Untitled - Teatterimuseo

Transcription

Untitled - Teatterimuseo
Valokuvat:
Timo A. Aalto
s. 28
Panu Kari
s. 11
Ilona Kemppainen
kannen taustakuva sekä s. 20, 26, 27, 31
Milla Kortemaa
s. 36
Patrik Lustig
s. 7, 29, 30, 39, 41, 43, 46
Topi Vanhatalo
s. 18, 23, 33
Anna Vauhkonen
s. 24
Sisällys
Teatterimuseo – Esittävien taiteiden muisti
3
Teatterimuseon vuosi 2011
4
Kokoelmat sekä tieto- ja kuvapalvelu
Esinekokoelmat
Artikkeli: Teatterimuseon luonnoskokoelmat
Arkisto
Tieto- ja kuvapalvelu
8
10
13
14
18
Näyttelyt ja teatterikasvatus
Pysyvä näyttelykokonaisuus Backstage,
Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko
Teatterikasvatuksen työpajat
Vaihtuvat näyttelyt työpajoineen ja oheisohjelmineen
Kiertonäyttelyt
Verkkonäyttelyt
Aikuisopetus
Oheisohjelmat
21
21
23
26
32
32
33
35
Tiedotus ja markkinointi
40
Kävijät
42
Talous ja tulevaisuuden näkymät
44
Organisaatio, henkilökunta, tilat
47
Lahjoittajat
50
1
TEATTERIMUSEO – ESITTÄVIEN TAITEIDEN MUISTI
Teatterimuseo on yksityisen Teatterimuseon säätiön (0222620-6) ylläpitämä esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtäviä ohjaavat säätiön säännöt,
museolaki ja -asetus, strategia (2012−2016), kokoelmapoliittinen ohjelma ja tallennussuunnitelma sekä marraskuussa 2011 Museoviraston kanssa solmittu sopimus
valtakunnallisesta toiminnasta vuosille 2012−2014. Av-arkiston esitystallenteiden
tallentamista ja käyttöä ohjaa museon säätiön ja esittävien taiteiden keskeisten tekijäjärjestöjen välillä vuonna 2010 solmittu kollektiivisopimus.
Teatterimuseo on esittävien taiteiden muisti, niiden kulttuuriperinnön vaalija sekä
yleisöä palveleva tieto- ja elämyskeskus. Se on vuorovaikutuksessa esittävien taiteiden ja kulttuuriperintöalan kentän sekä asiakkaidensa kanssa kehittyvä asiantuntijaorganisaatio. Museo ylläpitää erityisesti suomalaisen ammattimaisen teatteri- ja
tanssikulttuurin ominaispiirteitä ja kehitystä valottavaa esinekokoelmaa ja arkistoa
sekä edistää myös muiden esittävien taiteiden lajien, kuten oopperan, nukketeatterin ja sirkuksen tuntemusta.
Museon ydintoimintoja ovat kokoelmien ylläpito, kartuttaminen, luettelointi ja digitointi, näyttelyt ja teatterikasvatus, aineistolähtöinen tutkimus ja tiedon popularisointi sekä monimuotoinen palvelutoiminta tieto- ja kuvapalvelusta oheisohjelmiin.
Museo ylläpitää kahta merkittävää esittävien taiteiden valtakunnallista tietokantaa.
Ida-kokoelmatietokanta palvelee museon toimintaa, kokoelmien hallintaa ja saavutettavuutta sekä tietopalvelun ja tutkijasalin asiakkaita. Yhteistyössä Tinfon (Teatterin tiedotuskeskus) kanssa ylläpidetty Ilona-esitystietokanta kokoaa ammatilliset ohjelmistot oheistietoineen verkkoasiakkaiden saataville.
Museon painopistealue on teatterikasvatus, toiminnallinen museopedagogiikka.
Pysyvä näyttelykokonaisuus muodostaa osallistavan, moniaistisen oppimisympäristön, jonka kokeilupisteissä näyttelyvieras pääsee esittävien taiteiden keinoin tutustumaan teatterin ja tanssin eri ammatteihin. Esittävien taiteiden ammattilaisten
suunnittelema näyttelyskenografia valo- ja äänimaailmoineen luo museoon erityisen
teatterin ilmapiirin. Työpajoja ja oheisohjelmaa suunnataan ja räätälöidään eri ikäisten kävijöiden tarpeisiin. Vaihtuviin näyttelyihin suunnitellaan omat työpajansa ja
oheisohjelmansa. Museon tiloissa järjestetään teatterikasvatuksen esitystoimintaa,
erikoisalojen seminaareja ja tapahtumia, koulutus- ja keskustelutilaisuuksia, yritys- ja
työyhteisötilaisuuksia sekä teatterin keinoin toteutettuja juhlia.
Teatterimuseon näyttelyt, julkaisut ja yleisötyö lisäävät esittävien taiteiden tuntemusta, niiden työn jäljen näkyvyyttä ja arvostusta sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
3
TEATTERIMUSEON VUOSI 2011
Museonjohtaja Helena Kallio
YLEISÖTYÖN KEHITTÄMINEN
Teatterimuseolla on ollut menestyksekäs vuosi. Vuonna 2010 uudistettu pysyvä näyttely osoitti toimivuutensa ja vetovoimaisuutensa erityisesti ryhmävierailujen osalta.
Teatterikasvatuksen ja juhlapalvelun työpajoihin ja näyttelyopastuksiin osallistui
kaikkiaan 473 ryhmää, mikä on museon historian kolmanneksi suurin vuotuinen kokonaismäärä.
Ryhmämyyntitiimi kokoontui säännöllisesti seuraamaan varaustilannetta ja eritteli
asiakasryhmien tavoitettavuutta, tarpeita sekä sijoittelua museon tilojen ja aukioloaikojen puitteissa. Lasten ja nuorten työpajatoiminnan rinnalla fokusoitiin museopedagogiikan asiantuntijaroolin kehittämiseen, verkostoitumiseen sekä aikuisten
yleisötyön kehittämiseen. Juhlapalvelun tarjontaan suunniteltiin uusi työyhteisöille
suunnattu Tykyttääkö? -työpajapaketti. Näyttelyiden aukioloaikaa pidennettiin keskiviikkoiltaisin ja ryhdyttiin kutsumaan vierailevia tekijöitä Keskiviikkovieraiksi keskustelemaan esittävien taiteiden ja museon näyttelyiden ajankohtaisista teemoista.
Ryhmäkäyntien määrää on resurssien puitteissa mahdollista edelleen jonkin verran
kasvattaa asiakkuuksia erittelemällä ja huomioimalla ryhmien rinnalla myös yksittäisja perhekävijät. Ryhmävierailu Teatterimuseolla on antoisa ja mielekäs tapa välittää
erikoismuseon ydinasiaa: yhteisöllisyys kuuluu esittävien taiteiden luonteeseen. Ryhmän jäsenet voivat kokeilupisteissä ja toiminnallisissa työpajoissa kokeilla teatterin
eri ammattirooleja ja toimia yleisönä toisilleen.
Yksittäiskävijäkään ei jää Teatterimuseossa yksin. Museo satsaa asiantuntevien,
teatteri-ilmaisun taitoisten näyttelyoppaiden, työpajanvetäjien ja juhlatyöntekijöiden
rekrytointiin ja perehdytykseen. Asiakaspalautteissa saatiinkin toimintavuoden aikana kauniita kiitoksia vastaanotosta, huolenpidosta, asiantuntevasta näyttelyn eri
osiin opastamisesta, työpajojen toimivuudesta sekä viihtyisästä ja inspiroivasta, teatterin tuoksuisesta tunnelmasta.
4
PÄÄHANKKEET, NÄYTTELYT JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN
Opetus- ja kulttuuriministeriön lisäavustusten turvin toteutettiin pukuluonnosten ja
esitysvalokuvien digitointihanke, kokoelmalähtöinen kiertonäyttely sekä av-teknisen
infrastruktuurin uudistamisen jatkohanke, jossa uusittiin valoja ohjaava himmenninjärjestelmä sekä vaihtuvien näyttelyiden av-kalusto. Näyttelytilojen turvallisuus, käyttömukavuus, teatterinomaisen valaistuksen muunneltavuus sekä energiatehokkuus
paranivat merkittävästi. Huomiota kiinnitettiin edelleen myös näyttelyiden ohjausjärjestelmän tekniseen ylläpitoon ja jokapäiväisen käytön ohjeistukseen.
Näyttelyohjelmistossa huomioitiin Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen 25-vuotisjuhla, lavastaja Eeva Ijäksen pitkä ura 40 vuotta täyttäneessä KOMteatterissa sekä Marjo Levlinin sirkushistoriallisen näyttelyn myötä pohjoismainen
sirkuksen vuosi. Valokuvataiteilija Stefan Bremerin näyttelyssä ja sen yhteyteen järjestetyssä seminaarissa kiinnitettiin huomio teatterivalokuvauksen pitkäjänteiseen
kehitykseen ja digitaaliajan tallennustehtävään.
Kokoelmien valtakunnallista näkyvyyttä ja saavutettavuutta edistivät myös kiertonäyttelyt ja kokoelmalainat, Suomen Museot Online -palveluun liitetty aineisto sekä
sosiaalisen median hyödyntäminen museon tapahtumien ja kokoelmien esittelyssä.
Teatterikasvatuksen erityisasiantuntemusta jaettiin valtakunnallisesti käynnistämällä jälleen museo- ja kulttuurialan yleisötyöntekijöille Teatterin keinot käyttöön -koulutus ja kehittämällä Skene -verkko-oppimisympäristön sisältöä.
Kokoelma- ja näyttelytyön sekä teatterikasvatuksen yhteisprojektina ryhdyttiin vuodelle 2012 jatkuvaan 2000-luvun teatterin nykydokumentointihankkeeseen, johon kuuluvat aineiston keruu ja museon 50-vuotisnäyttelyn toteuttaminen. Teatteri-lehdessä
julkaistiin hankkeeseen liittyvä museonjohtajan artikkeli, joka käsitteli 2000-luvun
teatterin uutta yhteiskunnallisuutta.
Henkilöstössä puhalsivat edelleen muutoksen tuulet. Museon kahdeksan vakituisen
toimen vastuuhenkilöstöstä on puolet vaihtunut noin vuoden sisällä, mikä on tuntuva muutos tiiviissä asiantuntijaorganisaatiossa. Muutos on kannustanut arvioimaan,
selkeyttämään ja kehittämään toimintatapoja, työnkuvia ja työprosesseja sekä saanut liikkeelle uusia ideoita ja osaamisyhdistelmiä. Henkilövaihdokset perehdytyksineen ja työnpaikkauksineen ovat väistämättä myös rasittaneet muotoaan muuttavaa
työyhteisöä ja vaikuttaneet jossain määrin toimintakaudelle suunniteltujen projektien etenemiseen.
Teatterimuseo huolehtii työntekijöidensä osaamisen ja ammattitaidon kehittymisestä ja kannustaa kouluttautumiseen. Kuluneena vuonna käytiin kahdet kehityskeskustelut, joiden yhteydessä kehitettiin toimenkuvia ja tehtiin täydennyskouluttautumissuunnitelmia. Osaamisen kohdentamista ja toiminnan tulostavoitteellisuutta edistettiin erilaisissa osa-alue- ja hankepalavereissa tiimiyttämällä, kiinnittämällä huomiota
projektinhallinnan kehittämiseen sekä selkeyttämällä käytännön työnjakoa ja toimintaprosesseja.
5
STRATEGIA JA VALTAKUNNALLISEN TOIMINNAN KOLMIVUOTISNEUVOTTELUT
Teatterimuseon strategian uudelleenmuodostuksen prosessi osui mielekkäästi Museoviraston kanssa sovittavan kolmivuotiskauden valtakunnallisen toiminnan suunnittelukaudelle. Vuonna 2009 toteutetun ulkoisen arvioinnin tarjoaman huomion mukaisesti lujitettiin strategisen tavoitteenasettelun ja käytännön toiminnan suunnittelun välistä yhteyttä.
Strategian 2012−16 keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin museon näkyvyyden ja esittävien taiteiden kulttuuriperinnön arvostuksen kasvattaminen, digitaalisen agendan ja
saavutettavuuden edistäminen, kokoelmien terävöittäminen sekä asiakkuuksien ja
verkostoyhteistyön kehittäminen. Valtakunnallisen toiminnan päätavoitteiksi vuosille 2012−14 sovittiin digitaalisen agendan ja saavutettavuuden edistämisen lisäksi
kokoelmien liikkuvuus ja näkyvyys, teatterikasvatuksen verkostoyhteistyön ja asiakkuuksien kehittäminen sekä nykydokumentoinnin kehittäminen.
Kokoelmien säilytystilojen toimivuus ja lähivuosien palvelintilatarpeet arvioitiin strategiaprosessin yhteydessä. Kokoelmien terävöittämisen tavoitteen pohjalta ryhdyttiin
esinekokoelmien kokonaishallinnan ja saavutettavuuden kehittämiseen (KoKo-projekti). Projektin suunnittelua ja toteuttamista tukee amanuenssin museokokoelmien hallinnan täydennyskoulutus Metropoliassa. Arkiston tavoitteenmuodostuksessa
kiinnitettiin huomio säilytystilojen riittävyyden ja toimivuuden arviointiin sekä digitoinnin ja pitkäaikaissäilyvyyden kehittämiseen.
Strategiatyön yhteydessä ideoitiin myös sähköisen toimintaympäristön ja verkkosivujen hyödyntämistä kokoelmien näkyvyyden, arvostuksen ja tunnettuuden edistämisessä. Edellisen pysyvän Voima ja lumo -näyttelyn historiaosio muokattiin verkkonäyttelyksi. Digitointihankkeen aineistosta ryhdyttiin tuoreeltaan tuottamaan verkkonäyttelyä ja pukuluonnoksia esiteltiin museon joulukalenterissa. Tieto- ja kuvapalvelun
tavoitteeksi otettiin sähköisen toimintaympäristön entistä parempi hyödyntäminen,
mitä pohjustettiin teknisillä parannuksilla.
TIETOTEKNISET JA AV-TEKNISET PUITTEET
Verkkoväylän parannustyöllä edistettiin sähköisen aineistonsiirron, tieto- ja kuvapalvelun sekä jokapäiväisen viestinnän sujuvuutta. Palvelintilaa laajentamalla parannettiin av-arkiston kehittämismahdollisuuksia ja turvattiin pitkäaikaissäilytyksen
edellytyksiä. Myös tietokoneita ja tallennusvälineistöä uusittiin.
Kokoelmatyön tietoteknisiä kysymyksiä ratkomaan koottiin eri osa-alueiden asiantuntemuksen yhdistävä tietohallintotiimi ja kehitettiin tiedottajan toimenkuvaa tiimin
osaavana tietoteknisenä neuvottelijana. Alkavaa strategiakautta varten arvioitiin
alustavasti museon Ida-kokoelmatietokannan ja Ilona-esitystietokannan uudistamistarpeet. Asiantuntija-kommentaattoreina ryhdyttiin seuraamaan Museo 2015 -hankkeen digitaalisen kokoelmahallinnan ja luettelointikäytäntöjen yhtenäistämisen etenemistä.
