VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN

Transcription

VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN
VIIPURIN
PITÄJÄLÄINEN
Viipurin pitäjäseura ry:n lehti 1 / 2 011
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
SISÄLLYS
Kuulumisia puheenjohtajalta3
Hallitus tutuksi4
Pitäjäkalenteri 2011 kuvauskilpailu on ratkennut
6
Joulumaa on muutakin kuin tunturit ja lunta... 7
Kutsu kevätkokoukseen11
Toimintakertomus 201011
Karjalaiset Kesäjuhlat Turussa 201113
Kotiseutumatka 2011 kutsuu!14
Uusi kotiseutuvalokuvakilpailu alkaa16
Merijoen aikaa muistellessa16
Uusia Karjala-kirjoja19
Sotaorpojen rekisteröinnin loppukiri22
Hallituksen yhteystiedot 2011 Toimitus
vastaava päätoimittaja
toimitussihteeri
taitto
painosmäärä
painopaikka
kannet
sisus
kannen kuva
23
Raimo Matikainen
Anne Uotinen
Jari Stirkkinen
350 kpl
Rakennuspaino Oy
120 g offset-paperi
80 g offset-paperi
Mikael Agricolan patsas Viipurissa. Kuva: Liisa Munsterhjelm 2010
Haluatko kirjoittaa omaan pitäjälehteemme? Toimi näin:
Toimita teksti ja kuvia toimitussihteerinä toimivalle Anne Uotiselle joko
- kirjeitse osoitteeseen Anne Uotinen, Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki
- sähköpostitse osoitteeseen [email protected]
Laita kuvien taakse tieto kuvienottajasta sekä kuvien palautusosoite.
Laita myös kaikkeen muuhun palautettavaksi haluttavaan materiaaliin palautusosoite.
Kirjoitukset ja muu aineisto vuoden 2011 toista lehteä varten tulee toimittaa 31.8.2011 mennessä.
Kiitos kaikille tähän lehteen kirjoittaneille ja kuvia toimittaneille!
Terveisin lehden toimitus.
2
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Kuulumisia puheenjohtajalta
Pitäjäseuramme tulevia hankkeita on valmisteltu jo pitkin alkuvuotta eri tahoilla. Tämän työn
vahvana osoituksena luet uusinta Viipurin Pitäjäläistä.
Karjalaisten pitäjäyhteisöjen liitto ry (PYL) järjestää tänäkin vuonna Karjalatalolla neljä
”pitäjäesittelyä”. Alkuvuoden pitäjäillat on jo pidetty, teemoista karjalainen koulutus ja koulut
17.2. sekä kunnallishallinto 17.3. Viipurin pitäjäseura vastasi yhdessä Wiipuri-Yhdistyksen kanssa
jälkimmäisestä tapahtumasta. Voit tutustua luentomme tekstiin, Viipurin pitäjän kunnallishallinnon
varhaisvuosilta, seuramme nettisivustolta, www,viipurinpitaja.net . Syksyllä teemaluennot jatkuvat
ja aiheina ovat (6.10.) naisten ja miesten karjalainen käsityöperinne ja (10.11.) ortodoksisuus.
Pitäjäillat alkavat Karjalatalossa mainittuina päivinä klo 18.
Pitäjäseura on käynyt onnittelemassa sekä Vihdin Karjalaseura ry:tä että Hyvinkään Karjalaseura
ry:tä. Vihdin Karjalaseura juhli 70-vuotispäiviään 20.2.2011 ja Hyvinkään Karjalaseura omia
70-vuotispäiviään 20.3.2011.
Kotiseutumatkamme 27.–29.6.2011 (maanantai- keskiviikko) suuntautuu perinteiseen tapaan
ent. Viipurin maalaiskunnan alueelle ja keskeisenä tukikohtana on tietysti Viipurin kaupunki.
Pitäjäseuran matkalla on nyt tavallista enemmän muutakin nähtävää ja koettavaa. Paluumatka
keskiviikkona 29.6 tehdään laivalla Saimaan kanavan kautta. Kesäilta kanavalla ja Saimaalla on
varmasti mieliin painuva kokemus. Kotiseutumatka varataan ilmoittautumisjärjestyksessä kuten
ennenkin. Tarkemmat tiedot toisaalta tässä lehdessä.
Pitäjäseuran edellisen vuoden virvottava oli Vihti-mitalisti Sirkka Kemppi. Vuoden 2011
”virvottava” valittiin hallituksemme helmikuun kokouksessa ja hän on Laura Virolainen.
Ilmoittelemme kyllä sitten virpomisaikeistamme Lauralle ennen tuloamme.
Pääsiäisen aikaan liittyvä virpominen on vanha Karjalainen perinne, joten kaikkia muitakin
seuramme jäseniä kehotetaan varmuuden vuoksi olemaan kotosalla palmusunnuntaina. Ainakin
pieniä virpojia kun on entiseen tapaan runsaasti liikkeellä. Hyvä tapa on myös varautua pienin
makein virpomispalkkioin jo etukäteen. Nykyvirpojat kun odottavat saavansa palkan heti.
Karjalaiset kesäjuhlat järjestetään 17- 19.6.2011 Suomen Turussa. Viipurin pitäjäseuran lippu on
tietysti mukana juhlakulkueessa ja Viipurin mlk-kyltin taakse marssimaan toivottaan jokainen
kynnelle kykenevä seuramme jäsen. Kesäjuhlien teemana on ”kulttuurien kohtaaminen”, onhan
Turku tänä vuonna myös yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Kesäjuhlien tapahtumissa on
paljon mielenkiintoista nähtävää, lisätietoja karjalanliiton netistä ja Karjala lehdestä.
Valoa ja kevättä kohti
Timo Lindroos
3
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Hallitus tutuksi - eli kuka on
kukin pitäjäseuran hallituksessa
Missä ovat juuresi Karjalassa?
Äitini Kaino Kirsti os. Kaiponen
syntyi Ihantalassa, mutta muutti
myöhemmin perheensä kanssa
Taliin. Isovanhempani olivat Vilho
(Kaipolasta) ja Maikki (os. Ikävalko,
Kilpeenjoen Sydänmaalta) Kaiponen.
Isäni Juho Kiiskilä syntyi
Metsäpirtissä, jonne alun perin
Isokoski -niminen perhe muutti v.
1846 Haapajärveltä ja otti tilan nimen
sukunimekseen.
Puheenjohtaja Timo Lindroos esiteltiin
vuoden 2010 ensimmäisessä lehdessä. Tässä
lehdessä esittelyt jatkuvat kolmella hallituksen
jäsenellä. Esittelyjen sarja jatketaan seuraavissa lehdissä.
Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee?
Juuria, joista olen ylpeä.
Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran
hallituksen jäsenenä?
Pitäjäseuran toiminnan jatkumisen
kannalta nuorten saaminen mukaan
toimintaan on erittäin tärkeää.
Keinona näkisin esim. yhteydenpidon
Wiipurilaiseen Osakuntaan. Ei toki
pidä unohtaa ikäihmisiäkään. Heille
pitää antaa yhdistyksen tilaisuuksissa
mahdollisuus tavata toisiaan ja
muistella menneitä aikoja Karjalassa.
Marja-Leena Evinen os. Kiiskilä
Mitä muuta harrastat?
Sauvakävelyä, vesijumppaa ja
matkailua.
Kuka olet?
Marja-Leena Evinen os. Kiiskilä
Milloin ja missä olet syntynyt?
vuonna 1946 Porissa
Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille.
Kertokaa lapsillenne ja
lapsenlapsillenne Karjalasta ja
karjalaisuudesta. Jos vastaanotto
ei vielä ole kovin innostunutta,
niin kirjoittakaa muistoistanne.
Kiinnostus herää yleensä ennen pitkää,
valitettavasti usein vasta sitten, kun ei
ole enää sitä mummoa tai vaaria, jolta
kysellä asioita. Olen erittäin iloinen,
että oma tyttäreni ehti vuosien mittaan
usein keskustella vanhempieni kanssa
juuristaan.
