Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

3/2013
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
ää
t
l
ä
Sis ut!
iv
s
ä
s
li
AVA S
T
T
TE
O
OPA
R
A
R
I
L
JUH
Ä
S
KE
Konsulaatit auttavat ulkomailla s.6
Freddy och maritima antikviteter s. 34
Tervetuloa kesäjuhlille
Pirkkalaan s. 19
Merimieskirkolta!
Perus-Reino on klassikko,
joka lämmittää ja pitää
varpaat turvassa. Laajuutta
piisaa ja pehmeä kumipohja
tasoittaa tallausta. Reinojen
perinteikäs kudottu ruutukuosipäällinen ja varressa
oivallinen piilovenyke.
Kumipohjassa on vaalea,
pitävä kulutuspinta. Lesti
on tuttu, tilava
Reino-lesti.
45,-
H
Reino, ruskea
koot: 39–46
1
kaikki parit. + toimituskulut.
Kengissä Merimieskirkon logo!
Niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä", käyvät reinojen kevennetyt avokas-mallit.
Samat tutut Reino-kuosit ovat myös näissä paljon toivotussa jalkaan potkaistavassa avo-mallissa. Kudottu kangaspäällinen. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti
Avo-Reino,
ruskea koot: 39–46
2
Avo-Reino, musta
koot: 34–43
3
elsingissä Suomenlinnan
edustalla sijaitsevalla Harmajan majakkasaarella (kuva) toimii
luotsiasema, ja saari on vartioitu
alue. Alueella työskentelevät
pitävät vapaaehtoisesti saarta
myös luonnonsuojelualueena.
Minulla oli onni päästä käymään
Harmajalla vuosi sitten. Pienen
saaren elämä on vaikuttava.
Muutaman päivän päästä menen ensimmäistä kertaa käymään
Suomen eteläisimmällä asutulla
saarella Utössä. Saari kuuluu Paraisten kaupunkiin entisen Korppoon kunnan alueella. Utön ja sen
lähiympäristön elämä on mielenkiintoinen: Utö tunnetaan suuresta majakasta, haaksirikoista, linnustostaan ja merisäätiedotuksista.
Alan ymmärtää, miksi saaristo
on monelle innostava ja tärkeä
kohde. Luonto on nautinnon ja
rauhan tyyssija ja se on tarkoitettu
myös käyttöömme, mutta myös
säilytettäväksi ja suojeltavaksi.
Olen päättänyt vihdoin kesällä tutustua saaristolaiselämään
vähän paremmin. Aloitan sen
pienimuotoisesti toteuttamalla
Turun saariston rengastiekierroksen. Polkupyörällä, totta kai.
Marko Toljamo
sisältö
2Toimittajalta
4
Pääkirjoitus/ ledare
5
Hartaus. Pilapiirros
8
Hampurin pääkonsulaatti
suljetaan – kunniakonsu
laatti merimieskirkolle
10 Saksan kirkkopäivät
12 Hallitusjäsen Seppo
Simola
14 Kirkkolaiva
15 Meritaide. Sarjakuva
17 Merimiestaiteilija Risto
Honkaharjulla maalaus
intoa riittää
18 Rauman merimieskirkon
vihkiäiset
19-22 Kesäjuhlaopas
23 Uutisia merimieskirkoilta
26Juhannustarina
28Kirjat
29Merikohtaloita
30 Christer Eklund nautti
ajamisesta
31 Nuorten harrastusohjelma
Avartti
32 I kyrkans skepp
33 Bårgokretsen fortsätter.
Kolumn
34 Maritima antikviteter
fyller Freddys butik
36Perhepiiri
39 Paluumuuttajat Brysselistä
40 Suuri merimatka
42 Vesijuoksu edistää
terveyttä
43Yhteystiedot/
kontaktuppgifter
44 Elämän merellä
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
3/2013
Marko Toljamo
[email protected]
131. vuosikerta / 131:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Tilauskuponki sivulla 34.
2
Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
6
Vuonna 2012 Suomesta tehtiin noin 10 miljoonaa ulkomaanmatkaa. Ulkoministeriön
konsuliyksikkö auttaa vuosittain tuhansien ulkomailla pulaan joutuneiden
suomalaisten elämäntilannetta. Vuonna 2009 avustettiin 40 000 suomalaisen asioita.
Myös Merimieskirkolla on tärkeä rooli ulkomailla asuvien ja liikkuvien avustamisessa.
(Kuvassa suomalaistyhmä Lontoon olympialaisissa. Henkilöt eivät liity artikkeliin.)
Oletko kuullut laivameklarin työstä? Laivameklari on välittäjä, jonka tehtävänä on
löytää lasteja vapaalle tonnistolle ja toisaalta vapaita laivoja rahdattaville tuotteille.
Tällaista laivanselvittäjää voisi sanoa alusten asiamieheksi, jonka tehtävät vaihtelevat
perustehtävistä milloin mihinkin hoidettavaan ja hankittavaan asiaan.
16
Marko Toljamo
Sakari Lehmuskallio
Reinot
toimittajalta
Pieni on kaunista
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri, taitto /
Redaktionssekreterare, layout:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg
Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki
Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 36 Se på s. 36.
Vuosikertahinta 6 numeroa /
Prenumerationspris 6 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 25 €
EU-maihin/till EU länder: 30 €
Muihin maihin/till andra länder: 35 €
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
4,50 € + pst.
Paino / Tryckeri:
Miktor
Kansi / Pärm: Navicar Leppävirran kesäjuhlissa 2012. Kuva: Sakari Lehmuskallio
Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013:
4: 31.7., ilm. 23.8., 5: 23.9., ilm. 18.10.,
6: 11.11., ilm. 9.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden
ilmestymisen
jälkeen.
Merimieskirkko
3/2013
Sjömanskyrkan
3
pääkirjoitus / ledare
hartaus
Sakari Lehmuskallio
pääsihteeri
generalsekreterare
Sinun iloosi
Laivoilla työskentelee ihmisiä
erimieskirkoilta vieraillaan
laivoissa, mutta ei siksi, että
nämä vierailijat olisivat kiinnostuneita laivoista tai lastina olevista tavaroista. Merimieslähetyksen ihmiset
vierailevat laivoissa, koska he ovat
kiinnostuneita ihmisistä. He ovat
valmiina kuulemaan, mitä merenkulkijoille, ihmisille, kuuluu. Ihmisen
kuuntelu on merimieslähetyksen
työtä. Tärkeä lause on: ”Mitä Sinulle
kuuluu?”
Tähän panostaminen ei nouse
pelkästään maallisesta filantropiasta,
vaan itsensä Jeesuksen opetuksesta.
”Ei silmä voi sanoa kädelle: ’Minä en
tarvitse sinua’, eikä liioin pää jaloille:
’Minä en tarvitse teitä.’ Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka
meidän mielestämme ovat muita
heikompia, ovat välttämättömiä.”
Eräs Hampurin merimiespapeista
oli saanut lahjoituksen, jolla voitiin
ostaa minibussi merenkulkijoiden
kuljettamiseksi satamasta retkille,
kaupunkiin ja merimieslähetykseen.
Hän hankki tähän tarkoitukseen
tunnettua kallista merkkiä olevan
auton. Häneltä kysyttiin, miksi hän
on ostanut näin hienon ja kalliin
auton merenkulkijoita varten. Hän
vastasi: ”Niin, sillä kuljetetaankin
ihmisiä”.
Merimieslähetyksen suuri tehtävä
on paitsi olla yhden ihmisen tasolla
hänestä ja hänen elämästään
kiinnostunut, myös puhua hänen
puolestaan. Saksan Merimieskirkko
(Deutsche Seemansmission) on
ottanut tämän asian jopa osaksi
logoaan: Support Seafarer´s dignity.
På båtarna arbetar människor
F
rån sjömanskyrkorna besöker man båtarna, men inte
för att dessa besökare skulle
vara intresserade av båtar eller av
varorna i lasten. Sjömansmissionens
människor besöker båtarna, för att
de är intresserade av människor,
De är beredda att höra hur det står
till bland sjöfararna, människorna.
Att lyssna på människor är sjömanskyrkans arbete. En viktig mening är
”Hur står det till med dig?”
Sjömansmissionens stora uppdrag
är att utom att vara på nivå med
4
en människa, och intresserad av
hennes liv, att också vara hennes
talesman. Tysklands sjömanskyrka
(Deutsche Seemannsmission) har
rentav tagit denna sak som en
del av sin logo: Support Seafarer’s
dignity. Att betona detta härrör sig
inte enbart från världslig filantropi,
utan också från Jesus själv och
hans lära. ”Ögat kan inte säga till
handen: ’Jag behöver dig inte’, eller
huvudet till fötterna: ’Jag behöver
er inte.’ Tvärtom, också de delar
av kroppen som verkar svagast, är
nödvändiga.”
En av sjömansprästerna i Hamburg
hade fått en donation med vilken
man kunde köpa en minibuss för
att transportera sjöfarare från hamnen på utflykter, till staden och till
sjömansmissionen. Han skaffade för
detta ändamål en bil av ett välkänt
dyrt märke. Man frågade varför
han hade köpt en så fin och dyr bil
för sjöfararna. Han svarade: ”Jo, för
den transporterar människor.”
Marko Toljamo
M
M
iten suloisella äänellä kutsutkaan meitä, Herra.
Hyvyydessäsi osoitat meille elämän tien.
Anna meidän tänäänkin vyöttäytyä uskoon
ja rakkauden tekojen harjoittamiseen,
silloin saamme nähdä Sinut jokaisessa,
jonka lahjoitat tiellemme tänään.
Varjele meidät katkeruuden ja rakkaudettomuuden
meihin istuttamasta pahasta innosta,
joka erottaa meidät Sinusta.
Varjele meidät Sinusta vuotavan hyvän innostuksen tekijöinä
ja niin yhä lähemmäksi Sinua
ja Sinuun kätketyn ikuisuuden todellisuutta kulkevina.
Anna meidän kestää kärsivällisesti toinen toisemme
luonteen ja ruumiin heikkouksia
ja kilpailla toistemme kunnioittamisessa
ja auttaa toinen toistamme Sinun iloosi. Aamen.
Benedictus Nursialainen
"Johan Skog. Ilmoitus teidän
kuolemastanne riippuu
nähtävästi erehdyksistä.
Laivan omistaja luultavasti
ei tietänyt teidän laivasta
eroamisestanne, kun tieto sen
haaksirikkoon joutumisesta
saapui. Mainittu surullinen
kuolema kohtasi merimies
Alhbed'iä, joka teidän
sijaanne tuli laivaan. Ilmoitus
erehdyksestä on lähetetty
kenraalikuvernöörivirastolle
Helsingissä, josta hänen
omaisensa voivat saada
lähempiä tietoja hänen
jälkeen jääneestä
omaisuudestansa."
Merimiehen Ystävä 7/1888.
5
Ulkoministeriö suosittaa
matkalle mukaan kolmea
ämmää: matkustustiedote,
matkustusilmoitus ja
matkavakuutus.
Suomen edustustoverkko maailmalla keväällä 2013.
Ulkoministeriön
konsuliyksikkö auttaa
pulmatilanteissa
Teksti Anne Valtonen
Kuvat Ulkoasiainministeriö
Ulkoministeriön
konsuliyksikkö toimii
oikeudellisen osaston
alaisuudessa ja auttaa
sekä edistää vuosittain
tuhansien ulkomailla
pulaan joutuneiden
suomalaisten
elämäntilannetta.
6
N
ykyään ulkomailla matkustaminen, asuminen ja opiskelu ovat hyvin luonteva osa
suomalaisen elämää. Vuonna
2012 Suomesta tehtiin noin 10 miljoonaa
ulkomaanmatkaa, joista 77 prosenttia oli
vapaa-ajanmatkoja ja 23 prosenttia liikematkoja. Teoretisoimalla voisi laskea, että
viime vuonna jokainen suomalainen kävi
ulkomailla noin kaksi kertaa. Kaikkiaan
noin neljännesmiljoona suomalaista asuu
pysyvästi Suomen ulkopuolella.
Konsuliyksikön tietojen mukaan vuoden jokaisena päivänä viisi suomalaista
joutuu ulkomailla rikoksen uhriksi, vuo-
den jokaisena päivänä yksi suomalainen
sairastuu vakavasti ja joka päivä yksi suomalainen kuolee vierailla mailla.
Autettavien määrä kasvaa koko ajan:
vuonna 2004 avustettiin noin 20 000 suomalaisen asioita, kun taas vuonna 2009
määrä oli tuplaantunut jo 40 000:een.
Kansalaispalveluja
tiimitoimintana
Konsuliyksikköä johtaa lähetystöneuvos
Teemu Turunen, joka on koulutukseltaan juristi (OTM ja oikeussosiologian
maisteri). Lisäksi hän on aikoinaan käy-
nyt ministeriön kansainvälisten asioiden
valmennuskurssin ja työskennellyt diplomaattina ulkomailla.
Konsuliyksikössä työskentelee yhteensä 16 henkilöä, joista oikeusoppineita on
Turusen lisäksi kaksi.
Konsuliyksikön tehtävänä on auttaa
hankaluuksissa kaikkia niitä Suomen
kansalaisia, jotka asuvat ulkomailla, asioivat tai toimivat ulkomaalaisten kanssa
Suomen ulkopuolella. Konsulitoiminta
perustuu konsulipalvelulakiin.
Avustustiimi hoitaa nimensä mukaisesti hätään joutuneiden henkilöiden asioita
sekä rikosoikeudellisia tehtäviä.
Kriisitiimi huolehtii suuronnettomuuksista ja kriisitilanteista sekä tarvittaessa
konsulikomennuskuntien lähettämisestä
esimerkiksi maanjäristys- tai tulva-alueelle, jossa oletettavasti on mukana suomalaisia.
Kolmas tärkeä sektori on perhe- ja virka-aputiimin alue eli perheoikeudelliset
asiat.
Viime vuosien ja vuosikymmenien aktiivisen globalisaation, ulkomaanmatkailun ja muuttoliikkeen seurauksena suomalaisilla on paljon avo- ja avioliittoja
vierasmaalaisten kanssa. Lain ja pykälien
toimivuutta koetellaan, kun kulttuurieroja
ja kahden maan erilaisia oikeusjärjestyksiä yritetään sovittaa samaan pakettiin.
Näissä liitoissa syntyneet lapset joutuvat hankalaan asemaan, jos ja kun parin
sukset menevät ristiin ja rakkauteen tulee
ryppyjä. Lastenhuoltokysymykset aiheuttavat paljon työtä ja voivat pahimmillaan
johtaa lapsen kaappaukseen vieraaseen
maahan. Tällaisia tapauksia on nytkin
avoinna toistakymmentä.
Konsuliyksikön johtaja, lähetystöneuvos Teemu Turunen on tullut suomalaisille
tutuksi Jemenin kaappauksen tiedottajana.
Vahinko ei tule kello
kaulassa
Konsulinkyytiä ei ole
Kaikkein viisaimmin matkustaja tekee
ennakoidessaan vaaran mahdollisuuden
jo ennen matkan alkua hankkimalla itselleen riittävän laajan matkavakuutuksen,
tekemällä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön ja perehtymällä ennen matkaa
ministeriön sivuilla oleviin maatiedotteisiin, joissa on päivitetty tieto kunkin valtion turvallisuustilanteesta.
Maailma ei todellakaan ole mukava lintukoto. Parasta on, kun ei anna tilaisuutta
väärinkäytöksiin ja pohtii jo ennakkoon
mahdollisia vaaranpaikkoja esimerkiksi
lomamatkailussa: lomalla ei yleensä tarvitse arvokoruja, rahapussin voi piilottaa
vetoketjun taakse eikä suuria seteleitä
kannata pitää mukanaan, Visa-kortin
suomalainen palvelunumero kannattaa
asettaa valmiiksi puhelimeen, jos kortti
katoaa tai varastetaan.
Monissa kaukomaissa suomalainen turisti on takuuvarmasti varakkaampi kuin
paikallinen asukas keskimäärin ja siten
oivallinen ryöstökohde. Matkalaisten liiallisen alkoholinkäytön haittavaikutukset
tunnistetaan myös ulkoministeriön konsuliyksikössä, huumeiden käytöstä puhumattakaan.
Teemu Turusen mukaan sitkeässä elää
huhu, että ”kyllä konsulinkyydillä pääsee
aina kotiin”.
– Konsulinkyytiä ei ole olemassakaan,
vaan jokaisen on huolehdittava matkoistaan omin voimin.
Mikäli onnettomuus tapahtuu, kattava
matkavakuutus on ensiarvoisen tärkeää.
Silti kolmasosa suomalaisista matkustaa
edelleen ilman vakuutusta.
Kun suomalainen tarvitsee esimerkiksi
onnettomuuden jälkeen evakuointilennon
ulkomailta kotiin, on helposti kyse kymmenien tuhansien eurojen arvoisesta reissaamisesta, ja ilman vakuutusta tilanne
voi olla todella tukala.
Ulkoministeriön ja paikallisen Suomen-lähetystön väki auttaa vaikeuksissa
parhaansa mukaan: antaa asiantuntijaapua ja neuvoja ongelmatilanteissa, mutta
ei voi muuttua rahaksi. Edustustot ja konsulaatit eivät voi maksaa hotelli-, sairaala- tai muita laskuja tai sakkoja. Ne voivat
kuitenkin auttaa yhteyksien luomisessa
omaisiin ja välittää varoja hädänalaisen
avustamiseksi.
>>
7
Pääkonsulaatin sulkeminen nostaa
Hampurin merimieskirkon merkitystä
Matkustusilmoitus on suositeltava
Mahdollisuus tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriölle on
ollut olemassa jo jonkin aikaa. Nyt palvelua on terävöitetty entisestään. Kuluvan vuoden alusta lähtien sille on ollut käytössä
oma sivusto www.matkustusilmoitus.fi, jonka myötä Suomi on
aivan EU:n etujoukoissa matkaturvallisuuden järjestelyissä.
Sivusto on tarkoitettu kaikille, mutta käyttöpakkoa ei ole.
Hankalan tilanteen sattuessa ilmoituksesta olisi hyötyä kotimaassa oleville. Koko viime vuoden aikana suomalaiset tekivät kaikkiaan 12 000 ilmoitusta. Kuluvana vuonna jo neljässä
kuukaudessa on päästy samaan lukemaan, joten palvelu näyttäisi olevan todella tervetullut.
Ministeriöllä on vuodesta 2012 ollut käytössä myös mobiilipalvelusivusto: m.formin.fi muiden EU-maiden tapaan. Ulkoministeriössä on niin ikään jatkuva (24/7) päivystys puhelinnumerossa +358 9 1605 5555.
ja nyt organisatorisesti merimieskirkkoon
kuuluva Lyypekin Suomi-koti on yli
kymmenen vuoden ajan helpottanut pääkonsulaatin paineita konsulitehtävissä.
Uudessa tilanteessa merimieskirkon
merkitys korostuu entisestään, ja siitä on
muodostumassa todellinen Hampurin ja
Pohjois-Saksan Suomi-keskus.
Konsulikomennuskunta kriisitilanteisiin
Suurehkoja kriisitilanteita, joiksi lasketaan luonnononnettomuudet (järistykset, tulvat, tsunamit ym.), terrori-iskut ja
kuljetusvälineonnettomuudet, tapahtuu vuosittain yli 200.