6
SUOMEN KIELET JA KANSAINVÄLISYYS
Teatterimuseo vaalii suomalaisen teatterin kaksikielistä kulttuuriperintöä. Työpajoja
ja opastuksia on tarjolla myös ruotsiksi. Ruotsinkielistä tiedotusta ja näyttelyviestintää vahvistettiin toimintakaudella. Vaihtuvien näyttelyiden ohjelmistossa tehtiin yhteistyötä kaksikielisten tekijöiden, Svenska litteratursällskapet i Finland rf:n arkiston
ja Vivicas vänner -säätiön kanssa. Museo pyrkii ottamaan ruotsinkielen taidon huomioon myös rekrytoinneissaan.
Kansainvälisyys on luonteva ja kasvava osa tallennettavan esittävien taiteiden ammattikentän toimintaa. Teatterimuseollakin on toimintavuoden aikana vieraillut kollegoita mm. Krakovasta, Jekaterinburgista ja Portugalista. Museon tieto- ja kuvapalvelu
toimitti aineistoa kansainväliseen skenografiajulkaisuun. Arkistonhoitaja sekä kuvaja tietopalvelun tutkija vierailivat alustajina Tallinnan Teatri- ja Muusikamuuseumin
järjestämässä teatterivalokuvaseminaarissa. Museonjohtaja vieraili kesäkuussa Taiteen keskustoimikunnan tuella Prahan kansainvälisessä skenografian kvadriennaalissa ja emännöi juhannusaattona Suomen osastolla järjestetyn Pecha kucha -tapahtuman. Myös Goethe-instituutin kanssa ryhdyttiin näyttely-yhteistyön valmisteluun.
Teatterimu
s
eon henkil
ökunta vu
onnA 2011
.
7
KOKOELMAT SEKÄ TIETO- JA KUVAPALVELU
Museon valtakunnallinen esinekokoelma ja arkisto vaalivat kulttuurihistoriallisesti merkittävää teatteri- ja tanssiaineistoa 1800-luvulta alkaen. Museon yhteydessä
toimiva ainutlaatuinen, valtakunnallinen arkisto säilyttää korvaamatonta esittävien
taiteiden tietoa, av-aineistoa sekä monipuolisesti suomalaisten näyttämöiden visuaalista muistia ja esitysjatkumoa ilmentävää valokuva-arkistoa. Kokoelmat sekä tieto- ja kuvapalvelu tutkijasaleineen palvelevat museon toimintaa, esittävien taiteiden
tiedontuotantoa ja kulttuurihistorian rakentumista.
DIGITOINTIPROJEKTI
Kokoelmien digitointiastetta nosti merkittävästi vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten työllistämiseen myöntämällä valtionavustuksella rahoitettu pukuluonnosten ja niihin liittyvien esityskuvien digitointi- ja verkkosaatavuushanke. Projekti oli
Kaapelitehtaan museoiden yhteishankkeen osahanke. Teatterimuseon digitointiprojekti alkoi 1.1.2011. Projektia varten palkattiin seitsemän kuukauden ajaksi kolme
assistenttia, joista yksi digitoi ja kuvasi ja kaksi luetteloi 1960-, 1970- ja 1980-lukujen suomalaisten teatteripukusuunnittelijoiden luonnoksia sekä niihin liittyviä esitysja työkuvia.
Digitointiprojektissa saatiin luetteloitua mm. kaikki museon kokoelmissa olevat pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin (s. 1936) ja skenografi Pekka Ojamaan (1947−2008)
luonnokset. Ojamaan digitoitua luonnosaineistoa ja valokuvia tuodaan tuoreeltaan
esiin hänen elämäntyöstään kertovassa verkkonäyttelyssä Ihmisen heijastus. Verkkonäyttelyn toteuttamiseksi solmittiin Taideteollisen korkeakoulun kanssa ensimmäinen harjoittelusopimus. Skenografian opiskelija Outi Herrainsilta käsikirjoitti Kalevalan päivänä vuonna 2012 avattavan näyttelyn.
Projektissa digitoituja pukuluonnoksia tehtiin tunnetuiksi myös Teatterimuseon kotisivuilla julkaistussa vuoden 2011 joulukalenterissa ja SMOL-hakuportaalissa.
SMOL
Digitoidut kokoelmat saadaan sujuvammin sekä kansalaisten että tutkijoiden ulottuville. Vuoden 2011 lopulla kokoelmatyössä panostettiin aineiston siirtämiseen Museoviraston Suomen Museot Online eli SMOL-hakuportaaliin, johon Teatterimuseo
liittyi vuonna 2009. Kaikille avoin SMOL laajentaa museo- ja kuvakokoelmien saavu8
tettavuutta, lisää kulttuuriperinnön käyttäjien tasa-arvoisuutta ja mahdollistaa sellaisen aineiston esittelyn, joka ei ole esillä näyttelyissä. SMOLin myötä eri museoiden
kokoelmia voidaan hakea, selata ja katsella kootusti samasta verkko-osoitteesta.
Ida-WebOnline- järjestelmän avulla Teatterimuseon Ida-kokoelmatietokannasta poimittiin vuoden 2011 aikana 97 esineen tiedot Suomen Museot Online -palveluun.
Näistä pääosa oli digitointiprojektissa luetteloituja pukuluonnoksia. Hakuportaaliin
vietiin pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin luonnoksia hänen uransa alkupuolelta. Yli
kolmekymmenvuotisen uran pukusuunnittelijana vuosina 1958−1992 tehnyt Tandefelt kuuluu suomalaisen pukusuunnittelun uranuurtajiin. SMOLiin viedyn aineiston
joukossa oli myös varhaisen Savonlinnan Oopperajuhlien Aino-oopperan kuorolaisten
pukuja ja asusteita.
Arkiston valokuvakokoelmia tuotiin yleisön saataville päivittämällä SMOL -hakuportaaliin 237 teatterivalokuvaa Kari Haklin negatiivikokoelmasta.
Vuoden 2011 lopussa SMOL-palvelussa on nähtävissä yhteensä 323 esinettä ja 629
valokuvaa Teatterimuseon kokoelmista (yhteensä 1002 kpl).
TEATTERIVALOKUVA
Syksyn 2011 aikana kiinnitettiin erityistä huomiota teatterivalokuvaan. Nykyisellään
jo noin 450 000 kuvaa käsittävän Teatterimuseon valokuva-arkiston ajankohtaisia
teemoja käsiteltiin Stefan Bremerin näyttelyn yhteydessä järjestetyssä teatterivalokuvauksen seminaarissa 7.10.2011. Vierailija-alustusten ohella seminaarissa pitivät
puheenvuoron myös museon arkistonhoitaja Tiina Peltola sekä tieto- ja kuvapalvelun
tutkija Pälvi Laine. He osallistuivat myös 29.11.2011 Tallinnassa pidettyyn seminaariin Theatre Photography of Digital Century in documenting Art and History ja pitivät
siellä alustuksen Teatri- ja Muusikamuuseumin pyynnöstä. Lisäksi osallistuttiin kaksipäiväisille valtakunnallisille kuva-arkistopäiville.
TAKO-YHTEISTYÖ
Vuoden 2010 alkupuolella käynnistetyn valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmayhteistyö TAKO:n tavoitteena on parantaa kokoelmien hallintaa, jakaa asiantuntijuutta
sekä lisätä näyttely-yhteistyötä ja kokoelmien liikkuvuutta. Teatterimuseosta ilmoittauduttiin TAKO:n pooliin 6, jonka aiheena on Koulutus, taide, korkeakulttuuri ja hyvinvointi. Poolin tavoitteena oli yhteisen nykydokumentointihankkeen käynnistäminen.
Arkiston ja esinekokoelmien henkilövaihdosten myötä Teatterimuseon TAKO-yhteistyö jäi sovitusti seurantavaiheeseen. Vuoden 2011 lopussa amanuenssi ja arkistonhoitaja ilmoittautuivat jälleen mukaan pooli 6:n toimintaan ja aktiivisempaan TAKOyhteistyöhön. Ajatuksena on edelleen kehittää kokoelmayhteistyötä Teatterimuseon
omalla erikoisalalla selvittämällä valtakunnallisen toiminnan tavoitteiden mukaisesti,
mitä teatteriaiheista aineistoa eri museoissa ja arkistoissa säilytetään.
9
Esinekokoelmat
Esinekokoelmatyössä käynnistettiin kokoelmien terävöittämiseen, kokonaishallintaan ja saavutettavuuden lisäämiseen tähtäävä KoKo-projekti. Hankkeen osaprojekteihin kuuluvat mm. kokoelmien inventointi, säilytystilojen uudelleenjärjestely, poistosuunnitelman toteuttaminen ja arvoluokituksen kehittäminen. Lähivuosina jatkuvan
projektin tavoitteisiin kuuluvat myös kokoelmapolitiikan päivittäminen sekä erikoisaineistojen tallennustehtävän profilointi. Kokoelmien haltuunoton ja selvitystyön osaprojektina vielä vuoden 2011 lopulla Teatterimuseon taulut ja taide-esineet inventoitiin ja suureksi osaksi myös luetteloitiin projektiassistentin avulla.
KARTUNTA
Teatterimuseon kokoelmien kartuntaa ohjaa vuonna 2008 valmistuneeseen Kokoelmapoliittiseen ohjelmaan sisältyvä tallennussuunnitelma. Kokoelmatyötä suunnataan edelleen kokoelmapoliittisen ohjelman mukaisesti proaktiivisempaan, profiloidumpaan keruutyöhön, saavutettavuutta edistävään digitointiin, digitoitujen
aineistojen käyttöön sekä esineiden merkitystä esitystaiteen kontekstissa avaavan
tekijätiedon keruuseen. Museo painottaa esinekokoelmien kartuttamisessa esineistön laatua ja teatterihistoriallista laatua, esineiden esitystaiteellista kontekstia avaavan tekijätiedon keruuta sekä mahdollisuutta tallennettaviksi valitun esitysaineiston
kokonaisjäljen keruuseen. Vuoden 2011 kokoelmien kartunta oli kohtuullista, vaikka
lahjoitusten joukossa oli muutamia lukumääräisesti suurehkoja aineistoeriä.
Esinekokoelmien kartunta vuosina 2011 ja 2010
Näyttämöpuvut
Lavastus- ja pukuluonnokset
Pienoismallit
Teatteritekniikka
Muut
Yhteensä
2011
15
263
43
1
95
617
2010
55
51
36
103
245
MERKITTÄVIÄ LAHJOITUKSIA
Suomen Kansallisoopperalta saatiin lahjoituksena 40 pienoismallin erä, joka oli ollut
deponoituna museolle vuodesta 1983 lähtien. Pienoismalleja 1950-luvulta 1980-luvulle sisältävään lahjoitukseen kuuluu merkittävien suomalaisten lavastajien, muun
muassa Seppo Nurmimaan ja Paul Suomisen pienoismalleja.
Vuonna 2011 vastaanotettujen lahjoitusten määrää voitiin lisätä kohtuullisesti verrattuna edellisenä vuonna näyttelyuudistuksen vuoksi vaatimattomaksi jääneeseen
lahjoitusmäärään. Kartuntaa nostivat muutamat melko suuret lahjoitukset, kuten
Riitta Räsäsen luovuttama Tero Kiiskisen (1948−1996) jäämistö, joka sisälsi 266
10
Seppo Nurmimaan pienoismalli Maurice Ravelin oopperaan Espanjalainen hetki, SKO 1979.
puku- ja lavastusluonnosta sekä muuta Kiiskisen skenografin työhön liittyvää materiaalia. Kirsti ”Kisu” Ahon lahjoittama aineisto sisälsi 155 luonnosta hänen uraltaan
pukusuunnittelijana. Juhani Rytkölän luovuttama Helsingin Kaupunginteatterin rekvisiittalahjoitus sisälsi 88 esinettä.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös Svenska Teaternin Fanny & Alexander -esitykseen
ja Helsingin Kaupunginteatterin Kvartettiin liittyvät lahjoitukset. Ingmar Bergmanin
Fanny & Alexanderin Suomen kantaesityksen ensi-ilta oli 15.9.2010. Kvartetin Suomen ja Pohjoismaiden kantaesityksen ensi-ilta oli 31.1.2002. Vuosina 2002−2011
esitettynä siitä tuli eräs Suomen suosituimmista esityksistä.
Toimintavuoden lahjoitusten helmiin kuuluu Ellen Thesleffin perikunnan lahjoittama
lavastustaiteen edelläkävijä Edward Gordon Craigin yhdentoista luonnoksen kokonaisuus.
DIGITOINTI, SAAVUTETTAVUUS JA LIIKKUVUUS
Vuonna 2011 saatiin digitoitua ja luetteloitua suuri määrä esinekokoelmien aineistoa. Museon Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan lisättiin 2375 tietuetta (448 vuonna
2010). Vuoden 2011 lopussa tietokannassa oli täten 6223 tietuetta (3840 vuonna
2010). Esinekokoelmien digitointiaste on 34 % (vuonna 2010 21 %). Kaikkiaan kokoelmissa on 18 143 esinettä.
Digitointiasteen suhteelliseen vähäisyyteen vaikuttaa laaja lavastus- ja pukuluonnoskokonaisuus, joka on noussut esinekokoelmien suurimmaksi aineistoksi.
Museon kokoelmissa on vuoden lopussa kaikkiaan 13 008 luonnosta, joista noin
puolet (noin 6679) on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko esinekokoelmasta
on 71 %.
Digitointiprojektissa luetteloitiin yhteensä 2622 luonnosta, jotka tallennettiin museon
kokoelmien hallintatietokantaan 1208 tietueena. Projekti nosti luonnosten digitointiastetta viidestä prosentista 25 prosenttiin. Pukuluonnoskokoelmien saavutettavuus
11
nuoren tutkimusalan käyttöön ja museon näyttelykäyttöön lisääntyi digitointihankkeen myötä merkittävästi. Digitointiprojektin ulkopuolelle jäivät vielä Maija Pekkasen
(s. 1941) ja Marjukka Larssonin (s. 1941) suuret pukuluonnoskokoelmat.
Uuden luetteloidun aineiston lisäksi Ida-kokoelmienhallintaohjelmaan saatiin luonnosten osalta vietyä myös vanhojen käsikortistojen tietoja, mikä myös lisäsi kokoelmien saavutettavuutta huomattavasti. Varsinaisen luetteloinnin piirissä esineitä on
todellisuudessa enemmän, sillä kaikkia luetteloituja esineitä ei ole vielä viety sähköiseen tietokantaan tai yhden tietueen takana voi olla useampia esineitä, esim. sarja
jonkun tietyn esityksen luonnoksia.
