HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry

Transcription

HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti
3
2013
H Onnistunutta Huoltotapahtumaa vietettiin Hennalassa
H Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö:
”Organisaatiotasoja vähennetään ja
päätöksentekoa delegoidaan alemmas”
TÄYTTÄ OLUTTA.
ISAF – optimismia ja synkkiä pilviä
Sotilashallinnollisen
aikakauslehden
perinteiden jatkaja
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n
JÄSENLEHTI
3/2013
Päätoimittaja
EV evp Risto Gabrielsson
Kalevi 109 B – 3
50104 Tartto, Viro
[email protected]
Toimittajat
Hans Gabrielsson
Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo
040 952 3062
[email protected]
Ilmoitusmarkkinointi
Juha Halminen
(09) 873 6944
[email protected]
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
Valtuuskunta
Pj Harri Juhani Koponen
Vpj Heikki Härtsiä
Hallitus
Pj EV Risto Kosonen
Vpj KAPT res Caj Lövegren
Jäsenet
EVL Aarne Veijalainen
EVL evp Matti Paasivaara
LTN res Hans Gabrielsson
EV Timo Saarinen
KAPT res Olli Happonen
MAJ Lauri Rissanen
MAJ Juha Ponto
MAJ Juha Lemminki
Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä
koskevat tiedustelut ja
laskutusasiat pyydetään
lähettämään KIRJALLISESTI
osoitteella
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
/co Tarja Takala
Sepäntie 15 A
04300 TUUSULA
tai sähköpostilla
[email protected]
Kokousasiat, jäsenhakemukset
ja aluetoimintaa koskevat
tukipyynnöt
Sihteeri
KAPT Jere Perkiökangas
Maanpuolustuskorkeakoulu
PL 7, 00861 HELSINKI
[email protected]
Kansikuva: Huoltotapahtuma 2013
(Hans Gabrielsson)
ISSN 0355-2586 (Painettu)
ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu)
AO-PAINO 2013
Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli,
www.ao-paino.fi
ISAF operaation missio Afganistanissa on tukea maan hallintoa, heikentää
kapinallisten toimintakykyä ja taistelutahtoa sekä tukea ja parantaa maan
turvallisuusviranomaisten ja -joukkojen (Afghan National Security Forces
ANSF) kykyä ja kokoa ottaa vastuu
maan turvallisuustilanteesta. Hallintoa
ja yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä halutaan parantaa niin, että myös
maan väestö havaitsee parantuneen
turvallisuusympäristön.
Vastuuta ollaan vaiheittain siiryämässä maan omille kansallisille turvallisuusjoukoille. Koko prosessin pitäisi
olla valmiina ensi vuoden loppuuun
mennessä kuten Lissabonin vuoden
2010 ja Chicagon vuoden 2012 huippukokouksissa sovittiin.
Tämän vuoden kesäkuussa maan
presidentti Karzai julisti viidennen ja
viimeisen vaiheen alkaneeksi. Kun
tämä vaihe on täysin toteutettu, jäljellä olevat maan viimeiset 11 maakuntaa siirtyvät Afganistanin joukkojen
valvontaan ja tämän jälkeen niillä olisi
vastuullaan koko maa.
Afghan National Security Forces käsittää nykyisin noin 183,000 henkeä
ja poliisivoimat Afghan National Police
(ANP) noin 151,000 henkeä. Vastuu
joukkojen kehittämisestä ja ylläpidosta
on maan hallituksella, mutta kansainvälinen yhteisö on sitoutunut antamaan
koulutustukea vuoden 2014 jälkeenkin.
Joukkoja koulutetaan, mutta tappioitakin tulee. Helsingin Sanomat raportoi 3.9.2013, että Afgaanipoliisien
kuolemat ovat hurjassa kasvussa; “Afganistanissa kuolee pahimmillaan yli
sata poliisia viikossa. Kuolemat ovat
lisääntyneet rajusti sen jälkeen, kun
afgaanijoukot virallisesti ottivat turvallisuusvastuun maastaan. Tapauksia sattuu jo siinä määrin, että Afganistanin
hallitus on pidättäytynyt kuolinlukujen
säännöllisestä julkaisusta, kertoo uutistoimisto Reuters. Armeijan uhrimääristä ei tiedoteta enää lainkaan.“
Maa on erittäin vaikekulkuinen,
tieyhteydet ovat harvassa ja ne ovat
tienvarsipommien takia hyvin vaarallisia. Sääolosuhteet ovat rankkoja. Kun
taisteluja käydään syrjäseuduilla on
haavoittuneiden evakuointi äärimmäisen vaikeaa. Monessa tapauksessa
evakuointi helikopterilla on ainoa tehokas henkeä säästävä keino.
Kansainvälinen koalitio on kuitenkin
vetäytymässä alueelta vieden kipeästi
kaivattua kalustoa mukanaan. The Washington Post raportoi tämän vuoden
toukokuussa, että Afganistanin omilla
ilmavoimilla on noin 60 helikopteria,
mutta suuri osa niistä on jatkuvasti
pois käytöstä eikä niistä ole yhtäkään
osoitettu vain potilasevakuointeihin.
Evakuointikapasiteetin puutteet pistävät joukkojen motivaation varmasti kovalle koetukselle.
Nato-operaation komentaja, kenraali
Dunfordin sanoi haastattelussa Afganistanin joukkojen tarvitsevan vielä noin
3–5 vuotta kehittyäkseen. Aika tuntuu
melko optimistiselta sellaisen tason
saavuttamiseen, jolla koko maata kyettäisiin kontrolloimaan edes välttävästi.
Ja tässä tapauksessa aika tuntuu pelaavan taleban-taistelijoiden hyväksi.
Tässä numerossa:
Pääkirjoitus.............................................................................................. 3
Puheenjohtajan kynästä – Logistiikkaupseerit ry.................................... 4
Everstiluutnantti evp Kaarle Pentti promovoitiin
sotatieteiden kunniatohtoriksi................................................................. 5
Puolustusvoimien logistiikkapäällikön haastattelu................................... 6–8
Henki voitti materian Talvisodassa.......................................................... 10–11
Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kehityssuuntia..................................... 12–14
Yhdysvaltojen Tactical Combat Casualty Care -toimintatapamalli
lääkintähuollon kehitystrendinä............................................................... 16–19
Prosessijohtaminen tuo uusia mahdollisuuksia....................................... 20–23
Tehokkuutta logistiikkajärjestelmän toimintaan....................................... 24–26
Huoltotapahtuma järjestettiin Hennalassa............................................... 28–35
Ensimmäiset huollon upseerikokelaat valmistuivat Haminasta............... 36–37
Huollon osaajien hyvähenkinen Herrasmieskilpailu 2013........................ 38–39
Huoltoveljet teemamatkalla Virossa........................................................ 40–41
Metsäveljet – toimintaa neuvostomiehittäjiä vastaan............................. 42–43
NATO etenee uudelle osaamisalueelle – Energiaturvallisuuskonferenssi.... 44
Vuosikokousilmoitus................................................................................ 46
3
Puheenjohtajan kynästä
Logistiikkaupseerit ry
Esitän Huoltoupseeriyhdistyksen nimen vaihtamista Logistiikkaupseerit ry:ksi. Samalla esitän, että
Huoltoupseeri -lehti muutetaan Logistiikkaupseeri
-lehdeksi. Perustelen esitystäni sillä, että nykyisen
Huoltoupseeriyhdistyksen toimintaan kaivataan uutta potkua ja sisältöä. Yhdistyksen tarkoitusta ei yksinkertaisesti voida kyllin noudattaa, jos kaikki logistiikan alalla työskentelevät aktiivi- ja reserviupseerit
eivät tunne yhdistystä omakseen – erityisesti tämä
koskee nuoria aktiivi- ja reserviupseereita.
Jo vuosia sitten Puolustusvoimien huoltojärjestelmästä on
siirrytty Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään. Toimintaa
ohjaa Puolustusvoimain komentajan hyväksymä Puolustusvoimien Logistiikkastrategia. Logistiikka on yksi puolustusvoimien keskeisimmistä toimialoista etenkin jatkossa – mittasuhteiltaan se on lähes puolustushaara.
Logistiikka tarkoittaa puolustusvoimissa ”kaikissa toimintaympäristöissä tapahtuvaa kokonaisvaltaista prosessia, jolla
luodaan ja ylläpidetään joukkojen ja henkilöstön toimintakykyä
tarpeen mukaisesti sekä hankitaan, tuotetaan, varastoidaan,
jaetaan, modernisoidaan sekä kunnossapidetään ja poistetaan
käytöstä materiaalia. Logistiikkaan kuuluu tuotteiden ja palvelujen tilaus-toimitusketjut sekä niiden hallinta. Puolustushaarojen huolto sisältyy logistiikkaan”.
Puolustusvoimiin perustetaan 1.1.2015 Puolustusvoimien
logistiikkalaitos (PVLOGL). Kyseiseen laitokseen keskitetään
kaikki puolustusvoimien logistiikan toiminnot, mukaan lukien
kumppanuudet ja kaupallinen toiminta. Puolustushaaroihin jää
sen oma orgaaninen huolto, taistelujärjestelmän välitön tuki,
joka on osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Vain osa
PVLOGL:ssa palvelevasta henkilöstöstä on huoltokoulutuksen
saaneita, mutta kaikki työskentelevät logistiikan kanssa.
Käsitteenä logistiikka (logistics) on kansainvälisesti laajasti käytössä. Se on elinkeinoelämän ja teollisuuden laajasti
käyttämä strateginen käsite. Logistiikka käsittää materiaali- ja
4
palveluvirrat, joita ohjaa asiakkaalta lähtevä pääoma- ja tietovirtojen kokonaisuus. Toiminnassa olennaista on asiakas.
Logistiikan alakäsite on huolto, mikä kuvastaa nykyisellään
lähinnä vain käytännön ylläpitotoimia osana suurempaa logistista kokonaisuutta.
Yhdistyksen sääntöjen mukaan: ”Yhdistyksen tarkoitus on
tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, huollon kehittämistä ja tutkimustoimintaa, toimimalla sekä vakinaisessa palveluksessa että reservissä olevien
huoltoupseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä sekä
tarjoamalla jäsenilleen tilaisuus keskinäiseen kanssakäymiseen.” Yhdistyksen keskeiset haasteet ovat nuorten aktiivi- ja
reserviupseereiden etenkin ilma- ja merivoimien sekä materiaalialan upseereiden aktivoimisessa. Muuttamalla yhdistyksen nimi vanhentuneesta huollosta nykyaikaiseen ja laajempaan käsitteeseen, logistiikkaan, voidaan toimintaa laajentaa
ja kehittää niin elinkeinoelämään ja teollisuuteen kun nuorten
upseereidenkin suuntaan sekä kehittämisen ja tutkimuksen
seuranta huoltoa laajempiin kokonaisuuksiin.
Hyvät yhdistyksen jäsenet
HUY:n hallitus pohtii edellä esittämääni asiaa ja tuo asian
yhdistyksen syyskokoukseen. Tähän kevätkokouskin velvoitti
hallitusta.
Kenttähuolto ja huoltoupseeri nimenä varmasti säilyvät,
mutta logistiikka on käsitteenä huomattavasti laajempi, terminä vetävä ja nuorekas. Logistiikalla on kotimaisessa ja kansainvälisessä käsitteistössä vakiintunut paikkansa. Nimen ja
säätöjen päivitys on tehtävä nyt, mikäli yhdistyksemme haluaa kehittyä puolustusvoimien ja elinkeinoelämän mukana.
Esitän, että olemme mukana uudistumassa – uudistuva maapuolustus, uudistuva puolustusvoimien logistiikka, uudistuva
Huoltoupseeriyhdistys!
Nähdään vuosikokouksessa 5.11.2013 Helsingissä!
Everstiluutnantti evp
Kaarle Pentti
promovoitiin
sotatieteiden
kunniatohtoriksi
Maanpuolustuskorkeakoulu on
myöntänyt ensimmäiset sotatieteiden kunniatohtorin arvonimet.
Sotatieteiden kunniatohtorit ovat
merkittäviä ja Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnan kannalta
keskeisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Sotatieteiden tohtoreiden promovointitilaisuus järjestettiin 5.–7.9.2013 Helsingissä ja siihen kuului useita eri tilaisuuksia. Niistä ehkä näyttävin oli kulkue
Helsingin Tuomiokirkolle.
Yhteensä promovoitiin kuusi sotatieteiden kunniatohtoria ja 18 sotatieteiden tohtoria.
Puolustusvoimien logistiikan ja huollon kannalta merkittävin promovoiduista tohtoreista on everstiluutnantti (evp)
Kaarle Henrik Pentti.
Teollisuusneuvos, everstiluutnantti
Kaarle Henrik Pentti (s. 1918) valmistui
kurssinsa priimuksena Kadettikoulusta
vuonna 1941, diplomi-insinööriksi Teknillisestä Korkeakoulusta 1947 ja ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta
1947. Sodan aikana hän palveli useissa
ilmatorjunnan ja ilmavalvonnan tehtävissä toimien sodan lopussa Helsinkiin
sijoitetun valonheitinpatteriston komentajana.
Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi
Pentti työskenteli teollisuuselämän palveluksessa. Hän toimi muun muassa
Yhtyneiden paperitehtaiden johtajana
ja yli 20 vuotta Lemminkäisen hallituksen puheenjohtajana. Toimiessaan Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan
suunnittelujohtajana vuosina 1977–1983
Pentti loi Suomen kriisiaikojen huoltovarmuusjärjestelmän hyödyntäen tehtävässään sotilas- ja teollisuusuransa kokemuksia.
Teollisuusneuvos, everstiluutnantti
Kaarle Henrik Pentti on Huoltoupseeriyhdistys ry:n kunniajäsen ja Valtuuskunnan kunniapuheenjohtaja. Hän on
perustanut Valtuuskunnan, toiminut sen
ensimmäisenä puheenjohtajana ja ollut
yhdistyksen kantavana voimana vuosikymmenet.
Teollisuusneuvokseksi Pentti nimitettiin 1979 ja Teknillinen korkeakoulu promovoi hänet kunniatohtoriksi 2003.
Maanpuolustuskorkeakoulun historian ensimmäiset sotatieteiden kunniatohtoreiden arvonimet
myönnettiin syyskuussa 2013. Kuvassa everstiluutnantti, teollisuusneuvos Kaarle Henrik Pentti
vihitään sotatieteiden kunniatohtoriksi.
Huoltoupseeriyhdistys ry onnittelee
sotatieteiden kunniatohtori
Kaarle Penttiä lämpimästi!
5
Puolustusvoimien logistiikkapäällikön haastattelu
Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö, prikaatikenraali Timo Rotonen ja yhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen.
Herra Kenraali, Teillä on erittäin
laaja kokemus Puolustusvoimien ja
sittemmin Maavoimien materiaalilaitoksen tehtävistä. Lisäksi olette
toimineet Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajana ja kansainvälisissä tehtävissä. Olette toimineet nyt
Puolustusvoimien logistiikkapäällikkönä runsaan vuoden. Mitkä ovat kokemuksenne?
Suuria yllätyksiä ei ole matkan varrella
tullut, sillä tehtäväkenttä on edellisten
tehtävien kautta pääpiirtein hyvin tuttu.
Joihinkin vähemmän tuttuihin toimialoihin on tietenkin ollut välttämätöntä perehdyttyä - aina kannattaa oppia uutta
tai syventää omaa aiempaa osaamistaan. Ilman opastusta logistiikan kentässä ei tarvitse harhailla, sillä lähipiirissä on erittäin osaavia asiantuntijoita,
joilla on hyvä ote työhönsä.
6
Puolustusvoimauudistus (PVUUD) on
näkynyt merkittävällä tavalla toimenkuvassa. Aikaisemmista uran vaiheista
logistiikan tehtävissä ja kokemuksesta
organisaation muutoksen johtajana on
ollut selkeää hyötyä.
Teidän keskeinen tehtävänne on johtaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen valmisteluja. Missä vaiheessa
työ on tällä hetkellä?
PVUUD:n esiselvitys- ja valmisteluvaiheet olivat jo pitkällä, kun tulin
mukaan kuvaan. Koko vuosi 2012 ja
logistiikkajärjestelmää koskevien päätösten valmistelu sekä keskeisten perustedokumenttien tuottaminen niukoilla
resursseilla oli kova ponnistus. Suunnitteluryhmässä on nyt hyvä joukko kokoaikaisia tekijöitä. Työ on kohdistunut
konkreettisemmin uuden organisaation
toimintaan ja rakenteisiin. Kesällä tullee tarvittavat Puolustusministerin hallinnolliset päätökset, jonka jälkeen voidaan perustaa uusien organisaatioiden
rungot.