Konsulikomennuskunta on 3–6 henkilön reservijoukko, joka
lähetetään tarvittaessa kriisialueelle avustamaan suomalaisten
evakuoinnissa. Toimintaa on kehitetty voimakkaasti viime
vuosina Thaimaassa jouluna 2004 tapahtuneen tsunamin seurauksena.
Suomesta kriisialueelle matkustavan konsulikomennuskunnan ohella Suomen paikallinen suurlähetystö avustaa tilanteessa mahdollisuuksien mukaan.
Konsulikomennuskunnan työ on hyvin raskasta ja sitä tehdään yleensä vaikeissa olosuhteissa, joten tilanteen pitkittyessä
on paikalle lähetettävä uusia henkilöitä ja alkuperäisten palattava kotiin lepäämään. Viime vuosina konsulikomennuskuntaa
on käytetty muun muassa ns. arabikevään tapahtumissa, jolloin
Kairosta kotiutettiin evakuointilennolla suomalaisia Helsinkiin. Myös Japanin Fukushimaan lähti konsulikomennuskunta
vuonna 2011.
Konsuleita ympäri maailmaa
Suomella on suurlähetystöjä ja konsulaatteja ympäri maailmaa.
Suurlähetystö sijaitsee aina maan pääkaupungissa, ja maan
muissa tärkeissä kaupungeissa voi olla konsulaatteja, joissa
palkattu henkilökunta hoitaa ulkoasiainhallinnon tehtäviä.
Esimerkiksi Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö on Washington DC:ssä, ja konsulaatti löytyy niin New Yorkista kuin
Los Angelesistakin.
Suomalainen henkilö voi apua tarvitessaan kääntyä myös
tietyssä maassa olevan toisen Pohjoismaan tai EU-maan lähetystön puoleen, mikäli kohdemaassa ei ole Suomen lähetystöä.
Kunniakonsulit puolestaan ovat luottamushenkilöitä, jotka
ovat Suomen ystäviä ja usein asemamaan varakkaita liikemiehiä. Kunniakonsulit ovat kotimaassaan hyvin verkostoituneita,
kokeneita ja osaavia henkilöitä. He edistävät usein kauppasuhteita Suomen ja asemamaan välillä, mutta voivat osallistua
myös auttamistehtäviin. Suomella on kunniakonsuleita yli 400
joka puolella maailmaa. ■
www.formin.fi
8
Vetoomus tuotti tulosta
Pääkonsuli Erja Tikka uskoo, että syksyllä 2013 alkava konsulipalvelujärjestely tuo iloa ja hyötyä myös Hampurin merimieskirkolle.
Suomen ulkoministeriö joutuu säästösyistä
lakkauttamaan edustustojaan ulkomailla.
Kesän 2013 lopulla sulkee ovensa myös
Hampurin pääkonsulaatti.
Kun tieto pääkonsulaatin sulkemisesta
saavutti Pohjois-Saksan suomalaisyhteisöt loppukesällä 2012, oli tyrmistys laajaa. Merimieskirkon piirissä ja suomalaisseurakunnissa toimivat aktiivit panivat
toimeen nimien keräyksen ja vetosivat
ulkoministeriöön edes kansalaispalvelujen säilyttämisen puolesta.
Vetoomus tuottikin tulosta. Pääkonsulaatin sulkemisen jälkeen perustettavan
kunniakonsulaatin yhteyteen tulee yhden
virkailijan hoitama kansalaispalvelupiste,
joka sijoittuu merimieskirkolle. Passin
uusimista tai lapsen syntymän rekisteröintiä varten ei siis tarvitse tulevaisuudessakaan matkustaa Berliiniin, vaan
nämä viranomaisasiat voi hoitaa edelleen
Hampurissa.
Tämä järjestely tuo uskoakseni iloa ja
hyötyä myös Hampurin merimieskirkolle:
uusia asiakkaita kahvilaan ja myymälään
ja toivottavasti myös tuoreita vapaaehtoisvoimia toimintaan. Näin voidaan samalla vähän kompensoida merimieskirkon väistämättä lisääntyvää sosiaalityötä
vaikeuksiin joutuneiden Suomen kansalaisten tukemisessa. Suurlähetystö ei joka
Teksti pääkonsuli Erja Tikka, Hampuri
Kuvat Hampurin pääkonsulaatti
P
H
ampurin pääkonsulaatti on viime vuosikymmenet
sijainnut kaupungin keskeisimmällä paikalla Finnlandhausissa. Rakennuksen ylimmän kerroksen
kultaiset leijonat näkyvät kauas Aussen- ja Binnenalsterjärville ja rantakatu Jungfernstigille.
Kun Frankfurtissa ja Münchenissä aiemmin sijainneet
pääkonsulaatit on lakkautettu jo vuosia sitten, edustaa Suomen valtiota koko Saksassa ensi syksystä lähtien vain suurlähetystö Berliinissä.
Suomella on ollut edustusto Hampurissa vuodesta 1918.
Vuonna 1901 perustettu Hampurin merimieskirkko on vieläkin vanhempi Suomi-instituutio. Molempien historiat
kietoutuvat tiiviisti yhteen. Vuosikymmenet on toimittu
rinnakkain ja toinen toistaan tukien. Pääkonsulaattia työllistivät aikoinaan paljonkin Hampurin suureen satamaan ja
merenkulkuun liittyvät tehtävät.
Toisaalta merimieskirkko on antanut apuaan syystä tai
toisesta ahdinkoon joutuneille suomalaisille silloin, kun
pääkonsulaatin viranomaistehtävien rajat ovat tulleet vastaan. Raskaan liikenteen kuljettajien tarpeisiin panostettu,
tilanteessa välttämättä pysty Berliinistä
käsin tarjoamaan auttavaa kättään.
Suomen Berliinin-suurlähetystö, Suomen Berliinin-instituutti ja Finpro, sekä
muut yhteiseen Team Finland -verkostoon
kuuluvat lupaavat jatkossa hoitaa suhteita
ja ajaa Suomen etuja Pohjois-Saksassa
niin aktiivisesti kuin voivat. Myös saksalaissuomalainen kauppakamari on entistä
vahvemmin läsnä.
Pääkonsulaatin jättämää aukkoa ne eivät pysty paikkaamaan, mutta on hienoa,
että Team Finland -ydinryhmällä on Pohjois-Saksan alueella tukenaan Kauppakillan ja saksalaissuomalaisen seuran ohella
Hampurin suomalainen merimieskirkko.
Se onkin tässä mielessä mitä tärkein osa
Team Finlandia. ■
Suomen 95. itsenäisyyspäivää vietettiin Hampurissa viime joulukuussa tavallista juhlallisemmin ja suuremmalla vierasjoukolla. Pääkonsulaatti oli nimittäin viimeistä kertaa sen
järjestäjänä, sillä vuoden 2013 kesällä sen toiminta Hampurissa päättyy Suomen valtion
säästösyistä. Pääkonsulaatti kutsui Hampurin merimieskirkon tiloihin Pohjois-Saksan
osavaltioiden ja kaupunkien, talouselämän ja eri järjestöjen edustajia, sekä kulttuuriväkeä ja alueen suomalaisyhteisön avainhenkilöitä. Vieraita tilaisuudessa oli kolmisensataa.
Juhlassa puhui mm. Hampurin taloussenaattori Frank Horch.
erustehtäviensä ohella Hampurin merimieskirkko on alueensa
suomalaisten tukikohta ja
enenevässä määrin myös
Suomen ystävien kohtaamispaikka. Sen piirissä
toimiva kielikoulu ja lukuisat harrastuspiirit sekä
monet Suomi-tapahtumat
hoitavat tärkeää kulttuurinvälitystehtävää.
Saunassa ja kahvilassa vierailee viikoittain paljon
muitakin kuin suomalaisia.
Ja ennen muuta pitkälle yli
20 000 asiakasta ympäri
Pohjois-Saksan tavoittava
joulubasaari on samalla
myös Suomea ja suomalaisia tuotteita markkinoiva
suurtapahtuma.
9
Dirk Obermann
Soviel du brauchst
– Niin paljon kuin tarvitset
Saksan Kirkkopäivien messussa saarnasi Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio.
Saksan kirkkopäivät kokoaa kirkkojen väkeä yli
tunnustuskunta- ja valtiorajojen. Tapahtumassa väki
kokoontuu yhteen hartauden ja keskustelujen ympärille.
Samalla eri organisaatiot voivat esitellä toimintaansa ja
ideologiaansa yleisölle.
N
ja heistä rekisteröityneitä ulkomaalaisia n
4 500.
Kirkkopäivät järjestetään joka toinen
vuosi eri puolilla Saksaa. Edelliset pidettiin Dresdenissä ja seuraavan kerran järjestäjänä on Stuttgart.
vat suureen katutapahtumaan kaupungin
keskustassa yhteisellä teltallaan, jossa
tiedotettiin eri Merimieskirkkojen toiminnasta yleensä ja kirkkopäivien aikana erityisesti.
Torstaipäivänä Hampurin merimieskirkolla oli hartaushetkien sarja aamusta
Hartauksia ja esitelmiä
iltaan; hartauksia oli kaikkiaan neljä erilaista. Hartaudet olivat joko kokonaan sakHampurin suomalainen merimieskirkko sankielisiä tai saksan- ja suomenkielisiä.
oli tiiviisti mukana kirkkopäivillä osana
Näiden lisäksi kirkolla oli kaksi esiHampurin merimieskirkkojen joukkoa. Jo telmää. Pohjois-Saksan suomalaispappi,
avajaispäivänä merimieskirkot osallistui- teol.tri Päivi Vähäkangas luennoi kris-
Jaakko Laasio
iin paljon kuin tarvitset – ja
vielä enemmänkin oli tarjolla Saksan evankelisilla
kirkkopäivillä
Hampurissa
1.–5.5.2013. Päivien ohjelma oli painettu ohuelle paperille, pari senttiä paksuun
kirjaan: tarjonta oli erittäin monipuolinen.
Teemoja oli lapsille suunnatuista ohjelmista aina huippupoliitikkojen esitelmiin ja keskusteluihin. Hartauksia alkoi
kymmenittäin samalla kellonlyömällä eri
puolilla kaupunkia. Mitään tuskin oli liikaa, sillä osallistujia oli arviolta 150 000
Teksti Jaakko Laasio
tinuskon historiasta Suomessa, ja toisessa
esitelmässä merimieskirkkomme johtaja
Satu Oldendorff kertoi Pohjois-Saksan
merimieskirkkotyöstä.
Koko päivän ajan merimieskirkolla
poikkesi ohi kulkevia kirkkopäivävieraita
tutustumassa tiloihin ja toimintaan. Kahvilan ja kaupan tuotteet kävivät hyvin kaupaksi, ja vieraat viihtyivät niin sisäpöytien
äärellä kuin aurinkoisella pihallakin.
Pitkäaikainen vapaaehtoinen ja työpiiriläinen Kerttu Thieme jaksoi väsymättä
kierrättää poikkeajia kertoen tiloista ja toiminnasta ja maanitellen Tseki-papukaijaa
tervehtimään vieraita. Tätä jatkui torstaista lauantaihin aina aamusta pitkälle iltaan.
Merenkulun teemapäivä
Perjantai oli erityisesti merenkulun teemapäivä Fischmarktilla jokirannassa.
Vanhassa Fischauktionshallessa (=kalahuutokauppahalli) oli aamusta alkaen paneelikeskusteluja ja esitelmiä merenkulun
ja merenkulkijan nykytilanteesta.
Halliin kerääntyi eri merimieskirkkojen työntekijöitä eri puolilta Eurooppaa
tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kokemuksia. Sisällä hallissa oli hieno valokuvanäyttely nykymerimiehistä.
Hallin pihapiirissä oli päivien ajan Saksan merimieskirkon messuosasto, jossa
Uusia
laivakortteja!
toimintaa esitteli iso joukko kirkon työntekijöitään. Perjantain ja lauantain ajan
hallilta järjestettiin jokilaivaristeilyjä
Duckdalben-merimiesklubille ja takaisin.
Perjantain ohjelma hallissa päättyi Seafares’ night -tapahtumaan, joka oli todella
taitavasti toteutettu ohjelmallinen teemamessu. Ilta oli rakennettu merimatkaksi,
joka alkoi satamasta lähdöllä ja päättyi
määräsatamaan saapumiseen. Pieni ammattinäyttelijöiden joukko toi välähdyksiä merenkulkijan elämästä niin laivalla
kuin satamassakin.
Osallistujille oli jaettu puseroihin
kiinnitettäväksi tarrat, joissa oli eri merimiesammatteja – kaikkiaan 10 erilaista. Kymmenen eri merimiehen ryhmästä
muodostui yksi miehistö, joka esittäytyi
toisilleen ja mm. vietti ehtoollista yhdessä
naapurimiehistön kanssa. Ohjelmalehtisen takasivulle oli painettu jokaisen eri
merimiehen tarina, ja itse kukin sai hypätä omaan rooliinsa illan ajaksi.
Messussa saarnasi pääsihteeri Sakari
Lehmuskallio, ja Satu Oldendorff toimi
yhtenä esirukouksen kirjoittajana ja lukijana. Iltaan osallistui arvoilta 800 ihmistä,
kun noin 500:aan oli varauduttu. Tunnelma vaihteli hartaasta riehakkaaseen ja
päättyi yhdessä laulettuun karaoke-lauluun lähes puoli tuntia suunniteltua loppumisajankohtaa myöhemmin. ■
Merimieskirkon
laivakorttisarja on
täydentynyt jälleen 13
uudella kortilla.
Vuoden 2013 korttisarjassa
on kuva ja tiedot
seuraavista laivoista:
Alca, Barö, v. Döbeln,
Legend, Pallas, Pikkala
(96), Radisson Diamond,
San Benito, Sirius, Teseus,
Unden, Vega ja Wega.
Kortteja voi ostaa
Vuosaaren merimieskirkolta
(Provianttikatu 4) tai tilata
nettisivujemme kautta
www.merimieskirkko.fi.
Kortin hinta ä 0,80 € +
toimituskulut.
On meillä unelma
H
ampurin kirkkopäivillä oli paljon kansainvälistä ohjelmaa. Yksi näistä oli Harburgin Pyhän Marian kirkossa vietetty Jaakko Löytyn sanoittama ja säveltämä
Wähäväkisten juhlaveisuut -messu. Jumalanpalveluksen valmisteluista vastasivat pohjoisen Saksan suomalaispappi Päivi Vähäkangas, itäisen Saksan pappi Päivi Lukkari, saksalais-suomalaiset nuoret, Hampurin merimieskirkon kuoro sekä paikalliset
muusikot.
Kirkkoon kokoontui 120 veisaajaa. Merimieskirkon kuoro selviytyi tehtävästään
kunnialla. Suomenkieliset laulut taipuivat, vaikka moni kuorolainen ei puhu suomea
äidinkielenään. Kuoron johtaja Eva-Christina Pietarinen oli tehnyt ison työn kuoron
harjoittamisessa.
Messun jälkeen kirkon pihalla oli iloinen puheensorina. Nuorten valmistama koskettava saarna ja Jaakko Löytyn musiikki saattelivat kirkkopäiväkansaa kohti viikonloppua. On meillä unelma -laulu soi monien mielessä. ■
Fischauktionshallessa pidettiin vaikuttava Seafarers’ night messu.
10
Olli-Pekka Silfverhuth
11
Hampurin kirkkolaiva
Alakuvassa merimiespastori Olli-Pekka Silfverhuth
jakaa ehtoollista Hampurin
merimieskirkossa, takanaan
alttarilla merenkulkija Osmo
"Osku" Savolainen (vas. kuva)
lahjoittama kirkkolaiva.
J
ääksessä vuonna 1937 syntynyt Osmo ”Osku” Savolainen lähti jo nuorena rahtilaivoille. Hänet tunnettiin käsistään kätevänä. Siksi hän oli usein
telakoitavilla laivoilla, niin myös Hampurissa uuden merimieskirkon valmistumisen aikoihin 1960-luvun loppupuolella. Vapaa-aikoinaan hän rakenteli
kaikenlaista, nyt Kolumbuksen lippulaivan Santa Marian pienoismallia.
Oskun hautajaisissa hänen leskensä kertoi, että laiva valmistui, mutta se oli
niin suuri ja hankala kuljetettava, että Osku ei ollut voinut ottaa sitä mukaansa
Suomeen. Laivatoverit olivat hyvin tietoisia, että Hampurin uudessa kirkossa
ei ollut kirkkolaivaa, ja niin Osku teki lahjoituksen. Santa Maria on siitä asti
purjehtinut, jo vuosikymmeniä, Hampurin kirkon alttarilla kohti ristiä.
Osmo Savolainen osallistui vuosien mittaa useisiin Merimiespalvelutoimiston harrastusnäyttelyihin, joista hänellä oli kotinsa seinällä seitsemän diplomia vuosilta 1972–85. Moninaisten korjaustöiden luottomies jäi eläkkeelle
1995 ja kuoli 76-vuotiaana 6.3.2013.
Sakari Lehmuskallio
Sakari Lehmuskallio
12
Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja Seppo Simola:
Merimieskirkkoa
tarvitaan
kansainvälistyvässä
maailmassa
Seppo Simolan mukaan
Merimieskirkko
on onnistunut
yhteyksien luomisessa
sijaintimaissaan.
– Ihmisten luonteva
yhteys kirkkoon
ulkomailla voi siivittää
myös kotimaassa kirkon
ja ihmisten yhteiseloa.
Juttu on toteutettu
sähköposti-haastatteluna.
Kysymykset Marko Toljamo
Kuva Helsingin seurakuntayhtymä
Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja ja Kirkko ja kaupunki
-lehden päätoimittaja Seppo Simola valittiin Merimieskirkon hallitukseen viime elokuussa. Hän kehottaa katsomaan rohkeasti huomiseen.
”Armon aurinko nousee joka aamu.”
Millainen on perheesi ja ketä siihen
kuuluu?
Minulla on viisi lasta, joista kolme
on jo aikuisia ja kaksi murrosikäistä.
Lapsenlapsia on siunaantunut neljä ja
viidettä odotellaan.
Missä ja miten asut?
Asun Helsingin Puistolassa tyypillisessä
stadilaisessa rivitalonpätkässä.
Mistä olet kotoisin ja millainen oli
lapsuuden perheesi?
Olen asunut koko ikäni Helsingissä.
Lapsuuteni vietin ja kouluni kävin
Maunulassa perusvirkamiesperheessä,
johon kuului isä, äiti ja kaksi poikaa.
Mikä ja missä on siviilityösi nyt?
Olen ollut runsaat 20 vuotta Helsingin
seurakuntayhtymän viestintäjohtajana
ja Kirkko ja kaupunki -lehden
päätoimittajana.
Miten luonnehtisit työtäsi ja
työpaikkaasi?
Työ sopii minulle kuin nenä päähän.
Se on luovaa työtä, jossa on kaikki
virkamiehen edut. Käytämme Helsingin
seurakunnista ja seurakuntayhtymästä
nimeä Kirkko Helsingissä. Se on
avarakatseinen kristittyjen yhteisö,
jossa ennakkoluulottomasti katsotaan
tulevaisuuteen.
Missä olet työskennellyt aikaisemmin?
Olin 12 vuotta seurakuntapappina
Malmin seurakunnassa. Lyhyitä jaksoja
muualla.
Mitä harrastat ja miten rentoudut?
Harrastan liikuntaa ja kulttuuria
monipuolisesti. Ne myös rentouttavat,
samoin tv:n katselu sohvaperunana.