Missä asut?
Alle vuoden ikäisenä muutin
vanhempieni kanssa Järvenpäähän,
jota pidän kotikaupunkinani. Vuodesta
1975 lähtien olen asunut Vantaalla.
Keitä kuuluu perheeseesi?
Elän ns. tyhjässä pesässä. Mieheni
kuoli 1995 ja aikuiset lapset, tyttö ja
poika, asuvat Helsingissä. Tapaan heitä
ja kumppaneitaan viikoittain.
Mitä teet työksesi?
Olen myynyt sieluni vapaalle
sivistystyölle! Reilun
neljännesvuosisadan työskentelin
kaupallisten aineiden opettajana
Tuusulan kansanopistossa.
Viimeiset 10 vuotta olen hoitanut
järjestötoimintaan, koulutukseen ja
talouteen liittyviä tehtäviä Suomen
Kansanopistoyhdistyksessä.
4
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee?
Karjalaisuus o miul henki ja elämä.
- Miul ol joskus aikomus tehhä
Porlammi poikii polkka, mut ei oo viel
tult ko yks kertosäe: ”Ai tää halvatu
Talini minkä tek”. Joskus ko juohtuu
”isä aurinkoine” mielee, ni meinaa
männä sitat pöksyy.
Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenä?
Pitäjäseuras mie kannata ain sellasii
asijoi, mist tulis mahollisimma monel
hyyvää mieltä eikä kellekää paha
miel…
Aulis Juvonen
Kuka olet ja missä ja milloin olet syntynyt?
Mie oon Juvose Aulis ja synnyi
9.10.1929 Tussamäki-nimisel
pientilal Porlammi kyläs Viipuri
maalaiskunnas. Issäi ol Eljas ja äitii
Anna, o.s. Ossi Rauvust.
Mitä muuta harrastat?
Karjala-asijoihe lisäks kaiki mukavamp
harrastus miul o olt nuoruuvest astikka
ulkomaa kieliihe opettelu.
Toine määtiijä viel lustimp o olt paritanssi, sitä rupesii opettelemmaa vast
viijekymmenä villitykses.
Missä asut?
Evakkotie päätty 1946 Lohjal
sellasel kylmäl tilal, mut miust tul
nurmijärveläine 1957 ko mäni Narise
Helka keral naimisii. Helka sano ettei
hää tule möki muijaks, ni mie asun
häne talossaa Klaukkalas. No mikäs,
hyvähä täs onkii, vaik kui hyvä.
Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille:
Toivomusluontosii terveisii teil:
- Karjala-lehti pittää tulla jokkaisel
karjalaisel (soita miul ko tahot tilata)
- Käykää ahkerast pitäjäseura
tapahtumis
- Yllyttäkkää perettäinä ja sukulaisii
tulemaa mukkaa
- Kannattakkaa ain innokkaast Suome
rajjoi panemista oikeil paikoillee,
vaik että isse mäniskää sin takasii. Sehä
o isämaa asija.
Keitä kuluu perheeseesi?
Perreesee kuuluu vaimo Helka,
syntynt 1934 Viipuri maalaiskunna
Kilpeejooel. Lapset Marja 53,
Jyrki 51, Virpi 45 ja Visa 43 assuut
naapurpitäjis. Lapselapsii meil o
toistaseks kymmenä.
Mitä teet työksesi?
Elakkeelha mie oo olt jo 18
vuotta, ko 63-vuotiaan pääsii
valtio siementarkastuslaitokse
kenttämestarihommast elakkeel.
Perinteinen Elojuhla juhlitaan
tänä vuonna sunnuntaina 28.8.
Helsingin Karjalatalolla.
Laita päivämäärä muistiin jo nyt.
Missä ovat juuresi Karjalassa?
Miu juurei o siel Karjala kannaksel,
ooha mie Porlammi Juvosii neljännes
polves.
Tervetuloa!
5
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Pitäjäkalenteri 2011 kuvakilpailu
on ratkennut
Kotiseutumatkakuvia ent. Viipurin
maalaiskunnan alueelta on kilpailun satona
saatu ja voitokkaat kuvat on julkaistu
pitäjäkalenterissa 2011. Viipurin pitäjäseuran
hallitus valitsi seuraavat kuvakilpailun
palkittavat:
Kaarina Manni os. Kunttu
Kuka olet?
Kaarina Manni
Missä ja milloin olet syntynyt?
Olen syntynyt 16.8.1941 Viipurin
maalaiskunnassa Yläsommeen kylässä.
Kiiskilän kartano, Viipurin mlk
Kuvaaja: Maire Kaiponen
Missä asut?
Asun Lohjalla
Keitä kuluu perheeseesi?
Asun yksin. Minulla on kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasten, molemmat poikia.
Mitä teet työksesi?
Olen ”työssäkäyvä” eläkeläinen.
Missä ovat juuresi Karjalassa?
Juureni ovat Yläsommeen kylässä.
Juhlakulkue 2010
Kuvaaja: Eero Manninen
Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee?
Karjalaisuus merkitsee minulle
sukujuurien vaalimista.
Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä?
Haluan saada lisää nuorempaa
jäsenistöä pitäjäseuraan.
Mitä muuta harrastat?
Kuulun VPK:n naisosastoon.
Kukkivaa Viipurinlahden rantaa Karppilan Harjuniemessä
2010
Kuvaaja: Liisa Munsterhjelm
Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille:
Tulkaa kaikki mukaan vaikuttamaan ja
tuomaan uusia ideoita.
Voittokalenterit on toimitettu palkituille
Joululahjoina. Onnittelut voittajille.
6
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Joulumaa on muutakin kuin
tunturit ja lunta, joulumaa on
ihmismielen rauhan valtakunta
etenkin me osakunnan seniorit herkistyimme.
WIOLin kvartetissa lauloivat Eeva-Liisa Bastman, Vuokko Ranki, Tuomas Mäkelä ja Samppa Bernelius. Esitetyissä kappaleissa oli sekä
karjalaisuuden syviä juuria korostavat laulut:
mahtava Vuoksi ja ikiherkkä Karjalan kunnailla. Ja joululaulujen osuuden aloitti Taas sykkivät sydämet ihmisten sekä ihanan tunnelmallinen Hiljainen joululaulu. Viimeiseksi kuulimme tutun ja rakkaan En etsi valtaa loistoa.
- Pitäjäseuran puurojuhla
Karjalatalossa 29.11.2010
Puheenjohtaja Timo Lindroos avasi jouluisen
tilaisuutemme luomalla katsauksen menneen
vuoden tapahtumiin ja pitäjäseuran kuulumisiin. Hän palasi puheessaan kesän retkiin ja
elojuhlaan sekä Karjalan Liiton Helsingissä
järjestämiin kesäjuhliin, joissa pitäjäseuran
aktiivit kunnostautuivat oikein olan takaa!
Samalla hän mainosti pitäjäseuran ensi kesän
kotiseutumatkaa, joka tehtäisiin taas Viipurin
pitäjän eri kyliin – nyt keskityttäisiin erityisesti
Saimaan kanavan rantamiin, ja jopa palattaisiin takaisin kanavaa pitkin laivakyydillä.
Ajankohtakin on perinteinen eli heti juhannuksen jälkeen lähdetään, ja ollaan kaksi yötä
Viipurissa.
WiOlin kvartetti: Samppa Bernelius (vas.), Vuokko Ranki,
Eeva-Liisa Bastman ja Tuomas Mäkelä. Kuva AU.
Jouluisen yhteislaulun jälkeen palasimme taas
vanhaan, entiseen Karjalaamme ja muistoihimme muutaman rohkean ääneenmuistelijan
myötä. Ensimmäiseksi lapsuuden joulujaan
muisteli Oiva Toikka, nykyisin maailmankuulu lasitaiteilijamme. Oivan ensimmäisiä
joulumuistikuvia olivat pikkujoulujuhlat kotona – jolloin naapurissa asunut Rahkosen täti
meni pitkäkseen ison tuvan penkille ja nukkui
siihen! Samoin liittyivät varhaisin muistoihin
toiset naapurit, Björklundit, joilla oli saippuatukkukauppa Viipurissa. Näiden tuliaissaippuat
saivat koko joulun tuoksumaan hajusaippualle,
ja erityisen paljon hyvälle saippualle tuoksui
itse joulupukki! No sehän taisikin olla Björklundin setä.