Työ on edetty suunnitellulla aikataululla ja tuotos on laajasti todettu laadukkaaksi. Laitoksen prosessit on rakennettu ja kuvattu tarkasti sekä keskeisiltä
osin niiden toimivuus on testattu ”pelaamalla”. Kuvauksessa ollaan jo etenemässä yksittäisten henkilöiden työohjeiden tasolle. Muut keskeiset normit
ovat luonnoksina lausuntokierroksella,
esimerkiksi palveluja käyttäville joukoille
tärkeä ”Tukeutumisohje Puolustusvoimien Logistiikkalaitokseen” lähti juhannuksen paikkeilla arvioitavaksi. Toimintamallit on tarkoitus ottaa mahdollisimman laajasti käyttöön jo vuoden 2014
aikana periaatteella ” Ei anneta vuoden
2015 yllättää”!
Miten keskitettyyn logistiikkaan siirtyminen muuttaa puolustushaarojen
ja joukko-osastojen tehtäviä? Tehostuuko toiminta?
Toiminta tehostuu monellakin tavalla.
Logististen palvelujen tuottaminen 20%
aiempaa vähemmällä henkilöstöllä on
tässä kaikkein yksinkertaisinta matematiikkaa.
Palveluja käyttävät joukot ja puolustushaarat voivat jatkossa keskittyä tehtävissään olennaisimpaan: koulutukseen, joukkotuotantoon, operatiivisiin
ja valmiusasioihin. Puolustushaaroilla
säilyy taistelujärjestelmän välitön huolto ja sen kehittäminen (kenttähuolto).
Logistiset palvelut tuotetaan siihen erikoistuneella organisaatiolla, joka vastaa
materiaalitoiminnoista, palvelujen järjestelyistä, sopimuksista jne.
Materiaalin elinjakso ja materiaaliin
kohdistettavat toimenpiteet sen eri vaiheissa hallitaan kokonaisuutena, mikä
mahdollistaa toiminnan rationaalisen
järjestelyn. Toimintatapoja uudistetaan
ja suunnitelmallisuutta nostetaan esimerkiksi käytettävyysperusteisen kunnossapidon avulla.
Edellä kuvattu keskittyminen ydintehtäviin ei tehosta pelkästään logistiikan
järjestelyjä, vaan myös joukko-osastojen,
palvelujen käyttäjien toimintaa. Tehostumista voidaan tavoitella myös kumppanuuksien kautta. Uudistuksen yksi keskeinen tavoite on ollut organisaatiotasojen vähentäminen ja päätöksenteon delegointi alemmas. Näillä eväillä suuressakin organisaatiossa pyritään tekemään
palvelujen tuottamiseen liittyvät ratkaisut
lähellä palvelujen käyttäjää.
Vastaavia menettelyjä on löydettävissä jo nykyisessä organisaatiossa
huoltorykmenttien palvelukonseptissa.
Puolustushaarojen parhaat käytännöt
pyritään ottamaan yhteiseen käyttöön
kehitettäessä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää, tämä niin hankkeiden, hankintojen, kunnossapidon ja
muidenkin toimintojen osalta.
sa. Alkuvaiheen uraa huoltoupseeri
palvelee tyypillisesti joukko-osastossa,
pääasiassa joukkotuotannon tehtävissä.
Luonteva jatke sille on suuntautuminen
esikuntien suunnittelu- ja toimialatehtäviin sekä jatkokoulutuksen kautta ylempiin huollon ja logistiikan tehtäviin. Logistiikan urapolku tarjoaa monipuolisia
tehtäviä aivan ylimmille tehtävätasoille
saakka.
Olitte käyneet kentällä seuraamassa
kenttähuollon koulutusta, joukkotuotantoa ja kenttähuollon kehittämistä.
Miltä toiminta näyttää?
Toiminta näyttää laadukkaalta ja dynaamiselta. Huollon joukkotuotanto on
melko uusi asia, joka kehittyy jatkuvasti
ja nopeasti. Joukkotuotettava perusyksikkö, huoltokomppania, on modulaarinen ja toiminnaltaan samankaltainen,
olipa se yhtymien tai logistiikkarykmenttien alueella. Materiaalihankinnat
terävöittävät suorituskykyä ja tuovat us-
kottavuutta. Huollolla on nykyään selkeä identiteetti ja hyvää särmää.
Kuinka tärkeänä näette kenttähuollossa tehtävän kehittämisen?
Puolustushaaroilla säilyy taistelujärjestelmän välitön huolto, kenttähuolto ja
sen kehittäminen on puolustushaarojen tehtävä. Rajapintojen rakentaminen
huoltojärjestelmän ja logistiikkajärjestelmän välillä tehdään yhteistyössä molempien järjestelmien kehittäjien välillä.
Teillä on erittäin hyvä kokemus myös
kansainvälisistä kriisinhallintatehtävistä. Miten voimme hyödyntää operaatiosta saatavaa kokemusta puolustusvoimien logistiikasta?
Kriha-operaatiot ovat kaikki omine piirteineen erilaisia ja myös tarjoavat erilaisia logistisia haasteita. Suomalaisten
joukkojen henkilö- ja kalustomäärä on
siinä määrin pieni, että tukitoiminta on
Miten Puolustusvoimien logistiikkalaitos näkyy elinkeinoelämään ja
teollisuuteen?
PVLOG:lle keskitetään teknistä, kaupallista ja juridista osaamista. Se tulee
näkymään suurena toimijana, joka valmistelee nykyistä laajempia normaalija poikkeusolojen logistisia toimintoja.
Käsiteltäessä asioita kokonaisuuksina
saadaan myös kattavampia vastauksia.
Uskon, että PVLOGL:n toimintatapojen
vakiinnuttua eri yhteistoimintatahojen,
ja elinkeinoelämän sekä teollisuuden on
paljon nykyistä helpompaa ja selkeämpää asioida Puolustusvoimien logistiikan
kanssa.
Toimitte myös puolustusvoimien logistiikan henkilöstöryhmä päällikkönä. Millaisena näette tulevaisuuden
huoltoupseerin uran?
Peruskoulutetut huoltoupseerit alkavat
nyt olla perusyksikön päällikkövaihees-
7
hyvin ”räätälöitävissä” tarpeiden mukaan. Ehkä parasta antia on kansainvälinen verkottuminen ja erilaiset toimintatavat. Vertailua muiden maiden kanssa kannattaa harrastaa logistiikassakin,
mutta ei kritiikittömästi kopioiden. Kotimaiset logistiikan poikkeusolojen järjestelyt täytyy joka tapauksessa pääosin
rakentaa itse.
Meillä on monilla logistiikan aloilla
muille malliksi kelpaavaa toimintaa, esimerkiksi kansallinen huoltovarmuusajattelu, kumppanuuden järjestelyt.
Kertausharjoitusten määrää on vähennytty tuntuvasti. Miten tärkeänä
näette kertausharjoitukset logistiikan
alalla?
Kertausharjoitukset ovat logistiikan henkilöstölle aivan yhtä tärkeitä kuin muillekin reserviläisille. Vaikka monet sijoitetusta reservistä työskentelevät ammattinsa puolesta päivittäin logistiikan tehtävissä on poikkeusolojen tilanne kuitenkin
merkittävästi erilainen ja toimintaa siinä
kehyksessä tulisi harjoitella.
Huollon tehtäviin on ollut yhä suurempaa mielenkiintoa nuorten upseereiden keskuudessa muun muassa kadettikurssilla. Haluatteko viestiä
jotain tämä lehden välityksellä?
Aikaisemmin huollon upseeritehtäviin
suuntauduttiin jatko- ja täydennyskoulutuksen kautta. Nyt huolto tarjoaa
aselajina ja logistiikka urapolkuna selkeämpiä ja paljon aiempaa laajempia
valinnan mahdollisuuksia aivan ylimpiin
tehtävätasoihin asti. Kaikissa henkilöstöryhmissä kannattaa tiedostaa tulevan
Logistiikkalaitoksen tarjoamat monipuoliset tehtävät ja mahdollisuus suuntautua logistiikan urapolulle.
Osa uutta aselaji-identiteettiä muodostuu uusissa organisaatioissa, joissa
logistiikka on joukon ehdoton ykköstehtävä, kun nykyään se on joukkoosastoissa perustehtävää tukevaa työtä. Yhteiset toimintatavat selkeyttävät
toimintaa kaikille siihen osallistuville ja
samalla parantaa henkilöstön motivoitumista tekemäänsä työhön.
Herra Kenraali, kiitokset ajastanne!
HUOLTO = puolustushaaroilla säilyvä
taistelujärjestelmän välitön tuki
LOGISTIIKKA = Logistiikalla tarkoitetaan kaikissa toimintaympäristöissä
tapahtuvaa kokonaisvaltaista prosessia, jolla luodaan ja ylläpidetään joukkojen ja henkilöstön toimintakykyä
tarpeen mukaisesti sekä hankitaan,
tuotetaan, varastoidaan, jaetaan, modernisoidaan sekä kunnossapidetään ja
poistetaan käytöstä materiaalia. Logistiikkaan kuuluu tuotteiden ja palvelujen
tilaus-toimitusketjut sekä niiden hallinta.
(LOGSTRA). Puolustushaarojen huolto
sisältyy logistiikkaan.
8
Ammattitaitoista
huolto- ja
korjauspalvelua
Valtakunnallinen
puh 010 2320 100
Päivystys 24/7
puh 010 2320 841
raskone.fi
Henki voitti materian Talvisod
Seppo Laalo
Yhdistyksen kunniajäsen
Itävallan jälkeen Saksa jatkoi Tsekkoslovakiaan, jonka Sudeettimaan se aluksi
miehitti 1.10.1938. Takuumiehet Englanti, Ranska ja Italia myivät hyväuskoisuuttaan Tsekkoslovakian Saksalle.
Seuraavaksi jyrättiin Puola 1.9.1939 Ribbentrop-sopimuk-sen turvin. Näin Saksa
alkoi hankkia Lebensraumia. Taas takuumiehet Englanti ja Ranska joutuivat vain
toteamaan tapahtuneen. Ribbentropsopimuksessa Saksa ja Neuvostoliitto
jakoivat keskenään Puolan sekä sopivat
Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi Baltian maat, joihin lukivat myös Suomen.
Syys–lokakuussa olivatkin sitten vuorossa Viro, Latvia ja Liettua. Tämän jälkeen
tuli Suomen vuoro. Suomi totesi silloin
neuvottelevansa aivan yksin Neuvostoliiton kanssa. Pohjoismainen yhteistyö
oli osoittautunut ompeluseuraksi, jossa juhlallisesti vannottiin yhteenkuuluvaisuuden ja puolueettomuuden nimiin
ilman konkreettisia tekoja. Henki vailla konkretiaa ei myöhemmin auttanut
Tanskaa eikä Norjaakaan, vaan Saksa
10
miehitti ne vuonna 1940. Mutta Suomea ei koskaan miehitetty. Ruotsi toimi rauhanneuvottelujen välittäjänä Talvisodan aikana. Niissä se veti Suomen
kustannuksella karkeasti omaan pussiinsa ja kykenikin itse pysyttelemään
koko toisen maailmansodan ulkopuolella. Se saattoi jatkaa keskeytyksettä
rautamalmi-toimituksiaan Saksan sotatarviketeollisuudelle, jotka edustivat 22
miljoonan tonnin tuonnista 10 miljoonaa
tonnia. Myös kuulalaakerit tekivät hyvin
kauppansa.
sekä elävän voiman, että materiaalin
osalta. Suomi lähti sotaan Cajandermallisella armeijallaan. Puolustusminis-
Neuvostoliiton voimasuhteet ja
tavoitteet
Neuvostoliitto katkaisi alueluovutusneuvottelut ja aloitti Talvisodan 30.11.1939.
Sodan johto kuului viikon ajan Leningradin sotilaspiirille, mutta siirtyi sitten
Stavkalle, jonka jäsenenä Stalin oli.
Joulukuun 1939 hyökkäykset eivät tuottaneet tavoitteitten mukaista tulosta.
Kun sota venyi pitemmälle, kuin Neuvostoliiton kansanvälisen tilanteen kannalta oli suotuisaa, se suostui tammikuussa 1940 neuvottelemaan rauhanteosta Suomen laillisen hallituksen kanssa. Tähän vaikuttivat myös joulukuussa
alkaneet Ranskan ja Englannin suunnitelmat sodan laajentamisesta Skandinaviaan, Suomeen sekä Mustallemerelle.
Rauha astui voimaan 13.3.1940.
Talvisodassa voimasuhteiden suhdeluvut olivat Neuvostoliiton hyväksi: maavoimien elävä voima 1:4, kenttätykistö
1:10, panssarivoimat 1:192 ja ilmavoimat 1:12. Lisäksi Neuvostoliitolla oli
ehtymättömät täydennysmahdollisuudet
SA-kuva
Kun Adolf Hitler saneli Mein
Kampfinsa Rudolf Hessille Landsbergin vankilassa 1924, ei sitä
vielä ymmärretty toisen maailmansodan käsikirjoitukseksi. Hän
miehitytti Reininmaan 7.3.1936
revanssina Versaillesin rauhasta. Synnyinmaansa Itävallan Hitler miehitti 12.3.1938, se oli Anschluss. Toinen diktaattori, gruusialainen Josif Stalin, sai nuotit
siihen, miten Baltian maat ”vapaaehtoisesti” luovuttavat alueensa Neuvostoliiton suoja-alueiksi. Samoin keinoin Stalin yritti
alistaa Suomenkin, mutta tämä
aiemmin sata vuotta Venäjään
kuulunut ja siitä itsenäistynyt
kansa oli asiasta toista mieltä.
Tämä mielipide-ero johti Talvisotaan.
tusta, joten varustetilanne Talvisodan lopussa oli aloitustilannetta parempi, silti
riittämätön. Sotasaaliit auttoivat tilannetta myös melkoisesti. Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata Suomi. Sen seitsemännen armeijan piti miehittää Helsinki, maan pääkaupunki, kahdeksannen
armeijan tavoitteina olivat Mikkeli ja
Kuopio, yhdeksäs armeija oli menossa
Ouluun ja Rovaniemelle sekä neljästoista armeija valtasi ongelmitta Petsamon.
assa
SA-kuva
Suomi koulutti Puna-armeijaa
teriö ja päämaja kykenivät hankkimaan
ulkomailta ja sotavaruste-teollisuudeltamme melko nopeasti uutta sotavarus-
Puna-armeija ja -laivasto epäonnistuivat
siis tavoitteissaan joulukuussa 1939. Eri
puolustushaarojen yhteistoiminta ontui
kokemattomien johtajien käsissä. Stalinin puhdistuksissa oli 30-luvun lopulla
teloitettu 42 000 upseeria mukana Leningradin sotilaspiirin tiedusteluosasto.
Puna-armeija oli uudistettu 1939 ja sen
kokoa oli kasvatettu. Mekanisoitu neuvostodivisioona (18000 miestä) oli suomalaisessa maastossa liian raskasliikkeinen, eivätkä sen organisaatiot vielä
toimineet kunnollisesti. Niiden johtajat
aliarvioivat Suomen armeijan puolustuskyvyn. Mannerheim-linjan merkitystä venäläiset ylikorostivat halutessaan
puolustella heikkoa menestystään.
Joukoilla oli kaksoisjohto, sotilaallinen
ja poliittinen. Poliittinen johtaja saattoi muuttaa sotilasjohtajan päätökset.
Joukkojen huolto toimi huonosti.
Stalin totesi 14.4.–17.4.1940 pidetyssä Talvisodan jälkipuintipalaverissa, että
Puna-armeija joutui vasta Suomessa
nykyaikaiseen sotaan. Suomen sodan-
johdon sekä taistelijoiden koulutustasoa
ja yksilöiden aloitteellisuutta hän arvosti. Esimerkiksi Puolan valtausta hän piti
pelkkänä ”huviretkenä”. Stalin vannoi
tykistön, ilmavoimien, panssareiden,
kranaatinheittimien sekä puoliautomaatti- ja automaattiasein varustetun jalkaväen massiivisen yhteistoiminnan nimiin.
Suomi-konepistoolin kaltaisen aseen
puutetta hän piti suurena virheenä.
Talvisota oli Neuvostoliitolle tärkeä
laboratorio sen valmistautuessa ”Suureen isänmaalliseen sotaan”, joka oli tiedossa jo Mein Kampfin sivuilta. Stalin
oli myös oppiva ja ovela sotilasjohtaja.
Hän osallistui Talvisodassa Stavkan toimintaan ja järjesti edellä mainitun Talvisodan jälkipuintikokouksen, joiden
kokemusten avulla kykeni korjaamaan
ne virheet, jotka johtivat Neuvostoliitolle nöyryyttävän Talvisodan huonoon
menestykseen. Puhdistuksista kokouksessa ei uskallettu puhua. Avainpaikoille nostettiin nopeasti useita Talvisodan
käyneitä johtajia. Näitten korjaustoimenpiteitten sekä länsivaltojen avun turvin
Puna-armeija kykeni lyömään saksalaisen sotakoneen toisessa maailmansodassa alkuvaikeuksiensa jälkeen.
