Rakennettu maisema - Forssan yhteislyseo

a
s
s
r
o
F
Vu
0
1
0
-2
9
0
0
2
u
s
i
a
k
l
ju
i
s
o
l
s
i
e
t
h
y
n
o
e
s
y
Sisältö
1.Lyseolla tapahtuu
Toimintakalenteri
Rehtorin tervehdys
Forssan yhteislyseo 110 vuotta
Kohtaamisia
2.Kokemuksia ja elämyksiä
Resan till musikalen PlayMe
Tunnelmia ykkösten Helsingin matkalta
Piece of cake: kielipoliittista teatteria
Elämyksiä kirjallisuudesta
3.Rakennettua maisemaa tutkimassa
Johdanto
Kuvakertomus teemapäivän kierrokselta
Runoja Forssasta
Forssan kauneimmat ja rumimmat paikat
Vaihtarien kokemuksia
Talo-symboliikkaa
Valokuva hetken vangitsijana -essee
Lukuvuoden 2009-2010
tapahtumia
12.8. Lukuvuosi alkoi
26.8. Lyseon ja Ekenäs Gymnasiumin yhteistyökurssin opiskelijat vierailevat Tammisaaressa.
Syyskuun alussa yhteistyökurssin opiskelijat
suuntasivat vierailunsa Viroon.
7.9. Abiturienttien yo-urakka käynnistyi ruotsin
kuullunymmärtämiskokeella.
15.9. Yhteislyseon opiskelijat ottivat osaa Forssan koulujenvälisiin yleisurheilukilpailuihin.
Lukiolaisten lajeina olivat 100 metrin juoksu,
maastojuoksu, keihäänheitto, kuulantyöntö sekä
korkeus- ja pituushyppy.
5.9-9.10. Comenius-ryhmä matkusti Saksaan.
23.10. Forssan yhteislyseo juhlisti 110-vuotista
taivaltaan.
28.10. Ekenäs Gymnasiumin opiskelijoita vieraili
yhteislyseolla.
6.11. Ykkösten päivä: vuoden 2009 teemoina
olivat 1980-luvun supertähdet Michael Jackson
ja Madonna.
2.-3.12. Lyseon opiskelijat rokotettiin sikainfluenssaepidemian varalta.
3.12. Abiturientit ja toisen vuosiluokan opiskelijat Studia-mesuilla.
4.12. Syksyn 2009 ylioppilaat saivat valkolakkinsa.
18.12. Forssan yhteislyseon salibandyturnaus
19.12. Joululoman aloitti perinteinen joulukirkko.
7.1. Kevätlukukausi alkoi
19.1. Abit kävivät tutustumassa Turun yliopistoon.
Pro Kenia -yhdistyksen rahoittamat tietokoneet lähetettiin kohti yhteislyseon kenialaisia
yhteistyölukioita.
12.2. Kevään ylioppilaskokeet alkoivat äidinkielen tekstitaidonkokeella.
18.2. Penkkarit ja kakkosten juhlalounas
19.2. Wanhat tanssit
22.-25-2. Kolme Interskola-vierasta vieraili
lyseolla.
15.3. Ylioppilaskokeet jatkuivat äidinkielen
esseekokeella.
20.4. Ensimmäisen vuosiluokan opiskelijat
matkustivat Helsinkiin. Reissun aikana ykköset tutustuivat Aalto-yliopistoon ja Ateneumiin.
20.4. Saksalaisia lukio-opiskelijoita vierailemassa yhteislyseolla.
10.4. Simo Veistolan loma Turkissa pitkittyi.
Huhtikuun puolivälissä islantilaisen tulivuoren purkautuminen lamaannutti lähes koko
Euroopan lentoliikenteen.
24.4-1.5. Antiikin Rooman-kurssin Roomanmatka. Islannin tulivuorenpurkauksen pelättiin vaikeuttavan myös Rooman matkan järjestelyjä.
3.-7.5. Comenius-vieraita Saksasta ja Tsekistä
7.-16.5. Veistola vierailee Kenia-hankkeen
yhteistyökouluissa.
5.6. Lakkiaiset
Rehtorin tervehdys
Lukuvuoden aikana vietimme Suomen vanhimman maaseutulukion 110-vuotisjuhlaa. Juhla
oli upea, ja vaikka olen jo monen kertaan kiittänyt juhlaan osallistuneita, teen sen vielä kerran: Kiitos kaikille! Juhlapäivä oli varmasti työurani yksi hienoimmista, ellei hienoin!
Juhlajulkaisussa tarkasteltiin monipuolisesti lyseon historiaa vuosikymmenien varrelta.
Tästä syystä tänä keväänä emme paina vuosijulkaisua, vaan julkaisu on nähtävillä kotisivujemme kautta.
Lukuvuoden hienoin uutinen oli peruskunnostusrahoituksen varmistuminen. Tämän ansiosta voimme aloittaa kesäkuussa vanhan osan peruskunnostuksen. Vanha osa saa uuden
ilmeen, ilmanvaihtokoneiston ja vesikatteen tämän vuoden aikana. Tammikuussa 2011
alkaa liikuntasalin remontti ja maaliskuussa 2011 kiviosan remontti. Peruskunnostusta on
suunniteltu alan ammattilaisten ja lyseon väen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kiitän
jo tässä vaiheessa kaikkia tämän hankkeen mahdollistaneita.
Lyseon henkilökunta on kehittänyt oppilashuoltokäytäntöjä. Toivottavasti opiskelijat ja
huoltajat voivat kokea, että he saavat tarvittaessa riittävän tuen ja avun lyseon henkilökunnalta.
Oppilaskunnan aktiivit ovat ilahduttavalla tavalla piristäneet lyseon arkipäivää ja kehittäneet lyseon toimintaa. Tällainen toiminta on välttämätöntä lukiossa viihtymisen kannalta.
Viihtyminen on tärkeää, sillä lukio on vaativa ja haasteellinen oppilaitos. Jokainen lukiolainen voikin olla ylpeä kyvystään ja halustaan suoriutua lukio-opinnoista. Lukio-opinnot
vaativat paljon sitoutumista!
Kevään ylioppilaat suoriutuivat kirjoitusurakastaan hyvin. Lukion kurssien suorittamisessa
lukuvuoden aikana liian monella abilla oli kuitenkin ongelmia! Tästä syystä olemme päättäneet, että ohjeistamme opiskelijoita tiukemmin suorittamaan kurssit suunnitellussa aikataulussa. Tästä on varmasti hyötyä opiskelijoiden opintojen etenemisessä.
Hyvää kesää kaikille!
FYL:n oppilaskunnan hallitus onnistuneiden olympialaisten jälkitunnelmissa
4.6.2010.
Edessä Aleksi Hakala, Santtu Marjamäki
Keskirivissä Sami Leinonen, Meri Teperi, Anna-Stiina Koivula, Kare Hallamaa, Sara
Kallio, Juuso Karvinen
Takarivissä Toni Aaltonen, Tuuli-Tytti Koivula, Mikko Hujanen, Milla Ryhtä, Enni
Salmi, Siiri Rämö, Merita Töttölä, Kaisa Knuutila, Meri Mathlin
Kuvasta puuttuvat Olli Tirri, Katariina Tasala, Joel Järvinen, Lotta Saarenmaa ja
Henri Vikman.
Lyseolla tapahtuu
Forssan yhteislyseo 110 vuotta
Opinahjomme saavutti kunniakkaan 110 vuoden iän vuonna 2009. Juhlia vietettiin koululla
sekä Feeniksissä 23.10.2009.
Juhlallisuuksissa esiteltiin monen eri alan
osaamista – ja osaajia niin nuorista kuin
vanhemmistakin ikäpolvista. Lyseolla kuultiin
aluksi esitelmiä, joissa pääsi tutustumaan
paikallisten vaikuttajien ja koulun entisten
opiskelijoiden asiantuntijuuteen: esimerkiksi
Mika Mali puhui laulujen tekemisestä ja Erkki
Liikanen sekä Petra Heikkilä taiteilijan työstä.
Luonnonsuojelusta taas puhuivat Antero Suoranta ja Erkki Santala. Lisäksi kuultiin muun
muassa fuusioenergian kehittämisestä, oluen panemisesta sekä seudun historiallisista
vaiheista. Luentojen järjestämisessä panostettiinkin erityisesti aihepiirien monipuolisuuteen.
Aamupäivän luentojen jälkeen juhlallisesti
pukeutuneet opiskelijat, henkilökunta sekä
kutsuvieraat siirtyivät Feeniksiin seuraamaan
pääjuhlaa. Kuvaelmassa lyseon historiasta koulutuksen tärkeyttä korostivat muun
muassa koulun entiset johtajat Jooseppi
Sajaniemi (Timo Koivu) ja Evert Laine (Severi
Siitonen) sekä johtajatar Anni Koponen (Melina Tervomaa).
