HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry

Transcription

HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti
3
2014
H Opas logistiikkaan, logistiikka oppaaksi!
H Maavoimien huolto muutoksessa
TÄYTTÄ OLUTTA.
Uskottavan puolustuksen myytti
isto Siilasmaa, joka johti 2010 puooska kunkin maan on yhä vaikeamlustusministeriön asevelvollisuuspaa hankkia ja ylläpitää kaikkia puoR
K
työryhmää, peräänkuulutti Helsingin
lustuksen tarvitsemia moderneja järjesSotilashallinnollisen
aikakauslehden
perinteiden jatkaja
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n
JÄSENLEHTI
3/2014
Päätoimittaja
EV evp Risto Gabrielsson
Kalevi 109 B – 3
50104 Tartto, Viro
[email protected]
Toimittajat
Hans Gabrielsson
Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo
040 952 3062
[email protected]
Ilmoitusmarkkinointi
Juha Halminen
(09) 873 6944
[email protected]
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
Valtuuskunta
Pj Harri Juhani Koponen
Vpj Heikki Härtsiä
Hallitus
Pj EV Timo Saarinen
Vpj KAPT res Caj Lövegren
Jäsenet
EV Risto Kosonen
EVL Timo Vilkko
EVL Aarne Veijalainen
EVL evp Matti Paasivaara
MAJ Lauri Rissanen
KAPT Jere Perkiökangas
LTN res Hans Gabrielsson
LTN res Harri Koponen (Valtuuskunnan edustaja)
Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä
koskevat tiedustelut ja
laskutusasiat pyydetään
lähettämään KIRJALLISESTI
osoitteella
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
/co Tarja Takala
Sepäntie 15 A
04300 TUUSULA
tai sähköpostilla
[email protected]
Kokousasiat, jäsenhakemukset
ja aluetoimintaa koskevat
tukipyynnöt
Sihteeri
KAPT Jere Perkiökangas
Maanpuolustuskorkeakoulu
PL 7, 00861 HELSINKI
[email protected]
Kansikuva:
Logistiikkaopas on ilmestynyt!
ISSN 0355-2586 (Painettu)
ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu)
AO-PAINO 2014
Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli,
www.ao-paino.fi
Sanomien pääkirjoituksessa 20.9. uusia
ratkaisuja puolustuskyvyn kohottamiseen uskottavalle tasolle. Hän varoittaa
eurooppalaisin esimerkein valikoivasta
asevelvollisuudesta, joka voi helposti
johtaa ylikalliiseen ammattiarmeija-ratkaisuun. Nykyisellä menolla puolustusvoimat on vaarassa ajautua teatterikulissiksi. Tilanteen korjaaminen vaatisi
merkittävää puolustusbudjetin kasvattamista, läheisempää yhteistyötä NATOn
kanssa tai molempia.
telmiä itse, nähdään synergian saaminen verkottumalla toimivaksi ratkaisuksi
monissa Euroopan valtioissa. NATOssa
on jo aiemmin lanseerattu termi „Smart
Defence“. Tässä konseptissa pyrittäisiin
saamaan säästöjä laajalla yhteistyöllä
puolustuskykyjen rakentamisessa.
Toteutus on tosin ollut melko ontuvaa.
Saksa esittikin viime vuonna oman konseptinsa „The Framework Nations Concept“.
K
T
E
M
ansan enemmistö on vielä liittoutumista vastaan ja pitää oman, uskottavan puolustuskyvyn ylläpitoa parempana vaihtoehtona. Ratkaisu olisikin
varmasti toimiva, ellei puolustusvoimiin olisi kohdistettu aivan liian suuria
säästövelvotteita. Siilasmaan mukaan
„olemme pudonneet jo kauas 2000-luvun alun puolustuskyvystä, ja tilanne
huononee joka vuosi.“ On ymmärrettävää, että hankalassa taloudellisessa tilanteessa säästöjä on löydyttävä, mutta
jatkamalla nykyisellä mallilla toteutuu
„teatterikulissi-vaihtoehto“.
mme ole yksin tässä resurssikurimuksessa. Yhdysvallat on jo pitkään
arvostellut eurooppalaisia NATO-kumppaneitaan omien puolustuskykyjensä laiminlyönnistä. Usko pysyvään rauhaan Euroopassa ja painopisteen siirtyminen kriisinhallintaan oman alueen kollektiivisen
puolustuksen sijaan on saanut monen
maan karsimaan menoja puolustusbudjetistaan. Ukrainassa käyty sota toi kuitenkin voimapolitiikan takaisin Euroopan rajojen siäpuolelle ja antaa aiheen tilanteen
uudelleen analysointiin sekä NATO- että
siihen kuulumattomissa maissa.
ässä konseptissa tavoitteena on NATOn ja EUn puitteissa käynnistää
uudelleen käytännön yhteistyö suorituskykyjen rakentamisessa ja ylläpidossa.
Euroopan maat muodostaisivat pienten ja suurempien maiden klustereita,
joissa yksi maa ottaisi johtavan „framework nation“-roolin. Nämä johtavat
maat, esimerkiksi Saksa, Ranska ja IsoBritannia, koordinoisivat koko klusterin
resurssien käyttöä niin, että päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin ja kaikilla olisi
kollektiivisen puolustuksen edellyttämiä
suorituskykyjä.
eille on iskostunut laajalti harhaanjohtava käsitys, että olemme viime vuosisadan sodissa pärjänneet vain
omin voimin ja itsenäiseen uskottavaan
puolustukseen tulevaisuudessakin kyettäisiin pelkästään omin resurssein. Jos
tämä kuitenkin pitäisi paikkansa, taitaisi
Suomi olla niitä harvoja maita Euroopassa, jollei peräti aivan ainoa Venäjän
lisäksi, joka siihen kykenisi.
Tässä numerossa:
Pääkirjoitus........................................................................................ 3
Maailmanluokan palloilua ................................................................. 5
Maavoimien huolto muutoksessa..................................................... 6–8
Logistiikkaopas 2014......................................................................... 10–12
Logistiikan tutkimus- ja kehittämiskenttä muutoksessa.................... 14–16
Leningradin piirityksen nälkäuhrit 1941–1942................................... 18–20
Huoltovarmuuden haasteet keskinäisriippuvuuksien maailmassa..... 21
Kunnossapidon kokonaisohjaus......................................................... 22–24
Sodankäyntiä veitsen terällä merenpinnan alla................................. 26–31
Huolto-opintosuunta Virossa 6.–8.8.2014.......................................... 32–33
Maavoimien reserviupseerikurssi 244 ”SYKE”
päättyi torstaina 24.7.2014................................................................ 33
Huoltoveljet virolaisveteraanien isäntinä........................................... 34–35
Kunniapuheenjohtaja Villem Ahas 1925–2014................................... 36–37
Huoltoupseeriyhdistyksen vuosikokous 2014 – kutsu....................... 37
Uudistuva logistiikka -seminaari 10.11.2014 – kutsu.......................... 38
3
Kestävää kehitystä
elinjakson alusta
loppuun.
Edistyksellistä osaamista valmistuksesta varastointiin.
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa maavoimien
ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja
elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden
asennuksista, modifikaatioista ja
kunnossapidosta sekä osallistuu
maavoimien materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
Puheenjohtajan kynästä
Maailmanluokan
palloilua…
A
N
rvoisat lukijat. Syksy on käsillä, vaikka aurinko paistaa ja
lämmittää.
äkymät eivät kauttaaltaan ole pelkästään aurinkoisia, sillä
Euroopassa soditaan, Syyrian kriisin ratkaisua ei näy ja
Isis-järjestön kannatuksen leviäminen huolestuttaa. Ukrainan
kriisiin liittyvillä pakotteilla pelataan kovaa peliä, ja se peli
koskettaa myös meitä.
I
tä ja länsi ovat taistelleet Mustan meren alueella aiemminkin. 1800-luvun puolivälissä Ranskan katolisen ja Venäjän
ortodoksisen kirkon kiista käynnisti Venäjän pyrkimyksen uskonkiistan nojalla ulottamaan valtaansa Osmaniaan ja valtaamaan maata nykyisen Romanian alueelta. Britannia ja Ranska julistivat Venäjälle sodan estääkseen Venäjää lisäämästä
valtaansa Mustallamerellä kohti Välimerta. Venäjään kuulunut
Suomi joutui osalliseksi silloiseen maailmanluokan peliin ja
sotaan, kun ranskalais-englantilainen laivasto-osasto hyökkäsi
ensin Ahvenanmaalle ja sen jälkeen tuhosi Suomenlinnankin
varustuksia laivojen tykkitulella.
M
eneillään oleva Ukrainan kriisi on pahin välienselvittely
Venäjän ja länsimaiden välillä sitten kylmän sodan päättymisen. Pohjimmiltaan siinä lienee kyse Venäjän yrityksestä
pitää Ukraina omassa vaikutuspiirissään, pois EU:n ja varsinkin Naton ulottuvilta. Venäjä on ottanut Ukrainalle kuuluneen
Krimin hallintaansa ja Itä-Ukrainan taisteluissa on kuollut tuhansia. Venäjä on kiistänyt osallisuutensa taisteluihin, mutta
joka tapauksessa Itä-Ukrainassa käydään sotaa, jossa toimitaan kovin epätavanomaisella tavalla, useita sodankäynnin
keinoja sekoittaen. Mielenkiinnolla odotamme raportteja ja
tutkimuksia logistiikan järjestelyistä ja joukkojen huollosta Ukrainan kriisistä.
K
riisi vaikuttaa Suomen talouteen, mutta myös huoltovarmuuteen. Esimerkiksi Valio, Stockmann ja useat kuljetusyritykset kärsivät Venäjän asettaman elintarvikkeiden tuontikiellon vuoksi. Venäjän Ilmatilan käyttökielto saattaisi Finnairin
vaikeuksiin. Öljyn ja maakaasun tuonti Venäjältä on korvatta-
vissa, mutta toimitushäiriöt aiheuttaisivat eittämättä haasteita. Kriisi on kiihdyttänyt keskustelua turvallisuuspolitiikasta
sekä Nato:sta.
M
enköön minun puolestani vaikka Ukrainan kriisin heijastusvaikutusten piikkiin sekin, että perinteinen huoltotapahtuma jouduttiin perumaan osanottajien vähyydestä johtuen. Hallitus uskoo kuitenkin, että tapahtumalle on jäsenistön
tilaus ja se kannattaa järjestää edelleenkin. Tapahtuman luonnetta ainakin voidaan tarkistaa ja tiedottamista tehostaa. Vuoden 2015 huoltotapahtuman esisuunnittelu ja ennakkomarkkinointi on käynnistetty. Pyydän kirjaamaan jo tässä vaiheessa
kalentereihinne päivämäärän 5.9.2015 ja paikaksi Tampere,
liittyen jollakin tapaa myös turvallisuus- ja puolustusmessuihin.
uoltoupseeriyhdistyksen toimintasuunnitelmassa vuoden
teema on ”uudistuva logistiikka”. Tämän teeman puitteissa järjestetään seminaari Tampereella 10.11.2014. Seminaarin päätteeksi pidämme yhdistyksen syyskokouksen. Pyydän
huomioimaan, että seminaarin ja syyskokouksen ajankohtaa
on muutettu aikaisemmin ilmoitetusta viikkoa myöhemmäksi.
Tarjolla on mielenkiintoisia aiheita, jotka käsittelevät laaja-alaisesti logistiikkaa. Tervetuloa!
allopelirintamalla olemme paistatelleet auringossa. Koripallo- ja lentopallomaajoukkueemme ovat osoittaneet
Suomen kuuluvan näiden kahden suuren lajin maailmanluokan eliittiin. Kiistämättä on todistettu, että Suomi on maailman luokan palloilumaa. Tuhannet sinivalkoiset kannattajat ja
sadat siniristiliput eivät ole jääneet huomaamatta missään
päin maailmaa. Hienoa! Vankkumatta uskomme siihen, että
eräänä vuonna myös jalkapallossa pelaamme maailmanluokan
lopputurnauksen näyttämöillä.
H
P
Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista syksyä J
Nähdään seminaarissa ja syyskokouksessa!
5
Maavoimien huolto
Eversti Risto Kosonen
Maavoimien Huoltopäällikkö
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän
uudistaminen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustaminen merkitsevät isoa muutosta myös maavoimien
huollossa. Vuoden vaihteessa Maavoimien materiaalilaitos lakkaa. Materiaalilaitoksen tehtävät ja monet aiemmin
maavoimien vastuulla olleet puolustusvoimalliset tukitehtävät siirtyvät
PVLOGL:n hoidettavaksi. Maavoimille,
kuten ilma- ja merivoimillekin, jää vastuu puolustushaaran oman taistelujärjestelmän huollon kehittämisestä.
Tässä artikkelissa pyrin kuvaamaan
lukijoille maavoimien huollon keskeisiä
muutoksia. Puolustusvoimien logistiikka
selkiytyy ja tehostuu, mutta ainakin nyt
muutosvaiheessa, vaaditaan paljon uutta ajattelua ja yhteistyötä.
Kainuun prikaatin huollon viitekehys
Komentaja
Puolustusvoimallisten vastuiden
siirtyminen Puolustusvoimien
logistiikkalaitokselle selkiyttävät
toimintaa
Maavoimat on hoitanut perinteisesti monia puolustusvoimallisia huollon
tehtäviä käytännön tasolla. Yhteisten
varusteiden hankinta, valmiusvarastointi ja yhteisten huollon palvelujen ja
koulutuksen järjestäminen ovat olleet
pääsääntöisesti maavoimien vastuulla.
Myös huollon toimialojen kehittäminen
ja huoltohenkilöstönkoulutus ovat olleet asioita, joita perinteisesti on viety eteenpäin maavoimien esikunnan ja
huollon tarkastajan johdolla. Toki monelle asialle linjaukset on hyväksytetty
Pääesikunnassa. Ensi vuoden alusta
Pääesikunta ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos ottavat kokonaisvastuun
puolustusvoimallisesta logistiikasta.
Maavoimille jää edelleen merkittävä
rooli huollon varusmieskoulutuksesta ja
kenttähuollon kehittämisestä. Kiteyttäen
voidaan todeta, että aiemmin alakohtaisesti kehittynyt logistiikka selkiytyy ja
keskittyy.
Keventyvät vastuut keventävät myös
maavoimien esikunnan huoltoa. Tällä
hetkellä erikseen toimivat materiaali- ja
6
Kainuun prikaati
Kainuun
Jääkäripataljoona
Kainuun
Tykistörykmentti
Esi
Kuopion
Huoltopataljoona
Lisäksi Pohjois-Savon aluetoimisto,
Pohjois-Karjalan aluetoimisto ja
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimisto
Pohja
Pione
patal
muutoksessa
huolto-osasto yhdistyvät yhdeksi huoltoosastoksi. Kullekin huollon toimialalle jää
vain yksi suunnittelu-upseeri. Materiaaliosaston ns. hankepäälliköt johtavat kehittämishankkeita, mutta seuraavat samalla
aselajinsa järjestelmien käytettävyyttä ja
raportoivat tilanteesta aselajitarkastajille.
Ympäristö- ja eläinlääkintäalan sekä teollisuudenvalmiuden erityisasiantuntijat siirtyvät logistiikkalaitokseen. Huolto-osaston keskeiseksi tehtäväksi tulee huollon
ja materiaalisen suorituskyvyn rakentaminen ja ylläpito vaatimusmäärittelyn ja
yhteistyönkautta. Olennaista on tiivis yhteistyö PVLOGLE:n kanssa.
Maavoimien esikunnassa jatkaa
edelleen Huollon tarkastaja. Tarkastajan tehtävään liitetään huolto-osaston
osastopäällikön ja maavoimien huoltopäällikön tehtävät sekä maavoimien
materiaalihankkeiden ohjaus. Käytännössä huollon tarkastaja joutuu yhä
enemmän osallistumaan myös muiden
aselajien kehittämiseen. Ratkaisu parantaa varmasti uusien järjestelmien
vaatiman kunnossapidon ja varastoinnin
sekä toimitilatarpeiden ja kustannusten
hahmottamista. Toisaalta uudet tehtävät vievät paljon aikaa päätehtävältä:
kenttähuoltojoukkojen ja varustuksen
kehittämisestä ja huoltokoulutuksen ohjaamiselta. Huollon tarkastajan tehtävä
tulee olemaan erittäin haasteellinen.
Loogista olisikin saada Pääesikunnan
logistiikkaosastolle päätoiminen logistiikan tarkastaja, joka vastaisi koko puolustusvoimien logistiikan kehittämisestä
kenttähuollosta yhteiskunnan huoltovarmuuteen. Asia tulee varmastikin ratkaistavaksi lähivuosina. Tästä huolimatta
uskon että kenttähuolto ja sen koulutus
kehittyy edelleen hyvällä tasolla, koska
tähän on yhteisesti nähty tarvetta.