Timo esitteli myös seuran tuoretta valokuvakalenteria, johon on kesäisiin kuviin kerätty
kotiseutumatkojen satoa eri kylistä ja vanhasta
Viipurista.
Oivallinen puuronkeittäjämme Aira Viitaniemi. Kuva LM.
Varsinainen joulujuhla aloitettiin yhteislaululla
ja saman tien päästiin jonottamaan joulupuuroa, vuoden parasta taas, Viitaniemen Airan
meille hitaasti ja lempeästi keittämää. Kuuman kahvin ja joulutorttuherkuttelun jälkeen
oltiinkin valmiit kuuntelemaan vierailevia
joulutähtiä: Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien kvartettia! Nuoret esiintyivät tilanteeseen
sopivan hartaasti ja juhlallisesti, tuoden meille muillekin lämmintä joulutunnelmaa – ja
Oiva Toikka. Kuva AU.
7
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Sota-ajan ensimmäinen joulu jäi myös vahvasti pikku Oivan mieleen: aluksi näkyi vain
hurja tulipalo loimottavan kaupungin takana.
Onpa kivaa päästä vähän pidemmälle reissulle, ajatteli Oiva kun lähdettiin sotaa pakoon
Viipurin toiselle puolelle Loukoon sukulaisiin,
tarkoituksena olla siellä vain vähäsen aikaa.
No matkahan kesti sitten melko pitkään. Tästä
sotajoulusta jäi pikku Oivan mieleen erityisesti
uunissa paistettujen sipuleiden tuoksu. Joululahjaksi poika sai sotajouluna tummansinisen
nenäliinan – hieno joulu kerta kaikkiaan! Jälkeenpäin Oiva ajatteli, että jos kerran sotajouluista selvittiin, niin selvitään varmaan tästä
tämänvuotisestakin!
tervehtimässä. - Joulu 1939 oli köyhä joulu,
mutta tytön mieleen jäivät emännän esiliinansa
helmassa tuomat jouluomenat.
Laura Virolainen. Kuva AU.
Isä ja veli olivat lähteneet hevosilla Taipalsaarelle tädin luokse, ja sinne äiti ja Laurakin palasivat. Saimaa oli jäässä, lentokoneet pudottivat desantteja jäälle. Tädin mies oli nimismies
ja joutui kuulustelemaan kiinnisaatuja desantteja – pikkutytöt katselivat ja kuuntelivat salaa
ihmeissään. Perhe jatkoi matkaa hevoskyydillä
Mäntyharjulle, jossa olivat välirauhaan asti.
Talvisodan tapahtumista Laura ymmärsi paljon, mutta silti kaikki tuntui niin oudolta ja
kummalliselta, että nuo päivät säilyvät muistissa elämän loppuun asti.
Seuraava muistelija oli sitten Laura Virolainen Ylä-Sommeen kylästä. Hänkin päätti
muistella myös surullista, mutta mieleen jäänyttä sotajoulua 1939. Laura hieman vanhempana tyttönä muisti Oivaa järkyttävämpiä tapahtumia tuolta ajalta. Jo 1939 lokakuun puolivälissä kotikylään marssi pataljoona miehiä, ja
heidät asutettiin kylän taloihin. Lauran kotiin
jäi vain yksi huone koko talonväelle, muut
tilat luovutettiin sotilaille. Jo aiemmin oli Lauran kotona pidetty koulua ja nyt tämäkin iso
luokkahuone annettiin pataljoonan käyttöön.
Ulkorakennukset otettiin varastokäyttöön:
sotilassaappaita, vaatteita ja muita varusteita.
Noin kuuden viikon jälkeen pataljoona lähti
rajalle – kylä hiljeni täysin, kuin se olisi ollut
kuollut. Sota alkoi: itsenäisyyspäivänä varhain
alkoi rajalta kuulua tykkien jytinää ja lehmien
ammumista, ja jo pian alkoivatkin ensimmäiset
muuttokuormat ja karjajonot kulkea kylän läpi
matkallaan länteen. Samana iltana isä vei Lauran ja äidin asemalle junaan, jonka määränpää
oli Jyväskylä. Junasta jouduttiin kuitenkin
poistumaan Simolan asemalla pommitusten
vuoksi. Lopulta Laura kuitenkin päätyi Korpilahden Särkijoen koululle. Noista päivistä jäivät mieleen erityisesti kirkkaana loistavat hanget ja pahaan nälkään syöty kauravelli! Laura
ja äiti majoitettiin Särkijoen Hakalan taloon,
jossa oli iso leivinuuni isossa tuvassa,. Heidän
saapuessaan emäntä alusti ruisleipätaikinaa ja
joku istui tuvassa keritsemässä lammasta. Laura istui penkillä ovensuussa ja ihmetteli. Perhe
oli hyväntahtoinen ja ystävällinen, ja Laura
on vieraillut talossa vielä viime vuosinakin
Helge Putkonen. Kuva AU.
Muistelut jatkuvat: seuraavana sai puheenvuoron Helge Putkonen, vuonna 1929 syntynyt
Pihkalan poika. Hänen mielessään nuo lapsuuden joulut ovat pysyneet aitoina, ei ollut
sähköäkään vaan tunnelmoitiin öljylamppujen
valossa. Jouluaamuna haettiin isän kanssa iso
kuusi ja tuotiin tupaan, joka oli noin 8x8 metriä kanttiinsa. Ja illalla Helgeä ihmetytti kun
joku aina meni sulkemaan saunanpeltejä samaan aikaan kun joulupukki tulla kopisteli sisään! Lahjoiksi saatiin rusinapaketteja Narisen
kaupasta, omenia ja pikkuleipiä, villalapasia ja
8
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
sukkia. Mieluisimmat lahjat olivat kuitenkin
omat sukset ja potkukelkka, jotka poika sai
30-luvun lopun jouluina. Vuoden 1939 jouluna
evakkotalossa tuli joulupukki aivan yllättäen
Korvatunturilta, ja Helge sai lahjaksi kaksikerroksisen penaalin – paras lahja ikinä! Lopuksi
Helge totesi, että evakkolapsille vanhat Karjalan joulut säilyvät kultaisina muistoissa aina.
Viipuri vallattiin; sieltä sitten Tyrväälle ja lopuksi Tikkurilan asemalle, jonne jäätiin uutta
kotia perustamaan.
Tähän väliin kajautettiin tunnelmaa piristämään reipas laulu ” Kello löi jo viisi..”,
osakunnan iloisten laulajien johdolla. Ja heti
perään reippaasti ”Joulupukki, vanha ukki”,
jolla sitten saatiinkin itse vanha valkoparta kolistellen saapumaan saliin sisään! Pukki sitten
kysymään mahtaakohan täältä löytyä kilttejä
lapsia? Vastattiin kuorossa, että kyllähän toki
– tuo Risto-poika! Näin pikku Risto pelasti
Pukin illan, ja piristi meitä muitakin. Ihmeteltiin myös kuinka ikivanha Pukki olikaan, ihan
235 vuotta, ja kuinka jaksoi seistä hyvin koko
illan juhlissa. Hän kertoi myös kuinka tiukasti
tontut olivat pitäjäläisten puuhia vuoden mittaan seurailleet, ja olleet jopa kesämatkoilla
mukana!
