docMerimieskirkko Sjömanskyrkan
download 
Report Transcription
Merimieskirkko Sjömanskyrkan
5/2013 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 Merimieskirkko merenkulkijoiden tukena s.8 Merenkulun turvallisuuspalkinto komentaja Leppäselle s. 18 Merimieskirkkopiirien juhlaa s. 22 30,- 1 Hopeinen kaulariipus Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin. www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 36 olevalla tilauskupongilla. Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013 Kaikki parit 45,- Kengissä Merimieskirkon logo! Perus-Reino lämmittää ja pitää varpaat turvassa. Pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Kudottu ruutukuosipäällinen, varressa piilovenyke. Tilava Reino-lesti. 2 Reino, ruskea koot: 39–46 Avo-Reinot niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä". 3 Avo-Reino, ruskea koot: 39–46 2 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 4 Avo-Reino, musta koot: 34–43 Juu ei M uutettuani Helsinkiin neljännesvuosisata sitten ihmettelin paikallisten vastausta moneen kysymykseen: "juu ei". Maalaisena en aina ymmärtänyt, oliko vastaus myönteinen "juu" vai kielteinen "ei". Savossa se olisi voinut olla jotain sitä väliltäkin tai pikemminkin päinvastoin, mutta Helsingissä? "Juu ei" on nyttemmin muuttanut maalle. Asuntokauppoja hieroessani ja pankkilainaa sille kysyttyäni vanha maalaispankki vastasi rehvakkaasti ja painokkaasti "juu, juu". Kun sitten h-hetki lähestyi, tuli pankista uusi päätös, joka olikin "ei". Monesti tulee mietittyä, näyttäytyykö Merimieskirkonkin toiminnassa tuollainen vanhojen suhteiden pitäminen itsestäänselvyytenä. Toivottavasti ei, mutta joku on niinkin voinut kokea. Valitettavasti töiden rutiinit ja kamppailu talouden kanssa pakottavat hajauttamaan energiaa, mutta juu, ei silti ole tarkoitus ketään unohtaa tai laiminlyödä. Jokainen merimieskirkkotoiminnassa tavalla tai toisella joko lyhyen tai pitkän aikaa mukana ollut voi uskoa, että jokaisen anti yhteisen asiamme eteen on ollut ja on yhtä tärkeä. Olemme jokaisesta henkilöstä ja jokaisesta panoksesta suuresti kiitollisia. Minun asuntolainani järjestyi toisesta pankista, jonka jälkeen vanha asiakkuussuhde rupesi taas maalaispankkiakin kiinnostamaan. Siihen oli valitettavasti vastattava tällä kertaa: juu ei. Marko Toljamo [email protected] Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. toimittajalta Nyt nettipuodista sisältö 2Toimittajalta 4 Pääkirjoitus/ ledare 5 Hartaus. Pilapiirros 8Laivakuraattorityö 30 vuotta 11Merimieskirkkouutisia 12 Pietarsaari – moottori veneiden kaupunki 14 ICMA kokoontui Helsingissä 16 Kirkkolaiva 17 Meritaide. Sarjakuva 18 Merenkulun turvallisuus palkinto komentaja Petteri Leppäselle 20 Nordenskiöldin kartat 22Merimieskirkkopiirien juhlavuosi 26Kirjat 28 I kyrkans skepp 29 Godby Shipping 40 år 30 Estlands sjöfartsmuseum 32Perhepiiri 33 SKAL Kuljetusyritys / Merikohtaloita 34Perhepiiri 37Yhteystiedot/ kontaktuppgifter 38Elämän merellä 6 Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 5/2013 131. vuosikerta / 131:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio [email protected] Toimitussihteeri, taitto / Redaktionssekreterare, layout: Marko Toljamo [email protected] Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz 20 A. E. Nordenskiöld veneretkellä Koillisväylän purjehduksen aikana 1879 Koljutšinin lahdella paikallisen asukkaan tšuktši-miehen kanssa. Kuva hänen teoksestaan Notre expedition au pôle nord et la découverte du passage du nord-est … Paris (s.a). Kuva: Kansalliskirjasto. Merikohtaloita-sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo ja toimittanut Paavo Tukkimäki. Tällä kertaa kerromme Gustav Sundellista, joka on tässä kuvattu turkulaisella fregatilla Pampalla vuonna 1920. Kuva: Rauman merimuseo. 33 Viking XPRS -lautan tax free -päällikkö, turkulainen Jamppe Haakana on todistettavasti hauska mies. Monet muistavat hänet laivan myymälästä, toiset karnevaalija risteilyisäntänä, osa taas frakissa ja silinterihatussa puuhaavana messujen, juhlien ja tapahtumien juontajana. Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 [email protected] Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 35 Se på s. 35. Vuosikertahinta 6 numeroa / Prenumerationspris 6 tidskrifter: Suomessa/i Finland: 50 € EU-maihin/till EU länder: 50 € Muihin maihin/till andra länder: 55 € Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 € + pst. Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Kuva: Sakari Lehmuskallio Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013: 6: 11.11., ilm. 9.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 3 pääkirjoitus / ledare pääsihteeri generalsekreterare Laivakäyntien perimmäinen syy jotka ovat sekoittuneet yhteen niin, että niitä on mahdoton erottaa toisistaan, mutta noiden vuosien, varhaisten vuosien muistot viipyilevät ja värähtelevät mielessäni. Ja vaikka ne ovat vain varjoja ikääntyvän mieleni pimeillä käytävillä, ne ovat eläviä ja merkittäviä juuri siksi, ettei niitä voi koskaan unohtaa. Ei vaikka minut itseni pian unohdetaan. löin laimin velvollisuuteni heitä kohtaan, vaikka en nähnytkään aikaa aikoinaan sillä tavoin. En kyennyt muuttamaan kohtaloani sen enempää kuin voisin muuttaa silmieni väriä. Olosuhteet johdattivat minut yhdestä hetkestä toiseen ja seuraavaan ja seuraavaan, niin kuin jokaisen ihmisen, ja minä astuin kyselemättä askeleen toisensa jälkeen. Ja sitten yhtenä päivänä minä pysähdyin. Ja minusta oli tullut vanha. Eikä heitä enää ollut." [John Boyne (irlantilainen), Tarkoin vartioitu talo 2009] Nyt voimme olla yhteisöllisiä ja läsnä, vielä. Voi kunpa niin tulisi olluksi, kun vielä voi. J umala, taivaallinen Isämme. Sinä tahdot, että antaisimme toisillemme anteeksi täydestä sydämestä, mutta me asetamme ehtoja. Sanamme antavat anteeksi, mutta sydämemme muistaa kärsimänsä pahan. Armahda meitä Jeesuksen Kristuksen tähden. evl.fi Den egentliga anledningen till båtbesöken D å jag blev sjömanspräst i början av 1980-talet hade jag alltid någonting med mig, då jag gick till båten – tidningar och böcker, senare ljudband och videokassetter och så vidare – enligt hur tekniken utvecklades. De nuvarande båtbesökarna har inte nödvändigtvis några nyare nyheter än vad man redan vet ombord på båten, musik och filmer får man på nätet. Man är kanske tomhänt, men det väsentligaste finns kvar: ”Hur har du det?” Där koncentreras i en avskalad blandning av oväsentlighet den yttersta anledningen till båtbesöken, lika klar som kristall. I katalogen av Sjömanskyrkans värden nämns närvaro. Det innebär att bry sig om, att uppmärksamma 4 en människa, att höra och att lyssna. Betydelsen av de förbigående mötena framgår, om de framgår, först mycket senare. Citatet må tala för sig självt: ”… i mitt liv finns långa perioder, av vilka jag inte just minns någonting alls, årtionden fyllda av arbete, familjeliv, strid, svek, förluster och besvikelser, som har blandats ihop så, att de omöjligt kan skiljas från varandra, men de där årens, de tidiga årens minnen dröjer och skälver i mitt sinne, och även om de endast är skuggor i mitt åldrande sinnes mörka gångar, är de levande och betydelsefulla just därför att man aldrig kan glömma dem. Inte ens om jag själv snart blir glömd. ... försummade jag min plikt mot dem, Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Armahda Klas Balkhed K un aloitin merimiespappina 1980-luvun alussa, laivalle mennessä oli aina mukana jotain vietävää – sanomalehtiä ja kirjoja, sittemmin ääni- ja videokasetteja ja niin edelleen – tekniikan kehittymisen mukaan. Nykyisillä laivakäyntien tekijöillä ei välttämättä ole uudempia uutisia kuin mitä laivalla jo tiedetään, musiikki ja elokuvat saadaan netistä. Kädet ovat ehkä tyhjät, mutta olennaisin on jäljellä: "Mitä sinulle kuuluu?” Siinä tiivistyy sekalaisesta romppeesta riisuttu laivakäyntien perimmäinen syy, ikään kuin kirkas kristalli. Merimieskirkon arvojen luettelossa mainitaan läsnäolo. Se tarkoittaa välittämistä, ihmisen huomioimista, kuulemista ja kuuntelemista. Ohikiitävien kohtaamisten merkitys avautuu, jos avautuu, joskus vasta paljon myöhemmin. Sitaatti puhukoon puolestaan: ”…elämässäni on pitkiä jaksoja, joista en muista juuri mitään, vuosikymmeniä täynnä työtä, perhe-elämää, taistelua, petoksia, menetyksiä ja pettymyksiä, hartaus Sakari Lehmuskallio även om jag på den tiden inte såg tiden på det viset. Jag förmådde inte förändra mitt öde, lika litet som jag skulle kunna ändra färgen på mina ögon. Omständigheterna ledde mig från ett ögonblick till nästa och nästa och nästa, som för varje människa, och jag gick vidare utan frågor ett steg i taget. Och sedan en dag stannade jag, och jag hade blivit gammal. Och de fanns inte längre.”[John Bayne (irländare) i Det noggrant bevakade huset 2009] Nu kan vi vara samhälleliga och närvarande, ännu. Ack, om man hade kunnat vara det, då man ännu kunde. "Mutta eläppäs, vielä piti hänen kerran langeta uhriksi perkeleen pauloihin. Muutamien päivien jälkeen menin Hullista muutamaan boardinghuoneeseen ja kuka olikaan täällä, jollei vanha tuttavani, ja kuinka kurjan näköisenä! Likaisiin, repaleisiin työvaatteisiin puettuna, muoto rikkilyötynä, verisenä ja paikattuna hoiperteli hän vastaani portaissa. Vähän hämillään tahtoi hän karttaa minua, mutta kun minä kuitenkin asetuin hänen eteensä ja jutustelin häntä sanoi hän taaskin entiseen tapaansa: "Niin, niin, kyllä on kauhean surkeasti laitani"." Merimiehen Ystävä 10/1888. – Katsos, tuolla on uusi kauppalaiva. – Lienee pikemminkin pietarsaarelaisen perinteen mukaan keittiössä rakennettu moottori: höyrysilitysrauta, mikroaaltouuni, leivänpaahdin, yleiskone, tehosekoitin, pippurimlly, liesituuletin, jääkaappi-pakastin, pari kahvinkeitintä ja munakello… Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 5 Hauskaksi todistettu mies Tuhansien ellei kymmenientuhansien tuttu – ainakin ulkonäöltä. Todistettavasti hauska mies. N äinkin voisi kuvalla Viking XPRS -lautan tax free -päällikköä, turkulaista Jamppe Haakanaa, 49. Toiset muistavat hänet laivan myymälästä, toiset karnevaali- ja risteilyisäntänä, osa taas frakissa ja silinterihatussa puuhaavana messujen, juhlien ja tapahtumien juontajana. Hän on merenkulkija, joka osaltaan antaa Viking Linelle kasvot. Jamppe Haakanan sukuun ei liity painavia merellisiä perinteitä, tosin sedän vaimon puolelta löytyy Kap Hornin kiertänyt kippari. Haakana meni aikoinaan Lauttasaaren merimiesammattikouluun, koska sanoo olleensa levoton luonne ja koska sattui kaikenlaista. Tavoite oli selvä: merille. Laivastoonkin häntä pyytämällä pyydettiin asevelvollisuuden jälkeen, mutta levottomuus veti muualle. Merenkulkijaa ei nuoresta miehestä heti tullut, vaan vauhtia piti hakea muun muassa etelän auringon alta Espanjasta ja Portugalista. Sitten oli vuorossa Silja Line, ja Vikingille Haakana tuli 1990-luvun alussa. Hän on seilannut yhtiön kaikilla nykyisillä laivoilla uusinta eli Viking Gracea lukuun ottamatta. Yhtiön konttorissakin hän on ehtinyt olla apulaisviihdepäällikkönä. Haakanan mielestä kiertäminen on ollut rikkaus, sillä "ei viisaus asu vain yhdessä laivassa". Samoin työ risteilyisäntänä on ollut oiva koulu: – On päässyt tosi lähelle asiakkaita, ja kun työtuuri alkoi, oli omat murheet pakko panna syrjään. 