ja tetsataan, s. 6
Kokelastuvan kokous, s. 38
2/2010
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija:
Päätoimittaja:
Toimituskunta:
Kuva taustalla: ”Ryynääminen”, Sirkka Ojala/pv
Tykkimiehet ry
Kalevi Virtanen
Kalevi Virtanen
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
[email protected]
Lauri Haavisto
Aki Kinnunen
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
Sirkka Ojala
Verkkovastaava
[email protected]
Jukka Sippola
Juhani Suni
Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri
[email protected]
[email protected]
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Pertti Onniselkä / Happyback Oy
[email protected]
Paino: Kehitys Oy, Pori
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS
[email protected]
[email protected] (kuvatiedostot)
puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948
ILMOITUSAINEISTO
Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI
[email protected]
puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Seppäläntie 2 D 11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected]
puh. (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
Kansi: Tähystäminen, Sirkka Ojala/pv
2
Virtualisoitu torikahvila
Internet on tämän päivän tori, nuorisokahvila, sode eli sotku,
keskaribaari ja kirkonkylän kioski. Se on siis paikka, missä
tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumiset ynnä pidetään
kiinni omista mielipiteistä. Nii-in, mielipiteitähän ei juurikaan
vaihdeta, eihän.
Netistä löytyvät niin kymmenesosasekunnin tarkkuudella
tikittävä ”aamukampa”, inttikaverien kuvakokoelmat kuin
palvelusajan koettelemuksista kertovat tarinatkin – inttivitseistä puhumattakaan. Linkkejä näihin löytyy kirjoittamalla
”Kuukkeliin” sopivia hakusanoja.
Tässä muutama linkki:
http://tj.ryttyla.com/
http://www.inttikaverit.com/
http://tommisaarikangas.blogspot.com/2009/08/tykkimiessaarikangas.html
http://irc-galleria.net/community/1982612-tyhma-saa-ollamuttei-tykkimies
Inttislangia
Aamukasa, varusmies, jolla on vielä paljon palvelusta jäljellä (monta aamua)
Apupässi, päivystäjän apulainen, joka päivystää varsinaisen
päivystäjän poissa ollessa ja yöllä päivystäjän nukkuessa.
Arpoa, henkilön, joka ei osaa päättää, mitä tekisi, sanotaan
arpovan. Yleensä tilanteessa, jossa vaadittaisiin nopeita
päätöksiä.
Arska väijyssä, vartiomies, jota ei ole olemassakaan
Bordelli, yleinen epäjärjestys, epämääräinen sotilasosasto
Burana 1000, telamiina
DDR, Vekaranjärven varuskunta
Dimmu, valopetroli, käytetään teltassa lamppulyhdyssä
Hikiristi, aliupseerikoulun kurssimerkki
Hotelli Hilton, RUK:n uusin kasarmirakennus
Keppi, KP, kelpaa palvelukseen. Varuskuntasairaalasta
saatava merkintä jonka mukaan varusmies kelpaa terveydentilansa puolesta palvelukseen.
Levyttää, levätä vaakasuorassa asennossa, olla levynä
Levytysasema, lepopaikka (myös “levyasema”)
Lontoonrae, Burana
Nurmipora, jääkäri
Näppäily, nenän, korvan ja jne. tutkiskelu muodossa
Sah, sotilasammattihenkilö. Palkattu, vakituisessa työsuhteessa oleva henkilö.
SA-Int, Suomen armeijan Intendentuuriosasto, tai vaihtoehtoisesti Saatanasti Aamuja Ilman Naisia Tiedossa.
Salmiakki, Upseerioppilaan ja -kokelaan arvomerkki,
nimensä mukaan vinoneliön muotoinen. Virallisesti “kaulusneliö”.
Sanasto löytyy laajempana versiona verkko-osoitteesta
http://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi.
pääkirjoitus
TULIKOMENTOJA
2/2010
Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . 3
Minun sotaharjoitukseni
Susanna Takamaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Mikä varusmiesjohtajia kiinnostaa
Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Yhteishenkeä ja epäsuoraa tulta
Miika Santala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Tarkastajan tervehdys, Aki Sihvonen . . . 7
Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. . . . . 9
Sotilas ammattina, Riikka Tyrkkö . . . . . 10
Päättäjän piirut, Juha Korkeaoja. . . . . . 11
Sirolaopisto, kadetit ja korppi
Jyri Paulaharju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Yhteishenki ja sisäinen
huumori ratkaisevat, Ville Sillanpää. . . 13
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Museoesineet kertovat, osa 2
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Tykkimiehenä ”Down Under”
Leo-Johan Salo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . 16
Aitoja tykkimiestaitoja ja kuria
ei lyödä laimin, Jaakko Bergqvist . . . . . 20
Yrjö Lindström In memoriam
Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Ville-Veikko Vuorio Jääkäritykistöön
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Lauri Meriluoto In memoriam
Jyri Paulaharju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Matti Vanonen In memoriam
Jouko Alasjärvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Eero Lampikoski In memoriam
Alasjärvi, Huhtala, Vilamo. . . . . . . . . . . . 25
Tiedustelupatteristo on hyvässä iskussa
Janne Sarpoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Sosiaalinen media yhdistää
Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
MPK:lla tärkeä rooli asevelvollisten
ja reservin koulutuksessa
Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Epäsuorantulen koulutus Maasotakoululla
Ilkka Ikonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Talvisodan toiminnalliset päivät:
Menestys Tykistömuseolla
Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Tykkimiehen opas tuli takaisin
Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
Perussuunta 2010 kilpailun
voitto Suomeen, Jyri Vilamo . . . . . . . . . 35
Ryhmänjohtajana Kettukallion
koulutuskeskuksessa
Lauri Lähteenmäki . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
Tykkikurssi Vekaranjärvellä
Sini Timonen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
Kaverit ja kokelastuvan kokous
Tapio Väisänen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
3/10
4/10
Aineistopäivä
Ilmestyy
viikolla
15.8.
15.10.
38
47
Tulikomentoja 2/2010
Ulkoistaminen vai
malli Cajander?
Kuten tiedämme, maamme puolustusjärjestelmä perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja
korkeaan maanpuolustustahtoon. Sotilaallisen järjestelmän tukena ja lisänä on vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestelmä, jonka
kautta yksityinen kansalainen voi kouluttautua poikkeusolojen tehtäviin.
Tämä virallinen totuus toistetaan usein
erilaisissa juhlapuheissa, kutsunta- ja kotiuttamistilaisuuksissa sekä tietenkin ”Intin” eli
”Firman” julkaisuissa ja nettisivuilla. Mutta onko korkealentoisen sanahelinän takana
uskottavia resursseja – siis rahaa, päätöksiä
ja sitä tarkoittavaa toimintaa? Tykistön ja
kranaatinheittimistön osalta tilanne näyttää
juuri nyt valitettavan huonolta.
Tykistön tarkastajan, eversti Aki Sihvosen mukaan vuoden 2011 marraskuun Rovajärven harjoitus näyttää supistuvan muutaman päivän mittaisiksi alueellisiksi harjoituksiksi. Puolustusministeri Jyri Häkämies
(kok.) puolestaan sanoi huhtikuussa Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa, että kaikkia armeijan kaipaamia osa-alueita ei hoideta omin voimin, vaan joillekin
osaamisen aloille vahvuuksia haetaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Kun nämä kaksi
lausuntoa yhdistää, mieleen hiipii väistämättä kysymys: aiotaanko epäsuoran tulen käyttö ulkoistaa maata puolustettaessa?
Muutama vuosi sitten Rovajärven harjoitusta supistettiin huonoin tuloksin. Harjoitus on tykistöaselajin tapaan erittäin kustannustehokas ja monipuolinen järjestelmäharjoitus. Se on samalla voimannäyttötilaisuus
ja erittäin suosittu useiden valtioiden sotilasasiamiesten vierailukohde.
Sihvonen sanoo, ettei Rovajärven harjoitus ole vain tykistön ampumaharjoitus, vaan
kattaa puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä, tiedustelun ja johtamisen, eritasoisten
johtoportaiden erilaiset vaikuttamiskyvyt.
Näiden yhteistoiminta ja järjestelmäosaaminen on kullanarvoista, jonka merkitystä on
vaikea eurolla mitata. Harjoituksen alasajaminen on pois varusmiehiltä. Varusmiehet
kuitenkin ovat juuri se joukko, johon maanpuolustustahto kylvetään ja josta tuleva henkilökunta rekrytoidaan, tarkastaja summaa.
Häkämiehen lausunnon taustalla on tietysti kylmä realismi, mutta moni saattaa rivien välistä nähdä senkin, että puolustustamme määrätietoisesti ajetaan Nato-kuntoon.
Kuitenkin pelkkä sana ”Nato” on vuosikymmenet jakanut suomalaiset kahteen leiriin.
Viimeaikaiset lausunnot Suomen poliittiselta huipulta viestivät, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole vielä ensi vuonna nimitettävänkään hallituksen agendalla, ja kaikki tietävät,
ettei jäsenyys toteudu ainakaan Tarja Halosen presidenttikaudella.
Jos Rovajärven harjoituksen alasajossa kysymys on toimintojen ulkoistamisesta, lienee
perusajatuksena kuitenkin se, että maatamme on tarkoitus vastakin puolustaa? Jos taas
syynä on väitetty rahapula, mieleen nousee
eräs Aimo Kaarlo Cajander.
Cajander oli Suomen pääministeri kolmeen otteeseen, viimeksi talvisodan alla
1937–39. Kesäkuussa 1939 hän ilmoitti
tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen
puolustuslaitoksen hankintamenoja oli siirretty seuraaville vuosille. Tämä osoittautui
virhearvioksi. Talvisodan syttyessä malli Cajander tarkoitti jalkaväkisotilaan henkilökohtaisen varustuksen osalta sitä, että osalle
sotilaista ei ollut antaa aluksi kuin kivääri,
kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö, minkä vuoksi sotilaat joutuivat taistelemaan mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa.
On selvää, ettei tärkeää epäsuoran tulen harjoitusta ja siihen olennaisesti liittyvää järjestelmäharjoituskokonaisuutta ajeta
alas suinkaan rahanpuutteen takia. Rahaa on
vaikkapa sitten – väkimäärällä mitaten – itseämme suurempien valtioiden pelastamiseen konkurssilta.
Miettikääpäs, ”isot pojat”, tämä asia toistamiseen!
Kalevi Virtanen
3
Minun
sotaharjoitukseni
SUSANNA TAKAMAA
Reilu vuosi on kulunut siitä kun astelin Niinisalossa
Tykistöprikaatin porttien läpi reserviin. Portin toiselle puolelle
jäivät tunkkainen kokelastupa, kuluneet hyppykengät, eikoskaan-sopiva taisteluvyö ja oma rakas, rynnäkkökivääri.
Edessä odottivat paluu opiskelujen pariin yliopiston
yhteiskuntatieteellisessä, siviilivaatteet ja joustavat
aamuherätykset. Kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen soittelin jo
varuskuntiin kysellen avoimista aliupseerien toimista.
Olen aina tiennyt haluavani
suorittaa varusmiespalveluksen. Niinisalossa palvelleiden
kavereiden kautta aloin tuntea
oloni kotoisaksi Kankaanpään
metsissä ennen kuin olin edes
käynyt varuskunnan alueella.
Niinpä, kun “kutsunnat” tulivat ajankohtaisiksi, kehitin
kaikki mahdolliset verukkeet
päästäkseni nimenomaan Tykistöprikaatiin. Sinänsä käytännöllinen vaihtoehto, jos
koti on Seinäjoella (140 km
Niinisalosta) ja opiskelupaikka
Joensuussa (450 km Niinisa-
4
losta). Niinisaloon Tykistöprikaatiin käsky viimein kävikin,
ja palvelukseen astuin tammikuussa 2008.
”Haltuunotto”
Jälkeenpäin ajateltuna peruskoulutuskausi oli ehkä koko
palvelusvuoteni parasta aikaa.
Kaikki alokkaat olivat samalla linjalla, kukaan ei juurikaan
tuntenut toistaan ja asiat olivat kaikille uusia. Ehkä silloin
pirpanan, joka oli jo lukiossa
opetellut sotilasarvot ulkoa,
oli helpompi pärjätä käytän-
nön tilanteissa – eikä vähiten
innokkuutensa vuoksi.
Partiotaustan vuoksi kamiinaan saatiin valkia jouhevasti
ja telttakin oli joskus pystytetty. Aina oli ollut selvää, että
korkeinta mahdollista palveluksessa tavoiteltaisiin: RUKpaikkaa. Sen vuoksi Aliupseerikoulussa kilpailu kovenikin
muiden vänrikin arvoa tavoittelevien kanssa, eivätkä asiat
enää olleetkaan yhtä helppoja
kuin peruskoulutuskaudella.
”First we take
Manhattan…
Kun armeijan käytäntö oli iskostunut selkärankaan, jäljelle
jäi aselajin taitaminen. Tulenjohto kuulosti helpommalta
mitä se AUK:ssa osoitti olevansa. Monet kurssitoverit olivat siinä parempia kuin minä,
mutta kieltämättä jotkut myös
paljon huonompia.
Kerroin RUK-halukkuudestani kaikille, joiden uskoin
kykenevän valintoihin vaikuttamaan ja suunnilleen kaikille muillekin. Kun koepisteet
ilmestyivät ilmoitustaululle
ja erään leirin päätteeksi kouluttajat ilmoittivat Haminan
linja-autopenkin lunastaneet,
myös oppilas Takamaa SS
löytyi listalta.
… then we take Berlin”
Hamina oli kaikkea, mitä
olin osannut toivoa, ja paljon
enemmän, mitä olin osannut
pelätä. Aselajioppi tuli vaativammaksi, oppimistahti kiihtyi, ja käytännön harjoittelu
alkoi todenteolla. Lähes koko
ajan tuntui siltä, ettei menossa pysy mukana. Siinä, missä
pää alkoi hajota, alkoi myös
terveys pettää. Kun Haminasta lähdettiin takaisin Niinisaloon, olin tyytyväinen, et-
tä olin edes selvinnyt kurssin
loppuun.
Mutta se, mitä Haminassa
ei käytännössä sujuvasti vielä taitanut, iskostui takaraivoon johtajakaudella tulenjohtoryhmän kanssa. Silloin
viimeistään oppi, että kertaus
on todellakin opintojen äiti.
Loistavien kouluttajien sekä
muutaman hienon palvelustoverin avulla tulenjohdosta tuli viimeinkin aselaji, jota koki
osaavansa ja josta edelleen osaa
olla ylpeä.
”Eniten opin itsestäni”
Ja siihen, että kertaus on opintojen äiti: reilun vuoden reserviläiskokemuksella kertausaamuja on tullut jo vajaa kymmenen. Moni, varsinkin nainen, on kysynyt jälkeenpäin
millainen kokemus varusmiespalvelus oli. Vastaan aina, että
kävisin sen uudestaan, mutta en toista kertaa. Vaikka haluamaani aliupseerin virkaa ei
auennut kotiutumisen jälkeen,
olen löytänyt itseni yhä useammin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssitarjontaa
selaamasta, sekä maakuntajoukkojen hakukaavakkeita etsimästä. Kandidaatin tutkintooni vaadittava seminaarityö
on armeija-aiheinen. Armeija
vastasi odotuksiani, ja murskasi
osan niistä. Se oli ennen kaikkea itsestään oppimisen paikka.
Jostain syystä armeija sopi minulle, ja uskon sen sopivan kaikille, jotka haluavat edes yrittää
sopia sen kanssa yhteen.
Varusmiesjohtajia kiinnostaa
kavereiden tapaaminen ja
ampumatoiminta
JYRI VILAMO
Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan Tykistökilta ry
suorittivat vuoden 2009 aikana kyselyn pitämiensä
varusmiesinfojen yhteydessä. Kysely suoritettiin JTR:
ssä saapumiserissä 1/09 ja 2/09, sekä KARTR:ssä
saapumiserässä 1/09.
Kysely toteutettiin varusmiesinfon (n.45 min) lopuksi, jossa ensin esiteltiin yhdistysten järjestämää ja reserviläistoimintaa yleisesti. Painopisteenä esityksessä olivat
kuitenkin toiminnallisemmat
aktiviteetit. Tuloksia luettaessa on syytä huomioida, että
ampumatoiminta ei ole kummankaan yhdistyksen ydintoimialuetta.
Kohderyhmä
Kaikki kolme varusmiesinfoa
suoritettiin n.1-2vko:a ennen
reserviin siirtymistä varusmiesjohtajien joukossa. Vastaaminen oli vapaaehtoista.
Vastaajien kokonaismäärä oli
N118, josta kokelaita N32,
kersantteja N18 ja alikersantteja N62. Sotilasarvo jäi tuntemattomaksi kuudessa tapauksessa. Vastaajat edustivat
KT ja KRH varusmiehiä (tj,
t-as, mittaus ja viesti). Kyselyn
tuloksia ei tule yleistää kaikkia varuskuntia ja/tai aselajeja
koskevaksi. Kysely antaa kui-
Kuva 1
tenkin yleisellä tasolla suuntalinjoja eri reserviläistoimintojen kiinnostavuudesta varusmiesjohtajien keskuudessa
(Kuva 1).
Eri toimintamuotojen kiinnostavuus järjestys ei muuttunut olennaisesti kun vastaajista karsittiin pois ne, jotka eivät
olleet yleisellä tasolla kiinnostuneita reserviläistoiminnasta. Vastaajista kersantit olivat
keskimääriin kiinnostuneempia reserviläistoiminnasta kuin
alikersantit tai kokelaat. Armeijakavereiden tapaamien ja
erilaiset ammuntatapahtumat
ovat selvästi kiinnostavimpia
toimintamuotoja. Yhdistysten kannattaakin miettiä tapahtumia järjestäessään miten
yhdistää nämä kaksi toisiinsa.
Muita huomioita tuloksista on
kertausharjoituksien huomattavasti suurempi kiinnostavuus verrattuna vapaaehtoisiin
harjoituksiin tai aselaji kursseihin. Kansainväliset tapahtumat koetaan myös vastaavia
kotimaisia tapahtumia kiin-
nostavammaksi. Perinnetoiminta ja esitelmät eivät herätä
juurikaan kiinnostusta kohderyhmässä. Kouluttajana toimimista ei yllättäen koeta kovin
kiinnostavaksi vaikka tästä olisi useimmiten suurta hyötyä
tulevassa siviiliammatissa.
Jäsenmaksun suuruus
Kaikista kyselyyn osallistuneista 64% olisi valmis maksamaan jäsenyydestä reserviläisyhdistyksessä ja mahdollisuudesta osallistua toimintaan. Vastaajista jätti kohdan
tyhjäksi (21%) tai laittoi vastaukseksi 0€ (15%). Voidaan
tulkita, että jäsenmaksun suuruudella ei ole heille merkitystä. Toiminta ei kiinnosta heitä
vaikka se olisi ilmaista. Reserviläisyhdistyksen jäsenyydestä oltiin vuositasolla valmis
maksamaan hintahaarukassa
0-150€. Kaikkien vastanneiden (N93) kesken k-arvo oli
21€/vuodessa ja vähintään 1€
vastanneiden (N76) k-arvo oli
26€/vuodessa. Toiminnasta
Jatkuu sivulle 8 >>
Reserviläistoiminta yleisesti
Armeijakavereiden tapaaminen
SRA-ammunta
Erittäin kiinnostunut
Melko kiinnostunut
En osaa sanoa
Melko vähän kiinnostunut
Ei lainkaan kiinnostunut
Rata-ammunta
Aselaji KH
Retket ulkom.
Ampumakilpailut
Retket kotim.
Mahd. osallistua muiden aselajien koulutukseen
Sotilastaitokilpailut ulkom.
Nimi: Susanna Takamaa
Sotilasarvo: Reservin vänrikki
Sotilaskoulutus: Tulenjohtaja
Nykyinen työ: Yhteiskuntatieteiden opiskelija
Harrastukset: Vaellus, partio,
ainejärjestötoiminta
Aselaji VEH
Sotilastaitokilpailut kotim.
Aselajikurssi
Kouluttajana toimiminen
Perinnetoiminta
Esitelmät ja seminaarit
0%
Tulikomentoja 2/2010
20%
40%
60%
80%
100%
5
Yhteishenkeä ja epäsuoraa tulta
TEKSTI: MIIKA SANTALA, KUVA: PEKKA SIMONEN
Aliupseerikurssin 1. jakso on jo takana ja kurssin 1/2010 oppilaat
siirtyneet askeleen lähemmäs ryhmänjohtajan tai joukkueenjohtajan
tehtäviä. Kurssin sisältö oli kovin erilainen verrattuna
peruskoulutuskauteen, mikä oli odotettavissakin.
Aliupseerioppilaalta vaaditaan enemmän suhteessa miehistöön,
mikä välillä harmittaa, mutta myös raita arvomerkkilaatassa
muistuttaa, miksi asiat menevät näin.
Oppilasjohtajina ja -vääpeleinä toimineet voivat todeta,
ettei valta aina ole mukavaa,
kun joutuu myös kantamaan
vastuun. Varsinkin, kun alaisina ovat vertaiset, joihin on
jo muodostunut jonkinasteisia kaverisuhteita, on johtaminen paljon vaativampaa. Johtajana on pystyttävä tekemään
enemmän työtä pienemmässä ajassa. Viikon johtajapestin
jälkeen onkin taas helpompaa
olla joukon mukana.
Kurssin ohjelmatarjonta oli
kattava, kokeita ja johtamiseen liittyviä opintoja sävytettynä koulutushaaran mukaisella käytännön harjoittelulla.
Suurehkot määrät teoriaa verottivat monesti vapaa-aikaa,
eikä aikaa siltikään tuntunut
olevan tarpeeksi tiedon sisäistämiseen. Harmistus on suuri,
kun illallakin pidetään koulutusta, vaikka päivällä olisi palveluksen lomassa ollut välillä
luppoaikaakin.
Vastapainona tälle pakkopullalle oli yritetty järjestää
mm. liikuntakoulutusta, mikä oli todellakin hyvä, sillä nimenomaan fyysinen rasitus oli
minimissä, kun liikunnan harrastamiseen varattu aika hukkui iltapalveluksien alle. Tästä
6
huolimatta tylsyys saattoi iskeä
pintaan kerran jos toisenkin.
Kun suurelle joukolle pidetään
kokeita, on sanomattakin selvää, ettei kaikki suju aina jouhevasti.
Hei, me testataan…
Aliupseerikurssilla on oiva
mahdollisuus testata myös
itseään esimerkiksi leireillä.
Kun pitää pärjätä hieman lyhyemmillä unilla, oman toimintakyvyn ja motivaation
ylläpito vaatii ponnisteluja.
Ryhmähenki kasvaa huomattavasti kurssin aikana, kun
ihmiset alkavat tulla tutuiksi, ja toisten tuki ja huumori
pelastavat huonoimpina hetkinä.
Johtajakoulutuksen ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin
korkeintaan perusteet jatkokoulutukselle ja koko seitsemän viikkoa on käytännössä
koetta, jonka perusteella osa
valitaan reserviupseerikurssille
ja osa erikoisaliupseerikursseille. Loput jatkavat ryhmänjohtajakoulutuksen toiseen vaiheeseen.
Kokeiden ja muiden testien
tulosten vertailu ja niistä keskustelu oli monesti päällimmäisenä. Oppilaiden välillä oli
aistittavissa jännittyneisyyttä,
kun halukkaita Reserviupseerikouluun on aina enemmän
kuin sinne lähtijöitä.
…ja tetsataan!
Kranaatinheitinlinjalla osaaminen ja koulutus keskittyvät
raskaaseen heittimeen. Heittimen miehistön tehtävien
harjoittelu oli olennainen osa
kurssia, heti kokeiden jälkeen.
Heitin itsessään on yksinkertainen ja sillä kyetään ampumaan nopeasti, mutta sen käytön hallitsemiseen täsmällisesti ja tarkasti vaaditaan paljon
suoritteita.
Lisävaatimuksena johtajien
on kyettävä suorittamaan tasomittauksia ja tiedettävä, miten
toimia viestimiehenä. Tuliasemaan saavuttuaan, on ryhmällä monta vaihetta ennen kuin
heitin on ampumakunnossa.
Näiden oppiminen kurssin aikana on todellinen haaste ja
vaatii paljon kiinnostusta, kun
monet asiat opetetaan kerran
ja oletetaan osattavan siitä lähtien.
Tulenjohto on tekninen
koulutushaara, johon sisältyy paljon teorian opiskelua.
Oppilailta vaaditaan kärsivällisyyttä ja keskittymisky-
kyä, jotta pystyy sisäistämään
lyhyen opintojakson aikana
paljon aselajikohtaista tietoa.
Koulutushaaran
haasteellisuus sai pienilukuisen kurssin
puhaltamaan yhteen hiileen.
Hyvä yhteishenki oli tärkeä
osa oppilaiden kahlatessa läpi
tiiviin opintojakson.
Kolme kategoriaa?
Verrattuna alokaskauteen, oli
ohi rientäneen kurssin aikana huomattavasti rennompaa,
kun ei tarvinnut enää ihmetellä vallitsevia toimintamalleja.
Aliupseerikurssi jakaa oppilaat kolmeen leiriin: niihin,
jotka haluavat oppia, niihin,
joiden kohdalla puolustusvoimien etu on ajanut oman
edun edelle ja sitten kolmanteen osaan, joka on siinä välimaastossa.
Erityisen nautittavaa eivät pitkät ja puuduttavat päivät ole varmasti kenellekään,
mutta jälkeenpäin yhdessä
koetut, kurjimmatkin tilanteet nostavat päätään iloisissa
merkeissä.
Kirjoittaja Miika Santala on Porin
Prikaatista. Tällä hetkellä hän
palvelee upseerioppilaana RUK:n
Tuliasemapatterissa.
TARKASTAJAN TERVEHDYS
Huolenaiheita ja
kiitettävää palautetta
Maavoimien harjoitusjärjestelmä lyötiin lukkoon viime
vuonna pitkällisen ja perusteellisen harkinnan ja valmistelujen perusteella. Valitettavasti toimintamenoresurssien
vähyys on luomassa uhkatekijöitä ja muutospaineita jo nyt
ja varsinkin ensi vuodelle. Toisaalta tykistömme on saanut
myös mukavaa palautetta.
Yrityksistämme ja ehkä saavutettavista vähäisistä säästöistä huolimatta näyttää vuoden
2011 marraskuun Rovajärven
harjoitus supistuvan muutaman päivän mittaisiksi alueellisiksi harjoituksiksi. Tätä kokeiltiin muutama vuosi sitten
huonoin tuloksin. Rovajärven
harjoitus on erittäin kustannustehokas ja monipuolinen
järjestelmäharjoitus ja voimannäyttötilaisuus.
Harjoitus ei ole vain tykistön ampumaharjoitus, vaan
kattaa puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä, tiedustelun
ja johtamisen, eritasoisten johtoportaiden erilaiset vaikuttamiskyvyt (ei vain tykistö), logistiikka ja huolto jne. Näiden
yhteistoiminta ja järjestelmäosaaminen on kullanarvoista,
jonka merkitystä on vaikea eurolla mitata. Mielestäni kaikille varusmiehille on annettava
tehokkain mahdollinen koulutus positiivisine elämyksineen
sekä taistelutahtoa ja uskoa
kohottavine tapahtumineen.
Varusmiehet on se joukko, johon maanpuolustustahto kylvetään ja josta tuleva henkilökunta rekrytoidaan!
Uusia välineitä testataan
Talven selkä on taittunut ja pitenevä päivä muistuttaa kesän
lähestymisestä. Kevään tykistöllinen huipennus lähestyy.