Yhtistyökumppanit
ikunta
an
eeriljoona
PohjoisSuomen
Viestipataljoona
Omasta tekemisestä asiakkuuteen
Koska puolustusvoimauudistus keskittää
huollon toimialat ja logistiikan kumppanuudet Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen, maavoimista tulee asiakas,
operatiivinen käyttäjä. Jatkossa maavoimien esikunta ja joukko-osastot asettavat vaatimuksia niin materiaaliselle
valmiudelle kun palveluillekin. Huollon
lisätuki tulee logistiikkalaitoksen kautta
jota täydentävät kumppanuudet. Maavoimien esikunnan ohjaamalla tavalla
kukin hallintoyksikkö tilaa tarvittavat tukipalvelut keskitetysti tukevalta logistiikkarykmentiltä. Tilaaminen tapahtuu normaalina osana vuotuista toiminnan- ja
resurssiensuunnittelua, niin sanotussa
asiakastarvekartoituksessa.
Maavoimien hallinnassa olevat toimitilat ovat olleet noin puolet puolustusvoimien kiinteistömassasta. Tehtäviä on hoidettu useita vuosia hyvässä yhteistyössä
Senaatti-kiinteistöjen, Puolustushallinnon
Rakennuslaitoksen ja Metsähallituksen
kanssa. Pitkäjännitteisen yhteistyön kautta ollaan siirtymässä kiinteistöjen korjaa-
misen tilanteesta toimitilojen ylläpitoon
ja energia- ja tilatehokkuuden kehittämiseen. Vuodenvaiheessa tilahallinnan asioita selkiytetään edelleen, kun tehtävät
keskitetään PVLOGL:lle.
Ensi vuoden alusta logistiikkalaitos
hankkii siis kaikki maavoimien tarvitsemat toimitilat ja -alueet ja maksaa niihin kuuluvat laskut. Ratkaisulla tulee
olemaan kustannustehokkuutta lisäävä
vaikutus, koska näin PVLOGL pystyy
suunnittelemaan koko puolustusvoimien
käytössä olevien toimitilojen kehittämistä yhtenä kokonaisuutena. Keskitetystä
tilahallinnon ratkaisusta saatiin hyvää
esimakua jo puolustusvoimauudistuksessa, jossa keskitetty suunnittelu mahdollisti tavoitellut kustannussäästöt. Myös
toimitiloihin ja alueisiin kuuluvat ympäristöasioiden toiminnanharjoittajan tehtävät
siirtyvät joukko-osastoilta PVLOGLE:lle.
Maavoimien esikuntaan jää kiinteistöpäällikkö, joka maavoimien ainoana tilahallinnon asiantuntijana huolehtii maavoimien hankkeissa olevien toimitilojen kehittämistarpeiden ja kaavoituksen liittyvien lausuntojen kokoamisesta PVLOGL:n
suunnitteluun. Samalla hän osallistuu
käyttäjien ohjaukseen. Tilatarpeiden pohjalta laitos järjestää tarvittavat tilat palveluineen kaikille käyttäjille. Erityisesti
pitkäjännitteinen kaavoitus ja ympäristölupiin liittyvä edunvalvonta tulevat vaatimaan tiivistä yhteistyötä maavoimien ja
logistiikkalaitoksen välillä.
Keskitetyt palvelut tuovat
yhtenäistä laatua
Pari vuotta sitten asevelvollisten
muonitus siirrettiin jo ennakoidusti
MAAVMATLE:n johtoon. Palvelut tulee
Leijona Cateringiltä. Nyt puolustusvoimauudistus siirtää saman toimintamallin PVLOGLE:lle. Joukko-osaston kumppanuus Leijona Cateringin kanssa jatkuu vanhaan malliin, mutta nyt osana
samaa keskitetyn logistiikan kokonaisuutta. Leijona Catering on tuonut varuskunta-aterioihin ja muonituksen koulutukseen yhtenevää laatua ja kustannustehokkuutta. Ajankohtainen yhteinen
kehittämisen painopiste säilyy edelleen
kenttä- ja maastomuonituksessa.
Vastaavasti Pääesikunnan alainen Sotilaslääketieteenkeskus on vastannut jo
muutaman vuoden maavoimien lääkintähuollosta ja sen koulutuksesta. Joukko-osastoissa toiminta on keskittynyt
SOTLK:n alaisiin terveysasemiin. Palkatun henkilöstön työterveydenhuolto on
pääsääntöisesti hankittu ulkoisilta palveluntuottajilta. Keskitetty ratkaisu on tässäkin tuonut tehokkuutta ja laatua erityisesti kriisiajan lääkintähuoltoon ja sen
koulutukseen. Vuoden vaiheessa myös
SOTLK siirtyy osaksi PVLOGL:sta. Ratkaisu helpottaa myös maavoimien toimintaa, sillä jatkossa lääkintähuollonkin
tarpeet kootaan osana muuta logistiikan
asiakastarpeiden kokoamista.
7
Kunnossapidon kumppanuuden
laajentuminen ohjaa
maavoimat keskittymään
sotavarusteiden käyttöhuoltoon ja
joukkotuotantoon
Maavoimien sotavarusteiden kunnossapidossa ollaan valmistelemassa Millogkumppanuuden laajentamista joukkoosastojen korjaamoihin. Perustana tälle päätökselle on viiden vuoden aikana
saadut hyvät kokemukset kunnossapidon
kumppanuudesta. Erityisesti monimutkainen kunnossapidon ohjaus kevenee
ja yksinkertaistuu. Sopimuksen jälkeen
Millog:n henkilöstöä tulee yhä laajemmin
mukaan joukkotuotannon tukemiseen, kaluston kunnossapitoon ja kehittämiseen.
Kunnossapitotuntien ostamisesta pyritään
siirtymään käytettävyyden ostamiseen,
mikä merkittävästi ohjaa käyttäjätkin
kustannustietoisuuteen. Alkuvaiheessa panostetaan etenkin vaativimpien ja
kalleimpien järjestelmien kunnossapidon
seurantaan ja ohjaukseen.
Maavoimien esikunnassa on analysoitu aselajien tärkeimmän kaluston
käyttökustannuksia ja käyttötarvetta
joukkotuotannossa ja valmiudessa. Analyysin pohjalta PVLOGL:lle on annettu
vaatimukset esimerkiksi siitä, montako
tykkiä tai panssarivaunua on varaa ja
toisaalta tulee pitää jatkuvasti käytössä
kussakin joukko-osastossa. Vaatimusten
perusteella PVLOGL sitoutuu tarvittavan
kalustomäärän ja käyttökunnon ylläpitoon yhdessä Millog OY:n kanssa. Vielä
tänä vuonna asiaa määritetään Millog
kunnossapidon ja joukko-osaston jäävän
käyttöhuollon rajapinta järjestelmittäin.
Määrittely on välttämätön. Sillä tehostetaan toimintaa sekä vältetään päällekkäistä työtä eri toimijoiden välillä.
Samalla määrittely antaa kullekin organisaatiolle perusteet kehittää kunnossapidon osaamista järjestelmien muuttuessa ja osaajien vaihtuessa.
Pääosa materiaalista säilyy edelleen
huoltorykmenttien valmiusvarastoissa.
Joukko-osastoissa varastoidaan vain
joukkotuotannon ja erikseen käskettyjen
valmiustehtävien materiaali. Maavoimien
materiaalilaitoksen ja sen huoltorykmenttien tehtävien siirtyessä Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen siirtyy maavoimien vastuulta lähes koko valmiusvarastokenttä logistiikkalaitokseen. Puo-
8
lustusvoimien koko varastokapasiteetti,
olipa se sitten rykmenteissä tai joukkoosastossa, optimoidaan tehokkaaseen
käyttöön logistiikkalaitoksen ohjauksella.
Tarvittavan sotavarustuksen maavoimat
saa käyttöönsä vaatimustensa mukaan
käyttökuntoisena tukevalta logistiikkarykmentiltä. Kierrätyksestä ja ylläpidosta
vastaa logistiikkalaitos.
Joukko-osastojen huoltoon
näkyvimmät muutokset ovat
toimintojen laajentuminen
useammille paikkakunnille,
kertausharjoituskoulutuksen ja
kumppanuuksien sekä yhteistyön
lisääntyminen.
Maavoimien kahdeksasta joukko-osastosta useimmat tulevat toimimaan, ainakin aluetoimistojen kautta, useilla
paikkakunnilla. Tähän ovat syynä sotilasläänin esikuntien lakkauttamiset ja
johtosuhdejärjestelyt. Esimerkiksi ensi
vuoden alussa Jääkäriprikaati kouluttaa
joukkoja sekä Sodankylässä että Rovaniemellä. Vastaavasti Kainuun prikaati,
joka toimii Kajaanissa, johtaa aluetoimistoja myös Oulussa, Joensuussa ja
Kuopiossa. Kaikissa joukko-osastoissa
huolto on yhdessä johdossa. Tarpeen
mukaan huolto voi toimia jakaantuneena ajallisesti ja paikallisesti usealle paikkakunnalle. Aluetoimistojen harjoitustoimintaa tuetaan lähtökohtaisesti joukkoosaston omalla huollolla. Mutta tukea
tarvitaan myös kumppaneilta ja jopa
naapuripuolustushaarasta.
Totuttuun tapaan joukko-osastojen
huoltopäällikkö toimii edelleen komentajansa asiantuntijana kaikissa huollon
asioissa. Kumppanuudet ja toiminta
usealla paikkakunnalla merkitsevät sitä,
että yhä enemmän huoltopäällikkö joutuu kantamaan vastuuta alueellisesta
huollon suunnittelusta ja hoitamaan
kumppanuussuhteita. Tehtävässä onnistuminen vaatii laaja-alaisuutta ja hankinta- ja sopimusosaamista. Toiminnallisesti asiat tulee kyetä suunnittelemaan nykyistä pitkäjänteisemmin ja kertomaan
tarpeet myös kumppaneille. Suunnitelmallisesti toimittaessa kumppaneiden
mukaantulo tulee lisäämään joustavuutta ja lisäkapasiteettia verrattuna joukkoosaston aiempiin omiin rajallisiin huollon resursseihin.
Toki huoltopäällikön perustehtävänä
säilyy edelleen huollon ja toimitilojen
kehittäminen sekä valmiussuunnittelu
–- se jopa terävöityy. Keskeisin yhteistyökumppani ja tukija tulee olemaan logistiikkarykmentin komentaja. Tukenaan
huoltopäälliköllä on pienehkö asiantuntijajoukko huolto-osastossa, jossa suunnitellaan joukko-osaston kokonaistoimintaa
ja hankitaan huollon tarvitsemat resurssit koko joukko-osaston käyttöön.
Huoltopataljoonat ovat huollon joukkotuotannon ytimiä Kainuun, Karjalan ja
Porin prikaatissa sekä Panssariprikaatissa. Pataljoonan päätehtävänä on kouluttaa kenttähuoltojoukkoja maavoimiin ja
logistiikkalaitokselle sekä pieniltä osin
ilmavoimiin. Koulutus tapahtuu pääsääntöisesti pataljoonan kahdessa huollon
perusyksikössä joukkotuotantoperiaatteella. Toimialojen erikoiskoulutusta tukee
joukko-osaston ja kumppaneiden huoltolaitosten henkilöstö. Aliupseerikoulutus
toteutetaan pataljoonissa niin sanotuissa
rivialiupseerikoulussa. Maavoimien saapumiserästä noin 40 valittua koulutetaan
Haminassa Reserviupseerikurssin huoltolinjalla huoltojoukkueen johtajiksi. Huoltopataljoonien toisena tehtävänä ja huoltokeskusten päätehtävänä on järjestää
joukko-osaston huollon palvelut, osin itse
ja osin kumppaneiden kanssa yhdessä.
Osaavaksi asiakkaaksi
Vuodenvaihde tulee varsin nopeasti. Havaintojeni perusteella voin todeta että
valmistelut uuteen toimintamalliin ovat
etenevät hyvin niin maavoimassa kun
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessakin. Yhteistyö on saumatonta. Luonnollisesti monen henkilön siirtyminen
uuteen tehtävään ja uusien toimintatapojen sisäänajo kestää aikansa. Mutta
uudet toimintatavat ja keskitetympi logistiikka tuovat niin paljon tehokkuutta
huollon ja logistiikan varsin laajaan tehtäväkenttään, että hyvällä syyllä voi sanoa tämä mittava työ on kannattanut!
Kumppanuuksien mukaan tulo tuo myös
joukolle itselleen tarvittavaa kustannustietoutta. Keskitetyn tuen ja kumppanuuksien ansiosta joukko-osastot voivat
keskittyä yhä selkeämmin valmius- ja
koulutustehtäviin, myös huollossa.
Ammattitaitoista
huolto- ja
korjauspalvelua
Valtakunnallinen
puh 010 2320 100
Päivystys 24/7
puh 010 2320 841
raskone.fi
Logistiikka
Komentajakapteeni Vesa Aalto
Kirjoittaja palvelee Pääesikunnan
johtamisjärjestelmäosastolla
Puolustusvoimauudistus ja sen
yhteydessä toteutuvat muutokset organisaatioissa ja osin myös
toimintatavoissa aiheuttivat tarpeen päivittää Huollon käsikirja
(2001) Logistiikkaoppaaksi. Kirjoitustyö käynnistyi Maavoimien
esikunnan henkilöstöosaston toimeksiannolla 30.4.2012.
Kirjoitustyön tueksi toimeksiannossa
pyydettiin asiantuntijoita Hämeen rykmentistä, Porin prikaatista, Kainuun
prikaatista, Karjalan prikaatista ja Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kirjoitustyön
edetessä pyydettiin asiantuntijoita myös
puolustushaaraesikunnista.
Logistiikkaoppaan
kirjoitusprosessi
Oppaan kirjoitusprosessi on itse asiassa helppo. Istuu vain koneen ääreen
ja kirjoittaa. Haasteelliseksi sen tekee
monitasoinen hyväksymisprosessi. Seuraavassa on kuvaus Logistiikkaoppaan
hyväksymismenettelystä.
Työ perustui logistiikkapäällikön tehtävänantoon maavoimille päivittää huollon
käsikirja logistiikkaoppaaksi. Voimassaoleva käsikirja oli päivitettävä vastaamaan muuttunutta terminologiaa, uudistettua taistelutapaa ja joukkorakennetta
sekä käytössä olevaa ja lähiaikoina käyttöön otettavaa kalustoa.
Kirjoitustyö ohjattiin laadittavaksi kahdessa vaiheessa:
– 1. vaiheessa tuotetaan logistiikkaoppaan luonnos. Luonnos muodostuu päivitetystä huollon käsikirjasta.
Luonnoksen pitää olla valmiina 2012
joulukuun loppuun mennessä (mahdollistaa joukkotuotannon vaatiman
koulutusmateriaalin varaamisen).
10
– 2. vaiheessa luonnos päivitetään lopulliseksi versioksi lisäämällä tarvittavat muutokset ja tekemällä luonnokseen, kokemusten perusteella
tai muuten saadut korjaukset sekä
tarkennukset.
Logistiikkaoppaan käsikirjoitus valmistui 19.10.2012. Tätä edelsivät hyväksymismenettelyt huollon tarkastajan ja
logistiikkapäällikön esittelyissä. Näiden
hyväksynnällä opas altistettiin ensimmäiselle kuukauden pituiselle lausuntokierrokselle.
Saadun palautteen perusteella muokkasin opasta ja esittelin sen logistiikan
ohjesääntötoimikunnalle. Logistiikkaoppaan luonnos hyväksyttiin ja se esiteltiin
edelleen puolustusvoimien ohjesääntötoimikunnalle, joka hyväksyi oppaan luonnoksena kokeilukäyttöön otettavaksi. Näin
logistiikkaoppaan luonnos (v 0.6) pääsi
käyttäjien arvioitavaksi ja siten noin 6
kuukauden mittaiselle toiselle lausuntokierrokselle helmikuun alussa 2013.
Samaan aikaan Puolustusvoimauudistuksen suunnittelu eteni ja tuotti tarken-
opas 2014
käynnistämisessä ja siten julkaisemisessa.
Opas hyväksyttiin käyttöönotettavaksi kesäkuussa allekirjoitetulla päätöksellä 1.8.2014 alkaen. Samalla asiakirjalla kumottiin Huollon käsikirja (2001
luonnos). Täytyy sanoa, että hieman
siinä historian lehdet vavahtelivat, kun
valmistelin kyseistä päätösasiakirjaa
”huoltomiesten raamatun” kumoamiseksi.
