Varusmiehen arkea, s. 4-6

Transcription

Varusmiehen arkea, s. 4-6
Varusmiehen arkea, s. 4-6
Tykistöaselajin ”neljän tukijalan” malli, s. 11
JTR:n perinteet säilyvät, vaikka nimi vaihtuu, s. 12
Niinisalon uusi urheilukenttä avattiin, s. 26
Reserviläispartiot kunto-ottelussa, s. 24
4/2012
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija: Suomen Tykistömuseo
Toimituskunta:
Sirkka Ojala, päätoimittaja
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
Samuel Fabrin, toimitussihteeri
[email protected]
Lehden postitusrekisteri:
[email protected]
Lauri Haavisto
[email protected]
Aki Kinnunen
[email protected]
Inttislangia
Asevelikorjaamo . . . . .
Hötköily . . . . . . . . . . . .
JäteAU . . . . . . . . . . . . .
Kaasunasse . . . . . . . .
Kesämopo . . . . . . . . .
Kolapartio . . . . . . . . . .
Kuntsari . . . . . . . . . . .
Kurkkusalaatti . . . . . . .
Kärpänen . . . . . . . . . .
Lontoonrae . . . . . . . . .
Mittapönttö . . . . . . . . .
Mörkö. . . . . . . . . . . . . .
Petroli . . . . . . . . . . . . .
Piruntorjuntaupseeri . .
Rotta . . . . . . . . . . . . . .
Ryynätä . . . . . . . . . . . .
Sämpylät . . . . . . . . . . .
Turska . . . . . . . . . . . . .
Varuskuntasairaala, VKS
Ennenaikainen toimiminen
Talousaliupseeri
Kaasunaamari, oikealta nimeltä suojanaamari
Kesän saapumiserässä tullut alokas
Muutaman taistelijan osasto, joka on nakitettu lumitöihin
Kuntoisuusloma, KL, Kölli
Lomapuku
Osuma ampumataulun sektorittomalla osalla
Burana
Mittaus- ja tiedustelupatteriston varusmies
Esikuntateltta, Varusmiehiltä pääsy kielletty!
Muonituskeskuksen kahvi
Sotilaspastori
Opistoupseerioppilas
Tetsata, osallistua taisteluharjotuksissa
Matalat pikkukengät
RUK:n upseerioppilas
Sanastoa löytyy laajempana versiona verkko-osoitteista
www. aamukampa.net sekä http://fi .wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi.
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
[email protected]
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
[email protected]
Jukka Sippola
[email protected]
Juhani Suni
Lehden kiltasivut:
[email protected]
Kalevi Virtanen
[email protected]
Erkki Wuolijoki
[email protected]
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
[email protected]
ILMESTYMISAIKATAULU
PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Numero
Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 TAMPERE
[email protected], 050 368 8460
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
1/2013
2/2013
3/2013
4/2013
ILMOITUSAINEISTO
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka
Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected], (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Samuel Fabrinilta.
3DLQRWXRWH
WH
H
Kansi: Maalin määritys / Joona Haataja
2
ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833)
Taustalla: Arkea tulipatterissa / Puolustusvoimat
16.1.
21.5.
21.8.
5.11.
viikko 8
viikko 25
viikko 38
viikko 50
TULIKOMENTOJA
4/2012
pääkirjoitus
Panssaritulenjohtaja, Aleksi Rautio . . . . . . .4
Tulikomentoja Kainuun vaaroilta,
Joona Haataja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .5
AUK kulissien takana, Henriikka Helpiölä . . .5
Kuva: Raimo Ojala
Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . .3
Odottavin mielin
uuteen vuoteen
Ohi on 270 vuorokautta, Miika Laihonen . . .6
Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen . . .7
Viestimuseon siirtyminen Hämeenlinnaan:
Uusi mahdollisuus ylläpitää historiaa ja
perinteitä, Seppo Uro . . . . . . . . . . . . . . . . . .8
Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen . . . . .9
Pioneerimuseon juuret ovat jo viime sotiamme edeltävässä ajassa, Aimo Hattula . . . . .10
Tykistöaselajin tulevaa vapaaehtoistoimintaa visioidaan ”neljän tukijalan” mallille,
Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11
Perinteet säilyvät, vaikka nimi vaihtuu,
Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12
Tykistöprikaatin Kilta juhli vuosipäiväänsä
Niinisalossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .14
Kilta - ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . .16
Kainuun kiltalaiset eduskunnassa ja
Tallinnan merimuseossa, Jaakko Rytty . . .22
Killat esittäytyvät: Karjalan Tykistökilta ry,
Jaakko Janhunen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
Tulikomentoja-lehdet sähköiseen muotoon,
Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .23
Reserviläispartiot tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelussa, Mikko Hörkkö . . . .24
Tykistön ja kranaatinheittimistön kuntoottelun tulokset, Tero Mäenpää . . . . . . . . . .25
Niinisalon uusi urheilukenttä avattiin,
Tykistöprikaati . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .26
Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . . . . . . .27
Ikilotta Sipi Tilus: Muistakaa siirtää arvokas
perinnetieto nuorisolle, Matti Latvala . . . . .28
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu,
Jaakko Martikainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30
Museomestarin kymppi, lkka Vahtokari . . .31
Museoesineet kertovat osa 11,
Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .32
Maailmansotien panssarintorjuntatykit,
Olavi Waljakka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .33
155-milliset edelleen suosittuja,
Jaakko Bergqvist . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .34
Suomen Kenttätykistön joukko-osastotunnukset, Veli Kauranen. . . . . . . . . . . . . . . . . .36
Sotakoiraosastolle uudet tarhat,
Manu Pitkänen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .38
Katsaus kaikkien aikojen sotaelokuvaan Full
Metal Jacket, Lauri Haavisto . . . . . . . . . . . .39
Tulikomentoja 4/2012
V
uosi on taas kohta lopuillaan ja käsissäsi on vuoden viimeinen Tykistömuseon julkaisema Tulikomentoja-lehti. Ensi vuonna lehti siirtyy kahden
vuoden tauon jälkeen jälleen Tykkimiehet
ry:n kustantamaksi. Tämä julkaisijan vaihtuminen aiheuttaa joitakin muutoksia, jotka
koskettavat myös teitä lehden tilaajia. Lehden osoiterekisteri siirtyy Tykistömuseolta
Kankaanpäähän Hannu Vettenrannan osaaviin käsiin ja myös lehtien kiltalaskutus hoidetaan jatkossa taas Tykkimiehet ry:n kautta.
Hieno ideamme julkaista varusmiesnumeroita lähes kariutui, kun päätimme lehden
toimituskunnassa viime vuonna julkaistujen,
vähän latteiden varusmieslehtien jälkeen,
ettemme enää julkaise lehtiä varusmiesnumeron nimikkeellä. Asiaa kuitenkin vuoden aikana monesti pohdittuani esitin, että
yritämme vielä kerran. Niin saimme tämän
lehden aikaiseksi. Suuri kiitos tästä kuuluu
puolustusvoimien tykistön joukko-osastoille, niin Jääkäritykistörykmentille, Kainuun
Prikaatille kuin myös Tykistöprikaatille ja
sen osaaville mediavarusmiehille.
Lehden pääjuttuna saammekin lukea neljä erilaista varusmiestarinaa. Ensimmäisenä
meille esittäytyy panssaritulenjohtaja upseerikokelas Aleksi Rautio, joka aloitti varusmiespalveluksensa vuoden alussa Jääkäritykistörykmentin Kranaatinheitinkomppaniassa. Tuleva Ruotuväki-lehden toimittaja,
tällä hetkellä Haminassa RUK:a suorittava
upseerioppilas Joona Haataja tuo meille terveiset Kainuun vaaroilta, ja oppilas Henriikka Helpiölän kirjoitus tempaa meidät mukaansa Aliupseerikoululaisten arkeen. Varusmiessarjan päättää jo reserviin siirtynyt säämiehen koulutuksen saanut korpraali Miika
Laihonen, joka antaa kirjoituksessaan myös
vinkkejä tuleville varusmiehille.
Näistä kirjoituksista tulee hyvälle mielelle
ja on entistä varmempi siitä, että Suomessa
tulee jatkossakin säilyttää yleinen asevelvollisuus, jotta sotilaskoulutuksesta ei tulisi jatkossa vain harvojen etuoikeus. Monet naisetkin hakeutuvat vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen juuri siksi, että tietävät puolus-
tusvoimien antavan parasta johtajakoulutusta
myös siviilityöelämää varten. Tutkitusti armeija antaa fyysisiä ja psyykkisiä valmiuksia niin pahimman varalle kun arkielämään.
Kenraali Ari Puheloinen esitti 203. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan myös mahdollisia helpotuksia,
joilla yhteiskunta voisi tukea varusmiespalveluksen suorittaneiden paluuta siviilielämään.
Puheloisen mukaan vaihtoehtoina voisivat
olla määräaikainen kevennysmahdollisuus
palkansaajan tuloverotukseen varusmiespalveluksen jälkeisessä työelämässä sekä varusmiespalvelusajan rinnastamisen eläkkeen perustaksi laskettavaan työssäoloaikaan.
Ensimmäinen päätoimittajavuoteni on
nyt lopuillaan ja taisin selvitä tästä haasteesta kunnialla. Positiivista palautettakin on tullut runsaasti. Lehden toimittamisessa on kuitenkin yllättävän paljon työtä – jo pelkästään
vuoden aikana lähettämieni lehteen liittyneiden sähköpostien määrä on mittava. Onneksi
tukena ovat kuitenkin osaava toimituskunta
ja hyvät yhteistyökumppanit. Lämmin Kiitos siis kaikille teille, jotka olette osaltanne
olleet tekemässä tätä hienoa tykkilehteä. Uskallan toivoa, että olette tukenani myös ensi
vuoden haasteissa.
Toivotan teille kaikille hyvää ja rauhallista
joulun aikaa sekä menestystä tulevalle vuodelle 2013!
Sirkka Ojala
3
Tammikuussa 2012 alokas Aleksi Rautio astui palvelukseen Parolan Panssariprikaatiin. Toivomuksena oli päästä
Leopard-vaunun ampujaksi tai lataajaksi, sotilaspoliisiksi
tai heitinmieheksi. Arpa ratkaisi asian jälkimmäisen eduksi, ja alokas aloitti palveluksensa Jääkäritykistörykmentin
Kranaatinheitinkomppaniassa.
Minulla ei ollut selkeää kuvaa,
mitä armeija piti sisällään saati mitä itse haluaisin irti tästä
kokemuksesta. Toisin kuin osa
palvelustovereistani pidin omat
vaihtoehtoni selkeästi auki palvelusaikani suhteen. Peruskoulutuskauden aikana tulin siihen
tulokseen, että haluan ottaa
asepalveluksesta kaiken irti, ja
pyrin panssarialiupseerikurssille. Pääsinkin panssaritulenjohtolinjalle.
Kuva: Joona Haataja
Kuin nenä päähän
4
En tiennyt mitään tulenjohdosta ennen kurssia, mutta
tajusin pian, että koulutushaara sopi minulle kuin nenä
päähän. Karttoja, etäisyyksiä
ja sääntöjä eli paljon teoriaa
ja lukemista, mikä oli mukavaa kaiken peruskoulutuskauden käytännön harjoittelun
jälkeen. PSAUK 1 kesti kuusi viikkoa normaalia AUK 1:tä
pidempään, koska vaunukurssilaisten on saatava koulutus ja
pätevyys ajaa ja johtaa panssarivaunuja. Tämän takia myös
panssarireserviupseerikurssi alkaa myöhemmin. Kurssin loppupuolella PSRUK:un valitut
ylennettiin korpraaleiksi. Olin
yksi näistä onnekkaista.
Panssarireserviupseerikurssilla ja Maavoimien reserviupseerikurssilla on eroja. Ensinnäkin PSRUK järjestetään Parolannummella Panssariprikaatin
Panssarikoululla, Maavoimien
RUK taas Haminassa. Panssarireserviupseerikurssille tulee
upseerioppilaita myös Karjalan Prikaatista Vekaranjärveltä. Linjoja on kuusi: panssaritulenjohto-, panssariviesti-,
panssarijääkäri-, panssaritiedustelu-, panssarivaunu- ja
panssaripioneerilinjat. Omalla
kurssillani kahta viimeistä linjaa ei järjestetty.
Nopeus, yksinkertaisuus, iskuvoima
PSRUK:ssa koulutetaan joukkueenjohtajia mekanisoituihin taisteluosastoihin, joiden
tärkein taistelulaji on hyökkäys. Kurssilla harjoitellaan ja
opetellaan panssarijoukkojen
perustaistelumenetelmiä sekä syvennytään oman koulutushaaran oppeihin ja yleisiin
periaatteisiin, jotka näkyvät
lähes kaikessa kurssin tarjoamassa koulutuksessa etenkin
panssaritulenjohdossa. Näitä
periaatteita ovat muun muassa
nopeus, yksinkertaisuus ja iskuvoima. Mekanisoidut taisteluosastot ovat ainoita Puolustusvoimien joukkoja, joilla on
kohtaamistaistelukyky kuuluisaa A2-harjoitusvastustajaa
vastaan.
PSRUK on myös huomattavasti pienempi kurssi kuin
Haminan vastaava. Haminassa kurssilaisia on satoja.
Omalla kurssillani, kurssilla
nro 240, upseerioppilaita oli
41. Tämän ansiosta opetus on
yksilöläheisempää ja helpompi
järjestää. Johtamissuorituksia
upseerioppilasta kohti tuli vähintään neljä, kun Haminassa
suoritusten määrä saattoi kouluttajiemme mukaan jäädä jopa yhteen.
Kurssin pienen koon takia myös hyvä ryhmähenki oli
helppo saavuttaa. Itse en ainakaan kokenut, että koko kurssilla olisi ollut henkilöä, jonka
kanssa en olisi tullut toimeen.
Hyvän ryhmähengen ansiosta
ei syntynyt juurikaan riitoja
Kuva: Puolustusvoimat
Panssaritulenjohtaja
eikä kukaan heittänyt hommaa ”läskiksi”.
Kotiyksikköön palattuani
pääsin haluamaani tehtävään
joukkotuotettavassa panssaritulenjohtueessa: tornitulenjohtajaksi. Toimin siis tulenjohtovaunussa (BMP-1 TJ),
jossa on tykkitornin sijaan
tulenjohtotorni. Tornilla voidaan mitata suuntia ja etäisyyksiä ja siitä löytyy tulenjohtolaskin sekä tehokkaat viestivälineet. TJ-vaunu soveltuu
liikkuvuutensa ansiosta hyvin
panssarijoukkoihin. Vaunussa
kulkee mukana vaunumiehistön lisäksi tornitulenjohtaja ja
tornitulenjohtoaliupseeri sekä
jalkautuva nelihenkinen tulenjohtopartio.
Elämäni hienoimpia
kokemuksia
Tätä kirjoittaessani erikoiskoulutuskausi lähestyy loppuaan ja
jatkokoulutuskausi alkaa viikon
päästä. Nuoremmat panssarijääkärit on koulutettu omaan tehtäväänsä, joten jatkokoulutuskaudella päästään kouluttautumaan omaa sodanajan sijoitusta
varten. Tulevat leirit ja loppusota testaavat kaikkea varusmiespalveluksen aikana jo opittua
ja opettavat samalla myös paljon uutta, mitä odotan innolla.
Kotiutumiseen ei olekaan sitten enää paljon aikaa. Uskon,
että reserviin siirtymisen alkuhuuman jälkeen muistelen lämmöllä varusmiespalvelusaikaani,
etenkin PSRUK:a, joka on toistaiseksi ollut elämäni hienoimpia kokemuksia ja samalla nopeimmat kolme kuukautta.
Aleksi Rautio
Upseerikokelas
Tulenjohto mielekästä
lä käsi ei tärise valtavasti. Asiat on ollut kohtalaisen helppo
oppia ja lopulta ne ovat vain
rutiineja. Työ palkitaan näyttävinä iskeminä maalialueelle,
mikä on tehtävän ehdottomasti parasta antia ja suurin motivaatio.
Hienoa oli nähdä kranaattien lento kaaressa pilvien sisälle ja lopulta maaliin. Iskemien jytinän huumatessa korvia kävi mielessä, ettei maalialueella todellakaan olisi kiva
olla. Vihollinen murskautuisi
paineaallon ja sirpaleiden voimasta. Myös tulenjohtaminen
käytännössä hahmottui entistä
paremmin, kun muun muassa
näki oikeat iskemäkeskeispisteet.
Kun pääsimme kokeilemaan tuliasemalinjan toimintaa, nostelemaan painavaa tykkiä ja ammuksia, tuli mieleeni,
kuinka mielekästä palvelus tulenjohtolinjalla on lopulta ollut. Ainakaan selkä ei päivän
päätteeksi kipeydy, ellei sitten
repussa hölskyvä radio ole vähän sitä vasten hangannut.
Vaikeaa tulenjohto ei loppujen lopuksi ole – ainakaan, jos
mittauksessa käsisuuntakehäl-
Joona Haataja
Korpraali
Kuva: Satu Hujanen
Tulikomentoja
Kainuun vaaroilta
Saatuani tietää nelisen kuukautta sitten palvelukseen astuessani päätyväni Kainuun
tykistörykmenttiin,
tuntui
mielenkiintoiselta päätyä juuri
tähän aselajiin. Tykistöstä oli
piirtynyt mielikuvia lähinnä
sotafilmien ja tietokonepelien
kautta, joten odotin innostuneena tulevaa koulutusta. Kukapa ei haluaisi ampua taistelukenttien kuningattarella tai
nähdä raivokkaita räjähdyksiä.
Viimeisien kuukausien aikana on tullut selväksi, miten
vaativa aselaji tykistö on – onnistuminen varmasti palkitsee.
Tuskin kenelläkään kävi aluksi
mielessä, kuinka monimutkaisesta järjestelmästä on lopulta
kyse. Miten tykin ammus saadaan oikeaan osoitteeseen aina
tulenjohtopaikan tähystyksestä viestiverkon kautta tuliasemaan ja lopulta maaliin?
Tulenjohdon aliupseerikurssilla aloitin Kainuun prikaatissa
lähes neljänkymmenen muun
varusmiehen kanssa. Kainuun
ruskaiset vaaramaisemat ovat
tulleet tutuksi uudesta näkökulmasta. Entinen marjamaasto saattaa olla nyt kuviteltu
taistelukenttä. Kainuulaisena
varusmiehenä kotiseudulla palveleminen on ollut mielekästä:
ympäristö on entuudestaan tuttua ja maastoharjoituksissa siihen on voinut tutustua entistä
paremmin.
Maastoharjoituksissa Kajaanissa on ehkä eniten hajottanut jatkuva tulenjohtopaikan perustaminen ja aamuvarhainen purkaminen. Näihin pitää kouluttajien mukaan
saada rutiinia, joten niitä toistettiin harjoituksissa päivit-
täin. Univajetta kertyi toisessa
maastoharjoituksessa reilusti,
kun yöunet jäivät parhaimmillaan neljään tuntiin. Oman
haasteensa koulutukseen tuo
Kainuun pimeä syksy. Tulenjohtopaikka on parasta perustaa nopeasti ennen pimeyden
laskeutumista, muuten homma vaikeutuu huomattavasti.
Lokakuun
alkupuolella
järjestettyjä lyhytkanta-ammuntoja kevyellä kranaatinheitinjoukkueella odotettiin
pitkään. Vihdoin päästiin kokeilemaan tulenjohtoa oikeilla ammuksilla. Ei ollut yllätys,
että tulenjohtoa harjoiteltiin
paljon ennen varsinaisia kovapanosammuntoja. Eihän meitä päästetty rynnäkkökiväärinkään kanssa ampumaradalle heti ensimmäisenä päivänä.
”Koulussa herätys, miehet
ja naiset ylös punkista, valot
päälle, ovet auki. Aamuliikuntaan siirtymiseen aikaa seitsemän minuuttia. Hyvää huomenta, koulu!” kajahtaa kaiuttimista aamukuudelta. Yönsä
hyvin levänneet oppilaat nousevat vaihtamaan tuttuihin liikuntavarusteisiinsa ja valmistautuvat aamuliikuntaan. Tämän jälkeen aamupala maistuu jokaiselle. Aliupseerikoulussa alkaa uusi päivä ja uudet
kujeet. Viesti-, tulenjohto- ja
tuliasemalinjojen oppilaat siirtyvät kukin omien aselajiensa harjoitusten pariin. Omien
aselajiopintojen lomassa oppia
Tulikomentoja 4/2012
saadaan myös johtamisen taitoon. Johtaminen on osa arkea aliupseerikoulussa – sitä
tapahtuu joka päivä niin oppilasesimiehen roolissa kuin
erinäisten harjoitusten aikana
ryhmänjohtajan tehtävissä.
Tärkeänä osana oppimista ja AUK:a ovat maastoharjoitukset, joilla kaikki pääsevät
harjoittamaan itseään ja soveltamaan opittuja asioita käytäntöön. Kaikki kolme koulutushaaraa toimivat yhtenäisinä ja
toisistaan riippuvaisina. Johtamisen kokemus saadaan, kun
vertaisista valitaan yksi henkilö ryhmänsä johtajaksi ja hän
määrää jokaiselle oman tehtä-
Kuva: Puolustusvoimat
AUK
Kulissien takana
vän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ryhmänjohtajan työ
ei ole pelkkää huvia ja komentamista, vaan hän pitää myös
huolen siitä, että työ edistyy ja
aikamääreissä pysytään.
Kovan päivän jälkeen leireillä uupuneet oppilaat siirtyvät telttoihin lepäämään,
teltassa odottavat listat kipi-
nävuoroista sekä erilaisista vastuullisista tehtävistä. Ensimmäinen kipinä istuu paikalleen, kun kamina on saatu syttymään. Ennen kuin oppilaat
kätkeytyvät makuupusseihinsa nukkumaan kerrataan iltapalan lomassa kaikki päivän
hyvät ja hauskat tapahtumat.
Kun oppilaat lopulta hiipuvat
uneen ja kipinä jää yksin vartioon, vallitsee teltassa hiljaisuus.
