Artikkelisivut / Artikel

saatesanat
Puitteet kunnossa
SKTK:n toiminnan puitteet ovat kunnossa. Niin todettiin monessakin suhteessa Hampurissa pidetyssä vuosikokouksessa. Jäsenyhdistykset, Suomen kirkko ja valtio sekä Merimieskirkko olivat kaikki paikalla. Yhdistyksen johtokunta valittiin jo toistamiseen uudelleen lähes muutoksitta. Taloudellinen tilanne on vakaa. Yhteistyö niin seurakuntien kuin muidenkin suomalaisyhteisön toimijoiden
kesken on mutkatonta ja hedelmällistä. Kirkkojenvälisen sopimuksen määrittelemän integraatioperiaatteen mukaisesti pappimme ja seurakuntamme toimivat osana Saksan evankelista kirkkoa, molemminpuoliseksi hyödyksi.
Olisi kuitenkin lyhytnäköistä jäädä tyytyväisenä lepäämään. Toimiva yhteistyö vaatii avointa kommunikaatiota niin seurakuntien sisällä kuin suuremmassakin mittakaavassa. Kirkkojen välisessä sopimuksessa on korjaamisen tarvetta, koska pappiemme määräaikaiset työsuhteet eivät ole Saksan
nykyisen työlainsäädännön mukaisia. Aluekeskusten rahoituksen turvaaminen ei sekään järjesty itsestään. Juuri nyt ajankohtaisia ovat Berliinin Suomi-keskuksen rahoitusneuvottelut maakirkon kanssa sekä päättyvän vuokrasopimuksen uusiminen nykyistä paremmilla ehdoilla.
Integraatiotakin täytyy vaalia: on tärkeää, että Saksassa asuvat suomalaiset maksavat
kirkollisveroa, sillä Saksan evankelinen kirkko (EKD) on riippuvainen maakirkkojen verotuloista. Saamillaan toimintarahoilla EKD rahoittaa merkittävän osan työstämme ja
lisäksi auttaa meitä arvovallallaan saamaan saksalaisilta seurakunnilta työllemme toimintapuitteet. Kirkko- ja seurakuntatilojen maksuton käyttö on tästä hyvä esimerkki.
On tärkeää, että puitteet ovat kunnossa ja voimme keskittyä tulevaisuudessa varsinaiseen toimintaan.
Ein guter Rahmen ist wichtig. Die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland steht
auf stabilen Füßen. Die finanzielle Situation ist gut und die Zusammenarbeit sowohl innerhalb der finnischen Gemeinschaft wie auch ökumenisch fruchtbar.
Gemäß dem im zwischenkirchlichen Vertrag festgelegten Integrationsprinzip
bauen wir keine Verdoppelungen kirchlicher Strukturen auf, sondern die finnischen Christen und Pfarrer leben und arbeiten als Teil der EKD – zum gegenseitigen Nutzen. Diese beispielhafte Integration ist nicht nur eine Frage
der Finanzen, sondern geht viel tiefer.
Ein guter Rahmen ist wichtig. Deshalb haben wir auch Rengas einen bunteren, zeitgemäßen Rahmen gegeben.
kuva: Ritva Prinz
Rengas on yksi työmme tärkeimpiä kanavia. Siksi olemme panostaneet sen ajanmukaisiin puitteisiin lisää. Jatkossa lehti ilmestyy kokonaan nelivärisenä. Toivottavasti
värikkyys tekee lukuelämyksestä entistäkin miellyttävämmän.
Toimisto kesälomalla
22.7.-23.8.2013
ist die Geschäftsstelle
wegen Urlaub geschlossen.
Aurinkoisia alkukesän päiviä toivottaen
Angenehme Lese-Erlebnisse wünscht Ihnen
Mauri Lunnamo
päätoimittaja/Chefredakteur
06-07 • 2013
| 1
2 |
Rippikouluun!
Yksi löysi elinikäisen ystävän, toinen innostui opiskelemaan suomea, kolmannelle avautui tie kirkon työhön – Sasu-ripari on muuttanut monen nuoren elämän. Kysyimme entisiltä sasulaisilta, mitä
riparista vielä vuosia myöhemmin on jäänyt käteen (s. 16-). Kesällä 2014 tähän lystiin pääsevät mukaan vuonna 1999 syntyneet.
Miten, kerromme sivuilla 6-7.
6
Der neue Vorstand
Offensichtlich macht die Arbeit im ZfkA-Vorstand Spaß. Denn alle Mitglieder, deren Amtszeit zu Ende ging, stellten sich bei der Mitgliederversammlung in Hamburg erneut zur Wahl. Die stellvertretende Vorsitzende allerdings
ist neu. Den Vorstand können Sie auf Seite 9 kennenlernen.
9
Puu ja pää
ovat pääkonsuli Erja Tikan mukaan Suomen ainoat luonnonvarat. Saksankautensa päättymisen kynnyksellä pääkonsuli jakoi ajatuksiaan Saksassa vallitsevasta Suomi-kuvasta, naisten asemasta ja Saksan suomalaisten merkityksestä kotimaansa tunnetuksi tekemisessä (s. 10-12).
10
Frieren in der Sommernacht
Manfred Johann scheut keine Mühen, um zu einer besonderen Aufnahme
zu gelangen. Im Laufe der Jahre konnten die Rengas-Leserinnen und Leser
viele von seinen Fotos bewundern. Diesmal ist das Deckblatt wieder von ihm.
Und auf Seite 22 können Sie ihn kennenlernen, den Mann hinter den Bildern.
22
Lahdessa vuonna 1988
Tai Virroilla, Paltamossa, Espoossa, Turussa… Oletko tavannut vanhoja riparikavereitasi konfirmaation jälkeen? Nyt siihen on tilaisuus! Syksyn mittaan
suomalaisissa seurakunnissa järjestetään Sasu-juhlamessuja, joihin kutsutaan erityisesti Sasu-riparin käyneitä. Messujen ajankohdat löydät sivulta 34. Tervetuloa!
34
06-07 • 2013
kuva/fotos: Michael Lorenzet / pixelio.de; Ari Geil, Manfredd Johann, Antti Malinen
Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe
Ajankohtaista / Aktuelles
Hyvä alku
Tunnelma oli välittömän lämmin, kun Stadtsuperintendent Rolf Domning asetti Anna-Maari Ruotasen tehtäväänsä lännen uudeksi suomalaispapiksi Kölnissä sunnuntaina 7.4.2013. Messussa avustivat
Suomen ev.lut. kirkon ulkosuomalaistyön osastolta pastori Susanna Merikanto-Timonen ja Saksan
suomalaispappien koordinaattori Päivi Vähäkangas. Lännen suomalaisseurakunnat muistivat uutta
pappiaan lahjoittamalla meksikolaista alkuperää olevan ”ystäväpiirin”. Tämä keramiikkatyö, jossa viisi hahmoa pitää toisiaan käsistä, symboloi ikuista ystävyyttä Anna-Maarin ja hänen neljän seurakuntansa
kesken. Iloista juhlatunnelmaa viritti osaltaan kaunis
kevätaurinko: tämä päivä oli varma enne hyvälle yhteistyölle lännessä!
Die Sonne schien und die Laune bei den Gästen war
bestens, als die neue finnische Pfarrerin für Westdeutschland, Anna-Maari Ruotanen am 7.4.2013 in
Köln durch den Stadtsuperintendenten Herrn Pfr. Rolf
Domning in ihr Amt eingeführt wurde.
Die finnischen Gemeinden in Westdeutschland überreichten ihrer neuen Pfarrerin einen ”Freundeskreis”
aus Mexico. Die fünf Personen, die sich bei dieser Keramikarbeit an den Händen halten, sollen eine bleibende Gemeinschaft zwischen den Gemeinden und
ihrer Pfarrerin symbolisieren. Nach so einem Anfang
kann es nur gut weitergehen!
Olemme Facebookissa
Facebookista löytyy nyt kaikille avoin ryhmä ”Suomalaiset seurakunnat Saksassa“.
Käy tykkäämässä!
Sivua voi myös lukea kirjautumatta Facebookiin: www.facebook.com/Suomalaiset.
seurakunnat.Saksassa
Tilaa Suomalaisen kirkollisen työn kuulumisia kertova sähköinen uutiskirje!
www.rengas.de > Mikä on SKTK > tilaa uutiskirje
kuva/Foto: Hanni Fahrbach
Unseren Newsletter können Sie bestellen unter
www.rengas.de > ZfkA stellt sich vor > Newsletter
Rengas 8-9/2013 ilmestyy KV 31
elo- ja syyskuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.06.2013
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.06.2013
Rengas 10/2013 ilmestyy KV 39
lokakuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.08.2013
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.08.2013
06-07 • 2013
| 3
Askel kohti kirkkoa
Kesän ensimmäisinä aurinkoisina päivinä voi
havaita, kuinka puistot ja jokien varret täyttyvät
innokkaista lenkkeilijöistä. Jotkut lähtevät rennolle sunnuntaikävelylle hitain ja leppoisin askelin nautiskellakseen kesästä, toiset taas viilettävät
vauhdikkaasti juosten tavoitteena hyvä kunto ja
kerta kerralta paraneva vauhti. Kolmannet treenaavaat tosissaan, mielessään kilpailut tai edellisvuotta parempi maratonaika. Puiston polulla, lenkkeilijöiden meressä risteillessäni, mieleeni
nousi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä esiintyvä kohta, jossa Paavali vertaa kristityn elämää ja
uskoa juoksukilpailuun.
“Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa
kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme
katoamattoman.“
1. Kor. 9: 24-25
Paavalin juoksuvertauksen taustaa avaa se seikka, että Korintin kaupungin lähellä pidettiin Kreikan kuuluisat urheilukilpailut. Paavalin ajatuksen
mukaan kristittyjen tulisi harjoittaa itsekuria, koska heillä oli juoksukilpailijoita paljon arvokkaampi, katoamaton päämäärä. Paavali itse teki kaikkensa saavuttaakseen päämäärän kansojen rajat
ylittävästä kirkosta. Matkakilometrejä ja askeleita kertyi hänelle lukematon määrä. Silti Raamattu ei anna sellaista kuvaa, että Paavalin matkat
olisivat olleet pelkästään hengästyneitä juoksuja
paikasta toiseen. Askeleidensa välissä Paavalilla
oli aikaa pysähtyä ja kulkea seurakuntien rinnalla.
Löytyisikö meiltäkin intoa samanlaiseen omistautumiseen kirkkomme ja seurakuntien puolesta? Monesti kuulee perusteltavan, että ei ole aikaa osallistua seurakunnan toimintaan, vaikkapa
jumalanpalveluksiin, kun elämä on muutenkin
yhtä juoksua paikasta toiseen. Mutta eikö juuri
kirkkomme ja sen sanoman tulisi olla “juoksun“,
eli aikamme ja panostuksemme arvoista? Ehkä sinultakin voisi löytyä kesällä hieman aikaa lähteä
liikkeelle vaikkapa kävellen, juosten, pyöräillen
tai autoillen – kukin itselle mieluisalla tavallaan
- kohti lähellä tai kauempanakin olevaa kirkkoa?
Käydä pienellä tutustumiskierroksella, pysähtyä
ja pohtia, mitä kirkko ja seurakunta sinulle voisivat tarjota sekä päinvastoin.
Kirkko on oivallinen paikka rauhoittua arjen
juoksun keskellä, mutta se on myös konkreettinen muistutus siitä, kuinka jo Paavalin ajoista lähtien kristityillä on ollut tapana kokoontua
yhteen evankeliumin sanoman äärelle. Sanoman,
jonka edestä Paavali ja muut kirkkomme rakentajat ottivat miljoonat askeleet viedäkseen viestiä ylösnousseesta Jeesuksesta eteenpäin. Meidänkään askeleemme tämän päivän kristittyinä
ja seurakuntalaisina eivät ole turhia. Usko ja seurakuntayhteys eivät ole sellaisia kilpailuja, joissa
meitä laitetaan paremmuusjärjestykseen. Uskon
matkalla jokainen on tasa-arvoinen askelvauhdista riippumatta. Tärkeintä on päämäärä, halu rakentaa yhteistä kirkkoa ja luottaa Jumalan kutsuun, joka vie kohti katoamatonta, iankaikkisen
elämän seppelettä.
“Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu.“
1. Tim. 6: 12
Siunattuja ja aurinkoisia kesähetkiä!
anna-Maari ruotanen
4 |
06-07 • 2013
Välähdyksiä tutustumisviikonlopusta
Vorwort
Joskus minusta tuntuu, että kukaan ei ymmärrä minua, ei edes minun vanhemmat tai minun paras ystävä. Varmasti jokainen meistä on joskus vähän yksinäinen, mutta minun mielestäni ajatus,
että Jumala aina auttaa meitä, on ihana. Raamatussa lukee, että Taivaallinen Isä suojelee meitä, ihan
sama, mitä teemme. Ehkä tekin olette joskus yksinäisiä tai epävarmoja ja ette tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ehkä Jumala voi auttaa myös teitä sellaisissa hetkissä. Sillä Jumala on meidän lähellä ja Jumala on myös sinun lähellä.
eMiLia & arne
Ohne Tischdienst keine Nahrung!
Oder: Wie bringt man seine Gruppe dazu, gemeinsam zu arbeiten?
kuvat/Abbildungen: Päivi Lukkari
ja vuoden 2013 riparilaiset
Raus aus den Federn – rein in die Kapelle!
Gott zeigt sich in jedem von uns. Er ist immer
für uns da, wir können immer auf ihn vertrauen. In guten genauso wie in schlechten Zeiten
gibt er uns halt und unterstützt uns, auch wenn
uns das oft nicht bewusst ist. Er gibt uns die
Kraft, das Leben trotz so mancher Schwierigkeit zu meistern. Er segnet uns. Aber dieser Segen überträgt uns - auch UNS - eine große Verantwortung: Wir sollen
uns gegenseitig achten,
aufeinander aufpassen
und füreinander da sein.
