docHUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
download 
Report Transcription
HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 3 2014 H Opas logistiikkaan, logistiikka oppaaksi! H Maavoimien huolto muutoksessa TÄYTTÄ OLUTTA. Uskottavan puolustuksen myytti isto Siilasmaa, joka johti 2010 puooska kunkin maan on yhä vaikeamlustusministeriön asevelvollisuuspaa hankkia ja ylläpitää kaikkia puoR K työryhmää, peräänkuulutti Helsingin lustuksen tarvitsemia moderneja järjesSotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 3/2014 Päätoimittaja EV evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro [email protected] Toimittajat Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 [email protected] Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 [email protected] Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj EV Timo Saarinen Vpj KAPT res Caj Lövegren Jäsenet EV Risto Kosonen EVL Timo Vilkko EVL Aarne Veijalainen EVL evp Matti Paasivaara MAJ Lauri Rissanen KAPT Jere Perkiökangas LTN res Hans Gabrielsson LTN res Harri Koponen (Valtuuskunnan edustaja) Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla [email protected] Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri KAPT Jere Perkiökangas Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI [email protected] Kansikuva: Logistiikkaopas on ilmestynyt! ISSN 0355-2586 (Painettu) ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu) AO-PAINO 2014 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi Sanomien pääkirjoituksessa 20.9. uusia ratkaisuja puolustuskyvyn kohottamiseen uskottavalle tasolle. Hän varoittaa eurooppalaisin esimerkein valikoivasta asevelvollisuudesta, joka voi helposti johtaa ylikalliiseen ammattiarmeija-ratkaisuun. Nykyisellä menolla puolustusvoimat on vaarassa ajautua teatterikulissiksi. Tilanteen korjaaminen vaatisi merkittävää puolustusbudjetin kasvattamista, läheisempää yhteistyötä NATOn kanssa tai molempia. telmiä itse, nähdään synergian saaminen verkottumalla toimivaksi ratkaisuksi monissa Euroopan valtioissa. NATOssa on jo aiemmin lanseerattu termi „Smart Defence“. Tässä konseptissa pyrittäisiin saamaan säästöjä laajalla yhteistyöllä puolustuskykyjen rakentamisessa. Toteutus on tosin ollut melko ontuvaa. Saksa esittikin viime vuonna oman konseptinsa „The Framework Nations Concept“. K T E M ansan enemmistö on vielä liittoutumista vastaan ja pitää oman, uskottavan puolustuskyvyn ylläpitoa parempana vaihtoehtona. Ratkaisu olisikin varmasti toimiva, ellei puolustusvoimiin olisi kohdistettu aivan liian suuria säästövelvotteita. Siilasmaan mukaan „olemme pudonneet jo kauas 2000-luvun alun puolustuskyvystä, ja tilanne huononee joka vuosi.“ On ymmärrettävää, että hankalassa taloudellisessa tilanteessa säästöjä on löydyttävä, mutta jatkamalla nykyisellä mallilla toteutuu „teatterikulissi-vaihtoehto“. mme ole yksin tässä resurssikurimuksessa. Yhdysvallat on jo pitkään arvostellut eurooppalaisia NATO-kumppaneitaan omien puolustuskykyjensä laiminlyönnistä. Usko pysyvään rauhaan Euroopassa ja painopisteen siirtyminen kriisinhallintaan oman alueen kollektiivisen puolustuksen sijaan on saanut monen maan karsimaan menoja puolustusbudjetistaan. Ukrainassa käyty sota toi kuitenkin voimapolitiikan takaisin Euroopan rajojen siäpuolelle ja antaa aiheen tilanteen uudelleen analysointiin sekä NATO- että siihen kuulumattomissa maissa. ässä konseptissa tavoitteena on NATOn ja EUn puitteissa käynnistää uudelleen käytännön yhteistyö suorituskykyjen rakentamisessa ja ylläpidossa. Euroopan maat muodostaisivat pienten ja suurempien maiden klustereita, joissa yksi maa ottaisi johtavan „framework nation“-roolin. Nämä johtavat maat, esimerkiksi Saksa, Ranska ja IsoBritannia, koordinoisivat koko klusterin resurssien käyttöä niin, että päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin ja kaikilla olisi kollektiivisen puolustuksen edellyttämiä suorituskykyjä. eille on iskostunut laajalti harhaanjohtava käsitys, että olemme viime vuosisadan sodissa pärjänneet vain omin voimin ja itsenäiseen uskottavaan puolustukseen tulevaisuudessakin kyettäisiin pelkästään omin resurssein. Jos tämä kuitenkin pitäisi paikkansa, taitaisi Suomi olla niitä harvoja maita Euroopassa, jollei peräti aivan ainoa Venäjän lisäksi, joka siihen kykenisi. Tässä numerossa: Pääkirjoitus........................................................................................ 3 Maailmanluokan palloilua ................................................................. 5 Maavoimien huolto muutoksessa..................................................... 6–8 Logistiikkaopas 2014......................................................................... 10–12 Logistiikan tutkimus- ja kehittämiskenttä muutoksessa.................... 14–16 Leningradin piirityksen nälkäuhrit 1941–1942................................... 18–20 Huoltovarmuuden haasteet keskinäisriippuvuuksien maailmassa..... 21 Kunnossapidon kokonaisohjaus......................................................... 22–24 Sodankäyntiä veitsen terällä merenpinnan alla................................. 26–31 Huolto-opintosuunta Virossa 6.–8.8.2014.......................................... 32–33 Maavoimien reserviupseerikurssi 244 ”SYKE” päättyi torstaina 24.7.2014................................................................ 33 Huoltoveljet virolaisveteraanien isäntinä........................................... 34–35 Kunniapuheenjohtaja Villem Ahas 1925–2014................................... 36–37 Huoltoupseeriyhdistyksen vuosikokous 2014 – kutsu....................... 37 Uudistuva logistiikka -seminaari 10.11.2014 – kutsu.......................... 38 3 Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun. Edistyksellistä osaamista valmistuksesta varastointiin. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi Puheenjohtajan kynästä Maailmanluokan palloilua… A N rvoisat lukijat. Syksy on käsillä, vaikka aurinko paistaa ja lämmittää. äkymät eivät kauttaaltaan ole pelkästään aurinkoisia, sillä Euroopassa soditaan, Syyrian kriisin ratkaisua ei näy ja Isis-järjestön kannatuksen leviäminen huolestuttaa. Ukrainan kriisiin liittyvillä pakotteilla pelataan kovaa peliä, ja se peli koskettaa myös meitä. I tä ja länsi ovat taistelleet Mustan meren alueella aiemminkin. 1800-luvun puolivälissä Ranskan katolisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon kiista käynnisti Venäjän pyrkimyksen uskonkiistan nojalla ulottamaan valtaansa Osmaniaan ja valtaamaan maata nykyisen Romanian alueelta. Britannia ja Ranska julistivat Venäjälle sodan estääkseen Venäjää lisäämästä valtaansa Mustallamerellä kohti Välimerta. Venäjään kuulunut Suomi joutui osalliseksi silloiseen maailmanluokan peliin ja sotaan, kun ranskalais-englantilainen laivasto-osasto hyökkäsi ensin Ahvenanmaalle ja sen jälkeen tuhosi Suomenlinnankin varustuksia laivojen tykkitulella. M eneillään oleva Ukrainan kriisi on pahin välienselvittely Venäjän ja länsimaiden välillä sitten kylmän sodan päättymisen. Pohjimmiltaan siinä lienee kyse Venäjän yrityksestä pitää Ukraina omassa vaikutuspiirissään, pois EU:n ja varsinkin Naton ulottuvilta. Venäjä on ottanut Ukrainalle kuuluneen Krimin hallintaansa ja Itä-Ukrainan taisteluissa on kuollut tuhansia. Venäjä on kiistänyt osallisuutensa taisteluihin, mutta joka tapauksessa Itä-Ukrainassa käydään sotaa, jossa toimitaan kovin epätavanomaisella tavalla, useita sodankäynnin keinoja sekoittaen. Mielenkiinnolla odotamme raportteja ja tutkimuksia logistiikan järjestelyistä ja joukkojen huollosta Ukrainan kriisistä. K riisi vaikuttaa Suomen talouteen, mutta myös huoltovarmuuteen. Esimerkiksi Valio, Stockmann ja useat kuljetusyritykset kärsivät Venäjän asettaman elintarvikkeiden tuontikiellon vuoksi. Venäjän Ilmatilan käyttökielto saattaisi Finnairin vaikeuksiin. Öljyn ja maakaasun tuonti Venäjältä on korvatta- vissa, mutta toimitushäiriöt aiheuttaisivat eittämättä haasteita. Kriisi on kiihdyttänyt keskustelua turvallisuuspolitiikasta sekä Nato:sta. M enköön minun puolestani vaikka Ukrainan kriisin heijastusvaikutusten piikkiin sekin, että perinteinen huoltotapahtuma jouduttiin perumaan osanottajien vähyydestä johtuen. Hallitus uskoo kuitenkin, että tapahtumalle on jäsenistön tilaus ja se kannattaa järjestää edelleenkin. Tapahtuman luonnetta ainakin voidaan tarkistaa ja tiedottamista tehostaa. Vuoden 2015 huoltotapahtuman esisuunnittelu ja ennakkomarkkinointi on käynnistetty. Pyydän kirjaamaan jo tässä vaiheessa kalentereihinne päivämäärän 5.9.2015 ja paikaksi Tampere, liittyen jollakin tapaa myös turvallisuus- ja puolustusmessuihin. uoltoupseeriyhdistyksen toimintasuunnitelmassa vuoden teema on ”uudistuva logistiikka”. Tämän teeman puitteissa järjestetään seminaari Tampereella 10.11.2014. Seminaarin päätteeksi pidämme yhdistyksen syyskokouksen. Pyydän huomioimaan, että seminaarin ja syyskokouksen ajankohtaa on muutettu aikaisemmin ilmoitetusta viikkoa myöhemmäksi. Tarjolla on mielenkiintoisia aiheita, jotka käsittelevät laaja-alaisesti logistiikkaa. Tervetuloa! allopelirintamalla olemme paistatelleet auringossa. Koripallo- ja lentopallomaajoukkueemme ovat osoittaneet Suomen kuuluvan näiden kahden suuren lajin maailmanluokan eliittiin. Kiistämättä on todistettu, että Suomi on maailman luokan palloilumaa. Tuhannet sinivalkoiset kannattajat ja sadat siniristiliput eivät ole jääneet huomaamatta missään päin maailmaa. Hienoa! Vankkumatta uskomme siihen, että eräänä vuonna myös jalkapallossa pelaamme maailmanluokan lopputurnauksen näyttämöillä. H P Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista syksyä J Nähdään seminaarissa ja syyskokouksessa! 5 Maavoimien huolto Eversti Risto Kosonen Maavoimien Huoltopäällikkö Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän uudistaminen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustaminen merkitsevät isoa muutosta myös maavoimien huollossa. Vuoden vaihteessa Maavoimien materiaalilaitos lakkaa. Materiaalilaitoksen tehtävät ja monet aiemmin maavoimien vastuulla olleet puolustusvoimalliset tukitehtävät siirtyvät PVLOGL:n hoidettavaksi. Maavoimille, kuten ilma- ja merivoimillekin, jää vastuu puolustushaaran oman taistelujärjestelmän huollon kehittämisestä. Tässä artikkelissa pyrin kuvaamaan lukijoille maavoimien huollon keskeisiä muutoksia. Puolustusvoimien logistiikka selkiytyy ja tehostuu, mutta ainakin nyt muutosvaiheessa, vaaditaan paljon uutta ajattelua ja yhteistyötä. Kainuun prikaatin huollon viitekehys Komentaja Puolustusvoimallisten vastuiden siirtyminen Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle selkiyttävät toimintaa Maavoimat on hoitanut perinteisesti monia puolustusvoimallisia huollon tehtäviä käytännön tasolla. Yhteisten varusteiden hankinta, valmiusvarastointi ja yhteisten huollon palvelujen ja koulutuksen järjestäminen ovat olleet pääsääntöisesti maavoimien vastuulla. Myös huollon toimialojen kehittäminen ja huoltohenkilöstönkoulutus ovat olleet asioita, joita perinteisesti on viety eteenpäin maavoimien esikunnan ja huollon tarkastajan johdolla. Toki monelle asialle linjaukset on hyväksytetty Pääesikunnassa. Ensi vuoden alusta Pääesikunta ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos ottavat kokonaisvastuun puolustusvoimallisesta logistiikasta. Maavoimille jää edelleen merkittävä rooli huollon varusmieskoulutuksesta ja kenttähuollon kehittämisestä. Kiteyttäen voidaan todeta, että aiemmin alakohtaisesti kehittynyt logistiikka selkiytyy ja keskittyy. Keventyvät vastuut keventävät myös maavoimien esikunnan huoltoa. Tällä hetkellä erikseen toimivat materiaali- ja 6 Kainuun prikaati Kainuun Jääkäripataljoona Kainuun Tykistörykmentti Esi Kuopion Huoltopataljoona Lisäksi Pohjois-Savon aluetoimisto, Pohjois-Karjalan aluetoimisto ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimisto Pohja Pione patal muutoksessa huolto-osasto yhdistyvät yhdeksi huoltoosastoksi. Kullekin huollon toimialalle jää vain yksi suunnittelu-upseeri. Materiaaliosaston ns. hankepäälliköt johtavat kehittämishankkeita, mutta seuraavat samalla aselajinsa järjestelmien käytettävyyttä ja raportoivat tilanteesta aselajitarkastajille. Ympäristö- ja eläinlääkintäalan sekä teollisuudenvalmiuden erityisasiantuntijat siirtyvät logistiikkalaitokseen. Huolto-osaston keskeiseksi tehtäväksi tulee huollon ja materiaalisen suorituskyvyn rakentaminen ja ylläpito vaatimusmäärittelyn ja yhteistyönkautta. Olennaista on tiivis yhteistyö PVLOGLE:n kanssa. Maavoimien esikunnassa jatkaa edelleen Huollon tarkastaja. Tarkastajan tehtävään liitetään huolto-osaston osastopäällikön ja maavoimien huoltopäällikön tehtävät sekä maavoimien materiaalihankkeiden ohjaus. Käytännössä huollon tarkastaja joutuu yhä enemmän osallistumaan myös muiden aselajien kehittämiseen. Ratkaisu parantaa varmasti uusien järjestelmien vaatiman kunnossapidon ja varastoinnin sekä toimitilatarpeiden ja kustannusten hahmottamista. Toisaalta uudet tehtävät vievät paljon aikaa päätehtävältä: kenttähuoltojoukkojen ja varustuksen kehittämisestä