Intohimosi?
Varsinainen intohimoni on ravustus,
jonka aika kuitenkin on varsin rajattu.
Pidän myös alkoholista ja naisista.
Oliko sinulla kosketusta
Merimieskirkkoon ennen hallitukseen
tulemista?
Aika usein olen työni puolesta vieraillut
eri merimieskirkoilla. Myös monet
hyvät työtoverini ovat työskennelleet
merimiespappeina.
Miksi ryhdyit aikoinaan
Merimieskirkon hallitusehdokkaaksi?
Ryhdyin, kun pyydettiin, ajatuksella,
että on kiinnostavaa tutustua lähemmin
tähän maailmaan, ja ehkä minulla
viestintäkokemukseni perusteella voi olla
jotakin annettavaa.
Onko aiemmista töistä ja nykyisestä
työstä hyötyä merimieskirkkotyöllesi?
Edelliseen viitaten, ehkä voin jonkun
viestinnällisen näkökulman tuoda.
Olen myös suuren seurakuntayhtymän
hallinnossa mukana, ehkä
Merimieskirkon ja suurten seurakuntien
yhteistyössä on myös jotakin
kehitettävää.
Millaisena olet kokenut
hallitustyöskentelyn?
Asiathan on hyvin valmisteltu hallituksen
käsiteltäväksi. Se tekee työskentelystä
mielekästä ja antaa jäsenille
mahdollisuuden tuoda mahdollisesti
omasta vinkkelistään jotain lisäarvoa
päätöksentekoon ja suunnitteluun.
Missä Merimieskirkko on onnistunut?
Elävän yhteyden luomisessa
sijaintimaissaan paikalliseen
suomalaiseen väestöön, merenkulkijoihin
ja rekkamiehiin.
Miten haluaisit Merimieskirkkoa
kehitettävän?
Maailma kansainvälistyy yhä enemmän.
Suomalaisia liikkuu maailmalla entistä
enemmän eri rooleissa. Ihmisten
luonteva yhteys kirkkoon ulkomailla
voi olla siivittämässä myös kotimaassa
kirkon ja ihmisten yhteiseloa.
Millaisena näet Merimieskirkon
tulevaisuuden?
Kyllä sillä on paikkansa osana
kirkon todellisuutta nimenomaan
kansainvälistyvässä maailmassa.
Mihinkään suuriin aluevaltauksiin tai
avauksiin en oikein usko niukkenevien
resurssien kirkossa.
Terveisesi Merimieskirkkotyön
tekijöille?
Toivotan intoa, voimia ja iloa. Olkaa
onnellisia, saatte tehdä työtä, jolla on
merkitystä.
Terveisesi lehden lukijoille?
Jokainen meistä rakentaa omalla
panoksellaan toimivaa yhteisöä. Jokainen
meistä on laulun arvoinen. ■
13
meritaide
Uolevi Salonen
kirkkolaiva
Jules Noël: La Bretagne, 1958. Kansallisen Merimuseo, Greenwich, Lontoo, Iso-Britannia.
Jeesuksen lupaus on rauha
J
ohanneksen evankeliumissa 16:23–
33 Jeesus puhuu opetuslapsilleen
rukouksesta. Hän kuvaa läheisen ja
mutkattoman yhteyden ihmisen ja
Jumalan välillä. Tästä yhteydestä kumpuaa rauha, ja siinä ilon täyteys valtaa
rukoilijan.
Jeesus avaa opetuslapsille rukoukseen ja uskoon sellaisen näköalan, jota
he eivät vielä olleet tunteneet. Samassa
Jeesus kuitenkin tekee eron itse kuvaamansa yhteyden välillä siihen, minkälainen on opetuslasten oman rukouksen
ja uskon luonne. Sen voima on ehtyvää.
Opetuslasten kyky ymmärtää heitä
ympäröivien tapahtumien luonnetta
ja Jumalan tarkoitusperiä on kovin
rajallinen. Näissä kahdessa todellisuudessa, yhteydessä, on laadullinen ja olemuksellinen ero. Evankeliumissa Jeesus
kuvataan tietoisena siitä, että opetuslapset eivät tule kestämään aikanaan
elämän heille heittämissä vaikeuksissa.
Kuitenkin, inhimillisen ja jumalallisen
kohtauspisteessä Jeesuksen lupaus
hänen lähellään oleville on rauha.
Kun Jeesuksen esiintuomaa ajattelee
omien, rukoilemiseen liittyen kokemusten valossa, muistikuvat ovat varmasti
14
monet. Yhtäältä on ehkä kokemuksia
ihmismielen ylittävästä ilosta ja rauhasta keskellä suuria elämänvaikeuksia,
kuten yksinäisyyden, sairauden tai
läheisestä luopumisen hetkellä, kun
sitä vähiten olisi odottanut tai pystynyt
itsestään esiin puristamaan.
Toisaalta jokaiselta löytynee päinvastaisia, juuri opetuslasten todellisuuspiiriin kuuluvia kokemuksia. Eivät liene
vieraita tilanteet tai ajat, jolloin rukoileminen on tuntunut vaikealta, sanoja
ei ole löytynyt tai on tuntunut, ettei Jumalaa ole mailla halmeilla. Ehkä elämä
on tuonut pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin
hengellinen elämä on ollut kuivaa kuin
halkeillut erämaa.
Kaiken inhimillisen keskellä – tai juuri
inhimillisyytemme vuoksi – olemme
kutsuttuja kurottamaan Jeesuksen
meille kuvaaman uskonyhteyden ja
todellisuuden puoleen. Olemme kutsuttuja ojentautumaan evankeliumissa
kuvattuun läheiseen rukousyhteyteen
Jumalan kanssa ja näin olemaan ja
lepäämään Pyhän läsnäolossa.
Silloin on lupa ilmaista kaikenlaisia
ajatuksia ja tunteita. Rukous ei ole
aina siistiä ja sivistynyttä ihmisen ja
Pyhän välistä kohtaamista, se on myös
tunteiden esiintuomista ja käsittelyä, niidenkin tunteiden, joista kokee,
ettei haluaisi tai saisi tuoda niitä esiin.
Rukouksessa saamme olla kohdakkain
koko ihmisyytemme kanssa. Jumala ei
hätkähdä eikä mene pois.
Pyhä saa tilaa ja tekee uutta luovaa
työtään mielen maailmassa, siinä miten
ja mitä ajattelemme itsestämme, toisista
ihmisistä ja koko elämästämme. Hän
muokkaa ja pöyhii, perkaa pois sitä,
mikä on tarpeetonta tai haitallista ja
kutsuu esiin uutta. Saamme uskaltaa ja
heittäytyä luottamuksen varaan silloin,
kun elämässä on vaikeaa ottaa vastaan taikka ymmärtää siinä tapahtuvia
asioita. Jumalalla on tarvittava tieto
ja viisaus kaiken toteutuvan keskellä.
Pyhän yhteydessä olemme kutsuttuja
omistamaan Jeesuksen kuvaamat ja
rukoukseen sisältyvät lupaukset ilosta ja
rauhasta. Saamme olla Jumalan mahdollisuuksien ja voiman vaikutuspiirissä.
II keisarikunnan loiston päiviltä
H
Maalaus ajoittuu Ranskan toiseen keialusin valita pikkutarinani aiheeksi loisteliaan laivastokuvan, sarikuntaan (1852–1870). Tätä kautta
pidetään harvinaisen uudistushenkimaalarin värisyttävän kauniin
senä. Sitä kesti sotaan Saksaa vastaan
täysosuman. Sellaisen, jollaisia tehtiin
1870–71, keisarin vangitsemiseen ja
ennen valokuvaustaitoa ja nykytekniiRanskan julistautumiseen tasavallaksi,
koita. Löysin tunnetun ranskalaisen
merimaalarin Jules Noëlin (1815–1881) kolmanneksi järjestysluvultaan.
Kuvamme maalaus on Lontoossa
lähes karnevalistisen kuvauksen keisari
sijaitsevan Greenwichin Kansallisen
Napoleon III:n laivaston saapumisesta
ja vastaanotosta Cherbourgiin 5. päivä- Merimuseon aarre. Noëlin meriaiheisia
maalauksia on monissa arvostetuissa
nä elokuuta 1858.
museoissa ja yksityiskokoelmissa. Niitä
Maalauksen keskellä hallitsevin alus
on edelleen myös myytävänä mm.
on Bretagne, jonka ylistys on kyseessä.
nettihuutokaupoissa.
Noël ehti kuvata runsaasti autenttisia
merikuvia, aluksia ja satamia. Usein
aiheina olivat myrskyiset meret haaksirikkoineen sekä nostalgiset merelliset
maisemat. Paitsi taiteellisesti korkeatasoisia aikalaisiaan hänen kuvansa ovat
myös merenkulun tarkkaa ammattimaista tallennusta. Jules Noël syntyi
Nancyssa ja kuoli Algerissa.
Teksti Aira Heinänen
Sirpa Tolppanen
satamakuraattori, Rauman merimieskirkko
15
Laivameklari on
välittäjä, jonka
tehtävänä on
löytää lasteja
vapaalle
tonnistolle
ja toisaalta
vapaita laivoja
rahdattaville
tuotteille.
Teksti ja kuva
Anne Valtonen
Stefan Lombergilla on kokemusta merimieskirkostakin. Ollessaan kerran Tanskassa hän pyysi taksia ajamaan ”till ett roligt
ställe…” Pirssi ajoi paikallisen merimieskirkon eteen, arvellen
asiakkaan haluavan rauhoittumaan. (Tanskan kielellä rolig on
rauhallinen, kun taas käännös ruotsista olisi iloinen.)
Laivameklareita
toimii joka satamassa
L
aivanselvityksessä
suoritetaan
ohjeiden mukainen laivan tulo- ja
lähtöselvitys sekä siihen liittyvät
toimenpiteet. Näitä ovat esimerkiksi luotsin ja satamapaikan hankkiminen ja tarvittavien maksujen suorittaminen.
Laivanselvittäjä hoitaa myös yhteydenpidon laivan kapteenin, varustamon ja lastinantajien / lastin vastaanottajien välillä.
Alusliikenteestä on myös annettava informaatiota eri tietojärjestelmiin ja yhteistyökumppaneille. Laivan miehistö mahdollisesti tarvitsee matkajärjestelyjä, ja
erilaista dokumentaatiota on jaettava useille osapuolille.
Laivanselvittäjää voisi sanoa alusten
asiamieheksi, jonka tehtävät vaihtelevat.
Aina ovat tietyt perustehtävät, mutta niiden
lisäksi voi olla milloin mitäkin hoidettavaa ja hankittavaa. Laivanselvittäjä toimii
myös varustamon ja aikarahtaajan edunvalvojana.
Laivanselvittäjän pysyviä ja tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat varustamon ohella, rahtaajat, satamaorganisaatiot, tulli ja
muut mahdolliset viranomaiset. Tarpeen
16
Koulutuksena Stefan Lombergillä on
kauppaopisto, ja työstä on tullut vahva
kokemustausta. Työssä tarvitaan sujuvaa
englannin taitoa, ja myös ruotsin kielelle
on käyttöä Suomen olosuhteissa.
Nykyisin alalle voi kouluttautua merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksessa Turussa järjestettävässä laivanselvittäjän
opintokokonaisuudessa. Meklarilla tulee
menestyäkseen olla hyvät neuvottelu- ja
yhteistyötaidot sekä kyky itsenäiseen työskentelyyn.
Suomessa naisia on laivanselvittäjän ammatissa toistaiseksi vähän, mutta mitään
esteitä naisten mukaantulolle ei tietenkään
ole.
Uudempana ilmiönä on alalla havaittu,
että nykyään on työlästä löytää riittävän
sitoutuvaa väkeä meklarin tehtäviin. Laivat
kulkevat arkena, viikonloppuna ja myös
juhlapyhinä – ja meklarin on oltava valmiina palvelemaan aluksia tilanteen ja tarpeen
mukaan.
Nykyisin laivameklarin asiakassuhteita
hoidetaan pääasiassa sähköpostin kautta.
Stefan Lombergin mukaan puhelinta käytetään, jos meklarille ja toimeksiantajalle
on jo muodostunut luottosuhde pitkän ajan
yhteistyöstä. Vielä 1970-luvulla viestit kulkivat pääasiassa telexillä.
Seilausta
matalasuhdanteessa
Tiukentunut talous ja erilaiset yritysjärjestelyt vaikuttavat myös laivameklaritoimintaan. Merialalla väkeä vähennetään, alaa
rationalisoidaan ja tehokkuutta tavoitellaan
hinnalla millä hyvänsä. Kaikesta huolimatta tavara liikkuu, vaikka ajat vaihtelevat ja
kannattavuus voi olla heikko.
Ainakaan Suomen kaltaisessa maassa
merenkulku ei voi loppua, koska meritse
tapahtuva tavaroiden vienti ja tuonti ovat
Suomelle elinehto. Satamissa käyvistä laivoista nykyisin vain 20 %:lla on lippuvaltiona Suomi ja 80 % on rekisteröity ulkomaille.
Kokemusta ja
Laivameklarialalla toivotaan, että valsitoutuneisuutta
tiovalta ottaa pian kantaa kansalliseen meHaastattelin laivameklaroinnista pitkän ristrategiaan muistaen, että vienti on kokokokemuksen hankkinutta Stefan Lom- naisuus. Minkäänlaisiin merielinkeinoon
bergiä, joka toimii nykyisin Suomen Lai- kohdistuviin lisävelvoitteisiin ei Suomella
vameklariliiton toimitusjohtajana. Hän on enää olisi varaa, kun EU:n rikkidirektiivi
toiminut alalla noin 40 vuotta ja aloittanut toi jo oman suolaisen lisänsä vientihintoihin.
alan työt 1970-luvulla.
Suomen Laivameklariliitossa on tällä
Aika usein laivanselvittäjän ammatti
kulkee suvussa isältä pojalle, ja alan ih- hetkellä jäsenenä 80 alan yritystä, ja alalla
miset ovat rannikolta kotoisin. Veri veti työskentelee 500–600 henkilöä. ■
Stefaniakin merenkulkualan töihin, kun
shipbrokers.fi
mkk.utu.fi
isä oli merimies.
mukaan pidetään yhteyksiä myös jäänmurtajiin, laivamuonittajiin, huolitsijoihin ja erilaisiin huoltopalveluihin.
Laivanselvittäjän työn tarkoituksena on
tuottaa alusten tarvitsemat palvelut siten,
että satamakäynti hoituu joutuisasti ja
sujuvasti. Aika on rahaa ja tarpeettomat
matkaviivytykset tulevat varustamolle
kalliiksi. Meklarin toimintatapa on selkeä:
first come, first served – ensin tulleita palvellaan ensin.
Merimiestaiteilija
maalaa yhä
Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki
Risto Honkaharju maalaamassa vaihteeksi
rautatieaiheista työtä.
–E
n ole ikinä tituleerannut
itseäni taiteilijaksi, ei se
ole ollut ura vaan harrastus. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa, kuvailee erityisesti
merikuvistaan tunnettu Risto Honkaharju,
72, suhdettaan taiteen tekoon.
Aihepiiri eli meri on tullut hyvin tutuksi,
sillä ennen eläkettä hän ehti seilata kuukautta vaille 49 vuotta.
Meriura alkoi sisävesiltä 1957 merenmittausporukan messikallena, ja hän muistaa
yhä hurjalta tuntuneen palkkansa: se oli 10
300 markkaa. Seuraavana kesänä hän siirtyi
jo meren puolelle mittahommiin.
Syksyllä 1959 alkoi Honkaharjun jäänmurtokausi. Hän sai jopin tuliterästä jäänmurtaja Murtajasta, ja talvesta tuli pitkä:
marraskuun lopussa lähdettiin Kemiin ja
takaisin tultiin kuudes kesäkuuta. Tuolloin
eivät nykyiset vuorottelusysteemit pyörineet, vaan töissä oltiin yhteen putkeen, ja
yli puolen vuoden työrupeaman jälkeen
"porukka kävi jo kuumana".
Kauppalaivapuolellakin Honkaharju ehti
palvella, ja myös kauemmas suurille vesille
oli työpaikka tiedossa. Se stoppasi kuitenkin siihen, että silloinen vaimo ilmoitti, että
"jos nyt lähdet, ei ole takaisin tulemista". Ei
tullut lähtöä, Atlantin linjat jäivät ajamatta,
ja ura jatkui valtion hommissa murtajissa
ja tarkastusaluksissa. Meriura päättyi kansikorjausmiehenä/puosuna tutkimusalus
Arandassa.
Risto Honkaharju aikoo
jatkaa niin kauan kuin
vain käsi heiluu.
puksessa, jossa hän teki laivankuvan perämiehelle. Hän myös piirsi pilakuvan
kapteenista: iso, lihava mies rötkötti telegrammin päällä. Kuva päätyi kipparin
käsiin, ja taiteilija pelästyi, että nyt tulee
potkut.
Ei tullut lemppuja, vaan päällikkö halusi kuvan itselleen.
– Piirtelin paljon pilakuvia. Ei se ollut
bisnestä, sillä en hyötynyt muuta kuin että
sain porukan nauramaan ja niitä oli mukava tehdä.
Vaikka Honkaharju ei ole tehnyt kovin
paljon ihmiskuvia vaan enemmänkin laivoja, merta ja satamia, niin silti hänestä
on mukava kuvata ihmisiä: aihe on herkullinen, etenkin merimiehet. Pitkä ura
näkyy myös hänen hahmoissaan: ihmisten suhteet ja tilanteet ovat sellaisia, että
niitä pystyy tekemään vain alalla ollut.
– Maallikolla ei ole käsitystä, mitä elämä merellä on. Pitkä merimiesura jättää
jälkensä, ei tarvitse tehdä kehitelmiä,
vaan kuvat syntyvät luonnostaan.
Oppia Honkaharju on hakenut lähinnä
taideleireiltä, joilla on maalattu, tehty grafiikkaa ja opeteltu kuvanveistoa.
Eläkeläistaiteilija Risto Honkaharju työhuoneessaan.
kauneutta. Reitin vanhat höyrylaivat olivat
upeita aluksia, ja niissä oli paljon sellaisia
yksityiskohtia, joita ei enää ole. Nykyiset
laivat ovat vain kuljetuslaatikoita, joissa
kauneus on uhrattu hyötynäkökohdille.
Honkaharjun kauhu ovat tilaajat, jotka
ottavat yhteyttä ja kertovat, että parin päivän päästä on läksiäiset, tee sille lähtiäislahjaksi taulu. Ja sitten taulussa pitää olla
kaikki, hytin ikkunaa myöten tai se tuleva
eläkeläinen työnsä ääressä.
Tilaajat ovat joskus hyvin tarkkoja, pienetkin virheet pannaan tarkasti merkille, ja
etenkin sen oman hytin ikkunan on oltava
just eikä jetsulleen. Suurista matkustajalautoista Honkaharju sanoo laskeneensa jopa
ikkunoiden määrän, ettei tulisi sanomista.
– Työteliäitä ja tylsiä maalata, taitelija
sanoo.
– En kuitenkaan ole niitä pahimpia ripeltäjiä, alalla on vielä tarkempia, mutta
pakko on ripeltää, sillä kyse on laivasta, ja
kuvan on näytettävä juuri siltä laivalta.
Merimaisemissa voi sitten jo käyttää
enemmän vapautta, laivan ei tarvitse enää
”Väritettyjä piirustuksia”
olla tunnistettavissa, vaan tärkeintä on tunHonkaharju on tunnettu vesiväritöistään, nelma ja maisema.
