Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

Merimieskirkko Sjömanskyrkan
2/2013
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
ää
t
l
ä
Sis vut!
si
ä
s
li
Nostalgiträffarna s.29
Suomalaisena maailmalla s.10
Merikotkakanta elpyy s.6
Reinot
Merimieskirkolta!
Perus-Reino on klassikko,
joka lämmittää ja pitää
varpaat turvassa. Laajuutta
piisaa ja pehmeä kumipohja
tasoittaa tallausta. Reinojen
perinteikäs kudottu ruutukuosipäällinen ja varressa
oivallinen piilovenyke.
Kumipohjassa on vaalea,
pitävä kulutuspinta. Lesti
on tuttu, tilava
Reino-lesti.
45,-
U
Reino, ruskea
koot: 39–46
1
kaikki parit. + toimituskulut.
Kengissä Merimieskirkon logo!
Niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä", käyvät reinojen kevennetyt avokas-mallit.
Samat tutut Reino-kuosit ovat myös näissä paljon toivotussa jalkaan potkaistavassa avo-mallissa. Kudottu kangaspäällinen. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti
Avo-Reino,
ruskea koot: 39–46
2
Avo-Reino, musta
koot: 34–43
Tilauskuponki sivulla 34.
2
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
3
seimmat hankkeet ovat monisäikeisempiä ja etukäteen
ajateltua vivahteikkaampia.
Muurautin talveksi asuntooni
vanhanmallisen pönttöuunin.
Olin kuullut, että muuraria pitää
vanhan perinteen mukaan lahjoa
pullolla kirkasta, jotta uunissa veto
kävisi.
Vanha muurarimestari nauroi työn valmistuttua halkojen
palavan uunissa iloisesti, kunhan
uuni saisi ensin kuivua muutaman
viikon.
Talvipakkasella pääsin sytyttämään pesän. Pian kirkui palohälytin ja keuhkotkin käskivät hakeutumaan ulko-ovelle. Savu tuli sisälle.
Olikohan pullo väärää merkkiä?
Säät vaihtelivat talvella yllättävän nopeasti lämpimästä kylmään,
minkä vuoksi muurari arveli hormin tilapäisesti hyytyneen. Odottelin aikoja selvempiä.
Pahimmat pakkaset menivät
ilman uunin lämmitystä. Keväällä
muurari teki savupiipun seinämään aukon. Hormista löytyi irrallinen tiili, joka poikittain makaavana
oli tukkinut savun reitin.
Eläkkeelle jääneen mestarin
kanssa tiilen arvoitus jäi meille
arvoitukseksi. Ei ollut vastaavaa
koskaan hänellekään sattunut.
Lasillinen kirkasta uuden
testikäytön kunniaksi. Tulitikun
raapaisu ja ah, mikä helpotus!
Molemmille.
Jos aiemmin paloivat vain
päreet, niin nyt rauhoittaa tuleen
tuijottaminen.
Marko Toljamo
[email protected]
toimittajalta
Tuli
sisältö
2Toimittajalta
4
Pääkirjoitus/ ledare
5
Hartaus. Pilapiirros
6
Merikotkakanta on
elpynyt Suomessa
8
Niklas Rönnberg Mepan
toimitusjohtajaksi
10 Ulkosuomalaiset ovat
monenkirjava joukko
13 Hallitusjäsen Tarja
Larmasuo sähköpostihaastattelussa
14 Satamaliitto Suomen
satamien etujärjestö
16 Kirkkolaiva
17 Meritaide. Sarjakuva
18 Raamatuntutkija Outi
Lehtipuu
20 Pieniä hautajaisia
21 Uutisia meiltä ja muualta
24 Teatterileiri Lontoossa
25Merikohtaloita
26Kirjat
28 I kyrkans skepp
29 Minnena från FÅA och GE
30 Sjökapten Leif Wickholm
35 Antti Lemmetyiselle
kirkollinen kunniamerkki
36 Muistojen FÅA ja GE /
Merikapteeni Wickholm
38Perhepiiri
35Yhteystiedot/
kontaktuppgifter
36 Elämän merellä
Pekka Karppanen
8
Merimiespalvelutoimiston uusi toimitusjohtaja Niklas Rönnberg kertoo, että
Mepa ei ole yhdistys, ei yritys, ei laitos, vaan hyvinvointipalveluja tuottava
järjestö, joka ajaa merenkulkijoiden etua ja jolla on lakisääteisiä tehtäviä.
Satamaliitto
Tulevaisuuden
satamatoiminnassa korostuvat
pätevä
taloudenhoito
ja osakeyhtiön
kannattavuus.
Suomessa
satamien etuja
valvoo 90
vuotta toiminut
Satamaliitto.
19
Merimieskirkon kesäjuhlaa vietetään
elokuun toisena viikonloppuna
Pirkkalan seurakunnan isännöimänä.
Ennakkotietoa juhlasta sivulla 19.
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
2/2013
131. vuosikerta / 131:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri, taitto /
Redaktionssekreterare, layout:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
14
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg
Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki
Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 33 Se på s. 33.
Vuosikertahinta 6 numeroa /
Prenumerationspris 6 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 25 €
EU-maihin/till EU länder: 30 €
Muihin maihin/till andra länder: 35 €
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
4,50 € + pst.
Paino / Tryckeri:
Miktor
Kansi / Pärm: Merikotka.
Kuva WWF Suomi, Seppo Keränen
Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013:
3: 6.5., ilm. 31.5., 4: 31.7., ilm. 23.8., 5: 23.9., ilm.
18.10., 6: 11.11., ilm. 9.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden
ilmestymisen
jälkeen.
Merimieskirkko
2/2013
Sjömanskyrkan
3
pääkirjoitus / ledare
Hyvä työ tarvitsee tukea
Merimieskirkkojen toimintakertomusten 2012 sisällöt kertovat
monipuolisesta, elämänmakuisesta
työstä, kuten eräät muutkin arviot.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
sanoi Lontoossa 29.7.2012:
pääsihteeri
generalsekreterare
desta ja kristillisyydestä. Jos jokin
yhteisö saisi perusarvolleen (yhteisöllisyys) lukemat 80 % tärkeydestä, sille voisi povata menestystä.”
Vastaajat kertovat kautta linjan
tyytyväisyydestään henkilökohtaisiin tapaamisiin. Lomakkeessa oli
myös mahdollisuus kommentoida
vapaasti. Positiivissa kommenteissa
korostuu Merimieskirkon asema
suomalaisen yhteisön keskuksena,
joulubasaarin, Suomi-kaupan ja saunan tärkeys. Negatiiviset kommentit
koskevat lähinnä käytännön asioita.
Viestinnässä netti- ja Facebook-sivujen painoarvo kasvaa koko ajan.
Tutkimustulokset viestivät samaa
kuin syyskuussa 2011 tehty koko
Merimieskirkon asiakastyytyväisyystutkimus. Merimieskirkon käyttäjät
ovat työhön ja toimintaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. Tilanteen
jatkuminen tällaisena edellyttää
kuitenkin jatkuvaa halua kehittyä
ja uusiutua – ja sitä, että rahoitus
tulee kuntoon. Siinä jokainen, pienikin apu on arvokas.
Turvassa
Marko Toljamo
V
iime vuonna Merimieskirkon
”Arvostan sitä, että Lontoon kirkolla
toiminnassa tilastoitiin yli 275 toimitaan ihmisten tukena myös
000 kohtaamista, missä on
silloin kun asiat eivät ole menneetnousua edellisestä vuodesta yli 8 %. kään elämässä suunnitellusti.”
Tämä ylittää edellisen ennätyksen
vuodelta 2004. Kohtaamisista 66 %
Lontoossa on juuri valmistunut
tapahtui ulkomailla olevien parissa,
imagotutkimus. Tutkija sanoo, että
12 % merenkulkijoiden ja 3 % rekka- ”Merimieskirkon kannattaa olla
miesten parissa. Muut kohtaamiset
ylpeä yhteisöllisyydestä, avoimuutapahtuivat kotimaassa tukijoiden
ja kannattajien parissa. Joillain
toimialoilla luvut ovat pienentyneet,
toisilla kasvaneet. Kasvua tapahtui
ulkomaan kirkkojen toiminnassa,
kotimaan rekkamieskohtaamisissa,
sielunhoito- ja diakoniatyössä sekä
kotimaan tukitoiminnassa. Raskaan
liikenteen kuljettajien määrät ulkomailla ja merenkulkijoiden osuus
vähenivät.
hartaus
Sakari Lehmuskallio
K
eskellä on Jeesus. Keskellä tätä
kaikkea elämää,
vaelluksen huippuhetkissä ja syvimmissä
notkahduksissa, hupaisissa keskusteluissa
ja vakavissa tilanteissa.
Välillä vaeltaja ei näe
edes tähden tähteä,
on vain pimeää. Mutta
Jeesuksen läheisyyden tuntee, siinä on
turvassa. Hän näkee
Paimenen katseellaan
ympärillään pyörivät ja
hukassa olevat seuraajansa. Pahimmassa ja
syvimmässä laaksossa
hän kantaa. Siitä ei
yleensä edes paljon
itse muista. Jotenkin
on vain matka edennyt.
Kohta onkin jo vihreillä
niityillä ja virvoittavien
vesien lähteellä. Eikä
matkan jatko enää
pelota.
evl.fi / Taina Manninen
Kajaanin srk:n kappalainen ja
Vuoden pappi 2012.
Ett gott arbete behöver stöd
F
jolåret utgjorde i Sjömanskyrkans statistik drygt 275 000
möten, vilket är mer än 8 procent från föregående år. Detta slår
rekordet från år 2004. Av mötena
skedde 66 procent med dem som
befann sig utomlands, 12 procent
bland sjöfarare och 3 procent
bland långtradarchauförer. Övriga möten ägde rum i hemlandet
bland understödjare och bidragsgivare. På en del verksamhetsområden har siffrorna minskat, på andra
områden ökat. Ökningen skedde i
de utländska kyrkornas verksamhet,
i hemlandet i möten med långtradarchaufförer, inom själavårds- och
diakoniarbetet samt i hemlandets
understödsverksamhet. Andelen
chaufförer i tung trafik i utlandet
och andelen sjöfarare har minskat.
Innehållet i Sjömanskyrkornas
verksamhetsberättelser från 2012
4
berättar om ett mångsidigt och
livsbejakande arbete liksom om en
del andra värderingar. Republikens
president Sauli Niinistö sade i London 29.7.2012: ”Jag sätter värde på
att man på kyrkan i London verkar
för att ge människor stöd också då
omständigheterna i livet inte har
gått som planerat.”
uttala sig fritt. I de positiva kommentarerna betonas Sjömanskyrkans status som centrum för den
finländska kolonin, betydelsen av
julbasaren, försäljningen av finska
produkter och bastun. De negativa
kommentarerna gällde närmast
praktiska frågor. I fråga om kommunikationen växer betydelsen av nät
och Facebook-sidornas betydelse.
I London har nyligen en undersökning gällande imagen blivit
Forskningsresultaten uppviar det
färdig. Forskaren säger att ”Sjösamma som undersökningen år
manskyrkan har orsak att vara stolt 2011 som gällde hela Sjömanskyröver sin sammanhållning, öppenkan. Sjömanskyrkans besökare var
het och kristna karaktär. Om någon huvudsakligen nöjda med arbetet
organisation för sin grundvärdering och verksamheten. Att situationen i
(sammanhållning) fick värdet 80
framtiden blir bestående förutsätter
procent för sin betydelse kan man
emellertid en fortsatt vilja till utveckförutspå framgång för den.” Svaling och förnyelse, och att finansierarna berättar enstämmigt om sin
ringen kan fås i ordning. För detta
tillfredsställelse med personliga
är också en liten hjälp värdefull.
sammanträffanden. På formulären
fanns det också en möjlighet att
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
"Merimiespapin toimi on
suuri ja ylevä, mutta ei
suinkaan helppo eikä
hauska, jos hän sitä
täydellä todella toimittaa.
Totta kyllä että hänellä
on helpotushetkensä ja
ett'ei hän ole kehotuksen
puutteessa, mutta
ompa taas aikoja, jolloin
hänen kärsivällisyyttään
koetellaan. Hänen täytty
useinkin tunkeutua synnin
lymypaikkoihin, rikollisen
rotkoihin ja kurjuuden
koteihin etsimään
kadonneita."
Merimiehen Ystävä 3/1888.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
5
Maailman
Luonnonsäätiö
Suomessa
W
Merikotka munii huhtikuun alkupuolella yhdestä kolmeen munaa. Muna- ja pikkupoikasvaiheessa merikotka on arka ulkopuolisille häiriöille. Kuva Hannu Ekblom.
Merikotkan lento jatkuu
Merikotkan siipien kärkiväli voi olla jopa 2,5 metriä. Kuva Seppo Keränen.
on Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa.
Laji on vähitellen levittäytynyt myös sisämaahan, muun muassa Hämeeseen. Myös
Lapissa, muun muassa Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden seudulla, on pesivä
populaatio.
Talveksi nuoret merikotkat muuttavat
eteläisen Itämeren alueelle ja osa jopa
Ruotsin sisämaan läpi Pohjanmeren rannikolle. Aikuiset yksilöt ovat yleensä pesimäreviirin tuntumassa läpi vuoden.
Merikotka palaa pesimäpaikalle maalishuhtikuussa ja munii huhtikuun alkupuoTeksti Anne Valtonen
Kuvat WWF Suomi
lella yhdestä kolmeen munaa. Merikotka
rakentaa pesänsä yleensä vahvaoksaiseen
vanhaan puuhun, mutta asumus voi olla
erikotka (Haliaeetus albi- ulkosaaristossa myös maassa tai jopa mecilla) on Suomen suurin rimerkissä, esimerkiksi linjataulussa.
Kotkat voivat elää jopa 30–40-vuotilintu, kun perusteena on
siipien kärkiväli. Merikot- aaksi, todistetusti on tavattu 25-vuotias
kalla se voi olla jopa 2,5 metriä. Lintua ta- rengastettu yksilö.
vataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja se on läheistä sukua Yhdysvaltain Uhkana ympäristömyrkyt
vaakunalinnulle, valkopäämerikotkalle.
Merikotka on rauhoitettu koko Suomessa. Haastattelin merikotkan vaiheista WWF:n
Tämä Ahvenanmaan maakuntalintu pe- ohjelmapäällikköä Petteri Tolvasta, joka
sii pitkin Suomen rannikkoa, tihein kanta biologina on ollut kiinnostunut merikot-
Suomen suurin
päiväpetolintu,
merikotka, voi nykyisin
hyvin. Uhanalainen
kanta on noin
kymmenkertaistunut
40 vuodessa.
M
6
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
kasta ”aina”. Hän on mukana säätiön merikotkatyöryhmän toiminnassa ja kertoo
käyvänsä usein Porkkalanniemellä kiikaroimassa merikotkia. Lähes joka kerta niitä
nykyisin taivaalla näkyykin.
Vapaaehtoisvoimin toimivan WWF:n eli
Maailman luonnonsäätiön merikotkatyöryhmä aloitti työnsä Suomessa merikotkan
suojelemiseksi neljäkymmentä vuotta sitten keväällä 1973.
Pahimmillaan 1970-luvulla Suomen merikotkakanta oli vain 35 pesivää paria. Monet pariskunnat olivat lisääntymiskyvyttömiä, ja koko lajin tulevaisuus näytti olevan
vakavassa vaarassa. Suurin syy merikotkan
hankaluuksiin olivat ihmisen käyttämät
ympäristömyrkyt (DDT ja PCB:t eli polyklooratut bifenyylit), joiden käyttö kiellettiin myöhemmin 1970-luvulla.
kisivat. Tätä työtä jatkui lähes 30 vuoden
ajan.
Nykyisin linnut selviävät jo omillaan,
eikä ruokintaa enää tarvitse jatkaa. Merikotkan pesimätulos on parantunut koko
ajan, mutta vei lähes kokonaisen sukupolven ajan, että tulos oli jälleen normaali.
Kuluneiden vuosikymmenien aikana
merikotkatyöryhmä on muun muassa rakentanut linnulle tekopesiä ja vaikuttanut
toiminnallaan uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseen.
Merikotkatilannetta tarkkaillaan inventointien ja rengastusten avulla. Uusimpana keinona saada tietoa kotkien elämästä on satelliittiseuranta, joka aloitettiin
vuonna 2009. Tällä hetkellä merikotkan
kanta Suomessa on 350 paria – kanta on
noin kymmenkertaistunut 40 vuodessa.
Tuloksekas merikotkatyö
Uutena uhkana tuulimyllyt
Merikotkien pelastustyö aloitettiin viemällä luodoille ja rannikkoalueille talviravinnoksi lihaa, jotta kotkien varsinaisesta
ravinnosta (kalat, vesilinnut, jänikset ja
pienriista) saamat myrkkypitoisuudet las-
Merikotkiin kohdistui aikaisemmin pe- www.tuulivoimatieto.fi
tovihaa, mutta tällä hetkellä sellaista ei
juuri esiinny, vaan suojelun merkitys
on ymmärretty laajalti. Nykyajan uhka
merikotkille ovat Tolvasen mukaan tuu-
limyllyt, joiden määrä lisääntyy koko
ajan. Törmäyksiä on raportoitu ainakin
Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.
Jostain syystä isot päiväpetolinnut
eivät helposti aina havaitse pyörivien
lapojen nopeutta ja saattavat törmätä
myllyihin. Saalistaessaan kotkat etenevät liitämällä, jolloin katse on kohdistettu alaspäin, ei ylöspäin.
Tällä hetkellä Suomessa suositellaan,
että tuulivoimaloiden etäisyys merikotkan pesistä tulisi olla vähintään kaksi
kilometriä.
Merikotkien pesäsijainnit tunnetaan
pääsääntöisesti merikotkatyöryhmän
toiminnan tuloksena, ja ELY-keskus
voi tarvittaessa neuvoa tuulivoiman
rakentajaa sijoituskysymyksissä. Pesätiedot ovat salassa pidettävää asiaa,
mutta linjauksia tuulivoiman rakentamiseen annetaan. ■
WF (World Wide Fund
for Nature) eli Maailman luonnonsäätiö tuli Suomeen 40 vuotta sitten. Sen
merikotkatyöryhmä oli järjestön ensimmäisiä lajityöryhmiä Suomessa. Järjestön
pääkonttori on Sveitsissä ja
sillä on luonnonsuojeluun
tähtäävää toimintaa ympäri
maailman.
Kansalliset WWF-järjestöt,
kuten WWF Suomi, hankkivat rahoituksen itse omalle
toiminnalleen ja maksavat
jäsenmaksua pääkonttoriin
Sveitsiin. Suomessa on yli
70 000 tukijäsentä, ja noin 40
prosenttia järjestön tuloista
saadaan yksityisiltä ihmisiltä.
Suomessa WWF:n kotimainen luonnonsuojelutoiminta
kohdistuu uhanalaisten lajien
(esimerkiksi
saimaannorppa) pelastamiseen, metsien
ja Itämeren suojeluun sekä
perinneympäristöjen ylläpitämiseen. ■
www.wwf.fi
WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen käy usein kiikaroimassa merikotkia
Porkkalanniemellä. Hän on mukana
säätiön merikotkatyöryhmässä. Kuva
Pauliina Heinänen.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
7
Silakanpyytäjästä tuli Mepan johtaja
Teksti Paavo Tukkimäki
Kuva Pekka Karppanen
Niklas Rönnberg siirtyi Mepan johtoon
Suomen varustamot ry:stä helmikuun
2013 alusta.
Laivainssi
Työhyvinvointia
Niklas Rönnberg on valmistunut ensin
kauppaopistosta yo-merkonomiksi, "mistä on ollut paljon hyötyä". Sitten hänestä
tuli laivanrakennusinsinööri, "koska olen
aina ollut kiinnostunut teknisistä asioista".
Rönnberg on ollut suunnittelemassa terästroolareita, valvonut luokituslaitoksen
tarkastajana vanhojen laivojen kuntoa ja
uusien tekoa, rakentanut omalla pihalla
troolivinssiä ja tehnyt sen kanssa elämänsä parhaat kaupat, järjestänyt laajaa
meripelastusharjoitusta Airistolle, ollut
konsultti ja yrittäjä, turvallisuusjohtaja ja
huollon asiakaspäällikkö.