ja huoltokoulutuksen ohjaamiselta. Huollon tarkastajan tehtävä tulee olemaan erittäin haasteellinen. Loogista olisikin saada Pääesikunnan logistiikkaosastolle päätoiminen logistiikan tarkastaja, joka vastaisi koko puolustusvoimien logistiikan kehittämisestä kenttähuollosta yhteiskunnan huoltovarmuuteen. Asia tulee varmastikin ratkaistavaksi lähivuosina. Tästä huolimatta uskon että kenttähuolto ja sen koulutus kehittyy edelleen hyvällä tasolla, koska tähän on yhteisesti nähty tarvetta. Yhtistyökumppanit ikunta an eeriljoona PohjoisSuomen Viestipataljoona Omasta tekemisestä asiakkuuteen Koska puolustusvoimauudistus keskittää huollon toimialat ja logistiikan kumppanuudet Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen, maavoimista tulee asiakas, operatiivinen käyttäjä. Jatkossa maavoimien esikunta ja joukko-osastot asettavat vaatimuksia niin materiaaliselle valmiudelle kun palveluillekin. Huollon lisätuki tulee logistiikkalaitoksen kautta jota täydentävät kumppanuudet. Maavoimien esikunnan ohjaamalla tavalla kukin hallintoyksikkö tilaa tarvittavat tukipalvelut keskitetysti tukevalta logistiikkarykmentiltä. Tilaaminen tapahtuu normaalina osana vuotuista toiminnan- ja resurssiensuunnittelua, niin sanotussa asiakastarvekartoituksessa. Maavoimien hallinnassa olevat toimitilat ovat olleet noin puolet puolustusvoimien kiinteistömassasta. Tehtäviä on hoidettu useita vuosia hyvässä yhteistyössä Senaatti-kiinteistöjen, Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen ja Metsähallituksen kanssa. Pitkäjännitteisen yhteistyön kautta ollaan siirtymässä kiinteistöjen korjaa- misen tilanteesta toimitilojen ylläpitoon ja energia- ja tilatehokkuuden kehittämiseen. Vuodenvaiheessa tilahallinnan asioita selkiytetään edelleen, kun tehtävät keskitetään PVLOGL:lle. Ensi vuoden alusta logistiikkalaitos hankkii siis kaikki maavoimien tarvitsemat toimitilat ja -alueet ja maksaa niihin kuuluvat laskut. Ratkaisulla tulee olemaan kustannustehokkuutta lisäävä vaikutus, koska näin PVLOGL pystyy suunnittelemaan koko puolustusvoimien käytössä olevien toimitilojen kehittämistä yhtenä kokonaisuutena. Keskitetystä tilahallinnon ratkaisusta saatiin hyvää esimakua jo puolustusvoimauudistuksessa, jossa keskitetty suunnittelu mahdollisti tavoitellut kustannussäästöt. Myös toimitiloihin ja alueisiin kuuluvat ympäristöasioiden toiminnanharjoittajan tehtävät siirtyvät joukko-osastoilta PVLOGLE:lle. Maavoimien esikuntaan jää kiinteistöpäällikkö, joka maavoimien ainoana tilahallinnon asiantuntijana huolehtii maavoimien hankkeissa olevien toimitilojen kehittämistarpeiden ja kaavoituksen liittyvien lausuntojen kokoamisesta PVLOGL:n suunnitteluun. Samalla hän osallistuu käyttäjien ohjaukseen. Tilatarpeiden pohjalta laitos järjestää tarvittavat tilat palveluineen kaikille käyttäjille. Erityisesti pitkäjännitteinen kaavoitus ja ympäristölupiin liittyvä edunvalvonta tulevat vaatimaan tiivistä yhteistyötä maavoimien ja logistiikkalaitoksen välillä. Keskitetyt palvelut tuovat yhtenäistä laatua Pari vuotta sitten asevelvollisten muonitus siirrettiin jo ennakoidusti MAAVMATLE:n johtoon. Palvelut tulee Leijona Cateringiltä. Nyt puolustusvoimauudistus siirtää saman toimintamallin PVLOGLE:lle. Joukko-osaston kumppanuus Leijona Cateringin kanssa jatkuu vanhaan malliin, mutta nyt osana samaa keskitetyn logistiikan kokonaisuutta. Leijona Catering on tuonut varuskunta-aterioihin ja muonituksen koulutukseen yhtenevää laatua ja kustannustehokkuutta. Ajankohtainen yhteinen kehittämisen painopiste säilyy edelleen kenttä- ja maastomuonituksessa. Vastaavasti Pääesikunnan alainen Sotilaslääketieteenkeskus on vastannut jo muutaman vuoden maavoimien lääkintähuollosta ja sen koulutuksesta. Joukko-osastoissa toiminta on keskittynyt SOTLK:n alaisiin terveysasemiin. Palkatun henkilöstön työterveydenhuolto on pääsääntöisesti hankittu ulkoisilta palveluntuottajilta. Keskitetty ratkaisu on tässäkin tuonut tehokkuutta ja laatua erityisesti kriisiajan lääkintähuoltoon ja sen koulutukseen. Vuoden vaiheessa myös SOTLK siirtyy osaksi PVLOGL:sta. Ratkaisu helpottaa myös maavoimien toimintaa, sillä jatkossa lääkintähuollonkin tarpeet kootaan osana muuta logistiikan asiakastarpeiden kokoamista. 7 Kunnossapidon kumppanuuden laajentuminen ohjaa maavoimat keskittymään sotavarusteiden käyttöhuoltoon ja joukkotuotantoon Maavoimien sotavarusteiden kunnossapidossa ollaan valmistelemassa Millogkumppanuuden laajentamista joukkoosastojen korjaamoihin. Perustana tälle päätökselle on viiden vuoden aikana saadut hyvät kokemukset kunnossapidon kumppanuudesta. Erityisesti monimutkainen kunnossapidon ohjaus kevenee ja yksinkertaistuu. Sopimuksen jälkeen Millog:n henkilöstöä tulee yhä laajemmin mukaan joukkotuotannon tukemiseen, kaluston kunnossapitoon ja kehittämiseen. Kunnossapitotuntien ostamisesta pyritään siirtymään käytettävyyden ostamiseen, mikä merkittävästi ohjaa käyttäjätkin kustannustietoisuuteen. Alkuvaiheessa panostetaan etenkin vaativimpien ja kalleimpien järjestelmien kunnossapidon seurantaan ja ohjaukseen. Maavoimien esikunnassa on analysoitu aselajien tärkeimmän kaluston käyttökustannuksia ja käyttötarvetta joukkotuotannossa ja valmiudessa. Analyysin pohjalta PVLOGL:lle on annettu vaatimukset esimerkiksi siitä, montako tykkiä tai panssarivaunua on varaa ja toisaalta tulee pitää jatkuvasti käytössä kussakin joukko-osastossa. Vaatimusten perusteella PVLOGL sitoutuu tarvittavan kalustomäärän ja käyttökunnon ylläpitoon yhdessä Millog OY:n kanssa. Vielä tänä vuonna asiaa määritetään Millog kunnossapidon ja joukko-osaston jäävän käyttöhuollon rajapinta järjestelmittäin. Määrittely on välttämätön. Sillä tehostetaan toimintaa sekä vältetään päällekkäistä työtä eri toimijoiden välillä. Samalla määrittely antaa kullekin organisaatiolle perusteet kehittää kunnossapidon osaamista järjestelmien muuttuessa ja osaajien vaihtuessa. Pääosa materiaalista säilyy edelleen huoltorykmenttien valmiusvarastoissa. Joukko-osastoissa varastoidaan vain joukkotuotannon ja erikseen käskettyjen valmiustehtävien materiaali. Maavoimien materiaalilaitoksen ja sen huoltorykmenttien tehtävien siirtyessä Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen siirtyy maavoimien vastuulta lähes koko valmiusvarastokenttä logistiikkalaitokseen. Puo- 8 lustusvoimien koko varastokapasiteetti, olipa se sitten rykmenteissä tai joukkoosastossa, optimoidaan tehokkaaseen käyttöön logistiikkalaitoksen ohjauksella. Tarvittavan sotavarustuksen maavoimat saa käyttöönsä vaatimustensa mukaan käyttökuntoisena tukevalta logistiikkarykmentiltä. Kierrätyksestä ja ylläpidosta vastaa logistiikkalaitos. Joukko-osastojen huoltoon näkyvimmät muutokset ovat toimintojen laajentuminen useammille paikkakunnille, kertausharjoituskoulutuksen ja kumppanuuksien sekä yhteistyön lisääntyminen. Maavoimien kahdeksasta joukko-osastosta useimmat tulevat toimimaan, ainakin aluetoimistojen kautta, useilla paikkakunnilla. Tähän ovat syynä sotilasläänin esikuntien lakkauttamiset ja johtosuhdejärjestelyt. Esimerkiksi ensi vuoden alussa Jääkäriprikaati kouluttaa joukkoja sekä Sodankylässä että Rovaniemellä. Vastaavasti Kainuun prikaati, joka toimii Kajaanissa, johtaa aluetoimistoja myös Oulussa, Joensuussa ja Kuopiossa. Kaikissa joukko-osastoissa huolto on yhdessä johdossa. Tarpeen mukaan huolto voi toimia jakaantuneena ajallisesti ja paikallisesti usealle paikkakunnalle. Aluetoimistojen harjoitustoimintaa tuetaan lähtökohtaisesti joukkoosaston omalla huollolla. Mutta tukea tarvitaan myös kumppaneilta ja jopa naapuripuolustushaarasta. Totuttuun tapaan joukko-osastojen huoltopäällikkö toimii edelleen komentajansa asiantuntijana kaikissa huollon asioissa. Kumppanuudet ja toiminta usealla paikkakunnalla merkitsevät sitä, että yhä enemmän huoltopäällikkö joutuu kantamaan vastuuta alueellisesta huollon suunnittelusta ja hoitamaan kumppanuussuhteita. Tehtävässä onnistuminen vaatii laaja-alaisuutta ja hankinta- ja sopimusosaamista. Toiminnallisesti asiat tulee kyetä suunnittelemaan nykyistä pitkäjänteisemmin ja kertomaan tarpeet myös kumppaneille. Suunnitelmallisesti toimittaessa kumppaneiden mukaantulo tulee lisäämään joustavuutta ja lisäkapasiteettia verrattuna joukkoosaston aiempiin omiin rajallisiin huollon resursseihin. Toki huoltopäällikön perustehtävänä säilyy edelleen huollon ja toimitilojen kehittäminen sekä valmiussuunnittelu –- se jopa terävöityy. Keskeisin yhteistyökumppani ja tukija tulee olemaan logistiikkarykmentin komentaja. Tukenaan huoltopäälliköllä on pienehkö asiantuntijajoukko huolto-osastossa, jossa suunnitellaan joukko-osaston kokonaistoimintaa ja hankitaan huollon tarvitsemat resurssit koko joukko-osaston käyttöön. Huoltopataljoonat ovat huollon joukkotuotannon ytimiä Kainuun, Karjalan ja Porin prikaatissa sekä Panssariprikaatissa. Pataljoonan päätehtävänä on kouluttaa kenttähuoltojoukkoja maavoimiin ja logistiikkalaitokselle sekä pieniltä osin ilmavoimiin. Koulutus tapahtuu pääsääntöisesti pataljoonan kahdessa huollon perusyksikössä joukkotuotantoperiaatteella. Toimialojen erikoiskoulutusta tukee joukko-osaston ja kumppaneiden huoltolaitosten henkilöstö. Aliupseerikoulutus toteutetaan pataljoonissa niin sanotuissa rivialiupseerikoulussa. Maavoimien saapumiserästä noin 40 valittua koulutetaan Haminassa Reserviupseerikurssin huoltolinjalla huoltojoukkueen johtajiksi. Huoltopataljoonien toisena tehtävänä ja huoltokeskusten päätehtävänä on järjestää joukko-osaston huollon palvelut, osin itse ja osin kumppaneiden kanssa yhdessä. Osaavaksi asiakkaaksi Vuodenvaihde tulee varsin nopeasti. Havaintojeni perusteella voin todeta että valmistelut uuteen toimintamalliin ovat etenevät hyvin niin maavoimassa kun Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessakin. Yhteistyö on saumatonta. Luonnollisesti monen henkilön siirtyminen uuteen tehtävään ja uusien toimintatapojen sisäänajo kestää aikansa. Mutta uudet toimintatavat ja keskitetympi logistiikka tuovat niin paljon tehokkuutta huollon ja logistiikan varsin laajaan tehtäväkenttään, että hyvällä syyllä voi sanoa tämä mittava työ on kannattanut! Kumppanuuksien mukaan tulo tuo myös joukolle itselleen tarvittavaa kustannustietoutta. Keskitetyn tuen ja kumppanuuksien ansiosta joukko-osastot voivat keskittyä yhä selkeämmin valmius- ja koulutustehtäviin, myös huollossa. Ammattitaitoista huolto- ja korjauspalvelua Valtakunnallinen puh 010 2320 100 Päivystys 24/7 puh 010 2320 841 raskone.fi Logistiikka Komentajakapteeni Vesa Aalto Kirjoittaja palvelee Pääesikunnan johtamisjärjestelmäosastolla Puolustusvoimauudistus ja sen yhteydessä toteutuvat muutokset organisaatioissa ja osin myös toimintatavoissa aiheuttivat tarpeen päivittää Huollon käsikirja (2001) Logistiikkaoppaaksi. Kirjoitustyö käynnistyi Maavoimien esikunnan henkilöstöosaston toimeksiannolla 30.4.2012. Kirjoitustyön tueksi toimeksiannossa pyydettiin asiantuntijoita Hämeen rykmentistä, Porin prikaatista, Kainuun prikaatista, Karjalan prikaatista ja Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kirjoitustyön edetessä pyydettiin asiantuntijoita myös puolustushaaraesikunnista. Logistiikkaoppaan kirjoitusprosessi Oppaan kirjoitusprosessi on itse asiassa helppo. Istuu vain koneen ääreen ja kirjoittaa. Haasteelliseksi sen tekee monitasoinen hyväksymisprosessi. Seuraavassa on kuvaus Logistiikkaoppaan hyväksymismenettelystä. Työ perustui logistiikkapäällikön tehtävänantoon maavoimille päivittää huollon käsikirja logistiikkaoppaaksi. Voimassaoleva käsikirja oli päivitettävä vastaamaan muuttunutta terminologiaa, uudistettua taistelutapaa ja joukkorakennetta sekä käytössä olevaa ja lähiaikoina käyttöön otettavaa kalustoa. Kirjoitustyö ohjattiin laadittavaksi kahdessa vaiheessa: – 1. vaiheessa tuotetaan logistiikkaoppaan luonnos. Luonnos muodostuu päivitetystä huollon käsikirjasta. Luonnoksen pitää olla valmiina 2012 joulukuun loppuun mennessä (mahdollistaa joukkotuotannon vaatiman koulutusmateriaalin varaamisen). 