Kuusi vuotta eläkettä ja 287 taulua, joisja hänen mielestään niissä näkyy piirustuksellisuus: "Ne on sellaisia väritettyjä ta lähes kaikki ovat menneet merimiehille.
piirustuksia." Toisaalta hänen mielestään Näin kertoi haastatteluhetken kirjanpito.
– Tää on pelastanut mut ihan oikeesse sopii hyvin laivakuviin, sillä monikaan
Iso, lihava kippari
ei halua kuvaan epämääräistä hahmoa, ti, maalaaminen on mielialalääke, ja mitä
muuta mä tekisin, eläkeläistaiteilija tuumii.
josta ei edes tiedä, onko se laiva.
Hän uhkaa jatkaa niin kauan kuin vain
Honkaharjun meritaiteilijan ura alkoi
Eikä Honkaharju juuri arvosta näiden
FÅA:n eli Suomen höyrylaivan Cano- modernien laivojen kuten ruotsinlauttojen käsi heiluu. ■
17
Sakari Lehmuskallio
Tervetuloa kesäjuhlille Pirkkalaan
Pirkkalan seurakunta
Rauman uuden merimieskirkon vihki Turun
piispa Kaarlo Kalliala.
Piispa vihki varikon Rauman merimieskirkoksi
Sisään tulija näkee
heti alttarin
Teksti Paavo Tukkimäki
S
uunnilleen Jeesuksen opetuslapsijoukon verran väkeä oli huhtikuisena torstaina koolla, kun Turun
piispa Kaarlo Kalliala vihki Rauman
merimieskirkon uudet tilat. Puheensa
kantavaksi teemaksi piispa oli valinnut
kaksi sanaa; rakkaus ja rakennus, joiden
kirjaimet ovat suomen kielessä lähes samat.
Aristoteleen kohtuullisuusajattelun ja
inkarnaation eli Kristuksen ihmiseksitulon kautta piispa johdatteli kuulijansa
Rauman merimieskirkkoon, jonka alttari
on käytävän päässä suoraan sisääntulijan
edessä.
Kallialaa ratkaisu miellytti, koska alttaria ei ole kätketty rakennuksen sisäosiin.
Rakkaus ilmenee rakennuksessa; alttari
on keskipiste, jossa rakkautta koetaan.
Tosin hän myönsi, että merimieskirkoissa
toinen keskeinen yhteyden ja rakkauden
paikka on pöytä, jonka yli keskustelut
kulkevat. Rakkaus taas on syvää kunnioittavaa asennetta, toisen käyttöön asettumista, ja tämä on kuulunut ja toivottavasti
myös tulevaisuudessa kuuluu merimieskirkon työhön.
18
Siistiä ja valoisaa
Merimieskirkko on toiminut uusissa tiloissa viime helmikuusta. Rakennus oli
aiemmin varikkona, ja Rauman satama
luovutti sen ja kalusteet korvauksetta kirkon käyttöön. Jatkossa satama tukee kirkon työtä niin, ettei se peri tiloista vuokraa.
Johtava satamakuraattori Eija Tuorila sanoo, että kirkon väki ja vieraat ovat
olleet ”oikein tyytyväisiä siisteihin ja valoisiin tiloihin”. Tilat riittävät hyvin nykyisille kävijäjoukoille, neliöitä uudessa
paikassa on saman verran kuin aiemminkin, huonejärjestys vain on toinen.
Heti ovesta oikealle on oleskeluhuone
telkkareineen, läppäreineen ja biljardeineen, keskellä on toimisto, ja perältä löytyy myymälä. Talon edessä voi istuskella
terassilla.
Vanhasta kirkosta ei sananmukaisesti
jäänyt kiveä kiven päälle, sillä rakennus
purettiin. Uusikin kirkko on yleisön kannalta sataman portin ”väärällä puolella”,
sillä se on suljetulla satama-alueella.
Pirkkalan kirkko ja sen yhteydessä oleva seurakuntasali toimivat kesäjuhlien päänäyttämönä.
Rauman vanha merimieskirkkorakennus
purettiin 26.3.2013. Kuva Eija Tuorila.
Suomen Merimieskirkon
kesäjuhla järjestetään
Pirkkalassa 10.–11.8.2013
teemalla Aaltoliikkeessä.
L
auantaiaamupäivän ohjelmassa mm.:
laivaretki Pyhäjärvellä sekä Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus ja vaalikokous. Pirkkalan kirkossa pidettävässä
pääjuhlassa kaupungin tervehdyksen
esittää pormestari Helena Rissanen ja
juhlapuheen pitää kansanedustaja Ilkka
ma ja
auke n!
i
k
s
e
k
aa
Irrota lille muk
h
u
ota j
Kantola. Ohjelmassa mukana myös yhteislaulua, lausuja Liisa Tanni, Merja
Haaviston johtama lasten tanssiesitys,
laivakuraattorityön esittelyä sekä muusikot Taru Nyman ja Kaj Chydenius.
Nyman ja Chydenius konsertoivat lisäksi
illalla vanhassa kirkossa. Konsertin jäl-
keen juhla jatkuu vapaamuotoisella, mutta ohjelmallisella iltatilaisuudella pappilassa.
Sunnuntain jumalanpalveluksessa klo 10
saarnaa piispa Matti Repo.
Tarkka juhlaohjelma seuraavalla aukeamalla. Lämpimästi tervetuloa!
19
Pirkkalan kaupunki
Aaltoliikkeessä
E
T
oivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi Pirkkalaan Merimieskirkon kesäjuhliin 10.–11.elokuuta.
Merimieskirkon kesätapahtuman pääpaikka on valoisa Pirkkalan kirkko, joka valittiin valmistumisvuotenaan 1994 arkkitehtuuriltaan kauneimmaksi uudeksi rakennukseksi Suomessa.
Vaikka kirkko sijaitsee kunnan keskustassa, sen naapurissa
laiduntaa hevosia. Tämä kuvaa hyvin Pirkkalaa. Täällä yhdistyvät modernin kaupunkimaisen elämän ja luonnonläheisen
maalaiskunnan parhaat puolet.
Pirkkala on vanha emäpitäjä, jolla on arvokas kulttuurihistoria. Pirkkalasta on löydetty runsaasti muinaisjäännöksiä kivi- ja
rautakaudelta, muun muassa Suomen ensimmäiset luiset nuolenkärjet. Tuorein löytö tältä keväältä on Suomen vanhin kiuas.
Tänä päivänä Pirkkala on elinvoimainen ja voimakkaasti verkottunut kunta, joka kehittää aktiivisesti asukkaidensa hyvinvointia. Keskeinen sijainti ja hyvät liikenneyhteydet, kuten lentokenttä, takaavat vireän elinkeinoelämän. Pirkkala on yksi maan
nopeimmin kasvavista kunnista ja tunnettu hyvistä palveluistaan. Meitä pirkkalalaisia on jo yli 18 000.
Kodikas Pirkkala kesäisine järvimaisemineen tarjoaa mainiot puitteet Merimieskirkon juhlatapahtumalle. Tavataan elokuussa!
Ohjelma
Johanna Lumijärvi
Tervetuloa
Pirkkalaan
Helena Rissanen
Pirkkalan pormestari
lämä on aaltoliikettä. Monenlaiset muutokset ja muuttuvat
tilanteet ovat osa ihmisen arkea, ja kuitenkin kaiken keskellä
haetaan myös pysyvää, johon ripustautua. Merimieskirkoille on
tultu monenlaisten aaltojen siivittämänä. Merenkulkijoille satamat ovat olleet aiemmin paikkoja, joissa on saatu hetki levähtää
ja tulla kirkolle. Nykyään satamassa oloajat ovat käyneet sen
verran lyhyiksi, että merimieskirkkojen työntekijät tulevat laivoille. Yhä edelleen ollaan kuitenkin mukana elämän aalloissa
merenkulkijoiden, raskaan liikenteen kuljettajien, ulkosuomalaisten ja monien muiden kanssa. Merimieskirkko on yksi turvapaikka.
Merimieskirkot ovat myös kohtaamispaikkoja. Kohtaamisesta ja
yhdessä olemisesta on kyse myös kesäjuhlilla, jotka tänä vuonna pidetään Pirkkalassa elokuun toisena viikonloppuna. Pirkkala on historian aikana nähnyt monenlaisia aaltoliikkeitä. Pyhäjärven rannalla on ollut kirkollista elämää jo 1200-luvulla, vaikka
ensimmäisen kirkon rakentamisen tarkkaa aikaa ei osata sanoa.
Nykyisen kunnan ja seurakunnan alue muotoutui 1920-luvun
alussa, kun perustettiin Pohjois-Pirkkalan (nykyinen Nokia) ja Etelä-Pirkkalan (nykyinen Pirkkala) seurakunnat ja kunnat.
Tänä päivänä Pirkkala on vetovoimainen kunta, ja se kasvaa nopeasti. Kuntaan muutetaan, mutta liikettä on myös toiseen
suuntaan elämäntilanteiden muuttuessa. Elämän aaltoliikkeessä seurakunta on Pirkkalassakin kohtaamispaikka, yhteisö, joka
elää hyvän Jumalan armon ja rakkauden varassa. Kirkko on kohtaamispaikka, jonne on helppo tulla. Seurakunnan monipuolinen toiminta tavoittaa eri-ikäisiä ihmisiä. Yhdessä jaetaan elämän arkea ja juhlaa, elämän aaltoliikettä.
Pirkkala on hyvien liikenneyhteyksien päässä. Toivotan Pirkkalan seurakunnan puolesta Sinut lämpimästi tervetulleeksi Merimieskirkon kesäjuhlille kohtaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin, jakamaan elämää ja sen liikkeitä.
Olli-Pekka Silfverhuth
Pirkkalan kirkkoherra
Lauantai 10.8.2013
Lauantai 10.8.2013
9.00 Vapaaehtoinen lisämaksullinen laivaretki Pyhäjärvellä. (Katso sivulta 22 ilmoittautumisohjeet.)
11.00 Vastaanotto kirkolla avataan. Jäsenyyden tarkastus ja äänestyslippujen jako.
11.00–12.30 Keittolounas kirkon srk-salissa. Hinta 7 euroa.
13.00 Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus ja vaalikokous srk-salissa. Kokouksen jälkeen kahvi srk-salissa.
13.00–16.30 Lapsille omaa ohjelmaa kirkon kerhohuoneissa
19.00–20.00 Konsertti vanhassa kirkossa.
• Taru Nymanin ja Kaj Chydeniuksen konsertti vanhassa kirkossa.
Vapaa pääsy.
15.00 Pääjuhla kirkkosalissa (sis. yhteislauluja. Juontajina Juhani Husa ja Outi Lehtipuu.)
• Tervetulotoivotus, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth
• Pirkkalan puhallinorkesteri
• Pirkkalan pormestarin Helena Rissasen tervehdys
• Juhlapuhe, kansanedustaja Ilkka Kantola
• Merimieskirkon laivakuraattorityön esittely
• Muusikot Taru Nyman ja Kaj Chydenius
• Lausuja Liisa Tanni
• Merja Haaviston johtama lasten tanssiesitys
• Loppusanat
20
Pirkkalan kirkko ja srk-sali
Perkiöntie 40
Vanha kirkko ja pappila
Anian rantatie 226
20.00–22.00 Iltatilaisuus ja iltapalaa pappilassa
• Solmumestari Kalevi Törnblom
• Illtatuli
• Pirkkalalainen nuorten Nokkossoppa-yhtye
• Nina Hannosen tanssiesitys
• Jutustelua Väentuvassa
• Yöhartaus
Sunnuntai 11.8.2012
10.00 Juhlajumalanpalvelus kirkossa. Saarna piispa Matti Repo.
Messun jälkeen kirkkokahvit ja viestikapulan vaihto.
21
1
☼
2
☼
3
4
☼
Len
toa
s
e
ma
>>
Helsinkiin >>
PIRKKALA
Pyhäjärven risteily
Vaalikokouskutsu
L
S
auantaiaamun 10.8.2013 Pyhäjärven-risteilyn liput ovat
nyt myynnissä Pirkkalan seurakunnan toimistolla (Suupantie 10, 2.
krs.). Toimisto on avoinna ma 9-12
ja 13-17, ti-pe 9-12 ja 13-15. Voit
varata lipun myös sähköpostilla:
[email protected].
Suomen hopealinjan laiva lähtee
Turrista klo 9. Matka kestää noin 3
tuntia. Aikuisten risteilylippu maksaa
20 €, alle 15-vuotiaat pääsevät risteilemään 10 €:lla. Hnnat sisältävät pullakahvit.
uomen Merimieskirkko ry:n
sääntömääräinen
vaalikokous
pidetään Merimieskirkon kesäjuhlan
yhteydessä Pirkkalan seurakuntasalissa (Perkiöntie 40, 33960 Pirkkala)
10.8.2013 klo 13.00 alkavan ajankohtauskatsauksen jälkeen. Kokouksessa
käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
Tervetuloa!
Tampereelle >>
un
rku
Tu
<<
5
☼
uutisia
Pyhäjärvi
1: Pirkkalan kirkko ja seurakuntasali
2: Pirkkalan vanha kirkko ja pappila
3: Suupantori, Pirkkalan keskusta
4: S-market Pirkkala
5: Turri
B
enelux-maiden merimieskirkon uudeksi palveluvastaavaksi on valittu FM, kokki, Heidi Kvist, 40,
Turusta. Hakijoita oli yhteensä 82. Kvist aloittaa työnsä
Brysselissä 1.7.2013.
Kvistillä on työkokemusta niin ravintola- ja keittiötöistä
kuin myynti- ja asiakaspalvelusta. Lisäksi hän on työskennellyt klassisen musiikin tapahtumissa eri tehtävissä, mm.
organisointikykyä vaativassa tuottajan toimessa. Autolla
ajamisesta pitävä Kvist on toiminut au pairina Pariisissa
vuonna 1990.
M
erimieskirkon uudeksi kirjanpitäjäksi on valittu helsinkiläinen merkonomi ja liiketalouden tradenomiksi
opiskeleva Jouni Rihtniemi, 29. Hän aloittaa työnsä keskustoimistolla 1.6.2013 pääkirjanpitäjä Kati Broströmin jäädessä pitämään lomia ennen eläkkeelle siirtymistään.
Rihtniemi tulee Merimieskirkolle Tilistarista, jossa hän on
työskennellyt kirjanpitäjänä keväästä 2008 lähtien. Numismatiikkaa (rahojen keräily ja tutkiminen) harrastava rauhallinen ja hyväntuulinen mies sanoo odottavansa uutta työtä
innolla.
Majoitus
L
ähimmät hotellit löytyvät Tampereelta. Pirkkalasta on matkaa
Tampereelle noin 10 kilometriä.
Tampereen seutu tarjoaa yöpyjälle
korkeatasoisia hotelleja, keskihintaista tai edullista majoitusta.
Tarjolla on myös kesähotelleja, hostelleja, kalustettuja huoneistoja sekä
bed & breakfast -majoitusta. Tampereen Härmälän leirintäalue ja seudun
muut leirintäalueet ovat myös hyvä
vaihtoehto.
Tampereen seudun laajasta ja monipuolisesta mökkitarjonnasta lapsiperheetkin löytävät omansa.
Katso itsellesi sopiva majoitusvaihtoehto nettisivuilta:
visittampere.fi/majoitustampere
Jos olet Merimieskirkon jäsen, voit
yöpyä jäsenetuhintaan Restelin, ja Sryhmän hotelleissa Tampereella.
merimieskirkko.fi/56-jasenedut
22
Tutustu merimieskirkkoauto Navicariin
M
erimieskirkkoauto Navicarin löydät Pirkkalan keskustasta Suupantorilta perjantaina 9.8.2013 klo 12.00–18.00 sekä lauantaina 10.8. S-marketin (Kenkätie 4)
pihalta klo 09.00–13.00.
Navicarista jaetaan tietoa merimieskirkkotyöstä sekä myydään Merimieskirkon kannatustuotteita. Myynnissä on mm. pirkkalalaisten vapaaehtoisten tekemiä seurapelejä.
Tervetuloa tutustumaan liikkuvaan merimieskirkkoon.
Rotterdamin merimieskirkko menee peruskorjauksen vuoksi kiinni juhannuksen jälkeen.
Syksystä lähtien remontin ajan käytössä on
korvaavat tilat, joissa toiminta alkaa tupaantuliaisilla 1.9.2013.
Vielä ennen remonttia juhannuspäivänä 22.6.
Rotterdamissa järjestetään juhannusjuhla ja
samalla pastori Jarmo Karjalaisen
(kuvassa oik.) ja hänen perheensä
lähtöjuhla. Jarmo aloittaa
kesälomansa jälkeen työt
keskustoimiston palveluksessa
diakoniajohtajana.
Joka toinen vuosi Suomessa järjestettävät kirkkopäivät pidettiin 17.–19.5.2013 Kuopiossa. Vahvasti
kulttuuripainotteisessa kirkon suurtapahtumassa
oli yhteensä 70 ohjelmanumeroa. Esiintyjälistalla oli
kansainvälisiä huippunimiä sekä iso joukko suomalaisia eturivin ajattelijoita, vaikuttajia ja taideväkeä.
Merimieskirkko oli mukana tapahtumassa. Kuvassa
täytetään arvontalomaketta. Kuva Uolevi Salonen.
23
T
alomme Lyypekissä sijaitsee mukavasti hetken matkan päässä vanhasta
keskustasta. Niin merenkulkijat, raskaan
liikenteen kuljettajat kuin kesän majoittujatkin pääsisivät kätevästi etenemään
kirkoltamme kauniiseen keskustaan
pyörän selässä. Toivomme löytävämme
lahjoituksena käyttökunnossa olevia, lukollisia peruspolkupyöriä, joiden avulla
voisimme parantaa liikkuvaa palveluamme. Kaiken kokoiset, näköiset ja ikäiset
pyörät ovat tervetulleita! Kyselyihin ja
kuljetusjärjestelyihin vastaa mielellään
Noora Alimattila, [email protected] tai +49 451 709 8274/+49
171 621 0907. Kuva: Emilia Weissenburg.
K
ansainvälinen The Tall Ships
Races Helsinki 2013 -purjehduskilpailu järjestetään Helsingissä
17.–20.7.2013. Siihen osallistuu noin
100 alusta ympäri maailmaa, mukanaan noin 2 500 nuorta purjehtijaa.
Yleisötapahtumaan odotetaan puolta
miljoonaa kävijää.
Purjealukset kiinnittyvät Hietalahden ja Jätkäsaaren laitureihin. Hietalahdenrantaan tulee yli 200 myyntikojua ja ravintolapalveluja. Myös
Merimieskirkko on mukana tapahtumassa omalla osastollaan, jonka toiminnasta vastaa Vuosaaren merimieskirkko. Se järjestää lisäksi hartauden
Vanhassa kirkossa perjantaina.
Tapahtuman pääohjelmalava on
Hietalahden torilla.
The Tall Ships Races -purjehduskilpailun taustalla on Sail Training International (STI), joka on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö.
Tarkoitus on koota yhteen nuoria
ystävällismielisen kilpailun ja koulupurjehduksen merkeissä, riippumatta
kansallisuudesta, ihonväristä, uskonnosta tai sosiaalisesta taustasta.
Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään Itämerellä joka neljäs vuosi,
ja Helsingin lisäksi kilpailua isännöivät tänä vuonna Aarhus Tanskassa,
Riika Latviassa ja Szczecin Puolassa.
Edellisen kerran Helsinki oli isäntäkaupunkina vuonna 2000.
(Ylävas.) Porilaisilla partiolaisilla
oli hauska ohjelma Turun vierailullaan keväällä: päivällinen
Turun merimieskirkolla, iltanuotio,
yöpyminen Piikkiössä, uiminen
ja kylpeminen Caribiassa sekä
partiomarssi, jota he harjoittelivat
merimieskirkon pihalla. Kuva Arja
Suvanto.
(Vas.) Navicar tekemässä merimieskirkkotyötä tutuksi: vierailulla
rovastikunnallisella nuortenleirillä
Höyterin leirikeskuksessa Kotkassa. Leirin teemana oli meri. Navicarin jälkeen paikalle saapui Merivartiosto. Kuva Jaana Rannikko.
24
Lontoon merimieskirkon vappujuhlat kokosivat kirkolle 140
vapun juhlijaa nauttimaan simasta, munkeista, ilmapalloinstallaatioista, lasten teatterityöpajoista,
grillin antimista ja suomalaisesta
tanssimusiikista. Yleisön kannat
kattoon laittoivat Sawo Ensemble
-kuoro Kuopiosta, Lontoon merimieskirkon Merenkurkut-kuoro
sekä houseband, jonka solistina
kuultiin illan mittaan myös monia
yleisön edustajia. Olihan kekkerit,
kiitos kaikille! Kuva Hanna Lindholm.
Kokkolan merimieskirkko osallistui Kokkolan suomalaisen seurakunnan lähetyksen vappumyyjäisiin.
Vapaaehtoiset olivat saaneet kerättyä monenlaista
mukavaa voittoa arpapöytään. Kuva: José Flores.
Kokkolan merimieskirkolla oli pihatalkoot toukokuun alussa. Lehtien haravointi ja risujen keruu sujui
ripeästi ahkerilta talkoolaisilta. Työn jälkeen oli aika
nauttia hyvässä seurassa hernekeittoa ja vohveleita.
Kuvassa osa talkoolaisista muutaman ahkeroidessa
vielä keittiön puolella. Kuva: José Flores.
Ateenan merimieskirkolla vietettiin kiirastorstain messua ja keskustelutuntia 28.3.Messun toimitti turistipastori Pertti Hell. Kuva Terho Taipalinen.
Merimieskirkkojen pääsisäismyyjäiset ovat taas ohi, mikä tarkoittaa valmistautumista seuraaviin
joulumyyjäisiin. Ateenan merimieskirkolla basaaria basaari
pidettiin 30.–31.3. Kuva Mari
Hilonen.
25
uutisia
Kesäkelit ja asiakkaamme odottavat
Suuret purjelaivat
polkupyöriä Lyypekin merimieskirkolle! tulevat Helsinkiin
Teksti Joni Skiftesvik
P
Juhannuskoivuja laivoihin
K
oponen heitti löylyä. Sähisevä,
kuuma pilvi ampaisi lauteilla
kyyristelevien niskaan.
– Saunassa pitää olla niin
lämmin, ettei palele varpaita, Koponen
sanoi.
– Mutta kun minulla palaa kalju, Ryynänen huolestui.
Miehiä nauratti ja puheet karkasivat
taas rintamalle. Sodittiin Kiestingin suunnalla, hyökättiin Kapustnaja-joella, muisteltiin surkeaa Turtolan mottia, ja kehuttiin tykistön tärkeyttä sodan käynnissä.
– Vieläkin toisinaan jymisee korvissa,
kun yritän illalla houkutella unta silmiin,
Koponen sanoi.
– Niin minullakin, Ryynänen sanoi.
Pojat, Heikki ja Kake, olivat laskeutuneet ajat sitten keskilauteelle. Siinä he olivat kuulleet monet jutut ja tiesivät, mitä
nytkin oli tulossa.
Koponen sanoi pian: – Sirpaleet liikkuvat taas selässä.
Ryynänen paineli vasenta kylkeään.
– Täällä on minullakin rautaa.
Sodasta miehet siirtyivät puimaan sataman asioita. Alkukesä oli ollut hyvää
26
aikaa ahtaajille. Laivoja oli käynyt paljon.
Redillä lastasi nytkin kymmenkunta laivaa Santaholman ja Rauma-Repolan sahatavaraa. Ja isoa massalaivaa odotettiin.
– Tästä tulee hyvä tienestikesä, Ryynänen sanoi. – Taidan päästä syksyllä mopedin ostoon.
– Minkä merkkisen ostat?
– Hopeasiipeä olen ajatellut.
– Osta kerralla Tunturi.
Miehet laskeutuivat höyryävinä lauteilta ja kompuroivat istumaan ulos seinustan
penkille. Pojat ottivat paikat penkin päästä. Miehet tupruttelivat laivatupakkaa ja
kehuivat kaunista iltaa. Linnut visersivät,
tuuli kohahteli pihakoivuissa. Joelta kantautui Santaholman Ponteva-hinaajan tuttu puuskutus.
Koivuja katsellen Koponen alkoi puhua
jokavuotisesta liiketoimestaan.
– Finkwarderin kapteeni Meyer ostaa
varmasti taas juhannuskoivut laivaansa. Sen veli tappeli muuten Kiestingin
suunnalla. Listerin Hedberg on tuttu mies
monen vuoden takaa. Se ei kehtaa olla
ostamatta. Hollantilaiset eivät älyä koivujen päälle, niille minä en niitä tarjoakaan.
Kirtondykeen voivat ostaa ja siihen eilen
tulleeseen belgialaiseen.
Ryynänen uteli, minkälaisia hintoja
Koponen juhannuskoivuillaan piti. Silmää vilkuttaen mies ilmoitti, ettei hänen
firmassaan ollut apteekin hintoja, mutta
apteekkitavaraa otettiin kyllä maksuksi.
– Ei ole napsunut meikäläisen suu kuivuuttaan juhannuksena koivukaupan
aloittamisen jälkeen, eikä napsu nytkään,
Koponen hekotteli.
Miehet palasivat löylyyn. Heikki ja
Kake jäivät ulos. Molempia harmittivat
ruotsin ehdot. Sekin korpesi, kun ikää ei
ollut tarpeeksi, jotta olisi päässyt kesätyöhön Repolaan.
– Meidän pitää keksiä bisnes, Kake ehdotti, – muuten kesä menee hukkaan.
Pojat paneutuivat miettimään liikeideaa
ja olivat pian sitä mieltä, ettei juhannuskoivujen myynti laivoihin ollut Koposen
yksinoikeus, vaikka tämä olikin sitä harrastanut monet kesät.
– Minusta se on tienannut koivuilla jo
ihan tarpeeksi, Kake sanoi.
– Nyt on muiden vuoro, Heikki jatkoi.
ojat kaatoivat rantapusikosta kasan
kolmimetrisiä koivuja ja lastasivat ne
veneeseen. Lastista tuli niin korkea, että
soutaminen oli vaikeaa.
Koposen saunassa mainitsema ruotsalainen Lister oli ankkurissa redin reunassa. Kerrankin Heikin vihaamasta ruotsin
kielestä oli hyötyä, kun hän kyseli reelinkiin nojaavilta merimiehiltä: – Äär däär
kapteen Heetperk?
– Javisst, han kommer snart.
Kapteeni ilmaantui kannelle utelemaan,
mitä pojilla oli asiaa.
– Tsööpär niin mitsommartree? kysyi
nyt Kake.
– Naturligtvis, kapteeni Hedberg ilmoitti ja käski poikien nostaa puut laivaan.
Hinnasta ruotsalaislaivassa ei tingitty ja
kapteeni pyysi pojat vielä salonkiin maistelemaan appelsiinimehua ja suklaata. Samalla heillä oli tilaisuus verrytellä ruotsin
kieltään. Jungmannit kiinnittivät puita
maston toppeihin, kun he lähtivät laivasta.
Ystävällistä oli kohtelu myös Finkwarderissa, vanhassa hampurilaisessa takatuupparissa. Sielläkin he pääsivät kaupanteon jälkeen pureksimaan suklaata.
Konemestari halusi esitellä pojille konehuoneen. Mies työnsi kiväärin patruunaa
muistuttavan esineen koneen kylkeen ja
väänsi jostakin vivusta. Paukahti terävästi
ja kone alkoi jumpsuttaa.
– Mihin tässä nyt mennään? Kake kyseli hätääntyneenä.
Konemestari ymmärsi kysymyksen ja
selitti nauraen, että ajetaan vaikka aluksi
Hampuriin.
Finkwarderin kannelle nostettiin poikien veneestä neljä koivua. Kapteeni Meyer
kehui puita komeiksi ja maksoi mitä pojat
pyysivät.
Viimeiset kolme koivua menivät ruotsalaiseen Blekingeen. Sen kapteeni yritti
tinkiä hinnasta.
– Dyr, mies väitti.
– Intte tyyr, Heikki sanoi.
Kake lisäsi: – Braa tree.
Kapteeni pudisteli päätään. Pojat tekivät jo myrtyneinä lähtöä, kun mies viimein ilmoitti maksavansa puista pyydetyn hinnan.
Pojat soutivat redille vielä kaksi koivulastia. Ruotsalaisten ja saksalaisten laivojen lisäksi juhannuskoivuja ostettiin suo-
malaiseen, tanskalaiseen, belgialaiseen ja
englantilaiseen laivaan.
Ulkoredillä oli ankkurissa kreikkalainen nokikeula. Sinne asti he eivät viitsineet soutaa. He arvelivat, ettei kreikkalaisilla ollut juhannuskoivuperinnettä ja
että he saattaisivat jopa naureskella koivukauppiaille.
Ennen puoltapäivää Martinniemen redin yhdeksästä laivasta seitsemän mastoissa pörhistelivät juhannuspuut. Ne näkyivät komeasti rantaan.
T
ilanteen kauheus paljastui Koposelle
vasta, kun hän oli lähdössä soutamaan
koivulastiaan rannasta redille. Valkamastaan redin suuntaan vilkaistessaan mies
huomasi koivut laivojen mastoissa ja järkyttyi pahan kerran.
Heikki ja Kake istuivat ongella tutuilla
kivillään niemen nokassa.
– Oletteko nähneet, kuka on käynyt
myymässä laivoihin koivuja? kiukusta
puhiseva mies tuli kyselemään pojilta.
– Sinähän niitä sinne tavallisesti kuskaat, Kake vastasi.
– Niin kuskaan, mutta nyt niitä on kuskannut sinne joku muu.
– Meillä ei ole minkäänlaista havaintoa
asiasta, Heikki vakuutti Koposta silmiin
tapittaen.
– Ei sitten pienintäkään, Kake vahvisti.
Koponen päivitteli: – Mitä helkkaria
minä tuolla koivukasalla nyt teen?
Pojat katsoivat Koposen veneen valtaisaa koivuröykkiötä ja yrittivät lohduttaa melkein itkevää miestä sanoen, että
tämä voisi koristella puilla mökkinsä ja
pihansa.
– Mutta kun lääkkeet jäävät nyt saamatta, mies tuskaili.
– Mitkä lääkkeet?
– Ette te pennut tajua mitään!
Ärhennellen mies purki koivulastinsa.
Hän aivan paiskoi puut pitkin rantaa. Pian
hän palasi poikien luo.
– Minusta on alkanut tuntua siltä, että
merimiehet ovat voineet itse hakea koivuja maista, hän sanoi.
– Niin mekin on tässä päätelty, Heikki
sanoi.
– Oikeastaan me taidettiin nähdäkin
oksien törröttävän illalla merimiesten
veneestä, kun ne soutivat laivaan, Kake
sanoi.
– Ettekä tulleet sanomaan minulle? Koponen päivitteli.
– Ei sitä kaikkea heti hoksaa, pojat puolustautuivat.
27
Merisoturi Kustaa III
Raoul Johnsson: Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790.
John Nurmisen Säätiö 2010.
M
erellisiin teemoihin monipuolisesti
erikoistunut kustantaja John Nurmisen
Säätiö laajensi jokunen vuosi sitten aihepiiriään sotahistoriaan, muttei sotimiseen maankamaralla vaan merisotiin.
Tietokirjailija Raoul Johnssonin uusia
lähdelöytöjä hyödyntänyt teos Kustaa III ja
suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella
1788–1790 ilmestyi sopivasti Ruotsinsalmen
taistelun 220-vuotismuistoksi.
Kirjaa voi pitää myös kolmen sotavuoden
kuvitettuna historiana, sillä parin sadan maalauksen ja piirroksen välityksellä Kustaan
”merenkäynnit” ovat kuin taistelutilanteiden
havainnekuvia. Välillä ne ovat Kustaan tahdon muuntamia.
Esimerkiksi Lippulaiva Gustaf III Suursaaren taistelun jälkeen 1788 on tositilanteen parantelua. L. J. Desprezin koko seinän
täyttävä öljyvärimaalaus Rosersbergin linnassa Suursaari-salissa antaa ymmärtää, että
voitto tuli kotiin. Miehistö heiluttelee hattujaan mastoissa ja yläprammiraakojen päällä.
Kuitenkin taulun alakulmassa pudotetaan
kaatuneiden ruumiita vaivihkaa veneeseen.
Taistelu Venäjää vastaan oli tosiasiassa jäänyt
ratkaisematta.
Ruotsille vuosi 1788 oli kaiken kaikkiaan huolia täynnä, sillä Kustaan vallanhalu
oli johtanut sotatoimiin Tanskan ja Venäjän
kanssa. Kustaa halusi takaisin Itämeren ja
Suomenlahden herruuden ja palauttaa suurvalta-aseman. Hän jopa havitteli serkkutyttönsä keisarinna Katariina II:n valtaistuinta
ja hautoi sisimmässään Pietarin valloitusta.
Upseerit kauhistuivat ja nousivat vastustamaan kuningasta. Syntyi Anjalan liitto, jota
pidetään Suomen itsenäisyyspyrkimysten
varhaisimpana versiona.
Ensimmäinen taistelu Ruotsinsalmessa
käytiin 24. elokuuta 1789. Venäjän soutu-
28
laivasto löi ruotsalaisten saaristolaivaston
(soudettavat tykkiveneet), joten kreivi Augustin Ehrensvärd, sotamarsalkka ja operaation
johtaja, menetti Kustaan luottamuksen. Seuraavana vuonna 9. ja 10. heinäkuuta samassa
salmessa Kotkan edustalla taisteltiin jälleen.
Ruotsin vei voittoon kuninkaan lippukapteeniksi vaihdettu Carl Olof Cronstedt, Kustaata miellyttävä everstiluutnantti. Tähän
Pohjoismaiden suurimpaan meritaisteluun
osallistui Ruotsilta 13 000 miestä ja 185 alusta
Venäjän 20 000 miestä ja 273 alusta vastaan.
Amiraali Juhani Kaskeala toteaa kirjan saatteeksi, että Itämeri on ollut aina kaikkea muuta
kuin rauhan meri. Joka vuosisadalla on sodittu
tuhannen vuoden ajan. Kustaakin taisteli merellä eri kohteissa kaikkiaan kymmenkunta
kertaa. Niistä on Raoul Johnsson, myös sukeltaja ja saaristovalokuvaaja, laatinut eloisalla
otteella perinpohjaisen tietokirjan, johon on
helppo tarttua.
Irmeli Tanttu
Ihan meripihkassa!
Matti Nuorteva: Meripihkan kiehtova maailma. Kirja Baltian meripihkasta. Maahenki
2012.
S
yyskuussa 1862 raivosi eteläisellä Itämerellä hirmumyrsky, ja hyökyaallot toivat
rannoille valtavia määriä meripihkaa. Tuota
merenkullaksikin kutsuttua fossiilista pihkaa
kerättiin rannikoilta 2000 kiloa pelkällä käsipelillä ja haavilla. Itse asiassa pihkanpalaset
olivat löytäjilleen terveiset muinaisista mäntymetsistä kymmenien miljoonien vuosien takaa
Suomen ja Etelä-Fennoskandian alueelta.
Tämän ja paljon muuta tuo esille metsähyönteistieteilijä Matti Nuorteva Meripihkasta
kertovassa teoksessaan. Se on aihepiirin ensimmäinen suomenkielinen esitys, joka yleistajuisena on suunnattu suurelle yleisölle.
Muistamme myös Harri Metsälän, suomalaiseen puunkäytön perinteeseen vihkiytyneen arkkitehdin, Pihka-kirjan (Sarmala
RAK 2001), joka myytiin oitis loppuun. Näin
käy varmaan emeritusprofessori Nuortevankin Meripihka-kirjalle. Sille on tänä vuonna
myönnetty Lauri Jäntin Säätiön kunniamaininta.
Sana ”meripihka” tuli käyttöön 1900-luvun alussa. Sitä ennen puhuttiin keltaisesta
ambrasta (mm. engl. amber) tai bärnsteinistä
(mm. saksan Bernstein). Merenkullan runsaimmat esiintymät maapallon laajuisesti
ovat Itämeren ympäristössä, ja sen mukaan
puhutaan Baltian meripihkasta.
Bärnsteini ei ole äärettömän vanhaa, huomauttaa Nuorteva, koska pihkaa tuottava
puusto alkoi viihtyä täällä vasta 300 miljoonaa vuotta sitten.
Tuolta ajalta ovat vanhimmat pihkapalaset,
mutta pääasiassa meripihkamme on neljänkymmenen miljoonan vuoden takaa. Silloin
kasvaneiden suomäntyjen tuottama pihka
päätyi meripihkaksi vain, jos se joutui alkuvaiheessa nopeasti veteen tai muuten märkään.
Soinen sammalikko on ollut hyvä suojapaikka ilman hapettavalta vaikutukselta ja
auringolta, Nuorteva toteaa. Meripihka sisältää erilaisia hartseja ja pitkään kovettuessaan
siitä ovat poistuneet haihtuvat ainesosat. Fossiilinen pihka tai lehtipuiden mahla on syntynyt halkeamiin puun sisälle ja vuotanut ulos
pinnalle.
Pihkaa erittämällä puu on yrittänyt estää
hyönteisten tai sienitautien pääsyn sisuksiinsa. Niinpä pihka-ansaan on iloksemme juuttunut kasvinosia, ilmakuplia, vesipisaroita
ja erilaisia ötököitä. Niiden välityksellä on
saatu ainutlaatuista tietoa muinaisluonnosta.
Nykyiseen verrattuna muutosta on yllättävän
vähän.
Meripihkan värivivahteita on satoja läpikuultavasta keltaiseen, punertavasta ruskeaan. Pihkapalasia on sormenpään kokoisista
jättimöhkäleisiin. Itämeren kulta hullaannutti
kruunupäät 1700-luvulla rakennuttamaan siitä kokonaisen huoneen, ”maailman kahdeksannen ihmeen”.
Nykyään ollaan hillitympiä: korut, pikkuesineet, käsirasva ja koiran kirppupanta
riittävät. Mutta sittenkin ollaan ihan meripihkassa tähän kultaiseen kiveen.
Irmeli Tanttu
merikohtaloita
kirjat / böcker
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo.
Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo.
Kipparista tuli veli Eerik
Perämiestutkinnon Petter Ikä suoritti 1909 Raumalla. Kuvassa hän istuu keskellä.
Oik. Suutarin poika Petter Ikä koulutti itsestään merikapteenin ja seilasi päällikkönä, kunnes
ensimmäinen maailmasota muutti kaiken. Kuvassa Petter Ikä eli veli Eerik 60-vuotiaana.
