docMerimieskirkko Sjömanskyrkan
download 
Report Transcription
Merimieskirkko Sjömanskyrkan
2/2015 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 • Sjömansvännen från 1882 K E S Ä J U H L A T Tervetuloa kesäjuhlille Poriin s. 19 Vartioalus Turva jatkuvassa valmiudessa s. 23 Internationella kyrkan i Algarve s. 28 Merimieskirkkopiiri monen harrastuksena s. 34 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 1 Kalevala Korun valmistama pronssinen ristiankkuririipus ketjulla. Koko: leveys 2,1 cm, korkeus 2,9 cm, paksuus 3 mm. Ketjun pituus 60 cm. 20,00 € SISU -lastenkirjasarja ilmestynyt! Kari Latvuksen teos Matkan ja muutoksen kirkko kysyy, mitä on tehtävä, kun toimitaan Tehtävä Suomenlahdella ja Hailuodon Arvoi- kirkkona? Mitä on tehtävä siitä huolimatta? tus muodostavat Jäänmurtaja Sisu -sarjan, Mihin kirkkoa vievät sen omat lähtökohdat, mihin ihmisten kivut? Kirkon työ matjossa koetaan jännittäviä tarinoita, jotka vievät niin lapset kuin aikuisetkin todentun- kalla olevien ihmisten keskellä vie myös satamaan, kapakkaan, kauppaan ja kaduille. tuiseen seikkailuun talviselle merelle. Matkalla olevan kirkon tehtävä suomalaisKirjat on kirjoittanut Teemu Leppälä ja ten parissa ulkomailla haastaa miettimään kuvittanut Petri Kantoniemi. kirkon toiminnan ydintä myös Suomessa. Tilaukset: merimieskirkko.fi/nettipuoti Jäsenenalennus syöttämällä maksu-vaiheessa alennuskoodikenttään tunnus: SMKJASEN2015 Huom! Vuoden 2015 laivakortit ovat tilattavissa nettisivulla merimieskirkko.fi 2 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan S uomi on pitkä maa. Kun etelässä kirsikkapuut kukkivat ja koivu lehtii, on pohjoisessa vielä lunta ja pajut vasta kissoillaan. Kesä kuitenkin tulee, ja niin myös Merimieskirkon kesäjuhlat. Elokuun toinen viikonvaihde merimieskirkkotyön ystävät tapaavat toisiaan ja juhlistavat yhdistyksen 140-vuotista taivalta Meri-Porissa. Pori on oivallinen kesäinen retkikohde Yyterin hiekkarantoineen, Reposaaren vanhoine asuinalueineen, satamineen, jazz-tapahtumineen ja moninaisine palveluineen. Oma suosikkini Porissa on Reposaaressa sijaitseva, vuonna 1876 käyttöön vihitty, norjalaistyylinen, kuusikulmainen tunturikirkko. Kirkon suunnittelijaa ei tunneta, mutta sen piirustukset on tilattu aikoinaan Tukholmasta. Kirkon korjauksen yhteydessä 1900-luvun alussa sinne asennettiin myös Felix Frangin maalaama alttaritaulu. Sisäkaton maalaukset on tehnyt professori Lennart Segerstråle vuonna 1928. Kirkon 11-äänikertaiset urut ovat peräisin vuodelta 1940. Suomessa ainutlaatuisessa tunturikirkossa toimitetaan myös Merimieskirkon juhlajumalanpalvelus 9.8.2015 piispa Kaarlo Kallialan johdolla. Kannattaa tulla kauempaakin! Ei Suomi niin pitkä maa ole. Marko Toljamo toimitussihteeri [email protected] Benelux-alueen merimiespastorina maaliskuussa aloittanut Pauliina Tuomanen on innokas visioimaan Rotterdamin uusitun kiinteistön käyttömahdollisuuksia: ”Merimieskirkko on risteysasema, jossa palvellaan kaikkia, jotta voimme palvella suomalaisia, mikä on viimekädessä erityiskutsumme. Kun ymmärrämme tämän, meillä on laajat mahdollisuudet toimia uudella otteella taloon puhalletun uuden elämän myötä.” 33 2Toimittajalta 4 Pääkirjoitus / ledare 5 Hartaus, 125 vuotta sitten, pilapiirros 6 Asuntona rekka 8 Mielipuuhaa vapaaehtoisena 9Merimieskirkkouutisia 10 Greenwichin maineikkaat museot 12 Merimiespapin into tarttuu 14 Kirkkolaiva 15 Meritaide, sarjakuva 16 Kotimaantyön kuulumisia 17 Emäntä vastaa majoituspalveluista 12 19–22 Kesäjuhlat 2015 22 Ulkovartioalus Turva 25 Kolumni 26 Merimiehestä teologiksi 27 I kyrkans skepp 28 Internationella kyrkan i Algarve 30 Böcker Kuva: Marko Toljamo Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. Ankkuriristin mitat: leveys 1,2 cm, korkeus 1,3 cm. Voit valita ketjun pituuden: 45 cm tai 50 cm. 21,80 € / kpl * 6 Kuva: Sanna-Maria Tiusanen 30,00 € 49,00 € Monet tietävät, että osa ulkopaikkakunnalle muuttaneista rakennusmiehistä asuu leirintäalueella. Moni ei tule ajatelleeksi, että myös jotkut rekkamiehet päätyvät viettämään yönsä asunnon sijasta työpaikallaan eli rekassa. Lasse Sipari (kuvassa vas.) ja Ilkka Rinne pitävät järjestelyä toimivana ja taloudellisesti kannattavana. Kaikki ne palvelut, joita asunnottomat rekkakuskit tarvitsevat, löytyvät merimieskirkolta. 32 Kirjat 34 Merimieskirkkopiirit 35 Merikohtaloita 36 Perhepiiri 38 Merimieskirkkouutisia 39 Yhteystiedot / kontakt uppgifter 40 Elämän merellä Ulkomaisten risteilyalusten kausi Helsingissä käynnistyi taas toukokuun alussa. Samalla avattiin myös viime vuonna perustettu Cruise Crew Lounge ANCHOR, joka palvelee Helsingin Hernesaaren satamaan saapuvien risteilyalusten miehistöjä. Palvelupiste on Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteinen voimanponnistus. Helsinkiin saapunee tänä kesänä yli 250 risteilyalusta, joista noin 120 ankkuroituu Hernesaaren laitureille. Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 2/2015 133. vuosikerta / 133:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Hannu Suihkonen [email protected] Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare: Marko Toljamo [email protected] Översättningar / Käännökset: Novatext, Mari Nyman Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän tai juttu on toisella kotimaisella kielellä lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. Toimituskunta / Redaktion: Suihkonen Hannu (pj.), Juthas Christina, Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 € + pst. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh. / Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 [email protected] Paino / Tryckeri: Wellprint Oy Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 37 Se på s. 37. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. Vuosikertahinta 4 numeroa / Prenumerationspris 4 tidskrifter: Suomessa / i Finland: 50 € EU-maihin / till EU länder: 50 € Muihin maihin / till andra länder: 55 € Ulkoasu / Layout: Taija Näsi Kansi / Pärm: Porin Reposaari, tuulimylly veden äärellä. Kuva: Otavamedia / Lehtikuva / Mirja Kakko Aineisto- ja ilmestymispäivät 2015: Nro 3: 21.8. / 11.9. Nro 4: 16.11. / 9.12. sisältö * Huom! Ostamalla Merimieskirkon myymiä tuotteita tuet merimieskirkkotyötä! toimittajalta Juhlaan ja arkeen nettipuodista Kesäkirkko Kuva: Heli Lomu pääkirjoitus / ledare hartaus Hannu Suihkonen pääsihteeri generalsekreterare Matkalle lähteville Olennaista on katsoa eteenpäin M erimieskirkon hallitus päätti kokouksessaan helmikuussa käynnistää Merimieskirkon uuden strategian laatimisen. Hallituksen on tarkoitus hyväksyä vuodet 2016–2020 kattava strategia tämän vuoden lopulla. Strategian tekemisen muodollinen syy on nykyisen strategiakauden päättyminen tämän vuoden lopussa, mutta todellinen syy on maailmassa nopeassa tahdissa tapahtuva muutos. Sanaan ”muutos” kytkeytyy helposti mielleyhtymä jostakin kielteisestä tai torjuttavasta etenkin silloin, kun muutoksia tapahtuu nopeasti ja niitä on useita yhtä aikaa. Muutokset eivät voikaan olla itsetarkoitus. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa Merimieskirkon täytyy jälleen kerran pohtia työnsä linjauksia ja painopisteitä. Merimieskirkon uudessa strategiassa on olennaista tunnistaa ympärillämme ja työssämme välttämättä tapahtuvat monet muutokset ja reagoida sekä tarttua niihin rohkeasti. Yksi muutos, joka on jo tapahtunut, on suomalaisten muuttunut suhtautumi- nen kirkkoon ja kristinuskoon. Kristittynä eläminen on aikaisempaa enemmän tietoinen valinta, eikä itsestäänselvyys, kuten vielä muutama vuosi sitten. Tämä muutos koskettaa myös Merimieskirkon työtä, koska useat liikkeelle lähtevät ihmiset kuuluvat ryhmään, jota tutkimuksissa kuvataan irralliseksi suhteessa uskoon ja kirkkoon. Mikään organisaatio ei ole olemassa itseään varten, ei myöskään Merimieskirkko. Siksi yksi strategian olennainen kysymys on, miksi ja keitä varten Merimieskirkko on olemassa. Mikä on Merimieskirkon identiteetti ja mikä yhdistää Merimieskirkon työn eri osa-alueita? Uskon, että löydämme näihin kysymyksiin vastauksia. Merimieskirkon uutta strategiaa tehdään Merimieskirkon täyttäessä 140 vuotta. Strategian teon yhteydessä tulee melkeinpä automaattisesti arvioitua, mitkä ovat niitä asioita, jotka kantavat myös tulevaisuudessa ja mitkä ovat niitä, joista on syytä luopua. Olennaista on kuitenkin katsoa eteenpäin. Juhlavuoden pääjuhlaa ja juhlamessua vietetään Meri-Porin seurakunnan isännöimillä Merimieskirkon kesäjuhlilla 8.–9. elokuuta Pihlavassa ja Reposaaressa. Päivien tarkempi ohjelma on tässä lehdessä ja nettisivullamme. Tervetuloa! J umala, kaikkivaltias Isä, joka olet pyhien kunnia, tie, totuus ja elämä. Sinä, joka ohjaat omiesi matkoja, lähetä rauhan enkeli kulkemaan palvelijoidesi kanssa. Johdattakoon enkelisi heitä siihen paikkaan, johon he lähtevät. Anna ilon, rauhan ja onnen seurata heitä. Opasta heitä matkalla niin, etteivät he saisi mitään vahinkoa sielulleen, ruumiilleen tai omaisuudelleen eikä paha vihollinen tuottaisi heille vahinkoa. Varjele heitä kaikelta pahalta ja anna matkakumppaniksi Pyhä Henkesi. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen. Rukous Agricolan Rukouskirjasta. Nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma. Kirkkohallitus, 20006. Kuva: Marko Toljamo Kattomaalaus Porin Reposaaressa sijaitsevassa norjalaistyylisessä tunturikirkossa. Kattomaalaukset teki professori Lennart Segerstråle vuonna 1928. Det viktigaste är att blicka framåt P å Sjömanskyrkans styrelsemöte i februari beslutade man att påbörja arbetet med Sjömanskyrkans nya strategi. Styrelsen ska godkänna strategin för 2016–2020 i slutet av innevarande år. Den formella orsaken till den nya strategin är att den nuvarande strategiperioden avslutas vid årsskiftet, men den verkliga orsaken är de snabba förändringarna som sker i världen. Ordet ”förändring” associeras lätt till något negativt eller begränsande, framför allt när flera förändringar sker snabbt och samtidigt. Förändring är inte ett självändamål. Men nu befinner vi oss i ett läge där vi återigen måste reflektera över riktlinjerna och tyngdpunkterna i Sjömanskyrkans arbete. Enligt Sjömanskyrkans nya strategi är det viktigt att vi identifierar de många förändringar som oundvikligen sker omkring oss och i vår verksamhet och att vi vågar reagera på och ta itu med dem. En förändring som skett är finländarnas ändrade inställning till kyrkan och kristendomen. Att leva som kristen är mer än någonsin ett medvetet val, och inte en självklarhet som för några år sedan. Den här förändringen påverkar Sjömanskyrkans 4 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan arbete eftersom många av människorna som befinner sig i rörelse tillhör den grupp som i undersökningar beskrivs vara frigjord från tron och kyrkan. Ingen organisation finns till för sin egen skull, inte heller Sjömanskyrkan. Därför är en av de viktiga strategifrågorna varför och för vem Sjömanskyrkan finns till. Vilken är Sjömanskyrkans identitet och vad förenar de olika delområdena av Sjömanskyrkans arbete? Jag är övertygad om att vi lyckas finna svaret på dessa frågor. Sjömanskyrkans nya strategi tas fram när Sjömanskyrkan fyller 140 år. I samband med strategiarbetet kommer vi nästan automatiskt in på bedömningar av vad som håller även i framtiden och vad vi bör avstå från. Det viktigaste är dock att blicka framåt. Jubileumsårets huvudfest och festmässa hålls under Sjömanskyrkans sommarfest den 8–9 augusti. Havs-Björneborgs församling är värd för sommarfesten som äger rum i Svinhamn och Räfsö. Programmet för sommarfesten hittar du i det här numret av tidningen och på vår webbplats. Välkommen! ”Ilmoituksia”. Merimieslähetyksen vuosijuhla vietetään, jos Jumala suo, toisena helluntaipäivänä, toukokuun 26 p:nä. / Jumalanpalvelusten päätyttyä kokoonnutaan vuosikokoukseen Nikolain kirkon itäiseen palviljongiin kello ½ 8 illalla. / Toivottavaa olisi, että lähetyksemme tärkeä toimi keskustelunkin kautta tulisi tunnetuksi. Kehoitamme hartaasti seuramme jäseniä ja ystäviä vuosikokouksessa olemaan läsnä. Merimiehen Ystävä 5/1890 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 5 Työpaikka kotina Asunnottomien rekkakuskien kakkoskoti on Vuosaaren merimieskirkko Rekassa asuminen on asenteesta kiinni. Myönteisiä puolia on paljon jos ne haluaa nähdä. M elkein jokaisena arki-iltana Vuosaaren merimieskirkon oleskelutila täyttyy saunanraikkaista rekkakuskeista ja heidän iloisesta puheensorinastaan sekä kahvikuppien kilinästä. Mitä lähemmäksi viikonloppu tulee, sitä enemmän kuljettajien ajatukset siirtyvät eri maakunnissa Lasse Sipari on tuunannut Mustangiaan varoilla, joita on säästynyt rekassa asumisella. Pelkääjän paikalla istuu kollega Ilkka Rinne. 6 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan sijaitseviin koteihin. Viikon reissutyö alkaa olla ohitse, ja kodin ja perheen kutsu on voimakas. Suomalaisille on lähes itsestäänselvyys, että kaikilla kansalaisilla on asunto, johon palata työpäivän päätyttyä. Asuminen vakituisessa osoitteessa merkitsee suuria, ihmisen identiteettiä määrittäviä asioita. Lähes kaikilla suomalaisilla rekkakuskeilla on vakituinen, fyysinen asunto jossain päin Suomea, vaikkei sinne ehtisikään kuin viikonlopuiksi. Mutta aina löytyy hämmentäviä, ihmeellisiä ja kiehtovia poikkeuksia. – Minulla ei ole ollut asuntoa kahteen vuoteen, vuodesta 1978 rekkaa ajanut Ilkka Rinne kertoo. – Minä taas olen ollut asunnoton kohta vuoden verran, kahdeksan vuotta Ilkkaa aikaisemmin kuljetusalalla aloittanut Lasse Sipari jatkaa. Vuokra- tai omistusasunnon sijaan miehet ovat päätyneet viettämään yönsä työpaikallaan, rekassa. Läheisten keskuudessa toimintatapa on aiheuttanut paljon ihmettelyä ja jopa paheksuntaa. – Monet ihmiset päivittelevät sitä, miten voin asua tuolla tavalla rekassa! Mutta onko se koti ihan oikeasti jokin status suomalaisille? Vuokra-asumisessa ei ole mitään järkeä pääkaupunkiseudulla, kun vuokrahinnat ovat pilvissä. Yksiöstä vuokraa joutuisi maksamaan 600–1 000 euroa kuukaudessa, mikä on minusta sama asia kuin heittäisi rahaa roskikseen. Asuntosijoittaminen on puolestaan turhan riskialtista. Sitä ei koskaan tiedä, saako asunnon myytyä samalla hinnalla kuin ostaessa, Lasse toteaa. – Sitten ihmiset ihmettelevät, emmekö me ole yksinäisiä. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että on eri asia olla yksinäinen kuin yksin. Me emme ole yksinäisiä. Meillä pyörii jatkuvasti suuri kaveriporukka ympärillä, ja uusia tuttavuuksia tulee lisää koko ajan, Ilkka sanoo. Miesten mukaan rekkakuskien asunnottomuus on Suomessa vielä harvinaista, mutta jo Manner-Eurooppaan mentäessä kodin tekeminen rekkaan on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja ovat Ilkka ja Lassekin ennen asuneet omissa asunnoissa, mutta sitten tuli elämä väliin. Kuin sviitti tilapäiseen asumiseen Aikaisemmin Ilkka Rinne työskenteli Saksassa, missä hänellä oli mukava asunto Lyypekissä. Kun työt loppuivat, seurasi pikainen muutto töiden perässä Suomeen. Tällä hetkellä hänen tavaransa ovat varastossa Lyypekissä ja odottavat siirtoa Suomeen. Kahden vuoden asunnottomuuden jälkeen Ilkka muuttaa Tikkurilassa sijaitsevaan vuokra-asuntoon heinäkuussa, heti kun asunnon putkiremontti valmistuu. Lasse Siparilla puolestaan päättyi parisuhde, ja yhteisestä kodista oli muutettava pois. Kämppäasioita ei ole tullut sen koommin mietittyä, sillä Lassen eläkevuodet alkavat kohta. Eläkkeen alettua suunnitteilla on muutto Espanjaan. – Tämä ammatti syö parisuhdetta. Sitä on liian vähän kotona – varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä. Samalla pitää kuitenkin huolehtia, että pärjätään taloudellisesti ja siksi ollaan jatkuvasti tien päällä, Lasse arvioi. Miesten mielestä rekassa asuminen on asenteesta kiinni. Positiivisia puolia löytyy mahdottoman paljon, kunhan haluaa avata silmänsä niille. Ensinnäkin kaikki mahdollinen on hyvin lähellä. Käden ojennuksen päässä sijaitsevat jääkaappi, tv, tietokone, sänky ja työpaikkakin. Rekassa saa olla ihan rauhassa, sillä seinänaapureita ei ole. Siivoamista on äärettömän paljon vähemmän eikä ajoittainen metelikään häiritse, kun on hyvä nukku- maan. Rekka-asunnossa on miesten arvion mukaan noin 4–5 neliötä, kahdessa kerroksessa. – Ihan verrattavissa sviittiin, Ilkka nauraa. – Ainoastaan siivooja ja tarjoilija puuttuvat. Palvelut merimieskirkolta – Rekkakotiin ei mahdu saunaa eikä suihkua, mutta sitä varten on olemassa Vuosaaren merimieskirkko, joka on vähän kuin kakkoskoti, Lasse kertoo. Molemmat kuskit käyvät myös tasaisin väliajoin pesemässä pyykkiä Vuosaaren merimieskirkon pyykkituvassa. Rekkakodissa pyykkikoneesta on turha haaveilla. – Rekasta löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen. Rehellisesti sanottuna sieltä ei puutu mitään. Pieni huono puoli on se, että sitä tuntee aina olevansa vähän kuin työmaalla. Ja tykkäisin kokkailla, mutta rekassa ruoanlaitto menee kahvinkeittelyksi ja voileipien tekemiseksi, Ilkka summaa. Molemmat miehet ovat tyytyväisiä Vuosaaren merimieskirkon toimintaan. Kirkolta löytyvät kaikki ne palvelut, joita asunnottomat rekkakuskit tarvitsevat. On siisti suihku ja sauna, toimiva pyykinpesukone ja kuivuri sekä yhteistä kokoontumistilaa kaveriporukan kanssa tapaamiseen. – Lisäksi Vuosaaren merimieskirkolla on äärettömän miellyttävä henkilökunta – tosi auttavainen. Välillä on vain kiva pysähtyä juttelemaan ja höpöttelemään jonninjoutavia asioita henkilökunnan kanssa, Lasse kehuu. Kahvit juotuaan miehet siirtyvät Vuosaaren merimieskirkolta takaisin rekkakoteihinsa nukkumaan ja odottelemaan seuraavan työpäivän alkua. Kirkon pihalla Lasse Siparia odottaa kiiltävä Mustang, omistajansa silmäterä, jonka tuunaamiseen Lasse on voinut laittaa aikaa ja varoja ihan toiseen malliin kuin jos olisi joutunut maksamaan vuokratuloja pääkaupunkiseudulla asuessa. Veneen ostaminenkin on enemmän kuin todennäköistä alkavalle kesäkaudelle. Teksti ja kuva: Heli Lomu Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 7 Yrittäjä ja Rotterdamin merimieskirkon vapaaehtoinen Paula Alarinta pirskahtelee lapualaista iloisuutta ja heittäytyy hollantilaisittain hetkeen. Y Kirkolle ilman navigaattoria 8 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Oman näköisiä tehtäviä Pastori Jussi K.K. Ollilan aloittaessa Rotterdamin kirkon johtajana vuonna 1999, luki Paula Alarinnan nimi kirkon toimintakertomuksessa melkein joka luvussa. Hän oli mukana mm. perustamassa ystäväpalvelupiiriä, toimi markkinoinnissa ja mentorina sosiaalikuraattorille sekä lauloi jumalanpalveluksissa. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta Alarinta on hoitanut kirkon kirja- ja kasettiosastoa. Hän on myös kirkkotoimikunnan varajäsen. – Kirkon eteenpäin viemiseksi tarvitaan pitkäaikaisia sitoutujia. Vapaaehtoiset nuoret sen sijaan tuovat mukanaan tuoreita ja uusia ideoita. Miehiä tarvittaisiin enemmän, Paula Alarinta pohtii. Merimieskirkolla on aina uusia haasteita edessään, niistä Paula Alarinta pitää. – Autan työntekijöitä parhaani mukaan markkinoinnissa, nettiasioissa yhdessä puolisoni kanssa tai hollannin kielen kääntämisessä niin kauan kuin innostusta riittää. – Olisi hienoa, jos voisimme markkinoida Finse Huisia hollantilaisille ryhmille elämyksellisenä kohtaamispaikkana, jossa on hyvä henkilökunta ja bonuksena tuulahdus Suomea. Mikä sinun palkkasi työstäsi on, kysyn. Sitähän ei mitata rahassa. – Se mitataankin sitten taivaassa, uskovainen Paula tokaisee ja remahtaa nauruun. Ilo tarttuu minuunkin, ja kävelemme käkättäen kohti ruokailua. Teksti ja kuva: Sanna-Maria Tiusanen Hamina-Kotkan merimieskirkon johtava satamakuraattori vaihtui toukokuun alussa. Pekka Wilska palasi tälle pestille Antwerpenista. Vajaat kolme vuotta Belgiassa antoivat Pekalle ”hienoja työkavereita ja upeita kokemuksia” ja miksei myös ”maailman parasta olutta ja suklaata”. Hamina-Kotkassa työskennellyt Jaana Rannikko siirtyi samalla keskustoimiston henkilöstöön ja toimii nyt täysipäiväisesti johtavana laivakuraattorina. Vuosaareen merimies•kirkon johtava satamaku- raattori Heikki Huttunen palaa vuorotteluvapaalta tehtäväänsä 1.6.2015. Tointa hoitanut Sirpa Tolppanen jatkaa Vuosaaressa merimiespastorina. M • Lyypekin merimieskirkon sosiaalikuraattori Anna Eklund vihittiin 3.5.2015 papiksi Helsingin tuomiokirkossa. Vihkijänä toimi Helsingin piispa Irja Askola. Varainhankintakoordinaattori Katri Oldendorff vihitään papiksi Turussa 31.5., ja hän toimii sen jälkeen Merimieskirkon yhteyspäällikkönä marraskuun loppuun saakka. •1.1.2015Satamakuraattorina aloittaneen Heli Lomun määräaikainen pesti päättyy 31.5.2015 Vuosaaren merimieskirkolla, mutta hän työskentelee vielä kesäkuun merenkulkijoiden palvelupisteessä Hernesaaressa. Hän toimi myös Merimieskirkon tiedottajana kevätkauden 2015 viestintäpäällikkö Marko Toljamon ollessa sairauslomalla. Toljamo palannee tehtäväänsä 3.8.2015. Hernesaaren työtä hoitaa heinä-syyskuun ajan Annuliina Piisilä, joka toimii siellä jo touko-kesäkuun tuntipalkkaisena avustajana. Määräaikainen työsuhde päättyy myös Rauman merimieskirkon satamakuraattori Mari Arvelalla toukokuun lopussa. •TuomasSiviilipalvelusmies Karppanen, 22, aloitti Vuosaaren merimieskirkolla 2.3. alkaen. Hän työskentelee joitain Turun merimieskirkolla •1.9.2014 lähtien mones- sa mukana oleva nuori mies on siviilipalvelusmies Sami Pellonperä, 21. Palveluksen yhteispituus on 347 vrk, josta kuukausi on koulutusjakso Siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä ja 11 kk työpalvelua virallisesti hyväksytyssä palvelupaikassa. ”Sivarilla” tarkoitetaan asevelvollista, joka vakaumukseensa perustuvin syin on vapautettu suorittamasta armeijaa ja määrätty suorittamaan siviilipalvelusta. Sami kehuu merimieskirkkoa hyväksi palveluspaikaksi ja työyhteisöä mainioksi. Kemi-Tornion johtavan •satamakuraattorin Heli Tuokkolan toimenkuva on laajennettu käsittämään kotimaan merimieskirkkojen koordinaattorina toimimisen vuoden 2015 loppuun työn sisältäessä lähiesimiestehtäviä. Toimenkuvan laajennus johtuu siitä, että merenkulkijatyön johtaja Jaakko Laasio jatkaa va. henkilöstöjohtajana vuoden loppuun toimien myös Suomen Merimieskirkkojen työalan johtajana. Testamentti osana elämää erimieskirkko on käynnistänyt 13 muun hyväntekeväisyysyhdistyksen kanssa Hyvä testamentti -kampanjan. Kampanja haastaa kaikki suomalaiset pohtimaan asennettaan testamentin tekemiseen ja ymmärtämään sen olevan osa elämän suunnittelua. Suomessa vain lapsilla ja lähisukulaisilla on lainsäädännöllinen mahdollisuus perintöön. Jos perijöitä ei ole, omaisuus menee kokonaisuudessaan valtiolle. Olipa henkilöllä perhettä tai ei, kaikissa tapauksissa ihminen voi itse päättää omaisuutensa jakamisesta tarkemmin testamentilla. Omaisuutensa voi testamentata joko osaksi tai kokonaan jollekin henkilölle tai taholle. Testamentatusta omaisuudestaan voi nauttia aina viime hetkiin saakka, sillä testamentattu omaisuus siirtyy sen saajalle vasta nykyisen omistajan kuoltua. Testamenttaus on siksi oman omaisuuden hyödyntämisen akti- ivista suunnittelua siinä mielessä, että varojaan voi ohjata sellaisen toiminnan pariin, jonka kokee tärkeäksi. Testamentit ovat kantaneet esimerkiksi Merimieskirkkoa yli taloudellisten taantumien ja lama-aikojen. Testamenttien avulla kriisiaikoinakin olemme voineet auttaa monia vaikeuksiin joutuneita ja kehittää hyväntekeväisyystyötämme. Lisää tietoa kampanjasta löytyy sivustolla: www.hyvatestamentti.fi. Sivuston lisäksi kampanjalla on oma lakiasiantuntija vastaamassa testamentin tekemistä koskeviin kysymyksiin. Kaikissa testamentteihin liittyvissä asioissa Sinua palvelee myös Suomen Merimieskirkon talousjohtaja Kirsi Wallén, [email protected]. Teksti: Marko Toljamo Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 9 testamentti Paulan Alarinnan ja merimieskirkon yhteinen matka alkoi vuonna 1996. Sen hän muistaa hyvin. – Lähdin eräänä sunnuntai-iltapäivänä etsimään merimieskirkkoa Rotterdamista. Tiesin sen olevan siellä jossain. Silloin ei ollut vielä navigaattoreita, mutta kirkko löytyi, ja Tytti avasi minulle oven, Alarinta muistelee. Pian alkoi pitkä yhteistyö merimieskirkon vapaaehtoisena, mikä on antanut Paulalle paljon. – Olen saanut tehdä merimieskirkolla juuri niitä asioita, joista tykkään. On mukava toimia yhdessä ja kokea onnistumisen iloa suomalaisessa yhteisössä. Myös se, että Rotterdamin merimieskirkko tekee Suomen luterilaisen kirkon työtä, on hänelle tärkeä asia. Aikanaan diakonissaksi opiskellut Paula Alarinta on ehtinyt olla monessa mukana. Hän työskenteli pitkään kansainvälisten lääkefirmojen markkinoinnissa. Lopetettuaan nuo pestit kahdeksan vuotta sitten, hän perusti oman, suomalaisia tekstiilejä myyvän nettiyrityksen. Nyt tekstiilit matkaavat kaupasta ympäri maailman. emäntä Anniina Juhola saapui elämänsä ensimmäistä kertaa Rotterdamiin huhtikuun viimeisellä viikolla 2015. Pitkään ei sopeutumisaikaa annettu, eikä tarvittu, sillä emäntä aloitti työnsä toukokuun alussa. Hänet siunattiin tehtäväänsä äitienpäivän messun yhteydessä. Hänen edeltäjänsä Samuli Kallion pesti päättyi helmikuun puolivälissä. • Paula Alarinta saa tehdä Rotterdamin merimieskirkon vapaaehtoisena asioita, joista tykkää. Palkintona tekemisestä on ilo, joka tarttuu muihinkin. hdeksäntoista vuotta Hollannin Leidenissä asunut Paula Alarinta nauttii paikallisen elämäntavan rentoudesta. Siitä, että hollantilaiset syövät kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä ulkona ja osaavat tarttua hetkeen. Suomesta hän kaipaa tuoretta mustikkaa ja tilliä, luonnon hajuja ja makuja. Rotterdamin merimieskirkolta saa onneksi leipää ja salmiakkia. Rotterdamin me•rimieskirkon uusi päiviä myös risteilyalusten palvelupisteessä Hernesaaressa. Joillekin risteilyalusten henkilöstöön kuuluville Tuomas voi olla jo tuttu, sillä hän oli jo viime kesänä Hernesaaren pioneerihankkeessa mukana. Vapaa-ajalla hän toimii vuonna 2005-syntyneiden jääkiekkojoukkueen vastuuvalmentajana. ”Tulevaisuudessa tavoitteenani on päästä opiskelemaan luokanopettajaksi sekä kouluttautua yhä paremmaksi valmentajaksi.” merimieskirkkouutisia Iloista työtä yhteiseksi hyväksi Merimieskirkon henkilöstöuutisia Cutty Sark ja muut merimahdin muistot Cutty Sark on yksi maailman tunnetuimmista purjelaivoista. Tämä kolmimastoinen, 85 metriä pitkä klipperi sai nimensä skotlantilaisen kansansadun mukaan. Cutty sark tarkoittaa lyhyttä alushametta. Greenwichin meriaiheiset museot Thames-joen rannalla Lontoossa kertovat Britannian kulta-ajasta merimahtina. G reenwichin merellisten museoiden helmi on teeklipperi Cutty Sark, yksi maailman kuuluisimmista laivoista. Kiinasta tuotavaa teetä varten rakennetun klipperin suunnitteli Hercules Linton, ja se valmistui vuonna 1869. Ensimmäisen seitsemästä teematkastaan Kiinaan klipperi teki vuonna 1870. Miehistöä Cutty Sarkilla työskenteli kerrallaan keskimäärin 26 henkeä. Nyt museolaivana toimivan aluksen pääkannella voi kurkistaa muun muassa laivan puusepän verstaaseen, keittiöön ja merimiesten hytteihin. Hyttien puiset kerrossängyt yllättävät ahtaudellaan. Vuoteiden pieni koko oli kuitenkin tarkoin suunniteltua. Cutty Sarkin mainiot oppaat tietävät kertoa halukkaille tästä ja paljon muusta laivan historiaan liittyvästä. Pääkannella pääsee vierailemaan myös laivan kapteenin edustustiloissa sekä perämiesten ja stuertin hyteissä. Keskikannella esitetään Cutty Sarkin historiasta kertovaa elokuvaa, ja siellä voi puuhailla lukuisien interaktiivisten näyttelyiden parissa sekä tutustua laivan miehistön tarinoihin. Saamme muun muassa tietää kapteenina toimineen William Woodgetin alkaneen innokkaaksi valokuvauksen harrastajaksi, kasvattaneen menestyviä näyttelykoiria ja opetelleen sekä polkupyöräilyn että rullaluistelun vauhdikkaat taidot Cutty Sarkilla seilatessaan. Juuri aikaansaavan Woodgetin aikana 10 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan luvat Greenwich Foundation -säätiölle. Osa tiloista on vuokrattu muun muassa Greenwichin yliopistolle ja osa on avattu museona vierailijoille. Alueen kauneimpia interiöörejä ovat Painted Hall ja vuonna 1751 valmistunut Chapel of St Peter and St Paul, jossa voi osallistua säännöllisesti järjestettäviin jumalanpalveluksiin ja konsertteihin. Greenwichin veteraaneille jumalanpalvelukseen osallistuminen oli aikanaan pakollista, jotta heidän muuten tapahtumaköyhään päivärytmiinsä saatiin säännöllistä aktiviteettia, eikä se kulunut pelkästään oluen ja piipunpolton parissa. Christopher Wrenin ja Nicholas Hawksmoorin suunnittelema Painted Hall rakennettiin ruokasaliksi Greenwichin meriveteraaneille. Tämän koristeellisen barokkisalin katto- ja seinämaalauksista vastasi James Thornhill, joka työskenteli tilan koristelun parissa melkein kaksi vuosikymmentä. Thornhillista tuli hovimaalari ja Painted Hallista niin upea, että jokapäiväisen ruokailutilan asemesta siitä tuli yksi Lontoon suosituimmista matkailunähtävyyksistä jo 1700-luvun alkupuolella. Royal Barge on rakennettu vuonna 1731 Walesin prinssi Frederickille, joka oli kuningas Yrjö II:n vanhin poika. Tämä 19,2 metrinen kaleeri on yksi Britannian kansallisen merimuseon suurimmista esineistä. Cutty Sark alkoi niittää kuuluisuutta maailman nopeimpana klipperinä. Kevytrunkoiset klipperit suurine purjemassoineen oli suunniteltu nopeiksi, mutta vuonna 1869 avattu Suezin kanava ja sen lisääntynyt höyrylaivaliikenne ohittivat viimein purjelaivat tehokkuudessa. Tämä merkitsi myös Cutty Sarkin töiden vähenemistä teeklipperinä. Vuodesta 1883 vuoteen 1895 sen pääasiallisena tehtävänä olikin noutaa villaa Australiasta. Myöhemmin Cutty Sark seilasi rahtilaivana Portugalin lipun alla, kunnes se vuonna 1922 ostettiin takaisin Englantiin. Museolaivana Cutty Sark avattiin Greenwichissä vuonna 1957 ja uudelleen 2012 kuusi vuotta kestäneiden restaurointitöiden ja niiden aikana tapahtuneen tuhoisan tulipalon jälkeen. Cutty Sark on koko perheen vierailukohde. Lapsille ja muille uteliaille löytyy tutkittavaa ja puuhattavaa vaikka koko päiväksi. Merimahtia museoissa Greenwichin puiston äärellä sijaitseva National Maritime Museum, Britannian kansallinen merimuseo, sisältää yli kaksi miljoonaa näyttelyesinettä ja on kokonaisuudessaan omistettu maan loisteliaan merenkulun historialle. 