Viimeinen joulumuistelija oli Esko Muhonen
Perojoen kylästä, vuonna 1927 syntynyt. Hän
kertoi aluksi hauskoja muistikuvia Karhusuon
kansakoulusta, jossa Toivolan Erkki, kuulun
olympiavoittajan Aleksanteri Toivolan poika,
opetti hänelle painia. Aluksihan Erkki voitti,
mutta myöhemmin osasi Eskokin jo panna
tiukasti vastaan. Pojat tekijät yhdessä kepposia
koulumatkalla, ja oikaisivat Arikkeen pellon
poikki, jossa äkäinen pässi heitä hätyytteli
juoksemaan. Koulun joulujuhliin mennessä otti
Pölkin Heikki koko parireen täyteen väkeä ja
hauskaa oli! Myöhemmin jäiden sulaessa Valtosen Jorma putosi valtaojan sillan alle, meni
virran mukana henkeä pidätellen sillan alta,
joten muut luulivat hänen hukkuneen. Kerran
taas maamiesseuran talolla Haapalaisen Antin
housut syttyivät palamaan kun hän lämmitteli
takapuoltaan liian lähellä kaminaa! Äkkiä vain
syöksy lumihankeen – sammuivathan ne pöksyt. Sitten poika lähti suksimaan kotia kohti
paljas peppu vilkkuen!
Joulupukin kuuma linja Korvatunturille. Kuva AU.
Tästä tiedosta tosin hieman hermostuttiinkin
kun mietittiin, että mitähän sitä oli tullutkaan
tehtyä, ilman että tiedettiin tonttujen vahtivan! Ja sitten yllättäen Pukin puhelin pärisi
taskussa, hän veti luurin – eikä minkä tahansa
kännykän vaan mustan vanhanajan bakeliittiluurin - taskusta ja vastasi numeroonsa 4711.
Korvatunturiltahan soitti Pukinmuori ja kyseli
miksi matka noin pitkään venyi – olikohan taas
tullut käytyä Kämpissäkin? No nyt oli Pukin
parasta sanoa jäähyväiset ja lähteä kotimatkalle Petterin kyydissä. Lopuksi Pukki tosin ehti
kysellä yleisöltä miten tullaan oikeaksi viipurilaiseksi? No tietenkin pussaamallaTorkkelin
puistossa! Meidän harkittavaksemme jäi miten
tullaankaan aidoksi pitäjäläiseksi? Ehkäpä se
ensi kesänä keksitään, pussaamalla tai vaan
ideoimalla.
Esko Muhonen. Kuva AU.
Esko muisteli sotajoulua, kun perheineen lähti
muiden Shellin työntekijöiden kanssa Shellin
kuorma-autoilla sotaa pakoon. Äiti jäi Karjalaan lehmiä hoitamaan ja tuli keväällä evakkoon muiden perässä Puumalaan. Toinen sotaa
pakoon lähtö tapahtui vuonna 1944, nyt Talista
tädin luota. Perhe oli Nuijamaan tienoilla kun
9
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Lahjojakin jaeltiin, ensin kiltille lapselle ja
sitten muillekin: puuronkeittäjä-Airalle, ja
pitäjäseuran emännille eli Kaarinalle, Ainolle,
Liisalle ja Vapulle. Muistelijatkin saivat pikku
paketin kiitokseksi joulutunnelman luomisesta.
Lopuksi vielä ennen iloisia arpajaisia laulettiin
yhdessä laulu Joulumaasta.
Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!
Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!
Kertosäe:
Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.
Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.
(sanat Katri-Helena Kalaoja)
Juhlaväkeä: Kuvat AU.
Teksti: Liisa Munsterhjelm
Kuvat: Liisa Munsterhjelm ja Anne Uotinen
Arpajaisten päävoiton, herkkukorin, voitti Maila Erkamo.
Voiton ojentaa Vuokko Ranki. Kuva AU.
10
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN
Viipurin pitäjäseuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 2.4. klo 13.00
Helsingin Karjalatalon Galleria-salissa (Käpylänkuja 1, 3.krs, 00610 Helsinki).
Kokouksessa käsitellään tilinpäätös ja toimintakertomus vuodesta 2010, päätetään
vastuuvapaudesta hallitukselle sekä valitaan hallitukseen uusi jäsen.
Kokouksen jälkeen VTM Outi Lindroos kertoo kouluratsastusharrastuksestaan ja
tavoitteestaan päästä edustamaan Suomea Lontoon paraolympialaisiin 2012.
Kahvitarjoilu alkaa klo 12.00.
Tervetuloa!
Toimintakertomus vuodesta 2010
Leena Evinen (9/10), Annukka Hakkarainen
(0/10), Aulis Juvonen, jäsensihteeri (10/10),
Mauno Kemppi (4/10), Eero Kunttu (8/10), Kaarina Manni, pääemäntä (8/10), Raimo Matikainen, varapuheenjohtaja (10/10), Liisa Munsterhjelm, tiedottaja (8/10), Päivi Salo, taloudenhoitaja (6/10) ja Anne Uotinen, sihteeri (10/10).
Jäsenet
Pitäjäseuran kunniapuheenjohtajia olivat Toivo
Nousiainen ja Eero Kunttu, kunniajäseniä Olavi
A. Mannonen, Jouko Narinen, Inkeri Porkka ja
Kalevi Sassi. Jäsenmäärä oli vuoden lopussa
286, josta em. kunniahenkilöitä oli 6, ainaisjäseniä 84 ja vuosijäseniä 196, heistä 180 maksoi
jäsenmaksunsa, joka vuonna 2010 oli varsinaisilta jäseniltä 18 euroa sekä Karjalan Liiton osuus 7
euroa. Liitolle maksettiin jäsenmaksua 242 jäsenestä, yhteensä 1694 euroa.
Tilintarkastajina ovat toimineet Laura Virolainen
ja Kaija Kukkaro, varalla Pentti Hämäläinen ja
Kaija Keiriö.
Kevät- ja syyskokoukset
Kevätkokous pidettiin 22.3. Karjalatalon Yläsalissa. Osallistujia oli 30 ja puhetta johti Pertti
Joenpolvi. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni
sisarineen. Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodesta 2009 sekä
myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle.
Vuonna 2010 kuoli 8 jäsentämme: Riitta Furtt
(Karhusuo), Sylvi Hokkanen (Säiniö), Anna
Inervo (Säiniö), Tauno Jantunen (Tali), Inga
Kemppi (Yläsommee), Aune Nikanne (Viip.
mlk), Toivo Nousiainen (Nuoraa) ja Eeva Uskali
(Viipuri). Seurasta erosi vuoden aikana 7 jäsentä.
Kokousasioiden jälkeen ylitarkastaja Kenth Sjöblom Kansallisarkistosta kertoi arkistoinnista ja
aineistojen säilyttämisestä. Lisäksi mainostettiin
kotiseutumatkaa ja valokuvakilpailua.
Syyskokous järjestettiin lauantaina, Karjalatalon
Wiipuri-salissa. Osallistujia oli 12 ja puhetta
johti kunniapuheenjohtaja Eero Kunttu. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Pitäjäseuran jäsenmaksuksi vuodeksi 2011 päätettiin
28 euroa, josta pitäjäseuran osuus on 18 euroa ja
Karjalan Liiton osuus 10 euroa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Timo Lindroos ja varapuheenjohtajaksi Raimo Matikainen. Erovuorossa
olleista hallituksen jäsenistä valittiin uudelleen
Uusia jäseniä saatiin 10: Tapio Honkaniemi (Rajaharju), Keijo Kanerva (Savolaisen kylä), Matti
Koskimaa (Konkkala), Auli Koskinen (Porlampi), Markku Kymäläinen (Suurpero), Aila Lindroos (Kaipola), Elvi Paavilainen (Viipuri), Terttu
Peltonen (Nuoraa), Maija-Liisa Rauhanen (Tali)
ja Oiva Räsänen (Mälkki). Uusien jäsenten keski-ikä on 66 v, koko jäsenistön noin 71 v.
Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat
Hallitus piti vuoden aikana kymmenen kokousta:
Timo Lindroos, puheenjohtaja (10/10), Marja11
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Aulis Juvonen, Eero Kunttu ja Päivi Salo. Hallituksen jäsenyydestä kesken kauden eronneen
Annukka Hakkaraisen jäljellä olevaksi kaudeksi
(kaksi vuotta) valittiin Riitta Stirkkinen. Tilintarkastajiksi valittiin Laura Virolainen ja Kaija
Kukkaro sekä varatilintarkastajiksi Pentti Hämäläinen ja Kaija Keiriö.
luun ja arpajaisiin. Juhlan juonsi varapuheenjohtaja Raimo Matikainen ja siihen osallistui lähes
80 pitäjäseuran jäsentä.