Teatterimuseon kokoelmia esiteltiin kiertonäyttelyksi valmistetussa Pieni suuri maailma -näyttelyssä, joka on kokoelmiin kuuluvien klassikkonäytelmien pienoismallien ja
pukujen johdattama retki suomalaisen teatterin visuaaliseen muistiin. Erä kokoelmien pienoismalleja pääsi näyttelyssä ensimmäistä kertaa esille yleisön nähtäväksi ja
ovat ensi kertaa tarjolla valtakunnalliseen kiertoon.
Esinekokoelmien valtakunnallista saavutettavuutta ja liikkuvuutta edistivät myös esinelainat muiden näyttelyihin sekä Loviisassa ja Postimuseossa vieraillut kiertonäyttely. Suomen Kansallisoopperan puvuista koostuva, suosittu kiertonäyttely Silkkiä,
samettia – Oopperan pukuaarteita jatkaa Teatterimuseon ohjelmistossa edelleen.
Esinelainat muiden näyttelyihin:
Helsingin kaupunginmuseo Enemmän funkkista Reino! 14.2.2012−31.1.2013
Kaksi Ansa Ikosen elokuvapukua lähti marraskuussa 2011 konservoitavaksi.
Postimuseo, Helsinki Oopperan merkkivuodet 28.4.−21.8.2011
Silkkiä, samettia − Oopperan pukuaarteita -näyttely
7000
5787
6000
5000
4000
3000
2375
2000
0
1060
819
1000
100
227
88
2001
55
2002
542
428
372
140
2003
138
2004
279
2005
Lahjoitetut
1047 630
617
455
0
2006
2007
2008
325
2009
245448
2010
Luettelointi
Kaavio: Esinekokoelmien kartunta ja luettelointi 2001–2011
12
2011
TEATTERIMUSEON LUONNOSKOKOELMAT
Teatterimuseossa on laaja ja edustava luonnoskokoelma, joka on täydentynyt erityisesti 2000- luvulla eläkkeelle jääneiden suunnittelijoiden ja perikuntien lahjoitusten myötä. Museon kokoelmissa
oli vuoden 2011 lopussa kaikkiaan 13008 luonnosta. Niistä noin puolet (n. 6679) on pukuluonnoksia. Luonnosten osuus koko esinekokoelmasta on 71 %.
Teatterimuseon kokoelmat pohjautuvat Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton sekä Suomen Kansallisteatterin museon perustamisen yhteydessä 1962 lahjoittamiin esinekokoelmiin. Tuolloin luotiin
myös museon luonnoskokoelman alku. Ensimmäisten lahjoitettujen esineiden joukossa oli myös
luonnoksia, kuten esim. suomalaisen lavastustaiteen uranuurtajan Matti Warénin (1891–1955)
luonnos Suomen Kansallisteatterin esitykseen Joutsikki vuodelta 1930. Taidemaalarina aloittanut
Matti Warén oli Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen lavastaja. Teatterimuseon Warén-kokoelmiin kuuluu yli 1000 luonnosta.
Museon luonnoskokoelmat pitävät sisällään niin teatterin, oopperan kuin baletin ja muun tanssin
esityksiin luotuja lavastus- ja pukuluonnoksia.
Lavastusluonnoskokoelma sisältää aineistoa 1800-luvun lopulta tähän päivään. Vanhimman ja
kulttuurihistoriallisesti merkittävimmän osan muodostaa suomalaisen skenografian uranuurtajien
aineisto (n. 2000 luonnosta), joka painottuu 1920-luvulle. Kokoelman oletettavasti vanhin luonnos
on museon Backstage-näyttelyssäkin esillä oleva Louis Sparren (1863–1964) piirros Suomalaisen
teatterin Elinan surma -esityksestä vuodelta 1891.
Suomalainen lavastustaide alkoi kehittyä 1900-luvun alussa teatteritoiminnan vakiinnuttua. Matti
Warénin mittavan kokoelman lisäksi maininnan ansaitsevat esim. Yrjö Ollilan (1887–1932), Karl
Fagerin (1883–1962), Martti Tuukan (1891–1962), Hannes Närhen (1893–1992) ja Rolf Stegarsin
(1914–1997) aineistot. Useat alkuaikojen lavastajat olivat Warénin tavoin taiteilijan koulutuksen
saaneita. Peruskokoelmaan kuuluu lisäksi myös luonnoskokonaisuuksia 1900-luvun keskeisistä
suomalaisen lavastustaiteen kilpailujen ja näyttelyiden töistä ja 1800-luvun lavastustaiteen mallikirjoja. Luonnoksia löytyy suomalaisen lavastustaiteen historian varrelta kuluvalle vuosituhannelle
saakka. Monipuolisen uran tekivät mm. Pekka Heiskanen (s. 1929), Kaj Puumalainen (1936–2006)
ja Pekka Ojamaa (1947–2008).
Pukusuunnittelija on ammattina nuorempi kuin lavastajan työ. Varsinaisen ammattikoulutuksen
saaneita pukusuunnittelijoita alettiin kiinnittää teattereihin 1970-luvulla. Teatterimuseon mittava
pukuluonnoskokoelma edustaa suomalaisen pukusuunnittelun vaiheita 1900-luvun alkupuolelta
lähtien. Kokoelman tiettävästi vanhimmat pukuluonnokset ovat Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1909 esitetyn, vielä nimeämättömän suunnittelijan Mestari Olavi -esityksen luonnokset. Varhaisia ammattimaisesti työskennelleitä pukusuunnittelijoita olivat mm. pukusuunnittelun pioneereiksikin nimetyt Martha Neiglick-Platonoff (1889–1964), Regina Backberg (1898–1979) ja Ritva Karpio
(1922–2011).
Seuraavan polven uranuurtajia edustavat esimerkiksi pitkän uran tehneet ja suuret luonnos-kokoelmat lahjoittaneet Liisi Tandefelt (s. 1936), Maija Pekkanen (s. 1941) ja Marjukka Larsson (s.
1941). Luonnoksia löytyy myös nykysuunnittelijoilta, kuten esim. Tarja Simoselta (s. 1963), Pasi
13
Räbinältä (s. 1965) ja Anna Kontekilta (s. 1953). Useat lavastajat ovat suunnitelleet produktioihin
myös pukuja, esimerkkeinä Matti Warénin ohella mm. Wolle Weiner (1913–1963) ja Seppo Nurmimaa (1931–2011). Tämän päivän skenografeja museon kokoelmissa edustavat mm. Kimmo Viskari ja Reija Hirvikoski (s. 1954).
Lavastusluonnosten vanhin aineisto on ikänsä sekä käytettyjen tekniikoiden ja materiaalien (pastelli, akvarelli, sekatekniikka) vuoksi erittäin arkaa. Materiaalin herkkyys tekee luonnokset haavoittuviksi fyysiselle rasitukselle. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää saada suomalaisen teatterin
visuaalista muistia kantava arvokas aineisto digitoitua ja samalla paremmin tutkijoiden ja yleisön
saavutettavaksi.
Amanuenssi Sanna Brander
Arkisto
Teatterimuseon arkisto toimii esittävien taiteiden valtakunnallisena erikoisarkistona,
jonka kokoelmiin kuuluu asiakirja-aineistoa, valokuvia, julisteita, käsiohjelmia, lehtileikekokoelma sekä audiovisuaalinen arkisto. Arkistosta vastaa päätoiminen arkistonhoitaja.
Henkilövaihdoksen vuoksi arkisto oli alkuvuodesta ilman arkistonhoitajaa kolme kuukautta. Vuoden kuluessa määräaikaista henkilöstöä osallistui pukuluonnoksiin liittyvien esitysvalokuvien digitointiprojektiin, 2000-luvun av-aineistojen hankintaa kartoittavaan projektiin ja käsiohjelmien järjestämiseen noin yhden henkilötyövuoden
verran.
Arkiston suurin yksittäinen kartuntaerä oli teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelman eli ns. kritiikkikokoelman siirto Teatterikorkeakoulun kirjastosta Teatterimuseon
arkistoon. Aiemmin lahjoitettu kokoelma täydentyi vuosien 1979−2010 aineistoilla
yhteensä 39 hyllymetrin verran. Muutoin aineistokartunta oli vuoden aikana maltillista; kaikki lahjoitukset yhteen laskien aineistoa vastaanotettiin hieman alle 20 hyllymetriä.
Vuoden aikana kiinnitettiin erityistä huomiota digitaalisen arkiston kehittämiseen ja
ryhdyttiin digitointisuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman ensimmäinen versio valmistui arkistonhoitajan toimesta kokoelmatiimin kommentoitavaksi ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2012 aikana.
AV-aineistojen hankintaan liittyen selvitettiin useiden lähteiden ja vierailujen avulla
erilaisia formaattikysymyksiä. Lisäksi osallistuttiin Digiwiki-yhteisön seminaareihin ja
vastattiin Kansallisen Digitaalisen Kirjaston kyselyyn. Teknisten edellytysten kohennuttua verkkoväylän parannushankkeen ja palvelintilalaajennuksen myötä voitiin
14
aloittaa arkistossa olevien sähköisten aineistojen siirto palvelimella sijaitsevaan digitaaliseen arkistoon.
Valokuvien digitointi ja luettelointi edistyi vuoden aikana erillisrahoituksen ja määräaikaisen työvoiman avulla. Myös asiakirjojen luettelointi eteni arkistonhoitajan työpanoksella kohtuullisesti.
KARTUNTA
ARKISTO JA VALOKUVAT
Teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelma (ns. kritiikkikokoelma) täydentyi vuosien
1979−2010 aineistoilla yhteensä 39 hyllymetriä.
Varsinaisia arkistoaineistolahjoituksia ja lisälahjoituksia saatiin yhteensä 21 kpl, laajuudeltaan 16,35 hm. Suurin yksittäinen lahjoitus oli Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton asiakirja-aineisto, joka sisältää mm. Keskusliiton hallituksen ja vuosikokousten pöytäkirjat, ITI:n ja PTU:n Suomen keskuksen pöytäkirjoja ja laajan Teatteripäiviä
koskevan aineiston.
Käsiohjelma- ja julistekokoelmat ovat karttuneet teattereiden lähettämällä aineistolla sekä yksityishenkilöiden lahjoituksilla.
Valokuva-arkistoon saatiin yli 4000 uutta kuvaa.
Arkiston kartunta vuosina 2011 ja 2010
Lahjoitukset
Lisät
Yhteensä
2011
15
6
21
2 hm
14,35 hm
16,35 hm
Valokuvien kartunta vuosina 2011 ja 2010
2011
Lahjoitukset
22
2 112 kpl
Lisät
5
2 114 kpl
Yhteensä
27
4 226 kpl
2010
14
11
25
6,5 hm
14,25 hm
20,75 hm
2010
30
7
37
23 614 kpl
1 345 kpl
24 959 kpl
15
AUDIOVISUAALINEN ARKISTO
Teatterimuseon audiovisuaalinen arkisto karttui lahjoituksina vain muutamalla kappaleella, mutta loppuvuoden aikana tehtiin pohjatyötä vuoden 2012 hankinnoille.
Näyttelyprojektien yhteydessä av-arkistoon saatiin museon omana tuotantona ohjaaja Ralf Långbackan, lavastajien Antti Mattila, Kati Lukka ja Hannu Lindholm sekä
valokuvataiteilija Stefan Bremerin haastattelut. Haastattelijana toimi museonjohtaja. Skenografi Pekka Ojamaan elämäntyöstä kertovan verkkonäyttelyn käsikirjoittaja
Outi Herrainsilta kartutti arkistoa pukusuunnittelija Sari Salmelan haastattelulla. Lisäksi arkistoon tallennettiin vuoden seminaariohjelmistoa.
Syksyllä käynnistettiin teattereiden ja ammattilaisryhmien esitystallenteita kartoittava kysely sekä valikoidun, 2000-luvun teatterin keskeisiä ilmiöitä valottavan esitystallenneaineiston keruu av-arkistoon. Tallenneaineistoa on tarkoitus tuoda esiin jo
vuoden 2012 näyttelyssä.
AV-arkisto: lahjoitukset, lisät ja oma tuotanto vuosina 2011 ja 2010
Äänitteet
Kuvanauhat
Yhteensä
2011
3
4
7
7 kpl
14 kpl
21 kpl
2010
12
12
24
83 kpl
84 kpl
167 kpl
LUETTELOINTI
ARKISTO
Arkistoaineistoa saatiin luetteloiduksi vuoden aikana 9 hm. Luetteloinnin kohteena
olivat Suomen Teatterijärjestöjen keskusliiton lisälahjoitus sekä useat pienet henkilöarkistot. Vuoden aikana arkistonhoitaja järjesti mm. Olivia Gebhardin, Jalmari Lahdensuon ja Laura Kalmarin henkilöarkistot. Käsiohjelma- ja julistekokoelmaa järjestettiin ja täydennettiin.
VALOKUVAT
Valokuvien digitointiprojektissa jatkettiin kokoelmissa olevien esityskuvien digitointia.
Valitut kuvat liittyivät samanaikaisesti rahoitettuun pukuluonnosprojektiin. Projektissa numeroitiin ja arkistoitiin 10 360 kuvaa, joista Idaan otantaperiaatteella luetteloitiin ja digitoitiin 1642 kuvaa.
Lisäksi arkistonhoidon ja asiakaspalvelun yhteydessä Ida-järjestelmään luetteloitiin
noin 70 kuvaa sekä useita esitystason luetteloita. Lisäksi 4 talletuksen valokuvat
luetteloitiin esitystason luetteloiksi.
16
AUDIOVISUAALINEN ARKISTO
AV-aineistojen luettelointi ja digitointi kärsi resurssien puutteesta. Vuoden aikana luetteloitiin uusia nimikkeitä 8 kpl sekä digitoitiin C-kasetteja 8 tuntia ja avokelanauhaa 10 min.
140
122
120
100
80
60
40
31,5
21
24,5
21
20
20
20
10
0
2001
3,5
1
0,5
2002 2003
18
17
20,75
18
4
2
1,5
2004 2005
16,35
9
9
2010
2011
2,5
2006
2007
Lahjoitukset
2008
2009
Luettelointi
Kaavio: Arkistokokoelmien kartunta ja luettelointi hyllymetreinä vuonna 2001–2011.
Vuoden 2009 lukuun sisältyy 11,5 hm Tampereen Työväen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin roolivihkoja ja näytelmätekstejä
200000
12000
180000
180000
10500
10000
160000
8000
120000
106000
100000
6000
80000
4000
60000
2700
40000
20000
0
Luettelointi
Lahjoitukset
140000
18900
1600
8300940
16
2001
2002
600
2003
250031000
2380
1050 7300110012000
2004
2005
2006
Lahjoitukset
25000
3900
330
2007
2008
2009
380
2010
2000
4300
0
2011
Luettelointi
Kaavio: Valokuvakokoelmien kartunta ja luettelointi 2001–2011.