Logistiikkaoppaan sisällöstä
Opas on tarkoitettu käytettäväksi henkilökunnan, reserviläisten ja varusmiesjohtajien koulutuksessa. Oppaalla on
tarkoitus luoda logistiikan operatiivisen
ja järjestelyiden johtamisen yhtenäinen perusta koko puolustusvoimissa.
Opasta voidaan käyttää logistiikan ja
kenttähuollon suunnittelun, tilannekuvan muodostamisen ja toimeenpanon
periaatteiden osalta kaikilla johtamistasoilla.
Eri puolustushaarojen joukot ja aselajien organisaatiot, kalusto sekä käyttöperiaatteet on kuvattu tarkemmin muissa oppaissa ja ohjeissa.
Perusteita kirjoitustyöhön annettiin
toimeksiannossa, seuraavat kuusi keskeistä ”teesiä” ohjasivat kirjoitustyötä:
nuksia uusille toimintatavoille. Näiden
suuntaviivojen ohjatessa ja käyttäjien antamien palautteiden kautta viimeistelin
ja päivitin oppaan versioon 0.8.
Esittelin oppaan syyskuussa 2013
Maavoimien ohjesääntötoimikunnalle,
joka antoi hyväksynnän jatkaa eteenpäin katselmointiin. Logistiikkaopas katselmoitiin huollon tarkastajan johtamassa tilaisuudessa esiteltäväksi logistiikkapäällikölle lokakuussa 2013.
Logistiikkaoppaan julkaisu näytti olevan ”saletissa”, kun esittelyt 3.12.2013
puolustusvoimien sotatalouspäällikölle
ja 13.12.12013 puolustusvoimien ohjesääntötoimikunnalle oli tehty.
Kaikesta huolimatta viiveitä
julkaisussa
Kaikki näytti siis onnistuvan suunnittelemassani aikataulussa, mutta loppumetreillä syntyi kuitenkin viiveitä
oppaan graafisen muokkauksen kanssa. Näistä viiveistä aiheutui noin puolen vuoden viive oppaan painatuksen
1. Logistiikkaoppaaseen oli sisällytettävä tulevaan organisaatiorakenteeseen kuuluvat huollon palveluita
tuottavat joukot julkisilla nimillä
2.Oppaan kirjoittamisen näkökulma
tuli olla sama kuin voimassa olevassa huollon käsikirjassa
3. Oppaassa tuli käsitellä FINGOP työkalun periaatteet ja toimintatavat
4.Logistiikkaoppaassa oli käsiteltävä
huollon joukkojen suorituskyvyt ja
huollon toimialajako. Oppaassa oli
tuotava korostetusti esille; johtaminen, tilaus-toimitus- ketju, huollon
järjestelyt, suoja ja suorituskyvyt
5. Organisaatioiden perusteena oli käytettävä julkaistuja kokeilukokoonpanoja
6. Oppaan kirjoitustyön lähteiden joukkoon oli sisällytettävä:
m Maavoimien taistelun kuvaus ja
opetuspaketti sekä niihin tehtävät päivitykset
m Maataistelukeskuksen johdolla
meneillään olevista uudistettavan
taistelutavan tutkimuksista, sotapeleistä ja kokeilutoiminnasta
saatavat opit
m Kriisinhallintaoperaatioista mahdollisesti saatavat opit
m Logistiikkastrategia, Huollon käsikirja
m Huollon viimeaikaiset tutkimukset.
11
Logistiikkaoppaan sisältö ja
keskeiset muutokset
Sisällysluettelo:
0. JOHDANTO
1.LOGISTIIKKAJÄRJESTELMÄ
2.LOGISTIIKKAAN
KOHDISTUVA
UHKA JA SILTÄ SUOJAUTUMINEN
3. LOGISTIIKAN JOHTAMINEN
4. LOGISTIIKAN TOIMIALAT
5.LOGISTIIKAN KAPASITEETIN LASKENNAN PERUSTEET
6. LOGISTIIKKAJOUKKOJEN RYHMITTÄMINEN
LOGISTIIKKAOPPAAN KESKEISET
KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT
LIITTEET 1-23
Logistiikkaopas käsittelee Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän rakennet-
Logistiikan kapasiteetin laskenta ohjaa
niitä periaatteita, joilla arvioidaan ja analysoidaan logistiikan järjestelyiden toteuttamista.
Logistiikkajärjestelmän rakenteeseen
kuuluvat toimialajärjestelmät sekä logistiikan johtamisjärjestelmä. Operatiivistaktisella tasolla logistiikan toimialoja
ovat täydennykset, kunnossapito, kuljetukset, lääkintähuolto ja huoltopalvelut.
Strategis-operatiivisella tasolla edellä
mainittujen toimialojen lisäksi teollisuuden valmius, räjähdeala, tilahallinta, ympäristönvalvonta, kaupallinen ala, tutkimus ja hanketoiminta voivat muodostaa
oman, kutakin toimialaa vastaavan kokonaisuuden.
Kaikkein keskeisin muutos on Puolustusvoimauudistus ja logistiikkajärjestelmän muutos vuonna 2015. Puolustusvoimien logistiikkalaitos nousee
Suurin muutos rakennettiin logistiikan
ja huollon tarpeen arviointiin ja laskentaan. Oppaaseen liitettiin esimerkkejä
taisteluosaston joukkokohtaisista tilaustoimitusketjun arviointikuvaajista käyttöohjeineen. Alla oleva kuva on esimerkki
oppaassa ohjeistetuista arviointikuvaajien käytöstä: Huollon käsikirjaan nähden puolustushaaraosuuksia on lisätty ja pyritty huomioimaan riittävän laajasti käyttäjien antamien palautteiden kautta.
Kiitokset tuesta!
Haluan kiittää kaikkia Logistiikkaoppaan
kirjoitustyöhön osallistuneita tahoja ja
yksittäisiä henkilöitä! Erityisesti haluan
kiittää huollon tarkastajaa eversti JussiPetri Hirvosta antamastasi tuesta. Huoltokoulun tuki asiantuntijoiden asettami-
Lukuohje raskaan kranaatinheittimistön ampumatarvikekulutuksen ja sen täydentämiseen tarvittavan kuormatilan arviointiin
ta kokonaisuutena, puolustushaarojen
huoltojärjestelmiä, logistiikka- ja kenttähuoltojoukkoja sekä logistiikan valmiuden säätelyä. Oppaassa kuvataan
logistiikkajärjestelmän ja kenttähuollon
rajapintoja painopisteen ollessa operatiivisella ja taktisella tasolla.
Oppaassa tarkastellaan logistiikkaan
ja kenttähuoltoon kohdistuvaa uhkaa
ja esitellään keinoja suojautumiselle.
Oppaan painopiste on logistiikan johtamisessa. Oppaassa kuvataan logistiikan toimialojen toiminnan periaatteita.
12
puolustushaaran tasoiseksi toimijaksi.
Joukkorakenne on kuvattu puolustusvoimauudistuksen mukaisena, johon liittyen rakennettiin moduulijoukot (LOGP,
HP (MAA, MERI, ILMA) sekä LOGKHK) yhteensopivaksi kaikille puolustushaaroille ja puolustusvoimien logistiikkalaitokselle.
Johtaminen on kuvattu yleisellä tasolla FINGOP:n rakenteisiin yhteensopivana. Tarkemmat menettelyt on kuvattu
kunkin johtamistason johtamisen ohjeistuksissa.
sessa oli merkittävä, kiitos aktiivisesta
osallistumisesta ja tilojen käytöstä!
Tämän lisäksi haluan kiittää Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiötä kirjoitustyölle kohdentamasta
stipendistä!
Komentajakapteeni
Vesa Aalto
VÄHEMMÄN KULUTUSTA.
TESTIVOITTAJA
ww
w.t m n e t .f i
17/2014
* Nokian Hakkapeliitta 8 -renkaissa on keskimäärin 50% enemmän nastoja kuin
Nokian Hakkapeliitta 7:ssä. Tienkulumavaikutus alittaa selvästi uuden nastalainsäädännön vaatimukset. Katso lisää www.nokianrenkaat.fi
12/2014
Logistiikan tutkimus- ja kehit
Tutkimus- ja kehittämiskenttä organisoidaan puolustusvoimauudistuksessa entistä kustannustehokkaammaksi ja selkeämmäksi
kokonaisuudeksi.
Puolustusvoimien tutkimuslaitos (PVTUTKL) perustettiin vuoden 2014 alussa. Laitos on monitieteellinen organisaatio, joka
tuottaa asiakaslähtöisesti vaativia puolustusalan tutkimus-,
kehittämis-, ja testauspalveluja strategian ja sotataidon sekä
käyttäytymistieteiden ja useiden
eri teknologioiden alueilla.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL) perustetaan
vuoden 2015 alussa tuottamaan
yhteiset logistiikan palvelut sekä
mahdollistamaan osaltaan puolustusvoimien suorituskyvyn rakentaminen, ylläpito ja käyttö.
Laitoksen keskeiset T&K -resurssit ovat esikunnan lisäksi Järjestelmäkeskus, Räjähdekeskus, Logistiikkakoulu ja Sotilaslääketieteen keskus.
Logistiikan tutkimusta ja
kehittämistä ohjataan keskitetysti
ja täsmällisesti
Pääesikunta ohjaa logistiikan tutkimusta
ja kehittämistä (T&K) antamalla tehtävät
toiminnan ja resurssien suunnittelun rytmissä. Tehtävät kohdennetaan täsmällisesti tutkimukseen ja kehittämiseen
osallistuvien organisaatioiden vastuualueiden mukaisesti. Puolustusvoimien
T&K -normilla vahvistetaan vastuualueet
vuoden 2015 alussa. Tutkimustehtävät
valmistellaan yhdessä tilaajien, loppukäyttäjien ja tutkimusorganisaatioiden
kesken, millä varmistetaan tutkimuksen
kohdentuminen kustannustehokkaasti ja
tulosten tehokas hyödyntäminen.
Puolustusvoimauudistuksessa luodaan
edellytykset täsmälliselle tutkimussuunnittelulle välttämällä päällekkäisyyksiä ja
maksimoimalla synergiamahdollisuudet.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen vastuulle siirtyneet ja alkavat tutkimusprojektit ovat jo käynnistyneet 2014 kuluessa ja projekteissa on siirrytty intensiiviseen tutkimusvaiheeseen. Todettakoon
tässä yhteydessä, että myös monet lehden lukijoiden ja heidän sidosryhmiensä
aikaisemmin tuottamat tutkimusraportit
ovat jo kovassa käytössä, joskin tietoisuus aikaisemmasta logistiikan tutkimuksesta vaatii aktiivisuutta ja yhteistyötä myös työn edetessä.
Logistiikan tutkimusja kehittämistoiminta
perustettavassa Puolustusvoimien
logistiikkalaitoksessa
Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa
kokonaisuudessa järjestel­mä­vastuullaan
olevan materiaalin kehittämiseen, han-
14
– Kokonaisvaltaista logistiikan tutkimu
Teksti: evl Janne Rautiainen, TkT Sari Uusipaavalniemi, maj
tämiskenttä muutoksessa
sta kustannustehokkaasti yhteisvoimin tilaajan tarpeisiin
TkT Juhani Ojala ja maj Lauri Rissanen
kintaan ja ylläpitoon sekä sotilaslääketieteellisiin ja logistisiin järjes­
te­
lyi­
hin liittyvästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.
Laitoksen esikunnan alainen Logistiikkakoulu vastaa yhteistoiminnassa laitoksen
esikunnan ja puolustushaarojen kanssa
valtakunnallisesti operatiivisen tasan logistiikkajoukkojen taktiikan ja operaatiotaidon, joukkorakenteiden ja sotavarustuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä.
Sotilaslääketieteen keskus vastaa edelleen sotilaslääketieteen tutkimuksesta ja
kehittämistä.
Tutkimus- ja kehittämistoiminta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa käsittää
hankkeisiin liittyvät tutkimus- ja kehittämistehtävät, selvitys- ja analyysitehtävät,
koemateriaalin hankinnan, kenttäkokeiden tuen, koeammunnat ja olosuhdetestaukset, järjestelmien (tekniseen) elinjaksoon liittyvät tutkimus- ja kehittämistehtävät, selvitys- ja analyysitehtävät sekä
modernisointi- ja modifiointitehtävät mukaan lukien kenttäkokeiden tuen. Lisäksi
toteutetaan oman toiminnan kehittämiseen liittyviä tutkimus- ja kehittämistehtäviä, toimintatapoihin ja menetelmiin liittyviä selvityksiä, kokeiluja ja analyysejä.
Logistiikkakoulun ja Sotilaslääketieteen
keskuksen myötä laitoksen tutkimuskenttään kuuluvat myös operatiivisen tasan
logistiikkajoukkojen ja sotilaslääketieteen
tutkimus ja kehittäminen.
Huoltokoulun strategisen tason
tutkimustehtävät siirretään
hallitusti uusien vastuiden
mukaisesti Puolustusvoimien
tutkimuslaitokselle
Puolustusvoimauudistuksen edellyttämät logistiikan tutkimuskokonaisuuden
hallinnointiin liittyvät tehtävät konkretisoituivat Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen Doktriiniosastolla (PVTUTKLDOS)
kevään 2014 kuluessa muun muassa
siten, että Hämeen rykmentin Huoltokoulun aiemmat tai meneillään olevat logistiikan strategista suunnittelua tukevat
tutkimustehtävät ja -tulokset siirretään
suunnitelmallisesti ja dokumentoidusti
PVTUTKL:n ja PVLOGL:n käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä.
Logistiikan tutkimusja kehittämistoiminta
Puolustusvoimien
tutkimuslaitoksessa
Puolustusvoimien tutkimuslaitos tuottaa
monialaisesti puolustusvoimien tarvitsemia vaativia tutkimus-, kehittämis-, testaus- ja evaluointi-, asiantuntija-, ja opetuspalveluita, sekä harjoittaa koetoimintaa. Tutkimuslaitoksen kokonaisvaltainen
tutkimus ja resurssipohja mahdollistavat
sotataitoon ja käyttöperiaatteisiin, materiaaliin ja teknologiaan sekä toimintakykyyn liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistämisen ja koordinoinnin.
Tutkimuslaitos on asiantuntijaorganisaatio, joka tutkimus-, kehittämis- ja
teknologiavastuidensa mukaisesti luo
ja kokoaa syvällistä tietoa normaali- ja
poikkeusoloissa suorituskykyjen suunnittelun ja kehittämisen, rakentamisen
ja ylläpidon sekä käytön tarpeisiin.
Laitos luo korkeatasoisen tietopohjan
myös logistiikkajärjestelmän suunnittelua ja kehittämistä, suorituskykyjen rakentamista sekä suorituskykyjen käyttöä koskevalle päätöksenteolle.
Logistiikan tutkimuksessa keskeisiä
tehtäväkokonaisuuksia ovat edellisissä
luvuissa mainittujen siirtyneiden ja käynnistyneiden projektien ohella tulevien
vuosien tutkimustoiminnan valmistelu ja
verkottuminen strategisella tasolla. Turvallisuustutkimuksen strategia ohjaa kiinnostuksen suuntaamista puolustusjärjestelmän kannalta keskeisiin kysymyksiin, mutta samalla mahdollistaa myös
laaja-alaisen ja kokonaisvaltaisen tutkimusyhteistyön hallinnonalojen kesken.
Yhteistoimintaa ja verkottumista on jo
vahvistettu sekä puolustusvoimien hallintoyksiköiden että muiden viranomaisten
ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Painopistealueiksi on asetettu tutkimuksen
ohjausmekanismien ja toimintamallien
vahvistaminen sekä eri toimijoiden vastuualueiden ja roolien selkeyttäminen ja
päällekkäisten resurssien välttäminen.
Doktriiniosastolla tutkitaan
logistiikkajärjestelmän
suorituskykyä ja kehittämistarpeita
Logistiikan strategisen tason tutkimuksessa Doktriiniosasto (PVTUTKLDOS)
on keskeisessä asemassa. Osaston
strategisen analyysin sekä konseptit ja käyttöperiaatteet -tutkimusaloille
on sijoitettu logistiikan ja kriisinsiedon
tutkijoita laajentamaan näkökulmaa logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn varmistamisen dynamiikasta ja resilienssistä. Tutkijat ovat projekteihinsa liittyen
osallistuneet yhdessä laitoksen muiden
osastojen kanssa useisiin kansallisiin
ja kansainvälisiin laaja-alaisiin harjoituskokonaisuuksiin sekä monialaiseen tutkimusyhteistyöhön. Yhteistyö syvenee
entisestään, kun PVLOGL aloittaa toimintansa vuoden 2015 alussa.