Henki voitti materian
Talvisodan syttyessä ei yksikään ulkovalloista uskonut Suomen selviytyvän sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Stalin valitsi sodan aloitusajaksi
talvikauden, koska pelkäsi Englannin, Ranskan ja Saksan pääsevän
keskinäiseen sopimukseen ja kääntyvän
Neuvostoliitoa vastaan. Neuvostoliiton
tiedustelutietojen mukaan Suomessa
piti olla voimakasta kannatusta maan
”vapauttajille”. Yllätys olikin suuri, kun
vastassa oli yhtenäinen kansa rintamalinjoilla ja kotirintamilla. Joukkojen pääosat olivat YH:n ansiosta koulutettuina
puolustusryhmityksessä jo 20.10.1939.
Suomalaisten sotilasjohdon ja sotilaiden
koulutustaso, aloitekyky, kyky selvitä
vaikeissa maasto-olosuhteissa ja ennen
kaikkea tahto puolustaa maan itsenäisyyttä osoittautuivat paljon vahvemmaksi voimaksi, kuin hyökkääjän elävän voiman ja sotamateriaalin ylivoima.
Nuori demokratiamme ja sen valtiovalta
näyttivät voimansa. Vaikka menetimme
maa-alueestamme kymmenennen osan
ja 430 000 suomalaista joutui muuttamaan kodeistaan uuden rajan taakse,
säilytimme itsenäisyytemme, jota koeteltiin vielä jatkosodassakin. Talvisodan
105 kunnian päivää ovat eräitä maamme historian ratkaisevimpia hetkiä. Yhtenäinen kansamme osoitti, että henki
voittaa materian. Tai kuten Seitsemän
veljeksen Aapo sen sanoisi: ”Voimallinen tahto vie miehen (ja naisen) läpi
harmaan kiven.
Lähteet: Max Jakobson: Diplomaattien
Talvisota, Ohto Manninen – Oleg A.
Rzesevski: Puna-armeija Stalinin tentissä, Juho Niukkanen: Talvisodan puolustusministeri kertoo, Veikko Huovinen:
Veitikka, Anssi Vuorenmaa (ye-evl): julkaisut ja keskustelut
11
Yhteiskunnan kriisinkestävyyden
kehityssuuntia – talous,
tuotanto ja infrastruktuuri
Kirjoitus perustuu v. 2011–2012 strategiseen suunnitteluun liittyen yhteiskunnan kriisinkestävyyden kehittymisestä työryhmätyönä laaditun
raportin julkiseen versioon.
Sähkö on kriittinen tekijä myös tietoliikenne- ja logistiikkajärjestelmien toimivuudelle.
Yhteiskuntaamme ja toimintaympäristöömme kohdistuvat uhat
ovat yhä monimuotoisempia ja
yhä vaikeammin ennakoitavissa.
Verkottunut suomalainen yhteiskunta toimii sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja tässä
toiminnassa kriisinkestävyyden
turvaaminen edellyttää yhteiskunnan kaikkien toimijoiden resursseja ja niiden käytettävyyttä.
Ennakoinnin merkitys yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi
kasvaa. On tunnettava kehitystä
muovaavien ilmiöiden mahdollisia ja todennäköisiä kehityspolkuja ja vaikutuksia.
Yhteiskunnan kriisinkestävyys voidaan
määritellä yhteiskunnan kyvyksi ennakoida ja kestää epävakaiden tilanteiden
aiheuttamia odottamattomia ja/tai merkittäviä tapahtumia ja muutoksia sekä
selviytyä niiden vaikutuksilta. Kriisinkestävyyttä ei pidä tarkastella pelkästään
uhkien ja niihin varautumisen kautta,
vaan siihen sisältyy myös yhteiskunnan
kyky hyödyntää kehityksen tarjoamia
mahdollisuuksia kriisinkestävyyden kehittämiseksi.
Yhteiskunnan on suunnattava resursseja kriisinkestävyyden vahvistamiseksi
ennakoivaan varautumiseen, kriisinai-
12
kaisen toimintakyvyn varmistamiseksi,
kriisin jälkitilan toimintakyvyn varmistamiseksi sekä toipumiskyvyn kehittämiseksi. Erityisesti toipumiskyvyn merkitys kasvaa uhkien monimuotoistuessa
ja niiden ennakoinnin vaikeutuessa.
Suomessa vahvuutena ovat lainsäädännön tarjoama tuki ja velvoitteet varautumiselle, mikä auttaa ylläpitämään
ja kehittämään kriisinkestävyyttä. Suomesta löytyy teknologiaosaamista ja
perusteollisuutta sekä luonnonvaroja (esim. vesi, mineraalivarat, maa- ja
metsäalueet). Väestö on korkeasti koulutettua. Myös hyvä logistinen perusinfrastruktuuri on olemassa. Yksittäiset
häiriöt, kuten Nokian vesikriisi tai ItäSuomen myrskyt ovat aiheuttaneet palvelukatkoksia alueellisesti, mutta kokonaisuutena yhteiskunnan toiminta ei ole
lamaantunut. Kriisinkestävyyttä voidaan
siis pitää varsin hyvänä.
Julkisen talouden jatkuvat kustannuspaineet aiheuttavat kuitenkin mm.
varautumisen kehittämiselle rajoitteita.
Logistisen infrastruktuurin ylläpitoon on
käytössä yhä vähemmän rahaa. Yritysten
on ajateltava kannattavuuttaan ja varajärjestelmien ja vaihtoehtoisten menettelyjen rakentaminen ja ylläpito vaatisi
resursseja, joista tulee lisäkustannuksia.
Esimerkiksi energiayhtiöiden sitouttaminen varautumistoimenpiteiden kehittämi-
TkT Sari Uusipaavalniemi työskentelee
logistiikan tutkijana Hämeen Rykmentin
Huoltokoulun Tutkimus- ja kehittämisosastolla ja toimi yhteiskunnan kriisinkestävyyttä tarkastelleen työryhmän varapuheenjohtajana.
Kriisinkestävyyden vahvuudet ja heikkoudet.
seen vaatisi lainsäädännön tiukentamista. Riippuvuus ulkomaisista toimijoista ja
infrastruktuurista lisää haavoittuvuutta ja
voi vaikeuttaa tarvittavan osaamisen ja
materiaalin saatavuutta.
Tuotannon ja infrastruktuurin
vahva liitto
Suomen talouden kannalta merkittävä
tuotanto tulee tulevaisuudessa olemaan
erilaista kuin nykyään. Perinteisestä
teollisesta tuotannosta siirrytään yhä
enemmän osaksi globaalien suurten yritysten toimitusketjuja ja palveluliiketoimintaan. Bulkkituotteista siirrytään pidemmälle jalostettuihin, teknologisesti
kehittyneisiin, pienempiin ja kalliimpiin
tuotteisiin, mikä muuttaa myös tarvittavan logistiikkajärjestelmän rakennetta.
Suuri osa yrityksistä on ulkomaisessa
omistuksessa, eikä päätöksenteko enää
tapahdu Suomessa. Toimitusketjujen
verkostoituessa, monimutkaistuessa ja
erikoistuessa materiaalin saatavuus ja
korvattavuus vaikeutuu. Suuressa mittakaavassa tapahtuva valmistus, joka
usein keskittyy maantieteellisesti tietylle alueelle, lisää haavoittuvuutta esim.
luonnonkatastrofien tms. kriisien sattuessa. Avainasemassa on oman toimitusketjun tunteminen ja riskien hallinta.
Elinkeinoelämän tuotannolliset toimialat ovat riippuvaisia infrastruktuuritoimialoista ja riippuvuussuhde on kriisitilanteissa merkittävä. Tuotannollisen
kriisinkestävyyden peruspilareita ovat
energia, tiedonsiirto ja kuljetukset. Infrastruktuurin näkökulmasta keskeistä
on sähkön ja tietoverkkojen keskinäi-
nen riippuvuussuhde. Toisaalta myös
logistiset järjestelmät ovat riippuvaisia
sähköstä ja tietoliikenteestä. Ilman niitä
tuotanto- ja palvelutoiminta häiriintyy.
Samalla kun infrastruktuuri vanhenee,
myös sen ylläpitoon käytettävissä olevat
resurssit niukkenevat. Infrastruktuurin
rakentamisen ja ylläpidon kustannukset
kohdistetaankin jatkossa yhä enemmän
käyttäjien maksettavaksi (esim. tiemaksut, lentokenttämaksut). Infrastruktuuri
(esim. liikenne-, tietoliikenne-, jne.) keskittyy yhä enemmän suurten asutuskeskusten läheisyyteen, mikä väistämättä
edesauttaa väestön keskittymistä ja alueiden eriarvoistumista.
Tuotannon ja infrastruktuurin näkökulmasta kriisinkestävyyden avaintekijöitä
ovat tuotannon ja toimitusverkostojen
hallintakyky sekä toiminnan jatkuvuudenhallinta. Suomessa useat infrastruktuuritoimialat ovat varmistaneet riittävän kapasiteetin, rakenteet, resurssit ja
osaamisen normaalioloissa ja lyhytkestoisissa häiriötilanteissa. Taloudelliset
näkökohdat kuitenkin ratkaisevat, eikä
tehokkuusvaatimusten myötä välttämättä kehitetä riittävästi toimialakohtaista
kapasiteettia tai vaihtoehtoratkaisuja ja
osaamista poikkeusoloja varten. Tuotanto- ja infrastruktuuriverkostot ovat entistä riippuvaisempia Suomen ulkopuolisesta tuotanto- ja palveluverkostosta,
jolloin tarvittavan osaamisen varmistaminen tulee haastavammaksi. Esimerkiksi sähköenergian osalta Suomessa
ollaan kulutushuippuina hyvinkin riippuvaisia tuonnista ja naapurimaidemme
energiajärjestelmistä. Mahdollisuuksia
paikallisten tuotantoketjujen rakentamiseen ja esimerkiksi paikallisen energiantuotannon hyödyntämiseen tulisi selvittää. Yhteiskunnan rooli ja tuki varajärjestelmien turvaamiseksi esimerkiksi
erilaisin kannustimin ja lainsäädännöllä
on oleellista kriisinkestävyyden kehittämiselle.
Talous kuralla - vyö kiristyy
Kaikki ratkaisut eivät ole Suomen omissa käsissä. Suomi on osa globaalia integroitunutta talousjärjestelmää – niin
hyvässä kuin pahassa. Erityisesti Euroopan Unionin puitteissa tehtävät taloudelliset ratkaisut sekä kauppa- ja
ulkopolitiikka heijastuvat väestön toimeentulon turvaamisen ratkaisuihin
Suomessa. EU:n epävakaa tilanne taantumasta toipuessa, velkakriisin vallitessa ja euron tulevaisuuden ollessa vaakalaudalla vaikuttaa suoraan Suomen
talouteen ja taloudelliseen kriisinkestävyyteen. Riskinä on laman aiheuttama
pidempiaikainen alennustila Euroopalle.
Euro-alueen talouskriisin vaikutukset
näkyvät vielä pitkään, sillä esimerkiksi
työttömyys uhkaa jäädä osin pysyvämmäksi ongelmaksi. Talouden ongelmat,
kuten heikko työllisyys, voivat aiheuttaa myös yhteiskunnallisia ja poliittisia
vaikutuksia ja levottomuutta ja vaikuttaa
esimerkiksi väestön henkiseen kriisinkestävyyteen.
Globaalin talouden painopiste on
väistämättä siirtymässä kehittyviin maihin, kuten Kiina ja Intia, jatkossa myös
Afrikka. Globaalit tasapainottomuudet
ylläpitävät valuuttakurssipaineita, jotka
Tuotannollinen ja
infrastruktuurin
kriisinkestävyys.
voivat puhjeta raha- ja valuuttamarkkinoiden levottomuutena ja pahimmillaan
lietsovat kauppasotia ja protektionismia.
Suomessa myös väestörakenteen
muutos liitettynä julkisen talouden
kestävyysongelmaan on talouden kannalta merkittävä ilmiö. Julkisen velan
suhde BKT:hen kasvaa koko ajan. Samalla vanhushuoltosuhde kohoaa Suomessa nykyisestä 25 %:sta lähes 43
%:iin vuoteen 2030 mennessä. Demografisen muutoksen nopein vaihe
on juuri aluillaan, joten sopeutustoimia
talouden kestävyysvajeen kuromiseksi
umpeen tarvitaan pikaisesti. Tämä luo
lisää painetta tuottavuuden kehittämiselle, veronkorotuksille ja menojen
priorisoinnille ja karsimiselle, jopa hyvinvointivaltion etuuksista tinkimiselle.
Tuottavuuden nostaminen on avaintekijä
julkisen talouden kestävyysongelman
ratkaisemisessa. Myös julkisen sektorin
tulee parantaa tuottavuutta, erityisesti
esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen
palvelurakenteissa. Valtion toimet yhtenäisten perusratkaisujen ja toimintamallien luomisessa ratkaisevat, jotta saadaan myös tieto- ja viestintäteknologia
Maailman talouden valtasuhteet ovat muuttumassa.
14
tukemaan julkisen sektorin työn tuottavuuden ja laadun kehittymistä.
Ympäri käydään – yhteen tullaan
Riippuvuuksien myötä yhteiskunnan
toiminta tulee häiriintymään yhä helpommin. Erilaisia syy-yhdistelmiä, jotka
voivat aiheuttaa häiriöitä, on yhä vaikeampi ymmärtää. Häiriöiden vaikutukset ovat merkittäviä normaalioloissakin
ja vaikutuksia voidaan helposti aiheuttaa jopa tahallisesti. Vaikutukset voivat
myös levitä aiottua laajemmalle. On
vaikea hallita kokonaisuutta, joka ei ole
enää konkreettisesti hahmotettavissa.
Kokonaisvaltainen ja verkostomainen
toimintatapa korostuu tulevaisuudessa. Yhteiskäyttöiset toimintaympäristöt
tulevat yhä merkittävämpään rooliin ja
suojaaminen ja valvonta eivät ole enää
maantieteellisesti rajattuja tai kohdistu
pelkästään fyysisiin kohteisiin. Järjestelmien integroituminen ja keskinäisriippuvuus lisää haavoittuvuuksia, mikä tulisi
ennakoida ja huomioida infrastruktuurin
ja toiminnan suunnittelussa.
Yhteiskuntaamme kohdistuvien uhkien
monimuotoisuus ja ennakoimattomuus
edellyttää erityisesti yhteiskunnan toipumiskyvyn kehittämistä. Toiminnan aikajänne ja reagointiaika lyhenee ja kriisitilanteessa toiminta, suunnittelu ja korjaavat toimenpiteet tapahtuvat samanaikaisesti - eivät enää peräkkäisinä vaiheina.
Kriisinkestävyyttä onkin jatkossa ajateltava entistä kokonaisvaltaisemmin kokonaisturvallisuuden ja koko yhteiskunnan
voimavarojen hyödyntämisen kannalta.
Kansainvälisen yhteistyön ja verkostoitumisen roolia kriisinkestävyyden kehittämisessä yhä niukentuvin resurssein ei
myöskään pidä väheksyä.
UUTUUS!
Vähemmän kulutusta.
TESTIVOITTAJA
ww
w.t m n e t .f i
16/2013
* Nokian Hakkapeliitta 8 -renkaissa on keskimäärin 50% enemmän nastoja kuin
Nokian Hakkapeliitta 7:ssä. Tienkulumavaikutus alittaa selvästi uuden nastalainsäädännön vaatimukset. Katso lisää www.nokianrenkaat.fi
12/2013
Yhdysvaltojen Tactical Combat
lääkintähuollon
Tämä artikkeli pohjautuu vuosina 2011–2013 tehtyyn pro gradu
-opinnäytetyöhöni. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää,
miten Tactical Combat Casualty
Care -mallia voidaan hyödyntää
jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa. Artikkelissa
avaan lähtökohtia tutkimukselleni ja kerron lyhyesti, miksi juuri
TCCC-toimintatapamalli on nousevana trendinä suomalaisessa
lääkintähuollossa. Lisäksi kerron
Yhdysvaltojen Tactical Combat
Casualty Care -toimintatapamallin historiasta ja pyrin kuvaamaan TCCC-mallin eri hoitovaiheet. Artikkelin lopussa tuon
esille työni pohjalta muutamia
havaintoja, miten TCCC-mallia
voitaisiin hyödyntää jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa ja mitä haasteita
uudistuksen tiellä voi olla.
Aseiden teho on kasvanut ja sodat ovat
muuttaneet luonnettaan viime vuosikymmenien aikana. Myös kenttälääkinnän eli taistelukentällä annettavan ensiavun ja ensihoidon menetelmät ovat
kehittyneet samalla huomattavasti. Kehitys sai alkunsa, kun taistelukentillä
toimivat lääkintähenkilöt huomasivat,
että vammat ja tilanne poikkeavat suuresti siviilipuolen toiminnasta. Samalla
huomattiin, että tarpeettomia kuolemia
ja haavoittumisia saattaa syntyä, jos
taktinen tilanne ja hoitomallit eivät kohtaa toisiaan. Sairaanhoitoon päässeiden
haavoittuneiden eloonjäämisprosentti
onkin noussut ensimmäisen maailmansodan aikaisesta 92 prosentista yli 98
prosenttiin. Hoitoennusteen parantuminen on pitkälti nopeutuneiden evakuointien ansiota. Ensimmäisen maailmansodan aikana haavoittuneen pääsy sairaalahoitoon kesti tyypillisesti noin 12
tuntia, kun taas viimeaikaisissa sodissa
kuljetusaika on ollut 2–6 tuntia.