Maavoimien Esikunnan linjausten mukaisesti Rovajärven
harjoitukset johtaa Tykistöprikaatin komentaja. Tarkasta-
Tulikomentoja 2/2010
jana ohjaan harjoituksen valmisteluja.
Itse harjoituksessa pyrin
varmistamaan omalta osaltani
palvelusturvallisuuden toteutumisen, korkean koulutustason (tinkimättömyys, tarkkuus, taistelukunto) ja tulevien suorituskykyjen kehittämiseen liittyvien tutkimus- ja kehittämistehtävien tarkoituksenmukaisen toteutuksen. Tämä ei onnistu yksin ja onneksi
tukenani ovatkin useiden tykkiammattilaisten silmäparit ja
”tuntosarvet”.
Maavoimien Esikunta on
jatkanut kehittämisohjelmatyötään pyrkien priorisoimaan
rajalliset resurssit mahdollisimman hyvin, jotta maavoimille syntyisi mahdollisimman ”soiva peli”, jossa soinnut
ovat tasapainossa ja samassa
vireessä. Esimerkkejä priorisoinnin lähtökohdista ovat
mm. operatiiviset perusteet ja
oleva järjestelmämme ml. sen
elinjakson pituus ylläpitokuluineen.
Mitä tämä kehittäminen
tuo tullessaan tykistölle sekä sen rauhan ajan joukoille,
varusmiehille ja reserviläisille?
Tällä hetkellä en voi mennä
asiassa kovin syvälle, mutta jotakin voinen valottaa.
Tulenjohdon ja valvonnan
välineiden ja erilaisten sensoreiden kokeilut ovat käynnissä. Lähivuosien hankinnoissa
on merkittävää se, että nämä
välineet eivät jää vain ”keihään kärjelle” eli valmiuspri-
kaateille, vaan niitä pyritään hankkimaan kaikille
tulenjohtoon ja maalinosoitukseen osallistuville
ryhmille (vast.).
Johtamisjärjestelmän
puolella on tarkoitus edetä
maavoimien digitalisoinnin mukana eri joukkojen
ja järjestelmien yhteensopivuus säilyttäen. Uutena tekijänä voidaan nähdä
esim. AHJO-järjestelmän
seuraava sukupolvi, joka
tukee tulenkäytön ja/tai
vaikuttamisen optimoitua
johtamista sekä FINGOPsuunnitteluprosessin käyttöönotto.
Tykistölle kiitettävää
palautetta
Raskas raketinheitinjärjestelmä ja sen rauhan ajan koulutuksen edellytykset lähestyvät
finaalia. Tätä kirjoitettaessa
toimimme vielä tilapäisellä varomääräyksellä ja tiettyjen elementtien tekniset hyväksynnät
ovat työn alla, mutta asiat etenevät pääosin suunnitellusti.
Järjestelmän ammunnan hallinnan päivittäminen etenee
suunnitellusti ja siitä informoidaan myöhemmin.
Raskaita patteristoja päivitetään tulevaisuuden haasteiden mukaisesti. Modernit erikoisampumatarvikkeet
ovat selvitysten ja tutkimusten
kohteena. Tavoitteena on monipuolinen yhdistelmä suorituskykyjä, josta voidaan valita tarvittavat suorituskyvyt
kuhunkin tulitehtävään mahdollisen optimaalisella tavalla
käyttöön. Siinä oli vain muutama esimerkki. Emme ole toki unohtaneet suojaa, liikkuvuutta tai vaikka ampumatarvikkeiden täydennyskykyä.
Meillä on tietoisia TUKSItulenjohtosimulaattorin vanhenemisesta. Usko on kova,
että TUKSI:n korvaaminen
voidaan käynnistää määritte-
lytyöllä viimeistään ensi vuonna - saa nähdä onnistummeko? Koulutuksen saralla on
Tykistökoululla käynnissä perusoppaiden päivitys ja ampumaopin tarkistaminen. Päivitys- ja tarkistustyön tukena
on varsin mittava tutkimus- ja
kokeilutoiminta.
Tykistömme on monessa mukana - kärjessä. Vaikka
emme näy mediassa esim. Afganistanissa, kyseistä operaatiota olemme tukeneet kouluttamalla viiden maan liki 80
kouluttajaa kouluttamaan paikallisen tykistön henkilöstöä
sekä 10 Afganistanin tykistön
henkilökuntaa. Tästä Tykistöprikaatin antamasta koulutuksesta on saatu kiitettävä palaute - well done! Viime vuoden
Tykkimiesteoksi on valittu
Tykistöprikaatin saavuttama
laatupalkinto, ympäristösertifikaatti.
Toivotan
lukijoillemme
miellyttäviä lukuhetkiä tykkimiesten lehden parissa ja samalla virkistävää loppukevättä ja alkavaa kesää. Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa
kuntoilla!
Aki Sihvonen
Kirjoittaja on eversti ja tykistön
tarkastaja.
7
>> Jatkoa sivulta 5
kiinnostuneiden (vähintään
arvosanan 3 antaneet, N68)
k-arvo oli 26€/vuodessa. Vastaajilla ei ollut tiedossa, että
yhdistysten nuorisojäsenmaksu on tällä hetkellä 20€/vuodessa.
Tiedonsaanti
toiminnasta
Vastaajilta tiedustelin myös
eri tiedonsaantikanavien sopivuutta toiminnasta kertomisen. Skaala 1-5, jossa 1= Ei
lainkaan sopiva, 5= Erittäin
sopiva (Kuva 2).
Tuloksista nähdään, että
yhdistysten verkkosivut ovat
tärkeässä roolissa samoin kuin
perinteinen kirje on pitänyt
hyvin pintansa. Jäsenlehdet
ja e-mail viestit puolustavat
myös hyvin paikkaansa. Facebook sosiaalisena mediana ei
ole ainakaan vielä sillä tasolla, että yhdistysten kannattaisi
panostaa vähäisiä voimavarojaan siihen suuntaan. Tilanne
saattaa kuitenkin muuttua tulevaisuudessa.
Johtopäätökset ja
soveltaminen
Kysely on kohdistettu kahden
aselajiyhdistyksen tarpeita silmälläpitäen mutta antaa yleistasolla reserviläisyhdistyksille
kiinnostavaa tietoa siitä minkä tyyppinen toiminta nuoria
varusmiesjohtajia kiinnostaa,
mitä he olisivat siitä valmiita maksamaan ja mitä kautta
viestintä tavoittaa heidät parhaiten. Kenttätykistökerhon
ja Uudenmaan Tykistökillan
osalta tulokset puhuvat selvää
kieltä ja ampumatoimintaan
meidän kannattaa panostaa
nykyistä enemmän. Nykyinen
jäsenmaksu 20€ ei suuruudellaan tiputa nuoria pois yhdistysten jäsenyydestä. Syyt löy-
tyvät muualta. Mistä? Siihen
tämä kysely ei anna vastausta
vaan vaatisivat jatkotutkimusta.
Alustavia tuloksia hyödynnettiinkin jo viime syksynä
kun yhdistykset pitivät yhteisen ampumaillan Helsingissä,
Töölöntorinkadun ampumaradalla. Perjantai-iltana järjestettyyn tapahtumaan kutsuttiin nuoria ja uusia jäseniä.
Heitä kehotettiin pyytämään
mukaan myös aiheesta kiinnostuneita ystäviään ja armei-
Kuva 2
ja kavereitaan. Tapahtuma onnistui hyvin ja aktivoi jäseniä
toimintaan mukaan tavoitellusti. Vaikka tavoitteena ei ollutkaan varsinaisesti jäsenhankinta, niin tälläkin saralla saatiin yksi uusi naispuolinen jäsen liittymään ja mukaan toimintaan. Onnistunut tapahtuma saa jatkoa myös tänäkin
vuonna.
Kirjoittaja toimii markkinatutkijana kuluttaja- ja yritystutkimuksia suorittavassa yrityksessä.
Kanavat
Luen itse verkkosivuilta
Kirje
Luen itse jäsenlehdestä
Säännöllinen e-mail viesti 1 krt/kk
Facebook
Puhelin
1= Ei lainkaan sopiva, 5= Erittäin sopiva
uutisia
Varusmiesten
keskeytykset vähentyneet
Asevelvollisuuslain
muutokset voimaan
Tämän vuoden tammikuussa palvelukseen astuneet ovat
kestäneet niin fyysistä kuin
henkistä rasitusta hyvin. Noin
80 % varusmiehistä suorittaa
varusmiespalveluksensa.
Tammikuussa varusmiespalvelukseen astui 13 500
alokasta. Kahdeksan ensimmäisen viikon aikana keskeyttäneitä oli vain 12,6 prosenttia, kun keskeyttämisprosentti aikaisemmin on ollut 14.
Keskeytyksissä suurimpana
syynä ovat lievät mielenterveyden ja käyttäytymisen häi-
Asevelvollisuuslaki ja naisten vapaaehtoista
palvelusta koskeva laki ovat saaneet pieniä tarkennuksia.
Tärkeimmät muutokset koskevat asevelvollisen
terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamista,
vapautusperusteisiin vetoamista kahden valtion
kansalaisen asevelvollisuuden suorittamisen osalta
sekä ulkomailta palvelukseen tulevan matkakorvauksia.
Muutokset astuivat voimaan 15.3.2010.
KUVA: SIRKKA OJALA
8
riöt (39 %). Toisena suurena
syynä keskeyttämiseen ovat
tuki- ja liikuntaelin sairaudet
ja oireet (22 %).
Uusien alokkaiden parantunut motivoituneisuus on
tämän kehityksen takana.
Palvelukseen saapuu alokkaita, jotka ovat valmiita ja motivoituneita suorittamaan varusmiespalvelustaan.
Siviilipalvelukseen siirtyneiden määrä on pysynyt samalla
tasolla kuin aikaisempina vuosina. Siviilipalvelukseen siirtyi
peruskoulutuskaudella 2,3 %.
Asevelvollisuuslakia on tarkistettu tietojen luovuttamista koskevien säännösten osalta niin, että lääkäri voi saada
asevelvollisen terveydentilaa
koskevia tietoja suoraan toiselta lääkäriltä tai esimerkiksi mielenterveystoimistolta.
Edellytyksenä on, että tiedot
ovat välttämättömiä asevelvollisen palveluskelpoisuuden
määrittämiseksi. Tiedon saa
antaa myös oma-aloitteisesti.
Aikaisemmin tiedonvaihto tapahtui sotilasviranomaisen välityksellä.
Kahden valtion kansalainen, joka on asunut pitkään
ulkomailla, voi saada vapautuksen asevelvollisuuden suorittamisesta. Sääntelyä on täsmennetty niin, ettei vapaut-
tamisperusteeseen voi vedota
enää sen jälkeen, kun henkilö
on aloittanut varusmiespalveluksen tietoisena vapauttamisperusteesta.
Ulkomailta palvelukseen
tultaessa tehtyä matkaa ei korvata ilman erityisen painavia
syitä, jos matka on alkanut aikaisemmin kuin neljä viikkoa
ennen palveluksen alkamista
tai se tehdään yli neljä viikkoa
kotiutumispäivän jälkeen.
Muutoksenhakua koskevaa sääntelyä on täydennetty
siten, että myös joukko-osaston päätöksestä haetaan muutosta kutsunta-asiain keskuslautakunnalta. Valitusta edeltävän oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöala on myös laajennettu.
Lehtemme tällä palstalla on jatkossa tarkoitus kertoa lyhyesti Tykkimiehet ry:n hallituksen tekemistä päätöksistä sekä
suunnitelmista. Palsta pyrkii täten olemaan yhdyslinkki niin
jäsenistön kuin kiltojenkin suuntaan. Yhdistyksen lippulaivalla
Tykistömuseolla on lehdessä edelleen oma palstansa ja siellä
kerrotaan tarkemmin museon tapahtumista.
Neuvottelukunta on aloittanut toimintansa. Puheenjohtaja Matti Vuorian johdolla
pidettiin ensimmäinen kokous
22.3.2010 Varman toimitiloissa. Yhteisöjäsenien edustajat
osallistuivat tilaisuuteen kiitettävästi.
Kokouksen tärkeimmiksi
keskusteluaiheiksi muodostuivat Tykistömuseon kehittäminen, taloudellisten resurssien hankinta museotoiminnan
mahdollistamiseksi sekä kiltojen toiminta. Näihin asioihin
pyritään tulevissa kokouksissa löytämään lääkkeitä. Museon suuri haaste tulee olemaan Pääesikunnan suunnitteluosaston sotilasmuseotoiminnan kehittämistä koskeva
suunnitelma, josta edellisen
numeron museopalstalla jo
kerrottiin. Se tulee teettämään
niin museossa kuin yhdistyksessä paljon suunnittelutyötä
ja vaatimaan myös taloudellisia panostuksia.
Taloustilanne vakaa
Yhdistyksen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa.
Meidän pitää kuitenkin koko
ajan varautua talouselämässä
tapahtuviin muutoksiin. Informaation lähettäminen jäsenyhdistyksien suuntaan on
tähän asti muodostanut oman
haasteensa. Palstalla pyritään
ainakin osittain korjaamaan
tätä puutetta. Itse killoilla suurin haaste on jäsenmäärän väheneminen ja varsinkin nuorten jäsenten puute.
Neuvottelukunta pitää tämän vuoden aikana vielä kaksi
kokousta, elo- ja marraskuussa.
Yhdistyksen ja Tykistömuseon toiminnan pitkäjänteisemmäksi kehittämiseksi
käynnistetään kevään ja kesän
aikana työvaliokunnan johdolla toiminta- ja taloussuunnitelman (TTS) 2011-2014
laatiminen. Suunnitelma tulee
sisältämään yhdistyksen sekä
museon suunnitelmat.
Vuosi 2011 suunnitellaan
tarkkaan ja muut vuodet pääpiirteisemmin vuoden 2011
suunnitelman pohjalta. Pääpaino suunnitelmassa on luonnollisesti museon toimintojen
kehittäminen, korjaustoiminta ml. sekä budjetti. Suunnitelmat laaditaan siten, että ne
voidaan tuoda yhdistyksen
syyskokouksen käsiteltäväksi
lauantaina 23.10.2010. Toivotaan, että laitatte tämän päivämäärän jo nyt kalentereihinne,
jotta voitte runsaslukuisasti
osallistua kokoukseen.
Historiikki pian painosta
Yhdistykselle on kevätkokouksen jälkeen tullut neljä
suruviestiä. Yhdistyksemme
jäsenistä kutsun viimeiseen
iltahuutoon ovat saaneet lääkintäneuvos Lauri Pyykönen,
valtiotieteen maisteri, ekonomi Lauri Meriluoto sekä yhdistyksemme pitkäaikainen
toiminnanjohtaja, eversti Eero
Lampikoski. Yhdistys oli runsaslukuisesti saattamassa Eero
Lampikoskea häntä viimeiselle
matkalleen. Lisäksi ansioitunut tykkimies, kenraalimajuri
Matti Vanonen on poistunut
joukostamme.
Lehden tilaajarekisterit on
tarkistettu numeron 1/2010
ilmestymisen jälkeen. Mikäli
postituksessa on edelleen virheitä, pyydetään siitä ilmoittamaan oman yhdistyksen sihteerille. Vain tällä tavoin pystytään takaamaan lehden tulo
oikeaan osoitteeseen.
Eversti Jouko Kivimäen kirjoittaman Suomen Tykistömuseon 30-vuotishistoriikin
käsikirjoitus on valmis ja se on
tällä hetkellä taittovaiheessa.
Historiikki julkistetaan museolla leiripäivänä 18.6.2010,
minkä jälkeen kirjaa on saatavissa museolta.
Pietariin ja Karjalan kannakselle suunniteltu retki 13.16.5.2010 peruuntui vähäisen
osanoton vuoksi. Tämän aiheutti varmasti se, ettei ilmoitusta saatu edellisen lehden sivuille. Nyt lukijakunnalta toivotaan hyviä esityksiä uuden
retken kohteeksi.
Kirjoittaja on Tykkimiehet ry:n
toiminnanjohtaja ja eversti evp.
Häkämiehen mukaan kaikkia armeijan kaipaamia osaalueita ei hoideta omin voimin, vaan joillekin osaamisen aloille vahvuuksia haetaan
kansainvälisestä yhteistyöstä.
Samalla Suomi voi vastaavasti
saada hoidettavakseen jotakin
toisen maan tai maaryhmän
puolesta.
Suomi on kaikissa kriisitilanteissa riippuvainen yhteistyöstä muiden maiden kanssa,
ja Lissabonin sopimus velvoittaa avunannon antamiseen ja
vastaanottamiseen.
Globalisaatio ja laajat riippuvuussuhteet ovat ministerin
mukaan luoneet tilanteen, jossa täysin itsenäinen puolustus
ei ole enää mahdollinen.
Häkämies korosti, että joidenkin naapurien tapaan Suomi ei nosta kriisinhallintaa kansallisen puolustuksen sijalle.
Puolustusministeri luonnosteli omia näkemyksiään
seuraavalla vaalikaudella, jonka aikana on odotettavaissa
runsaasti muutoksia.
- Suomi tarvitsee jatkossakin asevelvollisuuteen perustuvan reservin. Koko maan puolustuksesta ei luovuta, mutta
keinot muuttuvat, Häkämies
summasi.
Jouko Huhtala
uutisia
Puolustusministeri Jyri Häkämies:
Itsenäinen puolustus ei enää mahdollista
Itsenäinen puolustus ei ole
Suomelle enää mahdollista eikä
kyse ole edes valinnan mahdollisuudesta, puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) totesi
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa.
Puolustusvoimien miesvahvuutta supistetaan, varuskuntia lakkautetaan ja koulutusta
sopeutetaan, hän luetteli. Vaikka 2020-luvun armeija on ny-
Tulikomentoja 2/2010
kyistä oleellisesti pienempi, se
on voimaltaan suorituskykyisempi, Häkämies sanoi Helsingin Sanomien huhtikuussa
julkaisemassa jutussa.
9
Sotilas ammattina
RIIKKA TYRKKÖ
Järjestyksessään toinen Kenttätykistön Sotilasammatillinen Opintojakso 1 käynnistyi Niinisalossa
Tykistökoululla 20.7.2009. Opintojakson aloitti yhteensä
kahdeksan sotilasammattihenkilöä tarkoituksenaan opiskella
kenttätykistön perustaitoja. Näiden kahdeksan opiskelijan lisäksi
joukkoon liittyi vielä tuliasemakurssin ajaksi kaksi sotilasammattihenkilöä, jotka suorittivat kurssin saadakseen oikeudet toimia
varotehtävissä rauhan ajan kovapanosammunnoissa.
Opintojen alussa opiskelijoilla oli edessään tiukka 21:n
opintoviikon rupeama useine harjoitteluineen maastossa.
Tarkoituksenahan ei ole tuottaa kirjaviisaita johtajia, vaan erityisesti käytännön taitajia.
Opiskelija, mutta myös kouluttaja
Opintojaksoon osallistuvilla
on taustallaan varusmiespalvelus, johtajakoulutus ja virka
puolustusvoimissa. Varsinaisesti työelämää on henkilöstä
riippuen muutamasta päivästä
useaan vuoteen. Tarkoituksena
on sekä varusmiesaikana opittujen taitojen syventäminen
että uusien kenttätykistön perustaitojen oppiminen ja niissä harjaantuminen. Näin ollen
opintojakson aikana opiskelijat
opettelevat toimimaan eri tehtävissä niin pataljoona- kuin
patteristoympäristössä.
Näiden opintojen aikana on
tarkoituksena tuottaa opiskelijoille oikeudet toimia tykinvalvojana, tulipatterin tulijaoksen
valvojana ja taisteluvälinealiupseerin valvojana.
Sen lisäksi, että opiskelijat saavat oikeudet toimia useassa varomääräyksellisessä tehtävässä, saavat he myös pätevyyksiä toimia
erilaisissa sodanajan tehtävissä.
Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi
tulipatterin jaosjohtajan ja tulenjohtajan tehtävät. Erilaisten tehtävien lisäksi opiskelijoiden tulee perusvälineiden ja -laitteiden
käsittely niin tuliasema-, viesti-,
mittaus- kuin tulenjohtotoimintaankin liittyen.
Kolmiportainen
koulutus
Opintojakson jälkeen opiskelijoiden tiet jatkuvat takaisin pe-
rusyksiköihin. Perusyksiköissä
he toimivat varusmieskouluttajina kaikissa kenttätykistön
koulutushaaroissa. Vähintään
seitsemän palvelusvuoden jälkeen on suurimmalle osalle sotilasammattihenkilöistä edessä
sotilasammatillinen opintojakso 2, jossa aselajin toimintaa koulutetaan jälleen hieman
laajemmassa kokonaisuudessa.
Viimeinen osakokonaisuus sotilasammattihenkilöiden koulutuksessa on sotilasammatilliset mestariopinnot, jonka
suorittavat enää vain pieni osa
aikaisempien opintojaksojen
suorittajista.
Kenttätykistön sotilasammatillinen opintojakso päättyi
11.12.2009. Kyseiseen päivään mennessä joukosta koulutettiin ammattitaitoisia, vastuuntuntoisia ja tinkimättömästi varomääräyksiä noudattavia rauhanajan kouluttajia ja
sodanajan johtajia.
Opinnot jakautuvat viiteen
osajaksoon, jotka ovat:
1. joukkueen tulenkäytön
suunnittelu ja johtaminen,
2. tulipatterin toiminta,
3. komppanian ja tulipatterin
viestitoiminta,
4. ohjattu harjaantuminen
kenttätykistön kouluttajien
tehtäviin ja
5. kenttätykistön johtajana
harjaantuminen.
uutisia
Maavoimille uusia partioajoneuvoja
Puolustusvoimat hankkii 16 RG 32M -partioajoneuvoa. Hankinnan
arvonlisäveroton arvo on 6,2 miljoonaa euroa. Pääosa ajoneuvoista
toimitetaan puolustusvoimille lokakuussa 2010.
Tehtyyn hankintasopimukseen sisältyy lisähankintavaraus seitsemästä ajoneuvosta.
Osa ajoneuvoista kohdistetaan
suomalaiselle kriisinhallintajoukolle Afganistanissa. Suomeen
jäävät ajoneuvot mahdollistavat joukkojen koulutuksen kotimaassa, muun muassa osallistuttaessa Euroopan Unionin
taisteluosastoon.
Ajoneuvon käyttö painottuu
kansainvälisten sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden partiotehtäviin. Ajoneuvo on suojansa
vuoksi tarkoituksenmukainen
myös tiedustelu- ja suojaustehtävissä, joissa on varauduttava iskujen kohteeksi joutumiseen.
RG-32M -partioajoneuvon tekniset ominaisuudet
RG-32M -partioajoneuvo. Kuva: Puolustusvoimat.
10
Moottori: Steyr, iskuntilavuus 3,2 l, ahdettu ja
välijäähdytetty, käyttövoima
diesel, max. teho 135 kW
Vetojärjestelmä: 4x4
Omamassa: 7 100 kg
Kantavuus: 820 kg
Pituus: 5,42 m
Leveys: 2,14 m
Korkeus: 2,43 m
Istumapaikkoja
kuljettajan lisäksi:
- ohjaamossa 1
- kuormatilassa 3
Varustelu: vetokoukku,
vinssi, suojasavunheittimet, ikkunaverkot, turvatäyterenkaat, ABS-jarrut
Valmistusmaa:
Etelä-Afrikka
Afganistan askarruttaa
Laki puolustusvoimista määrittelee Suomen puolustusvoimien
ensisijaiseksi tehtäväksi Suomen puolustamisen. Muut tehtävät ovat
muiden viranomaisten avustaminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Suomella on pitkät perinteet kriisinhallinnan
alalla. Suezin kriisistä eli vuodesta 1956 alkaen olemme osallistuneet
rauhanturvatehtäviin.
Osallistumalla rauhanturvatehtäviin Suomi on halunnut kantaa
kansainvälistä vastuutaan rauhan ylläpitämiseksi. Suomen panos
on ollut vahva sekä laadullisesti, että määrällisesti. Väestömäärään
suhteutettuna osallistumisemme on ollut maailman huipputasoa.
Suomalaiset rauhanturvaajat
ovat saavuttaneet suurta kunnioitusta korkean osaamisensa
ansiosta. Monipuolinen siviiliosaaminen yhdistettynä hyvään sotilastaitoon ja rauhalliseen luonteeseen on nostanut
suomalaiset rauhanturvaajat
maailmanmaineeseen ohi ammattiarmeijoiden sotilaiden.
Toimiessamme puolueettomina rauhantilan varmistajina
konfliktin osapuolten välillä edellä mainitut vahvuudet
ovat korostuneet.
Kun Suomi vuoden 2002
alusta päätti osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon maan pohjoisella alueella,
näytti tilanne siellä pitkälti samanlaiselta kuin aikaisemmissa
rauhanturvaoperaatioissamme.
Tilanne oli rauhallinen joskin
jännittynyt. Tehtävänä oli varmistaa rauhantilan säilyminen
alueella ja siten luoda edellytykset siviiliyhteiskunnan perusrakenteiden luomiselle.
Tilanne Afganistanissa on
muuttunut täysin operaation
alkamisen jälkeen. Maan eteläosissa ISAF-joukot käyvät
avointa sotaa. ISAF on konfliktin osapuoli, joka tukee Afganistanin hallitusta taistelussa teleban-kapinallisia vastaan.
Karzain hallituksen demokraattisuus ei ole vahvalla pohjalla. Viimeksi kuluneen vuoden aikana väkivaltaisuudet
ovat lisääntyneet myös maan
pohjoisosissa.
Tulikomentoja 2/2010
Vastuu siitäminen
afgaaneille?
Toiminnan luonne on muuttunut myös Saksan alaisuudessa olevan ruotsalais-suomalaisen joukon alueella. Toimintaa
kuvataan taisteluksi kapinallisia vastaan.
ISAFin strategiaa on uusittu viime kesästä lähtien. On
korostettu kokonaisvaltaista lähestymistapaa, tavoitetta suojella afgaaniasukkaita ja siten
voittaa heidän luottamuksensa ja tukea Afganistanin omien turvallisuusorganisaatioiden
eli armeijan ja poliisin kouluttamista sen mahdollistamiseksi, että vastuu voitaisiin siirtää
näille niin pian kuin mahdollista.
Saavutetaanko uudella toimintamallilla parempia tuloksia kuin tähän asti. Kyetäänkö
joukkojen lisäämisellä ja Afganistanin kansallisen armeijan
koulutusta tukemalla mahdollistamaan vastuun siirron aloittaminen vuoden puolentoista
sisällä paikallisille viranomaisille. Saadaanko huumetalous
kuriin ja korruptio aisoihin?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin
vielä ei ole vastausta.
Samalla kun Suomen eduskunta hiljattain hyväksyi joukkojemme määrän väliaikaisen
lisäämisen 145:stä 195:een,
eduskunta totesi, ettei kriisiä
voida ratkaista sotilaallisin toimin ja samalla päätettiinkin
vahvistaa myös Suomen siviili-
kriisinhallintapanostusta. Tästä huolimatta tosiasiaksi jää,
että toimenpiteet edelleen painottuvat selvästi sotilaalliselle
puolelle niin Suomen kuin koko ISAFinkin osalta.
Johtopäätöstenkin aika
voi tulla
Eduskunta edellytti myös, että
kriisinhallinnan tavoitteiden
toteutumista pitää arvioida
säännöllisin välein. Loogisesti
tämä tarkoittaa sitä, että ellei
myönteisiä tuloksia synny, on
tehtävä tarvittavat johtopäätökset.