Kurz: Wir sollen ein SEGEN sein für andere.
Vor mittlerweile 30
Jahren fand das erste
Sasu-Camp statt, und
wie auch ihr jetzt, saßen wir vor zwei Jahren
hier. Damals wie heute
wagten Jugendliche den
Schritt ins Ungewisse. Sie
und wir wussten nicht,
Tällainen on meidän Suomi
und vielleicht wisst auch
ihr jetzt nicht, was in der Konfizeit auf euch zukommt. Aber fürchtet euch nicht: Auf euch wartet ein interessanter Sommer voller neuer Erfahrungen, neuer Freundschaften, und nicht zuletzt
einer tieferen Begegnung mit euch selbst.
Ich will dich segnen, und du sollst ein Segen
sein, spricht Gott, der HERR. Gen 12:2
iDa & juLian
Echte Herausforderung:
It’s raining cats and dogs.
Facebookseite von Gott ?! !!
jumala (ei kuvaa).
Koti: taivaassa.
Perhe: kaikki.
Kielet: kaikki. Tykkään!
Lempipaikka: Kirkko, synagoga, moskeija,
rippikoulu.
Lempikirja: Raamattu.  Tykkään!
Freunde:
Hat seinen status aktualisiert:
Ich lade euch <3 ein zu meinem ∞:ten Geburtstag! Hausparty im Himmel mit Jesus
und ∞ anderen!
Wir sehen uns im Sommer in Espoo und Turku! Kesällä tavataan Espoossa ja Turussa!
06-07 • 2013
| 5
Sinä 14-vuotias –
ilmoittaudu nyt saksalaissuomalaiseen rippikouluun
2014!
Riparilla pohditaan elämää, etsitään uskoa ja
eletään sitä todeksi. Opiskelu, uusien kavereiden
löytäminen, hauskanpito, pelailu ja hartaushetket
muodostavat mieleenpainuvan kokonaisuuden.
Riparin arkeen kuuluu riparilaisia, isosia, nuori-
sotyönohjaajia ja pappeja. Puolet leiriväestä on
suomalaisia suomalaisten seurakuntien jäseniä ja
työntekijöitä, toinen puoli Saksassa ja saksankielisessä Euroopassa asuvia suomalaisia ja suomalais-saksalaisia nuoria ja aikuisia. Oman identiteetin pohtiminen, suomalaisten juurien etsiminen
ja kahden kulttuurin välillä eläminen ovat tärkeä
osa saksalais-suomalaista rippikoulua.
Suomalaisen riparin voi käydä aikaisintaan sinä
vuonna, jona täyttää viisitoista vuotta.
Saksan suomalainen kirkollinen työ järjestää
vuonna 2014 rippikouluopetusta vuonna 1999
ja sitä ennen syntyneille. Opetus ja muu ohjelma
tapahtuu sekä suomeksi että saksaksi. Rippikoulu koostuu tutustumisviikonlopusta, itsenäisestä omaan kotiseurakuntaan tutustumisesta sekä
9-päiväisestä kesäleiristä Suomessa. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeet löytyvät Rengasnettisivuilta (www.rengas.de). Pyydämme ilmoittautumaan rippikouluun 31.10.2013 mennessä.
Saksassa evankeliset seurakunnat kutsuvat
12–14-vuotiaat jäsenensä rippikouluun. Saksalainen rippikoulu kestää vuodesta kahteen vuoteen
ja sen ulkoiset puitteet vaihtelevat huomattavasti
eri seurakunnissa. Pääsääntöisesti rippikouluaika
koostuu viikoittaisista tapaamisista, viikonloppuleireistä ja erilaisista projekteista, joiden puitteissa rippikoululaiset tutustuvat monipuolisesti oman seurakuntansa toimintaan. Saksalaisen
kotiseurakunnan rippikoulun käyminen yhdessä
koulukavereiden kanssa ja SKTK:n järjestämälle
saksalais-suomalaiselle rippileirille osallistuminen tukevat erinomaisesti toisiaan. Tietysti yhdenkin rippikoulun käyminen riittää, mutta erityisen hyvää palautetta on tullut niiltä nuorilta,
jotka ovat käyneet sekä saksalaisen että suomalaisen rippikoulun.
6 |
06-07 • 2013
Kuva: Ari Geil
Rippikoulun käy vuosittain liki 90 % suomalaisnuorista. Leiririppikoulu, ”ripari“, on Suomen
suosituin rippikoulumuoto, jonka käyminen on
mahdollista myös Saksassa ja muissa saksankielisissä maissa asuville nuorille – sinulle!
Rippikoulu 2014 (ilmoittautuminen 31.10.2013 mennessä)
Rippikoulu alkaa tutustumisviikonloppuna 28.2.-2.3.2014 Haus Heliandissa Oberurselissa, lähellä
Frankfurtia. Kesän leirille voit lähteä joko Turkuun tai Espooseen:
ESPOO 24.7.-2.8.2014
Leiri järjestetään yhdessä espoolaisen Olarin seurakunnan kanssa. Leiri pidetään Hvittorpin leirikeskuksessa Kirkkonummella (www.espoonseurakunnat.fi) ja sen konfirmaatiomessu on lauantaina 2.8.2014 Olarin kirkossa.
TURKU 1.8.-10.8.2014
Leiri järjestetään yhdessä Turun Martinseurakunnan kanssa. Se pidetään Harvan saaressa Heinänokan leirikeskuksen edustalla Turussa (www.leirikeskus.turunseurakunnat.fi) ja sen konfirmaatiomessu on sunnuntaina 10.8.2014 Turussa, Martinkirkossa.
Olet myös tervetullut 10.-12.10.2014 järjestettävään saksalais-suomalaiseen JuureS-viikonloppuun Oberurseliin.
Konfijahr 2014 gehört euch, Ihr
1999 oder davor Geborenen!
In Deutschland werden Kinder und Jugendliche in der Regel Anfang der siebten Klasse zum
Konfiunterricht eingeladen. Der Unterricht dauert ein bis zwei Jahre und setzt sich zusammen
aus wöchentlichen Treffen, Wochenend- oder Ferienfahrten und Projekten, in denen die Konfis
selber aktiv werden.
In Finnland sind die Konficamps seit 40 Jahren
die beliebteste Form der Konfiarbeit. Zum Konficamp kann man erst in dem Jahr fahren, in dem
man 15 Jahre alt wird. Auf dem Camp leben und
lernen Konfis, TeamerInnen, JugendmitarbeiterInnen und PfarrerInnen zusammen – es wird
diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste
vorbereitet und gefeiert, gespielt, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist
ein Highlight, ein Crash-Kurs; kurz: ein Erlebnis,
das zum Leben dazu gehört. Besonders intensiv
wird die Zeit, wenn man vorher den deutschen
Konfiunterricht besucht und über viele Themen
schon einmal nachgedacht hat.
Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit
lädt finnisch-deutsche und in Deutschland, Ös-
terreich und in der Schweiz lebende finnische
Jugendliche, die 1999 oder davor geboren sind,
zum finnisch-deutschen Konfiunterricht im Jahr
2014 ein! Die Konfizeit beinhaltet ein Wochenende zum Kennenlernen in Oberursel bei Frankfurt a.M., einige vorbereitende Aufgaben zum
Kennenlernen der eigenen Ortsgemeinde sowie
ein 9-tägiges Camp im Sommer in Finnland. Die
Camps werden zusammen mit finnischen Ortsgemeinden in Espoo und Turku durchgeführt, so
dass die Hälfte der Teilnehmenden aus diesen Gemeinden stammt. Das Leben und Lernen auf den
Camps geschieht auf zwei Sprachen. Fehlende
Finnisch-Kenntnisse sind kein Hindernis für eine
intensive Teilnahme!
Mehr Info und das Anmeldeformular findet ihr
auf der Internetseite: www.rengas.de . Bitte meldet euch bis zum 31.10.2013 an.
Koko rippikoulutiimin puolesta
Anna-Maari Ruotanen
Suomalaispappi, läntinen Saksa
06-07 • 2013
| 7
Onnistunutta yhteistyötä
Binnenalster-järvi
Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokous pidettiin 16.3.2013 Hampurissa Pohjois-Saksan merimieskirkon tiloissa. Niin SKTK:n
puheenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre kuin
Pohjois-Saksan merimieskirkon johtaja Satu Oldendorff totesivat puheenvuoroissaan tämän olevan osoitus tiivistyneen yhteistyön onnistumisesta.
Yhteistyön merkitystä kaikkien Saksassa vaikuttavien Suomi-toimijoiden kesken korosti myös
vuosikokouksen varmakätisenä puheenjohtajana
toiminut Suomen Hampurin pääkonsuli Erja Tikka. Hän kertoo ajatuksiaan pääkonsulaatin sulkemisen kynnyksellä sivulta 10 alkaen.
Susanna Merikanto-Timonen toi terveisiä
Suomen kirkkohallituksesta.
Die ordentliche Mitgliederversammlung des
Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e. V.
fand am 16.3.2013 in Hamburg in den Räumen
der finnischen Seemannskirche statt. Sowohl der
Vorsitzende des ZfkA, Karl-Friedrich von Knorre
als auch die Leiterin der Seemannskirche in Norddeutschland, Satu Oldendorff hielten dies für ein
sichtbares Zeichen einer gelingenden Zusammenarbeit. Die Bedeutung der Zusammenarbeit zwischen allen Finnland-Akteuren in Deutschland
betonte auch die Generalkonsulin von Finnland in
Hamburg, Erja Tikka. Sie fungierte als Vorsitzende
in der Mitgliederversammlung. Die „standig ovations“ am Ende der Versammlung galten allerdings nicht nur der kompetenten Gesprächsführung, sonder auch ihrem jahrelangen Einsatz für
die Belange der Finninnen und Finnen in Deutschland. Mit der Schließung des Generalkonsulates
in Hamburg geht hier eine Ära zu Ende. (mehr
zum Thema auf S. 10-12)
8 |
06-07 • 2013
Vuosikokousviikonlopussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustajana vieraillut Ulkosuomalaistyön apulaissihteeri Susanna MerikantoTimonen kertoi ajankohtaisista puheenaiheista
Suomen kirkollisella kentällä. Näitä ovat mm.
naispappeuden toteutuminen 25 vuotta sitten,
televisio-ohjelman herättämä kysymys siitä, mitä
on terve hengellisyys, ja vanhusten asema.
Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen
päättää elämänsä oman käden kautta. Syrjäytyneet vanhukset, joiden tarkkaa määrää ei tiedä
kukaan, ovat yksi tämänvuotisen Suomessa toteutettavan yhteisvastuukeräyksen kohde. Tämän
johdosta pohdittiin vuosikokousta edeltäneessä
kuvat/Fotos: Ritva Prinz
Syrjäytyneet vanhukset
yleiskeskustelussa etsivän naapuriaputyön mahdollisuuksia ja haasteita myös Saksan suomalaisyhteisössä.
Das Wochenende schloss am Sonntag mit einem
Abendmahlsgottesdienst, in der die Referentin
für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland, Susanna Merikanto-Timonen aus Finnland
predigte. Der Gottesdienst wurde vom Chor der
Seemannskirche mitgestaltet.
Seuraava vuosikokousviikonloppu järjestetään
14.-16.3.2014 Münsterissä.
Das nächste Wochenende mit Mitgliederversammlung wird am 14.-16.3.2014 in Münster
stattfinden.
Ritva Prinz
Merimieskirkon kuoro esitti sunnuntain messussa osia
Jaakko Löytyn ”Wähäväkisten juhlaveisuusta”.
Uusi johtokunta
Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Karl-Friedrich von Knorre Frankfurtista ja varapuheenjohtajaksi yhdeksi vuodeksi Annaliisa Kühn Dresdenistä. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Anna-Liisa
Diestelhorst (Ruhrin alue) ja Felix Tölle (Bielefeld) sekä varajäseniksi Leena Nikula (München) ja yhdeksi vuodeksi Milja von Fragstein (Lyypekki). Johtokunnassa jatkavat Iina Fischer (Köln) ja Reettakaisa Sofia Salo (Münster).
Der neue Vorstand
Zum ersten Vorsitzenden wurde erneut Karl-Friedrich von Knorre aus Frankfurt gewählt.
Die zweite Vorsitzende für ein Jahr wurde Annaliisa Kühn aus Dresden. Zu ordentlichen
Mitgliedern wurden Anna-Liisa Diestelhorst (Ruhrgebiet) und Felix Tölle (Bielefeld) sowie
zu Ersatzmitgliedern Leena Nikula (München) und für ein Jahr Milja von Fragstein (Lübeck) gewählt. Ihre Arbeit im Vorstand setzen Iina Fischer (Köln) und Reettakaisa Sofia
Salo (Münster) fort.
06-07 • 2013
Uusi johtokunta
| 9
Taitava verkostoituja
Pääkonsuli Erja Tikan sydämellä ovat naiset ja Itämeri
kiintiötä saavutettu määrä. Koko Euroopan vastaava luku on 5 %.
Tikka näkee sukupuolten välisen tasa-arvon
Suomessa historian jatkumona. Suomalaisten
asuttaessa erämaita vaimo oli tärkeä työkumppani, ja maataloudessa naiset ovat aina tehneet
työtä siinä missä miehetkin. Suomesta puuttui
suuri porvarisluokka, jonka piirissä esim. SaksasPääkonsulin tehtävä on suuntautunut kahteen sa kotirouvakulttuuri syntyi. Toisen maailmansoeri suuntaan: suomalaiseen siirtokuntaan ja sak- dan jälkeen nopeasti kasvavan teollisuuden tarsalaiseen yhteiskuntaan. Saksalaisessa julkisuu- vitsema lisätyövoima löytyi juuri jo sodan aikana
dessa Suomi-kuvaa luodessaan Erja Tikka kertoo kaikista töistä selvinneistä naisista. Tämän hetken
mielellään naisten asemasta Suomessa.
Suomessa 67,5 % naisista on mukana työelämässä ja 82 %:lla työssäkäyvistä naisista on lapsia.