Matkan varrella on takkiin tarttunut
"vähän tekniikasta ja meriteollisuudesta ja
ympäristöstä ja kaikesta muusta".
Ennen Mepaa Rönnberg oli varustamoja edustavan Suomen varustamot ry:n
asiamies, ja siinä ominaisuudessa hän oli
vuodesta 2009 työnantajapuolen edustaja
Mepan hallituksessa. Merimiespalvelun
johtoon hän haki, koska "tämä on tärkeää
toimintaa".
Toimitusjohtaja uskoo, että tulevaisuuden
Mepa panostaa ennen muuta työhyvinvointiin, mutta kyllä nykyisiä palveluja – lehtiä, kirjoja, elokuvia, urheilua ja
kursseja – on vastedeskin tarjolla. Uutta
sähköistä maailmaa on myös tarkoitus
hyödyntää toiminnassa nykyistä tehokkaammin.
Rönnbergin puheissa vilahteleva teema
on, että suomalaista merenkulkijaa palvellaan jo vähän turhankin hyvin, ja satsauksia voisi suunnata uusiksi.
– Mepan rooliin voisi myös kuulua, että
jos joku näkee jonkin epäkohdan, se on
otettava esiin ja vietävä tieto eteenpäin.
Jonkinlainen omantunnon ääni meillä pitää olla.
Yhteistyö Merimieskirkon kanssa on
"äärimmäisen tärkeää". Kirkkojen työ on
tunnettua, ja vaikka etenkin ulkomaisilta
merenkulkijoilta tuppaavat menemään
kirkot ja mepat sekaisin, se ei ole ongelma vaan haaste: Rönnberg haluaa nostaa
Mepan profiilia.
Insinöörismiestä kiinnostavat vanhat
vehkeet. Hänellä on muun muassa puuvene hehkukuulamoottoreineen vuodelta
1947 ja vanha sitikka. Nuorisoseuratoiminnassa Rönnberg on yhä vähän mukana, ja Laivahistoriallisen yhdistyksen
sekä ruotsalaisen kansanpuolueen Rkp:n
jäsenmaksut on maksettu. Ja harrastuksesta käy myös 1950-luvun omakotitalo
Helsingin Laajasalossa. ■
Mikä Mepa?
Niklas Rönnbergin
johdolla
Merimiespalvelutoimisto
satsaa entistä
vahvemmin
työhyvinvointiin.
8
A
inakin tuhat tonnia kalaa, ehkä
jopa tuhansia, olen omin käsin
nostanut merestä, sanoo Merimiespalvelun (Mepa) tuore toimitusjohtaja Niklas Rönnberg, 44. Hän katsoo
nuorempana olleensa ihan ammattimainen kalastaja, maksoihan hän alan eläkemaksujakin.
Mepan johdossa Rönnberg aloitti helmikuun alusta. Silakan troolauksen ja
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
merimiespalvelun väliin on mahtunut
monenlaista, ja lähes kaikessa on yhteisenä nimittäjänä ollut meri. Kalastus oli
kodin perintöä; suvulla oli 1900-luvun alkuun saaristolaiskartano siinä, missä nyt
on Upinniemen varuskunta. Isoisä ja isä
olivat kalastajia, ja veli on troolarin päällikkö Kaskisissa.
– Nyt en enää moneen vuoteen ole kalastanut, en ole edes verkkokalastaja.
– Siinäpä kysymys, enkä pysty oikein
vastaamaan, mikä Mepa on. Mepa ei ole
yhdistys, ei yritys, ei laitos, vaan hyvinvointipalveluja tuottava järjestö, jolla on
lakisääteisiä tehtäviä. Ehkä näistä syistä
se on ristitty toimistoksi, arvelee Rönnberg.
Toimitusjohtaja uskoo tuntevansa merenkulkua sen verran hyvin, että on selvillä siitä, miten kovaa peli alalla on.
– Merenkulkijain etu ei ole etusijalla,
ja siksi tarvitaan Mepan palvelukonseptia. Olen aina halunnut olla heikoimman
puolella.
Mepa
M
erenkulkijan ja maissa työskentelevän mahdollisuudet
osallistua yhteiskuntaelämään ja
vapaa-ajantoimintaan ovat erilaiset,
sillä merenkulkija on usein pitkiä
aikoja poissa kotimaasta ja joutuu
viettämään paljon vapaa-ajastaan
laivalla, rajatussa ympäristössä.
Vuonna 1973 perustetun Merimiespalvelutoimiston
(Mepa)
tehtävänä on huolehtia siitä, että
myös merenkulkijat voisivat mahdollisimman tasavertaisina käyttää
hyväkseen yhteiskunnallisia palveluja.
Merimiespalvelutoimiston toiminta perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimukseen sekä
suositukseen. Mepan lakisääteisenä tehtävänä on tukea merenkulkijoiden aikuisopiskelua ja harrastustoimintaa sekä tarjota heille opinto-,
tiedotus- ja vapaa-ajan palveluja.
Mepan toimintaa ohjaavat edustajisto ja hallitus ja sitä valvoo työja elinkeinoministeriö. Käytännön
toiminnasta ja taloudesta vastaa
hallitus, jossa ovat edustettuina
työ- ja elinkeinoministeriö, merenkulkualan työmarkkinajärjestöt ja
Suomen Merimieskirkko. Mepan
rahoitukseen osallistuvat merenkulkijat, varustamot ja valtio. Toimintaan saadaan lisäksi varoja lästimaksuista.
mepa.fi
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
9
Suomalaisena
maailmalla
Laskentatavasta riippuen ulkosuomalaisia
on miljoonasta puoleentoista. Jokaisella
heistä on oma tarinansa.
M
uutin viime syksynä mieheni kanssa virallisesti Las
Palmasiin, meille oli koittamassa täällä jo seitsemäs
talvi ”muuttolintuna”. Kuulin, että saamme äänestää Suomen eduskuntavaaleissa,
presidentinvaaleissa ja seurakunnan vaaleissa ja olemme edelleen Naantalin seurakunnan jäseniä poissaolevina jäseninä.
Toisaalta saamme äänestää Las Palmasin
kaupungin vaaleissa ja espanjalaisia ehdokkaita EU-vaaleissa.
Vuokraisäntämme innostui, kun kuuli
uudesta tilanteestamme. Hän antoi heti
lyhyen oppitunnin, miten systeemi täällä
toimii: äänestetään puoluetta, ei henkilöä.
Saimme tietenkin myös tietoa siitä, mitä
puoluetta ”kannattaa äänestää”.
Vähän hämmentäväähän tämä on ollut,
ja olemme oppineet uusia termejä. Nyt
olemme ulkosuomalaisia, mutta olemmeko maahanmuuttajia eli ”mamuja”?
Ainakaan mitään Suomesta ja muualtakin tuttua vihamielisyyttä meihin ei ole
kohdistettu, mutta meitähän luullaankin
turisteiksi, ja turismi on Kanariansaarten
tärkein elinkeino: turistit tuovat tullessaan
rahaa. Tästäkö lie kysymys?
Ulkosuomalainen on Suomen ulkopuolella asuva suomalainen. Ulkosuomalaisia on noin miljoona. Suurin osa heistä
asuu Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Ulkosuomalainen on voinut muuttaa ulkomaille työn, opiskelun tai perheen vuoksi.
Alex ja mummi Liisa Varho Las Palmasissa.
10
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Meille ulkomaille muutto merkitsi
helpotusta joissakin käytännön asioissa,
kuten esimerkiksi terveydenhuollossa.
Kansainvälinen sairausvakuutuskortti on
voimassa vieraassa maassa vain kolme
Teksti Liisa Varho
kuukautta, mutta me taas asumme tässä toisessa kotimaassa suurimman osan
vuotta.
Virastokierros täällä Las Palmasissa oli
mielenkiintoinen, vai sanonko suoraan
monimutkainen. Siinä missä Suomessa
painetaan itselle numerolappu asioitten
hoitamista varten, täällä piti ensin mennä
virkailijan luo ja kertoa hänelle asiansa.
Sen jälkeen virkailija sanoi, mille luukulle mennä jonottamaan. Asia selitettiin uudelleen siellä olevalle virkailijalle,
jolta saatiin asioitten hoitamista varten
aika – seuraavalle päivälle. Ja sitten taas
jonotettiin. Mutta kun mukana olivat alkuperäiskappaleet ja pari kopiota kaikista
mahdollisista papereista, asiat hoituvat.
Suomessa teimme muuttoilmoituksen kotona netissä.
Onneksi meille tulee Olé-lehti, ”Espanjan asiantuntija vuodesta 1985”. Siinä on
selkeät ohjeet paikallisista tavoista suomen kielellä, espanjan kieli kun ei vielä
virastoasioissa ihan toimi.
Suomalainen hampurilainen
Kaikkiaan ulkosuomalaisia on jopa puolitoista miljoonaa, jos mukaan lasketaan
toisen ja kolmannen polven suomalaiset.
Mutta mikään yhtenäinen joukko tämä
porukka ei todellakaan ole!
Tapasin Las Palmasissa lomaansa viettävän Satu Oldendorffin, joka asuu nyt
Hampurissa ja toimii Pohjois-Saksan suomalaisen merimieskirkon johtajana. Hän
on eri tilanteessa kuin vaikkapa me, sillä
hän on ns. lähetetty työntekijä.
– Minä olen aina suomalainen, Satu sanoo.
Hän käyttää itsestään myös nimitystä
ekspatriaatti tai etäsuomalainen, joka taas
on Erkki Toivasen, Vuoden 2004 ulkosuomalaisen, lanseeraama nimitys.
Ekspatriaatti eli expat on henkilö, joka
tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee
maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa,
jossa hän on kasvanut.
Sadulla on jo ennestään ulkosuomalaiskokemusta. Hän asui jo aiemmin Saksassa 25 vuotta, jonka jälkeen hän tuli paluumuuttajana Suomeen vuonna 1997.
– Oli vaikeampaa tulla takaisin Suomeen kuin aikoinaan lähteä Saksaan, Satu
kertoo.
Siksi hän perusti tuolloin Turun merimieskirkolle paluumuuttajien vertaistukiryhmän. Nyt tätä Sadun työtä jatkaa siellä
ystävättärensä.
– Kyllä asioista pitää itse tietää, sillä viranomaiset eivät aina ole asioista perillä,
Satu puuskahtaa ja kertoo, ettei päässyt
kunnallisvaaleissa äänestämään, vaikka
hänellä oli siihen oikeus.
– Kaksi kertaa ne repivät minun äänestyslippunikin.
Sadun työsuhde Hampurissa kestää eläkeikään saakka.
– Ehdin hyvin tehdä yhden työjakson
niin kuin merimiespapit ennen, 5–7 vuotta.
– Ulkomailla oma äidinkieli on tärkeä
asia ja suomalaisuus korostuu. Kaikki
suomalaiset perinteet itsenäisyyspäiväjuhlineen samoin kuin pääkonsulin juhla
kirkolla ovat suomalaisille tärkeitä.
”Suomalaisilla on hyvä maine, on helppoa olla suomalainen ulkomailla.” Niin
sanotaan. Siitä asiasta olemme Sadun
kanssa täysin samaa mieltä.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
11
Hyvässä seurassa
tärkeän asian puolesta
Kirkkokahveilla messun jälkeen Olli Iivonen, Kai-Jussi Jankeri, Liisa Varho
sekä espanjalaiset ystävät Felipe ja Clarita Mangas.
Juttu on toteutettu
sähköpostihaastatteluna.
Kysymykset Marko Toljamo
Kuva Joanna Lindén-Montes
”Alun perin ajatukseni ei
ollut jäädä Saksaan. Minun
piti vaan maalata tuttavani
talo”, naurahtaa jo 13 vuotta
Saksassa asunut Markku
Nikkanen. Las Palmasissa hän
lomaili siskonsa Satu Oldendorffin (keskellä) ja serkkunsa
Pirkko Loimalahden kanssa.
Kuva Inkeri Lienhoop.
– Vertaistukea ulkomailla saa muilta
suomalaisilta. Meillä merimieskirkolla
ovat ovet kaikille auki ja jokainen otetaan
sydämellisesti vastaan.
Hampurin merimieskirkolla vietetään
myös suomalaisia messuja TT Päivi Vähäkankaan johdolla. Hän on yksi viidestä Saksan maakirkon palkkaamista suomalaisista papeista.
– Yhteistyömme on sujunut erinomaisesti, Satu hehkuttaa.
Kotimaani ompi Suomi
Erilaisia ovat tiet ulkosuomalaisuuteen.
Sadun veli Markku Nikkanen kävi aikoinaan Hampurissa siskonsa luona viettäen
siellä kesälomansa ja joulunsa. Kun hän
sitten täytti 50 vuotta, hän lopetti työnsä ja
päätti mennä vähäksi aikaa Hampuriin.
Aluksi Markku asui ystävänsä luona ja
maalasi vastapalvelukseksi tämän talon.
Merimieskirkolla, joka oli tullut Markulle
tutuksi, oli pappina Hannu Suihkonen.
Kun myyjäiset lähestyivät, merimiespastori pyysi Markkua avuksi.
12
– Olinkin vapaaehtoisena kolme vuotta,
Markku muistelee.
– Sain asunnon ja vähän ruokaakin.
– Ja kivoja elämyksiä. Yksikään päivä
ei ollut tylsä: oli laivakäyntejä, kiinteistön
hoitoa jne.
Hän osasi puhua vain äidinkieltään,
mutta kirkolla ja laivassa tarvittiinkin vain
suomea.
– Ystävystyin laivaporukoitten kanssa.
Kun he tarvitsivat jotain, sain listan tarpeista. Olipa listalla sitten telkkari, jääkaappi, kiikarit, auton tai moottoripyörän
osia, kaikki tuli hoidetuksi!
Markku oli vapaaehtoistyöntekijänä
myös Suomen konsulaatissa. Siitä seurauksena hänen nimensä on nyt merimieskirkon flyygelin koskettimessa.
Jossain välissä Markku tapasi Saksassa
tulevan vaimonsa. Inkeri Lienhoop on
suomalaissyntyinen, joka on asunut Saksassa nyt jo 44 vuotta.
– Inkku alkoi käydä kirkolla, kun hän halusi tavata muita suomalaisia.
Kolmen vuoden jälkeen Markku ajatteli palata Suomeen, mutta ei voinut panna
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Suomen Lähetysseuran
hallintojohtaja Tarja
Larmasuo uskoo
Merimieskirkon työn
jatkuvuuteen.
– Tukijoita ja työhön
sitoutuneita kannattajia
kuitenkin tarvitaan, jotta
työ on mahdollista pitää
nykyisellä tasolla.
vastaan, kun kuuli Inkulta, että ”voit sä
meillekin tulla.” Lastenlapsilta Suomesta
kysyttiin lupa, ja ukki sai jäädä.
Nyt Markku on asunut Saksassa 13
vuotta ja puhuu sujuvasti saksaakin. Hän
voi äänestää paikallisvaaleissa ja kirkollisvaaleissa sekä Suomessa EU-vaaleissa,
presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa.
Vaimonsa kanssa Markku on yhä mukana järjestämässä suomalaisia joulumyyjäisiä ja Suomi-päiviä tehden näin Suomea
tunnetuksi ja yhdistäen suomalaisyhteisöä.
Hän osallistuu myös kerran kuussa kokoontuvaan Suomi-kerhoon, jonka ainoa
mies Markku on.
Kesän kolme kuukautta Markku asuu
mökillään Suomessa. Osan talvesta hän
viettää vaimonsa kanssa Aurinkorannikolla Fuengirolassa sekä matkustellen ympäri
maailmaa.
Markku on ollut perustamassa Fuengirolaan merimieskirkkopiiriä, joka on Euroopan eteläisin merimieskirkkopiiri. Siellä
lämpimässä kudotaan sukkia merenkulkijoiden joulupaketteihin.
Jatkuu sivulla 34.
Millainen on oma perheesi ja ketä
siihen kuuluu?
Perheeseeni kuuluvat mies ja kaksi lasta.
Missä ja miten asutte?
Asumme Helsingissä pientaloalueella
hyvien liikuntamahdollisuuksien äärellä.
Mistä olet kotoisin ja millainen oli
lapsuuden perheesi?
Olen kotoisin Satakunnasta
varuskuntapaikkakunnalta, ja tähän
perheeseen kuuluvat kahden veljen
lisäksi isä ja äiti.
Mitä teet työksesi?
Työskentelen hallintojohtajana Suomen
Lähetysseurassa ja vastaan henkilöstön
lisäksi Lähetysseuran hyväksi tehdyistä
testamenteista.
Miten luonnehtisit työtäsi ja
työpaikkaasi?
Teen työtäni hyvässä seurassa tärkeän
asian puolesta.
Missä olet työskennellyt aikaisemmin?
Olen toiminut pankkilakimiehenä
paikallisessa säästöpankissa sekä
perintälakimiehenä.
Mitä harrastat ja miten rentoudut?
Käyn usein teatterissa ja rentoudun
keväthangilla hiihdellen. Toimin myös
Mannerheimin Lastensuojeluliitossa
liittohallituksen jäsenenä, harrastan siis
järjestötoimintaa.
Milloin tulit valituksi Merimieskirkon
hallitukseen?
Tulin valituksi Merimieskirkon
hallitukseen viime elokuussa.
Miksi ryhdyit aikoinaan
Merimieskirkon
hallitusehdokkaaksi?
Ryhdyin ehdokkaaksi
hallituksen jäseneksi
sitä minulta kysyttäessä.
Koen järjestötoiminnan
omakseni ja Merimieskirkon
toimialan lähelle oman
työnantajani toimintaa. Tosin
Lähetysseuran työn kohde
on ulkomainen paikallinen
kirkko ja sen jäsenet.
Oliko sinulla kosketusta
Merimieskirkkoon ennen hallitukseen
tulemista?
Merimieskirkkoon on ollut kontaktia
lähinnä testamenttiasioiden myötä.
Järjestömme ovat saaneet muutaman
yhteisen testamentin näiden vuosien
aikana, kun olen ollut Lähetysseurassa.
Onko työkokemuksestasi etua
merimieskirkkotyölle?
Toivon, että voin osaltani olla
vaikuttamassa Merimieskirkon
järjestökuvaan. Henkilöstöasiat ja
koulutus ovat yhteisiä, ja niissä toivon
voivani oppia ja myös antaa niihin
osaamistani. Koulutukseltani olen
lakimies. Lisäksi minut on nimetty
Merimieskirkon taloustoimikuntaan,
jonka työskentely käynnistyi
maaliskuussa.
Missä Merimieskirkko on onnistunut?
Merimieskirkolla on vahva
”Olen kokenut työskentelyn Merimieskirkon hallituksessa innostavana, vaikuttavana ja haastavana”, sanoo Suomen Lähetysseuran hallintojohtaja Tarja Larmasuo.
vapaaehtoistoimijoiden joukko.
Millaisena näet Merimieskirkon
tulevaisuuden?
Työ on tärkeää ja sitä varmasti riittää.
Tukijoita ja työhön sitoutuneita
kannattajia tarvitaan, jotta työ on
mahdollista siinä määrin kuin sitä nyt
tehdään.
Mitä terveisiä haluat sanoa
merimieskirkkotyön tekijöille?
Haluan kiittää työntekijöitä vastuullisesta
toiminnasta ja toivon voivani toimia
hallituksessa työntekijöitä tukien ja työn
tekemisen mahdollistaen. Lisäksi haluan
kiittää luottamuksesta ja olen iloinen
saadessani mahdollisuuden toimia
Merimieskirkossa. ■
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
13
Satamaliitto 90 vuotta
Satamien edunvalvoja
Vuonna 1923 perustetun Satamaliiton
tehtävänä on valvoa 31 jäsensatamansa etuja
ja toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana
kotimaassa ja Euroopan unionissa.
S
uomessa on 50 ulkomaankauppaa käyvää satamaa, joista Satamaliiton jäseniä on 31.