Jos tilanne Suomen toiminta-alueella muuttuisi eteläosan
kaltaiseksi avoimeksi sodaksi – mikä ei kuitenkaan nyt
näytä todennäköiseltä – joutuisimme harkitsemaan osallistumistamme uudessa tilanteessa. Mielestäni Suomen ei
pidä olla mukana aktiivisessa
sotilaallisessa rauhaan pakottamisessa.
Puolustusvoimamme, joihin
kriisinhallintajoukot
kuuluvat, rakentuu yleisen
asevelvollisuuden perustalle,
joka saa oikeutuksensa perustuslain maanpuolustusvelvoitteesta. Tämä velvoite ei
tietenkään voi ulottua koskemaan osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan
ja siksi toiminta perustuukin
kaikilta osin vapaaehtoisuuteen. Puolustusvoimiemme
legitimiteetin säilymisen kannalta on tärkeää tarkkaan harkita, millaisiin kansainvälisiin
tehtäviin joukkojamme lähetetään.
Toivottavasti ISAFin uusi strategia johtaa konfliktin
rauhoittumiseen niin, että
vastuuta Afganistanin omille
turvallisuusviranomaisille voidaan ryhtyä siirtämään suunnitellun aikataulun puitteissa
ja vastaavasti voidaan vähentää
sotilaallisen kriisinhallinnan
joukkoja alueella.
Juha Korkeaoja
Kirjoittaja on reservin majuri,
kansanedustaja (kesk.)ja eduskunnan puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja.
11
Kadetit ja korppi heitinpatteristossa
Schönberg ja allekirjoittanut
sijoituimme Rovamännikköön
Heitinpatteristoon.
Meidät
määrättiin patteriupseereiksi
ja majapaikaksi tuli teltta.
Patteriston neuvostoliittolaiset 120 mm:n raskaat kranaatinheittimet vuosimallia
1938 olivat komeassa rivissä
leirin heitinpihalla, lipputangon vieressä. Vetäjinä olivat
White-puolitela-autot, joissa
kyllä riitti tehoa, mutta joiden
kumitelat katkeilivat Rovajärven louhikkoisessa maastossa
turhan herkästi.
TEKSTI JA KUVAT:
JYRI PAULAHARJU
Englannissa tapahtui sitten
1920-luvulla läpimurto. Rakenneltiin Stokes-heitin, jossa
putki lepäsi haaratuen varassa. Mutta vielä olennaisempi
oli kranaatin muodon muutos, siirryttiin pisaranmuotoiseen ja pyrstöohjattuun ammukseen, syntyi niin sanottu
Brandt-malli. Näitä uusia aseita esiteltiin Suomessa tykistön
tarkastaja kenraalimajuri Vilho Nenoselle 1920-luvun lopulla. Perkjärven onnistuneiden koeammuntojen jälkeen
hankittiin
Stokes-heittimiä
maahamme, joka siten sai tiettävästi ensimmäisenä maailmassa jalkaväelle oman, orgaanisen kaaritulituen.
Kevyet kranaatinheittimet
vastasivat monessa suhteessa
jalkaväen toiveita. Mutta ruokahalu kasvoi syödessä. Haluttiin raskaampaa ja kauemmaksi kantavaa heitinmallia.
Sotilasjohto katsoi olevan aiheellista selvittää raskaan heittimen mahdollisuudet.
Tampella aloitti jo vuonna 1935 raskaan 120 mm:n
kranaatinheittimien suunnittelun. Aseen prototyyppi oli
valmis ennen talvisotaa. Sarjatuotantoon päästiin kuitenkin vasta vuonna 1940 kun
ensin oli saatu päätökseen kevyen heittimen suuri valmistuserä. Syntyi malli 120 krh 40.
Mainittakoon, että suomalainen raskas heitin tuli niin suosituksi, että sitä jopa vietiin
Ruotsiin jatkosodan aikana
runsaat 200 asetta.
Sotasaalisheittimet 1941
Jatkosodan aikana kesällä 1941
saatiin Kannaksen suurmoteista sotasaaliiksi suuri määrä
neuvostoliittolaisia 120 mm:n
raskaita heittimiä mallia 1938.
Valittiin kaksitoista parasta ja
niille ampumatarvikkeet, perustettiin Kranaatinheitinpat-
12
Sirola-opiston telttakyltti
Kranaatinheitin kehittyi aseteknisesti suustaladattavista
mörssäreistä ja I maailmansodan miinan- ja kaasunheittimistä.
Erityisesti jalkaväki toivoi asetta, jolla voitaisiin tulittaa mäkien ja
rakennusten taakse ja joka tehoaisi erityisesti elävään voimaan.
Lisäksi aseen tulisi sopia jalkaväen välittömäksi tulitueksi.
Asesuunnittelijat ryhtyivät töihin ja niin syntyivät ensimmäiset,
yksinkertaiset kranaatinheittimet. Lavetti- eli jalusrakenteet noudattivat edelleen suustaladattavien mörssäreiden maatukia, ammukset olivat kenttätykistön projektiilien kaltaisia, pyrstöttömiä.
teristo 1, joka toimi kenttätykistön ampumasäännöillä ja
tavoilla.
Patteristo lakkautettiin kevättalvella 1942. Päämajan
antaman tiedon mukaan kranaattien tuotanto ei kattanut
kulutusta. Myöhemmät selvitykset paljastivat taustalta aselajikateutta.
Sotien aikana Niinisalossa toimi Kaasusuojelukoulu,
jonka varustukseen kuuluivat
muun muassa heittimet. Puolustusvoimien vuoden 1952
uudelleen järjestelyjen yhteydessä muodostettiin Kaasusuojelukoulusta Heitinpatteristo, joka liitettiin Kenttätykistörykmentti 2: een sen II
Patteristona. Kalustona olivat
venäläiset 120 mm:n raskaat
heittimet malli 1938. Myöhemmin, vuonna 1960, heittimet vaihdettiin tykkeihin.
Heitinpatteriston tuli oli
tarkkaa, kerran jopa voitettiin
Rovajärvellä tykistön arvokkain palkinto, Nenosen tykki,
kovan kisan päätteeksi. Vuosia
sitten raskas heittimistö liitet-
tiin virallisesti osaksi kenttätykistöä. Kehä oli kiertynyt umpeen.
Tykistökadetit
Heitinpatteristoon
kesällä 1954
Tykistökadettien koulutukseen kuului 1950-luvulla, kuten nykyäänkin, peruskoulutuksen jossain vaiheessa joukko-osastopalvelu. Kesän 1954
Rovajärven tykistökadettien
leirikoulutuksen alkuajat Rovajärvellä alkoivat Rovamännikössä yhteisessä opetuksessa.
Koska kouluttajamme oli
majuri Paavo Sirola, oli hyvin
luontevaa laittaa telttojemme
eteen kyltti ”Sirolaopisto” ja
varmemmaksi vakuudeksi kypärä sen päälle. Täytyihän jollain tavalla erottua silloisesta
siitä toisesta samannimisestä
opistosta, joka tähtäsi aivan
muuhun kuin majuri Sirolan
oppilapset.
Yhteinen jakso päättyi siirtymiseen eri harjoituspatteristoihin. Muistaakseni ainakin
kadetit Sakari Karhu, Veikko
Aurinkomittausta ja
nokosia
Kerran eräässä tuliasemaharjoituksessa oli suunnan tarkistuksessa ongelmia. Silloin pälkähti päähäni suorittaa aurinkomittaus heittimen suuntaimella. Käskin miesten nostaa
heittimen tuliasemasta kaltevalle pinnalle, ja sitten auringon kuva heijastettiin suuntaimen kautta patteriupseerin tasolle ja kellosta napattiin aika.
Eikä muuta kuin laskemaan
taulukon avulla suuntaa. Onnistuihan se ihan hyvin. Patteriston komentaja everstiluutnantti Allan Illukka kuultuaan tästä epäpyhästä tempusta
kyseli myöhemmin tarkkaan
menetelmää ja ihmetteli tulosta.
Leiripäiviin kuului myös
pioneeritöitä. Heitinpatteristolle oli määrätty sotatien pätkän rakentaminen Kuikkape-
”kivilinko”
rään. Urakkaan sisältyi kivikon
raivausta, osin räjäyttämällä,
osin kangilla vääntäen.
Hetteisen suon yli rakennettiin telatie. Puutavara kaadettiin lähistöltä ja kansilankut sahattiin kenttäsirkkelillä.
Me kadetit saimme ensiarvoista sotaoppia.
Kerran palattuamme takaisin tietyömaalta leirille, havaitsimme että kadetti Schönberg puuttui. Kukaan ei tiennyt mihin hän oli mennyt.
Sakari Karhun kanssa lähdimme peräämään kaveriamme
ja kas kummaa löysimme hänet. Hän oli päiväurakan jälkeen mennyt isoon työkalulaatikkoon varjoon lepäämään
ja nukahtanut sinne. Veikko
kuorsasi tyylikkäästi laatikossa
kun havaitsimme hänet.
Korpin ”kosto”
Patteriston iltahartaus pidettiin aina heitinpihalla. Eräänä iltana kenttäpiispa seurueineen oli läsnä tilaisuudessa.
Patteristo oli rivissä ja kesäillan rauha laskeutui Rovajärven
rantamille.
Piispan aloittaessa puheensa havaitsimme, että yhden
heittimen aisalle istahti majuri
Oskari Kankareen kesy korppi. Piispan korottaessa ääntään
saarnansa tietyissä kohdissa
korppi vastasi arvokkaasti aisaltaan kovaäänisesti ”kraak!”.
Tätä vuoropuhelua jatkui
koko kenttähartauden ajan.
Miesten oli vaikea olla vakavina! Tilanteen seurauksena
Kankare sai käskyn lopettaa
korppi tai ainakin pitää sitä
häkissä.
Korppi livahti kuitenkin jälleen vapauteen ja teki tepposia.
Sotilasasiamiesten vieraillessa Rovajärvellä heidän ohjelmaansa kuului myös suomalainen sauna. Vieraat olivat sitten
tykistöntarkastajan saunassa
Rovajärven rannalla, korppipeijooni lenteli lähistöllä ja näki jotain kiiltävää. Neuvostoliiton sotilasasiamiehen silmälasit
olivat saunan verannan kaiteella. Korppi sieppasi lasit, kiikutti ne keskelle järveä ja pudotti
kakkulat sinne. Esirippu!
Hyviä muistoja
Heitinpatteristossa
olimme
todella hyvissä muonissa. Patteriston huoltopäällikkö, kapteeni Samppa Louhi omasi
taianomaisen kyvyn hankkia
henkilökunnalle jotain ylimääräistä ohi armeijan kalorilistan.
Koulutusjaksomme
oli
mielenkiintoinen. Opimme
tuntemaan raskaan heittimen
tehon ja mikä kiintoisinta, joskus tuliasemien ollessa vaaran
rinteellä saattoi sieltä nähdä iskemät seuraavalla, kaukaisella
vaaralla.
Patteriupseerin
tehtävät
hallittiin leirikauden lopulla
hyvin. Tarkkana oli oltava tuliasemissa erityisesti kiivaassa
tulitoiminnassa, ettei satu kohtalokkaita kaksoislatauksia.
Me kadetit katsoimme, että koska meistä tuli heitinmiehiä, niin laitetaan teltan eteen
iso kivenmurikka vipusimelle
ja laatta viereen ”242 krh/54”.
Kyllähän se herätti huomiota.
Pari vuotta myöhemmin
olin jälleen hetken aikaa komennettuna Heitinpatteristoon Rovajärvellä ja silloin kadettiajan opit olivat kullanarvoisia.
Heitinpatteriston kyltti
Viestihiihtokilpailussa( 10 km) Ville Sillanpää
hiihti AUK:n tulenjohtolinjan joukkueessa, joka tuli hopealle.
Yhteishenki ja sisäinen
huumori ratkaisevat
TEKSTI: VILLE SILLANPÄÄ, KUVA: SIRKKA OJALA/PV
Kun astuin palvelukseen tammikuun 11. päivänä, mietteet
olivat vähän sekavat. Mielessä pyörivät ajatukset siitä, että
täällä tulen viettämään elämästäni vähintään puoli vuotta.
Tutustuttuani tupa- ja jaoskavereihin, olin iloinen siitä, että
ryhmä tuli hyvin keskenään toimeen ja kaikilla oli mukavaa.
Peruskoulutuskausi leireineen vierähti suunnattoman nopeasti ja kaikki pääsivät monta kokemusta rikkaampina kohti
valapäivää.
Saapumiserän 1/10 vala järjestettiin Kankaanpään torilla. Räntäsateesta huolimatta tilaisuus keräsi satoja silmäpareja, jotka etsivät riveistä niitä omia alokkaitaan, jotka kohta nimitettäisiin
tykkimiehiksi. Alokaskausi oli
ohi ja erikoistuminen saattoi alkaa. Osa alokaskauden ryhmästä
pääsi aliupseerikouluun itse mukaan lukien, ja toiset jäivät erikoistumaan miehistön tehtäviin
viesti- ja tulenjohtojaoksiin.
Aliupseerikoulussa näki heti
että meistä oltiin tekemässä esimerkillisiä ja ammattitaitoisia
varusmiesjohtajia. Koulutus oli
mielenkiintoista ja monipuolista. Kävimme harjoittelemassa
maastossa luokkaopetuksen vastapainoksi. Harjoitukset olivat
pääasiassa koulutushaarakoulutusta eli lemi, sanla, ”venttiseiska” ja käsisuuntakehä tulivat tutuiksi.
Kaverit hieman liioittelivat
120 krh n38 tuliasemassa
Tulikomentoja 2/2010
Johtamis- ja aselajitaitoja on
aliupseerikoulun ensimmäisel-
lä jaksolla testattu ja harjoitettu
kolmella leirillä, joista ensimmäinen oli jalkaväkiharjoitus ja
kaksi seuraavaa aselajikoulutusta.
Aliupseerikurssin ensimmäinen jakso on päättymässä ja
olen siirtymässä kurssikavereideni kanssa Haminaan Reserviupseerikurssille kouluttautumaan joukkueenjohtajiksi. Jotkut kaverit ilmaisivat halunsa
jatkaa aliupseerikurssin toisen
jakson Niinisalossa ja tätä kautta kouluttautua ryhmänjohtajiksi. Muita vaihtoehtoja olisivat
olleet myös aseseppä-aliupseeri,
lääkintäaliupseeri ja muut huoltopalvelun tehtävät, joihin henkilöt koulutetaan Lahdessa.
Näin sadan päivän palveluksen jälkeen tiedän sanoa, että
puheet, joita kuulee sukulaismiehiltä ja vanhemmilta kavereilta armeijan kamaluudesta, eivät ainakaan omalla kohdallani
pidä paikkaansa. Täällä pärjää
jos ryhmän yhteishenki ja sisäinen huumori toimii.
13
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Ajoneuvotykit
BAE Systems oli aloittamassa maaliskuussa uuden MGS-ajoneuvotykin
tehdastestit. Tykin alusta on Archerajoneuvotykistä, kun taas tykkinä
on FH-77B05 vedettävä haupitsi.
Yhdistelmää tarjotaan Intian ajoneuvotykkihankintaan. Ajoneuvon mukana
kuljetetaan noin 30 laukausyhdistelmää. Suurin kantama perävirtausammuksella tullee olemaan noin 40 km.
(International Defence Review, March
2010)
Pakistanin vuonna 2006 USAsta
tilaamien 115 modernisoidun M109A5panssarihaupitsin viimeiset 48 asetta
on toimitettu Pakistanille 13.2.2010.
Koko kaupan hinnaksi on arvioitu
56 MUSD. (www.defenseindustrydaily.com/cat/guns-arillery-mortars
15.2.2010)
Saksalainen Krauss-Maffei Wegmann ja General Dynamics kehittivät
yhdessä tela-alustaisen Donar-panssarihaupitsin. Konseptia testattiin
ensin MLRS-raketinheittimen alustalla
ennen siirtymistä Ascod 2 –panssarivaunun alustalle. (Armada International, 1/2010)
Serbialainen Nora B-52 –ajoneuvotykki on neliakselisen Fap 2832
–ajoneuvon alustalla. Sen kantamaksi
52 kaliiperin putkella väitetään 41 km
perävirtausyksiköllä varustetulla ammuksella ja 65 km rakettiavusteisella
ammuksella. 30 asetta on toimitettu
Myanmarille ja Serbia on vastaanottanut 12 asetta sekä tehnyt lisätilauksen
16 aseesta. Eräiden lähteiden mukaan
Kenia olisi tilannut aseen uusinta
versiota B-52K1, joka on asennettu
Kamaz 63501 –alustalle. (Armada
International, 1/2010)
Ohjukset
NLOS-LS -projektin PAM-ohjuksen
koeammunnoissa helmikuun alkupuolella tuloksena oli kaksi osumaa ja
neljä ohi-iskemää. (Jane´s Defence
Weekly, 3 March 2010)
Tulenjohtovälineet
BAE Systems on vastaanottanut 41,9
MUSD tilauksen Yhdysvaltain Armeijalta LTLM-maalinpaikannusmoduleiden toimittamisesta. Maalin paikantaminen on mahdollista päivänvalossa
ja yöllä, sumussa ja savussa. LTLM
painaa alle 2,5 kg ja siinä on kiikari,
lämpökamera, laser-etäisyysmittari,
digitaalikompassi ja GPS-vastaanotin.
(Military Technology, 2/2010)
Paikannusvälineet
EU:n Galileo-sateliittipaikannusjärjestelmän pitäisi aloittaa toimintansa
vuonna 2014. Ensimmäiset satelliitit
toimitetaan vuonna 2012, ja ensimmäinen satelliittilaukaisu on suunniteltu tapahtuvaksi vuonna 2013. (Military
Technology, 2/2010)
14
Tykistöaiheisia peltileluja. Kuva: Ismo Pekkola
Suomen Tykistömuseolla on kevään alla tehty työtä usean
eri näyttelyn saamiseksi valmiiksi ja ne ovat nyt avautuneet sopivasti kesäkautta silmälläpitäen.
Suomen Tykistömuseolla on
avautunut kolme eri näyttelyä. Ensimmäisenä avautuivat
maaliskuussa uusitut Tykistötiedustelu ja talvisota näyttelyt. Talvisota osiota modernisoitiin ja sen näyttelytaulujen
tiedot päivitettiin Sotamuseosta saadulla materiaalilla.
Kävijälle avautuu talvisodan
historia nyt selkeänä kronologisena jatkumona ja lisäksi se
sisältää runsaasti kuvamateriaalia talvisodan ajalta. Tekstien
osalta se on käännetty suomen
lisäksi ruotsiksi, englanniksi
ja nykyajan vaatimusten mukaan myös venäjäksi. Samalla
uuteen näyttelyyn on kerätty
harvinaista sota-ajan esineistöä, mm. edellisessä Tulikomentoja lehdessä esitelty Raatteen tien taistelusta saatu venäläinen sotasaalistuuba.
Toinen uusittu näyttely on
Tykistötiedustelusta kertova.
Tykistö ei pysty toimimaan ilman luotettavaa tiedustelutietoa ja uusi näyttely pureutuu
tykistötiedustelun rooliin talvi- ja jatkosodassa. Ilmakuvista saatava tieto on ollut taisteluissa elintärkeää vastustajan
suunnitelmien selvittämiseksi. Talvi- ja jatkosodassa tuhannet sotilaat osallistuivat
eri vaiheisiin tiedustelutiedon
hankkimisessa ja kymmeniä
tuhansia kuvia otettiin osana tiedustelutoimintaa. Tämä
tiedustelutoiminnan maailma
avautuu näyttelyyn tutustumalla. Esiteltynä näyttelyssä
on myös kesän 1944 tapahtumat, kun tiedustelutietoa
jäi käyttämättä Puna-armeijan suurhyökkäyksen alla.
Näyttelyä elävöittämässä on
kaksi harvinaista laitetta, nimittäin sveitsiläiset stereokartoituskoneet. Näillä laitteilla
pääsee kävijä itse katsomaan
kolmiulotteisina karttoja jatkosodan kiivaimmista taisteluista. Museoon stereokartoituskoneet hankittiin Pro Orienteering yritykseltä ja niitä
on käytetty kymmenien tuhansien karttojen tekemiseen
Suomessa.
Uusi erikoisnäyttely Tykkipihan erikoisnäyttelyrakennuksessa on Tykistöaiheiset
peltilelut. Se on professori
Markku Temmeksen vuosien
aikana keräämän kokoelman
esineistöstä tehty näyttely.
Esillä peltileluja, joiden teemana on ollut tykistö. Pääsääntöisesti lelut ovat 1930–1950
luvuilta ja ovat olleet suuressa suosiossa lasten keskuudessa. Näyttelyssä on myös esillä lentokoneiden ja tankkien
pienoismalleja. Tämä näyttely
on kokoelmiensa puolesta harvinaisuus ja se tarjoaa kävijälle kurkistusmahdollisuuden
mihin nuoret olivat valmiita
säästämään useiden kuukausien viikkorahansa vain yhden
lelun saadakseen.
Tykistömuseolle
aloitetaan myös uuden toiminnallisen näyttelyn tekeminen
teemalla sotilas kautta aikojen. Tähän näyttelyyn on tarkoituksena kävijän päästä itse
kokeilemaan erilaisia sotilaan
elämään liittyviä aspekteja,
kuten miten painava on täyspakkausreppu tai miten tykkiä
ladattiin 1800-luvulla. Kävijä
pääsee uuteen näyttelyyn tutustumisen myötä lähemmäs
sotilaan elämää ja siihen liittyviä asioita.
Suomen Tykistömuseon
tapahtumia kesällä 2010
Tykistömuseolla järjestetään
osana kansainvälistä museoiden yö tapahtumaa 22. toukokuuta luentoja ja toiminnallisia näytöksiä. Myös muut
Linnanniemen alueen museot
ovat auki kyseisenä iltana. Tykistömuseon leiripäivät 18.19.6.2010. Tykistömuseon
leiripäivien yhteydessä esitellään Tykistöprikaatin ja Panssariprikaatin kalustoa museon
ulkotiloissa. Tapahtumassa on
toiminnallisia näytöksiä ja lisäksi tapahtuman yhteydessä
kuullaan Toivo Kärjen musiikkia Tykkihallissa pidettävässä
konsertissa.
Lisätietoja Tykistömuseon
tapahtumista osoitteesta www.
tykistomuseo.fi.
Linnanniemellä tapahtuu,
kun keskiaikamarkkinat alkavat 20.-22. päivä elokuuta.
Tarjolla on keskiaikaan liittyvää toimintaa myös Tykistömuseon luona. Toritullilipulla
on sisäänpääsy myös Tykistömuseoon. Lisätietoja http://
www.keskiaikamarkkinat.net/
Lauri Haavisto
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
Museoesineet kertovat, osa 2
Kun Waffen-SS
kellon tilasi…
Museon kokoelmiin kello on tullut tykistönkenraali
Nenosen kautta. Hän sai kellon itselleen 4.6.1942 Hitlerin saapuessa Mannerheimin
75-vuotis
syntymäpäiville
vieraaksi Suomeen. Nenonen
oli kuuluisa siitä miten tarkka hän oli, että kello näytti
täsmällistä aikaa yrittäessään
saada aikaan täydellistä tulikeskitystä.
LAURI HAAVISTO
Tykistömuseon kokoelmien
esineistöä esittelevän sarjan
toisessa osassa keskitytään
museon esinekokoelman
todelliseen harvinaisuuteen:
kelloon jollaista on jäljellä
maailmassa enää kolme
kappaletta ja joka on myös
osa tykistönkenraali Nenosen
Kellon tarkkuus testattiin
viikoittain
historiaa.
Vuonna 1940 SS-Führungshauptamt (SS:n ylemmän johdon toimisto), joka vastasi SS:n
upseerikouluista, lääkintähuollosta ja logistiikasta otti yhteyttä Lange & Söhn nimiseen
saksalaiseen kelloja tekevään
yritykseen.
Führungshauptamt halusi yrityksen tekevän
erityisen tykistötiedustelijoille
tarkoitetun kellon, jossa olisi
sekunnit kellotaulussa toiseen
kertaan peilikuvina, jotta kelloa voitaisiin käyttää myös navigoinnissa. Lisäksi saattaa olla
mahdollista, että numerot haluttiin peilikuvina valokuvan
negatiivin kääntämisen mahdollistamiseksi.
Koekappaleiden arvioinnin
jälkeen kelloa oli tarkoitus tilata 10 kappaletta kuukaudessa
ja sitä käytettiin SS-Artilleri-Schule-Glaussa (SS:n tykistökoulu) ja myös Peenemünden rakettikoepaikoilla. Kelloa tehtiin myös Saksan ilmavoimille
Luftwaffelle, mutta Waffen-SS
tunnuksilla kelloa tehtiin tiettävästi vain 25 kappaletta.
Tykistömuseoita maailmalla:
Tykkimiehenä ”Down Under”
TEKSTI JA KUVA: LEO-JOHAN SALO
Lienee niin, että maailmalla liikuttaessa aika rajoittaa, mihin
ehtii tutustua ja mihin ei. Onhan Sydneyssä maailmankuulu
oopperatalo, josta piti ottaa ’nähtiin tämäkin’ -kuva lautan
lipuessa kohti Manly’ä ja North Head niemeä Sydneyn lahden
suulla Australiassa.
Japanilainen 70 mm pataljoonahaupitsi, orgaanista aseistusta? Museoyhdistyksen
eläkeläiset ovat suorittaneet
perusteellisen entisöinnin.
Tulikomentoja 2/2010
Ilmakuvauskameraa suunnitellessaan Nenonen oli yhteydessä
Saksalaiseen Zeissin yritykseen
ja keskusteluissa oli tullut esiin
myös kellojen epätarkkuus.
Hitlerille oli ennen vierailua
Suomeen kerrottu tästä Nenosen tarkan kellon etsinnästä ja
vierailun yhteydessä oli Hitlerin adjutantti lahjoittanut kellon Nenoselle ja sanonut:
- Nyt kenraali Nenonen, te
voitte tarkistaa Nauenin radion
aikamerkin ja huomaatte, että
tämä kello ei jätätä edes 10 sekuntia per viikko.
North Fort on entinen linnoitus ja tykistövaruskunta, josta
suoritettiin ammuntoja merelle
päin vielä 1980-luvulla. Lisääntynyt laivaliikenne ja siviilien
vapaampi pääsy alueelle pakotti
myös Tykistökoulun siirtymään
Victorian osavaltioon v. 1998.
Australian tykistöperinteet
alkavat vuodesta 1788, jolloin
laivatykkejä siirrettiin maihin
paikallispuolustuksen
käyttöön. Vuosina 1850–1860 asutus vakiintui eteläisissä siirtokunnissa ja Tasmaniassa. Tällöin koottiin ensimmäiset vapaaehtoiset puolustusjoukot.
Siirtokuntien pysyvät ja osa-aikaiset tykistöjoukot vakiintuivat 1880-luvun aikana ja lopulta v. 1899 joukot yhdistettiin
Australian Kuninkaalliseksi Tykistöksi (RAA).
Toisen Maailmansodan aikana North Head oli yksi Australian vahvimmin linnoitetuista kohteista. Sen raskaat tykit,
yhdessä South Head’in aseman
kanssa olivat valmiina tulitta-
Hitlerin kuuluisa tarkkuus
yksityiskohtien suhteen tulee
kellon tarinassa hyvin esille.