Aliupseerikoulun vapaaajan jokainen käyttää kuten
itse haluaa. Käydään saunassa,
kuntoilemassa, sotkussa munkilla tai tilataan pitsa kasarmille nautittavaksi hyvässä seurassa. Joskus on hyvä irtautua
kasarmilta ja lähteä joukolla
viettämään rentouttavaa iltaa.
Henriikka Helpiölä
Tykistöprikaati, oppilas
5
Ohi on 270 vuorokautta
Korpraali Miika Laihosen ajatuksia
varusmiespalveluksen varrelta
Tykistöprikaatin Kilta ry muisti stipendillään lokakuussa
Tykistöprikaatista kotiutunutta, esikuntapatterin sääjaoksessa
palvellutta korpraali Miika Laihosta.
Miika Laihonen on 20-vuotias ja kotoisin Parkanosta, vaikka asuukin tällä hetkellä opiskelujen vuoksi pääsääntöisesti
Turussa. Miika jatkoi reserviin
siirryttyään biologian opintojaan Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä
tiedekunnassa.
Miikalle oli selvää jo alusta
lähtien, että hän tulisi suorittamaan varusmiespalveluksensa juuri Tykistöprikaatissa. Se
on myös Parkanoa lähin varuskunta. Päätöstä palveluspaikan valinnasta tukivat myös
hänen jo palveluksen suorittaneilta kavereiltaan kuulemansa myönteiset kokemukset
Niinisalosta.
Aliupseerikouluun
kannattaa hakea, jos
siltä tuntuu
Astuessaan palvelukseen Miikalle oli vielä epäselvää, mihin
tehtävään hän hakisi. Sääpuoli
oli kuitenkin vahvasti mielessä yhtenä vaihtoehtona. Miika totesikin, että oli hienoa
päästä tekemään jotain erikoisempaa, koska kerranhan sitä
varusmiespalvelus vain suori-
tetaan. Aliupseerikouluun
hän päätti kuitenkin olla hakematta, vaikka olisikin varmasti ollut mielenkiintoista
ja haasteellista päästä toimimaan ryhmän- tai joukkueenjohtajana. Vuoden palvelusaika ei kuitenkaan valintoja tehdessä tuntunut sopivan siviilielämässä itselle mietittyihin aikatauluihin. Miika arveleekin,
ettei ole ainoa, jolle pidempi
palvelusaika on ollut kynnyskysymys pohdittaessa AUK:un
hakeutumista. Toisaalta näin
jälkeenpäin ajatellen nuo kolme lisäkuukautta olisivat varmaan kuluneet nopeasti. Miika kannustaakin kaikkia itseensä uskovia miehiä ja naisia hakeutumaan AUK:un, jos
yhtään siltä tuntuu. Toisaalta
miehistötehtävissäkin on paljon saavutettavaa.
Sotilaan arki tuntui
aluksi haasteelliselta
Miikan koki palveluksessa
haasteellisimmaksi sotilaan arkeen tottumisen. Myös fyysinen ja välillä henkinenkin rasitus painoivat aluksi, mutta
niitä oppi sietämään suhteellisen nopeasti. Parhaita aikoja
palveluksessa olivat ne samaan
koulutushaaraan kuuluvien
palvelustovereiden kanssa vie-
tetyt jälkikoulutuskauden päivät, jolloin oma paikka järjestelmässä oli jo käynyt tutuksi.
Miika sanoo, että ystävyyssuhteita muodostuu väkisinkin,
kun kaikki ovat niin sanotusti ”samassa veneessä”. Se, että
mukana on palvelustovereita,
auttaa jaksamaan raskaimmissakin taisteluharjoituksissa.
Säämiehen koulutus
Kaikille yhteisen peruskoulutuskauden jälkeen seurasi säämiehistökurssi, jonka tarkoituksena on opettaa kaikki säämiehen perustaidot. Neljässä
viikossa käydään läpi sää- ja
pilvioppia,
viestikoulutusta,
kalustokoulutusta ja Synopsääsähkeen laatimista. Opitaan
pääpiirteittäin, mitä säämies tekee maastossa ja miten sääasemaa pyöritetään. Todellisuudessa monet asiat sisäistetään
toistojen kautta vasta myöhemmässä vaiheessa palvelusta.
Säämiehet suorittavat myös vedynvaromääräyskokeen ja saavat näin vedynkäyttöoikeuden
puolustusvoimissa. Säämiehen
arkeen kuuluu sääasemalla joka neljäs viikko tapahtuva sääpäivystys, jonka aikana lähetetään Ilmatieteenlaitokselle
Synop-sääsähkeitä. Säämiehillä
on myös paljon harjoituksia ja
komennuksia, koska säämiehiä tarvitaan luotaamaan säätä aina ammuttaessa epäsuoraa
tulta. Komennuksia on ympäri
Suomea, joten säämiehenä pääsee todennäköisesti näkemään
muutakin kuin Niinisalon varuskunnan vieressä sijaitsevat
hiekkakankaat.
Mitä varusmiespalveluksesta jäi käteen?
6
Tykistöprikaatin kilta luovutti stipendin tunnustuksena hyvin suoritetustavarusmiespalveluksesta korpraali Miika Laihoselle Tykistöprikaatinkotiuttamisjuhlassa 5.lokakuuta. Stipendiä luovuttamassa olivat
Tykistöprikaatin esikuntapäällikkö evl Mikko Viitala ja Tykistöprikaatin
Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen. Kuva: Hannu Vettenranta.
Sotilaspassin ja komean palvelustodistuksen lisäksi palveluk-
sesta jäi elämän varrelle joukko elinikäisiä ystäviä ja hienoja
muistoja. Sotilaana oppi paljon
käyttökelpoisia tietoja ja taitoja, joita tarvitsee ehkä siviilielämässäkin. Sääpuoli toi myös
luonnontieteellistä lisäsivistystä, mikä täytyy biologian opiskelijalle tietysti katsoa eduksi. Puolustusvoimista jää myös
omaan elämään pysyvä asenne
toimia tehokkaasti, mistä on
varmasti hyötyä työelämässä.
Evästyksiä tuleville
varusmiehille
Miikan mielestä ennen palvelusta on hyvä huomioida,
että muun muassa hyvä fyysinen kunto tekee varsinkin
alkupalveluksesta huomattavasti kevyemmän ja miellyttävämmän. Henkisesti kannattaa varautua siihen, että elämä
on hyvin erilaista kuin mihin
kotona on tottunut. Kannattaa myös kysellä vanhemmilta
kavereilta heidän kokemuksistaan. Näin tietää jo osan siitä, mitä tuleman pitää. Omaa
jaksamistaan voi parantaa
myös asennoitumalla siten, että aikoo suorittaa palveluksensa kunnialla alusta loppuun.
Motivaatiota olisi hyvä olla
edes vähän. Ilman sitä palvelus voi tuntua hyvin raskaalta.
Mitään pelättävää ei ole. Lähes
kaikkihan vievät palveluksensa kunnialla loppuun saakka.
Siviilielämä kannattaa järjestää siten, että voi olla kuvioista pois tarvittaessa kokonaisen
vuoden. Autokoulun toinen
vaihe on esimerkiksi asia, joka
kannattaa hoitaa kuntoon ennen palvelusta.
Miikan kotiuttamisjuhlassa
pitämän puheen löydät sivustolta
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Puolustusvoimauudistuksessa on siirrytty toteutusvaiheeseen. Normaaliolojen ja poikkeusolojen organisaatiot
alkavat olla pääosin hahmollaan. Tehtäväkokoonpanot
ovat muotoutumassa ja käytännön henkilöstöhallinnon
toimenpiteet ovat käynnistyneet. Kuten edellisessä tervehdyksessäkin totesin, muutos koskee kenttätykistöä
muiden rinnalla.
Näkyvimmät muutokset ovat
Niinisalon
uusimuotoisen
koulutuskeskuksen perustaminen osana Porin prikaatin
valmiusyhtymää sekä Tykistökoulun johtosuhteiden ja
toiminnallisuuden muutokset. Palkatun henkilökunnan
määrä supistuu jonkin verran, ja tehtävien sijoituspaikkakuntia muuttuu. Muutos
koskettaa useita henkilöitä
sidosryhmineen. Uskon ja
toivon, että muutoksen aiheuttamista haasteista selvitään
pienin vaurioin hyvällä henkilöstöjohtamisella kuten aiemmissakin puolustusvoimien muutoksissa. Myönteistä
asiassa näyttäisi olevan ainakin se, että irtisanomisuhan
alaisia on huomattavasti ennakkokaavailuja vähemmän.
Niin, ja reilussa kahdessa
vuodessa asioilla on aikaa ja
taipumusta järjestyä.
Tykistön suorituskyvystä
vastaavana huoleni on tykistöllisen ammattiosaamisen
säilyminen. Aselajissamme
on järjestelmiä, joiden käyttö vaatii käyttöhenkilöstöltä syvää ja ehkäpä kapeaakin
osaamista. Tuo osaaminen on
saavutettu kovilla satsauksilla
ja kalliilla koulutuksella. Sitä
ei ole vara hukata. Tällä hetkellä näyttäisi tulevassa henkilökokoonpanossa löytyvän
tarvittavat erityistehtävät sekä henkilöstö, jonka osaaminen vastaa varsin hyvin tulevaisuuden tarpeita. Valppaana on kuitenkin oltava, jotta mahdolliseen kielteiseen
kehitykseen – osaamisvajeen
syntymiseen – kyetään rea-
Tulikomentoja 4/2012
goimaan riittävän ajoissa.
Vuoden 2015 jälkeenkin tarvitaan ammattitaitoisia ja hyvähenkisiä tykkimiehiä järjestelmien käyttäjinä. Tämä
koskee palkatun henkilökunnan lisäksi varusmiehiä ja ennen kaikkea reserviläisiä.
Kunto-ottelukilpailusta
luovutaan toistaiseksi
Henkilöstön ammattitaidon
ylläpitämiseen ja kehittämiseen on rajalliset resurssit.
Ensi vuodesta lähtien tykistön
täydennyskoulutusresurssien kohdennusperiaatetta tarkistetaan. Joukkoyksiköiden vastuuta lisätään ja
mahdollistetaan erityisvaatimusten huomioiminen. Tavoite on, että pääosa henkilöstöstä – erityisesti kokemattomimmat – saavat ohjattua lisäharjoitusta keskeisissä
järjestelmän käytön tehtävissä. Tärkeää koulutusta voivat
saada myös lähialueen reserviläiset. Kilvoittelullekin on
tässä sijansa. Koulutusresurssi vapautetaan luopumalla sinällään mielenkiintoisesta ja
arvostetusta valtakunnallisesta kunto-ottelukilpailusta ainakin toistaiseksi.
Tykistön kehittämishankkeet etenevät suunnitellusti
puolustusvoimauudistuksen
rinnalla. Keskeisimpinä ovat
raskaan raketinheitinjärjestelmän päivitystyö ja alueellisten tykistöjoukkojen johtamis- ja taistelunkestokyvyn
parantaminen. Kehittämishankkeet parantavat suorituskykyä, jota voidaan hyödyntää vuoden 2015 jälkeen
puolustusvoimien yhteisessä
vaikuttamisessa ja myös maavoimien uudistetussa taistelutavassa.
Maavoimien uudistettu
taistelutapa on ollut esillä
viimeaikoina monilla foorumeilla. Taistelutapa on eräs
keino kattaa maavoimajoukkojen vähenemisen tuomaa
suorituskykyvajetta. Vähemmällä on siis saatava aikaan
enemmän. Tutkimuksen tukema teoreettinen tausta on
olemassa ja ohjeistus syntymässä. Jonkin verran kenttäkokeiluakin on jo tehty ja
dokumentoitu. Paljon on
kuitenkin vielä tehtävää kaikilla aselajeilla. Tykistöllekin
on tulossa uusia jo tunnistettuja ja vielä eteen nousevia
haasteita. Esimerkiksi pyrkimys tulen käytöstä vaikuttamisen käyttöön tai torjuntatulesta aktiiviseen riittävien kertautuvien vihollistappioiden tuottamiseen vaatii
onnistuakseen käytännössä
muutakin kuin kirjaamisen
koulutus- ja toimintaohjeisiin.
Työtä tehdään jatkuvasti.
Materiaalinen valmius paranee vaihe kerrallaan ja osaaminen kasvaa kokemuksen
myötä. Tulevan vuoden Maavoimien vaikuttamisharjoitusta seuraava taisteluosaton
kokeiluharjoitus on merkittävä ponnistus. Harjoituksessa testataan ja tutkimusmenetelmin havainnoidaan
teorian ja käytännön vastaavuutta uudistetussa taistelussa. Tykistöllä on tässäkin
merkittävä osa. Odotan jo
nyt mielenkiinnolla saatavia
tutkimustuloksia, joiden perusteella voidaan tykistöjärjestelmänkin toimintaa tarkastella ja vakioida faktoihin
perustuen.
Reserviläiset ovat tulevaisuudessakin tykistöjärjestelmän kivijalka. Toivottavasti henki ja tahto sekä osaaminen säilyvät uudistuksen
jälkeisessäkin ajassa. Edellä
mainittu joukkoyksiköissä
annettava alueellinen täydennyskoulutus lisää vapaaehtoisen
maanpuolustuskoulutuksen harjoittelumahdollisuuksia ja vastaa kentän
tarpeisiin. Käytännössä tarvitaan puolustusvoimien ja
maanpuolustuskoulutuksen
toimijoiden aktiivista vuoropuhelua.
Näillä ajatuksilla yhdessä
eteenpäin. Toivotan kaikille
tykki- ja heitinmiehille, palveluksessa ja reservissä, kunnollista alkutalvea ja mielenkiintoista tulevaa vuotta.
Eversti Esko Hartikainen
7
Viestimuseon siirtyminen Hämeenlinnaan:
Uusi mahdollisuus ylläpitää
historiaa ja perinteitä
SEPPO URO
Osana sotilasmuseotoiminnan rationalisointia Riihimäellä toimiva
Valtakunnallinen Viestimuseo päätettiin runsas vuosi sitten siirtää Hämeenlinnaan.
Päätös otettiin vastaan museota pääasiassa vapaaehtoisin talkoovoimin ylläpitävässä Viestikiltojen liitossa ristiriitaisin tuntein. Riihimäen kaupungin ja Riihimäen
viestivaruskunnan nähtiin menettävän mielenkiintoisen ja hyvää palautetta saaneen esittelykohteen. Ensijärkytyksen hälvettyä muuttoa Hämeenlinnaan on alettu
pitää myös mahdollisuutena, sillä vapaaehtoisen harrastajajoukon ikääntyminen
ja VKL:n niukat taloudelliset voimavarat on nähty jo jonkin aikaa uhkana museon
toiminnan jatkuvuudelle ja kehittämiselle.
Seppo Uro tutkimassa kirjastonsa aarteita.
Muuttovalmistelut käynnistettiin rivakasti jo vuonna 2011
VKL:n hallituksen ja museonhoitaja Heikki Torvisen
johdolla. Museotoimikunnan
lisäksi valmisteluihin on kuukausittain pidetyissä talkoissa
osallistunut useita kymmeniä
vapaaehtoisia kiltalaisia ja radioamatöörejä ympäri EteläSuomea. Heidän avullaan on
järjestelty
muuttokuntoon
museon
materiaalivarastoja sekä kirjallisuutta, arkistoa
ja valokuvakokoelmia. Viime
vuonna aloitettiin myös museon hallussa olevan materiaalin digikuvaaminen, johon
8
saatiin apua Viestirykmentin mediavarusmiehiltä. Tänä
syksynä Viestikiltojen liitolle
myönnettiin määräraha kahden museoalan ammattilaisen
palkkaamiseksi muun muassa
materiaalikirjanpidon tarkistamista varten.
Sotilasradioamatööriasema OI3SVM avattiin
Hämeenlinnassa jo
kesäkuussa
Ensimmäinen muuttokuorma
matkasi Hämeenlinnaan jo
toukokuun lopulla, kun museon vuonna 1993 perustettu sotilasradioamatööriasema
OI3SVM siirrettiin Linnankasarmille. Asemaa varten kunnostettiin tykkipihalla sijaitseva erillinen rakennus. Asema
aloitti toimintansa puolustusvoimien lippujuhlan päivänä
4.6.2012, ja sen hoitovastuu
siirtyi samalla Riihimäen Kolmosilta Hämeenlinnan Radioamatööreille. Syksyn kuluessa
myös useita kuormia muuta
viestimateriaalia on siirretty
Riihimäeltä Hämeenlinnaan.
Kuljetuksesta on huolehtinut
pääasiassa Viestirykmentti.
Uuden museon omistajaksi ja ylläpitäjäksi perustetussa
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseoyhdistys ry:ssä Viestimuseota edustavat Viestikiltojen liitto ry:n hallituksen
puheenjohtaja Risto Mäkelä ja varapuheenjohtaja Kaj
Kangas. Uuden yhdistetyn
museon ensimmäisen perusnäyttelyn käsikirjoitusta laatii kolmehenkinen työryhmä,
jossa viestihistorian asiantuntijana toimii Seppo Uro. Uuden museon perusnäyttelyn
tarkoituksena on kertoa tykistö-, pioneeri- ja viestitoiminnan kehityksestä alkaen Ruotsin vallan ajoista ja päätyen
nykyaikaan. Tutuiksi tulevat
viestialan tärkeimmät teknilliset keksinnöt ja niiden tulo
Suomeen, viestimenetelmien,
viestimateriaalin ja viestijoukkojen kehitys sekä viestitoiminta Suomen sodissa.
Varhaisimmista viestinnän
keinoista perusnäyttelyssä esitellään muinaiset vainovalkeat
sekä erilaiset akustiset ja optiset viestivälineet. Ensimmäisenä teknillisenä viestivälineenä nähdään optinen lennätin,
jollaisia käytettiin Suomessa
viimeksi Krimin sodan aikana.
Tärkeässä osassa ovat 1800-luvun suuret keksinnöt lennätin, puhelin ja radio, joiden
teknillinen kehitys ja päätyminen sotatoimien johtamisvälineeksi esitellään perusteellisesti. Mielenkiintoista nähtävää tarjoavat käytössä olleiden
kenttäviestivälineiden lisäksi
esimerkiksi viestikyyhkyjen
koulutusvälineet, kaukopartioradiot, kuuntelutiedusteluvastaanottimet ja suuntimot,
salakirjoitusvälineet ja neuvostojoukkojen radiomiinat. Museon harvinaisuuksista nähtäville tulee myös saksalaisten
strateginen
salakirjoituskone Enigma. Tämän hetkisten
suunnitelmien mukaan perusnäyttely tullee käsittämään
noin 70 erilaista viestivälinettä. Aika ajoin voidaan järjestää
myös vaihtuvia teemanäyttelyitä.
Yli 38 vuotta Riihimäellä
pääasiassa vapaaehtoisin voimin toiminut Valtakunnallinen Viestimuseo sulki ovensa yleisöltä elokuun lopulla.
Viestikiltojen liitossa uskotaan, että uusi yhdistetty Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo tarjoaa kävijöilleen ensi kesästä alkaen monipuolisen
ja mielenkiintoisen läpileikkauksen niin Suomen historiasta yleisesti kuin erityisesti näiden kolmen aselajin merkittävästä roolista niin sodan kuin
rauhan aikana. Museo haastaa
myös Hämeenlinnan seudun
viestireservin ja alan muun
henkilöstön mukaan mielenkiintoiseen harrastukseen uuden museon parissa.
Tykistöaselajin historia Museo Militariaan
Suomen Tykistömuseo päättää
toimintansa 31.12.2012. Vuoden 2013 alusta lähtien nykyisen Suomen Tykistömuseon
tiloissa aloittaa toimintansa
Museo Militaria, jonka näyttelyissä esitellään maamme tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien historiaa Ruotsin vallan
ajoista nykypäivään saakka.
Museo Militarian ylläpitäjäyhteisönä on Suomen Tykistö-,
Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry, jonka jäseninä ovat
Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajin Liitto ry sekä Viestikiltojen
Liitto ry. Nämä maavoimien
kolme keskeistä aselajia ovat
erinomaisella yhteistoiminnalla ja aselajihengellä saattaneet
museoidensa yhdistymisprojektin ensimmäiselle virstanpylväälle.
Monen mielessä on saattanut käydä ajatus: ”Nyt kun
oma Suomen Tykistömuseo lopettaa toimintansa, tykkimiesten historia ja kulttuuriperintö
varmaan hautautuu ja painuu
vähitellen unholaan.” Näin ei
ole käymässä, pikemminkin
päinvastoin. Museotoiminnan
harjoittaminen maassamme ei
ole niin kannattavaa toimintaa, että siitä saatavilla tuloilla pystyttäisiin kattamaan toiminnasta aiheutuvat menot.
Keskimäärin museon tuloilla
pystytään kattamaan noin 30–
40 % sen menoista. Loppuosa
menoista on katettava muilla tulomuodoilla. Näitä ovat
muun muassa museoiden valtionosuusjärjestelmän kautta
saatavat tuet, museoiden ylläpitäjäyhteisöjen tukirahoitus,
sotamuseotoimintaa harjoittavilla museoilla Sotamuseon
kautta saatavat tuet sekä yritysten, säätöiden, rahastojen ja
yksityisten henkilöiden myöntämät avustukset ja lahjoitukset.
Päivittäisestä uutisvirrasta
kuulemme ja näemme jatkuvasti koko yhteiskuntaa koskevista säästö-, leikkaus- ja tehostamistoimenpiteistä. Nämä samat tekijät vaikuttavat
myös kulttuuritoimintaan ja
sen osana olevaan museotoimintaan. Tykistö-, pioneerija viestiaselajien historian ja
kulttuuriperinnön vaaliminen
tulevina vuosina olisi käymässä taloudellisesti mahdottomaksi, ellei nyt tehtävää museotoimintojen yhdistämistä
olisi tehty. Ilman yhdistymistä
niin tykkimiesten, pioneerien
kuin viestimiestenkin kulttuuriperintö olisi hautautumassa
ja unohtumassa varsin nopeasti. Museotoimintojen yhdistäminen ei kuitenkaan saata asiaa ikuisesti turvattuun tilaan.