Näiden kautta kulkee noin 98
prosenttia maan ulkomaankaupan taloudellisesta toiminnasta.
Suomen satamissa on menossa omistusmuodon muutos. Satamien omistajia ovat olleet joko kunta, teollisuus tai
yksityiset tahot, mutta tulevaisuudessa
omistaja on kaupallisin periaattein toimiva osakeyhtiö.
Muutos johtuu Euroopan unionin
kilpailulainsäädännöstä ja kuntalain
osauudistuksesta. EU:n kilpailuoikeus
velvoittaa markkinoilla toimivat kunnalliset satamat muuttamaan omistuksensa taloudellisesti läpinäkyvään osakeyhtiömuotoon. Osakeyhtiömuotoinen
omistaminen edistää lisäksi bisnesperiaatteiden noudattamista sekä asiakkaan
näkökulman huomioonottamista.
Muutamissa Suomen satamissa osakeyhtiöittäminen on jo tapahtunut. Esimerkiksi Kemin satama on nykyisin
osakeyhtiö, jonka kaupunki omistaa
sataprosenttisesti. Lisäksi Turku, Uusikaupunki ja Joensuu ovat jo uusineet sataman omistussuhteet, ja monissa muissa satamissa muutostyö on parhaillaan
käynnissä.
Merimieskirkko on Satamaliiton johtajalle
Annaleena Mäkilälle tuttu. Hänen kummipoikansa sai aikoinaan henkistä ja fyysistä
ensiapua Brysselin merimieskirkolla tultuaan ryöstetyksi.
Vaikuttaminen Euroopassa
Satamaliittoa johtaa tällä hetkellä varatuomari Annaleena Mäkilä, joka
aloitti tehtävässä syyskuun 2012 alussa. Hänen edeltäjänsä Markku Mylly
siirtyi Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA, European Maritime Safety
Agency) pääjohtajaksi Lissaboniin.
Euroopan unioni liittyy hyvin kiinteästi Satamaliiton toimintaan, sillä Satamaliittoa vastaavat kansalliset järjestöt
kokoontuvat eurooppalaisen kattojär-
14
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Teksti Anne Valtonen
Kuvat Satamaliitto
jestönsä ESPOn (European SeaPorts
Organisation) tapaamisissa Brysselissä
kahden kuukauden välein.
Hyvä verkottuminen on alalla välttämätöntä, koska merenkulun intressit
ovat yhteisiä maasta ja valtiosta riippumatta. Suomea pidetään Euroopan
unionissa pohjoismaiseen tapaan aika
modernina maana merenkulkuasioissa.
Eurooppalainen yhteistyö tähtää tarpeettoman byrokratian poistamiseen,
tiedonkulun parantamiseen ja menettelytapojen yhdenmukaistamiseen, jotta
taloudellinen toiminta olisi ennustettavaa ja hinnoittelu läpinäkyvää.
EU:ssa on meneillään esimerkiksi
hanke Euroopan lähivesillä tapahtuvan
laivaliikenteen lukemisesta sisämarkkina-alueeksi.
Euroopan unionin liikennekomissaari on virolainen Siim Kallas, jonka
johdolla uudistuksia viedään eteenpäin. Komissaarit vaihtuvat EU-vaalien
vuoksi toukokuussa 2014, joten nähtäväksi jää, ehtiikö komissaari Kallas saada esityksiään läpi ennen vaaleja.
Suomen suurimpia satamia
Tavaraliikenteen osalta Suomen suurin satama on öljysatama Kilpilahti
(Sköldvik), joka on myös yksi Itämeren
suurimpia satamia. Seuraavina tulevat
HaminaKotkan, Helsingin ja Naantalin
satamat. Tiedot ovat vuodelta 2010 ja
koskevat sekä vientiä että tuontia mittayksikkönä tonnit.
Suomen ulkomaanliikenteen matkustajasatamista ylivoimaisesti suurin on
Helsinki lähes 11 miljoonan matkustajan vuositasolla. Seuraavina tulevat
Turku ja Maarianhaminan länsisatama,
kumpikin lähes 3 miljoonan matkustajan volyymilla vuosittain. Tiedot ovat
vuodelta 2011.
Tulevaisuuden satamatoiminnassa ko-
rostuvat pätevä taloudenhoito ja osakeyhtiön kannattavuus. Sataman ominaisuuksista tärkeimmät ovat toimintavarmuus,
ennustettavuus sekä hinta, tehokkuus ja
nopeus. Suuret toimijat selvinnevät aina,
koska isojen satamien toiminta on suuruuden ekonomiaa. Pienet satamat löytänevät paikkansa ketterinä, joustavina ja
kapeamman kohderyhmän hyvinä palvelijoina.
Haasteita satamille silti tulee – ja mahdollisesti myös päätöksiä hallinnollisista
yhdistymisistä nähdään. Johtaja Mäkilä
muistuttaa, että rakenneratkaisuja koskevat päätökset ovat omistajan päätösvallassa.
Satama on kokonaisuus
Satamien toimintaedellytyksiin vaikuttavia ajankohtaisia hankkeita on useita. Meriliikenteen kilpailukyvyn turvaaminen
kansallisen meriliikennestrategian avulla
on työn alla Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla.
Satamissa on mietittävä, mistä saada
lisäarvoa toimintaan, sillä keskinäinen
kilpailu on kovaa. Esimerkiksi Suomenlahdella vallitsee jatkuva kansainvälinen kilpailu Helsingin, Tukholman,
Tallinnan ja Pietarin kesken.
Annaleena Mäkilän mukaan Suomen
satamamarkkina on hyvin samanlainen
kuin Iso-Britanniassa: paljon pieniä
satamia pitkin rannikkoa. Selviytymiskeinoiksi voisi valita vaikkapa erikoistumista, erilaisten lisäpalvelujen
järjestämistä tai uudentyyppisten teollisuuskylien luomista lähelle satamaa.
Satamien on otettava huomioon toiminnassaan melukysymykset, ympäristöasiat ja asutuksen tulo lähelle satamaa.
Yksi keskeinen teema on vuonna 2015
voimaantulevan rikkidirektiivin myötä
vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntäminen Itämeren alueella. Tällöin
esille nousee nesteytetyn luonnonkaasun (LNG, liquid natural gas) käyttö ja
siihen tarvittavat investoinnit.
Suomen rannikolle ollaan suunnittelemassa tällaisia tankkauspaikkoja.
Näistä ei ole vielä päätöksiä, mutta asia
on tärkeä tulevaisuutta ajatellen. EU:n
mukaan tankkauspaikkojen pitäisi olla
jo käytössä vuoteen 2020 mennessä.
www.finnports.com
Suomessa on huolehdittava kansallisen
merenkulun kilpailukyvystä, minkä
vuoksi parhaillaan laaditaan meriliikennestrategiaa, jossa yhtenä alaryhmänä
ovat satamat. Vuonna 1923 perustettu
Satamaliitto on satamien edunvalvoja
Suomessa. Liitto vietti 90-vuotisjuhlia
kuluvan vuoden tammikuussa. Kuvat
Rauman satamasta.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
15
meritaide
kirkkolaiva
Förillä Turusta Åboon
Teksti Aira Heinänen
Föri vuonna 2012. Kuva on painettu Turun Postimerkkikerhon
korttiin. Kuva Seppo Louhivuori.
Elämän merillä
K
irkko- eli votiivilaivan juuret
ulottuvat aina keskiajalle saakka.
Votiivi-sana on peräisin latinan
kielen sanasta votum, joka tarkoittaa lupausta. Noita taidokkaasti rakennettuja
laivojen pienoismalleja löytyy Suomenkin kirkkojen katonrajoista. Yksityiset
ihmiset, usein merenkulkijat, saattoivat
lahjoittaa laivojensa pienoismalleja
kirkoille merten vaaroista selvittyään.
Votiivilaiva saatettiin lahjoittaa joko
Jumalan vastattua lahjoittajan rukoukseen tai jo etukäteen haasteelliseksi
tiedetyn merimatkan lähestyessä. Jumalalle osoitetut toiveet ja kiitokset niiden
täyttymisestä konkretisoituivat pienessä, mutta taidokkaasti rakennetussa
aluksessa. Jumala oli suojellut luotuaan
elämän vaaroilta jälleen kerran.
Myös Markuksen evankeliumiin on
tallennettu eräs merimatka: ”Samana
päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Nyt lähdemme vastarannalle.’ Opetuslapset lähettivät väen pois
ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus
jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen
mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että
se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus
vain nukkui veneen perässä nojaten
päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ’Opettaja, etkö
16
näe, me hukumme!’ Silloin hän nousi,
nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene,
ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan
tyven. Jeesus sanoi heille: ’Miksi te noin
pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?’ Silloin suuri pelko valtasi heidät ja
he kyselivät toisiltaan: ’Mikä mies tämä
oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja
aallotkin.’” (Mark. 4:35–41)
Mietteet oman aluksen kestävyydestä
ja myrskyn pelko tarjoavat yhtymäpintoja myös niille, joiden jalat ovat tukevasti maan kamaralla. Oma elämämme
on kuin pursi, johon olemme valinneet
mitä erilaisimpia tykötarpeita elämää
varten. Matkamme aikana tapaamme
monenlaisia matkakumppaneita, joista
osa jää seuraksemme pidemmäksi aikaa. Kenen kanssa sinä purjehdit eteenpäin? Millaisilla eväillä oman elämäsi
alus on lastattu?
Taipaleemme sääolosuhteet vaihtelevat myrskyisistä meristä niihin seesteisiin hetkiin, jolloin aurinko nousee
kirkkaana taivaanrannan yläpuolelle.
Välillä elämä kuitenkin riepottelee meitä
niin perusteellisesti, että pelko, epätoivo
ja epäusko saavat mielissämme rauhaa
ja luottamusta suuremman jalansijan.
Kuin huomaamatta alkaa ruumaamme
kerääntyä kaikkea sinne kuulumatonta.
Takerrumme kokemaamme pahaan,
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
ajamme itsekkäästi omaa etuamme
lähimmäisemme kustannuksella ja
luotamme vain omaan ainutlaatuisuuteemme. Unohdamme Jeesuksen
nukkumaan purtemme perään.
Vaikka unohtaisimme Jumalan, ei
Jumala kuitenkaan unohda meitä, sillä
Hän on mukana elämämme jokaisessa
käänteessä. Voimme aina herättää
Jeesuksen ja pyytä apua. Hän ei muista
meitä pahalla unohduksestamme
huolimatta, vaan avaa sylinsä aina kun
sitä tarvitsemme. Hän on luvannut
ohjata elämäämme, ja tämä lupaus
pysyy voimassa silloinkin, kun itse sitä
epäilemme.
Laiva symboloi oman elämämme
lisäksi myös koko kristillistä seurakuntaa.
Olemme kaikki samassa veneessä. Jeesuksen paikka ei kuitenkaan ole veneen
perässä vaan keulassa, vaikka Kristus
auttaakin meitä varmasti myös unisena.
Kun valitsemme laivamme kapteeniksi
Kristuksen, voimme olla turvallisella
mielellä: Hän ei salli meidän haaksirikkoutua, vaan ohjaa varmoilla otteillaan
purtemme kerran ikuiseen satamaan.
T
ämänkertainen Meritaide-palsta
poikkeaa hieman pääsäännöstämme. Kyseessä on jokinäkymä, tosin
meren tuntumassa. Kuvassa on Turun
merkittävä turistinähtävyys, 110-vuotias
jokilautta Föri. Föri-sana on muunnelma lauttaa tarkoittavista ruotsalaisesta
”färjasta” ja englanninkielisestä ”ferrystä”.
Aurajoen 80-metrinen ylitys tällä
legendaarisella kulkuneuvolla tapahtuu
puolessatoista minuutissa ja perinteisesti maksutta! Matkustajia lauttaan
voidaan ottaa 75. Alus pysyy kurssissa
vedenalaisen ketjun avulla. Föri ylittää
joen päivittäin kymmeniä kertoja ilman
täsmällistä aikataulua aamukuudesta
iltayhdeksään.
Turkulaisen taiteilijan Seppo Louhivuoren hauska piirros ”Föri
Turusta Åboon”, 2012.
Alkuaan Föri rakennettiin Barkerin
tehtaiden työntekijöiden matkatarpeisiin. Silloin siinä oli höyrymoottori ja
se kulki puulla. Vuonna 1955 vanha
höyrykone savupiippuineen sai poistua
dieselmoottorin tieltä.
Kirjailija Jarkko Laine on Wikipedian mukaan todennut, että ”Föri on
yhtä tärkeä turkulaisuuden symboli
ku tuomiokirkko, tai linna tuol takana
tai Käsityöläismuseo, ehkä tärkeämpi
siin mielessä, että se ei ol museo, vaan
toiminnassa jatkuvasti”. Oiva vetonaulahan tämä ”ilmiö” on Turun turismille.
Jalankulkijat ja pyöräilijät ovat tyytyväisiä kaupungin tarjoamaan ilmaiseen
nautintoon, näppärään joen ylitykseen.
Talvikautena, jos jään paksuus on yli 30
cm, Förillä ei liikennöidä, vaan paikalle
rakennetaan jääsilta. Muulloin Föri loiskuttelee Itäinen Rantakatu 58:sta ”tois
puol jokkee” Kakolanmäen kohdalle.
Jos joen ylitse tuolle kohdalle rakennettaisiin silta, estäisi se laivojen liikenteen
ylemmäs Aurajokea.
Palstan kuvituksena on turkulaisen
taiteilijan Seppo Louhivuoren valokuva
ja piirros Föristä. Louhivuoren tyylitellyistä, usein humoristisista kuvituksista
on painettu nelisenkymmentä postikorttia, aiheinaan nimenomaan Turku
ja merellisyys. Hän on aktiivinen toimija
postimerkki- ja postikorttijärjestöissä.
Mies kirjoittaa ja kuvittaa sekä keräilee
mm. nimensä Seppo Ilmari Louhivuori
mukaisesti Kalevala-aihetta. ■
Hyvää matkaa!
Liinamaria Halén
Vuosaaren merimieskirkon satamakuraattori
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
17
Tutkijakin tulkitsee
Tutkija Outi Lehtipuu,
mikä kirja se
ristiriitaisuuksia ja
tulkinnanvaraisuuksia
sisältävä Raamattu
oikein on?
"Hampuriin lähdimme kolmeksi vuodeksi, mutta olimme siellä viisi vuotta.
Lapset oppivat saksan kielen aikuisia
paremmin ja pääsevät yhä korjaamaan minunkin puhettani", akatemiatutkija Outi Lehtipuu naurahtaa.
Teksti ja kuva Marko Toljamo
R
aamatuntutkija, teologian tohtori Outi Lehtipuu, 45, ei Raamatun ristiriitaisuuksista hätkähdä, vaan pikemminkin lisää
vettä myllyyn.
– Jokainen tulkitsee tekstejä, niin myös
Raamattua, omista lähtökohdistaan.
Lehtipuu puhuu Raamatusta innostuneena, mutta kiihtymättä. Tutkija tietää,
että Iso Kirja koostuu 66 eri kirjasta, joista jokainen on ihmisen kirjoittama ja syntynyt toisistaan erillään.
– Osa on syntynyt Rooman imperiumin
suurkaupungissa ja osa on kirjoitettu palestiinalaisella maaseudulla. Vaatimus
siitä, että Raamattu sisältäisi vain yhden,
yhtenäisen sanoman, on mahdoton.
Ja jokainen erilainen näkemys luo tulkinnanvaraisuutta.
Lehtipuu myöntää, että periaatteessa objektiivisilla tutkijoillakin on kiistoja tekstien tulkinnoista, minkä taustalla voi olla
oma usko ja henkilökohtainen tulkinta.
– Meidän ihmisten pitäisi voida hyväksyä toinen toisemme erilaisista tulkinnoista huolimatta. Arvot määrittelevät
oikean ja väärän rajan.
Auktoriteetit vaikuttavat
Raamatulla ei tosiasiassa pääse lyömään
toista päähän.
– Kellään tutkijalla tai kirkonmiehelläkään ei ole valtaa ja oikeutta sanoa, että
hänen tulkintansa on ainoa oikea.
Lehtipuu heittää, että meillä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve auktoriteetteihin.
Toisille on merkityksellisintä, mitä Paavali sanoi, toisille se, mitä Luther sanoi – tai
se, mitä joku hengellinen auktoriteetti sanoo Paavalin tai Lutherin sanoneen.
18
Koska myös Raamatun kirjoitukset
heijastavat omaa aikaansa, ne luovat
haasteen lukea ja ymmärtää sitä jäämättä
sen ajan vangiksi. Tulkinta-auktoriteetin
tarpeesta voidaan yhtä hyvin arvottaa nyt
sitä, mitä paavi tai arkkipiispa sanoo.
Parhaillaan Lehtipuu tutkii Suomen
Akatemian tutkimusrahoituksen turvin
Uuden testamentin varhaisia tulkintoja.
Keskiössä ovat naisiin liittyvät Paavalin
opetukset.
– Sieltäkin löytyy oikeutus kaikille mielipiteille. "Nainen vaietkoon" ja "kaikki
ovat samanarvoisia" löytyvät molemmat
näistä teksteistä.
Kulttuurimme perusta
Raamatun tutkimisessa aiheesta riippuen
myös muiden samanaikaisten tekstien tutkiminen on merkityksellistä.
– Raamatun kirjoitukset ovat oman aikansa kulttuurin tuotteita ja heijastavat
usein käsityksiä, joilla on vastineensa
myös ei-kristillisissä teksteissä, Lehtipuu
tähdentää.
Tutkija asettaa Raamatun länsimaisen
kulttuurin perusteokseksi.
– Se on muokannut koko historiaamme ja määrittänyt meille elämisen arvot.
Raamatun lukeminen avaa sitä, mitä me
olemme.
Länsimaista lienee sekin, että Lehtipuun kännykkä soi taajaan, mutta pitkään
rupattelemaan hän ei ehdi. Toisaalta hän
on niin tottunut tiukkaan aikatauluun, että
siirtyykin tilanteesta toiseen mieluummin
saman tien kuin luppoajan kautta.
Vaikka täysipainoisen työn ja perheelämän yhteensovittaminen on haastavaa,
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Lehtipuu näkee niiden tuovan toisiinsa
nähden pakollisia ja tuiki tarpeellisia hengähdystaukoja.
Lehtipuun puoliso on Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth. Heillä on
kolme lasta: Iida-Maija, 16, Janne, 14 ja
Toivo, 9.
Vapauttavia rooleja
Pirkkalaan perhe muutti vuoden 2009 kesällä. Lähtösatamana oli Hampuri, missä
Lehtipuu työskenteli tutkijana ja Silfverhuth suomalaisen merimieskirkon johtajana.
– Minulle oli tavattoman tärkeää, että
minulla oli oma tehtäväni ja työni, vaikka syy ulkomaille muuttoon oli puolisoni
työ. Iso osa ihmisen identiteetistä tulee
hänen työnsä kautta, Lehtipuu toteaa.
Pohjois-Saksaan he menivät vuonna
2004, jolloin perheen kuopus oli vastikään syntynyt. Ensimmäinen puoli vuotta äidiltä meni hoitovapaalla.
Yhteisössä oli "papin rouvalle" sosiaalinen tilaus, ja siihen rooliin korkeasti
koulutettu uranainenkin tottui. Tiukan
kaavamaisiin rooliodotuksiin Lehtipuu ei
kuitenkaan törmännyt. Tämäkin rooli oli
joustava, tapoja oli nähty monia.
– Eräs Hampurissa asuva rouva sanoi,
että olin hänen aikanaan jo talon kahdeksas "papin rouva".
– Monelle pirkkalaiselle olen ihan tavallinen jalkapalloäiti muiden joukossa.
Ei kirkkoherran rouva ole sellainen julkisuuden henkilö kuin joskus aikaisemmin.
Tulkinnanvaraista sekin. ■
Koulutus ja ura
• Akatemiatutkija, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti
• Virkavapaalla toimestaan Helsingin ylipiston Uuden testamentin
kreikan yliopistonlehtorina
• Opettanut teologiaa myös Diakonia-ammattikorkeakoulussa, Avoimessa yliopistossa sekä toiminut
uskonnonopettajana.
