SATAKIELI - Vantaan Steinerkoulu

SATAKIELI
Jäsentiedote 4 • 2011
VANTAAN SEUDUN STEINERKOULU
STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI
SISÄLTÖ
3
Johtokunnan kuulumisia
4
Uusi erityisopetuslaki ja muutoksen tuulet Vantaan seudun
steinerkoulussa
7
Saksan opettaja Anne Kautiaisen haastattelu
8
Lapin vaellus osa II
10
Vaihto-oppilaskokemuksia Saksasta
13
5. luokan saksan opintojen satoa
14
6. luokan adventtitunnelmarunoja
15
12. luokan opiskelijan juhlapuhe
16
Kolmasluokkalaisten kirjoittamia tarinoita syyslukukauden
varrelta
18
Kirja-arvostelu
Koulu on aikuisten diktatuuria
Vantaan seudun steinerkoulu
Satakielentie 5, 01450 Vantaa
Puh. toimisto (09) 8386 480
Puh. opettajat (09) 8386 4818
www.vantaansteinerkoulu.fi
Kouluun ilmoittautuminen:
Ritva Seuna, puh. (09) 8386 480
Osoitteenmuutokset ja
ilmoitusmyynti:
[email protected]
Steinerpäiväkoti Metsätähti
Rasinkatu 13, 01360 Vantaa
Puh. (09) 874 2835
Steinerpäiväkoti Pohjantähti
Kirkkotie 8, 04300 Tuusula
Puh. (09) 273 3290
Steinerpäiväkoti Pikkukarhu
Kukkakatu 6, 04430 Järvenpää
Puh. 050 443 0238
JÄSENTIEDOTE 4/2011 Toimitus: Jarno Paalasmaa. Taitto: Petri Clusius.
Kansi: Viivi Salmi, 10 lk. Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy.
Johtokunnan kuulumisia
Vuoden loppuessa katse kääntyy jo kohti tulevaa. Näin myös johtokunnan
kokouksissa: olemme valmistelleet ensi vuoden budjettia ja pohtineet kevään
asioita. Mihin meidän olisi hyvä nyt tarttua, mikä puoli koulun toiminnassa
vaatii kehittämistä?
Yksi kevään painopisteistä on koulun sisäinen ja ulkoinen viestintä. Nettisivujen uudistumisen myötä on viestintää pohdittu laajemminkin. Keväällä
on tarkoitus tehdä koululle viestintäsuunnitelma, uusia esitemateriaalia ja
miettiä keinoja parempaan markkinointiin. Tärkeitä kohderyhmiä ovat mm.
6-vuotiaiden vanhemmat ja 9-luokkalaiset jotka miettivät lukion valintaa.
Syyslomaviikon ajankohta on herättänyt keskustelua. Kouluun tulee
oppilaita monista eri kunnista, siksi on mahdotonta löytää syyslomaviikko
joka sopisi kaikille. Monissa perheissä myös harrastukset saattavat olla eri
kunnan alueella ja sekin sotkee syysloma-aikoja. Halusimme kuitenkin löytää
säännön jonka mukaan voisimme toimia vuosittain. Keskustelujen jälkeen
päädyttiin siihen, että syysloma on koulussamme aina viikolla 42.
Johtokunnassa on selvitelty myös mahdollisuutta kirjasto-auton vierailuun
koululla. Yksityiskohtia selvitellään lisää, kirjasto-auto alkaisi mahdollisesti
käydä koululla ensi syksynä.
Lopuksi haluan erityisesti kiittää kolmea johtokunnan jäsentä jotka
jättänevät johtokunnan. Maila Tikkanen, Rainer Sarström ja Jukka Jormola
ovat uurastaneet koulun eteen jo vuosikaudet ja nähneet kuinka pienestä
koulusta, joka toimi vanhassa omakotitalossa, on kasvanut näin suuri ja
lämmin koulu. Kiitos teille viisaista sanoista, kokemuksista ja neuvoista.
Onneksi voimme aina soittaa tarpeen tullen.
Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille.
Johtokunnan puolesta,
Juulia Salonen pj.
[email protected]
3
Uusi erityisopetuslaki
ja muutoksen tuulet Vantaan seudun steinerkoulussa
Marja-Leena Vitikka
1.1.2011 astui voimaan uusi laki koskien erityisopetusta.
Laki jäsentää ja jakaa vastuita uudella tavalla ja vaikuttaa
myös meidän koulumme toimintaan.
Oppilaiden erityiset tarpeet nostetaan
entistä tietoisemmin esille ja ne otetaan
mukaan opetuksen suunnitteluun
ja toteutukseen entistä paremmin.