Empiirisen tietoaineksen keräämisen
ja analysoinnin ohella on samalla tuettu
myös yhteistoimintaa ja verkottumista
puolustusvoimissa ja yhteiskunnallisesti. Esimerkiksi kansallisten ja kansainvälisten seminaarien, konferenssien ja
työpajojen avulla on muodostettu tilan-
15
nekuvaa logistiikan tutkimuskentästä
kokonaisuutena. Doktriiniosasto tukee
pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan puolustusjärjestelmän suunnittelua tutkimuksella ja koetoiminnalla. Logistiikkajärjestelmää ja sen suorituskykyä kuvaavaa
dokumentoitua tutkimustietoa ja teorianmuodostusta on hyödynnetty pitkittäistutkimuksen tässä vaiheessa uusien
näkökulmien, mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tuottamisessa. Lähtökohtana
on ollut doktriiniosastolle asetettujen logististen tutkimustehtävien edellyttämä
teorianmuodostus. Tällöin tutkijan ajattelussa ja päättelyn logiikassa keskeisessä asemassa ovat aineistolähtöisyys ja
valmiit mallit mm. siviili- ja sotilaslogistiikkaan ja kriisinhallintaan liittyen. Näitä
hyödynnetään muodostettaessa kokonaiskuvaa strategisesta ja sotilaallisesta
toimintaympäristöstä.
Räjähdeturvallisuuden tutkimus
kattaa koko elinjakson
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa Räjähde- ja suojelutekniikkaosasto
(PVTUTKLRSOS) vastaa monipuolisesti
energeettisten teknologioiden, CBRNteknologioiden ja niihin liittyvien kemian teknologioiden tutkimuksesta
puolustusvoimissa. Osastolla tutkitaan
puolustusvoimissa käytössä olevia tai
hankittavia materiaaleja, välineitä ja järjestelmiä. Räjähteiden osalta painopiste on suorituskyvyn elinjakson aikaisen
ylläpidon tuessa ja räjähdeturvallisuudessa, CBRN:n osalta erityisesti suo-
jelutiedustelussa. Tutkijoiden syvällinen
osaaminen ja verkostot mahdollistavat
osallistumisen monialaiseen yhteistyöhön jo elinjakson ideointivaiheesta alkaen. Muut osastot osallistuvat logistiikan
kehittämiseen omien vastuidensa puitteissa osana kokonaisuutta (esimerkiksi
logistiikkaan vaikuttavan teknologisen
kehityksen tarkastelut).
Menetelmäkirjo laajenee
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän muodostamassa integroidussa kokonaisuudessa
yhdistyvät kotimaisen ja kansainvälisen elinkeinoelämän ohella myös koko yhteiskunnan
logistiset osa-alueet (kuva Puolustusvoimat, kuvaaja majuri Juhani Ojala).
16
Logistiikan tutkimuskokonaisuuden menetelmäkirjo laajenee edelleen käsittäen
mallinnuksen, sotapelit, simulaatiot ja
muiden analyysien (esim. tulevaisuudentutkimus) menetelmät. Huomioon
on otettava kuitenkin koko ajan uusien
näkökulmien, mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tuottamat tutkimustulokset, jotta
logistiikan tutkimuksien tulokset pystytään ottamaan täysimääräisesti huomioon puolustusjärjestelmän suunnittelussa. Esimerkiksi arvioidessa logistiikan
toimintaympäristön kehitystä strategisella aikajänteellä tehdään entistäkin tiiviimmin yhteistyötä muiden viranomaisten,
tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän asiantuntijoiden kanssa.
Logistiikan kokonaisvaltainen ja laadukas tutkimus ja kehittäminen onnistuvat
logistiikkastrategian hengessä tutkimusorganisaatioiden ja yhteistoimintaosapuolten saumattomalla yhteistyöllä.
Puolustusvoimauudistuksen tavoitteiden
toteutumisessa ratkaisee täsmällinen
ohjaus ja puolustusvoimien logistiikan
arvojen mukainen tehokas, luotettava ja
joustava tutkimusyhteistyö.
Leningradin piirityksen
nälkäuhrit 1941–1942
– Elintarvikehuollon toiminnan tarkastelua –
Tapio Juokslahti
Eläinlääkintämajuri
Eläinlääketieteen tohtori
[email protected]
Sodan alettua kesällä 1941 virtasi Leningradiin runsaasti pakolaisia, jotka pyrkivät pois hyökkäävien joukkojen jaloista. Elintarvikkeiden jakelu oli kaupungissa
vaikeaa. Viranomaiset antoivat
18.7.1941 ensimmäisen käskyn
elintarvikkeiden säännöstelystä.
Työläisille jaettiin 800 grammaa
leipää päivässä, virkamiesten annos oli 600 grammaa ja lasten ja
vanhusten annos oli 400 grammaa päivässä (Seppälä).
Vasta 10.8.1941 päätettiin aloittaa väestön systemaattinen evakuointi. Leningradilaisten evakuointi rautateitse päättyi
yllättäen 29.8.1941 saksalaisten pommitettua Mgan asemaa ja vallattua sen
seuraavana päivänä. Näin oli katkaistu viimeinen Leningradista itään johtava rautatieyhteys. Ennen saartorenkaan
sulkeutumista ehdittiin kaupungista evakuoida 636 203 henkeä, joista lapsia oli
219 691 sekä Baltian suunnan ja Karjalan
suunnan pakolaisia 147 500. Kaupungin
yhteyksien katkettua jäi kaupunkiin vielä yli 2 500 000 ihmistä, välitöntä evakuointia jäi odottamaan 216 000 henkilöä
(Seppälä). Elintarvikesäännöstelyä tiukennettiin 2.9.1941 annetulla uudella
päätöksellä, jolloin leipäannoksia vähennettiin 200 grammalla päivässä (Seppälä). Leningradin päivittäinen jauhojen
tarve oli vähintään 1081 tonnia (Glantz).
Piirityksen alkaminen 8. syyskuuta ja
kaupungin suuren, Badajevskin elintarvikevaraston tuhoutuminen saksalaisten
ilmapommituksessa 12. syyskuuta aiheuttivat kriisin kaupungin ruokahuollosssa
(Glantz). Leningradissa laskettiin olevan
12.9.1941 viljaa ja jauhoja 35 vuorokauden kulutusta vastaava määrä, suurimoita ja makaroneja oli 30 vuorokauden,
18
lihaa ja lihasäilykkeitä 33 vuorokauden,
rasvaa 45 vuorokauden ja sokeria 60
vuorokauden ajaksi. Määrät olivat arvioita. Leningradissa ei ollut käytännöllisesti
katsoen lainkaan perunoita, juureksia tai
hedelmiä (Seppälä).
Stalin lähetti marraskuussa Leningradiin Anastas Mikojanin johtaman Valtion
Puolustuskomission ruokahuollon edustajan Dmitri V. Pavlovin. Hänen tehtävänään oli saattaa voimaan ruokien säännöstely- ja säilytysjärjestelmä. Pavlov
perustikin ruoka- ja polttoaineiden säännöstelyjärjestelmän, jota hän sen jälkeen
johti kaksi vuotta läheisessä yhteistyössä kaupunginhallinnon ja kommunistisen
puolueen kanssa. Leningradin puoluesihteerinä toimi Andrei A. Zhdanov. Pavlovin säännöstelyjärjestelmä asetti tiukat,
jokaisen sotilaan ja asukkaan sotilaalliseen tehtävään tai työasemaan perustuvat normit. Jo ennen hänen saapumistaan asetettuja leipäannoksia pienennettiin viisi kertaa 2. syyskuun ja 20. marraskuun välisenä aikana. Avaintyöntekijöiden päivittäinen leipäannos oli enää
375 grammaa, insinöörien ja teknisen
henkilöstön 250 grammaa sekä toimihenkilöiden, perheenjäsenten ja lasten
125 grammaa. Marraskuun 20. päivän
annoskoko säilyi 31. joulukuuta saakka.
Tämä oli pienin leipämäärä, joka jaettiin
väestölle säännöstelyn aikana. Samana
aikana sotilaiden leipäannosta suurrennettiin kolme kertaa; lokakuun 2.päivänä
ja 7. ja 20. marraskuuta, joten he saivat marraskuun 20. päivän jälkeen 500
gramman päiväannoksen (Glantz). Leipä
valmistetiin ruis- ja kaurajauhon seoksesta, johon oli lisätty kaljan mallasta
ja öljykasvin siementen puristekakkuja.
Leivän väri muuttui melkein mustaksi
ja maku kitkeräksi (Argumenti i Fakti).
Myös viljan lesettä käytettiin leivän lisäaineena (Seppälä).
Marraskuun 1941 lopulla leipää oli jatkettava selluloosalla. Selluloosaa sekoitetiin leipään 20–25 %, mutta joskus sitä
saattoi olla 40–50 %:kin. Annoksia pienentämällä ja ja korviketta käyttäen jatkettiin jonkinlaista leivän jakelua puolitoista kuukautta (Platonov s. 200–201). Leipäpulan helpottamiseksi kaupungin leipurit lisäsivät leivän valmispainoa suhteessa
käytettyyn jauhomäärään siirtymällä avouunileivonnasta vuokaleivontaan. Tämä
lisäsi leivän valmispainoa 68 % (Glantz).
Leningradin ainoa maahuoltoreitti ensimmäisen ankaran talven aikana oli
niin sanottu Laatokan jäätie (Ladozhskaja ledovaja trassa), joka kulki Laatokan
poikki. Tämä legendaarinen tie ansaitsi
itselleen nimen ”Elämän tie” (Doroga
zhizni), koska se oli elintärkeä kaupungin
selviämiselle. Ensimmäinen huoltokuorma saapui Leningradiin 23. marraskuuta 1941. Päivittäiset kuljetukset nousivat
786 tonniin 23. joulukuuta ja ylittivät ensimmäistä kertaa Lenigradin päivittäisen
kulutuksen tason. Kauhea nälänhätä jatkui kuitenkin tammikuun 1942 puolelle.
18. tammikuuta 1942 kuljetukset vihdoin
vastasivat rintaman asettamia tavoitteita.
Tämä mahdollisti päivittäisten säännöstelyannosten kasvattamisen ja reservien
varastoinnin aloittamisen. Kansalaisten
ja sotilaiden päivittäiset leipäannokset
kaksinkertaistettiin 24. tammikuuta ja
jälleen 10. helmikuuta kaikkien henkilöryhmien annokset nousivat. Nyt eturintaman sotilaat saivat 800 grammaa ja
selustan huoltoväki 600 grammaa leipää
päivässä (Glantz). Helmikuussa 1942
Leningradin siviiliväestön päivittäiset
säännöstelyannokset vetivät jo vertoja
työläisten muualla Neuvostoliitossa saamille. Leivän jatkaminen lisäaineksilla
väheni alle kahteen prosenttiin vuoden
1942 ensimmäisen neljänneksen aikana.
Viimeinen elintarvikekuljetus Laatokan
jäätiellä tehtiin 24. päivänä huhtikuuta.
Kerätyt reservit riittivät väestön ruokkimiseen jäätien sulamisen ja vesikuljetusten alkamisen välisenä aikana (Glantz).
Ensimmäisen piiritysvuoden aikana
nälänhätään ja vihollistulitukseen kuolleiden määrästä käydään edelleen keskustelua, mutta talven hirvittävyydestä
ei voi olla epäilystäkään. Marraskuussa
Leningradissa kuoli vähintään 10 000,
joulukuussa 50 000 ja tammikuussa peräti 120 000 ihmistä. Pavlovin mukaan
tammi-helmikuussa kuoli 200 000 ihmistä. Kuolleita ei ehditty hautaamaan. Niitä
virui kaduilla ja hautausmailla (Seppälä).
Yksittäisistä ja joukkohautauksista vastuussa ollut hautajaissäätiö ei pitänyt
tammi-helmikuussa kirjanpitoa hautauksista, mutta maaliskuussa sen kirjoihin
vietiin 89 968 ruumista, huhtikuussa
102 497 ja toukokuussa 53 562 (Glantz).
Kun talven evakuoinnit Laatokan kautta
loppuivat huhtikuussa 1942, Leningradin asukasluku oli pudonnut joulukuun
1941 2 280 000:sta noin 1 100 000:een
henkilöön. Arvion mukaan kaupungin
siviiliväestöstä kuoli 620 000 henkeä 1.
heinäkuuta 1942 mennessä (Glantz).
Nurnbergin oikeudenkäynnissä vuonna 1946 ilmoitettiin, että Leningradissa
kuoli nälkään 632 253 henkeä (Seppälä).
Talvi 1941–1942 oli piirityksen pahin jakso (Glantz). Uudemman arvion mukaan
koko piirityksen aikana kuoli 630 000
henkilöä, joista 3 % taistelujen seurauksena ja 97 % itse kaupungissa (Argumenti i Fakti)
Leningradin piirityksen kokeneiden
kokemuksia on julkaistu useita. Päiväkirjamerkintöjä voi lukea eräänlaisina
nälkäsairauden kehittymisen anamneeseina. Adamovits ja Granin kuvaavat viisitoistavuotiaan koulupojan kokemuksia
hänen päiväkirjansa perusteella: 7. joulukuuta 1941: ”Tähän mennessä olen
laihtunut kymmenen tai tai viisitoista kiloa, en enempää. Ehkä jopa vähemmän,
mikä voi johtua ainoastaan siitä, että
juon ylenpalttisesti vettä. Aiemmin minulle riitti puolitoista kupillista teetä aa-
äiti evakuoitiin Leningardista 12. tammikuuta 1942, Jura jäi kotiin, koska hän ei
jaksanut kävellä, eikä äiti saanut häntä
kelkkaan. Äiti kuoli seuraavana päivänä
Vologdan rautatieasemalla, hänen kuolintodistuksessaan lukee: Antonina Mihailovna, neljäkymmentä vuotta. Kuolinsyy:
dystrofia. (Dystrofia tarkoittaa puutteellisen tai riittämättömän ravinnon aiheuttamaa sairaustilaa).
Glantz kuvaa (s.139) piiritetyn kokemusta leivästä: ”He leipoivat leivät
valtavissa uuneissa. Leivän kuoret pursusivat vuokien reunojen yli ja murenivat. Työntekijät tarjosivat minulle kuoria.
Söin, söin ja söin. En muista, paljonko
seurauksena haihtuviksi rasvahapoiksi, joilla on sokerien kaltainen energiavaikutus (Cummings). Ruokaan lisättyä,
kasveista tai puusta eristettyä, sulamatonta kuitua kutsutaan funktionaaliseksi
kuiduksi (U.S.Department of Agriculture).
Funktionaalinen kuitu ei juuri sula, eikä
fermentoidu haihtuviksi rasvahapoiksi
ihmisellä (Cummings). Hedelmissä ja vihanneksissa on sekä liukenemattomia,
että liukoisia kuituja. Viljoissa ja etenkin
leseissä on pääasiassa liukenemattomia
kuituja. Ruoan suositeltavaksi ravintokuitumääräksi esitetään USA:ssa nykyään
14 grammaa 1000 kilokaloria kohden,
naisille 25 grammaa vuorokaudessa ja
Leningradin piiritys kesti syyskuun 8. päivästä 1941 tammikuun 27. päivään 1944, yhteensä 872 päivää.
mulla, mutta nykyään kuusikaan ei riitä”.
10. joulukuuta 1941: ”..olen liukumassa
kohti nälkäkuolemaa, kohti pöhöttymistä, kohti nesteen kertymistä;”. 12. joulukuuta 1941: ”Sensijaan turvotukseen ja
vesipöhöön voi kuolla viikossa,..”. 24. joulukuuta 1941: ”Äidin terveys on mennyt
vain huonompaan suuntaan. Turvotus on
nyt noussut jo reisiin. Minun pääni kuhisee täitä. Sekä Iran että minun kasvot
ovat hieman pöhöttyneet”. 3. tammikuuta 1942: ”Minä olen pöhöttynyt; jokainen soluni sisältää enemmän vettä kuin
pitäisi. Sen seurauksena sisäelintenikin
täytyy olla turvonneet. En haluaisi siirtyä paikasta toiseen, en nousta ylös tuoliltani, en mennä minnekään. Kaikki se
johtuu ylimääräisestä nesteestä ja ruoan
puutteesta. Pelkkää nestettä, nestettä,
nestettä! Olen aivan turvoksissa”. Viimeinen päiväkirjamerkintä oli tehty 6. tammikuuta 1942. Juran nuorempi sisko ja
kuorenpalasia söin tuona päivänä – luultavasti kokonaisen leivän verran. Illalla
olin aivan täynnä. Sinä yönä luulin kuolevani, ... Aamulla kaikki oli ohi – tuska,
kylläisyyden tunne”.