P
etter August Ikäläinen oli syntynyt 1883 Karttulassa, ja äitinsä
kuoltua hän muutti räätälinoppilaaksi Kuopioon. Hän siirtyi 18-vuotiaana Hämeenlinnan ja vuotta myöhemmin
Turkuun, mistä alkoi hänen meriuransa.
Sukunimi lyheni muotoon Ikä.
Mies seilasi isojakin vesiä, kunnes
vuonna 1907 suoritti aliperämiehen tutkinnon Rauman merikoulussa. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli perämies ja
vuonna 1912 merikapteeni. Välissä hän
ehti kokea haaksirikonkin, kun fregatti Mermerus ajautui sakeassa sumussa
ja lumipyryssä karille matkalla Norjasta
Australiaan.
Ikä osti osuuden Eros-kuunarista ja
lähti sen kippariksi 1912. Saman vuoden
elokuussa alus joutui ankaraan myrskyyn,
jossa se menetti yhden miehistönsä jäsenen, ja hinattiin rampana hätäsatamaan.
Pari vuotta myöhemmin ensimmäinen
maailmansota yllätti monet Venäjän lipun
alla seilanneet suomalaisalukset Saksassa,
joka oli vastapuolella. Laivat takavarikoitiin ja miehistöt joutuivat sotavankeuteen,
ja näin kävi Eroksellekin.
Ikä miehistöineen joutui saksalaisten
sotavankeuteen 1914. Vankeudessa hän
sairastui lavantautiin ja joutui Hampurissa katoliseen sairaalaan. Katolisten
sisarten työ teki häneen niin suuren vai-
kutuksen, että hän jäi joksikin aikaa auttamaan sairaalassa. Samalla hän kiinnostui
katolisuudesta ja päätti omistautua kirkon
palvelukseen.
Sotavankeutensa jälkeen Ikä seilasi jonkin aikaa ja kävi myös Kuopiossa katsomassa sukuaan. Isä oli kuollut, ja tältä oli
jäänyt uudesta avioliitostaan nuori leski.
Kuopion-reissulla Ikästä tuli isä: hänen
äitipuolensa synnytti tyttölapsen, joka oli
siis Ikän tytär ja sisarpuoli. Ikä ei solminut liittoa äitipuolensa kanssa, mutta piti
yhteyttä tyttäreensä ja tuki tämän kasvattivanhempia taloudellisesti.
Ikä liittyi katoliseen kirkkoon ja
tarjoutui monsignore Michael Buckxin
palvelukseen. Tarinan mukaan Ikä jätti
kaiken, ja Buckx oli ainoa, joka ei pitänyt
miestä umpihulluna. Buckxista tuli myöhemmin Helsingin katolisen seurakunnan
kirkkoherra ja hiippakunnan piispa.
Ikä muutti Helsinkiin, toimi maallikkoveljenä ja hoiti monenlaista tointa: suntio,
kokki, räätäli, suutari, papinkaapujen korjaaja ja vahtimestari.
Seuraava työpaikka oli Viipurin seurakunta. Sieltä Ikä suuntasi Liesboschin
luostariin Hollantiin, jossa hän antoi
luostarilupauksensa 8. syyskuuta 1932.
Luostariveli Eerik palasi Suomeen ja
toimi Turussa, Viipurissa ja Helsingissä.
Sotien aikana hän oli sekä evakuoimassa
Petter Ikän antama
luostarilupaus.
Viipurin lastenkotia että kunnostamassa
sotavankityövoiman avulla Pyhän Hyacinthuksen kirkkoa, joka oli kärsinyt taisteluista. Vanhan kipparin otteella Eerik piti
vangit ojennuksessa.
Kun Viipuri oli 1944 jätettävä, Eerik
asettui Helsinkiin, jossa hän muun muassa hoiti piispantaloa. Vuonna 1953 hän
lähti Hollannin Liesboschiin vanhuuden
viettoon, ja siellä tanakka, lyhyt papparainen kuoli 1. marraskuuta 1962 pudottuaan
luostarin portaissa. ■
29
Mies, joka nautti
ratissa istumisesta
Parhaimmillaan
kuljetusyrittäjä
Eklundilla oli autoja
21. Firman viimeinen
auto ja halli menivät
myyntiin viime vuonna.
Vuosien varrelle mahtuu
loputtomasti tarinoita.
Christer Eklund ajoi rekkaa Euroopassa, ja merimieskirkoista etenkin Hampuri tuli tutuksi.
–O
li se hienoa aikaa se,
tuumii helsinkiläinen autonkuljettaja
ja kuljetusyrittäjä
Christer Eklund, 60, siitä vuosikymmenten taipaleesta, jonka hän istui rekan
ratissa. Hänen mielestään koko homman
juju on siinä, että on vain jaksettava istua.
Hän sanoo aina mitanneensa kuljettajaa
sillä, kuinka kauan tämä jaksaa istua ohjaimissa.
Eklund väittää itse ajaneensa yhteen
putkeen lautalta Saksan Travemündestä
La Junqueraan Pyreneitten kainaloon Espanjaan. Matka kertyy 1 700–1 800 kilometriä.
– Mä olin vähän kaheli, myönnän sen,
mutta oli se hienoa, kun sai ajaa. Auto ei
kulje, jollet sä aja sitä, ja sitä nautiskelee,
kun auto menee ja menee. Jokainen pysähdys syö aikaa, jarruja, renkaita, kiihdyttäminen polttoainetta ja rahaa.
Eklundin auto meni, sillä hän kertoo
ajotaktiikkanaan olleen, että ajettiin yh-
30
teen putkeen rajalta rajalle, jossa oli pakko pysähtyä tulliin. Sen vuoksi hän myös
liikkui yksin, eikä saattueissa eli konvoissa muiden kanssa, sillä joukosta oli
aina jonkun pysähdyttävä tankkaamaan,
soittamaan, vessaan tai jostakin muusta
syystä…
Lakien ja asetusten mukaan tällainen
pitkä puskeminen on tien päällä ollut kiellettyä jo iät ja ajat.
– Nykyisten digitaalisten ajopiirturien
aikaan tätä syntiä on paljon vaikeampi
tehdä kuin silloin, kun ajoajat tallentuivat
paperikiekoille, Eklund myöntää.
Teksti ja kuva Paavo Tukkimäki
Vaan nyt aika tien päällä on jäänyt taakse, sillä Eklund sairastui ja joutui jättämään rekkahommat. Sairaus oli myös
viimeinen sysäys yhtiön toiminnan lopettamiseen. Ulkomaanliikenne oli loppunut
jo 2006, ja firman viimeinen auto ja halli
menivät myyntiin viime vuonna.
Parhaimmillaan autoja oli ollut 21, niistä seitsemän ulkomaanliikenteessä. Valkovihreissä väreissä ajanut, elintarvikekuljetuksiin erikoistunut helsinkiläisyhtiö
siirtyi historiaan. Ei tosin täysin, sillä
luvat ovat jäljellä ja firmakin uinuu pöytälaatikossa.
– Ei tullut burn out (loppuun palamiEnemmän kuski kuin johtaja nen) vaan täydellinen turn out (lopetus),
Eklund kuvaa.
Viime talvi oli hänelle ensimmäinen
Eklund sanoo, ettei ole yrittäjänä vaatinut
palkkalaisiltaan pitkiä päiviä, vaikka itse toimeton talvi, ja se tuntui pitkältä. Saiajoi omalla tyylillään. Enemmänkin olisi rauden vaatima kävelykin alkoi maistua
voinut uran varrella ajaa, ja hitusen kaduttaa: puulta. Tulevaisuus tuntuu olevan vähän
– Inhotti olla yhtiön konttorilla, sillä valinkauhassa, lähtisikö Floridaan vai
olen enempi kuljettaja kuin toimitusjohta- mitä?
Kesällä työllistää mökki.
ja. Olisi pitänyt vain pysyä tiellä.
Isä teki itse
ensimmäisen auton
Christer Eklundille kuljetusyrittäminen on kodin perintöä, autot
ovat olleet aina mielessä ja vetäneet pikkupojasta asti. Isä rakenteli sotien jälkeen kahdesta ylijäämäkuorma-autosta omin käsin
ja vähän mummon avustuksella
avolavakuormurin, joka oli lähes
yötä päivää menossa.
– Olen erittäin ylpeä isästäni,
vaikkei me parhaita kavereita oltukaan – välillä lensivät lekat ja
rautakanget, kun otettiin yhteen.
Isä osasi itse laittaa ja oli aina
töissä.
Ensimmäinen raskas yhdistelmä tuli taloon 1971, ja samalla
Christer Eklund alkoi ajaa vakituisesti. Ulkomaanliikenteeseen
hän siirtyi 1977, ja Eurooppa tuli
tutuksi entistä itäblokkia myöten.
Juustoja meni Kreikkaan, Italiaan
ja Espanjaan, voita Natolle Saksaan… ja tähän kaikkeen tuntuu
Eklundilta löytyvän loputtomasti
tarinoita. Mieli tekisi saada ne
kirjaksi asti.
Taivaltaan yrittäjänä ja kuljettajana Eklund kuvaa juitsarinsa eli
kuljetusjärjestelijänsä Kari Tontin sanoin: "On tehty, teetetty ja
nähty tehtävän!"
– Asiakassuhteet ovat usein
olleet pitkiä, esimerkiksi Valio
vuodesta 1956 vuoteen 2012,
Alko, Altia, Milka, TLK Trading,
Paulig, Tuko Spar, Kesko, Veikko
Laine…, Eklund luettelee.
Kiitos ja kunnia
merimieskirkoille
Merimieskirkkoihin Eklund tutustui ensi kertaa juustokeikoilla Kreikan Pireukseen, jossa oli
Skandinaavinen kirkko.
Myöhemmin etenkin Hampurin merimieskirkko tuli erityisen tutuksi. Paluulastiksi otettiin
banaaneja Hampurista, ja siinä
samalla jäi aikaa poiketa kirkolla saunomassa, kahvilla, lehtiä
lukemassa ja juttelemassa. Muutaman kerran on tie vienyt myös
Belgiaan Antwerpenin kirkolle.
– Kunnia ja kiitos merimieskirkolle, Eklund hehkuttaa. ■
Mikä ihmeen avartti?
Nuorten kansainvälinen
harrastusohjelma opettaa
tavoitteellisuutta ja
pitkäjänteisyyttä.
A
vartti on harrastusohjelma, joka
on tarkoitettu 14–25-vuotiaille
nuorille. Maailmalla se tunnetaan
nimellä ”The International Award
for Young People”. Vuosittain ohjelmaan
osallistuu miljoona nuorta yli 130 maassa. Ohjelma aloitettiin Isossa-Britanniassa
vuonna 1956, Suomeen se rantautui vuonna
1999. Suomalaiset nuoret voivat osallistua
ohjelmaan ulkomailla – ja päinvastoin.
Avartin aloittamiseen ei tarvita mitään erityistietoja tai -taitoja. Aloittamiseen riittää
14–25 vuoden ikä ja innostus aloittaa jokin
harrastus. Mukaan voi tulla ottamalla yhteyttä lähimpään paikalliseen Avartti-toimijaan, jonka yhteystiedot löytyvät ohjelman
nettisivuilta.
Avartti korostaa tavoitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä, vapaaehtoisuutta ja kansainvälisyyttä. Osallistuja aloittaa ohjelman
pronssitasolta ja etenee hopeatason kautta
kultatasolle. Nämä tasot saavutetaan tekemällä viikoittain tiettyjä etukäteen mietittyjä
harrasteita ja toimintoja.
Aluksi osallistuja täyttää ohjaajansa kanssa osallistumislomakkeen, johon hän kirjaa
suunnitelmansa. Kun tavoitteet on saavutettu, ne merkitään kansainväliseen Saavutusten kirjaan, ja osallistuja saa tunnustuksena pronssisen, hopeisen tai
kultaisen merkin sekä todistuksen
osallistumisestaan.
Ohjelmassa voi hyödyntää vanhoja harrastuksia tai aloittaa uusia.
Avartissa osallistuja kehittää ja
testaa taitojaan sekä asettaa itse tavoitteensa ja kilpailee vain itsensä
kanssa.
Teksti Piia Lännenpää-De La Cruz
lajia tai kokeilla jotain uutta. Harrastus voi
olla yksilö-, pari- tai joukkuelaji.
Palvelutehtävissä opitaan kokemuksen
kautta ja osallistutaan yksittäisen ihmisen
tai yhteisön auttamiseen. Brysselissä jotkut
Avartti-nuoret suorittavat palvelutehtävää
merimieskirkolla. Tehtävä voi olla mm. kahvilassa tai lastenkerhossa auttamista.
Nuorisotyöohjelma
Avartti ei ole järjestö, vaan se on tapa tehdä nuorisotyötä. Paikallista toimintaa voivat järjestää esimerkiksi koulut, kuntien ja
seurakuntien nuorisotoimet, urheiluseurat ja
nuorisojärjestöt.
Ennen toiminnan aloittamista paikallinen
toimija osallistuu Avartti-ohjaajakoulutukseen. Ohjaajan tehtävänä on toimia mahdollistajana ja tukijana. Benelux-maiden johtava sosiaalikuraattori Piia Lännenpää-De
La Cruz on suorittanut ohjaajakoulutuksen.
Avartti on Opetus- ja kulttuuriministeriön
nimeämä valtakunnallinen palveluja kehittämiskeskus. Avartti-ohjelman hallinnoinnista vastaa itsenäinen Avartti-säätiö. ■
avartti.fi
Avartin neljä toimintoa
Seikkailu on elämyksellinen retki,
jonka voi tehdä maalla, merellä
ja mahdollisesti ilmassakin. Seikkailussa tarvitaan omatoimisuutta,
vastuun ottamista ryhmän toiminnasta ja selviytymistaitoja.
Taidossa opetellaan uusia taitoja ja niiden
hyödyntämistä käytännössä. Taito voi olla
ruoanlaitto, pianonsoitto tms.
Liikunnassa voi harrastaa tuttua urheilu-
Avartti-toiminta käynnistettiin muutaman
vuoden tauon jälkeen taas Brysselissäkin.
Brysselin Avartti-nuoret keväällä 2012:
Ziggy Simola, Piia Lännepää-De La Cruz
(ohjaaja), Riikka Juutinen, Erik Välilä, Marko
Välilä ja Santeri Paajanen.
Kuvasta puuttuvat Lucia Hakala, Fanny Tallgren, Amira Alasghar ja Fanny Kytölä.
31
Modersmålet
är Guds språk
kolumn
Uolevi Salonen
i kyrkans skepp
Borgåkretsen
fortsätter
trots allt
I
Jesu löfte är frid
I
Johannes evangelium 16:23–33
talar Jesus till sina lärjungar om
bönen. Han beskriver den nära och
okomplicerade gemenskapen mellan
människan och Gud. Ur denna gemenskap strömmar friden, och i den överväldigas bedjaren av glädjens fullhet.
Jesus öppnar för lärjungarna en
sådan utsikt, som de ännu inte hade
känt till. Samtidigt skiljer Jesus likväl
mellan den gemenskap som han själv
beskriver och det som är kännetecknet
för lärjungarnas egen bön och arten av
deras tro. Den kraften tar slut. Lärjungarnas förmåga att fatta betydelsen
av det som skedde i deras närhet och
Guds mening är ytterst begränsad.
Mellan dessa två verkligheter finns det i
gemenskapen en kvalitativ och väsentlig skillnad. I evangeliet framställs Jesus
som medveten om, att lärjungarna
inte kommer att klara av de svårigheter
som livet i sinom tid kastar in dem i. Det
oaktat, i en mänsklig och gudomlig
brännpunkt finns Jesu löfte, att de som
finns i hans närhet har frid.
Då Jesus i sin framställning i ljuset av
sina egna erfarenheter tänker på sammanhanget med att bedja, är minnes-
32
bilderna säkert många.. Å ena sidan är
det kanske erfarenheter av glädje och
frid som fyller sinnet mitt under stora
svårigheter i livet, som ensamhet, sjukdom eller en stund av avsked från en
närstående, då man allra minst hade
väntat det eller förmått pressa fram det
ur sig själv.
Å andra sidan torde det tvärtom hos
var och en finnas erfarenheter som
hänför sig till lärjungarnas verklighetskrets. Det torde inte ha varit främmande situationer eller tider, då det har
känts svårt att be, det fanns inga ord,
eller det har känts som om Gud inte alls
hade funnits. Kanske livet har haft med
sig rentav långa perioder, då livet har
varit torrt som en öken med marken full
av sprickor.
Mitt i allt det mänskliga – eller just på
grund av vår mänsklighet – är vi kallade att sträcka oss efter den trosgemenskap och verklighet som Jesus beskriver
för oss. Vi är kallade att sträcka oss efter
den nära bönegemenskap med Gud
som skildras i evangeliet och på så sätt
finnas till och vila i den Heliges närvaro.
Då har vi lov att uttrycka alla slags
tankar och känslor. Bönen är inte alltid
Kärntruppen i Borgå sjömansmissionskrets samlad på Café Ankaret: fr.v. Solveig Mansner, Helena Kristén, Börje Salenius, Olof
Åkerberg samt kretsens ordförande Göta Ekberg och kassör Tora
Jensen.
ett prydligt och kultiverat möte mellan människan och den Helige, det är
också att uttrycka känslor och ge rum
för dem, också de känslor som man
inte skulle vilja eller inte tillåta dem att
uppvisas. I bönen får vi vara ansikte
mot ansikte med hela vår mänsklighet.
Gud hajar inte till och går inte sin väg.
Den Helige får rum och gör sitt skapande arbete i sinnets värld, i hur och
vad vi tänker om oss själva, om andra
människor och om hela vårt liv. Han
röjer och luckrar upp, rensar bort det
som är överflödigt och skadligt och kal�lar fram nytt. Vi får våga och hänge oss
åt förtröstan, då det är svårt att i livet
ta emot eller förstå saker som händer.
Gud har den kunskap som behövs och
vishet mitt i allt som sker. I helig gemenskap är vi kallade att äga det som Jesus
har beskrivit och de löften om glädje
och frid som bönen innehåller. Vi får
leva i det kraftfält som är Guds möjligheter och allmakt.
Sirpa Tolppanen
hamnkurator, sjömanskyrkan i Raumo
Borgå sjömansmissionskrets tänkte
lägga ned, men lyckligtvis beslutade
den fortsätta under hösten.
Text och foto Thure Malmberg
U
nder vintern ryktades det att Borgå sjömansmissionskrets skulle lägga ned verksamheten efter våren. Nu har
man ändå beslutat fortsätta under hösten med en första
samling den 16 september på Café Ankaret i Borgå.
Som tidigare möts man två gånger i månaden, på måndagar kl.
13, och missionens julfest den 4 december i svenska församlingshemmet i Borgå blir samtidigt höstens avslutning. Mer synlighet
har kretsen under våren fått genom att Domkyrkoförsamlingen i
predikolistan som publiceras i Borgåbladet nu också tagit med
kretsens måndagsmöten.
Kretsen, som tidigare bl.a. traditionellt samlat in julgåvor till
sjöfolk, ordnade under våren ett improviserat lotteri till förmån
för Sjömanskyrkan. Vid mötet den 22 april beslöt kretsen att
överlämna 500 euro till Sjömanskyrkan, som man fortsättningsvis vill stödja, även om det visat sig svårt att få med nya, yngre
medlemmar i kretsen.