Puurojuhla
Puurojuhlaa vietettiin kotiseutuneuvos Aira Viitaniemen puuro- ja torttukahvi-tarjoilusta nauttien sekä joululauluja yhdessä laulaen. Tilaisuuden aloitti puheenjohtajan tervehdys, jonka jälkeen esiintyi kvartetti Wiipurilaisen Osakunnan
Laulajista esittäen sekä karjalaisia lauluja että
joululau-luja. Kvartettilaiset johtivat myös yhdessä laulettuja joululauluja. Myös Joulupukki
piipahti paikalla. Ohjelmassa kuultiin myös säiniöläisen Oiva Toikan, yläsommeelaisen Laura
Virolaisen, pihka-lalaisen Helge Putkosen sekä
perojokisen Esko Muhosen joulumuisteloista.
Tilaisuudessa julkaistiin myös seuramme järjestyksessä toinen kalenteri, jonka kuvat on koottu
aiempien vuosien kotiseutumatkojen valokuvista. Arpajaiset täydensivät ohjelmaa. Osallistujia
oli 47.
Kokouksen jälkeen rakennusmestari Hannu Murtovuori kertoi kuvin ja kartoin Saimaan kanavasta ja sen rakennustöistä 1960-luvulla.
Vuoden virvottava
Pitäjäseura päätti aloittaa virpomisperinteen. Ensimmäiseksi vuoden virvottavaksi valittiin Kähärin kylästä lähtöisin oleva nuorisoseura-aktiivi
Sirkka Kemppi. Hänet virvottiin Palmusunnuntaina 28.3.
Karjalaiset kesäjuhlat
Helsingissä pidetyt Karjalaiset Kesäjuhlat vietettiin Karjalaisten laulujuhlien nimellä. Sunnuntain Juhlakulkueessa seuran lippua kantoi Timo
Lindroos. Airuina toimivat Liisa Munsterhjelm
ja Aila Lindroos. Viipurin maalaiskunnan nimikylttiä kantoi Jaakko Ahokas. Pitäjäseuran
myyntipöydästä huolehti Aulis Juvonen. Juhlajärjestelyihin osallistui 12 seuran jäsentä ja juhlien eri tapahtumiin arviolta useita kymmeniä.
Tiedotustoiminta
Viipurin Pitäjäläinen ilmestyi kahtena numerona.
Lehti on vastannut hyvin tarkoitustaan jäsenten
ja pitäjäseuran välisessä yhteydenpidossa.
Pitäjäseuran internet-sivut uudistettiin. Uusi
sivusto otettiin käyttöön lokakuussa. Sivuston
osoite säilyi ennallaan (www.viipurinpitaja.
net). Sivuilta löytyy muun muassa yleistietoja
Viipurin maalais-kunnasta, uusimmat tapahtumatiedotteet sekä jä-senlehtemme. Maalaiskuntaan
liittyvien toimijoiden toivotaan tuovan sivuille
omia esittelyjään ja tiedotteitaan.
Kotiseutumatka
Eero Kunttu johdatteli pitäjäseuran kesämatkalle
29.6.–1.7., osallistujia oli 50. Majoituspaikka
oli hotelli Druzshba. Matkan pääkohteina olivat
maalaiskunnan puolella Karppila, Merijoki,
Tienhaara, Säiniö ja Ihantala. Oppaana läntisissä
kylissä toimi Pekka Turtia. Viipurissa tutustuttiin
juuri peruskorjattuun Viipurin Taidemuseoon,
josta oli keväällä 2010 tehty Eremitaasin taidemuseon sivupiste.
Osallistumisia ja edustuksia
Pitäjäseura on ollut jäsenenä Karjalan Liitossa,
Karjalaisten pitäjäyhdistysten liitossa, Pro Monrepos’ssa, Wiipurin arkistoyhdistyksessä, Viipuri-keskuksessa ja Wiipuri-Liitossa. Wiipuri-Liitto
lakautettiin vuonna 2010.
Elojuhla
Elojuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan elokuun
viimeisenä sunnuntaina 30.8. Helsingin Karjalatalon juhlasalissa. Juhlaesitelmän piti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja, professori
Pirkko Nuolijärvi viipurilaisen kielellisestä
identi-teetistä. Lisäksi Timo Lindroos esitteli
pitäjäseuran uudistettuja internet-sivuja. Esitelmien lisäksi nautittiin Viipurin Lauluveikkojen
Konkarit-tupla-kvartetin laulusta sekä Kaarina
Mannin ja hänen sisartensa hapankaalikeitto-,
piirakka- ja kahvitarjoiluista. Yhteislaulut johti
Sakari Someroja. Juhla päättyi Karjalaisten lau-
Eero Kunttu on ollut Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen ja Raimo Matikainen varajäsen.
Eero Kunttu on edustanut pitäjäseuraa Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton, Pro Monrepos’n ja
Viipuri-keskuksen hallituksissa.
Helsingissä 10.2.2011
Hallitus
12
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Karjalaiset kesäjuhlat Turussa 17.-19.6.2011
Karjalaiset kesäjuhlat vietetään Turussa 17.–19.6.2011. Kesäjuhlien teemana on kulttuurien kohtaamisia. Oman lisänsä tuo se, että Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011. Karjalaisuus
on näyttävästi esillä Turun kulttuuripääkaupunkiohjelmassa. Karjalaiset voivat tuoda ainutlaatuisella tavalla esiin karjalaisuuden tuhatvuotista merkitystä Itämeren alueen kulttuurin kehitykselle.
Kesäjuhlien päätapahtumapaikat ovat Kupittaan urheilukeskuksen alueella keskustan tuntumassa.
Kesäjuhlien avajaisia vietetään lauantaina 18.6.2011 klo 15 Kupittaan jäähallissa. Päiväjuhla on
sunnuntaina 19.6.2011 klo 15 Veritas Stadionilla.
Tervetuloa Turkuun maailman kauneimman saariston laidalle.
Lisätietoja antavat:
Mika Akkanen, Varsinais-Suomen Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja,
p. 050 559 0590, mika.akkanen(at)turku.fi
Arja Kulmala
p. 050 385 4116, arja.kulmala(at)turkuamk.fi
Ohjelmarunko
Perjantai 17.6.2011
Seminaari
Karjalainen klubi-ilta
Lauantai 18.6.2011
Karjalan maraton ja minimaraton
Kyykkäkilpailut
Karjalainen tori
Kuorokavalkadi
Piirakkakilpailut
Käsityönäyttely, jossa esitellään uusi Kuolemajärven kansallispuku
Avajaiset klo 15, Kupittaan jäähalli
Hengellisiä tilaisuuksia
Tanssit
Karjalainen klubi-ilta
Sunnuntai 19.6.2011
Hengellisiä tilaisuuksia
Juhlakulkue
Päiväjuhla, klo 15, Veritas Stadion
Tarkemmat kellonajat ja paikat lähempänä juhlia Karjalan Liiton internet-sivuilta ja Karjalalehdestä.
13
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Kotiseutumatka 2011 kutsuu!
Pitäjäseuran perinteinen kotiseutumatka toteutetaan heti Juhannuksen
jälkeen 27.6.–29.6.2011 (maanantai - keskiviikko). Tätä keskemmälle kesää
emme onnistuneet matkaamme ajoittamaan!
Matkaohjelma:
Maanantai 27.6.
VL- matkojen bussi lähtee Lohjalta klo 07.00 ja ajaa Nummelan, Helsingin
(Kiasman pysäkki) ja Vaalimaan kautta Viipuriin.
Lounas / matkakahvit (omakustanne) nautitaan ennen rajanylitystä
Rajahovissa
Tutustumiskohteena on menomatkalla Kiiskilän kartano
Majoittuminen hotelli Viipuriin.