Tarkastelu
Leningradilaisten ravinto talven 1941–42
aikana koostui pääasiallisesti leivästä,
johon oli lisätty kuitupitoisia lisäraaka-aineita, kuten maltaita ja leseitä ja öljykasvien puristekakkuja. Lisäksi marraskuun
lopusta tammikuulle leivontajauhoja jatkettiin selluloosalla. Ravintokuitu on ruoan pääosin sulamaton osa, joka koostuu
kasvien soluseinämän ns. ei-tärkkelystä
sisältävistä polysakkarideista ja ligniinistä. Osa kasvin soluseinämän kuidusta
on selluloosaa. Se ei sula mahalaukussa,
eikä ohutsuolessa, mutta osa siitä fermentoituu paksuolen mikrobitoiminnan
miehille 38 grammaa vuorokaudessa.
Todellinen saanti on vain 15 grammaa
päivässä (U.S.Department of Agriculture). Suomessa päivittäinen ravintokuidun saanti on 22 grammaa ja suositus
on 25-35 grammaa päivässä (Finnravinto
2007). Marraskuun lopulla 1941 Leningradissa 250 gramman leipäannos saattoi
sisältää 50–125 grammaa lisättyä funktionaalista kuitua selluloosan muodossa.
Viljan luontaista omaa ravintokuitua oli
noin 25 grammaa riippuen lisättyjen kuitupitoisten ainesten, esimerkiksi leseen
määrästä. Leipäannoksen kokonaiskuitumäärä oli laskennallisesti noin 75–150
grammaa, eli noin 2,5–5,0 kertaa nykyistä suositusta suurempi. Leipäannoksesta saatu päivittäinen energiansaanti
on ollut, kun otetaan huomioon lisätyn
selluloosan energiapitoisuutta laimentava vaikutus, noin 250–400 kilokaloria.
Kokonaiskuidun määrä on ollut noin 340
19
Leningradin piirityksen lapset tekivät kuolemaa nälästä. Valokuva vuonna 1942. Arkistokuva.
Дети блокадного Ленинграда умирали от голода. Фото 1942 года. Архивное фото
(Argumenti i Fakti: 10 faktov o blokade Leningrada, 24.1.2014)
grammaa 1000 kilokaloria kohden, eli 24
kertaa nykyistä suositusta korkeampi.
Ravintokuitua koskevan metatutkimuksen mukaan joko liukoisen tai liukenemattoman kuidun lisääminen ruokaan lisää aterianjälkeistä kylläisyyden
tuntemusta ja vähentää nälän tunnetta.
14 gramman lisäkuidun määrä vähentää 10 % energiansaantia ja aiheuttaa
painonlaskua (Howarth et al). Korkeamman kuitumäärän aiheuttamaa energiansaannin vähentymistä voidaan kompensoida suurentamalla ruoka-annosta.
Leningradin piirityksen aikaan tämä ei
ollut mahdollista. Korkea ruoan kuitumäärä asettaa myös rajoituksen ruoansulatuskanavan tilan kapasiteetille,
heikosti sulavan ja vettä absorboivan
massan määrä suolistossa on rajoittava
tekijä. Kuitu lisää suolensisäistä massaa, nopeuttaa suolen tyhjentymistä
ja heikentää ravinteiden imeytymistä.
Kirjallisuudesta ei löydy viitteitä tutkimuksista, joita olisi tehty niin korkeilla
ravintokuidun ja funktionaalisen kuidun
määrillä, joita Leningradin piirityksen aikana leipäannoksessa oli. Koe-eläimillä
suoritetussa kokeessa, jossa ruokaan
lisättiin 0 %, 3 %, 6 % ja 9 % selluloosaa, todettiin jokaista lisättyä selluloosaprosenttia kohden 2,2 %:n ruoan
sulavuuden heikkeneminen (Burrows).
Nälkäsairauden kliininen kuva viittaa
kaheksiaan (kuihtuminen) ja dystrofiaan, sekä malnutritioon. Malnutritioon
viittaa nesteen kerääntyminen mm raajojen nahanalaiskudokseen ja vatsaonteloon. Tämä tunnetaan tiloissa, joissa
esiintyy samanaikaisesti sekä energiavaje, että valkuaisen puute. Veren albumiinitaso laskee ja veren osmoottinen
paine vähenee, jonka seurauksena kudosnesteitä kertyy turvotukseksi (ödema). Sairautta kutsutaan äärimmäisessä
muodossaan kwashiorkoriksi. Lähteiden
tarkempi selvitys voisi tarkentaa
nälkäsairauden kliinistä kuvaa ja sen kehittymisen nopeutta.
Leningradissa marraskuussa 1941
tehty päätös lisätä leipäviljaan 20–50 %
selluloosaa on todennäköisesti pahentanut nälkäsairauden kehittymistä piiritetyn kaupungin väestössä. Missä määrin selluloosan lisääminen leipään on
lisännyt kuolleisuutta vaatisi tarkemman
selvityksen. Selluloosaa lisättiin marraskuusta 1941 tammikuulle 1942 noin
kuuden viikon ajan. Suurin kuolleisuus
näyttää esiintyneen tammi-helmikuussa
1942, perustuen esitettyihin tietoihin
arvioiduista kuolintapauksista ja talven
ja kevään tulon vaikutuksesta hautaamisiin. Nykyisen ravinto-opillisen tietämyksen valossa samanlaista päätöstä sellu-
loosan lisäämisestä ruokaan vastaavassa tilanteessa tuskin tehtäisiin.
Viitteet:
Adamovits Ales ja Daniil Granin: Leningradin piiritys, Hämeenlinna 2008.
Argumenti i Fakti: 10 faktov o blokade
Leningrada, http://www.spb.aif.ru/leningrad/1089961, 24.1.2014
Burrows C.F.: Effects of fiber on digestibility and transit time in dogs. J.Nutr.
1982, 112, 1726-1732.
Cummings J.H.: Cellulose and the human gut, Gut, 1984, 25, 805-810.
Finnravinto 2007, www.leipatiedotus.fi
Glantz David M.: 900 Kauhun Päivää,
Leningradin piiritys 1941-1944, Jyväskylä 2007.
Howarth N.C., Saltzman E. and Roberts
S.B.: Dietary fiber and weight regulation, Nutr,Rev. 2001, 59 (5): 129-139.
Pavlov Dmitri V.: Leningrad v blockade,
Moskova 1961(ref. Seppälä 1969. käännetty englanniksi: Adams J.C.: Leningrad 1941-The Blockade, University of
Chicago Press 1965).
Platonov S.P.: Bitva za Leningrad 19411944, Moskova 1964.
Seppälä Helge: Taistelu Leningradista ja
Suomi, Porvoo 1969.
U.S.Department of Agriculture, Dietary
Guidelines for Americans, 2010.
Huoltoupseeriyhdistyksen
!
!
!
HAN
syyskokous 10.11.2014
AT
T
S
I
U
M
20
– kutsu ohjeineen sivulla 37 – Tervetuloa!
Huoltovarmuuden haasteet
keskinäisriippuvuuksien
maailmassa
Ulkopoliittinen instituutti (UPI)
järjesti kesäkuussa seminaarin
huoltovarmuuden haasteista keskinäisriippuvuuksien maailmassa.
Ajatus Suomen geopoliittisesta asemasta Itämeren ja pitkän
itärajan eristämänä ”saarena”, ja
tästä seurannut ajatus kansallisesta omavaraisuudesta ovat
perinteisesti määrittäneet suomalaista maanpuolustus- ja huoltovarmuusajattelua. Maamme on
kuitenkin huomattavan riippuvainen kansainvälisistä yhteyksistä
muihin toimijoihin ja maailma on
myös huoltovarmuuden näkökulmasta kutistunut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti.
Seminaarissa julkaistiin raportti “Towards the Geopolitics of Flows:Implications to Finland”. Raportti on Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan
(MATINE) ja Huoltovarmuuskeskuksen
(HVK) rahoittaman UPI-tutkimushankkeen loppuraportti. Julkaisu on ladattavissa sähköisenä UPI:n internet -sivuilla.
Raportissa arvioidaan, että globaalit tavara-, resurssi-, finanssi-, ihmis- ja
informaatiovirrat määrittävät geopolitiikkaa entistä vahvemmin. Näiden globaalivirtojen luotettavuus ja turvallisuus
riippuvat siitä, miten niin sanotuilla
globaaleilla yhteiskäyttöalueilla, kuten
kansainvälisillä merialueilla, ilmatilassa,
avaruudessa ja kyberavaruudessa, toimitaan. Raportissa
painotetaan siirtymää
pois alueellisesta, suvereenien valtioiden
geopolitiikasta kohti
globaalien virtojen
ja yhteiskäyttöalueiden geopolitiikkaa ja
analysoidaan tämän
siirtymän seurauksia
Suomelle.
Raportissa analysoidaan erityisesti
muuttuvaa globaalia
merellistä toimintaympäristöä. Painotus on Suomen lähialueen muutoksessa,
etenkin
arktisella
alueella. Vaikka Arktis muuttuu entistä
merkittävämmäksi ja
Kaupallisen merenkulun tiheys. Tekijä: Grolltech (Own work, derived from the work of T. Hengl
globaalimmaksi aluat http://www.nceas.ucsb.edu/globalmarine/impacts, 19 March 2012, Wikipedia)
eeksi, käytännölliset
haasteet estävät monia Arktiksen odotet Talouden toimivuuden ja yh- Puolustusvoimista seminaariin osallis- tuja muutoksia. Lisäksi useat nykyiset
teiskunnan toiminnan turvaa- tui logistiikan ka kriisinsiedon tutkijoita odotukset Arktiksen kehityksestä ovat
misen mahdollistavat globaalit ja asiantuntijoita esimerkiksi Pääesi- ylimitoitettuja.
energia-, resurssi-, informaatio-, kunnan johtamisjärjestelmä- ja logis- Lopuksi raportti analysoi kansallisen
logistiikka- ja talousvirrat ovat tiikkaosastolta sekä Puolustusvoimien varautumistoiminnan mahdollisuuksia
Suomelle elintärkeitä. Ongelmat tutkimuslaitoksen doktriiniosastolta globaalivirtojen aikakaudella. Kansainvänäissä yhteyksissä ovat keskei- tavoitteenaan hankkia varautumistyö- listen yhteyksien ja riippuvuuksien ymnen yhteiskuntamme häiriöttö- hön ja strategiseen tutkimukseen uu- märtäminen on kansallisen turvallisuumään toimintaan mahdollisesti sia raikkaita näkökulmia ja avauksia. den kannalta entistä tärkeämpää. Kun
kohdistuva turvallisuusuhka. Sa- Huoltoupseerilehti osallistui seminaariin Suomen riippuvuus globaalivirroista limalla keskinäisriippuvuuksien tavoitteena lisätä jäsenten ja lehden sääntyy, kansallisesta riskeihin varautumaailmassa voidaan tunnistaa lukijoiden välistä keskustelua sotilaalli- misesta tulee entistä vaikeampaa. Tämä
myös mahdollisuuksia, joiden sesta huoltovarmuudesta ja logistiikan haastaa politiikassa perinteisesti tehtunnistaminen vaatii dynamiikan toimintaympäristön muutoksista. Toi- dyt valinnat ja ennen kaikkea ajatuksen
vottavasti mahdollisimman moni lukija
kansallisesta omavaraisuudesta. Muuymmärtämistä.
osallistuu aihepiiriin liittyvään keskustetokset vaativat uutta ajattelua myös
luun lehden sivuilla, koska turvallinen
kansallisessa varautumistoiminnassa.
Seminaarissa keskusteltiin kotimaisen
tulevaisuus on yhteinen huolemme – ja
huoltovarmuustoiminnan tulevaisuuden
ennen kaikkea mahdollisuutemme.
- Toimitus haasteista, kuten kotimaisen huoltovarmuustoiminnan ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista globaalissa, jatkuvasti voimakkaammin verkottuneessa ja samalla
hajautuneessa maailmassa. Seminaarin
alustajaksi oli valittu osuvasti Turvallisuuskomitean pääsihteeri eversti Vesa
Virtanen, joka alusti kokonaisturvallisuuden ja kotimaisen varautumistoiminnan haasteista keskinäisriippuvuuksien
maailmassa. Panelistit olivat tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö Elinkeinoelämän
tutkimuslaitoksesta, varautumispäällikkö Christian Fjäder, Huoltovarmuuskeskuksesta sekä Jean Monnet-professori
Pami Aalto Tampereen yliopistosta.
Kuulijakunta koostui yhteiskunnan asiantuntijoista, päättäjistä ja elinkeinoelämästä kattavasti ja poikkihallinnollisesti.
21
Kunnossapidon
Artikkelin kirjoittaja:
Insevl Ari-Jaakko Tuominen
PVLOGLR Maajärjestelmäosaston
pääsuunnittelija
Puolustusvoimien logistiikka-ala
uudistetaan ja sen rakennetta
keskitetään yhdistämällä Pääesikunnan Logistiikkaosasto ja
Materiaaliosasto sekä perustamalla Puolustusvoimien Logistiikkalaitos. Logistiikkalaitokseen
kootaan yhteen nykyiset puolustushaarojen materiaalilaitokset,
Huoltokoulu sekä Sotilaslääketieteen Keskus.
Puolustusvoimien Logistiikkalaitos on
Pääesikunnan alainen laitos. Logistiikkalaitos tuottaa kaikille puolustusvoimien
hallintoyksiköille logistiikka-alan palvelut ja tuen, sekä mahdollistaa tältä osin
puolustusvoimien suorituskyvyn rakentamisen ja käytön. Järjestelmäkeskus vastaa puolustusvoimien teknisten järjestelmien ja materiaalin teknisen elinjakson
hallinnasta mukaan lukien hankintatoiminnan teknisen valmistelun. Järjestelmäkeskus on puolustusvoimien materiaalin omistaja ja järjestelmävastuullinen.
Kunnossapidon toiminta-ajatus
Puolustusvoimien suorituskykyjen ylläpitojärjestelmä perustuu selkeisiin vastuisiin sekä systemaattiseen ja dokumentoituun toimintajärjestelmään.
Pääesikunta ja Puolustushaaraesikunta ovat suorituskykyvastuullisia. Suorituskykyvastuullinen asettaa vaatimukset
rakentamisen ja ylläpidon osalta suorituskyvylle, käyttövarmuudelle ja käytölle. Suorituskykyvastuullinen vastaa suorituskyvyn kokonaisuudesta mm joukkotuotannosta, suorituskyvyn käyttöönhyväksynnästä ja siitä luopumisesta.
22
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen
järjestelmäkeskus on järjestelmävastuullinen. Järjestelmävastuuosastoja ovat
Maa-, Meri-, Ilma ja TVJ-järjestelmäosastot. Järjestelmävastuu tarkoittaa vastuuta materiaalisen suorituskyvyn rakentamisesta ja ylläpitämisestä suorituskykyvastuullisen antamien suorituskykyvaatimusten ja resurssien puitteissa.
Kunnossapitovastuullisia ovat kumppanit sekä puolustusvoimien omat kunnossapitoyksiköt. Kunnossapitovastuu
tarkoittaa vastuuta normaali- ja poikkeusolojen kunnossapidon suunnittelusta
ja toteutuksesta järjestelmävastuullisen
ohjauksessa.
Kunnossapidon ohjaus
Puolustusvoimien kunnossapidon ohjauksessa siirrytään käyttövarmuusperusteisen kunnossapidon toimintamalliin,
jossa suorituskykyvastuullinen ja joukko-osasto määrittävät asiakasvaatimukset. Järjestelmäkeskus muodostaa asiakasvaatimuksista, teknisistä elinjaksosuunnitelmista ja järjestelmäkohtaisista
kunnossapitovaatimukset suunnitteluperusteet kunnossapitovastuulliselle, joka
vastaa kunnossapidon resurssisuunnittelusta.
Kunnossapidon johtaminen
Materiaalin kunnossapidolla tarkoitetaan
vaativaa materiaalin huolto- ja korjaustoimintaa, joka toteutetaan lähtökohtaisesti
korjaamotasolla, josta vastaa pääsääntöisesti strateginen kumppani. Järjestelmävastuullinen tuottaa kunnossapitotöiden
suunnittelun ja resursoinnin järjestelmä-
kohtaiset vaatimukset ja antaa resurssit sekä karkeasuunnitelman niiden toteuttamiseen. Järjestelmäkeskuksen
hallinto- ja suunnittelusektori johtaa ja
koordinoi järjestelmäkeskuksen vastuulla olevien järjestelmien kunnossapidon
suunnittelun ja toteutuksen prosesseja.
Järjestelmävastuuosastot ja toimialat
koordinoivat toimialan vastuulla olevien
järjestelmien elinjakson hallintaan liittyvän kunnossapitoprosessin toteutusta. Tehtävät jakautuvat kunnossapidon
suunnittelun ja ohjauksen tehtäviin.