Ett visst samarbete har man med gruppen Männens samtal
med rötter i gamla KFUM i Borgå. Gemensamma sommarutfärder har bl.a. ordnats. ■
internationella kyrkan i Algarve, där vi med
åren blivit allt mer hemmastadda, avslutas varje
gudstjänst med att alla tar bänkgrannen i handen
och bildar en lång obruten kedja genom hela kyrkan.
Sedan läser man gemensamt Fader vår, var och
en på sitt språk.
Eftersom britter dominerar menigheten är det
engelska som hörs, någon gång blandat med tyska
eller holländska.
Att som exotisk finländare i detta Babels torn
läsa Fader vår högt på svenska har blivit en utmaning. Vanligen kommer jag av mig redan i början,
medan min fru klarar sig lite längre.
Visst kan jag Fader vår utantill, men hur stänger
man öronen för omvärlden?
Jag frågade nyligen en präst här hemma om
han någonsin upplevt samma sak. O ja, sade han,
det finns t.ex. rytmskillnader mellan svenska och
finska som kan bli förvirrande i tvåspråkiga sammanhang.
– Men modersmålet är Guds språk, sade han
tröstande.
Det är naturligtvis svenska jag talar med Gud,
och vi har inga språkliga kommunikationsproblem.
Första gången jag bad var jag troligen sex år.
Min mamma höll en liten morgonandakt innan jag
skulle gå till folkskolan. Både där och i läroverket
blev det mer allmänna böner – det var så det var på
den tiden i skolan – men de viktigaste för mig var
mina egna tysta böner i dialogen med Gud.
Gud som haver barnen kär blev min egen
kvällsbön, som jag fortfarande läser. Den läste jag
också med mina pojkar men kanske framför allt
med dottern. Behöver flickor mer böner än pojkar,
eller är pappor speciellt beskyddande när det gäller döttrarna?
Bönen är viktig och bönens grundform skall
kanske vara den vi lärde oss som barn. Att Fader
vår numera också finns i en moderniserad form
utan pluralisändelser är säkert motiverat. Men för
mig kommer orden som de alltid kommit: Förlåt
oss våra synder, såsom ock vi förlåta dem oss
skyldiga äro.
Britterna i Algarve har sitt eget ålderdomliga
sätt att tilltala Gud. Inga problem, Han förstår alla,
med eller utan pluralisändelser, med eller utan
högtidliga arkaismer. Men stäng gärna öronen för
omvärlden när du ber.
Thure Malmberg
33
Minns någon ännu s/s Kastelholm?
Text och foto Thure Malmberg
Maritima antikviteter
fyller Freddys butik
V
id Österlånggatan i Stockholm
ligger Fartygsmagasinet, ett eldorado för alla som gillar marina antikviteter. I fyrtio år har
Manfred ”Freddy” Braun från Schweiz
sålt fartygsdetaljer i Stockholm. Tidigare
hade han egna butiker också i bl.a. Oslo,
London och Basel för att under senaste tid
bara koncentrera sig på Stockholm.
– Marknaden är inte längre vad den var
en gång, säger han.
– I tiden köpte jag hela inredningen från
både passagerar- och lastfartyg när de
skrotades. I La Spezia skrotades eleganta
stora italienska lastfartyg med inredning
också för passagerare.
– Hos Persöner i Ystad, som i tiden kanske var det största svenska skrotvarvet,
köpte jag inredningarna både från stora
svenska tågfärjan Drottning Victoria och
från Ångfartygs Ab Bores lilla Östersjöångare Kastelholm, skrotad 1975.
– När ett fartyg såldes till skrot gav jag
anbud på inredningen till skrotvarvet, som
vanligtvis bara var intresserat av skrov
och maskineri, metall som kunde återanvändas. I många fall var inredningen bara
till besvär, och brändes ofta upp.
Drottning Victorias salong
– En stor salong från Drottning Victoria
har jag haft magasinerad i Sverige i tiotals år. Min tanke är att Sjöhistoriska museet i Stockholm skall få den lagom tills
kronprinsessan Victoria blir regent, säger
Freddy Braun.
Hans butik vid Österlånggatan 19 i
Gamla stan ligger i en lokal som ursprungligen användes av en skeppshandlare. Under åren har lokalen förstorats,
och den är fullproppad med detaljer från
fartyg och maritim utrustning. I en annan
butik säljer han porslin, glas och silver
med rederimärkning.
Ett ord som ”fullproppad” gör egentligen inte rättvisa åt den närmast otroliga
trängseln i butiken.
I taket hänger rederiflaggor och i en
dörröppning trängs några kaptensuniformer. Varje ledig yta är fylld med travar av
böcker.
Ett gammalt nedfällbart däcksfönster
av en typ som användes för att vid kallt
väder glasa in de öppna sidogångarna på
passagerarfartyg får fungera som takhylla.
Där har Freddy placerat mässingsbeslag
Slutet på en epok.
Lilla Kastelholm, då
registrerad i Panama,
inväntar hösten 1975
skrotning i Ystad
tillsammans med
en estnisk trålare.
Inredningen köptes av
Freddy!
Kastelholm avgångsklar från Visby 1971
under en kryssning. Nu
lever minnena av fartyget bara i Freddys butik
och bland samlare.
34
I Stockholm ligger
Manfred Brauns utmärkta
Fartygsmagasinet. Varje
pryl, varje målning i Freddys
butik och lager har sin
historia, och den berättar
han gärna för en intresserad
besökare.
av olika slag.
Äggkoppar trängs med fickkompasser i
träetui, sjökort finns i rullar och varje ledig väggyta är täckt av tavlor, anslag eller
affischer.
– Mer finns i mitt lager på Värmdö,
skrattar Freddy. Det är så han kallas också
internationellt, efternamnet behövs inte.
Prylar överallt, på väggar, golv och i taket. Fartygsmagasinet i Stockholm har skapats av Manfred Braun, bland vänner och samlare känd
bara som Freddy.
Väskor av tyg från Kastelholm byggd 1929 i Göteborg för Svenska Ame- turus (1898) i Södra hamnen med ett frus– Och i ytterligare ett annat lager har jag
salongen från ss Kastelholm, som lyftes
ur när hon höggs upp i Ystad. Det var på
1970-talet, och jag tog hand om allt från
tvättkommoder till soffkuddar och röksalongen. Den lilla salongen intill hann jag
emellertid inte få i land innan skärbrännarna slog till, och den blev skrot.
– Men soffkuddar och madrasser var
prydda med Svenska Amerika Liniens
vapen i form av de svenska tre kronorna.
Tyget var vackert och välskött, och jag beslöt att göra något av det. Men först skulle
madrasserna sprättas upp. Vilket arbete
det var!
– De som hade gjort madrasserna när
Kastelholm byggdes 1929 var hantverkare som gjorde ett gediget arbete. Varje
spiral var ordentligt inlagd i ett tygfack,
som ordentligt sytts fast. Stoppningen bestod av tagel.
– Men vi fick loss tyget, och sedan lät
jag en läderfirma tillverka en serie eleganta handväskor av tyget. De såldes
slut, och kvar har jag bara en koffert med
krondekor, säger han.
S/S Kastelholm var en liten ångare,
rika Linien som matarfartyg från Östersjöhamnar.
Ännu i slutet av 1920-talet var emigrationen bl.a. från de baltiska länderna betydande, och då användes små ångare som
Kastelholm och besläktade Marieholm
och Drotten för att transportera emigranter till Göteborg. Där kunde de sedan stiga
ombord på SAL:s stora Amerikabåtar.
Kastelholms historia kunde fylla en
bok. I juni 1945 transporterade hon fångar
från koncentrationslägret Bergen-Belsen
till Sverige.
Kastelholm hörde till de första finländska kryssningspionjärerna och kryssade
i maj 1954 från Åbo till Visby, Rönne
och Köpenhamn. I augusti 1968 deltog
Kastelholm i återinvigningen av Saima
kanal och 1973 skulle hon bli logement
i Köpenhamn för en kristen rörelse, men
slutade i stället två år senare sina dagar på
skrotvarvet i Ystad.
Sjöslag på lager
tande ånglok på kajen intill trängs med ett
tryck av Hans Bohrdt från Falklandsslaget 1914, där flera enheter ur den tyska
flottan sänktes. En tysk matros på en
vrakspillra viftar trotsigt med örlogsflaggan medan havet sköljer över honom.
En stor tavla av Adolf Bock visar Stella
Polaris (b. 1927), av många betecknad
som världens vackraste fartyg.
Men liksom Kastelholm finns hon i dag
bara i minnenas värld. Stella Polaris sjönk
under bogsering till varv 2006 och vilar
nu på bottnen utanför Japans kust.
Varje pryl, varje målning i Freddys
butik och lager har sin historia, och den
berättar han gärna för en intresserad besökare. Men också nu håller allt detta på
att bli historia. På sin höjd vill han en dag
se kronprinsessan Victoria som nybliven
drottning inviga föregångarens salong på
Sjöhistoriska museet i Stockholm.
– Men sen får det vara nog. Jag har tänkt
pensionera mig. Kanske det finns någon
intresserad i Finland som vill ta över?
Välkommen då, säger Manfred Braun. ■
Ett snabbt besök i Freddys lager på Värmdö visar väggar fulla med maritim konst.
Th. Norlings målning av FÅA:s ss Arc-
35
Pappilan ikkunasta...
Kuollut
Janne Viinikainen
perhepiiri
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
85 vuotta
Urpo Kokkonen, 8.7.
60 vuotta
Satu Oldendorff, 7.6.
50 vuotta
Vesa Vepsä, 20.7.
Jäsenmaksu
50 euroa
Rento, mutta ihan oikea kirkko
M
erimieskirkkoja pidetään monesti tavallista rennompina
kirkkoina. Merimieskirkoilla
pelataan pesistä, pidetään vaalivalvojaisia ja lätkäkatsomoita sekä humpataan
tanssiorkesterin säestyksellä.
Tästä syystä moni ihailee merimieskirkkoa. Merimieskirkolle on kuulemma
helppo tulla. Elämä merimieskirkolla on
hauskaa ja elämänmakuista. Miksi suomalaiset seurakunnat eivät voisi ottaa
oppia merimieskirkoista?
Joskus huvitoimintamme herättää
myös pahennusta. Epäilijät pohtivat,
onko Jumalalla ja kristillisellä uskolla
mitään sijaa merimieskirkon elämässä.
Onko merimieskirkko vain papin palveluja tarjoava bile- ja myyjäisorganisaatio?
Huvitoiminta ja kristillinen elämä ovat
molemmat osa merimieskirkkoelämää.
Ne kohtaavat konkreettisella tavalla
vaikka silloin, kun kirkkosalia laitetaan
vappujuhlien jälkeen kuntoon sunnuntaiaamun messua varten. Kaksitoista tuntia
Dingon Autiotalon hoilaamisesta samassa paikassa veisataan Totuuden henkeä.
Samassa paikassa kohtaavat rokki ja
rukous. Ja mikseivät kohtaisi, kun ne
kuitenkin kohtaavat myös rokkaavien ja
36
rukoilevien ihmisten elämässä.
Tässä on merimieskirkkoelämän vahvuus: aidot yhteisöt, joissa jaetaan monenlaisia elämän asioita.
Merimieskirkoille ominainen elämän
koko kirjon jakaminen ei ole kuitenkaan
vain työntekijöiden tai organisaation
ansiota. Kysymys on myös ulkosuomalaisyhteisön olemuksesta. Ulkomailla
kirkko tekee paljon sellaistakin, mikä
Suomessa kuuluu urheilu-, kulttuuri- tai
nuorisoseurojen toimenkuvaan.
Myös yhteiselo eri tavalla kristillisyyteen tai uskontoihin suhtautuvien välillä
on ulkomailla helpompaa. Suomalaisuus
yhdistää enemmän kuin erilaiset näkemykset erottavat.
Juhlien järjestämiseen epäillen suhtautuville voisi sanoa, että onneksi kristillisyys ei tarkoita tylsyyttä, synkkyyttä
ja elämänkielteisyyttä. Pikemminkin se
tarkoittaa itkevien kanssa itkemistä, iloitsevien kanssa iloitsemista ja Jumalaan
turvautumista kaikissa elämän vaiheissa.
Näissä kaikissa asioissa me merimieskirkolla olemme aivan tosissamme.
Anna Hälli
Pappi ja pappilan emäntä
Lontoon merimieskirkolta
Merimieskirkon jäsenmaksu
on asetettu vastaamaan
vuosittaisia jäsenkuluja.
S
uomen Merimieskirkon jäsenmaksu vuonna 2013 on 50 euroa
per jäsen ja perhejäseniltä 20
euroa. Esityksen jäsenmaksun uudesta
summasta vuosikokouksessa 10.4.2013
teki yksi jäsenistä. Kokous hyväksyi
korotusesityksen, sillä aiempi jäsenmaksu ei riittänyt kattamaan jatkuvasti
kasvaneita jäsenkustannuksia, kuten
postimaksuja, postitettavia materiaaleja, jäsenhankinnan ja jäsenlehden kuluja, jäsenrekisterimenoja jne. Yleisten kustannusten noususta huolimatta
jäsenmaksua ei ollut nostettu moneen
vuoteen.
Jäsenmaksun tarkoitus on kattaa
kaikki jäsenkulut ja olla siten tuki Merimieskirkon työhön. Yleishyödyllisenä
yhdistyksenä Merimieskirkko ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan pyrkii
ainoastaan tasapainottamaan menonsa
ja tulonsa.
Toimintamme rahoituksesta noin
puolet tulee yksityisiltä tukijoilta eri
muodoissa. Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta tuesta ja avusta: kaikki
tukimuodot tapaan tai summaan katsomatta ovat Merimieskirkolle yhtä merkityksellisiä.
1
950-luvun puolessavälissä Lontoon
suomalaisen merimieskirkon ensimmäisenä sosiaalikuraattorina toiminut
Patty Auterinen, os. Schauman on
kuollut.
Patty sairasteli pitkin talvea, oli yhä
väsyneempi ja hiipui hiljalleen, mutta
lähdön hetki oli sittenkin yllätys. Vielä
keskiviikkona 3. päivä huhtikuuta juttelin hänelle puhelimessa, mutta torstaina
häntä ei enää saatu hereille ja ennen
vuorokauden vaihtumista hän sai jo lähteä. Kaunista. Lempeä kuolema.
Rakas äitini Patty Wilhelmina Susanna Victoria, 89, lähti enkelten matkaan
levollisesti Kyläkallion kodissaan.
Minä istuin hänen kanssaan vain
muutaman tunnin ennen kuolemaansa,
tuntia hänen kanssaan ja jätin hyvästit
omalla tavallani. Tuntui kuin hän olisi
vielä ollut hereillä, ja hänen kasvoillaan
oli tietyssä valaistuksessa hänelle ominainen hymynkare, jollaista en ollut
nähnyt pitkään aikaan.
Nyt olen yksin, mutta mieleni on levollinen ja kiitollinen.
Pattyn hautajaiset pidettiin 27.4. ruotsinkielisen metodistiseurakunnan kirkossa Helsingin Töölössä: Pattyn siunasi perheystävä, piispa Irja Askola.
Patty 6-vuotiaana.
pidin kädestä ja silitin poskeaan ja juttelin hänelle, vaikkei hän varmaan enää
minua kuullutkaan. Yöllä olin vielä pari
Lassi Auterinen
Kirjoittaja on edesmenneiden Patty ja Olli
Auterisen poika. Olli oli Hampurin merimieskirkon ensimmäinen asemanhoitaja.
Merimieskirkko palvelee internetissä
M
erimieskirkon internet-sivusto on uudistunut. Käy katsomassa ja kommentoimassa. Sivuston Merimieskirkolle on tehnyt
Kotimaa Oy:n Sujuu.fi -palvelu.
Merimieskirkon Facebook kertoo tuoreimmat
uutiset ja tapahtumat. Käy
Merimieskirkon
jäsenedut:
• Matkapalvelut Suomen
Matkatoimistosta,
p. 010 826 2310
• Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines,
Eckerö Line)
• Alennus Suomessa Restelin
(Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja
Atlas Kuopio) ja S-ryhmän
(Sokos Hotellit, Holiday Club
-kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander
Oy:n hinnaston mukaisesta
veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana
• Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme
kaikilla kirkoillamme.
tykkäämässä, niin pysyt ajan hermoilla:
facebook.com/merimieskirkko.
Oletko jo löytänyt Merimieskirkon blogin,
kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista
lukea säännöllisesti:
http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/.
Merimiespappi netissä palvelee kaikkia
ulkosuomalaisia osoitteessa merimieskirkko.
fi/nettipappi.
Saat tilattua Viikon sanan suoraan sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi
-sivuston etusivulta.
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut
vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen
ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä
useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 €
kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta
sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake
selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
37
TUE JA
LAHJOITA
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Perhe Honkala-Hannula
palaa Suomeen
Teksti ja kuva Heli Huttunen
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
Hyvää kesää!
Ha en trevlig sommar!
Käy Merimieskirkon Facebook-sivuilla ja "tykkää" meistä, niin saat
ajankohtaista tietoa toiminnastamme sekä kilpailuistamme.
www.facebook.com/Merimieskirkko
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
€ kpl
€ yht.
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Anna tukesi merimieskirkkotyölle.
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Puhelun hinta 10,26 € +
pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla)
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 3/2013
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
38
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
– Merimieskirkko ollut
meidän perheen kannalta
reilu työnantaja ja
Bryssel ystävällinen
työskentelykaupunki.
K
atja Honkala ja Jussi Hannula
muuttivat Brysseliin kolme vuotta sitten keväällä. Katja aloitti
työt merimieskirkon palveluvastaavana
ja Jussilla oli tehtävä Katjan ja edellisessä
joulukuussa syntyneen Rikun huoltojoukoissa.
Kun toinen lapsi, Riina, syntyi vuosi
sitten helmikuussa, osat vaihtuivat: Jussi
löysi itsensä palveluvastaavan tehtävistä,
ja Katja jäi kotiin hoitamaan lapsia. Syksyllä palattiin taas alkuperäiseen järjestykseen.
Nyt perhe Honkala-Hannula on palannut Suomeen. Lähdön kynnyksellä Katja
ja Jussi kertoivat kokemuksistaan Belgiassa.
– Meillä oli ollut jo jonkin aikaa haave
lähteä yhdessä ulkomaille jommankumman työn vuoksi. Sitten Katja huomasi
Hesarista ilmoituksen, jossa etsittiin palveluvastaavaa Brysselin merimieskirkolle, Jussi kertoo heidän hakeutumisesta
merimieskirkolle.
Merimieskirkko oli pariskunnalle jo
tuttu käsite. He olivat nähneet jossain
naistenlehdessä mielenkiintoisen artikkelin Mari Suomalaisesta, joka oli toiminut merimieskirkon emäntänä Lontoossa
ja Antwerpenissa.
Siinä vaiheessa Katja ja Jussi olivat
lähdössä kahdestaan, raskaudesta ei ollut
vielä tietoa. Katja ojensi Hesarin Jussille
ja pyysi lukemaan ilmoituksen:
– Tässä voisi nyt olla sopiva tilaisuus.
– Belgia maana miellytti jo alun alkaen,
olimme käyneet täällä, ja Antwerpenissa
asui tuttu pariskunta.
Odotukset uudessa maassa toteutuivat
hyvin.