Tekemistä ja haasteita riittää
museotoiminnan talousasioissa jatkuvasti. Yhdistymisprojektin kautta kaikki kolme aselajia ovat saaneet talousasioissa
itsensä ”merkitylle väylälle” ja
navigointi kohti tulevaisuutta
on helpompaa.
Yhdistyksen
syyskokous
Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin
27.10.2012 Syvärannan Lottamuseolla Tuusulassa. Paikalla oli kymmenen yhdistyksen
jäsentä ja kolmesta jäsenyhdistyksestä viisi jäsenyhdistysten edustajaa. Kokouksessa
käsiteltiin sääntöjen mukaiset
asiat. Henkilövalinnoista todettakoon, että yhdistyksen
neuvottelukunnan erovuorossa ollut varapuheenjohtaja,
vuorineuvos Jukka Härmälä
valittiin kaudelle 2013–2014.
Vastaavasti erovuorossa ollut
yhdistyksen varapuheenjohtaja, filosofian maisteri Kari Vilamo valittiin uudelleen
kaudeksi 2013–2014. Hallituksen erovuoroiset jäsenet
Lars Collin, Kalevi Virtanen
sekä Raimo Kinnaslampi valittiin uudelleen toimikaudeksi 2013–2015. Yhdistyksen
kunniajäsenen Jouko Alasjärven, joka ilmoitti vetäytyvän-
sä hallituksesta, tilalle valittiin
hänen jäljellä olevaksi toimikaudekseen eli vuodeksi 2013
Jorma Sovinen. Jorma on
Lahden Seudun Tykistökilta
ry:n jäsen. Lisäksi kokouksessa
käsiteltiin ja hyväksyttiin yhdistyksen sääntömuutosasiat,
joiden perustana oli Suomen
Tykistömuseon
toiminnan
lakkaaminen vuodenvaihteessa 2012–2013. Uudistettuihin
sääntöihin palataan tarkemmin vuoden 2013 puolella.
Tykkimiesmitaliesitykset
Muistutan tässä lopuksi tykkimiesmitaliesityksistä. Annettujen ohjeiden mukaan esitykset tulee olla vuosittain päivämäärään 1.12. mennessä mitalitoimikunnalla.
Nähdään Suomen Tykistömuseolla 4.12.2012!
Kari Halonen
Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja
uutisia
Tykkimiehiä uusiin tehtäviin
Eversti Markku Myllykangas on
määrätty maavoimien suunnittelupäälliköksi Maavoimien esikuntaan,
missä hän on syyskuun alusta toiminut erityistehtävässä. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa
Tykistöprikaatin komentajana, apulaisosastopäällikkönä suunnittelu-
Tulikomentoja 4/2012
osastolla Maavoimien esikunnassa,
apulaisosastopäällikkönä operatiivisella osastolla Itäisen maanpuolustusalueen esikunnassa, esikuntapäällikkönä sekä reserviupseerikurssin johtajana Reserviupseerikoulussa. Hänet ylennettiin everstiksi
4.6.2008.
Everstiluutnantti Markku Hutka siirtyy henkilöstöosaston päälliköksi Maavoimien esikuntaan Mikkeliin. Hän toimii tällä hetkellä Kymenlaakson aluetoimiston päällikkönä Reserviupseerikoulussa. Aiemmin hän on toiminut mm. Karjalan Tykistörykmentin komentajana
ja tykistön tarkastajan toimistossa
Pääesikunnassa.
9
Pioneerimuseon juuret
ovat jo viime sotiamme
edeltävässä ajassa
AIMO HATTULA
Pioneeriaselajin Liitto ry (PAL) perustettiin vuonna 1975 selkeyttämään
aselajin yhdistystoimintaa. Tätä ennen tehtävää hoiti vuonna 1962 toimintansa aloittanut Pioneerikilta ry, jonka kotipaikka oli Koria. Sillä oli useita
alaosastoja eri puolilla Suomea. Liiton jäsenyhdistysten määrä kasvoi
nopeasti, kun entiset Pioneerikilta ry:n alaosastot itsenäistyivät ja rekisteröityivät.
Tänä päivänä Pioneeriaselajin
Liitto ry toimii 11 alueellisen
pioneerikillan, valtakunnallisen Suojelukillan ja valtakunnallisen
Pioneeriupseeriyhdistyksen
keskusjärjestönä.
PAL:n asioita hoitaa liittokokouksen valitsema johtokunta, johon kuuluvat puheenjohtaja, yksi edustaja jokaisesta jäsenyhdistyksestä sekä toimihenkilöinä pääsihteeri, rahastonhoitaja, Hakku-lehden
päätoimittaja/tiedotuspäällikkö, Pioneerimuseon johtaja,
koulutuspäällikkö ja Pioneerimuseosäätiön edustaja. Henkilöjäsenmäärä yhdistyksissä on yhteensä vähän yli 900.
Pioneeriaselajin Liitto ry liittyi
Maanpuolustuskiltojen liiton
eli MPKL:n jäseneksi vuonna
1993.
Kolme tärkeää
tukijalkaa
Pioneeriaselajin Liiton kiltatoiminnassa on kolme tärkeää
tukijalkaa: Hakku-lehti, perinnetoiminta ja koulutus.
Hakku-lehti on PAL:n
omistama
valtakunnallinen
aikakausilehti, joka toimii
PAL:n ja sen jäsenyhdistysten yhteisenä tiedotuskanava,
ylläpitää aselajissa palvelevan
henkilöstön ja erityisesti pioneeriaselajin reservin aselaji- ja
perinnetietoutta sekä aselajihenkeä. Varusmiehille Hakkulehti on ensimmäinen kosketuspinta reserviläistoimintaan
ja koko pioneeriaselajin asioihin. Lehti täyttää ensi vuonna
90 vuotta. Se on yhtäjaksoises-
10
ti ilmestyneenä maan vanhin
aselajilehti.
Perinnetoiminnassa
yksi tärkeä ajanjakso oli vuosina
1982–1995, jolloin Pioneeriaselajin Liitto sen Veteraanitoimikunnan ohjaamana keräsi,
tutki ja julkaisi tietoja pioneerien sodanaikaisista tapahtumista. Kootut tiedot julkaistiin erillisinä kirjoina ja artikkeleina Hakku-lehdessä. Perinnetoimintaa vauhdittivat liiton järjestämät vuotuiset kiltapäivät, jotka kiersivät eri pioneerikoulutuspaikkakunnilla
aselajin vuosipäivän viettoon
liitettynä. Parhaimmillaan 550
henkilöä osallistui 15 kertaa
vuosina 1982–1997 järjestetyille kiltapäiville. Veteraanien
iän alkaessa painaa osallistujamäärä putosi ja tapahtumat lopetettiin. 2000-luvulle tultaessa PAL keskitti voimavaransa
valtakunnallisen Pioneerimuseon uudelleen avaamiseen ja
sen ylläpitämiseen.
Korialta Miehikkälään
Pioneerimuseon juuret ovat
jo viime sotiamme edeltävässä ajassa, jolloin vänrikki Eero Eetu Saarisen aloitteesta Hakku-lehden huoneeseen
Korialla alettiin taltioida historiallisia esineitä. Nämä tuhoutuivat sotien aikana, mutta pioneeriaselajin johto antoi
jo sodan aikana käskyn säilyttää historian kannalta tärkeitä
esineitä, asiakirjoja ja valokuvia, Arvokkaita esineitä ovat
esimerkiksi suurten vesistöjen
yli rakennettujen kenttäsilto-
jen pienoismallit, joita tehtiin
samanaikaisesti siltojen rakentamisen yhteydessä. Pioneerimuseo saatiin rauhan tultua
avatuksi nopeasti jo vuonna
1945 Korialla. Museo toimi
Korialla lähinnä paikallisin
voimin vuoteen 1994 saakka,
jolloin Kymen Pioneeripataljoona siirtyi Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi Vekaranjärvelle. Vuodesta 1992 lähtien Pioneeriaselajin Liitto ja
paikalliset yhdistykset Korialla olivat selvittäneet Pioneerimuseon toimintaedellytyksiä Korialla tai jollain uudella paikkakunnalla. Kouvolan
kaupungin kanssa päästiin sopimukseen vuonna 1995. Raskas kalusto ehdittiin jo siirtää
Kasarminmäelle, mutta yllättäen Kouvola perui päätöksensä vuonna 1998. Monien
selvittelyjen jälkeen Pioneeriaselajin Liitto päätti vuoden
2000 lopussa Pioneerimuseon
uudeksi sijaintipaikaksi Miehikkälän.
Pioneeriaselajin Liitto jätti 11.4.2003 osana Miehikkälän ja Virolahden Salpakeskussuunnitelmia Kymenlaakson
liitolle hakemuksen Pioneerimuseon uudelleen käynnistäminen -hankkeesta. Pioneerimuseo avattiin suunnitelmien mukaisesti Miehikkälässä
1.7.2007. Museo on vähäisistä
henkilöresursseista huolimatta
pystynyt kehittämään kaikkia
toimivalta museolta vaadittavia osasektoreita. Museon perusnäyttely Miehikkälässä suljettiin 1.9.2012 ja loppuvuosi
Pioneeriaselajin Liitto ry:n puheenjohtaja Aimo Hattula.
käytetään kolmen aselajimuseon yhdistymisen vaatimiin töihin.
Puolustusministeriö siirsi
keväällä 2010 sotilasmuseotoiminnan ohjauksen Pääesikunnalle. Pääesikunta esitti
24.9.2010 pitämässään tiedotustilaisuudessa sotahistoriallisten erikoismuseoiden ja
niiden taustayhteisöjen edustajille uusia linjauksiaan, jotka sisälsivät muun muassa
esityksen Suomen Tykistömuseon, Pioneerimuseon ja
Viestimuseon yhdistämisestä
Hämeenlinnaan. Tältä pohjalta Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseoiden sekä niiden
taustayhteisöjen
edustajat
ryhtyivät nopeasti toimimaan
yhteisen integroidun museon
pystyttämiseksi Hämeenlinnaan.
Parhaimmillaan viisi
kurssia vuodessa
Koulutustoiminnan
tavoitteena on kehittää pioneeri- ja
suojelukoulutuksen
saaneiden reserviläisten koulutusmahdollisuuksia ja aktivoida
pioneerikiltoja toteuttamaan
aselajiin liittyvää koulutusta omilla alueillaan. Pääosin
koulutus toteutetaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseina ja yhteistyössä
MPK:n piiriorganisaatioiden
kanssa. Parhaimmillaan jäsenyhdistykset järjestävät viisikin
kurssia vuodessa. PAL:n johtokunnan koulutuspäällikkö
vastaa koulutuksen kehittämisestä ja ohjaamisesta.
Tykistöaselajin tulevaa
vapaaehtoistoimintaa visioidaan
”neljän tukijalan” mallille
Perinteet tärkeitä myös
tulevaisuudessa
Kun PAL:in vuotuiset kiltapäivät päättyivät, tilalle alettiin
suunnitella valtakunnallista
pioneerikoulutuksen saaneelle reserville suunnattua koulutustapahtumaa. Ensimmäinen uusimuotoinen pioneeritaitokilpailu ”pioneerijotos”
järjestettiin valtakunnallisen
pioneeri- ja suojelutaisteluharjoituksen yhteydessä vuonna
2000. Koulutustapahtumaa
kehitettiin edelleen pioneeriaselajin johdon kanssa. Sen nimeksi tuli Pioneeri- ja suojelujotos, jonka järjestelyvastuu
kiertää vuosittain jotossääntöjen mukaisessa järjestyksessä. Toteuttamiseen osallistuu
toimitsijoita ja partioita koko
maan alueelta.
Uskon, että meneillään olevan kolmen aselajimuseon yhdistämisellä saavutetaan nykyajan vaatimukset täyttävä museo, joka palvelee suurta yleisöä ja kehittää aselajien museotoimintaa uudelle tasolle.
Integroituminen yhdeksi museokokonaisuudeksi vaatii työtä sekä ammattilaisilta että vapaaehtoisvoimilta. Projekti on
kuitenkin joka tasolla edennyt
rakentavasti ja innovatiivisesti,
jolloin odotukset kiinnostavasta museosta ovat olemassa.
Haluan tässä yhteydessä esittää vilpittömät kiitokset yhteistyöstä kaikille kolmen museon henkilöstölle ja taustayhteisöjen edustajille.
Tulikomentoja 4/2012
Suomen Tykistömuseo päättää vuodenvaihteessa toimintansa itsenäisenä aselajimuseona. Tämä vaikuttaa osaltaan
Tykkimiehet ry:n tulevan toiminnan linjauksiin, sillä onhan Tykistömuseon ylläpito
ja kehittäminen ollut vuosikymmeniä Tykkimiesten toiminnassa keskeisellä sijalla ja
samalla ulospäin näkyvin toimintamuoto. Toki uusi aselajimuseo, Museo Militaria, edellyttää Tykkimiehiltä merkittävän taloudellisen panoksen
lisäksi voimavaroja olla aktiivisesti mukana uuden museon
kehitystyössä, erityisesti nyt
muutosvaiheessa. Asiantuntijat ovat sanoneet, että museo
on helpompi perustaa kuin ylläpitää – tästäkin meillä on kokemuksia.
Tykkimiehet ry:n hallituksessa
on visioitu tulevaa tykistöaselajin
vapaaehtoistoimintaa
”neljän tukijalan” mallille, jossa ovat mukana tykistöaselaji,
Suomen Kenttätykistön Säätiö, Tykkimiehet ry sekä tykistökillat/alaosastot. Tavoitteena
on löytää sellainen yhteisen
toiminnan muoto, jolla voimme ylläpitää mahdollisimman
hyvin tykistöaselajin perinteitä
sekä tykkimieshenkeä, kehittää ja lisätä tykistöaselajikoulutusta, tarvittaessa tuottaa
elokuvia ja järjestää matkoja sekä kustantaa oman aselajimme Tulikomentoja-lehteä.
Tavoitteena on luonnollisesti myös turvata toimintamme
taloudelliset resurssit.
Erityisesti
tykkimiestaitojen kehittämisen ja aselajikoulutuksen näen tärkeäksi,
sillä lähivuosina monellakaan
tykkimiehellä ei ole mahdollisuutta osallistua puolustusvoimien kertausharjoituksiin,
joita järjestetään kovin vähän.
Olen saanut palautetta, että
erityisesti nuoret tykkimiehet
ovat kiinnostuneita kehittämään aselajitaitojaan vapaaehtoisesti. Päteviä ja osaavia
kouluttajia tiedän laajasta joukostamme löytyvän riittävästi. Niinpä tykistöllisen kenttäkelpoisuuden ja aselajiosaamisen ylläpitoon tarvitaan
vapaaehtoista koulutusta, jota
on mahdollista järjestää muun
muassa MPK:n kursseilla. Ensin tosin pitää luoda vapaaehtoisen aselajikoulutuksen
nousujohteiset ohjelmat yhteistyössä MPK:n ja puolustusvoimien kanssa. Näiltä osin
selvitystyötä tehdään ja lähitulevaisuudessa tiedämme miten
etenemme.
Tykkimiehet ry:llä on tarkoitus järjestää ensi vuoden
alkupuolella ”neljän tukijalan” edustajille tilaisuus, jossa voimme yhdessä tutustua
visioomme ja pohtia yhteistä
etenemispolkua. Maanpuolustuksen eri osa-alueilla tapahtuu koko ajan liikehdintää ja
muutoksia, joten on tärkeää
löytää oman aselajimme vapaaehtoistoiminnassa yhteiset
näkemykset ja varmistaa aselajitoimintamme hyvä tulevaisuus. Yhdessä tykkimiesyhteisö on vahva ja kiinnostava toimija.
Harri Kainulainen
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
uutisia
RUK 241 on POHJANTÄHTI
Kurssin 241 oppilaskunnan hallitus on kokouksessaan 31.10.2012 valinnut kurssin
nimeksi ”Pohjantähti”
Suomalaiset sotilaat luottivat pimeinä
talviöinä Pohjantähteen suunnannäyttäjänä. Pohjantähden seuraaminen kuvastaa perimmäistä johtajuutta, vakaata uskoa ja horjumatonta luottamusta. Pohjantähteä on
kuvattu taivaan keskipisteeksi, pilariksi, jo-
hon taivaankansi tukeutuu.
k
Reserviupseeri
R
on taivaan tähdistä kirkkain; hän on joukkonsa tukipilari ja johdattaa sitä eteenpäin.
Pohjantähteä ympyröi timanttikaulakoruksi kutsuttu asterismi, jonka kirkkaimpana timanttina on Pohjantähti itse.
Reserviupseerikoulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki on vahvistanut kurssin 241
nimeksi Pohjantähti.
11
JTR:n komentaja evl Mika Holma:
Perinteet säilyvät,
vaikka nimi vaihtuu
TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA
Panssariprikaatissa toimivan Jääkäritykistörykmentin
perinteet ulottuvat kauas historiaan, sillä rykmentti
vaalii Jääkäripataljoona 27:ään 17. maaliskuuta 1916
perustetun haupitsijaoksen sekä Kevyt Patteristo 11:n
ja Raskas Patteristo 14:n perinteitä.
Rykmentin uusi komentaja hämeenlinnalainen everstiluutnantti Mika Holma uskoo, että vaikka rykmentin nimi puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä muuttuu Jääkäritykistö- ja Viestipataljoonaksi, pyritään Jääkäritykistörykmentin perinteet säilyttämään.
Rykmentin lippu sekä Jääkärimarssi kunniamarssina siis
ainakin säilyvät. Tulevassa organisaatiouudistuksessa myös
perinteiden merkitys korostuu
entisestään siten, että jokainen
joukko-yksikkö saa oman perinnehuoneen ja varusmiehet
vierailevat koulutuksen aikana
myös Panssarimuseolla ja Suomen Tykistömuseolla.
Paluu kotikonnuille
Siirtyessään Jääkäritykistörykmentin komentajaksi evl Mika
Holma palasi uransa alkuläh-
12
teille. 43-vuotiaalle evl Holmalle rykmentti on entuudestaan tuttu jo Jääkäripatteristossa vuosina 1987–1988
suoritetun
varusmiespalveluksen ajalta, joten Parolaan
palaaminen on vähän kuin
kotiinpaluu. Varusmiespalveluksensa jälkeen Holma jäi tulenjohtopatteriin ”kesävänrikiksi” ja palasi kadettikoulun
suorittamisen jälkeen takaisin Jääkäritykistörykmenttiin,
jossa hän toimi opetusupseerina ja varapäällikön tehtävissä sekä myöhemmin myös
Panssarikoululla panssaritulenjohtolinjan johtajana. Ennen lähtöään jatko-opintoihin
Maanpuolustuskorkeakouluun hän sai toimia myös
Tulenjohto- ja viestipatterin
päällikkönä. Niinpä Jääkäritykistörykmentin kasarmit ja
vaunuhallit ovat vielä tarkassa
Evl Mika Holma Panssariprikaatin perinnehuoneessa.
muistissa ja onpa komentajalla
tallessa 90-luvulta peräisin oleva BMP-1TJ-panssarivaunun
ajolupakin. Evl Holma siirtyi Jääkäritykistörykmenttiin
Puolustusvoimien Tiedustelukeskuksen Esikunnasta, jossa
hän toimi osastopäällikkönä
vuodesta 2010 alkaen. Uraan
mahtuu myös kriisinhallintatehtävä Kosovosta, jossa Holma toimi vuodet 2006–2007
Keskisen Taisteluosaston operaatiopäällikkönä.
Vahvuudet liikkuvassa
sodankäynnissä
Evl Holma näkee, että Jääkäritykistörykmentti on kenttätykistöyksiköistä yksi mielenkiintoisimmista jo kalustonsa
puolesta. Tulenjohto- ja haupitsipanssarivaunuja ei muista joukko-yksiköistä löydy, ja
rykmentin vahvuudet ovatkin
juuri modernissa liikkuvassa
sodankäynnissä. Koulutettavat pääsevät lähes päivittäin
kaluston kanssa tekemisiin. Yli
puolet varusmiehistä palvelee
kaksitoista kuukautta johtuen
teknisellä puolella saatavasta
erikoiskoulutuksesta.
Vuoden 2015 alussa rykmentin toimintaan tulee kuitenkin muutoksia Riihimäeltä
Jääkäritykistörykmenttiin siirtyvän yhden viestikoulutusta
antavan perusyksikön myötä.
Muutos on sinänsä radikaali,
että nykyisen kolmen koulutusta antavan peruskoulutusyksikön sijaan koulutusta antaa jatkossa neljä perusyksikköä. Näin koulutusjärjestelmäkin pitää miettiä kokonaan
uudelleen. Nyt koulutusta annetaan Kranaatinheitinkomppaniassa, Panssarihaupitsipatterissa ja Panssariviestikomppaniassa. Rykmentissä tuotettavat
joukot saavat näin tuliasema-,
tulenjohto-, viesti-, mittaus- ja
heitinkoulutusta. Lisäksi koulutetaan henkilöitä huollon eri
tehtäviin kuten panssarivaunujen asentajiksi. Myös Riihimäellä varusmiesten koulutus kuitenkin jatkuu. Vain osa
koulutuksesta, kuten ammunnat, suoritetaan jatkossa Parolassa tai Hätilässä.
Jääkäritykistörykmentissä
työskentelee tällä hetkellä 55
henkilöä. Uudistuksessa henkilöstön määrä kasvaa yli seitsemäänkymmeneen, kun nyt
Riihimäen Viestirykmentissä
palveleva henkilöstö siirretään
hallinnollisesti
Panssariprikaatin alle. Myös kouluttajien
määrä kasvaa tulevaisuudessa.
Jatkossa jokaista koulutettavaa
joukkuetta kohti on kaksi kouluttajaa. Näin voidaan taata entistä parempi koulutustulos.
Jääkäritykistörykmenttiin
astuu palvelukseen kahdesti
vuodessa noin 300 alokasta.