6 Hehkutusta Haakana vastaa Viking XPRS:n verottomasta myynnistä, myymälästä, sen henkilökunnasta ja yhteyksistä tavarantoimittajiin. Työtä tehdään jaksoissa: 10 päivää laivalla, 10 päivää vapailla. Parin tunnin junamatka Helsingistä Turkuun on kuulemma oiva keino päästä eroon työpaineista. Haakana hehkuttaa hommansa. Työskentely maailman arvostetuimpiin kuuluvien tuotemerkkien parissa on yksinkertaisesti hienoa. Chanel, Dior, Remy Martin, Freixenet, listaa riittää. Monille näiden brändien edustajista on laivalla käydessä ollut yllätys, että heidän tuotteensa ovat kaupan täällä maailman äärissä. Jamppe Haakana tuntuu olevan vannoutunut kauppamies. Hän peräänkuuluttaa niin itseltään kuin alaisiltaakin intoa, myymisen paloa ja halua käydä asiakkaaseen kiinni, ja hän epäilee olevansa jopa "armoton" valitessaan ja patistellessaan joukkoa. Samalla hän kiittelee porukkaansa, sillä siitä löytyy juuri näitä ominaisuuksia. Myös esimiehet laivalla saavat kiitosta; he ovat olleet jopa poikkeuksellisen myyntihenkisiä ja lähteneet mukaan uusiin hankkeisiin. Alun perin arvioitiin, ettei Viron-linjan Viking XPRS olisi mikään "kauppalaiva", mutta tosin on käynyt: – Myynnin kaikki tavoitteet ovat ylittyneet. Jamppe Haakana vaihteeksi valkoisessa(!) frakissa muutama vuosi sitten Viking Linen 50-vuotisristeilyllä Viking XPRS:llä. Homma oli "huikea menestys", ja Haakana laitettiin muun muassa Haagainstituuttiin ja Disneyn viihdytyskursseille Floridaan oppimaan lisää. Asutkin tilattiin: "Minä taidan olla ainut, joka on pukua käyttänyt." Menossa on jo toinen frakki, ensimmäinen kului loppuun. Esimerkiksi Matkamessuilla Haakana on ollut 13 kertaa. Kun juttu luistaa, suu käy ja punaisen frakin sisällä on vielä tiettyä pyöreyttä, niin tässä on varmasti hauska mies? "On minulla siitä todistuskin", Haahkana vastaa. Hänen poikansa Luukas kirjoitti aikoinaan päiväkodissa todistuksen, että hänellä on hauska isä. Lausunto on niin asiantuntevasta lähteestä, että se on pakko ottaa vakavasti! On myös toinen arvovaltainen todistaja."Kun Mika Häkkinen valittiin vuoden urheilijaksi 1998, järjestettiin juhlatilaisuus Cinderella-laivan yökerhossa Tallinnan satamassa. Olin Häkkisen oppaana/henkivartijana, ja kun johdatin häntä läpi liki hysteeristen ihmismassojen, hän totesi lakoniseen tyyliinsä: ´Sulla on hyvät jutut´." – Pidän itseäni aika positiivisena, jopa yltiöoptimistina, joka ei pienistä stressaa, Haakana luonnehtii itseään ja uskoo, etteivät hänen työnsä ole olleet ihmisvihaajan paikkoja. Merimieskirkolle tarvetta Merimieskirkkoa ja sen työtä Jamppe Haakana sanoo arvostavansa, ja Cinderellalla hän huolehti slabissa eli henkilöTax free -päällikkö on puheistaan päätel- kuntamyynnissä kirkon keräyslippaasta. len ns. yhtiön mies. "Mitä punaisempi, Tuli ihan ennätystulos. Turun kirkolta löysen parempi", hän kiteyttää. Ura punaisiin tyi hienoa apua, kun espanjalaisorkesteri pukeutuneena show-miehenä alkoi, kun Rumbo Nortea piti tutustuttaa Suomeen. häntä pyydettiin mukaan Helsingin MatHaakanan mielestä kirkko voisi nyt kamessuille. Hän pohti, että esillä voisi ehkä panostaa lisää Viking XPRS:n poruolla jotakin muutakin, värväsi mukaan kan henkiseen hyvinvointiin, sillä laivaa työtovereita Cinderellalta, espanjalaisen uhkaa siirto Viron lipun alle, mikä synnytorkesterin, brasilialaisen tanssiryhmän ja tää epävarmuutta tulevaisuudesta. Kuunvuorenkorkuisen kasan äänentoistoa, jota telijalle ja kanssakulkijalle olisi tilanteesyhtiön konttorissa kauhisteltiin. sa kysyntää. Hauskuudesta Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Työt on taas tehty, ja Jamppe Haakana suuntaa Helsingin Katajanokalta kohti Turun junaa ja kotia. >> Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 7 Laivakuraattorityö 30 vuotta "Kuraattorilla on pieni suu ja isot korvat" Merenkulun koventuneissa olosuhteissa laivakuraattorityö on tärkeää. Kuraattorit tuovat kuulumisia maista ja toimivat ennen kaikkea luotettavana juttuseurana. M erimiehen työstä on tänä päivänä romantiikka kaukana. Työtahti on tiukka, ja miehistön määrä on minimissä. Laivat viipyvät satamassa vain lyhyen ajan; kun lastia puretaan ja uutta lastataan. Laivan saapumis- ja lähtöajat ovat mihin vuorokauden aikaan tahansa. Merimies on pitkän ajan poissa kotoa ja läheistensä luota. Ikävä ja huoli voivat olla kovat. Työjakson eli törnin pituus on suomalaisilla merimiehillä n. 3-8 viikkoa. Venäläisillä se saattaa olla neljä kuukautta, aasialaiset ovat laivan päällä 6-11 kuukautta. Suomen satamakaupungeissa sijaitsevat merimieskirkot ovat lähellä laivoja ja edustavat monelle ”kotia”, paikkaa, jonne voi tulla hetkeksi hengähtämään. Monet eivät kuitenkaan ehdi tai jaksa lähteä pois laivalta – tai kyseisessä satamassa ei ole merimieskirkkoa. Sen tähden kirkko menee laivalle, sinne missä ihmiset ovat. Merimieskirkon työntekijän vierailu laivalla on yleensä odotettu ja arvostettu. Kaikkia omia asioita ei voi eikä halua jakaa työkavereiden kanssa. Kirkon työntekijä on sekä luotettava ulkopuolinen kuuntelija että paikallinen apu moniin käytännön asioihin. Merenkulun koventuneissa olosuhteissa laivakuraattorityö on tärkeää. Kuraattorit tuovat kuulumisia maista ja kotoa, mutta toimivat ennen kaikkea juttuseurana. Usein riittää pelkkä voinnin kysyminen. Tutkimuksen mukaan merimiehille hengellinen hyvinvointi on yhtä tärkeä kuin fyysinen. Tähän tarpeeseen ovat laivakuraattorit omiaan vastaamaan. Laivakuraattorit seilaavat mukana suomalaisilla laivoilla. He elävät laivan arkea yhdessä merimiesten kanssa heitä kuunnellen ja heidän kanssaan keskustellen. Työmuoto täyttää tänä vuonna 30vuotta ja on laajuudessaan ainutlaatuista koko maailmassa. Merimieskirkon laivakuraattori seilaa ja toimii aluksella varustamon suostumuksella, mutta on sekä työnantaja- että työntekijäosapuolesta riippumaton ja vaitiolovelvollinen ulkopuolinen auttaja. Merimieskirkon päätoimisten laivakuraattorien lisäksi seilaajina ovat koulutetut nimikkolaivakuraattorit, jotka ovat nimikkoaluksellaan kerran keväällä ja kerran syksyllä noin viikon kerrallaan sekä suorittavat seilausten välillä laivakäyntejä. Seilaukset tehdään pääosin Itämeren ja Pohjanmeren alueilla rahti- ja matkustaja-aluksilla sekä jäänsärkijöillä. Suomalaisen laivakuraattorityön edeltäjiä olivat muun muassa ranskalaiset ja Iloa ja hyvinvointia italialaiset työläispapit, jotka purjehtivat Reilu viisi vuotta sitten merenkulkijoiden laivojen mukana 1940-luvulta lähtien. He hyvinvointipalveluista tehdyn kansain- elivät merenkulkijan elämää tavallisina välisen tutkimuksen mukaan merimiehet merimiehinä. Työn taustalla oli tarve tehvoivat yhä huonommin, joten he tarvitse- dä todeksi kristillisyyden läsnäolo maavat yhä enemmän fyysistä, psyykkistä ja ilmassa elämällä arkea yhdessä toisten sosiaalista apua. kanssa. 8 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Teksti Jaana Rannikko, Marko Toljamo Kuva Jaana Rannikko Merimieskirkon laivapappityö käynnistyi 1975, jolloin ensimmäiset papit lähtivät joksikin aikaa laivojen mukana merille. Toiminta vakiinnutettiin vuonna 1983. Tästä lasketaan alkavaksi suomalaisen laivakuraattorityön 30-vuotinen historia. Merimiehen työhön liittyy riskejä, eikä onnettomuuksilta voi aina välttyä. Merimieskirkon vahvaa osaamisaluetta on myös kriisityö. Merimieskirkon laivakuraattorit ja kirkkojen työntekijät ovat käytettävissä henkisen huollon tehtävissä laivoilla tapahtuneiden onnettomuuksien jälkihoidossa. Kiitos työmme tukemisesta! Soita numeroon: 0600 12 606 (10,62 € + pvm.) Lähetä tekstiviesti: 10E TUKI numeroon 16588 Keräyslupa 2013 2020/2012/3776. Poliisihallitus 7.12.2012. ÅLR 2012/7945 Ålands lanskapsregering, 3.10.2012 Laivakuraattorit seilaavat mukana suomalaisilla laivoilla. He elävät laivan arkea yhdessä merimiesten kanssa heitä kuunnellen ja heidän kanssaan keskustellen. M erenkulkuala työllistää maailmassa yli 50 miljoonaa ihmistä (kauppa-alukset, avomeri, rannikko- ja rantakalastajat, satamatyöntekijät, öljynporauslautat jne.). Merenkulkijoista 70 % on kristittyjä. Suomen Merimieskirkon toiminnan piirissä kohdataan vuosittain merenkulkija yli 30 000 kertaa. Luku kasvaa vuosittain. Merenkulkijoista 20 % kohtaa merimieskirkon työntekijän laivassa, 40 % kotimaan merimieskirkossa ja 40 % ulkomailla pääosin satamaan tehtävillä laivakäynneillä. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 9 Marko Toljamo erimieskirkko edistää merenkulkijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta monella tapaa. Laivakuraattorityössä seilataan alusten mukana ja eletään arkea merenkulkijoiden kanssa kuunnellen ja keskustellen. Vaikka työolot laivoilla voivat olla hyvät, voi työpaikka olla yksinäinen ja eristynyt. Työskentely laivalla on usein kiireistä. Erityisesti matkustaja-autolautoilla tehokkuuden vaatimukset korostuvat, mikä altistaa uupumukselle ja stressille. Kotimaan ja ulkomaan satamissa käymme laivoilla ja kutsumme merimiehiä käymään kirkoilla. Merenkulkijat voivat olla pitkänkin aikaa poissa kotoaan ja läheistensä luota. Silloin ikävä ja huoli voivat kasvaa niin, että ulkopuolinen keskusteluapu ja kuuntelija tulee tarpeeseen. Yksi pitkään jatkuneista perinteistä on merenkulkijoille joulun alla jaettavat paketit, joista löytyvät villasukat lämmittävät paitsi jalkoja myös mieltä. Merenkulkijoiden työhön liittyy riskejä, eikä onnettomuuksilta voi aina välttyä. Merimieskirkon vahvaa osaamisaluetta on krii- Johtava satamakuraattori Sanni Sirviö. O ulun merimieskirkon vetäjä on vaihtunut ajalle 2.9.2013 – 31.8.2014. Antti Härö on aloittanut työnsä seurakunnassa (50 %), mutta jatkaa Merimieskirkon seilaavana laivakuraattorina (50 %). Oulun merimieskirkon johtavana satamakuraattorina on aloittanut talosta jo aiemmin tuttu Sanni Sirviö. sityö. Merimieskirkon laivakuraattorit ja kirkkojen työntekijät toimivat henkisen huollon tehtävissä laivoilla tapahtuneiden onnettomuuksien jälkihoidossa. Viime vuonna kohtasimme 30 470 merenkulkijaa ja 244 530 muuta liikkuvaa ihmistä. Tukeaksemme jatkossakin liikkuvia ihmisiä tarvitsemme apuasi. Kiristyvä talous näkyy Merimieskirkonkin toiminnassa, joka perustuu yksityisten ja yhteisöjen tukeen. Kirsi Wallén M Lyypekin merimieskirkon saunan remontin teki vapaaehtoistyönä kuljettaja Ilkka Halonen. Veljensä Jussi Halonen oli kädentaidoillaan mukana remontissa. Upea kiuas tuli lahjoituksena Kalatukku Erikssonilta. Sauna on nyt edustava, tervetuloa saunomaan Suomi-Kodille! Lämmin kiitos tekijöille ja lahjoittajille! Kuva: Reetta-Pauliina Niemi. Tee lahjoitus ja olet mukana varmistamassa työtämme niin merenkulkijoiden kuin muidenkin liikkuvien ihmisten parissa! Lämmin kiitos tuestasi! Jaana Rannikko johtava laivakuraattori Sosiaalikuraattori Toni Harjunheimo. Lontoon merimieskirkolla järjestetään kuukausittain Lasten lauantai. Suuren suosion saavuttaneet Lasten lauantait tarjoavat ulkosuomalaisille perheille mukavaa ohjattua tekemistä, suomalaista ruokaa ja toisten perheiden seuraa. Viime vuoden aikana Lasten lauantaissa on muun muassa tanssittu, laulettu ja askarreltu, syyskuussa leivottiin korvapuusteja. Muutama pala taikinaakin saattoi kadota parempiin suihin. Kuva: Anna Hälli. Kiitos lahjoituksestasi! • • • • 15€ 20€ 30€ muu summa Keräysluvat 2013 2020/2012/3776. Poliisihallitus, 7.12.2012. Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallitus, 3.10.2012. Hyvänolon aamupäivä Ateenan merimieskirkollas tarkoittaa ripsien ja kulmien kestovärjäystä, jalkahierontaa... Kuva: Mari Hilonen. 10 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan S osiaalikuraattori Noora Alimattilalla on uudet haasteet edessään ja hän on lopettanut työnsä Lyypekin merimieskirkolla. – Me Pohjois-Saksan merimieskirkkoväki kiitämme Nooraa parin vuoden upeasta työpanoksesta merimieskirkkomme hyväksi ja toivotamme ONNEA ja ILOA hänen tulevaisuuteensa, sanoo johtaja Satu Oldendorff. – Noora jää Hampuriin, joten odotamme häntä innolla vapaaehtoiseksi joukkoomme! Nooran työtä jatkaa Varkaudesta lähtöisin oleva, diakoni-sosiaalityöntekijä Toni Harjunheimo (56) aluksi ainakin vuoden loppuun asti. Tervetuloa Toni taloon! – Samoin toivotamme lämpimästi tervetulleiksi joukkoomme vuorotteluvapaalaisen Lea Rantalan ja vapaaehtoisen assistentin Ilona Matilaisen. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 11 merimieskirkkouutisia Marko Toljamo Merenkulkijoiden tukena Pietarsaaressa tehtiin entisaikaan venemoottoreita jopa keittiöissä Pietarsaari tunnetaan laajalti purjeveneiden kaupunkina, mutta aivan hyvin sitä voitaisiin kutsua myös moottoriveneiden kaupungiksi. Näin siksi, että kaupungilla on mielenkiintoinen historia myös venemoottoreiden valmistajana. ”Jeppisläisten” ja muidenkin rakentamiin venemoottoreihin voi tutustua Pietarsaaren Moottorimuseossa Alholmassa. Noin kolmensadan venemoottorin lisäksi maan suurimmassa alan museossa on nähtävänä myös vanhoja moottoripyöriä, mopoja ja apumoottoripyöriä. V aasalaiset Wickström- ja Olympia-venemoottorit tuntee ainakin nimeltä jokainen moottoriveneilyä harrastava suomalainen. John Wickström rakensi veneen sisämoottorin jo 1906. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen alan yritys Suomessa, sillä jo vuonna 1896 perustettiin Helsingissä J. Stenbergs Motorfabrik Ab, joka valmisti ensimmäisen petrolimoottorin 1902. Vaasalaiset Sarin&Pälvi aloittivat moottorituotannon 1910, ja kymmenen vuotta myöhemmin valmistuivat ensimmäiset Olympiat. Pietarsaarelaiset ovat aina olleet innokkaita mökkeilijöitä ja saaristossa liikkujia. Innokkaita he olivat myös luopumaan mökki- ja kalastusmatkoillaan airoista ja purjeista. Luodossa tiedetään kalastaja L. Johanssonin ajelleen jo 1907 veneellä, jossa jyskytti Wickström-venemoottori. Neljä vuotta myöhemmin Wickströmien luku seudulla lähenteli jo pariakymmentä. Perimätiedon mukaan venemoottorit herättivät niin kovasti kiinnostusta Pietarsaaressa, että koneen käynnistystä keräännyttiin katsoman rantaan isolla joukolla. Eikä käynnistys ollut mikään pikkujuttu. Toisinaan se vaati monine kommervärkkeineen jopa tuntien työn. – Se ei käy, mutta sen pitäisi käydä, oli moottoriekspertti Viktor Slottella tapana sanoa, kun moottori heittäytyi hankalaksi. 