Kumppanuutta halki historian
Puu ja pää
”Vielä 20 vuotta sitten työssäkäyvät perheenäidit herättivät saksalaisissa keskustelukumppaKoska Suomen ainoat luonnonvarat ovat ”puu
neissa kysymyksen avioerotilastoista ja nuorten ja pää”, alettiin jo 1800-luvulla painottaa kourikollisuudesta. Nyt ky- lutuksen merkitystä, ja sitä tarjottiin yhtä lailsymyksenasettelu on la tytöille kuin pojillekin. ”Koulutus nähtiin niin
täälläkin muuttunut maaseudulla kuin työläispiireissä avaimena paja Suomeen katsotaan rempaan elämään ja sosiaalinen kierto onkin Suopositiivisen kiinnostu- messa viime vuosikymmeninä ollut huomattavasti
neena”, Erja Tikka sum- laajempaa kuin vaikkapa Saksassa”, analysoi Tikmaa kokemuksiaan, ja ka. Naisten kouluttautumisaste on Suomessa tälkertaa tilastotietoja ai- lä hetkellä korkeampi kuin koko väestön yhteenheesta pitämästään esi- sä. (Korkeakoulututkinto on 30,8 %:lla naisista
telmästä. Vaikka presi- ja 27,8 %:lla koko väestöstä.) Ja juuri koulutukdenttinä Suomessa nyt sen korostamisessa pääkonsuli näkee myös Suoonkin taas mies, on men merkittävän teknologiakehityksen avaimen.
naisten osuus eduskunnassa ja hallitukPaitsi tasa-arvokysymyksistä ja hyvästä kousessa reilusti yli 40 %. lutuksesta Suomi tunnetaankin Erja Tikan kokeSuomessa 33 % yritys- muksen mukaan Saksassa erityisesti innovaation
ten johtoportaasta on ja muotoilun alueella: ”Suomalainen design kumnaisia, mikä on kor- puaa käytännönläheisyydestä: Suomessa ei ollut
kein EU-maassa ilman aatelislinnoja, vaan talonpoikaisyhteiskunta synnytti kauniita, mutta käyttöön tarkoitettuja esineitä. Kuvaavaa onkin, että Helsinki designpääkaupunkinakin keskittyi nimenomaan tavalliseen
Erja Tikka on Saksassa jo toisella diplomaattikomennuksella. 1987arkeen liittyvään muotoiluun.”
1990 hän toimi Bonnin suurlähetystön lehdistösihteerinä. SKTK:n
vuosikokouksessa pääkonsuli johti puhetta varmalla kädellä.
10 |
06-07 • 2013
kuva/Foto: Ritva Prinz
Pääkonsuli Erja Tikka näkee kauas. Hänen
toimistonsa ikkunasta avautuu upea näköala
yli Hampurin Binnen- ja Außenalster-järvien.
Laajakatseisuutta Erja Tikka on tarvinnut - ja
osoittanut - tehtävässään kuluneiden neljän
vuoden aikana. Ja nyt, pääkonsulaatin sulkemisen lähestyessä, hän on uudenlaisella näköalapaikalla.
avattavasta Hampurin kunniakonsulin alaisesta
kansalaispalvelupisteestä. Näin Pohjois-Saksassa
on mahdollisuus saada tärkeimmät viranomaispalvelut myös tulevaisuudessa.
Loppukesästä Erja Tikka palaa Itämeren pohjoisrannalle - ulkoministeriöön Helsinkiin. Hän iloitsee siitä, että voi taas elää yhteistä arkea Suomessa asuvan miehensä ja muun sukunsa kanssa.
Mutta niin katse kuin matkakin tulee varmasti
vielä usein palaamaan Alsterin rannoille.
Vorreiter für Gleichberechtigung
Pääkonsuli kutsui SKTK:n vuosikokouksen osanottajat illanviettoon residenssiinsä. Lämmintunnelmaisen illan kruunasi jälkiruoka, joka oli koristeltu pääkonsulin itse poimimilla vadelmilla.
Pitäkää Suomen lippua korkealla
kuva/Foto: Ritva Prinz
Itämeri-yhteistyö on erityisesti pääkonsulin sydämellä. Mutta myös esim. kulttuurin ja talousyhteyksien alueella Erja Tikka on kuluneiden vuosien
aikana luonut Pohjois-Saksassa vahvat yhteistyöverkostot. Laajakatseisena hän on viimeisten
kuukausien aikana jo valmistellut tulevaisuutta,
joka toteutuu hänen lähdettyään. Luodut yhteistyöverkostot jäävät Suomea Saksassa virallisesti
edustavien tahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden
muodostaman ”Team Finnland” –joukkueen käsiin.
Tähän yhteistyöhön Tikka sisällyttää tärkeänä osana myös suomalaiset seurakunnat ja kielikoulut.
”Nyt täytyy vain luottaa siihen, että kylvetty siemen itää ja kantaa hedelmää”, hän toteaa ja vetoaa Saksan suomalaisiin: ”Teitä kaikkia tarvitaan
nyt Suomen lipun korkealla pitämiseksi.”
Erja Tikka tietää, kenen käsiin tällä kohtaa tulevaisuuden laskee. Hän on ollut Pohjois-Saksan
suomalaisten keskuudessa pidetty ja usein nähty kasvo. Yhteistyötä Merimieskirkon kanssa hän
kuvaa saumattomaksi ja viranomaistahon mahdollisuuksia täydentäväksi. Erityisesti sosiaalityön
alalla Merimieskirkon panosta tullaankin jatkossa tarvitsemaan entistä enemmän. Mutta pontta
löytyy ”rivisuomalaisistakin”, sen osoitti kansalaisvetoomus, joka pantiin toimeen heti, kun tieto pääkonsulaatin sulkemisesta julkistettiin. Sen
tuloksena syntyi päätös Merimieskirkon tiloihin
Die finnische Generalkonsulin in Hamburg, Erja
Tikka, spricht gern über die Situation von Frauen.
In Sachen Gleichberechtigung hat Finnland eine
Vorreiterrolle: Obwohl im Moment wieder sowohl
Präsident als auch Premierminister männlich sind,
haben Frauen im Parlament und in der Regierung
einen Anteil von weit über 40 %. In der Chefetage von Unternehmen sind 33 % Frauen. Und
das ganz ohne Quote – damit hat Finnland eine
Spitzenstellung in Europa. Europaweit beträgt
der entsprechende Frauenanteil 5 %. Die Generalkonsulin sieht die Gründe in der Geschichte:
Finnland war sehr lange eine Agrargesellschaft, in
der Frau und Mann Seite an Seite gearbeitet haben. Nach dem Zweiten Weltkrieg löste Finnland
den Arbeitskräftemangel durch die Errichtung
von Kindertagesstätten, damit Frauen arbeiten
konnten. Ferner fehlte in Finnland die bürgerliche Mittelschicht, in der sich z. B. in Deutschland
die Tradition von „Frau am Herd“ bildete. Heute
sind 67,5 % der Finninnen berufstätig, die meisten ganztags. 82 % der berufstätigen Frauen haben Kinder.
„Da Finnland neben Holz kaum Naturressourcen
hat, spielte Bildung schon immer eine große Rolle.
Sowohl auf dem Lande als auch in der städtischen
Arbeiterklasse wurde gute Bildung als Sprungbrett in eine besseren Zukunft für die Kinder gesehen – und wurde gleichermaßen Töchtern und
Söhnen zuteil”, analysiert Erja Tikka und sieht in
der guten Bildung auch einen Schlüssel für die
rasante Entwicklung Finnlands auf dem Gebiet
der Technologie. Heute haben 30,7 % der fin06-07 • 2013
| 11
nischen Frauen einen Hochschulabschluss (27,8
% der Gesamtbevölkerung).
Die scheidende Generalkonsulin hinterlässt in
Norddeutschland effektive ZusammenarbeitsNetzwerke, die vom „Team Finnland“ übernommen werden sollen. Das von der Botschaft von
Finnland koordinierte Team dient dazu, die Zusammenarbeit zwischen den einzelnen FinnlandAkteuren in Deutschland zu intensivieren. Und
als wichtige Akteure sieht Erja Tikka hierbei sowohl die finnischen Gemeinden und Sprachschulen als auch die DFG.
SKTK ja suomalaiset seurakunnat kiittävät
pääkonsuli Erja Tikkaa kuluneiden vuosien hyvästä yhteistyöstä ja toivottavat menestystä
uusiin tehtäviin.
Das ZfkA und die finnischen Gemeinden
danken Generalkonsulin Erja Tikka für die gute
Zusammenarbeit und wünschen ihr für die Zukunft alles Gute und viel Erfolg!
Das Generalkonsulat von Finnland in Hamburg
ritva Prinz
Das Generalkonsulat in Hamburg gehört zu
den ältesten Auslandsvertretungen Finnlands.
Die erste finnische Vertretung in der Hansestadt
begann ihre Tätigkeit im Jahre 1918, sieben Jahre später wurde die Vertretung zu einem Generalkonsulat. Während des Zweiten Weltkrieges
blieb das Konsulat zeitweise geschlossen, bis seine Tätigkeit 1944 vollkommen eingestellt wurde. Im Mai 1950 nahm die Auslandsvertretung
in Hamburg ihre Tätigkeit wieder auf und bekam
1973 mit der Aufnahme diplomatischer Beziehungen zwischen Finnland und der Bundesrepublik Deutschland auch offiziell wieder den Status eines Generalkonsulats.
Das Generalkonsulat von Finnland in Hamburg
wird Ende August geschlossen, finnische Staatsbürger betreffende Dienstleistungen werden noch bis
15.7.2013 angeboten. Danach wird Finnland durch
einen später zu ernennenden Honorarkonsul in Hamburg vertreten sein.
1960-luvulla rakennettu Finnlandhaus on erikoisen
arkkitehtonisen ratkaisunsa vuoksi suojelukohde. Pääkonsuli
soisi Suomen vaakunan leijonien talon katon reunoilla jäävän
saman suojelun piiriin.
12 |
06-07 • 2013
Seit 1966 befindet sich das Generalkonsulat
im zentral gelegenen Finnlandhaus zwischen der
Binnen- und der Außenalster. Anfangs waren im
Finnlandhaus auch einige finnische Unternehmen
vertreten – es gab sogar ein finnisches Restaurant. Im Laufe der Jahre ist der finnische Anteil
allerdings immer weiter zurückgegangen. Heute hat nur noch das Generalkonsulat seine Büroräume dort.
In der obersten zwölften Etage des Hauses
glänzen vier goldene Löwen vor einem roten Hintergrund, das Symbol des finnischen Wappens.
Bekannt geworden ist das Finnlandhaus aber vor
allem durch seine besondere Bautechnik: Es wurde nach Errichtung der tragenden mittleren Säule in einer hängenden Baukonstruktion von oben
nach unten gebaut.
Quelle: www.finnland.de
kuva/Foto: Ritva Prinz
Suomen pääkonsulaatti lopettaa toimintansa Hampurissa elokuun lopussa. Passihakemuksia voi jättää
ja muita kansalaispalveluja voi saada 15.7.2013 asti.
Pääkonsulaatin lakkauttamisen jälkeen Hampurissa tarjotaan tärkeimmät viranomaispalvelut Merimieskirkon tiloihin avattavan kansalaispalvelupisteen
kautta. Asiasta tiedotetaan tarkemmin uuden kunniakonsulin nimittämisen jälkeen.
Neu und doch vertraut
Wie ist es, als junger Erwachsener zum ersten Mal bei einer Mitgliederversammlung
des ZfkA dabei zu sein? Bei Annaliisa Krage
wich die anfängliche Aufregung schnell einem
Gefühl der Zugehörigkeit.
Um kurz vor zehn an einem sonnigen Samstagvormittag trete ich durch die Eingangstür in
die Merimieskirkko von Hamburg ein und werde umschlossen von dem wirren Geräusch vieler
finnischer Unterhaltungen, dem Geruch von Kaffee und Pulla - und somit einem wohligen Gefühl
von Zugehörigkeit.
Vor einigen Wochen war ein großer Umschlag
vom ZfkA gekommen; einige Ringbücher, die mit
vielen Texten, Tabellen und Bildern erläutern, was
im vergangenen Jahr in den Gemeinden passiert
ist und wie die Finanzen sind. Da wurde mir bewusst, kaum im Jugendrat, dem Vorstand der Gemeinschaft finnisch deutscher Jugendlicher (kurz
GfdJ), war ich auch in das kalte Wasser meiner
ersten Jahreshauptversammlung geworfen worden. Dort würde ich den Jugendrat, zusammen
mit Stella Weißenburg, vertreten. Aber jede Sorge war unbegründet.
Sofort finden sich viele bekannte Gesichter
und so ist die Anspannung gänzlich verschwunden. Eine Anweisung mit Augenzwinkern bekomme ich mit auf den Weg: „Muista käyttäytyä, kaikki tietävät kuka olet.“
Die Versammlung beginnt. Eine angenehme
Atmosphäre entsteht, als die deutsche Strenge der Versammlungsordnung sich mit der Vertrautheit der Teilnehmer und der Ruhe des Kirchenraums mischt. Die Versammlung wird mit
großer Kompetenz aber auch Gelassenheit geleitet und so scheint wie selbstverständlich ein
Tagesordnungspunkt nach dem anderen geklärt
zu werden.
Da die GfdJ-Mitglieder durch ihre Heim-Gemeinden vertreten werden, hat die GfdJ kein
Stimmrecht bei der Mitgliederversammlung des
ZfkA. Dass die GfdJ und der Jugendrat aber auf
jeden Fall von entscheidender Bedeutung für die
Zukunft des ZfkA sind, zeigt sich an der Wahl unseres ehemaligen Jugendratsvorsitzenden Felix
Tölle in den ZfkA-Vorstand!
kuva/Foto: Ritva Prinz
Die GfdJ dient dazu, finnisch-deutschen Jugendlichen nach der Kielikoulu und der SasuZeit weiterhin eine Gemeinschaft zu bieten, die
es ermöglicht, während des Erwachsenwerdens
zusammen mit anderen den Kontakt zu den finnischen Wurzeln aufrecht zu erhalten.