• Tutkimusvierailuja ulkomailla:
• Yalen yliopisto 2011
• Hampurin yliopisto 2007-–2009
• Center for Advanced Studies, Oslo
2006
• Lutheran School of Theology, Chicago 1995
Tervetuloa kesäjuhlille Pirkkalaan
Suomen Merimieskirkon kesäjuhla järjestetään Pirkkalassa 10.–11.8.2013 teemalla
"Aaltoliikkeessä".
Ohjelmassa lauantaina mm.: klo 9.00 vapaaehtoinen lisämaksullinen (20 e/hlö) laivaretki Pyhäjärvellä. Hinta sis. pullakahvin. Kesto 3 tuntia. Ilmoittautumisesta tietoa sekä
juhlan tarkka ohjelma esitellään toukokuun puolivälissä ilmestyvässä Merimieskirkkolehdessä ja sen jälkeen myös Merimieskirkon kotisivuilla ja tapahtuman Facebooksivuilla.
Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus alkaa srk-salissa klo 13, jota seuraa vaalikokous.
Pirkkalan kirkossa klo 15 alkavassa pääjuhlassa kaupungin tervehdyksen esittää pormestari Helena Rissanen ja juhlapuheen pitää kansanedustaja Ilkka Kantola. Pääjuhlassa mukana mm. lausuja Liisa Tanni, Merja Haaviston johtama lasten tanssiesitys
sekä laivakuraattorityön esittelyä.
Taru Nyman ja Kaj Chydenius esittävät juhlassa pari musiikkikappaletta ja pitävät
illalla klo 19 konsertin vanhassa kirkossa. Konsertin jälkeen juhla jatkuu vapaamuotoisella, mutta ohjelmallisella iltatilaisuudella pappilassa.
Sunnuntain jumalanpalveluksessa klo 10 saarnaa piispa Matti Repo.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
19
Joni Skiftesvik
N
uorimmainen rientää huolestuneena luokseni.
– Isä, Söpölle ei maistu ruoka.
– Mitä sinä olet sille tarjonnut? kysyn.
– Samaa kuin ennenkin, jyviä ja leipää ja salaattia.
Se nuuskii vain, mutta ei syö.
Menemme häkille. Nurkassa olevasta pesästä pilkottaa hamsterin hännän tupsu. Söpö on päiväunillaan.
Nuorimmainen koskettelee lemmikkiään.
– Nykyään se nukkuu aina.
– Hamsterit nukkuvat päivällä ja valvovat yöllä, minä valistan.
– Ei se sitä ole. Söpö on sairas, nuorimmaiseni sanoo ja ottaa
hamsterin syliinsä. Pieni karvaturri kyyhöttää lapsen kämmenellä.
– Terveenä ollessa se livahti aina minun hihaan, mutta ei enää,
kuopus sanoo.
– Kyllä se on terve, sanon. – Sille ei vain maistu ruoka. Niinhän se on meillä ihmisilläkin, että aina ruoat eivät ole maullaan.
– Minulle maistuvat hyvät ruoat, vaikka joka päivä; sellaiset
kuin makaronilaatikko, kirjolohen kiusaus, lasagne, kermaperunat, mustikkapiirakka, jäätelö… lapseni luettelee.
Huomautan väliin, että luettelossa vilahtelee sellaisiakin, jotka jäävät toisinaan lautaselle.
– Eilenkään et syönyt lohilaatikkoa, muistutan.
– Arvaa, miksi? lapseni kysyy napakasti ja vastaa itse: – Siksi,
että sinä olit perannut kalan huonosti! Siinä oli ruotoja. Koulussa sanottiin, ettei ruotoja saa syödä. Ne voivat jäädä kurkkuun.
Jos ruoto on oikein suuri, voi vaikka tukehtua. Yksi Norjan kuningas on tukehtunut.
Nuorimmainen puhuu minulle pitkään opettavaisella äänellä. Söpö-hamsterin ruokahaluttomuuden syyn hän perustelee
mahdollisella piilevällä sairaudella niin painavasti, että lopulta minäkin myönnän lemmikin terveydentilassa mahdollisesti
olevan jotakin outoa. Päätämme tarkkailla hamsteritytön vointia tehostetusti seuraavina päivinä.
T
ulevat päivät vahvistavat nuorimmaiseni tekemän diagnoosin oikeaksi: Söpö on sairas.
Se ei jaksa juosta entiseen tapaansa iltalenkkiään häkkinsä
pienessä juoksupyörässä. Jokusen kerran näemme sen yrittävän, mutta rattaan vauhti pysyy verkkaisena ja pian juoksu
katkeaa kokonaan. Yritykset ovat voimattomia ja jotenkin toivottoman näköisiä.
Ajattelen, että Söpö on kuin ikäihminen; se ei halua myöntää
voimiensa huvenneen, vaan yrittää uudelleen ja uudelleen. Lopulta sen on tunnustettava, että nuoruuden päivät ovat menneet
ja voimat niiden mukana.
Ilmiselvästi eläin kärsii tilanteesta. Pettymys näkyy siitä.
Se kallistelee päätään, katsoa tapittaa pienillä nappisilmillään
vuoroin meitä, vuoroin liian raskaaksi käynyttä juoksupyörää.
Lapseni väittää jopa näkevänsä kyyneleitä lemmikkinsä silmäkulmassa. Hän poimii Söpön syliinsä, silittelee, tyynnyttelee ja
20
uutisia
Söpö
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
hellittelee.
– Sinä paranet ja saat voimia, kun alat syömään oikein kovasti. Joohan?
Seuraavana päivänä Söpö ei pääse enää omin voimin pesästään ulos. Se makaa liikkumattomana, etujalat voimattomina
väristen. Silmät ovat puoliavoimet. Pieni sydän läpättää vielä
rinnassa, mutta elämä on selvästi pakenemassa.
Niiskuttaen kuopus vaihtaa häkkiin puhtaat, entistä pehmeämmät purut. Pesän hän sisustaa höyhenenkeveillä kutterinlastuilla ja laskee lemmikkinsä niiden päälle.
– Siinä sinun on hyvä sairastaa ja tulla taas terveeksi.
Viimeiset hetkensä Söpö elää rakastavan, hellivän ystävän
läsnä ollessa.
–I
sä, minkälaiset ovat hamsterin hautajaiset?
Olen jo osannut odottaa kysymystä ja jotenkuten valmistautua siihen. Sanon, ettei minulla ollut lapsena hamsteria,
enkä tiedä, minkälaiset hamsterin hautajaiset ovat. Muiden
eläinten hautajaisista minulla kyllä on kokemuksia. Lapsuudessani lasten lemmikkeinä oli koiran- ja kissanpentujen lisäksi
linnunpoikasia, ja niille pidettiin joskus hautajaisia.
Kerron Mikko-nimisestä harakastani, joka kesyyntyi niin, ettei pelännyt lopulta mitään. Pelottomuus ja luottavaisuus koituivatkin sen kohtaloksi. Naapurin Hattara-niminen kissa hyökkäsi syysiltana liiterin nurkalla väijyttyään pihalla tepastelevan
Mikon kimppuun ja riisti sen hengen ennen kuin ehdin hätiin.
– Hautasimme Mikon viinimarjapensaiden taakse ja laitoimme kummulle pienen kiven. Kun Mikko oli haudassa, minä
luin sille runon.
– Minkälaisen runon?
Muistelen löytäneeni runon alakansakoulun lukukirjasta ja
osaan sen vieläkin ulkoa. Riimittelen runon lapselleni.
Pikku tipu iloinen, lennä luojan taivaaseen.
Kiitos että muistit mua.
Mun on ikäväni sua.
S
itä en kuopukselleni kerro, että naapurin Kake pilasi hautajaisten hartaan tunnelman töksäyttämällä, ettei Mikko ollut
mikään pikku tipunen, vaan pullamössöllä ylipainoiseksi syötetty harakka, joka ei jaksanut edes lentää.
Senkin jätän kertomatta lapselleni, että naapurin katala Hattara-kissa katosi salaperäisellä tavalla pian surmantekonsa jälkeen, eikä päässyt enää koskaan vaanimaan lintuja pihallemme.
N
yt Söpö-hamsteri nukkuu ikiuntaan lehtikuusen katveessa
pihallamme. Hautakummulla on pienehkö muistokivi, johon on lapsen käsialalla ja valkoisella värillä kirjoitettu ”Söpö”.
Vaikka hamsterin häkissä on jo uusi asukki ja juoksupyörä
pyörii kiivaasti, oli Söpön kummulla koko kesän kauniita, tuoreita kedon kukkasia. Toisinaan olin kuulevinani, että haudalla
lausuttiin myös runoja. ■
Vuosaaren merimieskirkon työntekijätiimi: työharjoittelija Christian Sierks, satamakuraattori Liinamaria Halén, johtava satamakuraattori Heikki Huttunen ja siviilipalvelusmies Matias Heikkilä.
Uusin voimin Vuosaaressa
V
uosaaren merimieskirkon henkilökunta on vaihtunut. Johtavana satamakuraattorina työskennellyt Päivi
Tuomi on aloittanut uudessa työpaikassa
maaliskuun alussa, ja kirkon vetovastuu
on siirtynyt SMK:n hankintapäällikölle
Heikki Huttuselle, josta tuli muutoksen
yhteydessä johtava satamakuraattori.
Uutena satamakuraattorina Vuosaaressa on aloittanut teol. yo. Liinamaria
Halén.
Siviilipalvelusmiehenä kirkolla työskennellyt Johan Backman sai tj:nsä nol-
S
uomen merimuseo on ehdolla vuoden
2013 eurooppalaiseksi museoksi. European Museum of the Year Award 2013
-kilpailussa ehdolla on 28 museota ja kilpailun tulos julkistetaan 18.5.2013 Tongerenissa Belgiassa.
Merikeskus Vellamossa Kotkassa
toimiva Suomen merimuseo osallistuu
kilpailuun ”Mereen menetetyt. Vrouw
Marian ja St. Mikaelin tarina” -näyttelyhankkeella ja erityisesti vedenalaisen
kulttuuriperinnön saavutettavuuden edistämisellä.
Suomesta kilpailussa on mukana myös
Pohjois-Karjalan maakuntamuseo Carelicum.
www.europeanmuseumforum.org
laan tammikuun lopussa ja siirtyi siten
siviiliin. Uutena sivarina on helmikuun
alussa joukkoon tullut Matias Heikkilä.
Kirkon tiimiä täydentävät vapaaehtoiset
ja työharjoittelijat.
Kirkolla näyttää olevan uudistumisen
meininki, ja ideoita työn kehittämiseksi
on paljon. Tilojen viihtyvyyteen aiotaan
satsata, catering-palvelu aloitetaan paikallisen Port Cateringin kanssa ja yhteistyöhön lähialueen seurakuntien kanssa
panostetaan.
Yhteinen linja ja työnjako on löytynyt
S
uomen merimuseo kehittää internetissä olevaa Suomen kauppalaivastotietokantaa. Työtä tehdään yhdessä Suomen
laivahistoriallisen yhdistyksen kanssa, ja
siihen on saatu tukea Jenny ja Antti Wihurin rahastolta.
Alkuvuonna 2013 tietokantaan on tehty
sekä teknisiä että sisällöllisiä parannuksia
ja korjauksia. Tietokantaan on lisätty mm.
vuosien 1984–1987 rekisterikirjat. Työ
jatkuu tänä vuonna erityisesti uuden kuvamateriaalin lisäämisellä.
Tietokannassa on nyt noin 4500 eri
alusta, jotka ovat esiintyneet Merenkulkulaitoksen vuosina 1921–1987 julkaisemissa Suomen kauppalaivasto -luetteloissa.
http://kauppalaiva.nba.fi
nopeasti ja vaivattomasti. Itsenäisessä
tiimityössä jokaisen työ vaikuttaa toisten
työhön, millä silläkin on vaikutusta motivaatioon.
Liinamaria vihittäneen kesällä 2013 papiksi, jolloin kirkolta saadaan taas vaivattomasti myös merimiespastorin palveluja.
Jatkuu sivulla 32.
Teksti ja kuva Marko Toljamo
A
deninlahden ja luoteisen Intian valtameren laivaliikennettä terrorisoinut
merirosvous on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana.
Kansainvälinen
merenkulkujärjestö
IMB varoittaa toisaalta, että Afrikan länsirannikosta on kehkeytymässä aluksille
samanlainen vaaranpaikka kuin merialueet
Somalian edustalla. Rosvot ovat laajentaneet hyökkäyksiään Afrikan suurimman
öljyntuottajan Nigerian rannikolta naapurimaiden vesille.
Arvioiden mukaan vuonna 2011 Somalian merirosvot nettosivat 120 miljoonaa
euroa ja samalla aiheuttivat noin 5,2 miljardin euron tappiot maailmantaloudelle.
http://www.icc-ccs.org
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
21
Kuljetus Eklöf lahjoitti uuden
grillin Lyypekin merimieskirkolle
uutisia
Martat tukevat
Merimieskirkkoa
vuonna 2013
Loimaan seurakunta järjesti rippikoulun Ateenassa viikolla 8. Merimiespastori Ritva Szarek oli
mukana. Tässä ryhmä Akropolis-kukkulalla ja
Epidauruksen teatterissa. Kuvat: Mari Hilonen.
Oik. Merelliset laulut täytti Turun merimieskirkon iloisista merilaulujen ja -virsien ystävistä
20. maaliskuuta. Tilaisuudessa esiintyivät
mieskuoro Kainot Pojat sekä Aulis Kotaviita
säestäjänään Lauri Laurikainen. Yhteislauluja
ja Kainoja Poikia säesti Leena Litzén. Iltaa
luotsasi pastori Timo Hanttu. Kuva: Katriina
Kivenheimo.
Leenaa sukkaurakassa kannustaa Rubi.
Kuva: Sanna Jacobs.
Suomi-kodin grilli-ilta vanhan grillin aikaan 4.8.2012. Kuvassa nykyisin Rotterdamin sosiaalikuraattorina työskentelevä Eeva-Maria Ranta ja lahjoitusidean isä Ile
Halonen. Kuva: Noora Alimattila.
H
L
ollannin TulppaaniMartat ovat lupautuneet mukaan vuoden 2013
sukkahaasteeseen. Tavoitteena on saada
kasaan 30 Hollannissa neulottua sukkaparia merenkulkijoiden joulupaketteihin
laitettavaksi ja jaettavaksi joulun alla Rotterdamin merimieskirkolta.
Aiempina vuosina sukat on lähetetty
merimieskirkolle Suomesta, missä niitä
neulotaan ympäri vuoden eri merimieskirkkopiireissä. Tänä vuonna yritämme
saada sukat kasaan omin voimin täällä
Hollannissa.
Haaste käynnistyi Marttojen kevään
kokoontumisessa 6. maaliskuuta. Tällöin
sosiaalikuraattori Eeva-Maria Ranta
vieraili TulppaaniMarttojen luona Eindhovenissa toimittaen samalla perille ison
kasan Novitan 7 Veljestä -lankaa. Ensimmäisessä kokoontumisessa sukat laitettiin
alulle 11 martan voimin.
yypekin merimieskirkon grillijuhlat kevään korvalta syksyn viileisiin iltoihin asti ovat odotettuja ja suosittuja tapahtumia.
Viime kesän aikana grilli-iltoja vietettiin uusien ruokaideoiden parissa.
Pyrimme tuomaan grilli-iltojen listalle
perinteisten herkkujen, makkaran ja
muurinpohjalettujen rinnalle aina jotakin uutta ja erilaista. Konsepti toimi
hienosti, ja grilli-illoissa oli erityistä
hyvän mielen ja ilon tunnelmaa! Merimieskirkon porukan lisäksi järjestämässä, ideoimassa ja kokkaaja-apuna
oli Ile Halonen. Eräänä vuoden 2012
grillikauden viimeisistä illoista lähti
häneltä myös idea pyytää uutta kokkauspistettä yhteiseksi iloksi seuraavan
kesän iltoihin.
Nyt tämä upea, uutuuttaan kiiltävä
grilli on saapunut iloksemme. Olem-
me varmoja, että tällä grillillä syntyvät ensi kesään mehukkaimmat pihvit,
makoisimmat kalaherkut ja vaikka
mitä muuta. Lyypekin merimieskirkon
puolesta valtava kiitos! Tällaisista lahjoituksista on käytännön apua ja suurta
iloa koko asiakaskunnalle. Grillillä on
paljon suurempi merkitys ja vaikutus
kuin vain herkkujen valmistaminen.
Se kokoaa porukan yhteen ja antaa tilaisuuden ajatusten vaihtoon menneistä ja tulevista. Kiitos Eklöf, kiitos Ile!
Avaamme uuden grillikauden ja
kastamme uuden kärisyttäjämme ensi
kertaa lauantaina 13.4.2013. Toivomme, että mahdollisimman moni pääsee
kanssamme todistamaan tätä suomalaissielua sykähdyttävää tapahtumaa!
Vas. alh. Kokkolan kaupunginkirjasto lahjoitti
Kokkolan merimieskirkolle viisi isoa laatikollista englanninkielistä kirjallisuutta. Laatikoista
löytyi kirjoja monenlaiseen makuun klassikoista jännityskirjoihin. Kirjoja lajittelemassa
merimieskirkon vapaaehtoinen José Flores.
Kuva: Anu-Marja Kangasvieri.
Oik. alh. Mussalon satamassa Kotkassa toivotetaan Haminan merimieskirkon työntekijä
tervetulleeksi laivalle. Edellisellä käynnillä
laivan lankonki oli ollut korkealla jäisen
meren päällä ja työntekijällä oli vaikeuksia
päästä laivaan. Tällä kertaa laivan kansimies
heti Merimieskirkon auton nähtyään, lähti
jo tulemaan vastaan –valmiina auttamaan.’
Kuva: Jaana Rannikko.
Noora Alimattila
Eeva-Maria Ranta
22
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
23
Lontoon merimieskirkko täyttyi helmikuun
toisena viikonloppuna teatterityöpajoista,
naurusta ja suomenkielisistä jutuista.
Oli valtakunnallisen lasten ja nuorten
teatterileirin aika.
Kolmikielisten Larin (11) ja Venlan (9)
äiti kertoo, että innostus nousi myös oman
perheen tarpeista. Lasten aloitettua koulun
lasten Lontoossa asuvat ystävät alkoivat
puhua vähemmän ja vähemmän suomea.
Pian oli vaikea löytää kavereita, jotka halusivat käyttää suomea lasten keskinäisen
ystävyyden kielenä.
– Lasten oma halu tehdä jotain kivaa ja
sosiaalista suomeksi on aivan keskeistä
kielitaidon säilymisen kannalta, kertoo
Pietikäinen.
Niinpä leirin tarkoitus ei ollutkaan opettaa lapsille suomea, vaan tehdä jotain hauskaa ja luovaa – siis teatteria – suomeksi.
Yhteistyössä on voimaa
Yhteistyökumppaniksi löytyivät Lontoon
merimieskirkko sekä Lontoon suomalainen teatteri. Merimieskirkko ryhtyi kumppaniksi tarjoamalla opetustilat, majoituk-
sen, ateriat sekä kirkon lapsi- ja perhetyön
ammattitaidon. Lontoon suomalainen teatteri tuli kumppaniksi hoitamaan opetuksen
ja tapahtuman tuottamisen.
– Merimieskirkko oli aivan loistava yhteistyökumppani. Kirkko näyttäytyi näille lapsille ja nuorille iloa täynnä olevana
paikkana, jossa voi saada ystäviä ja rikkautta elämäänsä, kehuu itsekin Merimieskirkon toimintaan aktiivisesti osallistuva
Pietikäinen.
Myös Lontoon merimieskirkon sosiaalikuraattori Hanna Lindholm on tyytyväinen leirin antiin.