Myös taistelija- ja taistelijaparikohtaisella ensiaputaidolla on ratkaiseva
merkitys. Ensiapu on annettava mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman
yksinkertaisesti ja mahdollisimman
monelle. Avuntarpeen kiireellisyyden
arvioiminen on erityisen tärkeää, koska yhtäaikaisesti autettavia potilaita
on yleensä useampia. Osaksi tästä
johtuen on taistelukentällä annettavan
ensiavun ja ensihoidon laatu ollut jatkuvassa nousussa ympäri maailmaa.
Nousun taustalla on 1990-luvun puolivälissä lanseerattu Yhdysvaltojen TCCCtoimintatapamalli (Tactical Combat Ca-
16
sualty Care, TC3, T3C). Lisäksi uuden
vuosituhannen aseelliset konfliktit ovat
kiihdyttäneet alan tutkimusta ja nopeuttaneet uusien toimintatapamallien käyttöönottoa. Kehittyneet toimintatapamallit yhdessä parempien suojavarusteiden
sekä lyhyiden evakuointiaikojen kanssa
ovat laskeneet menehtyneiden määrän
historiallisen alas.
Ulkomaiset kokemukset sekä Trollenhagenin Nato-valmiuden evaluutio vuonna 2010 ovat aiheuttaneet Suomessa
Yliluutnantti Henri Pitkäkoski
Huoltoupseeri
Porin Prikaati, 1.10. alkaen Länsi-Suomen Huoltorykmentti
Oak Harbor, Wash. (24.5.20007) – Lääkintämies Merivoimien sairaalasta Oak Harbor ottaa osaa
Tactical Combat Casualty Care (TC3) harjoitteluun 16 tuntia kestävässä ohjelmassa, joka on
kehitetty suoraan tai välillisesti sotilaallisia taistelutoimia tukevalle lääkintähenkilöstölle.
Navy Region Northwestin matruusit ja merijalkaväkimiehet osallistuivat kurssille, jonka Merivoimien sairaala Oak Harbor veti. (Kuva: U.S. Navy photo by Mass Communication Specialist
1st Class Bruse McVican).
Casualty Care -toimintatapamalli
kehitystrendinä
sen, että taistelijoiden, taistelijaparien
ja partioiden ensiapukoulutus tarkistetaan perinpohjaisesti kenttäolosuhteissa
selviytymisen näkökulmasta TCCC-periaatteiden mukaiseksi. Eri joukko-osastoissa onkin jo aloitettu erilaisten TCCC-kurssien kokeiluja. Tulevaisuudessa
Sotilaslääketieteen keskus, joka toimii
Puolustusvoimien lääkintähuollon palveluskeskuksena, pyrkii tuottamaan kaikille joukoille yhtenäisen mallin koulutukseen. Tämä on myös aiheuttanut sen,
että ”Tactical Combat Casualty Care”
termin käytöstä on siirrytty ”Taisteluensiapu” termin käyttöön.
Ensivaiheessa tavoitteena on saattaa henkilökunnan ja varusmiesten
taisteluensiapukoulutus ajan tasalle.
Muutoksilla on tarkoitus saada suori-
tuskykyyn huomattava parannus. Näistä tärkeimpinä koulutustavoitteina ovat
verenvuodon tyrehdyttäminen, hengitysteiden turvaaminen, haavoittuneiden suojaaminen ja jatkohoito. Yksinkertaisilla taistelutilanteen huomioivilla toimilla ja yksinkertaisilla välineillä
voidaan tehdä hengen ja raajan pelastamiseksi paljon, kun tiedetään miten
toimitaan. Maavoimien huoltopäällikkö
eversti Risto Kosonen kirjoittaa syksyn 2012 Huoltoupseeri-lehdessä, että
kenttälääkinnässä panostetaan taistelijoiden antamaan, henkeä pelastavaan
ensiapuun, joka tulisi kyetä antamaan
alle kymmenessä minuutissa haavoittumisesta. Tähän tavoitteeseen pyritään
osaamisen ja lääkintäkaluston lisäämisellä ryhmätasolla. Myös puolustusvoi-
mien ylilääkäri lääkintäprikaatinkenraali Simo Siitonen toteaa vuoden 2013
ensimmäisessä sotilaslääketieteen
lehdessä, että varusmiesten ja henkilökunnan koulutusta tulee uudistaa paremmin taistelutilanteisiin soveltuvaksi. Lisäksi lääkintävoimavarojen laadun
ja määrän määrittelyssä vaatimuksena
on ”10–1–2-periaate”. Periaatteen mukaan verenvuotoa hillitsevä ensihoito
on aloitettava 10 minuutin sisällä haavoittumisesta, 1 tunnin sisällä on aloitettava lääkärin antama ensihoito ja 2
tunnin sisällä haavoittuneen tulee saada henkeä pelastavaa kirurgista ensihoitoa.
Mikä ihmeen TCCC?
Tactical Combat Casualty Care -projekti sai alkunsa Yhdysvaltojen laivaston
erikoisjoukoista (Naval Special Operations Command) vuonna 1993. Projekti synnytti ohjeen taktisesti sopivista
taistelukentän ensihoidon toimintaperiaatteista. Ohje julkaistiin vuonna 1996.
TCCC-toimintatapamalli tarjosi lääkintähenkilöstölle ja miehistölle ensiavun
ja ensihoidon ohjesäännön, joka yhdisti
tehokkaan lääkinnän ja pienen yksikön
taktiikan. TCCC-toimintatapamallissa on
kolme pääkohtaa, jotka ovat seuraavat:
hoida haavoittunut, ennalta ehkäise lisähaavoittumisia ja suorita annettu tehtävä.
Alkuperäisissä TCCC-toimintaohjeissa
taistelukentällä tapahtuva hoito jaettiin
kolmeen vaiheeseen, joita olivat care
under fire (CUF), tactical field care
(TFC), ja tactical evacuation care (TACEVAC). TCCC-toimintatapamallissa hoitoon kuuluivat seuraavat hoitovälineet
ja -menetelmät: kiristyssiteet, antibiootit, nestehoito, kivunlievitys, nenänieluputket, kirurginen hengitysteiden avaus,
jänniteilmarinnan toteaminen ja hoito,
koulutus sekä lääkinnän ja taktiikan yhdistäminen. TCCC-toimintatapamallin
synnyttyä huomattiin nopeasti, että
sitä on syytä päivittää jatkuvasti. Tätä
varten perustettiin Yhdysvaltoihin TCCC­
-komitea vuonna 2001/2002. Komitea
sai vuoteen 2009 mennessä täyden
tuen tärkeimmiltä Yhdysvaltojen lääkintäammattikunnilta toimintatapamallin
kehittämiselle. Komitean oli tärkeä saada kaikki tieto eri alojen erikoisosaamisesta. Tämän takia komiteaan otettiin
mukaan kirurginen sekä psykiatrinen
osaaminen armeijan puolelta. Lisäksi
tarvittiin lääkintähenkilöiden näkemykset maa-, meri- ja ilmavoimilta sekä
erikoisjoukoilta. Komiteaan otettiin mukaan henkilöitä laivaston erikoisjoukoista (Navy Seal), merijalkaväestä, laskuvarjojoukoista (75th Ranger Regiment),
erikoisjoukkojen (18-D) lääkintähenki-
17
löistä, ilmavoimien laskuvarjomiehistä,
ilmavoimien lääkintähenkilöistä ja rannikkovartioston hoitohenkilöstöstä.
Care Under Fire
Tactical Combat Casualty Care -mallissa ensimmäinen hoitovaihe on nimetty
Care under fire (CUF) -nimiseksi. Tässä
vaiheessa hoito on hyvin rajoittunutta,
koska haavoittunut ja taisteleva joukko ovat vihollistulen alla. Vihollistuleen
vastaaminen ja haavoittuneen siirtäminen suojaan ovat tärkeimpiä tehtäviä
CUF-vaiheessa. Yksityiskohtaisia tutkimuksia tai laajoja hoitotoimenpiteitä haavoittuneelle ei voida vielä tässä
vaiheessa tehdä. Vammojen mahdollistaessa on myös haavoittuneiden osallistuttava tulenkäyttöön. Vihollistuleen
vastaaminen ja toiminnan suojaaminen
voivat myös olla kriittisen tärkeitä tehtäviä lääkintähenkilölle tai miehistön
jäsenelle ennen kuin he voivat hoitaa
haavoittunutta. Tämä korostuu pienissä
taistelujoukoissa, joissa jokaisen aseen
tulivoima on merkityksellistä. Lääkintähenkilöstön ja miehistön hoitovälineet
CUF-vaiheessa ovat vähäisiä. Tärkeä tekijä on hetkellinen tuliylivoima. Nopea
menestys taistelutehtävässä on ensisijainen ja paras tapa välttää haavoittumisia. Lääkintähenkilöstö suojaa aseillaan itseään ja haavoittuneita. Pienet
taisteluvammat eivät saa johtaa taistelusta vetäytymiseen.
ja sitä ei ole merkitty punaisilla risteillä.
MEDEVAC eli medical evacuation suoritetaan taas erityisesti lääkintäjoukkojen käyttöön tarkoitetulla ajoneuvolla tai
-aluksella, joka merkitään punaisilla risteillä. Aseistus on omaa suojausta varten. MEDEVAC-kuljetuksia suoritetaan
pääasiassa ympäristössä, jossa ei ole
vihollisuhkaa.
TACEVAC-vaihe alkaa, kun uhri on
saatu taistelukentällä evakuointikuljetuksen kyytiin. Vaihe perustuu seuraaviin kohtiin: evakuointikuljetuksen
mukana saattaa seurata lääkintähenkilöstöä ja evakuointikuljetuksen mukana
voidaan tuoda lääkintäkalustoa. Lääkintähenkilöstön tuominen evakuointikuljetuksen mukana on tärkeää, koska
haavoittunut saattaa olla lääkintähenkilö. Lääkintähenkilö saattaa lisäksi olla
nestehukassa kuivunut, alilämpöinen
tai jollain muulla tapaa toimintakyvytön jatkamaan omaa tehtäväänsä. Lisäksi taistelukentällä saattaa olla monipotilastilanne, johon tarvitaan lisää
lääkintäkapasiteettia. Evakuointikuljetuksen mukana voidaan tuoda lääkinnän erikoishenkilöitä, kuten psyykkisiin
vammoihin erikoistunutta henkilöstöä.
Evakuointikuljetusten johtaminen vaatii
näin ollen laajaa osaamista, koska johtajan tulee osata priorisoida henkilöstö
ja kalusto tärkeimmälle kohteelle. Evakuointikuljetuksen mukana saapuvalla
lääkintämateriaalilla voidaan täydentää
joukkojen lääkintämateriaalia tai kuljetuksen mukana voi olla kehittyneempää hoito- ja tutkimuskalustoa. Näitä
ovat erilaiset nestehoitovälineet, verituotteet, elektroniset seurantalaitteet
Tactical Field Care
Tactical field care (TFC) on vaihe, jossa uhri ja pelastaja/pelastajat eivät
ole enää vihollistulen alla. Tämän vaiheen toimenpiteet perustuvat seuraaviin asioihin: vihollistulen vaara ei ole
välitön, hoitovälineet ovat henkilöstön
mukana kannettavia, hoitoaika on hyvin vaihteleva ja hoitoaika riippuu vihollistilanteesta ja siitä, miten nopeasti
evakuointikuljetus saadaan järjestettyä.
TFC-vaiheessa keskitytään potilaan tilan arviointiin ja hoitoihin, joita ei ole
voitu tehdä CUF-vaiheessa. Hoito perustuu kuitenkin välttämättömimpiin
toimenpiteisiin. Taktinen tilanne sanelee edelleen, mitä hoitoa voidaan antaa. Hoitotoimenpiteet voidaan joutua
tekemään nopeasti, jos odotettavissa
on uusi viholliskosketus. Hoitoa voidaan jatkaa turvallisen evakuointipaikan löydyttyä ja evakuointikuljetusta
odotellessa. Hoitajien tulee arvioida,
mitä hoitoa kannattaa tehdä ja mitä ei.
Tähän vaikuttaa evakuointikuljetuksen
odotusaika.
Tactical Evacuation Care
Tactical evacuation care (TACEVAC) on
TCCC-toimintatapamallin kolmas vaihe.
Vaihe voidaan suorittaa joko CASEVACtai MEDEVAC-periaatteella. CASEVAC
eli casualty evacuation voidaan mieltää
toiminnaksi, jossa haavoittunut evakuoidaan haavoittumispaikalta ensimmäiselle hoitopaikalle. Käytössä oleva evakuointiajoneuvo tai -alus on aseistettu
18
Sotatieteiden maisterikurssin taktikot
harjoittelemassa kiristyssiteen käyttöä syksyllä 2011.
Kuva: Henri Pitkäkoski
ja hapenantolaitteet. Se, että käytetäänkö kehittyneempää kalustoa, on
tilanteesta kiinni.
Mitä hyötyä meille on TCCCmallista?
TCCC-mallin hyödyntämisellä jääkärikomppanian lääkintähuollossa saadaan
lisäaikaa haavoittuneille, koska hoitohenkilöstö ja -kalusto ovat paikassa,
jossa niitä eniten tarvitaan. Jatkossa
potilaat selviävät suuremmalla todennäköisyydellä elossa ensimmäiselle lääkäritasoiselle hoitopaikalle ja sieltä edelleen jatkohoitoon. TCCC-mallin mukainen alkuvaiheen hoito, potilasselvitys ja
-seuranta vapauttavat lääkintäresursseja
myöhemmässä vaiheessa hoitoketjua.
Tämä taas mahdollistaa lääkäritasoi-
sen hoidon keskittämisen vaativampien
vammojen hoitoon.
Komppanian lääkintähuollon suorituskyvyn kehittäminen on aloitettava koulutusjärjestelmän uudistamisella. Suomessa tulee jatkossa keskittyä enemmän joukkueen sisäiseen ensiapu-/
ensihoitokoulutukseen, jossa tehdään
ratkaisevimmat hoitotoimenpiteet. Nyt
on jo saatu hyviä kokemuksia taistelijoiden ja taistelupelastajien koulutuksesta,
mutta lääkintämiesten koulutus on jäämässä jälkeen. Nyt näyttääkin siltä, että
puolustusvoimat lisää komppanian ensihoitoketjussa kaikkien muiden tasojen
lääkintäresursseja paitsi lääkintämiehen.
Tämä voi johtaa tulokseen, jota joudutaan myöhemmin korjaamaan. Ensihoitoketju on tasan niin vahva kuin sen
heikoin lenkki.
Olivat koulutusmuutokset mitä tahansa, on niiden rahoitus varmistettava, jotta uudistuksia ei jouduta viemään
läpi vain osittain. Muutosten tarve tulee
perustella, jotta asenteet muutoksille
ovat myönteisiä. Muutokset voidaan
perustella eri maiden positiivisilla kokemuksien ja tutkimuksien perusteella.
Asennekasvatus tulee aloittaa henkilökunnasta, jotta vaikutus näkyy myös
varusmieskoulutuksessa. Erilaiset kurssit, harjoitukset ja koulutustapahtumat
lisäävät tietoisuutta asiasta, mikä toivottavasti johtaa uusien toimintatapamallien käyttöön osana taistelukoulusta.
Tulevaisuudessa tulee edelleen seurata
Yhdysvaltojen TCCC-toimintatapamallin
kehittymistä. Näin voimme saada lisää
ohjeita oman toimintamme kehittämiseen.
Parhaimmillaan Tactical Combat Casualty Care -mallin hyödyntäminen
jääkärikomppanian lääkintähuollon toteuttamisessa sovittaa lääkintähuollon
entistä paremmin osaksi komppanian
taistelutehtävää. Lopputuloksena syntyy jääkärikomppanian lääkintätaktiikka.
Lääkintätaktiikka auttaa päällikköä ymmärtämään lääkintähuollon vaatimukset komppanian tehtävälle suunnittelu-,
valmistelu- ja toteuttamisvaiheessa ja
päinvastoin. Jatkossa Tactical Combat
Casualty Care -termi, tulisi ymmärtää
lääkintätaktiikkana eikä pelkästään taisteluensiapuna.
Lähteet:
– Tiilikka Jari, ”Taisteluensiapu -ajatuksia kentältä”, Sotilasaikakauslehti,
12/2010
–
Lääkintähuolto
poikkeusoloissa, www.mil.fi/kokonaisturvallisuus,
15.10.2011
– Kuronen, Pentti, Puolustusvoimien ylilääkäri: Puolustusvoimauudistus tulee
- millaiset kortit ovat jaossa lääkintähuollolle, Sotilaslääketieteenkeskuksen
aikakausilehti, 2/2011, s. 6
– PHTLS, Prehospital Trauma life support: Military version, seventh edition,
copyright 2011, 2007,
2003, 1999,
1994 by Mosby Inc, an affiliate of Elsevier Incs.