Die Jahreshauptversammlung hinterlässt ein
gutes Gefühl. Nicht nur formal war sie sehr erfolgreich. Die Stimmung unter den Teilnehmern
und die besprochenen Themen bezeugen, wie
wichtig die Arbeit des ZfkA und seiner vielen
Mitarbeiter, Vertreter und Teilgruppen für die
Finnen jeden Alters in Deutschland ist.
Annaliisa Krage
Redakteurin des Jugendrats
06-07 • 2013
| 13
Naisten Pankki
Hampurissa maaliskuussa 2013 pidetyssä
SKTK:n vuosikokouksessa valittiin Saksan
suomalaisten seurakuntien toiseksi tukikohteeksi Naisten Pankki.
täjyyden ja toimeentulon kehittämiseen. Toukokuussa perustettiin Naisten Pankki.
Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisten
muodostama verkosto, joka perustettiin vuonna
2007. Muutamassa vuodessa Naisten Pankin toiminta on levinnyt valtavalla voimalla. Vapaaehtoisten toimintaryhmiä löytyy Suomessa jo 33
kautta koko maan. Vuonna 2012 Naisten Pankki rahoitti kaikissa maanosissa 14 eri hanketta,
joihin kerättiin yhteensä 1,18 miljoonaa euroa.
Naisten Pankki tukee nimenomaan naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia
parantavia hankkeita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisilla hankkeilla on suora vaikutus myös naisen lähiympäristön elinolojen paranemiseen. Naisten hankkeet eivät siis koidu vain
naisen itsensä vaan myös hänen lastensa, perheensä ja sukunsa sekä koko kyläyhteisön hyväksi. Tavoitteena on voimaantuminen. Tällä tarkoitetaan ihmisten ja ihmisyhteisöjen kykyjen,
mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Voimaantunut ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Voimaantumisen seurauksena hän
kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä,
tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä
itsetuntonsa parantuneen.
Naisten Pankin toiminnan perusperiaatteena on
toimiminen paikallisten ihmisten, heidän tarpeidensa ja resurssiensa ehdoilla. Hankkeiden idean
on synnyttävä paikan päällä, paikallisten ihmisten tarpeista. Ihmisten on sitouduttava hankkeen
suunnitteluun, kehittämiseen ja toteutukseen.
Tavoitteena on hankkeen itsenäistyminen siten,
että ulkopuolista apua ei enää tarvita. Naisten
Pankin tuella rahoitetaan mm. kyläpankkien toimintaa, ammattikoulutusta ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa.
Kaikki alkoi, kun Kirkon Ulkomaanapu kutsui
tammikuussa 2007 kolmetoista suomalaista vaikuttajanaista matkalle Liberiaan, maahan joka
kamppaili pitkän sisällissodan mukanaan tuomien ongelmien kimpussa. Matkalla naiset tutustuivat Kirkon Ulkomaanavun hankkeisiin ja tapasivat Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Ellen
Johnson Sirleafin. Sirleafista oli vain vuotta aikaisemmin tullut ensimmäinen Liberian ja samalla koko Afrikan demokraattisesti valittu naispresidentti. Matkalla mukana ollut ja Naisten Pankin
perustajajäseniin kuuluva toimitusjohtaja Anni
Vepsäläinen muistelee tapaamista: ”Oli hienoa
saada tavata Ellen Johnson Sirleaf. Liberian sisällissodan päättymisestä oli kulunut vasta vähän
aikaa ja maa oli jonkinlaisessa välitilassa. Siitä
huolimatta Ellen Johnson Sirleaf oli saanut luotua toivoa ihmisiin. Hän pyysi myös meitä välittämään toivon sanomaa. Hän toimi innoittajana
Naisten Pankin perustamiselle.”
Syntyi idea vapaaehtoisjärjestön perustamisesta, joka voisi keskittyä nimenomaan naisten yrit14 |
06-07 • 2013
Kotimaista ja kansainvälistä tunnustusta
Naisten Pankin toimintaa hallinnoi ja hankkeita toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Työ on saanut
kuva/Foto: Antti Pentikäinen/Kirkon Ulkomaanapu
Idean äidit
Tavoitteena voimaantuminen
niin kotimaista kuin kansainvälistäkin huomiota.
Suomessa ”Vastuullinen lahjoittaminen ry” valitsi Naisten Pankin vuoden 2012 varainhankkijaksi. Palkinto antaa tunnustusta tuhansien vapaaehtoisten työlle.
Kansainvälisesti merkittävä on Naisten Pankin
saavuttama menestys Global Awards for Fundraising 2012 –kilpailussa. Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja Ritva Ohmeroluoma edusti
Naisten Pankkia kilpailun Outstanding Volunteer
–sarjassa. Ohmeroluoma nimettiin loppukilpailuun yhtenä kolmesta ehdokkaasta. Naisten Pankki on ensimmäinen suomalainen varainhankkija,
jonka piirissä toimivat vapaaehtoiset ovat saaneet
tämän tasoista kansainvälistä tunnustusta.
Osallistu!
kuva/Foto: Naisten Pankki/Laura Pääkkönen
SKTK on sitoutunut kannattamaan Naisten Pankin työtä taloudellisesti vuodesta 2013 alkaen.
Omalta osaltaan jokainen seurakunta ja yksittäinen ihminen voi tukea tätä työtä kolehti- ja lahjoitusvaroin, jotka maksetaan SKTK:n tilille (ks.
erillinen laatikko). Ajankohtaista tietoa Naisten
Pankin työstä löydät Naisten Pankin internetsivuilta (www.naistenpankki.fi). SKTK:n toimistosta voit tilata Naisten Pankin esitteitä ja postikortteja jaettavaksi seurakunnan tilaisuuksissa
tai muuten vain kiinnostuneille.
Kiinnostuneille pyrimme lisäksi järjestämään
yhteistyössä Naisten Pankin kanssa yhden tai
kahden illan koulutuksen, johon voit osallistua
omalta näyttöpäätteeltäsi. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä Päiviin ([email protected]).
Tarkemmat tiedot koulutuksen ajankohdasta löydät seuraavasta Rengas-lehdestä tai Renkaan sivulta www.rengas.de  lähetys ja kansainvälinen diakonia.
Womens’s Bank
Die Women’s Bank ist eine Initiative, die 2007
von finnischen Frauen gegründet wurde. Sie ist
ein Fundraising-Projekt von Ehrenamtlichen, das
Projekte in den ärmsten Ländern der Welt unterstützt, die vor allem Frauen neue Lebensperspektiven ermöglichen. Unterstützt werden z.B.
Projekte zum Gründen von Dorfbanken, Grundfertigkeiten wie Lesen und
Rechnen sowie Berufsausbildung. Frauen, die die Chance
bekommen, ihr Leben und ihre
Zukunft in die Hände zu nehmen, eröffnen ihren Familien,
ihrer Dorfgemeinschaft und
ganzen Regionen neue Perspektiven.
Päivi Lukkari
Unelma: Yhä useampi kehitysmaiden nainen on saanut
mahdollisuuden nousta köyhyydestä, yhä useampi perhe on saanut leivän, yhä useampi kylä voi paremmin ja
ihmiset ympäri maailmaa ovat liittyneet mukaan tekemään tästä unelmasta totta.
Missio: Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa kestävän kehityksen periaattein.
Voit osallistua työhön lahjoituksellasi tilille:
Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit
Evangelische Kreditgenossenschaft eG
BLZ 520 604 10, tilinro 0200 619 264
Viesti: ”Spende Naisten Pankki”
IBAN DE82 5206 0410 0200 6192 64
BIC GENODEF1EK1
06-07 • 2013
| 15
Sasu-rippikoulut
1983-2013
Vastasimme haasteeseen
Mikä teidät silloin aikoinaan sai aloittamaan
sasu-riparit?
Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on alkanut, kasvanut ja kehittynyt pioneerisukupolven
eli meidän nyt eläköityvien suomalaisten myötä. Alussa organisoitiin lapsillemme pyhäkouluja
ja lapsiperheille perheviikonloppuja. Samanaikaisesti alettiin järjestää suomen kielen tukiopetusta
lapsille, ja niin alkoi syntyä kielikouluja eri puolilla Saksaa. Kun lapsemme kasvoivat ja tulivat
rippikouluikään, nousi ajatus tarjota heille rippikouluopetusta suomalaisen mallin mukaan leirin
muodossa. Aivan ensimmäinen sellainen pidettiin Hannoverin lähellä Cellessä pastori Reijo Virolaisen aloitteesta. Sain olla apuopettajana tällä
leirillä. Nuoret konfirmoitiin Hannoverissa Bothfeldin kirkossa.
Sysäyksen nykyisille, yhdessä suomalaisen yhteistyökumppanin kanssa järjestettäville leireille
antoivat Hessenin suomalaispapit Kai Henttonen
ja Pentti Miettinen. Melko varhaisessa vaiheessa
he pyysivät minut mukaan leireille toiseksi opettajaksi, ja sain tehtäväkseni hoitaa myös yhteydenpidon rippikoululaisiin talven aikana Saksassa
samoin kuin yhteydenpidon suomalaisiin yhteistyöseurakuntiin. Ensimmäinen niistä oli KeskiLahden seurakunta. Nuorisojoukon kasvaessa
jouduttiin pitämään useampia leirejä vuosittain.
16 |
06-07 • 2013
Niitä pidettiin Heinolan maalaisseurakunnassa,
Punkaharjulla (Järvenpään seurakunta), Paltamossa, Virroilla ja sen jälkeen useilla muilla paikkakunnilla.
aavistitteko silloin, että leirejä järjestettäisiin
vielä vuosikymmenien päästä?
Emme silloin ajatelleet tulevaisuutta. Pyrimme
vain vastaamaan sen hetken tarpeeseen, joka tuntui olevan kovin haasteellinen. Voimavarat olivat
alkuvaiheessa pienet. Suomalais-saksalaiset nuoret lähtivät kuitenkin innolla mukaan. Leiriläisten tutustumisviikonloput keväällä ja jatkoriparit syksyllä sekä isoskoulutus Oberurselissa saivat
alkunsa. Vuosi vuodelta opimme lisää, kehittelimme rippikoulumallia meidän olosuhteisiimme sopivaksi. Joinakin vuosina tulijoita oli niin paljon,
että oli vaikea saada heitä mahtumaan kolmelle leirille. Myöskään isosista ei ollut pulaa, halukkaita oli enemmän kuin leireille voitiin ottaa. Se
kuva/Foto: SKTK:n arkisto
Pastori Maija Jalass oli mukana aloittamassa Sasu-ripareita 30 vuotta sitten.
Maija Jalass oli apuopettajana ensimmäisellä Sasu-riparilla.
kertoo osaltaan rippikoululeirien suosiosta. Ongelmana sen sijaan oli joskus löytää kullekin leirille kahta kaksikielistä opettajaa. On rohkaisevaa
nähdä, että 80-luvulla aloitettu työ jatkuu edelleen ja että se on kehittynyt yhä enemmän nuoria
palvelevaksi ja nuoria ymmärtäväksi työmuodoksi.
Mikä mielestäsi on näiden riparien paras anti?
Tätä pitäisi kysyä ehkä nuorilta itseltään. Mutta
omalta osaltani ajattelen, että leireillä nuoret saavat kokea ainakin sen, että kristittynä eläminen
on iloinen asia, samalla kun se on vastuullisesti
yhteisöön sitoutumista. Yhdessä
koetaan ilot ja surut, yhdessä itketään ja nauretaan. Suomalaissaksalaisen identiteetin kannalta
on arvokasta, että nuoret saavat
kontakteja suomalaisiin ikätovereihinsa. Näin
syntyy ystävyyssuhteita yli oman tutun sukulaispiirin. Ja tietenkin toivomme, että se siemen, joka
rippikoulussa kylvetään, putoaa hyvään maahan
ja tuottaa aikanaan satoa.
Haastattelu:
ritva Prinz
„Da s Bes � e a
ca m � w a re n � �� Ko n �Ab en d e, a n d e � m i� � � i e
�
S� e �e �e � e n u n e n � i � a �
� e insa � �e s u � d o� �e n
– � i e So � � e � �e n h � b e n
w a re n e infa � � u n � erg� n �e
fa n
J� li a n , Esp oo tas tis� � .“
2 011
kuva/Foto: Miika Rosendahl
Deutsch-finnische Konfizeit aus drei Perspektiven
Weniges hat mein Leben so geprägt wie die Erfahrungen, die ich in der deutsch-finnischen Konfirmandenarbeit, besonders bei den Konficamps
gemacht habe. In dieser Zeit habe ich nicht nur
Freundinnen fürs Leben gefunden, sondern auch
mein Entschluss, Pastorin zu werden, ist in diesen Jahren gereift. Ich habe die gesamte „Laufbahn“ durchlebt: Mit 15 war ich Konfirmandin,
mit 17-20 Gruppenleiterin, dann „Apari“ (apuopettaja) - und schließlich war ich über mehrere
Jahre als Lehrerin und Leiterin bei Konfi-Lagern
tätig, zuerst ehrenamtlich, später für 2 Jahre auch
in der Funktion der Jugendpastorin (nuorisosihteeri) des ZfkA. Aus den verschiedenen Perspektiven möchte ich kurz berichten:
1989: Heinäsaaren rippileiri
Als ich auf meinem Konfilager ankam, kannte
ich niemanden: Damals gab es noch keine Vor-
treffen. Ich war ein zurückhaltendes Mädchen,
bin in der Gruppe sicher nicht besonders aufgefallen. Mich hat damals beeindruckt, wie integrierend die „isoset“ auf uns „Kleine” geachtet haben,
jeden aufgefordert haben beim Volleyball mitzuspielen (ich hatte vorher noch nie Volleyball gespielt!) – und wie dadurch alle das Gefühl bekamen, dass sie in der großen Gruppe einen Platz
finden können. Neu war für mich auch der Kontakt zu gleichaltrigen finnischen Jugendlichen
außerhalb des Familienkontextes – meine beste
finnische Freundin und Patin meines Sohnes habe
ich damals in Heinäsaari kennengelernt.