17
Arkistoaineistojen kokonaismäärät vuoden 2011 lopussa
(sulkeissa 2010)
Arkistojen määrä
aineisto hyllymetrit
vuotuinen kasvu
arkistojen määrä, diarioidut
arkistojen määrä, diarioimattomat
880 (825)
10–20 hm
516 (499)
n. 50
Arkistoluettelot
valmistuneet arkistoluettelot /
Ida-tietokantaan luetteloidut
267 (245)
Tieto- ja kuvapalvelu
AINEISTON JA TIEDON LIIKKUVUUS
Teatterimuseon tietopalvelu vastaa sekä museon omaan materiaaliin että yleisesti
teatteriin liittyviin tiedusteluihin. Asiakkaita palvellaan puhelimitse, sähköpostitse ja
paikan päällä tutkijasalissa. Jos asiakas ei itse pääse tutustumaan museon arkistoon
ja kokoelmiin, voidaan laajat selvitystyöt tehdä maksullisena tietopalveluna. Tiedusteluihin liittyviä hakuja ja käytettyjen aineistojen lukumääriä seurataan, jotta tiedustelujen sekä asiakaskäyntien sisällön laajuus saadaan näkyväksi.
Tutkijoita palvellaan Kaapelitehtaall
a sijaitsevassa tutkijasalissa.
18
Museon omia näyttelyitä varten on kuva- ja luonnosmateriaalia toimitettu vuoden
2011 aikana 262 kappaletta. Valokuvia ja lavastusluonnoksia esiteltiin kevättalvella
museon näyttelyssä Pieni suuri maailma.
Teatterimuseon valokuvia ja muuta arkistoaineistoa on ollut esillä myös muiden
museoiden näyttelyissä, mm. Järvenpään taidemuseossa Sanoin, kuvin, elein -näyttelyssä 10.6.−30.9.2011 sekä Postimuseon Oopperan merkkivuodet -näyttelyssä 28.4.−21.8.2011. Kuva-aineistoa oli esillä myös Tampereen Työväen Teatterin
110-vuotisjuhlanäyttelyissä Tampereella.
Teatterimuseo on myös ollut mukana toimittamassa aineistoa OISTAT:n kansainväliseen skenografiajulkaisuun World Scenography Volume I, joka kattaa vuodet
1975−1990. Julkaisuprojekti alkoi jo vuonna 2009, jolloin museosta toimitettiin julkaisua varten kuvaukset neljän suomalaisen skenografin urasta ja esityskuvia heidän lavastus- ja pukusuunnittelutöistään. Tietoja täydennettiin myöhemmin lisäämällä joukkoon vielä kolme suunnittelijaa. Vuonna 2011 hankittiin skenografien ja valokuvaajien luvat aineistojen käyttöön julkaisussa sekä täydennettiin kuviin liittyvien
esitysten tietoja.
Museon pysyvässä näyttelyssä on omista kokoelmista esillä noin 320 kuvaa.
KÄSIKIRJASTO
Käsikirjaston kokoelmat koostuvat lähinnä teatterihistoriasta ja teatterialan tutkimuskirjallisuudesta. Kirjasto palvelee museon työntekijöitä ja tutkijapalvelun asiakkaita. Aineistoa ei lainata museon ulkopuolelle. Käsikirjaston kokoelma karttuu mm.
yksityishenkilöiden lahjoituksista, kustantamoiden toimittamista vapaakappaleista
ja muiden museoiden julkaisuista. Lisäksi käsikirjastoa kartuttavat aikakauslehdet
ja teattereiden ohjelmistolehdet.
Vuonna 2010 tietopalvelua annettiin seuraavasti:
2011
518
103
6/53
11
64
287
722
2010
638
144
4/32
446
586
Kuvakopiot ja arkistolainat
Kuvakopiot eri käyttötarkoituksiin 192
Kaukolainat/lainat näyttelyihin
23
150
26
Asiakkaat yhteensä
Tutkijakäynnit arkistossa
Ryhmäkäynnit/vierailut (hlö)
Yksittäiset muut kävijät
Puhelintiedustelut
Sähköpostitiedustelut
Tutkitut arkistoyksiköt
Tiedonhaut asiakirjoista,
valokuvista, tietokannasta
78
384
941
19
JULKAISUT JA TUTKIMUS
Museo harjoittaa soveltavaa, museon esine- ja arkistokokoelmiin kohdistuvaa ja
näyttelyteemoihin liittyvää tutkimusta, jossa korostuu aineistokeskeisyys ja esittävän
taiteen tutkimusalojen ruokkiminen saattamalla aineistoja niiden käyttöön. Esittävän
taiteen tekijöiden muistitiedon tallennus kuuluu museotutkimuksen keskeisiin osaalueisiin. Museon julkaisutoiminta tuo näkyväksi teatterin eri ammattikuntien työtä.
Kuluneena vuonna julkaistiin vaihtuvien näyttelyiden yhteydessä omatuotantoisesti
neljä haastattelupohjaista, tutkimuksellisesti orientoitunutta näyttelykatalogia. Julkaisuissa käsiteltiin suomalaisen äänisuunnittelun kehitystä, eri vuosikymmeninä
nähtyjen klassikkonäytelmien suomalaista vastaanottoa ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, Stefan Bremerin uraa teatterivalokuvaajana sekä lavastaja Eeva Ijäksen ja
ohjaaja Pekka Milonoffin pitkäaikaista yhteistyötä KOM-teatterissa.
Vaihtuvien näyttelyiden yhteydessä tuotettiin näyttelyjulkaisuja.
20
NÄYTTELYT JA TEATTERIKASVATUS
Pysyvä näyttelykokonaisuus Backstage, Arkadia-teatteri ja
Teatterin ullakko
Teatterimuseon pysyvä näyttelykokonaisuus tutustuttaa esittämiseen, esittävien taiteiden eri ammatteihin, suomalaiseen teatteriin sekä esittämisen kulttuuristen muotojen, tyylien ja tekniikoiden rikkauteen. Backstage-näyttelyssä kävijät pääsevät kurkistamaan näyttämön taakse, monille tuntemattomaan maailmaan. Näyttelyn teemasaarekkeet kokeilupisteineen rohkaisevat kävijöitä oivaltamaan ja kokeilemaan
taitojaan aiheena olevien ilmiöiden parissa. Toisaalta näyttely antaa tilaa syventyä
teatteriantropologisen kuvaesseen äärelle ihmettelemään itämaisen ja länsimaisen
esittämisperinteen eroja ja yhtenevyyksiä tai hiljentymään valaistujen pienoismallien
miniatyyrimaailmojen tutkimiseen.
Backstage antaa näkökulmia siihen, mistä esittämisessä ja teatterissa on kyse ja
mitä on esittäjän työ. Näyttelyssä tarkastellaan suomalaisia esittäviä taiteita varhaisvaiheista nykypäivään. Teatterin ullakolla kohdataan teatterinukkeja ja nukke-esityksistä jäljelle jääneitä esineitä ja tarinoita. Näyttelyn kokeilupisteiden kautta vähitellen
kerääntyneen teatteritiedon ja -taidon rohkaisemana kävijät voivat nousta Arkadiateatterin näyttämölle tai Backstagen Stagelle tekemään omia esityksiä.
Teatterikasvatuksen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi Backstage-näyttelyn
seurassa on ollut antoisa. Uudistuneen näyttelykokonaisuuden rakenteen ansiosta
tiloja on voitu käyttää monipuolisemmin kuin ennen. Näyttelyissä voidaan järjestää
jopa viisi erilaista työpajaa yhtä aikaa. Aamupäivät ovat päiväkotien ja koulujen suosikkivierailuaikaa ja pystymme vastaanottamaan useampia eri tahoilta tulevia ryhmiä. Pienelle koululle voidaan järjestää esimerkiksi luokkaretkipäivä.
Vanhat pysyvät työpajat Satupolut ja Teatteriseikkailut, jotka järjestetään Arkadia-teatterissa ja Teatterin ullakolla, ovat pyörineet tavalliseen tapaan. Myös toteutustilasta
riippumattomat Sammon ryöstö ja Riisi kyykyssä -työpajat sisältöineen ovat pysyneet
ennallaan. Sen sijaan Historiaseikkailu ja Historiakävely sekä Teatteripeli/suunnistus
ovat muuttuneet sekä toiminnallisesti että painopistealueiltaan uuden näyttelyn tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Myös varta vasten Backstagelle suunniteltu Kerro
kerro kulissi -työpaja alkaa vähitellen löytää oman paikkansa museon ohjelmatarjonnassa.
21
Syksyn uutuus oli Herätys-nukketeatteripaja, jonka tapahtumapaikka on Teatterin ullakko. Vaihtuviin näyttelyihin Kuulitko? ja Best of − Stefan Bremerin teatterivalokuvia
järjestettiin työpajat nimeltään Meteli ja Valotuksia.
Työpajojen sisällön muokkaamista ja kokonaan ryhmän toiveista lähtevien työpajojen eli räätälöintien tekemistä jatkettiin. Uudeksi toimintamuodoksi ovat nousseet
työpajat, jotka edistävät aikuisten työikäisten työssä jaksamista ja toisaalta lisäävät
työyhteisön yhteistoimintaa, aktiivista sitoutumista ja osallistumista. Nämä aikuisille
suunnatut pajat järjestetään yleensä iltapäivisin tai iltaisin, joten ne saadaan erinomaisesti soviteltua muun teatterikasvatuksen aikatauluihin.
Pysyvän näyttelykokonaisuuden osat Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko muodostavat esittävien taiteiden ainutlaatuisen osallistavan oppimisympäristön.
Näyttelykokonaisuus on suunniteltu ja rakennettu niin, että kävijästä voi tulla aktiivinen toimija. Museon saaman kävijäpalautteen mukaan parasta Teatterimuseossa on
mahdollisuus päästä itse tekemään: esiintymään näyttämöille tai käyttämään valoja
ja ääniä. Teatterin tuntu ja käsin kosketeltava tunnelma erottavat Teatterimuseon
muista museoista.
LAINAUKSIA NÄYTTELYVIERAIDEN PALAUTTEISTA:
”Olin aluksi epäileväinen, mutta meillä olikin ihan superkivaa,
kun sai pukeutua ja tehdä oman esityksen.”
”Teatterimuseokokemus oli hieno aikuisille ja lapsille.
Tunnemme itsemme ravituiksi. Kiitos!”
”Interaktiiviset jutut museossa olivat tosi kivoja. Pääsi kokeilemaan kaikenlaista.
Saa aikuistakin lapsettaa välillä :) Kiitos!”
”Kiitos ihanasta teatterielämyksestä! Taisin löytää uuden lempimuseoni…
Erityismaininta mahdollisuudesta pukeutua vanhoihin puvustoihin.”
”Kiitos paljon! Ihastuttavat lavastuspienoismallit – autenttisuuden tuoksut!”
”Museo on hauskalla tavalla interaktiivisuuteen kehottava.
Hienoja lavastuspienoismalleja ja paljon historiaa.”
”Fantastinen museo. Sekä 6 että 11-vuotiaat olivat riemuissaan ja viihtyivät
useita tunteja mm. oman näytelmän laatimisessa, vaikka isoja tyttöjä sai
lähtötilanteessa patistaa museovierailulle.”
”Vierailu oli ihanan kiva ja nuorensi mielen ja piristi, eikä edes juotu kahvia”
”Hienoa että olette olemassa. Mitä tänään näin ja koin oli uskomattoman vapauttavaa!”
22
Teatterikasvatuksen työpajat
Satupolut
Mielikuvamatka vie alle esikouluikäiset, mutta yli kolmevuotiaat lapset tarinoiden ja
mielikuvituksen maailmaan. Vaihtoehtoisia satupolkuja olivat: H. C Andersenin satuun perustuva Ruma ankanpoikanen, Lewis Carrollin romaanista innoituksensa hakeva Liisa ihmemaassa (jäi pois kevään 2011 jälkeen) sekä salapoliisikertomus Minne lohikäärmeen häntä on kadonnut? Ruma ankanpoikanen ja Minne lohikäärmeen
häntä on kadonnut oli saatavissa myös ruotsiksi.
Teatteriseikkailu
Teatteriseikkailut soveltuvat kaiken ikäisille esikoululaisista alkaen. Pajan sisältöä
räätälöidään osallistujien iän mukaan. Pajoissa keskitytään oman teatteriesityksen
tekemiseen. Näyttelyistä haetaan ideaa ja inspiraatiota. Lämmittely- ja teatteriharjoitteiden jälkeen tehdään esitys Arkadia-teatterin lavalle. Teatteriseikkailu on saatavissa myös ruotsiksi.
Historiaseikkailu
Historiaseikkailuissa teatterin eri osa-alueisiin, lavastukseen, puku-, valo- ja äänisuunnitteluun ja näyttelijäntyöhön tutustaan museon kokeilupisteiden ja opastuksen
kautta. Yhteisen jakson jälkeen osallistujat jaetaan pienryhmiin, jotka tekevät teatteriin liittyviä tehtäviä joissa tarvitaan ajattelua, tietoa ja luovuutta. Seikkailun päätökseksi ryhmät esittelevät ja esittävät muille oman tehtävänsä lopputuloksen.
Muiden muassa Satupoluissa, Teatteriseikkailuissa ja Herätys-pajoissa tehdään omia
pienoisesityksiä museon näyttämöillä – nukketeatterin keinoin tai itse esiintyen.
23
Historiakävely
Historiakävelyt ovat lähinnä perinteisiä opastuksia ja niissä tutustutaan Teatterimuseon näyttelyihin yleisesti. Kävelyn teemaa voidaan, myös muokata kävijöiden mielenkiinnon mukaan ja syventyä lähemmin johonkin teatterin osa-alueeseen. Historiakävelyihin yhdistetään myös mahdollisimman paljon havainto- ja kokeilumateriaalia.
Historiakävelyitä vedetään myös ruotsiksi.
Teatteripeli/suunnistus
Teatterimuseon pysyvissä näyttelyissä on tehtäväpisteitä, joita tehdään peli- tai suunnistuskartan avulla edeten. Tehtäviä on kolmenlaisia: luovuus-, ajattelu- ja vaihtoehtotehtäviä ja ne liittyvät esittämiseen, valojen, äänten, lavastuksen ja pukujen tekemiseen ja suunnitteluun sekä historiaan. Teatteripelin voi varata tunnin mittaisena
itsenäisenä työpajana tai toisen työpajan rinnalle täydentämään museovierailua.
Sammon ryöstö
Sammon ryöstö -työpaja on suunnattu peruskoulun 5.–6.-luokkalaisille. Pajassa tutustutaan Kalevalan Sammon ryöstön tarinaan, sisältöön, maailmaan ja tapahtumiin
toiminnallisella tavalla.