Hän oli antanut mitä ilmeisimmin tehtäväksi adjutantilleen
etsiä suomalaiselle kenraalille
tarkimman mahdollisen kellon. Ylpeänä saamastaan lahjoituksesta Nenonen laitatti kellon puiselle jalustalle ja piti sitä
työpöydällään kunniapaikalla.
Hänen kerrottiin tarkastaneen
kellon tarkkuuden Nauenin radiosignaalista viikoittain.
Waffen-SS järjestön taru
päättyi Saksan hävittyä sodan,
mutta kaikki siihen liittyvä materiaali on hyvin haluttua keräilijöiden piirissä. Waffen-SS:
n teettämä kello on tiettävästi
ainoa näytteillä oleva kappale
maailmassa ja kelloa voi pitää
harvinaisuutensa ja historiansa
puolesta yhtenä museon arvokkaimmista esineistä.
Tykistömuseolle kello on
tullut tykistönkenraali Nenosen
jäämistöstä monien muiden esineiden tavoin ja se on nähtävillä Nenosen näyttelyhuoneessa
museon aukioloaikana.
maan merialueelle ilmaantuvaa
vihollista.
Entinen
karanteenipaikka
Vietnamin sodan aikana koulutustoiminta varuskunnassa
oli vilkkainta. Tupiin majoitettiin kuuden sijasta kaksitoista
miestä ja itsepalvelu- ruokalassa oli tilaa jopa 300:e miehelle.
Upseereille tarjoiltiin pöytiin.
North Head on ollut myös
paikka, jonne alkuperäisasukkaat kokoontuivat. Vuosina
1828-1879 aluetta käytettiin
maahanmuuttajien karanteenipaikkana.
Nykyisin North Head on
laaja historiallinen ja luonnonreservaatti ja Tykistömuseo yksi, ehkä kuitenkin merkittävin,
kohde alueen sisällä.
Manly’n lautta lähtee Sydney Cove’n Circular Quay’sta,
lähes Oopperatalon kupeelta.
Jos vuoro ehti juuri mennä,
yhden oluen jälkeen ehtii kyllä
seuraavaan.
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2010 loppuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229
Numeron 3/2010 aineistopäivä on 15.8.2010 ja ilmestymisviikko 38.
Tykkimiehet ry
kistön päivänä 6.3.2010. Kerhon ja killan
jäsenet voivat tilata kirjaa ”asevelihintaan”
osoitteesta: puheenjohtaja(at)ktkerho.fi
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Kokous 6/2010 pidetään torstaina 17.6.2010 klo 14.00. Paikka
Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki
Kokous 7/2010 pidetään keskiviikkona 1.9.2010 klo 14.00. Paikka
Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki
NEUVOTTELUKUNNAN
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n neuvottelukunnan kokous 2/2010 pidetään maanantaina 23.8.2010 klo 16.00
Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa. Osoite Salmisaarenranta 11,
00180 Helsinki. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla neuvottelukunnan
jäsenille.
TYKKIMIEHET RY:N
SYYSKOKOUS 2010
Syyskokous pidetään lauantaina
23.10.2010. Kokouksen paikka ja
tarkka aika ilmoitetaan Tulikomentoja
-lehdessä 3/2010
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA,
pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905,
alasjarvi(at)kolumbus.fi
Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09)
698 3863, mp 050 564 7275, jokke.
huhtala(at)elisanet.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Tykkimiehen opas – kirja julkaistu
Jokaisen reserviläisen perusopas epäsuoran tulen käyttöön julkaistiin Suomen ty-
16
Perussuunta 2010 – kisan voitto Suomeen.
Vänrikki Kristian Hacklin voitti tämän
vuoden kisan Virossa. ks. artikkeli sivulla 35.
Esitelmiä
Perinteinen Suomen tykistön päivä juhlaillallisineen keräsi nuoremmat ja varttuneemmat tykistön ystävät ravintola Tekniskaan. Juhlassa kapteeni Juha Pekkala
kertoi Suomen puolustusvoimien avusta
Afganistanin uuden armeijan koulutuksessa: Pekkala toimi viime vuonna paikallisen tykistökomentajan mentorina. Erinomaisen havainnollisen esityksen aikana
kävi selväksi, että Afganistanin operaatiossa on vielä pitkä tie kuljettavana.
YE – majuri Juha Mälkki piti 17.3.2010
esitelmän sotilasjohtamisesta. Mälkin teemana oli, kuinka ihmisen toimintaan taistelutilanteessa vaikuttavat paljon muut
asiat, kuin perinteisesti tärkeänä pidetyt
sotatekniikka ja –taktiikka. Esimerkkinä
Mälkki käsitteli Munakukkulan hyökkäystä 1944, josta puolustusvoimat on tekemässä multimediaesitystä. Mälkiltä on tulossa samaan aiheeseen liittyvä kirja.
Tulevia tapahtumia:
22.-23.5.2010 Kapteeni Järvi
-kilpailu 2010
Paikka: Santahamina
MPK ry Nro: ilmoitetaan myöhemmin
Kapteeni Järvi- kilpailu on epäsuoran tulen koulutustapahtuma, joka sisältää partiokilpailun. Kilpailussa taistelijaparit
kulkevat pitkin suunnistusrataa, jonka
varrella on tehtävärasteja. Kilpailupartiot
muodostetaan paikan päällä, mutta myös
valmiit partiot voivat osallistua. Valmiit
partiot on ilmoitettava kurssin johtajalle viimeistään 8.5.2010. Kohderyhmänä
krh-, kenttätykistö- ja tulenjohtokoulutettu päällystö, toissijaisesti muun koulutuksen saaneet ja miehistöön kuuluvat. Jussi Pennanen 040-705 6762, jussi.
pennanen(at)gmail.com
Ampumatoiminta
Töölöntorinkadun pistooliharjoitusvuoro
parillisina keskiviikkoina klo 16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen: jyrppy@
hotmail.com edellisen viikon perjantaihin
mennessä. Kevään viimeinen vuoro on 19.5
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Markku Mantere, markku.
mantere(at)iki.fi. Sihteeri Pekka Vasara,
pekka.vasara(at)luukku.com, Sihteeri Aki
Mäkirinta, [email protected]. Lohjan
patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp
0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.fi.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Tulevia tapahtumia:
25. - 27.5.2010 järjestetään perinteinen
kiltamatka ampumaleirille Rovajärvelle.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut puheenjohtaja Antero Rätölle. Yhteystiedot alla.
Ajankohtaista:
Etsitään kotisivujen suunnittelusta/ylläpidosta kiinnostunutta kiltalaista Jääkäritykistön killan kotisivujen suunnittelijaksi/
ylläpitäjäksi. Lähempiä tietoja antaa killan
sihteeri Juhani Suni. Yhteystiedot alla.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500
Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440
478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi.
Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279
8226, mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Tulevia tapahtumia:
3.6. Hallituksen kokous. Varuskunta
4.7. Jyrkänkosken tukikohdan avajaiset.
Kuhmo
13.- 15.8. Rukajärven / Ontajärven matka
Ammunnan harjoittelu ja laserase nonstop ampumakilpailu 1.5.-31.12.2010
Ammunnan harjoittelu ja kilpailu suoritetaan kullekin ryhmälle sopivaan aikaan
omatoimisesti Kainuun Prikaatin Heikin-
hallilla. Kilpailu perustuu luottamukseen
tulosten oikeellisuudesta. Tulokset ilmoitetaan automaattiseen nettiarkistossa olevaan tulostaulukkoon.
Ohjeet löydät Killan verkkosivuilta, joilla voi myös ilmoittaa tuloksista ja seurata
kilpailun kehittymistä.
Tulevista tapahtumista lisää tietoa killan
kotisivuilta ja jäsentiedotteista
Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan
jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu
19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865,
antti.laakkonen(at)gmail.fi,
jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie
35, 87400 Kajaani, mp 0505668268,
seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie
10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192,
tapio.vaisanen(at)upm-kymmene.com
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Kevätkokous
Karjalan Tykistökillan kevätkokous pidettiin 14.4.2010 Lappeenrannan keskussotilaskodissa. Kokoukseen oli saapunut
23 jäsentä. Ennen kokousta kapteeni Ilkka Ikonen piti esitelmän henkilökunnan
koulutuksesta Maasotakoulussa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kiltaveli
Urpo Piispa, joka veti kokouksen jämäkästi läpi. Kokouksessa käsiteltiin kevätkokouksessa killan sääntöjen mukaiset
asiat mm. toimintakertomus, tilinpäätös
sekä myönnettiin tili- vastuuvapaus tilivelvollisille. Lisäksi kokouksen muissa
asioissa keskusteltiin killan nettisivuista
sekä tulevista tämän vuoden retkistä.
Juha Turkki
Karjalan tykistökillan
kevätretki 6.3.2010
Karjalan tykistökilta järjesti jäsenilleen
perinteisen kevätretken Tykistön päivänä
6.3.2010. Tällä kertaa retki suuntautui
Syvärannan Lottamuseoon ja Tuusulassa
sijaitsevaan Ilmatorjuntamuseoon. Retkelle osallistui yhteensä 20 reipasta retkeläistä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson
alueelta. Järjestelyvastuussa retkestä olivat
Killan hallituksen jäsenet Sara Manninen
ja Hilla Loisa.
Lottamuseossa retkeläiset pääsivät hyppäämään ajassa taaksepäin ja osallistumaan ”Lotta” Lempi Hoppanian draaman
keinoin pitämälle oppitunnille. Oppitunnilla käsiteltiin lottapuvun ja -merkin his-
Tulikomentoja 2/2010
toriaa sekä perehdyttiin ilmavalvontaan,
yhteen lottien vaativista sodan ajan tehtävistä. Kotiin vietäväksi opettajatar kirjoitti osallistuneille todistuksen lottakurssin
suorittamisesta. Oppitunnin jälkeen oli
aikaa tutustua itsenäisesti museon antiin.
Maittavan ruokailun kautta retkeläiset
siirtyivät tutustumaan Ilmatorjuntamuseoon, jossa opastuksesta vastasi museon
johtaja Pentti Vuori. Tutustuminen museoon aloitettiin sotienhallista, jossa erikoisteemana oli talvisota ilmatorjunnan
näkökulmasta. Asiantunteva opastuksen
johdolla saimme tutustua Suomen ilmatorjunnan kehityskaareen vuodesta 1925
aina nykypäivään saakka. Ilmatorjuntamuseon alueella sijaitseva 1700-luvulta
peräisin oleva ”Kapteenin puustelli” eli
sotilasvirkatalo oli myös mielenkiintoista
nähtävää. Kierroksen lopuksi museo tarjosi kahvit aktiivisille kuuntelijoille.
Retkelle osallistuneet olivat palautteen
perusteella tyytyväisiä päivän sisältöön ja
retken käytännön järjestelyihin.
Maija Leskinen
Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL
5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431321,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15,
45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalant
ykistokilta.fi.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo.
koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki
Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp
0500-840550,
heikki.vuori(at)phnet.fi.
Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772,
pentti.korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari
Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17
17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari.
sausta(at)pp.inet.fi.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775
6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1,
50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo.
pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti
Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100
Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400
291 342, haverinenantti(at)gmail.com.
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Sääopin opetusta
Tykkikurssi Vekaranjärvellä 27.-28.3.2010
Kurssi alkoi lauantaiaamuna normirutiineilla. Tulopuhuttelun ja lounaan jälkeen
pääsimme tutustumaan ITKK:n kokoamiseen ja purkamiseen. Osalle kurssilaisista se oli täysin uutta ja osalle vanhan
kertausta. Kiitos erinomaisen selkeästä ja
johdonmukaisesta koulutuksesta kuuluu
TykAukin alikersantti Pöyhöselle. Lue
juttu sivulla 37.
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, pt (013)
2675 481, mp. 050 5615 681,
pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520
Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.
ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko
Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja
Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230
Oulu, pk (08) 338 836.
17
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184
1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.
vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp
050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong.
fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Tulevaa toimintaa:
Omaisten- ja kiltapäivä
Tykistöprikaatissa 24.7.2010
Päivän järjestelyt toteutetaan MPK:n
Ilmapuolustuspiirin Läntisen
Koulutusalueen kurssin puitteissa.
Kurssi järjestetään 23.-24.7. Kurssin
numero: 2120 10 14007. Ilmoittaudu
kurssille MPK:n järjestelmän kautta tai
ottamalla yhteyttä Aluepäällikkö Matti
Soiniin matti.soini(at)mpky.fi tai puh
0299 290 902.
Lisätietoa Omaisten- ja kiltapäivän ohjelmasta löydät Tykistöprikaatin Killan
verkkosivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi.
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Jorma
Ruuskanen,
Koisportaantie 46, 38210 Sastamala,
(03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma.
ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu
10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori.
fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen,
mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail.
com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp
044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain
ternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Tykkimiehen opas – kirja julkaistu
Jokaisen reserviläisen perusopas epäsuoran tulen käyttöön julkaistiin Suomen tykistön päivänä 6.3.2010. Teoksesta on julkaistu Jukka Sippolan kirjoittama arvostelu sivulla 34. Kiltaväki voi tilata kirjan
puheenjohtajan tai sihteerin kautta. Yhteystiedot ovat alla.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02) 5391
720, pt (02) 6412 230, mp 044 5505 948,
kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448,
fax (02) 6356 188, mp 0500 590 409,
pertti.onniselkä(at)happyback.fi
Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02)
821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri
Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto.
tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio,
Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779
3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi.
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431,
matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46,
38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp
0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.
net. Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk
(03) 5152202
VASEMMALLA YLLÄ: Aseiden hallussapitoon on tulossa tiukennuksia etenkin käsiaseiden osalta. Tulevat lakimuutokset kiinnostavat,
ja tietoa on ollut tarjolla mm. kiltojen kokoontumisten yhteydessä.
Poliisipäällikkö Timo Vuola Satakunnan poliisilaitokselta kertoi
porilaisille tykkimiehille lain tiukennuksista ja niiden merkityksestä
ampumaharrastukselle Porin Seudun Tykistökillan kevätkokouksen
kutsuttuna esitelmöitsijänä. Luento kiinnosti päätelleen runsaasta
määrästä yleisökysymyksiä esitelmän päätteeksi.
Kuva: Kalevi Virtanen
VASEMMALLA ALLA: Kiltapäivän ampumarasti on aina kiinnostanut
yleisöä, myös äitejä ja morsiamia. Rastin junailusta vastasi 2007
killan ampumaupseeri Matti Lappalainen. Kuva: Kalevi Virtanen
18
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021
0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.
com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa,
Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)
marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06)
4246 931, mp 040 7720437, samuli.
niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.
net/safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044
578 7045, mp. työ 044083 0158, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700
Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko.
isohannu(at)kuntke.fi.
Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu
5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943,
hannu.vettenranta(at)dnainternet.net
Mittamies- ja
Tiedustelukilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3
B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308,
antero.ylakorpi(at)hel.fi
Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla:
www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm
Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500
Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo
(at)turunkonekeskus.fi
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602
(toimisto/TiedPsto)
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400
211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net.
Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B
42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377,
jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240
Kämmenniemi, puh. 0400-666549.
Mittamies- ja Tiedustelukillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396
2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija
Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18
A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie
13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933,
pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku:
Jäseneksi ilmoittautuminen
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 2/2010
Saat lehden.
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Liity kiltaan!
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
19
Patteri/RUK! Nyt!
Aitoja tykkimiestaitoja ja
kuria ei lyödä laimin
TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO BERGQVIST
Tykistökoulutus RUK:ssa alkoi melko pian koulun käynnistämisen
jälkeen 1920. Aluksi koulutus oli keskitetty koulutuskomppanian neljänteen joukkueeseen, mistä aikaa myöten kehkeytyi
PatteriRUK, jossa koulittiin sekä tuliasemamiehet että tulenjohtajat. 1994 patteri jakautui tuliasemapatteriin ja tulenjohtopatteriin.
Tänään tykistö käsittää perinteisen tykistön lisäksi kranaatinheittimet ja raketit.
Haminan tuliasemapatterissa
koulutetaan nyt tykki- ja krhmiehet. Myös rakettimiehet
saavat RUK:ssa reserviupseerin peruskoulutuksen ja erikoiskoulutus annetaan heille
heidän omissa perusyksiköissään. Tuliasemapatterissa on
nimensä mukaisesti tykistön
raskas rauta eli koulutuskalustona venäläinen 122H63 ja
81- ja 120-milliset heittimet.
Tulenjohtopatterissa puolestaan saavat koulutuksensa tulenjohtajat, joita tulee muistakin kuin tykistöyksiköistä, sillä nykyopin mukaan kaikkien
etulinjassa olevien joukkojen
on osattava käyttää tulta.
Vuosikymmenet koulutuksessa käytettiin vanhaa perinteistä kaavaa, missä käskyt ja
ohjesääntö olivat ainoat ohjenuorat. Varusmiesjohtajan tärkeimpiä työvälineitä oli kova
ja kuuluva ääni, jota käytettiin
äksiisin läpiajossa.
Sisäistetty
syväjohtaminen
koulutuksen ytimenä
Vuosikymmeniä PatteriRUK:
n tuote oli ’verikurkku raamikorppi kiiltävine saappaineen
ja kannuksineen’. Hän, jota
on verrattu Raamatun Josefiin,
koska ’hän pukeutui koreasti ja
luuli olevansa veljiään parempi’. Ulkoisesti muutos tuli, kun
asepuvusta malli 36 siirryttiin
yhtenäiseen maastopukuun.
Henkisesti muutos alkoi, kun
puolustusvoimissa ryhdyttiin
toteuttamaan uutta johtamisoppia, syväjohtamista, 1990luvulla. Aluksi se näytti ulkopuolisesta tarkkailijasta jollakin
lailla päälle liimatulta, syväjohtamista käskettynä.
20
2000-luvun puolella on
kuitenkin tapahtunut muutos.
Syväjohtamisen ajatus on sisäistetty ja sitä toteutetaan hyvällä menestyksellä mm. RUK:
n tuliasemapatterissa.
Syväjohtamisen toteuttaminen ei suinkaan tarkoita, että RUK:n koulutuksesta olisi
tullut pelkkää johtamisen teoriaa. Tuliasemapatterissa käydään läpi kaikki perinteisen
tykistökoulutuksen asiat, mutta koulutusfilosofia on muuttunut. Koulutuksessa edelleen
monet asiat käydään läpi perinteisesti manuaalisesti, sillä
tiukassakaan tilanteessa sormi
ei saa mennä suuhun.
Hengen
voitto
materiasta
Keskustelussa RUK:n johtaja, eversti Heikki Bergqvist
perusteli asiaa näin:
- Suomen taloudellinen
tilanne ei salli meidän hankkia asevoimillemme kaikkia
mahdollisia uudenaikaisimpia aseita. Niinpä koulutuksessa opetetaan järjestelmien
perushallinta, mikä mahdollistaa uusien välineitten käyttöönoton nopeasti, kun tilanne sitä edellyttää. Sen sijaan
keskitymme johtamiseen ja
sen mahdollisimman hyvään
opettamiseen, sillä olipa tilanne mikä hyvänsä, ihmisvoiman oikea johtaminen on
meille tärkeintä.
Näin eversti Bergqvist palaa meillä tuttuun ajatukseen ’hengen voitto materiasta’
– nyt vain varusmiesjohtajien
osalta uudelleen arvioituina.
Syväjohtamisen neljä
kulmakiveä
RUK:n 14 viikkoa kestävän
koulutuksen aikana halutaankin nyt keskittyä johtaja- ja
kouluttaja-koulutukseen niin,
että upseerioppilaille annetaan
tiedolliset ja taidolliset perusteet sodan ajan johtajatehtäviin. Yhtenä syynä on myös se,
että nykyisissä teknisesti vaativissa yksiköissä on enemmän
sotilasjohtajia kuin perinteisissä komppanioissa ja pattereissa.
Johtajakoulutuksen vaatimukset ovat myös kasvaneet,
sillä koulutettava aineskin on
muuttunut. Nykynuoret ovat
avoimen yhteiskunnaan kasvatteja, jotka on opetettu kyseenalaistamaan asioita ja saamaan vastakaikua ajatuksilleen. Tämän ns. iPod-sukupolven kohtaamiseen puolustusvoimat on saanut uuden
välineen syväjohtamisesta. Sen
soveltaminen ei ole poistanut
sotilaskuria, vaan se on muokannut johtamisen arvopohjaa ja keinoja. Syväjohtaminen
korostaakin enemmän lopputulosta kuin tiettyjä toimintatapoja.
- Syväjohtamisen kulmakivinä ovat luottamus, innostus,
oppiminen ja arvostus. Sanat
sinänsä voisivat jäädä pelkäksi helinäksi, ellei niitä selitetä kunnolla ja nivelletä oikein
johtamisen kokonaiskuvaan,
sanoo tuliasemapatterin päällikkö majuri Jukka-Pekka
Pöllänen.
Hän on kehitellyt syväjohtamisen opetusmetodia koulunjohtaja Bergqvistin kanssa jo tämän ollessa edellisessä tehtävässään Pääesikunnan
koulutuspäällikkönä.
Ensimmäisiä lähtökohtia
opetuksen onnistumiselle on
kouluttajan oma panos. Hänen on uskallettava panna itsensä alttiiksi usealla eri tasolla. Kouluttajan on kyettävä ottamaan vastaan myös kritiikkiä, mikä ei konservatiivisessa
armeijahierarkiassa aiemmin
tullut kuuloonkaan. Osaami-
Tuliasemapatterin päällikkö, majuri
Jukka-Pekka Pöllänen, joka yhdessä
RUK:n johtajan, eversti Heikki Bergqvistin kanssa kehitteli syväjohtamisen opetusmetodia Bergqvistin
aiemmin ollessa Pääesikunnan
koulutuspäällikkönä. Johtamisopin
uusi koulutusohjelma RUK:ssa alkoi
2009.
sen hankkimisessa Pöllänen
näkee kolme osa-aluetta:
- Muodollisen koulutuksen
osuus on 20, kansakäyminen
muitten osaajien kanssa 30 ja
loput 50 prosenttia koostuu
yksinkertaisesti tekemisestä.
Kouluttajan kannalta RUK
on ihanteellinen paikka, sillä sinne tulee kahdeksan prosenttia maan nuorison parhaimmistosta. Tulevien upseerioppilaitten
valmennus
alkaa jo alokasaikana, jolloin
ohjelmassa on vuorovaikutustaitojen opetusta, missä uudet
tulokkaat saavat kuvaa puolustusvoimien toiminnasta ja
palveluajan kulusta. Heille selvitetään mm. palautejärjestelmän toimintaa. Järjestelmään
tutustutaan lisää aliupseerikoulussa.
Matkan varressa painotetaan upseerikoulutuksen merkitystä ja samalla kerrotaan
porkkanoista eli reserviupseerikoulutuksen antamasta 30
opintopisteestä, joita voidaan
hyödyntää asevelvollisuuden
jälkeisissä opinnoissa. Johtamisopin uusi ohjelma alkoi
RUK:ssa 2009. Siihen kuuluu
40 tuntia teoriaa ja 56 tuntia
käytännön harjoittelua.
Arvioinnin oltava
läpinäkyvää
Johtajakoulutuksessa puolustusvoimat korostaa idearikkautta, vastuuta omasta op-
pimisesta ja hyvien käytäntöjen levittämistä. Pöllänen
korostaa, että maanpuolustus
ei ole mikään muusta yhteiskunnasta erillään oleva ilmiö.
Upseerioppilaan saama koulutus seuraa häntä koko elämän
ajan. Niinpä syväjohtamiskoulutuksella pyritään antamaan
oppilaille kaikkialla tarvittavaa
esiintymiskokemusta ja vahvistamaan itsetuntoa.
Opiskelu on tiimityötä,
siksi kunkin yksilön kannattaa
panostaa oman ihmissuhdeverkostonsa luomiseen, mihin
myös varusmiespalveluksessa on hyvät mahdollisuudet.
Yksilön sosiaalista verkkoa ei
myöskään saa unohtaa, sillä
oma perhe, koti ja tyttö- tai
poikaystävä ovat tärkeitä ihmisen eheyttäjiä, sillä vasta
tasapainoinen yksilö pystyy
keskittämään tarmonsa opiskeluun ja saamaan siitä irti
parhaan mahdollisen. Kaikkinainen kehitys vuorovaikutustaidoissa on tärkeää myös kansalaisena kasvamiselle. Niin
ikään Pöllänen näkee omaistenpäivät tärkeänä yhdyssiteenä puolustusvoimien ja kansalaisten suhteissa.
Johtaminen on vaikuttamista ja siinä paras työkalu on
johtajan oma esimerkki. Myös
johtajan on kasvettava niin, että hän hallitsee ammattiosaamisen, vuorovaikutusosaamisen ja oppimisen osaamisen.
Syväjohtamista voi verrata työkalupakkiin, mistä kaivetaan esiin kuhunkin tilanteeseen sopiva työkalu. Mutta
aina on muistettava, että johtamisen kohteena on yksilö,
jonka ihmisarvoa on kunnioitettava. Nuorelle johtajalla
on suotava myös mahdollisuus
tehdä virheitä ja ottaa oppia
niistä. Myös kouluttajan on sisäistettävä syväjohtamisen ajatus, että samaan päämäärään
päästään usein eri teitä.
Pöllänen muistuttaa myös,
että ihmiset, asiat ja organisaatio ovat jatkuvassa käymistilassa, joten joustavuutta tarvitaan
kaikilla tasoilla. Kirkkaana tulee kuitenkin säilyttää päämäärä: RUK kouluttaa ensi sijassa
kurinalaisia sota-ajan johtajia.
Tulikomentoja 2/2010
Syväjohtaminen ei ole ylhäältä annettu loukkaamaton
kokonaisuus, johon tulee uskoa kuin pukki suuriin sarviinsa. Ei, vaan sitä testataan
RUK:ssakin koko ajan. Oppilailla on mahdollisuus antaa
palautetta kahdesti kurssin aikana eli ns. vapaa sana.
Kurssin päättyessä pidetään
iso palautetilaisuus ja sen lisäksi oppilaat saavat antaa yleisarvionsa kurssista. Kunkin kurs-
RUK:ssa oppimisen
vapautta
Keskusteluun koulutuksesta
tuliasemapatterissa osallistuivat
myös kokelas Sami Rusthollkarhu ja upseerioppilas Miikka Hänninen. Aiemmin, kun
RUK:ssa oli kursseja tiuhempaan, santsarikokelaat jäivät
oman kurssinsa päätyttyä lähes
suoraan Haminaan. Nyt kahdesti vuodessa toteutettavien
kurssien aikana kokelaat käyvät
Kurssin 235 santsari, upseerikokelas Sami Rusthollkarhu (vas) ja upseerioppilas Miikka Hänninen ja tuliasemapatterin päällikkö, majuri Jukka-Pekka Pöllänen
patterin tykkihallissa tarkastelemassa koulutustykki 122H63:n suujarrua ja
vetolenkkiä.
Santsarikokelas Sami Rusthollkarhu (oik) ja upseerioppilas Miikka Hänninen tykistön perinnekaluston äärellä. Heille oli hiukan vaikeaa kuvitella, että
tuhannet tykistön reserviupseerit ovat saaneet ampumakoulutuksensa moisen
maastolaatikon ääressä. Myös tykistön ’salainen ase’, korjausmuunnin, oli heille
tuntematon.
sin noin 700 oppilaan antama
palaute tarjoaa kurssin johdolle oivia suuntaviivoja miten
kursseja voidaan tehostaa tavoitteista tinkimättä. Oppilaat
puolestaan saavat oman opintokirjansa, joka kertoo varsin
yksityiskohtaisesti oppilaan
edistymisestä. Se on hyvä suositus mm. tulevilla työnantajille, sillä mikään haastattelu ei
vastaa asepalvelusaikana kirjattuja oppimiskokemuksia.