Lyseolla tapahtuu
Juhlapuhujana kuultiin forssalaislähtöistä
säveltäjää Kalevi Ahoa. Paikallinen musiikkiosaaminen pääsi esille myös sävelparaatissa, jossa solisteina ja soittajina oli sekä
nykyisiä että entisiä opiskelijoita. Tietysti
viihdyttämässä oli myös koulun nykyinen
kuoro. Juhlassa nautittiin lisäksi seutukunnallamme yleisten urheiluharrastusten
hedelmistä: sekä pojat että tytöt voimistelivat näyttävästi eri vuosikymmenten
tyyliin.
Tilaisuus päättyi perinteikkääseen Hämäläisten lauluun, joka kajahti komeasti
koko juhlaväen voimin. Juhla onnistui
hienosti, ja se säilyy varmasti sen kokeneiden muistoissa yhtenä lukioelämän
kohokohtana. Juhlinnan nostattama
yhteishenki teki vaikutuksen myös
lehdistön edustajiin, ja tapahtumasta uutisoitiin laajalti niin lehdistössä, radiossa kuin televisiossakin.
Forssan yhteislyseo on 110-vuotiaanakin vireä ja edistyksellinen oppilaitos, jonka toiminta
on sekä seutu- että valtakunnallisesti merkittävää.
Juhlien kunniaksi tehtiin syksyllä
oma julkaisunsa - sitäkin voi lukea
verkossa.
Laura Malinen
Lyseolla tapahtuu
Loppukeväästä lyseolle saapui jälleen Comenius-vieraita Saksasta ja Tsekistä. Perhemajoituksessa eläminen ja uusien ystävien saaminen ovat yleensä kansainvälisten projektien
parasta antia. Seuraavassa eräs kokemus vaihtoviikosta.
Kohtaamisia
Maanantai-ilta. Minä, Toni ja Katariina patsastelemme Pumpulienkelin edessä ja pohdimme, lienevätkö ulkomaan elävät eksyneet Somerolle. Lopulta Mikan minibussi saapuu,
mukanaan saksalaiset ja tsekkiläiset ystävämme. Yhteisen ”hali-hali-pusi-pusi”-kierroksen
jälkeen kaikkosimme kukin omille tahoillemme. Tonin mukaan lähti Tsekistä tuleva Anna,
Katariinan Sarah Saksasta ja minun Jannika niin ikään Saksasta. Ensimmäinen ilta kului rattoisasti paikkoja esitellen.
Meidän tuli valmistaa PowerPoint-esitys aiheesta ”Comenius”. Inhorealismin nimissä opettajat halusivat meidät koululle seuraavana aamuna jo kello 8.15. En ollut herännyt niin
aikaisin sitten toisen jakson, voi sitä tuskaa. Kaikki kuitenkin selviytyivät ATK-luokkaan viimeistään puoli yhdeksään mennessä.
Subway, tuo kaikille ennestään tuttu keidas, tarjosi meille ruokaa omaan piikkiin, sillä hernekeitto ei liiemmin houkutellut nälkäisiä turisteja. Illalla nuoriso kokoontui katsomaan
elokuvaa ”An American Crime”. Romanttista. Keskiviikko sujui hupaisasti Turussa. Åbolandian kasvitieteellinen puutarha näytti ehkä hieman ressukalta sääolojen takia, mutta eväät
maistuivat! Tyttöjen katse kirkastuu, kun Kiesi toteaa: ”Shopping!” Hansa-keskuksesta
löytyikin tavaraa ihan riittävästi, Jannikalla oli muovipusseja tusinoittain joka raajalle. Illalla
minä ja Jannika kävimme rämpimässä hieman suomalaisessa metsässä.
Aamu alkaa jälleen kello 8.15. No kaikkeen tottuu paitsi johonkin objektiin jossain. Viimeistelemme yksissä tuumin PowerPointin ja saan ylimääräistä mielipahaa, kun apina-dia täytyy poistaa. Esityksen valmistelu onkin oma show’nsa. Saksalaiset ovat lievästi paniikissa.
Samaan aikaan minä ja Toni etsimme Euroopan Unionin tunnuskappaletta sanoineen netistä. Lopultakin löydämme sen. Esitys sinänsä menee hyvin ja saamme jopa kehuja. Muiden
esityksien ja Eurooppa 2020 -luennon jälkeen pohdimme, mitä voisimme tehdä. Eksymme
terassille ja sieltä Katariinalle. Huomioikaa, että sivistyneessä alkoholin nauttimisessa ei
pyritä humaltumaan. Jannikan kanssa lähdemme käymään tallilla, ratsastustunnilla. Tallilta
palasimme Forssaan ja illanvietto jatkui minun luonani leppoisasti.
Ja katso, oi katso mikä aamu! Kaikki muut paitsi minä ja Jannika ovat oikeaan aikaan linjaautoasemalla. Lennot Saksaan ja Tshekkiin lähtivät iltapäivällä.
Suvi Kekki 07e
Kokemuksia ja elämyksiä
”En fin upplevelse som jag alltid ska minnas.”
Resan till musikalen PlayMe
Vad fan är PlayMe? Inte hört om den? Det är så synd. Men några av
våra studerande har hört, sett och upplevt den! Vår skola ordnade
en resa till Svenska Teatern i Helsingfors för att se musikalen PlayMe
21.4.2010.
Så här föreställs musikalen på hemsidan www.playmeon.net:
”Klubben heter The Q Club, platsen där allt är möjligt, där nya stjärnor föds varje
kväll och där drömmar kan gå i uppfyllelse. Hur mycket är Du beredd att offra för att nå dina mål? Vad är verkligt och vad är bara ett spel?
PlayMe – The Musical Game är en nyskriven musikal som handlar om drömmar, ambitioner, lojalitet, svek och om vikten
av att inse sitt eget värde. Det handlar om människor
som lever sina liv förblindade av strålkastarljuset
och om den skoningslösa, pengahungriga makten bakom kulisserna.” Regissör: Maria Sid.
Här
är några upplevelser av musikalen strax efter
föreställningen, skrivna av våra studerande!
”Det var ÖVERBRA!!! Det var den första musikal som jag har sett och det var den bästa
teaterförestälning som jag har sett! Jag älskar
att dansa, sjunga och spela teater och därför
älskar jag också den här musikalen.
Kuten näkyy, minulle tuli myös hirveä hinku
puhua ruotsia ja siksi kirjoitin ruotsiksi!”
”IHAN SAIRAAN HIENOJA!”
”Aivan mahtava show. Äänentoisto ja valot
loivat mainion konserttitunnelman, joka tempaisi yleisön mukaansa.”
Kokemuksia ja elämyksiä
”Näyttelijät olivat täysillä mukana ja mm. Zettermannin esittäjä Geir Rönning (kuvassa) oli luonneroolissa.”
”Näytelmä oli äärimmäisen vaikuttava ja omalla
tavallaan koskettava. Hahmot olivat kiinnostavia ja
mielenkiintoisia, erityisesti persoonaltaan vahva
Zettermann. Todellakin katsomisen arvoinen näytelmä! Loppu oli ehkä hieman töksähtävä, tosin
tällaista esitystä katsoessa ei olisi toivonut lopun
tulevankaan.”
”PlayMe var en jättespännande musikal. Jag gillade den mycket. Språket var lite svårt för mig men
det var inte ett problem. Alla låtar var snabba och
kul.”
”Det var en ståtlig musikal. Fast jag förstod bara några ord, kunde jag hänga med vad som
hände. Dans, sånger och röster var imponerande!”
”Varmasti kovan harjoittelun tulos. Jokainen liike näytti harkitulta, liike oli katkeamatonta.
Juonikin oli melko hyvä. Hieno kokonaisuus.”
”Mahtava esitys. Upeat tehosteet ja tarina. En ole ennen ollut tällaisessa esityksessä, joten
oli hienoa, että koulu tarjosi tällaisen mahdollisuuden. Toivotaan, että näitä tulee jatkossakin.”
”Musikaali oli juuri sitä mitä odotinkin, jopa
enemmänkin. Uskomattoman hyviä laulajia.
Saivat ihon kananlihalle, erityisesti ”Nina”
(Emelie Granvik, kuvassa). Tulisin uudelleen!”
”Jättefint! Ihana esitys. Koreografia oli aivan
h****tin hyvä. Kiitos tästä ihanasta teatterireissusta!”
”Ihan hyvä, mutta välillä puhuttiin liian nopeasti, niin etten saanut selvää. Hyvää huumoria.”
”Paras teatteriesitys/ musikaali, jossa olen koskaan ollut. Jos esitykset vielä jatkuvat, ajattelin
mennä uudestaan!”
Kokemuksia ja elämyksiä
Tunnelmia ykkösten Helsingin matkalta
21.4.2010
Ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsevät perinteisesti keväällä Helsinkiin päivän reissulle.