Illallinen hotellissa n. klo 19–20.
Tiistai 28.6.
Matkataan klo 10.00 Viipurin mlk:n Saimaan kanavan varren kyliin mm
Juustilaan. VL- matkojen tarjoamat matkakahvit nautitaan bussireitillä
sopivassa paikassa.
Paluureitti kaupunkiin Ihantalan kautta; reitti suunnitellaan tiestön kunnon
mukaan.
Keskiviikko 29.6.
Tutustumme Viipurin nähtävyyksiin ja teemme ostoksia. Toivomuksia saa
esittää.
Huoneiden luovutus klo 12.00
Paluumatka alkaa kanavaristeilyllä m/s Carelialla klo 17.15 Viipurin
satamasta. Lähtöselvitys Viipurissa alkaa puoli tuntia ennen laivan lähtöä.
Laivamatkan aikana nautitaan illallinen.
Saapuminen Lappeenrantaan klo 21.45, josta jatkamme bussilla Helsingin ja
Nummelan kautta Lohjalle.
Matkan hinta
Matkan hinta 2-hengen huoneessa on jäsenille 340 euroa/henkilö ja eijäsenille 370 euroa. Majoitus 1-hengen huoneessa nostaa matkan hintaa 55
euroa. Hinnat on laskettu tammikuun ruplakurssin mukaisesti
14
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Hintaan sisältyy linja-auto- ja laivamatkat, majoitus, ryhmäviisumi, hotelliaamiaiset, päiväkahvit maastossa sekä illalliset maanantaina, tiistaina ja
keskiviikkona.
Kotimatkalla kaikki matkatavarat ja ostokset kulkevat laivassa ja tyhjänä rajan
ylittävä linja-auto odottaa meitä Lappeenrannassa. Paluumatka Helsingin ja
Nummelan kautta Lohjalle, jonne saavutaan vasta torstai-aamuyön puolella.
Myöhäisen ajankohdan vuoksi on siis tarpeen varmistaa jatkokyydit kotiin.
Bussimatkalla on hyvää aikaa ihailla kaunista kotimaatamme ja keskikesän
valoisaa yötä.
Matkanjohtajana toimii Timo Lindroos.
Ilmoittautumiset kotiseutumatkalle 15.4.2011 mennessä mielellään
sähköpostitse osoitteeseen [email protected]
tai puhelimitse numeroon 050- 355547.
Timo postittaa ilmoittautuneille viisumianomuskaavakkeet,
maksupankkisiirrot ja palautuskuoren.
Sitova matkavaraus ja maksut 30.4.2011 mennessä:
Matka on maksettuna lähettämälläni pankkisiirrolla.
Allekirjoitettu ja oikein täytetty viisumianomus, kopio passista ja enintään
3kk vanha erillinen passikuva tulee toimittaa alla olevalla osoitteella
matkanjohtajalle.
Huom. Jos passi on vasta hankittu ja myönnetty alle 3 kk aiemmin, pitää
passikuvan olla erilainen kuin passissa.
Ilmoita myös erikseen mistä reitin kohdasta haluat nousta bussiin.
Kaikki yhteystietosi (osoite, sähköpostit, kännykkänumero) on hyvä liittää
kirjeeseen.
Matkan toteutuminen edellyttää vähintään 35 lähtijää.
Toimi heti, matkat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä.
Lisätiedot ja tiedustelut:
Timo Lindroos
Peräläntie 115 03220 Tervalampi
puh.050-3555471
sähköposti: [email protected]
15
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Uusi kotiseutukuvakilpailu alkaa Merijoen aikaa muistellessa
Valokuvakilpailu vuoden 2012 pitäjäkalenteria varten alkaa. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monista Viipurin maalaiskunnan
kylistä kesän 2011 matkakuvia. Kuvien pitää
esittää jotain kylälle tyypillistä tunnistettavaa
näkymää tai kohdetta. Jos kuvissa on ihmisiä,
tulee heiltä kaikilta pyytää julkaisulupa (kuvan
lähettäjä pyytää).
Eine Vaaramo (os. Liikkanen) muistelee
lapsuuttaan Merijoella. Eine Vaaramon
muistelmat vuodelta 1998 toimitti
pitäjäseuralle hänen lapsensa.
Isäni Matti Liikkanen oli syntynyt Virolahden
Ala-Pihjlajan kylässä vuonna 1892 ja kuoli
Hyvinkäällä vuonna 1970. Äiti Hilda Josefiina
Heliö oli syntynyt Yläneen Tourulan kylässä
vuonna 1896 ja kuoli Haminassa vuonna 1975.
He menivät naimisiin vuonna 1941.
Kuvat tulee toimittaa mielellään sähköisessä
muodossa puheenjohtaja Timo Lindroosille.
Helpointa on lähettää valitut yksittäiset kuvat
sähköpostilla [email protected]
Jos kuvia on paljon, tulee ne tallentaa CDlevylle. Digikuvia ei saa ns. pakata, vaan
kuvatiedoston on oltava kooltaan sellaisessa
muodossa että siitä voidaan käyttää painotuotteessa. Luovuttaessaan kuvia kuvaaja samalla
antaa pitäjäseuralle täyden käyttöoikeuden
kuvien netti- ja printtijulkaisuun.
Merijoelle muutto tapahtui vuonna 19191
ensin Suur-Merijoen kartanon palvelukseen.
Työsuhdeasunto oli Lukusali-rakennuksessa,
samassa, jossa Merijoen kansakoulu aloitti
toimintansa vuonna 1922. Samassa rakennuksessa asui myöskin ensimmäinen opettaja
Kaarlo Hyrske perheineen.
Lapsista Viljo oli syntynyt Antreassa Kavantsaaren kartanossa vuonna 1916. Unto (1920)
ja Aili (1922) syntyivät Suur-Merijoen kartanossa oloaikana.
Poikkeustapauksissa mm. vanhempien kuvien
osalta, kuvaaja voi myös lähettää kuvan paperiversion,
Timo Lindroos
Peräläntie 115,
03220 Tervalampi.
Kilpailukuvat tulee toimittaa elokuun
loppuun 2011 mennessä.
Kartanon omistajan kuoleman jälkeen perikunta rupesi myymään omaisuuttaan. Viipurin
maalaiskunta osti suurimman osan alueesta.
Vain noin 100 ha:n alue kartanokeskuksen
ympärillä jäi tässä vaiheessa myymättä. Sen
osti sittemmin Suomen valtio puolustuslaitoksen tarpeisiin. Maalaiskunta palstoitti ostamansa alueen ja myi tilat edelleen yksityisille.
Neljän kartanopalvelusvuoden jälkeen pääsi
Liikkasen perhekin oman katon alle.
Liitä kuviin tieto missä ja milloin kuva on
otettu, kuka kuvan on ottanut ja ketkä kuvassa
mahdollisesti ovat mukana. Paperinkuvat
palautetaan vain erikseen pyydettäessä.
Viipurin pitäjäseuran hallitus valitsee tulevan
vuoden kalenterikuvat ja palkitsee parhaat
kuvaajat. Viipurin pitäjäkalenteri 2012 tulee
myyntiin taas loka- marraskuussa.
Minä (1925) ja nuoremmat sisareni Ilmi
(1927), Rauni (1929) ja Pirkko (1931)
syntyivät tässä talossa. ”Harjula” oli merkitty
tilan nimeksi maarekisteriin.
Hyviä kuvausilmoja!
Tätä kirjoitettaessa (1998) meistä sisaruksista
on viis elossa. Viljo ja Aili ovat jo siirtyneet
ajan rajan toiselle puolelle.
Rajanaapurina oli koko ajan toisella puolella
Tanskaset. Toisella puolella ehti olla kolme
naapuria. Syntymäni aikana siinä asuivat
Montoset, jotka sittemmin muuttivat
16
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Tienhaaraan Somerojalle ja tilalle tulivat
Hietamiehet Ylämaalta. 1930-luvun puolivälissä Hietamiehet ostivat Rautavirran
talon ja Meriläisen perhe tuli Tienhaarasta
naapuriksemme. – Katsoimme ikkunasta
kun isä-Meriläinen nosti lipun salkoon
kymmenennen lapsen (Martti) syntymän
kunniaksi.
kielet. Tämä harrastus säilyi läpi elämän.