10 – 2. vaiheessa luonnos päivitetään lopulliseksi versioksi lisäämällä tarvittavat muutokset ja tekemällä luonnokseen, kokemusten perusteella tai muuten saadut korjaukset sekä tarkennukset. Logistiikkaoppaan käsikirjoitus valmistui 19.10.2012. Tätä edelsivät hyväksymismenettelyt huollon tarkastajan ja logistiikkapäällikön esittelyissä. Näiden hyväksynnällä opas altistettiin ensimmäiselle kuukauden pituiselle lausuntokierrokselle. Saadun palautteen perusteella muokkasin opasta ja esittelin sen logistiikan ohjesääntötoimikunnalle. Logistiikkaoppaan luonnos hyväksyttiin ja se esiteltiin edelleen puolustusvoimien ohjesääntötoimikunnalle, joka hyväksyi oppaan luonnoksena kokeilukäyttöön otettavaksi. Näin logistiikkaoppaan luonnos (v 0.6) pääsi käyttäjien arvioitavaksi ja siten noin 6 kuukauden mittaiselle toiselle lausuntokierrokselle helmikuun alussa 2013. Samaan aikaan Puolustusvoimauudistuksen suunnittelu eteni ja tuotti tarken- opas 2014 käynnistämisessä ja siten julkaisemisessa. Opas hyväksyttiin käyttöönotettavaksi kesäkuussa allekirjoitetulla päätöksellä 1.8.2014 alkaen. Samalla asiakirjalla kumottiin Huollon käsikirja (2001 luonnos). Täytyy sanoa, että hieman siinä historian lehdet vavahtelivat, kun valmistelin kyseistä päätösasiakirjaa ”huoltomiesten raamatun” kumoamiseksi. Logistiikkaoppaan sisällöstä Opas on tarkoitettu käytettäväksi henkilökunnan, reserviläisten ja varusmiesjohtajien koulutuksessa. Oppaalla on tarkoitus luoda logistiikan operatiivisen ja järjestelyiden johtamisen yhtenäinen perusta koko puolustusvoimissa. Opasta voidaan käyttää logistiikan ja kenttähuollon suunnittelun, tilannekuvan muodostamisen ja toimeenpanon periaatteiden osalta kaikilla johtamistasoilla. Eri puolustushaarojen joukot ja aselajien organisaatiot, kalusto sekä käyttöperiaatteet on kuvattu tarkemmin muissa oppaissa ja ohjeissa. Perusteita kirjoitustyöhön annettiin toimeksiannossa, seuraavat kuusi keskeistä ”teesiä” ohjasivat kirjoitustyötä: nuksia uusille toimintatavoille. Näiden suuntaviivojen ohjatessa ja käyttäjien antamien palautteiden kautta viimeistelin ja päivitin oppaan versioon 0.8. Esittelin oppaan syyskuussa 2013 Maavoimien ohjesääntötoimikunnalle, joka antoi hyväksynnän jatkaa eteenpäin katselmointiin. Logistiikkaopas katselmoitiin huollon tarkastajan johtamassa tilaisuudessa esiteltäväksi logistiikkapäällikölle lokakuussa 2013. Logistiikkaoppaan julkaisu näytti olevan ”saletissa”, kun esittelyt 3.12.2013 puolustusvoimien sotatalouspäällikölle ja 13.12.12013 puolustusvoimien ohjesääntötoimikunnalle oli tehty. Kaikesta huolimatta viiveitä julkaisussa Kaikki näytti siis onnistuvan suunnittelemassani aikataulussa, mutta loppumetreillä syntyi kuitenkin viiveitä oppaan graafisen muokkauksen kanssa. Näistä viiveistä aiheutui noin puolen vuoden viive oppaan painatuksen 1. Logistiikkaoppaaseen oli sisällytettävä tulevaan organisaatiorakenteeseen kuuluvat huollon palveluita tuottavat joukot julkisilla nimillä 2.Oppaan kirjoittamisen näkökulma tuli olla sama kuin voimassa olevassa huollon käsikirjassa 3. Oppaassa tuli käsitellä FINGOP työkalun periaatteet ja toimintatavat 4.Logistiikkaoppaassa oli käsiteltävä huollon joukkojen suorituskyvyt ja huollon toimialajako. Oppaassa oli tuotava korostetusti esille; johtaminen, tilaus-toimitus- ketju, huollon järjestelyt, suoja ja suorituskyvyt 5. Organisaatioiden perusteena oli käytettävä julkaistuja kokeilukokoonpanoja 6. Oppaan kirjoitustyön lähteiden joukkoon oli sisällytettävä: m Maavoimien taistelun kuvaus ja opetuspaketti sekä niihin tehtävät päivitykset m Maataistelukeskuksen johdolla meneillään olevista uudistettavan taistelutavan tutkimuksista, sotapeleistä ja kokeilutoiminnasta saatavat opit m Kriisinhallintaoperaatioista mahdollisesti saatavat opit m Logistiikkastrategia, Huollon käsikirja m Huollon viimeaikaiset tutkimukset. 11 Logistiikkaoppaan sisältö ja keskeiset muutokset Sisällysluettelo: 0. JOHDANTO 1.LOGISTIIKKAJÄRJESTELMÄ 2.LOGISTIIKKAAN KOHDISTUVA UHKA JA SILTÄ SUOJAUTUMINEN 3. LOGISTIIKAN JOHTAMINEN 4. LOGISTIIKAN TOIMIALAT 5.LOGISTIIKAN KAPASITEETIN LASKENNAN PERUSTEET 6. LOGISTIIKKAJOUKKOJEN RYHMITTÄMINEN LOGISTIIKKAOPPAAN KESKEISET KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT LIITTEET 1-23 Logistiikkaopas käsittelee Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän rakennet- Logistiikan kapasiteetin laskenta ohjaa niitä periaatteita, joilla arvioidaan ja analysoidaan logistiikan järjestelyiden toteuttamista. Logistiikkajärjestelmän rakenteeseen kuuluvat toimialajärjestelmät sekä logistiikan johtamisjärjestelmä. Operatiivistaktisella tasolla logistiikan toimialoja ovat täydennykset, kunnossapito, kuljetukset, lääkintähuolto ja huoltopalvelut. Strategis-operatiivisella tasolla edellä mainittujen toimialojen lisäksi teollisuuden valmius, räjähdeala, tilahallinta, ympäristönvalvonta, kaupallinen ala, tutkimus ja hanketoiminta voivat muodostaa oman, kutakin toimialaa vastaavan kokonaisuuden. Kaikkein keskeisin muutos on Puolustusvoimauudistus ja logistiikkajärjestelmän muutos vuonna 2015. Puolustusvoimien logistiikkalaitos nousee Suurin muutos rakennettiin logistiikan ja huollon tarpeen arviointiin ja laskentaan. Oppaaseen liitettiin esimerkkejä taisteluosaston joukkokohtaisista tilaustoimitusketjun arviointikuvaajista käyttöohjeineen. Alla oleva kuva on esimerkki oppaassa ohjeistetuista arviointikuvaajien käytöstä: Huollon käsikirjaan nähden puolustushaaraosuuksia on lisätty ja pyritty huomioimaan riittävän laajasti käyttäjien antamien palautteiden kautta. Kiitokset tuesta! Haluan kiittää kaikkia Logistiikkaoppaan kirjoitustyöhön osallistuneita tahoja ja yksittäisiä henkilöitä! Erityisesti haluan kiittää huollon tarkastajaa eversti JussiPetri Hirvosta antamastasi tuesta. Huoltokoulun tuki asiantuntijoiden asettami- Lukuohje raskaan kranaatinheittimistön ampumatarvikekulutuksen ja sen täydentämiseen tarvittavan kuormatilan arviointiin ta kokonaisuutena, puolustushaarojen huoltojärjestelmiä, logistiikka- ja kenttähuoltojoukkoja sekä logistiikan valmiuden säätelyä. Oppaassa kuvataan logistiikkajärjestelmän ja kenttähuollon rajapintoja painopisteen ollessa operatiivisella ja taktisella tasolla. Oppaassa tarkastellaan logistiikkaan ja kenttähuoltoon kohdistuvaa uhkaa ja esitellään keinoja suojautumiselle. Oppaan painopiste on logistiikan johtamisessa. Oppaassa kuvataan logistiikan toimialojen toiminnan periaatteita. 12 puolustushaaran tasoiseksi toimijaksi. Joukkorakenne on kuvattu puolustusvoimauudistuksen mukaisena, johon liittyen rakennettiin moduulijoukot (LOGP, HP (MAA, MERI, ILMA) sekä LOGKHK) yhteensopivaksi kaikille puolustushaaroille ja puolustusvoimien logistiikkalaitokselle. Johtaminen on kuvattu yleisellä tasolla FINGOP:n rakenteisiin yhteensopivana. Tarkemmat menettelyt on kuvattu kunkin johtamistason johtamisen ohjeistuksissa. sessa oli merkittävä, kiitos aktiivisesta osallistumisesta ja tilojen käytöstä! Tämän lisäksi haluan kiittää Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiötä kirjoitustyölle kohdentamasta stipendistä! Komentajakapteeni Vesa Aalto VÄHEMMÄN KULUTUSTA. TESTIVOITTAJA ww w.t m n e t .f i 17/2014 * Nokian Hakkapeliitta 8 -renkaissa on keskimäärin 50% enemmän nastoja kuin Nokian Hakkapeliitta 7:ssä. Tienkulumavaikutus alittaa selvästi uuden nastalainsäädännön vaatimukset. Katso lisää www.nokianrenkaat.fi 12/2014 Logistiikan tutkimus- ja kehit Tutkimus- ja kehittämiskenttä organisoidaan puolustusvoimauudistuksessa entistä kustannustehokkaammaksi ja selkeämmäksi kokonaisuudeksi. Puolustusvoimien tutkimuslaitos (PVTUTKL) perustettiin vuoden 2014 alussa. Laitos on monitieteellinen organisaatio, joka tuottaa asiakaslähtöisesti vaativia puolustusalan tutkimus-, kehittämis-, ja testauspalveluja strategian ja sotataidon sekä käyttäytymistieteiden ja useiden eri teknologioiden alueilla. Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL) perustetaan vuoden 2015 alussa tuottamaan yhteiset logistiikan palvelut sekä mahdollistamaan osaltaan puolustusvoimien suorituskyvyn rakentaminen, ylläpito ja käyttö. Laitoksen keskeiset T&K -resurssit ovat esikunnan lisäksi Järjestelmäkeskus, Räjähdekeskus, Logistiikkakoulu ja Sotilaslääketieteen keskus. Logistiikan tutkimusta ja kehittämistä ohjataan keskitetysti ja täsmällisesti Pääesikunta ohjaa logistiikan tutkimusta ja kehittämistä (T&K) antamalla tehtävät toiminnan ja resurssien suunnittelun rytmissä. Tehtävät kohdennetaan täsmällisesti tutkimukseen ja kehittämiseen osallistuvien organisaatioiden vastuualueiden mukaisesti. Puolustusvoimien T&K -normilla vahvistetaan vastuualueet vuoden 2015 alussa. Tutkimustehtävät valmistellaan yhdessä tilaajien, loppukäyttäjien ja tutkimusorganisaatioiden kesken, millä varmistetaan tutkimuksen kohdentuminen kustannustehokkaasti ja tulosten tehokas hyödyntäminen. Puolustusvoimauudistuksessa luodaan edellytykset täsmälliselle tutkimussuunnittelulle välttämällä päällekkäisyyksiä ja maksimoimalla synergiamahdollisuudet. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen vastuulle siirtyneet ja alkavat tutkimusprojektit ovat jo käynnistyneet 2014 kuluessa ja projekteissa on siirrytty intensiiviseen tutkimusvaiheeseen. Todettakoon tässä yhteydessä, että myös monet lehden lukijoiden ja heidän sidosryhmiensä aikaisemmin tuottamat tutkimusraportit ovat jo kovassa käytössä, joskin tietoisuus aikaisemmasta logistiikan tutkimuksesta vaatii aktiivisuutta ja yhteistyötä myös työn edetessä. Logistiikan tutkimusja kehittämistoiminta perustettavassa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa kokonaisuudessa järjestelmävastuullaan olevan materiaalin kehittämiseen, han- 14 – Kokonaisvaltaista logistiikan tutkimu Teksti: evl Janne Rautiainen, TkT Sari Uusipaavalniemi, maj tämiskenttä muutoksessa sta kustannustehokkaasti yhteisvoimin tilaajan tarpeisiin TkT Juhani Ojala ja maj Lauri Rissanen kintaan ja ylläpitoon sekä sotilaslääketieteellisiin ja logistisiin järjes te lyi hin liittyvästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Laitoksen esikunnan alainen Logistiikkakoulu vastaa yhteistoiminnassa laitoksen esikunnan ja puolustushaarojen kanssa valtakunnallisesti operatiivisen tasan logistiikkajoukkojen taktiikan ja operaatiotaidon, joukkorakenteiden ja sotavarustuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä. Sotilaslääketieteen keskus vastaa edelleen sotilaslääketieteen tutkimuksesta ja kehittämistä. Tutkimus- ja kehittämistoiminta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa käsittää hankkeisiin liittyvät tutkimus- ja kehittämistehtävät, selvitys- ja analyysitehtävät, koemateriaalin hankinnan, kenttäkokeiden tuen, koeammunnat ja olosuhdetestaukset, järjestelmien (tekniseen) elinjaksoon liittyvät tutkimus- ja kehittämistehtävät, selvitys- ja analyysitehtävät sekä modernisointi- ja modifiointitehtävät mukaan lukien kenttäkokeiden tuen. Lisäksi toteutetaan oman toiminnan kehittämiseen liittyviä tutkimus- ja kehittämistehtäviä, toimintatapoihin ja menetelmiin liittyviä selvityksiä, kokeiluja ja analyysejä. Logistiikkakoulun ja Sotilaslääketieteen keskuksen myötä laitoksen tutkimuskenttään kuuluvat myös operatiivisen tasan logistiikkajoukkojen ja sotilaslääketieteen tutkimus ja kehittäminen. Huoltokoulun strategisen tason tutkimustehtävät siirretään hallitusti uusien vastuiden mukaisesti Puolustusvoimien tutkimuslaitokselle Puolustusvoimauudistuksen edellyttämät logistiikan tutkimuskokonaisuuden hallinnointiin liittyvät tehtävät konkretisoituivat Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen Doktriiniosastolla (PVTUTKLDOS) kevään 2014 kuluessa muun muassa siten, että Hämeen rykmentin Huoltokoulun aiemmat tai meneillään olevat logistiikan strategista suunnittelua tukevat tutkimustehtävät ja -tulokset siirretään suunnitelmallisesti ja dokumentoidusti PVTUTKL:n ja PVLOGL:n käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä. Logistiikan tutkimusja kehittämistoiminta Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa Puolustusvoimien tutkimuslaitos tuottaa monialaisesti puolustusvoimien tarvitsemia vaativia tutkimus-, kehittämis-, testaus- ja evaluointi-, asiantuntija-, ja opetuspalveluita, sekä harjoittaa koetoimintaa. Tutkimuslaitoksen kokonaisvaltainen tutkimus ja resurssipohja mahdollistavat sotataitoon ja käyttöperiaatteisiin, materiaaliin ja teknologiaan sekä toimintakykyyn liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistämisen ja koordinoinnin. Tutkimuslaitos on asiantuntijaorganisaatio, joka tutkimus-, kehittämis- ja teknologiavastuidensa mukaisesti luo ja kokoaa syvällistä tietoa normaali- ja poikkeusoloissa suorituskykyjen suunnittelun ja kehittämisen, rakentamisen ja ylläpidon sekä käytön tarpeisiin. Laitos luo korkeatasoisen tietopohjan myös logistiikkajärjestelmän suunnittelua ja kehittämistä, suorituskykyjen rakentamista sekä suorituskykyjen käyttöä koskevalle päätöksenteolle. Logistiikan tutkimuksessa keskeisiä tehtäväkokonaisuuksia ovat edellisissä luvuissa mainittujen siirtyneiden ja käynnistyneiden projektien ohella tulevien vuosien tutkimustoiminnan valmistelu ja verkottuminen strategisella tasolla. Turvallisuustutkimuksen strategia ohjaa kiinnostuksen suuntaamista puolustusjärjestelmän kannalta keskeisiin kysymyksiin, mutta samalla mahdollistaa myös laaja-alaisen ja kokonaisvaltaisen tutkimusyhteistyön hallinnonalojen kesken. Yhteistoimintaa ja verkottumista on jo vahvistettu sekä puolustusvoimien hallintoyksiköiden että muiden viranomaisten ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Painopistealueiksi on asetettu tutkimuksen ohjausmekanismien ja toimintamallien vahvistaminen sekä eri toimijoiden vastuualueiden ja roolien selkeyttäminen ja päällekkäisten resurssien välttäminen. Doktriiniosastolla tutkitaan logistiikkajärjestelmän suorituskykyä ja kehittämistarpeita Logistiikan strategisen tason tutkimuksessa Doktriiniosasto (PVTUTKLDOS) on keskeisessä asemassa. Osaston strategisen analyysin sekä konseptit ja käyttöperiaatteet -tutkimusaloille on sijoitettu logistiikan ja kriisinsiedon tutkijoita laajentamaan näkökulmaa logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn varmistamisen dynamiikasta ja resilienssistä. Tutkijat ovat projekteihinsa liittyen osallistuneet yhdessä laitoksen muiden osastojen kanssa useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin laaja-alaisiin harjoituskokonaisuuksiin sekä monialaiseen tutkimusyhteistyöhön. Yhteistyö syvenee entisestään, kun PVLOGL aloittaa toimintansa vuoden 2015 alussa. Empiirisen tietoaineksen keräämisen ja analysoinnin ohella on samalla tuettu myös yhteistoimintaa ja verkottumista puolustusvoimissa ja yhteiskunnallisesti. Esimerkiksi kansallisten ja kansainvälisten seminaarien, konferenssien ja työpajojen avulla on muodostettu tilan- 15 nekuvaa logistiikan tutkimuskentästä kokonaisuutena. Doktriiniosasto tukee pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan puolustusjärjestelmän suunnittelua tutkimuksella ja koetoiminnalla. Logistiikkajärjestelmää ja sen suorituskykyä kuvaavaa dokumentoitua tutkimustietoa ja teorianmuodostusta on hyödynnetty pitkittäistutkimuksen tässä vaiheessa uusien näkökulmien, mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tuottamisessa. Lähtökohtana on ollut doktriiniosastolle asetettujen logististen tutkimustehtävien edellyttämä teorianmuodostus. Tällöin tutkijan ajattelussa ja päättelyn logiikassa keskeisessä asemassa ovat aineistolähtöisyys ja valmiit mallit mm. siviili- ja sotilaslogistiikkaan ja kriisinhallintaan liittyen. Näitä hyödynnetään muodostettaessa kokonaiskuvaa strategisesta ja sotilaallisesta toimintaympäristöstä. Räjähdeturvallisuuden tutkimus kattaa koko elinjakson Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa Räjähde- ja suojelutekniikkaosasto (PVTUTKLRSOS) vastaa monipuolisesti energeettisten teknologioiden, CBRNteknologioiden ja niihin liittyvien kemian teknologioiden tutkimuksesta puolustusvoimissa. Osastolla tutkitaan puolustusvoimissa käytössä olevia tai hankittavia materiaaleja, välineitä ja järjestelmiä. Räjähteiden osalta painopiste on suorituskyvyn elinjakson aikaisen ylläpidon tuessa ja räjähdeturvallisuudessa, CBRN:n osalta erityisesti suo- jelutiedustelussa. Tutkijoiden syvällinen osaaminen ja verkostot mahdollistavat osallistumisen monialaiseen yhteistyöhön jo elinjakson ideointivaiheesta alkaen. Muut osastot osallistuvat logistiikan kehittämiseen omien vastuidensa puitteissa osana kokonaisuutta (esimerkiksi logistiikkaan vaikuttavan teknologisen kehityksen tarkastelut). Menetelmäkirjo laajenee Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän muodostamassa integroidussa kokonaisuudessa yhdistyvät kotimaisen ja kansainvälisen elinkeinoelämän ohella myös koko yhteiskunnan logistiset osa-alueet (kuva Puolustusvoimat, kuvaaja majuri Juhani Ojala). 16 Logistiikan tutkimuskokonaisuuden menetelmäkirjo laajenee edelleen käsittäen mallinnuksen, sotapelit, simulaatiot ja muiden analyysien (esim. tulevaisuudentutkimus) menetelmät. Huomioon on otettava kuitenkin koko ajan uusien näkökulmien, mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tuottamat tutkimustulokset, jotta logistiikan tutkimuksien tulokset pystytään ottamaan täysimääräisesti huomioon puolustusjärjestelmän suunnittelussa. Esimerkiksi arvioidessa logistiikan toimintaympäristön kehitystä strategisella aikajänteellä tehdään entistäkin tiiviimmin yhteistyötä muiden viranomaisten, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän asiantuntijoiden kanssa. Logistiikan kokonaisvaltainen ja laadukas tutkimus ja kehittäminen onnistuvat logistiikkastrategian hengessä tutkimusorganisaatioiden ja yhteistoimintaosapuolten saumattomalla yhteistyöllä. Puolustusvoimauudistuksen tavoitteiden toteutumisessa ratkaisee täsmällinen ohjaus ja puolustusvoimien logistiikan arvojen mukainen tehokas, luotettava ja joustava tutkimusyhteistyö. Leningradin piirityksen nälkäuhrit 1941–1942 – Elintarvikehuollon toiminnan tarkastelua – Tapio Juokslahti Eläinlääkintämajuri Eläinlääketieteen tohtori [email protected] Sodan alettua kesällä 1941 virtasi Leningradiin runsaasti pakolaisia, jotka pyrkivät pois hyökkäävien joukkojen jaloista. Elintarvikkeiden jakelu oli kaupungissa vaikeaa. Viranomaiset antoivat 18.7.1941 ensimmäisen käskyn elintarvikkeiden säännöstelystä. Työläisille jaettiin 800 grammaa leipää päivässä, virkamiesten annos oli 600 grammaa ja lasten ja vanhusten annos oli 400 grammaa päivässä (Seppälä). Vasta 10.8.1941 päätettiin aloittaa väestön systemaattinen evakuointi. Leningradilaisten evakuointi rautateitse päättyi yllättäen 29.8.1941 saksalaisten pommitettua Mgan asemaa ja vallattua sen seuraavana päivänä. Näin oli katkaistu viimeinen Leningradista itään johtava rautatieyhteys. Ennen saartorenkaan sulkeutumista ehdittiin kaupungista evakuoida 636 203 henkeä, joista lapsia oli 219 691 sekä Baltian suunnan ja Karjalan suunnan pakolaisia 147 500. Kaupungin yhteyksien katkettua jäi kaupunkiin vielä yli 2 500 000 ihmistä, välitöntä evakuointia jäi odottamaan 216 000 henkilöä (Seppälä). Elintarvikesäännöstelyä tiukennettiin 2.9.1941 annetulla uudella päätöksellä, jolloin leipäannoksia vähennettiin 200 grammalla päivässä (Seppälä). Leningradin päivittäinen jauhojen tarve oli vähintään 1081 tonnia (Glantz). Piirityksen alkaminen 8. syyskuuta ja kaupungin suuren, Badajevskin elintarvikevaraston tuhoutuminen saksalaisten ilmapommituksessa 12. syyskuuta aiheuttivat kriisin kaupungin ruokahuollosssa (Glantz). Leningradissa laskettiin olevan 12.9.1941 viljaa ja jauhoja 35 vuorokauden kulutusta vastaava määrä, suurimoita ja makaroneja oli 30 vuorokauden, 18 lihaa ja lihasäilykkeitä 33 vuorokauden, rasvaa 45 vuorokauden ja sokeria 60 vuorokauden ajaksi. Määrät olivat arvioita. Leningradissa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan perunoita, juureksia tai hedelmiä (Seppälä). Stalin lähetti marraskuussa Leningradiin Anastas Mikojanin johtaman Valtion Puolustuskomission ruokahuollon edustajan Dmitri V. Pavlovin. Hänen tehtävänään oli saattaa voimaan ruokien säännöstely- ja säilytysjärjestelmä. Pavlov perustikin ruoka- ja polttoaineiden säännöstelyjärjestelmän, jota hän sen jälkeen johti kaksi vuotta läheisessä yhteistyössä kaupunginhallinnon ja kommunistisen puolueen kanssa. Leningradin puoluesihteerinä toimi Andrei A. Zhdanov. Pavlovin säännöstelyjärjestelmä asetti tiukat, jokaisen sotilaan ja asukkaan sotilaalliseen tehtävään tai työasemaan perustuvat normit. Jo ennen hänen saapumistaan asetettuja leipäannoksia pienennettiin viisi kertaa 2. syyskuun ja 20. marraskuun välisenä aikana. Avaintyöntekijöiden päivittäinen leipäannos oli enää 375 grammaa, insinöörien ja teknisen henkilöstön 250 grammaa sekä toimihenkilöiden, perheenjäsenten ja lasten 125 grammaa. Marraskuun 20. päivän annoskoko säilyi 31. joulukuuta saakka. Tämä oli pienin leipämäärä, joka jaettiin väestölle säännöstelyn aikana. Samana aikana sotilaiden leipäannosta suurrennettiin kolme kertaa; lokakuun 2.päivänä ja 7. ja 20. marraskuuta, joten he saivat marraskuun 20. päivän jälkeen 500 gramman päiväannoksen (Glantz). Leipä valmistetiin ruis- ja kaurajauhon seoksesta, johon oli lisätty kaljan mallasta ja öljykasvin siementen puristekakkuja. Leivän väri muuttui melkein mustaksi ja maku kitkeräksi (Argumenti i Fakti). Myös viljan lesettä käytettiin leivän lisäaineena (Seppälä). Marraskuun 1941 lopulla leipää oli jatkettava selluloosalla. Selluloosaa sekoitetiin leipään 20–25 %, mutta joskus sitä saattoi olla 40–50 %:kin. Annoksia pienentämällä ja ja korviketta käyttäen jatkettiin jonkinlaista leivän jakelua puolitoista kuukautta (Platonov s. 200–201). Leipäpulan helpottamiseksi kaupungin leipurit lisäsivät leivän valmispainoa suhteessa käytettyyn jauhomäärään siirtymällä avouunileivonnasta vuokaleivontaan. Tämä lisäsi leivän valmispainoa 68 % (Glantz). Leningradin ainoa maahuoltoreitti ensimmäisen ankaran talven aikana oli niin sanottu Laatokan jäätie (Ladozhskaja ledovaja trassa), joka kulki Laatokan poikki. Tämä legendaarinen tie ansaitsi itselleen nimen ”Elämän tie” (Doroga zhizni), koska se oli elintärkeä kaupungin selviämiselle. Ensimmäinen huoltokuorma saapui Leningradiin 23. marraskuuta 1941. Päivittäiset kuljetukset nousivat 786 tonniin 23. joulukuuta ja ylittivät ensimmäistä kertaa Lenigradin päivittäisen kulutuksen tason. Kauhea nälänhätä jatkui kuitenkin tammikuun 1942 puolelle. 18. tammikuuta 1942 kuljetukset vihdoin vastasivat rintaman asettamia tavoitteita. Tämä mahdollisti päivittäisten säännöstelyannosten kasvattamisen ja reservien varastoinnin aloittamisen. Kansalaisten ja sotilaiden päivittäiset leipäannokset kaksinkertaistettiin 24. tammikuuta ja jälleen 10. helmikuuta kaikkien henkilöryhmien annokset nousivat. Nyt eturintaman sotilaat saivat 800 grammaa ja selustan huoltoväki 600 grammaa leipää päivässä (Glantz). Helmikuussa 1942 Leningradin siviiliväestön päivittäiset säännöstelyannokset vetivät jo vertoja työläisten muualla Neuvostoliitossa saamille. Leivän jatkaminen lisäaineksilla väheni alle kahteen prosenttiin vuoden 1942 ensimmäisen neljänneksen aikana. Viimeinen elintarvikekuljetus Laatokan jäätiellä tehtiin 24. päivänä huhtikuuta. Kerätyt reservit riittivät väestön ruokkimiseen jäätien sulamisen ja vesikuljetusten alkamisen välisenä aikana (Glantz). Ensimmäisen piiritysvuoden aikana nälänhätään ja vihollistulitukseen kuolleiden määrästä käydään edelleen keskustelua, mutta talven hirvittävyydestä ei voi olla epäilystäkään. Marraskuussa Leningradissa kuoli vähintään 10 000, joulukuussa 50 000 ja tammikuussa peräti 120 000 ihmistä. Pavlovin mukaan tammi-helmikuussa kuoli 200 000 ihmistä. Kuolleita ei ehditty hautaamaan. Niitä virui kaduilla ja hautausmailla (Seppälä). Yksittäisistä ja joukkohautauksista vastuussa ollut hautajaissäätiö ei pitänyt tammi-helmikuussa kirjanpitoa hautauksista, mutta maaliskuussa sen kirjoihin vietiin 89 968 ruumista, huhtikuussa 102 497 ja toukokuussa 53 562 (Glantz). Kun talven evakuoinnit Laatokan kautta loppuivat huhtikuussa 1942, Leningradin asukasluku oli pudonnut joulukuun 1941 2 280 000:sta noin 1 100 000:een henkilöön. Arvion mukaan kaupungin siviiliväestöstä kuoli 620 000 henkeä 1. heinäkuuta 1942 mennessä (Glantz). Nurnbergin oikeudenkäynnissä vuonna 1946 ilmoitettiin, että Leningradissa kuoli nälkään 632 253 henkeä (Seppälä). Talvi 1941–1942 oli piirityksen pahin jakso (Glantz). Uudemman arvion mukaan koko piirityksen aikana kuoli 630 000 henkilöä, joista 3 % taistelujen seurauksena ja 97 % itse kaupungissa (Argumenti i Fakti) Leningradin piirityksen kokeneiden kokemuksia on julkaistu useita. Päiväkirjamerkintöjä voi lukea eräänlaisina nälkäsairauden kehittymisen anamneeseina. Adamovits ja Granin kuvaavat viisitoistavuotiaan koulupojan kokemuksia hänen päiväkirjansa perusteella: 7. joulukuuta 1941: ”Tähän mennessä olen laihtunut kymmenen tai tai viisitoista kiloa, en enempää. Ehkä jopa vähemmän, mikä voi johtua ainoastaan siitä, että juon ylenpalttisesti vettä. Aiemmin minulle riitti puolitoista kupillista teetä aa- äiti evakuoitiin Leningardista 12. tammikuuta 1942, Jura jäi kotiin, koska hän ei jaksanut kävellä, eikä äiti saanut häntä kelkkaan. Äiti kuoli seuraavana päivänä Vologdan rautatieasemalla, hänen kuolintodistuksessaan lukee: Antonina Mihailovna, neljäkymmentä vuotta. Kuolinsyy: dystrofia. (Dystrofia tarkoittaa puutteellisen tai riittämättömän ravinnon aiheuttamaa sairaustilaa). Glantz kuvaa (s.139) piiritetyn kokemusta leivästä: ”He leipoivat leivät valtavissa uuneissa. Leivän kuoret pursusivat vuokien reunojen yli ja murenivat. Työntekijät tarjosivat minulle kuoria. Söin, söin ja söin. En muista, paljonko seurauksena haihtuviksi rasvahapoiksi, joilla on sokerien kaltainen energiavaikutus (Cummings). Ruokaan lisättyä, kasveista tai puusta eristettyä, sulamatonta kuitua kutsutaan funktionaaliseksi kuiduksi (U.S.Department of Agriculture). Funktionaalinen kuitu ei juuri sula, eikä fermentoidu haihtuviksi rasvahapoiksi ihmisellä (Cummings). Hedelmissä ja vihanneksissa on sekä liukenemattomia, että liukoisia kuituja. Viljoissa ja etenkin leseissä on pääasiassa liukenemattomia kuituja. Ruoan suositeltavaksi ravintokuitumääräksi esitetään USA:ssa nykyään 14 grammaa 1000 kilokaloria kohden, naisille 25 grammaa vuorokaudessa ja Leningradin piiritys kesti syyskuun 8. päivästä 1941 tammikuun 27. päivään 1944, yhteensä 872 päivää. mulla, mutta nykyään kuusikaan ei riitä”. 10. joulukuuta 1941: ”..olen liukumassa kohti nälkäkuolemaa, kohti pöhöttymistä, kohti nesteen kertymistä;”. 12. joulukuuta 1941: ”Sensijaan turvotukseen ja vesipöhöön voi kuolla viikossa,..”. 24. joulukuuta 1941: ”Äidin terveys on mennyt vain huonompaan suuntaan. Turvotus on nyt noussut jo reisiin. Minun pääni kuhisee täitä. Sekä Iran että minun kasvot ovat hieman pöhöttyneet”. 