Vanhempien ja opettajien yhteistyössä
suunnitellut oppilaalle suunnatut tukimuodot kirjataan entistä seikkaperäisemmin eri osapuolten tiedoksi. Lisäksi
tuen järjestämisen muotoja selkiinnytetään ja vastuita jaetaan. Vuosien
myötä hyväksi havaitut käytännöt ja
menetelmät säilyvät ja tulevat osaksi
uudistusta.
Steinerpedagogiikan keskeinen
tavoite ei ole ”kuuden ällän ylioppilas”, vaan terve ihminen, jolla on
elämä hallussaan, kipinä sisällään ja
katse tulevaisuutta kohti. Uuden lain
sisältöön on kirjattu velvoite kaikille
suunnattuun tukeen. Tämä on meille jo
vanhastaan tuttua. Uusi laki tarkoittaa
tällä ns. yleisellä tuella toimia, joilla
ennaltaehkäistään tai helpotetaan lieviä
oppimisen esteitä.
Yleinen tuki voi olla esimerkiksi
opetuksen eriyttämistä. Eriyttäminen
tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla yleisopetuksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa oppiaineen
sisältöä, muotoja, opetusmenetelmää
tai havainnollistamistapaa varioidaan
tai muokataan. Se voi näin ollen olla
oppilaalle omien tehtävien ja kokeiden
antamista, lisäharjoittelua, tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta,
kouluavustajan apua jne.
4
Miten sitten toimitaan, kun oppilaalla ilmenee
hankaluuksia suoriutua koulusta?
Yleinen tuki
Oppilaalle annettu yleinen tuki
kirjataan ”Yleisen tuen toteutuminen”
-lomakkeelle, jonka myös huoltaja voi
halutessaan saada nähtäväksi. Oppilaalle voidaan tarvittaessa laatia myös
oppimissuunnitelma, kun tukitoimia
järjestetään hänelle säännöllisesti ja
kohdennetusti. Oppimissuunnitelman
laadinnassa on erityisopettaja mukana.
Oppimissuunnitelma on kuvaus
oppilaan koulunkäynnin etenemisestä, siinä tarvittavista tukijärjestelyistä ja oppilaan tarvitsemasta tuesta.
Päävastuu oppilaalle annetun tuen
kirjaamisesta ja mahdollisesta laadittavasta oppimissuunnitelmasta kuuluu
luokanopettajalle tai luokanohjaajalle.
Vanhemmat ja/tai opettajat voivat
huomata, että kaikki ei suju odotetusti. Tuen tarve voi tulla myös esille
erityisopettajan tekemän koko luokalle
suunnatun testin muodossa (Matematiikan tasotestit luokilla 1, 3, 6 ja
8. Oikeinkirjoitus- ja luetunymmärtämisen testit luokilla 2, 4, 6, ja 9)
Vanhemmat ja opettajat sopivat
toimenpiteistä oppilaan tukemiseksi
sekä kotona että koulussa. Lisäksi
päätetään, kuinka kauan tukea
annetaan. Asiaa käsittelemässä ja
vireille panemassa voivat olla luokanopettajan tai luokanohjaajan lisäksi
myös aineenopettajat ja tarvittaessa
erityisopettaja konsultoivana.
Toimenpiteet, kun oppilaan oppiminen ei ole ollut
riittävän hyvää tuesta huolimatta
Pedagoginen arvio
tukeen kuuluvat kaikki koulun
käytössä olevat keinot. Vanhempien
ja opettajien yhteistyönä laaditaan
oppimissuunnitelma. Laaja-alaisen
erityisopettajan antama tuki tehostuu.
Opettajien ja oppilashuoltoryhmän
yhteistyö tiivistyy, oppimissuunnitelman laadintavastuusta sovitaan.
Kodin kanssa tehtävä yhteistyö tulee
säännölliseksi. Yhdessä arvioidaan
tavoitteiden saavuttamista sekä tuen
riittävyyttä.
Tähän päätelmään voivat vanhemmat
ja opettajat tulla arvioidessaan oppilaan
edistymistä yleisen tuen puitteissa
toteutetuista tuista huolimatta. Lisäksi
voi ilmetä muuta huolta oppilaan
hyvinvointiin ja kokonaiskehitykseen
liittyen. Tällöin on hyvä saada arvioita
myös muilta asiantuntijoilta.
Tehtyyn arvioon perustuen koulun
oppilashuoltoryhmä päättää tehostetun tuen aloittamisesta. Tehostettuun
5
Toimet, kun oppilas ei selviä yleisopetuksen tavoitteista
Pedagoginen selvitys
HOJKS
Jos tehostettu tuki ei riitä, oppilashuoltoryhmä kuulee asiasta oppilasta
ja hänen huoltajaansa tai laillista
edustajaa. Oppilaan tilanteesta
tehdään koulussa ns. pedagoginen
selvitys. Tämä selvitys sisältää opettajien antaman selvityksen oppilaan
oppimisen etenemisestä ja käytetyistä
tukitoimista. Sekä oppilashuoltoryhmän selvityksen oppilaan saamasta
tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta. Oppilashuoltoryhmä
ratkaisee tarvitaanko lisäksi muita
lausuntoja.