Matkalla tutustutaan eri korkeakouluihin, joihin opiskelijat muutaman vuoden kuluttua
kenties hakeutuvat. Lisäksi ohjelmassa on kulttuuria, esimerkiksi museovierailuja. Tänä
vuonna osa ryhmistä tutustui valokuvaaja Caj Bremerin (s. 1929) näyttelyyn Ateneumin taidemuseossa. Bremerin ura alkoi 1950-luvulla, ja tuoreimmat esillä olevat kuvat olivat viime
vuodelta. Anna-Sofia Toivakka ja Susanna Mäkelä pohdiskelevat alla olevissa esseissään
näyttelyn herättämiä ajatuksia.
Valokuva hetkien vangitsijana
Ihastuin katsellessani Caj Bremerin valloittavia ja taidokkaita valokuvia Ateneumin taidemuseossa. Erityisesti silmiini osui mustavalkoinen kuva, joka esitti naisten takapuolia. Se herätti heti mielenkiintoni – miksi ihmeessä Bremer kuvasi tällaista? Vasta sitten näin kuvasarjan
nimen, joka vastasikin kysymykseeni: Naiset kauneuskilpailuissa. Valokuvan alla oli toinen
kuva kilpailun yleisöstä. Kuvassa ei näkynyt yhtäkään miestä, vain ja ainoastaan naisia. Naisille onkin toisaalta hyvin tyypillistä arvostella toisiaan, mutta jäin silti pohtimaan miespuolisen yleisön puutetta. Nämä kaksi otosta antoivat minulle heti ensi näkemältä valtavasti
ajattelemisen aihetta.
Ensimmäinen valokuva oli kuvattu sivusuunnasta, ja se esitti lukemattomista takamuksista
varsinkin yhtä. Kyseessä oli luultavasti uimapukukierros, eikä takapuoli todellakaan vastannut nykyajan kauneusihannetta. Nainen ei olisi varmasti enää tällä vuosituhannella päässyt
minkään sortin missikisoihin! Takamus ei ollut kiinteä, vaan se suoranaisesti pursui uimapuvun alta. Selluliitti ja epätasainen iho rokotusarpineen viimeistelivät epämiellyttävän kokonaisuuden. Toisen valokuvan kohteena oli yleisön reaktio missiehdokkaat nähdessään, mistä naisten ilmeet kertoivatkin kaiken – lavalla oli jotakin aivan järkyttävää. Itse asiassa kuva
naurattikin hiukan, sillä voin hyvin kuvitella, mitä mieltä naiset olivat kilpailijoista. Selvää
oli, ettei yleisö pitänyt näkemästään. Naiset nyrpistelivät kilpaa neniänsä, ja vanhemman
naisen kaulasuoni oli jopa pullistunut inhosta.
Kokemuksia ja elämyksiä
Kauneutta on aina ihannoitu, ja varmasti jokainen nainen haluaisi olla kaikkein kadehdituin
ja halutuin maailmassa. 1950-luvulla Suomen Neito- ja Miss Universum -kilpailut voittanut
Armi Kuusela innoitti monia nuoria naisia tavoittelemaan menestystä kauneuden saralla.
Hän kohahdutti maailmaa ja toimi esikuvana. Kuuselakin oli kuitenkin täysin normaalikokoinen ja säteilevä, luonnonkaunis nainen, mikä kertoo menneiden vuosikymmenien kauneusihanteesta. Yltiömäisen laihuuden sijaan tavoiteltiin kurvikkuutta ja naisellisuutta. Valitettavasti valokuvassa ollut nainen ei silti selvästikään ollut yleisön mielestä voittaja-ainesta.
Katsojien keskellä tunnelma on melko negatiivinen mutta toisaalta huvittava. Pinnallisuus ja
ulkonäkökeskeisyys ovat vahvasti esillä; kilpailijoita arvostellaan sekä omassa mielessä että
suureen ääneen. Kuvien takaa voi myös havaita epävarmuutta ja toiveikkuutta. Missiehdokkaat uskovat omiin mahdollisuuksiinsa, vaikka paine menestyä on kova. Tilanne on hyvin
jännittynyt ja tiivis, mikä on täysin ymmärrettävää. Vaikka yleisölle kauneuskilpailut ovatkin
vain ajanvietettä ja viihdettä, kilpailijoille kyse on jostakin paljon suuremmasta. He ovat
panneet likoon oman ulkonäkönsä ja koko tulevaisuutensa. Nuorilla naisilla on tätä kautta
mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tulla tunnetuksi. Toisaalta heidän haaveensa ja itsevarmuutensa saatetaan murskata kovalla kritiikillä.
Valokuvat olivat suunnattoman mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia. Caj Bremer on saanut tallennettua kuviinsa henkilöiden hetkellisiäkin tuntemuksia ja mielipiteitä tilanteesta
ja ympäristöstä. Tällainen taito on ihailtavaa, joten ei olekaan ihme, että Bremer on arvostettu valokuvaaja. Takapuoliotos on hyvin merkityksellinen osa kuvasarjaa, vaikka kuvauskohteesta voisikin päätellä aivan muuta. Valokuva herättää kuitenkin monia tuntemuksia
ja silläkin on oma tarkoituksensa. Kuten tunnetussa sanonnassakin todetaan, kuva kertoo
enemmän kuin tuhat sanaa. Jopa näinkin pienen asian, kuten yhden ruumiinosan, kautta
voi välittää paljon viestejä. Ihanteet muuttuvat aikojen kuluessa, joten on hyvä miettiä,
onko niiden tavoittelu todellakin vaivan arvoista. Ihmiset tulevat kuitenkin loppujen lopuksi
aina arvostelemaan toisiaan.
Anna-Sofia Toivakka 09b
Kokemuksia ja elämyksiä
Valokuvaaja – taiteilija
Valkoiset, avarat salit avautuvat edessäni. Kuulen takanani rauhallisten askelien hyväilevän
lattiaa, kun 60 vuosikymmentä vilisee silmieni ohi pysäytettyinä hetkinä. Olen Ateneumissa. Caj Bremerin valokuvat reportaasi- ja uutiskuvista perhe- ja luontokuviin luovat ympärilleni menneisyyden maailman, jonka saan nähdä hänen silmiensä kautta. Mies todellakin
tietää, miten syntyy arvostettu taidevalokuva.
Hyvä taidevalokuvaaja on luova ja omaperäinen. Hän keksii kuviinsa aina jotain uutta kopioimatta muiden ideoita. Kuvaajien, kuten muidenkin taiteilijoiden, pitää tuoda töissään
esille oma persoonallisuutensa, joten heidän kuvaamansa maailmaa emme ole aikaisemmin nähneet. Caj Bremer kuvasi esimerkiksi muotikuvat tavanomaisten studioiden sijasta
kaduilla, mikä oli epätavallista ja lähes ennennäkemätöntä. Lisäksi valokuvaajan pitää löytää mielenkiintoisia kohteita, sillä kuvan sisältö on tärkein asia koko kuvassa. Se, mitä kuvassa on, kertoo katsojalle enemmän kuin ne kuuluisat ”tuhat sanaa”. Kuvattava kohde voi
tehdä kuvasta hyvän tai huonon.
Ympäristön jatkuva tarkkaileminen ja tilannetaju ovat tärkeitä taitoja valokuvaajalle. Hänen
on aina pidettävä silmänsä auki ja pyrittävä elämään hetkessä. Kuvaan haluttu tunnelma
voi nimittäin kestää vain ohimenevän silmänräpäyksen ajan, jonka jälkeen se on joko menetetty lopullisesti tai ehditty vangitsemaan valokuvan kahleilla. Juuri Caj Bremerin kuvissa
näkyy oikean hetken pysäyttämisen merkitys. Esimerkiksi sarjaan Naiset kauneuskilpailussa
kuuluvassa valokuvassa katsojien ainutkertaisista ilmeistä voi lukea heidän hetkellisiä tunnetilojaan ja ajatuksiaan. Kun yksi naisista nyrpistää nenäänsä arvostelevasti ja mutristaa
suutaan kuin inhoten, toinen koskettaa poskeaan lumoutuneena ja hänen ilmeestään välittyy ihailu. Naisten erilaiset suhtautumiset luovat valokuvaan mielenkiintoisen ristiriidan,
joka ei olisi mahdollinen ilman juuri oikean hetken taltioimista.
Hyvän taidevalokuvaajan ominaisuuksiin kuuluvat sekä rohkeus että nöyryys. Hänen on uskallettava mennä ennakkoluulottomasti lähelle kohdettaan mutta toimittava silti huomaamattomasti. Valokuvaajan on hyvä muistaa, että hänen osansa on olla tilanteen ”seinäruusu” eikä pääroolin esittäjä. Hänen täytyy olla kärsivällinen, sillä kuvan onnistuminen vaatii
joskus useita otoksia. Valokuvaajan on oltava myös muuntautumiskykyinen ja pystyttävä
samaistumaan kohteeseensa, jotta kuvattavat käyttäytyisivät mahdollisimman luontevasti
– aivan kuin kuvaajaa ei olisikaan. Caj Bremerin näyttelyssä minusta tuntui, että seuraisin
valokuvien tapahtumia ulkopuolisena. Kuvattavat eivät nimittäin yleensä katsoneet suoraan
kameraan ja toimivat kuin eivät edes tiedostaisi Bremerin kuvaavan juuri heitä, mikä teki
valokuvien tilanteista luonnollisia.