3. tammikuuta 1942: ”Minä olen pöhöttynyt; jokainen soluni sisältää enemmän vettä kuin pitäisi. Sen seurauksena sisäelintenikin täytyy olla turvonneet. En haluaisi siirtyä paikasta toiseen, en nousta ylös tuoliltani, en mennä minnekään. Kaikki se johtuu ylimääräisestä nesteestä ja ruoan puutteesta. Pelkkää nestettä, nestettä, nestettä! Olen aivan turvoksissa”. Viimeinen päiväkirjamerkintä oli tehty 6. tammikuuta 1942. Juran nuorempi sisko ja kuorenpalasia söin tuona päivänä – luultavasti kokonaisen leivän verran. Illalla olin aivan täynnä. Sinä yönä luulin kuolevani, ... Aamulla kaikki oli ohi – tuska, kylläisyyden tunne”. Tarkastelu Leningradilaisten ravinto talven 1941–42 aikana koostui pääasiallisesti leivästä, johon oli lisätty kuitupitoisia lisäraaka-aineita, kuten maltaita ja leseitä ja öljykasvien puristekakkuja. Lisäksi marraskuun lopusta tammikuulle leivontajauhoja jatkettiin selluloosalla. Ravintokuitu on ruoan pääosin sulamaton osa, joka koostuu kasvien soluseinämän ns. ei-tärkkelystä sisältävistä polysakkarideista ja ligniinistä. Osa kasvin soluseinämän kuidusta on selluloosaa. Se ei sula mahalaukussa, eikä ohutsuolessa, mutta osa siitä fermentoituu paksuolen mikrobitoiminnan miehille 38 grammaa vuorokaudessa. Todellinen saanti on vain 15 grammaa päivässä (U.S.Department of Agriculture). Suomessa päivittäinen ravintokuidun saanti on 22 grammaa ja suositus on 25-35 grammaa päivässä (Finnravinto 2007). Marraskuun lopulla 1941 Leningradissa 250 gramman leipäannos saattoi sisältää 50–125 grammaa lisättyä funktionaalista kuitua selluloosan muodossa. Viljan luontaista omaa ravintokuitua oli noin 25 grammaa riippuen lisättyjen kuitupitoisten ainesten, esimerkiksi leseen määrästä. Leipäannoksen kokonaiskuitumäärä oli laskennallisesti noin 75–150 grammaa, eli noin 2,5–5,0 kertaa nykyistä suositusta suurempi. Leipäannoksesta saatu päivittäinen energiansaanti on ollut, kun otetaan huomioon lisätyn selluloosan energiapitoisuutta laimentava vaikutus, noin 250–400 kilokaloria. Kokonaiskuidun määrä on ollut noin 340 19 Leningradin piirityksen lapset tekivät kuolemaa nälästä. Valokuva vuonna 1942. Arkistokuva. Дети блокадного Ленинграда умирали от голода. Фото 1942 года. Архивное фото (Argumenti i Fakti: 10 faktov o blokade Leningrada, 24.1.2014) grammaa 1000 kilokaloria kohden, eli 24 kertaa nykyistä suositusta korkeampi. Ravintokuitua koskevan metatutkimuksen mukaan joko liukoisen tai liukenemattoman kuidun lisääminen ruokaan lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tuntemusta ja vähentää nälän tunnetta. 14 gramman lisäkuidun määrä vähentää 10 % energiansaantia ja aiheuttaa painonlaskua (Howarth et al). Korkeamman kuitumäärän aiheuttamaa energiansaannin vähentymistä voidaan kompensoida suurentamalla ruoka-annosta. Leningradin piirityksen aikaan tämä ei ollut mahdollista. Korkea ruoan kuitumäärä asettaa myös rajoituksen ruoansulatuskanavan tilan kapasiteetille, heikosti sulavan ja vettä absorboivan massan määrä suolistossa on rajoittava tekijä. Kuitu lisää suolensisäistä massaa, nopeuttaa suolen tyhjentymistä ja heikentää ravinteiden imeytymistä. Kirjallisuudesta ei löydy viitteitä tutkimuksista, joita olisi tehty niin korkeilla ravintokuidun ja funktionaalisen kuidun määrillä, joita Leningradin piirityksen aikana leipäannoksessa oli. Koe-eläimillä suoritetussa kokeessa, jossa ruokaan lisättiin 0 %, 3 %, 6 % ja 9 % selluloosaa, todettiin jokaista lisättyä selluloosaprosenttia kohden 2,2 %:n ruoan sulavuuden heikkeneminen (Burrows). Nälkäsairauden kliininen kuva viittaa kaheksiaan (kuihtuminen) ja dystrofiaan, sekä malnutritioon. Malnutritioon viittaa nesteen kerääntyminen mm raajojen nahanalaiskudokseen ja vatsaonteloon. Tämä tunnetaan tiloissa, joissa esiintyy samanaikaisesti sekä energiavaje, että valkuaisen puute. Veren albumiinitaso laskee ja veren osmoottinen paine vähenee, jonka seurauksena kudosnesteitä kertyy turvotukseksi (ödema). Sairautta kutsutaan äärimmäisessä muodossaan kwashiorkoriksi. Lähteiden tarkempi selvitys voisi tarkentaa nälkäsairauden kliinistä kuvaa ja sen kehittymisen nopeutta. Leningradissa marraskuussa 1941 tehty päätös lisätä leipäviljaan 20–50 % selluloosaa on todennäköisesti pahentanut nälkäsairauden kehittymistä piiritetyn kaupungin väestössä. Missä määrin selluloosan lisääminen leipään on lisännyt kuolleisuutta vaatisi tarkemman selvityksen. Selluloosaa lisättiin marraskuusta 1941 tammikuulle 1942 noin kuuden viikon ajan. Suurin kuolleisuus näyttää esiintyneen tammi-helmikuussa 1942, perustuen esitettyihin tietoihin arvioiduista kuolintapauksista ja talven ja kevään tulon vaikutuksesta hautaamisiin. Nykyisen ravinto-opillisen tietämyksen valossa samanlaista päätöstä sellu- loosan lisäämisestä ruokaan vastaavassa tilanteessa tuskin tehtäisiin. Viitteet: Adamovits Ales ja Daniil Granin: Leningradin piiritys, Hämeenlinna 2008. Argumenti i Fakti: 10 faktov o blokade Leningrada, http://www.spb.aif.ru/leningrad/1089961, 24.1.2014 Burrows C.F.: Effects of fiber on digestibility and transit time in dogs. J.Nutr. 1982, 112, 1726-1732. Cummings J.H.: Cellulose and the human gut, Gut, 1984, 25, 805-810. Finnravinto 2007, www.leipatiedotus.fi Glantz David M.: 900 Kauhun Päivää, Leningradin piiritys 1941-1944, Jyväskylä 2007. Howarth N.C., Saltzman E. and Roberts S.B.: Dietary fiber and weight regulation, Nutr,Rev. 2001, 59 (5): 129-139. Pavlov Dmitri V.: Leningrad v blockade, Moskova 1961(ref. Seppälä 1969. käännetty englanniksi: Adams J.C.: Leningrad 1941-The Blockade, University of Chicago Press 1965). Platonov S.P.: Bitva za Leningrad 19411944, Moskova 1964. Seppälä Helge: Taistelu Leningradista ja Suomi, Porvoo 1969. U.S.Department of Agriculture, Dietary Guidelines for Americans, 2010. Huoltoupseeriyhdistyksen ! ! ! HAN syyskokous 10.11.2014 AT T S I U M 20 – kutsu ohjeineen sivulla 37 – Tervetuloa! Huoltovarmuuden haasteet keskinäisriippuvuuksien maailmassa Ulkopoliittinen instituutti (UPI) järjesti kesäkuussa seminaarin huoltovarmuuden haasteista keskinäisriippuvuuksien maailmassa. Ajatus Suomen geopoliittisesta asemasta Itämeren ja pitkän itärajan eristämänä ”saarena”, ja tästä seurannut ajatus kansallisesta omavaraisuudesta ovat perinteisesti määrittäneet suomalaista maanpuolustus- ja huoltovarmuusajattelua. Maamme on kuitenkin huomattavan riippuvainen kansainvälisistä yhteyksistä muihin toimijoihin ja maailma on myös huoltovarmuuden näkökulmasta kutistunut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Seminaarissa julkaistiin raportti “Towards the Geopolitics of Flows:Implications to Finland”. Raportti on Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) ja Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) rahoittaman UPI-tutkimushankkeen loppuraportti. Julkaisu on ladattavissa sähköisenä UPI:n internet -sivuilla. Raportissa arvioidaan, että globaalit tavara-, resurssi-, finanssi-, ihmis- ja informaatiovirrat määrittävät geopolitiikkaa entistä vahvemmin. Näiden globaalivirtojen luotettavuus ja turvallisuus riippuvat siitä, miten niin sanotuilla globaaleilla yhteiskäyttöalueilla, kuten kansainvälisillä merialueilla, ilmatilassa, avaruudessa ja kyberavaruudessa, toimitaan. Raportissa painotetaan siirtymää pois alueellisesta, suvereenien valtioiden geopolitiikasta kohti globaalien virtojen ja yhteiskäyttöalueiden geopolitiikkaa ja analysoidaan tämän siirtymän seurauksia Suomelle. Raportissa analysoidaan erityisesti muuttuvaa globaalia merellistä toimintaympäristöä. Painotus on Suomen lähialueen muutoksessa, etenkin arktisella alueella. Vaikka Arktis muuttuu entistä merkittävämmäksi ja Kaupallisen merenkulun tiheys. Tekijä: Grolltech (Own work, derived from the work of T. Hengl globaalimmaksi aluat http://www.nceas.ucsb.edu/globalmarine/impacts, 19 March 2012, Wikipedia) eeksi, käytännölliset haasteet estävät monia Arktiksen odotet Talouden toimivuuden ja yh- Puolustusvoimista seminaariin osallis- tuja muutoksia. Lisäksi useat nykyiset teiskunnan toiminnan turvaa- tui logistiikan ka kriisinsiedon tutkijoita odotukset Arktiksen kehityksestä ovat misen mahdollistavat globaalit ja asiantuntijoita esimerkiksi Pääesi- ylimitoitettuja. energia-, resurssi-, informaatio-, kunnan johtamisjärjestelmä- ja logis- Lopuksi raportti analysoi kansallisen logistiikka- ja talousvirrat ovat tiikkaosastolta sekä Puolustusvoimien varautumistoiminnan mahdollisuuksia Suomelle elintärkeitä. Ongelmat tutkimuslaitoksen doktriiniosastolta globaalivirtojen aikakaudella. Kansainvänäissä yhteyksissä ovat keskei- tavoitteenaan hankkia varautumistyö- listen yhteyksien ja riippuvuuksien ymnen yhteiskuntamme häiriöttö- hön ja strategiseen tutkimukseen uu- märtäminen on kansallisen turvallisuumään toimintaan mahdollisesti sia raikkaita näkökulmia ja avauksia. den kannalta entistä tärkeämpää. Kun kohdistuva turvallisuusuhka. Sa- Huoltoupseerilehti osallistui seminaariin Suomen riippuvuus globaalivirroista limalla keskinäisriippuvuuksien tavoitteena lisätä jäsenten ja lehden sääntyy, kansallisesta riskeihin varautumaailmassa voidaan tunnistaa lukijoiden välistä keskustelua sotilaalli- misesta tulee entistä vaikeampaa. Tämä myös mahdollisuuksia, joiden sesta huoltovarmuudesta ja logistiikan haastaa politiikassa perinteisesti tehtunnistaminen vaatii dynamiikan toimintaympäristön muutoksista. Toi- dyt valinnat ja ennen kaikkea ajatuksen vottavasti mahdollisimman moni lukija kansallisesta omavaraisuudesta. Muuymmärtämistä. osallistuu aihepiiriin liittyvään keskustetokset vaativat uutta ajattelua myös luun lehden sivuilla, koska turvallinen kansallisessa varautumistoiminnassa. Seminaarissa keskusteltiin kotimaisen tulevaisuus on yhteinen huolemme – ja huoltovarmuustoiminnan tulevaisuuden ennen kaikkea mahdollisuutemme. - Toimitus haasteista, kuten kotimaisen huoltovarmuustoiminnan ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista globaalissa, jatkuvasti voimakkaammin verkottuneessa ja samalla hajautuneessa maailmassa. Seminaarin alustajaksi oli valittu osuvasti Turvallisuuskomitean pääsihteeri eversti Vesa Virtanen, joka alusti kokonaisturvallisuuden ja kotimaisen varautumistoiminnan haasteista keskinäisriippuvuuksien maailmassa. Panelistit olivat tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta, varautumispäällikkö Christian Fjäder, Huoltovarmuuskeskuksesta sekä Jean Monnet-professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta. Kuulijakunta koostui yhteiskunnan asiantuntijoista, päättäjistä ja elinkeinoelämästä kattavasti ja poikkihallinnollisesti. 21 Kunnossapidon Artikkelin kirjoittaja: Insevl Ari-Jaakko Tuominen PVLOGLR Maajärjestelmäosaston pääsuunnittelija Puolustusvoimien logistiikka-ala uudistetaan ja sen rakennetta keskitetään yhdistämällä Pääesikunnan Logistiikkaosasto ja Materiaaliosasto sekä perustamalla Puolustusvoimien Logistiikkalaitos. Logistiikkalaitokseen kootaan yhteen nykyiset puolustushaarojen materiaalilaitokset, Huoltokoulu sekä Sotilaslääketieteen Keskus. Puolustusvoimien Logistiikkalaitos on Pääesikunnan alainen laitos. Logistiikkalaitos tuottaa kaikille puolustusvoimien hallintoyksiköille logistiikka-alan palvelut ja tuen, sekä mahdollistaa tältä osin puolustusvoimien suorituskyvyn rakentamisen ja käytön. Järjestelmäkeskus vastaa puolustusvoimien teknisten järjestelmien ja materiaalin teknisen elinjakson hallinnasta mukaan lukien hankintatoiminnan teknisen valmistelun. Järjestelmäkeskus on puolustusvoimien materiaalin omistaja ja järjestelmävastuullinen. Kunnossapidon toiminta-ajatus Puolustusvoimien suorituskykyjen ylläpitojärjestelmä perustuu selkeisiin vastuisiin sekä systemaattiseen ja dokumentoituun toimintajärjestelmään. Pääesikunta ja Puolustushaaraesikunta ovat suorituskykyvastuullisia. Suorituskykyvastuullinen asettaa vaatimukset rakentamisen ja ylläpidon osalta suorituskyvylle, käyttövarmuudelle ja käytölle. Suorituskykyvastuullinen vastaa suorituskyvyn kokonaisuudesta mm joukkotuotannosta, suorituskyvyn käyttöönhyväksynnästä ja siitä luopumisesta. 