12 Moottoreilla moninaiset rakennuspaikat Moni olisi halunnut moottorin veneeseensä, mutta harvan rahkeet riittivät Olympian tai Wickströmin tehdastekoisen koneen hankintaan. Lisäksi tehdasmoottorin osto oli luvanvaraista. Etusijalla hankinnoissa olivat kalastajat. Rahanpuute ja lupaviidakko eivät pietarsaarelaisten moottorikuumetta sammuttaneet. Kaupungissa oli pelle pelottomia, jotka ryhtyivät itse valmistamaan Teksti ja kuvat Joni Skiftesvik monia kappaleita, että voidaan puhua sarjatuotannosta. Moottorin rakentaminen vaati teknistä osaamista. Tietoa saatiin seudun polttomoottoritekniikkaa opiskelleilta insinööreiltä ja teknikoilta sekä työväenopistosta. Tunnettuja pietarsaarelaisia venemoottoreiden rakentajia olivat mm. Viktor Slotte, Johannes Kruth, August Björklund, Leander ja Albert Krohn, Peder Kempe, Frans Nyman, Karl Herman Holländer ja Albert Dahlman. Yleensä moottoreilla oli nimi niiden valmistajan mukaan: Kruth, Kempe, Holländer… Pehr-Johan Lillkvist sanoo pietarsaarelaisia venemoottoreita esittelevässä mainiossa kirjassaan Båtmotorer tillverkade i Jakobstad 1917–1959: ”Mitä enemmän olen tutkinut kaupungissamme tehtyjä vanhoja venemoottoreita, sitä nöyrempää on ihailuni esi-isiemme aikaansaannoksia kohtaan.” Alakuva: Moottorimuseon kaksipyöräosaston harvinaisuus on englantilainen Douglas-moottoripyörä vuosimallia 1922. Elimäeltä löydetty Douglas on laatuaan ainoa Pohjoismaissa. Kipinä-moottoria valmistettiin alkujaan Kuopiossa (Kuopion Osuuskonepaja), myöhemmin usealla paikkakunnalla Suomessa. veneiden voimalaitteita. Monien työnantajina olivat seudun konepajayritykset, ja niiltä heltisi lupa omatekoisten venemoottorien rakentamiseen työn ohessa. Koneita kyhättiin myös kotipajoissa mitä moninaisimmin työkaluin. Niitä rakennettiin puuliitereissä, venevajoissa ja jopa keittiöiden lattioilla. Kampiakseleita sorvattiin aamuisin ennen varsinaisen työajan alkua mm. Strengbergin tupakkatehtaalla. Kaikkiaan Pietarsaaressa tiedetään valmistetun lähes kahtakymmentä eri merkkistä venemoottoria. Joitakin tehtiin niin Moottorimuseossa on edustava kokoelma koti- ja ulkomaisia ulkolaitamoottoreita. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 13 ICMAn aluekonferenssi Helsingissä Yhdessä olemme enemmän Merimieskirkkotyöntekijöitä Itämeren ympäriltä ja vähän ulkopuoleltakin kokoontui ICMAn aluekonferenssiin Helsinkiin syyskuussa 2013. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen nousivat päivien kantavaksi kokemukseksi. Teksti Jaakko Laasio Kuva Sakari Lehmuskallio K onferenssin avasi Suomen Merimieskirkko ry:n hallituksen puheenjohtaja Timo Lappalainen. Päivät jatkuivat ekumeenisella jumalanpalveluksella, jonka toimitti pääsihteeri Sakari Lehmuskallio yhdessä metropoliitta Ambrosiuksen, Espoon piispan Tapio Luoman ja katolisen isän Zdzislaw Huberin, SCJ, kanssa. Varsinaisia työskentelyteemoja oli kolme: merimieskirkkoteologia, työ risteilylaivojen parissa sekä verkostoitumisen ja yhteistyön eri muodot. Teologisen pohdinnan perustaa loi teologian tohtori Kari Latvus, joka työskentelee paraikaa Suomen Merimieskirkko ry:n projektityöntekijänä saman aiheen parissa. Risteilylaivojen maailmasta saatiin katsaus ikään kuin sisäpuolelta, kun Aidavarustamon saksalainen henkilöstöjohtaja Tino Hensel kuvasi työntekijän maailmaa. Hensel toimii luottamustehtävässä Rostockin saksalaisen merimieskirkon hallituksen puheenjohtajana, joten hänelle on myös merimieskirkkotyö tuttu. Risteilyliikenne Itämeren alueella kasvaa koko ajan. Silti alueella ei ole vielä säännöllistä toimintaa miehistöjen parissa. Jossain satamissa, kuten Helsingissä ja Tukholmassa järjestetään satunnaisesti mm. urheilutilaisuuksia ja ostosretkiä. Suomessa Merimieskirkko ja Merimies- 14 Merimieskirkkotyöntekijöitä Itämeren ympäriltä ja vähän ulkopuoleltakin kokoontui ICMAn aluekonferenssiin Helsinkiin 17.–20.9.2013 kulttuurikeskus Sofiassa, joka tarjosi luonnonkauniit puitteet. palvelutoimisto suunnittelevat yhdessä palvelupisteen avaamista Helsingissä poikkeavien risteilijöiden miehistöille. Martina Platte Hongkongista kertoi kokemuksistaan laivakuraattorina risteilijällä. ohjasivat Mäntyluodon saksalainen merimiespastori Wolfgang Pautz-Wilhelm sekä merimiesdiakoni Maike Puchert Hampurista. Uudistuva merenkulku Verkostoitumista palveli myös ekskursio Tallinnaan ja Muugan satamassa olevaan merimieskirkkoon. Siellä pidettiin hartaus talon uudistuneessa kappelissa ja tutustuttiin merimieskirkon toimintaan Muugan satamassa. Aktiivinen laivakäyntityö herätti myönteisiä kommentteja. Viimeisenä päivänä keskityttiin yhteistyön kehittämiseen. Pienryhmätyöskentelyyn johdattelivat Hampurin norjalaisen merimieskirkon satamakuraattori Vidar Svarva sekä merimiespalvelutoimiston toiminnanjohtaja Niklas Rönnberg. Yhteisten työkokemusten jakaminen sujui vallan mainiosti. Aikaa olisi saanut olla enemmänkin, totesi moni. Päätösjumalanpalveluksen jälkeen oli kotimatkan aika. Seuraava yhteinen tapaaminen sovittiin 2–3 vuoden kuluttua Tallinnaan. Viime kädessä toteutumisaikataulu on ICMAn budjetista ja suunnittelusta kiinni, mutta tahtotila on ainakin vahva. Alueemme yhteistyökoordinaattoriksi valittiin yksimielisesti Mäntyluodon saksalaisen merimieskirkon merimiespastori Wolfgang Pautz-Wilhem. Tästä on hyvä jatkaa! Seminaarin järjestämiselle oli olennaista merimieskirkkojen maailmanjärjestö ICMAn kautta saatu ITF Seafarers’ Trustin avustus. Sen edustajat osallistuivat seminaariin ja kertoivat omassa puheenvuorossaan avustuspolitiikastaan ja sen muutoksista. Uusia rahoituskanavia on aktiivisesti etsittävä. Rahoituksen hankkiminen on entistä vaikeampaa myös siksi, että hakijoita on enemmän. ILOn eli maailman työjärjestön uusi merenkulun superkonventio MLC2006 on astunut voimaan. Itämeren alueella se kattaa vuoden 2014 kuluessa lähes kaikki ympärysvaltiot. Tuohon asiakirjaan on koottu myös merenkulkijoiden parissa tehtävää palvelutyötä (wellfare) koskevat säädökset. Perusajatus on se, että sopimuksen hyväksyneen valtion on varmistettava toimintaedellytykset merimieskirkko- tai vastaavalle työlle merenkulkijoiden parissa. Seminaarin pienryhmissä tutkailtiin tarttumapintoja oman työmme ja tuon säädöskokoelman välillä. Työskentelyä Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Merenkulkujärjestöjen kunniakäynti Kehittyvä yhteistyö PAIKKA Merenkulkijoiden muistomerkillä Helsingissä Eiran rannassa Ursinin kalliolla AIKA 2.11.2013 klo 12.00 Kunniakäynnin järjestäjätahot (vuosittaisen seppeleenlaskuvuoron mukaisessa järjestyksessä): Meriliitto, Luotsiliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto, Suomen Merimies-Unioni SMU ry, Suomen Varustamot ry, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry, Suomen Meripelastusseura, Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Tietoliikennetekniset, Helsingin Laivanpäällikköyhdistys, Rajavartiolaitos, Merimiespalvelutoimisto ja Suomen Merimieskirkko (hoitaa tilaisuuden käytännön järjestelyt vuosittain). OHJELMA • Helsingin NMKY:n mieskuoro, johtaa Jukka Okkonen • Puhe: Merimiespastori Sirpa Tolppanen • Hiljainen hetki vainajien muiston kunnioittamiseksi • NMKY:n mieskuoro • Seppeleen lasku: Meriliitto • NMKY:n mieskuoro Kunniakäynnin aikana Suomen Meripelastusseuran alukset tekevät ohimarssin. Tilaisuuden jälkeen kahvitilaisuus Suomen Merimieskirkko ry:n kokoustiloissa Albertinkatu 2, Helsinki. Tervetuloa! Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 15 Klas Balkhed meritaide kirkkolaiva Laivurin muotokuva Huolenpitoa L äpi Raamatun yhtenä punaisena lankana on Jumalan huolenpito. Tämän ovat vuorollaan saaneet kokea niin yksittäiset ihmiset kuin kansakunnat. Jo Raamatun alkulehdiltä alkaen saamme huomata, kuinka Jumalan huolenpito ihmisiä kohtaan on todellista. En tiedä, kuinka usein sinun elämässäsi on ollut tilanteita tai tapahtumia, jotka ovat olleet inhimillisesti katsoen toivottomia. Minun omaan elämääni niitä mahtuu aika monta, niin yksityiselämän kuin työelämään puolelle. Olen usein joutunut kysymään: ”Jumala, missä olit silloin kun tämä kauhea asia tapahtui”; ”Jeesus, missä sinä olit silloin kun sinua eniten tarvitsin?” ”Miksi hylkäsit minut juuri nyt?” Mitäpä me olemme määräilemään sitä, minkä Jumala näkee parhaimmaksi tehdä. Hän on kaikkivaltias ja siten aina oikeassa. Omalla kohdallani tiedän, että ehdoton luottaminen Jumalan huolenpitoon on toisinaan hyvin vaikeaa. On helpompaa luottaa Jumalan vähän ja joissakin asioissa, mutta luottaminen häneen kaikissa elämän asioissa onkin vaikeaa. On helpompaa antaa Jumalalle muutama asia elämästä ja sitten hoidella hiki hatussa ja hampaat irvessä itse 16 elämänsä olennaisimmat kysymykset. Maailmassa ei ole mitään pysyvää paitsi Jumalan Sana. Jopa oma sydämemme voi pettää meidät. Tämä on karua, mutta luulen, että aika monen kokemaa elämää. Miten voisin oppia luottamaan Häneen? Raamattu kertoo meille tähänkin vastauksen. Jumalan salaisuutta on mahdoton selittää. Sen kokevat todeksi ne, jotka haluavat panna turvansa ikiaikojen Jumalaan. He saavat huomata, että Jumalan huolenpito on totta joka hetkessä, vaikka ympäröivät olosuhteet olisivat mitkä tahansa tai tuntuupa heistä miltä tahansa. Tämä on uskon salaisuus. Jumala kannattelee meitä kaikessa mitä teemme ja missä elämme. Ongelma on meidän ihmisten asenteessa. Me emme luota Jumalan huolenpitoon, vaan haluamme pitää kaikki langat tiukasti omissa käsissämme. Minua on jostain syystä viime aikoina usein puhutellut kertomus evankeliumista, jossa Jeesus on saapumassa Jerusalemiin. Jeesus itki nähdessään Jerusalemin, niin surullinen hän oli kaupungin puolesta, jonka ihmiset eivät ymmärtäneet sitä, missä heidän turvansa on. Niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, niin Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Jeesus haluaa koota lapsensa läheisyytensä. ”Mutta te ette ole tahtoneet tulla”, sanoi Jeesus. En tiedä, ovatko nuo Jeesuksen sanat tarkoitettu tänään meillekin: ”Te ette ole tahtoneet tulla minun luokseni, minun siipien suojaan.” Ja kuitenkin Jumala vain odottaa, että saisi pitää meistä huolen. Oma isäni oli merimies, hän seilasi pääsääntöisesti Suomen aluevesillä. Lapsena olin usein koulujen kesälomien aikaan hänen mukanaan laivassa. Muistan kuinka usein aamuyöstä heräsin kapeasta punkasta hytistä ja kapusin kapeita portaita pitkin laivan komentosillalle. Isäni, yleensä sikari suussa, ohjasi laivaa. Mieletön turvallisuuden tunne täytti minut joka kerta. Isäni ohjaa laivaa, hän tietää minne mennään. Jumala kutsuu meitä tähän samaan: hän tietää mihin laivamme menee, hän on ohjaksissa, hän navigoi ja vie lopulta kotisatamaan. Samalla tavoin kuin meri kantaa suurta laivaa, meitä haastetaan heittäytymään koko painollamme Jumalan varaan. Silloin saamme huomata, että Jumala on suurempi kuin luulimme. Teksti Aira Heinänen Erkka Auermaa: Jokilaivuri Urmas K. Mättö, 2001. H alikkolainen keraamikko, naivistinen taiteilija Erkka Auermaa on tunnettu hulvattomista, hurttia huumoria tulvivista veistoksistaan. Hänen mielikuvituksensa on koko lailla ehtymätön. Tämä Jokilaivuri Urmas K. Mättö on kiehtonut minua sen jälkeen, kun kuulin taiteilijan luonnehdinnan kuvaamastaan henkilöstä. Urmas K. Mättö ei ole merenkulkija perusammatiltaan, vaan eläkkeelle kunnallisesta virastotyöstä päässyt toimihenkilö. Hän on koko ikänsä haaveillut päästä valtamerille seilaamaan. Haavettaan hän toteuttaa pikkulaivalla, joka ei kuitenkaan minnekään kulje, onpahan vain korvike ja kuvitelma. Laivan nimi on Albatrossi, kuten Juha Vainion suositun laulun vapautta haluava lintu. Laulu Albatrossi kuvasi Vainion mukaan hänen omaa nuoruuttaan ja kaipuutaan päästä merimieheksi kaveriensa tapaan. Laulu tehtiin vuoden 1980 Kotkan meripäivien merimieslaulufestivaaleihin. Merellinen, suorastaan trooppinen tunnelma leijuu jokilaivurin yllä. Urmas on onnistunut paaluttamaan purtensa jokirantaan. Hän uskoo pääsevänsä laivakoirineen seitsemälle merelle. Hän uskoo haaveittensa toteutuvan. Ja katsoja ymmärtää hyväntahtoisen Urmaksen onnellisuuden. Veistos on vuodelta 2001 ja korkeudeltaan 32 cm. Se oli esillä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ja sai osakseen jakamattoman suosion. Jarmo Karjalainen diakoniajohtaja Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 17 Sea Sunday –palkinto komentaja Petteri Leppäselle Luonnoltaan uudistaja P Rajavartiolaitoksen esikunnan meripelastusasiantuntija, komentaja Petteri Leppänen (49) palkittiin pitkäjänteisestä työstään meriturvallisuuden edistämiseksi Sea Sunday –merenkulun turvallisuuspalkinnolla 5. syyskuuta. Leppänen on urallaan ollut monessa mukana, yleensä kehittäjänä ja uudistajana. Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday 2013 luovutettiin Helsingin meripelastuslohkokeskuksessa 5.9.2013. Teksti Sadri Wirzenius Kuvat Marko Toljamo etteri Leppänen on liikkunut vesillä pienestä asti. Sekä purjeettä moottoriveneet ovat tulleet tutuiksi. Hän on myös harrastanut kilpapurjehdusta ja omaa purjehduksenopettajan pätevyyden. – En vaan ole mökki-ihminen, Leppänen toteaa. Ura merivartiostossa ei kuitenkaan ollut pienenä haaveammatti, vaan paremminkin sattumien summa. – Kaupallinen ala kiinnosti, mutta koska jo nuorena tiesin haluavani perheen ja oman asunnon, painoivat vaakakupissa enemmän virkamiehen säännölliset tulot, Leppänen kertoo. – Kadettikoulussa oli ensin ajatuksena merivoimat, mutta koulun aikana vahvistui päätös urasta merivartijana. Enkä ole sitä katunut. Petteri Leppänen valmistui melko tarkkaan 25 vuotta sitten. Ensimmäinen talvi kului merivartioalueilla nuorena alueupseerina. Sitten tuli siirto vartiolaivoille perämies- ja päällikkötehtäviin. – Laivapalvelusajan kohokohta oli ehdottomasti toimiminen vartiolaiva Merikarhun rakennusvalvojana vuonna 1994, hän muistelee. Petteri Leppäsen uran muita merkkipaaluja ovat mm. vastaaminen nykyisen RVT-meripelastussovelluksen kehittämisestä vuonna 2001 sekä Suomenlahden uuden johtokeskuksen, K6:n rakentamiseen osallistuminen 2004. Omien polkujen kulkija Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sundayn komentaja Petteri Leppäselle. Palkintoesine on Emil Cedercreutzin pronssiin valettu Ruorimies. 18 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Petteri Leppänen ei kuitenkaan kaipaa vanhoja aikoja. – Päivääkään en vaihtaisi pois, mutten myöskään enää haluaisi takaisin entisiin tehtäviin. Nykyisen tehtävän parasta antia ovat verkostot, kansalliset ja kansainväliset. Meripelastusta valtakunnallisesti koordinoivan henkilön asiantuntijatehtävää ei Rajavartiolaitoksen esikunnassa ollut ennen vuotta 2005. – Lobbasin sen puolesta muutaman vuoden aina, kun tarjoutui tilaisuus. Kun virka sitten julistettiin haettavaksi, voisi sanoa, että siihen hakeminen oli itsestään selvä. Meriturvallisuusasiantuntijana Leppänen saa varsin vapaasti kehittää ja toteut- taa asioita, kunhan pysytään laitoksen johdon linjausten puitteissa. – Olen parhaimmillani, kun saan vapaat kädet. En halua tehdä asioita samalla tavalla kuin muut vain sen takia, että niin on aina ennenkin tehty. MoMeVa Monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen yhteistoimintasuunnitelma valmistui viime vuoden lopussa. MoMeVa luo aiempaa selkeämmän ja yhtenäisemmän pohjan valtakunnallisille toimintamalleille ja sitä kautta myös perustan alueellisen yhteistyön suunnittelulle eri meripelastukseen osallistuvien tahojen kesken. Leppänen toimi hankkeen koordinoitsina. – Hankkeessa romutettiin perinteisiä työskentelymalleja. Eri toimijoiden rooli meripelastuslaissa purettiin työryhmissä konkreettisiksi toimintamalleiksi, Leppänen selvittää. – Tuloksena syntyi yhdessä tehty kansallinen varautumissuunnitelma, johon kaikki sitoutuvat. Riskeihin varautumista Itämerellä kehitetään yhdessä Meriturvallisuuden pahimpana riskinä Itämerellä Petteri Leppänen pitää tällä hetkellä kemikaalikuljetusten lisäksi suuren risteilyaluksen onnettomuutta. – Meripelastuksen kannalta haasteellisin olisi varmasti suuren risteilyaluksen onnettomuus. Aluskoot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Ihmismassan hallitseminen (5000-6000 ihmistä) on valtava haaste viranomaisille. Itämeren maat ovat kuitenkin varsin hyvin varautuneet suuriin merionnettomuuksiin alueellaan. Erityisen tärkeää on, että on olemassa yhteiset toimintamallit, joiden kehittämiseen liittyvä hanke käynnistyi syyskuun alussa. – Hankkeen nimi on Baltic Sea Maritime Incident Responce -–project (BSMIR) ja sen rahoittaa ulkoministeriö. Mukaan kutsutaan kaikki itämeren maat sekä Norja ja Islanti, toisin sanoen kaikki Itämerineuvoston maat, Leppänen kertoo selvästi innoissaan. – Keskeinen tehtävä on kartoittaa laivaonnettomuuksiin liittyvät kansalliset toimintamallit ja yhteistoimintasuunnitelmat ja tehdä niistä kooste sekä selvittää, mitkä mallit voitaisiin laventaa kaikissa maissa käytettäviksi. Hanke valmistuu toukokuussa 2014. Tällä hetkellä Leppänen haaveilee jo uudesta hankkeesta. – Kyseessä on eräänlainen alus–triageajattelu, eli onnettomuusalukset luokiteltaisiin avuntarpeen kriittisyyden perusteella samalla tavalla kuin suuronnettomuustilanteessa loukkaantuneet ihmiset ”triage -luokittelulla”. Hankkeelle haetaan parhaillaan rahoitusta. Isoveli ja pikkuveli Rajavartiolaitoksen ja Meripelastusseuran yhteistyötä Petteri Leppänen kuvaa pilke silmäkulmassa isoveli ja pikkuveli -termeillä suostumatta kuitenkaan sanomaan, kumpi on kumpi. – Yhteistyömme on terveellä pohjalla, ja näen siinä jopa tervettä kilpailua, mikä panee molemmat skarppaamaan. Toiminta on avointa ja keskustelevaa, hän kuvailee. – Uskallan sanoa, että kumpikin on organisaationa alansa parhaimpia Itämeren piirissä. Kehitettävää Leppänen löytää vielä yhteisistä koulutuksista ja harjoituksista, joita hänen mielestään voisi lisätä ja uudistaa. Ehkä siitä syntyy seuraava hanke? Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 19 Kiitos kartoista, Nordenskiöld! Teksti Irmeli Tanttu Kuvat Kansalliskirjasto A. E. Nordenskiöld (1832–1901). 1878, valokuvaaja Ciacomo Bove. Ikuinen laakeriseppele Klaudios Ptolemaioksen vuoden 160 paikkeilla laatimasta maantieteellisestä pääteoksesta Geografike hyfegesis eli Geographia - maantieteen opas tuli alansa auktoriteetti 1500-luvun puoliväliin asti. Gerard Mercatorin toimittaman, Kölnissä 1584 ilmestyneen Geographian kaksi karttaa osoittavat, miten Ptolemaios kuvasi maailman ja osaa pohjoisista alueista. Alankomaalainen Abraham Ortelius (1527-1598) valmisti 1570 Antwerpenissä kartaston Theatrum Orbis Terrarum, jota on kutsuttu ensimmäiseksi uudenaikaiseksi kartastoksi maailmassa. Teoksesta tuli niin suosittu, että siitä otettiin monilla kielillä uusia panoksia liki vuosittain vuoteen 1612 asti. Kartat maailmasta, Euroopasta ja Amerikasta sisältyvät Antwerpenissä 1574 ilmestyneeseen painokseen. Naparetkeilijä, kivien tutkija ja Koillisväylän löytäjä Adolf Erik Nordenskiöld keräsi elinaikanaan 24 000 kartan kokoelman, joka on yksi alan täydellisimmistä. taus muitakin merkittäviä arvokarttoja. Kuten Petrus Apianoksen Cosmographioiden kymmenen eri painosta. Erääseen niistä hän oli merkinnyt ”r.r.” [res rarissimus], erittäin harvinainen. Sebastian Münsterin Cosmographia (1544) oli ensimmäinen saksalainen kuvaus maailmasta uusimpine karttoineen. Maantieteellinen ajattelu alkoi elpyä, ja aikansa luetuimman kirjan vaikutukset tuntuivat yli 200 vuotta eteenpäin. Münsterillä oli ollut yhteyksiä Suomeen, joten teoksessa on saksalais-suomalainen pikku sanasto sekä Isä meidän -rukous suomeksi. Nordenskiöld hankki tästä viisi eri painosta. Gerald Mercator muistetaan varsinkin merikartoistaan ja innovaatioistaan. Hän esitteli vuonna 1569 oikeakulmaisen karttaprojektion, sittemmin Mercatorin projektion, joka soveltui hyvin navigointiin. Myös termi ”atlas” eli karttakokoelma kirjan muodossa, oli hänen keksintöään. Lucas Janszoon Waghenaer, purjehti- lisväylän löytämisen jälkeen hän oli vielä kertaalleen käynyt Grönlannissa. Tänä päivänä Suomen kansallismuseo hemmottelee yleisöä näytteillä Nordenskiöldin huikeasta karttakokoelmasta, jota hän kartutti kuolemaansa saakka. 24 000 kartan kokonaisuus on yksi alan täydellisimmistä. Se liitettiin Unescon ylläpitämään maailman henkisen perinnön reaparetkeilijä ja kivien tutki- kisteriin ensimmäisten joukossa vuonna ja Adolf Erik Nordenskiöld 1997. (1832–1901) sai tuntea elämänsä aikana niin etsimisen Suomenlahti vuonna 1586 paloa kuin löytämisen riemua pohjoisen maapallon hyisillä vesillä. Täysosuma Nordenskiöld ei tietenkään tyytynyt vain oli Koillisväylä, meritie Beringinsalmen hankkimaan vanhoja karttoja, vaan kartokautta Atlantille ja Tyynelle valtamerel- grafian historian suurmiehenä hän myös le, joka avautui Nordenskiöldin ja Vega- julkaisi runsaasti tutkimuksia. Tähän laivan eteen 20. elokuuta 1879. kaikkeen oli varallisuutta osaltaan tullut Jotta tämä onnistui, oli karttoja katsottu kansantajuisesti kirjoitetusta menestyskerran jos toisenkin. Juuri kartoista tuli kirjasta Vegan matka I–II (1881, näköisNordenskiöldin seuraavien löytöjen into- painos 1980 Otava), joten löytö poiki uuhimoinen kohde, kun neljä vuotta Koil- sia löytöjä. N 20 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Kokoelmansa arvokkaimpina osina Nordenskiöld piti Antonio Lafrerin yksittäistä atlasta Geografiaa, joka oli painettu Roomassa 1550–1572 sekä komeaa Ptolemaios-atlaksen 49 editiota. Kyse on kaukaisessa menneisyydessä 200-luvulla eaa. Aleksandriassa eläneestä Klaudios Ptolemaioksesta, joka oli nerokas, mihin vain tarttui matematiikasta tähti- ja maantieteeseen. Kerran Kansalliskirjastoon, Nordenskiöldin karttojen kotipaikkaan, tuli alan harrastaja katsomaan tarkemmin näitä Ptolemaioksen aarteita. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm mainitsi mielissään, että ”Sothebyn huutokaupassa myytiin äskettäin meidän Ptolemaios-atlaksen harvinainen sisarlaitos (2.painos, Bologna 1477) yli kolmen miljoonan euron hintaan”. Vieras oli hetken hiljaa ja vastasi: ”Yes, I bought that” – minä ostin sen. Mutta itse Nordenskiöldin muihin 1500-luvun ostoksiin kuului huikea kat- ja ja merikarttojen tekijä, julkaisi suurmenestyksen Merenkulun peili (1584). Tätä atlasta on Nordenskiöld-kokoelmassa viisi erikielistä painosta. Kiintoisaksi lisäksi Waghenaerin atlakseen kuuluu ensimmäinen painettu merikartta Suomen rannikon itäisimmästä osasta (valmistui 1583/vuoden 1586 painos). Ulappasaaretkin näkyvät siinä oikein hyvin. Nordenskiöldin kokoelma kattaa paneutuneesti myös seuraavien 1600- ja 1700-lukujen merkittävimmät kartat. Erikoisuuksista mainittakoon apilanlehdenmuotoinen kartta tai Puhaltavat päät vieri vieressä kartan ympärillä sekä Paradisus, Maallinen paratiisi, sananmukaisesti. Nordenskiöldin omasta tuotannosta on muun muassa näyttelyjulkaisu, joka juhlisti kollega Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhlaa Chigacon maailmannäyttelyssä 1892. Julkaisuun oli koottu Nordenskiöldin kokoelman varhaisia Amerikan, Islannin ja Grönlannin karttoja. Aatelinen Nordenskiöld sai elinaikanaan valtavasti huomionosoituksia, ylellisiä lahjoja, prenikoita ja muisto-esineitä. Koillisväylän löydön Ruotsin kuningas palkitsi nostamalla hänet vapaaherrasäätyyn, siis paroniksi. Pohjois-Siperian naiset innostuivat hekin uudesta meriväylästä ja lahjoittivat Nordenskiöldille hopeisen laakeriseppeleen. Ensimmäisen kerran hänet oli seppelöity pari piirua virallisemmin Helsingin yliopiston promootiossa 1857 priimusmaisteriksi ja ultimustohtoriksi. Nordenskiöld oli jo varhain asettunut pysyväisesti Ruotsiin jouduttuaan poliittiseen epäsuosioon. Yksityiselämässään tämä Adolf oli neljän lapsen isä ja onnellisesti naimisissa Anna von Haartmanin kanssa, sittemmin marsalkka Mannerheimin täti. Ikävä synnyinmaahan ja kotikartanoon Mäntsälään ei hellittänyt koskaan, sillä paluulupaa ei tullut. Niinpä hän toivoi edes karttansa päätyvän tänne, kuten tapahtuikin vuonna 1902. Siitä suurkiitos! Kansallismuseon monipuolinen näyttely Avartuva maailma – Kartta-aarteita A.E. Nordenskiöldin kokoelmasta, jota seikkaperäisesti avartaa myös samanniminen oheisjulkaisu (SKS 2013), on avoinna 27. lokakuuta asti. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 21 Sakari Lehmuskallio Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri 130 vuotta Helena Manninen (edessä vas.) ja Anja Viitaniemi (keskellä) palkittiin juhlassa Merimieskirkon kultaisella ansiomerkillä. Merkin luovuttivat piirin vetäjä Helena Nissilä ja Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin 130-vuotisjuhlaa vietettiin 23.9.2013. L ähes 20 vuotta sitten etsiskelin eräällä Lontoon metroasemalla oikeata laituria. Lopulta ystävällinen asemavirkailija tuli kysymään: "Madam, what is your destination?" "Hyvä rouva, mikä on määränpäänne?" Löysin hänen neuvojensa avulla Lontoon suomalaiselle merimieskirkolle. Huomattavasti helpompaa oli löytää kotikaupungissamme naapurikorttelista Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin kokoontumispaikka. Vuonna 1883 Hämeenlinnan kirkkoherra Karl Fredrik Öller perusti Hämeenlinnaan merimieslähetysompeluseuran. Öller oli aiemmin ollut perustamassa sekä Suomen Lähetysseuraa että Suomen Merimieslähetysseuraa. Hän sai sisämaan vanhan kaupungin seurakuntalaiset innostumaan merimieslähetyksestä. Ompeluseuran johtoon tuli överstinna Petander. Seuraava tiedossa oleva ompeluseuran puheenjohtaja oli vuoden 1906 jälkeen ruustinna Liisi Enkvist. Hänen puolisonsa Hämeenlinnan kirkkoherra Karl Ludvig Enkvist oli toiminut 15 vuotta Merimieslähetysseuran palveluksessa Hullissa ja Lontoossa. Ruustinna Enkvist toimi merimieslähetysompeluseuran johdossa aina 1930-luvun puoliväliin saakka. 22 Hänen jälkeensä sitä johtivat rouvat Ida Kirmula ja Nettie Boijer. Sitten oli pitkään johdossa opettaja Esteri Hakatie, aina vuoteen 1987. Seuraavana vuonna otti ruorin käteensä Helena Manninen, 1990-luvulla muutaman vuoden piiristä vastasi Aini Ketola, ja Helena Manninen jatkoi vuoteen 2009, jolloin antoi ruorin minulle. Merimieslähetyspiirin nimi oli muuttunut merimieskirkkopiiriksi 1990-luvulla. 