Kokemuksia ja elämyksiä
Kuvaushetkellä on tärkeää huomioida sommittelu, jonka onnistumista helpottaa valokuvaajan taiteellisuus. Asioiden sijoittuminen kuvaan vaikuttaa lopputuloksen tasapainoisuuteen
ja mielenkiintoisuuteen. Taitava taidevalokuvaaja ohjaakin sommittelulla ja kuvan rajauksella katsojan huomion haluamaansa kohtaan. Caj Bremerin valokuvassa, joka on Köyhyyden kehto -sarjasta, katseenvangitsijana toimii vauvan hyvin tyytyväinen ja autuas ilme.
Vauvan kädet ympäröivät hänen kasvojaan kuin kehyksenä korostamaan niitä. Käsien symmetrinen asento pään molemmilla puolilla tuo kuvaan rauhallisen ja harmonisen tunnelman. Turvallisuutta luovat valokuvan reunoilla näkyvät kehdon reunat, joiden rajaus tekee
kuvasta mielenkiintoisen.
Taiteilijalle tyypillisesti valokuvaajan on siedettävä saamansa kritiikki ja otettava se rakentavana palautteena. Ennen kaikkea hänen täytyy kuitenkin olla kiinnostunut valokuvaamisesta, sillä valokuvat onnistuvat vain harvoin sattumalta. Hyvät valokuvat herättävät tunteita,
ajatuksia ja elämyksiä sekä tarjoavat katsojilleen oivalluksen iloa, kun he muodostavat
oman tulkintansa niistä. Taidevalokuvaajan töillä on myös merkitys ja sanoma, mikä tekee
niistä taidetta.
Susanna Mäkelä 09b
Kokemuksia ja elämyksiä
Kielipoliittista teatteria:
-Minä olen pallo!
-No tuollahan pärjää hyvin työelämässä!
Keskiviikkona 19.5. toisen vuoden opiskelijat pääsivät nauttimaan teatteri Taiminen esityksestä ”Piece of Cake”. Esitys oli teatteritalolla, mikä takasi kunnolliset puitteet elämykselle. Ainoastaan keväinen hellepäivä toi hieman ongelmia, sillä täpötäyden salin yläriveillä oli melkoisen kuuma.
Esitys kuitenkin palkitsi urhoolliset katsojat. Jopa neljällä kielellä etenevä näytelmä liikkui ajallisesti Suomen sodan (1808-1809) ja nykypäivän välillä. Teemoista
eniten esillä olivat kielen merkitys ihmiselle sekä suhteemme kieltenopiskeluun.
Näytelmä selkeästi kannustikin ihmisiä opiskelemaan kieliä: ”Nelikieliselle tämä
olisi ollut piece of cake!” Pinnalla olivat hauskasti sekä ”pakkoruotsi” että suomenruotsalaisten ”pakkosuomi”, jonka kerryttämistä taidoista kertoo otsikon
lausahdus. Lisäksi käsiteltiin muiden kielten osaamisen tärkeyttä.
Pieni haastattelukierros osoitti, että esitys oli suorastaan menestys. Esimerkiksi Jonna Lukkala ja
Satu Saira pitivät sitä hauskana kielten sekoittelun
sekä pelkistettyjen puitteiden vuoksi. Vain kahden
näyttelijän esitys, jossa ei ollut juuri lavasteitakaan,
oli siis virkistävää vaihtelua.
Mona Kurppa ja Roope Yrjölä olivat samaa mieltä
esityksen hauskuudesta. Lisäksi se liittyi sopivasti
historian kurssiin, ja olikin hauska huomata, että
tiesi Suomen sodasta jotain. Erityisen mukavaa
Monan ja Roopen mielestä oli se, että esityksen
puhetta pystyi myös ymmärtämään hyvin. Vaikka
aivan kaikkia sanoja ei tunnistaisikaan, ruotsiksi puhututkin osuudet avautuivat kyllä, kun näki samalla
näyttelijöiden toimivan.
Kokemuksia ja elämyksiä
Näyttelijäntyötä kiiteltiin laajemminkin. Minja Mäkilä ja Meri Airamaa kiinnittivät huomiota
kaksikon hyvään keskinäiseen vuorovaikutukseen, Perttu Bärholm sekä Mika Sinivuori puolestaan ilahtuivat kontaktista yleisöön. Yleisö eli voimakkaasti mukana, ja näyttelijät reagoivat katsojien huudahduksiin tai nauruun. Tällöin syntyi myös tietynlaista tilannekomiikkaa.
C G Wentzel ja Mikael Strömberg saivat siis suorituksestaan varsin hyvät arviot. Eri kielten
puhumista pidettiin uskottavana, ja Joosua Hakala kiitteli näyttelijöitä erityisesti hyvästä
lausumisesta.
Näytelmän ajatus siitä, että kieliä pitäisi opiskella enemmän, herätti opiskelijoissa enimmäkseen positiivisia ajatuksia. Opettajan silmin esitys avasi hyvin ”pakkoruotsiin” liittyviä
kysymyksiä esimerkiksi kertomalla toisen henkilöhahmon lapsuuskokemuksista: isä kielsi
opettelemasta pyörällä ajoa tai uimista, koska ”ei niitä taitoja mihinkään tarvitse, itsekin
olen hyvin pärjännyt ilman”. Ajatus siitä, että jonkin asian oppiminen estää muiden omaksumista, olisikin syytä kumota. Oppiminen ei ole rajallista vaan päinvastoin: opittuaan oppimaan ihminen voi helpommin omaksua aina vain uusia tietoja ja taitoja. ”Pakkoruotsiin”
liittyen Olli Toivio tosin huomautti, että sitä ei voi täysin uskottavasti perustella yritysmaailmalla ja kauppasuhteilla, joita näytelmässä kovasti korostettiin, vaan että ennemminkin
tulisi opiskella vaikkapa saksaa ja venäjää. Esityksen kanta oli kuitenkin se, että minkään
kielen oppiminen ei ole toisesta pois. Onhan niin, että ruotsin kieltä taitavan on taas helpompi omaksua esimerkiksi saksaa.
Laura Malinen
Kokemuksia ja elämyksiä
Teatteriesitysten lisäksi myös kirjallisuus voi tarjota elämyksiä. Kokemuksen ulkoiset puitteet ovat kiistatta vaatimattomammat, mutta mielikuvitusmatka voi olla hyvinkin ajatuksia
herättävä ja vaikuttava. Tässä iloksenne äidinkielen ja kirjallisuuden 5. kurssilla Robinson
Crusoe –romaanista kirjoitettu kirjallisuusessee, jossa kirjoittaja pohtii ansiokkaasti teoksen
yhteiskunnallista vaikutusta.
Erään aikakauden peili
Robinson Crusoe on englantilaisen kirjailijan Daniel Defoen kirjoittama romaani, joka perustuu löyhästi tositapahtumiin. Vuonna 1719 ilmestynyt teos kertoo nuoresta hurjapäästä
Robinson Crusoesta, joka lähtee vanhempiensa varoituksista huolimatta nuorena miehenä
merille. Monien vaiheiden jälkeen Crusoe haaksirikkoutuu asumattomalle saarelle lähelle
Venezuelan rannikkoa. Aluksi Crusoe joutuu selviytymään saarella yksin, mutta myöhemmin hänen kumppaninaan seikkailee alkuasukas Perjantai. Miljöönä toimii Venezuelan
rannikon lisäksi myös 1600-luvun loppupuolen Englanti, Välimeren seutu, Brasilia ja LänsiEurooppa. Kirjan kertoja on Crusoe itse.
Ilmestyessään Robinson Crusoe oli valtaisa menestys, ja siitä tuli nopeasti maailmanlaajuinen hitti. 1800-luvun loppuun mennessä siitä oli tehty jo enemmän versioita ja käännöksiä
kuin yhdestäkään länsimaisesta kirjasta sitä ennen. Kirjan suosio voidaan ainakin osittain
selittää sen ilmestymisajankohdalla, sillä 1700-luvulla vaikuttanut valistuksen aate aiheutti
lukevassa porvaristossa sen, että uusille aiheille ja käsittelytavoille löytyi kysyntää. Robinson Crusoe vaikuttaa kuitenkin yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi televisiosarja Selviytyjät
pohjautuu kirjan ideaan. Viimeisin kirjan nimeä kantava elokuva ilmestyi vuonna 1997
007-tähti Pierce Brosnanin esittäessä nimiroolia.