Opintokirja seuraa kantajaansa myös kertausharjoituksiin, joten syväjohtaminen on
elinikäistä oppimista.
ennen seuraavan kurssin alkua
omassa perusyksikössään saamassa tuntumaa koulutukseen.
Näin myös Rusthollkarhu
oli parisen kuukautta saamassa kouluttajakokemusta ennen
235. kurssin alkua. Hän koki pikavierailun hyödyllisenä.
Se antoi esiintymisvarmuutta ja hyvän tilaisuuden kokeilla käytännössä RUK:n oppeja.
Hän piti arvokkaana sitä, että
sai koulutuksen toteuttamisessa oppia vapaasti omista erehdyksistään. Vertaisjohtaminen
oli hyvä kokemus.
Upseerioppilas Hänninen
puolestaan katsoi, että oppimisilmapiiri RUK:ssa oli merkittävästi parempi kuin perusyksikössä, sillä RUK:n palautejärjestelmä on hyvä ja kouluttajia on helppo lähestyä. RUK:
ssa kouluttajien puoleen voi
kääntyä asioissa, joista esimerkiksi AUK:ssa ei olisi uskaltanut edes puhua.
Hän arvioi, että palautemahdollisuudet perusyksikössä
eivät olleet samalla tasolla kuin
esimerkiksi tuliasemapatterissa.
Tämän voisi katsoa merkitsevän, että syväjohtamisen sisäistäminen ei vielä ole tavoittanut
riittävän intensiivisesti puolustusvoimien kaikkia yksiköitä.
RUK:ssa kuitenkin näytetään
hyvää esimerkkiä ja Pöllänen
uskoo lujasti, että upseerikokelailla on mahdollisuus vaikuttaa omien yksikköjensä rutiinien uudistumiseen. Uudistunut
ajattelu näyttäisi takaavan, että
tulevatkin tykistön reserviupseerit ovat oikeita tykistönjäseniä, kuten legendaarinen patterin vääpeli Sulo Karonen aikoinaan tapasi meitä nimittää.
Syväjohtaminen sovellutuksineen lienee suomalainen oivallus, mutta sillä on mielenkiintoisia yhtymäkohtia esimerkiksi Israelin armeijan koulutuksessa. Maan puolustusvoimat, IDF, painottaa koulutuksessaan innovaatioita, jopa improvisointia. Kuria unohtamatta se pyrkii toimimaan vapaamuotoisesti ja hierarkiaa välttäen niin, että se on aina valmis
vastaamaan lähiympäristöstä
uhkaavaan aggressioon. Tyypillistä toiminnalle on avoimuus
ja keskustelu. Koulutuksessa
pyritään vastuuta jakamaan ja
siirtämään sitä alemmas.
Sotilaan kykyä ei mitata arvomerkein, vaan sen mukaan miten he pystyvät hoitamaan tehtävänsä. Seuranta jatkuu myös
kertausharjoituksissa. Maan talouselämän sanotaan myös arvostavan armeijassa opittuja taitoja. Tuntuuko tutulta?
Ja mehän tiedämme kaikki,
että tykistön reserviupseeri pystyy mihin vain. Paras esimerkki
siitä on muuan Dmitri Medvedev, josta taannoin tuli maansa
presidentti.
21
uutisia
Yrjö Lindström
in memoriam
Tulikomentoja-lehden
vuosien 2001-2002
päätoimittaja Yrjö Lindström
kuoli vaikeaan sairauteen
74 vuoden iässä 24.4.2010
Järvenpäässä. Hän oli
syntynyt Helsingissä
15.6.1935.
V
uonna 2000 Tulikomentoja 12 vuoden ajan tehnyt Pekka Lenkkeri ilmoitti halunsa luopua tehtävästä. Toimin
tuolloin Uudenmaan tykistökillan puheenjohtajana sekä
Tykkimiehet ry:n hallituksen
jäsenenä, ja otin tehtäväkseni
siirtää Tulikomentoja-lehden
julkaisuoikeudet killalta valtakunnalliselle Tykkimiehet ry:
lle. Laitoimme päätoimittajan
paikan hakuun, ja ilahduin
kun Yrjö Lindström ilmoitti kiinnostuksensa tehtävään.
Tiesin hänellä olevan toimittajakokemusta ennestään.
Näin Yrjöstä tuli Tulikomentojen ensimmäinen päätoimittaja Tykkimiehet ry:
n tultua lehden julkaisijaksi
vuonna 2001. Yhdessä taittaja Tuomo Valveen kanssa uudistimme lehden ulkoasun, ja
Yrjö kirjoitti kaksivuotisella
päätoimittajakaudellaan useita
ansiokkaita artikkeleita etenkin sotahistoriasta, joka oli
hänen erityisharrastuksensa.
Yrjön päätoimittajakaudelta
monet muistavat myös hänen
laatimansa tykkimiesvisat ja
joukkoyksikkövierailut.
Yrjö Lindström oli maanpuolustuksen ja kenttätykistön ystävä henkeen ja vereen.
Varusmiespalvelun suoritettuaan hän aloitti insinööriopinnot Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa, mutta
hakeutui silti kesävänrikiksi
Niinisaloon. Hän lähti myös
mukaan
reserviupseeritoimintaan, ja kun nykyisen
Maapuolustuskoulutusyhdistyksen edeltäjä Maanpuolustuskoulutus ry perustettiin, Yrjö valittiin syksyllä
22
1991 Uudenmaan maanpuolustuspiirin
ensimmäiseksi koulutuspäälliköksi. Tätä
luottamustehtävää hän hoiti kolme vuotta ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että
marraskuussa 1994 toteutettiin ensimmäinen uusmaalaisten vapaaehtoisten tykkimiesten kovapanosammunta
Pohjankankaalla.
Vuosina 1999-2000 Lindström toimi Uudenmaan reserviläispiirien lehden Oltermannin päätoimittajana. Selkeäsanaisena ja taitavana sanankäyttäjänä Lindström oli
myös suosittu esitelmöitsijä
niin sotahistorian kuin insinööritieteiden aiheissa.
Yrjö Lindström oli kylmätekniikan parhaita asiantuntijoita maassamme, mistä kertovat monet patentit alalta,
toimiminen kylmäkonsulttina
YK:n järjestöille sekä se, että
insinööri Lindström opetti aihetta teknillisissä korkeakouluissa myös tuleville diplomiinsinööreille. Päätyönään hän
toimi yrittäjänä omassa insinööritoimistossaan Järvenpäässä.
Yrjö Lindström palkittiin
useilla huomionosoituksilla,
kuten RUL:n kultaisella ansiomitalilla sekä tykkimiesmitalilla soljen kera. Tykkimiesmitalia ei myönnetty hänelle
vapaaehtoisen maanpuolustuksen ansioista kuten yleensä, vaan Lindström sai mitalin
1995 kehitettyään mittausupseerina tulenjohdon paikantamismenetelmiä. Sotilasarvoltaan Yrjö Lindström oli kapteeni reservissä.
Jukka Sippola
Tykkimiesviestintä kunnostautui
Aktiivinen, informatiivinen ja moderni tiedonvälitys
toi tykkimiesyhteisölle mainetta ja kunniaa
Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämässä ”Vuoden
kiltalehti 2009” ja ”Vuoden nettisivut” -kilpailuissa.
Tulikomentoja noteerattiin kisassa kunniamaininnalla
ja Tykistöprikaatin Kilta ry:n verkkosivusto voitti
”Vuoden nettisivut” -palkinnon.
Killan verkkosivuston on luonut ja sitä ylläpitää Tykistöprikaatin Kilta ry:n sihteeri Sirkka Ojala, joka on myös lehtemme toimituskunnan jäsen.
Tulikomentoja-lehti osallistui
kilpailuun numerolla 4/2009
eli talvisotaa käsitelleellä teemalehdellä. Lehden päätoimittaja on Kalevi Virtanen, sen
kiitetystä taittamisesta vastaa
Maj-Lis Krouvi, tärkeät kil-
tasivut toimittaa Juhani Suni,
ja lehden ilmoitushankinnan
hoitaa Pertti Onniselkä.
Kunniakirjat ansioista ojennettiin palkituille MPKL:n
liittokokouksessa Tampereella
huhtikuussa. Palkittuun kiltasivustoon voi käydä tutustumassa www.tykistoprikaatinkilta.fi -osoitteessa. Lehden nettisivusto löytyy verkko-osoitteesta www.tulikomentoja.fi.
MPKL:n perustelut palkinnoille:
Vuoden kiltalehti, kunniamaininta: Tulikomentoja
Vuoden nettisivut:
Tykistöprikaatin Kilta
• selkeä kohderyhmä tykistökillat
• lehdet teemoitettu
• ajankohtaisuus
• jakelu myös varusmiehet
(jäsenhankinta)
• palvelee kiltojen tiedotuskanavana
• hienoja talvisota-artikkeleita (teema)
• monipuolisia artikkeleita
lukijaläheisesti
• kivasti siellä täällä tulevia
tapahtumia
• hyödynnetty mv-kuvia ja
ne sopivat lehden tyyliin
• viestittää aktiivisesta killasta
• näyttävät sivut tykistön väreissä
• perinteet vahvasti mukana
• tuoreet sivut, päivitetään
koko ajan
• selkeät linkit keskeisiin osioihin ja tapahtumiin
• hyvä kontakti jäseniin
• jäsenhakemussivulla kerrotaan myös jäsenedut ja liiton palvelut
• killan lehteä pystyy lukemaan sivuilta
• nuorekas sivusto
• kaikki olennainen löytyy,
paljon sisältöä
• laajat ja hieman rönsyilevätkin sivut
Ville -Veikko Vuorio
Jääkäritykistörykmentin
komentajaksi
LAURI HAAVISTO
Panssariprikaatin Jääkäritykistörykmentti
saa uuden komentajan, kun nykyinen komentaja everstiluutnantti Mikael Feldt siirtyy
vaativiin tehtäviin Afganistaniin. Hänen
seuraajakseen on määrätty everstiluutnantti
Ville-Veikko Vuorio Pääesikunnasta 1.6.2010
alkaen.
Tulikomentoja haastatteli
tulevaa komentajaa, ja
aluksi kysyimme, millaisia
tuntoja uusi tehtävä
Jääkäritykistörykmentin
komentajana herättää?
Tehtävä on mieluinen muun
muassa sen takia, että 25 vuotta sitten aloitin varusmiespalvelukseni
Panssariprikaatin
Jääkäripatteristossa, joka nykyään kantaa maineikkaan Jääkäritykistörykmentin nimeä.
Tuntuu hyvältä palata joukkoyksikön komentajana ”koti”
joukko-osastoon ja on kunniaasia palvella puolustusvoimien
tulivoimaisimmassa yhtymässä. Panssariprikaatissa asiat on
hoidettu hyvin niin koulutuksen, osaamisen kuin palvelusturvallisuudenkin osalta. Otan
tehtävän kunnioittaen vastaan
ja tulen tekemään parhaani
sen hoitamisessa.
Millaisia haasteita on
komentajan tehtävässä?
Komentajan tehtävä jo sinänsä on haaste. Vastuu on suuri,
koska komentaja vastaa aina
joukostaan ja sen toiminnasta. Jääkäritykistörykmentin
komentajalla on paljon alaisia, niin henkilökuntaa kuin
varusmiehiäkin. Heidän palvelusturvallisuutensa on komentajalle kaikkein tärkein
asia. Jääkäritykistörykmentti
Tulikomentoja 2/2010
on myös hyvin tekninen joukkoyksikkö, joka vaatii paljon
työtä myös komentajaltaan ja
jonka toimintaan aion tutustua perinpohjaisesti. Perehtyminen uuteen tehtävään alkaa
nykyisen komentajan kanssa
jo ennen siirtoani. Muina komentajalle tärkeinä asioina pidän erityisesti ihmisten kanssa
toimeen tulemista, eli kykyä
johtaa erilaisia ihmisiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Myös
molemminpuolinen
luottamus esimiehen ja alaisten välillä on merkittävä asia,
jonka varaan voi rakentaa hyvää tulosta.
Millainen on ollut
palvelusuranne?
Valmistuin luutnantiksi kadettikoulusta vuonna 1989 ja
ensimmäiset kahdeksan vuotta urastani palvelin Tykistöprikaatissa. Tosin palvelukseeni
mennessä Tykistöprikaati kantoi silloin vielä joukko-osastona nimeä Satakunnan Tykistörykmentti. Pääosan tuosta
ajasta toimin yksikön päällikkönä niin tuliasema- kuin tulenjohtopattereissakin. Tuosta ajasta on jäänyt parhaiten
mieleen aselajin tinkimätön
koulutus ja runsaat ampumaja taisteluharjoitukset Pohjankankaalla ja Rovajärvellä.
Maastovuorokausia saattoi olla jopa satakunta vuodessa, ei-
vätkä ole tykistön opit päässeet
unohtumaan. Esiupseerikurssin jälkeen vuonna 1998 siirryin Uudenmaan Sotilasläänin Esikuntaan, jossa toimin
mm. operatiivisen osaston
päällikkönä. Sotilasläänipalvelukseni aikana kävin myös
yleisesikuntaupseerikurssin,
jolta valmistuin vuonna 2000.
Sotilasläänistä tie vei vuonna
2003 Pääesikunnan koulutusosastolle, jossa vastuullani
oli varusmieskoulutusjärjestelmän kehittäminen sekä puolustusvoimien johtaja- ja kouluttajakoulutus. Tällä hetkellä
palvelen Pääesikunnan kanslian valmiussektorin johtajana
ja sektorini vastuulla on mm.
Pääesikunnan valmiussuunnittelu, tietohallintopalvelut
sekä turvallisuus.
Mitä perinteet merkitsevät
teille?
Perinteiden kunnioittaminen
on minulle upseerina erittäin
tärkeä asia. Olen huomannut,
että Jääkäritykistörykmentin
perinneasiat ovat todella hyvin hoidettu. Perinteet antavat joukolle juuret ja lujittaa
sen yhteenkuuluvuutta. Sellainen joukko pärjää myös
kovemmissa oloissa. Perinteisiin liittyen myös Tykistömuseo on minulle tuttu paikka.
Tykistöprikaatissa palvellessani yksikköni lastasi nyky-
ään Vanajan rannassa olevat
museon tykit junaan, museon
muuttaessa Niinisalosta Hämeenlinnaan. Omien poikieni kanssa olen myös useasti
käynyt Tykistömuseossa Hämeenlinnassa. Lasten mieleen
museosta jäi erityisesti Väinö Myllyrinteen jättimäinen
univormu ja itseäni on museossa aina kiehtonut tykistönkenraali Nenosen huoneen
vaikuttavuus.
Millainen palveluspaikka on
teistä Hämeenlinnan seutu ja
Panssariprikaati?
Hämeenlinnan seutu on kaunista aluetta ja Panssariprikaati
hyvä paikka palvella. Olen nyt
tosin hiukan puolueellinen,
koska olen käynyt kouluni ja
elänyt nuoruuteni Hämeenlinnassa. Myös vanhempani
asuvat Hämeenlinnassa edelleen.
Millainen perhe teillä on?
Minulla on vaimo sekä kolme
poikaa, aina murrosikäisestä
lukiolaiseen. Perhe on tuki, johon on hyvä tukeutua silloinkin kun asiat eivät mene niin
kuin on suunniteltu. Poikien
kanssa on kiva harrastaa erilaisia asioita ja viimeaikoina erityisesti nuorimman pojan koripalloharrastus on vienyt melkoisesti aikaa.
23
In Memoriam
Yliluutnantti
Lauri Meriluoto
on poissa
Jatkosodan aikaisen Maaselän Ryhmän esikunnan
viimeinen upseeri sai kutsun iltahuutoon huhtikuun
9. päivänä 2010. Surusanoma herätti monia muistoja
tästä rehdistä ja monipuolisesta upseerista. Sodan
ajan esikunnan upseeristo oli nyt siirtynyt kokonaisuudessaan historian lehdille.
Kunniamerkit:
Vapaudenristi 4 miekkojen kera 1942
Talvisodan muistomitali
Jatkosodan muistomitali
Suomen Leijonan 1 lk:n ritarimerkki 1975
Y
liluutnantti, valtiotieteen maisteri Lauri Meriluoto syntyi
Tampereella 10.8.1917. Hän
valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1945, suoritti valtiotieteen
kandidaatin tutkinnon Helsingin Yliopistossa 1967, sai
valtiotieteen maisterin arvon
1968. Valantehneen kielenkääntäjän tutkinnon Meriluoto suoritti 1972. Valmistuttuaan ekonomiksi Lauri
Meriluoto toimi monissa vaativissa liike-elämän tehtävissä
sekä myös valtiolla kuten Rautatiehallituksessa, josta hän jäi
eläkkeelle vuonna 1980.
Tampereen Klassillisen Lyseon oppilaana Meriluoto
kiinnostui erikoisesti koulun
pääaineesta latinan kielestä.
Tästä oli hänelle paljon hyötyä opiskellessaan ennen sotia
Helsingin Yliopiston historiallis-kielitieteellisessä
tiedekunnassa. Talvisota keskeytti
nämä opinnot, mutta latinan
kielestä oli Meriluodolle iloa
vielä eläkepäivillä asuessaan
monet talvikaudet Espanjassa
ja opiskellessaan siellä espanjan kieltä.
Jokaisella sotaveteraanilla on tarinansa, toisilla monipolvinen, joillakin suoraviivaisempi, jokainen on kuitenkin
kokenut sotiemme ajan ankarana koettelemuksena. Sotaveteraani, tykistön yliluutnantti,
valtiotieteen maisteri ja eko-
24
nomi Lauri Meriluoto, näki ja
koki eräät kenttätykistömme
keskeiset vaiheet aitiopaikalta.
Lauri Meriluoto astui varusmiespalvelukseen niin sanotun välirauhan aikana 1940
Erillispatteristo 4:ään. Palvelus
jatkui Reserviupseerikoulun
kurssilla 48 Niinisalossa, jonka
jälkeen nuori vänrikki Meriluoto komennettiin 6. Prikaatin I Patteristoon Sulkavalle.
Välirauhan kuukaudet olivat levottomat, muualla Euroopassa riehui sota ja maamme puolustusvalmiutta kohennettiin. Tykistö tarvitsi
moniin tehtäviin päteviä upseereita ja niin Meriluoto komennettiin Hämeenlinnaan
säähavaintoupseerikurssille,
hänestä leivottiin nyt tykistön
meteorologi. Kurssin päätyttyä
erinomaisin arvosanoin valmistunut tykistömeteorologi
komennettiin III Armeijakuntaan eversti William Häklin
esikuntaan.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Meriluoto siirrettiin II
Armeijakuntaan eversti Kaarlo Juleniuksen tykistöosastoon. Yhtymä eteni Vuoksen
- Suvannon suuntaan. Kolmen viikon taistelujen jälkeen
armeijakunta oli saavuttanut
sille asetetut tavoitteet. Vänrikki Meriluoto seurasi yhtymäänsä.
Lokakuun
puolivälissä 1941 II Armeijakunta otti
rintamavastuun Karjalan Ar-
meijan pohjoisella osalla tavoitteenaan Maaselän kannas.
Tykistökomentajaksi oli vaihtunut eversti Eino Honko.
Hyökkäysvaiheen muututtua
asemasodaksi armeijakunnasta
muodostettiin Maaselän Ryhmä. Lauri Meriluoto määrättiin tällöin tykistön säätoimiston eli Tykistö 4:n päälliköksi.
Hänen johtoonsa tulivat yhtymän kaikki sääasemat. Mainittakoon, että eräänä vaativana
tehtävänä oli kouluttaa alan
henkilöstö aivan uuteen mittaustekniikkaan, radioluotaimeen.
Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Honko
määräsi maaliskuussa 1943
luutnantiksi ylennetyn Lauri Meriluodon päätehtävänsä ohella Maaselän selustassa
toimintansa aloittaneen SuviKumsan Tykistön Ampumakoulun ampumaopin, erityisesti sääopin ja siihen liittyvän
aiheiston opettajaksi.
Suvi-Kumsassa keksittiin
korjausmuunnin, joka mullisti tykistön ampumatekniikan.
Tykistön tarkastajan kenraali Nenosen käskyllä korjausmuunnin määrättiin otettavaksi käytäntöön. Laite julistettiin huippusalaiseksi ja niin
jäi keksijäkin tuntemattomaksi. Kuka oli keksijä, siitä kiistettiin tykistöpiireissä kauan,
jopa vuosikymmeniä, kunnes
yliluutnantti Lauri Meriluoto
kertoi muuntimen syntyhis-
torian.
Kävi niin, että Tykistökoulun 75-vuotisjuhlaan 6.2.1993
kutsuttu yliluutnantti Lauri Meriluoto kertoi tuolloin
eversti Matti Koskimaalle,
että laitteen keksijä oli hänen
Suvi-Kumsan Tykistön Ampumakoulun opettajakollegansa
majuri, sittemmin yleisesikuntaeverstiluutnantti, diplomiinsinööri Unto Petäjä. Meriluodon kertoman perusteella
Matti Koskimaa kiiruhti haastattelemaan silloin jo kuolinvuoteellaan ollutta Unto Petäjää, joka vahvisti tapahtuneen.
Näin nämä tärkeät tiedot kirjattiin Suomen Kenttätykistön
Historian 2.osaan, joka ilmestyi samana vuonna.
Yliluutnantti Lauri Meriluoto osallistui itsekin aktiivisesti edellä mainitun Suomen Kenttätykistön historian 2.osan laadintaan. Hänet
palkittiin tästä Kenttätykistön
Säätiön plaketilla.
Lukuisissa tapaamisissamme Lauri Meriluoto kertoi
eloisasti vaiheistaan jatkosodan pyörteissä ja myös moniin ajankohtaisiin sotilaallisiin ja sotahistoriallisiin aiheisiin luotiin keskusteluissamme
syvyyttä. Hänen laaja yleistietoutensa ja kiinnostuksensa
ajankohtaisiin ilmiöihin oli
aktiivista, terävät ja asiantuntevat havainnot tapahtumista
olivat hänelle luonteenomaisia.
Sotaveteraani, rehti Isänmaan puolustaja on siirtynyt
viimeiseen iltahuutoon, tykistön yliluutnantti Lauri Meriluoto on poissa. Laurin muistolle kunniaa tehden.
Jyri Paulaharju
Laurin ystävä
Vanha sotilas
ei kuole milloinkaan,
hän hiljaa häipyy vaan...
In Memoriam
Kenraalimajuri
Matti Vanonen
1928 - 2010
Kenraalimajuri Matti Vanonen
kuoli pitkälliseen sairauteen
tammikuun 19.päivänä Helsingissä
81vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt
15.kesäkuuta 1928 Mikkelissä,
jossa hän vietti lapsuutensa
ja pääsi ylioppilaaksi Mikkelin
yhteiskoulusta 1948.
M
atti Vanonen valmistui kenttätykistöupseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1950 aloittaen uransa Kenttätykistörykmentti 4:ssä. Nuorena upseerina hän palveli muun muassa
Jääkäripatteristossa ja Pääesikunnassa. Sotakorkeakoulun
Maasotalinjan käytyään hän
sai yleisesikuntaupseerin arvon
vuonna 1962. Yleisesikun-
taupseerina hänen tehtäviinsä
kuului muun muassa kenttätykistön kehittäminen Pääesikunnan kenttätykistötoimistossa, kenttätykistökoulutus
Jääkäripatteriston
patteristoupseerina sekä Tykistökoulun kurssien johtajana.
Monipuolinen ura jatkui
vuonna 1975 Satakunnan Tykistörykmentin komentajana,
josta tehtävästä hän siirtyi Ka-
Eversti Eero
Lampikoski
1931 - 2010
Tykkimiehet ry:n pitkäaikainen
toiminnanjohtaja yleisesikuntaeversti
Eero Lampikoski menehtyi
vaikeaan sairauteen 13. päivänä
helmikuuta. Hän oli syntynyt
maanviljelijäperheessä Siikaisissa
1. elokuuta 1931 ja oli kuollessaan
78-vuotias.
E
ero
Lampikoskelle isänmaan palveleminen oli tärkeää jo
nuoruusvuosista alkaen. Hän
kuului muun muassa vuosina
1942–44 Siikaisten suojeluskunnan poikaosastoon.
Eero Lampikoski kirjoitti ylioppilaaksi Kankaanpään
yhteislyseosta vuonna 1951.
Upseerin virkatutkinnon hän
suoritti Kadettikoulussa vuosina 1952 – 54, jonka jälkeen
hän palveli kenttätykistöupseerina Niinisalon varuskunnassa.
Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti sotakorkeakoulun
maasotalinjalla
vuosina 1961 - 63. Sotakorkeakoulun jälkeen Lampikoski palveli lähes 20 vuoden ajan
Tulikomentoja 2/2010
huollon eri tehtävissä Pääesikunnassa, Huoltokoulutuskeskuksessa Lahdessa ja sotilasläänin esikunnassa Kuopiossa. Viimeinen palvelustehtävä
puolustusvoimissa oli pääesikunnan huolto-osaston päällikkyys, missä tehtävässä hän
palveli runsaat kymmenen
vuotta. Tästä tehtävästä Lampikoski siirtyi reserviin vuonna 1991. Eero Lampikoski kävi valtakunnallisen maanpuolustuskurssin vuonna 1970 ja
puolustusvoimien ylimmän
johdon kurssin vuonna 1981.
Lampikoski tunnettiin jo
nuorena upseerina erittäin
tarkkana ja tehtäviin perusteellisesti paneutuvana. Hänelle
oli ominaista myös oikeudenmukaisuus ja avuliaisuus, hä-
dettikoulun johtajaksi ja edelleen kenraalimajuriksi ylennettynä päämajamestariksi Pääesikunnassa. Hänen sotilasuransa
huipentui Sotakorkeakoulun
johtajana, josta tehtävästä hän
jäi reserviin vuonna 1988.
Matti Vanonen oli tykkimies, joka oikealla tavalla korosti tykkimiesten yhteenkuuluvuutta ja tykkimieshenkeä.
Hän oli erinomainen yhteishengen luoja ja pidetty ystävä.
Liikunta ja urheilu kuuluivat hänen harrastuspiiriinsä.
Suunnistus, uinti ja viisiottelu
sekä pistooliammunta olivat
hänen lajejaan. Kuntourheilu
säilyi harrastuksena loppuun
saakka.
Mieliharrastuksiin kuului
myös mieskuorolaulu. Hän lauloi muun muassa Viipurin Lauluveikoissa, Kaaderilaulajissa sekä Kankaanpään mieskuorossa.
Matti Vanonen osallistui
aktiivisesti upseerien aatteelliseen toimintaan. Hän toimi
Kadettikunnan puheenjohtajana vuosina 1981-1984 ja
Kadettikunnan valtuuskunnan puheenjohtajana vuodet
1986-1992. Matti Vanonen
osallistui myös tykkimieskiltojen toimintaan. Hän oli Porin
Seudun Tykistökillan ja Jääkäritykistökillan jäsen ja kiltatoiminnan kehittäjä, joka aktiivisesti osallistui killan ja myös
Suomen Tykistömuseon toimintaan.
Matti Vanoselle myönnettiin ansioistaan lukuisia kunniaja ansiomerkkejä, korkeimpina
Suomen Leijonan ensimmäisen
luokan komentajamerkki ja ensimmäisen luokan Vapauden
risti miekkojen kera.
neltä sai oppia ja avustusta aina tarvittaessa. Hän oli vaativa
niin palvelustovereitaan kuin
alaisiaan kohtaan, mutta kaikkein vaativin hän oli itselleen.