Oppilashuoltoryhmän esityksestä
opettajakunta päättää oppilaan siirtämisestä erityisopetukseen yhdessä tai
useammassa oppiaineessa. Oppilaalle
laaditaan Henkilökohtaisen Opetussuunnitelman Järjestämistä Koskeva
Suunnitelma (HOJKS) vanhempien,
opettajien ja erityisopettajan yhteistyönä. Oppilaalle laaditaan omat
henkilökohtaiset tavoitteet, joihin
hän koulun tarjoaminen tukimuotojen puitteissa pyrkii. Erityisen tuen
tarpeellisuus tarkastetaan lain edellyttämissä vaiheissa sekä aina oppilaan tuen
tarpeen muuttuessa.
Sydämen sivistyksessä toivotaan
perusteellista kasvatuksen ja
koulujärjestelmän päämäärien
uudelleenarviointia. Sydämen
sivistys sisältää 20 puheenvuoroa
kasvatuksen ammattilaisilta.
Kirjoittajina ovat muun muassa
Matti Bergström, Raisa Cacciatore,
Jarno Paalasmaa, Reijo Wilenius ja
Veli-Matti Värri.
Tilaukset puh. 0207 289 650 tai
[email protected]
www.aurinkokustannus.fi
Ikinuori Anne Kautiainen
pelaa tennistä ja ihailee Elisabeth I:stä
Kuka on paras opettajaystäväsi?
Kaikki
Jasmin ja Alina 6. luokalta haastattelivat koulumme saksan opettajaa. Anne
on työskennellyt koulussamme saksan
opettajana vuodesta 2004. Saksan
lisäksi Anne opettaa lukiossa ranskaa
ja vastaa abiluokan luokanvalvojana
ylioppilaskirjoituksista.
Mitä teet vapaa-aikanasi?
Pelaan tennistä ja luen.
Ketä ihailet?
Englannin kuningatar Elisabeth I:stä
Mikä on paras luokka?
Kaikki
Oletko mielestäsi hyvä ope?
Toivottavasti.
Minkälaisista oppilaista pidät?
Kaikki ovat omalla laillaan kivoja.
Milloin tiesit, että sinusta tulee
opettaja?
Vuonna 2004, kun pyrin auskultoimaan.
Kuinka vanha olet?
Ikinuori
Mitä musiikkia kuuntelet?
Poppia, rockia, latinoa ja klassistakin
joskus.
Jos et olisi opettaja, missä ammatissa
olisit?
Matkaoppaana tai ainakin
matkailualalla.
Oletko parisuhteessa?
Se jääköön salaisuudeksi 
Kerro noloin juttusi?
Jumppakärpäsen kilpailussa piti tehdä
pyöräytys tangon ympäri, ja jäin roikkumaan pää alaspäin kun en saanut
kiepautettua itseäni ylös.
Oliko haastattelu hyvä?
Ehdottomasti!
7
Lapin-vaellus
osa II
9. luokka oli perinteisellä Lapin-vaelluksella Saariselän Kiilopäällä
27.8.–2.9.2011. Oppilaiden lisäksi vaeltamassa olivat Eveliina,
Tarja, Kai, Antti ja Jarno. Edellisessä Satakielessä esiteltiin vaellusta
valokuvien avulla. Nyt vuorossa ovat oppilaiden kirjoitukset.
9. luokka kuvailee vaelluskokemustaan
aineissaan seuraavasti:
”Kun saavuimme perille Kiilopäälle,
satoi aika paljon. Kiilopäällä vaihdoimme vaellusvaatteet päällemme
ja söimme hiukan. Rupesi satamaan
oikein kunnolla, eikä ollut kiva, kun
kaikkien vaatteet olivat läpimärkiä!”
”Kolmas päivä oli varmaan paras päivä,
koska menimme päiväreissulle UKK:n
Hiltoniksi kutsuttuun Luirojärven
rannalla olevaan saunaan.”
”Kun matkasimme saunaan, piti
ylittää leveä puro, jonka vesi oli todella
kylmää. Kun olimme ylittäneet puron,
sauna melkein näkyi. Oli ihanaa päästä
lämpimään saunaan.”
”Suomunruoktulla elämä alkoi
hymyillä, kun sai viimein 18-kiloisen
rinkan selästä ja ruokaa elimistöön.
Sitten teltta pystyyn ja nuotiota
laittamaan.”
”Kävimme myös uimassa itse järvessä.