Valistuksen aikaansaannokset ja ideat näkyvät Defoen teoksessa selkeästi. Valistus oli aate,
joka korosti järkeä ja koulutusta. Saarella ollessaan Crusoe tapaakin villejä, joiden rinnalla
hän näyttää oikealta sivistyksen keulakuvalta. Valistuksen aatteessa tuli esiin myös jatkuva
länsimaisten tapojen vertaaminen ”vähäisempiin” ja kenties vieraisiin arvoihin. Myös kirjassa tämä on vahvasti läsnä.
”-- minun piti antaa Perjantain maistaa muuta lihaa vieroittaakseni hänet kammottavasta
herkustaan ja ihmissyöjän mieliteoista” , kertoo Crusoe. Valistuksen hengen mukaisesti
Crusoe on kuitenkin myös lempeä ja ymmärtäväinen sivistymättömyyttä kohtaan.
Kokemuksia ja elämyksiä
Toinen ajalle tyypillinen aate oli kolonialismi, joka on eräänlainen imperialismin ensiaste.
Brittien imperialistinen perinne alkoi kuitenkin vasta noin 150 vuotta kirjan julkaisusta,
joten tavallaan Crusoen toiminta ennakoi englantilaisten tulevaa siirtomaapolitiikkaa, tosin
pienoiskoossa: Crusoe astuu ensimmäisenä länsimaalaisena urheasti tuntemattomalle
saarelle, alistaa rohkeasti villit, valjastaa luonnonvarat omaan käyttöönsä ja lopulta palaa
herrana Englantiin. Tämä sanotaan romaanissakin lähes suoraan: ”Saareni oli nyt asutettu,
ja minulla oli mielestäni paljonkin alamaisia; usein ajattelin hilpeästi, että nyt todella olin
kuin kuningas!” Ironista kyllä, Crusoe kauhistelee eräässä vaiheessa espanjalaisten ja portugalilaisten valloittajien toimia 1500-luvun Etelä-Amerikassa, vaikka hänellä itsellään on
kyseisellä hetkellä oma orja.
Valistukselle ominaista oli myös kirkon vallan kritisointi. Niinpä onkin sopivaa, että Crusoesta kasvaa omissa oloissaan ilman minkäänlaista kirkon vaikutusta hengellisesti erittäin
kokonainen ihminen. Vasta saarelle saavuttuaan Crusoesta tulee todellinen kristitty. Hän
käy myös yksin läpi kaikki kääntymyksen vaiheet tuskan, katumuksen ja hengellisen pelastuksen tunnetta myöten. ”Meillä oli täällä Jumalan sanaa lukeaksemme, emmekä me saarellamme olleet sen etäämpänä Hänen henkensä valistuksesta kuin jos olisimme asuneet
Englannissa” , tiivistää Crusoe.
Uskonnollisen heräämisen kautta Crusoesta tulee oman itsensä herra, ja mitä enemmän
hän oppii hallitsemaan itseään, sitä paremmin hänen ympäristönsäkin tottelee mestarinsa kättä. Romaanin tärkein motiivi onkin henkisen parannuksen tuoma onni, sillä Crusoen
tekemät konkreettiset hyödykkeet ovat kirjassa jatkuvasti esillä. Henkinen kasvu ja osaaminen siis lisääntyvät romaanissa samalla tahdilla, ja tulos on tämä: ensin hallitsi luonto, sitten mies. Mutta vaikka henkisyys on tärkeä osa Crusoen pärjäämistä, monet hänen luontoa
hyödyntävät keksintönsä ovat niin nerokkaita, että niistä suorastaan hehkuu valistusajan
”järjellä voittoon” -periaate.
Kaiken kaikkiaan Robinson Crusoen merkittävyys on monen tekijän summa. Se kuvastaa
sykähdyttävästi kokonaista aikakautta ja sen merkitys kirjallisuudelle on ollut huikea. Kirjan
varsinainen teema, ahneuden aiheuttama tuho ja katumuksen mukanaan tuoma pelastus,
on ajankohtainen erityisesti nyt, kun maailmanlaajuiset ongelmat ovat ihmisen toiminnan
vuoksi paisuneet käsittämättömiin mittasuhteisiin. Tämän kertoo parhaiten Crusoe itse:
”Olen kaikissa oloissani ollut varoituksena niille, joita vaivaa ihmiskunnan yleinen tauti,
mistä käsittääkseni puolet sen kärsimyksistä johtuu – tarkoitan tyytymättömyyttä siihen
asemaan, johon Jumala ja luonto ovat ihmisen asettaneet.”
Kari Paara 08b
Rakennettu maisema
Vuoden 2010 Euroopan rakennusperintöpäivien teema on rakennettu maisema. Rakennettu maisema on myös valittu koulussamme lukuvuoden painopistealueeksi, joka huipentui
20.5. järjestettyyn teemapäivään. Syksyllä huomion kohteena on Forssassa järjestettävä Ars
Häme –taideviikko, jonka teemana tällä kertaa on tehdas – rakennettua maisemaa sekin, ja
forssalaisille erittäin tuttua sellaista.
Rakennettu maisema koskettaa Forssan yhteislyseon oppilaita erityisen konkreettisesti,
sillä koulussamme on alkamassa suuri remontti ja toisaalta lukion viereen rakennetaan isoa
tavarataloa. Elämme jokapäiväistä elämäämme rakennetussa maisemassa, kulttuuriympäristössä, usein kuitenkaan kiinnittämättä siihen juuri huomiota.
Kulttuuriympäristö-käsite johtaa meidät helposti ajattelemaan jotain hienoa ja erityistä.
Egyptin pyramidit, antiikin temppelit ja keskiaikaiset linnat ja katedraalit ovat vaikuttavia ja
niitä matkustetaan ihailemaan. Suomalainen rakennusperintömme näyttää vaatimattomalta kansainvälisten vertailukohtien rinnalla. Kuitenkin esimerkiksi Unescon maailmanperintökohteiden valinnassa kriteerinä on nimenomaan kohteiden ainutlaatuisuus, joka meillä
näkyy esimerkiksi arvokkaassa puisessa rakennusperinnössämme.
Yhteisen kulttuuriperintömme ja siihen sisältyvien arvojen ja ominaispiirteiden tunnistaminen
onkin tärkeää: se rakentaa identiteettiämme, mutta avaa myös silmiämme näkemään muiden kulttuurien ja aikakausien tuottaman kulttuuriperinnön, rakennusten ja muinaisjäännösten arvon.
Meidän tulisi löytää kulttuuriympäristö myös läheltämme. Kulttuuriympäristö syntyy, elää
ja
muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena. Sen vuoksi on tärkeää, että ymmärrämme omien
tekojemme ja valintojemme vaikutukset siihen, millainen on huomispäivän kulttuuriympäristö. Ympäristöllämme on vain se arvo, jonka sille annamme. Jos emme itse sitä arvosta,
on sen vaaliminen muiden toimesta vaikeaa. Siksi meidän tulisikin katsoa ympärillemme
avoimin silmin ja mielin: miltä näyttää oma ympäristöni, mitä se minulle merkitsee, mitä
voin ympäristöni hyväksi tehdä?
Virpi Laaksonen
Rakennettu maisema
Forssan syntysijoilla: Kuhalankosken mylly
Wahrenin puistossa
Wahrenin patsaalla
Ahtautumisennätys suojatiellä
Rakennettu maisema
Runoja Forssasta
”Vorssa!” kuten forssalaiset sanovat
samalla kun ruokia torilla latovat
erilaisiin pöytiin isoihin, pieniin
sieltä löytyy kaikkea mansikoista sieniin.
”Forsa!” kuten ruotsalaiset huudahtavat.
Jos valittu hevonen ei raviradalla voita, he suutahtavat.
Nähtävyyksiä löytyy jokaiselle,
jos vaikka vettä nähdä haluat, suuntaa Loimijoelle,
joka Forssan keskustan halki virtaa.
17800 Forssassa asustaa
monet niistä aamulla kouluun laahustaa.
Forssasta löytyy mitä vaan,
sieltä parhaat muistot saan!
Paula Majava 09d
Laman kolhima imago
Julkkikset, matkailu, matkustus
Forssa, Suomen sikako
luotot, vipit, lainat
myös Forssassa
viihtyisä menopaikka
Vorssa
huumeet ja alkoholi
Lounaissuomalainen
teollisuuskaupunki
vieri vieressä kebabravintoloita
keskipisteenä kirkko sekä tori
toimintaa kaikille ikäluokille
mahdottomuuksien kaupunki
asiaa ja asiatonta
oman edun ajattelua
kuuluisia hämäläisiä
kuten Jonna sekä Pilvenmäen ponit
Melina Hujanen 09e
ihmettele itse
Enni Salmi 09e
Rakennettu maisema
Mikä on Forssan kaunein paikka? Entä rumin?
Gallup paljastaa totuuden!