Tekevälle ja aikaansaavalle Eero Lampikoskelle siunaantui myös paljon erilaisia
luottamustehtäviä. Hän toimi
mm. Puolustustaloudellisen
suunnittelukunnan eri asiantuntijatehtävissä vuosina 1965
– 1991. Näihin tehtäviin liittyen Lampikoski suoritti USA:
n armeijan stipendimatkan
Yhdysvaltoihin vuonna 1983.
Lampikoski ehti toimia myös
Lahden ja Kuopion kadettipiirien puheenjohtajana usean
vuoden ajan.
Jäätyään puolustusvoimista
reserviin, Eero Lampikoski ei
suinkaan jäänyt eläkeläiseksi.
Hän otti hoitaakseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtajan tehtävät. Tässä tehtävässä
hän ehti tehdä vielä toisen päivätyön, kokonaista 18 vuotta.
Hän ehti palvella yhdistyksessä viiden eri puheenjohtajan
kaudella.
Eero Lampikoski ryhtyi tähänkin tehtävään samalla tarmolla kuin puolustusvoimissa.
Hän noudatti aina periaatetta,
että kun tehtävään on ryhty-
nyt, niin se tulee hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tätä hän vaati myös kaikilta
muilta yhdistyksen toimihenkilöiltä. Yhdistyksellä oli Lampikosken aikana edessään isoja haasteita, joista vaativin oli
varmasti Tykistömuseon siirto
Niinisalosta Hämeenlinnaan.
Lampikoski osallistui aktiivisesti myös kirjallisiin tehtäviin. Hän kirjoitti mm. Jatkosodan historian huolto-osan
sekä osallistui Pääesikunnan
historian kirjoittamiseen. Tykkimiehet ry:ssä hän oli mukana historiikkitoimikunnassa
sekä Tykistömuseon julkaisusarjan kirjojen valmistelussa.
Lampikoski ehti osallistua myös aktiivisesti Lionstoimintaan, mm. Lions Club
Helsinki/Kontulan eri tehtävissä noin 30 vuoden ajan.
Eero Lampikoski on palkittu
ansioistaan useilla kunniamerkeillä.
Eero Lampikoskea jäivät
kaipaamaan vaimo, kaksi tytärtä perheineen, äiti sekä lukuisa joukko sukulaisia ja ystäviä.
Jouko Alasjärvi
Jouko Alasjärvi
Jouko Huhtala
Kari Vilamo
25
Tiedustelupatteristo on
hyvässä iskussa
TEKSTI: JANNE SARPOMA, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT
Tiedustelupatteristo on omilla erityisaloillaan varuskunnallinen
ja osin valtakunnallinenkin kärkiosaaja. Patteristo näkyy
ja kuuluu ympäri valtakuntaa erilaisissa harjoituksissa,
koulutustapahtumissa, messuilla ja näyttelyissä sekä virkaaputehtävissä. Tiedustelupatteriston vahvuuksina hyvän
työilmapiirin ja yhteishengen lisäksi voidaan pitää patteriston
erityistehtävien edellyttämää korkeaa ammattitaitoa ja sen
mukanaan tuomaa ammattiylpeyttä.
Evl Janne Sarpoma otti Tiedustelupatteriston komentajan
tehtävät vastaan evl Tapio Palmuselta 1.1.2009 hänen
siirtyessään pitkän komentajakautensa jälkeen kansainvälisiin
tehtäviin.
Tiedustelupatteriston perinnepäivää vietetään 11.6. muistuttamaan tapahtumasta Perkjärven leirillä vuonna 1924, jolloin
silloinen tykistön tarkastaja kenraalimajuri V.P. Nenonen päätti
perustaa JTR:n yhteyteen Mittauspatterin. Toiminta alkoi varsin pienimuotoisena, josta osoituksena ote perustamiskäskystä.
”JTR:n yhteyteen perustetaan
pvm:lla 11.6.1924 mittauspat-
26
teri, jonka v.a. päälliköksi määrään luutnantti Tuukkasen KTR
2:sta. Patteriin komennetaan
luutnantti Henriksen KTR 3:
sta, yksi kapit.kersantti KTR 1:
sta ja yksi KTR 2:sta sekä aliupseeri ja 25 miestä JTR:sta. (…)
Komennetut upseerit ja aliupseerit ottavat mukaansa ratsuhevosensa. JTR asettaa patterin
käytettäväksi vakituisesti kahdet
kaksipyöräiset kuormakärryt he-
vosineen sekä tarvittavan puhelinkaluston”.
11.6.2009 tuli siis kuluneeksi 85 vuotta Mittauspatterin perustamisesta.
Tehtävät ja organisaatio
Patteriston komentajalla on tukenaan patteristoupseerin johtama toimisto sekä erillinen
TVM-osasto (Tiedustelu- Valvonta ja Maalittamisen tuki).
TVM-osaston roolina on muun
muassa vastata lentotiedustelujärjestelmän viranomaisen sille
asettamien vaatimusten ”omavalvonnasta”, osallistua raketinheitinjärjestelmähankkeisiin sekä koordinoida patteristolle käskettyjä, alaan liittyviä tutkimusja kehittämistehtäviä.
Pääosin palkatusta henkilökunnasta koostuva Lentotiedustelupatteri ylläpitää Ranger-len-
totiedustelujärjestelmän. Patteri
toteuttaa käsketyn lentotoiminnan sekä ylläpitää kaluston ja
henkilöstön lentokelpoisuuden
sekä toteuttaa henkilöstön koulutuksen.
Raskas Raketinheitinpatteri kouluttaa Tykistöprikaatin
joukkotuotantotehtävien mukaisesti asevelvollisia raskaaseen
raketinheitinpatteriin.
Kuljetuspatteri kouluttaa Tykistöprikaatin tuotantotehtävien mukaiset ajoneuvonkuljettajat antaen heille lisäksi vuoden
2009 alusta voimaan astuneen
EU:n direktiivin mukaisen ammattipätevyyskoulutuksen.
Kuljetuspatteri antaa myös ajokorttikoulutuksen Porin Prikaatin sotilaskuljettajille. Yhteensä
ajokortteja ajatetaan vuosittain
noin 800.
Esikuntapatteri on patteriston monimuotoisin perusyksikkö, jonka kaikkien varusmiesten
palvelusaika on vähintään 270
vrk. Sotilaspoliisijaos kouluttaa
sotilaspoliiseja joukkotuotannon mukaisesti.
Säähavaintoja
Ilmatieteen laitokselle
Sotilaspoliiseja käytetään myös
varuskunnallisiin vartiotehtäviin. Sotakoirajaos vastaa valtakunnallisesta sotakoiratoiminnasta hankkimalla kaikki sotakoiraksi koulutettavat pennut ja
ylläpitämällä koirakortistoa.
Sotakoirajaoksessa koulutetaan varusmiehiä sotilaspoliisikoiranohjaajiksi eli ohjaajat
saavat koiranohjaamisen lisäksi
sotilaspoliisimiehen peruskoulutuksen. Koulutuksen saatuaan ohjaajat voidaan sijoittaa
sotilaspoliisiryhmään tukemaan
ryhmän toimintaa tehokkaalla
voimankäyttövälineellä - koulutetulla koiralla.
Jaos vastaa myös henkilökunnan perus- jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä koirien ja
ohjaajien määräaikaisista koulutustarkastuksista.
Sääjaos kouluttaa varusmiehiä sekä maa- että merivoimien
ballistisen sääpalvelun tarpeisiin. Koulutuksen saatuaan säämiehet vastaavat Niinisalon sääaseman toiminnasta lähettäen
muun muassa säännönmukaisesti havaintotiedot Ilmatieteen
laitokselle. Sääryhmiä kouluttajineen lähetetään vuosittain
25-35 kertaa tukemaan muiden
joukko-osastojen harjoituksia.
Esikuntapatterissa annetaan
myös aliupseerikoulutus kurssimuotoisesti kaikilla koulutusaloilla. Sotilaspoliisilinjalla koulutetaan oppilaita myös muista
LSSL:n joukko-osastoista ja säälinjalla merivoimien oppilaita.
Mukavaa palautetta
Tiedustelupatteristo on kyennyt täyttämään sille käsketyt
erilaiset, niin joukkotuotanto,
henkilökunnan koulutus- kuin
tutkimus- ja kehittämistehtävätkin. Varusmieskoulutuksen
osalta tärkein yhteistyökumppani on ollut naapurijoukkoyksikkö Satakunnan Tykistörykmentti, jonka kanssa on yhdessä
muodostettu taisteluosasto niin
omiin kuin valtakunnallisiinkin
harjoituksiin. Yhteistoiminta
on sujunut kitkattomasti, mistä osoituksena ovat olleet kautta
linjan saavutetut hyvät koulutustulokset.
Tulikomentoja 2/2010
Lentotiedustelupatterissa
henkilökunnan kursseja ja opetustilaisuuksia on järjestetty sisäisesti jatkokouluttamalla henkilöstölle Ranger-järjestelmässä
tarvittavia tietoja ja taitoja. Valtakunnallista koulutusta on toteutettu Esikuntapatterissa sekä
sääjaoksen opetustilaisuuksissa
että sotakoiraosaston koulutuskalenterin mukaisissa henkilökunnan perus- jatko- ja täydennyskoulutustilaisuuksissa.
Palautteet koulutustilaisuuksista
ovat olleet hyviä.
Lentotoimintaa
Lentotiedustelupatterin toimintaedellytykset kohenivat merkittävästi Niinisalon lentopaikan
valmistumisen myötä. Rangerjärjestelmähallin välittömään
läheisyyteen rakennettu vaatimukset täyttävä päällystetty
kiitotie sekä kiinteä kaapelointi
järjestelmän osakomponenteille
mahdollistaa tarvittaessa päivittäisen lentotoiminnan suoraan
varuskunnasta.
Samalla Jämin valvomattoman lentopaikan käyttöä kyetään vähentämään ja näin helpottamaan yleisilmailun toimintaa alueella.
Lentopaikan rakentamiseen
liittyen Ilmailuhallinto on hyväksynyt Pohjankankaan alueella jo olleen lentorajoitusalueen
laajentamisen siten, että päivittäiseen lentotoimintaan vaadittava toiminta-alue on joustavasti käyttöön saatavissa. Toki nyt
kuten ennenkin tämä rajoitusalueen aktivointi pitää tiedottaa muille ilmailijoille hyvissä
ajoin.
Vuoden 2009 kuluessa myös
ulkolennättäjien koulutus on
pääosin toteutunut. Ulkolennättäjät ovat oleellinen osa lentoturvallisuutta. Mikäli sää yllättävästi heikkenee tehtävän
aikana ja automaattinen laskeutumisjärjestelmä ei enää olisi
käytettävissä tai mikäli laskeutumisjärjestelmä vikaantuisi, voi
ulkolennättäjä ohjata koneen
maahan RC-lennokin tavoin.
Patterissa ja TVM-osastossa on
myös jatkettu tiedustelukuvan
analysointikyvyn kehittämistä
ja kuvansiirtoa tarvittaville komento- ja johtamispaikoille.
Yhteistoimintaa
viranomaisten kanssa
Raskaassa raketinheitinpatterissa on parhaillaan loppusuoralla ensimmäisen vaiheen koulutus- ja käyttöönottoprojektin
viimeistely. Joukkotuotannon
mukainen koulutus on käynnistynyt hyvin ja henkilöstö itsekin
oppii koko ajan ja syventää tämän uuden järjestelmän käyttöön liittyviä taitoja. 122 mm:
n harjoitusjärjestelmä mahdollistaa täysipainoisen harjoittelun kovapanosammuntoineen
varuskunnan omilla harjoitusalueilla. Henkilökuntaa koulutetaan edelleen tulevan syksyn
kursseilla.
Ballistisen sääpalvelun osalta
patteristo on osallistunut Maavoimien esikunnan johtamaan
alueellisen sääpalvelun kehittämistyöhön sekä uuden Natoyhteensopivan METCM-sääsanoman tuottavan sondin ja
säälaskinjärjestelmän kehittämiseen. Tykistöprikaati ja Tiedustelupatteristo on myös tulevaisuudessa keskeinen koulutus-
paikka alueellisen sääpalvelujärjestelmän kehittämisessä maavoimissa.
Sotakoira- ja sotilaspoliisitoiminnan osalta normaalin koulutustoiminnan lisäksi yhteistoiminta eri viranomaisten kanssa
on ollut merkittävää. Etenkin
Sotakoiraosasto on antanut virka-apua
erikoiskoulutetuilla
koirilla ja ohjaajilla. Katsausjakson aikana on saatu myös päätökseen koiratarhojen peruskorjaukseen liittyvä hankesuunnittelu. Tavoitteena on, että varuskuntaan peruskorjataan ja
rakennetaan vuonna 2011 ajanmukaiset tilat nelijalkaisille ystävillemme. Rakentamisen yhteydessä myös koulutusedellytykset
paranevat parempien koirien
huoltotilojen muodossa.
Päteviä
kuljetusammattilaisia
Toiminnallisesti ehkä suurimmat muutokset on kokenut
Kuljetuspatteri ja koko kuljettajakoulutus. 109-saapumiserästä
saakka Kuljetuspatteri on perinteisen ajokorttikoulutuksen
lisäksi antanut Tykistöprikaatin
varusmiehille EU:n direktiivin
mukaista ammattipätevyyskoulutusta, korttiluokasta riippuen
joko 140 tai 280 tunnin laajuisen opetuspaketin mukaisesti.
Omat kouluttajamme ovat
olleet mukana valtakunnallisissa työryhmissä koulutuksen
suunnitteluun liittyen. Yksin
tällaiseen koulutussuoritukseen
ei Tykistöprikaatikaan kykene vaan se on tehnyt kumppanuussopimuksen koulutuksesta
Huittisten Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen kanssa.
Jatkuu sivulle 28 >>
27
>> Jatkoa sivulta 27
Tähän saakka kokemukset
sekä koulutusuudistuksesta että yhteistoiminnasta HAKK:
n kanssa ovat olleet pelkästään
myönteisiä.
Tykistöprikaati on toteuttanut ammattipätevyyskoulutusta myös tykistön ampumaharjoitusten 109 ja 209 aikana
normaaliin harjoitustoimintaan
ja etenkin moottorimarsseihin
liittyen. TAH 209 - harjoituksessa kokeiltiin myös pienimuotoisesti direktiivin määrittämän
täydennyskoulutuksen antamista reserviläiskuljettajille.
Koulutusuudistuksen myötä puolustusvoimat palvelee
merkittävällä tavalla koko yhteiskunnan tarpeita antamalla
koulutetuille sotilaskuljettajille
pätevyyden toimia kuljetusalan
tehtävissä. Jatkossa, kun reserviläiskuljettajien täydennyskoulutus kertausharjoituksissa saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä, parantanee se edelleen
kuljettajakoulutuksen houkuttelevuutta.
Kuljettajakoulutuksen edellytykset paranivat huomattavasti kun Tykistöprikaati sai 2009
alkupuolella käyttöönsä vanhan
tielaitoksen tukikohtana tunnetun Kettukallion alueen lähellä
Kankaanpäätä. Tässä yhteydessä
Satakunnan Lennoston aikaisista Porin koulutus- ja ammattioppilaitoksen majoitustiloista
voitiin luopua ja siirtää toiminnat nykyaikaiseen oppimisympäristöön.
Sosiaalinen media yhdistää
RAIMO OJALA
Verkostoitumalla eri tavoin ihmiset hakevat keskinäistä vuorovaikutusta ja keskustelua, joka tuottaa heille lisäarvoa, ja joka
tapahtuu omasta tahdosta. Tavoitteena voi olla kaupallisia, sosiaalisia tai poliittisia pyrkimyksinä vaikutusvaltaan tai vaikuttamiseen. Myös ajanviete tai omien kokemuksien jakaminen voi olla
yksilölle hyödyllistä.
Verkostoitumisen uutena muotona ovat kehittyneiden verkkoteknologioiden tarjoamat mahdollisuudet ajasta ja paikasta riippumattomaan kanssakäymiseen. Sosiaalisessa mediassa ihmiset
ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä. Sisältöjen tuottaminen
ja jakelu on yhteisöllistä, vapaata ja hajautettua. Tietoa tuottavat
pääosin käyttäjät vertaistuotantona, mikä häivyttää tuottamisen
ja kuluttamisen rajaa.
Tarkasteltaessa sosiaalisen median mahdollisuuksia organisaation toiminnan kehittämisessä voidaan asia jakaa kolmeen osaan. Ensiksi pitää tiedostaa ja tunnistaa ne median
mahdollisuudet, jotka tukevat
organisaation asettamia tavoitteita ja päämääriä. Toiseksi pitää valita käytettävät sovellukset ja määritellä niiden käyttötavat. Kolmanneksi tarvitaan
valmiutta jatkuvaan aktiiviseen
läsnäoloon verkossa.
Onko verkossa todellista
sosiaalisuutta? Verkkososiaa-
28
lisuus on sekä yhteistä sisältöjen tuottamista että ongelmien ratkaisemista. Avuliaisuus
ja ystävällisyys kuuluvat verkon
toimintakulttuuriin. Vinkkejä jaetaan kollektiivisesti, sillä jaettua tietoa voivat kaikki
hyödyntää ja jalostaa. Verkkokulttuuriin kuuluu myös uteliaisuus ja avoimesti nähtävillä
olevien tuotosten, kuten verkkokeskusteluiden, tutkiminen
ilman omaa osallistumista. Peilaamalla omia ajatuksiaan toisten ajatuksiin löytää aina jotain
uutta.
Kettukallion kuljettajakoulutuskeskuksessa on todelliset
mahdollisuudet sekä oppituntien että käytännön rakenneharjoitusten pitämiseen, lisättynä
sosiaalitiloilla sekä asianmukaisilla toimistoilla kouluttajille.
Tulevaisuuden näkymät
Edellä kuvatusta voisi päätellä,
että Tiedustelupatteristo on ”iskussa”. Niin se onkin, mutta toiminnan edelleen kehittäminen
on jatkuvana tavoitteena. Maavoimien esikunnan hyväksymänä Tykistöprikaatin organisaatio
muuttui vuoden 2010 alussa.
Tulenjohto- ja Tiedustelupatteri
nimenä lakkautetaan toistaiseksi ja sen toiminnot – tiedustelu-,
tulenjohto- ja viestikoulutus –
Valmis jakamaan?
Toimivia suhteita ei kuitenkaan
synny, jos ihmiset ajattelevat vain
omaa hyötyään. Verkostoituminen on aina vaihdantaa, omastaan on oltava valmis jakamaan.
Tuntematon koetaan helposti uhkaksi tai vaikeasti haltuunotettavaksi. Usein esitetään
kysymyksiä kuten, minä en halua siirtää elämääni Internetiin,
vaan haluan tavata ihmisiä ihan
oikeasti tai menetän minuuteni
verkkoon, kun kaikki tietävät
minusta kaiken. Yksityisyyden
säätelymahdollisuus sekä turvallisuuden takaaminen ovat verkostoissa toimimisen perusvaatimuksia.
Esimerkiksi Yhdysvaltain armeija sallii jatkossa kaikille sotilailleen ja henkilökunnalleen
sosiaalisen median käytön. Yhdysvaltain puolustusministeriön
linjauksen mukaan sosiaalisen
median hyödyt ovat suuremmat
kuin sen aiheuttamat mahdolliset turvallisuusriskit.
Erityistä varovaisuutta pitää
noudattaa henkilötietojen, valokuvien ja videoiden julkaisemisessa. Henkilöiden todellisesta identiteetistä varmistuminen
voi verkossa olla vaikeaa.
Valinnan runsaus
Millaiseen verkkoyhteisöön
kannattaa liittyä? Yhteisön arviointia varten voi ottaa selville
mitä siellä voi tehdä, millaisilla
välineillä ja keitä muita siellä
siirrettiin Satakunnan Tykistörykmenttiin. SATTR:ssa tähän
saakka annettu raskaan raketinheitinjärjestelmän koulutus siirrettiin Tiedustelupatteristoon
perustettuun Raskaaseen Raketinheitinpatteriin.
Näin Tiedustelupatteristo
ankkuroituu entistä voimakkaammin Puolustusvoimien yhteisen tulenkäytön konseptiin,
jossa sillä on Ranger-järjestelmä
tulenjohtokykyisenä ”silmänä”
ja raskas raketinheitin kauaksi yltävänä ”ruoskana”. Synergiaetuja saavutetaan lisää myös
järjestelmien pääosin samanlaisten viesti- ja johtamisjärjestelmien kautta.
Tiedustelupatteristo on valmis uusiin haasteisiin!
jo on. Media on viestintää, joka tapahtuu erilaisten välineiden avulla. Median muodostaa välineen sisältö, joka voi
olla kuva, ääni, video tai teksti
riippuen mediasta.
Suorien viestien lisäksi median kielenä on esimerkiksi symboleja, viittauksia, tyylejä ja värejä. Miten hyvin järjestelmä
antaa mahdollisuuksia vaikuttaa käyttäjien näkyvyyteen verkossa.
Käyttöehdoissa on määritelty
oikeuksia ja velvollisuuksia jotka vaikuttavat myös osallistujien
turvallisuuteen. Verkkopalvelun
pitäisi myös olla käytettävissä
kannettavilla päätelaitteilla.
Tilastokeskuksen suorittaman tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tavoittaa 66
prosenttia Internetin käyttäjistä
(2009). Kaikista kävijöistä 33
prosenttia keskustelee verkossa,
16 opiskelee, 37 käyttää pikaviestimiä, 41 lukee blogeja, 68
etsii terveyteen liittyvää tietoa ja
14 prosenttia pelaa pelejä.
Sosiaalisen median hyödyntäminen vaatii läsnäoloa ja aktiivisuutta verkossa. Yhteisöllisyyden tunteen syntyminen
edellyttää, että verkossa välittyy läsnäolon viestejä. Viestien
määrä sinänsä ei kerro läsnäolosta, vaan se välittyy sisällöistä. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa sekä oman että
muiden etäisyyden tai läsnäolon
tuntemuksiin.
MPK:lla tärkeä rooli
asevelvollisten ja reservin
koulutuksessa
MPK:n valtakunnallisesti
vakioituja kursseja
TEKSTI: HARRI KAINULAINEN, KUVA: MPK:N ARKISTO
Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tuotti viime vuonna
lähes 6 2000 koulutusvuorokautta, josta 19 000 puolustusvoimille. Kasvua edellisestä vuodesta oli 14 prosenttia, mikä johtui
pääasiassa puolustusvoimien tilaaman koulutuksen lisääntymisestä ja suuresta osallistujamäärästä.
Toiminnasta sotilaallisen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan
koulutuksen osuus oli kaksi kolmasosaa. Loppu kolmasosa
on kaikille avointa siviilikoulutusta, pääasiassa varautumis- ja
turvallisuuskoulutusta.
Koulutustapahtumia oli kaikkiaan 1 600 ja osallistujista 70
prosenttia reserviläisiä. MPK
tarjoaa myös asepalveluksen
suorittamattomille sekä naisille mahdollisuuden osallistua
vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan muun muassa kaikissa maanpuolustuspiireissä olevissa Koulutus- ja tukiyksiköissä (KOTU).
Puolustusvoimien ja MPK:
n välinen kumppanuussopimus uudistettiin joulukuussa. Sopimuksessa määritellään
muun muassa osapuolten välinen koulutusyhteistyö, siihen
liittyvät toimintatavat ja koulutustuki sekä työnjako.
Sopimuksen mukaan MPK
tuottaa tänä vuonna puolustusvoimille 21 000 koulutusvuorokautta. Tavoite edustaa noin
kolmannesta MPK:n koko
koulutuksen määrästä. Merija ilmapuolustuspiirit tuottavat
yhteensä 5 000 ja maanpuolustuspiirit 16 000 vuorokautta.
MPK yhtenäistää
koulutustarjontaansa
MPK:n koulutusta on toteuttamassa 2 000 vapaaehtoista
Tulenjohto.
Tulikomentoja 2/2010
kouluttajaa, joista pääosa, noin
70 prosenttia kuuluu MPK:n
suurimpiin jäsenjärjestöihin,
Reserviupseeriliittoon ja Reserviläisliittoon. Kouluttajista puolustusvoimat on auditoinut 100 kouluttajaa johtamaan puolustusvoimien aseilla
tapahtuvia ammuntoja.
MPK tuo tämän vuoden aikana valikoimaansa 30 uutta
kurssia. Uudet kouluttamisen
ja johtamisen koulutusohjelmat valmistuvat vuoden loppuun mennessä. Tavoitteena
valtakunnallisesti vakioiduilla
kursseilla on yhtenäistää koulutustarjontaa ja parantaa koulutuksen laatua.
Sotilaallisen koulutuksen
lisäksi tänä vuonna valmistuu
uusia varautumiseen ja arjen
turvallisuuteen liittyviä kursseja.
Aselajikoulutusta
kehitetään
Tykistön aselajitaitoja koulutetaan kahdella uudella kurssilla.
Aselajien perustaidot -kurssilla jokaisella reserviläisellä on
mahdollisuus kerrata yksittäisen taistelijan aselajitaito-
Harri Kainulainen
Kuva: Nina Kaverinen
ja. Päivän mittainen kurssi sisältää kuusi tunnin mittaista
koulutusrastia. Koulutus on
suunniteltu erityisesti miehistökoulutuksen saaneille, mutta se sopii hyvin kertaukseksi myös johtamiskoulutuksen
saaneille reserviläisille.
Kurssin jalkaväkiosioon sisältyy rynnäkkökiväärin purkaminen ja kokoaminen sekä
simulaattoriammunta. Tykistö- ja heittimistöosuuden teemoina ovat tulen johtaminen
tilapäismenetelmin sekä tulenjohtoharjoitus. Viestiosiossa
kerrataan kenttäradio LV 217:
n, kenttäpuhelin P 78:n ja sanomalaitteen käyttöä.
Kurssiin sisältyy myös ilmatorjuntakonekiväärin käsittelyharjoitus sekä telamiinan ja tähysmiinan asentamisharjoitus.
Huollon osiossa perehdytään
kenttälääkintään ja harjoitellaan sidontaa ja elvytystä.
Tykistön taidot 1 -kurssilla tykistökoulutuksen saaneet
reserviläiset voivat kerrata tärkeimpiä aselajitaitoja. Kurssin
jälkeen reserviläinen osaa tärkeimmät tykistön perustaidot.
Kahden päivän kurssi sisältää tykistötoiminnan perusteiden lisäksi, tulenjohto-, tuliasema- ja mittaustoimintaa
sekä viestivälineiden käsittelyharjoituksia. Lisäksi kurssilla
kerrataan huollon perusteita
ja harjoitellaan kenttälääkintää. Kurssi päättyy teoriakokeeseen.
Kirjoittaja on tykkimies,
reservin majuri ja MPK:n
puheenjohtaja.