Uudistus tuo koulutukseen
lisää noin 100 varusmiestä.
Tällä hetkellä Jääkäritykistörykmenttiin hakeudutaan
palvelukseen pääsääntöisesti
Helsingistä, Kanta-Hämeestä
ja Pirkanmaan alueelta. Myös
jatkokoulutusmahdollisuudet
ovat hyvät, sillä koulutettavilla on mahdollisuus hakeutua
joko Panssari-RUK:un Panssarikoululle, jossa toimivat
panssaritulenjohto- ja pans-
Tulikomentoja 4/2012
sariviestilinjat, tai Haminaan,
jossa koulutetaan muun muassa kranaatinheitinyksiköiden
joukkueenjohtajat.
Komentaja Holman mukaan Rykmentin jatkuvuuden
säilyttämisessä varmin tapa
on pitää koulutus jatkossakin
korkeatasoisena. Joukkokoulutuskauden eri harjoituksissa mitataan varusmiesjoukon
osalta, onko koulutustavoitteisiin päästy. Viime vuosina rykmentin varusmiehet ovat menestyneet näissä mittauksissa
erittäin hyvin. Tammikuun
saapumiserän koulutustavoitteet kartoitetaan jatkossa toukokuulla Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärvellä. Heinäkuun saapumiserä
pääsee näyttämään kykynsä
syksyllä mekanisoidussa harjoituksessa Niinisalossa. Rovajärven harjoituksen ajankohta
on siirretty toukokuulle johtuen varusmiespalveluksen lyhenemisestä kahdella viikolla.
Holma kuitenkin vakuuttaa,
että molemmat saapumiserät
saavat jatkossakin yhtä hyvän
koulutuksen huolimatta siitä,
että Rovajärven harjoitus kohdentuu jatkossa vain toiseen
saapumiserään.
Remontin jälkeen
kasarmista saadaan
entistä toimivampi
Tällä hetkellä komentaja Holma on evakossa Panssariprikaatin esikunnassa, sillä Jääkäritykistörykmentin vuonna
1982 rakennettu kasarmi on
parhaillaan remontin keskellä. Kasarmin ilmastointi, seinät, salaojitus ja muun muassa
jo huonoon kuntoon menneet
pesu- ja saniteettitilat uudistetaan kokonaan vuoden 2013
loppuun mennessä. Haasteellisen remontista tekee se, että
rykmentissä palvelevat varusmiehet asuvat tiloissa myös remontin aikana.
Komentaja evl Mika Holma uskoo, että jatkossakin tykistön merkitys ja oma rooli
säilyvät Panssariprikaatin osana. Monista muutoksista huolimatta komentaja suhtautuu
rykmenttinsä tulevaisuuteen
myönteisesti.
uutisia
Uudistetun taistelutavan
joukot, niiden varustaminen
ja joukkotuotanto
Jalkaväen taistelu uudistuu osana maavoimien taistelutavan uudistamista. Kokonaisvaltainen uudistus koskettaa yksittäistä taistelijaa, jalkaväen joukkorakenteita,
taktiikkaa ja taistelutekniikkaa, materiaalia ja koulututusta.
Uudistus tuo jalkaväelle selkeästi aiempaa laajemman
keinovalikoiman sekä joustavuuden käyttää koulutettuja
joukkoja monipuolisesti. Vaikka tulevaisuuden taistelukenttä mielletään usein tietojärjestelmäpohjaisten asejärjestelmien väliseksi kamppailuksi, joutuu iskuportaan taistelija kohtaamaan vihollisen asevaikutuksen ja vastustajan
lähietäisyydeltä. Jalkaväen taistelu kulminoituukin entistä
enemmän yksittäisen ihmisen tilannetietoisuuden, liikkuvuuden ja tulivoiman ympärille. Voidaan puhua yksittäisen taistelijan taistelutilan hallinnasta.
Uudistetun taistelutavan joukot
Sodan kuvan ja taistelutavan muutokseen liittyen on maavoimien joukkorakenteita uudistettu vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksia. Maavoimien joukot
jaetaan käytettävyyden mukaan operatiivisiin, alueellisiin
ja paikallisjoukkoihin. Alueelliset ja paikallisjoukot muodostavat maavoimien joukkorakenteen rungon, jolla varmistetaan, että koko maata voidaan puolustaa. Näillä joukoilla luodaan pohja maahyökkäyksen torjuntakyvylle sekä operatiivisten joukkojen toiminnalle.
Maavoimat Jukolan viestin
pääyhteistyökumppaniksi
Maavoimat ja Jämsä-Jukola 2013 allekirjoittivat yhteistyösopimuksen koskien ensi vuoden Jukolan viesti -tapahtumaa.
Sopimuksen allekirjoittivat maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi ja Jämsä-Jukolan
kilpailunjohtaja Jaakko Lajunen 23.10. Maavoimien esikunnassa.
Puolustusvoimat on Jukolan viestin pääyhteistyökumppani. Jämsässä 15.–16.6.2013 järjestettävän Jämsä-Jukolan tuen yksityiskohdista ja toteutuksesta vastaa Pioneerirykmentti yhteistyössä Viestirykmentin ja Länsi-Suomen
Huoltorykmentin kanssa.
13
Lyhennelmä Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja,
vakuutusneuvos Harri Kainulaisen puheesta
Tykistöprikaatin Kilta ry:n vuosijuhlassa
13.10.2012
KUVAT: AKI KINNUNEN JA HANNU VETTENRANTA
Puheenjohtaja Harri Kainulainen
on huolissaan puolustusvoimien
kehitysnäkymistä vuoden 2015
jälkeen. Tekeillä olevassa uudessa
puolustuspoliittisessa selonteossa
tulee varmistaa puolustusvoimien
resurssien nousu alentuneesta nykytasosta niin, että puolustusvoimien toimintakyky sekä vahva maanpuolustustahto voidaan varmistaa
tulevaisuudessa. Ellei resursseja
pystytä nostamaan, on uhkana
Suomen turvallisuuden ja puolustuskyvyn selvä heikentyminen.
”Odotan poliittisilta päättäjiltä ryhtiä”
”Odotan poliittisilta päättäjiltä ryhtiä tehdä isänmaallisia päätöksiä käsitellessään
puolustuspoliittista selontekoa sekä päättäessään tulevaisuuden puolustusmäärärahoista. Jos määrärahojen kasvu hiipuu,
asiantuntijoiden mukaan koko maan puolustaminen ei todennäköisesti enää onnistu, ja yleinen asevelvollisuus uhkaa rapautua, kun koko ikäluokkaa ei voida enää
kouluttaa. Perinteinen suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä on kautta aikojen
ollut suomalaisen maanpuolustustahdon
sekä maanpuolustuskyvyn selkäranka. Lisäksi se on varsin kustannustehokas. Ei
pidä myöskään väheksyä yleisen asevelvollisuuden kasvatuksellista ja yhteiskunnallista merkitystä eri yhteiskuntaluokista tuleville nuorille. Yleisen asevelvollisuuden
lopettamispäätökset Ruotsissa ja Saksassa
ovat hyvin muistissa. Ensi tammikuussa
on kansanäänestys Itävallassa yleisestä asevelvollisuudesta”, totesi Kainulainen.
14
Kainulainen esitti kysymyksen: ”Onko
virtaviivaisempi järjestökenttä tulevaisuudessa toiminnallisesti ja taloudellisesti nykymallia parempi ja helpompi kumppani
puolustusvoimille? Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on hyvä esimerkki toimivasta yhden luukun mallista puolustusvoimien ja vapaaehtoistoimijoiden välillä.
Valitettavasti meillä ei ole käytössä Kodinturvaa tai vastaavaa muiden pohjoismaiden ja Viron tapaan. Näillä organisaatioilla on merkittävä rooli kokonaisturvallisuuden kehittämisessä.”
”Maanpuolustusjärjestöillä on samoja toimintaperiaatteita ja jäseniä sekä
päällekkäistä, jopa kilpailevaa toimintaa.
Maanpuolustusväen itse, saati ulkopuolisten on vaikea hahmottaa laajaa järjestökenttää ja maanpuolustusjulkaisujakin
on hyvän matkaa toistasataa. Järjestöjen
talous- ja jäsenresurssit eivät lisäänny tulevaisuudessa. Käy jopa päinvastoin – jae-
Tykistöprikaatin Killan vuosijuhla järjestettiin perinteisesti Tykistöprikaatin varuskuntakerholla 13. lokakuuta. Kuvassa etualalla Tykistöprikaatin komentaja
ev Pertti Lahtinen vierellään Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Kalervo
(Kalle) Salonen.
taan niukkuutta. Järjestöjohtajien kannattaa nyt ajoissa rohkeasti tarttua tulevaisuuden haasteisiin ja selvittää yhteisen vahvan
maanpuolustusjärjestön
perustaminen,
jossa toimitaan yhdessä riippumatta sotilasarvosta, aselajista tai sukupuolesta. Hyvänä esimerkkinä käy hyvin suomalainen
liikunnan järjestökenttä, jossa voimavaroja on koottu menestyksellisesti yhden suuren katto-organisaation alle, kun ymmärrettiin tavoitteiden olevan rakenteita tärkeämmät”, vertasi Kainulainen.
Kainulainen visioi myös koko tykkimiesyhteisön toiminnan lähivuosien tulevaisuutta, josta kerrotaan tarkemmin toisaalla tässä lehdessä puheenjohtajan palstalla. Lisäksi hän kertoi Suomen Tykistömuseon toiminnan päättymisestä tämän
vuoden lopussa sekä uuden integroidun
Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseon, Museo Militarian toiminnan aloittamisesta
ensi vuoden alussa.
Tykistöprikaatin Killan varapuheenjohtaja Orvo Haavisto lausui
juhlan päätössanat.
Juhlassa esiintyi Kankaanpään Korsutöpinä.
Juhlassa kuultiin myös Satakunnan Sotilassoittokunnan
esityksiä. Soittokuntaa johti kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalo.
Evl Matti Soinille luovutettiin juhlassa puolustusministerin myöntämä kilta-ansiomitali. Matin vierellä puoliso
Sirkka Soini.
Juhla päättyi komeasti yhdessä laulettuun Vaasan
marssiin.
Kilta laski perinteisesti seppeleen ennen vuosijuhlaansa talvisotaan lähdön muistomerkille.
Seppelettä laskemassa olivat TykPr:n komentaja ev Pertti Lahtinen, Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen ja Antti Paajanen.
Tulikomentoja 4/2012
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2013 merkkipäivät pyydetään toimittamaan
ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229.
Numeron 4/2012 aineistopäivä on 16.1.2012 ja ilmestymisviikko 8.
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 12/2012 pidetään 14.11.2012 klo 13.00 alkaen. Kokouspaikka Döbelninkatu 2, 00260
HELSINKI
Hallituksen kokous 13/2012 pidetään 18.12.2012 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Kerhoravintola Seiska, Suomenkasarmi rakennus 7, 13130
HÄMEENLINNA (Käynti Vuorikatu
22:n portista). Kokouksen jälkeen nautitaan joululounas klo 12.00 alkaen.
Hallituksen kokous 1/2013 pidetään
16.1.2013 klo 12.00 alkaen. Kokouspaikka Museo Militaria, Linnankasarmi, 13100 HÄMEENLINNA.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050
62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi.
Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16
A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575
9966, [email protected]
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho
ry ja Uudenmaan
tykistökilta ry
Tulevia tapahtumia:
Kaikille avoin esitelmätilaisuus: Maavoimien taistelutapa uudistuu
Aika: Torstai 22.11.2012 klo 17.30– 19.00
Paikkana: Maanpuolustusjärjestöjen auditoriossa (osoite Töölöntorinkatu 2)
- onko kyseessä todellinen muutos vai pelkästään uusi tapa ryhmitellä laatikoita?
- millaisia kokemuksia ja odotuksia taistelutavan muutokseen kohdistuu?
- kuinka eri aselajien (ml. tykistö) käy uudessa taistelutavassa?
16
Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin on vastaamassa Maanpuolustuskorkeakoulun
johtamistaidon
opettaja, yliluutnantti Antti Vasara.
Kahvitarjoilu!
Lisätietoja Pekka Vasara (pekka.vasara(at)
luukku.com)
YHDISTYSTEN VUOSIKOKOUS
Aika: Torstai 22.11.2012 esitelmätilaisuuden jälkeen
Paikka: Maanpuolustusjärjestöjen auditoriossa
Käydään läpi vuoden 2011 toiminta,
tilinpäätös sekä äänestetään seuraavan
vuoden hallituksen kokoonpanosta.
Kaikki jäsenet ovat tervetulleita!
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312
0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi.
Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)
nordea.com.
Killan verkkosivut: ww.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykisto.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500
Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at)
jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800
Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400
480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi.
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu
19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen,
Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani,
mp 0400753865, antti.laakkonen(at)
gmail.com, jäsensihteeri Ville Tuovinen,
Prikaatintie 164 rak 1 C 15, 87500
Kajaani, mp 050 4300 508, vtuovi(at)
gmail.com,
rahastonhoitaja
Tapio
Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100
Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.
vaisanen(at)upm-kymmene.com
Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, ilmoita
asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Syyskokous ja Karjalan tykistörykmentin perinnepäivä 2.11.
Syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan
Vekaranjärvellä rykmentin perinnepäivänä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen
kiltalaiset osallistuivat KARTR:n perinnepäivän juhlallisuuksiin.
Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen 7.11.
Kiltalaiset tutustuivat mm. raketinheittimien ammuntaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä.
Tulevia tapahtumia:
Hallituksen
järjestäytymiskokous
16.1.2013
Killan hallitus pitää järjestäytymiskokouksen 16.1. Kouvolassa. Kokouksessa valitaan hallituksen toimihenkilöt eri vastuutehtäviin.
Kiltaretki Mikkeliin 9.2.2013
Kilta järjestää lauantaina 9.2. vuoden ensimmäisen retken Mikkeliin yhteistyössä Mikkelin seudun Tykistökillan kanssa.
Vierailukohteena on mm. Viestikeskus
Lokki. Bussikuljetus Kouvola – Lappeenranta – Mikkeli. Tarkemmat tiedot retkestä joulukuun (2/2012) Karjalan Prikaatin
Kilpi -lehdessä ja killan kotisivuilla.
Vierailu Uttiin 6.3.2013
Tutustumme Utin helikopteritoiminnan
historiaan Helikopterikillan perinnetiloissa Suomen Tykistönpäivänä 6.3. klo
18.00. Ilmoittautumistiedot myöhemmin.
Kilta Facebookissa
Karjalan
Tykistökilta
löytyy
nyt
myös Facebookista.Käy katsomassa ja
tykkäämässä
http://www.facebook.com/
KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts
Lisää tulevista tapahtumista
Tulevista tapahtumista lisää tietoa myös
Karjalan Prikaatin Kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi
Kiltatuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA, osoite Kievarinkatu
5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita
voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen,
Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040
592 4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi.
Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie
4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496,
juha.turkki(at)pp.inet.fi,
Yleissihteeri Sini Timonen, Valimontie 21-23 D
43, 45100 Kouvola, mp 040 755 0575,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi,
Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1
B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)
karjalantykistokilta.fi.
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.
KILLAT ESITTÄYTYVÄT -sarja:
Karjalan Tykistökilta ry:n esittely tässä
lehdessä sivulla 22.
Tulikomentoja 4/2012
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Jouko Mattila, Pihlajatie
6, 15240 Lahti, mp 045 78407299,
jimatti(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja
Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17,
17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi.
Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B 9,
15510 Nastola,mp 0400 494572, olli.
eerola(at)meubeltra.fi . Rahastonhoitaja
Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27,
15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.
korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana
toimii varapuheenjohtaja Ari Sausta.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Risto
Pöntinen,
Mankalintie 10, 50200 Mikkeli,
050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.
fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen,
Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli,
044 055 5195, alpoe.leinonen(at)
gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen,
Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp
040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.
fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen,
Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp
0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.
com. Killan kotisivut ovat osoitteessa
www.mikkelintykistokilta.fi
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050
5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762
407, johannes.ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk
(08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.
suomi.net
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
KEVÄTKOKOUS pidetään ke 20.2.
klo 18:00 alkaen Riihimäen sotilaskodin yläsalissa.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi,
mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www.gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori,
mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi.
Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)
suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Kilta löytyy myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä
17
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100
572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.
Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk
(02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri
Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43
B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.
niemenmaa(at)fudoshin.fi.
Killan verkkosivut:
www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 0400-78
0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048
230, reino.heininen(at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400 653 733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.
fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E,
24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.
Porin Seudun Tykistökilta, tapahtunutta: Vuosia jatkuneen perinteen mukaisesti Porin seudun
tykkimiehet laskivat 13.10. kukkalaitteen porilaisten tykille. Päivämäärä on Porin Seudun
Tykistökillan perinnepäivä. Tuolloin vuonna 1939 seudun tykkimiehet lähtivät ylimääräiseen
harjoitukseen ja edelleen talvisotaan. Kuva: Vesa Niemenmaa.
pansio(at)suomi24.fi. Killan verkkosivut:
www.turunseuduntykistokilta.com
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt
(03) 5124600, mp 0500-631431, matti.
niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta järjesti sääntömääräisen syyskokouksensa
22. lokakuuta ”Suomen
suurimmassa autokoulussa”
eli Tykistöprikaatin ajoneuvokoulutuskeskuksessa.
Kuvat: Hannu Vettenranta
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska,
Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp
044 021 0549, mpt 0405244373,
sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja
Arvo Hakamaa ,Ruukintie, 60120
Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti
Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki,
Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55,
60120 Seinäjoki, mp 0400 666343,
aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi
Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437,
samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan
ylläpitämillä
sivuilla:
http://kotisivu.
dnainternet.net/safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578
7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29
A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420,
esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)
gmail.com
18
Tapahtunutta:
Kankaanpään Seudun Tykistökilta järjesti
sääntömääräisen syyskokouksensa 22. lokakuuta ”Suomen suurimmassa autokoulussa” eli Tykistöprikaatin ajoneuvokoulutuskeskuksessa. Kokouksen alussa ltn
Jouni Salmela kertoi puolustusvoimien
raskaan ajoneuvon koulutuksesta. Kokouksessa killan Puheenjohtajaksi valittiin
edelleen Hannu Vettenranta. Killan hallitukseen valittiin uudelleen erovuorossa olleet Esko Isohannu, Lasse Leppiniemi,
Matti Teelmäki ja Matti Lappalainen.
Lisäksi hallituksessa jatkavat työskentelyä kauden 2012–2013 Pauli Huhtamaa,
Kalervo Kinnari ja Pekka Termala.
Kuvat: Hannu Vettenranta
Mittamies- ja
Topografikilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701
1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri
Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A
4, 33540 Tampere, mp 040 510 2400,
veikko_r(at)hotmail.com
Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.htm
Mittamies- ja Topografikillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 523
9282, perttiposo(at)luukku.com. Pori: Eija
Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18
A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.
koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.net.
Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580
2400, veikko_r(at)hotmail.com. Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800
Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)
netti.fi.
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5,
38841 Niinisalo, p. (02) 99 800 (vaihde)
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050
3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)
horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040
7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi
Jäseneksi ilmoittautuminen
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 4/2012
Kokonaisturvallisuuden
tietopaketti verkossa
Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen
kokonaisturvallisuudesta -kirja sekä sitä edeltävät julkaisut ovat toimineet
jo vuosikymmeniä keskeisinä oppi- ja
käsikirjoina Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.
Kirja on mahdollista nyt löytää
myös entistä laajempana, kaikkien
käytettävissä olevana verkkojulkaisuna osoitteesta www.pv.fi/kokonaisturvallisuus. Verkkojulkaisun tarkoituksena on tuoda kattava näkökulma Suomen kokonaisturvallisuuteen,
syventää tietoja alaan kuuluvista toiminnoista, toimijoista ja strategioista
sekä antaa ajankohtainen kokonaiskuva Suomen turvallisuusympäristöstä ja -haasteista.
Verkkojulkaisu noudattelee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan 2009 ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 ajattelua. Julkaisu kattaa kaikki kokonaisturvallisuuden osa-alueet. Kirjoittajat edustavat eri hallinnonalojen, järjestöjen
ja elinkeinoelämän parasta asiantuntemusta.
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
uutisia
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
19
20
Tulikomentoja 4/2012
21
Kainuun kiltalaiset eduskunnassa
ja Tallinnan Merimuseossa
Eduskuntatalolla.
TEKSTI: JAAKKO RYTTY, KUVAT: KIMMO WIHERVAARA
Kiltaveli, kajaanilainen kansanedustaja Raimo Piirainen kutsui Kainuun
Tykistö- ja Heittimistökillan jäsenet vierailulle eduskuntaan 4.10. Sieltä
matkaa jatkettiin Tallinnaan, jossa tutustuttiin uuteen Merimuseoon.
Matkaseurueessa oli myös Kuhmon Reserviläisten ja entisten prikaatilaisten, Kajaanin Kiehisten jäseniä. Yhteensä matkalaisia oli 25 henkeä.
Turvatarkastuksen
jälkeen
meidät otti eduskunnassa vastaan edustaja Raimo Piiraisen
avustaja Juha Härkönen. Oppaan opastuksella tutustuimme eduskuntataloon ja eduskuntaan.
Ryhmähuoneessa
tapasimme myös kainuulaiset
kansanedustajat Timo Korhosen ja Eero Suutarin. Ministeri Merja Kyllönen ei kii-
reiltään ehtinyt meitä tavata.
Joimme pullakahvit ja edustajat esittelivät eduskuntatyötään.
Keskustelun aikana Heikki Pitäjämäki esitteli talvisodan Kuhmon taistelujen
Jyrkänkosken muistomerkkihanketta ja toivoi edustajiemme auttavan sen rahoitusjärjestelyissä. Esillä oli myös
Oulujärven vedenkorkeus, johon Piirainen lupaili muutosta valmisteilla olevan vesilain
myötä. Samoin toivottiin viitostien huonon kunnon korjaamista Kainuun tiepiirin rajalta Kajaaniin.
Killan puheenjohtaja Jaakko Rytty kiitti kansanedustajia siitä, että he halusivat tavata “Kainuun puoleen” jäseniä.