– Peltomaa, Jouko, Lääkintäkoulun johtaja: Kenttälääkintäkoulutus -lääkintäkoulun
johtajan linjaukset, Sotilaslääketieteenkeskuksen aikakausilehti, 1/2011, s. 6
– Kosonen, Risto, Huoltoupseeriyhdistyksen puheenjohtaja ja Maavoimien
huoltopäällikkö: Uudistuva kenttähuolto,
Huoltoupseeriyhdistys ry:n jäsenlehti
(Huoltoupseeri), 3/2012, s. 7
– TCCC Guidelines and Curriculum,
(2012), www.naemt.org
– Handbook, Tactical Combat Casualty
Care, Center for army lessons learned,
U.S. Unclassified, REL NATO, GCTF,
ISAF, MCFI, ABCA, toukokuu 2010
19
Prosessijohtaminen tuo
uusia mahdollisuuksia –
tilaus-toimitusketjun tapaustutkimus
Artikkeli perustuu kirjoittajan maisterikurssilla tekemään pro gradu-työhön.
Työssä tutkittiin prosessijohtamisen
mallia käyttäen vertailukohtana todellista Karjalan Prikaatin rauhan ajan ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusketjua.
Työn lähtökohtana oli uuden PVSAPjärjestelmän antama tuki ja eräänä tavoitteena sekä toimitusketjun käytänteiden että tietojärjestelmän palveluiden
kehittäminen. Työn tutkimusmetodina
oli asiantuntijahaastatteluilla tuettu kirjallisuusanalyysi. Lopputuloksena saatiin
lista kehitysehdotuksia tilaus-toimitusketjun ja sen tuen kehittämiseksi vastaamaan paremmin prosessia.
Henri Laine
Yliluutnantti, sotatieteiden maisteri
Pääaine johtaminen
Karjalan Huoltopataljoonan esikunta
Yksinkertaisimmillaan prosessi
voidaan nähdä joukkona toisiinsa liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on tuottaa haluttua
tuotetta. Vuosien varrella käsitettä on täydennetty useilla eri elementeillä. Tällaisia elementtejä
voidaan katsoa olevan esimerkiksi asiakas (sisäinen tai ulkoinen),
prosessiorganisaatio (prosessin
omistaja, johto, tiimit ja muut
roolit), syötteet, tuotteet ja erilaiset mittarit sekä kokonaisuutta tukeva teknologia. Prosessien
kuvaukseen kuuluu myös toimijoiden ja toimintojen rajapintojen
määrittäminen. Runkona kuitenkin edelleen toimii yleensä alkuperäinen prosessin konsepti.
Prosessijohtaminen voidaan käsittää
johtamismenetelmänä, joka käyttää perustanaan prosesseja ja näihin liittyviä
elementtejä, prosessien tunnistamista,
mittaamista ja kehittämistä ja lopulta
muuta toimintaa johdetaan edellä mainittujen kokonaisuuksien avulla. Prosessijohtamisen tarkoituksena on esimerkiksi laadukkaampi ja tehokkaampi
toiminta sekä ennen kaikkea kokonai-
20
suuksien hallinta kuten huoltoupseerilehden 3/2007 pääkirjoituksessa tuotiin
esille. Puolustusvoimissa kuten muussakin julkishallinnossa on prosessijohtamisen ja -organisaation sijasta vallalla
funktionaalinen johtamistapa selkeine
organisaatiorakenteineen. Kun prosessijohtaminen lähtee asiakkaan tarpeista,
tehokkuudesta ja sisäisestä kehittämisestä, funktionaalisessa organisoinnissa
keskeisiä ovat pelkistäen vastuut, toimivallat ja raportointi johdon tarpeiden
mukaan. Funktionaalisessa organisaatiossa prosessijohtamisen suurin haaste
on, että prosessi tarvitsee useimmiten
useiden organisaatioyksiköiden tai tulosyksiköiden henkilöstöä, tiloja, laitteita ja muita resursseja. Muun muassa
toiminnan mittaaminen ja raportointi
sen paremmin kuin henkilöstön koulutus tai palkitseminen ei ole yleensä
mahdollista prosessikohtaisesti. Tulosjohdetussa organisaatiossa ristiriita
korostuu. Prosessijohtaminen muuttaa
sekä valtasuhteita että hierarkkisuuden
tasoa, joten muutosvastarinta on ymmärrettävää.
Puolustusvoimissa on tiedostettu
prosessijohtamisen mahdollisuudet,
ja nykyisen organisaation rajoitusten puitteissa on hyväksytty pyrkimys
prosessimaiseen toimintaan. Puolus-
tusvoimien pääprosessit on käsketty
kenttäohjesäännössä vuodelta 2007.
Lisäksi alaprosesseja on kuvattu käskettynä ja oma-aloitteisesti eri toimijoiden toimesta jo aikaisemmin aina
työnkulkukaavioihin asti. Esimerkkinä
prosessityöstä on Länsi-Suomen Huoltorykmentti, jonka prosesseja on esitelty Huoltoupseerissa 1/2009. Eräänä
kokeiluna mainittakoon myös maisteriopintoihini liittynyt opintojakso, jonka
tarkoituksena oli tarkastella prosessijohtamisen soveltuvuutta logistiikkapataljoonan esikunnan toimintaan syksyllä 2012. Prosessijohtamisen näkökulmasta tuolloin oli oikea ”momentum”
ja pääsinkin tunnistamaan prosessikokonaisuuksia (asiakkaineen, organisaatioineen ja prosessi- sekä työnkulkukaavioineen) valmisteilla olleeseen
konseptiin. Tuon työn hedelmistä voi
huomata viitteitä 1/2013 Huoltoupseerissa. Havainnot opintojaksosta vahvistivat käsitystäni prosessityön merkityksestä. Puolustusvoimien mittakaavassa
eritasoisia alaprosesseja voidaan tunnistaa varsin suuria määriä ja prosessityön läpivieminen vaatii aikaa. Toisaalta, esimerkiksi toiminta välivaiheessa
niin sanotussa hybridiorganisaatiossa
on myös kelvollinen vaihtoehto radikaalien muutosten sijaan.
PVSAP-järjestelmä tilaustoimitusketjun tukena
Tarkoituksenmukainen tietojärjestelmä
on kaikkien johtamisjärjestelmien kulmakivi, mutta prosessijohtamisen perustuessa tiimeihin kaikille saatavissa
olevan, organisaatiorajat ylittävän yhteisen tiedon merkitys korostuu. Myös
ensimmäisiä käyttökokemuksia tuottava PVSAP perustuu prosessipohjaiselle
ajattelulle. PVSAP on toiminnanohjausjärjestelmä, joka sen mukaisesti on teh-
tiedetään järjestelmälaajennusten aiheuttamat kustannukset ja haasteet, on
kuitenkin syytä kriittisesti tarkastella
niiden tuottamaa lisäarvoa ja tarpeellisuutta.
Järjestelmä voisi tarkistaa luotettavasti myös tilausten yksiselitteisyyden
vertaamalla nimikkeitä ja muita tietoja
vertailutietokantaan, samoin kuin tilausja kulutusoikeuksien pätevyyden, jos
vastaavat tietokannat olisivat olemassa.
Tutkitussa rauhan ajan a-tarviketilaustapauksessa kyseessä olisi itse asiassa jo
Yksinkertaisimmillaan ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessi on toiminnoiltaan kuvan 1 mukainen. Sidottaessa toiminta lukuisiin erilaisiin toimijoihin saadaan kokonaisuudesta huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus.
Monimutkaisuus syntyy osin tiettyjen
toimintojen jakautuessa käskettyjen
toimivallan jakojen mukaisesti eri organisaatioportaille ja -yksiköille ja osin
esimerkiksi tiettyjen lainsäädäntöön perustuvien tai turvallisuuteen tähtäävien
normien vaatimuksista.
Ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessin vaiheet
ty palvelemaan ennen muuta ylempiä
johtamistasoja. PVSAP-järjestelmä on
hyvä tuki varastonhallinnassa ja raportoinnissa. Eräänä suurena puutteena
näyttää kuitenkin olevan, että järjestelmän palvelut eivät ulotu materiaalin
pääasiallisten käyttäjien – joukkoyksiköiden ja perusyksiköiden – tasolle,
mukaan lukien PE:n palvelusammunnat. Niin ollen edellä mainitut siirto- ja
käyttötapahtumia useimmin käyttävät
tai suunnittelevat toimijat ovat edelleen
manuaalisen raportoinnin ja tilannetiedon päivityksen varassa.
Samoin PVSAP pystyy tuottamaan
useimmat materiaalin tilaus-toimitusketjun tarvitsemat dokumentit, joskaan
kaikkia ei käytännössä vielä käytetä
hyväksi. Integroiduilla järjestelmillä ja
niiden tietovarannolla olisi perusteltua
tukea myös laajempia toimintoja kuten
ennakointia, varastoinnin ja kuljetusten optimointia ja erilaisten tarkistusten suoritusta. Esimerkiksi varasto- tai
kuljetusoptimointia varten järjestelmä
tarvitsisi kuitenkin laajan ja osin vaikeaselkoisen tietokannan materiaalinimikkeiden ominaisuuksista, yhteensopivuudesta, yhteenvarastoinnista,
pakkauksista, painoista, räjähdysvaarallisuuslukituksesta sekä varastotiloista
ja niin edelleen. Kun kokemuksesta
myönnetyn kulutuskiintiön ”kotiinkutsu”,
jolloin oikeuksien yksilöinti olisi helppoa
ja riskitöntä. Kuitenkin eri joukko-osastojen yhteisharjoitusten kulutus näyttää
poikkeukselliselta ja olisi oman virtaviivaistamisurakan arvoinen, jos järjestelmää kehitetään.
Ampumatarvikkeiden tilaustoimitusketju
Tutkimuksessa nousi esille, että tilaustoimitusketju kokonaisuutena on erittäin monimutkainen. Vakiintunut ketju
toimii niin prosessimaisesti, että sitä
voi tarkastella jopa prosessina huolimatta hajaantuneista johtosuhteista ja
resurssien hallinnasta. Järjestelmään
osallistuu useita eri toimijoita ja se saa
syötteitä useiden eri prosessien tuotteena ja toisaalta se tuottaa vastaavasti lukuisia tuotteita syötteenä muihin
prosesseihin. Tärkeimpänä loppukäyttäjän, eli ampujan, näkökulmasta prosessi toimii pääsääntöisesti hyvin (ampuja
saa useimmiten tarvitsemansa patruunat). Aidosta prosessista poiketen ketjulla ei kuitenkaan ole nimettyä tiimiä
tai yhtenäistä johtoa eikä sitä kehitetä
sen paremmin kuin arvioida tai mitata
yhtenä palvelua tuottavana kokonaisuutena.
Tutkimuksen esimerkkijoukko-osasto
Karjalan Prikaati poikkeaa muista toimijoista lähinnä vain kooltaan ja monimuotoisuudeltaan eikä sen tilaustoimitusprosessi poikkea oleellisesti
muista, joten sen kuvaaminen ei ole
tarpeen. Keskeinen rationaalista toimintaa rajoittava puute näyttää olevan
PVSAP-järjestelmän puuttuminen joukko- ja perusyksikkötasalta. Kuvassa 2
on esitetty pääpiirtein a-tarvikkeiden
tilaus-toimitusketjun informaation ja
materiaalin kulkukaavio eri toimijoiden
ja toimintojen kentässä. Kuvattuna on
myös funktionaalinen organisaatio toimijoineen ja johtosuhteineen kuvan
ylälaidassa. Kuvassa alempana oleva
ruudusto kuvaa matriisimaisesti toimintojen ja toimijoiden osallistumissuhteet
sekä toiminnot, joihin kukin osallistuu.
Lisäksi erivärisillä nuolilla osoitetaan
mitä kussakin tapahtumassa tuotetaan ja mille toimijalle kyseinen tuote seuraavaksi suuntaa. SAP-merkeillä
on osoitettu toimijat, jotka käyttävät
PVSAPia toiminnassaan suoraan hyväksi ampumatarvikkeiden tilaus-toimitusprosessissa. Aivan ylälaidassa kulkee
resurssien jako funktionaalisen organisaation suuntaisesti. Kaaviossa kuvatut virrat voisivat virtaviivaistua oleellisesti, jos kaikilla toimijoilla olisi välitön
21
Ampumatarvikkeen tilaus-toimitusprosessi
PVSAPin käyttömahdollisuus tietokannan tietoihin sekä elektronisten tilausja siirtodokumenttien luontiin käyttöoikeuksien mukaisesti.
Tutkimuksen kyselyosuus toi esiin
kaksi mielenkiintoista näkemystä.
Joukko-osaston varastolla PVSAPpäivitys saattaa olla viikkoja myöhässä työpaineen vuoksi. Järjestelmän
syöttörutiinit koettiin raskaiksi. Ehkä
samasta syystä poikkeuksetta perus- ja joukkoyksikkötasolla vastustettiin PVSAP-järjestelmän laajentamista
kenttätasolle. Mieluummin haluttiin
käyttää manuaali- ja excel-sovelluksia
kuten tähänkin asti. Nykyaikainen tiedonkäsittelytekniikka mahdollistaisi
helposti tiedon keräily- ja syöttötyökalut, joilla vakiomuotoisen tiedon kuten
a-tarvikenimikkeiden ja niiden määrien
syöttäminen olisi käyttäjäystävällistä.
Työkalu voisi tarjota frekvenssiltään
yleisten, työpaikkakohtaisesti räätälöityjen a-tarvikenimikkeiden valikon,
johon voitaisiin lisätä vain lukumääriä
sekä tekstin ennakkosyötön harvemmin esiintyvien nimikkeiden osalta.
Samalla poistuisivat nimikkeiden kirjoitusvirheet.
22
Tilaus-toimitusketjusta kohti
tilaus-toimitusprosessia
Huollon johtamista ja sen problematiikkaa uusien haasteiden edessä on
pohdittu useilla foorumeilla. Yhtenä
vaihtoehtona oikein toteutettu prosessin mukainen toiminta tuettuna oikein
käytetyllä tietojärjestelmällä voi saada
aikaan merkittäviä säästöjä toiminnassa. Tulosjohtamiseen ja hierarkkiseen
organisaatioon perustuva johtamisjärjestelmä kuitenkin osiltaan rohkaisee
osaoptimointiin, ellei prosessimaista
toimintaa vaadita ja kehitetä määrätietoisesti. Tutkimuksessa havaittiin neljä
selkeää kokonaisuutta, joita kehittämällä Puolustusvoimien saadaan kohti parempaa prosessitoimintaa. Näitä ovat
prosessien tunnistaminen ja kuvaaminen, organisoituminen, tietojärjestelmien ja prosessien vastaavuus sekä mittarit ja mittaaminen.
Ensimmäisenä on tunnistettava jokaiselle toiminnalle asiakas ja asiakkaan tarpeet sekä jatkettava prosessien tunnistamista ja kuvaamista kokonaisuudessaan. Organisoitumisen osalta prosessia hoitamaan tulisi organisoi-
da tiimi, jolla on selkeät vastuut. Eräs
nopea keino voisi olla prosessivelvoitteiden ja tiimitehtävien liittäminen tulossopimuksiin ja tehtäväkuvauksiin.
Samalla tulisi hyväksyä prosessijohtoinen henkilöstön kehittäminen ja palkitseminen. Tietojärjestelmistä muun
muassa PVSAP on jo prosessiorientoitunut, mutta kehitystyössä täytyy edelleen tehdä valintoja sen mukaan, muutetaanko sitkeähenkinen kulttuuri järjestelmän mukaiseksi vai räätälöidäänkö valmista järjestelmää mukautumaan
kulttuuriin. Prosessitoiminnan suuntaan
päästään vain kulttuuria muuttamalla. Oikein valittujen mittauskohteiden
valinta ja mittaaminen on ainoa keino
tuottaa tietoa ylemmälle johtoportaalle,
mutta myös toimijalle itselleen. Prosessimaisessa toiminnassa mittaamisen tulee kohdistua koko prosessiin ja
ennen muuta asiakkaan saamaan tuotokseen. Toisaalta itse prosessiin kohdistuvat mittaustulokset ovat välttämättömiä sen toiminnan kehittämiseksi ja
nykytilanteessa osaoptimointiin pyrkivien organisaatioyksiköiden koordinoimiseksi.
Siirtyminen kohti prosesseja voidaan toteuttaa aluksi hallintoyksiköiden sisäisesti siten, että prosesseilla on jo vallitsevassa organisaatiossa
yhtenäinen johto. Askeleena tähän
suuntaan voidaan nähdä jo toteutunut
erillisten laitosten ja palveluorganisaatioiden muodostaminen. Tuottavuutta
voitaisiin ehkä saavuttaa helpostikin
myös yhdenmukaistamalla sellaiset
prosessit, jotka voidaan samanlaisina
tai pienin muutoksin monentaa useille
toimijoille.