1991-1994: Isosena eri leireillä
Die Zeit als „isonen“ war die intensivste und
wichtigste. Sich selbst ausprobieren dürfen, die
eigenen Fähigkeiten einbringen und darin gefördert werden, auch ganz Neues wagen (vor 80 Leu06-07 • 2013
| 17
n ri p a ri ll an
”Pa rast a m u
ä ol i oik e i
o l i, e tt ä s i eell
re i d e n k a n sk iv a a k a v tu
s tu a tois ii n
tu
i
sa
ja
sa
i h m is ii n .“2 012
oo
Re b e c c a , Esp
ten in 2 Sprachen
ein Spiel zu erklären war anfangs eine
große Herausforderung!) – und die eigene religiöse Sprache entwickeln, die Zeit als Gruppenleiterin war
ein Intensivkurs in Persönlichkeitsbildung. Dazu
kamen die intensiven Gruppenerfahrungen, Verliebtsein und Trennungsschmerz, Vorbild werden
und Vorbilder finden. Besonders prägend war für
mich die Begegnung mit Kaarina „Kati“ Viljanen:
die damalige Pastorin von Hannover hat mich
auf meinem Weg zum Theologiestudium begleitet. Als sie 1996 starb, habe ich ihr versprochen,
unsere Sache weiterzuführen.
1996-2007 (mit Unterbrechungen): Apari,
Ope, nuorisosihteeri
Sehr anders habe ich die Rolle der Lehrerin erlebt. Natürlich gab es da auch noch viele eigene Erfahrungen zu machen, besonders das Unterrichten kam als neue Herausforderung dazu.
Als Lehrerin und Leiterin eines Konfilagers habe
ich mich aber eher
als Bereiterin von
Erfahrungen für
andere erlebt. Genauer gesagt war
es meine Aufgabe als Leiterin, den
Konfis und den GruppenleiterInnen so den Boden zu bereiten, dass sie darauf wachsen konnten: dass sie ihre deutsch-finnische und ihre religiöse Identität entwickeln und Freundschaften
über Ländergrenzen hinweg knüpfen konnten.
Für mich persönlich war der größte Moment meine Ordination zur Jugendpastorin/nuorisosihteeri am 19.3.2006 in einem
deutsch-finnischen Gottesdienst bei der Jahreshauptversammlung des
ZfkA. Hier schloss sich
für mich der Kreis – und
zugleich öffnete sich für
mich das Berufsleben als
Pastorin.
Hanna Dallmeier
Ystävät, identiteetti, usko
Mitä Sasu-riparista jää käteen? 1980-luvulla Sasu-riparin käyneet kertovat kokemuksistaan.
Mari Kaarlenkaski: Olin Sasu-riparilla Vääksyn
Heinäsaaressa 1989, järjestäjänä oli Keski-Lahden seurakunta. Lähdin suomalais-saksalaiselle riparille, koska sisko oli käynyt saman riparin
vuonna 1985 ja kehunut sitä paljon. Tutustuin silloin myös Terhi-siskoni isoseen, Michaelaan, josta
tuli myös oma ”saksalainen” isoseni.
hartaudet. Nyt mietittynä: kokemus hyväksyvästä ja rakastavasta Jumalasta sekä, siitä että on
olemassa jotain suurempaa, jonka edessä olemme kaikki samanarvoisia ja meidät hyväksytään
sellaisena kuin olemme.
Mistä Sasu-riparilta saamistasi ”eväistä” on ollut hyötyä elämäsi varrella?
Mikä on jäänyt
mieleesi parhaana
kokemuksena leiriltä?
Perinteinen leirivastaus: yhteisöllisyys, uudet ystävät,
isoset, iltaohjelma,
18 |
06-07 • 2013
Mari Kaarlenkasken mieleen jäivät yhteisöllisyys ja ystävät.
Toimin tällä hetkellä kirkon nuorisotyönohjaajana Järvenpään
seurakunnassa, joten
ripari antoi minulle sysäyksen isosuuteen ja sitä kautta
lähteä opiskelemaan
kirkon ammattiin. Lisäksi omalta riparilta
alkoi elinikäinen ystä-
kuvat/Fotos: Archiv des ZfkA, privat
Koska ja missä olit Sasu-rippikoululeirillä?
vyys, kun tutustuin leirin lopussa Hanna Dallmeieriin ja aloitimme kirjeenvaihdon. Olen hänen
Janne-poikansa kummitäti ja näemme Hannan ja
hänen perheensä kanssa vähintään kerran vuodessa. Oma tyttäreni aloittaa syksyllä saksan kielen opiskelun, toivottavasti myös poikani kahden
vuoden kuluttua - yritän jatkaa suomalais-saksalaista ystävyyttä yli sukupolven.
Koska ja missä olit Sasu-rippikoululeirillä?
Saksassa uskoni ”kodiksi” kehittyivät pian suomalais-saksalaiset seurakunnat ja jumalanpalvelukset. Edelleen minua
silloin tällöin pikkuisen yllättää,
miten kieli ja toisen kotimaani Suomen kulttuuri
vaikuttavat uskontooni. Vaikka käyn – varmaan
liian harvoin – myös jumiksessa saksalaisessa kotiseurakunnassa, se ei ole minulle ihan samaa kuin
suomalaisessa tai suomalais-saksalaisessa kirkossa/jumiksessa.
Viime kesänä ”törmäsin” ”turistina” Helsingin
Temppeliaukion kirkon rippijuhlaan. Halusin vain
käydä sunnuntaiaamuna
jumalanpalveluksessa, joka
osoittautuikin rippijuhlaksi. Monet tutut laulut laulettiin, minä olin innolla mukana, ja moni ihana
muisto nuoruuteni rippileireistä tuli mieleen. Kun
jumalanpalvelus oli ohi, oli
Mikä on jäänyt mieleeaavistus samanlaisesta susi parhaana kokemuksena Marko Stampehlia Sasu-ripari innosti opettele- rullisesta fiiliksestä, joka
maan suomen kieltä uudestaan.
leiriltä?
varmaan on jokaisella rippileirin loppuessa.
Mieleen on jäänyt joka tapauksessa yhteisyys,
joka kehittyi pian riparilaisten välillä. Löysin oman Mistä Sasu-riparilta saamistasi ”eväistä” on oluskon Jumalaan ja mitä se merkitsee minulle. Ja lut hyötyä elämäsi varrella?
löysin oman identiteetin. Kun lähdin riparille, olin
ehtinyt unohtaa vuosien kuluessa suomen kielen
Olen löytänyt ystäviä ja oman uskoni Jumataitoni lähes täysin. Ymmärsin hyvin vähän suo- laan. Olen löytänyt itseni. Nuo ovat varmasti tärmea, en lähes mitään, puhumattakaan että pu- keimmät eväät.
huisin. Mutta leirin aikana huomasin, mitä Suomi (sekä kieli että maa) minulle tarkoittaa: se on
Haastattelut: Ritva Prinz
toinen kotimaani. Kotiin palatessa aloin opetella
suomen kieltä uudestaan.
kuvat/Fotos: Antti Malinen, privat
Marko Stampehl: Kävin itse riparina vuonna 1986
Heinäsaaren leirin. Pappina olivat Pentti Miettinen (silloin Rüsselsheim-Königstädten) ja Kai Henttonen
(Lahti). Sen jälkeen olen ollut vuosina 1988 ja 1989 isosena Heinäsaaressa, vuosina
1990 ja 1991 isosena Sulkavankosken leirillä ja vuonna
1992 Paltamossa iso-isosena.
”Parasta ripa rilla ol i vii m e i n e n ilta, koska m e la ul ettii n ja pid ettii n hauskaa koko illa n aja n.”
Sa nna, La pp e e nranta 2012
06-07 • 2013
| 19
toripaikka / Marktplatz
Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä.
H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax
+358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein
Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, 10961
Berlin, alk. 30 €/yö, www.suomikeskus.de,
[email protected]
PEPESOUND
Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik
Digitalisoin levyt, kasetit sekä nauhat.
07626-971545 / www.pepesound.org
Ferienwohnung Savo-Leppävirta-Ortsmitte:
2-ZW, KBB, sehr gut ausgestattet, 2.OG, 58
qm, für 3-4 Personen, 400 €/Wo.
Info: [email protected] (FIN),
[email protected] (D)
Haluatko mittatilaustyönä tehdyn aidon
ja edullisen suomalaisen saunan? Tarvikkeet ja tekijät Suomesta. Lyhyt toimitusaika.
Mallisauna nähtävissä sop. mukaan.
Soita: +491728796184 (suom./deutsch)/
Rauli tai +358400123153 (suom.)/Ykä
WWW.HILLANATURKOSMETIK.DE
Uusi nettikauppa, jossa suomalaisia luonnonkosmetiikan merkkejä esim. Frantsila.
100% luonnosta. 100% luotettavasti.
Toimistopäällikkö Speak & Fun Kielimatkat
Etsimme tällä hetkellä Kölnin toimistoomme suomenkielistä toimistopäällikön äitiyslomasijaista 1.8.2013 alkaen.
Työtehtäviin kuuluu mm. asiakaspalvelu,
internetmarkkinointi, kääntäminen,
kotisivujen kehittäminen, erilaiset toimistotehtävät. Saksankielisen ansioluettelon
pyydämme lähettämään Christopher Thebingille sähköpostitse osoitteeseen
[email protected]
Ks. myös www.rengas.de
20 |
06-07 • 2013
Finnisch-Schwedisch-Englisch
Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen
WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro
Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn
vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/
valantehnyt kielenkääntäjä
Spittweg 3, 26160 Bad Zwischenahn
Tel. 04486 12 95 Fax 04486 506
Mobiltel. 0172 421 09 54
Email: [email protected]
www.wm-uebersetzungsbuero.de
GOOD NIGHT, BETTER DAY.
Runkosängyt · Jenkkisängyt · Petauspatjat
Sängynpäädyt · Helmalakanat · Pussilakanat
Hanauer Landstrasse 161 - 173 · 60314 Frankfurt
Puh. 069 - 904 398 510 · Fax 069 - 904 398 529
[email protected] · www.fennobed.de
Frankfurt · München · Düsseldorf · Berlin
Stuttgart · Hamburg · Wien · Zürich
Erikoispsykologi, psykoterapeutti,
työterveyspsykologi,
työnohjaaja/coach, PsL
MERVI SEPPÄLÄ
Psykologin palvelut ja psykoterapia
internetvälitteisesti (mm. Skype).
+358-45-1229425,
[email protected],
www.merviseppala.com
Valviran laillistama (www.valvira.fi)
Heilende Hände
Finnische Massagetherapeutin
10 v. kokemusta, tyytyväisyystakuu
zu Hause, Büro, Hotels
Wellness-Stress-Burnout
Tilaukset: 01520-5140770 (AB)
www.sl-mobile-massage.de
Palveluhakemisto / Dienstleistungen
Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin
Taina Palokangas-Büsing
Psychologische Einzel- & Paarberatung
auf Deutsch, Finnisch und Englisch
Satu Marjatta Massaly
Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54
[email protected], www.hebamme-therapie.de
HP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1
Mobil 01522 9267514 • www.dao-heilpraktiker.de
Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Sanna Rauhala-Parrey
Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
Sari Heipp
München, puh./Tel. 0177-2837038, [email protected]
Suomalainen psykoterapeutti
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
Dr.med. Carita Schneider
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
[email protected]
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
FINNISCH-DEUTSCH-FINNISCH
Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin
Tel. 09131-994350, 0172-9472801,
[email protected]
www.travelnet-online.de/reisen/eija.kassner
Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!
ELINA OLDENBOURG
Dr. Angela Plöger
Vogt-Groth-Weg 22, 22609 Hamburg
Tel. 040-8004919
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061
[email protected]
Valant. kielenkääntäjä
beeidigte Dolmetscherin
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
Lento-ja laivaliput, seuramatkat
Eija Kassner, TravelNet
www.tifcon.de
§§
Verot/Steuern
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung Trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-57699-50, Fax: -51, [email protected]
Ritva Kaarina Schröder
FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH
Ebelingstr. 4, 30659 Hannover
Tel. 0511-6476292, Fax 0511-6405555
E-Mail: [email protected]
Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht
Kai Schröder
Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch
Tel. 0511-8387731, Fax 0511-8387733
Ks. myös www.rengas.de
06-07 • 2013
| 21
Der Mann hinter den Fotos
Manfred Johann (geb. 1952) ist von Beruf
Grund- und Hauptschullehrer und ein leidenschaftlicher Hobbyfotograf. Zusammen mit
seiner finnischen Frau Kirsti wohnt er in Bergisch Gladbach. Er ist Mitglied der finnischen
Gemeinde in Köln und bereichert seit vielen
Jahren Rengas mit seinen schönen Fotos.
Wie wurde das Fotografieren Ihr Hobby?
Zum Fotografieren kam ich im Alter von 14 Jahren, angeregt durch meinen Vater, der als Hobbyfotograf eine Dunkelkammer im Eigenheim besaß. Es war aufgrund der mit dem gemeinsamen
Hobby entstehenden Konkurrenz zwischen Vater
und Sohn nicht ganz einfach für mich, das Fotolabor zu erobern.
Ich erlernte das Entwickeln von SW-Filmen und
die Anfertigung von SW-Vergrößerungen. Zunächst fotografierte ich mit einer einfachen Sucherkamera, und kaufte mir später, nachdem ich
als Schüler in den Sommerferien mir das nötige
Geld erarbeitet hatte, meine erste Spiegelreflexkamera mit zwei Objektiven. In meinem Zuhause
hatte ich die Möglichkeit, mir ein kleines Porträtstudio einzurichten, in dem ich Freunde, Bekannte
und Nachbarn ablichtete. Gelegentlich fotografierte ich auch auf Messen und im Rahmen von
Feiern und Hochzeiten.