Vesi oli hienoa ja lähes kristallinkirkasta, mutta hyvin kylmää.”
”Jokainen ilta oli ikimuistoinen.
Istuimme joka ilta nuotion ympärillä
nukkumaanmenoon saakka. - - Jos
illat olivat unohtumattomia positiivisesti, olivat aamut unohtumattomia
myöskin, vain negatiivisessa merkityksessä. - - Heti herättyään joutui sietämättömän kylmyyden uhriksi, eikä se
hellittänyt ennen pukeutumista ja liikkeelle lähtöä.”
”Vaikka juuri neljännestä matkasta oli
varoiteltu paljon etukäteen, koska se
oli pisin, en sanoisi sitä rankimmaksi.
Aika kului hyvin nopeasti tunturilla
kulkiessa. Näköalat olivat upeat!”
”Kun aloimme lähestyä Rautulampea,
maisema oli todella ihana. Kiipesimme
korkealle tunturille ja sieltä näkyi lisää
tuntureita, tumma taivas ja leiripaikkamme kaunis lampi.”
8
”Rautulammella ilta meni hienosti.
Paikalla oli muitakin lähes samanikäisiä vaeltajia. Tapasimme siellä myös
lähes kesyltä vaikuttavan sopulin, jolle
annoimme nuudeleita.”
”Vaellus oli ihan kivaa, ei itse käveleminen, mutta nuotiolla istuminen,
maisemat ja seura, joka oli hyvää.”
”Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, oli
matka aivan mahtava kokemus, jota ei
haluaisi jättää väliin. Etelän maisemat
näyttävät melkeinpä tylsiltä, jos vertaa
Lapin koskemattomaan luontoon.”
”Viimeinen vaelluspäivä noudatti
osittain samaa reittiä kuin ensimmäinen. - - Kun saavuimme Kiilopäälle,
tunnelma oli hyvä, ja tämä oli mielestäni paras päivä. Kiilopäällä pääsimme
suihkuun ja saimme kunnolla syötyä.
Sitten alkoikin kotimatka.”
”Minun mielestäni tämä vaellus oli
erittäin kiva, koska sai nähdä kaunista
luontoa ja luokkahenkikin parani
paljon. - - Jos tulee toinen mahdollisuus, olen heti lähdössä mukaan!”
Jarno Paalasmaa
”Vihdoin tämä hermoja raastava,
uuvuttava, mutta upea ja ikimuistoinen
matka oli ohi.”
Kuljettua puoli päivää väärään suuntaan alettiin miettiä kartanlukijan
vaihtoa...
9
Kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi
Steinerkoulun lukiosta kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi. Eri puolilla maailmaa toimii
yhteensä noin 1000 steinerkoulua. Koululiike on kansainvälinen. Paikallisista lainsäädännöistä ja omista kehityssuunnista huolimatta steinerkoulujen opetussuunnitelmat ovat
perusperiaatteiltaan siinä määrin yhteneväiset, että opiskelija voi vaihto-oppilasvuoden
jälkeen palata takaisin omalle luokalleen. Vaihto-oppilaana olo ei pidennä lukio-opintoja
ja kokemukset ovat vuodesta toiseen olleet lähes poikkeuksetta hyvät. Koulussamme suosituin
kohdemaa vaihtoon lähtijöillä on ollut Saksa. Tässä numerossa kokemuksistaan kertoo
Roosa Röppänen, saksan kielellä luonnollisesti.
Mein Austausch in
Deutschland
Erst war alles in Deutschland ganz
neu und komisch für mich; es ist nicht
so einfach, in einer “fremden” Familie
zu leben, in der es verschiedene Regeln
und Gewohnheiten gibt, und noch die
ganze Zeit zu versuchen, die fremde
Sprache zu sprechen und zu verstehen.
Ich habe die zehnte Klasse in der
Freien Waldorfschule Oldenburg mit
meinem Gastbruder besucht. Die
Schule war nett, zwar größer als unsere
Waldorfschule in Vantaa. Dort gab es
ca. 450 SchülerInnen. Sonst war die
Schule eigentlich ganz ähnlich wie hier,
nur komisch für mich war, dass die
Schüler die Lehrer siezen müssen, und
dass die Lehrer auch die Schüler siezen.
Es gab auch kein kostenloses Essen
Als ich am 7. Januar 2011 am
Flughafen in Bremen, in Deutschland
angekommen war, wusste ich gar nicht,
was alles noch während des nächsten
halben Jahres vorkommen würde.
Es war sehr spannend meine Gastfamilie zum ersten Mal zu sehen, aber
zum Glück ging alles seit Anfang gut.