Kiitokseksi kutsusta hän antoi
Raimo Piiraiselle tykistökenraali Nenosen uusimman elämäkertakirjan. Piirainen kiitteli ja kertoi saaneensa Kenttätykistösäätiön plaketin Viestipatterista kotiutuessaan. Lopuksi seurasimme lähestyvien
kunnallisvaalien värittämää
eduskunnan kyselytuntia.
Tallinnan Merimuseo
Tallinnassa tutustuimme uuteen ja Euroopan ainutlaatuisimpaan Merimuseoon. Virolaiset kutsuvat paikkaa nimeltä Lennusadam, sillä museo
on perustettu vuosina 1916–
1917 valmistuneeseen Pieta-
Killat esittäytyvät
Karjalan Tykistökilta ry
Kilta perustettiin 11.4.1965
Lappeenrannassa. Killan nimenä vuoteen 1993 saakka
oli Karjalan Tykistörykmentin
kilta ry. Kiltaan kuuluu noin
460 jäsentä eri puolilta Suomea. Jäsenmäärä on pysynyt
viime vuosina vakaana.
Killan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä,
vaalia tykistöllisiä perinteitä
sekä edistää maanpuolustusharrastusta ja -tietoutta. Killan
keskeisimpiä tehtäviä on ollut
Karjalan Tykistörykmentissä
palvelevien varusmiesten palvelumotivaation ja viihtyisyyden
22
edistäminen esimerkiksi palkitsemalla ansioituneita stipendein ja erilaisin muistoesinein.
Sääntöjen mukaan toimintansa toteuttamiseksi kilta
kerää perinneaineistoa, harjoittaa tiedotustoimintaa sekä
järjestää juhla-, kokous-, esitelmä-, keskustelu-, retkeily-,
tutustumis- ja muita tilaisuuksia. Kilta voi myös vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja sekä omistaa kiinteää ja irtainta omaisuutta.
Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä. Killan hallituksen pu-
heenjohtajana vuonna 2012
on toiminut Jaakko Janhunen ja varapuheenjohtajana
Juha Turkki. Killan valtuuskunnan puheenjohtajana on
toiminut Keijo Kaihoniemi
ja varapuheenjohtajana Pasi
Pasivirta.
Killan toimintaa
Karjalan Tykistörykmentissä palvelevien ansioituneiden
varusmiesten
palkitsemista erilaisin muistoesinein ja
stipendein on viime vuosina
hieman lisätty. Lisäksi henkilökunnan palkitsemista ja
kannustamista on jatkettu entiseen tapaan.
Kilta tekee yhteistyötä
muiden Karjalan Prikaatin
yhteydessä toimivien eri aselajikiltojen kanssa kiltayhtymän puitteissa. Yhteistoimintaa on pyritty lisäämään
muun muassa tarjoamalla muiden kiltojen jäsenille
mahdollisuutta osallistua tykistöllisiin tapahtumiin. Kilta on ollut mukana julkaisemassa Karjalan Prikaatin
Kilpi -lehteä yhdessä muiden
kiltayhtymän kiltojen ja prikaatin kanssa.
Killan toiminta on perinteisesti ollut vilkasta ja monipuolista. Kilta järjestää kiltailtojen ja muiden tapahtumien
lisäksi retkiä. Pahkajärvellä
vieraillaan säännöllisesti seuraamassa KarTR:n ampumaja sotaharjoituksia. Vakiintu-
Merimuseossa miinoja, torpedoja
ja sukellusvene.
Tulikomentoja-lehdet
sähköiseen muotoon
TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA
ri Suuren merilinnoituksen
osaksi rakennettuun vesilentokonehalliin.
Museo tarjoaa elämyksiä veden alla ja päällä sekä ilmassa.
Katsoimme aluksi ilmapuolustukseen liittyvän valoshown ja
opas esitteli meille museon erikoisuuksia. Kävimme vuonna
1936 rakennetun ja pisimpään
meressä toimintakunnossa olleen
Lembit-sukellusveneen
sisällä. Näimme myös ainutlaatuisen ensimmäisessä maailmansodassa käytetyn vesilentokoneen Short Type 184 täysimittaisen kopion. Konemallilla
tehtiin maailman ensimmäinen torpedohyökkäys ilmasta.
Museossa on myös kuuluisa jäänmurtaja Suur Tõll,
joka kaapattiin venäläisiltä ja
purjehti Suomen lipun alla
Wäinämöisenä. Rauhan tultua alus oli luovutettava Viroon.
Museo on tehty toiminnalliseksi. Innokkaimmat istuivat
lentosimulaattoriin ja kokeilivat lentämistä. Jotkut torjuivat
vihollisen jatkuvia ilmahyökkäyksiä ja pudottivat ilmatorjunta-aseella lukuisia viholliskoneita. Kohdetta voi suositella kaikille Tallinnan matkaajille. Lisätietoa museosta
kuvineen ja videoineen löytää
internetistä.
neen käytännön mukaisesti on
käyty tutustumassa Rovajärvellä sota- ja ampumaharjoitukseen.
Tykistömuseon toimintaa
kilta on tukenut eri tavoin.
Esimerkiksi sen hoitovastuulla on tykistömuseon tykki 122
H 10-40, jonka kunnosta on
pidetty hyvää huolta. Lisäksi
kiltalaisia on osallistunut muiden museotykkien kunnostustalkoisiin.
na. Killan jäsenet saavat myös
kahdesti vuodessa ilmestyvän Karjalan Prikaatin Kilpilehden. Killan kotisivut ovat
osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi. Kotisivut ovat
osoittautuneet toimivaksi tiedotuskanavaksi sekä killan jäsenille että muille kiinnostuneille. Kotisivuja on uudistettu ja niiden kehittämistä jatketaan.
Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista.
Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/
KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts
Tiedotus
Tärkeä tiedotuskanavana sekä killan että kenttätykistön
asioista on Tykkimiehet ry:n
julkaisema Tulikomentojalehti, joka tulee kaikille jäsenille merkittävänä jäsenetu-
Tulikomentoja 4/2012
Jaakko Janhunen
Karjalan tykistökillan
puheenjohtaja
Sain reilu kuukausi sitten sähköpostiviestin kiltaveli Markku
Saariselta. Viestissään Markku
kyseli, onko Tykistömuseolla
tallessa vanhempia Tulikomentoja-lehden numeroita. Aloin
selvittää asiaa, ja museon arkistojen kätköistä löytyi Tulikomentoja, kiltatiedotteen nimellä
olevia julkaisuja vuodesta 1989
alkaen. Mittamies- ja Topografikillan Helsingin alaosaston
jäsenenä Markku Saarinen otti haasteen vastaan ja skannasi
kaikki arkistosta löydetyt lehdet
sähköiseen muotoon. Lehden
numeroita vuosilta 1989–2005
lähti lokakuussa Markun mukana Helsinkiin peräti 3,9 kilogrammaa.
Nyt lehdet ovat jo palanneet takaisin museon arkistoon, ja muistitikullani on
mittava määrä tiedostoja, jotka siirrän jossakin vaiheessa
www.tulikomentoja.fi -sivustolle kaikkien teidän luettavaksenne. Ensi vuonna on
myös ajatuksena julkaista joitakin noista vanhojen lehtien
tarinoista uudelleen nimikkeellä Historian lehdiltä. Kun
kysyin Markulta, miksi häntä
kiinnostivat nuo vanhemmat
lehdet, hän kertoi haluavansa
lukea kaiken, mitä tykistöstä
on kirjoitettu ja etsiä myös siten sitä kuuluisaa ”tykkimieshenkeä”. Markun mukaan tuo
henki löytyy parhaiten vanhoista kertomuksista, jotka
ovat elävästä tykistöelämästä.
Oman asepalveluksensa Markku on suorittanut Niinisalon Mittauspatterissa vuonna
1965. Siellä hänen ryhmäänsä
kutsuttiin lempinimellä ”Selektiiviset hyrrät”. Markku
liittyi Mittamies- ja Topografikillan jäseneksi vuonna 2008.
Hän osallistui viime vuonna
aktiivisesti myös Tykistömuseolla olevan paikantamistutka
”Yrjön” kunnostamiseen.
Ehdin myös itse hivenen
tutkia noita lehden vanhoja numeroita ja totesin, että
Pekka Lenkkerillä on ollut
merkittävä rooli lehden syntymisessä ja sen laajenemisessa
nykyiseen muotoonsa. Pekkaa
voitaneen siis pitää Tulikomentoja-lehden isänä. En tiedä, mitä Pekka tänä päivänä lehden
kehityksestä ajattelee, mutta
olen päättänyt, että ainakin
yritän ottaa asiasta selvää. Erityisesti minua kiinnostaa, miten hän sai aikanaan kaikki
ympäri Suomea toimivat tykistökillat mukaan tähän yhteiseen julkaisuun.
Tallennan pdf-muotoiset
lehdet www-sivustolle Historian lehdiltä -linkin alle. Kaikkia
lehtiä en heti ehdi sivustolle
siirtää, sillä verkkopäivittäminen on melko hidasta puuhaa.
Lupaan kuitenkin, että tämän
lehden ilmestyessä sivustolta
on luettavissa ainakin vuoden
1989 lehtiset, jotka kulkevat
vielä nimellä Kenttätykistön
Pääkaupunkiseudun killan tiedote. Arvostan kovasti Markun
lehden eteen antamaa työpanosta, sillä itse en luultavasti olisi koskaan ehtinyt noita
vanhoja lehtiä tallentaa sähköiseen muotoon.
23
Reserviläispartiot tykistön ja
kranaatinheittimistön kunto-ottelussa
TEKSTI: MIKKO HÖRKKÖ, KUVAT: ILKKA TILLI
Kunto-ottelun reserviläissarjaan otti tänä vuonna
osaa kuusi partiota, joista neljä Pirkanmaalta ja kaksi
pääkaupunkiseudulta. Kunto-ottelu järjestettiin
Haminassa syyskuun 19. päivänä ja oli reserviläisille
vapaaehtoinen harjoitus.
Kilpailualue oli Virolahden
puolella, Valkjärven itäpuolisilla metsäalueilla. Ennustettu sateinen sää kiersi sopivasti kilpailualueen, joten rataa
pääsi kiertämään mukavassa
syysilmassa ja kilpailijoiden
kohtaama mahdollinen kosteus oli peräisin maastopuvun
sisältä.
Kunto-ottelun
tehtävät
seurasivat aiempien vuosien
perinteistä linjaa. Tehtävärasteja oli seitsemän: taivaankappalemittauslasku, tulenjohto,
suuntakehämittaus, oman paikan määritys, tuliasematehtävä tasolla, viestitehtävä ja rynnäkkökivääriammunta. Näiden lisäksi suunnistus hajontaja kylmärasteineen mitattiin
kilpailupartion kokonaisaikaa
verrattaessa ratamestarin ihanneaikaan. Kaikkien tehtävien oikeasta suorittamisesta oli
mahdollisuus saada 100 pistettä. Ajan ylityksestä ja virheistä
sakotettiin kussakin tehtävässä
aina nollaan pisteeseen asti.
24
Reserviläissarjan voitto tuli Pirkanmaalle, partiolle kokoonpanolla ltn Olli Lammi,
ylil Jaakko Uusitalo ja ltn
Mika Helin. Pisteitä kertyi
548, joka kokonaiskilpailussa oikeutti 11. sijalle. Toisesta
ja kolmannesta sijasta reserviläissarjassa käytiin kova taistelu, joka ratkesi kahden pisteen
erolla pirkanmaalaisten hyväksi partiolle vänr Kristian
Batista, vänr Mariikka AlaMaakala ja vänr Pekka Lätti
pistein 491. Kolmas sija meni
pääkaupunkiseudulle partiolle kapt Jyri Vilamo, ylil Aki
Mäkirinta ja ltn Tapani Larikka pisteillä 489.
Koulutuksella ja
kertaamalla taidot
pysyvät tuoreessa
muistissa
Tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelun tehtävät ovat keskeisiä epäsuorantulen aselajitaitoja. Näihin on
tutustuttu
varusmiesaikana
pintapuolisesti tai syvällisemmin riippuen jokaisen saamasta tehtävänmukaisesta koulutuksesta. Ne ovat siis jokaisen
tykki- tai krh-miehen perustaitoja. Tehtävät eivät ole ylivoimaisia, mutta kilpailutilanteessa rutiini ja partion yhteistoiminta ratkaisevat.
Menneinä vuosina reserviläiset ovat päässeet harjoittelemaan näitä taitoja viikonlopun
VEH-harjoituksessa
JTR:ssä Parolannummella sekä kilpailun järjestäjien tarjoamassa harjoittelussa kilpailua
edeltävänä päivänä.
Kuluvana vuonna harjoitteluviikonloppu JTR:ssä
oli valitettavasti peruutettu.
Siksi Pirkanmaan
MPK:n KoTu-yksikön
tarjoamat
kolme kaikille reserviläisille avointa Tykistön taidot
-kurssia nousivat
arvoonsa. Kursseilla
käytiin läpi kaikki
tehtäväalueet. Ensin kerrattiin lyhyesti teoriaa ja opastettiin niitä, joille
Partio tulossa viestirastille.
epäsuorantulen salat eivät aiemmin olleet läheisesti tuttuja. Rutiinia haettiin useilla
harjoitustehtävillä, ja partioiden yhteistoimintaa hiottiin
kilpailua edeltävän viikonlopun harjoituksessa. Keskeistä
oli, että harjoituksissa voitiin
käyttää maastossa kaikkia niitä välineitä, joilla myös kilpailutehtävät suoritettiin. Kurssit
tarjosivat mahdollisuuden taitojen kertaamiseen myös niille
reserviläisille, jotka eivät osallistuneet kunto-otteluun.
Tulevaan vuoteen on MPK
Pirkanmaalla varautunut ja
tarjoaa Tykistön taidot -kursseja pitäen tähtäimessä seuraavan kunto-ottelun.
Tykistön ja kranaatinheittimistön
KUNTO-OTTELUN 2012 TULOKSET
TERO MÄENPÄÄ
Tämänvuotinen tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu kilpailtiin 19.9.2012
Reserviupseerikoulun järjestämänä Haminassa.
Kilpailun johti eversti Pekka Tynkkynen.
Kilpailuun osallistui yhteensä
26 partiota, joista oli 13 kenttätykistöpartioita, 7 kranaatinheittimistön partioita ja 6
reserviläispartioita.
Kilpailussa käytettiin jälleen partiokohtaista GPSseurantaa. Seuraajat pystyivät katsomaan kilpailun etenemistä reaaliajassa ja partiot
voivat analysoida jälkikäteen
omaa suunnistustaan. Kilpailun suunnistusreitti ja partioiden eteneminen on katsottavissa internetissä osoitteessa
www.gpsseuranta.net.
Reserviläisten osalta kunto-ottelu toteutettiin vapaaehtoisena kertausharjoituksena.
Tulokset
Kenttätykistö:
JPR 1
TYKPR 2
Luutnantti Jarkko Vienola
Luutnantti Jaakko Kuivila
Ylikersantti Petteri Ylianttila
777 pist
Kapteeni Tuomas Mäkinen
Yliluutnantti Jari-Pekka Pirhonen
Yliluutnantti Mika Mäkipää
TYKPR 3
645 pist
Kapteeni Hannu-Pekka Lähde
Yliluutnantti Jani Narmio
Luutnantti Lauri Reichardt
KARTR 2
641 pist
Kapteeni Mikko Virèn
Yliluutnantti Janne Mäkinen
Luutnantti Nikolai Muurman
KARTR 4
600 pist
525 pist
Luutnantti Simo Haaksiala
Yliluutnantti Toni Westerberg
Ylikersantti Henri Hyyryläinen
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Reserviläiset:
RES 1
(Tampere, Pirkkala) 548 pist
Luutnantti Olli Lammi
Yliluutnantti Jaakko Uusitalo
Luutnantti Mika Helin
Kenttätykistön joukkuekilpailu
RES 4 (Tampere)
TYKPR
KAITR
KARTR
JTR
2018 pist
1889 pist
1785 pist
1570 pist.
RES 5 (Helsinki)
Kranaatinheittimistö:
KAITR 4
657 pist
491 pist
Vänrikki Kristian Batista
Vänrikki Mariikka Ala-Maakala
Vänrikki Pekka Lätti
489 pist
Kapteeni Jyri Vilamo
Yliluutnantti Aki Mäkirinta
Luutnantti Tapani Larikka
Yliluutnantti Tuomas Karjalainen
Yliluutnantti Teijo Nurmikumpu
Ylikersantti Joni Aittakari
Partiokohtaiset kilpailun tulokset ovat luettavissa
www.tulikomentoja.fi -sivustolta.
Tulikomentoja 4/2012
PEKOLAN LIIKENNE OY
luotettavasti perille ja ajallaan takaisin
25
Niinisalon uusi
urheilukenttä avattiin
TEKSTI JA KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT
Niinisalon uusi huippuluokan urheilukenttä avattiin asiaankuuluvin menoin
11. lokakuuta 2012. Kentän ansiosta
Tykistöprikaati kykenee tarjoamaan entistä parempaa liikuntakoulutusta varusmiehille.
Kenttää ei rakennettu vain ohjattua liikuntakoulutusta varten, vaan varusmiesten toivotaan hyödyntävän sen suomia
mahdollisuuksia myös vapaaajalla. Uusi kenttä tarjoaa
erinomaiset puitteet juoksuharjoitteluun ja erilaisten pelien, kuten jalkapallon, pesäpallon ja FastScoopin, pelaamiseen. Kentältä löytyy yksi
täysimittainen jalkapallokenttä ja kaksi juniorikenttää. Pesäpallokentät löytyvät niin
naisille kuin miehillekin. Talvisin kentällä voidaan järjestää
hiihtovalmennusta.
Urheilukentän nauhaa oli
leikkaamassa avajaistilaisuudessa Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen,
Puolustusvoimain
valmennuksenjohtaja Jouni Ilomäki,
liikuntakasvatusupseeri kapteeni Ilari Köykkä, Kankaan-
Raketinheittimet ja raketit
Puolalainen HSW on esitellyt
uutta erityisesti vientiin suunniteltua modernisoitua versiota
Langusta-raketinheittimistä. Uudessa Langusta-2-heittimessä
on uusi ammunnanhallintajärjestelmä, latausjärjestelmä sekä
26
pään kaupunginjohtaja Paavo
Karttunen ja Kankaanpään
liikuntatoimenjohtaja Mikko Latva-Kiskola. Paikalla
oli myös Tykistöprikaatin entinen komentaja Maavoimien
suunnittelupäällikkö eversti
Markku Myllykangas, jonka
komentajakaudella urheilukentän rakennustyöt laitettiin
alulle.
Kaikki olivat yhtä mieltä
siitä, että Niinisaloon on nyt
saatu maailman mittakaavassakin mitattuna huipputason
urheilukenttä. Lähin vastaavilla materiaaleilla rakennettu
kenttä löytyy Oslon Bislettstadionilta, joka kuuluu myös
Timanttiliigan kilpailupaikkoihin. Ev Lahtinen ja ev Myllykangas toivoivat kentälle kovaa
käyttöastetta niin varuskunnan
henkilöstön kuin eri urheiluseurojenkin keskuudessa.
Kankaanpään kaupunki
otti osaa Niinisalon varuskunnan urheilukentän rakennuskustannuksiin, eli kyse ei
ole pelkästään Tykistöprikaatin hankkeesta. Vaikka kenttä
on ensisijaisesti varattu prikaatin käyttöön, on kaikilla
kankaanpääläisilläkin oikeus
tulla sinne urheilemaan. Kaupunkilaiset voivat tulla Niinisalon kentälle arkisin kello
17.00 jälkeen ja lauantaisin
kello 12.00 jälkeen.
Avajaistilaisuuden virallisen osuuden jälkeen alkoivat toiminnalliset tapahtumat, joihin kuului varusmiesten FastScoop-peli, Kankaanpään Mailan junnujen avauslyönti, Kankaanpään Pallon
avausmaalit, pikajuoksija Ville Myllymäen kiihdytys ja
Cooper-juoksu kaikille halukkaille.
Polytanin
valmistaman
l
kentän tekonurmi takaa sen,
että jalkapallokausi voidaan
aloittaa jo varhain keväällä.
Enää ei tarvitse odottaa, että
ilmat lämpiävät ja nurmi alkaa
kasvaa – tekonurmi kun on aina vihreänä. Jääpoltekaan ei
enää aiheuta ongelmia.
Uuden urheilukentän Cooper-ennätyksen 3760 metriä
12 minuutissa juoksi alikersantti Jaakko Laakso juoksi
24. lokakuuta Niinisalon varuskunnan uuden urheilukentän Cooper-ennätyksen. Laakso juoksi rivakkaa vauhtia koko 12 minuutin ajan ja
Vaikka kenttä onkin nyt
avattu, on siinä vielä paljon
tehtävää. Alueen aitaus, valaistus, maisemointi ja kentän
päätyjen viimeistely erilaisiksi ”lähiliikuntapaikoiksi” ovat
edessä seuraavaksi.
tehokkaampi ajoneuvoalusta.
(Jane’s News Briefs thisweek@
janes.com 2.10.2012)
com/index.php/army71829iveco-vcrec.html)
Ohjukset
Venäläinen 2B26 Grad -raketinheitin oli mukana paraatissa
Rostov-na-Donissa 9.5.2012.
Heittimessä oli 40 kpl 122
mm putkia yhdessä pakassa.
Alustana oli uusi Kamaz-5350.
Kyseessä on perinteisen BM21-raketinheittimen modernisoitu
versio. (www.military-informant.