Lukiossa hän otti ylimääräiseksi aineeksi
ranskan kielen. Muistan pikkutyttönä varsinkin viikonloppuna keskellä yötä herättyäni
kuulleen radion hiljaisen äänen. Viljo etsi
ranskankielisiä asemia. - Hän sanoi kuuntelevansa ranskan ääntämistä. – Sellainen oli
30-luvun kielistudio.
Varhaislapsuudesta on joitakin asioita jäänyt
mieleen. Montoset olivat minun kummejani.
Muistan kun olin äidin kanssa Montosen tädin
hautajaisissa Somerojan hautausmaalla. Lienen
silloin ollut 5-6 -vuotias. Muistotilaisuus
pidettiin vainajan kodissa. Kun olimme kotiin
lähdössä, niin Lyyli-tytär leikkasi n 10 cm:n
pituisen pätkän seppelenauhaan ja antoi sen
minulle. En oikein käsittänyt asiaa, mutta äiti
sanoi, että sellainen on tapa. Säilytin tuota
valkoista nauhaa pätkää kummitätini muistona,
mutta sinne se jäi silloin kun tuli lähtö.
Esteri Penttinen oli koko kylän pyhäkoulunopettaja Elsa Pennasen avustamana. Elsa hoiti
laulupuolen kun Esterillä ei ollut laulun taitoa.
Niissä merkeissä tuli lapsena käytyä useissa
kylän taloissa. Esteri meni siten naimisiin
Vahvialan poliisin Paavo Käen (leski) kanssa.
Seuraavilla kinkereillä meidän äidille annettiin
Pienmerijoen pyhäkoulu hoidettavaksi. Pian
tulikin sitten talvisota.
Liikkasen Unto sekä sisarista Eine, Rauni,
Ilmi ja Pirkko kävivät toukokuussa 1990
kotipaikalla ensimmäistä kertaa 1944 lähdön
jälkeen. Vain pihakivet ja osa lehtikuusista
olivat paikoillaan. Ei ollut enää näkymää
pellon yli aliupseerikerholle. Tienoo oli
pusikoitunut lähes tuntemattomaksi.
Samoilta ajoilta on peräisin toinenkin mieleen
jäänyt tapahtuma. Paukut asuivat tuohon
aikaan Höökin talossa aliupseerikerhon lähellä,
siinä, jonka Matti Papinniemi myöhemmin
osti. Salme ja Pentti kävivät usein meillä.
Kerran leikimme pihalla Pentin kanssa. Leikissä oli mukana vanha käyttökelvoton herätyskello. Keksimme, että vieteristä saa sormukset.
Meillä oli kai jonkinlaiset hohtimet katkaisua
varten. Sopiva pätkä käpertyi somasti sormen
ympärille ja niin päätimme, että nyt olemme
kihloissa. Minä olin kai 5-6 -vuotias ja Pentti
minua vuoden nuorempi. Riensimme sisälle
kertomaan: ”Olemme menneet kihloihin”.
Kaikki rupesivat kovasti nauramaan. Me
ihmettelimme – kummallisia nuo aikuiset
ihmiset!!
Seuraavalla sivulla Eine Vaaramon laatima
kartta Merijoentaloista omistajineen vuonna
1939. Kartta on julkaistu aiemmin Karjalalehdessä 11.9.1997.
Paukun Saima ja Tahvo olivat Raunin kummeja. Saima oli ompelija. Meidän tyttöjen mekot
olivat aina hänen tekemiään.
Navettarakennuksemme edessä kasvoi suuri
lehtikuusi, jossa oli aina kottaraisenpönttö. Äiti
herätteli meitä joskus varhaisena kevätaamuna
kouluun ilmoittamalla: ”Kottaraiset ovat
tulleet”.
Viljon intohimona kouluaikoina olivat vieraat
17
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
18
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Uusia Karjala-kirjoja
seuraavina vuosina raivattua aluetta on laajennettu. Vuonna 2009 Hackmanien suvun toimeksiannosta kunnostettiin Hackmanien sukuhauta, joka toimii nyt samalla muualle haudattujen muistomerkkinä.
Hautakiviä Viipurin Sorvalissa
– kuvaluettelo luovutetun alueen
luterilaiselta hautausmaalta
löytyneistä hautakivistä
Raivaustöiden yhteydessä on kartoitettu hautausmaan kaikilta alueilta löytyneitä hautakiviä. Tämän työn tuloksena tammikuussa 2011
ilmestyi Viipuri-keskus ry:n kustantama kirja
Hautakiviä Viipurin Sorvalissa, johon on
koottu tiedot luterilaisilta alueilta löytyneistä
hautakivistä. Kaikkiaan hautausmaalta on
tähän mennessä löytynyt noin 250 hautakiveä.
Rovasti Leena Repo on kirjannut hautakivien
tekstit, valokuvannut hautakivet, koonnut mahdollisia tietoja haudatuista sekä merkinnyt löytyneet hautakivet uuteen mittakarttaan.
Julkaisija: Viipuri-keskus ry –
Viborgs-centret r.f.
Kuvat ja tekstit: Leena Repo,
Keuruun Laatupaino KLP Oy 2011
Viipurissa sijaitseva Sorvalin hautausmaa
on perustettu vuonna 1798. Sen historia on
läpileikkaus Viipurin seudun monikulttuurisesta elämästä monen vuosisadanajalta.
Hautausmaa on rekisteröity muinaismuistomerkiksi.
Noin seitsemän hehtaarin alue käsittää saksalais-ruotsalaisen ja suomalaiset luterilaiset
hautausmaat sekä ortodoksisen hautausmaaalueen. Vuosisatojen aikana merkittävä osa
hautausmaasta on tuhoutunut, mutta varsinkin
luterilaisilla alueilla on säilynyt runsaasti
vanhoja hautamuistomerkkejä.
Hautakivien kartoitus ja kirjan valmistelu on
tehty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
kirkkohallituksen, Karjalan Säätiön ja Viipurin
Suomalaisen Kirjallisuusseuran tuella.
Hautausmaakartat, joihin on merkitty hautakivien nykyinen sijainti, valmisti uuden mittakartan pohjalta helsinkiläinen arkkitehtitoimisto MA-arkkitehdit.
Hautausmaata on vuosittain kunnostettu suomalaisten ja venäläisten talkoolaisten voimin.
Kunnostustyöt aloitettiin hautausmaan vanhimmalta saksalais-ruotsalaiselta alueelta ja
Lisätietoja ja kirjan tilaukset:
Viipuri-keskus ry,
e-mail: [email protected] tai
puhelimitse 09-2722430.
19
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Karjalan Liiton vuoden karjalaiset kirjat 2010
Karjalan Liitto on valinnut vuoden karjalaiseksi kirjaksi vastattain ilmestyneen Kävelyretkiä
1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen valokuvia ja vuoden karjalaiseksi pitäjäkirjaksi Monta
kotia, kaksi tarinaa – karjalaiset Sisä-Savossa.
Vuoden karjalainen kirja: Kävelyretkiä
1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen
valokuvia
julkaisemattomia kuvia. Eino Partasen tytär,
muotokuvaaja Aila Teräväinen on säilyttänyt isänsä valokuva-aarteet. Aiemmin Partasen
kuvia on julkaistu mm. Helioksen Viipuri-postikortteina. Teoksen kuvaosuutta täydentävät
teema-artikkelit, jotka kertovat mielenkiintoisella tavalla Eino Partasesta Viipurin tallentajana ja valokuvaajana ja Viipurista ja sen ominaispiirteistä. Artikkelit valottavat Viipurin
mainetta kansainvälisenä, merellisenä ja modernina kaupunkina.