Lopuksi esitettäköön laajempi yleisluonnos tilaus-toimitusprosessin kokonaiskentästä. Tulevaisuudessa prosessi
voidaan muokata yksinkertaisempaan
muotoon ja tavoiteltava lopputulos voisi
olla jotain seuraavan suuntaista. Kuvassa 3 tilaus-toimitusprosessi on kuvattu
eri toimijoiden ja prosessien välille tiedon, palveluiden ja materiaalin osalta.
Toiminta on samanlaista riippumatta
mistä toimijasta tai prosessista on kysymys.
Tilaus-toimitusprosessin kokonaiskuvan tavoitetila
Ethän unohda yhdistyksen Vuosikokousta,
tarkemmat ohjeet sivulla 46!
Tehokkuutta logistiikka
Puolustusvoimiin on hankittu
vuosien saatossa miljardien eurojen edestä sotavarusteita, joiden ylläpidon kustannukset nousevat. Samanaikaisesti puolustusvoimien rahoituskehykseen
kohdistuu alentamispaineita ja
puolustusvoimauudistuksen seurauksena henkilöstön määrä vähenee. Käytännössä tilanne tarkoittaa, että on etsittävä aktiivisesti yhä kehittyneempiä toimintatapoja, jotta haluttu materiaalisen suorituskyvyn tekninen käytettävyys kyetään säilyttämään.
Yleisenä kehityssuuntauksena korkeateknologisten sotavoimien toimintaympäristöissä on ollut, että sotavarusteiden teknistyessä käytön ja ylläpidon
kustannukset ovat nousseet. Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustushallinnon
sotavarusteiden käytön ja ylläpidon kustannukset vuonna 2012 olivat noin 300
miljardia dollaria, joka on noin 40 %
hallinnonalan kokonaisbudjetista. Tyypillisesti käytön ja ylläpidon kustannukset
sotavarusteen elinjaksokustannuksista
ovat noin 60-70 %, mutta mikäli käyt-
Ilkka Mäkipirtti
Insinööriluutnantti
Pääesikunnan logistiikkaosasto
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suunnitteluryhmän
suunnitteluinsinööri, vastuualueena kunnossapito
Projektin ”Puolustusvoimien
logistiikkalaitoksen käyttövalmiusperusteisen toimintamallin kehittäminen” projektipäällikkö
Käytettävyyden hallinta Maavoimissa
Käytettävyyden
nosto
valmiutta
kohotettaessa
24
Palautettavuus‐
vaatimus
järjestelmän toimintaan
Käytettävyyden muodostumisen
kokonaisuus Maavoimissa
Käyttövarmuus
(availability
performance)
Käyttäjien taidot
(operator skills)
Virhekäytön esto
(misuse
prevention)
Toimintavarmuus
(reliability
performance)
Sotavarusteiden
käyttö
Johtaminen
Suorituskyvyn
rakentaminen
Kunnossapidon
toteutus
Kunnossapitosuunnitelma
Rahoitus ja
resurssit
Kunnossapidettävyys
(maintainability)
Kunnossapitovarmuus
(supportability)
Suorituskyvyn
rakentaminen
Johtaminen
Toimitusketjun
hallinta
Varastointi
Kunnossapidon
toteutus
Kunnossapitosuunnitelma
Rahoitus ja
resurssit
1
töprofiili on erityisen rankka ja sotavarusteen tekninen kuluminen nopeaa, ei
yli 90 % osuuskaan ole poissuljettu –
kuten esimerkiksi Humvee – sotilasajoneuvoilla Yhdysvaltojen ulkomaanoperaatioissa. Yleisesti kehityssuuntaus tarkoittaa, että käytön ja ylläpidon kustannuksiin on kiinnitettävä entistä voimakkaammin huomiota, jotta sotavoimien
toimintaedellytykset ovat turvattuna.
Yhdysvalloissa käytön ja kustannusten nopeaa kustannusnousua on selitetty hankinnoissa tehdyillä virheillä,
joista merkittävimmiksi on arvioitu:
1.Sotavarusteiden hankinnan vaatimukset olivat pohjautuneet tekniselle suorituskyvylle ja ylläpidon vaatimuksia ei otettu riittävästi huomioon
2.Yhteistyö vaatimusten asettajan,
hankkijan ja ylläpitäjän välillä oli ollut
puutteellista
3. Uutta kypsymätöntä teknologiaa oli
haluttu ottaa nopealla aikataululla
käyttöön, joka puolestaan heikensi
teollisuuden kykyä valmistaa luotettavaa sotavarustusta
Suomen Puolustusvoimauudistukseen
sisältyy lukuisia mahdollisuuksia, joista kustannustehokkuuden osalta yhdet
merkittävimmistä sisältyvät Puolustusvoi-
mien Logistiikkalaitoksen uusien toimintamallien määrittelyyn. 1.1.2015 puolustusvoimissa otetaan käyttöön uudet toimintamallit materiaalisen suorituskyvyn
rakentamisen- sekä ylläpidon osalta. Yksi
tutkittava osakokonaisuus entistä kustannustehokkaamman ja hallitumman ylläpidon saavuttamiseksi on käytettävyysvaatimuksiin perustuva materiaalisen suorituskyvyn ylläpito. Käytettävyysperusteisessa toimintamallissa keskeisenä tavoitteena ylläpitävällä organisaatiolla on tuottaa vaatimusten mukaista käytettävyyttä,
eli sotavarusteen kykyä olla tilassa, jossa
se kykenee teknisesti aloittamaan sille
osoitetun tehtävän. Eniten toimintamallista on kokemuksia Yhdysvalloissa, jossa
”performance based logistics” (PBL) –
malli on ollut vuodesta 2003 alkaen suositeltu ylläpidon strategia. Toimintamallin
periaatteita on otettu käyttöön hieman
eri termistöllä esimerkiksi Isossa Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomen
ilmavoimissa ja muissa maissa saatujen
parhaiden käytänteiden pohjalta toimintamallin periaatteiden soveltamista osaksi Maavoimien toimintaa on suunniteltu
vuosien 2011–2013 aikana.
Merkittävin eroavaisuus Suomen Maavoimien ja muissa maissa tapahtuneiden
toimintamallin käyttöönottojen välillä on,
että Maavoimien kalustosta merkittävä
määrä on varastoituna ja operaattorit
ovat pääosin varusmiehiä. Tämän lisäksi toimintamallissa palveluntuottaja on
yleisesti sotavarusteen valmistaja, mutta
Suomessa ei usein tätä mahdollisuutta
ole puolustusvälineteollisuuden ollessa
varsin pieni toimija. Valmista toimintamallia käyttöönotettavaksi Suomen Maavoimien toimintaympäristössä ei ole olemassa, mikä edellyttää merkittävää asiaa
koskevaa suunnittelutyötä.
Käytettävyyden hallinta
Teknisen käytettävyyden hallinnan erityispiirre Maavoimissa on, ettei ylläpidossa ole järkevää maksimoida sotavarusteiden toimintakelpoisuusaikaa, vaan
optimoida sotavarusteen käytettävyys
resurssien ja vallitsevan uhkakuvan
sekä joukkotuotannon edellyttämien
vaatimusten mukaiseksi. Esimerkiksi
teollisuudessa käytettävyyden hallinta
on yleisesti sidottu tuotantoon, jolloin
korkealla käytettävyydellä pyritään maksimoimaan tuotetun hyödykkeen määrää suhteessa käytettävyyden ylläpidon
kustannukseen.
25
Maavoimien kunnossapitojärjestelmän
tuote käytettävyyden näkökulmasta on
ajanjakso, jossa sotavaruste on toimintakelpoisuustilassa. Käytännössä käytettävyyden hallinta Maavoimissa tarkoittaa
oikean suhteen määrittämistä sille, mikä
osuus sotavarusteista pidetään toimintakelpoisuustilassa – ja mikä osuus pitkäaikaisvarastoinnissa. Maavoimien sotavarusteet voidaan jakaa tällöin tilan mukaan kolmeen eri kokonaisuuteen:
1) Toimintakelpoisuustila: Sotavaruste
kykenee aloittamaan sille osoitetun
tehtävän.
2) Valmiustila: Sotavarustetta ei käytetä ja se on varastoituna siten, että
sen saattaminen toimintakelpoisuustilaan edellyttää tunnistettuja toimenpiteitä.
3) Toimintakelvottomuustila: Sotavaruste on rikki eikä se kykene aloittamaan sille osoitettua tehtävää.
Käytettävyyden hallinta on ylläpidon
kustannusten hallintaa, sillä tyypillisesti
mitä korkeampaa toimintakelpoisuustilassa olevien sotavarusteiden lukumäärää tavoitellaan, sitä suurempi on siitä
aiheutuva kustannus. Normaalioloissa
vähimmäisvaatimus on yleensä ylläpitää koulutuksen edellyttämät sotavarusteet toimintakelpoisuustilassa. Poikkeusoloissa puolestaan sotavarusteiden
käytettävyysvaatimus on tyypillisesti
korkeampi, kuin normaalioloissa. Tällöin
on tunnistettava kyky palauttaa valmiustilassa ja toimintakelvottomuustilassa olevat sotavarusteet toimintakelpoisuustilaan vallitsevan uhkakuvan edellyttämässä ajanjaksossa. Varastoiduille
sotavarusteille tulee määrittää tällöin
raja-arvoja aikamääreestä, jossa ne on
saatettava toimintakelpoisuustilaan.
Maavoimien toiminnan erityispiirteiden johdosta sotavarusteen ylläpidolle
on asetettava vähintään kaksi vaatimusta, jotka on sovitettava käytettävissä
oleviin resursseihin:
1) Käytettävyysvaatimus, eli vaatimus
pitää tietty lukumäärä sota-varusteita toimintakelpoisuustilassa joukkotuotannon ja valmiudellisten vaatimusten täyttämiseksi.
2)Palautettavuusvaatimus, eli vaatimus palauttaa tietyssä ajanjaksossa
valmiustilassa (varastoituna) sekä
toimintakelvottomuustilassa (rikki)
olevat sotavarusteet toimintakelpoisuustilaan annetussa aikamääreessä
poikkeusolojen käytettävyysvaatimusten mukaisesti.
Käytettävyyden ohjaamisen, hinnoittelun ja käytettävyyden riskien laskennan
26
mahdollistamiseksi on kyettävä ymmärtämään, miten sotavarusteiden käytettävyys muodostuu. Tällöin on tunnistettava mikä vaikuttaa sotavarusteiden
käytettävyyteen, missä tämä organisaatiossa tapahtuu ja mikä on sen arvioitu
vaikuttavuus.
Sotavarusteiden käytettävyys muodostuu monimutkaisesta kokonaisuudesta, johon sisältyy johtaminen, kunnossapidon suunnittelu, kunnossapidon toteutus, varastointi, rahoitus ja
resurssit, suorituskyvyn rakentaminen
(hankinnat, modifikaatiot), sotavarusteiden käyttö sekä toimitusketjun hallinta.
Voidaan sanoa, että sotavarusteen käytettävyys muodostuu puolustusvoimien
toiminnan lopputuloksena, ei yksittäisen
toimijan tai toimialan toiminnan lopputuloksena.
Kohti käyttövalmiusperusteista
toimintamallia
Maavoimien sotavarusteiden kunnossapito on monilta osin toteutettu kaupallisten palveluntuottajien toimenpitein,
jolloin merkittävä osa sotavarusteiden
teknisestä osaamisesta on kaupallisilla palveluntuottajilla. Tärkeää on huomata, että kaupallisten toimijoiden liiketoiminta perustuu usein siihen, että
Maavoimien sotavarusteille pitää tehdä
toimenpiteitä – mieluiten joka vuosi
hieman enemmän. Tämän liiketoimintaajatuksen pohjalta teollisuudella olevaa
ammattitaitoa ei ole mahdollista käyttää
maksimaalisesti hyödyksi. Tilaaja-tuottaja -mallin ja yksittäisten toimenpiteiden
tilaamisen sisäänrakennetusta tehottomuudesta tulisi siirtyä asetettujen vaatimusten toteutumisen seurantaan, jossa
orgaanisilla ja kaupallisilla toimijoilla on
yhteiset tavoitteet, joiden toteutumista
seurataan.
Käyttövalmiusperusteisessa toimintamallissa sotavarusteelle asetetaan ylläpidon vaatimukset, jotka toteutetaan
mahdollisimman kustannustehokkaasti
huomioiden käytettävyyteen muodostumisen kokonaisuus. Tällöin Puolustusvoimien Logistiikkalaitos tuottaa
joukkotuotantosuunnitelmien mukaista
sotavarusteiden toimintakelpoisuusaikaa
joukko-osastoille ja optimoi käytettävyyden- ja palautettavuuden vaatimukset
tasolle, jossa resurssien ja vaatimusten
välillä ei ole ristiriitoja.
Pitkäjänteinen kehittäminen ja kustannustehokkuus varmistetaan ainoastaan Maavoimien ylläpidon ennustettaville tarpeilla ja resursseilla sekä kaupallisten toimijoiden kyvyllä kehittää
tarjottuja palveluita.
Lähteet
Conroy B. 2012. Dr. William F. Conroy
III, Professor of Life Cycle Logistics
Management, Defense Acquisition University, Mid-Atlantic Region. PBL and
BCA Workshop. Luento. 18.6.2012.
Defense Acquisition University. 2005.
Performance based logistics: a program
manager’s support guide. DIANE Publishing.
Department of Defense. 2003. Designing and Assessing Supportability in
DOD weapon systems: A guide to increased reliability and reduced logistics
footprint.
Department of Defense. 2011. DoD Product Support Business Case Analysis
Guidebook.
Garvay
Supply
Supply
Luento
L. 2012. Mr. Larry Garvey,
Chain Solutions Director, Naval
Systems Command, Workshop.
19.6.2012.
Government Accountability Office.
2003. BEST PRACTICES; Setting Requirements Differently Could Reduce Weapon Systems’ Total Ownership Costs.
GAO-03-57.
Harada Gaku. 2010. Strategic and Operational Considerations for the Implementation of Performance Based Logistics (PBL) Within the Japan Maritime
Self Defense Force. NAVAL POSTGRADUATE SCHOOL.
Kosola J. 2007. Suorituskyvyn elinjakson hallinta. Maanpuolustuskorkeakoulu. Sotatekniikan laitos Julkaisusarja 5
Nro 7/2007. Edita Prima Oy Helsinki
2007.
Vitasek K, Cothran J, Geary S, Rutner
S. 2006. Performance-Based Logistics;
the Changing Landscape in Support
Contracting. The University of Tennessee
Vitasek K, Geary S. 2007. PerformanceBased Logistics — Next Big Thing? ProLogis Supply Chain Review, summer
2007. Prologis global research.
Vitasek K, Geary S, Quick R. 2006. Performance based logistics: the basics
and beyond.
White House Office of Management
and Budget 2012. Viitattu 11.1.2013.
h tt p : / / w w w. w h i t e h o u s e . g o v / o m b /
budget/Historicals/.
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa
maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,
modifikaatioista ja kunnossapidosta
sekä osallistuu maavoimien
materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
Huoltotapahtuma jär
Kuvat: Hans Gabrielsson
Runsas 50 huoltoveljeä ja perheenjäsentä kokoontui 21.9. Hämeen Rykmentin isännöimään perinteiseen Huoltotapahtumaan.
Huoltokoulun johtaja, majuri Lauri
Rissanen ja Huoltoupseeriyhdistyksen
puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen
toivottivat vieraat lämpimästi tervetulleiksi reippaassa huoltomieshengessä.
Ilmassa oli myös tiettyä haikeutta, sillä kyseessä oli todennäköisesti viimeinen Lahden seudulla järjestettävä Huoltotapahtuma.
Perinteet tulevat kuitenkin jatkumaan
entistäkin vahvempina varuskuntien ja
joukko-osastojen lakkautuksista huolimatta.
Tapahtuman käytännön järjestelyistä
vastasi kapteeni Jesse Ehtamo tukijoukkoineen. Huoltomieskisan suunnittelu ja
toteutus oli annettu huollon kadettien
tehtäväksi. Rastit oli suunniteltu sopivan
haastaviksi huumoria unohtamatta.
Kaikki joukkueet selvisivät radasta
kunnialla ja kilpailu osoittautui harvinaisen tasaväkiseksi.
Päivän ohjelmaan mahtui myös tutustuminen Sotilaslääketieteen museoon
sekä makoisiin löylyihin ennen illallista.
Reipas ulkoilu viritti jokaiselle osallistujalle varman näläntunteen, mutta ennen
herkkupöytiin siirtymistä saatiin jännittää Huoltomieskisan tuloksia ja palkintojen jakoa. Voittajajoukkue löytyi tänäkin vuonna ja muille sijoille jääneet
saivat aloittaa motivaation kasvatuksen
ensi vuoden kisaa varten.
Huoltotapahtuma oli jälleen varsin antoisa ja tapahtuman järjestäjät ansaitsevatkin suuren kiitoksen kaikkien osallistuneiden puolesta!