Im Laufe der Zeit arbeitete ich mich in die Farbfotografie ein, benutzte Colornegativ- und Diafilme und war begeistert, Ende der 1970er Jahre mein erstes eigenes Farbfoto vergrößern zu
können.
Im Rahmen von Schule und Unterricht leitete
ich viele Hauptschülerinnen und –schüler in Arbeitsgemeinschaften zum Fotografieren an und
unterrichtete einige Jahre an der Jugendkunstschule Leverkusen Fotografie.
Mit dem Einzug der Digitalfotografie vollzog
sich eine große Veränderung, sogar eine fotografische Revolution. Die Analog-Spiegelreflexkameras wurden zur Seite gelegt, die erste
kleine Digitalkamera und letztlich 2008 eine digitale Spiegelreflexkamera mit Objektiven vom
Weitwinkel über Makro zum ausgedehnten Tele
stückweise angeschafft. Die Arbeit in der Dunkelkammer ist nun dem Gestalten der Fotos am
Computer gewichen. Dennoch habe ich einen Teil
meines analogen Equipments behalten und sogar noch im letzten Winter einen Diafilm mit der
analogen Spiegelreflexkamera belichtet. Im Tiefkühlfach lagern immer noch einige Diafilme, die belichtet werden
möchten.
Was fotografieren Sie am
liebsten?
Meine Kamera ist bei allen Spaziergängen und natürlich auf Reisen mein ständiger Begleiter, ich
liebe die Reise- und Naturfotografie.
In den letzten Jahren habe ich
mich verstärkt dem Fotografieren
seltener Tagschmetterlinge zugewandt, so zieht es mich jedes Jahr
22 |
06-07 • 2013
Manfred Johann on monien vuosien ajan antanut Renkaalle
kauniin ilmeen käyttöömme antamillaan kuvilla.
zur Mosel. Dort fliegt in den Weinbergen von
Ende Mai bis Ende Juni der seltene Apollofalter, den es auch mit etwas Glück im Südwesten
Finnlands (Parainen/Pargas bei Turku) zu sehen
gibt. Leider wurde mir dieses Erlebnis noch nicht
gegönnt; im letzten Sommer war ich zu früh im
Fluggebiet des finnischen Apollofalters unterwegs.
Gab es bei Ihren Fotoausflügen eine besonders schöne Begebenheit, die Sie gern erzählen würden?
Sehr gern erinnere ich mich daran, dass wir
im Sommer 2001 ein Sommerhaus in Paasselkä
bei Savonranta/Kerimäki gemietet hatten und
im Gästebuch einige Vormieter von den sagenhaften Sonnenaufgängen an dem zugehörigen
See schrieben. Nun galt es, den rechten Zeitpunkt
für einen Sonnenaufgang zu finden. Gegen 03:00
Uhr stand ich eines Morgens auf und begab mich
bekleidet nur mit Schlafanzug und Bademantel
und ausgerüstet mit einer analogen Spiegelreflexkamera zum Seeufer. Es war schon hell, der
Himmel über dem See orange gefärbt. Nach fast
30-minütiger Wartezeit erschien dann ein klei-
ner Teil der Sonne in weiter Ferner über der Seeoberfläche – ein ganz großer Moment! Langsam
stieg die Sonne empor und erreichte schließlich
ihre volle Größe, alle Phasen des Sonnenaufgangs
wurden auf Diafilm belichtet. Von der Kühle des
Morgens nahm ich während des Fotografierens
keine Notiz, aber dann spürte ich doch die Kälte und musste mich ins Ferienhaus begeben, um
die Nachwärme der Sauna zum Aufwärmen zu
nutzen!
Durch meine finnische Frau habe ich ihre wunderbare Heimat kennen gelernt, in die es mich
jeden Sommer wieder hinzieht. Auch habe ich
den finnischen Winter über Weihnachten und
Silvester 2002/03 bei Kuusamo erleben dürfen
- einmalig! Nordlichter bei einem Gottesdienst
am zugefrorenen See zu erleben, war einfach beeindruckend.
Sehr gerne möchte ich noch in Lappland die
Landschaft und die Färbung des Laubs im September fotografisch festhalten.
Interview
Ritva Prinz
06-07 • 2013
| 23
Kotonaan tuolien välissä
Verlässlichkeit, Mut und Zuversicht. Da sprechen
Maila und Hans-Christoph aus Erfahrung.
Maila ja professori Hans-Christoph Micko tapasivat toisensa vuonna 1958 Lontoossa yhteisen
japanilaisen tuttavan luona. Maila opiskeli kielikurssilla ja opetti suomea ja Hans-Christoph oli
stipendiaattina. Viehättävä suomalaisneito herätti varsin pian nuoren psykologin kiinnostuksen,
mutta Mailalla oli mieluinen ja arvostettu työpaikka erityiskoulun opettajana Helsingissä eikä
hän missään tapauksessa aikonut rakastua ulkomaalaiseen. Hans-Christoph puolestaan oli juuri
uransa ensi metreillä ja suunnitelmissa oli paljon,
mutta ei perheen perustamista. Tarvittiin Sibelius-konsertti Royal Albert Hallissa, lukuisia kirjeitä, tapaamisia ja pitkiä kävelyjä Helsingin rannoilla, ennen kuin avioliittopäätös kypsyi. Siitä on
nyt yli 50 vuotta.
Maila ja Hans-Christoph Mickolla on paljon ystäviä eri kulttuureista.
24 |
06-07 • 2013
kuvat/Fotos: Ritva Prinz
Maila und Prof. Hans-Christoph Micko haben
beide bereits ihren 80. Geburtstag gefeiert. Ihr
schenkten die Kinder zum Geburtstag eine Reise
zu ihren Wurzeln nach Nordkarelien, ihn nahmen
die Töchter mit auf den Jakobsweg. Sehr treffsicher. Denn: „Je älter ich werde, desto mehr steigt
meine finnische Identität ins Bewusstsein“, stellt
Maila fest. Der aus dem Grenzgebiet zwischen
Tschechien und Deutschland stammende HansChristoph Micko dagegen war schon immer gerne
unterwegs – über alle Grenzen hinweg: fachlich
in verschiedenen Sparten der Psychologie, persönlich zwischen den Kulturen und Religionen. Er
fühle sich wohl „zwischen den Stühlen“, sagt er.
Eine Strecke von über 50 Jahren haben die beiden inzwischen gemeinsam zurückgelegt. Statt
der psychologischen Forschung und Finnischkursen widmen sie heute ihre Zeit vor allem den
Enkelkindern. Und wünschen ihnen für ihr Leben
En saa saksalaisia koskaan kiinni
Puolessa vuosisadassa sekä Suomi että Saksa ovat muuttuneet valtavasti. Hans-Christoph
Micko muistelee, että hänen ensimmäisen Suomen-matkansa aikana 1960-luvun alussa vetureita lämmitettiin vielä puulla. Maatalousyhteiskunta on väistynyt korkean teknologian tieltä,
koko Euroopan poliittinen kenttä on muuttunut, samoin naisten asema niin Suomessa kuin
Saksassakin.
50 vuodessa myös Maila ja Hans-Christoph
ovat kulkeneet pitkän, polveilevan tien. ”Ajattelin muuttaa kokonaan Suomeen”, toteaa erinomaista suomea puhuva ja Suomessa jonkin aikaa
asunut Hans-Christoph, ”mutta sain professorin
paikan Marburgin yliopistosta.” Tästä alkoi hänen
pitkä uransa eri tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa, viimeksi Braunschweigin teknillisessä
yliopistossa. Mailalle Saksaan jääminen merkitsi täysin alkuperäisestä suunnitelmasta luopumista. Opettajan tehtäviä hän on kuitenkin pyrkinyt hoitamaan aina, kun siihen on tarjoutunut
mahdollisuus. Takana on mm. 30 vuotta opettajana Braunschweigin kansalaisopistossa. Nyt,
eläkeläisinä, he ovat yrittäneet tukea tyttäriensä työssä käymistä kaitsemalla säännöllisesti lastenlapsiaan. Suomessa pariskunta viettää aikaa
mahdollisuuksien - ja lasten perheiden loma-aikojen - mukaan.
Maila toteaa olevansa Saksassa ”kotonaan”,
vaikka tietty vierauden tuntu tuleekin aina pysymään: ”Koska en ole elänyt koko elämääni Saksassa, minulta puuttuu 30 vuotta sitä kokemusta, joka saksalaisilla on – enkä saa heitä tässä
suhteessa kiinni, vaikka eläisin kuinka vanhaksi!”
Hans-Christoph puolestaan kertoo olevansa aina
jollain tavalla ”matkalla” ja on tyytyväinen siihen.
Kun Maila Micko poikkeaa Merimieskirkolla, hän vaihtaa
mielellään ajatuksia myös sen johtajan Satu Oldendorffin kanssa.
Mickojen perheellä on aina ollut paljon kansainvälisiä kontakteja ja monet heidän ystävistään
elävät monikulttuurisessa perheessä. Suvaitseva, uutta oppimaan valmis ajattelutapa onkin
hyvin ominaista heille. Ja sen he haluavat jättää perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Maila kiteyttää: ”Toivon, että he osaavat erottaa oleellisen epäolennaisesta ja jaksavat kehittää niitä lahjoja, joita heillä on. Ja että he luottavat niin itseensä kuin muihin ihmisiin – ja siihen,
että elämä kantaa, että pilven takaa aina tulee
esiin aurinko.”
Ritva Prinz
Fennistik an der Universität Greifswald, schon seit 1921! Wenn du dich für ein Studium der
finnischen Sprache und Kultur interessierst, lies den Artikel im Internet unter:
www.rengas.de > ajankohtaista
06-07 • 2013
| 25
Kiinnostavaa kaupunkisuunnittelua
Stadtentwicklung ist immer wieder ein heißes
Thema. Noch interessanter wird es, wenn Partner
mit verschiedenem Hintergrund und mit unterschiedlichen Methoden kooperieren. Die Stadtplanungsakademie Berlin−Helsinki ist seit 2011
ein gemeinsames Projekt der Berliner Senatsverwaltung für Stadtentwicklung und Umwelt und
des Helsinkier Stadtplanungsamtes. Die aus der
Kooperation entstandene Ausstellung verleiht
durch zwei Fallbeispiele Einblick in die Arbeit der
Stadtplaner: Verkkosaari, der nördliche Teil des
Hafengebiets Kalasatama in Helsinki, und der
Flughafen Tegel in Berlin. Architekt Dan Mollgren vom Helsinkier Stadtplanungsamt beleuchtet stellvertretend für die Mitglieder der Akademie die Ergebnisse des Projekts.
Dan Mollgrenin mukaan berliiniläisten ehdotus toimi Verkkosaaren pohjoisosan asemakaavan laatimisen pohjana. ”Tavoitteena on luoda
berliiniläisiltä saamiamme oppeja hyödyntäen
alueelle asemakaava, joka tarjoaa hedelmälliset
lähtökohdat ryhmärakennuttamishankkeille. Työ
on vielä kesken, joten emme vielä tiedä, kuinka
suunnitelmaa voi soveltaa Helsingin rakentamiskulttuurissa, mutta sen pääajatus on ilman muuta tarkoitus toteuttaa.”
Monimuotoisempien tulevaisuuden asumis- ja
työympäristöjen suunnittelun lisäksi akatemiassa toimiminen on osaltaan vahvistanut Helsin-
gin kaupunkisuunnitteluviraston kansainvälisten
suhteiden ja yhteistyön kehittymistä. ”Tegelin
lentokentän suunnitelmaa valmisteltaessa Helsingin tiimi tapasi myös nimekkäiden eurooppalaisten suunnittelutoimistojen edustajia. Kontaktit heihin ja osallistuminen keskustelevaan
suunnitteluprosessiin ovat tervetulleita tuliaisia
helsinkiläiseen kaupunkisuunnitteluun”, Mollgren
kertoo. Hänen mukaansa suomalaisissa herätti kysymyksiä laajan työpaikka-alueen suunnittelu: Voisiko myös Helsingissä suunnata työpaikka-alueita voimakkaammin jollekin tietylle
elinkeinolle? Miten erilaiset yritykset saadaan
kiinnostumaan Helsingistä ja mitkä ovat kaupunkisuunnittelun keinot siinä?
Akatemia tarjoaa henkilöstölle mahdollisuuden oppia asioita kansainvälisessä vuorovaikutuksessa, mikä on globalisoituvassa kaupunkisuunnittelussa tärkeää myös julkisella sektorilla.
Toiminnan jatkuvuuden takaa esimerkiksi henkilöstövaihto keväällä 2013, jolloin kaksi berliiniläistä työskentelee Helsingin virastossa.
Akatemian tähänastiset tulokset kertovat hedelmällisestä yhteistyöstä, jota halutaan pidemmällä tähtäimellä laajentaa eurooppalaisten kaupunkien väliseksi verkostoksi. Mollgrenin mukaan
jatkossakin on tärkeä huomioida, että akatemian jäsenet vaihtuvat määräajoin ja työstettävät
aiheet ovat ajankohtaisia ja tuovat konkreettista hyötyä kaupunkien organisaatioihin.
Stadtplanungsakademie Berlin−Helsinki:
Fallbeispiele Tegel – Verkkosaari
Ausstellungsdauer 24.5.–28.6.2013
Finnland-Institut in Deutschland,
Georgenstr. 24, 10117 Berlin
Tel. 030-520 02 60 10, [email protected],
www.finnland-institut.de
Öffnungszeiten: Mo 10−17, Di−Do 11−19,
Fr 9−15 Uhr, Do 13.6. geschlossen
26 |
06-07 • 2013
kuva: © Stadtplanungsakademie Berlin-Helsinki
Hanna Laajalahti
Volontärin Kunst, Finnland-Institut in
Deutschland
Vinkkejä ja vertaistukea
- sosiaalinen media auttaa ulkomailla asuvaa
Mikä on WG? Mistä voi ostaa salmiakkia?