Riisi kyykyssä
Heitä aivot narikkaan! Riisi kyykyssä -työpajassa heittäydytään hetkeen improvisaatioteatterin keinojen avulla. Turha jännittäminen unohtuu, kun hauskoja harjoitteita
tehdään impulssimaisesti yhdessä ja myöntyminen toisten ehdotuksille on toiminnan
lähtökohtana. Työpaja lisää ryhmän jäsenten keskinäistä luottamusta ja edistää näin
myös ryhmähenkeä. Työpaja on ollut erityisen suosittu yläasteikäisten ja pienten työyhteisöjen keskuudessa.
valaan toiminnallisella tavalla.
Sammon ryöstö -pajassa tutustutaan Kale
24
LAINAUKSIA TYÖPAJARYHMIEN PALAUTTEISTA:
”Olimme täällä vierailulla Kallion lukion teatterikurssin kanssa.
Todella mielenkiintoinen ja antoisa vierailu. Aloin miettiä syvemmin teatterin tehtäviä,
mitä se antaa ihmisille ja toisaalta mitä itse voin antaa ohjaajana näyttelijöille.
Olen inspiroitunut, kiitos! Hieno näyttely ja selkeä selostus, kiitokset siitäkin.”
”Visuaalisesti voimakas kierros. Kiva, että pääsee kokeilemaan itse ääniä ja esittämistä.”
”Olimme koulun kanssa käymässä ja oli tosi kivaa ja meillä oli kiva ohjaaja.”
”Riisi kyykyssä -työpaja oli hauska. Työporukalla oltiin ja kaikki nauroimme vatsa kippurassa.”
”Olimme koulun kanssa käymässä ja oli tosi kivaa ja meillä oli kiva ohjaaja. :)”
”Jeeee mikä paja!”
”Sammon ryöstö -paja oli loistavasti toteutettu.
Oppaat olivat ammattitaitoisia ja saivat kaikki ryhmän jäsenet innostumaan.”
Kerro kerro kulissi
Backstage-näyttelyn työpaja Kerro kerro kulissi vie kulissien takaiseen maailmaan.
Mitä pukusuunnittelija tekee? Entä lavastaja tai valosuunnittelija? Mitä esittäminen
oikeastaan on? Pajassa tutustutaan teatteriin ja teatterissa tehtäviin töihin Backstage -näyttelyssä ja sen kokeilupisteissä. Lopuksi tehdään esitys modernilla Stagelle
-näyttämöllä. Paja keston saa valita etukäteen, se on joko tunnin, puolentoista tai
kahden tunnin mittainen. Pidemmän pajan aikana ehditään syventyä erilaisiin teatteriharjoitteisiin. Työpaja sopii yli 6-vuotiaille, ei yläikärajaa!
Herätys -nukketeatteripaja
Teatterinuken kanssa päästä kaikenlaisiin mahdollisiin ja mahdottomiin maailmoihin. Pajassa tutkitaan, mihin maailmaan nukke meitä johdattaa. Kuunnellaan, mitä
se meille kertoo ja katsotaan ja koillaan, miten se liikkuu ja elää. Viekö tarina unelmien puutarhaan vai pahimpien painajaisten onkaloihin. ryhmissä suunnitellut ja toteutetut tarinat esitetään Teatterin ullakolla. Nuketuspaja sopii kaikille yli 10-vuotialle.
25
Vaihtuvat näyttelyt työpajoineen ja oheisohjelmineen
KUULITKO? — HÖRDE DU?
Kantissa ja Studiossa 11.2.–23.6.2011, avajaiset 10.2.
Kuulitko-näyttelyssä tutustuttiin äänen ja äänisuunnittelun olemukseen kuunnellen
ja kokeillen — miten ääni meihin vaikuttaa, näyttämöllä ja sen ulkopuolella? Kuulemisen kokemusta luodattiin ajallisena ja tilallisena prosessina. Äänen kokemisen
lisäksi näyttelyssä pohdittiin mitä äänisuunnittelu nykypäivänä on.
Kuulitko-näyttely toteutettiin yhteistyössä 25-vuotisjuhlaansa viettäneen Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen kanssa. VÄS:n ääniopiskelijat esittelivät teoksissaan äänen ominaisuuksia ja heitä kiehtovia kuulemisen ja kuuntelemisen piirteitä. Äänisuunnittelun professori Juhani Liimataisen ja lehtori Jari Kauppisen
ääni-installaatiossa kävijät saattoivat kuunnella esittävien taiteiden kentällä toimivien äänisuunnittelijoiden omaan työhön liittyviä ajatuksia.
Näyttelyn teokset:
Jaakko Autio: Singer
Hannu Hauta-aho: Kosketus
Joel Hypén, Esa M. Mattila: Tiloissa
Jussi Matikainen: Mikromontaasi
Tuuli Kyttälä, Ville Leppilahti, Jussi Österman: Tuolla puolen
Juhani Liimatainen, Jari Kauppinen: Ääniä suunnittelusta
Kuulitko-näyttelyn teokset Tuolla puolen ja Mikro
montaasi.
26
Työryhmä:
Tuotanto:
Teatterimuseo ja Teatterikorkeakoulun
Valo- ja äänisuunnittelun laitos
Tilasuunnittelu, graafinen suunnittelu:
Mia Kivinen
Valosuunnittelu:
Timo A. Aalto, Mia Kivinen
Rakennus:
Timo A. Aalto, Kasimir Hirvikoski,
Saija Nojonen
Ohjausjärjestelmäkonsultointi:
Mikael Eriksson
Näyttelykatalogin toimitus:
Mia Kivinen, Kimmo Modig
Ruotsinnokset:
Susanna Ringbom
Jaakko Autio
Singer-teokse
nsa ääressä
.
Kuulitko? -näyttelyn Meteli-työpaja
Meteli-työpaja oli äänimatka, jossa tutustuttiin Kuulitko-näyttelyn teoksiin sekä ääneen ja sen vaikutukseen. Minkälaisia mielikuvia herättävät äänet, joita kuuluu suljetun oven takaa? Miltä tuntuu, kun voi liikkeellään ohjata ääntä? Minkälainen tila
aiheuttaa ”juuri tällaisen” kaiun puheeseen? Kuinka äänitausta vaikuttaa siihen, miten me tulkitsemme esimerkiksi kahden ihmisen kohtaamisen? Meteli-työpaja sopi
kaikenikäisille.
Kuulokulmia-seminaari
4.3.2011
Kuulitko? -näyttelyyn liittyi myös yhdessä Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton
kanssa järjestetty Kuulokulmia-seminaari.
Seminaari tarjosi erilaisia näkökulmia ääneen taiteena ja taiteen osana. Äänen merkitystä käsiteltiin mm. installaatioiden, elokuvan, draaman ja tanssin äänisuunnittelijoiden sekä säveltäjän näkökulmasta. Mukana olivat installaatioihin ja nykytanssiin ääniä suunnitteleva, tohtorintutkintoaan Teatterikorkeakuluun suorittava Mikael
Eriksson, tanssi- ja teatteriesityksiin musiikkia säveltänyt Eero Hämeenniemi, elokuvaäänisuunnitteluistaan palkittu Pekka Karjalainen, nykyteatterin äänisuunnitteluun
erikoistunut Heidi Lind, nykytanssin luottoäänisuunnittelija Antti Mäkelä ja pitkän
linjan draamaäänisuunnittelija Juha Tuisku. Paneelikeskustelua moderoi Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen äänisuunnittelun professori Juhani Liimatainen.
27
PIENI SUURI MAAILMA — DEN LILLA STORA VÄRLDEN
Studiossa 25.3.–5.6.2011, avajaiset 24.3.
Pieni suuri maailma -näyttely oli Teatterimuseon kokoelmien lavastuspienoismallien
ja pukujen viitoittama retki suomalaisen teatterin visuaaliseen muistiin. Kiertonäyttelyksi suunnitellussa näyttelyssä nähtiin tapauskertomuksia suuren yleisön tuntemista klassikoista Lorcasta Tšehoviin ja Shakespearestä Molièreen. Mukana olivat mm.
Agatha Christien Murha maalaispappilassa -dekkariklassikon (Suomen Kansallisteatteri 1992) ja kaikkien rakastaman My Fair Ladyn (Svenska Teatern 2003) pienoismallit.
Työryhmä:
Käsikirjoitus: Helena Kallio, Heini Räsänen ja Tuuli Seppälä
Pohjapiirros ja sijoittelu: Sanna Brander
Pienoismallien ja näyttelyn valaistus: Timo A. Aalto
Kiertotelineiden taitot: Tuuli Seppälä
Kuvatoimitus: Pälvi Laine ja Ilona Kemppainen
Rakenteet: Kari Liimatta
Näyttelykatalogin taitto: Ilona Kemppainen
Tekijähaastattelut: Helena Kallio
Ruotsinnokset: Susanna Ringbom
Haastattelujen nauhoitus ja editointi: Medianomiharjoittelija Outi Ahola / Omnia
ä Tartuf fe (Suomen
malli Molièren näytelmäst
sä.
Pukuja ja lavastuspienois
ni suuri maailma -näyttelys
Kansallisteatteri 1973) Pie
28
OMA KUVA – FANTASIAA TEATTERIMUSEOSSA
Kinokahvilassa 5.7.–14.8.2011, avajaiset 4.7.
Kinokahvila toimii pienimuotoisten näyttelyiden tilana. Museo tarjoaa tilan erilaisille
teatteria ja esittäviä taiteita lähellä oleville näyttelyprojekteille, jotka vuorottelevat tilassa museon pysyvän ripustuksen kanssa.
Oma kuva -näyttely oli Helsingin Taiteilijaseuran Taiteen perusopetuksen pilottikurssin valokuvanäyttely. Kurssilaiset olivat käyneet aiemmin kuvaamassa itseään ja toisiaan erilaisissa rooliasuissa Teatterimuseossa. Opintojakson tuloksena syntyi värikäs ja vaihteleva näyttely, joka käsitteli taiteilijan identiteettiä ja rooleja.
Jokainen pilottikurssin seitsemästätoista opiskelijasta koosti näyttelyyn kuvakollaasin, joiden muodostamassa kokonaisuudessa selkeä vuorotteli vaikutelmien kanssa ja suunnitelmallisuus sattuman kanssa. Ihminen ja hänen erilaiset roolinsa olivat
nähtävillä sekä yksin että osana muiden ihmisten ja heidän rooliensa muodostamaa
joukkoa.
Oma kuva -näyttelyn tuotti Helsingin Taiteilijaseura ja kurssilaiset valokuvaaja Sirkku
Ala-Harjan johdolla.
HUMPUUKITELTTA JA MUSTA KABINETTI —
HUMBUGTÄLTET OCH DET SVARTA KABINETTET
Studioissa 24.8.–9.10.2011, avajaiset 23.8.
Humpuukiteltta ja Musta Kabinetti oli kuvataiteilija Marjo Levlinin tilateos. Levlin oli
saanut sattumalta käsiinsä sirkustaiteilija
Louis Billingille (1888–1980) kuuluneita
esineitä ja saanut inspiraation teokselleen niistä. Tilateoksessa nähtiin Billingin
sirkus- ja tivoliaiheisia esineitä sekä Levlinin videoteokset Taikurin Varjo ja Humbug sekä ääniteos Valkoisen Sheikin esitys (2010). Levlinin palan sirkushistoriaa
pelastanut teos huomioi pohjoismaisen
sirkuksen vuoden Teatterimuseon näyttelyohjelmistossa.
Työryhmä:
Teos: Marjo Levlin
Valot: Timo A. Aalto
29
BEST OF – STEFAN BREMERIN TEATTERIVALOKUVIA
BEST OF – STEFAN BREMERS TEATERFOTOGRAFIER
Kantissa 16.9.2011–8.1.2012, avajaiset 15.9.
Valokuvataiteilija Stefan Bremerin retrospektiivinen teatterivalokuvien näyttely toi
yleisön eteen ainutlaatuisen näkymän suomalaisen teatterin esitysmuistiin. Näyttelyssä nähtiin Bremerin itsensä valikoima kokonaisuus teatterien esitys- ja promootiovalokuvia vuosilta 1978–2011.
Stefan Bremer on ennakkoluulottoman rikkaalla valokuvataiteellisella näkemyksellään sekä teatterin ekspressiivisyyden ja dynaamisuuden tavoittavalla otteellaan kuvannut niin pienten kuin suurtenkin teatterien tuotantoja.
Työryhmä:
Kuvat: Stefan Bremer
Valot: Patrik Lustig
Bremerin haastattelu ja näyttelykatalogin teksti: Helena Kallio
Näyttelykatalogin taitto: Ilona Kemppainen
Ruotsinnokset: Susanna Ringbom
Best of -näyttelyn Valotuksia-työpaja
Valotuksia-työpajassa tutustuttiin Stefan Bremerin teatterivalokuviin ja teatterivalokuvien kehitykseen. Pajan osallistujat tekivät ryhmissä valitsemalleen kuvalle rinnakkaiskuvan, vastakuvan tai kehittivät siitä mainoskuvan, joka kuvattiin itse valitussa
paikassa Teatterimuseossa.
30
Seminaari teatterivalokuvasta
7.10.2011
Stefan Bremerin teatterivalokuvanäyttelyn yhteydessä järjestetyssä seminaarissa
kuultiin puheenvuoroja esityskuvauksesta valokuvauksen erityislajina ja valokuvan
roolista niin teatterin käytössä kuin kulttuuriperinnön kantajana. Lisäksi keskusteltiin
digiajan mahdollisuuksista ja haasteista teatterivalokuvien tallennuksessa.
Seminaariin sisältyi tutustuminen Bremerin The Best of -näyttelyyn Teatterimuseossa
ja Raakel Kuukan Retrospektiiviin Suomen valokuvataiteen museossa.
ILOLLA. EEVA IJÄS – 25 VUOTTA SKENOGRAFIAA KOM-TEATTERISSA
ILOLLA. EEVA IJÄS – 25 ÅR AV SCENOGRAFI PÅ KOM-TEATERN
Studioissa 28.10.2011–8.1.2012, avajaiset 27.10.
Lavastaja Eeva Ijäksen näyttely Ilolla esitteli hänen 25 vuotta kestänyttä matkaansa
KOM-teatterin vakituisena vierailijana. Valtaosa Ijäksen KOM-teatterin lavastustöistä
on tehty Pekka Milonoffin ohjauksiin. Ilolla-näyttely esitteli työparin vuosien varrella
luomaa ainutlaatuista teatterikieltä, johon leimansa ovat lyöneet myös teatterin kiertuetoiminta ja ensemble-henki.
Näyttely juhlisti Eeva Ijäksen pitkäjänteistä lavastajanuraa 40 vuotta täyttäneessä
KOM-teatterissa.