Saunan jälkeen oli aikaa
ryhmittyä Huollonpaaden
ympärille. Paaden kohtalo
varuskunnan lakkauttamisen
jälkeen askarrutti monia.
Huoltotapahtuman virallista alkua odotellaan
uteliaina. Riittävätkö
rahkeet kadettien suunnittelemaan tehtävärataan?
28
jestettiin Hennalassa
Kapteeni Jesse Ehtamo johti Huoltotapahtuman
käytännönjunailuja. Kaikki sujui hyvän tiimin
avustamana loistavasti.
Ensi vuonna mennään samaan joukkueeseen, niin eiköhän se kulta sieltä irtoa!
29
Pohjalaisella sisulla
saapas lentää vaikka
taivaaseen....
Saappaanheitossa jokainen sai heittää ainakin kerran.
Tyyli oli vapaa...
30
Tällä heitolla Moskovan keihäskarsinnan raja ylittyi kevyesti...
Saapasta sai lennättää tai vaikka kierittää nurmea pitkin.
Mölkkyyn kadetit olivat kehittäneet omat säännöt, jotka nostivat vaikeusastetta huomattavasti.
31
Kaatuuko kasi? Sillä joukkue saa uuden heiton!
Tarkka tähtäys ennen raketin voimalla lähtevää heittoa...
Joka tonkasta piti tunnistaa yksi Muumihahmo. Siinä perheen nuorempien tietämys oli
kullan arvoista!
Tässä ei harjoitella uutta maitomiehen uraa
varten, vaan arvioidaan tonkassa olevan
nesteen määrää.
32
Kadettien ohjeet kannattaa kuunnella tarkasti, niin
pistepotti kasvaa.
Tölkit odottavat pesäpallolla tehtävää kaatoa. Jos kaatoi vain ylimmän pienen tölkin niin joukkue sai
15 pistettä, koko kaadosta vain 10
pistettä.
a!
m
Täysosu
33
Koko joukkueen piti läpäistä “hämähäkin
seitti”. Aika ratkaisi ja seittiin kosketuksesta sai miinussekunteja.
Viimeinen rasti sotilaskodissa vaati
taitoa, nopeutta ja keskittymiskykyä.
Jokaisen joukkueen yksi edustaja sai
osallistua munkinsyönti kisaan. Aika ratkaisi, mutta jokaisesta huulen lipaisusta
tai pyyhkimisestä tuli jälleen miinussekunteja.
Kisan valvonta oli tarkkaakin
tarkempaa. Huijauksille ei ollut sijaa.
34
Tiukan kisan voittajat saavat ansaitut palkinnot. Lopputuloksista ei protesteja
jätetty.
Yhdistyksen puheenjohtaja, eversti Risto Kosonen kiittää
kaikkia reilusta kisasta ja erittäin mukavasta päivästä. Ensi
vuonna isketään uusin kujein!
Päivän tapahtumat tuli niputettua hyvässä
seurassa.
Tapahtumaan osallistujat lauloivat järjestelyistä huolehtineille kadeteille iloisen kiitoslaulun.
Kadetit kuuntelevat laulua mielissään. Huoltoupseerin
uravalinta vaikuttaa nappivalinnalta!
35
Ensimmäiset huollon upseeri
Huollon upseerikokelaat ohi marssilla.
Heinäkuun lopulla valmistuivat maavoimien reserviupseerikurssilta 242
”Pihka” ensimmäiset 33 huollon koulutuksen saanutta upseerikokelasta
RUK:sta Haminasta. Huollon koulutukseen oppilaat oli valittu Hämeen
Rykmentistä, Kainuun, Karjalan ja Porin Prikaateista sekä Panssariprikaatista. Kurssin johtajana toimi luutnantti Janne Posti. Kurssi toteutettiin reserviupseerikurssilla osana jalkaväenkoulutusta, ”Kärkikomppaniassa kuten oppilaat sen itse ilmaisivat”, mitä voidaan pitää parhaana
pohjana tuleville huoltojoukkueiden johtajille ja varajohtajille.
Koulutuksen sisällöstä noin 70 % oli
yhtenevää jalkaväkijohtajakoulutuksen
kanssa ja noin 30 % koulutusajasta oli
huollon koulutusta käsittäen huollon toimialojen toiminnan. Uuden järjestelyn
ansiosta huollon kokelaatkin pääsivät
heti kurssin päätyttyä joukko-osastojen
käytännön töihin. Järjestelyllä mahdollistetaan myös riittävän pitkä varsinainen
käytännön läheinen toimialakoulutus ja
käytännön johtajana harjoittelu joukkoosastossa ennen reserviin siirtymistä.
Kurssilta saadun palautteen mukaan
koulutustulokset ja oppilaiden motivaatio olivat aivan huippuluokkaa, vaikkakin
kyseessä oli niin sanottu pilottikurssi.
Tuloksien hyvyyttä korostaa se, että
luutnantti Janne Posti vastasi lähes yksin huoltolinjan käytännön toteutuksesta. Kiitokset Jannelle aivan erinomaisesta työstä! Onnea uusille huollon upseerikokelaille!
Kurssin päätöstilaisuudessa huollon parhaan stipendin sai upseerikokelas Eemu Heikkilä Karjalan Prikaatista
ja Huollon tarkastajan kiikarin upseerikokelas Jesse Paalanen Hämeen Rykmentistä. Huollon upseerikoulutuksen
stipendin jakoi HUY:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja Heikki Härtsiä.
.
ssa
edo
env
isu
tila
at
taj
36
U
et
ud
hu
ollo
h
n jo
p
ös
äät
en
ud
e
yht
kokelaat valmistuivat Haminasta
Palkitut ja palkitsijat tarkastajan kiikaritaulun edessä vasemmalta ltn Janne Posti, upseerikokelas Jesse Paalanen, upseerikokelas Eemu
Heikkilä sekä HUY:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja ja Millog Oy.n asiakkuusjohtaja Heikki Härtsiä.
Luotettava kumppani.
www.patria.fi
[email protected]
37
Huollon osaajien hyvä
– vanhaa perinnettä vaalittiin
Herrasmieskilpailu eli tuttavallisesti HIKU on perinteinen Huoltokoulun henkilöstön tapahtuma
joka toteutettiin vuonna 2013
viimeistä kertaa Lahden varuskunnassa. HIKUn säännöt ja ottelun luonne juontavat juurensa jo
vuodesta 1970 ja alkujaan ottelu
järjestettiin Huoltokoulun johtajan käskyllä kaksi kertaa vuodessa. Huoltokoulun värikäs historiakehitys ja koulun alayksiköiden
uudelleen järjestelyt nimenmuutoksineen ovat tuoneet mukanaan muutoksia myös HIKUn
järjestelyihin, mutta tapahtuma
itsessään on säilynyt. Lajit ovat
pysyneet suurin piirtein samoina,
kuin ottelun alkutaipaleellakin ja
HIKUn henkeä pitää nykyään yllä
Huoltokoulun Korkeakouluosasto.
Tätä artikkelia lukiessa on pidettävä mielessä, että vaikka kyseessä on huoltomieshenkeä vahvasti ylläpitävä ja työhyvinvointiin kiinteästi liittyvä tapahtuma,
jota voidaan käyttää esimerkkinä huoltoupseereiden monista perinteistä, ei
kaikkia paikallisen perinnetapahtuman yksityiskohtia voi kuitenkaan täysin paljastaa julkisessa kirjoituksessa. Kirjoituksen
ehkäpä hieman humoristinen sävy johtuu
puhtaasti siitä seikasta, että HIKUn kilpailullisesta luonteesta huolimatta kyseessä
on kuitenkin sosiaalinen tapahtuma, jossa hauska yhdessäolo on tärkeintä.
Herrasmieskilpailu käsittää muutaman
enemmän tai vähemmän huoltoaiheisen
kilpailulajin, jotka ovat tietokilpailua lukuun ottamatta koordinaatiota, hyviä her-
moja ja myös ripauksen onnea vaativia,
toiminnallisia suorituksia. Yksilösuorituksien osalta koko kilpailuun osallistuva joukko on aina paikalla ja kannustuksen sekä
motivoinnin osuus onkin huomattava tekijä tarkoissa ja keskittymistä vaativissa
kilpailulajeissa. Toisin sanoen, huoltoveljien mölinän ei saa antaa häiritä omaa
suoritusta liikaa mikäli mielii mainittaville
pistesijoille Herrasmieskilpailussa.
Herrasmieskilpailussa pärjääminen
vaatii siis tiettyjä ominaisuuksia ja jonkin
verran tuuria, mutta
koko kilpailun voittajan palkintokin on huomattava: voittajan nimi
ikuistetaan palkintopokaaliin nimeltä HIKUmalja. Malja kuuluu
Huoltokoulun perinneesineisiin ja sillä on
suuri merkitys Korkeakouluosaston opettajiston hengen kannalta.
Kilpailun pistesaldossa
heikommin pärjäävillä
on mahdollisuus vaikuttaa seuraavan kilpailun
lajeihin ja tätä kautta
oman sijoittumisensa
kohentumiseen, sillä
kilpailun viimeiseksi
tullut osallistuja saa
kunnian järjestää seuraava kilpailu.
Tänä vuonna Herrasmieskilpailu järjestettiin kesäisen aurinkoisena elokuun
perjantaina Hennalan varuskunnan tiloissa. Tavallisesti tapahtumaan on osallistunut silloinen Korkeakouluosaston henkilöstö vahvennettuna hiljattain osastolla
palvelleilla henkilöllä. Koska Huoltokoulun toiminta lahdessa tulee päättymään
lähitulevaisuudessa, haluttiin tänä vuonna kuitenkin järjestää jotain erilaista.
Näin ollen HIKUun kutsuttiin mukaan
Herrasmieskilpailun
alkuperäiset säännöt.
myös henkilöitä, joiden palveluksesta
Huoltokoululla on jo useampi vuosi tai
jotka ovat jo jääneet pois Puolustusvoimien palveluksesta. Omasta pestistäni
Huoltokoululla tulee kohta kuluneeksi jo
kaksi vuotta ja osallistuinkin erittäin mielelläni HIKUun kutsun saatuani. Lopullinen osallistujamäärä oli noin 15 henkilöä
mikä oli vähintään riittävä hyvän ja vaihtelevan tasoisia suorituksia sisältävän ottelun mahdollistamiseksi.
Kilpailulajit HIKUun oli tänä vuonna
valittu perinteisiä, kilpailun säännöissä
Jousiammunta oli yksi HIKUn
uusista lajeista.
38
henkinen Herrasmieskilpailu 2013
viimeisen kerran Lahden varuskunnassa
mainittuja lajeja, sekä täysin uusia kokeiluita yhdistellen. Tällä tavalla mahdollistettiin myös HIKUun ensimmäistä
kertaa osallistuvien pärjääminen kilpailussa, koska kaikki lajit eivät ole tapahtumaan aikaisemmin osallistuneille täysin tuttuja. Tosin on pakko huomauttaa,
että tämä menettely ei ole juuri hillinnyt
esimerkiksi kapteeni Markku Jokimiehen tasaista menestymistä HIKU-ottelussa. Lajien johtajina sekä kilpailun
tuomareina toimivat tänä vuonna majuri Lauri Rissanen sekä kapteeni Mika
Pyykkö.
Ensimmäisenä lajina toimi virvoitusjuoman ”kumoaminen” ajastettuna. Valittavana tässä huoltopalvelut-aiheisessa
lajissa oli joko kaksi puolen litran pulloa
virvoitusjuomaa tai mukillinen salaisella reseptillä valmistettua, kitkerää mehua. Itse valitsin virvoitusjuoman, mikä
osoittautui virheeksi, sillä hiilihapot ja
sokeri yhdistettynä nopeuslajiin aiheutti varsin tukalan olon, mikä onneksi ei
kestänyt kovin kauaa. Pisteitä tässä ensimmäisessä haasteessa nettosi sekä
ajallisesti nopealla suorituksella, että
tyylillä. Voittajaksi selviytynyt henkilö oli
selvästi nopeudesta päätellen nauttinut
mehua ennenkin ja lisäksi hänen keskittymisensä oli täydellisyyttä hipova.
Toinen kilpailulaji oli tietovisa, jossa
mitattiin huoltoaiheiden monipuolista
tietämystä. Kysymyksiin kuului muun
muassa Huoltoupseeriyhdistyksen ensimmäisen kunniajäsenen nimen tietäminen ja kenttämuonitukseenkin liittyvän suurustamisen merkitys. Lisäksi
tietovisailuissa mitattiin esimerkiksi
tietämystä Puolustusvoimien logistiikasta, joten ainakin osa kysymyksistä
oli varsin ajankohtaisia. Koin itse tietokilpailun ehdottomasti haastavimmaksi
lajiksi, jossa menestyminen edellytti todella hyvää keskittymistä sekä valtavan
kysymyspatterin johdosta melko ripeää
vastausvauhtia.
Puolustusvoimien logistiikka- ja huoltojärjestelmä liittyy kiinteästi muiden
aselajien ja toimialojen toimintaan yhteistoiminta- ja tukielementtinä, joten
myös Herrasmieskilpailussa kilpailulajeihin oli ammennettu konsepteja muista
aselajeista. Keskeisimpinä tällä kertaa
oli tykistö, sillä jopa kolme kilpailulajia
sisälsivät voimakkaita ballistisia vivahteita. Nämä lajit olivat renkaanheitto,
tikanheitto ja jousiammunta. Tikanheitto toteutettiin tänä vuonna perinteisellä tavalla useasti aiemmin esiintyneen
epäsuoran ammunnan sijaan, jossa
tikkataulu on maata vasten. Jousiammunnassa käytettiin kilpailuvälineenä
kevyempää kalustoa, joka on nähtävissä tämän artikkelin liitteenä olevasta va-
lokuvasta. Ballistisissa lajeissa tuntui jokaisessa olevan osallistujien suosiossa
joko rauhallinen, huolellisesti tähdätty
suoritus tai sitten erittäin nopea, sarjatulimainen lähestymistapa.
Kovasta yrityksestä ja eläytymisestä
huolimatta en kyennyt pääsemään aivan ykkössijoille ja kilpailun voittajaksi
selviytyikin Jukka Lehtinen Korkeakouluosaston omasta väestä. Lehtisen kokonaissuoritus oli ottelun loppua kohden jatkuvasti nouseva ja viimeisessä
lajissa hän ottikin itselleen selvän pisteeron muuhun kovimpaan kärkeen verrattuna.
Varsinaisen kilpailuosuuden jälkeen alkoi vapaampi illanvietto saunomisen
merkeissä. Illanvietto huoltomiesjoukolla tarjosi hyviä mahdollisuuksia vaihtaa
kuulumisia, mutta toisaalta myös päivittää tietoja aselajin viimeisimmistä
kehityssuunnista. Itse sain vaihdettua
runsaasti ajatuksia kadettien huollon
opetuksesta ja huoltokoulutettujen upseerien tehtävien tulevaisuudesta.
Kokonaisuutena HIKU-maljaottelu oli
tänä vuonna varsin onnistunut ja minkäänlaista draamaa tai kankeutta ei tälläkään kertaa otteluun liittynyt. Onnistuneiden järjestelyiden, hienon sään ja
hyvän osanoton johdosta tapahtuma sai
arvokkaan päätöksensä Lahden varuskunnassa.
Kirjoittaja kapteeni Jere Perkiökangas työskentelee Maanpuolustuskorkeakoululla huollon opettajana.
HIKU-malja, voittajan himoittu palkinto.
39
Huoltoveljet teem
Matkalaiset saavat kuulla yksityiskohtaisia kokemuksia Tarton rintamalta. Kuvassa Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja,
vänrikki Villem Ahas (kuvassa oikealla) havainnollistaa taistelukentän pienoismallista voitokkaan torjuntataistelun kulkua.
Kuvat: Hans Gabrielsson
Jukka Salminen kokosi elokuussa
bussillisen maanpuolustusväkeä eteläiseen Viroon suuntautuneelle sotahistorialliselle teemamatkalle.
6.–8.8. toteutettu matka oli rakennettu kolmen mielenkiintoisen aiheen
ympärille.
Ensimmäisenä päivänä perehdyttiin
Suomen-poikien (JR 200) taisteluihin
Tarton rintamalla, toisena päivänä
matkalaiset saivat tehokkaan tietoiskun neuvostomiehityksen ajoista ja
40
metsäveljien epätoivoisesta taistelusta Viron vapauden puolesta. Päätteeksi palattiin Viron Vapaussodan
aikoihin ja erityisesti suomalaisten
Pohjan Poikien osallistumiseen taisteluihin.
Hyvin toteutetun matkan suurena
lisäantina olivat mukana olleet JR
200:n veteraanit sekä Metsäveljien
museolla kuullut aikalaisten kertomukset vastarintaliikkeen jäsenten
kohtaloista.
Matkalle mahtui muitakin tutustumiskohteita kuten Pöltsamaan vanha
linna, sekä Tallinnan hieno Merimuseo.