Maantieteen kursseilla tutkitaan ihmisen toimintaan liittyviä ilmiöitä ja rakenteita. Kulttuurimaantieteeseen liittyy oleellisesti rakennettu ympäristö, paikkojen kokeminen ja alueellinen identiteetti. Rakennettu ympäristö on näkyvä osa kulttuuriperintöä ja siinä näkyy myös
historiallinen kerroksellisuus kuhunkin aikaan liittyvine arvoineen. Lähiympäristön tunteminen kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja lisää vastuullisuutta ja halua huolehtia yhteisestä
ympäristöstä. Lähiympäristö on arvokas ja tärkeä paikka, mutta sen kokeminen on aina
henkilökohtainen asia ja syntyy aistimuksista, muistoista, positiivisista ja negatiivisista kokemuksista sekä myös muiden ihmisten asenteista. Maantieteen 4- kurssin ryhmä selvitti,
miten ihmiset kokevat oman lähiympäristönsä. Kysyimme lukiolaisilta, mistä löytyy Forssan
kaunein, rumin, turvattomin ja viihtyisin paikka.
Kaunein paikka Forssassa, kolme eniten ääniä saanutta:
1.Ankkalammin puisto. Perusteluina mm: ”Kiva paikka keskustassa”
ja ”Hyvin muodostettu ja hoidettu
viheralue”.
2.Wahrenin puisto. Perusteluja: ”Kesällä hieno luonto”, ”Silloin kun siellä
ei ole juhlittu”, ”Luonto keskellä kaupunkia”.
3.Kehräämö. ”Hienoja vanhoja rakennuksia, vihreää, puita”
Muita ehdotuksia: kirkko, Saunasilta,
Lamminranta, Kaupunginpuutarhan
alue, tori.
Puistossa voi kesällä ottaa rennosti
Rakennettu maisema
Rumin paikka Forssassa:
Turvattomin paikka Forssassa:
1.Linja-autoasema. ”Kolkko”,
”Päässyt rapistumaan”, ”Huonosti hoidettu”, ”Tupakantumppeja”
,”Ankea betonialue”.
1.Heikankehä/Saksankatu. ”Outoa porukkaa”, ”Epäsosiaalisia
ihmisiä”, ”Väkivaltaisia tapahtumia”
2.Viksberg. ”Kerrostalot tylsän
näköisiä” ”Ankeita betonirakennuksia toisensa perään”.
2.Viksberg. ”Epämääräistä porukkaa”, ”Känniläisiä”, ”Pelottava
öisin”.
3.Tori. ”Hyi, liian city-tori tämmöiseen pikkukaupunkiin!”
”Ruma torikahvila”
3.Linja-auto-asema ”huumetyypit ja känniläiset”,”Haisee”.
Muita: Wahrenin puisto, jäähalli,
Autokeitaan ja ABC:n alue.
Muita: Kiimassuo, Pilvenmäen
ravirata, terveyskeskus, Hämeentien autokaupat, Kauppakatu.
Linja-autoaseman linjakkuutta
Rakennettu maisema
Viihtyisin paikka Forssassa:
1.Lamminranta ”Se on kaunis, vihreä ja viihtyisä.” ”Voi uida, hengailla, urheilla.”
2.Bar54:n kattoterassi. ”Kotoisa
ja viihtyisä.” ”Mukavan näköistä,
kivat työntekijät” ”Kaverit tekevät
siitä viihtyisän”
3.Forssan yhteislyseo. ” Siellä on
paljon fiksuja ihmisiä” ”Kavereita”
Muita: Ankkalammi, Paavola, Kehräämö, Annelin baari, Pyhäjärvi,
Citymarketin kauppakeskus.
Lyseossa viihdytään
Mikä siis vaikuttaa kokemuksiimme rakennetusta ympäristöstä? Kaikki aistit nähtävästi: sen lisäksi miltä jokin näyttää, on tärkeää myös, miltä se haisee tai mitä siellä kuuluu.
Siisteys tuntuu olevan myös tärkeää, rapistuneista ja roskaisista paikoista ei pidetä. Rakennustyyli on makuasia, mutta vanhoja rakennuksia, kuten kirkkoa ja vanhoja teollisuusrakennuksia, arvostetaan enemmän kuin uudempia laatikkomallisia. Kuitenkin tärkeintä
viihtyisyyden kannalta ovat ihmiset. Paikat, joissa liikkuu ihmisiä, joissa voi tavata kavereita
ja viettää aikaa yhdessä, olivat tämän gallupin suosituimpia. Toivottavasti tämä muistetaan
kaupunkisuunnittelun yhteydessä tulevaisuudessakin. Suunnitellaan ja rakennetaan paikkoja, joissa eri-ikäiset kaupunkilaiset viihtyvät ja voivat eri vuodenaikoina tavata toisiaan,
juhlia tai vaikka vaan hengailla!
Ge4-kurssin opiskelijat ja opettaja, Kirsi Pilhjerta
Kuvat: Kirsi Pilhjerta
Rakennettu maisema
Rakennettuja maisemia Ranskassa
Elokuussa 2008 suuntanani oli pieni, hieman Forssaa suurempi kaupunki Itä-Ranskassa keskellä Alppeja. Ihastuin välittömästi
tähän järven rannalla sijaitsevaan idylliseen
Aix-les-Bainsin kaupunkiin, kunnes hieman
hämmennyin tutustuessani kaupungin lukioon. Lycée Marlioz, modernimpaa rakennustyyliä edustava rakennus, sijaitsi vuoristoisessa maisemassa kaupungin laidalla,
keskellä ”ei mitään”. Aitojen ympäröimä ja
hieman jo ränsistynyt harmaa betonilinna
ei vain vaikuttanut kovin puoleensavetävältä.
Aamuisin koulun ulkopiha täyttyi kaupunkibusseista, joita lähes kaikki oppilaat joutuivat käyttämään. Pyöräilijöistä saatika
pyörätelineistä ei ollut tietoakaan. Koulun
etuportista avautui koulun autio etupiha.
Oppilaat viihtyivätkin paremmin aurinkoisina päivinä laaja-alaisella ja viihtyisällä
sisäpihalla. Siellä oli myös katettu amfiteatteri eivätkä kouluvalvojat olleet nipottamassa joka asiasta. Sateen tai kylmyyden
iskiessä välituntien ajaksi siirryttiin ulkoasultaan laitosmaisiin auloihin ja käytäviin tai tietysti tarpeen vaatiessa vessaan, josta puuttuivat täysin käsipaperit
(onneksi poskisuudelmat ovat kuitenkin
yleisin tervehdystapa). Toisin kuin meidän koulussamme, ATK-luokka oli vain
opiskelua, ei facebookkausta varten.
Rakennettu maisema
Luokkahuoneet olivat yhtä viehättäviä kuin Suomessakin. Tosin tekninen varustustaso oli
heikompi ja monen opettajan pahimpaan viholliseen SmartBoardiin törmäsin vain yhden
opettajan käytössä. Myös ilmastoinnin puute oli havaittavissa varsinkin toukokuisina +30
asteen ylittävinä hellepäivinä.
Antamastani pessimistisestä kuvasta
voisi kuvitella, etten viihtynyt koulussa, mutta asia ei ollut laisinkaan
niin. Tärkeintä vaihto-opiskeluvuodessa ovat ystävät, jotka luovat
loistavan ilmapiirin missä tahansa
ympäristössä!
Mona Kurppa 08B
Rakennettu maisema
Antonkriegergasse vs. Forssan yhteislyseo
Ollessani vaihto-oppilaana Wienissä lukuvuonna 2008-09 kävin koulua yhdessä kaupungin
suurimmista kouluista. Rakennus oli keltainen, monisiipinen ja -kerroksinen betonirakennus, ja sen pohjapiirustus oli melko monimutkainen. En tiedä tarkalleen, kuinka vanha
koulurakennus oli, mutta luultavasti se on rakennettu muutama vuosikymmen sitten, ehkä
1970-luvulla. Yhteislyseomme on siis ainakin selvästi vanhempi ja selkeämpi rakennus kuin
Wienin kouluni, Antonkriegergasse.
Suuri eroavaisuus Wienissä verrattuna kouluumme viihtyvyyden kannalta oli yhteisten
oleskelutilojen puute. Lyseossamme on erinomaiset tilat viettää hyppytunteja ja tehdä
läksyjä tai vain lepäillä. Wienissä koulussani ei yksinkertaisesti ollut minkäänlaisia yhteisiä
oleskelutiloja tai viihdykettä, kuten sanomalehtiä tai pelejä. Ruokasaliakaan ei ollut, koska lounasta ei tarjottu ja suurin osa oppilaista toi eväät kotoaan. Myöskään atk-luokkiin
ei saanut mennä vapaa-ajalla ja välitunneilla, ainoastaan opettajan kanssa oppitunneilla.
Usein pidemmillä tauoilla monet lähtivät koulun vieressä sijaitsevalle nurmialueelle syömään ja oleilemaan, kun muuta paikkaa ei ollut.
Toinen näkyvä puute Wienin koulussani oli siistijöiden vähyys. Luokkahuoneita ei siivottu
läheskään joka päivä, tai sitten siivousjälki vain oli erittäin huonoa. Esimerkiksi luokassani
joku oppilaista liimasi suklaata luokan seinälle, ja seinällä suklaa sitten pysyikin viikkoja.