Brasilian puolustusministeriö
on täsmentänyt ilmoitustaan
modernisoitujen raketinheitinten
hankinnoista. Se ostaa 30 kpl
Astros 2020 raketinheitinajoneuvoja. Hankintahinnan arvellaan
olevan 100–250 miljoonaa BRL
(37,75–94,38 milj €). (http://defense-technologynews.blogspot.
com 7 August 2012)
Yhdysvaltalainen Lockheed
Martin on testannut DAGRohjusta kahdella eri laukaisulla
elokuun alussa. Kyseessä
on maasta ammuttava ohjus,
joka ohjautuu laser-heijastuspisteeseen. Testissä ampumaetäisyys oli 3,5 km. (Jane´s
Defence Weekly 3 October
2012)
uutisia
Finlandia ja Angry Birds
valtaavat Berliinin
Kaartin Soittokunta esiintyy Berlin Tattoo -sotilasmusiikkitapahtumassa 2.–4. marraskuuta.
Valtiollinen edustussoittokunta esiintyy neljässä tattooshowssa suomalaiseen musiikkiin rakennetulla kuviomarssiesityksellä. Ohjelmassa on niin suomalaisia
kunniamarsseja, Sibeliuksen Finlandiaa kuin Ari Pulkkisen säveltämä Angry Birds -tunnussävelmäkin.
Berlin Tattoo -sotilasmusiikkitapahtuma järjestetään
nyt 18. kerran. Se kuuluu maailman suurimpien kansainvälisten tattoo-tapahtumien joukkoon. Suomalaisten ja saksalaisten lisäksi areenalle marssii soittokuntia
Englannista, Skotlannista, Ranskasta ja Tanskasta.
Vuonna 1819 perustetun Kaartin Soittokunnan
tehtäviin kuuluvat muun
muassa valtiolliset edustustilaisuudet. Lisäksi sitä
työllistävät lukuisat puolustusvoimien ja maanpuolustusjärjestöjen tapahtumat.
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään tammi-maaliskuussa 2013.
3.8.
12.8.
23.8.
13.9.
10.10.
9.11.
16.11.
17.11.
8.12.
9.12.
17.12.
22.12.
31.12.
1.1.
2.1.
2.1.
5.1.
5.1.
5.1.
5.1.
6.1.
10.1.
14.1.
15.1.
16.1.
16.1.
17.1.
17.1.
18.1.
18.1.
22.1.
23.1.
25.1
26.1.
30.1.
30.1.
2.2.
3.2.
3.2.
4.2.
4.2.
10.2.
10.2.
11.2.
13.2.
14.2.
15.2.
19.2.
24.2.
24.2.
24.2.
26.2.
26.2.
27.2.
3.3.
7.3.
10.3.
10.3.
13.3.
25.3.
28.3.
29.3.
Toivola Tarja
Savolainen Erkki
Rajala Erkki
Rytty Jaakko
Kyllönen Viljo
Heikkinen Kaarlo
Honkala Leevi
Kuitunen Markku
Luukkonen Heikki
Syrjäläinen Risto
Kuitunen Seppo
Piirainen Raimo
Laitinen Ahti
Haapakumpu Juha
Liikanen Raimo
Wallin Erik
Aaltonen Tapio
Häkkinen Pertti
Pirinen Seppo
Ranta Ilkka
Jurva Esko
Hynönen Hannes
Shnoro Pentti
Hakanen Jorma
Pitkäkoski Pauli
Poussa Heikki
Hovilainen Pekka
Lumiaho Seppo
Kiira Reijo
Kivikko Reijo
Toivonen Jorma
Koli Petteri
Mäkipää Juha
Heikkinen Reijo
Iso-Sipilä Reijo
Kontiainen Seppo
Ranta-Kahila Risto
Kuukka Seppo
Lahti Jere
Lenkkeri Pekka
Palmunen Tapio
Männistö Tapani
Pitkäjärvi Pekka
Härmälä Seppo
Ollikainen Juhani
Häsä Voitto
Savolainen Risto
Seljavaara Seppo
Lampinen Arto
Salo Matti
Tanner Antti
Knihti Eero
Taustila Esko
Holm Pentti
Tampio Timo
Roiha Markku
Hämäläinen Jorma
Jokisalo Juha
Valjakka Heikki
Munne Raimo
Luttinen Teuvo
Kyröläinen Arvo
Vaalajärvi
50 v
Kajaani
60 v
Puolanka
60 v
Kajaani
70 v
Kajaani
70 v
Kuhmo
70 v
Kajaani
80 v
Mikkeli
60 v
Puumala
70 v
Mikkeli
60 v
Mikkeli
70 v
Kajaani
60 v
Hurissalo
70 v
Helsinki
50 v
Harjumaa
75 v
Pori
85 v
Helsinki
50 v
Mikkeli
70 v
Mikkeli
70 v
Hämeenlinna
75 v
Joutseno
70 v
Mikkeli
100 v
Kajaani
50 v
Jämijärvi
60 v
Vammala
55 v
Vammala
85 v
Vantaa
70 v
Oulu
60 v matkoilla
Muhos
65 v
Hämeenlinna
50 v
Vantaa
70 v
Luhtajoki
50 v
Helsinki
65 v
Kajaani
50 v
Hämeenlinna
60 v
Kankaanpää
70 v
Saksa
50 v
Lappeenranta 80 v
Helsinki
70 v
Tuusula
75 v
Pori
50 v
Vammala
65 v
Lavia
80 v
Helsinki
95 v
Otava
60 v
Lievestuore
80 v
Lappeenranta 70 v
Helsinki
75 v
Turku
80 v
Vantaa
75 v
Kankaanpää
65 v
Nakkila
75 v
Viiala
70 v
Hämeenlinna
90 v
Kajaani
60 v
Helsinki
50 v
Tuusula
60 v
Lappers
70 v
Otava
50 v
Valkeala
70 v
Lahti
70 v
Harjumaa
75 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään
viettäneitä ja viettäviä.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 16.1.2013 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Jo vietetyt merkkipäivät, jotka jäivät pois edellisestä lehdestä, on poikkeuksellisesti
julkaistu kiltojen toiveesta näin jälkikäteen
Tulikomentoja 4/2012
27
”Ikilotta” Sipi Tilus, 99 vuotta:
Muistakaa siirtää arvokas
perinnetieto nuorisolle
MATTI LATVALA
Aallon patteriston perinnetoimikunnan syystapaamisen yhteydessä Ilmajoella muistettiin sosiaalineuvos
Sipi Tilusta kukin ja standardein. Ikilottana tunnettu
Tilus täytti äskettäin kunnioitettavat 99 vuotta. Hän
osallistuu voimiensa mukaan edelleen perinnetapahtumiin.
Perinnetoimikunta toimii tykistöpitäjä Ilmajoen seudulla. Joka syksy tehdään opintomatkoja sotahistoriallisesti
merkittäviin kohteisiin. Luovutetun Karjalan tärkeimmät
taistelutantereet on tutkittu
vuosien mittaan melko tarkkaan. Matkoja on tehty lisäksi ”vieraisiin” kohteisiin kuten
tänä syksynä Hitlerin Sudenpesään entisen Itä-Preussin
alueelle.
Osallistujat ovat pääasiassa Aallon patteristossa taistel-
leiden tykkimiesten poikia.
He ovat innostaneet mukaansa myös ”kolmatta polvea” eli
omia poikiaan ja vävyjään.
Perinnetietoa toimikunta täydentää myös vuotuisten syystapaamisten muodossa, joissa
kristilliset ja isänmaalliset teemat lauluin, puhein ja erilaisin
muistamisin ovat ohjelmassa.
Pitäkää isänmaan asiat
kunniassa
Tämän syksyn tilaisuudessa kunniavieraana oli lotta-
perinteen puurtaja 99-vuotias Sipi Tilus. Perinnetoimikunnan kunniapuheenjohtaja, sotiemme veteraani Arvo
Ala-Lahti kiitti ”ikilottaa”
sitkeästä osallistumisesta Aallon patteriston perinnetyön
vaalimiseen. Pyörätuolikaan
ei ollut rintamalotalle osallistumisen esteenä.
Tilus on edelleen sanavalmis ja innostava persoona.
Ajatuksia päässä pyörii vaikka
muille jakaa. Keskellä arkista
työpäivää pidetyssä tilaisuudessa osanottajat olivat keskiiältään seitsemänkymppisiä senioreja. Heitä Tilus puhutteli
äidillisesti ”pojiksi”.
Itseäänkään Sipi Tilus ei pidä vielä yli-ikäisenä perinteen
siirtämiseen. ”Mennään eteen-
päin ajassa niin kauan kun jaksetaan”, hän totesi. Jonkin verran huolestunut hän oli lottaperinteen siirtämisestä kolmannelle ja neljännelle polvelle sen jälkeen, kun aika jättää.
Hän painotti, että isänmaan
asiaa ei saa unohtaa.
Perinnetyöhön tarvitaan
tekijöitä
Syystapaamisen puhujaksi toimikunta sai eversti evp. Antero Maunulan, joka on EteläPohjanmaan Vapaussodan ja
itsenäisyyden perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
Hän korosti erityisesti nuorison osallistumisen merkitystä
perinnetyöhön. ”Millä tavalla
nuoret kokevat perinnetyön?
Millä tavalla he itse haluavat
Hyvän Työn Puu
Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän
työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet.
Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä
hyvään tarkoitukseen.
K\YDDW\RWDÀ.
Hyvää työtä.
28
perinnetyötä tehtävän? Kuka
sitä tekee?” Maunula pohdiskeli. Vastauksiakin saatiin heti.
Aallon patteriston perinnetoimikunnalla on työstä jo
vuosikymmenien kokemus.
Kyllä nuoret tulevat mukaan,
kun heille tarjotaan kiinnostavia tapahtumia. Hyvin suunnitellut ja asiantuntijoiden vetämät opintomatkat on koettu
hyviksi perinnetiedon siirrossa. Isoisien taistelupaikat ja
historia alkavat monia kiinnostaa viimeistään keski-ikää
lähestyttäessä. Tähän tiedonjanoon pitää osata vastata.
Kiviniemen lukko antaa
perinnetietoa
Sotakirjailija Kimmo Sorkon kirjoittama teos Kiviniemen lukko ilmestyy marraskuussa juuri talvisodan syttymisen muistopäiväksi. Kirja
kertoo talvisodan taisteluista
Sakkolan Kiviniemessä Vuoksen rannalla. Pääpuolustusaseman torjuntataisteluissa oli
jalkaväkenä JR 24, joka koostui keski- ja eteläpohjalaisista
miehistä. Tulitukea antoi eteläpohjalainen KTR 8. Pääasiassa Ilmajoen seudulta koottu
Aallon patteristo muodosti tykistörykmentin rungon.
Kiviniemen lukko on todenperäinen tietolähde, koska kirjan sisältö perustuu tärkeiltä
osiltaan patterinpäällikkö Ilmari Talvitien sotapäiväkirjan
merkintöihin. Tietoja täydentävät rivimiesten kotiin lähettämät kirjeet. Sotilaiden jälkeläisille kirja on koskettava
kertomus. Kirjan sivuilta voi
löytää jopa oman isänsä, paappansa tai setänsä.
Teoksessa yhdistyvät koruttomasti upseerien sotapäiväkirjoista kootut tiedot ja
juoksuhaudoissa taistelleiden
rivimiesten kirjeissään kuvaamat kokemukset. Liikuttavalla
tavalla lukija huomaa, kuinka
tärkeätä talvisodassa oli kotirintaman ja talonpoikaisarmeijamme yhteishenki. Naiset
kotona ompelivat rintamalla
taisteleville miehilleen ja pojilleen housuja, lapasia ja lumipukuja.
Aallon patteriston perinnetoimikunnan puheenjohtaja Pentti Alanko
luovuttaa standardin Sipi Tilukselle. ”Älkää unohtako nuoria”, ikilotta
muistuttaa vielä pyörätuolistaan.
Kirjeistä huokuu jäyhien
pohjalaismiesten väkevä usko
Korkeimman johdatukseen.
Jouluvirret veisattiin korsuissa
sellaisella voimalla, että joulun sanoma kuului korsusta
toiseen kranaattitulenkin räiskeen yli.
Kiviniemen lukon julkistamistilaisuus pidetään Alavuden
kaupungin kunnanvaltuustosalissa talvisodan alkamisen vuosipäivänä 30.11.2012 alkaen
kello 17.00 kahvituksella. Siellä kirjaa voi ostaa julkistamispäivän tarjouksella. Tilauksia
voi tehdä myös sähköpostitse osoitteista raimo.nissinen@
netikka.fi tai latvalam@netikka.
fi
Toivotamme kaikille asiakkaillemme
ja yhteistyökumppaneillemme
rauhallista joulua ja
turvallista uutta vuotta!
www.millog.fi
Tulikomentoja 4/2012
29
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Vedettävät tykit
Serbialainen Yugoimport on
saanut kehitystyön valmiiksi ja
testaukset suoritettua 105 mm
M56-tykin modernisointipaketin
osalta. Modernisoinnissa tykin
kantama ja liikuteltavuus paranevat. Alkuperäinen 28 kaliiperin
putki vaihdetaan 33 kaliiperin
putkeksi, joka kestää 18 000
täyspanoslaukausta. Myös suuhidastin on uusittu ja uusi ruuvilukko
on käytössä. Aseella voidaan
ampua 105 mm M1-kranaatteja
14,5 km etäisyydelle paikallisella
S1-panoksella. Kranaatissa on 2,2
kg Komposiitti B TNT -räjähdettä.
(International Defence Review
September 2012)
Intian asevoimat on tilannut
intialaiselta OFB-yhtiöltä kaksi
155 mm FH77 B02 -prototyyppitykkiä 39 kaliiperin putkella ja
kaksi prototyyppiä 45 kaliiperin
putkella. Lisäksi on tilattu yhteen
käytössä olevaan FH77-tykkiin
modernisointi, jolla se saadaan
vastaamaan uutta 45 kaliiperin
putkella varustettua tykkiä. (Military Technology 8/2012)
Etelä-Afrikan armeija tarvitsee
nopeasti siirrettävää kevyttä
tykistöä kyetäkseen suojaamaan
lentokenttiä ja tukikohtia nykyisenkaltaisissa konflikteissa Afrikassa.
Tällä hetkellä tällainen tykistö
puuttuu, joskin sopiva 105 mm
tykki ja ampumatarvikeperhe on
kehitteillä. (Military Technology
9/2012)
Tykistötutkat
Puolalaisia LIWIEC-tykistötutkia
toimitetaan parhaillaan Puolan
tykistöjoukoille, tosin pieniä
määriä. Tutka on asennettu kolmiakselisen maastokuorma-auton
alustalle. (Military Technology
9/2012)
Kunniakkaan Suomen
Tykistömuseon toiminta päättyy
Tausta
Puolustusministeriön siirrettyä
sotilasmuseotoiminnan ohjauksen puolustusvoimille Pääesikunta julkisti suunnitelman
sotilasmuseotoiminnan järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä aselajimuseoiden omistajaorganisaation edustajille ja
museonjohtajille syyskuussa
2010 Pääesikunnassa järjestetyssä informaatiotilaisuudessa.
Yhtenä kehittämiskohteena tilaisuudessa esitettiin aselajimuseoiden vapaaehtoisia
yhdistymisiä sotilasmuseotoiminnan vaikuttavuuden lisäämiseksi ja varojen säästämiseksi, koska raharesurssit aselajimuseoiden tukemiseen pienenevät tulevaisuudessa.
Suomen
Tykistömuseon
Hämeenlinnasta, Pioneerimuseon Miehikkälästä ja Viestimuseon Riihimäeltä omistajaorganisaatioiden edustajat ja
museonjohtajat käynnistivät
oma-aloitteisesti neuvottelut
museoiden yhdistämisestä heti
informaatiotilaisuuden jälkeen.
Museoiden taustaorganisaatiot päättivät vuoden 2011
alussa uuden Sotamuseon yhteistyömuseon ja sen omistavan yhdistyksen perustamisesta Hämeenlinnaan sekä käynnistivät käytännön toimenpiteet museon perustamiseksi.
Tilanne nyt
Museon
omistajayhdistys,
Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja
Viestimuseoyhdistys ry on perustettu 2012 ja sen hallitus
toimii. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat Tykkimiehet ry,
Pioneeriaselajin Liitto ry ja
Viestikiltojen Liitto ry.
Museon perustamisprojektin toteuttamissuunnitelma
hyväksyttiin tämän vuoden
kesäkuussa. Museo perustetaan nykyisen Suomen Tykistömuseon tiloihin Hämeenlinnaan. Pioneerimuseo ja
Viestimuseo ovat siirtämässä
kokoelmiaan Hämeenlinnaan
ja Sotamuseon keskusvarastoihin, perusnäyttelyä rakennetaan ja museon ydin- ja tukitoimintoja suunnitellaan.
Uuden museon nimi on
Museo Militaria, Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseo. Sen toiminnan päämääränä on asiakaslähtöisesti ylläpitää ja vahvistaa yleistä ymmärrystä tykistö-, pioneeri- ja
viestiaselajeista, niiden historiasta ja liittymisestä Suomen
historiaan.
Jatkossa
Suomen Tykistömuseo, Pioneerimuseo ja Viestimuseo
päättävät toimintansa hallitusti ja taustoistaan ja vuosikymmenien monivaiheisista toimistaan ylpeinä 31.12.2012.
Museo Militaria aloittaa toimintansa 1.1.2013. Perusnäyttelyn sisäosio on valmis 31.3.
ja ulko-osio 30.9.2013 mennessä. Museo luovutetaan projektisuunnitelman mukaisessa
kunnossa omistajayhdistykselle
vuoden loppuun mennessä.
Museo Militarian perustaminen on sotilasmuseotoiminnan kehittämisen yksi keskeisimmistä hankkeista, joka on
herättänyt laajaa kiinnostusta.
Museo jatkaa integroidusti
Suomen Tykistömuseon, Pioneerimuseon ja Viestimuseon
toimintaa sekä ylläpitää niiden
perinteitä.
Jaakko Martikainen
Vt. museonjohtaja
Ammunnanhallintajärjestelmät
Yhdysvaltalainen Raytheon
on saanut 81 MUSD:n tilauksen
kehittää ja valmistaa uusi versio
AFATDS-ammunnanhallintajärjestelmästä. Uuden järjestelmän
tulee mahdollistaa yleinen ja
tulenkäytön C2-kyky maavoimille
tehtävän suunnittelusta aina toimeenpanoon saakka. Toimitusaika on 24 kk, ja sen lisänä voi olla
12 kk ja 18 MUSD:n jatkokehitysoptio. (Military Technology
9/2012)
30
YLLÄ M
YLLÄ:
Museon perusnäyttely
ä tt l uusiutuu
i t lähes
läh
kokonaan. Kuva: Sirkka Ojala
VASEMMALLA: Näyttelysuunnittelija Ismo
Pekkola työnsä äärellä. Kuva: Sirkka Ojala
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
uutisia
Simputuskokemukset laskussa
Työelämän tutkimuskeskuksen otantakyselyyn vastasi 4 500 varusmiestä ja
260 vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista.
Kyselyt toteutettiin vuonna
2011.
Tutkijoiden mukaan luvut kiusaamisesta vastaavat koulujen lukuja. Tutkimustulokset kertovat, että
kolmannes varusmiehistä
ja joka toinen naisten vapaaehtoista palvelusta suorittava kertoo kokevansa
kiusaamista vertaisten joukossa. Epäsuotuisa kohtelu
laskee varusmiesten palvelusmotivaatiota.
Naisista 88 prosenttia
kokee palveluksen mielekkäänä ja hyvänä huolimatta
siitä, että he kokivat eriarvoisuutta miehiä useam-
Suomen
Tykistömuseon
päättäjäistilaisuus
Suomen Tykistömuseo
päättää toimintansa 31.12.2012
ja museosta tulee Museo Militaria
1.1.2013 alkaen.
Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuus
järjestetään museolla kutsuvieraille
ja museon ystäville
tiistaina 4.12.2012 klo 16.00.
Olet lämpimästi tervetullut.
Tykkimiehet ry
Bussikuljetus pääkaupunkiseudulta
Helsingistä lähtee tilaisuuteen bussikuljetus Mikonkadun turistubussipysäkiltä 4.12.2012 klo 14.15. Paluukuljetus Suomen Tykistömuseolta lähtee Barbarajuhlan jälkeen klo 21.30. Mikäli osallistut vain Suomen Tykistömuseon päättäjäisjuhlatilaisuuteen etkä
jää viettämään museolle Pyhän Barbaran iltaa ja haluat
palata pääkaupunkiseudulle, pyydämme Sinua käyttämään paluumatkalla julkisia kulkuvälineitä. Hämeenlinnassa on järjestetty bussikuljetus Suomen Tykistömuseon päättäjäistilaisuuden jälkeen sekä Hämeenlinnan linja-autoasemalle että rautatieasemalle klo 17.40.
Sitovat ilmoittautumiset päättäjäistilaisuuteen ja bussikuljetukseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja Kari
Haloselle viimeistään 23.11.2012 mennessä
ensisijaisesti [email protected] tai
toissijaisesti 040 5759966.
min. Miehistä 44 prosenttia koki palveluksen positiivisena.
Kenraali Puheloinen on
nostanut puolustusvoimissa
käytännöksi nollatoleranssin kiusaamiseen ja syrjintään. Puolustusvoimilla on
kokemus, että tiukasti asiaan puuttumalla esimerkiksi simputuskokemukset ovat
vähentyneet olennaisesti.
MUSEOMESTARIN
KYMPPI
Kysymykset laati:
Suomen Tykistömuseon
museomestari Ilkka Vahtokari
?
1. Mikä Suomen sotaan liittyvä merkittävä päivämäärä on 28.3.1808?
a) Keisari Aleksanteri I antoi julistuksen Suomen liittämisestä Venäjään
b) Ensimmäinen taistelu Pohjanmaalla Yppärissä lähellä Pyhäjokea
c) Pääarmeijan vetäytyminen alkoi Hämeenlinnasta kohti Oulua.