Reserviläiskoulutus
Aselajien perustaidot
Huollon taidot 1
Ilmapuolustus tutuksi
Ilmatorjunnan taidot 1
Ilmauhka
Kenttälääkintä 1
Kenttälääkintä 2
Kenttälääkintä 3
Kohteensuojaus 1
Kohteensuojaus 2
Kohteensuojaus 3
Maavoimat tutuksi
Meripuolustuksen peruskurssi
Meripuolustuksen jatkokurssi
Meripuolustus tutuksi
Pioneeritaidot 1
Taistelijan taidot
Tykistön taidot 1
Viestitaidot 1
Vääpelikurssi
Varautumisen ja turvallisuuden koulutus
Humanitaarisen oikeuden
jatkokurssi
Maatilan turvallisuus
Maatilan varautuminen
Sotilaskotitoiminnan jatkokurssi
Sotilaskotitoiminnan peruskurssi
Sotilaskotitoiminta tutuksi
Turvallisesti aseiden kanssa
Turvallisesti maastossa
Varautumisen ja väestönsuojelun peruskurssi
Varautumisen ja väestönsuojelun jatkokurssi
Koulutusohjelmiin
kuuluvat kurssit
Perustason kursseille: voivat
osallistua kaikki, ellei niitä ole
erikseen kohdennettu
Jatkotason kurssit (J): edellyttävät perustason suoritusta
Erikoistason kurssit (E): edellyttävät jatkotason suoritusta
Johtamisen koulutusohjelma
Johtamisen peruskurssi
Reserviläisjohtaja 1
Esikuntatyöskentely 1
Johtamisen jatkokurssi (J)
Reserviläisjohtaja 2 (J)
Esikuntatyöskentely 2 (J)
Varautumisjohtaminen (J)
Johtamisen teemaseminaari (E)
Kouluttamisen koulutusohjelma
Kouluttajana MPK:ssa
Koulutuksen suunnittelu
Viestintä- ja vuorovaikutustaidot
Kurssinjohtajana MPK:ssa (J)
Kurssin suunnittelu (J)
Johtamisen peruskurssi
Harjoituksenjohtajana MPK:
ssa (E)
Harjoituksen suunnittelu (E)
Johtamisen jatkokurssi (J)
Asiantuntijaseminaari (E)
29
Epäsuorantulen koulutus
Maasotakoululla
misen meininkiin eli opetetun
asian oppimiseen tekemällä ja
näin ollen teorian syventämiseen omakohtaisella tekemisellä. Voidaan jopa sanoa, että
kadetin ensimmäisen vuoden
Maasotakoulu jaksolla kadetit
eivät pääse pölyttymään teoreettisilla oppitunneilla, vaan
he pääsevät toimimaan sotilaan oikeassa ympäristössä ja
jopa likaamaan omat kätensä.
Huhti-elokuussa annettava epäsuorantulen koulutus
painottuu tulenjohtajan ja tulenjohtoryhmän tai -partion
toimintaan joukkueen osana.
Koulutus alkaa perusteoppitunneista, joissa käsitellään
tulenjohtamisen perusteita,
tulenjohtosääntöjä ja tulenjohtotoimintaa, niin puolustuksessa kun hyökkäyksessä.
Perusteoppitunteihin liittyy
kiinteästi oppimistehtävät,
joilla kadetit pääsevät syventämään oppimistaan sekä saavat palautteen osaamisensa tasosta.
Oppimistehtävinä tehdään
mm. tulisuunnitelmia ja tulivalmisteluja. Tulenjohtoryhmän kalustoa ja sen käyttöä
opetetaan kadettiharjoituksina ja henkilökunnan pitäminä harjoituksina. Harjoitusten kautta tulee tutuksi mm.
käsisuuntakehän käyttö, käsisuuntakehän ominaiskorjauksen määrittäminen, TJ-tason käyttö ja viestivälineiden
käyttö.
Perusteiden jälkeen kadeteille opetetaan lähialueella
TEKSTI: ILKKA IKONEN, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT
Maasotakoulu Lappeenrannassa on maavoimien
puolustushaarakoulu ja jalkaväen aselajikoulu. Maasotakoulu
perustettiin 1.8.2001, entisen Maanpuolustusopiston tiloihin.
Ennen Maanpuolustusopistoa Lappeenrannan alueella
ovat toimineet toimiupseereita kouluttanut Päällystöopisto,
Aliupseerikoulu, Kanta-aliupseerikoulu ja Jalkaväen
Aliupseerikoulu.
Maasotakoulun nimeä on suomalaisen upseerikoulutuksen
historiassa käytetty aikaisemminkin. 1941–1952
Santahaminassa sijaitsevan kadettikoulun nimenä käytettiin
Maasotakoulua.
Maasotakoulu on maavoimien
komentajan alaisuudessa oleva
joukko-osasto, kuten sotilasläänit, Utin Jääkärirykmentti ja Maavoimien materiaalilaitos. Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori ohjaa lisäksi
palkatun henkilöstön peruskoulutusta ja Itä-Suomen sotilasläänin komentaja toimii
esimiehenä operatiivisissa asioissa.
Maasotakoulun tehtävä on
maavoimakoulutus, joka pitää
sisällään palkatun henkilöstön
ja asevelvollisten koulutuksen,
maavoimien tutkimus sekä
valmiustehtävät.
Maasotakoulu antaa kaikille maavoiminen palkatulle
henkilöstölle koulutusta jossakin sotilaan uran vaiheessa.
Maavoimien kaikki kadetit
ovat Maasotakoululla ensimmäisen kadettivuotensa huh-
ti-elokuun. Tässä neljän kuukauden kokonaisuudessa (yksi
kuukausi vietetään kesäloman
merkeissä) kadeteille opetetaan mm. joukkueen taistelutekniikkaa, johtamista, kouluttamista, ammuntojen suunnittelua ja johtamista, sotatekniikkaa ja englantia.
Tulenjohtokoulutu
Selkeä painopiste on joukkueen taistelutekniikassa ja johtamisessa. Kadeteilla on neljän
kuukauden aikana neljä taisteluharjoitusta joihin kadeteista
muodostetaan jääkärijoukkue,
sille kuuluvalla SA-kalustolla.
Näissä harjoituksissa kadetit
pääsevät harjaantumaan joukkueen johtamiseen, joukkueelle kuuluvan kaluston käsittelyyn ja joukkueen toimintaan
eri taistelulajeissa. Kaikessa
toiminnassa pyritään ns. tekeKadettien koulutusjärjestelmä
3 vuotta
4 vuotta
Yleiset opinnot 6 op
Kieli- ja viestintäopinnot 14 op
Kandidaattiopinnot
Pääaineopinnot 60 op (sis. tutkielma): Perus- ja aineopinnot
Sivuaineopinnot -> 60 op: Perus- ja aineopinnot
Maisteriopinnot
Työelämä
Pääaineen syventävät opinnot 80 op
(sisältäen Pro Gradun)
Joukkoyksikön taistelu 20 op
Perusopinnot 25 op
Muut opinnot
Perusopinnot 25 op
Yleiset opinnot
Asiantuntijuutta kehittävä harjoittelu
MPKK
MAASK
MPKK
MAASK
Aselajikoulut
Sotatieteiden kandidaatin tutkinto väh. 180 opintopistettä
Lähde: PV:n esittelymateriaali
30
2 vuotta
Sotatieteiden
maisterin tutkinto
väh. 120 op
tulenjohtoryhmän toiminta
puolustuksessa ja hyökkäyksessä. Kadetit pääsevät myös
harjoittelemaan tulenjohtosimulaattorilla tulenjohtamista.
Kadettien taisteluharjoituksiin muodostetaan TJ-ryhmät kadeteista, jotka tukevat
joukkueiden taistelua eri taistelulajeista.
Maastopäiviä,
joissa joukkuetta tukee tulenjohtoryhmä tai -partio on yhteensä 11. Käytännössä neljän kuukauden aikana jokainen kadetti pääsee toimimaan
useaan otteeseen tulenjohtoryhmässä tai - partiossa.
Noin kolme neljäsosaa kadeteista pääsee toimimaan
tulenjohtajina. Voidaan sanoa, että nykyisen koulutussysteemin läpikäyneellä maavoimien peruskoulutetulla on
näkemys tulenjohtoryhmän
tai - partion toiminnasta ja
epäsuorantulen merkityksestä osana taistelukentän kokonaistulenkäyttöä. Jos koulutusjärjestelmää vertaa nelivuotisen kadettikoulutuksen
aikaan, niin epäsuorantulen
koulutuksen taso ja määrä on
noussut merkittävästi.
Teoriaa, suunnittelua,
harjoitteita
Nelivuotisen järjestelmän aikana ei kaikille kadeteille koulutettu tulenjohdon perusteita
tai tulenjohtoryhmän toimintaa. Nämä asiat koulutettiin
aselajien tarpeiden mukaan
aselajikoulussa, joka tarkoitti
sitä, että kaikille maavoimien
kadeteille ei opetusta pystytty
järjestämään.
Seuraavan kerran kadetti palaa Maasotakoululle kandinaattivaiheessa kolmannen
lukuvuoden alussa. Tätä ennen kadetti oli ollut vuoden
ns. akateemisissa opinnoissa
Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Maasotakoululle palaavat
aselajivuoden alkaessa jääkäri- ja krh-opintosuunnan kadetit. Kadeteille järjestetään
tulenjohtokurssi, jossa koulutettavia asioita ovat mm. KSmittaus, tulenjohtovälineiden
käyttö, tulenjohtoryhmän ja
-partion viestivälineiden käyttö, toiminta puolustuksessa,
lyhytkanta- ammunta ja tulenjohto-oppi. Kurssi kestää
neljä päivää.
Lisäksi järjestetään tulenjohtopäällikkökurssi, jossa syvennetään epäsuorantulen järjestelmää osana komppanian
kokonaistulenkäyttöä. Painopiste kolmannen vuosikurssin
kadeteille on komppania ja tulenjohtopäällikön rooli kokonaistulenkäytön suunnittelussa ja johtamisessa.
Kadetit pääsevät useissa
maastoharjoituksissa soveltamaan teoriaopetusta tulenjohtopäällikön ja komppanian päällikön näkökulmista.
Kadetit laativat ja toteuttavat
komppanian tulenjohtopäällikön suunnitelmiaan eri taistelulajeissa.
Myös jatko- ja
täydennyskoulutusta
Maasotakoululla järjestetään
myös muuta palkatun henkilökunnan koulutusta. Merkittävimmät kokonaisuudet ovat
opistoupseerien jatkokurssi ja
maavoimien aliupseerikoulutus. Opistoupseerien jatkokurssilla epäsuorantulen painopiste on pataljoonan kokonaistulenkäytön ymmärtäminen.
Oppilaille kerrataan epäsuorantulen järjestelmä ja opetetaan tulenjohtokomentajan
sekä tykistön tiedustelu-upseerin suunnitteluprosessi hyökkäyksessä ja puolustuksessa.
Oppilaat pääsevät harjoituksissa toimimaan tulenjohto-
komentajina ja tiedustelu-upseereina eri taistelulajeissa ja
harjaantumaan pataljoonan
kokonaistulenkäytön suunnittelussa ja johtamisessa.
Aliupseerikoulutuksessa
epäsuorantulen koulutus painottuu maavoimien sotilasammatilliseen opintojaksoon 1.
Jääkäri-, krh- ja tiedusteluopintosuunnalle järjestetään viiden
päivän tulenjohtokurssi, jossa
opetetaan tulenjohtoryhmän
ja -partion toiminta puolustuksessa ja hyökkäyksessä sekä
annetaan tulenjohdon perusteet. Krh:n aliupseerit syventävät tulenjohtoryhmän taistelutekniikkaa vielä toisella, viikon
koulutuspaketilla.
Aliupseerien koulutuksessa aliupseerit muodostavat itse
tulenjohtoryhmät ja -partiot ja
harjaantuvat harjoituksissa ryhmän kaikissa tehtävissä. Painopiste koulutuksessa on ”tekemällä oppiminen maastossa”.
Kranaatinheitinkoulutus
Maasotakoululla järjestetään
kranaatinheitinkoulutuksen
perus- ja jatko-opetusta sekä
kranaatinheitinkouluttajien
opetustilaisuuksia. Opetuksen
järjestää Koulutuskeskuksen
korkeakouluosaston kranaatinheitinsektori upseereiden
osalta ja täydennyskoulutusosaston jalkaväkisektori aliupseereiden osalta.
Perusopetusta
annetaan
kolmannen vuosikurssin jalkaväkilinjan
kranaatinheitinopintosuunnan kadeteille sekä kranaatinheitinaliupseereille sotilasammatilliselle
Joukkueenjohtaja ja tulenjohtaja harjaantuvat käytännön yhteistoiminnassa. 95.Kadettikurssi hyökkäysharjoituksessa Taipalsaarella.
Tulikomentoja 2/2010
opintojakso 1:llä. Syksyn aikana sekä kadetit, että aliupseerit saavat koulutusta heitinryhmän, tulitukiryhmän (81
KRH) ja tulijoukkueen (120
KRH) ampumatoimintaan ja
tuliasematoimintaan.
Kadeteista ja aliupseereista
muodostetaan yhteinen koulutusryhmä keskeisiin harjoituksiin ja ammuntoihin. Koulutus
on käytännönläheistä tekemällä oppimista. Koulutus tähtää
riittävien kouluttajavalmiuksien luomiseen joukkueen tasalla sekä aseen ja tulijoukkueen
valvojan oikeuksien saavuttamiseen syksyn lopuksi.
Koulutukseen sisältyvät perusteet kranaatinheitinkomppanian taktiikasta. KRHK:n ja
tulijoukkueen tulitoiminnan
johtamista opetetaan myös
AHJO- ammunnanhallintaja johtamisjärjestelmällä. Syksyyn sisältyy molemmilla koulutusryhmillä KRHK:n tuliasemamittauksiin liittyvä mittauskurssi.
Myös erotuomarikoulutus sisältyy
Kranaatinheitinkoulutus jatkuu vielä keväällä kolmannen
vuosikurssin kadettien osalta.
Tällöin keskeisin opetuskohde
on kranaatinheitinjoukkueen
ammunnan johtaminen. Ammuntojen johtamiskoulutukseen sisältyy olennaisesti myös
krh:n tulenjohtoerotuomarikoulutus sekä harjaantuminen
joukkueen tuliasemaerotuomarina.
Perusopetuksen jälkeen kadetit antavat näyttönsä osaamisestaan kevään ja kesän ampumaharjoituksissa. Näiden
näyttöjen perusteella heille
voidaan myöntää ammunnan
johtajan, tulenjohtoerotuomarin ja joukkueen tuliasemaerotuomarin oikeudet.
Kranaatinheitinkoulutuksen saaneille sotatieteiden
maistereille ja sotilasammatillisen opintojakso 2:n krh-aliupseereille annettaan heittimistön jatko-opetusta. Maistereiden osalta koulutus sisältää
kranaatinheitinupseerikurssin,
jossa painopisteenä on KRHK:
n taktiikka ja KRHK:n tuliase-
maerotuomarioikeuksien saavuttaminen. Aliupseerien jatko-opetukseen sisältyy joukkueen ammunnanjohtamiskoulutus.
Maasotakoululla järjestetään vuosittain kranaatinheitinkouluttajille
opetustilaisuus, jonka sisältö vaihtelee
koulutustarpeen mukaisesti.
Opetustilaisuuden kautta on
hyvä jalkauttaa heittimistön
uudet asiat kentälle.
Yhteenveto
Maasotakoulun epäsuorantulen opetuksella on merkittävä vaikutus koko maavoimien
henkilöstön
koulutuksessa.
Nykyisessä koulutusjärjestelmässä jokainen maavoimien
koulutusputkesta tuleva henkilökuntaan kuuluva on saanut epäsuorantulen koulutusta Maasotakoululla. Tässä
mielessä kouluttavalla henkilökunnalla on suuri mahdollisuus ja samalla myös vastuu
uusien kouluttajasukupolvien
kouluttamisessa.
Mikäli haasteessa onnistutaan niin, jokainen maavoimien henkilökuntaa kuuluva ymmärtää epäsuoran tulen
merkityksen
nykyaikaisella
taistelukentällä ja lisäksi henkilökunta osaa käyttää ja myös
kouluttaa ko. elementin käyttöä.
Maasotakoululla epäsuorantulen opetus koostuu kahdesta kivijalasta, jotka ovat
vahva teoria ja teorian soveltaminen käytännössä. Ehdoton painopiste on tekemällä
oppimisella ja siinä, että oppiminen tapahtuu mahdollisimman realistisessa ympäristössä,
oikealla välineistöllä.
Tärkeä osa oppimista on palaute, jota pystytään hyödyntämään seuraavalla harjoitus kerralla. Näin taataan nousujohteinen oppiminen. Huolimatta
opetusmenetelmien ja tekniikan kehittymisestä on Maasotakoulun epäsuorantulen opetuksessa edelleen arvossa hyveet
PIIRU, METRI ja SEKUNTI.
Voidaankin todeta, että epäsuorantulen tulevaisuus Maasotakoululla näyttää valoisalta
myös tulevaisuudessa.
31
Talvisodan toiminnalliset päivät:
Menestys Tykistömuseolla
TEKSTI: LAURI HAAVISTO KUVAT: ISMO PEKKOLA
Museokäynti koululaisryhmälle koostuu usein pelkästään kävelystä museon näyttelyiden lävitse ilman, että koululainen pääsee
itse kokeilemaan mitään. Tykistömuseo päätti viime vuonna
testata miten toiminnallisuuden voisi saada osaksi museovierailua ja Hämeenlinna Yhteiskoulun kanssa järjestettiin talvisotaan
liittyvät toiminnalliset päivät koulun yläluokkien oppilaille.
Hämeenlinnan Yhteiskoulun
opettajat lähestyivät historianopettaja Reijo Iso-Sipilän
johdolla alkukeväästä 2009
Tykistömuseota tarkoituksena
tutkia uusia mahdollisuuksia
yhteistyöhön näiden kahden
instanssin välillä. Ensimmäisten suunnittelupalaverien jälkeen päätettiin testata toiminnallisuutta museokäynnin
osana ja järjestää koeryhmä
koululaisia, jotka tulisivat Tykistömuseoon erilaiselle museovierailulle.
Kohderyhmäksi valittiin
8. B-luokan oppilaat, joille pidettiin tunnin pituinen
opastus. Oppilaat ikään kuin
heitettiin talvisodan viimeisiin päiviin ja käynti sisälsi
sotilaiden varusteisiin tutustumista, sodan ajan propagandafilmejä, äkseeräystä ja
tutustumista tulenjohtopaikkaan. Tarinaa vietiin eteenpäin myös yksilön tasolla
lukemalla esimerkiksi aitoja
kirjeitä sodasta. Tarkoituksena oli pelkän tiedon lisäksi
saada oppilaille myös tunnetta siitä millaista sodassa ja armeijassa on ollut.
Monipuolinen
toimintapäivä
Testiryhmä antoi runsaasti positiivista palautetta käynnistä. Tämän pohjalta päätettiin
talvisodan 70-vuotispäivien
muistoksi ottaa aihe teemaksi.
Tavoitteeksi asetettiin HYK:n
kaikkien yläluokkien oppilaiden tutustuminen talvisotaan
Tykistömuseolla järjestettävillä rasteilla, jotka suunniteltiin yhteistyössä Tykistömuseon henkilökunnan ja HYK:n
opettajien kanssa.
Tapahtuma
järjestettiin
1.-3. joulukuuta 2009 ja yk-
32
si luokka-aste kävi aina yhtenä päivänä. Luokat kiersivät tapahtumaa järjestämään
valittujen 9. B-luokkalaisten
kanssa museossa rastilta toiselle. Erilaisiksi rastien aiheiksi
valittiin koulutus talvisotaan,
joukkosidontapaikka, kirjeen
kirjoittaminen rintamalle/rintamalta, veteraanin tai lottien kanssa keskustelu sodasta,
piirtäminen sodasta ja tietovisa kysymyksiin vastaaminen
näyttelyä kiertämällä.
Jokainen rasti kesti 25 minuuttia ja ryhmälle jätettiin
5 minuuttia aikaa siirtyä seuraavalle rastille. Päivän keskellä oli hernekeittoruokailu pakeista ja talvisotadokumentin
katselu elokuvasalissa.
Malli Cajander esillä
Rastit oli valikoitu siten, että oppilaat saisivat talvisotaan
liittyen uutta tietoa, he oppisivat miten julmaa sota on ja
kuulisivat siellä myös oikeasti olleen tarinan. Jotkin rastit
olivat luonteeltaan sellaisia,
että oppilaat pääsivät hetkeksi
levähtämään esimerkiksi piirtämisen parissa intensiivisen
päivän vastapainoksi.
Teemaan liittyen museohenkilökuntaa ja opettajia oli
pukeutunut ja univormuihin
ja rekvisiittaa oli hankittu eri
rasteilla. Esimerkiksi joukkosidontapaikka toimi Panssariprikaatin toimintaan antamassa teltassa ja prikaatista oli
saatu myös varusmiehiä museolle päivien ajaksi. Talvisodan
koulutusosiossa oli tietenkin
”malli Cajander” ja muuta autenttista materiaalia esillä.
Päivien käytännön toteutus onnistui hyvin ja tapahtuma sai paljon kiitosta kaikilta
osallistujilta
Koululaisten
mielipidettä kysyttiin tapahtumasta
ja palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Suosituimmiksi nousivat toiminnalliset rastit ja
veteraanien kanssa
keskustelu.
Realistinen
kuva välittyi
Monet koululaiset
kertoivat olleensa
valmiita kuuntelemaan paljon pidempään veteraanien tarinoita. Monelle tämä oli ensimmäinen kerta kun
he pääsivät itse esittämään kysymyksiä aiheesta. Toiminnallisuus oli odotetusti suosittua
ja erityisesti sotilasvarusteiden
kokeilu nousi esiin. Kiväärin
painoa tai pakista syömistä ei
pelkkää kirjaa lukemalla pysty
helposti sisäistämään.
Negatiivista palautetta sai
eritoten hernekeitto ruokana,
joka ei ollut kovinkaan monen
koululaisen suosikkiruokaa.
Toiminnallisuudessa oppilaat
kokivat ongelmaksi esimerkiksi jos pitkään jouduttiin olemaan paikoillaan, kaikille kun
ei aivan jatkuvasti voitu tarjota
jotain tekemistä.
Samoin joidenkin rastien
varsin realistinen ote sotaan
ei saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi joukkosidontapaikalla sodan todellisuus amputaatioineen tuli yllätyksenä monelle koululaiselle.
Rauhanjärjestöt
edelleen 1970-luvulla?
Median mielenkiinto poiki artikkelin tapahtumasta moneen
eri lehteen. Helsingin Sanomien artikkelilla tapahtuneesta
oli mielenkiintoinen seuraamus: keskustelu jatkui lehden
mielipidepalstalla.
Rauhanjärjestöt
ottivat
kantaa artikkeliin ja heidän
mielestään tapahtumassa kasvatettiin koululaisia sotaan.
Tähän kirjoitti Reijo Iso-Sipilä vastineen, jossa käsiteltiin
sodan realismin opetusta, joka pakostakin käsittelee sodan
teemoja ja syitä miksi soditaan. Valtaenemmistö suoma-
YLLÄ: HYK:n oppilaita nauttimassa hernekeittoa pakeista
museon tykkihallissa.
ALLA: Piirtämistä päivän aikana
opituista asioista.
laisista kuitenkin pitää oman
maan puolustamista sellaisena
asiana, että he ovat myös asein
valmiita tähän toimeen ryhtymään, jos vieras valtio Suomeen hyökkää.
Todettakoon tähän, että Tykistömuseo ei kasvata ketään
museokävijää sotaan vaan välittää tietoa Suomen käymistä
sodista ja Puolustusvoimista.
Ennen kaikkea museo vastustaa sotaa ja muistutti myös
koululaisille, että sodassa ei ole
muita kuin häviäjiä.
Toiminnallisuus osaksi
muitakin vierailuja
Päivien saldoksi jäi yli 450
koululaisen vierailusta paljon positiivista. Aikataulutus
oli tiukka, mutta toimiva ja
kaikki rastit saatiin pidettyä
menestyksekkäästi. Koululaisten innostuneisuus oli paras
palkkio päivien järjestämises-
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
Joukkosidontapaikalla kannetaan haavoittunutta.
tä ja tulevaisuudessa pyritään
myös vastaavien tapahtumien
toteuttamiseen museolla.
Toiminnallisuus aiotaan ottaa osaksi muitakin museovierailuja, ja mahdollista toiminnallista näyttelyä suunnitellaan. Talvisodan toiminnalliset
päivät käyvät myös hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia tapahtumia voi museoissa järjestää
yhteistyössä koulujen kanssa.
Erityisesti Hämeenlinnan Yhteiskoulun opettajien innostus mahdollisti toteutuksen.
Pelkille Tykistömuseon henkilöstöresursseilla se olisi ollut
mahdotonta.
Tykistömuseo pitää yllä veteraanien perintöä kertomalla
koululaisille ja muille museokävijöille menneisyydestä esimerkiksi tällaisten toiminnallisten päivien kautta. Veteraanien
perintö välittyy myös tuleville
sukupolville heidän pysähtyessään hetkeksi ajattelemaan sotaa, jota he itse eivät ole joutuneet kokemaan ja toivottavasti
eivät ikinä joudukaan.
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy
vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston,
ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden
asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä
osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30, FIN-33100 TAMPERE
Vaihde: 020 469 7000, fax: 020 469 7001
[email protected]
w w w . m i l l o g . f i
Tulikomentoja 2/2010
33
KIRJALLISUUTTA
Tykkimiehen opas
tuli takaisin
Tykkimiesten taskukokoinen kenttäopas on jälleen saatavissa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Tykkimiehen opas sisältää tarpeelliset
perustiedot tykistön toiminnasta ja sopii jokaisen reserviläisen maastopuvun
taskuun tai karttalaukkuun.
Varttuneemmat tykkimiehet
muistavat hyvin Suomen Kenttätykistön Säätiön julkaisemat
Tykkimiehen oppaat, joita aikoinaan myytiin varusmiehille
ja jotka kulkivat muistinvirkistäjinä mukana myös kertausharjoituksissa. Oppaat olivat
eräänlaisia helppolukuisia tiivistelmiä kenttätykistön ohjesäännöistä (KTO), ja niitä päivitettiin säännöllisesti kunnes
oppaiden tekeminen loppui
1980-luvulla.
Tammikuussa Tykkimiehen
opas tuli takaisin! Nyt oppaan
kustantaja on Suomen Sotilas lehteä julkaiseva Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, ja opas
ilmestyi Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa.
Reserviläisten panos
Tykkimiehen oppaasta oli ehditty kenttätykistön aktiivireservin piirissä haaveilla jo pitkään,
mutta puolustusvoimien puolelta asiaa aiemmin jarruteltiin,
koska KT-ohjesääntöjä kirjoitettiin uusiksi. Mutta ohjesääntöjä uusitaan koko ajan, eikä se
ole siksi perusteltu syy olla tekemättä kenttäopasta. Siksi on
arvostettavaa, että kaivattu opas
on saatu nyt valmiiksi.
Oppaan uuden tulemisen
taustalla ovat Kenttätykistökerho ja Uudenmaan tykistökilta
34
(toisin kuin oppaassa, tykistökilta-sana kirjoitetaan pienellä
niin kieliopin kuin killan sääntöjenkin mukaan). Yhdistykset
saivat Tykkimiehet ry:n mukaan
opasprojektiinsa. Kun vielä tykistön tarkastajalta saatiin vihreää valoa syksyllä 2007, opasprojekti pyörähti käyntiin.
Tärkeänä pohjana uudelle
oppaalle oli ylil res Jarkko Tikan aikoinaan MPK:n kursseja
varten laatima vihkonen kenttätykistön tuliasema-asioista sekä muut reserviläisten vastaavat
omatoimioppaat. Uuden Tykkimiehen oppaan kirjoitustyö
aloitettiin virkatyönä RUK:n
Tuliasema- ja Tulenjohtopattereissa, mutta lopulta reserviläiset
ottivat aloitteen käsiinsä ja saattoivat oppaan julkaisukuntoon.