– Halusimme kokeilla elämistä ulkomailla, ja se haave on toteutunut. Meillä
ei ole ollut sopeutumisvaikeuksia, em-
Katja Honkala ja Jussi Hannula sanovat selvinneensä Belgiassa ilman sopeutumisvaikeuksia, mihin vaikutti myös kahden lapsen syntymä. Perheen kasvettua
ajan jakajia tulee varmaankin olemaan Suomessa enemmän kuin Brysselissä.
tytti ensin kovasti, mutta loppujen lopuksi
merimieskirkkotyö oli hyvin positiivinen
kokemus. Kumpikin pääsi tekemään töitä ja olemaan kotona. Samalla heille tuli
odotettua enemmän yhteisiä kokemuksia
tästä ajasta.
– Suurin muutos Belgian ajasta liittyy
varmasti lapsiin ja siihen, että meistä on
tullut vanhempia. Tulimme ulkomaille
kahdestaan ja palaamme Suomeen neljän
hengen perheenä, Katja sanoo.
– Lasten tulo muuttaa ihmistä valtavasti.
Yllättäviä muutoksia
Kaikki kunnia puolisolle ja niille kym– Parasta työssä on ollut se ajatus, minkä menelle hyvälle vuodelle, joita vietettiin
vuoksi täällä ollaan: tarjoamassa Suomi- kahdestaan, mutta silti tuntuu siltä, että
fiilistä ja turvaa ihmisille. Itsekin on vasta nyt ymmärtää mitä on rakkaus. Eläpäässyt kokemaan, millaista on, kun tu- män ymmärrys on laajentunut.
tut ihmiset ovat kaukana ja vastassa on
kielimuuri. Ihmisten kohtaaminen täällä Suomi hyvässä ja pahassa
merimieskirkolla on hienoa, Katja ja Jussi
– Olisimme odottaneet, että Euroopan
pohtivat.
– Upeaa on myös se, että kirkolla tuok- pääkaupungissa asiat ovat kunnossa. On
ollut yllättävää, miten hankalaa ja hidasta
suu pulla.
Jussille työsuhde merimieskirkon kans- monien asioiden hoitaminen, esimerkiksi
sa tuli vähän yllätyksenä. Ensin ajatus läh- asukkaaksi rekisteröityminen, täällä on.
ti liikkeelle ikään kuin vitsinä. Se mieti- Ja että yleisillä paikoilla on niin likaista.
mekä missään vaiheessa ajatelleet, että
lähtisimme takaisin kesken 3-vuotisen
sopimuksen, he kertovat.
– Merimieskirkko ollut meidän perheen
kannalta hyvä työnantaja. Toki työajat
ovat sellaiset kuin ovat, ja töitä on välillä tosi paljon, mutta silti perheenä on oltu
yhdessä enemmän kuin oltaisiin ehkä oltu
Suomessa. Työssä ei ollut yllätyksiä, sillä
kuva siitä oli alun perin aika realistinen.
>>
39
Ei tämä nyt mikään hyvin hoidettu Euroopan näyteikkuna ole.
Siitä huolimatta pariskunta on kokenut, että Bryssel on
kansainvälinen kaupunki, jossa
ilmapiiri on suvaitsevainen ja
erilaisuutta kestetään hyvin. Sitä
ei voi sanoa Suomesta.
– Jokapäiväinen, spontaani
auttaminen puuttuu Suomesta.
Sen huomaa, kun liikkuu esimerkiksi lastenvaunujen kanssa. Belgiassa ollaan ehkä vähän
muodollisia, mutta myös hyvin
mukavalla tavalla kohteliaita ja
ystävällisiä.
– Kun on tehnyt paljon asiakastyötä Suomessa, tietää, että
joskus palvelee tosi haastavia
asiakkaita. Brysselissä sellaisia
ei ole ollut ollenkaan, mukavia
vain! Katja ja Jussi kiittävät kolmen vuoden aikana tapaamiaan
asiakkaita ja työtovereita.
Suomeen palattuaan heitä
odottavat Jussin firma ja isovanhemmat sekä työn etsiminen
Katjalle. Nyt etsitään asuntoa,
edessä on asettuminen Lahteen.
– Toivottavasti meitä odottaa
myös lämmin kesä!
Belgian ruokakulttuuria pariskunta tulee Suomessa kaipaamaan.
– Kun Lahdessa mietitään ulos
syömään lähtemistä ja valittavana on noin kolme ravintolaa,
tulee Brysselin ruokakulttuuria
ikävä. Haikeudella voi muistella myös Belgian ruokakauppoja,
juustoja lihapuoteja, kahviloita
jne.
Sitä, että Belgiasta on niin
helppoa ja edullista matkustaa
eri puolille Eurooppaa, tulee
varmasti muisteltua, kun matkaa
varataan jonnekin ulkomaille.
Näinä vuosina perhe on nähnyt
paljon muutakin kuin Brysselin
ja Belgiaa.
– Ehkä tulemme kaipaamaan
myös lumetonta talvea. Ihan hyvin on kestetty ilman hiihtämistä,
he nauravat. ■
40
Suuri merimatka
Teksti ja kuvat Esko Partanen, Raahen merimieskirkon vapaaehtoinen
Lähtö Raahesta.
En ole eläissäni matkustanut rahtilaivalla. Olen niissä kyllä
käynyt vierailulla, palvellut, kuljettanut kaupungille ja
kauppoihin. Mieli teki lähteä seilaamaan.
"Ruorimies" Esko Partanen.
N
äin meklarin lähettämästä listasta hollantilaisen Varnedieplaivan tulevan Antwerpenista
Raahen satamaan ja ottavan
sieltä lastiksi rautaa. Samasta listasta näin
sen ottavan lisälastia Lappohjan Ruukin
tehtaalta matkalla määräsatamaan Italian
Ravennaan. Hetkessä syntyi ajatus, että
tuohon laivaan! Meri oli jäässä, ei siis ollut odotettavissa merisairautta.
Laiva tuli satamaan, ja siinä siunaamassa olin komentosillalla kysymässä kapteenilta kyytiä Lappohjaan. Keskusteltuaan
perämiehen kanssa hän totesi, että laivassa on yksi tyhjä hytti ja pelastusveneestäkin löytyy matkustajalle oma paikka.
Passin ja matkavakuutuksen kapu skannasi ja lähetti laivayhtiöön, ja minun piti
allekirjoittaa paperi, jonka mukaan yhtiö
ei ota minusta mitään vastuuta ja oikeustapauksen sattuessa se ratkaistaisiin Norjan tuomioistuimessa. Vaikka Norjaan
käräjille, mutta kyytiin!
Varnediepin miehistöön kuului 10 henkilöä, viittä eri kansallisuutta, minä savo-
Kortti satavuotiaalta
laisena kuudes. Aikamoista päläpätystä
oli kommunikointi messissä, välillä kuin
viittomakieliset uutiset, but no problem!
Hylkeitä ja tähtiä
Laiva lähti merelle Raahen satamasta
jäämurtaja Frej:n avustamana Kalajoen
korkeudelle, josta murtaja kääntyi avustamaan Artic sky -alusta Rahjan satamaan.
Sen jälkeen aluksemme ajoi omin voimin
kohti Ruotsin rannikkoa, jossa GPS:n
mukaan oli ohuemmat jäät.
Kyllä laiva välillä jumittuikin; kaksi laivanmittaa takaisin ja uusi yritys eteen.
Olin yöllä sillalla näyttämässä valoa,
joka näytti noin kilometrin. Mistä löytys
ohempaa jäätä? Olin myös ruorimiehenä
tunnin verran. Pyörittelin pientä pyörylää ohjauspaneelissa kapteenin ohjeiden
mukaan. Jäissä kulkiessaan laiva ei tietenkään kallistellut, mutta ravisteli sivusuunnassa.
Päivällä koetin kiikaroida hylkeitä. Eipä
näkynyt ennen kuin Hangon eteläpuolella.
Laivan ahteriin oli rakennettu hieno
paneloitu sauna. Olipa saunomiskokemus.
Hyvät löylyt, mutta koko sauna tutisi!
Ruokapuoli toimi hienosti! Aamupala
klo 7.00, kymmenkahvi, lounas klo 12.00
alkukeittoineen, pää- ja jälkiruokineen,
klo 15.00 iltapäiväkahvit ja klo 18.00 päivällinen. Jos tämän jälkeen oli vielä nälkä,
sai messin jääkaapista käydä ronkkimassa
yöpalaa.
Yöllä ehdin kannella katsoa maaliskuista taivasta. Yllä koko pohjoinen tähtitaivas, ei ollut valosaastetta. Yöllä ohitettiin
Märketin majakka etelänpuolelta ja aamulla kaukaa paapuurista saatiin näkyviin
Bengtskärin majakka.
Sitten mukaan tuli luotsi Hangosta, ja
luovimme Lappohjaan. Meklari perillä
Lappohjassa kysyi, mihin olen menossa?
No, Keravallehan minä. Mies kävi laiturilla, palasi ja osoitti, että tuossa on just
lähdössä rekka Vuosaareen. Heivasin repun rekan hyttiin ja hurautin kumirattailla
Helsinkiin.
Laivamatkan aikana puhuttelin jokaista
miestä ja otin valokuvia. Kyselin perhesuhteita: onko vaimoa, lapsia, minkä
ikäisiä, käyvätkö koulua, elävätkö vanhemmat? Onko kenties lemmikkieläintä,
koiraa, kissaa? Filippiiniläinen 55-vuotias
kokki kertoi omistavansa koiran ja seitsemän kanaa.
Merenkulku talvella, etenkin maaliskuussa Perämerellä on tosi kovaa. Jäin ihmettelemään Kaukoidän maista kotoisin
olevien merimiesten sinnikkyyttä kaukana kotoa kylmässä ja jäisessä Pohjolassa.
Merimiehiä he ovat kertakaikkiaan!
Niin on muukin laivan väki.
Laivan kokki Dennis, 60, kertoi sukunsa
olevan pitkäikäinen ja äitinsä täyttäneen
sata vuotta. Pyysin miestä lähettämään
minulle postikortin, kun hän itse täyttää
sata vuotta! Olenkohan ite sitä vastaanottamassa, vähän eppäilyttää. Vaan mistäpä
sen tietää?
Tulipahan kuljettua hetki heidän rinnallaan. Olipa kokemus, joka ei unehdu. ■
Kapteeni Jaroslaw.
Iloinen kokki Dennis.
41
Vesijuoksua kansan terveydeksi
Teksti Irmeli Tanttu
Lehtikuva / Pekka Sakki
Lehtikuva / Raisa Kaarto
Vesijuoksukouluttaja Eevaliisa Anttila voimavesijuoksuvarusteissa Hietaniemen rannassa Helsingissä
heinäkuussa 2005.
I
dea vesijuoksusta sai alkunsa vuosikymmeniä sitten hevosten kuntoharjoittelusta. Ravihevoset varustettiin
kellukkeilla ja pantiin treenaamaan
vedessä. Kun tuloksia alkoi syntyä, niin
vastaavaa valmennustapaa ryhdyttiin
soveltamaan ihmisille. Ensin kellukkeina olivat pelastusliivit ja vesihiihtovyöt,
kunnes syntyi varsinainen vesijuoksuvyö.
Ensimmäisen sellaisen, Wet Vestin,
loi amerikkalainen Vietnamin sodassa
loukkaantunut veteraani Glenn McWaters kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ja
Glenn kuntoutui. Wet Vest oli lähinnä pelastusliivin muunnelma, jota seurasi huokeampi ja käytännöllisempi Aquajogger
vuonna 1987. Suomalainen versio Suvivyö syntyi muutama vuosi myöhemmin.
Vesijuoksulla mitalikuntoon
Valmentajat ja fysiologit kiinnostuivat
vesijuoksun mahdollisuuksista. Niihin
uskoivat myös lääkäri Ilkka Tulikoura
ja fysioterapeutti Jukka Viitasaari. He
auttoivat vesijuoksuohjelmilla aituri Arto
Bryggaren kuntoutumaan leikkaushoidosta vuoden 1984 olympialaisiin Los
Angelesissa. Ja tulihan sieltä pronssia 110
metrin aidoissa!
42
Vesijuoksun kannattajiin lukeutui myös
fysioterapeutti Iiris Vanhanen, joka oli
tutustunut lajiin Göteborgissa vuonna
1990. Yhtälailla oltiin ennakkoluulottomia Kokkolan uimahallissa muista vesijuoksijoista tietämättä. Toisin sanoen
vesijuoksu verrattomana liikuntalajina
löydettiin monella taholla yhtaikaa.
Meikäläisen vesijuoksun varsinaisena
äitinä voidaan kuitenkin pitää Eevaliisa
Anttilaa, Suomalaisen Vesiliikuntainstituutin toimitusjohtajaa. Hänen perusteellisen opuksensa Vesijuoksun käsikirja
(Edita 2005) ansiosta monen on ollut pakko päästä vesijuoksemaan, jotta on saanut
itse kokea kaiken sen hyvän ja kauniin,
mistä Anttila kertoo.
Vesi vanhin voitehista
Vesijuoksussa edetään pystyasennossa kehoa kantavan vesivyön varassa. Näin vesi
vastustaa ihmistä koko vartalon pintaalalla. Suoritus tehdään siis päinvastoin
kuin uidessa, jolloin pyritään virtaviivaiseen asentoon ja mahdollisimman pieneen veden vastukseen.
Vesijuoksussa vastuksen maksimointi
nostaa sydämen sykkeen nopeasti, sillä
lihakset ovat kokonaisvaltaisesti käytössä.
Vesijuoksutarvikkeita rannalla. Juokseminen vedessä on
uimista hitaampaa, sillä vesi on
vastuksena tuhat kertaa ilmaa
tiheämpää. Liikuntana lajia
harrastavat löysivät vesijuoksun kymmenisen vuotta sitten.
Suomeen laji oli kotiutunut
kuitenkin jo 1980-luvulla etenkin kuntoutuksen ja terapian
tarpeisiin.
Pinnan alla on täysi touhu: jaloilla harpotaan ja käsillä kauhotaan. Koska laji on
hidasvauhtinen, siinä ei tarvitse hermoilla
kilpailua eikä kompurointia kenenkään
kanssa. Kirjassaan Anttila muistuttaa
myös, että vesi on iholle miellyttävän
tuntuista, sillä se mikrohieroo kehon pintakudoksia.
Fysioterapiassa vesijuoksusta on monelle paljon hyötyä: paino putoaa, kuntoilu ei tee kipeää, eikä unta tarvitse illalla
odotella. Lihakset voimistuvat nopeasti ja
toimintakyky kohoaa.
Vedessä olo tuntuu aina keveältä, kilot
eivät paina. Tarkasti ottaen silloin kun veden pinta on seitsemännen kaulanikaman
kohdalla, ihminen painaa syvässä vedessä
noin 8 prosenttia normaalipainostaan eli
päänsä verran. Matalassa painovaikutus
vastaavasti vähenee.
Suomea pidetään tunnetusta syystä vesiliikkujan paratiisina. Olipa laji vesillä
mikä tahansa, niin vettä riittää. Meillä on
187 888 järveä, 3 900 km merenrantaa ja
42 000 km jokivartta. Uinti ja vesiliikunta ovat koko kansan suosiossa kävelyn,
pyöräilyn ja hiihdon ohella. Nyt juuri vesijuoksua pidetään lupaavana mahdollisuutena kaikkien kansalaisten terveydenhuollossa. ■
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Jarmo Karjalainen p. (BE) +32 475
728 680, (NL) +31 653 883 641
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist (1.7. alk.)
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Heidi Kvist (1.7. alk.)
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
‘s-GravendijkwaI 64
NL-3014 EG Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen
mp Taru Savelius-Latvus
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Annukka Kuusiniemi
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Noora Alimattila
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
puh. 040 746 1383
jsku Antti Härö, p. 0400 371 574
sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
puh. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945
Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös
3.10.2012.
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef
Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524,
040 417 4862
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare
Kati Broström, p. (09) 6962 4526
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526
040 700 3366
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
43
43
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
Ennen uima-altaissa
vain uitiin, nyt myös
juostaan.
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
Sakari Lehmuskallio
elämän merellä
44
Kohtaamissääntö
M
erellä liikkumista varten on
omat sääntönsä ja lakinsa.
Ne on osattava. Meriteiden
säännöt laki- ja asetuskirja on
katsastusvarustus huviveneessäkin. Merellä
kaikkein tärkein sääntö on ”väistämissääntö”.
On tiedettävä joka tilanteessa, kuka väistää ja
kuinka väistetään. Kulkuoikeusjärjestys on
tunnettava jokaisessa aluksessa, olipa sitten
kyse matkustaja- tai rahtilaivasta, moottoritai purjeveneestä, olipa päivä tai yö. Muuten
aluksilla on vaara törmätä toisiinsa.
Purjeveneellä kapeilla saaristoväylillämme luovittaessa väistämissääntö on pidettävä
joka hetki kirkkaana mielessä. Minulla on
tapana selvittää väistämissääntö myös jokaiselle veneessä olevalle. On hyvä, että kaikki
tietävät merellä voimassa olevat liikennesäännöt ja sen, mistä me olemme vastuussa.
Ja toisaalta on uskallettava luottaa myös muiden alusten noudattavan väistämissääntöjä.
Elämän merellä on omat sääntönsä. Tärkein on ”elämän kultainen sääntö”. Vuorisaarnassa se on muodossa: ”Niin kuin
tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te
heille.” Samoin tuttuja ovat ”kymmenen
käskyä” sekä käsky lähimmäisen rakastamisesta: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi!” Elämän meren säännöt tulevat hyvin henkilökohtaiselle tasolle: minä – sinä ja
sinä – minä. On kysymys minusta ja sinusta.
Lähimmäistä ei kuitenkaan väistetä, vaan
hänet kohdataan. Hänet huomioidaan, hänet
otetaan todesta, hänen asiaansa paneudutaan
ja eläydytään, hänestä ollaan kiinnostuneita,
hänestä välitetään.
Elämän meren käytännöt perustuvat ennen
kaikkea luottamukseen. Jos kanssakäymisemme perustuisi vain sääntöihin, lakiin ja
pakkoon, olisi elämämme väkinäistä ja kolkkoa. Mitä parempi perusluottamus meillä on
keskenämme, sitä paremmalta elämä maistuu. Se on lähtökohta hyvälle elämälle. Minä
voin luottaa ja minuun voidaan luottaa.
Lähimmäistä on rakastettava niin kuin lasta rakastetaan. ”Joka minun nimessäni ottaa
luokseni yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa
luokseen minut”, opetti Jeesus asettaessaan
lapsen opetuslasten keskelle. Hän jatkoi, että
luottamuksen rikkovalle olisi parempi, että
hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Rikottua
luottamusta on vaikeaa korjata. Hyvä elämä
rakentuu siis luottamuksen varaan.
Kohtaamissääntö ei ole luonteeltaan vain
kaksiulotteinen. Syvimmässä mielessä ei ole
kyse vain kahden lähimmäisen kohtaamisesta, vaan siinä on mukana kolmas ulottuvuus.
Lähimmäisen rakastaminen on merkillistä
kohtalonyhteyttä itse Kristukseen. Tähän
elämän meren säännöt meitä opastavat.

Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

Similar documents

Ankkuri Toukokuu 2014 Mai - Pohjois

Ankkuri Lokakuu 2014 Oktober - Pohjois

Ankkuri Lokakuu 2015 Oktober - Pohjois