Tunneilla syötyjen ruokien käärepaperit heitettiin usein lattialle tai ne ”siivottiin” huoneen
nurkkaan tai vaikkapa pöydän alle. Lähes joka perjantai luokkani oppilaiden pitikin siivota
koko huone roskista ennen kotiin lähtöä
Antonkriegergasse, joka sijaitsee samannimisellä kadulla, on vajaan tunnin ajomatkan
päässä Wienin keskustasta. Koulua ympäröivää aluetta voisi melkeinpä kutsua esikaupunkialueeksi, vaikka se virallisesti kuuluukin Wieniin. Siksi koulun läheisyydessä oli asuintaloja vierivieressä. Kauppoja minun tietääkseni oli yksi koulun läheisyydessä. Bussit ja yksi
raitiovaunulinja kulkivat kuitenkin melko läheltä koulua, joten sinne ja takaisin kotiin oli
helppo päästä.
Hauskin ja kummallisin eroavaisuus Wienin kouluni ja lyseomme välillä liittyy wc-tiloihin.
Wienissä kun halusi käydä koulupäivän aikana wc:ssä, piti olla omat wc-paperit mukana.
Yhdessäkään vessakopissa ei ollut koskaan wc-paperia, vaan ennen asioilla käyntiä piti
muutama paperinpala käydä hakemassa ns. talonmieheltä. Myöskään käsipapereita tai
–pyyhkeitä ei ollut. Luulen, että syy oli joskus menneisyydessä vessapaperilla tehty ilkivaltatemppu. En kuitenkaan koskaan saanut varmaa tietoa, miksei koulun vessoissa ollut
paperia.
Anni Kallonen
Rakennettu maisema
Forssan Yhteislyseo – Schiller Schule Bochum
Vorab für all diejenigen, die mich noch nicht kennen:
ich heiße Benjamin Ruß, komme aus Bochum, NRW in
Deutschland und bin seit 9 Monaten Austauschschüler
am Forssan Yhteislyseo hier in Forssa. Im Zuge dessen
wurde ich gebeten, meine Schule zu Hause in Bochum
mit der Schule meines Austausches hier in Finnland zu
vergleichen.
Meine Schule in Bochum ist die Schiller Schule, ein Gymnasium, demnach fasst sie die Klassen 5-13, gleichzeitig
ist sie bis zur 10. Klasse vierzügig, das heißt es gibt die
Klassen a, b, c und d. Die Oberstufe (Klassen 11-13) sind
als jeweils einzelne Stufen zusammengefasst.
Die Schiller-Schule besuchen täglich ca. 1000 Schüler
und liegt mit einem Kilometer relativ nah am Stadtzentrum. Sie wurde 1919 gebaut, steht bis heute auf ihren
Grundmauern und ist nach dem deutschen Dichter
Friedrich Schiller benannt. Zur Zeit des Dritten Reiches
war die Schule die örtliche Gauleitung der Nationalsozialisten.
Das Gebäude besteht an der Außenfassade größtenteils aus roten Backsteinen, im Gebäude selber sind Wand-, Decken- und Bodenverkleidungen von edlem Marmor bis zu modernerem PVC zu finden. Es gibt einen großen Kellerbereich, eine Aula, ein Foyer, zwei
Etagen, einen Astronomieturm, zwei Glastürme, eine kleine Sporthalle und natürlich den
großen Schulhof mit kleineren Grünanlagen. Eine weitere Turnhalle wird sich mit einer der
Nachbarschulen geteilt, sonst wird noch mit Zusammenlegung von Kursen mit Nachbarschulen kooperiert.
Rakennettu maisema
Ich denke der Hauptunterschied der beiden Schulen liegt in deren Ausstattung, wobei das
FYL sehr viele vor allem technische Unterrichtsutensilien hat wie etwa öffentliche PC-Räume, Audio-Anlagen, Fernseher, Computer, Whiteboards usw. in so gut wie jedem Raum,
wohingegen die Schiller-Schule nur zwei kleine, nicht öffentliche PC-Räume, einige tragbare CD-Spieler, 4 Fernseher und ein paar, teils nicht mehr funktionierende alte OverheadProjektoren besitzt. Lediglich unsere Naturwissenschaftsräume sind 2009 neu renoviert
worden, demnach ist der technische Standard dort sehr hoch.
Der Grund für diese Unterschiede ist ganz klar das Geld, in einem ComeniusProjekt unserer Schule mit einer Schule aus Oulu haben wir 2009 herausgefunden, dass eine finnische
Schule ein Vielfaches an Geld mehr bekommt als eine deutsche Schule, da die deutsche
Politik an dieser Ecke vor allem auf Kosten der Schüler und Lehrer spart.
Eine kostenlose Essensmöglichkeit wie in Finnland gibt es an unserer Schule nicht (was
generell ungewöhnlich ist für deutsche Schulen), jedoch ein Café in der untersten Etage der
Glastürme (welche ein großer Stolz für unsere gesamte Schule sind), dort tummeln sich in
den Pausen und auch nach der letzten Stunden viele Schüler, um an gutes Essen zu kommen. Das Café wird von sozial engagierten Müttern einiger unserer Mitschüler geleitet und
jegliche Preise entsprechen nur dem Selbstkostenpreis.
Der Schulhof der Schiller-Schule ist wesentlich größer als der des FYLs, da sich die Schüler der 5.-10. Klassen hier in den Pausen aufhalten müssen, solange es nicht regnen oder
ungewöhnlich kalt/heiß sein sollte. Es gibt viele Pflanzen und Bäume wie aber auch ein
großes weitläufiges Gelände, wo Fußball, Basketball etc. gespielt oder sich einfach nur
unterhalten wird. Während der zwei großen Pausen während eines Schultages sind so gut
wie alle 1000 Schüler plus 3-4 Lehrer als Aufsicht auf dem Schulplatz, man kann sich Geräte und Spielsachen ausleihen, außerdem gibt es einen sehr großen Fahrradparkplatz mit
eigener kostenloser Wache.
An der Schiller-Schule gibt es ein sehr sehr breit gefächertes Angebot an Arbeitsgemeinschaften, also außerunterrichtlichen Möglichkeiten, was sich von Politik über Naturwissenschaften, Sprachen (auch Finnisch), Sport bis hin zur Musik erstreckt, es gibt ein sehr
angesehenes Orchester und drei Chöre mit professioneller Ausrichtung, was aber jedoch
nicht klassisch bedeutet.
Rakennettu maisema
Alle paar Jahre gibt es für die einzelnen
Klassen Klassenfahrten, jährlich findet
eine Musikerfahrt statt, an der neben
dem Orchester und den Chören zur Musicalzeit auch die zuständigen Akteure
teilnehmen, dazu noch ein sehr großes
Sommer- und Weihnachtskonzert jeweils zur gegebenen Zeit. Weiterhin
gibt es jährlich auch ein Basketballturnier, unregelmäßig finden auch Fußballturniere und ähnliche Wettkämpfe
unter den Klassen wie auch mit den
vielen anderen Bochumer Schulen statt.
Die Schülervertretung an unserer Schule hat einen komplett anderen Sinn als die am FYL,
da sie politisch aktiv ist und sich klar für den Willen der Schülergemeinschaft einsetzt, ob
in Schulsitzung, lokalen oder sogar landesweiten Versammlungen.
All diese Möglichkeiten zur eigenen sozialen Teilnahme am gesamten Schulleben machen
die Schiller-Schule zu einem Platz, an dem jeder für sich seinen Platz finden und sich wohl
fühlen kann.
Wer mehr sehen möchte, dem kann ich unsere Homepage www.schiller-schule.de ans Herz
legen :-)
Benjamin Ruß
Rakennettu maisema
“Un lugar completamente diferente “
La escuela a la que yo asistía anteriormente a
mi año de intercambio se llama Universidad
del Valle del México y era en el Campus Saltillo, en la escuela contaba con universidad
y bachillerato y tenia 2 edificios con 3 pisos
cada uno ,un edificio de un piso, una cafetería, un estudio de grabación, un estudio de
radio, laboratorios para las distintas carreras
desde física hasta artes. gimnasio y una sala
de conferencias, cuentan con aire acondicionado cada salón.
Creo que es muy diferente el edificio porque aquí tenemos un edificio para todas la escuela
y nada mas es nivel bachillerato, los laboratorios están dentro del mismo salón, es un poco
mas pequeña con mi escuela pero por la misma razón que es para un uso distinto, en la
cafetería es un poco mas pequeña pero porque hay un área verde donde puedes sentarte
y esta techada para que no te de el sol y hay bancas alrededor de todos los edificios. Una
similitud es que tenemos un cuarto para computadoras, y el estacionamiento es amplio al
igual que aquí, una notable diferencia es que en la entrada de la escuela había una caseta
de vigilancia donde había siempre guardias de seguridad para ver quien entraba o no.