1900-luvun loppupuolella aktiivisia jäseniä oli useita kymmeniä. Silloin kokoonnuttiin kodeissa, järjestettiin myyjäisiä, joihin leivottiin ja kerättiin myytävät. Tehtiin bussiretkiä jopa Ouluun saakka Merimieskirkon kesäjuhlille. Olen kuullut kerrottavan, että torille jäi jonoon pettyneitä varalle ilmoittautuneita, kun kaikki eivät mahtuneet bussiin. Tänä päivänä joukkomme on torstaisin pidettävässä piirissä kymmenkunta henkeä, iloksemme välillä enemmänkin. Aloitamme rukouksella, Erkki johtaa veisuuta, Ritva lukee Merimieskirkon Viikon Sanan, Pekka tarjoilee kahvit, ja samalla minä kerron Merimieskirkon uutisia. Anja hoitaa kahvirahamme pankkiin ja sieltä Merimieskirkon osoitteeseen. Viikoittainen vierailija ravitsee meitä Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Sanalla, ja usein viriää keskustelua elämän pienistä ja suurista asioista. Päätämme kokoontumisemme veisaamalla Sua kohti Herrani. Jokainen paikalla oleva tuo toimintaan oman tärkeän panoksensa. Retkikohteitamme on viime vuosina ollut Vuosaaren merimieskirkko sekä Forssan, Kangasalan ja Rengon kirkot. Marraskuussa järjestämme pakettitalkoot jouluna merellä työskenteleville merimiehille. Siunaamme yhdessä paketit matkaan hartaalla toiveella siitä, että paketin saaja saisi kokea Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Tärkeä piirre Hämeenlinnan merimieskirkkopiirin toiminnassa läpi vuosikymmenien on ollut sitoutuminen. Sitä kuvaa puheenjohtajiemme kymmenen, kahdenkymmenenja jopa kolmenkymmenen vuoden palvelut puhumattakaan jäsentemme aktiivisuudesta: tänäänkin on läsnä yksi 30 vuotta merimieskirkkopiirissämme aktiivisesti toiminut. Mihin olemme sitoutuneet? Miksi merimieskirkko on olemassa? Tähän antaa voimakkaan vastauksen Merimieskirkon uusi diakoniajohtaja, vastikään Belgiasta palannut Jarmo Karjalainen edellisessä Merimieskirkkolehdessä: Erään saksalaisen kirkon alttarin yläpuolelle on ripustettu sodan runtelema kädetön ja jalaton krusifiksi. Viereisessä metallilaatassa on teksti: ”te olette minun käteni ja te olette minun jalkani”. Tämä on syy, miksi työntekijämme jaksavat nousta aamuisin. Kirkon on kerta toisensa jälkeen jätettävä paikallaan olonsa ja uskallettava elää siellä, missä sen seurakuntalaiset ovat. Tällaista Merimieskirkkoa me haluamme tukea. Merimieskirkkopiirissämme on vuosien mittaan vieraillut monia merimieskirkon työntekijöitä. Mieleeni on jäänyt erityisesti heidän käyttämänsä ilmaus Tärkeätä on ihmisen kohtaaminen. Miten laivakuraattori kohtaa merimiehen, miten merimiespappi kohtaa suomalaisen rekkakuskin tai EU-virkailijan, miten me merimieskirkkopiirissä kohtaamme toisemme ja uuden tulokkaan. Tämä läsnäolo, ihmisen kohtaaminen, on yksi Suomen Merimieskirkon keskeisistä arvoista kristillisyyden, diakonisuuden, ekumeenisuuden, yhteisöllisyyden, avoimuuden ja dynaamisuuden lisäksi. Vaikka merimieskirkkopiirimme jäsenmäärä on laskenut ja yhteiskunta ympä- rillämme muuttunut, Merimieskirkon perimmäiset arvot ovat olleet ajattomia tsaarin ajan suurruhtinaskunnassa, itsenäisessä 1900-luvun Suomessa, ja ne ovat edelleen mitä ajankohtaisimpia 2000-luvun EU-Suomessa. Toimintamuotoja ja -tapoja voi ja tulee tarkastella vuosien saatossa, terveet kristilliset arvot sen sijaan kestävät sukupolvelta toiselle. Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri lähtee nöyränä ja rohkeana seuraavalle vuosikymmenelle. Uskomme saavamme uusien nuorempien voimien mukana myös uusia ideoita toimintaamme. Haluamme kiittää kirkkoherra Timo Kalajaa ja kotiseurakuntaamme monimuotoisesta tuesta sekä pääsihteeri Sakari Lehmuskalliota ja Suomen Merimieskirkkoa lämpimästä kannustuksesta piirillemme. Erityisen kiitoksen annamme myös kaikille teille vapaaehtoisille vierailijoillemme, jotka monet jo vuosia, jopa vuosikymmeniä olette virkistäneet, ravinneet ja ravistelleet meitä Jumalan Sanalla. Me olemme Kristuksen kädet, me olemme Kristuksen jalat. Ja kun askel hidastuu, eivätkä kädet enää taivu sukkapuikkojen ja pakettinarujen ympärille, kädet taipuvat rukoukseen. 22.9.2013 Helena Nissilä Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 23 Hirvensalmi-Paavolan merimieskirkkopiiri 50 vuotta Heikki Rantanen Heikki Rantanen Hirvensalmi-Paavolan merimieskirkkopiiri: ”Merimieskirkon nettisivuilla on virtuaalisukan kutomisohje. Emme ole taitavia virtuaalisukan kutojia, mutta sukkapuikoilla sukkia syntyy sitäkin paremmin. Juhlavuoden kunniaksi haluamme lahjoittaa Merimieskirkolle eteenpäin jaettavaksi sukkaparin joka toimintavuodelle eli 50 paria ja lisäksi vähän bonusta tulevaisuuden varalle.” 50-vuotisjuhlaan osallistui noin 70 henkeä. P aavolan merimieslähetysseura perustettiin Pirttiselällä, Aarne Ukkosella 19.2.1963. Ukkosella pidettiin Paavolan kinkereitä, ja ompelija Maija Hämäläinen esitti kylällä toimineen ompeluseuran muuttamista Merimieslähetyksen nimikkotyöseuraksi. Kinkeriväki hyväksyi muutoksen, ja seuran ensimmäiseksi vetäjäksi valittiin Hilda Ripatti. Työseura toimi Paavolan kylän alueella, ompeluseuroja pidettiin talosta taloon kiertäen, ja työkaudella tehdyt käsityöt myytiin myyjäisissä kirkkovuoden lopulla. Useita vuosia seuran vetäjänä toimineen Hilda Ripatin sairastuttua hänen seuraajaksi valittiin Aune Ripatti. Merimieslähetystyöhön tuli 1980-luvulla uusi sitoutumisen aika. Seurakunnassa oli jossain vaiheessa unohdettu etuliitteenä oleva sana "merimies". Jopa Helsinkiin, Merimieskirkon keskustoimistoon, oli ilmoitettu piirin loppumisesta vetäjä Hilda Ripatin kuolemaan, vaikka ompeluseura oli toiminut koko ajan aktiivisesti Aune Ripatin johdolla. Asia huomattiin, kiitos aktiivisten kirkkoneuvoston jäsenten, ja etuliite palautet- 24 tiin omalle paikalleen, ja varat ohjattiin oikeaan osoitteeseen. Vuonna 1986 ompeluseuran vetäjään Aune Ripattiin otettiin yhteyttä ja häneltä kysyttiin, ottaisivatko paavolalaiset mukaansa muita pitäjäläisiä, jotka ovat kiinnostuneet merimieslähetystyöstä. Raija Saxberg oli nimittäin vieraillut Antwerpenin merimieskirkolla joulukuussa 1985 ja suorastaan ihastunut heidän siellä tekemäänsä työhön. Kotiin tultuaan hän oli kysellyt mahdollisuutta aloittaa merimieslähetystyöpiiri saaden silloin tietää Paavolassa toimivasta piiristä. Aune Ripatti toivotti muut tervetulleeksi, ja tämä ratkaisu osoittautui myöhemmin hyvin kaukonäköiseksi. Asukkaat olivat alkaneet vähentyä Paavolasta kirkolle muuton myötä, ja kävijät olisivat työseurasta vähentyneet oleellisesti. Ompeluseuraa alettiin pitää koko pitäjän alueella, ja käytiinpä muutaman kerran naapurissa Mäntyharjullakin. Lisäksi kerättiin varoja erilaisilla tempauksilla, pidettiin arpajaisia, tehtiin käsitöitä Rantamakasiinissa myytäväksi ja retkeiltiin kotimaassa. Tällä hetkellä merimieskirkkopiiri on ainoa koko pitäjässä kiertävä ja kodeissa Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan pidettävä seurakunnan työseura. Piirin pitämistä porsasarpajaisista tuli Tervaleppäjuhlien suosittu "hupinumero". Muiden palkintojen ohessa pääpalkintona oli lahjoituksena saatu elävä porsas! Kesäporsaan sai vaihtaa myös joulukinkkuun. " Pääpalkintona oli elävä porsas Näillä arpajaisilla kerättiin varoja kymmenkunta vuotta aina EU:n tuloon asti. Rahallinen tuotto oli useita tuhansia markkoja, ja iloinen mieli tuli asiakkaille ja myyjille kaupantekijäisinä. Vieraana arpajaisissa kävi Heikki Rantanen keskustoimistolta. Erään talvena tehtiin ns. stressisammakoita Rantamakasiinissa myytäväksi. Mukana seurakuntakodilla pidetyissä talkoissa oli Esko Vepsä keskustoimistolta. Edesmennyt Mailis Alaja lahjoitti omia käsitöitään myytäväksi, ja varat lähetettiin piirin kautta eteenpäin. Sammakoiden jälkeen virkkasimme magneettiperhosia jääkaappien oviin. Ompeluseuroista saadut kahvirahat on lähetetty suoraan keskustoimistolle, mutta kampanjavaroista ohjattiin osa suoraan Merimieskirkkopiirin vetäjä Onerva Komppa (vas.) palkittiin juhlassa Merimieskirkon pronssisella ja Raija Saxberg hopeisella ansiomerkillä. kohteisiin. Näillä varoilla piiri on hankkinut mm. Haminan merimieskirkolle suuremman kahvinkeittimen, Antwerpenin merimieskirkolle nimikkotuoleja ja tietenkin joulupaketteja jaettaviksi laivoilla. Työkausi on päätetty vuosittain kesäretkeen, joita on tehty kaikkiaan yli 20. Retket ovat suuntautuneet eri puolille kotimaata, mutta 2000 luvulla tehtiin kaksi ulkomaanmatkaa vieraillen Esko Vepsän Hampurin, Rotterdamin, Antwerpenin, Brysselin ja Lyypekin merimieskirkoilla. Retkillämme on ollut mukana 40–50 henkeä, ja järjestelyistä ovat vastanneet Raija Saxberg ja Onerva Komppa. Työseuraan olemme saaneet vieraita oman seurakunnan ja keskustoimiston työntekijöiden lisäksi Mikkelin merimieslähetyspiiristä. Inkerin Hatsinasta on luonamme käynyt Mari Egorova. Keskustoimiston järjestämään koulutukseen on osallistunut Onerva Komppa ja Hilkka Kämppi. Vuosikokouksissa piiriläiset ovat käyneet mahdollisuuksiensa mukaan. Työseuran vetäjä valitaan Paavolan kinkereillä. Aune Ripatin jälkeen valittiin vetäjäksi Riitta Ukkonen ja hänen paikkakunnalta muuttonsa jälkeen Onerva Komppa, joka toimii tässä tehtävässä edelleen. Onervan kauden alussa merimieslähetysompeluseura nykyaikaisti nimensä merimieskirkkopiiriksi. Piirissä on ollut mukana talven aikana 15–25 henkilöä. Piirin "kanttorina" on toiminut Hilkka Kämppi. Ompeluseuran myyjäisistä on luovut- tu, ja jokainen tekee omia käsitöitään. Kokoontumisissa kerätään kahviraha, lauletaan virsiä ja käydään läpi keskustoimiston lähettämää ohjelmaa. Vapaalle keskustelulle on aina myös varattu riittävästi. Viiteen vuosikymmeneen mahtuu paljon tapahtumia. Suuri kiitos kaikille uskollisille kävijöille. Mukaan tulo on aina kannanotto merimieskirkkopiirin työlle ja sen työn jatkumiselle. Piirin historiikin kirjoitti Raija Saxberg. Juhlassa 15.9.2013 sen luki Eeva Riittinen. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 25 kirjat / böcker Sotaa kotirintaman korsuissa maatalouskoneita rikotaan, sähkölinjoja sabotoidaan, ja muutakin kiusaa pitää tehdä. Sodan uskottiin ilkivallalla ja sabotoinnilla loppuvan nopeammin. ”Jo kyllin kauan on Suomen mies saanut vuodattaa vertaan tämän rikollisen sodan jaloissa.” Tapahtumia katsellaan käpykaartilaisten lisäksi myös paikallisen vallesmannin silmin. Nuorella nimismiehellä on kliseemäisen isänmaallinen näkemys maailmanmenosta. Rakkaushuoletkin pörräävät mielessä ja sotkevat ajatuksia. Karkulaiset pitäisi etsiä, mutta touhu tuppaa olemaan pelkkää lähöstelyä. Kirjailija ei onnistu kasvattamaan lainvartijasta uskottavaa hahmoa, hän jää oudosti leijumaan tapahtumien reunalle. Harmi – sheriffistä olisi voinut kehitellä kunnon vastapoolin metsärosvoille. Koivukarin teksti soljuu murteella höystettynä. Verkkaista se on, eikä sitä voi sanoa väkeväksi eikä toiminnalliseksi, mutta mukaansa Tapio Koivukari: Käpykaartilaiset. Johnny se nappaa. Ajan kuvaus hänellä on kirjoissaan Kniga 2013. yleensä pikkuasioita myöten uskottava, niin äpy- ja metsäkaartilaisiksi sanottiin sota- nytkin. Voi melkein tuntea ja haistaa karkuaikana miehiä, jotka rintamalle lähdön si- laisten kurjailun korsuissa mahansa kurinaa jasta piiloutuivat metsiin ja saariin. Tunnettuja kuunnellen. Samalla tulee mieleen ajatus, että käpykaartilaisia olivat Länsi-Lapin karkurit, rintamalla porukka olisi saattanut päästä jopa joista Timo K. Mukan tiedetään suunnitelleen helpommalla. romaania. Mukan kirja jäi harmillisesti syntyJoni Skiftesvik mättä, mutta merellisistä romaaneistaan aiemmin tunnettu Tapio Koivukari on kirjoittanut kelpo opuksen Lounais-Suomen metsissä jatkosodan aikana piileskelleistä miehistä. Haastattelin vuosia sitten naista, jonka mies loikkasi jatkosodan aikana veneellä Ruotsiin. Nainen oli pienen tyttärensä kanssa mukana pakomatkalla. Kysyin, oliko ”venepakolaisten” matka myrskyinen. Nainen vastasi, että suurimmat myrskyt olivat veneen laitojen sisäpuolella. ”Koko matkan ajan minä itkin ja yritin selittää miehelleni, millainen häpeä tästä reissusta koituu perheelle ja koko suvulle.” Myös Koivukarin kirjassa käpykaartilaisten omaiset saavat sylkyjä niskaansa. Samaan aikaan, kun miehiä tuodaan arkuissa kotipitäjän multiin, karkureiden tiedetään piileksivän joutomiehinä metsissä ja poikkeilevan kotona. Heikki Piispa: Lavansaari – Itäisen SuomenJännitteet ovat ymmärrettäviä. Katkeruutta ja lahden villit vuodet. SKS 2013. vihaa lisäävät pakoilijoiden tekemät varkaudet. Nälkä kun kaivelee sisuskaluja eikä koravansaarelainen merimies Mooses Piispa sun seiniä voi syödä, kairaavat puuronkipeät oli vuonna 1889 ottanut pestin amerikmetsäkaartin miehet jyvämakasiineihin reikiä kalaiseen parkkiin matkalla Japaniin. Viisi ja vohkivat kyläläisten teuraspossujen parhaita kuukautta myöhemmin hirmumyrsky sai paikkoja. täystuhon aikaan, ja vain neljä 24 miehestä Miksi sitten jäätiin kotirintaman korsuihin, pelastui. Englannin kielestä käännetty lehtiuukun kutsu kävi rintamalle? Siksi, että muistis- tinen kertoi, että heistä yksi oli ”Moses Peespa sa olivat talvisodan kauhut, eikä haluttu lähteä Friburgista [Viipurista] Suomesta”. Jos olisi Suomen herrojen käskystä tappelemaan työ- toisin