Onko kaupungissa saunaa, jossa voi itse heittää löylyä? Entä avantouintipaikkaa? Mikä on
saksalainen vastine Mäntysuovalle? Ehtisikö
joku koiravahdiksi? Ulkomailla asuva löytää
sosiaalisesta mediasta lääkettä koti-ikävään,
käytännön vinkkejä maan tapoihin ja vertaistukea ekspatriaatin koettelemuksiin.
Sosiaalinen media tarjoaa ulkomailla asuville
suomalaisille oivallisen kanavan jakaa tietoa ja
kokemuksiaan muiden samassa tilanteessa, maassa tai kaupungissa olevien kesken. Facebookin
”Suomalaiset Berliinissä” ja ”Suomalaiset Saksassa” -ryhmissä käydään aktiivista keskustelua
päivittäin. Täällä ei tunneta tyhmiä kysymyksiä,
ja vaikka kasvotusten on harva tavannut, yhteisöllisyyden tunne on vahva. Suomalainen auttaa
suomalaista ja kanssakavereita tuetaan – ainakin
ulkomailla. Monella muullakin saksalaisella kaupungilla on oma suomalaisryhmänsä Facebookissa, ja tietysti myös Suomessa asuvat saksalaiset
löytävät kohtalotoverinsa omasta ryhmästään.
kuva: ©BrandtMarke/ pixelio.de
Virtuaalimaailmasta kasvokkain
Asuntoasiat ovat yksi ryhmien suosituimmista aiheista: asunnonetsijät ja omaansa eteenpäin vuokraavat kohtaavat vaivattomasti ja ilman
kielimuurista aiheutuneita väärinkäsityksiä. Työmahdollisuuksistakin kysellään tiuhaan. Jos saksankieliset koukerot vaikkapa verotus-, sosiaaliturva- ja muuttoasioissa tuntuvat hankalilta, voi
foorumin kautta saada olennaisimmat tiedot tiivistettynä suomeksi ja kokemuksen syvällä rintaäänellä höystettynä.
Sosiaalisen median kontaktit saattavat johtaa
myös kohtaamiseen kasvotusten. Monissa suomalaisryhmissä sovitaan kuukausittaisesta suomalaistapaamisesta, kantiksesta, yhteistuumin
päätettävässä paikassa. Konserttiin tai messuille voi saada mukaansa suomalaisseuraa, vaikkei
oltaisikaan vielä aiemmin tavattu.
Kynnys tutustua ja luottaa vieraaseen on matalampi Suomen rajojen ulkopuolella – täällä ollaankin jo melkein tuttuja eikä turhia ujostella.
Joulun alla sokea suomalainen löysi Facebookryhmän kautta nopeasti saattajan mukaansa lääkärikäynnille vieraassa paikassa, kun sovittu apuri
joutui viime hetkellä peruuttamaan keikan. Vuoden alussa sai alkunsa myös oletettavasti ensimmäinen sosiaalisessa mediassa perustettu suomalainen pesäpalloseura Berliinissä.
Sosiaalinen media on nimensä veroinen vuorovaikutuksellinen väline ja ulkomailla asuvat suomalaiset ovat oppineet ottamaan siitä ilon irti.
Kun koti-ikävä iskee, voi klikata ryhmän sivuille ja muistaa taas, että muutama muukin on samassa veneessä ja ehkä lähempänä kuin ajattelikaan. Milloin olikaan seuraava kantis? Ja WG – se
tarkoittaa kimppakämppää.
Heini-Tuuli Onnela
(teksti on lyhennetty, lyhentämätön versio
www.finnland.de > uutiset > 12.4.2013)
Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön
ja pääkonsulaatin verkkosivujen kulttuurikalenterista osoitteesta www.finnland.de
06-07 • 2013
| 27
Ilmoitus/Anzeige
mään virtsaputkea myöten virtsarakkoon. Bakteeri tarttuu rakon limakalvoihin ja aiheuttaa
tulehduksen, joka saa aikaan tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä kirvelyä ja kipua virtsatessa.
Tulehduksen uusiutumisriskiä etenkin vanhemmilla naisilla lisäävät hormonimuutokset ja heikentynyt vastustuskyky.
Ungefähr 60% der Frauen haben eine Harnweginfektion mindestens einmal im Leben. Viele
Frauen leiden auch an störenden wiederkehrenden Infekten. Der häufigste Erreger der Infektion ist die E.coli-Bakterie. Die Bakterie hat
haarähnliche Fimbrien, mit denen sie sich an
den Zellen der Schleimhäute im UrogenitalTrakt anheftet und eine Infektion auslöst. Unser Produkt LactoLady enthält Proanthocyanidine (PACs) aus dem Cranberry-Extrakt. Diese
PACs verhindern die Anheftung der E.coli-Bakterien an die Schleimhautmembran. LactoLady
bringt durch vier verschiedene auch natürlich
in den Schleimhäuten des Urogenitaltrakts vorkommende Stämme von Milchsäurebakterien die
Flora wieder ins Gleichgewicht und stellt so die
ursprüngliche Schutzfunktion der Schleimhaut
wieder her.
Viheliäs virtsatietulehdus
Lähes 60 % naisista saa virtsatieinfektion ainakin kerran elämänsä aikana. Heistä vähintään
kolmanneksella tulehdus vielä uusiutuu saman
vuoden aikana. Tavallisin tulehduksen aiheuttaja on suoliston bakteeri E.coli, joka pääsee siirty28 |
06-07 • 2013
Maitohappobakteerit suojaavat intiimialuetta
Maitohappobakteerit eivät ole pelkästään suoliston hyviä bakteereita, vaan ne vastaavat myös
intiimialueen hyvinvoinnista. Toistuvat antibioottikuurit heikentävät suoliston hyviä maitohappobakteereita, mikä voi vähentää myös intiimialueen suojaa.
Karpalouute ja maitohappobakteerit yhdessä
luonnollinen suoja virtsateille
Karpalouute-maitohappobakteerivalmiste Lacto Lady on vaivaton, luonnollinen keino lisätä
virtsateiden puolustuskykyä. Tabletissa on neljä erilaista maitohappobakteerikantaa sekä tutkitusti korkea pitoisuus marjan proantosyanidiineja. Lacto Ladya voi käyttää pitkäaikaisestikin,
ja se sopii myös raskauden ja imetyksen aikana.
Liisa Kansanen
Vitabalans Oy, Hämeenlinna, Suomi
Myynti Saksassa: Blanco-Pharma GmbH,
Oasenweg 3, 25474 Ellerbek
www.vitabalans.de
kuva: Fotolia/Yuri Arcurs
Karpalo häätää
bakteereita
Karpalon flavonoidit vastaan tulehdusbakteerit
Karpalon teho bakteereita vastaan perustuu
sekä marjan happamuuteen että marjassa oleviin flavonoidiyhdisteisiin. Karpalon flavonoidit
- tarkemmin proantosyanidiinit, PAC - ovat yhdisteitä, jotka antavat marjalle mm. punaisen värin. Proantosyanidiinit pystyvät estämään E.coli
-bakteerien tarttumista virtsarakon seinämän soluihin. Bakteerit kiinnittyvät seinämään erityisten
hapsujensa avulla, jotka karpalon flavonoidit tekevät toimintakyvyttömiksi. Bakteerit eivät kykene tarttumaan virtsarakon seinämiin, vaan huuhtoutuvat pois.
Taisteluja monella tasolla
Riikka Ala-Harjan kuudennen romaanin, Maihinnousun (2012), julkaisua seurasi kohu, jota
puitiin muun muassa Helsingin Sanomien sivuilla. Romaanista lähti liikkeelle eettinen keskustelu
siitä, miten paljon kirjailija saa tuoda teokseensa
asioita reaalimaailmasta, kuten läheistensä elämästä. Sanotaan, että romaani on kuin sika, joka
syö sisäänsä kaiken, ja toisaalta kukaan ei kirjoita tyhjiössä. Yleensä lukijat eivät edes tunne kirjailijan lähipiiriä henkilökohtaisesti eivätkä tiedä, millä kaikella on taustansa todellisuudessa.
Kyse on myös taiteesta, jolle ei ehkä ole syytäkään asettaa rajoja.
la, jolla Julie käy omaa kamppailuaan. Taisteluteema kulkee läpi koko kirjan, olivat sitten kyseessä toisen maailmansodan tapahtumat, lapsen
sytostaattihoidot tai jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut.
Tarinan kertojana toimii Julie. Hän on historioitsija ja maihinnousuopas, joka kertoo erilaisille turistiryhmille tarinoita maihinnoususta ja toisesta
maailmansodasta. Kirjan aikana käydään Julien
kuvailemana läpi koko salamarakkautena alkanut
yhdeksänvuotinen avioliitto, joka päättyy, koska miehellä, Henrillä, on toinen nainen. Ajoittain
Julie pohtii, aiheuttiko karille ajautunut avioliitKohusta huolimatta ja siitä riippumatta Ala- to lapsen sairastumisen. Toisaalta hän ymmärHarjan teos on erinomainen. Normandiassa elä- tää, että elämässä on kyse sekä sattumasta että
vän Julien maailma järkkyy, kun ensin pettää omista valinnoista.
mies ja sitten sairastuu tytär. Avioliiton mukaRiikka Ala-Harjan tyyli on tiivistä. Kieli on sujunaan tuomat myrskyt ja syöpää vastaan taistelu rinnastuvat Normandian maihinnousuun, joka vaa, tilannekuvaukset etenevät ja ajatusten kaatapahtui 60 vuotta aikaisemmin samalla rannal- ret sulkeutuvat. Tarinassa ei ole mitään turhaa tai
ylimääräistä, vaan kaikki kietoutuu yhteiseen teemaan. Tyyli toimii myös keventäjänä; kirjan raskailla aiheilla ei mässäillä, vaan asiat todetaan,
niin kuin ne tapahtuivat. Sodassa on vain voittajia tai häviäjiä, tasapeliä ei tunneta, pohtii Julie.
Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja ei ahdista lukijaansa, vaan tarjoaa selviytymiskertomuksen. Harva tästä elämästä kamppailutta pääsee.
Syöpää vastaan taisteleminen on kuin sotilaiden
lähes mahdottomalta tuntunut tehtävä rantautua ja ottaa haltuun normandialainen ranta. Kaikki sodat kuitenkin päättyvät joskus, ja on aika
mennä eteenpäin - kohti uusia taistelutantereita.
kuva: LIKE kustannus
Heidi Viherjuuri
Riikka Ala-Harja, Maihinnousu
Like Kustannus 2012
ISBN 978-952-01-0805-2
06-07 • 2013
| 29
kielikoulu
�H�v� �� � lik �� l �v
�i !
osi olla
ny t alkaa tämä lukuvu
osavallopuillaan useimmissa
koumisuo
ös
my
tioissa, niin
!
lta
osa
n
luje
Mareräs opettajatoverimme,
aa
ett
lop
,
ller
ja-Leena Mü
ensa
uks
ast
uur
sen
oti
-vu
30
lussa. Kiitämme hänMünchenin suomi-kou
oksestaan Münchepan
tä lämpimästi hänen
o suomi-koulu-yhteinin koululaisten ja kok
kanteleryhmät ovat
nan
sön hyväksi! Marja-Lee
mekin häntä kirjoit talegendaarisia, ja pyysim
än ja ajastaan Münmaan tälle sivulle työstä
chenin koulussa.
ein hyvää kesää ja jutoivotamme kaikille oik
kkea rentouttavaa kehannusta sekä ennen kai
sälomaa!
puolesta
pedagogisen neuvoston
PÄIVI NURMI-STEINKE
(puheenjohtaja)
Puheenjohtajan nuija ja kantele
Vuonna 1983 asetuimme Müncheniin. Perheeseemme kuului silloin jo kaksi tytärtä: Laura
(s.1977) ja Saara (s.1980). Münchenissä oli vuodesta 1978 toiminut Suomi-koulu eli Muksula.
Meistä tuli heti koulun jäseniä. Yllättäen minut
oitis valittiin koulun johtokuntaankin. Vuonna
1987 nousin koulun puheenjohtajan pallille, ja
viihdyin tehtävässä 8 vuotta.
Koulussamme aloitettiin 5-kielisen kanteleensoiton opetus vuonna 1988 musiikkipedagogi
Leena Pantsun johdolla. Leena palasi vuoden lopulla Suomeen ja houkutteli minut työnsä jatkajaksi. Nyt kanteleet ovat soineet jo 25 vuoden
ajan. Soittajia ja innostusta on riittänyt. Tällä
hetkellä kanteleryhmässä soittaa viisi tyttöä. Harjoittelemme esitystä koulumme 35-vuotisjuhlaa
varten. On iso haaste saada kanteleet soimaan
sopuisasti, kun jokainen soitin soi yksilöllisesti.
Me-henkeä riittää
30 vuotta Suomi-koulussa
Kun minulta alakouluiässä kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastaukseni oli selkeä: ”Miusta tulee kansakoulunopettaja ja iskelmälaulajatar; talvet mie opetan lapsia koulussa ja kesällä
kiertelen tanssilavoilla keikalla.” Haave opettajan ammatista kehittyi oppikoulussa suomenkielen opettajaksi. Toisin kuitenkin kävi. Ylioppilaaksi päästyäni hain sairaanhoitajakouluun,
koska halusin valmistua ammattiin nopeasti. Erikoistuin lastensairaanhoitoon. Ollessani sairaanhoidon opettajan sijaisena sairaanhoito-oppilaitoksessa päätin aloittaa pedagogisen opiskelun.
Ei minusta kuitenkaan sairaanhoidon opettajaakaan tullut. Syynä siihen on herra Müller, jonka
matkamuistona lähdin vuonna 1974 rouva Müllerinä Länsi-Berliiniin.
30 |
06-07 • 2013
Suomi-koulumme kasvoi vuosi vuodelta. Vähitellen alkoi tulla tarvetta tarjota alle 3-vuotiaillekin ohjelmaa, kun he äitiensä kanssa odottelivat
vanhempien sisarusten opetuksen loppumista.