Meine deutsche Familie war echt lieb,
und wir haben uns gut verstanden. In
Finnland wohne ich nur mit meiner
Mutter, aber in Deutschland musste
ich mich an ein ganz neues Familienleben gewöhnen: zu meiner Gastfamilie gehörten die Eltern, eine kleine
und eine große Schwester und ein
“kleiner” Bruder, der aber mit mir in
derselben Klasse war.
10
in der Schule, sondern wir mussten
immer was zum Essen und Trinken
mitnehmen. Meine Klasse war echt
nett, und ich hab auch ein paar gute
Freundinnen in der Klasse bekommen.
Die Klasse hatte ein gutes Klassengeist,
und ich habe auch in der Freizeit Vieles
mit meinen Klassenkameraden unternommen. Von Januar bis März gab
es in unserer Klasse auch drei andere
Auschtauschschülerinnen aus Peru,
Süd-Amerika, mit denen ich auch sehr
gut befreundet habe. Als sie im März
wieder nach Peru gefahren sind, war
ich ganz traurig, aber jetzt ist es doch
toll, gute Freunde auf der anderen Seite
der Welt zu haben.
Mein deutsches Zuhause wurde mir
schnell wirklich ein Zuhause, und nach
einem Monat musste ich fast nie mehr
“was?” oder “wie bitte?” fragen, wenn
jemand mich angesprochen hat. Es
war toll zu bemerken, dass ich gut mit
meinem Deutsch klargekommen bin,
und dass ich immer besser Deutsch
sprechen konnte.
Es gab auch viele kleine Kulturunterschiede zwischen Finnland und
Deutschland, die mir aufgefallen sind.
Darüber haben wir auch oft mit meiner
Gastfamilie geredet. Sie haben z. B
mich fast ausgelacht, wenn ich erzählt
habe, dass die Finnen eigentlich fünf
Mal im Tag essen. In Deutschland
haben wir immer nur ein warmes
11
tolle Wochen mit den Kindern, und
konnte die Arbeit der Kindererzieherin
ausprobieren.
Im Ende Mai hat unsere Klasse
auch ein Feldmesspraktikum und
Segelkurs an einem See gemacht, und
da haben wir zwei Wochen lang in
einem Jugendherbergegebiet gezeltet.
Ich habe also in Norddeutschland
in einem Dorf gewohnt, aber ich habe
auch einige größere Städte während
meines Austausches besucht. Bremen
lag nur 50 km entfernt, so da war
ich oft, und sie war auch eine sehr
schöne Stadt. Im Januar war ich mal
in Hamburg und im Mai mit einer
Freundin drei Tage in Köln, wo wir z.
B. die über 500 Stiege in den Kölner
Dom geklettert sind.
Mit meiner Gastgamilie sind
wir auch noch im Juli zu einer von
Essen im Tag gegessen, das oft so gegen
14 Uhr war, als wir von der Schule
gekommen sind. Das Frühstück war
außerdem in Deutschland ein süßes
Gericht, Brot mit Nutella, Honig oder
Marmelade, manchmal auch nur ein
Stückchen Kuchen.
In den Osterferien, die übrigens 2
Wochen lang waren, haben zwei Freundinnen von mir aus Finnland mich
besucht. Wir haben alle eine schöne
deutsche Ostern erlebt, und wir haben
auch finnisches Essen für meine Gastfamilie gekocht.
Vor den Osterferien hat meine
Klasse ein dreiwöchiges Berufspraktikum gemacht, und ich konnte es auch
mitmachen. In dem Dorf, in dem ich
wohnte, gab es einen Waldorfkindergarten, in dem ich mein Praktikum
gemacht habe. Da hatte ich denn 3
12
Deutschlands Inseln gefahren, wo wir
auch in der Nordsee geschwommen
sind.
Ein halbes Jahr in einem anderen
Land ist echt keine lange Zeit, und viel
zu schnell war auch meine Austauschzeit zu Ende. Es fiel mir sehr schwer,
Deutschland zu verlassen und mich
von meinen deutschen Freunden
und besonders von meiner deutschen
Familie zu verabschieden. Ich war
wie ein Teil der Familie gewachen, sie
waren einfach immer für mich da und
ich hätte keine bessere Gastfamilie
haben können.
Ich hatte eine echt tolle Zeit
in Deutschland. Ich finde, dass als
Austauschschüler kann man ganz viele
Sachen erleben, die man nie in seinem
Heimatland erleben würde, und meine
Erfahrungen und Erlebnisse von
Deutschland werde ich bestimmt nie
vergessen. Zum Glück kann ich immer
wieder nach Deutschland fahren und
meine Leute da besuchen, und ich
möchte auch gern da mal wieder
wohnen und leben.
Roosa R.
5. luokan saksan
opintojen satoa
13
6. luokan adventtitunnelmarunoja
Kynttilät valaisevat talven pimeyttä
ja mukavasti lämmittävät.