Työryhmä:
Eeva Ijäs, Asli Ufacik, Matti Suominen
Mia Kivinen (valosuunnittelu)
Matias Ojanen (esitystallenteiden
editointi)
Perttu Sinervo, Janne Vasama,
Juho Lindström (Taik)
(pienoismallien korjaus- ja
uudelleenrakennustyöt)
Jukka Kuuranne, KOM-teatteri
(tekninen apu)
31
Kiertonäyttelyt
SILKKIÄ SAMETTIA – OOPPERAN PUKUAARTEITA
Loviisan kaupunginmuseo 6.2.−17.4.2011 (Kävijät: 600)
Postimuseo, Helsinki 28.4.−21.8.2011 (Kävijät: 6857)
Verkkonäyttelyt
VOIMA JA LUMO – KOHTAUKSIA HISTORIAN NÄYTTÄMÖILTÄ
MAKT OCH MAGI – SCENER UR TEATERHISTORIAN
Aiemmin vain museon Backstage-näyttelyssä katseltavana ollut teatterihistorian
esittely Voima ja lumo siirrettiin joulukuussa museon verkkosivuille. Voima ja lumo
tarkastelee Suomen teatterihistoriaa 1700-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Kohtaus
kohtaukselta tutustutaan taiteeseen ja viihteeseen, yleisöön ja yhteiskunnan ilmiöihin, teatterin voimaan ja lumoon kautta aikojen. Näyttämölle astuvat sekä eri tavoin
tärkeät teatterit, ohjaajat ja teatterivaikuttajat, että aikaansa peilaavat ohjelmistot.
Kaksikielinen näyttely pohjautuu Teatterimuseon entiseen perusnäyttelyyn (1999–
2010) ja siihen sisältyneeseen runsaaseen arkistomateriaaliin ilmaisurikkaista esityskuvista vuosisatojen takaisiin julisteisiin ja muistoja henkiviin taltiointeihin.
Työryhmä:
Sisällön ja ulkoasun suunnittelu: Katarina Lindholm
Käsikirjoitus: Katarina Lindholm ja Pentti Paavolainen
Käännökset: Katarina Lindholm
Tekninen toteutus: Harri Haahkala
32
Aikuisopetus
Keinolla millä hyvänsä eli Teatterin keinot käyttöön
15.11.2011–20.3.2012
Museolehtoreille ja yleisötyöntekijöille suunnattu kurssi järjestetään jo kolmatta kertaa. Kurssin lähtökohta on auttaa museoissa työskenteleviä museolehtoreita, yleisötyöntekijöitä, ohjaajia ja oppaita käyttämään teatteriharjoitteita ja toiminnallisia
menetelmiä työpajoissa ja toisaalta näkemään omaa museota ja koko alaa uudenlaisesta näkökulmasta.
Tavoite on, että jokainen osallistuja suunnittelee ja toteuttaa toiminnallisen työpajan,
jossa käytetään hyväksi tarinankerrontaa, teatterin, draaman ja draamaprosessin
harjoitteita ja tekniikoita.
Kurssi koostuu ennakkotehtävistä, Teatterimuseossa järjestettävistä lähiopetusjaksoista, pienryhmätapaamisista ja itsenäisestä työskentelystä. Kurssi toteutetaan monimuoto-opetuksena, jossa on lähijaksoja, pienryhmätapaamisia, etätehtäviä.
Kurssin vetävät näyttelijä, teatteriopettaja Helena Ryti ja museolehtori Heini Räsänen.
Yleisötyön johtamisen erikoistumisohjelma
Korkea-asteen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus
Ohjelman hallintoviranomaisena ja koulutuksen järjestäjänä toimii Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuskeskus. Koulutuksen suunnittelu ja opiskelijavalinnat tehtiin
syksyllä 2011. Varsinainen koulutus alkoi 21.1.2012 ja päättyy 4.12.2012.
Teatterimuseosta erikoistumisohjelman vastuukouluttajana on museolehtori Heini
Räsänen. Muut vastuukouluttajat tulevat Espoon modernin taiteen museosta EMMASTA, Sibelius Akatemiasta, Suomen Kansallisoopperasta ja Tutkivan teatterityön
keskuksesta Tampereelta.
33
TYKY-PAJAT
NÄE MUILLA KUIN KORVILLA – teatterityöpaja työyhteisöille
Toiminnallisen työpajan tavoitteena on parantaa työntekijöiden yhteishenkeä, kommunikaatiotaitoja sekä työssä jaksamista. Harjoitteissa käydään läpi ja käsitellään
läsnäolon, tunnistamisen ja vuorovaikutuksen käsitteitä ja konkretisoidaan niitä erilaisten toiminnallisten teatteri-ilmaisu- ja improvisaatioharjoitteiden avulla.
Kolmen tunnin pituisen työpajan voi tilata 3−30 hengelle
TYKYTTÄÄKÖ? – rentouttavaa työhyvinvointia työyhteisöille
Teatterimuseon Tykyttääkö? -työpajassa työyhteisö virkistyy, onnistuu ja rentoutuu yhdessä teatteriharjoitteiden avulla. Kahden tunnin mittainen työpajapaketti sopii 2–25 hengelle.
Saippuoidaan stressi ja väsymys pois,
jätetään hetkeksi ‘aivot narikkaan’.
Huuhdellaan työyhteisöä hauskalla yhdessäololla,
heittäytymisellä ja mieltä ja sydäntä parantavalla naurulla.
Kevyt linkous:
Pieni pyöritys, kutitus, nauru.
Kuivataan hyvällä tiimihengellä
ja esiintymiskokemuksella.
LAINAUKSIA TYKY-RYHMIEN PALAUTTEISTA:
”Kiitokset piristävälle ohjaaja Millalle! Suosittelen sinua!
Terveiset päivän tykytykseltä! Nyt tykyttää! Kiitos!!”
”Ihana tyhy-päivä. Ohjelma oli mainio. Ohjaaja oli mainio.”
”Meillä oli mukava tykypäivä. Kiitos.”
”Aivan mahtava Tykyttääkö?-paja! Suosittelen kyllä muille yrityksille!
Opas oli mahtava! Menestystä hänelle!”
34
Oheisohjelmat
VIIKONLOPPU- JA LOMAOHJELMAT
Talviloman koululaispelit: Karannut Tarina – 10 pientä juustonpalaa
22.–25.2. klo 12–15
Jo viidennen kerran tavattiin talvilomalla salapoliisitoimisto Kissa & Kissan etsivät.
Juhlavuotenaan he jahtasivat tarinan karannutta nimeä. Tiukan profiloinnin jälkeen
syylliseksi paljastui kultaisen seinän takana asusteleva teatterin kuiskaaja hiiri. Pelaajat selvittivät arvoitusta johtolankoja seuraamalla ja tutustuivat samalla teatterin
eri osa-alueisiin.
Pääsiäisen Suuri Munametsästys
23.–24.4. klo 14–16
Pääsiäisohjelmaksi vakiintunut Suuri Munametsästys järjestettiin yhdeksättä kertaa.
Rairuoho oli kasvattanut ruohonsa valmiiksi, mutta hänen suvussaan monen sukupolven läpi kulkenut kaunis pääsiäismuna puuttui. Aarre löytyi kuitenkin Teatterimuseon suuren lohen vatsasta.
Halloween-juhlat museossa
29.−30.10 ja 5.−6.11. klo 14−16
Horror-pelissä autettiin Arkaa lepakkoa järjestämään kauhistuttava teatteriesitys
suuren lepakkokokoukseen.
Joululomapelit
27.−30.12.2011 ja 3.−5.1.2012 klo 12−14
Vuoden viimeisissä peleissä keksittiin tekemistä eläkkeelle jäävälle joulukuuselle.
LAINAUKSIA YLEISÖPELIEN PELAAJIEN PALAUTTEISTA:
”Heippa teatterimuseon kissa&kissa! Kiitoksia hienosta kokemuksesta.
Nyt ei taideta meillä kotona muusta puhua. Tehtävät olivat mielenkiintoisia.”
”Ylhäällä oli käynnissä taidokkaasti järjestetty peli. Oli mukava tuoda lapset,
mutta nautittiin vanhempina myös itse. Tullaan uusiksi aivan varmasti!!”
”Pääsiäinen oli hyvin järjestetty museossanne.
Olimme lapsien kanssa positiivisesti yllättyneitä Rairuohosta!
Ihanan erilaista, ei kukaan jaksa pääsiäistipuja päivästä toiseen.”
35
TEATTERIKERHOT
Kerhot kokoontuivat koko vuoden tiistaisin. Kerhojen ohjelman suunnitteli ja ohjasi
teatterikasvatuksen assistentti Milla Kortemaa.
Keväällä 11.1.–5.4. klo 15.45–17.15
Keväällä toteutettiin esitys SEKO – siistin erilaista koottua ohjelmaa, jossa harjoiteltiin monologeja, dialogeja ja improvisaatiota.
Syksyllä 13.9.–29.11. klo 15.45–17.15
Syksyn esityksen nimi oli 20122012. Työskentely lähti liikkeelle kerholaisten keksimien roolihahmojen työstämisestä mm. Tappajabarbie, Mätä popcorn, Koe-eläin
lammas, Öljyjätti, Maa, Vesi, Tuli, Ilma, Luontotutkija. Ryhmän ja ohjaajan käsikirjoittamassa, esityksessä pohdittiin maailmanlopun syitä, ennustuksia, yhteistä tahtoa ja
pelastusta.
KESÄKURSSIT JA YHTEISTYÖT
Repeat – Pause – Edit
Lyhytelokuvaa, tanssia, teatteria, parkouria
Kesäkurssi 13–17-vuotiaille, 6.–10.6., päivittäin klo 10–15
Työpaja järjestettiin Teatterimuseon, Zodiakin ja Valokuvataiteen museon tiloissa ja
ulkona. Teatterimuseon osuuden vetäjä ja vastuuhenkilö museolehtori Heini Räsänen.
Yhteistyössä mukana Suomen Parkour ry., Suomen valokuvataiteen museo, Uuden
median keskus m-cult ja Zodiak – Uuden tanssin keskus.
36
Viisipäiväisen työpajan aikana tehtiin pienryhmissä lyhytelokuvia. Osallistujille opetettiin käsikirjoitusta, kuvausta, leikkausta, open source -editointia ja elokuvien julkaisemista netissä. Lyhytelokuvien materiaalina käytettiin teatteria, tanssia ja parkouria
joita harjoiteltiin alan ammattilaisten johdolla. Elokuvat katseltiin leffakatselmuksessa, johon sai kutsua ystäviä ja sukulaisia.
Hyppy-kurssit
Teatterimuseon omat kesäkurssit huipentuivat esityksiin, jotka oli valmistettu työryhmälähtöisesti kurssin aikana. Kesäkurssien suunnittelija ja vetäjä teatterikasvatuksen assistentti Milla Kortemaa.
Hyppy 1, 6.−10.6. klo 10−14, 8−10-vuotiaille
Esitys Maailman kohtalo, kenen käsissä? kertoi velhojen taistelusta limaista Viemärien kreiviä ja hänen monstereitaan vastaan.
Hyppy 2, 13.−17.6. klo 10−14, 10−13-vuotiaille
Esitys Fan-matkat oli tarina perheensä menettäneen tytön muuttumisesta jääkuningattareksi ja hänen matkastaan Fanlandian hullunkurisiin valtakuntiin.
Kulttuurikurssit
Sekä keväällä että syksyllä Teatterimuseo osallistui Helsingin kulttuurikeskuksen järjestämiin 2x5-kulttuurikursseihin. Keväällä teema oli Aistiemme varassa ja se liittyi
Kuulitko-näyttelyyn. Syksyn teema Taiteilijuus ja tekeminen taideteoksen takana liittyi
Teatterimuseon kaikkiin pysyviin näyttelyihin.
Riisi kyykyssä – työpajavierailu
Etelä Haagan kirjasto 28.3.
Koulutusvierailu Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa
14.3. ja 21.3. yhteensä kuusi tuntia
Koulutus ja tarve oppilaitoksessa tapahtuvalle vierailulle heräsi Teatterimuseossa
käydyn työpajan jälkeen. Opiskelijaryhmälle suunniteltiin erillinen räätälöity kokonaisuus, jossa draaman keinoin tutkittiin vuorovaikutusta ja tunteiden ilmaisemista
sekä niiden tunnistamista. Suunnittelu ja toteutus teatterikasvatuksen assistentti
Milla Kortemaa.
SEMINAARIT
KESKIVIIKKOVIERAAT
Syksyllä 2011 käynnistyi Teatterimuseon Keskiviikkovieraat-seminaarisarja, jossa
vierailI esittävien taiteiden edustajia esittelemässä ajankohtaisia töitään sekä ammattiensa periaatteita ja käytäntöjä.
16.11. Galleria Kandela: Valoturismia
Galleria Kandelan, Teatterimuseon ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen Valoturismia-seminaari vei osallistujat ulos museosta, kiertoajelulle katsomaan kaupunkia
37
uusin silmin. Tilausbussi kierrätti osallistujia pääkapunkiseudun hienoutensa tai
huonoutensa takia kiinnostavilla valaistuskohteilla. Reitin varrella pysähdyttiin tutustumaan Vantaan Pyhän Laurin kappelin palkittuun valaistukseen. Oppaana toimi arkkitehti Marjut Kauppinen.
14.12. Suomen Oistat-keskus: Best of PQ – Presentaatioita näyttämötilasta ja
suunnittelijan työstä
Kesällä 2011 pidetyssä kansainvälisessä skenografianäyttely Prahan quadriennaalissa Suomen ammattilaisosaston ohjelmassa oli myös lyhyitä presentaatioita näyttämötaiteen suunnittelijoiden työstä ja sen prosesseista. Suomen Oistat-keskus uusi
osan näistä presentaatioista Teatterimuseon Keskiviikkovieraat-seminaarisarjassa.
Töitään esittelivät Heidi Lind, Salla Salin ja Johanna Storm sekä Teatteri Pensaan
työryhmä.
SEMINAARIT, JOIHIN TEATTERIMUSEO ON OSALLISTUNUT SISÄLLÖNTUOTTAJANA
HIMO3 (hillittömän monitaiteellinen) seminaari – Todellisuuden jäljillä
5.–6.5. Ateneum-salissa ja useissa pääkaupunkiseudun museoissa ja teattereissa
Seminaarin järjestäjinä toimivat Annantalon taidekeskus ja Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry yhteistyössä Ateneumin taidemuseon, EMMA – Espoon modernin
taiteen museon, Helsingin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman, Designmuseon, Q-teatterin, Sinebrychoffin taidemuseon, Suomen Kansallisteatterin, Suomen
valokuvataiteen museon, Teatterimuseon, Zodiak – Uuden tanssin keskuksen sekä
Sarjakuvakeskuksen kanssa. Seminaari on osa Annantalon Taikalampputoimintaa.