– Leiritoimintaa on toivottu tosi paljon,
joten oli hienoa voida vastata perheiden
tarpeisiin. Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa etäisyydet ovat niin pitkiä, että säännöllisen nuorisotoiminnan järjestäminen
on vaikeaa. Siksi olisi mahtavaa, että leiritoimintaan järjestyisi tulevaisuudessakin
resursseja.
Leirin iloiset osallistujat
ryhmäkuvassa. Juttua
varten haastateltu merimieskirkon sosiaalikuraattori Hanna Lindholm
on keltatakkinen nainen
ylärivissä.
Oik. Leirin johtaja Soile
Pietikäinen esittelee
leirin sääntöjä.
24
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Hauska, mutta liian lyhyt
Mutta mitä mieltä tapahtumasta ovat
leirin päähenkilöt, siis teatterileirille
osallistuneet lapset ja nuoret?
– Aivan liian lyhyt leiri, valittelevat
jätskiannosten ääreltä tavoitetut tytöt.
Leirillä hauskaa on ollut kaikki: ohjelma, ihmiset ja järjestelyt.
– Ja on ollut tosi kiva syödä suomalaista ruokaa, kertoo 10-vuotias Elli.
Entä onko tuntunut hassulta puhua
suomea kokonaisen viikonlopun ajan?
– Ei se hassulta tunnu, kun kotona puhutaan aina suomea, toteaa 11-vuotias
Elsa. – Oikeastaan on ollut tosi helppo
puhua suomea, kun kaikki osaavat sitä
täällä niin hyvin.
Tyttöjen mielestä leirillä on ollut niin
hauskaa, että myös ensi viikonlopulla
voisi pitää teatterileirin.
– Eiku ei pidetä sitä ensi viikonloppuna, pyytää 8-vuotias Venla. – Me ollaan
silloin Suomessa. ■
Mies joka voi oikein tavalisen hyvin
Kuvat Rauman merimuseo
L
ontoon merimieskirkon emännöimä
teatterileiri kokosi yhteen peräti 22
iältään 7–14-vuotiasta suomea sujuvasti puhuvaa lasta ja nuorta ympäri IsoBritanniaa, Etelä-Englannista aina Edinburghiin asti.
Idean äiti ja teatterileirin johtaja Soile
Pietikäinen kertoo, että hän ehti haaveilla
teatterileiristä peräti kolme vuotta, ennen
kuin leiri vihdoin toteutui. Ajoitukseen vaikutti se, että oikeat ihmiset olivat oikeassa
paikassa oikeaan aikaan. Päätös leirin järjestämisestä muotoutui Iso-Britannian Suomi-koulujen kehittämispäivillä Lontoon
merimieskirkolla viime syksynä.
– Kaikilla Suomi-kouluilla tuntuu olevan
sama ongelma. Sujuvasti suomea puhuvia
isompia lapsia ja teinejä ei ole yksittäisissä Suomi-kouluissa ryhmäksi asti. Siksi
tarvitaan valtakunnallista toimintaa, toteaa
työkseen kaksikielisyystutkimusta tekevä
Pietikäinen.
Leirin loppuessa kirkon kahvilassa
vaihdettiin ahkerasti sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita. Pietikäinen
arvioi, että leirin tavoitteessa aitojen ystävyyssuhteiden luomisesta onnistuttiin
yli odotusten.
– Leirin etenemistä oli upeaa seurata.
Perjantaina leiriläiset eivät tunteneet
toisiaan vielä ollenkaan, mutta jo sunnuntaina he valmistivat ryhmissä häkellyttävän laadukkaita esityksiä teatterin
loppunäytökseen, Pietikäinen iloitsee.
Myös Lindholm kertoo leiriläisten
nauttineen yhdessäolosta täysin siemauksin:
– Kun teini-ikäisen pojan suusta kuulee lauantai-iltana, että tämä on ollut
vuoden paras päivä, tuntee kyllä onnistumisen iloa.
merikohtaloita
Liian lyhyt leiri
Vuoden paras päivä
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on
kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki.
Frans Impilä purjehti Norjasta Australiaan raumalaisella fregatilla Imperator Alexander
II:lla. Vas. Raumalaisen fregatin Imperator Alexander II:n miehistöä.
I
mpilän perheen kirjeet 1900-luvun
alusta luovat kuvaa siitä, kuinka kansainvälistä pikkupaikkakunnankin elämä saattoi jo tuolloin olla – maailma ei todellakaan ole auennut suomalaisille vasta
Keihäsmatkojen myötä.
Kirjeitä Rauman ja Uudenkaupungin
takamaille satoi molemmista Amerikoista,
Afrikasta, Australiasta ja eri puolilta Eurooppaa.
Merimies Frans Feliks Impilä syntyi
heinäkuussa 1883, ja Simo Impilän mukaan hän kuoli Amerikassa uudenvuodenpäivänä 1938. Feliksin seilausaika sattui
Pohjanlahden purjelaivakauden viimeisiin
vuosikymmeniin. Esimerkiksi Raumalla
kausi päättyi 1923, kun kaupungin viimeinen valtameripurjehtija Sylfid meni
romuksi.
Otetaanpa näytteeksi Feliksi Impilän
kaksi kirjettä veljelleen Australian "Nykastelista" (Newcastle) huhtikuulta 1902.
Mikään kynämies ei Feliks ollut: oikeinkirjoitus oli hataraa kuin halkovaja, välimerkit puuttuivat ja kaikki oli yhtä pötköä
– mutta yhteys sukuun säilyi ja viestit kulkivat.
Useiden kirjeidensä alussa Impilä kuvaa
oloaan samantyylisellä fraasilla, jota seuraavat muut kuulumiset: "…ja minä olen
voinut oikein tavalisen hyvin ja kyllä see
näyttä vielläkin tavalisen hyvin menevän
ja nyt minä olen Enkelkan fulriki laivassa
ja laiva lähte väst kustilla valparaisson ja
nyt on 100 markka kuussa…".
Miehistön karkaaminen oli monen laivan ongelma, ja Impiläkin vaihtoi alusta
Australiassa kahdesti. Hän tuli Norjasta
87 vuorokautta "Imperattorin" (nopean
purjehtijan maineessa ollut raumalainen
fregatti Imperator Alexander II) mukana
"tänne Australian Sitnen…" (Sidney)
"… ja minä karasin Imperattorist ja menin sitte toissen kaupunkin… ja meitä karasi
10 miestä".
Seuraava laiva ei ollut kovin pitkäaikainen työpaikka: "ja minä olin yhressä
fanskalaisessa parkissa 3 vorokautta ja
karasin sitä kun sinä oli niin kovin vanhoja
miehiä enke minä vitinyt siinä olla…".
… ja sen laivan nimi on paris…"
Karkaamisesta oli se haitta, että kotoa
tullut posti jäi jonnekin välille: "ja en minä
saanut viellä yhtän kirjettä kun karasin ennen ja saikos sinä sitä kirjettä kuin minä
tältä kirjotin".
Viestinsä lopuksi Impilä lähetti terveisiä
kotiväelle ja pyysi kertomaan, mitä kotikulmilla oli hänen poissa ollessaan tapahtunut kun "en minä ole saanut suomesta
mitän tietoa...". Molemmat kirjeet päättyvät samantapaiseen lopputoivomuksen: "…
vaan jää hyvästi Haltuns Herran sitä toivo
veljesi F Frans Impilä".
Toisessa kirjeistä lähettäjä on muodossa
F Frans Impinen.
Ennen Imparatorin lähtöä Norjasta kohti
Australiaa oli Feliks jo kuvaillut kirjeessään laivaa ja sen miehistöä: "ja kyllä see
aika tällä tavalisen hyvin kulu kuin laiva
on komias ja päälliköt näyttävät olevansa
tavalisen hyvät ja näyttää olevansa tavalisen hyvin miehiä…". Komias alus ja tavalisen hyvät päälliköt eivät kuitenkaan estäneet miestä karkaamasta!
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
25
kirjat / böcker
Ihmisyydestä
virkailijoista, asuntolan johtajasta, toisista me- muhkean ja perusteellisen opuksen kieltolaisrimiehistä.
ta ja sen synnyttämästä Itämeren pirtusodasta,
Purjelaivoja tuntemattomalle, johon jouk- joka kosketti myös Suomen rantoja. Tekijät
koon itse ehdottomasti kuulun, uljas men- eivät kaihda kertomasta nimiä ja trokausmääneiden aikojen matkustus- ja rahdinkuljetus- riä. Niitä kirja tulvii liiaksi asti. Ajoittain on
muoto näyttäytyy Joseph Conradin kirjassa puuduttavaa lukea sivukaupalla, mistä löytyi
kiehtovana, mutta samalla myös ihailua herät- niin ja niin monta kanisteria spriitä, kuka trotävän haasteellisena toimintaympäristönä.
kari oli asialla, minkälaisella tuloksella, tuliko
Myös tarinan henkilöt, joiden joukkoon rahaa vai linnaa.
toki jokunen kelmiksi luettavakin mahtuu, on
Pirtun salakuljetusta voi verrata tämän päikuvattu arvostusta herättävinä, korkeista ihan- vän huumekauppaan. Myyntimäärät olivat
teista käsin toimivina merenkulun ammattilai- valtavia. Virolainen pirtulaiva Maris myi kersina, jotka asettavat palveluksensa laivalla kai- ran kolmessa vuorokaudessa 500 000 litraa
ken muun edelle, jopa oman henkensä uhalla.
pirtua. Hinta oli seitsemän markkaa litralta.
Tätä taustaa, ja Conradin omia merimies- Maihin kuljetettuna hinta kymmenkertaistui.
vuosia vasten ei ole yllättävää, että Varjolinja
Salakuljetus oli hyvin organisoitua. Oli raalkaa kaikista niistä kokemuksista kumpuavil- hoittajia, laivureita, moottorimiehiä ja jakeliJoseph Conrad: Varjolinja. Basam books,
la sanoilla, joita Conradille palvelusvuosiensa joita. Kaikki nettosivat. ”Virun vesi” oli tunklassikko 2010.
aikana merimiestovereistaan kertyi ”Ikuisen tuvasti kalliimpaa kuin keskieurooppalainen
sprii. Viskit, konjakit, viinit, liköörit ja glögit,
arjolinja, joka julkaistiin alun perin eng- kunnioitukseni arvoisia”.
joita suomalainen sivistyneistö käytti, eivät ollanninkielisenä vuonna 1917 nimellä
Antti Pelkonen leet Virosta lähtöisin. Kaikki kelpasi, kunhan
Shadow-Line, A Confession, on ilmestymissiinä oli alkoholia, ei hinnastakaan väliä.
ajankohtansa perusteella Joseph Conradin
Salakuljettajien venekalusto oli kieltolain
(1857–1924) tuotannosta viimeinen, jonka
alkuaikoina
ylivertaista viranomaiskaluskriitikot ovat laskeneet kuuluvan hänen mestoon verrattuna. ”Kaikkien vaivojen lääkettä”
tariteostensa joukkoon.
rahdattiin jopa ylijäämävarastoista ostetuilla
Conrad aloitti teoksen kirjoittamisen vuonsota-aluksilla ja lentokoneiden moottoreilla
na 1914, paluumatkalla synnyinmaastaan Puovarustetuilla pikaveneillä. Perämerelle tielasta, mistä hänen onnistui vain vaivoin paeta
detään saksalaisen laivurin tuoneen ainakin
takaisin Englantiin, pois juuri puhjenneen soyhden 20 000 litran pirtulastin pintakulkuun
dan jaloista.
konstruoidulla sukellusveneellä. Vene havaitConrad omisti teoksensa Ensimmäisessä
tiin Tornion edustalla. Ennen merivartioston
maailmansodassa palvelevalle pojalleen Boperustamista vuonna 1930 viranomaiset operysille sekä kaikille niille, jotka hänen poikanroivat muutaman solmun vauhtia puksuttavilla
sa lailla olivat varhaisessa nuoruudessaan ylitmoottoriveneillä, ja jopa purje- ja soutuveneitä
täneet sukupolvensa varjolinjan, rajapyykin,
käytettiin valvontatyössä.
joka erotti nuoren ihmisen kypsän aikuisuuden
Tiettävästi suurin Itämerellä liikkuneista pirvaatimuksista.
tulaivoista oli Romanian lipun alla purjehtinut
Kirjan tarinassa nuori mies, joka on palvelsuomalais-saksalaisen syndikaatin omistama
lut viimeiset 18 kuukautta perämiehenä KauGomminista, entinen matkustajalaiva, joka
koidän vesiä seilaavalla höyrylaivalla, jättää
pystyi ottamaan 600 000 litran lastin. Laivassa
yllättäen pestinsä, vaikka omien sanojensa Raimo ja Risto Pullat: Viinameri. Pirtusotaa
ja sen kahdessa apualuksessa oli aseistuksena
mukaan, mitä tehtäviin ja työyhteisöön tulee: Itämerellä 1920- ja 1930-luvulla. Tammi
konekiväärejä ja pienikaliiperisia tykkejä. Kir”…en olisi voinut olla onnellisempi, vaikka oli- 2013.
jan
tekijät käyttävät muuten kaikista apumootsin tilannut itselleni elämän ja toverit joltain
torilla
varustetuista purjelaivoista, suuristakin,
hyväntahtoiselta taikurilta”.
ämän päivän ihminen nauraa kieltolaille
Kaikesta huolimatta nuori mies on elämään(1919–1932) ja sen säätäjille. Eduskunnan erheellistä nimitystä moottoripursi. Tästä hoksä tyytymätön. Hän nostaa palkkansa ja heit- nuijan kopautuksella suomalaisista piti tehdä sautus kustannustoimittajalle. Myös tekstin
täytyy tyhjän päälle. Päätöksen seurauksena raittiita ja kuopata viinanmörkö Suomesta iki- tiivistämistä toimittaja olisi voinut harrastaa.
Itämeren rannikkovaltiot yrittivät kitkeä samies päätyy viettämään aikaa Kaukoidän sa- ajoiksi. Kansa oli toista mieltä kuin lainsäätätamakaupungissa, ilman suunnitelmaa tulevan jät. Kieltolain aikana viinan kulutus lisääntyi. lakuljetusta keskinäisellä sopimuksella, mutta
varalle, kotiinpaluu ainoana ajatuksenaan.
Samoin viinan aiheuttamat rikokset. Valtio salakuljettajat kiersivät kontrahtia siirtämällä
Nuori mies tutustuu merimiesten asuntolas- menetti valtavasti verotulojaan rahavirtojen aluksiaan eksoottisten maiden, mm. Persian ja
Chilen lippujen alle.
sa iäkkääseen, hyväntahtoiseen kapteeniin, ja ohjautuessa trokareille.
Viranomaiset seurasivat aluevesirajan tayhtäkkiä alkaa tapahtua. Mies löytää itsensä
Pahinta oli kuitenkin lain kunnioituksen
elämänsä suurimman haasteen edestä: hänen romahtaminen. Hölmöä lakia rikkoivat yhtä kana pysytelleiden alusten liikkeitä ja iskivät
toiveidensa täyttymys, unelma, josta hän ei lailla köyhät ja rikkaat, patruunat ja kerjäläiset. trokareiden kimppuun sen kuin ehtivät ja pysvälttämättä ole edes kunnolla tietoinen, lepää Kaksinaismoraali kukoisti. Pappilan salissa tyivät. Vuonna 1928 Suomen tullin hallussa
yllättäen hänen kätensä ulottuvilla, jos hän juotiin ”kovaa teetä” siinä kuin mökkiläisten oli 343 salakuljettajilta takavarikoitua moottorivenettä, 18 purjevenettä, 125 soutuvenettä
vain osaa ja uskaltaa toimia reippaasti.
pirteissä.
Conrad kuvaa kirjassa elämää merellä ja
Kieltolakeja säädettiin myös muissa maissa, ja 247 autoa. Ennätysvuonna 1930 Helsingin
Idän satamakaupungissa mestarin vuosien saa- mutta yhtä täydellistä kieltolakia kuin Suo- tulli takavarikoi 468 000 litraa pirtua, josta olitossa harjaantunein siveltimenvedoin ja loihtii messa oli, ei Islantia lukuun ottamatta muualla si tehty 47 miljoonaa grogia.
Kieltolaista huolimatta Suomen kansa joi
lukijan sisäisten silmien eteen tarkasti piirret- ollut.
yhä
enemmän. Lainsäätäjät eivät ratkaisseet
tyjä, herkullisia henkilökuvia satamatoimiston
Raimo ja Risto Pullat ovat kirjoittaneet
V
Tehoton kieltolaki
T
26
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
silakka on yksi EU:n vahvimpia kalakantoja.
Suomalaisille se ei jostain syystä maistu, joten
70 % siitä menee rehuksi.
– Ennen ruokittiin ihmisiä, nyt minkkejä, sanoo kalastaja. Sama prosenttimäärä tulee sitten
ulkomailta tänne ruoaksi.
Tuhlailevuus ja ylitehokkuus tulevat koitumaan kalojen ja ihmisten kohtaloksi. Numerotietojen valossa tätä väitettä ei epäile, vaan
sen edessä tyrmistyy. Vuonna 1950 meristä
nostettiin 16 700 miljoonaa kiloa kalaa, kun
vuonna 1996 vastaava luku oli 87 700. Tutkijoiden mukaan meret ovat tyhjiä vuonna 2048
nykykalastuksen mittapuulla laskettuna.
Kyseessä on ihmiskunnan suurimpiin kuuluvasta ympäristökatastrofista. Kalat eivät
yksinkertaisesti ennätä lisääntyä ryöstösaalistamiselta.
Maailman suurin troolari on norjalaisilla.
Joni Skiftesvik Kuukaudessa se kalastaa yhtä paljon kuin 7
000 pienkalastajaa vuodessa. Suurin kurenuotta-alus on espanjalaisilla ja se nostaa merestä
kerrallaan 150 000 kiloa tonnikalaa. Pitkäsiima-alukset virittävät 100 kilometrin matkalle
siimojaan, joissa jokaisessa on tuhansia koukkuja. Tuhoisinta on pohjatroolaus. Suurimpien
trooliverkkojen sisään mahtuisi 12 Jumbo Jet
-matkustajakonetta.
Suomen 73 kalalajista 12 on uhattuna ja kuusi lähestulkoon. Äärimmäisen uhanalainen on
villimeritaimen. Emeritus kalastaja huomasi
Kymijoen suistossa viime kesänä, että tehtaiden jätevesien puhdistus ynnä muut toimenpiteet alkavat sittenkin tehota. Vesi on oikeasti
kirkkaampaa. Huolestunut viesti kotimaan
päättäjille näyttää menneen perille. Luonnon
kalakannat halutaan takaisin.
Kalavale-kirja sopii rohkeille lukijoille, joita
Emma Kari ja Kukka Ranta: Kalavale – Tyhtotuus
ei pelota. Loppukaneetiksi Kari ja Ranta
jenevä meri ja ihmiset sen rannalla. Into
ovat laatineet tietoa vastaukseksi kysymykseen
Kustannus 2012.
”mitä sinä voit tehdä”? Tämän kirjan jälkeen
e kalastamme meriämme tyhjiksi”, kalaa mittailee ihan uusin silmin.
kuuluu alkukaneetti Emma Karin ja
Irmeli Tanttu
Kukka Rannan tyrmäävää tietoa jakavassa
kirjassa Kalavale – Tyhjenevä meri ja ihmiset
sen rannalla (Into Kustannus 2012). Nämä
moniosaajat, jotka hallitsevat ympäristöasiat
nurin ja oikein, ovat koonneet melkoisen pläjäyksen kalastuskulttuurin lähestyvästä lopusta. Lopusta, jos nykymeno jatkuu.
Kirjaa varten on kuljettu Kanariansaarilla ja
Senegalin rannoilla. Mutta ensin on otettu selvää kotimaisen ammattikalastajan tunnoista.
Suursaaresta lähtöisin oleva Voitto Kari,
Emman vaari, asettui sodan jälkeen Munapirtin saarelle Kymijoen suistoon. Vuosikymmenien saatossa hän on kokenut, kuinka verkot
limaantuvat ja saaliit kutistuvat.
Voimayhtiöille ja metsäteollisuudelle kalastajat eivät ole voineet mitään.