1800-luvun alkupuolella merenkävijöiden lasten kouluna toimineista museorakennuksista löytyy nyt lukuisia pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä, joista suurin osa on ilmaisia. Päämuseorakennuksen vieressä sijaitsee 1600-luvun alkupuolella kuninkaalliseksi residenssiksi valmistunut Queen’s House, jossa on esillä museon meriaiheisia maalauksia ja potretteja 1600-luvulta lähtien. Heinäkuun lopulle kestävä näyttely The Art and Science of Exploration 1768–80 kertoo maalauksien kautta kapteeni Cookin Tyynelle valtamerelle suuntautuneista löytöretkistä. Kuninkaallinen observatorio Greenwichin puiston korkeimmalla kukkulalla komeilee Royal Observatory, kuninkaallinen tähtitieteellinen observatorio, sekin osa Greenwichin kuninkaallisia museoita. Observatorion vanhin osa on 1676 valmistunut Flamsteed House. John Flamsteed oli ensimmäinen 14:stä talossa asuneesta kuninkaallisesta astronomista. Astronomien elämäntarinoiden lisäksi observatorioalueen rakennuksissa voi eri näyttelyiden kautta tutustua tähtitieteen ja navigoinnin historiaan, nykyihmeisiin ja tulevaisuuden visioihin. Observatoriolta avautuvat upeat näkymät Greenwichin puiston ja koko museoalueen yli Thames-joelle. Täältä kulkee myös kansainvälinen nollameridiaani eli nollapituuspiiri, jonka avulla lasketaan sekä maailman aika että etäisyydet maapallolla. Royal Museums Greenwich http://www.rmg.co.uk/visit Old Royal Naval College http://www.ornc.org Teksti: Anneli Lenkkeri Kuvat: Ilpo Musto Loisteliaan Old Royal Naval Collegen rakennusten ja piha-alueen toteuttaminen kesti noin viisikymmentä vuotta. Sairaalasta matkailunähtävyydeksi Sir Christopher Wrenin Thames-joen rantaan suunnittelemien Old Naval Collegen rakennusten ja piha-alueen toteuttaminen alkoi vuonna 1696 ja kesti seuraavat viisi vuosikymmentä. Alun perin alueella toimi iäkkäiden tai haavoittuneiden merenkulkijoiden sairaala aina vuoteen 1869, jolloin veteraaneja oli enää vähän jäljellä ja katsottiin taloudellisemmaksi maksaa heille eläkettä näiden tilojen ulkopuolella asumiseen. Vuonna 1873 kuninkaallinen laivasto muutti Portsmouthin kaupungista tyhjiksi jääneihin tiloihin ja käytti rakennuksia miehistönsä koulutus- ja asuintiloina vuoteen 1998. Nykyään Old Royal Naval Collegen loisteliaat barokkirakennukset kuu- Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 11 Merimiespastori Pauliina Tuomanen: Haluamme vastata maailman muutokseen Merimieskirkon papin työ on kokonaisvaltaista elämäntapatyötä. B enelux-alueen uusi merimiespastori Pauliina Tuomanen avaa minulle Finse Huisin etuoven. Kätellessämme hänen selkänsä takana oleva lasiovi napsahtaa kiinni. – Tyypillistä, naurahtaa Tuomanen, kun jäämme lukkojen taakse tuulikaappiin. Onneksi vapaaehtoisten kädet rientävät apuun. Merimieskirkon papin työ on kokonaisvaltaista, ja roolia joutuu vaihtamaan lennosta. Pauliina Tuomanen kertoo pääsiäispäivän messun olleen mielenkiintoinen kokemus, olihan hän tottunut siihen, että Suomessa jumalanpalveluksen toteuttamiseen osallistuu suuri koneisto. Täällä hän sai huomata, mitä kaikkea täytyy osata ottaa huomioon jumalanpalvelusta valmistellessaan. – Siinä oli vahva tekemisen tuntu, josta pidän. Messun ja pääsiäisaterian jälkeen puimme sosiaalikuraattori Eeva-Maria Rannan kanssa pyhävaatteiden päälle esiliinat puunataksemme keittiön ja kahvion kuntoon. Olen saanut työntää käteni hyvin nopeasti multaan, Pauliina Tuomanen kertoo. Kirkon ja Finse Huisin uusi vaihe haastaa Tuomasen visioimaan uuden upean kiinteistön käyttömahdollisuuksia yhdessä henkilö- ja toimikunnan kanssa. Kiinteistö peruskorjattiin kauttaaltaan vuosina 2013–2014. Hän on kiitollinen vallitsevasta tilanteesta. – On hienoa tarttua näihin asioihin ja saada ymmärrystä siitä, mitä talon suunnittelussa on haettu, jotta voimme hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Edessä on paljon markkinointityötä, johon tarvitsemme viisautta ja ennen kaikkea rohkeutta lähteä toteuttamaan ja elämään yhdessä todeksi tätä työtä. Finse Huis risteysasemana Finse Huis eli Rotterdamin merimieskirkkotalo on monenlaisten kohtaamisten risteyspaikka. 12 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Pauliina Tuomanen maalaa eteensä kuvan arkisesta tilanteesta Finse Huisilla, joka voisi olla totta vuoden päästä. – Salissa olisi paikallinen yritys pitämässä seminaaripäiväänsä. Sieltä he siirtyisivät alakerran kahvilaan maistelemaan ja ihmettelemään suomalaisia leivonnaisia ja tuotteita. Kirjastossa kokoontuisi raamattupiiri suunnitellen tulevan pyhän messua. Taloon mahtuisi myös Suomesta virkistyspäiville matkustanut porukka sekä illalla jonkin teeman ympärille alustajan johdolla kokoontunut ulkosuomalaisten ryhmä. – Finse Huis ja Rotterdamin merimieskirkko on risteysasema, jossa palvellaan kaikkia, jotta voimme palvella suomalaisia, mikä on viimekädessä erityiskutsumme. Kun ymmärrämme tämän, meillä on laajat mahdollisuudet toimia uudella otteella taloon puhalletun uuden elämän myötä, Tuomanen sanoo. ”Merimieskirkko on risteysasema, jossa palvellaan kaikkia, jotta voimme palvella suomalaisia.” Kansainvälisillä vesillä Lohjalta kotoisin oleva Pauliina Tuomanen lähti kymmenen vuotta sitten Lontoon merimieskirkolle harjoittelijaksi. Kirkolla olo venähti lopulta useampaan vuoteen. Sen aikana matkailualaa opiskellut nuori nainen huomasi toivovansa itselleen tehtäviä pikemminkin hartauselämän kuin kahvion puolelta. Aiempi haave teologian opiskelusta aktualisoitui, ja pian Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta avasi ovia entistä laajemmalle. – Olen käynyt kurkkimassa elämää eri näkökulmista neljällä mantereella opiskelujeni myötä. Valmistumisen jälkeen vuonna 2011 lähdin kehitysyhteistyöhön Nepaliin, missä toimin kasvatustehtävissä ulkoministeriön rahoittamassa projektissa, Pauliina kertoo. Suomeen palattuaan hän oli aloittamassa jatko-opintoja tutkimushankkees- Merimiespastori Pauliina Tuomanen iloitsee siitä, että Rotterdamin kirkkosali muuntautuu moneksi. Jumalanpalveluksissa ristiltä loistaa valo. sa, kun sai kutsun Lohjan seurakunnan lähetyssihteeriksi. Seurakuntatyö vei mukanaan, ja Pauliinalle tuli mahdollisuus hakea pappisvihkimystä. Papin työssä isot korvat Pauliina Tuomanen ja puolisonsa Joonas muuttivat Rotterdamiin vuoden 2015 alkupuolella. Pauliinan työ merimieskirkon pappina alkoi maaliskuun alussa. – Toivoisin pappina olevani ensisijaisesti isokorvainen kuuntelija. Silloin, kun elämä tarjoaa rosoisinta ja karuinta puoltaan, pelataan sillä, mitä ei voi sanoa. Rinnalla kulkeminen korostuu. Minulle uskossa tärkeintä on luottamus. Vaikka olisin missä elämäntilanteessa tahansa, tiedän, ettei niin pimeää paikkaa olekaan, jossa Jumala minut hylkäisi. Pauliina saa työssään markkinoida Jumalan valtakuntaa ja uskonelämää hyvin erilaisissa tilanteissa. – Pohdin, miten pystyisin tekemään parhaiten oikeutta sille viestille, joka meillä on ja johon minut on viestin viejäksi kutsuttu. Merimieskirkkotyö on kokonaisvaltaista elämää ja elämäntapatyötä, josta nautin. Finse Huisilla ja merimieskirkolla on nyt hyvät mahdollisuudet vastata maailman muutokseen raikkaasti ja rohkeasti siltä pohjalta, millä tätä työtä tehdään. Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 13 stun takapihan hirsisaunan lauteilla ja huomaan saunoneeni enemmän kuin pitkään aikaan. Löydän itseni hypistelemästä kevään uutta mallistoa Marimekon myyntitapahtumassa. Pääsiäisajan kuormaa purkaessamme opin, että perinteisen mämmin lisäksi on olemassa vanilja- ja kinuskimämmiä. Muun muassa tällaisia huomioita olen ennättänyt tekemään huhtikuun loppuun mennessä, näiden kahden kuukauden aikana, jotka olen ollut Benelux-maiden merimieskirkon pappina Rotterdamissa. Olen saapunut yhteisöön, joka on hyvin nopeasti opettanut minulle kotimaastani uusia asioita, kuten kinuskimämmin olemassaolon. Nämä huomiot saavat minut pohtimaan, mitä kaikkea saunan, Marimekon ja mämmin taakse kätkeytyykään. Ne edustavat meille yhteisönä jotakin, joka ei varmasti tyhjenny pelkästään kuumassa huoneessa hikoiluun, kauniisiin kuoseihin tai ruisjauhosta valmistettuun, rakastettuun ja vihattuun pääsiäisherkkuun. Ne edustavat meille yhteisönä jotakin, joka rakentaa yhteistä todellisuuttamme. Tai vieläkin enemmän: palaset Suomesta palvelevat meitä siinä, että osaamme elää toinen toisemme kanssa. Ne kuiskaavat meille viestiä, joka parhaassa tapauksessa uppoaa syvälle sieluumme: sinulla ja minulla on jotakin yhteistä, mitä keksitään yhdessä? Ajattelen, että Merimieskirkko on parhaimmillaan tällaisen kysymyksen paikka. Jokainen saunavuoron varaaminen ja mämminmyyntitapahtuma kumpuavat samasta pohjasta. Sydämenkielinen palvelu ja ihmisten yhteiselo saavat voimansa kirkon Herrasta, jolta riittää annettavaa jokaiselle maailman kansalaiselle riippumatta siitä, mitä ympäristön mittarit näyttävät hänen matkansa tilasta. Häneltä riittää annettavaa silloinkin, kun meillä ihmisillä ei sitä ole. Tämä tekee merimieskirkkotyöstä huikeaa. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen kutsuttu kohtaamaan erilasia ihmisiä, joita on valtava kirjo: Euroopan suurimman sataman merimiehiä, raskaan liikenteen kuljettajia, Hollannissa eläviä suomalaisia, Rotterdamissa matkailevia, Suomesta kiinnostuneita ulkomaalaisia ja kaikkia, jotka Finse Huisin oveen kolkuttavat. Olen kiitollinen siitä, että saan edustaa yhteisöä, joka sitoutuu ammentamaan voimansa jokaiseen kohtaamiseen samasta lähteestä. Palvellaksemme meille uskottua viestiä ja meille annettuja ihmisiä tarvitsemme rohkeutta katsoa peiliin ja miettiä, miten teemme sen parhaalla mahdollisella tavalla. Ikuisen sanoman ja rakkaiden perinteiden rinnalle me tarvitsemme raikkautta, joka nousee kyvystä uusiutua. Mielessäni hyräillen rukoilen virren 525 sanoin: Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan. meritaide kirkkolaiva I Yhteistä Samuel Atkins: hms Resolution Tahitille saavuttuaan laivakumppaninaan Discovery. Lontoon merimuseo. Kapteeni Cookin saaret J ames Cook (1728–1779) oli britti, kuuluisa tutkimusmatkailija ja merenkävijä, jonka nimi edelleen putkahtaa esille eri yhteyksissä, ja hänen saavutuksiaan laajoine vaikutuksineen korostetaan. Yorkshireläisen maatyöläisen 18-vuotiaana poikana hän pestautui kauppalaivastoon osoittaen taitavuutensa kartoittajana ja navigoinnin oivaltajana. 27-vuotiaana hän pyrki Kuninkaalliseen laivastoon yleten luutnantiksi, edelleen kapteeniksi, ja sittemmin hänet nimitettiin kommodoriksi. Kapteeni Cookin komennossa tehtiin kolme retkeä, jotka alkoivat vuosina 1768, 1772 ja 1776. Näistä kukin kesti kolmisen vuotta. Retkillä purjehdittiin Tyynelle valtamerelle Uuden Seelannin rannikon ja Australian itärannikon tuntemattomille vesille, mm. Luoteisväylää etsimään. Retkikunnissa oli eri tieteenalojen tutkijoita. Ensimmäinen retki tehtiin m/s Endea- vourilla. Tällöin retkikunnassa oli mukana ruotsalainen kasvitieteilijä Daniel Solander suomalaisen sihteerinsä Herman Spöringin kanssa! Toinen ja kolmas retki tehtiin hms Resolutionilla, joka merimaalarina tunnetun Samuel Atkinsin (1760–1810) taulussa (kuva) on kuvattu Tahitille saapumisen jälkeen laivakumppaninaan Discovery, niin ikään parkkilaivasta takiloitu tilava hiililaiva. Maalaus kuuluu National Maritime Museumin eli Lontoon merimuseon aarteisiin. Atkins oli nimenomaan merenkulun asiantuntija ja kuuluisa taidemaalari, jonka tuotannosta tehtyjä julisteita, jäljennöksiä ja kortteja on julkaistu runsaasti. Edelleenkin Atkinsin meritaide on korkealle noteerattua suurten huutokauppakamareiden myyntilistoilla. Atkins teki ensiarvoista tallennusta aikana, jolloin valokuvaus ei ollut vielä kertomassa laivaliikenteen urotöistä. Historioitsijat ylistävät kapteeni Coo- kin merimiestaitoa, kartoittamiskykyä ja hänen käyttämiään uusia ja kehittyneitä navigointimenetelmiä. Tällainen oli mm. Harrisonin kronometri, jolla kyettiin tarkistamaan pituuspiiri. Cookin päiväkirjamuistiinpanot ovat arvokkaita. Cookin kerrotaan pitäneen miehistönsä kunnon korkealla vaatien sitrushedelmien ja hapankaalin nauttimista keripukin estämiseksi, ja siinäkin hän onnistui. Hänen sanotaan kohdelleen hyvin myös alkuperäisasukkaita, joskin hänen kolmannella retkellään vuonna 1779 syntyneessä kahakassa alkuasukas puukotti Cookin kuoliaaksi. Cookin muistoa on kunnioitettu mm. nimeämällä Cookin saaret Tyynelle valtamerelle sekä Cookin salmi Uuden Seelannin Pohjois- ja Eteläsaaren väliin. Lisäksi australialainen yliopisto ja perinteinen kansainvälinen matkatoimisto kantavat hänen nimeään. Aira Heinänen Kinuskimämmin kohdalla perinteet todettiin uutta yritystä paremmiksi. Tästä viisastuneena lupaan hollanninsuomalaisille ja kaikille muillekin, että ensi vuonna täytämme pakkasemme kokonaan tavallisella mämmillä. Nähdään. Pauliina Tuomanen merimiespappi, Rotterdam Kuva: Marko Toljamo 14 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 15 Kuva: Marko Toljamo Kun merenkulkija ei ehdi kaupungille ostoksille, merimieskirkon satamakuraattori tekee kauppareissun hänen puolestaan. S Välähdyksiä kotimaan merimieskirkkotyön arjesta Avustuspyyntöjä M erimieskirkon työntekijöiden yhtenä toimenkuvana on merenkulkijoiden erilaisten pyyntöjen täyttäminen. Merenkulkijoilla ei ole aina aikaa käydä asioimassa kaupungissa lyhyiden satamassaoloaikojen takia. Yleensä pyynnöt koskevat erilaisten tuotteiden, kuten matkapuhelinten, hankkimista, elektronisten laitteiden korjauttamista tai rahan lähettämistä kotimaassa olevalle perheelleen. Välillä minulla on laivalla mukana mallikappaleita, kun kyse on elektroniikasta, tai piirroksia, kun halutaan johtoja ja kaapeleita. Asiointeja helpottaa myös matkapuhelimen kamera. Näytän laivalla tarvikkeista ja tuotteista otettuja kuvia, joista merimies valitsee haluamansa, antaa minulle rahaa, ja minä käyn tekemässä ostokset. Vuosien varrelle mahtuu myös erikoisempia pyyntöjä. Viime helmikuussa erään laivan Hollannissa asuva surinamilainen kapteeni pyysi minua ostamaan hänelle saamelaista musiikkia. Toiveena oli saada sekä uutta että vanhaa joikua. Minua ihmetytti, mistä hän ylipäätään oli saanut tietoa tuosta musiikista. Hän kertoi saaneensa vuosia sitten Kemissä eräältä ahtaajalta c-kasetin, jossa oli joikuja. Hän oli jäänyt heti ”koukkuun” noihin joikuihin. Lupasin hankkia pyydettyä musiikkia. Sitten vaan ”mietintämyssy” päähän: mistä löytäisin artistien nimiä ja ostopaikkoja. Itse tiesin vain yhden levyttäneen joikulaulajan, Nils-Aslak Valkeapään. 16 Hostelli kirkossa Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Lontoon merimieskirkolla yöpyy vuosittain yli 3 300 vierasta atuin kysymään vastikään eräältä kirkon kerholaisten isältä, mikä hänen mielestään tekee kirkostamme erityisen. – Majatalo, hän vastasi hieman yllättäen. – Kirkon elämään heijastuu mukavasti se, että talossa hengailee koko ajan satunnaisia matkailijoita. Tulee fiilis, että tämä kirkko on todellakin turvapaikka. Matkailijoista ja heidän viihtyvyydestään kirkolla vastaava Mervi Mattila on samaa mieltä. – Kyllä majoittujat vaikuttavat kirkon fiilikseen, Mattila kertoo ja jatkaa, että henkilökunnan kannalta on mukavaa, kun aamiaisella on väkeä ja kirkolla elämää. Majoittujien kanssa on mukava rupatella. Hostellitoiminta on käytännöllistä hommaa, ja siitä vastaavat Mattilan lisäksi keittiötyöntekijä Elli Niemeläinen sekä neljä assistenttia. He ottavat vieraat vastaan, laittavat aamupalan ja huolehtivat hostellihuoneiden siisteydestä. Porista Lontooseen jo parikymmentä vuotta sitten muuttanut Mattila päätyy usein myös neuvomaan turisteille parhaita ruokapaikkoja, kätevimpiä reittejä ja kiinnostavimpia turistikohteita. – Kun muutin aikanani kätilöksi Lontooseen, ystäväpiiriini ei kuulunut juurikaan suomalaisia. Suomalaisten tapaaminen on tässä työssä pitkän linjan ulkosuomalaiselle kiva bonus, sanoo Mattila. Kaurapuuroa kansainvälisesti Kirkon majoitusta käyttävät eivät ole välttämättä suomalaisia tai kristittyjä. Onneksi ystäviini kuuluu paljon musiikkia harrastava perhe, jolle välitin avunpyynnön. Perheen miesväki oli etsinyt artisteja yhden illan ajan, ja sain nimilistan. Sitten vain nettikauppaan ja levyjä valitsemaan. Olihan kiva tehtävä valita levyjä, kun minulla ei ollut mitään tietoa listalla olleiden artistien musiikista. Kapteeni ehti lähteä lomille, mutta jätti rahat levyistä kokille annettavaksi minulle. Postitin levyt kipparille Hollantiin, ja sain sähköpostitse vahvistuksen niiden perilletulosta. Hän kirjoitti, ettei varmuudella tiennyt, olivatko laulut saameksi vai suomeksi. Tapaan hänet kesän korvalla, jolloin hän palaa laivalle. Jännityksellä odotan hänen mielipidettään levyvalinnoistani. Muutama muukin erikoinen pyyntö on jäänyt mieleen. Filippiiniläinen kokki halusi lämpökerraston, koska meillä Suomessa on aina niin kylmä, ja hän paleli jatkuvasti. Seuraavan kerran, kun tapasin hänet, mies oli erittäin onnellinen saamastaan asusta. Hän piti sitä nimittäin työpukunsa alla kuumassa keittiössä, eikä hän palellut enää. Toinen filippiiniläinen kokki pyysi sähköpatteria hyttiinsä, ettei tarvitsisi palella aamulla suihkuun mennessä. Ja taas saatiin yksi laivakokki onnelliseksi. Teksti: Eija Tuorila Varsinkin sen jälkeen, kun kirkon majoitusvarausjärjestelmä siirtyi Hostelworldiin, tieto majoitusmahdollisuudesta on levinnyt entistä laajemmalle. – Hostelworld on lisännyt ulkomaalaisten majoittujiemme määrää runsaasti, kertoo Mattila. Viime vuonna Lontoon merimieskirkon yli 3 300 yövierasta saapui yli 20 maasta. Kirkkosalin kupeessa sijaitsevassa aamiaissalissa on kuultu vuosien varrella iloista päivän ohjelman suunnittelua monella eri kielellä. – Monet hostellivieraistamme kiinnostuvat reissun aikana myös muusta toiminnastamme ja jotkut ottavat osaa myös kirkolla järjestettäviin tapahtumiin, Mattila kertoo. Onko suomalaisten ja muualta maailmasta tulleiden matkustajien välillä sitten eroa? – Ulkomaalaiset vieraat ovat usein suomalaisia tyytyväisempiä ja kiitollisempia, toteaa Mattila. – Suomalaiset ovat niin tottuneita korkeaan asumistasoon, että harmistuvat helpommin, jos suihkusta tuleekin haaleaa vettä tai tuuli vetää ikkunoista, lisää Mattila. Toinen pieni ero suomalaisten ja ulkomaalaisten majoittujien välillä näkyy aamiaispöydässä. – Kaurapuuron menekki on suurinta silloin, kun majoittumassa on paljon suomalaisia, jotka eivät ole enää ihan nuorisoa, Mattila selventää. Lontoon lisäksi mahdollisuus yöpymiseen on Antwerpenin, Hampurin ja Lyypekin merimieskirkollamme. Ryhmämatkoja ja reppureissareita Lontoon merimieskirkon palveluvastaava, Porista kotoisin oleva Mervi Mattila on asunut Lontoossa jo parikymmentä vuotta. Mattila kertoo, että merimieskirkon hostelli elää muiden hostellien tavoin sesongin mukaan. Loma-aikoina hostelli on täynnä, muulloin on hiljaisempaa. Suuret ryhmät saapuvat kirkolle yleensä keväisin ja syksyisin. Eräs kevään suurista majoitusryhmistä oli Porin Teljän seurakunnan nuorisoporukka. Teljän seurakunnan reissuun osallistui kolme aikuista ja 17 mukavaa nuorta, joiden joukkoon kuuluivat myös porilaiset Sanni Karlsson, 18, ja Tommi Kärhä, 17. Matkan toteutuminen oli ahkeran työn ansiota. Matkarahoja oli kerätty talkoilla parin vuoden ajan. Nuoret olivat myy- >> Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 17 K >> Porin Teljän seurakunnan nuorisoporukka vieraili Lontoon merimieskirkolla keväällä 2015. Pastori Janne Pelto-Pirin kanssa kuvaan asettuivat Sanni Karlsson ja Tommi Kärhä. neet arpoja ja keksiä, leikanneet ruohoa, pesseet autoja ja kolanneet lunta. Viiden päivän matkaan mahtui niin turistikohteisiin kuin paikallisiin seurakuntiinkin tutustumista. Kirkon majoitustilat olivat sekä Karlssonille että Kärhälle myönteinen yllätys. – Luulin nimen perusteella, että merimieskirkko olisi vaarallisella satama-alueella oleva murju, jossa nukutaan lattioilla, Kärhä toteaa. – Minä puolestani olisin olettanut kirkon olevan perinteisemmän kirkon näköinen, mutta kirkko olikin moderni ja viihtyisä, Karlsson jatkaa. Lontoo oli ensikertalaisellekin yllättävän tutun oloinen kaupunki. – On ollut kiinnostavaa nähdä livenä kaikki telkkarista tutut paikat, Karlsson kertoo. – Lontoolaiset ovat tosi kohteliaita, ja ihmiset juttelevat tuntemattomienkin kanssa, hän lisää. E S Ä J U H L A T Tervetuloa Merimieskirkon 140-vuotisjuhliin Poriin! Merimieskirkko täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja juhlistaa taivaltaan kesäjuhlilla Porissa 8.