Kunnossapidon vastuuhenkilöt vastaavat toimialan järjestelmien kunnossapitotöiden suunnittelun ja resursoinnin
tehtävien koordinoinnista toimialan sektoreille. Toimiala tuottaa järjestelmäkohtaiset kunnossapitovaatimukset sekä
laatii karkeasuunnitelman niiden toteuttamiseen. Järjestelmäkeskus sitoo
kunnossapidon toimijat yhteen järjestelmätyöryhmän kautta. Keskeisimmät
järjestelmätyöryhmän tehtävät liittyvät
järjestelmien (tekninen) elinjaksosuunnitteluun, järjestelmien kehittämiseen,
järjestelmäkohtaisen toiminnan ja resurssien suunnitteluun ja seurantaan
(TRSS) sekä eheän järjestelmätilannekuvan tuottamiseen ja jakamiseen.
Järjestelmätyöryhmien avulla eri organisaatioissa toimiva järjestelmäkoulutettu henkilöstö välittää keskenään
toiminnassa tarvittavaa tietoa. Työssä
hyödynnetään ylläpidon kokonaisuuden
osalta käyttöön hyväksyttyä PVSAP
-toiminnanohjausjärjestelmää erikseen
annettujen perusteiden mukaisesti. Toimintaa tuetaan kunnossapitovastuullisen käytössä olevalla MSAP -toiminnanohjausjärjestelmällä. Keskeinen tavoite
kokonaisohjaus
POPoikkeusolot
NONormaaliolot
JOTUJoukkotuotanto
POTSPoikkeusolojen
työsuunnitelma
VTOVuosityöohjelma
23
on taata toiminnanohjausjärjestelmän
avulla tiedon eheys ja luotettavuus.
Joukko-osastorajapinta
Joukko-osastoissa tehtävä vikakorjaus,
huolto- ja korjaustoiminta on käyttöhuoltoa, josta vastaa joukko-osasto ja
työ suoritetaan joukko-osaston omin
resurssein. Kunnossapidon ja käyttöhuollon rajapinta määritetään järjestelmäkohtaisesti, jotta käyttöhuollon ja
kunnossapidon työt tukevat parhaiten
normaali- ja poikkeusolojen toimintaa
sekä takaavat logistiikan palveluverkon
toimivuuden asiakkaan suuntaan.
Käyttöhuolto tukeutuu kiinteästi kunnossapitoon. Palvelupäällikkö toimii
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja
Järjestelmäkeskuksen edustajana jouk-
24
ko-osastoissa vastaten JÄRJK:n vastuulle kuuluvan kunnossapidon palveluiden turvaamisesta. Tehtävässä haetaan
ratkaisu- ja kehitysmahdollisuuksia asiakkaan toimintaympäristössä sekä ohjataan palvelua toteuttavien kumppaneiden toimintaa. Palvelupäällikön asiakkaina on yksi tai useampi joukko-osasto
(logistiikkarykmenttien tukeutumissuhteiden mukaisesti). Palvelupäällikön
tehtävän tavoitteena on turvata palvelut
lähellä asiakasta sekä osallistua poikkeusolojen suunnitteluun. Joukko-osaston
käyttöhuoltoa tukevat myös strategisen
kumppanin (Millog Oy) asiakkuuspäälliköt, joiden vastuualueet ovat samat
kuin palvelupäälliköiden.
Kunnossapidon järjestelyiden johtamiseksi järjestetään toimialakokouksia.
Toimialakokouksilla varmistetaan ylläpi-
toprosessin toiminnallisuus. Toimialakokouksiin osallistuvat suorituskyvyn omistajan edustajat sekä järjestelmä ja kunnossapitovastuulliset. Järjestelmäkeskus
koordinoi toimialakokousten toimintaa.
2015
Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen
organisaatio on suunniteltu siten, että
kunnossapidon kokonaisohjaus kyetään
toteuttamaan. Järjestelmäkeskuksen organisaatiorakenne ja tehtävät tukevat
kumppanuusrajapinnassa tapahtuvia toiminnallisia muutoksia, mutta vuoden
2015 alussa tapahtuva muutos on niin
merkittävä, että tehtävässä onnistuminen
edellyttää kaikkien toimijoiden saumatonta ja avointa yhteistyötä, sekä tarvittavien
muutosten ripeää toimeenpanoa.
Luotettava kumppani.
www.patria.fi
[email protected]
Sodankäyntiä veitsen terällä merenpinnan alla:
brittien sukellusveneoperaatiot
Osa 1
Itämerellä 1914–1918
Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastellaan
sukellusveneoperaation aloitusta Itämerellä ja
toimintaolosuhteita siellä. Artikkelin toisessa
osassa, joka julkaistaan numerossa 4/2014, käsitellään toimintaa Itämerellä ja brittien sukellusveneiden tukeutumismahdollisuuksia.
E-luokan sukellusvene E1 oli ensimmäinen Itämerelle työntynyt brittien sukellusvene Ensimmäisessä Maailmansodassa.
Yksi vähemmälle huomiolle jääneistä Ensimmäisen Maailmansodan episodeista on brittien sukellusveneoperaatiot Itämerellä
1914–1918. Tanska, joka oli neutraali konfliktissa, sulki meriyhteydet vierailta sotalaivoilta salmiensa kautta Itämerelle. Saksalaiset hallitsivat Etelä- ja paljolti
myös keskeistä Itämer­ta.
Brittien sukellusveneille tunkeutuminen
Itämeren vesille oli jo itsessään hankalaa, operaatioiden huollollinen tukeminen oli kuitenkin vieläkin vaikeampaa.
Sukellusveneet joutuivat tukeutumaan
ja työskentelemään Baltian vieraissa satamissa yhteistyössä venäläisten kanssa, joiden työskentelytavat poikkesivat
melkoisesti brittien omista. Kuninkaallinen Laivasto huomasi olevansa vaikeuksissa operaatioiden tukemisessa Itämerellä. Artikkelissa käsitellään syntyneitä
ongelmia ja kokemusten perusteella
niistä tehtyjä johtopäätöksiä erityisesti
huollon osalta.
Brittisukellusveneitä Baltiaan
Iso-Britannian Amiraliteetti päätti lokakuussa 1914 lähettää sukellusveneitä
Itämerelle avustamaan venäläisiä. Saksan avomerilaivasto oli jo osoittanut
vastahakoisuutensa kohdata suoraan
brittien „Grand Fleet“ Pohjanmerellä,
mutta se oli usein operoinut suhteellisen suojaisilla Itämeren eteläisillä vesillä. Myös venäläisillä oli huomattavat
merelliset voimat Itämeren itäisillä alueilla, mutta ne eivät pystyneet haas-
26
tamaan saksalaisten toimintavapautta
etelässä.
Itämeren vaikeakulkuisuus teki suurten laivasto-osastojen operoinnit toisiaan vastaan vaikeaksi.Itämeri tarjosi
kapeita kulkuväyliä koko pituudellaan.
Miinojen käyttö soveltui hyvin Itämeren mataliin vesiin ja se rajoitti hyvin
liikkumavapautta muutenkin kapeilla
kulkuväylillä. Vihollisvesillä oli aina vaara törmätä miinakenttiin, joiden sijaintia ei tiedetty. 1 Tämän seurrauksena
kummankin
puolen
merivoimat
vetäytyivät puolustuksellisiin asemiin.
Venäjän–Japanin Sodan 1904–05 katkerien kokemusten perusteella venäläiset hylkäsivät taktiikan käyttää suurta
pintalaivastoa ensisijaisesti meripuolustukseen, mutta he pitäytyivät ajatuksessa käyttää sitä ensisijaisena merellisenä iskuvoimana. Liepajasta (Libau)
tuli Venäjän etummainen pintalaivaston
tukikohta, josta se toivoi voivansa operoida Itämeren keski- ja eteläosiin.
Liepajasta pohjoiseen levisi rannikkotykistön asemien ja miinakenttien
puolustusvyöhyke, jota pintalaivasto
tuki. Myöhemmin järjestelmää täydensi
laivaston ilmavoimien osat. Tämä meripuolustuksen järjestelmä ulottui Kuurinmaan rannikkoa Irbeen salmiin, Saarenmaalle, Hiiunmaalle ja Muhuun (Ösel,
Dago, Moon) ja siitä edelleen Suomenlahden etelä- ja pohjoisrannikkoa myöten lopulta joukkoon merilinnoituksia,
jotka suojasivat pääkaupunkia Pietaria
(Petrograd).2
Liepajan maanpuoleinen puolustusjärjestelmä oli kuitenkin erittäin haavoittuvainen johtuen silloisen Preussin rajan
Tri. Eric A. Sibul
Baltic Defence College, Tartu Estonia
läheisyydestä. 3 Miinavaara ja ajatus,
että merivoimien pääosia tulisi säästää
Pietarin meripuolustukseen käytettäväksi vasta kun sitä tarvittaisiin, sai venäläiset entistä puolustuksellisempaan
meristrategiaan Itämerellä. Toisaalta
myös saksalaiset valitsivat hyvin puolustuksellisen operoinnin alueella. Se
näki Iso-Britannian merellisenä päävastustajanaan ja ponnistelujen tuli tähdätä
ratkaisevaan välien selvittelyyn Pohjanmerellä.
Itämeren eteläiset osat osoittautuivat
hyväksi alueeksi, jolla Saksan laivasto
kykeni valmistelemaan häiriöittä meritaisteluita Pohjanmerellä. Sen lisäksi
Saksan Laivasto kykeni siirtämään aluksiaan Itä- ja Pohjanmeren välillä Kielin
kanavaa pitkin ilman, että niiden täytyi
purjehtia Tanskan salmien kautta. Saksalaiset kykenivät meriherruuteen keskeisellä Itämerellä sekä turvaamaan elintärkeitä meriyhteyksiä neutraaliin, mutta
aika saksalaismyönteiseen Ruotsiin.
Pohjoisessa pintalaivaston käyttöä
hyökkäyksellisin operaatioihin rajoittivat
kulkuväylien miinakentät ja rannikko-
tykistö. Venäjän laivaston passiivisuus
korostui sodan ensimmäisenä vuotena.
Saksalainen merisodanjohto leikitteli
jopa ajatuksella suorittaa maihinnousuja Itämeren rannikolla lopullisena tavoitteena Pietarin valtaus.4
Venäjän Laivasto tyytyi rooliinsa pääkaupungin viimeisenä merellisenä puolustajana. Vain pienet miinoittaja- ja sukellusveneosastot uskaltautuivat omien
suojattujen vesien ulkopuolelle, poikkeuksena muutamat pinta-alukset jotka
satunnaisesti antoivat merellistä tukea
Venäjän maajoukoille.
Venäjä oli alkanut oman sukellusvenetuotantonsa jo 1904, jolloin ensimmäinen venäläisten suunnittelema sukellusveneen runko valmistui Itämeren
telakalla Pietarissa. Tämä ensimmäinen
sukellusvene luovutettiin Venäjän laivastolle kuitenkin vasta 1909.
Venäjän–Japanin Sodan aikana Venäjä osti kolme pientä (110 tonnia)
Hollanti-tyypin sukellusvenettä Electric Boat Company’lta (Newport Newskaupunki Virginiassa) käytettäväksi
Keltaisellamerellä. Ne siirrettiin salaa
rahtialuksella Liepajaan jatkotoimitusta
varten rautateitse Tyynellemerelle. Kuljetusongelmista johtuen Trans-Siperian
rautateillä ja Port Arturin piirityksestä,
ainakin yksi niistä päätyi hylätyksi kuljetusvaunun lavalle rautatien sivuraiteille
keskellä Siperiaa.
Juuri ennen sodan päättymistä 1905
Venäjän Laivasto tilasi neljä suurempaa
(410 tonnia) sukellusvenettä jotka amerikkalainen rakentaja Simon Lake suunnitteli. Nämä neljä muodostivat puolet
Venäjän operoivasta sukellusvenelaivueesta elokuussa 1914.5
Venäjän–Japanin Sodan jälkeisenä aikana Venäjän Laivaston jälleenrakennusohjelma oli vielä syksyllä 1914 kesken.
Joukko uudenaikaisia sukellusveneitä
oli tilattuina ja rakennettavina eri telakoilla Venäjällä. Rakentamista hidastivat
tiettyjen sukellusvenerakentamiseen
liittyvien erityisten asiantuntijataitojen
sekä materiaalien puute. Myös Saksan
estämät osien ja laitteiden toimitukset
hidasti rakentamista.
Venäjällä ei ollut Saksan ja Iso-Britanian modernien sukellusvenevoimien
kaltaisia aluksia käytössään. Sodan ensimmäisinä kuukausina Venäjällä oli sukellusvenejoukot, joiden miehistöt olivat
ammattitaitoisia, mutta suorituskykyä
laski vanhat ja tehottomat alukset. Vuoden 1914 loppuun mennessä venäläiset
sukellusveneet suorittivat 14 partiotehtävää onnistumatta kuitenkaan toiminnassa saksalaisaluksia vastaan.6
Iso-Britannian Amiraaliteetti päätti,
että paras tapa avustaa liittolaista välittömästi oli vahventaa Venäjän sukellusvenelaivastoa Itämerellä.Tarkoituksena
oli meritiedustelun ja saksalaisaluksia
vastaan tehtyjen iskujen lisäksi estää
Saksalle elintärkeän hematiittirautamalmin toimitukset Luleåsta Ruotsista
pohjoissaksalaisiin satamiin. Luleåssa
sijaitsi Svartön Ore-malmisatama ja se
oli myös Malmbergetin malmikentiltä
tulevan rautatien päätepiste PohjoisRuotsissa.7
E-luokan sukellusveneen sisätiloja, upseeri valvomasas sukellusvalmisteluita.
(Lähde: Imperial War Museums)
E9 on saapunut ”kujanjuoksunsa” jälkeen Revaliin (Tallinna) ja jäänyt talvitelakalle.
(Lähde: Imperial War Museums)
27
Noblessnerin telakka Revalissa (Tallinna).
Näitä tehtäviä varten, mukaan lukien
hyökkäykset saksalaista kauppamerenkulkua vastaan Pohjanlahdella, Kuninkaallinen Laivasto suunnitteli kolmen Eluokan sukellusveneen lähettämistä Itämerelle. E-luokka oli suunniteltu vuonna 1910 ja ensimmäinen alus valmistui
Chathamin telakalla huhtikuussa 1913.
Näillä sukellusveneillä oli 655 tonnin uppouma, ne olivat 178 jalkaa (54
metriä) pitkiä ja ne oli varustettu neljällä
torpedoputkella.E-luokan huippunopeus
oli viisitoista solmua ja toimintasäde
oli 3000 mailia (4828 kilometriä) kymmenen solmun vauhdilla. Toimintasäde
riippui myös miehistön koosta. Voimanlähteenä oli kaksi dieselmoottoria. Suurimmat verrattavat venäläissukellusveneet olivat Alligator-luokan (Laken suunnittelemat) 410 tonnin veneet. Brittien
E-luokan veneet olivat ensimmäisiä, joita voitiin pitää kohtuullisen luotettavina
valtamerioperaatioissa.8
19 lokakuuta 1914 kolme E-luokan
venettä, E1, E9 ja E11, yrittivät purjehtia yksitellen Tanskan salmien kautta
Itämerelle. E1 pääsi läpi ilman välikohtauksia. E9:llä, jota komensi komentajakapteeni Max Horton, oli tuskallisempaa, koska Itämerellä olevat saksalaiset
olivat jo varuillaan. E1:n tultua Itämerelle se oli tehnyt epäonnistuneen hyökkäyksen vanhaa saksalaista risteilijää
Victoria Luisea vastaan vesillä, joita pidettiin saksalaisina sisävesinä tuolloin.
Kohtauksen jälkeen E1 jatkoi ilman välikohtauksia Liepajaan, jonne se saapui
21 lokakuuta.
28
Saksalaiset uskoivat, että venäläiset
sukellusveneet olisivat toimintakyvyttömiä tuohon aikaan veneiden moottorien
varaosien puutteiden takia ja tästä johtuen brittien sukellusveneiden saapuminen Tanskan salmien kautta sai heidät
heti varuilleen.
E9:n täytyi tehdä „kujanjuoksu“ hälytystilassa olevien sukellusveneentorjunta-alusten läpi vesillä, joiden syvyys
tuskin mahdollisti vakioperiskooppisyvyyttä. Matalat vedet olivatkin toinen
haaste sukellusveneoperaatioille Itämerellä. E 9:n onnistui karistamaan metsästäjänsä ja se saapui Liepajaan 22.
lokakuuta. E11 sai moottoriongelmia
eikä yrittänytkään päästä Itämerelle. Se
kääntyi ympäri ja palasi onnistuneesti
Iso-Britanniaan.9
Kun E1 ja E9 olivat onnellisesti saavuttaneet Liepajan, upseereille kerrottiin, että telakka oli tuhottu, hiilivarastot
ja muut varastot ampumatarvikkeineen
poltettu koska tukikohdan oletettiin joutuvan saksalaisten haltuun koska tahansa. Näitä ristiriitaisia raportteja olosuhteista Liepajassa ei välittynyt Pietarissa
olevan suurlähetystön kautta Amiraliteetille. Ilmeisesti mitään tiedusteluja tukikohdan tilanteesta ei tehty ennen brittisukellusveneiden lähtöä kohti Itämerta.