Kalojen viljely ei kuitenkaan ole kestävä
vastaus luonnonkalakantojen hiipumiselle.
Johanna Aartomaan ja Timo-Tapani KuntKalat laitostuvat kasvatusaltaissa, eivätkä sit- tu: Nautica Fennica 2011–2012. Laiva on
ten enää pärjää merissä. Nykyään pääosa saa- lastattu tiedolla – Vanhat alukset historian
liista on meillä silakkaa ja kilohailia. Itämeren lähteinä. Museovirasto 2012.
Suomen alkoholiongelmaa, päinvastoin he
pahensivat sitä. Kieltolain loppuvuosina suomalaiset kuluttivat 2,3 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Ennen kieltolakia
vertausluku oli 0,7 litraa. Kieltolain aikaisten
juopumuspidätysten määrä ylitettiin vasta
1970-luvulla. Pidätettyjä oli niin paljon, että
putkatilat loppuivat.
Tunnetuin suomalainen salakuljettaja oli Algoth Niska, jonka nimi on saanut legendaarista hohtoa. Perämerellä maineikkaimpia olivat
oululaiset Gideon Rein ja Hugo Strömberg.
Monista trokareista tuli myöhemmin kunniallisia liikemiehiä, vaikka alkupääoma oli hankittu
salakuljetuksella.
Eduskunta kumosi kieltolain neuvoa antavan
kansanäänestyksen jälkeen, ja alkoholimyymälät avasivat ovensa 5.4.1932 kello 10.
Hätähuuto kalakadosta
"M
Keulakuvien voimaa
S
uomen merimuseon tuoreessa vuosikirjassa Nautica Fennica 2011–2012, otsikkona Laiva on lastattu tiedolla – Vanhat alukset
historian lähteinä (Museovirasto 2012), käsitellään laivatutkimusta paitsi museo- ja kulttuurikohteina niin kerrankin myös aikalaismerenkulun näkökulmasta. Matkustaja-autolautta
Silja Serenade, kuivarahtialus Arkada ja risteilyalus Kristina Regina ovat päässet Anne AlaPölläsen syyniin. Painopisteenä tässä nykydokumentoinnissa on se, millä tavoin työt näillä
aluksilla tehdään.
Kirjan artikkeleiden joukossa kansalaisia
kiinnostanevat niin ikään pienoismalliekspertti
Ari Väärikkälän kätten työt ja Anu Norolan
tutkimus laivojen keulakuvista. Niukasti huomioitu merihistoriallinen aihe on osoittautunut
antoisaksi niin hänelle (väitös aiheesta on valmistumassa) kuin lukijoillekin.
Keula- eli kaljuunakuva tarkoittaa aluksen
kokassa sijaitsevaa kolmiulotteista veistosta,
jolla on myös henkinen yhteys alukseen. Se
kertoi myös laivanvarustajan asemasta. Ennen
uskottiin, että keulakuva pelottaa vihollista tai
suojaa siltä.
Sana ”kaljuuna” (galeoni) juontuu 500 vuoden takaa purjelaivojen keularakenteesta. Se
oli kätevä moneen tarpeeseen ja sivumennen
sanottuna toimitti myös käymälän virkaa – tyynen puolelta.
Keulakuvien aiheet vaihtelivat eläimistä
ihmishahmoihin sekä heraldiikasta mytologioihin. Varhaisimmaksi varmistettu nähtävillä
oleva keulan kaunistus on Vasa-laivan leijonaveistos kuuluisalta neitsythaveri-vuodelta 1628
Vasa-museossa Tukholmassa. Ahvenanmaalla
Finströmin kirkon votiivilaivassa (1689) on
hevoskeulakuva. Fregatti Sankt Nikolain ”antiikin” mukaan puettu naiskeulakoristus vuodelta 1790 on vanhin tiettyyn alukseen nimetty
veistos Suomessa.
Meillä säilyneistä noin 60 kaljuunakuvasta
lähes puolet on naisen hahmoja. Vaikka mielikuvissa ja ainakin turkulaisen ravintolalaiva
Cindyn keulassa he ovat aina paljasrintaisia,
niin tutkittu tieto paljastaa muuta – ajan muotimekot. Kysehän oli kruununperillisistä, kuningattarista ja varustajan tyttäristä.
Perinnetietoiset suurvarustajat Gustaf Erikson ja poikansa Edgar säilyttivät paitsi Pommern-aluksen myös kahdeksan keulaveistosta
muista purjelaivoistaan.
Keulakuvatraditiossa siirryttiin laivojen
myötä puusta rautaan ja lasikuituun. Koristelun
rikkain aika on ohi, mutta ilahduttavia löytöjä
voi aina tehdä. Esimerkiksi jäänsärkijöittemme
suomenvaakunat niiden järeissä keulissa jatkavat tapaa edelleen.
Museoiden vuosikirjat yleensä, kuten käsillä
oleva Johanna Aartomaan ja Timo-Tapani
Kuntun toimittama opus, koostuvat tässäkin
jännittävistä löydöistä niin jokamiehen kuin
asiaan vihkiytyneiden makuun.
Irmeli Tanttu
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
27
i kyrkans skepp
Minnena från FÅA och GE lever upp i
nostalgiträffar
Under 1976 ändrade Finska Ångfartygs Aktiebolaget sitt bolagsnamn
och sin rederiflagga. Den gamla skrivningen F.Å.A. ersattes med en ny,
där bolagets svenska namnförkortning utformades på ett modernare
sätt.
På livets hav
K
yrkan och votivskeppet har rötter
ända till medeltiden. Ordet votiv
kommer från det latinska ordet
”votum” som betyder ”löfte”. De där
skickligt byggda miniatyrmodellerna av
skepp finns i Finlands kyrkor upphängda i taket. Privatpersoner, ofta sjöfarare,
kunde donera miniatyrmodellerna av
sina fartyg till kyrkorna, då de hade klarat sig från havens faror. Votivskeppen
kunde skänkas antingen då Gud hade
svarat på givarens böner eller redan
på förhand inför en som man visste
farofylld sjöresa. De uppfyllda förhoppningarna och tacksägelserna till Gud
konkretiserades i det lilla men skickligt
byggda fartyget. Gud hade åter en
gång bevarat sin skapade varelse i
livets faror.
Också i Markus evangelium berättas
det om en sjöresa: ”På kvällen samma
dag sade han till lärjungarna: ’Låt oss
fara över till andra sidan.’ De lämnade
folket och tog honom med sig i båten
som han satt i, och andra båtar följde
med. Då kom en häftig stormby och
vågorna slog in i båten, så att den var
nära att fyllas. Själv låg han och sov
i aktern med huvudet på dynan. De
väckte honom och sade: ’Mästare, bryr
28
du dig inte om att vi går under!’ Han
vaknade och hutade åt vinden och
sade till sjön: ’Tig! Håll tyst!’ Vinden lade
sig och det blev alldeles lugnt. Och han
sade till dem: ’Varför är ni rädda? Har
ni ännu ingen tro?’ Då greps de av stor
fruktan och sade till varandra: ’Vem är
han? Till och med vinden och sjön lyder
honom.’” (Mark. 4:35–41)
Funderingarna på fartygets hållbarhet och stormen ger beröringspunkter
också åt dem som har båda fötterna på
jorden. Vårt eget liv är som en segelbåt, till vilken vi har valt de mest olika
tillbehör för livet. Under vår resa möter
vi många slag av reskamrater, av vilka
en del följer med oss under en längre
tid. Med vem seglar du framöver? Med
hurudan vägkost är ditt livs farkost
lastad?
Väderleken på vår rese växlar från
stormiga hav till de lugna stunder, då
solen klar går upp över horisonten. Ibland far livet emellertid hårt fram med
oss så grundligt, att rädsla, förtvivlan
och otro tar större plats i våra sinnen
än frid och förtröstan. Liksom omärkligt börjar det i vårt lastrum samlas allt
möjligt som inte hör dit. Vi håller fast
vid lidna oförrätter, söker själviskt vår
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
egen fördel på bekostnad av vår nästa,
litar bara på vår egen personlighet. Vi
glömmer Jesus som sover i aktern på
vår båt.
Även om vi skulle glömma Gud,
glömmer Gud ändå inte oss, ty Han
är med oss i alla vårt livs skiften. Vi kan
alltid väcka Jesus och be om hjälp. Han
bär inte agg mot oss trots vår glömska,
utan öppnar sin famn mot oss alltid då
vi behöver den. Han har lovat leda vårt
liv, och det löftet förblir i kraft också då
vi själva tvivlar på det.
Båten symboliserar utom vårt liv också hela den kristna församlingen. Vi är
alla i samma båt. Jesus har plats i båten,
inte i aktern utan i fören. Kristus hjälper
oss säkert också när han är sömnig. Då
vi väljer Jesus till kapten på vår båt kan
vi vara trygga. Han låter oss inte lida
skeppsbrott, utan styr med säkra tag en
gång vår båt till den eviga hamnen.
Lycklig resa!
Liinamaria Halén
Hamnkurator i Nordsjö sjömanskyrka
Gustaf Eriksons mösskokard ur sjökapten Rolf
Sandells samling. Kokarden med bolagsflaggan
gjordes av Sporrong i två versioner. Denna var den
vanligaste på kylfartygen.
Minnena av de största, men
döda rederierna lever hos gamla
bolagskamrater.
E
n gång var Finska Ångfartygs Aktiebolaget Finlands största rederi
med maskindrivna fartyg. På samma sätt var åländska Rederi Ab Gustaf Erikson störst i Finland under segel.
Sedan länge är båda dessa rederier döda,
åtminstone i traditionell mening. Men
minnena lever hos gamla bolagskamrater.
I år samlas tidigare anställda till nostalgiträffar med många minnen.
Den 23 april 2013 blir det 130 år sedan
Finska Ångfartygs Aktiebolaget (F.Å.A.,
senare Effoa) grundades i Helsingfors.
Och den 3 augusti firar man i Mariehamn
100-årsminnet av Rederi Ab Gustaf Eriksons tillkomst.
Två herrar håller i trådarna: Rainer
Merus hos Effoas pensionärsklubb och
Krister A. Martell för Erikson-seglarnas
del. En liten skillnad finns: det är främst
kontorspersonal som hör till Effoas pen-
Text och foto Thure Malmberg
sionärsklubb medan GE-träffen huvudsakligen samlat sjöfolk.
I båda fallen är det minnena av en för
länge sedan försvunnen arbetsmiljö samt
gemensamma vänner och upplevelser
man firar.
Trots att Effoas pensionärsklubb bara
har ca 100 medlemmar hade över 180
personer i mars visat intresse för träffen
som ordnas på Börshuset i Helsingfors 23
april. Det blir middag med festtal av NilsGustaf Palmgren och dans. Intresserade
kan höra sig för om eventuellt lediga platser hos ordförande Merus.
Gustaf Eriksons sjöfolk kommer från
hela Finland med tonvikt på kusterna,
och arrangörerna av årets träff tjuvstartade redan i fjol med en samling på långt
över 100 personer i Mariehamn. Nu räknar man med 350 deltagare, tal av Gun
Erikson-Hjerling i GE-stiftelsen samt
lagtingets talman Britt Lundberg och
bl.a. teater, "Segelkungen – Gustaf Erikson" på Alandica. Därpå följer festmiddag
i Mariepark. Dessutom har sjöfartsmuseet
i år tre olika utställningar med GE som
tema.
I sommar markeras dessutom GE:s
100-årsjubileum med en bok på svenska
om rederiets kylfartyg, byggda vid bolagets eget varv i Nystad. Utgivare är den
stiftelse som förvaltar GE:s traditioner.
Thure Malmberg och Erik Hag har
gjort text och fartygskatalog medan Peter
Wikström svarar för layout. ■
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
29
Större delen av livet
på kyl- och lastfartyg
Bara 14 år var Leif Wickholm i Kalkstrand när han första gången gick till sjöss med en
släktings lastskuta. I snart 30 år har han nu varit befälhavare i vår handelsflotta.
F
rån Pamiut på Grönland skickade Leif ”Leffo” Wickholm ett
vykort hem till mamma Margit
i Kalkstrand, Sibbo. Sitt smeknamn hade han fått redan i byskolan.
Överraskande nog dök det samtidigt upp
hela sex pojkar med samma förnamn, så
det gällde att hitta på nya namn.
Hamnen i Pamiut var liten med bara
en träkaj och ett magasin, men agenten
ordnade med kort och frimärken. Texten
i hälsningen var också typisk för sjöfolket
på Gustaf Eriksons kylfartyg, som ännu i
början av 1980-talet fanns utspridda över
hela jordklotet. Rederikontoret i Mariehamn var det centrum allt kretsade kring:
här gjordes befraktningarna upp och härifrån dirigerades kylbåtarna: potatis från
Kanada till Jamaika, blåbär från Finland
till England och norsk fisk till små samhällen långt uppe vid afrikanska floder.
– Jag var bara 16 år när jag första gången
gick till sjöss, säger sjökapten Leif Wickholm i Kalkstrand. Det var på en liten röd
fraktskuta från Sibbo, Gisela, byggd 1934
i Newcastle-on-Tyne.
Mönstrade som
nykonfirmerad
– Det var i oktober 1966, och jag fick väl
jobba som något slags kockbiträde. Nästa
30
år hade jag klarat av skriftskolan, och då
blev jag officiellt mönstrad som jungman
ombord. Vi gick på Östersjön, och till vintern blev det vanligen uppläggning i 3–4
månaders tid i Sibbo.
– När militären också var avklarad 1972
började mitt sjöliv på allvar, och sedan
dess har jag i princip hela tiden varit till
sjöss. På den tiden fanns det bara två arbetsplatser att välja mellan i Kalkstrand:
antingen jobb i kalkgruvan eller till sjöss.
– Den 1 april går jag i pension, och då
har jag arbetat nära 500 månader till sjöss,
drygt 41,5 år, säger Leif Wickholm.
– Efter flera mindre fartyg kom jag 1975
till Rederi Ab Gustaf Eriksons ms Kallsö,
ett kylfartyg. Fem år senare blev jag sjökapten i Mariehamn, och under studietiden arbetade jag på GE:s kylfartyg. 1984
fick jag mitt första skepparjobb som befälhavare på ms Herrö.
– Efter Kallsö blev det i olika repriser ms Lindö, Borgö, Tingö, Evocrystal,
Styrsö, Hamnö och Herrö. Jag fick uppleva att Lindö flaggades ut till Cypern och
bytte namn till Igloo Lion och jag såg hur
kylfartygen sakta försvann från Finland.
Lindö var den båt jag arbetade längst på,
och från Lindö flög jag i januari 1979 för
att överta befälet på Rederi Ab Engships
ms Eden.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Sjökapten Leif
Wickholm går i
pension den 1 april,
när han har arbetat
drygt 41,5 år till sjöss.
Har nu kommit till den sista platsen på Grönland,
seglar i kväll mot Gloucester (USA).
Sedan lastar vi på Kuba för Östeuropa.
Kommer väl hem från Kielkanalen (?) i mitten på december
om ej USA! Här är det full vinter på gång,
allting fryser fast ombord och många isberg.
Så det är jäktigt som vanligt.
(Leffo)
Inte färjetrafik
på order för att sedan lasta till Nigeria.
Fiske, bastureparation
– På Lagos redd kunde det bli fruktansvärt lång väntetid för att få komma till kaj. – Fast jag redan varit ledig hemma någon
Upp till 500 båtar kunde ligga på redden månad har jag inte kunnat ställa om min
kroppsklocka än. Fortfarande vaknar jag
samtidigt.
varje morgon 3:45, lagom till 4-vakten.
– Nu gäller det att ställa om sig till att
Alltid Sjömanskyrkan
vara hemmapappa för två döttrar, som inte
– På den tiden fartygen låg längre i hamn sett så värst mycket av mig. Jag hugger
besökte vi alltid Sjömanskyrkan. Första också gärna ved och åker skidor. I somgången jag gick till Sjömanskyrkan var mar blir det aktuellt med att börja reparera
1966 när vi låg med Gisela i Fredrikshamn. bastun som är byggd på 1950-talet. Jag är
Jag tyckte om att man kunde läsa tidning- ingen finsnickare, men om någon visar
ar där.
mig hur jag borde jobba klarar jag det nog,
– När vi 2004–2005 gick med Smarag- säger sjökapten Wickholm. ■
den på linjen Gdansk–Hamburg–Bremerhaven–Hull var Sjömanskyrkans Kari
Bonsdorff alltid en mycket viktig kontakt. Honom hade jag lärt känna redan
när han arbetade på kyrkan i Rotterdam,
och också nu hjälpte han oss mycket. På
motsvarande sätt transporterade vi saker
Sjömanskyrkan behövde som exempelvis
varor till den klassiska julbasaren i Hamburg.
– I dag hinner man vanligen inte besöka
sjömanskyrkorna. Då gör fartygskuratorerna i stället ett fint arbete. De följer med
fartygen och ger sig tid att samtala privat
med alla ombord. Det är viktigt, säger
Leif Wickholm.
– I Rederi Ab Gustaf Erikson hade jag arbetat i 11 år, och sedan blev det 19 år i
Engships tjänst. När Bore tog över det rederiet 2006 fortsatte jag där, och har varit
befälhavare på ms Eden, Najaden, Smaragden och nu senast Klenoden.
– Under hela mitt liv till sjöss har jag
bara en gång arbetat på ett passagerarfartyg. Det var vintern 1978–1979 på Viking
Lines ms Aurella. Jag behövde praktik
och Viking behövde folk, men fast jag
hade fått fortsätta där ville jag tillbaka till
lastbåtarna. Kanske det var friheten som
lockade; jag kände inte för trafik enligt
turlista.
– Jag gillade den familjära vi-andan hos
Engship, som var ett fint litet rederi. Här
blev det reguljär europeisk linjefart, medan tiden på kylbåtarna inneburit ständigt
nya linjer och destinationer över nästan
hela jordklotet.
– Så här efteråt har t.ex. Mindelo – förr
den klassiska bunkerhamnen på Sydamerikarutten – på Kap Verde-öarna stannat
i minnet. Vi låg där med ms Borgö 1976,
och jag slogs av fattigdomen. På tre år
hade det inte heller regnat, och markerna
var kruttorra.
– I Las Palmas låg vi ofta på 1970-talet,
bunkrade, bytte besättning eller väntade
Text Thure Malmberg
Bilder ur Leif Wickholms arkiv
Leif Wickholm vid Smaragden en
kall vinterdag i Vasklot. Här lastades
spannmål för Santander vid Biscayabukten.
Pratstund ombord i Smaragden 1999:
Ralf Karlsson från Hangö (t.v.) samtalar med styrman Kjell Jonasson.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
31
Jatkoa sivulta 21.
Satamakuraattori Liinamaria Halénille Merimieskirkko tuli tietoon, kun hänen ystävänsä toimi Lontoon merimieskirkolla vapaaehtoisena noin 10 vuotta sitten.
Uusin voimin Vuosaaressa
Sivvilipalvelusmies Matias Heikkilä tekee mielellään laivakäyntejä.
Mielekäs laivatyö
– Matias on oma-aloitteinen, toimelias ja
innovatiivinen, kehuu Liinamaria Vuosaaren merimieskirkon uutta siviilipalvelusvelvollista.
Matiakselle tärkeää on käytännön työ.
Mies itse sanoo pitävänsä ennen kaikkea
laivoilla käymisestä. Tavallisesti niitä kertyy noin kymmenen viikon aikana, mutta
silloin, kun tuurataan Merimiespalvelutoimistoa, joka palvelee niin ikään merenkulkijoita monipuolisesti, käyntejä voi
olla nelisenkymmentäkin.
Eri maista tulevat merenkulkijat ovat
Matiakselle mieluisia juttelukumppaneita senkin takia, että hän pystyy käymään
keskusteluja paitsi suomeksi, ruotsiksi ja
englanniksi myös tarvittaessa rankaksi ja
espanjaksi.
Saksankieliselle miehistölle mieluisa
yllätys on puolestaan Christian, jonka isä
on saksalainen ja äiti suomalainen.