2. Mikä seuraavista oli vanhin tykkimalli, jolla Suomi taisteli talvisodassa?
a) 80 K 77 b) 75 K 17 c) 87 K 95
3. Kenttätykkejä oli talvisodan alkaessa vajaat 500 kpl, joista
75/76-kaliiperisiä tykkejä oli noin 300. Paljonko noihin tykkeihin oli
ampumatarvikkeita?
a) n. 200 000 b) n. 400 000 c) n. 600 000 laukausta
4. Mikä oli se tykkimalli, jonka lavetilla tykistönkenraali V.P. Nenosen
arkku vietiin viimeisellä matkalla Hietaniemen sankarihautaan?
a) 105 H 37 b) 76 K 02 c) 122 H 10–30
5. Kuka oli ensimmäinen kenttätykistön tarkastaja sotien jälkeen
vuosina 1947–1956?
a) eversti Hirva b) eversti Roschier c) kenraaliluutnantti Poppius
6. Ilmakuvakartoituksen tarkoitus oli alkuvaiheessa tykistö- eli ilmakuvakartan aikaansaaminen. Milloin tämä työ aloitettiin?
a) 1920-luvulla b) 1930-luvulla c) 1940-luvulla
7. Majuri Hugo Karsten vaikutti 1920-luvulla kenttätykistössä. Oliko
hänen erikoisalaansa
a) sää b) ampumatekniikka c) valo- ja äänimittaus?
8. Tykistömuseolla on koko Eurooppa huomioiden laajin neuvostovalmisteisten tykkien kokoelma. Montako tykkiä, mörssäriä ja
kranaatinheitintä on yhteensä museon kokoelmissa?
a) 98 b) 108 c) 118
9. Kenttätykistön Säätiö julkaisee Tykkimies-vuosikirjaa. Alkuvuosina kirja ilmestyi joka vuosi, nykyisin joka toinen vuosi. Milloin
julkaistiin ensimmäinen Tykkimies?
a) 1949 b) 1958 c) 1960
10. Mikä kenttätykistön killoista on iältään vanhin?
a) Karjalan Tykistökilta b) Jääkäritykistön Kilta c) Mikkelin Seudun
Tykistökilta
Vastaukset: 1a, 2c 3a, 4a, 5c, 6a, 7c, 8b, 9b, 10b
Tulikomentoja 4/2012
31
Saksalaisen 210 mm haupitsin
taustalla on 1900-luvun alussa
alkanut kehitystyö. Krupp ja
Rheinmetall saivat tehtäväkseen suunnitella uuden järeän
tykin korvaamaan vuodelta
1899 peräisin olleen jäykkälavettisen 210 mm tykkimallin.
Sarjatuotantoon uusi tykki
hyväksyttiin vuonna 1910. Se
tunnettiin Saksassa mörssärinä nimellä 21 cm Mörser 10.
Ensimmäisen maailmansodan
aikana tykkimallia paranneltiin ja käyttöön otettiin edeltäjäänsä pidempiputkinen malli,
Langer 21 cm Mörser m 16.
Putkea pidentämällä saatiin
kantama kasvamaan hieman
yli 10 kilometriin.
Haupitsin massiivista ulkonäköä korostavat korkealla oleva putki ja sen yläpuolelle sijoitetut joustolaitteet.
Tuliasemapaino oli yli 7500
kg, mikä teki sen liikuttelusta hankalaa. Tykki olikin
suunniteltu
kuljetettavaksi
osissa: putkea varten oli oma
erikseen suunniteltu vaununsa, joka on myös tykkipihalla
nähtävissä. Tykki oli rakennettu hevosvetoiseksi, jolloin
tarvittiin tykkiä kohden eri
tehtäviin 28 hevosta. Sekä lavettia että putkivaunua veti kahdeksan hevosta. Tykin
pyörien maahan uppoamisen
estäviä pyörävöitä kuljetettiin
erikseen kuuden hevosen vetämissä vaunuissa. Kuuden
hevosen valjakolla vedetyissä
ammusvaunuissa kulki mukana kymmenen ammusta.
Ammuspaino oli 120 kg. Hevosvetoisena yhden tykin toimintaa varten tarvittiin noin
65 tykkimiestä.
Ensimmäisen maailmansodan ollessa vielä käynnissä
kaksitoista järeää M 16 -haupitsia ostettiin Ruotsiin, ja ne
saivat mallinimen 210 H 17.
Moottorivetoisiksi tykit muutettiin 1930-luvulla. Saksassa
210 mm haupitseja oli maailmansodan loppuessa noin 500
kappaletta. Ne määrättiin hävitettäväksi tai myytäväksi liittoutuneille. Maan varustautuessa uudelleen 1930-luvulla
tykkimallia kuitenkin uudistettiin jälleen pidempiputkiseksi ja moottorivetoiseksi.
32
Museoesineet kertovat, osa 11
Tykkipihan järein tykki —
210 H 17
TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA
Suomen Tykistömuseon tykkipihalla seisoo massiivinen, mittasuhteiltaan jopa hieman epäsuhtaisen näköinen kenttätykki. Kyseessä on saksalainen 210 mm
järeä haupitsi vuodelta 1917 (210 H 17). Suomessa
näitä museon tykkipihan järeintä tykkimallia edustavia haupitseja oli käytössä vain neljä.
Nämä 21 cm Mörser 18 -mallinimen saaneet, yli kuusimetrisillä putkilla varustetut tykit
painoivat peräti 16 700 kg.
voitu järjestää. Ruotsalaiset vapaaehtoiset lähtivät Suomesta huhtikuussa 1940, ja järeä
tykkikalusto varastoitiin.
Myöhästyi talvisodasta
Tositoimissa
jatkosodassa
1930-luvun
loppupuolella
Suomen armeija pyrki hankkimaan kauaskantoista raskasta tykkikalustoa. Hankintoihin ei kuitenkaan myönnetty
tarvittavia varoja. Talvisodan
aikana Ruotsista ostettiin neljä 210 H 17 -tykkiä ja niihin
noin 800 laukausta. Tykistömuseossa olevan putki on
valmistettu vuonna 1917 ja
lavetti vuonna 1918. Tykkien mukana seurasi ruotsalaisia kouluttajia. Tykit saapuivat
Suomeen helmikuussa 1940 ja
ne sijoitettiin Vaasaan Tykistökoulutuskeskus 2:een, jossa
muodostettiin 1./Järeä Patteristo 1. Patterin päällikkönä
oli Vaasaan 24.2. saapunut
ruotsalainen vapaaehtoinen
luutnantti S. Ditzinger. Suuri osa muustakin päällystöstä
oli ruotsalaisia, miehistö sen
sijaan Vaasan seudun vanhempia suomenruotsalaisia miehiä. Yksikkö ei ehtinyt mukaan sotaan, sillä tarvittavat
vetäjät puuttuivat. Sen vuoksi koulutusammuntojakaan ei
Jatkosodassa 210 H 17 -tykeillä päästiin tositoimiin.
18.6.1941 perustettiin Päämajan tykistöön kuuluva kolmetykkinen 10. Erillinen Järeä Patteri. Vanhin 210 mm
tykeistä sai jäädä vara-aseeksi. Hevosia järeän haupitsin
vetämiseen ei Suomessakaan
käytetty, vaan vetäjinä olivat traktorit. Ruotsinkielinen patteri koottiin Pietarsaaren ja Kokkolan seudulta.
Se taisteli VII armeijakunnan
mukana Laatokan pohjoispuolella Sortavalan suunnalla ja I armeijakunnan mukana
itäisellä Karjalan kannaksella.
Hyökkäysvaiheen jälkeen se
siirrettiin Maaselän kannaksella. Sodan loppuvaiheessa
patteri kuului vielä Ilomantsin suunnalla taistelleen II armeijakunnan tykistöön.
210 H 17 -tykeillä ammuttiin jatkosodassa 1409 laukausta. Suurimmat kranaattimäärät ammuttiin jo kesällä
1941. Museon tykin kanta-
kirjan ammuntapäiväkirjan
merkinnät päättyvät 10. lokakuuta 1942. Siihen mennessä
tykillä oli ammuttu 423 laukausta. Hyökkäysvaiheen suurin laukausmäärä päivässä, 38
kranaattia, tykillä ammuttiin
25.7.1941, jolloin patteri tuki 19. divisioonan etenemistä
kohti Sortavalaa. Museon 210
H 17 -tykin vaiheet 10.Er.Jär.
Ptri:ssa päättyivät 21.11.1944,
kun se luovutettiin Vaasan sotilaspiirille.
Päämajan tykistöosasto oli
kerännyt viimeisenä sotavuonna rintamalta tykkimiesten
kokemuksia eri tykkimalleista.
210 H 17 oli todettu tehokkaaksi mutta kovin raskaaksi
tykiksi. 210 H 17 -haupitsien
määrä pysyi jatkosodan aikana
samana ja se oli kahdesta kenttätykistön järeästä haupitsista
huomattavasti vähälukuisempi. Tykistönkenraali V.P. Nenosen talvisodan aikana Yhdysvalloista hankkimia 203
H 17 -haupitseja oli jatkosodassa käytössä parhaimmillaan
yli 30. Tämäkin tykkimalli on
nähtävissä tykkipihalla muutaman millimetrin järeämmän
kaverinsa vierellä. Tuliasemapainossa 210 H 17 tosin häviää 8700 kg painoiselle vierustoverilleen.
Museotykiksi
1970-luvulla
Viimeinen
Tykistömuseon 210 H 17 -tykin huoltomerkintä ennen museotykiksi muuttamista on vuodelta
1965. Haupitsin uusi vaihe
alkoi, kun sen putken liike estettiin hitsauksin 27.5.1977.
Siitä tuli museotykki, joka
muistuttaa tämän vähälukuisen tykkimallin osuudesta
Suomen kenttätykistön järeässä historiassa.
Lähteitä:
Partanen, Unto: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry
1988.
Paulaharju, Jyri: Itsenäisen
Suomen kenttätykit 1918–
1995. Sotamuseo 1996.
Tykkikantakirja 210 H 17
1025/970.
Ulfsson, Erik: Artillerister.
Schildts 1974.
KIRJALLISUUTTA
Maailmansotien
panssarintorjuntatykit
Eversti Jyri Paulaharjun ja
sotakamreeri Teuvo Mahrbergin yhteistyönä toimitettu
Maailmansotien panssarintorjuntatykit on mielenkiintoinen kirja – jopa alansa harvinaisuuksia. Näin laajaa ja
kattavaa teosta tästä aiheesta
ei ole Suomessa aikaisemmin
julkaistu.
Kirja on 160-sivuinen ja
runsaasti kuvitettu. Sisällön
kokoaminen on varmasti vaatinut tekijöiltään suurta pa-
Tulikomentoja 4/2012
neutumista ja vaatinut
paljon tutkimustyötä. Tekijät toteavatkin saatesanoissaan, että tutkimuksen yhteydessä ilmeni selviä ristiriitaisuuksia muun
muassa tykkien nimikkeissä, eikä eri lähteiden
tarkistuksista huolimatta
täysin kattavaa yhdenmukaisuutta saavutettu.
Kirja antaa selkeän kuvan
panssarintorjunta-aseen kehityksestä maailmansotien aikana. Mielenkiintoisimpia ovat
sivut, joissa kerrotaan Suomessa käytetyistä panssarintorjuntatykeistä – sodan tai
rauhan aikana. Kirja antaa lukijalle tietoa Saksan Suomelle
toimittamasta aseavusta ja siihen liittyvistä sopimuksista.
Harva enää muistaa tai tietää,
että saimme Saksasta 210 kappaletta 75 mm:n panssarintorjuntakanuunaa mallia 40. Saksalaistykki oli hyvä ja tehokas
ase neuvostopanssareita vastaan kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Kirjassa selvitetään myös
suomalaisen 75 mm:n panssarintorjuntatykin suunnitteluja valmistushistoriaa. Oman
tykin kehittämiseen oli selkeä
tarve, sillä jatkosodan alussa
havaittiin, etteivät esimerkiksi
37 mm:n panssarintorjuntatykit enää tehoa vastustajan uusiin panssareihin. Tästä syystä
Päämaja ja Tampella Oy aloittivat suunnitteluyhteistyön.
Tuloksena oli moderni ja tehokas ase, jonka panssariammuksen lähtönopeus oli yli 1000
m/s. 75 K/44:n prototyypin
esittely tapahtui Niinisalossa
heinäkuussa 1944. Lupaavasti alkanut kehitystyö päättyi
kuitenkin välirauhansopimukseen syyskuussa 1944.
Teoksen tekijät ovat tuttuja
henkilöitä sekä Suomen Tykistömuseon että Panssarimuseon piirissä. Yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju on koulutukseltaan kenttätykistöupseeri ja
sotahistorioitsija. Hän oli tykistömuseon tutkimusjohtajana vuosina 2003–2008. Sotakamreeri Teuvo Mahrbergillä
on vankka kokemus museoalalta. Hän toimi tykistömuseon johtajana vuosina 2003–
2008.
Kirjan julkistamistilaisuus
pidettiin viime keväänä Panssarimuseolla. Teos kuuluu
museon julkaisusarjaan ja on
järjestyksessä kolmas julkaisu. Kirjan on painanut Kariston Kirjapaino Oy ja sitä on
myynnissä
Panssarimuseon
museomyymälässä.
Olavi Waljakka
33
155-milliset
edelleen suosittuja
TEKSTI: JAAKKO BERGQVIST
KUVAT: WIKIPEDIA JA WORDPRESS.COM
Perinteisten tykkien rooli ei ole hiipunut, vaan niitä kehitetään rinnan uudempien järjestelmien kanssa. Erityisesti erilaiset 155-milliset aseet ovat yhä
suosiossa. Itse tykkien lisäksi maalinosoittamisjärjestelmät ovat kehittyneet,
uudentyyppisiä kranaatteja ja panoksia suunnitellaan koko ajan lisää, ja
erilaiset sytyttimet mahdollistavat kranaatin ohjauksen lennon aikana sekä
parantavat iskutehoa. Ennen kaikkea lisääntyneet elektroniikan sovellutukset ovat syvästi muuttaneet kuvaa perinteisestä tykistöstä.
Liikkuvuutta on kasvatettu
kehittämällä tykeille erilaisia pyörä- ja tela-alustoja. Ne
mahdollistavat nopean asemiin ajon ja niistä irtautumisen, jolloin vastatykistön iskujen tulokset jäävät vähäisiksi. Kehittynyt elektroniikka
mahdollistaa patterien hajasijoituksen, jolloin niistä muodostuu aiempaa pienempiä
maaleja, sekä yksittäisten tykkien itsenäisen toiminnan.
Latauksen automatisoinnin ja
nopeiden suuntauskoneistojen
avulla voidaan ampua ryöppyammuntaa, joka moninkertaistaa iskutehon maalissa.
Automatisointi on vähentänyt
tykkien miehistömäärää. Ammustarvikkeet kulkevat ammusajoneuvoissa näppärästi
mukana nopealiikkeisissäkin
operaatioissa. Komento-, sää-,
korjaus- ja ambulanssiajoneuvot täydentävät kokonaisuutta. Taivaalle ovat ilmestyneet
myös tykistön tulenjohtolennokit. Siksi puhutaankin tykistöjärjestelmistä.
Vedettävät 155-milliset tykit ovat yleensä olleet vankkatekoisia, painavia ja apumoottoreistaan huolimatta melko
hankalasti liikuteltavia. Nyt
kehitellään pehmeärekyylisiä
(soft recoil) tykkejä, jotka voidaan rakentaa kevyemmiksi.
Esimerkiksi Intialainen Mandus Group kehittää parhaillaan pehmeärekyylistä 155
mm/52 cal tykkiä, josta suunnitellaan sekä vedettävää että
ajoneuvoalustalle asennettavaa
versiota. Tykin paino on noin
3 500 kg. Mack-kuorma-autoon asennettuna kokonaisuus
painaa 12 500 kg.
Ranskalainen CAESAR
lisännyt suosiotaan
Yksi uusista tykistöjärjestelmistä on ranskalaisen Nexter Systemsin valmistama 155
mm/52 cal CAESAR, jonka alustana on ohjaamoltaan
panssaroitu Renaultin 6x6maastokuorma-auto. Ranskan
tykistössä kalustoa standardisoidaan poistamalla käytöstä
Kanadalaiset ampuvat 155 mm M777haupitsilla Afganistanissa vuonna 2007.
34
155-milliset AMX-panssarivaunun alustalle rakennetut
AUF1 SP -tykit ja vedettävät
TRF 1 -tykit. CAESAR jää ainoaksi putkitykistön 155-milliseksi kalustoksi. Tykit on varustettu moderneilla lähtönopeustutkilla ja tulenjohtotietokoneilla. Perävirtauskranaateilla suurin ampumaetäisyys
on 58 km. Tykki käyttää joko
tavanomaisia tai moduloituja
panoksia. Ranskan tykistössä
CAESARia käytetään kaksijaoksisissa kahdeksan tykin pattereissa.
Suurin ulkomainen CAESAR-asiakas on ollut 132 tykkiä tilannut Saudi-Arabian
kansalliskaarti. Tykit on rakennettu panssaroiduilla ohjaamolla varustetulle Mercedes
Benzin 6x6 Unimog -alustalle.
Thaimaahan on toimitettu
kuusi yksikköä, ja Tanska harkitsee kahdentoista tykin ostamista. Viennissä Nexter toimii
yhdessä intialaisen Larsen &
Toubron (L&T) kanssa. L&T
on kehittänyt CAESARin
pohjalta haaralavettisen 155
mm/52 cal vedettävän Trajantykin, joka itse asiassa on yhdistelmä
ranskalaistykeistä.
Sen tykkiosa on CAESARista
ja lavetti vanhemmasta TRF
1 -tykistä. Tykki on varustettu liikkumista helpottavalla
apumoottorilla ja tulinopeutta lisäävällä rammerilla. L&T
kehittää tykistä myös omalla
alustallaan liikkuvaa versiota.
Tykkihankkeita
Euroopassa ja
Japanissa
Italialainen Oto Melara esitteli
Eurosatory 2012 -näyttelyssä
uuden 155 mm/39 cal tykkitorninsa, joka voidaan asentaa
esimerkiksi Ivecon Centauro
8x8 -taisteluvaunuun. Tykkitornin katolle voidaan asentaa
etäohjattu aseasema, ja tornin
kummallakin sivulla on neljä kranaatinheitintä. Rekyylin
pienentämiseksi tykissä on tehokas ”pippuripurkki”-suujarru. Latausjärjestelmä on automaattinen, ja tykki pystyy
ampumaan neljän laukauksen
ryöppyjä tai kahdeksan laukausta minuutissa. Oto Melara
kehittää parhaillaan myös Volcano-ampumatarvikesarjaa,
jolla pystytään ampumaan täsmävaikutusta etämaaleihin.
Espanja uusii Marokon
rannikolla sijaitsevan Melillan
haupitsikalustoa. Melilla on
vuosisatoja ollut Espanjan tukikohta, jonka palauttamista
Marokko on yhä pontevam-
tehdään
DDG-51-aluksiin
myös kevyempi versio, jonka
tykkitorni painaa vain 51 tonnia.
Intian armeijalla mittava
tykkien hankintaohjelma
YLLÄ: 155mm/52 cal
CAESAR UMercedes
Bentzin 6x6 Unimog
-alustalla.
VASEMMALLA: Oto
Melaran 155mm/39 cal
tykkitorni.
min vaatinut. Melillan vanhat
vuodelta 1944 olevat amerikkalaiset haupitsit korvataan
General Dynamicsin omistaman Santa Barbara Sistemasin 155 mm/52 cal haupitseilla. Tulinopeus on kahdeksan
laukausta minuutissa ja suurin
ampumaetäisyys avustetuilla
kranaateilla 40 km.
Myös Japanissa on tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia. Maa piti vuosikymmeniä
yllä täydellistä asevientikieltoa,
mikä hidasti sen omaa asekehitystä. Joulukuussa 2011 Japani kuitenkin lievensi vientikieltoa – arvatenkin Itä-Aasiassa vallitsevan jännityksen
takia – ja solmi asekehittelysopimuksen Englannin kanssa,
mikä tarkoittanee BAE Systemsiä. Suunnittelun kohteena on neljä järjestelmää, joista
yksi on omalla alustallaan liikkuva, automaattinen 155-millinen tykki. Tätä ennen Japani
on tehnyt asekehitysyhteistyötä vain Yhdysvaltain kanssa.
Tulikomentoja 4/2012
Yhdysvallat kelpuuttaa
155-milliset myös
laivatykeiksi
155-millisten käyttö laivatykkeinä otti merkittävän askeleen, kun Yhdysvallat hyväksyi
155-milliset tykit DDG-1000
Zumvalt -luokan hävittäjien
aseeksi. Advanced Gun Systemiksi (AGS) nimettyä BAE
Systemsin kehittämää järjestelmää varten suunnitellaan
maakohteitten täsmätuhoamiseksi erikoisammuksia, joita
voidaan käyttää myös pintasodankäynnissä. Aluksessa on
kaksi tykkitornia. Tykki laitteineen on mittava järjestelmä, sillä se painaa 100 tonnia.
Itse tykki on vesijäähdytteinen
ja pystyy jatkuvaan 10 laukauksen minuuttivauhdilla tapahtuvaan ammuntaan. Ampumatarvikkeitten käsittely
tapahtuu automaattisesti täkin
alla. 160 tonnia painava A-tarvikejärjestelmä onkin maailman suurin täysautomaattinen
A-tarvikeasema. Järjestelmästä
Vuosisadan tykkikauppaprosessi alkoi vuonna 1987, kun
Intia osti Boforsilta 410 kappaletta vedettäviä 155 mm/39
cal FH-77B -haupitseja sekä
lisenssin samojen tykkien rakentamiseksi Intiassa. Kauppaan liittyi kuitenkin laaja
korruption ja lahjusten verkko, jossa Bofors oli altavastaajana, joten Intiassa ei ole
valmistettu ainoatakaan alkuperäisen sopimuksen mukaista asetta. Bofors, nykyisin
BAE Systems, joutui mustalle
listalle, eikä tykkeihin voitu
hankkia edes varaosia. Niinpä
huomattava osa niistä on kannibalisoitu ja käytössä niitä on
enää pienehkö määrä. Lahjusoikeudenkäynnit jatkuvat yhä.