Mi ciudad es muy grande con respecto
a Forssa en donde me encuentro ahora,
pero era en una zona muy tranquila y
alejada del centro de la ciudad, aunque
cerca de mi escuela había un centro
comercial y un hospital y hoteles que estaban cerca de la zona, creo que es muy
diferente porque la ciudad es un poco
mas grande, y si te quieres mover a algún
lado tiene que ser en carro o en autobús
o en taxi.
Rakennettu maisema
Creo que no hay muchas cosas que pueda comparar entre mi anterior escuela y mi escuela
de intercambio porque son muy diferentes al igual que las ciudades en las que vivo, pero
creo que algo muy importante es que los salones en ambas escuelas cuentan con suficientes asientos para los estudiantes y para que pueda tomar una clase cómodos.
Andrea Alarcón
Rakennettu maisema
Rakennettu maisema on oleellinen osa myös kaunokirjallisia tekstejä – voihan miljöö kuvata
esimerkiksi päähenkilön elämäntilannetta tai heijastaa hänen ajatuksiaan.
Taloa pidetään kaunokirjallisuudessa yleisesti minuuden symbolina. Mitä seuraavan runon
talo ja sen tapahtumat kertovat runon minästä?
eteinen = ulkokuori,
makuuhuone = sisin:
minän sisimpään on
nyt vaikea päästä – hän
on siis sulkeutunut
Talo
Tämä talo on tyhjempi nyt
kun sä lähdit Tampereelle
etkä takaisin tullut
tämä talo on kylmempi nyt
- minä on tullut jätetyksi
- hänestä puuttuu jotain
- myös hyvät tunteet on
viety
tämä talo on tyhjempi nyt
kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut
eteisestä makuuhuoneeseen on pitempi matka
tämä talo on tyhjempi nyt
minän on vaikea aloittaa uutta rakkaussuhdetta (päästää toista
intiimille etäisyydelle)
en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että
se on talonmiehen akka kai
sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin
en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että
se on talonmiehen akka kai...
asunto = minän mieli
tämä talo on tyhjempi nyt
kun sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten
- levyt paria yhdistänyt
asia?
- lähtö jätti aukkoja
minän mielen lokeroihin
(levyhyllyyn)
tämä talo on tyhjentynyt
pöydän paikalla on pahvisia laatikoita
sydämenmuotoisia haaveita
sydämen muotoisia haaveita
asioita, jotka tapahtui
ja joita joiden ois pitänyt olla aivan erittäin,
aivan erilail
minä olen varma, että kaiken ois korjata voinut
ja korjata voinut ja korjata voinut
- kaikki muutoksessa;
ei mitään pysyvää
- pöytä kuvaa entistä
selkeyttä ja jämäkkyyttä, pahvilaatikot
heikkoutta
- ei ole päässyt erosta
yli: ei pysty laittamaan ajatuksiaan
(asuntoaan) järjestykseen
- talonmiehen akka:
jokin oman minuuden
piirre, jonka vuoksi jouduttu vaikeuksiin
- asennonvaihto:
myöntääkin syyn
tilanteeseen olevan
itsessään
en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että
se on talonmiehen akka kai
sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin
en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilemättä
se on minä joka murenee
sullahan tietysti kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki
tämä talo on tyhjempi nyt
sullahan tietysti kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki
en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että
se on talonmiehen akka kai
sillon avaimet kaikkiin näihin asuntoihin
- talonmiehen akka: joku
vaikutusvaltainen minän
elämässä - sotkee minän
ajatuksia
- joku, josta haluaisi
päästä eroon
- kolmiodraaman osapuoli?
toisto korostaa minän
vaikeutta hahmottaa
tunteitaan ja sisäistä
mylläkkäänsä
Samuli Putro (1999)
Tulkinnat: opetusryhmät ÄI3.4 ja ÄI3.5
Kuvissa huomiomme kiinnittävät usein erityisesti ihmisen piirteet, eleet ja ilmeet. Kuitenkin
myös miljöö on tärkeä kuvan tulkinnan kannalta. Seuraavassa esseessä on muistettu katsoa
kuvaa kokonaisuutena, taustoineen.
Valokuva hetken vangitsijana
Kun astuin Caj Bremerin valokuvanäyttelyyn Ateneumin taidemuseossa, sain kokea tunteita, joita en olisi osannut etukäteen odottaa tuntevani. Silmieni eteen avautui monta erilaista elämää valokuviksi kuvattuina. Niistä näkyivät elämän ilot ja surut.
Caj Bremerin vuonna 1960 ottamassa valokuvassa Aila, Eila ja Jouko odottelevat äitiä. Lapset kurkkivat ikkunasta, näkyykö äitiä missään. He ovat heränneet aikaisin aamulla ikkunan
ääreen katselemaan ulos. Niinpä Aila on jo kyllästynyt odottamaan, mutta Jouko ja Erja
jaksavat olla toiveikkaita, äitihän voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Eihän kukaan lapsi halua
tällaisen hetken menevän ohi huomaamatta! Kuva on tunnelmaltaan jännittynyt ja odottavainen. Lapset ovat jatkuvassa valmiudessa juoksemaan ulos äitiä vastaan. Heistä myös
huomaa, kuinka tärkeä äiti on heille. Vaikka odottaminen on tylsää, he tietävät, että heidän
odotuksensa kuitenkin palkitaan ja äiti lopulta tulee. Kuva on otettu 1960-luvun Suomessa,
köyhän maalaistalon pihalta. Talon ikkunaruudussa on halkeama eikä verhoja ole. Taloon
ei tule sähköä, koska ikkunalaudalla on öljylamppu. Ikkunankarmit ovat itsetehdyt, oksankohdat ovat selvästi näkyvissä. Talon hirsisessä seinässä ei myöskään ole maalia, vaan se on
rapistunut. Ikkuna on niin pieni, että pienet lapset pystyvät peittämään sen. Köyhyydestä
huolimatta lapsilla on siistit vaatteet ja hiukset.Vuodenaika on talvi, koska lapset on puettu
pitkähihaisiin paitoihin eikä ikkunalaudalla ole kukkia.
Valokuvassa, jonka nimi on ’’Laatokka, Neuvostoliitto’’ Bremer on kuvannut kaksi nuorta
naista, jotka ovat läheisiä ystäviä keskenään. Heillä on pitkät, yli olkapäiden ylettyvät tummat suorat hiukset. He ovat kauniita ja hoikkia ja päällään heillä on paksut vaatteet. Toinen
heistä on kertonut juuri jotakin surullista, mikä koskettaa ystävää, ja hän yrittää lohduttaa
tätä ilmeellään. Surullisen ystävän ilmeestä näkee, ettei hän kaipaa lohduttajaa ja haluaisi
ystävänsä lähtevän pois luotaan. Kuva on otettu syksyllä, koska meri ei ole jäässä ja naiset ovat pukeutuneet kuitenkin lämpimiin vaatteisiin. Kuvauspaikkana on tuulinen silta ja
naisilla on kylmä ja heidän hiuksensa ovat tuulen takia sekaisin. Tunnelma on surullinen,
mutta kuvasta välittyy myös lämpöä. Vaikka ystävä haluaa, ettei häntä lohdutettaisi ja että
hänen ystävänsä lähtisi pois, niin tämä ei lähde vaan on tukena.
Kuvassaan, jonka Bremer on nimennyt ’’Lenitaksi ja Luudaksi’’, hän kuvaa nuorta ja sirorakenteista naista luudanvarteen nojaamassa. Päällään naisella on 1960-luvun muodin mukaiset vaatteet, jotka sopivat rikkaalle, hienostuneelle kaupunkilaisnaiselle. Päässään hänellä on silinterihattu, päällään yli polvien ulottuva takki ja harteillaan turkiksesta tehty huivi.
Jalassaan hänellä on korkeakorkoiset saapikkaat. Kuva on tunnelmaltaan rento. Näyttää
kuin naisen työt olisivat jääneet kesken ja asento puolitiehen. Tyylikäs kaupunkilainen ja
luudanvarsi ovat ristiriitainen yhdistelmä. Kuvauspaikkana on merenranta, taustalla näkyy
yksinäinen mökki ja vene. Kuva on otettu talvella, koska maassa on lunta ja merta peittää
peilikirkas jää.
Caj Bremerin kuvissa on tietty sanoma. Hän näyttää, että tunteita, arkea ja juhlaa voi välittää valokuvan avulla. Kuvat herättävät paljon sellaisia kysymyksiä, joita voi kysyä ainoastaan
häneltä itseltään. Miten hän on onnistunut saamaan valokuvistaan niin tunnelmallisia, että
ne kiinnostavat minun ikäistäni nuorta katselijaa? Kuvauskohteena on ihminen tai ihmisiä
ja kuvista välittyy vahva tunnelma. Caj Bremer on onnistunut kuvaamaan ihmisten ilmeet
aidosti.
Mikko Sulka 09d