-9. elokuuta. Juhlaa isännöi Meri-Porin seurakunta. Wau, mikä keesi! Kierrätä ja ansaitse Konttitorilla Tutkimus merimiesten jaksamisesta Suuren suosion saavuttanut Vermon raviradan Konttitori-kirppis on taas alkanut. Kesäkirpputori on auki jokaisena kesäsunnuntaina (paitsi juhannusviikonloppuna 21.6.) aikavälillä 24.5.-20.9. kello 10-14. Paikkavuokra (sis. kaksi parkkiruutua) 25 €. Myyntipaikkoja on rajoitettu määrä, ja ne jaetaan saapumisjärjestyksessä. Ei etukäteisvarauksia. Maksu käteisellä tasarahalla paikan päällä. Lipunmyynti alkaa kello 9 mennessä. Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta on vastikään valmistunut tutkimus STAY ONBOARD – Suomalaisten merimiesten pysyminen ja lähteminen merityössä. Pitkän työuran edellytyksiä merellä ovat mm. työnantajan suotuisa taloudellinen tila, hyvä työkyky, palautuminen ja henkilöstön kehittämistoimet. Perhe- ja lähisuhteiden jääminen maihin, vuorotyö, eläketurva ja työn mielekkyys johtamiskulttuurin ohella, ovat tekijöitä, jotka voimakkaimmin erottelevat työssä pysyvien ja siitä lähtevien joukkoja. Lisätietoa: merimieskirkko.fi/63-konttitori sekä puhelimitse arkisin klo 9-14 numerosta 09 - 6962 450. 18 Lue lisää nettilehdestä merimieskirkko.fi Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Suurkaupunkielämään kuuluu oleellisena osana erilaisuuden hyväksyminen. Lontoossa asuu ihmisiä kaikista maailman kolkista ja kulttuureista, joten katukuvassa näkyy monennäköisiä ihmisiä. Kärhä kertoo huomanneensa, että porilaisten ja lontoolaisten suhtautuminen hänen irokeesiinsa poikkeaa toisistaan. – Porissa ihmiset saattavat tuijottaa hiuksiani. Lontoossakin keesi herättää huomiota, mutta ihmisten reaktio siihen on wau, Kärhä täsmentää . Ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan yllättävän samanlaisia kaikkialla maailmassa: – Toisaalta täällä on aika samanlainen meno kuin Suomessa, mutta jotkut vaan puhuvat englantia, toteaa Kärhä. Porin Teljän seurakunnan väki osallistui myös pääsiäisen messuun kirkolla. Pastori Janne Pelto-Piri saarnasi, ja nuoret avustivat esirukouksessa ja alttarin pukemisessa. Messu tuntui nuorten mielestä tutulta, mutta jotain erilaistakin messussa oli. – Alttarin pukeminen pääsiäismessun aluksi oli mielestäni tosi hieno juttu”, kertoo Karlsson. Teksti: Anna Hälli Kuvat: Hanna Lindholm M erimieskirkko juhlistaa 140-vuotista taivaltaan 8.–9.8.2015 Porissa järjestettävillä kesäpäivillään. Merellinen Pori tarjoaa erinomaiset puitteet kesäpäiville. Pori on satamakaupunki ja myös merimiesten kaupunki. Porissa on ollut satamatoimintaa 1600-luvulta lähtien. Suomen Merimieskirkon perustamisen aikoihin 1870-luvulla Porin Reposaari oli Suomen vilkkain vientisatama. Tällä hetkellä Porin satama on yksi Suomen suurimpia satamia. Merimieslähetystyötä tehdään Porissa tälläkin hetkellä. Saksalainen merimieslähetys – Deutsche Seemannsmission – toimii aktiivisesti Porin Mäntyluodossa, missä sillä on ollut oma merimieskirkko vuodesta 1962 lähtien. Mäntyluoto on järjestön ainoa Pohjoismaiden toimipiste. Pori on myös tapahtumakaupunki, jossa vierailee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä. Itse juhlien lisäksi Porissa on paljon muutakin koettavaa. Yyteri ainutlaatuisine hiekkarantoineen ja Reposaari puutalomiljöineen ovat vierailemisen arvoisia. Myös keskustassa riittää nähtävää. Voit esimerkiksi poiketa Kirjurinluodolla tai museoissa ja gallerioissa. Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Poriin. Aino-Maija Luukkonen Porin kaupunginjohtaja Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 19 K S E S Ä J U H L A T Meri, Pori ja kesäjuhlat uomen Merimieskirkon tämän kesän kesäjuhlat järjestetään 8.–9.8. merellisessä Porissa tämän vuoden alussa aloittaneessa Meri-Porin seurakunnassa. Seurakunnan muodostavat yhdessä entiset Ahlaisten, Pihlavan ja Reposaaren seurakunnat. Ahlaisten kulttuurihistoriallisesti merkittävä kylänraitti ja Rantakaupunki juontavat juurensa talonpoikaiseen purjehdukseen. Sahateollisuuden laajeneminen ja höyrysahojen perustaminen synnyttivät Pihlavan ja Reposaaren asutuksen sekä Porin sataman. Meri-Porin alue on tunnettu myös Yyterin hiekkarannoista ja Kokemäenjoen suiston monimuotoisesta luonnosta. Kansainvälinen merellinen historia ulottuu keskiajan hansakauppaan, jolloin Reposaaren muodon opastamina hansakoggit löysivät Kokemäenjoen suun ja purjehtivat sisämaan kauppapaikoille, jotka vuosien kuluessa ja maan kohoamisen myötä siirtyivät yhä lähemmäs rannikkoa. Nykyinen Porin satama sijaitsee Meri-Porin Mäntyluodossa ja Tahkoluodossa. Tahkoluodon sataman syväväylät takaavat kaikkien Tanskan salmien läpi pääsevien laivojen rantautumisen satamaan. Meri ja merenkulku ovat vahvasti läsnä seurakunnassa. Reposaaressa on kuin tätä vahvistamassa todellinen merimieskirkko. Reposaaren kirkko, jossa arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala toimittaa sunnuntain juhlamessun, on merenkulkijoiden toiveesta ja pitkälti heiltä lahjoituksina saaduin varoin rakennettu. Pieni kuusikulmainen puukirkko tuo mieleen norjalaisen tunturikirkon. Kirkkosalin sisustuksessa meri ja vesillä kulkeminen ovat vahvasti läsnä. Pori, erityisesti Meri-Pori, on luonteva alue viettää 140-vuotiaan Merimieskirkon kesäjuhlia. Tervetuloa katsomaan ja kokemaan vuoden 2015 kesäjuhlat. Heimo Hietanen kirkkoherra, Meri-Porin seurakunta Välimatkoja Pori – Helsinki 237 km Pori – Turku 139 km Pori – Tampere 114 km Pori – Vaasa 193 km Keskusta – Pihlava 16 km Keskusta – Mäntyluoto 24 km Keskusta – Reposaari 34 km Keskusta – Yyteri 20 km Pihlava – Mäntyluoto 8 km Pihlava – Reposaari 18 km Yyteri – Reposaari 17 km Yyteri – Mäntyluoto 13 km Hyödyllisiä nettiosoitteita pori.fi maisa.fi (Porin seudun matkailu) porievl.fi/meri-porin-seurakunta scandichotels.fi yyteri.fi mäntyluodonhotelli.fi 20 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan K E S Ä J U H Ohjelma L A T Juhlajumalanpalveluksen jälkeen kesäsunnuntai kannattaa hyödyntää esim. Porin kulttuuritarjontaan tutustumiseen. Suosittelemme mm: Lauantai 8.8.2015 Paikka: Meri-Porin seurakuntatalo, Pihlavan kirkkotie 5, 28800 PORI (Pihlava) klo 8.00. – 18.00 Infopiste avoinna Infopisteessä Suomen Merimieskirkon, Saksalaisen merimieskirkon sekä merimieskirkkopiirien aineistoa myytävänä, tarjolla Pori-esitteitä ja -karttoja sekä Meri-Porin seurakunnan materiaalia. klo 11.00 – 13.30 Juhlakanslia avoinna Juhlakansliassa jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako. klo 9.00 – 12.00 Lisämaksulliset bussiretket. Hinta 20 € / henkilö, 0–12-v 10 €. Vaihtoehto 1: Technip-telakka > Reposaari > Mäntyluoto > satama > Saksalainen merimieskirkko, jossa tarjolla kahvia ja jäätelöä. Vaihtoehto 2: Saksalainen merimieskirkko, jossa tarjolla kahvia ja jäätelöä > Reposaari > Porin kaupunki, Juseliuksen mausoleumi. Huom! Retkien varauksesta ja maksusta tarkempaa tietoa kesän jäsenkirjeessä ja nettisivulla. klo 11.00 – 13.00 Lounas Pihlavan seurakuntatalossa klo 13.00 – 13.30 Merimieskirkkoinfo (pj. Timo Lappalainen) klo 13.45 – 14.30 Vaalikokous klo 14.30 – 15.00 Kahvitauko klo 15.00 – 18.00 Pääjuhla (kaksiosainen, välissä noin 30 min tauko) Ohjelmassa mm. tervehdykset (seurakunta, kaupunki, Hacklin Probulk ja Porin Satama), juhlapuhe, Saksalaisen merimieskirkon esittely, lapsikuoro, tanssiesitys, näytelmä, yhteislaulua jne. Sunnuntai 9.8.2015 Paikka: Reposaaren kirkko, Kirkkokatu 2a, 28900 PORI (Reposaari) klo 9.15 – 9.30 Reposaaren kirkon esittely klo 10.00 – 11.30 Suomen Merimieskirkon 140-vuotis juhlamessu, toimittaa piispa Kaarlo Kalliala. Messu sisältää tehtävään siunaamisia. klo 10.00 alkavissa messuissa Ahlaisten ja Pihlavan kirkossa saarnaavat merimiespastorit. • Käppärän hautausmaalla sijaitseva Juséliuksen mausoleumi. http://www.sigridjuselius.fi/saatio/sigrid-juselius-mausoleum/ • Villa Mairea Noormarkussa http://www. villamairea.fi/vierailut/tervetuloa-opastetulle-kierrokselle on kulttuuri- ja arkkitehtuurikohde. • Muut Ahlströmiin liittyvät paikat http:// www.ahlstrominruukit.fi/index.php/noormarkku.html pääsevät juuri kesällä oikeuksiinsa. • Maire Gullichsen -teema ja jazz-näyttely Porin taidemuseossa http://www.poriartmuseum.fi/fin/nayttelyt/tulevat.php • Yyteri ja vesitorni http://www.ohjelmamestarit.fi/uutiset/yyterin-nakotornin-kesakahvio/ • Satamat Mäntyluoto ja Tahkoluoto sekä Hacklinin museohuone http://www. hacklin.fi/page.php?lang=fi&id=10 Majoittuminen Kesäjuhlavieraiden tulee varata majoittuminen kesäjuhlan ajaksi itse. Merimieskirkon jäsenenä yövyt esim. Porin kaupungissa Scandic-hotelleissa sopimushinnalla, joka on 10 % edullisempi kuin päivän hinta (varauskoodilla D000035597, siis D, neljä nollaa ja 35597). Yyterin kylpylähotelli ja Yyteri Camping puolestaan sijaitsevat lähempänä kesäjuhlapaikkoja ja meren rannalla. Suosittelemme tarkastamaan myös alueen muut yksityiset ja pienemmät majapaikat, kuten Mäntyluodon hotellin. Huom! Ohjelma tarkentuu vielä kesän aikana. Jäsenet saavat tarkennetun ohjelman jäsenkirjeessä postitse. Ohjelma päivitetään myös nettisivulle. Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen VAALIKOKOUS pidetään lauantaina 8.8.2015 klo 13.45 alkaen Meri-Porin seurakuntatalossa (Pihlavan kirkkotie 5, 28800 PORI). Jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako klo 11.00 – 13.30. Esityslistalla sääntöjen 17 §:ssä mainitut asiat. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 21 K E S Ä J U H L A T Turva lähdössä pelastustehtävään sankassa sumussa Helsingin Eteläsatamasta huhtikuussa 2015. Aluksen suunnittelussa avainsanat olivat Itämeri, ympäristö ja turvallisuus. Yhteistyötä tehtiin Suomen Ympäristökeskuksen ja monen ministeriön kesken. Aavan meren äärellä ja kaukana kaikesta Mäntyluodon merimieslähetysasema oli sotien jälkeen yksi vilkkaimmista kotimaan työpisteistämme. K ierrellessäni tätä armasta isänmaatamme vuosikymmenten saatossa merimieslähetyksen matkasaarnaajana minulla oli tapana poiketa kotimaan toimipisteillämme. Poriin suuntautuvan matkan yksi ehdoton kohde oli Mäntyluodon merimieslähetys, joka historiakirjassa mainitaan nimellä Mäntyluodon työkeskus. Mäntyluodon erityispiirre oli se, että kaupunkiin oli pitkä matka. Useimmat kotimaan lukusalit, kuten nimi aikoinaan kuului, olivat kohtuullisen matkan päässä lähikaupungista. Näin merimiehillä oli mahdollisuus vaikkapa kävellä kaupunkiin. Mäntyluodosta ei kävellen lähdetty. Aikoinaan oli julkinen liikenne myös harvaa, joten luodolla pysyttiin. Merimieskirkko tarjosi viihtyisän paikan, joka olikin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä yksi vilkkaimmista kotimaan työpisteistämme. Minun aikanani asemanhoitajana oli Carl-Johan Böhlström, joka oli tullut asemalle Kööpenhaminasta vuonna 1968. Caijus oli pitkän linjan merimieslähetysmies, joka oli merenkulkijauransa jatkoksi työskennellyt useilla Euroopan kirkoillamme. Mäntyluodon kotoisasta missuunasta tuli hänen viimeinen työmaansa. Emännän tehtäviä Mäntyluodossa hoiti rouva Annikki Böhlström, joka oli kiertänyt miehensä kanssa lukuisat merimieskirkot. Helsinkiläistä kolporttööriä (minua) kiehtoi Mäntyluodossa välitön tunnelma ja Caijuksen upea stadin slangi, jota hän innostui bamlaamaan toisen stadin kundin kanssa. Vieraat katselivat ja kuuntelivat hieman hämillään tätä jutustelua, mutta heidätkin Caijus huomioi eikä antanut kenenkään Saksan Merimieskirkko vastaa merenkulkijatyöstä Porissa Wolfgang Pautz-Wilhelm toivottaa kaikki tervetulleeksi saksalaiselle merimiesklubille Mäntyluotoon. 22 Mäntyluodon / Reposaaren merimieslähetysasema Porissa toimi vuosina 1923–1986. Saksan Merimieskirkon merimiesklubi Mäntyluodossa on kodikas puurakennus sataman lähistöllä. Toimintaa sillä on takana lähes 52 vuotta. Talo on avoinna sunnuntaista perjantaihin iltaisin kuudesta kymmeneen. Merenkulkijoille ja muille asiakkaille klubilla tarjolla on virvokkeiden ja pikkupurtavan lisäksi sauna sekä mahdollisuus pelata biljardia ja pöytätennistä. Puhelinkortteja ja laajakaistayhteys on saatavilla kohtuuhintaan, ja langaton internet-yhteys (WiFi) on käytettävissä ilmaiseksi. Saksan Mäntyluodon toimipistettä pyörittää pastoripariskunta Wolfgang Pautz-Wilhelm ja Verena Wilhelm. Apunaan heillä on vuosittain kaksi saksalaista opiskelijaa, jotka suorittavat harjoittelujaksoaan syksystä kesään. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Mainio monitoimialus aluevesiemme vartijana jäädä yksikseen. Hän vaihtoi vaivattomasti puheensa kielestä toiseen. Kotitaustaltaan kaksikielisenä Caijuksen oli ollut helppo oppia muita kieliä, ja niinpä varsin moni meripoika toivotettiin Mäntyluodon missuunaan tervetulleeksi omalla äidinkielellään. Entisenä merenkulkijana Caijuksen oli helppoa asioida laivoilla, olivatpa nämä minkä maalaisia tahansa. Mäntyluodon missuuna lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten, 1986, kun saarelle oli saatu saksalainen toimija. Tänään Mäntyluodon sataman merimieskirkkotyöstä vastaa saksalainen sisarorganisaatiomme Deutsche Seemannsmission, jonka Seamen´s Club palvelee laajaa kansainvälistä kävijäjoukkoa maamme ainoana ulkomaalaisten hoitamana merimieskirkkona. Teksti: Esko Vepsä Kuva: Metrokuva Pori/SMK:n arkisto Asemanjohtaja Wolfgan kertoo, että käydessään Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamiin tulleilla laivoilla heillä on tarjota merenkulkijoille yhteydenpitovälineitä, kuten matkapuhelinten SIM-kortteja ja puhelinkortteja niin paikalliseen kuin kansainväliseen käyttöön. Vierailun aikana laivalla on mahdollisuus vaihtaa myös kirjoja ja DVD-levyjä. Pyynnöstä työntekijät järjestävät merimiehille myös kuljetuspalveluja ruokakauppoihin ja muille ostoksille Porin keskustaan. Sightseeing-kierros tai pienimuotoinen urheilutapahtuma luvataan niin ikään järjestää tarvittaessa samoin kuin hartaushetki joko laivalla tai merimiesklubilla. Saksan Merimieskirkon nettisivusto: seemannsmission.org. Tekstija kuva: Marko Toljamo R Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva herättää mielenkiintoa Itämeren rantavaltioissa ja jopa kauempanakin. ajavartiolaitoksen uuden lippulaivan Turvan suunnittelu alkoi jo vuonna 2008. Alus valmistettiin STX:n Rauman telakalla, ja tilaajalleen se luovutettiin toukokuussa 2014. Turva on siis ollut operatiivisessa käytössä kohta vuoden, ja sen toimintaa on päästy jo havainnoimaan käytännössä eri olosuhteissa. Laiva on tehty kovaan, ympärivuotiseen käyttöön. Laivan suunnittelussa tähdättiin monikäyttöisyyteen, turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Energiatehokkuus on toiminnan keskeinen teema. Aluksen polttoaineena on LNG eli nesteytetty maakaasu, jota voi tankata jo useissa Suomen rannikkokaupungeissa. Aluksesta ei aiheudu omia jätevesipäästöjä, ja LNG-kaasun päästötaso vastaa vuonna 2016 voimaantulevia vaatimuksia Itämerellä. Niin sanottu DF- eli duel–fuel-laitteisto sietää myös dieseliä, mutta maakaasua suositaan, koska se on ympäristölle ystävällisempi ja turvallisempi ratkaisu. Moottorit ovat laadukkaita Wärtsilän meridieseleitä. Azipod-potkurit hankittiin Rolls-Roycelta Raumalta. Monikäyttöinen ja kustannustehokas Vartioalus Turva on hallitusohjelman mukaan hankittu, uuden sukupolven alus, jonka päätehtäviä ovat rajaturvallisuuden valvonta ja meripelastustehtävät. Alukselta pystytään pelastamaan ihmisiä merestä ja toisesta laivasta. Turva on jatkuvassa valmiudessa. Sen on kyettävä toimimaan luotettavasti kaikissa sää- ja näkyvyysolosuhteissa. >> Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 23 Itämeren ylpeys Laivan toinen perämies, luutnantti Tommi Kontto, esittelee aluksen hallintalaitteita Turvan komentosillalla. Aluksen kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. >> Laiva on varustettu toimimaan vaativissa ympäristöturvallisuuden tehtävissä, muun muassa öljyonnettomuuksissa: laivalla on 800 metriä avomeriöljypuomia ja 1 000 kuutiometrin tankki merestä kerättävää öljyä varten. Vartiolaiva Turva pystyy tarvittaessa hinaamaan ohjauskykynsä menettänyttä isoa öljytankkeria, mikä tarkoittaa, että sen hätähinauskapasiteetti on 100 tonnia. Tarpeen ja tilanteen mukaan alus on käytettävissä niin ikään kansainvälisiin operaatioihin, merentutkimukseen ja viranomaisyhteistyöhön. Laivan helikopterikansi on aluksen etuosassa, ja se on suunniteltu siten, että kaikki Itämeren vaikutuspiirissä toimivat pelastushelikopterit mahtuvat laskeutumaan kannelle. Myös helikoptereiden tankkaus aluksella on mahdollista; toiminta suuronnettomuuksissa tehostuu ja aikaa säästyy. Monikäyttöisyys tuo mukanaan kustannustehokkuuden. Laivalla on suuri vaurionsietokyky, mikä tarkoittaa, että sen rakenteet on osastoitu. Vaurioitunut alue voidaan eristää keskeyttämättä varsinaista tehtävää merellä. Laivan jääluokka on erittäin korkea A1 Super. Suomen lipun värein maalatun ulkovartioalus Turvan pääasiallisena toiminta-alueena on Suomenlahti ja pohjoinen Itämeri. Aluksen sijoituspaikkana toimii Suomenlahden merivartiosto, ja laivan kotisatama on Kirkkonummen Upinniemi, mutta alusta näkee aika ajoin muun muassa Helsingin Eteläsatamassa. Laivan päällikkö on komentajakapteeni Marko Aheristo. Alusta on esitelty jo viime vuonna kansalaisille Open ship (Avoin laiva) -tilaisuuksissa useissa rannikkokaupungeissa. Jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi tutustumassa aluksen hienouksiin. Lähitulevaisuudessa Turva matkaa Saksaan meripelastusalan tapahtumaan. Tämä osoittaa, että uusi alus on herättänyt positiivista mielenkiintoa Itämeren rantavaltioissa ja jopa kauempanakin. Meriturvallisuustehtävät ovat yksi aluksen tärkeimmistä tehtävistä, se tuli selville myös haastattelupäivänä, kun juuri laituriin tullut alus sai kutsun lähteä meripelastustehtävään puolen tunnin kuluessa. Partiolaisten tunnuslause ”Aina valmiina!” pätee erinomaisesti myös tällä aluksella. Teksti ja kuvat: Anne Valtonen Innostunut henkilökunta Aluksella on kaksi miehistöä, jotka työskentelevät 8 päivän vuoroissa. Miehistöä on läsnä 18–20 henkilöä, joista normaalikulussa komentosillalla eli ”brygällä” on ohjaustehtävissä vä- 24 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Turvan keula toimii laivan helikopterikantena. Helikopterikannen sivut saa myös käännettyä. Alus on lähes sata metriä pitkä, 17,4 metriä leveä, ja sen nopeus on parhaimmillaan 20 solmua. Laiva on sadan miljoonan euron huipputekniikka-alus, jonka käyttöikä on 30 vuotta. Ravintola palvelee Y ritän pitää vereni kolesterolitason mahdollisimman alhaisena. Siinä riittää työtä, sillä joudun taistelemaan omien mielihalujeni lisäksi ympärilläni vaanivia kiusantekijöitä vastaan. Toisinaan taistelu tuntuu toivottomalta ja olen jo vähällä nostaa käteni pystyyn. Sitten muistan taas kerran, että kyse on ainutkertaisesta asiasta, elämästäni ja sen pituudesta – ei pidä antaa hevillä periksi. Olen päätynyt monen kokemuksen kautta siihen käsitykseen, etteivät suomalaiset ravintolat halua syöttää asiakkaitaan terveellisesti – niin eriskummallisiin tilanteisiin olen törmännyt. Tai ehkäpä ravintoloiden tietämys terveellistä ja epäterveellistä ruoasta on yksinkertaisesti vain puutteellista. Seuraavat esimerkit ovat tosielämästä. Astelen hyvin nukutun yön jälkeen pohjalaisen hotellin aamiaispöytään. Nostan leipäviipaleita vadilleni ja huomaan, ettei aamiaispöydässä ole kevytlevitettä, pelkkää voita vain. Huomaan myös, että maito on punaista, siis sitä kaikista rasvaisinta ja epäterveellisintä, mikä yhdessä voin, kananmunan ja läskin kanssa kaataa suomalaiset miehet ennen aikojaan hautaan tai ainakin ruuhkauttaa keskussairaaloiden sydänosastot. En pyydä tarjoilijalta kevytmaitoa, pärjään kyllä mehulla ja kahvilla, mutta leivän päälle haluaisin sipaista jotakin. Kysäisen tarjoilijalta, voisinko saada kevytlevitettä. Tarjoilija kysyy takaisin, mitä levitettä tarkoitan. Mainitsen Keijusta, Becelistä ja Florasta. Nyt tarjoilija pyörittelee päätään ja on aidosti sen näköinen, kuin ei olisi koskaan mainituista tuotemerkeistä kuullutkaan. Yksinkertaistan asiani ja kysyn, onko tarjolla voileipämargariinia. Nyt tarjoilija katsoo minua jotenkin halveeraavasti ja toistaa nenää nyrpistäen: ”Margariinia?” Sitten hän nostaa leukaansa ja kivahtaa: ”Meillä paistetaan kaikki oikeassa voissa.” Selitän, ettei kyse ole nyt paistoksista, vaan halustani saada aamiaisleipäpalan päälle levitteeksi muuta kuin voita. Tarjoilija painelee heiluriovet paukkuen keittiöön. Kohta hän palaa lihavan, kokinhattuisen miehen kanssa. Kokilla on toisessa kourassaan leveäteräinen veitsi, toisessa iso vati ja siinä puolittain avattuna paketti keltaista paistinrasvaa. ”Tässä olis herralle tätä margariinia. Tekö tätä haluatte?” kokki tiedustaa jotenkin uhkaavasti. ”Ei, en minä halua”, tupisen ja livahdan nurkkapöytään pureksimaan kuivaa leipäpalaani. Toinen esimerkkini tulee Lapista. Istahdan perheeni kanssa lounastamaan tasokkaaseen tunturihotelliin. Muut löytävät listalta syötävää, minä en. Kaikissa ruoissa tuntuu olevan eläinrasvaa ja kerma- tai kananmunapohjaisia kastikkeita. Haluaisin aivan tavallisen salaattilautasen, mutta sellaista listalla ei ole. Kysyn tarjoilijalta, voisinko tilata salaattilautasen omien toiveitteni mukaisena. Tarjoilija vastaa, ettei keittiössä joudeta tekemään nyt erikoisruokia. Jään sanattomaksi, mutta tarjoilija ei jää. Hän ryhtyy kuulustelemaan kovaäänisesti, miksi en voi syödä niitä ruokia, joita muutkin asiakkaat syövät. Kerron karttelevani kolesterolipitoisia ruokia. Tarjoilija makustelee sanaa: ”Kolesroli... mikä se on? Ei meillä semmosta panna ruokiin.” En ryhdy pitämään ravinto-opillista luentoa. Mielestäni tarjoilijan on itse lisäkoulutettava itsensä. Kerron varjelevani sydäntäni ja verisuoniani ahtautumisilta, enkä syö sen takia rasvaisia ruokia enkä kanamunia. Nyt tarjoilija käy valistamaan: ”Kyllä sydäntautiset voivat syödä rasvaruokia. Minun appiukollakin on niin paha sydäntauti, ettei se paljon liikkeelle pääse, mutta kyllä se on ahne läskille. Ja telkkariohjelmissahan ne vasta rasvaruokia tekevätkin.” Niin, tarjoilija puhuu aivan totta: tv-kokithan ne vasta lotraavatkin rasvoja ruokiinsa, ihan ylettömästi. Ja mikä tehdään telkkarissa, se tehdään telkkarin ulkopuolellakin, koska kyllähän telkkarissa – jos missään – tiedetään, mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä. Joni Skiftesvik Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 25 kolumni hintään kaksi. Konehuoneen valvontaan on mahdollisuus sekä komentosillalta että alhaalla konehuoneessa. Henkilöstön kannalta aluksen sisätilat ovat viihtyisät ja miellyttävät. Vapaa-aikaa varten on niin kuntosali kuin saunakin. Televisio-ohjelmat näkyvät, ja viestintämahdollisuuksia on satelliittipuhelinta myöten. Kysellessäni käyttökokemuksia henkilökunta on varsin tyytyväistä. Aina on tietysti pientä säätövaraa, ja joitakin asioita voisi tehdä paremmin. Kokemus opettaa ja tuo uusia näkökulmia, mikä kehittää toimintaa aluksella. Merimieskirkkotyössä ja laivatyössä on paljon yhtäläisyyksiä K ahden kuukauden harjoittelujakso Hampurin merimieskirkolla tuntui hyvältä ajatukselta joulukiireiden keskellä. Maaliskuun puolivälissä siellä on jo kesä, niin oletin. Lähtöpäivän lähestyessä pakkasin matkalaukkuuni vaatteiden, kannettavan ja ipadin lisäksi opiskelumateriaalia: kirjoja ja monistenippuja. Osa materiaaleista oli sähköisessä muodossa, mutta siitä huolimatta lentokenttävirkailija ilmoitti matkalaukkuni painoksi ”tasan kakskytkolmekiloa”. Matka sujui hienosti, ja pian seisoin Hampurin merimieskirkon lukitun ulko-oven edessä. Lappu ovessa ilmoitti aukioloajat. Kolea sää ja tunnin odottelu ulkona ei tuntuisi mukavalta. Ovi kuitenkin aukesi, ja pääsin sisään. Minut sisälle aulaan päästänyt nuori kaveri ilmoitti asuvansa täällä, ja koska näytin sisälle haluavalta, hän päätti avata minulle oven. Kiitin häntä ystävällisestä teosta ja jäin aulan keinutuoliin istumaan. Papukaija Tšeki tuijotteli minua häkkinsä orrelta, minä tuijotin takaisin ja yritin virittää keskustelua. Pelkkää tuijotusta, ei puhetta, vaikka kuinka lepertelin. Ei ymmärrä suomea, totesin ja mietin edessä olevaa kahden kuukauden teologiharjoitteluani. Kyllä tämä tästä, kaksi kuukautta menee Teologian opiskelija Rolf Heikkinen suoritti keväällä 2015 kahden kuukauden mittaisen kansainvälisen harjoittelun Hampurin merimieskirkolla. 26 nopeasti, aika kuluu, kun tekemistä riittää ja on mukavia työkavereita… Tätä kirjoittaessani olen ohittanut harjoitteluni puolivälin, ja huhtikuun loppu on pian käsillä. Olen työskennellyt myymälän puolella, kaupitellut korvapuusteja ja kahvia, siivonnut huoneita, pyykännyt vuodevaatteita ja kantanut tuoleja sekä pöytiä. Pääsiäisbasaarin koin itse, mutta joulubasaarista olen kuullut vain tarinoita tyyliin: ”tämä ei ole vielä mitään, mutta joulubasaari…” Muutaman saarnan olen pitänyt ja liturginakin toiminut. Ehtoollista olen jakanut, ja sitä myös itse nauttinut. Alba ylläni olen sakastissa ennen toimituksia epäillyt omia kykyjäni sekä uskoni riittävyyttä. Hartaushetkiä olen pitänyt ja laivakäynneille olen myös päässyt mukaan. Sosiaalikuraattorin kanssa olen vieraillut kotikäynneillä ja tavannut täällä säännöllisesti kokoontuvia ”seurakunta-aktiiveja” Olen kohdannut ihmisiä ja hyvästellyt heitä. Pohdiskelin eräänä iltana merimieskirkkotyön ja laivatyön yhtäläisyyksiä. Asun työpaikallani, joten työmatkaa ei ole. Asuntoni muistuttaa hyttiä. Yläpunkan voi kääntää ylös. Ilmastoinnin humina tuo mieleen äänet laivalta. Ajoittainen tärinä ei ole merkki satamaan saapumisesta, vaan metron aiheuttamasta tärinästä rakennuksen perusteisiin. Myymälä toimii miehistömessinä. Yhtäläisyydet messikallen vakanssiin ovat selvät: työpäivän aikana puuhastelen mm. pyykkituvassa, saunassa ja muissa majoitushuoneissa. Ei siis ihme, että olen pärjännyt kohtuullisesti kuin vanhasta muistista. Niin ja päällystö sekä ”kippari” löytyvät yläkerrasta. Onhan tämä rakennus myös kuvainnollisesti miellettävissä laivaksi. Lasti tulee ovesta yksittäin tai suurempana joukkona. Tämä on siis ajateltava Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan kappaletavara-alukseksi. Lasti viipyy seurassamme eripituisen ajan, jotkut useamman päivän, mutta toiset vain kahvikupin pituisen hetken. Laivaväki harvemmin ikävöi lastiansa jätettyään sen satamaan, mutta meihin joku lasteista jättää niin mukavia muistoja, että heitä me hiljaisina hetkinä saatamme unohtua ikävöimään. Meillä on tietenkin lastin joukossa joskus sellaisia yksittäisiä kappaleita, jotka tarvitsevat enemmän huomiota. Opimme lastilta usein jotain uutta olemalla ennakkoluulottomia ja avoimesti sosiaalisia. Toivomme, että lasti poistuessaan on hyvällä mielellä ja saanut sitä, mitä oli tullut seurastamme hakemaan, ja tulee lastiksemme uudestaan. Ilman haikeita jäähyväisiä ei koskaan olisi iloisia jälleennäkemisiä, sanoo vanha sanonta, ja se pitää paikkansa. Tämän matkan varrella ovat tunteet välillä menneet vuoristorataa. Hampaita on ajoittain kiristelty, mutta valtavan paljon enemmän on iloittu onnistumisista ja yhdessä tekemisestä. On naurettu kommelluksille ja unohduksille. Ihmisiä me olemme, ja tekevälle sattuu. On otettu riskejä ryhmien päällekkäisten tilavarausten kanssa ja joustettu. Tätä työtä on tehty suurella sydämellä, ja asiakasta eli merimieskirkolle tullutta ihmistä ajatellen. Kaikesta touhusta ja ajoittaisesta kaaosmaisesta tunnelmasta huolimatta kaikki on järjestynyt. Miten tämä kaikki on onnistunut? Miten eri alojen ammattilaiset hitsautuvat toimimaan yhdessä kuin jokakeväinen ihme nimeltä Suomen jääkiekkomaajoukkue. Se johtuu ainoastaan ja vain Pyhästä ja hyvästä Hengestä. Kiitos Hampurin merimieskirkon väki, että sain viettää kanssanne kahden kuukauden mittaisen satamakuraattoriharjoitteluni. Kiitos. Rolf Heikkinen Kuva: Mirja-Liisa Konttinen i kyrkans skepp Entinen merimies teologiharjoittelijana Gemensamhet J ag sitter i timmerbastun på bakgården och kommer på att jag bastat mer än på länge. Jag hittar mig själv fingrande på Marimekkos nya vårkollektion. När vi lossade påskens last lärde jag mig att det förutom den traditionella memman finns vaniljmemma och kinuskimemma. Det är bland annat sådana här upptäckter jag har hunnit göra före slutet av april under dessa två månader som jag har varit sjömanskyrkans präst för Beneluxländerna i Rotterdam. Jag har kommit till ett samfund som mycket snabbt har lärt mig nya saker om mitt hemland, som att kinuskimemma existerar. Dessa upptäckter får mig att fundera över vad som egentligen döljer sig bakom bastun, Marimekko och memman. För oss som samfund representerar de något som förmodligen inte utmynnar i enbart svettiga stunder i ett varmt rum, vackert mode eller en älskad och hatad påskdessert av rågmjöl. För oss som samfund representerar de något som skapar vår gemensamma verklighet. Eller snarare tjänar fragmenten av Finland oss så att vi kan leva med varandra. De viskar ett budskap till oss som i bästa fall berör oss djupt in i själen: du och jag har något gemensamt, som vi skapar tillsammans? Jag tänker att Sjömanskyrkan i bästa fall är en plats för sådana frågeställningar. Varje bastubokning och memmaförsäljning springer fram ur samma grund. Kyrkans herre ger oss kraft att tjäna med hjärtat och leva tillsammans. Herrens generositet räcker åt varje världsmedborgare, oavsett vad omgivningens måttstockar säger om hans eller hennes resa. Herrens generositet räcker till även när vi människor inte har någon över. Detta gör sjömanskyrkoarbetet svindlande. Jag känner djup tacksamhet över att jag har blivit ombedd att möta detta enorma spektrum av olika människor: sjömän i Europas största hamn, buss- och lastbilschaufförer, finländare som bor i Holland, personer som turistar i Rotterdam, utlänningar som är intresserade av Finland och alla som knackar på Finse Huis dörr. Jag är tacksam över att få representera ett samfund som åtar sig att hämta sin kraft till varje möte ur samma källa. När vi tjänar budskapet vi blivit anförtrodda och de människor vi blivit givna behöver vi mod nog för att se oss i spegeln och