22 Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskus on järjestelmävastuullinen. Järjestelmävastuuosastoja ovat Maa-, Meri-, Ilma ja TVJ-järjestelmäosastot. Järjestelmävastuu tarkoittaa vastuuta materiaalisen suorituskyvyn rakentamisesta ja ylläpitämisestä suorituskykyvastuullisen antamien suorituskykyvaatimusten ja resurssien puitteissa. Kunnossapitovastuullisia ovat kumppanit sekä puolustusvoimien omat kunnossapitoyksiköt. Kunnossapitovastuu tarkoittaa vastuuta normaali- ja poikkeusolojen kunnossapidon suunnittelusta ja toteutuksesta järjestelmävastuullisen ohjauksessa. Kunnossapidon ohjaus Puolustusvoimien kunnossapidon ohjauksessa siirrytään käyttövarmuusperusteisen kunnossapidon toimintamalliin, jossa suorituskykyvastuullinen ja joukko-osasto määrittävät asiakasvaatimukset. Järjestelmäkeskus muodostaa asiakasvaatimuksista, teknisistä elinjaksosuunnitelmista ja järjestelmäkohtaisista kunnossapitovaatimukset suunnitteluperusteet kunnossapitovastuulliselle, joka vastaa kunnossapidon resurssisuunnittelusta. Kunnossapidon johtaminen Materiaalin kunnossapidolla tarkoitetaan vaativaa materiaalin huolto- ja korjaustoimintaa, joka toteutetaan lähtökohtaisesti korjaamotasolla, josta vastaa pääsääntöisesti strateginen kumppani. Järjestelmävastuullinen tuottaa kunnossapitotöiden suunnittelun ja resursoinnin järjestelmä- kohtaiset vaatimukset ja antaa resurssit sekä karkeasuunnitelman niiden toteuttamiseen. Järjestelmäkeskuksen hallinto- ja suunnittelusektori johtaa ja koordinoi järjestelmäkeskuksen vastuulla olevien järjestelmien kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen prosesseja. Järjestelmävastuuosastot ja toimialat koordinoivat toimialan vastuulla olevien järjestelmien elinjakson hallintaan liittyvän kunnossapitoprosessin toteutusta. Tehtävät jakautuvat kunnossapidon suunnittelun ja ohjauksen tehtäviin. Kunnossapidon vastuuhenkilöt vastaavat toimialan järjestelmien kunnossapitotöiden suunnittelun ja resursoinnin tehtävien koordinoinnista toimialan sektoreille. Toimiala tuottaa järjestelmäkohtaiset kunnossapitovaatimukset sekä laatii karkeasuunnitelman niiden toteuttamiseen. Järjestelmäkeskus sitoo kunnossapidon toimijat yhteen järjestelmätyöryhmän kautta. Keskeisimmät järjestelmätyöryhmän tehtävät liittyvät järjestelmien (tekninen) elinjaksosuunnitteluun, järjestelmien kehittämiseen, järjestelmäkohtaisen toiminnan ja resurssien suunnitteluun ja seurantaan (TRSS) sekä eheän järjestelmätilannekuvan tuottamiseen ja jakamiseen. Järjestelmätyöryhmien avulla eri organisaatioissa toimiva järjestelmäkoulutettu henkilöstö välittää keskenään toiminnassa tarvittavaa tietoa. Työssä hyödynnetään ylläpidon kokonaisuuden osalta käyttöön hyväksyttyä PVSAP -toiminnanohjausjärjestelmää erikseen annettujen perusteiden mukaisesti. Toimintaa tuetaan kunnossapitovastuullisen käytössä olevalla MSAP -toiminnanohjausjärjestelmällä. Keskeinen tavoite kokonaisohjaus POPoikkeusolot NONormaaliolot JOTUJoukkotuotanto POTSPoikkeusolojen työsuunnitelma VTOVuosityöohjelma 23 on taata toiminnanohjausjärjestelmän avulla tiedon eheys ja luotettavuus. Joukko-osastorajapinta Joukko-osastoissa tehtävä vikakorjaus, huolto- ja korjaustoiminta on käyttöhuoltoa, josta vastaa joukko-osasto ja työ suoritetaan joukko-osaston omin resurssein. Kunnossapidon ja käyttöhuollon rajapinta määritetään järjestelmäkohtaisesti, jotta käyttöhuollon ja kunnossapidon työt tukevat parhaiten normaali- ja poikkeusolojen toimintaa sekä takaavat logistiikan palveluverkon toimivuuden asiakkaan suuntaan. Käyttöhuolto tukeutuu kiinteästi kunnossapitoon. Palvelupäällikkö toimii Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja Järjestelmäkeskuksen edustajana jouk- 24 ko-osastoissa vastaten JÄRJK:n vastuulle kuuluvan kunnossapidon palveluiden turvaamisesta. Tehtävässä haetaan ratkaisu- ja kehitysmahdollisuuksia asiakkaan toimintaympäristössä sekä ohjataan palvelua toteuttavien kumppaneiden toimintaa. Palvelupäällikön asiakkaina on yksi tai useampi joukko-osasto (logistiikkarykmenttien tukeutumissuhteiden mukaisesti). Palvelupäällikön tehtävän tavoitteena on turvata palvelut lähellä asiakasta sekä osallistua poikkeusolojen suunnitteluun. Joukko-osaston käyttöhuoltoa tukevat myös strategisen kumppanin (Millog Oy) asiakkuuspäälliköt, joiden vastuualueet ovat samat kuin palvelupäälliköiden. Kunnossapidon järjestelyiden johtamiseksi järjestetään toimialakokouksia. Toimialakokouksilla varmistetaan ylläpi- toprosessin toiminnallisuus. Toimialakokouksiin osallistuvat suorituskyvyn omistajan edustajat sekä järjestelmä ja kunnossapitovastuulliset. Järjestelmäkeskus koordinoi toimialakokousten toimintaa. 2015 Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen organisaatio on suunniteltu siten, että kunnossapidon kokonaisohjaus kyetään toteuttamaan. Järjestelmäkeskuksen organisaatiorakenne ja tehtävät tukevat kumppanuusrajapinnassa tapahtuvia toiminnallisia muutoksia, mutta vuoden 2015 alussa tapahtuva muutos on niin merkittävä, että tehtävässä onnistuminen edellyttää kaikkien toimijoiden saumatonta ja avointa yhteistyötä, sekä tarvittavien muutosten ripeää toimeenpanoa. Luotettava kumppani. www.patria.fi [email protected] Sodankäyntiä veitsen terällä merenpinnan alla: brittien sukellusveneoperaatiot Osa 1 Itämerellä 1914–1918 Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastellaan sukellusveneoperaation aloitusta Itämerellä ja toimintaolosuhteita siellä. Artikkelin toisessa osassa, joka julkaistaan numerossa 4/2014, käsitellään toimintaa Itämerellä ja brittien sukellusveneiden tukeutumismahdollisuuksia. E-luokan sukellusvene E1 oli ensimmäinen Itämerelle työntynyt brittien sukellusvene Ensimmäisessä Maailmansodassa. Yksi vähemmälle huomiolle jääneistä Ensimmäisen Maailmansodan episodeista on brittien sukellusveneoperaatiot Itämerellä 1914–1918. Tanska, joka oli neutraali konfliktissa, sulki meriyhteydet vierailta sotalaivoilta salmiensa kautta Itämerelle. Saksalaiset hallitsivat Etelä- ja paljolti myös keskeistä Itämerta. Brittien sukellusveneille tunkeutuminen Itämeren vesille oli jo itsessään hankalaa, operaatioiden huollollinen tukeminen oli kuitenkin vieläkin vaikeampaa. Sukellusveneet joutuivat tukeutumaan ja työskentelemään Baltian vieraissa satamissa yhteistyössä venäläisten kanssa, joiden työskentelytavat poikkesivat melkoisesti brittien omista. Kuninkaallinen Laivasto huomasi olevansa vaikeuksissa operaatioiden tukemisessa Itämerellä. Artikkelissa käsitellään syntyneitä ongelmia ja kokemusten perusteella niistä tehtyjä johtopäätöksiä erityisesti huollon osalta. Brittisukellusveneitä Baltiaan Iso-Britannian Amiraliteetti päätti lokakuussa 1914 lähettää sukellusveneitä Itämerelle avustamaan venäläisiä. Saksan avomerilaivasto oli jo osoittanut vastahakoisuutensa kohdata suoraan brittien „Grand Fleet“ Pohjanmerellä, mutta se oli usein operoinut suhteellisen suojaisilla Itämeren eteläisillä vesillä. Myös venäläisillä oli huomattavat merelliset voimat Itämeren itäisillä alueilla, mutta ne eivät pystyneet haas- 26 tamaan saksalaisten toimintavapautta etelässä. Itämeren vaikeakulkuisuus teki suurten laivasto-osastojen operoinnit toisiaan vastaan vaikeaksi.Itämeri tarjosi kapeita kulkuväyliä koko pituudellaan. Miinojen käyttö soveltui hyvin Itämeren mataliin vesiin ja se rajoitti hyvin liikkumavapautta muutenkin kapeilla kulkuväylillä. Vihollisvesillä oli aina vaara törmätä miinakenttiin, joiden sijaintia ei tiedetty. 1 Tämän seurrauksena kummankin puolen merivoimat vetäytyivät puolustuksellisiin asemiin. Venäjän–Japanin Sodan 1904–05 katkerien kokemusten perusteella venäläiset hylkäsivät taktiikan käyttää suurta pintalaivastoa ensisijaisesti meripuolustukseen, mutta he pitäytyivät ajatuksessa käyttää sitä ensisijaisena merellisenä iskuvoimana. Liepajasta (Libau) tuli Venäjän etummainen pintalaivaston tukikohta, josta se toivoi voivansa operoida Itämeren keski- ja eteläosiin. Liepajasta pohjoiseen levisi rannikkotykistön asemien ja miinakenttien puolustusvyöhyke, jota pintalaivasto tuki. Myöhemmin järjestelmää täydensi laivaston ilmavoimien osat. Tämä meripuolustuksen järjestelmä ulottui Kuurinmaan rannikkoa Irbeen salmiin, Saarenmaalle, Hiiunmaalle ja Muhuun (Ösel, Dago, Moon) ja siitä edelleen Suomenlahden etelä- ja pohjoisrannikkoa myöten lopulta joukkoon merilinnoituksia, jotka suojasivat pääkaupunkia Pietaria (Petrograd).2 Liepajan maanpuoleinen puolustusjärjestelmä oli kuitenkin erittäin haavoittuvainen johtuen silloisen Preussin rajan Tri. Eric A. Sibul Baltic Defence College, Tartu Estonia läheisyydestä. 3 Miinavaara ja ajatus, että merivoimien pääosia tulisi säästää Pietarin meripuolustukseen käytettäväksi vasta kun sitä tarvittaisiin, sai venäläiset entistä puolustuksellisempaan meristrategiaan Itämerellä. Toisaalta myös saksalaiset valitsivat hyvin puolustuksellisen operoinnin alueella. Se näki Iso-Britannian merellisenä päävastustajanaan ja ponnistelujen tuli tähdätä ratkaisevaan välien selvittelyyn Pohjanmerellä. Itämeren eteläiset osat osoittautuivat hyväksi alueeksi, jolla Saksan laivasto kykeni valmistelemaan häiriöittä meritaisteluita Pohjanmerellä. Sen lisäksi Saksan Laivasto kykeni siirtämään aluksiaan Itä- ja Pohjanmeren välillä Kielin kanavaa pitkin ilman, että niiden täytyi purjehtia Tanskan salmien kautta. Saksalaiset kykenivät meriherruuteen keskeisellä Itämerellä sekä turvaamaan elintärkeitä meriyhteyksiä neutraaliin, mutta aika saksalaismyönteiseen Ruotsiin. Pohjoisessa pintalaivaston käyttöä hyökkäyksellisin operaatioihin rajoittivat kulkuväylien miinakentät ja rannikko- tykistö. Venäjän laivaston passiivisuus korostui sodan ensimmäisenä vuotena. Saksalainen merisodanjohto leikitteli jopa ajatuksella suorittaa maihinnousuja Itämeren rannikolla lopullisena tavoitteena Pietarin valtaus.4 Venäjän Laivasto tyytyi rooliinsa pääkaupungin viimeisenä merellisenä puolustajana. Vain pienet miinoittaja- ja sukellusveneosastot uskaltautuivat omien suojattujen vesien ulkopuolelle, poikkeuksena muutamat pinta-alukset jotka satunnaisesti antoivat merellistä tukea Venäjän maajoukoille. Venäjä oli alkanut oman sukellusvenetuotantonsa jo 1904, jolloin ensimmäinen venäläisten suunnittelema sukellusveneen runko valmistui Itämeren telakalla Pietarissa. Tämä ensimmäinen sukellusvene luovutettiin Venäjän laivastolle kuitenkin vasta 1909. Venäjän–Japanin Sodan aikana Venäjä osti kolme pientä (110 tonnia) Hollanti-tyypin sukellusvenettä Electric Boat Company’lta (Newport Newskaupunki Virginiassa) käytettäväksi Keltaisellamerellä. Ne siirrettiin salaa rahtialuksella Liepajaan jatkotoimitusta varten rautateitse Tyynellemerelle. Kuljetusongelmista johtuen Trans-Siperian rautateillä ja Port Arturin piirityksestä, ainakin yksi niistä päätyi hylätyksi kuljetusvaunun lavalle rautatien sivuraiteille keskellä Siperiaa. Juuri ennen sodan päättymistä 1905 Venäjän Laivasto tilasi neljä suurempaa (410 tonnia) sukellusvenettä jotka amerikkalainen rakentaja Simon Lake suunnitteli. Nämä neljä muodostivat puolet Venäjän operoivasta sukellusvenelaivueesta elokuussa 1914.5 Venäjän–Japanin Sodan jälkeisenä aikana Venäjän Laivaston jälleenrakennusohjelma oli vielä syksyllä 1914 kesken. Joukko uudenaikaisia sukellusveneitä oli tilattuina ja rakennettavina eri telakoilla Venäjällä. Rakentamista hidastivat tiettyjen sukellusvenerakentamiseen liittyvien erityisten asiantuntijataitojen sekä materiaalien puute. Myös Saksan estämät osien ja laitteiden toimitukset hidasti rakentamista. Venäjällä ei ollut Saksan ja Iso-Britanian modernien sukellusvenevoimien kaltaisia aluksia käytössään. Sodan ensimmäisinä kuukausina Venäjällä oli sukellusvenejoukot, joiden miehistöt olivat ammattitaitoisia, mutta suorituskykyä laski vanhat ja tehottomat alukset. Vuoden 1914 loppuun mennessä venäläiset sukellusveneet suorittivat 14 partiotehtävää onnistumatta kuitenkaan toiminnassa saksalaisaluksia vastaan.6 Iso-Britannian Amiraaliteetti päätti, että paras tapa avustaa liittolaista välittömästi oli vahventaa Venäjän sukellusvenelaivastoa Itämerellä.Tarkoituksena oli meritiedustelun ja saksalaisaluksia vastaan tehtyjen iskujen lisäksi estää Saksalle elintärkeän hematiittirautamalmin toimitukset Luleåsta Ruotsista pohjoissaksalaisiin satamiin. Luleåssa sijaitsi Svartön Ore-malmisatama ja se oli myös Malmbergetin malmikentiltä tulevan rautatien päätepiste PohjoisRuotsissa.7 E-luokan sukellusveneen sisätiloja, upseeri valvomasas sukellusvalmisteluita. (Lähde: Imperial War Museums) E9 on saapunut ”kujanjuoksunsa” jälkeen Revaliin (Tallinna) ja jäänyt talvitelakalle. (Lähde: Imperial War Museums) 27 Noblessnerin telakka Revalissa (Tallinna). Näitä tehtäviä varten, mukaan lukien hyökkäykset saksalaista kauppamerenkulkua vastaan Pohjanlahdella, Kuninkaallinen Laivasto suunnitteli kolmen Eluokan sukellusveneen lähettämistä Itämerelle. E-luokka oli suunniteltu vuonna 1910 ja ensimmäinen alus valmistui Chathamin telakalla huhtikuussa 1913. Näillä sukellusveneillä oli 655 tonnin uppouma, ne olivat 178 jalkaa (54 metriä) pitkiä ja ne oli varustettu neljällä torpedoputkella.E-luokan huippunopeus oli viisitoista solmua ja toimintasäde oli 3000 mailia (4828 kilometriä) kymmenen solmun vauhdilla. Toimintasäde riippui myös miehistön koosta. Voimanlähteenä oli kaksi dieselmoottoria. Suurimmat verrattavat venäläissukellusveneet olivat Alligator-luokan (Laken suunnittelemat) 410 tonnin veneet. Brittien E-luokan veneet olivat ensimmäisiä, joita voitiin pitää kohtuullisen luotettavina valtamerioperaatioissa.8 19 lokakuuta 1914 kolme E-luokan venettä, E1, E9 ja E11, yrittivät purjehtia yksitellen Tanskan salmien kautta Itämerelle. E1 pääsi läpi ilman välikohtauksia. E9:llä, jota komensi komentajakapteeni Max Horton, oli tuskallisempaa, koska Itämerellä olevat saksalaiset olivat jo varuillaan. E1:n tultua Itämerelle se oli tehnyt epäonnistuneen hyökkäyksen vanhaa saksalaista risteilijää Victoria Luisea vastaan vesillä, joita pidettiin saksalaisina sisävesinä tuolloin. Kohtauksen jälkeen E1 jatkoi ilman välikohtauksia Liepajaan, jonne se saapui 21 lokakuuta. 