Aloitimme laululeikkipiirin, jonka ”opetus” lankesi minulle. Laulettu ja leikitty on jo noin 20
vuotta. Viime vuodet olen vetänyt 3-vuotiaiden puuhapiiriä, jossa juttelemme ajankohtaisesta teemasta (esim. kevät). Askartelemme jonkun helpon jutun, kuten purjeveneen, paperille.
Lempilauluille ja -leikeillekin jää vielä hetkinen
aikaa ennen kuin laulamme lopettelulaulun.
2000-luvulla koulun oppilasmäärä oli kasvanut
niin, että opetuspaikkaa oli vaihdettava. Vuokrasimme Münchenin kaupungilta Theresien-Gymnasiumista yhdeksän (9!) luokkahuonetta, jotta
jokaisella ryhmällä olisi oma tila ja vielä yksi äideillekin. Koulun oppilasmäärä ylitti vähitellen jo
100 ja on edelleen nousussa. Oppilaita on suomalais-saksalaisista perheistä, kokonaan suomalaisista tai esim. suomalais-irlantilaisista, suomalais-kreikkalaisista tai suomalais-amerikkalaisista
perheistä sekä myös sellaisista perheistä, joiden
äiti on itse ollut koulun oppilas. Mekin ajelemme keskiviikkoisin kolmen sukupolven (mummo,
tytär ja lapsenlapset) voimalla Suomi-kouluun.
Münchenin Suomi-koulu eli Muksula on paikka
muksuille. Paikka, jossa lapset viihtyvät. Koulun
kasvettua on lämminhenkinen tunnelma säilynyt.
Me-henki, jota vaalitaan esim. vuosittain järjestettävällä motivaatioleirillä. Alkuvuosina leirien teemana oli usein musiikki ja kanteleensoitto. Sitten pidettiin muutamia sanataide-leirejä,
joilla esitettiin teatteria ja loruiltiin. Viime vuosien leirien aiheena on ollut urheilu ja liikunta;
on ollut pesäpalloa sekä tanssia ym. Lapset viihtyvät leirillä. Siellä me-henki kehittyy ja vahvistuu, minkä huomaa koulussakin leirin jälkeen.
lut ILO olla mukana Suomi-koulu-työssä. Lasten
aitous ja heiltä saatu palaute ja kiitos on antanut voimia jaksaa.
Haikeana olen nyt jättämässä 30 vuoden ”työrupeamaa” Muksulassa. Olen onnellinen siitä, että
kuitenkin pääsin opettajaksi, kuten koulutyttönä
haaveilin. Olen kiitollinen kaikista kouluvuosista,
joihin mahtuu paljon, mitä muistella eläkepäivinä. Tärkeintä virkaani (mieheni arvion mukaan)
en aio kuitenkaan jättää ja se on ”OLLA SUOMALAINEN”!
Münchenin Suomi-koululle toivotan vireitä toiminnan vuosia edelleenkin! Säilyköön yhä
lämminhenkinen tunnelma ja me-henki niin opetustyössä kuin johtokunnassakin, jossa tarmokkaat suomalaissiskot suunnittelevat ja toteuttavat mahtavaa toimintaa!
Marja-Leena Müller
kuva: Muksulan arkisto
Mitä kolmekymmentä vuotta Suomi-koulussa on minulle merkinnyt
Johtokunnassa ja puheenjohtajana piti huolehtia toiminnasta ja rahoituksesta. Opettajan tehtäviin on kuulunut opetussuunnitelmien tekoa
lukukautta varten, oppituntien valmistelua, kanteleen viritystä ja soittoa, nuottien kopioimista.
Keskiviikkoisin mennään kouluun; se merkitsee
laulamista, leikkimistä, askartelua, kanteleensoittoa ja ihmisten kohtaamista – suomen kielellä!
Tärkeintä minulle on ollut lasten ja vanhempien kohtaaminen. Opetustilanne on vuorovaikutusta. Vaikka kuinka suunnittelee oppitunnin,
ei sen kulku useinkaan mene suunnitelman mukaan. Opetustilanne on aina ainutkertainen ja kehittyy omanlaiseksensa monestakin syystä. Juuri
se tekee opetuksesta mielenkiintoisen ja haastaa
reagoimaan tilanteisiin ja luomaan uutta. On ol-
06-07 • 2013
| 31
rovasti jaakko Launikari (1940-2013)
Rovasti Jaakko Launikari menehtyi 27.2.2013 sairaskohtaukseen kotonaan
Ruotsissa. Hän oli kuollessaan 73-vuotias, hän oli syntynyt Kuusankoskella 30. toukokuuta 1940.
Jaakko Launikari valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta
1964 ja vihittiin papiksi saman vuoden kesäkuussa Helsingissä. Suurimman
osan työurastaan Launikari työskenteli kirkon ulkosuomalaistyön parissa.
Aluksi hän palveli Ruotsissa siirtolaispapin ja Ruotsin suomenkielisen seurakuntatyön keskuksen pääsihteerin tehtävissä. Tämän jälkeen hän palasi
vuonna 1974 Suomeen vastaperustettuun Kirkon ulkomaanasiain keskuksen diasporatyön sihteerin
virkaan ja myöhemmin ulkosuomalaistyön johtajan ja jaostopäällikön virkaan. Näissä kirkon ulkosuomalaistyön tehtävissä hän toimi yhtensä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämän jälkeen hän
palasi seurakuntatyön pariin, ensin Tuusulassa ja sitten eläkkeelle siirryttyään Ruotsin Hammarbyssä.
Työnsä ohella Launikari oli mukana monissa luottamustehtävissä niin kotimaassa kuin kansainvälisissä yhteyksissä. Siirtolaisuuden lisäksi Launikarin sydäntä lähellä oli ihmisoikeustyö. Launikari myös
kirjoitti useita siirtolaisuuteen liittyviä julkaisuja ja artikkeleita.
Rovasti Jaakko Launikari oli hyvin kielitaitoinen ja monipuolisesti lahjakas ja määrätietoinen johtaja. Hänen visionsa ja aktiivisen toimintansa ansiosta suomalainen kirkollinen työ muodostui osaksi
Ruotsin kirkon omaa toimintaa. Hän kehitti kirkkomme ulkosuomalaistyön strategiaa ja toimintatapoja yhteistyössä luterilaisten sisarkirkkojen kanssa eri puolilla maailmaa
Kunnioitamme rovasti Jaakko Launikarin muistoa ja hänen laajaa ja monipuolista elämäntyötään ulkosuomalaisten parissa ja otamme osaa hänen läheistensä suruun.
Jaakko Launikarin muistohartaus pidettiin Tuusulan kirkossa 12.4.
rovasti
kirkon ulkosuomalaistyön sihteeri
32 |
06-07 • 2013
kuva: Kotimaa-lehti
iLKKa MäKeLä
Lepa nieminen (1932-2013)
Lyhyen ja raskaan sairauden jälkeen nukkui Lepa ikuiseen
uneen.
Palattuaan 50 vuotta Kölnissä olon jälkeen takaisin Suomeen
hänelle jäi pari vuotta nauttia kotimaan valoisista päivistä ja
rikkaasta luonnosta yhdessä Sylvin kanssa. Hän tallusteli kotipihalla, mökillä, ajeli päivät pitkät polkupyörällä nautiskellen luonnosta ja seuraillen ihmisten askareita.
Ystävät Saksassa ja vieraat sieltä olivat hänelle aina tärkeitä. Hän yhdisti, kannusti, innosti ahertamaan - aina eteenpäin. Elämän ilo ja seuranpito, elämästä nauttiminen - joka hetki – siinä oli hänen elämänsä viisaus.
Toukokuussa hänet siunattiin Äänekosken hautausmaalle.
Nach einer kurzen und schweren Erkrankung ist Leo Nieminen in Äänekoski, Finnland verstorben.
Lepa hat 50 Jahre in seiner zweiten Heimat Köln gelebt. Vor zwei Jahren ist er mit Sylvi nach Finnland zurückgekehrt. Hier konnte er die hellen Tage seiner Heimat - und vor allem die von ihm so
geliebte Natur - genießen. Er war immer unterwegs, mit Fahrrad oder zu Fuß und beobachtete die
Menschen in ihrem alltäglichen Tun.
Auch während der Zeit in Deutschland war er eine Person, für die Geselligkeit und Frohsein an erster
Stelle stand. Er begrüßte alle Neuankömmlinge der finnischen Gemeinde in Köln und hielt engen
Kontakt zu allen langjährigen Weggefährten. Sein wichtigster Tag im Leben war immer der 24.12.,
an dem er vielen Kindern ein unvergessliches Weihnachtsfest bescherte.
Sein Lebensmotto war stets, das Leben zu genießen und es achtsam zu verbringen.
Im Mai wurde er in seiner neuen Heimat Äänekoski beigesetzt.
sYLvi, anu ja Minna nieMinen
Ystävät Kölnin seurakunnassa ja DFG:ssä muistavat lämmöllä Lepaa ja sytyttivät kynttilän hänen
muistokseen messussa 5.5.2013.
Die Freunde in der finnischen Gemeinde und der DFG Köln behalten Lepa in herzlicher Erinnerung
und hielten für ihn am 5.5.2013 eine Gedenkfeier ab. Der wesentliche Inhalt des dort vorgetragenen
Nachrufs kann unter www.rengas.de > Gemeinde Köln nachgelesen werden.
Runolähde: Kotien rukouskirja, Lasten Keskus Oy
Ole� antanu� �in�lle yst�vi�
Herra , o�e� anta�u� mi��l�e yst��iä
j�ka�k�e�i �eid�n kan�saan el�m��i t��keä� �e�ke�.
Kiitos yst��istä , ��ka ova� muista��e� mi�ua o�ottamatta .
Kiitos yst��istä , ��ka j�kava� o��elli�e� �e�ke� kadehtimatta .
Kiitos yst��istä , ��ka l�ottava� mi�uun �e�kinä ,
jolloin o�en ep�varma tai hä�i�s��i .
Kiitos yst��istä , ��ka �uolustava� mi�ua vä�r�yden kohda�e�sa .
Kiitos yst��istä , joiden yst����ttä en o�e ansain�u�,
vaan saa�u� l�hjana .
Herra , a�na mi�un kasvaa yst���yde�sä yst��ie�i vertai�eksi:
ro�kai�emaan ma�entu��tta , kuun�e�emaan �h�istu��tta ,
loh��ttamaan mu���ellista , kan�ustamaan �elokasta .
Herra , t�nä�n t�hdon kiittää yst��iä yst���ydestä ,
lu�ittaa enti�estä�n yst���yden si�eitä ,
tuoda si�un e��esi r�ko�k�e�sa yst��ie�i pa�haan ja �e�est�k�en.
06-07 • 2013
| 33
Sasu-juhlavuosi 2013
Ensimmäinen saksalais-suomalainen ripari järjestettiin Lahden Heinäsaaressa vuonna 1983. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Sasu-ripareita järjestetään Espoon Hvittorpissa ja Turun Harvan saarella. Juhlavuoden kunniaksi järjestämme Saksan suomalaisissa seurakunnissa
riparimessuja, joihin kutsumme kaikkia Sasu-ripareilla kautta vuosikymmenten konfirmoituja.
Tervetuloa riparimessuun laulamaan vanhoja tuttuja veisuja, kertomaan ja kuulemaan mieleenpainuvimpia riparimuistoja, siunattavaksi alttarille!
Jos haluat osallistua riparimessun toteutukseen, ota yhteyttä alueesi pappiin.
juhlavuoden riparimessut / Festgottesdienste
Su/So 1.9. Hamburg
Su/So 15.9. 11:00 Bielefeld
La/Sa 21.9. 15:30 Hannover
Su/So 22.9. 15:00 Berlin
La/Sa 14.9. 16:00 Karlsruhe
Su/So 22.9. 16:00 Frankfurt
Su/So 15.9. 15:00 München
Su/So 22.9. 15:00 Stuttgart
Su/So 29.9. 15:00 Nürnberg
Su/So 15.9. 16:00 Düsseldorf
La/Sa 21.9. 16:00 Münster
Su/So 6.10. 16:00 Köln
Herzlich willkommen zum Konfi-Fest-Gottesdienst! Wir singen alte NSV-Schlager, erzählen und hören Erinnerungen von den Konficamps, feiern das Abendmahl und es gibt die Möglichkeit, am Altar gesegnet zu werden.
kuva/Foto: Ari Geil
Das erste finnisch-deutsche Konficamp wurde 1983 in Lahti organisiert. Heute gibt es zwei Konficamps in Espoo und in Turku. Zur Feier des 30-jährigen Jubiläums laden wir alle, die auf den finnisch-deutschen Konficamps konfirmiert wurden, zu einem Konfi-Fest-Gottesdienst ein.
Wenn du den Konfi-Fest-Gottesdienst mitgestalten möchtest, melde dich bei der finnischen Pfarrerin / dem Pfarrer auf deinem Gebiet!
34 |
06-07 • 2013
kirkolliset toimitukset
KASTE
Keira adena Katerine Ferenz
synt. 06.09.2012 München
kast. 28.04.2013 Vaterstetten
Liina Meeri Leitto
synt. 17.03.2013 Hamburg
kast. 28.04.2013 Hamburg
Mika Klaus iivari jalass
synt. 26.10.2012 Berlin
kast. 14.04.2013 Berlin
Milla Leeni Karlson
synt. 01.08.2012 Hamburg
kast. 13.04.2013 Hamburg
HAUTAAN SIUNATTU
Leo (”Lepa”) nieminen
s. 24.11.1932 Lammi
k. 25.04.2013 Äänekoski
Mailis Müller-Wiedensee
k. 12.4.2013 Köln
kuva/Foto: istockphoto - hidesy
Max von schoultz
s. 07.03.1912 Brest-Litowsk
k. 10.03.2013 Münster
06-07 • 2013
| 35