Reissun “tukikohtana” toiminut Kubijan kylpylähotelli osoittautui hienoksi valinnaksi ja tarjosi hyvät puitteet matkalaisille kerrata antoisia kokemuksia iltatulilla grillin ääressä.
amatkalla Virossa
Tallinnan uudehko Merimuseo
tarjoaa runsaasti elämyksiä. Itkonekiväärillä liikkuvaan maaliin osuminen vaatii runsaasti
a-tarvikkeita. Kuvassa Ulla
Sarkkinen tekee onnistuneen
pudotuksen Timo Sarkkisen,
Harri Kouvonkorven ja Risto
Rantakarin seuratessa tarkkana vierassä.
Huoltoveljet ja perheenjäsenet saivat kuulla Jukka Salmisen tarkan selvityksen mm. Pajun kartanon liepeillä käydyistä taisteluista. Nyt on
ryhmittäydytty Pohjan Poikien kunniaksi pystytetyn paaden ympärille.
41
Metsäveljet
– toimintaa
neuvostomiehittäjiä
vastaan
Rouvat Eha Loorits ja Lydia Ahas muistelevat punaisen terrorin aikaa. Jokainen
virolainen perhe sai tavalla tai toisella maksaa kovan hinnan maan miehityksestä.
Eha Looritsin isä Johannes Juks pakeni metsäveljeksi vuonna 1945. Perhe sai kokea
jatkuvaa piinaa ja pahoinpitelyjä miehittäjien taholta, kun he yrittivät selvittää isän
piilopaikkoja. Lopulta Juks vangittiin ja hän sai 25+5 vuoden pakkotyötuomion.
Jo ensimmäisen miehityksen
alussa kesällä 1940 virolaisia
taistelijoita oli paennut metsiin,
mutta kun Saksan hyökkäys
Neuvostoliittoon 22.6.1941 alkoi,
arvioidaan noin 25 000–30 000 virolaisen paenneen samoin metsien suojiin. Sodan alettua he
ryhtyivät aseelliseen toimintaan
neuvostojoukkoja vastaan.
Metsiin piiloutuneiden määrää oli lisännyt neuvostovallan kuuluttama virolaisväestöä koskeva liikekannallepano.
Todettakoon, että enemmän tai vähemmän pakotettuna puna-armeijaan otettiin yli 33 000 virolaista, joista sodan aikana kaatui noin kolmasosa. Lisäksi punainen terrori koitui noin 27 000 muun
kohtaloksi.
Neuvostovalta ryhtyi kesäkuun lopulla perustamaan niin kutsuttuja hävityspataljoonia, joihin osaksi pakolla osaksi
vapaaehtoisesti värvättiin virolaisia. Kuten nimikin kertoo, noiden yksiköiden
tarkoituksena oli toteuttaa poltetun
maan taktiikkaa ja tuhota maan infra-
Kuvat: Hans Gabrielsson
struktuuri, ennen kuin se joutuisi saksalaisten haltuun. Hävityspataljoonien
ja puna-armeijan uhriksi joutui kesällä
1941 lähes 2000 siviiliä.
Heinäkuun alussa hyökättiin koko Virossa laajalti neuvostovallan keskuksia
vastaan ja useita vallattiin. Tämä johti
tietysti puna-armeijan vastatoimiin ja
monin paikoin käytiin kiivaita taisteluja.
Sissit menestyivät parhaiten Etelä- Virossa, jonka halki puna-armeijan joukot
perääntyivät varsin nopeasti. Tartossa
tapahtui10.7 yleinen kansannousu ja
siellä virolaiset joutuivat pitämään puoliaan monta viikkoa ennen merkittävämpien saksalaisyksiköiden saapumista.
Todettakoon vielä, että ensimmäiset
Metsäveljien ryhmät syntyivät juuri
täällä Etelä-Viron Vörumaan maakunnassa. Heinäkuun alussa 1941 siellä toimi
jo 150 yksittäistä ryhmää.
Kun saksalaiset olivat miehittäneet Viron, he kuitenkin ryhtyivät hajottamaan
virolaisia taisteluyksiköitä, sillä he eivät
aikoneet antaa virolaisille liiaksi toimintavapautta. Virolaisten toivoma itsenäisyyden palauttaminen ei kuulunut sak-
salaisten suunnitelmiin. Miehittäjä oli
vaihtunut toiseen miehittäjään.
Saksan toiminta ei virolaisia ilahduttanut ja tuona ajanjaksona toimi myös
useita virolaisia vastarintaliikkeen osastoja. Toiminta oli kuitenkin hajanaista ja
koordinoimatonta eikä johtanut merkittäviin tuloksiin. Vuonna 1943 saksalaiset alkoivat värvätä virolaisia armeijaansa. 3.3. kutsuttiin 1919-1924 syntyneet
miehet ja lokakuussa -43 vielä -25 ja
-26 syntyneet. Tämä lisäsi erityisesti
Suomeen suuntautuvaa pakoa, jonne
lopulta päätyikin lähes 3400 virolaista.
Heistä noin 2000 sijoitettiin alkuvuodesta 1944 perustettuun JR 200:aan ja lähes 500 laivastoon. Saksalaisiin joukkoihinkin saatiin virolaisia värvättyä, mutta
vasta strategisen tilanteen merkittävästi muuttua alkuvuonna 1944, virolaisia
saatiin mobilisoitua lisää noin 38 000.
Kaikkiaan virolaisia oli omaa maataan
puolustamassa maaliskuussa 1944 noin
60 000 miestä.
2. Toinen neuvostomiehitys
Puna-armeija sai syksyllä 1944 haltuunsa pääosan Baltiasta. Puna-armeija vyöryi nopeasti länteen tavoitteenaan miehittää mahdollisimman suuri osa Saksasta ennen länsiliittoutuneita.
Virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset
eivät kuitenkaan ottaneet avosylin vastaan neuvostomiehittäjiä, joista heillä
jo oli kokemuksia. Puna-armeijaa torjuttaessa oli Saksan armeijaan kuuluneita
virolaisia kaatunut noin 15 000.
Monin paikoin ryhdyttiin vastarintaan.
Näiden aseellisten ryhmien runkona olivat Saksan armeijassa palvelleet sotakoKubija-kylpylän maasto tarjosi hyvät puitteet
rattoisille illanvietoille.
42
Yrjö Uusi-Heikkilä ja Erkki Lehto lahjoittivat tämän sotaisan kuvan Metsäveljien museolle.
kemusta hankkineet sotilaat, jotka joko
karkasivat saksalaisista joukoistaan tai
sitten saksalaiset esimiehet olivat jopa
kehottaneet heitä näin tekemään. Taistelijoilla oli yleensä mukanaan henkilökohtainen aseensa ja muu jaettu varustus.
Lisää aseita saatiin saksalaisilta ja myöhemmin sotasaaliina venäläisiltä. Näihin
joukkoihin liittyi metsissä jo aiemmin
joko kommunistihallintoa tai kutsuntoja
paenneita miehiä. Näin muodostuneista
aseellisista osastoista ryhdyttiin kaikkialla Baltiassa käyttämään nimitystä metsäveljet. Arvioidaan, että enimmillään
metsäveljiä oli yhtäaikaisesti Virossa ja
Latviassa noin 10 000 ja Liettuassa noin
30 000 miestä. Seuraavan 10 vuoden
aikana metsäveljien riveissä taisteli eri
aikoina arviolta kolmin- tai nelinkertainen
määrä taistelijoita.
Metsäveljet kävivät Baltiassa laajamittaista sotaa neuvostohallintoa vastaan. Aluksi muodostettiin jopa useiden
satojen miesten vahvuisia yksiköitä,
mutta vastustajan ylivoima pakotti hajauttamaan toimintaa ja muuttamana
yksiköt pienemmiksi, keskimäärin noin
10 miehen osastoiksi, joita tilapäisesti
voitiin käyttää keskitetysti. Taktiikka oli
tyypillistä sissitaktiikkaa ja kohteina olivat puna-armeijan osastot, huoltokuljetukset, viesti- ja liikenneyhteydet. Myös
kommunistihallinnon avainhenkilöitä ja
heidän tukijoitaan vastaan toimittiin.
1940-luvun jälkipuoliskolla puna-armeija
valvoi kyllä kaupunkeja, mutta laajat
osat Baltian syrjäisempää maaseutua
olivat metsäveljien valvonnassa. Ajoittain metsäveljet pystyivät luomaan jopa
jonkinlaisen varjohallinnon valvomilleen
alueille. Niillä saatettiin esimerkiksi julkaista metsäveljien omia sanomalehtiä.
Metsäveljien vastarintatoiminta oli
laajinta vuosina 1944-1949. Keväällä
1949 toteutetut talonpoikien joukkokar-
kotukset ja maatalouden pakkokollektivisointi vaikeuttivat merkittävästi metsäveljien toimintaa, sillä heidän huoltonsa oli pitkälti perustunut talonpojilta
saatuun tukeen. Kyyditettyjen määrä oli
tuolloin noin 20 500. Toiminnan intensiteetti alkoi laskea ja vuonna 1952 aseissa oli enää muutamia satoja miehiä.
Metsäveljet olivat myös odottaneet,
että Euroopassa alkaisi uusi sota, jossa
länsivallat hyökkäisivät Neuvostoliittoa
vastaan ja vapauttaisivat sen miehittämät aiemmin itsenäiset valtiot.
V 1955 julistettiin metsäveljille yleinen armahdus. Kun länsivallat eivät
konkreettisesti reagoineet Unkarin kan-
sannousuun 1956, kävi selväksi, ettei
länsivalloilta tule apua Itä-Euroopan
vapautusliikkeille. Pieniä ryhmiä ja yksittäisiä metsäveljiä kuitenkin jatkoi
toimintaansa aina 1970-luvulle asti ja
viimeinen metsäveli Virossa, August
Sabbe, sai surmansa syyskuussa 1978.
Tarkkoja lukuja ei ole, mutta on arvioitu,
että vuoden 1944 jälkeinen sota vaati
Virossa ja Latviassa kummassakin noin
10 000 uhria rintaman molemmin puolin. Liettuassa kaatuneita metsäveljiä oli
yli 20 000 ja puna-armeijan menetykset
ainakin samaa luokkaa. Sen lisäksi menehtyi tuhansia siviilejä, enimmäkseen
miehitysjoukkojen surmaamina.
Meelis Möttus isännöi aivan Latvian rajalla sijaitsevaa Metsävelimuseota. Hänen kertomuksensa isän ja sukulaisten kohtaloista ovat hyvin vaikuttavia. Vierailu museolla päätettiin yhteislauluihin, maittavaan metsäveljien reseptin mukaan tehtyyn lounaaseen sekä kyytipoikana
aitoa “metsävelilääkettä” eli pontikkaa.
43
NATO etenee uudelle osaamisalueelle
– Liettuassa pidettiin 10.–11.9.
Energiaturvallisuus-konferenssi
Teksti:
EV (evp) Risto Gabrielsson
Kuvat: NATO Energy Security
Centre of Excellence
Liettuan Trakaissa pidettiin NATO
Energy Security Centre of Excellencen (NATO ENSEC COE)
järjestämä sen historian ensimmäinen Energiaturvallisuus-konferenssi 10.–11.9.2013. Tilaisuus
oli tarkoitettu sekä NATOn omille toimijoille että partnereille.
Konferenssi keskittyi esityksissä
kolmeen pääkysymykseen; miksi energiaturvallisuuden opetus
on niin tärkeää, kuka voi antaa
kyseisen opetuksen ja minkä tasoista opetuksen tulee olla.
Liettuan hallitus sopi kokouksessa
14.11.2011 “NATO Center of Excellence
for Energy Security”-keskuksen perustamisesta sekä hyväksyi sen toimintasuunnitelman. Keskus aloitti toimintansa syyskuun kuudentena päivänä tänä
vuonna. Se on siis toisin sanoen Liettuaan sijoitettu kansainvälinen sotilasorganisaatio, joka tuottaa käytännön parannuksia NATOn energiaturvallisuusalalle.
Syyskuun energiaturvallisuus-konferenssi oli NATOlle tärkeä tapahtuma ja
siihen osallistuikin edustajia suuresta
määrästä eri organisaatioita; NATO HQ
44
Defence Policy and Capabilities Directorate and International Staff, Ranskan
Puolustusministeriö, NATO International
Staff’s Emerging Security Challenges
Division, Allied Command Transformation, European Defense Agency, the
Marshall Center, NATO Defense College, Baltic Defence College, the NATO
School Oberammergau, sekä myös
Liettuan Energia Instituutti, the Prevailance, and Inc. Company and Ingeniería de Sistemas para la Defensa de
España (ISDEFE). Myös Caspian Center
for Energy and Environment oli edustettuna.
Useissa eri alustuksissa käsiteltiin
muun muassa NATOn energiaturvallisiuuden agendaa, sen haasteita ja mahdollisuuksia. Niin sanottuja “Vihreitä
Ratkaisuja“ tai “Vihreää Puolustusta“
NATOn Smart Defence konseptiin liittyen painotettiin monissa puheenvuoroissa. Järjestö on edennyt jo tälläkin
alalla, mutta paljon on asiassa vielä tehtävä. Näillä “Vihreillä Ratkaisuilla“ halutaan vähentää “energiajalanjälkeä“ niin
jäsenten kotimaissa kuin operaatioissa
vastuualueen ulkopuolellakin. Toisena
näkökulmana tuotiin esiin tällä tavoin
mahdollisuus varmistaa vaihtoehtoisilla lähteillä energian saanti esimerkiksi
operaatioissa.
Konferenssin toisena päivänä keskityttiin energiaturvallisuuden opetus- ja
koulutusmahdollisuuksiin. Eversti (evp)
Zdzislaw Sliwa esitteli Baltic Defence
Collegen yleisesti sekä koulun lähestymistavan energiatur vallisuuskysymyksiin. BALTDEFCOLin oppilastason,
The Joint Command and General Staff
Coursen majuri-everstiluutnantti-tason
ja The Higher Command Studies Coursen everstitason, sekä opiskelijoiden
laajan kansainvälisen taustan katsottiin
yleisesti luovan hyvät edellytykset energiatietoisuuden levittämisessä laajemmaltikin sotilasyhteisöihin.
Konferenssi päättyi ryhmätöihin haasteista poliittiis-sotilaallisella, strategisella sekä operatiivisella tasolla. Töiden
tuloksina esitettiin, että NATO ENSEC
COE jatkaisi jo aloitettuja toimenpiteitä
energiaturvallisuus-alalla sekä asian tietoisuuden parantamisessa. Opetus- ja
koulutustehtäviä painotettiin sekä yhteistyötä muun muassa seuraavien organisaatioiden kanssa: NATO Cooperative Cyber Defense Centre of Excellence (CCD COE), NATO Center Against
Weapons of Mass Destruction (WMD)
ja NATO Center of Excellence Defense
Against Terrorism (COE-DAT).
Parhaita makuhetkiä.
Leijona Catering on ruokapalvelun erikoisosaaja ja puolustusvoimien strateginen
kumppani. Huolehdimme ravitsevan ja herkullisen aterian sinne, missä sitä
tarvitaan – kannonnokasta kristallikruunujen alle. Parhaiden makuhetkien tuoksu
kantautuu keittiöistämme joka päivä kaikkialla Suomessa.
www.leijonacatering.fi
Huoltoupseeriyhdistyksen
vuosikokous 2013
järjestetään Pääesikunnassa Helsingissä
5.11.2013 klo 17:30 alkaen
Kokoustilana on Pääesikunnan paviljongin kokoustila Junttila.
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen tulevaisuuden toimintaa, sääntömuutoksia ja mahdollista nimen muutosta sekä sääntöjen 11 mukaiset
asiat.
Eversti (evp) Viljo Holopainen pitää kokouksessa alustuksen huoltovarmuudesta. Kokouksen jälkeen tarjoillaan iltapala.
Ilmoittautumiset kokoukseen pyydetään lähetetään yhdistyksen sihteerille 28.10.2013 mennessä osoitteeseen [email protected].
Valtuuskunnan kokous pidetään ennen yhdistyksen kokousta
klo 12.00 alkaen.
Pysäköintiä varten Pääesikunnan läheisyydessä Fabianinkadulla on parkkihalli vain noin 100 metriä Pääesikunnan sisäänkäynnistä.
Tervetuloa!
46
jokainen päivä,
miljoona
mahdollisuutta
Kukapa ei haluaisi olla vastuullisempi. Syödä terveellisemmin
tai jättää pienemmän jäljen ympäristöön. Tietää, mistä ruoka
tulee ja tehdä työtä oikeiden asioiden puolesta. Hyvät teot
ovat usein lähellä. Pieniä, mutta yhdessä tehtyinä voimakkaita.
Lue K-ruokakauppojen vastuullisuudesta
pirkka.fi/vastuullisuus
Huoltoupseeri
PL 5
15701 Lahti
50 % S-ryhmän käyttämästä
sähköstä tuotetaan puhtaasti
tuulivoimalla
vuonna 2016