28 Saksalaiset uskoivat, että venäläiset sukellusveneet olisivat toimintakyvyttömiä tuohon aikaan veneiden moottorien varaosien puutteiden takia ja tästä johtuen brittien sukellusveneiden saapuminen Tanskan salmien kautta sai heidät heti varuilleen. E9:n täytyi tehdä „kujanjuoksu“ hälytystilassa olevien sukellusveneentorjunta-alusten läpi vesillä, joiden syvyys tuskin mahdollisti vakioperiskooppisyvyyttä. Matalat vedet olivatkin toinen haaste sukellusveneoperaatioille Itämerellä. E 9:n onnistui karistamaan metsästäjänsä ja se saapui Liepajaan 22. lokakuuta. E11 sai moottoriongelmia eikä yrittänytkään päästä Itämerelle. Se kääntyi ympäri ja palasi onnistuneesti Iso-Britanniaan.9 Kun E1 ja E9 olivat onnellisesti saavuttaneet Liepajan, upseereille kerrottiin, että telakka oli tuhottu, hiilivarastot ja muut varastot ampumatarvikkeineen poltettu koska tukikohdan oletettiin joutuvan saksalaisten haltuun koska tahansa. Näitä ristiriitaisia raportteja olosuhteista Liepajassa ei välittynyt Pietarissa olevan suurlähetystön kautta Amiraliteetille. Ilmeisesti mitään tiedusteluja tukikohdan tilanteesta ei tehty ennen brittisukellusveneiden lähtöä kohti Itämerta. On mielenkiintoista huomata, että tukitoimia ei oltu täysin ajateltu ennen kuin operaatio aloitettiin.Liepajan satama oli saksalasten painostuksen alaisena, sukellusveneet ja pinta-alukset olivat tiukentamassa saartorengasta. Liepajan tilanteen selvitessä britit ja venäläiset sopivat, että brittien kaksi sukellusvenettä sijoitettaisiin Tallinnaan (Reval) venäläiseen johtoon.10 Tallinnassa oli nopeasti laajentuvaa telakkainfrastruktuuria, se oli tarpeeksi pohjoisessa, joten venäläinen meripuolustus kykeni suojaamaan sitä, sieltä oli suora yhteys avoimille vesille ja Riian Lahdelle sekä suora junayhteys Pietariin. Tallinnassa oli kolme satama-allasta, joiden keskimääräinen syvyys oli 30 jalkaa (yhdeksän metriä). Satama-altaita suojasi idästä, pohjoisesta ja etelästä kolme aallonmurtajaa. Pohjoisen laiturialueella oli tila 10 000 tonnille hiiltä höyrylaivoja varten ja kolme telakkaa maksimissaan 5 000 tonnin aluksille. Itäistä laituria käytettiin yleensä sotaaluksia varten ja eteläistä pieniä kauppalaivoja sekä ennen sotaa kesäisin jahteja varten.Tallinnan satamassa oli myös Nobel Brothers’ien (Branobel) rakentama öljyterminaali. Sinne aluksista otettua naftaa siirrettiin säiliöihin ja sen jälkeen rautatietankkereihin jakelua varten. Alueella oli myös varastotiloja räjähtävän ja helposti syttyvän materiaalin varastointia varten. Ennen sotaa Tallinnan satamaan tuotiin öljyä, hiiltä, puuvillaa, silakkaa, appelsiineja sitruunoita, riisiä, lääkemateriaaleja, väriaineita, maaleja, kemikaaleja parkitusta varten, lannotteita sekä puutavaraa Suomesta Luther Furnituren huonekalutuotantoa varten Tallinnassa. Päävientimateriaaleja olivat vilja, puuvillalanka, hamppu, asbesti, nahat ja taljat. Tallinnalla oli kaikki tarvittava infrastruktuuri tukemaan kasvavaa kauppamerenkulkua, mukaan lukien jäänsärkijät, korjaus- ja tukifasiliteetit, sekä pelastusresurssit. E-luokan veneet olivat melko luotettavia; ne pystyivät käyttövarmuutensa puolesta tekemään noin kymmenen päivän matkoja. Toisaalta ne tarvitsivat huomattavan korjaus- ja huoltotuen ja mittavan määrän varastoja ja varaosia. Alussa E1 ja E9 joutuivat tukeutumaan niihin tiloihin ja materiaaleihin, joita löytyi Tallinnasta. Ne olivat ehkä hiukan onnekkaita sillä Talinnassa oli kasvavaa laivanvarusteluteollisuutta kauppamerenkulun tukemiseen. Toisaalta ensimmäisten kuukausien aikana brittien sukellusveneet tukeutuivat toiminnassaan mukanaan tuomaan materiaaliin ja torpedoihin.11 Vuoden 1914 viimeisinä kuukausina sääolosuhteet muuttuivat ja sukellusveneet joutuivat olemaan Tallinnassa huhtikuuhun 1915 asti, jolloin jää alkoi taas sulaa Itämerellä. Toukokuussa E9 upotti miehistönkuljetusaluksen Liepajan edustalla sekä torpedoi hävittäjän ja toisen kuljetusaluksen samoilla alueilla. Heinäkuussa 1915 E9 vaurioitti Saksan Itämeren Risteilijälaivueen lippulaivaa Prinz Adalbertia. Elokuussa E1 vaurioitti risteilijä Moltkea.12 E9:n ja E1:n menestyksen innoittamana Amiraliteetti päätti lähettää vahvistuksia alueelle. 15 elokuuta 1915 E8 ja E13 lähtivät Harwichista vaaralliselle matkalle kohti Itämerta. Brittien onni Epäonninen E13 ajoi karille kompassiongelmien takia ja joutui saksalaisten torpedoveneiden tuhoamaksi. (Lähde: Archives at the Royal Danish Naval Museum) loppui 18 elokuuta 1915, kun E13 ajoi epäkunnossa olevan hyrräkompassin takia karille matalissa vesissä Saltholmin saaren lähistöllä Malmön ja Kööpenhaminan välillä. Huolimatta siitä, että se oli tanskalaisilla aluevesillä, kaksi saksalaista torpedovenettä hyökkäsi. E13 tuhoutui, mutta noin puolet miehistöstä pelastui kun tanskalainen torpedovene Søulven ajoi E13 ja saksalaisten väliin ja sai näin saksalaiset vetäytymään. E8 ohitti Tanskan salmet ja saapui turvallisesti Tallinnaan, mutta se oli menettänyt yhden propellinsa lukuisten hätäsukellusten aikana matalissa vesissä. Syyskuussa 1915 vielä kaksi venettä, E18 ja E19, saapui turvallisesti Itämerelle.13 Syksy 1915 oli ehkä menestyksekkäin ajanjakso Itämerellä toimivalle brittien sukellusvenelaivueelle. 23 lokakuuta E8 upotti Prinz Adalbertin, jota E9 oli jo aiemmin vaurioittanut. E18 miehistö on saapunut turvallisesti Revaliin. (Lähde: Švédové objevili u estonského pobřeží stoletou britskou ponorku) 29 Samoihin aikoihin E19, jota komensi komentajakapteeni Francis Newton Allen Cromie, oli hyvin menestyksellinen toimiessaan saksalaisen lipun alla purjehtivia malmilastissa olevia rahtialuksia vastaan. Rahtialuksia ajettiin takaa ja niille noustiin – kansille nousseet partiot asensivat räjähdysainepanokset alusten miehistöjen siirryttyä turvallisesti pelastusveneisiin. Mikäli laiva purjehti Ruotsin lipun alla, se olisi voitu ottaa saaliina haltuun ja viedä venäläisiin satamiin. Tätä kuitenkin pyrittiin välttämään, koska ruotsalaisia ei haluttu provosoida. Ruotsissa oli jo voimakasta saksalaismielisyyttä ja toivoa liittyä sotaan saksalaiselle puolelle. Vuoden 1915 lähestyessä loppuaan ja Itämeren jäätyessä, brittimiehistöt tekivät parhaansa saadakseen veneet jälleen toimintakuntoon seuraavaa vuotta varten. Keväällä 1916 edellisvuoden menestykset saivat Amiraliteetin jälleen harkitsemaan sukellusvenelaivueen vahvistamista Itämerellä. Saksalaisten sukellusveneentorjuntakyky oli kuitenkin parantunut huomattavasti ja sukellusveneiden pääsyn estämistä Tanskan salmien kautta oli parannettu niin paljon, että britit arvioivat ainoastaan puolen pääsyä yrittävästä sukellusvenejoukosta voivan päästä läpi. Sukellusveneentorjunta-aseet ja välineet, kuten hydrofonit, sukellusveneverkot, hinattavat torjuntapanokset ja syvyyspommit, olivat parantuneet jat- E8 saapui lukuisten hätäsukellusten jälkeen turvallisesti Revaliin kesällä 1915. (Lähde: Imperial War Museums) kuvasti. Amiraliteetti päättikin, että sukellusveneiden lähettäminen Tanskan salmien kautta olisi kohtuuton riski. Sukellusvenetappiot lisääntyivät. E18 koko miehistöineen menetettiin kesäkuussa 1916 kun se todennäköisesti osui miinaan Hiiumaan saaren edustalla.14 Välttääkseen lisämenetyksiä Amiraliteetti valitsi riskittömämmän vaihtoehdon lähettää sukellusveneitä Itämerelle. Pieniä veneitä oli mahdollista lähettää Arkangeliin ja sieltä sisämaan vesireittejä pitkin Pietariin. E18 jättää Revalin viimeistä kertaa 25.5.1916 (Lähde: MMT AB: Churchill’s lost submarine) 30 Niinpä heinäkuussa 1916 Kuninkaallinen Laivasto valitsi neljä C-luokan sukellusvenettä (290 tonnia) C26, C27, C32 ja C35, vahvistamaan Itämeren laivuetta. Näitä veneitä pidettiin tuolloin jo vanhentuneina. Niillä oli alhainen moottoriteho, vain yksi potkuri ja bensiinimoottori pintakulkua varten. Niitä pidettiin kuitenkin melko luotettavina ja sopivina partioimaan lyhyitä matkoja ja siten ne olisivat hyödyllisiä Riian ja Suomenlahdella.15 C-luokan venettä kuljetetaan proomulla Itämerelle. Elokuussa 1916 C-luokan veneet hinattiin Pohjanmeren halki Nordkappin ympäri Arkangeliin. Siellä veneet lastattiin lautoille, joilla oli matala syväys ja joita hinasi siipiratashöyrylaivat. Näin ne kulkivat seitsemän päivän matkan pohjoista Vienanjokea ja sen jälkeen kanavia ja järviä pitkin Pietariin. Veneet kuitenkin viruivat jonkin aikaa Pietarissa odottaessaan akkujaan joiden piti saapua ylikuormitetulla venäläisellä rautatiellä. Kun ne vihdoin saapuivat, ne olivat pahoin vaurioituneita rikkinäisissä kuljetuslaatikoissaan. Kun akkuongelma oli selvitelty, oli avovesikautta enää muutama viikko jäljellä veneiden saavuttua Tallinnaan.16 Brittien sukellusvenelaivue oli suurimmillaan vuoden 1916 lopulla; siihen kuului neljä E-luokan ja neljä C-luokan venettä. Ongelmia oli kuitenkin tulossa. E-luokan veneiden mekaaniset ongelmat lisääntyivät. Ne tarvitsivat välihuoltoja joita kasvava, mutta kapasiteetiltaan rajallinen Tallinnan telakka ei kyennyt tarjoamaan. Sen lisäksi saksalainen sukellusveneentorjuntakyky kasvoi kaiken aikaa. Britit kuitenkin toivoivat, että vaihdokset venäläisessä sodanjohdossa parantaisi operaatioita ja niiden tukea ja tämä mahdollistaisi samanlaiset menestykset kuin vuonna 1915.17 Kuitenkin vuodet 1917–1918 osoittautuivat kaikkein koettelevimmiksi sukellusvenelaivueelle ja ajanjakso päättyisi Itämeren sukellusveneoperaatioiden loppumiseen. Sukellusveneiden tarvitsemat täydennykset, niiden alettua tammikuussa 1915, olivat parhaimmillaankin varsin hataralla pohjalla. Kun levottomuudet alkoivat Venäjällä 1917, muodostui täydennysketjusta vieläkin heikompi ja vaikea ylläpitää. (Artikkelin toinen osa ilmestyy Huoltoupseerin numerossa 4/2014) 8 Viitteet 9 Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” Journal of the Royal United Service Institution. (1 February 1961): 65 1 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 66 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 66, Wilson. Baltic Assignment: 38–39 10 Wilson. Baltic Assignment: 39 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 66, H. Sepp, “Põgus pilk Eesti laevanduse arengusse,” [A cursory look at the development of Estonian Shipping] ERK (13 July 1937): 75, The Importance of the Port of Reval. (Tallinn: NP. 1921): 6 –10 11 Eesti Riigiiarhiiv 495-12-762 Lieutenant General Nikolai Reek (Lt. R. J. Kokk Trans.)The Defence and Conquest of Saaremaa in 1917. (Unpublshed Manuscript 1937), 5–6 2 US National Archives Records of the Office of Naval Intelligence 1889–1922. Record Group 38 (hereafter ONI RG 38) “Russian Naval Base at Libau.” 3 12 Wilson. Baltic Assignment: 75–76 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 67, Times of London (21 August 1915) 13 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 66 4 5 US National Archives ONI RG 38. “Submarines to Libau.” William L. Tazewell. Newport News Shipbuilding: The First Century. (Newport News VA: Newport News Shipbuilding and Dry Dock Company. 1986): 80–82, Michael Wilson. Baltic Assignment: British Submariners in Russia: 1914–1919. (London: Leo Cooper, 1985): 43–45 14 Times of London (09 July 1915), Wilson. Baltic Assignment: 46 16 6 7 Chicago Daily Tribune (19 July 1917), “Electric Railway in Sweden,” Railway Age (19 November 1915): 942 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” 65 “Sub’s wartime grave discovered,“ BBC News (23 October 2009) [http:// news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/8321516. stm] (accessed 3 June 2014) Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – II Under Russian Control,” Journal of the Royal United Service Institution. (1 May 1961): 247 15 Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – II Under Russian Control,” 247, Wilson. Baltic Assignment: 153–55 17 Macintyre, “A Forgotten Campaign – II Under Russian Control,” 249 31 Huolto-opintosuunta Virossa 6.–8.8.2014 Suomen lippu Kuperjanovin pataljoonassa Kukonlaulun aikaan kokoontui ryhmä kadetteja ja opettajia Huoltokoulun pihaan, josta matka kohti Viroa alkoi. Osa paikalle tulevista saapui suoraan Länsisatamaan, jossa yksi kadetti kokeili Logistiikan peruskurssilta tuttua Just-In-Time tekniikkaa aiheuttaen kurssinjohtajalle lievää jännitystä. Muutaman tunnin lauttamatka heilahti aamupalaa syödessä. Paikan päällä seuruetta odotti yhteysupseerimme luutnantti Jaanus Jürgenstein sekä kaksi pikkubussia. Matka kohti virolaisten lentotukikohtaa, jonne myös huoltopataljoona on siirtymässä, alkoi lämpimissä merkeissä. Ämarin lentotukikohdan portille saapuessamme totesimme, että vartiointi oli huomattavasti totuttua tarkemman oloista. Vartiopäällikön olemuksessa kuitenkin oli kotoinen ote. Pienen odot- 32 telun jälkeen ryhmämme laskettiin sisään. Tukikohdassa kaikki näytti melko uudelta, vaikka myös neuvostoaikaista rakennuskantaa näkyi siellä täällä. Pakollisten esittelyjen ja powerpointtien, sekä Afganistanin sotamuisteloiden jälkeen, pääsimme kierrokselle tukikohtaan. Paikalla oli neljä Tanskan F-16 -hävittäjää, joiden harjoittelua pääsimme seuraamaan. ”Sound of freedom”, kuten amerikkalaiset hävittäjän ääntä kutsuvat, vakuutti kieltämättä yksittäisen huoltoupseerin taimen. Tanskalainen lentoteknikko esitteli ylpeänä ilmavoimillaan olevan näitä edellä mainittuja hävittäjiä kolmekymmentä. Kuullessaan, että meillä on F/A -18 Hornetteja yli kuusikymmentä, kutistui tanskalaisen ryhti hieman. Ennen lähtöämme tukikohdasta jaoimme muistoesineet kiitokseksi esittelyihin osallistuneille. Ämarin lentotukikohdasta jatkoimme matkaamme kohti Tartoa. Parin tunnin automatkan jälkeen saavuimmekin Tar- toon Viron kadettikoululle. Virolaisten kadettien ohjastamana lähdimme jalkapatikalla kiertämään kaupungin katuja. Ensimmäisellä ”rastilla” paikallinen majuri otti meistä johtovastuun. Lukuisten kirkkojen jälkeen päädyimme ravintola Ruutikellariin. Euroopan korkein ravintola ja siihen liittyvät perinteet tekivät tehtävänsä. Paikallisten opastamana matka jatkui kaarisiltojen kautta päättyen takaisin lähtöpisteeseen. Aamulla päivä käynnistyi virolaisen everstiluutnantin esitelmällä, joka yllätykseksi tuli mainiolla suomenkielellä. Virolainen opintojärjestelmä vaikutti esityksen mukaan melko tutulta, mistä lie saanut vaikutteita. Kiitoslahjojen jaon jälkeen jatkui matka kohti Viron maavoimien 2. prikaatia. Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Võruun, jossa pääsimme tutustumaan Kuperjanovin pataljoonaan. Täälläkin varuskunnan vartiointiin oli paneuduttu huomattavalla antaumuksella. Odotte- Kadetit Tallinnassa lun jälkeen osasto pääsi alueelle. Varuskunnassa silmiin pistävää oli se, ettei rakennusten ulkoasussa oltu tyydytty suomalaiseen betonipintaan. Näin ollen varuskunta näytti jopa kotoisalta. Ensimmäisenä pääsimme kuulemaan tietoiskuja Kuperjanovin pataljoonasta. Ulkolämpötilan ylittäessä yli 30 astetta ja lämpöuupumuksen uhatessa, tuntui varuskunnan ilmastoitu pääauditorio hyvinkin inhimilliseltä paikalta ja esitelmiä olisi toivonut olevan useampiakin. Varuskuntakierros oli nousujohteinen alkaen hammaslääkärin tuolista päätyen miehistön tupien kautta paikalliselle upseerikerholle. Toki lopuksi päästiin huoltomiehille tärkeimpään eli pataljoonan huoltokeskuksen tiloihin. Vörun varuskunnasta matka jatkui kohti kaikkien turistien Mekkaa – Tallinnaa. Kolmen tunnin ajomatka Tallinnaan päättyi City Hotellin eteen. Kaksi tuntia aikaa valmistautua, jonka jälkeen odottaisi ruokailu Tallinnan vanhan kaupungin muurien suojassa. Kahdessa tunnissa kuudesta matkan uuvuttamasta kadetista saatiin jälleen taistelunkestäviä herrasmiehiä. Kadulla kulkenut hyvin pukeutunut seurue herätti vastaantulijoissa ihmetystä, ja pohtipa joku suomalainen vastaantulija, kuulummeko me kenties johonkin hieman epämääräisempään järjestäytyneeseen ryhmään, kuin Puolustusvoimiin. Viron huoltokoulun johtajan majuri Paul Vahan tarjoama illallinen sujui rennossa tunnelmassa ja käytäntöjen vertailu maiden välillä jatkui ruokapöydässä pitkään ennen kuin matkalaiset suuntasivat hotellille. Viimeisenä päivänä oli vuorossa turistikierros oppaan johdolla Tallinnan vanhassa kaupungissa. Pääpaino kierroksessa oli vanhan kaupungin sotilaallinen puolustaminen. Kierros oli kadeteille mieluinen, koska harva oli vanhassa kaupungissa näissä merkeissä vieraillut. Viimeinen etappi reissusta alkoi varsin stressaavana, koska kello lähenteli jo iltapäivä yhtä. 13:10 oli viimeinen hetki jolloin laivaan vielä pääsi. Piinaava odotus kuitenkin päättyi, kun meidän laukkumme sisältävä pikkubussi kaarsi C-terminaalin pihaan ja olimme valmiit lähtemään. Laivamatka oli nopeasti ohi, sillä menomatkan tavoin se kesti vain kaksi tuntia. Sinä aikana käytti jokainen reissulainen ajan miten parhaaksi näki: osa vieraili kaupoissa, osa ruokaili ja osa lepäsi. Maavoimien reserviupseerikurssi 244 ”SYKE” päättyi torstaina 24.7.2014 Reserviupseerikurssin huoltolinjalta valmistui yhteensä 40 upseerikokelasta 1. Komppanian palkintojenjakotilaisuuden jälkeen otetussa kuvassa olevat henkilöt vasemmalta oikealle: Huoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnan vpj Heikki Härtsiä, joka kävi luovuttamassa huollon aselajistipendin ja kertomassa huoltolinjalle Huoltoupseeriyhdistyksestä / Logistiikkaupseerit ry:stä. Ltn Lauri Pitkänen, joka toimi kurssilla huoltolinjan kouluttajana ja jatkaa seuraavasta kurssista alkaen huoltolinjalla yhdessä ylil Olli Valtosen kanssa. Uo Miro Aarrevuo / RUK, joka palkittiin huollon tarkastajan kiikareilla. Uo Jerry Laakso / KarPr, joka palkittiin huollon aselajistipendillä. Ltn Janne Posti, joka toimi kursseilla 242244 huoltolinjan johtajana ja aloittaa 8.9.2014 opinnot sotatieteiden maisterikurssi 5:lla. 33 Huoltoveljet virolais Kunnianosoituksena virolaisista vapaaehtoisista kootun JR 200:n osallistumisesta Jatkosodan ja erityisesti Karjalan Kannaksen suurtaisteluihin Suomen itsenäisyyden puolesta, kutsuimme viisi virolaisveteraania Suomeen 16.– 18.7. Loukkaantumisen ja äkillisen sairastumisen vuoksi vain kolme heistä pystyi saapumaan 16.7. Helsinkiin. Lyhyen orientoivan vaiheen jälkeen vieraat siirtyivät majoitukseen. Torstaina 17.7.2014 klo 8 lähdimme Rautatientorilta kohti Hankoa. Pekolan liikenteen toimitusjohtaja Risto Pekola oli ystävällisesti tukenut tapahtumaa antamalla käyttöömme pikkubussin ja erinomaisen kuljettajan Toomas Hallopin. Hankoniemihän on paikka, josta veteraanit 19.8.1944 nuorina sotilaina palasivat kotimaataan puolustamaan. Klo 9.30 alkaen tutustuimme Rintamamuseoon Lappohjassa museonjohtaja Ralf Häggströmin johdolla. Klo 10.40 lähdimme kohti Hankoa ja otimme matkalla mukaan sotahistorioitsija Pekka Silvastin, joka matkan eri vaiheissa valotti meille Hangon sodanaikaisia tapahtumia. Kävimme myös Virolaisveteraanien muistokivellä. Hieman klo 11 jälkeen saavuimme Tulliniemeen, jossa Vapaasataman toimitusjohtaja Jukka Ryky, otti meidät vastaan. Kiertelimme samalla niemellä, josta1752 virolaista lähti kotimaahansa 19.8.1944. Moni asia oli muuttunut. Klo 12.30 saavuimme Mannerin teollisuuslaitokselle, jossa toimitusjohtaja Tapio Manner piti mielenkiintoisen esittelyn tehtaan pitkästä historiasta. Toki tutustuimme myös nykyiseen tuotantoon. Noin 13.45 saavuimme ravintola ”Neljän tuulen tupaan”, jossa tj. Tapio Manner ja kaupunginjohtaja Jouko Mäkinen isännöivät miellyttävän lounaan. Isännät hyvästeltyämme lähdimme noin klo 15.30 kohti Helsinkiä aluksi vielä hieman Hankoa kierrellen. Pekka Silvastin tietoiskujen lisäksi Hangon vierailun järjestelyistä vastannut huoltoveli Peter Sörensen ”vanhana hankolaisena” ilahdutti matkalaisia monilla omakohtaisilla kokemuksilla ja kertomuksilla. 18.7. Veteraanit saattajineen lähtivät Helsingin Hietalahden rannasta kohti Tallinnaa S/S Tursolla. Merimatka hiilellä lämpiävällä hienoon kuntoon entisöidyllä laivalla oli jo sinällään hieno kokemus. Saavuimme Tallinnan merimuseon laituriin noin klo 13. Lyhyen loppukeskustelun jälkeen ”kotiutimme” veteraanit. 34 Hangossa oleva JR 200 veteraanien muistoksi laitettu muistolevy. Veteraanit ovat vasemmalta lukien: Rein Valmet, Roland Tiik ja Edgar Sinisalu. Kirjoittaja: Jukka Salminen Kuvat: Sampo Martiskainen veteraanien isäntinä VIERAILULLE OSALLISTUVAT JR 200:n VETERAANIT: Roland TIIK, s.10.3.1925, kotipaikka Tallinna (kuvassa vasemmalla) Rein VALMET, s. 29.1.1925, kotipaikka Tallinna (kuvassa keskellä) Edgar SINISALU, s. 30.10.1924 kotipaikka Tallinna (kuvassa oikealla) Museolta lähdettäessä museonjohtajalle luovutettiin viime keväänä ilmestynyt ”Suomen poikien tarinoita”. 35 Kunniapuheenjohtaja Villem Ahas 1925–2014 Hans Gabrielsson Suuri Suomen ystävä, Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, vänrikki Villem Ahas kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 16.6.2014 nopeasti edenneen sairauden murtamana. Villem Ahas oli aktiivisesti mukana alusta lähtien sotaveteraanien yhdistystoiminnan ottaessa ensi askeleitaan Virossa. Vuosien mittaan hänelle kertyi lukuisia luottamustoimia Virossa mm. Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomessa Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n ja Töölön Reserviupseerit ry:n hallitusten jäsenenä. Ahas kantoi suurta huolta veteraaniveljistään. Hän työskenteli aivan viime hetkiin asti Suomen-Poikien toimistossa Tallinnassa hoitaen veteraanien käytännön selviytymiseen liittyviä asioita. Ahas suoritti lukion Tartossa. Vuonna 1943 hän hakeutui usean kouluka- verinsa tavoin vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Innoittajana heillä oli opettajana toiminut legendaarinen vapaussoturi, kapteeni Karl Talpak. Suomeen lähdettiin vaihtelevista syistä, mutta Villem Ahas kertoi omana motiivinaan olleen nimen omaan kunniavelan maksaminen suomalaisille Pohjan Pojille. Suomessa sotatie vei Karjalan Kannaksen torjuntataisteluihin ja Ahas kuului valikoituun ulkomaalaisten joukkoon, joka sai upseerikoulutuksen Suomessa. Virolaisten vapaaehtoisten pääjoukko palasi Viroon elokuussa 1944, Ahas heidän mukanaan. Kotimassaan hän osallistui Tarton rintaman torjuntataisteluihin ja haavoittui Pupastveren lohkolla lokakuussa 1944. Viron jouduttua uudelleen Neuvostoliiton miehittämäksi Ahas vangittiin ja hänet tuomittiin 15+5 vuoden pakkotyörangaistukseen. Hän vapautui Vorkutan hiilikaivoksilta vuonna Villem Ahas 1925-2014 (Kuva Hans Gabrielsson) Villem Ahasta saattoi Kaarlin kirkossa viimeiselle matkalle suuri joukko omaisia ja ystäviä. Kunniavartiovuorossa Huoltoupseeriyhdistyksestä Marko Maaluoto, Martti Tuomainen ja Risto Rantakari sekä Sampo Martiskainen Töölön Reserviupseereista. (Kuva Hans Gabrielsson) 36 Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja puolustusvoimien seppeleen laskivat sotilasasiamies, everstiluutnantti Pekka Sviili ja majuri Marko Maaluoto. (Kuva Harri Lundelin) 1955 Stalinin kuoleman jälkeisessä armahdusten aallossa. (Ahaksen haastattelu selviytymisestä Vorkutan leiriltä on julkaistu Huoltoupseeri-lehdessä 1/2009). Villem Ahas muistetaan mainiona seuramiehenä, jonka sydäntä lähellä olivat perhe, veteraaniveljet ja suuri joukko ystäviä Suomenlahden molemmin puolin. Innokkaana kuorolaulajana hän teki kymmeniä konserttimatkoja Suomen-Poikien Mieskuoron mukana ja niillä retkillä useat suomalaisetkin varuskuntakaupungit tulivat hänelle tutuksi. Ahas toimi myös oppaana ja asiantuntijana useilla suomalaisten järjestämillä sotahistoriallisilla matkoil- la. Yhteiset illanistujaiset päätyivät yleensä iloisiin yhteislauluihin, joita Villem Ahas mielellään veti veteraaniveljiensä kanssa. Villem Ahas siunattiin ja saatettiin viimeiselle matkalle 26.6. Kaarlin kirkossa Tallinnassa ja hänet haudattiin aseveljiensä rinnalle Metsakalmistun hautausmaalle, Huoltoupseeriyhdistyksen vuosikokous 2014 Huoltoupseeriyhdistyksen sääntömääräinen syyskokoius järjestetään 10.11.2014 klo 1730 alkaen ”Uudistuva Logistiikka”-seminaarin jälkeen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen pykälä 11 mukaiset asiat. Seminaari sekä vuosikokous pidetään Tampereella, Materiaalilaitoksen esikunnan tiloissa (Hatanpäänvaltatie 30, kts. karttapiirros). Kokouksen jälkeen noin Klo 1830 on mahdollisuus Buffet-päivälliseen. Pyydämme ilmoittamaan osallistumisenne erikseen sekä seminaariin että syyskokoukseen 5.11.2014 mennessä. Ilmoittautumiset: sihteeri Maria Takalo 040 315 7020 [email protected] Tervetuloa! 37 Uudistuva logistiikka -seminaari 10.11.2014 N W Huoltoupseeriyhdistyksen toimintasuunnitelman mukainen ja vuoden teemaan ”uudistuva E logistiikka” liittyvä seminaari järjestetään 10.11.2014 Tampereella, Materiaalilaitoksen esikunS nan tiloissa (Hatanpäänvaltatie 30). Seminaarissa tarkastellaan logistiikkaa ja sen kehitysnäkymiä laajasti yhteiskunnan, elinkeinoelämän sekä puolustusvoimien kannalta. Seminaaria edeltää yhdistyksen valtuuskunnan kokous. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous järjestetään seminaarin jälkeen. Toivomme runsasta osanottoa – Tervetuloa! Hallitus Pyydämme ilmoittamaan osallistumisenne erikseen sekä seminaariin että syyskokoukseen 5.11.2014 mennessä. E N S W Entrance To Helsinki Hatanpään valtatie 30 Tampere 04.06.2008 E12 1 Ilmoittautumiset: sihteeri Maria Takalo Hatanpään valtatie 30 Tampere 040 315 7020 [email protected] 04.06.2008 (Parking house is limited to site personnel only) Uudistuva logistiikka -seminaari 10.11.2014 klo 11.00–12.00 Saapuminen ja mahdollisuus lounaasen (omakustanne) klo 12.00–17.00 Seminaari 12.00–12.15 Seminaarin avaus 12.15–13.00 Puolustusvoimien uudistuva logistiikkajärjestelmä (PELOGOS/PVLOGLR edustaja) 13.00–13.30 Logistiikan ja materiaalipolitiikan näkymät puolustushallinnossa / Ylijohtaja Jukka Juusti/PML 13.30–14.00 MIL-pooli logistiikan tukena /Johtaja Heikki Härtsiä/Millog 14.00–14.30Kahvit 14.30–15.15 Logistiikan mahdollisuudet uudistuvassa puolustustutkimuksessa / EVL Janne Rautiainen / TeknTri Sari Uusipaavalniemi/PVTUTKL 15.15–16.00 Logistiikan näkymiä elinkeinoelämässä … (tarkentuu) 16.00–16.45 From national logistics to collaborative logistics and host nation support / Doc Eric Sibul / BALTDEFCOL 16.45–17.00Loppukeskustelu Klo 17.00–17.30 Kokouskahvit Klo 17.30–18.30 Syyskokous (sääntömääräiset asiat) Klo 18.30– 38 Buffet-päivällinen 2 En se ollut minä, se oli Monipuolisen valikoiman maukkaita uutuuksia herkkusuille sekä puhdasta huvia tarjoaa Pirkka. Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti 50 % S-ryhmän käyttämästä sähköstä tuotetaan puhtaasti tuulivoimalla vuonna 2016