fråga hur vi gör detta på bästa sätt. Vid sidan av det eviga budskapet och de älskade traditionerna behöver vi den friskhet som växer fram ur förmågan att förnyas. Jag nynnar bedjande orden i psalm 525 tyst för mig själv: Pris vare dig som jordens bana igenom öde rymder sträckt och som av jordens folk vill dana en enda helig mänskosläkt. Vad gäller kinuskimemman ansågs traditionen överträffa det nya initiativet. Vis av detta lovar jag hollandsfinländarna och alla andra att fylla frysen med enbart vanlig memma nästa år. Vi ses! Text: Pauliina Tuomanen sjömanspräst, Rotterdam Foto: Marko Toljamo Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 27 Lekmännen centrala Efter gudstjänsten. Två av kyrkans frivilliga: John Howbury (t.v.) och Mike Collins slappnar av medan teet serveras i tältet intill. Internationella kyrkan i Algarve fyller trettio år Allt började med att det holländska paret flyttade till Algarve och öppnade sitt hem för gudstjänster för främst utlänningar. I oktober firar Internationell evangeliska kyrkan i Algarve 30 år. Inbjudna är då bl.a. Peter och Marianne Sluimer, som byggde upp kyrkan i Vale Judeu och arbetade där i 24 år. Samtidigt inleds ett nytt skede: kyrkan får nytt utrymme i form av lätta byggnader på en outnyttjad del av den gamla och nedslitna jordbruksfastighet paret Sluimer en gång förvandlade till en attraktiv mötesplats för kristna i Algarve. Cirka 80.000 euro beräknas nybyggnaderna kosta. Redan i april började arbetet, då en grupp frivilliga från Irland anlände för att röja mark. Internationella evangeliska kyrkan i Algarve har två präster, båda från Irland, en ö där katolicismen dominerar. Mark Loney kommer från Nordirland, som har en stark protestantisk tradition. Hans föräldrar var missionärer, och som ettåring kom 28 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Mark till Brasilien, där han lärde sig portugisiska. Själv har han bl.a. arbetat som volontär på missionsskeppet Logos. Hans hustru Judith är församlingens kantor, och parets båda döttrar har börjat sjunga i kyrkan. Hans yngre kollega Barry Henry kommer från södra Irland och har en frikyrklig bakgrund. Han talar också portugisiska. De två delar på arbetet så att Mark vid sidan av det administrativa jobbet tar hand om de engelsktalande, medan Barry sköter dem som talar portugisiska. De två skapade en påskpredikan jag inte upplevt tidigare: en simultan dramatik på portugisiska och engelska, till synes utan manuskript. Barry leder också kurser i portugisiska, och hans son David, 12, hör till dem som tar hand om småbarnen under gudstjänsten. I den internationella evangeliska kyrkan i Vale Judeu mellan Loulé och Quarteira strax norr om huvudvägen N 125 är lekmännen aktiva som textläsare, sångare och musikanter. Frivilliga ordnar också vandringar eller läger, tar upp kollekt och serverar te efter gudstjänsten. John Howbury hör till de engelsmän som tillbringar halva året i Algarve, och han är en av kyrkans stöttepelare. Vid palmsöndagens gudstjänst inledde han med solosång från predikstolen. Han är baryton och har sjungit i hela sitt liv. För något år sedan sjöng han i kyrkan tillsammans med sonsonen John, som numera sjunger i en kör i Oxford. Att den skäggiga gentlemannen snart skall fylla åttio är svårt att ana. Mike Collins, uppvuxen i England men länge bosatt i Skottland, bor sedan snart fem år permanent i São Bras de Alportel ett stycke inåt land från Algarves huvudstad Faro. Han har jobbat med det mesta i sitt liv, sålt möbler och kört långtradare. Han fick sin väckelse som 44-åring och medverkar nu aktivt som både kyrkvärd och textläsare. För den som inte själv har engelska som modersmål är hans sätt att läsa en bön befriande tydligt och engagerat samtidigt som det stämmer till eftertanke. I oktober firar Internationella evangeliska kyrkan i Algarve 30-årsjubileum. Allt började med att den holländska prästen Peter Sluimer och hans schweiziska hustru Marianne flyttade till Algarve. De öppnade sitt hem för gudstjänster för främst de utlänningar, som lockas till naturen och klimatet i Algarve. År för år växte verksamheten, och till slut hade de byggt ett nytt Guds hus där, med blommor och grönska, bostad för både prästfamiljen och de hittehundar man tog hand om, samt ett gästhus. Få nordbor Gästhuset har sedan dess varit i flitig användning. Från Lesotho kommer exempelvis kyrkans egen missionär Jill Kinsey regelbundet för att berätta om arbetet där. Frälsningsarmén finns naturligt med i verksamheten i Vale Judeu och dess brödkorg fylls varje söndag med gåvor. Den internationella organisationen Mercy Ships, vars flytande bibelbutik m/s Doulos tidigare också besökte Helsingfors, hör till kyrkans samarbetspartner. Gästande körer och musikanter bidrar till att vidga kunskapen om evangelisationen. Engelska dominerar vid sidan av portugisiskan i Algarve, som länge varit ett favoritmål för engelsktalande. Inför påsken räknade jag ett dussin kyrkor eller religiösa samfund i Algarve som annonserade gudstjänst helt eller delvis på engelska. Så här såg kyrkan ut som nybyggd. Vegetationen har ökat sedan dess, och nu byggs en lätt konstruktion till höger. För tio år sedan var kyrkan i Vale Judeu verkligt internationell, och gudstjänsterna tolkades ofta simultant till både tyska och holländska. Under senaste år har de språken delvis fallit bort, och engelskan dominerar samtidigt som portugisiskan fått en allt starkare ställning. Trots katolsk majoritet har Portugal också protestanter. Psalmböckerna har ersatts med en stor ljustavla över altaret, och det är märkligt hur lätt det efter några år känns att glatt sjunga på portugisiska! Någon enstaka gång har jag hört svenska i kyrkan, och finska är än mer sällsynt. Det lär finnas drygt 200 finländare i Algarve och fler är på kommande tack vare nya skattelättnader, men de flesta bor längre västerut i Portimao, och då kan en kyrkväg på femtio kilometer bli alltför lång. För min hustru och mig, som bara haft en kvarts timmes väg, har kyrkan blivit något av ett andra hem under några vårveckor. Text och foto: Thure Malmberg Två irländska protestanter. Mark Loney (t.v.) och Barry Henry är präster i Internationella evangeliska kyrkan i Algarve. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 29 böcker I storm och stiltje Med ”lustfarkost” till Svarta havet Lustfarkoster började på 1970-talet kallas fritidsbåtar. Om 300 år av seglandets glädje handlar svenska sjöhistoriska museets årsbok. Aina Cederblom åkte ensam i en fem meters snurrebåt till Medelhavet och Svarta havet. V åra inhemska upptäcktsresande till sjöss, bl.a. Håkan Mörne, Tor Weckström, Göran Schildt och nu senast duon Stefan Lundberg och Leif Weckström – beskrivna i årets första nummer av Sjömanskyrkan – får nu allt vackert kapitulera för en svensk dam, teckningsläraren och globetrottern Aina Cederblom. Hon åkte nämligen redan 1931 ensam i en fem meters snurrebåt genom kontinentens kanaler till Medelhavet och Svarta havet. 1933 tog hon sig med en ny, lite större båt med en sju hästars Archimedes till Grönland, likaså ensam. Lust & Nöje heter årets upplaga av Sjöhistorisk årsbok, den eleganta skriften på 240 sidor från Föreningen Sveriges Sjöfartsmuseum. Den ägnas helt åt ”lustfarkoster”, de som på 1970-talet började kallas fritidsbåtar. I 35 essäer skildras nöjesseglande under mer än 300 år. Seglande skall här förstås i den utökade mening Svenska Akademiens ordbok ger ordet: det handlar alltså inte enbart om seglande farkoster, utan alla typer av båtar. Man behöver inte ens vara någon utpräglad båtmänniska för att ha glädje av årsboken. Rojalister kan t.ex. njuta av en fin bild av kronprinsessan Victoria poserande vid ratten på något större fartyg. Eventuellt rör det sig om gästande kungajakten Dannebrog, men boken avslöjar tyvärr intet om kronprinsessans eventuella egna maritima intressen. Så mycket mer både kungligt och ple- 30 bejiskt finns med i boken, som skapats av Erling Metz (text) och Caroline Jernhagen Metz, två kunniga journalister och museimänniskor som förstått att gräva i de rika sjöhistoriska arkiven. Bland kungligheterna har Oscar II och kungajakten Drott, en ombyggd och vitmålad f.d. örlogsman, sin givna plats. Men visste ni att de societetsdamer som under majestätets landhugg i Marstrand bildade publiken kallades kungsflundror? Visste ni också att t.ex. Astrid Lindgren höll egen båt förtöjd vid sommarstugan i Furusund där hon skapade sina texter? Hennes tackbrev till båtbyggaren efter en lyckad reparation finns med i faksimil. Nära Furusund spelades för övrigt den populära svenska barnserien Vi på Saltkråkan in. Damen som åkte till Grönland då? Ja, Aina Cederblom (1896–1986), var en upptäcktsresande av rimligen större mått än våra egna sjöfarande herrar. På väg mot Medelhavet 1931 fick hon genast bensinproblem, men de löstes lika lätt som originellt: ett strandhugg vid en skärgårdsskola gav en glasburk med en orm inlagd i bensin. Ormen fick stanna kvar i Sverige, men bensinen hälldes i snurran och så bar det iväg. skuta Brill. Moset delade hon i Finland ut till våra barn med vitaminbrist. Här bör det sägas att Cederblom skeppade betydligt mer än äppelmos till både Helsingfors och Ekenäs, bl.a. trähus och mycket annat som inte då fanns men behövdes i Finland. Den som vill läsa mer om hennes insatser kan gå in på nätet och läsa Harras Rönnbergs utförliga presentation från Enslinjen 2010 i Ekenäs navigationsklubb. Lustbåtar av olika slag har alltid rört sig mellan våra två sidor av Östersjön. Augustin Ehrensvärd seglade t.ex. med sin speljakt Lediga Stunder till Åbo skärgård och Sveaborg 1763. Under Krimkriget seglade britten Robert Hughes i sin lilla kutter Pet till bombardemanget av Bomarsund i augusti 1854. Upplevelserna skildrade han i boken Log of the Pet och följande år var han tillbaka för att följa bombardemanget av Sveaborg. På ett uppslag ses Pet obekymrat kryssande på Kronbergsfjärden medan projektilerna regnar över Sveaborg. Text: Thure Malmberg Texten har till stora delar ingått i Skärgård nr 1/2015. ”Ensamma på en liten tur med aktersnurra” Och året därpå, när hon i Norge förberedde sig för trippen mot Färöarna och Grönland, skakade en äldre man tveksamt på huvudet åt tanken på en ensam kvinna i en liten nödtorftigt däckad snurrebåt med en sju hästars Archimedes ute på Nordsjön. Då förklarade Cederblom glatt: ”Hemma i Sverige far flickor ofta ensamma på en liten tur med aktersnurra.” Cederblom engagerade sig under kriget i hjälpinsatser och tiggde sig till ett parti skadad frukt, som hon kokade till åtta ton äppelmos och lastade i sin egen Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Aina Cederblom, orädd och ensam i båt, hade ett stort hjärta för Finland. Anders Lindström, Gert Malmberg: Svensk sjöfartshistoria, I storm och stiltje. Breakwater Publishing, 2015. K ort före pressläggningen av detta nummer kom den uppdaterade andra upplagan av Svensk sjöfartshistoria, I storm och stiltje, utgiven i år av Breakwater Publishing i Göteborg. Det är en mastig inbunden volym på 416 sidor, och tiden medgav denna gång inte någon mer detaljerad genomgång. Men ett omnämnande är den förnämliga sjöfartshistoriken alla gånger värd. Redaktörer är Anders Lindström och Gert Malmberg, och för den grafiska formgivningen svarar Jennie Ericsson och Emma Hässel. Boken utgavs 2010 för första gången, men författarna till de enskilda kapitlen har nu fått komplettera sina texter samtidigt som en del nytt material infogats. Förlaget har närmast tänkt sig verket som en uppslagsbok att t.ex. användas vid utbildningen av sjöfolk. Här finns bl.a. intressanta kapitel om försvunna yrken till sjöss, exemplifierat av telegrafisterna, en i dag nästan utdöd yrkesgrupp som skapades vid slutet av 1800-talet. På årets invigningsdag var det blåsigt och kallt på Ärtholmen i Helsingfors, men sjöfararna var nöjda att få ta del av Anchors service. De flesta av dem var nya ansikten, men där fanns också några bekanta från i fjol. En invändning en finländsk läsare omedelbart ställer sig är författarnas perspektiv, som till största delen utgår från en världsbild med Göteborg i centrum. Referenser till Norge förekommer, medan grannlandet Finland alltför ofta sjunkit under skribenternas horisont. Med ett undantag: Åbobon Pär-Henrik Sjöström, chefredaktör för Sjöfartstidningen, lyfter förtjänstfullt fram utvecklingen av Finlandstrafiken, på vår sida av Östersjön kallad Sverigetrafiken. Några små randanmärkningar efter en snabb genomläsning: Ett exempel på Göteborgsperspektivet är texten om de svenska krigsförlusterna, som nog jämförs med motsvarande norska men utan ett ord om att den gamla rikshalvan Finland också förlorade betydande tonnage under båda världskrigen och genom krigsskadeståndsleveranserna. När det gäller Rysslandstrafiken från Sverige påstår författarna att sjötrafiken från Stockholm via Helsingfors till Leningrad (nu S:t Petersburg) efter krigen återupptogs först 1984 av ryska m/s Ilich, ex Borebolaget Bore I. I själva verket var det Ångfartygs Ab Bore i Åbo som redan 1960 satte in s/s Bore II på linjen, där Sveabolaget också haft experimenttrafik. Att Borebolaget efter fyra år lämnade den trafiken är en annan sak. Frånsett det svenska – och i sammanhanget helt naturliga – perspektivet är boken värdefull för den som vill få en fyllig bild av sjöfartshistorien i Sverige, i många avseenden betydelsefull också för Finland som sjöfartsnation. Andra omarbetade upplagan av I storm och stiltje kom ut i april. Uppgivet pris 350 kronor plus porto. Beställningar via Breakwaters hemsida www.breakwater. se. Text: Thure Malmberg Cruise Crew Lounge ANCHOR åter öppet Cruise Crew Lounge ANCHOR betjänar besättningen på kryssningsfartygen som anländer till hamnen på Ärtholmen i Helsingfors. D en 1 maj 2015 inleddes kryssningssäsongen i Helsingfors när Costa Pacifica kom till staden. Samtidigt öppnades även Cruise Crew Lounge ANCHOR som startades förra året och som betjänar besättningen på de kryssningsfartyg som anländer till hamnen på Ärtholmen i Helsingfors. Servicepunkten är Sjömansservicebyråns och Finlands Sjömanskyrkas gemensamma satsning. Förra året höll Anchor öppet från början av juni till slutet av september. Under den tiden hann man betjäna över 80 fartyg och närmare 7 000 sjöfarare. Omkring 5 700 besättningsmedlemmar besökte Anchor och utöver det tog 1 200 personer del av servicepunktens motionsutbud och transporter. I sommar besöks Helsingfors av över 250 kryssningsfartyg, och som det ser ut nu kommer cirka 120 av dem att styra kosan mot Ärtholmens kaj. På Anchor ser man fram emot en förhoppningsvis livlig sommar med mycket folk. Servicepunkten är inte avsedd för kryssningsresenärer, utan endast besättningsmän. Där finns samlingsrum, ett internetkafé som kan nyttjas till förmånligt pris och en liten kiosk som säljer telefonkort, salta och söta godsaker, varma och kalla drycker, asiatiska nudlar m.m. Kontaktuppgifter Katri Oldendorff, [email protected], tfn 0 40 192 01 06 Facebook: www.facebook.com/anchorlounge Text och bild: Katri Oldendorff Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 31 Vanhan hinaajan uusi elämä kirjat Vesa Nummela: Vuosi m/s Alpolla 2003–2004. Books on Demand 2015. piiriään. Paljon se tarjoaa myös kaikille iäkkäisiin laivakoneisiin vihkiytyneille. Itseäni kiinnosti Normandian-matkan ohella myös kirjan monipuolinen kuvitus, jossa oli paitsi laivoja ja konehuonenäkymiä myös tuttuja merenkulkijoita työssä ja vapaavahdissa. Teksti: Joni Skiftesvik O ulun Toppilansalmessa eläkepäiviään viettävä kaupungin entinen satamajäänmurtaja Alpo oli hyvää vauhtia menossa naulatehtaalle pilkottavaksi, kun sinnikäs oululainen laivafriikkien joukko sai sen viime hetkillä pelastetuksi. Paljon oli työtä tehtävä ennen kuin New Yorkissa 1944 vesille laskettu, Normandian maihinnousuun osallistunut ns. ylijäämähinaaja saatiin kunnostetuksi meri- ja ajokelpoiseksi. Yksi aktiivisimmista kunnostajista, aluksen konepäällikkö Vesa Nummela on koonnut muistiinpanoistaan runsaasti kuvitetun kirjan, jossa kerrotaan kunnostustöistä