Intia haluaa ostaa tai valmistaa itse vuoteen 2020 mennessä noin 3 600 155-millistä
tykkiä. Määrä koostuu niin
vedettävistä 155 mm/39 cal
ja 155 mm/52 cal tykeistä
kuin pyörä- ja tela-alustaisista tykeistä. Niillä varustettaisiin noin 180 maan 220 tykistörykmentistä.
Hankinnan arvoksi on laskettu 5–7
miljardia dollaria. Tarjouksia
on pyydetty parinkymmenen
vuoden ajan ja koeammuntoja on tehty vuodesta 2001 lähtien. Erilaisten epäselvyyksien
takia ainakin neljä kansainvälisesti merkittävää tykkitehdasta on suljettu pois tarjous-
kilpailusta. Niinpä useat tehtaat eivät ole viime vuosina
edes viitsineet lähettää tykkejään koeammuntoihin. Kilpailusta poissulkemissyitä on
ratkottu myös raastuvassa. Aiemmin mainituista yhtiöistä
hankintaohjelmaan pyrkivät
mukaan ainakin Mandus sekä
L&T Trajan-tykkinsä molemmilla versioilla.
Vuonna 2011 Intian puolustusministeriö elvytti suunnitelman valmistaa Boforsin
tykkejä Intiassa. Se on pyytänyt vuoden 2014 alkuun
mennessä testattavakseen kuusi prototyyppiä: kaksi 155
mm/39 cal FH-77B-tykkiä,
kaksi samanlaista tykkiä, jotka
on varustettu tietokoneilla, ja
kaksi parannettua 155 mm/45
cal haupitsia. Kaikki tykit ovat
vedettäviä. Samalla BAE Systemsiä on pyydetty täydentämään teknologian siirtoon liittyvää dokumentointia.
Viivästyksien takia Intian
tykistön kalustotilanne huono, joten se tarvitsee uusia
tykkejä mitä pikimmin. Huhtikuussa 2012 Intian ja Yhdysvaltain hallitusten välisessä
kokouksessa Intia pyysi Yhdysvaltoja lieventämään vientirajoituksiaan ja myymään
sille hallitusten välisellä kaupalla 145 BAE Systemsin kevyttä, vedettävää 155 mm/39
cal M777-haupitsia. Jos kauppa syntyy, se allekirjoitetaan
2012 lopulla. Intian ongelma
on mielenkiintoinen. Kun se
halusi eroon vanhasta Boforsista ja teki käännöksen, edessä
oli vanha Bofors, vain uusissa
vaatteissa.
35
Sotilasheraldiikkaa
Suomen kenttätykistön
joukko-osastotunnukset
VELI KAURANEN
Vuosien 1808–1809 Suomen sodassa suomalainen tykistö ampui viimeiset laukaukset kotimaan kamaralla
11.11.1809 Ypärin kahakassa
Pyhäjoella. Maalis-huhtikuun
vaihteessa 1809 se luovutti Kalixissa Pohjois-Ruotsissa
venäläisille jäljellä olevat 22
tykkiä, ja sotilaat hajaantuivat
kotiseuduilleen. Ruotsiin siirtyi pienehkö 6-naulan patteri
ja samalla perustettiin 3-naulainen kanuunajaos. Tämä yksikkö taisteli Ruotsissa vielä
kesällä 1809 kahdessa taistelussa. Virallisesti Suomen Tykistörykmentti lakkautettiin
vuonna 1810. Osa suomalaisista tykkimiehistä palasi ko-
Pietarsaaren
Tykistökoulun
merkki
Vapaussodan aikana Pietarsaaren Tykistökoulu siirrettiin
Tampereelle ja sieltä sodan
päätyttyä
Lappeenrantaan,
jossa se toimi hetken Lappeenrannan Tykistökoulun nimellä.
Lappeenrannan
Tykistökoulun
merkki
Lappeenrannan Tykistökoulun nimi muutettiin heinäkuussa 1918 Suomen Tykistökouluksi. Koulun päälliköksi
nimitettiin 12.7.1918 alkaen
jääkärieverstiluutnantti Lauri
Malmberg.
Suomen
Tykistökoulun
merkki
Vuonna 1919 Suomen kenttätykistö järjestettiin uudelleen.
Kenttätykistörykmentti 1 siirtyi Tuusulaan, Kenttätykistörykmentti 2 sijoitettiin Viipu-
36
timaahan, mutta monet jäivät
ruotsalaisten tykistörykmenttien rulliin.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä kesällä 1914
maamme ylioppilaspiireissä
heräsi ajatus käyttää hyväksi
suursodan luomaa tilannetta Suomen itsenäistämiseksi.
Venäjän voimakkain vihollinen, Saksa, katsottiin luonnolliseksi liittolaiseksi. Saksalaisten sotilasviranomaisten kanssa päästiinkin sopimukseen sotilaskoulutuksen
järjestämiseksi suomalaisille nuorukaisille. Tämä johti suomalaisen Jääkäripataljoona 27:n kouluttamiseen
Saksassa. Pataljoonaan pe-
riin ja Kenttätykistörykmentti
3 Riihimäelle. Rykmenttien
tunnuksena oli Tykistön pommi ja sen alla rykmentin järjestysnumero.
Kenttätykistörykmenttien 1-3
tunnus
Kenttätykistörykmentti 4 sijoitettiin Vaasaan. Sen tunnus
poikkesi muiden kenttätykistörykmenttien tunnuksista.
Kenttätykistörykmentti 4:n
tunnus
Raskas Kenttätykistörykmentti sijoitettiin Viipuriin. Senkin tunnus oli erilainen kuin
muilla rykmenteillä.
Raskaan Kenttätykistörykmentin
tunnus
Jääkäritykistö perustettiin jo
vapaussodan aikana. Jääkäripatterit muodostivat itsenäisen Suomen ensimmäisen ty-
rustettiin myös kenttätykistöyksikkö. Jaos laajennettiin
myöhemmin patteriksi, joka
siirrettiin Jääkäripataljoonan
mukana 3.5.1916 Baltian rintamalle saamaan sotakokemusta.
Kun Suomen vapaussota alkoi tammikuun lopulla
1918, ei hallituksen joukoilla, valkoisella armeijalla, ollut lainkaan tykistöä. Punaisilla oli käytössään venäläistä
tykistöä. Valkoisten ylipäällikkö kenraali Mannerheim
ryhtyi toimenpiteisiin tykistökoulun perustamiseksi ja
valkoisen armeijan tykistön
kouluttamiseksi. Tykkejä ja
ammuksia oli saatu riisumalla
Pohjanmaalla olevat venäläiset joukot aseista.
Pietarsaaren Tykistökoulu
perustettiin 7.2.1918. Koulun johtaja ja kouluttajia saatiin aluksi Ruotsista ja myöhemmin Suomeen palanneista
jääkäritykkimiehistä. Tykistökoulun johtaja, ruotsalainen
majuri Adolf Hamilton, ilmoitti kykenevänsä lähettämään rintamalle ensimmäiset
jääkäripatterit 1. maaliskuuta
mennessä. Pietarsaaressa koulutettiin ja perustettiin 16 jääkäripatteria. Pattereista koottiin patteristoja. Muodostettiinpa Tampereen taisteluun
kolme patteristoa käsittävä
Jääkäritykistöprikaatikin.
kistön.
1939. Koeammuntoja suoritettiin Niinisalossa, Helsingin
Katajaluodossa ja Rovajärven
ampuma-alueella.
Jääkäritykistön
tunnus
Mittauspatteri
perustettiin
Perkjärvellä 11.6.1926 ja siirrettiin Turkuun. Nimi muutettiin
Mittauspatteristoksi vuonna 1927. Hämeenlinnaan se siirrettiin vuonna
1928. Niinisaloon Mittauspatteristo siirtyi vuonna 1950.
Mittauspatterin
tunnus
Ratsastava Patteri perustettiin
Mikkelissä 1934. Se osallistui
talvisotaan Karjalan kannaksella ja jatkosotaan Itä-Karjalassa. Patteri kärsi jatkosodassa
niin suuret tappiot, että se jouduttiin lakkauttamaan.
Ratsastavan
Patterin
tunnus
Koeampuma-asema aloitti toimintansa Utissa vuonna 1921.
Nimi muuttui Tykistön Koeampumalaitokseksi vuonna
Koeampumaaseman tunnus
Kenttätykistön Kapitulanttikoulu siirtyi Helsingistä Hämeenlinnaan vuonna 1924 ja
edelleen Viipurin Markovillaan vuonna 1928.
Kenttätykistön
Kapitulanttikoulun tunnus
Rautatietykkejä ja panssarijunia oli Suomessa jo vapaussodan aikana punaisilla joukoilla. Jatkosodassa Suomella oli
kolme sotasaaliina saatua sekä
muutama itse rakennettu rautatiepatteri. Panssarijunia oli
kaksi, joista toinen – nimeltään ”Rumilus” – on Panssarimuseossa.
Rautatietykistön
ja panssarijunien tunnus
Talvi- ja jatkosodan jälkeen
puolustusvoimien organisaa-
tio uudistettiin, ja joukkojen
sijoitus muuttui vastaamaan
uusia olosuhteita. Muutokset
koskivat luonnollisesti myös
kenttätykistöä niin nimien
kuin
sijoituspaikkakuntien
osalta. Myös kokoonpanoja
tarkistettiin. Liput, viirit vuosipäivät ja kunniamarssit vahvistettiin ja joukkojen uusia
perinteitä luotiin.
Pohjanmaan tykistörykmentti oli sijoitettu Ouluun. Rykmentti lakkautettiin 30. elokuuta 1998.
Pohjanmaan
Tykistörykmentin
tunnus
Tykistökoulun
tunnus
Mittauspatteristolle valmistui uusi kasarmi Niinisalossa
vuonna 1966. Patteriston nimi muutettiin Tiedustelupatteristoksi vuonna 1992.
Tiedustelupatteriston tunnus
Jatkosodan jälkeen Karjalan
Tykistörykmentti
koottiin
Lappeenrantaan. Se sai nykyisen nimensä vuonna 1957.
Rykmentti siirrettiin Vekaranjärvelle vuonna 1980.
Karjalan
Tykistörykmentin
tunnus
Jääkäripatteristo,
entinen
Panssariprikaatin Patteristo,
oli sijoitettu Hämeenlinnaan
Suomenkasarmille. Patteriston siirtyi Linnankasarmille
vuonna 1978 ja Hattulan Parolannummelle vuonna 1985.
Patteriston nimi muutettiin
1.6.1990 Jääkäritykistörykmentiksi.
Jääkäritykistörykmentin
tunnus
tettiin Raaseporin Patteristoksi ja vuonna 1995 Raaseporin
Tykistörykmentiksi, kun siihen liitettiin lakkautettu Vaasan Rannikkopatteristo. Rykmentti koulutti rannikkotykkimiehiä. Joukko-osasto käytti tunnuksenaan Uudenmaan
Prikaatin tunnusta. Rykmentti
lakkautettiin vuonna 1998.
Uudenmaan
Prikaatin
Patteriston
käyttämä
tunnus
Uudenmaan Prikaatin patteristo oli sijoitettu Dragsvikiin. Patteriston nimi muu-
Karjalanprikaatin Patteristo
sijoitettiin Kajaaniin. Porin
Prikaatin Patteristo siirrettiin
Kajaanin
Hoikankankaalle
kesällä 1966 ja nimi muutettiin Karjalanprikaatin Patteristoksi. Kainuun Tykistörykmentiksi nimi muutettiin
1.1.1990. Rykmentti kouluttaa tykki- ja heitinmiehiä.
Kainuun Tykistörykmentin
tunnus
Pohjois-Karjalan
Patteristo
perustettiin 1962 Ylämyllyllä uusissa kasarmeissa. Täällä
patteristo toimi yhdessä Karjalan Jääkäripataljoonan kanssa.
Patteristo lakkautettiin 1990.
Vuonna 1997 Ylämylly lakkautettiin ja toiminnot yhdistettiin Kontiorantaan.
Pohjois-Karjalan
Patteriston
tunnus
Niinisaloon oli sijoitettu Satakunnan Tykistörykmentti,
Tykistökoulu ja Mittauspatteristo
Satakunnan
Tykistörykmentin tunnus
Tykistökoulu siirrettiin Helsingin Santahaminasta Niinisaloon uuteen rakennukseen
vuonna 1969.
Tulikomentoja 4/2012
37
Tykkimies Juho-Markus
Moisio ja Heko-koira
Sotakoiraosastolle
uudet tarhat
TYKKIMIES MANU PITKÄNEN
Tykistöprikaatilla on erityinen asema puolustusvoimien
sotilaskoiratoiminnassa. Prikaatilla on päävastuu sotilaskoiraohjaajien koulutuksesta
– vastaavaa toimintaa löytyy
pienemmässä mittakaavassa
vain Kainuun Prikaatista. Lisäksi kaikki puolustusvoimien
sotakoirat käyvät säännöllisesti Niinisalossa koulutuksessa.
Osa koirista pääsee mukaan
kansainvälisiin rahanturvaamisoperaatioihin.
Näiden seikkojen takia
ei ole yhdentekevää, millaiset olot Tykistöprikaati tarjoaa koulutettaville sotakoirille.
Vanhat 1950-luvulla rakennetut tarhat olivat ehättäneet
elinkaarensa päätepisteeseen
eivätkä niiden tarjoamat tilat
vastanneet nykyisiä vaatimuksia. Rakennukset olivat niin
heikkokuntoisia, että koirat
olivat jatkuvasti alttiina sairastumisille. Peruskorjausta ei
nähty järkeväksi tai riittäväksi
toimenpiteeksi, joten puolustusvoimien rakennuskantaa
hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt päätti investoida täysin uusiin tarhoihin.
Maaliskuussa 2012 alkaneet rakennustyöt saatiin syksyllä päätökseen ja koiratarhan
avajaisia vietettiin 2. marraskuuta. Sotakoiraosaston johtaja luutnantti Petteri Halme
esitteli ylpeänä ainutlaatuisia
fasiliteettejä kutsuvieraille.
38
Viidestä rakennetusta kahdeksankulmaisesta tarhamoduulista löytyy tilat yhteensä
35 koiralle. Mutteria muistuttavien rakennusten malli
on haettu Pedigree Petfoodsin
brittiläisestä kennelistä. Sen
avulla koirat pääsevät harjoittamaan lajityypillistä käyttäytymistä perinteistä ratkaisua
paremmin. Tämä on myös
huomattu käytännössä: sotakoirien stereotyyppinen häiriökäyttäytyminen on vähentynyt selvästi ja niiden stressitaso on laskenut merkittävästi.
Taustalla on moduuleiden hajasijoitus, minkä ansiosta koirilla on hyvä näköyhteys muihinkin sotakoiriin.
Moduulin keskiosasta löytyy huoltotila, josta on pääsy
kaikkien koirien häkkeihin.
Jokaisella koiralla on 20 neliömetrin häkki, josta löytyy
raikas ulko-osa ja lämmin sisäosa. Sisätiloissa pidetään kymmenen celsiusasteen lämpötilaa, jotta koirille muodostuisi
pohjavillaa.
Halmeen mukaan uuden
koiratarhan valmistuminen
on hänen uransa kohokohta,
ja hän arvostaa korkealle puolustusvoimien satsausta. Tykistöprikaatin komentaja eversti
Pertti Lahtinen arveleekin,
että sotakoiraosaston henkilökunta nauttii tiloista vähintään yhtä paljon kuin niissä
asustavat koiratkin.
Everstiluutnantti Harri Uusitalo, eversti Pertti Lahtinen, luutnantti Petteri Halme ja lääkintäeverstiluutnantti evp Mikael Artala leikkaamassa
perinteistä nauhaa koiratarhan avajaisissa 2.11.
ALLA: Maasta se pienikin ponnistaa: Puolustusvoimilla on huumekoirana myös yksi parsonrussellinterrieri.
Katsaus kaikkien aikojen
sotaelokuvaan –
Full Metal Jacket
TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVA: WIKIPEDIA
Hyviä sotaelokuvia tehdään joka vuosi, mutta todelliset mestariteokset pystyvät vuosien jälkeenkin
herättämään vilunväristyksiä katsojissaan. Stanley
Kubrickin Full Metal Jacket on nuori sotaelokuvaksi,
mutta sen shokkiarvoa ei mikään muu elokuva ole
saavuttanut.
Vuonna 1987 julkaistu Full
Metal Jacket on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, vaikka
se on samalla myös yksi oudoimpia sotaelokuvia, mitä
on tehty. Elokuvassa kerrotaan, kuinka joukko merijalkaväen alokkaita käy lävitse
raa’an dehumanisoivan koulutusvaiheen, jonka päätyttyä
siirrytään seuraamaan heitä
Vietnamin sodan taisteluissa. Elokuvan päähenkilö on
Matthew Modinen esittämä
lempinimellä Joker tunnettu
antisankari, sodan vastustaja, jonka kypärässä on rauhamerkki, mutta joka taistelee
ja tappaa vihollisia muiden
mukana.
Only steers and
queers…
Stanley Kubrickista ja hänen
elokuvistaan voidaan keskustella loputtomiin, mutta tässä
elokuvassa hänen näkemyksensä on osunut kohdalleen.
Alun koulutusjakson vaihtuminen taistelukenttiin tapahtuu kuin veitsellä leikaten, ja
elokuva pitää imussaan loppuun asti. Erityiseksi tämän
elokuvan muiden sotaelokuvien joukossa tekee koulutusjakso. Nuoria merijalkaväkeen
tulleita alokkaita piinaa sadistinen kouluttaja Hartman, joka alistaa niin fyysisesti kuin
henkisestikin
nuorukaisia,
kunnes he ovat lähellä murtumispistettä. Ilmeisenä tarkoituksenaan Hartmanilla on
heidän koulimisensa valmiiksi
sotaan.
Tulikomentoja 4/2012
Sotilaan romahdus
Muiden taipuessa ankaran kurin alle on yhden sotilaista, ylipainoisen Leonard Lawrencen
kuitenkin mahdotonta sopeutua. Alistaminen, kollektiiviset rangaistukset muille hänen
epäonnistuessaan ja muiden
alokkaiden häneen kohdistama fyysinen ja henkinen väkivalta murtavat sotilaan mielen.
Ainoa, joka yrittää Lawrencea
auttaa, on Joker, mutta lopulta hänkin muiden painostaessa
taipuu kiusaamiseen. Teemana kiusaaminen on asia, joka
läpäisee koulun, armeijan ja
työpaikat, joten siihen on katsojan helppo samaistua. Tappamaan opettavassa merijalkaväessä on henkisen romahduksen seurauksena kuitenkin Lawrencen väkivaltainen
purkaus, johon koulutusjakso
päättyy.
Aito Vietnam Lontoossa
Elokuvan siirtyessä Vietnamin
maisemiin on kuin alkaisi kokonaan uusi elokuva. Alun todella realistinen ote kärsii siitä, että Vietnam on itse asiassa Lontoossa vanhalla tehdasalueella, joka muovikasvien ja
muualta kärrättyjen palmujen
avulla on luotu Vietnamiksi. Tästä pienestä outoudesta
maisemoinnin osalta pystyy
kuitenkin toipumaan nopeasti, sillä taisteluiden raakuus on
kuvattu ennennäkemättömän
tarkasti esimerkiksi hidastuksin ja näyttämällä realistisesti
luodin osumien teho. Lisäksi
elokuvaan on sisällytetty pal-
jon myös erityisesti Jokerin
moraalista pohdintaa, joka ei
tunnu yhtä päälle liimatulta
kuin monissa muissa elokuvissa. Erityisesti pitkä loppukohtaus, jossa metsästetään yksittäistä tarkka-ampujaa, tuo elokuvaan dramaattisen päätöksen ja pakottaa jokaisen valitsemaan puolensa.
Bird, bird, surfing bird
Kubrickille pitää myös nostaa hattua rohkeasta musiikin
käytöstään. Surfin Bird -laulu
soi valtavan tulitaistelun jälkeen, ja esimerkiksi Nancy
Sinatran laulu These boots are
made for walking jää unohtumattomasti mieleen vietnamilaisen prostituoidun esiinmarssiessa kyseisen musiikin
myötä ja sanoessa kuolemattomat vuorosanansa: ”Me so
horny, me love you long time.” Sinänsä sotilaiden konflikteissa käyttämien maksullisten seksipalveluiden esiintuominen oli rohkea teko. Esimerkiksi toista maailmansotaa
käsittelevissä elokuvissa tämä
on usein vaiettu aihe.
Metodinäyttelijöiden
huipputyötä
Erityiseksi Full Metal Jacketin
tekee sen uskomaton näyttelylijöiden kaarti. Esimerkiksi merijalkaväen kouluttaja
Hartmania näyttelee R. Lee
Ermey, joka palveli yli kym-
menen vuotta merijalkaväessä
ja toimi myös kouluttajana.
Hartmanin ihmisiä murentava
kielenkäyttö käy parhaasta esimerkistä erilaisista käytännöistä eri armeijoissa. Merijalkaväessä on perinteisesti murrettu
alokas ensin ja siten valmistettu häntä sodan kauhuihin.
Ermeyn lisäksi on mainittava
Vincent D´Onofrion roolityö
Lawrencena tai – kuten häntä
The Andy Griffith Show’n yksinkertaisen hahmon mukaan
halveeraavasti nimitetään –
Gomer Pylena. D´Onofrio lihotti itseään kymmeniä kiloja
rooliaan varten ja loukkasi kuvauksissa esteradalla nilkkansa pahasti osittain suuren painonsa vuoksi.
Lopuksi
Full Metal Jacket tulee varmasti pysymään parhaiden sotaelokuvien joukossa jo pelkästään
sen sotilaita raaistavaa koulutusta kuvaavan jakson kautta.
Harvoin on elokuvissa saatu
jotain näin voimakasta tallennettua fiktiiviseen pakettiin.
Vaikka elokuvan toinen puolikas ei pääsekään ensimmäisen
tasolle, on se silti kokonaisuutena viiden tähden arvoinen.
Elokuvan nähneitten ei kannata myöskään unohtaa Kubrickin Paths of Glory -elokuvaa, joka kertoo ensimmäisestä maailmansodasta. Siitä lisää
myöhemmin.
39