Mukava on luokkaan tulla,
kun kynttilä on sulla.
Joona, 6. lk
On raikas, kaunis pakkassää,
kun ensimmäisen adventtikynttilän sytyttää.
Pakkanen senkun vaan kiristyy,
kun toinen adventti lähestyy.
On joulumieli kohdallaan,
kun saa loput adventtikynttilät sytyttää.
Annimari, 6. lk
Nyt alkaa adventti,
silloin luokassa kynttilöitä poltamme
ja joululauluja laulamme.
Ei lunta näy, mutta pimeä on.
Ei voi uskoa, eikä toivoa.
Kun adventti on lähellä, ei muuta kuin
kynttilöitä odotella voi.
Anni, 6. lk
Akseli, 6. lk
Nyt jouluruoat odottaa niiden pelastajaa,
nyt kinkut suuhun tungetaan ja
glögikin suuhun sujautetaan.
Tuuli, 6. lk
14
Tällä hetkellä koulumme abiluokka valmistautuu kevään ylioppilaskirjoituksiin. Nykyinen abi Tiia Sunila muisteli viime keväänä kolmevuotista
steinerlukiotaivaltaan.
12. luokan opiskelijan
juhlapuhe
Meidän luokka on tunnettu spontaaniudestaan ja hulluista tempauksistaan.
Kuten uima-altaan kaivamisesta, josta
oli loppujen lopuksi hyötyä opettajien
tänä vuonna (syksy 2010) järjestämässä Mikael-radassa tai maalarinteipistä tehdystä jättimäisestä hämähäkin
seitistä, jossa hienona lisänä oli
vielä kartongista leikattu hämähäkki.
Unohtamattakaan hienoa Raamatun
sukupuuta. Jotkut näistä tempauksista
saattoivat aiheuttaa pienoista päänvaivaa rakkaalle luokanvalvojallemme
Outille. Tällaiset pienet tempaukset
toivat iloa ja naurua meidän tavalliseen
kouluarkeemme.
Tähän kolmeen tiiviiseen vuoteen
on kuulunut leirejä, kuten maatalousja maanmittausleiri, kaksi näytelmää,
joista suosikkini oli Heikki Lundin
käsikirjoittama Harmaat pantterit,
lopputöitä, vahojen tanssit ja tietenkin
12.luokan huipentuma eli kulttuurimatka, jonka vietimme Kreikassa. Näinä
kolmena vuotena olemme lähentyneet
ja kasvaneet luokkana ja ihmisinä hyvin
paljon. Varsinkin tänä vuonna, meidän
viimeisenä yhteisenä vuonnamme,
yhteishenki ja ystävyys ovat muodostuneet vahvasti keskuudessamme.
Vantaan seudun steinerkoulun
historian isoimpana lukioluokkana olemme myös jättäneet oman
persoonallisen jälkemme koulun
historiaan. Olemme muun muassa
koulun historian ensimmäinen
luokka, joka teki vanhoihin oman
tanssin, ennätysmäärän lopputöitä ja
ennätys paljon töitä kulttuurimatkan
rahastoa varten.
Lukioon meno koettiin suurena
haasteena ja isona askeleena, mutta
meidän seuraava suuri haasteemme
ja askelemme on osalla ylioppilaskirjoitukset, toisilla uusi opiskelu- tai
työpaikka. Minä kiitän näistä ihanista
vuosista
luokkatovereitani
ja
yhdessä me kiitämme opettajia
ja muuta henkilökuntaa, ilman
heitä emme seisoisi tässä ottamassa
vastaan todistuksia näiden kolmen
vuoden ahkerasta uurastuksesta.
Tiia Sunila
(puhe kevätjuhlassa 2011)
15
Kolmasluokkalaisten kirjoittamia tarinoita
syyslukukauden varrelta
Vehnän kylväminen
Keskiaikamarkkinat
”Kylvin vehnää luokkakavereideni
kanssa. Kylvimme ainakin 1000000
jyvää. Siinä oli aika iso työ, mutta silti
jaksoimme. Kun jyvät oli kylvetty, niin
keräsimme kottikärryllisen voikukkia.”
Juuli Nurminen
”Kun minä tulin keskiaikamarkkinoille, niin minua jännitti vähän
meidän esitys. Esityksemme oli muiden
esityksien jälkeen. Kun tuli meidän
vuoroa varstoa lyhteistä jyvät irti, niin
alkoi sataa. Ei se paljon haitannut.
Varstominen oli kivaa.”
Melissa Luotonen
Vehnän kylväminen
”Toisen luokan keväällä kylvimme
jyviä pellolle. Kolmannella luokalla
korjasimme jyvät ja leivomme niistä
leipää. Minä tuon sen leivän yökoulusta tuliaisiksi kotiin.”