On mielenkiintoista huomata, että tukitoimia ei oltu täysin ajateltu ennen kuin
operaatio aloitettiin.Liepajan satama oli
saksalasten painostuksen alaisena, sukellusveneet ja pinta-alukset olivat tiukentamassa saartorengasta. Liepajan
tilanteen selvitessä britit ja venäläiset
sopivat, että brittien kaksi sukellusvenettä sijoitettaisiin Tallinnaan (Reval) venäläiseen johtoon.10
Tallinnassa oli nopeasti laajentuvaa
telakkainfrastruktuuria, se oli tarpeeksi
pohjoisessa, joten venäläinen meripuolustus kykeni suojaamaan sitä, sieltä oli
suora yhteys avoimille vesille ja Riian
Lahdelle sekä suora junayhteys Pietariin.
Tallinnassa oli kolme satama-allasta,
joiden keskimääräinen syvyys oli 30 jalkaa (yhdeksän metriä). Satama-altaita
suojasi idästä, pohjoisesta ja etelästä
kolme aallonmurtajaa. Pohjoisen laiturialueella oli tila 10 000 tonnille hiiltä höyrylaivoja varten ja kolme telakkaa maksimissaan 5 000 tonnin aluksille.
Itäistä laituria käytettiin yleensä sotaaluksia varten ja eteläistä pieniä kauppalaivoja sekä ennen sotaa kesäisin
jahteja varten.Tallinnan satamassa oli
myös Nobel Brothers’ien (Branobel) rakentama öljyterminaali. Sinne aluksista
otettua naftaa siirrettiin säiliöihin ja sen
jälkeen rautatietankkereihin jakelua varten. Alueella oli myös varastotiloja räjähtävän ja helposti syttyvän materiaalin
varastointia varten.
Ennen sotaa Tallinnan satamaan tuotiin öljyä, hiiltä, puuvillaa, silakkaa, appelsiineja sitruunoita, riisiä, lääkemateriaaleja, väriaineita, maaleja, kemikaaleja parkitusta varten, lannotteita sekä
puutavaraa Suomesta Luther Furnituren
huonekalutuotantoa varten Tallinnassa.
Päävientimateriaaleja olivat vilja, puuvillalanka, hamppu, asbesti, nahat ja
taljat. Tallinnalla oli kaikki tarvittava infrastruktuuri tukemaan kasvavaa kauppamerenkulkua, mukaan lukien jäänsärkijät, korjaus- ja tukifasiliteetit, sekä pelastusresurssit.
E-luokan veneet olivat melko luotettavia; ne pystyivät käyttövarmuutensa
puolesta tekemään noin kymmenen
päivän matkoja. Toisaalta ne tarvitsivat
huomattavan korjaus- ja huoltotuen ja
mittavan määrän varastoja ja varaosia.
Alussa E1 ja E9 joutuivat tukeutumaan
niihin tiloihin ja materiaaleihin, joita löytyi Tallinnasta. Ne olivat ehkä hiukan
onnekkaita sillä Talinnassa oli kasvavaa
laivanvarusteluteollisuutta kauppamerenkulun tukemiseen. Toisaalta ensimmäisten kuukausien aikana brittien sukellusveneet tukeutuivat toiminnassaan
mukanaan tuomaan materiaaliin ja torpedoihin.11
Vuoden 1914 viimeisinä kuukausina
sääolosuhteet muuttuivat ja sukellusveneet joutuivat olemaan Tallinnassa
huhtikuuhun 1915 asti, jolloin jää alkoi
taas sulaa Itämerellä. Toukokuussa E9
upotti miehistönkuljetusaluksen Liepajan edustalla sekä torpedoi hävittäjän ja
toisen kuljetusaluksen samoilla alueilla.
Heinäkuussa 1915 E9 vaurioitti Saksan
Itämeren Risteilijälaivueen lippulaivaa
Prinz Adalbertia. Elokuussa E1 vaurioitti
risteilijä Moltkea.12
E9:n ja E1:n menestyksen innoittamana Amiraliteetti päätti lähettää vahvistuksia alueelle. 15 elokuuta 1915 E8
ja E13 lähtivät Harwichista vaaralliselle
matkalle kohti Itämerta. Brittien onni
Epäonninen E13 ajoi karille kompassiongelmien takia ja joutui saksalaisten torpedoveneiden
tuhoamaksi. (Lähde: Archives at the Royal Danish Naval Museum)
loppui 18 elokuuta 1915, kun E13 ajoi
epäkunnossa olevan hyrräkompassin takia karille matalissa vesissä Saltholmin
saaren lähistöllä Malmön ja Kööpenhaminan välillä.
Huolimatta siitä, että se oli tanskalaisilla aluevesillä, kaksi saksalaista torpedovenettä hyökkäsi. E13 tuhoutui,
mutta noin puolet miehistöstä pelastui
kun tanskalainen torpedovene Søulven
ajoi E13 ja saksalaisten väliin ja sai näin
saksalaiset vetäytymään.
E8 ohitti Tanskan salmet ja saapui
turvallisesti Tallinnaan, mutta se oli menettänyt yhden propellinsa lukuisten hätäsukellusten aikana matalissa vesissä.
Syyskuussa 1915 vielä kaksi venettä,
E18 ja E19, saapui turvallisesti Itämerelle.13
Syksy 1915 oli ehkä menestyksekkäin ajanjakso Itämerellä toimivalle brittien sukellusvenelaivueelle. 23 lokakuuta E8 upotti Prinz Adalbertin, jota E9 oli
jo aiemmin vaurioittanut.
E18 miehistö on saapunut turvallisesti Revaliin. (Lähde: Švédové objevili u estonského pobřeží stoletou britskou ponorku)
29
Samoihin aikoihin E19, jota komensi
komentajakapteeni Francis Newton Allen Cromie, oli hyvin menestyksellinen
toimiessaan saksalaisen lipun alla purjehtivia malmilastissa olevia rahtialuksia
vastaan. Rahtialuksia ajettiin takaa ja
niille noustiin – kansille nousseet partiot asensivat räjähdysainepanokset alusten miehistöjen siirryttyä turvallisesti
pelastusveneisiin.
Mikäli laiva purjehti Ruotsin lipun alla,
se olisi voitu ottaa saaliina haltuun ja
viedä venäläisiin satamiin. Tätä kuitenkin pyrittiin välttämään, koska ruotsalaisia ei haluttu provosoida. Ruotsissa
oli jo voimakasta saksalaismielisyyttä ja
toivoa liittyä sotaan saksalaiselle puolelle.
Vuoden 1915 lähestyessä loppuaan ja
Itämeren jäätyessä, brittimiehistöt tekivät parhaansa saadakseen veneet jälleen toimintakuntoon seuraavaa vuotta
varten.
Keväällä 1916 edellisvuoden menestykset saivat Amiraliteetin jälleen harkitsemaan sukellusvenelaivueen vahvistamista Itämerellä. Saksalaisten sukellusveneentorjuntakyky oli kuitenkin
parantunut huomattavasti ja sukellusveneiden pääsyn estämistä Tanskan salmien kautta oli parannettu niin paljon,
että britit arvioivat ainoastaan puolen
pääsyä yrittävästä sukellusvenejoukosta
voivan päästä läpi.
Sukellusveneentorjunta-aseet ja välineet, kuten hydrofonit, sukellusveneverkot, hinattavat torjuntapanokset ja
syvyyspommit, olivat parantuneet jat-
E8 saapui lukuisten hätäsukellusten jälkeen turvallisesti Revaliin kesällä 1915.
(Lähde: Imperial War Museums)
kuvasti. Amiraliteetti päättikin, että sukellusveneiden lähettäminen Tanskan
salmien kautta olisi kohtuuton riski. Sukellusvenetappiot lisääntyivät. E18 koko
miehistöineen menetettiin kesäkuussa
1916 kun se todennäköisesti osui miinaan Hiiumaan saaren edustalla.14
Välttääkseen lisämenetyksiä Amiraliteetti valitsi riskittömämmän vaihtoehdon lähettää sukellusveneitä Itämerelle.
Pieniä veneitä oli mahdollista lähettää
Arkangeliin ja sieltä sisämaan vesireittejä pitkin Pietariin.
E18 jättää Revalin viimeistä kertaa 25.5.1916 (Lähde: MMT AB: Churchill’s lost submarine)
30
Niinpä heinäkuussa 1916 Kuninkaallinen Laivasto valitsi neljä C-luokan sukellusvenettä (290 tonnia) C26, C27,
C32 ja C35, vahvistamaan Itämeren
laivuetta. Näitä veneitä pidettiin tuolloin jo vanhentuneina. Niillä oli alhainen
moottoriteho, vain yksi potkuri ja bensiinimoottori pintakulkua varten. Niitä
pidettiin kuitenkin melko luotettavina
ja sopivina partioimaan lyhyitä matkoja
ja siten ne olisivat hyödyllisiä Riian ja
Suomenlahdella.15
C-luokan venettä kuljetetaan proomulla Itämerelle.
Elokuussa 1916 C-luokan veneet hinattiin Pohjanmeren halki Nordkappin
ympäri Arkangeliin. Siellä veneet lastattiin lautoille, joilla oli matala syväys
ja joita hinasi siipiratashöyrylaivat. Näin
ne kulkivat seitsemän päivän matkan
pohjoista Vienanjokea ja sen jälkeen kanavia ja järviä pitkin Pietariin.
Veneet kuitenkin viruivat jonkin aikaa
Pietarissa odottaessaan akkujaan joiden
piti saapua ylikuormitetulla venäläisellä
rautatiellä. Kun ne vihdoin saapuivat, ne
olivat pahoin vaurioituneita rikkinäisissä
kuljetuslaatikoissaan. Kun akkuongelma oli selvitelty, oli avovesikautta enää
muutama viikko jäljellä veneiden saavuttua Tallinnaan.16
Brittien sukellusvenelaivue oli suurimmillaan vuoden 1916 lopulla; siihen
kuului neljä E-luokan ja neljä C-luokan
venettä. Ongelmia oli kuitenkin tulossa.
E-luokan veneiden mekaaniset ongelmat lisääntyivät. Ne tarvitsivat välihuoltoja joita kasvava, mutta kapasiteetiltaan rajallinen Tallinnan telakka ei kyennyt tarjoamaan. Sen lisäksi saksalainen
sukellusveneentorjuntakyky kasvoi kaiken aikaa. Britit kuitenkin toivoivat, että
vaihdokset venäläisessä sodanjohdossa
parantaisi operaatioita ja niiden tukea ja
tämä mahdollistaisi samanlaiset menestykset kuin vuonna 1915.17
Kuitenkin vuodet 1917–1918 osoittautuivat kaikkein koettelevimmiksi sukellusvenelaivueelle ja ajanjakso päättyisi
Itämeren sukellusveneoperaatioiden
loppumiseen. Sukellusveneiden tarvitsemat täydennykset, niiden alettua
tammikuussa 1915, olivat parhaimmillaankin varsin hataralla pohjalla. Kun
levottomuudet alkoivat Venäjällä 1917,
muodostui täydennysketjusta vieläkin
heikompi ja vaikea ylläpitää.
(Artikkelin toinen osa ilmestyy Huoltoupseerin numerossa 4/2014)
8
Viitteet
9
Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking Through into the Baltic,” Journal of the Royal United Service Institution. (1 February 1961): 65
1
Macintyre, “A Forgotten Campaign – I
Breaking Through into the Baltic,” 66
Macintyre, “A Forgotten Campaign – I
Breaking Through into the Baltic,” 66,
Wilson. Baltic Assignment: 38–39
10
Wilson. Baltic Assignment: 39
Macintyre, “A Forgotten Campaign – I
Breaking Through into the Baltic,” 66,
H. Sepp, “Põgus pilk Eesti laevanduse
arengusse,” [A cursory look at the development of Estonian Shipping] ERK
(13 July 1937): 75, The Importance of
the Port of Reval. (Tallinn: NP. 1921): 6
–10
11
Eesti Riigiiarhiiv 495-12-762 Lieutenant General Nikolai Reek (Lt. R. J.
Kokk Trans.)The Defence and Conquest
of Saaremaa in 1917. (Unpublshed Manuscript 1937), 5–6
2
US National Archives Records of the
Office of Naval Intelligence 1889–1922.
Record Group 38 (hereafter ONI RG 38)
“Russian Naval Base at Libau.”
3
12
Wilson. Baltic Assignment: 75–76
Macintyre, “A Forgotten Campaign –
I Breaking Through into the Baltic,” 67,
Times of London (21 August 1915)
13
Macintyre, “A Forgotten Campaign – I
Breaking Through into the Baltic,” 66
4
5
US National Archives ONI RG 38.
“Submarines to Libau.” William L. Tazewell. Newport News Shipbuilding:
The First Century. (Newport News VA:
Newport News Shipbuilding and Dry
Dock Company. 1986): 80–82, Michael
Wilson. Baltic Assignment: British Submariners in Russia: 1914–1919. (London: Leo Cooper, 1985): 43–45
14
Times of London (09 July 1915), Wilson. Baltic Assignment: 46
16
6
7
Chicago Daily Tribune (19 July 1917),
“Electric Railway in Sweden,” Railway
Age (19 November 1915): 942 Macintyre, “A Forgotten Campaign – I Breaking
Through into the Baltic,” 65
“Sub’s wartime grave discovered,“
BBC News (23 October 2009) [http://
news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/8321516.
stm] (accessed 3 June 2014)
Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – II Under Russian Control,” Journal of the Royal United Service Institution. (1 May 1961): 247
15
Donald Macintyre, “A Forgotten Campaign – II Under Russian Control,” 247,
Wilson. Baltic Assignment: 153–55
17
Macintyre, “A Forgotten Campaign –
II Under Russian Control,” 249
31
Huolto-opintosuunta
Virossa 6.–8.8.2014
Suomen lippu Kuperjanovin pataljoonassa
Kukonlaulun aikaan kokoontui ryhmä kadetteja ja opettajia
Huoltokoulun pihaan, josta matka kohti Viroa alkoi. Osa paikalle
tulevista saapui suoraan Länsisatamaan, jossa yksi kadetti kokeili
Logistiikan peruskurssilta tuttua
Just-In-Time tekniikkaa aiheuttaen kurssinjohtajalle lievää jännitystä.
Muutaman tunnin lauttamatka heilahti aamupalaa syödessä. Paikan päällä seuruetta odotti yhteysupseerimme
luutnantti Jaanus Jürgenstein sekä kaksi pikkubussia. Matka kohti virolaisten
lentotukikohtaa, jonne myös huoltopataljoona on siirtymässä, alkoi lämpimissä merkeissä.
Ämarin lentotukikohdan portille saapuessamme totesimme, että vartiointi
oli huomattavasti totuttua tarkemman
oloista. Vartiopäällikön olemuksessa
kuitenkin oli kotoinen ote. Pienen odot-
32
telun jälkeen ryhmämme laskettiin sisään. Tukikohdassa kaikki näytti melko
uudelta, vaikka myös neuvostoaikaista
rakennuskantaa näkyi siellä täällä.
Pakollisten esittelyjen ja powerpointtien, sekä Afganistanin sotamuisteloiden jälkeen, pääsimme kierrokselle tukikohtaan. Paikalla oli neljä Tanskan F-16
-hävittäjää, joiden harjoittelua pääsimme
seuraamaan. ”Sound of freedom”, kuten amerikkalaiset hävittäjän ääntä kutsuvat, vakuutti kieltämättä yksittäisen
huoltoupseerin taimen. Tanskalainen
lentoteknikko esitteli ylpeänä ilmavoimillaan olevan näitä edellä mainittuja
hävittäjiä kolmekymmentä. Kuullessaan,
että meillä on F/A -18 Hornetteja yli
kuusikymmentä, kutistui tanskalaisen
ryhti hieman. Ennen lähtöämme tukikohdasta jaoimme muistoesineet kiitokseksi esittelyihin osallistuneille.
Ämarin lentotukikohdasta jatkoimme
matkaamme kohti Tartoa. Parin tunnin
automatkan jälkeen saavuimmekin Tar-
toon Viron kadettikoululle. Virolaisten
kadettien ohjastamana lähdimme jalkapatikalla kiertämään kaupungin katuja.