erityisesti konemiehen vinkkelistä. Lukiessani päiväkirjamaisia merkintöjä en voinut muuta kuin ihmetellä, mikä voima tai innostus ajaa joitakin ihmisiä harrastuksensa parissa tekemään suorastaan käsittämättömiä määriä ilmaista työtä. Hattua pitää nostaa konemestari Nummelalle ja koko kunnostajaporukalle siitä, että Toppilassa on tänä päivänä nähtävä yksi "Alpollinen" laivahistoriaa, jonka arvo kasvaa päivä päivältä. Hinaajan kunnostustöiden lisäksi konepäällikkö kuvaa kirjassaan Alpon aikoinaan kovasti varsinkin Oulussa huomiota herättänyttä matkaa kesäkuussa 2004 Normandian maihinnousun 60-muistojuhlaan Ranskan Caeniin. Matka vanhalla aluksella Normandiaan vaikuttaa olleen melkoinen koettelemus niin vanhalle hinaajalle kuin miehistöllekin. Rivien välistä, ja osin myös riveiltä, voi lukea, että joillekin miehistön jäsenistä Nummela olisi mielellään antanut merenkulkutermein sanottuna "lemput" kesken matkan, jos valta olisi ollut hänellä. Kaikkien merikunto ei ollut kunniaksi vanhalle ja arvokkaalle laivalle. No, onneksi aika varmaan kultaa muistot. Alpo-kirja kiinnostaa uskoakseni eniten aluksen kunnostajia ja heidän lähi- 32 Aikakapseli 1700-luvulta Juha Flinkman ja Petri Puromies: Vrouw Marian viimeinen matka. Paasilinna 2015 S aaristomeren eteläreunalta vuonna 1999 löydetystä hollantilaisen snaupriki Vrouw Marian hylystä pitäisi puhua maailmansensaationa. Niin arvokasta ja hyvin säilynyttä yli kaksisataa vuotta vanhaa hylkyä, todellista aikakapselia, harvoin löytyy. Arvotavaralastissa Amsterdamista Pietariin matkalla ollut, lokakuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä 1771 uponnut Vrouw Maria tapasi kohtalonsa Itämeren pohjoisilla vesillä, jotka tiedettiin vaarallisiksi varsinkin syysmyrskyjen ja huonon näkyvyyden aikana. Laivalla oli taitava päällikkö, mutta hänkään ei kyennyt alusta pelastamaan sen harhauduttua karikoiden keskelle. Alus purjehti huonon näkyvyyden vallitessa sen aikaisten navigointimenetelmien, lähinnä merkintälaskun, varassa. Pohjakosketukset rikkoivat peräsimen ja aiheuttivat vuodon. Uusi myrsky upotti laivan. Miehistö pelastautui lähiluodolle. Meri piti hollantilaislaivaa kätköissään lähes 228 vuotta ennen kuin se oli jälleen ihmissilmin nähtävänä, ensin viistokaikuluotaimen näytöllä, sitten sukeltajan ihmeteltävänä. Voi vain kuvitella sukeltajan hämmästystä nähdessään 41 metrin syvyydessä mastoineen seisovan vanhan aluksen. Vrouw Marian löytymisestä on kiittäminen ennen muita kahta henkilöä, historiantutkija Christian Ahlströmiä ja hylkyjen etsijä-sukeltaja Rauno Koivusaarta. Ahlström teki tutkimustyötä arkistoissa pitkään ja julkaisi 1979 kirjan, jossa rajasi tutkimustensa perusteella tarkan alueen, josta Vrouw Maria löytyi- Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan si. Hylyn etsintää ei kuitenkaan tuolloin aloitettu viranomaisten toimesta, mutta harrastajasukeltajat alkoivat kiinnostua asiasta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Rauno Koivusaari analysoi pienimmätkin haaksirikosta saatavissa olevat tiedot, kaiveli uusia lähteitä, tutustui kaikenikäisiin merikarttoihin, vertaili vanhoja maisemia ja paikannimiä, hyödynsi satelliittikuvia ja teki arkistotyötä. Kaiken tämän jälkeen hänellä oli varma käsitys hylyn sijainnista. Ja ihme tapahtui: hylky löytyi täsmälleen sieltä, mistä sitä etsittiin. Ahlströmin ja Koivusaaren tutkimukset kantoivat täydellisen hedelmän. Jos joku on joskus tehnyt tuloksellista salapoliisityötä arkistoissa, niin juuri tämä parivaljakko. Kirja kuvaa lakonisin sanoin suurta hetkeä kaikuluotaimen välittäessä ensi näkymän Vrouw Mariasta: "Pieniä epäsäännöllisyyksiä, rinnettä, tasaista sedimenttipohjaa – ja 15 minuutin sisällä vedon aloittamisesta kaksi mastoa. Mastot piirtyivät näkyviin ja jättivät selvät varjot. Mastojen yläpäissä näkyivät jopa paksummat kohdat, esselit, joihin märssytangot kiinnittyvät." Ennen laivan uppoamista sen lastista ehdittiin pelastaa osa, mm. runsaasti hopeaa. Lastiluettelot kertovat laivassa olleen arvokkaita maalauksia, jotka keisarinna Katariina Suuri oli Hollannista ostanut. Ne ovat mahdollisesti vieläkin hylyn ruumassa. Vrouw Marian löydyttyä oli epäselvää, kuka laivan lasteineen nykyisin omistaa. Hylyn löytäjät päätyivät käymään oikeutta Suomen valtiota ja Museovirastoa vastaan. Näkemyserot poikkesivat kovasti toisistaan: vastakkain olivat meripelastuslaki, joka antaa pelastajille varsin paljon oikeuksia hylättyyn laivaan, ja suomalainen muinaismuistolaki. Oikeus päätyi muinaismuistolain tulkinnan puolelle. Museovirasto palkitsi Rauno Koivusaaren ansiomerkillä. Vrouw Marian viimeinen matka on erinomainen kirja laivasta, haverista, hylyn löytäjistä ja heidän uurastuksestaan. Kirjan alkupuolta luin kuin merellistä jännityskirjaa. Tekijät ovat kuvanneet pienen laivan syksyisen purjehduksen kohtaloaan kohti sellaisella jännitteellä, että saattoi melkein kuulla tyrskyjen iskevän yön pimeydessä kallioita vasten. Teksti: Joni Skiftesvik Cruise Crew Lounge ANCHOR taas avoinna Cruise Crew Lounge ANCHOR palvelee Helsingin Hernesaaren satamaan saapuvien risteilyalusten miehistöjä. T oukokuun 1. päivänä 2015 käynnistyi Helsingin risteilykausi, kun Costa Pacifica saapui kaupunkiin. Samalla avattiin myös viime vuonna perustettu Cruise Crew Lounge ANCHOR, joka palvelee Helsingin Hernesaaren satamaan saapuvien risteilyalusten miehistöjä. Palvelupiste on Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteinen voimanponnistus. Anchor oli viime kesänä auki kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Sinä aikana ehdittiin palvella yli 80 laivaa ja lähes 7 000 merenkulkijaa. ”Ankkurissa” vieraili noin 5 700 miehistön jäsentä, minkä lisäksi 1 200 henkilöä osallistui palvelupisteen urheilutarjontaan ja kuljetuksiin. Helsinkiin saapuu tänä kesänä yli 250 risteilyalusta, joista näillä näkymin noin 120 suuntaa Hernesaaren laitureille. Näin ”Ankkurissa” on tiedossa toivottavasti vauhdikas ja väkirunsas kesä. Palvelupiste ei ole tarkoitettu risteilymatkustajille, vaan se tarjoaa yksinomaan miehistölle tarkoitetun oleskelutilan, nettikahvilan, edullisen pääsyn nettiin sekä pienen kioskin, josta voi ostaa puhelinkortteja, suolaisia ja makeita herkkuja, kylmiä ja lämpimiä juomia, aasialaisia nuudeleita jne. Yhteystiedot Katri Oldendorff, [email protected], puh. 040 192 0106 Facebook: www.facebook.com/anchorlounge Teksti ja kuva: Katri Oldendorff Kalastajan rouvan arvot Johanna Alvestad: Kalastajan vaimo – Suosikkineuleita ja suloista arkea. Schiltds & Söderströms, 2015. M ikä on tiivis, paksu, säänkestävä, lämmin ja vähän karkea? Kotkasta Etelä-Norjan Lillesandiin Skagerrakin salmen maisemiin avioitunut Johanna Alvestad tietää vastauksen. Sehän on perinteinen kalastajaneule, jonka hän yhdistää tietysti norjalaisiin kalastajiin, mutta myös englantilaisiin metsästäjiin ja kaik- kivoipaan merituuleen. Ulkosuomalaisena Johanna alkoi vaalia yhteyksiä kotimaahan bloggaamalla, toisin sanoen työstämällä omaa verkkolokiaan. Nimimerkkiä ei kauan pitänyt pohtia, urheilukalastaja Asgeir Alvestadin siipaksi kun oli tullut. Kalastajan vaimo -blogia lukee nykyään jopa 50 000 elämäntapavalinnoista kiinnostunutta. Nyt on oheen tarjolla kirjakin Kalastajan vaimo – Suosikkineuleita ja suloista arkea. Johanna Alvestad haluaa heti alkuun selventää, ettei otsikko tarkoita häntä itseään sinänsä. ”Nimike on vain positiivinen, esteettinen osa minua. Haluan korostaa arjen pieniä iloja. Kyse on omasta asenteesta, lifestyle-maailmastani. Sanon ei kalliille kulutukselle, kyllä puhtaudelle ja aitoudelle”, resuneeraa Johanna, Lillesandin neuvolassa työskentelevä sairaanhoitaja. Kirjassa hänen teesejään tukevat runsaat neuleohjeet ja tarinointi elämänmenosta. Neulominen on aina ollut tälle kalastajan rouvalle rakas harrastus, jonka syvempää merkitystä ei monikaan tiedä. Tutkimusten mukaan neulomisen vaikutukset aivoihin ovat täysin verrattavissa meditoinnin aikaansaamaan henkiseen hyvinvointiin. Mainittu kalastajaneule syntyy patenttineuleella, jonka ohje on onneksi jo lukiessa yksinkertainen. Naisen paitaan neuvotaan käyttämään pehmeintä babyalpakkaa. Jos päätyy vähän pienempään näpräämiseen, on Johanna kehitellyt esimerkiksi huovutetut pohjalliset, jotka tehdään huovutukseen tarkoitetusta 100 % villalangasta. Kalastajan vaimona voi siis näinkin olla. Ennen maailmassa kalastajalla oli muija, joka raatoi rannassa verkkoja selviksi ja paimensi lapsilaumaan ahavoituneen miehen taistellessa saalista aaltojen seassa. Nyt eletään toisin ainakin Lillesandin paratiisissa. Iso harppaus edistystä myötätuulessa. Vai voiko tätä oikeasti yleistää? Epäilen. Teksti: Irmeli Tanttu Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 33 merimieskirkkopiirit Piirit tärkeitä lähetys- ja merimieskirkkotyön tukijoita Puurekkoja ja tyynyliinoja Mänttä-Vilppulassa Stoolia ja syttykasseja Pirkkalassa K eskellä Pirkkalan kaupunkia sijaitseva seurakunnan lähetystyön myymälä-kahvila on avoinna vapaaehtoisvoimin arkipäivisin. Siellä voi kuka tahansa nauttia kahvia ja tukea samalla lähetystyötä. Suomen Merimieskirkon varainhankintakoordinaattori Katri Oldendorff vieraili kahvilassa kokoontuvassa piirissä 27.4.2015 ja kertoi kirkon toiminnasta koti- ja ulkomailla. Samalla hän sai ahkeruudella ja ilolla kudottuja villasukkia 26 paria jaettavaksi joulupaketeissa merimiehille. Kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth toi kahvilaan lippaan Nepalin-keräyk- 34 Teksti: Paavo Tukkimäki, kuva: Rauman merimuseo Hilda pommituksessa Dunkerquessa L M änttä-Vilppulan seurakunnan Tammirannan seurakuntakodissa vietetään keskiviikkoisin lähetyksen työpäivää, jolloin naiset Ritva Lenkkerin johdolla kutovat kangaspuilla, painavat tyynyliinoja sekä neulovat sukkia ja kirkkolapasia ullakkotiloissa. Alhaalta kellarin verstaalta kuuluu myös työn ääniä: miehet tekevät monenlaisia puutöitä. Puutyöartikkeleita ovat mm. puurekat, lastat ja kauhat, linnunpöntöt, tontut, kurjet, kupinpidikkeet jne. Töitä voi kesän aikana ostaa lähetys- Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Puutyöpiiri ryhmäkuvassa: Heino Lehtola, Tapani Hämäläinen, Yrjö Saari, Martti Sievi, Lauri Mäki-Valkama ja Erkki Jokela (yksi vakituinen oli sairaana). kahvilasta, mutta niitä tehdään myös tilaustöinä sekä joulu- ja kevätmyyjäisiin. Seurakunnan monipuolisesta miesten työstä kertyy vuosittain huomattava summa tilitettäväksi Suomen Merimieskirkolle. Puupiiriläiset ovat aktiivisia seniorimiehiä. Yhdessä tekeminen, toisten tapaaminen ja hyödyllinen toiminta pitävät miehet pirteinä. Paikalla on tällä kertaa kuusi henkilöä, joista useat ovat olleet mukana monia vuosia. Vanhin heistä on 92-vuotias, joka tuli paikalle omalla autolla! Piirin vetäjänä toimii opettaja Martti Sievi. Puoliltapäivin miehet kapuavat keskikerrokseen kahveille. Kahvittelun lomassa keskustellaan ja kuunnellaan päivän Sana virsilaulun kera seurakunnan työntekijän Virve Pihlajamäen johdolla. Iltapäivän ahkeroinnin jälkeen on saunomisen ja makkaranpaiston vuoro. Taas on yksi päivä vietetty hyvin ja tehty ahkeroimalla hyvää! seen. Edellinen kirkkoherra Juhani Husa poikkesi myös tapaamassa lähetysaktiiveja. Neulekahvilassa puikot laulavat ja iloinen puheensorina pulppuaa. Naiset neulovat tällä kertaa stoolia Kirkkoveräjän seurakuntatalolle. Neulotut 29 palaa liitettyinä yhteen ja ommeltuina vuoreen ovat seurakuntalaisten itsensä valmistamina arvokkaita ja ilo koko seurakunnalle. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Teksti Riitta Tunturi Kuvat Uolevi Salonen Teksti Riitta Tunturi Kuva Uolevi Salonen uvialaisessa rahtilaivassa Hildassa elettiin sotaisia päivä toukokuussa 1940, kun laiva juuttui lastaamaan Dunkerquen satamaan Ranskaan. Saksan armeija vyöryi kohti kaupunkia, johon oli jäämässä mottiin satojatuhansia liittoutuneiden sotilaita. Hildan miehistö eli pommitusten keskellä. Saksalaiskoneet murjoivat satamaa ja laivaa, ja sotilasviranomaiset kielsivät aluksi laivaväeltä jopa pääsyn sirpalesuojaan. Vasta kun pommitus ajoi vartiosotilaat pois, Hildan väki pakeni omin luvin suojaan. Hilda oli lähtenyt täydessä kolilastissa Englannista Tyne-joelta lauantaina 6. huhtikuuta kohti Kööpenhaminaa. Sodan pyörteissä Britannian laivastoviranomaiset määräsivät määränpääksi kuitenkin Dunkerquen, minne päästiin vasta perjantaina 10. toukokuuta. Samana päivänä Saksan armeija aloitti toden teolla hyökkäyksensä Ranskaan. Hildan päällikkö Antti Vene käy meriselityksessään tapahtumia läpi päivä päivältä. Aluksi merkinnät kertovat arkirutiineista – ruumien puhdistuksesta ja viljan lastauksesta. Ensimmäinen sotainen juonne ilmestyy lauantaina 18. toukokuuta: ”Illalla saksalaiset lentokoneet pommittivat satamassa olevia kohteita.” Tämän jälkeen samanlaisia merkintöjä on päivittäin: ”Aa- Munkkivuoren piirin toimintakertomus 2014 P iirin jäsenmäärä: 5 henkeä, mutta tilaisuuksissa keskimäärin 7 henkeä. Johtokunnan jäsenet: Marjatta Lahtinen pj., Marketta Levanto vpj., Helena Miettinen rahastonhoitaja, Eevi Sipilä sihteeri sekä jäsenet Salme Kananen ja Leena Sehm. Tilintarkastajat: Kyllikki Kähäri ja Terttu Aho, varalla Salme Kananen ja Kati Lind. Vuosikokous oli 24.3.2014, ja johtokunnan kokouksia oli kaksi. Jäsenmaksun sijasta kokoontumisten yhteydessä on kerätty vapaaehtoinen kolehti. Piiri kokoontui kevätkaudella 18 kertaa ja syyskaudella15 kertaa. Suomen Merimieskirkko ry:n kesäjuhlaan ja vuosikokoukseen osallistui piirin valitsemana edustajana Marketta Levanto. Ke- muyöllä pommitusta.” (19.5.) ”Taas oli kuluneena yönä pommitusta ja vartiosotilaat estivät väeltä pääsyn pois laivasta sirpalesuojaan.” (20.5.) ”Taas oli kuluneena yönä pommitusta. Pommeja putoili aivan höyrylaiva Hildan lähelle kummallekin puolen laivaa, sekä sirpaleet tekivät pahaa hävitystä laivassa. Väestömme koetti parhaansa mukaan suojautua laivalla, mutta pommien sirpaleet näyttivät vaivatta puhkaisevan laivamme paksuimmatkin rautalevyt, joten olomme oli hyvin vaarallista.” (21.5.) Vene ei liioitellut vaaroja, sen hän sai kokea kulkiessaan katselemassa sodan jälkiä satamassa: silpoutuneita ruumiita, irtopää ja -käsi. Pahin isku tuli keskiviikkona 22. päivä, kun pommin täysosuma murskasi perän miehistösuojan ja vaurioitti pahoin muutakin laivaa. Kapteeni Vene yritti koko ajan saada lupaa lähteä pois sodan jaloista, mutta aluksi sotilaat estivät kaikki yhteydenotot ulospäin. Keskiviikon pommitusten jälkeen Hilda sai vihdoin luvan lähteä, ja miehistö ryhtyi korjaamaan alusta merikelpoiseksi. Hildan lastia oli satamassa vielä 500 tonnia, mutta Vene kieltäytyi ottamasta sitä: lastaus olisi viivyttänyt lähtöä, ja alus olisi painunut niin syvälle, että puutulpilla tukitut olisivat sirpalereiät jääneet vedenpinnan alle. Sodan äänet saattelivat Hildan ulos Dunkerquesta: ilmatorjunta yritti pitää loitolla kolmea saksalaiskonetta, ”pauke ja melu olivat hurjimmillaan”, kun Hilda pääsi sataman sulkuporttien luo. Täyttä vauhtia mentiin kohti Doveria, jonne tultiin runsaat seitsemän tuntia myöhemmin. vätretki tehtiin Vuosaareen Taidekeskus Sofiaan. Osallistuimme pääsiäismyyjäisiin Munkkivuoren kirkolla ja Munkkiniemen palvelutalolla, joulumyyjäisiin Munkkiniemen kirkolla ja palvelutalolla. Vierailuun Taivallahden merimieskirkkopiiriin 2.10. osallistui 6 henkilöä. Pyhäinpäivän tapahtumaan merenkulkijain muistomerkillä osallistui Marjatta Lahtinen sisarensa kanssa. Joulukuun 4. päivänä piiriläiset veivät kukkatervehdyksen entisille piiriläisille hoivakoteihin. Piirimme puolesta lähetettiin merimiehille 12 joulupakettia. Vuonna 2014 Suomen Merimieskirkko ry:lle lahjoitettiin 2 625 €. Piirin kokoontumiset on aloitettu aina pienellä hartaushetkellä, joiden pitäjiä ovat olleet Suomen Merimieskirkon vierailijat, seurakunnan diakoniatyöntekijät ja papit. Sen jälkeen olemme saaneet kuulla Merimieskirkon tai muun kirkol- lisen toimen kuulumisia. Merimieskirkon tiedotteet on myös aina luettu ja niiden pohjalta keskusteltu kahvitarjoilun lomassa. Syyskaudella järjestettiin myös Merimieskirkon toimintamuotoihin liittyviä keskustelutilaisuuksia: 6.10. Merimieskirkon kuulumisia, merimiespastori Jaakko Laasio. 