Jenny Tuomisoja
Keskiaikamarkkinat
”Keskiaikamarkkinoilla oli tosi kylmä ja
välillä satoi. Minä tein kilven, jossa oli
punaista ja mustaa. Minä sain vohvelin,
jota en jaksanut syödä kokonaan.
Lopuksi heitin hevosenkenkää.”
Eero Anttila
Kuvat: Mervi Helenius-Talvitie
Yöretki byagårdeniin
16
”Illalla, kun menin Byagårdeniin muita
oli jo siellä. Aloitimme voiveitsen
vuolemisella. Sitten, kun tuli pimeää
menimme etsimään siviilipalvelusmies
Anttia, joka oli eksynyt. Antti pelästytti
meidät piilostaan pahanpäiväisesti.
Tämän jälkeen palasimme iloisina
Byagårdeniin. Söimme iltapuuroa ja
menimme nukkumaan. Seuraavana
aamuna oli vielä aikaa viimeistellä
voiveitsiä. Kaikki eivät saaneet veitsiään
valmiiksi, mutta minä sain. Tämän
jälkeen meidän ryhmä lähti metsään
ja toinen ryhmä jäi leipomaan leipää.
Lyhtyjuhla
Kun me palasimme metsästä, meidän
ryhmä meni leipomaan. Leipomisen
jälkeen kaikki menivät odottamaan
linja-autoa. Menimme tilauskyydillä
Härmälän tilalle. Kävelimme yhdessä
neljäsluokkalaisten kanssa lampolaan
katsomaan lampaan keritsemistä.
Sen jälkeen menimme katsomaan
työhevosen valjastusta. Näin sitolkan,
luokan, suitset, länget ja aisat. Sitten
palasimme tilauskyydillä koululle.”
Jan Kangas
”Menimme kouluun ja teimme aamutoimet. Opettaja valitsi luokastamme
neljä oppilasta kantamaan yhteistä
lyhtyämme. Lähdimme jonossa eurytmiasaliin ja siellä Tuomo-opettaja
kertoi tarinan tytöstä ja lyhdystä.
Lähdimme luokittain lyhtyjen kanssa
luokkaan. Tultuamme luokkaan
huomasimme opettajanpöydällä pullakorin. Pulla täytyi jakaa ruokalassa
vieruskaverin kanssa. Tämän jälkeen
jatkuivat normaalit oppitunnit.”
Teemu Aaltolahti
Yöretki byagårdeniin
”Koulun jälkeen pakkasin tavarat.
Lähdin äidin ja pikkusiskon kanssa
kävelemään bussipysäkille, josta luokkakaverini isä tuli hakemaan minut.
Yökoulussa teimme voiveitsiä. Aluksi
piirsimme puupalikkaan voiveitsen
muodon. Sitten vuolimme voiveistä.
Seuraavaksi paistoimme makkaraa.
Makkaranpaiston jälkeen oli vuorossa
yösuunnistus. Tehtävänä oli etsiä siviilipalvelusmies Antti. Yhtäkkiä Antti
säikäytti meidät kiven takaa. Iltapalaksi
söimme puuroa ja katselimme lasten
esityksiä lavalla.”
Otso Piitulainen
Lyhtyjuhla
”Lyhtyni valaisee tieni, kun pimeässä
kuljen ja pimeäkin luo mun tieni suo.
Lyhtyni valo kauas vie ja näkyy jo
pimeä tie. Juhlaan kiiruhdan, lyhty
kädessä simahdan.”
Olivia Reunanen
17
Kirjat
Koulu on aikuisten
diktatuuria
Kirjoittajan lähtökohtana on lapsi,
se miten ymmärrämme lapsuuden ja
yksilön ainutlaatuiseen. Lapsuus on
ymmärretty olennaisesti aikuisuudesta
poikkeavaksi. Keskeinen osa lapsen
minuutta on lapsellisuus. Laitosympäristöt laitostavat ja tuottavat alamaisia.
Laajarinne kritisoi leikin alueen
kaventumista.
Kirjan nimen perusteella voisi
olettaa kirjassa olevan enemmänkin
asiaa itse leikeistä ja leikin ratkaisevasta merkityksestä lapsen kehitykselle. Sen sijaan kirjassa on iso rooli
sosiaalihuoltoon ja lastensuojeluun
liittyvillä esimerkeillä. Niiden kautta
kuvataan, miten vaikeata koneistolle
on sekä ainutlaatuisuuden että lapsen
maailman erilaisuuden ymmärtäminen. Painotus on näin ollen perusteltu, ja onneksi leikistä sinänsä on
muutenkin saatavilla paljon tuoretta
tutkimusta ja kirjallisuutta.