HIMO3-seminaari jatkoi pääkaupunkiseudun kulttuuri- ja taidetoimijoiden yhteistyötä
teemalla, mitä on yleisöyhteistyöntyön todellisuus? Seminaarissa nostettiin keskiöön
yleisötyön ajankohtaiset haasteet, kouluyhteistyön, yleisötyöntekijän arki sekä ammatillinen kehittyminen. Yleisöyhteistyö on eri muodoissaan vakiintunut osaksi lähes
kaikkien taide- ja kulttuurilaitosten ja vapaiden ryhmien toimintaa. Sillä on usein keskeinen merkitys toimijoiden yleisöpohjan rakentamisessa sekä sitouttajana.
Seminaari oli kansainvälinen. Se koostui luennoista, asiantuntijapuheenvuoroista
ja eri taiteenalojen työpajoista. Teatterimuseon asiantuntijapuheenvuoron piti museolehtori Heini Räsänen yhdessä M-cultin tuottaja Emmi Vainoin kanssa. Suomen
valokuvataiteen museon kanssa yhteistyössä järjestyn työpajan Näitkö? Kuulitko? vetivät teatterikasvatuksen assistentti Milla Kortemaa ja Tuukka Vuorinen.
Syysinfo opettajille
8.9.2011 klo 15.15–19
Pääkaupunkiseudun taidelaitokset, Annantalo sekä Helsingin kulttuurikeskuksen
aluetalot järjestivät Musiikkitalossa yhteisen syysinfon syyskauden 2011 kouluille
suunnatuista tapahtumista. Jokaisella toimijalla oli tilaisuudessa viiden minuutin puheenvuoro ja markkinapöytä, jolta aiheista kiinnostuneet opettajat saivat lisätietoa.
38
Tilaisuuden lopuksi oli mahdollista katsoa Eeva Litmasen esittämä monologiesitys
Entäs nyt, Eeva.
Mukana olivat Ateneum, Designmuseo, EMMA, Helsingin taidemuseo, Kiasma, Musiikkitalo, Q-teatteri, Sinebrychoffin taidemuseo, Suomen Kansallisteatteri, Suomen
valokuvataiteen museo, Teatterimuseo ja Zodiak – Uuden tanssin keskus.
SLaL (Suomen Lastenhoitolalan Liiton) opintopäivät
28.−29.10. Hotelli Vantaa
Teatterimuseon aiheena opintopäivillä oli teatterilähtöisten metodien käyttäminen
osana lastenhoitotyötä. Luento toteutettiin elämyksellisesti. Vedettiin työpaja ”Ruman ankanpoikasen räpylöissä”, joka väljästi pohjautui museon satupolkuun Ruma
ankanpoikanen. Sen jälkeen pohdittiin ja keskusteltiin, miten eri tavoilla draamaa on
käytetty ja voidaan käyttää päiväkotien arjessa. Työpajan ja keskustelun vetäjinä toimivat teatterikasvatuksen assistentti Milla Kortemaa ja museolehtori Heini Räsänen.
Museolehtori Heini Räsänen osallistui lisäksi seuraaviin seminaareihin:
– Tulevaisuuden oppimisympäristö -seminaari, Työväenmuseo Werstas 9.3.
– Museoista hyvinvointia ja terveyttä -ajankohtaisseminaari, Kansallismuseo 28.3.
– Open and Learning Museum -konferenssi, Työväenmuseo Werstas 10.−12.10.
39
TIEDOTUS JA MARKKINOINTI
Vuonna 2011 Backstage-näyttelykokonaisuus oli edelleen tuore ja pysyi museon
tiedotuksen keskipisteessä. Vaihtuvia näyttelyitä museossa oli neljä. Varsinkin syyskauden kuvataiteilija Marjo Levlinin ja valokuvataiteilija Stefan Bremerin näyttelyt
näkyivät lehtien palstoilla. Bremerin loppuvuodesta saama Helsingin vuoden 2011
kulttuuripalkinto nosti teatterivalokuvanäyttelyn vielä toiseen kertaan esille.
Tiedotuksen tavoitteena on saavuttaa sekä yksittäiskävijät että työpajakävijät. Kuluneena vuonna kävijämäärät ja työpajamäärät lisääntyivät, joten molemmat kävijäryhmät tavoitettiin tyydyttävästi. Yksittäiskävijöitä houkutteli museoon erityisesti Stefan
Bremerin näyttely.
Yksittäiskävijöiden saavuttaminen on Kaapelitehtaalla edelleen vaikeaa, ”sisään piipahtavia” satunnaisia ohikulkijoita ei juuri ole. Tiedotuksen haasteena on jatkossakin
löytää uusia, tehokkaita kanavia nimenomaan heidän tavoittamisekseen. Museon
yleisen tunnettuuden lisääminen lienee yksi avain tähän. Siihen keskitytään jatkossa
ja uusia toimivia tapoja etsitään. Yhdessä Suomen valokuvataiteen ja Kaapelitehtaan
kanssa toteutettu metrojunien digiscreen-mainonta oli onnistunut kokeilu. Bremerin
näyttelyä mainostettiin metroissa viikoilla 41 ja 45.
Tunnettuus lisääntyy, kun museon nimi ja ilme näkyy eri paikoissa. Toukokuussa Teatterimuseo näkyi Kaapelitehtaan läheisyydessä olevassa suuressa Via Kaapeli -vitriinissä. Vitriini on Kaapelitehtaan ja metroaseman välisen kävelyreitin varrella. Vuoden
2012 alusta myös raitiovaunu 8 ajaa Via Kaapelin ohi, joten näkyvyys lisääntyy entisestään. Kesän ajan kokeiltiin esitteiden jakamista turisteille Helsingin matkustajasatamissa. Näyttelyvalvojat jakoivat esitteitä ja pyöräilivät kaupungin halki Teatterimuseon viirit polkupyörissään heiluen.
Vaihtuvia näyttelyitä koskevan kirjoittelun ja menopalstanäkymisen lisäksi museosta
ilmestyi yleisempiä juttuja Historia-lehdessä ja Bibliofiili-lehdessä. Museo esittäytyi
Näyttelijäliiton Ämyri-lehdessä. Vaihtuvista näyttelyistä kirjoitettiin Helsingin Sanomissa sekä paikallislehdissä. Ostettuja ilmoituksia oli Väliverho-kalenterissa, ruotsinkielisessä Repertoar-lehdessä sekä Helsinki Priden lehdessä. Työpajatoimintaa mainostettiin Opettaja-lehden retkiliitteissä kaksi kertaa vuoden aikana.
Työpajaryhmien tavoittamisen tehokkain keino on suora koulu- ja päiväkotitiedotus.
Kausiohjelmat postitettiin kouluihin ja päiväkoteihin. Lisäksi lähestyttiin sähköpostit40
se. Museolehtori ja teatterikasvatuksen assistentti osallistuivat Helsingin kulttuuritoimijoiden yhteiseen opepäivään Musiikkitalossa 8. syyskuuta. Myös Varhaiskasvatusmessuille osallistuttiin jälleen 7.10. Rymy-työryhmä kokoontui kuukausittain seuraamaan ryhmämyyntitilannetta ja pohtimaan toimenpiteitä.
Kaapelitehtaan toimijoiden monivuotinen yhteinen kesäkurssiesite ja esitteen koulujakelu toteutettiin taas. Kaapelitehdas tuotti esitteen, Teatterimuseon tiedottaja koordinoi jakelun. Museon omat kausiesitteet jaettiin Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteisiin kirjaston jakelupalvelun kautta alkuvuodesta ja syyskauden alkajaisiksi.
Sähköiset kanavat ovat yhä isommassa roolissa tiedotuksessa. Yleinen uutiskirje lähti neljä kertaa vuoden mittaan. Teatterikasvatuksen uutiskirje lähetettiin viisi kertaa.
Facebook-sivulla tiedotettiin viikoittain ja siellä vierailevien ihmisten määrä kasvaa
koko ajan. Myös museon omille www-sivuille pyrittiin saamaan lisää eloa ja kävijöitä.
Vuonna 2011 ilmestyi Teatterimuseon ensimmäinen sähköinen joulukalenteri, jossa
esiteltiin 1.–24.12. suomalaisia pukusuunnittelijoita ja heidän luonnoksiaan. Jatkossa sosiaalista mediaa ja www-sivuja pyritään valjastamaan vielä tehokkaamman tiedotuksen avuksi.
puolellakin.
sisällä kuin ulko
n
ie
in
se
n
eo
mus
an sisäpihalla.
tempaistiin niin
ut Kaapelitehta
un
va
en
st
la
t
Taiteiden yönä
äise
ja Tanja ja jättim
Freelancerit Aino
41
KÄVIJÄT
Kävijälähtöisyys on museon keskeinen arvo. Tavoitteena on, että museon tietosisällöt
ovat helposti ja eri muodoissa saatavilla ja että museon näyttelyissä kävijät, työpajojen ja oheistoimintaan osallistuvat ja tietopalvelun asiakkaat löytävät museosta tarvitsemansa. Näyttelyissä ja työpajoissa pyritään lisäksi tarjoamaan kävijälle elämys,
pala teatterin lumoa.
Pysyvä näyttely avattiin 8.10.2010 eli vuosi 2011 oli Backstagen ensimmäinen kokonainen vuosi. Museo pidettiin myös pitkästä aikaa auki koko vuoden ajan, heinäkuussa tavoiteltiin lomalaisia. Vaihtuvat näyttelyt houkuttelivat museoon uutta yleisöä.
Erityisesti syksyn Bremer- ja KOM-näyttelyt toivat museoon maksavia aikuiskävijöitä.
Suurin osa museon kävijöistä tutustuu museoon edelleen ryhmän (työpaja tai juhlapalvelu) mukana. Erilaisia ryhmäkäyntejä (työpajat, opastukset ja juhlapalvelu) oli
vuonna 2011 yhteensä 473 kpl (vuonna 2010 322, 2009 444 ryhmää). Teatteriseikkailu on edelleen museon menestystuote, 1−2 tunnin kestoisia suomen-, ruotsin- ja
englanninkielisiä pajoja oli 113 kpl (vuonna 2010 yhteensä 87 kpl). Historiaseikkailut ja -kävelyt ovat myös vakaassa suosiossa, samoin pienimpien Satupolut. Pysyvän
näyttelyn uutuuspaja Kerro, kerro kulissi hakee vielä osin yleisöään. Synttäriseikkailut kasvattavat edelleen suosiotaan, niitä järjestettiin 45 kertaa (2010 30 krt). Juhlapalvelun tilaisuuksia järjestettiin 74 (vuonna 2010 56) kappaletta. Juhlissa tehtiin 92
kestoltaan 1,5−3 tunnin pituista työpajaa.
Kävijöille tarjottiin jälleen näyttelyiden lisäksi muuta teema- ja erikoisohjelmaa: talvija joululomapelejä, pääsiäisen suuri munametsästys, kesäkurssit 10−15-vuotiaille
sekä marraskuun perinteiset Horror-pelit.
Ilmaispäivät museossa olivat kuluneena vuonna äitien- ja isänpäivä, kansainvälinen
lastenteatteripäivä (20.3.), maailman teatteripäivä (27.3.), Kansainvälinen tanssin
päivä (29.4.), kansainvälinen museopäivä (18.5.) ja Helsinki-päivä (12.6.). Valtakunnallisena Satupäivänä 18.10. museo toimi tapahtuman pääpaikkana. Aamupäivän
aikana 150 lasta kävi viidessä erilaisessa työpajassa, näyttelijä Sinikka Sokka avasi
Satupäivän ja iltapäivällä saduteltiin ympäri museota. Illan päätti vielä ammattilaisille suunnattu paneelikeskustelu pahuudesta lastenkulttuurissa.
Kaapelitehtaalla kävi kuluneen vuoden aikana yhteensä 13 680 (vuonna 2010
10 296) kävijää. Näyttelyissä vieraili kuluneen vuoden aikana yhteensä 13 519
42
(vuonna 2010 10 120) kävijää. Pääsylippujen hinnat olivat 6/4 euroa, yhden maksavan aikuisen mukana pääsi yksi alle 15-vuotias ilmaiseksi. Ryhmäkäynnin hinnat
olivat 70/90/101 euroa.
Kiertonäyttelyissä kävi vuoden aikana eri paikkakunnilla yhteensä 7457 (vuonna
2010 13 540) katsojaa. Tietopalvelua käytettiin myös puhelimitse ja sähköpostitse, yhteensä 518 yhteydenottoa. Näin ollen museon palveluita käytti vuoden aikana
kaikkiaan 21 655 (vuonna 2010 24 298) ihmistä.
43
TALOUS JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT
Talous
Teatterimuseo käänsi vuoden 2011 aikana pysyvän näyttelyn uudistamishankkeen
rasittaman taloudellisen tilanteensa ylijäämäiseksi. Museon edellisen vuoden tulos
oli näyttelyhankkeen myötä päätynyt 12 450,08 euroa tappiolle ja oma pääoma oli
vuoden 2011 alussa 9 893,53 euroa tappiolla. Museon taloutta rasittaviin investointilainan lyhennys- ja korkokuluihin varauduttiin vielä vuoden 2011 toimintasuunnitelmassa. Tiukalla menokurilla ja näyttelyn rakentamisprosessin loppuvaiheessa
suunnitelmiin tehdyillä muutoksilla vältyttiin kuitenkin investointilainan tarpeelta ja
vuoteen 2011 lähdettiin tavoitteena kattaa syntynyt vaje vuoden aikana tuottoa lisäämällä.
Pysyvän näyttelyn uudistamishanke osoitti vuoden aikana kannattavuutensa. Lipputulot ja juhlapalvelun tuotto ylittivät odotukset. Vaihtuvien näyttelyiden tuotannot onnistuttiin toteuttamaan kohtuullisin kuluin. Vuonna 2010 syntynyt vaje pystytäänkin
vuoden 2011 tuotolla kattamaan. Tulos on 80696,40 euroa ylijäämäinen.
Museolla on ollut aktiivinen vuosi, mutta kaikkia meneillään olevia projekteja ei ole
voitu saattaa valmiiksi vuoden loppuun mennessä henkilönvaihdoksista sekä projektikokonaisuuteen kuuluvista eri tekijöistä johtuen. Vuodenvaihteessa on meneillään
kahden verkkonäyttelyn toteutus. Käynnissä on myös 2000-luvun nykydokumentointiprojektin esitystallenne-, kuva- ja esinekeruu, jonka pohjalta museon 50-vuotisjuhlavuoden näyttely toteutetaan. Aineiston esillepanon av-teknisten ja visuaalisten
ratkaisujen suunnittelu on jo käynnistetty. Toimintasuunnitelmassa kaavaillun Skene-verkko-oppimisympäristön moninpelaajaversion toteuttamisesta luovuttiin kustannussyistä. Yksinpelaajaversion viimeistely sen sijaan kysyy edelleen resursseja.
Kokoelmatyössä on meneillään strategian mukaiseen kokoelmien terävöittämiseen,
inventointiin ja tilojen ekonomiseen uudelleenjärjestelyyn tähtäävä kokonaishallinnan projekti.