Ensimmäisellä ”rastilla” paikallinen majuri otti meistä johtovastuun. Lukuisten
kirkkojen jälkeen päädyimme ravintola
Ruutikellariin. Euroopan korkein ravintola ja siihen liittyvät perinteet tekivät
tehtävänsä. Paikallisten opastamana
matka jatkui kaarisiltojen kautta päättyen takaisin lähtöpisteeseen.
Aamulla päivä käynnistyi virolaisen
everstiluutnantin esitelmällä, joka yllätykseksi tuli mainiolla suomenkielellä.
Virolainen opintojärjestelmä vaikutti esityksen mukaan melko tutulta, mistä lie
saanut vaikutteita. Kiitoslahjojen jaon
jälkeen jatkui matka kohti Viron maavoimien 2. prikaatia.
Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme
Võruun, jossa pääsimme tutustumaan
Kuperjanovin pataljoonaan. Täälläkin varuskunnan vartiointiin oli paneuduttu
huomattavalla antaumuksella. Odotte-
Kadetit Tallinnassa
lun jälkeen osasto pääsi alueelle.
Varuskunnassa silmiin pistävää oli
se, ettei rakennusten ulkoasussa
oltu tyydytty suomalaiseen betonipintaan. Näin ollen varuskunta
näytti jopa kotoisalta.
Ensimmäisenä pääsimme kuulemaan tietoiskuja Kuperjanovin
pataljoonasta. Ulkolämpötilan
ylittäessä yli 30 astetta ja lämpöuupumuksen uhatessa, tuntui
varuskunnan ilmastoitu pääauditorio hyvinkin inhimilliseltä paikalta
ja esitelmiä olisi toivonut olevan
useampiakin. Varuskuntakierros oli
nousujohteinen alkaen hammaslääkärin tuolista päätyen miehistön tupien kautta paikalliselle upseerikerholle. Toki lopuksi päästiin
huoltomiehille tärkeimpään eli pataljoonan huoltokeskuksen tiloihin.
Vörun varuskunnasta matka jatkui kohti kaikkien turistien Mekkaa – Tallinnaa.
Kolmen tunnin ajomatka Tallinnaan päättyi City Hotellin eteen.
Kaksi tuntia aikaa valmistautua,
jonka jälkeen odottaisi ruokailu
Tallinnan vanhan kaupungin muurien suojassa. Kahdessa tunnissa
kuudesta matkan uuvuttamasta
kadetista saatiin jälleen taistelunkestäviä herrasmiehiä. Kadulla
kulkenut hyvin pukeutunut seurue
herätti vastaantulijoissa ihmetystä, ja
pohtipa joku suomalainen vastaantulija,
kuulummeko me kenties johonkin hieman epämääräisempään järjestäytyneeseen ryhmään, kuin Puolustusvoimiin.
Viron huoltokoulun johtajan majuri
Paul Vahan tarjoama illallinen sujui rennossa tunnelmassa ja käytäntöjen vertailu maiden välillä jatkui ruokapöydässä
pitkään ennen kuin matkalaiset suuntasivat hotellille.
Viimeisenä päivänä oli vuorossa turistikierros oppaan johdolla Tallinnan vanhassa kaupungissa. Pääpaino kierroksessa oli vanhan kaupungin sotilaallinen
puolustaminen. Kierros oli kadeteille
mieluinen, koska harva oli vanhassa
kaupungissa näissä merkeissä vieraillut.
Viimeinen etappi reissusta alkoi varsin stressaavana, koska kello lähenteli jo iltapäivä yhtä. 13:10 oli viimeinen
hetki jolloin laivaan vielä pääsi. Piinaava
odotus kuitenkin päättyi, kun meidän
laukkumme sisältävä pikkubussi kaarsi
C-terminaalin pihaan ja olimme valmiit
lähtemään. Laivamatka oli nopeasti ohi,
sillä menomatkan tavoin se kesti vain
kaksi tuntia. Sinä aikana käytti jokainen
reissulainen ajan miten parhaaksi näki:
osa vieraili kaupoissa, osa ruokaili ja
osa lepäsi.
Maavoimien reserviupseerikurssi 244 ”SYKE”
päättyi torstaina 24.7.2014
Reserviupseerikurssin
huoltolinjalta
valmistui
yhteensä
40 upseerikokelasta
1. Komppanian palkintojenjakotilaisuuden
jälkeen otetussa kuvassa olevat henkilöt
vasemmalta oikealle:
Huoltoupseeriyhdistyksen valtuuskunnan
vpj Heikki Härtsiä, joka kävi luovuttamassa huollon aselajistipendin ja kertomassa
huoltolinjalle Huoltoupseeriyhdistyksestä /
Logistiikkaupseerit ry:stä. Ltn Lauri Pitkänen,
joka toimi kurssilla huoltolinjan kouluttajana
ja jatkaa seuraavasta kurssista alkaen huoltolinjalla yhdessä ylil Olli Valtosen kanssa. Uo
Miro Aarrevuo / RUK, joka palkittiin huollon
tarkastajan kiikareilla. Uo Jerry Laakso /
KarPr, joka palkittiin huollon aselajistipendillä. Ltn Janne Posti, joka toimi kursseilla 242244 huoltolinjan johtajana ja aloittaa 8.9.2014
opinnot sotatieteiden maisterikurssi 5:lla.
33
Huoltoveljet virolais
Kunnianosoituksena virolaisista
vapaaehtoisista kootun JR 200:n
osallistumisesta Jatkosodan ja
erityisesti Karjalan Kannaksen
suurtaisteluihin Suomen itsenäisyyden puolesta, kutsuimme viisi
virolaisveteraania Suomeen 16.–
18.7. Loukkaantumisen ja äkillisen sairastumisen vuoksi vain
kolme heistä pystyi saapumaan
16.7. Helsinkiin. Lyhyen orientoivan vaiheen jälkeen vieraat siirtyivät majoitukseen.
Torstaina 17.7.2014 klo 8 lähdimme Rautatientorilta kohti Hankoa. Pekolan liikenteen toimitusjohtaja Risto Pekola oli
ystävällisesti tukenut tapahtumaa antamalla käyttöömme pikkubussin ja erinomaisen kuljettajan Toomas Hallopin.
Hankoniemihän on paikka, josta veteraanit 19.8.1944 nuorina sotilaina palasivat kotimaataan puolustamaan.
Klo 9.30 alkaen tutustuimme Rintamamuseoon Lappohjassa museonjohtaja Ralf Häggströmin johdolla. Klo 10.40
lähdimme kohti Hankoa ja otimme matkalla mukaan sotahistorioitsija Pekka
Silvastin, joka matkan eri vaiheissa valotti meille Hangon sodanaikaisia tapahtumia. Kävimme myös Virolaisveteraanien muistokivellä.
Hieman klo 11 jälkeen saavuimme
Tulliniemeen, jossa Vapaasataman toimitusjohtaja Jukka Ryky, otti meidät
vastaan. Kiertelimme samalla niemellä,
josta1752 virolaista lähti kotimaahansa
19.8.1944. Moni asia oli muuttunut.
Klo 12.30 saavuimme Mannerin teollisuuslaitokselle, jossa toimitusjohtaja
Tapio Manner piti mielenkiintoisen esittelyn tehtaan pitkästä historiasta. Toki
tutustuimme myös nykyiseen tuotantoon. Noin 13.45 saavuimme ravintola
”Neljän tuulen tupaan”, jossa tj. Tapio
Manner ja kaupunginjohtaja Jouko Mäkinen isännöivät miellyttävän lounaan.
Isännät hyvästeltyämme lähdimme noin klo 15.30 kohti Helsinkiä
aluksi vielä hieman Hankoa kierrellen. Pekka Silvastin tietoiskujen lisäksi Hangon vierailun järjestelyistä
vastannut huoltoveli Peter Sörensen ”vanhana hankolaisena” ilahdutti matkalaisia monilla omakohtaisilla kokemuksilla ja kertomuksilla.
18.7. Veteraanit saattajineen lähtivät
Helsingin Hietalahden rannasta kohti
Tallinnaa S/S Tursolla. Merimatka hiilellä
lämpiävällä hienoon kuntoon entisöidyllä
laivalla oli jo sinällään hieno kokemus.
Saavuimme Tallinnan merimuseon laituriin noin klo 13. Lyhyen loppukeskustelun jälkeen ”kotiutimme” veteraanit.
34
Hangossa oleva JR 200 veteraanien muistoksi laitettu muistolevy.
Veteraanit ovat vasemmalta lukien: Rein Valmet, Roland Tiik ja Edgar Sinisalu.
Kirjoittaja: Jukka Salminen
Kuvat: Sampo Martiskainen
veteraanien isäntinä
VIERAILULLE OSALLISTUVAT JR 200:n VETERAANIT:
Roland TIIK, s.10.3.1925, kotipaikka Tallinna (kuvassa vasemmalla)
Rein VALMET, s. 29.1.1925, kotipaikka Tallinna (kuvassa keskellä)
Edgar SINISALU, s. 30.10.1924 kotipaikka Tallinna (kuvassa oikealla)
Museolta lähdettäessä museonjohtajalle luovutettiin viime keväänä ilmestynyt ”Suomen poikien tarinoita”.
35
Kunniapuheenjohtaja
Villem Ahas 1925–2014
Hans Gabrielsson
Suuri Suomen ystävä, Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen
kunniapuheenjohtaja, vänrikki Villem
Ahas kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 16.6.2014 nopeasti edenneen
sairauden murtamana.
Villem Ahas oli aktiivisesti mukana
alusta lähtien sotaveteraanien yhdistystoiminnan ottaessa ensi askeleitaan Virossa.
Vuosien mittaan hänelle kertyi lukuisia luottamustoimia Virossa mm.
Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtajana sekä
Suomessa Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n ja Töölön Reserviupseerit ry:n hallitusten jäsenenä.
Ahas kantoi suurta huolta veteraaniveljistään. Hän työskenteli aivan
viime hetkiin asti Suomen-Poikien
toimistossa Tallinnassa hoitaen veteraanien käytännön selviytymiseen
liittyviä asioita.
Ahas suoritti lukion Tartossa. Vuonna 1943 hän hakeutui usean kouluka-
verinsa tavoin vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Innoittajana heillä oli
opettajana toiminut legendaarinen vapaussoturi, kapteeni Karl Talpak.
Suomeen lähdettiin vaihtelevista syistä, mutta Villem Ahas kertoi
omana motiivinaan olleen nimen
omaan kunniavelan maksaminen
suomalaisille Pohjan Pojille.
Suomessa sotatie vei Karjalan
Kannaksen torjuntataisteluihin ja
Ahas kuului valikoituun ulkomaalaisten joukkoon, joka sai upseerikoulutuksen Suomessa. Virolaisten vapaaehtoisten pääjoukko palasi Viroon
elokuussa 1944, Ahas heidän mukanaan. Kotimassaan hän osallistui
Tarton rintaman torjuntataisteluihin
ja haavoittui Pupastveren lohkolla lokakuussa 1944.
Viron jouduttua uudelleen Neuvostoliiton miehittämäksi Ahas vangittiin ja hänet tuomittiin 15+5 vuoden
pakkotyörangaistukseen. Hän vapautui Vorkutan hiilikaivoksilta vuonna
Villem Ahas 1925-2014
(Kuva Hans Gabrielsson)
Villem Ahasta saattoi Kaarlin kirkossa viimeiselle matkalle suuri joukko omaisia ja ystäviä. Kunniavartiovuorossa Huoltoupseeriyhdistyksestä Marko Maaluoto, Martti Tuomainen ja Risto Rantakari sekä Sampo Martiskainen Töölön Reserviupseereista.
(Kuva Hans Gabrielsson)
36
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja puolustusvoimien seppeleen laskivat sotilasasiamies, everstiluutnantti Pekka Sviili ja majuri
Marko Maaluoto. (Kuva Harri Lundelin)
1955 Stalinin kuoleman jälkeisessä
armahdusten aallossa.
(Ahaksen haastattelu selviytymisestä Vorkutan leiriltä on julkaistu
Huoltoupseeri-lehdessä 1/2009).
Villem Ahas muistetaan mainiona seuramiehenä, jonka sydäntä lähellä olivat perhe, veteraaniveljet ja
suuri joukko ystäviä Suomenlahden
molemmin puolin. Innokkaana kuorolaulajana hän teki kymmeniä konserttimatkoja Suomen-Poikien Mieskuoron mukana ja niillä retkillä useat
suomalaisetkin varuskuntakaupungit
tulivat hänelle tutuksi.
Ahas toimi myös oppaana ja asiantuntijana useilla suomalaisten järjestämillä sotahistoriallisilla matkoil-
la. Yhteiset illanistujaiset päätyivät
yleensä iloisiin yhteislauluihin, joita
Villem Ahas mielellään veti veteraaniveljiensä kanssa.
Villem Ahas siunattiin ja saatettiin
viimeiselle matkalle 26.6. Kaarlin kirkossa Tallinnassa ja hänet haudattiin
aseveljiensä rinnalle Metsakalmistun
hautausmaalle,
Huoltoupseeriyhdistyksen vuosikokous 2014
Huoltoupseeriyhdistyksen sääntömääräinen syyskokoius järjestetään 10.11.2014 klo 1730
alkaen ”Uudistuva Logistiikka”-seminaarin jälkeen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen pykälä 11 mukaiset asiat. Seminaari sekä vuosikokous pidetään Tampereella, Materiaalilaitoksen esikunnan tiloissa (Hatanpäänvaltatie 30, kts. karttapiirros).
Kokouksen jälkeen noin Klo 1830 on mahdollisuus Buffet-päivälliseen.
Pyydämme ilmoittamaan osallistumisenne erikseen
sekä seminaariin että syyskokoukseen 5.11.2014 mennessä.
Ilmoittautumiset:
sihteeri Maria Takalo
040 315 7020
[email protected]
Tervetuloa!
37
Uudistuva logistiikka
-seminaari 10.11.2014
N
W
Huoltoupseeriyhdistyksen
toimintasuunnitelman mukainen ja vuoden teemaan ”uudistuva
E
logistiikka”
liittyvä
seminaari
järjestetään 10.11.2014 Tampereella, Materiaalilaitoksen esikunS
nan tiloissa (Hatanpäänvaltatie 30).
Seminaarissa tarkastellaan logistiikkaa ja sen kehitysnäkymiä laajasti yhteiskunnan, elinkeinoelämän sekä puolustusvoimien kannalta. Seminaaria edeltää yhdistyksen valtuuskunnan
kokous. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous järjestetään seminaarin jälkeen.
Toivomme runsasta osanottoa – Tervetuloa!
Hallitus
Pyydämme ilmoittamaan osallistumisenne
erikseen sekä seminaariin että
syyskokoukseen 5.11.2014 mennessä.
E
N
S
W
Entrance
To Helsinki
Hatanpään valtatie 30
Tampere
04.06.2008
E12
1
Ilmoittautumiset:
sihteeri Maria Takalo
Hatanpään valtatie 30
Tampere
040 315 7020 [email protected]
04.06.2008
(Parking house is limited to site personnel only)
Uudistuva logistiikka -seminaari 10.11.2014
klo 11.00–12.00 Saapuminen ja mahdollisuus lounaasen (omakustanne)
klo 12.00–17.00 Seminaari
12.00–12.15 Seminaarin avaus
12.15–13.00 Puolustusvoimien uudistuva logistiikkajärjestelmä
(PELOGOS/PVLOGLR edustaja)
13.00–13.30 Logistiikan ja materiaalipolitiikan näkymät puolustushallinnossa /
Ylijohtaja Jukka Juusti/PML
13.30–14.00 MIL-pooli logistiikan tukena /Johtaja Heikki Härtsiä/Millog
14.00–14.30Kahvit
14.30–15.15 Logistiikan mahdollisuudet uudistuvassa puolustustutkimuksessa / EVL Janne Rautiainen / TeknTri Sari Uusipaavalniemi/PVTUTKL
15.15–16.00 Logistiikan näkymiä elinkeinoelämässä … (tarkentuu)
16.00–16.45 From national logistics to collaborative logistics and
host nation support / Doc Eric Sibul / BALTDEFCOL
16.45–17.00Loppukeskustelu
Klo 17.00–17.30 Kokouskahvit
Klo 17.30–18.30 Syyskokous (sääntömääräiset asiat)
Klo 18.30–
38
Buffet-päivällinen
2
En se ollut minä, se oli
Monipuolisen valikoiman
maukkaita uutuuksia
herkkusuille sekä puhdasta
huvia tarjoaa Pirkka.
Huoltoupseeri
PL 5
15701 Lahti
50 % S-ryhmän käyttämästä
sähköstä tuotetaan puhtaasti
tuulivoimalla
vuonna 2016