Vuoden karjalaisen kirjan ”Kävelyretkiä
1930-luvun Viipurissa – Eino Partasen valokuvia” -teoksen on toimittanut Petri Neuvonen.
Teos on merkittävä kunnianosoitus valokuvaaja Eino Partasen elämäntyölle. Hänen kuvaamanaan 1930-luvun Viipuri tallentui monipuolisesti niin kasvavana modernina Karjalan keskuksena kuin sodan runtelemanarauniokaupunkina, sanoi valinnan tehnyt Karjalan Liiton
puheenjohtaja, kansanedustaja Markku
Laukkanen.
Teos on tärkeä osa Karjalan liittyvää historian
tallennusta ja se täydentää Viipurin historian
kokonaiskuvaa, arvioi puheenjohtaja Laukkanen.
Eino Partasen onnistui pelastaa laaja satojen
lasinegatiivien kokoelma sodan jaloista ja
uudessa kirjassa on myös runsaasti aiemmin
Kirjan on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
20
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Vuoden karjalainen pitäjäkirja: Monta
kotia, kaksi tarinaa – karjalaiset SisäSavossa
Kirjan tavoitteena on suuren yleisön ja karjalaisia laajemman lukijakunnan löytäminen.
Tässä on onnistuttu. Hyvin toimitettu kirja
pystyy kertomaan karjalasta ja karjalaisuudesta
myös oman viiteryhmämme – karjalaisten
- ulkopuolisille, määrittelee MatikainenKallström valinnan taustaa.
15 Vuoden karjalainen pitäjä- ja kyläkirjakisaan osallistuneesta teoksesta voittajaksi valikoitui toimittaja Leni Koukkarin toimittama
kirja ”Kaksi kotia, monta tarinaa – karjalaiset
Sisä-Savossa”.
Kirjan ovat kustantaneet Peuran museosäätiö
ja Sisä-Savon karjalaisten perinnetyöryhmä.
Kirja välittää Rautalammille, Suonenjoelle,
Vesannolle, Karttulaan ja Tervoon asutettujen
siirtokarjalaisten vaiheita ihmisen äänellä.
Henkilökohtaiset muistot ovat kirjan perusmateriaalia. Niihin on yhdistetty monenlaista
tausta-aineistoa.
Molempien teosten ansiona on myös hieno
ulkoasu ja huolellinen toimitustyö.
Vuoden karjalaisen kirjan ja karjalaisen pitäjäkirjan valinnalla Karjalan Liitto haluaa
kiinnittää huomiota Karjalaa – ja erityisesti
luovutet-tua aluetta – esittelevään laadukkaaseen ja monipuoliseen kirjallisuuteen, jota jatkuvasti ilmestyy. Vuosittain julkaistaan
useita kymmeniä kylä- ja pitäjäkirjoja, muistelmateoksia ja muita Karjalan historiaa esitteleviä teoksia.
Teoksessa on 400 sivua, joten tarjolla on laaja lukupaketti. Laajasta materiaalista huolimatta kyseessä on helposti avautuva teos.
Sen vahvuuksia ovat runsaslukuinen kirjoittajajoukko ja monipuolinen sisältö, toteaa valinnan tehnyt Karjalan Liiton hallituksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström.
Teksti: tiedottaja Mervi Piipponen, Karjalan Liitto
21
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
Sotaorpojen rekisteröinnin loppukiri
Talvisota ja jatkosota jättivät jälkeensä noin
50 000 sotaorpoa. Elossa olevien sotaorpojen
määrästä ei ole ollut täsmällisiä tietoja, koska
heistä ei Valtiokonttorin (ent.Tapaturmavirasto) toimesta ole laadittu valtakunnallista
rekisteriä. Arvio on, että elossa olisi vielä noin
30 000 sotaorpoa.
Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat sotaorvot toivovat, että he saisivat tarvitsemaansa
sosiaalista tukea sotaorpostatuksella. Muutamat sotaa käyneet maat ovat hoitaneet sotaorpokysymyksen oikeudenmukaisella tavalla
avustaen sotaorpoja viime vuosiin asti eri
tavoin.
Kaatuneiden Omaisten Liitto (KOL) ryhtyi
tämän vuoden alussa valtaisaanurakkaan yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa ja aloitti rekisterin laadinnan. Rekisteröitymislomakkeita on
saatavana liiton paikallisten (73) jäsenyhdistysten kautta tai KOL:n nettisivuilta.
Sotaorvot kokevat, että vuosikymmeniä kestäneen vaientamisen jälkeen heillä on nyt mahdollisuus ulostuloon rekisteröitymisen myötä.
Rekisteröityminen on edelleen mahdollista!
Paikallisyhdistysten yhteystiedot löytyvät
KOL:n nettisivulta www.kolry.fi.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana rekisteröityminen on ollut niin vilkasta, että monien
yhdistysten jäsenmäärä on lisääntynyt merkittävästi – joillakin jopa kaksinkertaistunut,
vaikka rekisteröityminen ei edellytä jäseneksi
liittymistä. Rekisteröintilomakkeita on tähän
mennessä jätetty noin 15 000 kappaletta. On
kuitenkin varmaa, että viestimme ei vielä ole
saavuttanut kaikkia Suomessa eikä ulkomaillakaan asuvia sotaorpoja.
Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Leena
Mankkinen,
p. 02 2588790 tai 040 5895348
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
PL 600, 00521 Helsinki
Kaatuneitten Omaisten Liitto tavoittelee rekisteröitymisellä sotaorpotunnuksen saamista,
mikä osoittaa miten raskaan uhrin sotaorvot
joutuivat isänmaalle antamaan. Sotaorpojen
olemassa olon tunnustaminen ei maksa valtiovallalle mitään - se on kunniavelka.
Pitäjäseuran 2011- seinäkalenteria on vielä
rajoitetusti saatavissa (muutamia). Mainio
jäsensihteerimme ja kauppalopo Aulis Juvonen
ilmoitti, että Viipurin pitäjäseuran kalenteria saa
hintaan 20€ + postikulut. Soitto tai sähköposti
Aulikselle riittää: 050- 5954814
[email protected]
22
Viipurin pitäjäläinen 1/2011
H A LLI TU KSEN YHT E YS T IE DOT 2011
Timo Lindroos
Peräläntie 115, 03220 Tervalampi
puh. (09) 222 4823, 050 355 5471
[email protected]
puheenjohtaja
Liisa Munsterhjelm
Friisiläntie 49, 02240 Espoo
puh. 040 840 0152
[email protected]
tiedottaja
Marja-Leena Evinen
Korsontie 22 A 7, 01450 Vantaa
puh. (09) 851 3882, 050 492 7337
[email protected]
Päivi Salo
Graniittitie 10, 01840 Klaukkala
puh. 040 848 6897
[email protected]
taloudenhoitaja
Aulis Juvonen
Klaukkalantie 59, 01800 Klaukkala
puh. 050 595 4814
[email protected]
jäsensihteeri
Riitta Stirkkinen
Steniuksentie 39 B 16
00320 Helsinki
puh. 050 560 2567
[email protected] tai
[email protected]
Mauno Kemppi
Vihdintie 4-6 A 17, 03100 Nummela
puh.(09) 223 6042, 0400 251 128
Anne Uotinen
Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki
puh. 050 540 2245
[email protected]
sihteeri
Eero Kunttu
Salpakuja 3, 08350 Lohja
puh. 044 339 4000
[email protected]
Muutokset jäsentietoihin:
Jos
Kaarina Manni
Saukkolantie 432, 08500 Lohja
puh. (019)) 333 375, 040 754 6891
pääemäntä
oosoitteesi muuttuu
ohaluat liittyä jäseneksi tai
opäättää jäsenyytesi seurassamme
ole hyvä ja ota yhteyttä jäsensihteeri
Aulis Juvoseen.
Raimo Matikainen
Ajurinkatu 3 A 37, 02650 Espoo
puh. (09) 541 8981, 040 525 7484
[email protected]
varapuheenjohtaja
Auliksen tavoitat numerosta 050 595
4814 tai sähköpostitse
[email protected]
23