20.10. Suomalaisia merimiehiä Liittoutuneiden vankileirillä maailmansodan aikana, tietokirjailija Paula Raitis. 27.10. Missä ja miten työskentelee laivakuraattori, merimiespastori Sirpa Tolppanen. 3.11. Ulkosuomalainen ja merimieskirkko, Ilkka Mäkelä, Kirkkohallitus. 17.11. Merimieskirkko nyt ja tulevaisuudessa, pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. 1.12. Pastori Sinikka Peltohaka, Munkkiniemen seurakunta Teksti: Marketta Levanto Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 35 Sähköpaimen vai hyvä paimen? L ontoon merimieskirkolla työskentelyn hauskimpia ja työläimpiä puolia on mahdollisuus reissata ympäri Iso-Britanniaa ja Irlantia. Meidänkin kolmelapsinen perheemme on pakannut kymmeniä kertoja autoon ruisleipää, salmiakkia, virsikirjat ja ehtoollisvälineet ja lähtenyt Lontoon ulkopuolelle messun pitoon. Monien kauniiden maisemien joukosta yksi on minulle ylitse muiden. Rakastan Skotlannin luontoa, sen avaruutta, kumpareisuutta ja rauhaa. Lapsillakin kuluu aika hyvin lampaita laskiessa. Eräs ihmetys Skotlannissa ajellessa liittyy siihen, että ympärillä näkyy tuhansia lampaita, mutta ei yhtään paimenta, joka pitäisi heistä huolta. Lampaat näyttävät laiduntavan vapaasti, vähän samaan tapaan kuin porot Lapissa. Luultavasti siellä täällä on kuitenkin sähköpaimenia. Sähköpaimen on laitumen ympärille viritetty sähköaita, jonka tarkoitus on pitää eläimet aidatulla alueella paimenen poissa ollessa. Raamatussa verrataan Jumalan ja ihmisen suhdetta paimenen ja lampaan väliseen suhteeseen. Hesekielin kirjassa sanotaan: ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.” Raamattu kertoo meille, että hyvä paimenemme on jotain aivan muuta kuin sähköpaimen. Sähköpaimen korvaa poissaolevan paimenen ikävillä sähköiskuilla, mutta meidän hyvä paimenemme ei ole poissaoleva. Hän on läsnä elämäs- Kuolleet Anna-Kaisa Kontio 11.2.1015 Ystävämme ja piiriläisemme AnnaLiisa Kontio sai taivaskutsun 11.2.2015 Lapin keskussairaalassa 86-vuotiaana. Anna-Liisa palveli lähimmäisiään koko elämänsä ajan. Hän oli partiolainen hamaan loppuun asti, olipa päätoimisena partiotyöntekijänäkin pariin otteeseen. Hän ehti työskennellä Meltauksen lastenkodissakin, josta hänet kutsuttiin huolehtimaan kolmesta orvoksi jääneestä veljeksestä noin viideksi vuodeksi. Seurakunnan pääemäntänä Anna-Liisa toimi eläkkeelle jäämiseen saakka. Itse opin tuntemaan hänet paremmin, kun elämääni tuli merimieskirkkotyö 36 Hyvä tukijäsen, käytä hyväksesi jäsenetumme sämme ja luomassaan maailmassa. Rajojen valvomisen sijaan hyvä paimen on kiinnostunut meistä – haavoistamme, väsymyksestämme, rakkauden ja yhteyden kaipuustamme. Hän etsii eksyneen, tuo takaisin laumasta harhautuneen ja sitoo murtuneen jalan. Hän ei ole rajavartija vaan hellä ja myötätuntoinen hoivaaja. Kun paimen etsii eksynyttä, hänen ajatuksensa lienee samanlainen kuin vanhemmalla, joka kadottaa tungoksessa lapsensa näköpiiristään. Sitä ei motivoi viha tai kosto vaan huoli ja rakkaus. Kuten lapsi on vanhemmilleen tärkeä ja rakas, myös lammas on hyvälle paimenelle tärkeä ja rakas – liian arvokas menemään hukkaan tai satuttamaan itsensä. Pääsiäisen tapahtumat muistuttavat meitä siitä, kuinka pitkälle hyvä paimen on valmis menemään laumaansa suojellakseen. Jeesus sanoo itsestään Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” Siunatun kesän toivotus Lontoon merimieskirkolta! Teksti: Anna Hälli pappi ja pappilan emäntä Merimieskirkko on neuvotellut eri yritysten kanssa jäsenilleen jäsenetuja. Tänä vuonna jäsenetuja tarjoavia yrityksiä ovat Viking Line, Finnlines, Scandic-hotellit, Maaseutuhotelli Eevantalo, Hertz-autovuokraamo, asianajotoimisto Tuomanen & Kreander Oy sekä Härkätien hautaustoimisto. Jäämme kaipaamaan Anna-Liisan iloista olemusta omaisten, työtovereiden ”kolmen poikansa” sekä muiden ystävien kanssa. Teksti ja kuva: Kaisa Simonaho Korkalovaaran merimieskirkkopiirin vetäjä Rovaniemeltä Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Teksti ja kuva: Eila Huhtasaari 80 vuotta 3.6.2015 Maila Emblom Syvärauman merimieskirkkopiiri 75 vuotta 1.6.2015 Esko Vepsä 70 vuotta 60 vuotta Jäsenetuja saattaa tulla kuluvan vuoden aikana lisääkin. Muistathan, että edun saamiseksi jäsenyys tulee yleensä mainita tai osoittaa aina jo palvelua varatessa. Varaudu myös todistamaan jäsenyytesi Merimieskirkon jäsenkortilla. Jäseneduista lisää nettisivullamme www.merimieskirkko.fi/56-jasenedut. Merimieskirkon yksi pitkäaikaisimmista jäsenetujen tarjoajista on täyden palvelun Maaseutuhotelli Eevantalo Pohjois-Savossa (Keihäskoskentie 150, 71570 Syvänniemi). Jäsentarjous on 10 % alennus huonehinnasta. Suosittelemme lämpimästi niin yksinään kuin ryhmässä matkustaville ja kaikille kokoustaville: www.eevantalo.fi. 24.4.2015 Keski-Porin pitkäaikainen merimieskirkkopiirin jäsen Anja Aalto on suureksi suruksemme poistunut keskuudestamme 24.4.2015. Hän oli syntynyt 16.4.1921 eli täytti juuri 94 vuotta. Hän oli hyvin elämässä kiinni, kaiken aikaa menossa, eikä antanut vaivojen estää elämistä. Anja mm. veti runopiiriä joka viikko. Samoin me merimieskirkkopiiriläiset kuulimme usein runoja hänen tai jonkun toisen runopiiriläisen lausumana. Anja oli todellinen voimahahmo piirissämme. Hän järjesteli asioita koko ikänsä. Jäämme syvästi kaipaamaan hänen osuuttaan toiminnassamme. Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille! 24.5.2015 Kerttu Salminen-Thieme 1.9.2015 Anna-Kaisa Lehtinen Anja Aalto vuonna 1992. Monet olivat ne tilaisuudet ja tapahtumat – munkki- ja simatempaukset, kuivalihakeitto-, äitienpäivä- ja isänpäivälounaat jne. – joissa Anna-Liisa oli tärkeällä paikalla. Sain itse olla hänen työtoverinaan, kun seurakunnassamme järjestimme vapaaehtoisvoimin keskiviikkoaterioita Korkalovaarassa vuosina 1993–2010. Monet iloiset matkat teimme yhdessä myös Merimieskirkon kesäjuhlille. Syntymäpäiviä perhepiiri perhepiiri Pappilan ikkunasta... 19.6.2015 Keijo Karvonen 12.8.2015 Sirkka Rantanen 21.8.2015 Eija Tuorila Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, joissa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Uusin jäsenetuja tarjoava yritys on Scandic-hotellit, joka on Pohjoismaiden johtava hotelliketju lähes 230 hotellilla. Merimieskirkon jäsenenä yövyt kaikissa Suomen Scandic-hotelleissa sopimushinnalla, joka on 10 % edullisempi kuin päivän hinta. Lisäetuna voit liittyä Scandicin kanta-asiakkaaksi ja nousta saman tien lisää etuja tuovalle 2nd Floor -jäsenyystasolle: merimieskirkko. fi/304-scandic. Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_______________________________________________________ Etunimi_________________________________________________________ Lähiosoite______________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka___________________________________ Puhelin_________________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Suomen Merimieskirkko ry Sukunimi____________________________________________________________ Finlands Sjömanskyrka rf. Etunimi______________________________________________________________ Lähiosoite___________________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Postinumero ja -toimipaikka________________________________________ Albertsgatan 2 B Puhelin________________________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 37 MERIMIESKIRKKOTYÖLLE AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Monessa ulkomaisessa rahtilaivassa on jossakin kohtaa messin seinällä kuva, jossa Jeesus varjelee merenkulkijoita. Kuva on Kotkasta, Mussalon satamasta. Kuva: Jaana Rannikko. Helluntaikirkkoon kuuluva Sami Vottonen lahjoitti kotimaan merimieskirkoille yhteensä 1500 englanninkielistä Raamattua! Hänelle Raamatut on lahjoittanut sveitsiläinen järjestö Bibles par innternet. Vottonen ja Jaana Rannikko caddyn peräluukulla sekä sisäkuvassa Haminan helluntaiseurakunnan opettaja Esa Metsälä, joka niin ikään oli kantamassa laatikoita sisälle kiirastorstaina. Samana iltana Jaana kertoi merimieskirkkotyöstä Haminan helluntaiseurakunnan rukouskokouksessa. Kuvat: Jaana Rannikko. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5€ TUKI (5 €) tai 10€ TUKI (10 €) Hampurin merimieskirkon tiloissa oli vilkasta eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä! Mukava yllätys oli, että kirkkomme nimikkomiehet, m/t Kiislan miehistö, saapui isolla joukolla äänestämään. Kohtaamiset heidän ja kaikkien muiden kaukaa ja läheltä saapuneiden äänestäjien kanssa olivat erittäin mieluisia. Kuvassa oik. myös talon entinen monitoimimies Bunssi, joka toimi vapaaehtoisena kuskina tuon vilkkaan viikon aikana. Kuva: Tiina Ylitalo. Turun arkkipiispa Kari Mäkinen teki piispantarkastusta Mikaelin seurakunnassa 6.3.2015. Olimme yksi yhteistyökumppaneista, joihin piispa kävi tutustumassa. Turun merimieskirkolle hänet haki rekalla edellisestä paikasta Turun Rahtareiden tiimin puheenjohtaja Jukka Harjamäki. Piispaa vastaanottamassa oli myös uusi pääsihteerimme Hannu Suihkonen. Tilaisuudesta kertoi myös Ylen paikallisuutiset. Kuva: Arja Suvanto. numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko.fi/ nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Länsirannikon merimieskirkkojen työntekijät tapasivat Porin Mäntyluodossa 12.3.2015. Yhteistyötä pidetään yllä ja päivitetään vähintään kolme kertaa vuodessa järjestettävillä yhteistapaamisilla. Tällä kertaa Turun ja Rauman henkilöstö vieraili Saksan merimiesklubilla. Edellisen kerran tavattiin tammikuussa Turussa ja Raumalla marraskuussa. Kuva: Wolfgang Pautz-Wilhelm. 38 Rauman senioriopettajat olivat keväisellä vierailulla merimieskirkolla, mitä seurasi vielä kiertoajelu satamassa Timo Metsäkallion johdolla. Kahveilla Sataman saunalla Metsäkallio, Rauman Satama Oy:stä, kertoi sataman toiminnasta ja Eija Tuorila puolestaan merimieskirkosta. Senioriopettajat lahjoittivat merimieskirkolle villasukkia ensi joulun paketteihin. Kiitos vierailusta ja sukista! Kuva: Eija Tuorila. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: [email protected] Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Jarmo KArjalainen p. (BE) +32 475 728 680, (NL) +316 5388 3641 mp Pauliina Tuomanen jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina-Kotka / Fredrikshamn-Kotka Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina [email protected] puh. (05) 231 1002 jsku Pekka Wilska, p. 040 5398 143 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles [email protected] puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen [email protected] puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska, pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk Aleidisstraat 18 c NL-3021 SK Rotterdam [email protected] puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Anniina Juhola Luxemburg [email protected] mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ [email protected] puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm, pv Mervi Mattila Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen [email protected] puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg [email protected] puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck [email protected] puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Anna Eklund MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland [email protected] mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698 058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien [email protected] Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki [email protected] puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 (jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 vuorotteluvapaalla 31.5. saakka) mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 (sk Heli Lomu, 040 480 2733. 31.5. saakka) Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi [email protected] jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola [email protected] puh. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto [email protected] puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma [email protected] puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku [email protected] puh. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2015-2016: POL-2014-10521. Poliisihallitus / Polisstyrelsen 4.11.2014. Ahvenanmaa, Åland 2015: ÅLR 2014/7267 Ålands lanskapsregering, beslut 15.9.2014 AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 [email protected] henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: [email protected] www.merimieskirkko.fi www.facebook.com/Merimieskirkko Pääsihteeri / Generalsekreterare Hannu Suihkonen, 040 192 2778 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Taloushallinto Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526, 040 700 3366 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu [email protected] puh. 040 746 0150 jsku Antti Härö 0400 371 574 os.aik. sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Varainhankinta Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala (äitiyslomalla) Katri Oldendorff, p. 040 192 0106 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Toiminta Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator: Jaana Rannikko, 040 539 8142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan 39 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter merimieskirkkouutisia TUE JA LAHJOITA Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. elämän merellä 40 Väylien ulkopuolella P itkin kevättä olen katsellut merikorttejani. Tutut saaristomme väylät, saaret, luodot ja ulapat nostivat mieleeni kohteet, joihin tänäkin kesänä haluaisin purjehtia. Olen oppinut vuosien myötä rakastamaan ulkosaaristomme karua luontoa ja jäljellä olevia pieniä kalastajakyliä. Luen merikortistani ulkoluotojen nimiä. Muistan kuulemani ja lukemani tarinat menneinä aikoina ulkosaarilla eläneistä ihmisistä. Meri ruokki ihmiset, mutta meri myös kuritti heitä. Ihmiset olivat sitkeitä ja lujasti elämässä kiinni kuin ulkosaarten matalat ja tuulen painamat käkkärämännyt. He elivät väylien ulkopuolella. Mutta tiesivät kyllä, mistä voi purjehtia ja missä oli vaarallisia karikkoja. He elivät omassa varassaan. He elivät merestä. Mutta yhdistivät toisiinsa Jumalan ja meren. Jumala ei voinut olla ankarampi ja arvaamattomampi kuin meri. Jumala ei hylännyt ketään, ei mereen hukkunuttakaan. Kun meri vei saaristolaisen, niin jo samana iltana aurinko seurasi häntä, katosi punaisena ja hehkuvana samaan mereen noustakseen seuraavana aamuna uuteen päivään. Uskottiin, että hukkuneen sielun kohdalla oli samoin. Kökarin kirkon alttarilla on krusifiksi, ja ristin poikkipuun päältä loistaa pääsiäisaamun nouseva aurinko. Puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus on yksi – tänäänkin. Merimieskirkko 2/2015 Sjömanskyrkan Saaristo ei tule enää entisen kaltaiseksi. Ihminen oli osa sitä. Nyt saaristo on vain osa ihmisen elämästä, vapaa-ajan ilo ja huvi. Sinne ajetaan hyvin merkittyjä väyliä pitkin tutkan ja karttaplotterin varmistaessa turvallisen kulun. Tiedän, etteivät papitkaan tahtoneet pysyä ulkosaaristossa. Hekin muuttivat mantereelle. Saarnat piti tehdä yhtä vahvoiksi kuin kalastajien veneet. Niiden piti auttaa läpi myrskyjen ja karikkojen. Vain yksinkertainen totuus on kelvollinen. Ehkäpä kävi niin, että alituinen totuuden kanssa painiminen kävi ylivoimaiseksi. Merikorteissani on paljon omia väylämerkintöjäni: tästä voi mennä. Hyvän purjetuulen takia kannattaa poiketa merkityiltä väyliltä. Matkaa määräsatamaan voi toki tulla lisää, mutta matka joutuu. Oikoväylä vie puolestaan nopeasti perille. Väylien ulkopuolella purjehdittaessa vain tärkeimmillä asioilla on merkitystä. Pitää keskittyä merikortin tietoihin ja tarkkaan navigointiin. Väylien ulkopuolella on katsottava vain totuutta. Siksi tänäkin kesänä tahdon nähdä meren syliin painuvan auringon haikean kauneuden ja herätä varhain auringon noustessa. Ja laulan, jos liikuttumatta pystyn: ”Edessä reitti tuntematon aukeaa… Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: ihmisen on määrä kotiin päästä kerran… Olen kahden maan kansalainen.”