käynyt, emme lukisi hurjia seikkailuja väenvaltiota vastaan. Poliittiset vaikuttimet Heikki Piispan tästäkään kirjasta. Mooses oli olivat niin vahvat, että oltiin jopa valmiita te- nimittäin Heikin isoisä. kemään tihutöitä kotiseudulla. Agitaattori käy Vuosikymmen sitten Piispa julkaisi teokantamassa ohjeet: hedelmäpuita myrkytetään, sen Lavansaaren talonpoikaispurjehduksesta K Viehä terveisii Jukosvainaalle autonomian Suomessa. Nyt hän tarkastelee saarelaisten elämänmuutosta kahden maailmansodan välissä. Suomen itsenäistymisen jälkeen uudet merirajat aiheuttivat selkkauksia venäläisten vartiolaivojen kanssa. Pietarinpurjehdukset tyrehtyivät ja lavansaarelaiset köyhtyivät. Kieltolain vallitessa moni heistä hankki elantonsa salakuljetuksella. Kotkaan oli matkaa 70 km, Viroon 60 km ja Inkeriin 30 km. Kertomuksen isiensä Lavansaaresta Piispa päättää sieltä lähdön koviin loppuvaiheisiin 10. lokakuuta 1939, kahden tunnin varoitusajalla. Tiukat olivat reissut olleet myös Mooseksen arjessa, josta Piispa iskee ikimuistoista tarinaa lukijan erityiseksi iloksi. Uskomattomat 19 haaksirikkoa, toistakymmentä päiväntasaajan ylitystä yhdistettynä kullankaivuuseen Johannesburgissa olivat elettyä elämää, jonka Mooses 26-vuotiaana, kypsänä syvänmerenpurjehtijana, toi sanaisessa arkussaan kotisaarelle. Sitten sielläkin tapahtui. Alkuvuodesta 1918 venäläiset kävivät omavaltaisiksi, joten Mooses lähti tullimies Pitkäpaaden kanssa apua hakemaan mantereelta. Sisällissodan havaittuaan he sopivat, että Pitkäpaasi palaa kotiin ja kertoo, että siellä tapellaan. Huumorimiehiä kun olivat, Mooses sai kaverilta evästyksen: ”Ko sie nyt lähet sinne sottaa ja siellä varmasti kuolet, nii viehä terveisii tullimies Jukos-vainaalle. Hää ko ol elläissää nii mukava mies.” Lavansaari-kirja kertoo ainutlaatuisen monipuolisesti autioksi pakotetun ulkosaaren viimeisistä vaiheista. Nuo villit vuodet tulevat eläviksi myös mantereen väelle, ja kirja kertoo, miten ulapalla ennen elettiin. verkkoja veteen. Jeesus sanoi heille, että lähtekää mukaani, teen teistä ihmisten kalastajia. Siihen jäi entinen kalanpyynti ja miehet lähtivät Jeesuksen matkaan. Mitä tämä oikein tarkoittaa, pohtii yhtenä esimerkkinä emerituspiispa Matti Sihvonen tuoreessa teoksessaan. Siinä on 14 lukua – ilman sisällysluetteloa – kalastusta harrastavan mietteitä. Raamatun sana on lähtökohta eri näkökulmiin, joita yhdistää ikiaikainen kalastus ja vesillä liikkuminen. Joka luvun päätteeksi on kiitosrukous. Kun Sihvonen kalastaa, ei saalis ole palkitsevin, vaan ”suloinen suomalainen järvenselkä! Sisimmässä läikkyy hiljainen ilo ja nousee sanattomana rukouksena sinne, mistä tämä kaikki elämän rikkaus on lähtöisin.” Sortavalan maalaiskunnassa 3. elokuuta 1932 syntynyt Sihvonen viehättyi kalanpyynnistä ongella tai verkoilla jo sylivauvana, on äiti kertonut. Isä ja veljet vetivät öisin muikkunuottaa Laatokalla. Äiti halusi tulla mukaan ja peitteli pikku Matin pärekoriin. Kun miehille tuli evästauon aika, äiti imetti nuorimmaisensa ja asetteli hänet jälleen koppaan nauttimaan Laatokan maininkien keinuttelusta. Ja vesillä ollaan yhä monin miettein, kuten uutuuskirja kertoo. Simon Pietarin ja Andreaksen episodin opetus voisi piispan sanoin olla siinäkin, että Jeesuksen oppilaiksi saivat tulla kaikki, myös köyhät kalastajaveljekset. Kymmenkunta kirjaa eläkkeellä ollessaan julkaissut Kuopion hiippakunnan entinen piispa Sihvonen sai rukouskirjansa valmiiksi apostoli Pietarin päivänä viime kesäkuussa, kunnianosoituksena ”suurelle kalastajalle”. Jaakko Katajamäen ku- silloin kompassi jaettiin 32 piiruun. Olisi jo vitus seurailee kauniisti sanan henkeä. aika opetella sanan oikea merkitys. Suomalainen purjehdussanasto on erinomaiIrmeli Tanttu nen kirja. Tekijä tuntee aiheensa perusteellisesti ja kirjoittaa sujuvasti. Hän nakkelee kuin täkyjä erilaisten purjehdussanojen merkityksiä ja historiaa. Kirjaa on vaikea laskea kädestään. Lukija suorastaan koukuttuu. Aivan varmasti opus löytää paikkansa purjehtijoiden kirjahyllyssä. Meikäläinen purjehdussanasto pohjautuu valtaosin ruotsalaiseen, jonkin verran myös englantilaiseen sanastoon. Omiakin sanoja toki on, mutta monet niistä ovat väkinäisiä ja keksityn tuntuisia, jopa hassuja. Ainakaan minä en puhu koskaan pylpyrästä. Kyllä se pyörä, jonka läpi köysi takilassa kulkee, on minulle aina bloki (ruotsal. block). Enkä muista sanoneeni purjehduskavereilleni, vaikka kuinka muistelen, että tehdään nyt vastakäännös. Vendasta on kyllä tullut puhutuksi eräänkin kerran. Purjehdussanastossa on kirjavuutta maan eri osien välillä. Eroavaisuuksia on myös purjeveSirke Lohtaja-Ahonen: Suomalainen purjehdussanasto. Texthouse 2013. nesuomen ja vanhan merimiessuomen välillä. eivaaminen on muotisana. Se tarkoittaa Tekijä on huomioinut tämän kiitettävästi ja tarpurjeiden pienentämistä. Erityisesti po- joaa näkösälle molemmat vaihtoehdot. Myös liitikot ovat kuitenkin mieltyneet käyttämään ruotsin- ja englanninkielistä sanastoa tällaisessanaa aivan toisessa merkityksessä. Tuon tuos- sa kirjassa voi pitää tarpeellisena. Hauska yksityiskohta on tekijän päätelmä, ta kuulee jonkun poliitikon puhuvan kurssin reivaamisesta pari piirua johonkin suuntaan, mistä johtuu suomenkielessä ilmaus ”olla laimilloin ulkopolitiikassa, milloin talouspoli- tamyötäisessä”, kun humala horjuttaa kävelitiikassa. Entäpä piiru, mikä se oikein on, kun jää. Tekijän mukaan siitä, että sivumyötäisessä sitäkin niin halukkaasti käytetään? Tuskinpa purjehtiva vene keinuu toisinaan hankalasti ja monikaan sanan käyttäjä tietää, että yksi piiru tottumattoman kyydissä olijan kulku tuppaa on 11,25 astetta kompassikehällä. Kompassia olemaan veneessä horjahtelevaa. alettiin käyttää 1200-luvulla navigointiin, ja Joni Skiftesvik Nyt opitaan reivit ja muut purjehdussanat R Irmeli Tanttu Kalastajan kiitosrukouksia L 26 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Matti Sihvonen: Kalamiehen rukouskirja. Kirjapaja 2013. M atteuksen evankeliumin mukaan Jeesus kulki kerran Galileanjärven rantaa ja kohtasi veljekset nimeltä Simon Pietari ja Andreas. Kalastajia kun olivat, heittelivät siinä Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 27 i kyrkans skepp Godby Shipping firar 40 år med bok Klas Balkhed Det åländska rederiet Godby Shipping har nyligen firat sitt 40-årsjubileum med en liten faktaspäckad skrift, författad av Sjöfartstidningens chefredaktör Pär-Henrik Sjöström. Text Thure Malmberg Foto Godby Shipping Omsorg G enom hela Bibeln som en röd tråd går Guds omsorg. Detta har i tur och ordning både enskilda människor och nationer fått erfara. Redan på Bibelns första blad får vi uppleva hur påtaglig Guds omsorg om människorna är. Jag vet inte hur ofta det i ditt liv har funnits tillfällen och händelser, som mänskligt att döma har varit hopplösa. I mitt eget liv har det funnits ganska många av dem både i mitt privatliv och i arbetslivet. Ofta har jag varit tvungen att fråga: ”Gud, var fanns du då denna hemska sak hände?” ”Jesus, var fanns du då när jag allra mest behövde dig?” ”Varför övergav du mig just då?” Vilka är vi att bestämma om det som Gud har funnit för gott att göra? Han är allsmäktig och därigenom har han alltid rätt. För egen del vet jag, att ett obetingat förtroende för Guds omsorg ibland är mycket svårt. Det är lättare att lita litet på Gud och i några fall, men att förtrösta på honom under alla omständigheter i livet är faktiskt svårt. Det är lättare att åt Gud överlåta några saker i livet och sedan i svett och möda själv sköta de väsentligaste frågorna i sitt liv. 28 Det finns ingenting i världen som är bestående utom Guds Ord. T.o.m. vårt eget hjärta kan svika oss. Detta är bistert, men jag tror, att det är vad många får erfara i livet. Hur skall jag lära mig att lita på Gud? Bibeln ger oss svaret också på detta. Guds hemlighet är omöjlig att förklara. Den upplevs som verklig av dem som helhjärtat vill trygga sig till evigheternas Gud. De får erfara, att Guds omsorg är verklig varje ögonblick, situationen omkring dem må vara hurudan som helst, oberoende av hur de känner det. Detta är hemligheten med tron, Gud bär oss genom allt vad vi gör och och var vi än lever. Problemet är vilken inställning vi människor har. Vi litar inte på Guds omsorg utan vi vill själva behålla alla trådar i egna händer. Jag har av någon anledning på senaste tid fängslats av en berättelse i evangeliet, där Jesus anländer till Jerusalem. Jesus grät när han såg på Jerusalem, så sorgsen var han för staden, där människorna inte förstod var deras trygghet finns. Liksom hönan samlar sina kycklingar till skydd under sina vingar, så vill Jesus samla sina barn i sin Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan närhet. ”Men ni har inte velat komma”, sade Jesus. Jag vet inte om de där orden är avsedda också i dag för oss. ”Ni har inte velat komma till mig till skydd under mina vingar.” Och ändå väntar Gud bara att få ha omsorg om oss Min egen far var sjöman, han seglade huvudsakligen inom Finlands territorialvatten. Som barn var jag ofta under skolornas sommarlov med honom ombord på båten. Jag minns hur jag ofta tidigt på morgonen vaknade i min smala koj i hytten och klättrade upp för de smala trapporna till båtens kommandobrygga. Far, ofta med en cigarr i munnen, styrde båten. En oändlig känsla av trygghet uppfyllde mig varje gång. Far styr båten, han vet vart vi är på väg. Gud kallar oss till detta på samma sätt: han vet vart vår båt är på väg, han står vid rodret, han navigerar och för oss till hemhamnen. På samma sätt som havet bär den stora båten, utmanas vi att helt och hållet överlåta oss åt Gud. Då får vi erfara att Gud är större än vi kunde tro. Jarmo Karjalainen diakonichef Miranda (1999) är tidsbefraktad till den spanska linjeoperatören Acciona Trasmediterranea (Trasmed) för deras trafik mellan Valencia, Barcelona, Mallorca och Ibiza. S kriften avslutas med en presentation av rederiets i dag fem fartyg, av vilka två just nu är tidsbefraktade långt utanför Finland, Miranda på Medelhavet och Midas i Karibiska sjön. Men rederiets historia omfattar långt fler fartyg: totalt 24 fartygsnamn finns listade. Bland dem är passagerarångaren Minisea, dvs Birger Jarl, kanske det mest exotiska: fartyget köptes av Ångfartygs Ab Bore 1977 med tanke på Ålandskryssningar. Planerna kunde emellertid inte förverkligas, och redan följande år såldes Minisea, som senare både återfått sitt ursprungliga namn från 1953 och kulturmärkts i Sverige. Midas charteruppdrag i Karibien är för ett år i taget. Trafikområdet går från amerikanska Puerto Rico till Charlotte Amalie och Christiansted i de tidigare danska Jungfruöarna, Road Town i Brittiska Jungfruöarna, holländska Philipsburg samt franska Basseterre och Gustavia, som 1813–1814 var svenska. Nu är ju Midas inte ute på någon historisk expedition, utan går i intensiv trafik med vardagliga förnödenheter. Författaren konstaterar också att befraktaren har varit mycket nöjd med det finländska fartyget och dess välutbildade besättning. Intensiv är också trafikbilden för Miranda, som senast gått mellan Finland och Spanien, och i höst arbetar på Medelhavet. Hon tar nu bl.a. farlig last (t.ex. gasolflaskor) från Barcelona och Valencia på spanska fastlandet till öarna Palma och Ibiza i Medelhavet, ett uppdrag som kräver ett noggrant säkerhetstänkande. På bara 52 sidor i litet format skall man inte vänta sig någon utförlig historik, men det har heller aldrig varit avsikten med skriften. I stället vill redericheferna, syskonen Dan Mikkola och Eva MikkolaKarlström, informativt berätta om det åländska familjebolaget, som sitt namn till trots numera har sitt säte i Mariehamn. Godby Shipping grundades 1972 av Alpo Mikkola från Isojoki, som redan som 15-åring gått till sjöss som mässkalle. Efter sjökaptensexamen i Mariehamn och ekonomiska studier i Stockholm skaffade han tillsammans med bl.a. Bror Husell sin första båt, en sjunken tysk torrlastare, som fick namnet Miniland. Sedan har rörelsen vuxit, och numera sköter Alpo Mikkolas barn rederiet. Skriften är på engelska och har tryckts i 600 exemplar. Rubriken ger innehållet i ett nötskal: 40 years of quality shipping, 40 år sjöfart med kvalitet. Godby Shipping har varit en föregångare när det gäller att aktivt rekrytera finländska ungdomar till fartygen, och för bolaget har finländsk flagg varit en självklarhet. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 29 Estlands sjöfart i flyghamnen: Reservera gott om tid för nya sjöfartsmuseet! Suur Töll är en spännande isbrytare. Suur Töll, den estniska isbrytaren som en gång också var finländsk, har efter många tillfälliga placeringar i Tallinn nu fått en värdig plats vid det nya sjöfartsmuseet i Lennusadam. I fjol öppnade Estlands sjöfartsmuseum en ny avdelning i Lennusadam, den gamla flyghamnen från 1900-talets början i Kalamaja. Bevarade hangarer med s.k. skalkonstruktion i betong har elegant byggts om med estnisk kreativitet under arkitekt Andrus Köresaars ledning. En besökare får utan vidare tre timmar att gå. Sjöfartsmuseet i den gamla museibyggnaden i tornet Paks Margareeta finns kvar på bekvämt promenadavstånd från hamnen. Där visas fram till den 11 november en utställning av sjömännens brev. Men anläggningen i Lennusadam är det nya, och här kan man både se och klättra omkring i ubåten Lembit och isbrytaren Suur Töll, en gång en aktör i vårt eget inbördeskrig, när hon 29 mars 1918 kapades av de vita i Helsingfors. Båda fartygen är väl värda att se. På Lembit kan man ana fläktar av fartygets historia under både estnisk och sovjetisk tid och på Suur Töll är det välbevarade originalmaskineriet från 1914 en trumf i museisammanhang. Flyghamnens museum siktar på toppen Men här finns så mycket annat också! 30 Lennusadam (Küti 17/Vesilennuki 6) kan till nöds nås per fot från Tallinns järnvägsstation, men enklare med spårvagn mot Kalamaja eller förstås med taxi. Från Finlandsfärjorna på väg in till Tallinn syns anläggningen och Suur Töll tydligt ett stycke väster om staden. Öppet alla dagar kl 10–19, tryckt information finns på svenska, och rundturer ordnas regelbundet bl.a. på engelska och finska. Målet är att museet i flyghamnen 2016 skall höra till de tre mest besökta museerna i Estland. För 12 euro kan man lösa biljett till både Lennusadam och Paks Margareeta (Tjocka Margareta), och beloppet är minst sagt skäligt. Vid vackert väder är det trevligt att promenera på kajen vid Suur Töll eller ta en förfriskning på terrassen i hangarernas andra våning. Ett antal mindre båtar står uppallade på kajen, men de har närmast lokalt intresse. Flyghamnen var länge ett avspärrat område, som under efterkrigstiden bl.a. fungerade som lager för sovjetiska armén. Illegala ockupanter tog över när Sovjet försvunnit, och enligt museet hade då inte ens president Lennart Meri tillträde till området. Nu har Flyghamnen en strandpromenad, och till planerna hör också ett ljusspel Verkligt sevärd är den estniska ubåten Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Lembit, som tillsammans med systern Kalev byggdes i England på 1930-talet med pengar som estländarna själva samlat ihop. Kalev minsprängdes i oktober 1941, men Lembit, som också 1940 övertagits av röda flottan när Sovjet invaderade Estland, klarade krigsåren. 1991 låg hon som filial till sovjetestniska sjöfartsmuseet i Pirita och övertogs då – utan dramatik och blodspillan – av Estland på nytt. Efter restaurering och mödosam transport upp på torra land (ubåten är 60 meter lång!) drogs hon in i en av hangarerna i Lennusadam, som sedan gjordes om till museum med ubåten som centralfigur. Suur Töll (byggd 1914 i Stettin som Tsar Michail Feodorovitch för rysk räkning) togs av de röda 1917 och kallades då Volynetz. I mars 1918 var det våra finländska vitas tur att ta över, och under ledning av bl.a. sjökapten Th. Segersven kapades isbrytaren utanför Helsingfors och fördes till Reval (eller Tallinn, som man vanligen skriver i dag). Som finländsk kallades hon Väinämöinen, men vid freden i Dorpat 1922 blev hon estnisk, och fick sitt nuvarande namn. I augusti 1940 blev hon för nära 50 år framåt sovjetisk, och återfick då sitt ”röda” namn Volynetz. Lembits vapensköld från krigsåren. Hoppet är en galeas som byggdes i Spithamn, Estland 1926-27. Hon seglade som lastskuta i Finland och Åland under många år för att sedan bli fritidsbåt Efter fem års total renovering i Valkom sjösattes hon 2010 och såldes sedan till Estland. I år har hon bl.a. seglat till Stockholm och gjort turer vid estniska kusten från Lennusadam. Efter lång tjänst bl.a. som hamnisbrytare i Kronstadt var det egentligen dags för upphuggning, men 1988 fick Estlands sjöfartsmuseum ta hand om isbrytaren. I brist på medel förföll hon emellertid vid kaj på olika platser i Tallinn. Först under senaste år har en upprustning kunnat göras, och nu kan man med glädje vandra runt ombord. Original ångmaskiner och kaparhistoria Speciellt intresserade av de tre ångmaskinerna från 1914 var naturligtvis medlemmarna i Sibbo skutskepparklubb, som i början av september gjorde en utfärd till Tallinn för att se museet. I maskin- och pannrum förefaller mycket vara original, även om en ombyggnad i Finland 1982 gav oljeeldning i stället för den tidigare så mödosamma och smutsiga kolhanteringen. En detalj med sin speciella poäng är den manskapshytt man inrett för att visa hur bolsjevikerna huserade ombord vintern 1918 i Helsingfors. Papper och kläder ligger kringspridda, och på en brits ligger en halvklädd docka – om det skall föreställa en kvinna eller man blir oklart – och det allmänna in- trycket är elände och oordning. Texten på en skylt vid dörren konstaterar lakoniskt: ”Följande morgon (29.3.1918) kapade finländska patrioter, som kämpade för en självständig republik, isbrytaren tillsammans med 104 gevär, 1 maskingevär och 3700 patroner.” Men hangarerna med Lembit är utan tvivel det nya museets stora attraktion. Kring ubåten har man på två plan i den höga hangaren med hjälp av bl.a. multimedia och simulatorer byggt upp en fascinerande upplevelsevärld. Här visas också estniskt kustartilleri, och för äldre herrar med pojksinnet i behåll var det roligt att sätta sig vid en luftvärnspjäs och sedan öppna eld mot anstormande flygplan på en stor filmduk. Andra gillade presentbutiken, där man kunde köpa estnisk choklad förpackad med Suur Töll som motiv eller kaffekoppar med Lembits vapen som dekor. Under hösten visas också en utställning av Keijo Polóns vykort med fartygsmotiv i Paks Margareeta. Text och foto Thure Malmberg Lembit byggdes för det fria Estlands örlogsflotta. Under den sovjetiska ockupationen av Estland blev hon rysk, och rammade bl.a. i oktober 1944 en tysk ubåt utanför Utö. Sina torpeder använde hon bl.a. mot en tysk tanker. Nu är ubåten det stora dragplåstret i det estniska sjöfartsmuseet. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 31 Korson seurakunta teki lokakuun alussa matkan Kreikkaan tutustuen samalla Ateenan merimieskirkkoon. Kuvassa ryhmä Akropoliskukkulalla. Kuva Mari Hilonen. 32 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Tytönhupakot ja täit P erttelissä toimiva Kuljetusliike Pasi Oranta Ky on vuonna 1990 perustettu perheyritys, joka kuljettaa muun muassa keittiökalusteita. Kuusi vakituista työntekijää työllistävä yritys tarjoaa kappaletavara-, muutto- ja pikakuljetuksia, asennus- ja varastointipalveluita sekä monipuolisia pakkauspalveluita ja oheistarvikkeita. SKAL Kuljetusyritys -valintalautakunta arvosti valinnallaan Kuljetusliike Pasi Oranta Ky:n pitkäjänteistä paneutumista asiakkaiden tarpeisiin sekä asiakaslähtöistä kehittämistä ja kasvua. Kuljetusliike Pasi Oranta Ky tarjosi jo 1990-luvun alussa asennuspalvelua toimistokalusteiden kuljetusten oheen. Nyttemmin yritys suunnittelee ja toteuttaa asiakkaan tilaamat asennukset. Vuodesta 2005 liike on tarjonnut varastointi- ja pakkauspalveluita omissa varastoterminaaleissaan. Näin asiakkaat saavat tavaran juuri silloin kun sen tarvitsevat. Yritys hoitaa tarvittaessa asiakkaiden koko toimitusketjun pakkauksesta purkuun ja asennukseen paperitöineen, jolloin asiakkaat voivat keskittyä omaan ydinliiketoimintaansa. Asiakkaat kiittävätkin Kuljetusliike Pasi Orantaa erityisesti pitävistä aikatauluista, asennusten ammattitaidosta sekä joustavuudesta ja venymisestä tiukan paikan tullen. Pasi Oranta Ky:llä on viisi kuormaautoa ja yksi pakettiauto. Kalustoa seurataan paikannusjärjestelmällä, jota kehitetään edelleen. Lisäksi yritys kehittää pakkausmateriaalien kierrätystä ja uusiokäyttöä. Henkilöstölle tarjottavalla kaksivuotisella koulutusohjelmalla parannetaan muun muassa asiakaspalvelutaitoja. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n SKAL Kuljetusyritys valitaan vuosittain. Valinnan perusteena on henkilön tai yrityksen tavaraliikenteessä toteuttama esimerkillinen kehitystyö, yritystoiminta tai vastaava, tai alan yrittäjien ja yritystoiminnan ulkoisen kuvan sekä arvostuksen lisäämiseksi tehty työ. Palkittava kuljetusyritys saa upean kiertopalkinnon sekä samanlaisen pienemmän patsaan itselleen. Palkinnon lahjoittaa Neste Oil Oyj. Gustav Sundell seilasi ennen Sylfidiä fregatti Pampalla. Sen miehistöä ryhmäkuvassa Buenos Airesissa 1920: Ojanen, Salonen, Gustafsson, Sundell (takarivissä 4. vasemmalta), Lill Nagu, kokki Johansson, Viljanen, Elis Jansson. M erikapteeni Gustav Sundell oli syn"Torakat taas viihtyivät skanssin pöytätynyt Raumalla 1902, ja elämänsä laatikoissa, missä jokainen mies säilytti ruoehtoopuolella hän kirjasi vihkoon kailuvälineitään ja sokeriannostaan. Ruomuistikuvia viiden kuuden vuosikymmenen kailuastioiden pesu, vedenkin puutteesta, takaa. Vuosina 1922–1923 Sundell seilasi rau- joskus unohtui. Tämä oli torakoille toivetapatafregatti Sylfidin mukana Etelä-Amerikasta us." Myös pöydänkannen raot olivat torakoiEnglannin kautta Ruotsiin, ja tuolta matkalta den juhlapaikkoja. hän merkitsi muistiin kokemuksia, jotka eivät Rottien lisäksi merimiehen unta häiritsivät aivan heti tule laivaelämästä mieleen ruotsin- luteet ja täit: lautan ruokapöydässä. "Lutikat seinien raoissa heräsivät minuutti Purjelaivakauden merenkulkijoilla oli ny- sen jälkeen kun väsynyt neljän tunnin vapaakykollegojaan enemmän suuria ja pieniä vas- vahdilla oleva mies oli päässyt unen päästä tuksia, vaaroja ja vaivoja, ja tässä näytteeksi kiinni. Näiden herkkua oli pistellä ihmistä ja muutama pienempi – tosi riesoja nekin. imeä hänestä verta, mikä joskus näkyi suurina Lastit alkoivat tuohon aikaan olla purjelai- punaisina läikkinä koijan pehmuksessa, kun voille tiukassa, ja Sylfid joutui odottelemaan täysivatsainen lutikka oli vuorostaan joutuBuenos Airesissa sopivaa kuormaa noin neljä nut vihaisena pistoksista heränneen ihmisen kunnostustyön täyttämää kuukautta. Lopulta uhriksi." löytyi säkkeihin pakattu pellavansiemenlasti. Täit olivat vielä verenhimoisempia, sillä ne "Rotille pellavansiemenlasti oli herkkua. eivät tyytyneet vain yösyöntiin vaan iskivät Niitä tuli pesineen ja poikueineen säkkien mu- vaatteiden poimuista myös päiväsaikaan. Niitä kana lastauksen aikana laivaan ja lisääntyivät oli ollut runsaasti, mutta jostakin syystä ne olimatkan aikana valtavasti. Englannissa suurin vat miehistön iloksi kadonneet jonnekin. osa rotista poikueineen hiivattiin lastin muka"Hoppar och löss äro en sjömans tröst", kirna maihin. Ei auttaneet laivan kiinnitysvaije- joittaa Sundell. ”Tytönhupakot ja täit ovat mereihin ripustetut rottapellit, rottacertifikaatit, rimiehen lohtu.” rottamyrkytykset tai muut viisaiden tyhmät "Sharpnesista purjehdimme myöhäissyksykeksinnöt. Ne vaan tulivat laivaan Buenos Ai- nä tyhjänä Söderhamniin Ruotsiin. Matkalla reksessa ja menivät maihin Sharpnesissa, ku- oli monia vaikeuksia. Lastattuaan puutavaraa ten salamatkustajat aina ovat tehneet, salassa. laiva lähti taas valtameripurjehdukselle. Jätin Englannin rottakanta sai uutta verta, argentii- laivavanhuksen." nalaista." Muisti teki Sundellille pienen tepposen, silRotat mekastivat merellä niin, että skans- lä Sylfid matkasi Etelä-Amerikasta Ruotsiin sissa oli vaikea nukkua ja miehiltä menivät 1920–1921. Laivan tarina kaikkine rottineen, yöunet. Lopulta joku keksi pistää tarjolle yö- torakoineen ja luteineen päättyi jo joulukuussa palaa skanssin lattialle; rotat olivat tyytyväisiä, 1922, kun liki 40-vuotias alus riisuttiin ja myyja vastapalvelukseksi öinen melu hiljeni. tiin seuraavana vuonna romuksi. Oli myös vielä pienempiä kiusankappaleita. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 33 merikohtaloita perhepiiriuutisia Kaksi "alusta" kohtasivat toisensa Haminan ympyröissä: Navicar ja paikallinen kulttuuripersoona, suuri Merimieskirkon ystävä Patu Patanen. Kuva: Sirpa Tolppanen. Pieksämäen seurakunnassa Merisunnuntaina messu ja juhlatilaisuus. Vasemmassa kuvassa järjestäjäjoukkoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on juuri jaettu hopeisia ansiomerkkejä. Merkin saivat (vas.) Erkki Korhonen ja Terttu Kivimäki. Terttu oli Pieksämäen srk:n merimieskirkkopiirin vetäjä ja Erkki piirin kantava jäsen vaimonsa Mirja Korhosen kanssa. Erkki sanoikin, että ansiomerkki on heidän yhteinen! Kuvassa myös kirkkoherra Mika Riikonen ja Esko Vepsä, joka saarnasi Merisunnuntain messussa. Vaimonsa Maikki myi tapahtumassa Merimieskirkon tavaraa samalla kun Koskelan Eerki piti arpapeliä. Teksti: Leena Härmä, kuva: Erkki Koskela. SKAL Kuljetusyritys 2013 on Kuljetusliike Pasi Oranta Ky Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. Syntymäpäiviä Villasukkia Aurinkorannikolta Ulla Turtola perhepiiri Pappilan ikkunasta... O n suuri ilo, kuinka itä, länsi, pohjoinen ja jopa näin eteläinen porukka ajattelee merenkulkijoitamme lämmöllä ja kutoo ilolla joululahjasukkia. Aurinkorannikolla on taas kudottu 44 paria villasukkia ja kutominen jatkuu vielä. – Oli tosi kiva kutoa näitä sukkia. Jokaisessa sukassa on sisällä lappu ja tervehdys merimiehelle ja kutojan nimi, kertoo Ulla Turtola. Tervehdyksessä lukee, että sukat on "kudottu lämpimin ajatuksin Espanjan lämmössä palmupuiden alla juuri sinulle!" Näitä sukkia ovat kutoneet Irmeli, Hilkka, Anja, Ulla, Mirja, Kirsti, Ilse, Irja ja Kaarina. Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. 60 vuotta Maije Puputti, 20.11. Ent. Lontoon merimieskirkon emäntä 50 vuotta Älkää mistään murehtiko! ”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” Olen murehtija. Jos murehtimisella voisi lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa, eläisin luultavasti ikuisesti. Mikään huoli ei ole liian pieni tai suuri harteilleni. Löydän itseni murehtimasta yhtä lailla puolison joutumista kolariin kuin lasten hiihtotaidottomuutta. Mitenköhän raukat pärjäävät Suomessa, kun sinne joskus muutamme? Elämänkokemus on vähentänyt murehtimistani vähän. Tiedän, että se, joka murehtii asioita etukäteen, joutuu kärsimään kahdesti. Muistan myös kaikki ne kerrat, kun hyvä huoli on mennyt hukkaan ja pahin ei olekaan tapahtunut. Sydän ei kuitenkaan aina tottele järjen ääntä. Eikä tässä vielä kaikki. Kunnon murehtijan tavoin pystyn murehtimaan sitäkin, että murehdin. Jeesuksen lohdulliset kehotukset katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia ja lakata huolehtimasta kuulostavat minun korvissani kovilta vaatimuksilta. Ne saavat minut tuntemaan vähäuskoiseksi. Enkö luota Jumalaan sen vertaa, että luottaisin hänen pitävän huolen minusta? Raamattua lukiessa huomaa kuitenkin, että huolettomuuteen rohkaisevia vuorisaarnan kohtien otsikkona ei ole Kristityn kilvoitus, vaan Jumalan huolenpito. Evankeliumia ne ovat, eivät lakia, vaikka murehtija sen joskus unohtaakin. Kun Jumala katsoo lapsensa huolehtimista, katse ei ole syyttävä, vaan lohduttava. Äänessä ei kuulu tuomio, vaan armo: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” S Anna Hälli Pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta uomen Merimieskirkon ensimmäinen hyväntekeväisyysillallinen järjestettiin Suomenlinnassa 27.9.2013. Illan tuotto hyväntekeväisyyteen Merimieskirkon työssä oli yli 3 500 euroa, mikä on loistava saavutus yhdelle illallisseurueelle. Suuret kiitokset. Erityiset kiitokset illan ohjelmien taitaville toteuttajille, keittiö- ja tarjoiluhenkilökunnalle sekä järjestelytehtävissä olleille. Sakari Lehmuskallio pääsihteeri 34 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Ulrik Thilman, 2.10. Hampurin merimieskirkon 2. emäntä 1984–86 Kuolleet R akas merimieskirkkoystävämme sairaanhoidon opettaja Elna Santavirta on nukkunut pois keskuudestamme. Hän oli 15-vuotiaasta asti merimieslähetyksen kannattaja. Elna Karin Elina syntyi 13.6.1923 Turussa ja kuoli 6.9. 2013 Porissa. P itkäaikainen Vaasan suomalaisen seurakunnan merimieskirkkopiirin vetäjä Anja Lepistö sai iäisyyskutsun 7.7.2013. Hän oli kuollessaan 81 vuoden ikäinen. Siunaustilaisuudessa Vaasassa häntä muistettiin uskollisena Merimieskirkon tukijana, joka järjesti vuosittain kahdet myyjäiset ja piti viikoittain merimieskirkkopiiriä. Anjan ympärille oli helppo kokoontua. Vaasan merimieskirkkopiiri muistaa lämmöllä entistä vetäjäänsä. L yypekin Suomikodin ensimmäinen sosiaalikuraattori Maija-Liisa Zawallich (ent. Maisa Bode, synt. Mattila) kuoli aamulla 3.10.2013 sairastettuaan sitä ennen vain pari kuukautta. Lämmin kiitos kaikille villasukkien kutojille niin kotimaassa kuin ulkomailla. Olkoon siunaus näissä lahjoissa mukana. Merimieskirkon jäsenedut 2013: • Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines, Eckerö Line) • Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän (Sokos Hotellit, Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa. • Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista • Ilmainen alkuneuvottelu (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n alennus asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy:n hinnaston mukaisesta veloituksesta • Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista, p. 02 259 0222 (Turku) ja 02 488 6529 (Lieto) • Alennus Maaseutuhotelli Eevantalossa (Syväniemi), yöpyminen -10 %, p. 017 384 1470 • Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana • Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa • Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kirkoillamme. Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Lähiosoite____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. Suomen Merimieskirkko ry UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Finlands Sjömanskyrka rf. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 35 Vielä ehdit! Anna lahjaksi lämmin joulumieli. Joulumyyjäiset 2013 Antwerpenin merimieskirkko: myyjäisten sijasta "jouluviikko" 11.-15.12. Avoinna klo 14 alkaen. Brysselin merimieskirkko: 29.11.-8.12. Hampurin merimieskirkko: 21.-24.11. S uomen Merimieskirkko tarjoaa tänäkin vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille. Toimipisteemme kotimaan rannikkokaupungeissa sekä Alankomaissa, Belgiassa, IsoBritanniassa, Kreikassa ja Saksassa välittävät kotoisen joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä. Lahjat voi toimittaa vielä lokakuun 2013 loppuun mennessä osoitteella: Vuosaaren merimieskirkko, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki tai sinua lähimmälle merimieskirkolle. Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi villasukat, makeiset (ei suklaa), kirjat sekä musiikkilevyt. Paketin sijaan voi antaa myös rahalahjoituksen. Yhden paketin hinta on tällöin 15 euroa. Rahalahjan voi lähettää Suomen Merimieskirkon tilille FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH. Merkitse viittenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto ”Joululahja merenkulkijalle.” Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Lämmin kiitos kaikille merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville! Lontoon merimieskirkko: 20.-24.11. Lyypekin merimieskirkko (Suomi-koti): 30.11.-1.12. Rotterdamin merimieskirkko: 21.11.-1.12. Huom! Peruskorjauksen vuoksi myyjäiset järjestetään väliaikaistiloissa osoitteessa Aleidisstraat 18, 3021 SK Rotterdam. Rotterdamin merimieskirkko on lisäksi mukana skandinaavien yhteisessä joulubasaarissa Amsterdamissa (Muidekerk, Linnaeusstraat 37, 1093 EG Amsterdam) pela 8.-9.11. klo 10-17. www.merimieskirkko.fi/nettipuoti Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki Tuotenro Tuotteen nimi Väri Koko Kpl € kpl € yht. MERIMIESKIRKKOTYÖLLE AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) tai 10E TUKI (10 e) numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Olen jäsen En ole jäsen Merimieskirkko 5/2013 Yht.: Sukunimi__________________________________________________________________________ Etunimi____________________________________________________________________________ Lähiosoite_________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________ Puhelin____________________________________________________________________________ Sähköposti_________________________________________________________________________ Allekirjoitus________________________________________________________________________ 36 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan (Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo @merimieskirkko.fi Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475 728 680, (NL) +31 653 883 641 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina [email protected] puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles [email protected] puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen [email protected] puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk Aleidisstraat 18 c NL-3021 SK Rotterdam [email protected] puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen Luxemburg [email protected] mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ [email protected] puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Mervi Mattila Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen [email protected] puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg [email protected] puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck [email protected] puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Toni Harjunheimo MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland [email protected] mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien [email protected] mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089 Liikkuva merimieskirkko NAVICAR [email protected] puh. 0400 445 444 Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 [email protected] henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: [email protected] www.merimieskirkko.fi Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki [email protected] puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733 Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi [email protected] fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola [email protected] puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu [email protected] puh. 040 746 1383 jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto [email protected] puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma [email protected] puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku [email protected] puh. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534, 040 715 4089 Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Diakoniajohtaja / Diakonidirektör Jarmo Karjalainen, 0400 522 971 Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524, 040 417 4862 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator Jaana Rannikko, p. 040 5398 142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Antti Härö, p. 0400 371 574 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526 040 700 3366 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan 37 37w yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter Ateenan skandinaavinen merimieskirkko: 2224.11. Pe klo 12-20, la klo 12-18 ja su klo 12-16. TUE JA LAHJOITA Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. Sakari Lehmuskallio elämän merellä 38 Kuka enää ajattelee Jumalaa? V iime kesän vietin purjehtien jo tutuiksi tulleiksi saaristomaisemissa. Niiden kirkot puhuttelivat, vaikka olen useimmissa käynyt jo monta kertaa. Koskettavia ovat pienet ja vaatimattomat ulkoluotojen kappelit. Ne ovat olleet alun perin merenkulkijoitten, kalastajien, luotsien, majakanvartioiden ja heidän perheittensä kirkkoja. Ehkäpä merimieskirkkojemmekin jatkuva suosio perustuu sen hyväksyntään, että elämä ei ole helppoa. Elämä on pikemminkin vaarallinen matka, jolla on päämäärä ja tarkoitus. Mitä me voimme kaikelle? Missä meidän valtamme, kykymme ja taitomme loppuvat, missä Kaikkivaltiaan valta alkaa? Meren ehdoilla eläneet ovat halunneet uskonsa merkiksi rakentaa kirkon, vaikka kuinka pienen. Ulkoluotojen kirkoissa pappi saattoi käydä vain muutaman kerran vuodessa. Jumalanpalvelukseen kuuluu kaksi tunnustusta. Ensin tunnustetaan synti, sitten usko. Yhteinen rukous tiivistyy sanoihin "Isä meidän". Nämä sisältävät kaiken, mitä tahdomme sanoa Jumalalle. Kirkko tai jumalanpalvelus on ollut pikemminkin matkan reittipiste, majakka, josta on voinut tarkistaa kulkusuunnan. Uskoa ja uskontoa ei silloin eristetty muusta elämästä. Pari kertaa vuodessa pidetty jumalanpalvelus riitti vahvistukseksi, rohkaisuksi ja opastukseksi. – Ja nyt sanotaan: ”Kuka nyt enää ajattelee Jumalaa?” Uskonto aidataan. Epäilyllä ylpeillään. Reposaaren kirkossa viivyin pitkään. Se Merimieskirkko 5/2013 Sjömanskyrkan sijaitsee muinaisen merenkulkureitin varrella. Kappelinluodolla pysähdyttiin purjehdittaessa Kokemäenjoen kauppapaikoille. 1700-luvulla kappeli purettiin. Myöhemmin rakennettiin norjalaisten merimiesten aloitteesta Reposaareen norjalaista tunturikirkkoa muistuttava kuusikulmainen vaatimaton lautarakenteinen kirkko. 1900-luvun alkupuolella kirkkoa kohennettiin useaan otteeseen. Kirkon monista merenkulun symboleista ja kuva-aiheista ehkä puhuttelevimmat ovat Lennart Segerstrålen Raamatun meriaiheisiin liittyvät kattomaalaukset. Meri antaa ne kuolleet, jotka siinä ovat -maalaus koskettaa. Ylösnousemukseen kohoaa myös poika. Segerstråle maalasi teokseen Berti-poikansa, joka hukkui yhdeksänvuotiaana traagisella linturetkellä. Siinä on taiteilijan ja isän uskon ydin. "Ihmisen syvin solu on, mitä ihmisen sydämessä on", sanoo taiteilija Ylen arkistoon tallennetussa dokumentissa. Elämän ohjenuoran hän kiteyttää: ”Sinun vaivasi on minun vaivani” ja jatkaa: "Maailman kriisin syvin syy on selän kääntäminen Jumalalle." Segerstråle näki, miten uskonto jäi taiteessa marginaaliin. Ei ainoastaan taiteessa, vaan elämässä muutenkin. Ihmisen syvin solu ja ydin näkyvät vain elämän merkityksen kautta – Jumalan ja lähimmäisemme. P.S. Kannattaa käydä kirkossa!