Laajarinteen
lapsikäsityksessä
on kehityspsykologista ja filosofista
viisautta. Hän kritisoi järjestelmäajattelua ja palaa rousseaulaisiin lähtökohtiin. Kasvatammeko järjestelmään
mukautujia ja kuuliaisia kansalaisia
kontrollia, sopeutumista ja alistumista
korostamalla?
Jukka Laajarinne:
Leikkiminen kielletty!
Kontrolliyhteiskunnan lapset
Atena. 2011.
Nopealukuinen kirja on täynnä provosoivia kärjistyksiä ja reipasta ja taitavaa
kielenkäyttöä lapsenmurhaajien valtakunnasta, ”huostoloista”, tyhmistämisen mekanismeista, aikuisen
diktatorisesta vallankäytöstä, ruumisvihamielisyydestä ja tiedon ylikorostamisesta. Teos pitää sisällään raikkaita
kysymyksenasetteluita ja hyvää filosofista pohdintaa. Kysymysmerkit iskevät
totunnaisiin kasvatustapoihimme.
Salakavala itsearviointi
Kirjailija ja koti-isä Jukka Laajarinteen
mukaan esimerkiksi vanhat kuri- ja
kontrollitavoitteemme on salakavalasti
ujutettu itsearviointiin. Sitouttaminen
yhteiseen kontrolliin ja ylhäältä jaettuihin arvoihin aloitetaan jo varhain
erilaisilla kehityskeskusteluilla ja itsearviointilomakkeilla. Ulkoista kuria
vastaan on helpompi kapinoida kuin
omaa manipuloitua itseä vastaan.
18
Pulpettisulkeistaminen lapsuuden
kuolettajana
Laajarinne ehdottaa kasvatusresurssien lisäämiseksi ryhmäkokojen
radikaalia pienentämistä ja sitä, että
vanhemmat luopuisivat suuresta osasta
turhuutta. Koulujen oppisisältöjen ei
tulisi hänen mukaansa olla opetusministeriön tai elinkeinoelämän keskusliiton suunnittelemia. Sisältöjen tulisi
olla lasten tarpeiden
mukaisia ja lasten
tai nuorten ja heitä
auttavien aikuisten
yhdessä laatimia.
Nykyiset opetussuunnitelman
perusteet ja niiden
pohjalta laaditut
opetussuunnitelmat
voi Laajarinteen
mukaan suurelta
osin pistää silppuriin. Yhteiskunta
pitäisi
muuttaa
lapsille sopivaksi sen
sijaan, että lapsia
muutetaan yhteiskuntaan sopiviksi.
Kirjan erityinen
arvo on siinä, että se asettaa kysymysmerkit riittävän syvälle ja herättelee tietoisuutta kasvatustoimintamme taustamotiiveista ja todellisista
tavoitteista.
Laajarinteen kysymys kuuluu: Haluammeko pitää maailman nykyisellään,
ihmisiä välineellistävänä, ympäristön
tuhoavana ja vaihtoehdottomana?
Tahdommeko pulpettisulkeistaa ja
hiljentää lapsemme kuoliaiksi? Vai
tahdommeko
enemmän vapautta,
leikkisyyttä, kyseenalaistamista ja itseisarvoista yhdessäoloa? Lapsissa on
vapaus ja heissä on
elämä.
Kasvatus
on liikaa lasten ja
nuorten yksipuolista
rauhaanpakottamista. Laajarinteen
kritiikki koulujärjestelmää kohtaan
on rajua, mutta
toisaalta myös yllättävän samanlaista
kuin 1900-luvun
alun reformipedagogeilla. Vastaavaa lapsilähtöisemmän
ja vapaamman uuden koulun etsintää
löytyy jo esimerkiksi Ellen Keyn, John
Deweyn, Rudolf Steinerin, Maria
Montessorin ja Celestin Freinet’n
tuotannoista. Esimerkkejä löytyy
toki koulujen nykykäytännöistäkin.
Meidänkin koulussamme on jo vuosia
sitten luovuttu kokonaan esimerkiksi
pulpeteista alkuopetuksessa.
Jarno Paalasmaa
Kirja-arvostelun ensimmäinen versio on aiemmin
julkaistu Opettaja-lehdessä 42/2011.
19
28.01.2012 vietetään koulussamme
Avoimien ovien päivää
Tervetuloa tutustumaan koulumme arkeen! Esillä on
myös oppilaiden töitä lukuvuoden varrelta.
Muista myös hankkia koulun
oma vuosikalenteri ensi vuodelle!
ellle
dell
de
uod
ri vuo
teri
nte
äkallen
inä
in
Sein
Se
lu
ulu
e oulu
erk
tei erko
tein
stein
ns
un
eudun
n seud
Va aan
Vant
Viivi
Henri
Vantaan seudun steinerkoulu, satakielentie 5, 01450 Vantaa