Keskittyy oleelliseen
Vertaillessa vanhan ja uuden
Tykkimiehen oppaan sisältöjä,
huomaa että uudessa on keskitytty oleelliseen. Uudessa oppaassa on jätetty pois yleinen
turvallisuuspolitiikka, käsiaseoppi ja mm. ilmatorjunta-, suojelu- ja huolto-osiot sekä tykistön historiaosuus – ja mainokset. Tämä on järkevää, koska
näin uusi Tykkimiehen opas
pysyy järkevän paksuisena kenttäoppaana ja em. aiheista löytyy
muitakin julkaisuja.
Uusi Tykkimiehen opas sisältää
perustiedot tykistön ja kranaatinheittimistön käyttöperiaatteista, tykistön tuliasematoiminnasta, tulenjohtotoiminnasta ja
mittausten perusteista. Viestitoiminta kalustoineen ja jopa tuliasemalaskin on jätetty oppaasta
pois. Viestiliikenteelle löytyy kyllä runkoja ja esimerkkejä oppaan
lopussa olevista käskyrungoista.
Tulenkäytön periaatteita asutuskeskuksissa ei oppaassa käsitellä, vaikka aihe on kasvavan
ajankohtainen. Luvassa on kuitenkin, että aihe otetaan oppaan
seuraavaan painokseen, kunhan
nykyinen 1500 kappaleen painos on loppuunmyyty.
Olisin kaivannut oppaaseen
selkeät kaaviot tykistöjoukkojen kokoonpanosta. Ja lopussa
olevat tykistökiltojen tiedot olisi
pitänyt toimittaa samantasoisiksi tiedoiltaan ja pituuksiltaan.
Uusikin opas päättyy Tykkipojan lauluun. Myös pyhä
Barbara esitellään, ja teksti on
suoraan vanhasta Tykkimiehen
oppaasta. Sitä olisi kannattanut
hieman päivittää, sillä tekstistä
puuttuu Barbara-kultin syntypaikka ja Barbaran marttyyrikuoleman vuosilukukaan ei ole
yksiselitteisesti mainittu 303
jKr. Tarinan mukaan Barbaran
mestannut oma isä kuoli välittömästi salamaniskuun, mitä ei
tekstissä mainita, vaikka se oli
tärkeä syy siihen, että salaman
lailla iskevä tykistö otti Barbaran omaksi suojeluspyhimyksekseen.
Jälleen kerran on ikäväkseni
todettava, että julkaisun teksti olisi vaatinut vielä kieliopillisen editoinnin. Nyt oppaaseen
on jäänyt turhan paljon virheitä
erityisesti yhdyssanoissa ja väli-
viivan käytön unohtamisessa.
Ja 6.3. (ei siis 6.3 ilman pistettä, koska myös kuukausi on järjestysluku) on viralliselta nimeltään Suomen tykistön päivä, ei
Tykistönpäivä tai Tykistökenraali V.P. Nenosen päivä, joita
myös oppaassa tarjotaan.
Oppaan kannessa lukee Tykkimiehen opas 2009, vaikka se
valmistui vasta vuoden 2010
puolella. Olisikin jo pelkästään
markkinointisyistä ollut järkevää vaihtaa vuosiluku 2010:ksi.
Myyntiin killoille
Uusi Tykkimiehen opas 2009
on vanhaa opasta ulkomitoiltaan hitusen suurempi, mutta
myös ohuempi. Siksi se mahtuu
aiempaa paremmin tykkimiehen maastopuvun taskuun.
Se, mikä oli paremmin vanhassa oppaassa, oli muovitettu
kansi. Uuden oppaan kartonkikansi nuhjaantuu nopeasti maastokäytössä jos käyttäjä ei itse päällystä sitä kontaktimuovilla.
Tykkimiehen opas on järkevä hankinta kaikille kenttätykistöjoukkoihin sijoitetuille, jotka
haluavat pitää sotilasammattitaitoansa yllä. Ja harjoituksiin
opas kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Toivottavasti myös
tykistöjoukkomme ottavat oppaan omakseen ja markkinoivat
sitä varusmiehille ja kertausharjoituksissa oleville reserviläisille.
Tykkimiehen opasta on saatavilla Tykistömuseolta, Tykkimiehet ry:ltä ja killoilta sekä
Maanpuolustusyhtiö MPY:n
myymälästä tai verkkokaupasta. Oppaan hinta pyritään pitämään ostajaystävällisenä, se asettunee 10–15 euron luokkaan.
Jukka Sippola
Perussuunta 2010 kilpailun
voitto Suomeen
TEKSTI JA KUVA: JYRI VILAMO
Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan Tykistökillan jäsenten osallistuminen Viron tykistökoulun
järjestämään Perussuunta-kilpailuun tapahtui
jo kuudetta kertaa. Vuoden 2005 ensimmäisen
kilpailun jälkeen oli voitto mennyt joka kerta
virolaiselle tykkimiehelle. Tämä putki saatiin nyt
katkaistua kun Kristian Hacklin (vänr. res) vei
ensimmäisen sijan kaikkien aikojen tasaväkisimmässä kilpailussa.
Toiseksi tullut isäntämaan
edustaja sai saman määrän virhepisteitä mutta Hacklinilla oli
yksi ykkössija kilpakumppania
enemmän ja näin voitto kisa
ratkesi hänen edukseen. Edellisvuoden nelossija kirkastui
näin kerralla ja taakse jäi mm.
kolmen edellisen kilpailun
voittanut Viron H. Möllits, joka epäonnistui tällä kertaa ammunnassa. Voiton salaisuutena
oli tehtävärastien suorittaminen tarkasti ja nopeasti ilman
suurempia virheitä.
Kilpailun ajankohta sattui
nyt ensimmäistä kertaa talveen
(19-21.3.), mutta kilpailun
kulkuun tällä ei ollut sanottavaa vaikutusta. Suunnistustaitojen mittaaminen jäi kevyeksi,
koska lähes kaikki osallistujat
käyttivät teitä etenemiseen.
Metsässä puoleen reiteen ja
paikoin syvempikin lumi sai
muutamaa yritteliästä lukuun
ottamatta osallistujat kiertämään rastit maastoteitä pitkin.
Matkaa kertyi näin noin10 km.
Erot suunnistusajassa jäivätkin
vähäisiksi ja nopeimmat suorittivat kahdeksan kilpailurastia ja
suunnistuksen reilussa puolessatoista tunnissa. Pääosalla ei
mennyt tästä kuin 15minuuttia
kauemmin.
Muutaman minuutin ero
merkitsikin tavallista enemmän
sijoituksessa. Tykistötaidollista
osaamista mitattiin 8 lajissa (tasotyö, suunnananto suuntakehällä, ammunta, viestitehtävä,
tykin suuntaus, rynnäkkökiväärin kasaaminen, kaluston tunnistus ja etäisyyden arviointi).
Tulikomentoja 2/2010
Kouluttajina kadetit ja
kokelaat
Kilpailun järjestelyt sujuivat
järjestäjien kokemuksen tuoman rutiinin mukaisesti sujuvasti ja jopa aikataulua edellä.
Uutta oli se, että lauantaina
annetusta koulutuksesta vastasivat tykistökadetit ja kokelaat.
Aiemmin kantahenkilökunta
oli vastannut tästä mutta nyt
kotimaisen Hedberg-kilpailumme tapaan virolaiset pääsivät hyödyntämään kilpailun
koulutustapahtumana tuleville tykistöupseereilleen. Saamamme koulutus oli erittäin
laadukasta.
Yhteishenkeä nostatettiin
lauantai-iltana järjestetyllä leikkimielisellä joukkuekilpailulla,
jossa mukana oli kaksi suomalaisia ja kaksi virolaista reserviläisjoukkuetta, sekä kadettien
ja kokelaiden joukkueet.
Lajit olivat pilke silmäkulmassa valittuja (jeepin työntö miinaradalla, kuskin ollessa sokkona, salibandypallojen
heitto sokkona laatikkoon, tykistöaiheisten palapelien kasaaminen, sekä pakastetun t-paidan päälle pukeminen). Tässä
kohtaa isännät veivät vieraita
mutta pääasia olikin yhteinen
illanvietto ja hauskanpito. Yhteistoiminnassa tärkeää onkin
henkilökohtaisten suhteiden
luominen ihmisten välille.
Virossakin oli Tykistökoulun johtajaksi vaihtunut uusi
mies - Luutnantti Roodvee.
Toimivat suhteet tekijöiden
välillä on ainoa keino turvata
olemassa olevien yhteistoimin-
tamuotojen jatkuvuus. KTkerhon aloittama yhteistoiminta virolaisten tykkimiesten
kanssa on jatkunut aktiivisena
jo vuodesta 2002 alkaen. Tänä
päivänä sitä kehitetään yhdessä Uudenmaan Tykistökillan
kanssa.
Viron tykistö kehittyy
Kilpailumatkallamme kävimme myös keskusteluja siitä,
mihin suuntaan tykistö asela-
jina on kehittymässä. Saimme
kuulla, että virolaisilla on tällä hetkellä kolme patteristoa,
joista kahden kalusto muodostuu D-30 (122H63) haupitseista ja yksi patteristo on
omalla moottorillaan varustettuja FH-70 (155mm) haupitseja.
Koulutuksessa oli nyt seitsemän vuoden tauon jälkeen
tykistön reserviupseereita (16)
ja lähiaikoina on tarvetta kouluttaa heitä lisää. Kolmea patteristoa harjoitetaan vuorovuosittain, joten se luo todelliset edellytykset osaamistason
kehittämiselle.
Näimme myös filminpätkiä virolaisten kovapanosammunnoista ja esitetyn perusteella voidaan todeta osaamisen olevan hyvällä tasolla.
Kahden maan tykkimiehet
mittelevät osaamisestaan hyvinkin pian. Sillä Hedbergkilpailu järjestetään 23-25.4.
Niinisalossa. Menneen ja tulevien kilpailujen tarkemmat
tulokset ovat nähtävillä osoitteessa: www.tykistö.fi.
35
Tykistöprikaatin Kuljettajakoulutuskeskus, jota Kettukallioksi kutsutaan, kouluttaa
sekä Tykistöprikaatin, että Porin Prikaatin tarvitsemat sotilaskuljettajat. Varusmiesten
lisäksi kuljettajakoulutusta annetaan myös ajokorttia suorittaville puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluville. Eri
ajokorttiluokkien kuljettajatutkintoja suoritetaan vuosittain noin 850.
Tutkintojen määrä tekee
koulutuskeskuksesta Suomen
suurimman raskaankaluston
autokoulun.
Entinen Tielaitoksen
tukikohta
Kuljettajakoulutuskeskus sijaitsee Kettukallio-nimisellä
paikalla, noin viiden kilometrin päässä Niinisalon varuskunnasta, lähellä Kankaanpään keskustaa. Keskuksen
tilat ovat aikaisemmin toimineet Tielaitoksen tukikohtana
ja soveltuvat alueensa ja sijaintinsa puolesta erinomaisesti
kuljettajakoulutukseen. Tykistöprikaatin Kuljettajakoulutus
siirtyi Kankaanpäähän Kettukalliolle noin vuosi sitten Satakunnan Lennoston entisistä
tiloista Porista.
Itse kuljettajakoulutus, pois
lukien puolustusvoimien omat
erikoisaiheet, on teoria- ja ajoopetuksen osalta ulkoistettu
ostopalveluna yksityiselle opetuspalvelun tarjoajalle. Palveluntarjoajana toimii tällä hetkellä SATAEDU Satakunnan
aikuiskoulutuskeskus Huittisista, joka on asettanut hieman
meneillään olevasta kurssista
ja opetustilanteesta riippuen
viidestä kymmeneen liikenneopettajaa päivittäin puolustusvoimien käyttöön.
Haasteita ja vastuuta
Kettukalliolla palvelee jatkuvasti yhdeksän ryhmänjohtajaa, joista kolme on lähtöisin
Porin Prikaatin Esikunta- ja
Huoltokomppaniasta ja kuusi Tykistöprikaatin Kuljetuspatterista. Me ryhmänjohtajat toimimme eri tehtävissä;
valvojana, ajojärjestelijänä ja
moottorialiupseerina sekä am-
36
Pysyvää pääomaa
Ryhmänjohtajana
Kettukallion
koulutuskeskuksessa
TEKSTI: LAURI LÄHTEENMÄKI, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT
Puolustusvoimat kouluttaa suurimman osan
ammattiliikenteen CE-luokan eli täysperävaunuyhdistelmän
kuljettajista. Puolustusvoimien kuljettajakoulutuksen
perustana on Suomen puolustaminen ja sodanajan
joukkojen tarvitsemat C- ja CE-kuljettajat. Myös pienemmät
ajokorttiluokat; B, C1 ja C1E kuuluvat puolustusvoimien
kuljettajakoulutukseen. Varusmiehelle puolustusvoimien
antama kuljettajakoulutus on ehkä yksi konkreettisimmista
asioista, joista on todellista hyötyä varusmiespalveluksen
päätyttyä.
mattipätevyys- ja rakennekoulutuksen apukouluttajina.
Meille on annettu omaa
vastuuta melko runsaasti esimerkiksi ajo-opetustuntien ja
niihin liittyvän ajoneuvojen
päivittäisen käytön sekä kuljettajakurssien läpiviennin järjestelyissä. Myös kouluttaminen, esim. puolustusvoimien
ajoneuvojen tyyppikoulutus ja
kuljettajien ammattipätevyyskoulutus tuovat sisältöä päiviimme.
Palveluspaikkana Kettukallio on haastava, mutta toisaalta taas miellyttävä. Olemme
päivittäin töissä varuskunnan
ulkopuolella ja tekemisissä paljon enemmän
siviililiikenneopettajien, kuin
sotilashenkilökunnan kanssa.
Tämä tuo
runsaasti väriä
ja vaihtelua varuskunnan normaaliin arkeen.
Vastuu ja omatoimisuus tuovat myös omal-
ta osaltaan vapautta toimintaamme. Meillä ei ole kouluttaja jatkuvasti hengittämässä
selän takana ja vahtimassa miten ja milloin työtämme hoidamme. Vastaavanlaista työtä
tekisimme todennäköisesti siviiliautokoulussa, autojen väri
vaan olisi joku muu, kuin vihreä. Ehkä näistä syistä olin halukas lähtemään ryhmänjohtajaksi Kettukalliolle ennemmin, kuin vetämään sulkeisia
patterissa.
Toisaalta päivittäisten töiden
määrä Kettukalliolla tuntui
ainakin J-kauden alussa lähes
sietämättömän suurelta, kun
oma kuljettajakoulutus, niin
ammattipätevyyden, kuin CEajokortin osalta oli vielä kesken. Ryhmänjohtajien päivät
Kettukalliolla tahtovat silti
edelleen venyä ympäripyöreiksi ja joskus jopa yli.
Kettukallion
yhdeksästä ryhmänjohtajasta kuudella
on suoritettuna puolustusvoimien CE-ajokortti sekä täysi
perustason ammattipätevyys.
Tämä jo osaltaan kertoo, että mielenkiintoa kuljetusalaa
kohtaan löytyy. Muutamalla
on suunnitelmissa lähteä alan
töihin, kunhan reservin aurinko löytää keskipäivän korkeimman kohtansa.
Itse olen ainakin saanut nyt
jo suuren määrän kokemusta
raskaasta kalustosta CE-kortin
lisäksi. Varsinkin viime talvi
antoi siihen oman värinsä, esimerkkinä vaikka joka-aamuiset lähes kahdenkymmenen
auton kylmäkäynnistysoperaatiot.
Mielestäni ajasta armeijassa
kannattaa ottaa mahdollisimman paljon irti. Kuljettajakoulutuksen ja ryhmänjohtajatehtävien parissa on ollut tosi paljon tarjolla. Oppi ja kokemukset ovat pääomaa, jota
ei enää oteta pois.
Kirjoittaja on moottorialiupseerina
palvellut alikersantti.
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään heinä-syyskuussa 2010.
ITKK:ta ihmettelemässä.
Tykkikurssi
Vekaranjärvellä
TEKSTI JA KUVA: SINI TIMONEN
Kurssi alkoi lauantaiaamuna 27.3. normirutiineilla. Tulopuhuttelun ja lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan ITKK:n kokoamiseen ja purkamiseen. Osalle kurssilaisista se oli täysin uutta
ja osalle vanhan kertausta. Kiitos erinomaisen selkeästä ja
johdonmukaisesta koulutuksesta kuuluu TykAukin alikersantti
Pöyhöselle.
Varsinaisen tykkikoulutuksen piti luutnantti Salo. Kertasimme, ja opimme uutena
kuinka laittaa 122 H 63 ampumakuntoon ja takaisin kuljetuskuntoon. Tykkien kanssa
touhutessa perinteisesti tarvitaan sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa, jota meiltä kaikilta löytyi.
Illalla purimme ja kokosimme tykin lukkoa. TykAukin
kokelas Joronen vastasi tästä opetuksesta. Lukko on iso
”möhkäle” ja sen osat pieniä,
joten sorminäppäryys oli valttia. Lukon osaset saivat meiltä reserviläisiltä uusia nimiä.
Milloin oli ankkaa ja milloin
häkkyrää ja härdelliä. Mahtoi
olla kokemus kokelaalle ja alikersantillekin kouluttaa meitä reipashenkisiä reserviläisiä.
Meitä oli kuitenkin eri sotilasarvon omaavia alikersantista
kapteeniin asti.
Sunnuntaina viuhkasimme
tykin kanssa sadesäässä, tai siis
yritimme viuhkata, osa ensikertalaisina. Kurjasta kelistä
huolimatta jokainen jaksoi
innostua aiheesta. Se meille
kurssilaisille onkin ominaista; halua oppia uutta ja kerrata vanhaa. Luutnantti Salon
selkeä opetustapa oli omiaan
tällaiseen
monimutkaiseen
ja monivaiheiseen aiheeseen,
kiitos siis mitä parhaimmasta
kurssista. Kiitokset myös apukouluttajille ja jaksamista viimeisille aamuille ennen kuin
reservin aurinko alkaa paistaa. Tervetuloa reserviläisten
joukkoon tällaisille ja muillekin kursseille!
Liity Kiltaan! Saat lehden.
Ilmoittautumislomake sivulla 19.
Tulikomentoja 2/2010
7.7.
11.7.
12.7.
22.7.
23.7.
25.7.
29.7.
30.7.
31.7.
2.8.
2.8.
8.8.
10.8.
11.8.
13.8.
13.8.
14.8.
16.8.
19.8.
25.8.
25.8.
26.8.
28.8.
29.8.
29.8.
2.9.
3.9.
4.9.
5.9.
7.9.
7.9.
9.9.
14.9.
14.9.
15.9.
16.9.
18.9.
19.9.
24.9.
24.9.
25.9.
28.9.
29.9.
29.9.
Sajaniemi Ari-Matti
Suhonen Pekka
Hulkkonen Hannu
Mustaoja Pertti
Seppälä Heikki
Yläkorpi Antero
Pajari Seppo
Sorvali Pentti
Nurmi Ari
Karsi Kari
Sirviö Juha
Vuorilehto Simo
Vainio Antti
Vertanen Seppo
Saarinen Uljas
Vilkko Lauri
Hirvonen Timo
Lahti Aulis
Purhonen Kaarlo
Mikkola Antti
Orpana Rainer
Saranpää Aatto
Romo Simo
Ollikainen Pekka
Viskari Markku
Takala Kai
Naapuri Marko
Kaski Hannu
Lundell Per-Alf
Heinonen Juhani
Hänninen Eino
Löfman Markku
Pohjola Pentti
Viitasalo Hannu
Kivelä Wäinö
Niemi Heikki
Lönnqvist Jouko
Palo Tauno
Pöysä Ilpo
Sarajärvi Jari
Määttä Pentti
Lehtonen Raine
Niemi Risto
Sainio Pentti
Mikkeli
Riihimäki
Lappeenranta
Sastamala
Selänpää
Vantaa
Lappeenranta
Hämeenlinna
Valkeala
Oulu
Sodankylä
Helsinki
Seinäjoki
Jokela
Helsinki
Tuusula
Mikkeli
Kaarina
Hämeenlinna
Hämeenlinna
Espoo
Ilmajoki
Anttola
Lohja
Imatra
Helsinki
Helsinki
Helsinki
Helsinki
Helsinki
Mikkeli
Poitsila
Kirkkonummi
Ala-Honkajoki
Niinisalo
Riihimäki
Somero
Hämeenlinna
Kuusankoski
Rovaniemi
Savukoski
Kankaanpää
Lappajärvi
Paltamo
50 v
50 v
60 v
60 v
50 v
60 v
60 v
80 v
60 v
75 v
50 v
80 v
75 v
65 v
90 v
85 v
60 v
80 v
60 v
85 v
60 v
85 v
50 v
50 v
60 v
50 v
50 v
60 v
90 v
85 v
80 v
50 v
60 v
50 v
95 v
75 v
60 v
85 v
50 v
50 v
50 v
50 v
60 v
60 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä!
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta
ennen seuraavaa aineistopäivää 15.8.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot
merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se
voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
Oikaisut lehdessä 1/2010 olleisiin merkkipäiviin: Juhani Hakala Seinäjoelta täytti
27.3. 50 vuotta, eikä 60, kuten merkkipäiväluettelossa virheellisesti mainittiin.
Myös Keski-Lahden Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajan Jukka Simolan merkkipäiväilmoitus oli ”hieman” aikainen; Simola täytti 11.5. vasta 84 vuotta eikä 90,
kuten lehdessä mainittiin.
Toimitus huomauttaa, että lehdessä julkaistavat tiedot perustuvat kiltojen omiin
ilmoituksiin. Pahoittelemme virheitä.
37
Kaverit ja
kokelastuvan kokous
TAPIO VÄISÄNEN
Helmikuun 16. päivänä vuonna 1970 saapui
Kainuun Prikaatin kranaatinheitinkomppaniaan noin
sadankolmenkymmenen alokkaan joukko. Sitä mukaa,
kun miehiä saapui, alikersantit opastivat varusteissa,
käyttivät saunassa, neuvoivat talon tapoja ja sanoivat:
”Tästä se armeija alkaa!”
Saapuneiden joukossa oli myös kaksitoista ennestään
toisilleen tuntematonta kaveria eri puolilta Suomea.
Kiltajoukon mukana tulenjohtopaikalla.
Pikkuhiljaa tutustuttiin oman
tuvan, joukkueen ja koko
komppaniankin palvelustovereihin. Koulutuksen edetessä
sotilaan taidot karttuivat, ja
ennen Reservialiupseerikoulua alkoi jo hahmottua käsitys
siitä, miten ne heittimen kranaatit saadaan osumaan maaliin kilometrien päähän.
Lieneekö sitten ollut oppien hyvää omaksumista vai
mitä, mutta jostakin syystä
”Raukin herrat” tulivat siihen tulokseen, että juuri nuo
mainitut kaksitoista miestä
kannattaa lähettää Haminaan
opiskelemaan
heitinupseereiksi.
Kesän viimeisistä helteistä
marraskuun lumiin ja pakkasiin kesti RUK:n kurssi 134.
Sen jälkeen palattiin kokelaina omaan kranaatinheitinkomppaniaan. Porukka oli
ensi kertaa yhtenä koossa, saman tuvan asukkaina.
Yhteys ei
katkennutkaan
Tuon ajan kokelaskausi oli
varsin lyhyt, puolentoista
kuukautta. Sellaisena ajanjaksona ei joukko juuri ehdi tulla kiinteäksi ja yhtenäiseksi.
Oli lyhyt Rovajärven keikka,
komppanian päivittäistä palvelusta ja tienattujen lomien pitämistä. Kunnes sitten
tammikuun 11. päivänä saatiin passit käteen, toivoteltiin
kavereille pärjäilemistä ja lähdettiin kotiin.
Yleensä sitten käy niin, että kun vuosien jälkeen jonkun näistä kavereista näkee,
joutuu ensin miettimään että
38
mistäs se tuo onkaan niin tutun näköinen? Ettei vaan oltu
armeijassa yhtä aikaa?
Tämä porukka päätti kuitenkin toisin. Kajaanissa sovittiin, että seuraava tapaaminen on sitten jo tulevassa heinäkuussa Jyväskylässä.
Kokoukseen
saapuikin
peräti kymmenen reservin
vänrikkiä, joilta eivät varusmiesajan muistot olleet vielä
päässeet unohtumaan.
Tapaamisia joka vuosi
Hyvän alun jälkeen päätettiin
tapaamisesta tehdä jokavuotinen tapahtuma. Paikka on
vaihdellut vuosittain, erikoisimpia lienevät Pellikan erätuvat Kortesjärvellä ja Marskin
maja Lopella. Kokoontumisesta käytetään nimeä ”Kokelastuvan kokous”, vaikkei pöytäkirjaa pidetä eikä sääntöjä
ole laadittu.
Kokelaatkin ovat nyt arvoltaan vänrikistä majuriin,
käytyjen kertausharjoitusten
mukaan. Alkuaikana riitti ohjelmaksi kokoontuminen yhteen ja illanvietto ravintolassa
hyvän ruoan ja juomien höystämänä. Myöhemmin mukaan
on tullut erilaisia tapahtumia,
kuten tutustumiset museoihin
ja käynnit varuskunnissa.
Kajaanin heitinkomppaniassa on toki käyty useaankin
kertaan, ensimmäisen kerran
vuonna 1980. Silloin oli vielä
omia kouluttajiamme palveluksessa, kuten Tervosen Lauri, Kuikan Martti ja Luttisen Teuvo. Ilmavoimiinkin on
tutustuttu Rissalassa Heikki
Lahtelan johdolla ja Pirkka-
lassa ”ilmavoimien tykkimiehen” Matti Soinin vieraina.
Rovajärvellä 2009
Viime kevään kokousjärjestelyjä ohjasi pari sattumaa. Oli
Rovajärven ampumakentän
juhlavuosi ja maalikuun kuudentena perustettiin Kainuun
Tykistö- ja Heittimistökilta.
”Vanhat kokelaat” liittyivät
kiltaan ja pääsivät mukaan
monipuoliseen
ohjelmaan.
Varsinkin sellaisille, jotka eivät ammattinsa takia ole käyneet ollenkaan kertausharjoituksissa, oli kovapanosammunnan seuraaminen lähes
huikea kokemus. Pääjuhla illalla Heinuvaarassa puheenvuoroineen valaisi ampuma-
kentän kehitystä mielenkiintoisella tavalla.
Entiset kokelastupalaiset
ovat nyt veteraani-iässä, lähes
puolet on jo eläkkeellä tai eläköitymässä. Palvelukseen astumisestakin tuli jo kuluneeksi
neljäkymmentä vuotta. Kokoontumisissa on yleensä mukana 7 – 10 kaveria, ja jokainen on ollut mukana vähintään pari kertaa.
Perinnettä jatketaan niin
kauan kuin voimia ja elonpäiviä riittää. Kerran alkanut
kaveruus on vuosien mittaan
vahvistunut ja muodostunut
eri puolilla maata asuvien, erilaisissa ammateissa toimivien
ihmisten elämää rikastuttavaksi asiaksi.
Mainion majapaikan Misin kaupan kuistilla 2010
Pertti Mustonen, Ari Kapiainen, Heikki Laitinen, Pertti Moilanen, Tapio Väisänen, Mauno
Könönen ja Timo Kaasinen. Osa joukosta oli jo
lähtenyt kotimatkalle.
Tulikomentoja 2/2010
39
Sitä tarvitaan myös
tulevaisuudessa.
w w w. v a r m a . f i
Hyvää
työtä.