Parhaillaan Christian Sierks, 38, pitää
välivuotta peruskoulun opettajaksi opis-
32
kelemisesta Saksassa. Vuosaaressa hän
pääsee tekemään kaikkea mahdollista satamakuraattorin työtä.
Kanttiinityötäkään miehet eivät kavahda. Matias on ollut perustamassa tyttöystävänsä kanssa kesäkahvilaakin.
Matias Heikkilä, 19, on helsinkiläinen,
joka tosin asui pitkään perheensä kanssa
Turun seudulla ennen paluumuuttoaan tämän työn perässä.
Sivariksi Matias tuli Vuosaaren merimieskirkolle 1.2.2013, ja palvelusaika
kestää jouluun saakka. Idean merimieskirkosta palveluspaikkana hän sai ystävältään, eikä valinta ole ainakaan vielä
kaduttanut. Päinvastoin, Matias näkee
tuttavissaan, jotka eivät Merimieskirkosta
ole kuulleet, potentiaalisen asiakaskunnan.
– Päivät ovat monipuolisia, ja tässä saa
olla ihmisten kanssa tekemisissä, hän kehuu työtään.
Liinamaria kertoo, että yhteisiä intressejä Matiaksen kanssa löytyi heti esimerkiksi musiikista. Lisäksi arvomaailmassa
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
ei ole ristiriitoja, jolloin valintojen tekemisessä voi luottaa toiseen.
Poikaporukassa kasvaneelle naiselle
miehinen työympäristökään ei ole outo
saatikka ongelmallinen.
Samassa veneessä
Toimipaikan uusi satamakuraattori Liinamaria Halén sanoo työn olevan tiimityötä,
jossa jokaisen panos vaikuttaa paitsi kokonaisuuteen myös muiden työhön.
– Vaikka työ on käytännönläheistä,
olemme Huttusen Heikin kanssa joutuneet lähestymään asioita myös hallinnon
kannalta.
Moni asia hakee varmasti vielä jonkin
aikaa uomaansa, sillä harvoin missään
työpaikassa koko henkilökunta vaihtuu
kerralla.
Visioita on paljon, rutiineja ei vielä ollenkaan.
– Heikillä on alusta saakka ollut paljon
hyviä ideoita. Tämä on hyvä lähtökohta,
kun haluamme kaikki löytää kehittämi-
sen kohteita. Tällaiseen työympäristöön
"ei kuulu minulle" -ajattelu ei sovi, vaan
jokainen toimii monialaisesti. Yhdessä
veneessä ollaan.
Töitä Vuosaaren merimieskeskuksen
nostaminen yleisesti tunnetuksi paikaksi
vaatii paljon, eikä tilatkaan ihan haasteettomia ole. Henki ainakin näyttää olevan
kohdallaan.
pelinhoitajana, automaattien huoltajana ja
asiakaspalvelusssa sekä lopulta pelisalin
vastaavana.
Pelisaleissa Liinamaria sanoo nähneensä mm. sen, mitä sosiaalisuuden puute ihmisessä aiheuttaa. Alkoholismi sai kasvot.
Pienestä hän ei enää hätkähdä. Rulettipöydän ääressä häntä on niin kosittu kuin
uhattu tappaakin.
Tuolloisten työkaverien joukosta löytyi
myös
nykyinen mies. Hän on nykyisin
Merimiespastoriksi
lautapeliyrittäjä.
Liinamaria, 29, on kotoisin Pohjanmaalta
– Olen itsekin lauta- ja konsolipelihullu!
Nurmosta. Hänen miehensä puolestaan Tykkään erilaisista strategfiapeleistä, Liion suomenruotsalainen Porvoosta, mutta namaria innostuu.
pariskunta asuu Vantaalla.
Pelaaminen on hänen mielestään yksi
Aikaisemmin Liinamaria on työsken- tapa tuoda ihmisiä yhteen. Erilaisia peljä
nellyt mm. Raha-automaattiyhdistyksessä on tarjolla merimieskirkoillakin.
Kesällä Liinamaria saa teologian opintonsa päätökseen ja hänet vihittäneen papiksi.
– Arkea lähellä oleva kristillinen työ on
lähellä sydäntäni. Elämänmakuisuudella
on oma arvonsa. Halusin juuri sellaiseen
teologiseen työhön, Liinamaria kertoo
syistä hakeutua Merimieskirkolle töihin.
Teologian lisäksi hän sanoo intohimokseen käsillä tekemisen. Keittiönsäkin hän
remontoi itse. Ja sitten vielä on Kafka, Virosta pelastettu katukoira. ■
Jäsenmaksuksi 50 euroa
Merimieskirkon jäsenmaksu 2013 on asetettu vastaamaan vuosittaisia jäsenkuluja.
S
uomen Merimieskirkon jäsenmaksu vuonna 2013 on
50 euroa per jäsen ja perhejäseniltä 20 euroa. Esityksen jäsenmaksun uudesta summasta vuosikokouksessa
10.4.2013 teki yksi jäsenistä, jonka kokous hyväksyi. Korotus
hyyväksyttiin, sillä aiempi jäsenmaksu ei riittänyt kattamaan
jatkuvasti kasvaneita jäsenkustannuksia, kuten postimaksuja,
postitettavia materiaaleja, jäsenlehden painokuluja jne. Yleisten
kustannusten noususta huolimatta jäsenmaksua ei ollut nostettu
moneen vuoteen.
Jäsenmaksun tarkoitus on olla tuki Merimieskirkon työhön.
Yleishyödyllisenä yhdistyksenä Merimieskirkko ei kuitenkaan
tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan pyrkii ainoastaan tasapainottamaan menonsa ja tulonsa.
Toimintamme rahoituksesta noin puolet tulee yksityisiltä tukijoilta. Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta avusta: niin rahallisesta tuesta kuin vapaaehtoistyöstä jne. Kaikki tukimuodot
ovat Merimieskirkolle yhtä merkityksellisiä.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
33
Jatkoa sivulta 12.
Espanjaan kuuluvat
Kanariansaaret sijaitsevat Atlantin valtameressä Afrikan luoteisosassa. Matkaa
Afrikan mantereelle
on saarten itäisimmästä reunasta noin
100 km. Tuliperäiset
Kanariansaaret muodostuvat seitsemästä
suuresta ja kuudesta
pienestä saaresta.
Tarjan tyttäret Salla ja Milla Kurronen, säestäjänä Kai-Jussi Jankeri,
avustivat messussa Las Palmasin turistikirkossa.
S
uomen suurin hiippakunta on ulkomailla, sanotaan Merimieskirkon
nettisivuilla. Joka paikkaan ei merimieskirkkokaan ulotu, ja meistä, joilla ei ole
merimieskirkkoa lähellä, huolehtii Suomen kirkon ulkosuomalaistyö, joka meitä
ns. kausimuuttajia varten lähettää turistipapin ja -kanttorin työhön seurakuntiin
puoleksi vuodeksi kerrallaan.
Kirkon ulkosuomalaistyö ja ulkosuomalaisseurakunnat:
• tukevat jäsentymistä paikalliseen
kirkkoon ja kotoutumista uuteen ympäristöön.
• tukevat ulkosuomalaisten mahdollisuuksia päästä äidinkielisten, hengellisten perustoimintojen piiriin
(jumalanpalvelukset, kirkon pyhät
toimitukset ja sielunhoito)
• ylläpitävät ulkosuomalaisten yhteyksiä Suomen evankelis-luterilaiseen
kirkkoon ja sen toimintaan sekä suomalaiseen kristillisyyteen
• tukevat Suomeen palaavia ulkosuomalaisia asettautumisessa ja löytämään yhteyden uuteen kotiseurakuntaansa yhdessä paikallisseurakunnan
kanssa.
Pappi seurakuntansa keskellä myös vapaa-ajalla: Tarja
Korpela ja miehensä Erkki Katainen täydenkuun juhlissa
Playa de Las Canterasilla.
Vantaalla Tarjan työhön kuuluu vapaaehtoistyön ja aikuistyön kehittäminen
yhteistyössä seurakuntien työntekijöiden
kanssa, hiljaisuuden retriittien ohjaaminen ja työnohjaus.
Tarja kokee, että nykyisessä työssä erilaisten prosessien kehittäminen ja hallinnointi vievät paljon aikaa, ihmisen kohtaaminen jäi vähäisemmäksi. Niin syntyi
kaipaus tulla ihmisten lähelle.
Toinen motiivi vakituisesta työstä irottautumiseen ja turistityöhön hakeutumiseen oli se, että Tarja rakastaa matkustamista, uusia ympäristöjä ja siksi halusi
tehdä pätkän työstään ulkomailla. Tähän
asti se on ollut vain haave, mutta nyt lapset ovat siinä vaiheessa, että ”äitiä tarvitaan, kun on rahapula”. Mutta kun silloin
tällöin skypessä keskustellaan, Tarja huomaa, että äitiä tarvitaan muuhunkin.
Monipuolista toimintaa
Turistipapin työn keskeinen tehtävä on
toimittaa messu kerran viikossa. Ja ainakin Las Palmasissa on torstaisin kirkko täynnä. Jopa toistasataa eri puolilta
Suomea tullutta talviasukasta tai viikkoturistia tulee kuulemaan Tarja syvällisiä
saarnoja ja kanttori Kai-Jussi Jankerin
komeaa laulua.
Puolen vuoden pappi
Niin, ja tietenkin kokemaan sitä yhteiTarja Korpela, Vuoden pappi 2006, on söllisyyttä, mikä seurakuntalaisten kesnyt ”puolen vuoden pappi” Las Palmasis- ken ulkomailla parhaimmillaan kehittyy.
sa. Tarja on toiminut jo yli 20 vuotta seu- Kirkkokahveilla on helppo lähestyä paprakuntatyössä. Hänen perusorientaationsa pia, voidaan sopia tapaaminen sielunhoidollista keskustelua varten. Toisinaan
on: kirkko ja pappi ovat ihmistä varten.
34
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
juuri kaukana kotimaasta on suurempi
tarve jakaa elämän tosiasioita, kipeitäkin
asioita. Tarvitaan rauhallinen tila ja kuuntelija, jolla ei ole kiirettä minnekään.
Tarja kertoo nyt myös tehneensä sairaalakäyntejä, kriisikäyntejä ja diakoniatyötä.
Papin työhön on kuulunut useitakin avioliittoon vihkimisiä sekä yksi kodinsiunaaminen – sen meidän uuden talvikodin!
Viikottain on kokoontunut Tarjan ohjaama hengellisen matkakumppanuuden
pienryhmä, ja koska hiljaisuuden viljely
on Tarjan sydäntä lähellä, vielä on tulossa
hiljaisuuden retriitti Santa Brigidan vuoristossa, nunnien ylläpitämässä vierastalossa.
Kauneimmat joululaulut on laulettu
niin Gran Canarialla kuin Lanzarotellakin, itsenäisyyspäivää vietettiin yhteisöllisessä hengessä, ohjelmallinen ystävänpäivän juhlalounas nautittiin perinteisesti
Suomi-Kerholla. Kaikessa on seurakunta
sekä pappi ja kanttori mukana.
Tarja kertoo, että puolen vuoden
työrupeaman aikana perustoiveet ovat
toteutuneet. Hän on sekä saanut kaipaamansa tauon omasta työstään, että
uutta näkökulmaa siihen erityisesti vapaaehtoistyön ja yhteisöllisyyden vahvistamisen osalta.
– Oli yllättävän helppo sopeutua tänne, päästä osalliseksi yhteisöön. Ollaan
tutustuttu jopa oman kylän asukkaisiin
täällä. He tulivat kirkkoon ja kas kummaa, huomasimme olevamme Suomessa melkein naapureita. Nyt on kiva
palata kotiin ja muistella Las Palmasia.
– Täällä suomalaiset muuttuvat sosiaalisemmiksi, he kommunikoivat
enemmän, ja se näyttää tekevän useimmille hyvää! Pappina täällä ulkomailla
kokee pääsevänsä helpommin lähemmäksi ihmistä. On luontevaa tavatessa jutella papin kanssa. Notkea ja
joustava elämäntapa ulottuu jopa kirkkoon.Viikottaisessa messussa yhdistyy
hengellinen ja sosiaalinen näkökulma.
Messu on monille tervetullut ja kaivattu yhteisön viikottainen tapahtuma. Ei
tarvi selitellä, miksi tulee kirkkoon!
Mikael Agricolan risti
Kohtaamiset parasta
Maaliskuulla oli Espanjan suomalaisten seurakuntien työntekijöitten kokoontuminen Teneriffalla. Sen jälkeen
rovasti Leena Märsylä tuli Gran Canarialle tapaamaan seurakuntaneuvostoa ja osallistumaan messuihin Las
Palmasissa ja Playa del Inglésissä, joissa kummassakin hän myös saarnasi.
Matka oli Leenan viimeinen työmatka, sillä viikkoa myöhemmin hän jäi
lomalle ja sitten eläkkeelle.
– Vuoden prosessi, ahdistusta ja iloa,
nyt jo iloa, Leena hymyilee.
– Toistakymmentä vuotta olen lähettänyt työntekijöitä ulkomaan kohteisiin. Tämä on ollut työtä ihmisten
parissa, parasta ovat olleet erilaiset
kohtaamiset.
Seurakuntaneuvoston tilanne ulkosuomalaistyössä on erilainen kuin Suomessa, täällä neuvostolla on enemmän
vastuuta. Leena näkee positiivisena
sen, että sellaisetkin ihmiset, joilla ei
ole Suomesta kokemusta seurakunnasta, voivat olla mukana.
– Pitäkää seurakunnasta huolta, se
koostuu ihmisistä. Ja Pyhä Henki on
mukana. ■
Toiveet toteutuivat
Syksyllä Tarja haki recidensia-korttia, oleskelulupaa, mutta ei se niin vaan onnistunut.
Aikaisemmin kortti myönnettiin kaikille,
piti vaan täyttää anomus, viedä passikuva
ja kopio passista, maksaa pieni summa ja
antaa sormenjäljet. Nyt vaadittiin espanjankielinen vakuutustodistus ja todistus
siitä, että saa palkkaa ja paljonko sitä saa.
No, ei hätää. Lähettäjä, Suomen kirkko,
hoitaa vakuutukset, kaikki oikeudet säilyvät ilman korttiakin.
Antti Lemmetyiselle
Sosiaalineuvos, rovasti Antti Lemmetyinen
sai arkkipiispalta Mikael Agricolan ristin
23.4.2013. Kuva: Sakari Lehmuskallio
– Kirkollisen kunniamerkin saaminen tuntuu hyvältä pitkän työuran jälkeen. Näen
huomionosoituksen ennen kaikkea osoituksena kirkon diakoniatyön sekä järjestötöiden arvostamisena, sosiaalineuvos
Antti Lemmetyinen kommentoi palkitsemistaan.
Lemmetyinen on diakonian asiantuntija ja kehittäjä. Hän on ansioitunut etenkin
kokeilevan diakonian työssä ja merkittävästi edistänyt kirkon toimintaperiaatteiden toteutumista. Hän toimi Helsingin
Diakonissalaitoksen johtajana vuosina
2002‒2012.
Ennen sitä hän työskenteli Tampereen
evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniajohtajana. Suomen Merimieskirkon
palveluksessa hän on työskennellyt ensin
Hampurissa ja sen jälkeen keskustoimistolla. Merimieskirkon kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 2008
toimittuaan sitä ennen Merimieskirkon
hallituksen jäsenenä vuodesta 1987 ja sittemmin pitkäaikaisena puheenjohtajana.
Mikael Agricolan risti myönnetään
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotimaan toiminnan ja suomalaisen kulttuurin edistämisestä.
Gran Canarian suomalaisen ev.-lut. seurakunnan kiitokset rovasti Leena Märsylälle.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
35
Muistot FÅA:sta ja GE:stä elävät
nostalgiatapaamisissa
Muistot suurimmasta mutta kuolleesta
varustamosta elävät vanhojen
varustamokavereitten keskuudessa.
A
ikoinaan Finska Ångfartygs Aktiebolaget / Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö oli Suomen suurin konekäyttöisten
alusten varustamo. Samoin ahvenanmaalainen Rederi Ab Gustaf Erikson oli Suomen suurin purjelaivavarustamo.
Nämä molemmat varustamot ovat jo
kauan sitten kuolleet, ainakin perinteisessä mielessä. Mutta muistot elävät varustamokavereitten keskuudessa. Tänä vuonna
kokoontuvat entiset työntekijät monien
muistojen nostalgiatapaamisiin.
Huhtikuun 23. päivänä 2013 tulee kuluneeksi 130 vuotta siitä, kun Finska
Ångfartygs Aktiebolaget (F.Å.A., myöhemmin Effoa) perustettiin Helsingissä.
Ja kolmantena elokuuta juhlitaan Maarianhaminassa Rederi Ab Gustaf Eriksonin
synnyn 100-vuotismuistoa.
Kaksi herra pitelee naruja: Rainer Merus Effoan eläkeläisklubissa ja Krister
A. Martell Erikson-purjehtijoitten. Pieni
ero kuitenkin on: Effoan eläkeläisklubiin
kuuluu pääasiassa konttorihenkilökuntaa
kun taas GE-kokoontumiset ovat koonneet pääasiassa merenkulkijoita.
Kummassakin tapauksessa vaalitaan
muistoja kauan sitten kadonneesta työympäristöstä sekä yhteisistä ystävistä ja
P
aamiutista Grönlannista Leif ”Leffo” Wickholm lähetti maisemakortin kotiin Sipoon Kalkkirantaan äidilleen Margitille. Lempinimensä Leffo
oli saanut jo kyläkoulussa. Yllättävää kyllä, samanaikaisesti ilmaantui peräti kuusi
samannimistä poikaa, joten piti keksiä
uudet nimet.
Paamiutin satama oli pieni, vain yksi
puulaituri ja makasiini, mutta agentti
järjesti kortteja ja postimerkkejä. Terveh-
elämyksistä.
Vaikka Effoan eläkeläisklubissa on vain
n. 100 jäsentä, oli yli 180 henkilöä maaliskuussa osoittanut kiinnostusta Helsingissä Pörssitalolla 23. huhtikuuta järjestettävää kokoontumista kohtaan. Ohjelmassa
on päivällinen, Nils-Gustaf Palmgrenin
pitämä juhlapuhe sekä tanssia.
Gustaf Eriksonin merenkulkijoita tulee
koko Suomesta, pääasiassa rannikolta, ja
tämän vuoden tapaamisen järjestäjät ottivat varaslähdön jo viime vuonna, jolloin
pitkälti yli 100 henkeä kokoontui Maarianhaminassa. Nyt odotetaan 350 osanottajaa, Gun Erikson-Hjerling GE-säätiöstä
pitää puheen, samoin maakäräjien puhemies Britt Lundberg, on mm. teatteriesitys ”Segelkungen – Gustaf Erikson”
/ ”Purjeiden kuningas – Gustaf Erikson”
Alandicassa. Sen jälkeen on juhlapäivällinen Marieparkissa. Sen lisäksi merenkulkumuseossa on kolme eri näyttelyä,
joiden teemana on GE.
Tänä kesänä GE:n 100-vuotisjuhla huomioidaan lisäksi ruotsinkielisellä kirjalla
varustamon kylmäkuljetusaluksista, jotka
oli rakennettu varustamon omalla telakalla Uudessakaupungissa. Julkaisija on säätiö, joka ylläpitää GE:n perinteitä. Thu-
dyksen teksti oli myös tyypillinen Gustaf
Eriksonin kylmäkuljetusalusten merenkulkijoille, joita aluksia vielä 1980-luvun alussa oli joka puolella maapalloa.
Varustamon konttori Maarianhaminassa
oli keskus, jonka ympärillä kaikki pyöri:
täällä tehtiin rahtaussopimukset ja täältä
johdettiin kylmäkuljetusaluksia: perunaa
Kanadasta Jamaikalle, mustikoita Suomesta Englantiin ja norjalaista kalaa pieniin Afrikan jokien yhdyskuntiin.
Gustaf Eriksonin lakkikokardi merikapteeni Rolf Sandellin kokoelmasta. Kokardista,
jossa on varustamon lippu, Sporrongs teki
kaksi versiota. Tämä oli tavallisempi kylmäkuljetusaluksilla.