Ylijäämän turvin saatetaan käynnistetyt projektit valmiiksi ja suunnataan hyvän vuoden tuloksen varassa kohti valtion kulttuurirahoituksen näkymissä haastavia vuosia.
Teatterimuseon varsinaisen toiminnan kulut vuonna 2011 olivat 1 263 100,46 euroa
(vuonna 2010 1 340 703,22 euroa). Suurimmat menoerät olivat henkilöstökulut 44
% 548 190,08 euroa (vuonna 2010 41 %, 550 536,60 euroa sisältäen pysyvän näyt44
telyn palkkakulut), vuokra- ja kiinteistökulut 27 % 343 121,65 euroa (vuonna 2010
25 %, 333 700,64 euroa), näyttelykulut 4 % 45 672,45 euroa (vuonna 2010 14 %,
189 381,57 euroa) ja palvelumenot 16 % 198 031,48 euroa (vuonna 2010 11 % 151
440,91 euroa).
Museon tärkeimmän rahoituslähteen muodostivat valtionavustukset, joiden osuus oli
yhteensä 924 589 euroa (vuonna 2010 914 797 euroa): lakisääteinen valtionosuus
399 589 euroa (vuonna 2010 393 297 euroa), harkinnanvarainen avustus 400 000
euroa (sama vuonna 2010). Museo sai ja vuoden 2011 aikana tuloutti lisäksi 125
000 euroa valtionapua projekteihin. Näyttelyn av-teknisen infrastruktuurin uusimisen toiseen vaiheeseen saadulla 60 000 euron avustuksella parannettiin edelleen
näyttelytilojen turvallisuutta ja käyttömahdollisuuksia uusimalla museon valaistusta
ohjaava himmenninjärjestelmä sekä vaihtuvien näyttelyiden tilojen av-kalusto. Avteknisestä avustuksesta 33 659,58 euroa on viety tase-erittelyssä koneiden ja kaluston vähennyksiin ja siitä on tehty tasapoisto 25 %. Nuorten työllistämiseen suunnattu
45 000 euron avustus mahdollisti pukuluonnosten ja niihin liittyvien esityskuvien digitointihankkeen, jolla lisättiin tuntuvasti kokoelmien saavutettavuutta. Kokoelmien
saavutettavuus- ja liikkuvuushankkeeseen myönnetyllä 20 000 euron avustuksella
toteutettiin suomalaisen teatterin visuaalisen muistin hankkeen osana kokoelmien
saavutettavuutta edistävä kiertonäyttely.
Helsingin kaupungin avustus oli 271 330 euroa, ja se kohdentui Kaapelitehtaan
vuokriin.
Svenska Kulturfonden tuki vuonna 2012 avattavan Viva Vivica! -näyttelyn tuotantoa
7 500 euron avustuksella ja Oscar Öflundin säätiö Stefan Bremerin näyttelyä 1000
euron summalla.
Museon omien tuottojen osuus oli 266 748,56 euroa (vuonna 2010 152 563,14 euroa) eli 16,8 % tulorahoituksesta. Tuotot koostuivat näyttelyiden pääsylippu- ja myyntituotoista ja palvelutoiminnan tuotoista. Kirjanpidollisen muutoksen jälkeen tuottoihin sisältyvät myös projekteihin saadut avustukset, mutta ilman niitäkin museon
omarahoitusosuus nousi 11,5 prosentista 12 prosenttiin.
Tulevaisuuden näkymiä
Toiminnan riittävä valtionrahoitus on asianmukaisen kokoelmanhallinnan, kokoelmien hoidon, kartuttamisen ja säilyttämisen tae. Se on myös museon tuottamien
laadukkaiden palveluiden lähtökohta. Perusrahoitushan on näyttänyt olevan kunnossa, mutta lähivuosina on varauduttava lakisääteisen valtionosuuden leikkauksiin.
Museon on edelleen punnittava priorisointejaan, painopisteiden määrittelyä, yhteistyökumppanuuksien synergiaetuja, palveluidensa hinnoittelua ja toimintansa tuoton
kehittämistä niiltä osin kuin se on mahdollista.
Edelleenkin osa merkittäviä, museon toimivien puitteiden ylläpitoon ja erikoismuseotehtävän ydinpiiriin kuuluvia hankkeita on mahdollista toteuttaa vain erillisrahoituk45
sen turvin. OKM:n avustuksilla on ollut ratkaiseva merkityksensä erityisesti digitoinnin edistämiseen.
Kokoelmien kartunnan hallintaa on syytä kehittää ja kokoelmia terävöittää edelleen
Kokoelmapoliittisen ohjelman viitoittamaan suuntaan siten, että kokoelmien sisällöllinen koostumus ja ekonominen satsaus säilytystilojen ylläpitoon palvelevat tuloksellisesti tutkimusta ja museon toimintaa.
Näyttelyiden av-teknisen infrastruktuurin parantamisen toisen vaiheen himmenninjärjestelmän ja vaihtuvien näyttelyiden tilojen peruskaluston uudistaminen toteutettiin vuonna 2011 suunnitelmien mukaisesti OKM:n jatkorahoituksella. Palvelintilan
laajennuksessa otettiin huomioon av-arkiston lähivuosien kehittämistarpeet.
Teatterimuseon tilat ja Kaapelitehtaan museoiden yhteinen sisääntuloaula kaipaavat edelleen kehittämistä ja Teatterimuseon yleisöä palveleva Arkadia-teatteritila ilmastointiremonttia. Myös arkistotilojen ilmastointiremontin mahdollisuuksia ja kustannuksia on selvitettävä edelleen. Nykyisellä kartuntavauhdilla arkiston säilytystilat
täyttyvät muutamassa vuodessa, mutta tilojen kasvattamiseen ei ole ylläpitokustannusten vuoksi tarkoitus lähteä. Arkiston toiminnan profilointi ja kehittämismahdollisuuksien arviointi onkin otettava strategiseksi tavoitteeksi.
Viimeistään strategiakauden 2012−16 loppupuolella on varauduttava Ida-tietokannan uudistamistarpeeseen.
46
ORGANISAATIO, HENKILÖKUNTA, TILAT
Teatterimuseo on valtakunnallinen erikoismuseo, jota ylläpitää Teatterimuseon säätiö. Teatterimuseon säätiön muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry. ja Suomen museoliitto.
Edustajisto
Teatterimuseon säätiön kolmivuotiskaudeksi 2011–13 valittu edustajisto kokoontui
vuoden aikana kaksi kertaa. Edustajiston puheenjohtajana toimi näyttelijä Helena
Ryti.
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry:n nimeäminä varsinaisina jäseninä ja varajäseninä (suluissa) ovat toimineet seuraavat: ohjaaja Pilvi Porkola (ohjaaja Miira
Sippola), näyttelijä Helena Ryti (näyttelijä Aki Raiskio), visuaalinen suunnittelija Raisa Kilpeläinen (puvustaja Leena Ollikainen), järjestösihteeri Hanna-Reetta Schreck
(teatterinjohtaja Henrik Timonen), hallintojohtaja Hannu Hakala (producent Vibeke
Löfgren), tanssitaiteilija Outi Kallinen (Mia Silvennoinen), teatteripukusuunnittelija
Riitta Röpelinen (pukusuunnittelija Ulla-Maija Peltola), toiminnanjohtaja Elina Mäntylä (järjestösihteeri Helena Vesajoki), toiminnanjohtaja Eeva-Sisko Artell (lakimies
Tommi Saarikivi), toiminnanjohtaja Maaria Rantanen (Jenny Nordlund).
Helsingin kaupungin nimeäminä varsinaisina jäseninä ja varajäseninä (suluissa) ovat
toimineet Apollonia Kortelampi (Aki Hyödynmaa) ja Mikko Ilanko (Anu Tuominen).
Suomen museoliiton nimeämänä varsinaisena jäsenenä on toiminut museonjohtaja
Merja Herranen (varalla pääsihteeri Anja-Tuulikki Huovinen).
Hallitus
Säätiön hallitus kokoontui vuoden aikana viisi kertaa. Puheenjohtajana on toiminut
Antti Mattila ja varapuheenjohtajana valosuunnittelija Mia Kivinen. Muut hallituksen
jäsenet ovat näyttelijä Riko Eklundh, näyttelijä Mikko Hänninen, museonjohtaja Marjo Mikkola, suomentaja Jukka-Pekka Pajunen ja tanssitaiteen tohtori Leena Rouhiainen.
Tilintarkastajat
Säätiön tilintarkastajina ovat vuonna 2011 toimineet kaupunginreviisori Vesa Ikäheimo (HTM) ja kaupunkitarkastaja Kari Roine (HTM, JHTT) ja heidän varamiehinään
Päivi Ollila (HTM) ja Pauli Aaltonen (HTM).
47
HENKILÖKUNTA
Museon vakinainen henkilökunta ja sijaiset:
museonjohtaja
TeM Helena Kallio
projektipäällikkö
HuK, teatterikuraattori Meri Eerola
tiedottaja
FM Ilona Kemppainen
museomestari
medianomi AMK Timo A. Aalto (isyyslomalla 17.1. asti, opintovapaalla 1.9. alkaen)
sijaisena HuK Patrik Lustig (22.8. alkaen)
arkistonhoitaja
FM Marjaana Launonen (31.1. asti)
FM Tiina Peltola (1.4. alkaen)
tutkija
FM Pälvi Laine
museolehtori
FK Heini Räsänen
amanuenssi
FM Sanna Brander
Määräaikaiset:
teatterikasvatuksen assistentti (1.1.−31.5. ja 1.9.−31.12.)
teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Milla Kortemaa
museoassistentit
media-assistentti Jenny Eteläniemi (1.1.−31.7.)
FM Anna-Elina Hintikka (1.1.−31.7. ja 1.9.−31.12.)
Kimmo Hokkanen (1.2.−31.12.)
FM Emma Laatikainen (1.10.−31.12.)
FM Saija Saarinen (1.1.−31.7.)
toimistoassistentit
HuK Aino Salonen (1.1.−31.5.)
FM Tiina Piispa (1.8.−31.12., 80 % työaika)
48
Teatterikasvatuksen työpajojen ohjaajina, projekteissa ja näyttelyvalvojina
ovat toimineet:
Sari Aalto, Aliisa Arve, Jenni Bergius, Susanna Hemmilä, Olga Jänisniemi, Eeva Kemppi, Milla Kortemaa, Edvard Lammervo, Mimosa Lindahl, Anni Mikkelsson, Natalia Mäenpää, Tiina Piispa, Arto-Oskar Reunanen, Kaisa Rissanen, Helena Ryti, Aino Salonen, Anna Sastre, Sini-Maria Tuomivaara, Tanja Turpeinen, Steina Öhman
Näyttelyissä ja projekteissa ovat työskennelleet:
Riko Eklundh, Ralf Forsström, Kari Hakli, Salla Heikkinen, Matti Helkapalo, Susanna
Hemmilä, Lotta Hoppu, Niina Hosiasluoma, Atro Kahiluoto, Matti Kassila, Rainer Kaunisto, Minna Kivelä, Karoliina Koiso-Kanttila, Kati Korosuo, Timo Korpi, Arttu Kurttila,
Tanja Lahti, Janina Lehto, Kari Liimatta, Roope Mantere, Riikka Mäntynen, Camilla
Nenonen, Jenni Nylander, Mikko Oksanen, Heikki Paasonen, Mikko Rajala, Sari Rauhanen, Susanna Ringbom, Helena Ryti, Juhani Rytkölä, Sari Salmela, Tuuli Seppälä,
Seppo Saraspää, Johanna Storm, Tomi Syrjä, Jussi Tiainen, Birgitta Ulfsson, Ari Virta,
Joanna Weckman
Siviilipalvelusmiehet:
Kasimir Hirvikoski
Harjoittelijat:
Outi Ahola (media-assistenttiopiskelija, Omnia Espoo Kirkkokatu) 17.1.−3.6.
Outi Herrainsilta (2 kk, Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu)
Eeva-Riitta Kuosa (2 kk, Helsingin yliopisto)
Alice Frauenknecht (tet, 24.−28.10.)
Henna Pesonen (ope-tet, 14.−15.11.)
Kallion lukion oppilas Siiri Kihlstöm seurasi helmikuussa museon työpajoja ja teki
ohjelman teatterikasvatuksesta nettiradioon.
Vastaanotto- ja turvallisuuspalvelut:
Securitas Oy
AV-palvelut:
Äänituotanto Tarkkaamo Tmi, Timo Muurinen
Valosuunnittelu, graafikko:
toiminimi Mia Kivinen
Atk-tuki
Juha Storm
Siivouspalvelut:
Kenneth Siren, Kimmo Hokkanen
Kirjanpitopalvelut:
Tilitoimisto Pretax
49
Työterveyshuolto:
Klinikka 22
TILAT
Museon arkistokokoelmat, kirjasto- ja tutkijapalvelutilat, kokoelmien vastaanottotilat,
pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt, työskentelytilat ja huolto- ja verstastilat (yhteensä 1990
m2) sijaitsevat Kaapelitehtaalla, näyttelyt osoitteessa Tallberginkatu 1 G, muut tilat
osoitteessa Tallberginkatu 1 E. Etävarasto ja tekstiilikokoelmat ovat Arabiassa (603
m2) Hämeenkatu 155 C.
LAHJOITTAJAT 2011
Aho Kirsti, Helsinki
Anita Välkki -seura, Helsinki
Artisalo Marja, Helsinki
Enckell Robert, Helsinki
Espoon Kaupunginteatteri
Granroth Pia, Helsinki
Helsingin Kaupunginteatteri
Hirvikoski Reija, Helsinki
Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri
Istala Päivi, Helsinki
Julin Marja-Leena, Tampere
Kasurinen Ritva, Tukholma
Kotkan Kaupunginteatteri
Kukkavaara Nina, Helsinki
Kuopion Kaupunginteatteri
Laine Reija, Helsinki
Leino Maija, Helsinki
Leo Veronica, Uppsala
Lohiranta Marja-Leena, Helsinki
Markus Tarja, Espoo
Nälkäteatteri / Heikki Herva, Helsinki
Paavola Satu
Paukku Reijo, Kotka
50
Perikunta Ellen Thesleff,
Helsinki/Korpoström
Pyhälä Sampo, Rovaniemi
Rahiala Kari, Helsinki
Rautio Ilkka / Suomen OISTAT-keskus,
Hki
Rytkölä Juhani, Helsinki
Räsänen Riitta, Helsinki
Saario Pirjo, Helsinki
Salminen Helena, Helsinki
Seppälä Tuuli, Pori
Suomen Kansallisooppera
Suomen Lähetysseura, Helsinki
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto,
Helsinki
Supinen Marja, Helsinki
Svenska Teatern
Tampereen Työväen Teatteri
Teatterikeskus, Helsinki
Teatterin tiedotuskeskus TINFO, Helsinki
Varkauden Teatteri
Wikholm Leif, Helsinki