Vuonna 1976 Finska Ångfartygs Aktiebolaget muutti yhtiönsä nimen ja varustamolippunsa. Vanha kirjoitus F.Å.A. korvattiin
uudella, missä yhtiön ruotsinkielinen
nimen lyhenne muotoiltiin modernimmalla
tavalla.
re Malmberg ja Erik Hag ovat luoneet
tekstin ja alusluettelon, Peter Wikström
vastaa layoutista. ■
Thure Malmberg
Suomennos Liisa Varho
– Olin vain 16-vuotias, kun ensi kertaa
lähdin merille, merikapteeni kalkstrandilainen Leif Wickholm sanoo. Alus oli
pieni punainen sipoolainen rahtikuunari
Gisela, joka oli rakennettu 1934 Newcastle-on-Tynessä.
Mönstraus konfirmoituna
–Oli lokakuu 1966, ja sain työskennellä
jonkinlaisena kokin apulaisena. Kun seu-
Merikapteeni
Leif Wickholm jää
eläkkeelle 1. huhtikuuta
työskenneltyään merellä
reilut 41,5 vuotta.
raavana vuonna olin käynyt rippikoulun,
minut mönstrattiin virallisesti jungmanniksi. Liikuimme Itämerellä, ja talvella
oli tavallisesti 3–4 kuukauden seisontaaika Sipoossa.
– Kun armeija oli suoritettu 1972, alkoi
merielämäni toden teolla, ja siitä lähtien
olen ollut merillä periaatteessa koko ajan.
Siihen aikaan Kalkkirannassa oli vain
kaksi työpaikkaa, joiden välillä valita:
joko työhön kalkkikaivokseen tai merille.
– Huhtikuun ensimmäisenä jään eläkkeelle, ja silloin olen työskennellyt merillä lähes 500 kuukautta, reilut 41,5 vuotta,
Leif Wickholm sanoo.
– Useamman pikkualuksen jälkeen tulin
1975 Rederi Ab Gustaf Eriksonin ms Kallsölle, kylmäkuljetusalukselle. Viisi vuotta
myöhemmin valmistuin merikapteeniksi Maarianhaminassa, ja opiskeluaikana
työskentelin GE:n kylmäkuljetusaluksilla.
1984 sain ensimmäisen kipparintyöni ms
Herrön päällikkönä.
– Kallsön jälkeen tulivat uudelleen: ms
Lindö, Borgö, Tingö, Evocrystal, Styrsö, Hamnö ja Herrö. Sain kokea sen, että
Lindö siirrettiin Kyproksen lipun alle ja
sen nimi vaihdettiin nimeksi Igloo Lion
ja näin kuinka kylmäkuljetusalukset pikkuhiljaa hävisivät Suomesta. Lindö oli se
laiva, jolla työskentelin pisimpään, ja Lindöltä lensin tammikuussa 1979 Rederi Ab
Engshipin ms Edenin päälliköksi.
halusin takaisin rahtilaivoille. Ehkä vapaus houkutteli; en pitänyt aikatauluun
sidotusta liikenteestä.
– Minä pidin kodikkaasta me-hengestä
Engshipillä, joka oli hieno pieni varustamo. Siellä oli säännöllistä Euroopan
linjaliikennettä, kun taas kylmäkuljetuslaivoilla oli jatkuvasti uusia linjoja ja
kohteita melkein joka puolella maapalloa.
– Näin jälkeenpäin on esim. Mindelo –
aikaisemmin perinteinen bunkraussatama
Etelä-Amerikan reitillä – Kap Verden
saarilla jäänyt mieleen. Olimme siellä ms
Borgöllä 1976, ja köyhyys hämmästytti
minua. Kolmeen vuoteen ei myöskään ollut satanut, ja maat olivat rutikuivia.
– Las Palmasissa olimme usein 1970-luvulla, bunkrasimme, vaihdoimme miehistöä tai odotimme määräystä ja sitten saimme lastia Nigeriaan.
– Lagosin redillä voi tulla hirveän pitEi lauttaliikennettä
kä odotus päästäkseen laituriin. Jopa 500
– Rederi Ab Gustaf Erikson -varustamos- laivaa saattoi samanaikaisesti olla redillä.
sa olin työskennellyt 11 vuotta, ja sitten
tuli 19 vuotta Engshipin palveluksessa. Aina Merimieskirkko
Kun Bore otti haltuunsa sen varustamon
2006, jatkoin siellä, ja olen ollut päällik- – Sinä aikana kun alukset olivat pitemkönä ms Edenillä, Najadenilla, Smarag- pään satamassa ja me kävimme aina medenilla ja nyt viimeksi Klenodenilla.
rimieskirkolla. Ensi kertaa menin Meri– Koko sinä aikana, kun olen ollut me- mieskirkkoon 1966 kun olimme Giselalla
rillä, olen vain kerran ollut töissä matkus- Haminassa. Ja tykkäsin siitä, että siellä
taja-aluksella. Se oli talvella 1978–1979 voi lukea sanomalehtiä.
Viking Linen ms Aurellalla. Minä tarvit– Kun me 2004–2005 kuljimme Smasin praktiikkaa ja Viking tarvitsi väkeä, ragdenilla linjaa Gdansk–Hampuri–Bremutta vaikka olisin saanut jatkaa siellä, merhaven–Hull oli Merimieskirkon Kari
Bonsdorff aina hyvin tärkeä kontakti.
Hänet olin oppinut tuntemaan jo kun hän
työskenteli Rotterdamin kirkolla, ja myös
nyt hän auttoi meitä paljon. Vastaavasti
me kuljetimme tavaroita, joita Merimiekirkko tarvitsi kuten esimerkiksi tuotteita
klassisiin Hampurin joulumyyjäisiin.
– Nykyään ei tavallisesti ehdi käydä
merimieskirkoilla. Laivakuraattorit sensijaan tekevät hienoa työtä. He seilaavat
laivan mukana ja heillä on aikaa keskustella henkilökohtaisesti kaikkien laivalla
olevien kanssa. Se on tärkeää, Leif Wickholm sanoo.
Kalastusta, saunaremonttia
– Vaikka olen ollut vapaalla kotona jo joitakin kuukausia, en ole osannut kääntää
sisäistä kelloani. Edelleen herään joka
aamu 3:45, sopivasti neljäksi vahtiin.
– Nyt pitää muuntautua kahden tyttären
koti-isäksi, tyttäret eivät minua pahemmin ole nähneet. Minä myös mielelläni
hakkaan halkoja ja hiihdän. Tänä kesänä
tulee ajankohtaiseksi alkaa remontoida
saunaa, joka on rakennettu 1950-luvulla.
En ole mikään kirvesmies, mutta jos joku
näyttää minulle miten minun pitäisi työskennellä, selviydyn kyllä siitä, merikapteeni Wickholm sanoo.
Teksti Thure Malmberg
Käännös Liisa Varho
Suurimman osan elämästä kylmäkuljetus- ja rahtialuksilla
36
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
37
38
”Jeesus, askeleesi meidät kastetaan, /
sinun maailmaasi aina suostumaan./ Ihmiskunnan tähden, niin myös luonnon
muun, / kutsut kärsimykseen, liität taisteluun./ Niin me ylistämme, / niin voi
elämämme / tarkoitustaan täyttää.” (VK
417:3, Pekka Kivekäs)
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Anna Hälli
Pappi ja pappilan emäntä
Lontoon merimieskirkolta
Marko Toljamo
L
rimmäinen syy ei ole omien etujen
maksimoimisessa tai henkilökohtaisessa hyödyssä – paitsi ehkä siinä merkityksessä, että toisten auttaminen ja yhteisöön kuuluminen tekee hyvää myös
omalle sielulle.
Sen sijaan Merimieskirkko on yhteisö,
jossa voi kokea tekevänsä jotain merkityksellistä apua tarvitsevien lähimmäistensä hyväksi. Se on kuin vaihtopöytä,
jossa ne, joilla on tarpeeksi, jakavat
omastaan niille, joilla on vähemmän.
Tässä elämän jakamisessa ainoa valuutta ei ole raha, vaikka sekin on välttämätöntä. Kirkon vaihtopöydälle voi
tuoda lauluäänensä, kädentaitonsa tai
rohkaisevat sanansa yhtä lailla kuin yksinäisyytensä, väsymyksensä ja levottomuutensakin.
Eikä kukaan ole tässä yhteisössä aina
antajan tai aina saajan asemassa. Elämä
pitää huolen siitä, että jokainen meistä joutuu turvautumaan joskus toisten
apuun. Kuka tahansa voi menettää terveytensä, elämänhalunsa tai toimeentulonsa.
En usko Merimieskirkon tulevaisuuden riippuvan siitä, onnistummeko
luomaan kilpailukykyisen ja kannustavan jäsenohjelman. Sen sijaan kohtalon
kysymys on, osaammeko olla sellainen
yhteisö, jota tukiessaan kokee tekevänsä
jotain oikeasti merkityksellistä ja hyvää.
Näin taisi ajatella ainakin se Lontoon
merimieskirkon jäsen, joka totesi kassalla ostoksia maksaessaan: ”Ei tarvitse
antaa jäsenalennusta. Eikö tukijoiden
kannattaisi maksaa mieluummin jäsenkorotusta?”
Maija Hellberg Syvärauman piiristä täyttää tänä keväänä 96 vuotta.
Aila Fagerlund juhli syksyllä 70-vuotissyntymäpäiviään. Sydämelliset onnittelut!
Marko Toljamo
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
Antaessaan saa
ontoon merimieskirkko on ollut tänä vuonna mukana Robesprojektissa. Projekti on EteläLontoon kirkkojen yhteinen ponnistus,
jossa asunnottomia majoitetaan kirkkojen hoivissa kylmän ajan yli marraskuun
alusta maaliskuun loppuun.
Kirkot tarjoavat asunnottomille illallisen, yösijan, peseytymismahdollisuuden ja aamiaisen – kukin kerran
viikossa kuuden viikon ajan. Tämä tapahtuu pääasiassa vapaaehtoisvoimin.
Robes-projekti hoitaa majapaikkojen
koordinoimisen, vapaaehtoisten kouluttamisen ja asunnottomien valitsemisen
projektiin.
Kun Lontoon merimieskirkko päätti
osallistua projektiin, sosiaalikuraattorimme Hanna aloitti vapaaehtoisten
rekrytoimisen muun muassa Facebookin kautta. Vapaaehtoisia ei ollut vaikea
houkutella mukaan. Innostuneita ihmisiä löytyi kaikkiin tehtäviin: vieraiden
vastaanottoon, yöpymiseen vieraidemme kanssa, ruuan valmistamiseen ja tiskaamiseen.
Vapaaehtoisten rekrytointi yllätti kahdella tavalla. Ensinnäkin ihmisten halu
auttaa toisia oli hämmästyttävän suurta.
Toisekseen suurin osa vapaaehtoisiksi
ilmoittautuneista ei ollut kirkon vakiokävijöitä. He olivat saattaneet käydä
kirkolla myyjäisissä tai saunomassa,
mutta vasta mahdollisuus tehdä jotain,
mikä tuntui itsestä hyvältä ja oikealta,
sai heidät osallistumaan aktiivisemmin
merimieskirkon toimintaan.
Eräs vapaaehtoinen puki erinomaisesti sanoiksi sen, mitä itsekin aavistelin,
todetessaan: ”En tarvitse merimieskirkolta alennuksia tai jäsenetuja. Haluan
vain tehdä jotain, millä on merkitystä.”
Kirkon tai Merimieskirkon jäsenyyttä
kuulee joskus verrattavan S-etukorttiin,
jolla saa tiettyjä etuja tietyn ryhmän tai
yhteisön palveluihin. Tämä vertaus ei
sovi siihen kokemukseen, joka minulla
itselläni on vapaaehtoisten halusta sitoutua Merimieskirkkoon.
Merimieskirkon kannattamisen pe-
Sanna Siivonen
perhepiiri
Pappilan ikkunasta...
M
erimieskirkon laivakuraattoriksi ja Rauman satamakuraattoriksi on valittu Sirpa Tolppanen
(kuvassa). Hän on teologi ja aloitti työnsä 1.4.2013. Samalla päivämäärällä entinen satamakuraattori Sanna
Siivonen siirtyi kokopäiväiseksi seilaajaksi (laivakuraattoriksi).
Merimieskirkko palvelee internetissä
M
Märta von Schantz on Merimieskirkkolehden kääntäjä.
90 vuotta
9.4.2013 Märta von Schantz
85 vuotta
4.4. Anni Korhonen, Hämeenlinnan
merimieskirkkopiiri
80 vuotta
15.4. Marketta Levanto, Munkkivuoren merimieskirkkopiiri
75 vuotta
23.5. Irma Suuronen
25.5. Leena-Maija Laine
70 vuotta
13.5. Marja-Leena Salmela
60 vuotta
17.4. Pentti Miettinen
50 vuotta
28.4.2013 Hannele Kivikoski
8.5.2013 Jan Hirvilahti
L
ontoon merimieskirkon pitkäaikainen kanttori Sid Axham
on kuollut 24.2.2013. Siunaustilaisuus toimitettiin Lontoon merimieskirkolla 26.3.2013.
erimieskirkon internet-sivusto on uudistunut. Käy katsomassa ja kommentoimassa. Sivuston Merimieskirkolle on tehnyt
Kotimaa Oy:n Sujuu.fi -palvelu.
Merimieskirkon Facebook kertoo tuoreimmat
uutiset ja tapahtumat. Käy
Merimieskirkon
jäsenedut:
• Matkapalvelut Suomen
Matkatoimistosta,
p. 010 826 2310
• Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines,
Eckerö Line)
• Alennus Suomessa Restelin
(Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja
Atlas Kuopio) ja S-ryhmän
(Sokos Hotellit, Holiday Club
-kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander
Oy:n hinnaston mukaisesta
veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana
• Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme
kaikilla kirkoillamme.
tykkäämässä, niin pysyt ajan hermoilla:
facebook.com/merimieskirkko.
Oletko jo löytänyt Merimieskirkon blogin,
kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista
lukea säännöllisesti:
http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/.
Merimiespappi netissä palvelee kaikkia
ulkosuomalaisia osoitteessa merimieskirkko.
fi/nettipappi.
Saat tilattua Viikon sanan suoraan sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi
-sivuston etusivulta.
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut
vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen
ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä
useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 €
kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta
sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake
selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
39
Vuosikokouskutsu
w
ww
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
TUE
LAHJOITUKSELLASI
16588
MERIMIESKIRKKOTYÖTÄ
ja olet mukana
tukemassa!
AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
Keräyslupa 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös
3.10.2012.
Valamo-seuran matka Laatokan Valamoon 12.–16.7.2013
Lähde täysihoitomatkalle Vanhan valamon luostariin. Kuljetus bussilla Sortavalaan, josta jatketaan kantosiipialuksella Valamon saarelle. Majoitus ja ruokailut luostarin hotellissa. Paluu
laivalla Käkisalmeen, josta bussilla Viipurin kautta takaisin. Hinta n. 600 euroa.
Lisätietoa: Erkki Ukkonen, 0400 432 667.
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
€ kpl
€ yht.
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Anna tukesi merimieskirkkotyölle.
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Puhelun hinta 10,26 € +
pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla)
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 2/2013
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
40
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Jarmo Karjalainen p. (BE) +32 475
728 680, (NL) +31 653 883 641
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Katja Honkala
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Katja Honkala
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
‘s-GravendijkwaI 64
NL-3014 EG Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen
mp Taru Savelius-Latvus
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Annukka Kuusiniemi
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Noora Alimattila
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
sku Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
puh. 040 746 1383
jsku Antti Härö, p. 0400 371 574
sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
sku Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
puh. (02) 230 3940, fax. (02) 230 5940
jsku-em Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef
Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524,
040 417 4862
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare
Kati Broström, p. (09) 6962 4526
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945
Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös
3.10.2012.
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
em. = emäntä
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
41
35
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
e
kää"
"tyk astamm
a
j
a
l
n
l
i
n
imi
-sivu
ook ietoa to
b
e
c
t
a
aista
on F
ko
kirk ankoht
s
e
i
skirk
rim aat aj .
e
i
e
M
rim
Käy ä, niin s tamme
/Me
t
s
i
s
m
i
u
o
e
l
i
m
.c
kilpa
ook
sekä .faceb
Suomen Merimieskirkko ry:n
sääntömääräinen vuosikokous
pidetään Merimieskirkon keskustoimistolla (Albertinkatu 2,
Helsinki) 10.4.2013 klo 18.00
alkaen. Kokouksessa käsitellään
sääntöjen määräämät asiat.
Tervetuloa!
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
Sakari Lehmuskallio
elämän merellä
42
Jäävaelluksella
T
erveisiä jäävaellukselta. Maaliskuun alun aurinkoinen päivä houkutteli hiihtämään kohti avovettä.
Merisäätiedot olivat kertoneet, ettei
kovin kauas tarvitse mennä. Saaret olivat
jäämässä taakse kun edessä kimmelsi avovesi. Tutulle majakkasaarelle ei nyt pystyisikään hiihtämään. Istuskelin pienen luodon
rannalla katsellen talvista merta. Kuuntelin jään hiljaisia ääniä. Oli aikaa ajatella
ja muistella. Laulujoutsenet lensivät kohti
mannerta, mutta palasivat takaisin. Varmaan
havaitsivat, ettei pidemmälle voi vielä mennä. Minua jää kantoi, joutsenille kiintojää
oli este jatkaa matkaa. Sulavesi oli minulle
nyt este. Joutsenille se merkitsi selviytymistä seuraavan yön kovasta pakkasesta.
Olen nuorukaisvuosistani asti nauttinut
jäällä liikkumisesta ja tehnyt jäävaelluksia.
Muistelin sitäkin kertaa kun olimme olleet
kaukana avomerellä ja palatessamme omia
jälkiämme takaisin, huomasimme, että meidän ja mantereen välissä oleva väylä oli sillä
välin avattu. Siihen aikaan vielä radiossa varoitettiin ”avatusta uomasta”. Mutta emme
olleet kuunnelleet varoituksia. Hiihdimme
pitkään kunnes saavuimme väylälossille,
joka oli asetettu jo paikoilleen. Kiitollisin
mielin ajattelimme heitä, jotka olivat tehneet työnsä tunnollisesti. Säätiedotukset
ja varoitukset merellä liikkuvan tulee ottaa
Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan
huomioon. Sama koskee itse elämää. Elämä
on meri.
Talvinen meri luo omaa jäätävää vertauskuvallisuutta elämälle. Tämän talven lukuelämyksiini kuuluu Finlandia palkinnon
voittaneen Ulla-Lena Lundbergin viisas romaani ”Jää”, kertomus saaristolaisseurakuntaan eli luodoille saapuvasta papista ja hänen
perheestään. Teos on matka kirjaviisaudesta
luonnon ja toimeentulon karuihin perusasioihin. Kirjan tarkasti ja oivaltaen kuvatut
henkilöt saivat minussa myötäelämisen
kyvyn vereslihalle. Onko sydämeni jäässä,
vai elänkö sulaneella sydämellä? Luodoilla
naapuriapu oli itsestään selvää, samoin vieraanvaraisuus. Me kuljemme kaikki helposti särkyvällä, arvaamattomalla jääkannella.
Meri oli monen luotolaisen kohtalo kuten
papinkin. Elämän ilon rinnalla oli luodoilla
myös kuolema jylhällä tavalla läsnä. Siksipä luotolaisilla oli tapana veisata aina ennen
kuin lähdettiin kokoontumisista kotiin mustien vetten tai jään yli.
Hiihtäessäni takaisin mantereelle pohdiskelin lukemaani ”Jäätä” ja elämää yleensä. Päätin purjehtia ensi kesänä Kökariin,
luodoille, ties monennenko kerran. Käyn
Kökarin kirkossa ja katson alttarilla olevaa
pientä hopeista krusifiksia, jossa ristin poikkipuulla näkyy pääsiäisaamun nouseva aurinko. Ja laulan virren 105.